Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Britannian kansallisarkiston tuoreita UFO-aarteita

Heinäkuussa tehtiin julkiseksi useita ”UFO-tiedostoja” Britannian kansallisarkistossa Kew’ssa, Lontoossa. Tämä mainittiin useissa eri artikkeleissa (esim täällä: www.dailymail.co.uk…) sekä myös Ancient Aliensin 12. kauden kolmannessa jaksossa, joka käsitteli Rudloen kartanoa.

Näihin tietoihin käsiksi pääsemiseksi sinun tulee rekisteröityä kansallisarkistoon etukäteen (www.nationalarchives.gov.uk…), antaa heille henkilöllisyystodistus, valokuva ja pyyntö etukäteen tiedoista joita haluat katsella. Kun olet rekisteröitynyt, sinut viedään lukittavaan huoneeseen joka on erillään lukusaleista jotta he voivat tarkkailla sinua yksisuuntaisen peilin lävitse, kun luet ”UFO-tietoja”.

Kysymyksiä nousee heti esiin kun näiden paperien ääressä istuu. Miksi ne ovat olleet salaisina niin pitkään — jos hallitus ei usko niissä olevan mitään erikoista?

Tuli selväksi että heidän on täytynyt käyttää suuria määriä veronmaksajien rahoja tällaisen laitoksen rahoittamiseen. Hallitus ilmoittaa, että tämä yksikkö on nyt suljettu, mutta uutisartikkelit joitain viikkoja sitten raportoivat, että nämä raportit ovat nyt ilmailuviranomaisten hallussa. Auktoriteetin, joka on evännyt kansalta julkisen pääsyn kaikkein viimeisimpiin raportteihin.  www.dailymail.co.uk…

Huomattavaa viimeisimmässä julkaisussa on, että nämä olivat havaintoja ihmisiltä joita he pitivät uskottavina (joko poliisi tai viranomainen, erästäkin on kuvattu ”ei-juovaksi ja ei-huoraavaksi” joten tuossa raportissa täytyy olla jotain jonka takia se on salattu.

Siellä oli myös pyyntöjä Italian hallitukselta kokousta varten, ja havainto josa lisäinfoa on kerätty tutkalla Kyprokselta. Liitteinä ovat kopiot joistain raporteista. Huomaa myös Nick Popen työtä seuraava osio, jossa käsitellään hänen kirjaansa ja hänen työtään sinä aikana kun hän työskenteli laitoksella. Eräs asia joka kävi ilmi tästä, oli haluni lukea hänen kirjansa uudestaan — silloin kun hän lähti laitokselta, vallassaolijat olivat erityisen kiinnostuneita siitä mitä hän sanoo.

UFO-tapaus 19.10.82 tallentui tutkaan Kyproksella. Tämän dokumentin pohjalta tehtiin filmi, mutta se ei ollut tässä tiedostossa.

”Entisen armeijan tiedustelu-upseerin” käsin kirjoittama kirje.

Käsin kirjoitettu kirje entiseltä tiedustelu-upseerilta on varsin mielenkiintoinen, erityisesti kun siinä sanotaan:

”Olen aika varma kun UFO-havainnoista pidetään kirjaa tässä maassa, sattumus on parempi sana johtuen sen vakavasta uhasta asioille joka kiinnostaa hallituksen turvallisuuspalveluita .”

”fyysinen humanoidiolentojen hyökkäys, verta on otettu, seksuaalisia lähestymisiä on tehty, siemennestettä ja munasoluja on viety, ihmisiä jätetty kuolemaan.”

Onko ideoita kuka saattaisi olla kyseessä?

Siellä oli myös kirjeitä Michael Portillo hänen edustajan ominaisuudessaan 1980-luvulla, sekä joitain kirjeitä jollekin parlamentin ylähuoneessa — jotka saattavat olla kiinnostavia henkilöitä kun näiltä penätään totuutta.

Huomaa myös, kuinka yhdessä ”UFO-tiedostossa” oli valokopioita Eenokin kirjan sivuista, ja sivulla 35 alleviivaus jossa lukee:

”ja siellä oli yhteensä kaksi sataa jotka laskeutuivat Jaredin päivinä Hermon-vuoren kokoukseen” — ja käsinkirjoitettu muistiinpano jossa lukee ”200 vierailijaa avaruudesta Hermon-vuorella”.

Toivon näiden olevan kiinnostavia ja mahdollisesti tiedot niissä ovat palapelin paloja joita muut jäsenet ovat etsiskelleet.

Yritän laittaa jokaiseen kuvaan kuvatekstin paremmalla ajalla. Ladattavaa löytyy myös lisää.

 

Artikkelin julkaissut foorumin jäsen Above Top Secret -foorumilla

Project Pegasus — Matkalla Marsiin

Huolimatta siitä että ei ole olemassa fyysistä todistusaineistoa, joka vahvistaisi Al Bielekin, Preston Nicholsin, Andrew Basiagon ja Laura M. Eisenhowerin väitteet siitä että USA:n armeija on kehittänyt salaisia ohjelmia avaruusmatkailuun jo 1940-luvulta lähtien, kaikki ovat tehneet uskomattomia paljastuksia aiheeseen liittyen.

Kuuntele tarkkaan mitä Cernan sanoo 8 minuutin kohdalla videossa. Saatat luulla että se on lipsahdus.

Cernan sanoo, että Buzz Aldrin kävi Marsissa ja että hän haluaisi sinne takaisin. Sanat joita ei tarkoitettu niin, mutta jotka saattavat varmistaa Project Pegasuksen olemassaolon.

Project Pegasus oli vuonna 1968 alkunsa saanut seikkailu, jolloin Andrew D. Basiago palveli lapsena osallistuen samannimisen USA:n aikamatkailututkimukseen.

Project Pegasus oli salainen puolustukseen liittyvä tutkimus- ja kehitysohjelma Defense Advanced Research Projects Agencyn (DARPA) alaisuudessa, jossa USA:n puolustustekninen yhteisö kehitti aikamatkailun hallitukselle.

Project Pegasus oli USA:n käynnistämä suorittamaan ”aikaan liittyvää kaukoaistimista” niin että menneistä ja tulevista tapahtumista saataisiin luotettavaa tietoa USA:n presidentille, tiedusteluyhteisölle ja armeijalle. 140 amerikkalaisen koululaisen odotettiin salaa jatkavan aikamatkailututkimusta heidän projektissa mukanaolon jälkeenkin, ja heidän oli tarkoitus palvella Amerikkaa ensimmäisen sukupolven ”krononautteina”.

Lapset oppivat kuitenkin projektin aikana että heistä tuli amerikkalaisia aika-avaruuspioneereja.

Lainaus: Mars visitors – exopolitics

Kaksi entistä osallistujaa CIA:n Mars-vierailuohjelmaan 1980-luvun alussa: Andrew D. Basiago, 50, lakimies Washingtonin osavaltiosta joka palveli DARPAn aikamatkailuohjelma Project Pegasuksessa 1970-luvulla, sekä kanssakrononautti William B. Stillings astuivat esiin hämmästyttävien paljastusten kanssa:

Basiagon ja Stillingsin mukaan kesällä 1980 he osallistuivat kolmeviikkoiselle seminaarille Marsista valmistautuakseen matkoille jotka myöhemmin kohdistuivat Marsiin teleportaation avulla. Kurssia piti kaukokatselun pioneeri, majuri Ed Dames, joka tuolloin palveli tieteellisen ja teknisen vakoilun upseerina USA:n armeijalle. Se pidettiin Siskiyousin collegessa, pienessä collegessa lähellä Kalifornian Mt. Shastaa. He mainitsivat että kymmenen teiniä oli mukana Mars-ohjelmassa, mm. Regina Dugan, jonka Obama nimitti DARPAn 19. johtajaksi ja ensimmäiseksi naisjohtajaksi vuonna 2009.

Niinkin moni kuin seitsemän vanhempaa kymmenestä opiskelijasta oli oli kuunteluoppilaana kurssilla, kaikilla oli kytköksiä CIA:n. Näihin kuului Raymond F. Basiago, Ralph M. Parsons Companyn insinööri joka oli pääyhteysmies Parsonsin ja CIA:n välisessä Tesla-teleportaatioteknologiassa; Thomas Stillings, operaatioanalyytikko Lockheedille joka palveli laivastotiedustelussa. Ben Rich, Lockheed Skunk Worksin toimitusjohtaja, on myöntänyt kuolinvuoteellaan että avaruusolennot ovat oikeita ja USA:n armeija on matkannut tähtiin.

Vuodesta 1981 vuoteen 1983 nuoret osanottajat kulkivat teleportilla Marsiin ”hyppyhuoneen” kautta, joka sijaitsi Hughes Aircraftin rakennuksessa osoitteessa 999 N. Sepulveda Boulevard, El Segundo, California. Tämä oli vastapäätä Los Angelesin kansainvälistä lentokenttää.

Basiago sanoo, että 1980-luvun alussa USA:n laitokset Marsissa olivat karuja ja muistuttivat maaseudun kaivosprojektin rakennusvaihetta. Vaikka siellä oli jotain infraa joka tuki Marsin hyppyhuoneita, siellä ei ollut tukikohtarakennuksia, jollaisista puhuu mm. majuri Robert Dean Euroopan eksopoliittisessa kokouksessa Barcelonassa vuonna 2009.

Heidän Marsissa kohtaamansa primitiiviset olosuhteet saattavat selittää suuren vaaran. Basiago ja Stillings ovat samaa mieltä majuri Dameksen lausunnosta heidän koulutuksensa aikana Siskiyousissa vuonna 1980: “Kaikista 97,000 ihmisestä jotka tähän mennessä ovat menneet Marsiin, vain 7000 on selvinnyt siellä yli viisi vuotta.”

1980: USA:n salainen Mars-teleportaatio-ohjelma ja karut laitokset Marsissa. Ensikäden silminnäkijätodistus Basiagolta ja Stillingsilta siitä että USA on ollut Marsissa ja että se on kaikki vallankumouksellisen, kansalta salassa pidetyn, ”hyppyhuone”-teknologian ansiota on yhdenmukainen muiden Mars-sisäpiiriläisten kertomusten kanssa:

  1. Entinen palvelusmies Michael Relfe, joka oli 20 vuotta USA:n pysyvässä turvallisuushenkilöstössä USA:n Mars-laitoksella
  2. Entinen puolustusministeriön tiedemies Arthur Neumann, alias Henry Deacon, joka todisti julkisesti että hänet teleportattiin USA:n laitokseen Marsiin puolustusministeriön tapaamisiin. Henry Deaconilta on olemassa myös myöhempiä lausuntoja
  3. Laura Magdalene Eisenhower, USA:n presidentti Dwight D. Eisenhowerin jälkeläinen, joka vuonna 2007 kieltäytyi salaisesta yritykssestä tulla rekrytoiduksi USA:n Mars-siirtokuntaan

Ihminen Marsissa

Suurennettuja Curiosityn ottamia kuvia marraskuun 26. päivä 2012  löytyy osoitteesta NASA.gov/images/rocknest (Curiosityn näkymä Rocknestista itäänpäin Point Lakelle kohti ”glenelg Intrique”:a.)

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Dokumentti: Secrets of the Black World

Area 51 on kaikkein mystisin ”huippusalainen armeijan testialue” maailmassa. Täällä kehitetään uusia teknologioita. Sisäipiiriläiset väittävät että jopa talteen saatu ulkoavaruudesta peräisin oleva avaruusalus on ollut Area 51:ssä tutkimuksen ja testauksen alaisena. Kolmevuotisen tutkimuksen aikana saksalainen filmiryhmä kaivoi syvälle ”Dreamlandin” ja Area 51:n salaisuuksia. He haastattelivat huipputiedemiehiä ja turvallisuushenkilökuntaa joka työskenteli Area 51:ssä ja väittivät nähneensä avaruusolentojen ulkoavaruudesta peräisin olevan avaruusaluksen.

Tämä ohjelma esittää faktat näistä uskomattomista löydöistä ja ottaa mukaan hämmästyttävää filmimateriaalia näiden mystisten alusten uskomattomista lentoliikkeistä testilentojen aikana.

 

Aikamoista draamaa ufologisissa piireissä — Richard Dolanin haastattelu

Tämä on uraauurtava keskustelu Richard Dolanin kanssa, joka on nauhoitettu 6. heinäkuuta 2017. Hän on eräs kaikkein kunnioitetuimmista äänistä ufologiassa.

Monien kuukausien ajan Richard ei ole sanonut melkein mitään laajalle levinneestä ongelmasta joka liittyy ”sisäpiiriläisten” uskottavuuteen. Tässä hän viimein sanoo sanottavansa, kaiken; ja vaikka hän on varovainen ja kunnioittavainen kuten aina, hän EI säästele sanojaan.

Lyhyesti: Richard tekee uusia, selkeitä lausuntoja ja avaa pelin. Kenen tahansa, joka välittää nykyisistä ufologian ongelmista tutkimusyhteisössä, tulee kuulla tämä kokonaan… aivan loppuun asti.

Ongelmat, kuten monet tätä lukevat tietävät, aiheutuvat vastuuttomuuden eri astesta ja/tai erittäin huolimattomasta seulonnasta (joissain tapauksissa, ei minkäänlaisesta seulonnasta), ja joidenkin yksillöiden sekä organisaatioiden yli-innokkuudesta tarjota julkisuuden alustoja ”todistajille” jotka, Richard Dolanin sekä Bill Ryanin molempien mielestä pakottavasti, eivät omaa lähes minkäänlaista uskottavuutta.

Vastoin joidenkin väistämättömiä väitteitä, tämä ei ole ”hyökkäys”. Tämä on tieteenalan PUOLUSTUS, sitoumus — ja kutsu kaikille muille — pitämään tutkimuksen uskottavuus ja todistusaineiston korkea taso yllä.

Tämä  liittyy KAIKKI laatuun. Ja jotkut ihmiset ja organisaatiot eivät saata kiinnostua tippaakaan tutkimuksen laadusta; heidän agendansa on sensationalismi, ja häiritsevän populistinen, kulttimainen ”new age”-viesti joka ei kuulu MINNEKÄÄN tässä vakavasti otettavassa tutkimuksessa.

Tässä on joitain linkkejä jotka voivat olla tärkeitä ja arvokkaita.

Alkuperäinen, 17 vuotta vanha ja ”parikymppinen” tarina, pikkutarkan yksityiskohtainen ja kahdessa vapaassa kirjassa julkaistu, jonka monet luulevat (mm. Michael ja Stephanie Relfe) olevan plagioitu Corey Goodelta:

http://TheMarsRecords.com

* Stephanie Relfen e-mail Bill Ryanille, 4 kesäkuuta 2017:

Parahin Bill,

Kiitos tuestasi The Mars Recordsia kohtaan sekä ihmisten valistamista Goodesta. Me olemme julkaisseet haastattelusi osoitteessa http://TheMarsRecords.com.
Parhain terveisin, Stephanie Relfe

Tämä Stephanie Relfen haastattelu viittaa Bill Ryanin kolmeosaiseen haastatteluun Daniel Lisztin kanssa:

  1. http://youtube.com/watch?v=qApt0XhbS0E
  2. http://youtube.com/watch?v=p0ct3YAqEtM
  3. http://youtube.com/watch?v=hp0yEEtDmjA

Kevin Randlen 4 kesäkuuta 2017 blogipostaus otsikolla ”Ovatko jotkut tarinat liian villejä uskottavaksi: Corey Goode ja Andrew Basiago”:

Bill Ryanin vuoden 2007 ’Jumproom to Mars’-keskustelu David Wilcockin kanssa: (Ryan oli ensimmäinen joka otti käyttöön sanan JUMPROOM jota Basiago aina käyttää. Ennen hänen termin keksimistään SE EI OLLUT OLEMASSA… selkeä merkki tietoisesta tai tiedostamattomasta plagiarismista:

’Jumproom to Mars’ kirjallinen kopio:

Raaka, editoimaton, mp3-tiedost Corey Gooden alkuperäisestä haastattelusta Christine Andersonin kanssa, syys-loka 2014:

* Huom: tässä keskustellaan paljon Richardin ja Billin kanssa, mutta ensimmäisessä haastattelussaan Corey Goode ei KOSKAAN mainitsekaan ”Sinisiä lintuolentoja”, 20-ja-takaisin -ohjelmaa tai edes nimeä Mars. Kaikki tapahtui yhtkkiä myöhemmin, heti kun hänelle annettiin huomattava TV-kanavapaikka.

Bill Ryanin alkuperäinen ”The Truth About Corey Goode” -setti:

Lisää yksityiskohtia Bill Ryanin vastauksessa Corey Goodelle:

MP3-äänite tästä:

Richard Dolan -yhteystiedot:

Bill Ryan -yhteystiedot:

Project Avalon: http://projectavalon.net/join

Viimeisenä zip-tiedosto kaikista kuvista videolla (21 Mb):

 

Artikkelin julkaissut Project Avalon

 

 

Tri Michael Salla: Salaiset avaruusohjelmat

Tämä esitys on nauhoitettu UFO Research (NSW) Incorporated -tapaamisessa Ryde Eastwood Leagues Clubilla, NSW, Australiassa 6 elokuuta 2016.

Tässä luennossa esitetään keskeisimmät dokumentit ja sisäpiiriläisten todustukset, jotka paljastavat salaisen antigravitaatioaluksen kehittämisen, jota kehitettiin ennen toista maailmansotaa Saksassa ja Italiassa. Tämän teknologian väitetään olevan takaisinmallinnettu USA:lta ja sen liittolaisilta.

Natsien salaisen avaruusohjelman kehitys Etelänapamantereella 1940-luvulla sekä USA:n laivaston Solar Warden -ohjelma 1950-luvulta 1980-luvulle. Molemmat näistä erittäin salaisista ohjelmista ovat johtaneet tukikohtien sekä siirtokuntien perustamiseen Kuussa, Marsissa sekä muilla taivaankappaleilla.

Tri Michael Salla on Amazonin bestsellerin Insiders Reveal Secret Space Programs & Extraterrestrial Alliances (Volume 1) kirjoittaja. Hänellä on ollut akateemisia pestejä useissa eri yliopistoissa.

Michaelin verkkosivut: exopolitics.org

 

UFO-paljastuksen todistajavideoita

Keskiviikkona toukokuun 9. päivänä 2001 yli 20 armeijan, tiedustelupalvelun, hallituksen, yritysmaailman ja tiedemaailman silminnäkijää astuivat esiin Washington DC:n pressiklubilla kertoakseen UFOista, avaruusolentojen aluksista, ulkoavaruuden elämänmuodoista sekä kehittyneistä energia- ja siirtovoimateknologioista. Ensikäden todistajat hallituksen dokumenttien ja muun todistusaineiston tukemana kertovat epäilemättä näiden ilmiöiden todellisuudesta.

Lue lisää tästä tapauksesta: http://disclosureproject.org/

 

  • The Disclosure Project on voittoa tavoittelematon tutkimusprojekti joka on vuodesta 1993 eteenpäin, aloittaessaan nimellä Project Starlight, tunnistanut korkean tason armeijan, hallituksen ja muiden silminnäkijöiden UFO- ja avaruusolentotapauksia.
  • Tähän päivään asti sadat silminnäkijät ovat nähneet tapauksia ympäri maailman. Nämä ovat toimineet joka ikisen armeijan aselajin piirissä, NRO:ssa, DIA:ssa, CIA:ssa, NASA:ssa, sekä entisen Neuvostoliiton maissa ja muissa virastoissa ja maissa. Yli 100 on videoitu. Nelituntinen videotiivistelmä todistuksista ja yli 500 sivun dokumentti on saatavilla joka sisältää lainauksia tästä historiallisesta tilanteesta.
  • Ei ole todisteita siitä, että nämä maapallon ulkopuoliset sivilisaatiot ovat vihamielisiä ihmiskunnalle tai maapallolle. Sen sijaan todistukset kertovat että monet heistä ovat huolissaan ydinaseista ja avaruuden aseistamisesta, sekä ihmisten sotaisuudesta. SIksi yhteistyöpohjainen politiikka ja laki tulee välittömästi saada lyötyä läpi jotta luodaan puitteet näitä aluksia vastaan hyökkäämisen kieltämiselle.
  • Välitön kongressin, Valkoisen talon ja YK:n toiminta on tarpeellinen sallimaan minkä tahansa ja kaikkien silminnäkijöiden todistamisen valan alla niin, että rehellinen ja avoin UFO-paljastus voidaan saada toteutetuksi.

Viisi parasta Area51-dokumenttia

Area 51 on todellakin monia asioita: salainen tukikohta, mutta myös legendaarinen road trip USA:n lounaiselle aavikolle, magneetti paranormaaleille ilmiöille, UFO-havaintojen keskittymä, eikä unohdeta väitteitä avaruusolentojen teknologiasta. Kaikkein eniten Area 51 on tarina: miten se syntyi, miten siitä tuli kuuluisa, ja kaikki ne hauskat jutut jotka ilmaantuivat sen ympärille. Siitä lukeminen on hienoa, mutta mikään ei tietystikään voita sen näkemistä itse — vaikka sitten edes dokumentissa.

Tässä siis viisi elokuvaa jotka kertovat tuon tarinan, paljastavat mysteereitä ja vieläkin omituisempia kysymyksiä.

The Alien Highway

Alien Highway ei ole tyypillinen Area 51 -dokumentti. Hauska iloittelu Area 51:n kukoistuskaudelta 1990-luvulta, indiefilmi jossa näytetään haastatteluja mm. edesmenneeltä suurlähettiläs Merlyn Merlin II (Draconis-planeetalta), Pat Travis Little A’le’innista, Glenn Campbell (Area 51 Research Center) sekä liuta muita UFO- ja Area 51-fanaatikkoja. Filmissä käydään Area 51:n rajalla ja vieraillaan Little A’le’innissa. Glenn Campbell vie meidät matkalle Area 51 -näköalapaikalle joka tunnetaan nimellä Freedom Ridge (myöhemmin USA:n hallitus sulki alueen). ja reportteri George Knapp, joka ensimmäisenä kertoi Bob Lazarin tarinasta, on myös mukana. Pat Travis kertoo meille miten he muuttivat pienen Rachel Bar and Grillinä tunnetun putiikin UFO-bongareiden maamerikiksi nimeltään Little A’le’inn.

 

Area 51—the CIA’s Secret Files

Tämä filmi on Area 51 -kolikon kääntöpuolella: kaikkein salaisimman tukikohdan historia. Tässä on Area 51 -dokumentti joka ei korviaan lotkauta sanoille ”alien” tai ”UFO”. Tämä on suorasukainen armeijatarina, joka alkaa U2-vakoilukoneen luomisesta 1950-luvulta, ja sen tarpeesta olla salainen paikka sen testaamiselle. Saamme hyvän yleissilmäkysen jokaiseen salattuun ilma-alukseen joka on Area 51:ltä tullut, ja niiden ihmisten haastatteluja jotka ovat näiden kanssa työskennelleet. Entiset camo-tyypit esittäytyvät myös. Tämä ei ole kaikki kuivaa tai tylsää; se vain ei puhu avaruusolennoista.

 

Area 51 and the Hidden Secrets of Groom Lake

Tämä Area 51 -dokumentti alkaa selvänä ja houkuttelevana, sitten yhtäkkiä muuttuu omituiseksi ja selittämättömäksi. Nick Cookin juontama dokumentti on mielenkiintoinen sekoitus salattua Area 51:n historiaa ja omituisia väitteitä saattaa olla uskomaton jos se ei esitettäisi niin korkein journalistisin standardein. Se on pitkä road trip joka vie Nickin pysäkeille, jotka ovat merkittäviä Area 51:n historialle, ja suurten hallituksen salaisuuksien äärelle. Hän vierailee Skunkworksissa Burbankissa, puhuu edesmenneen salaliittokirjailija Jim Marrsin kanssa, haastattelee ilmavoimien upseeria joka on ollut mukana huippusalaisissa projekteissa, ja juttelee jonkun kanssa joka on ollut mukana CIA:n kaukokatseluohjelmissa. Area 51 -aktivisti Glenn Campbell tekee useita esiintymisiä. Ja kyllä, lopulta, Nick pääsee itse salaisen tukikohdan rajalle.

 

Behind Area 51

Tämä on lyhyt ja ytimekäs Area 51 -dokumentaari, joka kattaa lähes kaikki kiinnostavat asiat Area 51:stä ja sen mysteereistä. Se kestää vähän alta 10 minuuttia, mutta silti onnistuu käymään läpi karjansilvonnan, avaruusolentojen valtatien (Nevada 375), ”mustan” postilaatikon (myöhemmin valkea), ja vierailun Little A’le’inniin. Pakollinen reissu molemmille salaisen tukikohdan porteille johtaa juuri ja juuri camo-tyypin kohtaamisen välttämiseen. Me myös näemme jotain jota emme näe usein: valkoisen bussin täynnä Area 51:n työntekijöitä matkalla kotiin. Videon laatu on loistava. Suosittelemme tätä filmiä myös aloittelijoille. Koska siinä on niin kauniin kuvauksellisia maisemia Area 51:n alueelta, sinun kannattaa katsoa se.

 

Secret UFO Base: Area 51

Jos olet koskaan kuullut Area 51:sta, kiitä Robert Lazaria.

Lazar teki tukikohdasta kuuluisan julkisesti väittämällä että hän oli työskennellyt siellä tiedemiehenä jonka tehtävä oli käänteismallintaa avaruusolentojen avaruusalus. Siis sellainen joka tulee toisilta planeetoilta ja leijailee hiljalleen ja liikkuu valoa nopeammin. Hänen työnsä oli keksiä miten se kaikki toimii.

Secret UFO Base: Area 51 kattaa Lazarin tarinan syvemmin — hänen väitteensä, hänen ystävänsä, reportterin (George Knapp) jotka tekivät hänen tarinastaan julkisen, ja Area 51 -teollisuudenalan joka kasvoi hänen tarinansa ympärille. Elokuvia on tehty, kirjoja kirjoitettu, videopelejä luotu, ja jopa valtatie on nimetty uudelleen, kaikki perustuen siihen mitä tukikohdassa tapahtui.

Uskoitpa sitten Lazarin tarinaan tai et, haluat katsoa tämän dokumeentin. Se on viihdyttävä, se saa sinut kysymään itseltäsi mitä jos Lazar sittenkin puhui totta?

Artikkelin julkaissut Area51.org

Atlantis lyhyesti

Tämä on ensimmäinen kappale David Wilcockin kirjasta Atlantean Heritage.

ATLANTIS: Pohjatyö ymmärrykselle

Tämän kirjan pääpointti on, että me emm voi enää kieltää että erittäin kehittynyt sivilisaatio on ollut olemassa ainakin 12,500 vuotta sitten, ja mahdollisesti paljon kauemminkin ulottuen kaukaiseen antiikin hämärään. Yksiselitteinen todiste tälle tapaukselle on nyt nousemassa esiin niin monista suunnista yhtä aikaa, että edes lyhytkin katsaus kaikkiin keskeisimpiin fyysisiin / arkeologisiin todisteisiin veisi ainakin toisen kokonaisen kirjan. Niille jotka ovat kiinnostuneita tämän tiedon etsimisestä ja tutkimuksen edistämisestä, tässäpä nykyaikaisten kirjojen lyhyt läpileikkaus niistä jotka ovat osoittautuneet varsin akateemisiksi, hyvämaineisiksi ja valaiseviksi:

Sfinksin vesiuurteet

Yleisin argumentti, joka tulee vastaan kun yllämainittuja kirjoja sekä muita samanlaisia lukee, on pitävä näyttö Atlantiksen puolesta. Tässä viittaamme havaittavaan faktaan Egyptin Suuresta Sfinksistä, joka sijaitsee suoraan kolmen Gizan tason pääpyramidin vieressä, ja joka näyttää erehtymättömästi merkkejä siitä että se on ollut kosketuksissa veden kanssa. Ja koska me tiedämme että Egypti on nyt aavikkoa, Sfinksin on täytynyt olla rakennettu aikana jolloin alueella oli runsas, vehreä viidakkoilmasto jossa vettä on satanut runsaasti.

Jopa kaikkein törkeimmin konservatiivisten geologisten estimaattien mukaan, jotka arvioivan Egyptissä olleen tällaisia olosuhteita, tuollainen aika menee ainakin aikaan 7000 e.Kr., ja suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että 9000 e.Kr. on paljon realistisempi luku — ja se on yksinkertaisesti kaikkein viimeisin aika jolloin tuolla on ollut vesisateita yleensäkään. Mukaan täytyy silloin ottaa se miten kauan sellaisten vesiuurteiden kehittymiseen menee — ei varmastikaan muutama sata vuotta mutta mahdollisesti tuhansia.

Tämä kiinnostava seikka oli alunperin R.A. Schwaller de Lubiczin merkillepanema, joka oli loistava akateemikko ja läpikotainen tutkija, joka täydellisesti muutti ihmiskunnan ymmärryksen muinaisesta Egyptistä ja Atlantiksesta 1900-luvun puolessa välissä. Suurin osa hänen työstään keskittyy sen ymmärtämisen tärkeyteen miten muinaiset käyttivät symbolismia välittämään ideoita ja filosofioita, sellaisten käsitteiden kuten hieroglyfien ja arkkitehtonisten luomusten kautta. Ja vaikka hänen teoksensa eivät olekaan suuren kansan tuntemia, niiden vaikutukset on edelleen nähtävissä moderniin yhteiskuntaan.

Nykyajan kirjailija John Anthony West löysi uudelleen tämän informaation, joka on varsin arkipäiväisesti mainittu de Lubiczin kirjassa The Temple in Man, ja hän tajusi että kyseessä oli selkeästi jotain joka oli testattavissa ja osoittettavissa, ja se on ollut menneinä aikoina varsin jätetty huomiotta. Ja monien, monien, monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen saada tukea useilta geologisteilta, West kykeni kehittämään yhteistyötä Robert Schochin kanssa, joka oli nuori mutta kunnioitettu asiantuntija alalla, ja joka oli julkaissut jo neljä kirjaa arkeologiasta vielä parikymppisenä.

Schoch oli haluton tutkimaan asiaa kunnes hän oli varma siitä että hänellä olisi rahoitus akateemiselta organisaatiolta, mutta 1990-luvun alkuun mennessä hän oli valmis lähtemään mukaan. West ja Schoch sitten matkasivat Egyptiin ja havaitsivat että keissi oli vieläkin valtaisampi kuin he olivat kuvitelleet — löytyi ylivoimaisen turhia merkkejä vesiuurteista joka puolella minne he katsoivatkin, sekä Sfinksistä että lähellä olevien temppelien kivipaasista. Todellakin, jokaisen ”nollahypoteesin” tai skeptisen julistuksen vesiuurteiden argumentista taidokkaasti West ja Schoch ovat väistäneet. Tämän kanssa ei yksinkertaisesti voi olla samaa mieltä. Sfinksi on kaivettu kalkkikivestä, joka on hiekanjyvien kasauma joka on sulautunut yhteen kiinteäksi. Tuulen eroosio tuottaa kerrostuneita, vaakasuorakohojuovaisia pintoja kalkkikiveen jotka näyttävät kuin vanhan kirjan sivuilta, niinkuin tietyt kerrokset kasautuneessa kivessä muuttuisivat ohuemmiksi ja heikommiksi ja toiset taas paksummiksi ja vahvemmiksi. Vahvat kalkkikiven alueet vastustavat tuulen voimaa paremmin ja näin kuluvat vähemmän, kun taas heikot kerrokset katoavat nopeammin, näin tuottaen epätasaisen pinnan.

Toisaalta veden eroosio tuottaa pegmeitä, aistillisia kurveja jotka leikkaavat suoraan kiveen huolimatta sen paksuudesta, muodostaen pyöreitä kulmia, käärmeen kaltaisia noroja ja halkeamia. Eroosion merkit ovat niin selvät että kun West naamioi Sfinksin pois kuvista nauhalla, kaikki geologit jotka näyttivät kuvaa kykenivät olemaan samaa mieltä että se oli kuva kalliosta jossa on veden eroosiota. Kuitenkin heti kun West poisti teipin ja näytti mistä kuvat olivat, he välittömästi muuttuivat kiihtyneiksi eivätkä halunneet keskustella aiheesta enää enempää, yksinkertaisesti maineensa menettämisen pelosta. Schoch oli ensimmäinen geologi joka kohtasi faktat silmästä silmään ja pani maineensa alttiiksi.

Ja niin vaikka heittäisikin paljon selvää todistusaineistoa joka tukee kehittyneen sivilisaation olemassaoloa, palaamme aina takaisin Sfinksiin. Kun me tiedämme mitä olemme etsimässä, me tajuamme että tämä on vain yksi niistä itsestäänselvistä keinoista esittää Atlantiksen kulttuurin olevan historiallinen fakta — ja näin keräämme lisää näitä vihjeitä kirjan edistyessä.

Robert Bauval ja ”Gizan linjaus”

Seuraava ”Atlantiksen kysymyksen” yhteydessä käsitelty suuri argumentti lähihistoriasta tulee Robert Bauvalilta. Gizan kolme pääpyramidia ovat lähellä toisiaan, ja Bauval halusi oppia niiden asetteluun liittyvätä geometrisesta epäsymmetriasta. Hän tiesi että täytyi olla jokin syy miksi ne olivat sillä tavoin asemoitu, mutta hänen piirtäessään diagrammeja ja kytkiessään niitä toisiinsa viivoin, mikään ei tuntunut täsmäävän. Inspiraatio viimein iski kun hän katsoi ylös Orionin tähdistöön, jossa kolme päätähteä muodostaa kuvion keskiosan, johon viitataan ”vyönä”.

Hän tajusi, että Gizan pyramidit oli asemoitu tarkoin samaan tapaan kuin Orionin ”vyö”, ja hän nopeasti osoitti tämän laittamalla päällekäin pyramidien sijainnit kartalla sekä tähtikartan. Pyramidit olivat kukin oikealla paikalla, mutta sen lisäksi jopa pyramidien suhteelliset koot ja värit olivat suoraan suhteessa Orionin vyön tähtien kirkkauksiin. (Kheopsin ja Khefrenin pyramidit molemmat olivat valkoisen kalkkikiven peitossa ja kutakuinkin samaa kokoa, kuten kaksi vyön päätähteä, kun taas Menkaure-pyramidi on selkeästi pienempi ja alunperin punaiseen graniittiin koteloitu, kuten himmeämpi ja punaisempi kolmas tähti.)

Kun Bauval jatkoi aiheen tutkimista, hän tajusi että Gizan arkkitehdit ovat luoneet täyden kopion tähtitaivaasta — idea joka sopii täydellisesti heidän käsitteeseensä yhteydestä fyysisen maailman ja henkisen maailman välillä, nimeltään Duat. Kaikki maa lähellä Niiliä tuntuu olevan harmonisesti faktoroitu designiin. Toisin sanoen, Niilin positio suhteessa pyramideihin oli identtinen Linnunradan suhteeseen Orionin vyöhön tähtitaivaalla. Pyramidit Gizan lähellä tuntuivat viittaavan siihen että useat merkittävät Orionin tähdistön tähdet sekä lähellä oleva Hyadien tähtijoukko ikuistettiin kiveen maapallolla.


Robert Bauvalin vertailu Orion/Linnunradan sekä GIza/Niilin välillä

Kaikkein tärkein aspekti Bauvalin koko argumentissa on kuitenkin se, että Gizan kompleksi oli selkeästi rakennettu olemaan aikakoodattu, käyttäen luonnollisia, hitaita maapallon liikkeitä nimeltään prekessio. Myöhemmin kirjassa puhumme maapallon prekessiosta varsin laajalti, joka lopulta ei ole mitään muuta kuin pitkäaikaista maapallon pohjois-etelä -akselin heiluntaa joka kestää 25920 vuotta.

Prekessio on havaittavissa täällä maapallolla selkeänä yhden asteen siirtymänä tähtien sijainnista taivaalla joka 72:s vuosi. Se mitä tämä tarkoittaa on että jos valitsisit tietyn yön joka vuosi, kuten esim. päiväntasaus jolloin aurinko on täydellisen linjassa maapallon päiväntasaajan kanssa, ja mittaisit kaikkien tähtien paikat taivaalla tuona yönä, 72 vuoden jälkeen ne ovat ajautuneet yhden asteen pois linjasta. Paljon pidemmillä ajanjaksoilla tämä luo ympyräliikkeen taivaissa, joka asteittain muuttaa Pohjantähden paikkaa, kuten myös muiden tähtikuvioiden.

Ja näin käyttämällä ohjelmaa nimeltään Skyglobe, Bauval tajusi että ainoat ”viimeaikaiset” hetket jolloin Linnunrata olisi ollut täydellien linjassa Niilin kanssa oli noin 12500 vuotta sitten. Silloin, ja ainoastaan silloin (ellet sitten ole valmis menemään yli 30 tuhannen vuoden taakse), olisi ollut mahdollista seistä maapallolla ja havaita pyramidien ja Niilin kytkeytyvän suoraan Linnunrataan ja Orionin vyön täydellisesti heijastavan maan pyramidien sijainteja. Oli selkeää että Bauval oli löytänyt aikakapselin, koodatun matriisin informaatiota joka oli suunniteltu näyttämään tasan tarkan ajan jolloin koko kompleksi suunniteltiin ensimmäistä kertaa.

Super-kehittynyttä porausta

Toinen viimeaikainen läpimurto argumentissa menneestä sivilisaatiosta, jolla on ollut korkeaa teknologiaa, tulee Christopher Dunnilta, jonka pääosaamisalue on poraaminen. Hän on ratkaisevasti osoittanut että tietyt artefaktit, mm. tyhjä arkku tai ”Graniittiakku”, joka on Suuren Pyramidin Kuninkaan Kammiossa, näyttää merkkejä kehittyneistä poraustekniikoista jotka menevät pidemmälle kuin mikään meillä tällä hetkellä hallussamme oleva.

Dunn analysoi Graniittiarkkua ja löysi selvää evidenssiä siitä että se on tehty ontoksi jonkinlaisella tuubinmuotoisella poralla joka irroittaisi siitä palan kerrallaan. Jopa vieläkin ihmeellisemmin spiraalikuviot, jotka jäivät jälkeen graniittiin, näyttävät että pora kykeni poraamaan kymmenesosatuuman kiveä sekunnissa. Graniitti on kuitenkin niin kovaa kiveä että edes modernit timanttiporat eivät kykene parempaan kuin sadasosatuumaan sekunnissa.

Toinen alue Dunnin tutkimuksissa, joka tuli myös Graham Hancockin noteeraamaksi, oli dioriittivaasit ja -patsaat. Nämä ovat tummanvärisiä ja sitä pidetään yhtenä kaikkein kovimmista kivistä maapallolla. Nämä vaasit ovat erittäin pitkiä ja ohutkaulaisia, ja ne on koverrettu yhdestä ainoasta palasta dioriittia. Joidenkin vaasien avautumat eivät ole tarpeeksi suuret edes lapsen sormien siitä sisään mahtumiseen, ja kuitenkin sisäosat on koverrettu täydellisesti. Joten nyt täytyy visualisoida pora johon verrattuna muut kalpenevat, mutta sen lisäksi pora jolla on joustavuutta jotta pieni reikä voidaan tuottaa ja liikkua sisällä.

Dunnin päätelmä oli, että esi-isien on pakko ollut omistaa poraustekniikka joka on paljon kehittyneempi kuin mikään mikä meilllä on hallussa. Hän ehdottaa että nämä muinaiset porat ovat saattaneet käyttää yliääniä hyväksi jollain tavalla, ja näin työskennellä samaan tapaan kuin katuporan toistuva värähtely kaivertaa betonia kaduilla ja jalkakäytävillä. Mutta silloinkaan hän ei kykene selittämään miten he ovat kyenneet kaivertamaan dioriittivaaseja.

Muinaiset avaruusalukset

Toinen suhteellisen uusi ja kiinnostava kehityskulku menneen teknologiayhteiskunnan todistamisessa on Richard Hoaglandin tutkimusryhmä The Enterprise Mission. Muunmuassa tässä artikkelissa Hoagland et al. käyvät läpi saksalaisten tiedemiesten Algund Eeboom ja Peter Belting viimeaikaisia löytöjä. Heidän löytönsä koskevat useita pieniä kultahelyjä jotka löydettiin Inkojen haudoista. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Selkeästi nämä helyt kuvaavat rakenteita jotka näyttävät lentokoneilta.

Osoittaakseen näitten pienten mallien esittävän lentokoneita, Eeboom ja Belting  tekivät yhteistyötä suunnitellakseen skeman esineille. Sitten he laajensivat näiden suunnitelmien skaalaa jotta niistä voitaisiin rakentaa toimivia malleja.

Ja heidän yllätyksekseen he havaitsivat, että yksinkertaisesti panemalla propelli eteen ja vakauttajat siipiin, lentokoneet lensivät ja sen lisäksi ne kykenivät monimutkaisiin ilmaliikkeisiin etäohjattuina.

Hoagland huomauttaa myös, että paljon tunnetumpi fakta on että linnun muotoisia riippuliitäjiä on löydetty Egyptin haudoista. Koska nämä liitäjät ovat myös uskomattoman samannäköisiä kuin toimivat lentokoneet ja ne kykenevät pitkiin lentomatkoihin kun niitä heitetään, meidän tulee olettaa että muinaiset egyptiläiset olivat myös tietoisia tästä teknologiasta. Nyt Inka-haudoista nähtävien todisteiden valossa voimme olettaa että lintuliitäjät olivat yksinkertaisesti lasten lelumalleja systeemeistä jotka olivat tuolloin paljon yleisemmässä käytössä.

Ja niin, jos me näemme toimivia lentokonemalleja rakennettavan pieniksi kultapatsaiksi ja puumalleiksi kahdella eri muinaisella kulttuurilla Atlantin valtameren molemmilla puolilla, meidän tulee olettaa että suuren mittakaavan teknologiayhteiskunta, jolla on täysin toimiva ilma-alus, oli tuolloin olemassa. Ja hypotetisoidun 12500 vuoden ajanjakson aikana meidän tulisi odottaa, että sellaiset puusta tai metallista tuotetut rakenteet ovat kauan sitten jo tuhoutuneet.

Atlantin tarustot kertovat, että lähes koko tuon ajan yhteiskunta oli saarella joka oli Atlantin valtameren kohdalla, ja että se on vajonnut mereen. Ja jos modernit nykyajan lelut yhtäkkiä joutuisivat kataklysmisen onnettomuuden uhriksi ja ne jätettäisiin 12 tuhanneksi vuodeksi, aaltojen, maan liikkeiden, ruosteen, tornadojen, hurrikaanien, nousevien merenpintojen, jäävuorten, luonnontuhojen ja muiden kasvun ja rapautumisen muotojen raaka toiminta on todennäköisesti tuhonnut kaikki jäljelle jääneet esineet kuten puutalot, tyhjät rakennukset, lasiset pilvenpiirtäjät ja metalliset autot, junat tai lentokoneet.

Joten, huolimatta niiden lelulta näyttävästä ulkomuodosta, nämä pienet patsaat voivat hyvin olla olleet pyhiä esineitä — jotkut jäljelle jääneet kulttuurin palaset jotka Ajan hammas on tuhonnut. Nämä mittaamattoman arvokkaat mallit ovat tulleet tuhansien vuosien aikana Atlantikselta selvinneiden kulttuurien kopioimiksi ennenkuin ne haudattiin. Nämä olivat suoria symboleita menneistä ”Jumalten ajoista” kun ihmiskunta oli valloittanut taivaat ja kykeni lentämään niin halutessaan, kehittyneen teknologian avulla.

Atlantin kirjallisuus

Vastoin muiden uskomuksia, jopa niiden jotka ovat tutkineet aihetta pitkän aikaa, Atlantiksen ajoista ei tunnu jääneen jäljelle kirjallisuuslähteitä. Kaikkein informatiivisin materiaali joka tarjoaa selityksen lentokonemalleille tulee Intian veda-kirjallisuudesta. David Hatcher Childressin kirjan Vimana Aircraft of Ancient India and Atlantis mukaan,

Intia 15,000 vuotta sitten tunnettiin nimellä Raman imperiumi, maa joka oli olemassa Atlantiksen aikaan. Massiivinen määrä edelleen olemassaolevia tekstejä Intiassa todistaa äärimmäisen kehittyneestä sivilisaatiosta joka näiden tekstien mukaan ulottuu yli 26 tuhannen vuoden taakse. Kaameat sodat ja siitä seuranneet maanmuutokset tuhosivat nämä sivilisaatiot, jättäen jälkeensä eristäytyneitä sivilisaation taskuja.

Tuhoisat (Hindu-tekstit tuntevat tämän nimellä) Ramayana-sodat sekä erityisesti Mahabrata sanotaan olevan kauheiden sotien kulminoituma viime Kali Yugan aikaan (ajan kosminen sykli). Ajoitusprosessi on vaikea, sillä ei ole olemassa eksaktia tapaa ajoittaa yugoja koska ne ovat syklejä syklien sisässä. Suuremman yuga-syklin sanotaan kestäneen viimeiset 6000 vuotta kun taas lyhyempi sykli on vain 360 vuotta tri. Kunwarlal Jain Vyasin teorian mukaan. Hänen papereissaan Rama kuuluu 24:n pienempään yuga-sykliin ja että Manu- ja Mahabrata-kausien välillä on 71 sykliä, joka on yhteensä 26,000 vuotta.

Selkeästi, jos lyhyemmät Hindu-syklit ovat 360 vuotta ja heidän tekstinsä ovat säntillisesti laskeneet niitä olevan ainakin 71, me käsittelemme sivilisaatiota joka on paljon vanhempi kuin mitä me tällä hetkellä haluamme tunnustaa. Vielä tärkeämmin, useat Veda-tekstit viittaavat monest vimanoihin , tai lentäviin aluksiin, kuten mys niiden käyttöön tuhoisina ydinaseina. Todellakin, jotkut Veda-kuvaukset vimanasta ovat niin täydellisen sopivia lentokoneisiin, että tutkijat poikkeuksetta käyttävät tätä sanaa kun he kääntävät ne englanniksi.

Tarkemmin selitettynä me lainaamme tri. Richard L. Thompsonin kirjaa Alien Identities. Thompson on Cornellista valmistunut tohtori matematiikasta, jolla on myös syvä kiinnostus Veda-teksteihin ja ufologiaan.

Hänen kirjansa on yksi muutamasta läpimurtotekstistä ufologiasta nykyään, jossa kirjailija teki merkittäviä uusia löytöjä sen sijaan että olisi yksinkertaisesti kävisi läpi todistajien kertomuksia sellaisista tapauksista kuin esimerkiksi Roswellin törmäys. Ja niin, seitsemännestä kappalseesta, sivut 260-261, me luenne seuraavaa, alleviivaukset ja kommentit lisättynä:

[Muinaisen kirjailijan] Bhoja [teksti nimeltään] Samarangana-sutradhara sanoo että pääasiallinen materiaalisen lentokoneen [tai vimanan] runko on kevyttä puuta, tai laghu-daru. Aluksella on suuren linnun muoto, jolla on siivet molemmilla sivuilla. Liikuttava voima tulee tulipesästä jolla on elohopeaa liekin yllä. Lämmitetyn elohopean tuottama energia, jota auttaa siipien läpyttely, saa aikaan koneen lennon ilmassa. Koska aluksella oli kone, me voimme spekuloida että siipien läpyttelyn tarkoitus oli ohjata lentosuuntaa liikuttavan voiman sijaan…

[Huom: Idea ”siipien läpyttelystä” voi olla jälkeentulleiden veedisten kirjailijoiden käännösvirhe, joka alunperin viittasi pilotin siivekkeiden ja vakauttimien käyttöön hänen ohjatessaan konetta.]

Ehdottaisin että Bhojan kuvaamat ideat vimanoista ovat ovat enemmän samanlaisia tavallisten lentokoneiden kanssa kuin UFOjen. Niinpä ne ovat tehty tavallisista materiaaleista kuin puu, niillä on siivet, ne lentävät kuin linnut…

Kuitenkin nämä vimanat ovat oikeasti sähköistettyjä, ja tuntuu siltä kuin ne nojaisivat joihinkin perinteisiin mekaanisiin metodeihin joilla saada energiaa palavasta polttoaineesta ja käyttää ilmavirtausta siipien yllä. Me vertaamme tätä UFOjen lento-ominaisuuksiin joilla on siivet, suihkumoottorit tai propellit, ja ne tuntuvat lentävän tavalla joka on ristiriidassa fysiikan periaatteiden kanssa.

Veedojen kuvaukset mahdollisesta ydinräjädyksestä, suoraan sivulta 677 muinaisesta Drona Parva -tekstistä poimittuna karmii jo selkäpiitä. Huolimatta sen kaameasta sisällöstä, me olemme lisänneet sen tähän muistuttamaan itseämme siitä mitä olemme tehneet toisillemme menneisyydessämme:

Uljas Adwatthaman, joka silloin pysyi järkähtämättä hänen ( vimanassaan ) kosketti vettä ja kutsui Agneya-asetta, Jumalat eivät tätä kyenneet vastustamaan. Tähdätessään kaikkia hänen näkyviä ja näkymättömiä vihollisia, tuutorin poikaa, tuota vihamielisten sankareiden surmaajaa, inspiroi mantroillaan savuttoman tulen pylvään ja päästi sen kaikkialle, täynnä raivoa. Tiheät nuolisuihkut sitten irtosivat siitä taivaista. Tulenlieskojen lyödessä noiden nuolien sataessa Parthien ympärille kaikilta puolilta. Meteorit välähtivät taivaankannella. Synkkä alakuloisuus varjosti (Pandava) sotajoukkoa. Kaikki kompassin pisteet suljettu tuon pimeyden sisään… Pahaenteiset tuulet alkoivat puhaltaa. Itse aurinko ei enää lämmittänyt…

Jopa alkuaineet tuntuivat huolestuneilta… Universumi kärventyi kuumuudessa joka tuntui olevan kuume. Elefanttien ja muiden olentojen maat kärventyivät tuon aseen energiasta, juoksivat karkuun, hengittäen raskaasti ja halukkaina paeta suojaan tuolta kaamealta voimalta. Jopa vedet kuumenivat, olennot tuossa elementissä, oi Bharata, muuttuivat tavattoman rauhattomiksi ja tuntuivat palavan…

Jättiläismäiset elefantit paloivat tuosta aseesta, putosivat maapallolle ympäriinsä, huutaen hurjia huutoja niinkuin nuo pilvissä. Toiset jättiläismäiset elefantit, tulen kärventäminä, juoksentelivat ympäriinsä, karjuivat peloissaan, niinkuin suuren metsäpalon keskellä. Ratsut, oi Kuningas, ja autot jotka myös tuon aseen polttamat olivat, oi Herra, kuin puunlatvat metsäpalossa.

Totisesti, jos tämä ei ole pelottava kuvaus vihaisesta ydinaseen käytöstä, miten voimme siis selittää kaikki yhteydet jotka niin helposti ovat näkyvissä? Onko tämä syy miksi Robert Oppenheimer, eräs ydinpommin isistä, tuli lainatuksi sanoneen ensimmäisen modernin prototyypin koelaukaisusta,

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta kun ihmiskunta on käyttänyt ydinasetta?

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Top5 UFOjen törmäyspaikat Roswellin lisäksi

Lähes 70 vuotta sitten lentävä lautanen laskeutui Roswelliin, New Mexicoon ja loppu on historiaa. Vai pitäisikö sanoa mysteeriä? Vähän sen jälkeen kun sanomalehdet julkaisivat otsikkonsa lentävän lautasen laskeutumisesta Roswelliin, havainto selitettiin sääilmapallona.Picture

Kohtalokkaan päivän jälkeen kaikenlaisia kansitarinoita on ehdotettu, mutta ufologit eivät kiistele Roswellista nykypäivänä. Loppujen lopuksi Roswell ei ollut maailman ainoa UFO-törmäyspaikka. Hopean värinen lautasenmuotoinen alus ja harmaat, telepaattiset avaruusolennot tuppaavat vierailemaan (ja valitettavasti törmäämään) planeetallemme uskomattomalla tahdilla. Usko tai älä, on olemassa paljon enemmän tapauksia kuin nämä:

1. Haudattu avaruusolento Teksasissa: 1897

PictureOletetun avaruusolennon ruumiin hauta, kuva Lori Martin

Huhtikuussa 1897 jättiläismäinen ”ilma-alus” lensi Teksasin maalaistilan yllä, ja sitten arkaillen näyttäytyi ja törmäsi lähelle tuulimyllyä suuren rysäyksen kuuluessa. Paikalliset tutkivat alusta ja löysivät kuolleen ja ruhjoutuneen olennon siitä, jolla oli hieroglyfein koristeltua materiaalia päällään. Kyläläiset hautasivat avaruusolentoparan hautausmaalle. Vaikka journalisti syytti kyläläisiä törmäyksen väärentämisestä, kukaan ei kyennyt osoittamaan sitä todeksi, ja silminnäkijät ovat siitä lähtien puhuneet siitä. Valitettavasti armeijan hautavierailun jälkeen kukaan ei ole kyennyt tutkimaan asiaa pidemmälle. Aurora, Teksasin hautausmaa on kuitenkin edelleen turistinähtävyys.

2. Elävä avaruusolento löydetty Unkarista: 1996

Picture
Salaiset slovakialaisten ufologien MUFONille vuotamat tiedostot

Picture
Kapteeni Attila Dobay, pilotti joka hyppäsi pois heittoistuimen laukaisulla törmtessään avaruusolentojen alukseen

 

Maaliskuussa Texas UFO Sightings sai käsiinsä useita korkean tason salaisia hallituksen dokumentteja, jotka Slovakian ufologit olivat vuotaneet MUFONille. He olivat otettuja tilaisuudesta saada olla mukana paljastamassa tiedostoja ja jakamassa niitä UFO-yhteisölle. Tiedostot kuvaavat uskomattoman törmäyksen unkarilaisen pilotin ja avaruusolentojen aluksen kanssa syyskuussa 1996, ja tämän jälkeen tapahtuneen elävän avaruusolennon noutamisen, sekä kaikki interaktiot tuon mukana. Avaruusolento ei kommunikoinut hänen ”kaappaajiensa” kanssa ja tuntui odottavan pelastusta.

3. Elävä avaruusolento noudettu Etelä-Afrikasta: 1989

PictureVuodettuja tiedostoja | kuva: disclose.tv

Kuten Unkarissa ja Roswellissa, toinen pieni metrin pituinen harmaa, karvaton, telepaattinen humanoidi saatiin talteen törmänneestä UFOsta (tarkemmin yli sata metriä leveä hopeanvärinen lautasenmuotoinen esine) autiomaassa Etelä-Aftrikan ja Botswanan rajalla toukokuussa 1989. USA:n ilmavoimat menivät tutkimaan (Operation Silver Diamond), ja dokumentit vuodettiin nettiin. Case on debunkattu viime vuosina, USA:n hallitus on sanunut että UFO oli vain satelliitti joka tuli takaisin kiertoradalle.Mutta kuten voitte kuvitella, ufologit eivät usko tätä selitystä. Ja heidän ei varmaan tulisikaan.

4. UFO ja avaruusolento talteen Arizonassa: 1953

PictureKuvaus | kuva: openminds.tv (Michael Schratt)

Insinööri oli erikoistoimeksiannolla USA:n ilmavoimissa kun hänet vietiin salaiseen tukikohtaan (jonka uskotaan olevan Kingman, Arizona) bussilla jonka ikkunat olivat tummennettu. Kun hän pääsi lokaatioon, hän näki kymmenenmetrisen alumiinisen aluksen, joka oli upotettu hiekkaan, sekä vähän yli metrin pituisen humanoidin olennon, jolla oli päässään kypärä ja avaruusasu.

5. UFO-törmäys salattiin meteorina Pennsylvaniassa: 1965

PictureMalli törmänneestä esineestä | kuva: wikipedia

Joulukuussa 1965 satoja silminnäkijöitä Pennsylvaniassa, Michiganissa, ja Ohiossa todistivat UFOn törmäyksen. Suuri esine matkasi taivaalla kuusi minuuttia ennen sen törmäämistä maahan, ja kun se niin teki, äänivallin murtuminen ja shokkiaallot tuntuivat ympärilä. Oli myös raportteja sinisistä vilkkuvista valoista. Hallitus sanoi nopeasti että kyseessä oli meteori, kuitenkin tämä on vain peitetarina, sillä todellinen tutkimus tehtiin nimellä ”Project MoonDust.”

 

Artikkelin julkaissut Texas UFO Sightings

UFO teki 10 ydinkärjestä käyttökelvottomia

50 vuotta tuulesta temmattuja avaruusolentohavaintoja, feikattuja salailuja ja valheellisia abduktioita ovat antaneet huonon nimen avaruusolennoille ihmisten mielissä, jopa niinkin pitkälle, että kun niitä oikeita jostain ilmaantuu, ne ohitetaan olankohautuksella. Itse asiassa massojen aivopesu on ollut niin onnistunutta, että jos oikea avaruusolentojen alus tulee esiin, ja sitten leijailee taivaalla, se selitetään salaisena kokeena tai jonain tavallisena esineenä. Menneinä aikoina ihmiset saivat tuta nahoissaan pelkästään maapallon ulkopuoliseen elämään uskomisen. Nykypäivänä hipiään ei kosketa niin helposti, mutta yhtä kaikki, kannattaa kysyä onko jokin suuressa mittakaavassa muuttunut ja kuinka paljon. Avaruusolentojen tiedustelutoiminta tuntuu olevan sotaisille ihmisille kynnyskysymys. USA:n hallitukselle on normaalia suorittaa armeijatoimintaansa suojaavia toimenpiteitä.

Entinen USA:n ilmavoimien kapteeni paljasti uskomattoman avaruusolentojen tapauksen johon kuului ydinkärkien tuhoaminen. Kapteeni David D Schindele oli minuuttimies ensimmäisen mannertenvälisen ohjuksen laukaisujoukkueen komentajana työskennellen Minotin ilmatukikohdan ohjuskentällä Pohjois-Dakotassa. Tapaus sattui joulukuussa 1996 kun hän oli laukaisutilassa. Hän väitti avaruusolentojen tuhonneen kymmenen ydinkärkeä, tehden niistä käyttökelvottomia. Hän oli vastuussa ydinaseista. Päiviä tapauksen jälkeen raportoitiin että UFOja on nähty alueella. Pahaksi onneksi ilmatukikohdan viranomaiset komensivat häntä olemaan hiljaa tapauksesta.

Hän myönsi monien hänen kollegoidensa kokeneen maapallon ulkopuolisia tapauksia minuuttimiestiloissa, mutta heitä kaikkia komennettiin olemaan hiljaa. Hän sitten päätti kirjoittaa kirjan kuultuaan erään toisen ohjusmiehen samanlaisesta tapauksesta. Tämän paljastuksen taustalla on idea siitä että ei voi olla moraalista, eettistä tai kriittistä syytä pitää tapausta salaisuutena ihmiskunnalta.

Hänen kirjansa It Never Happened, Volume 1: U.S. Air Force UFO Cover-up Revealed on saatavilla Amazonista ja tuotot menevät ilmavoimien yhdistyksen Seattlen osaston hyväksi.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings