Avainsana-arkisto: abduktio

Abduktoiduksi joutunut palkittiin Massachusettsissa

Mies UFO-kohtaamisten takana palkittiin monumentilla.

Muistomonumentti on omistettu ensimmäiselle viralliselle UFO-kohtaamiselle Amerikassa.

Monumentin asetti ja rahoitti silminnäkijöiden koalitio joka oli paikalla tuona kohtalokkaana iltana 1969.

Thomas Reed oli eräs näistä silminnäkijöistä. Reed sanoo olleensa perheensä autolla lähellä vanhan Sheffieldin katettua siltaa.

Auto pysähtyi.

Sammakoiden ja sirkkojen äänet, jotka täyttivät illan ulkoilman juuri ennen kohtaamista, vaipuivat pois.

Valot täyttivät auton, hiljaisuus, sitten kova pamaus kaikui yössä.

”Puitten välistä pystyi näkemään vilkkuvia valoja”, Reed sanoo. ”Me emme olleet enää autossa”.

Kun Reed palasi tajuisinsa, hän sanoo perheensä olleen tilavassa teollisuusrakennuksessa.

Jokin tarttui häntä vasemmalta puolen, ohjasi hänet ovesta ja huoneeseen oikealla.

”Juoksin siinä kohtaa”, Reed sanoo. ”Saavuin suureen käytävien haarakohtaan”.

”Minun päälleni laitettiin laite”, hän sanoo. ”Minut asetettiin istumaan huoneeseen. Pystyin kuulemaan äitini äänen, isoäitinikin; ainakin uskoin sen olevan he.”

Reed selitti että hän kuuli naisten äänten kutsuvan häntä. Se mitä hän seuraavaksi tajusi, oli että hän oli tullut takaisin perheen autolle.

Kohtaamsien iltana raportoivat toiset samanlaisia kokemuksia WSPS-radiokanavalla.

Artikkelin julkaissut Educating Humanity.

Ovatko abduktiot todellisia?

Termit avaruusolentosieppaus tai abduktio-ilmiö kuvaavat ”subjektiivisesti aitoja muistoja ilmeisen epäinhimillisten olentojen viemisestä vasten omaa tahtoa ja alistamisesta monimutkaisiin fyysisiin ja psykologisiin proseduureihin.” Ihmisiä, jotka väittävät tulleensa siepatuiksi, kutsutaan nimellä ”siepattu” tai ”kokija”. Tyypillisiin väitteisiin kuuluu pakotetut lääkärintutkimukset jotka keskittyvät sukupuolielimiin.

Avaruusolentojen sieppaustarinat ovat levinneet laajalle viimeisen sadan vuoden aikana, vaikka ne eivät tulleet tutuiksi kunnolla ennenkuin vuonna 1961 Betty ja Barney Hillin sieppaustapauksen kautta.  Jotkut siepatut kertovat abduktionsa olleen lämmin, miellyttävä kokeus johon sisältyi vahva psyykkinen yhteys. Toiset siepatut ovat raportoineet että avaruusolennot ovat tehneet heillä tieteellisiä kokeita tai operaatioita heidän tahtoaan vastaan. Kuinka nämä todella erilaiset kokemukset voidaan selittää?

Hillin abduktion jälkeen tutkijat keräsivät enemmän ja enemmän todistuksia, yleensä, vaikka ei aina, hypnoosin kautta. Useimmissa tapauksissa silminnäkijät kertoivat nähneensä UFOn tai jopa humanoidiolennon, sen jälkeen kokeneensa muistinmenetyksen muutamasta minuutista useisiin tunteihin. Jotkut silminnäkijät väittävät kokemuksien toistuneen, ja että nämä ovat alkaneet jo lapsuudessa.

Selvä päätelmä on että UFO-olennot (tyypillisesti näissä tapauksissa ne kuvataan pieniksi harmaiksi humanoideiksi joilla on ylisuuri pää, vinot silmät, kaksi reikää nenän kohdalla ja aukko suun kohdalla) ovat olleet kiinnostuneita tietyistä ihmisyksilöistä. Jotkut siepatut ovat raportoineet jopa sieppaajien asentaneen pieniä implantteja — joiden yleensä sanotaan olevan pieniä nenän kautta aivoihin tungettavia palloja.

Ajan mittaan uusi ja vielä huolestuttavampi ulottuvuus sieppausilmiölle paljastui. Jotkut siepatut naiset kertovat seksuaalisista kokemuksista, joiden seurauksena he ovat tulleet raskaiksi, ja että raskaus on päättynyt muutaman kuukauden jälkeen. Myöhemmissä sieppauksissa UFO-olennot ovat näyttäneet naisille omituisen näköisiä lapsia, jotka ilmeisesti ovat ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä, jotka he ovat tunnistaneet omikseen.

 

Ei kovin yllättävästi, tällaiset raportit ovat aiheuttaneet hurjistunutta sanaharkkaa. Jopa monet ufologit ovat hylänneet ne, pitäytyen UFO-skeptikkojen kannassa että ”sieppaukset” ovat itse hypnotisoinnin luomia fantasioita. Vastoin yleistä ymmärrystä, hypnoosi ei ole mikään oikotie onneen. Hypnoosin alaiset ihmiset ovat erittäin suggestoitavassa tilassa ja saattavat miellyttää hypnotisoijaa. Täten jos hypnotisoija kysyy johdattelevan kysymyksen, kohde saattaa antaa vastauksen jota odotetaan. Lisäksi täysin mielikuvitukseen perustuvat tapahtumat saattavat tuntua aidoilta hypnoosissa, kuten ovat todistaneet ”menneiden elämien” muistamisilmiöt hypnoosin aikana.

Valheellisen muistin hypoteesin testaamiseksi folkloristi Thomas E. Bullard keräsi kaiken saatavilla olevan UFO-todistusaineiston. Hän huomasi, että niinkin moni kuin yksi kolmesta tietolähteestä oli täysin tajuissaan kokemustensa aikana eikä ollut koskaan turvautunut hypnoosiin yksityiskohtien saamiseksi. Nämä ei-hypnoosiraportit osoittautuivat identtisiksi kaikissa tärkeissä yksityiskohdissa niiden kanssa jotka oli kerrottu hypnoosin alaisena. Bullard havaitsi myös, että hypnotisoijan identiteetti ei vaikuttanut asiaan. Tarinat pysyivät niin johdonmukaisina yksityiskohtissaan, että jopa ne jotka asiaan olivat perehtyneet eivät tajunneet tätä. Lyhyesti sanottuna, Bullardin päätelmä oli että mikä ilmiön aiheuttaja sitten olikaan, abduktioilmiö ei ollut hypnoosin tuotetta. ”Skeptinen argumentti tarvitsee rakentaa uusiksi alhaalta ylös”, hän kirjoitti.

Yhä suurempi määrä mielenterveysalan asiantuntijoita on tutkinut abduktioilmiötä. 1980-luvun alussa psykologiset testit pienellä ryhmällä siepattuja New Yorkissa viittasivat siihen, että he kärsivät post-traumaattisesta stressioireyhtymästä (PTSD). Tohtori Elizabeth Slater, psykologi jolla on New Yorkissa yksityispraktiikka, kertoi että nämä löydökset ”eivät ole epäjohdonmukaisia sen mahdollisuuden kanssa, että raportoidut UFO-sieppaukset ovat itse asiassa tapahtuneet oikeasti”. Tohtori John Mack, joka oli avaruusolentosieppausteorian harras puolestapuhuja, valitettavasti on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Voit lukea lisää John Mackin elämäntyöstä täällä.   Toiset tutkimukset näiden jälkeen ovat tulleet samoihin päätelmiin, ja tieteellinen tutkimus abduktioilmiöstä jatkuu.

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity.

Mitä abduktiotapauksen muistaminen kertoo?

”Sitten ne käänsivät minut selälleni ja tutkija otti pitkän neulan käteensä. Ja näen sen neulan. Ja se on suurempi kuin mikään minkä olen koskaan nähnyt.”

Näin todistaa Betty Hill kokemuksestaan lentävän lautasen sisällä Franconia Notchin lähellä, New Hampshiressa vuonna 1961. Betty ja aviomiehensä Barney Hill ovat ensimmäiset tunnetut avaruusolentojen sieppauksen uhrit, ja vuoden 1966 bestselleri The Interrupted Journey kuvaa kuinka he muistavat tapauksen hypnoosin alaisina. Heidän tarinassaan on mukana alastomana tehty lääketieteellinen tutkimus ja peräsuolentähystys — avaruusolentosieppaustapaus jonka monet meistä tunnistavat TV-ohjelmista ja elokuvista 50 vuoden takaa.

Mutta vuonna 2008 Columbia Universityn psykoanalyytikko julkaisi tutkimuksen “Alien Abduction: A Medical Hypothesis” joka sanoi että ”tahaton herääminen nukutuksen aikana” — jossa potilas herää nukutuksesta leikkauksen aikana — saattaisi selittää avaruusolentosieppauskokemukset. Analyytikko David V. Forrest havainnoi klassisen sieppaustapauksen samankaltaisuuden, jossa vihertävät humanoidit ympäröivät koehenkilöä hänen maatessaan tutkimuspöydällä kirkkaan valon alla, skenaarioon jossa kirurgit maskeissaan suorittavat operaatiota potilaalle työkalujen avulla. Kun Barney Hillilta kysyttiin tehtiinkö hänelle tähystystä, Hill vastasi myöntävästi:

”Vähän kuin se, mutta silmäni olivat suljettuina, ja minulla on vain mielikuvia. Ja en ole kivuissa. Ja voin tuntea vain vähän mitään. Haarani tuntuivat kylmiltä.”

Betty ja Barney Hill

Hypnoottisessa transsissa Barney Hill toteaa psykiatrille, ”en halua tulla operoiduksi”. Hän kuvaa avaruusaluksessa olleen sinisen fluoresoivan valon, joka ei tuottanut varjoja, vähän kuin leikkauspöydällä. Avaruusolennoilla oli omituisenmuotoiset päät ja suuret kallot, ja huomaamattomat huulet ja nenäreiät; ne olivat pelkkää otsaa ja silmiä. Vaikka häntä pelotti, hän tunsi itsensä veltoksi. Häntä kummastutti avaruusolento-”tohtorien” ammattimainen ote, ja vaikuttavalta tuntui heidän päättäväinen ote tehdä mitä he olivatkaan tekemässä.

Hän olisi voinut kuvailla Royal Collegen nukutushenkilökuntaa, jotka ovat juuri julkaisseet suurimman datakokoelman tahattomasta heräämisestä joka on koskaan kerätty. Anestesia herätti kiinnostusta 90-luvun lopulla jolloin potilas/aktivisti Carol Weihrer julkaisi oman tahattoman heräämisen kokemuksensa. Herääminen on sen jälkeen saanut useita tukiryhmiä, Facebook-sivuja, kauhuelokuvan ja Greyn Anatomian episodin, mutta vasta nyt se tunnustetaan yleisesti lääketiedepiireissä. Royal College huomauttaa että yksi raportin tarkoituksista on ”esittää anteeksipyyntö ammattikunnan puolesta kaikille potilaille jotka ovat tulleet petetyiksi kollektiivisen kyvyttömyyden takia ymmärtää tai hyväksyä tuota tilaa”.

Tottakai suurin osa potilaista jotka kokevat heräämisen eivät koskaan väitä olevansa avaruusolioiden sieppaamia — yksikään sadoista haastatelluista potilaista ei niin väittänyt — mutta Royal Collegen raportti dokumentoi mahdollisuuden pitkäikäiseen, ehkä pysyvään, psykologiseen haittaan joka aiheutuu potilaille. Vaikka puolet potilaista eräässä tutkimuksessa kokivat kipua, kaksi kolmasosaa koki voimattomuuden tunnetta ja paniikkia. Yli 40 prosenttia tutkituista potilaista koki psykologista haittaa keskivahvasta vakavaan, joillain esiintyi post-traumaattisen stressin oireyhtymää.

Eräs herännyt potilas kertoo flashbackistaan: ”se iski uudestaan muutaman päivän jälkeen pelottavina kuvina ja kauhuna joka kumpusi syvältä sisimmästäni. Jälleen kerran olin kauhun vallassa, jälleen kerran en tajunnut, jälleen kerran vangittuna, jälleen kerran taistelin olemassaolostani, kuitenkin toivoen kuolemaa.” Sieppaustapaukset tuntuvat lähes rauhallisilta tähän verrattuna.

Olettaen että Barney Hilliä ei oikeasti viety avaruusalukseen tuona iltana vuonna 1961, hän saattoi silti kokea flashbackin hänen nielurisanpoistostaan. Hän oli kylmissään. Hänen silmänsä olivat suljettuna. Hän ei halunnut että hänelle tehtäisiin operaatiota. Sitten hän heräsi nukutuksesta täyteen kauhuun, olentojen ympäröimänä, sinisen valon sokaisemana. Ehkäpä kipu ja tuska heräämisestä sekoitti hänen päänsä, ehkä se oli nukutusaine, mutta jotenkin kokemus katosi hänen muististaan — kunnes hän ja Betty alkoivat uskoa että he olivat kohdanneet lentävän lautasen pimeällä ja yksinäisellä New Hampshiren tiellä.

Avaruusolentosieppauksia pidetään fantasiana, väärennöksenä, ja joskus jopa faktana, mutta nyt on selkeää että se voi esittää myös kadotettuja muistoja. Kadotetut muistot usein ovat hämmästyttäviä ja epäuskottavia, jos ne olisivat järkeviä me emme olisi unohtaneet niitä. Kadotetut muistot ovat olleet kiistanalaisten ilmiöiden kuten lapsuudenajan seksuaalisen hyväksikäytön, saatanallisten kulttien ja muiden häiriintyneiden ja vaikeastitodistettavien tapahtumien keskiössä. Kadotettujen muistojen tunnistamisen ja väärien muistojen erottamisen vaikeus on piinannut sekä psykiatreja että potilaita yhtä lailla.

Mitä tahaton herääminen nukutuksen aikana voi kertoa kadotetuista muistoista? Raportti puhuu eri tyyppisistä muistoista, mukaanlukien ”traumamuisti”. Jokapäiväiset muistot eivät ole häiritseviä. Intensiiviset tunnetilat, kuten ne jotka heräämisen aikana ilmenevät, luovat muistoja jotka ovat rikkaita aisthavaintojen yksityiskohtaisuudessa ja yleenä ilmaantuvat yhtäkkiä flashbackeina. Traumamuistot eivät ole koodattu loogiseksi kertomukseksi, vaan kasoiksi tuntemuksia. Täten aistikokemus, kuten sairaalatyöntekijän näkeminen vaatteissaan, voi aiheuttaa herääjällä paniikkia ja paralyysikokemuksen uudelleenkokemisen jonka hän koki kun oli nukutettu.

PTSD-tutkijat ovat havainneet että traumamuistot ovat sekaisia, ja niistä selvyyden saaminen on kuin yrittäisi kasata palapeliä. Muistot palaavat takaisin osissa. Kun Barney Hill kuuli nauhat uudestaan joissa hän kertoo tarinansa hypnoosissa, hän sanoi ”Tunsin helpotusta. Nyt kadonneet osat elämässäni lisättiin siihen takaisin.” Tarina hänen sieppauksestaan auttoi häntä luomaan tarkoituksen kasalle irtonaisia ja mystisiä tunteita, ja kivi vierähti hänen sydämeltään. Samalla tavoin Royal College tuli päätelmään, että heräämiskokemukset ovat vähemmän traumaattisia kun potilas ymmärtää mitä tapahtuu, tai saa jälkeenpäin aiheeseen selityksen. Heidän raporttinsa suosittavat että kaikki sairaalat kehittäisivät protokollia potilaiden auttamiseksi, joiden epäillään tai jotka varmuudella ovat heränneet nukutuksesta operaation aikana. Postaaja verkkosivulla awarenesstrauma.com kertoo, ”olen huomannut että kun tohtori on validoinut kokemuksen, se oli tärkeää paranemiseni kannalta… mutta voin sanoa että oli sen saaminen oli vaikeaa, sillä he eivät halunneet myöntää tehneensä virhettä.”

On myös toinen ongelma: henkilö voi raportoida heränneensä jos hän muistaa sen, joka voi viedä vuosia tai se ei välttämättä tapahdu koskaan. Avaruusolioiden sieppaus voi olla eräs dramaattisimmista lisäoireista tahattomalle heräämiselle nukutuksen aikana, mutta se ei varmasti ole ainoa. Vihaatko jazzia? Jos olet koskaan ollut leikkauksessa, se ei välttämättä ole sinun arvostamasi musiikkityyli. Eräs herääjä, entinen jazz-musiikin rakastaja, kehitti hämärimmän keinon vältellä musiikkilajia heräämiskokemuksensa jälkeen. Vasta vuosia myöhemmin kävi ilmi että hän muisti kuulleensa suosikkijazz-kappalettaan soitettavan leikkaussalissa samaan aikaan kun häntä leikattiin.

Raportti suosittaa useita muutoksia nukutuskäytäntöihin heräämisen vaikutusten minimoimiseksi; erityisesti lihasrelaksanttien käytön vähentämisen, joka aiheuttaa paralyysia potilailla ja sen käyttö ei aina ole edes tarpeellista. Royal College suosittaa, että potilaat arvioidaan operaation jälkeen heräämisekokemuksien varalta, ja heille tarjotaan selitys, terapiaa ja tukea.

Tämä on kaikki rationaalista, hyvää tarkoittavaa ja myötätuntoista, inhimilliseksikin sitä voisi kutsua. Ehkä tulevaisuudessa on vähemmän sieppauskokemuksia. Mutta tuntuu todennäköisemmältä että nyt kun he ovat ottaneet ruumiimme, sekä kulttuurimme, haltuun, avaruusolennot eivät ole lähdössä planeetaltamme mihinkään.

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity.

Travis Walton kertoo abduktiostaan

Tässä on kuuluisa Travis Waltonin haastattelu. Se on ensikäden kertomus siitä mitä tapahtui kun hän astui sisään UFOon. Hänen kirjansa sekä elokuva ”Fire in the Sky” eivät paljasta kaikkia niitä juttuja joita tässä on mainittu. Ihmiset tuppaavat menemään paniikkiin ja stressaantuvat kun he joutuvat UFOon. Se voisi olla myös kiinnostava seikkailu, tavata avaruusolento kasvokkain. Travis oli erittäin onnekas, hän vain ei tiennyt sitä tuolloin.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily.

Kontakti muista maailmoista saapuneiden olioiden kanssa

Mikä abduktiosieppausten ja itsetutkiskelun vuoristorata! Tämä niin on tosi kertomus kuin vain tällaisista uskomattomista kokemuksista voi yleensäkään antaa. Sherry kuvaa mitä hän joutui käymään läpi joutuessaan toistuvasti avaruusolioiden sieppauksen kohteeksi, mutta tällä kaikella on äärimmäisen positiivinen lopputulos. Vuosikymmenet ensimmäisen sieppauksen jälkeen Sherryn käsitys kokemuksistaan muuttui.

Enää hän ei nähnyt itseään uhrina, ja hän alkoi keskittyä niihin positiivisiin puoliin, joita hänelle opetettiin avaruusolioiden kanssakäymisten aikana. Kun hän kykeni näkemään luita ja ytimiä jäytävän pelon läpi, hänelle aukesi uskomaton tiedon valtameri. Tämä tieto, kuten avaruusoliotkin, olivat peräisin korkeammilta värähtelyjen tasoilta. Se oli annettu hänelle ihmiskunnan hyödyksi. Sherry kertoo kolmesta tärkeästä asiasta, jotka koskettavat hengellisiä tekstejämme.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings.

Sisäpiiriläinen paljastaa hybridiolentoja kehittävät geenimanipulaatio-ohjelmat

Aina silloin tällöin tapahtuu jotain aidosti hämmästyttävää. Viime viikolla meille lähetettiin sähköpostissa tiedosto, joka sisälsi jotain kirjaimellisesti tämän maailman ulkopuolista. Olin luvannut lähettäjälle että hänen henkilöllisyytensä säilyisi salassa. En tiennyt oliko kyseessä mies vai nainen, mutta kutsuttakoon häntä tässä nimellä ”David”. Hän ei koskaan kertonut nimeään suoraan, mutta kaikesta päätellen emme ole ainoita, jotka ovat tämän tiedon häneltä saaneet. Toiset mahdollisesti mietiskelevät hänen sanojaan tälläkin hetkellä ja suunnittelevat samanlaista paljastusta. Seuraavassa kerron kirjeenvaihdosta Davidin kanssa.

David toimii lääketieteen alalla, ja viimeiset vuosikymmenet hän on työskennellyt USA:n hallituksen pimeissä projekteissa. Hänellä on ollut korkein mahdollinen turvallisuusluokitus. Ainoa asia, joka täsmää hänen turvallisuusluokituksensa vahvuuden kanssa, on hänen rohkeutensa. Hän on todellakin asettanut henkensä alttiiksi saattaakseen tämän tiedon julkisuuteen.

Hän on työskennellyt ihmisiä ja avaruusolentoja risteyttävissä hybridiohjelmissa. Hän selittää työskennelleensä yhdessä monista erittäin salaisista laitoksista, joita on ympäri maata. Ei koskaan arvaisi, että hän aamulla herättyään menee töihin työskentelemään maan ulkopuolisten olentojen kanssa. Vuosien aikana hän on saanut hyvän kuvan tilanteesta, vaikka hänen työympäristönsä on suunniteltu äärimmäisen lokeroiduksi niin että kullakin työntekijällä olisi mahdollisimman vähän tietoa kokonaisuuden toiminnasta. Asioita kuitenkin lipsahtaa erittäin lokeroiduistakin ympäristöistä kun työskentelee ja kommunikoi tarpeeksi pitkän ajan muiden ihmisten kanssa. Palanen sieltä, toinen täältä, lounaalla tai miestenhuoneessa kuulee kaikenlaista. En usko, että Davidilla olisi ollut mahdollisuuksia kerätä kaikkea saamaansa tietoa ellei hänellä olisi ollut niin suurta palasta jo heti kättelyssä.

David ei suostunut myöntämään tai kiistämään työskentelikö hän suoraan sillä osastolla josta vuoto kertoo. Hän saattoi saada tietonsa muualta. Hän tietää tarpeeksi osastosta voidaksemme olettaa hänen työskennelleen sillä suoraan.

Hän työskentelee radiologian osastolla ja hänen tehtävänsä on röntgenkuvata geneettisiä kokeita, yleensä kuoleman jälkeen. Hän on nähnyt kaikenlaisia olentoja tulevan ja menevän.

Tässä tulee nyt se missä David uskoi olevansa oikeassa liittyen hybridisaatio-ohjelmien tavoitteisiin.

Ne olennot, jotka ovat kaikesta vastuussa ja ohjelmia hallitsevat, eivät voi elää ympäristössämme. Niillä on tapana siittää tai rakentaa työntekijät siihen ympäristöön missä ne haluavat toimia tai vaikuttaa. Ne ovat äärimmäisen vanhaa rotua, ja ne ovat suunnitelleet työntekijöitä moniin maailmoihin ja monenlaisiin ympäristöihin. Tämä on vain se miten ne tekevät työnsä. Biologinen elämä on vain pyhitetty keino sille tarkoitukselle, jonka ne haluavat saavuttaa. Kun ne löysivät maapallon, ne löysivät biologisen lottovoiton. Maapallo kaikessa biologisessa monimuotoisuudessaan ja sitkeydessään on ilmeisesti harvinaista universumin näillä kolkilla.

Maapallo on niille hitsauspaja. Elämää koneena käsitellen ne suunnittelevat, rakentavat ja toteuttavat. David uskoo maapallon lajien itsesuojeluvaiston olevan hyvä lähtökohta mille tahansa niiden suunnittelemalle lajille mihinkä tahansa maailmaan vaikuttamiseksi.

Ne ovat todella vieraita meille. Niillä ei ole sodan tai tuhoamisen käsitteitä. Se tuntuu olevan todella tuntematon käsite niille, tai ainakin sellainen mihin ne eivät halua syventyä. Ne pystyisivät ottamaan tarvitut materiaalit luomuksiinsa väkisin, mutta ne eivät sitä tee. Omalla tavallaan ne arvostavat elämää, eivät vain samalla tavoin kuin me. Ne eivät ajattele meidän tavoin, ne eivät arvosta asioita meidän tavallamme, ne ovat vieraita. Sinun täytyy yrittää astua itsesi ulkopuolelle nähdäksesi avaruusolennon perspektiivistä. Mielestäni suurimmalta osalta ihmisistä tämä kyky puuttuu luonnostaan, joka on varmasti yksi syy siihen miksi ihmiset saavat aikaan niin paljon sotaa ja tuhoa. Nämä avaruusolennot eivät sodi, joka on meidän kannaltamme onnellista. Se osa ihmiskuntaa, joka niiden kanssa työskentelee, ilmiselvästi saavat yhteistyöstä jotain irti, mutta David ei tiedä tarkkaan mitä.

Kun tarkastellaan tilannetta jossa olemme, meidän täytyy lopettaa ajattelemasta ihmisen tavoin. Henkilökohtaisesti minulla ei ole minkään valtakunnan ideaa miten se tapahtuu, mutta luulen että hän tarkoittaa avoinna olemista muille motiiveille ja keinoille.

Avaruusolennot keräävät biologista dataa kaikissa sen muodoissa. Davidin ensimmäisessä työtehtävässä hänelle kerrottiin niiden keräävän ja luetteloivan kaiken elämän maapallolla. Kun ne sanoivat kaiken, ne myös tarkoittivat KAIKEN. Jokainen eläin, kasvi, arkkibakteeri, bakteeri, sieni, alkueliö, ja joitain muita muotoja joita me emme ole edes vielä löytäneet. Kirjaimellisesti miljoonia ja miljoonia elämänmuotoja kerättiin ja kerätään. Koska elämä on jatkuvassa muutoksessa, se on jatkuva projekti. David uskoo, että näin laajaa keräämistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. David uskoo, että jos UFO havaitaan, se on todennäköisesti jonkinlaisella keruumatkalla. Ne keräävät ilmakehästä, meristä, ja kaikilta maa-alueilta planeetallamme. Yksikään kolkka ei jää koluamatta niin täydellisellä keräilijällä.

Abduktiot ja raportit geneettisistä kokeista haluttomilla sieppauksen uhreilla ovat valitettavasti totta. Hän on analysoinut monia näiden parkojen jälkeläisiä, elävinä ja kuolleina.

Ne avaruusolennot, jotka suuri yleisö tuntee nimellä ”harmaat”, ovat vain yksi suunniteltu työläisten laji maapalloa varten. Ne eivät ole tietoisuus UFO-ilmiöiden taustalla, vaan ainoastaan niiden tuote. Harmailla on täydellinen symmetria kehossaan. Niillä on kaksoiskappaleet kaikista elimistä, mukaanlukien aivoista. Toisin kuten ihmisillä, niillä on kahdet täysin erilliset mutta yhteenlitetyt aivot kallonsa sisällä. Avaruusolennot pitävät jostain syystä symmetrisestä suunnittelusta. David arvailee, että ne näkevät sen kestävämpänä suunnitteluna. Jota se todennäköisesti onkin. Olennot, jotka ne ovat luoneet käyttämällä ihmisiä koekaniineina, ovat niiden lähettiläitä toisissa maailmoissa, joihin he haluavat vaikuttaa tai saada yhteyden. David tietää tämän olevan totta perustuen niihin olentoihin, joita hän on nähnyt omilla silmillään. Olentoja, jotka ovat paljon paremmin sopivia kevyempiin/raskaampiin ympäristöihin, tai paljon kuumempiin/kylmempiin maailmoihin, ja olentoja joita ei voida ottaa pois eksoottisilla kaasuilla täytetyistä painetankeista. Variaatioiden määrä on ollut nöyrryttävä ja samalla pelottava. Ne kerrat, jotka ovat häntä häirinneet eniten, ovat olleet koekaniinien näyttäessä vielä rahtusen ihmisyyttä itsessään. Katse, ääni, tuttu maneeri joka kylmää luuytimiin asti. Jotain niin erilaista, mutta kuitenkin jollain tavalla tuttua. Kuvotus ei ole tarpeeksi vahva sana.

Eräs Davidin enemmän avautuvista kappaleista oli hänen kertomuksensa kuinka eksyneeksi ja eristäytyneeksi hän tunsi itsensä. Hän sanoi nähneensä asioita joita kukaan ei ole nähnyt. Hänen täytyi kertoa tarinansa tai se tuhoaisi hänet. Hän tietää, ettei hän ole ainoa sillä tavoin tunteva, mutta kaipa hän on urhein kun kerran teki jotain asialle.

David näytti minulle röntgenkuvan ihmisen ja avaruusolennon risteytyksen pääkallosta. Erittäin symmetrinen kahden selkärangan kulkiessa alaspäin olennon molemmilla puolilla. Tämä on esimerkki olennosta jonka hän uskoo olleen luotu suuremman painovoiman ympäristöjä varten. Olio oli suurempi kuin täysikasvuinen tasankomaagorilla. Olennolla oli pieni kärsä ja matalat silmät. Voit nähdä kahdet silmäkuopat selvästi kuvassa.

Tässä on se kuva, minkä koko maailma haluaa nähdä…

Hän ei kertonut miten oli saanut röntgenkuvan kuljetettua mukanaan.

Viimeinen maailmankuvaa ravisteleva asia, jonka hän haluaa meidän tietävän ja ehkäpä kaikkein tärkein niistä, on että me ”ihmiskuntana” olemme niiden tuotteita myös. Luotu erittäin pitkän aikaa sitten, mutta silti erittäin vieraan käden tekemä. Kauan sitten, kun me olimme vain alkeellisia kädellisiä, ne tekivät temppunsa meille. Ne antoivat meille tarkoituksen ja älyn, jota me emme olisi saavuttaneet ilman niitä. Mekanistisella tavalla ”harmaat” ovat meidän velipuoliamme. Niillä on kyky suunnitella ja toteuttaa ikuisuuden pituisia kehityskaaria. Kaikki elämä maapallolla ei ole Jumalan tai sattuman luomaa, vaan meitä paljon kehittyneemmän ja omituisemman vieraan älykkyyden, mitä emme edes osaa kuvitella.

David sanoi hänellä olevan lisää informaatiota, mutta ei sanonut minulle minkälaisia todisteita hän kykenisi salakuljettamaan ulos.

Artikkelin julkaissut Paranormics.