Avainsana-arkisto: abduktiot

MKULTRA

Avaruusolentojen uhka: hubridien soluttautuminen

Tässä tajunnanräjäyttävässä episodissa Dark Journalist Daniel Liszt haastattelee Temple Universityn historian professoria tohtori David Jacobsia aiheesta ”avaruusolentojen suunnitelma kontrolloida ihmiskuntaa”.

Perustuen vuosikymmenien tutkimukseen yli 150:n ihmisen kokemasta 1150:sta sieppaustapauksesta, tri Jacobs on tullut päätelmään siitä, että avaruusolentojen kontrolloima suunnitelma luoda ihmisen ja avaruusolentojen hybridi on saavuttamassa uuden asteen: hybridien integrointi yhteiskuntaan.

Turvahybridit, ‘hubridit’  paljastuvat

Tri Jacobs käyttää termia ‘hubridit’ identifoimaan uudenlaisen hybridien rodun, joka on lähempänä ihmisen kaltaista käytöstä ja heidän tyyliin elämistä kuin koskaan ennen.

Tässä harvinaisessa haastattelussa hän paljastaa uniikit ja kiehtovat yksityiskohdat omista kohtaamisistaan ‘turvahybridien’ kanssa, jotka yrittivät puuttua hänen siepattujen mielenhallinnan purkutyöhönsä. Siepattujen mieliin oli asetettu käskyjä, joilla heidät oli saatu unohtamaan traumaattiset kokemuksensa.

Hän jatkoi työtä siepattujen kanssa ja pääsi syvemmälle ja syvemmälle siepattujen mieliin. Hän löysi vastarintaa tekevän kerroksen, jossa kohde sanoi hänelle, että hän ei saisi paljastaa salaista tekniikkaa, jolla muistot on blokattu.

Turvahybridit alkoivat uhkailla tohtori Jacobsia, ja vihjailivat että hän maksaisi kalliin hinnan heidän menetelmiensä paljastamisesta, ja että tämä hinta koskisi myös hänen potilaitaan.

Kiisteltyä UFO-tutkimusta

Tohtori Jacobs sanoo, että avaruusolentojen sieppauksen peruskaavaan on aina kuulunut seksuaaliset ja lisääntymiseen liittyvät aspektit, jopa varhaisissa tapauksissa kuten Betty ja Barney Hill. Tuolloin ne salattiin johtuen, koska ne olivat liian kiistanalaisia siihen aikaan.

Hän muistaa vuoden 1957 Villa Boasin UFO-tapauksen Brasiliasta, jossa juristiopiskelija siepattiin hänen vanhempiensa maatilalta ja pakotettiin omituisiin seksihommiin naishybridin kanssa UFOn kyydissä.

Avaruusolentojen obsessio ihmisten lisääntymiseen on ilmiön selittämätön aspekti, ja se tuntuu olevan niiden intensiivisen turvallisuuden tarpeen ja koehenkilöiden aivopesujen syynä.

Sieppaustutkimusten nykytila

Sen jälkeen, kun Budd Hopkins ja Harvardin professori John Mack kaksi vuosikymmentä sitten tekivät syvällisiä tutkimuksia avaruusolentojen sieppaus-oireyhtymästä, niiden ammattilaisten määrä, jotka julkisesti liittävät itsensä millään tavalla abduktioaiheeseen, on romahtanut huomattavasti maineensa puolesta.

Tohtori Jacobsin mukaan akateeminen tiedeyhteisö on sivuuttanut  täysin tämän globaalin ilmiön ja yrittänyt saattaa sen naurunalaiseksi käsitteillä kuten ‘unihalvaus’ tai ‘hyperaktiivinen mielikuvitus’.

Ja kuitenkin tuhansia UFO-havaintoja raportoidaan joka vuosi ja sieppausilmiö saa jatkua koskemattomana.

Koska valtamediaan ei voi luottaa tämän asian käsittelemiseksi avomielisesti, Jacobs pelkää, että kaikkein tärkein yksittäinen asia, joka maailmassamme voisi tällä hetkellä tapahtua, tulee jäykän ja kontrolloidun tiede-establishmentin sivuuttamaksi. Se jättää näiden maailmanlaajuisten tapahtumien taustalla olevat salaiset voimat täysin rauhaan jatkaa ihmiskunnan alistamisen ohjelmaansa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kontaktihenkilöiden top-20

Avaruusolentokontakti- ja avaruusolentojen sieppaustapaukset ovat paljon yleisempiä

…kuin mitä uskoisi. Aihe on edelleen varsin tabu valtavirrassa, johtuen tietystä yhteiskunnallisesta segmentistä, joka ei ole halukas menemään kapean uskomusjärjestelmänsä tuolle puolen. Siitä huolimatta tutkimukset avaruusolentokontakteista ja sieppauksista ovat oma aito tutkimusalansa. Tutkijat (jotkut elossa, toiset eivät) kuten tri. David Jacobs, Budd Hopkins, John Mack, John Carpenter, Joe Jordan, Barbara Lamb, tri. Karla Turner, Barbara Bartholic, Roger Leir, Mary Rodwell, Kerry Cassidy ja Project Camelotin Bill Ryan, James Bartley ja monet muut ovat löytäneet lukemattomat määrät kontaktitapauksia, ja joskus he ovat antaneet siepatulle kanavan kertoa oman tarinansa. Satoja tuhansia, miljoonia henkilöitä on siepattu, jotka ovat avaruusolentojen kontaktihenkilöitä. Joidenkin tarina on kaunis ystävyys; toisten tarina on karmaisevaa pakottamista; vuorovaikutukseen tai käynnissä olevaan suhteeseen liittyvän vapaan tahdon määrä ratkaisee, voidaanko se luokitella kontakti- vai sieppaustapaukseksi. Tapauksia lukiessa huomaa, miten erilaisia ovat avaruusolentojen agendat ja niiden käyttäytyminen; on reilua olettaa, että jokainen avaruusolento on käytökseltään ja motivaatioltaan yhtä erilainen kuin jokainen ihminenkin.

Koska kaikkia tapauksia ei mitenkään ole mahdollista käsitellä, tässä on lista 20 kaikkein vaikutusvaltaisimmasta, kiehtovimmasta ja hämmentävimmästä kontakti- ja sieppaustapauksesta.

Billy Meierin UFO-kuva

Kontaktihenkilö/siepattu #1: Billy Meier

Billy Meier (Eduard Albert “Billy” Meier) Sveitsistä on ehkäpä yksi kuuluisimmista kontaktihenkilöistä. Hän väittää olleensa kontaktissa “Maan ulkopuolisiin ihmisiin” 5-vuotiaasta lähtien — ja hänellä on edelleen yhteys näihin avaruusolentoihin, joita hän kutsuu “Plejareiksi” (koska he sanovat olevansa Pleiadeksen tähdistöstä). Meter puhuu suhteestaan naispuoliseen avaruusolentoon nimeltä Semjase, joka kertoi hänelle monia viiasauden sanoja, mm. tärkeää informaatiota maailman nykytilasta ja ihmisrodun tulevaisuudesta.

Kaikkein uskomattomin aspekti Meierin tapauksessa ovat yli 1000 selkeää päiväsaikaan otettua kuvaa UFOista/aluksista (sekä myös live video) — Plejarien käyttämistä aluksista. Tämä tapahtui 1970-luvulla — kauan ennen modernien tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmistojen keksimistä. Näitä valokuvia olisi ollut vaikeaa feikata.

Alex Collier

Kontaktihenkilö/siepattu #2: Alex Collier

Alex Collier on kontaktihenkilö, tunnettu kanssakäymisestään kehittyneen avaruusolentojen rodun kanssa Andromedan galaksista — hän kutsuu heitä andromedalaisiksi. Collier väittää, että kaksi andromedalaista, Vissaeus ja Morenae, ovat ottaneet hänet siipiensä suojaan ja mentoroitavakseen. Collier on pysynyt rakastettuna ja kunnioitettuna hahmona kertomansa andromedalaisten tietojen takia. Vuonna 1994 Collier puhui haastattelussa kadonneiden lasten ilmiöstä, tulevasta uudesta maailmanjärjestyksestä, pimeyden voimien kontrolloimista maailmanpoliitikoista, reptiliaaniavaruusolentojen olemassaolosta ja kaikenlaisesta muusta. Siitä lähtien hän on tuonut informaatiota Kuusta, Marsista, todellisuuden holografisesta luonteesta (hän paljastaa miten andromedalaiset pyörittävät koko yhteiskuntaansa hologrammiteknologialla), eri avaruusolentojen roduista Maapallolla ja mahdollisuudesta sille, että ihmiskunta kypsyisi ja  että kehittyneet avaruusolennot ottaisivat sen mentoroitavakseen. Collier on paljastanut mitä hän pitää (Vissaeuksen kertomana) kaikkein henkisimpänä totuutena: “Rakkaus, jota pidättelet, on se tuska, mitä tunnet.”

Simon Parkes

Kontaktihenkilö/siepattu #3: Simon Parkes

Simon Parkes elää Englannissa, jossa hän myös toimii paikallishallinnossa. Parkes väittää, että hän on ollut useamman avaruusolentojen rodun kanssa yhteyksissä — harmaat, reptiliaanit ja heinäsirkkaolennot. Hän on kaikkein läheisimmissä väleissä heinäsirkkaolentoihin, hän on itse asiassa perustanut erään sellaisen kanssa perheen.

Parkes on sanonut, että hän uskoo sieluverkon / valkoisen valon jäynän ideaan, jossa kuoleman hetkellä sielulla on valinta mennä eteenpäin valoa kohden. Parkes uskoo, että ihmiskunnan skisma sattui, kun me saimme selville, että ”reptiliaanijumalat” (Anunnakit, mahdollisesti Enlil ja Enki) eivät olleet todellisia luojiamme, vaan pikemminkin esiintyivät sellaisina. Hn uskoo, että jokaisella (avaruusolentojen kontaktin) kokijalla on sopimus siitä, että avaruusolennot vievät hänet, mutta useinkaan kokija ei sitä muista.

Hän myös sanoo, että avaruusolentojen pääagenda on asuttaa Maapallo hybrideillä, ja että heinäsirkkaolennot tekevät yhteistyötä reptiliaanien kanssa tämän saavuttamiseksi — mutta että heinäsirkkaolennot ovat reptiliaanien alamaisia. Lisäksi Parkes väittää, että sieppauksista puhuttaessa pahantahtoisten avaruusolentojen kohteena olevat rodut on valittu sen perusteella, että ne eivät ole perinteisesti menneet naimisiin oman rotunsa ulkopuolisten kanssa, mikä tarkoittaa, että niiden genetiikka on “puhtaampi” ja lähempänä alkuperäistä ihmistä. Hän myös väittää, että heinäsirkkaolennot ovat sanoneet, että reptiliaanijohtajilla on ollut kontakti Hitleriin ennen tämän valtaannousua. Paljon samaan tapaan kuin Collier, Parkes on täynnä uskomatonta informaatiota, josta suuri osa on mahdotonta osoittaa valheeksi tai todeksi.

Whitley Strieber

Kontaktihenkilö/siepattu #4: Whitley Strieber

Whitley Strieber on kuuluisa kontaktihenkilö ja siepattu, joka on kirjoittanut kirjoja ja hänellä on myös oma radioshow. Strieber on vuosikymmenten ajan varoittanut ihmiskuntaa, että on olemassa huikean paljon näyttöä kuumottavasta avaruusolentojen agendasta, joka on jo nyt varsin pitkällä — ihmisen ja avaruusolennon välisen hybridirodun luominen. Strieber huomauttaa, että moniessa sieppauskertomuksissa viedään väkivalloin miesten spermaa ja naisten munasoluja; naisiin istutetaan heidän tietämättään sikiöitä; ja että siepatuille istutetaan implantteja ihon alle. Miksi? Strieber ehdottaa, että pahantahtoiset avaruusolennot tekevät näin, koska ne eivät voi fyysisesti kokea Maapalloa omissa kehoissaan, joten ne nähtävästi haluavat kokea sen muiden kautta.

Jim Sparks

Kontaktihenkilö/siepattu #5: Jim Sparks

Jim Sparks väittää olleensa pitkään yhteydessä avaruusolentoihin, jotka kutsuvat itseään nimellä Vartijat. Nämä huikeat olennot ovat voittaneet kuoleman ja elävät tuhansia vuosia ikuisessa nuoruudessa. Vartijoiden mukaan tämä ei ole ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiasssa, kun olemme päässeet tähän kriittiseen pisteeseen ja tuhoutuneet, mutta on hyvät saumat sille, että me kehitymme tällä kertaa ja vältämme tuhoutumisen. Sparks kuvailee Vartijoiden esittämät askeleet miten ihmiskunta voi pelastaa Maapallon ja itsensä lajina ja liittyä galaktiseen yhteisöön.

Alec Newald

Kontaktihenkilö/siepattu #6: Alec Newald

Alec Newald Uudesta Seelannista on kirjoittanut kirjan Co-evolution omasta kontaktikokemuksestaan, jossa hän väittää, että hänet vietiin UFOon tai avaruusolentojen alukseen 10 päiväksi. Pian hänen paluunsa jälkeen Newald joutui valtion tieteilijöiden häirinnän kohteeksi, jotka ilmeisesti eivät halunneet hänen kertovan faktoja ystävällisestä kohtaamisesta avaruusolentojen kanssa. Newald paljastaa miten nämä erittäin ihmiseltä näyttävät avaruusolennot olivat teknologisesti kehittyneitä; heillä oli biologista teknologiaa, jolla nostaa värähtelytasoaan (niin että he kykenivät avaruusmatkailuun); he kykenivät leikkelemään eläimien ja kasvien geenejä ja kasvattaa mitä tahansa; he kasvattivat elossa olevia “taloja” ja jotka tottelivat heidän ajatuksiaan; ja he viestivät taajuuksien avulla, erityisesti värien värähtelyn kautta. Heidän UFO-aluksensa oli biologinen ja eläimen/kasvin sekoitus; olennot olivat osa alusta ja ohjasivat sitä tietoisuudellaan. Nämä avaruusolennot eivät syöneet mitään, vaan pikemminkin joivat kosmista lientä, hieman samanlaista kuin liuotettu yksiatominen kulta. He yrittivät kerätä DNA:ta Maapallon nykyisestä elämästä, jotta he voisivat integroida sen itseensä (joka on yleinen avaruusolentojen agenda), ja he tarvitsivat biologista asua selvitäkseen hengissä, erityisesti avaruudessa.

Clifford Stone

Kontaktihenkilö/siepattu #7: Clifford Stone

Eläköitynyt kersantti Clifford Stone on eräänlainen avaruusolentojen tulkki. Vietnamin sodan veteraani Stonella oli henkilökohtainen suhde vihreään olentoon nimeltä Korona. Hän on kertonut monenlaisia tarinoita, joista monet liittyvät hänen Vietnamin aikaansa, jossa hän oli mukana maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioissa. Hän on jopa auttanut avaruusolentoa pakenemaan armeijan vankeudesta! Stone välittää avaruusolentojen oikeuksista planeetallamme ja puhuu tarpeesta tuntea empatiaa toisiamme kohtaan mikäli me haluamme kehittyä galaktiseksi yhteisöksi. Stone väittää, että hän on nähnyt dokumentteja, jotka todistavat sen, että Maapallolla on ihmisten kanssa tällä hetkellä tekemisissä vähintään 57 avaruusolentojen lajia.

Charles Hall

Kontaktihenkilö/siepattu #8: Charles Hall

Charles Hall työskenteli ilmavoimissa ja hän tutustui Area 53:n sekä S-4:n (tunnetaan nimelllä “Dreamland”) sekä Dogbone Laken kenttään, jonne avaruusolennot laskeutuvat aluksillaan. Hän oikeasti asui avaruusolentojen kanssa! Hän kuvaa tapaamaansa rotua pitkäksi ja laihaksi, jolla on suuret silmät ja läpinäkyvät hiukset ja jolla on kyky näyttää ihmiseltä. Hän viittaa niihin Pitkinä Valkoisina ja väittää, että ne ovat kehittäneet puolimaagisen kyvyn kasvaa jälleen vanhettuaan!

Ernie Sears

Kontaktihenkilö/siepattu #9: Ernie Sears

Ernie Sears on monin tavoin tavallinen mies, jolla on ollut monia erikoisia kokemuksia elämässään. Hyvä tarinankertoja Ernie on puhunut useista paranormaaleista kokemuksistaan, lähtien ruumiistapoistumisilmiöistä avaruusolentojen sieppauksiin. Nuorena poikana hän osasi lentää, hänestä tuli energiaparantaja, hän tapasi avaruusolennon ja ihmisen hybridin ja oli UFOn sisällä monia kertoja. Hänen tarinoillaan on validiteettia, ja ne kerrotaan jalat maassa -tyyliin.

James Gilliland

Kontaktihenkilö/siepattu #10: James Gilliland

James Gilliland on viisas, nöyrä kontaktihenkilö, jolla on käynnissä oleva suhde moniin henkiolentoihin — ja hän opettaa muille miten he voivat päästä samaan. Hänellä on talo Washingtonin osavaltiossa, jossa hänellä on ollut huikea määrä UFO-aktiviteettia; joka ilta hänen randchin yllä vilkkuu valoja ja orbit laskeutuvat alas ihmisten keskelle. Gillilandin sanoin, “avaruusolennot ovat täällä — get over it!”

Avaruusolennot ovat täällä — Get Over It!

Kun otetaan huomioon se määrä todisteita ei ainoastaan avaruusolentojen olemassaolosta vaan myös siitä, että ne ovat jo olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa, on aika lopettaa sen pohtiminen ovatko ne olemassa ja vieraillaanko luonamme, ja kääntää huomio kohti kysymyksiä kuten:

– Muten me haluamme esittää itsemme rotuna avaruusolentovierailijoille?

– Olemmeko me emotionaalisesti, mentaaliesti ja henkisesti valmiita kontaktiin avaruusolentojen kanssa?

– Mitä me teemme analysoidaksemme ja selvittääksemme avaruusolentojen eri agendat ja motivaatiot?

– Mitä me teemme suojautuaksemme pahantahtoisilta avaruusolennoilta?

Monet asiat vaativat huomiotamme, ja on aika kohdata totuus. Siirry alemmas osaan 2.

Artikkelin julkaissut toolsforfreedom.com


Tämä on toinen osa kontaktihenkilöitä käsittelevästä sarjasta. Lista jatkuu — vaikka tässä onkin esitetty vain 10 tapausta, sieppaustapauksia on vaikka millä mitalla, ja niistä käy ilmi myös ilmiön pimeämpi puoli. Jotkut sieppaustapaukset ovat todella kuumottavia. Avaruusolennoilla on kaikenlaisia agendoja, ja ne kaikki eivät todellakaan ole valoa ja rakkautta:

Bonnie Meyer

Kontaktihenkilö/siepattu #11: Bonnie Meyer

Bonnie Meyer väittää olleensa kontaktissa kehittyneeseen avaruusolentojen rotuun, jolla on humanoidiankan näköinen ulkomuoto. Meyerin mukaan nämä avaruusolennot ovat myötätuntoisia ja rakastavia, ja ne noudattivat asioihin puuttumattomuuden (teema, joka tulee esiin avaruusolentotutkimuksessa, jota Star Trek -sarja teki tunnetuksi “Päädirektiivinä”, jonka mukaan toisen rodun kehitykseen ei saa puuttua) periaatetta. Nämä olennot varoittivat Bonnieta Yhdysvaltain hallinnon ja harmaiden avaruusolentojen epäpyhästä liitosta, sekä myöskin käynnissä olevista säänmuokkausohjelmista. He sanoivat, että he eivät aikoneet pelastaa ihmiskuntaa.

Niara Isley

Kontaktihenkilö/siepattu #12: Niara Isley

Niara Isley paljastaa miten hänen palvellessaan ilmavoimissa hänet pakotettiin aseella uhaten “unohtamaan” kaikki näkemänsä UFOt Tonopah’n tukikohdan lähellä Nevadassa. Hän todistaa ruumiistapoistumisilmiöstä, reptiliaaneista, vapaan energian laitteista ja ihmisten psyykkisistä kyvyistä ja siitä miten avaruusolentojen paljastaminen ja ihmistietoisuuden kasvattaminen sallivat meidän saada nämä voimat itsellemme ja aktivoida täyden DNA:mme. Vaikka Isley on myöntänyt tulleensa armeijan sieppaamaksi (MILAB), on reilua pitää häntä myös avaruusolentojen sieppaamana, sillä mukana oli myös reptiliaaniolentoja.

Nadira Duran

Kontaktihenkilö/siepattu #13: Nadira Duran

Nadira Duran on jälleen yksi kiehtova sieppaustapaus, joka oppi paljon avaruusolentojen agendasta sieppauskokemuksiensa kautta. Duran väittää tavanneensa naispuolisen harmaan avaruusolennon. Harmaa paljasti, että hänellä oli naamio ja univormu, koska harmaat ovat herkkiä, ja Maan kaltainen ympäristö sekä ihmisbakteerit tappaisivat harmaat. Hänen yllätyksekseen Duran selvitti, että hänen sappirakkonsa oli poistettu — ilman näkyvää arpea — ja hän muisti, että sen oli poistanut avaruusolento! Duran alkoi uskoa, että aikamatkailu liittyi vahvasti avaruusolentojen agendaan, ja että harmaat olivat tulevaisuuden ihmisiä, jotka matkustavat ajassa taaksepäin estääkseen jonkin epähaluttavan lopputuloksen. Hän sanoo, että jos ihmiskunta pysyy nykyisellä polullaan, mestä tulee keholtamme hauraita, tunnevammaisia, kyvyttömiä lisääntymään ja elinkaaremme on lyhyt — nämä ovat juuri niitä syitä miksi harmaat matkasivat ajassa taaksepäin.

Tämä ihmiskunnan tunteettomuuden teema — ihmisiltä katoavat tunteet evoluution myötä ja heistä tulee puhtaan loogisia, rationaalisia ja intohimottomia — on osa uutta maailmanjärjestystä, koska sitä ohjailevat pimeyden voimat ovat itse tunteettomia. Duranin tarinalla on validiteettia. Tässä on pohdittavaa.

Susan Reedin kirja The Body Snatchers

Kontaktihenkilö/siepattu #14: Susan Reed

Susan Reed astui julkisuuteen kirjallaan The Body Snatchers kertoakseen traumaattisesta suhteestaan reptiliaanitietoisuuteen (joka oli ottanut ihmismuodon), joka oli vietellyt hänet ja joka ryhtyi suhteeseen hänen kanssaan. Hän oppi tällä tavoin siitä miten reptiliaanit ajattelevat ja käyttäytyvät ja mitä ne haluavat. Tämä oli erittäin merkityksellistä, mikäli haluat ymmärtää sitä mitä Maapallolla tällä hetkellä tapahtuu ja mihin suuntaan meitä ollaan työntämässä, koska monet lähteet kertovat reptiliaanien olevan avaruusolentojen hierarkian huipulla ja uuden maailmanjärjestyksen yliherroja.

“Maaritin” näkemä reptiliaani

Kontaktihenkilö/siepattu #15: Maarit

Maarit on pseudonyymi anonyymille, rohkealle skandinaavinaiselle, joka on MILAB ja avaruusolentojen sieppaushenkilö. Hänen tarinansa on silmiä avaava, erityisesti niille jotka typerästi uskovat, että avaruusolennot ovat pelkästään hyväntahtoisia. Maarit selittää miten pahantahtoiset avaruusolennot (kuten reptiliaanit Dracon tähtikuviosta) ovat sekä olemassa että ovat aktiivisesti tehneet mielenhallintaoperaatioita, sieppauksia, silpomisia ja muuta ihmiskuntaa vastaan. Hän paljastaa miten hän itse on geenimanipuloitu, sekä miten nämä avaruusolennot käyttävät sielun kierrättämistä ja kloonaamista pitääkseen ihmiskunnan alistettuina.

Kim Carlsberg

Kontaktihenkilö/siepattu #16: Kim Carlsberg

Kim Carlsberg on tarjonnut meille kiehtovan silmäyksen avaruusolentokontaktiin. Avaruusolennot sieppasivat hänet ja ottivat hänet ohjelmaan vuosiksi, jossa hän oli mukana avaruusolentojen ihmisillä suorittamassa geenikokeessa. Hän sai tietää toisten ihmisten kokemuksista ja julkaisi kirjan The Art of Close Encounters, joka sisältää 150 piirrosta ja jokaisen henkilön intiimin tarinan hänen kohtaamisestaan. Kuten monet muut siepatut, hän puhuu käynnissä olevasta avaruusolentojen ja ihmisten hybridisaatio-ohjelmasta.

“Valiant Thor”

Kontaktihenkilö/siepattu #17: Frank Stranges

Oletko koskaan miettinyt mikseivät avaruusolennot vain laskeudu Valkoisen tallon eteen jos ne ovat todellisia? Tri. Frank Stranges sanoo, että ne ovat jo tehneet niin. Stranges väittää, että vuonna 1959 humanoidiolento Venukselta nimeltään “Valiant Thor” vieraili Washington DC:ssa ja tapasi presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Stranges tapasi Thorin ja tutustui häneen. Hän väittää, että Thor oli Pentagonissa 3 vuotta ja tarjosi siellä apua, jolla ihmiskunta olisi voinut lopettaa köyhyyden ja sairaudet maailmasta, mutta Eisenhower ja kumppanit kieltäytyivät tarjouksesta. Väitetään, että he sanoivat syyksi, että “Amerikan talous kärsisi”! He kieltäytyivät myös kertomasta kansalle Thorin olemassaolosta, koska heidän mukaansa se aiheuttaisi kaaoksen. Se sopii tarinaan siitä mitä me tiedämme avaruusolentojen olemassaolon salaamisesta Roswellin maahansyöksyn ja sotateollisen kompleksin valtaannousun jälkeen.

Stan Romanek

Kontaktihenkilö/siepattu #18: Stan Romanek

Stan Romanek väittää kokeneensa huikeann kohtaamisen ja että hänen luonaan ovat vierailleet avaruusolennot keskellä päivää. Hänen on kuulemma onnistunut saada avaruusolento sekä selittämättömiä valopalloja videolle. Kuten muut siepatut, Romanekin kokemus muutti hänen elämänsä ja auttoi häntä tajuamaan sen kuinka tärkeä ja voimakas ihmisrotu on. Huippufyysikot ovat vahvistaneet eräitä matemaattisia yhtälöitä, jotka Romanek keksi erään hypnoottisen regressiosession aikana heinäkuussa 2002 hänen ensimmäisen sieppauksen jälkeen. Romanekia on haitannut hänen oppimishäiriönsä ja hänen matemaattinen kyvykkyytensä on arvioitu neljäsluokkaisen tasolla olevaksi. Romanekin yhtälöt olivat sekä todellisia että erittäin kehittyneitä, ja vaikuttaa selvältä ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta tietää niistä etukäteen tai sepittää niitä.  Romanekin viesti ihmiskunnalle on, että se on unohtanut kuka se on oikeasti — mutta me olemme matkalla tuon tiedon keksimiseen.

Thomas Reed

Kontaktihenkilö/siepattu #19: Thomas Reed

Thomas Reedin tarina on uskomaton usean sukupolven kertomus sieppauksesta, joka on jatkunut 5 osavaltiossa 50 vuoden ajan! Reed sai tietää olevansa siepattu 6-vuotiaana. Hän paljastaa miten hän ja hänen koko sukunsa on ollut erilaisten vierailujen kohteena vuosikymmenten ajan. Osa näistä on ollut pelottavia, osa neutraaleja ja osa valaisevia. Se on muuttanut hänen elämänsä ikuisesti. Reed jatkaa etsintöjään syylle siitä miksi tämä on tapahtunut hänen suvulleen.

Bridget Nielsen

Kontaktihenkilö/siepattu #20: Bridget Nielsen

Bridget Nielsenin  tarina on huomattava jopa siepattujen keskuudessa. Nielsen väittää, että hänet on sekä viety avaruusolentojen alukselle että hän on saanut useita lapsia avaruusolentoisille. Hän väittää siis synnyttäneensä ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Hän väittää, että harmaat ovat ihmiskunnan geneettisiä esi-isiä, ja että harmaat lainaavat/ottavat (riippuu miten asiaa tarkastelee) ihmisgeenejä, kuin ravihevosta jalostettaessa, etsiäkseen tiettyjä geenisekvenssejä, joilla on tietynlainen värähtelytaso, jota tarvitaan muiden olentojen luomiseksi. Nielsen sanoo, että harmaat keräävät DNA:ta 8 lajilta: arcturuslaisilta, orionilaisilta, plejadilaisilta, siriuslaisilta, obsiloilta, anunnakeilta, zetareticulilaisilta ja homo sapiensilta. Nielsen lisäksi sanoo, että harmaat keräävät myös energiakuvioita. Nielsen puhuu suhteestaan avaruusolentoon nimeltä “Bashar”, jota kanavoi Darryl Anka. Bashar on vitsaillut “siepattujen deittipalvelusta”, jossa ihmiset tapaavat ja harrastavat seksiä avaruusolentojen aluksissa. Nielsenin mukaan 47% ihmiskunnasta on mukana sieppausohjelmissa!

Paljonko validiteettia voi antaa näille tapauksille ja kertomuksille?

Joudut lopulta itse päättämään paljonko uskot näiden 20 ihmisen väitteitä. Uskoitpa sitten jokaikisen yksityiskohdan tai et, näillä kontaktihenkilöillä on kiistämättä valideja teemoja. Heitä on molempia sukupuolia, monista eri maista, monenlaisia persoonia ja kaiken ikäisiä. Kun toisiinsa liittymättömät ihmiset kertovat tarinoita, jotka kaikki sisältävät samanlaisia teemoja, uudestaan ja uudestaan, se on merkki todellisesta validiteetista, huolimatta siitä voidaanko jokainen pikku yksityiskohta osoittaa oikeaksi rationaalisella mielellä. Totuus on suurempaa kuin järki ja logiikka.

Lopuksi: Avaruusolentokontakti ja sieppaukset ovat todellisia ilmiöitä

Yllä esitetyt 20 tapausta eivät ole yksittäisiä. Tapauksia on kymmeniä tuhansia dokumentoituja, avaruusolentojen kontakteista ja sieppauksista, ja todellisuudessa niitä on todennäköisesti paljon enemmän kuin mitä tiedämme, koska ihmiset eivät muista tapahtunutta (itseaiheutettu muistinmenetys on psykologinen suojamekanismi traumaa vastaan, taikka ulkoisesti pakotetut muistin pyyhkimiset/mielenhallinta), tai he ovat liian peloissaan kertoakseen siitä julkisesti. MILABit (sotilaiden sieppaamat henkilöt) eivät voi selittää kaikkia sieppaustapauksia (kuten tri Greer on ehdottanut)! Tässä on vain yksinkertaisesti liikaa muuttujia.

Entäpä “kontakti”?

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Ensinnäkin, kontakti on jo tapahtunut. Avaruusolennot eivät ole tulossa, ne ovat jo täällä. Kuitenkaan massakontakti ei ole vielä tapahtunut. Pohdittaessa syytä tälle Marshall Vian Summers tiivistää asian:

Epäsuosittu totuus on se, että ihmisperhe ei ole valmis suoraan kokemukseen kontaktista, eikä varsinkaan interventioon. Meidän on ensin laitettava oma pesämme kuntoon. Meillä ei ole vielä lajikypsyyttä, jotta voisimme toimia muiden rotujen kanssa Suuryhteisössä yhtenäisyydellä, voimalla ja arvostelukyvyllä. Ja ennen kuin voimme saavuttaa tällaisen aseman, jos koskaan pystymme siihen, minkään rodun ei pitäisi yrittää puuttua suoraan maailmaamme. Liittolaiset tarjoavat meille paljon kaivattua viisautta ja perspektiiviä, mutta ne eivät kuitenkaan puutu asiaan. Ne kertovat meille, että kohtalomme on ja pitäisi olla omissa käsissämme. Tällainen on vapauden taakka maailmankaikkeudessa.

Riippumatta valmiutemme puutteesta, Interventio on kuitenkin tapahtumassa.

Avaruusolentokysymys ei ole vain pikkuongelma. On vaikeaa kuvitella ihmiskunnalle tärkeämpää aihepiiriä. Totuuden tuntemisesta kiinnostuneet puhuttaessa siitä kuka maailmaa pyörittää ja miten he sen tekevät, avaruusolentokysymys on olennainen, koska kun seuraa jälkiä uuden maailmanjärjestyksen pyramidia pitkin, huomaa että ei-ihmisolennot ovat oikeasti niitä, jotka tätä show’ta pyörittävät.

On aika lopettaa asian välttely. Jos me emme onnistu poliittisen korruption, geenimuuntelun, ilmastonmuokkauksen, salaseurojen ja saatananpalvonnan paljastamisessa, me emme voi löytää koko totuutta jos kiistämme avaruusolentojen, UFOjen ja erilaisten avaruusolentojen agendojen olemassaolon planeetallamme tällä hetkellä.

Lähteet

http://freedom-articles.toolsforfreedom.com/soul-net-deep-down-rabbit-hole/

http://alliesofhumanity.org/mv-summers/

https://www.youtube.com/watch?v=szyHwRHuNFs

https://www.youtube.com/watch?v=9fTQwHevSAI

 

 

 

Artikkelin julkaissut toolsforfreedom.com

Bigelow Foundation — UAP:t, abduktiot ja muuta

Johdanto

Varhaisin inkarnaatio Robert T. Bigelowin julkiselle kiinnostukselle koskien UAP:a ja muita aiheita oli Bigelow Foundation.

Angela Thompson Smith, PhD, jokin aika sitten ilmaantui vieraaksi Erica Lukesin radio-ohjelmaan ”UFO Classified.” Angela työskenteli Bigelow Foundationilla lokakuusta 1992 huhtikuuhun 1994. Hän oli kiltti ja lähetti minulle kopion hänen valmistelemastaan raportista säätiölle. Raportti julkaistiin konferenssijulkaisussa 4th Annual Crash Retrieval Conference Proceedings, 2006, Las Vegas, Nevada, s. 193-205.

Raportissa on paljon kiinnostavaa materiaalia, mutta tämän blogipostauksen tarkoituksiin kerään relevantit osat koskien UAP:ta.

Angela Thompson Smith. Kuva: Amazon.com

Kirjasto

Angelan ensimmäinen tehtävä oli perustaa kirjasto Bigelow’n pääkonttoriin. Kirjasto koostui suuresta määrästä UAP-ilmiötä, abduktioita ja paranormaalia koskevaa työtä. Kiinnostavaa kyllä kirjastoon pääsi vakavat tutkijat. Kirjat, raportit, konferessipaperit ja muut dokumentit kerättiin ja luetteloitiin.

Abduktiotutkimus

Vaikka Roperin epätavallisten kokemusten gallup oli tehty ennen Angelan aikaa säätiössä, hän sai puheluja sekä terveysammattilaisilta että gallupin tutkimusaiheen kokijoilta.

Marraskuussa 1992 Angela ja Robert Bigelow ottivat osaa yhden päivän konferenssiin Los Angelesissa. Siellä noin 150 terveysammattilaista kuuli esityksiä keskeisiltä abduktiotutkijoilta.

UAP-tutkimus

Angela teki haastatteluja sellaisissa paikoissa kuten Caliente ja Pioche, Nevada, syksyllä 1992 ja keväällä 1993 määrittääkseen yksityiskohtia useisiin havaintoihin. Näihin raportteihin kuului kolmiomuotoisten esineiden havainneita. Aihe jota National Institute for Discovery Science (NIDS) tutkisi myöhempinä vuosina syvemmin.

Eräs aspekti, josta en ollut aiemmin tietoinen, oli Bigelow’n kiinnostus ”UFO-havaitsijoihin”. Näin siis lainaan Angelan raporttia aiheesta:

Aloitettuani työt Bigelow Foundationilla sain kutsuja moniin taivastarkkailuihin, erityisesti Blue Diamondin lähellä, Las Vegasin vieressä. David Smith, jonka olin tavannut juuri sen jälkeen kun aloitin säätiöllä, tuli mukaani matkoille. Robert Bigelow oli pyytänyt Davidia rakentamaan useita UFO-havaitsijoita. Koska Dave työskenteli valtion sopimuksella insinöörilafkalle, hän joutui tekemään tätä vapaa-aikanaan. David rakensi kaksi pientä laitetta, jotka kykenivät havainnoimaan tiettyjä taajuuksia. Rationaali näille taajuuksille tuli artikkelista Astronautic and Aeronautics Journalissa. Oli viitteitä tietyistä taajuuksista, jotka liittyivät UFO-havaintoihin.

’Lacey 17:n tiedusteluoperaattori #2, RB-47H alus tavoitettu arviolta Meridianissa, Mississippissä, signaali jolla on seuraavat ominaisuudet, tajuus 2995-3000mc; pulssin leveys 2.0 mikrosekuntia; pulssin toistotaajuus 600Hz; pyyhkäisy r rpm; vertikaalinen polaarisuus. Signaali liikkui D/F skoopilla, mikä kertoo nopeasti liikkuvasta signaalilähteestä.’

…minun tietojeni mukaan Davidin laitteita ei koskaan käytetty, sillä Robert Bigelow uskoi silloin, että UFOt kommunikoivat eräänlaisella semaforilla tai morsekoodilla.”

Mount Wilson Ranch

Robert Bigelow’n kiinnostuksen Koillis-Utahin ”Skinwalker ranchia” kohtaan lisäksi oli myös mainintaa Jacques Valleen ”Forbidden Science: Volume Fourissa” Bigelow’n vierailusta vuonna 1996 toisella ranchilla, jonka hän myöhemmin osti. Tämä ranch oli lähellä Piochea, Nevadaa, ja sitä kutsuttiin nimellä Mount Wilson ranch. Kirjoitin Mount Wilson ranchista blogipostauksessa 12. maaliskuuta 2019. Lisäksi mikä mielestäni on kiinnostavaa, on että Angela ja Bigelow olivat tietoisia tämän ranchin omituisista tapahtumista jo niinkin varhain kuin 1993.

”Maaliskuussa 1993 säätiö sai informaatiota toisesta ranchista, noin 50 mailia Piochesta pohjoiseen, jossa oltiin raportoitu UFO-havaintoja. Ranch oli historiallisesti ollut monien ammuskelujen tapahtumapaikka. Eräs ranchin asukas kertoi kiinnostavia tarinoita UFO-havainnoista.

Hän ja partnerinsa olivat pickupissaan eräänä iltana ja näkivät epätavallisia valoja, jotka saivat heidän huomionsa. Kahden miehen mielestä jokainen valo oli erillinen esine ja että valot liikkuivat yhdessä. Värit olivat valkea ja kellertävän valkoinen. Miehet arvioivat, että valot olivat noin jalkapallokentän verran etäällä heistä; mitään ääntä ei kuulunut eikä radiosta tullut kohinaa.

Myöhemmin heillä oli toinen havainto useasta valosta kuivan järven tasangolla. Tämä valo liikkui kaoottisesti ja nostatti paljon pölyä tasangolta. Kolmas havainto oli yksittäinen valo, joka näytti kiitävän ylös ja alas vuorenrinnettä.”

Fyffe, Alabama

”Huhtikuussa 1993 Bigelow pyysi minua matkaamaan Huntsvilleen, Alabamaan seuraamaan joitain UFO-havaintoja ja karjansilvontaa, jota oli alueella esiintynyt… Alabamassa tapasin pari paikallista sanomalehden omistajaa, Bakersit, jotka olivat raportoineet laajalti UFO-esiintymästä Fyffen, Alabaman yllä, sekä paikallisen poliisin joka tutki havaintoja… Hetken päästä hän avautui minulle ja puhuimme varsin suoraan UFO-havainnoista, karjansilpomisista ja abduktioista, joita Alabamassa tapahtui…

Viimeisenä vierailupäivänä Lake Gunterville Lodgessa minulla oli harvinainen UFO-havainto. Huoneeni parvekkeelta näin suuren, pyöreän, punaisen ja valkoisen valon nousevan pystysuoraan ylös. Se näytti nousevan pystysuoraan järvestä. Se ei vilkuttanut valojaan ja pian se katosi pilviin.”

Budd Hopkins

Keväällä 1993 Robert Bigelow pyysi Angelaa auttamaan abduktiotutkija Budd Hopkinsia menemällä New York Cityyn. Siellä hän oli kahden viikon ajan auttamassa Hopkinsia vastaamaan useisiin kirjeisiin sekä tekemässä muita tehtäviä.

Area 2000

Lisäksi keväällä 1993 Bigelow rahoitti radio-ohjelmaa, joka alkoi heinäkuun 4. päivä 1993. Ohjelman nimi oli ”Area 2000”. Se pyöri kuuden kuukauden ajan, kunnes Bigelow menetti kiinnostuksensa siihen. Angelan tehtävä oli etsiä relevantteja uutistarinoita ja antaa ne lasvegasilaiselle journalistille George Knappille luettavaksi lähetyksessä. Myöhemmin Linda Moulton Howe tuli radioasemalle uutistenlukijaksi. Show tuotti havaintoraportteja ja muita kokemuksia, ja ”Me kävimme läpi aika paljon UFO-havaintoja ympäri maata.”

Kaiken kaikkiaan hieno raportti, mikä tarjoaa näkemystä Bigelow Foundationin toiminnasta.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Otatko vapaata töistä, koska avaruusolennot ovat siepanneet sinut? Kyllä, se on nykyään tapana Britanniassa

KUALA LUMPUR, 20. helmikuuta — Henkilöstöpäälliköt Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat kertoneet, että heidän sellaisten työntekijöiden määrä on kasvanut valtavasti, jotka väittävät tarvitsevansa vapaata, koska avaruusolennot ovat siepanneet heidät.

Skiverit esittävät outoja tekosyitä sille, miksi he eivät ole tulleet töihin — ja monet sanovat, että avaruusolennot ovat siepanneet heidät.

Työntekijät ovat kertoneet tyrmistyneille pomoille, että pienet vihreät miehet ovat kaapanneet heidät ja että he tarvitsevat vapaata toipuakseen, Daily Star kertoo.

Henkilöstöpäälliköt kertoivat nähneensä valtavan piikin niiden ihmisten määrässä, jotka väittivät tulleensa kaapatuiksi viime vuoden aikana.

Jotkut jopa väittivät, että heillä oli tehty kokeita, kun taas toiset sanoivat, että heidät oli viety toiselle planeetalle.

Toiset työntekijät sanoivat, etteivät he voineet tulla töihin, koska aaveet terrorisoivat heitä kotona.

Jotkut vielä rohkeammat työntekijät kertoivat pomoille, että he eivät tulleet töihin, koska he halusivat lähteä aaveiden metsästykseen.

Bright HR -asiantuntijat, joilla on esimiehille tarkoitettu sairauspoissaolojen seurantatyökalu, kertoivat, että heidän ohjelmistonsa osoitti, että alienien ja kummitusten takia poissa töistä olevien määrä oli kasvanut huomattavasti.

Toimitusjohtaja Alan Price sanoi: ”Henkilöstöhallinnon parissa työskentelevät kuulevat usein outoja tekosyitä, mutta ’ET soittaa saikkua’ on uusi juttu jopa meille!”, sanoo Alan Alan Alan Price.

”Usko tai älä, mutta avaruusolentojen sieppaukset ja aaveiden metsästys olivat todellisia poissaolojen tekosyitä, joita työnantajat käyttivät vuonna 2022, kuten Bright HR-poissaolojen hallintaohjelmistomme kirjasi.

Kun yöllä tapahtuu jotain, on todennäköistä, että lapset ovat pudonneet sängystä. Jotain, jolla ei yleensä ole juurikaan vaikutusta työhön. Mutta kenelle soitat, kun jotain karmivaa tapahtuu?

”Varmasti niille pomoille, joiden työntekijät ilmoittautuivat sairaaksi, koska ”avaruusolennot olivat siepanneet heidät” tai ”nähneet aaveen”, näkivät vihreää”, Price jatkaa.

”Kyseisessä työpaikassa ei ehkä lentänyt pelkästään lautasia.”

Tietojen perusteella henkilöstön poissaolot ovat suurimmillaan helmikuussa.

Price selitti, että liialliset ja toistuvat poissaolot häiritsevät yrityksen päivittäistä toimintaa, joten poissaolojen seuranta on ensimmäinen askel niiden syyn ymmärtämiseksi.

Kirjaaminen ja poissaolojen syiden kirjaaminen voi auttaa tunnistamaan suuntauksia ja tuoda esiin huolenaiheita.

”Minun neuvoni? Kun seuraavan kerran aiot ottaa vapaapäivän, suunnittele se etukäteen.

”Ja jos kohtaat läheltä karmaisevan poissaolosyyn, yritä olla ennakkoluuloton. Muista, että totuus on tuolla jossain.”

 

Artikkelin julkaissut malaymail.com

Siepattu nainen väittää avaruusolentojen siittäneen hänet

Päivämäärä: marraskuun 16, 2021
Tapahtumapaikka: La Pampa, Argentina
Uutislähde 1: https://www.labrujula24.com/notas/2022/03/16/creo-que-estoy-embarazada-de-un-extraterrestre-dijo-la-mujer-abducida-por-un-ovni-en-la-pampa-n199635/

Uutislähde 2: https://www.labrujula24.com/notas/2022/03/16/investigador-de-fenomenos-ovni-hablo-de-la-mujer-que-cree-estar-embarazada-de-un-extraterrestre-n199755/

Uutislähde 3: https://www.labrujula24.com/notas/2021/11/27/el-testimonio-de-la-mujer-abducida-por-un-ovni-en-la-pampa-n174826/

UFO-tutkijoilla on hyvin tiedossa fakta, että avaruusolennot ovat tehneet risteytystutkimusta ja kokeita ja jatkavat niiden tekemistä edelleenkin. Tutkimuksen tarkoitus on luoda avaruusolentojen ja ihmisten hybridi. He tarvitsevat lajin, joka voi sietää bakteereita, viruksia ja planeetan ympäristöjä, joita meillä on Maapallolla. He tekevät siis kokeita, keräävät dataa ja sieppaavat ihmisiä ja jopa lapsia kokeisiin. He yleensä pyyhkivät muistot tapahtumista, mutta aina jää vähän muistiin mitä ei voida poistaa. Tämän kanssa on elettävä ikuisesti. Yleensä se liittyy dramaattisiin hetkiin avaruusolentojen kanssa.

Jos hän on raskaana, silloin avaruusolennot palaavat hänen luokseen. Monet raskaaksi tulleet siepatut naiset ovat kokeneet avaruusolentojen paluun. Avaruusolennot ovat siepanneet naisen uudelleen, yleensä kuukautta ennen laskettua aikaa, ottaneet lapsen ulos ja palauttaneet naisen kotiin.  Kymmenet siepatut kertovat kokeneensa tämän.

Tässä nainen katosi 24 tunniksi, mutta hän löytyi 65 kilometrin päässä kotoaan eikä hän pystynyt puhumaan. Tämä on 100-prosenttista näyttöä avaruusolentojen sieppauksesta. Agenda ei tule lakkaamaan ja se tulee jatkumaan maailmanlaajuisesti. Avaruusolennoilla on omat vaikuttimensa, ja he haluavat oppia meistä lisää, niinkuin mekin haluamme oppia muista lajeista.

Scott C. Waring, Taiwan

Uutiset kertovat:

“Rva. Irma Rick koki samanlaisen tapauksen kesäkuussa 2002 Jacinto Arauzissa, talossa, jossa hän asuu. Hän ilmiantoi Argentiinassa suurten aktiviteettien vuotena esineen, joka aiheutti muutosvaikutuksia kaikkiin laitoksen eläimiin; hän väittää nähneensä oudon hahmon. Poliisi puuttui tuolloin asiaan ja löysi ympyränmuotoisia palovammoja (mikroaaltovaikutus) maasta, jossa tämä esine sijaitsi.”

Sitten hän kertoo uudesta sieppauksesta marraskuun 16. 2021:

Hän sanoo, “Olin terveystarkastuksessa, koska olen raskaana avaruusolennolle. Huomenna tehdään ultraääni ja muuta. Oletettavasti tulin raskaaksi kun he veivät minut.” “Mahani ei vielä ole kasvanut, tunnen pahoinvointia, asioita tapahtuu minulle. Joudun konsultoimaan syyttäjää, koska hän ei halua että puhun tästä”, hän sanoo. ”En tiedä miten selittää tätä. Aviomieheni meni ulos, minä nousin sängystä, join teetä, otin puhelimen esiin ja se alkoi piirtää viivoja, niinkuin interferenssikuvioita. Yhtäkkiä aloin kuulla tuulen ääntä, niinkuin ikkuna helisee. Menin ulos ja ajattelin että aviomieheni olisi siellä. Menin ulos enkä muista mitään”, nainen sanoo. Hän lisää, “muistan tosi vähän, puhelin alkoi häiritä, siitä meni virrat, kävelin ulos ja sieltä en muista enää mitään. Ainoa asia minkä muistan oli kova tuuli.”

Kun ottaa huomioon hänen omituisen katoamisen ja paikan josta hänet löydettiin, hän sanoi että hän ei “tiennyt oliko silloin päivä vai ilta. Avasin silmäni ja näin valkoisia valoja. Sama tunne ei antanut minun avata silmiäni, muistelen. Seuraavana päivänä havaitsin istuvani kadulla, en muista mitään miten kauan olin ollut siinä. Kun nousin ylös, huomasin että puhelin oli päällä. Kuljin ympäriinsä kunnes aloin reagoida. Katsoin puhelinta ja kello oli 05:30 aamulla.”

Hän lisää,  “ensimmäinen asia mitä tein oli soitin lapsilleni, mutta en saanut sanaa suustani, joten kirjoitin heille. He soittivat videopuheluja, mutta minä vain heilutin käsiäni. Sanat eivät tulleet ulos suusta.”.

Irma Rick tunnustaa, että se oli ensimmäinen kerta kun hän oli puhunut lehdistölle ja hän sanoo, “puhuin ainoastaan perheelleni. He ovat yhtä ihmeissään kuin minäkin, he haluavat tietää mitä minulle tapahtui.”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Multimodaalisuuden salliminen ihmisten ja avaruusolentojen välisten identiteettien rakentumisen tarkastelussa

Vol 3:4 (kesäkuu 2011)

Natasha Acimovic, M.A., PGCE

Tiivistelmä

Kun ihmisten ja avaruusolentojen välinen vuorovaikutus saa uusia muotoja, tulisi käyttää uudenlaisia havaintoviitekehyksiä oman ymmärryksemme laajentamiseen niistä, sekä niiden vaikutuksesta ihmisyyteen. Uusien muotojen lisäksi olemassaolevaa tutkimusta voitaisiin läpikäydä uudelleen uusien oivallusten löytämiseksi, menetelmänä muokata tiettyihin teemoihin jakautuvia olemassaolevia oletuksia, jotka mahdollisesti voisivat synnyttää uusia. Tämän tutkielman tarkoitus on kahdenlainen: tarjota rationaaliset syyt sille miksi sellaisia viitekehyksiä tulisi ottaa käyttöön ja suunnata huomiomme joihinkin eksopolitiikan mahdollisiin implikaatioihin, sekä sitten luonnostella joitain teoreettisia malleja, joita voitaisiin ottaa hyödylliseen käyttöön. Se tulee käyttämään diskurssien samanaikaisuutta, Kolmatta Tilaa ja kokijoiden narratiivin irroittamista, ja sitten käsittelemään joitain mahdollisia tästä seuraavia implikaatioita. Päätarkoituksena on luonnostella keskeiset mallit, jotka ovat osana käynnissä olevaa dynaamista prosessia avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.

Whitley Strieberin kirjan Communion (1987) kannessa oleva piirros harmaasta avaruusolennosta on muuttunut eräänlaiseksi populaarikulttuurin ikoniseksi kuvaksi, ja avaruusolentoabduktionarratiivi julkisessa keskustelussa saa näin tunnettuja piirteitä. Tyypillisesti tähän kuuluu tunnistettavissa olevia teemoja kuten pienet tummasilmäiset olennot tulevat ja vievät pakolla alukseen, ja tekevät joitain lääketieteellisiä kokeita. Varhaisten abduktiotutkijoiden pioneerityö sellaisten yhdenmukaisuuksien selvittämisen parissa on tarjonnut korvaamattoman arvokasta näkemystä monimutkaisesta ja kiehtovasta ilmiöstä. Yhtä kaikki, pyrkimys identifioida kokemuksen todellisuus on todennäköisesti johtanut siihen, että tietyt lähestymistavat ja teemat ovat saaneet etuoikeutetun aseman, kun ollaan pyritty validoimaan sitä mikä on autenttista. Tämä käy ilmi tuoreesta UFO Matrix -lehden numerosta. Kannessa lukee ‘AVARUUSOLENTOJEN ABDUKTIOT — FAKTAA VAI FIKTIOTA?’ ja Nigel Watsonin artikkeli otsikolla ‘The Reality of The Abduction Experience’.[1]  Aiheen käsittely on myös tuttua. Vaikka Watson tunnustaakin, että abduktiokokemukselle ei löydy mitään standardimallia, hän luonnostelee tyypillisinä piirteinä pidettyjä asioita: puuttuva aika, unihalvaus, lääketieteelliset kokeet, peitemuistot ja fyysiset jäljet kehossa.[2] Whitley Strieber myös näkee tämän ongelman, vaikka tunnustaakin dilemman luonteen paradoksaalisuuden. Ksäitellessään ihmisten lähettämiä kirjeitä Communion Foundationille, niistä jotka kuvasivat avaruusolentojen kohtaamiskokemuksia, hän huomauttaa:

‘Me saimme selville, että ihmiset eivät raportoineet abduktioskenaariota ja kaltoinkohtelua, johon mediassa ja UFO-julkaisuissa niin usein viitataan. Kaava jossa pienet olennot tulevat, vievät alukselle ja tekevät omituisia lääketieteellisiä kokeita tuntui olevan harvinainen. Paljon yleisempää oli, että ihmiset raportoivat paljon sekavammasta omituisuudesta. En kuitenkaan halua vähätellä niiden tekemää työtä, joiden mielestä abduktioskenaario on totta… todettakoon, että se voi olla vain yksi osa spektrillä, joka on niin laaja että sen esittäminen nykyisellään on vaikeaa luokitella täydellisesti.’ [3]

Homi K. Bhabha

 

Epämukava kysymys, joka meillä on vastattavanamme, on miksi tämä on sitten tapahtunut? Kaikesta huolimatta näiden teemojen asettaminen avaruusolentojen sieppauksien narratiivin alaisuuteen on epäilemättä muovannut jälkeentullutta tutkimusta. Jos Newtonin / Descartesin maailmankuva vaikuttaa länsimaisen tieteen maailmankuvissa ja niitä käytetään dominanteissa malleissa, kuten psykologiassa joka näkee unihalvauksen selittävän avaruusolentojen sieppausilmiön, silloin autenttisten teemojen ja lähestymistapojen määräävään asemaan asettaminen mahdollisesti saattaa johtaa siihen, että rakennetaan alidominantteja rakenteita, joissa matkitaan dominanttien rakenteiden käytänteitä. Homi K. Bhabha käyttää tästä termiä ‘symbolisaation rakenne’[4], ja Basil Bernstein puhuu ‘käytänteiden modaliteeteista’[5], siitä että on tarve jatkuvasti lukea asioita uusiksi ja kontekstualisoida niitä toisilla tavoilla, jotta vältettäisiin ‘fiksaatioiden’ politiikka[6]. Tämä on tärkeää mikäli aiomme sallia uusien perspektiivien tulevan pintaan.

Kantani ei ole ehdottaa, että ihmisten ja avaruusolentojen välisten vuorovaikutuksien moninaiset kertomukset eivät kävisi selväksi nykytutkimuksesta tai että pitäisin teemajakokäytäntöä problemaattisena, vaan sen sijaan, että antamalla tietyille teemoille, tai menetelmille tai analyyseille etuoikeutettu asema, sillä on potentiaali luoda se mitä Fredric Jameson kutsui “rajaamisen strategioiksi” aihepiirissä kokonaisuutena.[7] Tästä seuraa, että ehkäpä tiettyjen teemojen näkyvyys, mitä me voisimme nimittää enemmän käsitettävissä olevaksi, on osittain vastuussa Whitley Strieberin paradoksista, ja se rajaa ja varmistaa että monimutkaisemmat tai abstraktimmat teemat jäävät piiloon.

Yllä esitetyn prosessin disruptoimisen strategiana on löytää uusiaa ja (tai) moninaisempia tapoja nähdä ihmisten ja avaruusolentojen väliset vuorovaikutukset ammentamallaa useammasta tieteenalasta, joista voimme ottaa käyttöön vaihtoehtoisia näkökulmia. Aikeen ei tulisi olla nykyisten tutkimus- tai tulkintamenetelmien korvaaminen vaihtoehtoisilla malleilla, vaan sen sijaan ottaa käyttöön uusia tarkasteluviitekehyksiä, jotka antavat panoksensa eksopolitiikan aloitteelle. Eksopolitiikka on uniikissa tilassa sen integroidessa monet eri tieteenalat yhteen. Jotta varmistettaisiin sen pysyminen monitahoisena viitekehyksenä, riittävän kyvykkäänä ottamaan kantaa avaruusolentokysymykseen, sen tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön uudenlaisia teoreettisia malleja kahdesta erittäin tärkeästä syystä: ensinnäkin, jotta saataisiin laajemman kansan huomio ja kiinnostus kun pyritään lisäämään heidän tietoisuuttaan ja mobilisoimaan heitä poliittisesti aktiivisemmiksi, ja toiseksi, syventääksemme ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista (extra terrestrial hypothesis, ETH).

Kuten eksopolitiikka, kirjallisuus on saanut vaikutteita monimutkaisista sosiohistoriallisista olosuhteista. Jotkut kirjallisten tekstien ja/tai kulttuurin analyysissa tyypillisesti käytössä olevat teoriat voidaan ottaa käyttöön abduktio/kontaktihenkilöilmiön tutkimukseen tarpeellisena lähtökohtana ymmärtää ETH:ta. Kun pidetään mielessä, että kokijoiden narratiivit kommunikoidaan yhteiskunnassa suullisesti tai kirjallisesti, silloin kirjallisuuden teoriat sopivat laajalti (ja ovat yhtä valideja kuin mikä tahansa muukin) tarjoamaan läheisen tekstuaalisen analyysin kertomuksista. Lisäksi pyrin näyttämään, että niin tekemällä paljastuu hyödyllisiä oivalluksia. Kuitenkin on ensin tarpeen esittää tiivistelmä joistain keskeisistä teoreettisista malleista, joita tulemme käyttämään. Sitten näytän miten näitä voidaan sopeuttaa ja muokata viitekehyksiksi avaruusolentojen kohtaamisten narratiiveille, ja sitten soveltaa näitä malleja ja näyttää miten siitä syntyy kriittisiä oivalluksia.

 Diskurssin samanaikaisuus

Poststrukturalistisesta teoriasta voidaan ottaa käyttöön hyödyllinen ‘diskurssin samanaikaisuuden’ viitekehys; Mae Gwendolyn Hendersonin ehdottama malli. Ensin kuitenkin lyhyt määritelmä termille ‘Muu’.

Jonkun ‘Muun’ käsitettä käytetään kuvaamaan henkilöä tai ryhmää, joka eroaa omasta itsestä. Se miten me määrittelemme muun on tulosta siitä miten me näemme oman itsemme, sillä nämä konstruktit riippuvat toinen toisistaan. Henderson liittää termin ‘muu(t)’ käytön kuvaamaan sekä rotua että sukupuolta, ja sitä miten ne liittyvät toinen toisiinsa, pyrkimyksenään siirtyä pois reduktiivisesta “toiseuden” paradigmasta. Näin mustat naiset, sekä naisina että mustina, ovat ‘sukupuoli-identiteetin sisäisten rotuerojen ja rotuidentiteetin sisäisten sukupuolierojen’ paikoissa, mikä mahdollistaa heidän samanaikaisesti puhua ‘sekä muiden asemasta että muille; muita edustaa valkoiset miehet, mustat miehet ja valkoiset naiset’.[8]  Tässä prosessissa syntyy ‘erilaisuuden ja identifikaation suhde’.[9] Lisäksi ‘sisäinen dialogi’ ‘oman itsen moninaisten aspektien’ kanssa puhuu tästä perspektiivistä. Tämä on tärkeää, sillä sisäiset äänet paljastavat sisäistettyjä yhteiskunnallisten arvojen ja ideologioiden ‘vääristymiä’. Nämä moninaiset sisäisen ja ulkoisen kanssakäymisen äänet, jotka paljastavat erilaisuuden ja identifikaation kohtia, käyvät myös selväski kokijoiden narratiiveissa. Käytän hyväksi näitä kohtia kun sovellan Hendersonin menetelmää.

 Kolmas tila

Homi K Bhabhan artikulaatio ‘Kolmannesta tilasta’ voidaan ottaa käyttöön laajentamaan Hendersonin lähestymistapaa antamaan tietoa sekä kokijoiden narratiiveista että eksopolitiikasta kokonaisuutena. Bhabha, postkolonialistinen kriitikko, hylkää idean kokonaisista tai totalisoiduista kulttuureista. Kaikki väitteet uniikista kollektiivisesta identiteetista, johon mikään muu kulttuuri ei olisi vaikuttanut, on hylättävä. Kuten Bhabha huomauttaa, ‘Kulttuurit eivät ole koskaan unitaarisia itsessään, eivätkä yksinkertaisen dualistisia Itsen ja Muun välisessä suhteessa.’ [10]  Sen sijaan, tässä prosessissa, jossa kaksi tai useampi henkilö tai ryhmä on vuorovaikutuksessa ja sen pohjalta artikuloi erojaan toinen toiselleen, avautuu “välitila”, kolmas tila, ja ‘uusia merkkejä identiteetistä’ voi syntyä.[11] Tärkeää on huomata, että tämä kohta disruptoi polariteetin tai vastakkainasettelun käsitteen.[12] Polariteetin käsite on länsimaisten filosofisten viitekehysten lähtökohta ja John Mack sanoo, että eri aloilla on ‘dualistinen näkemys’ psyykestä tai itsestä ja muista.[13] Kaksinaisuus on konstrukti, joka ei kuitenkaan riittävästi kerro ETH:n kompleksisuuksista. Sen sijaan Bhabha esittää, että ‘se on merkityksen tuottamista’ joka kutsuu ‘Minua’ ja ‘Sinua’ (tai itseä ja muita) ‘mobilisoitumaan… Kolmanteen tilaan’. Tämä kolmas tila, hybridimuoto, edistaa sekä ympäröivän kielen olosuhteita ja sitä mitä vihjaillaan ja tulkitaan viestittäessä. Lisäksi ‘merkityksen ja referenssin struktuuri’ on tiedostamaton ja ambivalentti prosessi.[14] Kuitenkin hybridimallia ei tulisi pitää suorasukaisena ‘uusien ja vanhojen elementtien’ sekoituksena[15], jossa kaksi päällepäin erilaista muotoa sovitetaan yhteen ‘jossain suuressa kulttuurisynteesissä’.[16] Sen sijaan, meidän tulisi pitää kolmatta tilaa fluktuoivana prosessina, jossa subjektit ‘ovat jatkuvassa hybridisaation prosessissa.’[17] Tämä jatkuva prosessi ilmaistaan ‘kulttuurillisena epävarmuutena’, ja Bhabha käyttää Frantz Fanonin termiä “okkulttisen epävakauden alue” antamaan tälle prosessille metaforan.[18] Hybridiyden käsite, siten kuin Bhabha sitä käyttää, on tärkeä mitä tulee kokijoiden narratiiveihin. Näytän tässä miten se voi olla hyödyksi sovittamalla sen hänen kolmannen tilan käsitteeseen.

 Diskurssiin samanaikaisuuden ja Kolmannen tilan kuvaaminen kokijoiden narratiiveille

Jos aiomme kuvata Hendersonin diskurssin samanaikaisuuden ja Bhahban Kolmannen tilan konseptit kokijoiden narratiiveille, ja sitten taas käyttää sitä linssinä jonka läpi tarkastella ongelmaa, silloin, kokijoiden sanoin, osia ‘näkymättömästä voidaan tehdä näkyväksi’.[19]  Omassa Hendersonin ja Bhabhan lähestymistapojen tarkastelussani olen nimennyt tämän viitekehyksen uudelleen Triadiseksi tilaksi.

Avaruusolento- ja ihmis-itsemme konstruoiminen ja vuorovaikutus planeetan ulkopuolella olevien ja/tai interdimensionaalisten älyjen kanssa samanaikaisesti kertoo, ulkoisten ja sisäisten toimintojen kautta, kokijoiden maailmankuvista. Tämä paradigma ei ole kiinteä konstrukti, vaan sen sijaan se on jatkuvassa liikkeessä, ja se paljastaa miten identifikaation ja erilaisuuden kohdat (tai samanmielisyys ja konflikti) ovat jatkuvasti neuvottelun kohteena ja niitä tarkastellaan uudelleen ja uudelleen kontaktissa avaruusolentoihin. Kuten Hendersonin mallissa, kokijoiden narratiivit kuvaavat avaruusolentojen eroja ihmisidentiteettiin ja ihmister eroja suhteessa avaruusolentojen identiteeteistä tehtyihin havaintoihin. Merkittävää kyllä, tämän tarkastelulinssin läpi ihmisten ja avaruusolentojen identiteettejä tarkasteltua me voimme, omalta osaltamme, kuvata kokijoiden tietoisuuden evoluution ymmärtämällä sitä miten se transformoituu. Itse asiassa asiat joista ollaan samaa ja eri mieltä voivat johtaa yhteensulautuneiden tietoisuuksien hetkiin. Tämä hybridimuoto, joka edustaa triadista tilaa, ei ole inhimillinen eikä Maan ulkopuolinen vaan samanaikaisesti molemmat. Sekä kirjallisesti että suullisesti voimme identifioida ihmisen ja avaruusolennon yhteensulautuneen tietoisuuden hetkiä kielenkäytöstämme. Hybriditilan identifiointia voi sitten lähestyä tarkastelemalla mitä kielellä ja muilla visuaalisilla muodoilla ilmaistaan. Triadinen tila voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä miten polariteetteja on päällekkäin tai kun ne katoavat, ja identifioimalla sen miten eri muodot voivat disruptoida kieltä. Tätä jälkimmäistä pointtia voi lähestyä monin eri tavoin, mutta hyödyllinen tapa ajatella tätä tilaa on välitiloina, jotka rikkovat tunnetut lingvistiset muodot, kuten telepatia, viestinnän symboliset muodot, ‘heteroglossia’, joka tunnetaan ‘kielillä puhumisena’ sekä avaruusolentojen kielten vaikutus.[20]  Tästä seuraa, että kun tietoisuuden hybridisoituja hetkiä esiintyy, sekä niitä muotoja jotka disruptoivat kielenkäytön prosessia, se kertoo triadisesta tilasta. Se miten itse käytän ihmis-avaruusoleentoidentiteetin käsitettä on yläkäsitteenä, eikä sen tarkoitus ole olla reduktiivinen paradigma, joka sekoittaa muita kokijoiden välisiä eroja, kuten sukupuoli tai etnisyys, ja itse asiassa sellaisten aspektien mukaan ottaminen voi tarjota lisää rakentavia oivalluksia.

John Mackin työ kokijoiden parissa on se mihin tässä tutkielmassa pääosin viitataan, sillä hänen työnsä on tuottanut perusteellisia ja kattavia kertomuksia, ja hänen menetelmänsä ovat mahdollistaneet ‘vähemmän konkreettisen’ tulla pintaan[21]. Nämä narratiivit sitten voidaan ottaa lähtökohdaksi, kun vertaillaan muita abduktiotapauksia, mutta muitakin kertomuksia tarkastellaan kattavamman läpileikkauksen esittämiseksi.

 Jakotilassa olo ja pirstaloitunut minäkuva

Tässä osiossa suuntaan huomion siihen miten monitietoisuus liittyy kokijoiden havaintoihin omasta ihmis-avaruusolentominästään ja miten tämä usein johtaa tunteeseen identiteetin pirstaloitumisesta. Teen sen esittämällä miksi postkolonialistiset mallit ovat relevantteja, ja sitten otan käyttöön paikan ja siirtymän käsitteet näyttääkseni miten näitä voidaan soveltaa kokijoiden narratiiveihin, ja näin alleviivaan sitä mitä prosessissa paljastuu, ja sitten lopuksi esitän mitä tästä seuraa eksopolitiikallee.

Kontakti- ja kokijakokemusilmiön eräs puoli, jota mielestäni ei ole tarpeeksi tutkittu, on se miten avaruusolentojen läsnäolon ilmentyminen vaikuttaa ihmisidentiteetin rakentumiseen. Eräs tärkeä aspekti tässä on se miten kokijoiden esittämät lausunnot heijastelevat ‘duaalitietoisuutta’.  Mary Rodwell määrittelee tämän termin kokijoiden tunnustuksena siitä, että ‘yhdellä osalla, tai yhdellä heidän aspektillaan, on tämä ET-luonto, kun taas muut tuntuvat ihmismäisiltä’.[22] Sellaisen termin käyttäminen tarjoaa meille arvokkaan kohdan tunnustaa tilanne, jolloin kokija eksplisiittisesti artikuloi tämän olosuhteen ja (tai) esittää lausuntoja, jotka kertovat tällaisesta tilasta. Kuitenkin Hendersonin mallista puhuttaessa sopivampi termi olisi esimerkiksi monitietoisuus, jolla kuvattaisiin niitä monia sisäisiä ja ulkoisia samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia avaruusolentoja kohdattaessa, ja se mahdollistaisi syvällisemmän ja monikerroksisemman ymmärryksen identiteetistä.   Tämä on erityisen relevanttia meidän tarkastellessamme kokijoita, jotka ovat yhteydessä useampaan kuin yhteen Maan ulkopuoleiseen rotuun, joten on täysin uskottavaa, että eri lajit vaikuttaisivat ihmisen identiteettiin eri tavoin.  Täten tämän monikerroksisen linssin käyttöönotto identiteetin tarkasteluun mahdollistaa läpikotaisemman ymmärryksen avaruusolentojen luonteesta.

Toinen elintärkeä syy monitietoisuuden ilmentymien identifioinnille kokijoiden kertomuksista on se, että se usein paljastaa tunteen sirpaloituneesta identiteetistä, joka on seurausta ihmis-avaruusolentoitsen kanssa neuvottelusta. Tämä on kriittistä, koska tämä tila, monien muiden Maan ulkopuolisten olentojen kohtaamiskokemusten lisäksi, läheisesti muistuttaa postkolonialistisen teorian tutkijoiden käsityksiä. Vaikka postkolonialismin määritelmä ja käyttö kriittisenä viitekehyksenä on edelleen debatin kohteena alalla, sen päätutkimuskohde on tarkastella kolonialisaation kulttuurisen perinnön vaikutuksia kahden kulttuurin ensikontaktista aina itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Postkolonialismin laajuus tieteenalana ottaa kantaa sellaisiin aiheisiin kuten muuttoliikkeet, orjuus, pakkotyö, kieli, rotu ja sukupuoli, joista muutamat eivät ole luonteeltaan perustavanlaatuisesti postkolonialistisia, mutta niitä käytetään analyysin laajentamisessa. [23]  Tämän seurauksena postkolonialistiset mallit ovat relevantteja kokijoiden narratiiveille, sillä molemmissa näkyy se miten psykososiaalinen dynamiikka vaikuttaa subjekteihin, kun kaksi tai useampi kulttuuri leikkaavat toisiaan eri tavoin ja juuri tässä merkityksessä voidaan havaita samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Vaikka se onkin tämän tutkielman rajauksen ulkopuolella käsitellä aihetta syvällisemmin, eksopolitiikan viitekehykselle erityisen käyttökelpoista on laajentaa ymmärrystä kokijailmiöstä käsitteillä kuten ambivalenssi, rajamaat, dislokaatio (tai paikka ja siirtymä), tuplatietoisuus ja maanpako. Erityisen käyttökelpoinen tässä on se miten paikan ja siirtymän malli liittyy kokijan sirpaleiseen identiteettikuvaan. Siispä määrittelen tämän mallin ja näytän miten se liittyy kokijan narratiiviin.

Paikan ja siirtymän malli näyttää sen miten ‘identiteettikriisi’ tulee mukaan kuvioon, kun pyritään kehittämään tai saamaan takaisin ‘oman itsen ja paikan välinen toimiva identiteettisuhde’. [24]  Tähän käsitteeseen on sisäänrakennettu tunne siitä, että dislokaatio on tapahtunut. Jos me sovellamme tätä premissiä kokijoiden kertomuksiin, narratiiveissa esiintyy usein tuntemattoman Maan ulkopuolisen ympäristön esiintulo, joka disruptoi tunnetta maallisesta paikasta, ja tämän seurauksena myös tunnetta omasta itsestä. Lisäksi ajallisen itsen maallinen parametri usein rikkoontuu jollain tavalla, ja puuttuvan ajan käsite, jota usein abduktionarratiivissa korostetaan, esittää ainoastaan yhtä aspektia ajallisuuden koko spektristä. Sirpaloitunut identiteetti, joka voidaan liittää ihmis-avaruusolentoitsemme tutkimiseen, hämmentyy vieläkin enemmän, sillä oman itsen ja paikan välisen suhteen selvittäminen on ongelmallista. Tämä johtuu siitä, että avaruusolentojen paikka ei ole itselle tuttu, eikä sitä voida täydellisesti identifioida suhteessa avaruusolentojen identiteetin Maan ulkopuoliseen aspektiin. Paikka usein kertoo identiteetin monitahoisesta kuvasta, mutta missä on kokijoiden koti, kun he huomaavat jääneensä ‘ilmaisun välitilaan’, maallisen ja toismaailmallisen väliin? Avaruusolentojen paikka ei ole suurimmaksi osaksi tiedossa, ja dislokaation tunne Maan alueelta muualle kärjistyy lisäksi joka puolella läsnäolevasta konsensusnäkökulmasta ihmisyhteiskunnassa, että avaruusolentoja kohdanneiden kokemukset ovat perusteettomia. Tästä syntyvä siirtymä vaikuttaa identiteetin sirpaloituneisuuden tunteeseen, ja se saa aikaan ‘vision alienaation’ ja ‘minäkuvan kriisin’. Kysymys täten kuuluu, saavatko kokijat takaisin menetettyä yhteydentunnetta paikan ja sijainnin välillä, ja jos kyllä, miten sellainen saadaan aikaan? Seuraavassa kappaleessa tuon esiin joitain esimerkkejä kokijoiden narratiiveissa esiintyy tätä identiteetin rikkoontumista.

Peter Faustin narratiivi esimerkillistää sen miten tunne omasta itsestä sirpaloituu, kun hän yrittää sovitella kokemustaan “kahdessa rinnakkaismaailmassa” elämisestä. Identiteettikriisi syntyy sen tajuamisesta, että hän on jollain tavalla “osittain avaruusolento”. Tämä johtaa hänen “identiteetin” “menetykseen” ja siitä seuraa huoli, että hänet eristettäisiin hänen “maallisesta perheestään” [25]. Tämä paljastaa sen miten sirpaloitunut identiteetti syntyy, osittain, oman itsen ja paikan välisestä dislokaatiosta. Joen lausunto myös läheisesti muistuttaa Peterin omaa kun hän kuvaa tunnetta ‘avaruusolentojen ja oman maailmamme välisten uskollisuuksien repeytymistä’. Sen seurauksena hänestä tuntuu siltä, kuin hän “pettäisi kumppaninsa Maapallolla”, ja hän vakuuttaa että “en enää tiedä minne kuulun”. Tämä konfliktin tunne, joka esiintyy oireena joko tai -kahtiajaosta, ajaa Joen julistamaan, että hänestä tuntuu kuin hänen “salainen elämänsä” olisi “jakautunut kahtia” [26]. Toisaalta, Paul identifioi kodikseen avaruusaluksen. Kun hän käsittelee ihmis-avaruusolentoitsen vaikutusta kokijan identiteettiin, Paul tarkkanäköisesti havainnoi, että ‘meille on vaikeampaa olla tällä tavoin sirpaleisia”. Tämä kamppailu kuvastaa sitä, että ollaan jääty “keskelle” tai “välitilaan”. [27] Samalla tavoin, kun Scott saa selville hänen avaruusolentoidentiteettinsä, hän ilmaisee halun olla “yksi heistä” ja samanaikaisesti olla ihminen. Konfliktin piste syntyy kun hän mainitsee, että hän “ei voi olla molempia”. Kun häneltä kysytään miksi, hän vastaa “silloin en ole kotonani kummassakaan”. [28]  Jälleen kerran oman itsen ja paikan välinen repeymä, johon vaikuttaa joko tai -kahtiajako, mikä johtaa sirpaloituneen identiteetin tunteeseen.

Mitkä sitten ovat tämän implikaatiot eksopolitiikalle? Varmastikin on joitain ilmiselviä eroja postkolonialismin ja avaruusolentoja kokeneiden maailmoissa, mutta vaikka ensimmäisen vaikutukset voidaan paremmin selittää, jälkimmäinen esittää meille paradoksin, sillä me käsittelemme tuntematonta, Maan ulkopuolista paradigmaa. Lisäksi tilannetta monimutkaistaa avaruusolentokokemuksen kieltäminen osana konsensustodellisuutta. Tästä ovat samalla tavalla olleet huolissaan professorit Alexander Wendt & Raymond Duvall. He tutkivat sitä miten UFO-ilmiötä tuotetaan aktiivisesti ‘auktoriteettitabuna’ suvereenin hallinnan mekanismeissa. Tätä poliittista väistämättömyyttä pitkitetään tieteen ja valtion liitolla, jopa silloinkin vaikka tämä liitto olisi jossain määrin nihkeä, mutta tabu varmistaa liiton vakauden. He esittävät, että koska UFO-ongelma sisältää mahdollisuuden avaruusolennoille uskottavana hypoteesina, silloin moderni suvereniteetti joutuu kohtaamaan ‘fyysisen ja ontologisen uhan’ sen valta-asemalle. Ehdottaisin, että mikäli tämä pätee UFO-aiheeseen, silloin asia on vieläkin enemmän niin kun puhutaan ulottuvuuksien välisistä ja (tai) planeetan ulkopuolisista älyistä, jotka ovat tekemisissä Maapallon ihmiskansalaisten kanssa. UFO-ongelma on eräänlainen tupla-ansa, sillä ensimmäisen paljastaminen johtaisi jälkimmäisen kyseenalaistamiseen, ja juuri tämä jälkimmäinen erityisesti on ‘ontologinen uhka identiteetille tai yhteiskunnalliselle olemiselle’. [29] Niinpä, jos kokijoiden narratiivien psykososiaalinen dynamiikka on yhtään samankaltainen kuin postkolonialismin teoreetikoiden identifioimat, silloin eksopolitiikan poliittinen imperatiivi on tutkia tätä lisää useista merkittävistä syistä. Ensinnäkin, poislukien John Mackin ja muiden käyttämä psykologinen viitekehys jolla arvioida kontakti- ja abduktioilmiön validiteettia, meillä on vertaileva psykologinen viitekehys, joka antaa lisäpainoarvoa ongelmalle näyttämällä, että avaruusolentojen läsnäolon kokeminen rakentaa olemisen tiloja, jotka eedustavat sitä miten monenlaiset ihmiskulttuurit leikkaavat toisensa. Toisena, on eettisesti tärkeää, että eksopolitiikka tekee niin. Kun tällaisen aihepiirin tarkastelu jätetään pelkästään skeptikoille ja tiedeauktoriteeteille, ja tässä tapauksessa erityisesti nyt viittaan siihen miten Wendt ja Duvall asettavat skeptikot ja tieteen auktoriteettiasemaan, silloin meille esitellään sentyyppistä analyysia josta esimerkkinä toimii tri. Mark Newbrookin kokijakäsittely eräänlaisena planeettainvälisenä huijarina tai toisinajattelijana, joka tavoittelee sekaannusta asiantuntevan, tieteellisen kielenkäytön soveltamiseen omalla avaruusolentojen kielten käytllään. [30]  Sanomattakin on selvää, jos eksopolitiikka ei tieteenalana mene pidemmälle akatemian alueelle ja ota haltuun tiloja, jotka ovat ETH:n ymmärtämisen kannalta kriittisiä, silloin ne jotka puhuvat suvereenilla auktoriteetilla kykenevät ylläpitämään ‘[UFOista] tietämättömyyden epistemologiaa’. [31]  Tässä prosessissa moderni valtio kykenee ylläpitämään julkista keskustelua, Mark Newbrookin sanoja käyttäen ‘todennäköisyyden tasapainoa’ ETH:a koskien, joka ei ‘ansaitse enempää huomiota’. [32]  Kolmanneksi, eettinen imperatiivi on, että kokijat itse ovat niitä joiden harteille on jätetty suvereniteettikoneesta psykologisesti ulos heitettyjen käsittely, ja mitäpä eksopolitiikka olisikaan muuta kuin vastarinnan ja vastakulttuurin diskurssin tila?

Identifikaatiopisteet, erotekijät ja kehon representaatio

Tässä osiossa esitän joitain esimerkkejä siitä, kun kokijat samanaikaisesti kohtaavat identifikaatiota ja eroja (tai konflikteja) ihmis-avaruusolentoitsensä navigoinnin prosessissa. Tämä käy usein ilmi kokijoiden narratiiveista ja sirpaleisesta identiteetistä, jota aiemmin tutkailtiin, myös tässä tilassa. Kuitenkin se mikä on vähemmän ilmiselvää, mahdollisesti, on että kokijat saattavat heilua ihmis- ja avaruusolentoidentiteettiensä välillä, ‘eri intensiteettien tasoilla’. [33] Tästä seuraa, tiettyjen tietoisuuden hetkien aikana, että havaitseminen tapahtuu erityisen paljon joko ihmis- tai avaruusolentolinssin läpi.

Ehkäpä enemmän kuin yhdenkään muun tyyppinen kirjallinen tai suullineen kertomus, kokijoiden narratiivi kertoo toistuvista fluktuaatiotiloista konfliktin ja identifikaation välillä. Yhden kohtaamiskokemuksen aikana Peter tunsi pelkoa ja vihaa, mutta samanaikaisesti kertoo että “täällä on ymmärrystä” hänen uskoessa siihen, että “tällä kaikella on merkitys” [34]. Shelia, erään kohtaamisen aikaan, kokee kamppailun tunnetta, hän olisi halunnut katsoa avaruusolentoja silmiin mutta myös samanaikaisesti halusi heidän “menevän pois”. Kun yhteys oltiin saatu aikaan, yhtäkkiä hän tuntee olonsa paljon rentoutuneemmaksi, mutta samanaikaisesti hänellä on tunne siitä kuin hän voisi “olla hullu”. [35] Joe kokee myös samanlaisen tapahtuman, jossa hän kuvaa haluaan katsoa Tanoun silmiin, joka on hänen avaruusolento-oppaansa, vaikka samaan aikaan hän haluaa välttää tämän katsetta vähentääkseen yhteyden voimakkuutta. [36] Fluktuoivat tilat avaruusolentojen läsnäolon vastustamisen ja identifikaation kertovat siitä, että ihmis-avaruusolentoidentiteettien molemmat aspektit vaikuttavat, ja että ihmis-avaruusolentoperspektiivit ovat läsnä eri asteisina. Kuitenkin tietoisuuden hetki, joka tuolloin pääosin on ihmishavaintolinssin vaikutuksen kohteena, käy ilmi Scottin kertomuksesta. Kuten Shelia ja Joe, hän vastustaa avaruusolentojen silmiin katsomista, sillä “minun ihmisyyteni ei halua nähdä tätä” koska  se “ei kestä toista puolta”.  Syy tälle käy ilmi kun hän vastaa sanomalla “koska katsoisin silloin itseäni”. [37]  Tässä tapauksessa avaruusolentoidentiteetti näyttää olevan konfliktin lähde. Mitä tapahtuu kun kokijat saavat yhteyden omaan avaruusolentoitseensä?

Ajatuksia herättävä kontaktinarratiivin aspekti esiintyy, kun kokijat havaitsevat fyysisesti elävänsä avaruusolentoitsen tilalla. Erään kohtaamiskokemuksen aikaan Joe havaitsee, että hän on avaruusolennon kehossa, joka on arviolta kaksi ja puolimetrinen, muodossa joka muuttuu jatkuvasti kuin “kameleontti”. Lisäksi, niinkuin ‘Orion’, hän aistii kykenevänsä muuttamaan kehoaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tässä tilassa ollessaan hän havaitsee, että hän tuntee olonsa “paljon mukavammaksi”, “eteeriseksi”, “nestemäiseksi”, ja hänellä on tunne “laajuudesta”. Sitten hän yhtäkkiä kokee kamppailua oman “ihmisyytensä” kanssa. Tässä hetkessä hänen inhimillinen identiteetintuntonsa toimii konfliktin lähteenä. Lisäksi Joe, niinkuin Orion, kykenee selittämään avaruusolentojen risteytysohjelman tarkoituksen avaruusolentojen tarkastelulinssin läpi. [38] Carlos kuvaa myös samanlaisen tilan hänen useiden kohtaamistensa aikana, jolloin hän on nähnyt itsensä avaruusolentojen “kypärän” sisäpuolelta, joka mahdollistaa hänen tarkastella ympäristöä  ‘avaruusolento-ominaisuuksien’ varalta. Kun näin tapahtuu, hänestä tulee enemmänkin “tarkkailija” joka tutkii ihmisiä. Jälleen kerran annetaan esimerkki siitä kun kokijat tarkastelevat avaruusolentolinssin läpi. [39]

On kiinnostavaa havaita, että Joen keho ei välttämättä ole kiinteässä fyysisessä tilassa, kun hänellä on kyky muuttaa sitä. Tämä herättää ontologisen kysymyksen hänen kehostaan avaruusolentokohtaamisessa ja vaatii tarkastelua, joka menee puhtaasti fyysisistä kokeista puhuvan paradigman ulkopuollelle kokijoiden kokemuksissa.

Vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja: Hybriditeetin Uusi Alue & Avaruusolentojen Kommunikaatio

Tämän otsikon alkuosa, ‘vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja’, toimii metaforana niille välitiloille, joita Bhabhan kolmannen tilan kuvaus implikoi. ‘Railot’ vuorten välissä, joista kokijat puhuvat, sijoittuvat kolmitilaan. [40]  Tässä osiossa tarkastelen tätä tilaa ja kuvaan sitä miten samanaikaisen ihmis-avaruusolentoitsen tietoisuuksien yhteensulautumishetket esitetään eri tavoilla. Vaikkaa nämä muodot liittyvät toisiinsa, tai ovat läsnä yhtä paljon, ne voidaan konseptualisoida hybriditeetin hetkinä, jotka liittyvät sijaintiin, visuaaleihin, fyysisiin tiloihin ja kieleen.

Joen narratiivi antaa meille monia esimerkkejä fyysisistä ja visuaalisista hybriditilan esityksistä. Hän kuvaa varhaisen tapauksen, jossa hän katselee heijastustaan peilistä. Hän yhtäkkiä kokee uppoamisen tunteen, ja tajuaa että hän katsookin ikkunasta eikä peilistä, ja häntä vastaan tuijottaa “kasvotusten” avaruusolennon kuva. [41] Ikkunasta ulos katseleminen voidaan lukea sisäisen itsen tarkasteluksi ulkomaailman suuntaan.                 Tätä konseptia disruptoi käsitys siitä, että ikkuna on ehkäpä samanaikaisesti peili, joka heijastaa kuvan itsestä ja näin vahvistaa ajatusta avaruusolentoitsestä. Tässä hetkessä samanaikaiset avaruusolentoitsen ilmestymiset voidaan käsittää kolmitilana: hybridiolennon visuaalisena vahvistumisena. Tämä tapaus oli erityisen kiinnostava kun me pohdimme sitä, että myöhemmin tässä narratiivissa Joe elääkin fyysisesti tämän avaruusolentoitsen kehossa.

Toisessa kohtaamisessa Joe altistetaan proseduurille, jossa ryhmä harmaita avaruusolentoja integroi aspekteja hänen ihmis-avaruusolentoitsestään. Sitten hän kokee pakottavan kuvan, jossa hän näkee kehonsa kuin “peilisalissa”. Hän näkee itsensä “monilta eri tasoilta” ja hän näyttää kävelevän “eri kalvopintojen” läpi, kun hänen eri ihmis-avaruusolentoitsensä identiteetit alkavat integroitua “harmonisesti”. Tämä tapahtuma vaikuttaa tapahtuneen samaan aikaan kuin evoluution muutos, ja hän kokee “ykseyden”. Tämä yhteenliittymä voidaan nähdä fyysisenä ja/tai henkisenä hybridisaationa, joka johtaa olemuksen triadihetkeen.

Kokijoiden narratiivissa kieli ja kommunikaatiomuodot esitetään eri tavoin, joista jotkut eroavat merkittävästi muista. Vaikka laajamittainen analyysi ei olekaan tässä mahdollista antaa, esitän silti tiivistelmän siitä miten eri modaliteetit, jotka eivät ole ihmismäisiä, eivät avaruusolentoja, vaan samanaikaisesti molempia, voidaan nähdä hybridisaationa, joka hajoittaa olemasssaolevat kielen ja/tai kommunikaation muodot. Ne heijastelevat hybridisaatiota, sillä ne ovat seurausta ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista.

Tri. John Mack

 

Maan ulkopuolisten olentojen kanavoimisen ilmiö kohdataan usein myös kokijoiden narratiiveissa, ja Peter, Eva ja Scott mainitsevat myös tämän. Eräässä sellaisessa tapahtumassa Evan kanssa, John Mack havaitsee että Evan perspektiivi vaikuttaa muuttuvan avaruusolentojen perspektiiviksi kun hän ottaa käyttöön pronominin “me”.  Kuitenkin regression lopussa hän viittaa ideaan siitä, että hänen tietoisuutensa oli läsnä jollain tavalla, joten vaikka hän sanookin että “Se on kuin minä en puhuisi”, Eva sanoo myös että “Se olin minä. Minä tiedän että se olin minä… Mutta se oli toinen minä”. Tämän valossa Evan “me”-perspektiivi voidaan tulkita kuvaavan sekä ihmis- että avaruusolentomodaliteetteja, ja täten se kertoo hybridiolotilasta ja -kommunikaatiomuodosta. Ydinolemukseltaan Evan kanavointi ei ole seurausta ihmisten mutta ei myöskään avaruusolentojen tietoisuudesta, vaan samanaikaisesti molemmista. Kriittistä kyllä, niinkuin monet muutkin kokijat, Eva vaikuttaa saaneen pääsyn informaatioon muuttuneen tietoisuudentilan aikana, joka olisi mahdollisesti ollut muutoin mahdotonta. Lisäksi näitä tiloja voidaan saada aikaan tietoisuuden evoluutiolla. Hypnoosin alaisena, kun Eva puhuu siitä miten matkaaminen yhdestä ulottuvuudesta toiseen tapahtuu “laajentumalla ja supistumalla samaan aikaan” (prosessi jota voidaan samalla tavoin tarkastella hybriditilana), tapahtuu siirtymä “me”-perspektiiviin. Kiinnostavaa kyllä, tässä kohtaa hänen kertomustaan avaruusolennot ovat yhtäkkiä poissa, ja Eva löytää itsensä tuijottamasta valkoista kolmiota. Hän pääsee käsiksi tietoon, että avaruusolennot haluavat “jonkun joka on lähempänä ihmisolentoja”. Tämä on tarpeen, jotta voitaisiin “hidastaa informaation lähettämistä” johtuen sen “suuresta intensiteetistä”.

Tämä ajatus on symbolisesti kolmion ideaan upotettu, sillä sen voidaan nähdä edustavan ihmis- ja avaruusolentomuotojen hybridikommunikaatiokeinoa.               Tämä konsepti jälleen kerran vahvistuu Evan “me”-perspektiivissä, kun hän puhuu siitä että avaruusolentojen pitää “säätää kommunikaatiota korkeammalta värähtelytasolta maalliselle (verbaaliselle) värähtelylle.” [42]

Jim Sparkin aliensymboleita/kieltä

 

Jim Sparkin havainto saamistaan avaruusolentojen kielen oppitunneista korostaa samanlaista konseptia. Hän kommentoi, ‘Aloin nähdä sen eräänlaisena viestinnän puolivälimallina.’[43]

Keho, hybriditeetin neuvotteluissa, vaikuttaa olevan keskeisessä roolissa. Evan kolmion kohtaaminen kuvattiin “intensiiviseksi” ja fyysiselle keholle “vahinkoa aiheuttavaksi”.[44]  Koska kolmio voidaan nähdä hybridiviestinnän symbolisena esityksenä, silloin Evan kokemus fyysisestä kivusta voi olla merkki ihmiskunnan nykyisistä fyysisistä ja mentaalisista rajoitteista sellaisten keinojen käytössä. Lisäksi tämä voi auttaa monien eri avaruusolentojen kielten olemassaolon valottamisessa, ja jotkut kokijat kykenevät käyttämään useampaa kuin yhtä kommunikaatiotapaa, sillä tämä ei välttämättä ole avaruusolentojen kielille mitenkään ominaista. Keskeistä tälle idealle on idea kehon roolista  ihmisten ja avaruusolentojen välisissä interaktioissa, sillä jotkut ‘alienkielet’ eivät välttämättä toimi ollenkaan kielen tavoin, vaan sen sijaan ne palvelevatkin aivan toisenlaista tarkoitusta. Jos jotkut avaruusolennot joutuvat “säätämään” viestintäänsä, mikä on hybriditoimi, mihin sitä silloin säädetään ja mitä tästä säädöstä seuraa?

Paul, Scott ja Carlos ja kaikki kuvaavat vastaanottaneensa visuaalisia kuvia heidän kohdatessaan avaruusolentoja. Scott sanoo, että prosessi on tuntematon, sillä “päässäni on massiivinen määrä informaatiota jota en edes ymmärrä”, ja Paul vastaanotti kuvia niin nopeasti, että hän ei kyennyt tajuamaan niitä.[45]   Samoin kuin Paul, nopeus jolla Carlos otti vastaan kuvia paljastaa ihmistietoisuuden ja -kielen rajoitteet, kun hän kovalla vaivalla viittaa näkemiinsä kuviin joillain kuvailevilla sanoilla, kun hän samanaikaisesti pyrkii vastaanottamaan seuraavaa kuvavirtaa. [46]  Ihmisten kognitiiviset rajat silloin ehkäpä selittävät tietyt avaruusolentojen käyttämienn viestintätapojen tarkoitukset kohtaamiskokemuksissa. Jim Sparkin narratiivi voidaan lukea vastauksena näihin rajoitteisiin. Esimerkiksi, hänen avaruusolentoviestintänsä puoliväli- tai hybridimalli liittyy holografisten symbolien käytön koulutukseen: telepaattinen kommunikaatiomuoto, jossa suuri määrä informaatiota tiivistetään ‘erittäin pieniksi symboleiksi’. [47]  Symboleita katselemalla voi sitten käynnistää välittömän informaation lataamisen.  Samoin kuin Jim, Becky Andreasson myös saa koulutusta avaruusolentojen symboleista käyttämällä ‘avaruusolentojen avaimia joissa on liikkuvia symboleita’. Tämä symbolikieli opetetaan ‘mielen, kosketusaistin, värin ja äänen’ avulla. Lisäksi Becky myös on ilmaissut koskettaneensa ‘valon sivua’ kirjassa, mikä sai aikaan pakkomielteen välittömästi alkaa piirtää symboleita. Tämä vaikuttaa olevan tarpeellinen askel jonkinlaisessa koulutuksessa, ja myöhemmin Becky meni ‘mittauttamaan’ kätensä määrittääkseen ‘miten paljon symbolista tietoa’ hän oli onnistunut ‘absorboimaan’. [48] Beckyn kontakti kirjan kanssa, joka on asianmukainen metafora, ilmaisee  että fyysinen informaation absorptio on tapahtunut, mikä laukaisee hänen fyysisen reaktionsa alkaa piirtää symboleita. Sparkin avaruusolentojen kirjainten piirtely jälleen asettaa kehon keskeiseen asemaan tässä prosessissa.

Tracy Taylorin piirros

 

Mary Rodwellin työ kokijoiden kanssa on myös tuonut esiin joitain vakuuttavia tuloksia. Kun kokijoiden narratiivi kehittyy, niin tekee myös avaruusolentokielten ja -viestinnän hybridimuodot, ja vaikka hänen tapauksensa monimutkaisuudet ja syvyydet joutuvatkin tässä tutkielmassa jäämään käsittelemättä, Tracey Taylorin narratiivi voidaan nähdä tämän siirtymän esityksenä. Kuten Becky Andreasson, Tracey myös kertoo symbolikuvista. Kuitenkin monet kuvat, jotka hän on luonut, ovat varsin yksityiskohtaisia ja monitahoisia, ja hänen kykynsä kanavoida niitä on syntynyt rikkaan symbolisen kohtaamisepisodin tuloksena, johon kuului varsin yllättävästi kolmiokuvio, jossa sen sisällä oli kaksi samankeskistä ympyrää. Sitten häneen iski ‘intensiivinen energian aalto’ ja tämä tapahtuma laukaisee hänen kykynsä ‘kanavoida geometristen symboleiden ja viestien avulla’. Geometristen kuvioiden tarkoitus on ‘laukaista jonkinlainen uusi tietoisuus syvällä omassa psyykessä’. Lisäksi Tracey on piirtänyt avaruusolentojen kirjoitusta ja hänellä on kyky spontaanisti puhua useita avaruusolentojen kieliä. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, sillä Tracey kommunikoi myös monille ulottuvuuksienvälisille ja/tai Maan ulkopuolisille olennoille, ja hänen geometrisistä muodoista saamansa ‘informaatio’ ‘tulee läpi’ näiltä eri olennoilta. [49]  Tämä voidaan taaskin tulkita hybriditoiminnaksi.

Psyyken kehitysmuodot ja niiden eräät implikaatiot Hybriditeetille

Hybriditoiminta tulisi nähdä ‘integroituna, avoimena, laajentuvana koodina’, eikä muuttumattomana paikkana, joka yhdistää ihmis-avaruusolentotietoisuuden uuden, totalisoidun muodon luomiseksi. [50]  Sen sijaan Kolmas tila tulisi nähdä paikkana, joka ‘mahdollistaa muiden kantojen sulautumisen’. [51]  Avaruusolentojen kommunikaatioiden eri muodot kokijoiden narratiivissa, lähtien avaruusolentojen kielten moninaisuudesta aina visuaalisten muotojen eroihin ovat tästä todistus. Kaikki nämä tilat ovat hybriditeetin ilmentymiä, ja kokijat liikkuvat niistä sisään ja ulos, mistä myös Hendersonin erilaisuuden ja identifikaation paikat puhuvat. Lisäksi heidän liikkeet sirpaloituneesta identiteetistä integraatioon, kuten Joen peilisalin läpikäynti, eivät välttämättä tarkoita, että tämä integraation tila olisi saatu valmiiksi. Varmastikin kokijoiden narratiivit paljastavat muuta, joten hybridin tulisi tehdä tilaa uusille kysymyksille meidän syventäessä ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista. Peter Faust määrittelee ihmis-avaruusolentointeraktion prosessin ‘avomieliseksi’ ja ‘erittäin epämukavaksi’, mutta juuri tämä epävarmuus on se joka usein laukaisee evoluutiokehityksen kokijan tietoisuudessa.[52] Lisäksi tässä tutkielmassa esitellyt hybridimuodot kertovat jatkuvasti kehittyvästä prosessista, erityisesti kun puhutaan avaruusolentojen kielenkäytön tarkoituksesta. Tämän kolmannen tilan identifiointi mahdollistaa monimuotoisempien kohtaamisnarratiivien tulkintojen esiintulon.

Viimekädessä kokijat itse ovat uhka suvereenin hallinnan vakaudelle. Bhabha määrittelee ‘epäsuvereenin minän’ käsitteen, jolla erot voidaan artikuloida mutta samalla myös elää todeksi.[53] Kokijat heidän neuvotellessaan ihmis-avaruusolentoidentiteeteistään, ovat jo tässä paikassa ja kuitenkin tämä tila luo potentiaalin suvereniteetin disruptiolle, sillä heidän kokemuksensa ‘liittyvät polariteetin politiikkaan’ eikä valtio voi sellaista säännellä.[54]  Tuntemattomien hybridimuotojen mahdollisuus itsessään on se, mitä valtio ei voi tunnustaa. Tätä voi vastustaa luomalla mahdollisuuksia kokijanarratiivien syntymiselle, ja tässä prosessissa eksopolitiikalla voi olla merkittävä rooli.

 

Kirjoittajasta

Natasha Acimovic on opettajankoulutuksen luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa aikuiskoulutusta British collegessa. Hän on kiinnostunut teorioista, kielestä ja identiteetin rakentumisesta, mikä sai hänet kouluttautumaan useammalla akateemisella tutkinnolla. Häntä on aina kiinnostanut UFO-ilmiöt, ja hän on tutkinut alan vähemmän tunnettuja elementtejä, mm. ihmis-avaruusolentoidentiteettiä, kontakti- ja sieppauskirjallisuuden vertailua, avaruusolentoidentiteetin vaikutusta kieleen ja symbolisiin kommunikaatiomuotoihin. Hän on mukana UK Exopolitics Initiativessa, ja hänet saa kiinni osoitteesta Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org

 

VIITTEET

[1] Kts. UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010.

[2] Nigel Watson, “The Reality of the Abduction Experience,” UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010, 14-17.

[3] Whitley Strieber, Breakthrough: The Next Step (Great Britain: Pocket books, 1997), 97.

[4] Katso Homi K. Bhabhan esKts. Cultural Diversity and Cultural Differences, saatavilla : Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 207.

[5] Basil Bernstein, Pedagogy, Symbolic Control, and Identity: Theory Research and Critique (London: Rowman and Littlefield, 2000), 3.

[6] Carole Boyce Davies, Black Women, Writing and Identity: Migrations of the Subject (USA, Canada: Routledge, 2002), 154

[7] Kts. Mae Gwendolyn Hendersonin essee diskurssin samanaikaisuudesta, Speaking in Tongues: Dialogics, Dialectics, and the Black Woman Writer’s Literary Tradition, saatavilla: Cherly A. Walls, eds., Changing Our Own Words: Essay’s on Criticism, Theory, and Writing by Black Women (Great Britain: Routledge, 1990), 17.

[8] Henderson, 18- 19.

[9] Henderson, 19-21. Idea subjektista joka on “sukupuolitettu rodun kokemuksessa” ja “rodullistettu sukupuolen kokemuksessa” tulee parhaiten esiin, kun Henderson kuvaa ‘mustien naisten ryhtyvän todistamaan mustille miehille olevansa mustia, valkoisille naisille olevansa naisia, mustillee naisille olevansa mustia naisia. Samaan aikaan he [kuitenkin] ryhtyvät kilpailemaan mustien miesten kanssa naisina, valkoisten naisten kanssa mustina, ja valkoisten miesten kanssa mustina naisina… tämä erilaisuuden dialogi ja identiteetin vastakkainasettelu määrittää sekä mustien naisten subjektiivisuutta että mustien naisten diskurssia’.

[10] Bhabha, 207.

[11] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[12] Kts. Fredrick Fahlander’n kappale, Third Space Encounters: Hybridity, Mimicry and Interstitial Practice, saatavilla: Per Cornell and Fredrick Fahlander, eds., Encounters, Materialities, Confrontations: Archaeologies of Social Space and Interaction (UK: Cambridge Scholars Press, 2007), 23.

[13] http://www.johnemackinstitute.org/ejournal/article.asp?id=25

[14] Bhabha, 208.

[15] Fahlander, 22.

[16] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[17] Fahlandar, 19.

[18] Bhabha, 207.

[19] John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transfromation and Alien Encounters (London, USA: Thorsons), 160.

[20] Henderson, 22-23.

[21] Mary Rodwell, Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (UK: New Mind Publishers), 276.

[22] Mary Rodwell, Awakening, 228.

[23] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 2.

[24] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Empire Writes Back: Theory and Practice in Post-Colonial Literatures (USA, Canada: Routledge, 2002, 8-9.

[25] Mack, Abduction, 320-328.

[26] Mack, Abduction, 181-184.

[27] Mack, Abduction, 225-229.

[28] Mack, Abduction, 102-103.

[29] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[30] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[31] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[32] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[33] Henderson, p37.

[34] Mack, Abduction, 310.

[35] Mack, Abduction, 86.

[36] Mack, Abduction, 181.

[37] Mack, Abduction, 104-106.

[38] Mack, Abduction, 185-186.

[39] Mack, Abduction, 360-361.

[40] Mack, Abduction, 266.

[41] Mack, Abduction, 180.

[42] Mack, Abduction, 250-256.

[43] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[44] Mack, Abduction, 250.

[45] Mack, Abduction, 96.

[46] Mack, Abduction, 358.

[47] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[48] http://ufoexperiences.blogspot.com/2005/07/becky-andreasson-daughter-of-betty.html

[49] http://members.iinet.net.au/~starline/

[50] Bhabha, 208.

[51] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[52] Peter Faust, Touched, DVD. Directed by Laurel Chiten (San Francisco: Bind Dog Films, 2003)

[53] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[54] Bhabha, 209.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Abduktioilmiö ja sen vaikutukset UFO-paljastukselle: Brittiläinen näkökulma

Kirjoittanut Philippa Foster

Exopolitics Institutella on edessään erittäin monimutkainen tehtävä, koska mikäli ‘UFO-paljastus’ on tulossa, me joudumme olemaan valmiit kohtaamaan kaikki avaruusolentoilmiön aspektit: ihanan rikastavista kontaktiskenaarioista ja sen mukanaan tuomista hyödyistä aina avaruusolentojen sieppauksiin ja MILABeihin (väitetyt armeijan tekemät sieppaukset). Jotta menestyksekkäästi mukauduttaisiin tähän suureen kulttuurimuutokseen, ihmisten on saatava tietää koko totuus, silloinkin kun se ei ole asianmukaista, ja niille jotka sitä kaipaavat tulisi olla olemassa tukimekanismeja. Tämä artikkeli tutkii sitä miten me voisimme hyötyä ufologian alalla tehdystä vuosikymmeniä kestäneestä tutkimuksesta, sekä useista ensikäden kokijoiden kertomuksista. Nämä valmistelevat meitä UFO-paljastuksen kaikkiin ‘yllätyksiin’ ja mahdollistavat ihmiskunnan luoda vahva ja palkitseva Kosminen tulevaisuus.

  ‘Eksopolitiikan’ ja ‘UFO-paljastuksen’ yksi päätarkoituksista on nostattaa ihmisten tietoisuuden tasoa Maan ulkopuolisista elämänmuodoista ja edistää rauhanomaista vuorovaikutusta niiden kanssa. Siksi ymmärrettävästi on ollut paljon huolta siitä miten avaruusolentojen tekemien sieppausten epämiellyttävä luonne, sekä erityisesti MILABit [1] (Military Abductions, sotilassieppaukset), saattaisivat vaikuttaa kansan mielipiteeseen ‘UFO-paljastuksesta’[2]. Se herättää myös epäilyksiä siitä onko Korkean Tason Viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö edes saavutettavissa.
Todellakin on selkiyttävä ajatus, että ne samat ihmiset, joiden toivotaan legitimoivan UFO-paljastuksen, saattaisivat olla mukana sellaisissa karmeuksissa. Mutta tämän ei tarvitsisi heittää hukkaaan Exopolitics Instituten tavoitteita, sillä politiikka on muutakin kuin korkean tason poliitikkojen puheita. Politiikan tulisi tarkoittaa myös
ihmisten auttamista sopeutumaaan vaikeisiin ongelmiin — joka
meidän tässä kysymyksessä tarkoittaa sen tunnustamista, että
me olemme suuremmassa kosmisessa lähipiirissä, ja tämän
paljastuksen jälkivaikutusten auttamista.

 ‘UFO-paljastus’ tulee epäilemättä vaikuttamaan meidän nykyiseen ymmärrykseen historiasta, antropologiasta, astronomiasta, fysiikasta, biologiasta ja teologiasta. Itse asiassa, älykkään Maan ulkopuolisen elämän tunnustaminen vaatii täydellisen uudelleenkirjoittamisen modernista maailmanymmärryksestämme. Mutta paljastukset MILABeista ovat epävakauttava tekijä, mikä voi selittää sen miksi valtio haluaa salata UFO-kontaktin aiheen. Ja tuoreet Britannian puolustusministeriön ilmailuhenkilöstön osaston pöydälle tuotu tuore raportti ‘Secretariat Air Staff Dept. 2A’ (01.
joulukuuta 2009)[3] vaikuttaa jäynältä jolla vältetään syvempi tarkastelu. Tulee muistaa, että he harvoin ovat tarjonneet apua, he ovat lähinnä arkistoineet ja tutkineet havaintoja ja kokemuksia — jota he voivat nyt tehdä salaa ilman tilivelvollisuutta.

 Me emme tässä kuitenkaan odota Ensikontaktin skenaariota, sillä se on jo tapahtunut. Se on tapahtunut 1940- ja 1950-luvuilla, mutta myös monta kertaa aiemmin historiassa, joista vuorovaikutus Sumerian jumalien kanssa on hyvä esimerkki. Zecharia Sitchinin teokset [4] puhuvat Anunnakien ihmisillä tekemistä varhaisista
geneettisistä kokeista, joten ei olisi ihmeellistä jos modernit kertomukset abduktioista peilaisivat tätä samaa, eri lajien välisen risteytysohjelman painotuksella. Mutta vaikka voidaankin ymmärtää miksi avaruusolentojen rotu haluaisi tutkia ihmisolentojen ihmeellisyyksiä, ja jopa manipuloida niitä, se mikä on vähemmän selvää on miksi jotkut ihmiset haluaisivat tehdä samaa. Maailma reagoi rankasti natsien tekemiin kamaluuksiin ja reagoisi varmasti uudelleen mikäli sellaiset hirveydet jatkuisivat — ehkäpä ‘Operation Paperclipin’ jatkeena[5].

 

Valitettavasti tutkittavan aiheen epämiellyttävyys tarkoittaa, että monet ufologit jänistävät siepattujen edessä, aivan kuin siepatut saattaisivat ufologian alan häpeään. Tämän ei tarvitse kuitenkaan olla asian laita. Modernin ufologian ihana puoli on, että meillä on niin
rikkaasti näyttöä avaruusolentojen mukanaolosta. Ja monet näistä interaktioista ovat olleet mukanaolleille kontaktihenkilöille rikkaus. Joten kyllä, tuolla jossain vaikuttaa olevan ‘hyviä’ alieneita. Mutta valitettavasti on myös ‘pahoja’ alieneita. Ja vaikuttaa siltä, että pahikset ovat saamassa apua myös varsin pahoilta ihmisiltä, jos MILABit ovat totta. Sitä aina saa sapiskaa Hyvien ja Pahojen erottelusta, ja olen ajatellut tätä pointtia monesti, mutta mielestäni se ei ole ennakkoluuloa vaan maalaisjärkeä valita omat liittolaisensa viisaasti. Raamattu sanoo, ‘teoistaan heidät tunnetaan’ ja mielestäni tämä sopii hyvin Kontaktiskenaarioon. Kyse ei ole lajista vaan aikeesta.  Pintapuoli ei ole niin tärkeää kuin kokemuksen sisältö, ja
kuten me tiedämme, ei ole koiraa karvoihin katsominen. Bob
Dean[6] on sanonut, että ihmiseltä näyttävät avaruusolennot huolettivat armeijaa kaikkein eniten, sillä he kykenivät kävelemään ‘vallan käytävillä’ huomaamatta. Ja myös monet ihmiset ovat raportoineet joidenkin avaruusolentojen/ulottuvuuksienvälisten olentojen kyvystä muuttaa ulkomuotoaan. Meidän pitää myös hyväksyä, että hybridit [7] ja PGLF:t[8] ovat myös uhreja kaikessa tässä.

 Joten eksopolitiikalla on käsissään kaikkein vaikein tehtävä, koska jos UFO-paljastusta halutaan, me joudumme valmistautumaan kohtaamaan kaikenlaiset ilmiön eri puolet, joista jotkut ovat todella kammottavia. Mielestäni tämä on UFO-paljastuksen vedenjakaja, jossa se on siirtymässä tasolle jossa kaikkien kokijoiden kokemusta tulee arvostaa, ei ainoastaan niitä jotka voidaan esittää julkisesti. Ihmisrotu on hämmästyttävän sitkeä, ja ihmisten tarvitsee tietää koko totuus, vaikka se ei olisi aina kaunista.

 Sen tunnustaminen, että avaruusolentokontaktilla on pimeä puolensa, itse asiassa pohjustaa tietä kaikkein tärkeimmälle tulevaisuuden työlle, joka on Abduktion kokeneiden uhrien auttaminen, olivatpa he sitten avaruusolentojen tai armeijan yksiköiden tai molempien piinaamia. Meidän tulisi ottaa tämä tavoitteeksemme, jopa silloinkin kun valtio ei aio paljastaa UFO-todellisuutta. Me tarvitsemme enemmän asialle omistautuneita lääketieteen ammattilaisia kuten tri. Roger Leir[9], sekä kovasti kaipaamamme tri. John Mack[10], niin että kun ihmiset kärsivät sieppauksen negatiivisista emotionaalisista ja fyysisistä vaikutuksista, he voivat saada kaipaamaansa ammattiapua. Ja Budd Hopkins sekä Carol Rainey ovat suuresti auttaneet tiedettä ymmärtämään abduktiokertomusten validiteettia, ja suosittelen kovasti heidän kirjaansa ‘Sight Unseen’[11]. David Jacobs[12]
ja Whitley Strieber[13] ovat myös tehneet huikean tärkeitä kontribuutioita heidän pelottomalla totuuden etsinnällään. Abduktiotutkimus ja terapia ei todellakaan ole heikkohermoisille. Mutta me olemme etuoikeutetussa asemassa hyötymässä heidän työstään, mikä auttaa meitä kollektiivisesti etsimään ratkaisuja ongelmiin, joita ilmiöstä kärsivät kohtaavat. Tämän kaiken avulla meillä on kaikilla helpompaa UFO-paljastuksen mukanaan tuomien
asioiden kanssa.

 Minä ja aviomieheni Alan katselimme arkkipiispa Desmond Tutun haastattelua, jossa muisteltiin hänen työtään ‘Truth and Reconciliation Commissionissa’, joka käsitteli Etelä-Afrikan Apartheidin jälkipyykkiä. Uskon, että eksopolitiikka potentiaalisesti mahdollistaa olla samanlaisessa roolissa, koska UFO-paljastuksen kajastuksen myötä tulee esiin kaikki tapahtuneet karmeudet. Mutta tuosta voi seurata uusi alku ihmiskunnalle, ja anteeksianto on suuressa roolissa tätä prosessia. Ehkäpä se oli mihin viitattiin myös elokuvassa ‘District 9’. Se oli karmeaa katseltavaa, mutta siinä käsiteltiin monia tärkeitä asioita. Se oli erittäin epämukavaa johtuen sen tapahtumapaikasta (Etelä-Afrikka), mikä muistutti ihmisen toiselleen tekemistä kauheuksista, mutta se myös näytti ulkopuolisen ilmiön kosketuksesta aiheutuvat yhteiskunnalliset ongelmat. Kun pääosan hahmo muuttui ikuisesti avaruusolentojen kanssa toiminnan seurauksena, ja hän alkoi muuttua ‘erilaiseksi’, perheensä hylkäämäksi tulemisen lisäksi perhe oli myös halukas antamaan hänet viranomaisille.  Sitten hän havahtui siihen, että hämäräperäinen organisaatio oli tekemässä hänellä kokeita, joka halusi hyötyä hänen hybridi-DNA:staan niin että he voisivat kehittää uusia aseita[14], joiden kanssa ei voinut toimia järkiperäisesti eivätkä he antaneet armoa. Ei ollut ketään keneltä pyytää apua, ja sen sijaan he joutuivat elämään avaruusolentojen keskellä joita he aiemmin olivat halveksuneet. Todellakin, olen kuullut monilta siepatuilta ja erityisesti Tähtilapsilta[15] , että vaikka he vihaavat sitä mitä avaruusolennot heille tekivät, erilaisuuden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat tarkoittavat, että heidän rakkaat usein hylkäävät heidät, ja että he eivät voi luottaa armeijaan jonka he pelkäävät myös olevan mukana, ja niin he päätyvät muodostamaan epämukavia liittoja heidän sieppaajiensa kanssa paremman vaihtoehdon puuttuessa. Lisäksi he eivät voi mennä lääkärille kertomaan fyysisistä ongelmistaan (arvet, infektiot, implantit jne.) sillä he pelkäävät että heitä pidetään henkisesti sairaina, ja että heidät laitettaisiin lopulta kovalle lääkitykselle, joka tuo mukanaan lisää ongelmia. Ongelman pahentamiseksi avaruusolennot joskus kertovat heille, että he auttavat heitä jos he tekevät yhteistyötä, mikä on selvästi kiristystä, mutta mitä vaihtoehtoakaan uhrilla on?

 Toinen suuri ongelma, joka minulla on tullut vastaan, on Britanniassa terapeuttien kohtaamat vaikeudet, kun he yrittävät auttaa siepattuja. Mary Rodwell[16] näkee tarpeen auttaa ilmiön kokeneita Britanniassa, ja olen aivan samaa mieltä. Kuitenkin se on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi, ja olen nähnyt vuosien mittaan niin paljon kaikkea, että en voi hyvällä omallatunnolla pyytää enää uusia terapeutteja uhraamaan itseään, ennen kuin he myös saavat jotain tukea. Muutama vuosi sitten minä ja Alan autoimme keräämään kymmenisen terapeuttia yhteen, jotka olivat avoimia idealle siitä, että autettaisiin kokijoita minkä tahansa trauman kanssa, joka liittyi kontaktin negatiivisiin puoliin. Ja myös antamaan ihmisille mahdollisuuus kertoa omista positiivisista kokemuksistaan. Se oli erittäin epämuodollinen tilaisuus, mutta myös täysin luottamuksellinen, ja useinkaan emme pyytäneet rahaa. Se vaihteli pelkästä kuuntelemisesta aina regression pitoon ja terapiaan niille jotka sitä tarvitsivat. Britanniassa vaihtoehtoterapeutit olivat niitä, jotka kykenivät eniten auttamaan ihmisiä, sillä he olivat avomielisempiä muille todellisuuksille kuin valtavirran lääketieteen työntekjät. Ryhmässä oli psykologeja, psykoterapeutteja, henkisiä ja reikiparantajia sekä kliinisiä hypnoterapeutteja. Kontaktihenkilöille (positiivinen kontakti) ja siepatuille (negatiivinen kontakti) tukea antaneiden onnistumisprosentti oli suuri, koska terapiasuhde tuntuu tekevän kovasti tuhojaan terapeuttien henkilökohtaisessa elämässä. Terapeutit eivät saa tukea mistään valtavirran lääketieteen henkilöstöltä ja se voi vahingoittaa heidän uraansa mutta myös sen lisäksi he kärsivät eri lähteistä heitä kohtaan tehdyistä henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Jotkut eivät vain kyenneet sietämään kuulemiaan tarinoita. Toisilla taas heidän puhelintaan salakuunneltiin, heidän kotien yllä pörräsi helikopterit ja he usein sairastuivat. Eräät jopa joutuivat itse sieppauksen kohteiksi. Mielestäni tätä juuri kuvattiin elokuvassa ‘The Fourth Kind’[17].  Uskoipa elokuvan sisältöä tai ei, se kuitenkin kuvaa abduktioterapeuttien kokemaa henkilökohtaista eristämistä sekä muita kauhuja. Vaikuttaa siltä, kuin sieppaajat eivät pitäisi siitä, että heidän kohteisiinsa puututaan… Terapeutit, jotka jatkoivat siepattujen parissa pisimpään, olivat yleensä niitä jotka
halusivat yhteistyötä, mutta on monia siepattuja jotka eivät voi edes hyväksyä sitä mitä heille on tehty, erityisesti mikäli heidän omat lapsensa ovat myös sieppauksien kohteina. (Ja Britanniassa tämä on erittäin relevanttia, sillä kyseessä on usein monen sukupolven ylittävä ilmiö, mistä puhun yksityiskohtaisemmin alempana.) Mutta ihmisten tulee jotenkin selvitä kokemuksistaan, ja koska heiltä puuttuu minkäänlainen suoja, voi ymmärtää sen miksi ihmiset valitsevat antautumisen eikä kaikkia mahdottomia todennäköisyyksiä vastaan taistelun. Ehkäpä niin tapahtui 1940s/50-luvuilla, kun meille uskoteltiin että eräiden avaruusolentojen kanssa oli solmittu sieppauksia sallivia virallisia sopimuksia teknologianvaihtoa vastaan [18]. Oliko kyseessä ‘jos et voi voittaa heitä, liity heihin’?. Kärsimmekö me edelleen näiden valintojen seuraamuksista?

 

Tulevaisuudesta puhuttaessa, on monia vääryyksiä joita ei voi korjata, mutta on myös suuri mahdollisuus muutokselle ja parannukselle. Me tarvitsemme eturivin ihmisiä auttamaan avaruusolentokontaktin vaikutuksien kanssa, samalla kun pysymme optimistisina kosmisen kohtalomme syleilyn hyödyistä. Desmond Tutu sanoi, että joskus haava on avattava jotta sen voi puhdistaa ja sitoa. Avaruusolentojen ja sotilaiden sieppaukset ovat molemmat haavoja, jotka pitää puhdistaa ja sitoa, jotta voisimme mennä eteenpäin kontaktin seuraavaan vaiheeseen. Vaikka en olekaan vakuuttunut, että oikeus tulee toteutumaan, on vedettävä jokin raja, jossa me sanomme ‘tämä ei saa enää koskaan tapahtua’. Ja kiitos urheiden sielujen, jotka ovat puhuneet avaruusolentojen ja ulottuvuuksien välisten olentojen kanssa tapahtuneista  kontaktikokemuksista, me voimme nähdä että muutaman huonon omenan lisäksi on paljon enemmän Maan ulkopuolisia olentoja, jotka kohtelevat meitä kunnioituksella. Ihmiset voivat olla huikeita, eikä heidän tulisi tuntea olevansa alempiarvoisia kosmisten naapuriemme rinnalla. Hyväntahtoiset avaruusolennot kutsuvat ihmiskuntaa astumaan Kosmiselle areenalle samanarvoisina, ei alamaisina, ja on tärkeää että me uskomme niin, jotta voisimme tehdä omat valintamme kollektiivisesta tulevaisuudestamme, tai muuten riskinä on että sellaiset tahot pakottavat sitä meille, joiden motiivit eivät ole yhtä jalot. Ja Exopolitics Institute sekä UFO-paljastus ovat tässä urakassa erittäin tärkeitä.

 Seuraavaksi käsittelemme joitain brittiläisten kokijoiden kokemuksia ja esitämme avustusehdotuksia. Jotta muistaisimme etteivät kaikki kokemukset ole pahantahtoisia, aloitan tässä hyväntahtoisista avaruusolentokontakteista.

 Hyväntahtoinen kontakti:

Hyväntahtoisia avaruusolentokontakteja on monentyyppisiä, mm. kanavointi[19], viljakuviot, CE5-tapahtumat[20] ja jopa kohtaamiset kasvotusten. Yleensä nämä palvelevat sitä tavoitetta, että totutellaan ajatukseen ja annetaan informaatiota. Kommunikoidun informaation aiheisiin lukeutuu:

 • Varoitukset ympäristön tilasta.

• Ehdotukset luopua ydinteknologiasta ja
yleisesti sodankäynnistä.

• Ravintoon, terveyteen ja kestäviin
teknologioihin liittyvät neuvot ja ohjeet.

    Vastaanottajalla on aina valinnan elementti, häntä ei pakoteta mitenkään. Se on vaihdantaa, joka voi olla erittäin rikastuttavaa. Monia eri tyyppisiä olentoja on kuvattu, mutta usein läsnä on tuttuuden tunne. Alus (jos se on näkyvillä) on yleensä orgaanisemman näköinen, ja joissain tapauksissa se on ‘tehty’ Valosta.

 Muualta tulleet elämänmuodot / avaruusvillielämä:

On myös raportteja elämänmuodoista, jotka vaikuttavat elävän yläilmakehässämme tai avaruudessa. Näihin kuuluu:

 • Jättiläismeduusat tai rauskunkaltaiset olennot (Britannia ja Etelä-Afrikka).

• Suuret, leijailevat, läpinäkyvät putket, joista lähtee orbeja (Meksiko).

• Sauvaolennot (Mexico).

• Planktoninkaltaiset elämänmuodot, joita on nähty pyörimässä Avaruussukkula STS 75:n kuvamateriaalissa.

• Astronauttien kuvaamat avaruusmadot.

 Surullista kyllä, on myös abduktioita ja pakotettuja kontaktikokemuksia:

Abduktiotapausten aikaan siepatulla ei ole paljoakaan kontrollia tapahtumista, tai ne saattavat jopa vahingoittaa häntä. Valitettavasti nämä ovat niitä joita me joudumme perusteellisesti märehtimään, koska ne ovat niitä joilla on ollut negatiivisia vaikutuksia ja näin ne vaativat huomiotamme, jotta voisimme auttaa niistä kärsiviä. On myös monentyyppisiä ‘olentoja’ joita on kuvattu, mutta yleisimmät niistä ovat harmaita, liskoja, varjo-olentoja ja ihmisiä.

 Brittiläisten siepattujen raportoimia ongelmia:

Fyysiset oireet:

• Unettomuus.

• Omituiset arvet kehossa, joista joskus vuotaa visvaa ja sitten ne katoavat.

• Erikokoiset ‘lusikkajäljet’, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi kaavittu pois kehosta kuin lusikalla. (Muutamasta millimetristä neljään senttiin.) Yleensä ne ovat alaraajoissa, mutta mitään onnettomuutta ei ole sattunut jolla ne voitaisiin selittää. Usein iho on ehkä, kuin liha olisi imetty pois ihon alta. [21].

• Implantit — niitä on raportoitu aivoissa, jaloissa, rintakehässä. Jotkut on varmistettu diagnostisella kuvantamisella[22].

• Nenäverenvuodot.

• Pahoinvointi.

• Säteilyvammat rinnassa, eräällä kokijalla joka meni liian lähelle alusta. Hänen arpensa ja terveysongelmansa ovat pysyneet läpi hänen koko elämän.

 Psykologiset vaikutukset ja tilat:

• Ahdistus seuraavasta kontaktista. Tämä voi olla kontaktin pelko, tai joskus hyljätyksi tulemisen pelko jos kontaktia ei tapahdukaan.

• Kyvyttömyys keskittyä kun odottaa seuraavaa tapahtumaa.

• Masennus ja ahdistus, joka voi vaikuttaa perhe-elämään, uraan ja rahatilanteeseen.

• Pelko siitä, että avaruusolennot ja armeija tarkkailevat. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon kaikki ne todisteet, jotka tätä tukevat.[23]

• Lisääntynyt halukkuus opiskella, aiheisiin erityisesti kuuluu lisäymmärrys tietoisuudesta, astrofysiikasta ja kvanttimekaniikasta.

• Joskus saatetaan antaa telepaattisia käskyjä. Nämä saattavat muuttua tiukemmiksi mikäli ei toimi käskyn mukaan.

• Psykologinen manipulaatio, joka voi johtaa Tukholman Syndroomaan.[24] Siepattu raportoi kauheaa fyysistä ja psykologista kaltoinkohtelua, ja kuitenkin tuntee heitä kohtaan henkistä sidettä ja turhautuu mikäli kontakti lakkaa. Tämä voi johtua siitä, että sieppaajat tuottavat vahvoja emotionaalisia tunnetiloja saadakseen aikaan tietyn vasteen, mikä voi muuttua ajan mittaan ehdollistamiseksi.

• Tunne siitä että elää kaksoiselämää — jokapäiväinen elämä versus piilossa pidetyt kokemukset avaruusolentojen vierailuista. Avaruusolentokoemusten eksoottinen luonne täytyy pitää piilossa, kun taas heidän jokapäiväiset tehtävänsä voivat tuntua liian banaaleilta. Tämä voi aiheuttaa turhautumista, kun he pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan muille mutta oppivat muiden vihamielisistä reaktioista aihetta kohtaan pitämään asian omana tietonaan. Tämä johtaa sisäiseen kamppailuun mikä ei voi olla terveellistä pitkällä tähtäimellä. Siksi he hyötyvät omien kokemustensa kertomisesta muille saman asian kokeneille.

• Keskivertoa suurempi autismin ja Aspergerin syndrooman esiintyvyys nuorilla brittiläisillä siepatuilla.

• On myös mahdollista tunnistaa selvä pakottamiskaava, jos siepattu ei suostu oppimaan sieppauksistaan:

1) Imartelu  — heille sanotaan, että he ovat valittuja tai erikoisia

2) Jäynääminen — heille tehdään suuria lupauksia joita ei koskaan toteuteta

3) Lahjonta — sanotaan, että heidän sairautensa parannetaan, jos he suostuvat yhteistyöhön

4) Uhkailu — heidän omaa ja rakkaiden turvallisuutta uhataan. Muiden ‘suostuvaisten’ siepattujen kautta toimitetaan joitain näitä uhkia, mutta tehdään selväksi että uhkauksen sisältö tulee kuitenkin sieppaajalta.

5) Oikean vahingon tuottaminen, jonka tekijä tehdään erittäin selväksi.

 Risteytysohjelma:

• Sieppauksien aikaan tuotetut selittämättömät raskaudet on kellotettu naisen kuukautissyklin mukaan.

• Naisten munasolujen, miesten sperman kerääminen.

• Naiset, jotka uskovat saaneensa hybridilapsia aluksessa, joille heidät viedään toistuvasti vierailulle. Useimmiten naiset kehittävät vahvan äidinvaiston hybridejä kohtaan alkuvaiheen pelon ja shokin jälkeen, erityisesti kun nainen on jo surrut keskenmenoa, mutta hänelle on sanottu että hänen syntymätön lapsensa on viety.

• Naiset, jotka uskovat olevansa Tähtilapsia, joilla on osittain avaruusolentojen DNA:ta. Yleensä muut lapset perheessä uskovat myös kyseessä olevan sisaruksensa olevan ‘erilainen’ heihin verrattuna. (Mahdollisesti sijoittamalla DNA:taan ihmisperheisiin avaruusolennot tavoittelevat suurempaa integraatiota.)

• Naiset, jotka ovat käsitelleet avaruusolentojen puuttumisen pelkojaan omien äitiensä kanssa, ja ovat saaneet tietää että äiti on myös kokenut saman, mikä viittaisi useamman sukupolven mittaiseen kaavaan. Yhdessä tapauksessa myös isoäiti on kokenut samaa.

 Sosiaaliset ongelmat:

• Kyvyttömyys saada lääketieteellistä apua ilman, että tehdään oletusta mielisairaudesta. Siepatuilla saattaa olla myös lääkärin (ja hammaslääkärin) pelko monimutkaisista syistä, mm. a) sairaalan tai kirurgian samankaltaisuus sieppausolosuhteisiin ja -instrumentteihin nähden, b) lääkärien skeptisismi paranormaaleja ilmiöitä kohtaan ja c) psyykelääkkeiden liikamäärääminen.

• Pappien ja hengellisten arvoihmisteen huono vastaus ongelmaan, kun he usein olettavat että demonit ovat ottaneet siepatun haltuunsa. Edesmennyt Monsignor Corrado Balducci[25] selvästi erotteli avaruusolennot demoneista erillisinä ilmiöinä. Kuitenkin joitain tapauksia on ollut, joissa henkinen apu ja rukous ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi ja tehokkaiksi.

• Sosiaalinen eristäytyminen jos perheenjäsenet, ystävät tai kollegat hylkäävät kokijan kertomukset.

• Koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen jos he puhuvat kokemuksistaan, mikä voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.

 Psyykkiset vaikutukset:

• Kasvaneet psyykkiset kyvyt — selväkuuloisuus, selvätajuisuus, selvänäköisyys ja telekinesia.

Usein avaruusolennot ottavat tästä kunnian, mutta se on luonnollinen piilevä kyky useimmilla ihmisillä, joka voidaan herättää tutkimalla henkisiä asioita ja tekemällä henkistä työtä. Siksi olen sitä mieltä, että on todennäköisempää, että joko a) ‘psyykkisesti herkät’ henkilöt todennäköisesti tulevat tietoisemmaksi avaruusolentojen läsnäolosta omilla kyvyillään, tai b) että ‘sädeteknologia’ jota käytetään siepattujen viemiseksi aluksiin tai tukikohtiin voi aktivoida ‘energiakehon’. Mahdollisesti tuomalla keho ‘energiatilaan’ kuljetusta varten tapahtuu auran tukosten puhdistusta, mikä kiihdyttää luonnollisten psyykkisten kykyjen kehitystä[26]. On monia tapauksia, joista ihmiset raportoivat muistavansa tulleensa siirretyksi seinien ja kattojen läpi, ja ‘Witnessed’-casessa[27] Linda Cortile kuljetettiin hänen asuntonsa ikkunoiden läpi. Ilmeisesti nämä henkilöt ovat olleet hetkellisesti ei-fyysisessä tilassa, mikä on mahdollistanut heidän kulkea kiinteiden kappaleiden läpi.

Kuitenkin, tuoreeltaan kehittyneet psyykkiset kyvyt voidaan ottaa rakentavaan käyttöön, eikä niiden tarvitse olla tuhoisa kokemus kokijoiden elämässää, vaikka onkin tarve sille, että on enemmän rakentavia opettajia metafysiikan alalla. 

 Aikavaikutukset:

• Puuttuva aika ja translokaatio. Translokaatio on tapahtunut, kun siepattua liikutetaan yhdestä sijainnista toiseen ilman hänen omaa suostumustaan, ja aina häntä ei palauteta alkuperäiseen sieppauspaikkaan. Joskus, kun siepattua ei palauteta alkuperäiseen paikkaan, se vaikuttaa olevan virhe avaruusolentojeen taholta, toisinaan taas tarkoituksellinen esitys vallasta. Translokaatioon voi liittyä vain yksi henkilö tai ryhmä henkilöitä, mutta joskus kokonaisia autoja on siirretty. Translokaatiot ovat abduktioilmiön ytimessä, sillä sana ‘abduktio’ kirjaimellisesti tarkoittaa ‘poisviemistä’. Puuttuva aika on tulkittu indikaattoriksi abduktiosta jota ei muisteta tapahtuneen, ja kääntäen, joskus joitain translokaatioita tuntuu tapahtuvan ilman aikaa ‘silmänräpäyksessä’, ja tämä seikka osoittaa, että translokaatiotapahtuma on esiintynyt, sillä kun ei muisteta että  ‘matka-aikaa’ olisi kulunut yhtään kun päästään uuteen paikkaan.

 Ylläoleva lista näyttää monenlaiset ongelmat, joita monesti liitetään negatiivisiin kontaktikokemuksiin, kuitenkin on olemassa monia asioita jotka auttavat siepattua kokemuksessaan:

 Meditaatio. (Tämä voi olla hyödyllistä uskonnollisista uskomuksista riippumatta, ja on olemassa monentyyppistä meditaatiota, joten pitäisi olla helppoa löytää sopiva menetelmä, jonka kanssa tuntuu mukavalta.)

Meditaatiolla on monia hyötjä ja se on erityisen avuksi mielen tuomisessa kurinalaisuuteen. Tämä voi auttaa siepattuja pääsemään yli eräistä heidän sieppaajiensa käyttämistä hypnoottisista tekniikoista. Se voi auttaa heitä myös pääsemään valveunitilaan sieppauksen aikana, jolloin he voivat kommunikoida sieppaajilleen. Se voi myös kertoa kohteelle häneen käytettävästä etävaikuttamisesta.

Rukous ja ‘Valotyö’[28]

Kertominen omista kokemuksista. Kokemusten jakaminen muiden kokijoiden kanssa voi olla hyödyllistä.

Hypnoottinen regressio. Tätä voidaan käyttää noutamaan kadonneita muistoja tapahtumasta. Jotkut kuitenkin pelkäävät liiaksi halutakseen täysin muistaa sieppauksensa. Joskus muisto vaikuttaa siltä, että sitä on peukaloitu, jotta henkilö saataisiin unohtamaan tapahtuma, mutta joskus muistinmenetys on ihmisen tapa suojata kehoa traumalta, ja muistot voivat spontaanisti palata kun aika on ’oikea’ niiden muistamiseksi.

Terapia. Tämä voi auttaa kokemusten integroinnissa tavalliseen elämään. Se voi auttaa posttraumaattisen stressin kanssa. Se saattaa olla myös tarpeellista muiden tukahdutettujen muistojen käsittelemisessä, joita saattaa tulla esiin regressiossa.

 

Mitä siepatut tarvitsevat:

• Sosiaalisen stigman poisto.

• Lääketieteen alan hyväksyntä abduktio- ja lähikohtaamisilmiöille.

• Oikeus luottamuksellisuuteen.

• Suurempi hyväksyntä abduktioita tutkivalle tieteelle, erityisesti materiaalitiede, energia, tietoisuus ja aika, mikä on keskeistä todistuksien validoimisessa.

 Lopuksi:

Jonkin verran voidaan saavuttaa kun puhutaan avaruusolentojen ja sotilaiden tekemien abduktioiden ‘oireista’, mutta ‘lääke’ voidaan saada vain täydellisellä paljastuksella ilmiöstä ja kaikesta siihen liittyvästä. Siksi tämä on niin tärkeä projekti, ja siksi sitä pitää käsitellä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella.

***

Kirjoittajasta: Philippa Foster on tekninen piirtäjä ja graafinen suunnittelija, ja hän on naimisissa Alan Fosterin kanssa (joka on Eksopoliittisen järjestön hallituksen koulutusasioiden neuvonantaja). Hän on myös virallinen henkinen parantaja. Hän on tutkinut henkistä parantamista ja bioenergiaa Lontoon College of Psychic Studiesissa, ja hän on saanut koulutuksen negatiivisten energioiden ja olentojen parantamisessa Malvernin College of Healingissa. Hän on myös henkisten parantajien liiton jäsen (nykyään tunnetaan nimellä The Healing Trust). Hän on auttanut tukemaan kokijoita, ja hän on luennoinut terveydenhuollon opiskelijoille University of Westminsterissa, Lontoossa, aviomehensä Alanin kanssa, terveydenhuoltoammattilaisten tarpeesta tutustua abduktioilmiön fyysisiin, psyykkisiin ja emotionaalisiin vaikutuksiin niin, että he voivat paremmin hoitaa potilaita. Hän on myös työskennellyt saattohoidossa olevien kanssa.

Email: philippaafoster@googlemail.com

 

 

Viitteet ja termit:


[1] Britannian MILAB-ilmiöstä puhutaan DVD:llä ‘Bases 2 – Take 2’, tuottanut Miles Johnston.

[2]  ‘UFO-paljastus’ (engl. Disclosure) oli termi, jota alunperin käytti tri. Steven Greer, kun vavltion viranomaiset antoivat ‘paljastustodistuksensa’ koskien heidän tietojaan avaruusolentojen teknologiasta ja Maan ulkopuolelta tulleista biologisista olennoista  National Press Clubilla, Washington D.C.:ssa toukokuussa 2001, ja he ovat pyytäneet avointa kongressin kuulemistilaisuutta avaruusolennoista ja UFOista. Termiä käytetään nykyään kuvaamaan käynnissä olevia viranomaisten paljastuksia Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta. Kts. Greerin kirja ‘Extraterrestrial Contact – The Evidence and Implications’.

[3] Puolustusministeriön UFO-raportointivirka oli Nick Popen tehtävä vuosina 1991-94, ja hän pitää joitain todisteita UFOista merkityksellisinä maanpuolustuksen kannalta. Tämä pesti on myöhemmin korvattu puhelinvastaajalla. Sitten 1. joulukuuta 2009, virasto lakkautettiin kokonaan, huolimatta siitä että puolustusministeriö sai aiheesta tuhansia puhelinsoittoja.

[4] Zecharia Sitchin käänsi muinaiset Sumerian sylinterisinetit, joista paljastui luomiskertomus, jota voidaan verrata Raamatusta löytyvään, mutta jossa oli viitteitä avaruusolentojen vierailuista, geneettisestä manipulaatiosta ja avaruuskeskuksista. Hänen on kirjoittanut myös ‘Earth Chronicles’-sarjan.

[5] ‘Operation Paperclip’ on väitetty natsitiedemiehille annettu turvapaikkaohjelma toisen maailmansodan jälkeen, jotka vietiin Amerikkaan työskentelemään avaruusohjelman parissa.

[6] Command Sgt. Majuri Bob Dean työskenteli S.H.A.P.En päämajalla Euroopassa, jossa hän näki vuonna 1964 dokumentin nimeltään ‘Arvio’ (Assessment), jossa hän sanoi, että armeija oli tietoinen useista Maassa vierailevista avaruusolentojen roduista.

[7] Hybridit ovat olentoja, joiden uskotaan olevan puoliksi avaruusolentoja ja puoliksi ihmisiä. Geneettisesti heitä kuvataan kuin ihmislapsiksi, mutta heillä on harmaiden avaruusolentojen kasvonpiirteitä. Kuitenkin tähän termiin kuuluu myös muut sekageeniset. Jotkut siepatut uskovat, että heiltä on kerätty munasoluja, ja sitten hybridialkio on istutettu heidän kohtuunsa ja poistettu raskauden puolessa välissä. Monimutkaista aihetta on käsitelty Budd Hopkinsin & Carol Raineyn, David Jacobsin ja Mary Rodwellin kirjoissa.

[8] ) Ohjelmoitavat generoidut elämänmuodot, joita MILAB-ohjelman sisäpiiriläiset ovat raportoineet nähneensä. Niitä kuvataan keinotekoisiksi avaruusolennoiksi, jotka on ohjelmoitu suorittamaan tiettyjä toimintoja. Debattia käydään edelleen siitä kontrolloiko niitä avaruusolennot, armeija vaiko molemmat.

[9] Tri. Roger K. Leir D.P.M. on tehnyt kirurgisen poistotoimenpiteen ja analyysin väitetyistä ‘avaruusolentojen implanteista’ usealle henkilölle. Niitä on kuvattu hänen kirjassaan ‘The Aliens and the Scalpel’.

[10] Edesmennyt tri. John E. Mack oli psykiatrian professori Harvardin lääketieteellisessä, joka tutki avaruusolentoja kohdanneiden kokemuksia, Hänen kirjoihinsa kuuluu ‘Abduction – Human Encounters with Aliens’ ja ‘Passport to the Cosmos’.

[11] Budd Hopkins oli yksi varhaisista pioneereista tri. Mackn kanssa hypnoositerapian käyttämisessä siepattujen auttamiseksi muistamaan abduktiotapahtumia. Hänen kirjassaan ‘Witnessed’ paljastetaan, että jotkut korkea-arvoiset viranomaiset tietävät tästä ilmiöstä. Hänen kirjansa ‘Sight Unseen’, joka on kirjoitettu yhdessä Carol Raineyn kanssa, tutkii eksoottisten abduktioihin liittyvien ilmiöiden taustalla olevaa tiedettä, mm. ilmiöiden kuten ‘näkymättömyys’ ja ‘geenimanipulointi’.

[12] Historioitsija David M. Jacobs on tallentanut monia abduktiokertomuksia ja kuvauksia lajien välisistä risteytysohjelmista kirjassaan ‘Secret Life – Firsthand accounts of UFO abductions’.

[13] Whitley Strieber kirjallaan ‘Communion – Encounters with the Unknown’ herätti monet ihmiset omiin UFO-kokemuksiinsa. Hän kirjoitti kirjan ‘The Coming Global Superstorm’ yhdessä Art Bellin kanssa, josta tuli elokuvan ‘The Day After Tomorrow’ perusta, ennen laajamittaista yleistä ilmastonmuutoksen hyväksyntää.

[14] Jotkut kokijat ja armeijan sisäpiiriläiset ovat raportoineet, että joitain UFOja ohjataan
‘biokäyttöliittymällä’, jonka avulla avaruusolentopilotti kytkeytyy omaan alukseensa.

[15] Tähtilapset — lapset jotka kasvavat ihmisperheissä, jotka kokevat paljon kontakteja, ja joille on kerrottu heidän olevan sukulaisia avaruusolennoille. Heidän äitinsä uskovat, että heidän raskauksiaan on peukaloitu puolivälissä. Heidän lapsillaan on usein ristiriitaisia tuntemuksia lojaalisuudesta sekä omaa että avaruusolentoperhettään kohtaan, joiden kanssa heillä on yhtäläinen emotionaalinen side.

[16] ) Mary Rodwell — kätilö, terapeutti ja hypnoterapeutti, tarjoaa tukea kokijoille ympäri maailman. Hän pyörittää ACERNia ja on kirjoittanut mm. kirjan ‘Awakening’

[17] ‘The Fourth Kind’-elokuva kuvaa psykoterapeutin kamppailuja Nomessa, Alaskassa, jossa hän yrittää auttaa mahdollisesti siepattua muistamaan kokemuksiaan hypnoosilla. Ei ole selvää onko tämä terapeutti oikeasti olemassa, mutta dokumentoidut kertomukset 24 kadonneesta henkilöstä olivat FBI:n tutkimuksen kohteena.

[18] Timothy Goodin kirja ‘Need to Know’ huomauttaa väitetyistä tapaamisista avaruusolentojen ja presidentti Eisenhowerin välillä Murocin (Edwards) ilmavoimien tukikohdassa. Shirley Maclainen kirja ‘Sage-ing while Ageing’ kertoo tapaamisia olleen lisäksi myös Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa, jossa solmittiin sopimuksia. Eversti Philip Corso, joka työskenteli Pentagonin tuntemattomien teknologioiden tutkimuskehitysdivisioonassa, sanoo kirjassaan ‘The Day After Roswell’, että avaruusolennot “keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa. Niin kauan kun me emme kyenneet puolustamaan itseämme niitä vastaan, me jouduimme antamaan niille luvan tunkeutua miten halusivat. Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumissopimuksen niiden kanssa, kunhan emme taistelisi niitä vastaan”.

[19] Kanavointi — telepaattista kommunikaatiota, joka on vastaanotettu meditaatiossa tai transsitilassa.

[20] Viidennen asteen lähikontakti esiintyy kun ihmiset itse ottavat yhteyden meditoimalla tai suuntaamalla valoja taivaalle siinä toivossa, että he saisivat vastauksen.

[21] Lusikkajäljet — teorioihin kuuluu ihon kerääminen DNA-näytteeksi tai keratiiniin, jota käytetään implanttien ‘kääreenä’, jolla estetään kehon hylkiminen. Katso viite 9.

[22] Implantit — katso viite 9.

[23] Vierailuja miehiltä mustissa, puhelinkuunteluja, helikopterihäirintää.

[24] Tukholman Syndrooma — jossa kidnappauksen uhrit tai panttivangit alkavat identifioitua kidnappaajiensa kanssa ja luoda emotionaalisia siteitä heihin. Termi sai alkunsa Tukholmassa vuonna 1973 tapahtuneen panttivankidraaman seurauksena.

[25] Monsignor Corrado Balducci oli Vatikaanin komissiossa, jossa tarkasteltiin UFO- ja avaruusolentoilmiöitä. Hän oli myös manaaja ja demonologi.

[26] Informaatiota auroista ja ihmisen bioenergiasta löytyy Barbara Ann Brennanin kirjoista ‘Hands of Light’ sekä ‘Light Emerging’.

[27] Kts. Budd Hopkins viittaus 11.

[28] ‘Valotyö’ — termi jota käytetään kuvaamaan ‘Jumalallisen Valon’ invokaatioita tai visualisointeja, joilla parannetaan tai palautetaan harmonia.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

MUFONin Ambient Monitoring Project: sen historia ja nykytila

kirjoittanut Thomas Deuley, MUFON

Ambient Monitoring Program, lyhennettynä AMP, oli tieteellinen projekti, jolla oli MUFONin täysi tuki UFO Research Coalitionin kolmantena jäsenenä. Kaksi muuta koalition jäsentä olivat Center for UFO Studies sekä Fund for UFO Research.

AMP alunperin tarkoitti Abduction Monitoring Projectia (siepattujen tarkkailuprojekti), mutta alkuvaiheessa kun piti olla tekemisissä laitetoimittajien kanssa, nimi päätettiin muuttaa, ja huomasin että se paransi tilannetta ja projekti sai vakavampaa huomiota sanan Abduction muututtua sanaksi Ambient. Oikeastaan termi Ambient Monitoring (suom. taustatarkkailu) on todennäköisemmin tarkempi ilmaisu, joten se otettiin käyttöön projektin kuvaukseksi sen nimessä.

Projektin yleisidea oli asettaa dataa kerääviä sensoreita toistuvan sieppauskokemuksen kokeneiden koteihin. Me teimme tämän suurella menestyksellä ja opimme muutamia arvokkaita läksyjä samalla. Koe mahdollisti meidän kerätä suuria määriä fyysistä dataa, joka saattaa liittyä abduktioilmiöön tai sitten ei.

Viiden vuoden ajan UFO Research Coalition aktiivisesti pyöritti projektia, ja periaatteessa kaksi vuotta omistettiin täysin instrumenttien kehittämiselle ja kolme vuotta datankeruulle.

Ennen muinoin on väitetty, että siepattujen fyysinen tarkkailu on epäonnistunut tavalla tai toisella. Usein epäonnistumiset on liitetty johonkin ulkopuoliseen voimaan, joka on aiheuttanut joko laitteiden toiminnan lakkaamisen kokonaan tai sitten ne ovat toimineet niin huonosti, että uutta informaatiota ei olla saatu. Tämän kokeen parissa puuhaillessamme me yritimme selvittää joitain näitä väitettyjä tilanteita, mutta emme koskaan saaneet kerättyä enempää kuin anekdotaalista informaatiota sellaisista häiriötilanteista, eikä yhtään dokumentaatiota. Ainoa raportti jonka saimme, oli tutkija David Jacobsilta, jossa yritettiin käyttää videokameraa siepatun tarkkailuun, mutta koehenkilö raportoi juuri ennen sieppauksen tapahtumista, että hän koki voimakasta tarvetta sammuttaa kameran, joten mitään fyysistä tapahtumaa ei ulkopuolisesti saatu talteen.

Alusta alkaen koesuunnittelussamme me pyrimme rakentamaan yksikön, joka ratkaisisi joitain näistä ongelmista. Ensinnäkin laittemme, kun sitä käytettiin, oli päällä kaiken aikaa, jopa silloin kun koehenkilö haluaa sen sammuttaa, se ei sammuta kaikkia toimintojaan ja datankeruu jatkuu. Erityisesti se jatkaa ajan kulun kirjaamista, sekunti sekunnilta, niin että me näemme milloin se on sammutettu tai siitä on mennyt virta. Me myös havaitsimme mikäli joku, tai jokin, yritti päästä laitteen sisälle. Sellaisessa tapauksessa me kävimme tilanteen läpi erityisellä huolellisuudella, erityistoimin ja erityisvarauksin. Tämä ei ollut koskaan tarpeen.

Kaikissa tapauksissa havaitsematta jäi minkäänlainen signaali, joka olisi kertonut siitä että kukaan tai mikään olisi pyrkinyt edes koskettamaan yksikköä. Joskus, kun koehenkilö tai joku samassa talossa asuva kosketti siihen tarpeesta, me saimme selityksen tilanteelle koehenkilön päiväkirjasta, tai lähetimme viestin asentajatutkijalle, että mene käymään koehenkilön luona ja selvitä mikä ongelma oli: ja koskaan ei esiintynyt mitään epätavallista. Yhdessä tapauksessa koehenkilön kissa oli kävellyt laitteen päältä, joka oli aiheuttanut epätavallisia signaaleja, ja toisessa tapauksessa koehenkilö oli kaatanut jääteetä, ja tarkkailuyksikkö piti siirtää paikoiltaan siivoamisen takia, jonka jälkeen tarkkailuyksikkö palautettiin alkuperäiseen asemaansa.

Historia

AMP-projekti sai alkunsa monta vuotta ennen kuin se oikeasti toteutettiin 28. esityksenä, joka oltiin tuotu CFM-koalition arvioitavaksi. Perusidea oli ollut olemassa kauan aikaa, mutta nyt se oli kirjattu paperille.

CFM koostui Center for UFO Studiesista, Fund for UFO Researchista ja Mutual UFO Networkista, sama ryhmä josta myöhemmin tuli URC. Koalitio perustettiin Bigelow-säätiön avustuksella. Kuitenkin CFM-koalitio ei esittänyt tätä tutkimusprojektia Bigelowille, sillä CFM pani välit poikki hänen kanssaan samana päivänä kun olimme valmiit esittelemään projektin idean.

Menetettyämme tuon mahdolisuuden, projektin ideaa pyöriteltiin vuoden ajan, kun koalitio keräsi rivejään ja etsi sponsoreita ja lahjoittajia tähän ja moniin muihin projekteihin. Projektin alkuperäinen idea, vaikka se oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin mistä nyt kerron, kävi läpi monenlaista välivaihetta paljon suuremmaksi ja muodollisemmaksi tieteelliseksi projektiksi kuin mistä se oli lähtenyt.

Ehdotus annettiin Fund for UFO Researchille, sekä vanhemman että uudemman koalition jäsenelle, sillä aikeella että he sitten tarjoaisivat projektia lahjoittajaehdokkaille, jotka saattaisivat projektista kiinnostua.

Ajan mittaan rahaston työ poiki positiivisia reaktioita, jotka lopulta johtivat siihen, että rahaa saatiin tarpeeksi kasaan ja voitaisiin käydä työhön. Sillä aikaa CFM-koalitiosta oli tullut UFO Research Coalition eli URC, ja nyt se oli täysin itsenäinen eikä liittynyt Bigelowiin mitenkään.

Huomautan tässä, että Bigelow-säätiötä ei koskaan pidetty eikä pidetä minkäänlaisena viholisena, missään koalition ryhmässä. Irroittautumisemme Bigelowista ei koskaan ollut eikä sitä nytkään pidetä minään muuna kuin liiketoiminnallisena tekona. Sitten hän perusti NIDS-organisaation, ja kaikki koalition kolme jäsenryhmää olivat hyvissä väleissä NIDSiin ja yleisesti tukevat NIDSin työtä, aivan kuten he tukevat meidän työtämme.

Hyvän sponsoriehdokkaan löytyessä URC jatkoi ehdotuksen muokkaamista, jonka suosittelua rahoittajaehdokas oli jatkanut, ja sitten hakemus lähettiin uusiksi. Useiden muutos- ja neuvottelukierrosten jälkeen ehdotus Ambient Monitoring Projectiksi hyväksyttiin.

Alkuperäisestä sponsorille esitetystä ideasta ensimmäisiin työvaiheisiin pääseminen oli kestänyt lähes kolme vuotta. Projektin löytäminen, jota sponsori haluaa tukea, ei ole niin helppoa kuin miltä se päällepäin näyttää.

Projektin käynnistys

Projekti käynnistyi sillä, että minä lopetin insinöörin työt toukokuussa 1998. Tuossa kohtaa otin täyden vastuun sekä AMPin saattamisesta käyntiin että sen loppuunsaattamisesta.

Johtuen pitkistä sisäänajoviiveistä, joita aiheutuu kustomoidun elektroniikan suunnittelusta ja rakentamisesta, ensimmäinen asia mitä tarvittiin oli löytää joku työhön kykenevä. Alkuidean esittelyajoista siihen asti, että projekti lähti käyntiin, me olimme kehittäneet hyvän idean sensoriyksikön muodosta ja erilaisten sensorien tarvittavasta lukumäärästä, ja tuohon perusten pian projektin käynnistyttyä kirjoitimme sopimuksen pienen tutkimuslaboratorion kanssa elektroniikan kehittämisestä tarpeisiimme ensimmäisen prototyypin rakentamiseksi. Yllätykseksemme se kesti ainoastaan 6 viikkoa, ja meille näytettiin kehitetyn elektroniikkalaitteen koko ja muoto sekä sille suositellut kuoret. Me hyväksyimme molemmat ja sanoimme alihankkijalle, että mennään eteenpäin ensimmäisen kokeiluyksikön kanssa, joka näkyy allaolevassa kuvassa 1. Sama labra lopulta rakensi neljä prototyyppiä meille, ja sitten myöhemmin toimitti elektroniikan kaikkiin yksiköihin, jotka minä olin suunnitellut ja jotka sitten kasasin. Labra pysyi konsulttina koko kokeen ajan, jos me olisimme tarvinneet heidän apuaan myöhemmissä vaiheissa.

Kuva 1: URC AMP -projektin ensimmäinen prototyyppi. 

Elektroniikka koostuu kustomoidusta piirilevystä taustasensoreille, voimanlähteestä ja erillisestä latausyksiköstä, joka pitää akut latingissa. Elektroniikkapiirissä on sensori valaistuksen yleistasolle, joka mittaa ainoastaan huoneen yleistä valaistusta; ja äänisensori, joka mittaa ainoastaan hetkellistä äänenvoimakkuutta eikä tallenna mitään ääntä.

Kuva 2: Prototyyppi 1 avattuna. Patterit, virranlähde ja datankeräin löytyvät kaikki piirilevyn alta. 

Sitten on iso kasa sähkömagneettisia sensoreita ja alkeellinen säähavaintoyksikkö, joka törröttää laitteen takaa, ja se mittaa lämpötilaa, ilmankosteutta ja ilmanpainetta.

Kun sensoriyksikkö lopulta asetettiin koehenkilön kotiin, se keräsi dataa joka sekunti 24 tuntia vuorokaudessa, ja kirjasi tämän kaiken sisäisesti niin, että se ladattiin päivittäin meille tallennettavaksi. Kykenin myös tarkkailemaan dataa reaaliajassa.

Elektroniikkapiirilevy syöttää lukemat datankeräimeen. Datankeräin on laite, joka on erityisesti suunniteltu sähköisten signaalien datankeruuseen. Jotkut datankeräimet piirtävät yksinkertaisia graafeja, reaaliajassa, datasta joita sensorit syöttävät. Jotkut datankeräimet ottavat sensori-informaation ja tallettavat sen muistiin myöhempää käyttöä varten. Meidän datankeräimemme oli tätä jälkimmäistä tyyppiä, ja me pystyimme olemaan siihen yhteydessä puhelinlinjoja ja modeemia pitkin niin, että saatoimme ladata datat tietyin väliajoin. Me kykenimme myös ottamaan siihen yhteyden ja tarkkailemaan datan kerääntymistä reaaliajassa ja säätämään parametreja ja lukuväliä.

Laitteessa oli myös muistiyksikkö, jonka avulla me kykenimme keräämään enemmän informaatiota kuin datankeräimeen mahtui. Virtalähde oli kiinni kodin pistokkeessa, mutta sen lisäksi sensoriyksikössä oli mukana pieni akkujärjestelmä. Se kykeni toimimaan akkuvirralla yli 24 tuntia, mikäli sähköt menisivät poikki.

Parin kuukauden ja useiden labran kanssa pidettyjen tapaamisten jälkeen ensimmäinen prototyyppiyksikkö saatiin toimitettua. Ensimmäinen yksikkö oli rakennettu naisten matkalaukkuun, johon oli tehty pieni reikä valaistuksen mittaamiseen, plus pieni taakse laitettu laatikko johon virtapiuha ja datakaapeli oli kytketty.

Ensimmäisen yksikön kuvat näkyvät ylhäällä. Huomaa kantohihna, joka on otettu kuvasta pois. Tämä yksikkö painoi yli 10 kiloa. Suurin osa tuosta painosta oli akun painoa, joka toimitti varavirtaa.

Tätä ensimmäistä yksikköä testattiin useiden kuukausien ajan, jolloin sen parissa työstettiin kalibrointimenetelmiä, herkkyyksiä, iskunkestävyyttä ja EMI/EMC-asioita, eli muiden sähkökenttien aiheuttamia häiriöitä ja herkkyyttä niille (Electromagnetic Interference and Electromagnetic Compatibility). Paljon opittiin tästä koekäytöstä, mutta ainoastaan muutama muutos piti tehdä, kun seuraava prototyyppi rakennettiin.

Tämä ensimmäinen prototyyppiyksikkö oli käytössä oikeilla koehenkilöillä. Ensimmäinen kokeilu tehtiin datankeruun ”briiffausprosessin” selvittämiseksi, joka oli datankeruumenetelmämme, ja pyrimme myös kokeilemaan eri tutkimuksessa käytettyjä dokumentteja. Dokumentaatiopaketti oli noin 30 sivun mittainen.

Ensimmäinen koe kesti noin 3 kuukauden ajan, eikä elektroniikka pettänyt koskaan ja kesti myös yhden sähkökatkoksen ajan. Ensimmäinen koe johti kuitenkin useisiin muutoksiin kokeiden dokumentaatiossa. Tällä ensimmäisellä yksiköllä oli joitain pikkuvikoja. Ensinnäkään lämpö ei erittynyt siitä läheskään riittävästi ja sen lämmönmittauslukema oli aina suurempi kuin mitä se oikeasti oli huoneessa. Lämpiäminen johtui tuuletuksen puutteesta. Toinen ongelma oli kuori, joka oli liian raskas ja liian kallis ja emme voineet repiä sen sisuksia. Pelkkä kuori maksoi $300.00. Kevyempää ja vähemmän kallista samantyyppistä kuorta ei vain löytynyt kaiken sisuskalujen painon kuljettamiseen. Vaikka tämä ensimmäinen laatikko olikin koekäytössä, ideoita pyöriteltiin sille miten saada sisäpuolelle parempi ilmankierto.

Toinen design käytti samanlaista elektroniikkaa, mutta se rakennettiin keskikokoiseen stereomankkaan.

Kuva 3: Prototyyppi 2. 

Tätä designia käytettiin tarvittavan avoimuuden saamiseksi, jotta ilmavirtaus olisi riittävä elektroniikan jäähdyttämiseen. Siinä mielessä se toimi erittäin hyvin.

Tämä stereomankkamalli oli käytössä kahdessa muussa prototyyppikokeessa oikeilla koehenkilöillä. Tässä designissa oli myös ongelmansa. Suurin niistä, ja erittäin tärkeä, oli postituksen yhteydessä tapahtuneet laitehajoamiset, heti ensimmäisessä postituksessa. Akun paino yhdistettynä mankan sisätilan tyhjennykseen teki yksiköstä liian heikon, jotta sitä oltaisiin voitu käsitellä postilähetyksenä.

Kuoren design ei vain vaikuttanut olevan jotain mikä olisi mahtunut pieneen huoneeseen, ja vaikka mankka mahtui useimpiin huoneisiin, se ei mahtunut kaikkiin. Joten tarvittiin kompromissi näiden kaikkien eri syiden takia.

Seuraavien 4 kuukauden aikana, jolloin toista prototyyppiä koekäytettiin, kun tiesimme että siinä oli myös ongelmia, minä kehitin lopullisen designin, johon päädyttiin ja jonka URC-johtokunta otti käyttöön. Tämä lopullinen design oli ensin täysin paperilla suunniteltu ennen kuin ensimmäistä yksikköä rakennettiinkaan. Idea oli rakentaa sensorit puulaatikkoon, joka kesti huomattavia voimia, mutta jossa kuitenkin oli riittävä ilmanvaihto lämpenemisen estämiseksi. Kustomoitujen laatikoiden tuottaminen on kallista. Shoppailin joka paikassa, ja vastaani tuli useita vaihtoehtoja. Eräs löytämäni puulaatikko vaikutti parhaalla tavalla soveltuvalta, ja sen hinta oli vain hieman yli $80.00, kun taas muista kandidaateista piti maksaa vähemmän rahaa. Sattumalta matkalla Sam’s Clubiin vastaan tuli täydellinen laatikko, ja se maksoi vain $40.00. Se ostettiin välittömästi ja tuotiin kotiin. Se osoittautui tarkalleen samaksi kuin $80.00 dollarin laatikko, jonka olin löytänyt toisesta kaupasta, mutta nyt puoleen hintaan. Se tyydytti kaikki tarpeet, joten se otettiin käyttöön koeyksiköiden rakentamiseksi. Tämä lopullinen design oli insinöörityötä alusta loppuun ulkomuodon, lämpötilavaatimusten ja postituskestävyyden tarpeiden tyydyttämiseksi.

Kuva 4:  Lopullinen sensoriyksikön design. 

Tämä malli, joita rakensin kuusi kappaletta, suoritti 13 täyttä datankeruukierrosta neljässä kuukaudessa. Datankeruu lakkasi kesäkuussa 2003.

Tämä lopullinen design lähettiin standardeissa lentorahdin rahtikonteissa, jotka olivat paljon kestävämpiä kuin paraskaan pahvilaatikko. 16:n postituksen aikana yksikään lopullisista koekappaleista ei vaurioitunut.

Asennus ja datankeruu varsinaisessa tutkimustapauksessa

Uusi tutkimustapaus käynnistettiin etsimällä tunnettu tutkija, joka oli löytänyt jostain halukkaan koehenkilön. Me etsimme siis tutkijoita, emme koehenkilöitä. Me olimme järjestäneet tutkijan kanssa niin, että koehenkilön kotiin vedettiin ylimääräinen puhelinpiuha, jos sellaista tarvittiin. Tutkija järjesti myös koehenkilön psykologiset testit. Tämä tehtiin sekä koehenkilön suojelemiseksi että meidän suojelemiseksemme. Viimeisenä, me lähetimme päiväkirjan jossa oli valmiit päivämääräkohdat koehenkilön täytettäväksi jokaiselle päivälle kun sensoriyksikkö olisi koehenkilön kotona. Tutkija tekisi myös sarjan kokeita selvittääkseen sensorien normaalit lukemat ja yleisen taustamelun tason. Viimeisenä tutkija teki piirroksen huoneesta, jonne yksikkö sijoitettiin, ja piirroksesta piti näkyä yksikön tarkka sijainti huoneessa. Usein otettiin myös valokuvia sijoitetusta yksiköstä huoneessa.

Koska yksikkö oli äärimmäisen herkkä, tutkija merkkasi huoneeseen missä yksikkö oli sen sijainnin reunat niin, että jos yksikkö koskaan siirtyisi paikaltaan, se voitaisiin laittaa takaisin alkuperäiseen sijaintiinsa.

Elektronista dataa kerättiin joka päivä jokaisesta yksiköstä. Tämä saatiin aikaan automaattisesti minun toimistossani olevalla keskustietokoneella San Antoniossa, Teksasissa. Tietokone oli ohjelmoitu niin, että tiettyyn kellonaikaan joka päivä tehtäisiin soitto modeemilla jokaiseen kentällä olevaan yksikköön. Jokainen datankeruu kesti arviolta tunnin. Kaukopuhelulasku oli aika suuri.

Päivittäinen data jokaisesta yksiköstä koostui arviolta noin 1500 sivusta, jonka koko oli 8 1/2 X 11. Jokainen sivu näytti seuraavanlaiselta:

55,21,2354,40.37,292.7,337.1,.114,15.5,1.012,20.08,1.748,72.8,75.2,36.16,30.55 55,21,2354,40.37,292.7,337.4,.114,15.5,1.003,20.08,1.748,72.8,75.1,36.03,30.55 55,21,2354,39.7,293.4,338.1,.047,15.5,1.048,20.08,1.748,72.8,75,35.79,30.55 55,21,2354,40.37,293.4,338.1,.08,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75.1,35.86,30.55 55,21,2354,40.03,294.7,337.8,.08,15.5,1.003,20.08,1.748,72.8,75.1,36.13,30.55 55,21,2354,40.37,295.4,337.8,.147,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75,36,30.55 55,21,2354,39.7,294.7,337.1,.08,15.5,1.023,20.08,1.748,72.9,75.1,36,30.55 55,21,2354,39.7,294.4,340.8,.08,15.5,1.036,20.08,1.748,72.8,75.1,35.79,30.55 55,21,2354,39.7,295.4,340.1,.047,15.5,1.027,20.08,1.748,72.8,75.1,35.86,30.55 55,21,2354,39.7,295.4,339.4,.013,15.5,1.03,20.08,1.748,72.8,75,36.06,30.56

Kuva 5: Datanäyte. 1500 sivua päivässä, noin 6 megaa.

Päivittäin dataa kertyi vähän yli 6 megatavua. Jos olisimme tulostaneet ne, paperia olisi mennyt kolme hyllyköllistä joka päivä. Yli puolitoista laatikollista paperia meni kahdessa päivässä. Paperia olisi mennyt arviolta 260 laatikkoa vuodessa. Sanomattakin on selvää etten tulostanut niitä, eikä sellaiselle ollut tarvetta. Sähköinen tietokanta on paljon järkevämpi.

Datankeruun jälkeen konvertoin datan graafiseksi tiedostoksi ja käydessäni läpi graafeja jokaisessa tapauksessa etsin jokaisesta graafista ongelmakohtia ja anomalioita, jotka voisivat kertoa epätavallisesta aktiviteetista. Käytyäni läpi sekä datan että graafit tiedot tallennettiin CD:lle. Yhteen CD:seen mahtui noin 55 päivän edestä dataa.

Tyypillinen datan graafinen esitys näyttää tältä.


Kuva 6: 24 tuntia dataa yhdessä esityksessä. 

Graafinen ohjelma kykeni näyttämään dataa yleensä noin 24 tunnin ajalta, mutta jos oli tarpeen, dataa pystyi katselemaan yhden minuutin tai vain parin sekunnin jaksolta, jos halusimme selvittää oliko jokin yksittäinen tapahtuma sattunut.


Kuva 7: 15 minuuttia dataa ylemmästä graafista. 

Koko tutkimuksen aikana koehenkilöt pitivät päiväkirjaa kotonaan heidän sieppauskokemuksistaan, mikäli sellaisia esiintyi. Tässä on näyte erään sivun yläreunasta. Alareuna oli viivoitettu kirjoittamista varten.

Joka päivä he kirjasivat KYLLÄ, EI, EHKÄ sivun ylälaitaan. ”Ei” tarkoittaa että mitään ei tarvinnut käydä läpi. ”Ehkä” tai ”kyllä” vaati aina jotain lisäkommenttia. Jos tarvittiin lisää kirjoitustilaa, päiväkirjan lopussa oli lisäsivuja tarinan jatkamiselle.

Jokaisen tapauksen lopussa tutkija tuli hakemaan yksikön pois, briiffasi koehenkilöä asiasta ja otti päiväkirjan mukaansa. Tutkija lähetti minulle sensoriyksikön ja lähetti päiväkirjan tri. Mark Rodeghierille CUFOSiin. Minä vuorostani poltin CD:t ja lähetin Markille kaikki mittausdatat.

Kun datankeruu oli ohi tapauksissa, päiväkirjoja verrattiin kahden muun kolmannen osapuolen tutkijan voimin ja sitten kirjoitetaan loppuraportti. Dataa analysoidaan juuri nyt.

Lopputulokset tullaan julkaisemaan raportissa, ja raportti tulee olemaan kaikkien luettavissa ja jos siinä on jotain merkittävää, todennäköisesti tulevassa MUFON Symposiumissa tullaan asiasta esittämään myös tutkimuspaperi.

Siinä on tämä projekti, mutta ennen kuin kysytte mitään kysymyksiä, haluaisin vastata joihinkin ilmiselviin kysymyksiin.

K1). Voisivatko avaruusolennot, jos ne mitenkään liittyivät tähän, havaita laatikon? 

Me huolellisesti suunnittelimme laatikon sellaiseksi, että se oli täysin passiivinen. Se ei pitänyt mitään melua, sähköistä tai muutakaan, eikä se lähettänyt ulospäin mitään signaalia paitsi datankeruuvaiheessa tai silloin kun reaaliaikaista tarkkailua toteutettiin- Se olisi kuitenkin havaittavissa yleisimmillä ”piilomikki”-havaitsijalaitteilla. Tämä olisi erityisen totta silloin, kun laatikko lähetti meille dataa. Mutta se tapahtui vain kerran päivässä tunnin ajan ja mahdollisesti silloin, kun kotona ei ollut kukaan paikalla. Kaikki piuhat, joista digitaalisignaali kulkee, on helppo havaita. Lisäksi sähköineen kello juoksee laitteessa kaikkina aikoina, ja sillä on pieni signaali, jonka voi myös havaita.

K2). Jos laatikko on havaittavissa, voiko sitä puijata? 

Kyllä, mutta me emme tiedä miten sen voisi ”jäädyttää” ilman että me havaitsisimme sitä. Se varmaankin lakkaisi toimimasta kokonaan jos sitä pidettäisiiin ”jäissä”. Lisäksi datankeruu kohdistuu tiettyyn ennaltamäärättyyn lukuun bittejä, ja jos se laitettaisiin kokonaan ”pois päältä” joksikin aikaa, kello alkaisi näyttää väärää lukemaa, ja ajasta puuttuisi pätkiä ja datapisteitä ei olisi tarpeeksi. Jos näin kävisi, se kertoisi meille erittäin paljon ja se olisi jännittävää. Sitten tämä kertoisi meille paljon enemmän mitä me nyt jo tiedämme ja me voisimme etsiä uudenlaista tulokulmaa tilanteeseen. Jos he kytkisivät laitteen pois päältä ja jättäisivät kellon päälle, silloin meillä olisi kellosignaali mutta data olisi kaikki kadonnut — mikä jälleen olisi tilanne joka kertoo paljon ja se olisi meille tärkeää.

K3). Voiko yksikön laittaa pois päältä jos koehenkilön mielestä on tarve yksityisyydelle? 

Kyllä. Laitteen takana on kytkin, joka mahdollistaa yksityisyyden, mutta koehenkilöille sanottiin että jos he kytkevät sen liian usein pois päältä pitkiksi ajoiksi, silloin koko koe jouduttaisiin hänen osaltaan hylkäämään ja me joutuisimme keskeyttämään sen.

Sananen tieteellisestä tutkimuksestamme. 

Hyvässä tieteellisessä kokeessa koe tehdään kaksoissokkokokeena. Eli, yksi koehenkilö tekee kokeen oikealla koeyksiköllä, ja toinen valheellisella kontrolliyksiköllä. Tässä tapauksessa, kun kyseessä on abduktio, se vaatisi meiltä valeyksikköä joka pitäisi viedä läheisen naapurin kotiin, jonka perhe ja työkuviot ovat samanlaiset profiililtaan. Me totesimme, että tämä tekisi meille kokeen tekemisen mahdottomaksi.

Sen sijaan me päädyimme informaation rajaamiseen tehtävänjaolla. Minä datankerääjänä en koskaan saisi tietää koehenkilöiden nimiä tai osoitteita. Minä saisin tietää vain tutkijan nimen, joka on kustakin tapauksesta vastuussa. Kaikki kirjeenvaihtoni käytäisiin kolmannen osapuolen kautta. Samoin koehenkilö ei koskaan saisi tietää kuka minä olen. Minä en myöskään saisi pääsyä koehenkilöiden päiväkirjoihin, etten voisi tehdä merkintöjä kirjoihin ja sovittaa niitä johonkin mitä koehenkilö on raportoinut. Viimeisenä, kun kaikki data oli kerätty, kolmannen osapuolen tutkijan, joka ei liittynyt mitenkään dataan tai päiväkirjaan, piti vertailla dataa päiväkirjan teksteihin ja kirjoittaa tästä loppuraportti.

Loppulöpinät

Eräs tarkoitukseni oli saada luotua kiinnostusta ottaa mukaan muita tutkijoita. MUFON oli antanut kolme tutkijaa ja me olisimme halunneet lisää tutkijoita. Harry Wilnus Michiganista, Craig Lang Ylä-Michiganista ja  Beverly Trout Iowasta hoitivat tapaukset meille. Lisäksi Dan Wright ja Dave Jacobs ovat hoidelleet tapauksia. Me neuvottelimme Budd Hopkinsin kanssa tapauksen tekemisestä, mutta hänen mielestään hänellä ei ollut mitään tapausta, joka olisi sopinut tarpeisiimme.

Artikkelin julkaissut History Deceived