Aihearkisto: Tiede

Tiedeartikkelit: astrofysiikka, astrobiologia, eksobiologia, jne.

Analyytikko kysyy: Miten avaruusolennot ajattelevat?

Jos E.T. viimeinkin soittaa, on tärkeää ei ainoastaan ymmärtää viestin sisältö, mutta myös miksi se lähetetään. Tämä vaatii avaruusolentojen sosiaalisen käyttäytymisen ymmärtämistä, jota sosiologia tutkii.

”Me valitamme kuinka tiedämme avaruusolennoista niin vähän yleensä, ja vaikka sosiologia onkin mianittu Draken yhtälössä, sitä on yleensä pidetty vaikeimpana kohtana käsitellä” sanoo Morris Jones, itsenäinen avaruusanalyytikko.

Draken yhtälö on joukko muuttujia joita Frank Drake käytti estimoimaan kuinka monta älykästä ja viestivää sivilisaatiota universumista löytyy. Puhuessaan International Astronautical Congressissa keskiviikkona 1.10.2014 Jones huomautti, että suurin osa avaruusolentojen kommunikaatiotutkimuksesta keskittyy perusasioihin — kuinka ne siirtävät viestejä, mistä etsiä niitä ja voimmeko kuulla niitä. Mutta jos haluamme täysin ymmärtää viestin, meidän täytyy ymmärtää kuinka heidän yhteiskuntansa toimii.

avaruusolio, avaruusolento, ufo, juhan af grann, eksopolitiikka, avaruus, fysiikka, ufohavainto, ufo havainto

Kuinka yhteiskunta toimii on osittain biologian funktio, Jones lataa. Jos ihmiset haluavat sisällyttää koneälyn ruumiiseensa, olisi järkevää olettaa yhteiskunnan muuttuvan sen takia. ”Koneyhteiskunta on täysin erilainen sosiologia ja sitä emme voi ennustaa”, Jones sanoi. Ulkoavaruuden sivilisaatio saattaa käyttää koneita, huumeita, geenitekniikkaa tai kirurgiaa muuttamaan perusluontoaan (jotain mitä ihmisetkin tekevät).

Luokkajärjestelmät saattavat olla myös käytössä. Lauma- ja parvisosiologia kertoo kuinka eläimet käyttäytyvät. Kyyhkyt esimerkiksi kerääntyvät yhteen suojautuakseen vaaroilta. Hyönteismaailmassa muurahaiset syntyvät tiettyihin psykologisiin rooleihin jotka valmentavat heitä eri tehtäviin — kuten kuningatas joka on toisten pesän muurahaisten äiti. Nämä yhteiskunnat ovat vaikeasti ennustettavia, mutta vielä kiinnostavampia ovat ne jotka ovat vaikeita ekstrapoloida ihmiskokemuksen tai havainnoinnin perusteella. Jonesia kiinnostaa erityisesti kryptososiologia. Se on konsepti joka spekuloi kuinka avaruuden sivilisaatiot käyttäytyvät, koska meillä ei vielä ole kykyä ennustaa mihin ne pystyvät.

Tämä on se missä vaara piilee, Jones sanoo: on mahdollista tehdä mihinkään perustumattomia oletuksia joita ei voida testata tieteellisesti. ”Jos ajattelumme on liian villiä se saattaa degeneroitua lohikäärmeiksi ja yksisarvisiksi, ja muuttua pseudotieteeksi. Jossain kohtaa täytyy olla… järjen ja todisteiden viitekehys.” Tässä kohtaa Jones kehoittaa käyttämään systeemiteoriaa joka voisi tehdä jokaisesta systeemistä konsistentin itsensä kanssa. Jos systeemi on ristiriidassa itsensä kanssa, se katoaa — kuten muinaiset sivilisaatiot tekivät.

Vaikka emme yksityiskohtaisesti käsitelleetkään sitä mitä nämä systeemit ovat — niiden ennustaminen voi olla vaikeaa, hän sanoo. Jones esittää, että voi olla vaikeaa todella tietää maan ulkopuolisen sivilisaation sosiologiasta kun emme tiedä mitään niitten biologiasta, ainoastaan omastamme.

 

Artikkelin julkaissut Universe Today.

 

Harvardin professori avaruusolentojen löytämisen metodeista

Lähes jokaisena kirkkaana iltana Avi Loeb, Harvardin astronomian laitoksen johtaja, astuu porstuaansa ja katsoo Linnunrataa. Kirkkaat tähdet voivat olla suurten avaruusalusten valoja.

Avi Loeb, Harvardin astronomian laitoksen johtaja

Takaisin sisällä Loeb kertoo vaimolleen mitä on nähnyt. Vaimo sanoo hänelle että olisi OK jos mies lähtee avaruusolentojen matkaan — tietyin ehdoin.

”Jos siellä on avaruusolento, varmista vain että ne jättävät auton avaimet minulle”, Loebin vaimo sanoo. ”Ja älä herätä koiraa takapihalla”. Miten voimme saada selvyyden onko universumi täynnä elämää? Mitä työkaluja tutkimuksessa on mahdollista käyttää?

Loeb, Frank B. Baird Jr. -tiedeprofessori ja Institute for Theory and Computationin johtaja, otti kantaa näihin kysymyksiin tiedekeskuksessa pitämässään tunninmittaisessa puheessa otsikolla ”Kaukana Maapallosta Olevan Primitiivisen ja Älykkään Elämän  Etsimisen Uudet Metodit”. Puhe oli viimeisin kuukausittaisessa sarjassa joka tuo yhteen kansalaiset ja tieteentutkimuksen uusimmat kuulumiset. Mallinckrodt Fysiikan Professori Melissa Franklin  toimi keskustelun vetäjänä. Kysymys siitä olemmeko yksin voi mahdollisesti muokata kaikkia elämänaloja, ja sillä on seurauksia biologiassa, historiassa, lingvistiikassa, politiikassa ja monella muulla alalla.

Uskonnolliset uskomuksemme haastettaisiin.

Monet tiedemiehet olettavat että maapallo on biologisen universumin keskipiste ja että muut galaksit ovat elämättömiä, mutta oletukset haittaavat tutkimusta, Loeb on havainnut. ”Oli joskus yleistietoa että raskaat kappaleet putoavat nopeammin kuin kevyet”, hän sanoo. ”Meidän tulisi yksinkertaisesti tarkistaa oletuksemme eikä vain tehdä niitä, erityisesti älykkään elämän etsimisessä.”

Eräs sellainen oletus: kappaleet Kuiperin vyöllä, aurinkokunnan alueella Neptunuksen kiertoradan takana, emittoivat luonnollista valoa joka heijastuu auringosta. Se voi olla keinotekoista valoa, Loeb sanoo. Loebin mukaan Tokion kokoinen kaupunki voi säteillä valoa joka näkyy tuolta etäisyydeltä — jos etsisimme sitä.

Valo voisi olla avainasemassa elämän havaitsemisessa aurinkokunnan ulkopuolelta, Loeb sanoo. Planeetat ovat asuttavia alueita, oikealla etäisyydellä tähdestä jotta niillä on oikea lämpötila veden nestemuodolle. Voimakkaita teleskooppeja käyttävien tiedemiesten tulisi kyetä havaitsemaan tähden valo planeetan ilmakehästä jotta he voisivat havaita todisteita hapesta ja metaanista, Loeb sanoo.

Sellaiset teleskoopit ovat jo löytäneet havaintokandidaatteja. Syväavaruuden Kepler-satelliitti on löytänyt 3500 objektia. Mutta Loeb sanoo että Hubble-avaruusteleskoopin jälkeläinen, James Webb -avaruusteleskooppi, joka on tarkoitus laukaista 2018, tulee olemaan vielä tehokkaampi tutkimusväline.

”Jos me haluamme havaita biologisia elämän molekyylejä avaruudessa ensi vuosikymmenellä, tämä on paras instrumentti”, hän sanoo.

On myös olemassa matalataajuisia observatorioita jotka pyrkivät salakuuntelemaan radiosignaaleita ulkoavaruuden sivilisaatioiden havaitsemiseksi (samalla kun signaalimme sinkoutuvat avaruuteen jotta muut voisivat ne havaita). Mikä tekisimme jos havaitsisimme sellaisen signaalin ja saisimme yhteyden sivilisaatioon joka on miljardeja vuosia meitä vanhempi?

”Voisimme kysyä ’mikä on pimeän aineen ja pimeän energian luonne?'”, Loeb sanoo. ”Mutta se tuntuisi samalta kuin lunttaaminen kokeessa.”

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Paracasin pidennetyt kallot paljastavat: ei mikään tunnettu eliölaji

Paracas sijaitsee Piscon provinssissa Etelä-Perun Inca-alueella. Julio Tello löysi alueelta vuonna 1928 massiivisen hautausmaan, joka sisälsi pitkäkalloisten yksilöiden jäänteitä.

Ne ovat noin 3000 vuotta vanhoja, ja alustava DNA-analyysi paljastaa että ne eivät ole ihmisten vaan kokonaan uudenlaisen lajin kalloja. Näin sanoo Paracasin museon apulaisjohtaja, tutkija Brien Foerster. Lainaus testin suorittaneelta geenitutkijalta:

Näytteen 3A mtDNA:ssa oli mutaatioita, joita ei ole tavattu yhdelläkään tähän asti tunnetulla ihmisellä, kädellisellä tai eläimellä. Dataa täytyy vielä sekvensoida PALJON ennenkuin mtDNA-sekvenssi saadaan selville kokonaan. Mutta kykenin löytämään uusia palasia 3A-näytteestä, jotka viittaisivat siihen, että jos nämä mutaatiot pitävät paikkansa, meillä on käsissämme aivan uudenlainen ihmisenkaltainen olento, joka on kaukana Homo sapiensista, Neandertaalista tai Denisovanilaisesta. En ole varma löytyykö sille paikkaa edes evoluution lajipuusta. Kysymys kuuluukin olivatko ne niin erilaisia etteivät ne kyenneet lisääntymään ihmisten kanssa. Oman pienen populaation keskuudessa lisääntyminen on voinut johtaa sisäsiittoisuuteen. Se voisi selittää haudatut lapset, jotka olivat joko alikehittyneitä tai elinkelvottomia. (Lähde)(Lähde)

Aikaisemmin on luultu, että kallot ovat kallon epämuodostumien seurausta, missä pää on kiinni tai litistynyt jotta muoto on saatu aikaiseksi. Monet tutkijat ovat todenneet, että tämän muotoutumisen aikaväli on noin puolesta vuodesta kolmeen vuoteen, mutta koska tapaa ei enää harjoiteta, on totuutta vaikea tietää. Forester sanoo:

Tohtorit, joiden kanssa olen puhunut, ovat sanoneet että kallon muotoa voi muuttaa mutta kallon kokoa ei voi kasvattaa. Kallon tilavuus määrittyy geneettisesti. (Lähde)(Lähde)

Tämän takia kallot ovat mysteeri. Kallon tilavuus on joissain tapauksissa on noin 2.5 kertaa suurempi kuin tavallinen ihmiskallo. Kallon muodon muokkaamista on harjoitettu useissa kulttuureissa sitomalla pää kahden puukappaleen väliin (tai kietomalla kangas sen ympäri), mutta tämä ei kasvata tilavuutta ja aiheuta sellaista pituutta kuin Paracasin kalloilla havaitaan.

Paracasin kallot ovat suurimmat maailmasta löydetyt, mutta minkä juurirodun perua ne ovat? Vesipään tai muun vastaavan sairauden pitäminen syydä luonnolliseen kallon kasvuun on naurettavaa, kun ottaa huomioon että ainakin 90 niistä löydettiin vuonna 1928. (Lähde)

Historioitsija Graham Hancock kirjoittaa:

Epäilen vahvasti internetissä kiertäviä tarinoita, ja monet esittävät liioiteltuja väitteitä Perun Paracasin kallojen DNA-testauksen implikaatioista. Meillä ei ole yksityiskohtaisia tietoja testin tehneestä laboratiosta ja jopa sensaationhakuisissa uutisissa ollaan kirjoitettu että löydöt ovat vasta alustavia. Odotetaan kunnes näemme itse löydöt ja saamme lisätietoja, ennenkuin innostumme. Aiemmin tuntemattomia ihmislajeja on löytynyt yhtäkkiä (Denisovanit, Homo floriensis) joten kukapa tietää? On aina hyvä pitää mieli avoinna mutta nyt tämä koko Paracaksen kallojuttu tuntuu räjähtävän vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen. Toivottavasti minut osoitetaan vääräksi.  (Lähde)

Forester on jo saanut kasaan tuhansia dollareita DNA-testausta varten, mutta täydellinen genomitutkimus teorian varmistamiseksi maksaisi ainakin 100 tuhatta dollaria.

Juan Navarro, Paracas History Museumin omistaja ja johtaja on sallinut ottaa näytteitä viidestä kallosta. Näytteet sisälsivät hiuksia, hampaita, kallonpaloja ja ihoa. Prosessi on dokumentoitu kuvin ja videoin. Näytteet on annettu geenitutkijalle, joka ei ole saanut mistään tietoa mikä näytteiden alkuperä on.

Tämän seuraamukset ovat valtavia, huolimatta siitä mitkä lopulliset löydöt tulevat olemaan! Ohessa Brien Foersterin koko haastattelu, ja voit käydä läpi myös muita infolähteitä. Toivottavasti todisteet löytyvät lähipäivinä.

 

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution.

Tiedemiehet valmiina ratkaisemaan sumerialaisen DNA:n mysteerin

Muinaiset sumerialaiset, maailman ensimmäisen sivilisaation rakentajat, ovat meille mysteeri. Noin 5400 eKr. nykyisen eteläisen Irakin alueelle asettuneet asukkaat kykenivät kehittämään kirjoitustaidon, monimutkaisen mytologian, häikäisevän arkkitehtuurin ja kauan sitten kadonneen maailman joka piti aluetta hallussaan tuhansia vuosia. Me emme tiedä mistä heidän kielensä tuli; me emme edes tiedä mistä heidän geeninsä tulivat. Meillä ei ole mitään tietoa ketkä heidän nykyisiä jälkeläisiä voisivat olla, ja me emme ole voineet testata Sumerian DNA-jäämistöä.

Skeleton of a 12-year-old Sumerian boy, from the Pergamon Museum in Berlin. While human skeletal remains are fairly durable compared to the rest of us, they do eventually break down over time. Photo: © 2007 Marcus Cyron. Licensed under Creative Commons Attribution License.

No, ainakaan ei tähän asti. Kokonainen luuranko on hiljattain löydetty uudelleen Penn Museumista, jonka alkuperä on Sumerian pääkaupunki Ur. Luuranko ajoittuu noin vuoteen 4500 eaa, ja siinä on kiinni hammas joka saattaa sisältää tarpeeksi paljon pehneää kudosta DNA-testiä varten. Lempinimellä ’Noah’ kulkeva luuranko on ilmeisesti selviytynyt muinaisesta tulvasta ja kaikesta siitä mitä tulvan jälkeen on tapahtunut:

[Brittiläinen arkeologi Sir Leonard] Woolley ja hänen ryhmänsä löysi 48 hautaa lisää tulvatasangolta, alueelta jolla on joskus ollut useita tulvia. Luurangot siellä ovat vanhoja, ne ajottuvat Ubaid-aikakaudelle (n. 6500-3800 eaa.) mutta vain yksi niistä oli tarpeeksi yhtenäinen ja kunnossa jotta sen pystyi saamaan mukaan. Luuranko ja sitä ympäröivä maa-aines kaivettiin ja pinnoitettiin vahalla, ja se lähetettiin Lontooseen ensiksi. Kun se sieltä saapui Philadelphiaan, se unohdettiin.

Vasta viimeaikoina sumerialaisen DNA:n testausta ovat peräänkuuluttaneet Zecharia Sitchinin seuraajat, jotka uskovat muinaisten sumerialaisten olleen kommunikaatioyhteydessä avaruusolentojen kanssa, ja jotka ovat saattaneet kantaa avaruusolentojen geenejä. Mutta sumerialaisen DNA:n tutkimisen puolesta puhuu moni ihan tavallinenkin seikka: se kertoo meille mistä kaupunginrakentajat tulivat ja ketkä heidän nykyisiä jälkeläisiään ovat. Sumerialaisten liikkeet ovat yksi suurista ihmissivilisaation ratkeamattomista mysteereistä; jos me aiomme sen ratkaista, DNA on siihen paras työkalu.

 

Artikkelin julkaissut Mysterious Universe.

11 tapaa elää onnellisemmin (eivätkä ne liity rahaan)

Onnellisuus on jotain mitä tavoittelemme, kuitenkin monet meistä pitävät sitä vaikeana käsittää ja vielä vaikeampana ylläpitää. Erityisesti näinä vaikeina taloudellisina aikoina onnellisuus voi tuntua piilottelevan seuraavan palkkakuitin, uuden työn tai palkankorotuksen takana. Kuitenkin, kuten tohtori Robert Putnam Harvardin yliopistosta hetki sitten huomautti, “pelkällä rahalla voi ostaa onnea, mutta ei paljoakaan.” [1] Vaikuttaa siltä, että onnellisuudella itsessään ei ole mitään tekemistä rahan kanssa, vaan enemmänkin ympärillämme olevien ihmisten kanssa, sillä miten käytämme aikamme, ja kuinka havaitsemme itsemme ja ymmärrämme elämänkokemuksiamme.

Perustuen viimeisimpiin psykologisiin tutkimuksiin ja omiin kokemuksiini psykologina joka yrittää ymmärtää onnellisuutta, sekä ihmisenä joka etsii onnellisuutta, tässä on 11 tapaa elää onnellisempaa elämää… joilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa!

1) Ole kiitollinen

Missä tahansa he ovatkin ja mitä tahansa he tekevätkin, onnelliset ihmiset tunnustavat aina että heillä on jotain mistä olla kiitollinen. Positiivisen pyskologian tutkimus on osoittanut, että kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia, vähemmän masentuneita ja stressaantuneita! [2] Onnelliset ihmiset löytävät helposti kiitollisuudenaiheita ympärillään olevasta maailmasta, katsoivatpa he sitten vaikka jalkakäytävän rosoista reunaa asfalttiviidakossa tai laskevaa aurinkoa merenrannassa. On mahdollista löytää kiitollisuudenaiheita pienimmistäkin asioista, kuten herkullinen ruoka, hyvä kirja, haastava joogatunti, tai tuntemattoman vastaantulijan hymy.

Kaikilla meillä on mahdollisuus valita miten suuntaamme huomiomme. Valitsemalla kiitollisuuden elämän kauniista ja uniikeista asioista sen sijaan että stressaisit ongelmista tekee elämästäsi onnellisemman ja rennomman.

2) Löydä flow

Positiivisessa psykologiassa ”flow” määritellään ”täydellisenä antautumisena toiminnalle sen itsensä takia”. [3] Kun me olemme flow’ssa, esimerkiksi juoksulenkillä, kirjoittaessa laulua tai lukiessa hyvää kirjaa, tietoisuus itsestämme kaikkoaa, aika tuntuu pysähtyvän ja me olemme keskittyneitä, rauhallisia sekä tarkkaavaisia sen asian suhteen mitä teemme. Ihmiset jotka useasti kokevat flow’n ovat yleensä onnellisia, tuotteliaita, luovia ja keskittyneitä.

Voit päästä flow’hun keskittymällä asioihin jotka sinun mielestä ovat erittäin nautittavia ja palkitsevia. Toisin sanoin, tee sitä mitä RAKASTAT! Enemmän informaatiota flow’n löytämisestä voi saata tohtori Mikhal Csíkszentmihályin kirjasta Finding Flow. [4]

3) Hymyile enemmän

Jos olet allapäin tai sinulla on rankka päivä, on mahdollista piristyä pelkästään ajattelemalla ihmistä, paikkaa tai tilannetta joka saa sinut hymyilemään! Totisesti, psykologian tutkimus on osoittanut että hymyily tekee sinusta onnellisemman, vaikka pelkästään harjoittaisit suusi lihaksia ja et tarkoituksella hymyilisikään! [5]

Vaikka tiedemiehet eivät vielä olekaan täysin varmoja miksi pelkkä hymyily tekee sinusta onnellisemman, on ehdotettu että hymyily supistaa kasvolihaksia, joka johtaa suurempaan verenvirtaukseen aivojen etulohkoihin, joka taas vapauttaa dopamiinia, erästä aivojen hyvänolon kemikaalia. [6] Joten ota esiin komediat ja anna kikattaa (tai anna jonkun kutittaa sinua)!

4) Hyväksy virheesi

Me kaikki olemme täydellisen epätäydellisiä tässä ihmismuodossa, ja on vain luonnollista että teemme virheitä (joskus todella usein!). Kieltämällä virheesi tai egon pauloihin joutuminen tekee sinusta vain surkean ja estää sinua oppimasta arvokkaita läksyjä jotka auttavat sinua kasvamaan ja kehittymään.

Virheesi hyväksymällä voit antaa itsellesi anteeksi, ja ihmiset saattavat lisäksi pitää sinusta enemmän! Tohtori Eliot Aronsonin artikkelin “Pratfall effect” mukaan,virheiden tekeminen tekee kyvykkäistä ihmisistä kiinnostavampia ja ihmismäisempiä muille ihmisille. [7] Onnelliset ihmiset tietävät tämän intuitiivisesti, hyväksyvät virheensä oppimiskokemuksina ja eivät tuomitse itseään liian rankasti.

5) Optimistisen asenteen ylläpitäminen

Onnelliset ihmiset tuntuvat vastaavan negatiivisiin tapahtumiine optimistisemmin kuin onnettomat ihmiset. Positiivinen psykologi Martin Seligman määrittelee optimismin ”ongelmiin reagoimisena itseluottamuksella ja korkealla henkilökohtaisella taidolla”. Erityisesti hän tunnustaa, että negatiiviset tilanteet ovat ohimeneviä ja rajoitettuja suuruudeltaan. [2] Tutkimus on liittänyt optimismin useisiin positiivisiin tuloksiin kuten pidempään elinikään, sairauksista paranemiseen, yleiseen fyysiseen kuntoon, parempiin selviytymistaitoihin ja ongelmanratkaisukykyyn vaikeissa tilanteissa.

Yleisesti ottaen optimismi on keskeinen osa onnellisena ja terveenä pysymistä, joten kun arveluttaa, katso asian valoisaa puolta.

6) Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä

Vaikka tämä elämä voikin tuntua henkilökohtaiselta matkalta, me tarvitsemme toisia ihmisiä ympärillemme tunteaksemme itsemme onnelliseksi. Itse asiassa, tutkimus on osoittanut että sosiaaliset suhteet ovat vahvin ennuste onnellisuudesta, paljon vahvempi kuin tulotaso tai varallisuus. [1] Robert Putnaminuraauurtavan tutkimuksen mukaan,hyvän ystävän löytäminen lisää onnellisuutta yhtä paljon kuin palkan kolminkertaistaminen, sosiaaliseen ympäristöön kuuluminen yhtä kuin tuplapalkan verran, jne.

Pääpointti on, että sosiaalinen tuki on erittäin suuri hyvinvoinnin ja onnellisuuden indikaattori. Positiivisten ihmissuhteiden ympäröimät ihmiset elävät pidempään! Joten ole sosiaalinen, ympäröi itsesi ihmisillä jotka saavat sinut voimaan hyvin ja vapaudu niistä jotka saavat sinut voimaan huonosti.

7) Opettele milloin sanoa ”Ei”

Kuten psykologian tohtori Thema Davis kauniisti sen ilmaisee, “sanoa kyllä onnellisuudelle merkitsee sanoa ei niille asioille ja ihmisille jotka stressaavat sinua”. [9] Onnelliset ihmiset tietävät että heidän täytyy sanoa EI ihmisille, ideoille ja käyttäytymismalleille jotka eivät palvele heidän kaikkein korkeinta tarkoitusta. Sanoa kyllä kaikille ja kaikelle voi saada sinut hämmentyneeksi, lisätä stressiä ja jättää vähemmän aikaa ja resursseja itsellesi! Tämä on erittäin totta silloin kun suostut tekemään asioita jotka eivät resonoi itsesi kanssa, tai sallit itsesi ajautua painostaviin tilanteisiin joiden kanssa tulee epämukava olo.

Hämmennyksestä johtuva stressi voi vakavasti heikentää onnellisuutta ja hyvinvointia. Ennenkuin suostut mihinkään tai kenelle tahansa, kysy itseltäsi palveleeko tämä kaikkein korkeinta tarkoitustani? Jos vastaus on ei, opettele silloin sanomaan EI.

8) Tee irtiotto ja vietä enemmän aikaa luonnossa

Vaikka se voikin tuntua luonnolliselta useiden ehdollistettujen elämien jälkeen, ihmiset eivät ole suunniteltu viettämään aikaa sisällä tunteja sähkölaitteiden edessä. Ei, meidät on luotu viettämään aikaa ulkona, poissa teknologian surinasta, kännyköiden säteilystä ja ruutujen loisteesta. Onnelliset ihmiset ymmärtävät että on heidän luonnollinen syntymäoikeutensa antaa itselleen aikaa ajatella ja löytää rauha. Harvard Health Letterin heinäkuun 2010 numeron mukaan, ulkona luonnossa vietettty aika liittyy onnellisuuteen koska valo nostaa ihmisten mielialaa, niinkuin tekee myös D-vitamiini, ulkona vietetyn ajan sivutuote. [10]

Jos todella haluat maksimoida ulkona vietetyn ajan, vietä aikaa vihreässä luonnossa — vaikka vain viisi minuuttia ”vihreää harjoitusta” voi johtaa parannukseen itsetunnossa ja mielialassa, Essexin yliopiston tutkijoiden mukaan. [10] Vielä parempi,kun yhdistät ulkonaoloajan meditaatioon, joogaan tai johonkin terapeuttiseen liikuntamuotoon. Useat tutkimukset vahvistavat näiden parantavan mielialaa ja hyvinvointia.

9) Harjoita anteeksiantoa

Tämä voi olla haastavaa monille meistä jotka ovat tehneet väärin ja/tai jotka ovat kokeneet toisista ihmisistä johtuneita traumoja. Mutta kuten Jimmy Ohm aina sanoo, “anteeksianto ei tarkoita että se mikä tapahtui on ok, se vain tarkoittaa ettet enää kanna tuskaa”. [11] Kun me pidämme kiinni vihasta, mielipahasta ja pelosta toisia ihmisiä kohtaan, ne itseasiassa vievät tilaa sisältämme, ja estävät meidän tuntemasta itseämme todella onnellisiksi ja tyytyväisiksi.

Tohtori Fred Luskin Standfordin yliopiston Forgiveness Projectista on havainnut anteeksiannon olevan todella suuri ennusmerkki onnellisuudesta ja hyvinvoinnista, ja hän selittää kuinka ”anteeksianto on rauhan kokemus tässä hetkessä” [12] Lisää tutkimuksesta voi lukea hänen verkkosivuiltaan, Forgive For Good. [13]

10) Kokeile uusia asioita

Onnelliset ihmiset eivät pelkää kokeilla rajojaan ja uusia asioita. Psykologian tohtorin Rich Walkerin tutkimus on osoittanut että ihmiset jotka kokevat erilaisia asioita ovat tuntevat suuremmalla todennäköisyydellä positiivisia tunteita kuin ihmiset joilla on vähemmän kokemuksia. [14] Tämä voi tuntua aluksi kuumottavalta, mutta mikä on pahin mitä voi tapahtua? Lähtemällä mukavuusalueelta saatat yllättää itsesi ja ylittää omat odotuksesi siitä mihin kykenet. Ja jos se ei mene niinkuin suunnittelit, ainakin silti yritit, eikö niin?

Kuten tohtori Alex Lickerman  kirjoittaa kirjassaan Happiness in this World, jonkin uuden asian yrittäminen vaatii rohkeutta, se avaa mahdollisuuden sinulle nauttia jostain uudesta, se ehkäisee sinua tylsistymästä ja ehkä kaikkein tärkeimpänä, se pakottaa sinut kasvamaan. [15] Se mitä olet aina halunnut kokeilla mutta et uskonut että sinulla on pokkaa? Mitä odotat?

11) Katso joka aamu peiliin ja sano ”Minä rakastan sinua”

Monille meistä itsensä rakastaminen on suurin haaste ja este onnellisuudelle. Vuosikausia perhe, koululaitos ja erityisesti media ovat sanoneet ettemme ole tarpeeksi hyviä, ettemme ole tarpeeksi kauniita, ettemme ole tarpeeksi menestyneitä, ettemme kykene mihinkään ja niin edelleen. Se on jättänyt monet kokemaan arvottomuuden tunnetta. Totuus on että sillä ei ole mitään väliä kuka olet ja mitä elämässäsi on tapahtunut, SINÄ OLET RAKKAUDEN ARVOINEN! Sano se ääneen itsellesi kunnes uskot sen.

Psykologit ovat pitkään tienneet itsetunnon olevan suoraan yhteydessä onnellisuuteen. Mutta kuinka rakentaa itsetuntoa? Uskon että voimme rakentaa itsetuntoa harjoittamalla rakkautta ja itsehyväksyntää itseämme kohtaan. Eräs helpommista tavoista jolla voit tehdä tämän on katsoa peiliin joka aamu ja sanoa ”Minä rakastan sinua.” Joillekin tämä voi tulla helpolla, toisille taas se voi olla uskomattoman haastavaa. Tiedän että ensikerralla kokeilin ja kokeilin tätä ja purskahdin itkuun koska tunsin itseni niin arvottomaksi. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua jokapäiväinen harjoitteluni ja itsensä rakastamisen ja hyväksynnän mantrojen avulla opin rakastamaan itseäni. Ja vaikka polku ehdottomaan itserakauteen on elämänpituinen matka eikä sen päätepiste, tänään tunnen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan. ☺Toivon että nämä onnellisuusvinkit auttavat sinua polullasi niin paljon kuin ne ovat minua auttaneet. Namaste


Viitteet:

1. Miller, J. (July 23rd, 2013). Putnam: Strongest Predictors of Happiness are Social Relationships. The Chatauquan Daily. Retrieved July 9th, 2014 from: http://chqdaily.com/2013/07/23/putnam-strongest-predictors-of-happiness-are-social-relationships/

2. The Pursuit of Happiness. Mindfulness and Positive Thinking: Optimism and Gratitude. Retrieved July 10th, 2014 from:http://www.pursuit-of-happiness.org/science-of-happiness/positive-thinking/

3. Cherry, K. (Date Unknown). What is flow? Understanding the Psychology of Flow. About.Com Psychology. Retrived July 10th, 2014 from: http://psychology.about.com/od/PositivePsychology/a/flow.htm

4. Csikszentmihalyi, M. (1997) Finding Flow: The Psychology of Engagement with Everyday Life. Basic Books, New York.

5. Korb, A. (July 31st, 2012). Smile: A Powerful Tool. Psychology Today. Retrieved July 11th, 2014 from: http://www.psychologytoday.com/blog/prefrontal-nudity/201207/smile-powerful-tool

6. Wenk, G. (December 27th, 2011). Addicted to Smiling: Can the Simple Act of Smiling Bring Pleasure? Psychology Today. Retrieved July 10th, 2014 from: http://www.psychologytoday.com/blog/your-brain-food/201112/addicted-smiling

7. Manage Train Learn. Likeability: The Pratfall Effect. Retrieved July 11th, 2014 from: http://www.managetrainlearn.com/page/the-pratfall-effect

8. Public Relations Bureau (June, 2009). Social Support, Networks and Happiness. Retrieved July 11th, 2014 from:http://www.prb.org/Publications/Reports/2009/socialnetworks.aspx

9. Dr. Thema Bryant-Davis. http://www.DrThema.Com.

10. Harvard University Health Letter. (July 2010). A Prescription for Better Health: Go Alfresco. Retrieved July 10th, 2014 from:  http://www.health.harvard.edu/newsletters/Harvard_Health_Letter/2010/July/a-prescription-for-better-health-go-alfresco?utm_source=mental&utm_medium=pressrelease&utm_campaign=health0710

11. Jimmy Ohm MccLain. https://www.facebook.com/jameslmcclain

12. Taran, R. (March 7th, 2012). Forgiveness: Making Space for More Happiness. Huffington Post Healthy Living. Retrieved July 12th, 2014, from: http://www.huffingtonpost.com/randy-taran/learning-to-forgive_b_1322686.html.

13. Forgive for Good. Http://www.LearningToForgive.com

14. Time Magazine. Health and Happiness: Try New Things. Retrieved July 12th, 2014 from: http://content.time.com/time/specials/2007/article/0,28804,1631176_1630611_1630586,00.html

15. Lickerman, A. (April 1st, 2010). Happiness in this world: Trying new things. Psychology Today, retrieved July 12th, 2014 from: http://www.psychologytoday.com/blog/happiness-in-world/201004/trying-new-things

 

Artikkelin julkaissut The Mind Unleashed.

 

Tiedemiehet ovat saattaneet keksiä keinon puhua avaruusolennoille

Jos ihmiset saavat yhteyden maan ulkopuoliseen älykkääseen sivilisaatioon, niitä todennäköisesti kiinnostaa yksi asia: musiikkimme.

David Grinspoon, Planetary Science Instituten päätiedemies ja Ka Chun Yu, Denver Museum of Nature and Sciencen avaruustiedekuraattori uskovat avaruusolentojen olevan kiinnostuneita enemmän kommunikaatiosta kuin teknologiastamme, kirjallisuudestamme tai luonnonvaroistamme. Ne haluaisivat kommunikoida, ja todennäköisimmin tämä tapauhtuisi musiikin kautta. Siksi Grinspoon ja Yu muodostivat bändin nimeltä House Band to the Universe.

 

Vaikka kysymys siitä kuuntelevatko avaruusoliot musiikkia vai eivät kuulostaa enemmän pilveä polttavan teinin kuin astrofyysikon suusta tulleelta, idea marsilaisten kanssa kommunikoinnista virallisesti esitettiin vuonna 2010 pidetyssä SETIn konferenssissa. Siellä tultiin päätelmään, että musiikkisävelmät, jotka perustuvat matemaattisiin kaavoihin, voisivat olla maan ulkopuolisen sivilisaation arvostamia. Tämä on vain yksi todiste lisää siitä, että musiikki todellakin on universaali kieli.

”Ihmiset jotka ajattelevat maan ulkopuolisia sivilisaatioita ja kirjoittavat niistä tutkielmia ovat tiedemiehiä ja teknofriikkejä jotka miettivät minkälaista tiedettä ja teknologiaa niillä on”, Grinspoon sanoi Motherboard-lehdelle. “Me aina kuvittelemme tämän unen missä avaruusolennoilta oppimamme tieto on pelkkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Ehkäpä se onkin musiikkia”.

Perustuen fMRI-magneettikuvaukseen ja useisiin tutkimuksiin joissa musiikinkuuntelijoiden aivoja kartoitettiin, me tiedämme jo että musiikki puhuu ihmisille tunnetasolla joka muistuttaa enemmän kieltä kuin mitään muuta. Me prosessoimme musiikkia kuten tunteella ladattua keskustelua. Ajatus tässä on, että musiikki vetoaisi myös avaruusolentoihin. Ja se on yllättävän järkeenkäypää.

Tutkimukset musiikista kielenä kertovat myös, että jokainen musiikin alalaji ilmaisee omaa intiimiä tunnetta. Grinspoon ja Yu ovat taidokkaasti työstäneet oman viestinsä avaruusolennoille, kevyen ja psykedeelisen sekoituksen jazzia ja funkkia ripauksella afrikkalaisia ja jamaikalaisia inspiraatioita. Tai se mitä NASA on kutsunut nimellä

“psychoastrobiofunkiliscious.”

”Kauneutta on maapallon lisäksi muualla, paikoissa joissa ihmiset eivät ole koskaan käyneet. Se panee minut miettimään pitävätkö avaruusolennot sitä kauniina, ja kykenevätkö ne arvostamaan kauneutta”, Grinspoon sanoo. ”Minun mielestäni ne kykenevät. Mikä minua todella kiinnostaa tässä on se mitä osia meistä itsestämme se saa meissä tutkimaan. Mitä jos taide on universumin vastine tietoisena olemiselle? Vastaavatko ne samalla tavoin kuin me?”

Astrobiologit vievät intergalaktisen shownsa seuraavalle tasolle digitaalisten tieteellisten visuaalien ja puhuttujen astrobiologian luentojen muodossa. On hyvä tietää heidän harjoitelleen jos — kun — avaruusolennot koputtavat ovelle.

Artikkelin julkaissut Mic.com.

Tämä moottori tuntuu rikkovan fysiikan lakeja

Jokaisella voimalla on samansuuruinen vastakkaissuuntainen voima. Tämä on ehkäpä tunnetuin fysiikan laki, ja Guido Fetta on mielestään löytänyt tavan kiertää tuon lain.

Klassisen fysiikan mukaan jotta jokin kappale, esimerkiksi avaruusalus, voisi liikkua, täytyy kappaleen liikemäärän säilymisen takia kohdistaa voima johonkin toiseen. Raketti kiihdyttää ylöspäin puskemalla kovalla vauhdilla palanutta polttoainetta alaspäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aluksien on kannettava mukanaan puolet painostaan polttoaineena pelkästään pysyäkseen kiertoradalla. Tämä tekee niistä raskaita, kalliita ja lyhytikäisiä.

Fetta suunnitteli ”Cannae-moottorin”, jonka hän väittää kykenevän luomaan liikemäärämomenttia ilman vastavoimaa. Hän sai NASAn tiimin testaamaan sitä, ja tulokset esiteltiin konferenssissa.

cannae-drive-schematic

NASAn tiimi mittasi moottoriin kohdistuvia voimia, ja havaitsi Fettan laitteen luovan 30-50 mikronewtonin työntövoiman. Se ei ole paljoa, yksi kokonainen newtoni on vähemmän kuin puhelimen paino, mutta klassisen fysiikan mukaan Fettan laitteen ei olisi pitänyt tuottaa minkäänlaista voimaa.
Fetta on taustaltaan kemian insinööri ja keksijä. Hän selittää että moottori on ”superjohtava resonoiva kaviteetti”. Kaviteetti on suunniteltu kaappaamaan elektroneja pohjalla olevien pienten kaivojen avulla niin, että sähkömagneettiset aallot kimpoilevat kaviteetin sisällä, ja enemmän elektroneja puskee kaviteetin yläosaa vasten kuin alaspäin pohjaa vasten. Fettan mukaan tämä epätasapaino luo työntövoiman ylöspäin.

Julkaistussa paperissa NASA tuntuu vastahakoiselta käymään syvemmin läpi laitteen salaperäistä fysiikkaa. Voiman varsinaisesta muodostumisesta ei kirjoitettu mitään. Salaperäinen moottori toimi silloinkin kun sitä oltiin modifioitu niin ettei sen pitänyt aiheuttaa minkäänlaista työntövoimaa, joka viittaisi siihen ettei systeemin toimintaperusteita tunneta kunnolla. Paperin lyhennelmässä viitattiin kuitenkin ”kvanttityhjiön virtuaaliplasmaan”.

David Hambling selittää mitä tämä voisi tarkoittaa:

Tämä […] antaa ymmärtää moottorin toimivan puskemalla hiukkas- ja antihiukkaspilveä vastaan, joita jatkuvasti muodostuu ja tuhoutuu tyhjässä tilassa.

Samanlaista brittiläisen insinöörin Roger Shawyerin suunnittelemaa ”mikroaaltomoottoria” testasi kiinalainen tiimi viime vuonna. Tulokset sivuutettiin suurimmaksi osaksi. NASAn tulokset kuitenkin tuntuvat valavan jonkinlaista uskottavuutta idealle, jonka mukaan oletettavasti mahdottomat ”epätasaiset voimat” voisivat oikeasti saada aikaan liikemäärämomenttia.

NASAn tiimi painottaa, että moottoria tarvitsee testata läpikotaisemmin, mutta jos se oikeasti toimii, se voi olla suuri läpimurto avaruustutkimuksessa. Sillä tämänkaltaisia moottoreita voitaisiin pyörittää pelkällä aurinkoenergialla, ja satelliitit ja avaruusasemat voisivat pysyä radallaan ilman että niiden tarvitsee roudata mukanaan niin paljon polttoainetta.

Hambling:

Toimiva mikroaaltomoottori leikkaisi radikaalisti satelliittien ja avaruusasemien kustannuksia, pidentäisi niiden elinaikaa, mahdollistaisi liikkumisen kauemmas avaruuteen ja veisi astronautit Marsiin viikoissa eikä kuukausissa.

Emme edelleenkään tiedä toimiiko Fettan moottori niinkuin se väittää toimivan — ja tarvitsemme enemmän todistusaineistoa ennenkuin voidaan sen osoittaa toimivan ollenkaan. Mutta jos se toimii, varo vain avaruus. Me tulemme.

 

Artikkelin julkaissut Nova Next.

100-metrinen kraateri aiheuttaa hämmästystä Venäjällä

100-metrinen kraateri on löydetty Venäjällä, ja UFO-tutkijat sekä aiheesta kiinnostuneet ovat vakuuttuneet, että ilmiön on aiheuttanut maan ulkopuoliset voimat.

The Guardianin mukaan kraateri löydettiin eristyneeltä Yamalin alueelta, nimi jonka käännös tarkoittaa ”maapallon reunaa” paikallisella nenetsin kielellä.

Tällä hetkellä kraaterin synnystä on useita teorioita, ja yksi niistä liittyy UFOihin.

”Tämä massiivinen aukko löydettiin tällä viikolla Venäjältä. Huomatkaa kuinka sisäpuolen maa-aines on lentänyt ulkopuolelle”, sanoi Scott Waring UFO Sightings Dailysta. ”Tämä on merkki siitä, että maanpinnan alta on kaivautunut jotain ulos, ja ainoa jolla on moiseen teknologia olisi avaruusolentojen alus.”

UFO-teorioiden lisäksi muut havaitsijat uskovat kyseessä olevan maakaasuräjähdys.

”Veden, suolan ja kaasun sekoitus on voinut räjähtää maanpinnan alla”, kommentoi Nicodin Bogdan Youtubessa. ”Toinen mahdollisuus on, että kaasutasku on yksinkertaisesti kerännyt niin paljon painetta että se on poksahtanut kuin shampanjapullon korkki, vaikka se onkin epätodennäköistä ottaen huomioon, että maa on palanut aukon ympärillä. En ole geologi, mutta tuo on kalkkikiveä. Ilmeisesti tarinat avaruusolennoista ovat kiinnostavampia kuin tiede.”

Katso Youtube-video Venäjän kraaterista:

 

Artikkelin julkaissut KPopStarz.

Swarm paljastaa: Maan magneettikenttä muuttuu

Ensimmäiset korkean resoluution kuvat Euroopan avaruusjärjestön ESA:n kolmen satelliitin Swarm-järjestelmästä paljastavat viimeaikaiset maapallon magneettikentän muutokset.

Marraskuussa 2013 laukaistu Swarm tarjoaa ennennäkemätöntä tietoa maapallon magneettikentän toiminnasta, joka suojaa meitä kosmisilta säteiltä ja varatuilta hiukkasilta.

http://cdn.physorg.com/newman/gfx/news/2014/june_2014_magnetic_field.jpg

Viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt mittaukset vahvistavat yleisen trendin maapallon magneettikentän heikkenemisestä, joista suurimmat ovat tapahtuneet pohjoisella pallonpuoliskolla.

Myös toisilla alueiilla kuten Intian valtamerellä magneettikenttä on heikentynyt tammikuusta alkaen.

Viimeisimmät mittaukset vahvistavat myös tiedon siitä, että magneettikenttä on liikkeessä pohjoisnavalta kohti Siperiaa.

Nämä muutokset perustuvat maapallon ytimestä kumpuaviin magneettisiin signaaleihin. Tulevina kuukausina tiedemiehet analysoivat dataa paljastaakseen muiden magneettilähteiden, kuten vaipan, maankuoren, merien, ionosfäärin ja magnetosfäärin vaikutuksen.

Tämä tulee tarjoamaan uutta tietoa monista sekä maansisäisistä että maan ulkopuolisista luonnonilmiöistä ja prosesseista. Sen avulla saamme paremman kuvan miksi magneettikenttä on heikkenemässä.

”Alustavat tulokset kertovat Swarmin toimivan loistavasti”, sanoi Rune Floberghagen, ESAn Swarm-tehtävän johtaja.

Artikkelin julkaissut Phys.org

Biofotonit: Ihmisen valoruumis

Tiede yhä enenevissä määrin uskoo siihen mitä ihmisen suora kokemus sanoo: me olemme muutakin kuin atomeja ja molekyylejä joista ruumiimme koostuvat, me olemme valo-olentoja. Ihmiskeho säteilee biofotoneja, niitä voidaan vapauttaa tahdonvoimalla, ja ne saattavat olla mukana DNA:n ja solutason kommunikoinnissa.

biophoton_human_body

Mikään ei ole hämmästyttävämpää kuin se erittäin epätodennäköinen seikka että me olemme olemassa. Me usein jätämme tämän seikan huomiotta, tietämättöminä siitä että jonkin olemassaolon sijaan voisi olla niinkin ettei ole yhtään mitään. Miksi universumi on olemassa, eikä vain jotain tyhjyyttä joka ei ole tietoinen yhtään mistään?

Mieti, että ihmisruumis on muodostunut valosta, ilmasta, vedestä, perusmineraaleista ja ainakin kolme miljardia vuotta vanhasta diploiditsygoottisolun tumassa sijaitsevasta informaatiosta, ja että tuossa kehossa on mahdollista olla sielu, joka ainakin yrittää ymmärtää ruumiillista ja henkistä alkuperäänsä.

Ottaen huomioon eksistentiaalisten olosuhteiden täydellisen hulluuden, ei välttämättä olekaan niin kaukaa haettua että kehomme säteilee valoa. Maallinen olemassaolomme on osittain muodostunut auringonvalosta, sillä kehomme saa, ja myös tarvitsee, jatkuvasti auringonvaloa ruoasta.

Ihmiskeho säteilee biofotoneita, jotka tunnetaan myös nimellä erittäin heikko fotoniemissio (UPE), jonka näkyvyys on tuhat kertaa silmän herkkyyttä matalampi. Vaikka emme pystykään näitä fotoneja silmillämme havaitsemaan, nämä valohiukkaset (tai aallot, riippuen miten niitä mitataan) ovat osa sähkömagneettista spektriä (380 – 780 nm) ja ovat havaittavissa modernilla laitteistolla. [1] [2]

Fyysinen ja ”mentaalinen” silmä säteilevät valoa

Silmä itsessään, joka jatkuvasti altistuu voimakkaalle silmän eri kudokset läpäisevälle taustasäteilylle, säteilee spontaania ja näkyvää valon aiheuttamaa erittäin heikkoa fotonisäteilyä. [3] On jopa esitetty hypoteesi, että näkyvä valo aiheuttaa viivästettyä bioluminesenssia altistettuun silmäkudokseen, joka tarjoaisi selityksen negatiiviselle jälkikuvalle. [4]

Nämä valonsäteet on myös liitetty aivojen energia-aineenvaihduntaan ja oksidatiiviseen stressiin nisäkkäiden aivoissa. Ja kuitenkin biofotonisäteily ei välttämättä ole sekundäärinen ilmiö. Bókkonin hypoteesi esittää, että aivojen kemiallisista prosesseista vapautuvat fotonit tuottavat biofysikaalisia kuvia näköhavainnon aikana, ja viimeaikanen tutkimus havaitsi, että kun kohteet aktiivisesti kuvittelivat valon olevan erittäin pimeässä paikassa, heidän aikeensa kasvatti merkittävästi erittäin heikon fotonisäteilyn määrää. [7] Tämä on yhtäpitävä uuden tulkinnan kanssa, jonka mukaan biofotonit eivät ole ainoastaan soluaineenvaihdunnan tuote. Pikemminkin koska biofotonien intensiteetti voi olla huomattavankin paljon suurempi solujen sisällä kuin niiden ulkopuolella, voi ihmismielelle olla mahdollista päästä käsiksi tähän energiagradienttiin biofyysisten kuvien luomisessa näköhavainnon aikana. [8]

Solumme ja DNA:mme käyttävät biofotoneja tallentaakseen ja viestiäkseen informaatiota

Ilmeisesti biofotoneja käytetään monien organismien solutasolla viestintään, joka edesauttaa kemiallista diffuusiota monta kertaluokkaa nopeampaa energian ja informaation välitystä. Vuoden 2010 julkaistussa tutkimuksessa sanotaan, että ”Solujenvälistä biofotonikommunikaatiota on havaittu kasveissa, bakteereissa, eläinten valkosoluissa ja munuaissoluissa.” [9] Tutkijat ovat kyenneet osoittamaan, että ”stimuloimalla yhdestä päästä selkärangan aistien tai liikehermosolujen juuria valon eri spektrialueilla (infrapuna, punainen, keltainen, sininen, vihreä ja valkoinen) saatiin aikaan merkittävä kasvu biofotonitoiminnassa toisessa päässä.” Tutkijat ovat tulkinneet löytönsä niin, että ”valostimulaatio voi synnyttää biofotoneita jotka liikkuvat hermokudoksissa, mahdollisesti hermojen kommunikaatiosignaaleina.”

Molekyylitasolle mentäessä myös DNA:n voidaan havaita olevan biofotonien säteilylähde. On ehdotettu, että DNA on niin riippuvainen biofotoneista, että sillä on laserinkaltaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta sen on mahdollista olla tasapainotilassa kaukana lämpötilarajasta. [10]

Teknisesti ottaen biofotonit ovat biologisen järjestelmän emittoimia alkeishiukkasia tai ei-lämpöperäisiä valokvantteja näkyvän valon ja ultraviolettisäteilyn taajuuksilla. Niiden yleisesti uskotaan olevan solujemme energia-aineenvaihdunnan aikaansaamia ”biokemiallisten reaktioiden sivutuotteena, joissa bioenergeettiset prosessit tuottavat viritettyjä molekyylejä joiden mukana on vapaita radikaaleja”. [11]

Kehon biofotonikiertokulku

Koska kehon aineenvaihdunta toimii kiertokulkuna, biofotonisäteily vaihtelee kellonajan mukaan. [12] Tutkimukset ovat kartoittaneet tiettyjä anatomisia kehon sijainteja joissa biofotonisäteily on vahvempaa ja heikompaa, riippuen vuorokaudenajasta:

Yleisesti fotonimäärien fluktuaatio kehossa oli matalampaa aamulla kuin iltapäivällä. Rintakehän ja vatsalihasten alueella säteilu oli heikointa ja tasaisinta. Pää ja kehon yläosa säteilivät eniten päivän aikana. Spektraalianalyysi matalan, keskitason ja korkean tason säteilystä oikean jalan etuosasta, otsasta ja kämmenistä osoitti suurta spontaania emissiota 470-570 nanometrin aallonpituuksilla. Kämmenen alueen osuus spontaanista emissiosta syksyllä/talvella osuu välille 420-470 nm. Viivästetyn luminesenssin spektri kädestä osoitti suurta emissiota samalla aallonpituusvälillä kuin spontaani emissio.

Tutkijat päättelivät, että ”spektridatan perustella mittauksista voidaan saada kvantitatiivista dataa yksittäisten peroksidatiivisten ja antioksidatiivisten in vivo -prosessien kulusta.”

Meditaatio ja yrtit vaikuttavat biofotonien tuotantoon

Tutkimukset ovat löytäneet eroja oksidatiivisista stressin aiheuttamista biofotoniemissioista välittäjäaineiden välillä. Meditointia harrastavilla on yleensä matalampi erittäin heikon fotonisäteilyn taso, jonka uskotaan johtuvan matalammasta vapaiden radikaalien reaktioiden määrästä kehossa. Eräässä kliinisessä tutkimuksessa transsendentaalisen meditaation harjoittajista tutkijat havaitsivat:

Alimpia UPE-intensiteetteja havaittiin kahdella koehenkilöllä jotka meditoivat säännöllisesti. Spektrianalyysi ihmisen UPE:sta viittaisi siihen, että ultraheikko säteilyemissio on todennäköisesti, ainakin osittain, heijastusta vapaiden radikaalien reaktioista elävässä organismissa. Erilaisten fysiologisten ja biokemisten muutosten on dokumentoitu seuraavan meditaatioharjoitusta, ja meditaation on päätelty vaikuttavan vapaiden radikaalien toimintaan. [13]

Tunnettu stressiä vähentävä (myös kortisolia havaittavissa olevia määriä vähentävä) yrtti, joka on myös liitetty oksidatiiviseen stressiin, on testattu kliinisesti biofotonitasojen laskemisesta ihmisillä. Kasvi tunnetaan nimellä rhodiola, ja Phyroterapeutic Research -julkaisun vuoden 2009 tutkimuksessa havaittiin, että niillä jotka käyttivät kasvia viikon ajan havaittiin merkittävä biofotoniemission lasku verrattuna kontrolliryhmään. [14]

Ihmisen iho tallentaa energiaa ja tietoa auringon valosta

Ehkäpä kaikkein tavattominta on mahdollisuus sille, että kehomme pinta sisältää soluja jotka kykenevät tehokkaasti ottamaan haltuun ultraviolettivalon energian ja informaation. Vuonna 1993 Journal of Photochemisty and Photobiology -julkaisussa nähty artikkeli, otsikoltaan ”Keinotekoisen auringonvalon aiheuttama säteilytys indusoi ultraheikkoa fotoniemissiota ihmisen ihon fibroblastissa”, paljasti että keinotekoisesta valonlähteestä peräisin oleva säteily aiheutti paljon korkeammat (10-20 kertaa suuremmat) biofotoniemissiotasot xeroderma pigmentosumia sairastavilla ihmisillä kuin normaali-ihoisilla. Tutkijat tulivat päätelmään, että ”tämän datan perusteella xeroderma pigmentosum -solut tuntuvat menettävän kykyntä tehokkaasti tallentaa ultraheikkoja fotoneja, joka viittaisi siihen että ihmissoluilla on olemassa tehokas solujenvälinen fotonikaappausmekanismi”. [15]

Tuoreemmat tutkimukset ovat myös identifioineet mitattavia eroja biofotoniemissiossa normaalien ja melanoomasolujen välillä. [16]

Human Skin and Light

In a previous article, Does Skin Pigment Act Like A Natural Solar-Panel, we explored the role of melanin in converting ultraviolet light into metabolic energy:

Melanin is capable of transforming ultraviolet light energy into heat in a process known as “ultrafast internal conversion”; more than 99.9% of the absorbed UV radiation is transformed from potentially genotoxic (DNA-damaging) ultraviolet light into harmless heat.

If melanin can convert light into heat, could it not also transform UV radiation into other biologically/metabolically useful forms of energy? This may not seem so farfetched when one considers that even gamma radiation, which is highly toxic to most forms of life, is a source of sustenance for certain types of fungi and bacteria.

The Body’s Biophoton Outputs Are Governed by Solar and Lunar Forces

It appears that modern science is only now coming to recognize the ability of the human body to receive and emit energy and information directly from the light given off from the Sun. [17]

There is also a growing realization that the Sun and Moon affect biophoton emissions through gravitational influences. Recently, biophoton emissions from wheat seedlings in Germany and Brazil were found to be synchronized transcontinentally according to rhythms associated with the lunisolar tide.[18]  In fact, the lunisolar tidal force, to which the Sun contributes 30% and the Moon 60% of the combined gravitational acceleration, has been found to regulate a number of features of plant growth upon Earth.[19]

Intention Is a Living Force of Physiology

Even human intention itself, the so-called ghost in the machine, may have an empirical basis in biophotons.

A recent commentary published in the journal Investigacion clinica titled “Evidence about the power of intention” addressed this connection:

Intention is defined as a directed thought to perform a determined action. Thoughts targeted to an end can affect inanimate objects and practically all living things from unicellular organisms to human beings. The emission of light particles (biophotons) seems to be the mechanism through which an intention produces its effects. All living organisms emit a constant current of photons as a mean to direct instantaneous nonlocal signals from one part of the body to another and to the outside world. Biophotons are stored in the intracellular DNA. When the organism is sick changes in biophotons emissions are produced. Direct intention manifests itself as an electric and magnetic energy producing an ordered flux of photons. Our intentions seem to operate as highly coherent frequencies capable of changing the molecular structure of matter. For the intention to be effective it is necessary to choose the appropriate time. In fact, living beings are mutually synchronized and to the earth and its constant changes of magnetic energy. It has been shown that the energy of thought can also alter the environment. Hypnosis, stigmata phenomena and the placebo effect can also be considered as types of intention, as instructions to the brain during a particular state of consciousness. Cases of spontaneous cures or of remote healing of extremely ill patients represent instances of an exceedingly great intention to control diseases menacing our lives. The intention to heal as well as the beliefs of the sick person on the efficacy of the healing influences promote his healing. In conclusion, studies on thought and consciousness are emerging as fundamental aspects and not as mere epiphenomena that are rapidly leading to a profound change in the paradigms of Biology and Medicine.

So there you have it. Science increasingly agrees with direct human experience: we are more than the atoms and molecules of which we are composed, but beings that emit, communicate with, and are formed from light.

Article Resources

[1] Herbert Schwabl, Herbert Klima. Spontaneous ultraweak photon emission from biological systems and the endogenous light field. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):84-9. PMID: 15947466

[2] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080

[3] Chao Wang, István Bókkon, Jiapei Dai, István Antal. Spontaneous and visible light-induced ultraweak photon emission from rat eyes. Brain Res. 2011 Jan 19 ;1369:1-9. Epub 2010 Oct 26. PMID: 21034725

[4] I Bókkon, R L P Vimal, C Wang, J Dai, V Salari, F Grass, I Antal. Visible light induced ocular delayed bioluminescence as a possible origin of negative afterimage. J Photochem Photobiol B. 2011 May 3 ;103(2):192-9. Epub 2011 Mar 23. PMID: 21463953

[5] M Kobayashi, M Takeda, T Sato, Y Yamazaki, K Kaneko, K Ito, H Kato, H Inaba. In vivo imaging of spontaneous ultraweak photon emission from a rat’s brain correlated with cerebral energy metabolism and oxidative stress. Neurosci Res. 1999 Jul;34(2):103-13. PMID: 10498336

[6] Y Kataoka, Y Cui, A Yamagata, M Niigaki, T Hirohata, N Oishi, Y Watanabe. Activity-dependent neural tissue oxidation emits intrinsic ultraweak photons. Biochem Biophys Res Commun. 2001 Jul 27;285(4):1007-11. PMID: 11467852

[7] B T Dotta, K S Saroka, M A Persinger. Increased photon emission from the head while imagining light in the dark is correlated with changes in electroencephalographic power: support for Bókkon’s biophoton hypothesis. Neurosci Lett. 2012 Apr 4 ;513(2):151-4. Epub 2012 Feb 17. PMID: 22343311

[8] I Bókkon, V Salari, J A Tuszynski, I Antal. Estimation of the number of biophotons involved in the visual perception of a single-object image: biophoton intensity can be considerably higher inside cells than outside. J Photochem Photobiol B. 2010 Sep 2 ;100(3):160-6. Epub 2010 Jun 10. PMID: 20584615

[9] Yan Sun, Chao Wang, Jiapei Dai. Biophotons as neural communication signals demonstrated by in situ biophoton autography. Photochem Photobiol Sci. 2010 Mar ;9(3):315-22. Epub 2010 Jan 21. PMID: 20221457

[10] F A Popp, W Nagl, K H Li, W Scholz, O Weingärtner, R Wolf. Biophoton emission. New evidence for coherence and DNA as source. Cell Biophys. 1984 Mar;6(1):33-52. PMID: 6204761

[11] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225

[12] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225

[13] Eduard P A Van Wijk, Heike Koch, Saskia Bosman, Roeland Van Wijk. Anatomic characterization of human ultra-weak photon emission in practitioners of transcendental meditation(TM) and control subjects. J Altern Complement Med. 2006 Jan-Feb;12(1):31-8. PMID: 16494566

[14] F W G Schutgens, P Neogi, E P A van Wijk, R van Wijk, G Wikman, F A C Wiegant. The influence of adaptogens on ultraweak biophoton emission: a pilot-experiment. Phytother Res. 2009 Aug;23(8):1103-8. PMID: 19170145

[15] H J Niggli. Artificial sunlight irradiation induces ultraweak photon emission in human skin fibroblasts. J Photochem Photobiol B. 1993 May;18(2-3):281-5. PMID: 8350193

[16] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080

[17] Janusz Slawinski. Photon emission from perturbed and dying organisms: biomedical perspectives. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):90-5. PMID: 15947467

[18] Cristiano M Gallep, Thiago A Moraes, Samuel R Dos Santos, Peter W Barlow. Coincidence of biophoton emission by wheat seedlings during simultaneous, transcontinental germination tests. Protoplasma. 2013 Jun ;250(3):793-6. Epub 2012 Sep 26. PMID: 23011402

[19] Peter W Barlow, Joachim Fisahn. Lunisolar tidal force and the growth of plant roots, and some other of its effects on plant movements. Ann Bot. 2012 Jul ;110(2):301-18. Epub 2012 Mar 20. PMID: 22437666

http://wakeup-world.com/2013/07/12/biophotons-the-human-body-emits-communicates-with-and-is-made-from-light/