Avainsana-arkisto: abduktio

Andreassonin tapaus: tosikertomus neljännen asteen kontaktista

90-luvun alussa tohtori John Mack, Harvardin yliopiston psykiatri, kysyi mitä oikeastaan tapahtuu niillä ihmisillä jotka sanovat joutuneensa avaruusolennon kidnappaamaksi. Skeptinen mutta kiinnostunut Mack haastatteli useita ihmisiä vuosien aikana. Lopulta hän tuli siihen päätelmään, että kyseessä ei ole mielisairaus eikä epärehellisyys, joka on näiden väitteiden takana. Hän sanoi että vaikka hän itse ei koskaan ollutkaan avaruusolentoa nähnyt, kaikkein järkevin vastaus on että ihmisten omat tarinat selittivät tarpeeksi hyvin heidän muistonsa.

Toinen hyvämaineinen UFO-tutkija oli tohtori J. Allen Hynek, astrofyysikko joka kirjoitti johdannon Raymond Fowlerin kirjaan ”The Andreasson Affair”, joka julkaistiin 1979. Hynek otti käyttöön tunnetun sanonnnan ”lähikontakti” kategorisoimaan UFO-havaintoja:

  1. aste: UFO nähdään 250 metrin etäisyydellä
  2. aste: UFO on jättänyt fyysisiä jälkiä
  3. aste: UFOssa on ”liikkuvia olentoja”

Toiset tutkijat ovat lisänneet kategorian lisää, neljännen asteen lähikontaktin, kuvaamaan abduktiokokemuksia.

Fowler on viettänyt suurimman osan ajastaan tutkien UFOja yksityiskohtaisesti sieppauskuvauksista. Hänen kirjansa ”The Allagash Abduction” on pääasiallinen informaatiolähde tunnetusta tapauksesta, joka sattui Eagle Lakella elokuussa 1976. Se kuvaa neljän osallistujan läpikäymien hypnoosisessioiden sisältöä, joilla pyrittiin herättelemään muistoja heidän astumisestaan alukseen, jonka he näkivät leijuvan järven yllä eräänä pimeänä iltana, siitä kuinka heitä tutkittiin ja sitten palautettiin leirialueelle.

The Andreasson Affair” ottaa saman tulokulman. Se koostuu pääosin hypnoosisessioiden puhtaaksikirjoituksista, joissa Betty Andreasson ja hänen tyttärensä Becky kuvaavat South Ashburnhamin tapahtumia tammikuussa 1967 Massachusettsin osavaltiossa. Tarina on, suoraan sanottuna, outo.

Perhe näkee kirkkaan valon ulkona. Sähköt menevät poikki hetkeksi. Sitten heidän päivätajuntansa muistot sumenevat. Kuumottuneena unenkaltaisen tapauksen omituisista kuvista Betty 10 vuotta myöhemmin kuulee Hynekin tutkimuksesta ja kirjoittaa tälle. Hynek kertoo Fowlerille, ja Betty vakuuttuu ideasta käydä hypnoosiregressiossa. Hypnoosissa hän kertoo tarinan klassisesta sieppaustapauksesta — klassisesta koska, kuten Mack ja muut tiesivät, monissa sieppausraporteissa on samanlaisia kaavoja ja tapahtumia.

Betty kuvaa kuinka hänet johdettiin ulos talosta metrin mittaisten olentojen saattelemana, joilla oli ”harmaa iho ja ylisuuret, päärynän muotoiset päät [sekä] … suuret, kietoutuvat, kissamaiset silmät”. He tyynnyttelivät häntä koko kohtaamisen ajan, veivät hänet alukseen, tunnelien läpi, tutkimushuoneeseen ja täysin muunlaisiin paikkoihin, joissa joillakin paikoilla oli uskonnollisia merkityksiä, ja sitten kotiin- He kertoivat hänelle, että hänet on valittu paljastamaan rakkauden ja henkisyyden hallitsevasta tärkeydestä kertova viesti ihmiskunnalle.

Suurimmalle osalle lukijoista tulee mieleen kysymys: Tapahtuiko tämä oikeasti?

Fowler ei ota kantaa kysymykseen suoraan. Hän pysyy pääosin Bettyn narratiivissa, jonka tapahtumat hän tuntuu ymmärtävän epäsuorasti olevan oikeita. Hän tarjoaa kommentteja ja vertailuja muihin abduktiotapauksiin, ja tässä vuoden 2014 versiossa on lopussa tiivistelmämateriaalia, mihin kuuluu mm. “The Andreasson Affair – Phase Two” (1983) ja “The Andreasson Legacy” (1997).

Miten otat tämän kaiken vastaan riippuu siitä miten hyvin pääset sisään siihen. Jos mielestäsi lähikohtaamisraportit ovat kusetusta tai mielisairautta, silloin et saa irti paljoakaan. Jos kuten John Mack olet kiinnostunut siitä mitä oikeasti tapahtuu, silloin tässä on paljon mietittävää huolimatta siitä uskotko avaruusolentoihin vaiko et.

Saatat jopa päättää pitää tätä kirjaa fiktiona, ja silloin, vaikka se ei hiottua proosaa olekaan, sen tapahtumat kasautuvat levottomalla vaikutuksella.

Ja niiden kasaututessa kysymys jankkaa alitajunnassa: Jos tämä on jollain tapaa totta, mitä helvettiä oikein tapahtuu?

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Abduktoidut Robert Hastings ja tri. Bob Jacobs C2C AM:ssa

UFO- ja ydinasetutkija Robert Hastings sekä armeijan sisäpiiriläinen tri. Bob Jacobs ovat tunnustaneet heidän aiemmat salatut kokemuksensa juuri julkaistussa yhteiskirjassa CONFESSION: Our Hidden Alien Encounters Revealed. Parivaljakkoa haastattelee tutkiva journalisti George Knapp Coast to Coast AM -radio-ohjelmassa:

https://www.coasttocoastam.com/show/2019/11/17

CONFESSION: Our Hidden Alien Encounters Revealed

Vuodesta 1973 Hastingsin tutkimukset ovat keskittyneet UFOjen esiintymiseen ydinasetukikohdissa, ja julkisiksi tehdyt valtion dokumentit sekä useiden entisten tai eläköityneiden armeijan edustajien todistukset ovat tehneet tämän selväksi. Hänen vuoden 2010 syyskuun 27. päivän lehdistötilaisuutensa Washington DC:ssa, jossa seitsemän ilmavoimien veteraania keskusteli mukanaolostaan tällaisissa tapauksissa, live-striimattiin CNN:llä ja sitä lainattiin muissakin medioissa.

Vaikka tri. Jacobs ei tuohon tilaisuuteen osallistunutkaan, hän on tullut tunnetuksi paljastettuaan tietoja mahdollisesti dramaattisimmista ydinaseisiin liittyvistä tapauksista koskaan. Big Surin UFO-tapauksena tunnettuun tilanteeseen liittyi kupolimainen levyn muotoinen alus, joka vahingossa tuli kuvatuksi ICBM:n testilaukaisun aikaan Vandenbergin ilmatukikohdassa Kaliforniassa syyskuussa 1964. Uskomatonta kyllä, UFO nähtiin jahtaamassa ja sen jälkeen kiertämässä eristettyä ydinkärkeä, jota lennettiin Tyynen valtameren yllä — ennen kuin se ammuttiin alas valonsäteellä! Vaikka debunkkaajat eivät ole onnistuneet pilaamaan tapauksen mainetta esittämällä siitä vääriä tietoja tai jättämällä huomiotta todisteita, eräs entinen USA:n ilmavoimien upseeri, tri. Florenz Mansmann on vahvistanut Jacobsin paljastuksen ja ilmoittanut, että CIA on takavarikoinut filmin tästä uskomattomasta tapauksesta.

Huolimatta Hastingsin ja Jacobsin jalat-maassa -lähestymistavasta UFO-ilmiöön — jossa he tutkivat ja raportoivat vain armeijaan liittyviä tapauksia — ajan kanssa molemmat ovat riippumattomina kokeneet omituisia ja pelottavia kohtaamisia ei-ihmisten kanssa. He ovat pysyneet hiljaa näistä tapauksista vuosikymmeniä, sillä he ovat ymmärtäneet, että näiden kokemusten julkinen tunnustaminen voisi negatiivisesti vaikuttaa heidän uskottavuuteensa — sekä UFO-skeptikkojen että UFO-uskovaisten keskuudessa. Tähän päivään asti.

Vaikka he myöntävätkin että he eivät voi tarjota kumoamatonta todistusaineistoa väitteilleen, he kuitenkin esittävät, että heidän käynnissä olevat kohtaamisensa ovat fyysisesti todellisia eikä niitä voida selittää proosallisilla skenaarioilla kuten unihalvauksella, unitiloina tai ylikiihottuneena mielikuvituksena. He lukeutuvat yhä kasvavaan joukkoon ihmisiä ympäri maailman, jotka ovat raportoineet kokeneensa kohtaamisia kasvotusten avaruusolentojen kanssa.

 

Artikkelin julkaissut The UFO Chronicles

Mielenterveysammattilaiset tarvitsevat koulutusta UFO-kohtaamisista

Useat UFO-tutkijat ja MUFONin tutkijat tuntuvat olevan hämmentyneitä viime aikojen pyrkimyksestä saada ammattiapua niiltä, jotka työskentelevät mielenterveysalalla. ”Abduktoidut eivät ole hulluja, joten miksi he tarvitsisivat mielenterveysammattilaista?” tai ”He voivat tarkoittaa hyvää auttaessaan, mutta he vain eivät tiedä mitä he tekevät UFO-tutkimuksen suhteen!” tai ”He pitävät tiedot itsellään eivätkä anna meidän saada tietää mitään mistään johtuen luottamuksellisesta potilassuhteesta.” tai ”He puskevat meidät pois tutkimuksesta, väittäen että me emme ole ammattilaisia ja kertovat silminnäkijöille ettei meille saa puhua.”

Okei, vetäkää kaikki hyvään henkeä…. ja rauhoittukaa. Ensinnäkin, UFO-tutkijoilla on paljon työtä tehtävänä omalla alallaan. Toiseksi, tosi harvalla mielenterveysammattilaisella on aikaa tai energiaa tehdä kaikkea kenttätutkimusta, jota tutkijat ovat tehneet monien vuosien ajan. Kolmanneksi, ja tärkeimpänä, on se läsnäolo ja intensiteetti millä UFO-kohtaamiset ovat kehittyneet. Enää ei pelkät valot taivaalla ole huolenaiheemme. Yksityiskohtaiset kuvaukset UFO-havainnoista eivät vielä liity ihmistunteisiin samalla tavalla kuin muistinmenetykset, unettomuus, omituiset ja ennennäkemättömät unikuvat, sekä ahdistus, jotka kaikki sanotaan liittyvän UFO-miehistön kasvotusten tapaamiseen.

Mikä tahansa tapahtuma, joka häiritsee ihmistunteita, ja ne tavalliset selviämisprosessit tulevat vaatimaan ammattiauttajaa ja opastusta. Tämä ei tarkoita, että silminnäkijä on mielisairas. Kaikkiin yksilön normaaleja selviämisprosesseja häiritseviin asioihin voidaan tarjota tehokkaammin apua jonkinlaisella ammattimaisella interventiolla. Posttraumaattinen stressioireyhtymä on erinomainen esitys tästä häirinnästä yksilön päivärutiineihin, joka hämmentää ja suistaa raiteiltaan perinteiset selviämismekanismit.

On totta, että suurimmalla osalla mielenterveysammattilaisista ei ole syvää ymmärrystä ufologian kaikkein akuuteimmista kysymyksistä tai tutkimustarpeista. Toki nämä olisivat toisarvoisia kun hoidetaan yksilön tarpeita ja oireita. Mutta UFO-abduktoidun mielenterveyden hoidossa ammattilainen luonnollisesti saa kuulla paljon UFO-dataa. Väistämättä hän muuttuu tämän epätavallisen informaation säilöksi. Monet UFO-tutkijat samalla tavalla ovat löytäneet itsensä lohduttamasta järkyttynyttä ja pöllämystynyttä henkilöä ilman, että hän todella haluaisi joutua terapeutin rooliin. Tässä ajassa tuntuu siltä, kuin molemmat roolit tarvitsisivat toisiaan tämän syntyvän, uudenlaisen kokemisen tutkimuksessa.

Mielenterveysammattilaisten tulisi rohkeasti vastata emotionaalisiin ongelmiin kun taas UFO-tutkija auttaa ymmärtämään ja korreloimaan kokemuksien sisältöä. Ammattilainen on loppujen lopuksi vastuussa henkilön hyvinvoinnista, edistyksestä, mukavuudesta ja tutkimuksen etenemisestä. Tutkija voi auttaa kouluttamaan ammattilaista siitä miten datakuviot ja keskeiset kysymykset voivat avata lisää emotionaalisia tarpeita. Mielenterveysammattilainen ehdottaa sitä mikä on kaikkein eniten avuksi henkilölle kaikkina aikoina.

Luottamuksellisuus on erittäin tärkeää, ja se ylittää kaikkien muiden tarpeen tulla väliin, jotka saattaisivat kokea haluavansa katsoa sivusta tai kysyä kysymyksiä. Tutkijoiden tulee muistaa, että he ovat ”vieraita”, joille on sallittu tarkkailla henkilökohtaista ja yksityistä terapiasessiota vain kohteen pyynnöstä ja tämän mukavuuden tasolla. Kohde on lopulta se joka määrää kuka saa olla läsnä ja mitä sallitaan tehdä mm. istunnon nauhoittamisen ja anonyymiuden suhteen. Kohteen oikeus luottamuksellisuuteen ylittää kaikki MUFONin politiikan tulkinnat tallenteiden säilyttämisestä tai julkisesta raportoinnista. Kohdetta tutkiva on ”hiljainen kumppani” siten, että hän ei verbalisoi kysymyksiä hypnoosin aikana, mutta kirjoittaa ajatuksiaan ja ideoitaan paperille hypnotisoijan nähtäväksi ja käytettäväksi. Molemmat roolit tulee antaa vakavalle, vastuulliselle, herkälle ja tuomitsemattomalle persoonalle tehtäväksi. Tutkija voi oppia paljon ihmisluonteesta ja emotionaalisen maailman syvyydestä ihmisillä osallistumalla tällaiseen tilanteeseen.

Mutta paljon suurempi ongelma on nyt käsillä. Tuhannet hämmentyneet ja kiinnostuneet kansalaiset hiljaa pyytävät apua. He ovat tietämättään ottamassa tutkijoita valtaansa monilla kysymyksillä ja tarpeilla, joihin tulisi kuulua tämä tarpeellinen mielenterveysammattilaisen osallistuminen. Ongelma on, että niin harva mielenterveysammattilainen on mukana aktiivisesti. On monia, jotka ovat kiinnostuneita ja jopa ovat mukana sessioissa, mutta he jatkuvasti epäröivät ryhtyä aktiivisesti palvelukseen johtuen henkilökohtaisista peloista ja ammattimaisista epävarmuuksista.

Kaksi huolestunutta kansalaista, joilla on rahallisesti mahdollisuus aloittaa uusi tutkimusprojekti, tekivät sitoumuksen National Conference on Anomalous Experiencesissa, joka pidettiin Temple Universityssa tammikuussa 1991. He päättivät, että toisen heistä tulisi hankkia ensin varteenotettava ja realistinen arviointi sellaisista tapauksista USA:ssa — jotenkin! Tämä saavutettiin jossain määrin, kun he hankkivat Roper-organisaation tekemään suuren määrän haastatteluja kasvotusten noin 2000 henkilöstä jokaisella kerralla. Nämä lähes 6000 henkilöä vastasivat huolella muotoiltuihin kysymyksiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista. Roper-organisaation ammattilaisten tulokset, joiden virhemarginaalin sanottiin olevan 1%, viittaisivat siihen, että niinkin moni kuin 3,7 miljoonaa amerikkalaista on kokenut UFO-abduktion. Kuitenkin, tämä on edelleen karkea ajatus tämän ongelman laajuudesta.

On niitä, jotka todella uskovat, että heidät on abduktoitu, mutta heitä ei ole koskaan haastateltu, tutkittu tai hypnotisoitu. He silti edelleen lukeutuvat ”uskovien” kategoriaan sellaisessa kyselytutkimuksessa. Sitten on niitä, jotka kiistävät sellaisen koskaan tapahtuneen heidän elämässään, huolimatta suuresta määrästä todistusaineistoa joka sanoo vastakkaista. He nopeasti sanovat ”ei” suurimpaan osaan kysymyksistä, koska heillä on emotionaalinen tarve pitää nämä yksityisasiat salassa. Tämä asenne on alunperin varsin yleinen niillä osallistujilla, joilla pelon tai hulluuden leima saattaisi kiinnittyä heidän otsaansa kun he puhuvat suoraan. Vaikka Roperin kyselytutkimus olisi 50% virheellinen tilastollisesti, silloin meillä olisi edelleen vajaa kahden miljoonan abduktion kokeneen joukko (ja tähän ei kuulu lapset!).

Toinen kiinnostava komponentti näissä kyselytutkimuksissa on tilastollinen merkitsevyys vastauksissa, jotka kuuluvat alaryhmään ”Poliittis-yhteiskunnalliset aktiviteetit”. Tähän ryhmään kuuluu henkilöitä, joilla on taipumusta olla trendien eturintamassa ja johtajia, koska he ovat jämäkämpiä, äänekkäämpiä, korkeammin koulutettuja ja aktiivisia tai mukana yhteisön tapahtumissa. Jos UFOt olisivat arvoton aihe, jolla ei ole mitään substanssia, tämä ryhmä olisi todennäköisemmin se joka sanoisi sen ääneen. Mutta tämä ryhmä raportoi enemmän omituisia tapauksia jokaisessa merkittävässä kysymyksessä. Oliko tämä aliryhmä vain halukkaampi raportoimaan rehellisesti, kun muut taas aliraportoivat?

Kirjanen nimeltään Unusual Personal Experiences ottaa mukaan nämä löydökset, lisäksi mukana on kommentaareja tri. John Mackilta, tri. David Jacobsilta, tri. Ron Westrumilta, Budd Hopkinsilta ja minulta. Nämä kommentit on suunnattu esittelemään UFO-abduktioaihe älykkällä tavalla mielenterveysammattilaisille. Lähes 100 tuhatta näitä 60-sivuisia kirjasia on lähetetty postissa toukokuussa 1992 psykiatreille, psykologeille ja kliinisille sosiaalityöntekijöille ympäri maata siinä toivossa, että koulutettaisiin lisää apua niille, jotka odottavat jonkinlaista helpotusta tai vastausta heidän hämmentäviin tunteisiinsa. Lähes 1000 ammattilaista vastasi mielenkiinnolla oppiakseen aiheesta lisää, ja mahdollisesti auttamaan. Kirjasessa on irroitettavia postikortteja, joilla he saattoivat rekisteröityä ilmaisiin seminaareihin, joita pidettäisiin eri puolilla USA:ta. Menestyksekkäitä seminaareja, joissa keskimäärin 100 ammattilaista on ollut mukana, on pidetty jo New York Cityssa (heinäkuu 1992), Los Angeleissa (marraskuu 1992) ja Atlantassa (maaliskuu 1993).

Jotkut näistä ammattilaisista ovat alkaneet kirjoittaa niille meistä, jotka ovat tarjonneet lisäkommentaareja kirjaseen. Kommentaarit olivat täydentäviä, tukevia, rohkaisevia ja jopa kiitollisia. Jotkut vastaajista pyysivät jo lisätietoa hoitostrategioista. Eräs psykologi soitti minulle pyytääkseen mukaan etänä terapiaistuntoon, kun hän yhtäkkiä tunnisti oireet kirjasesta. Hän oli yrittänyt sovittaa hänen asiakastaan monipersoonallisuusoireyhtymän kategoriaan, mutta se vain ei ollut tyydyttävä. Vaikka tämä ei koskaan ollutkaan väittänyt olleensa yhteydessä UFOihin tai avaruusolentoihin, hän oli kuvannut tarkkaan abduktioskenaarion yksityiskohtia hypnoosissa kuvatessaan mystisiä amnesiajaksoja. Nyt hän tajusi, että hän saattoi olla paljastamassa jotain, ja kysyi monia vilpittömiä ja tarpeellisia kysymyksiä. Se oli selvä merkki siitä miten tällainen pieni kirjanen voi auttaa niitä, jotka jo etsivät apua, mutta mahdollisesti diagnosoivat väärin.

Huolimatta kaikista tästä vaivannäöstä ”ostajan tulee silti olla varuillaan” koska meillä ei ole kontrollia siitä mikä motivoi ammattilaista lähtemään mukaan. Me emme voi taata heidän osaamistaan. Me emme voi taata epätuomitsevien asenteiden herkkyyttä. Me tiedämme, että näitä tutkintoja on suorittanut kaikenlaiset persoonat. Lopulta se on kuitenkin abduktion kokeneen harteilla päättää mikä hänelle on parasta. Lopulta luotettavien auttajien verkosto on laajentunut kommunikoimalla aiheesta ja mahdollisesti standardoimalla käytänteet. Meidän tulee puskea eteenpäin… rauhassa.

 

Artikkelin kirjoittanut John S. Carpenter ja julkaissut alienjigsaw.com

Sotilaat raportoivat pelokkaita kohtaamisia avaruusolentojen kanssa

Idea siitä, että tuntematon avaruusolento vierailee Maapallolla salaisia tarkoituksia varten, on ihan pohdittavan arvoinen asia.

Ja kuitenkin, jos seuraavia tapauksia on uskominen, silloin voi hyvin olla että näin on juuri tapahtumassa.

Vaikka on kammottavaa miettiä avaruusolentojen aikeita, jotka mahdollisesti tarkkailevat meitä, on vieläkin pelottavampaa miettiä miten ne, joita he peukaloivat, ovat niitä harvoja ihmisiä joihin me luotamme turvallisuutemme kanssa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kaapattu avaruusolento pyytää telepaattisesti apua KGB:n agentilta

Seuraavan videon on kuvannut entinen KGB:n agentti. Agenttia pyydettiin nauhoittamaan tutkimus, ja tämä tuli talteen.

Hän meni salaiseen maanalaiseen tunneliin. Kun hän pääsi sisään, hän havaitsi monia lukittuja ovia. Hänen mukaansa paikalla kuului monenlaisia tunnistamattomien olentojen ihmeellisiä ääniä.

Lopulta pääsee huoneeseen, jossa avaruusolentoa pidetään.

Ympärillä olevat ihmiset antoivat heille suojapuvut ja vakuuttivat, että vaaraa ei ole.

Kun hän pääsi avaruusolennon luokse, hän kykeni kuulemaan sen äänen hänen päässään. Olento pyysi häntä ottamaan yhteyttä esimieheensä ja ottamaan hänet mukaansa — avaruusolennon siis — pois vankilasta jossa häntä pidettiin.

Kuten voimme nähdä videolta, kaapattu avaruusolento oli peloissaan, ja mahdollisesti myös tukikohdan henkilöstö oli tätä loukannut. Muistellaan vain avaruusolennon haastattelua Project Blue Bookista. Voit vain kuvitella miltä hänestä tuntuu, kun on vankina toisella planeetalla.

Nämä olennot voisivat olla me tulevaisuudessa, ja meidän tulisi kohdella niitä säädyllisesti, ottaen huomioon että me olemme takaisnmallintaneet niiden teknologiaa.

Katsi seuraava video ja kerro omat kommenttisi siitä!

VIDEO:

 

Artikkelin julkaissut XPortal

Abduktoitu kertoo miksi avaruusolentoihin ei tulisi ottaa yhteyttä

Entinen sotilaspoliisi ja CIA-agentti Derrel Sims on käyttänyt kolme vuosikymmentä tutkien avaruusolentoja.

Hänen tutkimusalansa on pääosin käsitellyt lääketieteellisiä ja tieteellisiä todisteita ihmisten ja avaruusolentojen välisestä kontaktista. Tätä varten hän on käyttänyt vuosia tutkien ja kouluttautuen monien eri alojen tiedoilla, jotka auttaisivat häntä saamaan tarpeellisen osaamisen hänen tutkimustaan varten.

Avaruusolentojen implantit ovat termi joka kuvaa fyysisiä esineitä uhrin kehossa abduktion jälkeen. Implanttien vaikutuksista on liikkunut väitteitä telepresenssistä mielenhallintaan ja biotelemetriaan (jälkimmäinen on sama kuin ihmiset siruttaisivat villieläimiä tai esim. kissoja niiden tutkimusta varten).

Toinen tärkeä implantteja tutkinut henkilö oli tohtori Roger Leir, joka kuoli maaliskuun 14. päivänä 2014. Tri. Leir oli johtavia henkilöitä fyysisten todisteiden tutkimisessa avaruusolentoihin liittyen.

Hän ja hänen kirurginen tiiminsä teki 17 leikkausta abduktiohenkilöille, mikä johti kolmentoista erillisen esineen poistoon, joita epäiltiin tällaisiksi implanteiksi.

Näitä esineitä on tieteellisesti tutkinut maailman nimekkäimmät laboratoriot, mm. Los Alamos National Labs, New Mexico Tech, ja University of California San Diegossa.

Tri. Roger Leirin löydökset ovat olleet hämmästyttäviä, ja niitä on verrattu mm. meteoriittinäytteisiin. Lisäksi jotkut testit ovat näyttäneet isotooppisuhteita, jotka eivät ole tästä maailmasta.

Derrel Simsilla on uniikki näkemys avaruusolentoihin, joiden hän uskoo toimivan samalla tavoin kuin tiedustelupalvelu. Seuraavalla videolla hän paljastaa kaiken joka sinun tulee tietää avaruusolennoista.’

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Abduktion kokenut kertoo UFOista ja avaruusolennoista

Paul Shishis näki lapsena unia joissa hänet abduktoitiin. Hän tuolloin sivuutti unet vain painajaisina, mutta vuosien mittaan hän havaitsi yhä enemmän UFOja ja tämä alkoi kertoa hänelle, että ehkä hän onkin itse asiassa joskus ollut tekemisissä UFOjen kanssa ihan oikeassa elämässä.

Viime vuosina hän on alkanut dokumentoida niitä kamerallaan. Suurin osa Paulin havainnoista on tapahtunut Kanadassa, Ontarion Scarboroughissa.

Kaksiosainen haastattelu kertoo UFOista, avaruusolennoista (erityisesti heinäsirkkaolennoista), ja varjo-olennoista.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Abduktiot ovat todellisia — mitä ne haluavat meistä?

Nämä ihmiset toistuvasti raportoivat ”puuttuvasta ajasta” — että ei kykene muistamaan ajan kulumista jonka he myöhemmin tajuavat olleen silloin kun avaruusolentojen vierailu on tapahtunut.

Kontaktihenkilöiden raportoimat kohtaamiset ovat olleet hämmästyttävän ystävällisiä, avaruusolennot ovat olleet hyväntahtoisia.

Miksi asiat muuttuivat? Mitä he haluavat meistä?

Nämä ovat kaikkein vakuuttavimpia tarinoita avaruusolennoista, joita ei mediassa ole käsitelty.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Abduktoitiinko Emiliano Sala?

Abduktiopäivämäärä: Jan 21, 2019
Missä abduktoitiin: Alderneyn ja Guernseyn saarten välissä

Kun lentokone katoaa, usein tarkastelen jos löytyy UFO-tapauksia katoamisalueelta. Emiliano Sala, kuuluisa jalkapallopelaaja, oli pienkoneen kyydissä, johon mahtuu noin 6 ihmistä, ja se sattui katoamaan samassa paikkaa jossa tehtiin maailman suurin UFO-havainto. Havainnon UFO oli yli mailin mittainen ja sen näki kahden eri lentokoneen pilotit ja monet matkustajat huhtikuun 23. päivänä 2007. Samanlainen UFO näyttäytyi uudelleen, mutta tällä kertaa pieni lentokone oli niin lähellä mailin mittaista keltaista ja metallista UFOa, että se koettiin uhaksi ja UFO otti koneen sisäänsä.

Kyllä, Emiliano Sala voi hyvinkin olal elossa mailin mittaisessa UFOssa jossain päin avaruutta, tai jopa toisella planeetalla jo nyt. On epätodennäköistä, että avaruusolennot sallisivat Emilianon palata Maahan sillä hän on ollut heidän keskuudessaan ja nähnyt heidän teknologiansa. Hänen paluunsa aiheuttaisi maailmanlaajuisen paniikin.

Ranskan ja Guernseyn välissä on suuri alue, jonka yli pilotit eivät saa lentää koska alueella on armeijan salaisia tukikohtia. Tämä saattaa olla rajattua aluetta avaruusolentojen takia.

Eräs toinenkin seikka, vuonna 2007 mailin mittaisen aluksen nähnyt pilotti halusi mennä tarkastamaan sen… omien sanojensa mukaan hän kertoo: ”Kun lähestyin sitä, alkoi käydä minulle selväksi että se oli fyysinen kappale. En osannut päättää menisinkö lähemmäksi katsomaan, mutta en sitten lopuksi mennyt johtuen sen suuresta koosta. Minun piti ajatella matkustajien turvallisuutta. 

Joten jos pilottin vuonna 2007 halusi mennä tarkastamaan UFOn ja päästä lähemmäksi… silloin ehkäpä Emilianon pilotti myös halusi mennä katsomaan UFOa ja kuvata sitä…. mutta päästyään liian lähelle heidät abduktoitiin. Vaikka lentokone löytyisikin, ruumiita ei tulla löytämään, sillä olennot mahdollisesti ottivat ne mukaansa, mukanaan alukselleen. Ei sitä koskaan tiedä… he saattavat opettaa avaruusolennoille jalkapalloa ja luoda universumien välisen cupin.

Scott C. Waring

Lisätietoja Guernseyn UFO-tapauksesta vuodelta 2007 täältä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Abduktion kokenut kertoo mitä tapahtuu sen jälkeen kun tullaan hakemaan

Tämän informaation jälkeen sitä toivoo ettei avaruusolennot tulisi vasten tahtoa hakemaan. Viimeisimmässä paljastuksessa puhutaan siitä miten virastot takaisinmallintavat avaruusolentojen kaappaamilta tietoja, joita käytetään sekä avaruusolentojen teknologian että henkilöstön kehittämiseen.

Melinda selittää miten avaruusolentotietojen ”virallinen hallinta” pitää sisällään monitorointia, uudelleenabduktointia, kuulustelua ja abduktoitujen rekrytointia salaisiin ohjelmiin, mikä on sama kuin salaiset armeijan henkilöt keräämässä ja takaisinmallintamassa ET-alusta. He myös keräävät ja takaisinmallintavat abduktion kokeneita henkilöitä.

Näitä kokemuksia on vaikka millä mitalla todisteiden kanssa, ja lisäksi ne kertovat myös joistain virallisen UFO-paljastuksen implikaatioista ja rajoitteista sekä totuudesta salaisen avaruusohjelman taustalla.

Melinda käy läpi yksityiskohtaisesti kertomuksia salaisten virastojen abduktiokokemuksista ja yrityksistä oppia avaruusolentojen teknologiasta, motiiveista, abduktoitujen genetiikasta ja psy-kyvyistä näiden tapausten avulla.

Hän käy läpi myös huikeita uusia juonenkäänteitä, todistusaineistoa ja kokemuksia, jotka eivät ole koskaan tulleet aiemmin julki.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot