Aihearkisto: Tiede

Tiedeartikkelit: astrofysiikka, astrobiologia, eksobiologia, jne.

Swarm paljastaa: Maan magneettikenttä muuttuu

Ensimmäiset korkean resoluution kuvat Euroopan avaruusjärjestön ESA:n kolmen satelliitin Swarm-järjestelmästä paljastavat viimeaikaiset maapallon magneettikentän muutokset.

Marraskuussa 2013 laukaistu Swarm tarjoaa ennennäkemätöntä tietoa maapallon magneettikentän toiminnasta, joka suojaa meitä kosmisilta säteiltä ja varatuilta hiukkasilta.

http://cdn.physorg.com/newman/gfx/news/2014/june_2014_magnetic_field.jpg

Viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt mittaukset vahvistavat yleisen trendin maapallon magneettikentän heikkenemisestä, joista suurimmat ovat tapahtuneet pohjoisella pallonpuoliskolla.

Myös toisilla alueiilla kuten Intian valtamerellä magneettikenttä on heikentynyt tammikuusta alkaen.

Viimeisimmät mittaukset vahvistavat myös tiedon siitä, että magneettikenttä on liikkeessä pohjoisnavalta kohti Siperiaa.

Nämä muutokset perustuvat maapallon ytimestä kumpuaviin magneettisiin signaaleihin. Tulevina kuukausina tiedemiehet analysoivat dataa paljastaakseen muiden magneettilähteiden, kuten vaipan, maankuoren, merien, ionosfäärin ja magnetosfäärin vaikutuksen.

Tämä tulee tarjoamaan uutta tietoa monista sekä maansisäisistä että maan ulkopuolisista luonnonilmiöistä ja prosesseista. Sen avulla saamme paremman kuvan miksi magneettikenttä on heikkenemässä.

”Alustavat tulokset kertovat Swarmin toimivan loistavasti”, sanoi Rune Floberghagen, ESAn Swarm-tehtävän johtaja.

Artikkelin julkaissut Phys.org

Biofotonit: Ihmisen valoruumis

Tiede yhä enenevissä määrin uskoo siihen mitä ihmisen suora kokemus sanoo: me olemme muutakin kuin atomeja ja molekyylejä joista ruumiimme koostuvat, me olemme valo-olentoja. Ihmiskeho säteilee biofotoneja, niitä voidaan vapauttaa tahdonvoimalla, ja ne saattavat olla mukana DNA:n ja solutason kommunikoinnissa.

biophoton_human_body

Mikään ei ole hämmästyttävämpää kuin se erittäin epätodennäköinen seikka että me olemme olemassa. Me usein jätämme tämän seikan huomiotta, tietämättöminä siitä että jonkin olemassaolon sijaan voisi olla niinkin ettei ole yhtään mitään. Miksi universumi on olemassa, eikä vain jotain tyhjyyttä joka ei ole tietoinen yhtään mistään?

Mieti, että ihmisruumis on muodostunut valosta, ilmasta, vedestä, perusmineraaleista ja ainakin kolme miljardia vuotta vanhasta diploiditsygoottisolun tumassa sijaitsevasta informaatiosta, ja että tuossa kehossa on mahdollista olla sielu, joka ainakin yrittää ymmärtää ruumiillista ja henkistä alkuperäänsä.

Ottaen huomioon eksistentiaalisten olosuhteiden täydellisen hulluuden, ei välttämättä olekaan niin kaukaa haettua että kehomme säteilee valoa. Maallinen olemassaolomme on osittain muodostunut auringonvalosta, sillä kehomme saa, ja myös tarvitsee, jatkuvasti auringonvaloa ruoasta.

Ihmiskeho säteilee biofotoneita, jotka tunnetaan myös nimellä erittäin heikko fotoniemissio (UPE), jonka näkyvyys on tuhat kertaa silmän herkkyyttä matalampi. Vaikka emme pystykään näitä fotoneja silmillämme havaitsemaan, nämä valohiukkaset (tai aallot, riippuen miten niitä mitataan) ovat osa sähkömagneettista spektriä (380 – 780 nm) ja ovat havaittavissa modernilla laitteistolla. [1] [2]

Fyysinen ja ”mentaalinen” silmä säteilevät valoa

Silmä itsessään, joka jatkuvasti altistuu voimakkaalle silmän eri kudokset läpäisevälle taustasäteilylle, säteilee spontaania ja näkyvää valon aiheuttamaa erittäin heikkoa fotonisäteilyä. [3] On jopa esitetty hypoteesi, että näkyvä valo aiheuttaa viivästettyä bioluminesenssia altistettuun silmäkudokseen, joka tarjoaisi selityksen negatiiviselle jälkikuvalle. [4]

Nämä valonsäteet on myös liitetty aivojen energia-aineenvaihduntaan ja oksidatiiviseen stressiin nisäkkäiden aivoissa. Ja kuitenkin biofotonisäteily ei välttämättä ole sekundäärinen ilmiö. Bókkonin hypoteesi esittää, että aivojen kemiallisista prosesseista vapautuvat fotonit tuottavat biofysikaalisia kuvia näköhavainnon aikana, ja viimeaikanen tutkimus havaitsi, että kun kohteet aktiivisesti kuvittelivat valon olevan erittäin pimeässä paikassa, heidän aikeensa kasvatti merkittävästi erittäin heikon fotonisäteilyn määrää. [7] Tämä on yhtäpitävä uuden tulkinnan kanssa, jonka mukaan biofotonit eivät ole ainoastaan soluaineenvaihdunnan tuote. Pikemminkin koska biofotonien intensiteetti voi olla huomattavankin paljon suurempi solujen sisällä kuin niiden ulkopuolella, voi ihmismielelle olla mahdollista päästä käsiksi tähän energiagradienttiin biofyysisten kuvien luomisessa näköhavainnon aikana. [8]

Solumme ja DNA:mme käyttävät biofotoneja tallentaakseen ja viestiäkseen informaatiota

Ilmeisesti biofotoneja käytetään monien organismien solutasolla viestintään, joka edesauttaa kemiallista diffuusiota monta kertaluokkaa nopeampaa energian ja informaation välitystä. Vuoden 2010 julkaistussa tutkimuksessa sanotaan, että ”Solujenvälistä biofotonikommunikaatiota on havaittu kasveissa, bakteereissa, eläinten valkosoluissa ja munuaissoluissa.” [9] Tutkijat ovat kyenneet osoittamaan, että ”stimuloimalla yhdestä päästä selkärangan aistien tai liikehermosolujen juuria valon eri spektrialueilla (infrapuna, punainen, keltainen, sininen, vihreä ja valkoinen) saatiin aikaan merkittävä kasvu biofotonitoiminnassa toisessa päässä.” Tutkijat ovat tulkinneet löytönsä niin, että ”valostimulaatio voi synnyttää biofotoneita jotka liikkuvat hermokudoksissa, mahdollisesti hermojen kommunikaatiosignaaleina.”

Molekyylitasolle mentäessä myös DNA:n voidaan havaita olevan biofotonien säteilylähde. On ehdotettu, että DNA on niin riippuvainen biofotoneista, että sillä on laserinkaltaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta sen on mahdollista olla tasapainotilassa kaukana lämpötilarajasta. [10]

Teknisesti ottaen biofotonit ovat biologisen järjestelmän emittoimia alkeishiukkasia tai ei-lämpöperäisiä valokvantteja näkyvän valon ja ultraviolettisäteilyn taajuuksilla. Niiden yleisesti uskotaan olevan solujemme energia-aineenvaihdunnan aikaansaamia ”biokemiallisten reaktioiden sivutuotteena, joissa bioenergeettiset prosessit tuottavat viritettyjä molekyylejä joiden mukana on vapaita radikaaleja”. [11]

Kehon biofotonikiertokulku

Koska kehon aineenvaihdunta toimii kiertokulkuna, biofotonisäteily vaihtelee kellonajan mukaan. [12] Tutkimukset ovat kartoittaneet tiettyjä anatomisia kehon sijainteja joissa biofotonisäteily on vahvempaa ja heikompaa, riippuen vuorokaudenajasta:

Yleisesti fotonimäärien fluktuaatio kehossa oli matalampaa aamulla kuin iltapäivällä. Rintakehän ja vatsalihasten alueella säteilu oli heikointa ja tasaisinta. Pää ja kehon yläosa säteilivät eniten päivän aikana. Spektraalianalyysi matalan, keskitason ja korkean tason säteilystä oikean jalan etuosasta, otsasta ja kämmenistä osoitti suurta spontaania emissiota 470-570 nanometrin aallonpituuksilla. Kämmenen alueen osuus spontaanista emissiosta syksyllä/talvella osuu välille 420-470 nm. Viivästetyn luminesenssin spektri kädestä osoitti suurta emissiota samalla aallonpituusvälillä kuin spontaani emissio.

Tutkijat päättelivät, että ”spektridatan perustella mittauksista voidaan saada kvantitatiivista dataa yksittäisten peroksidatiivisten ja antioksidatiivisten in vivo -prosessien kulusta.”

Meditaatio ja yrtit vaikuttavat biofotonien tuotantoon

Tutkimukset ovat löytäneet eroja oksidatiivisista stressin aiheuttamista biofotoniemissioista välittäjäaineiden välillä. Meditointia harrastavilla on yleensä matalampi erittäin heikon fotonisäteilyn taso, jonka uskotaan johtuvan matalammasta vapaiden radikaalien reaktioiden määrästä kehossa. Eräässä kliinisessä tutkimuksessa transsendentaalisen meditaation harjoittajista tutkijat havaitsivat:

Alimpia UPE-intensiteetteja havaittiin kahdella koehenkilöllä jotka meditoivat säännöllisesti. Spektrianalyysi ihmisen UPE:sta viittaisi siihen, että ultraheikko säteilyemissio on todennäköisesti, ainakin osittain, heijastusta vapaiden radikaalien reaktioista elävässä organismissa. Erilaisten fysiologisten ja biokemisten muutosten on dokumentoitu seuraavan meditaatioharjoitusta, ja meditaation on päätelty vaikuttavan vapaiden radikaalien toimintaan. [13]

Tunnettu stressiä vähentävä (myös kortisolia havaittavissa olevia määriä vähentävä) yrtti, joka on myös liitetty oksidatiiviseen stressiin, on testattu kliinisesti biofotonitasojen laskemisesta ihmisillä. Kasvi tunnetaan nimellä rhodiola, ja Phyroterapeutic Research -julkaisun vuoden 2009 tutkimuksessa havaittiin, että niillä jotka käyttivät kasvia viikon ajan havaittiin merkittävä biofotoniemission lasku verrattuna kontrolliryhmään. [14]

Ihmisen iho tallentaa energiaa ja tietoa auringon valosta

Ehkäpä kaikkein tavattominta on mahdollisuus sille, että kehomme pinta sisältää soluja jotka kykenevät tehokkaasti ottamaan haltuun ultraviolettivalon energian ja informaation. Vuonna 1993 Journal of Photochemisty and Photobiology -julkaisussa nähty artikkeli, otsikoltaan ”Keinotekoisen auringonvalon aiheuttama säteilytys indusoi ultraheikkoa fotoniemissiota ihmisen ihon fibroblastissa”, paljasti että keinotekoisesta valonlähteestä peräisin oleva säteily aiheutti paljon korkeammat (10-20 kertaa suuremmat) biofotoniemissiotasot xeroderma pigmentosumia sairastavilla ihmisillä kuin normaali-ihoisilla. Tutkijat tulivat päätelmään, että ”tämän datan perusteella xeroderma pigmentosum -solut tuntuvat menettävän kykyntä tehokkaasti tallentaa ultraheikkoja fotoneja, joka viittaisi siihen että ihmissoluilla on olemassa tehokas solujenvälinen fotonikaappausmekanismi”. [15]

Tuoreemmat tutkimukset ovat myös identifioineet mitattavia eroja biofotoniemissiossa normaalien ja melanoomasolujen välillä. [16]

Human Skin and Light

In a previous article, Does Skin Pigment Act Like A Natural Solar-Panel, we explored the role of melanin in converting ultraviolet light into metabolic energy:

Melanin is capable of transforming ultraviolet light energy into heat in a process known as “ultrafast internal conversion”; more than 99.9% of the absorbed UV radiation is transformed from potentially genotoxic (DNA-damaging) ultraviolet light into harmless heat.

If melanin can convert light into heat, could it not also transform UV radiation into other biologically/metabolically useful forms of energy? This may not seem so farfetched when one considers that even gamma radiation, which is highly toxic to most forms of life, is a source of sustenance for certain types of fungi and bacteria.

The Body’s Biophoton Outputs Are Governed by Solar and Lunar Forces

It appears that modern science is only now coming to recognize the ability of the human body to receive and emit energy and information directly from the light given off from the Sun. [17]

There is also a growing realization that the Sun and Moon affect biophoton emissions through gravitational influences. Recently, biophoton emissions from wheat seedlings in Germany and Brazil were found to be synchronized transcontinentally according to rhythms associated with the lunisolar tide.[18]  In fact, the lunisolar tidal force, to which the Sun contributes 30% and the Moon 60% of the combined gravitational acceleration, has been found to regulate a number of features of plant growth upon Earth.[19]

Intention Is a Living Force of Physiology

Even human intention itself, the so-called ghost in the machine, may have an empirical basis in biophotons.

A recent commentary published in the journal Investigacion clinica titled “Evidence about the power of intention” addressed this connection:

Intention is defined as a directed thought to perform a determined action. Thoughts targeted to an end can affect inanimate objects and practically all living things from unicellular organisms to human beings. The emission of light particles (biophotons) seems to be the mechanism through which an intention produces its effects. All living organisms emit a constant current of photons as a mean to direct instantaneous nonlocal signals from one part of the body to another and to the outside world. Biophotons are stored in the intracellular DNA. When the organism is sick changes in biophotons emissions are produced. Direct intention manifests itself as an electric and magnetic energy producing an ordered flux of photons. Our intentions seem to operate as highly coherent frequencies capable of changing the molecular structure of matter. For the intention to be effective it is necessary to choose the appropriate time. In fact, living beings are mutually synchronized and to the earth and its constant changes of magnetic energy. It has been shown that the energy of thought can also alter the environment. Hypnosis, stigmata phenomena and the placebo effect can also be considered as types of intention, as instructions to the brain during a particular state of consciousness. Cases of spontaneous cures or of remote healing of extremely ill patients represent instances of an exceedingly great intention to control diseases menacing our lives. The intention to heal as well as the beliefs of the sick person on the efficacy of the healing influences promote his healing. In conclusion, studies on thought and consciousness are emerging as fundamental aspects and not as mere epiphenomena that are rapidly leading to a profound change in the paradigms of Biology and Medicine.

So there you have it. Science increasingly agrees with direct human experience: we are more than the atoms and molecules of which we are composed, but beings that emit, communicate with, and are formed from light.

Article Resources

[1] Herbert Schwabl, Herbert Klima. Spontaneous ultraweak photon emission from biological systems and the endogenous light field. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):84-9. PMID: 15947466

[2] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080

[3] Chao Wang, István Bókkon, Jiapei Dai, István Antal. Spontaneous and visible light-induced ultraweak photon emission from rat eyes. Brain Res. 2011 Jan 19 ;1369:1-9. Epub 2010 Oct 26. PMID: 21034725

[4] I Bókkon, R L P Vimal, C Wang, J Dai, V Salari, F Grass, I Antal. Visible light induced ocular delayed bioluminescence as a possible origin of negative afterimage. J Photochem Photobiol B. 2011 May 3 ;103(2):192-9. Epub 2011 Mar 23. PMID: 21463953

[5] M Kobayashi, M Takeda, T Sato, Y Yamazaki, K Kaneko, K Ito, H Kato, H Inaba. In vivo imaging of spontaneous ultraweak photon emission from a rat’s brain correlated with cerebral energy metabolism and oxidative stress. Neurosci Res. 1999 Jul;34(2):103-13. PMID: 10498336

[6] Y Kataoka, Y Cui, A Yamagata, M Niigaki, T Hirohata, N Oishi, Y Watanabe. Activity-dependent neural tissue oxidation emits intrinsic ultraweak photons. Biochem Biophys Res Commun. 2001 Jul 27;285(4):1007-11. PMID: 11467852

[7] B T Dotta, K S Saroka, M A Persinger. Increased photon emission from the head while imagining light in the dark is correlated with changes in electroencephalographic power: support for Bókkon’s biophoton hypothesis. Neurosci Lett. 2012 Apr 4 ;513(2):151-4. Epub 2012 Feb 17. PMID: 22343311

[8] I Bókkon, V Salari, J A Tuszynski, I Antal. Estimation of the number of biophotons involved in the visual perception of a single-object image: biophoton intensity can be considerably higher inside cells than outside. J Photochem Photobiol B. 2010 Sep 2 ;100(3):160-6. Epub 2010 Jun 10. PMID: 20584615

[9] Yan Sun, Chao Wang, Jiapei Dai. Biophotons as neural communication signals demonstrated by in situ biophoton autography. Photochem Photobiol Sci. 2010 Mar ;9(3):315-22. Epub 2010 Jan 21. PMID: 20221457

[10] F A Popp, W Nagl, K H Li, W Scholz, O Weingärtner, R Wolf. Biophoton emission. New evidence for coherence and DNA as source. Cell Biophys. 1984 Mar;6(1):33-52. PMID: 6204761

[11] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225

[12] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225

[13] Eduard P A Van Wijk, Heike Koch, Saskia Bosman, Roeland Van Wijk. Anatomic characterization of human ultra-weak photon emission in practitioners of transcendental meditation(TM) and control subjects. J Altern Complement Med. 2006 Jan-Feb;12(1):31-8. PMID: 16494566

[14] F W G Schutgens, P Neogi, E P A van Wijk, R van Wijk, G Wikman, F A C Wiegant. The influence of adaptogens on ultraweak biophoton emission: a pilot-experiment. Phytother Res. 2009 Aug;23(8):1103-8. PMID: 19170145

[15] H J Niggli. Artificial sunlight irradiation induces ultraweak photon emission in human skin fibroblasts. J Photochem Photobiol B. 1993 May;18(2-3):281-5. PMID: 8350193

[16] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080

[17] Janusz Slawinski. Photon emission from perturbed and dying organisms: biomedical perspectives. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):90-5. PMID: 15947467

[18] Cristiano M Gallep, Thiago A Moraes, Samuel R Dos Santos, Peter W Barlow. Coincidence of biophoton emission by wheat seedlings during simultaneous, transcontinental germination tests. Protoplasma. 2013 Jun ;250(3):793-6. Epub 2012 Sep 26. PMID: 23011402

[19] Peter W Barlow, Joachim Fisahn. Lunisolar tidal force and the growth of plant roots, and some other of its effects on plant movements. Ann Bot. 2012 Jul ;110(2):301-18. Epub 2012 Mar 20. PMID: 22437666

http://wakeup-world.com/2013/07/12/biophotons-the-human-body-emits-communicates-with-and-is-made-from-light/

Johdanto vapaan energian vallankumoukseen

Yleensä kun ihmiset kuulevat termin ”vapaa energia” (englanniksi free energy), heille tulee mielikuvia ikiliikkujista — toisin sanoen, se on typerä idea joka ei koskaan toteudu muuten kuin unissa tai elokuvissa.

Kun Pure Energy Systems Network (http://PESWiki.com) puhuu ”vapaasta energiasta”, tarkoitetaan järjestelmiä jotka keräävät luonnossa esiintyvää vapaata energiaa, eli siis sanan free merkityksessä ”ilmainen”.

Aurinkovoima on vapaata energiaa. Sinun ei tarvitse maksaa päällemme päivittäin paistavista auringonsäteistä. Tuulivoima on vapaata energiaa. Niin on myös maalämpö, aaltovoima, vuorovesivoima, merivirtavoima, vesivoima. On vain kyse turbiinin laittamisesta oikeaan paikkaan ja voilà, vapaata energiaa.

Laitteet eivät ole ilmaisia, mutta energianlähde on ilmainen. Idea onkin innovoida keinoja ottaa haltuun energia (kustannus)tehokkaasti, luotettavasti ja niin vähällä luonnon kuormittamisella kuin mahdollista.

Ei tässä olla sanomassa, että ”vapaa energia” olisi vain yksi uusi tapa kutsua perinteisiä edellämainittuja puhtaita energiamuotoja.

Syy näiden mainitsemiselle on osoittaa, että vapaan energian hyödyntäminen ei ole taikuutta. Kyse on vain siitä, että on avoinna mahdollisuuksille ja niiden toteutumiselle.

Monet vapaan energian eksoottisista genreistä nostavat niskakarvat pystyyn yliopiston professorilla, joka nopeasti tyrmää ajatuksen ”mahdottomana” tai fysiikan lakien vastaisena — niiden samojen lakien, jotka ovat olleet jatkuvan uudistamisen alaisia siitä asti kun niistä alettiin puhua. Tiede on sanonut lentämistäkin mahdottomaksi.

Syyllä, miksi muut genret luokitellaan ”roskatieteeksi”, ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan vallan ja politiikan. Korruptoituneet ihmiset luovat typeriä sääntöjä estääkseen sen, etteivät kilpailevat ideat tee niitä vanhentuneiksi.

Niin kauan kun me olemme riippuvaisia sähköverkosta ja vallassaolijoista, he voivat hallita meitä ja kohdella meitä kuin orjia.

Sillä eivät nämä ”eksoottiset” vapaan energian muodot ole ainoastaan puhtaita, monet niistä ovat myös paljon halvempia kuin nykyiset energianlähteet. Niiden käyttöönotto on järkevää niin ekologisesti kuin ekonomisestikin.

Se on valtaa kansalle.

Vapaan energian muotoja on niin ”eksoottisia” kuin ”tavallisiakin”, molempia on ainakin 25. Joten ei ole mitään yksittäistä hörhöideaa, joka olisi nostamassa päätään. On 25 täysin erilaista tutkimusalaa, joilta löytyy laitteita eri suunnitteluvaiheista ja sovellusasteista.

Sivulla Top5Energy.com voit nähdä listan vapaan energian teknologioista ja ryhmistä, jotka pääsevät todennäköisesti markkinoille aikaisimmin.

Listalta löytyy asioita kuten yliyhtenäinen sähkömagneettinen ilmiö, täysimagneettiset moottorit, ja kylmäfuusio, jonka oikeampi nimi on vähäenergiset ydinreaktiot — LENR, joka viittaa tavallista pienempään ydinreaktioiden syöte-energiaan; monet niistä ovat säteilyturvallisia.

Kuvittele jos voisit asentaa kellariisi pienen reaktorin, joka tuottaa sähkövoimaa koko taloosi, tai autoon niin ettei sinun tarvitse pysähtyä lataamaan sitä, tai kannettavaan elektroniikkaan niin ettei sinun tarvitse laittaa sähköjohtoa seinään, tai kodinkoneisiin niin etteivät ne tarvitse sähköjohtoja. Kuvittele lämpöpatteri joka ei tarvitse sähköä tai öljyä. Kaikki nämä ovat tulossa.

Kuinka nopeasti ne tulevat, se riippuu yhteiskunnasta. Tarvitseeko yhteiskunnan romahtaa ennenkuin havahdumme nykyisten tapojemme ongelmiin, vai heräämmekö ennen romahdusta ja vaihdamme suuntaa ennenkuin ajaudumme niin pitkälle?

Vapaan energia ala ei ole heikkohermoisille. Sinun täytyy olla valmis sietämään pilkkaa, joka on pääasiallinen käytetty keino aina kun nykytila pyritään kyseenalaistamaan. Sinun täytyy sietää pettymyksiä, kun asiat vievätkin paljon enemmän aikaa tai maksavat paljon enemmän kuin oltiin suunniteltu. Ja sinun täytyy kyetä pääsemään yli valheellisiksi tai vääriksi osoittautuvien asioiden tuottamista pettymyksistä. Ja ehkäpä kaikkein vaikeinta on kestää rankkoja yhteenottoja muiden alalla toimivien kanssa. He eivät ole mitään kiiltokuvapoikia, vaan susia lammasten vaatteissa. Henkilökonfliktien aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempi este kuin ulkoiset tukahduttamisyritykset.

Tukahduttamisesta puheenollen, se on suuresti liioiteltua. Kyllä, sitä tapahtuu. Mutta kiusaajat saavat valtansa pelon kautta. Jos emme pelkää, niillä ei ole mitään sanottavaa. Ja täydellinen rakkaus voittaa kaiken pelon. Joten todellakin, ongelma korjataan enemmänkin tietoisuudella kuin millään muulla.

Vallankumous kohti kestävää, rauhallista, yltäkylläistä, ja vastuullista tulevaisuutta on enemmän rohkeuden ja valistuksen kuin teknologian asia, vaikka vapaan energian teknologia näytteleekin suurta osaa tässä kaikessa.

On monia tapoja lähteä mukaan toimintaan. Kuuntele sydäntäsi ja mieltäsi, yin-yang -tasapainon mukaisesti.

Artikkelin kirjoittanut Sterling D. Allan Pure Energy Blogissa.

NASA valmistautuu kommunikoimaan ulkoavaruuden sivilisaatioiden kanssa

NASA-kuviot

”Me emme voi sanoa paljoakaan, jos edes yhtään mitään, siitä mitä nämä kuviot merkitsevät, miksi ne on hakattu kiveen tai kuka ne on luonut. Kaikista aikomuksista ja tarkoituksista, ne saattavat olla avaruusolioiden luomia.” Kun NASA kirjoittaa kirjassaan viestinnästä avaruusolioiden kanssa tuolla tavalla, kannattaisi kuunnella viestiä.

Tietenkään, tiedemiehet ja akateemikot, jotka ovat olleet mukana työstämässä Arkeologia, Antropologia ja Tähtienvälinen Kommunikaatio -nimistä Douglas A. Vakochin toimittamaa 300-sivuista teosta, eivät sano kuvioiden olevan avaruusolioiden kaivertamia. He sanovat, että koska meillä ei ole tietoa kaiverrusten alkuperästä tai merkityksestä — jotka on tehty tuhansia vuosia sitten ja joita löytyy ympäriinsä Euroopasta, Amerikasta ja Intiasta — voimme olettaa että avaruusoliot ovat luoneet ne testiksi kuvaamaan sitä mitä tulemme kohtaamaan, kun saamme oikeasti yhteyden toisen planeetan sivilisaatioon.

Kirja on vakava, syvä ja monimutkainen, mutta varsin saavutettava. Sisältö ja aihe on todella kiinnostava. Ei ainoastaan tämänkaltaisten valittujen palojen kohdalla:

Tarkastelkaamme siis uudestaan symbolisen/kielellisen kontaktin saamisen toivottavuutta maan ulkopuolisen älykkyyden kanssa. Tehtävä helpottuu kun käy läpi yhtymäkohtia pulmiin ihmiskunnan historiasta. Eräs näistä on ”kivitaide”, joka koostuu monta tuhatta vuotta sitten kiveen hakatuista muodoista ja kuvioista. Tällaisia muinaisia kivikaiverruksia löytyy monista maista […]

Me emme voi sanoa paljoakaan, jos edes yhtään mitään, siitä mitä nämä kuviot merkitsevät, miksi ne on hakattu kiveen tai kuka ne on luonut. Kaikista mahdollisista aikomuksista ja tarkoituksista ne saattavat olla avaruusolioiden luomia.

 

Epätavallisen kuppi-ja-rengas -merkityn kiven kopio Dalgarvenista, Skotlannin Pohjois-Ayrshiresta.

Laajempi konteksti

Tämä on vain pieni osa paljon suurempaa loogista päättelyketjua, joka ottaa huomioon tietomme historiallisesta ja esihistoriallisesta maapallosta, kuten myös biologian, evoluution ja fysiikan. Vakoch kirjoittaa implikaatioista käydessään läpi esimerkkiä viestinnästä avaruusolioiden kanssa. Hän käy läpi lukuisia oletuksia mahdollisista fyysisistä ja biofyysistä eroista, jotka käsitellään kappaleessa 15 otsikolla on Viestien luonnin rajoitteista kommunikoitaessa ulkoavaruuden älyjen kanssa:

 

Implikaatiot – I

Jos lukija hyväksyy nämä oletukset, silloin meidän ensimmäinen rajoitteemme mahdollisille viesteille on yksinkertainen: ei saa ajatella ”äänimaailmaa” tai musiikkia tai puhetta viestin sisältönä, kanavana tai vaikutuspiirinä. Semioottisista aiheista huolimatta (katso alla), pääsy akustiseen viestintään jäänee epävarmaksi. Lisäksi tulee olemaan tahattomia ja tahallisia suorituskykyyn liittyviä seikkoja, jotka täsmentävät äänenkäytön vaikeuksia. Äänimaailman välttely ei mielestäni tarvitse olla kiistanalaista.

Toisaalta kuvien käyttö vaikuttaisi vähintäänkin uskottavalta. Vaikka spektriyksityiskohtia ei voi pitää universaaleina, kappaleiden fyysinen sijainti asuttavien planeettojen pinnoilla on painovoiman vaikutusta (horisontin käsite voi olla universaali) ja täten monispektrikuvia voidaan hyvin pitää hyödyllisiä viesteille. Yleisemmin sanottuna, seuraukset SETI/CETI:n tarkastelusta jonkinlaisena antropologisena haasteena kaipaavat selvittämistä.

On lohduttavaa, että NASA miettii ihmisen ja avaruusolioiden välistä viestintää uusista lähtökohdista, sellaisista jotka eivät täydellisesti perustu fyysiseen planeettatutkimukseen tai eksobiologiaan, mutta joka sitoo sen nykyhetken yritykseemme ratkaista arkeologista ja antropologista menneisyyttämme. Tämä on Vakochin mukaan tämän julkaisun tarkoitus:

Tämän julkaisun kappaleet yhdistävät nasevan kritiikin ja toivon, että kritiikin taustalla oleva skeptisismi saisi vastetta. Astronomien, fyysikoiden, insinöörien ja tietojenkäsittelijöiden hallitsemalla tieteenalalla maan ulkopuolisten älyjen kanssa merkitykselliseen kommunikaatioon pääsyn tutkimus voi nostaa esiin kysymyksiä, joita fyysisten tieteiden harrastajat eivät ole aikaisemmin käsitelleet.

Nämä akateemikot kamppailevat uskomattomien haasteiden kanssa, jotka ihmiskunta kohtaa mikäli toisesta maailmasta saapuva informaatiota sisältävä signaali havaitaan. Soveltamalla nykyisen arkeologian ja antropologian tietoja, me voimme paremmin valmistautua kontaktiin ulkoavaruuden sivilisaation kanssa mikäli sellainen päivä koskaan tulee.

Kirjan voi ladata Kindleen, yleisenä e-kirjana tai PDF-muodossa.

Artikkelin julkaissut Sploid.

Tiedemiehet kongressille: ”Me löydämme elämää ulkoavaruudesta vielä omana elinaikanamme”

Ihmiset ovat pitkään ihmetelleet olemmeko yksin universumissa. SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) -instituutin tiedemiesten mukaan kysymykseen tullaan löytämään vastaus lähitulevaisuudessa.

”Ei ole todistettu että elämää olisi maapallon ulkopuolella” sanoi Seth Shostak, vanhempi SETI:n astronomi parlamentin tiede-, avaruus- ja teknologiakomitean kuulustelussa toukokuun 21. päivä. ”Minusta tilanne tulee muuttumaan jokaisen meidän tässä huoneessa olevan elinaikana.”

Tiedemiehet etsivät elämää maapallon ulkopuolelta kolmella eri tavalla.

Ensimmäinen metodi etsii mikrobeja tai niiden jäännöksiä ulkoavaruudesta. Tutkimuksissa käytetään Marsin robotteja Curiosity ja Opportunity, jotka tällä hetkellä etsivät Punaiselta Planeetalta merkkejä siitä että siellä joskus olisi voitu asua.

Paikalliset asuttavat maailmat

Mutta Mars ei ole ainoa kohde aurinkokunnassamme. Shostakin mukaan ”on ainakin puolisen tusinaa muuta maailmaa” maapallon lähistössä joissa mahdollisesti voisi olla elämää.

Jupiterin jäisillä kuilla Europa ja Ganymede on maanpinnan alaisia meriä, ja Saturnuksen suurimmalla kuulla Titanilla on suuria metaanijärviä, jotka kaikki voivat sisältää elämää.

Toinen tekniikka etsii toisten tähtijärjestelmien planeettojen ilmakehistä hapen, metaanin tai muiden kaasujen jäämiä, jotka voisivat olla biologisten prosessien seurausta. Kun havaittu planeetta liikkuu maapallon ja sen oman aurinkonsa välistä, tarpeeksi paksu ilmakehä on mahdollista havaita.

Shostakin mukaan nämä metodit tulevat tuottamaan tuloksia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Kolmas tapa etsii ei ainoastaan elämää, vaan myös älyllistä elämää, projekti jota SETI johtaa. Käymällä läpi avaruussignaaleja SETI toivoo löytävänsä tahallisia tai satunnaisia lähetyksiä ulkoavaruuden sivilisaatioilta.

Näiden ohjelmien onnistumistodennäköisyyden määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta Shostak sanoi että parhaan arvion mukaan järkeenkäypä onnistumistodennäköisyys saataisiin tarkastelemalla muutamaa miljoonaa tähtijärjestelmää. Tähän asti SETI on tarkastellut alle yhtä prosenttia noista tähtijärjestelmistä. Kuitenkin Shostak odottaa numeron nouseva tekniikan kehittyessä.

”Ottaen huomioon teknologian ennustetun kehittymisen, muutaman miljoonan tähtijärjestelmän tarkastelu voidaan suorittaa 20 vuodessa”, hän sanoi.

”Kuhisee… elämää”

NASAn Kepler-teleskooppi on paljastanut galaksimme olevan täynnä planeettoja. Jokaisella 4 miljardilla galaksimme tähdellä on keskimäärin 1.6 planeettaa kiertolaisena, ja yksi viidestä planeetasta on todennäköisesti ”maan serkku”. Tämä tarkoittaa, että kymmenet miljardit planeetat ovat mahdollisesti asuttavia pelkästään Linnunradalla.

”Jos tämä on ainoa planeetta jolla on ei ainoastaan elämää, vaan myös älykästä elämää, se olisi erittäin epätavallista”, Shostak sanoi.

Maapallolla elämä kehittyi ensimmäisen miljardin vuoden aikana sen 4,5 miljardin vuoden historiassa. Elämän nopea kehitys viittaa siihenm että se voi kehittyä nopeasti myös muualla, joka voi johtaa elämän ylenpalttiseen esiintymiseen galaksimme planeetoilla.

”Epäilen että universumi kuhisee mikrobielämää”, sanoi komitealle Dan Wethimer, Berkeleyn yliopiston SETI-tutkimuskeskuksen johtaja.

Kuinka paljon tuosta elämästä on älyllistä on jo täysin toinen kysymys.

Toisaalta, vaikka elämä nousi maapallolla aikaisessa vaiheessa, monimutkaiset — ja siten älykkäät — elämänmuodot kestävät kauemmin kehittyä.

”Tämä paikka on ollut elämän kyllästämä, lähes alusta lähtien, sen havaitsemiseen on tarvittu mikroskooppi”, Shostak sanoi.

Werthimer muistutti, että älyllinen elämä on kehittynyt useissa lajeissa maapallolla. Hän ehdotti, että jotkin planeetat kehittävät valintapaineita jotka ohjaavat evoluutiota kohti toisenlaisia ominaisuuksia. Yhdellä planeetalla voi elämän nopea kehittyminen olla erittäin hyödyllistä, kun taas toisella sen mahdollisesti täytyy olla vahva selviytyäkseen.

”Luulenpa että joillain planeetoilla universumissa on hyödyksi olla älykäs”, Werthimer sanoi.

 

Artikkelin alunperin julkaissut Space.com.

Lähettääkö 13 tuhatta vuotta vanha maata kiertävä satelliitti kaikusignaaleja?

Eräät tahot väittävät, että Nikola Teslan vuonna 1899 poimimien radiosignaalien ja pitkään viivästyneiden kaikusignaalien välillä (jotka poimittiin 1920-luvulla Oslossa) on yhteys. Tesla uskoi, että hänen vastaanottamansa signaalit ovat ulkoavaruudesta. Ilmiön nk. ”satelliittiselitys” on peräisin vuodelta 1954, kun päivälehdet, mm. Saint Louis Dispatch ja San Francisco Examiner, julkaisivat juttuja Donald Keyhoesta, joka näiden mukaan oli sanonut USA:n ilmavoimien raportoineen löytäneensä kaksi maata kiertävää satelliittia. Tuohon vuoteen mennessä yhtään ihmisen tekemää satelliittia ei oltu vielä koskaan laukaistu avaruuteen.

Helmikuussa 1960 julkaistiin lisää raportteja, joissa todettiin USA:n laivaston havainneen tumman ja tärisevän kappaleen kiertävän maata 79°:lla leveysasteella, jonka kierrosaika oli 104,5 minuuttia. Sen kiertorata oli myös erittäin epäkesko, jonka pituussuuntainen huippukohta on 1728 kilometrin päässä ja leveys vain 216 kilometrin päässä. Tuolloin laivasto seurasi Discoverer VIII -satelliitin laukaisussa irronnutta kuorenpalasta, jolla oli samanlainen kiertorata.

Vuonna 1973 skotlantilainen kirjailija Duncan Lunan analysoi norjalaisten radiotutkijoiden dataa, ja hän tuli siihen tulokseen että ne osoittivat tähtikartalla Epsilon Boötikseen, Boöteksen tähdistön kaksoistähteen. Lunanin hypoteesi oli, että signaaleja lähetettiin 12,600 vuotta vanhasta maata ympäröivästä kohteesta, joka sijoittuu maapallon erääseen Lagrangen pisteeseen.

Duncan Lunan on sanoutunut irti Mustan Ritarin jupakasta. Hän  ei ole ammattiastronomi, ei radioamatööri eikä professori. Duncanin analysoima data 1920-luvulta oli ilmeisesti virheellistä, mutta hän on julkaissut aiheesta spekulatiivisen analyysin nimellä Children from the Sky.

1950-luvulla Clyde Tombaugh, Pluto-planeetan löytäjä, oletettavasti löysi maata kiertävän satelliitin jota ei aikaisemmin ollut tunnettu. Tombaugh tutki luonnollisia kiertolaisia 1950-luvun alkupuolella käyttäen Baker-Nunn -seurantakameroita, jotka olivat kaikkein kehittyneimpiä tuohon aikaan. Lopputulos oli, että kuu poislukien maata ei kierrä mikään pesäpalloa isompi. Jos näin olisi ollut, olisi se löytynyt lähempää L1-pistettä maan ja kuun välissä.

Viimeisin ja eniten viitattu todiste mysteerisatelliitista on vuodelta 1998. Tällöin avaruussukkula Orbiter Endeavour valokuvasi tunnistamattoman esineen matalalla kiertoradalla. Näitä kuvia käytetään vankimpana todistusaineistona satelliitin olemassaolosta. Kuitenkin kuvien tarkempi analyysi viittaa enemmänkin avaruusromuun kuin satelliittiin. Selityksenä pidetään venäläisen avaruusmoduulin lämpösuojaa. Venäläisillä oli tuolloin kiertoradalla Zarya-moduuli, joka oli tarkoitus kytkeä amerikkalaisten asemaan. Robottikäsi ei kuitenkaan saanut kunnon otetta moduulista ja useita osia siitä liukui pois.

Endeavourin miehistön havainnoista otettiin valokuvia. Näitä kuvia analysoivat ihmiset ovat väittäneet, että kyseessä voisi olla Pakal-alus, oletettu Maya-avaruusalus, josta on kirjoittanut mm. Erich von Däniken.

”Musta Ritari”-nimellä tunnettu satelliitti väitteiden mukaan kiertää maata lähellä sen napoja, ja ufologien sekä muiden asiaan perehtyneiden uskomusten mukaan satelliitti on 13 tuhatta vuotta vanha ja peräisin maan ulkopuolelta.

Myös elämää ulkoavaruudesta etsivä SETI-projekti kirjoitti vuonna 1999 otsikolla ”Lähettävätkö tuntemattomat luotaimet kaikusignaaleja?

 

Satelliittitarina on innoittanut kuitenkin vetämään yhtäläisyysmerkkejä muualle. Philip K. Dickin kirja VALIS gnostilaisine eksegeeseineen, jossa avaruudesta lähetetty signaali vastaanotetaan omaelämänkerrallisessa scifi-tarinassa suoraan kirjailijan aivoihin, on varsin sopiva hengentuotos luettavaksi jos aiheesta on kiinnostunut.

The Black Knight from Space – Inspiroivalla otsikolla varustettu hyvä haastattelu.

Alien Artifacts in the Solar System – Artikkeli kuvaa useamman omituisen tapahtuman, mukaanlukien Mustan Ritarin. Mainintaa myös Bracewellin luotaimista.

ASTRA and SETI – Duncan Lunanin kirjoittama esittely.

ET Radio Signals – Enemmän tietoa vuoden 1927-28 tapahtumista.

Phildickian Gnosticism – Philip K. Dickin osallistuminen tapahtumiin.

3000 huonetta hieroglyfeja: Muinainen maanalainen labyrintti löydetty Egyptistä

Arabiankielen sana mataha tarkoittaa labyrinttia. Näin nimetty tutkimusmatka vuonna 2008 tutki Egyptin Hawarassa olevaa maanalaista labyrinttia.

Monet klassiset kirjailijat, kuten Herodotos ja Strabo, ovat kuvanneet kolossaalisia temppeleitä, joiden sanotaan sisältävän 3000 huonetta täynnä hieroglyfejä ja maalauksia.

Belgian egyptintutkijat luotasivat Hawaran hiekkamaastoa korkealla teknologialla ja he löysivät legendaarisen kadonneen rakennelman, joka hautautui hiekan alle kaksi vuosituhatta sitten.

Labyrintti sijaitsee etelään Amenemhat III:n pyramidista. Pyramidi on 58 metriä korkea ja sen sivut ovat 100 metriä pitkät. Labyrintin pohjan uskotaan muodostuvan suuren pyramidin vastapuolella sijaitsevasta hautatempplelistä.

Ecuadorin ”Jättiläisten Kadonneen Kaupungin” tilanteesta

Vuonna 2012 tiimi tutkijoita ja tutkimusmatkailijoita löysi muinaisen pyramidikompleksin Ecuadorin Amatsonin viidakon kaukaiselta alueelta, joka kansainvälisesti tai edes kotimaassa on vähän tunnettu. Bruce Fenton, kirjailija ja tutkija, uskoo kompleksin olevan ”Jättiläisten Kadonnut Kaupunki”, joka on saanut nimensä alueen lähistöltä löydettyjen jättikokoisten työkalujen sekä paikallisten legendojen mukaan, jotka kertovat joskus muinoin alueella asuneista jättiläiskokoisista ihmisistä.
Löydetyllä paikalla on yksi erittäin suurikokoinen pyramidirakennelma, noin 80 metriä leveä ja 80 metriä korkea, jossa on todella jyrkästi kohoavat seinämät. Tämä rakennelma on tehty sadoista kivenjärkäleistä, joista kukin painaa keskimäärin 2 tonnia. Suuren kukkulan laella on tasainen alue, josta on löydetty useita jäännöksiä. ”Se näyttää kivetyltä seinältä, muinaiselta kadulta tai torilta, joka on 60 asteen kulmassa, ehkäpä jonkin suuren rakennelman katolta. Monet kivet ovat täydellisen linjassa, niillä on terävät reunat ja ne näyttävät ihmisten työstämiltä” sanoi Duverneuil, joka kävi tutkimusmatkalla alueella huhti- ja toukokuussa 2013.
Kivien välissä oli kovaa sidosainetta, kuten sementtiä tai betonia, tai kivettynyttä materiaalia. Hujanhajan ympärillä on monia savi- ja kiviesineitä. Monet näistä esineistä näyttävät olevan kivityökaluja, joista jotkut ovat erittäin suuria ja painavia ja olisivat tavallisen kokoisen ihmisen erittäin vaikeata käyttää millään käytännöllisellä tavalla.

 

Työkalujen koko sai Fentonin epäilemään että kyseessä on legendaarinen jättiläisten kaupunki, joka on hyvin tunnettu Amatsonin alueen legendoissa ja taruissa. Sellaiset paikat kylvävät pelkoa Ecuadorin alkuperäisväestön keskuuteen, sillä niiden uskotaan olevan joko henkien tai tämän maailman ulkopuolelta tulleiden olentojen suojelemia. Paikallislegendat kertovat jättiläisihmisistä jotka elivät historian lehdille unohdetuissa kaupungeissa. Itseasiassa jättiläiskokoisia ihmisen luita on löydetty alueella sijaitsevista luolista — kuten myös muualta Ecuadorista.
Ecuadorin hallitus sai tiedon löydöstä ja myöhemmin vuonna 2013 kulttuuriministeriö järjesti kohteeseen tutkimusmatkan. Ryhmässä oli ministeriön edustajia, arkeologeja ja tutkijoita. Surullista mutta ehkä ei niin yllättävää, että hallituksen ryhmän päätelmissä todettiin alueen olevan luonnonmuodostelma eikä ihmisten tekemä, joka samalla sulkee pois kaiken hallituksen rahoittaman tutkimustoiminnan sekä alueen suojelun.

Fenton ja hänen kollegansa kiistävät päätelmän, että kohde on luonnonmuodostelma, osoittaen neliskanttisia kivenjärkäleitä, sidosainetta kivien välissä, kivityön tarkkuutta ja kohteesta löydettyjä kivityökaluja, kuten myös suuria määriä ympyränmuotoisia kiviä joihin on hakattu keskelle reikä.

”Ei ole epäilystäkään siitä että meillä on käsillä ihmisasutuksen jäännökset erittäin muinaiselta aikakaudelta” kirjoittaa Fenton verkkosivullaan Earth4all. ”Mitä meidän nyt tulee tehdä on antaa omien alojensa asiantuntijoiden testata, päivätä ja tutkia kerätyt näytteet.” Fenton ja hänen kollegansa toivovat myös saavansa perustettua museon lähikylään jossa esineitä voidaan säilyttää turvallisesti ja näyttää tutkijoille sekä yleisölle. Tähän tarkoitukseen he keräävät varoja tulevaa museota ja jatkotutkimuksia varten.

Alunperin julkaissut UFO mania.

Uskomaton löytö: Nooan arkki löydetty!

Vuonna 1959 Turkin armeijan kapteeni Llhan Durupinar löysi ouon muodostelman tutkiessaan maansa ilmakuvia. Tämä muodostelma, suurempi kuin jalkapallokenttä, erottui kivisestä ja karusta maastosta noin 1900 metrin korkeudessa Turkin ja Iranin välisellä rajalla.

Kapteeni Durupinar tunsi Raamatun kertomuksen arkista ja että tämän sijainti on liitetty Ararat-vuoreen Turkissa, mutta hän oli haluton tekemään hätäisiä johtopäätelmiä. Alue oli erittäin kaukainen, kuitenkin siellä asui ihmisiä pienissä kylissä. Näin oudosta esiintymästä ei ollut aikaisempia havaintoja. Niinpä hän lähetti negatiivikuvan eteenpäin tunnetulle ilmakuvauksen asiantuntijalle, tohtori Brandenburgerille, Ohio State Universityyn.

Brandenburger oli vastuussa Kuuban ohjustukikohtien löytämisestä tiedustelukuvista Kennedyn aikana, ja tarkasti tutkittuaan kuvia hän päätteli: ”Minulla ei ole epäilystäkään siitä etteikö tämä olisi alus. Koko urani aikana en ole koskaan nähnyt tällaista kohdetta stereokuvassa”.

Vuonna 1960 ylläoleva kuva julkaistiin LIFE-lehdessä otsikolla ”Nooan Arkki?”. Samana vuonna ryhmä amerikkalaisia liittyi kapteeni Durupinarin seurueeseen puoleksitoista päiväksi. He odottivat löytävänsä jäännöksiä maanpinnasta tai jotakin joka liittyisi epäilemättä jonkinlaiseen alukseen. He tekivät joitakin kaivauksia alueella, mutta eivät löytäneet mitään ratkaisevaa ja ilmoittivat innokkaasti odottavalle muulle maailmalle että kyseessä näyttäisi olevan luonnollinen maanmuodostelma.

Suurin osa globaalista mediasta käänsi päänsä pois ja aiheen kiinnostus laantui.

Vuonna 1977 Ron Wyatt vieraili löytöpaikalla. Saatuaan virallisen luvan Ron ja muut tutkivat paikkaa yksityiskohtaisemmin usean vuoden ajan. He käyttivät metallinpaljastimia, maanpinnan kaikuluotausta ja kemiallisia analyyseja — oikeaa tiedettä — ja heidän löytönsä olivat häkellyttäviä. Todisteet olivat kiistämättömät. Tämä oli Nooan arkki.

 

1. Visuaaliset todisteet

Ensimmäiseksi oli tarkasteltava muodostelmaa ja otettava siitä mitat. Muoto muistutti aluksen runkoa. Toinen pääty oli kärkevä kuten voisi odottaa keulalta (alemmassa kuvassa D) ja vastakkainen pääty oli tasainen kuten perä. Etäisyys keulasta perään oli 157 metriä, tai tarkalleen 300 egyptiläistä kyynärää. Keskimääräinen leveys oli 50 kyynärää. Nämä olivat tarkat Raamatussa annetut mitat.

Tyyrpuurin puolella (oikealla) lähellä perää oli neljä pystysuuntaista pullistumaa jotka nousivat mudasta (B), tasaisin välein, jotka määritettiin aluksen rungon ”kylkipuiksi” (katso kuva alla). Näiden vastakkaisella puolella paapuurissa oli yksittäinen kylkipuu (A) joka nousee mudasta. Voit nähdä sen kaareutuvan muodon erittäin selvästi. Sen ympärillä on lisää kylkipuita, suurimmaksi osaksi mutaan hautautuneena, mutta näkyvillä kun tarkastellaan lähemmin.

On muistettava, että jos tämä on oikeasti Nooan arkki, se on uskomattoman vanha. Puu on jo kivettynyt. Orgaanisen materiaalin on korvannut maan mineraalit. Vain alkuperäisen puun muodot ovat jäljellä. Ehkäpä siksi vuoden 1960 tutkimusmatka oli pettymys. He odottivat löytävänsä ja tuovansa takaisin kauan sitten kuluneita puupaloja.

Mudan keskellä oleva oleva muodostelman asennosta voidaan päätellä että esine on valunut enemmän kuin mailin alaspäin sen alkuperäiseltä sijainnilta. Geologit uskovat että se alunperin oli yli 300 metriä korkeammalla vuorenrinteellä ja kovettuneen mudan peittämänä. He ajattelevat, että vuoden 1948 maanjäristys rikkoi mudan ja paljasti rakenteen. Tämä on varmistettu ympärillä asuvien kyläläisten tarinoista, jotka kertovat sen ”yhtäkkisestä katoamisesta” tuona aikana.

Raamatun kertomukset arkista kuvaavat sen olevan jopa kuusikerroksinen. Oletettu arkin muoto on yhtenevä mudan keskellä olevan pullistuman (C) kanssa. Kuten kohta huomaamme, tutkahavainnot rakenteesta viittaisivat siihen, että pullistuma on romahtaneiden kerrosten jäljiltä jääneitä pirstaleita.

Vaikka suurin osa ihmisistä ajattelee arkin olevan neliskulmainen, se pätee vain yläkansiin. Rungon pitkulainen muoto on tarpeen, jotta suuri alus voisi pysyä vakaana vedessä ja selviytyä valtaisista vesistä.

 

2. Maanpinnan kaikuluotaus

Ihmissilmän tarvitsee nähdä heijastunutta valoa tunnistaakseen esineen. Jotta voisimme nähdä maansisään, tiedemiehet käyttävät mikroaaltoja jotka läpäisevät maanpinnan ja heijastuvat takaisin kun ne osuvat johonkin kiinteään. Tätä tekniikkaa yleisesti käytetään etsimään mineraaleja ja öljyä. Sitä kutsutaan GPR-luotaukseksi (Ground Penetrating Radar), laite joka on tehty lähetinantennista ja joka kuuntelee kaikua ja tulostaa sen paperille. Kaiun heijastusviiveestä ja -voimakkuudesta voidaan päätellä kuinka kiinteä ja millä etäisyydellä esineet ovat maanpinnan sisässä.

 

Geologien tiimi ei luodannut koko esinettä. Sen sijaan he merkitsivät keltaisella teipillä viivoja jotka läpäisivät esineen. Sen jälkeen he vetivät noin ruohonleikkurin kokoista antennia viivojen päällä ja tarkkailivat paperitulostimen ulostuloa. Kun he törmäsivät vahvaan ”osumaan” — mikä tarkoitti että maan alla oli jotain kiinteää — he merkitsivät sen sijainnin teipille (ylhäällä). Myöhemmin kun he tekivät kohteesta kartan, teippi ja ”osumien” sijainti kertoi heille että mudan alla tosiaan onkin rakenne.

”Tämä data ei edusta luonnollista geologiaa. Nämä ovat ihmisen tekemiä rakennelmia. Nämä heijastukset vaikuttavat liian toistuvilta… liian toistuvilta ollakseen tämäntyyppisen alueen luonnollisia satunnaisesiintymiä.” — Ron Wyatt SIR-kuvausryhmästä

 

Tutkahavainnot paljastivat rakenteen (yllä) mudan alta. Symmetria ja näiden esineiden looginen sijoittelu osoittaa että tämä on erehtymättömästi ihmiskätten työtä, todennäköisimmin Nooan arkki.

 

3. Arkista löydettyjä jäännöksiä

GPR:a käyttäen Ron Wyatt löysi avoimen syvännön tyyrpuurin puolelta. Hän käytti poraa ottaakseen näytteitä syvännöstä ja löysi useita kiinnostavia esineitä. Alla voit nähdä jäännöksiä jotka lähetettiin laboratorioon analysoitavaksi. Vasemmalla on porausreikä (alla), jonka vieressä oikealla on kivettyneeksi eläimen ulosteeksi osoittautunut löytö, tämän vieressä kivettynyt sarvikruunu ja viimeiseksi kissankarvaa.

 Vieläkin ihmeellisempiä löytöjä tehtiin

Ehkäpä merkittävin löytö arkin jäännöksistä on pala kivettynyttä puuta. Kun se löydettiin ensimmäisen kerran, se vaikutti olevan suuri tukitanko. Mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olevan kolme lankunpalaa, jotka oli laminoitu yhteen jonkinlaisella orgaanisella liimalla! Tämä on sama tekniikka jota käytetään nykyaikaisessa vanerissa. Laminointi tekee puun kokonaisvahvuuden paljon suuremmaksi kuin yksittäisten palojen ykdistetty vahvuus. Tämä viittaa rakennusosaamiseen, joka on paljon edistyneempää kuin olemme tienneet tuona aikana muinaisessa maailmassa olleen.

Tarkastelu paljastaa liiman valuneen kerroksista. Puun ulkopuoli näyttää olevan kerrostettu bitumilla.

Knoxvillessa sijaitsevan Galbraith Labsin testien mukaan näytteet sisälsivät yli 0.7% orgaanista hiiltä, yhdenmukaisesti puun fossiloitumisen kanssa. Näyte oli ollut joskus elävää ainesta.

Vielä yllättävämpää on laboratorioanalyysien tulos, että kivettynyt puu sisältää hiiltä, joka osoittaa sen olleen joskus puuta, mutta että siinä oli myös rautanauloja (ylhäällä oikealla)!

Me haluaisimme kuvitella että ihmiskunta kehittyi tiettyjen perättäisten ajanjaksojen johdosta, joiden mukaan on nimetty kyseisen ajanjakson vallitseva teknologia. Meillä on kivikausi (milloin ihmiset käyttivät kivityökaluja), pronssikausi (jolloin metalleja yhdisteltiin ja lämmitettiin työkalujen ja kotitaloustarvikkeiden valmistuksessa) ja viimeisenä meillä on rautakausi (jolloin esineitä valmistettiin raudasta ja teräksestä lämmittämällä ja lisäämällä niihin aineita, kuten hiiltä, jotka tekivät ne kestävämmiksi). Rautakausi on yleisesti sijoitettu ajalle 1200-1000 eKr, kuitenkin meillä on rautanauloja tässä uskomattoman vanhassa rakenteessa.

Mutta odota vain… on vielä lisää!

Yllättävin löytö tehtiin herkillä metallinpaljastimilla. Tiimi löysi useita vahvoja ”osumia”, jotka ylöskaivettuina paljastivat suuret kiekonmuotoiset niitit. Yksinkertaisesta metallihavainnosta oli mahdollista nähdä minne niitti oli naulattu kun se oltiin työnnetty reikään (alla).

Jos se että niittejä käytettiin muinaisissa rakennelmissa ei vakuuta sinua, tämä varmasti tekee niin.

Nittien valmistamiseen käytetyn metallin analyysi paljasti että ne olivat seos rautaa (8,38%), alumiinia (8,35%) ja titaania (1,59%). On syytä muistaa, että nämä metallijäämät ovat selvinneet kivettymisestä ja eivät siten paljasta alkuperäisen metallin tarkkaa koostumusta (katso Galbraith Labsin raportti).

Me tiedämme, että alumiini otettiin mukaan metalliseokseen koska sitä ei esiinny metallisessa muodossa luonnossa. Tämä viittaaerittäin edistyneeseen metallurgian- ja insinöörintaitoon. Rauta-alumiiniseoksen ominaisuuksia on tutkittu Venäjän Kemiajulkaisussa (2005) ja se paljastaa, että seos muodostaa ohuen alumiinioksidikalvon joka suojaa materiaalia korroosiolta ja ruosteelta. Titaanin lisäys antaa seokselle lujuutta. Tämä on ilmeisesti toiminut. Niitit ovat selvinneet muinaishistorian ajoilta asti!

Artikkeli alunperin julkaistu Before Its Newsissa.