Aihearkisto: Tiede

Tiedeartikkelit: astrofysiikka, astrobiologia, eksobiologia, jne.

Tunguskan tapaus: 1000 kertaa voimakkaampi kuin atomipommi

  • Faktat: Kesäkuussa 1908 tapahtui suuri räjähdys Venäjällä, joka tuotti arviolta 1000 kertaa enemmän energiaa kuin Japaniin tiputettu atomipommi. Monet tiedemiehet ovat tehneet varsin selväksi, että kyseessä ei ollut meteoriitti.
  • Kaikki info osoittaa suuntaan, joka voi täysin muuttaa sen mitä me tiedämme todellisuudesta. Miksi siitä ei kuitenkaan puhuta?

On todella hämmästyttävää elää aikana jolloin suurin osa meistä käy läpi massiivista muutosta havainnointikyvyissä planeetallamme. Tämä havainnointikyvyn muutos käsittää monia asioita, mutta periaatteessa se liittyy oman mielemme avaamiseen uusille todellisuuden konsepteille, jotka ennen eivät ’mahtuneet’ loogiseen ajatteluun. Tämä on yleinen teema läpi koko historian. Se, mitä joskus naurettiin ja pilkattiin ennen, löysi lopulta tiensä todellisuuteemme, ja me tällä hetkellä näemme tämän esim. siinä mitä tulee UFOihin ja avaruusolentoihin.

Tämä ilmiö on tunnustettu valtavirrassa, eikä siitä puhuminen ole enää tabu. Kenttä on täynnä fyysistä todistusaineistoa, elektro-optisia todisteita, silminnäkijöiden todistuksia ja jopa videokuvaa. Monet uskottavat todistajat vakuuttavilla taustoilla ovat kertoneet jo vuosikymmeniä miten he uskovat, että jotkut näistä esineistä ovat peräisin Maapallon ulkopuolelta. Valtavirran UFO-paljastus on hieno, mutta kaikki valtavirrasta peräisin oleva on yleensä globaalin eliitin jollain tavalla käyttämä niin, että lopulta se hyödyttää niitä, jonka takia meidän tulee aina tutkia kaikkea kriittisesti.

UFO-tarinat ovat olleet kierrossa tuhansia vuosia, ja niiden suosio on räjähtänyt viimeisen muutaman vuosisadan aikana. Tri. Jacques Valle,  NASAn Marsin tietokonekartan yksi kehittäjistä, otti mukaan kirjaansa Wonders in the Sky 500 UFO-tapausta muinaishistoriasta vuoteen 1879 asti.

Globaali eliittimme voi hyvin omistaa, niinkuin Apollo 14:n astronautti tri. Edgar Mitchell kerran sanoi, “törmänneen aluksen ja ruumiita,” ja heillä saattaa olla myös tietoa jota ei valtavirrassa liiku. Tämä käy varsin selväksi niiden sisäpiiriläisten todistuksista, joiden todistus on kehu kaikkia niitä sivuja, videoita ja muita dokumentteja kohtaan jotka ovat ilmestyneet liittyen UFO/avaruusolentoilmiöön.

Eräs näistä sisäpiiriläisistä on  tri. Norman Bergrun,  josta olen kirjoittanut monia kertoja. Hän on mekaniikan insinööri ja on työskennellyt Ames Research Laboratorylla, NACAlla (National Advisory Committee for Aeronautics), sekä Lockheed Missiles and Space Companylla, joka nykyään tunnetaan nimellä Lockheed Martin.  Hän perusti Bergrun Engineering and Researchin. Voit lukea joitain hänen julkaisuistaan NASAlle täällä. Hän kuoli pitkän ja varsin kiinnostavan elämän päätteeksi, hänen muistokirjoituksensa  kuvaa myös hänen kokemuksiaan.

Bergrun julkaisi kirjan nimeltään Ringmakers of Saturn jonka hinta on nykyään aika korkealla ja sen paljastamat yksityiskohdat kertovat mm. siitä miten on olemassa suuria, keinotekoisesti luotuja avaruusaluksia Saturnuksen lähellä, tarkemmin sanottuna sen renkaissa.  Hän on myös puhunut  näkemistään avaruusolentojen kuvista, ja miten yleinen käytäntö NASAlla on kuvakäsitellä tunnistamattomat esineet pois kuvista. Ennen kuolemaansa hän antoi harvinaisen haastattelun Project Camelotin Kerry Cassidylle, jossa hän ilmaisi tämän tyyppisen informaation paljastamisen tarpeellisuuden ja kiireellisyyden, sekä miten ”ihmisille tulee kertoa siitä että nämä asiat ovat todellisia!”

Kirjassaan hän viittaa mystiseen Tunguskan tapaukseen vuodelta 1908

“Aaruusolentojen todella suurikokoisten alusten olemassaolo on fakta, jonka merkitys on vaikeaa ymmärtää, puhumattakaan arvioimisesta.” (Bergrun, Ringmakers)

Bergrun huomauttaa, että nämä ”elektromagneettiset alukset” ovat saattaneet olla vastuussa Tunguskan vuoden 1908 tapauksesta.

Kesäkuussa 1908 suuri räjähdys vavisutti suurta aluetta  lähellä Keski-Siperian Tunguskaa Neuvostoliitossa. 3100 neliökilometriä tuhoutui räjähdyksen voimasta, ja pienet kylät ja villielämä katosivat täysin sen seurauksena. Suuri metsä meni myös kokonaan matalaksi, ja tutkimuksiin perustuen hän kykeni löytämään 89 silminnäkijää, jotka puhuivat ”liekehtivästä sylinterimäisestä esineestä”, joka ”nähtiin lähellä ennen räjähdystä”. Myöhemmät tutkimukset puhuvat huomattavan paljon suuremmasta silminnäkijöiden määrästä.

“Vuosien intensiivisen tutkimisen jälkeen oli tehty selkeä johtopäätös, että tuho oli aiheutunut ilmassa tapahtuneesta ydinräjähdyksestä. Tätä päätelmää tukee Hiroshiman ydinpommin räjäytys, joka tuotti samankaltaisen pinnalla tapahtuneen tuhon kuin Tunguskassa.” (Bergrun, Ringmakers)

Tämä on totta, Tunguskan tapaus vuonna 1908 oli samanlainen kuin atomipommin räjäytys, se tuotti 1000 kertaa enemmän energiaa. Bergrun ilmaisee, että ”jotkut tiedemiehet menevät niinkin pitkälle väitteen kanssa, että sanovat tuhon aiheutuneen avaruusolentojen aluksesta, joka räjähti.”

Hän jatkaa kirjassaan,

Ydinaseita ei oltu vielä keksitty vuoden 1908 räjähdyksen aikaan; ja lisäksi, he sanovat että tapaukselle oli silminnäkijöitä. Tunguskan tarina vahvistaa sylinterimäisten esineiden ja niiden ydinkäyttöisyyden olemassaolon. Tämä vahvistus on tärkeää siinä mielessä, että tiede nyt kerää vilpittömällä mielellä näiden korkeaenergisten yksikköjen havaintoja aurinkokunnastamme. Näiden keskittynyt presenssi vaikuttaa olevan Saturnuksessa, ja näin päästään mielenkiintoiseen spekulaatioon siitä, että kyseinen planeetta toimii niiden tukikohtana.


HUOM!

Carla Rueckertin kanavoima Ra on paljastanut, että Tunguskan tapaus oli kuin olikin avaruusolentojen alus. Kyseessä oli kuitenkin luotain eikä miehitetty alus:

17.3  Kysyjä: Muutama ilta sitten meditaatiossa minulla oli mielikuva kysymyksestä liittyen Venäjällä sijaitsevaan kraateriin. Uskon sen olleen Tunguska. Voitko kertoa minulle mikä sai aikaan kraaterin?

Ra: Minä olen Ra. Fissioreaktorin tuhoutuminen sai aikaan tämän kraaterin.

17.4  Kysyjä: Kenen reaktori?

Ra: Minä olen Ra. Tämä oli niinkutsuttu “drone”, jonka Liitto oli lähettänyt, joka meni epäkuntoon. Se siirrettiin alueelle, jossa sen tuhoutuminen ei aiheuttaisi mieli/keho/sielu-kompleksien vapaan tahdon rikkoutumista. Sitten se räjäytettiin.

17.5  Kysyjä: Mikä oli syy sen tuloon tänne?

Ra:  Se oli drone, joka oli suunniteltu kuuntelemaan teidän eri kansojenne signaaleja. Te olitte, tuohon aikaan, aloittamassa työtä teknisemmillä aloilla.  Meitä kiinnosti määrittää kehityksenne laajuus ja nopeus. Tämä drone sai voimansa yksinkertaisesta ydinfissiosta tai moottorista, niinkuin te sitä nimittäisitte. Se ei ollut sellaista tyyppiä minkä tuntisitte, mutta se oli erittäin pieni. Kuitenkin, sillä oli samanlainen tuhoisa vaikutus kolmannen tiheyden molekyylirakenteisiin. Kun se hajosi, meidän mielestä oli parasta valita paikka sen tuhoamiselle, sen sijaan että yrittäisimme hakea sen pois, sillä tämän tyyppiselle liikkeelle mahdollisuus/todennäköisyys näytti erittäin pieneltä.

17.6  Kysyjä: Oliko sen aiheuttama vaara sekä räjähdyksessä että säteilyssä?

Ra: Minä olen Ra. Tuon tyyppisessä laitteessa oli hyvin vähän säteilyä, sellaisena kuin te sen tunnette. On olemassa säteilyä joka on lokalisoitunutta, mutta lokalisaatio on sellaista, että se ei liiku tuulten mukana niin kuin teidän, jossain määrin primitiivisten, aseidenne päästöt tekevät.

17.7  Kysyjä: Uskon, että tuon alueen puiden analysointi on kertonut matalasta säteilytasosta. Onko tämä syy sille miksi noissa puissa on säteilyä?

Ra: Minä olen Ra. Tämä pitää paikkansa. Säteilyn määrä on erittäin lokalisoitunut. Kuitenkin, energia joka vapautuu on sen verran voimakasta, että se aiheuttaa hankaluuksia.


Alla on valokuva tapauksen johdosta litteäksi menneistä puukasoista.

Selvästikin tämä oli hyvin tiedossa ollut tapahtuma, joka oli avoin tulkinnalle, mutta yli 100 vuotta tapauksen jälkeen kukaan millään alalla ei edelleenkään tiedä mistä on kyse.

Forbesin julkaiseman artikkelin mukaan tuolloin oli tuhansia ihmisiä 900 mailin säteellä jossa tapaus havaittiin, ja yli 700 silminnäkijäkertomusta kerättiin. Artikkelin kirjoittaja kuvaa,

Raportti kuvaa tulipallon taivaalla, suuremman tai samankokoisen kuin aurinko, sarjan räjähdyksiä ja ”pelottavan äänen”, jota seurasi maan täriseminen sen avautuessa ja kaiken pudotessa tyhjyyteen. Pelottavia iskuja kuului jostain, jotka vavisuttivat ilmaa. Alkuperäiskansalaiset Evenks ja Yakuts uskoivat jumalan tai shamaanin lähettäneen tulipallon tuhoamaan maailman. Eri meteorologiset asemat Euroopassa tallensivat sekä seismisiä että atmosfäärisiä aaltoja. Päiviä myöhemmin havaittiin Venäjän ja Euroopan taivailla omituisia ilmiöitä, kuten hehkuvia pilviä, värikkäitä auringonlaskuja ja omituista kajastusta yöllä.

Uutisartikkelit kirjoittivat pian aiheesta, vaikka media oli varsin nuorta, informaatio levisi ympäri maailman. Artikkelit vihjailivat, että kyseessä olisi tulivuorenpurkaus tai että suuri meteoriitti olisi pudonnut taivaalta. Ei ollut mitään todisteita kummallekaan. Ei ollut romua, ei osumasta aiheutunutta kraateria, ei mitään. Se selkeästikään ei ollut meteori, mutta näihin johtopäätöksiin ei tule hätiköidysti päästä, ottaen huomioon kyvyttömyytemme sisäistää tai edes pohtia informaatiota, joka on täysin toisesta maailmasta. Tässä tapauksessa kyse on mahdollisesti avaruusolentojen aikaansaamasta tapauksesta, erityisesti vuonna 1908.

Valtavirrassa oletettiin, että avaruusolentojen kappale (meteoriitti) räjähti maan yllä, mikä sai aikaan ydinräjähdyksen kaltaisen reaktion, mutta jälleen kerran yhtään todisteita tälle teorialle ei löydy. Jos teoria pitää paikkansa, tämän tyyppisestä tapahtumasta oltaisiin varmasti löydetty todisteita.

On myös uskomatonta että kukaan ei kuollut, vaikka monet eläimet menettivätkin henkensä. Alkuperäiskansojen edustajt yksinkertaisesti katosivat alueelta, ainakin Bergrunin mukaan.

Jälleen kerran me puhumme räjähdyksestä jonka voimakkuus oli yli 1000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman. Mieti sitä hetki.

Teoriat eivät lopu tähän. Vuonna 1973 amerikkalaiset fyysikot ehdottivat Nature-lehdessä, että pieni musta aukko oli törmännyt Maahan, mikä sai aikaan jonkinlaisen materia-antimateria-reaktion Maan ilmakehässä, ja tästä seurasi suuri Tunguskan räjähdys.

Alla on kuva alueelta, jossa räjähdys sai alkunsa. 100 vuotta myöhemmin alueella ei edelleenkään kasva mikään, paitsi että ympärillä on alkanut kasvaa metsää.

Löytynyt esine

Olemme pääsemässä lähemmäksi totuutta. Vuonna 2004 Phys.org ehdotti, että tutkijat etsisivät mahdollisia lentoratoja esineelle, joka nähtiin lähellä tuolloin. He olettivat, että esine oli siirtynyt lännestä itään, toisin kuin aiemmissa missioissa, joissa suunta on ollut idästä länteen. Tämä lähestymistapa sallii tutkijoiden löytää hautautuneita esineitä puiden peiton alta.

Phys.orgin mukaan:

Kappale oli ilmeisesti suuri metallinpalanen. Tutkijat leikkasivat palasen kappaleesta… alustavissa analyyseissa kävi ilmi, että se on rautasilikaattia ja tuntematonta materiaalia…

Krasnojarskin lehdistötilaisuudessa tri. Juri Lavbin, yllämainitun viimeisen tutkimusmatkan johtaja, myönsi että Maan ulkopuolisesta laitteesta on löydetty osia. Tämä teoria sopii läheisesti Bergrunin väitteeseen, mutta Bergrunin tausta on sellainen jossa hän on perillä suuremmasta määrästä informaatiota kuin perustieteentekijä. Hän on pimeän budjetin tiedemies.

Lavbin esittää, että tapauksessa meteoriitti törmäsi avaruusolentojen alukseen, ”ne räjäyttivät tämän suuren meteoriitin joka suuntasi meitä kohti suurella nopeudella”, sanoo Lavbin. ”Tämä suuri kappale, joka räjäytti meteoriitin, on viimein löydetty, ja me jatkamme tutkimuksia.”

Tiedemiehet Venäjällä ovat pitäneet konferensseja tästä tapauksesta, ja yleinen homman nimi tuntuu olevan, että ”yli sadan vuoden ajan kerätyt faktat hylkäävät hypoteesin meteoriitista tai komeetasta. Mitä aiemmin me tajuamme tämän, sitä parempi”, sanoo Boris Rodionov, venäläinen fyysikko.

70-luvulla Hitoshi Yonenobun College of Educationissa tekemässä toisessa tutkimuksessa Naruto University of Education keräsi elävää kuusipuuta tapauksen räjähdyskeskuksen läheltä. He mittasivat vuosirenkaat ja tutkivat anatomisia piirteitä, ja määrittivät kasvuston muutokset, jotka räjädyksen biologiset jälkivaikutukset olivat saaneet aikaan.

He havaitsivat, että vuosirenkaiden leveys oli kutistunut nopeasti vuosina 1908-1912, mutta sitten kasvanut nopeasti vuonna 1913.

Me olemme määrittäneet nämä kasvuston muutokset Tunguskan metsissä; Tunguskan räjähdys vaurioitti metsän puita vakavasti noin kolmen vuoden ajan, päästäen rikkaita ravinneaineita palaneista puista maaperään, ja myöhemmin tämä kasvusto sai piristysruiskeen vähentyneestä sosiobiologisesta kilpailusta ja paremmista valaistusolosuhteista. 014C arvot vaihtelevat -28.2:sta -1.5%o:n Tunguskan kuuselle, ja -29.7:sta 12.6%o:n Hinokin sypressille. Nämä vaihtelut ovat Stuiverin ja Beckerin esittämissä rajoissa (1993), mikä viittaisi siihen että mitään todisteita anomaalisesta komeetan iskeytymisestä ei ole.

On varsin selvää, että kyseessä ei ollut meteori.

Jutun juoni

Tarustot muinaisesta historiasta moderniin historiaan ovat täynnänsä mystisiä tapahtumia, jotka ovat sattuneet Maapallolla. Omituisia tapahtumia sattuu edelleen, mutta nyt meillä on valtavirran media joka tarjoaa selityksiä sille mitä on tapahtunut. Suurimman osan ajasta nämä tapahtumat jäävät suurelta osin välistä, mutta jotkut ovat niin suuria ja niin vaikuttavia, että niitä ei voida sivuuttaa. Tämä oli Tunguskan tapauksessa asian laita, koska sen näki ja koki tuhannet ihmiset.

Meidän pitää tunnustaa, että on OK pohdiskella Maan ulkopuolista selitystä, erityisesti kun kaikkea todistusaineistoa ei voida kytkeä maalliseen selitykseen. Kaikki merkit viittaavat tässä johonkin mystiseen, ja mahdollisesti Maan ulkopuoliseen. Tuntuu mahdottomalta vastata kysymyksiin kuka, mitä ja miksi, mutta et ole vähemmistössä jos uskot tähän tapaukseen liittyneen todellakin jotain Maan ulkopuolelta. Saatat itse asiassa olla enemmistössä.

On todella ilo tietää, että me elämme maailmassa joka ei ole sellainen kuin meille esitetään, vaan se on itse asiassa paljon kiehtovampi kuin tuo kuva, täynnä mysteereitä, ihmettelyä ja totuuksia jotka vain odottavat meidän löytävän ne.

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

 

Biofotonit kertovat: Tietoisuus on valoa

Tiedemiehet ovat havainneet että neuronit nisäkkäiden aivoissa kykenevät tuottamaan valofotoneja, eli ”biofotoneja”.

Fotonit näkyvät näkyvän valon spektrillä. Ne vaihtelevat lähes infrapunasta ultraviolettiin, eli 200:sta 1300 nanometriin aallonpituudelta.

Tiedemiehet epäilevät että aivomme neuronit saattavat kyetä kommunikoimaan valolla. He epäilevät, että aivomme saattavat olla optisia kommunikaatiokanavia, mutta heillä ei ole ideaa siitä mitä on se mitä kommunikoidaan.

Mikä vieläkin innostavampaa, he väittävät että jos optista kommunikaatiota tapahtuu, aivojemme tuottavat biofotonit saattavat lomittua kvanttitasolla, mikä tarkoittaa että on vahva linkki näiden fotonien, meidän tietoisuutemme sekä mahdollisesti monissa kulttuureissa Henkenä tunnetun käsitteen välillä.

Parissa kokeessa tiedemiehet ovat havainneet, että rottien aivot voivat välittää yhden biofotonin per neuroni minuutissa, mutta ihmisaivot kykenevät välittämään yli miljardi biofotonia sekunnissa.

Tästä päästään kysymykseen: voisiko olla mahdollista, että mitä enemmän valoa kykenee tuottamaan ja kommunikoimaan neuronien välillä, sitä tietoisempi on?

Jos on olemassa mitään korrelaatiota biofotonien, valon ja tietoisuuden välillä, sillä voi olla suuret vaikutukset siihen, että on olemassa enemmän valoa kuin mistä me olemme tietoisia.

Mieti tätä hetki. Monet tekstit ja uskonnot menneinä aikoina, ihmissivilisaation alusta lähtien, ovat raportoineet pyhimyksistä, ylösnousseista olennoista ja valaistuneista yksilöistä, joilla on hehkuvat kehät päänsä ympärillä.

Muinaisesta Kreikasta ja Roomasta hindulaisuuden, buddhalaisuuden, islamin ja kristinuskon teksteihin, pyhät henkilöt on kuvattu hehkuva sädekehä päänsä päällä.

Jos he olivat valaistuneita niin kuin heidät kuvataan, ehkäpä silloin tämä hehkuva sädekehä johtuu heidän korkeasta tietoisuudestaan, ja näin korkeammasta taajuudesta ja biofotonien tuottamisesta.

Ehkä nämä henkilöt tuottivat korkeamman tason biofotoneja suuremmalla intensiteetillä johtuen heidän valaistumisestaan, mikäli on olemassa jokin yhteys biofotonien ja tietoisuuden välillä.

Jopa sana VALaistuminen viittaa korkeampaan tietoisuuteen, jolla on jotain tekemistä valon kanssa.

Mutta tämän löydöksen kaikkein innostavimmat implikaatiot siitä, että aivomme tuottavat valoa, on että ehkäpä tietoisuutemme ja henkemme ei olekaan kehomme sisällä. Tämä johtopäätös on täysin valunut tiedemiesten sormien lävitse.

Kvanttilomittuminen tarkoittaa että kaksi fotonia voivat reagoida jos yksi fotoneista on vaikutuksen alaisena, huolimatta siitä missä toinen fotoni on universumissa, ilman viivettä.

Ehkäpä on olemassa maailma tämän valon sisällä, ja huolimatta siitä missä me olemme universumissa fotonit, toimivat portaaleina jotka mahdollistavat kommunikaation näiden kahden maailman välillä.  Ehkäpä henkemme ja tietoisuutemme kommunikoivat kehojemme kanssa näitä biofotoneja käyttäen. Ja mitä enemmän valoa me tuotamme, sitä enemmän valaistuneita me olemme, täydellisemmällä tietoisuudella.

Tämä voisi selittää sen ilmiön miksi fotonin tilaan vaikuttaa sen pelkkä havainnointi, niin kuin on monien kvanttikokeiden avulla on osoitettu.

Ehkäpä havaintomme kommunikoi jotain biofotoniemme välityksellä fotonille jota havaitaan, samalla tavoin kuin kvanntilomittumisessa, niin kuin valo on yksi yhtenäinen aine joka hajaantuu universumiin ja on jokaisen valohiukkasen vaikutuksessa.

Mikään tästä ei tietenkään ole lähelläkään teoriaa. Mutta tällaisten kysymysten kysyminen ja metafyysisten hypoteesien heittely voi johtaa meidät lähemmäksi totuutta siitä mitä tietoisuus on, mistä se tulee ja mitä mysteerejä valoon kätkeytyy.

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

Lista ihmisiltä löytyneistä, tieteellisesti analysoiduista implanteista

Johdanto

Mahdollisuus ”implantin” löytämiselle kehosta, joka osoittautuu olevan peräisin ”ulkoavaruudesta”, on kiehtonut useita tutkijoita vuosia. Tämä katalogi koostaa useita tapauksia, jolloin on tehty jonkinlainen anlyysi implantiksi luullusta löydöksestä. Se ei ole todellakaan täydellinen kokoelma, pelkästään alkupiste jolla saada muut tutkijat tuomaan omat kertomuksensa myös esiin. Otan vastaan kertomuksia (englanniksi) sähköpostilla, keithbasterfield@yahoo.com.au

Lähde: Pritchard, Andrea, David E. Pritchard, John E. Mack, Pam Kasey & Claudia Yapp (Eds.) Alien Discussions: Proceedings of the Abduction Study Conference held at M.I.T. Cambridge, Mass.: North Cambridge Press, 280-295.

 

Katalogi

Päivämäärä: 1990.
Sijainti: USA.
Raportoija: Mies.
Tilanne: Schuessler raportoi ottaneensa osaa vuoden 1990 MUFON Symposiumiin, jossa hän tapasi henkilön joka kertoi hänelle tulokset miehen nenästä löytyneen kappaleen analyysista.
Implantin kuvaus: Ei kerrottu.
Analyysi: Ei tiedossa.
Lähde: Schuessler, John (1990). The Implant Enigma Part II. UFO Potpourri, number 344.

Päivämäärä: 1991.
Sijainti: USA.
Raportoija: Mies.
Tilanne: Schuessler kuvasi tapauksen jossa mies oli käynyt röntgenissä nenäontelosta löytyvän implantin epäilyn vuoksi.
Implantin kuvaus: Ei ole .
Analyysi: Tämä osoittautui röntgenprosessissa käytetyksi ’tussiksi’.
Lähde: Schuessler, John. (1991). The Implant Puzzle. MUFON UFO Journal 279 (Jul), pp10-11.

Päivämäärä: 1993.
Sijainti: USA.
Raportoija: Leah Haley
Tilanne: Monenlaisten kokemusten aikana, pestyään hampaansa syyskuussa 1991, tuntui esine, joka pullistui hänen ikenestään. Hän irroitti esinen kynnellään, joka lähetettiin John Carpenterille analysoitavaksi.
Implantin kuvaus: “…näytti messingin palaselta, neliöltä, paitsi että yksi nurkka puuttui.”
Analyysi: “Syyskuussa 1991 ikenestäni nousseen esineen analyysi saatiin päätökseensä toukokuussa 1992. Valokuvia otettiin elektronimikroskoopilla. Energiadispersiota skannattiin myös spektroskoopilla. Data viittaisi siihen, että materiaali on arviolta 80% kuparia ja 20% sinkkiä, myös pieniä määriä alumiinia ja piitä. Esine painoi arviolta noin 6 milligrammaa. Se oli arviolta 0.16cm neliö ja 0.03cm paksu.  Se ei reagoinut magneettikenttään ja ei ollut radioaktiivinen. Analyysi näytti, että materiaali oli yhtäpitävä perus messingin kanssa.”
Lähde: Haley, Leah A. (1993). Lost Was the Key. Tuscaloosa, Ala.: Greenleaf. pp 128 & 157.

Päivämäärä: 1993.
Sijainti: USA.
Raportoija: Nainen.
Tilanne: Nainen, tammikuun 8. päivänä 1992, raportoi löytäneensä implantin silmänsä takaa. Naisen on sanottu olleen mukana ”massa-abduktiossa”.
Implantin kuvaus:  Partikkeli, sinapinsiemen, annettiin Derrel Simsille.
Analyysi: 1-1.5mm pitkän, 0.25-0.5mm korkean ja 0.25-0.5mm leveän esineen analyysi viittasi siihen, että esine on ontto. Pääosin se koostui hiilestä ja hapesta. Piitä, bariumia ja titaniumia oli myös, sekä pieniä määriä berylliumia, rikkiä ja alumiinia. Materiaali ei ollut sähköisesti johtavaa eikä se ollut eloperäistä. ”Aine todennäköisimmin on molekyylipainoltaan suuri orgaaninen yhdiste. Polymeerit (muovi) ovat todennäköisimmin yhdistelmä joka sopii alkuaineprofiiliin.”
Lähde: Lewis, Dr. R. Technical Analysis report dated 20 Apr 93, taken from an undated issue of HUFON Report Newsletter.

Päivämäärä: 1993.
Sijainti: Australia.
Raportoija: “Ronin poika.”
Tilanne: 4. päivänä maaliskuuta 1992, “Ron” heräsi katsomaan 10-vuotiasta poikaansa, joka leijui Ronin makuuhuoneen oven ohi, jota ohjasi sumuisa avaruusolennon hahmo. Myöhemmin aamiaisella hänen poikansa yskäisi palasen ”metallia”, joka oli noin senttimetrin pituinen.
Implantin kuvaus: Noin senttimetrin mittainen “metallin” palanen.
Analyysi: Curtin Universityssa analysoitu palanen havaittiin olevan epätavallinen yhdistelmä nikkeliä, hopeaa, sinkkiä, kuparia, kobolttia ja ytterbiumia. Johtopäätös, kuitenkin, oli että kappale oli peräisin Maapallolta, mahdollisesti osa Ruotsissa valmistettua elektronista luotainta.
Lähde: (1) Richards, Brian /UFORUM cited in UFO Research Australia Research Digest. 33 Mar/Apr 93. (2) UFORA Research Digest 35, Jul/Aug 93.

Päivämäärä: 1994.
Sijainti: USA.
Raportoija: 24-vuotias nainen.
Tilanne: “Olen itse tutkinut 1/2:sta 1/4:n tuumaa paksua jäntevää esinettä, jonka antoi minulle eräs asiakkaistani, 24-vuotias nainen, sen jälkeen kun se tuli hänen nenästään abduktion seurauksena.”
Implantin kuvaus:
½:sta ¼:n tuumaa paksu jäntevä esine.
Analyysi: Alkuaineanalyysimenetelmä ja elektronivalokuvaus paljastivat kiinnostavasti vääntynyttä kuitua, joka koostui hiilestä, piistä, hapesta, mutta ei typpeä tai muita alkuainejäämiä. Hiili-isotooppianalyysi ei ollut ihmeellinen. Ydinvoimabiologikollega sanoi, että ”näyte ei esiinny biologisesti luonnossa, mutta voi olla jonkinlaista keinokuitua.”
Lähde: Mack, John (1994). Abduction. London: Simon & Schuster. p 42.

Päivämäärä: 1994.
Sijainti: USA.
Raportoija: Richard Price.
Tilanne: Richard Price muistaa abduktion 8-vuotiaana. Kun hän makasi pöydällä, hänen penikseensä laitettiin implantti (2:280). Vuonna 1981 lääkäri löysi sen hänen peniksestään. Vuonna 1989 se irroitettiin ja annettiin David Pritchardille.
Implantin kuvaus: 1 kertaa 3mm esine.
Analyysi: 1 kertaa 3mm esinettä tutkittiin laboratoriokokein. Lopputulema oli, että ”Kaikki MIT:sta saadut tulokset kertovat Pricen artefaktin olevan… biologisesti peräisin Maapallolta.” (2:295)
Lähteet: (1) OMNI Apr 1995:47-48. (2) Pritchard, Andrea, David E. Pritchard, John E. Mack, Pam Kasey & Claudia Yapp (Eds.) Alien Discussions: Proceedings of the Abduction Study Conference Held at M.I.T. Cambridge, Ma., North Cambridge Press, 280-295.

Päivämäärä: 1995.
Sijainti: USA.
Raportoija: Betty Stewart Dagenais.
Tilanne: Vuonna 1989 poistettiin esine lähikontaktin kokeneelta silminnäkijältä hänen vasemman korvansa takaa. Hän oli ollut tietoinen esineestä, mutta ei halunnut poistattaa sitä kehostaan hänen eläessään. Betty raportoi kuulleensa ääniä korvassaan kun esine asetettiin sinne. Hänellä oli useita lähikontaktikokemuksia.
Implantin kuvaus: 1mm läpimitaltaan, tummanvärinen esine.
Analyysi: Tammikuun 6. päivänä 1995 esinettä tutki kanadalainen insinööri George Hathaway elektronimikroskoopilla. Esine tämän mukaan koostui pääosin alumiinista, titaanista ja piistä, mukana myös vähäisiä määriä rautaa, kaliumia, kalsiumia, rikkiä, klooria ja natriumia.
Lähde: Fenwick, L J. (1995.) “Implant probed in Canada by scanning electron microscope.” Flying Saucer Review, Volume 40, number 4, pp22-23 of digital image.

Päivämäärä: 1995.
Sijainti: USA.
Raportoija: Ei tiedossa.
Tilanne: “Pritchard… tietää erään toisen penis-implanttitapauksen; tutkimusten perusteella…”
Implantin kuvaus: Ei tiedossa.
Analyysi: Kalkkeutunutta, vaurioitunutta, Maapallolta ja ihmisestä peräisin olevaaa kudosta.
Lähde: OMNI Magazine April 1995. p48.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: Ei tiedossa.
Tilanne: Tullut ulos todistajan nenästä.
Implantin kuvaus: Orgaaninen, muovinkaltainen, kolmijalkainen kuitu, jonka sisäinen rakenne on järjestäytynyt monimutkaisiksi epäsäännöllisiksi kerroksiksi. Näyte oli ”kova”, pinkin värinen, tuuman pituinen, jäntevä esine. Patologi havaitsi sen olevan noin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen mikronia paksua, ja sitä pystyi venyttämään enemmän kuin kolme tuumaa. Sillä raportoitiin hyytelömäinen tuppi ja epätasaisia paljastumia; se ei selkeästikään ollut hius. Radiologi havaitsi sen olevan havaitsematon röntgensäteillä, ja näin se ei ole metallia. Ei patologi eikä radiologi kyennyt kumpikaan määrittämään esinettä, joten lisäkokeita tehtiin.
Analyysi: Elektronimikroskoopin avulla etsittiin energiaheijastumia, ja näyte tuntui pääosin koostuvan hiilestä ja hapesta, hiilen ollessa yleisin alkuaine. Se oli, lyhyesti, hiilikuitusäie, jolla oli ontto sisus.”
Lähde: (1) Strieber, Whitley. (1998). Confirmation. London: Simon & Schuster. p236. (2) Originally at http://www.strieber.com/Implant/research.html#betty My copy dated 6 Nov 96. Link no longer valid.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: Jesse Long.
Tilanne: Vuonna 1957 Jesse Long ja hänen veljensä kohtasivat ihmisen, ”pienen pyöreän talon” ja ”rukoilijasirkka”-olennon. Vuonna 1996 Strieber otti yhteyttä Longiin, jolta oli poistettu esine hänen jalastaan toukokuussa 1989. Leikkaus videokuvattiin ja valokuvattiin.
Implantin kuvaus: Tri William Mallowin tutkimukset Mind-Science Foundationissa osoittivat sen olevan “Lasin kaltainen sirpale, joka muistuttaa hajonnutta pulloa; noin 1.5cm pitkä, 3mm leveä ja kapenee 1mm:n kärkeä kohti, 1-1.5mm paksu; väritön ja hieman utuinen…”
Analyysi: “Eksaksi implantin koostumus on: pii, 99.3%; kaluim, 0.02%; kalsium 0.27%; ja rauta, 0.03%…” Tiivistetysti, “Se oli omituinen kolmella tavalla: (1) se ei ollut biolasia, mutta kuitenkaan keho ei ollut hylkinyt sitä; (2) se oli epätavallinen koostumus, jossa oli erittäin suuria määriä amorfista piitä ja omituisia pintaominaisuuksia; ja (3) se oli sähköä johtava, minkä olisi pitänyt olla mahdotonta.”
Lähde: Strieber, Whitley. (1998). Confirmation. New York: Simon & Schuster. pp197-220.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: “Patricia Connely”
Tilanne: Kirurginen toimenpide elokuun 19. päivänä 1995 “Patricia Connelyn” vasemmasta jalasta paljasti pienen, tummanharmaan esineen. “Se näytti kolmion tai tähden muotoiselta.” Arviolta 1/2 kertaa 1/2 cm kooltaan. Toinen esine poistettiin samasta isovarmaasta, “pienen melonin siemenen muotoinen ja saman tummanharmaan, tiheän kalvon pinnoittama.” Kooltaan 2-4mm. Molemmat esineet hehkuivat UV-valossa kirkkaan vihreinä. Ne vaikuttivat metallisilta. Hänet abduktoitiin noin 27 vuotta sitten ja vasta jokin aika sitten hän tuli tietoiseksi implantistaan. (1)
Implantin kuvaus: Pieni, tummanharmaa. Kolmiomainen tai tähden muotoinen. ½ kertaa ½ cm.
Analyysi: Metallurginen analyysi tehtiin Los Alamos National Laboratoriesissa. Lisätestejä tehtiin New Mexicon teknillisessä korkeakoulussa. “T-muotoinen esine koostuu kahdesta pienestä, metallisesta sauvasta. Horisontaaliosio sisältää rautamalmia, joka on kovempaa kuin paraskin hiiliteräs. Sauva on magneettinen. Rautaydin on monimutkaisten alkuaineyhdistelmien muodostaman pinnoitteen peitossa. Yksi osa pinnoitteesta on kristalliraita, joka ympäröi sauvaa… Ikään kuin nämä rakenteet olisivat siinä jotain tarkoitusta varten…” (3)
Lähde: (1) Leir, Roger K. (1996). In search of hard evidence. MUFON UFO Journal Apr No 336 pp9-12 & 15. (2) Originally at “Implants” http://www.anw.com/saber/medical. htm My copy dated 10 Jan 1997. Link no longer valid. (3) Leir, Roger K. (1998). Alien Implants: A 1998 update. MUFON UFO Journal. June. No. 362. pp3-8.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: Pat Parrinello.
Tilanne: Kirurginen toimenpide elokuun 19. päivänä 1995 abduktoidun miehen (Pat) vasempaan käteen paljasti pienen meloninsiemen kokoisen esineen, 2-4mm. Se hohti kirkkaan vihreenä UV-valossa ja vaikutti metalliselta. “…kuuden vuoden ikäisenä hän poistui kotoaan pellolle ja näki UFOn; pyöreä koripallon kokoinen esine lähestyi häntä. Hänen kääntyessään pois päin siitä, esine räjähti ja upotti pienen metallinpalan hänen vasempaan käteensä.”
Implantin kuvaus: Pieni meloninsiemenen kokoinen esine, 2-4mm.
Analyysi: Metallurginen analyysi tehtiin Los Alamos National Laboratoriesissa. Lisätestejä tehtiin New Mexicon teknillisessä korkeakoulussa. (3) Yksityiskohtaiset tulokset, jotka tähän mennessä on julkaistu eri lähteissä alla, ovat ristiriitaiset.
Lähde: (1). Leir, Roger K. (1996). In search of hard evidence MUFON UFO Journal Apr No 336:9-12&15. (2) “Implants” http:/www.anw.com/saber/medical.htm My copy dated 10 Jan 97. Link no longer valid. (3) Leir, Roger K. (1998). Alien Implants: A 1998 update. MUFON UFO Journal. June. No. 362. pp3-8. (4) Leir, Roger K. (1999). The Aliens and the Scalpel. Columbus, NC: Granite Publishing. p164. (“Paul.”)

Päivämäärä: 1998.
Sijainti: Britannia.
Reporter: Nainen.
Tilanne: “Me olemme saaneet haltuumme ”esineen” joka tuli ulos meille henkilökohtaisesti tutun naisen nenäontelosta, jota tutkittiin elektronimikroskoopilla… oli varsin epätavallista ”hiilikuitumuoville” näyttää siltä miltä valokuvissa…” ei suuremmalta kuin tämä, ei mahdneettinen.
Implantin kuvaus: “...mutta kun se skannattiin… tämä muoto näytti yhdestä päästä täydelliseltä koukulta…”
Analyysi: Analysoitiin Manchester Universityssa ja havaittiin hiilikuiduksi.
Lähde: Hanson, John (1998). Henkilökohtainen kertomus. 14 elokuuta.

Päivämäärä: 1998.
Location: USA.
Raportoija: Whitley Strieber.
Tilanne: Toukokuun 24. päivän 1995 tapauksen jälkeen, jolloin kaksi olentoa oli tehnyt vierailunsa, Strieber havaitsi “…kipua vasemmassa korvassa.” Hän epäili implanttia ja leikkaus tehtiin 9. päivänä lokakuuta 97. Operaatiossa paljastui “…selvä valkean ovaali muoto…”
Implantin kuvaus: “…selvä valkean ovaali muoto…”
Analyysi: Kappaletta analysoitiin. Analyysin mukaan se oli “…ilmeisesti kollageenia… se sisälsi kristalleja… kalsium-karbonaatista tai mahdollisesti kalsium-fosfaatista…”
Lähde: Strieber, Whitley (1998). Confirmation. New York: Simon & Schuster. pp 226-232.

Päivämäärä: 2005.
Sijainti: USA.
Raportoija: Nainen.
Tilanne:
Väitti avaruusolentojen vierailleen.  Löysi “esineen” suustaan.
Implantin kuvaus: Pieni harmaa pelletti.
Analyysi:
Esine oli 7 ½ haulikon lyijyammus.
Lähde: Budinger, P A. Frontier Analysis Ltd. Technical Service Response no. UT 041.

Päivämäärä: 2006.
Sijainti: USA.
Raportoija: Nainen.
Tilanne: Suihkussa ollessaan hänen nenästä tippui esine.
Implantin kuvaus: Epäsäännöllisen muotoinen.
Analyysi: Ihmisen tekemä polymeeri, mahdollisesti muovia.
Lähde: Budinger, P A. Frontier Analysis Ltd. Technical Service Response no. UT 048.

Päivämäärä: 2012.
Sijainti: Pennsylvania, USA.
Raportoija: Ei tiedossa.
Tilanne: Pieni kuitu, joka poistettiin kokijan selästä.
Implantin kuvaus: Kuitu oli osa moniaineista seosta.
Analyysi:
Kuitu, “Sitä ei voitu tunnistaa koska muut komponentit häiritsivät. Sen on kuitenkin spekuloitu olevan peräisin tehtaasta.”
Source Budinger, P A. Frontier Analysis Ltd. Technical Service Response no. UT 092.

Päivämäärä: Ei tiedossa.
Sijainti: Utah, USA.
Raportoija: Mies.
Tilanne: Raportoija otti yhteyttä tutkijaan patista hänen jalassaan. Lääkäri poisti patin, ja raportoija lähetti sen NIDS:lle. NIDS lähetti sen EarthTech Internationalille analyysia varten.
Implantin kuvaus: Punainen patti jossa valkeaa kudosta. Kun sitä leikattiin, keskellä oli kova esine.
Analyysi: Metallinen esine röntgenkuvattiin. Se oli mahdollisesti teräskappale, joka “lensi herra X:n jalkaan jossain kohtaa hänen menneisyydessään.”
Lähde:
Little, Scott. Undated. “Analysis of an Alleged Implant”. Found on archived NIDS website.

 

Artikkelin julkaissut Unidentified Aerial Phenomena – scientific research

Reptiliaanien maanalaiset tukikohdat – ”Ne elävät allamme”

Oletko valmis viikon härskeimpään uutiseen? Tässä se tulee. Älä ota liian vakavasti…

On olemassa salainen reptiliaanien imperiumi, joka koostuu avaruusolentojen kulttuureista ja kadonneista sivilisaatioista. Heidän läsnäolostaan puhuu monet myytit jumalista ihmisten keskuudessa.

Reptiliaanit ovat saattaneet etsiä turvapaikkaa maan alla sen jälkeen kun Maapallo kävi läpi joitain ilmaston muutoksia 12 tuhatta vuotta sitten.

Shanidar-luola on laaja arkeologinen kompleksi Bradost-vuorella Erbilin hallintoalueella Irakin Kurdistanissa.

Shanidarista on löydetty kymmenen neandertaalin jäännökset, jotka ovat 35 tuhannesta vuodesta 65 tuhanteen vuotta vanhoja.

Luolassa on myös kaksi myöhäisempää ”proto-neoliittista” hautausmaata, joista yksi on noin 10600 vuotta vanha ja siellä on 35 ”humanoidia”, joista yhdellä on pitkulainen kallo, ja sitä pidetään reptiliaanien pitkäkalloisten sumerilaisten rodun edustajana. Kukaan ei tiedä miten pitkälle kompleksi jatkuu maan alla.

Historiassa on monia kertomuksia liskoihmisistä ja kaksijalkaisista käärmeistä, Sumeriasta Hopi-intiaaneihin.

Tutkimme myös monia kertomuksia Dulcen maanalaisesta laitoksesta ja miten ne kaikki liittyvät tähän.

Toivottavasti tulet tietoiseksi monista faktoista, joita et tiennyt aiemmin ennen tämän 37-minuuttisen reptiliaanidokumentin katsomista.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Visualisaatio auringonpurkauksen koko syklistä

Me tiedämme, että auringonpurkaukset voivat häiritä radiokommunikaatiota, globaaleja paikannusjärjestelmiä ja vaikuttaa lentoliikenteeseen sekä astronauttien ja kommunikaatiosatelliittien turvallisuuteen.

Tiedemiesryhmittymä on, ensimmäistä kertaa, käyttänyt yksittäistä tietokonemallia simuloimaan koko auringonpurkauksen sykliä, lähtien alkuvaiheen energian kerääntymisestä tuhansia kilometreja auringon pinnan alla siihen kun takkuiset magneettiviivat syntyvät, ja lopulliseen energian kirkkaaseen purkautumiseen…

Huikea visualisaatio mallista näyttää magneettiviivojen lonkerot auringonpilkkujen ympärillä, jotka syntyvät auringon pinnalla ja räjähtävät kirkkaaseen, moniväriseen väläykseen.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Maan ohittaneella asteroidilla omituisen näköinen kuu

Tammikuun 7. päivänä 2019 Maapallon läheinen asteroidi 2016 AZ8 lensi Maan ja Kuun muodostaman systeemin ohi vain 2,8 miljoonan kilometrin päästä.

Astronomit jättimäisellä Arecibon radioteleskoopilla Puerto Ricossa luotasivat avaruuskiveä sen lähestyessä. Käyttäen radioaaltopulsseja 2380 megahertsin taajuudella he havaitsivat, että 2016 AZ8:lla on kuu.

Kuva: Oletettavasti kappale asteroidin yllä on pieni kuu, vai onko se jokin avaruusolentojen ohjastama laite?
Kuva: Oletettavasti kappale asteroidin yllä on pieni kuu, vai onko se jokin avaruusolentojen ohjastama laite?

Tutkatiimi sanoo, että sen ympärys on lähes pyöreä, ja sen läpimitta on 430 metria, ja asteroidin kuu on enemmän pitkulainen, kuin sikari, 180 metria pituudeltaan.

Tammikuun 8. päivänä 2019 asteroidi 2019 AS5 lensi Maan ohi ainoastaan 8600 km etäisyydellä maanpinnasta.

Huolimatta siitä, että tämä asteroidi oli lähempänä planeettaamme kuin monet satelliitit, se havaittiin vasta 9 tuntia sen ohilennon jälkeen Mt. Lemmon Survey -teleskoopilla Arizonassa.

Kuviossa näkyy 2019 AS5 GPS-satelliittien ja muiden geosynkronisten satelliittien sisäpuolella.

SpaceWeatherin mukaan, jos 1:stä 2:n metriin leveä avaruuskivi olisi osunut Maahan (ja tämä melkein teki niin), se olisi saanut aikaan kirkkaan tulipallon ja äänivallin rikkoutumisen sekä pirstaloituneita meteoreja maahan — mutta ei mitään vakavampaa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

CIA:n dokumentti paljastaa: Massiiviset napojen siirtymät ovat syklisiä

Ben Davidson, Space Weather Newsin perustaja, aloitti kuusiosaisen Maapallon katastrofisykli-videosarjansa  puhumalla 57-sivuisesta kirjasesta nimellä ”Aatamin ja Eevan tarina”, jonka on kirjoittanut ”Chan Thomas”. Tämän dokumentin on CIA tehnyt salaisesta julkiseksi jossain kohtaa sen vuoden 1963 julkaisun jälkeen, joka on julkaistu ainakin kesäkuun 23. päivänä 2013 CIAn verkkosivuilla. Thomasin analyysi syklisistä napasiirtymistä oli erilainen verrattuna siihen mitä tuohon aikaan muuten on esitetty esim. Charles Hapgoodin mullistavassa kirjassa The Earth’s Shifting Crust (1958).

Davidsonin mukaan Thomas oli enemmän oikeassa selityksineen siitä miten napasiirtymä tapahtuu, mikä johti siihen että CIA salasi Thomasin kirjan. The Adam and Eve Story tuli ulos vuonna 1963 Emerson Housella, ja uudelleen julkaistiin vuonna 1993 Bengal Tiger Pressin kautta. Ei ole selvää milloin ja miten CIA on salannut Thomasin kirjan, mutta CIA valitsi julkistaa siivotun version vuonna 2013, mikä on merkittävää.

Tässä ensimmäisessä osassa videosarjaa Davidson asettaa vastakkain Hapgoodin haahuilevan navan hypoteesin CIA:n hiljentämän Thomasin kirjan kuvauksen kanssa. Hapgood kirjoitti jopa 40 asteen napasiirtymästä, joka voisi toistua aina noin 5000 vuoden välein kirjassaan, jossa aiemmat geografiset navat siirtyisivät Maan pinnalla maankuoren liikkeiden vaikutuksesta.

Thomas taas kirjoitti massiivisista 90 asteen napasiirtymistä, jotka siirtäisivät molemmat navat tropiikkiin päivässä, sitten takaisin alkuperäisiin asemiinsa seuraavaa sykliä varten:

Navat siirtyisivät lähes ekvaattorille vajaassa päivässä, ja kaikki menee päin helvettiä. Ilmakehä ja meret eivät siirry kuoren mukana, ne vain jatkavat pyörimistään lännestä itään — ja ekvaattorilla nopeus on 1000 mailia tunnissa. Joten kun kuoret siirtyvät päiväntasaajalle liikkuvien napojen mukana, tuulet ja meret liikkuvat itäänpäin, puhaltaen Maan pintaa yli äänen nopeuksilla, upottaen mantereet mailien syvyyteen vesimassoilla….

Voit siis, täten, nähdä että jääkaudet eivät synny jään etenemisestä tai vetäytymisestä; kyse on yksinkertaisesti eri Maan alueista jotka ovat napa-alueina tiettyinä aikoina, eri ajan hetkistä, ja muutokset voivat olla nopeitakin. [The Adam and Eve Story, s.13-14]

Thomas tarjoaa taulukon joka kuvaa miten pohjoisnapa, esimerkiksi, liikkuisi edestakaisin pohjoisella pallonpuoliskolla sen jälkeen kun se on kokenut melkein 90 asteen kallistuman.

The Adam and Eve Story, s. 17.

Thomasin johtopäätös syklisistä napasiirtymistä melkein 90 asteen liikkeissä, jotka flippaavat navat edestakaisin vuosituhannen aikana on Davidsonin mielestä keskeinen syy sille, miksi CIA salasi Thomasin kirjan. Jos pohjois- ja etelänavat flippaisivat edestakaisin 90 asteen muutoksin, ei olisi paljoakaan todisteita aiemmista napasiirtymistä koska se hautautuisi suurten jäämassojen alle.

Tämä vie meidät paleomagnetismin tieteenalan pariin — tutkimuskohteena on se miten Maan magneettikenttä näkyy kivissä, mineraaleissa ja arkeologisissa materiaaleissa — jota on käytetty määrittämään Maan magneettisten napojen historiallisia liikkeitä.

Davidson siteeraa useita tiedeartikkeleja jotka tutkivat paleomagneettista dataa tulivuorialueilta. Arvossa pidetty tutkimus vuodelta 1985 otsikolla “True polar wander: An analysis of Cenozoic and Mesozoic paleomagnetic poles” havaitsi, että ”napa liikkui 22 astetta + tao 10 astetta viimeisen 180 miljoonan vuoden aikana.” Tämä on paljon vähemmän kuin 40 astetta vaelteleva napa Hapgoodin esittämässä hypoteesissa noin 5000 vuoden aikana.

Vuoden 2001 tutkimus otsikolla “Stability of the Earth with respect to the spin axis for the last 130 million years” tuli tulokseen, että “keskimäärin ajan yli pyörimisakselin sijainti on vaihdellut alle  ˜5° 130 miljoonan vuoden aikana, mikä viittaisi siihen että manttelin massan heterogeenisyydet eivät ole muuttuneet tarpeeksi nopeasti saadakseen aikaan TPW: [todellinen napaheilunta, True Polar Wander].” Davidson siteeraa näitä ja vuoden 2018 tutkimusta keskeisenä tieteellisenä todistusaineistona joka kumoaa Hapgoodin vaeltelevan navan hypoteesin.

Kuitenkin, kuten Davidson osoitti, tieteellinen data palemagneettisista tutkimuksista ei ota kantaa Thomasin teoriaan edestakaisin flippailevista navoista, joka näin antaa kuvan siitä että navat eivät olisi liikkuneet miljoonien vuosien aikana tutkijoiden väärin esittäessä seuraavaa:

Kaikki näiden väärien teorioiden musertamisen eteen tehty työ käyttää hyväkseen näitä viallisia tutkimuksia, erityisesti pitkän ajan keskiarvosijainti, eikä mikään ota kantaa ping pong -siirtymän ongelmaan jossa aikakeskiarvo siirtymälle olisi sama miljoonien vuosien yli kuin nopeissa siirtymissä.

Davidson menee niin pitkälle, että hän ehdottaa Hapgoodin, joka työskenteli CIA:n edeltäjälle Office of Strategic Servicesille toisen maailmansodan aikaan, tehneen “limited hangoutin” hänen vuoden 1958 kirjallaan saadakseen edes vähän totuutta julki, mutta teki niin siten että hän joutuisi jossain vaiheessa naurunalaiseksi.

Davidson siteerasi vuoden 1994 kirjaa World in Peril joskus muinoin salatusta informaatiosta, jonka on esittänyt napa-alueiden tutkimusmatkailija majuri Maynart White, joka kertoi pojalleen Kenille (kirjan kirjoittaja) salaisesta Pentagonin tapaamisesta vuonna 1948 jossa syklisen napasiirtymän todistusaineiston piilottamisesta keskusteltiin:

Eräässä tieteellisessä tapaamisessa, johon Majuri White osallistui Pentagonissa vuonna 1948, tiedemiehet keskustelivat kansalle kertomisen suotavuudesta liittyen napojen flippausilmiöön. Yksikään tiedemies ei halunnut pantata informaatiota kansalta, mutta toisaalta, he eivät myöskään päässeet yksimielisyyteen siitä miten julkistaa tämä tieto. Tieto tästä ilmiöstä, joidenkin mielestä, voisi itsessään tuhota yhteiskuntajärjestyksen. Heidän pelkonsa olivat tuolloin perusteettomia, 1950-luvun alussa, informaatio flippausilmiöstä julkaistiin sekä sanomalehtikolumnissa että lehtiartikkelissa, mutta yllättävää kyllä se ei tuottanut juurikaan vastetta nurkkakuntaisen pökerryksissä olevaksi tai skeptiseksi oletetulta kansalta.

Ottaen huomioon sen määrän tieteellistä dataa jonka Davidson on esittänyt katastrofisyklisarjassaan, on selvää että 90 asteen fyysinen napasiirtymä on historiankirjoissa, ja tetä tämä tuli valtion viranomaisten tietoon vuonna 1948.

Tämä vie meidät kriittiseen kysymykseen: ”Mikä laukaisee geofyysisen napasiirtymän?”

Hapgood, Albert Einsteinin lisäksi, joka kirjoitti esipuheen Hapgoodin vuoden 1958 kirjaan, uskoi että jään kertyminen pohjois- ja etelänavalle laukaisisi maankuoren siirtymän (geofyysinen napasiirtymä). Einstein selitti laukaisumekanismin näin:

Napa-alueella on käynnissä jatkuva jään liike, mikä ei jakaudu symmetrisesti tämän navan ympärille. Maan rotaatioakseli toimii näiden epäsymmetrisesti jakautuneiden massojen suhteen, ja tuottaa sentrifugisen liikemäärän joka siirtyy Maan jäykkää kuorta pitkin. Jatkuvasti kasvava sentrifuginen liikeemäärä tällä tavoin, kun se on saavuttanut tietyn pisteen, saa aikaan Maan kuoren liikkeen planeetan pinnalla, ja tämä siirtää napa-alueita kohti päiväntasaajaa.

Davidson esittää sarjan ensimmäisessä osassa, että Einstein lopulta lopetti Hapgoodin myötäilemisen kun hän tajusi, että jään määrä navoilla ei riitä laukaisemaan maankuoren siirtymää niin kuin hän oli aiemmin Hapgoodin datan pohjalta väittänyt.

Hapgoodin vastineeksi Thomas uskoi selityksen olevan, että jotain tapahtuu Maan sisässä joka laukaisee siirtymän. Thomas kirjoitti:

… kerran muutamassa tuhannessa vuodessa neutraali materia pääsee 860 mailin [1385 km] säteellä olevan sisäytimen ulkopuolelle 1300 mailia [2092 km] paksuun ulkoytimeen, ja silloin tapahtuu kirjaimellinen ydinräjähdys Maan sisässä. Räjähdys korkeaenergisen ulkoytimen kerroksessa häiritsee täysin sähkö- ja magneettirakennetta sekä sulassa ulkoytimessä että ulommalla 60 mailin sulalla kerroksella. Lopulta jäätikköjen annetaan vetää Maan kuori sisuksen ympäriltä, ja matalat sulat kerrokset voitelevat siirtymää koko matkan. [The Adam and Eve Story, p.14]

Thomas vertaa ”neutraalia materiaa” joka pakenee Maan sisäytimestä plasmaan joka purkautuu auringosta, sillä nämä perustuvat hänen mukaansa samaan universaaliin periaatteeseen joka havaitaan atomeissa ja galakseissa. Lisäksi Thomas esittää, että laukaisumekanisi auringon välähdykselle tai mikronovalle on samankaltainen kuin mikä laukaisee Maan sisäytimen energia-aaltojen vapauttamisen joka lopulta siirtää sekä magneettisia että fyysisiä napoja niinkin paljon kuin 90 astetta, sykleissä.

Kirjassa World in Peril laukaisumekanismia kuvataan magneettikentän flippaamisena, kuten Davidson siteeraa:

Toistokokeilla määritettiin että magneettisen navan lähestyessä geografista napaa, magneettinen napa jossain kohtaa kiihdyttäisi sen konvergenssinopeutta niin kuin se vetäytyisi kohti geografista napaa keskipakoisvoimalla ja hyppäisi samaan tahtiin; mutta sen sijaan että navat osuisivat kohdalleen, magneettinen napa nopeasti ”flippaisi” geografisen navan ympärillä, ja että nämä pyörisivät kohti päiväntasaajaa kuin keskipaikoisvoiman ansiosta, ja päätyisivät asemaan jossa kaksi akselia oletetaan olevan arviolta 89 asteen kulmassa. Tämän napojen ”flippaamisen” tapahduttua akselit alkaisivat hiljalleen vetäytyä toisiaan kohti pitkän ajan kuluessa.

Majuri Whiten yksikön saaman julkiseksi tehdyn informaation mukaan magneettinen napaflippi laukaisisi maankuoren siirtymän mikä johtaa melkein 90 asteen geofyysisten napojen siirtymään, kuten on selitetty World in Perilin kuvauksessa:

World in Peril … tarjoaa selityksen, joka perustuu yksikön löydöksiin, Pentagonin tiedemiesten määrityksiin planeettamme evoluutiosta esihistoriasta, ja miten toinen Maata muokkaava katastrofi on lähestymässä! Nyt me voimme ymmärtää miksi mammutit ja mastodontit, joita löytyy napapiirin ikijäästä, ovat välittömästi jäätyneet vaikka heidän suussaan ja vatsassaan on subtrooppisia kasveja. World in Peril voi olla ainoa kirja joka tarkasti kuvaa tämän laukaisumekanismin ilmiölle, jota tiedemiehet ovat tutkineet jo parisataa vuotta, ja mitä se tarkoittaa.

On tärkeää painottaa laukaisumekanismin täydentävää luonnetta, joka Thomasin The Adam and Eve Storyssa ja Whiten World in Perilissa esiintyy.

White olennaisesti kuvasi sisäisiä geologisia prosesseja, joilla magneettisten napojen kääntyminen johtaisi maankuoren liikkeisiin, niin että kahdet napaparit (magneettinen ja geofyysinen) osuisivat päällekkäin lyhyen aikaa päiväntasaajan vastapuolilla. Magneettiset navat sitten hitaasti siirtyisivät uuden geofyysisen pohjoisen ja eteläisen navan suuntiin, kunnes sykli toistuisi aiempien geofyysisten napojen siirtyessä  takaisin entisiin paikkoihinsa.

Jokin tuntematon tapahtuma Maan sisässä laukaisisi sekä magneettisten napojen siirtymän että maankuoren siirtymän Whiten saamien tietojen mukaan, ja tämän tiedon tiedusteluviranomaiset ovat meiltä salanneet.

Thomasin kirja selittää sisäiset laukaisumekanismit napasiirtymille. Hänen kuvaamansa neutraali materia voidaan periaatteessa ymmärtää mikronovan tai auringonpurkausten emittoitumisen kaltaisena ilmiönä Maapallon sisemmästä ytimestä. Tämän seurauksena mikä tahansa todiste Maan sisäosan luomisesta yhtään mitään auringon toiminnalle analogista on tärkeä vihje napasiirtymien ilmenemisestä lähitulevaisuudessa.

Davidsonin kuusiosainen sarja esittää hyvin yhteyden syklisten mikronovien ja historiallisten melkein 90 asteen napasiirtymien välillä, jotka tapahtuvat edestakaisen heilunnan kaltaisesti, mikä saa navat tällä hetkellä näyttämään siltä kuin niiden asema olisi ollut miljoonia vuosia sama, niinkuin paleomagneettiset tutkimukset ovat väärin perustein väittäneet.

Lisäksi koska hän painottaa Thomasin ja Whiten esittämää informaatiota sisäisten geologisten tapahtumien aikaansaamasta maankuoren siirtymästä, eikä niinkään ulkoisia tekijöitä kuten jään kertymistä navoille,  tämä johtaa meidät asianmukaisesti keskittymään johonkin mikä tapahtuu Maan sulassa ytimessä.

Historiallinen data ja analyysit, jotka Davidson on esittänyt, osoittavat johonkin joka laukaisee samanaikaisesti sekä “neutraalin materian” purkaukset Maan sisemmästä ytimestä että auringosta mikronovien muodossa. Tämä vie meidät viimeinkin kosmisiin säteisiin ja niiden rooliin tämän mekanismin laukaisijana, ja tieteellinen tutkimusdata osoittaa näiden syntyneen viime aikoina Etelänapamantereella, mahdollisesti liittyen mystisiin globaaleihin seismisiin aaltoihin.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics.org

Analysoitujen UFOihin liittyvien ”palasien” luettelo

Syyskuun 28. päivän 2018 blogipostauksessa otsikolla ”Kiinnostavaa magnesium-sinkki-bismutti -materiaa” To The Stars Academy sanoi, että  ”Viimeisen kolmen kuukauden aikana TTSA on kerännyt seitsemän materiaalinpalasta, useista eri lähteistä, tutkimusta varten ADAM-projektiin”.

CUN Romessa pidetyssä tapaamisessa 27.09.2018 Luis Elizondo näytti kalvoa, jonka otsikko on ”Mitä TTSA:ssa nyt tapahtuu? Materiaalin keräys ja analyysi jatkuu” jossa oli 12 valokuvaa.

Tiedämmekö me jo mitään näistä näytteistä?

Numero 1

Lähin vastaava minkä löysin oli pyöreä levynkaltainen kappale allaolevassa kuvassa. Se on täydellinen kokoelma materiaalia, joka on lähetetty Art Bellille vuonna 1996.

Numero 2

Videopätkässä TTSAn verkkosivujen blogissa oleva kuva numerolla 2 näkyy ruudulla TTSA:n jäsenten taustalla kohdassa 1 minuuttia ja 3 sekuntia.

Numero 4

Tämä on näyte Ohion Tiffinistä, vuodelta 2003.

Numero 6

@Jay09784691 twitterissä 6. marraskuuta 2018 ehdottaa, että tämä kuva näyttää koeputken jossa on ”implantti”. Tämä kuva on myös TTSA:n videolla yhdessä kohtaa.

Numero 7

Tämä on yksi palasista jonka nimetön lähde on lähettänyt Art Bellille vuonna 1996, jonka sanotaan tulevan Roswellista.

Numero 10

Lähin vastine tälle kuvalle on palanen vuodelta 1972, toinen ”Ed” Ohiosta.

Numero 11

Tämä on vuoden 1985 (jotkut puhuvat vuodesta 1987) Bob Whiten palanen.

 

Artikkelin julkaissut Unidentified Aerial Phenomena – scientific research 

NASA, Harvard ja Pentagon ottavat kaikki UFOt vakavasti nykyään

Tutkimus esittää, että elämä avaruudessa ei välttämättä esiinny muodoissa joista me tajuaisimme mitään. Itse asiassa, se lähes varmasti tulisi olla varsin eri muodossa kuin mitä me olemme tähän asti nähneet, jotta se voisi selvitä avaruusmatkailusta. Colombano laajensi väitteen koskemaan teknologiaa, jota tarvitaan ulkoavaruudessa matkailuun.

“Ottaen huomioon se, että teknologinen kehitys sivilisaatiossamme on alkanut vasta noin 10 tuhatta vuotta sitten ja on kiihtynyt tieteellisten menetelmien avulla viimeisen 500 vuoden aikana, me voimme arvella, että meillä on todellinen ongelma teknologisen evoluution ennustamisessa edes seuraavien tuhannen vuoden ajalle, puhumattakaan 6 miljoonaa kertaa tuo aika”, Colombano kirjoittaa avaruusolentojen käyttämästä teknologiasta.

Koska tutkimus on saanut huomiota, hän on yrittänyt saada tilit selvitettyä analyysistaan; hän on selittänyt että hänen todellinen tarkoituksensa oli saada ihmiset ottamaan hieman vakavammin maapallolla vierailleet avaruusolennot kuin kulttuuri tällä hetkellä sallii.

“Perspektiivini oli yksinkertaisesti se, että tunnistamattomien lentävien esineiden ilmiö tulisi olla vakavan ja riippumattoman tutkimuksen kohteena, vaikka jonkin avaruusolentojen teknologian identifioinnin todennäköisyys olisikin erittäin pieni”,  hän selittää.

UFOille ja avaruuden elämälle omistautuneissa yksittäisissä internetin onkaloissa, jotka aina tuntuvat käsittelevän myös salaliittoja, mikään Colombanon väitteistä ei ole uutta tai alkuperäistä. Ideat avaruuden elämästä joka ei ole hiilipohjaista, että niillä on teknologiaa jota emme pysty edes kuvittelemaan, että ne voisivat vierailla planeetallamme ovat kaikki vanhoja lauluja. Jos rehellisiä ollaan, edes se että nimekäs NASAn tiedemies otti asian uudelleen puheeksi ei välttämättä ole tarpeeksi todella höyhenien pöyhimiseksi, mutta Colombanon työn ajoitus on auttanut saamaan lisää huomiota.

Hänen tutkimuksensa “New Assumptions to Guide SETI Research” julkaistiin sen jälkeen kun sarja huomattavia artikkeleja jälleen toi UFOt, tai UAP:t niinkuin niitä nykyään kutsutaan (Unexplained Aerial Phenomena), takaisin kulttuurisanastoon. Ensimmäinen oli New York Timesin etusivun juttu Pentagonin korvamerkitsemästä 22 miljoonasta dollarista Advanced Aviation Threat Identification Programille, joka oli omistettu erityisesti USA:n armeijahenkilöstön tekemien UFO-havaintojen tutkimiseen. Pentagonin tutkimien havaintojen joukossa on nyt kuuluisa “Nimitzin tapaus”, jossa USA:n laivaston F/A-18 Super Hornetit menivät useaan otteeseen sekaisin torjuessaan UFOja USS Nimitzin ilmatilassa.

Voit katsoa videon hävittäjien lennosta:

Tämä paljastus tapahtui aikana jolloin tehtiin vaikuttavia tieteellisiä löytöjä liittyen eksoplaneettoihin, joista jotkut tieteentekijöiden mukaan voisivat mahdollisesti sisältää elämää, sekä ainakin kaksi erillistä Harvardin tutkimusta joissa puhutaan mahdollisuudesta elämään avaruudessa, sekä niin kehittyneeseen teknologiaan, että me ihmiset emme ymmärrä sitä mitä se voisi edes olla.

Nopeiden radiopurskeiden (Fast Radio Bursts, FRBs) sarja on tallennettu kaukaisesta galaksista, ja se on johtanut debattiin tiedemiesten keskuudessa selityksestä ilmiölle. Suuret määrät energiaa vapautuu jokaisella purskeella. Tähän mennessä yksikään selitys ei ole tehnyt oikeutta purskeille, joidenkin mielestä ne ovat vain massiivisen voimanlähteen sivutuote, jota voitaisiin käyttää siirtämään aluksia suuria matkoja käyttäen valopurjeteknologian kehittynyttä versiota.

Toinen Harvardin julkaisema tutkimus viime kuussa oli sitä mieltä, että sikarin muotoinen kappale (nimeltään ‘Oumuamua) joka tuli aurinkokuntaamme syväavaruudesta viime vuonna voi itse asiassa olla keinotekoinen.

Artistin näkemys Oumuamuasta Wikimediassa
Artistin näkemys Oumuamuasta Wikimediassa

“‘Oumuamua voi olla täysin toimintakykyinen luotain, joka on tarkoituksella lähetetty Maapallon läheisyyteen toisesta sivilisaatiosta” paperi esittää, viitaten taivaankappaleen ilmeiseen kiihtyvyyteen sen poistuessa aurinkokunnasta ja pitäen tätä todisteena väitteelle. Jonkin verran kiihtyvyyttä voidaan odottaa kun taivaankappaleet sinkoutuvat naapurustoomme ja pyörivät auringon ympäri, ‘Oumuamualla oli ”liikaa” kiihtyvyyttä… joka tahtoisi sanoa että se työnsi itsensä liikkeelle ainakin jossain määrin — niin että gravitaation apu ja kaasujen tai vesihöyryn päästäminen ei sallisi tuollaista liikettä, edes komeetalle.

Joten asiantuntijat NASAn, Harvardin ja jopa Pentagonin tunnistekorteilla kaikki olettavat avoimemman ja interaktiivisemman kannan avaruusolentojen vierailulle Maapallolla.

 

Artikkelin julkaissut NewsRep

 

Useat tiedemiehet: Kuu on ontto ja keinotekoisesti tehty

Ei ole poissa mahdollisuuksien rajoista, että näiden vierailujen jälkeisiä artefakteja on edelleen olemassa, tai että jonkinlaista tukikohtaa ylläpidetään (mahdollisesti automatiikalla) aurinkokunnassamme, jolla tuetaan myöhempien tutkimusmatkojen jatkuvuutta. Johtuen sääolosuhteista ja havaituksi tulemisen mahdollisuudesta, sekä Maapallon asukkaiden väliintulosta, olisi suotavaa että sellaista tukikohtaa ei pystytettäisi Maan pinnalle. Kuu tuntuu olevan järkeenkäypä vaihtoehto. Tulevat avaruuslentojen ottamat korkean resoluution kuvat Kuun pinnasta — erityisesti Kuun toiselta puolelta — saattavat kertoa näistä mahdollisuuksista. —Carl Sagan

Kuusta ollaan kiistelty erittäin pitkän aikaa. Meillä on tietovuotoja, tutkimusta ja informaatiota erittäin uskottavista lähteistä jotka ovat, vuosikymmenten ajan, kertoneet kansalle kuinka Kuu ei ole sitä mitä me sen kuvittelemme olevan, ja että avaruusolennoilla on siellä toimintaa.

Eräs esimerkki tällaisesta todistajasta on eversti Ross Dedrickson, joka oli vastuussa ydinaseiden inventaariosta. Hänellä oli pitkä ura USA:n atomienergiakomissiossa, ja voit lukea hänen muistokirjoituksensa täältä.

Vähän ennen hänen kuolemaansa Dedrickson kertoi maailmalle että USA yritti räjäyttää ydinaseita Kuussa tieteen ja mittausten nimissä, ja että tämä projekti tyssäsi avaruusolentojen väliintuloon, jotka eivät antaisi meidän räjäyttää ydinasetta avaruudessa. Kiinnostavia kommentteja lausuttiin, sillä hän on yksi sadoista korkea-arvoisista armeijan upseereista jotka ovat viitanneet sellaisiin asioihin, ja meillä on myös ollut ilmavoimien ydinasekeskuksen julkiseksi tekemä raportti kesäkuulta 1959, joka näyttää miten vakavasti he harkitsivat suunnitelmaa. Raportti on nimeltään Project A119.

Me tiedämme varmasti, että USA halusi tutkia aseiden toimintaa avaruudessa, ja jos he niin menivät tekemään, me tiedämme myös että meille ei koskaan kerrottu siitä, samaan tapaan kuin testaus jatkui täällä planeettamme pinnalla.

Meillä on myös kaukokatselijoita STARGATE-ohjelmasta jotka ovat nähneet omituisia rakenteita ja humanoideja Kuussa, kuten Ingo Swann (kirjassaan nimeltä Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy), esimerkiksi. Hän ei ollut ainoa ohjelmasta joka niin teki. Minulla on ollut henkilökohtainen keskustelu tri. Paul Smithin kanssa, eläköityneen armeijan veteraanin joka käytti vuosikymmenen tuossa ohjelmassa, hän myös kertoi minulle että jotain omituista on käynnissä Kuussa. Monet tuosta ohjelmasta ovat olleet erittäin avoimia avaruusolentojen presenssistä.

Olemme julkaisseet useita artikkeleja tästä ja voit lukea lisää kaukokatseluohjelmasta täältä.  Monet sisäpiiriläiset ovat myös puhuneet omituisista rakennuksista kuussa, ja siitä on tullut niin ilmiselvää että jotkut akateemikot yrittävät tehdä kaikkensa suunnatakseen huomion siihen. Esimerkiksi jokin aika sitten Journal of Space Explorationissa julkaistussa tutkimuksessa puhutaan Kuun pimeällä puolella olevista piirteistä, jotka esiintyvät Paracelsus C -kraaterissa. Tutkimuksen otsikko “Image Analysis of Unusual Structures on the Far Side of the Moon in the Crater Paracelsus C,” väittää että nämä piirteet saattavat olla keinotekoisia, mikä tarkoittaa että joku muu kuin ihminen on ne sinne asettanut.

Eikä kyse ole vain Kuusta, fyysikko University of Tennessee Space Institutesta, tri. Horace Crater, jokin aika sitten julkaisi tutkimuksen The Journal of Space Explorationissa joka, NASAn Viking -kuvien lisäksi, vihjailee ”vahvasti pinnalla oleviin keinotekoisiin interventioihin”.

Mutta tämä artikkeli ei puhu nyt siitä mitä Kuussa on, tämä puhuu siitä mikä Kuu oikeasti on.

Mikä Kuu on?

Ehkäpä omituisin kaikista anomalioista ovat ne viitteet siitä, että Kuu olisi ontto. Kuukivien tutkimus viittaa siihen, että Kuun sisäpuoli eroaa Maapallon manttelista monin tavoin, mikä viittaisi siihen että Kuussa on joko pieni ydin tai ei sellaista ollenkaan. Vuoden 1962 tutkimus sai selville, että Kuun sisäpuoli on paljon vähemmän tiheä kuin sen ulkopuoli.
— Jim Marrs, kirjassaan Our Occulted History: Do the Global Elite Conceal Ancient Aliens?

Onko Kuu ontto? Monet intellektuaalit mielet tuntuvat ajattelevan niin, mutta huolimatta kaikesta puheesta nämä teoriat ovat silti valtavirralle varsin tuntemattomia. Massamedia haluaa puskea omia teorioitaan ja opettaa niitä faktana.

Ehkäpä syy sille miksi USA ei ole paljastanut artefakteja kuusta on se että se mitä meillä on jo tutkimusten perusteella kuukivistä selvitetty, on että Kuun sisäpuoli on paljon erilaisempi verrattuna Maan vastaavaan, joka viittaa erittäin pieneen ytimeen tai sen olemassaolemattomuuteen.

Vuonna 1963 Gordon MacDonald, NASAn tiedemies, julkaisi tutkimuksen joka totesi, ”Todellakin, näyttäisi siltä että Kuu on enemmän ontto kuin homogeeninen pallo”.

Sean C. Solomonin mukaan, ”Kuunkiertokokeet paransivat tietämystämme Kuun gravitaatiokentästä… mikä viittaisisi siihen pelottavaan mahdollisuuteen, että Kuu voi olla ontto”. (Our Occulted History)

Solomon on Lamont-Doherty Earth Observatoryn johtaja Columbia Universityssa. Hän on myös NASAn Merkuriukseen tähtäävän MESSENGER-tehtävän päätutkija.

Tässä on Solomonin tutkimus aiheesta, joka on julkaistu vuonna 2014. Siinä puhutaan siitä miten vuosikymmenien datan hankinnan jälkeen heillä ei siltikään ole ideaa Kuun ytimestä tai siitä mistä se koostuu. Monia teorioita on, mm. nestemäinen ydin.

Marrs syventyy aiheeseen kirjassaan:

“Kaikkein hämmästyttävintä evidenssiä siitä että Kuu voisi olla ontto saatiin marraskuun 20. päivä 1969 kun Apollo 12:n miehistä, palattuaan komentoalukseensa, lähetti kuumoduulin (LM) nousuun jolloin se törmäsi takaisin Kuuhun. Tämä sai aikaan keinotekoisen kuunjäristyksen. LM osui pintaan noin 40 mailia Apollo 12:n laskeutumispaikasta, jossa superherkät seismiset laitteet tallensivat jotain yhtä aikaa odottamatonta ja hämmästyttävää — kuu kaikui kuin kello yli tunnin ajan. Frank Press MIT:sta sanoi, ”Kukaan meistä ei ole nähnyt mitään tuon kaltaista Maapallolla. Kaikkien meidän kokemus on että se oli varsin epätavallinen tilanne. Että tuo varsin pieni osuma…. tuotti signaalin joka kesti 30 minuuttia on kokemusmaailmamme tuolla puolen.”

Miten Kuu päätyi nykyiseen sijaintiinsa?

Perinteinen viisaus sanoo meille että kyllä, Kuu on voinut saada alkunsa muualla ja jossain kohtaa se alkoi kiertää planeettaamme. Se kertoo meille, että Kuu muodostui avaruudessa olevasta romusta kappaleen törmätessä Maapalloon, kun taas toinen teoria sanoo että Maapallon on kaapannut Kuun sen gravitaatiovoimalla kun Kuu haahuili aurinkokunnassamme.

Nykyiset teoriat hyväksytään faktoina, vaikka ei ole minkäänlaista todistusaineistoa näille hypoteeseille, Isaac Asimovin mukaan.

Se on liian suuri ollakseen Maapallon kaappaama. Sellaisen kaappauksen mahdollisuuden toteutuminen ja Kuun ajautuminen tämän seurauksena lähes ympyrämäiselle kiertoradalle Maan ympärille ovat yksinkertaisesti liian pieniä todennäköisyyksiltään ollakseen uskottavia tapahtumia.

Asimov painottaa myös, että

Me emme voi muuta kuin tulla lopputulemaan että Kuun, oikeastaan, ei kuuluisi olla tuolla. Fakta on, että kyseessä on sellainen onnenpotku joka on melkein liian hieno hyväksyttäväksi.

Eräät Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsenet (Vasin ja Scherbakov, 1970), julkaisivat artikkelin otsikolla ”Onko kuu Maan ulkopuolisen älyn luomus?” Tämä artikkeli tarjosi toisen selityksen sille miten Kuu on saattanut syntyä. Tämä tuntui olevan parempi hypoteesi koska on itse asiassa huomattavan paljon todisteita siitä että jotain epäilyttävää on käynnissä Kuussa.

On helpompaa selittää Kuun olemassa olemattomuus kuin sen olemassaolo –NASAn tiedemies Robin Brett

Paras selitys Kuusta on havaintovirhe, Kuu ei ole olemassa –Irwin Shapiro, Harvard Astrophysicist

Mieti… Kuu on lähes täydellisen pyöreä. Mitä tulee sen alkuperään, se osoittaa aina samaan suuntaan Maata kohti.

Kuten Marrs huomauttaa,

Tämä kiertorata on erityisen omituinen ottaen huomioon, että Kuun massakeskipiste sijaitsee mailin verran lähempänä Maata kuin sen geometrinen keskipiste. Pelkästään tämä seikka yksistään tulisi tuottaa epävakaan, heiluvan kiertoradan, paljon samaan tapaan kuin pallo joka ei pyöri suoraa viivaa pitkin.

Olivatko sumerilaiset oikeilla jäljillä?

Monet tällä alalla ovat kiinnostuneita kreikkalaisesta ja muinaisesta sumerilaisesta tarustosta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Apollo 12:n astronautti Al Worden, joka kommentoi kiinnostavalla tavalla sumerilaisia sekä avaruusolentoja täällä.

1960-luvun lopulla Planetary Science Instituten vanhempi tiedemies William Kenneth Harmann sanoi uskovansa Kuun olevan seurausta Marsin kokoisen planeetan törmäyksestä Maan kanssa. Tämä tunnetaan nimellä Big Whack -teoria, ja se vastaa tarinaa joka Sumerian tableteissa on.

Usean tulkinnan mukaan, joista kaikkein tunnetuin on Zacharia Sitchinin tulkinta, yli 4 miljardia vuotta sitten maailma nimeltä Tiamat kiersi Marsin ja Jupiterin välistä avaruutta. Nibiru, planeetta joka oletettavasti saapuu aurinkokuntaan kerran 3600 vuodessa, sai aikaan Tiamatin hajoamisen gravitaatiovoimien vaikutuksesta. Tiamat hajosi kahtia kun Nibiru osui siihen, mikä myös töytäisi isoa osaa Marsista.

Tämä on kiinnostavaa, koska tiedemiehet ovat vahvistaneet Marsin olleen ennen vesimaailma, Maan kaltainen planeetta. Marsissa olleesta elämästä on myös paljon todisteita. Planeetta on ilmeisesti kokenut suuren mullistuksen. Tiedemiesten hypoteesi on, että törmäyksestä seurasi ilmastonmuutos, kun iso osa Tiamatia muuttui Maapalloksi.

Mutta takaisin Kuuhun!

“On tärkeää muistaa, että jonkin täytyi asettaa Kuu lähelle sen nykyistä kiertorataa Maan ympäri. Kun Apollo-avaruusalus kiertää Maan 90 minuutin välein 100 mailin korkeudella, sen nopeus täytyy olla arviolta 18 mailia tunnissa pysyäkseen kiertoradalla, joten jonkin on täytynyt antaa Kuulle sen massan ja etäisyyden vaatima nopeus… Pointti — ja tämä varsin harvoin tajutaan Kuun alkuperästä — on se että on äärimmäisen epätodennäköistä että mikään kappale olisi vain saanut vahingossa oikean kombinaation tekijöitä jolla se pysyy kiertoradalla. ’Jonkin’ on ollut pakko asettaa Kuu sen korkeudelle, sen kurssille ja sen nopeudelle. Kysymys kuuluu: mikä tuo ’jokin’ oli?” — Marrs

On vaikeaa uskoa, että tarkka stationaarinen kiertorata Kuulle on yksinkertaisesti sattumaa…

“Onko myös sattumaa että Kuu on juuri oikealla etäisyydellä Maasta peittääkseen täysin auringon sen pimennyksen aikana? Vaikka Kuun läpimitta on vain 2160 mailia vs. auringon jättiläismäiset 864 000 mailia, se on kuitenkin oikeassa kohtaa blokkaamasa kaiken paitsi auringon liekehtivän koronan sen liikkuessa Maan ja auringon välillä. — Marrs

Asimovin mukaan,

“Ei ole astronomista syytä sille miksi Kuu ja aurinko osuvat niin hyvin yhteen. Se on mitä puhtain sattuma, ja vain Maa kaikista planeetoista on tällä tapaa siunattu.”

Kaiken tämän todistusaineiston ilmestyessä kertomaan avaruusolennoista Kuussa avaruusalusteoria, jonka yllämainitut Michael Vasin ja Alexander Scherbakov esittivät, on ehkä kaikista järkeenkäyvin.

Marrsin mukaan,

Avaruusalus-Kuu -teoria voi osua lähemmäksi kuin mikään muu sen sovittaessa yhteen Kuun alkuperästä ja kiertoradasta aiheutuvat ristiriidat. Kuitenkin sellainen tarkastelu on näemmä koulutetttujen ja rationaalisten ihmisten keskustelun ulkopuolella. Perinteisen Kuun alkuperää tutkivan tieteen kehäpäätelmä menee jotenkin näin: Me tiedämme että avaruusolennot eivät ole olemassa, mutta me tiedämme että Kuu on olemassa ja on ollut koko ihmiskunnan historian ajan mainittu jossain. Me ihmiset emme luoneet sitä emmekä asettaneet Maan kiertolaiseksi, sen on täytynyt olla avaruusolennot. Mutta koska me tiedämme että avaruusolennot eivät ole olemassa, me kutsumme sitä yksinkertaisesti anomaliaksi ja emme julkisesti puhu siitä mitään.


Lähteet:

Our Occulted HistoryDo The Global Elite Conceal Ancient Aliens?  — Jim Marrs

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution