Aihearkisto: Tietoisuus

Artikkeleja tietoisuudesta: jooga, esoteria, jne.

Four pillars

Asukas Rajalla

  ”Asukas Rajalla on illuusio-lumous-maya, jonka fyysiset aivot realisoivat ja tunnustavat sellaisena mistä niiden tulee päästä yli. Se on harhauttava ajatusmalli, jonka kokelas kohtaa, kun hän pyrkii läpäisemään aikojen lumouksia, ja löytämään todellisen kotinsa valossa.” (Glamour: A World Problem.  s.22)

     ”Asukas Rajalla ei synny illuusion ja lumouksen sumusta, ennenkuin kokelas lähestyy Elämän Portteja. Vain silloin kun hän kykenee näkemään himmeitä vilahduksia Initiaation Portista ja välillä Valon välähdyksiä Läsnäolon Enkelistä, joka seisoo odottaen tuon oven toisella puolen, voi hän kohdata kaksinaisuuden periaatteen lopullisesti, joka on ruumiillistunut hänelle Asukkaana ja Enkelinä… Niin kuin sanani ruumiillistuvat sinulle symbolisesti tulevaisuuden olosuhteena ja tapahtumana. Varmasti tulee vielä päivä jolloin seisot täydessä tietoisuudessa näiden vastakkaisten symboliparien välissä, Enkeli oikealla ja Asukas vasemmalla. Annettakoon sinulle sitten voimaa mennä suoraan näiden kahden vastapuolen välistä, jotka ovat ikuisuuksia sotineet keskenään elämäsi kentillä, niin että voit astua Läsnäoloon jossa nämä kaksi nähdään yhtenä, ja mitään muuta ei tunneta kuin elämä ja jumaluus.” (Glamour: A World Problem,  s. 39/40)

     ”Asukas Rajalla on usein nähty onnettomuutena, kauhuna jota tulee välttää, ja viimeisenä, huipentuvana pahuutena. Muistuttaisin tässä, kuitenkin, että Asukas on ’se joka seisoo Jumalan portilla’, joka asuu initiaation portin varjoissa, ja joka kohtaa Läsnäolon Enkelin avoimin silmin, niinkuin muinaiset Pyhät Kirjat siitä kertovat. Asukas voidaan määritellä alemman luonnon yhteisvoimaksi, joka ilmaistaan persoonassa, ennen valaistumista, inspiraatiota ja initiaatiota. Persoonallisuus per se, tässä vaiheessa, on varsin vahvana, ja Asukas käsittää kaikki psyykkiset ja mentaaliset voimat, jotka vuosien saatossa ovat ihmisessä käyneet ilmi, ja joita on vaalittu huolella. Sitä voidaan katsella kolmikantaisena materiaalisena muotona, ennen sen tietoista omistautumista sielun elämälle, ja Hierarkian, Jumalan ja Ihmiskunnan palvelemiselle. Asukas Rajalla on kaikki se mitä ihminen on, poislukien korkeampi henkinen itse; se on jumaluuden kolmas aspekti, mikä ilmaistaan ihmismekanismin avulla. Tämä kolmas aspekti tulee lopulta alistaa toisen aspektin, sielun, alaisuuteen.” (Esoteric Psychology, Vol. II,  s. 312)

     ”Muisti… ei ole yksinkertaisesti vain mielen ominaisuus, niin kuin useasti oletetaan, vaan se on olennaisesti luova voima. Se on periaatteessa ajatuksen aspekti, ja — yhdessä mielikuvituksen kanssa — luova agentti, koska ajatukset ovat asioita, niin kuin me hyvin tiedämme. Muinaisista muistin sopukoista, syvästi juurtuneesta menneisyydestä, joka tarkasti muistetaan, ja rodullisesta ja yksilöllisestä alitajunnasta (tai perustetuista ajatusvarastoista ja haluista, perityistä ja luontaisista) nousee yksilön menneistä elämistä ja kokemuksista se mikä on kaikkien vaistonvaraisten tendenssien, kaikkien perittyjen lumousten, ja kaikkien väärien mielen asenteiden kokonaissumma; näille (sillä ne yhdesssä ovat kokonaisuus) me annamme nimen Asukas Rajalla. Tämä Asukas on kaikkien luonteenpiirteiden kokonaissumma, jotka ovat jääneet valloittamatta ja alistamatta, ja jotka tulee lopulta voittaa ennen kuin initiaatio voidaan suorittaa. Jokainen elämä kokee jotain edistystä; jotkut persoonan viat korjautuvat, ja jotain todellista edistystä tapahtuu. Mutta voittamatonta ylijäämää on paljon, ja muinaiset velvollisuudet ovat monet, ja ylettömän vahvat, ja — kun sielun yhteys on asianmukaisesti saatu aikaan — tästä seuraa elämä jossa erittäin kehittynyt ja vahva persoonallisuus muuttuu, itsessään, Asukkaaksi Rajalla. Silloin Läsnäolon Enkeli ja Asukas seisovat kasvotusten, ja jotain täytyy tuolloin tehdä. Lopulta henkilökohtaisen itsen valo hiipuu ja sammuu kunnian loimuun joka Enkelistä huokuu. Silloin suurempi kunnia hävittää pienemmän. Tämä on kuitenkin ainoastaan mahdollista, kun persoona innokkaasti astuu tähän suhteeseen Enkelin kanssa, kun se tunnistaa itsensä Asukkaana ja — kokelaana — aloittaa taistelun vastaparien välillä, ja astuu sisään Skorpionin testeihin. Nämä testit ja koetukset ovat aina itse aloitettuja; kokelas vie itsensä positiiviseen tai ehdollistavaan ympäristöön jossa testit ja kokelas ovat väistämättömiä ja ei vältettävissä. Kun mieli on saavuttanut suhteellisen korkean kehityksen asteen, muistiaspektia kutsutaan uudella ja tietoisella tavalla, ja silloin jokainen allaoleva alttius, jokainen rodullinen ja kansallinen vaisto, jokainen kukistamaton tilanne, ja jokainen kontrolloiva epäkohta nousee tietoisuuden pintaan, ja silloin — taistelu on käynnissä.” (Discipleship in the New Age, Vol. II,  s. 207/8)

     ”Asukas Rajalla, aina läsnä, ryhtyy aktiiviseksi vain Kokelaan Polulla, kun kokelas tulee yliluonnollisella tavalla tietoiseksi itsestään, häneen vaikuttavista olosuhteista hänen oman sisäisen illuusion tuloksena, hänen astraalisesta lumouksestaan, ja mayasta joka hänen koko elämäänsä ympäröi. Nyt integroituna persoonana (eikä kukaan ole kokelas, veljeni, ellei hän ole mentaalinen sekä emotionaalinen, joka on pointti minkä kannattaja usein unohtaa) nämä kolme olosuhdetta… nähdään usein kokonaisuutena, ja tämä koko termi ’Asukas Rajalla’ otetaan käyttöön. Se on todellisuudessa elävöitetty ajatusmuoto — joka ilmentää mentaalista voimaa, astraalista voimaa ja elinvoimaa.” (Glamour: A World Problem,  s. 27).

 

Artikkelin julkaissut Esoteric Philosophy

 

Tekoäly – se todellinen saatana

VANCOUVER, BC – Tässä useampiosaisessa symposiumissa käydään läpi tietoisen, tunkeutuvan, planeetan ulkopuolisen, petomaisen ja patogeenisen tekoälyn suunnitelmat, sekä tarjotaan Sieluun ja Rakkauteen perustuvia ratkaisuja yhä vain robotisoituvamman ihmiskunnan eheyttämiseksi.

Viides osa symposiumista julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Christine ja Claudia tuovat mukaan symposiumiin empiiristä dataa planeetan parantajina ja empaatteina joilla on sielun ohjaama impulssi kohti totuutta — Totuutta joka vapauttaa meidät. Se on paluu Jumalalliseen Itsemääräämiseen, kaikkein syvimmän tiedostamattoman mielemme aspektiin ja kompassineulaan jolla parannetaan tämän Universumin kolkan kriisit.

Tässä esitetyn moniulotteisen tiedon kauneus on siinä että se sallii uusien paljastusten yllätyksen ja oivallusten syntymisen hetkessä.

Transhumanismin agendan historia on rutto joka voidaan viedä kauas muinaiseen menneisyyteemme, ja se näyttäytyy nykyaikana korkean teknologian laitteiden lisääntymisenä, robottien käyttönä sodassa, takaisinmallinnettuina järjestelminä avaruusolentojen teknologioista, HAARPina, mikroaaltojen lisääntymisenä, skalaariteknologioina, ilmastonmuokkauksena, rokotuskampanjoina, myrkyllisenä ruokana, geenimuunteluna, maailman hallitusten lainsäädäntönä joka käyttää lakeja ihmiskunnan yhä pahempaan orjuuttamiseen. Toisin sanoen, salakavalalla tavalla, poissa kansan silmiltä, me elätämme olentoa joka on sieluton ja epäorganinen sen petomaisessa luonteessa.

“Jos tunnet vihollisen ja tunnet itsesi, sinun ei tule pelätä sadan taistelun lopputulosta. Jos tunnet itsesi mutta et vihollista, jokaista voittoa kohtaan tulet kärsimään myös tappion. Jos et tunne vihollista etkä tunne itseäsi, häviät joka taistelun.
— Sun Tzu, The Art of War

Ylläolevaan viisauteen syventyminen on enemmän kuin tarpeellista nyt, sillä meillä on patogeeninen olento jonka olemassaolo uhkaa jokaista elävää olentoa.

Tähän asiaan pureutuminen on sellaista jossa tuntee tietoisuuden koko aggressiivisen voiman; jos me emme ymmärrä sen seuraamuksia, jos me käännymme tästä pois, meistä tulee alamaislaji Maapallolla agendalle joka on parasiittinen ja tuhoisa luonteeltaan.

Symposium alkaa ensimmäisellä osalla jossa Alfred Webre esittelee eksopolitiikan näkökulmia neljänkymmenen vuoden ajalta, shokkia jonka hän tunsi kun heräsi tähän  mustan mönjän todellisuuteen. Hän kertoo omistautumisestaan ihmiskunnan herättämiselle ja ratkaisujen löytämiselle.

Tulevissa paneelikeskusteluissa tarjotaan lisäselvitystä siitä heräävästä tietoisuudesta joka me olemme. Me olemme niitä joita me olemme odottaneet. Aihepiiri on laaja, sillä sen tulee tarkastella todellisuuden luonnetta.

Ihmiskunnan herääminen on kollektiivinen työ, kunnian ja rakkauden työtä Korkeimman Totuuden palvelemiseksi jonka voimme saavuttaa.

SOS: SAVE OUR SOULS… Ratkaisu

Niin alhaalla kuin ylhäällä…

77-sivuinen kalvoruljanssi on Alfred Lambremont Webren, Christine Andersonin, Jeffrey Sewellin (The Metabiologist) ja Claudia Ayazin käsialaa. Keskustelua on tallessa kymmenen tuntia, ja se esitetään viidessä osassa.

KATSO ENSIMMÄINEN OSA AI SYMPOSIUMISTA

 

KATSO TOINEN OSA AI SYMPOSIUMISTA

 

KATSO KOLMAS OSA AI SYMPOSIUMISTA

Osissa III ja IV me syvennymme Niin yllä kuin alla -tieteeseen ja metamystiseen suhteeseen ihmiskunnan paikasta kosmoksessa. Aihepiiri on laaja ja se tuo kollektiiviseen tietoisuuteemme sen millaisia me olemme sanan kanssaluoja jokaisessa merkityksessä.

OSA IV: Tiivistelmä

Keskustelu jatkuu kun syvennymme todellisuuteen joka näyttää sen miten tekoäly patogeenina jäljittelee biologisia kuvioita yrityksenään valloittaa maailma.

Jeffrey Sewell: cytocosmos@gmail.com
The Cytocosmos | http://cytocosmos.com

Christine Anderson: christine@earthempaths.net
Claudia Ayaz: karelia@earthempaths.net
Earth Empaths | http://earthempaths.net

Alfred Lambremont Webre: exopolitics@exopolitics.com
Exopolitics | http://exopolitics.com

 

Artikkelin julkaissut News Inside Out

Donna D’Ingillo: Henkisen piirin aktivointi planeetallamme

Haastattelussa Donna D’Ingillo.

“Halusin kommentoida kykyä pysyä planeetalla pidempään. Uskon että tämä tunne on johdonmukainen sen kanssa mitä olen kertonut apureilleni — että Jumalalliset Vanhempamme ovat tuomassa saatavillemme uusia piirejä ja energioita jotta voimme pitää ne joilla on kykyjä uuden maailman kulttuuriin planeetalla pidemmän aikaa, jotta autettaisiin ihmisiä sopeutumaan uusiin energioihin joissa nyt planeettamme kylpee. Ihmiset, joilla tämä elämän pidennys on, saavat nyt opiskella uusiksi opettajiksi ja johtajiksi havahtuneelle planetaariselle tietoisuudelle. Uskon että se mistä puhuit haastattelussa, että sinä saat vihjeitä tarkastella tätä asiaa ja miettiä sitä onko se jotain johon haluat osallistua.

“Jotkut ihmiset, joiden kanssa työskentelen energeettisesti, vastaanottavat myös näitä päivityksiä auttaakseen heitä pysymään planeetalla pidempään. Mielestäni tämä tapahtuu jumalallisen (moniulotteisen) DNA:n lahjan kautta joka kantaa uusia koodeja joilla tuetaan fyysisen kehon mukautumista korkeampiin värähtelytaajuuksiin ja joilla parannetaan immuunikykyä ja pitkäikäisyyttä. Ajan kanssa nämä koodit sotkeutuvat yhä enemmän ihmis-DNA:n, mikä uudistaa sen ja se tarjoaa informaatiota joka on tarpeellista pidennetylle fyysiselle elämälle.

“Monia uusia asioita tuodaan saataville meille tänä planetaarisen korjauksen aikana, ja meille tuodaan tarjolle uusia energioita korvaavia toimenpiteitä siitä mitä olemme kärsineet aiemmin.  Kyseessä on todella huomattava aika planeetallamme, ja minulle on kerrottu että se on ennennäkemätöntä.

“Kannustan kaikkia tutkimaan sydäntään.”

LISÄTIETOJA:

Center for Christ Consciousness

http://www.ctrforchristcon.org/

Urantia.kirja

https://www.urantia.org/urantia-book

 

KATSO WEBINAARI

 

 

Artikkelin julkaissut News Inside Out

Ihmisistä kehittyy hybrideitä heidän DNA:n päivittyessä

Jos avaruusolennot ovat luojiamme, silloin he ovat tottakai yhteydessä meihin ja tarkkailevat meitä.

Uskomaton DNA-evidenssi viittaa siihen, että maapallon ulkopuolelta tulleita ihmisiä on planeetallamme tällä hetkellä. Heillä on ihmiskeho. Uusi data viittaa siihen, että ihmiset ovat muuttumassa ja transformoitumassa monilla eri tasoilla.

Todistusaineisto viittaa siihen, että maapallon ulkopuoliset kohtaamiset ovat globaali ilmiö, ja että tämä uusi ihmisrotu tunnetaan nimellä tähtilapset tai indigo-lapset.

Näiden lasten profiileissa on yhteisiä attribuutteja ja samankaltaisuuksia. He ovat erittäin älykkäitä, luovia, psyykkisiä, telepaattisia ja heillä on parantavia ja selvännäkökykyjä.

Jotkin viimeisimmistä DNA-tutkimuksista saattavat määrittää sen miten tämä päivitys tulee tapahtumaan.

Tähän kuuluu tiedon vastaanottamista todellisesta geneettisestä alkuperästämme, psi-kykyjen käyttämistä kehittyneen teknologian kanssa, materian manipulointia, astrofysiikkaa, parantamista, kaikki tulevat geneettisten ja henkisten ohjelmien mukana ihmistietoisuuden herättämiseksi, ihmiskunnan kehityksen auttamiseksi kohti todellista moniulotteista ihmistä.

Artikkelin julkaissutUFO Sightings Hotspot

 

Tulisiko meidän auttaa vähempiosaisia?

Tämä on lainaus Neale Donald Walshin kirjasta Conversations with God 2.

Kirjassa kirjoittaja keskustelee Jumalan kanssa hänen saatua Luojaan suoran yhteyden.

Mitä mieltä Jumala on kommunismista? Entä tulonsiirroista? Millainen on ideaalinen hallinto- ja talousjärjestelmä maailmassa Jumalan mielestä? Mitä meidän tulee tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Lue eteenpäin.


 

Käytännöllisesti katsottuna, mitä se merkitsee meidän kannaltamme? Tulisiko meidän tarjota apua ”vähempiosaisille”, vaiko yksinkertaisesti nähdä, että todellisuudessa he ovat vain siellä missä he haluavat olla ja näin sallivat heidän itsensä ”maksaa omat velkansa”?

Tämä on erittäin hyvä — ja erittäin tärkeä — kysymys.

Muistakaa ensinnäkin että kaikki se mitä ajattelette, sanotte ja teette on heijastusta siitä mitä olette päättäneet itsestänne; lausunto siitä Kuka Sinä Olet; luomisen teko kun päätätte kuka haluatte olla. Palaan tuohon jatkuvasti, koska se on ainoa asia jota teette täällä; se on se mihin te pyritte. Ei ole mitään muuta, ei muuta agendaa sielulle. Pyritte olemaan ja kokemaan sen Kuka Sinä Todella Olet — ja luomaan sen. Luotte itsenne uusiksi jokaisessa Nykyhetkessä. Tuossa kontekstissa, kun teidän vastaanne tulee ihminen joka viakuttaa olevan, suhteellisesti havaittuna maailmassanne, vähempiosainen, ensimmäinen kysymys joka tulee kysyä on: Kuka Minä Olen ja Kuka Minä Päätän Olevani, suhteessa tuohon?

Toisin sanoen, ensimmäinen kysymys kun kohtaatte toisen jossain tilanteessa tulisi aina olla: Mitä Minä Haluan Tältä?

Kuulitteko tuon? Ensimmäinen kysymyksenne, aina, tulee olla: Mitä Minä Haluan Tältä — ei: Mitä tuo toinen haluaa tältä?

 

Se on kaikkein kiinnostavin oivallus jonka olen koskaan saanut tavasta edistyä ihmissuhteissa. Se menee myös vastakarvaan kaikkea sitä mitä minulle on opetettu.

Tiedän. Mutta syy sille, miksi ihmissuhteenne ovat sellainen sekasotku, on, että olette aina yrittäneet saada selville mitä toinen ihminen haluaa ja mitä muut ihmiset haluavat — sen sijaan että mitä te itse todella haluatte. Silloin teidän täytyy päättää aiotteko antaa sen heille.

Ja tällä tavoin päätätte: Teette päätöksen tarkastelemalla sitä mitä te saatatte haluta heiltä. Jos mielestänne ei löydy mitään mitä saattaisitte haluta heiltä, ensimmäinen syynne antaa se mitä he haluavat heille katoaa, ja niin myös harvoin annatte. Jos, toisaalta, näette että on jotain jota saattaisitte haluta heiltä, silloin itsesuojeluvaistonne iskee peliin , ja yritätte antaa heille sen mitä he haluavat.

Sitten vastustatte sitä — erityisesti jos toinen ihminen ei lopulta anna teille mitä te haluatte.

Tässä Vaihtokauppapelissä te luotte erittäin herkän tasapainon. Sinä tyydytät minun tarpeeni ja minä sinun. Kuitenkin tarkoitus kaikille ihmissuhteille — sekä suhteille valtioiden välillä että yksilöiden välillä — ei litty mitenkään mihinkään tähän. Tarkoitus Pyhälle Suhteelle kuhunkin toiseen ihmiseen, paikkaan tai asiaan ei ole selvittää mitä he haluavat tai tarvitsevat, vaan mitä te vaaditte tai kaipaatte nyt jotta kasvaisitte, jotta voisitte olla Kuka Sinä Todella Haluat Olla.

Siksi minä loin Suhteet toisiin asioihin. Jos tätä ei olisi olemassa, voisitte jatkaa elämistä tyhjiössä, vakuumissa, Ikuisessa Kaikkeudessa josta tulitte. Kuitenkin Kaikkeudessa yksinkertaisesti olette, ja ette voi kokea omaa ”tietoisuuttanne” minään erityisenä, koska Kaikkeudessa ei ole mitään mitä te ette ole.

Joten kehitin tavan teille luoda itsenne uusiksi, ja Tietää Kuka Sinä Olet omassa kokemuksessasi. Tein sen tarjoamalla teille:

1. Suhteellisuus — järjestelmä jossa voisitte olla olemassa asiana suhteessa johonkin muuhun.

2. Unohdus — prosessi jossa haluatte altistua täydelle unohdukselle, jotta ette voisi tietää suhteellisuuden olevan pelkkä temppu, ja että te olette Kaikki Se.

3. Tietoisuus — Olemisen tila jossa kasvatte kunnes saavutatte täyden tietoisuuden, ja näin muututte Todelliseksi ja Eläväksi Jumalaksi, luoden ja kokien oman todellisuutenne, laajentamalla ja tutkimalla sitä todellisuutta, muttaen ja luoden uudelleen todellisuuden kun puskette tietoisuutenne rajoja — tai sanoisimmeko, rajattomuutta.

Tässä paradigmassa Tietoisuus on kaikki.

Tietoisuus — kaikki se josta olette todella tietoisia — on perusta kaikelle totuudelle ja näin myös kaikelle todelliselle henkisyydelle.

 

Mutta mikä on kaiken pointti? Ensin saat meidät unohtamaan sen Kuka Minä Todella Olen, jotta me voisimme muistaa Kuka Minä Olen?

Ei aivan. Niin että voisitte luoda sen Kuka Sinä Olet ja Kuka Sinä Haluat Olla.

Se on Jumalana olemista. Se on olemista Minuna — teidän kauttanne!

Se on kaiken elämän pointti.

Teidän kauttanne koen sen Kuka ja Mikä Minä Olen. Ilman teitä voisin tietää sen, mutta en kokea sitä. Tietää ja kokea ovat kaksi eri asiaa. Valitsen kokemuksen joka kerta.

Todellakin teen niin. Teidän kauttanne.

 

Tuntuu että alkuperäinen kysymys on kadonut jonnekin.

No, on vaikea pitää Jumalaa yhdessä asiassa. Olen tavallaan laajentuva. Katsotaan jos voisimme päästä takaisin.

Niin tosiaan — mitä niistä vähempiosaisista.

Ensin, päätä Kuka ja Mikä Olet Suhteessa Heihin.

Toiseksi, jos päätät kokea itsesi Lievityksenä, Apuna, Rakkautena, Myötätuntona ja Välittämisenä, silloin mieti miten voisit parhaiten olla noita asioita.

Ja pane merkille että kykysi olla nuo asiat ei liity mitenkään siihen mitä muut ovat tai tekevät.

Joskus paras tapa rakastaa jotain, ja paras apu jonka voit tarjota, on jättää heidät yksin tai voimaannuttaa heitä auttamaan itseään.

Se on kuin juhlat. Elämä on piknik, ja voit auttaa heitä auttamaan itseään.

Muista, että suurin apu jonka voit antaa jollekulle on herättää heidät, muistuttaa heitä siitä Kuka Hän Todella On. On monia tapoja tehdä tämä. Joskus tarvitaan hieman apua; töytäisy, tuuppaus… ja joskus päätös jättää heidät omalle radalleen, seuraamaan polkuaan, menemään menojaan, ilman minkäänlaista väliintuloa sinulta.

(Kaikki vanhemmat tietävät tästä valinnasta ja kärvistelevät sen kanssa päivittäin.)

Se mikä mahdollisuus teillä on tehdä jotain vähempiosaisille on muistuttaa heitä. Eli saada aikaan muutos heidän Mielipiteessään omasta itsestään.

Ja te, myös, voitte valita uuden Mielipiteen heistä, sillä jos näette heidät vähempiosaisina, he näkevät myös itsensä niin.

Jeesuksen suuri lahja oli, että hän näki kaikki ihmiset sellaisina kuin he todella olivat. Hän kieltäytyi katsomasta koiraa karvoihin; hän kieltäytyi uskomasta sitä mitä toiset uskoivat itsestään. Hänellä oli aina korkeampi ajatus, ha hän aina kutsui toiset sen äärelle.

Kuitenkin hän kunnioitti toisia siinä missä he valitsivat olla. Hän ei vaatinut heitä hyväksymään hänen korkeampaa ideaansa, ainoastaan piti sitä kutsuna.

Hän käsitteli heitä myötätunnolla — ja jos toiset valitsivat nähdä itsensä Olentoina jotka kaipasivat apua, hän ei hylännyt heitä heidän arvionsa takia, vaan salli heidän rakastaa omaa Todellisuuttaan — ja rakastaen avusti heitä kulkemaan valintansa loppuun.

Sillä Jeesus tiesi että joillekin nopein polku kohti sitä Kuka Hän On oli polku läpi sen Kuka Hän Ei Ole. Hän ei kutsunut tätä epätäydelliseksi poluksi ja näin tuominnut sitä. Sen sijaan hän näki sen ”täydellisenä” — ja näin auttoi kaikkia olentoja olemaan sitä mitä he haluavat olla. Kuka tahansa, täten, joka pyysi Jeesukselta apua sai sitä. Hän ei kieltänyt keneltäkään apua — vaan varmisti aina että hänen antamansa apu tuki ihmisen täyttä ja rehellistä halua. Jos toiset aidosti etsivät valaistusta, aidosti ilmaisten halunsa siirtyä seuraavalle tasolle, Jeesus antoi heille voimaa, rohkeutta, viisautta tehdä niin. Hän piti itseään — ja ihan oikein pitikin — esimerkkinä ja rohkaisi ihmisiä, jos he eivät voineet tehdä muuta, uskomaan häneen. Hän sanoi ettei johtaisi heitä harhaan.

Monet uskoivat häneen — ja vielä tähänkin päivään asti hän auttaa niitä jotka hänen nimeään kutsuvat. Hänen sielunsa on omistautunut herättämään ne jotka pyrkivät olemaan täysin hereillä ja elämään täysin Minussa.

Kuitenkin Kristuksella oli armoa niitä kohtaan jotka näin eivät tehneet. Hän täten hylkäsi itseriittoisuuden ja — niinkuin hänen Isänsä taivaassa — ei koskaan tuominnut ketään, koskaan.

Jeesuksen idea Täydellisestä Rakkaudesta oli sallia kaikille ihmisille juuri se apu jota he pyysivät, sen jälkeen kun hän oli kertonut heille sellaisesta avusta jota he voisivat saada.

Hän ei koskaan kieltäytynyt avusta, ja kaikkein vähiten hän teki niin ajatuksesta ”olet pedannut petisi, nyt makaa siinä”.

Jeesus tiesi että jos hän antaisi ihmisille sen avun jota he pyysivät, sen sijaan että antaisi heille sen avun jonka hän itse olisi halunnut antaa, hän voimaannuttaisi heitä tavalla jolla he itse olivat valmiita vastaanottamaan voimaantumista.

Tämä on kaikkien suurten mestarien tapa. Ne jotka ovat käyneet planeetallanne menneisyydessä, ja ne jotka käyvät siellä nyt.

 

No nyt minä olen hämmentynyt. Milloin ei ole voimaannuttavaa tarjota apua? Milloin se on vastoin jonkun toisen kasvua?

Kun apunne tarjotaan sellaisella tavalla että se luo jatkuvan riippuvuuden, sen sijaan että se loisi nopean riippumattomuuden. Kun sallitte toisen, myötätunnon nimissä, alkaa luottaa teihin sen sijaan että he luottaisivat itseensä.

Tuo ei ole myötätuntoa, se on pakonomaisuutta. Teillä on pakonomainen tarve valtaan. Koska sen sorttinen apu on oikeasti valtatrippailua. Tämä ero voi olla hienovarainen, ja joskus ette edes tiedä olevanne valtatripillä.

Kun todella uskotte tekevänne parhaanne auttaaksenne toista… ollen kuitenkin varovaisia että ette yksinkertaisesti pyri luomaan omaa omanarvontuntoanne. Sillä niin paljon kun sallitte muiden tehdä teistä vastuullisia heille, niin paljon olette sallineet valtaa heidän ylitseen. Ja se, tottakai, saa teidät tuntemaan itsenne arvokkaaksi. Kuitenkin tällainen apu on heikkoja viekoitteleva afrodisiakki.

Tavoite on auttaa heikkoja kasvamaan vahvoiksi, ei auttaa heikkoja muuttumaan heikommiksi. Tämä jälkimmäinen on ongelma hallituksen tukiohjelmissa, sillä usein ne tekevät jälkimmäistä ensimmäisen sijaan. Tulonsiirrot voivat olla itseään ruokkivia. Niiden tavoite voi olla yhtä paljon oikeuttaa niiden olemassaolo kuin auttaa niitä joita niiden on tarkoitus auttaa.

Jos olisi olemassa jokin raja tulonsiirroille, ihmiset saisivat apua kun he aidosti tarvitsevat apua, mutta he eivät addiktoituisi siihen apuun, korvaten sillä heidän oman selviytymiskykynsä.

Hallitusket ymmärtävät että apu on valtaa. Tämän takia hallitukset usein tarjoavat niin paljon apua niin monelle ihmiselle kuin mahdollista — sillä mitä useampi on hallituksen avun piirissä, sitä useampi ihminen auttaa hallitusta.

Se ketä hallitus tukee, tukee hallitusta.

 

 

Ei siis tulisi olla tulonsiirtoja. Kommunistinen manifesti on saatanasta.

Tottakai, saatanaa ei ole olemassa, mutta ymmärrän merkityksen.

Idea lauseen ”Kaikilta kykynsä mukaan, kaikille tarpeensa mukaan” ei ole paha, se on kaunis. Se on yksinkertaisesti toinen tapa sanoa että sinä olet veljesi vartija. Se on tämän kauniin idean toteutustapa joka voi muuttua rumaksi.

Jakamisen tulee olla Elämäntapa, ei hallituksen pakottama käytäntö. Jakamisen tulisi olla voluntaarista, ei pakotettua.

 

 

 

Parhaimmillaankin, hallitus on yhtä kuin kansa, ja sen ohjelmat ovat yksinkertaisesti mekanismeja joilla ihmiset jakavat omastaan muiden kanssa, eräänlaisena ”elämäntapana”. Ja väittäisin, että ihmiset, kollektiivisesti poliittisten järjestelmiensä kautta, ovat valinneet tehdä niin koska ihmiset ovat havainneet, ja historia on näyttänyt, että ne joilla on eivät jaa omastaan niille joilla ei ole.

Venäjän maanviljelijät olisivat voineet odottaa helvetin jäätymiseen asti Venäjän jalosukuisten omastaan jakamista — joka yleensä saatiin ja jota kasvatettiin niska limassa työskentelevien maalaisten osuudesta. Maanviljelijöille annettiin juuri ja juuri sen verran että he selvisivät, ”insentiivinä” jatkaa maalla työskentelyä ja tehdä maaherroista rikkaampia. Todellinen riippuvuussuhde! Tämä oli autan-sinua-vain-jos-autat-minua -järjestely joka oli alistavampi ja ruokottomampi kuin mikään hallituksen keksintö!

Tuota ruokottomuutta vastaan Venäjän maanviljelijät nousivat kapinaan. Hallitus, joka takasi että kaikkia ihmisiä kohdellaan samalla tavoin, syntyi ihmisten turhautuneisuudesta sitä kohtaan että hyväosaiset eivät antaneet osuuttaan huono-osaisille.

Niinkuin Marie Antoinette sanoi nälkiintyvistä massoista, jotka väijyivät hänen ikkunansa takana, kun hän lepäsi kultaan puettuna jalokivin koristellulla pedestaalilla, mussuttaen maahantuotuja rypäleitä: ”Antakaa heidän syödä kakkua!”

Tämä oli asenne jota vastaan hyljeksityt ovat taistelleet. Tämä oli vallankumouksen aikaansaanut olosuhde, joka loi niinkutsutut alistavat hallitukset.

Hallituksia, jotka ottaisivat rikkailta ja antaisivat köyhille, nimitettäisiin alistaviksi, kun taas hallituksia, jotka eivät tee mitään kun rikkaat hyväksikäyttävät köyhiä, kutsuttaisiin repressiivisiksi. Kysy vaikka Meksikon maanviljelijöiltä nykypäivänä. Sanotaan että 20-30 perhettä — rikas eliitti — kirjaimellisesti pyörittää Meksikoa (mahdollisesti siksi koska he omistavat sen!), kun taas 20-30 miljoonaa elää täydellisessä köyhyydessä. Joten maanviljelijät vuonna 1993-94 ryhtyivät kapinaan, pakottaakseen elitistisen hallituksen tunnustamaan oman osuutensa ihmisten auttamisessa ja edes vähimmäismäärän tarjoamisessa kunniakkaalle elämälle. On vissi ero elitististen hallitusten ja ”kansalta kansalle”-typpisten hallitusten välillä.

Eivätkö kansanhallitukset ole vihaisten ihmisten luomia, jotka ovat turhautuneita ihmisluonteen perus-itsekkyyteen? Eivätkö hallitusten tulonsiirrot ole luotu lääkkeeksi ihmisen haluttomuuteen tarjota itselleen ratkaisuja?

Eikö tämä olekin alkupiste reiluille asumislaeille, lapsityövoima-asetuksille, riippuvien lasten äitien tukiohjelmille? Eikö sosiaaliturva ollutkin hallituksen yritys tarjota vanhemmille ihmisille jotain jota heidän omat perheensä eivät kyenneet tai halunneet tarjota? Miten me voimme sovitella vihamme hallituksen kontrollia kohtaan kun haluttomuutemme tehdä mitään mitä emme halua kun ei ole olemassa mitään kontrollia?

On sanottu, että jotkut hiilikaivostyöntekijät työskentelivät kaameissa olosuhteissa ennen kuin hallitukset vaativat rikarikkaita kaivosomistajia siivoamaan paskaiset kaivoksensa. Mikseivät omistajat tehneet niin itse? Koska se olisi leikannut liikevoittoa! Ja rikkaita ei kiinnostanut miten moni köyhä kuoli turvattomissa kaivoksissa kassavirran ylläpitämiseksi.

Yritykset maksoivat orjapalkkaa alkuvaiheen työntekijöille ennen hallitusten minimipalkkavaatimuksia. Ne jotka haluavat päästä takaisin ”vanhoihin hyviin aikoihin” sanovat, ”Mitä sitten? He tarjosivat työpaikat, eikö niin? Ja kuka ottaa riskit? Työntekijä? Ei! Sijoittaja, omistaja, he ottavat kaikki riskit! Joten heille kuuluisi suurin palkkio!” Kuka tahansa, joka ajattelee että työntekijät joiden työstä omistajat riippuvat, tulisi saada kunniakasta kohtelua saa kommunistin leiman.

Kuka tahansa, joka ajattelee että ihmiseltä ei tulisi kieltää asuntoa hänen ihonvärinsä takia, saa sosialistin leiman. Kuka tahansa, joka ajattelee että naiselta ei tulisi kieltää työpaikkamahdollisuutta tai ylennystä yksinkertaisesti sen takia että hän on väärää sukupuolta, saa radikaalifeministin leiman. Ja kun hallitukset, heidän valittujen edustajiensa kautta, alkavat ratkoa näitä ongelmia joita vallassaolijat päättäväisesti kieltäytyvät ratkaisemasta itse, niitä hallituksia kutsutaan riistäjiksi! (Ei koskaan heidän auttamiensa ihmisten taholta, sattuneesta syystä. Ainoastaan niiden jotka kieltäytyvät tarjoamasta apua itse.)

Missään tämä ei näy yhtä ilmiselvästi kuin terveydenhuollossa. Vuonna 1992 Amerikan presidentti ja hänen vaimonsa päättivät, että olisi epäreilua ja epäsovinnaista miljoonille amerikkalaisille olla saamatta ehkäisevää terveydenhuoltoa; tuo ajatus aloitti terveydenhuoltokeskustelun joka sitten sai jopa lääkärien ammattikunnan ja vakuutusteollisuuden tolaltaan.

Todellinen kysymys ei ole kenen ratkaisu on parempi: hallituksen ehdottama suunnitelma vaiko yksityisen puolen ehdottama suunnitelma. Todellinen kysymys on: miksei yksityinen puoli ehdottanut omaa ratkaisuaan jo kauan aikaa sitten?

Kerron miksei. Koska sen ei tarvinnut. Kukaan ei valittanut. Ja teollisuus on liikevoiton ajama. Voiton, voiton, voiton.

Pointtini on siis tämä. Me voimme vaahdota ja itkeä ja valittaa minkä haluamme. Totuus on, hallitukset tarjoavat ratkaisuja silloin kun yksityinen sektori ei halua.

Me voimme myös väittää että hallitukset tekevät mitä tekevät kansan tahtoa vastaan, mutta niin kauan kun kansa hallitsee hallitusta — niinkuin ne tekevät suurimmaksi osaksi USA:ssa — hallitukset jatkavat ratkaisujen tuottamista ja vaatimista yhteiskunnallisiin epäkohtiin, koska suurin osa kansasta ei ole rikasta, ja siksi he eivät luo sääntöjä itselleen silloin kun yhteiskunta ei niitä vapaaehtoisesti tarjoa.

Vain maissa, joissa suurin osa kansasta ei kontrolloi hallitusta, hallitus tekee vähän tai ei mitään eriarvoisuuden eteen.

Joten, se ongelma: Miten paljon hallintoa on liian paljon hallintoa? Ja miten paljon on liian vähän? Ja missä kohtaa on tasapaino?

Huh! Enpä ole nähnyt sinun vaahtoavan näin! Siis ainakaan näiden kahden kirjan aikana.

 

No, sinä sanoit että toisessa kirjassa otettaisiin kantaa suurempiin, globaaleihin ongelmiin joita ihmisperhe kohtaa. Mielestäni olemme kuvailleet varsin suuren.

Kaunopuheisesti, kyllä. Kaikki Toynbeesta Jeffersoniin ja Marxiin ovat yrittäneet ratkaista sitä satoja vuosia.

 

Okei — mikä on ratkaisusi?

Me joudumme ottamaan askeleen taaksepäin tässä; me joudumme käsittelemään vanhaa tietoa.

 

Anna mennä. Ehkä minun pitää kuulla se kahdesti.

Sitten aloitamme sillä faktalla, että minulla ei ole ”ratkaisua”. Ja se johtuu siitä, että en näe mitään tästä ongelmallisena. Se on vain sitä mitä se on, ja minulla ei ole mitään preferenssejä siihen liittyen. Ainoastaan kuvaan sitä mikä on havaittavissa; sen mitä kaikki voivat nähdä paljaalla silmällään.

 

Okei. Sinulla ei ole ratkaisua eikä sinulla ole preferenssiä. Voitko tarjota minulle havainnon?

Havaitsen, että maailma ei ole vielä kehittänyt hallintojärjestelmää joka tarjoaa täydellisen ratkaisun — vaikka USA:n hallitus on päässyt kaikkein lähimmäksi tähän mennessä.

Ongelma on siinä, että hyvyys ja reiluus ovat moraalisia ongelmia, ei poliittisia. Hallinto on ihmisten yritys antaa mandaatti hyvyydelle ja taata reiluus. Kuitenkin on vain yksi paikka missä hyvyys syntyy, ja se on ihmisen sydämessä. On vain yksi paikka missä reiluus voidaan käsittää, ja se on ihmisen mielessä. On vain yksi paikka missä rakkaus voidaan kokea todella, ja se on ihmisen sielussa. Koska ihmisen sielu on rakkaus.

Et voi säätää moraalista lakia. Et voi säätää lakia joka sanoo ”rakasta lähimmäistäsi”.

Me pyörimme nyt kehää, sillä olemme käsitelleet tämän kaiken aiemmin. Silti, keskustelu on hyvää, joten jatketaan sillä. Vaikka käsittelisimme saman asian kahdesti tai kolmesti, se on ookoo. Yritys tässä on päästä jutun juureen käsiksi; nähdä miten haluatte luoda sen nyt.

 

No, sitten kysyn saman kysymyksen uudelleen. Eivätkö kaikki lait ole yksinkertaisesti ihmisen pyrkimyksiä koota moraalisia konsepteja lakikirjoihin? Eikö ”lainsäädäntö” ole yksinkertaisesti yhteinen sopimuksemme siitä mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin”?

Kyllä. Ja tietyt siviililait — säännöt ja määräykset — ovat tarpeellisia primitiivisessä yhteiskunnassanne. (Ymmärrätte, että ei-primitiivisissä yhteiskunnissa lait eivät ole tarpeellisia. Kaikki ihmiset sääntelevät itse itseään.) Teidän yhteiskunnassanne kohtaatte silti näitä erittäin perustason kysymyksiä.

Pysähdyttekö kadunkulmaan ennen jatkamista? Ostatteko ja myyttekö tietyin ehdoin? Onko mitään rajoitteita sille miten käyttäydytte toistenne kanssa?

Mutta todella, jopa nämä peruslait — säädökset murhaamista, vahingoittamista, huijaamista ja jopa punaisia päin ajamista vastaan — eivät ole tarpeellisia eikä niitä tarvittaisi jos kaikki yksinkertaisesti noudattaisivat Rakkauden Lakeja.

Eli siis, Jumalan Lakia.

Se mitä tarvitaan on tietoisuuden kasvattaminen, ei hallinnon kasvattaminen.

 

Tarkoitat, että jos me vain noudattaisimme Kymmentä Käskyä, kaikki olisi hyvin!

Ei ole olemassa sellaista kuin Kymmenen Käskyä. (Lue Kirja 1 jossa aihetta käsitellään.)

Jumalan Laki on Laittomuus. Se on jotain jota ette voi ymmärtää.

En vaadi mitään.

 

Monet ihmiset eivät voi uskoa viimeisintä lausuntoasi.

Anna heidän lukea Kirja 1. Se selittää tämän täydellisesti.

 

Onko tuo se mitä ehdotat tälle maailmalle? Täydellistä anarkiaa?

En ehdota mitään. Ainoastaan havainnoin sen mikä toimii. Kerron teille miten asian laita on havaittuna. Ja ei, en havaitse että anarkia — hallinnon, sääntöjen, asetusten tai minkäänlaisten rajoitteiden puuttuminen — toimisi. Sellainen järjestely on käytännöllinen ainoastaan kehittyneiden olentojen keskuudessa, jollaisia en havaitse ihmisolentojen olevan. Joten jonkin verran hallintoa vaaditaan kunnes rotunne on kehittynyt siihen pisteeeseen että luonnollsesti teette sen mikä on luonnollisesti oikein.

Olette viisaita hallitessanne itseänne sillä välin. Hetki sitten ilmaisemasi pointit ovat keskeisiä, kiistämättömiä. Ihmiset usein eivät tee sitä mikä on ”oikein” kun heidät jätetään omilleen.

Todellinen kysymys ei ole miksi hallitukset asettavat niin monia sääntöjä kansalaisille, vaan miksi hallitusten tarvitsee niin tehdä?

Vastaus liittyy Erottelutietoisuuteenne.

 

Siihen, että näemme itsemme erillään muista.

Kyllä.

 

Mutta jos me emme ole erillämme muista, silloin me olemme Yhtä. Ja eikö tarkoita että olisimme vastuussa toisistamme?

Kyllä.

 

Mutta eikö se riistä meiltä voiman saavuttaa yksilöllisen suuruutemme? Jos minä olen vastuussa kaikista muista, silloin Kommunistinen Manifesti oli oikeassa! ”Kaikilta kykyjensä mukaan, kaikille tarpeensa mukaan.”

Se on, kuten olen jo sanonut, erittäin ylväs idea. Mutta siltä on riistetty ylväytensä kun sitä pakotetaan väkivalloin. Se oli kommunismin vaikeus. Ei konsepti, vaan sen toteutus.

 

On olemassa niitä jotka sanovat, että konseptia oli pakko pakottaa, koska konsepti rikkoo ihmisluonteen ideaa.

Löit naulan naamaan. Se minkä tulee muuttua on ihmisluonne. Se on se missä työ on tehtävä.

 

Luoda siirtymä tietoisuudessa josta olet puhunut.

Kyllä.

 

Mutta me pyörimme taas ympyrää. Eikö ryhmätietoisuus riistäisi jälleen yksilöltä vallan?

Tarkastellaanpa tätä. Jos jokainen ihminen planeetalla saisi perustarpeensa tyydytettyä — jos suurin osa ihmisistä voisi elää kunniakkaasti ja päästä yksinkertaisen selviytymisen taistelusta — eikö tämä avaisi tien ihmiskunnalle jalompien päämäärien tavoittelulle? Tulisiko yksilöllinen suuruus todella tukahdutetuksi jos yksilön selviytyminen olisi taattu?

Onko universaalin arvokkuuden tultava uhratuksi yksilön kunnian edessä? Minkälainen kunnia saavutetaan toisen ihmisen kustannuksella?

Olen asettanut enemmän kuin riittävästi resursseja planeetallenne takaamaan riittävät tarpeet kaikille. Kuinka voi olla, että tuhannet nälkiintyvät kuoliaaksi joka vuosi? Että sadat joutuvat kodittomiksi? Että miljoonat itkevät yksinkertaista arvokkuutta?

Sellainen apu joka lopettaisi tämän ei ole apua joka riistää vallan. Jos teidän hyväosaisenne sanovat että eivät halua auttaa nälkiintyvää ja asunnotonta, koska he eivät halua riistää heiltä valtaansa, silloin hyväosaisenne ovat tekopyhiä. Sillä kukaan ei ole todella ”hyväosainen”, jos heillä on asiat hyvin kun toiset kuolevat.

Yhteiskunnan evoluutio mitataan sillä miten hyvin se kohtelee kaikkein huono-osaisimpia jäseniään. Kuten olen sanonut, haaste on löytää tasapaino muiden auttamisen ja muiden satuttamisen välillä.

 

Onko jotain vinkkejä tarjota?

Yleispätevä vinkki voi olla tämä: kun epäilyttää, silloin kallistu aina myötätunnon puolelle.

Koettelemus on autatteko vai satutatteko: ovatko kanssaihmisenne apunne kasvattamia vai kutistamia? Oletteko tehneet heistä kykenevämpiä vai vähemmän kykeneviä?

 

On sanottu, että jos yksilölle annettaisiin kaikki, silloin he ovat vähemmän halukkaita työskentelemään sen eteen itse.

Ja kuitenkin tulisiko heidän työskennellä yksinkertaisimman arvokkuuden eteen? Eikö kaikille ole riittävästi? Miksi ”työntekeminen sen eteen” tulisi liittyä yhtään mihinkään?

Eikö ihmisen perusarvokkuus ole kaikkien syntymäoikeus? Eikö sen tulisi olla?

Jos pyritään minimitason yläpuolelle — enemmän ruokaa, surempia suojia, hienompia vaatteita — sitä voi pyrkiä saavuttamaan nuo tavoitteet. Mutta täytyykö kenenkään kamppailla edes selviytyäkseen — planeetalla jossa kaikille on enemmän kuin tarpeeksi?

Tämä on keskeinen kysymys jonka ihmiskunta kohtaa.

Haaste ei ole tehdä kaikista tasa-arvoisia, vaan taata kaikille vähintään perusselviytyminen arvokkuudella, niin että jokaisella voi olla sen jälkeen mahdollisuus valita mitä muuta he haluavat sen lisäksi.

 

On niitä joiden mielestä jotkut eivät tartu tilaisuuteen edes silloin kun se heille annetaan.

Ja he havaitsevat oikein. Tämä nostaa esiin toisen kysymyksen: olemmeko velkaa niille, jotka eivät käytä saamaansa tilaisuutta hyväkseen, toisen tilaisuuden, ja vielä seuraavan?

 

Ei.

Jos minä ottaisin tuollaisen asenteen, olisitte kadonneet helvettiin ikuisuudeksi.

Sanon teille tämän: Myötätunto ei lopu koskaan, rakkaus ei lopu koskaan, kärsivällisyys ei lopu koskaan Jumalan Valtakunnassa. Ainoastaan ihmisen maailmassa on hyvyys rajallista.

Minun maailmassani hyvyys on rajatonta.

 

Vaikka emme ansaitsisi sitä.

Te ansaitsette sen aina!

 

Vaikka me heittäisimme hyvyyden vasten Kasvojasi?

Erityisesti jos niin teette. (”Älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen. Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.”) Kun heitätte hyvyyteni takaisin vasten Kasvojani (jota, muuten, ihmiskunta on tehnyt jo vuosituhannen verran), näen että olette yksinkertaisesti erehtyneet. Ette tiedä mikä on parhaaksenne. Minulla on myötätuntoa koska erheenne ei perustu pahaan, vaan tietämättömyyteen.

 

Mutta jotkut ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja. Jotkut ihmiset ovat luonnollisesti pahoja.

Kuka sanoi sinulle niin?

 

Se on minun havaintoni.

Silloin et näe selkeästi. Olen sanonut sen aiemmin: Kukaan ei tee mitään pahaa, kun otetaan hänen maailmankuvansa huomioon. Toisin sanoen, kaikki tekevät parhaansa minkä kykenevät joka ikinen hetki.

Kaikki teot riippuvat sillä hetkellä saatavilla olevasta datasta.

Olen sanonut aiemmin — tietoisuus on kaikki kaikessa. Mistä sinä olet tietoinen? Mitä sinä tiedät?

 

Mutta ihmiset hyökkäävät kimppuumme, satuttavat meitä, vahingoittavat meitä, jopa tappavat meitä omiin tarkoituksiinsa, eikö se ole pahasta?

Olen sanonut aiemmin: kaikki hyökkääminen on avunhuuto.

Kukaan ei todellisuudessa halua satuttaa ketään. Ne jotka niin tekevät — mukaanlukien omat hallituksenne — tekevät niin epämukavasta ideasta, että se on ainoa tapa saada se minkä he haluavat.

Olen jo luonnostellut tässä kirjassa korkeamman ratkaisun tähän ongelmaan. Älä halua mitään, yksinkertaisesti. Pidä preferenssejä, mutta ei mitään tarpeita.

Kuitenkin tämä on erittäin korkea olemisen tila; se on Mestarien paikka.

Geopoliittisessa mielessä, miksei voisi työskennellä yhtenä maailmana tyydyttäen kaikkien perustarpeet?

 

Me teemme niin — tai yritämme.

Kaikkien näiden tuhansien ihmishistorian vuosien jälkeen, se on paras mitä voit sanoa? Fakta on, että olette tuskin kehittyneet juuri yhtään. Toimitte silti primitiivisellä ”jokainen on oman onnensa seppä”-mentaliteetilla. Raiskaatte maapallon ja riistätte sen resurssit, käytätte hyväksi ihmisiä, ja systemaattisesti riistätte niitä jotka ovat eri mieltä kaikesta tästä, kutsuen heitä ”radikaaleiksi”.

Teette tämän kaiken omien itsekkäitten syittenne tähden, koska olette kehittäneet elämäntyylin jota ette voi ylläpitää muulla tavoin.

Teidän tulee hakata miljoonia eekkereitä puita vuosittain tai ette kykene saamaan sunnuntailehteä pöydällenne. Teidän tulee tuhota maileja suojaavaa otsonikerrosta joka peittää planeettanne, tai muuten ette voi saada hiussuihketta. Teidän tulee saastuttaa jokia ja virtoja kunnostamiskelvottomiksi tai teillä ei voi olla teollisuudenaloja jotka antavat teille Suuremman, Paremman ja Lisää. Ja teidän täytyy hyväksikäyttää huonompiosaisianne — vähiten koulutettuja, vähiten tajuavia — tai ette voi elää ihmismittapuun huipulla ennennäkemättömässä (tai tarpeettomassa) ylellisyydessä. Viimeisenä, teidän tulee kieltää se että teette tämän, tai ette voi elää itsenne kanssa.

Ette voi löytää sydämestänne viestiä ”elä yksinkertaisesti, niin että muutkin voivat elää yksinkertaisesti”. Se puskuritarraviisaus on liian yksinkertaista teille. Se on liian paljon pyydetty. Liian paljon annettavaksi. Loppujen lopuksi, olette työskennelleet niin kovasti saadaksenne sen minkä olette saaneet! Ette voi antaa siitä pois mitään!

Ja jos loppu ihmiskunta — puhumattakaan omista lapsistanne tai lastenlapsistanne — täytyy kärsiä sen vuoksi, paska homma, eiksniin? Teitte mitä pitikin selvitäksenne, ”pärjätäksenne” — he voivat tehdä samoin! Loppujen lopuksi, ”jokainen on oman onnensa seppä”, eikö niin?

 

Onko tästä sopasta tietä ulos?

Kyllä. Sanonko sen uudestaan? Muutos tietoisuudessa.

Et voi ratkaista ihmiskuntaa piinanneita ongelmia hallituksen toimilla tai poliittisin keinoin. Olette yrittäneet tehdä niin tuhansia vuosia.

Muutos tulee tehdä ja voidaan tehdä vain ihmisten sydämissä.

 

Voitko ilmaista yhdellä lauseella sen mitä meidän tulee tehdä?

Olen jo useita kertoja.

Teidän tulee lopettaa Jumalan näkeminen teistä irrallaan, ja toistenne näkeminen teistä irrallaan.

Ainoa ratkaisu on Äärimmäinen Totuus: mikään ei ole olemassa universumissa irrallaan mistään muusta. Kaikki on olennaisesti yhteydessä kaikkeen, peruuttamattomasti toisistaan riippuvainen, interaktiivinen, punoutunut kaiken elämän kudokseen.

Kaikki hallinto, kaikki politiikka täytyy korvata tällä totuudella. Kaikkien lakien tulee perustua siihem.

Tämä on tulevaisuuden toivo rodullenne; ainoa toivo planeetallenne.

 

Miten Rakkauden Laki toimii, josta puhuit aiemmin?

Rakkaus antaa kaiken eikä vaadi mitään.

 

Miten voimme olla vaatimatta mitään?

Jos rotunne kaikki edustajat antaisivat kaikkensa, mitä voisit vaatia?

Ainoa syy vaatia mitään on koska joku muu panttaa jotain.

Lakkaa pitättäytymästä!

 

Tämä ei toimisi ellemme me tekisi sitä kaikki kerralla.

Todellakin, vaaditaan globaali tietoisuus.

Miten sellainen aikaansaadaan? Jonkun tarvitsee aloittaa. Mahdollisuus on täällä sinulle.

Voit olla Uuden Tietoisuuden lähde. Voit olla inspiraatio.

Todellakin, sinun tulee olla.

 

Minun?

Keitä muita täällä on?

Positiivinen ja negatiivinen yhtenäisyys

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli positiivisuutta ja negatiivisuutta sekä karmaa. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Koskien niitä lakeja joita me suostumme noudattamaan universumissamme: tarkoittaako yhtenäisyydessä eläminen näiden sopimusten noudattamista?

A: Se riippuu. Yleisten sopimusten ei välttämättä tarvitse olla rajoittavia, jos jokin jonka tiedät edustavan innostustasi ja yhtenäisyyttäsi voi itse asiassa muuttaa niitä monin tavoin. Jos ne ovat näin muutettavissa — ne mihin viittaat ”laeilla” — silloin se, itsessään, voi olla merkki kyvystäsi ilmaista yhtenäisyyttäsi olemalla kykeneväinen sallimaan niiden muuttua joksikin muuksi.

Koska, kun olet totaalisen integroitu kokonaisuutena, silloin on vähemmän ja vähemmän rajoittavia yksityiskohtia. Pysytkö kärryillä? Joten, niinkutsuttujen lakien muuttaminen voi itse asiassa olla ilmaisu yhtenäisyydestäsi, tietyissä tilanteissa.

Q: Oletetaan että yksilö aikoo mennä ja tappaa sata ihmistä koska se on se mikä häntä innostaa? Oletetaan…

A: Mutta ymmärrä, idea, jälleen kerran, on että ”yhtenäisyydessä” tarkoittaa että toimit yhtenäisenä olentona. Yhtenäisyys tarkoittaa kokonaisena toimimista, joka tarkoittaa että sinun ja tappamasi muiden olentojen välillä ei ole eroa, toisin sanoen, tunnustus siitä että kaikki murhaaminen on itsemurhaa. Ja jos haluat olla todella voimaantunut, silloin noiden olentojen tappaminen on kuin hakkaisit omat kädet ja jalat irti. Ja se ei ole yhtenäisyyden tai voiman tunnustus.

Ja lisäksi, kun käytät termiä innostus tuossa merkityksessä, yleensä tajuat että se ei ole tarkalleen innostusta joka motivoi yksilöitä tuohon suuntaa. Se on saman energian negatiivinen polariteetti joka luo innostusta, mutta negatiivinen polariteetti yleensä ilmaistaan ahdistuksena. Ymmärrätkö?

Q: Kyllä. Oletetaan että uhrit suostuvat olemaan uhreja?

A: Se ei ole tekosyy syylliselle siitä että hän ei ole tarpeeksi vahva ettei hän lankeaisi uhrin peliin.

Q: Mitkä olisivat seuraukset tuolloin, yhtenäisyyden rikkomisesta tuolla tavoin?

A: Ehkä luotte toisen skenaarion missä olet oppineet, että yhtenäisyyden rikkominen, siinä merkityksessä, ei palvele teidän voimaannuttamistanne. Ja silloin ilmaisette mahdollisesti kokonaisen elämän, tai kokemuksen jossa olette yhtenäisyyden ilmentymä.

Jotkut yksilöt voivat valita niin että toiset yksilöt yrittävät loukata heitä jonkinlaisena /vaihtokauppana/. Se ei ole tarpeellista aina. Yksilön, joka murhaa toisen yhdessä elämässä, ei välttämättä tarvitse tulla murhatuksi toisessa elämässä, vaikka monet ovat pyrkineet tasapainottamaan sitä tuolla tavoin.

Yksilö voi, mahdollisesti, saada jonkun puhutuksi niin ettei hän murhaisi toista, ja toteuttaa saman tasapainon. Pysytkö mukana? Mutta kokonaisidea on, tottakai, perustavanlaatuisella tasolla, että ylisielulle kaikki kokemukset ovat oppimiskokemuksia.

Ja koska todella olette äärettömiä ja tuhoutumattomia, aivan sama mitä olette tehneet, oli kyseessä sitten positiivinen tai negatiivinen, olipa se sitten ilmaisu yhtenäisyydestä tai sen puutteesta; opitte silti; kasvatte silti; muututte silti; teillä on silti uusia kokemuksia.

Joten kaikenkattavassa merkityksessä ei ole paljoakaan väliä mitä olette tehnyt. Mutta se on yksinkertaisesti teistä kiinni ymmärtää, että oma elämänne, yhtenäisyyden ilmaisuna, tulee olemaan paljon iloisempi, paljon sosiaalisempi, paljon vaivattomampi. Ja olette kykeneväisiä luomaan, ilman minkäänlaista kamppailua, kaiken minkä haluatte.

Yhtenäisyyden puutetta ilmaistessanne, huomaatte että yksilö joka tekee niin kamppailee, kärsii, tuntee itsensä voimattomaksi, tuntee ettei ole ohjaksissa, ja luo monia, monia, monia versioita sisällään olevasta negatiivisuutensa ilmaisusta, eivätkä salli itsensä nauttia elämästä. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Onko vapaaehtoinen karma, silloin, tapa tasapainottaa yhtenäisyyssopimuksia?

A: Joskus, vaikkakin karman, joka on täysin vapaaehtoista, ei tarvitse ilmetä kostonkaltaisena. Jälleen kerran, analogia siitä että karma on yksinkertaisesti liikemäärän täytäntöönpano jolla luodaan tasapainotettu kokemus.

Jälleen kerran, jos olet ollut murhaaja yhdessä elämässä, vapaaehtoisen karman ei tarvitse edellyttää että sinut tulee murhata seuraavassa elämässä tuon sovittamiseksi. Saatat avustaa jotakuta, joko jotain jonka lähimmäinen on murhattu, tai jotain joka haluaa murhata ja sinä voit puhua hänet ympäri siitä. Ja se tulee olemaan yhtä paljon tasapainon ilmaisu ja karman maksu kuin murhatuksi tuleminen. Ja monta kertaa pelkkä murhatuksi tuleminen ei ole edes tarpeellista todellisen tasapainon saavuttamiseksi.

Q: Tasapaino on jotain joka on kuin absoluutti joka tulee säilyttää, mutta karmaa ei. Se on jotain jota ei ole tarvis olla jos ei ole sitä uskomusta? Olenko oikeassa?

A: Tavallaan, oikein. Mutta idea yksinkertaisesti on, karman perustavanlaatuisessa merkityksessä, että te yleensä — koska olette kollektiivinen tapahtuma — tasapainotatte idean jossain kokemuksenne piirissä jollain tasolla. Ja se on se mitä karma oikeasti on — yksinkertainen kokonaisvaltainen tunnustus kaikesta tasapainosta joka olette, kaikki polariteetit jotka olette.

Q: Mistä kukaan sellainen kuin Adolf Hitler tuli? En ymmärrä…

A: Hän tuli yhteiskunnastanne; hän tuli kollektiivisten ja yhdistettyjen pelkojen ilmaisuna, ja ehkäpä, jonkin verran vapaaehtoisina karmisina tasapainoina, negatiivisella tavalla, jotka yhteiskuntanne on asettanut itselleen.

Kyseessä oli yksilö joka ei tuntenut omaa itsevoimaantumistaan, ja niin, teidän termein, lankesi negatiivisuuden omaksumiseen joka yhteiskunnassanne aistittiin, ja ilmaisi sitä peilinä takaisin yhteiskuntaan — näyttääkseen yhteiskunnalle minkä sen pelkojen ja negatiivisten asenteiden yhdistetyt ideat ovat kyenneet luomaan.

Q: Se ei ollut yhtenäisyydessä toimimista.

A: Ei. Koska se oli eristämistä, erottelua, sortoa. Se millä on tarve sortaa ei usko että se on jo ohjaksissa.

Q: Okei. Kiitos erittäin paljon.

A: Auttaako tämä sinua?

Q: Kyllä, erittäin paljon.

A: Kiitos!

Tietoisuus ja kuolema

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli kuoleman hetkeä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Haluaisin puhua siitä mitä tunteita sielu tuntee ruumiin kuoleman yhteydessä, ja odottaako se monia…

A: Voi, monia eri asioita, riippuen niistä uskomuksista jotka olivat läsnä kyseisen elämän aikana. Onko sinulla jotain tiettyä ideaa mielessä?

Q: Mikä on tietoisuutemme kuoleman hetkellä?

A: Se voi olla, jälleen kerran, monia eri asioita; lähtien siitä ettei tiedä olevansa kuollut, aina siihen että juhlii ekstaasissa täydellistä itsensä kuolleeksi tunnustamista! Ja kaikki siltä väliltä on mahdollista. (yleisö nauraa)

Q: No, tuo jättää paljon toivomisen varaa.

A: Paljon toivomisen varaa?

Q: Ehkäpä minun tulee paremmin yrittää suhteuttaa itseni siihen.

A: Erittäin hyvä. Se on ainoa tapa jolla voit suhtautua siihen muutenkaan. (yleisö nauraa) Mistä luulet olevasi tietoinen sitten kun siirryt ei-fyysisyyteen?

Q: Aa…

A: Selvästikin koska kysyit kysymyksen, se on erittäin mahdollista että tulet tietämään että olet kuollut, ensinnäkin. Ja saatat jopa sallia itsellesi mahdollisuuden tunnustaa, että kaikki mitä fyysisessä elämässäsi on tapahtunut meni niin kuin tarkoituksesi sen saneli. Sen että se on palvellut sinua. Ja se sallii sinun sen jälkeen päättää puolestasi haluatko toisen fyysisen elämän vai haluatko kokea todellisuuden jollain todella tasolla.

Q: Kuinka kauan tämä valintaprosessi kestää?

A: Mitä tahansa yhdestä mikrosekunnista miljooniin vuosiin, (yleisö nauraa) jälleen kerran, riippuen suunnitelmistasi.

Q: No, tässä kohtaa, olenko täydellisen tietoinen Ylisielustani ja Korkeammasta Itsestäni?

A: Jälleen kerran, et välttämättä. Jos et edes tiedä olevasi kuollut, miten voisit olla tietoinen niistä tasoista?

Q: (Nauraa) No, Jos voit olla tietoinen noista tasoista elossa ollessasi, tässä elämässä…

A: Kyllä, sitten se on kaiken kaikkiaan todennäköistä että tulet olemaan tietoinen niistä kuoleman hetkellä.

Q: Kuinka niistä voi tulla tietoiseksi kuoleman hetkellä? Miten te tulitte tietoisiksi niistä kuoleman hetkellä kun siirryitte tuolle puolen?

A: Olin niistä tietoinen jo elämässäni.

Q: Miten niistä voi tulla tietoiseksi elämässä?

A: Sallimalla. Luottamalla. Elämällä.

Q: Luottamalla. Selvä. Oletko myös taipuvainen sanomaan ”me” kun vastaatte kysymykseen?

A: Kyllä.

Q: Kuka on ”me”?

A: Kaikki meistä. (yleisö nauraa) Se on sivilisaationi idea ajoittain. Joskus se on idea kaikista niistä sivilisaatioista joiden kanssa me olemme kontaktissa, joka muodostaa sen mitä me kutsumme Liitoksi. Joskus se on teidän ja meidän maailmojemme, sekä monien muiden maailmojen, kollektiivinen tietoisuus yhdessä. Se yksinkertaisesti riippuu käynnissä olevasta interaktiosta.

Joskus sanon ”minä” aivan kuin nyt. Joskus sanon ”me”. Ja joskus sanomme ”me”. Sillä tällä tavoin muodostaessani yhteyden edessänne olevaan fyysiseen kanavaan, monesti tällä tavoin, minä ja me sallimme tuolloin olla, ajoittain, minulla aina yhteiskuntaani olevan yhteyden olla tärkein asia informaatiossa; koska se merkitsee eniten läpi tulevan informaation laadun ja kontekstin kannalta. Onko siinä kaikki?

Q: Kyllä, kiitos.

A: Kiitos.

Työttömyydestä ja uskomuksista

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli työttömyyttä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Olen asteittain tullut yhä masentuneemmaksi työttömyydestä. Mitä pidempään olen työttömänä, sitä vähemmän luotan itseeni ja kykyyni löytää töitä sellaisen aiheen piiristä joka innostaisi minua.

A: Luo sitten sitä mikä innostaa sinua työpaikaksesi; se on koko idea. Idea ei ole etsiä ympäriltäsi; välttämättä; asioita jotka innostavat sinua jotka ovat jo olemassa. Jos et löydä mitään, silloin salli sen mikä innostaa sinua muuttua työksesi. Jonkun piti perustaa ne työpaikat jotka ovat jo olemassa yhteiskunnassanne. Ne eivät aina olleet olemassa siinä muodossa kuin ne ovat nyt. Jonkun piti sanoa ”Hei, hetkinen! Katso ympärillesi; asiassa joka minua todella innostaa eniten ei ole olemassa työpaikkaa. Luulen että minun olisi paras luoda sellainen.” Ja nyt, tässä ajan hetkessä, luulet että se on tyypillinen työpaikka.

Mutta jos todella katselet ympärillesi ja et löydä jotain joka innostaa sinua; jos todella katselet ja havaitset että polkusi ei yksinkertaisesti johda mihinkään näistä asioista, silloin salli itsesi todella tarkastella kaikessa rehellisyydessä mitä se on mikä olisi todella innostavaa. Pidä itsestäänselvyytenä silloin, jos se asia todella innostaa sinua, ja kukaan muu ei tällä hetkellä tee sitä, tai sinä et vedä puoleesi elämääsi tilaisuutta tehdä sitä missä se jo on olemassa, silloin pidä itsestäänselvyytenä että kykysi kuvitella se mikä todella innostaa sinua eniten esittää myös kykyäsi luoda siitä työpaikka joka elättää sinut — automaattisesti.

Jälleen kerran, kysymys on oikeasti luottamisesta siihen mitä keksit, minkä todella tiedät innostavan sinua elämässäsi, mitä todella kykenet tekemään, olipa sitä varten sitten olemassa jonkinlainen eakenne tai ei. Jos sellaista rakennetta ei ole olemassa, silloin se tarkoittaa sitä että koska ajattelit sitä, sinulla on rakenne sisälläsi, ja kaikki mitä sinun tulee tehdä on päästää se ulos. Anna sen tapahtua omalla painollaan, ja sitten todellisuus tulee olemaan kykenevä rakentamaan itsensä tuolle mallirakenteelle. Mutta sinä et päästä sitä ulos.

Q: Tunnen itseni niin epäpäteväksi…

A: Se tarkoittaa että uskot niin olevasi. Yksikään tunne ei esiinny ilman sinun sinuun iskostettua uskomusta. Ei ole olemassa sellaista kuin yksinkertaisesti jonkin asian tunteminen ilman syytä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunteita ei luoda tyhjästä, tyhjiöstä. Jos tunnet jotain, se johtuu siitä että sinä uskot jo jonkin olevan totta.

Tunteet ovat reaktioita uskomuksiin; ne tulevat uskomusten jälkeen. Tunteet eivät ole todellisuuden primäärikokemus; uskomukset ovat pääasiallinen rajapinta. Ensin sinun tulee uskoa jotain todeksi; sitten saan tunteen; sitten sinulla on sitä vahvistavia ajatuksia — jotka voivat vahvistaa uudelleen tuota uskomusta; sitten luot lisää samoja tunteita. Mutta tunne siitä että olet epäpätevä tulee siitä että yksinkertaisesti valitset uskoa että olet epäpätevä. Se on sinun valintasi uskoa niin, mutta sinun ei tarvitse uskoa niin.

Q: Haluan päästää irti siitä, ja joka kerta kun yritän, kuulen näitä ääniä jotka sanovat, ”Muistatko sen kerran; muistatko sen kerran kun sitä ja tätä tapahtui…”

A: Anna niiden tulla esiin! Mitä sitten? Katsos, sinä yrität sulkea osia itsestäsi pois. Luulet että kun integroit, et enää koskaan kuule niitä ääniä enää. Ja se ei ole totta; sinä tulet aina kuulemaan niitä aääniä. Itse asiassa, mitä enemmän integroit, sitä enemmän niitä ääniä kuulet koska hyväksyt kaiken, kaikki tavat jolla olet, elämässäsi. Ja ne ovat vain joitain tapoja joilla voit olla olemassa. Ne tulevat pintaan ei siksi että ne näyttäisivät sinulle että olet epäonnistunut, ei siksi että ne näyttäisivät että olet jumissa, ne tulevat pintaan antaakseen sinulle tilaisuuden tajuta miten paljon olet muuttunut. Sinä et suhtaudu niihin samalla tavalla kuin ennen, ellet sitten, tottakai, valitse tehdä niin.

Kun sanot, ”No voi että, katso, nämä äänet tulevat edelleen pintaan. Sen täytyy tarkoittaa että olen epäonnistunut; sen täytyy tarkoittaa että en tee asioita oikein oikeilla tavoilla”, valitset pitää yllä samaa suhdetta noihin ääniin; mutta sinun ei tarvitse. Äänet ovat siellä mahdollisuutena tajuta että voit muodostaa eri suhteen niihin. Selvä, tässä tulee ääni: ”No, muistatko kun se tapahtui tuolla tavoin. No kyllä, mutta mitä sitten? Se oli silloin; olen oppinut siitä tuon jälkeen. Ja koska sinä, oi ihana ääni, olet muistuttanut minua siitä tavasta miten toimin tuolloin, minulla on suuri ja positiivinen mahdollisuus nähdä miten eri tavalla tulen toimimaan nyt.”

Sinä annat itsellesi mittatikun. Se on tapa sallia itsesi tunnustaa että käyt läpi evolutionaarista prosessia, jos se on jotain jonka uskot että sinun on pakko käydä läpi. Aika ajoin saatat tajuta, että ääni tulee esiin: ”Katso, tämä on se miten silloin kävi.” Ja sitten voit sanoa, ”Selvä, tällä kertaa se tapahtui melkein samalla tavoin.”

Mutta siinä on avainsana. Jos olet positiivinen yksilö, kiinnityt tuohon ”melkein samalla tavoin.” Se oli hieman eri tavoin, ja se riittää sinulle, koska jos se voi olla hieman eri tavalla, se voi olla myös paljon eri tavalla. Ensi kerralla ääni sanoo, ”No joo, mutta muistatko kun se tapahtui tällä tavalla”, silloin voit tunnustaa että viime kerralla se oli eri tavalla, ja ensi kerralla se tulee olemaan vielä ”enemmän eri tavalla”. ”Joten jatka vain muistuttamistani, pikku ääni, siitä tavasta miten se oli, koska kun jatkat minun muistuttamistani siitä miten se meni, se antaa minulle mahdollisuuden nähdä kuinka paljon enemmän erilaiseksi se muuttuu jatkuvasti.”

Kaikkea elämässäsi voidaan käyttää positiivisella tavalla — jopa samoja vanhoja pikku ääniä. Se on kiinni sinun halukkuudestasi sallia mielikuvituksesi toimia hyväksesi. Luota siihen; pidä positiivinen asenne, ja se tulee määrittämään kaiken. Jos se on siellä, käytä sitä työkaluna. Älä mieti että vain sen takia koska se on siinä, se tarkoittaa että olet epäonnistunut. Se on sinun vanha asenteesi; se on sinun vanha uskomuksesi.

Q: Minä saan vain vahvistusta toisilta ihmisiltä elämässäni jotka sanovat minulle…

A: Kukaan ei voi antaa sinulle vahvistusta; sinun täytyy hyväksyä vahvistus.

Q: No, ne sanovat samaa kuin äänet…

A: Mitä sitten? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; se on yksi ja sama. Jos sinulla on sisällä ääniä, tottakai sinulla tulee olemaan samat äänet ulkopuolellasi myös. Mutta kun alat käyttää noita pikku ääniä sillä tavalla kuin juuri kuvasimme, silloin ulkoiset äänet muuttuvat myös. Ymmärrätkö? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; ulkoinen on myös sisäinen todellisuus. Ne eivät ole kaksi eri asiaa. Ne ovat yksi ja sama.

Niinkuin uskot sisälläsi, niin näet ulkopuolellasi. Se mitä kylvät, niin myös niität. Tämä on se mitä se tarkoittaa. Siemenet jotka istutat sisällesi ovat ne joiden näet kasvavan ympärilläsi olevassa puutarhassa. Jos et pidä kukista joita näet kasvavan, vaihda silloin siemenet. Istuta jotain erilaista, ja sitten jotain uutta kasvaa. Sisäinen on ulkoinen. Jos ulkoinen ei ole se miten haluat sen olevan, muuta sisäinen ja ulkoinen seuraa perässä.

Q: Olen työstänyt noita asioita. Luulen että uskomus oli silti se sama vanha; en päässyt vanhasta uskomuksesta eroon.

A: Et pääse eroon mistään.

Q: Se mitä sanoin oli, ”Okei, pystyn tähän, ja kykenen hanskaamaan homman.” Mutta se uskomus silti roikkui siellä…

A: Kuuntele tapaa jolla joskus ilmaiset asioita, myös. Monta kertaa tapa jolla ilmaiset asioita on indikaattori siitä mitä todella uskot. ”Okei, hanskaan tämän!” Heti tuossa kohtaa se sallii sinun tietää, että tapa, jolla sanot sen, tarkoittaa että se on musertavaa heti alunalkaenkin. Ja se on se todellinen uskomus. Uskomus ei, siis, ole oikeasti se että kykenet ”hanskaamaan sen”, koska jos olisit tiennyt, vailla epäilyksen häivääkään, että kykenisit, sinun ei tarvitsisi vakuutella itseäsi. Jos löydät itsesi käyttämästä fraaseja jotka viittaavat siihen, että yrität vakuutella itsellesi, silloin et usko siihen luonnollisesti.

Salli itsesi tietää, että sinun ei tarvitse ajatella kahdesti jotain asiaa jonka jo myönnät. Kun ilmaiset asiat tällä tavoin, kun sanot ”Ookoo, hanskaan tämän”, silloin annat ymmärtää että et todella usko että se on hanskattavissa. Sinun ei tarvitse ”hanskata” asioita tuolla tavoin. Olet jo kaikesta kontrollissa. Siksi, jos elämässäsi esiintyy tilanteita jotka tuntuvat olevan ei-haluttuja ilmentymiä, kontrolloit sitä jostain syystä, positiivisesta syystä, tuohon muotoon.

Q: Vaikka en näekään mikä se positiivinen syy on?

A: Anna sen positiivisen syyn olla vähintäänkin perustavanlaatuinen syy, että annat itsellesi mahdollisuuden tajuta että sinun ei tarvitse suhtautua skenaarioon niinkuin ennen teit. Ja saatat katsastaa että vieläkö niin teet.

Q: Mitä lauseita voisin käyttää jotka olisivat kaikkein eniten hyödyksi minulle?

A: ”Kuinka tämä palvelee minua — juuri sellaisena kuin se on? Juuri sillä tavalla kuin se on, miten se palvelee minua? Mitä voin oppia? Miten voin positiivisesti oppia jotain tästä?” Kun sallit sen olla sillä tavalla kuin se on, silloin sillä on suurin mahdollisuus muuttua joksikin muuksi. Jos kiellät sen missä muodssa se tulee, silloin et salli itsesi nähdä sitä mikä siinän on luontaista. Et salli sen esittää itseään sillä tavalla kuin olet sen luonut itsensä esitettäväksi. Kiellät oman luomuksesi, oman formaattisi. Vain kun tunnustat oman tapasi toimittaa viestejä itsellesi, tasan tarkkaan ja täysin sillä tavalla kuin se tulee sinulle, luot tietoisen vapauden muuntaa sen välitysjärjestelmän sellaiseksi kuin haluaisit sen olevan.

Jos jatkuvasti kohtelet välitysjärjestelmää niinkuin se ei toimisi, silloin et kuuntele sitä. Ajattelet että jotain sinussa menee pieleen, ja siksi, se on uskomus jota vahvistat. Ja siksi, se on sykli jonka toistat. ”Jotain on vialla; jotain on pielessä!” Joten tottakai todellisuus jatkuvasti heijastelee takaisin sinulle, ”Jotain on vialla; jotain on pielessä.”

Kaikki on hyvin. Sellaisissa olosuhteissa joita pitäisitte kaikkein kamalimpina, sallikaa itsenne tajuta että kaikki on hyvin. ”Olen tämän ohjaksissa; katso kuinka paljon kontrollia minulla on, kun olen luonut tällaisen absoluuttisen jännittävän skenaarion. Kaikki tuntuu olevan hajallaan, ja näyttää villiltä ja ei-mihinkään liittyvältä. Mutta koska tiedän että se on hallinnassani, katso miten paljon valtaa minulla on.” Alatko saada idean päästä kiinni?

Q: Kyllä.

A: Sillä ainoa asia jonka koette on idea siitä että teillä on vanhoja tapoja jotka ovat vaikea muuttaa. Jos se on se mitä ajattelette, selvä: ”Minulla on tapoja joiden uskon olevan vaikea muuttaa. Joten jos uskon tapojen ideaan, silloin kykenen käyttämään tapojen ideaa positiivisella tavalla ja luomaan positiivisia tapoja. Kaikki on hallinnassani. Silloinkin kun se näyttää siltä että se ei ole hallinnassani, silloinkin se on hallinnassani.” Totutelkaa tietämään ja uskomaan että on olemassa positiivinen ilmentymä joka voi tulla joka ikisestä skenaariosta. Poikkeuksetta! Ei yhtäkään.

Q: Tuntui siltä, mutta kun menetin työpaikkani, tulin alas…

A: Mutta näethän, oletat että siinä työssä on jostain syystä olemattomuus on jostain syystä luonnostaan negatiivinen skenaario. Miksi tehdä sellaista oletusta? Se on vain oletus. Mistä tiedät että sen työpaikan menettäminen tekee tilaa jollekin — ehkä jotain jonka vastaanottamisesta räjähtäisit ilosta ja onnesta — niin että sinulla ei olisi tilaa vastaanottaa sitä jos sinulla olisi edelleen vanha työpaikkasi? Luota että kun tuollaisia asioita ilmenee elämässäsi, jos tiedät että teet parhaasi minkä voit siinä hetkessä, ja nuo asiat silti tapahtuvat, silloin luota että se on hyvästä syystä, ja salli itsesi nähdä että se on hyvästä syystä.

Vain kun intät että nuo asiat eivät tapahdu positiivisesta syystä, silloin panttaat syytä tulemiselle joka sallisi sinun nähdä miksi menetit työpaikkasi positiivisesta syystä. Koska istut siellä mököttämässä ideaa, ”Hitsi, ainoa asia jonka voin kuvitella on, että työpaikkani menettäminen tarkoittaa että sen täytyy olla negatiivinen asia. Jokin on pielessä.” Ja kun keskityt siihen tuolla tavoin, et voi nähdä kolikon positiivista kääntöpuolta. Et voi nähdä sitä ennenkuin suostut tarkastelemaan sitä. Sinun täytyy tietoisesti päättää, että aiot tarkastella kolikon positiivista puolta jokaisessa tilanteessa, tai et kykene näkemään positiivista ilmentymää. Jos jatkuvasti intät että olosuhteet ovat luonnostaan negatiivisia, silloin, ”Työpaikan menettäminen täytyy olla paha asia. Sen täytyy; kaikki tietävät niin.”

Jos se on se miten valitset nähdä sen, silloin se on tapa jolla koet todellisuutesi. Kun intät yhtä vankasti että työpaikan menettämisen on pakko johtaa laajentuneempaan ja leveämpään positiiviseen kokemukseen, se on se mitä saat elämässäsi. Se on siinä; se on niin yksinkertaista. Rehellisesti!

Q: Ehkä muutuin kärsimättömäksi, koska sanoin niin. Sanoin sen suoraan. Ja mitä tapahtui oli, että sain haastattelun työpaikkaan joka maksoi paremmin…

A: Kyllä? Entä sitten? Toitko takaisin odotuksen, ”Jos en saa tätä, epäonnistun?”

Q: Kyllä. Sitten kun tyrin haastattelun ja en saanut paikkaa, tiedätkö, silloin aloin palata takaisin vanhoihin…

A: Oletukset pois! Sen ei tarvitse ilmentyä tasan tarkkaan niinkuin egosi tai tapasi ajattelevat että sen tulee. Sen ei tarvitse! Anna sen ilmentyä pienimmän vastarinnan polkua. Lakkaa taistelemasta itseäsi vastaan. Sinun ei tarvitse puskea itseäsi muottiin; sovit juuri siihen missä olet. Sinun ei tarvitse mukautua tiettyyn ideaan siitä mitä menestys tarkoittaa. Olet menestynyt juuri sellaisena kuin olet.

Q: Kiitos erittäin paljon.

A: Kiitos.

 

Kaiken Sen Mikä On rakkauden hyväksyminen

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli ehdotonta rakkautta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

A: Sallikaa minun sanoa että kaikissa ideoissa jotka olemme jakaneet kanssanne, monta kertaa me oletamme, sanokaamme, että toisella tasolla tunnette että sallitte meidän avustaa teitä tulemaan tietoisiksi omasta itsevoimaannuttamisestanne. Kyllä… ei? Ehkä?

Yleisö: Kyllä.

A: Selvä. Tällä tavoin, täten — jälleen kerran, ei sillä että mikään mitä sanomme olisi enemmän kuin mitä voitte sanoa itsestänne — mutta voinko kysyä teiltä kysymyksen?

Yleisö: Kaikin mokomin. Selvä. Kyllä! (naurua)

A: Oi! Kiitos. Tiedätteko että me, itse asiassa, rakastamme teitä?

Yleisö: Kyllä.

A: Luuletteko että me, millään muotoa, olisimme sen tyypin yhteiskunta joka valitsisi rakastaa teitä jos me emme tuntisi että sille olisi olemassa syytä?

Yleisö: Ei… Kyllä. Mahdollisesti. Kyllä.

A: Ai niinkö?

Q: Mielestäni rakastaisitte meitä ilman syytä.

A: Selvä. Miksi?

Q: Miksi ei? (naurua)

A: Onko tuo tarpeeksi hyvä syy? Kyllä? Ei? Miksi se ei ole tarpeeksi hyvä syy?

Q: Täytyykö teillä olla mitään syytä?

A: Kiitos. Se pointti…

Q: Täytyykö teillä?

A: Ei. (Yleisö: naurua) Pointti, periaatteessa, on sallia itsenne ymmärtää että, monta kertaa, vaikka olette varsin halukkaita tunnustamaan, kuten olemme ehdottaneet, että olette samanarvoisia kanssamme, te silti, monta kertaa, luotatte meidän teitä kohtaan tuntemaamme rakkauteen enemmän kuin omaan rakkauteenne itseänne kohtaan.

Siksi, nähkää paradoksi tuossa, ja sallikaa paradoksin avustaa teitä. Sillä jos olette halukkaita luottamaan meihin enemmän kuin luotatte itseenne — ja tiedätte että me rakastamme teitä ehdottomasti — silloin ainakin jos aiotte luottaa meihin, luottakaa siihen että meillä on hyvä syy rakastaa teitä ehdottomasti. Ja siten, luottakaa meidän teitä kohtaan tuntemaamme luottamukseen. Ja tietäkää että jos me tunnemme että te ansaitsette ehdotonta rakkautta, silloin miksi ette luottaisi että te ansaitsette? Psystkö kärryillä?

Yleisö: Kyllä.

A: Nyt, me yksinkertaisesti sanomme että — jälleen kerran, ei siksi että mielipiteemme tiestä on parempi kuin omanne — mutta yksinkertaisesti että jos aiotte sallia itsenne luottaa siihen että me rakastamme teitä, silloin vähintäänkin luottakaa että me tiedämme mitä me teemme silloin kun me teemme. (Yleisö: naurua) Ja että ansaitsette kaiken rakkauden jonka voitte saada.

Tuntekaa kaikki se rakkaus joka teille annetaan kaikista sivilisaatioista ja kaikilta tietoisuuden tasoilta jotka vuorovaikuttavat kanssanne tänä aikana. Me kaikki rakastamme teitä erittäin paljon. Ja me uskomme että te ansaitsette tuon rakkauden.

Nyt se on teistä kiinni päätättekö uskovanne siihen että ansaitsette tuon rakkauden. Mutta me uskomme teidän ansaitsevan tuon rakkauden. Joten tunnustakaa että, aivan sama mitä päätättekin tuntea itseenne liittyen minä tahansa hetkenä, teille lähetetään aina ehdotonta rakkautta, huolimatta siitä mitä päätätte tehdä sillä, tai mitä mieltä olette itsestänne. Pysyttekö kärryillä?

Yleisö: Kyllä.

A: Me tulemme aina kiittämään teitä siitä että sallitte meidän kokea lahjan jonka olette antaneet meille sallimalla rakkautemme tulla teidän tuntemaksi.

 

4D-maapallo, luonnonhenget ja Kristus-tietoisuus

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli 4D-maapalloa, luonnonhenkiä ja Kristus-tietoisuutta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Mietin josko ihmisillä jotka valitsevat rakkauden ja valon ja positiiviset kokemukset…

A: Kyllä?

Q: … on vastapuoli, niinsanotusti, pimeydessä ja negatiivisissa kokemuksissa?

A: Te itse tulette aina sisältämään nämä /potentiaalit/, mutta niiden ei tarvitse manifestoitua fyysisesti fyysisessä todellisuudessanne. Se on salliminen, että tuo puoli on samanarvoinen toisen puolen kanssa, positiivisen puolen; ja yhtä kelpo itsessään. Se on tuon samanarvoisuuden salliminen joka sallii teidän jatkuvasti valita positiivisen manifestaation. Vain kun pyritte /tuomitsemaan/ negatiivisen puolen annatte sille itse asiassa enemmän voimaa ja energiaa kohti negatiivisen puolen ilmentymistä.

Q: Se miten ymmärrän tuon, kuitenkin, on että oli oikeasti olemassa ihmisiä jotka kantoivat negatiivista värähtelyä. Ja mahdollisesti positiivisen ja negatiivisen ei ole tarkoitus…

A: Jokainen olento, jokainen olento tässä universumissa on sekä positiivinen että negatiivinen; kukaan ei ole joko tai. Tällä tavoin, yksinkertaisesti se mitä he valitsevat /ilmaista/ joka saattaa tulla havaituksi ylitsepääsemättömän negatiivisesti. Mutta he /kyllä/ sisältävät syvemmän positiivisen ilmentymän, jos he päättävät sitä ilmentää. Jos he päättävät valita integraation eristäytymisen sijaan, ja tuntea itsensä olevan osa Kaikkea Se Mikä On, sen sijaan että he olisivat sen ulkopuolella, sen sijaan että Kaikki Se Mikä On olisi heidän ulkopuolellaan.

Q: Onko olemassa ihmisiä jotka valitsevat olla jälkimmäistä?

A: Negatiivista?

Q: Kyllä.

A: Selvästikin.

Q: Tarkoitan… kyllä, ymmärrän, mutta luin jotain, näethän, ja tämä on se mistä kysyn.

A: Selvä, jatka.

Q: Kirjassa jota luen sanotaan, että tulee olemaan ero niiden välillä jotka valitsevat täysin negatiivisen…

A: Aa! Selvä. Se on yksinkertaisesti esimerkki. Se voi tapahtua tuolla tavoin mutta yksinkertaisesti mitä siinä sanotaan on, että kun planeettanne jatkaa sen transformaatiota neljänteen tiheyteen, ne jotka valitsevat kokea neljännen tiheyden, luovat sen kokemuksen itselleen, ja ne jotka eivät, luovat rinnakkaistodellisuuden jossa he ovat olemassa tuolla tavoin.

Yksinkertaisesti, tulette havaitsemaan että tulee olemaan monia tapoja joilla he, ja te tulette, katoamaan toistenne todellisuuksista. Joko he näyttävät kuolevan teille, tai te tunnutte kuolevan heille. Tai ajan mittaan, kun kiihtyminen jatkuu, voitte yksinkertaisesti havaita että nuo yksilöt eivät enää ole teidän todellisuudessanne. He tulevat yksinkertaisesti katoamaan.

Se on, tavallaan, tietynlaisen rinnakkaismaapallon muodostaminen. Sellaisen joka kokee neljännen tiheyden todellisuuden ja sellaisen joka saattaa valita kokevansa toisen variaation kolmannesta tiheydestä ja eristäytymisestä, tuolla tavoin. Se riippuu heistä. He eivät ole kadonneet. Lopulta, tavallaan, he voivat valita menevänsä eteenpäin.

Q2: Tähän aiheeseen liittyen, onko tuo se mitä tapahtui maapallolle eräänä aikana… kun täällä oli keijuja ja sen kaltaisia olentoja?

A: Oi, siinä mielessä, mutta ymmärtäkää että ne ovat edelleen olemassa. Tunnustakaa idea sen tyypin tietoisuudesta olevan yhteiskuntanne kokonaismassatietoisuuden sirpaleen ruumiillistuma tiedostamattoman, alitajuisen merkityksessä.

Te puhutte osalle omaa massatietoisuuttanne, joka on verhottu tavoin jotka esittävät symbolista yhteyttä luontoon jonka läpi tuota tietoisuutenne osaa projisoitte, ja /josta/ annatte sen puhua teille. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Se on symbolinen ruumiillistuma. Nuo olennot ovat — en sano että niillä ei ole omaa itsetietoisuutta, mutta tavallaan — laajennus tiedostamattomasta osasta massatietoisuutta joka te kaikki olette yhdessä. Se on eräs tapa kommunikoida itsenne osan kanssa jota pidetään luonnollisemmin yhteydessä olevana.

Q: Joten se selittää miksi ne olivat vallitsevampia entisaikoihin…

A: Kyllä.

Q: … koska ihmiset uskoivat niihin.

A: Koska tuolloin oli, teidän termeillänne, toteutuneempi yhteys.

Q: Luontoon.

A: Kyllä.

Q: Haluan myös kysyä pakanuudesta. Oliko pakanuus…?

A: Se on, jossain määrin, se mistä me puhumme. Sen juuret löytyvät ymmärryksessä kyvystä kommunikoida toisten luonnossa olevien tietoisuuden osienne kanssa, ja antaa esittää symbolinen esitys teille ilmeisen fyysisin termein.

Q: Pakanuus?

A: Kyllä. Se on se mistä se tulee, alun alkaenkin.

Q: Miki me loimme Kristuksen tuona aikana ja sitten erotimme Kristinuskon pakanuudesta?

A: Ymmärrä nyt…

Q: Mikä oli se tarve?

A: Oi, selvä. No, ymmärrä tällä tavoin, se oli yksinkertaisesti että jopa niinkutsutun pakanuuden sisällä — ei sillä että mikään olisi oikein tai väärin — mutta silti oli jäänyt jäljelle eristäytyneisyyden idea Kaikesta Siitä Mitä On. Ja idea Kristus-tietoisuudesta oli antaa teidän tietää että kaikki nuo ideat ovat myös te itse; että teidän ei tarvinnut erottaa niitä, tuolla tavoin. Että se on kaikki yhtä; ja että olette, tällä tavoin, myös itse Kristus-tietoisuus; olette Luoja, siinä merkityksessä. Se oli yhdistämisen periaate.

Q: Joten ihmiset, vaikka he olivat enemmän yhteydessä luontoon, silti eivät tajunneet yhteyttään Kaikkeen Siihen Mikä On?

A: Siinä mielessä, kyllä. He havaitsivat idean yhteydestä poispyyhityillä tavoilla, sen sijaan että yhteys olisi ollut heidän sisässään. Näin he olettivat että voima itse asiassa kuului noille olennoille, sen sijaan että se olisi ollut heidän sisässään, heidän omassa Jumaluudessaan. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Ja tämä on idea Kristus-tietoisuudesta. Yksinkertaisesti, sekaannus aiheutui ideasta, että se mitä he sanoivat ei ollut että pakanuus olisi ollut väärin, vaan että ihannointi, tuolla tavoin, oli vallan ottamista pois itseltä ja vastuun asettamista jollekin muulle kuin omalle itselle oman todellisuuden luomisesta ja sen tuomasta vastuusta.

Q: Siltikin, me emme tajunneet vihjettä, emmehän?

A: Jotkut tajusivat, jotkut eivät.

Q: Me silti teemme siirtoja ”muille”.

A: Te olette tavanmukaisesti siirtäneet ja niin monet teistä yksinkertaisesti siirsivät Kristus-tietoisuudelle saman idean joka tehtiin pakanuuden idean kanssa. Olette ihannoineet Kristus-tietoisuutta sen sijaan että käyttäytyisitte kuin se. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Tämä on uskonnon idean alku.

Q: Kyllä, ymmärrän. Nyt, haluaisin puhua siitä ideasta kuinka me luomme oman todellisuutemme… se tuntuu erittäin vaikealta.

A: Selvä.

Q: Jokin minussa… edelleen huomaan että epäilen kaikkea tuota. Jokin minussa haluaa tarttua seikkaan että valitsen oman todellisuuteni, mutta siltikin sisälläni on taisteli… se pieni epäilys.

A: Selvä, selvä. Ymmärrä jotain: on monia yksilöitä jotka elävät täysin ja täydellisesti neljännen tiheyden tyyppistä elämää ilman että he koskaan tietävät että heidän tulisi tehdä mitään valintoja sen välillä tietävätkö he luovansa oman todellisuutensa vaiko ei.

Q: Tiedän tuon, mutta silti minua repii nuo kaksi napaa.

A: Selvä, sitten se palvelee sinua.

Q: Mutta haluaisin olla joku niistä ihmisistä jotka vain…

A: Ymmärrä ristiriita jonka olet juuri saanut aikaan — paradoksi. Jos haluaisit olla ”yksi niistä ihmisistä”, sinulla tulee olla jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa. Ja jos sinulla on jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa, silloin sinun tulee olla yksi niistä ihmisistä joka kykenee kuvittelemaan sen.

Q: Sen näkeminen, tarkoittaa sinä olemista — niinkö?

A: Yksinkertaisesti, määritelmän mukaan, voit ainoastaan kuvitella mitä pidät sisälläsi. Voit havaita ainoastaan sitä mikä on värähtelysi.

Q: Luulen että se mitä se on… on vain luottamista tarpeeksi.

A: Kyllä.

Q: Luottamus.

A: Kyllä!

Q: Mielestäni en luota tarpeeksi siihen.

A: Jos niin sanot. Ymmärrä, että pohjimmiltaan, kyllä luotat. Sllä aina toimit tässä hetkessä; jopa silloinkin kun käytät tätä hetkeä luomaan näennäisen skenaarion siitä että et toimi. Et voi tehdä mitään muuta kuin toimia tässä hetkessä. Koska nyt-hetki on ainoa hetki jossa koskaan kokemuksellisesti olet olemassa. Täten, piditpä sitten itseäsi nyt-hetkessä ja luottavaisena tai et, tämä on mekanismi jota käytät luomaan todellisuutesi joka tapauksessa.

Kaikki mitä sanomme liittyy muistamiseen siitä että teet niin. Me emme sano että sinun tulisi oppia jotain jota et jo tee. Sen tähden, rentoudu. Luot todellisuutesi tässä hetkessä. Saatat myös luoda todellisuutesi sellaiseksi jossa et tiedä niin tekeväsi, mutta se ei tarkoita ettetkö tekisi niin.

Q: Selvä.

A: Joten rentoudu.

Q: Okei.

A: Kysy vain itseltäsi minä tahansa hetkenä? Missä olet? Vastaus voi aina ja ainoastaan olla: Tässä ja nyt.

Q: Kyllä.

A: Selvä. Hellitä itsestäsi. Ota rennommin..

Q: Kiitos paljon. (syvä huokaus ja naurahdus)

A: Oi! Kiitos paljon sinulle.