Aihearkisto: Tiede

Tiedeartikkelit: astrofysiikka, astrobiologia, eksobiologia, jne.

Arkeologeilla sormi suussa muinaisten avaruusolentojen rakennelmien kanssa

Arkeologit löytävät muinaisia raunioita ympäri maailman, mutta näiden paikkojen rakentamiseen käytetty teknologia on paljon kehittyneempää kuin tiedemiehet ovat olettaneet. Itse asiassa, nämä muinaiset rakentajat käyttivät tekniikoita, joita rakentajilla nykypäivänä olisi vaikeaa toisintaa.

Useissa Ancient Aliensin jaksoissa, modernit ekspertit ovat käyneet läpi joitain muinaisten avaruusolentojen paikkoja, jotka edelleen jättävät meidät hämmentyneiksi. He ovat kommentoineet monimutkaisia arkkitehtonisia suunnitelmia ja verranneet teknologiaa, joka oli tuohon aikaan saatavilla, nykypäivän kehitykseen — ja mitä ilmeisimmin — kaikki ei nyt sovi yhteen.

Katselijoille on käynyt selväksi lähes heti, että näiden temppelien rakentaminen olisi vaikeaa jopa nykypäivän teknologisilla saavutuksilla. Ancient Aliensin asiantuntijat, kuitenkin, uskovat esi-isillämme olleen paljon syvempi ymmärrys sekä rakentamistekniikoista että ilmailuteknologiasta kuin mitä meillä on nykyään — kiitos avaruusolentojen.

Teoreetikot epäilevät tuon tiedon lähteen olevan peräisin avaruusolennoilta, jotka ovat vierailleet Maapallolla toisesta galaksista. Ei voi muuta kuin ihmetellä onko esi-isiemme teknologinen tieto peräisin Maan ulkopuoliselta taholta. Ja koska me emme voi uusintaa sitä mitä muinaiset rakensivat ikuisuuksia sitten, miten ihmeessä he kykenivät rakentamaan nämä kaupungit käyttäen ainoastaan karkeita työkaluja, jotka heille oli tarjolla tuohon aikaan?

Paikat kuten Monte Alban — muinainen kaupunki Oaxacassa, Meksikossa — oli yhteen aikaan Zapotec-kulttuurin keskipiste 100-luvulta e.Kr. 8. vuosisadalle j.Kr. Se mikä tekee tästä kaupungista niin mielenkiintoisen on siitä jääneet rauniot ja niiden arkkitehtuuri.

Monte Albanin rakentamiseen käytetyt kivipaadet leikattiin ja sulatettiin tiettyjen matemaattisten yhtälöiden mukaan. Nuo paadet kasattiin niin tiiviiksi yhteen, että välikköjä paasien välillä tuskin oli. Sellainen tarkkuus on vaikeaa jopa nykypäivän standardein, joten miten oli mahdollista, että esi-isämme saivat tuon kaiken aikaan alkeellisemmilla työkaluilla?

Toinen esimerkki selittämättömästä muinaisesta arkeologiasta voidaan löytää Jupiterin temppelistä Baalbekissa, Libanonissa. Se on kaksi tuhatta vuotta vanha temppeli, joka on omistettu jumalten kuninkaalle itselleen: Olympuksen Jupiterille.

Temppeliä pidetään uniikkina sen suurien pilarien takia, pääosin koska rakenne seisoo kolmen tuhannen tonnin kivipaasien päällä. Saadaksemme paremman kuvan — Stonehengen pilarit painavat tuosta noin neljäskymmenesosan. Joten, miten ne nostettiin tuonne ja miten ne liikuteltiin paikalle?

Pinkistä graniitista leikatut pilarit oletettavasti on tuotu Aswanin louhimosta Egyptistä, yli 1400 kilometrin päästä. Tämä pakostakin saa kysymään miten kolmen tuhannen tonnin graniittipilarit siirrettiin puolitoista tuhatta kilometriä?

Yhden tuhannen tonnin paaden vetämiseen menisi kaksi rekkaa ja työntämiseen viisi rekkaa nykypäivän teknologialla ja tämä kaikki vain yhdelle paadelle — kuvittele miten kuljettaa kolme graniittipilaria — käyttäen muinaista teknologiaa.

Muinaiset tiedemiehet keksivät lentämisen tuhansia vuosia sitten

Sen lisäksi, että he kehittivät huippuunsa muinaiset rakennustekniikat, muinaiset esi-isämme ovat nähtävästi myös osanneet lentää.

Vuonna 1898 löydettiin kaiverrettu puinen lintukeppi Saqqaran haudasta Egyptissä. Se, mikä tästä löydöksestä tekee mielenkiintoisen, on että löytö ei näytä linnulta. Se näyttää enemmänkin pienoismallilentokoneelta, koska sillä ei ole höyheniä tai pyrstöä vaan se näyttää lentokoneen peräsimeltä.

Pienoismallissa oli hieroglyfejä, joissa luki ”Amonin lahja” ja se löydettiin kolmen papyruskäärön kanssa, joissa luki ”Haluan lentää”. Saqqaran lintu on 2200 vuotta vanha. Kuitenkin Egyptillä ei ollut teknologiaa tuolloin, eihän? Oliko? Mistä lintu tuli? Ja mikä on ollut linnun esikuva?

Lennetään Egyptistä Atlantin yli 11 tuhannen kilometrin päähän Kolumbiaan, Tolimaan. Kymmenet viisisenttiset kultahahmot nimeltään Quimbayan (Toliman) lentokoneet löydettiin haudasta. Se mikä on ihmeellistä näissä hahmoissa on, että ne näyttivät moderneilta suihkuhävittäjiltä, ja sen lisäksi aerodynaamisesti oikeilta.

Kaksi saksalaista ilmailuinsinööriä, Peter Belting ja Conrad Lubbers, rakensivat suuremmat versiot malleista vuonna 1994. He eivät muuttaneet mitään figuriinien fyysisistä ominaisuuksista kun he rakensivat niiden suuremmat versiot. He halusivat vain näyttää, että figuriinit olivat aerodynaamisesti oikeita. Mikä osoitettiin kun he kykenivät saamaan mallikoneet lentoon.

Mistä Tolimat saivat tietonsa lentävistä koneista ja miten he kykenivät ne rakentamaan? Kehittivätkö nämä kulttuurit tietonsa toisistaan riippumatta ja sitten jotenkin me kadotimme pätkän kehityshistoriaamme? Vai saivatko muinaiset apua Maan ulkopuolisilta?

Lisätodisteita voidaan löytää  Kebra Nagastista, Salomon dynastian etiopialaisesta käännöksestä. Siinä teksti mainitsee kuningas Salomon lentäneen taikamatolla, joka oli 18 metriä leveä ja 18 metriä pitkä. Hän ilmeisesti antoi jopa Sheban kuningattarelle oman lentävän mattonsa.

Kebra Nagastin mukaan hän toistuvasti lensi eri paikkoihin taikamatollaan. Tämä taikamatolla lentämisen konsepti tuhannen ja yhden yön tarinoissa kerrotaan vielä nykypäivänäkin — joka voi olla tarkka kuvaus Salomonin lentokoneesta.

Teoriat sikseen, me emme siltikään ole lähempänä sitä että olisimme oppineet mistä taikamatto tuli ja ohjastiko Salomo sitä itse. Kummin päin vain, tämä muinainen tarina herättää joukon kysymyksiä.

 

Artikkelin julkaissut huluwatcher.com

Graham Hancock: Muinaisten kehittyneiden sivilisaatioiden olemassaolon paljastaminen

GoingundergroundRT puhuu Graham Hancockin kanssa hänen uudesta kirjastaan America Before: The Key to Earth’s Lost Civilization.

Graham Hancock on vuosikymmenten ajan kyseenalaistanut faktoja, jotka liittyvät ihmiskunnan yrityksiin paljastaa valtavirran arkeologian epäonnistumisia.

Hän puhuu siitä miten dogmatismi arkeologiassa on sivuuttanut 130 tuhannen vuoden ihmiskunnan historian Amerikoissa, ja todisteet kehittyneistä sivilisaatioista, jotka ovat eläneet Amerikoissa tuhansia vuosia sitten, jotka haastavat siirtomaavaltojen narratiivit sivistymättömistä alkuasukkaista joilla ei ole korkeakulttuuria.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tämä on viimeinen kuva Israelin kuulaitteesta ennen sen törmäystä Kuuhun

  • Voittoa tavoittelematon SpaceIL pyrki ensimmäiseksi yksityiseksi tahoksi joka olisi pehmeästi laskeutunut Kuun pinnalle.
  • “Meillä on vika avaruusaluksessa … me emme ole laskeutuneet onnistuneesti”, SpaceIL sanoi suorassa lähetyksessä yrittäessään laskeutumista.
  • Noin sadan miljoonan dollarin kustannnuksilla “Bereshit”-avaruusalus oli yksityisten rahoittajien rahoittama.

Pieni kuumoduuli törmäsi Kuun pintaan torstaina, ja se jäi vain hiukan tavoitteestaan.

Israelin voittoa tavoittelematon SpaceIL pyrki ensimmäiseksi yksityiseksi tahoksi, joka olisi pehmeästi laskeutunut Kuun pinnalle — tavoite jonka aiemmin vain kolme maailman valtiota historiassa on saavuttanut. SpaceIL vahvisti, että sen robotti ”Bereshit” ei ollut onnistunut.

“Meillä on vika avaruusaluksessa. Valitettavasti emme ole onnistuneet laskeutumaan onnistuneesti”,  Opher Doron, Israelin Aerospace Industriesin johtaja sanoi SpaceIL:n livelähetyksessä laskeutumisesta.

Jotain sattui Lapin ja Norjan rajalla

Huhtikuun 5. päivänä 2019 Norjassa tutkijat Andøyan avaruuskeskuksessa laukaisivat kaksi rakettia geomagneettiseen myrskyyn. Tulokset olivat aivan toisesta maailmasta. Revontulimatkaopas Kim Hartviksen valokuvasi sinisiä ja violetteja hehkuvia möykkyjä, jotka raketti sai aikaan ruiskuttamalla kemikaaleja myrskyyn.

Kuva: Webcam/Blakley.
Kuva: Webcam/Blakley.

”Asukkaat satojen kilometrien säteellä yllättyivät näistä omituisista valoista, jotka saivat heidät soittamaan poliisille sanoen ’Avaruusolennot tulevat!’, hysteerisinä” sanoo Chris Nation, joka pyörittää Aurora Addicts -matkaopasfirmaa.

Illan tullen Nation, Hartviksen ja heidän asiakkaansa saivat kunnon annoksen revontulia, jotka aurinkotuulet saavat aikaan. ”Kun revontulet alkoivat hävitä, ystävämme Andøyassa laukaisivat rakettinsa valoja kohden”, sanoo Nation. ”Show alkoi uudelleen kun raketit päästivät lastinsa yläilmakehään.”

Pian hehkuvat möykyt kehittyivät monimutkaisemmiksi rakenteiksi — kuin kahdeksi suureksi jättiläismustekalaksi tanssien pohjoistaivaalla vaikuttava revontulikuvio niiden taustalla”, kuvaa Blakley.  ”Nettikameramme on kuvannut viiden minuutin välein lähes kymmenen vuoden ajan. Nämä kuvat ovat kaikkein innostavimpia mitä olen koskaan nähnyt.”

Spaceweatherin mukaan rakettimission nimi on AZURE — lyhenne sanoista Auroral Zone Upwelling Rocket Experiment. Sen tehtävä on mitata tuulia ja virtauksia ionosfäärissä, sähköisesti varatussa Maan ilmakehän kerroksessa jossa revontulet syntyvät. Erityisesti tutkijat haluavat saada selville miten revontulien energia saattaa levitä alas Maapallolle vaikuttamaan alailmakehään.

NASAn mukaan, joka tehtävän on rahoittanut, kemikaalit eivät aiheuta vaaraa asukkaisiin alueella, mutta koska NASA on mukana projektissa, täytyy aina epäillä heidän vaikuttimiaan ja kysyä onko kyseessä oikeasti revontulitutkimus vaiko jotain aivan muuta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tieteen läpimurto mahdollistaa Star Trekin replikaattorin

MIT:n ja Yalen alumnien perustama startup on tehnyt läpimurron luodessaan seuraavan sukupolven materiaalin, joka tekisi mahdolliseksi 3D-tulostaa käytännössä mitä tahansa tyhjästä.

Newyorkilainen Mattershift on onnistunut luomaan suuren mittakaavan hiilinanoputkikalvoja (carbon nanotube, CNT), jotka kykenevät yhdistämään ja erottamaan yksittäisiä molekyylejä.

uncaptioned image

”Tämä teknologia antaa meille kontrollin materiaalisesta maailmasta jollaista meillä ei ole koskaan aiemmin ollut”, sanoi yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja tri. Rob McGinnis lehdistötiedotteessa. ”Esimerkiksi, juuri nyt me työskentelemme poistaaksemme hiilidioksidia ilmasta ja muuttaaksemme sen polttoaineeksi. Tätä on jo tehty perinteisellä teknologialla, mutta se on liian kallista ollakseen käytännöllistä. Teknologiamme avulla me kykenemme tuottamaan hiiletöntä polttoainetta, dieseliä ja kerosiinia, jotka ovat halvempia kuin fossiiliset polttoaineet.”

CNT:t ovat olleet tulevaisuuden lupaus useisiin eri käyttökohteisiin, paremmista golfmailoista sekavampiin projekteihin kuten avaruushisseihin. Science Advanceslehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa yrityksen suurten nanokalvojen toimivan prototyypeissä.

Yritys sanoo, että läpimurto vähentää materiaalin valmistamisen kustannuksia ja vaikeutta, mikä mahdollistaisi teknologian yleistymisen laboratorioiden ulkopuolelle.

”Pitäisi olla mahdollista yhdistää eri tyypin CNT-kalvoja koneeseen joka tekee sen mitä molekyylitehtaat ovat kauan ennustettu kykenevän tekemään: tuottamaan kaiken tarvitsemamme molekyylirakennuspalikoista”, sanoo McGinnis. ”Tässä puhutaan nyt materian luomisesta ilmasta. Kuvittele että sinulla on eräs näistä laitteista mukanasi Marsissa. Voisit tulostaa ruoat, polttoaineet, rakennusmateriaalit ja lääkkeet ilmakehän tai maaperän kierrätysmateriaaleista ilman, että niitä tarvitsee tuoda Maasta”.

Molekyylitehdas on pitkään ennustettu teknologia, joka, ainakin teoriassa, tulisi kyetä johonkin sellaiseen kuten replikaattori ”Star Trekista”, vaikka ei niinkään puhtaasti kuin sarjassa. Yrityksen lähestymistapa on enemmänkin molekyylien erottelua ja yhdistelyä uusien raakamateriaalien muodostamiseksi, minkä takia polttoaineet ovat looginen lähtökohta.

Mutta kuten McGinnis huomauttaa, jos se toimii hyvin, silloin ei ole syytä miksei monimutkaisempiakin tehtaita voisi pystyttää, ja lopulta tarjota drinkki tyhjästä.

 

Artikkelin julkaissut Forbes

Inka-legenda Suuresta Tulvasta

Etelä-Amerikan kansat kertovat myyttejä Suuresta Tulvasta ja sen ympärillä tapahtuneista tapahtumista.

Koillis-Brasiliassa elävä Ipurina-kansa säilyttävät yhtä eleganteimmista myyteistä tuohon tapaturmaan liittyen:

”Kauan sitten Maapallolla oli suuri tulva. Tämä tapahtui kun aurinko, suuri pata täynnä kiehuvaa vettä, kaatui.”

Tästä etelämmäksi mentäessä Chilen alkuperäiskansa, araucanialaiset, muistavat traumaattisen muiston:

”Tulva oli seurausta tulivuoren purkautumisesta, jota seurasi voimakas maanjäristys, ja aina kun on maanjäristys, alkuperäisasukkaat juoksevat vuorille. He pelkäävät, että maanjäristyksen jälkeen meri voi jälleen hukuttaa maailman alleen.”

Kuten araucanialaiset, Inkat olivat pelosta jäykkiä siitä, että aurinko kertoisi maailman tuhoutumisesta.

Vuoden 1555 espanjalainen kronikka puhuu tästä huolenaiheesta:

”…[kun] oli auringon- tai kuunpimennys, intiaanit itkivät ja vaikeroivat suuressa hämmingissä, miettien sitä että heidän aikansa on tullut ja Maa tuhoutuu…”

Perulainen tunnettu historioitsija Garcilaso de la Vega,  espanjalaisen konkistadorin ja Inka-prinsessan poika, pyysi Inka-setäänsä kertomaan hänelle tarinan hänen kansansa alkuperästä. Miten Titicaca-järvi muuttui heidän sivilisaationsa lähteeksi?

Setä kertoi:

”…viime aikoina koko tämä alue jonka näet oli täynnä metsää ja pöpelikköä, ja ihmiset elivät kuin villieläimet ilman uskontoa tai hallintoa, ei kaupunkeja eikä taloja, ilman maanviljelystä ja vaatteiden käyttämistä… [auringon jumala lähetti pojan ja tyttären]… antamaan heille säännöt ja lait miten elää järkevästi ja sivistyneesti, ja opettamaan heitä elämään taloissa ja kaupungeissa, kasvattamaan maissia ja muita satokasveja, pitämään eläimiä ja käyttämään Maan hedelmiä rationaalisina olentoina…”

Nämä ”jumalat”, jotka toivat maanviljelyksen Titicaca-järven läheisyyteen, kuvattiin tulleen ”etelän mailta” välittömästi ”tulvan jälkeen”.

Toisin sanoan, maanviljelyn toi Titicaca-järvelle ihmiset jotka jo hallitsivat tuon taidon, jotka selvisivät luonnonmullistuksesta, ja jotka ovat saattaneet saapua muista maista, mahdollisesti kuuluisasta Atlantiksen alueelta, jonka on sanottu tuhoutuneen tulvassa.

Sana ”Inka” tarkoittaa ”Auringon poikaa”, ja se on titteli joka alunperin kuului vain keisarille.

Säilyttääkseen kulttuurinsa konkistadorien hävitykseltä, Inka Manco II lähti pois pääkaupungista Cuzcosta vuonna 1536 ja vetäytyi kauas Andeille. Hän otti mukaan kolme poikaansa, jokaisesta tulisi vuorollaan Inka, ja he kärsivät verisistä kohtaamisista espanjalaisten kanssa.

Manco II valitsi vuorenhuipun, josta näki Urubamban laaksoon, jonne rakentaa palatsinsa. Pizarro, espanjalaisten valloittajien johtaja, ei koskaan kyennyt löytämään tätä salaista piilopaikkaa, ja sen olemassaolo on kiehtonut niitä jotka häntä seurasivat. Kaikki, jotka ovat yrittäneet löytää kadonneen kaupungin, ovat epäonnistuneet.

Myöhemmin samalla vuosisadalla kaksi munkkia, Veli Marcos ja Veli Diego, jälleen etsivät sen sijaintia. Veli Marcos oli täynnä ” …halua etsiä sieluja jotka eivät olleet kohdanneet yhtäkään saarnaajaa ja jossa evankeliumia ei oltu kuultu”, ja hän matkasi lääkärisanansaattajan Veli Diegon kanssa, joka tuli kuuluisaksi paikallisten ihmisten keskuudessa ja hänestä tuli kuninkaallisten Incojen suosikki.

Nämä kaksi munkkia perustivat luostarin Puquiuraan Vitcosin lähelle, ja heitä kiinnosti Inka-tarustot ”Auringon neitsyistä” jotka asuivat kuuluisassa kaupungissa nimeltä ”Vanha Vilcabamba”.

Kaupunki vuorilla sanotaan olleen ”velhojen ja iljetysten mestareiden” asuttama.

Päivittäin nämä kaksi munkkia yrittivät taivutella Inkaa paljastamaan tämän kaupungin sijainnin. Lopulta hän suostui viemään heidät, ja kolmen päivän päästä he saapuivat suurten vuorenkielekkeiden juurelle, jotka törröttivät vieläkin korkeammalle taivaalle.

Viikkojen ajan munkit saarnasivat ja opettivat alkuperäiskansalle, joka eli linnakkeessa poissa silmistä ja kuuloetäisyydeltä. Heitä kiellettiin astumaan sen enklaaviin siitä pelosta, että he oppisivat jotain sen riittejä, seremonioita ja sen tarkoituksen.

Veljet Marcos ja Diego lopulta tajusivat, että heitä ei koskaan päästettäisi sinne sisään.

Neljä vuosisataa myöhemmin vuonna 1911 amerikkalainen historioitsija ja tutkimusmatkailija Hiram Bingham (1875-1956), löysi kadonneen Inka-linnakkeen rauniot, jotka olivat Machupicchu-vuoren suojassa. He uskoivat [tuohon aikaan] että he olivat löytäneet kadoksissa olleen ”Vanhan Vilcabamban” kaupungin, ja he löysivät useita luurankoja, pääosin naisten, jotka myöhemmin lähetettiin tohtori George Eatonille Yalen yliopistoon.

Professori totesi, että jäännösten joukossa,

”ei ollut yhtäkään rotevaa miessoturia, oli muutama naismainen mies joka olisi hyvin voinut olla pappi, mutta suuri enemmistö luurangoista oli naisia…”

Miksi Inka-linnakkeesta löytyi niin paljon naisia Macchu Picchu -vuorelta?

Incoille salainen pyhättö on hyvin saattanut olla maansisäinen enklaavi, jonne pääsee kaupungin kautta tunneliverkostoa pitkin, jonka sanotaan kulkevan ristiin rastiin koko Etelä-Amerikan läpi. Jos toinen tulva tulisi, pyhättö josta on salainen pääsy turvalliseen paikkaan voisi hyvin toimia hukkuneen maailman uudelleen asuttamista varten.

Kirjassaan ”Lost City of the Inkas” Bingham kuvaa erään talvipäivänseisauksen aikaan suoritetuista rituaaleista, joka ritualistisesti pani auringon liekaan kiinni Maahan.

Intiwatana-kivi”, joka sijaitsee Macchu Picchun pyramidin luona, on hyvin voinut olla pystytetty ”energeettiseksi siteeksi auringon ja Maan välille”.

Legenda kertoo ”mystisestä nuorasta” joka sitoo Maan aurinkoon ”ohjaten sen taivaan poikki” pitääkseen sen kurssilla.

”Auringon vetokoukku” on hyvin voinut olla maaginen väline, jota on ritualistisesti käytetty ohjaamaan auringon kulkua ja estetty muinaisen mullistuksen uusiutuminen. Jos näin, silloin aurinkomegaliitin mystinen ilmaantuminen (joka tunnetaan nimellä Aurinkokivi) ympäri maailman on hyvin voinut esittää muinaista yritystä turvata auringon polku Suuren Tulvan jälkeen. Lieassa oleva aurinko ei pysty saamaan aikaan uutta mullistusta jossa maankuori liikkuu. Maa olisi paljon turvallisempi paikka taas yhden vuoden ajan.

Tämä pakkomielle auringon polun tasapainottamisesta löytyy Lounais-Amerikasta myös.

Anasazien raunioilla (Navajojen kielen sana joka tarkoittaa ”muinaisia”) on kuuluisia asuinpaikkoja kielekkeillä sekä aurinkotulia.

Chaco Mesa New Mexicossa on paikka jossa on kaikkein huikeimpia aurinkomegaliitteja — kolme kivipalkkia, joista jokainen painaa pari tonnia, jotka ovat aseteltu niin että auringon valo osuu spiraaliseen kalliopiirrokseen, joka merkkaa kesä- ja talvipäivänseisausten tarkat paikat, sekä kevät- ja syyspäiväntasauksen.

Amatööri-muinaisastronomi ja taiteilija Anna Sofaer löysi kivimuodostelmat vuonna 1977. Tämä aurinkokalenteri tunnetaan myös nimellä ”aurinkotikari” johtuen kuviosta joka muodostuu kun auringonvalo osuu kalliopiirroksiin juhannuksena.

Sofaer nimitti merkkejä ”aurinkotikariksi”, mutta se on itse asiassa voinut toimia myös Anasazien vastineena Incojen auringon vetokoukulle.

Jos näin, niin olisi tarkempaa nimittää tätä ”aurinkonuoraksi”, joka on suunniteltu estämään auringon liikkuminen miten sattuu tai ainakin tarkkailemaan sen kulkua, jotta varmistettaisiin se että kaikki on kunnossa. Pelko auringon karkaamisesta tai taivaan tippumisesta niskaan muuttui globaaliksi painajaiseksi niille, jotka selvisivät maankuoren viime liikkeistä.

Kaikissa neljässä maankolkasta kuulee saman tarinan.

  • Aurinko poikkeaa sen normaalilta polulta, taivas putoaa niskaan.
  • Maa järkkyy maanjäristyksistä ja pian suuret vesimassat täyttävät maan.
  • Sellaisesta epäonnesta selviytyneet tekisivät mitä tahansa estääkseen sen tapahtumisen uudelleen.
  • He elivät magian ajalla, oli luonnollista ja tarpeen rakentaa laitteita jolla rauhoitella auringonjumalaa ja kontrolloida tai tarkkailla sen polkua.

Mutta miksi taivas putosi niskaan?

”Pysyköön aurinko nuorena miehenä,
kuu nuorena naisena,
älköön maa järkkykö –
olkoon Rauha!”

– Inka-rukous –

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Metalliselta näyttävä esine Marsin pinnalla

Omituinen metallinpala näyttää valmistetulta. Se havaittiin Marsin pinnalla.

Tämän metallinpalan, jolla on täydellisen pyöreä reika keskellä, havaitsi Neville Thompson, joka postasi sen hänen Gigapan-sivustolleen. Kappale löytyy myös täältä: SOL 2013.

Selvästikään kyseessä ei ole Mars-mönkijän osa, sillä sen ympärillä ei ole jälkiä mönkijästä. Kappale on vääntynyt ja melkein tuhoutunut. Onko mahdollista, että kappaleen alkuperä on jokin alus joka oli läsnä tässä paikassa joskus muinoin?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tunguskan tapaus: 1000 kertaa voimakkaampi kuin atomipommi

  • Faktat: Kesäkuussa 1908 tapahtui suuri räjähdys Venäjällä, joka tuotti arviolta 1000 kertaa enemmän energiaa kuin Japaniin tiputettu atomipommi. Monet tiedemiehet ovat tehneet varsin selväksi, että kyseessä ei ollut meteoriitti.
  • Kaikki info osoittaa suuntaan, joka voi täysin muuttaa sen mitä me tiedämme todellisuudesta. Miksi siitä ei kuitenkaan puhuta?

On todella hämmästyttävää elää aikana jolloin suurin osa meistä käy läpi massiivista muutosta havainnointikyvyissä planeetallamme. Tämä havainnointikyvyn muutos käsittää monia asioita, mutta periaatteessa se liittyy oman mielemme avaamiseen uusille todellisuuden konsepteille, jotka ennen eivät ’mahtuneet’ loogiseen ajatteluun. Tämä on yleinen teema läpi koko historian. Se, mitä joskus naurettiin ja pilkattiin ennen, löysi lopulta tiensä todellisuuteemme, ja me tällä hetkellä näemme tämän esim. siinä mitä tulee UFOihin ja avaruusolentoihin.

Tämä ilmiö on tunnustettu valtavirrassa, eikä siitä puhuminen ole enää tabu. Kenttä on täynnä fyysistä todistusaineistoa, elektro-optisia todisteita, silminnäkijöiden todistuksia ja jopa videokuvaa. Monet uskottavat todistajat vakuuttavilla taustoilla ovat kertoneet jo vuosikymmeniä miten he uskovat, että jotkut näistä esineistä ovat peräisin Maapallon ulkopuolelta. Valtavirran UFO-paljastus on hieno, mutta kaikki valtavirrasta peräisin oleva on yleensä globaalin eliitin jollain tavalla käyttämä niin, että lopulta se hyödyttää niitä, jonka takia meidän tulee aina tutkia kaikkea kriittisesti.

UFO-tarinat ovat olleet kierrossa tuhansia vuosia, ja niiden suosio on räjähtänyt viimeisen muutaman vuosisadan aikana. Tri. Jacques Valle,  NASAn Marsin tietokonekartan yksi kehittäjistä, otti mukaan kirjaansa Wonders in the Sky 500 UFO-tapausta muinaishistoriasta vuoteen 1879 asti.

Globaali eliittimme voi hyvin omistaa, niinkuin Apollo 14:n astronautti tri. Edgar Mitchell kerran sanoi, “törmänneen aluksen ja ruumiita,” ja heillä saattaa olla myös tietoa jota ei valtavirrassa liiku. Tämä käy varsin selväksi niiden sisäpiiriläisten todistuksista, joiden todistus on kehu kaikkia niitä sivuja, videoita ja muita dokumentteja kohtaan jotka ovat ilmestyneet liittyen UFO/avaruusolentoilmiöön.

Eräs näistä sisäpiiriläisistä on  tri. Norman Bergrun,  josta olen kirjoittanut monia kertoja. Hän on mekaniikan insinööri ja on työskennellyt Ames Research Laboratorylla, NACAlla (National Advisory Committee for Aeronautics), sekä Lockheed Missiles and Space Companylla, joka nykyään tunnetaan nimellä Lockheed Martin.  Hän perusti Bergrun Engineering and Researchin. Voit lukea joitain hänen julkaisuistaan NASAlle täällä. Hän kuoli pitkän ja varsin kiinnostavan elämän päätteeksi, hänen muistokirjoituksensa  kuvaa myös hänen kokemuksiaan.

Bergrun julkaisi kirjan nimeltään Ringmakers of Saturn jonka hinta on nykyään aika korkealla ja sen paljastamat yksityiskohdat kertovat mm. siitä miten on olemassa suuria, keinotekoisesti luotuja avaruusaluksia Saturnuksen lähellä, tarkemmin sanottuna sen renkaissa.  Hän on myös puhunut  näkemistään avaruusolentojen kuvista, ja miten yleinen käytäntö NASAlla on kuvakäsitellä tunnistamattomat esineet pois kuvista. Ennen kuolemaansa hän antoi harvinaisen haastattelun Project Camelotin Kerry Cassidylle, jossa hän ilmaisi tämän tyyppisen informaation paljastamisen tarpeellisuuden ja kiireellisyyden, sekä miten ”ihmisille tulee kertoa siitä että nämä asiat ovat todellisia!”

Kirjassaan hän viittaa mystiseen Tunguskan tapaukseen vuodelta 1908

“Aaruusolentojen todella suurikokoisten alusten olemassaolo on fakta, jonka merkitys on vaikeaa ymmärtää, puhumattakaan arvioimisesta.” (Bergrun, Ringmakers)

Bergrun huomauttaa, että nämä ”elektromagneettiset alukset” ovat saattaneet olla vastuussa Tunguskan vuoden 1908 tapauksesta.

Kesäkuussa 1908 suuri räjähdys vavisutti suurta aluetta  lähellä Keski-Siperian Tunguskaa Neuvostoliitossa. 3100 neliökilometriä tuhoutui räjähdyksen voimasta, ja pienet kylät ja villielämä katosivat täysin sen seurauksena. Suuri metsä meni myös kokonaan matalaksi, ja tutkimuksiin perustuen hän kykeni löytämään 89 silminnäkijää, jotka puhuivat ”liekehtivästä sylinterimäisestä esineestä”, joka ”nähtiin lähellä ennen räjähdystä”. Myöhemmät tutkimukset puhuvat huomattavan paljon suuremmasta silminnäkijöiden määrästä.

“Vuosien intensiivisen tutkimisen jälkeen oli tehty selkeä johtopäätös, että tuho oli aiheutunut ilmassa tapahtuneesta ydinräjähdyksestä. Tätä päätelmää tukee Hiroshiman ydinpommin räjäytys, joka tuotti samankaltaisen pinnalla tapahtuneen tuhon kuin Tunguskassa.” (Bergrun, Ringmakers)

Tämä on totta, Tunguskan tapaus vuonna 1908 oli samanlainen kuin atomipommin räjäytys, se tuotti 1000 kertaa enemmän energiaa. Bergrun ilmaisee, että ”jotkut tiedemiehet menevät niinkin pitkälle väitteen kanssa, että sanovat tuhon aiheutuneen avaruusolentojen aluksesta, joka räjähti.”

Hän jatkaa kirjassaan,

Ydinaseita ei oltu vielä keksitty vuoden 1908 räjähdyksen aikaan; ja lisäksi, he sanovat että tapaukselle oli silminnäkijöitä. Tunguskan tarina vahvistaa sylinterimäisten esineiden ja niiden ydinkäyttöisyyden olemassaolon. Tämä vahvistus on tärkeää siinä mielessä, että tiede nyt kerää vilpittömällä mielellä näiden korkeaenergisten yksikköjen havaintoja aurinkokunnastamme. Näiden keskittynyt presenssi vaikuttaa olevan Saturnuksessa, ja näin päästään mielenkiintoiseen spekulaatioon siitä, että kyseinen planeetta toimii niiden tukikohtana.


HUOM!

Carla Rueckertin kanavoima Ra on paljastanut, että Tunguskan tapaus oli kuin olikin avaruusolentojen alus. Kyseessä oli kuitenkin luotain eikä miehitetty alus:

17.3  Kysyjä: Muutama ilta sitten meditaatiossa minulla oli mielikuva kysymyksestä liittyen Venäjällä sijaitsevaan kraateriin. Uskon sen olleen Tunguska. Voitko kertoa minulle mikä sai aikaan kraaterin?

Ra: Minä olen Ra. Fissioreaktorin tuhoutuminen sai aikaan tämän kraaterin.

17.4  Kysyjä: Kenen reaktori?

Ra: Minä olen Ra. Tämä oli niinkutsuttu “drone”, jonka Liitto oli lähettänyt, joka meni epäkuntoon. Se siirrettiin alueelle, jossa sen tuhoutuminen ei aiheuttaisi mieli/keho/sielu-kompleksien vapaan tahdon rikkoutumista. Sitten se räjäytettiin.

17.5  Kysyjä: Mikä oli syy sen tuloon tänne?

Ra:  Se oli drone, joka oli suunniteltu kuuntelemaan teidän eri kansojenne signaaleja. Te olitte, tuohon aikaan, aloittamassa työtä teknisemmillä aloilla.  Meitä kiinnosti määrittää kehityksenne laajuus ja nopeus. Tämä drone sai voimansa yksinkertaisesta ydinfissiosta tai moottorista, niinkuin te sitä nimittäisitte. Se ei ollut sellaista tyyppiä minkä tuntisitte, mutta se oli erittäin pieni. Kuitenkin, sillä oli samanlainen tuhoisa vaikutus kolmannen tiheyden molekyylirakenteisiin. Kun se hajosi, meidän mielestä oli parasta valita paikka sen tuhoamiselle, sen sijaan että yrittäisimme hakea sen pois, sillä tämän tyyppiselle liikkeelle mahdollisuus/todennäköisyys näytti erittäin pieneltä.

17.6  Kysyjä: Oliko sen aiheuttama vaara sekä räjähdyksessä että säteilyssä?

Ra: Minä olen Ra. Tuon tyyppisessä laitteessa oli hyvin vähän säteilyä, sellaisena kuin te sen tunnette. On olemassa säteilyä joka on lokalisoitunutta, mutta lokalisaatio on sellaista, että se ei liiku tuulten mukana niin kuin teidän, jossain määrin primitiivisten, aseidenne päästöt tekevät.

17.7  Kysyjä: Uskon, että tuon alueen puiden analysointi on kertonut matalasta säteilytasosta. Onko tämä syy sille miksi noissa puissa on säteilyä?

Ra: Minä olen Ra. Tämä pitää paikkansa. Säteilyn määrä on erittäin lokalisoitunut. Kuitenkin, energia joka vapautuu on sen verran voimakasta, että se aiheuttaa hankaluuksia.


Alla on valokuva tapauksen johdosta litteäksi menneistä puukasoista.

Selvästikin tämä oli hyvin tiedossa ollut tapahtuma, joka oli avoin tulkinnalle, mutta yli 100 vuotta tapauksen jälkeen kukaan millään alalla ei edelleenkään tiedä mistä on kyse.

Forbesin julkaiseman artikkelin mukaan tuolloin oli tuhansia ihmisiä 900 mailin säteellä jossa tapaus havaittiin, ja yli 700 silminnäkijäkertomusta kerättiin. Artikkelin kirjoittaja kuvaa,

Raportti kuvaa tulipallon taivaalla, suuremman tai samankokoisen kuin aurinko, sarjan räjähdyksiä ja ”pelottavan äänen”, jota seurasi maan täriseminen sen avautuessa ja kaiken pudotessa tyhjyyteen. Pelottavia iskuja kuului jostain, jotka vavisuttivat ilmaa. Alkuperäiskansalaiset Evenks ja Yakuts uskoivat jumalan tai shamaanin lähettäneen tulipallon tuhoamaan maailman. Eri meteorologiset asemat Euroopassa tallensivat sekä seismisiä että atmosfäärisiä aaltoja. Päiviä myöhemmin havaittiin Venäjän ja Euroopan taivailla omituisia ilmiöitä, kuten hehkuvia pilviä, värikkäitä auringonlaskuja ja omituista kajastusta yöllä.

Uutisartikkelit kirjoittivat pian aiheesta, vaikka media oli varsin nuorta, informaatio levisi ympäri maailman. Artikkelit vihjailivat, että kyseessä olisi tulivuorenpurkaus tai että suuri meteoriitti olisi pudonnut taivaalta. Ei ollut mitään todisteita kummallekaan. Ei ollut romua, ei osumasta aiheutunutta kraateria, ei mitään. Se selkeästikään ei ollut meteori, mutta näihin johtopäätöksiin ei tule hätiköidysti päästä, ottaen huomioon kyvyttömyytemme sisäistää tai edes pohtia informaatiota, joka on täysin toisesta maailmasta. Tässä tapauksessa kyse on mahdollisesti avaruusolentojen aikaansaamasta tapauksesta, erityisesti vuonna 1908.

Valtavirrassa oletettiin, että avaruusolentojen kappale (meteoriitti) räjähti maan yllä, mikä sai aikaan ydinräjähdyksen kaltaisen reaktion, mutta jälleen kerran yhtään todisteita tälle teorialle ei löydy. Jos teoria pitää paikkansa, tämän tyyppisestä tapahtumasta oltaisiin varmasti löydetty todisteita.

On myös uskomatonta että kukaan ei kuollut, vaikka monet eläimet menettivätkin henkensä. Alkuperäiskansojen edustajt yksinkertaisesti katosivat alueelta, ainakin Bergrunin mukaan.

Jälleen kerran me puhumme räjähdyksestä jonka voimakkuus oli yli 1000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman. Mieti sitä hetki.

Teoriat eivät lopu tähän. Vuonna 1973 amerikkalaiset fyysikot ehdottivat Nature-lehdessä, että pieni musta aukko oli törmännyt Maahan, mikä sai aikaan jonkinlaisen materia-antimateria-reaktion Maan ilmakehässä, ja tästä seurasi suuri Tunguskan räjähdys.

Alla on kuva alueelta, jossa räjähdys sai alkunsa. 100 vuotta myöhemmin alueella ei edelleenkään kasva mikään, paitsi että ympärillä on alkanut kasvaa metsää.

Löytynyt esine

Olemme pääsemässä lähemmäksi totuutta. Vuonna 2004 Phys.org ehdotti, että tutkijat etsisivät mahdollisia lentoratoja esineelle, joka nähtiin lähellä tuolloin. He olettivat, että esine oli siirtynyt lännestä itään, toisin kuin aiemmissa missioissa, joissa suunta on ollut idästä länteen. Tämä lähestymistapa sallii tutkijoiden löytää hautautuneita esineitä puiden peiton alta.

Phys.orgin mukaan:

Kappale oli ilmeisesti suuri metallinpalanen. Tutkijat leikkasivat palasen kappaleesta… alustavissa analyyseissa kävi ilmi, että se on rautasilikaattia ja tuntematonta materiaalia…

Krasnojarskin lehdistötilaisuudessa tri. Juri Lavbin, yllämainitun viimeisen tutkimusmatkan johtaja, myönsi että Maan ulkopuolisesta laitteesta on löydetty osia. Tämä teoria sopii läheisesti Bergrunin väitteeseen, mutta Bergrunin tausta on sellainen jossa hän on perillä suuremmasta määrästä informaatiota kuin perustieteentekijä. Hän on pimeän budjetin tiedemies.

Lavbin esittää, että tapauksessa meteoriitti törmäsi avaruusolentojen alukseen, ”ne räjäyttivät tämän suuren meteoriitin joka suuntasi meitä kohti suurella nopeudella”, sanoo Lavbin. ”Tämä suuri kappale, joka räjäytti meteoriitin, on viimein löydetty, ja me jatkamme tutkimuksia.”

Tiedemiehet Venäjällä ovat pitäneet konferensseja tästä tapauksesta, ja yleinen homman nimi tuntuu olevan, että ”yli sadan vuoden ajan kerätyt faktat hylkäävät hypoteesin meteoriitista tai komeetasta. Mitä aiemmin me tajuamme tämän, sitä parempi”, sanoo Boris Rodionov, venäläinen fyysikko.

70-luvulla Hitoshi Yonenobun College of Educationissa tekemässä toisessa tutkimuksessa Naruto University of Education keräsi elävää kuusipuuta tapauksen räjähdyskeskuksen läheltä. He mittasivat vuosirenkaat ja tutkivat anatomisia piirteitä, ja määrittivät kasvuston muutokset, jotka räjädyksen biologiset jälkivaikutukset olivat saaneet aikaan.

He havaitsivat, että vuosirenkaiden leveys oli kutistunut nopeasti vuosina 1908-1912, mutta sitten kasvanut nopeasti vuonna 1913.

Me olemme määrittäneet nämä kasvuston muutokset Tunguskan metsissä; Tunguskan räjähdys vaurioitti metsän puita vakavasti noin kolmen vuoden ajan, päästäen rikkaita ravinneaineita palaneista puista maaperään, ja myöhemmin tämä kasvusto sai piristysruiskeen vähentyneestä sosiobiologisesta kilpailusta ja paremmista valaistusolosuhteista. 014C arvot vaihtelevat -28.2:sta -1.5%o:n Tunguskan kuuselle, ja -29.7:sta 12.6%o:n Hinokin sypressille. Nämä vaihtelut ovat Stuiverin ja Beckerin esittämissä rajoissa (1993), mikä viittaisi siihen että mitään todisteita anomaalisesta komeetan iskeytymisestä ei ole.

On varsin selvää, että kyseessä ei ollut meteori.

Jutun juoni

Tarustot muinaisesta historiasta moderniin historiaan ovat täynnänsä mystisiä tapahtumia, jotka ovat sattuneet Maapallolla. Omituisia tapahtumia sattuu edelleen, mutta nyt meillä on valtavirran media joka tarjoaa selityksiä sille mitä on tapahtunut. Suurimman osan ajasta nämä tapahtumat jäävät suurelta osin välistä, mutta jotkut ovat niin suuria ja niin vaikuttavia, että niitä ei voida sivuuttaa. Tämä oli Tunguskan tapauksessa asian laita, koska sen näki ja koki tuhannet ihmiset.

Meidän pitää tunnustaa, että on OK pohdiskella Maan ulkopuolista selitystä, erityisesti kun kaikkea todistusaineistoa ei voida kytkeä maalliseen selitykseen. Kaikki merkit viittaavat tässä johonkin mystiseen, ja mahdollisesti Maan ulkopuoliseen. Tuntuu mahdottomalta vastata kysymyksiin kuka, mitä ja miksi, mutta et ole vähemmistössä jos uskot tähän tapaukseen liittyneen todellakin jotain Maan ulkopuolelta. Saatat itse asiassa olla enemmistössä.

On todella ilo tietää, että me elämme maailmassa joka ei ole sellainen kuin meille esitetään, vaan se on itse asiassa paljon kiehtovampi kuin tuo kuva, täynnä mysteereitä, ihmettelyä ja totuuksia jotka vain odottavat meidän löytävän ne.

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

 

Biofotonit kertovat: Tietoisuus on valoa

Tiedemiehet ovat havainneet että neuronit nisäkkäiden aivoissa kykenevät tuottamaan valofotoneja, eli ”biofotoneja”.

Fotonit näkyvät näkyvän valon spektrillä. Ne vaihtelevat lähes infrapunasta ultraviolettiin, eli 200:sta 1300 nanometriin aallonpituudelta.

Tiedemiehet epäilevät että aivomme neuronit saattavat kyetä kommunikoimaan valolla. He epäilevät, että aivomme saattavat olla optisia kommunikaatiokanavia, mutta heillä ei ole ideaa siitä mitä on se mitä kommunikoidaan.

Mikä vieläkin innostavampaa, he väittävät että jos optista kommunikaatiota tapahtuu, aivojemme tuottavat biofotonit saattavat lomittua kvanttitasolla, mikä tarkoittaa että on vahva linkki näiden fotonien, meidän tietoisuutemme sekä mahdollisesti monissa kulttuureissa Henkenä tunnetun käsitteen välillä.

Parissa kokeessa tiedemiehet ovat havainneet, että rottien aivot voivat välittää yhden biofotonin per neuroni minuutissa, mutta ihmisaivot kykenevät välittämään yli miljardi biofotonia sekunnissa.

Tästä päästään kysymykseen: voisiko olla mahdollista, että mitä enemmän valoa kykenee tuottamaan ja kommunikoimaan neuronien välillä, sitä tietoisempi on?

Jos on olemassa mitään korrelaatiota biofotonien, valon ja tietoisuuden välillä, sillä voi olla suuret vaikutukset siihen, että on olemassa enemmän valoa kuin mistä me olemme tietoisia.

Mieti tätä hetki. Monet tekstit ja uskonnot menneinä aikoina, ihmissivilisaation alusta lähtien, ovat raportoineet pyhimyksistä, ylösnousseista olennoista ja valaistuneista yksilöistä, joilla on hehkuvat kehät päänsä ympärillä.

Muinaisesta Kreikasta ja Roomasta hindulaisuuden, buddhalaisuuden, islamin ja kristinuskon teksteihin, pyhät henkilöt on kuvattu hehkuva sädekehä päänsä päällä.

Jos he olivat valaistuneita niin kuin heidät kuvataan, ehkäpä silloin tämä hehkuva sädekehä johtuu heidän korkeasta tietoisuudestaan, ja näin korkeammasta taajuudesta ja biofotonien tuottamisesta.

Ehkä nämä henkilöt tuottivat korkeamman tason biofotoneja suuremmalla intensiteetillä johtuen heidän valaistumisestaan, mikäli on olemassa jokin yhteys biofotonien ja tietoisuuden välillä.

Jopa sana VALaistuminen viittaa korkeampaan tietoisuuteen, jolla on jotain tekemistä valon kanssa.

Mutta tämän löydöksen kaikkein innostavimmat implikaatiot siitä, että aivomme tuottavat valoa, on että ehkäpä tietoisuutemme ja henkemme ei olekaan kehomme sisällä. Tämä johtopäätös on täysin valunut tiedemiesten sormien lävitse.

Kvanttilomittuminen tarkoittaa että kaksi fotonia voivat reagoida jos yksi fotoneista on vaikutuksen alaisena, huolimatta siitä missä toinen fotoni on universumissa, ilman viivettä.

Ehkäpä on olemassa maailma tämän valon sisällä, ja huolimatta siitä missä me olemme universumissa fotonit, toimivat portaaleina jotka mahdollistavat kommunikaation näiden kahden maailman välillä.  Ehkäpä henkemme ja tietoisuutemme kommunikoivat kehojemme kanssa näitä biofotoneja käyttäen. Ja mitä enemmän valoa me tuotamme, sitä enemmän valaistuneita me olemme, täydellisemmällä tietoisuudella.

Tämä voisi selittää sen ilmiön miksi fotonin tilaan vaikuttaa sen pelkkä havainnointi, niin kuin on monien kvanttikokeiden avulla on osoitettu.

Ehkäpä havaintomme kommunikoi jotain biofotoniemme välityksellä fotonille jota havaitaan, samalla tavoin kuin kvanntilomittumisessa, niin kuin valo on yksi yhtenäinen aine joka hajaantuu universumiin ja on jokaisen valohiukkasen vaikutuksessa.

Mikään tästä ei tietenkään ole lähelläkään teoriaa. Mutta tällaisten kysymysten kysyminen ja metafyysisten hypoteesien heittely voi johtaa meidät lähemmäksi totuutta siitä mitä tietoisuus on, mistä se tulee ja mitä mysteerejä valoon kätkeytyy.

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

Lista ihmisiltä löytyneistä, tieteellisesti analysoiduista implanteista

Johdanto

Mahdollisuus ”implantin” löytämiselle kehosta, joka osoittautuu olevan peräisin ”ulkoavaruudesta”, on kiehtonut useita tutkijoita vuosia. Tämä katalogi koostaa useita tapauksia, jolloin on tehty jonkinlainen anlyysi implantiksi luullusta löydöksestä. Se ei ole todellakaan täydellinen kokoelma, pelkästään alkupiste jolla saada muut tutkijat tuomaan omat kertomuksensa myös esiin. Otan vastaan kertomuksia (englanniksi) sähköpostilla, keithbasterfield@yahoo.com.au

Lähde: Pritchard, Andrea, David E. Pritchard, John E. Mack, Pam Kasey & Claudia Yapp (Eds.) Alien Discussions: Proceedings of the Abduction Study Conference held at M.I.T. Cambridge, Mass.: North Cambridge Press, 280-295.

 

Katalogi

Päivämäärä: 1990.
Sijainti: USA.
Raportoija: Mies.
Tilanne: Schuessler raportoi ottaneensa osaa vuoden 1990 MUFON Symposiumiin, jossa hän tapasi henkilön joka kertoi hänelle tulokset miehen nenästä löytyneen kappaleen analyysista.
Implantin kuvaus: Ei kerrottu.
Analyysi: Ei tiedossa.
Lähde: Schuessler, John (1990). The Implant Enigma Part II. UFO Potpourri, number 344.

Päivämäärä: 1991.
Sijainti: USA.
Raportoija: Mies.
Tilanne: Schuessler kuvasi tapauksen jossa mies oli käynyt röntgenissä nenäontelosta löytyvän implantin epäilyn vuoksi.
Implantin kuvaus: Ei ole .
Analyysi: Tämä osoittautui röntgenprosessissa käytetyksi ’tussiksi’.
Lähde: Schuessler, John. (1991). The Implant Puzzle. MUFON UFO Journal 279 (Jul), pp10-11.

Päivämäärä: 1993.
Sijainti: USA.
Raportoija: Leah Haley
Tilanne: Monenlaisten kokemusten aikana, pestyään hampaansa syyskuussa 1991, tuntui esine, joka pullistui hänen ikenestään. Hän irroitti esinen kynnellään, joka lähetettiin John Carpenterille analysoitavaksi.
Implantin kuvaus: “…näytti messingin palaselta, neliöltä, paitsi että yksi nurkka puuttui.”
Analyysi: “Syyskuussa 1991 ikenestäni nousseen esineen analyysi saatiin päätökseensä toukokuussa 1992. Valokuvia otettiin elektronimikroskoopilla. Energiadispersiota skannattiin myös spektroskoopilla. Data viittaisi siihen, että materiaali on arviolta 80% kuparia ja 20% sinkkiä, myös pieniä määriä alumiinia ja piitä. Esine painoi arviolta noin 6 milligrammaa. Se oli arviolta 0.16cm neliö ja 0.03cm paksu.  Se ei reagoinut magneettikenttään ja ei ollut radioaktiivinen. Analyysi näytti, että materiaali oli yhtäpitävä perus messingin kanssa.”
Lähde: Haley, Leah A. (1993). Lost Was the Key. Tuscaloosa, Ala.: Greenleaf. pp 128 & 157.

Päivämäärä: 1993.
Sijainti: USA.
Raportoija: Nainen.
Tilanne: Nainen, tammikuun 8. päivänä 1992, raportoi löytäneensä implantin silmänsä takaa. Naisen on sanottu olleen mukana ”massa-abduktiossa”.
Implantin kuvaus:  Partikkeli, sinapinsiemen, annettiin Derrel Simsille.
Analyysi: 1-1.5mm pitkän, 0.25-0.5mm korkean ja 0.25-0.5mm leveän esineen analyysi viittasi siihen, että esine on ontto. Pääosin se koostui hiilestä ja hapesta. Piitä, bariumia ja titaniumia oli myös, sekä pieniä määriä berylliumia, rikkiä ja alumiinia. Materiaali ei ollut sähköisesti johtavaa eikä se ollut eloperäistä. ”Aine todennäköisimmin on molekyylipainoltaan suuri orgaaninen yhdiste. Polymeerit (muovi) ovat todennäköisimmin yhdistelmä joka sopii alkuaineprofiiliin.”
Lähde: Lewis, Dr. R. Technical Analysis report dated 20 Apr 93, taken from an undated issue of HUFON Report Newsletter.

Päivämäärä: 1993.
Sijainti: Australia.
Raportoija: “Ronin poika.”
Tilanne: 4. päivänä maaliskuuta 1992, “Ron” heräsi katsomaan 10-vuotiasta poikaansa, joka leijui Ronin makuuhuoneen oven ohi, jota ohjasi sumuisa avaruusolennon hahmo. Myöhemmin aamiaisella hänen poikansa yskäisi palasen ”metallia”, joka oli noin senttimetrin pituinen.
Implantin kuvaus: Noin senttimetrin mittainen “metallin” palanen.
Analyysi: Curtin Universityssa analysoitu palanen havaittiin olevan epätavallinen yhdistelmä nikkeliä, hopeaa, sinkkiä, kuparia, kobolttia ja ytterbiumia. Johtopäätös, kuitenkin, oli että kappale oli peräisin Maapallolta, mahdollisesti osa Ruotsissa valmistettua elektronista luotainta.
Lähde: (1) Richards, Brian /UFORUM cited in UFO Research Australia Research Digest. 33 Mar/Apr 93. (2) UFORA Research Digest 35, Jul/Aug 93.

Päivämäärä: 1994.
Sijainti: USA.
Raportoija: 24-vuotias nainen.
Tilanne: “Olen itse tutkinut 1/2:sta 1/4:n tuumaa paksua jäntevää esinettä, jonka antoi minulle eräs asiakkaistani, 24-vuotias nainen, sen jälkeen kun se tuli hänen nenästään abduktion seurauksena.”
Implantin kuvaus:
½:sta ¼:n tuumaa paksu jäntevä esine.
Analyysi: Alkuaineanalyysimenetelmä ja elektronivalokuvaus paljastivat kiinnostavasti vääntynyttä kuitua, joka koostui hiilestä, piistä, hapesta, mutta ei typpeä tai muita alkuainejäämiä. Hiili-isotooppianalyysi ei ollut ihmeellinen. Ydinvoimabiologikollega sanoi, että ”näyte ei esiinny biologisesti luonnossa, mutta voi olla jonkinlaista keinokuitua.”
Lähde: Mack, John (1994). Abduction. London: Simon & Schuster. p 42.

Päivämäärä: 1994.
Sijainti: USA.
Raportoija: Richard Price.
Tilanne: Richard Price muistaa abduktion 8-vuotiaana. Kun hän makasi pöydällä, hänen penikseensä laitettiin implantti (2:280). Vuonna 1981 lääkäri löysi sen hänen peniksestään. Vuonna 1989 se irroitettiin ja annettiin David Pritchardille.
Implantin kuvaus: 1 kertaa 3mm esine.
Analyysi: 1 kertaa 3mm esinettä tutkittiin laboratoriokokein. Lopputulema oli, että ”Kaikki MIT:sta saadut tulokset kertovat Pricen artefaktin olevan… biologisesti peräisin Maapallolta.” (2:295)
Lähteet: (1) OMNI Apr 1995:47-48. (2) Pritchard, Andrea, David E. Pritchard, John E. Mack, Pam Kasey & Claudia Yapp (Eds.) Alien Discussions: Proceedings of the Abduction Study Conference Held at M.I.T. Cambridge, Ma., North Cambridge Press, 280-295.

Päivämäärä: 1995.
Sijainti: USA.
Raportoija: Betty Stewart Dagenais.
Tilanne: Vuonna 1989 poistettiin esine lähikontaktin kokeneelta silminnäkijältä hänen vasemman korvansa takaa. Hän oli ollut tietoinen esineestä, mutta ei halunnut poistattaa sitä kehostaan hänen eläessään. Betty raportoi kuulleensa ääniä korvassaan kun esine asetettiin sinne. Hänellä oli useita lähikontaktikokemuksia.
Implantin kuvaus: 1mm läpimitaltaan, tummanvärinen esine.
Analyysi: Tammikuun 6. päivänä 1995 esinettä tutki kanadalainen insinööri George Hathaway elektronimikroskoopilla. Esine tämän mukaan koostui pääosin alumiinista, titaanista ja piistä, mukana myös vähäisiä määriä rautaa, kaliumia, kalsiumia, rikkiä, klooria ja natriumia.
Lähde: Fenwick, L J. (1995.) “Implant probed in Canada by scanning electron microscope.” Flying Saucer Review, Volume 40, number 4, pp22-23 of digital image.

Päivämäärä: 1995.
Sijainti: USA.
Raportoija: Ei tiedossa.
Tilanne: “Pritchard… tietää erään toisen penis-implanttitapauksen; tutkimusten perusteella…”
Implantin kuvaus: Ei tiedossa.
Analyysi: Kalkkeutunutta, vaurioitunutta, Maapallolta ja ihmisestä peräisin olevaaa kudosta.
Lähde: OMNI Magazine April 1995. p48.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: Ei tiedossa.
Tilanne: Tullut ulos todistajan nenästä.
Implantin kuvaus: Orgaaninen, muovinkaltainen, kolmijalkainen kuitu, jonka sisäinen rakenne on järjestäytynyt monimutkaisiksi epäsäännöllisiksi kerroksiksi. Näyte oli ”kova”, pinkin värinen, tuuman pituinen, jäntevä esine. Patologi havaitsi sen olevan noin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen mikronia paksua, ja sitä pystyi venyttämään enemmän kuin kolme tuumaa. Sillä raportoitiin hyytelömäinen tuppi ja epätasaisia paljastumia; se ei selkeästikään ollut hius. Radiologi havaitsi sen olevan havaitsematon röntgensäteillä, ja näin se ei ole metallia. Ei patologi eikä radiologi kyennyt kumpikaan määrittämään esinettä, joten lisäkokeita tehtiin.
Analyysi: Elektronimikroskoopin avulla etsittiin energiaheijastumia, ja näyte tuntui pääosin koostuvan hiilestä ja hapesta, hiilen ollessa yleisin alkuaine. Se oli, lyhyesti, hiilikuitusäie, jolla oli ontto sisus.”
Lähde: (1) Strieber, Whitley. (1998). Confirmation. London: Simon & Schuster. p236. (2) Originally at http://www.strieber.com/Implant/research.html#betty My copy dated 6 Nov 96. Link no longer valid.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: Jesse Long.
Tilanne: Vuonna 1957 Jesse Long ja hänen veljensä kohtasivat ihmisen, ”pienen pyöreän talon” ja ”rukoilijasirkka”-olennon. Vuonna 1996 Strieber otti yhteyttä Longiin, jolta oli poistettu esine hänen jalastaan toukokuussa 1989. Leikkaus videokuvattiin ja valokuvattiin.
Implantin kuvaus: Tri William Mallowin tutkimukset Mind-Science Foundationissa osoittivat sen olevan “Lasin kaltainen sirpale, joka muistuttaa hajonnutta pulloa; noin 1.5cm pitkä, 3mm leveä ja kapenee 1mm:n kärkeä kohti, 1-1.5mm paksu; väritön ja hieman utuinen…”
Analyysi: “Eksaksi implantin koostumus on: pii, 99.3%; kaluim, 0.02%; kalsium 0.27%; ja rauta, 0.03%…” Tiivistetysti, “Se oli omituinen kolmella tavalla: (1) se ei ollut biolasia, mutta kuitenkaan keho ei ollut hylkinyt sitä; (2) se oli epätavallinen koostumus, jossa oli erittäin suuria määriä amorfista piitä ja omituisia pintaominaisuuksia; ja (3) se oli sähköä johtava, minkä olisi pitänyt olla mahdotonta.”
Lähde: Strieber, Whitley. (1998). Confirmation. New York: Simon & Schuster. pp197-220.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: “Patricia Connely”
Tilanne: Kirurginen toimenpide elokuun 19. päivänä 1995 “Patricia Connelyn” vasemmasta jalasta paljasti pienen, tummanharmaan esineen. “Se näytti kolmion tai tähden muotoiselta.” Arviolta 1/2 kertaa 1/2 cm kooltaan. Toinen esine poistettiin samasta isovarmaasta, “pienen melonin siemenen muotoinen ja saman tummanharmaan, tiheän kalvon pinnoittama.” Kooltaan 2-4mm. Molemmat esineet hehkuivat UV-valossa kirkkaan vihreinä. Ne vaikuttivat metallisilta. Hänet abduktoitiin noin 27 vuotta sitten ja vasta jokin aika sitten hän tuli tietoiseksi implantistaan. (1)
Implantin kuvaus: Pieni, tummanharmaa. Kolmiomainen tai tähden muotoinen. ½ kertaa ½ cm.
Analyysi: Metallurginen analyysi tehtiin Los Alamos National Laboratoriesissa. Lisätestejä tehtiin New Mexicon teknillisessä korkeakoulussa. “T-muotoinen esine koostuu kahdesta pienestä, metallisesta sauvasta. Horisontaaliosio sisältää rautamalmia, joka on kovempaa kuin paraskin hiiliteräs. Sauva on magneettinen. Rautaydin on monimutkaisten alkuaineyhdistelmien muodostaman pinnoitteen peitossa. Yksi osa pinnoitteesta on kristalliraita, joka ympäröi sauvaa… Ikään kuin nämä rakenteet olisivat siinä jotain tarkoitusta varten…” (3)
Lähde: (1) Leir, Roger K. (1996). In search of hard evidence. MUFON UFO Journal Apr No 336 pp9-12 & 15. (2) Originally at “Implants” http://www.anw.com/saber/medical. htm My copy dated 10 Jan 1997. Link no longer valid. (3) Leir, Roger K. (1998). Alien Implants: A 1998 update. MUFON UFO Journal. June. No. 362. pp3-8.

Päivämäärä: 1996.
Sijainti: USA.
Raportoija: Pat Parrinello.
Tilanne: Kirurginen toimenpide elokuun 19. päivänä 1995 abduktoidun miehen (Pat) vasempaan käteen paljasti pienen meloninsiemen kokoisen esineen, 2-4mm. Se hohti kirkkaan vihreenä UV-valossa ja vaikutti metalliselta. “…kuuden vuoden ikäisenä hän poistui kotoaan pellolle ja näki UFOn; pyöreä koripallon kokoinen esine lähestyi häntä. Hänen kääntyessään pois päin siitä, esine räjähti ja upotti pienen metallinpalan hänen vasempaan käteensä.”
Implantin kuvaus: Pieni meloninsiemenen kokoinen esine, 2-4mm.
Analyysi: Metallurginen analyysi tehtiin Los Alamos National Laboratoriesissa. Lisätestejä tehtiin New Mexicon teknillisessä korkeakoulussa. (3) Yksityiskohtaiset tulokset, jotka tähän mennessä on julkaistu eri lähteissä alla, ovat ristiriitaiset.
Lähde: (1). Leir, Roger K. (1996). In search of hard evidence MUFON UFO Journal Apr No 336:9-12&15. (2) “Implants” http:/www.anw.com/saber/medical.htm My copy dated 10 Jan 97. Link no longer valid. (3) Leir, Roger K. (1998). Alien Implants: A 1998 update. MUFON UFO Journal. June. No. 362. pp3-8. (4) Leir, Roger K. (1999). The Aliens and the Scalpel. Columbus, NC: Granite Publishing. p164. (“Paul.”)

Päivämäärä: 1998.
Sijainti: Britannia.
Reporter: Nainen.
Tilanne: “Me olemme saaneet haltuumme ”esineen” joka tuli ulos meille henkilökohtaisesti tutun naisen nenäontelosta, jota tutkittiin elektronimikroskoopilla… oli varsin epätavallista ”hiilikuitumuoville” näyttää siltä miltä valokuvissa…” ei suuremmalta kuin tämä, ei mahdneettinen.
Implantin kuvaus: “...mutta kun se skannattiin… tämä muoto näytti yhdestä päästä täydelliseltä koukulta…”
Analyysi: Analysoitiin Manchester Universityssa ja havaittiin hiilikuiduksi.
Lähde: Hanson, John (1998). Henkilökohtainen kertomus. 14 elokuuta.

Päivämäärä: 1998.
Location: USA.
Raportoija: Whitley Strieber.
Tilanne: Toukokuun 24. päivän 1995 tapauksen jälkeen, jolloin kaksi olentoa oli tehnyt vierailunsa, Strieber havaitsi “…kipua vasemmassa korvassa.” Hän epäili implanttia ja leikkaus tehtiin 9. päivänä lokakuuta 97. Operaatiossa paljastui “…selvä valkean ovaali muoto…”
Implantin kuvaus: “…selvä valkean ovaali muoto…”
Analyysi: Kappaletta analysoitiin. Analyysin mukaan se oli “…ilmeisesti kollageenia… se sisälsi kristalleja… kalsium-karbonaatista tai mahdollisesti kalsium-fosfaatista…”
Lähde: Strieber, Whitley (1998). Confirmation. New York: Simon & Schuster. pp 226-232.

Päivämäärä: 2005.
Sijainti: USA.
Raportoija: Nainen.
Tilanne:
Väitti avaruusolentojen vierailleen.  Löysi “esineen” suustaan.
Implantin kuvaus: Pieni harmaa pelletti.
Analyysi:
Esine oli 7 ½ haulikon lyijyammus.
Lähde: Budinger, P A. Frontier Analysis Ltd. Technical Service Response no. UT 041.

Päivämäärä: 2006.
Sijainti: USA.
Raportoija: Nainen.
Tilanne: Suihkussa ollessaan hänen nenästä tippui esine.
Implantin kuvaus: Epäsäännöllisen muotoinen.
Analyysi: Ihmisen tekemä polymeeri, mahdollisesti muovia.
Lähde: Budinger, P A. Frontier Analysis Ltd. Technical Service Response no. UT 048.

Päivämäärä: 2012.
Sijainti: Pennsylvania, USA.
Raportoija: Ei tiedossa.
Tilanne: Pieni kuitu, joka poistettiin kokijan selästä.
Implantin kuvaus: Kuitu oli osa moniaineista seosta.
Analyysi:
Kuitu, “Sitä ei voitu tunnistaa koska muut komponentit häiritsivät. Sen on kuitenkin spekuloitu olevan peräisin tehtaasta.”
Source Budinger, P A. Frontier Analysis Ltd. Technical Service Response no. UT 092.

Päivämäärä: Ei tiedossa.
Sijainti: Utah, USA.
Raportoija: Mies.
Tilanne: Raportoija otti yhteyttä tutkijaan patista hänen jalassaan. Lääkäri poisti patin, ja raportoija lähetti sen NIDS:lle. NIDS lähetti sen EarthTech Internationalille analyysia varten.
Implantin kuvaus: Punainen patti jossa valkeaa kudosta. Kun sitä leikattiin, keskellä oli kova esine.
Analyysi: Metallinen esine röntgenkuvattiin. Se oli mahdollisesti teräskappale, joka “lensi herra X:n jalkaan jossain kohtaa hänen menneisyydessään.”
Lähde:
Little, Scott. Undated. “Analysis of an Alleged Implant”. Found on archived NIDS website.

 

Artikkelin julkaissut Unidentified Aerial Phenomena – scientific research