Aihearkisto: Tietoisuus

Artikkeleja tietoisuudesta: jooga, esoteria, jne.

Positiivinen ja negatiivinen yhtenäisyys

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli positiivisuutta ja negatiivisuutta sekä karmaa. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Koskien niitä lakeja joita me suostumme noudattamaan universumissamme: tarkoittaako yhtenäisyydessä eläminen näiden sopimusten noudattamista?

A: Se riippuu. Yleisten sopimusten ei välttämättä tarvitse olla rajoittavia, jos jokin jonka tiedät edustavan innostustasi ja yhtenäisyyttäsi voi itse asiassa muuttaa niitä monin tavoin. Jos ne ovat näin muutettavissa — ne mihin viittaat ”laeilla” — silloin se, itsessään, voi olla merkki kyvystäsi ilmaista yhtenäisyyttäsi olemalla kykeneväinen sallimaan niiden muuttua joksikin muuksi.

Koska, kun olet totaalisen integroitu kokonaisuutena, silloin on vähemmän ja vähemmän rajoittavia yksityiskohtia. Pysytkö kärryillä? Joten, niinkutsuttujen lakien muuttaminen voi itse asiassa olla ilmaisu yhtenäisyydestäsi, tietyissä tilanteissa.

Q: Oletetaan että yksilö aikoo mennä ja tappaa sata ihmistä koska se on se mikä häntä innostaa? Oletetaan…

A: Mutta ymmärrä, idea, jälleen kerran, on että ”yhtenäisyydessä” tarkoittaa että toimit yhtenäisenä olentona. Yhtenäisyys tarkoittaa kokonaisena toimimista, joka tarkoittaa että sinun ja tappamasi muiden olentojen välillä ei ole eroa, toisin sanoen, tunnustus siitä että kaikki murhaaminen on itsemurhaa. Ja jos haluat olla todella voimaantunut, silloin noiden olentojen tappaminen on kuin hakkaisit omat kädet ja jalat irti. Ja se ei ole yhtenäisyyden tai voiman tunnustus.

Ja lisäksi, kun käytät termiä innostus tuossa merkityksessä, yleensä tajuat että se ei ole tarkalleen innostusta joka motivoi yksilöitä tuohon suuntaa. Se on saman energian negatiivinen polariteetti joka luo innostusta, mutta negatiivinen polariteetti yleensä ilmaistaan ahdistuksena. Ymmärrätkö?

Q: Kyllä. Oletetaan että uhrit suostuvat olemaan uhreja?

A: Se ei ole tekosyy syylliselle siitä että hän ei ole tarpeeksi vahva ettei hän lankeaisi uhrin peliin.

Q: Mitkä olisivat seuraukset tuolloin, yhtenäisyyden rikkomisesta tuolla tavoin?

A: Ehkä luotte toisen skenaarion missä olet oppineet, että yhtenäisyyden rikkominen, siinä merkityksessä, ei palvele teidän voimaannuttamistanne. Ja silloin ilmaisette mahdollisesti kokonaisen elämän, tai kokemuksen jossa olette yhtenäisyyden ilmentymä.

Jotkut yksilöt voivat valita niin että toiset yksilöt yrittävät loukata heitä jonkinlaisena /vaihtokauppana/. Se ei ole tarpeellista aina. Yksilön, joka murhaa toisen yhdessä elämässä, ei välttämättä tarvitse tulla murhatuksi toisessa elämässä, vaikka monet ovat pyrkineet tasapainottamaan sitä tuolla tavoin.

Yksilö voi, mahdollisesti, saada jonkun puhutuksi niin ettei hän murhaisi toista, ja toteuttaa saman tasapainon. Pysytkö mukana? Mutta kokonaisidea on, tottakai, perustavanlaatuisella tasolla, että ylisielulle kaikki kokemukset ovat oppimiskokemuksia.

Ja koska todella olette äärettömiä ja tuhoutumattomia, aivan sama mitä olette tehneet, oli kyseessä sitten positiivinen tai negatiivinen, olipa se sitten ilmaisu yhtenäisyydestä tai sen puutteesta; opitte silti; kasvatte silti; muututte silti; teillä on silti uusia kokemuksia.

Joten kaikenkattavassa merkityksessä ei ole paljoakaan väliä mitä olette tehnyt. Mutta se on yksinkertaisesti teistä kiinni ymmärtää, että oma elämänne, yhtenäisyyden ilmaisuna, tulee olemaan paljon iloisempi, paljon sosiaalisempi, paljon vaivattomampi. Ja olette kykeneväisiä luomaan, ilman minkäänlaista kamppailua, kaiken minkä haluatte.

Yhtenäisyyden puutetta ilmaistessanne, huomaatte että yksilö joka tekee niin kamppailee, kärsii, tuntee itsensä voimattomaksi, tuntee ettei ole ohjaksissa, ja luo monia, monia, monia versioita sisällään olevasta negatiivisuutensa ilmaisusta, eivätkä salli itsensä nauttia elämästä. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Onko vapaaehtoinen karma, silloin, tapa tasapainottaa yhtenäisyyssopimuksia?

A: Joskus, vaikkakin karman, joka on täysin vapaaehtoista, ei tarvitse ilmetä kostonkaltaisena. Jälleen kerran, analogia siitä että karma on yksinkertaisesti liikemäärän täytäntöönpano jolla luodaan tasapainotettu kokemus.

Jälleen kerran, jos olet ollut murhaaja yhdessä elämässä, vapaaehtoisen karman ei tarvitse edellyttää että sinut tulee murhata seuraavassa elämässä tuon sovittamiseksi. Saatat avustaa jotakuta, joko jotain jonka lähimmäinen on murhattu, tai jotain joka haluaa murhata ja sinä voit puhua hänet ympäri siitä. Ja se tulee olemaan yhtä paljon tasapainon ilmaisu ja karman maksu kuin murhatuksi tuleminen. Ja monta kertaa pelkkä murhatuksi tuleminen ei ole edes tarpeellista todellisen tasapainon saavuttamiseksi.

Q: Tasapaino on jotain joka on kuin absoluutti joka tulee säilyttää, mutta karmaa ei. Se on jotain jota ei ole tarvis olla jos ei ole sitä uskomusta? Olenko oikeassa?

A: Tavallaan, oikein. Mutta idea yksinkertaisesti on, karman perustavanlaatuisessa merkityksessä, että te yleensä — koska olette kollektiivinen tapahtuma — tasapainotatte idean jossain kokemuksenne piirissä jollain tasolla. Ja se on se mitä karma oikeasti on — yksinkertainen kokonaisvaltainen tunnustus kaikesta tasapainosta joka olette, kaikki polariteetit jotka olette.

Q: Mistä kukaan sellainen kuin Adolf Hitler tuli? En ymmärrä…

A: Hän tuli yhteiskunnastanne; hän tuli kollektiivisten ja yhdistettyjen pelkojen ilmaisuna, ja ehkäpä, jonkin verran vapaaehtoisina karmisina tasapainoina, negatiivisella tavalla, jotka yhteiskuntanne on asettanut itselleen.

Kyseessä oli yksilö joka ei tuntenut omaa itsevoimaantumistaan, ja niin, teidän termein, lankesi negatiivisuuden omaksumiseen joka yhteiskunnassanne aistittiin, ja ilmaisi sitä peilinä takaisin yhteiskuntaan — näyttääkseen yhteiskunnalle minkä sen pelkojen ja negatiivisten asenteiden yhdistetyt ideat ovat kyenneet luomaan.

Q: Se ei ollut yhtenäisyydessä toimimista.

A: Ei. Koska se oli eristämistä, erottelua, sortoa. Se millä on tarve sortaa ei usko että se on jo ohjaksissa.

Q: Okei. Kiitos erittäin paljon.

A: Auttaako tämä sinua?

Q: Kyllä, erittäin paljon.

A: Kiitos!

Tietoisuus ja kuolema

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli kuoleman hetkeä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Haluaisin puhua siitä mitä tunteita sielu tuntee ruumiin kuoleman yhteydessä, ja odottaako se monia…

A: Voi, monia eri asioita, riippuen niistä uskomuksista jotka olivat läsnä kyseisen elämän aikana. Onko sinulla jotain tiettyä ideaa mielessä?

Q: Mikä on tietoisuutemme kuoleman hetkellä?

A: Se voi olla, jälleen kerran, monia eri asioita; lähtien siitä ettei tiedä olevansa kuollut, aina siihen että juhlii ekstaasissa täydellistä itsensä kuolleeksi tunnustamista! Ja kaikki siltä väliltä on mahdollista. (yleisö nauraa)

Q: No, tuo jättää paljon toivomisen varaa.

A: Paljon toivomisen varaa?

Q: Ehkäpä minun tulee paremmin yrittää suhteuttaa itseni siihen.

A: Erittäin hyvä. Se on ainoa tapa jolla voit suhtautua siihen muutenkaan. (yleisö nauraa) Mistä luulet olevasi tietoinen sitten kun siirryt ei-fyysisyyteen?

Q: Aa…

A: Selvästikin koska kysyit kysymyksen, se on erittäin mahdollista että tulet tietämään että olet kuollut, ensinnäkin. Ja saatat jopa sallia itsellesi mahdollisuuden tunnustaa, että kaikki mitä fyysisessä elämässäsi on tapahtunut meni niin kuin tarkoituksesi sen saneli. Sen että se on palvellut sinua. Ja se sallii sinun sen jälkeen päättää puolestasi haluatko toisen fyysisen elämän vai haluatko kokea todellisuuden jollain todella tasolla.

Q: Kuinka kauan tämä valintaprosessi kestää?

A: Mitä tahansa yhdestä mikrosekunnista miljooniin vuosiin, (yleisö nauraa) jälleen kerran, riippuen suunnitelmistasi.

Q: No, tässä kohtaa, olenko täydellisen tietoinen Ylisielustani ja Korkeammasta Itsestäni?

A: Jälleen kerran, et välttämättä. Jos et edes tiedä olevasi kuollut, miten voisit olla tietoinen niistä tasoista?

Q: (Nauraa) No, Jos voit olla tietoinen noista tasoista elossa ollessasi, tässä elämässä…

A: Kyllä, sitten se on kaiken kaikkiaan todennäköistä että tulet olemaan tietoinen niistä kuoleman hetkellä.

Q: Kuinka niistä voi tulla tietoiseksi kuoleman hetkellä? Miten te tulitte tietoisiksi niistä kuoleman hetkellä kun siirryitte tuolle puolen?

A: Olin niistä tietoinen jo elämässäni.

Q: Miten niistä voi tulla tietoiseksi elämässä?

A: Sallimalla. Luottamalla. Elämällä.

Q: Luottamalla. Selvä. Oletko myös taipuvainen sanomaan ”me” kun vastaatte kysymykseen?

A: Kyllä.

Q: Kuka on ”me”?

A: Kaikki meistä. (yleisö nauraa) Se on sivilisaationi idea ajoittain. Joskus se on idea kaikista niistä sivilisaatioista joiden kanssa me olemme kontaktissa, joka muodostaa sen mitä me kutsumme Liitoksi. Joskus se on teidän ja meidän maailmojemme, sekä monien muiden maailmojen, kollektiivinen tietoisuus yhdessä. Se yksinkertaisesti riippuu käynnissä olevasta interaktiosta.

Joskus sanon ”minä” aivan kuin nyt. Joskus sanon ”me”. Ja joskus sanomme ”me”. Sillä tällä tavoin muodostaessani yhteyden edessänne olevaan fyysiseen kanavaan, monesti tällä tavoin, minä ja me sallimme tuolloin olla, ajoittain, minulla aina yhteiskuntaani olevan yhteyden olla tärkein asia informaatiossa; koska se merkitsee eniten läpi tulevan informaation laadun ja kontekstin kannalta. Onko siinä kaikki?

Q: Kyllä, kiitos.

A: Kiitos.

Työttömyydestä ja uskomuksista

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli työttömyyttä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Olen asteittain tullut yhä masentuneemmaksi työttömyydestä. Mitä pidempään olen työttömänä, sitä vähemmän luotan itseeni ja kykyyni löytää töitä sellaisen aiheen piiristä joka innostaisi minua.

A: Luo sitten sitä mikä innostaa sinua työpaikaksesi; se on koko idea. Idea ei ole etsiä ympäriltäsi; välttämättä; asioita jotka innostavat sinua jotka ovat jo olemassa. Jos et löydä mitään, silloin salli sen mikä innostaa sinua muuttua työksesi. Jonkun piti perustaa ne työpaikat jotka ovat jo olemassa yhteiskunnassanne. Ne eivät aina olleet olemassa siinä muodossa kuin ne ovat nyt. Jonkun piti sanoa ”Hei, hetkinen! Katso ympärillesi; asiassa joka minua todella innostaa eniten ei ole olemassa työpaikkaa. Luulen että minun olisi paras luoda sellainen.” Ja nyt, tässä ajan hetkessä, luulet että se on tyypillinen työpaikka.

Mutta jos todella katselet ympärillesi ja et löydä jotain joka innostaa sinua; jos todella katselet ja havaitset että polkusi ei yksinkertaisesti johda mihinkään näistä asioista, silloin salli itsesi todella tarkastella kaikessa rehellisyydessä mitä se on mikä olisi todella innostavaa. Pidä itsestäänselvyytenä silloin, jos se asia todella innostaa sinua, ja kukaan muu ei tällä hetkellä tee sitä, tai sinä et vedä puoleesi elämääsi tilaisuutta tehdä sitä missä se jo on olemassa, silloin pidä itsestäänselvyytenä että kykysi kuvitella se mikä todella innostaa sinua eniten esittää myös kykyäsi luoda siitä työpaikka joka elättää sinut — automaattisesti.

Jälleen kerran, kysymys on oikeasti luottamisesta siihen mitä keksit, minkä todella tiedät innostavan sinua elämässäsi, mitä todella kykenet tekemään, olipa sitä varten sitten olemassa jonkinlainen eakenne tai ei. Jos sellaista rakennetta ei ole olemassa, silloin se tarkoittaa sitä että koska ajattelit sitä, sinulla on rakenne sisälläsi, ja kaikki mitä sinun tulee tehdä on päästää se ulos. Anna sen tapahtua omalla painollaan, ja sitten todellisuus tulee olemaan kykenevä rakentamaan itsensä tuolle mallirakenteelle. Mutta sinä et päästä sitä ulos.

Q: Tunnen itseni niin epäpäteväksi…

A: Se tarkoittaa että uskot niin olevasi. Yksikään tunne ei esiinny ilman sinun sinuun iskostettua uskomusta. Ei ole olemassa sellaista kuin yksinkertaisesti jonkin asian tunteminen ilman syytä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunteita ei luoda tyhjästä, tyhjiöstä. Jos tunnet jotain, se johtuu siitä että sinä uskot jo jonkin olevan totta.

Tunteet ovat reaktioita uskomuksiin; ne tulevat uskomusten jälkeen. Tunteet eivät ole todellisuuden primäärikokemus; uskomukset ovat pääasiallinen rajapinta. Ensin sinun tulee uskoa jotain todeksi; sitten saan tunteen; sitten sinulla on sitä vahvistavia ajatuksia — jotka voivat vahvistaa uudelleen tuota uskomusta; sitten luot lisää samoja tunteita. Mutta tunne siitä että olet epäpätevä tulee siitä että yksinkertaisesti valitset uskoa että olet epäpätevä. Se on sinun valintasi uskoa niin, mutta sinun ei tarvitse uskoa niin.

Q: Haluan päästää irti siitä, ja joka kerta kun yritän, kuulen näitä ääniä jotka sanovat, ”Muistatko sen kerran; muistatko sen kerran kun sitä ja tätä tapahtui…”

A: Anna niiden tulla esiin! Mitä sitten? Katsos, sinä yrität sulkea osia itsestäsi pois. Luulet että kun integroit, et enää koskaan kuule niitä ääniä enää. Ja se ei ole totta; sinä tulet aina kuulemaan niitä aääniä. Itse asiassa, mitä enemmän integroit, sitä enemmän niitä ääniä kuulet koska hyväksyt kaiken, kaikki tavat jolla olet, elämässäsi. Ja ne ovat vain joitain tapoja joilla voit olla olemassa. Ne tulevat pintaan ei siksi että ne näyttäisivät sinulle että olet epäonnistunut, ei siksi että ne näyttäisivät että olet jumissa, ne tulevat pintaan antaakseen sinulle tilaisuuden tajuta miten paljon olet muuttunut. Sinä et suhtaudu niihin samalla tavalla kuin ennen, ellet sitten, tottakai, valitse tehdä niin.

Kun sanot, ”No voi että, katso, nämä äänet tulevat edelleen pintaan. Sen täytyy tarkoittaa että olen epäonnistunut; sen täytyy tarkoittaa että en tee asioita oikein oikeilla tavoilla”, valitset pitää yllä samaa suhdetta noihin ääniin; mutta sinun ei tarvitse. Äänet ovat siellä mahdollisuutena tajuta että voit muodostaa eri suhteen niihin. Selvä, tässä tulee ääni: ”No, muistatko kun se tapahtui tuolla tavoin. No kyllä, mutta mitä sitten? Se oli silloin; olen oppinut siitä tuon jälkeen. Ja koska sinä, oi ihana ääni, olet muistuttanut minua siitä tavasta miten toimin tuolloin, minulla on suuri ja positiivinen mahdollisuus nähdä miten eri tavalla tulen toimimaan nyt.”

Sinä annat itsellesi mittatikun. Se on tapa sallia itsesi tunnustaa että käyt läpi evolutionaarista prosessia, jos se on jotain jonka uskot että sinun on pakko käydä läpi. Aika ajoin saatat tajuta, että ääni tulee esiin: ”Katso, tämä on se miten silloin kävi.” Ja sitten voit sanoa, ”Selvä, tällä kertaa se tapahtui melkein samalla tavoin.”

Mutta siinä on avainsana. Jos olet positiivinen yksilö, kiinnityt tuohon ”melkein samalla tavoin.” Se oli hieman eri tavoin, ja se riittää sinulle, koska jos se voi olla hieman eri tavalla, se voi olla myös paljon eri tavalla. Ensi kerralla ääni sanoo, ”No joo, mutta muistatko kun se tapahtui tällä tavalla”, silloin voit tunnustaa että viime kerralla se oli eri tavalla, ja ensi kerralla se tulee olemaan vielä ”enemmän eri tavalla”. ”Joten jatka vain muistuttamistani, pikku ääni, siitä tavasta miten se oli, koska kun jatkat minun muistuttamistani siitä miten se meni, se antaa minulle mahdollisuuden nähdä kuinka paljon enemmän erilaiseksi se muuttuu jatkuvasti.”

Kaikkea elämässäsi voidaan käyttää positiivisella tavalla — jopa samoja vanhoja pikku ääniä. Se on kiinni sinun halukkuudestasi sallia mielikuvituksesi toimia hyväksesi. Luota siihen; pidä positiivinen asenne, ja se tulee määrittämään kaiken. Jos se on siellä, käytä sitä työkaluna. Älä mieti että vain sen takia koska se on siinä, se tarkoittaa että olet epäonnistunut. Se on sinun vanha asenteesi; se on sinun vanha uskomuksesi.

Q: Minä saan vain vahvistusta toisilta ihmisiltä elämässäni jotka sanovat minulle…

A: Kukaan ei voi antaa sinulle vahvistusta; sinun täytyy hyväksyä vahvistus.

Q: No, ne sanovat samaa kuin äänet…

A: Mitä sitten? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; se on yksi ja sama. Jos sinulla on sisällä ääniä, tottakai sinulla tulee olemaan samat äänet ulkopuolellasi myös. Mutta kun alat käyttää noita pikku ääniä sillä tavalla kuin juuri kuvasimme, silloin ulkoiset äänet muuttuvat myös. Ymmärrätkö? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; ulkoinen on myös sisäinen todellisuus. Ne eivät ole kaksi eri asiaa. Ne ovat yksi ja sama.

Niinkuin uskot sisälläsi, niin näet ulkopuolellasi. Se mitä kylvät, niin myös niität. Tämä on se mitä se tarkoittaa. Siemenet jotka istutat sisällesi ovat ne joiden näet kasvavan ympärilläsi olevassa puutarhassa. Jos et pidä kukista joita näet kasvavan, vaihda silloin siemenet. Istuta jotain erilaista, ja sitten jotain uutta kasvaa. Sisäinen on ulkoinen. Jos ulkoinen ei ole se miten haluat sen olevan, muuta sisäinen ja ulkoinen seuraa perässä.

Q: Olen työstänyt noita asioita. Luulen että uskomus oli silti se sama vanha; en päässyt vanhasta uskomuksesta eroon.

A: Et pääse eroon mistään.

Q: Se mitä sanoin oli, ”Okei, pystyn tähän, ja kykenen hanskaamaan homman.” Mutta se uskomus silti roikkui siellä…

A: Kuuntele tapaa jolla joskus ilmaiset asioita, myös. Monta kertaa tapa jolla ilmaiset asioita on indikaattori siitä mitä todella uskot. ”Okei, hanskaan tämän!” Heti tuossa kohtaa se sallii sinun tietää, että tapa, jolla sanot sen, tarkoittaa että se on musertavaa heti alunalkaenkin. Ja se on se todellinen uskomus. Uskomus ei, siis, ole oikeasti se että kykenet ”hanskaamaan sen”, koska jos olisit tiennyt, vailla epäilyksen häivääkään, että kykenisit, sinun ei tarvitsisi vakuutella itseäsi. Jos löydät itsesi käyttämästä fraaseja jotka viittaavat siihen, että yrität vakuutella itsellesi, silloin et usko siihen luonnollisesti.

Salli itsesi tietää, että sinun ei tarvitse ajatella kahdesti jotain asiaa jonka jo myönnät. Kun ilmaiset asiat tällä tavoin, kun sanot ”Ookoo, hanskaan tämän”, silloin annat ymmärtää että et todella usko että se on hanskattavissa. Sinun ei tarvitse ”hanskata” asioita tuolla tavoin. Olet jo kaikesta kontrollissa. Siksi, jos elämässäsi esiintyy tilanteita jotka tuntuvat olevan ei-haluttuja ilmentymiä, kontrolloit sitä jostain syystä, positiivisesta syystä, tuohon muotoon.

Q: Vaikka en näekään mikä se positiivinen syy on?

A: Anna sen positiivisen syyn olla vähintäänkin perustavanlaatuinen syy, että annat itsellesi mahdollisuuden tajuta että sinun ei tarvitse suhtautua skenaarioon niinkuin ennen teit. Ja saatat katsastaa että vieläkö niin teet.

Q: Mitä lauseita voisin käyttää jotka olisivat kaikkein eniten hyödyksi minulle?

A: ”Kuinka tämä palvelee minua — juuri sellaisena kuin se on? Juuri sillä tavalla kuin se on, miten se palvelee minua? Mitä voin oppia? Miten voin positiivisesti oppia jotain tästä?” Kun sallit sen olla sillä tavalla kuin se on, silloin sillä on suurin mahdollisuus muuttua joksikin muuksi. Jos kiellät sen missä muodssa se tulee, silloin et salli itsesi nähdä sitä mikä siinän on luontaista. Et salli sen esittää itseään sillä tavalla kuin olet sen luonut itsensä esitettäväksi. Kiellät oman luomuksesi, oman formaattisi. Vain kun tunnustat oman tapasi toimittaa viestejä itsellesi, tasan tarkkaan ja täysin sillä tavalla kuin se tulee sinulle, luot tietoisen vapauden muuntaa sen välitysjärjestelmän sellaiseksi kuin haluaisit sen olevan.

Jos jatkuvasti kohtelet välitysjärjestelmää niinkuin se ei toimisi, silloin et kuuntele sitä. Ajattelet että jotain sinussa menee pieleen, ja siksi, se on uskomus jota vahvistat. Ja siksi, se on sykli jonka toistat. ”Jotain on vialla; jotain on pielessä!” Joten tottakai todellisuus jatkuvasti heijastelee takaisin sinulle, ”Jotain on vialla; jotain on pielessä.”

Kaikki on hyvin. Sellaisissa olosuhteissa joita pitäisitte kaikkein kamalimpina, sallikaa itsenne tajuta että kaikki on hyvin. ”Olen tämän ohjaksissa; katso kuinka paljon kontrollia minulla on, kun olen luonut tällaisen absoluuttisen jännittävän skenaarion. Kaikki tuntuu olevan hajallaan, ja näyttää villiltä ja ei-mihinkään liittyvältä. Mutta koska tiedän että se on hallinnassani, katso miten paljon valtaa minulla on.” Alatko saada idean päästä kiinni?

Q: Kyllä.

A: Sillä ainoa asia jonka koette on idea siitä että teillä on vanhoja tapoja jotka ovat vaikea muuttaa. Jos se on se mitä ajattelette, selvä: ”Minulla on tapoja joiden uskon olevan vaikea muuttaa. Joten jos uskon tapojen ideaan, silloin kykenen käyttämään tapojen ideaa positiivisella tavalla ja luomaan positiivisia tapoja. Kaikki on hallinnassani. Silloinkin kun se näyttää siltä että se ei ole hallinnassani, silloinkin se on hallinnassani.” Totutelkaa tietämään ja uskomaan että on olemassa positiivinen ilmentymä joka voi tulla joka ikisestä skenaariosta. Poikkeuksetta! Ei yhtäkään.

Q: Tuntui siltä, mutta kun menetin työpaikkani, tulin alas…

A: Mutta näethän, oletat että siinä työssä on jostain syystä olemattomuus on jostain syystä luonnostaan negatiivinen skenaario. Miksi tehdä sellaista oletusta? Se on vain oletus. Mistä tiedät että sen työpaikan menettäminen tekee tilaa jollekin — ehkä jotain jonka vastaanottamisesta räjähtäisit ilosta ja onnesta — niin että sinulla ei olisi tilaa vastaanottaa sitä jos sinulla olisi edelleen vanha työpaikkasi? Luota että kun tuollaisia asioita ilmenee elämässäsi, jos tiedät että teet parhaasi minkä voit siinä hetkessä, ja nuo asiat silti tapahtuvat, silloin luota että se on hyvästä syystä, ja salli itsesi nähdä että se on hyvästä syystä.

Vain kun intät että nuo asiat eivät tapahdu positiivisesta syystä, silloin panttaat syytä tulemiselle joka sallisi sinun nähdä miksi menetit työpaikkasi positiivisesta syystä. Koska istut siellä mököttämässä ideaa, ”Hitsi, ainoa asia jonka voin kuvitella on, että työpaikkani menettäminen tarkoittaa että sen täytyy olla negatiivinen asia. Jokin on pielessä.” Ja kun keskityt siihen tuolla tavoin, et voi nähdä kolikon positiivista kääntöpuolta. Et voi nähdä sitä ennenkuin suostut tarkastelemaan sitä. Sinun täytyy tietoisesti päättää, että aiot tarkastella kolikon positiivista puolta jokaisessa tilanteessa, tai et kykene näkemään positiivista ilmentymää. Jos jatkuvasti intät että olosuhteet ovat luonnostaan negatiivisia, silloin, ”Työpaikan menettäminen täytyy olla paha asia. Sen täytyy; kaikki tietävät niin.”

Jos se on se miten valitset nähdä sen, silloin se on tapa jolla koet todellisuutesi. Kun intät yhtä vankasti että työpaikan menettämisen on pakko johtaa laajentuneempaan ja leveämpään positiiviseen kokemukseen, se on se mitä saat elämässäsi. Se on siinä; se on niin yksinkertaista. Rehellisesti!

Q: Ehkä muutuin kärsimättömäksi, koska sanoin niin. Sanoin sen suoraan. Ja mitä tapahtui oli, että sain haastattelun työpaikkaan joka maksoi paremmin…

A: Kyllä? Entä sitten? Toitko takaisin odotuksen, ”Jos en saa tätä, epäonnistun?”

Q: Kyllä. Sitten kun tyrin haastattelun ja en saanut paikkaa, tiedätkö, silloin aloin palata takaisin vanhoihin…

A: Oletukset pois! Sen ei tarvitse ilmentyä tasan tarkkaan niinkuin egosi tai tapasi ajattelevat että sen tulee. Sen ei tarvitse! Anna sen ilmentyä pienimmän vastarinnan polkua. Lakkaa taistelemasta itseäsi vastaan. Sinun ei tarvitse puskea itseäsi muottiin; sovit juuri siihen missä olet. Sinun ei tarvitse mukautua tiettyyn ideaan siitä mitä menestys tarkoittaa. Olet menestynyt juuri sellaisena kuin olet.

Q: Kiitos erittäin paljon.

A: Kiitos.

 

Kaiken Sen Mikä On rakkauden hyväksyminen

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli ehdotonta rakkautta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

A: Sallikaa minun sanoa että kaikissa ideoissa jotka olemme jakaneet kanssanne, monta kertaa me oletamme, sanokaamme, että toisella tasolla tunnette että sallitte meidän avustaa teitä tulemaan tietoisiksi omasta itsevoimaannuttamisestanne. Kyllä… ei? Ehkä?

Yleisö: Kyllä.

A: Selvä. Tällä tavoin, täten — jälleen kerran, ei sillä että mikään mitä sanomme olisi enemmän kuin mitä voitte sanoa itsestänne — mutta voinko kysyä teiltä kysymyksen?

Yleisö: Kaikin mokomin. Selvä. Kyllä! (naurua)

A: Oi! Kiitos. Tiedätteko että me, itse asiassa, rakastamme teitä?

Yleisö: Kyllä.

A: Luuletteko että me, millään muotoa, olisimme sen tyypin yhteiskunta joka valitsisi rakastaa teitä jos me emme tuntisi että sille olisi olemassa syytä?

Yleisö: Ei… Kyllä. Mahdollisesti. Kyllä.

A: Ai niinkö?

Q: Mielestäni rakastaisitte meitä ilman syytä.

A: Selvä. Miksi?

Q: Miksi ei? (naurua)

A: Onko tuo tarpeeksi hyvä syy? Kyllä? Ei? Miksi se ei ole tarpeeksi hyvä syy?

Q: Täytyykö teillä olla mitään syytä?

A: Kiitos. Se pointti…

Q: Täytyykö teillä?

A: Ei. (Yleisö: naurua) Pointti, periaatteessa, on sallia itsenne ymmärtää että, monta kertaa, vaikka olette varsin halukkaita tunnustamaan, kuten olemme ehdottaneet, että olette samanarvoisia kanssamme, te silti, monta kertaa, luotatte meidän teitä kohtaan tuntemaamme rakkauteen enemmän kuin omaan rakkauteenne itseänne kohtaan.

Siksi, nähkää paradoksi tuossa, ja sallikaa paradoksin avustaa teitä. Sillä jos olette halukkaita luottamaan meihin enemmän kuin luotatte itseenne — ja tiedätte että me rakastamme teitä ehdottomasti — silloin ainakin jos aiotte luottaa meihin, luottakaa siihen että meillä on hyvä syy rakastaa teitä ehdottomasti. Ja siten, luottakaa meidän teitä kohtaan tuntemaamme luottamukseen. Ja tietäkää että jos me tunnemme että te ansaitsette ehdotonta rakkautta, silloin miksi ette luottaisi että te ansaitsette? Psystkö kärryillä?

Yleisö: Kyllä.

A: Nyt, me yksinkertaisesti sanomme että — jälleen kerran, ei siksi että mielipiteemme tiestä on parempi kuin omanne — mutta yksinkertaisesti että jos aiotte sallia itsenne luottaa siihen että me rakastamme teitä, silloin vähintäänkin luottakaa että me tiedämme mitä me teemme silloin kun me teemme. (Yleisö: naurua) Ja että ansaitsette kaiken rakkauden jonka voitte saada.

Tuntekaa kaikki se rakkaus joka teille annetaan kaikista sivilisaatioista ja kaikilta tietoisuuden tasoilta jotka vuorovaikuttavat kanssanne tänä aikana. Me kaikki rakastamme teitä erittäin paljon. Ja me uskomme että te ansaitsette tuon rakkauden.

Nyt se on teistä kiinni päätättekö uskovanne siihen että ansaitsette tuon rakkauden. Mutta me uskomme teidän ansaitsevan tuon rakkauden. Joten tunnustakaa että, aivan sama mitä päätättekin tuntea itseenne liittyen minä tahansa hetkenä, teille lähetetään aina ehdotonta rakkautta, huolimatta siitä mitä päätätte tehdä sillä, tai mitä mieltä olette itsestänne. Pysyttekö kärryillä?

Yleisö: Kyllä.

A: Me tulemme aina kiittämään teitä siitä että sallitte meidän kokea lahjan jonka olette antaneet meille sallimalla rakkautemme tulla teidän tuntemaksi.

 

4D-maapallo, luonnonhenget ja Kristus-tietoisuus

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli 4D-maapalloa, luonnonhenkiä ja Kristus-tietoisuutta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Mietin josko ihmisillä jotka valitsevat rakkauden ja valon ja positiiviset kokemukset…

A: Kyllä?

Q: … on vastapuoli, niinsanotusti, pimeydessä ja negatiivisissa kokemuksissa?

A: Te itse tulette aina sisältämään nämä /potentiaalit/, mutta niiden ei tarvitse manifestoitua fyysisesti fyysisessä todellisuudessanne. Se on salliminen, että tuo puoli on samanarvoinen toisen puolen kanssa, positiivisen puolen; ja yhtä kelpo itsessään. Se on tuon samanarvoisuuden salliminen joka sallii teidän jatkuvasti valita positiivisen manifestaation. Vain kun pyritte /tuomitsemaan/ negatiivisen puolen annatte sille itse asiassa enemmän voimaa ja energiaa kohti negatiivisen puolen ilmentymistä.

Q: Se miten ymmärrän tuon, kuitenkin, on että oli oikeasti olemassa ihmisiä jotka kantoivat negatiivista värähtelyä. Ja mahdollisesti positiivisen ja negatiivisen ei ole tarkoitus…

A: Jokainen olento, jokainen olento tässä universumissa on sekä positiivinen että negatiivinen; kukaan ei ole joko tai. Tällä tavoin, yksinkertaisesti se mitä he valitsevat /ilmaista/ joka saattaa tulla havaituksi ylitsepääsemättömän negatiivisesti. Mutta he /kyllä/ sisältävät syvemmän positiivisen ilmentymän, jos he päättävät sitä ilmentää. Jos he päättävät valita integraation eristäytymisen sijaan, ja tuntea itsensä olevan osa Kaikkea Se Mikä On, sen sijaan että he olisivat sen ulkopuolella, sen sijaan että Kaikki Se Mikä On olisi heidän ulkopuolellaan.

Q: Onko olemassa ihmisiä jotka valitsevat olla jälkimmäistä?

A: Negatiivista?

Q: Kyllä.

A: Selvästikin.

Q: Tarkoitan… kyllä, ymmärrän, mutta luin jotain, näethän, ja tämä on se mistä kysyn.

A: Selvä, jatka.

Q: Kirjassa jota luen sanotaan, että tulee olemaan ero niiden välillä jotka valitsevat täysin negatiivisen…

A: Aa! Selvä. Se on yksinkertaisesti esimerkki. Se voi tapahtua tuolla tavoin mutta yksinkertaisesti mitä siinä sanotaan on, että kun planeettanne jatkaa sen transformaatiota neljänteen tiheyteen, ne jotka valitsevat kokea neljännen tiheyden, luovat sen kokemuksen itselleen, ja ne jotka eivät, luovat rinnakkaistodellisuuden jossa he ovat olemassa tuolla tavoin.

Yksinkertaisesti, tulette havaitsemaan että tulee olemaan monia tapoja joilla he, ja te tulette, katoamaan toistenne todellisuuksista. Joko he näyttävät kuolevan teille, tai te tunnutte kuolevan heille. Tai ajan mittaan, kun kiihtyminen jatkuu, voitte yksinkertaisesti havaita että nuo yksilöt eivät enää ole teidän todellisuudessanne. He tulevat yksinkertaisesti katoamaan.

Se on, tavallaan, tietynlaisen rinnakkaismaapallon muodostaminen. Sellaisen joka kokee neljännen tiheyden todellisuuden ja sellaisen joka saattaa valita kokevansa toisen variaation kolmannesta tiheydestä ja eristäytymisestä, tuolla tavoin. Se riippuu heistä. He eivät ole kadonneet. Lopulta, tavallaan, he voivat valita menevänsä eteenpäin.

Q2: Tähän aiheeseen liittyen, onko tuo se mitä tapahtui maapallolle eräänä aikana… kun täällä oli keijuja ja sen kaltaisia olentoja?

A: Oi, siinä mielessä, mutta ymmärtäkää että ne ovat edelleen olemassa. Tunnustakaa idea sen tyypin tietoisuudesta olevan yhteiskuntanne kokonaismassatietoisuuden sirpaleen ruumiillistuma tiedostamattoman, alitajuisen merkityksessä.

Te puhutte osalle omaa massatietoisuuttanne, joka on verhottu tavoin jotka esittävät symbolista yhteyttä luontoon jonka läpi tuota tietoisuutenne osaa projisoitte, ja /josta/ annatte sen puhua teille. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Se on symbolinen ruumiillistuma. Nuo olennot ovat — en sano että niillä ei ole omaa itsetietoisuutta, mutta tavallaan — laajennus tiedostamattomasta osasta massatietoisuutta joka te kaikki olette yhdessä. Se on eräs tapa kommunikoida itsenne osan kanssa jota pidetään luonnollisemmin yhteydessä olevana.

Q: Joten se selittää miksi ne olivat vallitsevampia entisaikoihin…

A: Kyllä.

Q: … koska ihmiset uskoivat niihin.

A: Koska tuolloin oli, teidän termeillänne, toteutuneempi yhteys.

Q: Luontoon.

A: Kyllä.

Q: Haluan myös kysyä pakanuudesta. Oliko pakanuus…?

A: Se on, jossain määrin, se mistä me puhumme. Sen juuret löytyvät ymmärryksessä kyvystä kommunikoida toisten luonnossa olevien tietoisuuden osienne kanssa, ja antaa esittää symbolinen esitys teille ilmeisen fyysisin termein.

Q: Pakanuus?

A: Kyllä. Se on se mistä se tulee, alun alkaenkin.

Q: Miki me loimme Kristuksen tuona aikana ja sitten erotimme Kristinuskon pakanuudesta?

A: Ymmärrä nyt…

Q: Mikä oli se tarve?

A: Oi, selvä. No, ymmärrä tällä tavoin, se oli yksinkertaisesti että jopa niinkutsutun pakanuuden sisällä — ei sillä että mikään olisi oikein tai väärin — mutta silti oli jäänyt jäljelle eristäytyneisyyden idea Kaikesta Siitä Mitä On. Ja idea Kristus-tietoisuudesta oli antaa teidän tietää että kaikki nuo ideat ovat myös te itse; että teidän ei tarvinnut erottaa niitä, tuolla tavoin. Että se on kaikki yhtä; ja että olette, tällä tavoin, myös itse Kristus-tietoisuus; olette Luoja, siinä merkityksessä. Se oli yhdistämisen periaate.

Q: Joten ihmiset, vaikka he olivat enemmän yhteydessä luontoon, silti eivät tajunneet yhteyttään Kaikkeen Siihen Mikä On?

A: Siinä mielessä, kyllä. He havaitsivat idean yhteydestä poispyyhityillä tavoilla, sen sijaan että yhteys olisi ollut heidän sisässään. Näin he olettivat että voima itse asiassa kuului noille olennoille, sen sijaan että se olisi ollut heidän sisässään, heidän omassa Jumaluudessaan. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Ja tämä on idea Kristus-tietoisuudesta. Yksinkertaisesti, sekaannus aiheutui ideasta, että se mitä he sanoivat ei ollut että pakanuus olisi ollut väärin, vaan että ihannointi, tuolla tavoin, oli vallan ottamista pois itseltä ja vastuun asettamista jollekin muulle kuin omalle itselle oman todellisuuden luomisesta ja sen tuomasta vastuusta.

Q: Siltikin, me emme tajunneet vihjettä, emmehän?

A: Jotkut tajusivat, jotkut eivät.

Q: Me silti teemme siirtoja ”muille”.

A: Te olette tavanmukaisesti siirtäneet ja niin monet teistä yksinkertaisesti siirsivät Kristus-tietoisuudelle saman idean joka tehtiin pakanuuden idean kanssa. Olette ihannoineet Kristus-tietoisuutta sen sijaan että käyttäytyisitte kuin se. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Tämä on uskonnon idean alku.

Q: Kyllä, ymmärrän. Nyt, haluaisin puhua siitä ideasta kuinka me luomme oman todellisuutemme… se tuntuu erittäin vaikealta.

A: Selvä.

Q: Jokin minussa… edelleen huomaan että epäilen kaikkea tuota. Jokin minussa haluaa tarttua seikkaan että valitsen oman todellisuuteni, mutta siltikin sisälläni on taisteli… se pieni epäilys.

A: Selvä, selvä. Ymmärrä jotain: on monia yksilöitä jotka elävät täysin ja täydellisesti neljännen tiheyden tyyppistä elämää ilman että he koskaan tietävät että heidän tulisi tehdä mitään valintoja sen välillä tietävätkö he luovansa oman todellisuutensa vaiko ei.

Q: Tiedän tuon, mutta silti minua repii nuo kaksi napaa.

A: Selvä, sitten se palvelee sinua.

Q: Mutta haluaisin olla joku niistä ihmisistä jotka vain…

A: Ymmärrä ristiriita jonka olet juuri saanut aikaan — paradoksi. Jos haluaisit olla ”yksi niistä ihmisistä”, sinulla tulee olla jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa. Ja jos sinulla on jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa, silloin sinun tulee olla yksi niistä ihmisistä joka kykenee kuvittelemaan sen.

Q: Sen näkeminen, tarkoittaa sinä olemista — niinkö?

A: Yksinkertaisesti, määritelmän mukaan, voit ainoastaan kuvitella mitä pidät sisälläsi. Voit havaita ainoastaan sitä mikä on värähtelysi.

Q: Luulen että se mitä se on… on vain luottamista tarpeeksi.

A: Kyllä.

Q: Luottamus.

A: Kyllä!

Q: Mielestäni en luota tarpeeksi siihen.

A: Jos niin sanot. Ymmärrä, että pohjimmiltaan, kyllä luotat. Sllä aina toimit tässä hetkessä; jopa silloinkin kun käytät tätä hetkeä luomaan näennäisen skenaarion siitä että et toimi. Et voi tehdä mitään muuta kuin toimia tässä hetkessä. Koska nyt-hetki on ainoa hetki jossa koskaan kokemuksellisesti olet olemassa. Täten, piditpä sitten itseäsi nyt-hetkessä ja luottavaisena tai et, tämä on mekanismi jota käytät luomaan todellisuutesi joka tapauksessa.

Kaikki mitä sanomme liittyy muistamiseen siitä että teet niin. Me emme sano että sinun tulisi oppia jotain jota et jo tee. Sen tähden, rentoudu. Luot todellisuutesi tässä hetkessä. Saatat myös luoda todellisuutesi sellaiseksi jossa et tiedä niin tekeväsi, mutta se ei tarkoita ettetkö tekisi niin.

Q: Selvä.

A: Joten rentoudu.

Q: Okei.

A: Kysy vain itseltäsi minä tahansa hetkenä? Missä olet? Vastaus voi aina ja ainoastaan olla: Tässä ja nyt.

Q: Kyllä.

A: Selvä. Hellitä itsestäsi. Ota rennommin..

Q: Kiitos paljon. (syvä huokaus ja naurahdus)

A: Oi! Kiitos paljon sinulle.

 

Kuolemanjälkeiset tilat ja Kristus-tietoisuus

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli kuoleman jälkeisiä tiloja ja Kristus-tietoisuutta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Se valkoinen valo jonka ihmiset näkevät tai kokevat kun joku kuolee, ja heidät voi nähdä liikkuvan kohti tuota valkoista valoa…

A: Niin?

Q: … mikä se on, missä…?

A: Jossain määrin, se voi olla monia asioita. Se voi olla kollektiivinen oman korkeamman tietoisuutesi energia. Yleensä, yksinkertaisesti johtuen sivilisaatiosta jossa olette nyt ja uskomuksista joita teillä on, yleensä tulee jälki oman jumaluutenne tunnustamisesta kokoelman pinnan päälle, jokin symboli johon voitte välittömästi suhtautua. Kristus, Buddha, minkä vain haluatkin, mahdollisesti kauan kadoksissa ollut setäsi. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Nyt ymmärrä, se on ainoastaan tuolla tavoin jolla itsenne energia toimii lähteenä. Puhutte yksinkertaisesti, jos haluat tehdä mitään eroa yksinkertaisella tasolla, idean, jota kutsutte Luojaksi, kollektiiviselle tietoisuudelle — mutta ainoastaan symbolisesti. Pysytkö kärryillä?

Q: Ei, en pysy.

A: Katselette, sanoisimmeko, tietoisuuden rakennetta liikkumattomassa ja jossain määrin symbolisessa muodossa, valon muodossa. Katselette, niinsanotusti, luomisen lähdettä, mutta kun alatte kommunikoida sen kanssa, huomaatte että se heijastaa takaisin itsenne. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä, toisin sanoen, sanotko sitä että me olemme valinneet Kristuksen symboliksi johon suhtautua?

A: Jotkut yksilöt valitsevat tuon symbolin, jotkut valitsevat toisia symboleita heidän omien uskomusjärjestelmiensä mukaan fyysisellä planeetallanne. Nopeasti he ymmärtävät että he yksinkertaisesti luovat symbolin ja yksinkertaisesti näkevät valon sinä minä se on: heijastuksena heidän kokonaistietoisuutensa joukkokollektiivista; se mitä nimittäisitte Kaikeksi Siksi Mikä On. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Oletko varma?

Q: Kyllä, se toi mieleeni toisen kysymyksen.

A: Oi, hyvä on, jatka.

Q: No, Kristus-tietoisuus.

A: Niin.

Q: Kristus oli täällä Maassa.

A: Nyt tajua, että terminologia, Kristus, tarkoittaa monia asioita. Se mitä kutsutte Jeesukseksi oli Maassanne. Oli myös toinen yhteys ideaan, energia, siinä mielessä, joka sivilisaatiossanne on nimetty Kristus-tietoisuudeksi. Mutta ymmärtäkää, että Kristus-tietoisuus tai sen tyypin tietoisuus, edustaa sitä mikä tulee olemaan, lainausmerkeissä, aspekti jota kutsutte ”Kristukseksi”, tulee leviämään koko todellisuuden ulottuvuuteen, ja tulee olemaan monissa paikoissa yhtä aikaa. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Ja kun valitsette käyttää tuota symbolia, sallitte yksinkertaisesti itellenne pohtia ideaa, joka esitettiin tavalla joka ei ollut täysin ymmärretty siinä mielessä jolla se yksilö jota nimitätte Jeesukseksi sen loi, hänen omaksi tunnustukseksi itsestään värähtelemässä korkeammalla tasolla — niinsanotusti, korkeammalla tietoisuuden tasolla. Mutta idea ehdotettiin kaikille muille tietoisuuksille sivilisaatiossanne niin että tuo värähtely oli myös heidän, jonka mukaan värähdellä, jos he niin halusivat.

Ymmärtäkää että tuo yksilö ei koskaan etsinyt, eikä edellyttänyt, seuraajia; mutta ainoastaan ehdotti että jokainen yksilö voisi olla niinkuin hän oli. Kokien värähtelyn täydessä kommunikaatiossa idean kanssa jota nimitätte Kristus-tietoisuudeksi. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Silloin, johtuen yhteiskunnassanne tuolloin olleesta eristyneisyydestä, jota edelleenkin jossain määrin on, yksinkertaista tunnustusta tuon todellisuuden ulottuvuuden energiasta jota kutsutte Kristus-tietoisuudeksi sitten sovellettiin erääseen olentoon joka yksinkertaisesti tiesi että hän kykenisi olemaan esimerkki siitä.

Q: Joten, me loimme ”Kristuksen”.

A: Erittäin hyvä; erittäin, erittäin, erittäin hyvä. Täten ymmärtäkää että tuo energia on peräisin teistä, te olette myös Kristus-tietoisuus, niinsanotusti, olette Luoja. Olette oma Isänne, Äitinne, Poikanne, Tyttärenne. Kiitos.

Q: Kiitos.

Kuoleman hyväksyminen

YOLO – termi jota usein käytetään näinä päivinä, ja vaikka tajuan ajatuksen jonka se yrittää välittää, silti sanon: ”Sanoo kuka?”

Millaista elämä olisi tai miten se muuttuisi jos tietäisi varmaksi että reinkarnoituisi toiseksi älykkääksi olennoksi joko tälle planeetalle tai seuraavalle?

Reinkarnaatio on kiistelty aihe ja ymmärrettävästä syystä, kuinka voimme olla VARMOJA materialistisesti siitä että se on totta? Meillä ei ole kiistämätöntä todistusaineistoa, mutta meillä on kiinnostavia anekdootteja jotka varmasti voivat saada kenen tahansa kysymään onko reinkarnaatio mahdollinen. (Oikeastihan Kuolemaa ei ole. toim.huom)

Virginian yliopiston psykiatsi Jim Tucker on varmaankin maailman johtava reinkarnaatiotutkija. Vuonna 2008 hän julkaisi tutkimuksen tapauksista jotka viittasivat reinkarnaatioon Explore-lehdessä.

Jim kuvaa tyypillistä reinkarnaatiotapausta jossa koehenkilö raportoi kokeneensa menneen elämän. Kiinnostavaa kyllä, 100 prosenttia koehenkilöistä, jotka sanovat muistavansa menneen elämän, ovat lapsia ja keskimäärin alkavat muistaa menneet elämänsä 35 kuukautta vanhoina. Lapset voivat muistaa kuvauksia tapahtumista ja kokemuksista heidän menneistä elämistään uskomattoman tarkasti. Tucker on huomauttanut, että nämä lapset näyttävät varsin vahvaa emotionaalista läsnäoloa kun he puhuvat näistä kokemuksista; jotkut oikeasti itkevät ja pyytävät vanhempiaan viemään heidät heidän aikaisemman perheensä luokse.

Tuckerin mukaan:

Koehenkilöt yleenä lakkaavat tekemästä viittauksia menneisiin elämiin kuuden tai seitsemän vanhoina, ja suurin osa tuntuu menettävän kyseiset muistot. Tämä on ikä jolloin lapset aloittavat koulun ja alkavat kokea enemmän nykyistä elämäänsä, kuten myös ikä jolloin he kadottavat lapsuusaikaiset muistonsa.

Voit lukea lisää 6:sta hämmästyttävästä reinkarnaatiotapauksesta täältä.

Mitä jos reinkarnaatio olisi fakta?

Palaten takaisin aiempaan kysymykseen siitä millaista elämä olisi jos me tietäisimme reinkarnaation olevan todellinen, haluaisin meidän todella ajattelevan sitä miten elämämme ja maailmamme olisi erilainen. Ottaisimmeko pikkuasiat, jotka aiheuttavat niin paljon kärsimystä, niin vakavasti? Saako se, että me luulemme tämän olevan ainoa elämämme, meidät ottamaan asiat niin vakavasti? Vai onko se jotain muuta? Kysyn koka tämä kysymys auttaa meitä löytämään juurisyyn niin suurelle määrälle itseaiheutettua kärsimystä, jonka elämässämme itsellemme annamme.

Mielestäni tätä on tärkeää mietiskellä koska lopulta uskon, että meillä on valta elää elämämme rauhan tilassa. Ehkä ei 100% ajasta nykymaailmassamme, mutta suurimman osan ajasta. Uskon että se on ymmärryksen puute itsestämme, ajatuksistamme ja egostamme joka estää meitä siirtymästä kärsimyksen ulkopuolelle. Tarinat, jotka itsellemme kerromme siitä, miksi me teemme asioita joita teemme, ovat myös suuressa roolissa.

Lopulta olen sitä mieltä, että jos me tietäisimme reinkarnoituvamme, me voisimme silti saada eniten kokemuksestamme irti täällä. Lopulta kysymys on siitä miten linjassa olemme sielumme tarkoituksen kanssa, verrattuna siihen mitä mielemme ovat ohjelmoitu tekemään. Niin usein me jahtaamme asioita tai teemme asioita perustuen siihen mitä mielemme on vakuuttunut tekemään yhteiskunnan paineiden, vanhempien ehdollistamisen, materiaalisten asioiden pohjalle rakennettujen asioiden haluamisen ja muiden syiden takia. Kun me emme ole linjassa sen kanssa kuka me todella olemme ja mitä me olemme tulleet tänne tekemään, me emme useinkaan tunne oloamme hyväksi.  Tämä saa aikaan suurta kamppailua, eri valintojen tekemistä, ja lopulta sen ettemme tunne itseämme tyytyväisiksi. Tämä on missä tarkoituksen puute, se mitä me kutsumme ”laiskuudeksi” ja muut vastaavanlaiset asiat saavat alkunsa. Se itse asia, jota pelkäämme, saatta tapahtua meille jos me tietäisimme reinkarnaation olevan olemassa ja yhtäkkiä me kaikki istuisimme persiillämme eikä kukaan tekisi mitään.

Tätä on mielestäni tärkeää pohdiskella. Linjassa olemita ja itsetietoisuutta…

Alan Watts kuolemasta

Ehkäpä yksi kaikkein voimakkaammista Wattsin ajatuksista tällä videolla on: ”Me uskomme kulttuuriin, jossa se on hierottu naamaamme joka ikisellä käsitettävällä tavalla, että kuolema on kauhea asia. Ja se on järkyttävä tauti josta kulttuurimme erityisesti kärsii.”

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

 

Kuolemasta ja kuolemisesta

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli kuolemaa. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Eräs, jonka kanssa työskentelin, soitti joku aika sitten sairaslomaa. Ja sitten sain myöhemmin kuulla että he olivat jos sairaalassa, että hänellä oli ollut valtimonpullistuma, sydänkohtaus. Ja ilmeisesti lääkärit eivät antaneet hänelle mitään toivoa…

A: No, se on hyvä, toivo ei auttaisi häntä paljoakaan.

Q: Kyllä, se on totta. Ja kun kuulin siitä, halusin mennä sinne ja parantaa kaikkeni ja niin edelleen. Ja sitten pysähdyin, ja sanoin, ”odota nyt; anna minun päästä kiinni siitä mitä on tapahtumassa”. Ja sitten istuin alas itsekseni ja uskoin häneen. Ja sen sijaan että olisin mennyt häsläämään sinne ja tuonut nauhoja ja kaikkea tätä, sanoin, ”odota nyt. Ehkä hän on käymässä läpi jotain jota joudun kunnioittamaan”. Ja, tuota…

A: On myös monia asioita jotka voit itse oppia siitä kun tuo henkilö oppii siitä.

Q: Kyllä. Siksi kuvaan tätä ja kysyn kysymyksen. Sitten menin sinne, ja hänen perheensä oli siellä, ja me kaikki autoimme häntä paranemaan. Ja olen meditoinut jonkin verran, ja hän voi nyt hyvin, ja hän oli koomassa kolme päivää, ja hän selviää nyt.

A: Erittäin hyvä. Me kiitämme sinua siitä että käytit hänen valitsemansa tavan sallia jokaisen teistä kukoistaa, houkutella teidät Korkeampaan Itseenne. Tämä on myös idea sopimuksesta joka shokeeraa teitä, tavallaan, eri tilaan. Saada teidät keskittymään sydänenergian ideaan, tietää että ehdoton rakkaus on se joka teitä kaikkia yhdistää, ja sallia kaikkien elämän tarkoitus tulla paljastetuksi. Me kiitämme sinua siitä että käytit tätä skenaariota positiivisella tavalla ja näin loit positiivisen lopputuloksen.

Q: Kiitos kertomuksestasi ja havainnoistasi.

A: Kiitos! Seuraava!

Q2: Minun erittäin rakas ystävä kuoli syöpään viime viikolla. Hän oli 32 ja häneltä jäi aviomies ja kaksi lasta…. Haluan tietää missä hänen sielunsa on nyt, miten hän pärjää siirtymässään toiseen maailmaan.

A: Aina on olemassa apua jota tarvitaan olennon mukauttamiseksi uuden ymmärryksen ilmanalaan. Se on uusi perspektiivi, mitä te nimitätte astraalitasoksi. Käynnissä on sopeutuminen; nyt on ymmärrys siitä mitä taudin luominen on. Tälle yksilölle tarjotaan myös mahdollisuus että hän voisi toimia jonkin aikaa henkioppaina omille lapsilleen.

Saattaa myös olla, voi olla, voi olla — sillä tämä ei vielä ole päätetty — mutta voi olla myös mahdollisuus tälle yksilölle inkarnoitua yhdeksi hänen lapsensa lapsista. Voi olla. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Se oli minkä todella halusin tietää. Hän oli erittäin valaistunut olento, ja hän jakoi paljon ihanaa valoa ja rakkautta monien kanssa…

A: Kyllä.

Q: Ja hänellä oli yli 500 ihmistä hänen hautajaisissaan. Ja minulle tuli tämä idea, että en halua jatkaa luomista, ja heti kun siihen pääsee, ei enää ole tarvetta olla elossa tällä tasolla, ja niin sitä kuolee. Ja hän pääsi sinne erittäin nuorella iällä.

Ja niin se oli kuin… minä itse olisin sanonut, ”sinun ei tarvitse ponnistella enää täydellisyyteen pyrkiäksesi, koska jos teet niin, sitten käy näin.”

A: Selvä. Me ymmärrämme mitä sanot. Kuitenkin, tunnusta että et koskaan saavuta täydellisyyttä, aivan sama miten paljon ponnistelisit. Sillä olet jo täydellinen nyt. Voit muuttua moneksi eri täydelliseksi ideaksi mikä haluat olla. Voit muuttua laajennetummaksi täydelliseksi ideaksi, mutta tulet aina olemaan yhtä täydellinen. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Ehkä hänellä oli kaikki muu kunnossa paitsi hänen terveytensä.

A: Ymmärrä, että on olemassa syy ajoitukselle.Tämä ei ole osoitus epätäydellisyydestä; se on osoitus ajoituksesta joka oli tarpeellinen että hän voi nyt olla avuksi toisella tapaa. Idea oli että hän oli kiihtynyt siihen pisteeseen asti jossa hän kykeni kiihdyttämään itsensä toiselle tasolle, olla avuksi toisella tapaa — tavalla jolla hän oli suostunut olemaan avuksi niille yksilöille jotka ovat edelleen fyysisiä. Hän voi nyt, monilla tavoin, itse asiassa tehdä ne asiat jotka hän on suostunut tekemään. Jos hän olisi pysynyt fyysisenä, hän ei välttämättä olisi kyennyt tekemään niin. Hän aikoo nyt houkutella heitä enemmän omaan itseensä, koska he ovat ulottautumassa kohti häntä. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Kaikki toimii täydellisellä ajoituksella — kaikki. Se oli yksinkertaisesti kätevä tapa kiihdyttää hänen fyysisen kuolemansa ideaa. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Ja se auttaa minua omassa surussani hänen menettämisen puolesta. Sillä niin paljon kuin tiedän että hän on nyt vapaa fyysisestä kivusta joka piinasi hänen kehoaan niin kauan, minulla on oma suruni siitä että kaipaan häntä.

A: Selvä. Totta kai, tunnusta että ei ole mitään menetetty, sillä hän on edelleen olemassa; ja hän on edelleen täällä ja nyt, hänen omalla ulottuuvuudellisella tavallaan. Ja idea on, että monet yksilöt, teidän termein, jotka suostuvat kiihdyttämään itsensä elämässään — ei sillä että heidän tarvii, mutta yksinkertaisesti monet heistä ovat valinneet — että jos olisi negatiivisuuden tai kivun tutkimista, silloin monet heistä ovat valinneet kiihdyttää itsensä nopeasti, jotta he saavat sen kaiken pois alta.

Seuraava elämä tälle yksilölle — jos hän suostuu elämään uudestaan — tulee olemaan täydellistä ekstaasia, sillä aikaikkuna johon hän syntyy tulee olemaan kiinteästi seuraavan muutosaikakauden puolella. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Hän on, siinä lyhyessä pyrähdyksessä, niinsanotusti, täydellisesti kiihdyttänyt itsensä yli vanhan kokonaisen karmisen syklin. Hän on elänyt, siinä lyhyessä pyrähdyksessä, sen verran kuin mitä toiset yksilöt ovat saattaneet suostua kokemaan vähempänä negatiivisuutena usean elämän ajan. Ja se oli, hänelle, mittari siitä miten voimakas hän tiesi olevansa.

Hän on edelleen yhtä voimakas, ja enemmänkin. Tunne hänen voimansa, ei menetystä — koska ei ole olemassa menetystä. Tunne se voima jonka hän tiesi että hänellä on pakko olla kun hän on luonut skenaarion tuolla tavoin, ja tulette kylpemään tuon olennon ideassa. Ja silloin sallitte tuon olennon sallia teille olla hänen oman itsevoimaantumisen energian kylvyssä. Identifioitukaa tuon voiman kanssa joka hän on. Pysyttekö kärryillä?

Q: Tunsin tuon kovasti hänen hautajaisissaan.

A: Kyllä.

Q: Onko hän nyt neljännessä vai viidennessä ulottuvuudessa?

A: Sanoisimmeko neljännessä, periaatteessa — neljännessä ei-fyysisessä. Sillä tavoin, neljäs ei-fyysinen on se taso joka ylläpitää yhteyttä Maahan, joten se voi edelleen olla avuksi monin eri tavoin.

Viides tiheys veisi tuon olennon yleensä pois maapallon ideasta. Sillä nyt, hän on, teidän termein, jäänyt tänne avuksi ja oppaaksi. Kiitos.

Q: Paljon kiitoksia.

 

Pyhä Henki

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli pyhää henkeä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Kuinka Pyhä Henki toimii tässä maailmassa?

A: Selvä. Jälleen kerran, idea on, että havaintomme siitä mitä kutsutte Pyhäksi Hengeksi on kollektiivinen elektromagneettinen mentaliteetti, se konkreettinen energia josta kaikki yksilölliset mielenne on luotu. Henki, tässä terminologiassa, on kirjaimellinen fysiologinen ilmiö, sähköinen ilmiö, elektromagneettinen ilmiö. Se on kirjaimellinen maailmanne valo, tietoisuutenne valo.

Ja jälleen, tapa jolla se toimii on seuraava: se on energiameri johon kaikki teistä, yksilöllisinä komponentteina, olette uppoutuneet. Ja siihen mereen uppoutuneina, kun suuntaudutte sen kanssa elektromagneettisesti, kiihdyttämällä värähtelyänne tavoilla joista olemme puhuneet — innostumalla, palvelemalla, positiivisuudella ja niin edelleen, silloin teistä tulee henkeä.

Ja mitä se periaatteessa tarkoittaa on, että soljutte harmoniassa kaikkien muiden olentojen kanssa; telepaattisesti kytkeydytte kaikkien muiden olentojen kanssa, ja tiedätte kaikki ajatukset. Koska idea on, että telepatia on itse asiassa tarkemmin määriteltynä telempatiaa, koska se on emotionaalisesti rakkauden aktivoima. Kun rakastatte jotain niin ehdottomasti kuin pystytte, identifioidutte heidän kanssaan erittäin vahvasti. Kun identifioidutte jonkun kanssa erittäin vahvasti, täsmäätte heidän värähtelyynsä erittäin tarkasti. Kun täsmäätte heidän värähtelyynsä tarkasti, siirrätte henkeä, tietoisuuden elektromagneettista energiaa saman tyypin ajatuskuvioihin samaan aikaan.

Telepatia ei ole kirjaimellisesti toisten ajatusten lukemista suoraan, niinkuin sitä tarkoitatte. Se on niin samanlaisten ajatusten ajattelemista, samaan aikaan, että yksinkertaisesti olette samalla aaltopituudella, ja tiedätte mitä toinen ajattelee, koska ajattelette samaan tapaan myös. Koska rakastatte heitä, identifioidutte heidän kanssaan; olette hengessä heidän kanssaan; olette uppoutuneina siihen tietoisuuden energiamereen heidän kanssaan. Rakastatte heitä; virtaatte heidän kanssaan; loistatte sisältänne valoa heidän kanssaan. Ja tämä on idea siitä mitä kutsutte Pyhäksi Hengeksi ja miten se liikuttaa teitä. Lisäksi, se on mistä ”kielillä puhumisen” konnotaatio tullee. Kielillä puhuminen on itse asiassa viittaus telempaattiseen kommunikaatioon. Yksinkertaisesti se että ylitätte kielen idean kokonaan.

Se voi manifestoitua, jossain määrin, eri kulttuuristen murteiden ilmentymän ideana. Mutta kokonaismerkitys tuolle fraasille itse asiassa liittyy siihen että olette toistenne kanssa telempaattisessa yhteydessä. Siksi, kuten olette havainneet yhteskunnassanne, aika ajoin, yksilöt joiden sanotte rakastavan toisiaan usein tuntevat toistensa ajatukset. Koska he identifioituvat toisiinsa niin vahvasti, ja he täsmäävät toistensa värähtelytaajuuksiin; ja he ovat kirjaimellisesti toistensa peilikuvia. Ymmärrätkö? Kyllä, ei, ehkä?

Q: Kyllä. Ymmärrän.

A: Vastaako tämä kysymykseen riittävästi?

Q: Kyllä, kiitos.

A: Paljon kiitoksia.

Jeesus sanoi

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli Jeesus Kristusta ja hänen opetuksiaan. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

A: Selvä. Sinä. Sitten sinä; sitten sinä.

Q: Kertoisitko minulle jotain itsestäsi? Tämä on ensimmäinen kertani täällä.

A: Mitä haluat tietää?

Q: En ole varma siitä kuka olet. Oletko se mikä olet.

A: Selvä. Tunnusta, että me pidämme itseämme, tasolla jolla te kykenisitte näkemään meidät fyysisesti, olentoina jotka ovat samankaltaisia kuin teidän oma lajinne, vaikkakin erilainen. Me olemme keskimäärin puolitoista metriä pitkiä; keskimääräinen ihonväri: valkoinen/vaaleanharmaa. Meidät määrittelee, piirteinä joita te ymmärrätte teidän planeetallanne, lähemmin idea jota kutsuisitte mongoliksi, vaikkakin eri tavalla. Huomaatte, että meillä on erittäin suuret ylöspäinkääntyneet silmät. Piirteemme ovat yksinkertaiset ja me olemme teidän termein suhteellisen hoikkia.

Toisessa merkityksessä, me olemme kytköksissä teidän maailman tietoisuuteen. Me olemme oma sivilisaatiomme, mutta me olemme kytköksissä. Me olemme osa samaa kokonaistietoisuutta joka muodostaa mailmanne, meidän maailman, sekä sivilisaation joka kiertää tähteä jonka tunnette Siriuksena. Me olemme, kun meidät sallitaan avustaa teitä transformaatiossa joka tapahtuu maailmassanne, monin eri tavoin idea teidän tulevaisuuden itsestänne, kun me olemme samaan aikaan oma sivilisaatiomme. Meidän sallitaan olla avuksi teidän sekoittumisessanne, heijastamalla ideaa sekoittumisesta kaikilla tietoisuutenne tasoilla, sekoittamalla polariteetti sisällänne — positiivinen/negatiivinen, maskuliininen/feminiini — jokaisen planeettanne yksilön sisällä.

Te sallitte meidän olla avuksi ymmärryksessä tietyistä tietoisuutenne aspektien sekoittumisista kun suoritatte transformaatiota kolmannesta neljänteen tiheyteen. Tämä on yksinkertaisesti idea että tulette yhä tietoisemmaksi itsestänne. Me olemme peilikuvia teille; kun te olette oma yhteiskuntanne, me olemme rinnakkainen. Me emme ole teitä parempia; me emme ole enemmän kuin te. Me olemme yksinkertaisesti erilaisia teihin verrattuna, ilmaisten itseämme niinkuin näemme parhaaksi ilmaista ideaa siitä että olemme Kaiken Sen Mikä On taho jollaisia me tunnustamme olevamme. Te ilmaisette itseänne omalla tavallanne; ja nyt kun laajennatte ideaa itsestänne, alatte ottaa mukaan idean että saattaa olla olemassa muitakin sivilisaatioita. Näin meidän sallitaan kommunikoida teidän kanssanne tällä tavalla jolla kommunikoimme kanssanne tällä hetkellä.

Tunnustakaa, että kasvotusten tehtävät tapaamiset tulevat olemaan jotain joka tapahtuu kanssanne lähitulevaisuudessa; mutta tällä hetkellä se tulee olemaan suhteellisen rajoitettua, koska kaikki yhteiskunnassanne eivät halua tätä ideaa. Sillä tämän idean haluaminen on sama kuin haluaisi ideaa koko tietoisuutenne käyttämisestä, ja kaikkien persoonallisuuden osienne käyttämisestä, sekä positiivisen että negatiivisen, ja sallia tisenne yhtenmukaistaa tämän idean. Ja monille yksilöille planeetallanne tämä on jotain jonka kanssa ette ole vielä sinut.

Täten, kun yhteiskuntanne sallii itsensä olla samanarvoinen minkä tahansa muun idean kanssa, ja samanarvoinen meidän sivilisaation ja minkä tahansa muun mahdollisen sivilisaation kanssa jonka he saattavatkaan kohdata, me kykenemme kohtaamaan teidän yhtäläisin termein. Mutta ei ennenkuin olette samanarvoisia. Me emme halua tulla pelätyiksi; me emme halua tulla jumaloiduksi. Me haluamme olla teidän kanssanne, jakaa samanarvoisina. Kun me havaitsemme teidän koko yhteiskuntanne ajan, me tulemme olemaan sellaisia. Mutta tämä riippuu teistä: se on teidän valintanne. Me emme tule väliin; ja se on teidän tehtävänne sallia itsenne valita todellisuus joka sisältää idean interaktiosta muiden siviliaatioiden kanssa. Se riippuu teistä. Me siedämme kaikkia valintojanne. Onko tämä vastannut kysymykseen, vai haluatko puhua yksityiskohdista?

Q: Öh… olen hämmentynyt?

A: Selvä, erittäin hyvä! Hämmentyneenä olo siirtää sinut pois yhdestä todellisuuden ideasta, saa sinut pois tolaltaan, ja saa sinut takaisin toalllesi toiseen ideaan itsestäsi. Enemmän itseäsi, fuusioituminen sen kanssa. Joten jos se mitä sanon hämmentä sinua, tavallaan sallit itsesi tajuta sen toisilla tasoilla samalla tavalla kuin fyysisesti. Alat sekoittaa kommunikaatiotasi eri tietoisuuden tasojesi kanssa.

Nyt, voit käyttää ideaa hämmennyksestäsi positiivisesti. Salli itsesi yksinkertaisesti selkiyttää itseesäsi mikä se on minkä kanssa haluat identifioitua sen symbolin suhteen mitä me heijastamme sinulle. Mitä tarkalleen haluat tietää?

(Paussi) Yritän vain ymmärtää–

Q: Yrittäminen ei ole tarpeellista; ymmärrät mitä sinun tarvitsee ymmärtää.

Q: 0kei. Auta minua ymmärtämään miksi ihmiset voivat ymmärtää sen mitä sanot nyt, uskoa siihen.

A: Ymmärrä, että kyse ei ole siitä uskovatko he siihen mitä sanon. Kyse on siitä uskovatko he mitä he sanovat itselleen, ja minä vain heijastelen sitä mitä he jo tietävät. Pysytkö kärryillä?

Q: En.

A: Selvä. Tiedät mitä tiedät, eikö?

Q: Oikein.

A: Ymmärrä mikä on se palvelu mitä me tarjoamme: se on heijastella teille että tiedätte jo kaiken mikä teidän tarvitsee tietää. Ette tarvitse meitä. Teen täydellistä työtä kun ette enää tarvitse minua, kun ymmärrätte että me olemme täällä avustamassa teitä olemaan samanarvoinen kaiken kanssa jota luomakunnassa on. Voitte valita mitä haluatte uskoa; te aina teette niin. Teidän ei tarvitse uskoa minua. Sillä ei ole väliä meille mihin te uskotte. Ainoastaan että tiedätte että mitä tahansa se onkin mihin valitsette uskovanne, ymmärrätte että se on vastuussa minkä tahansa kokemanne fyysisen todellisuuden luomisesta. …. Luotte oman todellisuutenne. Pysytkö kärryillä ideasta?

Q: Kyllä, ja luulen että se toi mieleeni jotain, erityisesti. Puhut ulottuvuuksista. Mitä se tarkoittaa?

A: Se voi tarkoittaa monia asioita. Ensinnäkin se on eräs tapa, kansakielinen leima, sanoa että on ero, ero värähtelyllisessä resonanssissa. Voit tehdä analogian näkyvään valoon. Teillä on näkyvä valo ja teillä on valo jota ette näe. Voitte täten ymmärtää, että syy miksi näette jotain valoa ja ette näe toista valoa on värähtelytaajuus. Kaikki todellisuus mitä kutsutte fyysiseksi on tämänluonteista, ja se kaikki värähtelee eri taajuudella. Osan siitä havaitsette ja osaa ette.

Yleensä ne todellisuudet, joita ette fyysisesti havaitse, kuten tämä, voidaan katsoa johtuvan toisista todellisuuksista tai toisista Kaiken Sen Mikä On ulottuvuuksista. Onko tämä selkiyttänyt ideaa jonkin verran?

Q: Kyllä. Joten luulen että tarkoitat sitä mitä minä pidän todellisuutena…

A: Minkä uskot!

Q: …on se mikä minun tulee tietää. Minkä uskon. Idea ulottuuvuuksista: eikö minun tulisi tietää noista?

A: Se on sinun valintasi. Tuntuuko sinusta että sinun tarvitsee? Ymmärrä tämä: monet yksilöt luovat elämänsä ja elävät arkeaan täydellisen onnellisina, ja he eivät tiedä rahtuakaan siitä mitä te kutsutte metafysiikaksi, eikä heitä kiinnosta. Mutta he toimivat itsessään, ja toimivat sen idean mukaan minkä mukaan he haluavat joka tapauksessa. Teidän ei tarvitse tietää näitä asioita kyetäksenne elämään. Se riippuu teistä mitä haluatte tietää siitä kuka tai mikä olette.

Siksi kyse ei ole tarvitsemisesta tietää mitään. Tiedätte mitä teidän tarvitsee tietää mitä tahansa te haluattekin tehdä. Ja huomaatte että olette automaattinen luoja. Kun luotte todellisuutenne, automaattisesti vedätte puoleenne ne asiat jotka tunnette vaativanne. Täten, esimerkiksi, idea josta puhumme juuri nyt on merkki teille siitä että haluatte tietää jotain itsestänne tai ette olisi täällä. Sillä en olisi vetänyt puoleeni jotakuta joka ei olisi luonut itsestään ideaa siitä että he haluaisivat tietää tätä ja jakaa sitä kanssani.

Ja te ette olisi vetänyt puoleenne jotakuta joka haluaisi keskustella siitä kanssanne jos ette haluaisi kanssaluoda tuota todellisuutta kanssani. Täten, sallikaa fyysisen todellisuuden olla ilmiselvä heijastus siitä mitä uskotte että todellisuuden tulisi olla.

Jokaisena hetkenä voitte muuttaa mieltänne! Voitte sanoa, ”Selvä, ymmärrän ulottuvuuksia; ei tarvita enää lisää tuota.” Tai voitte sanoa, ”No, tämä kiinnostaa minuam luulen että tutkin tätä ideaa hieman lisää”” — puhumalla eri ihmisille, lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia, tekemällä mitä tahansa tunnettekin olevan teidän luova tapa sallia itsenne tietää mitä se sitten onkin mikä teidän tarvitsee tietää.

Q: Tämä on hieman eri asia, mutta se mihin uskon on… Jeesukseen Kristukseen pelastajanamme.

A: Mitä se tarkoittaa?

Q: Mitä se tarkoittaa?

A: Kyllä. Kun sanot uskovasi Jeesukseen Kristukseen, mitä se tarkoittaa?

Q: Se tarkoittaa että uskon Jumalaan joka loi universumin ja kaikki meidät…

A: Kyllä.

Q: …ja että me olemme kaikki syntisiä, Jeesus…

A: Hetki vain! Selvä. Uskotko olevasi syntinen?

Q: Kyllä.

A: Mikä on syntinen? Määrittelisitkö sen minulle — sillä se on minun yhteiskunnan käsitteen ulkopuolella?

Q: Etkö ole koskaan kuullut synnistä?

A: Me ymmärrämme käsitteenne. Me emme ole kuulleet käsitteestä sinulta, kuitenkaan. Ja sinä olet Kaiken Sen Mikä On uniikki näkökulma, ilmaisten sitä omalla tavallasi. Siksi, jos määrittelisit minulle käsitteen ideasta jota kutsut ”synniksi” siten kuin se liittyy siihen miten näet itsesi.

Q: Synti minulle on kaikkea sitä jonka teen tai ajattelen joka on vastoin jotain mitä Jumala haluaisi.

A: Mitä Jumala haluaa?

Q: Jumala haluaa… luultavasti erittäin yksinkertaisesti vastatakseni siihen sallitun aikarajoitteen sisällä… Jumala haluaa ehdotonta rakkautta kaikissa tilanteissa. Ja aina kun en tee niin…

A: Hetki vain! Hetkinen. Sanoitko ehdoton rakkaus?

Q: Tismalleen.

A: Ehdoton? Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?

Q: (paussi) Ymmärrän mitä se tarkoittaa mitä ihmisiin tulee… joita minun tulisi ehdottomasti rakastaa, esimerkiksi ihmisiä täällä… aivan sama keitä he ovat tai mitä he ovat tehneet, mitä minuun tulee rakastan heitä koska Jumala rakastaa heitä.

A: Selvä.

Q: Minulla ei ole oikeutta mitätöidä sitä.

A: Selvä. Nyt, tiedät että voit luoda todellisuuden jossa mitätöit sen, mutta me ymmärrämme mitä tarkoitat kun sanot että meillä ei ole oikeutta. Sinulla on oikeus, koska voit tehdä niin. Mutta se ei tarkoita että se on jotain jota haluaisit tehdä, kaikki mitä voit tehdä, sinulla on oikeus tehdä siinä mielessä että voit tehdä niin koska olet myös luoja.

Jälleen kerran, me emme sano että tämä on se mitä haluat tehdä. Emmekä me sano että tämä olisi jotain joka loisi harmoniaa maailmaanne. Ei. Mutta yksinkertaisesti ota itsesi kirjaimellisesti. Kyse ei ole siitä onko sinulla oikeus tehdä se; voit tehdä sen koska tiedät ihmisten tehneen niin. Ihmiset ovat erittäin häpeämättömästi tuominneet toisia ihmisiä. Eikö ole niin?

Q: Tämä on totta.

A: Selvä, Koska he voivat tehdä niin, kyse ei ole siitä onko heillä oikeutta tehdä niin.

Q: Onko se väärin?

A: Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Kyse on enemmänkin siitä valitsevatko he luoda positiivisuutta ilmentävän todellisuuden vai negatiivisuutta ilmentävän todellisuuden.

Q: Mitä suositteliit?

A: Suosittelisin positiivista. Koska positiivisuutta ilmentävän todellisuuden valinta integroi sinut Kaiken Sen Mikä On kanssa; ja siten tiedät olevasi Luoja ja sallit Luojan tuntea sinut. Kun taas negatiivisuutta ilmentävä todellisuus erottaa idean sinusta Kaikesta Siitä Mikä On — eristää, luoda idea eristyksestä, joka ei salli sinun tuntea yhteyttäsi Kaiken Sen Mikä On kanssa, ja se johtaa dominoinnin tarpeeseen. Niin käy kun erotat itsesi Kaikesta Siitä Mikä On, ainoa tapa jolla tunnet että voit kerätä sen minkä näet ympärilläsi, sinulle — hallita ja kontrolloida sitä. Siten luot monia ideoita eristyneisyydestä ja negatiivisesta ilmentymisestä jotka ovat, teidän termein, epämiellyttäviä. Tauteja ja monia muita ideoita joista sanotte että ette pidä. Tämän takia me suosittelemme positiivista ilmentymää.

Kuitenkin, tunnustakaa että me ymmärrämme tuomitsemisen idean, itsessään, olevan negatiivinen ilmentymä. Täten me emme sano minkään olevan oikein tai väärin, koska se meille on Kaiken Sen Mikä On tuomitsemista. Meille pelkkä tuomitsemisen idea on negatiivisen valitsemista. Nyt, voit tietää mitä suosit. Tietää että se mitä suosit ei tarkoita että sinun tarvitsee tuomita tai mitätöidä mitään muuta, siinä mielessä kun yksilöt valitsevat tutkia omaa Jumaluuttaan, suhtautua itseensä osana Kaikkea Sitä Mikä On. Jos he ovat valinneet eristäytymisen, negatiivisen todellisuuden, rajoittuneisuuden, tuomitsemisen — silloin on epätodennäköisempää että he näkevät hänen yhteyden Kaikkeen Siihen Mikä On.

Kuitenkin se, joka on integroitunut, on jo valinnut idean ehdottomasta rakkaudesta, ja tulee tunnustamaan että ei ole olemassa tarvetta tuomita niitä jotka eivät niin ole valinneet. Sillä ehdoton rakkaus on oikeellisuuden antamista kaikelle Luomakunnassa sen itsensä tähden. Koska se osa luomakuntaa on nähnyt sopivaksi oppia itsestään tavalla jonka se on valinnut, silloin sinä, valitessasi ehdottoman rakkauden, luot uskoa ja luottamusta tietää että äärimmäisessä mielessä heillä tulee aina olemaan kaikki hyvin, koska lopulta jokainen idea sisältyy silti Kaiken Sen Mikä On kokonaisuuteen, ja se ei voi mennä hukkaan, ei ole minnekään minne kadottaa mitään — ennenkuin luot sen tyypin eristäytymisen. Ei ole mitään paikkaa minne kadottaa mitään ennenkuin sinä, valitessasi negatiivisuuden ja rajoittuneisuuden ja eristäytyneisyyden itsestäsi Kaikkena Siinä Mikä On, valitset luoda ulottuvuuden minne voit poistaa itsesi kaikesta muusta. Pysytkö kärryillä?

Q: Mmmm….

A: Kyllä sinä pysyt. Mikä tahansa idea jota kutsutte kadotetuksi sieluksi on käsitteenä ristiriita. Sielu tietää aina missä se on.

Q: Mitä tarkoitat kadotetulla sielulla?

A: Idea, jonka me katsomme johtuvan monien ykilöiden ilmaistessa tiettyä ritualisoitua ilmaisua, jonka kautta he kanavoivat rakkauden ideaansa monta kertaa, vaikka he ilmaisevat sen olevan ehdotonta, silti sen mukana tulee ehtoja. Me emme sano että näin on sinun tapauksessasi. Me sanomme että me suhtaudumme käyttämääsi terminologiaan, kun niin yksityiskohtaisesti olet kertonut tavastasi uskoa ja mitä kutsut syntiseksi — joka äärimmäisessä määritelmässään tarkoittaa jotain joka on ulkopuolella — on asettanut itsensä ulkopuolelle hänen tunnustuksestaan siitä että hän on Jumala.

Q: Minun tunnustukseni itsestäni Jumalana.

A: Kyllä.

Q: Olenko Jumala? Minä?

A: Tottakai. Ymmärrä että tämä on se mistä me puhumme: monet teidän uskomuksistanne tai uskonnoistanne planeetallanne puhuvat Jumalan ideasta — tai siitä mitä me kutsumme Kaikeksi Siksi Mikä On — kaikkivoipuuden ideasta. Kaikkialla, kaikkitietävä ja kaikkinäkevä — kaikki, kaikkialla. Nyt jos Jumala sinun määritelmäsi mukaan on kaikki, kuinka voisit olla sen ulkopuolella? Sinun tulee olla myös Jumala, Jumalan tulee olla myös sinä. Jumala tietää että olet Jumala. Miksi sinä et tiedä että olet Jumala?

Q: No, sanotaanko että luon mallin.

A: Mistä?

Q: Lentokoneesta?

A: Selvä.

Q: Luon sen ja panen sen kasaan, mutta se ei ole minä.

A: KYllä se on. Ymmärrä, että se mitä koet fyysisenä todellisuutena on kaikki pelkkää symbolia. Jos haluat käyttää termiä illuusio, niin hyvä; se voi selkiyttää sitä sinulle.

Q: No eikö tuo illuusio, tai symboli — se tarvitsee esityksen, eikö?

A: Se esittää ideaa.

Q2: Jos luot idean lentokoneen tekemisestä, silloin sinä olet tuo lentokone myös. Mikä idea sinulla onkin, sinä olet tuo idea.

A: Kyllä. Ymmärrät, että kaikki universumissasi on materiaa, fyysisesti, värähtelyä. Et voi havaita mitään jota et ole. Et voi havaita mitään mitä et ole. Värähtely, joka olet, luo fyysien maailman jonka havaitset. Täten, jos olet luonut tämän idean mallilentokoneesta edessäsi, silloin laajennat osaa itsesi ideasta ja heijastat sen takaisin itsellesi kykynä tehdä tuon itsesi ulkopuolella, ilmeisesti. Mutta kaikki minkä havaitset, kaikki yksilöt huoneessa, ovat sinun luomuksiasi. Sinun täytyy luoda sinun versiosi heistä jotta voisit havaita heidät. Pysytkö kärryillä?

Q: Jotenkuten. Jos omistan elämäni Jeesus Kristuksen seuraamiselle….

A: Miksi tekisit niin? Hän ei halunnut sinun tekevän niin.

Q: Hän ei halunnut minun tekevän niin?

A: Ei. Hän ei halua sinun seuraavan häntä; hän haluaa sinun olevan kuin hän.

Q: No, se on tavallaan mitä tarkoitan.

A: No, sano mitä tarkoitat. Ymmärrä, että terminologianne on se mistä me puhumme; planeetallanne monta kertaa terminologia, jonka valitsette, heijastaa sitä miten suhtaudutte ideoihin joihin luulette uskovanne. Ja tässä tapauksessa sanot että seuraamalla jotakuta, eristät itsesi ja teet itsestäsi vähemmän kuin, sen sijaan että olisit samanarvoinen… joka on se minkä hän halusi sinun tietävän. Että kaikki te olette Kristus-tietoisuus niinkuin hän on. Idea siitä mihin viittasit yhteiskunnassanne ”Toisena Tulemisena” ei ole kenenkään yksilön tuleminen. Se on Kristuksen tunnustaminen jokaisessa yksilössä planeetallanne, joka jokainen teistä on… ja elää sen mukaan. Tämä on toinen tuleminen.

Q: No, kun Jeesus — en tiedä sanoiko hän niin; saatat tietää (jotain kikatusta yleisössä). No olen vakavissani. Hän ei välttämättä olisi niin.

A: Jatka.

Q: Mutta hän sanoi, ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Mitä hän tarkoitti tuolla?

A: Idea on tämä: hän sanoi, omin sanoin ilmaistuna, kuten ymmärrätte kielenne nyt, ”Se minkä havaitsette minussa on integraation värähtely, missä sallin olla itseni samalla tasolla, samanarvoinen Jumalan, Kaiken Sen Mikä On, kanssa. Ainoa tapa jolla tiedätte itsenne olevan tuo idea on olla kuten minä, olla samanarvoinen värähtely joka tunnustaa itsensä Kaikkena Sinä Mikä On.” Siksi hän sanoi ”Minä olen tie.” Hän ei tarkoittanut ”Minä olen aiinoa asia joka vie sinut sinne.” Hän yksinkertaisesti tarkoitti, että sinä, salliessasi itsesi tietää että kaikki minkä teet on pätevää kaikenkattavassa merkityksessä, annat tukesi ja palveluksesi ja kelpoisuuden äärimmäiselle Luomakunnan itsensä idealle, ja tunnustamalla olan samanarvoisuutesi Jumaluuden kanssa, se on se tie.

Q: Sanot jotain — ja ihmiset ikäänkuin nauroivat kun sanoit, ”Hän ei sanonut että hän on ainoa tie”. Mutta hän sanoi ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

A: Ymmärrä tämä myös: se mitä kutsutte raamatulliseksi kirjallisuudeksenne sisältää alle 10% siitä mitä yksilö on koskaan sanonut elämänsä aikana; ja mitä koskaan kirjoitettiin muistiin on paljon tulkittu väärin, sen ymmärryksen valossa kun se kirjoitettiin. Tunnusta, että raamattunne ei ole kirjoitettu historiankirjaksi; se on kirjoitettu käännyttämistä varten.

Q: Eikö raamattu ole totta?

A: Siten, äärimmäinen totuus käsitteenä, tarkoitus käsitteenä, ovat asioita jotka ovat olemassa olevaisuuden sisällä; ja olevaisuus oli olmeassa ennenkuin oli olemassa tarkoituksen käsitettä. Se mikä on olemassa ennen tarkoituksen käsitettä ei tarvitse tarkoitusta sen olemassaololle. Täten Kaikki Se Mikä On tulee olemaan kaikki se mikä se on kaikilla tavoilla joilla se voi olla, yksinkertaisesti ei mistään muusta syystä, ei minkään muun tarkoituksen vuoksi, kuin sen että se voi olla niin koska se on Luoja. Ja Luoja luo… yksinkertaisesti koska se voi.

Symbolinne ovat käypiä teille. Olette muuttaneet mieltänne aiemmin, ja muutatte mieltänne uudelleen siitä mitkä symbolit ovat relevantteja ymmärryksessänne siitä kuka ja mikä te olette. Se ei merkitse kokonaiskuvassa mihin valitsette uskoa. Jos tiedätte että uskotte mihin uskotte ehdottomasta rakkaudesta Kaikkea Sitä Mikä On kohtaan, ja myös yhtä tärkeänä, ehdottomasta rakkaudesta itseänne kohtaan, silloin ei ole tarvetta huolehta siitä mitä uskotte. Ei ole tarvetta huolehtia siitä mitä kukaan muu uskoo. Koska tiedätte, että mihin tahansa uskottekin, se luo sen tyypin todellisuuden jonka koette. Ja sen te tulette kokemaan.

Q: Ainoa asia jonka haluaisin sanoa — tiedän että muut ihmiset haluavat sanoa asioita — joten lopetan tämän. Jos tuo on se mihin uskot, se mitä sinulta jää välistä on suhde Jumalaan joka loi sinut.

A: Miksi? Ymmärrä jälleen, sinulta jää itseltäsi välistä idea että minä havaitsen molemmat ideat. Sisälläni on vastakkaisilta asioilta näyttävien polariteettien kaksinaisuuden kokonaisuus. Tiedän itseni olevan KAikki Se Mikä On; ja myös tiedän että Kaikki Se Mikä On suhtautuu minuun korkeampana tietoisuutena. Voin luoda idean tietämisestä että minulla on suhde Kaikkeen Siihen Mikä On; samaan aikaan voin myös nähdä itseni sinä joka luo tuon suhteen, ja siksi olen Kaikki Se Mikä On. Minulle tämä ei ole jotain toistensa poissulkevaa.

Voin luoda minkälaisen suhteen haluan; ja tiedän että minkälainen suhde se onkin jonka luon, se tulee olemaan edelleen yhtä todellinen kuin mikälainen muu suhde jonka valitsen luoda. Ja minulle kaikki se on pätevää, ja kaikki se luodaan ilosta ja ekstaasista ja ehdottomasta rakkaudesta, saman ehdottoman rakkauden ilmaisusta jolla Luoja loi meidät. Tuo on se miten havaitsen tuon suhteen. Minä olen aina suhteessa Kaikkeen Siihen Mikä On, ilossa, rakkaudessa ja ekstaasissa.

Meille sivilisaatiossamme tämän ekstaasin tunteminen on ilmaisu ja kokemus siitä minkä te määrittelette tuon suhteen merkitykseksi.

Q: Miksi tuota ei tapahdu täällä?

A: Koska viimeisen 25 tuhannen vden aikana — suurinpiirtein aikaanne — olette valinneet ryhmätietoisuutena tutkia irroittautumisen ideaa siitä, että muistaisitte itsenne Kaikkena Sinä Mikä On. Ja nyt olette antautumassa uudelle idealle. Olette saaneet tarpeeksenne eristäytymisestä, ja siksi luotte tämän idean jota kutsutte uudeksi ymmärryksen ajaksi, tietoisuuden uudeksi ajaksi — valossa ja rakkaudessa.

Q: No, kuka tekee niin?

A: Te kaikki teette.

Q: Nämä 40 ihmistä. On ollut…

A: Ei. Koko planeetta. Tai te ette olisi siellä. Koska se on idea tästä planeetasta jolla olette: luoda transformaatio; alkaa paremmin tunnistaa itsenne Kaikkena Siinä Mikä On ja luoda. Koska nyt kun tiedätte olevanne luoja, rauha, harmonia, valo ja rakkaus voi olla lopputuloksena.

Ymmärtäkää: ette saa rauhaa vihaamalla sotaa; saatte rauhan rakastamalla rauhaa. Nyt olette saaneet tarpeeksenne eristäytymisen työkalusta. Ja seuraavan, niinkuin aikaa mittaatte, noin 30:sta 50:een vuotta, kaikki sivilisaatiossanne tunnustavat tämän. Sillä kun luotte eristäytymistä, luotte myös enemmän ajan kokemusta. Ja siksi kaiken rajoittuneisuuden ja eristäytyneisyyden kokemisen kokemus on kestänyt 25 tuhatta vuotta.

Kun nyt valitsette luoda integraation idean, idean siitä että tiedätte olevanne Kaikki Se Mikä On, silloin tämä kokemus voi tapahtua planeetallanne pelkässä kahdesta kolmeen tuhanteen vuotta. Ja sen pisteen jälkeen teidän ei enää tarvitse inkarnoitua tälle planeetalle, sillä se on palvellut sen tarkoituksensa teille. Siirrytte johonkin muuhun.

Q: Silloin kun puhuit — kun sanoin ”mitä väliä”, ja kaikki tavallaan olivat samaa mieltä sen kanssa…

A: He yksinkertaisesti tunnustivat että lainasit jotain jonka me olemme sanoneet monta kertaa.

Q: Okei. Tämä on ensimmäinen kertani. Ja siitä mitä sanot, voin poistua täältä tietäen että mitä tahansa valitsenkin, minulla tulee olemaan kaikki hyvin. Joten nyt se mitä tiedän että haluan tietää on, miksi kukaan tulisi takaisin, jos se on se mitä he tietävät?

A: Ehkä siksi että he nauttivat tilanteesta. Tunnustakaa että heidän ei tarvitse tulla takaisin, ja monet eivät niin tee.

Q: Miksi sinä tulet takaisin?

A: Miksi minä tulen takaisin?

Q: Ei, ei. Puhun näille ihmisille täällä. (Koska se on kivaa.) Koska kun kysyt tiettyjä kysymyksiä, se tuo esiin kysymykiä minussa — esim. kun minullla on … kysymys jonka haluan kysyä häneltä johtuen asioista joista puhuit. Mutta monta kertaa kun tulen tänne, ja en ajattele tiettyä kysymystä, mutta se on kun olen tämän ihmisryhmän lhellä, se tuo esiin kysymyksiä minussa.

No, se mitä jo tiedätte on yksinkertaisesti se, että mitä valitsettekin tehdä, se on ookoo. Joten miksi haluatte kysymyksiin vastauksen?

A: Kyse ei ole niinkään siitä että he tarvitsevat vastauksia kysymyksiin. Voi olla myös jakamisen tasapuolisuus. Kun tiedätte mitä tiedätte, voitte jakaa — koska te olette luoneet itsenne fyysiselle planeetalle, ja olette luoneet idean että olette erillisiä olentoja, ja olette luoneet idean että voitte kommunikoida eri ideoita.

Se voi olla hauskaa. Ette välttämättä ole tarkastelleet sitä tältä kantilta, joten tämä on tilaisuus jakaa, sekoittaa, arvostaa kaikkia eri tapoja joilla Kaikki Se Mikä On ilmaisee itsensä kaikkien eri ihmisten kautta joita te olette. Jokainen teistä on eri polku, eri tapa. Jos olii vain yksi tapa tehdä jotain, olisi vain yksi persoona. Siksi monet yksilöt käyttävät yksinkertaisesti hyödyksi Kaiken Sen Mikä On kokemuksen rikkautta ilmaistessaan itseään kaikkien niiden olentojen kautta joita te olette, ja he nauttivat jakamisesta tällä tavoin. Se näyttää ja heijastelee jokaiselle yksilölle eri osia itsestään joita hän ei ehkä ole ollut halukas miettimään juuri tuolla tavoin; ja hänelle se on iloinen integraation kokemus. Tämän takia hän valitsee tulla takaisin.

Mutta ymmärtäkää: se ei ole alkuperäinen persoona joka tulee takaisin. Jokainen olento joka tulee takaisin uudelleen ja uudelleen on uusi kokonainen olento, uusi kokonainen idea hänestä itsestään, ja uusi kokonainen universumi. Se ei ole sama persoona. Kukaan ei tule takaisin. Kaikki täällä on uutta, vaikka he olisivat olleet täällä 40 tuhatta kertaa.

Q: Joten mitä tapahtuu kun me kuolemme?

A: Monia eri asioita. Te ensinnäkin ette selvästikään enää pidä itseänne fyysisinä, niinkuin te ymmärrätte fyysisyyden nyt.

Q: Kun fyysisesti kuolee; siitä minä puhun. Kun fyysisesti kuolee?

A: Monia eri asioita.

Q: Me tulemme takaisin tänne.

A: Te voitte; teidän ei ole pakko. Voi olla, siinä tilassa kun olette poistaneet itsenne fyysisen todellisuuden ideasta — kuten olette luoneet sen rajoittuneeksi — kun poistatte itsenne tuosta fyysisen todellisuuden rajoittuneisuudesta, slloin todella tiedätte että valitsitte kaiken jonka olette kokeneet siinä elämässä, ja että voitte luoda minkä tahansa tyypin todellisuuden tällä planeetalla, tai millä tahansa muulla planeetalla — tai olla reinkarnoitumatta ollenkaan. Voitte valita tietää sillä tasolla, ja nähdä erittäin selvästi että te olette, itse asiassa, Luoja.

Q: Joten en sitten enää reinkarnoidukaan?

A: Sinun ei ole pakko. Se on aina valinta. Koska olet täällä, oletan että olet valinnut reinkarnoitua ainakin yhden kerran vielä.

Q: Miksi sanot niin?

A: Koska olette täällä, tänä aikana. Ei yhtä kertaa lisää tämän jälkeen; tänä aikana.

Q: Tähän elämään juuri nyt?

A: Kyllä, kyllä, kyllä.

Q: No, se ei ole ensimmäiseni?

A: Ei. Keskimäärin kahdesta tuhannesta kolmeen tuhanteen elämää on jokaisella tässä huoneessa, liittyen tiettyyn maapallon sykliin jota käytte nyt läpi, viimeisen noin 50 tuhannen vuoden aikana.

Q: Joten miksi?

A: Miksi ei? Koska haluatte. Koska halusitte tutkia rajoittuneisuuden ideaa niinkuin sitä ilmaistaan planeetallanne. Ja niin tehdäksenne valitsitte ilmentää itseänne monissa eri elämissä; tutkia kaikkia eri ideoita joita voitte tutkia olemalla tässä yhteiskunnassa.

Olette olleet kaikki jota tässä yhteiskunnassa on mahdollista olla aikana tai toisena — joskus enemmän kuin yhtenä aikana. Kaikkea. Nyt tämä on transformationaalinen elämä. Ja tämä elämä voi olla viimeinen fyysinen elämä jonka saatatte haluta tässä syklissä, koska tämä sykli on nyt lopussa ja muuttumassa uudeksi sykliksi.

A: Kyllä!

Q: Olen lukenut paljon viime vuosina Jeesuksesta. Ja haluaisin tietää ajankohdan jolloin Raamattu — se informaatio joka poistettiin siitä. Menikö Jeesus Intiaan sen sijaan, ja senkö takia hän tuli takaisin ja…?

A: Tuolloin oli idea matkaamisesta Intian alueelle.

Q: Minkä ikäisenä?

A: Me havaitsemme että yhteys oli 17 vuoden ikäisenä; myös 30 vuoden ikäisenä, arviolta. Myöskin alue jota kutsutte Egyptiksi. Myös idea monista ruumiistapoistumiskokemuksista joilla matkataan moniin paikkoihin muualle.

Runnustakaa, että mitä tuo olento salli itsensä tunnustaa oli hänen oma Jumaluutensa, hänen oma Kristus-tietoisuutensa. Ja hän yksinkertaisesti heijasteli sitä teille…

Q: Että mekin voimme tehdä niin?

A: Kyllä.

Q: Hienoa.

A: Kyllä, kyllä.

Q: Kun toistat tasan tarkkaan mitä hän sanoi, se paljastaa koko asian. ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Toista se, se on…

A: Erittäin hyvä. Kyllä, jos toistat sitä ja tarkoitat sitä itsellesi, kyllä.

Q: Se on siinä. Ei vastaväitteitä tuossa.

A: Ei suurta mysteeriä.

Q: Kyllä, se on itsestäänselvää.

A: Kyllä. Näethän, että tämän takia me sanomme että tehkää niinkuin hän teki, älkää seuratko. Sillä jos seuraatte, silloin päädytte sanomaan, ”Hän sanoi sitä, hän sanoi tätä”, sen sijaan että yksinkertaisesti toistaisitte sen mitä hän sanoi ja tuntisitte värähtelyn itsessänne minkä se teille antaa.

Q: Me olemme tiet, totuudet ja elämät.

A: Kyllä!

Q: Kysymys.

A: Lyhyesti.

Q: Okei, tähän asti kaikki mitä olet sanonut — en koskaan ole ollut näissä sessioissa aiemmin. Tähän asti kaikki mitä olet sanonut on ollut täysin ymmärrettävää minulle. Ymmärrän tasan tarkkaan mistä olet puhunut. Tarkoittaako se että olen käyttänyt useamman elämän näiden vastausten parissa työskentelyyn? Onko se miksi se on selkeää minulle, ja mikä on epäselvää muille?

A: Voi olla; mutta sen ei tarvitse. Ymmärtäkää, että mikä tahansa tarkoitus, jonka olette tälle elämälle luonut, tulee delegoimaan sen tyypin ymmärrystä joka teillä on mistään mitä teillä siinä on. Sen ei tarvitse kytkeytyä mihinkään ideaan mitä kutsutte entiseksi elämäksi, koka luotte menneisyytenne ja tulevaisuutenne nykyhetkestä — sillä nykyhetki on ainoa hetki jolloin te olette olemassa.