Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Laivasto tunnusti UFOt – mikseivät ne ole Washingtonin tutkassa?

Huikean kehityskulun edeltäjänä USA:n laivasto on julkisesti ilmoittanut että kehittynyt lentokone, joka on kuvattu useissa viimeaikoina julkiseksi tehdyissä asekameravideoisssa, on UFO, tai mitä laivasto nimittää ”tunnistamattomaksi ilmailmiöksi” (Unidentified Aerial Phenomenon, UAP). “Laivasto kutsuu videolla näkyvää kappaletta tunnistamattomaksi ilmailmiöksi”, sanoo Joseph Gradisher, laivaston operaatioiden varajohtaja, viitaten omituisiin aluksiin, jotka ovat operoineet rajatussa USA:n armeijan ilmatilassa.

Omituista kyllä, tämä shokkipaljastus tuntuu olevan vain vähän kongressin tai Trumpin hallinnon noteeraama. Onko informaatio liian järkyttävää tai radikaalia prosessoitavaksi? Elävätkö USA:n valtion viranomaiset kieltäymyksessä? Voidaan vain ihmetellä, ottaen huomioon selkeän epäjatkuvuuden laivaston ilmoituksen ja valtion toimien välillä suojella USA:n armeijan henkilökuntaa ja kansakuntaa kokonaisuutena.

Alukset on havainnut ja kuvannut USA:n laivaston hävittäjäpilotit, ja ne tuntuvat olevan sokeita korkeudelle tai luonnonvoimille; ne kykenivät liikkumaan yli 24 kilometrin korkeuteen; ne kykenevät leijailemaan ja sitten välittömästi kiihdyttämään yliäänennopeuteen ja siitäkin suurempiin nopeuksiin; niillä on erittäin pieni tutkan poikkileikkaus ja ne käyttävät työntövoima- ja ohjauslaitteistoa joissa ei tunnu olevan mukana polttimoita, pakokaasuja, roottoreita, siipiä tai peräsimiä.

Koska laivasto esittää että nämä eivät ole USA:n aluksia, meillä on vastassamme kuumottava mahdollisuus, että ne ovat mahdollisesti USA:n vihollisen aluksia, joka on saavuttanut kyvyn tehdä omista kehittyneistä aluksistamme ja ilmapuolustusjärjestelmistämme vanhanaikaisia.  Paljon samalla tavalla miten japanilaiset reagoivat amiraali Perryn höyryvoimalla kulkevaan paattiin sen ilmaantuessa 1850-luvulla Tokionlahdelle, tuntuu siltä kuin olisi kaikkein kriittisin kiire määrittää se kuka näitä aluksia ohjaa, miten ne toimivat ja mitkä niiden ohjaajien aikeet ovat.

Olen haastatellut useita aktiivipalveluksessa olevia ja eläköityneitä armeijan henkilöitä, jotka ovat kohdanneet näitä mystisiä aluksia. Poikkeuksetta he ovat ilmaisseet huolensa kollegoidensa puolesta ja lähes epäuskonsa sille, että hallituksemme ei reagoi voimakkaammin.

Tämä tilanne ei ole kokonaan täysin uusi. Joskus 60 vuotta sitten amerikkalaiset älähtivät, kun Neuvostoliitto lähetti Sputnikin kiertoradalleen, maailman ensimmäisen keinotekoisen satelliitin. Sputnik sai paljon palstamillimetrejä, ja kongressi nopeasti toimi amerikkalaisten huolten hyväksi hyväksymällä suuremman budjetin avaruutta ja puolustusta ja parempaa matematiikan ja tiedeaineiden koulutusta varten. Nämä Sputnikin aiheuttamat huolet saivat Amerikan astumaan ”avaruuskilpaan”. Kansakunta kerääntyi aatteen taakse ja sitoumus maksoi itsensä takaisin kun astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vain 12 vuotta myöhemmin.

Mieti sen sijaan valtion laimeaa vastausta viimeisimpiin uutisiin UAP:sta. Jotkut kongressin valvontakomiteat ovat pyytäneet ja saaneetkin briiffauksia, mutta kukaan ei ole pitänyt kuulemista, ei avointa eikä suljettua; kukaan ei ole osoittanut lisäbudjettia analyysille; kukaan ei ole edes pyytänyt raporttia tai uhka-arviota. Eivätkä kongressin jäsenet ole ilmaisseet huoltaan siitä, että heiltä pimitetään tietoja tässä asiassa ja on tehty niin jo vuosia, tilanne joka on muuttunut ainoastaan sen jälkeen, kun yksityinen organisaatio To the Stars Academy of Arts and Sciences, jota neuvon turvallisuusasioissa, on tehnyt julkiseksi puolustusministeriön asekameravideon lehdistölle ja kongressille.

Miksi me emme analysoi suuria määria dataa, jota on jo kerätty Amerikan suuresta sensoriverkostosta, joka on jo ostettu ja maksettu, nähdäksemme mitä se data voisi meille tästä ongelmasta kertoa? Valtion halvaantuminen on jotain mihin olemme tottuneet kotimaan asioissa, mutta kun se vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, silloin meidän kansakuntamme on uhattuna.

Todellakin, suurten USA:n tiedusteluvikojen — Pearl Harbourista 9/11:n ja Irakin massatuhoaseisiin — viesti on, jokaisessa tapauksessa, että meillä oli tietoa siitä, joka oikein analysoituna ja käytettynä olisi voinut estää onnettomuuden. Me olemme samanlaisessa asemassa nykyään, meillä on paljon varoitusvaloja jotka vilkkuvat, mutta ei tehokasta pyrkimystä kasata relevanttia dataa niiden useiden virastojen hallusta joilla ne on.

NRO, DIA, CIA, ilmavoimat ja laivasto, FBI ja NSA — ei ole paikkaa USA:n valtiossa jossa kaikki UAP-tieto olisi. Siinä mielessä tämän hetken tilanne on verrattavissa vastaterrorismiin ennen kansallisen vastaterrorismikeskuksen perustamista. Onneksi tähän ei tarvita asevoimien budjettia; meidän yksinkertaisesti tarvitsee ottaa käyttöön tehokas strategia kerätä ja analysoida käyttäen olemassa olevia resursseja.

Presidentti Eisenhower, joka tunnetaan sotilassaavutuksistaan sekä hänen arvokkaasta varoituksestaan koskien sotateollista kompleksia, piti puheen vuonna 1958 kotikaupungissani Ligonierissa, Pennsylvaniassa., Fort Ligonierin 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Viitaten amerikkalaisiin, jotka olivat eturintamassa, hän sanoi: “Heitä ei kääntänyt ympäri tuntemattoman pelko; he eivät antautuneet sivilisaation laitamilta tuleville jännitteille tai kieltäymyksille. He kulkivat eteenpäin seikkailukumppaneina, tietäen hyvin sen, että vaara on usein erottamaton kumppani edistykselle ja kunnioitukselle.”

Onneksi suurin osa meistä ei enää kärsi äärimmäisistä vastoinkäymisistä ja kieltäymyksistä, jotka esivanhempiemme niskoilla olivat. Kuitenkin, meidän tulee siltikin kohdata tuntematon. Lainsäätäjien tulisi kiinnittää läheistä huomiota USA:n armeijan henkilöstön kokeuksiin, tutkia ne läpikotaisin ja vastata asianmukaisesti. Jos he eivät kykene siihen, silloin maamme voi maksaa jälleen traagisen hinnan.

 

Artikkelin julkaissut The Hill

Dokumentti: Witness of Another World

Witness of Another World on uusi dokumentti yksinäisestä lehmipojasta, joka on elänyt yksin siitä lähtien kun hän näki UFOn ja omituisia olentoja lapsena.

Elokuvantekijä Alan Stivelman — yhdessä tunnetun tiedemiehen ja tutkijan Jacques Valléen kanssa — lähtee huikealle matkalle auttaakseen Juania ymmärtämään hänen lähikohtaamisensa syvempää tarkoitusta.

Tämä tositarina näyttää lähikontaktien pitkäaikaiset vaikutukset, ja se osoittaa ettei kukaan ole poissuljettu mahdolliselta kontaktilta.

Katso elokuva täällä:
https://www.amazon.com/Witness-Another-World-Juan-Perez/dp/B07Z9XH3RH/ref=sr_1_1?keywords=witness+of+another+world&qid=1571753717&sr=8-1

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Viesti vuodelle 2020

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Viesti tällä kertaa käsittelee varsin ajankohtaista aihetta, Amerikan vuoden 2020 vaaleja ja siihen liittyvää avointa UFO-paljastusta.

Vaikka viesti on osoitettu pääosin amerikkalaisille, se ei tarkoita ettemmekö voisi olla vapaan länsimaailman kansalaisina osoittamassa tukeamme kaikille länsivalloille avoimen UFO-kontaktin ja -paljastuksen puolesta.

Siksi on tärkeää, että kaikki lukijat tämän luettuaan miettisivät omalta kohdaltaan miten äänestää avoimen UFO-paljastuksen puolesta. Mikä on se teko minkä itse voisin tehdä? Teko voi olla symbolinen, mutta se on pakko tehdä omassa fyysisessä todellisuudessa, kuten viestistä käy ilmi.


Kuten olette todistaneet planeetallanne… omassa maassanne ja monissa muissa Maapallon maissa… on kasvava taipumus sellaisilla yksilöillä hankkiutua valta-asemaan, jotka haluavat säilyttää tuo vallan hinnalla millä hyvänsä.

Sellaisilla jotka eivät välttämättä palvele monien tarpeita, vaan ainoastaan muutamien tarpeita (me lainaamme tässä erästä tieteiselokuvaanne).

Joten meillä on tämä sanottavanamme. Ja se on mahdollisuus teille tehdä suuri siirtymä haluamaanne suuntaan. Ja meille sallitaan tänä aikana puhua hieman syvemmin siitä mitä ehdottaa teidän poliittiseen tilanteeseenne sikäli kun se liittyy kontaktin aikaikkunaan.

Pääosin siksi koska, ja tämä on se mikä on kriittistä: Jos tilanne ja olotila ei muutu positiivisempaan suuntaan kriittisenä vuotenanne 2020, kontaktin aikaikkuna kutistuu rajusti. Ja riippuen siitä mitä tapahtuu tuota seuraavina vuosina, se saattaa jopa jossain määrin kadota kokonaan.

Me olemme ajoittain puhuneet asioista, joiden me tunnemme tapahtuvan tulevaisuudessa. Eräs erityinen teille kertomamme asia oli, että vuotenne 2016 tulisi olemaan eräs tärkeä kääntöpiste, ja että vuonna 2016 kaikki tulisi muuttumaan… jonka uskon suurimman osan teistä näkevän että se on muuttunut siitä mitä se oli aiemmin. Ei välttämättä teidän suosimaanne suuntaan.

Joten nyt me haluaisimme vahvistaa ymmärrystä siitä, että jos te olette halukkaita luomaan uuden siirtymän teoillanne, voitte siirtää tämän energian takaisin. Mutta jos ette, kontaktin aikaikkuna tulee olemaan vaikeampi löytää.

Joten jälleen kerran, emme sano teille mitä tehdä, me emme voi tehdä niin. Emme pakota teitä, mutta ehdotamme teille, että jos olette todella kiinnostuneita kokemaan avoimen kontaktin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa… silloin me vahvasti kehoitamme teitä tekemään kaiken vallassa olevanne varmistamaan, että tulevana vuotenanne 2020 poliittisesti kaikki kansakunnassanne muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Tämä on kriittinen kääntöpiste historiassanne.

Negatiivisen energian ylläpito siinä määrin kuin sitä maassanne ja muissa maissa nyt ilmaistaan ympäri maailman… tulee ohjaamaan teidät kohti sitä viemäriä, joka oli samanlainen polku historiassa mikä salli Harmaiden tuhota heidän oman versionsa Maasta.

Tämä on, ja me emme voi mitenkään korostaa tätä tarpeeksi, absoluuttisen kriittinen kääntöpiste monille teistä.

Te voitte tehdä jotain asialle. Mutta teidän pitää toimia. Ja jos valitsette olla toimimatta, silloin saatatte havaita, että koko avoimen kontaktin ideasta keskustelu kanssamme ei enää ole kelvollinen keskustelunaihe.

Minun sallitaan jälleen kerran muotoilla tämä käytännöllisemmällä kielellä, vaikka uskon, että suurin osa teistä tuntee sen mitä me ehdotamme.

Joten me yksinkertaisesti sanomme sen tällä tavoin: Teidän täytyy, jos teillä on kyky tehdä niin, äänestää. Kuuletteko meitä, kuuletteko meitä, kuuletteko meitä?

Me ymmärrämme, että monet yksilöt eivät suosi muutosta tähän energiaan. Ja me ymmärrämme ja olemme havainneet, että monet yksilöt ja organisaatiot tekevät kaikkensa varmistaakseen jotta tämä ei muuttuisi.

Ulkovallat, joilla on erikoisia intressejä, ovat sekaantumassa asioihinne. Ja jopa omasta maastanne sekaannutaan näillä samoilla erikoisilla intresseillä.

Me ymmärrämme, että voi olla jossain määrin suhteellisen väistämätöntäkin, että sellaista sekaantumista tapahtuu. Ja se on jotain mitä voidaan lievittää.

Ja me tiedämme, että planeetallanne on yksilöitä, jotka työskentelevät sen eteen ja minimioivat kaikki negatiiviset vaikutteet, joita tällainen väliintulo muilta saattaa aiheuttaa tuleviin vaaleihinne.

Mutta on itse asiassa muitakin asioita joilla voitte itse lievittää sitä!

Eräs kaikkein tehokkaimmista asioista, jonka voitte tehdä, on itse asiassa antaa äänenne ennakkoon, aikaisemmin kuin vaalipäivänä! Valtiossanne, maassanne teidän sallitaan äänestää melkein kokonainen kuukausi etukäteen ennen vaalipäivää.

Mitä nopeammin ja aikaisemmin äänet tulevat, sitä vähemmän väliintuloa esiintyy. Sitä vähemmän vaalitulosta voidaan manipuloida. Äänet on pakko laskea… koska ne on jo rekisteröity ennen varsinaisen äänestysprosessin käyntiin saattamista. Ja ne on pakko laskea.

Tutkikaa kaikkia mahdollisia asioita, joita voitte tehdä varmistaaksenne, että äänenne tulee lasketuksi.

Olkaa tietoisia ja sallikaa itsenne käydä toimeen.

Sillä muistakaa jälleen kerran: Sanat ovat hyviä, aikeet ovat hyviä. Mutta fyysisen todellisuuden kieli on fyysinen teko. Täten, kaikki tehdyt teot merkitsevät. Tekemättä jätetyt teot merkitsevät myös. Mutta eivät välttämättä suosimaanne suuntaan.

Ymmärrättekö mitä me sanomme? Joten homma on kiinni teistä, ja kyse on edelleen teidän maailmastanne. Ja tulevissa viesteissä meidän saatetaan sallia esittää enemmän kommentteja poliittisesta tilanteestanne. Katsotaan.

Mutta pääsyy sille miksi meidän sallitaan tehdä niin, edelleen muistuttaen teitä siitä että kyse on teidän omasta valinnastanne… on yksinkertaisesti se, että tämä on niin kriittinen kääntöpiste historiassanne. Jos asia ei olisi niin, me emme välttämättä olisi saaneet lupaa selittää sitä mitä me juuri selitimme.

Joten jo pelkästään se, että me edes puhumme tästä, tulisi kertoa teille asian vakavuudesta.

Joten jos aiotte pitää yllä kontaktia kanssamme ja sallia avoimen kontaktin aikaikkunan olla niin suuri kuin mahdollista, niin kiihtynyt kuin mahdollista: Toimikaa omaksi parhaaksenne. Toimikaa ja sillä on väliä. Ja tulkaa lasketuiksi.

Project Pegasuksen aikamatkustus- ja teleportaatiokokeet

Vuonna 2004 Washingtonissa majaansa pitävä asianajaja Andrew D. Basiago alkoi kertoa tarinaa huippusalaisesta organisaatiosta nimeltään Project Pegasus. VAikka hän oli vain 7-vuotias tuohon aikaan, Basiago väittää, että hän oli, vuosina 1968-1972, ottanut osaa useisiin omituisiin kokeisiin jotka veivät hänet matkoille halki ajan, avaruuden ja mahdollisesti rinnakkaisiin universumeihin.

“Project Pegasus oli salainen puolustusvoimiin liittyvä tutkimusprojekti DARPAn (Defense Advanced Research Projects Agency) alaisuudessa, jossa USA:n puolustustekninen yhteisö saavutti aikamatkustuskyvyn USA:n valtiolle — se todellinen Philadelphian koe.” – Project Pegasuksen missio

Project Pegasuksen tehtävänä oli tutkia aikamatkailun ja teleportaation vaikutuksia lapsiin, sekä saada selville tärkeää informaatiota menneistä ja tulevista tapahtumista ”USA:n presidentille, tiedusteluyhteisölle ja armeijalle.”

Project Pegasus - Did Andrew Basiago really travel through time and teleport to Mars?

Basiagon mukaan lapsia rekrytoitiin erityisesti sen takia, että heillä on kyky tottua ”menneen, nykyisyyden ja tulevan välillä matkaamisen aiheuttamiin rasitteisiin”.

Mutta miten?

Vaikka Basiago väittää, että useat aikamatkustuslaitteita oli kokeissa käytetty useita, suurin osa hänen aikamatkailustaan voidaan yhdistää vanhaan tuttavaamme Nikola Teslaan.

Dokumentit, joiden väitetään otetun haltuun Teslan New Yorkin asunnosta hänen kuolemansa jälkeen tammikuussa 1943, paljastivat piirustuksen teleportaatiolaitteelle. Basiagon ”radiantiksi energiaksi” nimittämän ilmiön avulla kone muodostaisi ”hohtavan verhon” kahden elliptisen tankin välillä.

“Radiantti energia on energiamuoto jonka Tesla löysi. Se on latentti ja joka paikassa universumissa, ja yksi sen ominaisuuksista on kyky taivuttaa aika-avaruutta.” – Andrew Basiago

Tämän energiaverhon läpäisemällä Basiago astuisi ”vorteksitunneliin” joka lähettäisi hänet hänen määränpäähänsä. Toiseen teleportaatiolaitteeseen kuului ”plasmaeristyskammio” New Jerseyssä ja ”hyppyhuone” El Segundossa, Kaliforniassa. Oli myös jonkinlaista ”holografiteknologiaa”, joka salli heidän matkustaa ”sekä fyysisesti että virtuaalisesti”.

He eivät olleet aina turvassa, kuitenkaan. Huffington Postin mukaan yksi Basiagon mukanaolijoista, Alfred Webre, muistaa yhden tilanteen jolloin lapsi palasi aikamatkalta ennen kuin hänen jalkansa. Hän kertoo, “Hän kieri tuskissaan ja hänen jalkojensa tilalla oli pelkät tyngät.” Nämä bugit, Webren mukaan, on saatu siivottua 40 vuoden aikana pois.

Mitä hänen omiin matkoihinsa tulee, Basiago kuvaa vorteksin läpi matkaamista rankkana ja melskeisenä kokemuksena.

Andrew Basiago claims to be the young boy in oversized shoes in this photo taken during the Gettysburg Address
Kuva: Andrew D. Basiago

Ajan ja avaruuden halki

Minne Basiago sitten matkasi näiden kokeiden aikana?

Useat hänen matkoistaan veivät hänet 1800-luvulle. Yhtenä kertana hän löysi itsensä Gettysburgista marraskuun 19. päivänä 1863, päivänä jolloin presidentti Abraham Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheensa.

Kuten Basiago tarinansa esittää, hän oli pukeutunut “sotilasrumpalipojaksi”. Kuitenkin, hän tunsi että hänen ylisuuret kenkänsä saivat liikaa huomiota, joten hän haahuili pois väkijoukosta, mutta tuli valokuvatuksi (voit nähdä väitetyn kuvan yllä, jossa on siniset nuolet). Valokuvasta enemmän täällä.

Basiago matkasi Ford Theatrelle presidentti Lincolnin murhatuksi tulon iltana. Hän teki niin useamman kerran, ja jopa törmäsi itseensä kahdesti, vaikka hän ei koskaan itse omin silmin murhaa todistanutkaan.

Jokainen matka, hän sanoo, oli hieman erilainen kuin aiempi, mikä johti Basiagon uskomaan että kyseessä oli muutakin kuin aikamatka; hänet lähetettiin ”joka kerta hieman toisistaan eroaville todellisuuksille rinnakkaisilla aikalinjoilla.”

Ei unohdeta Basiagon matkaa Marsiin. 1980-luvulla hän käytti yllämainittua ”hyppyhuonetta” teleporttautumaan Punaiselle Planeetalle, hänen erityisenä tehtävänään toimia suurlähettiläänä marsilaiselle sivilisaatiolle. Ketkä hänen kanssaan menivät? William Stillings ja Barry Soetero, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Barack Obama.

Hänen kierroksellaan Punaisella Planeetalla Basiago väittää kohdanneensa monia uskomattomia asioita, joista ei vähäisimpänä massiivisia dinosauruksia sekä hänen humanoideiksi kuvaamiaan ”skorpionimiehiä”. Todellakin, Basiagon kertomana Project Pegasus paljasti Marsin olevan uskomaton ja vaarallinen paikka.

Andrew Basiago ja Project Pegasuksen “Planetaarinen Impakti”

Nykypäivänä “uusi” Project Pegasus, jota Andrew D. Basiago itse johtaa, on ilmeisesti lobbaamassa USA:n valtiota paljastamaan sen teleportaatioteknologian, joka hyödyttäisi ihmiskuntaa kokonaisuutena ja tekisi matkustamisesta sekä Maassa että kosmoksessa välitöntä ja ympäristöystävällistä. Tai jotain sinnepäin.

Basiagon tarina ei ole ohi. Web bottien ennustus vuonna 2009 siitä, että hän “saisi aikaan [planetaarisen impaktin]” valtion sisäpiiriläisenä, ei koskaan käynyt toteen. Hän aikoo pyrkiä USA:n presidentiksi. Ensimmäinen yritys oli vuonna 2016:

“Vuonna 2016 Andrew D. Basiago tulee olemaan ehdokas USA:n presidentiksi sloganilla Andy 2016 – A Time for Truth.”

Kuitenkin, vaikka hän ei tuolloin onnistunut, hän saattaa suunnitella palaavansa vuonna 2020 (valitettavasti virallinen kampanjasivu puuttuu tällä hetkellä), lupauksena  “johtaa Amerikan kansa rohkeaan, uuteen Totuuden, Refromin ja Innovaation aikakauteen.”

Jos rehellisiä ollaan tässä kohtaa en ole edes kauhean paljon vastaan tätä ideaa.

 

Artikkelin julkaissut Stranger Dimensions

Avaruusolentoja ”tuotetaan, haudotaan ja kloonataan” valtion laitoksissa

Entinen CIA-agentti ja avaruusolentojen metsästäjä Derrel Sims puhuu hänen elämänmittaisesta etsinnästään koskien totuutta avaruusolentojen läsnäolosta ja heidän agendoistaan.

Hän etsii näitä avaruusolentoja ja kerää evidenssiä, dataa, todistajanlausuntoja ja kamppailee paljastaakseen totuuden näiden olentojen taustalla olevista kokeista.

Derrel selittää miten joku kontrolloimaton taho valtion sisällä ”tuottaa, hautoo ja kloonaa”  näitä avaruusolentoja.

Hän esittää, että avaruusolennoilla ei ole planeettaa, heidän ”DNA tulee täältä”. Sitten hän selittää miten kaikki avaruusolennot ovat geenimanipuloituja. Hän tuo esiin kokonaiskuvan avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla menneisyydestä nykyisyyteen.

Hän puhuu myös omasta Zecharia Sitchinin tulkinnastaan, Anunnakeista, langenneista enkeleistä ja Sumerian sivilisaatiosta.

Joitain haastattelussa käsiteltyjä asioita:
Hänen palveluksensa CIA:lla
Ensikohtaaminen avaruusolentojen kanssa
Miksi hän jahtaa avaruusolentoja
Siirtogeeniset chimerat ja DNA:n manipulointi
Hybridit
Eri avaruusolentojen rodut
Kloonatut ja tuotetut Harmaat avaruusolennot
Reptiliaanit, pohjoismaiset avaruusolennot, suuret rukoilijasirkkaolennot
Abduktiot
Kokeet ihmisrodulla
Hänen tutkimuksensa ja todisteet avaruusolentojen abduktioista
Agenda abduktioiden taustalla

Vaikka Derrel Simsin lausunnot ovat ristiriitaisia, hänen selityksissään on kuitenkin jotain totuutta, joka vastaa edesmenneen Phil Schneiderin lausuntoja.

Phil Schneider sanoi, että Dulcen maanalaisessa tukikohdassa  Mt. Archuletan alla, Dulcessa, New Mexicossa ”harmaat” humanoidit työskentelivät amerikkalaisten rinnalla, mutta että tämän lisäksi ihmiset ja avaruusolennot työskentelivät yhdessä biogeneettisten kokeiden ja ihmis-avaruusolentohybridien parissa, manipuloivat atomeja, tutkivat kloonausta, ihmisen auraa, mielenhallintaa, ihmisten ja eläimien ristiinsiittämistä, ihmisten siruttamista ja abduktioita.

Schneiderin mukaan varjovaltio on kloonannut ihmisiä prosessissa, jota on työstetty maailman suurimmassa ja kehittyneimmässä tutkimuskeskuksessa Los Alamosissa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Sotilaat raportoivat pelokkaita kohtaamisia avaruusolentojen kanssa

Idea siitä, että tuntematon avaruusolento vierailee Maapallolla salaisia tarkoituksia varten, on ihan pohdittavan arvoinen asia.

Ja kuitenkin, jos seuraavia tapauksia on uskominen, silloin voi hyvin olla että näin on juuri tapahtumassa.

Vaikka on kammottavaa miettiä avaruusolentojen aikeita, jotka mahdollisesti tarkkailevat meitä, on vieläkin pelottavampaa miettiä miten ne, joita he peukaloivat, ovat niitä harvoja ihmisiä joihin me luotamme turvallisuutemme kanssa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Laivasto vahvistaa: vuodettu UFO-video on aito!

UFO-videot, joissa näkyy kohtaamisia laivaston alusten ja UFOjen välillä, ovat aitoja, sanoo laivaston edustaja Joseph Gradisher. Videon sisältöä ei voida selittää, eikä niitä koskaan sallittu julkaistavan yleiseen levitykseen.

RT:n mukaan: “Laivasto nimittää näissä videoissa näkyvän esineen ”tunnistamattomaksi ilmailmiöksi” (unidentified aerial phenomena, UAP), Gradisher sanoo, selittäen että UAP-termiä käytetään UFOjen sijaan ”tunnistamattomien/luvattomien alusten/kappaleiden havaintojen kuvaukseen, joiden on havaittu saapuvan tai toimivan eri armeijan hallitsemien harjoituspaikkojen ilmatilassa”.

Se, mikä mielestäni on mielenkiintoista, on miksi he julkaisivat videon mutta eivät kerro sitä miltä se näyttää ja miksi he eivät ole julkaisseet enempää yksityiskohtia. Etkö sanoisikin, että tähän mennessä heidän on jo pakko tietää se mikä heillä on vastassa?

On varsin vaikeaa retusoida mitään yksityiskohtia esimerkiksi Gimbalin UFO-videosta aluksen sijaitessa ylikirkkaan ja korkean kontrastin alueen keskellä.

Saadakseen aluksen näkymään kuva-analyysitiimi käytti neljä kertaa iteroitua CLAHEa (kontrastia rajoittava adaptiivinen histogrammitasaus, Contrast Limited Adaptive Histogram Equalization).

Tässä näkyy kuva-analyysitiimin lopputulos:

1. Gimbalin UFO ei ole lautasen muotoinen eikä se muistuta (aitoa) kolmiota.
2. UFOlla näyttää olevan vähintään kolme, ja mahdollisesti useampi, näkyvää propulsiojärjestelmää.

Toinen video näyttää Gimbalin UFO-videon sellaisena kuin se todellisuudessa on!

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Pentagonin loputon rahareikä

Kirjoittanut Matt Taibbi

Kun puolustusministeriö reputti ensimmäisen sille koskaan tehdyn tilintarkastuksen, eräs valtion suurimmista mysteereistä tuli julki: Minne menee se puolustusministeriön $700 miljardin vuosibudjetti?

Eläköitynyt ilmavoimien auditoija — kutsukaamme häntä Andyksi — kertoo tarinan siitä mitä tapahtui Ogdenin ilmatukikohdassa, Utahissa. Joskus vuoden 2001 alussa tukikohdan inventaariossa meni jotain pieleen. Andyn mielestä kyseessä oli vain yksinkertainen tietokannan tietojen syötön virhe. ”Joku tilasi viisi kappaletta jotain”, hän sanoo, ”ja tilauksen loppusumma oli 999,000”. Hän nauraa. “Se oli todennäköisesti jotain minkä tietokone laittaa sinne oletuksena. Jos laittaa tilauksen osalle väärin, ja sieltä tulee ysejä joka kenttään.” Kukaan ei toimittanut suurta kasaa varaosia. Mutta väärä transaktio — paperien kulkureitti varaston haamutilaukselle jota ei koskaan tehty — alkoi kuitenkin liikkua ilmavoimien sisäisen tilinpidon järjestelmissä. Junioritason logistiikkaupseeri huomasi sen ennen kuin se lähti pois talosta. Andy muistaa tapauksen, koska hän piti, muistona, heinäkuun 28. päivänä 2001 lähetetyn sähköpostin itsellään joka kiersi aiheesta ilmavoimien kirjanpitomaailmassa. Sähköpostissa puhuttiin väärintehdyn tilauksen dollarimäärästä.
Halusin informoida teitä kaikkia [Ogdenin] massiivisesta kirjanpidon korjauksesta keskiviikkona tällä viikolla. Se ei ole niin paha kuin me aluksi mietimme ($8.5 biljoonaa [englannin trillion]). Siitä tuli . . . $3.9 biljoonaa alkuperäisen luullun $8.5 biljoonan sijaan.

Kuva: Victor Juhasz / Rolling Stone

Ilmavoimat, jolla oli 85 miljardin dollarin budjetti tuona vuonna, sai aikaan yhdellä kerralla kirjanpitovirheen, joka oli yli kolmanneksen koko USA:n bruttokansantuotteesta, joka oli vähän päälle $10 biljoonaa vuonna 2001. Kukaan ei menettänyt rahaa. Se oli vain virhe paperilla, sellainen mikä huomattiin.

“Jopa ilmavoimat huomaavat biljoonan dollarin virheen”, Andy sanoo nauraen. “Jos se olisi ollut miljardi, se olisi ehkä mennyt läpi”.

Vuosia myöhemmin Andy seurasi vierestä kun toinen suuri kirjanpito-ongelma hiipi armeijan byrokratiaan. Ilmavoimat muuttivat erästä taloudellisen raportoinnin järjestelmäänsä, ja muutoksen jälkeen palvelu näytti negatiivista lukua koko varastolle — kaikki lähtien moottorien akseleista laskutelineisiin oli lähetetty jonnekin.

Ilmavoimat kuumottui, koska lähetteissä ei voi olla negatiivista numeroa. Ilmavoimien kirjanpitäjät menivät takaisin toimistolle ja yrittivät korjata virheensä. Niin tekemällä he jotenkin päätyivät lisäämään $4 miljardia lisää arvoa ilmavoimien varaosien varaston kokoon yksittäisen kuukauden aikana.

Tämä epäilyttävä numero on edelleen siellä. Voit nähdä yhtäkkisen piikin ilmavoimien käyttöpääomarahaston jäätyneissä varaosaluvuissa. Se oli $23.2 miljardia vuonna 2015, $23.3 miljardia vuonna 2016, $24.4 mrd vuonna 2017, ja sitten yhtäkkiä $28.8 mrd syyskuussa 2018.

Se ei tarkoita, että rahaa olisi kadonnut tai varastettu. Se tarkoittaa, kuitenkin, ilmavoimissa sitä että heillä oli pienempi varasto käsillään kuin he luulivat.

Nyt eläkkeellä oleva Andy joskus vierailee läheisessä kirjastossa, joka käyttää RFID-tarroja, mikä mahdollistaa kirjojen sijainnin merkitsemisen muistiin.

Samaan aikaan ilmavoimat, jonka vuosibudjetti on $156 miljardia, ei edelleenkään aina käytä sarjanumeroita. Sillä ei ole ideaa siitä miten paljon mitäkin sillä on itsellään minä tahansa hetkenä. Ydinaseet ovat poikkeus, ja niitä on alettu elektronisesti merkitä kahden peräkkäisen hämmästyttävän virheen jälkeen vuosina 2006 ja 2007. Ensimmäisessä ilmavoimat vahingossa latasi kuusi ydinasetta B-52:n ja lennätti ne vahingossa maan toiselle puolelle henkilöstön tietämättä. Toisessa huoltojoukot lähettivät ydinkärkiä vahingossa Taiwaniin, kun sieltä oltiin tilattu helikopterien akkuja.
“Minkälainen organisaatio”, Andy kysyy, “ei pidä kirjaa $20 miljardin varastosta?”

Huolimatta siitä, että kyseessä on veronmaksajien suurin investointi — yli $700 miljardia vuosittain — puolustusministeriö on pysynyt organisaatioiden mustana laatikkona koko sen historian ajan. Se on hylkinyt vuosikymmenten ajan virallisia tutkimuksia, viimeisin auditointi on ollut tekeillä jo 30 vuotta, lähinnä sekoittamalla kirjanpitonsa niin hulluksi että sitä solmua ei enää saada auki.

Petosten, varkauksien, ylenmäärin tuotetun tavaran, sopimusrikkomusten ja muiden väärinkäytösten lisäksi Pentagonin suurin ongelma on sen kirjanpidossa. Se on maailman suurin väärien lukujen tuottaja, nerokas byrokratian puolustusjärjestelmä joka piilottaa kaikki muut rotanpesät alleen. Tässä on moderni amerikkalainen Gordionin solmu.

Viime vuoden lopussa puolustusministeriö viimein sai auditoinnin päätökseen. 400 miljoonan dollarin hinnalla, yli 1200 auditoijaa hyökkäsivät sotatalouden rahoituksen viidakkoon, mutta palasivat takaisin hävinneinä. He eivät päässeen Pentagonin ohitse. Heillä ei ollut tarjota mitään mielipidettä, selittää miten armeijan satojen akronyymien kirjanpitosiilot olivat liian epäloogisia jotta niihin oltaisiin päästy käsiksi.

Auditoinnin viimeinen osuus oli yksi maailman suurimmista oman perseen pelastusprojekteista koskaan, joka tunnetaan myös pyrkimyksenä antaa USA:n valtiolle puhtaat paperit valtiontalouden tilasta. 29 vuotta sitten, vuonna 1990, kongressi oli käskenyt kaikkia valtion laitoksia alkaa tuottamaan auditoituja tilinpäätöksiä. Toiset tottelivat. Puolustus kieltäytyi lähtemästä mukaan.

Vaadittiin Herkuleksen voimat 20 vuoden ajan siirtää Pentagon pois sen tinkimättömästä alkupaikastaan. Vuonna 2011 se viimeinkin suostui olemaan valmis vuonna 2017, mikä muuttui vuodeksi 2018, jolloin puolustusministeriö viimein totteli lain kohtaa joka määräsi “oikea-aikaiset toimintaraportit”.

Viime marraskuun 15. päivä, kun auditoinnista ilmoitettiin, varapuolustusministeri Patrick Shanahan sanoi että tästä ei tarvitse huolehtia, koska “me emme koskaan odottaneetkaan pääsevän läpi”. Kun toimittaja kysyi miksi veronmaksajien pitäisi jatkaa Pentagonille rahan lappaamista $700 miljardia vuodessa jos se ei kykene edes “saamaan omaa pesää järjestykseen ja laskemaan laivoja tai rakennuksia oikein”, Shanahan sutkautti, “Me laskemme laivat oikein.”

Tämä oli sisäpiirin vitsi. Vitsi kuuluu, että Pentagon ei ole niin hyvä laskemaan rakennuksia. Muutama vuosi sitten, itse asiassa, se myönsi kadottaneensa tiedot “478 rakennuksesta”,  39 Black Hawk -helikopterin lisäksi (joiden täysin aseistetut versiot maksavat noin $21 miljoonaa kappale).

Se ei tarkoittanut sitä, että 478 rakennusta olisi kadonnut. Mutta ne katosivat valtion kirjoista jossain kohtaa. Pentagonin byrokratia on suunniteltu käyttämään rahaa nopeasti ja tiputtamaan sotilaat ja materiaali kentälle nopeasti, mutta sillä ei ole luotettavaa metodia kirjata transaktioita. Se suunnittelee stealth-droneja ja hiljaa kulkevia sukellusveneitä, mutta ei edelleenkään ole ottanut käyttöön viivakoodeja varastonhallinnassa. Jotkut sen kirjanpito-ohjelmista käyttivät muinaista COBOL-kieltä, joka oli uusinta uutta vuonna 1959.

“Nämä systeemit”, kuten eräs senaatin työntekijä asian esittää, “ei ole suunniteltu auditoitaviksi.”

Jos ja kun puolustusarvio koskaan saadaan aikaan, todennäköisesti löydämme kasan Enroneita, joilla tappiot ja velvoitteet on piilotettu Enronin kaltaisilla erikoisyrityksillä, jossa varat systemaattisesti on yliarvioitu, kongressin hyväksymät rahat hommaa X varten väärin ohjattu ohjelmaan Y, sopimustyöntekijöille maksettu kahteen kertaan, osia ostettu kahdesti, korjauksia tehty turhaan ja suurin kuluin, ja niin edelleen.

Enron sen koko ytimessä oli kirjanpitosokkelo joka systemaattisesti piilotti tappiot ja paisutteli voittoja saadakseen sijoittajien rahaa sisään jatkuvalla syötöllä. Pentagon on eksponentiaalisesti suurempi finanssibyrokratia, jonka merkkinä toimii veronmaksaja. Tottakai, vähemmän avoimesti rikollisena skeemana armeija silti tuottaa Enronin kokoisia tappioita säännöllisesti, ja tämä on ainoastaan mahdollista johtuen sen kirjanpidosta, joka on pitkään siedetty petos.

Me olemme nähneet jo viitteitä. Kuuluisa F-35 Joint Strike -hävittäjäohjelma on nyt ennustettu maksavan veronmaksajille $1.5 biljoonaa, arviolta sen verran mitä syydimme koko Irakin sotaan. Ylibudjetoinnit ja petokset tuosta ohjelmasta yksinään odotetaan maksavan veronmaksajille noin 100 kertaa sen verran mitä Obama pisti haisemaan paljon parjattuun Solyndran aurinkoenergia-diiliin.

Samaan aikaan puolustusministeriö muutama vuosi sitten sai tietää $125 miljardin hallinnollisesta hukasta, paise joka itsessään on hieman alle kaksi kertaa $74 miljardin Enronin konkurssin hinta. Tarkastajat löysivät ”väheintään” $6 miljardista $8 miljardiin hukkaa Irakin kampanjassa, ja sanoivat $15 miljardia Afganistanin teatteriin menneitä rahoja olevan ainoastaan ”osa” kokonaistappioista.

Jokainen armeijan huippubidjetti on Enroninkaltainen kirjanpitokikka. Kongressi vuonna 2011 sääti budjetinhallintalain (Budget Control Act), joka asettaa katon puolustusmäärärahoille arviolta noin 54 prosenttiin harkinnanvaraisista menoista. Lähes heti se alkoi käyttää niinkutsuttuja Merentakaisia Kontingenssioperaatioita (Overseas Contingency Operations, OCO), jättiläismäistä kakkostiliä jota voidaan kasvattaa ilman rajaa.

Täten tätä vuotta varten Pentagon on turvannut $617 miljardia ”perus” budjettirahaa, jonka se panee budjetinhallintalain mukaisiin teknisiin vaatimuksiin. Mutta se on saanut myös $69 miljardia OCO-rahaa, jota joskus nimitetään ”sotarahoitukseksi”, kiertoilmaisu avoimelle vaitiolorahastolle. (Ei-puolustukseen menevät varat myös menevät yli rajojen, mutta tyypillisesti todellisiin hätätilanteisiin kuten hurrikaanien tuhoihin.) Lisää tähän vielä VA ($83 mrd), kotimaan turvallisuus ($46 mrd), kansallinen ydinturvarahasto ($21.9 mrd) ja arviolta $19 mrd lisää OCO-rahaa ISIStä vastaan suoritettuihin operaatioihin, jotka menevät valtiolle ja DHS:lle, sekä varsinaiset puolustusmenot jotka ovat yli $855 miljardia. Ja tuo on vasta se mitä me tiedämme (muut ohjelmat kuten CIAn dronet ovat osa salaisia ”mustan budjetin” juttuja).

Äärimmäisen ironian puuskassa auditoijien petosten etsintä on itsessään muuttunut petokseksi. Aiemmin 90- ja 2000-luvuilla puolustusministeriö käytti miljardeja palkkaamaan yksityisiä firmoja valmistelemaan viimeistä vuotta. Monissa tapauksissa nuo ulkopuoliset kirjanpitäjät yksinkertaisesti toistivat samat suositukset, jotka oltiin jo annettu ja jätetty toteuttamatta aikaisempien auditoijien kuten puolustusylitarkastajan vuorolla.

Viime vuoden kohun jälkeen aselajit kuluttavat nyt yhä enemmän ulkopuoliseen neuvontaan valmistellessaan tulevaa epäonnistumista. Pelkästään ilmavoimat antoivat Deloittelle $800 miljoonaa auttaakseen heitä tulevassa ”auditointiin valmistautumisessa”. Laivasto vastasi omalla $980 miljoonan auditointivalmiussopimuksella neljän yrityksen kanssa (Deloitte, Booz Allen Hamilton, Accenture ja KPMG).

Toisin sanoen, veronmaksajat maksavat järkyttäviä summia yksityisille tilintarkastusfirmoille siitä, että ne kirjoittavat raportteja siitä miten aiemmat suositukset jätettiin täyttämättä.

Se on Catch-22 -tarina maasta, joka on jäänyt jumiin ikuiseen vältettävissä olevan rahoituskatastrofin sykliin. Joka kerta kun me yritämme paikata vuotoa, me päädymme takaisin siihen mistä aloitimme, aloittaen yhä suuremmalla epäonnistumista kuvaavalla summalla.

Esimerkiksi osa siitä mikä inspiroi alkuperäisiä tutkimuksia puolustusmäärärahoihin oli kuuluisat tarinat 1980-luvulta ja 90-luvun alusta siitä miten armeija veloitti $640 vessan istuimista, $436 vasarasta jne. Johtava tutkija oli nuori Iowan senaattori Chuck Grassley, joka oli niin päättäväinen kuulemaan tällaisia tarinoita armeijan sisäpiiriläiseltä Franklin C. “Chuck” Spinneylta — eräs ensimmäisistä armeijan analyytikoista, joka tuli julki haaskattujen rahojen ja petosten kanssa — että vuonna 1983 Grassley ajoi Pentagoniin oranssilla Chevettellä häntä näkemään.

Puolustusministeriö kielsi Grassleya tapaamasta Spinneya. Grassley sai hänet todistamaan Valkoisessa Talossa kuusi viikkoa myöhemmin.

“Seuraavana maanantaina hänen kuvansa oli Timen kannessa,” Grassley muistaa. Maaliskuun 1983 kansiteksti kysyi haaskataanko miljardeja?

With the deadline looming to pass a spending bill to fund the government by week's end, Senate Judiciary Committee Chairman Chuck Grassley, R-Iowa, and other senators gather for weekly strategy meetings on Capitol Hill in WashingtonCongress Budget Battle, Washington, USA - 05 Dec 2017

“Kauan sen jälkeen kun lähden senaatista, [Pentagonin kulut] tulevat olemaan sama ongelma,” sanoo senaattori Chuck Grassley, R-Iowa. Kuva: J Scott Applewhite/AP/REX/Shutterstock

Se tuntui läpimurrolta. Spinneyn tarinat haaskatuista rahoista muuttuivat symboliksi joka herätti sekä vasemmiston että oikeiston mielikuvituksen, jotka kumpikin näkivät siinä oman visioinsa valtiosta täysin villiintyneenä.

Mutta 35 vuotta myöhemmin Chuck Grassley, nyt 85, edelleen lähettää kirjeitä Pentagoniin heidän ylihinnoitelluista varaosistaan, ainoastaan tällä kertaa suuremman määrän nollia kanssa. Iowalainen viime vuonna kysyi miksi me maksoimme yli $10,000 kappaleelta 3D-printatusta lentokoneen vessan kannesta, tai $56,000 25 lämmitettävästä juomamukista joiden kappalehinta on rapeat $1,280 (ilmeisesti aiemmat $693 kahvimukit on päivitetty, joiden kahva meni rikki liian helposti). Puolustusministeriö on sen jälkeen väittänyt korjanneensa nämä ongelmat.

Kun häneltä on kysytty onko häntä harmittanut että sama stoori jatkuu vuosikymmeniä myöhemmin, Grassley sanoo ”Todellakin”. Hän pysähtyy. ”Ja pitkän aikaa sen jälkeen kun olen jättänyt senaatin, sama ongelma on todennäköisesti edelleen”.

Kolme vuosikymmentä vääntöä saada avattua Pentagonin kirjanpito, eikä siltikään ole selvää edistytäänkö hommassa, vai olemmeko me kuluttaneet vain miljardeja pysyäksemme samassa pisteessä, eräässä kaikkein kalliimmista vitseistä minkä mikään valtio on koskaan kertonut itselleen. “Kun kaikki on mysteeriä,” Grassley sanoo, “minkään ei koskaan tarvitse ratketa.”

TÄMÄ ALKOI vahingossa.
“Ainoa syy sille miksi auditointi tapahtuu,” sanoo Sheila Weinberg, toimitusjohtaja tarkkailuryhmä Truth in Accountingissa, “on koska kirjanpitäjä joutui kongressin eteen.”

Vuonna 1985 töykeä italialais-albanialainen nimeltään Joe Dio-Guardi pyrki republikaanien riveistä parlamenttiin New Yorkin 20. vaalipiirissä.

DioGuardi oli maahanmuuttajakauppiaan poika. Ennen Fordhamin jesuiittakouluun menoa hänen koulutuksensa tapahtui isänsä kaupan käytävillä. ”Minulle opetettiin varastointia”, DioGuardi sanoo nykypäivänä. “Sitä oppii asioiden arvon jos joutuu jahtaamaan jotain pitkin Bronxin katuja kun he varastavat laatikon.”

Teinivuosinaan hän meni tarjoilijaksi Westchesterin country clubeille. Hän katseli kun kokit varastivat pihvejä keittiöstä jokaisen vuoden päätteeksi, tietäen että “nämä rikkaat…. jos olisi vajetta, he vain alaskirjaisivat sen vuoden lopussa.”

Pöytien pyyhkijästä seuraavana hän käytti 22 vuotta kirjanpitäjänä Arthur Andersenilla, syventyen mm. New York Cityn rahamaailman romahtamiseen 70-luvulla. Hän muistaa kaupungin silti listanneen rakennukset, jotka olivat palaneet matalaksi, edelleen omaisuuseriksi.  “Opin paljon julkisen ja yksityisen puolen kirjanpidon eroista,” hän muistelee.

80-luvun puolivälissä hän pyrki kongressiin republikaanien puolueesta Westchesterin vaalipiiristä. Sitä pidettiin varmana sinisenä alueena, jossa demokraateilla oli varma enemmistö. Hän kutsuu itseään “vahingossa kongressiedustajaksi,” koska “jos puolueeni olisi tiennyt minun voittavan, he eivät olisi päästäneet minua ehdokkaaksi. Olin uhrilammas.”

Mutta puolueidenvälisessä kisassa hän voitti, osittain esittelemällä göbeb työväenluokkaista etnistä taustaansa, toitottaen hänen kirjanpitosuosituksiaan, ja huudellen hänen molempia puolueita suosivia teemoja korruption siivoamisesta. Hän lupasi ”valaista pimeät fiskaaliset nurkat” liittovaltion byrokratiasta.

Washingtonissa DioGuardia kammoksutti liittovaltion ”hämäystaktiikka” budjetoinnissa. Hän kertoi kanssarepublikaaneilleen kongressin käyttämistä tekniikoista, joilla yksityisen puolen kaverit ”joutuisivat vankilaan”.

“Joey the Waiter,” joka on nykyään 78, silti on sama kovia puhuva newyorkilainen persoona kuin hän oli kandidaattina. On niin helppoa nauraa kuvitellen miten hänen itsepintainen bronxilainen olemuksensa otettiin vastaan enemmän yläluokkaisten ja teeskenteleväisempien kollegoiden keskuudessa tuolloin. Se selittäisi sen miksi hänet ensin sivuutettiin kun hän alkoi kirjoittaa lainsäädäntöä jolla pakottaa valtio käymään läpi tietynlaisen auditoinnin, joka on pakollinen yksityisellä puolella.

Mutta kun 80-luvun velkakriisi puski Amerikan rahoituskriisiin, ”fiskaalisesta vastuullisuudesta” tuli uusi poliittinen lentävä lause. Välittömästi “Joey the Waiterilla” oli kysyntää. ”Yhtäkkiä kaikki olivat että ’Missä se laki on minkä DioGuardi kirjoitti?'”, hän muistelee.

Hän löysi monenlaisia liittolaisia muutamasta demokraatista, senaattori John Glenn ja edusta John Conyers. Yhdessä he saivat aikaan lain mikä lopulta sai nimen “Chief Financial Officers Act of 1990.

Lainsäädäntö pakotti valtion virastot nimeämään CFO:n, toteuttamaan tilintarkastuksia ja luomaan ”modernia liittovaltiollista rahoituksenhallintastruktuuria”. 23 virastoa, puolustuksesta työministeriöön ja sisäministeriöön, pakotettiin aloittamaan ”virastonmittaisen vuosittaisen tarkastetun tilinpäätöksen” lähettämisen vuoteen 1994 mennessä.

Vaikka oli olemassa sääntöjä vuosien varrella, jotka olivat vaatineet erilaisia rahoitusta koskevien raporttien luomista, mitään  täysimittaista tilintarkastusta ei oltu koskaan yritetty. Uskomatonta kyllä, kirjanpitoperspektiivistä, USA:n valtio oli pysynyt suhteellisen neitseellisenä alueena vuosisatoja.

Niin kauas taaksepäin kuin vuonna 1787, perustuslaki vaati, että ”säännöllinen lausunto ja tilinteko kaikista julkisten varojen tuloista ja menoista tulee julkaista ajoittain.” Mutta yksikään riippumaton tutkija ei ollut koskaan käynyt läpi valtion kirjanpitoa. 80-luvun loppua kohden ja 90-luvulla satoja miljardeja verodollareita oli kulutettu vuosittain, ja kukaan ei tiennyt mihin. DioGuardille tilanne oli järkyttävä.

“Se on jatkuva periaate historiassa, Mediceistä nykypäivään”, sanoo DioGuardi. “Jos kukaan ei vahtaa rahoja, tulee konkursseja.”

CFO-laki ainakin otti käyttöön idean, että jonkun oli tarkoitus olla vahtimassa. Vuoteen 1997 mennessä kabinettitason ministeriöt kuten työ-, maatalous- ja kauppa- ja teollisuusministeriö lähettivät tilinpäätöksiä. Ensimmäisenä vuonna vain kuusi pääsi läpi. Muutaman vuoden päästä kuitenkin suurin osa oli lain puitteissa ok. Vuoteen 2013 mennessä puolustusministeriö oli ainoa liittovaltion virasto, joka ei ollut lähettänyt tilinpäätöstä.

Eräs pääsyy armeijan kurittomuuteen oli, että sillä ei ollut mitään numeroita mitä lähettää. Pentagon joka vuosi työllistää kirjanpidollisen purkkaviritelmän jonka ei pitäisi olla sen selkeämpi siviileille tässä kohtaa vuotta, koska se on samankaltainen kuin noin kuusi prosenttia amerikkalaisista, jotka eivät maksa veroja vuosittain.

Veronmaksajat jotka luulevat, että heille ollaan velkaa lyhennyksiä, mutta joilla ei ole kuitteja näyttää kuluista, joskus heittävät karkean arvion, joka perustuu heidän aiemman vuoden lyhennyksiin. Sitten he lähettävät veroilmoituksensa täynnä arvailuja, ”tökättynä” siihen näyttämään siltä kuin lyhennykset olisi laskettu rehellisen oikein.

Pentagon tekee periaatteessa samoin, ainoastaan galaktisessa mittakaavassa. Jokaisen vuoden lopussa se lähettää ”budjettitäytäntöönpanopyynnön”, joka sisältää täydelliset kuukausittaiset lausunnot sen vuoden kuluista.

Valkoinen Talo sitten ottaa nämä numerot ja käyttää niitä ennustaessaan puolustusmäärärahoja seuraavalle vuodelle. Presidentti lähettää tuon budjetin kongressille, joka silloin oikeuttaa rahat. Lähes poikkeuksetta Pentagon päätyy saamaan korotuksen. Vuodelle 2019 Donald Trump lähetti budjetin joka pyysi $716 miljardia, eli $82 miljardia enemmän kuin puolustusministeriö oli saanut aikaisempana tilikautena.

Systeemi on järkeenkäypä, paitsi yhden ongelman suhteen: Pentagonin lähettämät tilinpidon luvut ovat feikattuja.

Puolustusministeriö, suurimmaksi osaksi, ei tiedä miten paljon se tuhlaa. Sillä on käsitys joistain asioista, kuten armeijan palkoista, mutta muualla sillä ei ole mitään käryä. Mikään sen palveluista — laivasto, ilmavoimat, maavoimat, rannikkojääkärit — ei käytä samaa järjestelmää kirjaamaan transaktioita tai monitoroimaan varastoja.  Jokaisella palvelulla on omat operaationsa ja hallinnointibudjettinsa, oma palkanmaksujärjestelmänsä, omat tutkimusmäärärahansa ja niin edelleen. Se on erillisten budjettien imperiumi.

Sen sijaan että käytettäisiin yhtä integroitua kirjanpitojärjestelmää, joka pitäisi kirjaa globaalista rahoituskuvasta kaikkina aikoina, Pentagon on rakentanut byrokratian toisensa päälle, jota se nimittää Maanpuolustuksen Rahoitus- ja Kirjanpitopalveluksi (Defense Finance and Accounting Service, DFAS). Tämän on luonut senaikainen puolustusministeri Dick Cheney vuonna 1991. DFAS vastaa rahoitusraporttien keräämisestä ympäri imperiumin joka kuun lopulla. DFAS on kuin tribuuni, joka matkaa hevosen selässä kuukauden lopulla, keräten pergamenttikasoja jokaisesta linnasta.

Vuonna 2013 Reuters julkaisi brutaalin paljastuksen siitä miten DFAS:n kirjanpitäjät tekivät hullua kierrostaan jokaisen kuun lopussa yrittäen parsia kasaan transaktioita, joilla tuhlailu oikeutettaisiin. Mutta tuhannet tapaukset joka kuukausi jättivät puuttumaan kaikki merkinnät kirjoissa. ”Meillä ei ollut yksityiskohtia”, eräs kirjanpitäjä selitti.

Asioiden monimutkaistamiseksi se, että rahaa allokoidaan armeijan eri aikatauluissa. Jos kongressi antaa laivastolle $53 miljardia operaatioihin ja ylläpitoon, niinkuin se teki viime vuonna, palvelun odotetaan kuluttavan kaikki tuo raha. Sellaiset kulut — palkanlaskenta on toinen — ovat nimeltään ”yhden vuoden rahaa”. Samaan aikaan tutkimus- ja kehityspuoli saattaa olla ”kahden vuoden rahaa” ja alihankinta saattaa olla ”viiden vuoden rahaa”.

Aerial View of the Pentagon from a commercial airliner taking-off from Reagan National Airport outside Washington, DC.Aerial Views of the Pentagon, Washington DC, USA - 17 Feb 2017

Monia tapauksia on ollut, joissa viranomaiset ovat käyttäneet hyväkseen Pentagonin järjestelmää vuosien mittaan. Siviiliministeri kavaltsi ilmavoimilta $1.4 miljoonaa vuosikymmenen ajan ennen kuin kukaan edes huomasi. Kuva: REX/Shutterstock

Jos Pentagon ei käytä kaikkia rahojaan tasan tarkkaan sitä määrää kuin kongressi sanoo, että se voi käyttää, siihen mennessä kun kongressi määrää — jos se ei käytä kaikkea yhden vuoden rahojaan yhdessä vuodessa, kaikki sen viiden vuoden rahat viidessä vuodessa jne. — armeijan on tarkoitus antaa käyttämättömät rahat takaisin kongressille.

Mutta armeija ei oikeastaan koskaan ole ajoissa, ja jatkuvasti sekoittaa sen rahapotteja. Grassley 90-luvun lopulla havaitsi, että armeija käytti tietokoneella sopimustöidenhallintapalveluiden mekanisointiohjelmaa nimeltä MOCAS (Mechanization of Contract Administration Services) tämän sekoittamisen nopeuttamiseksi. Aina kun Pentagonilla oli laskuja maksettavana, sen sijaan että se olisi vetänyt rahat oikealta tililtä, MOCAS joskus yritti käyttää ”vanhaa rahaa”, eli mitä tahansa rahaa joka oli menossa vanhaksi.

Kaikille valtion virastoille on laitonta käyttää rahaa, joka on annettu toiseen tarkoitukseen eri ohjelmaan. Mutta armeija — joko hauskasti tai kauheasti, riippuen perspektiivistäsi — loi ohjelman, joka algoritmisesti tuotti sellaisia lain rikkomuksia.  Ne eivät olleet mitään pieniä rikkeitä: Grassley on taistellut vuosia sellaisia automaattimaksuja vastaan, ja sanoo että byrokraatit käyttävät niitä ”välttelemään budjettikohdennusrikkeistä säätävää Antideficiency Actia — joka on rikos.” Viime vuonna auditointi havaitsi, että kyseinen laki oli yksi viidestä laista, joita virasto on rikkonut.

MOCAS on silti olemassa, mutta on epäselvää miten tai onko sitä päivitetty. Joka tapauksessa maanpuolustukselta puuttuu edelleen tallenteet, joista näkyy että se on maksanut oikeille ohjelmille oikeilta tileiltä. Siitä pelosta, että jouduttaisiin maksamaan rahaa takaisin, puolustusministeriö on komentanut sen kirjanpitäjiä saamaan luvut täsmäämään.

Nuo DFAS:n kirjanpitäjät Reutersin paljastuksessa saivat käskyn ylemmiltään, että jos he eivät löytäisi laskuja tai sopimuksia, joilla todistaa eri että yhden, kahden ja viiden vuoden rahat ovat on kulutettu oikeaan aikaan, heidän tulisi suorittaa ”todeksi osoittamattomia muutostöitä”, eli valehdella.

Kirjanpitäjät systemaattisesti ”tökkäsivät” vääriä numeroita kirjoihin saadakseen tase mätsäämään valtionkonttorilta saatuihin rahoihin. Nämä korjaukset ovat ”kirjanpidon tositteiden korjauksia” eli ”tökkäyksiä”.

Tämän seurauksena vuoden lopun tilinpäätösluvut näyttävät siltä kuin ne sopisivat kongressin aikeisiin. Tosiasiassa tuhansia tökkäyksiä täynnä oleva tilinpäätös on fiktiota, systemaattisen kirjanpitorikoksen muoto, jota kongressi hiljaksiin on suvainnut vuosikymmenet.

Väärien lukujen systeemi on niin pitkäikäinen käytäntö, että sille on annettu lukuisia tylsältä kuulostavia nimiä. Hatusta heitettyjen lukujen niminä näkee sellaisia kuin kongressin johtaman GAOn ”taseen pakkokirjaukset”, puolustusvoimain ylitarkastajan ”ei riittävästi tuetut korjaukset” sekä Pentagonin oman yleiscontrollerin ”kirjanpitotositteet” eli ”väliaikaiset korjaukset”. Valkoisessa Talossa kaikki puhuu ”tökkäyksistä”.

Tökkäyksille on viaton selitys, vaikka jopa kaikkein parhaat selitykset ovat silti edelleen epäpätevyyttä. Esimerkiksi, jos laivasto ostaa helikopterin maavoimilta (joka on kaikkien pyörivien siipialusten monitoroinnista vastaava ”laitteen haltija”), se ilmaantuu kuluksi molempien palveluntuottajien kirjoihin. Vaikka raha on käytetty vain kerran, sekä maavoimat että laivasto raportoivat sen kuluna.

Sen sijaan että kumottaisiin tällaiset työpaikan epäjohdonmukaisuudet, joka on se mitä tapahtuisi missä tahansa donitsimyymäläketjussa, puolustusministeriö ei koskaan vaivautunut korjaamaan sen kirjanpitosääntöjä.  Satpkem eri akronyymijärjestelmien kanssa yksi ainoa virhe saattaa saada aikaan väärät numerot, jotka ylittävät transaktion alkuperäisen arvon.

Tämä antelias selitys ylitarkastajan julkistamille uutisille vuonna 2016 näytti, että maavoimat — jonka vuosibudjetti on $122 miljardia — tuotti kirjanpitotökkäyksiä 54 kertaa tuon määrän, kokonaiset $6.5 biljoonaa (engl. trillion), pelkästään vuonna 2015.

Kun siviilianalyytikot näkevät nämä numerot, he aina ensin olettavat niiden olevan kirjoitusvirheitä, koska yksikään yritys ei kykenisi selviämään sellaisesta jättiläismäisestä kirjanpitosotkusta.

“Kun näin tuon luvun 6.5 biljoonaa ensimmäisen kerran, luulin että se on virhe”, sanoo Michiganin yliopiston professori Mark Skidmore, joka vuonna 2017 johti tutkimusta joka löysi $21 biljoonan verran tökkäyksiä 17 vuoden aikaväliltä. “Luulin että se olisi mahdollisesti 6 miljardia. Mutta se oli oikeasti 6 biljoonaa.”

Kun tarinat vuosivat julkisuuteen, massiivisista luvuista (joita suurimmaksi osaksi ei edes käsitetty) tuli puheenaihe sosiaalisessa mediassa. Uusi kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez, esimerkiksi, lainasi Skidmoren tutkimusta ja twiittasi, että Pentagon ”olisi jo voinut rahoittaa” kaksi kolmasosaa $32 biljoonan terveydenhuoltoalan paketin hintalapusta.

Ocasio-Cortez ei ollut aivan oikeassa. $21 biljoonan luku ei tarkoita, että sitä määrää rahaa haaskataan, tai että se olisi sveitsiläisellä pankkitilillä jossain. Pentagon ei edes saanut niin paljoa rahaa tuona aikana.

Lisäksi, jotkut tökkäykset ovat ylöspäinkorjauksia ja jotkut alaspäin. Jos nämä netotaan — jota kukaan ei ole koittanut — kirjanpitoreiän koko voi olla pienempi.

Kuitenkin, Andyn ja muiden mukaan $21 biljoonan luku saattaa jättää huomiotta kirjanpitovirheet järjestelmässä, sillä jotkut tökkäyksistä on sekä automatisoitu että jäänyt tunnistamatta. Se mikä on selvää on, että kaikkialla läsnäoleva tökkiminen ja huonojen lukujen määrä Pentagonin kirjanpidossa on niin massiivinen, että kestää ikuisuus selvittää tuo solmu.

Kaikki tämä on vaikeaa hahmottaa, mutta keskeistä on, että kun epäilyttävä numero tulee esiin jossain kohtaa armeijan useista kirjanpidollisista siiloista, sitä tyypillisesti ei tutkita, vaan se yksinkertaisesti tilkitään paperilla ja lähetetään eteenpäin. Yksityisessä yrityksessä, jos varaston luvut yhtäkkiä piikkaavat miljardeilla yhdessä kuussa, auditoijat tulevat sankoin joukoin selvittelemään ongelmaa.

Armeijasta ei voida sanoa samaa. Tämä oli yksi niistä seikoista, jonka auditoijat havaitsivat viime vuonna, että Pentagonilta puuttui ”käytännöt ja proseduurit varmistaa urakoitsijoilla hallussa oleva valtion omaisuus”. Tämä on hieno tapa ilmaista, että Pentagon ei lähetä tutkijoita varmistamaan, että Lockheed-Martinilla tai Boeingilla tai kenellä tahansa muulla on oikeasti ne osat joita ne sanovat korjaavansa tai huoltavansa.

Tämä lopulta on auditoinnin tulos. Meillä ei ole minkäänlaista kuvaa siitä mitä haaskausta tai väärinkäytöksiä voi noiden tökkäysten alla olla, vaikka meillä on idea.

Kuitenkin, me tiedämme että Pentagonin kirjanpito on niin täynnä huonoa dataa, että väärinkäytösten löytäminen reaaliajassa on käytännössä mahdotonta. Tähän lisää vielä  vuosikymmenten leikkaukset Pentagonin rikostutkimusosaston henkilöstössä ja siinä on jo avoin kutsu rikolliselle toiminnalle. Laskuja voidaan systemaattisesti paisuttaa vuosikymmenten ajan eikä ketään saisi tietää. Kuten ilmavoimien kirjanpitäjä Andy sen ilmaisee, systeemi on ”turtunut petokseen”.

JOS KYSYT kongressin työntekijöiltä miksi tökkäysjärjestelmää suvaitaan, he vain kohauttavat olkapäitään. Kongressilla on todella vain kaksi tapaa vastata kun puolustusministeriö rikkoo lakia. Valitut virkamiehet voivat huutaa ja kritisoida Pentagonia, tai vetää pois rahat. Ensimmäinen ei ole kauhean tehokasta, ja jälkimmäinen on tähän mennessä osoittautunut poliittisesti mahdottomaksi.

“Yksikään toinen liittovaltion virasto ei pääsisi tällä tavalla pälkähästä”, kuvaa eräs senaatin työntekijä.

Armeijalle on toistuvasti sanottu että lopettavat tökkimisen ja kehittävät rationaalisemman kirjanpitojärjestelmän. Tapausksessa toisensa jälkeen uudistukset vain pahentavat ongelmia.

Eräs ensimmäisistä korjauksista kohdistettiin kuuluisaan vessaninstuin- ja vasaraongelmaan. GAO julkaisi vuonna 1992 raportin, joka haukkui armeijan pystyyn ”huonosta kulujen ennakoinnista” ja ehdotti muutoksia. Lopputulos oli sellaisen olennon kuin ”pääasiallinen toimittaja” keksiminen, periaatteessa välimies jolla on valta asettaa hinnat ja valita aliurakoitsijat.

Tämä järjestelmä inflatoi hintoja. Vuoteen 2004 mennessä maanpuolustus kulutti vuosittain $7.4 miljardia pääasiallisen toimittajan ostoihin, sen jälkeen kun se oli kuluttanut $2.3 miljardia vuonna 2002.

Sanomalehdet saivat vihiä tästä ja vuonna 2005 raportoivat, että armeija ostelee nyt 85 senttiä maksavia jääpalamuotteja pääasiallisilta toimittajilta 20 dollarin kappalehintaan. Kuukauden sisällä raahattiin C-5 -lentokoneen jääkaappi edustajainhuoneen kuulusteluun ja laivaston amiraali nimeltään Keith Lippert joutui Kalifornian Duncan Hunterin tentattavaksi ja selittämään miksi hän oli ostanut yhdeksän jääkaappia pääasialliselta toimittajalta hintaan $32,642.

Vuosien mittaan tämä kuvio on toistanut itseään. Yritys standardoida armeijan palkkakulut ja henkilöstötietojen tallennus, nimeltään DIMHRS, vei 12 vuotta ja maksoi yli $1 miljardia ennen kuin se heitettiin menemään. Vuonna 2005 ilmavoimat lähti ostoksille ja aikoi hankkia tietojärjestelmän Oraclelta, nimeltään Expeditionary Combat Support System. Kesti 7 vuotta ja yli $1 miljardia ennen kuin se heitettiin roskiin. John McCain vitsaili ECSS:stä, “Ainakin he saivat vessan istuimet. Tästä he eivät saaneet mitään.”

Sama homma pyöri armeijan lupauksissa ”auditointivalmiutta” koskien. Pentagon alunperin sanoi, että se olisi valmis auditoitavaksi vuonna 1997. Kun päivämäärä ohitettiin käsiä heilauttamalla, Pentagonin viranomaiset tekivät sarjan urheita lupauksia.

Vuonna 2003 puolustusvoimain controller Dov Zakheim kertoi parlamentin budjettikomitealle, ”Me odotamme pitävämme puhtaan auditoinnin vuoteen 2007 mennessä.” Pian tuon lupauksen kieltämisen jälkeen, hän sanoi, ”Mitä syvemmälle kaivoimme…. sitä enemmän vaikeuksia tuli vastaan.”

Vuonna 2005 Pentagon alkoi tukea sen suullisia lupauksia raporteilla nimeltään Taloudenparannus- ja Auditointivalmiussuunnitelma (Financial Improvement and Audit Readiness plan, FIAR). Tämä raportti periaatteessa kertoi joka vuosi, että olemme päässeet lähemmäksi tämän ongelman ratkaisua. Joitain lainauksia:

Joulukuu 2005: “Edistystä on saatu aikaan.” Syyskuu 2006: “Edistystä on saatu aikaan.” Syyskuu 2007: “Edistystä on saatu aikaan useilla alueilla.” Maaliskuu 2008: “Huomattavaa edistystä on saatu aikaan.” Maaliskuu 2009: “Merkittävää edistystä on saatu aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää.”

President Donald Trump speaks at a hanger rally at Al Asad Air Base, Iraq, . President Donald Trump, who is visiting Iraq, says he has 'no plans at all' to remove US troops from the countryTrump Iraq - 26 Dec 2018

Presidenti Donald Trump puhuu hangaaritukitilaisuudessa Al Asadin ilmatukikohdassa, Irakissa. Kuva: Andrew Harnik/AP/REX/Shutterstock

Pentagon oli yrittänyt saada laitoksen laajuista auditointia aikaan jo vuonna 1996. 2000-luvun puoliväliin tultaessa ehkäpä 100 tilintarkastajaa puolustusministeriön tarkastuslaitokselta, sekä yli sata muuta eri palveluiden osastoilta vuosittain yrittivät luoda yksittäisen tilinpäätöksen, huolimatta lähes täydellisestä auditoitavan informaation puutteesta. He tekivät muutaman avuliaan suosituksen, mutta eivät pääseen puusta pitkään ennen kuin totesivat, että tilintarkastus ei ollut mahdollinen.

“Me yritämme tehdä kanakeittoa kananpaskasta”, sanoi tilintarkastaja surullisesti nauraen.

Lähes 15 vuoden jälkeen tällaisia harjoitteita, Grassley muuttui niin vihaiseksi, että hän esitteli lakimuutoksen, joka kielsi Pentagonin yrittää itse tarkastaa omia tilejään kunnes se kykenisi tekemään jotain hyödyllistä. Lakimuutos meni läpi ja elää  Osiossa 1003 vuode 2010 National Defense Authorization Actia.

Vuoden 2010 lakimuutos komensi Pentagonia myös olemaan oikeasti valmis vuoteen 2017 mennessä. “Se oli ‘Aloitetaan alusta ja tehdään homma loppuun’” sanoo Grassley.

Grassleyn lakimuutos lopettu satojen tilintarkastajien vuosittaisen liikehdinnän, mutta ei lopettanut tilintarkastuksia kokonaan. Kaksi kilpailevaa lakia — CFO Act ja vuoden 2010 NDAA — loivat kirjaimellisesti Catch-22 -tilanteen, jossa molempien tilaamat palvelut ja tilaamatta jättämät palvelut lain mukaan velvoittivat heidän saattamaan tilintarkastuksen itse loppuun.

Aselajit yrittivät kuluttaa tiensä ulos ongelmasta. Uskomatonta kyllä, ne alkoivat kilpailla siitä miten paljon ne voisivat kuluttaa tilintarkastusvalmiuteen tähtäävään ohjelmaan. Vuonna 1997 maavoimat tunki ainakin $4 miljardia globaaliin taistelutukijärjestelmään (Global Combat Support System), josta Center for Public Integrity sanoi sen olleen suunniteltu sentralisoimaan kymmenisen erilaista vanhentunutta kirjanpitojärjestelmää. Pienempi rannikkojääkärit kehitti oman systeeminsä samalla nimellä, ja maksoi $1 miljardia.

GAO vuonna 2009 julkaisi raportin, jossa valiteltiin $6 miljardin olleen mennyt jo auditointivalmiuteen. GAOn mukaan otti niin paljon rahaa saada Pentagon pisteeseen jossa se voisi tarkasti seurata määrärahoja.

Vuonna 2011 silloinen maanpuolustuksen pääkirjanpitäjä Robert Hale tunnusti kongressille, ”Me emme täysin ymmärrä puolustusministeriössä mitä täytyy tehdä päästäkseen asepalveluksen tilintarkastuksesta läpi, koska me emme ole koskaan tehneet sellaista.”

Käännös: Huolimatta siitä, että 60 tuhatta rahoitusalan työntekijää oli töissä 21 vuotta miettimässä tilinpäätöksen tekoa, Hale myönsi että yksikään ei ollut  hypännyt syvään päätyyn: “Ei voi oppia uimaan rannalla seisomalla.”

Rannoista puhuttaessa Hale sanoi toivoneensa käyttävänsä rannikkojääkäreitä kirjanpidon ”sillanpäänä”, koska se oli edellä muita aselajeja tilintarkastuskelpoisuudessa. Mutta vuoden 2011 rannikkojääkärien ”kokeilutarkastus” päättyi katastrofiin. Ylitarkastaja havaitsi, ettei hän kyennyt selittämään $2 miljardin menoja. Kuulostaa pahemmalta kun miettii että heillä oli auditoitavanaan vain $4 miljardin edestä rannikkojääkärien budjettia.

Rannikkojääkärit skarppasivat. Vuonna 2014 Pentagon ilmoitti, että jääkärit pääsivät läpi vuoden 2012 tilintarkastuksesta. Tilanne oli niin suurenmoinen, että he muistivat tilaisuutta Pentagonin sankarikäytävällä. Silloinen puolustusministeri Chuck Hagel sai framille oman plakaatin ”puhtaista” papereista. Hagel, puolustusvoimain vakaa yhteistyökumppani, loisti sanoessaan, ”Me emme käytä paljoa aikaa megafonilla huuteluun omista saavutuksistamme…. me teemme hommat niinkuin pitää.”

Mutta sana alkoi kiertää, että rannikkojääkärien tilintarkastus oli huijaus. ”Se oli älyllinen harjoite kusetuksessa ja huijauksessa”, sanoo Grassley, jonka tiimi oli kaiken keskellä koittaessaan saada ylitarkastajan tiimiä tutkimaan tuloksia uudelleen. Vuoden sisään ylitarkastaja veti takaisin hyväksyntänsä. ”Mielipiteemme vuoden 2012 rannikkojääkärien arvioinnista”, hän ilmoitti, ”on ettei ole luotettava.”

Mikä vielä nihkeämpää, silloin paljastui, että ylitarkastajan toimisto lähetti sähköposteja pitkin ketjua painostaen tilintarkastajia hyväksymään ulkopuolisen tilintarkastusfirman, jolla oli jo tilillään valheellisia rannikkojääkärien tilintarkastuksia. Tämän olisi pitänyt olla punainen lippu eläköityneen armeijan tilintarkastajan Jack Armstrongin mukaan.

“Mikset haluaisi treenata erittäin tarkkaa silmää kun sinulla on jo ollut epäluuloja heidän työnsä laadusta?” sanoo Armstrong.

Sen aikainen puolustusministeriön kirjanpitäjä Mike McCord filosofoi rannikkojääkärien fiaskosta. ”Se on oppimiskokemus”, hän sanoi.

Kaikkien näiden väärien alkujen jälkeen pian kävi selväksi, että ainoa tapa saada Pentagon oikeasti korjaamaan itsensä olisi se, että kongressi lakkaisi lähettämästä rahaa. Vuodesta 2012 alkaen, sekä edustajainhuoneen että senaatin lainsäätäjien jälkeen tulleet, joihin lukeutui mm. Tom Coburn, R-Okla.; Barbara Lee, D-Calif.; Ron Wyden, D-Ore.; Rand Paul, R-Ky.; Bernie Sanders, I-Vt.; ja John McCain, R-Ariz., yrittivät ottaa käyttöön lainmuutoksia, joilla leikattaisiin Pentagonin rahoitusta jos se ei korjaisi hommiaan.

“Yhtäkään niistä ei säädetty laiksi”, sanoo Mandy Smithberger Project on Government Oversightista.

Iso ongelma on kampanjoiden rahoitusuudistus. Kysy Valkoisen Talon työntekijöiltä miksi on vaikeaa saada läpi mitään lakia joka edes miettii rahoituksen vetämistä Pentagonilta, ja he sanovat, että vastaasi hyökkää molempien puolueiden joukko juutalaisia jotka ovat syynänneet puolustusalan kampanjakontribuutioita, kiitos heidän asemansa komiteoissa kuten asevoimakomitea tai määrärahakomitea.

“Et voi saada Pentagonia ottamaan tilintarkastusta vakavasti ennenkuin uhkaat lopettaa rahoituksen, ja et voi lopettaa rahoitusta ilman kampanjarahoituksen uudestamista,” sanoo eräs Valkoisen Talon työntekijä.

Valitettavasti vuosittainen tilintarkastus on luonut nyt toisarvoisen rahavirran tilintarkastusfirmoille, jotka ovat muodollisesti astuneet lopullisesti mukaan tunnettujen puolustusvoimain alihankintafirmojen joukkoon, kuten Lockheed Martin, General Dynamics, Boeing ja Raytheon.

Raha virtaa nyt kahteen suuntaan. Eräs estimaatti asettaa vuosittaiset kirjanpitokulut noin miljardiin: $400 miljoonaa vuodessa tilintarkastusfirmoille kuten Ernst & Young,  ja arviolta $600 miljoonaa firmoille kuten Deloitte korjaamaan tilintarkastuksessa ilmenneet virheet.

Pentagon voi pitää kirjanpitäjiä kiireisinä ikuisesti yksinkertaisesti tekemällä taksonomista työtä, jossa kuvataan Pentagonin epäauditoitavuutta. Puolustusministeriö työllistää 3 miljoonaa ihmistä, sillä on 280 laivaa, lähes 16 tuhatta lentokonetta ja 585 tuhatta ”laitosta” ainakin 80 maassa. Olet kuullut käsitteestä ”too big to fail” — puolustusministeriön universumi on liian suuri laskettavaksi. ”Mahdotonta… Me emme voi tehdä sitä… Se on liian suuri”, eräs raivostunut viranomainen purnasi.

“He sanovat meille, että homma tulee muuttumaan vielä pahemmaksi ennen kuin se voi muuttua paremmaksi”, on se miten eräs Valkoisen Talon työntekijä asian esittää.

Jos tilintarkastajat lopulta saavat selkoa kaikesta heidän työstään, se on sen arvoista. Mutta he saattavat yhtä helposti vain jatkaa hivuttautumista kohti määräystenmukaisuutta ikuisesti. ”Miljardilla dollarilla vuodessa”, sanoo Grassley, ”pitäisi nähdä edistystä.”

Huhtikuussa 2016 USA:n ylikirjanpitäjä Gene Dodaro todisti senaatin edessä, että Pentagon oli hassannut yli $10 miljardia sen kirjanpitojärjestelmiensä modernisointiin. Nuo yritykset, hän sanoi, ”eivät olleet tuottaneet positiivisia tuloksia.”

Kaksi vuotta myöhemmin senaattorit Grassley ja Sanders, sekä lisäksi Wyden ja muita, kysyivät Dodarolta kirjeessä miksi ei oltu saatu yhtään edistystä aikaan noiden systeemien käyttöön ottamiseksi. ”Aiotteko saada sen valmiiksi minun elinaikanani?” erään Valkoisen Talon työntekijän on sanottu tivanneen kokouksessa Dodaron kanssa. Hän ei saanut minkäänlaista vastausta.

Sanders viime vuonna esitteli lakimuutoksen, jolla Pentagonilta kaapattaisiin edes 0.5% sen rahoituksesta ennen kuin se pääsee läpi (ei teettää, vaan pääsee läpi) tilintarkastuksesta. Hän epäonnistui, mutta aikoo jatkaa yrittämistä. Hänen tiimilleen Pentagonin tilintarkastusongelma liittyy yhtä paljon vääriin yhteiskunnallisiin prioriteetteihin kuin hukkaan ja huonoon hallinnointiin.

“Toistuvasti meille on sanottu että meillä ei ole varaa taata terveydenhuoltoa oikeutena, tehdä julkisista yliopistoista maksuttomia ja vakavasti puuttua mihin tahansa työväenluokan tarpeeseen”, Sanders sanoo. “Mitä tulee massiiviseen hukkaan, petokseen ja väärinkäytöksiin Pentagonissa, hiljaisuus on käsinkosketeltava.”

Sekä Sanders että Grassley ovat taistelleet Pentagonin tuulimyllyä vastaan vuosikymmeniä, vastakkaisista päistä puoluepoliittista kenttää. Grassleylla tuntuu tietynlainen väsymys.

Kun häneltä kysyttiin miten paljon on saatu aikaan luotaessa toimivaa kirjanpitojärjestelmää Pentagoniin, hän sanoo “Minun tasollani minun täytyy sanoa että ei yhtään.” Hän pysähtyy. “Perustuen siihen miten hommat ovat menneet tähän asti, tuntuu siltä kuin he eivät haluaisi korjata sitä.”

Kaikki tämä summaa tämän pulman. Republikaanien haaskahaukka kuten Grassley voivottelee Pentagonin kyvyttömyyttä/haluttomuutta toteuttaa moderni, korporaatiotyylinen, yhtenäinen kirjanpitojärjestelmä, ja hän on vakuuttunut, että tilintarkastus ei mene koskaan läpi ennen kuin sellainen kehitetään.

Sillä aikaa edistysmieliset kuten Sanders, joka on halukas pienentämään Pentagonin tuhlausta osana yleistä kansallisten prioriteettien uudelleenmäärittelyä, voivottelee kongressin kyvyttömyyttä/haluttomuutta ottaa oikeita askelia, joita tarvittaisiin määräystenmukaisuuden pakottamiseksi. Kampanjatukisysteemi, joka pitää keskeiset komiteat vankinaan, mahdollisesti lukitsee tämän ongelman paikalleen, kunnes tuo osa ongelmaa uudistetaan.

Molemmilla senaattoreilla, valitettavasti, on oikeutetut huolet. Todellisen tilintarkastuksen estävä tuplaeste — yksi logistinen, toinen poliittinen — on syy siihen miksi niin harvat Valkoisessa Talossa tuntevat itsensä itsevarmoiksi siitä, että päästään kuiville hommassa pitkään aikaan. Kuten eräs Valkoisen Talon työntekijä homman esittää, ”Puolustusministeriö rakastaa löytää epätehokkuuksia. Se vain tarkoittaa sitä, että voidaan käyttää enemmän rahaa.” Hän lisää, ”Joka vuosi he tietävät, että he saavat $700 miljoonaa. Se ei tule muuttumaan.”

Kunnes joku saattaa voimaan lain, joka oikeasti vaikuttaaa johonkin, joka oikeasti uhkaa leikata armeijan määrärahoja, kaikkein todennäköisin tulevaisuus on se jossa puolustusministeriö jatkaa tilintarkastusten tekoa ja niiden reputtamista massiivisilla kustannuksilla ikuisesti. Parhaimmillaankin, joka vuosi me saatamme päästä lopputulemaan kuten tämä vuoden 2018 tilintarkastus,  Pentagonin ylitarkastajalta. ”Kaikkein tärkein lopputulema… ei ollut yleisön mielipide”, ylitarkastaja kirjoitti, ”vaan että… puolustusministeriö edistyy.”

On mahdotonta korostaa liikaa ongelman suuruutta, jonka puolustusministeriön tilintarkastuksen junnaaminen aiheuttaa. Se seikka, että ministeriö ei voi päästä tilintarkastusta läpi, tarkoittaa että koko valtio on samassa veneessä. Kunnes Pentagon pääsee läpi, koko USA vuosittain saa niinkutsutun ”avoimen lausunnon” sen rahoituksesta, joka tarkoittaa kirjanpitäjien kielellä ”keskeneräistä”.

DioGuardi, joka saattoi tämän kaiken liikkeelle 30 vuotta sitten, sanoo että yksikään pörssiyhtiö ei voisi laskea liikkeelle velkakirjaa pääsemättä ensin tilintarkastuksesta läpi. Mutta USA laskee liikkeelle satoja miljardeja velkakirjoissa, huolimatta ammottavasta reiästä sen kirjanpidossa, joka on saatu aikaan loppumattomalla ratkaisemattomalla ongelmalla puolustusministeriössä. ”Kirjanpidon mielessä”, hän sanoo, ”se on kauhutarina”.

“Ernst & Young syö heidät elävältä”, sanoo Andy. ”Se on niin paljon pahempaa kuin mitä ihmiset kuvittelevat.”

Vähän yli 50 vuotta sitten Dwight Eisenhower piti kuuluisan jäähyväispuheensa, jossa hän varoitti ”sotateollisen kompleksin” vallasta. Entinen sota-ajan komentaja valitteli ”ikuisen suuren luokan sotateollisuuden” luomista, ja sanoi että ”vääriin käsiin joutuneen vallan tuhoisan nousun potentiaali on olemassa ja pysyy”.

Eisenhowerin varoitusta juhlitaan vasemmiston keskuudessa varoituksena sodanlietsojien poliittisen vallan murskaamisena, mutta kuten me nyt näemme, se ennusti myös fiskaalisten konservatiivien painajaismaista tulevaisuudenvisiota. Armeijasta on tullut pysäyttämätön mekanismi veronmaksajien varoja imuroidessaan ja käyttäessään niitä kaikkein tehottomimmalla mahdollisella tavalla. Koulut rapistuvat, sairaalat ja synnytyssairaalat suljetaan ympäri maata, mutta sotavoimat täyttävät varastot joissain ohjelmissa ”1000 vuoden varustuksilla”, kuten eräs laivaston logistiikkaupseeri asian esitti.

Se on äärimmäinen esimerkki amerikkalaisen poliittisen systeemin muuttumattomuudesta. Jopa silloinkin on kun asiasta on molempien puoluekentän laitojen konsensus, ja lakeja on saatu ajettua läpi, ja molempien rahat on allokoitu muutosta varten ja virastoja on luotu tätä varten — jos ongelma on tarpeeksi suuri, aika vääristyy kohti korruptiota, ja kaaos elää aina pidempään kuin reformit. Eisenhower ei olisi voinut ennustaa sitä miten oikeassa hän oli.

Artikkelin julkaissut Rolling Stone

Bernie Sanders lupaa paljastaa UFOt mikäli hänestä tulee presidentti

Muuttuvatko avaruusolennot vuode 2020 vaalien teemaksi?

Presidenttiehdokas Bernie Sanders (I-VT) sanoo, että hän on valmis paljastamaan kaikki valtiolla olevat tiedot tiunnistamattomista lentävistä esineistä (UFOista) — mutta vain jos hän voittaa, ja pääosin koska hänen vaimonsa, Jane, on niin pyytänyt.

”No, sanon teille, vaimoni vaatii että te saatte tietää”, Sanders kertoi podcast-juontaja Joe Roganille tiistaina (elokuun 8.) Fox News kirjoittaa, ja hän jopa lupasi että ilmoittaisi löydöksistään samaisessa podcastissa. (Voit katsoa koko podcastin täältä.)

Rogan kysyi oliko Jane ”UFO-hullu”, jonka Sanders kielsi. Jane, kuitenkin, on painostanut ehdokasta siitä mitä informaatiota hänellä saattaisi olla jo nyt, senaattorina. ”Hän sanoo, Bernie, ’Mitä on käynnissä [että] tiedätkö siitä mitään? Onko sinulla mitään pääsyä mihinkään?'” Sanders sanoi.

On kuitenkin epäselvää aikovatko republikaanit puskea tämän asian vaaliteemaksi. Kesäkuussa presidentti Trump — joka aikoo pyrkiä uudestaan republikaanien joukosta vuonna 2020 — kertoi ABC Newsin George Stephanopoulosille  että hän on myös saanut briiffauksen viimeaikaisista armeijan pilottien havainnoista. ”Minulla oli yksi lyhyt briiffi liittyen tähän”, hän sanoi. ”Mutta ihmiset sanovat että he ovat nähneet UFOja. Uskonko niihin? En erityisemmin.”

Vaikka tämä debatti vaikuttaa 1950- ja 1960-lukujen uusinnalta koskien Project Blue Bookia, kuuluisaa ilmavoimien tutkimusohjelmaa UFOista joka lakkautettiin vuonna 1970 todisteiden puutteessa, sillä on myös uudemmat juuret.

Aiemmin tänä vuonna New York Times raportoi että pilotit USA:n laivastossa näkivät nopeasti lentäviä UFOja useita kertaa itärannikolla vuosina 2014 ja 2015. Mutta raportit näistä laitteista eivät välttämättä kerro mistään Maan ulkopuolisesta, asiantuntijat varoittavat.

Esimerkki: havainnot tapahtuivat pian sen jälkeen kun tutkajärjestelmät päivitettiin suihkukoneissa. ”Kaikki Microsoftin tuotteita käyttävät tietävät, että aina kun päivität teknisen tuotteen, sen kanssa on aina ongelmia”, sanoo Seth Shostak, vanhempi SETIn astronomi Mountain Viewissa, Kaliforniassa, kertoi Space.comille.

Mutta on ollut niin paljon vouhkausta tuosta aiheesta kesäkuussa, että puolustusministeriö briiffasi Mark Warneria (D-Va), Senaatin tiedustelukomitean varapuheenjohtajaa, näistä kohtaamisista — kahden muun senaattorin kanssa, Politico raportoi. Mutta ilmeisesti motivaatio pyörii turvallisuuden ympärillä enemmän kuin vierailijoiden etsimisessä.

”Jos laivaston pilotit kohtaavat selittämättömiä asioita ilmassa, se on turvallisuusuhka jonka senaattori haluaa tulevan tutkituksi”, Warnerin edustaja Rachel Cohen sanoi lausunnossa Politicolle.

Kun odotamme puolueen kantoja avaruusolentoihin vuodelle 2020, pitää muistaa että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tästä on puhuttu demokraattien riveissä presidentin vaalien aikaan. Vuonna 2016 Hillary Clinton lupasi New Hampshiren Conway Daily Sun Newsille, että hän ”selvittäisi” UFO.ilmiön. Hän lisäsi, että Maassa on saattanut jo käydä avaruusolentoja, mutta että ”me emme voi sanoa varmaksi”.

Kuitenkin on epäselvää miten vakavasti Clinton puhui lehdelle

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity