Avainsana-arkisto: abduktio

Tämä mies vietti 8 päivää toisella planeetalla

Toukokuun 14. päivän 1958 iltana, noin kello 19 aikaan, kun Arthur Berlet palasi töistä kotiin ja ohitti tri. Dionisio Perettin asunnon, hän näki omituisen valon kiinteistön puskissa, noin 200 metrin päässä.

Vaikka hän pelkäsi mitä valot voisivat olla, kiinnostus voitti ja hän hyppäsi kiinteistön aidan yli päästäkseen lähemmäksi valoja puskissa. Muutaman metrin päähän kirkkaista puskista päästyään hän näki massiivisen 30 metrin kokoisen koneen leijailevan puskien takana.

Hän aluksi meinasi juosta pakoon, mutta mielenkiinto oli vahvempi, ja hän tuli lähemmäksi. Pian alkoi näkyä silhuetteja. Häneen kuitenkin heti osui valonsäde ja hän pyörtyi. Kun hän heräsi, hänet oli sidottu sänkyyn joka muistutti sairaalan sänkyä, ja hänen ympärillään oli kaikenlaisia omituisia olentoja, jotka muistuttivat ihmisiä mutta eivät olleet ihmisiä.

Nämä olennot olivat paljon ihmisiä pidempiä, läpinäkyviä ja niiden päät oli täynnä oljen väristä tukkaa.

Arthur Berlet (oikealla)

“Sanoin heille muutaman sanan, jopa muutaman sanan muilla kielillä, jotka muistin koulusta ja näkemistäni elokuvista, mutta minua ei huomioitu.” Pian kaksi olentoa päästi hänen siteensä irti ja johti hänet huoneeseen, jossa hänelle annettiin puettavaksi eräänlainen pitkä viitta.

Molemmilta sivuilta auttoi olento, koska häntä pyörrytti, olennot avasivat muutaman oven kunnes he pääsivät ulos siitä koneesta jossa he olivat. Hän ei kuitenkaan tiennyt missä he olivat.

“Minulla oli kuva että painostani oli kadonnut puolet ja kasvoin kooltani, erittäin omituinen tunne. Kahden olennot tukemana astuin ulos avaruusaluksesta. Se näytti olevan kapealla kadulla, jonka vieressä oli korkeita, kirkkaita ja melkein läpinäkyviä rakennuksia.”

Sitten he astuivat massiiviseen rakennukseen, jossa, kirkkaidenn ja lasilta näyttävien seinien sisällä, pöydällä joka tuntui olevan samaa materiaalia kuin seinät, he tarjosivat hänelle syötäväksi jotain joka näytti lihalta ja leivältä. Hänen ruokansa tarjoiltiin läpinäkyvästä astiasta, josta hän söi käsillään sen jälkeen kun hänelle oltiin käsimerkein osoitettu syödä.

Ruoan jälkeen hänet vietiin toiseen huoneeseen joka oli täynnä olentoja. Omituiset olennot olivat yrittäneet kommunikoida hänen kanssaan käsittämättömillä kielillä, ilman menestystä. Arthur sanoi muutaman sanan portugaliksi, espanjaksi ja saksaksi. Kun hän sanoi sanan saksaksi, eräs olennoista alkoi huutaa iloisena “Deutsch, Deutsch”. Tämän tapaamisen jälkeen se joka osasi muutaman sanan saksaa ryhtyi hänen isännäkseen vierailulla omituiseen maailmaan. Tässä kohtaa hän ei vielä tiennyt, että he olivat toisella planeetalla.

Isäntä selitti, enemmänkin viittomakielellä, että he ovat 62 miljoonan valovuoden päässä oleva sivilisaatio, ja he kutsuivat itseään nimellä Acarccieni, planeetan nimi on Acarc. Sitten hänet majoitettiin yksiöön toisessa omituisessa lasiseinäisessä rakennuksessa. Siellä oli lasisänky, pöytä ja sisennys eräässä seinistä, joka näytti vessalta, jossa oli pytty, allas ja jopa suihku. Kun hänelle oltiin näytetty miten kaikki toimii, häntä pyydettiin käymään suihkussa, minkä hän tekikin.

VIDEO 1: Arthur Berletin kuvaus

Vesi vaikutti enemmän kaasumaiselta virtaukselta kuin normaalilta vedeltä.

Hänen vierailunsa aikana acarccialainen isäntä tarjosi hänelle kaksi kertaa päivässä erilaisia ruokia, jotka on häntä varten suunniteltu sopimaan hänen ruoansulatusjärjestelmälleen. Se tarjoiltiin eri värisinä nesteinä, jotka kaikki maistuivat makeilta, lasikarahveista. Acarcialaiset ovat tutkineet Maata ilmeisesti kauan, sillä hänelle oli selitetty, että acarcialaisilla ei ole ongelmaa työttömyyden kanssa koska kaiki joutuvat tekemään töitä, eivätkä he käytä rahaa ostaakseen tarvitsemiaan asioita. Hän oppi myös, että Acarcilla ei ole rikoksia, että acarccialaiset ovat omasta mielestään väkivallaton laji.

Acarccialaisten suuri ongelma oli heidän planeettansa ylikansoitus, vaikka hän ei tätä omin silmin nähnytkään, ja selitettiin että erittäin pian acarccialaiset yrittäisivät muuttaa Maahan, mutta he eivät vielä olleet valmiita tähän. Acarcian hallinto on hallitus, jossa on pääministeri täysillä valtuutuksilla, mutta joka vaihtuu vaaleilla joka kolmas Maan vuosi. Teknologian kehittymisestä johtuen acarccialaiset elävät satoja vuosia, eikä heillä ole sairautta.

Arthur ei ymmärtänyt miten he lisääntyivät. Acarc on osa aurinkokuntaa, jossa on vain 3 planeettaa, mutta erittäin kirkas aurinko eikä ollenkaan kuita.

VIDEO 2:

11 päivänä jälkeen Arthur tuotiin takaisin samaan paikkaan mistä hänet vietiin. Pian epätavallisen seikkailun jälkeen, samana vuonna, Arthur lukkiutui huoneeseensa muutamaksi päiväksi, jolloin hän kirjoitti 422-sivuisen kirjan hänen seikkailustaan.

Tapauksen aitoutta korostaa se, että Arthur sanoo nähneensä Maan avaruudesta olevan suurimmaksi osaksi sininen planeetta, ja että tuohon aikaan kukaan ei tiennyt miltä se näyttää avaruudesta, sillä ensimmäinen ihminen avaruudessa tuli olemaan Juri Gagarin vuonna 1961. Arthur sanoo myös, että hänen vierailunsa aikana Acarcilla hän ei koskaan tuntenut itseään uhatuksi tai stressaantuneeksi.

Vaikka hänen tarinansa herätti kysymyksiä hänen kyläläisiltään, hänen perheensä ja ystävänsä aina tukivat häntä, sillä Arthur tunnettiin erittäin vakavana henkilönä yhteisössään. Arthur, taas yksi tavallinen mies jonka “avaruusolennot kidnappasivat” sai etuoikeuden matkata toiselle planeetalle ystävällisten avaruusolentojen kanssa, ja tämä on vain yksi tuhansista samanlaisista kokemuksista.

“Ennen tätä kokemusta, olen luullut että Jumala on pieni koska hän on luonut vain meidät, mutta nyt tajuan hänen suuruutensa ja sen, että universumissa on monia asioita joita me emme ole edes miettineet.”

Artikkelin julkaissut Alien News

Harmaat avaruusolennot paljastivat tälle naiselle planeettamme tulevaisuuden

Sherry Wilde väittää, että avaruusolennot muualta galaksista ovat vieneet hänet alukselleen. Hän kuvasi useita eroja niiden välillä millaista on kun viedään pakolla vs. suostuu lähtemään mukaan omasta tahdostaan. Lisäksi hän kertoo kiinnostavia yksityiskohtia hänen kontaktistaan avaruusolentojen kanssa.

Se kaikki alkoi kun hän oli 17. Hän muistaa, että jossain kohtaa hänen muististaan puuttui aikaväli. Hän kysyi itseltään mitä oli tapahtunut, mutta hän ajatteli sen olevan vain jonkinlainen amnesia, joten hän ei kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota.

Jokatapauksessa hän päätti mennä hypnoottiseen regressioon ja hän tajusi, että avaruusolennot olivat vieneet hänet, ei ainoastaan kerran vaan monta kertaa, hänen ollessaan nuorempi.

 

Hän havaitsi, että avaruusolennot lähettivät hänet takaisin Maapallolle tehtävän kanssa olla vapaaehtoinen ja muuttaa negatiivista energiaa.

Katso allaoleva video ja kerro oma mielipiteesi.

  Artikkelin julkaissut Knowledge Time

Jeesus oli abduktiohenkilö

Edesmennyt Pastori Chris Ward (1948-2015) oli yksi Ensimmäisen Avaruusolentoja koskevan Kristillisen Symposiumin esiintyjistä heinäkuussa 2009. Symposium sai aikaan uutta kiinnostusta UFOjen demonihypoteesia kohtaan, joka oli seurausta karismaattisten lahkojen saatanallisen paniikin lietsonnasta. Ennen tuota vuonna 1999 hän oli perustanut AlienResistance.orgin yhdessä Joe Jordanin ja Guy Malonen kanssa.

Hänen vuoden 2005 kirjassaan Case Files of an Internet Exorcist edesmennyt Chris Ward sanoo seuraavaa koskien sitä voiko kristityllä olla niinkutsuttua avaruusolentojen abduktiokokemusta:

“Tri. Mark Eastman ja Chuck Missler misinformoivat kristittyjä siitä, että heitä ei voitaisi abduktoida kirjassaan Alien Encounters. ‘Tunnustakaa, että jos olette tehneet tämän sitoumuksen, olette Jumalan omia, eivätkä “ne” voi koskea teihin” (Missler & Eastman, 1997).”

“Olin onnekas saadessani osallistua tutkimukseen tätä uskomatonta kirjaa varten tri. Mark Eastmanin hyväksi. Mielestäni Alien Encounters on toisiksi paras saatavilla oleva lähde koskien avaruusolentoja lukuun ottamatta yhtä erästä epäonnisen ylimielistä lausuntoa.”

Ei pelkästään idea siitä, että kristityt eivät voi tulla abduktoiduiksi, ole se mitä hän piti “ylimielisenä”.

“Paras lähde avaruusolentoja ja abduktioita tutkittaessa on The Omega Conspiracy, jonka on kirjoittanut I.D.E, Thomas (Thomas, 1986). Thomas oli vanhempi pastori Maywoodin ensimmäisessä baptistikirkossa Kaliforniassa.

Hänellä oli myös yksi ylimielinen virhe kirjassaan. Hän sanoo, että avaruusolennot ovat demoneja. Ne eivät ole demoneja vaan langenneita enkeleitä. Demonit etsivät kehoa mihin mennä. Langenneet enkelit eivät tarvitse kehoa, ne kykenevät muuttamaan muotoaan ihmiseksi tai eläimeksi.”

Useimmat teologit tekevät eron demonien ja langenneiden enkeleiden välillä; kuitenkin vaikka Raamattu sanoo, että enkelit usein sekoitetaan ihmisiin ja että Lucifer voi muuttaa itsensä valon enkeliksi, se ei missään mainitse että enkeleillä on kyky muuttaa itsensä eläimeksi. Se on kansanperinteestä johdettu idea, ei Raamatusta.

Chuck Missler, Mark Eastman ja I.D.E. Thomas kaikki kannattivat demoonista eskatologiahypoteesia UFOista, ideaa siitä että langenneet enkelit esiintyivät avaruusolentoina ja heidän aluksinaan, ja että “avaruusolennot” olisivat profetoitu Väkevä Eksytys jakeessa 2 Tess. 2:11 jolla selitetään Kirkon Viimeiset Päivät.

Vaikka demooninen eskatologiahypoteesi sanookin, että UFO-ilmiö ja avaruusolentojen abduktiot erityisesti ovat demonista sumutusta, tämän salaliittoteorian kannattajat joutuvat selittämään myös miksi kristityt väittävät kokeneensa abduktioita. Tarkoitan, eikö Jeesuksen tai Pyhän Hengen voima, joka elää uskovassa, riitä pitämään poissa langenneiden enkeleiden tekemät abduktiot?

Joe Jordan ja Chris Ward

CE4-tutkimus väittää, että vain tapakristityt voivat joutua abduktoiduiksi, eivät “oikeat” kristityt. Kuitenkin sähköpostissa elokuun 5. päivänä 2018 pyysin CE4:n johtajaa Joe Jordania selkiyttämään eron oikeiden ja tapakristittyjen välillä hänen tutkimuksessaan ja mitä kriteereitä hän käyttää kummankin määrittämisessä. Hän vastasi:

“Me emme todellakaan sinä (sic) mitään tiukkaa kirjattua kriteeriä, me periaatteessa katsoimme, että jotkut olivat kehittäneet todellisen henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen Kristukseen ja toiset taas eivät. Toivottavasti tämä auttaa.”

Valitettavasti tämä edelleen mahdollistaa CE4:n olla syytettynä yksinkertaisesti kaikkien kokijoiden lyttäämisestä samaan tapakristittyjen kategoriaan.

Pastori Chris Ward sivuuttaa tarpeen määrittää ovatko hartaat kristityt kokeneet avaruusolentojen abduktioita väittämällä sen voivan tapahtua kenelle hyvänsä. Ja tällä tosiaan tarkoitan kenelle hyvänsä:

“Idea siitä, että “kristittyjä” ei voitaisi abduktoida on hullu, kun otetaan huomioon se että Jeesus itse oli kokenut abduktion. Oltuaan 40 päivää koeteltavana erämaassa perkele abduktoi Hänet (Matteus 4 ja Markus 1). Luukkaan 4. luvussa Raamattu sanoo, että “ja perkele vei hänet korkealle vuorelle.” Sana viedä on kreikaksi anago, ja se tarkoittaa purjehtia pois. Korkeaa tarkoittava sana kreikaksi on hupselos, mikä tarkoittaa korkeampaa tai ylhäisempää ja sana vuori kreikaksi on oros, ja se tarkoittaa vuoren tai tasangon yläpuolista. Joten Luukas sanoo, että Jeesus purjehti pois perkeleen kanssa tasangon tai vuoren yläpuolelle. Miten perkele sen teki? Magialla ja levitoimalla? Käyttikö hän astraalitasoa tai psyykkisiä kykyjä? Ratsastiko hän kerubilla, pilvellä, UFOlla vai millä? Luukas ei sano, hän yksinkertaisesti sanoo Hänen purjetineen pois perkeleen kanssa.”
“Eastmanin ja Misslerin mukaan tämä olisi mahdotonta. Jeesus oli “kristitty”, eikä häntä voida abduktoida. Oma mielipiteeni on, että Chuck Missler, loistava mies, vetosi “poliittiseen korrektiuteen” kristillisen kirkon sisällä. Häntä huoletti enemmän hylkääminen kuin totuus. Jeesuksen abduktio tapahtuu jälleen. Luukas sanoo perkeleen tuoneen Hänet, Jeesuksen Jerusalemiin ja asettaneen hänet pyhäkön harjalle. Sana tuoda on käännetty kreikan sanasta ago, mikä tarkoittaa ajaa tai saada aikaan, ja se viittaisi siihen että Jeesus ajettiin sinne vastoin hänen tahtoaan. Miten perkele sen teki? Koko se aika kun Jeesus protestoi ja lainaa pyhiä tekstejä. Kyllä, Jeesus tuli perkeleen abduktoimaksi, vastoin hänen tahtoaan, useammin kuin kerran. Hän lopetti tilanteen lainaamalla pyhiä tekstejä.”

Tässä Chris Ward sekoittaa totuutta virheeseen. Yhtäältä Raamattu sanoo, että enkelit lentävät (Ilmestyskirja 14:6). Lisäksi ne käyttävät myös aluksia (2. kuningasten kirja 6:17). Vaikka tämä raamatunkohta koskien Jeesuksen koettelua ei mainitsekaan sellaisia aluksia, ei ole täysin tuulesta temmattua etteikö sellaisia oltaisi käytetty.

Toisaalta todennäköisesti tunnet helpotusta saadessasi kuulla, että Chris Wardin “vaahtoaminen” tästä kohdasta on turhaa. Kreikan sana “viedä” tässä on anago. Kun puhutaan juurisanoista ana ja ago, noilla sanoilla ei ole erityistä merkitystä sanalle anago, joka on käännetty “purjehtia” Apostolien teoissa 18:21. Mikään tässä ei viittaa siihen, että Jeesus vietiin vasten tahtoaan, mikä on suurin teologinen ongelma, jonka Wardin argumentti saa aikaan. Jeesus oli Jumala ihmisenä. Hän tuli erämaahan koeteltavaksi… tarkoituksella. Hän meni omasta Tahdostaan, aivan kuten Hän antoi Itsensä tulla johdatetuksi lampaana teuraalle Pääsiäisenä.

Siitä huolimatta Ward yrittää puhua usean abduktion puolesta:

“Huomatkaa myös, että Jeesus lopetti tämän vain hetkeksi. Raamattu sanoo, ‘Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi’ (Luukas 4:13). Haluan ottaa tämän tarinan esiin ihmisille, jotka kysyvät sitä miksen minä voi estää jokaista abduktiotilannetta. Jeesus ei kyennyt, Hänen opetuslapsensa eivät kyenneet ja joskus on voimia pelissä jotka eivät ole henkisiä, esimerkiksi mielenhallinta-asiantuntijat. Mutta tärkeä asia on, että Hän lopetti sen ja tämä seikka merkitsee toivoa eikä epätoivoa.”

Hän kirjaimellisesti sanoo, että Jeesus vietiin vasten Hänen tahtoaan ja hän oli ilmeisen voimaton sitä estämään. Hän kirjaimellisesti sanoo, että perkeleellä oli valta yli Jumala-ihmisen. Hän myös tuntuu vihjailevan, että “mielenhallinta-asiantuntijoiden” tekniikat voivat tuoda Jeesus Kristukselle, Luojalle, Vapahtajalle ja Herralle vaikeuksia.

Onneksi hänen ideansa eivät ole lähelläkään puhdasoppista totuutta. Vaikka kaikkiin rukouksiin ei tule vastausta heti, tämä ei johdu siitä että Jumala olisi kyvytön.

Chris Ward jatkaa avaruusolentojen abduktioiden kytkemistä 1. Mooseksen kirjan 6 luvun avulla:

“Tämä sama tarina on tapahtunut aiemminkin Raamatussa. 1. Mooseksen kirja 6:4 kertoo, että “Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä ovat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” Yhtyminen on käännetty kreikan sanasta laqach, mikä tarkoittaa ottaa — abduktoitu vasten tahtoaan. Toinen tulkinta on, että he “noutivat” ihmisten tyttäret ilman vastustusta.

Vau. Tuo ei ole edes totta. Kreikan sana (Septuagint) on εἰσπορεύομαι. Se tarkoittaa astua sisään. Laqach on hepreaa (eikä sitä näin löydy Septuagint-käännöksestä).

Ja vaikka niin olisikin, abduktiolle löytyy paljon maallisempikin merkitys. Kaikki abduktiot eivät ole avaruusolentojen. UFOjen demoonisen eskatologiahypoteesin kannattajat olettavat, että Nephilim ovat palaamassa Viimeisinä Päivinä ja he pitävät suurta mölyä avaruusolentojen hybridisaatiosta, joka on tämän raamatunkohdan innoittama idea. Ei ole viitteitä siitä, että Nephilim olisivat palaamassa tai mitään olisi sattunut abduktion kokeneille… ei varsinkaan mitään seksuaalista tai geneettistä.

Tämän Nephilim paluun uskomuksen perusta on väärintulkinta fraasista “sillä niinkuin oli Nooan päivinä” (Matteus 24 ja Luukas 17) merkkinä Lopun Ajoista. Demoonisen eskatologiahypoteesin kannattajat väittävät, että koska Nephilim oli läsnä Nooan päivinä, tämä tarkoittaa, että heidän paluustaan on profetioitu. Valitettavasti tämä idea jättää huomiotta fraasin annetun tarkoituksen, siten kuin heti sen perässä kerrotaan, että ihmiset eläisivät elämäänsä.

Huolimatta siitä, että

“Totuus on, että suurimman osan ajasta voin täysin estää avaruusolentojen abduktiot käyttäen perinteisiä Raamatun menetelmiä. Minulla on pari asiakasta, joiden vierailuja en ole täysin kyennyt estämään, mutta en ole luovuttanut ja me silti teemme työtä noiden tapausten parissa. Vaikka aktiviteetti on vähentynyt dramaattisesti, se ei ole loppunut kokonaan. Minulla on tälle parikin selitystä kirjan kappaleessa The Abductaholic. Paras esimerkki, jonka voin antaa teille pieleen menneestä avusta on Opetuslapset. Markus 9:16, Jeesus sanoo, “’Mitä te väittelette heidän kanssaan?’ Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ‘Opettaja, monä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.’” Jeesus tiivisti tämän kaiken; “Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Se, että minä en ole 100% tehokas kaikkina aikoina on raamatullista. Jopa Opetuslapset epäonnistuivat silloin tällöin, mutta se oli Opetuslasten vika eikä asiakkaan vika.
Kysymys kuuluu, jos minä onnistun edes 1% kerroista, miksei se ole kansainvälinen uutisaihe? Miksi kukaan haluaisi käsitellä sitä? En ole ainoa joka sanoo estävänsä abduktiot. Nyt on olemassa useita ei-kristillisiä seurakuntia jotka väittävät samaa. Derrel Sims, Alien Hunter, esti omat abduktionsa 17-vuotiaana. Hän jatkaa taistelua hyvän puolesta nykyään. Hän estää abduktioita hypnoterapialla. Vaikka en suosita hypnoosin käyttöä koska tiedän sen olevan mielenhallinta-asiantuntijoiden väärinkäyttämä keino, Derrel on ystäväni ja luotan häneen regressioterapeuttina. Me olemme puhuneet hypnoosin käytöstä abduktioiden estämisessä ja hän on täysin samaa mieltä kanssani. Ainoastaan virallisen koulutuksen saaneet käyttävät hypnoterapiaa. Tämä olettaa tottakai, että sertifioinnissa ei ole salaista agendaa taustalla tai että kyseessä ei ole mielenhallinta-asiantuntija.
Minulla on verkkosivu nimeltä How to Stop an Abduction. Kukaan ei ole ottanut yhteyttä tämän tiimoilta. Luulisi että tämä on hyvää aikaa julkisesti nöyryyttää kristinuskoa tai ainakin väitteitäni. Vaikka onkin totta, että syyt ovat luonnollisia, aivovamma, mielisairaus tai mielenhallinta-asiantuntijat, nämä esimerkit eivät ole sääntö. Ne edustavat alle 1%:a kaikista saamistani abduktioraporteista. Voit vierailla Derrelin sivuilla osoitteessa http://www.alienhunter.org/.
Miksi kukaan haluaisi mainostaa ideaa siitä, että abduktiot ovat toivottomia? Mikä motivoi ihmistä levittämään kauhua, pelkoa ja paniikkia kun ei ole toivoa? Mikseivät he soita meille ja ota selvää itse? Miksi, koska jos minä olen oikeassa, silloin heidän pahimmat pelkonsa ovat totta? Avaruusolennot ovat langenneita enkeleitä joita minä raportoin ja he ovat täällä petkuttamassa ja harhauttamassa ihmiskuntaa antikristuksen valtaan ja edistämässä aikojen loppua ja Uutta Maailmanjärjestystä. He eivät oel pikku otuksia toisilta planeetoilta. He ovat langenneita enkeleitä aivan kuten Jumalan pojat 1. Mooseksen kirjassa 6:4. Jeesus sanoi, Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matteus 24:27- 28). Millaiset olivat Nooan päivät? Niitä piinasivat langenneiden enkeleiden hybridit ja jättiläiset.”

 

Artikkelin julkaissut exotheology.org

Abduktion kokenut paljastaa kaiken: UFOt, tukikohdat Maassa ja muuta!

Abduktion kokenut Steve Boucher kertoo kaksi uskomatonta tarinaa lähikohtaamisista avaruusolentojen kanssa, jotka hänellä oli lapsena ja teini-ikäisenä.

1. UFO pysäytti Steven ja hänen isänsä tiellä eräänä iltana ja eräs olennoista otti hänen isänsä heidän alukseensa, kun toinen avaruusolento istui Steven kanssa autossa noin 20 minuuttia pitäen hänelle seuraa kunnes hänen isänsä palasi.

Steve oli noin 4 vuotta tuolloin. Hänen isänsä vahvisti hänelle tarinan myöhemmin, kun Steve kysyi häneltä siitä ja tämä sanoi ”luulin että se oli uni”.

2. Steve ja hänen bändinsä abduktoitiin heidän ajaessaan kotiin keikalta. Neljä heistä vietiin alukseen, heille sanottiin että riisua vaatteensa ja heille tehtiin kokeita.

Ennen poistumista avaruusolennot kertoivat Stevelle, että hän unohtaisi koko tapauksen, mutta hän muisti tämän myöhemmin kaikkine yksityiskohtineen hypnoosissa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Andreassonin tapaus: tosikertomus neljännen asteen kontaktista

90-luvun alussa tohtori John Mack, Harvardin yliopiston psykiatri, kysyi mitä oikeastaan tapahtuu niillä ihmisillä jotka sanovat joutuneensa avaruusolennon kidnappaamaksi. Skeptinen mutta kiinnostunut Mack haastatteli useita ihmisiä vuosien aikana. Lopulta hän tuli siihen päätelmään, että kyseessä ei ole mielisairaus eikä epärehellisyys, joka on näiden väitteiden takana. Hän sanoi että vaikka hän itse ei koskaan ollutkaan avaruusolentoa nähnyt, kaikkein järkevin vastaus on että ihmisten omat tarinat selittivät tarpeeksi hyvin heidän muistonsa.

Toinen hyvämaineinen UFO-tutkija oli tohtori J. Allen Hynek, astrofyysikko joka kirjoitti johdannon Raymond Fowlerin kirjaan ”The Andreasson Affair”, joka julkaistiin 1979. Hynek otti käyttöön tunnetun sanonnnan ”lähikontakti” kategorisoimaan UFO-havaintoja:

  1. aste: UFO nähdään 250 metrin etäisyydellä
  2. aste: UFO on jättänyt fyysisiä jälkiä
  3. aste: UFOssa on ”liikkuvia olentoja”

Toiset tutkijat ovat lisänneet kategorian lisää, neljännen asteen lähikontaktin, kuvaamaan abduktiokokemuksia.

Fowler on viettänyt suurimman osan ajastaan tutkien UFOja yksityiskohtaisesti sieppauskuvauksista. Hänen kirjansa ”The Allagash Abduction” on pääasiallinen informaatiolähde tunnetusta tapauksesta, joka sattui Eagle Lakella elokuussa 1976. Se kuvaa neljän osallistujan läpikäymien hypnoosisessioiden sisältöä, joilla pyrittiin herättelemään muistoja heidän astumisestaan alukseen, jonka he näkivät leijuvan järven yllä eräänä pimeänä iltana, siitä kuinka heitä tutkittiin ja sitten palautettiin leirialueelle.

The Andreasson Affair” ottaa saman tulokulman. Se koostuu pääosin hypnoosisessioiden puhtaaksikirjoituksista, joissa Betty Andreasson ja hänen tyttärensä Becky kuvaavat South Ashburnhamin tapahtumia tammikuussa 1967 Massachusettsin osavaltiossa. Tarina on, suoraan sanottuna, outo.

Perhe näkee kirkkaan valon ulkona. Sähköt menevät poikki hetkeksi. Sitten heidän päivätajuntansa muistot sumenevat. Kuumottuneena unenkaltaisen tapauksen omituisista kuvista Betty 10 vuotta myöhemmin kuulee Hynekin tutkimuksesta ja kirjoittaa tälle. Hynek kertoo Fowlerille, ja Betty vakuuttuu ideasta käydä hypnoosiregressiossa. Hypnoosissa hän kertoo tarinan klassisesta sieppaustapauksesta — klassisesta koska, kuten Mack ja muut tiesivät, monissa sieppausraporteissa on samanlaisia kaavoja ja tapahtumia.

Betty kuvaa kuinka hänet johdettiin ulos talosta metrin mittaisten olentojen saattelemana, joilla oli ”harmaa iho ja ylisuuret, päärynän muotoiset päät [sekä] … suuret, kietoutuvat, kissamaiset silmät”. He tyynnyttelivät häntä koko kohtaamisen ajan, veivät hänet alukseen, tunnelien läpi, tutkimushuoneeseen ja täysin muunlaisiin paikkoihin, joissa joillakin paikoilla oli uskonnollisia merkityksiä, ja sitten kotiin- He kertoivat hänelle, että hänet on valittu paljastamaan rakkauden ja henkisyyden hallitsevasta tärkeydestä kertova viesti ihmiskunnalle.

Suurimmalle osalle lukijoista tulee mieleen kysymys: Tapahtuiko tämä oikeasti?

Fowler ei ota kantaa kysymykseen suoraan. Hän pysyy pääosin Bettyn narratiivissa, jonka tapahtumat hän tuntuu ymmärtävän epäsuorasti olevan oikeita. Hän tarjoaa kommentteja ja vertailuja muihin abduktiotapauksiin, ja tässä vuoden 2014 versiossa on lopussa tiivistelmämateriaalia, mihin kuuluu mm. “The Andreasson Affair – Phase Two” (1983) ja “The Andreasson Legacy” (1997).

Miten otat tämän kaiken vastaan riippuu siitä miten hyvin pääset sisään siihen. Jos mielestäsi lähikohtaamisraportit ovat kusetusta tai mielisairautta, silloin et saa irti paljoakaan. Jos kuten John Mack olet kiinnostunut siitä mitä oikeasti tapahtuu, silloin tässä on paljon mietittävää huolimatta siitä uskotko avaruusolentoihin vaiko et.

Saatat jopa päättää pitää tätä kirjaa fiktiona, ja silloin, vaikka se ei hiottua proosaa olekaan, sen tapahtumat kasautuvat levottomalla vaikutuksella.

Ja niiden kasaututessa kysymys jankkaa alitajunnassa: Jos tämä on jollain tapaa totta, mitä helvettiä oikein tapahtuu?

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Abduktoidut Robert Hastings ja tri. Bob Jacobs C2C AM:ssa

UFO- ja ydinasetutkija Robert Hastings sekä armeijan sisäpiiriläinen tri. Bob Jacobs ovat tunnustaneet heidän aiemmat salatut kokemuksensa juuri julkaistussa yhteiskirjassa CONFESSION: Our Hidden Alien Encounters Revealed. Parivaljakkoa haastattelee tutkiva journalisti George Knapp Coast to Coast AM -radio-ohjelmassa:

https://www.coasttocoastam.com/show/2019/11/17

CONFESSION: Our Hidden Alien Encounters Revealed

Vuodesta 1973 Hastingsin tutkimukset ovat keskittyneet UFOjen esiintymiseen ydinasetukikohdissa, ja julkisiksi tehdyt valtion dokumentit sekä useiden entisten tai eläköityneiden armeijan edustajien todistukset ovat tehneet tämän selväksi. Hänen vuoden 2010 syyskuun 27. päivän lehdistötilaisuutensa Washington DC:ssa, jossa seitsemän ilmavoimien veteraania keskusteli mukanaolostaan tällaisissa tapauksissa, live-striimattiin CNN:llä ja sitä lainattiin muissakin medioissa.

Vaikka tri. Jacobs ei tuohon tilaisuuteen osallistunutkaan, hän on tullut tunnetuksi paljastettuaan tietoja mahdollisesti dramaattisimmista ydinaseisiin liittyvistä tapauksista koskaan. Big Surin UFO-tapauksena tunnettuun tilanteeseen liittyi kupolimainen levyn muotoinen alus, joka vahingossa tuli kuvatuksi ICBM:n testilaukaisun aikaan Vandenbergin ilmatukikohdassa Kaliforniassa syyskuussa 1964. Uskomatonta kyllä, UFO nähtiin jahtaamassa ja sen jälkeen kiertämässä eristettyä ydinkärkeä, jota lennettiin Tyynen valtameren yllä — ennen kuin se ammuttiin alas valonsäteellä! Vaikka debunkkaajat eivät ole onnistuneet pilaamaan tapauksen mainetta esittämällä siitä vääriä tietoja tai jättämällä huomiotta todisteita, eräs entinen USA:n ilmavoimien upseeri, tri. Florenz Mansmann on vahvistanut Jacobsin paljastuksen ja ilmoittanut, että CIA on takavarikoinut filmin tästä uskomattomasta tapauksesta.

Huolimatta Hastingsin ja Jacobsin jalat-maassa -lähestymistavasta UFO-ilmiöön — jossa he tutkivat ja raportoivat vain armeijaan liittyviä tapauksia — ajan kanssa molemmat ovat riippumattomina kokeneet omituisia ja pelottavia kohtaamisia ei-ihmisten kanssa. He ovat pysyneet hiljaa näistä tapauksista vuosikymmeniä, sillä he ovat ymmärtäneet, että näiden kokemusten julkinen tunnustaminen voisi negatiivisesti vaikuttaa heidän uskottavuuteensa — sekä UFO-skeptikkojen että UFO-uskovaisten keskuudessa. Tähän päivään asti.

Vaikka he myöntävätkin että he eivät voi tarjota kumoamatonta todistusaineistoa väitteilleen, he kuitenkin esittävät, että heidän käynnissä olevat kohtaamisensa ovat fyysisesti todellisia eikä niitä voida selittää proosallisilla skenaarioilla kuten unihalvauksella, unitiloina tai ylikiihottuneena mielikuvituksena. He lukeutuvat yhä kasvavaan joukkoon ihmisiä ympäri maailman, jotka ovat raportoineet kokeneensa kohtaamisia kasvotusten avaruusolentojen kanssa.

 

Artikkelin julkaissut The UFO Chronicles

Mielenterveysammattilaiset tarvitsevat koulutusta UFO-kohtaamisista

Useat UFO-tutkijat ja MUFONin tutkijat tuntuvat olevan hämmentyneitä viime aikojen pyrkimyksestä saada ammattiapua niiltä, jotka työskentelevät mielenterveysalalla. ”Abduktoidut eivät ole hulluja, joten miksi he tarvitsisivat mielenterveysammattilaista?” tai ”He voivat tarkoittaa hyvää auttaessaan, mutta he vain eivät tiedä mitä he tekevät UFO-tutkimuksen suhteen!” tai ”He pitävät tiedot itsellään eivätkä anna meidän saada tietää mitään mistään johtuen luottamuksellisesta potilassuhteesta.” tai ”He puskevat meidät pois tutkimuksesta, väittäen että me emme ole ammattilaisia ja kertovat silminnäkijöille ettei meille saa puhua.”

Okei, vetäkää kaikki hyvään henkeä…. ja rauhoittukaa. Ensinnäkin, UFO-tutkijoilla on paljon työtä tehtävänä omalla alallaan. Toiseksi, tosi harvalla mielenterveysammattilaisella on aikaa tai energiaa tehdä kaikkea kenttätutkimusta, jota tutkijat ovat tehneet monien vuosien ajan. Kolmanneksi, ja tärkeimpänä, on se läsnäolo ja intensiteetti millä UFO-kohtaamiset ovat kehittyneet. Enää ei pelkät valot taivaalla ole huolenaiheemme. Yksityiskohtaiset kuvaukset UFO-havainnoista eivät vielä liity ihmistunteisiin samalla tavalla kuin muistinmenetykset, unettomuus, omituiset ja ennennäkemättömät unikuvat, sekä ahdistus, jotka kaikki sanotaan liittyvän UFO-miehistön kasvotusten tapaamiseen.

Mikä tahansa tapahtuma, joka häiritsee ihmistunteita, ja ne tavalliset selviämisprosessit tulevat vaatimaan ammattiauttajaa ja opastusta. Tämä ei tarkoita, että silminnäkijä on mielisairas. Kaikkiin yksilön normaaleja selviämisprosesseja häiritseviin asioihin voidaan tarjota tehokkaammin apua jonkinlaisella ammattimaisella interventiolla. Posttraumaattinen stressioireyhtymä on erinomainen esitys tästä häirinnästä yksilön päivärutiineihin, joka hämmentää ja suistaa raiteiltaan perinteiset selviämismekanismit.

On totta, että suurimmalla osalla mielenterveysammattilaisista ei ole syvää ymmärrystä ufologian kaikkein akuuteimmista kysymyksistä tai tutkimustarpeista. Toki nämä olisivat toisarvoisia kun hoidetaan yksilön tarpeita ja oireita. Mutta UFO-abduktoidun mielenterveyden hoidossa ammattilainen luonnollisesti saa kuulla paljon UFO-dataa. Väistämättä hän muuttuu tämän epätavallisen informaation säilöksi. Monet UFO-tutkijat samalla tavalla ovat löytäneet itsensä lohduttamasta järkyttynyttä ja pöllämystynyttä henkilöä ilman, että hän todella haluaisi joutua terapeutin rooliin. Tässä ajassa tuntuu siltä, kuin molemmat roolit tarvitsisivat toisiaan tämän syntyvän, uudenlaisen kokemisen tutkimuksessa.

Mielenterveysammattilaisten tulisi rohkeasti vastata emotionaalisiin ongelmiin kun taas UFO-tutkija auttaa ymmärtämään ja korreloimaan kokemuksien sisältöä. Ammattilainen on loppujen lopuksi vastuussa henkilön hyvinvoinnista, edistyksestä, mukavuudesta ja tutkimuksen etenemisestä. Tutkija voi auttaa kouluttamaan ammattilaista siitä miten datakuviot ja keskeiset kysymykset voivat avata lisää emotionaalisia tarpeita. Mielenterveysammattilainen ehdottaa sitä mikä on kaikkein eniten avuksi henkilölle kaikkina aikoina.

Luottamuksellisuus on erittäin tärkeää, ja se ylittää kaikkien muiden tarpeen tulla väliin, jotka saattaisivat kokea haluavansa katsoa sivusta tai kysyä kysymyksiä. Tutkijoiden tulee muistaa, että he ovat ”vieraita”, joille on sallittu tarkkailla henkilökohtaista ja yksityistä terapiasessiota vain kohteen pyynnöstä ja tämän mukavuuden tasolla. Kohde on lopulta se joka määrää kuka saa olla läsnä ja mitä sallitaan tehdä mm. istunnon nauhoittamisen ja anonyymiuden suhteen. Kohteen oikeus luottamuksellisuuteen ylittää kaikki MUFONin politiikan tulkinnat tallenteiden säilyttämisestä tai julkisesta raportoinnista. Kohdetta tutkiva on ”hiljainen kumppani” siten, että hän ei verbalisoi kysymyksiä hypnoosin aikana, mutta kirjoittaa ajatuksiaan ja ideoitaan paperille hypnotisoijan nähtäväksi ja käytettäväksi. Molemmat roolit tulee antaa vakavalle, vastuulliselle, herkälle ja tuomitsemattomalle persoonalle tehtäväksi. Tutkija voi oppia paljon ihmisluonteesta ja emotionaalisen maailman syvyydestä ihmisillä osallistumalla tällaiseen tilanteeseen.

Mutta paljon suurempi ongelma on nyt käsillä. Tuhannet hämmentyneet ja kiinnostuneet kansalaiset hiljaa pyytävät apua. He ovat tietämättään ottamassa tutkijoita valtaansa monilla kysymyksillä ja tarpeilla, joihin tulisi kuulua tämä tarpeellinen mielenterveysammattilaisen osallistuminen. Ongelma on, että niin harva mielenterveysammattilainen on mukana aktiivisesti. On monia, jotka ovat kiinnostuneita ja jopa ovat mukana sessioissa, mutta he jatkuvasti epäröivät ryhtyä aktiivisesti palvelukseen johtuen henkilökohtaisista peloista ja ammattimaisista epävarmuuksista.

Kaksi huolestunutta kansalaista, joilla on rahallisesti mahdollisuus aloittaa uusi tutkimusprojekti, tekivät sitoumuksen National Conference on Anomalous Experiencesissa, joka pidettiin Temple Universityssa tammikuussa 1991. He päättivät, että toisen heistä tulisi hankkia ensin varteenotettava ja realistinen arviointi sellaisista tapauksista USA:ssa — jotenkin! Tämä saavutettiin jossain määrin, kun he hankkivat Roper-organisaation tekemään suuren määrän haastatteluja kasvotusten noin 2000 henkilöstä jokaisella kerralla. Nämä lähes 6000 henkilöä vastasivat huolella muotoiltuihin kysymyksiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista. Roper-organisaation ammattilaisten tulokset, joiden virhemarginaalin sanottiin olevan 1%, viittaisivat siihen, että niinkin moni kuin 3,7 miljoonaa amerikkalaista on kokenut UFO-abduktion. Kuitenkin, tämä on edelleen karkea ajatus tämän ongelman laajuudesta.

On niitä, jotka todella uskovat, että heidät on abduktoitu, mutta heitä ei ole koskaan haastateltu, tutkittu tai hypnotisoitu. He silti edelleen lukeutuvat ”uskovien” kategoriaan sellaisessa kyselytutkimuksessa. Sitten on niitä, jotka kiistävät sellaisen koskaan tapahtuneen heidän elämässään, huolimatta suuresta määrästä todistusaineistoa joka sanoo vastakkaista. He nopeasti sanovat ”ei” suurimpaan osaan kysymyksistä, koska heillä on emotionaalinen tarve pitää nämä yksityisasiat salassa. Tämä asenne on alunperin varsin yleinen niillä osallistujilla, joilla pelon tai hulluuden leima saattaisi kiinnittyä heidän otsaansa kun he puhuvat suoraan. Vaikka Roperin kyselytutkimus olisi 50% virheellinen tilastollisesti, silloin meillä olisi edelleen vajaa kahden miljoonan abduktion kokeneen joukko (ja tähän ei kuulu lapset!).

Toinen kiinnostava komponentti näissä kyselytutkimuksissa on tilastollinen merkitsevyys vastauksissa, jotka kuuluvat alaryhmään ”Poliittis-yhteiskunnalliset aktiviteetit”. Tähän ryhmään kuuluu henkilöitä, joilla on taipumusta olla trendien eturintamassa ja johtajia, koska he ovat jämäkämpiä, äänekkäämpiä, korkeammin koulutettuja ja aktiivisia tai mukana yhteisön tapahtumissa. Jos UFOt olisivat arvoton aihe, jolla ei ole mitään substanssia, tämä ryhmä olisi todennäköisemmin se joka sanoisi sen ääneen. Mutta tämä ryhmä raportoi enemmän omituisia tapauksia jokaisessa merkittävässä kysymyksessä. Oliko tämä aliryhmä vain halukkaampi raportoimaan rehellisesti, kun muut taas aliraportoivat?

Kirjanen nimeltään Unusual Personal Experiences ottaa mukaan nämä löydökset, lisäksi mukana on kommentaareja tri. John Mackilta, tri. David Jacobsilta, tri. Ron Westrumilta, Budd Hopkinsilta ja minulta. Nämä kommentit on suunnattu esittelemään UFO-abduktioaihe älykkällä tavalla mielenterveysammattilaisille. Lähes 100 tuhatta näitä 60-sivuisia kirjasia on lähetetty postissa toukokuussa 1992 psykiatreille, psykologeille ja kliinisille sosiaalityöntekijöille ympäri maata siinä toivossa, että koulutettaisiin lisää apua niille, jotka odottavat jonkinlaista helpotusta tai vastausta heidän hämmentäviin tunteisiinsa. Lähes 1000 ammattilaista vastasi mielenkiinnolla oppiakseen aiheesta lisää, ja mahdollisesti auttamaan. Kirjasessa on irroitettavia postikortteja, joilla he saattoivat rekisteröityä ilmaisiin seminaareihin, joita pidettäisiin eri puolilla USA:ta. Menestyksekkäitä seminaareja, joissa keskimäärin 100 ammattilaista on ollut mukana, on pidetty jo New York Cityssa (heinäkuu 1992), Los Angeleissa (marraskuu 1992) ja Atlantassa (maaliskuu 1993).

Jotkut näistä ammattilaisista ovat alkaneet kirjoittaa niille meistä, jotka ovat tarjonneet lisäkommentaareja kirjaseen. Kommentaarit olivat täydentäviä, tukevia, rohkaisevia ja jopa kiitollisia. Jotkut vastaajista pyysivät jo lisätietoa hoitostrategioista. Eräs psykologi soitti minulle pyytääkseen mukaan etänä terapiaistuntoon, kun hän yhtäkkiä tunnisti oireet kirjasesta. Hän oli yrittänyt sovittaa hänen asiakastaan monipersoonallisuusoireyhtymän kategoriaan, mutta se vain ei ollut tyydyttävä. Vaikka tämä ei koskaan ollutkaan väittänyt olleensa yhteydessä UFOihin tai avaruusolentoihin, hän oli kuvannut tarkkaan abduktioskenaarion yksityiskohtia hypnoosissa kuvatessaan mystisiä amnesiajaksoja. Nyt hän tajusi, että hän saattoi olla paljastamassa jotain, ja kysyi monia vilpittömiä ja tarpeellisia kysymyksiä. Se oli selvä merkki siitä miten tällainen pieni kirjanen voi auttaa niitä, jotka jo etsivät apua, mutta mahdollisesti diagnosoivat väärin.

Huolimatta kaikista tästä vaivannäöstä ”ostajan tulee silti olla varuillaan” koska meillä ei ole kontrollia siitä mikä motivoi ammattilaista lähtemään mukaan. Me emme voi taata heidän osaamistaan. Me emme voi taata epätuomitsevien asenteiden herkkyyttä. Me tiedämme, että näitä tutkintoja on suorittanut kaikenlaiset persoonat. Lopulta se on kuitenkin abduktion kokeneen harteilla päättää mikä hänelle on parasta. Lopulta luotettavien auttajien verkosto on laajentunut kommunikoimalla aiheesta ja mahdollisesti standardoimalla käytänteet. Meidän tulee puskea eteenpäin… rauhassa.

 

Artikkelin kirjoittanut John S. Carpenter ja julkaissut alienjigsaw.com

Sotilaat raportoivat pelokkaita kohtaamisia avaruusolentojen kanssa

Idea siitä, että tuntematon avaruusolento vierailee Maapallolla salaisia tarkoituksia varten, on ihan pohdittavan arvoinen asia.

Ja kuitenkin, jos seuraavia tapauksia on uskominen, silloin voi hyvin olla että näin on juuri tapahtumassa.

Vaikka on kammottavaa miettiä avaruusolentojen aikeita, jotka mahdollisesti tarkkailevat meitä, on vieläkin pelottavampaa miettiä miten ne, joita he peukaloivat, ovat niitä harvoja ihmisiä joihin me luotamme turvallisuutemme kanssa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kaapattu avaruusolento pyytää telepaattisesti apua KGB:n agentilta

Seuraavan videon on kuvannut entinen KGB:n agentti. Agenttia pyydettiin nauhoittamaan tutkimus, ja tämä tuli talteen.

Hän meni salaiseen maanalaiseen tunneliin. Kun hän pääsi sisään, hän havaitsi monia lukittuja ovia. Hänen mukaansa paikalla kuului monenlaisia tunnistamattomien olentojen ihmeellisiä ääniä.

Lopulta pääsee huoneeseen, jossa avaruusolentoa pidetään.

Ympärillä olevat ihmiset antoivat heille suojapuvut ja vakuuttivat, että vaaraa ei ole.

Kun hän pääsi avaruusolennon luokse, hän kykeni kuulemaan sen äänen hänen päässään. Olento pyysi häntä ottamaan yhteyttä esimieheensä ja ottamaan hänet mukaansa — avaruusolennon siis — pois vankilasta jossa häntä pidettiin.

Kuten voimme nähdä videolta, kaapattu avaruusolento oli peloissaan, ja mahdollisesti myös tukikohdan henkilöstö oli tätä loukannut. Muistellaan vain avaruusolennon haastattelua Project Blue Bookista. Voit vain kuvitella miltä hänestä tuntuu, kun on vankina toisella planeetalla.

Nämä olennot voisivat olla me tulevaisuudessa, ja meidän tulisi kohdella niitä säädyllisesti, ottaen huomioon että me olemme takaisnmallintaneet niiden teknologiaa.

Katsi seuraava video ja kerro omat kommenttisi siitä!

VIDEO:

 

Artikkelin julkaissut XPortal

Abduktoitu kertoo miksi avaruusolentoihin ei tulisi ottaa yhteyttä

Entinen sotilaspoliisi ja CIA-agentti Derrel Sims on käyttänyt kolme vuosikymmentä tutkien avaruusolentoja.

Hänen tutkimusalansa on pääosin käsitellyt lääketieteellisiä ja tieteellisiä todisteita ihmisten ja avaruusolentojen välisestä kontaktista. Tätä varten hän on käyttänyt vuosia tutkien ja kouluttautuen monien eri alojen tiedoilla, jotka auttaisivat häntä saamaan tarpeellisen osaamisen hänen tutkimustaan varten.

Avaruusolentojen implantit ovat termi joka kuvaa fyysisiä esineitä uhrin kehossa abduktion jälkeen. Implanttien vaikutuksista on liikkunut väitteitä telepresenssistä mielenhallintaan ja biotelemetriaan (jälkimmäinen on sama kuin ihmiset siruttaisivat villieläimiä tai esim. kissoja niiden tutkimusta varten).

Toinen tärkeä implantteja tutkinut henkilö oli tohtori Roger Leir, joka kuoli maaliskuun 14. päivänä 2014. Tri. Leir oli johtavia henkilöitä fyysisten todisteiden tutkimisessa avaruusolentoihin liittyen.

Hän ja hänen kirurginen tiiminsä teki 17 leikkausta abduktiohenkilöille, mikä johti kolmentoista erillisen esineen poistoon, joita epäiltiin tällaisiksi implanteiksi.

Näitä esineitä on tieteellisesti tutkinut maailman nimekkäimmät laboratoriot, mm. Los Alamos National Labs, New Mexico Tech, ja University of California San Diegossa.

Tri. Roger Leirin löydökset ovat olleet hämmästyttäviä, ja niitä on verrattu mm. meteoriittinäytteisiin. Lisäksi jotkut testit ovat näyttäneet isotooppisuhteita, jotka eivät ole tästä maailmasta.

Derrel Simsilla on uniikki näkemys avaruusolentoihin, joiden hän uskoo toimivan samalla tavoin kuin tiedustelupalvelu. Seuraavalla videolla hän paljastaa kaiken joka sinun tulee tietää avaruusolennoista.’

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot