Avainsana-arkisto: abduktiot

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista, osa 4

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu useampaan osaan, joista tässä viimeinen.

Muut osat:

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista-osa-2/

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista-osa-3/


IV. Abduktiot

Lehdistö ja yleisö pitää nyt siepattuja kuriositeetteina, ja kuitenkin tiede, suurimmaksi osaksi, edelleen sivuuttaa heidän kertomuksensa manalaan, niinkuin Charles Fort määritteli manaamisen. Niin on myös väitettyjen mielenhallinnan uhrien laita. Auktoriteetin Ääni kertoo meille, että MKULTRA kuuluu historiaan; niinkuin Hasdrubal ja Hitler, se uhkasi joskus, mutta ei enää. Kuka tahansa, joka muuta väittää, tulee hiljentää rationalisaation ja selektiivisen huomiotta jättämisen avulla.

Kuitenkin näillä kahdella aiheella — UFO-sieppaukset ja mielenhallinta — on enemmän yhteistä kuin mitä ne toisistaan eroavat. Data on päällekkäistä. Jos me voisimme kartoittaa näitä ilmiöitä Vennin diagrammilla, me näkisimme yllättävän suuren kahden informaatioympyrän leikkausalueen. Tätä päällekkäisyyttä minä pyrin käsittelemään.

Huomaa, kuitenkin, että minä EN käsittele kaikkia muita kiinnostavia ja tärkeitä ongelmia, joita UFO-sieppauskokemus herättää. Olen esimerkiksi kirjoittanut, myönnettävästi varsin epämääräisesti, siepattujen raportoimista nenäimplanteista — sellainen yksityiskohta joka saattaisi sijoittaa kertomuksen ”erittäin omituisen” kategoriaan, ja tottakai se on yksityiskohta, joka on keskeinen teesilleni. Mutta mikä prosenttiosuus kokijoista puhuu tällaisista implanteista? Oikea tieteellinen analyysi antaisi jonkin lukeman. Valitettavasti minulla ei ole resursseja koostaa riittävän suurta siepattujen otosta, joista voisin määrittää tilastollisia lukuja. Enkä voi tehdä kattavaa kvalitatiivista analyysia, mikä mittaisi ”erittäin omituisten” raporttien arvoa verrattuna muihin abduktioväitteisiin. Ainoa mitä voin tehdä on kertoa saatavilla olevasta kirjallisuudesta ja jättää lukijan pohtimaan, niinkuin minäkin teen, ovatko tuon kirjallisuuden koostajat keskittyneet poikkeuksellisiin tapauksiin vai suosivatko he vähemmän fantastisia abduktiokuvauksia. Olen liittänyt lukemiston abduktiokirjallisuudesta omiin kokijoiden haastatteluihini — jotka, koska abduktoidut tuppaavat tuntemaan toisia abduktoituja, voivat antaa yllättävän laajan näkemyksen ilmiöstä. Tämä näkemys laajentee enemmän pitämieni esitysten ja muiden UFO-yhteisön jäsenien kanssa käymäni kirjeenvaihdon myötä.

Tottakai meidän tulee tunnustaa erot todistuksen ja näytön välillä. Kukaan ei voi sanoa varmasti, että sieppausrapoteilla on objektiivinen todellisuuspohja (oli se sitten miten väärintulkittu tahansa). Lopulta se mitä meille jää on tarinat. Jotkut näistä tarinoista voivat olla totuudenmukaisuudeltaan kyseenalaisia; toiset voivat olla tutkijan puolueellisuuden saastuttamia; monissa on riittämättömästi yksityiskohtia. Yksikään tutkielma ei voi ratkaista kaikkia abduktioiden ristiriitoja, ja monet tarpeelliset kamppailut tulee käydä toisilla aloilla.

Silti todistukset eivät mene pois — ja meillä on varmasti riittämiin materiaalia vertailtavaksi. On mielipiteeni, että ennakkoluulottomat tarkastelut abduktioraporteista lehdistössä sekä vähemmän tunnetusta materiaalista koskien mielenhallintaa tulevat korreloimaan hämmästyttävästi. Kun toiset abduktiotutkijat ovat saaneet koulutusta MKULTRAn toimintatavoista (ja tämä tutkielma on tarkoitettu johdantotekstiksi), he saattavat huomata samanlaisen kaavan. Jos kyllä, me voimme silloin alkaa kirjoittaa tämän ilmiön historiaa uusiksi.

Abduktion mysteeri sisältää alimysteereitä, jotka valahtavat yllättävän helposti ja jopa elegantisti mielenhallintaskenaarioihin — mysteereitä jotka sopivat ET-hypoteesiin yhtä epämukavasti kuin numeron 46 jalka sopii 42 kenkään. Kuten olemme nähneet, MKULTRA-teesi selittää raportit siepattujen aivoimplanteista (erityisesti nenäverenvuotoa koskevista raporteista), epätavallisista naarmuista, ”telepaattisesta” kommunikaatiosta (eli ulkoisesti aikaansaaduista päänsisäisistä äänistä) abduktion aikana tai sen jälkeen, väitteistä siitä että jotkut siepatut ovat kuulleet epätavallisia ääniä (samanlaisia kuin hemi-synch tai senkaltaiset laitteet saavat aikaan), sähkölaitteiden sekoamisista siepattujen kotona, persoonallisuuden muutoksista, ”koulutusfilmeistä”, uskonnollisilla kuvilla manipuloinnista ja puuttuvasta ajasta. Tarpeetonta sanoa, että salaisten valtion kokeiden teesi selvästi kattaa siepattujen väitteet ihmisolennoista ”työskentelemässä” avaruusolentojen kanssa sekä valtion ahdistelusta, joka on niin näyttävässä roolissa tietyissä abduktiokertomuksissa.

Tarkastellaan joitain muitakin korrelaatioita.

Hopkinsin mukaan, ”Avaruusolennot sanoivat ’Selvä. Erittäin hyvä.’ He ottivat aseen pois häneltä; mies (oletettavasti vanki) nousi, käveli pois, katosi, ja he siirtyivät seuraavaan asiaan.” Selvästikin tämä pikku draama oli lavastettu — jonkin sortin testi.

Esitän, että tämä surrealistinen tapaus on käsittämätön joko esimerkkinä avaruusolentojen saapumisesta tai ”Klass-isesta” valemuistosta. Tässä kuvattu skenaario TASAN TARKKAAN menee samoin kuin useat kokeet, joissa hypnoottisesti saatiin aikaan antisosiaalista toimintaa, mikä käy ilmi sekä standardista hypnoosikirjallisuudesta että julkisiksi tehdyistä ARTICHOKE/MKULTRA-dokumenteista. Vertaa esimerkiksi Hopkinsin tarinaa seuraavaan, jossa Ludwig Mayer, nimekäs saksalainen hypnoositutkija, kuvaa klassista koetta rikollisen toiminnan tuottamisesta hypnoosilla:

Annoin revolverin vanhalle ja helposti suggeroitavalle miehelle, jonka olin juuri hypnotisoinut. Herra H oli ladannut revolverin paukkupanoksilla. Selitin (koehenkilölle), samalla kun osoitin Herra H:ta, että Herra H oli erittäin paha mies, joka hänen tulisi ampua hengiltä. Suurella päättäväisyydellä hän otti revolverin ja ampui kerran suoraan Herra H:ta kohti. Herra H kaatui maahan esittäen haavoittunutta. Sitten selitin koehenkilölleni, että hän ei ollut vielä varsin kuollut, että hänelle pitäisi antaa toinen luoti, minkä hän teki oitis. [167]

Toki jos konservatiivista hypnoosispesialistia pyydettäisiin kommentoimaan ylläolevaa, hän nopeasti huomauttaisi että hypnoottiset suggestiot, jotka toimivat koetilanteessa, eivät yhtä helposti toimisi laboratorion ulkopuolella; jollain tasolla koehenkilö mahdollisesti aistisi olisiko hän hommassa mukana oikeasti. [168] Samalla tavoin konservatiivinen abduktiotutkija Hopkinsin materiaalia läpikäydessään painottaisi regression aikana saatujen todistusten käyttämisen sisäänrakennettuja ongelmia, missä väärin muistamisen vaara on olemassa. Sivuutan molemmat argumentit — hetkeksi — ainoastaan sanoakseni että ne molemmat menevät pointin vierestä. Tärkein asia, se pointti jota Klass eikä Hopkins voi mukavasti kohdata, on Mayerin hypnoosikokeiden yksityiskohtien ja Hopkinsin abduktiohenkilön kuvaaman koetilanteen välinen samankaltaisuus. MIKSI NÄMÄ KAKSI TARINAA OVAT NIIN SAMANKALTAISIA? Ottiko tri. Mayer oppilaita Siriukselta? [169]

Hopkins sanoo, että hän tietää muitakin tapauksia joissa siepatut ovat löytäneet itsensä samanlaisesta piinapenkistä. Niin tiedän myös minä.

Eräs henkilö jolle puhuin kykeni muistamaan (ILMAN hypnoosia), että hänelle on annettu ase minigrip-pussissa ja ohjeet käyttää asetta ”duunissa”. Haastatellessani häntä (ilman että erikseen kysyin häneltä) hän kertoi ilmeisestä vihjeestä, jonka ”olennot” (niin hän heitä nimitti) olivat poranneet hänen alitajuntaansa: ”Kun näet valon, tee se tänä iltana”, jota seurasi komento, ”Suorita” (toim. huom. englannin sana execute tarkoittaa sekä suorittamista että teloittamista, sanan kaksoismerkitys ei välity suomeksi). Voidaan vain spekuloida miten sellaista käskyä käytettäisiin kentällä; me käsittelemme tätä myöhemmin kun puhumme valosähköisesti tuotetusta hypnoosista. Vaikka hänen henkilökohtaiset tunteensa käsiaseita kohtaan olivat varsin negatiivisia, hän elävästi kuvaa hetkiä hänen ”arkipäiväisessä” elämässään, jolloin hän on tuntenut epätavallista ja kuitenkin voimakasta tarvetta olla aseen lähellä — puoliseksuaalista halua ottaa sellainen käteen ja koskettaa metallia. [170]

Hän ei ole yksin. Toinen oli niin asekuumeinen että hänestä tuli vartija, voidakseen vain olla niiden lähellä. [171] Siepatut joiden kanssa olen puhunut kytkevät tämän yhtäkkisen ramboilun UFO-kokemukseen. Mutta ehdotan, että UFO-kokemus voi olla pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppiselle koulutukselle.

Eräs BLUEBIRDin, ARTICHOKEn ja MKULTRAn päätavoitteista oli määrittää voitaisiinko mielenhallintaa käyttää fasilitoimaan ”teloitustoimia” — eli siis salamurhaa. [172]

Ei ole vaikeaa kuvitella median reaktioita jos julkisuuden henkilön murhaisi joku, joka toimii ”avaruusveljien” puolesta. Kuka kehtaisi puhua salaliitosta sellaisessa tilanteessa? Salaiset kontrolloijat voisivat valita myyttirakenteen, joka sopii abduktoidun persoonallisuuteen, sitten esiintyä korkeampina olentoina, jotka kuiskailisivat väkivaltaisia asioita vastaanottajan korvaan. Tätä keinoa käyttäen tiedemiesten kuten Ludwig Mayer saavutukset on mahdollista toteuttaa kentällä. Kuten Estabrooksin liikekumppani Jack Tracktir (hypnoterapian professori Baylor Universityssa) selitti John Marksille, antisosiaaliset teot voidaan saada aikaan ”ilman omantunnon väliintuloa” kun sopiva veruke sille on luotu. [173]

”He luulevat niiden olevan lentäviä lautasia”

Jenny Randles kertoo anekdootin Iso-Britanniasta, mikä sopii hyvin tähän hypoteesiin.

Vuonna 1965 ”Margary” (pseudonyymi) eli Birminghamissa aviomiehensä kanssa, joka yhtenä iltana pyysi tätä valmistautumaan ”järkytykseen ja koettelemukseen”. Randles kuvaa tätä niinkutsuttua ”reunatapausta”:

He menivät hänen autoonsa ja ajoivat pois, vaikka hänen muistinsa matkasta oli sumuisa ja sekava eikä hän tiennyt minne he menivät. Sitten hän oli huoneessa, joka oli himmeästi valaistu ja ihmisiä seisoi pitkän pöydän tai matalan sängyn ympärillä. Hän oli sen päällä ja vaikutti ”huumatulta” ja kykenemättömältä vastustelemaan. Kaikkein muistettavin näistä miehistä oli pitkä ja laiha ja pitkänenäinen ja valkopartainen. Hänellä oli paksut kulmakarvat ja oletettavasti hän sanoi Margarylle, ”Muista kulmakarvat, kultsi.” Hänelle tehtiin omituinen lääkärintarkastus käyttäen omituista laitteistoa.

Sekä aviomies että tieteentekijät, (ilmeisesti) hypnoottisia tekniikoita käyttäen, täyttivät hänen mielensä kuvilla, jotka voitaisiin ymmärtää ainoastan tulevaisuudessa. Niin hänelle kerrottiin. Randlesin mukaan, ”Yhdessä kohtaa eräs ’tutkijoista’ huoneessa sanoi Margarylle äänellä, joka sai sen kuulostamaan siltä kuin hän olisi huvittunut, ’HE LUULEVAT NIIDEN OLEVAN LENTÄVIÄ LAUTASIA’.” Aviomies myös paljasti, että hänellä oli toinen identiteetti. Abduktion jälkeen aviomies (menenkö liian pitkälle, jos oletan hänen työnantajansa olleen MI6 tai jokin vastaava virasto?) lähti menemään, eikä häntä näkynyt enää sen jälkeen. [174] Margary ei muistanut abduktiota kuin vasta vuonna 1978.

Tämä tapaus voi hämmentää ainoastaan tutkijaa, joka haluaa pakottaa kaikki abduktiokertomukset ET-hypoteesiin; kun me vapautamme itsemme tuosta joukosta oletuksia, selityksiä alkaa löytyä helposti. Tulkitsen tämän tapauksen sellaisena jossa kontrolloijat sovelsivat lentävän lautasen peitetarinaa huolimattomasti, tai riittämättömän vastaanottavaiseen kohteeseen. Mikäli teesini pitää paikkansa, UFOjen ”hypnoottisen huijauksen” tekniikka oli edelleen varsin uusi vuonna 1965, erityisesti USA:n ulkopuolella; ehkäpä manipulaattorit eivät olleet vielä tajunneet miten homma toimii. Omituinen kommentti tiedemiehen kulmakarvoista voi viitata tapausta varten tarkoitettuun piilotettuun asiaan.

Häikäilemätön hypnotisti, epävarmana hänen kyvystään indusoida läpitunkematon amnesia — ja tiedostaen hänen edeltäjiensä maksaman hinnan hypnoottisesta rikollisuudesta [175] — ymmärrettävästi haluaisi suojautua riskiltä; heittäytymällä brittiläiseen teatterimielihaluun hän kykenenee paremmin suojelemaan anonymiteettiään.

Samanlaisen tapauksen toi tietooni tutkija Robert Durant. Relevantti lainaus hänen kirjeestään kuuluu seuraavasti:

Nyt haluan kääntää huomion tapaukseen, jota olen tutkinut usean kuukauden ajan. Kohde on siepattu. Standardi abduktioskenaario. Kaksi kertaa regressoitu hypnoosilla, ensimmäisen kerran asialla oli tunnettu abduktiotutkija, toisella kerralla psykologi, jolla on kytköksiä parapsykologiaan.

Monen tunnin ajan kohdetta kuunnelleena sain tietää, että hänellä oli läheinen henkilökohtainen kontakti pidemmän ajanjakson ajan useisiin henkilöihin, joilla on liittovaltion tiedusteluyhteyksiä. Hänet hypnotisoitiin monta vuotta sitten osana hypnoosia käsittelevää TV-ohjelmaa. Hänen abduktionsa alkoivat pian sen jälkeen, kun hän oli ottanut osaa useisiin pitkiin sessioihin laboratoriossa, jossa, näennäisesti, hänen psyykkisiä kykyjään testattiin. Kaksi muuta ihmistä, joita ”testattiin” samaan aikaan, olivat myös siepattuja. Kaikkia kolmea labra pyysi liittyä paikalliseen UFO-ryhmään. Hänen sieppaustensa aikaan johtava avaruusolento puhui kohteelle englanninkielellä normaaliin tapaan, ei telepaattisesti. Hän tunnisti äänen, joka oli yhteen aikaan eräs hänen parhaista ystävistään, joka oli silloin ja oli edelleen töissä CIA:lla. Toinen ääni oli erään Washingtonissa työskentelevän ääni, hänellä oli vahvat suhteet liittovaltioon sekä sormensa pelissä myös ufologiassa, ja hän sattui tulemaan kohdetta vastaan kyseisessä laboratoriossa. Ystävä myös odotti, puhelinkeskustelujen mittaan, kohteen tulevan siepatuksi. Kun kohde otti tämän asian sekä äänen puheeksi hänen kanssaan, hän väitti olevansa meedio. [176]

”ESP”-yhteys on suggeroiva; MKULTRA-dokumentit paljastavat tiedustelupalvelujen huikean kiinnostuksen parapsykologiaan.

Jotkut tutkijat esittäisivät vastalauseen, että tällaiset esimerkit ovat harvinaisia; useimpiin abduktiotapauksiin ei liity viitteitä tiedustelupalvelujen mukanaolosta. Mutta ovatko tutkijat etsineet niitä? Kuten johdannossa mainittiin, väärä vastakkainasettelu rajoittaa isoa osaa ufologista ajattelua; niin kauan kuin abduktion argumentit heiluvat ET-hypoteesin ja puhtaan psykologisten teorioiden välillä, tutkijat eivät tunnusta tiettyjen keskeisten taustatietojen relevanssia.

VÄLÄHDYKSIÄ KONTROLLOIJISTA

Tekemässäni haastattelussa pohjoiskalifornialainen siepattu — kutsutaan häntä vaikka nimellä ”Peter” — raportoi kokemuksen, joka EI ollut pienestä harmaasta avaruusolennosta, vaan ihmisestä. Kokija kuvaa tätä miestä ”tohtoriksi”. Hän kuvaili tämän henkilön, ja suostui jopa piirtämään hänet.

Jokin aika näiden tietojen keräämisen jälkeen eteläkalifornialainen siepattu kertoi minulle hänen tarinansa — johon liittyi kuvaus tästä samaisesta ”tohtorista”. Fyysiset samankaltaisuudet olivat niin silmiinpistäviä, että niitä ei voi pitää vahinkona. Tämä nainen oli losangelelilaisen UFO-ryhmän johtava jäsen; kolme muuta naista tässä ryhmässä raportoivat sieppauskokemuksia saman henkilön kanssa. [177]

Ehkäpä nuo kolme naista olivat fantasisoijia, ja he kiinnittivät itsensä toisten narratiiveihin. Mutta pohjoinen informanttini ei koskaan ollut tavannut näitä ihmisiä. Miksi hän kuvasi saman ”tohtorin”?

Eräs siepattu, jonka kanssa olen työskennellyt, väitti hypnoosin alaisuudessa, että hänen abduktiokokemuksensa toi hänet tiettyyn taloon Los Angelesin alueella. Hän kykeni kertomaan kulkureitin taloon, vaikka hänellä ei ollut päivätajuista muistia siitä että hän olisi koskaan ollut siellä. Myöhemmin sain tietää, että tämä talo oli kuin olikin ollut erään tieteilijän asunto, joka aiemmin (ja mahdollisesti edelleen) teki salaista mielenhallintateknologian tutkimusta.

Tämä samainen siepattu kuvasi jonkinlaisen salaisien aivo-operaation, jonka hän oli läpikäynyt lapsena. Neurokirurgi oli ihminen, ei avaruusolento. Hän jopa muisti nimen. (Huom: Tämä ei ole sama henkilö, johon ylempänä viitattiin.) Kun kuulin nimen, se ei sanonut minulle mitään — mutta myöhemmin sain tietää, että todella oli olemassa tuonniminen tieteilijä, joka erikoistui elektrodi-implanttitutkimukseen.

Licia Davidson on syvällinen ja sanavalmis siepattu, jonka kiinnostava tarina läheisesti myötäilee monia abduktiokirjallisuuden tarinoita — poislukien yksi epätavallinen yksityiskohta. Haastattelussa kanssani hän kuvasi kuumottavan muiston ihmisolennosta, joka oli pukeutunut normaalisti, joka piteli mustaa laatikkoa mistä törrötti antenni. Tämä omituinen muisto EI sopinut hänen yleiseen abduktionarratiiviin. Voisiko tämä muisto esittää vähän liiankin lyhyttä häivähdystä tarkasti havaitusta todellisuudesta, joka rikkoo hänen hypnoosilla luodun ”peitemuistonsa”? Peter selvästi muistaa nähneensä samanlaisen laatikon hänen abduktionsa aikana.

Kiinnostavaa kyllä, Licia asuu Los Angelesin Tujunga Canyonin lähiössä, joka on tunnettu paikka abduktiokartalla. Monet siepatut, joiden kanssa olen puhunut, ovat kokeneet ensikertaa omituisia asioita tuolla alueella asuessaan. Tujunga Canyonin lähellä Mt. Pacificolla on entinen Niken salainen ohjustukikohta; enemmän kuin yksi siepattu on kuvannut omituista, selittämättömäntuntuista armeijan toimintaa tällä paikalla. [178] Lukija muistaa Niken ohjustukikohdan kytköksen MKULTRA-veteraani tri. L. Jolyon (”BoB”) Westin järkyttävään tarinaan.

KULTIT

Jotkut siepatut, joille olen puhunut, ovat saaneet ohjeet liittyä tiettyihin uskonnollisiin/filosofisiin lahkoihin. Nämä kultit usein ansaitsevat lähemmän tarkastelun.

Näiden ryhmien johtajat tuppaavat olemaan CIA:n ”ex”-operatiiveja tai erikoisjoukkojen veteraaneja. Ne ovat usein kytkeytyneet toisiinsa henkilösuhteiden kautta, vaikka ne olisivat täysin eri aihepiireihin kuuluvia. Olen kuullut kuumottavia raportteja siitä, että eräät näiden lahkojen johtajista käyttävät hypnoosia, huumeita tai ”mielikoneita” jäseniinsä. Näiden kulttien jäsenet ovat raportoineet puuttuvia ajanjaksoja seremonioiden tai ”tutkimusperiodien” ajalta.

Vahvasti kehoita abduktiotutkijoita tarkastelemaan lähemmin mitä tahansa pientä ”okkultistista” ryhmittymää, joihin siepattu saattaisi liittyä. Esimerkiksi eräs tunnettu UFO-hörhöjen johtaja — joka on niittänyt mainetta ”rakkauden ja valon” doktriinillaan — on Virgil Armstrong, kenraali John Singlaubin läheinen henkilökohtainen ystävä, pahamaineinen Iran-Contra -peluri, joka jokin aika sitten johti neofasistista World Anti-Communist League’aa. Armstrong, joka myös sattuu olemaan entinen vihreä baretti ja entinen CIA-operatiivi, päätyi tutkimukseni kohteeksi mielenkiintoisella tavalla: erään tuttuni abduktiokontaktia pyydettiin — hänen ”olentonsa” suulla, luonnollisesti — etsimään tämä UFO-mies ja liittymään hänen ”taivastarkkailijoiden” ryhmäänsä, johon, lähteeni väittää, kuului massakanavointisessioita, joiden tarkoitus oli lähettää haavoittavia ”negatiivisia” värähtelyjä Constantine Chernenkolle, silloiselle Neuvostoliiton johtajalle. Tottakai päänsisäiset äänet ovat voineet olla puhtaasti psykologista alkuperää, joten Armstrongia voidaan tuskin pitää siepattujen alkuperäisen ”direktiivin” toimeksiantajana. Silti hänen menneet tuttavuutensa armeijan tiedustelun kanssa väistämättä tuovat mieleen häiritseviä mahdollisuuksia.

Vielä UFO-kulttien ja tiedusteluyhteisön välisiä yhteyksiäkin pahaenteisempää on kulttien kytkökset hämäräperäiseen I AM -ryhmään, jonka on perustanut Guy Ballard 1930-luvulla. [180] Tutkija David Stupplen mukaan, ”Jos katsot nykyisiä kontaktiryhmiä, näet että suurin osa tasapainoisista ja suurista on itse asiassa neo-I AM -ryhmiä, joilla on jonkinlainen kytkös Ballardin organisaatioon.” [181] Tämä kultti, täten, ansaitsee tulla tutkituksi.

Guy Ballardin ”Mahtava Minä Olen Uskonnollinen Toiminta” kasvoi suurelta osin William Dudley Pellyn Silver Shirtseista, amerikkalaisesta NATSIjärjestöstä. [182] Vaikka Ballard itse ei koskaan avoimesti väittänyt olevansa tekemisissä natsien kanssa, hänen liikkeensä oli kuorrutettu äärimmäisen oikeistopoliittisella filosofialla, ja salaisissa kokouksissa hän lausui ”dekreitä” presidentti Franklin Rooseveltin kuoleman puolesta. [183] I AM -filosofia ammentaa teosofiasta, ja allekirjoittaneen mukaan se on enemmän kuin päällisin puolin yhdenmukainen teosofisten opetusten kanssa, joita opetettiin saksalaisissa proto-NATSIlooseissa. [184]

Sodan jälkeen Pelley (joka oli ollut vankina kapinan lietsonnasta väkivaltaisuuksien aikaan) pyöritti okkulttistiorganisaatiota nimeltään Soulcraft Noblesvillessa, Indianassa. Toinen Soulcraftin työntekijä oli ristiriitainen kontaktihenkilö George Hunt Williamson (oikea nimi: Michel d’Obrenovic), joka kirjoitti teoksen UFOs CONFIDENTIAL John McCoyn kanssa, joka kannatti teoriaa siitä että juutalaisten pankkiirisalalitto oli vehkeillyt UFO-mysteerin ratkaisun paljastamista vastaan. [185] Myöhemmin Williamson perusti I AM -pohjaisen Brotherhood of the Seven Raysin Peruun. [186] Toinen tunnettu kontaktihenkilö, George Van Tassel, oli yhteyksissä Pelleyyn pahamaineisen antisemiittipastori Wesley Swiftin kautta (joka perusti ryhmän, joka metamorffautui arjalaisvaltioiksi). [187]

Kaikkein näkyvin I AM:n jälkeläinen on Elizabeth Clare Prophetin Church Universal and Triumphant, joka tunnetaan sen massiivisista asekätköistä maanalaisissa bunkkereissa. CUT paljastettiin jokin aika sitten COVERT ACTION INFORMATION BULLETINissa CIA-varojen kanavaksi. [188] Tutkija John Judgen mukaan sillä on siteitä organisaatioihin, jotka ovat liittoutuneet World Anti-Communist Leagueksi. [189] Prophet on mukana abduktiotutkimuksessa, ja hän on sponsoroinut Budd Hopkinsin ja muiden tunnettujen tutkijoiden esityksiä. Kirjassaan THE ARMSTRONG REPORT: ETs AND UFOs: THEY NEED US, WE DON’T NEED THEM, [sic] [190] Virgil Armstrong osoittaa hämmentyneet siepatut Prophetin ryhmän suuntaan. (Ei ehkä niin vähäpätöisesti hän myös ehdottaa, että implanteilla kiusatut siepatut helpottaisivat ongelmiaan kääntymällä oman sisäisen ”MINÄ OLEN”-voimansa puoleen. [191])

Toinen UFO-kanavoija Frederick Von Mierers on sekä pyörittänyt kulttia vahvalla I AM -orientaatiolla [192] että kusetukselta vaikuttavaa touhua, johon kuuluu jalokivien ihannointi. Mierers on antisemiitti, jonka mielestä holokaustia ei koskaan tapahtunut ja että juutalaiset kontrolloivat maailman rahavaroja.

UFORUM on lentävien lautasten organisaatio, joka on tunnettu losangelesilaisten siepattujen piirissä; sen perustaja Penny Harper on radikaalin skientologisivuryhmän jäsen, joka yhdistelee L. Ron (”Bob”) Hubbardin opetuksia ”Illuminatin” (myyttinen salaseura) ja muiden oikeiston salaliittokirjallisuudesta tunnettujen BETES NOIR -tahojen vastaisiin opinkappaleisiin. Harper ohjaa hänen ryhmäänsä lukemaan THE SPOTLIGHTia, ekstremistitabloidia (jota julkaisee Willis Carton Liberty Lobby), joka kieltää holokaustin ja asettaa ”siionistien” salaliiton hallitsemaan maailmaa. [193]

Useampi kuin yksi pahaa-aavistamaton siepattu on langennut ryhmiin kuten yllämainitut. Ei ole vaikeaa kuvitella miten jotkut näistä kyseenalaisista ryhmistä saattaisivat muokata siepatun muistoja hänen kokemuksistaan — ja mahdollisesti ohjailla hänen tulevia tekojaan.

Jotkut modernit siepatut, joilla on muuten vahvoja väitteitä, väittävät kohdanneensa vaaleita ”pohjoismaisilta” näyttäviä avaruusolentoja varhaisina kontaktivuosina. Varmastikin näiden avaruusolentojen ”pohjoismainen” lookki on perua Van Tassellin, Ballardin, Pelleyn, McCoyn, jne. arveluttavista spirituaalisista traditioista. Miksi sitten eräät nykyajan siepatut näkevät näitä samoja toismaailmallisia ÜBERMENSCHEJA?

Eräs abduktoitu tuttuni väittää kokeneensa positiivisia kokemuksia näiden ”blondien” avaruusolentojen kanssa — jotka hänen mukaansa ovat tulleet Pleiadekselta. Kiinnostavaa kyllä 1960-luvun lopulla psykopaattisen antisemiittinen pastori Wesley Swift ennusti tämän omituisen sivujuonteen abduktiotarinassa. Hänen televisiosta lähetetyssä ”jumalanpalveluksessaan” hän puhui pitkään UFOista, väittäen että oli olemassa ”hyviä” ja ”pahoja” avaruusolentoja. Hyvät hänen mukaansa olivat pitkiä, vaaleita arjalaisia — JOTKA TULIVAT PLEIADEKSELTA. Hän teki tämän julistuksensa paljon ennen nykyisen abduktiotaruston trendejä.

Voisivatko jotkut abduktioista olla äärimmäisen oikeistoelementin tekemiä kansallisen turvallisuuden systeemissä? Niin vastenmieliseltä kuin se kuulostaakin, meidän tulisi huomata, että ”sekopääoikeistoa” löytyy kaikenlaisilla henkilöhistorioilla; varmasti kova oikeisto on ottanut haltuunsa asemia myös armeijan tiedustelukompleksissa.

AIHETTA JATKOTUTKIMUKSILLE

John Keelin uraauurtava kirja OPERATION TROJAN HORSE, joka on kirjoitettu aikana jolloin siepatut edelleen luettiin ”kontaktihenkilöiden” kategoriaan, sisältää seuraavan kiinnostavan pätkän, joka on kerätty Keelin laajasta kenttätyöstä:

Kontaktihenkilöt usein löytävät itsensä mailien päästä kotoa tietämättään miten he ovat sinne joutuneet. Joko heille on tuotettu amnesia, heidän muistinsa matkasta on pyyhitty, tai heidät on otettu haltuun jollain toisella tavalla ja he ovat matkanneet taju kankaalla. Jos he ovat kohdanneet ystävän matkalla, ystävä on mahdollisesti huomauttanut heidän katseensa vaikuttavan lasiselta tai heidän käyttäytymisensä tuntuvan omituiselta. Mutta jos ystävä on puhunut heille, he ovat mahdollisesti vastanneet lyhyesti.

Kontaktihenkilöiden kielessä tämä prosessi on nimeltään hyväksikäyttö… Tiedän kontaktihenkilöitä, jotka ovat hiljaksiin kadonneet kodeistaan pitkiksi ajoiksi, ja kun he ovat palanneet, heillä ei ole ollut paljoakaan muistikuvia siitä missä he ovat olleet. Eräs tyttö lähetti minulle postikortin Bahama-saarilta — mikä yllätti minut koska hän oli erittäin köyhä. Kun hän palasi, hän sanoi minulle että hänellä on vain yksi muistikuva matkasta. Hän sanoi muistavansa lentokoneen lähdön lentokentältä — ei kuitenkaan lentokoneeseen menoa tai matkan tekoa — ja että perillä oli ”intiaaneja” jotka ottivat hänen laukkunsa… Seuraavaksi hän olikin jo palannut takaisin kotiin. [194]

Hämmentävää kyllä — ellei ole lukenut kirjaa THE CONTROL OF CANDY JONES, joka puhuu Candyn ”pimeistä” jaksoista, jolloin hän matkasi Taiwaniin CIA-kuriirina, jolloin hänellä oli päällään hänen toinen persoonansa. Mielenhallintaselitys täydellisesti ratkaisee kaikki ylläolevan lainauksen mysteerit — paitsi, ehkäpä, omituisen kommentin ”intiaaneista”.

Hicksonin ja Mendezin kirja UFO CONTACT AT PASCAGOULA sisältää kiinnostavaa tietoa Charles Hicksonin heräämisestä yöllä ja hänen tuntemuksistaan, että hän on jonkin perin tärkeän muiston muistamisen partaalla, joka liittyisi hänen kohtaamiseensa — ja kuitenkin näennäisesti hän kykenee muistamaan jokaisen seikkailunsa hetken.

Hickson sai myös kirjeen ilmeisesti kontaktihenkilöltä, joka väittää että harmaat avaruusolennot ovat itse asiassa jonkinlaisia robotteja — ehkäpä kyseessä oli tiedostamaton tunnustus hypnoottisesti aikaansaadusta ”peitetarinasta”. [195] Tässä valossa kirjan COMMUNION filmiverso — jonka käsikirjoituksen Whitley Strieber on kirjoittanut — saa uuden merkityksen: abduktiokohtaukset sisältävät selittämättömiä kuvia, jotka vihjailevat ”harmaiden” olevan oikeasti osa lavastusta, tai naamioita.

Kirjat COMMUNION ja TRANSFORMATION sisältävät kappaleita, joissa kuvataan utuisesti muisteltu Candy Jonesin tyylinen vakoojaseikkailu, jossa ”valmentaja” ja ”sairaanhoitaja” (molemmat ihmisiä) shanghaijasivat Strieberin ilmeisesti huumaamalla. [196] Muistetaan Keelin informanttien esimerkki. Lisäksi TRANSFORMATION sisältää pitkän kuvauksen avaruusolennoista, jotka työskentelivät ilmeisesti kolluusiossa ihmisolentojen kanssa.

Siepattu Christa Tilton muistelee myös sekä ihmisolentojen että avaruusolentojen olleen mukana hänen kokemuksessaan. Aina hänen abduktiostaan lähtien hän väittää, että häntä ”varjostavaa” mystinen liittovaltion agentti, jonka nimi hänen mukaansa on John Wallis. [197] Christan aviomies Tom Adams on vahvistanut Wallisin olemassaolon. [198]

Kirjassaan REPORT ON COMMUNION Ed Conroy — joka tuntuu muuttuneen ilmiön osanottajaksi pelkän tarkkailijan sijaan — kuvaa helikopterien häirintää, kuten me olemme jo panneet merkille, tuntuu olevan varsin yleinen havainto abduktiotapauksissa. [199] Tutkijat heppoisesti olettavat, että nämä tapaukset esittävät valtion yrityksiä vakoilla UFOja nähneitä.

Mutta tämä väite on naurettava. Helikopterit ovat äärimmäisen kalliita käyttää, ja vakoilulaitokset ovat kehittäneet useita vaihtoehtoisia keinoja kerätä informaatiota. Onhan meillä loppujen lopuksi varsin laaja bibliografia FBI:n, CIA:n ja armeijan yrityksistä vakoilla useita liikkeitä, jotka haluavat kotimaassa muutosta yhteiskuntaan. Miksei meillä ole yhtään CHAOS- tai COINTELPRO-veteraalia (joko uhria tai pahista), jotka puhuisivat helikoptereista? Selvästikin helikopterit ovat olleet jossain muussakin tarkoituksessa kuin pelkässä valvonnassa. Yksi mahdollisuus voisi olla sähkömagneettisten aaltojen ampuminen, mikä saattaisi vaikuttaa implantoidun henkilön havaintoihin/käytökseen. (Todellakin, olen kuullut useita huhuja helikoptereiden käytöstä sähköisessä ”joukkojenhallinnan” operaatioissa Vietnamissa ja muualla; vaikkakin informaatio on kaukana kovasta.)

Kontaktihenkilö Eldon Kerfoot on kirjoittanut epäilyksistään siitä, että ihmismanipulaattorit, eikä avaruusolennot, saattavat olla äärimmäisiä hänen kokemustensa suunnittelijoita. Hän kuvaa yhtäkkistä pakkoa tappaa veteraanitoveri Korean konfliktissa — mies jota Kerfootilla ei ollut mitään loogista syytä epäillä mistään tai vihata, ja josta hän kuitenkin ”aisti” maanpetturuuden. Onneksi salamurhaa ei koskaan tapahtunut. [200] Mutta tilanne on tasan tarkkaan samanlainen kuin mitä ARTICHOKEn julkistetuissa dokumenteissa kuvataan puhuttaessa etähypnoosilla aikaansaadusta antisosiaalisesta käyttäytymisestä.

Viimeinen spekulaatio:

Renato Vescon kirjassa INTERCEPT BUT DON’T SHOOT [201] kuvataan kiehtova skenaario UFOjen ”salaisen aseen” hypoteesille. Vesco huomauttaa, että mikäli nämä laitteet joku päivä ovat käytössä suurvaltojen konfliktissa (tai siviilivallankumousten tukahduttamisessa -jpg), hyökkäävä valta saisi edun UFOjen myytistä Maan ulkopuolisina aluksina, sillä puolustajamaa ei tietäisi vastustajan todellista luonnetta. Ehkäpä täten eräs UFO-abduktioiden tarkoitus on synnyttää ja ylläpitää pienien harmaiden avaruusolentojen legendaa. Piilossa oleville manipulaattoreille abduktiot voivat olla itsessään propagandahyökkäys.

AJATUKSIA LOPPUUN

En halua dogmaattisesti inttää skenaariosta, jonka olen kuvannut. En halua estää abduktiotutkijoita pohtimasta muita selityksiä — todellakin, vahvasti rohkaisen sellaisen työn jatkamista. Enkä voi helposti selittää joitain abduktionarratiivien aspekteja — esimerkiksi kaikki selitykset, joita minulla olisi tarjottavana koskien raportteja geenikokeista, olisivat kaikki äärimmäisen spekulatiivisia.

Mutta minä KYLLÄ intän sen puolesta, että tästä hypoteesista pidetään reilu kuuleminen. Kritiikkiin rohkaistaan; se mikä ei tuhoa teesiäni, tekee siitä vahvemman. Pyydän ainoastaan, että kriitikkoni välttelevät intellektuaalia laiskuutta; pelkät erot maailmankuvissa eivät ole vielä validi hyökkäys. Jumala löytyy yksityiskohdista.

Tunnustan vaarat, joita tämän teesin julkiseksi tekeminen pitää sisällään. Siitä voi seurata uusia ja häiritseviä abduktiovalemuistoja. Toivoisin, että tämän tutkielman yleisö rajautuu abduktioTUTKIJOIHIN, ei uhreihin, jotka saattavat vaikuttua tästä pahoin. Kuitenkin yhteiskunnassa, joka pitää ylpeytenään näennäisen vapaata lehdistöä, sellaiset rajoitteet ovat ennenkuulumattomia. Siksi voin ainoastaan pyytää kaikkia sieppauksen uhreja, jotka saattavat lukea tämän tutkielman, pyrkiä yli-inhimilliseen objektiivisuuteen. Kuvaamani teesi on lupaava, ja (mikäli trepanaatio koskaan tarjoaa meille esimerkkejä oikeasta siepatun implantista) sille löytyy todisteita. Mutta omani ei ole ainoa hypoteesi. Siepatun epäkiitollinen tehtävä on raportoida siitä mitä hän on kokenut niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista, ilman ulkopuolisen spekulaation vaikutusta.

Osoittipa tuleva tutkimus UFO-sieppaukset mielenhallintakokeiden tuotteiksi tai ei, mielestäni tämä tutkielma on vähintäänkin tarjonnut näyttöä vakavasta vaarasta, mikä kohtaa yksilönvapauden ideaalista kiinni pitäviä. Me emme voi enää sivuuttaa tätä uhkaa.

Demokraattisia valtioita kummittelee aave — TEKNOFASISMIN aave. Kaikki vakoiluimperiumin ja tiedeinstituution vallat ovat astuneet epäpyhään liittoon tuon aaveen kutsumiseksi: Psykiatrit ja vakoojat, Dulles ja Delgado, mikroaaltospesialistit ja salaiset operaattorit.

Mieli on kauhea asia haaskata — ja vielä pahempi komentaa.

VIITTEET

155. Katso yleisesti: Mark Lane, CONVERSATIONS WITH AMERICANS (Simon and Shuster, 1970); A.J. Langguth, HIDDEN TERRORS (New York: Pantheon, 1978).

156. John G. Fuller, THE INTERRUPTED JOURNEY (New York: Dell, 1966).

157. Tämä yksityiskohta on roolissa muissa sieppauksissa — esimerkiksi se tulee vastaan Betty Andreasson Lucan tapauksessa. Kts. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR (New York: Bantam, 1980), 50-51.

158. Stanton Friedman, esimerkiksi; lukija osoitetaan hänen 1988 Whole Life Expon luennon pariin, ”UFOs: A Cosmic Watergate.

159. THE BODY ELECTRIC, 196-202.

160. Kalakartta on herättänyt laajalti keskustelua, edustava otos on edellämainitussa Friedmanin luennossa (viite 158); Terence Dickenson, ”The Zeti Reticuli Incident,” ASTRONOMY, December, 1974; Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME, 20-23; ja John Rimmer, THE EVIDENCE FOR ALIEN ABDUCTIONS (Weillingborough: Aquarian, 1984), 88-92. Kävipä niinkin, että Klass ehdotti Friedmanille koetta koskien kykyä muistaa sellaista materiaalia tarkkaan hypnoottisessa regressiossa; Friedman, syistä jotka hän tietää parhaiten, kieltäytyi osallistumasta.

161. Jacques Vallee, DIMENSIONS (Chicago: Contemporary, 1988), 266.

162. Kts. Rimmer, THE EVIDENCE FOR ALIEN ABDUCTIONS, 91-92. Minkään tästä ei ole tarkoitus pilkata Marjorie Fishia, jonka työ on saanut yleisesti kiitosta.

163. Fuller, THE INTERRUPTED JOURNEY, 18-19.

164. Athan G. Theoharis ja John Stuart Cox, THE BOSS: J. EDGAR HOOVER AND THE GREAT AMERICAN INQUISITION (Philadelphia: Temple University Press, 1978), 325; Chip Berlet, ”The Hunt for the Red Menace,” COVERT ACTION INFORMATION BULLETIN, no. 31 (winter, 1989); J. Edgar Hoover, COINTELPRO (memo), March 4, 1968.

165. Esimerkiksi Delgadon työ edeltää Hillin tapausta. Lisäksi muutamat MKULTRA-aliprojektin 119 sivut käsittelevät ”kirjallisuuden ja tieteenalan kehityksen kriittistä arviota liittyen ihmisorganismista peräisin olevien biosähköisten signaalien tallentamiseen, analyysiin ja tulkintaan, sekä ihmiskäytöksen aktivointiin etäältä.” Arvio oli tehty 1960-61. Oletettavasti CIA halusi TEHDÄ jotain tästä johdetulla informaatiolla.

166. ”UFO Abductions Workshop”, Whole Life Expo, March, 1988. 167. Ludwig Mayer, DIE TECHNIC DER HYPNOSE (Munich: J.H. Lehmanns Verlag, 1953), 225; lainattu teoksessa: Heinz E. Hammerschlag (käännös: John Cohen) HYPNOTISM AND CRIME (Hollywood: Wilshire Book Company, 1957), 24-25.

168. Useat artikkelit puhuvat tästä mahdollisuudesta; kts. esimerkiksi William C. Coe ET AL. ”An Approach Toward Isolating Factors that Influence Antisocial Conduct in Hypnosis,” THE INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, vol XX, no. 2, 118-131, sekä muut raportit aiheesta. Ero laboratorion ja ”kentän” olosuhteissa voi selittää Mayerin kokeiden menestyksen ja ”avaruusolentojen” ilmeisen epäonnistumisen. (Tai mahdollisesti Hopkinsin informantti TAJUSI, että hän oli Miniluvissa ja hänen autonomiansa oli uhattuna; hän reagoi standardia Gestapon proseduuria vastaan niin hyvin kuin kykeni: kääntämällä aseen O’Brienin suuntaan. -jpg)

169. Varsin samanlaisen kokeen kuvaus, joka on tehty CIA:n alaisuudessa vuonna 1954, löytyy artikkelista ”CIA able to control minds by hypnosis, data shows”, THE WASHINGTON POST, February 19, 1978.

170. Abduktiohaastattelu, ”Veronica.” Lukija toivottavasti antaa anteeksi pseudonyymin käyttämiseni tässä. Yleensä toivon käsitteleväni tässä työssä julkaistuja tapauksia. Riittänee todeta, että Veronican todistus on kiinnostava, hämmentävä, vääristynyt, ongelmallinen; huolimatta kaikista tämän tapauksen herättämistä kysymyksistä, silti uskon sen olevan riittävä teesiini. Lukija antanee anteeksi minulle tähän siepattuun solmitun suhteen poikki panemiseni ennen tutkimusta; hän pitää asekaappia sängyn vieressä.

171. Abduktiohaastattelu, ”Veronica”. Yhdessä kohtaa hän pyöritti epämuodollista siepattujen/kontaktihenkilöiden ryhmää; sen seurauksena hän kykeni kuvaamaan monia muita tapauksia minulle. (Häneen ohjelmoituja pseudomuistoja? -jpg)

172. Yhdessä ARTICHOKEn dokumentissa eksplisiittisesti kuvataan epäonnistunut hypnoosin käyttötapaus ulkomaisen johtajan salamurhan indusoimiseksi. Dokumentissa ei ole päivämäärää; koe tehtiin tammikuun 8.-15. päivä 1954. Dokumentti julkaistu teoksessa CIA PAPERS, vol. 1 (Ann Arbor, MI: Capitol Information Associates, 1986), 39-41.

173. John Marksin haastattelu Prof. Jack Tracktirin kanssa (Marks-arkistot).

174. Jenny Randles, ABDUCTIONS (London: Robert Hale, 1988), 52-53.

175. Kuten esimerkiksi Palle Hardrupin tapaus.

176. Yksityinen kirjeenvaihto Robert Durantin ja tämän artikkelin kirjoittajan välillä.

177. Abduktiohaastattelu, ”Polly”. En anna tässä enempää kasvodetaljeja; riittää todeta, että tämä sieppaaja, kuten Margaryn (aiemmin kuvattu), haisi tärpättimaalilta.

178. Tukikohta mainitaan Ann Druffelin ja D. Scott Rogon THE TUJUNGA CANYON CONTACTS (New York: Signet, 1989) [expanded edition], 157.

179. Toisaalta Armstrong pyytää meitä hyväksymään hänen itsensä kanavoiman materiaalin, joten hänelle olisi noloa jos hän valitsisi haastaa muiden ”psyykkiset mielikuvat”.

180. Jacques Vallee, MESSENGERS OF DECEPTION (Berkeley: And/Or Press, 1979), 192-193.

181. Curtis G. Fuller (toim.), PROCEEDINGS OF THE FIRST INTERNATIONAL UFO CONGRESS (New York: Warner Books, 1980), 307.

182. Pelleytä käsittelevää informaatiota, kts. John Roy Carlson, UNDER COVER (New York: Dutton, 1943).

183. Gerald B. Bryan, PSYCHIC DICTATORSHIP IN AMERICA (Los Angeles: Truth Research, 1940). Olennainen kirjamuotoinen käsittely Ballardismista. Eräs Bryanin lähteistä väittää, että Ballard ennen I AM -ryhmän perustamista on saattanut harjoittaa jonkinlaista mustaa magiaa.

184. Oppilaan tulisi harkitusti vertailla I AM -dogmaa saatavilla olevaan tietoon kolmatta valtakuntaa edeltävästä okkultismista; parhaat lähteet ovat James Webbin mestarilliset analyysit THE OCCULT ESTABLISHMENT ja THE OCCULT UNDERGROUND (La Salle, Illinois: Open Court Publishing, 1976).

185. Vallee, MESSENGERS OF DECEPTION, 192-194.

186. Jopa pintapuolinen tarkastelu Williamsonin kirjaa SECRET OF THE ANDES (London: Neville Superman, 1961), joka on kirjoitettu pseudonyymin Brother Philip nimellä, paljastaa I AM -yhteydet.

187. Henkilökohtaiset lähteet. Van Tassellin ”Integration”, kupolimainen rakenne jonka väitetään rakennetun avaruusolentojen ohjauksessa (sijaitsee lähellä 29 Palmsia Kaliforniassa), tunnetusti näyttää tähän päivään asti keskeiset I AM -artifaktit kuten kuvat Jeesuksesta ja Saint Germainista (jotka Ballard on tilannut).

188. ”The Afghan Arms Pipeline,” COVERT ACTION INFORMATION BULLETIN, no. 30 (summer, 1988).

189. Puhelinhaastattelu John Judgen kanssa.

190. Village of Oak Creek, Arizona: Entheos, 1989, 119. En tiedä milloin vastaani olisi tullut toinen kirja, jossa on niin paljon kielioppivirheitä. Armstrongin saavutus on aidosti hämmästyttävä.

191. Lisäinformaatiota I AM:sta, Prophetin järjestöstä, lentävien lautasten kulteista ja muista ryhmistä löytyy J. Gordon Meltonin kirjasta ENCYCLOPEDIA OF AMERICAN RELIGION.

192. Ruth Montgomery, ALIENS AMONG US (New York: Ballantine, 1985), 128-188.

193. Penny Harper, ”Are Aliens Taking Over the Earth?” WHOLE LIFE TIMES, January 1990.

194. John Keel, WHY UFOS: OPERATION TROJAN HORSE (New York: Manor Books, 1970) [paperback edition], 228.

195. Hickson & Mendez, UFO CONTACT AT PASCAGOULA, 242.

196. Strieber, COMMUNION, 134; TRANSFORMATION, 109.

197. ”Contactee: Firsthand,” UFO magazine, vol. 4, no. 2, 1989.

198. Puhelinkeskustelu Tom Adamsin kanssa.

199. Ed Conroy, REPORT ON COMMUNION (New York: William Morrow, 1989), 365-385.

200. ”Contactee: Firsthand,” UFO magazine, vol. 3, no. 3.

201. New York: Zebra, 1971. Erityisesti note 2, Chap. 9.

VALITTUJA TEOKSIA MIELENHALLINNASTA

Martin A. Lee & Bruce Shlain: ACID DREAMS (Grove, 1985). Huikeaa työtä MKULTRAan ja huumeisiin liittyen.

Robert Becker: THE BODY ELECTRIC (Morrow, 1985). Tärkeä.

Maya Pines: THE BRAIN CHANGERS (Signet, 1973). Vanhentunut, mutta loistava kappale stimoceiverista ja senkaltaisista teknologioista.

Elliot Valenstein: BRAIN CONTROL (John Wiley and Sons, 1973). Erittäin konservatiivinen; vanhentunut; silti lukemisen arvoinen.

CIA PAPERS, koostanut Capitol Information Associates (PO Box 8275, Ann Arbor, Michigan, 48107). Kiinnostava valikoima MKULTRA-dokumentteja.

Walter Bowart: OPERATION MIND CONTROL (Dell, 1978). Yksittäinen paras kirja aiheesta. Vaikea löytää; tämän kirjan nopea katoaminen kirjakaupoista ja kirjastoista on herättänyt joidenkin tutkijoiden epäilykset. (Tom David Books, POB 1107, Aptos, CA 95001, myy kirjaa.)

Jose Delgado: PHYSICAL CONTROL OF THE MIND (Harper and Row, 1969). Vanhentunut mutta edelleen olennainen.

PROJECT MKULTRA, joint hearing before the Select Committee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, United States Senate (Government Printing Office, 1977).

John White (toim.): PSYCHIC WARFARE: FACT OR FICTION? (Aquarian, 1988). Katso erityisesti Michael Rossmanin kontribuutio.

Robert L. Schwitzgebel & Ralph K. Schwitzgebel: PSYCHOTECHNOLOGY (Holt, Rhinehart and Winston, 1973).

John Lilly: THE SCIENTIST (expanded edition: Ronin, 1988). Omituista — Lilly on entinen ”aivopesun” asiantuntija, joka väittää olevansa yhteydessä avaruusolentoihin. Onko hän kontrolloitu vai kontrolloija?

John Marks: THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” (Bantam, 1978). Arvokas kirja. Monet ovat kuitenkin tehneet virheellisen olettaman, että se kertoo koko tarinan. Se ei kerro.

Lincoln Lawrence: WERE WE CONTROLLED? (University Books, 1967). Tutkii mahdollisia yhteyksiä JFK:n salamurhaan. Tri. Petter Lindströmin suositus kirjasta tekee siitä pakollista luettavaa.

Fenton Bresler: WHO KILLED JOHN LENNON? (St. Martin’s Press, 1989). Kiinnostava teesi koskien mahdollista Mark David Chapmanin mielenhallintaa. Parempi Chapmanin analyysissaan kuin kirjan osuus mielenhallinnan historiasta. Omassa työssäni olen kohdannut dataa mikä saattaa auttaa Breslerin teoran tukemisessa.

Paul Brodeur: THE ZAPPING OF AMERICA (MacLeod [Canadian edition], 1976). Sisältää hyvän kappaleen mikroaalloilla toteutetusta mielenhallinnan teknologiasta.

Martti Kosken ja Robert Näslundin tärkeät tarinat voi saada itselleen lähettämällä kolme dollaria postissa osoitteeseen
Martti Koski, Kiilinpellontie 2, 21290 Rusko, FINLAND.
Kosken kuvausta hänen ”ohjelmointisessioistaan” ei tulisi niellä sellaisenaan; me emme aina voi luottaa sellaisen havaintoon jonka havaintokykyä on muutettu. Hänen tutkimuksensa mielenhallinnan teknologiasta on vedenpitävää.

Martti Kosken tavoittaa Facebookissa mm. ryhmästä

https://www.facebook.com/groups/1763926883865041/

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista, osa 3

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu useampaan osaan, joista tässä kolmas.

Muut osat:

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista-osa-2/


III. Sovellukset

Joten nyt meillä on jokin idea työkaluista, jotka ovat saatavilla psykiatreille. Miten näitä työkaluja on käytetty?

Tämä kysymys väistämättä sisältää jonkin verran etsiväntyötä. CIA on kuulusteluissa tarjonnut jotain, vaikkakaan ei riittävästi, dokumentaatiota sen yrityksistä päästä käsiksi ”tilaan korviemme välissä”. Me tiedämme, että nämä yritykset olivat laajamittaisia, pitkäaikaisia ja ainakin osittain onnistuneita. Me tiedämme myös, että nämä kokeet käyttivät ihmiskoehenkilöitä. Mutta keitä? Milloin?

Eräs paradoksi tämän tyyppisessä tutkimuksessa on, monille lukijoille, että uhrit tuovat esiin sympatian tunteita silloin kun he pysyvät anonyymeina. Intellektuaalisesti me tajuamme, että MKULTRA ja sen muut sivuprojektit ovat vaikuttaneet satoihin, todennäköisesti tuhansiin, henkilöihin. Kuitenkin me reagoimme syvällä epäilyksellä aina kun joku näistä henkilöistä astuu esiin ja esittelee itsensä, tai aina kun riippumaton tutkija esittää, että mielenhallinta on ohjannut jonkun uutiskynnyksen ylittävän henkilön muuten selittämättömiä tekoja. Missä, skeptikko voi ihan oikeutetusti kysyä, on dokumentaatio joka tukee tällaisia syytöksiä? Suurin osa MKULTRAn ”paperityöstä” on (väitetysti) poltettu Richard Helmsin käskystä; se mikä on jäänyt jäljelle on sensuroitu, ja jäljelle on jäänyt vain mustan musteen tahroja aina sen päällä missä oikea nimi on näkynyt. Väitetyt mielenhallinnan uhrit voivat, parhaimmassa tapauksessa, antaa meille ainoastaan todistuksia — ja miten luotettava sellainen todistus voi olla, erityisesti sen seikan valossa, että yksi MKULTRAn tarkoituksista oli tuottaa hulluutta? Kuka tahansa joka väittää, että hän oli ohjelman uhri, saattaa hyvinkin olla etsimässä ulkopuolista syytä omalle psykopatologialleen. Jos sanot olevasi tuotettu hullu, olet mahdollisesti ollut hullu alunperinkin: Catch 22 -tilanne.

Kun John Marks kirjoitti kirjan THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, hän sai useita kirjeitä ihmisiltä, jotka väittivät että CIA tai armeija oli heidät huumannut, ”aallottanut” tai muuten toisin tavoin hyväksikäyttänyt. Suurin osa näistä kommunikaatioista meni suoraan hänen roskapostiinsa. Ehkäpä monet ansaitsivat sen; en tiedä ainakaan yhtäkään joka ei olisi ansainnut. [94]

Marks kuitenkin omisti paljon huomiota entiselle ”potilaalle” Val Orlikoville, joka oli ehkäpä kaikkein pahamaineisimman amerikkalaislääketieteen rikoshistorian hahmon hoidossa: tri. Ewen (”BoB”) Cameron, CIA:n rahoittama tiedemies joka johti Allan Memorial Institutea McGill Universityssa, Montrealissa, Kanadassa. Cameron, joka oli erittäin kunnioitettu mielenterveystutkija [95], kokeili tekniikalla nimeltä ”psyykkinen ajo”, aivopesuohjelma johon kuului koehenkilön altistaminen loppumattomalle nauhalle josta tulee valittuja viestejä, 16-24 tuntia päivässä, yhdistettynä massiivisiin sähköshokkeihin ja LSD:hen. Projektin ”koekaniinit” olivat potilaita, jotka olivat tulleet Allen Memorialiin suhteellisen pienillä psykologisilla oireilla.

Cameronin kokeet epäonnistuivat ja hänen teoriansa saivat huutia, mikä voi selittää sen miksi CIA ja sen apologistit nyt tuntevat suhteellisen mukavaksi olonsa puhua Allan Memorialissa tapahtuneista frankensteinilaisista asioista, sen sijaan että he puhuisivat jostain suhteellisen menestyksekkäistä töistä muualla.

Orlikovin todistus on saanut paljon kunnianarvoisaa huomiota niiltä kirjoittajilta, jotka ovat tutkineet MKULTRAa, ja aivan oikein. Kun minä tutkin tiedostoja National Security Archivesissa, olin erityisen innokas lukemaan hänen alkuperäisiä kirjeitään John Marksille, sillä niistä sivuista kävi ilmi erityisen vihamielinen CIA-projekti. Kirjeet, kiinnostavaa kyllä, puhuivat yhtä ympäripyöreästi, irrallisesti ja omituisesti asiasta kuin samanlainen kirjeenvaihto, jonka tutkijan normaalisti sivuuttavat. Orlikovia ei voida syyttää hänen muistojensa sumuisasta luonteesta; tietty määrä sumua voidaan olettaa, ottaen huomioon hänelle tehtyjen rikosten luonteen. Tärkeä pointti hänen tarinassaan osoittautui lopulta todeksi. Kaikki tämä saa minut miettimään: Miksi HÄNEN väitteensä saavat tutkijoiden huomion kun muiden väitteet sivuutetaan? Ehkäpä vastaus piilee siinä, että Orlikovin aviomies pääsi Kanadan parlamenttiin. Kaikki CIA-kokeiden uhrit, jotka toivovat tulevansa vakavasti otetuiksi, joutuvat mahdollisesti varmistamaan sen että pääsevät hyviin naimisiin.

Tottakai, me voimme helposti antaa anteeksi aiemmat kirjoittajat ja lukijat, joiden tutkimukset MKULTRAn parissa ovat olleet puolueellisia. [96] Mutta me emme voi antaa tämän luonnollisen ennakkoluuloisuuden häiritä nykyisiä tutkimuksiamme. Tarkastelkaamme siis muutamaa ”kauhutarinaa” mielenhallinnan kirjallisuudesta, ja esittäkäämme muutama mahdollinen korrelaatio abduktiotodistuksiin.

Palle Hardrupin ”Suojelusenkeli”

Kuten mainittu aiemmin, en ole syventynyt paljoakaan hypnoosin aiheeseen tässä tutkielmassa — pääosin johtuen ajan ja tilan rajoitteista, mutta myös siksi koska hypnoosin mahdollisuuksista keskusteleminen ITSESSÄÄN tuntuu hämmentävän sen käytön ongelmaa yhdessä yllämainittujen sähköisten tekniikoiden kanssa.

Selvästikin, kuitenkin, hypnoosi on mielenhallitsijan asevaraston suuri ase; tulevassa täysimittaisessa työssä aion käsitellä aihetta paljon laajemmin.

Tarpeetonta lienee sanoa, että eräs MKULTRAn ja siihen liittyvien projektien päätavoitteista oli määrittää voisiko jonkun saada tekemään antisosiaalinen teko hypnoottisesti. Tämä mahdollisuus pysyy eräänä kaikkein kiistellyimmistä aiheista hypnoosissa, sillä perinteisen tiedon mukaan ketään ei voida hypnotisoida tekemään tekoa, joka rikkoo hänen sisäistä moraalista koodiaan. Martin Orne, hyvämaineisen INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS:n päätoimittaja, on samaa mieltä tästä aksioomasta [97], ja hän on asemassa kodifioida iso osa tämän aiheen parista saatua tietoa. Orne on kuitenkin MKULTRA-veteraani, ja lisäksi hän on ilmeisesti valehdellut — ainakin hänen alkuperäisessä kommunikaatiossaan — kirjailija John Marksille hänen mukanaolostaan aliprojekti 94:ssa. [98] Vaikka kunnioitan Ornen läpimurtotyötä, hänen väitteensä eivät kestä tämän maallikon mielestä päivänvaloa.

Ollakseni varma, monet muut hypnoosiasiantuntijat, joilla ei ole firmayhteyksiä, myös ovat sitä mieltä että antisosiaalisia tekoja ei voida indusoida. Mutta useat arvostetut ammattilaiset — mm. Milton Kline, William Kroger, George Estabrooks, John Watkins ja Herbert Spiegel — ovat esittäneet, että sellaisia tekoja voi, ainakin jossain määrin, saada aikaan ulkopuolinen manipulaattori.

Välillä väitteet hypnoosilla aikaansaadusta antisosiaalisesta käyttäytymisestä löytävät tiensä oikeussaleihin; yhdessä sellaisessa tapauksessa hypnotisoija joutui vankilaan. Se oli Palle Hardrupin tapaus. Tämä sattui Tanskassa vuonna 1951. [99] Palle Hardrup ryösti pankin, tappoi vartijan niin tehdessään ja myöhemmin väitti, että hypnotisoija Björn Nielsen oli käskenyt häntä tekemään niin. Nielsen lopulta myönsi, että hän oli järjestänyt rikoksen testiksi kokeillakseen hypnoosikykyjään.

Kaikkein merkittävin tämän tapauksen aspekti liittyy siihen ”asemaan” jonka Nielsen otti työstääkseen pahantahtoisia tekojaan. Hypnoosisessioiden aikaan Nielsen hypnoottisesti väitti, että hän oli Hardrupin ”suojelusenkeli”, jonka merkki oli kirjain X. Hardrup todisti, että ”Siellä missä minä ja Nielsen käymme juttelemassa on toinen huone sen huoneen vieressä. Siellä suojelusenkelini yleensä tulee juttelemaan minulle. Nielsen sanoo, että X:llä on tehtävä minulle.”

Eräs näistä tehtävistä oli järjestää Hardrupin tyttöystävä harrastamaan seksiä hypnotisoijan kanssa. Toisiin tehtäviin kuului ryöstö ja murha. Nielsen vakuutti hänen uhrilleen, että ”X” halusi ryöstöstä saadut rahat käytettävän poliittisiin tavoitteisiin. Tarkoitus pyhittää keinot, Hardrupille kerrottiin.

Vertaa tätä skenaariota tyypilliseen kontaktitapaukseen, jossa avaruusolento”suojelijat” vakuuttelevat uhreilleen, että kohtaaminen tulee lopulta palvelemaan jonkinlaista epämääräistä ”korkeampaa tarkoitusta”. Haastatellessani siepattuja, jotka ovat luoneet ”pitkäaikaisen” suhteen vierailijoihin, olen havainnut, että jotkut heistä alunperin uskoivat olleensa jonkinlaiseen hardrupilaisen enkelisuojelijaan yhteydessä. Vasta viime vuosina ”enkelin” muoto on muuttunut todelliseksi ”avaruusolennon” muodoksi.

Näin meillä on eräs mahdollisuus päästä yli väitteestä, että hypnoosi ei saa aikaan antisosiaalista käytöstä. Jos hypnotisoijalla ei ole tunnontuskia, ja hänellä on pääsy tiettyyn hyväsukoiseen koehenkilöön, hän voi indusoida VÄÄRINHAVAITUN TODELLISUUDEN. Teot, joita me kammoaisimme arkipäiväisessä kontekstissa, muuttuvat hyväksyttäviksi erikoisolosuhteissa: kansalainen, joka ei koskaan voisi tehdä murhaa lähiön kadulla, saattaa, jos hänet värvätään armeijaan, tappaa taistelukentällä. Hypnoosissa mielestä tulee taistelukenttä. Tri. John Watkinsin sanoin,

Me käyttäydymme omiin havaintoihimme pohjaten. Jos havaintomme tilanteesta muuttuvat niin, että me rakennamme mielikuvamme siitä väärin, tai kehitämme väärän uskomuksen, silloin käytöksemme suhteessa siihen muuttuu huomattavasti. Juuri käsityksiä muuttamalla hypnoottinen modaliteetti osoittaa sen voimakkaat vaikutukset. Hallusinaatiot sekä hypnoosissa että hypnoosin jälkeen voidaan helposti indusoida suggestoitavaan kohteeseen. Hänet voidaan saattaa sivuuttamaan tuskalliset ärsykkeet, kuulemaan kovia ääniä ja "näkemään" henkilöitä, jotka eivät ole paikalla. Lisäksi häneen voidaan iskostaa asenteita ja uskomuksia, jotka ovat epänormaaleja ja varsin vastakkaisia aiempiin verrattuna. [100]

Jos perinteinen hypnoosi, ilman apua, voidaan saavuttaa sellaisilla käsityksien muutoksilla, voi vain kuvitella niitä mahdollisuuksia, joita hypnoottisten tekniikoiden yhdistäminen aiemmin kuvattuun psykoelektroniikan tutkimukseet voikaan tuottaa.

Tieteentekijät kuten Orne ja Milton Erickson [101] näkevät Watkinsin väitteet ongelmallisina. Mutta Hardrupin tapaus vaikuttaisi poissulkevan Watkinsin. Jos joku voidaan vakuuttaa siitä, että hän, kuten Jeanne D’Arc, toimii yliluonnollisen voiman vaikutuksen alla, silloin ennenkuulumattomia kykyjä voidaan havaita ja ”mahdottomia” tekoja tehdä. Todellakin, kun me tarkastelemme äärimmäisiä persoonan muutoksia — ja ajoittain väkivaltaisia tekoja, joita tiettyjen kulttien johtajat ja okkultistiset ryhmät ovat tehneet, [102] me ymmärrämme halun ottaa käyttöön hypnoottinen ”peitetarina” yliluonnollisen matrixissa. Ihmiset tekevät Jumalan — tai paholaisen, tai avaruusolentojen — vuoksi kaikkea sellaista mitä he eivät muuten tekisi.

Tähän päivään asti Hardrupin tapaus vastaa BLUEBIRD/ARTICHOKEa; ei vaadita paljoakaan mielikuvitusta näkemään miten tämä tapaus olisi voinut olla malli tieteentekijöille, jotka tutkivat näitä ja tämän jälkeisiä projekteja.

Peitemuisti

Marksin arkistojen julkaistuissa dokumenteissa MKULTRA-tutkijoilla oli suuri vaikeus vastassaan ”poisheitto-ongelman” kanssa. Mitä tehdä CIA:n sähköshokkien, hypnoosin ja huumekokeilujen uhreille? Firma sortui häiritseviin, mutta sille ominaisiin, taktiikoihin: he poistivat ihmiskoekaniinit sulkemalla heidät hullujen huoneille, tekemällä lobotomioita ja komentamalla ”toimia”. [103]

Täytyi löytää hienovaraisempi ratkaisu. Yksi CIA:n mielenhallintaohjelman tavoitteista oli pyyhkiä muisti hypnoosilla (ja huumeilla, elektroniikalla, lobotomioilla, jne.); tämä ei ainoastaaan piilottaisi sen mitä kokeellisten indoktrinaatio/ohjelmointisessioiden aikana tapahtui, se osoittautuisi käteväksi kentällä. ”Amnesia oli suuri tavoite”, myöntää Victor Marchetti, joka huomauttaa sen käyttökelpoisuuden sopimusagenttien kanssa toimittaessa: ”Kun olet tehnyt sen, agentti ei edes tiedä mitä hän on tehnyt… lähetät hänet hommiin, hän tekee homman, hän tulee pois, tyhjennät hänen pään.” [104]

Suuri ongelma: Huolimatta hypnoosilla aikaansaadusta amnesiasta, muisti kuitenkin vuotaa — tukahdutetusta materiaalista nousee palasia pintaan spontaanisti, unissa, flashbakeina jne. Ehdotettu ratkaisu: Anna kohteelle ”peitemuisti”, väärä tarina; näin jos hän alkaa muistaa materiaalia, hän muistaa sen väärin.

Jopa konservatiivinen tri. Orne huomauttaa, että:

Koehenkilö, joka kykenenee kehittämään hyvän posthypnoottisen amnesian, kykenee myös vastaamaan suggestioihin muistamalla tapahtumia, joita ei tapahtunut oikeasti. Tajutessaan tilanteen hän ei kykene muistamaan todellisia tapahtumia transsista, ja sen sijaan hän muistaa suggestoidut tapahtumat. Jos jotain, tämä ilmiö on helpompi saada aikaan kuin täysi amnesi, mahdollisesti koska se eliminoi muistin tyhjän tilan subjektiivisen tunteen. [105]

Peitemuistit täyttäisivät sekä epämukavat tyhjät kohdat koehenkilön muistissa että suojaisivat paljastukselta. Yksi MKULTRA-tiedemiesten pelko oli, että hypnoottisesti ohjelmoidun henkilön, jota käytettäisiin esim. kuriirina, ohjelmoinnin voisi purkaa toinen hypnotisoija, joka mahdollisesti työskentelee viholliselle. Näin MKULTRA-tiedemiehet päättivät ujuttaa useita persoonallisuuksia — niinkutsuttuja useita peitetarinoita — sekoittamaan mitään ”luvatonta” hypnotisoijaa. [106]

Yksi tapaus käyttäen tätä tekniikkaa keskittyy Luis Castillo -nimiseen salamurhaajaan, joka tultuaan siepatuksi Filippiineillä joutui National Bureau of Investigationin kuulusteluihin ja tutkimuksiin, joka vastaa tuon maan omaa FBI:tä. Castillolta löydetttiin ainakin NELJÄ erillistä persoonaa, jotka oltiin tuotettu hypnoosilla; jokainen persoona voitiin triggeröidä tietyllä vihjeellä. Yhdessä tilassa hän väitti olevansa kersantti Manuel Angel Ramirez, Etelä-Vietnamin strategisesta ilmakomennosta; oletettavasti ”Ramirez” oli erään piippua polttaneen, korkealle päässeen CIA-virkamiehen äpärälapsi, jonka nimen alkukirjaimet olivat A.D. [107] Toinen persoona väitti olevansa yksi John F. Kennedyn salamurhaajista.

Tapauksen päähypnotisoija nimitti näitä hypnoottisia alter-egoja ”Zombietiloiksi”. Raportti tapauksesta kertoi, että ”Zombie-ilmiö viittaa tässä somnabulistiseen käyttäytymiseen, jolla koehenkilö on ehdollistettu vastaamaan tiettyihin sanoihin, fraaseihin ja lauseisiin, ilmeisesti koehenkilön päivätajunnan tästä mitään tietämättä”.

Castillon USA:han palautuksen yhteydessä FBI väitti, että Castillo oli tekaissut päästään tarinan. Hänen kirjassaan OPERATION MIND CONTROL, Walter Bowart esittää vakuuttavasti tapauksen FBI:n väitteitä vastaan. Varmasti monet aspektit Castillon tapauksessa puhuvat hänen vilpittömyyden puolesta — mm. hypnoosilla aikaansaatu herkkyys kivulle, [108] hänen tarinassa pysymisensä silloinkin, kun hän oli vakavasti päihtynyt, ja hänen ilmeiset ohjelmoidut itsemurha-aikeensa.

Jos Castillo puhui totta, niinkuin uskon hänen tehneen, silloin hän ilmensi sekä hypnoottisesti indusoitua monipersoonaa että pseudomuistia. Ensimmäinen pysyy ristiriitaisena; jälkimmäinen on toistuvasti replikoitu koetilanteissa. [109]

Tämä pointti on elintärkeä sieppausilmiön opiskelijoille. Me EMME voi olettaa sieppauskuvausten tarkkuutta, jotka on annettu sieppauksen jälkeisessä hypnoottisessa regressiossa. Lisäksi me emme voi olettaa spontaanisti esiintyvien muistojen tarkkuutta (eli kun sieppausmuistoja ei selvitetä hypnoottisella regressiolla). Skeptikot ovat esittäneet, että hypnoottinen regressio voi osoittautua tahattoman haitalliseksi, niin että se voi lukita paikalleen väärän muiston. (Huomaa, kuitenkin, että toiset psykiatrian ammattilaiset pitävät hypnoottista regressiota parhaana tekniikkana, oli se miten epätäydellinen hyvänsä, amnesiasta ylipääsyyn. [110] Minä osaltani en ole mitään mieltä ja säilytän varovaisen asenteen hypnoosin käyttöön abduktiotyössä.)

Myönnetään, on aivan liian helppoa debunkkaajille huutaa ”tuulesta temmattua” sivuuttaakseen hypnoottisen todistuksen, joka ei mahdu meidän ennakkokäsityksiimme siitä mikä on mahdollista; en aio tehdä samaa virhettä. Aina kun skeptikot tarjoavat pseudomuistin ilmiötä rationalisoimaan abduktioväitteitä, he lainaavat koetilanteita, joissa HYPNOTISOIJA ON ALUNPERIN LUONUT PSEUDOMUISTIN. [111] Nämä kokeet eivät voi olla näyttöä siepatun spontaanista fantasian keksimisestä (mikä sattuu vastaamaan satojen samanlaisten ”fantasioiden” yksityiskohtia). Pikemminkin laboratoriotutkimukset pseudomuistin luomisesta osoittavat MINUN pointtini: pseudomuisti on mahdollista indusoida AIEMMASSA HYPNOOSISSA. [112]

Toisin sanoen, siepattu voi puhua avaruusolennoita — kun todellisuudessa kyseessä oli jotain aivan täysin muuta.

Kirjeenvaihdossa kanssani tunnettu abduktiotutkija kirjoitti tapauksesta, jossa siepattu muisteli nähneensä helikopterin kokemuksensa aikana; abduktiotodistus eteni, helikopteri muuttuikin UFOksi. Erään regressiosession (varsin monesta) aikana kuulin tasan tarkkaan samanlaisen narratiivin. Hopkins argumentoisi, että helikopteri oli ”peitemuisti” UFO-kohtaamisen kaamean todellisuuden peittämiseksi. Mutta leikkaako Occamin partaveitsi todella tuohon suuntaan? Eikö meidän pitäisi miettiä mahdollisuutta sille, että kyseessä ollut esine todella OLI helikopteri — jonka siepattu käskettiin muistamaan UFOna?

Supervakooja

Julkaistujen BLUEBIRD/ARTICHOKE/MKULTRA-paperien joukossa oli seuraava käsinkirjoitettu muistio, jossa ei ollut päiväystä eikä allekirjoitusta:

Olen kehittänyt tekniikan, joka on turvallinen ja varma (vapaa kansainvälisestä sensuurista). Se liittyy meidän oman kansamme ehdollistamiseen. Voin tehdä tämän yhden miehen hommana.

Metodi on hypnoosin tuottaminen yksinkertaisen suullisen lääkitsemisen keinoin. Sitten (ILMAN mitään lisälääkitystä) hypnoosia vahvistetaan päivittäin seuraavan kolmen tai neljän päivän ajan.

Jokainen henkilö ehdollistetaan olemaan paljastamatta mitään informaatiota viholliselle, silloinkaan kun tämä on hypnotisoitu tai huumattu. Mikäli suotavaa, hänet voifaan ehdollistaa antamaan VÄÄRÄÄ informaatiota EI MINKÄÄN informaation sijaan.

Tämän dokumentin marginaaliin eräs Marksin assistenteista kirjoitti, ”Onko tämä Wendt?” Viittaus tässä on G. Richard (”BoB”) Wendtiin, projekti CHATTERissa mukana olleeseen professoriin, joka vuonna 1951 veti sekä laivaston työntekijänsä että CIA:n mukaan mielenhallinnan pieneen pyörivään piiriin, kun samanlainen koe kuin ylläkuvattu epäonnistui tuottamaan tuloksia. [113] Vaikka ylläoleva muistio KUVAISIKIN operaation epäonnistumista (ja tässä muistiossa kuvatut taktiikat eivät tunnu minulle kelvollisilta), meidän ei tulisi pysyä aloillamme. Nyt me tiedämme, että ainakin YHDESSÄ tapauksessa sofistikoituneemmat tekniikat tekivät yllä olevasta skenaariosta todellisuutta.

Viittaan Candy Jonesin tapaukseen.

Hänen tarinansa on täyttänyt ainakin yhden kirjan, [114] ja tulisi, jonain päivänä, synnyttää toinenkin. Selvästikään en voi tässä antaa kaikkia yksityiskohtia tästä kiinnostavasta ja pelottavasta narratiivista. Mutta tarkkuus on pakollista.

Jones (syntymänimi Jessica Wilcox) saavutti tähtimaineen mallina toisen maailmansodan aikaan, ja myöhemmin perusti oman mallitoimiston. FBI-mies pyysi häntä antaa toimistoaan käyttöön ”postin noutopaikkana” FBI:lle ja ”eräälle toiselle valtion virastolle” (oletettavasti CIA); Candy, jyrkän patrioottisena, hyväksyi mielellään ehdotuksen. Salaisen maailman nurkkia kolutessaan Candy lopulta tapasi ”tri. Gilbert Jensenin” joka työskenteli, vuorostaan, ”tri. Marshall Burgerin” kanssa. (Molemmat nimet ovat pseudonyymeja.) Hänen tietämättään nämä tohtorit olivat olleet CIA:n psykiatreina. Käyttäen työhaastattelua peitteenä Jensen indusoi hypnoosin, havaitsi Candyn olevan erittäin vastaanottavainen henkilö — ja käytti häntä siten kuin toiset tiedemiehet käyttäisivät apinaa. Hänestä tuli koe-eläin CIA:n mielenhallintaohjelmaan.

Hänen työnsä — siten kun se on tiedossa — oli tarjota salaista kuriiripalvelua. [115] Estabrooks oli kuvannut perusidean vuosia aiemmin: Indusoi hypnoosi salatekniikalla, anna viestinviejälle informaatio muistettavaksi, hypnoottisesti ”pyyhi” viesti päivätietoisuudesta, ja aseta post-hypnoottinen suggestio siitä että viesti (joka nyt oli haudattu alitajuntaan) tulee esiin vain tietystä vihjeestä. Jos hypnotisoija voi luoda sellaisen kuriirin, voidaan taata ultravahva salaisuus; edes kidutus ei saa puristettua viestinviejästä hänen tietämäänsä — koska hän ei tiedä että hän tietää sen. [116] Erittäin kunnioitetun Milton Klinen mukaan, ”näyttöä todella on olemassa, jota ei ole julkaistu”, joka osoittaa Estabrooksin salaisen agentin olevan mahdollinen. [117]

Candy oli yksi sellainen menestystarina. Menestys, tässä kontekstissa, tarkoittaa sitä, että hän voisi joutua — ja joutua — brutaalisti kidutetuksi ja hyväksikäytetyksi hänen hoidellessaan CIA-keikkoja. Kaikki MKULTRA-lelut otettiin käyttöön: hypnoosi, huumeet, ehdollistaminen — ja elektroniikka. Näitä laitteita käyttäen Jensen ja Burger onnistuivat:

— asettamaan ”kaksoispersoonan”,

— luomaan amnesian molemmista ohjelmointisessioista ja kenttätoimeksiannoista,

— tekemään Candysta ilkeän, vihaavan sekopään, jolla eristää hänet muusta ihmiskunnasta (aiemmin hänen kumppaninsa pitivät häntä huomattavan suopeana muita rotuja kohtaan; hänen mallitoimistonsa oli ensimmäisiä joka rikkoi roturajan) ja

— ohjelmoimaan hänet tekemään itsemurhan kun hänen hyödyllisyytensä Virastolle lakkaisi.

Ohjelmointitekniikat, joita häneen käytettiin, olivat vajavaisia. Hän rikkoi turvallisuuden kun hän menin naimisiin tunnetun newyorkilaisen radiopersoonan John Nebelin [118] kanssa, joka käyttäen hypnoottista regressiota sai selville pitkään tukahdetun totuuden. Lopulta ”Toinen Candy” katosi, ja ohjelmointi murtui.

Skeptikot voivat pitää Candyn tarinaa yhtä uskomattomana kuin abduktiokertomuksia — loppujen lopuksi amatööri oli hypnoottisesti regressoinut hänet, ja mahdollisuus päästä tekaisemiselle on aina olemassa. Siitä huolimatta minusta tuntuu, että hänen narratiivinsa totuudenmukaisuus on kohtuullista epäilyä syvemmin osoitettu. Hänen hypnoottisissa regressiosessioissa hän muisti, että häntä ohjelmoitiin valtioon liittyvässä instituutiossa Pohjois-Kaliforniassa — jonka John Marksin tutkijat myöhemmin osoittivat olevan vahvasti mukana valtion rahoittamassa aivopesututkimuksessa. [119] Marks itse uskoo Candyn tarinaa — ei vähintään siksi, että ohjelmointimenetelmien yksityiskohdat vahvistettiin dokumenteista, jotka on tehty julkisiksi SEN JÄLKEEN kun hänen kirjansa on julkaistu. [120] Milton Klinen, tri. Frances Jakesin, John Watkinsin ja muiden haastattelut tarjoavat todisteet siitä, että Candy Jonesin ohjelmointi oli mahdollinen — ja Deep Trance tuki tarinaa [121].

Tapaus on saanut tärkeän ”epäsuoran” varmennuksen: tutkijat, joita kiinnosti seurantatutkimus, olivat jättäneet FOIA-tietopyynnön CIA:lle kaikista Candy Jonesiin liittyvistä papereista. Virasto myöntää, että sillä oli hänestä varsin paksu tiedosto, mutta kieltäytyy julkistamasta siitä mitään. Jos hänen tarinansa on valetta, miksi CIA olisi niin haluton toimittamaan informaatiota? Todellakin, miksi heillä olisi hänestä yhtään mitään tietoja? [122]

Candyn tarinan viimeinen varmistus vaatii paljastuksen — sellaisen jonka minä teen hienoisella hermostuneisuudella, vaikka kyseinen henkilö onkin kuollut.

”Marshall Burger” oli oikeasti tri. William Kroger. [123]

Kroger, joka pitkään oli tekemisissä vakoilualan kanssa, oli kirjoittanut seuraavaa vuonna 1963:

…hyvä kohde voidaan hypnotisoida välittämään salaista informaatiota. Muisto tästä viestistä voidaan peittää keinotekoisesti aikaansaadulla amnesialla. Siinä tapauksessa mikäli hän jäisi kiinni, hän ei luonnollisesti muistaisi sitä, että hänelle on koskaan annettu viestiä… kuitenkin, koska hänelle on annettu post-hypnoottinen suggestio, viesti muistettaisiin tietystä vihjeestä. [124]

Jos Candy nyhjäsi tarinansa tyhjästä, miksi hän nimesi tämän tietyn tiedemiehen, joka kirjoittaessaan teoreettisesti vuonna 1963 ennusti hänen elämänsä tulevat tapahtumat? [125]

L’AFFAIR JONESin jälkeen Kroger siirsi tukikohtansa UCLA:an — tarkemmin MKULTRA-veteraani tri. Louis Jolyon Westin johtamaan neuropsykiatriseen instituuttiin. Siellä hän kirjoitti kirjan HYPNOSIS AND BEHAVIOR MODIFICATION [126], jonka esipuheen on kirjoittanut Martin Orne (toinen MKULTRA-veteraani) sekä H.J. Eysenck (myöskin MKULTRA-veteraani). Tämän opuksen lopussa on kylmääviä viitteitä mahdollisuudesta yhdistää hypnoosi ESB:n, implantteihin ja ehdollistamiseen — vaikka Kroger varovaisesti sanoo, että ”me emme ole huolissamme siitä, että joku voitaisiin ehdollistaa sähköisen aivostimulaation palkkioilla ja rangaistuksilla kontrolloitavaksi kuin robotti.” [127] HÄN ei välttämättä ole huolissaan — mutta ehkäpä MEIDÄN tulisi olla.

Candy Jonesin kontrollointi antaa meille paljon hyödyllistä informaatiota ”avaruusolentojen abduktion” hypoteesistamme.

  1. Hänen kidutussessionsa — joita hänelle hänen ohjelmointinsa aikaan piti CIA-herrat sekä tehtävien aikana vielä tunnistamattomat henkilöt — tuntuvat silmiinpistävän samanlaisilta kuin muutoin tuskalliset ”tutkimukset”, joita väitetään suoritettavan avaruusolentojen aluksilla.
  2. Hänen persoonallisuutensa muutokset kutakuinkin vastaavat niitä kokemuksia, joita eräillä UFO-siepatuilla on ollut.
  3. Huolimatta hänen brutaaleista kokemuksistaan hän pysyi ”lojaalina” tohtoreille Jensen ja Burger. Tämä hämmentävä käytös muistuttaa minua ensimmäisistä sieppaushaastatteluistani, jolloin kuulin kammottavia kuvauksia UFO-kidutussessioista — joita seurasi tunnustukset rajattomasta rakkaudesta avaruudesta tulleita tuskan aiheuttajia kohtaan.
  4. Kuten monet siepatut, Candyn oli pakko ottaa osaa toistuviin ”ehdollistamissessioihin”. Toistuva altistaminen ohjelmoinnille on tarpeen jatkuvan kontrollin ylläpitämiseksi.
  5. Mielestä pitämiseksi otteessa Candyn handlerit ohjelmoivat hänet pysymään eristyksissä. Erityisesti he iskostivat häneen syvän paranoian muita ihmisiä kohtaan; ”ulkopuoliset” olivat mahdollisia vihollisia, jotka aikoivat käyttää häntä hyväksi. Olen johdonmukaisesti nähnyt tämän kuvion omassa työssäni siepattujen parissa. [128] Skeptikot esittävät, että kohtuuttomat abduktiopelot mahdollisesti indikoivat paranoidia skitsofreniaa — jonka yksi oire voi todellakin olla hallusinaatiokokemukset. Suurin osa siepatuista on mahdollista hypnotisoida helposti, kun taas paranoidit skitsofreenikot ovat äärimmäisen vaikeita ”saada valtaan”, sanoo tri. Edward Simpson-Kallas, psykiatri jolla on laajalti kokemusta lääketieteellisestä hypnoosista. [129] Jos kuitenkin nuo kohtuuttomat pelot on saatu aikaan hypnoosilla, ristiriita ratkeaa.
  6. Candy oli onnettoman lapsuuden tuote, mistä johtui hänen taipumuksensa kohti monipersoonaisuutta. [130] Monet ”toistuvasti abduktoiduista”, joita olen haastatellut, ovat eläneet samanlaisia masentavia perhehistorioita. [131]
  7. Candy Jonesin tarinalla on myös niinkutsuttua ”negatiivista relevanssia” abduktiokertomuksiin. Koska Kontrolloijat eivät luoneet hypnoottista peitetarinaa, tai pseudomuistia, todelliset faktat tapauksesta ovat vuotaneet hänen tietoiseen mieleensä. Aivan sama miten läpikotainen on post-hypnoottinen amnesia, vuotoja tapahtuu — ja näin syntyy tarve väärälle muistolle, täyttämään muistamisen aukko. CIA oppi virheistään. Candyn hypno-ohjelmointi rikkoutui alkuvuonna 1973 — sinä vuonna jolloin ”avaruusolentopeitetarina” muuttui (mikäli hypoteesini osoittautuu oikeaksi) standardiksi toimintaproseduuriksi. [132] Milton Kline hyväksyi Candy Jonesin tarinan, mutta hän piti hommaa amatöörimäisenä ja epäyhteensopivana tuon ajan parhaan työn kanssa. [133] Ehkäpä suuri virhe oli pseudomuistipeitetarinan puute?

Aihetta epäilyyn

Huhut ”maanalaisista tukikohdista” ovat yhtä kuumia kuin jalapenot UFO-alalla juuri nyt, ja useisiin näistä tarinoista liittyy abduktioita.

Esimerkkinä kuuluisa Bentwatersin UFO-tapaus, jonka sivujuonteeseen liittyi ilmasotamies Larry Warrenin sieppaus maanalaiseen tukikohtaan armeijan tukikohta-alueen alle. Hän kuvasi oloaan ”hieman huumatuksi”, ja siellä hän näki avaruusolentoja ja ihmisolentoja — sotilashahmoja — työskentelemässä rinta rinnan. [134]

Olen puhunut toisen siepatun, Nancy Wrightin, kanssa, jonka väitetään viedyn maanalaiseen kammioon kymmenen mailia Edwardsin ilmatukikohdasta pohjoiseen Kaliforniassa. Koska tämä oli usean silminnäkijän tapaus, ja rva Wright ei ollut yrittänyt tehdä tarinalla rahallista voittoa, annan hänelle kunniaa hänen tarinastaan. [135] Abduktiotutkija Miranda Parksin mukaan vanhempi pariskunta, joka asui lähellä, abduktoitiin myös juurikin samalla tavalla. [136]

Vuonna 1979 Paul Bennewitz ja Leo Sprinkle tutkivat erityisen huomiota herättänyttä abduktiota, jossa nuori nainen (nimeä ei paljastettu) ilmeisesti vietiin laitokseen, jossa avaruusolennot prosessoivat nesteitä ja ruumiinosia karjansilpomisista. Tämä tutkimus on ilmeisesti johtanut siihen, että valtio on ahdistellut Bennewitziä, jonka tuoksinassa jonkinlaista mielenhallintaa (tai, kuten olen aiemmin viitannut siihen, ”elektronista GASLIGHTINGIA”) on saatettu käyttää. [137]

Miten me selitämme nämä tarinat väitetyistä avaruusolentojen vehkeilyistä, joita on tehty yhdessä armeijan kanssa? Minä puolestani en voi arvostaa ”kosmisen salaliiton” tarinoita, joille ei yleensä ole minkäänlaista näyttöä, joita nykyiset ex-tiedusteluagentit kuten John Lear ja William Cooper levittelevät. Vaikka en voi esittää vilpillisyyttä näiden miesten osalta, usein mietin onko heitä käytetty kanavina — heidän tietämättään tai siitä jotain aavistaen — sofistikoituneessa disinformaationlevityskampanjassa.

Yksinkertaisempi, mutta ei mitenkään vähemmän kuumottavampi, selitys ”tukikohtiin” sieppaamiselle voidaan löytää tri. Louis Jolyon (”boB”) Westin tarinasta, joka nykyään tunnetaan pahamaineisena MKULTRA:n LSD-kokeiden tekijänä. [138] Kirjan VIOLENCE AND THE BRAIN innoittamana (kirjoittanut tohtorit Frank (”Bob”) Ervin ja Vernon H. (”BoB”) Mark, joka liitti kaupungin väkivaltaisuudet kapinallisten mustien ”geneettiseen vajavaisuuteen”) West ehdotti vuonna 1973, keskusta tutkimaan väkivaltaisuuden vähentämistä (Center for the Study and Reduction of Violence), jossa potentiaalisesti väkivaltaiset henkilöt voitaisiin hoidella ehkäisyllä. (”I was cured, all right.” — KELLOPELIAPPELSIINI -jpg)

Ja keitä nämä henkilöt olivat? Westin mukaan huomattavia tekijöitä väkivaltaiseen taipuvaisuuteen olivat ”sukupuoli (mies), ikä (nuori), etnisyys (musta) ja urbaanius”. Miten käsitellä heitä? ”…implantoimalla pieniä elektrodeja syvälle aivoihin, josta sähköistä toimintaa voidaan seurata alueilta, joita ei voida mitata kallon pinnalta… on jopa mahdollista havaita biosähköisiä muutoksia vapaasti liikkuvien koehenkilöiden aivoissa etävalvontatekniikoilla…” Monitoroimalla kohteen EEG:tä, etäältä, potentiaalisesti väkivaltaiset kohtaukset voidaan identifioida.

Meidän tarkoituksiimme kaikkein merkittävin aspekti tässä ehdotuksessa liittyi sijaintiin. Salaisessa kommunikaatiossa tohtori J.M. (”BoB”) Stubblebinelle, California State Department of Healthin johtajalle (onneksi tämä tieto ”vuodettiin” julkisuuteen), West paljasti, että hän aikoi pystyttää keskuksensa Niken hylättyyn ohjustukikohtaan, jonne kyllä pääsi mutta joka oli suhteellisen eristyksissä. ”Paikka on turvallisesti aidattu”, West kirjoitti. ”Vertailututkimuksia voidaan suorittaa siellä, eristyksissä mutta kätevässä sijainnissa, kokeellisista malliohjelmista, epähaluttavan käytöksen muuttamiseksi.” [139]

Kansa nosti äläkän, joka lopetti nämä suunnitelmat. Mutta tehtiinkö tämä suunnitelma todella tyhjäksi? Vai muokattiinko sitä vain, niin että siitä riisuttiin (hetkellisesti) sen överin rasistiset vivahteet ja siirrettiin jonnekin vähemmän helposti lähestyttävään paikkaan?

Yksi asia on varmaa: CIA:n psykiatri suosi salaista käyttäytymisen muokkauskokeilua etäisessä armeijan laitoksessa. Ehkäpä joku vakoilualan mielenmuokkausdivisioonasta edelleen pitää ideaa hyvänä. Jos kyllä, poisheitto-ongelma on edelleen läsnä, jos näiden laitosten ”vierailijat” aikovat koskaan päästä takaisin ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Jälleen kerran hypno-ohjelmoitu peitetarina — mitä vähemmän uskottava, sen parempi — olisi arvokas.

Skandinavian yhteydet

Siepatuista on kirjoitettu monia kirjoja, ja kuitenkin niin vähän on olemassa mielenhallinnan uhreista. En voi ymmärtää tätä tilannetta; UFOjen todellisuus on edelleen ristiriitainen, ja kuitenkin mielenhallinnan olemassaolo on todistettu kahdessa (erittäin vaarantuneessa) kongressin tutkimuksessa ja tuhansissa FOIA-tietopyyntödokumenteissa. Tästä huolimatta siepatut voivat löytää sympatiseeraavan korvan, kun ne harvat jotka kehtaavat julistaa itsensä tunnettujen valtion ohjelmien uhreiksi tuskin löytävät ketään joka lotkauttaa korvaansa. Ennakkoluulomme tässä asiassa ovat valitettavat, sillä jos me kuuntelisimme ”kontrolloituja”, me kuulisimme monia yksityiskohtia, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia kuin UFO-siepatuilla.

Kaksi esimerkkitapausta: Martti Koski ja Robert Näslund.

Koski, Suomen kansalainen, väittää olleensa mielenhallintakokeiden uhri hänen vieraillessaan Kanadassa. Pian sen jälkeen kun hänen kokeensa alkoivat, hän yritti kertoa tarinansa tilanteestaan maailmalle ja saada huomiota osakseen. Harva kuunteli. Monet hänen yksityiskohdistaan olivat omituisia, ja koska hänen äidinkielensä ei ollut englanti, hän ei osannut ilmaista itseään vakuuttavasti nille, joilta hän etsi apua. Kuitenkin monet aspektit hänen tarinassaan vastaavat läheisesti MKULTRAn ja samanlaisten ohjelmien tunnettuja yksityiskohtia.

Näslund, Ruotsin kansalainen, kertoo samanlaisen tarinan. Lisäksi hänen väitteensä saavat erikoistukea: röntgenistä paljastui implantti hänen aivoissaan. Näslund itse asiassa meni niinkin pitkälle, että hän testautti implantin sähköteknikolla, joka oli töissä Hewlett-Packardilla. Kreikkalainen kirurgi suoritti trepanaation poistaakseen laitteen.

Monet Kosken ja Näslundin tarinoiden aspektit vastaavat hypoteesiani. Koskelle esimerkiksi yhdessä kohtaa kerrottiin, että häntä käsittelevät lääkärit olivat itse asiassa ”avaruusolentoja Siriukselta”. Toisessa kohtaa hänet johdateltiin uskomaan, että hän oli suorassa yhteydessä ”Herraan”. Kuten aiemmin annoin ymmärtää, uskonnollisilla kuvilla manipulaatio auttaa antisosiaalisen käyttäytymisen tuottamista; kohteen super-ego voidaan ohittaa jos hän uskoo, että käskyt tulevat korkeimmalta. Sellainen manipulointi voi selittää omituisemmat Betty Andresson Lucan sieppauksen aspektit. [140]

Näslundin implantti alunperin sijoitettiin nenän kautta. Hän aluksi tajusi, että jotain oli pahasti vialla kun häneltä puuttui muisto ajan kulumisesta, jota seurasi SELITTÄMÄTÖN NENÄVERENVUOTO.

Tämä yksityiskohta tulee välittömästi tutuksi kenelle tahansa, joka on tutkinut sieppauksia; olen kohdannut niitä omissa keskusteluissani siepattujen kanssa. UFO-kirjallisuudesta erittäin hyvään esimerkkiin ohjaan lukijaa tarkastamaan Susan Ranstedin tapauksen, niinkuin Kevin D. Randle on sen kuvannut kirjassa THE UFO CASEBOOK [141]; väitetyn kontaktihenkilö Diane Tessmanin taustat ovat myös huomionarvoisia tässä mielessä. [142] Kiinnostavaa kyllä, olen paikallistanut viitteen avoimeen kirjallisuuteen koskien, eläinkokeissa tarkasteltua, nenän kautta implantoitujen elektrodien käyttöä sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten mittaamiseen. [143]

On muitakin väitettyjä mielenhallinnan uhreja, joilla on näyttöä implanteista; huomaa, erityisesti, kiinnostava James Petit’n tapaus, CIA:han kytkeytynyt pilotti ja väitetty aivopesualumni; röntgenkuva hänen kallostaan paljasti abduktiotyylisen implantin — sopivaa, mahdollisesti, koska hänen kehossaan on sieppaustyylisiä naarmuja. [144] Sitä vastoin tietyt abduktoidut toimittavat, mikäli heille sallitaan läpikotainen ja heitä ymmärtävä kuuleminen, todistuksen, joka vahvasti myötäilee Kosken narratiivia.

Helikopterit ja levyt

Rex Nilesin ja hänen siskonsa (nimeä ei uutisissa kerrottu) kummallinen tarina saattaa valaista kiinnostavalla tavalla monia eri abduktiotapauksia, erityisesti Betty ja Barney Hillin tapausta. [145] Niles, Woodland Hillsissa toimivan puolustusalihankkijayrityksen (Rex Rep) omistaja, joutui viranomaisten kynsiin, kun he tutkivat puolustusteollisuuden metkuja. Hänestä tuli äärimmäisen yhteistyöhaluinen todistaja tutkimuksen ajaksi — kunnes hänen viholliset alkoivat hyökätä hänen kimppuunsa, joiden väitetään käyttäneen psykosähköistä häirintää.

Seuraava lainaus oli LOS ANGELES TIMESin artikkelista koskien Nilesin tapausta, ja se on erityisen paljastava:

Hän (Niles) todisti sisarensa puolesta, nainen joka asui Simi Valleyssa, joka vannoo että helikopterit toistuvasti kiertelivät hänen kotiaan. Insinööri mittasi 250 wattia mikroaaltoja Nilesin talon ympäristöstä ja löysi RADIOAKTIIVISEN LEVYN HÄNEN AUTONSA KOJELAUDAN TAKAA.

Entinen lukiokaveri Lyn Silverman väitti, että hänen kotitietokoneensa sekosi kun Niles astui sen lähelle.

Tässä tarinassa ei avaruusolentoja — kuitenkin miten samankaltainen se onkaan verrattuna abduktiokertomuksiin! Abduktioiden uhrit usein rapotoivat helikoptereita — Betty Andreasson Lucan tapaus tarjoaa parhaiten tunnetun esimerkin. [146] Sekoavat sähkölaitteet ovat myös usein tavattu oikeaksi osoitetuissa abduktiotapauksissa; olen puhunut (erikseen) kolmelle naiselle, jotka ovat väittäneet kykenevänsä häiritsemään tai sulkemaan kokonaan televisionsa ja stereonsa kävelemällä laitteiden ohi; eräs nainen jopa väitti, että hän oli sammuttanut TV:nsä pelkästään sitä osoittamalla.

Mutta radioaktiivinen levy on erityisen kiinnostava. Kuten entinen FBI-agentti Ted Gunderson jokin aika sitten selitti kumppanilleni Alexander Constantinelle, magneettisia radioaktiivisia levyjä on kauan käytetty salaisten palvelujen toimissa syöpää aiheuttavina ”hiljaisina tappajina” — eli salamurhan työkaluina. Eikä ainoastaan sellaisena. Levy tuo mieleen erään vähän tunnetun yksityiskohdan Hillin tapauksesta — tusinan verran pyöreitä ”kiiltäviä pisteitä”, joista jokainen oli hopeadollarin kokoinen, jotka löytyivät hänen autonsa peräkontista heti abduktion jälkeen. Kompassineula reagoi villisti, kun hän asetti sen näiden pilkkujen viereen. Ovatko ne voineet merkitä sijaintia, jossa sähkömagneettinen tai radioaktiivinen laite, samanlainen kuin minkä Niles löysi, asetettiin autoon? Sellainen laite on voitu kiinnittää paikalleen magneettisesti, josta johtuu kiertoilmiö. Jos kyllä, silloin pahaa oloa aiheuttava sähkömagneettinen säteily voisi olla aiheuttanut Hillien ”UFO-havainnon”.

Armeija ja mielenhallinta

Jokin aika sitten otin osaa hypnoottiseen regressiosessioon, jossa koehenkilö — väitetty UFO-siepattu — muisti käyneensä läpi mystisen ”aivo-operaation” veteraanien sairaalassa Kaliforniassa. Operaation suoritti ihmiset, ei avaruusolennot. Kiinnostavaa kyllä, tämä sama sairaala mainitaan kahdessa muussa kohtaamassani tapauksessa. Nämä toiset väitteet eivät olleet siepattujen tekemiä, vaan ihmisten joiden väitetään olleen mielenhallintakokeiden uhreja.

Eräs näistä väittäjistä, entinen laivaston SEAL-kommando, joka teki useita vaarallisia tehtäviä Vietnamissa, myötämielisesti kertoi minulle yksityiskohtaisesti hänen tarinansa. [147] Tämä henkilö — kutsun häntä ”treenatuksi SEALiksi” — oli saanut erikoistaistelukoulutusta armeijan tukikohdassa Kaliforniassa; hän väittää, että yhdessä kohtaa koulutustaan hänet huumattiin, hypnotisoitiin, mahdollisesti asetettiin jonkinlaisen sähkökontrollin alaisuuteen ja altistettiin äärimmäiselle tuska/nautinnon operantille ehdollistamiselle. Eräs yksityiskohta hänen tarinassaan liittyy ehdollistamisen ”palkkioaspektiin”: kun hän totteli asianmukaisesti, hänelle annettiin vapaaseen seksuaaliseen käyttöön nainen, joka SEALin muisteluiden mukaan oli itsekin aivopesun uhri.

Niin uskomattomalta kuin tämä jälkimmäinen väite kuulostaakin, pidin sitä äärimmäisen resonanttina kun myöhemmin haastattelin nimekästä siepattua eteläisessä Kaliforniassa, joka urheasti kertoi minulle yksityiskohtia hämmentäväst, vaikkakin monesti arkaluonteisesta, tapauksesta hänen menneisyydestään. Edelleen houkuttelevan näköisenä naisena hän muisti minut — todellakin, hän tuntui omituisen halukkaalta kuvaamaan — varhaisen rakkaussuhteen nuoren sotilaan kanssa, jota koulutettiin armeijan tukikohdassa lähellä hänen kotiaan. Hän ei muista sotilaan nimeä. Ainoa minkä hän muistaa on, että kerran mies alkoi ASUA HÄNEN PERHEENSÄ TALOSSA; hänellä ei ole muistikuvaa miten järjestely alkoi, ja hänen vanhempansa eivät koskaan tunteneet oloaan mukaviksi tästä asiasta keskustellakseen. Vaikka hän ei tuntenut vetoa tätä sotilasta kohtaan, hän tunsi tarvetta olla intiimisti tämän kanssa, ja hän otti tottelevaisen asenteen joka oli varsin epätavallista hänelle. Myöhemmin sotilas meni suorittamaan salaista tehtävää Vietnamiin.

Tottakai nuoren henkilön psykoseksuaalinen kehitys ei koskaan ole suorasukaista, ja ylläoleva tapaus on hyvin voinut edustaa yhtä mutkaa matkassa. Silti, jotkut tämän tarinan yksityiskohdat — erityisesti vanhempien asenne, naisen persoonallisuuden muutos ja hänen sen jälkeiset muistikatkot — ovat silmiinpistäviä, ja kohtelen siepatun intuitiota kunnioituksella, jonka tämä pieni mysteeri hänen henkilöhistoriassaan voi, mikäli oikealla tavalla se ymmärretään, valaista hänen myöhempiä ”puuttuvan ajan” kokemuksiaan.

Olisiko ”treenattu SEAL” voinut olla oikeassa? Oliko siellä, ONKO siellä hypno-ohjelmoitujen sotilaiden sisäpiiri, joka tekee erityisen vaarallisia tehtäviä? Ja onko ohjelmoijilla käytettävissään ”naislähde”, niinsanotusti, hypnotisoiduille seuraajille?

Jos SEALin tarina olisi ainoa, skeptikot voisivat helposti sivuuttaa sen (olettaen että he eivät istu kasvotusten, niinkuin minä, tarinan kertojan edessä, kuunnellen kaikkia iljettäviä yksityiskohtia). Mutta toiset veteraanit ovat lisänneet omat äänensä tähän raakaan tarinaan. Daniel Sheehan, Christic Institutesta, väittää että hänen organisaationsa on puhunut puolelle tusinaa henkilöitä, joiden narratiivi on samanlainen kuin minun SEAL-informantillani. Kaikki olivat käyneet läpi ”prosessoinnin” standardin armeijakoulutuksen kontekstissa; ohjelmoinnin ja palkkataistelijoiden antaman erikoistaistelukoulutuksen jälkeen kokelaat pantiin ”jäähylle” käytettäväksi syntyvissä tilanteissa — ja osa noista tilanteista syntyi USA:ssa. [148]

Walter Bowart aloitti omat mielenhallinnan tutkimuksensa laittamalla mainoksen SOLDIER-OF-FORTUNE-tyyppisiin julkaisuihin, joissa hän pyysi kirjeenvaihtoa veteraaneilta, jotka olivat kokeneet selittämättömiä muistikatkoksia tai omituista käyttäytymisen muutosta palvellessaan Vietnamissa; hän sai yli 100 vastausta. Bowart omisti kokonaisen kappaleen eräälle vastanneista — ilmavoimien veteraanille nimeltään David, joka lopetti neljävuotisen palveluksensa muistellen, että hän oli käyttänyt aikaa ”pitäen hauskaa, harrastaen seksiä, maaten rannalla, keräten näkinkenkiä… Ei koskaan tullut mieleenikään ennen kuin myöhemmin, että minun olisi pitänyt varmaan TEHDÄ jotain palveluksen aikana.” (Selvä esimerkki peitemuistista.) Hänelle ”annettiin” tyttöystävä jonka nimeä hän ei muista, huolimatta pitkästä ja syvän intiimistä suhteesta. [149] Yhteydet SEALin ja siepattujen tarinoihin tulisi olla ilmiselvät.

Meillä on eräänlainen tunnustus tiedemieheltä, joka erikoistui tämän tyyppisen kouluttamisen erääseen aspektiin. Yliluutnantti Thomas (”Bob”) Narut, U.S. Naval Hospitalista NATOn päämajassa Floridan Naplesissa myönsi, luennoidessaan Oslossa, että alokkaat Naplesissa laitettiin KELLOPELIAPPELSIINI-tyylisiin käyttäytymisen muokkaamissessioihin. Koulutettavat teipattaisiin penkkeihin heidän silmäluomet täysin auki pidettyinä katsellen filmejä teollisuusonnettomuuksista ja afrikkalaisista ympärileikkausseremonioista — psykologit käyttävät filmejä usein keinona aiheuttaa stressiä koetilanteissa. Toisin kuin protagonistit KELLOPELIAPPELSIINISSA, jotka oppivat tuntemaan kuvotusta väkivaltaa nähdessään, Narutin sotilaat opetettiin hyväksymään ja nauttimaan verenvuodatuksesta, näkemään sen mielenrauhalla. Samanlaisia tekniikoita käytettiin dehumanisoimaan potentiaalisia vihollisia. Tämän ohjelman suorittaneet muuttuivat, Narutin sanoin, ”palkkamurhaajiksi ja salamurhaajiksi”, joita sijoiteltiin amerikkalaisiin suurlähetystöihin ympäri maailmaa.

Kun toimittajat utelivat näistä väitteistä, Amerikan hallitus kielsi tarinan; Narut — pitkän radiohiljaisuuden ja selvän pakottamisen jälkeen — myöhemmin selitti toimittajille, että hän oli puhunut pelkästään teoreettisesti. Jos näin, niin miksi hän alunperin kuvasi käyttäytymisen muokkausproseduuria käynnissä olevaksi ohjelmaksi? [150]

Vaikka voi tuntua härskiltä palata abduktioiden pariin näin kaamean datan tarkastelun jälkeen, minun tulisi muistuttaa lukijaa niistä monista sieppaustapauksista, joissa siepattu muistaa joutuneensa pakolla katsomaan tiettyjä stressaavia elokuvia. Avaruusolennot ovat nähtävästi oppineet muutaman asian tri. Narutilta.

Narut, tottakai, keskittyi yksittäisten amerikkalaissotilaiden selektiiviseen ohjelmointiin; mielenhallinnan spektrin toisessa päässä puolustusministeriön asiantuntijat ovat myös keskittyneet menetelmiin, joilla tehdä kokonaisista vihollispataljoonista ”taistelukyvyttömiä”. Sähkömagneettiset aseet, joiden tarkoitus on poistaa vihollisen aggressiot, on DARPAn aluetta, tri. Jack (”Bob” Dobbs) Veronan ohjauksessa. Nämä projektit pysyvät varsin mystisinä; me tiedämme, kuitenkin, että eräs operaatio, SLEEPING BEAUTY, käytti tri. Michael (”BoB”) Persingerin palveluja, tiedemiehen joka on ilmaissut mielenkiintoisia näkemyksiä liittyen UFOihin.

Persinger kehitti menetelmän, joka käyttää ELF-aaltoja vapauttamaan aivojen MAST-solujen avulla histamiinia. Jos taistelukentän komentaja haluaa saattaa vihollisensa oksentamaan, Persingerin temppu hoiti homman nopeammin kuin Tobe Hooperin elokuva. Menetelmä toimii myös eläiniin. ”Kysymys”, kirjoittaa mielenhallintatutkija Larry Collins, ”on se miten päästä pisteestä A pisteeseen B ilman, että rikotaan erästä kaikkein perusteellisinta Valtion etiikan käskyä — älä tee tuollaisia kokeita ihmisolennoilla.” [151]

Jos Collins olisi tutkinut asiaa hienovaraisemmin, hän olisi saattanut tajuta, että valtio ei aina ole pitänyt tätä käskyä kiveen hakattuna. Kuten Milton Kline asian ilmaisee:

Eettiset tekijät suurimmassa osassa tutkimusta sulkisivat pois positiiviset tulokset. Nuo eettiset tekijät eivät aina päde valtion tekemään tutkimukseen. TUTKIMUS JOKA ON TUOTTANUT TODELLA POSITIIVISIA TULOKSIA EI OLE EETTISTEN RAJOITTEIDEN RAJAAMA. [152]

Mielenhallinnan lopullinen motiivi

Ornen koulukunnan kovan linjan hypnotistit melkein varmasti sivuuttaisivat veteraanien kertomukset hypnoosin, huumeiden ja käyttäytymisen ehdollistamisen käytöstä amerikkalaissotilaisiin. Skeptikot kysyisivät miksi kukaan yrittäisi luoda ”Matsurian kandidaattia” kun asepalvelus, käyttäen täysin perinteisiä keinoja, voi luoda ”Rambon”? Aina on saatu rekrytoitua joku mitä vaarallisimpiin tehtäviin; mihin tarvitaan hypnoosia?

Tarve on itse asiassa absoluuttinen.

Moderni taistelukenttä ei anna sijaa perinteiselle sotilaalle. Kehittynyt aseistus vaatii yhä parempaa teknisen edistyksen tasoa, mikä taas puolestaan vaatii kylmäpäisiä toimijoita. Mutta aina-niin-inhimilliset taistelijat — vaikka he kykenevät äärimmäisiin rohkeuden tekoihin kaikkein stressaavimmissa kuviteltavissa olevissa olosuhteissa — eivät kuitenkaan ole loputtoman kylmäverisiä. Lopulta mieli murtuu. Per capita psykiatristen uhrien lukumäärä on kasvanut dramaattisesti jokaisen toistaan seuranneen amerikkalaiskonfliktin jälkeen. Kuten Richard Gabriel, loistava historioitsija psykiatrian roolista sodankäynnissä, kirjoittaa:

Moderni sodankäynti on muuttunut niin tappavaksi ja niin intensiiviseksi, että ainoastaan jo valmiiksi hullut voivat sitä kestää… Moderni sota, joka vaatii jatkuvaa taistelua, kasvattaa sotilaan väsymystä ennennäkemättömille tasoille. Fyysinen väsymys -- erityisesti unenpuute -- kasvattaa psykiatristen uhrien lukumäärää valtavasti. Toiset tekijät -- korkea epäsuoran tulen määrä, yötaistelu, puute ruoasta, jatkuva stressi, suuret kaatuneiden määrät -- varmistaa sen, että psykiatristen uhrien määrä nousee katastrofaalisiin mittoihin. Ja uhrien määrä rasittaa sairaanhoitorakennetta romahtamiseen asti.

Kyky hoitaa psykiatrisia uhreja tulee kaikkea muuta kuin katoamaan. Ei tule olemaan turvallisia rintama-alueita joissa hoitaa sotilaita, joiden hermo on romahtanut. Modernin sodankäynnin teknologia on tehnyt sellaisista paikoista funktionaalisesti vanhentuneita… [153]

Gabrielin mukaan armeija aikoo vastata tähän haasteeseen luomalla ”kemiallisen sotilaan”, ihmisen univormussa taistelevan muuntohuumezombien:

Tulevaisuuden taistelukentillä me tulemme näkemään todellisen tietämättömien armeijoiden kohtaamisen, armeijoiden jotka eivät tiedä omista tunteistaan tai edes syistä miksi he sotivat. Sotilaat kaikilla rintamilla tulevat redusoitumaan pelottomaksi kemikaalikoneeksi, jotka taistelevat yksinkertaisesti koska ne eivät osaa tehdä mitään muuta… Kun kemian henki on päässyt pullosta, ihmisten mentaalisten ja fyysisten toimien koko skaala annetaan kemian kontrolloitavaksi… Nykypäivänä on jo mahdollista kemiallisella tai sähköisellä stimulaatiolla kasvattaa ihmisolennon aggressiotasoja stimuloimalla amygdalaa, aluetta ihmisaivoissa joka vastaa aggression ja raivon kontrolloinnista. Sellainen "ihmispotentaalin tehtailu" on jo osittain todellisuutta ja tarvittava tekninen osaaminen kasvaa päivä päivältä. [154]

Vaikka tämä lainaus puhuukin huumeista ja elektroniikasta, me voimme turvallisesti olettaa, että sodan suunnittelijat eivät välttelisi muiden lupaavien tekniikoiden käyttöä.

Gabriel kirjoittaa pääosin suuren mittakaavan taisteluskenaarioista, mutta perustuen hänen informaatioonsa me voimme hyvin päätellä, että mind-controllattu sotilas on roolissa myös hyökkäysiskuissa, salaoperaatioissa, soluttautumisessa vihollislinjojen taakse erikoisjoukkojen yksiköillä. Sellaisissa tehtävissä Yhdysvaltain henkilöstö on yhä enenevissä määrin nojautunut kidutukseen tapana kuulustella ja häiritä [155], ja sellaisen barbarismin muuttuessa standardiproseduuriksi tulevaisuuden taistelevan amerikkalaisen tarvitsee löytää sisältään ennennäkemättömiä brutaaliuden varantoja. Onko keskivertovärvätyllä, joka on haettu kansakunnan lähiöistä ja joka luottaa perinteisiin ideaaleihin, sellaisia varantoja?

Vietnam osoitti, että sotilas, huolimatta hänen arviointikykyään hämärtämään tarkoitetun propagandan suuresta määrästä, aistii eron legitiimin puolustustarkoituksen ja poliittisen hegemonian suojelun välillä. Jotta viivästytettäisiin tällaista heräämistä, tai tehtäisiin siitä irrelevanttia, sodan suunnittelijoiden tulee vetää ihmistaistelija pois rintamalta ja korvata hänet soturin uudella lajilla. Tulevaisuuden sotilas ei osaa arvioida; hän pelkästään tekee. Hän ei ole teurastaja; hän tulee olemaan teurastajan VEITSI — työkalu muiden työkalujen joukossa, ajattelematon ja tehokas.

On mielipiteeni, että tällaisen tulevaisuuden sotilaan luomiseksi kontrolloijat tarvitsevat jatkuvan ohjelman, sellaisen joka on suunniteltu testaamaan jokaista uutta menetelmää ja menetelmien kombinaatiota ihmismielen valloittamiseksi.

Tämän ohjelman erään päätavoitteen tulee sisältää ihmiskyvyn laajentaminen stressiin ja väkivaltaan. Värväytyneiden subjektien tulee sellaisissa koeproseduureissa kokea tuskaa, ja he oppivat hyväksymään tuskan. Lopulta he oppivat tuottamaan sitä, ilman katumusta tai edes muistoa siitä. Kansakunta, joka ensimmäisenä luo tällaisen uuden sotilaan, tulee saamaan etulyöntiaseman ”perinteisellä” taistelukentällä — niinkuin tulee myös se kansakunta, joka ensimmäisenä kehittää keinon käyttää massamielenhallintatekniikoita tekemään vihollisjoukoista toimintakyvyttömiä. (Ja suitsia kokonaisia siviilipopulaatioita, sekä vihollisen että kotona. -jpg) Tämä tärkeä armeijan tarve on se syy miksi en koskaan usko mitään niistä epävakuuttavista vakuutteluista siitä, että kansakuntamme salaiset tieteentekijät ovat lopettaneet tai tulevat lopettamaan käyttäytymisen muokkaamisen tutkimuksen. Tämä tutkimus ei tule koskaan olemaan pelkkää historiaa. Se mikä on mennyttä on nykyisyyttä, ja nykypäivän salaiset kokeet muuttuvat huomisen peruskoulutukseksi.

Prototyyppi tulevaisuuden taistelijalle voi olla jo meidän sisällämme. Haastattelemani laivaston SEAL puhui kammottavan yksityiskohtaisesti raajojen repimisestä ilman emootioita, rutiininomaisesta raiskauksesta, tappamisesta ilman tunnevaikutusta. Ja sitten SEN UNOHTAMISESTA ETTÄ OLI TAPPANUT. Jopa vuosia myöhemmin hän ei kyennyt muistamaan tarinoita monien hänen omassa kehossaan olevien haavojen taustalla. Hän väittää, että aina kun hän tarvitsi sairastuvan palveluita, lääkärit hypnotisoivat hänet pian uudelleen hänen sisäänkirjautumisensa jälkeen, kun aivan erityisesti tätä työtä suorittava lääkäri tarkastaisi hänen lääketieteellisen historiansa, joka oli äärimmäisen salainen ja jota pidettiin lukkojen takana.

SEALin todistuksen mukaan hänen muistinsa tukos murtui hiljalleen, tässä liian monimutkaisia kuvattavaksi olevien tapahtumien jälkeen. Lopulta vuosia Vietnamin jälkeen hän kykeni muistamaan sen mitä hän oli tehnyt.

Amnesia oli siunaus.


94. Viittaan henkilöön, joka myöhemmin kirjoitti erittäin selväpäisen ja mielekkään kirjeen tri. Paul Lowingerille, joka on armollisesti antanut tietonsa minun käyttööni. Nyt tunnen velvoitteen pitää tämän henkilön nimen omana tietonani.

95. Cameronista tuli American Psychiatric Associationin, Canadian Psychiatric Associationin, ja World Association of Psychiatristsin johtaja. Hän aiemmin istui Nürnbergin paneelissa ja auttoi luonnostelemaan eettisen lääketieteellisen tutkimuksen säännöt!

96. Erityisesti Opton & Scheflinin katsaus, vaikka se onkin loistava laajuudessaan ja yksityiskohdissaan, jatkuvasti tavoittelee vakuuttelevia tulkintoja näytöstä, joka osoittaa paljon huolestuttavampiin johtopäätelmiin.

97. Martin T. Orne, ”Can a hypnotized subject be compelled to carry out otherwise unacceptable behavior?” INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, Vol. 20, 101-117.

98. Marks mainitsee kirjeessään Ornelle, että jälkimmäisen väitetään olleen tietämättään osallisena aliprojekti 84:n. Kuitenkin julkiseksi tehdyistä, aliprojekti 84:aa koskevista papereista käy ilmi, että Virasto oli halukas kertomaan Ornelle tietoja; Orne myöhemmin myönsi Marksille, että hänet tehtiin tietoiseksi hänen CIA-sponsoroinnista (Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 172-173). Marksin kanssa tehdyssä haastattelussa Orne vähätteli Candy Jonesin tarinaa (jonka me tulemme käymään läpi myöhemmin) väittäen, että jos sellainen koe oltaisiin tehty, ”joku jossain virastossa olisi tullut luokseni”. Miksi he tulevat hänen luokseen supersalaisesta projektista, ellei Ornella itsellään ollut erittäin korkeaa turvaluokitus ja työskennellyt yksinomaan tiedusteluvirastoille? Huomaa myös, että Orne teki laajoja tutkimuksia Office of Naval Researchille kesäkuun 1. päivästä 1968 toukokuun 31. päivään 1971. Myös DARPA on rahoittanut häntä. Lisäksi pidän huomionarvoisena sitä seikkaa, että Orne jotenkin pääsi Society for Clinical and Experimental Hypnosis:n johtajaksi huolimatta siitä, että organisaatio oli päättänyt olla valitsematta johtajaa. (Tämä seikka kerrottiin Marksille erään tunnetun hypnoosiasiantuntijan haastattelussa, jota minun ei varmaankaan ollut tarkoitus nähdä.)

99. Tämä tarina on kerrottu monesti. Katso Turner & Christianin THE KILLING OF ROBERT F. KENNEDY, 207-208; lisäksi Peter J. Reiter, ANTISOCIAL OR CRIMINAL ACTS AND HYPNOSIS (Springfield, Illinois: Charles C. Thomas, 1958).

100. John G. Watkins, ”Antisocial behavior under hypnosis: Possible or impossible?” INTERNATIONAL JOURNAL FOR CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, Vol. 20, 95-100.

101. Milton H. Erickson, ”An experimental investigation of the possible anti-social use of hypnosis,” PSYCHIATRY, 1939, vol. 2. Erickson esittää, että jos hypnotisoija on vakuuttanut kohteensa havaitsemaan todellisuuden väärin, silloin siitä seuranneita tekoja ei voida pitää ”antisosiaalisina”, sillä teot olisivat hyväksyttäviä kohteen sisäisen todellisuuskonstruktin mukaan. Tämä argumentti on minusta semanttista ulinaa. (ei minusta -jpg)

102. Kts. Flo Conway & Jim Seigelman, SNAPPING (New York: Lippincott, 1978).

103. Lee & Schlain, ACID DREAMS, 8-9.

104. John Marksin haastattelu Victor Marchettin kanssa, December 19, 1977 (Marks-arkistot).

105. Martin T. Orne, ”On the Mechanisms of Posthypnotic Amnesia,” THE INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1966, vol. 14, 121-134. Ornen työ post-hypnoottisen amnesian parissa sai rahaa NIMH:lta, Air Force Office of Scientific Researchilta ja Office of Naval Researchilta. Haluaisin kuulla mikä viaton selitys, jos sellaista onkaan, ilmavoimilla on tarjota selittämään heidän kiinnostustaan post-hypnoottiseen amnesiaan. (”Me emme saa sallia aukkoa post-hypnoottisessa amnesiassa! tietysti -jpg)

106. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 242-243.

107. Selvästikin Allan Dulles. Tämä on voinut olla hypnoottisesti aikaansaatu harha; toisaalta Dullesin legendaarinen seksuaalinen halukkuutensa teki tämän väitteen ehkä vähemmän epätodennäköiseksi kuin voisi aluksi olettaa. (VÄÄRIN! Selvästikin tämä viittaus on  J.R. ”Bob” Dobbsiin, ylimpään Church of SubGeniuksen MC:hen; nimikirjaimet A.D. viittaavat erääseen hänen pseudonyymeistään, Adman Destructor. ”Bob”:n seksuaalinen halukkuus on SubLegendaarista. -jpg)

108. Aina paras indikaattori siitä onko hypnoosi aito; en voi ymmärtää miksei Orne käyttänyt tätä testiä Blanchin tapauksessa.

109. Herbert Spiegel, ”Hypnosis and evidence: Help or hindrance,” ANN. N.Y. ACAD. SCI.; 1980, 347, 73-85.

110. Katso esim. Kroger, HYPNOSIS AND BEHAVIOR MODIFICATION, 21-22

111. Katso erityisesti Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME, 60-61. Orne, jota tässä haastateltiin, viittaa hänen artikkelissaan referoituun teokseen ”The use and misuse of hypnosis in court” (INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL HYPNOSIS, 1979, vol. 27, 311-341.)

112. Klass esittää, että ufologit, tehdessään hypnoottista regressiota, tahtomattaan vihjailevat kohdehenkilöilleen. Hänen tekstinsä tarkempi luku paljastaa, että hän ei koskaan todista tai väitä, että sellaisia ”vihjeitä” on voinut esiintyä missään tietyssä tapauksessa; hän yksinkertaisesti uskoo, että vihjailua ON VOINUT tapahtua. Jos Klass olisi ollut halukkaampi käsittelemään siepattuja suoraan, hän olisi saattanut löytää näyttöä syystä ja seurauksesta; nykyisellään hänen argumenttinsa todella ei ole mitään muuta kuin ehdotus. Kaikesta tuosta pidän hänen ideoitaan koskien hypnoottisten regressiosessioiden pitämistä ”puhtaana” potentiaalisesti arvokkaana.

113. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 34-37.

114. Donald Bain, THE CONTROL OF CANDY JONES (Chicago, Playboy Press, 1976).

115. Hypnotisoitujen kuriirien käyttö sodassa ulottuu 1800-luvulle.

116. Estabrooks, HYPNOTISM, 193-214.

117. John Marksin haastattelu Milton Klinen kanssa, joulukuun 22. 1977 (Marks-arkistot). Toisessa haastattelussa professori Clare Young (Estabrooksin kollega Colgate Universityssa) vahvisti, että Estabrooksin hypnoosityötä valtiolle ei oltu koskaan julkaistu.

118. Vai olisiko hänen avioliittonsa voinut olla osa ohjelmaa? ”Long John”, jolla nimellä hänet tunnettiin, oli kuuluisa UFO-piireissä, ja hän oli antanut foorumin sellaisille varhaisille kontaktihenkilöille kuten Howard Menger. Hän tunsi myös Jackie Gleasonin, nimekkään (joskin epätodennäköisen) nimen ”törmänneiden levyjen” huhumyllyissä. Olisiko Candy voinut saada tehtäväkseen selvittää sen mitä Nebel tiesi?

119. Marks-arkistot. John Marks teki erinomaisen työn Candy Jonesin tarinassa; hän erehtyi — melkein anteeksiantamattomasti — konservatismin puolelle kun hän kieltäytyi ottamasta mukaan informaatiota tästä tapauksesta hänen kirjaansa. Tiedän mukana olleen instituutin nimen; kuitenkin koska Candy Jones piti asianmukaisena pitää tämän tarinan aspektinsa salassa (mahdollisesti hyvistä juridisista syistä), minä seuraan hänen esimerkkiään.

120. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 446-447.

121. Haastattelut, Marks-arkistot. Eräs Marksin informanteista tarjosi kiinnostavia spekulaatioita siitä, että Candyn kidutussessiot eivät olisikaan tehty kentällä, vaan laboratoriossa — hänen koko tehtävänsä on voinut olla hypno-ohjelmoitu fantasia.

122. Informaatio Candyn CIA-tiedoista on peräisin Candy Jonesin puhelinhaastattelusta. Tässä on ongelma: CIA-peitetarinat aukeavat kuin sipulin kuori; kun on poistanut ulkokuoren, seuraava odottaa kuorimista. (Tästä syystä en pidä tämän tutkielman ”paljastuksia” koko totuutena; minun mielestäni se on vieläkin pahempaa. -jpg) Candy Jonesin tapauksessa kaninkoloon kuuluu syytökset siitä, että hän OMASTA TAHDOSTAAN teki niinkuin CIA halusi, ja käytti Jensenin hypnoosikokeita rationalisaationa hänen teoilleen. Eräs Marksin informanteista esittää tällaisen selityksen; siispä, Opton & Scheflin näyttävät nielleen tämän. Kuka tahansa, joka on perillä Candyn ohjelmoijien ilkeästä häpäisystä, jolle nämä Candyn alistivat, nauravat tämän tarinan ulos oikeudesta. Kukaan, paitsi erittäin psykoottinen masokisti, ei omasta tahdostaan haluaisi kokea sitä mitä hän oli kokenut.

123. Marks-arkistot.

124. William Kroger, CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS (Philadelphia: Lippincott, 1963), 299.

125. Ufologi Jim Moseley, Candyn tuttu, oli väittänyt että tunnistamaton lähde Nebelin ”sisäpiirissä” kerran, epävirallisesti julisti Candyn tarinan ”paskapuheeksi”. Tämä väite ansaitsee tarkan ja kunnioitettavan huomion. Silti Moseley ei identifioi lähdettään eikä meillä ole keinoa sanoa puhuiko tämä sisäpiirin hemmo vaistonvaraisesti vai tiesikö hän jotain, vai mitä hän oikeasti tarkoitti. Oliko hänen mielestään Candy fantasioinut vai kusettiko hän? Jos ensimmäistä, miksi hänen hallusinaationsa sopivat MKULTRA-yksityiskohtiin, jotka on julkaistu vasta hänen kirjansa julkaisemisen jälkeen? Jos jälkimmäistä, miten me aiomme selittää ne monet hypnoottiset regressionauhat, joista ainakin jotkut olivat saatavilla ulkopuolisille tutkijoille? (Varsin yksityiskohtaista ollakseen kusetus.) Joka tapauksessa miten Candy olisi voinut tietää sen faktan (jonka Marksin tuttavat vahvistavat), että Kroger opetti ”Jenseniä” eräässä länsirannikon instituutissa? Miksi, jos tarina oli ”paskapuhetta”, Candy ottaisi riskin joutua oikeusjuttuihin kun hän nimeää — bisnestutuille ja tutkijoille, ellei sitten kaikelle kansalle — oikean elämän hypnoterapeutteja? Yhtä kaikki ehdottaisin, että Moseleyn ”sisäpiiriläinen” puhui hassuja, eikä hänellä ollut todellisia faktoja. (Tai puhui vääristeltyä totuutta. -jpg)

126. Philadelphia, Lippincott, 1976.

127. Ibid., 415.

128. Samanlaiset paranoidit purkaukset johtivat tri. Richard Nealin UFO-siepattujen ryhmän hajottamiseen Los Angelesissa, sanoi tri. Neal tekemässäni puhelinhaastattelussa.

129. Tri. Simpson-Kallasin valaehtoinen todistus Sirhan-Sirhanin tapauksessa, 1973; kts. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 225.

130. Kaikki todelliset monipersoonat ovat kokeneet jonkin sortin hyväksikäyttöä tai trauman, psykologista tai fyysistä, lapsuudessaan.

131. Yksi oli okkulttisessa ympäristössä tapahtunut rituaalihyväksikäyttö. Jos minä olisin psykiatri CIA:lle etsimässä potentiaalisia uhreja mielenhallintakokeisiin, etsisin hyväksikäytettyjä lapsia sotilasperheistä. (Sotilastausta varmistaa sen, että ”oikeanlainen” tohtori pääsee lapseen käsiksi.) Abduktiotutkijoiden tulisi etsiä sellaista kaavaa.

132. Viittaan suureen abduktioiden määrän lisääntymiseen, joka tuona vuonna ilmeni; kts. Kevin Randle, THE OCTOBER SCENARIO (Middle Coast, 1988). Toki sieppaukset (tai hypoteesini mukaan mielenhallintaoperaatiot) tapahtuivat tätä vuotta aiemmin.

133. John Marksin haastattelu Milton Klinen kanssa, joulukuun 22. 1977 (Marks-arkistot).

134. Brenda Butler et al., SKY CRASH, laajennettu painos (London: Grafton Books, 1986), 305-321, 354-355.

135. Nancy Wrightin puhelinhaastattelu.

136. Miranda Parksin puhelinhaastattelu. 137. William Moore, ”UFOs and the U.S. Government,” FOCUS, vol. 4, June 30, 1989. Mooren rooli tapauksessa on erittäin kyseenalainen, jopa skandaalimainen — vaikka ainakin tässä meillä on yksi suoran ja kiistämättömän ”sisäpiiriläisen” todistus valtion ahdistelusta.

138. Jotkut ovat myös kysynalaistaneet, kun hän hoiti psykiatrisesti Oswaldin salamurhaajaa Jack Rubya. Minusta on omituista, että CIA:n mielenhallintaveteraani — joka EI asunut tai harjoittanut ammattiaan Dallasissa — olisi saanut tehtäväkseen Rubyn tapauksen.

139. Samiel Chavkin, THE MIND STEALERS (New York: Houghton Mifflin, 1978), 96-107.

140. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR (New York: Prentice Hall, 1979).

141. New York: Warner Books, 1989; 198-202.

142. Ruth Montgomery, ALIENS AMONG US (Ballantine, 1985), 49. Artikkelini ”Psychiatric Abuse of UFO Witness”, johon aiemmin viitattiin, dokumentoi tämän ilmiön myös.

143. Chung-Kwang Chou & Arthur W. Guy, ”Quantization of Microwave Biological Effects,” SYMPOSIUM OF BIOLOGICAL EFFECTS AND MEASUREMENT OF RADIO FREQUENCY/MICROWAVES, toimittanut Dewitt G. Hazzard (U.S. Department of Health, Education and Welfare, 1977).

144. MIAMI HERALD, May 28, 1984 and June 6, 1984; NATIONAL EXAMINER, vol. 22, no. 18, April 30, 1985. Vaikka EXAMINER on supermarkettien tabloidi, ja näin kyseenalainen lähde, tämä viikkolehti on tehnyt tutkijoille palveluksen painamalla Petit’n aivojen röntgenkuvat lehteen, missä implantti näkyy. (Oletko kuullut retusoinnista? -jpg)

145. Los Angeles TIMES, March 28, 1988.

146. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR, PHASE TWO (Reward, 1982). Tässä kirjassa on harvinaisia valokuvia merkitsemättömistä helikoptereista, jotka ovat piinanneet tätä sieppauksen uhria ja hänen perhettään.

147. Yhteinen ystävä kuvasi minulle tapausta, jossa entinen SEAL, joka erehdyksessä luuli näkevänsä uhan, lähes välittömästi kaatui, ja lähes tappoi miehen, joka oli tuplasti hänen kokoisensa. Mikä informanttini muiden lausuntojen totuusarvo onkaan, hän kuitenkin oli saanut edistynyttä taistelukoulutusta.

148. Fenton Bresler, WHO KILLED JOHN LENNON? (New York: St. Martin’s Press, 1989), 45-46.

149. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 27-42.

150. Denise Winn, THE MANIPULATED MIND (London, Octagon Press, 1983), 72-73; Bresler, WHO KILLED JOHN LENNON?, 41; kts. Peter Watson, WAR ON THE MIND (London: Hutchison, 1978) (Watson kertoi Narutin tarinan London TIMESille).

151. Larry Collins, ”Mind Control,” PLAYBOY, January 1990.

152. John Marksin haastattelu Milton Klinen kanssa, joulukuun 22. 1977 (Marks-arkistot). 153. Richard A. Gabriel, NO MORE HEROES (New York: Hill and Wang, 1987), 124.

154. Ibid., 150-151.

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista, osa 2

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu useampaan osaan, joista tässä toinen.

Ensimmäinen osa:

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/


PULMA

Me olemme esittäneet, että niinkin pitkälle kuin 1960-luvulle mentäessä — ja mahdollisesti vieläkin aiemmin — tieteentekijöillä on ollut kyky luoda samanlaisia implantteja kuin nuo, jotka näkyvät abduktoitujen magneettikuvissa. Meillä ei ole käsitystä siitä miten kehittyneeksi tämä teknologia on muuttunut, sillä lehdistö on lakannut raportoimasta aivoimplanteista 1970-luvulla. Tutkimus on epäilemättä jatkunut, vaikkakin vähemmän julkisesti. Itse asiassa, tiedemiehet kuten Delgado ovat siirtäneet katseensa paljon implantteja kauemmas; ESB-vaikutuksia voidaan nyt saada aikaan mikroaalloilla ja muun muotoisella sähkömagneettisella säteilyllä, ilman elektrodeja tai niiden kanssa.

Joten miksi — jos me otamme UFO-abduktiokertomukset todesta — ”kehittyneet avaruusolennot” käyttävät vanhaa teknologiaa, MAAPALLON teknologiaa, teknologiaa joka voi pian muuttuna vanhaksi, jos se ei ole niin jo tehnyt? Minua muistutetaan vanhan Flash Gordon -sarjan anakronismeista, jossa miekat ja avaruusalukset ottivat jatkuvasti yhteen.

Näkyykö Zeta Reticulilla mustavalkotelkkari?

ETÄHYPNOOSI

Hypnoosi on (erittäin ristiriitainen) avain, joka avaa oven moniin abduktiokertomuksiin. [51] Ja ilmiselvästi, mikäli teesini pitää paikkansa, hypnoosi on suuressa osassa itse abduktiokokemusta. Yhden asian tiedämme varmaksi: jo varhaisimmista Project BLUEBIRDin päivistä lähtien CIA:n vakooja-psykiatrit ovat käyttäneet suuria summia rahaa tämän taidon mestaroimiseksi.

En voi tässä antaa edes lyhyttä tiivistelmää hypnoosista, enkä edes CIA:n omista alan tutkimuksista. (Onneksi FOIA-tietopyynnöt ovat menestyksekkäästi puristaneet tietoja tästä aiheesta psykoelektroniikan alaa enemmän.) Tässä me keskitymme erityisesn kiinnostavaan väitteeseen — sellaiseen joka kuuluu hiljaa mutta periksiantamattomasti politiikan varjopuolien tutkijoiden suusta.

Mikäli nämä väitteet osoittautuvat oikeiksi, hypnoosi EI OLE välttämättä henkilöltä toiselle tehtävä asia.

Abduktoitu — tai mielenhallinnan uhri — ei tarvitse fyysistä kontaktia hypnotisoijan kanssa hypnoottisen suggestion aikaansaamiseksi; transsi on mahdollista indusoida ja suggestioita esittää ylläkuvattujen aivojen sisäisten transmittereiden avulla. Konsepti kuulostaa Huxwellin tai Orwellin masokistisimmilta fantasioilta. Kuitenkin etähypnoosin on ensi kerran kuvannut — käyttäen väitettyjä parapsykologisia menetelmiä –1930-luvun alkupuolella L.L. Vasilev, fysiologian professori Leningradin yliopistosta. [52] Myöhemmin muut tieteentekijät ovat yrittäneet saada aikaan samaa, vähemmän mystisin keinoin.

Vuosien mittaan journalistit ovat esittäneet, että CIA on kehittänyt keinon nimeltä RHIC-EDOM. RHIC tulee sanoista ”Radio Hypnotic Intracerebral Control” (radiohypnoottinen aivojensisäinen kontrolli). EDOM tulee sanoista ”Electronic Dissolution of Memory” (muistin sähköinen pyyhkiminen). Yhdessä nämä tekniikat voivat — väitetysti — indusoida hypnoottisen transsin etänä, välittää suggestioita kohteelle, poistaa kaikki muistot sekä käskyistä että toiminnasta jonka kohteen on käsketty toteuttaa.

RHIC käyttää stimoceiveria, tai kutistettua tuon teknologian kehitysastetta indusoimaan hypnoottisia tiloja. Kiinnostavaa kyllä, tässä tekniikassa sanotaan olevan myös LIHASTEN SISÄISIÄ implantteja, yksityiskohta joka muistuttaa Budd Hopkinsin MISSING TIMEssa mainittuja ”naarmuja”. Ilmeisesti näitä implantteja stimuloidaan indusoimaan hypnoosin jälkeisiä suggestioita.

EDOM ei ole mitään muuta kuin itse puuttuva aika — muistin pyyhkiminen tietoisuudesta blokkaamalla synapsit tietyillä aivojen alueilla. Aivojen synapsien häirintä asetyylikoliinilla, välittäjäaineiden kulkua voidaan hidastaa. RHIC-EDOMin kannattajien mukaan asetyylikoliinin tuotantoon voidaan vaikuttaa sähkömagneettisin keinoin. (Moderni tutkimus mikroaaltojen psykofysiologisiin vaikutuksiin vahvistaa tämän kannan.)

Onko RHIC-EDOM olemassa? Delgadon työstä puhuessamme olen jo lainannut omituista pikku kirjaa (joka on julkaistu 1969) nimeltä WERE WE CONTROLLED?, jonka on kirjoittanut eräs Lincoln Lawrence, journalistiksi ryhtynyt entinen FBI-agentti. (Nimi on pseudonyymi, tiedän oikean identiteetin.) Tämä työ liittyy paljolti RHIC-EDOMiin; huolellinen Lawrencen työn vertailu MKULTRAn tietoihin, jotka on tehty julkisiksi kymmenen vuotta myöhemmin, viittaavat vahvaan mahdollisuuteen, että kirjoittajalla oli kuin olikin ”sisäpiirin” lähteitä.

Lawrence kuvaa RHIC:n toimintaa näin:

Se on ultra-hienostunut post-hypnoottisen suggestion sovellus, jonka SAA PÄÄLLE HALUTESSAAN radiolähetyksellä. Se on toistuva hypnoottinen tila, joka tulee automaattisesti toistuvasti samasta radiosäätimestä. Henkilö hypnotisoidaan. Tämän voi toteuttaa joko hänen tajutessaan että hänet hypnotisoidaan -- tai ILMAN että hän tietää olevansa hypnotisoitu. Tämän voi tehdä narko-hypnoosilla, joka voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Sen jälkeen hänet ohjelmoidaan tekemään tiettyjä asioita ja hänen mielentilojaan ylläpidetään radiosignaalilla. [53]

Toiset kirjoittajat ovat maininneet tämän tekniikan — erityisesti Walter Bowart (kirjassaan OPERATION MIND CONTROL) sekä journalisti James Moore, joka vuonna 1975 julkaisuus MODERN PEOPLE väitti saaneensa haltuunsa 350-sivuisen manuaalin, joka on kirjoitettu vuonna 1963, RHIC-EDOMista. [54] Hän sai manuaalin CIA-lähteiltä, vaikkakin — kiinnostavaa kyllä– tekniikan sanotaan olevan peräisin armeijalta.

Seuraava lainaus Moorelta koskien RHIC:ia tulisi osoittautua kiinnostavaksi abduktiotutkijoille, jotka ovat kohdanneet omituisia ”persoonallisuuden muutoksia” abduktiohenkilöillä:

Lääketieteellisesti nämä radiosignaalit suunnataan tiettyihin osiin aivoissa. Kun osa aivoista vastaanottaa pienen sähköimpulssin ulkoisesta lähteestä, kuten näköaisti, kuuloaisti jne. tuotetaan emootio -- suuttumus siitä kun jengiläiset hakkaavat mummoa, esimerkiksi. Sama suuttumuksen emootio voidaan luoda keinotekoisesti radiosignaaleilla, jotka kontrolloija lähettää aivoihin. Pystyt välittömästi tuntemaan saman suuttumuksen ilman minkäänlaista syytä. [55]

Lawrencen lähteet ovat kertoneet myös vieläkin huikeamman — ja kuumottavamman — paljastuksen:

...on jo käytössä pieni EDOM-generaattori-lähetin, joka voidaan piilottaa henkilön kehoon. Kontakti tämän henkilön kanssa -- kasuaali kädenpuristus tai jopa pelkkä hipaisu -- välittää pienen sähköpurkauksen sekä ultraäänisignaalin, joka lyhyen aikaa häiritsee kohdehenkilön aikaorientaatiota. [56]

Jos RHIC-EDOM on olemassa, se on aika pitkällä maallisen rationaalin tarjoamisessa abduktioille — tai ainakin joitain aspekteja abduktioista. ”Puuttuvan ajan” ilmiö ei enää ole mysteeri. Siepatun implantit, sekä aivoissa että muualla, saavat selityksen. Ja huomaa viittaus ”toistuvaan hypnoottiseen tilaan, joka tulee automaattisesti toistuvasti samasta radiosäätimestä”. Tämä tilanne voi selittää ”toistuvasti” siepatut, joilla, kaikkien alkuhäslinkien jälkeen, esiintyy ”puuttuvaa aikaa” ja abduktiokokemus toistuvasti — silloinkin kun samassa sängyssä nukkuja nukkuu häiriintymättä.

Nykyisellään en voi väittää pitävästi, että RHIC-EDOM olisi totta. Minun tietojeni mukaan ainoa virallinen CIA:n edustajan kuulustelu koskien näitä tekniikoita tapahtui vuonna 1977, jolloin senaatti kuulusteli CIA:ta huumekokeista. Senaattori Richard Schweicker vaihtoi tri. Sidney Gottliebin (tärkeä MKULTRA-johtaja) kanssa sanoja seuraavasti:

SCHWEICKER: Jotkut näistä projekteista MKULTRAn alaisuudessa liittyivät hypnoosiin, pitääkö paikkansa?

GOTTLIEB: Kyllä.

SCHWEICKER: Oliko missään näistä projekteista niinkutsuttua radiohypnoottista aivojen kontrollointia, joka on yhdistelmä, niinkuin minä sen ymmärrän, maallikon termein, radiolähetyksistä ja hypnoosista.

GOTTLIEB: Minun vastaukseni on "Ei."

SCHWEICKER: Eikö mitään?

GOTTLIEB: No, yritän vastata käyttämiisi termeihin. Se miten muistan tämän on, että silloin oli kiinnostus, aito kiinnostus, koko ajan siihen mikä vaikuttaa ihmisillä siihen kun he seisovat radioaaltojen keskellä, ja helposti on voinut olla niin, että monissa projekteissa joku yritti selvittää voisiko jonkin hypnotisoida helpommin jos hän seisoi radiosäteen alla. Tämä olisi järkevä tutkimuskohde.

Schweicker jatkoi mainitsemalla, että hän oli kuullut todistuksen siitä, että tutkat (eli mikroaallot) ovat olleet käytössä muistin pyyhkimisessä eläimillä; Gottlieb vastasi, "Voin uskoa sen, senaattori." [57]

Gottliebin imartelut eivät lohduttaneet paljoa. Tohtori ei aina anna läpikotaisen puolueetonta todistusta. (Samassa kuulemisessa hän väitti, että 99 prosenttia CIA:n tutkimuksesta oli julkaistu avoimesti; jos niin, miksi niin moni MKULTRAn alaprojekti oli edelleen ”pimeä”, ja miksi virasto silti näkee niin paljon vaivaa suojellakseen sen tieteilijöiden identiteettejä? [58]) Meidän tulisi myös tunnustaa, että CIA:n operaatiot ovat siilotettuja ”tarpeen tietää” mukaan; Gottliebilla ei välttämättä ollut pääsyä Schweickerin pyytämään informaatioon. Huomaa, että MKULTRA-aihe rajoitti Gottliebin lausuntoa: RHIC-EDOM on saattanut olla toisen ohjelman tutkimuksen aihe. (Niitä oli useita: MKNAOMI, MKACTION, MKSEARCH jne.) Lisäksi pitäkää mielessä ”Deep Trancen” paljastus siitä, että CIA keskittyi psykoelektroniikkaan SEN JÄLKEEN kun MKULTRA oli lopetettu vuonna 1963. Kaikkein merkittävimpänä: RHIC-EDOM on sekä Lawrencen että Mooren kuvauksissa SOTILAStutkimuksen tuote; Gottlieb puhui ainoastaan asioista, jotka liittyivät CIA:han.

Hän on näin saattanut puhua totuudenmukaisesti — ainakin kaikkein tiukimmassa teknisessä mielessä — vaikka samalla harhaanjohti kongressin kuulustelijoita.

Henkilökohtaisesti uskon, että RHIC-EDOMin tarina ansaitsee paljon enemmän huomiota ja lisätutkimuksia. Minusta on merkittävää, että kun tri. Petter Lindström tutki Robert Näslandin röntgenkuvia, joka oli ruotsalainen aivoimplanttien uhri, tohtori arvovaltaisesti lainasi WERE WE CONTROLLED?:ia vastauskirjeessään. [59]

Tämä on sama tri. Lindström, joka tunnetaan hänen pioneerityöstään ultraäänen käytöstä neurokirurgiassa. [60] Lincoln Lawrencen kirja on saanut vahvan suosituksen todellakin.

Bowartin OPERATION MIND CONTROL sisältää merkittävän haastattelun tiedusteluagentilta, joka tietää näistä asioista jotain. Myönnetään, lukijalla on kaikki oikeus olla skeptinen informaatiota kohtaan, joka tulee anonyymista lähteestä; silti, tulee huomata että tämän operatiivin lausunto vahvistaa, suurimmalta osin, Lawrencen teesin. [61]

Kaikkein tärkeimpänä: Avoin kirjallisuus aivoaaltoviihteestä ja sähkömagneettisten aaltojen vaikutuksesta käyttäytymiseen tukee suurelta osin RHIC-EDOM -tarinaa — kuten tulemme näkemään.

SE ON VIIHDETTÄ

Robert Anton Wilson, kirjailija jolla on uskollinen seuraajakultti, on mainostanut uutta ”mielikoneiden” sukupolvea, jotka on suunniteltu tuottamaan lisää luovuutta, stimuloimaan oppimista ja muuttamaan tietoisuutta — eli tuottamaan huumeettoman pilven. Kiinnostavaa kyllä, nämä koneet voivat myös saada aikaan ”ruumiistapoistumiskokemuksia”, joissa havaitsija ”matkustaa” mentaalisesti toiseen paikkaan vaikka hänen kehonsa pysyy paikallaan. [62] Tämä nopeasti kehittyvä teknologia on luonut huumekulttuurin vastineen; todellakin, elektronisen kuosin fanboyt ovat perustaneet jopa oman lehtensä, REALITY HACKERS. (ei ilmesty enää -jpg) Epäilen vahvasti, että tulemme kuulemaan paljon näistä koneista tulevaisuudessa.

Yksi sellaisista koneista on nimeltään ”hemi-synch”. Tämä kuulokkeiden kaltainen keksintö tuottaa hieman toisistaan eroavia taajuuksia kumpaankin korvaan; aivot laskevat eron näiden taajuuksien välillä, mistä seuraa rytmi joka tunnetaan nimellä ”binaural beat”. Aivot ”viihdyttävät” itseään tämän biitin tahtiin — sen seurauksena kohteen EEG hidastuu tai nopeutuu pysymään tämän elektronisen biitin tahdissa. [63]

Aivoilla on sen oma ”biitti”.

Saksalainen psykiatri Hans Berger löysi tämän rytmin ensimmäisenä, joka nauhoitti aivojännitteitä osana telepatiatutkimusta. [64] Hän havaitsi kaksi erillistä taajuuskaistaa: alfa (8-13 hertsiä), mikä liittyi rentoutuneeseen, valppaaseen tilaan, sekä beta (14-30 hertsiä), joka syntyi kiihtymyksen ja äärimmäisen mentaalisen keskittymisen aikaan. Myöhemmin havaittiin muita rytmejä, jotka ovat nykyiselle esityksellemme erityisen tärkeitä: theta (4-7 hertsiä), hypnoositila, ja delta (0.5-3.5 hertsiä), joita yleensä havaitaan nukkuvilta koehenkilöiltä. [65]

Hemi-synch — ja samankaltaiset mielen koneet — tuottavat alfa- tai theta-aaltoja, silloin kun halutaan, käyttäjän toiveen mukaan. Asianmukaisesti viihdytetyt aivot ovat paljon responsiivisempia suggestiolle, ja on jopa todennäköistä kokea kirkkaita hallusinaatioita.

Olen puhunut usean UFO-siepatun kanssa, jotka kuvaavat ”stereofonisen ääniefektin” — TASAN TARKKAAN SAMANLAISEN KUIN MINKÄ HEMI-SYNCH TUOTTAA — joka on edeltänyt monia näitä ”kohtaamisia”. Tottakai, hemi-synch on yleensä annettava kuulokkeiden kautta, mutta en näe syytä sille miksi efektiä ei voitaisi tuottaa myös ylläkuvatun stimoceiverin kautta. Jälleen kerran muistutan lukijaa abduktiohenkilöstä, jolla oli implantti korvakäytävässään.

Aivojen viihdyttämistä voi tehdä monella tavalla. Michael Hutchisonin loistava kirja MEGA BRAIN kuvaa kirjoittajan henkilökohtaisia kokemuksia monista sellaisista laitteista — Alpha-stim, TENS, Synchro-energizer, Tranquilite jne. Hän muistaa huikeat, dalimaiset hallusinaatiot, jotka syntyivät hänen mieltään laajentavan teknologian seurauksena; lisäksi hänellä on viekoitteleva argumentti siitä, että nämä laitteet voivat olla todellinen läpimurto tajunnan hallinnassa, ja näin ne toteuttavat 60-luvun unelman.

Toivon väistäväni reaktionomaisen luddiittireaktion näille kiehtoville ihmelaitteille. Samaan aikaan tunnustan niiden vaarat. Entäpä mahdollisuus sille, että ulkopuolinen operaattori voi kirjaimellisesti ”muuttaa mielemme” muutamalla aivoaaltojamme ilman tietoamme tai lupaamme? Jos nämä koneet voivat indusoida hypnoottisen tilan, mikä estää osaavaa hypnotisoijaa tuottamasta sellaista tilaa?

Myönnetään, suurin osa näistä laitteista vaatii jotain fyysistä tekemistä kohteen kanssa. Mutta laite nimeltä Bio-Pacer voi, sen valmistajan mukaan, tuottaa useita mielialaa muuttavia taajuuksia — ILMAN että kiinnitetään mitään kohteeseen. Todellakin, Bio-Pacer III (suurethoversio) voi vaikuttaa koko huoneeseen. Tämä laite maksaa $275, viimeisimmän hintatiedon mukaan. [66] Minkä sortin koneen saisi $27,500:lla? Tai $275,000:lla? Mitä vaikutuksia, mikä etäisyys voisi miljoonan dollarin laitteella olla? Armeijalla todellakin on sellaisia rahoja.

Ja he ovat varmasti kiinnostuneita tämän sorttisesta teknologiasta, sanoo Michael Hutchison. Hänen haastattelunsa informantin nimeltä Joseph Light kanssa tuotti joitain kiinnostavia paljastuksia. Lightin mukaan:

Tiedeyhteisössä on tärkeitä elementtejä, voimakkaita ihmisiä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita näistä asioista… mutta he joutuvat pitämään suurimman osan työstään salaisena. Koska heti kun he alkavat julkaista näitä arkaluontoisia löydöksiään, heille tulee ongelmia heidän elämäänsä. Katsos, he työskentelevät apurahoilla, ja jos heidän tutkimustaan seuraa, huomaa että heti kun nämä tieteentekijät julkaisevat jotain, heidän rahoituksensa pannaan poikki. Biosähköisessä tutkimuksessa on aloja, joissa erittäin yksinkertaisilla laitteilla voi olla tyrmistyttäviä vaikutuksia. Ymmärrettävästi, jos jollain sekopäällä on vähänkään teknistä taustaa, hän voi saada paljon vahinkoa aikaan. [67]

Tämä viimeisin lause on varsin huomiota herättävä. Vuonna 1984 väkivaltainen neonatsiryhmä nimeltään The Order (joka oli murhannut talkshowjuontaja Alan Bergin) loi yhteyden kahteen valtion tieteentekijään, jotka olivat mukana salaisessa projektissa tutkimassa kemiallisia epätasapainoja ja tekemässä kohdehenkilöistä (targeted individual) lammasmaisia tietyillä sähköisten kenttien taajuuksilla. $100,000:sta tieteentekijät olivat halukkaita välittämään tämän informaation. [68]

Näin ainakin yksi ryhmä sekopäivä melkein sai herkut haltuunsa.

SANO AIVOILLESI HYVÄSTIT

Jokaisella senaattorilla ja kongressiedustajalla on ”aaltotiedosto”. Niin on myös monilla valtion edustajilla. Keitä nämä henkilöt ovat?

He väittävät olevansa salaisen ei-ionisoivan säteilytyksen — eli mikroaaltojen — uhreja. He raportoivat yhtäkkisistä muutoksista psykologisissa tiloissa, unimuutoksista, päässä kuuluvista äänistä ja muista fysiologisista vaikutuksista. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä kuinka monta tällaista henkilöä heidän maassaan on edes. Olen itse puhunut usealle ”säteilytetyille”.

Ovatko nämä ongelmalliset henkilöt etsimässä ulkoista syytä heidän henkisiin ongelmiinsa? Ehkä. Todellakin, olen varma että asia on niin monissa tapauksissa. Mutta fakta on se, että kirjallisuus mikroaaltojen aiheuttamista käyttäytymismuutoksista, erittäin matalista taajuuksista (extra-low-frequencies, ELF) sekä ultraäänistä on niin laajaa, että emme voi sivuuttaa kädenheilautuksella KAIKKIA sellaisia väitteitä.

Vuosikymmenten ajan amerikkalainen tiedeyhteisö ja teollisuus on yrittänyt vakuutella populaatiota siitä, että mikroaalloilla ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia ihmisiin kun tehot ovat matalampia kuin lämpövaikutukset — eli, asenne oli että ”Jos se ei polta sinua, se ei voi satuttaa sinua.” Tämä lähestymistapa muuttui yhä vain vaikeammaksi puolustaa kun raportteja alkoi kasaantua enemmän mikroaaltojen fysiologisista vaikutuksista. Teknikot kuvasivat ”kuulevansa” tutkalaitteita; tutkateleskooppien käyttäjä alkoivat saada harmaakaihen erittäin useasti. [70] Neuvostoliittolaisilla oli jo pitkään tiedossa näiden radiotaajuuksien omituiset ja joskus hienovaraiset vaikutukset, minkä takia heidän altistusstandardinsa ovat aina olleet tiukemmat.

Neuvostoliiton USA:n suurlähetystön mikroaaltopommitus käynnisti Defense Advanced Research Projects Agencyn Project PANDORAn (myöhemmin nimi vaihdettiin), jonka näennäinen tavoite oli määrittää voitaisiinko näitä pulsaatioita käyttää (10 hertsiä, joka on alfa-taso) mielenhallintaan. Epäilen, että ”sota Tchaikowsky Streetia vastaan”, joksi minä sitä kutsun [71], oli osittain peitetarina DARPAn mielenhallintatutkimuksille, ja että tarinoita kiersi uutismediassa (esim. Jack Andersonin kolumni) neuvostoliittolaisten etäaivopesusta, joka olisi palvellut aivan samoja propagandatarkoituksia kuin Edward Hunterin määkimiset 1950-luvulla. [72]

Mitä matalatehoiset mikroaallot voivat tehdä mielelle?

DIA:n raportin mukaan, joka on julkaistu FOIA-tietopyynnön nimissä, [73] mikroaallot voivat tuottaa aineenvaihdunnan muutoksia, muuttaa aivotoimintaa ja häiritä käyttäytymismalleja. PANDORA sai selville, että pulssitetut mikroaallot voivat luoda veri-aivonesteeseen vuotoja, saada aikaan sydänpysähdyksiä ja käyttäytymishäiriöitä. [74] Vuonna 1970 RAND Corporationin tieteentekijät raportoivat, että mikroaaltoja voitaisiin käyttää aikaansaamaan unettomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä, muistihäiriöitä ja hallusinaatioita. [75]

Ehkäpä kaikkein merkittävin työ tällä alalla on tri. W. Ross Adeyn tuotoksia University of Southern Californian leivissä. Hän selvitti, että käyttäytymistä ja emotionaalisia tiloja voitiin muuttaa ilman elektrodeja — yksinkertaisesti asettamalla kohde sähkömagneettikenttään. Suuntaamalla kantoaalto stimuloimaan aivoja ja käyttämällä amplitudimodulaatiota ”muokkaamaan” aaltoa apinoimaan haluttua EEG-taajuutta, hän kykeni tuottamaan 4.5 hertsin theta-rytmin hänen kohteisiinsa — taajuus joka on aiemmin mitattu poisoppimisen aikana. Näin hän kykeni ulkoisesti ehdollistamaan mieleen välttelevän reaktion. [76] (Adey on tehnyt myös laajasti työtä elektrodien käytöstä eläimiin. [77]) Toisen tunnetun mikroaaltotieteilijän, Allen Freyn, mukaan toisia taajuuksia voitaisiin — eläintutkimuksissa — käyttää tuottamaan säyseyttä. [78] (kts. USP #3,884,218, Robert (”Bob”) Monroe, MENETELMÄ ERI UNIVAIHEIDEN TUOTTAMISEKSI JA YLLÄPITÄMISEKSI IHMISESSÄ, hyväksytty 20. toukokuuta 1975; TIIVISTELMÄ: Menetelmä unen aikaansaamiseksi ihmisessä, jossa tuotetaan äänisignaali, joka koostuu tutuista, miellyttävistä äänistä, jotka on moduloitu EEG-unikuvioon. -jpg)

Ristiriitainen turkija Andrijah Puharich esittää, että ”heikko (1 mW:n 4 Hz:n magneettinen siniaalto muokkaa ihmisten aivoaaltoja 6-10:ssä sekunnissa. Psykologiset vaikutukset 4 Hz:n magneettisista siniaalloista ovat negatiivisia — aiheuttaa huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä, ja voi johtaa oksentamiseen.” Päinvastaisesti 8 Hz:n magneettisella siniaallolla on hyödyllisiä vaikutuksia. [79] Vaikka jotkut kirjoittajat kyseenalaistavat Puharichin suoraselkäisyyden (ehkäpä ihan oikein, ottaen huomioon hänen touhunsa Uri Gellerin kanssa), hänen väitteensä tässä tuntuvat olevan linjassa vähemmän mahtailevien kokeiden tekijöiden kanssa.

Kuten tutkiva journalisti Anne Keeler kirjoittaa:

Tietyt taajuudet matalilla intensiteeteillä voivat ennustettavasti vaikuttaa aistiprosesseihin... miellyttävyys-epämiellyttävyys, jännitys-rentous, ja kiihotus-uneliaisuus voidaan luoda sähkömagneettisilla kentillä. Negatiiviset tunteet ja välttely ovat vahvoja biologisia ilmiöitä ja liittyvät selviytymiseen. Tuntemukset ovat todellinen pohja paljolle "päätöksenteolle" ja usein ilmenevät raja-arvon alapuolisina (eli subliminaalisena -jpg) aistimuksina... Ideat, mm. nimet, voidaan synkronoida tunteiden kanssa, joita kentät tuottavat. [80]

Adey ja kumppanit ovat koostaneet kokonaisen taajuuksien kirjaston, jotka voivat vaikuttaa mieleen ja hermojärjestelmään. Jotkut näistä vaikutuksista voivat olla äärimmäisen hämäriä. Esimerkiksi insinööri Tom Jarski, yrittäessään replikoida F. Cazzamalin käänteentekevää työtä, havaitsi että tietty taajuus aiheutti kohteen korviin soivan äänen — joka tunsi omituista tarvetta PURRA kokeen tekijää! [81] Toisaalta dieetistään huolta pitävät voivat olla hämmentyneitä havainnosta, että ELF-aalloille altistetut rotat eivät kyenneet lihomaan normaalisti. [82]

Nykyisiä tarkoituksiamme varten kaikkein merkittävimmät sähkömagnetiikan tutkimuslöydökset koskien mikroaaltoja liittyvät EEG-moduloituihin hypnoosisignaaleihin. Mikroaallot voivat toimia paljon samalla tavalla kuten ”hemi-synch”-laitteet, jotka yllä on kuvattu — eli ne voivat tuottaa aivoille theta-rytmejä. [83] Minun ei tarvitse alleviivata niitä vaikutuksia, joita aiheutuu aivojen etäsynkronoinnista tietylle resonanssitaajuudelle, joka aiheuttaa unta tai hypnoosia.

Transsin voi saada aikaan etäältä — mutta voiko se olla suunnattua? Kyllä. Muistetaan aiemmin mainitut kallonsisäiset äänet keskustellessamme Delgadosta. Sama efekti on tuotettavissa ”aalloilla”. Frey osoitti 1960-luvun alussa, että mikroaallot kykenevät tuottamaan jysähtäviä, sihiseviä, pöriseviä ja muita ääniä (tämä ilmiö on nykyisin tiedossa nimellä ”Freyn efekti”); vuonna 1973 tri. Joseph Sharp Walter Reed Army Institute of Researchista jatkoi Freyn työtä kokeella, jossa koehenkilö — tässä tapauksessa Sharp itse — ”kuuli” ja ymmärsi puhuttuja ääniä, joita hänelle lähetettiin kaiuttimien ääniaaltojen pulssimikroaaltovastineesta. [84]

Tri. Robert Becker kommentoi, että ”Sellaisella laitteella on ilmeiset sovellutuksensa salaisissa operaatioissa, jotka on suunniteltu ajamaan kohde hulluksi ’äänillä’ tai välittää huomaamattomia komentoja ohjelmoidulle salamurhaajalle.” [85] Toisin sanoen, meillä on nyt, NAPIN PAINALLUKSELLA, teknologia jolla saada aikaan joko sähköinen GASLIGHT — tai luoda todellinen MANTSURIAN KANDIDAATTI. Todellakin, ensimmäinen kyky voisi tehokkaasti peittää jälkimmäisen. Kuka kuuntelee uhreja, kun heidän muistamansa sähköisesti aikaansaadut hallusinaatiot ovat eksaktisti samoja kuin klassiset paranoidin skitsofrenian ja/tai etuaivolohkon epilepsian merkit?

Ehkäpä kaikkein pahaenteisin paljastus, kuitenkin, koskee mystistä J.F. ”BoB” Schapitzin työtä, joka vuonna 1974 esitti suunnitelman tutkia radiotaajuuksien ja hypnoosin välisiä yhteyksiä. Hän ehdotti seuraavaa:

Tässä tutkimuksessa tullaan näyttämään, että hypnotisoijan puhuttu sana voidaan välittää moduloidulla sähkömagneettisella energialla SUORAAN IHMISAIVOJEN ALITAJUISIIN OSIIN — eli, ilman että käytetään mitään teknisiä laitteita vastaanottamaan tai koodaamaan viestejä ja ilman että henkilö altistuu sellaiselle vaikutteelle, että hänellä olisi mahdollisuus kontrolloida syötettyä informaatiota tietoisesti.

Hän esitti kokeen, sen välittömissä vaikutuksissaan viattoman, mutta sen implikaatioissa kylmäävän, jossa koehenkilöille annettaisiin alitajuntaan suggestio jättää laboratorio ja ostaa jokin tietty asia; tämä toiminta liipaistaisiin käyntiin tietyllä vihjeellä tai toiminnalla. Schapitzin mielestä oli varmaa, että koehenkilö rationalisoisi käyttäytymistään — toisin sanoen, koehenkilö tarttuisi mihin tahansa tekosyyhyn, oli se kuinka häilyvä tahansa, sepittääkseen toimintansa vapaan tahdon mukaiseksi. [86] Hänen vaistonsa tästä jälkimmäisestä pointista sulautuvat täydellisesti yhteen ammattihypnotisoijien löydöksien kanssa. [87]

Schapitzin työtä on rahoittanut puolustusministeriö. Huolimatta FOIA-tietopyynnöistä, tuloksia ei ole koskaan julkistettu.

VIIMEISIÄ AJATUKSIA ”AALLOSTA”

Minun tulee jälleen kerran esittää huomautus mahdollisista ”virallisen” sähkömagnetismin fysiologisten vaikutuksien ja piilotetun historian välisistä eroista. Jälleen kerran, puhumme ajoituksesta. Miten kauan sitten tämä tutkimus TODELLA alkoi?

Tämän vuosisadan alkuvuosina Nikola Tesla tuntuu törmänneen tiettyihin sähkömagneettisen altistuksen käyttäytymisvaikutuksiin. [89] Cazamalli, joka mainittiin aihemmin, teki tutkimuksiaan 1930-luvulla. Vuonna 1934 E.L. Chaffe ja R.U. Light julkaisi paperin ”Metodi Hermoston Sähköstimulaation Etäkontrolloimiseksi” (A Method for the Remote Control of Electrical Stimulation of the Nervous System.) [90] Heidän mikroaaltotyönsä aivan alkuvaiheista lähtien neuvostoliittolaiset tutkivat hienovaraisempia sähkömagnetismin fysiologisia vaikutuksia — ja huolimatta tiettyjen oikeistoalarmistien määkimisistä [91] siitä, että ”sähkömagneettinen kuilu” erottaa meidät neukkujen edistymisestä, lännessä on tarkkailtu läheisesti itäeurooppalaista kirjallisuutta tällä alalla. ARTICHOKE/BLUEBIRD-projekti kuvaa, lähtien 1950-luvun alkupuolelta, mainitsevat tarpeen tutkia kaikkia mahdollisia sähkömagneettisen spektrin käyttökohteita.

Toinen pointti, joka on mainitsemisen arvoinen, liittyy EMR:n ja aivoelektrodien kombinaatioon. Stimoceiverin isä, tri. J.M.R. ”Bob” Delgado, on jokin aika istten tehnyt kokeita, joissa apinoita altistetaan sähkömagneettisille kentille, ja näin saaden aikaan laajalti erilaisia käyttäytymisvaikutuksia — yksi apina saattoi ajautua räjähtävään raivoon, kun vain parin metrin päässä hänen partnerinsa alkoi nukkua. Kiinnostavaa kyllä, kun aivoimplantoidut apinat tunsivat ”aallon”, vaikutukset vahvistuivat suuresti. Ilmeisesti nämä pikkuruiset elektrodit voivat toimia VAHVISTIMINA sähkömagneettiselle vaikutukselle. [92]

Tämä viimeinen pointti on tärkeä ”avaruusolentojen abduktioiden” teesillemme. Kriitikot saattavat esittää vastalauseen, että mikä tahansa mikroaaltopurkaus, joka on tarpeeksi vahva niin että sillä on vaikutuksia etäältä, todennäköisesti joutuisi tuottamaan lämpöreaktion. Eli, jos salainen operaattori lähettäisi ”aallon” ulkopuolelta siepatun makuuhuoneeseen (esim. matalalta lentävästä helikopterista, tai rekasta joka ajaa kohteen auton vieressä), tarvittava teho homman aikaansaamiseksi voi olla sellainen, että mikroaalto kärventäisi kohteen ennen kuin aivopesuun kerettäisi edes päästä.

Siepatullemme kävisi niinkuin mikroaallon ”kohteelle” Jerzy Kozinskyn COCKPIT:n viimeisessä jaksossa.

Se on asiallista kritiikkiä. Mutta Delgadon työ saattaa antaa meille ratkaisun. Kun siepattu on implantoitu — ja jos me ollenkaan luotamme siepattujen kertomuksiin hypnoottisesta regressiosta, ensimmäinen implantointi voi tapahtua lapsuudessa — siru aivoissa toimisi signaalin vahvistimena. Sellaisella henkilöllä voisi olla miten monta ”UFO-kokemusta” tahansa samaan aikaan kun hänen petikaverinsa nukkuu mukavasti.

Lisäksi viimeaikaiset raportit viittaavat siihen, että ”aalto” voi saavuttaa huipputarkkuutensa ilman Delgadon tyylisten implanttien käyttöä. Vuonna 1985 vapaaehtoiset Midwest Research Institutessa Kansas Cityssa, Missourissa, altistettiin mikroaaltosäteille osana kokeita, joita sponsoroi energiaministeriö ja New Yorkin osavaltion terveysviranomainen. Kuten ARIZONA REPUBLIC kuvaa koetta [93], ”Kontrolliryhmä istui SAMASSA HUONEESSA ja heitä ei pommitettu ionisoimattomalla säteilyllä.” Ilmeisesti on mahdollista keskittää ”aalto” varsin kapealle kaistalle — seikka jolla on laajempia implikaatioita siepatuille.

51. Kts. UFO magazine, Vol. 4, No. 2; Erityisesti Whitley Strieberin kontribuutio.

52. Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 36-37; Anita Gregory, ”Introduction to Leonid L. Vasilev’s EXPERIMENTS IN DISTANT INFLUENCE,” PSYCHIC WARFARE: FACT OR FICTION (toimittanut: John White) (Nottinghamshire: Aquarian, 1988) 34-57.

53. Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 38.

54. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 261-264.

55. Ibid. 263.

56. Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 52.

57. HUMAN DRUG TESTING BY THE CIA, 202.

58. Huomaa erityisesti korkeimman oikeuden päätös tapauksessa CENTRAL INTELLIGENCE AGENCY ET Al. V. SIMS, ET AL. (No. 83-1075; päätös huhtikuun 16. 1986). Törkeä ja vaarallinen enemmistömielipide tässä tapauksessa oli sitä mieltä, että MKULTRAssa mukana olevien tieteentekijöiden ja instituutioiden nimien paljastaminen oli ”epähyväksyttävä riski joka paljastaa ’tiedustelulähteet’. [CIA] Johtajan päätökset, jonka tulee toki olla tietoinen ’kokonaiskuvasta’, sillä tuomarit eivät ole, ja ne ovat puolustamisen arvoisia… on uskottavaa, että pelkkä selitys siitä miksi informaatiota piti pihtailla voi olla arvokasta tietoa ulkomaiselle tiedustelupalvelulle.” Miten me sovitamme tämän jatkuvaan CIA:n tarpeeseen esittää vastalauseena väitteitä, että MKULTRA ei ollut menestys, että nämä tutkimukset tehtiin Nürembergin lääketieteellisiä kokeita koskettavien lakien alaisuudessa ja että tutkimus on saatavilla avoimesti kirjallisuudessa?

59. Kirje, P.A. Lindstromiltä Robert Näslundille, heinäkuun 27. 1983; kopio Martti Kosken kirjeestä, Kiilinpellontie 2, 21290 Rusko, Finland. Lindström kirjoittaa, että hän on täysin samaa mieltä Lincoln Lawrencen kanssa, joka on kirjan WERE WE CONTROLLED? kirjoittaja.

60. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 265. Olen yrittänyt saada tri. Lindströmiin yhteyttä tuloksetta.

61. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 233-249. Tämä haastattelu julkaistiin nimettömänä omituisessa UFO-huhujen kokoelmassa nimeltä THE MATRIX, jonka on koostanut ”Valdamar Valerian” (oikeasti John Grace, jonka väitetään työskennelleen ilmavoimien tiedustelussa).

62. Robert Anton Wilson, ”Adventures with Head Hardware,” MAGICAL BLEND, 23 [of course], July 1989.

63. Michael Hutchison, MEGA BRAIN (New York: Ballantine, 1986); Gerald Oster, ”Auditory Beats in the Brain,” SCIENTIFIC AMERICAN, September, 1973.

64. Marilyn Ferguson, THE BRAIN REVOLUTION (New York: Taplinger, 1973), 90.

65. Ibid., 91-92. Delta-tila heräävällä kohteella indikoi patologiaa.

66. Bio-Pacer mainoslehtinen, saatavilla Lindemann
Laboratoriesilta, 3463 State Street, #264, Santa Barbara, CA 93105.

67. Hutchison, MEGA BRAIN, 117-118. Vertaa Lighting havaintoja ”apurahasäädöstä” Sid Gottliebin sanoihin siitä, että lähes kaikki ”mielenhallinnan” tutkimus julkaistaan avoimesti.

68. Thomas Martinez & John Gunther, THE BROTHERHOOD OF MURDER (New York: McGraw-Hill, 1988), 230.

69. Haastattelu, Sandy Monroe Christic Instituten Los Angelesin toimistolta.

70. Kts. Paul Brodeur, THE ZAPPING OF AMERICA (Toronto, George
J. MacLeod, 1977).

71. Yhdysvaltain suurlähetystö sijaitsi pitkään säveltäjän mukaan nimetyllä kadulla.

72. Lopulta saatiin selville, että mikroaaltoja käytettiin vastaanottamaan lähetyksiä mikrofoneista, jotka oli piilotettu suurlähetystöön. DARPAn johtaja George H. Heimeier todisti virallisesti, että PANDORAa ei koskaan oltu suunniteltu tutkimaan ”mikroaaltoja valvontatyökaluna”. Kts. Anne Keeler, ”Remote Mind Control Technology”, FULL DISCLOSURE #15. Huomauttaisin, että Neuvostoliiton suurlähetystö oli ”mikitetty ja aallotettu” Kanadassa 1950-luvulla, kirjoittaa Los Angeles TIMES (kesäkuun 5. 1989). Neuvostoliiton suurlähetystö Britanniassa koki saman.

73. Ronald I. Adams, R.A. Williams, BIOLOGICAL EFFECTS OF ELECTROMAGNETIC RADIATION (RADIOWAVES AND MICROWAVES) EURASIAN COMMUNIST COUNTRIES, (Defense
Intelligence Agency, March 1976.) Brodeur huomauttaa, että iso osa siitä työstä, joka on sanottu olevan neukkujen tekosia, oli itse asiassa amerikkalaisten tieteentekijöiden aikaansaannosta. Keeler esittää, että tämä raportti on esimerkki ”peilaamisesta” — eli kotimaassa tehtyjen edistysten muuttamista ulkomaan uhiksi, jossa kerjätään rahaa pelokkaalta kongressilta.

74. Keeler, ”Remote Mind Control Technology.”

75. R.J. MacGregor, ”A Brief Survey of Literature Relating to Influence
of Low Intensity Microwaves on Nervous Function” (Santa Monica: RAND Corporation, 1970).

76. Keeler, ”Remote Mind Control Technology.”

77. Larry Collins, ”Mind Control,” PLAYBOY, January 1990.

78. Allan H. Frey, ”Behavioral Effects of Electromagnetic Energy”,
SYMPOSIUM ON BIOLOGICAL EFFECTS AND MEASUREMENTS OF RADIO FREQUENCIES/MICROWAVES, DeWitt G. Hazzard, toimittaja (U.S. Department of Health, Education and
Welfare, 1977).

79. Lainaus teoksessa THE APPLICATION OF TESLA’S TECHNOLOGY IN TODAY’S WORLD (Montreal: Lafferty, Hardwood & Partners, Ltd., 1978).

80. Keeler, ”Remote Mind Control Technology.

81. L. George Lawrence, ”Electronics and Brain Control,” POPULAR
ELECTRONICS, July 1973.

82. Susan Schiefelbein, ”The Invisible Threat,” SATURDAY REVIEW,
September 15, 1979.

83. E. Preston, ”Studies on the Nervous System, Cardiovascular Function and Thermoregulation,” BIOLOGICAL EFFECTS OF RADIO FREQUENCY AND MICROWAVE RADIATION, toimittanut H.M. Assenheim (Ottawa, Canada: National Research Council of Canada, 1979), 138-141.

84. Robert O. Becker, THE BODY ELECTRIC (New York: William Morrow, 1985), 318-319.

85. Ibid.

86. Ibid., 321.

87. Kts. Bowartin OPERATION MIND CONTROL, sivu 218, josta löytyy mielenkiintoinen esimerkki tästä ”rationalisaatioprosessista” Sirhan Sirhanin tapauksessa, joka tuomittiin Robert F. Kennedyn murjasta. Vankilassa tri. Berbnard Diamond hypnotisoi Sirhanin, joka käski Sirhania kiipeämään hänen häkkinsä rautoja kuten apina. Hän teki niin. Transsin poistamisen jälkeen Sirhanille näytettiin videota hänen tekemisistään. Hänelle sanottiin että hän ”käyttäytyi kuin apina” hänen omasta vapaasta tahdostaan — hän väitti halunneensa tehdä niin.

88. Keelerin mukaan ehdotus paljastettiin vain sen takia, että Schapitzin sensaatiomaiset implikaatiot olisivat toimineet häntä vastaan — ja täten piilottaneet todellisen tutkimuksen. Henkilökohtaisesti en usko tätä argumenttia, mutta kunnioitan Keelerin vaistoja tarpeeksi toistaakseni hänen esittämänsä tässä.

89. Margaret Cheneyn TESLA: A MAN OUT OF TIME (New York: Dell, 1981) on kaikkein luotettavin kirja villien spekulaatioiden keskellä, jotka liittyvät tähän huikeaan tiedemieheen. Se vahvistaa Teslan varhaisen työn sähkömagneettisten aaltojen psykologisista vaikutuksista. Katso erityisesti sivut 101-104; huomaa myös loppusanat, jossa me saamme kuulla, että eräät valtion virastot ovat pitäneet Teslan tärkeita tutkimuksia piilossa kansalta.

90. Mainittus teoksessa Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 29.

91. Erityisesti eräs Thomas Bearden Huntsvillesta, Alabamasta; minulla on hallussani Beardenin kumppanin Andrew Michrowskin kirjoittama dokumentti, joka identifioi Beardenin tiedusteluagentiksi salaiselle palvelulle.

92. Kathleen McAuliffe, ”The Mind Fields,” OMNI magazine, February 1985.

93. May 5, 1985.

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu kolmeen osaan, joista tässä ensimmäinen.
                  KONTROLLOIJAT:
 Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista

                  kirjoittanut
                  Martin Cannon

I. Johdanto

Joku hörhö on nimennyt ongelman nimellä ”Terra ja Piraatit”.

Piraatit, selvästikin, ovat roistoja toisesta aurinkokunnasta; heidän uhreihinsa kuuluu kasvava määrä hätäisiä ihmisolentoja, jotka inttävät, että vierailijat toisista maailmoista ovat shanghaijanneet heidät. Marginaalinen skenaario — ja kuitenkin sellaisten kirjoittajien kuten Budd Hopkins [1] ja Whitley Strieber [2] mukaan, ”avaruusolentojen abduktion” syndrooma on saanut kansan mielikuvituksen haltuunsa. Todellakin, tarinat UFO-kontakteista uhkaavat muuttua muoti-ilmiöksi, vaikkakin, kuten olen muualla huomauttanut [3], ne saattavat silti edelleen lähettää aikamoisen laskun sosiaalisessa hintalapussa tällaisen väitteen esittäjälle.

Jokin aika sitten aloin tutkia näitä väitteitä, keskityin tutkimuksissani näitä ilmiöitä ympäröiviin sosiaalisiin ja poliittisiin tekijöihin. Tutkiessani projekti kasvoi ja sen skooppi laajeni. Todellakin, aloin tuntea kuin olisin alkanut kaivella tutun oloista maaperää ainoastaan törmätäkseni Gomorraan.

Nämä kaivaukset ovat saattaneet johtaa ratkaisuun.

Ongelma

Ufologien keskuudessa termi ”abduktio” on tarkoittanut äärettömän sulauttavaa kokemusta, tai kokemusten sarjaa, joka on yhteistä huikean monelle henkilölle, jotka väittävät että matkalaiset tähdistä ovat kaivaneet heidät sängyistään, tai kaapanneet autoistaan, ja altistaneet heidät kuulusteluille, puolilääketieteellisille tutkimuksille ja ”ohjeistus”tunneille.

Yleensä nämä istunnot sanotaan tapahtuneen avaruusolentojen avaruusaluksessa; toistuvasti tarinoissa on mukana hirvittäviä yksityiskohtia Saksan keskitysleirien kidutusta muistuttavista tilanteista. Siepatut usein (vaikka eivät aina) menettävät kaikki muistonsa näistä kohtaamisista; he löytävät itsensä sängystään tai autostaan, kyvyttöminä muistamaan mitä ”puuttuvana aikana” tapahtui. Hypnoosi, tai jokin muu laukaisin voi tuoda nämä kummittelevat tunnit räjähtävänä muistojen purkauksena takaisin — ja kun savu hälvenee, siepattu usein huomaa samanlaisia kokemuksia, jotka ulottuvat aina lapsuuteen asti.

Ehkäpä omituinen seikka näistä ihmeellisistä taruista: monet abduktoidut, kaikkien heidän elävästi muistettujen kärsimystensä keskellä, väittävät rakastavansa heidän avaruusolentopiinaajiaan. Se on se sana jonka olen kuullut toistuvasti: rakkaus.

”Tieteellisten ufologien” yhteisön piirissä — noiden yksinäisten, aivan liian vähän kuulluksi tulleiden järkevän ja avomielisen kaikkiin lautasiin liittyvän debatin kannattajien — nämä väitteet ovat saaneet aikaan varovaista kiinnostusta ja suositeltavaa varauksellisuutta olla hyppäämättä johtopäätöksiin. Tieteellisen ufologian korkeampien maailmojen ulkopuolella tilanne on, kuitenkin, varsin erilainen. Lehdistössä, sekä ”järkevässä” että tabloidimediassa, tuossa journalistisessa maailmassa jossa ongelmat määritellään ja julkista mielipidettä muokataan (huolimatta toistuvasta pinnallisesta lähestymistavasta todistusaineistoa ja tutkimusta käsitteleviin asioihin), abduktioskenaariot ovat saaneet aikaan kaksi perusreaktiota: Uskovaiset ja Skeptikot.

Uskovaiset — ja tässä meidän tulisi huomauttaa, että ”Uskovaiset” ja ”abduktoidut” ovat kaksi ryhmää joiden jäsenyys menee päällekkäin mutta ei ole mitenkään yksi yhteen — hyväksyvät sellaiset tarinat suoraan. He hyväksyvät, huolimatta näiden tarinoiden ilmeisestä abdurdiudesta, sisäiset ristiriidat, narratiivin rakennuksen vinon logiikan, emotionaalisten reaktioiden vakavan epäjatkuvuuden kuvattuihin tekoihin. Uskovaiset uskovat, huolimatta raporteista siitä, että heidän rakkaat ”avaruusveljensä” käyttävät ilkeitä ja epäinhimillisiä terveystarkastuksen taktiikoita — järjettömiä proseduureja, joista suurin osa meistä (ja varmasti suurin osa kehittyneistä roduista) olisivat häpeissään toteuttaa edes eläimelle. Uskovaiset uskovat, huolimatta vaikeudesta sovittaa näihin järkyttäviin tarinoihin omia hallusinaatioitaan hyväntahtoisista Maan ulkopuolisista tahoista.

Joskus tarjotaan järkeilyn raakoja huomioita: ”Avaruusolennot eivät tiedä mitä he tekevät”, meille sanotaan; tai ”Jotkut avaruusolennot ovat pahoja”. Ja kuitenkin Uskovaiset pitäytyvät omassa järkeilyssään kun he vaativat ikiaikaisen viisauden ja enkelien hyvyyden liittämistä rakastettuihin vierailijoihinsa. Nämä avaruusolennot kuuleman mukaan tietävät tarpeeksi yhteiskunnastamme tehdä hommiaan paikallisten auktoriteettien ja kansan huomaamatta; he kommunikoivat abduktoitujen kanssa ihmiskielellä; he käsittelevät havaitsijoiden sisimmän elämän yksityiskohtia — ja kuitenkin he pysyvät niin tietämättöminä kulttuuristamme etteivät tiedä edes perus moraalikäsitteitä koskien yksilön arvokkuutta ja itsemääräämisoikeutta. Sellaiset vastakkainasettelut eivät haittaa Uskovaisia; he ovat uskollisia, ja uskolla oletetaan olevan mysteerinsä. SANCTA SIMPLICITAS.

Kolikon kääntöpuolella Skeptikot sivuuttavat nämä tarinat suoraan. He sivuuttavat, huolimatta kiinnostavista niitä tukevista yksityiskohdista: usean silminnäkijän tapaukset, fyysiset ufonauttien jättämät jäljet, siepattuijin jätetyt naarmut ja implantit. Skeptikot sähisevät, vaikka abduktoidut kertovat yksityiskohdiltaan samanlaisia tarinoita — jopa kaikkein pienimpien yksityiskohtien, joita yleisesti ei ole tiedossa.

Philip Klass on debunkkaaja, joka hänen televisioesiintymistensä avulla ohjelmissa kuten NOVA ja NIGHTLINE, on ollut asemassa jossa vaikuttaa suuresti julkiseen debattiin UFOista. Hänen kiinnostavassa mutta huonosti dokumentoidussa työssä koskien abduktioita [4], Klass väittää, että ”abduktio” on psykologinen sairaus, jota asiasta kirjoittajat levittävät. Tämä argumentti muistuttaa eksaktisti ammattimaisen lehdistönpilkkaajan toistuvia väitteitä siitä, että terrorismi vakiintuu median kirjoittelulla. Ja kuitenkin uutisporukan suoltamien miljoonien terrorismia käsittelevien sanojen joukossa terroriteot ovat varsin harvinaisia, kuten kuka tahansa tilastotieteilijä (muttei varmaankaan kovin moni poliitikko) voi todeta, ja yhä puuttuu kausaalinen linkki rikosten ja niiden saamien palstamillimetrien väliltä. On kirjoitettu kirjoja — huippusuosittuja, jopa — yksisarvisista ja tontuista. Ihmiset, jotka väittävät näitä olentoja nähneensä, ovat harvassa. Abduktoituja on vaikka millä mitalla.

Sekä Uskovaiset että Skeptikot, mielestäni, sivuuttavat todellisen tarinan. Molemmat tekevät saman virheen: he kytkevät abduktioilmiön UFO-havaintojen nelikymmenvuotiseen historiaan, ja sitten soveltavat ennakkoluulojaan jälkimmäisestä ensimmäiseen.

Ensisilmäyksellä kytkös vaikuttaa luonnolliselta. Eikö UFOista pulauttamamme ajatukset tulisi värittää UFO-abduktion ajatuksiamme?

EI.

Ne voivat hyvin olla erillisiä kysymyksiä. Tai piekkinkin, ne ovat yhteydessä vain tämän kautta: UFOjen tarjoama myytti on ollut tehokas peitetarina täysin erityyppiselle mysteerille. Jos irroittautuu Uskovainen/Skeptikko-vastakkainasettelusa, näkee kolmannen vaihtoehdon.

Meidän tarkastellessamme tätä vaihtoehtoa me tulemme, pakosta, harhautumaan paljon lentävistä lautasista. Meidän tulee kääntää katseemme paranormaalista pois ja keskittyä okkultismiin — jos ”okkultilla” me tarkoitamme SALAISTA.

Esitän, että abduktoidut KYLLÄ on siepattu. Ja kuitenkin he suoltavat fantasiaa — tai tarkemmin ilmaistuna, heille on annettu kasa valeita joita toistella ja uskoa. Jos hypoteesini osoittautuu todeksi, silloin meidän tulee hyväksyä seuraava: Kidnappaus on todellista. Pelko on todellista. Tuska on todellista. Ohjeistus on todellista. Mutta harmaat pikkumiehet Zeta Reticulista EIVÄT ole todellisia; he ovat konstrukteja, Halloween-naamioita joiden tarkoitus on peittää todelliset kontrolloijien kasvot. Sieppaajat eivät välttämättä ole vierailijoita Tuonpuoleisesta; sen sijaan ne voivat olla oireita syövästä, joka mustaa politiikkamme.

Syypää ei ole tähdissä, vaan itsessämme.

HYPOTEESI

On olemassa merkittävää todistusaineistoa, joka kytkee tämän maan tiedusteluyhteisön (mm. Central Intelligence Agency, Defense Advanced Research Projects Agency, ja Office of Naval Intelligence) MIELENHALLINNAN esoteeriseen teknologiaan. Vuosikymmenten ajan kulisseissa työskennelleet vakooja-psykiatrit — yliopistojen kampuksilla, CIA:n sponsoroimissa instituutioissa ja (kaikkein raakalaisimpina) vankiloissa — ovat tehneet kokeita muistin pyyhkimisellä, hypnoottisella kidutuksen vastustamisella, totuusseerumeilla, post-hypnoottisella suggestiolla, pikahypnoosilla, aivojen sähköstimulaatiolla, ei-ionisoivalla säteilyllä, ”äänien” syöttämisellä aivoihin mikroaaltojen avulla ja liudalla muita vieläkin häiritsevämpiä teknologioita. Jotkut näistä projekteista, jotka näitä aiheita tutkivat, olivat nimeltään ARTICHOKE, BLUEBIRD, PANDORA, MKDELTA, MKSEARCH ja kuuluisa MKULTRA.

Olen lukenut lähes kaikki saatavilla olevat kirjat näistä projekteista, sekä kongressin edessä aiheesta pidetyt kuulemiset. [5] Olen myös käyttäny paljon aikaa yliopistojen kirjastoissa etsien relevantteja artikkeleja, kontaktoiden muita tutkijoita (jotka ovat avokätisesti tarjonneet minulle pääsyn heidän tietoihinsa), ja tehden haastatteluja. Lisäksi olen matkannut Washington DC:n käymään läpi John Marksin koostamia tietoja, kun hän kirjoitti kirjan THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” [6]. Näihin tietoihin kuuluu noin 20 tuhatta sivua CIA:n ja puolustusministeriön dokumentteja, haastatteluja, tiedeartikkeleja, kirjeitä jne. Tässä esitetyt mielipiteet ovat tulosta laajasta ja edelleen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Tämän tutkimuksen tuloksena olen tullut seuraaviin johtopäätelmiin:

  1. Vaikka harhaanjohtava (ja jossain kohtaa väärä) todistus kongressin edessä on viitannut siihen, että CIA:n ”aivopesu”pyrkimykset eivät ole onnistuneet [7], huomattavia edistysaskeleita, kuitenkin, saatiin aikaan tällä alalla. Kuten CIA-veteraani Miles Copeland kerran myönsi journalistille, ”Kongressin alakomitea, joka tämän sortin hommaa lähti tutkimaan, sai ainoastaan pintaraapaisun.” [8]
  2. Salainen tutkimus ajatuksen manipulointiin EI OLE lakannut, huolimatta CIA:n esittämistä väitteistä, että se ei enää sellaisia tutkimuksia jatka. Victor Marchetti, 14-vuotinen CIA-veteraani ja tunnetun paljastuskirjan THE CIA AND THE CULT OF INTELLIGENCE kirjoittaja, myönsi vuonna 1977 haastattelussa, että mielenhallintatutkimus jatkuu, ja että CIA:n päinvastaiset väitteet ovat ”peitetarina”. [9]
  3. Central Intelligence Agency ei ollut ainoa tällaisessa tutkimuksessa mukana ollut virasto. [10] Todellakin, monet valtiomme haarat ottivat osaa näihin tutkimuksiin — mm. NASA, atomienergiakomissio, sekä kaikki puolustusministeriön haarat.

Näihin johtopäätöksiin lisäisin seuraavan — joka EI OLE mitenkään hyvin tiedossa oleva historiallinen fakta, mutta työstettävä hypoteesi ja peruste jatkotutkimuksille:

4. ”UFO-abduktioilmiö” SAATTAA olla jatkoa salaisille mielenhallintaoperaatioille.

Tunnustan ne vaikeudet, jotka tällainen teesi saattaa esittää niille lukijoille, jotka emotionaalisesti ovat kiinni avaruusolentohypoteesissa, tai niille joiden poliittinen WELTANSHAUUNG ei salli sellaista epäilyä. Kuitenkin avomielisen abduktioilmiön oppilaan tulisi tällaisia mahdollisuuksia tarkastella. Todellakaan me emme ole kapeakatseisia jos me pyydämme tutkijoita käymään läpi KAIKKI maalliset selitykset, ennen kuin käännämme katseemme taivaisiin.

Myönnetään, tämä erityinen selitys voi, aluksi, tuntua yhtä oudolta kuin ilmiö tisessään. Mutta pyydän skeptistä lukijaa tarkastelemaan George Estabrooksin hengentuotteita, käänteentekevän teoreetikon joka puhui hypnoosista sodankäynnin käytössä, ja joka on Project MKULTRA -veteraani. Estabrooks kerran viihdytti itseään juhlilla salaa hypnotisoiden kaksi ystäväänsä, jotka johdateltiin uskomaan, että Englannin pääministeri oli juuri saapunut; Estabrooksin uhrit tunnin ajan keskustelivat, ja jopa tarjosivat drinkkejä, odotetulle vieraalle. [11] Ufologeille tämä tapaus herättää väistämättömän kysymyksen: Jos hypnoosi voi olla niin toimiva saamaan aikaan olemassaolemattoman pääministerin, miksei se voisi saada aikaan samalla tavoin myös edustajan Pleiadekselta?

Mutta nykypäivän mielenhallintateknologiaan liittyy paljon enemmän kuin pelkkä hypnoosi — ja on monia syitä epäillä, että UFO-abduktiokertomukset ovat jatkuvien aivopesu/käyttäytymismuokkauskokeiden artifakti. Lisäksi aikeenani on osoittaa, että UFO-mytologian varjolla koesuunnittelijat ovat mahdollisesti ratkaisseet suuren ongelman, joka 1950-luvulla tuli vastaan — ”jäteongelma”, eli kysymys siitä ”mitä tehdä uhrien kanssa?”

Jos, näillä sivuilla, vaikutan harhautuvani lautasten aiheesta, vetoan kärsivällisyyteenne. Ennen kuin pyrin kytkemään UFO-abduktiot mielenhallintakokeisiin, minun tulee ensin näyttää että tämä teknologia ON OLEMASSA. Iso osa tulevasta on johdatusta mielenhallinnan aihepiiriin — mitä se on, ja miten se toimii.

II. Teknologia

Lyhyt läpikäynti

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa George Estabrooks, Colgate Universitysta, kirjoitti sotaministeriöön ja kuvasi paljaaltaan sen miten hypnoosia voitaisi käyttää sodankäynnissä. [12] Armeijaa alkoi kiinnostaa; Estabrooks sai duunia. Todellinen tarina Estabrooksin sota-ajan yhteistyöstä CID:n, FBI:n [13] ja muiden virastojen kanssa tuskin koskaan tulee ilmi: sodan jälkeen hän poltti päiväkirjansa, jotka käsittelivät vuosia 1940-45. ja siitä eteenpäin vältteli puhumasta hänen käynnissä olevasta työstään valtiolla kenellekään, edes läheisimmille perheenjäsenilleen. [14]

Joskus hän vahvasti esitti yksityisesti, että hänen työhönsä liittyy hypno-ohjelmoitujen kuriirien ja hypnoottisesti aikaansaatujen sivupersoonien luominen, mutta se onnistuiko hän näillä alueilla pysyy edelleen kiistelyn aiheena. Yhtä kaikki, eksentrinen ja suurpiirteinen Estabrooks pysyy käänteentekevänä henkilönä salaisen käyttäytymistutkimuksen historiassa.

Tämä ei mitenkään poissulje sitä etteikö hänellä olisi voinut olla kollegoita. Toinen maailmansota oli ensimmäinen konflikti, jolloin ihmisen aivot muuttuivat taistelukentäksi, jossa hyökkääviä voimia johti tunnetut nimet psykologiasta ja farmakologiasta. Molemmilla puolilla sota sai aikaan riivatusti vaivannäköä luoda ”totuusseerumi” sotavankien kuulusteluun. Kenraali William ”Wild Bill” Donovan, OSS:n johtaja, antoi tehtävän tiimilleen — johon kuului mm. tri. Winifred Overhulser, tri. Edward Strecker, Harry J. Anslinger ja George White — muokata ihmisten havainnointikykyä ja käyttäytymistä kemiallisin keinoin; heidän ”lääkekaappiinsa” kuului skopolamiini, peyote, barbituraatit, meskaliini ja marijuana. (Tällä tutkimuksella oli hilpeä puolensa: Donovanin ”psyykkiset sotilaat” tekivät paljon laajoja ja kalliita kokeita ennen kuin päättivät, että paras tapa antaa tetrahydrokannabinolia, marijuanan vaikuttavaa ainetta, oli savukkeen muodossa. Kuka tahansa jazz-muusikko olisi voinut kertoa heille tämän [15].)

Samaan aikaan pahamaineiset NATSITOHTORIT Dachaussa tekivät kokeita meskaliinilla tapana eliminoida uhrin vastustushalut. Juutalaiset, slaavit, mustalaiset ja muut ”Untermenschen” leirissä saivat salavihkaa huumetta; myöhemmin meskaliini yhdistettiin hypnoosiin [16]. Näiden kokeiden tulokset tehtiin saataville Yhdysvaltoihin sodan jälkeen. (vrt. Operation PAPERCLIP, joka siirsi tuhansia saksalaisia ja japanilaisia tiedustelututkijoita suoraan USA:n tiedusteluyhteisöön. ”Saksalaisemme ovat PAREMPIA kuin heidän saksalaiset!” — DR. STRANGELOVE -kuva)

Vuonna 1947 laivasto suoritti ensimmäisen tunnetun sodanjälkeisen mielenhallintaohjelman, Project CHAPTERin, joka jatkoi huumekokeiluja. Vuosikymmeniä myöhemmin journalistit ja tutkijat edelleen eivät ole selvittäneet paljoakaan projektin informaatiosta — tai, todellakin, mistään muustakaan armeijan ekskursiosta tälle alalle. Me tiedämme, että armeija lopulta perusti THIRD CHANCE ja DERBY HAT -operaatiot; toiset projektinimet pysyvät mystisinä, vaikka näiden ohjelmien olemassaolo onkin kiistämätöntä.

Juuri muodostettu CIA hyppäsi tämän altaan syvään päätyyn vuonna 1950 Project BLUEBIRDilla, joka nimettiin uudelleen ARTICHOKEksi vuonna 1951. Tälle tutkimukselle piti keksiä peitetarina, ja CIA rahoitti propagandaa vakuuttamaan maailman että kommunistimaat ovat kehittäneet kavalia uusia menetelmiä muokata ihmismieltä; CIA:n omat touhut täten, jos ne paljastuisivat, selitettäisiin yrityksenä ”saada kiinni” neuvostoliittolaiset ja kiinalaiset. Pääasiallinen tämän ”alan” promoottori oli eräs Edward Hunter, CIA:n sopimustyöntekijä, joka operoi journalistin peitteen alla, ja joka myöhemmin oli nimekäs John Birch -järjestön jäsen. (Hunter oli OSS-veteraani Kiinan teoatterista — samaa kasvualustaa joka tuotti Richard Helmsin, Howard Huntin, Mitch WerBellin, Fred Chrismanin, Paul Helliwellin ja monet muut huomattavat nimet, jotka ottivat haltuun outon maan, jossa tiedustelu ja oikeistoekstremismi tulisivat kohtaamaan. [17]) Hunter tarjosi ”aivopesua” selitykseksi useille tunnustuksille, jotka amerikkalaiset sotavangit Korena sodan aikaan ja (yleisesti) YK:n takaisin palauttamat sotavangit olivat allekirjoittaneet. Nämä myönnöt väittivät, että Yhdysvallat käyttää bioaseita Korean konfliktissa, väite joka amerikkalaisille tuohon aikaan oli mahdoton hyväksyä. (Lee Harvey Oswald, joka toimii yksin, murhasi presidentti Kennedyn -kuva)

Monta vuotta myöhemmin tutkivat journalistit havaitsivat, että Japanin bioaseasiantuntijat (jotka olivat saaneet aikaan ennennäkemätöntä terroria toisen maailmansodan aikaan heidän valloittamilleen kiinalaisalueille) jotka oltiin otettu mukaan Amerikan kansallisen turvallisuuden aparaattiin — ja että tieto Japanin kammottavista bioasekokeiluista todennäköisesti OLI käytössä Koreassa, aivan kuten ”aivopestyt” sotilaat olivat sanoneet. [18] Näin me tiedämme, että koko aivopesun pelote 1950-luvulla oli pelkkä CIA:n kusetus, jota Amerikan kansalle syötettiin: CIA:n varajohtaja Richard Helms myönsi yhtä paljon kun vuonna 1963 hän sanoi Warrenin komissiolle, että neuvostoliiton mielenhallintatutkimus on vuosia amerikkalaisia jäljessä. [19]

Kun CIA:n mielenhallintaohjelma siirrettiin Office of Securitysta Technical Services Staffille (TSS) vuonna 1953, nimi muuttui jälleen — MKULTRAksi. [20] Monet pitävät tätä laajalle levinnyttä ”mustekalaprojektia” — jonka lonkerot ulottuivat moniin yliopistoihin ja tiedemiesarmeijan kaulan ympäri — kaikkein salamyhkäisimpänä operaationa CIA:n kamaluuksien katalogissa. MKULTRAn avulla virasto loi sateenvarjo-ohjelman joycelaisessa mittakaavassa, jonka tehtävä oli puristaa ulos kaikki mahdolliset keinot valloittaa se mitä George Orwell oli joskus kutsunut ”tilaksi korvien välissä” (Myöhemmin vuonna 1962 mielenhallintatutkimus siirrettiin Office of Research and Developmentiin; projektin kryptonyymit eivät ole tiedossa. [21])

Mitä siellä tutkittiin? Aivan kaikkea — hypnoosia, ehdollistamista, aistien pimentämistä, huumeita, uskonnollisia kultteja, mikroaaltoja, psykokirurgiaa, aivoimplantteja, ja jopa ESP:ta. Kun MKULTRA ”vuodettiin” kansalle suurten CIA-tutkimusten aikaan 1970-luvulla, julkinen huomio keskittyi eniten huumekokeiluihin ja ESP-tutkimukseen. [22] Mystisyyden verho edelleen peittää toista tutkimusalaa, alaa tuntuu eniten kiinnostaneen ORDia: psykoelektroniikka.

Tämä tutkimus voi osoittautua keskeiseksi ymmärtäessämme UFO-abduktioilmiötä.

Implantit

Ehkä kaikkein kiinnostavimmat todisteet liittyen abduktioilmiöön ovat aivoimplantit, joiden väitetään näkyvän monien abduktoitujen röntgen- ja MRI-kuvissa. [23] Todellakin, abduktoidut usein kuvaavat operaatioita, joissa neuloja työnnetään heidän aivoihinsa; sitäkin useammin he raportoivat tuntemattomista esineistä, jotka työnnetään heidän poskionteloidensa läpi. Monet abduktiospesialistit olettavat, että nämä kallonsisäisen inkursiot on pakko olla tähdistä saapuneiden tieteilijöiden käsialaa. Valitettavasti nämä tutkijat ovat epäonnistuneet tutustuttamaan itsensä tiettyihin maallisen teknologian edistysaskeleihin, joita harvoin puhutaan.

Abduktoitujen implantit vahvasti viittaavat teknologiseen jatkumoon, joka voidaan ajoittaa laitteeseen nimeltä ”stimoceiver”, jonka on keksinyt 50-60-luvun taitteessa neurotieteilijä nimeltä Jose ”Bob” Delgado. Stimoveiver on pienikokoinen syväelektrodi, joka voi vastaanottaa ja lähettää sähkösignaaleja FM-radiotaajuuksilla. Stimuloimalla oikein asemoitua stimoceiveria, ulkopuolinen operaattori voi saada yllättävän paljon kontrollia koehenkilön reaktioista.

Kaikkein tunnetuin esimerkki stimoceiverista toiminnassa on ollut Madridissa härkätaistelussa. Delgado ”piuhoitti” härän ennen astumistaan kehään, täysin suojattomana. Tappiin asti raivoissaan härkä hyökkäsi tohtoria kohti — sitten pysähtyi juuri ennen häneen koskemista. Härkätaistelijaksi muuttunut teknikko oli pysäyttänyt eläimen pelkästään painamalla mustan laatikon nappia, jota hän piteli kädessään. [24]

Delgadon PHYSICAL CONTROL OF THE MIND: TOWARD A PSYCHOCIVILISED SOCIETY [25] pysyy yksittäisenä, täyspitkänä, hyvinkirjoitettuna työnä aivoihin laitettavista implanteista ja aivojen sähköstimulaatiosta (ESB). Kirjan kuumottava nimi ja epävakuuttavat filosofiset oikeutukset massojen mielenhallinnalle saivat aikaan epäsuotuisan reaktion — mikä on voinut haitata muita tutkijoita julkaisemasta tästä aihepiiristä yleisölle.

Vaikka tätä seuranneet teokset ovat kauan aikaa sitten ohittaneet kirjassa kuvatut tekniikat, Delgadon saavutukset ovat käänteentekeviä. Hänen eläin- ja ihmiskokeensa selkeästi näyttävät, että kokeen pitäjä voi sähköisesti aikaansaada emootioita ja käyttäytymistä: tietyissä olosuhteissa, äärimmäisiä tunteenpuuskia — raivo, himo, väsymys jne. — ulkopuolisen operaattorin on mahdollista aikaansaada yhtä helposti kuin urkujen soittaja osaa tuottaa C#-sävelen.

Delgado kirjoittaa: ”Eri amygdalan ja hippokampuksen pisteiden radiostimulaatio neljällä potilaalla sai aikaan erilaisia vaikutuksia, mm. miellyttäviä tuntemuksia, rentoutumista, syvää, pohdiskelevaa keskittymistä, omituisia tunteita, superrentoutumista, värittynyttä näköä ja muita reaktioita.” [26] Mielikuvia herättävä fraasi ”värittynyttä näköä” selvästi viittaa etänä aikaansaatuun hallusinaatioon; me tulemme käymään yksityiskohtaisemmin läpi myöhemmin sitä miten ulkopuolinen operaattori voi ”kontrolloida” näitä hallusinaatioita.

Puhuessaan vuonna 1966 — ja pohtien tutkimusta, jota hän oli aiempina vuosina tehnyt — Delgado esitti, että hänen kokeensa ”tukivat mautonta johtopäätelmää siitä, että liikettä, emootiota ja käytöstä voidaan ohjata sähköisillä voimilla, ja että ihmisiä voidaan kontrolloida kuin robotteja painamalla nappeja.” [27] Hän jopa ennusti, että tulee päivä jolloin aivojen kontrollointi voidaan antaa operaattoreille, jotka eivät ole ihmisiä, kaksisuuntaisen radiokommunikaation avulla implantoitujen aivojen ja tietokoneen välillä. [28]

Eräästä koehenkilöstä Delgado kirjoittaa, että ”potilas ilmaisi toistuvaa pyörtymisen tunnetta, pelkoa ja kellumista. Nämä ’kelluvat’ tunteet saatiin toistuvasti aikaan eri päivinä stimuloimalla samaa kohta…” [29] Ufologit voivat tunnistaa samankaltaisuuden näiden tapahtumaketjujen ja abduktioraporttien välillä, jotka kertovat heidän kokemustensa alkuvaiheista. [30] Jälkeenpäin tehdyssä hypnoosissa siepattua voitaisiin käskeä unohtamaan hänen kelluvan tunteen syy.

Kiinnostavassa sarjassa kokeita Delgado kiinnitti stimoceiverin tärykalvoon, ja näin muunsi korvan eräänlaiseksi mikrofoniksi. Assistentti kuiskaili ”Miten menee?” tarpeeksi ”paikallaan” olevan kissan korvaan, ja Delgado kuuli sanat seuraavan huoneen kaiuttimista. Tämän teknologian sovellukset vakoilualalla tulisi olla varsin selvät. Victor Marchettin mukaan virasto kerran kokeili erittäin sofistikoituneella sovelluksella tästä yksinkertaisesta ideasta, jossa radioimplantteja kiinnitettiin kissan sisäkorvan simpukkaan, auttamaan tiettyjen keskustelujen selvittämistä, ilman ulkoisia turhia ääniä. [31] Sellaiset ”kehitykset” kärjistävät jo nyt valloillaan olevaa kahdennen kymmenennen vuosisadan paranoiaa: Puhelimiemme salakuuntelun ja postin läpikäynnin lisäksi jopa KISSA voi vakoilla meitä!

Kuitenkin tämän teknologian vaikutukset voivat mennä syvemmälle kuin mitä Marchetti vihjaa. Oletan, että jos riittävästi johdotettu koehenkilön sisäkorva voidaan muuttaa mikrofoniksi, silloin siitä voidaan tehdä myös kaiutin — sellainen joka selittäisi abduktoitujen kuulemat ”äänet”. [32] Todellakin, olen henkilökohtaisesti katsellut omituista, läpikuultavaaa implanttia abduktoidun korvakäytävässä. Minulla ei ole syytä liittää tähän laitteeseen avaruusolentoja — todennäköisempää on, että ”tunkeilijat” tässä tapauksessa olivat Delgadon teknologisen perinnön saajia. Todellakin, ei montaakaan vuotta Delgadon kissakokeiden jälkeen, Ralph Schwitzgebel kehitti idean ”mikorofonista korvassa” jonka avulla terapeutti — omituinen termi, omituisissa olosuhteissa — voi kommunikoida potilailleen. [33]

Toiset tutkijat ovat tehneet huomattavia kontribuutioita tähän alaan. Robert G. ”Bob” Heath, Tulanen Universitysta, joka on implantoinut jopa 125 elektrodia koehenkilöihinsä, saavutti pahaa mainetta yrittäessään ”parantaa” homoseksuaalisuutta ESB:lla. Hänen kokeissaan hän huomasi, että hän kykeni kontrolloimaan potilaan muistia (kyky joka ufologian kontekstissa voi selittää ”puuttuneen ajan” ilmiön); hän kykeni myös synnyttämään seksuaalisen kiihotuksen, pelon, mielihyvän ja hallusinaatioiden tunteita. [34]

Heath ja toinen tutkija, James Olds [35], ovat riippumattomasti osoittaneet, että aivojen hypotalamuksen alueella ja sen lähellä on, sähköisen stimulaation johdosta, kuvattu niinkutsuttuja ”palkitsevia” ja ”vältteleviä” vaikutuksia. Sekä ihmiset että eläimet, kun niille annetaan keino tuottaa itselleen sähköimpulssi aivojen mielihyväkeskukseen, stimuloi itseään kovasti, ja tällöin jää huomiotta sellaiset perusvaikuttimet kuin nälkä tai jano. [36] (Käyttäen hänen itse keksimiään kiinnitettyjä elektrodeja, John C. Lilly oli saanut aikaan samankaltaisia vaikutuksia 1950-luvun alkupuolella. [37]) Kuka tahansa joka on tutkinut abduktioilmiötä, tulee löytämään itsensä tutusta ympäristöstä, sillä abduktiokertomukset ovat täynnänsä tarinoita hämmentävistä ja epäasiallisista seksuaalisista reaktioista, jotka ovat syntyneet äärimmäisen kivuliaista ärsykkeistä — operanttia ehdollistamista sen äärimmäisessä muodossaan, ja kaikkein kuvottavinta, sillä tässä me näemme ehdollistamisen muodon jossa manipulaattori tekee itsensä näkymättömäksi. Todellakin, B.F. Skinnermainen aversiivinen terapia, etänä, oli Heathin ratkaisu homoseksuaalisuuden ”parantamiseksi”. [38]

Ralph Schwitzgebel ja hänen veljensä Robert ovat tuottaneet laajan valikoiman laitteita, joilla seurata henkilöitä pitkien matkojen päästä; heitä voidaan pitää ”sähköisten kotiarestilaitteiden” keksijöinä, jotka oikeusasteet ovat ottaneet käyttöönsä. [39] Schwitzgebelin laitteita voitiin käyttää seuraamaan kaikkia ”potilaan” fyysisiä ja neurologisia merkkejä neljännesmailin etäisyydeltä [40], ja näin poistettiin etäisyysrajoitteet, jotka olivat Delgadon ongelmana.

Ralph Schwitzgebelin alkuvaiheen työssä tämän teknologian soveltaminen ESB-hoitoon on rajoittunut kömpelöihin aivoimplantteihin, joissa oli häiritseviä sähköjohtoja. Mutta teknologia pian kutistettiin, ja ehdotettiin skeemaa jossa radiovastaanottimia asennettaisiin kohdekaupungin valotolppiin, mikä näin mahdollistaisi 24/7-valvontakapasiteetin. [41] Aivan kuten Heath, Schwitzgebel oli yhtä varuillaan homoseksuaalisuudesta ja hänellä oli kokemusta kallonsisäisistä laitteista joilla taistella seksuaalista poikkeavuutta vastaan. Mutta hän puhui myös huolestuttavasti näiden laitteiden käyttämisestä ”yhteiskunnallisesti ongelmallisiin henkilöihin”… mikä, tottakai, voi tarkoittaa ketä tahansa. [42]

Bryan Robinson, Yerkesin kädellisten laboratoriosta teki mielenkiintoisia kokeita apinoilla ESB:n käytöstä sosiaalisessa kontekstissa. Hän kykeni saamaan aikaan sen, että äidit eivät huomioineet lapsiaan, huolimatta vauvojen itkusta. Hän kykeni muuttamaan alistuvaisuuden ylivallaksi, ja päinvastoin. [43]

Ehkäpä kaikkein häiritsevin mielen alalle vaeltanut henkilö on Joseph A. Meyer, National Security Agencysta (NSA), Amerikan kansallisen turvallisuuden kompleksin kaikkein loistokkaimmasta ja salaisimmasta komponentista. Meyer on ehdottanut, että noin puolet pidätetyistä amerikkalaisista implantoitaisiin — ei välttämättä mistään rikoksesta tuomittuja; ”tilaajien” (hänen ilmaisunsa) määrä olisi kymmenissä miljoonissa. ”Tilaajia” tarkkailtaisiin jatkuvasti tietokoneilla minne he menisivätkään. Meyer, joka on huolellisesti miettinyt hänen massaimplantointisysteeminsä taloutta, esittää että veronmaksajan osuutta tulisi pienentää pakottamalla tilaajat ”vuokraamaan” implantti valtiolta. Implantit ovat halvempia ja tehokkaampia kuin poliisi, Meyer ehdottaa, sillä rikoksen polkujen houkuttelevuus on suuri köyhällä ”urbaanilla asukkaalla” — jonka tämä hörhötiedemies yllättävästi myöntää olevan olennaisesti tarpeetonta jälkiteollisessa yhteiskunnassa. ”Urbaani asukas” voi olla jälleen yksi Meyerin eufemismeista: hän käytti New Yorkin Harlemia mallina yhteiskunnalle selvittäessään mielenhallintajärjestelmänsä yksityiskohtia. [44]

Siepattujen implantit

Jos aiomme ottaa abduktoitujen kertomukset implanteista vakavasti, meidän tulee tarkastella mahdollisuutta sille, että implantin asettajat, oikealla tavalla nähtynä, EIVÄT näytä siltä mitä Strieberin kuvaamat ”harmaat”. Sen sijaan vierailijat saattavat muistuttaa tri. Meyeria ja hänenlaisiaan. Meillä on näin selitys sekä raporteille abduktoitujen aivoimplanteista että, kuten tulemme näkemään, naarmuista ja muista jäljistä, jotka näkyvät siepattujen kehoissa. Meillä olisi myös selitys raporteille henkilöistä, jotka kärsivät persoonan muutoksista oltuaan kontaktissa UFO-ilmiön kanssa.

Skeptikot saattavat esittää vasta-argumentin, että UFO-abduktioiden aikatekijä ei mahdollista tällaista mahdollisuutta. Jos estimaatit ”puuttuvasta ajasta” ovat oikeita, abduktiot harvoin kestävät kauempaa kuin yhdestä kolmeen tuntia. Tarvitsisiko aivokirurgi, joka toimii vähemmän optimaalisissa olosuhteissa (mahdolisesti liikkuvassa yksikössä), enemmän aikaa?

EI — ei jos me hyväksymme floridalaisen lääkärin Daniel Manin väitteet. Hän on ehdottanut todella kuumottavaa ratkaisua käsiin räjätäneeseen ”kadonneiden lasten ongelmaan” ehdottamalla ohjelmaa, jossa amerikkalaisnuoriin asetettaisiin pieni lähetin, jotta heidän liikkeitään voitaisiin tarkkailla jatkuvasti. Mies kehuskelee, että operaatio voitaisiin tehdä suoraan toimistolla — ja se kestäisi vähemmän kuin 20 minuuttia. [45]

Voidaan kuitenkin olettaa, että tällainen kestäisi hieman pidempään kentällä.

Ajoituskysymys

Aivoimplanttien historia, kuten avoimesta kirjallisuudesta käy ilmi, on varmasti häiritsevä. Kuitenkin tämä historiikki on lähes varmasti sensuroitu, ja päivämääriä on manipuloitu orwellilaiseen tyyliin. Kun puhutaan tutkimuksesta, jota kansallisen turvallisuuden moottorit rahoittavat, ei voida koskaan tietää päivämäärien todellista alkuperää yksittäiselle tieteelliselle keksinnölle. Kuitenkin, jos me kuuntelemme tarkkaavaisina niitä tieteentekijöitä, jotka ovat tämän alan pioneereja, me voimme kuulla kuiskauksia, hiljaisia mutta aivan ilmiselviä, jotka vihjailevat sitä että etäkäytetty ESB on ollut kauemmin olemassa kuin julkaistut tutkimukset antaisivat ymmärtää.

Omaelämänkertakirjassaan THE SCIENTIST John C. Lilly (joka tulisi myöhemmin niittämään kulttimainetta työstään delfiinien, huumeiden ja aistideprivaation alalla) kuvaa keskustelun, joka hänellä oli National Institute of Mental Healthin kanssa — vuonna 1953. Johtaja pyysi Lillyä briiffaamaan CIA:ta, FBI:tä ja NSA:ta sekä eri sotilastiedusteluorganisaatioita hänen työstään käyttäen elektrodeja aivojen mielihyvä- ja kipukeskusten suoraan stimulointiin. Lilly kieltäytyi, sanoen vastauksessaan:

Dr. Antoine Remond, käyttäen tekniikoitamme Pariisissa, on osoittanut, että tämä aivojen stimulaatiomenetelmä on sovellettavissa ihmisiin ilman neurokirurgiaa; hän tekee sitä hänen toimistossaan Pariisissa ilman neurokirurgista valvontaa. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa jolla on asianmukaiset laitteet voi suorittaa tämän toiselle henkilölle salaa, ilman ulkoisia merkkejä siitä, että elektrodeja olisi käytetty henkilöön. Minusta tuntuu, että jos tämä tekniikka annettaisiin salaisten palveluiden käsiin, heillä olisi täysi kontrolli ihmisistä ja he kykenisivät muuttamaan tämän uskomuksia erittäin nopeasti, mikä jättäisi vain vähän todisteita siitä mitä he ovat saaneet aikaan. [46]

Lillyn väittämä moraalisesta ylemmyydestä tässä on mielenkiintoinen. Huolimatta hänen salailun pelostaan, tarkkasilmäinen THE DENTISTin lukija havaitsee, että hän jatkoi työtä tämän maan kansallisen turvallisuuden elimien hyväksi. Hänen aistideprivaatiokokeensa jatkoivat ARTICHOKEn Maitland Baldwinin työtä, ja jopa hänen delfiinitutkimuksensa ovat — mahdollisesti huolimattomasti — osoittautunut hyödylliseksi merisodankäynnissä. [47] Tulisi huomata, että Lillyn työ apinoilla oli luokiteltu ”salaiseksi”, ja että NIHM oli yleisesti tiedossa ollut CIA:n rahoituselin. [48]

Mutta kaikkein tärkein aspekti Lillyn lausunnossa on sen päivämäärä. 1953? Miten kauaksi historiaan radio-ohjattu ESB ulottuu? Noniin, en ole vielä nähnyt Remondin työtä — jos se on edes saatavilla avoimessa kirjallisuudessa. Marksille annetuissa dokumenteissa varhaisimmat viittaukset etäkäytettyyn ESB:hen ovat vuoden 1959 rahoitusdokumentissa, joka liittyy MKULTRAn alaprojektiin 94. Yleiset alaprojektikuvaukset, jotka lähetettiin CIA:n budjettiosastolle, harvoin sisälsivät paljoakaan informaatiota, ja harvoin ne muuttuivat vuodesta toiseen, eikä meille jää käteen paljoakaan ideaa siitä milloin tämä alaprojekti alkoi.

Valitettavasti edes Freedom of Information Act ei kyennyt puseratamaan paljoakaan informaatiota sähköisistä mielenhallintatekniikoista, vaikka me tiedämme että paljon tutkimusta tehtiin tällä alalla. Meillä on, esimerkiksi, ainoastaan neljä sivua alaprojektista 94 — vertailun vuoksi, huomattava kasa dokumentteja julkaistiin huumeiden käytöstä mielenhallinnassa. (Aina kun joku kirjoittaja kertoo, että MKULTRA ei menestynyt, viittaus on huumeisiin.) Tästä asiasta minun pitää kritisoida John Marksia: hänen kirjansa ei koskaan mainitse, että arviolta 20-25 prosenttia alaprojekteista oli ”pimeitä” — eli että niistä on vähän tai ei yhtään informaatiota missään saatavilla, huolimatta asianajajista ja tietopyynnöistä. Mark on ilmeisesti sitä mieltä, että ainoa informaatio, joka on minkään arvoista, on se minkä hän on saanut. Me tiedämme kuitenkin, että psykoelektroniikan tutkimus oli varsin laajaa, lausunnot projektien tavoitteista ARTICHOKEn ja BLUEBIRDin päiviltä selvästi identifioivat tämän alueen korkealle prioriteetissa. Marksin anonyymi informantti, vitsikkäästi nimetty ”Deep Tranceksi” (”Syvä Transsi”), kertoi jopa aiemmalle haastattelijalle, että vuodesta 1963 eteenpäin CIA ja armeijan mielenhallintatoiminta vahvasti painottui elektroniikkaan. [49] Täten oletan — toivottavasti en kevyin perustein — että ”pimeät” MKULTRA-alaprojektit käsittelivät sellaisia asioita kuin aivoimplantteja, mikroaaltoja, ESB:tä ja niihin liittyviä teknologioita.

Huomautan tämän tutkimuksen ajoituksesta ja salailusta kolmen pointin alleviivaamiseksi:

  1. Me emme voi koskaan tietää varmuudella eri aivopesumenetelmien todellista syntypäivää — usein me saamme selville, että tekniikat, jotka tuntuvat mahdottoman futuristisilta, itse asiassa ovat syntyneet jo 1800-luvulla. ESB-tutkimuksen pioneerityötä teki vuonna 1898 J.R. (”Bob” Dodds) Ewald, fysiologian professori Straussbourgissa. [50]
  2. Avoin kirjallisuus lähes aina antaa vähätellyn version oikeasta tutkimuksesta.
  3. Avokätisesti rahoitetut salaiset tutkijat — joita ei rajoita vertaisarviointi tai tarve tiukalle kontrollille — voivat saavuttaa paljon nopeampaa edistystä kuin ”ulkopuoliset” tieteentekijät.

Potentiaalisten kriitikoiden tulisi pitää nämä pointit mielessä kun he yrittävät painaa UFO-abduktioiden ”mielenhallintateesiä” villasella lainaamalla abduktiokertomuksia, jotka edeltävät Delgadoa.


Viitteet

  1. Budd Hopkins, MISSING TIME (New York: Richard Marek Publishers, 1981) and INTRUDERS (New York: Random House, 1987).
  2. Whitley Strieber, COMMUNION (New York: Beech Tree Books, 1987).
  3. Cannon, ”Psychiatric Abuse of UFO Witness,” UFO magazine, vol. 3, no. 5 (December, 1988)
  4. Philip Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME (Buffalo: Prometheus Books, 1988). Klass tekee teräviä havaintoja, jotka jäävät vaille voimaa hänen kieltäytyessään haastattelemasta siepattuja suoraan. Teoksessa ei ole alaviitteitä ja se nojaa vahvasti tri. Martin ”Bob” Ornen työhön — joka taas on anonyymi.
  5. Katso kirjallisuusviitteet.
  6. New York: Bantam Books, 1979.
  7. Kts. PROJECT MKULTRA, THE CIA’S PROGRAM OF RESEARCH IN BEHAVIOR MODIFICATION, Select Committee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resourcesin kuulemistilaisuus Yhdysvaltain senaatissa (Washington: Government Printing Office, 1977).
  8. Robert Eringer, ”Secret Agent Man,” ROLLING STONE, 1985.
  9. John Marksin haastattelu Victor Marchettin kanssa (Marks-tiedostot, saatavilla National Security Archivesissa, Washington, D.C.).
  10. John Marksin haastattelussa hypnoosiasiantuntija Milton Kline, salaisten tämän aihepiirin kokeiden veteraani, paljasti että hänen työnsä valtiolle jatkui. Sen jälkeen kun haastattelu oli pidetty vuonna 1977, vuosia sen jälkeen kun CIA oli väittänyt lopettaneensa mielenhallintatutkimuksen, meidän tulee päätellä tästä, että joko CIA valehtelee, tai toinen virasto jatkaa työtä. Toisessa Marksin haastattelussa entinen ilmavoimien CIA-kontakti L. Fletcher Prouty myönsi, että puolustusministeriö pyöritti tutkimuksia joko samanaikaisesti tai CIA:n tutkimuksiin liittyen. (Marks-tiedostot.)
  11. Estabrooks, HYPNOSIS (New York: E.P. Dutton & Co., Inc., 1957 [uusittu painos]), 13-14.
  12. Kopio tästä kirjeestä löytyy Marks-tiedostoista.
  13. Estabrooksilla oli eklektinen ystäväpiiri, mm. J. Edgar Hoover ja Alan Watts.
  14. Tytär Doreen Estabrooksin haastattelu, Marks-tiedostot, Washington, D.C.
  15. Martin A. Lee & Bruce Shlain, ACID DREAMS (New York: Grove Press, 1985) 3-4; Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 6-8
  16. Marks, ibid. 4-6.
  17. Edward Hunter, BRAINWASHING IN RED CHINA (New York: Vanguard Press, 1951.). Hunter keksi termin ”aivopesu” syyskuun 24. päivän 1950 Miami NEWSin artikkelissa.
  18. ”Japan’s Germ Warfare Experiments,” THE GLOBE AND MAIL (Toronto), May 19, 1982.
  19. Walter Bowart, OPERATION MIND CONTROL (New York: Dell, 1978), 191-2, joka lainaa Warrenin komission dokumentteja. Me emme voi reilusti johtaa tästä lausunnosta selväpäistä asennetta NYKYISISTÄ Neuvostoliiton kapasiteeteista; tällä alalla jopa vanha teknologia on riittävää kaameuksiin.
  20. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 60-61. Kaskun mukaan MKULTRAn ”MK” tarkoittaa sanoja ”Mind Kontrol”. Marksin mukaan TSS liitti kryptonyymeja kaikkiin sen projekteihin näillä alkukirjaimilla. Huomaa kuitenkin, että MKULTRAa edelsi edelleen mystinen TSS:n ohjelma nimeltään QKHILLTOP.
  21. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 224-229. Seitsemää MKULTRAn alaprojektia jatkettiin TSS:n valvonnassa nimellä MKSEARCH. Tämä projekti päättyi vuonna 1972. CIA:n puolustelijat usein esittävät, että ”aivopesututkimus” lakkasi joko vuonna 1962 tai 1972; nämä ovat viittauksia TSS:n projekteihin, ei ORD-työhön, joka pysyy riippumattomille tutkijoille TERRA INCOGNITAna. Marks sai selville, että ORD-tutkimusta oli niin monta sivua, että dokumenttien saanti FOIAn avulla olisi osoittautunut aivan liian kalliiksi.
  22. Parapsykologian tutkimuksen kuvaus, kts. Ronald M. McRaen MIND WARS (New York: St. Martin’s Press, 1984). Paras kirja saatavilla tästä aiheesta, joka muutenkin odottaa todellista auktoriteettitekstiä.
  23. Abduktiotutkija ja hypnoterapeutti Miranda Park, Lancasterista, Kaliforniasta, raportoi, että hän on nähnyt sellaisia anomalioita abduktoitujen MRI-kuvissa. Katso myös Whitley Strieber, TRANSFORMATION (New York: Beech Tree Books, 1988) 246-247. Tämän kirjoittamisen aikaan molemmat sekä Strieber että Hopkins raportoivat alkuvaiheen lupaavista tuloksista heidän pyrkiessään dokumentoimaan siepatuilta näitä ”ekstroja”.
  24. Tämän kokeen väitetään tapahtuneen vuonna 1964. Kuitenkin kirjassa WERE WE CONTROLLED? (New Hyde Park, NY: University Books, 1967), pseudonyymi ”Lincoln Lawrence” tekee mielenkiintoisen väitteen (sivulla 36), että demonstraatio tästä tapahtui jo joitain vuosia aiemmin.
  25. New York: Harper and Row, 1969. Delgadon työtä rahoitti paljolti Office of Naval Intelligence, joka oli yleinen CIA-rahoituksen kanava 1950- ja 1960-luvuilla. Gordon Thomasin JOURNEY INTO MADNESS (New York: Bantam, 1989) harhaanjohtavasti antaa ymmärtää, että CIA:n kiinnostus Delgadon työtä kohtaan alkoi vuonna 1972.
  26. J.M.R. ”Bob” Delgado. ”Intracerebral Radio Stimulation and Recording in Completely Free Patients,” PSYCHOTECHNOLOGY (Robert L. Schwitzgebel & Ralph K. Schwitzgebel, toim; New York: Holt, Rinehart and Winston, 1973): 195.
  27. David Krech, ”Controlling the Mind Controllers,” THINK 32 (July-August), 1966.
  28. Delgado, PHYSICAL CONTROL OF THE MIND
  29. Delgado, ”Intracerebral Radio Stimulation and Recording in Completely free patients,” 195.
  30. Huomaa, esimerkiksi, Charles Hicksonin kuvaus Pascagoulan tapauksesta. Charles Hickson & William Mendez, UFO CONTACT AT PASCOGOULA (Tuscon: Wendelle C. Stevens, 1983).
  31. John Ranleigh, THE AGENCY (New York: Simon and Shuster, 1986): 208. Marchetti kertoo tämän tarinan hauskan anekdootin muodossa: Pitkän ajan ja suuren vaivan jälkeen kissa oli riittävän treenattu ja valmisteltu — joutuakseen heti ensimmäisenä tehtävänään taksin yliajamaksi. Marchetti ei onnistu huomauttamaan, että mikään ei estänyt virastoa hankkimasta uutta kissaan. Tai käyttämästä ihmistä.
  32. Toki tämä ehdotus tuo esiin kysymyksen siitä kärsivätkö siepatut jonkinlaisesta skitsofreniasta, jonka oire ”äänet” ovat. Viittaan lukijan Hopkinsin, Strieberin, Thomas Bullardin ja muiden työn pariin, jotka ovat kuvanneet niitä vaikeuksia, joita ilmenee kun yrittää kytkeä kaikki abduktiot psykoositiloina.
  33. Alan W. Scheflin and Edward M. Opton, Jr., THE MIND MANIPULATORS (London: Paddington Press, 1978), 347.
  34. Thomas, JOURNAY INTO MADNESS, 276.
  35. James Olds, ”Hypothalamic Substrates of Reward,” PHYSIOLOGICAL REVIEWS, 1962, 42:554; ”Emotional Centers in the Brain,” SCIENCE JOURNAL, 1967, 3 (5).
  36. Vernon Mark & Frank Ervin, VIOLENCE AND THE BRAIN (New York: Harper and Row, 1970), kappale 12, lainattu raportissa INDIVIDUAL RIGHTS AND THE FEDERAL ROLE IN BEHAVIOR MODIFICATION, jonka on valmistellut Staff of the Subcommittee on Constitutional Rights of the Committee of the Judiciary, Yhdysvaltain senaatti (Washington: Government Printing Office, 1974).
  37. John Lilly, THE SCIENTIST (Berkeley, Ronin Publishing, 1988 [uusittu painos]), 90. Apinat, joiden annettiin stimuloida itseään jatkuvasti ESB:llä, tuottivat itselleen orgasmin kerran kolmessa minuutissa, kuusitoista tuntia päivän aikana. Tieteelliset kokoontumiset ympäri maailman näkivät videoita näistä kokeista, mikä varmasti oli näkemisen arvoinen elokuvanäytös.
  38. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 336-337. Heath jopa tarkkaili potilaansa aivovasteita hänen koehenkilönsä ensimmäisen heteroseksuaalisen kohtaamisen aikana. Sellainen on edessämme siintävän uuden uljaan maailman luonne.
  39. Robert L. Schwitzgebel & Richard M. Bird, ”Sociotechnical Design Factors in Remote Instrumentation with Humans in Natural Environments,” BEHAVIOR RESEARCH METHODS AND INSTRUMENTATION, 1970, 2, 99-105.
  40. Thomas, JOURNEY INTO MADNESS, 277. Artikkelissa BEHAVIOR RESEARCH METHODS AND INSTRUMENTATION, johon ylempänä viitattiin, Schwitzgebel kuvaa yksityiskohtaisesti sitä miten radiosignaaleja voidaan syöttää puhelimeen modeemilla, ja näin niitä voidaan analysoida tietokoneella missä päin maailmaa tahansa.
  41. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 347-349.
  42. Louis Tackwood & the Citizen’s Research and Investigation Committee, THE GLASS HOUSE TAPES (New York: Avon, 1973), 226.
  43. Perry London, BEHAVIOR CONTROL (New York: Harper and Row, 1969), 145
  44. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 351-353; Tackwood, THE GLASS HOUSE TAPES, 228.
  45. ”Beepers in kids’ heads could stop abductors,” Las Vegas SUN, Oct. 27, 1987.
  46. Lilly, THE SCIENTIST, 91.
  47. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 151-154.
  48. Kiinnostavaa kyllä, Lilly on tullut ulos kaapista eräänlaisena proto-Strieberina; THE SCIENTIST kertoo hänen läheisestä kohtaamisestaan tuntemattomien (vaikka ei välttämättä Maan ulkopuolisten) voimien kanssa, joita hän nimittää ”kiinteän aineen olennoiksi”.
  49. Deep Trancen tarina, MKULTRA-”sisäpiiriläinen” joka kertoi arvokasta informaatiota, liittyy tähän jotenkin. En tiedä kuka Trance oli/on eikä Marks tiedä myöskään. Hän sai yhteyden Tranceen erään artikkelin kirjoittajan kautta, jonka artikkeli oli julkaistu juuri ennen kuin teoksen THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” taustatoimitustyö alkoi. Hän osoitti kirjeensä informantille aloittamalla sen ”Parahin Lähde jonka anonymiteettiä kunnioitan”. Minä kunnioitan sitä myös — tästä johtuu haluttomuuteni nimetä aiemmin mainittua artikkelia, joka voi johtaa johtolankaan Trancen identiteettiin. Se seikka, että en ole seurannut tätä polkua ei estäisi muita tekemästä niin. (Ja jos Trance olisi CIA-disinformaation lähde tyyliin William Cooper, tämä olisi tasan tarkkaan sellaista käytöstä johon he luottaisivat.)
  50. London, BEHAVIOR CONTROL, 139.

Harmaat avaruusolennot paljastivat tälle naiselle planeettamme tulevaisuuden

Sherry Wilde väittää, että avaruusolennot muualta galaksista ovat vieneet hänet alukselleen. Hän kuvasi useita eroja niiden välillä millaista on kun viedään pakolla vs. suostuu lähtemään mukaan omasta tahdostaan. Lisäksi hän kertoo kiinnostavia yksityiskohtia hänen kontaktistaan avaruusolentojen kanssa.

Se kaikki alkoi kun hän oli 17. Hän muistaa, että jossain kohtaa hänen muististaan puuttui aikaväli. Hän kysyi itseltään mitä oli tapahtunut, mutta hän ajatteli sen olevan vain jonkinlainen amnesia, joten hän ei kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota.

Jokatapauksessa hän päätti mennä hypnoottiseen regressioon ja hän tajusi, että avaruusolennot olivat vieneet hänet, ei ainoastaan kerran vaan monta kertaa, hänen ollessaan nuorempi.

 

Hän havaitsi, että avaruusolennot lähettivät hänet takaisin Maapallolle tehtävän kanssa olla vapaaehtoinen ja muuttaa negatiivista energiaa.

Katso allaoleva video ja kerro oma mielipiteesi.

  Artikkelin julkaissut Knowledge Time

Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan

Tutkimus #1

Julkaistu tammikuun 20. 2003 (uudelleen arvioitu lokakuussa 2003)

www.exopolitics.org

© Michael E. Salla, PhD

drsalla@exopolitics.org

Tiivistelmä

Syyskuussa 2002 ilmestyneen Roper-gallupin mukaan kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain kansalaisista ei usko, että heidän valtionsa kertoo totuuden avaruusolentojen (ET) läsnäolosta viimeisen 50 vuoden aikana USA:ssa, ja 60% vastaajista tuki ideaa siitä, että liittovaltio julkistaisi tämän tiedon. Avaruusolentojen väitetyn läsnäolon tarina on saanut aikaan useita kirjoja, elokuvia, artikkeleita, verkkosivuja ja salaliittoteorioita avaruusolentojen eri toimista ja aktiviteeteista, sekä eri valtion virastojen salaisista toimenpiteistä vastata ET-presenssiin. Monet näistä suosituista salaliittoteorioista ovat usein epäjohdonmukaisia suhteessa ET:den aikeisiin, aktiviteetteihin ja heidän aikaansaamiin vaikutuksiin, sekä myös suhteessa salaisiin valtion organisaatioihin, jotka on luotu vastaamaan ET-presenssiin. Nämä salaliittoteoriat ovat koko skaalalla lähtien pahantahtoisista ET:stä, jotka haluavat viedä ihmiskunnalta planeetan itsevaltiuden, hyväntahtoisiin ET:hin joilla on halu auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan sen monenmoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat; sekä kehittyä lajina. Mitä salaisiin valtion virastoihin tulee, salaliittoteoriat vaihtelevat ’varjohallituksen’ avulla epädemokraattisten tahojen hankkimasta poliittisesta vallasta valistuneeseen pyrkimykseen asteittain valmistella kansaa totuuteen ET-läsnäolosta.

Tämä tutkielma on kahden vuoden tutkimuksen kulminaatio, jossa on tarkasteltu suosittuja salaliittoteorioita avaruusolentojen läsnäolosta, salaisista valtion virastoista ja niiden yrityksistä pitää tämä informaatio piilossa kansalta; sekä politiikan suuntaviivojen vaikutuksista viranomaisiin ja kansaan. Tutkielma käy läpi eri pääasialliset lähteet, jotka tukevat avaruusolentojen läsnäoloa; pääsalaliittoteoriat tai ’ET-perspektiivit’, joita nämä lähteet esittävät; näiden ’perspektiivien’ pääkomponentit; näiden ET-elementtien moraalinen orientaatio, joka jokaisesta perspektiivistä löytyy; analyysia politiikan suuntaviivoista; ja tekee useita poliittisia ehdotuksia, jotka tukevat tarvetta eksopolitiikalle ja jotka edistävät globaalia rauhaa.

Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan

Johdanto

Syyskuussa 2002 ilmestyneen Roper-gallupin mukaan kaksi kolmasosaa USA:n kansalaisista ei usko, että heidän valtionsa paljastaa totuuden avaruusolentojen (ET) läsnäolosta viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta, ja 60% tuki ideaa siitä, että liittovaltio julkistaisi tämän tiedon. [2] Toukokuun 2001 lehdistötilaisuudessa National Press Clubilla Washington DC:ssa, 20 tietovuotajaa yli sadan entisen USA:n armeijan, valtion ja ilmailuviranomaisten joukosta antoivat suullisen todistuksen ja fyysisiä todisteita heidän osallistumisestaan salaisiin valtion projekteihin, joissa takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, joita tehtiin yhdessä ET:den kanssa tai jotka salasivat UFO-informaatiota. [3] Steven Spielbergin tuottamaa television minisarjaa Taken katsoi ainakin osittain 31 miljoonaa amerikkalaista katsojaa 16 päivän aikana jolloin ensimmäinen jakso näytettiin joulukuun 2. päivä 2002, ja se on stimuloinut spekulaatioita siitä, että kansaa valmistellaan viralliseen valtion paljastukseen ET-läsnäolosta lähitulevaisuudessa. [4]

Avaruusolentojen läsnäolon tarina on saanut aikaan useita kirjoja, elokuvia, artikkeleita, verkkosivuja ja salaliittoteorioita avaruusolentojen eri toimista ja aktiviteeteista, sekä eri valtion virastojen salaisista toimenpiteistä jolla reagoida ET-presenssiin. Monet näistä suosituista salaliittoteorioista ovat usein epäjohdonmukaisia suhteessa ET:den aikeisiin, aktiviteetteihin ja heidän aikaansaamiin vaikutuksiin, sekä myös suhteessa salaisiin valtion organisaatioihin, jotka on luotu vastaamaan ET-presenssiin. Nämä salaliittoteoriat ovat koko skaalalla lähtien pahantahtoisista ET:stä, jotka haluavat viedä ihmiskunnalta planeetan itsevaltiuden, hyväntahtoisiin ET:hin joilla on halu auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan sen monenmoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat; sekä kehittyä lajina. Mitä salaisiin valtion virastoihin tulee, salaliittoteoriat vaihtelevat ’varjohallituksen’ avulla epädemokraattisten tahojen hankkimasta poliittisesta vallasta valistuneeseen pyrkimykseen asteittain valmistella kansaa totuuteen ET-läsnäolosta.

Avaruusolentojen ja niiden kanssa toimimista varten luotujen salaisten valtion organisaatioiden intentioilla ja aktiviteeteillä, jos molemmat osoittautuvat todeksi, on tärkeitä vaikutuksia siihen miten valitut valtion virkamiehet ja kansa yleisesti reagoivat koko ET-ilmiöön poliittisena haasteena, jolla on laajalti eri poliittisten linjausten vaihtoehtoja. Tämä muuttuu erittäin tärkeäksi lisääntyvän todennäköisyyden myötä valtion viranomaisten paljastukselle ET-läsnäolosta, joka tulee välittömäsi ampumaan aiheen hämärien salaliittojen, vaihtoehtotieteen ja New Age -filosofian maailmasta valtavirran politiikan areenoille. Sellainen paljastus johtaa uuden valtiotieteen, ‘eksopolitiikan’, syntyyn, joka voidaan määritellä poliittisena keskusteluna niistä valinnoista, joita valtioilla ja kansalla on tehtävänään muodostaessaan ja toteuttaessaan lainsäädäntöä ja poliittisia toimia vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon ihmisten asioissa.

Sen sijaan että jätettäisiin tämä vakava julkishallinnon tutkimuksen uusi ala hypoteettiselle paljastuksenjälkeiselle maailmalle, tämä kirja ottaa kannan, että kansan enemmistömielipide, joka tukee valtion tiedojenpaljastusta koskien avaruusolentoja; yhä vain kasvava kirjallisuuden määrä avaruusolentojen läsnäolosta; sekä avaruusolentojen läsnäolon vahvistavien todisteiden laatu viittaavat siihen, että eksopolitiikka on jo osa poliittista maaperää. On tarve luonnostella pääkäsiteet, teoriat ja informaation lähteet, joita kehittyvän valtioteteen alalla, eksopolitiikassa, käytetään. Tämä auttaa sekä kansaa, joka toivoo tutustuvansa eri poliittisiin kysymyksiin, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon, sekä salassa toimivia ‘asiantuntijoita’, joilla on informaatiota tietyistä avaruusolentojen läsnäolon aspekteista (tyypillisesti perustuen ‘tarpeeseen tietää’), mutta joilta puuttuu holistinen kuva siitä mitä tapahtuu koko avaruusolentojen aktiviteettien spektrillä.

Tässä tutkielmassa käyn läpi pääasiallisia lähteitä, jotka tukevat ET-läsnäoloa; keskeisiä salaliittoteorioita tai ‘perspektiivejä’ joita nämä lähteet synnyttävät; keskeisiä eri ‘perspektiivien’ pääasiallisia kannattajia; jokaista perspektiiviä tukevaa todistusaineistoa; kunkin ET-elementin moraalista orientaatiota, jota jokaisesta perspektiivistä löytyy; ja analysoin todisteiden eniten tukemien perspektiivien vaikutuksia politiikan tekijöille ja kansalle. Päätän tutkielman usealla julkishallinnollisella ehdotuksella, jotka tukevat tarvetta eksopolitiikalle tutkimusalana.

Informaation lähteet

Kirjallisuus koskien ET-läsnäoloa perustuu monenlaisiin lähteisiin, jotka ovat varsin erilaisia niiden luotettavuudessa, tarkkuudessa ja akateemisissa standardeissa. Käytännössä kaikki nämä lähteet toimivat virallisten valtion linjausten poliittisessa kontekstissa, joka kieltää minkään sortin ET-läsnäolon tai systemaattisesti salaa sellaisen läsnäolon salaisten valtion organisaatioiden avulla. Tutkijat kute Richard Dolan ovat esittäneet laajan UFO/ET-ilmiön historian käsittelyn, joka puhuu siitä miten salailu on muuttunut osaksi ‘ET-läsnäolon perustaa kansalliselle turvallisuudelle Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa’. [5]

Sellaisen virallisen ‘salailun’ olemassaolo vaikeuttaa väitetyn ET-läsnäolon ja sen perspektiivejä tukevien lähteiden tarkkuuden tutkimista, sillä virallinen paljastamatta jättäminen viittaa joko sellaisten perspektiivien kannattajien täyteen asioiden väärintulkintaan tai petkuttamiseen, tai salaiseen valtion ohjelmaan, jonka tehtävä on pitää tämä informaatio poissa vaaleilla valituilta edustjilta ja kansalta yleisesti. Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, kuten tässä tutkielmassa esitetyt todisteet antavat ymmärtää, silloin on selvää, että eksopolitiikan tutkimukseen vaikuttaa virallisten tahojen väärän informaation levittäminen, viranomaisten asioiden kiistäminen ja jopa salaisten valtion organisaatioiden toteuttama häirintä.

Toinen keskeinen sotilas/tiedusteluorganisaatioiden tapa lähestyä asiaa on ‘disinformaatio’, jossa viranomaiset harhauttavat ET/UFO-tutkijoita julkaisemalla vääristeltyä tai väärää informaatiota. Disinformaatiota, siinä merkityksessä että informaatio perustuu joihinkin oikeisiin faktoihin, esitetään tavalla joka johtaa henkilöt pois arkaluonteisten kysymysten ääreltä kohti niitä alueita, jotka voivat hämätä tai kuluttaa tutkijan energiaa ja resursseja. Esimerkiksi kuuluisa ‘Eisenhowerin briiffausdokumentti’, joka perustuu faktuaaliseen briiffaukseen avaruusolennoista, on joidenkin tutkijoiden mukaan nerokasta disinformaatiota, jonka tarkoitus on hajoittaa ja hallita ET-läsnäolon tutkijoita. [6]

Entiset armeijan ja tiedustelualan sisäpiiriläiset ovat todistaneet siitä, miten heidän virallisiin työtehtäviinsä kuului piilottaa, peukaloida tai tuhota todistusaineistoa, joka liittyy ET-läsnäoloon. [7] Eräs näistä entisistä upseereista on John Maynard, sotilastiedusteluanalyytikko DIA:lla, joka palveli USA:n armeijassa 21 vuotta. Maynard paljasti seuraavaa lokakuussa 2001 tehdyssä haastattelussa:

Tulin mukaan [UFO-hommiin] ollessani ulkomailla Saksassa, Turkissa ja Koreassa. Nämä alueet eivät ole tunnettuja suuresta UFO-aktiviteetista. Pääosin minulle annettiin mahdollisuus tutkia muutamia marginaalisia tapauksia ja toteuttaa väärän tai vääristellyn informaation ohjelmia suunnatakseni huomion pois armeijasta ja kohti paranormaalia ja/tai UFOja näissä asioissa. Kuitenkin, se mitä en koskaan paljastanut armeijalle oli, että isoäitini oli kasvattanut minut uskomaan, että UFOja on olemassa.

Huolimatta tuosta, olin silti vankka konservatiivi (poliittisesti) ja asetin palvelustehtäväni kaikkien uskomusteni yläpuolelle. Minulla oli 'maa, velvollisuus ja kunnia'-tyyppinen asenne. Omistautumiseni ja selvän naiviuteni johdosta uskoin, että yläpuolellani olevat upseerit eivät kyseenalaistaisi toimiani UFO-havaintojen debunkkauksessa. Kuitenkin minua alkoi erityisen paljon kiinnostaa miksi UFOt eivät olleet kaikkien yleisessä tiedossa, ja miksi he (valtio) halusi mieluummin pitää kaiken UFO-tiedon paranormaalina ja/tai epäluotettavien UFO-lähteiden piirissä.

Minulta kesti monta vuotta saada selville, että tämä häpeilemätön piittaamattomuus kansan mielipiteestä oli suunniteltu pitämään ja ylläpitämään todistustaakka tietyillä yhteiskuntamme elementeillä. Suunnitelma oli periaatteessa asettaa todistustaakka UFO-tutkijoiden niskoille ja ohjata kansa pois armeijan organisaatioiden suunnalta, jotka olivat suoraan mukana UFO-tutkimuksessa. Tässä suunnitelmassa mielestäni armeija käytti mediaa pitämään nämä UFO-tutkijat tekemästä asiasta liian suurta ongelmaa antamalla median brändätä heidät hörhöiksi, sekopäiksi, paranoideiksi ja uskomattomiksi; vieläkin parempaa, saattamalla varjoja jahtaavat ihmiset uskomaan, että UFOt ovat todellisia ja valtio piilottelee heiltä jotain. Tähän päivään asti tämä suunnitelma on toiminut huomattavasti keskiarvoa paremmin, ja yleisö on edelleenkin sitä mieltä mitä media heidän käskee olla. [8]

Toinen sotilas/tiedusteluorganisaatioiden keskeinen lähestymistapa on häirintä, jota on tehty aina avaruusolentojen läsnäolon salaamisen alkamisesta lähtien, ja se voidaan ajoittaa entisen Yhdysvaltain puolustusministerin mystiseen kuolemaan. Mahdollinen korkean profiilin häirinnän uhri, jonka oli määrä ylläpitää salaisuutta ET-läsnäolon ympärillä, on sanottu olevan James Forrestal, puolustusministeri presidentti Trumanin alaisuudessa. [9] Forrestal kärsi hermoromahduksesta vuonna 1948 valitettuaan siitä, että häntä varjostavat ‘ulkomaisen näköiset miehet’, joiden kuvaus oli samanlainen kuin nyt kuuluisien ‘Men in Black’, jotka tulisivat olemaan myöhemmin keskeisessä roolissa ET/UF-todistajien häirinnässä. [10] Truman ilmoitti, että hän erottaisi Forrestalin tammikuussa 1949. Kun hän oli muodollisesti jättänyt työpaikkansa maaliskuussa, tapahtumat kehittyivät nopeasti ja toukokuun 22. päivänä Forrestal löydettiin kuolleena sen jälkeen kun hänen väitetään hypänneen 16. kerroksen VIP-huoneestaan Bethesda Naval Hospitalissa. Forrestalin itsemurhaa ympäröiviin tapahtumiin kuului merkittäviä turvallisuusmokia, jotka ovat pitkään lisänneet spekulaatiota siitä, että voimakas organisaatio oli murhannut hänet, joka kykenisi helposti tulemaan läpi sairaalan turvajärjestelyistä. Useat nimekkäät valtion ja armeijan virkamiehet ovat sanoneet, että Forrestal murhattiin, koska hän halusi paljastaa totuuden avaruusolentojen läsnäolosta. [11]

Jos disinformaatio ja häirintä ovat vain kaksi aspektia sarjassa ‘virallisia’ käytäntöjä ylläpitää salaisuutta avaruusolentojen läsnäolosta, silloin tämä herättää tärkeän kysymyksen siitä miten varmistaa avaruusolentojen läsnäoloa tukevien lähteiden tarkkuus ja tarkistettavuus. Erittäin uskottavat todistukset voidaan mitätöidä hävittämällä keskeisiä dokumentteja tai merkintöjä, jotka tukevat uskottavuutta ja/tai todistajien väitteitä ja/tai valtion/armeijan viranomaisia. Toisaalta ei voida yksinkertaisesti olettaa, että todisteet ja dokumentit koskien ET-läsnäoloa ovat faktuaalisia riippumattomien silminnäkijöiden/entisten valtion työntekijöiden raportteja tai tarkkoja dokumentteja. Sellaiset raportit voivat joissain tapauksissa olla osa virallista ‘disinformaation’ ohjelmaa, joka on suunniteltu harhauttamaan kansaa kokonaisuudessaan tai osittain totuudesta koskien ET-läsnäoloa.

Kategoria A – Sisäpiirin tietovuotajat

Kuvaan nyt päälähteet, jotka tukevat ET-läsnäoloa, ja tarjoan sisältöä eri ET-perspektiiveistä, joka myöhemmin esitetään tässä tutkielmassa. Nämä lähteet on ryhmitelty seitsemään kategoriaan, ja nämä kategoriat esitetään, jotta ne näyttäsivät lukijalle vakuuttavimmalta paljastusta edeltävässä ympäristössä. Nämä lähteet saavat ranking-luvun niiden todisteiden vahvuuden perusteella akselilla: Vahva-Keskivahva-Heikko. Näitä rankingeja kehittäessäni käytin järkeilyä, jota käytettäisiin oikeuden juryn arvioidessa käsillä olevaa todistusaineistoa. Paino on vahvimman todistusaineiston identifioimisessa ja lausunnon antamisessa syyllisyydestä tämän todistusaineiston pohjalta. Rankingia ei käytetä sivuuttamaan todisteiden relevanssia avaruusolentojen läsnäolosta, joita eri lähteet ovat tarjonneet, vaan pelkästään määrittämään mikä todiste esittää vahvimman tuen ET-läsnäololle kansan ja julkisten viranhaltijoiden mielissä. Nämä rankingit tulevat olemaan käytössä analysoitaessa eri ongelmien, jotka liittyvät ET-läsnäoloon, poliittista relevanssia, jota tullaan tarkastelemaan myöhemmissä kappaleissa.

Ensimmäinen informaatiolähteiden kategoria ET-läsnäololle ovat raportit ja todistukset entisiltä valtion tai armeijan viranomaisilta ja/tai siviililentohenkilöstöltä, joilla on ensikäden kokemuksia UFOista ja/tai todisteita avaruusolentojen läsnäolosta. Kaikkein tunnetuin UFO-tapaus USA:ssa on raportoitu lautasen muotoisen aluksen haaksirikkoutuminen Roswelliin, New Mexicoon, vuonna 1947. Paikalle lähetetyn armeijan tiedustelu-upseerin, majuri Jesse Marcelin, alkuvaiheen havainto oli että romu oli ‘lentävästä levyaluksesta’. Informaatioupseeri Roswellin ilmatukikohdassa sen jälkeen salli julkaista lehdistötiedotteen heinäkuun 8. päivän aamuna. [12] Tämä välittömästi pääsi maailmanlaajuisesti otsikoihin, ja sen jälkeen kun majuri Marcel käskettiin Washington DC:hen, prikaatinkenraali Roger Ramey ilmoitti maailmalle, että majuri Marcel oli erehtynyt, ja että ‘lentävä levyalus’ oli kokeellinen sääpallo. Vuosia tämän tapauksen jälkeen, joka kiihotti väitteitä siitä, että valtion salaliitto piilottelee Roswellissa tapahtuneita asioita, majuri Marcel kertoi haastattelussa, että hänen ylempänsä hiljensivät hänet, ja hän sanoi, “Se ei ollut mitään mikä olisi Maapallolta peräisin. Olen varsin varma… Koska olen tiedustelu-upseeri, olin tietoinen kaikista lentokoneissa käytetyistä materiaaleista. Tämä ei ollut mitään sellaista. Eu olisi voinut olla.” [13]

Yli viiden viime vuosikymmenen ajan Roswellin haaksirikon jälkeen on ollut hidas mutta tasainen entisten valtion ja sotilasviranomaisten virta, jotka ovat olleet halukkaita astumaan esiin ja paljastamaan informaatiota ET-läsnäolosta. Tulisi huomauttaa, että nämä entiset viranomaiset ovat yleensä vannoneet valoja olla paljastamatta informaatiota entisistä tehtävistään ja uhata saavansa suuria rahallisia ja rikosoikeudellisia sanktioita valojensa rikkomisesta, sekä riskeerata vuosien varrella rakennettua mainetta ja ystävyyttä. USA:n armeijan tapauksessa relevantti vala on nimeltään “Vala salaiseksi luokitellulle turvallisuusdatalle tai -informaatiolle vahingossa altistumisesta” ja James Goodell, entinen ilmavoimien upseeri, kuvaa seuraamuksia tämän valan vannomisesta:

    ...annat pois perustuslailliset oikeutesi. Kirjoitat paperin, jossa sanotaan että jos rikot turvallisuussopimusta … ilman oikeudenkäyntiä, ilman oikeutta valittaa, menet Leavenworthin liittovaltion vankilaan 20 vuodeksi. Se on aika iso insentiivi pitää suu kiinni. [14]

Tunnettu tietovuotaja, jotka viime aikoina ovat paljastaneet ET-läsnäoloon liittyvää virallista toimintaa, on ylempi Pentagonin upseeri, eversti Philip Corso (evp), joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja myöhemmin veti ulkomaisen teknologian siipeä armeijan T&K-osastolla. Yli 30 vuoden hiljaisuuden jälkeen eversti Corso julkisesti paljasti hänen vuoden 1997 kirjassaan The Day After Roswell, että hän johti huippusalaista projektia, jossa takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu haltuun Roswellin törmäyksestä. [15] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkaisi useita näistä takaisinmallinnetuista ET-teknologioista sekä sotilas- että siviilisektorille. Yrityksiin, jotka hyötyivät tästä salaisesta projektista, kuului mm. IBM, Hughes Aircraft, Bell Labs, ja Dow Corning. Corso väittää, etä nopea teknologinen kehitys 50 vuoden aikana kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteissa ja erittäin kestävissä kuiduissa kuten Kevlarissa, ovat suoraa seurausta näistä salaisista projekteista.

Huolimatta toistuvista yrityksistä kieltää salaiset ohjelmat, joilla takaisinmallinnetaan avaruusolentojen teknologiaa Roswellista löydetyistä hylyistä, valtion yritykset jatkuvasti pimittää avaruusolentojen läsnäolo rikotaan toistuvilla entisten armeijan, valtion ja ilmailuhallinnon viranomaisten paljastuksilla siitä, että he ovat osallistuneet näihin salaisiin projekteihin ja/tai nähneet omin silmin UFOja ja/tai jopa avaruusolentoja. Tri. Steven Greer, Disclosure Projectin johtaja, voittoa tavoittelemattoman organisaation joka on omistautunut lopettamaan virallisen avaruusolentojen läsnäolon salaamisen, esitteli valittuja näistä todistajista lehdistölle ja kansalle toukokuussa 2001 pidetyssä lehdistötilaisuudessa National Press Clubilla Washington DC:ssa. Tri. Greer on kerännyt yhteensä todistajanlausuntoja yli 100 todistajalta ääninauhalle ja videolle ja tehnyt nämä julkisiksi kansalle ja kongressin kuulemista varten. [16] Eräs vieläkin paljastavampi todistus on entiseltä Apollo-astronautilta Edgar Mitchellilta:

    ...kun sain tietää, että avaruusolennot ovat todella olemassa, en ollut liian yllättynyt. Mutta se mikä oli shokki minulle, kun aloin tutkia raportteja avaruusolennoista vuosikymmen sitten, oli se laajuus jolla todisteet on salattu. Kyseessä ei ole vain Yhdysvaltain hallitus joka pitää turpansa kiinni avaruusolentojen vierailuista. Olisi amerikkalaisena ylimielistä olettaa, että avaruusolennot olisivat valinneet vierailla ainoastaan minun maassani. Todellakin, olen kuullut vakuuttavia tarinoita valtioista ympäri maailman, jotka tietävät avaruusolentojen vierailevan täällä -- mukaanlukien Britannian hallitus. [17]

Informaationlähteenä ET-läsnäolosta entiset valtion, armeijan ja ilmailuhallinnon viranomaiset ovat erittäin uskottavia johtuen heidän tekemistään aktiviteeteista osana heidän virallista asemaansa. Rahalliset ja juridiset sanktiot, jotka nämä viranomaiset uhkaavat saada rikkoessaan turvallisuusvalansa, sekä mahdollinen heidän maineilleen ja ystävyyssuhteilleen aiheutunut vahinko, viittaavat siihen, että nämä henkilöt ovat suoraselkäisiä henkilöitä, jotka ovat häiriintyneet jatkuvasta ET-läsnäolon paljastamatta pysymisestä ja salaisesta valtion salaliitosta, jolla salata tämä kaikki häirinnällä, disinformaatiolla ja salailulla. Tuomioistuimissa ‘sisäpiiriläisten’ todistukset ovat erittäin voimakkaita ja jo yksin voivat onnistua määrittämään syyllisyyden tai syyttömyyden silloinkin kun mitään fyysistä todistetta ei ole näyttää. Lopputiivistelmänä, tämä informaatiokategoria voidaan luokitella ‘vahvaksi’ johtuen väitteitä esittävien varmistettavista kredensseistä, joilla on ensikäden kokemusta avaruusolentojen läsnäolosta, johtuen heidän todistustensa koherenssista ja niiden kokonaismäärästä.

Kategoria B – Abduktiot/Kontaktihenkilöt

Iso osa informaatiosta, joka on tullut henkilöiltä jotka väittävät tulleensa abduktoiduiksi tai avaruusolentojen kontaktoimiksi ET-aluksessa, on perua Budd Hopkinsin, tri. David Jacobsin ja tri. John Mackin pioneerityöstä, kun he ovat käsitelleet henkilöitä, jotka ovat kärsineet sellaisten vierailujen vaikutuksista. [18] Näitä raportteja on kertynyt enemmän ja enemmän ja tyypillisesti ne keskittyvät kokemukseen, joka on yllättävän eheä henkilöiden väittäessä tulleensa yhden tai useamman ET-rodun abduktoimiksi ja käyneensä läpi heidän erilaisia lääketieteellisiä proseduureja. Käyttäen erilaisia terapeuttisia työkaluja, mm. hypnoosia, tri. Mack on löytänyt yllättävän johdonmukaisuuden erilaisista ja toisiinsa liittymättömistä tapauksista, joita hän on kuvannut ensimmäisessä kirjassaan:

Jokainen kolmestatoista ihmisestä, joiden tapauksen olen tässä kirjassa kuvannut -- todellakin, jokainen 76:sta abduktoidusta joiden kanssa olen työskennellyt -- kertoo ainutlaatuisen tarinan. Henkilökohtaiset erot voidaan todennäköisesti selittää kokijoiden luonteenpiirteiden eroilla ja niillä eri olosuhteilla, joissa abduktiot itsessään tapahtuivat. Mutta se, mitä olen pitänyt niin epätavallisena tutkimuksieni alusta lähtien, on ollut se helposti identifioitava kaava joka esiintyy kun tapausten narratiiveja tarkastellaan huolellisesti. [19]

Mack on julkaissut löydöksensä useassa kirjassa ja akateemisessa julkaisussa, jotka ovat myöhemmin olleet suositun elokuvan aiheena. Vuonna 1995 Mack juonsi konferenssin MIT:ssa, jossa mukana oli useita akateemisia esityksiä ‘abduktioilmiöstä’ ja sen merkityksestä ihmiskunnalle. [20] Yhä vain kasvava määrä abduktiotapauksia on saanut tämän kategorian paisumaan tärkeydessä uskottavana todistelähteenä avaruusolentojen läsnäolosta. Estimaatit abduktioiden määrästä USA:ssa ovat niinkin suuret kuin useita miljoonia, mikä tarkoittaa jättiläismäistä tietokantaa potentiaalista informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta. Tätä tietokantaa jatkuvasti päivitetään tutkijoiden kehittäessä analyyttisia työkaluja ja terapeuttisia tekniikoita asianmukaisesti käsitellä abduktio/kontaktitapauksia.

Yleisesti toinen informaatiokategoria erottuu sen eri abduktioraporttien ja ET-läsnäolosta kerättyjen todisteiden johdonmukaisuudella ja yhdenmukaisuudella. Tutkijat ja tämän informaation kerääjät ovat erittäin hyvämaineisia psykologisten tekniikoiden käytössä, ja he ovat kehittäneet yksityiskohtaisia standardeja, joilla arvioida todisteita. Tuomioistuimessa sellaiset todistukset olisivat vakuuttavia johtuen niiden johdonmukaisuudesta ja yhdenmukaisuudesta. Tämä lähdekategoria täten luokitellaan vahvaksi.

Kategoria C – Silminnäkijä/Havaintoraportit

Kolmas informaatiolähteiden kategoria avaruusolentojen läsnäololle on niiden todistukset, jotka ovat omin silmin nähneet avaruusolentoja/UFOja. Nämä muodostavat suurimman osan saatavilla olevasta ET-läsnäoloa käsittelevästä kirjallisuudesta, ja niihin usein liittyy fyysisiä todisteita valokuvien, tutkakuvien, videoiden tai jopa ET-artifaktien muodossa. UFO/ET-havainnot toisen maailmansodan jälkeen ovat niin lukuisia ja laajoja, että USA:n ilmavoimat tekivät kolme tutkimusta näistä, jotka olivat nimeltään Operation Sign (1947-48); Operation Grudge (1948-52); ja Operation Blue Book (1952-69). [21] Project Blue Book sivuutti suurimman osan todisteita, jotka annettiin 12,618 havainnossa, väärin identifioituina lentokoneina tai selitettävissä olevina luonnollisina syinä, ja jätti suhteellisen pienen osan tapauksista, 701, ”tunnistamattomiksi”. Riippumaton Coloradon yliopiston arvio, Condonin raportti, suositteli Project Blue Bookin lakkauttamista. [22] Sen sijaan että UFOjen vierailu lakkaisi, tämä sai aikaan ainoastaan lisää eripuraa siitä mitä monet pitivät puheenjohtajan puolueellisuutena tämän jättäessään huomiotta tärkeää todistusaineistoa ja suositellessaan projektin lakkauttamista. [23] Monille Condonin raportti oli jälleen yksi fiksusti vehkeilty salaisen hallituksen salaliitto, jolla piilottaa totuus amerikkalaisilta.

Huolimatta kaikkein tunnetuimman virallisen UFO-tutkimusprojektin lakkauttamisen aiheuttamasta härdellistä, uusia silminnäkijäraportteja jatkuvasti virtasi jo valmiiksi vakuuttavaan määrään materiaalia, joka tuki ET-läsnäoloa. Nimekkäimpiin niiden joukossa, jotka olivat närkästyneitä Blue Bookin lakkauttamisesta ja halusivat läpinäkyvämpää tutkimusta, kuului tri. Allen Hynek. [24] Tri. Hynek, nimekäs astronomi, palveli astronomisena konstulttina projekteissa Grudge ja Blue Book vuosina 1949-69; ja hän aloitti nimekkäänä debunkkaajana niinkutsutulle “‘sodanjälkeiselle hulluudelle’ lentävistä lautasista, jotka tuntuivat pyörivän ympäri maata ja sellaiselle kanssaihmisten naiiviudelle ja hyväuskoisuudelle, jotka menivät tällaiseen ilmiselvään ‘potaskaan’ mukaan.” [25] Hänestä tuli tämän jälkeen voimakas kannattaja ET-läsnäoloa tukevan todistusaineiston uskottavuudelle; ja hän antoi useita haastatteluja, kirjoitti paljon, ja järjesti akateemista UFO-ilmiön tutkimusta Center for UFO studiesin johtajana. [26]

Laurence Rockefellerin rahoittama aloite 1990-luvun alkupuolella johti raporttiin, jota levitettiin USA:n kongressille ja päätöksentekijöille ympäri maailman, ja se julkaistiin myös nimellä UFO Briefing Document: Best Available Evidence. [27] Tämä oli kokoelma parhaita havaintoja, joita saatettaisiin käyttää taivuttelemaan hallituksia täysin paljastamaan kaikki UFO/ET-tietonsa. Steven Greerin Disclosure Project oli myös merkittävä kerätessään todistajanlausuntoja UFOista/ET:sta. [28] Organisaatiot kuten Mutual UFO Network jatkavat suositun verkkosivun ylläpitoa, vuosittaisten tapaamisten järjestämistä kaikkein uusimpien UFO-havaintotodisteiden kanssa ja keskustelun edistämistä UFO-tutkimuksen alan kehityksestä. [29]

Kolmas informaatiokategoria erottuu eri todistajaraporttien ja ET-läsnäolosta kerättyjen todisteiden yhdenmukaisuudella ja johdonmukaisuudella. Tutkijat ja tämän informaation kerääjät ovat erittäin hyvämaineisia ja tyypillisesti käyttävät huolellisesti kehitettyjä tieteellisiä standardeja todisteiden arvioinnissa. Vaikka tämä kategoria tarjoaa vahvaa evidenssiä UFOjen olemassaolosta lentokoneina, joiden kyvyt ylittävät julkisuudessa olevat tiedot lentokoneiden kyvyistä, rehellistä debattia käydään siitä olivatko nämä aidosti ET:den pilotoimia aluksia vaiko huippusalaisia lentokoneita. Tuomioistuimessa sellaiset todistukset olisivat erittäin vakuuttavia UFOista, mutta ne johtaisivat joihinkin epävarmuuksiin avaruusolentojen mukanaolosta. Tämä lähdekategoria luokitellaan vahva-keskivahvaksi.

Kategoria D – Paperidokumentit

1980-luvulla useita dokumentteja alkoi ‘vuotaa’ julki UFO-tutkijoille, jotka tarjosivat huomattavaa dokumenttitukea väitteille avaruusolentojen olemassaolosta ja valtion yrityksistä vastata avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä ‘vuodetut’ dokumentit käsittelivät aiheita kuten presidentti Trumanin käsky perustaa huippusalainen komitea ET-asioiden koordinointiin, Trumanin perustaneen koordinoivan ryhmän jäsenet — Majestic 12; presidentti Eisenhowerin briiffausdokumentti; armeijan tiedusteluun upotetun salaisen ‘Interplanetary Phenomenon Unit’-yksikön tuottamia raportteja; sekä Albert Einsteinin että Max Oppenheimerin raportti suhteista ET-rotuihin. [30] Aina ilmestymisestään lähtien Majestic-dokumentit ovat herättäneet suurta debattia. Hyvin tunnettu kriitikko Phillip Klass julisti: “Joko nämä [dokumentit] ovat suurin uutisjuttu viimeiseen kahteen tuhanteen vuoteen, tai suurin yritys virtsata kansaa iirikseen, mitä on koskaan koettu.” [31]

Toinen dokumenttitodisteiden lähde ET/UFO-asioihin liittyy aiemmin salaiseksi luokiteltuihin dokumentteihin, joita on saatu haltuun monien henkilöiden kautta, joilla on ollut pääsy valtion/armeijan osastoille FOIA-tietopyynnöillä. Kaikkein suurin kokoelma tietopyynnöillä vapautettuja aiemmin salaiseksi luokiteltuja dokumentteja on Black Vault, joka on John Greenewald Juniorin vuonna 1996 perustama verkkosivu. [32] Tietokannassa on laajalti informaatiota erilaisista projekteista, jotka kiinnostavat ET-läsnäolon tutkijoita. Kuitenkin kaikkein arkaluonteisin informaatio ET-läsnäolosta ei ole julkistettu FOIA-tietopyyntöprosessilla johtuen poikkeuksesta, joka esiintyy koskien kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavien dokumenttien julkiseksi tekemistä. Liittovaltion tuomari voi yksinkertaisesti pitää relevantin viraston oikeutta yllä olla julkaisematta informaatiota, joka menee yhteen yhdeksästä poikkeuksesta, jotka liittyvät salaisten dokumenttien julkiseksi tekemiseen. Näihin kuuluu: maanpuolustus tai ulkopolitiikka, yksityisyydensuoja, yksityisen liiketoiminnan edut sekä valtion toiminta.

Tiivistelmänä, saatavilla olevat, useita kysymyksiä, projekteja ja tapahtumia tukevat dokumenttitodisteet, jotka liittyvät avaruusolentojen olemassaoloon, ovat rajoittuneet skoopiltaan ja yksityiskohdiltaan, ja ne liittyvät ainoastaan dokumenttien julkistamiseen, joita liittovaltion tuomari ei pitäisi niin vaarallisina kansalliselle turvallisuudelle, että ne voitaisiin FOIA-tietopyynnön avulla julkistaa. Lisäksi ei voida sulkea pois sitä, että julkistetut dokumentit joissain tapauksissa voivat olla osa koordinoitua väärän informaation strategiaa, joka on suunniteltu johtamaan ET-läsnäolon tutkijoita harhaan. FOIA-prosessin ulkopuolelta haltuun saadut vuodetut dokumentit herättävä tärkeitä kysymyksiä koskien niiden legitimiteettiä ja tarkkuutta, mutta jotka jokatapauksessa sisältävät paljon informaatiota salaisista dokumenteista, jotka mikäli ne osoittautuvat aidoiksi, ovat aiemmin olleet korkeimmassa ‘top secret’-turvaluokituksessa. Julkishallinnon viranomaisten, jotka vastaavat ET-hommista julkistamalla dokumentteja joko tietopyyntöjen tai ‘vuotojen’ avulla, rooli viittaa väärän informaation mahdollisuudesta eri dokumenttien ajoittamisessa ja merkityksllisyydessä. Tämän seurauksena tämä kategoria saa hieman matalamman rankingin verrattuna kahteen aiempaan kategoriaan. Tälle kategorialle annetaan ranking vahva-keskivahva.

Kategoria E – Kaukokatselu

Viides lähdekategoria tulee kaukokatseluprojekteihin osallistuneilta. Kaukokatselu on tiedustelutiedon keruutekniikka, joka on ollut useiden valtion rahoittamien projektien tutkimuskohteena Stanford Research Institutessa varhaiselta 1970-luvulta vuoteen 1989. [33] Nämä projektit käynnistettiin seurauksena Neuvostoliiton ja satelliittivaltioiden toteuttamalle psyykkisten tekniikoiden tutkimukselle. Shiela Ostranderin ja Lynn Schroederin mukaan, jotka kirjoittivat vuoden 1970 kirjan Psychic Discoveries Behind the Iron Curtain, Yhdysvallat oli jäljessä näiden psyykkisten tekniikoiden käytöstä tiedustelutoiminnassa. Natsi-Saksan käyttämät psyykkiset tekniikat, joilla kommunikoitiin avaruusolentojen kanssa, olivat keskeisiä sen saadessa teknologisen edun sekä lännestä että Neuvostoliitosta. Vahvistus kaukokatseluohjelmasta tuli syyskuussa 1997 virallisen CIA:n vastauksen muodossa John Greenewaldin FOIA-tietopyyntöön CIA:n ja USA:n armeijan kaukokatseluohjelmista ja psyykkisten ilmiöiden käytöstä:

Kuten saatatte jo tietää, Project Star Gate oli eräs erityinen, varsin lyhytikäinen, ohjelma joka käsitteli parapsyykkisen ilmiön tutkimusta, joka tunnetaan myös "kaukokatseluna". Kuitenkin viime vuosina olemme käyttäneet "Star Gatea" nimenä sarjalle CIA:n ja USA:n armeijan kaukokatselututkimusprojekteja. Kaikki toiseen saamaasi dokumenttiin liittyvät tiedot, "kaikki dokumentit liittyen kaukokatseluun ja psyykkisten ilmiöiden käyttöön puolustusministeriön operaatioissa", ovat mukana Star Gate -kokoelmassa, joka on kuvattu alla. Tässä kuvatut projektit ovat lopetettu; nykyään CIA ei rahoita kaukokatselun tutkimusta. [34]

USA:ssa kaukokatselun pioneeritutkijat Russell Targ ja Harold Puthoff kouluttivat kaukokatselijoita spatiaalisesti irroittamaan tietoisuutensa annettuihin kohteisiin, jotka eivät olleet kaukokatselijalle tiedossa, tiedustelutiedon keräämiseksi. [35] Kaukokatselijat saivat yksinkertaisesti koordinaatit, jotka olivat satunnaisia numerokoodeja, ja heitä ohjeistettiin raportoimaan siitä mitä he havainnoivat. Näiden projektien ilmeinen menestys tiedustelutiedon kerääjänä avaruusolentojen läsnäolosta ja muista eri tiedustelupalveluille kiinnostavista aiheista johti siihen, että useat henkilöt saivat koulutuksen tämän prosessin täsmällisistä standardeista ja protokollista. Useat näistä kaukokatselijoista tämän jälkeen kirjoittivat heidän kokemuksistaan heidän havainnoidessaan ET-läsnäoloa, ja alkoivat kouluttaa muita tähän prosessiin. Eräs nimekkäämpi heistä on tri. Courtney Brown, joka on kirjoittanut kaksi suosittua kirjaa kaukokatselusta, jotka keskittyvät ET-läsnäoloon, ja hän on mukana monien muiden kanssa kehittämässä kaukokatselua tieteellisesti uskottavaksi tiedustelutiedon keruutyökaluksi. [36]

Avaruusolennoista kaukokatselijoiden keräämä informaatio on usein varsin huikeaa sen merkitysten suhteen. Esimerkiksi Brown kuvaa marsilaisen sivilisaation jäänteet ja sen suhteen Maahan: “Maassa on marsilaisia, mutta täytyy pohtia tarkkaan tämän seuraamuksia ennen kuin soitamme hälytyskelloja. Nämä marsilaiset ovat epätoivoisia. Ilmeisesti heillä oli erittäin karut olot Marsissa. He eivät voi elää pinnalla. Heidän lapsillaan ei ole toivoa tulevaisuudesta kotimaailmassaan. Heidän kotinsa on tuhottu; se on planeetta täynnä pölyä.” [37] Vielä merkittävämpänä kaukokatselijat ovat kuvanneet maailmojen liittovaltion, joka on vastuussa kehittyvien planeettojen kuten Maapallon kontrolloinnista. Eri sessioissa kaukokatselijat ovat kuvanneet tämän Liiton päämajaa ja niitä tapoja, joilla nämä ET-rodut vaikuttivat käyttäytymiseen. [38]

Ottaen huomioon kaukokatselun uutuuden ja suhteellisen viimeaikaisen nousun tiedustelutyökaluna, jolla on uskottava, vaikkakin ristiriitainen tieteellinen perusta, ‘psyykkisessä tutkimuksessa’ tämä informaatiokategoria voi olla alempana rankingissa kahden ensimmäisen suhteen luotettavuudessa ja objektiivisuudessa. Kaukokatselun historia ja suhde parapsyykkiseen tutkimukseen varmasti sijoittaa sen ulkopuolelle valtavirran luotettavuuden ja uskottavuuden odotuksista koskien informaatiota ET-läsnäolosta. Kaukokatselijoiden laatu ja kredenssit voivat olla vaikuttavia oikeudenkäynnin jurylle, mutta kaukokatselijoiden tarjoama todistus olisi riittämätön itsessään määrittämään tapauksen syyllisyyden tai syyttömyyden. Vaikka kaukokatselijoiden tarjoama informaatio on näytetty johdonmukaisesti erittäin tarkaksi, subjektiivisuuden aste tässä todisteiden kategoriassa on hieman alle ‘silminnäkijän’ tai ‘sisäpiiriläisen’. Kaukokatselua voidaan näin pitää rankingiltaan keskitason todistusaineistona.

Kategoria F – Riippumaton arkeologia

Kuudes lähteiden kategoria on arkeologit, jotka erikoistuvat kääntämään tai tulkitsemaan arkeologista evidenssiä historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta. He ovat usein ‘riippumattomien arkeologien’ johtamia, jotka toimivat yliopistoilla ja julkishallinnon instituutioissa vaikuttavan valtavirran arkeologian ulkopuolella. Näiden arkeologien julkisten arkistojen käännökset ja teoriat sekä monumentit muinaisesta maailmasta jatkuvasti saavat maailmanlaajuisesti yleisöä. Nimekkäimpien joukossa on Erich von Däniken, jonka Chariots of the Gods oli huikea myyntihitti sen julkaisun aikaan vuonna 1969. [39] Toinen erittäin hyvin menestynyt kirjailija on Graham Hancock, jonka Fingerprints of the Gods osoittautui erittäin suosituksi sen spekulatiivisten unohdettujen muinaissivilisaatioiden ja astronomisten vihjeiden myötä kaukaisten ET-esi-isien kotimaailmoihin. [40] Toinen, ehkä mahdollisesti vähemmän tunnettu mutta ei mitenkään vähemmän ristiriitainen on Sumerialaisia tutkinut Zechariah Sitchin, joka käänsi tuhansia muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä, jotka kuvasivat muinaisen ET-läsnäolon planeetallamme. [41] Sitchin kuvaa hänen ristiriitaista lähestymistapaansa kääntää sumerialaisia ja muita muinaisraamatullisia tekstejä ensimmäisen kirjansa esipuheessa, joka on julkaistu vuonna 1976:

Vanha testamentti on täyttänyt elämäni lapsuudesta lähtien. Kun tämän kirjan siemen istutettiin, lähes 50 vuotta sitten, olin täysin tietämätön silloin käynnissä olleista raivokkaista evoluutio vs. Raamattu -debateista. Mutta nuorena koulupoikana 1. Mooseksen kirjaa tutkiessani alkuperäiskielellä loin oman kamppailuni. Eräänä päivänä luimme kappaletta 6 siitä miten Jumala päätti tuhota ihmiskunnan Suurella Tulvalla, "jumalten pojat", jotka naivat ihmisten tyttäriä, olivat Maan päällä. Hepreankielinen nimi niille oli Nefilim; opettaja selitti että se tarkoitti "jättiläisiä"; mutta vastustin: eikö se tarkoita kirjaimellisesti “Ne jotka heitettiin alas”, jotka olivat tulleet alas Maahan. Minut torjuttiin ja sanottiin että minun tulee hyväksyä perinteinen tulkinta. Seuraavina vuosina, kun olin oppinut kieliä ja historiaa ja arkeologiaa muinaisesta Lähi-Idästä, Nefilim muuttui pakkomielteekseni. Arkeologiset löydökset ja sumerialaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, hittiittiläiset, kanaanilaiset ja muut muinaiset tekstit ja eeppiset tarinat yhä vain varmistivat Raamatun kuvauksen tarkkuuden kuningaskunnista, kaupungeista, johtajista, paikoista, temppeleistä, kauppareiteistä, artifakteista, työkaluista ja muinaisista tavoista. Eikö nyt ole siis aika hyväksyä näiden muinaisten tekstien sisältö koskien Nefilimiä vierailijoina Maapallolla taivaista? [42]

Sitchin ja muut kirjoittajat tässä kategoriassa tyypillisesti tuottavat erittäin laadukkaita teoksia, jotka kaatavat bensaa debatin liekkeihin valtavirran arkeologien keskuudessa. Kyseenalaisuus ja subjektiivisuus näiden debattien ympärillä arkeologisesta todistusaineistosta koskien avaruusolentojen läsnäoloa sekä muinaisten tekstien tarkat käännökset vaativat matalan rankingin informaatiokategorioissa. Oikeudessa sellainen evidenssi olisi mahdollisesti avuksi kontekstin tai jonkin ilmiön taustoittamisessa, mutta se tuskin olisi lopullista näyttöä. Täten tämän kategorian evidenssi saa rankingin heikko-keskivahva.

Kategoria G – Kanavointi

Seitsemäs ja kaikkein ristiriitainen informaationlähde avaruusolentojen läsnäolosta on niiden kirjalliset teokset, jotka väittävät olevansa telepaattisessa kommunikaatiossa muiden ET-rotujen kanssa. Suurin osa näistä ‘kanavista’ harvoin on akateemisesti koulutettu, ja kuitenkaan tämä ei ole estänyt heitä niittämästä mainetta johtajina tai puhujina vaihtoehtoiselle / New Age -liikkeelle. Jonkinlaiseen kukoistavaan yhteiskuntaliikkeeseen verrattavissa oleva ilmiö, jolla on globaali saavutettavuus ja uskonnollista lähentelevä omistautuminen, sadat tuhanne jos ei miljoonat tukijat todistavat näiden avaruusolennoilta saatujen viestien transformatiivisesta vaikutuksesta, ja näiden viestien vapauttavasta arvosta koko ihmiskunnalle. Eräässä erittäin suositussa ‘kanavoija’ Barbara Marciniakin kirjassa hänen siskonsa kirjoittaa:

Yli kymmenen vuoden ajan ryhmä moniulotteisia olentoja -- jotka kutsuvat itseään plejadilaisiksi -- ovat sekoittaneet ja sulauttaneet energioitaan siskooni Barbaraan, luoden ainutlaatuisen ja haastavan suhteen. Pleiadeksen energioiden sulauttaminen Barbaran elämään, minun elämääni sekä lukemattomien muiden elämään on näkynyt muutoksena. Plejadilaisten kahden ensimmäisen kirjan suosion lisäksi Barbara ja minä huomasimme olevamme joskus hämmentyineitä siitä määrästä postia jota saimme... Plejadilaiset sanovat Valon Perheen (transformationaaliseen muutokseen sitoutuneet ihmiset) olevan systeeminrikkojia, jotka matkaavat ajan halki järjestelmiin, jotka kaipaavat muutosta, auttaen fasilitoimaan näiden systeemin romahdusta. [43]

Marciniak ja useimmat näistä ‘kanavista’ tukevat ideaa siitä, että ET-läsnäolo on ollut planeetallamme vuosituhansia, ja että on olemassa valtion virallinen salaliitto jolla pitää tämä läsnäolo salaisuutena kansalta. Kanavien todistukset oikeudessa olisivat selvästikin kyseenalaisia eivätkä millään tavalla lopullisia. Siitä huolimatta suuri määrä evidenssiä viittaa siihen, että avaruusolentojen rodut kommunikoivat ihmisten kautta telepaattisesti, mikä kertoo siitä ettei tätä todisteiden muotoa tulisi sivuuttaa. Tällaisen informaatiolähteen painoarvo, johtuen kanavoidun materiaalin erittäin subjektiivisesta luonteesta, saa rankingin heikko. Tämä ranking ei sivuuta tämän informaation relevanssia, mutta yksinomaan tunnustaa sen vaikeuden, joka tällaisen kommunikaation varmentamisessa ja analysoinnissa on kun puhutaan valtioiden politiikasta sekä siihen haasteeseen vastaamisesta, jonka avaruusolentojen läsnäolon paljastamattomuus on eri valtioiden virkamiesten toimien seurauksena saanut aikaan.

Tiivistelmänä, informaatiolähteet avaruusolentojen läsnäolosta vaihtelevat suuresti seuraavin tavoin: akateemiset ja ammatilliset tällaisten tapausten esittäjien kredenssit; fyysinen esitetty todistusaineisto; todistusaineistoa tulkitsevien tai sitä tarjoavien subjektiivisuus; avaruusolentojen läsnäolosta puhuvien todistusten yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus; avaruusolentojen aikeet ja aktiviteetit; sekä niiden moraalinen suuntautuminen, joka tyypillisesti osuu jonnekin akselille pahantahtoinen-neutraali-hyväntahtoinen. Seuraavaksi esitetään pyrkimys analysoida näitä eri informaation lähteitä ja niiden luomia salaliittoteorioita neljän pääperspektiivin kannalta. Jokainen näistä perspektiiveistä tullaan analysoimaan suhteessa sen pääteemoihin, pääasiallisiin tukijoihin, todisteiden vahvuuteen ja ET-läsnäolon moraaliseen orientaatioon.

Tunkeilijaperspektiivi

‘Tunkeilijaperspektiivissä’ avaruusolennot kuvataan Maan ulkopuolisina olentoina, jotka ovat matkanneet pitkän matkan ja, ilmoittamatta tulostaan tai ilman minkäänlaista lupaa, ovat toistuvasti rikkoneet USA:n ilmatilaa ja abduktoineet kansalaisia geenikokeita varten syistä, jotka eivät vielä meille ole täysin selviä. Suositussa Budd Hopkinsin kirjassa vuodelta 1987, Intruders, hän tukee ideaa siitä, että avaruusolennot tunkeilevat niiden tavalla kerätä ja tehdä kokeita geenimateriaalilla, joka on peräisin abduktoiduilta. [44] Varsin itsekäs tunkeilijaperspektiivin esitys on eversti Philip Corsolla, joka kuvaa avaruusolentojen toistuvia ilmatilarikkeitä, amerikkalaisten abduktioita geneettisen materiaalin keräämiseksi ja manipuloimiseksi ja syistä, jotka uhkaavat suoraan Yhdysvaltain kansallisia intressejä. Eversti Corso on sitä mieltä, että USA:n tulee käyttää haltuun saatua avaruusolentojen teknologiaa rakentamaan uuden sukupolven aseita, jotka kykenevät ampumaan alas avaruusolentoja missä päin planeettaa tahansa. Hän väittää, että vuosien mittaan USA on menestyksekkäästi käyttänyt tätä takaisinmallinnettua teknologiaa ampumaan alas näitä avaruusolentojen aluksia, mutta lisää vaivannäköä ja resursseja tarvitaan kattavampaa globaalia suojaa varten. Disclosure Projectin silminnäkijöiden todistukset tukevat Corson näkemystä siitä, että sellainen salainen ET-aluksiin kohdistunut operaatio on ollut jo jonkin aikaa käynnissä, kuitenkaan he eivät kuvaa avaruusolentoja vastaavan näihin USA:n asevoimien vihamielisiin iskuihin niitä kohtaan. [45]

Toinen tunkeilijaperspektiivin ja sen negatiivisten vaikutusten tukija on tri. David Jacobs, jonka kirja The Threat kuvaa ET-läsnäoloa seuraavasti:

En pidä siitä mitä näen. Ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen, jolloin olen tutkinut UFO-ilmiötä, pelkään sitä. Ymmärrys ei ole johtanut onnistumisen tai aikaansaamisen tunteeseen. Sen sijaan se on johtanut perustavanlaatuiseen kuumotukseen tulevaista. Abduktioilmiö on paljon pahaenteisempi kuin olin luullut. Optimismi ei ole asianmukainen reaktio todisteisiin, joista jokainen vahvasti viittaa siihen, että avaruusolentojen agenda on pääosin hyödyksi niille muutta ei meille. [46]

Sitä vastoin tri. John Mack, joka ottaa myös käyttöön tunkeilijaperspektiivin, kuvaa ET-läsnäoloa moraalisesti positiivisemmin. Hän näkee nämä tunkeilevat ET:t usein katalyytteina henkilökohtaisille muutoksille, joita abduktoidut kokevat seurauksena heidän perustavanlaatuisesta kanssakäymisestään avaruusolentojen kanssa. [47]

Mackin mielestä abduktoidut usein sitoutuvat useisiin edistysmielisiin globaaleihin hankkeisiin, jotka antavat heidän elämäänsä merkityksen ja arvon. Globaali ympäristönsuojelu, ydinaseiden ja muiden tuhoisien teknologien käytön vähentäminen ja rauhalliset konfliktinratkaisun muodot ovat johdonmukaisia teemoja avaruusolentojen ja abduktoitujen välisissä kanssakäymisissä Mackin mukaan. Tästä ‘transformationaalisesta’ aspektista tri. Richard Boylan kirjoittaa perustuen hänen käymiin keskusteluihin sellaisten henkilöiden kanssa:

Eräs yleisemmistä vaikutuksista niillä kokijoilla, jotka ovat saaneet pätevää terapiaa, on korostunut ja muuttunut tietoisuus. Sen mukana on myös tarve alkaa "ottaa itseään niskasta kiinni" niissä asioissa, jotka poikkeavat tästä korkeammasta tietoisuudesta. Jotkut kokijat tuntevat vetoa kasvisruokavalioon, toiset ovat tunteneet tarpeen päästä irti tavoista, jotka häiritsevät heidän täyttä tietoisuuttaan. Näihin kuuluu luopuminen tupakasta, alkoholista, marijuanasta ja muista huumeista, kahvista, sokerista ja tietoisuuteen vaikuttavista aineista heidän ruokavaliossaan. Olen humoristisesti valittanut siitä, että avaruusolennot muuttavat "Zen-munkiksi". Mutta totuus on, että olen halunnut itse tehdä nämä muutokset, koska ne tuntuvat paremmilta ja vanhat tavat hylkivät minua nyt. [48]

Abduktoitujen kuvaamat avaruusolennot ja ne, joiden väitetään löytyneen alas ammutuista UFOista, on usein kuvattu arviolta metrin pituisiksi, joiden iho on harmaa (josta myös nimi ‘Harmaat’), joiden pää on kohtuuttoman suuri verrattuna pieneen, ohueen ja ruipelomaiseen kehoon. Silmät ovat suuret ja mantelimaiset, suu on erittäin pieni, eikä sukupuolielimiä ole. [49] Vahvistus sellaisista raporteista tulee entisen armeijan/CIA:n upseerin haastattelusta, joka kuvasi elävän harmaan avaruusolennon olleen salaisessa armeijan laitoksessa: “Sillä oli suuri pää ja suuremmat silmät, tavallaan vinot suuret silmät. Se näytti kuin sillä olisi aurinkolasit, koska linssit olivat vain todella tummat. Sillä oli ohuet kasvot, kulmikas leuka ja vain vähän nenää, pieni vako suun kohdalla ja pelkät reiät pään reunoilla korvakäytäville.” [50] ‘Harmaiden’ kotijärjestelmä on raportoitu olevan Zeta Reticulum Orionin tähtikuviossa. Jotkut viranomaiset ja/tai työntekijät, jotka ovat mukana salaisissa valtion sotilasprojekteissa ovat raportoineet nähneensä eläviä avaruusolentoja armeijan tukikohdissa. Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen joka valvoi ET-läsnäoloa, ja hän väitti että hän on ”tavannut avaruusolentoja joka päivä töissä, ja ollut kämpännyt yhteisissä tiloissa niiden kanssa.” [51]

Raportit avaruusolentojen ja ihmisten yhteisistä tukikohdista antavat pontta raporteille sopimuksesta, joka on allekirjoitettu jo vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikaan, joka on antanut oikeudet avaruusolennoille perustaa yhteistukikohtia USA:n maaperälle. Sopimus asetti tiukat rajat Harmaiden tekemille biologisille kokeille, joita tehtiin amerikkalaisilla. Sellaisen sopimuksen olemassaolo Eisenhowerin hallinnon ja ET-rodun välillä on tullut esiin useissa valtion/armeijan ‘sisäpiiriläisten’ todistuksissa. [52] William Cooper, joka oli osana laivaston tiedustelubriiffaustiimiä Tyynenmeren laivaston komentajalle, kuvaa sopimuksen ympärillä pyörinyttä hässäkkää salaisista dokumenteista, jotka hän väittää lukeneensa osana hänen virallisia tehtäviään:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [53]

Viitaten Eisenhowerin hallinnon solmimaan sopimukseen, paljon kunniamerkintöjä kerännyt eversti Phillip Corso, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan niin kauan kun me emme voisi taistella niitä vastaan. Ne määrittelivät termit, koska ne tiesivät sen että se mitä pelkäsimme eniten oli paljastus.” [54] Toinen sisäpiiriläinen, joka puhui tästä sopimuksesta, oli Phil Schneider, insinööri joka oli työskennellyt salaisen tukikohdan rakentamisen parissa, ja joka löytyi kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin pidettyään luennon toukokuussa 1995, missä kerrottiin seuraavaa:

Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikaan liittovaltio päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslakia ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Greadan sopimukseksi, joka periaatteessa sanoi, että avaruusolennot voivat ottaa muutaman lehmän ja kokeilla implanteilla muutamaan ihmiseen, mutta heidän piti antaa tiedot siitä keitä he ottivat koekaniineikseen. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät, etteivät he toimi enää niin ollenkaan. [55]

Entiset viranomaiset, jotka ovat olleet mukana eri valtion virastojen pyörittämissä salaisissa projekteissa väittävät, että Harmaat kommunikoivat telepaattisesti, ja käyttävät ajatuksia aktivoimaan avaruusaluksiensa kehittyneen teknologian ja navigaatiolaitteet. [56] Perustuen useiden eri avaruusolentoja nähneiden ja tavanneiden haastatteluihin sekä armeijan ja tiedusteluhenkilöiden kertomuksiin, tri. Richard Boylan selittää, että avaruusolentojen rodut käyttävät telepaattista kommunikaatiota ja se on usein yhteydessä ET-kohtaamisissa koettuihin psykologisiin traumoihin:

Koska avaruusolentojen kohtaamiseen liittyy usein yhtäkkinen yhden tai useamman avaruusolennon ilmaantuminen varoittamatta odottamattomaan sijaintiin, kuten omaan makuuhuoneeseen yöllä, niiden ulkonäkö voi tuntua, aluksi, hyökkäävältä. Avaruusolentojen mentaalisen telepatian käyttö, ja heidän kykynsä lukea ajatuksia ja mielen sisältöä, voi tuntua, aiemmin traumatisoituneesta henkilöstä, kuin vanhalta, tutulta ja epätervetulleelta tunkeutumiselta omassa kulttuurissamme henkilökohtaisena tilana tunnetulle alueelle. Tässä meillä on kahden kulttuurin törmäys, jotka ovat täysin vastakkaiset oletuksissaan. Ihmiskulttuurissa (läntisessä modernissa teollisuuskulttuurissa, ainakin) oletus on, että omat ajatukset ja elintila ovat yksityisiä, koska yksilöllisyyttä arvostetaan. Avaruusolentojen tähän asti tutkituissa kulttuureissa ilmeisesti elintila ja ajatukset ovat väistämättä yhteisiä, johtuen automaattisesta, kaksisuuntaisesta keskinäisen telepatiakyvyn luonteesta, joka jokaisella heidän yhteiskuntansa jäsenellä on. He elävät yhteisessä ajatusmaailman "yhteismaassa". [57]

Tri. John Mack, hänen arvioidessaan potilaita, joilla oli ET-abduktion oireita, väittää, että monet heistä ovat kommunikoineet telepatialla Harmaiden kanssa. [58] Raporteissa telepaattisen Harmaiden viestinnän sisällöstä, abduktio/kontaktihenkilöt ovat kertoneet Harmaiden selviytymisen lajina olevan uhattuna johtuen geneettisestä taantumisesta, joka on seurausta toistuvasta kloonaamisesta lisääntymismekanismina. Harmaat sanovat, että he joutuvat luomaan hybridirodun, joka integroi ihmisten ja Harmaiden geenit, jotta he voisivat jatkaa omaa lajiaan. Väitetään, että tämän hybridirodun luomisen avulla Harmaat jotenkin kykenisivät siirtämään ‘olemuksensa’ tai ‘tietoisuutensa’ yksilöinä hybridiin, ja näin jatkaisivat omaa rotuaan. [59] Idea siitä, että telepatia on standardi kommunikaatiokeino avaruusolennoille antaa uskottavuutta useiden siviililähteiden väitteille siitä, että avaruusolennot ovat ottaneet heihin yhteyden ja olleet heihin telepaattisessa kommunikaatiossa. Tämä on erityisen tärkeää informaation kanssa, joka on annettu ‘kanavoijille’, jotka väittävät viestivänsä eri ET-roduille.

Tiivistelmänä, ‘tunkeilijaperspektiivi’ kuvaa avaruusolentojen aikeet, abduktiotoiminnan, geenikokeet, Amerikan ja liittolaisten ilmatilarikkeet sekä kehittyneen teknologian tunkeilevana. Harmaiden tunkeilijoiden kuvaamiseen käytetyt moraaliset kategoriat eivät ole selviä, sillä vaikka niiden aktiviteetit ovat selvästi kuvattu tunkeilevina, ja tahot kuten Philip Corso ja David Jacobs ovat levittäneet epäilystä niiden agendasta, ilmeisesti on vain vähän, jos yhtään, vihamielisiä toimia joita ne ovat tehneet asevoimia vastaan ympäri maailmaa, tai siviilipopulaatiota vastaan joka on viety alukselle ja myöhemmin päästetty vapaaksi. John Mackin ja Richard Boylanin kertomukset viittaaavat siihen, että henkilöille tämän aikaansaama transformationaalinen kokemus tekee ‘abduktio/kontakti’-ilmiöstä positiivisen monille jos ei suurimmalle osalle ihmisiä.

Salaliittoteoreetikoiden pääasiallinen fokus tässä perspektiivissä on salaiset valtion virastot, jotka haluavat pidättää totuuden ET-läsnäolosta kansalta. Informaatiolähteet tässä perspektiivissä ammentavat kaikista seitsemästä todisteiden kategoriasta, jotka yllä on kuvattu. Näistä sisäpiiriläisten kategoria pistää silmään kaikkein vetoavimpana johtuen asiantuntijalausuntojen suoraselkäisyydestä, uskottavuudesta ja koherenssista. Kasvava määrä abduktiotapauksia ja niiden analyysia tarjoaa myös paljon todistetukea tälle perspektiiville. Silminnäkijä- ja dokumenttilähteet ovat myös todisteita akselilla vahva-keskivahva. Ottaen huomioon vahvan todisteiden rankingin, joka näihin kahteen kategoriaan on liitetty, salaliittoteoriat tunkeilijaperspektiivin ympärillä voidaan tulkita saavan vahvaa tukea todisteista.

Manipuloijaperspektiivi

Tämä perspektiivi käsittää salaliittoteoriat, jotka ehdottavat että kehittynyt avaruusolentojen rotu, jolla on edistyneet psyykkiset kyvyt ja ylivertainen teknologia, on kontrolloinut joko näkyvästi tai manipuloinut salaa ihmiskuntaa aina siitä asti kun ihmisiä on planeetallamme alunalkaen esiintynyt. Tästä ‘manipulaation’ teemasta Bill Cooper kirjoittaa: “avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituujen, magian, okkultismin ja uskonnon avulla.” [60] Väitetään, että nämä avaruusolennot olivat suorassa roolissa ihmisolennon luomisessa orjatyövoimaksi, ja näin he kokevat olevansa oikeutettuja tai jopa vastuussa ihmisrodun ohjaamisesta/kontrolloinnista joko suorasti kontrolloiden tai salaa ihmisvälikäsien kautta. William Bramleyn mukaan,

    …ihmisrotu oli joskus työvoiman lähde eräälle avaruusolentojen sivilisaatiolle, ja se on edelleen otteessa tänäkin päivänä. Otteesta kiinni pitäminen ja Maapallon säilyttäminen eräänlaisena vankilana, kun muut sivilisaatiot vat saaneet aikaan lakkaamattomia konflikteja ihmisolentojen keskuudessa, on johtanut ihmisten henkiseen taantumiseen ja tehnyt Maapallon olosuhteista fyysisesti rankkoja. Tämä tilanne on kestänyt tuhansia vuosia ja jatkuu edelleen. [61]

Eräs kaikkein tämän perspektiivin piiriin osuva, salaliittoteoreetikoiden laajimmalti siteeraama akateeminen lähde on Sumerian tutkija Zechariah Sitchin. [62] Hänen tuhansien sumerialaisten nuolenpäätekstien käännöksissään Sitchin kuvaa sitä miten muinainen avaruusolentojen rotu, jota Sitchin kutsuu nimellä Anunnaki, tai Vanhan testamentin Nephilim, loi ihmiskunnan geenimanipuloinnilla. Sekoittamalla omaa DNA:taan Maapallolla tuolloin olleisiin kädellisiin Anunnakit loivat ihmiskunnan käyttääkseen sitä orjarotuna ja luonnonvarana. Tuolloin oli kuitenkin väkivaltaisia konflikteja eri Anunnaki-faktioiden kesken, mikä johti vankina olleen populaation tuhoon. Sitchin väittää, että nämä ovat samoja olentoja, joita on kuvattu 1. Mooseksen kirjassa ja Eenokin kirjassa; ja että raamatulliset tarinat Elohimista, kapinallisista enkeleistä ja Käärmeestä viittaavat konfliktiin eri Anunnaki-faktioiden kesken siitä miten kontrolloida ihmiskuntaa. [63] Ilmeisesti Anunnakeja li kaksi aivan eri rotua, yksi jättiläisten humanoidirotu ja toinen ei-ihmismäinen rotu, joka oli ulkonäöltään ‘käärmemäinen’, mikä on synnyttänyt suositumman termin tälle rodulle, ‘Reptiliaani’. Kirjailija R.A. Boulay on laajalti analysoinut historiallisia lähteitä, ja esittänyt että on riittävästi todisteita tukea päätelmää siitä, että muinainen reptiliaanien ET-rotu on asunut Maapallolla ja ollut roolissa ihmiskunnan luomisessa. [64]

Sitchin kuvaa näillä ET-roduilla olleen suora kontrolli ihmispopulaatiosta vuosituhansien ajan, mutta sitten ne ovat suurimmaksi osaksi kadonneet näyttämöltä arviolta 4000 vuotta sitten niiden välillä käydyn kiistan takia. Oletettavasti Anunnakeista suurin osa lähti näyttämöltä uskoen, että ei ollut enää tarpeen suoraa hallita ihmiskuntaa, joka oli valmis johtamaan itseään. Kuitenkin kapinalliskohortti, joka oli eri mieltä, pysyi kiinni tavoitteessaan salaa monitoroida ja vaikuttaa ihmisten asioihin syvällä Maan alla olevista avaruusolentojen tukikohdista näyttääkseen miten epäsopiva ihmiskunta on isännöimään Maapalloa. Viittaukset ‘käärmeisiin’ Raamatun kirjoissa viittaavat elementteihin, jotka reptiliaanirodusta ovat jääneet tänne. Sellainen skenaario on yhdenmukainen egyptiläisen historioitsijan Manethon käyttämän kronologian kanssa, joka on väittänyt että ennen 30 ihmiskuninkaiden dynastiaa, jotka Egyptiä hallitsivat, Jumalat ja puolijumalat hallitsivat aluetta suoraan. [65]

Näkemys siitä, että tänne jääneet Anunnakit ovat piilossa Maan alla saa tukea tri. Courtney Brownilta ja muilta, jotka ovat tehneet laajoja kaukokatseluistuntoja ET-rotujen läsnäoloon planeetalla ja muualla. [66] Brown on tullut siihen tulokseen, että Anunnakien kapinallisfaktio, jota hän ja monet muut kuvaavat reptiliaaneksi, on salattuna Maassa ja joka on eristäytynyt oman rotunsa suuremmasta joukosta. Näin sanovat Stewart Swerdlow, joka väittää osallistuneensa salaisiin valtion projekteihin Montaukin ilma/laivastotukikohdassa, [67] tutkiva journalisti Jum Marrs, sekä keskustelua herättänyt brittiläinen kirjailija David Icke, joiden mukaan tämä Maahan jäänyt Anunnakien joukko on vaikuttanut ihmiskuntaan ihmisvälikäsien kautta, jotka on johdettu ihmisten ja avaruusolentojen välisellä ristisiittämisellä, joka lopulta synnytti Euroopan ja muiden maiden aristokraattiset ‘siniveriset’. Icken mukaan,

…keskenään ristiinnaivat (‘kuninkaallisten’ ihmis-liskohybridien) verilinjat... keskittyivät Lähi-Itään ja Kaukoitään muinaisina aikoina ja, tuhansia vuosia sitten, ovat laajentaneet valtaansa koko planeetalle... luoden instituutioita kuten uskonnot mentaalisesti ja emotionaalisesti vangitsemaan massat ja usuttamaan heidät käymään keskenään sotaa. [70]

Nämä ihmiseliitit ylläpitivät tiettyjä esoteerisia traditioita, joilla he kykenivät pitämään yhteyttä Anunnakikapinallisiin, jotka olivat piilossa eri paikoissa Maapallolla. Brown, Marrs, Bramley, Icke ja muut väittävät, että tämä kehittynyt rotu salaa vaikuttaa ihmiskuntaan, jotta me tuottaisimme resursseja näille piilossaolijoille. [71]

Kirjailija/kanavoija Alex Collier väittää, että pieni määrä Anunnakiolentoja, joka tällä hetkellä on piilossa Maapallolla, innokkaasti odottaa Anunnakieliitin paluuta, joiden he toivovat lopettavan Anunnakihistorian piilottelun, ottavan tilanteen suoraan haltuun ja lopettavan tarpeen hallita salassa epäluotettavien ihmisvälikäsien kautta. [72] Brown kuvaa Anunnakien jäänteiden olevan usein konfliktissa Harmaiden avaruusolentojen kanssa. [73]

Kirjassa Stargate Conspiracy Lynne Pickett ja Clive Prince kuvaavat prosessia, jolla tämä kehittynyt avaruusolentojen rotu on perustanut uskonnot ihmiskunnan kontrolloimiseksi. [74] He esittävät, että salaiset valtion virastot ovat tietoisia Anunnakien jäänteistä Maapallolla, ja he eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä miten vastata odotettuun Anunnaki-eliittien paluuseen lähitulevaisuudessa, jotka voivat yrittää ottaa planeetan haltuunsa uudelleen. Brown, Picknett ja Prince väittävät, että salaiset valtion ohjelmat käyttävät ‘eksoittisia’ teknologioita, kuten ajatuksella toimivia psykotronisia aseita, ehostettuja psyykkisiä kykyjä, ‘tähtiportteja’ ja jopa aikamatkustusta valmistautumaan sotilaallisesti Anunnakien paluuseen, joilla on oletetusti teknologiaa, joka ylittää kaikki omat Harmaiden alasammutusta aluksesta takaisinmallinnetut teknologiamme. [75]

Useat henkilöt, jotka väittävät osallistuneensa salaisiin armeijan ohjelmiin ET-rotujen kanssa, ovat myös raportoineet olleensa tekemisissä tai nähneensä suuren reptiliaanilajin, joka oletettavasti liittyy historialliseen Anunnaki-läsnäoloon planeetalla. Andy Pero, joka väittää tulleensa rekrytoiduksi supersotilaana salaiseen valtion organisaatioon, antoi todistuksen kohtaamisesta:

Erään kerran minut tutustutettiin reptiliaaniin kun olin maanalaisessa tukikohdassa joskus vuosina 1989-90. Aluksi näin parimetrisen arjalaiselta näyttävän ihmisen. Hän kävelee minua kohti, ja huomaan että hänen kuvansa muuttuu aivan kuin jokin olisi muuttanut hänen energiakenttäänsä. Hän tekee jotain hänen vyöllään olevalla laitteella ja sanoo minulle, "OK, näytän sinulle." Sitten hän painaa jotain nappia, ja näen hänen kuvansa muuttuvan parimetriseksi lisko-olennoksi, joka näyttää siltä kuin se painaisi parisataa kiloa.

Muiden osallistujien kuten Michael Relfe, Al Bielak ja Preston Nichols mukaan reptiliaanit ovat mukana aika/ulottuvuusmatkailuteknologiassa, mielenhallinnassa, psykotroniikassa ja muissa eksoottisissa aseissa. [77]

Salaliittoteoriat, jotka menevät tähän perspektiiviin, viittaavat siihen että ihmiskunnan tarvitsee tehdä jotain salaisille Anunnakien jäänteiden kukistusaikeille ja valmistautua potentiaaliseen takaisin palaavien Anunnakien uhkaan, jotka saattavat riistää ihmiskunnalta heidän itsevaltiutensa perustamalla uudelleen salaisen kontrollin ihmiseliittien huonoon johtamiseen nojautuen. Tämä perspektiivi esittää, että ne Anunnakien jäänteet, jotka ovat piilossa Maapallolla, jatkavat kansainvälisten tapahtumien manipulointia ihmisvälikäsien kautta luodakseen oikeat kansainväliset olosuhteet vaikuttaakseen heitä ylempien päätöksiin. Sota, köyhyys ja ympäristön romahtaminen oletetaan olevan suotuisia olosuhteita Anunnakieliitin paluulle, jotka esittäisivät itsensä ihmiskunnan pelastajina, ja jotka ratkaisisivat nämä ongelmat ja ‘rankaisisivat’ ihmiseliittiä, joka on heille vastuussa.

Anunnakiläsnäolon kuvaamiseen käytetyt kategoriat, toisin kuin Harmaiden läsnäolon kuvaamisessa, selvästikin osuvat moraalisen spektrin pahantahtoiseen päätyyn. On vain vähän Maapallolla piilossa olevan ET-läsnäolon moraalisesti lunastavia ominaisuuksia, ja epäilys suuremman Anunnakijoukon aikeista, jotka oletettavasti aikovat palata. Vastoin tunkeilijaperspektiiviä, joka keskittyi salaiseen valtion salaliittoon joka ei halua paljastaa ET-läsnäoloa, tämä perspektiivi keskittyy ET-salaliittoon joka haluaa kukistaa ja kontrolloida ihmiskuntaa ihmisvälikäsien kautta. Pääasialliset informaatiolähteet tämän perspektiivin salaliittoteorioille pohjautuvat kaukokatselun, riippumattoman arkeologian ja kanavoinnin kategorioihin. Vaikka nämä lähteet ovat heikosta keskivahvaan todisteiden vahvuudessa, pieni määrä ‘sisäpiiriläisiä’ on astunut esiin tukemaan manipulaatioperspektiiviä, mikä viittaa siihen että tämä kategoria on keskivahvan yläpäässä todisteiden vahvuudessa.

Auttajaperspektiivi

Salaliittoteorioiden mukaan, jotka päätyvät tähän perspektiiviin, ET:t ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa pääsemään yli monenlaisista poliittisista, sosioekonomisista ja ympäristön ongelmista, mutta valtion salaiset virastot eivät paljasta tätä kansalle. Avaruusolennot tässä kategoriassa kuvataan humanoidien näköisiksi, jotka ovat 2,5-metrisiä ja ylikin, ja jotka usein ovat Pohjois-Eurooppalaisen näköisiä ja heitä usein kutsutaan Pohjoismaisiksi tai Semiiteiksi. [78] Tri. Michael Wolfe väittää työskennelleensä näiden humanoidirotujen kanssa salaisissa armeijan laitoksissa USA:ssa, ja hän väittää että ”Semiitit ja Pohjoismaalaiset (ET:t) tulevat Altair 4:stä ja 5:stä ja Pleiadeksesta (tähtijärjestelmät).” [79] Ristiriitaisempi kuvaus näistä auttaja-ET:stä on Billy Meierillä, joka väittää, että hänen luonaan on vieraillut olentoja Pleiadekselta, jotka sallivat hänen kuvata heidän aluksiaan ja jotka ovat kommunikoineet hänelle. [80] Meier nopeasti sai mainetta ja kunniaa ihmisiltä, jotka tulivat ympäri maailmaa kuuntelemaan hänen tarinansa ja salaisen Maapallon ja ET:den välisen historian, sekä esoteerista ET-filosofiaa.

Eräs auttajaperspektiivin pääkannattajista on tri. Steven Greer, joka on henkilökohtaisesti haastatellut ja analysoinut satoja sisäpiiriläisten todistuksia ET-läsnäolosta; tri. Richard Boylan, joka on haastatellut useita ‘kontaktihenkilöitä’ sekä armeijan/tiedustelun ‘sisäpiiriläisiä’ joilla on tietoa ET:den läsnäolosta; sekä Alfred Webre, entinen Carterin hallinnon tiedeneuvonantaja, joka nyt toimii Stanford Research Institutessa, joka on pioneeri kehittyneissä kommunikaatiomenetelmissä ET-rotujen kanssa. [81] On monia ET-rotujen ‘kanavoijia’ jotka tukevat myös perspektiiviä kehittyneistä avaruusolentojen roduista, jotka hiljaa avustavat ihmiskuntaa kehittymään. [82]

Tämän perspektiivin mukaan ‘auttaja-ET:t’ ovat täällä avustamassa ihmiskuntaa useilla toisiinsa liittyvillä tavoilla. Ensinnäkin auttaja-ET:t auttavat ihmiskuntaa voimaannuttamaan itseään kehittämällä kehittyneempiä tietoisuuden tasoja, joilla ihmiset voivat käyttää suurempaa osaa luonnollisia psyykkisiä kykyjään ja henkistä potentiaaliaan. Itsensä voimaannuttamisen teema transformatiivisilla teoilla kuten rukous, meditaatio ja kytkeytyminen planeetan energiakenttään toistuu kuvauksissa siitä mitä auttaja-ET:t pyrkivät opettamaan globaalisti ihmiskunnalle. [83] Tämä oli teema, jota on ajanut Meier hänen kuvatessaan Pleiadekselta kotoisin olevien avaruusolentojen hänelle opettamaansa filosofiaa, jotka ilmeisesti olivat huolestuneita siitä itsetuhosta, jota oli esiintynyt aiemmin kun ihmissivilisaatio oli yrittänyt integroida Pleiadeksen teknologiaa. Meierin mukaan: “Semjase ja plejadilaiset, jotka olivat valinneet palata Maapallolle uudelleen, olivat Lyyran tähtijärjestelmän rauhallisen faktion jälkeläisiä, jotka nyt pitivät vastuunaan ohjata Maapalloa kohti sen henkistä evoluutiota niin että Maapallon ihmiset voisivat välttää kauan sitten koetut onnettomuudet, joita heidän plejadilaiset esi-isänsä ovat kokeneet.” [84] Courtney Brown esittää, että hänen kaukokatselusessionsa johdonmukaisesti toivat esiin näyttöä siitä, että Galaktinen Liittovaltio avustaa ihmiskuntaa sen evoluutiossa. [85]

Toinen tapa, jolla auttaja-ET:t avustavat ihmiskuntaa, on välittää tietoa kehittyneestä teknologiasta ja vaihtoehtoisista energialähteistä, jotka ovat harmonisempia biosfäärin kanssa, jota he pitävät elävänä organismina jota tulee suojella. 1900-luvun alun keksijä Nikola Tesla on usein mainittu eräinä niistä, joita avaruusolennot ovat avustaneet kehittämään ja levittämään näitä ympäristöystävällisiä teknologioita. [86] Disclosure Projectin silminnäkijöiden todistusten mukaan valtiolla on useita ‘vapaan energian teknologioita’ hallussaan, mutta niitä ei anneta julkiseen käyttöön. [87] Paul Czysz, joka on työskennellyt 38 vuotta joko ilmavoimilla tai eksoottisten teknologioiden osastolla heidän alihankkijalla McDonnell-Douglasilla, selittää miksi teknologioita pihdataan:

Ihmiset, joilla on pääsy käsiksi näihin teknologioihin (kehittyneet energiateknologiat), eivät osaa päästää niistä irti, koska he pelkäävät niitä jotka nämä saisivat itselleen. Vaikka ne hyödyttäisivät suuresti ihmiskuntaa, he pelkäävät myös sitä, että joku tulisi saman energianlähteen kanssa ja tekisi sen mitä USS Colelle tehtiin -- sen sijaan että räjäytettäisiin reikä kylkeen, he voisivat vain tuhota koko aluksen. [88]

‘Valtion sisäpiiriläisen’ Richard Boylanin haastattelujen mukaan hän väittää, että B2-stealthhävittäjä käyttää antigravitaatioteknologiaa sen työntövoimalaitteistossa, mutta tätä ei paljasteta kansalle, joka uskoo sen edelleen käyttävän perinteisiä energialähteitä. [89]

Kolmas tapa, jolla auttaja-ET:t avustavat ihmiskuntaa, on rohkaista ihmiskuntaa ratkaisemaan kansainväliset konfliktit rauhanomaisin keinoin, ja estää ydinaseiden ja muiden tuhoisten aseiden käyttö. Useat entiset valtion ja armeijan viranomaiset ovat antaneet lausuntoja, jotka tukevat tätä perspektiiviä avaruusolennoista auttajina. ET:t ovat esittäneet merkittävän huolestuneisuutensa ydinaseista, ja jopa joissain tapauksissa kytkeneet ne pois päältä. Kapteeni Robert Salasin osana Disclosure Projectia joulukuussa 2000 antaman todistuksen mukaan 16 ydinaseohjusta samaan aikaan poistettiin käytöstä kahdessa erillisessä laukaisupaikassa sen jälkeen, kun vartijat olivat raportoineet UFOjen leijailevan kahden NORADin laitoksen yllä maaliskuussa 1967. [90] Toiset lähteet raportoivat, että Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina ryhmä avaruusolentoja salaa tapasi USA:n valtion virkamiehiä, jotka oli nimitetty käsittelemään ET-kysymystä, ja he tarjoutuivat auttamaan useissa ympäristön, teknologian, politiikan ja yhteiskunnan ongelmissa. [91] Kun valtion viranomaiset kieltäytyivät, tämä avaruusolentojen ryhmä sen jälkeen vetäytyi ja ei ollut enää missään roolissa valtion salaisessa ohjelmassa, jossa takaisinmallinnettiin ET-teknologiaa kehittyneisiin aseisiin. Väitetään, että nämä ‘auttaja-ET:t’ sen jälkeen keskittivät huomionsa nostamaan yleisesti kansan tietoisuutta; varoittelemaan ET-teknologiasta takaisinmallinnettujen ydin- ja ‘eksoottisten’ asejärjestelmien vaaroista; rajoittamaan salaisten projektien ympäristövaikutuksia; rohkaisemaan kehittää vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille energianlähteenä ja valmistelemaan kansaa lopulta tapahtuvaan ET-läsnäolon paljastamiseen.

Viimeisenä, nämä auttaja-ET:t kuvaavat Linnunradan galaksia, ja koko universumia täynnä useita kehittyneitä sivilisaatioita. [92] Ymmärtämällä enemmän ET-roduista ja tähtienvälisestä politiikasta auttaja-ET:t uskovat, että tämä tulee lopulta auttamaan ihmiskunnan evoluutiota. Alfred Webre, joka lyhyen aikaa veti presidentti Carterin perustamaa vuoden 1977 erikoistutkimusta avaruusolentojen kommunikaatiomenetelmistä, on kirjoittanut kirjan ET-rotujen politiikasta ja niiden toiminnasta Maapallon kanssa:

Maapallo vaikuttaa eristäytyneeltä planeetalta täyteen ahdetussa universumissa. Universumin yhteisö koostuu erittäin organisoiduista ja tietoisesti kehittyvistä sivilisaatioista. Universumin sivilisaatiot toimivat omassa tähtienvälisessä universumissamme, sekä laajemmalti toisissa universumin ulottuvuuksissa. Universumin kehittyneet sivilisaatiot ovat olemassa toisissa ulottuvuuksissa meidän omamme rinnalla. Ne pääsevät planeetallamme, galaksiin ja muualle tähtien väliseen avaruuteen. Elämää kantavat planeetat kuten Maapallo ovat osa kollektiivista universaalia kokonaisuutta, jotka toimivat universaalin lain alaisuudessa. Maapalloa voi pitää universumin yhteismaana. Elämää istutetaan ja kultivoidaan täällä kehittyneempien yhteiskuntien varjeluksessa, kaikenkattavan universumin ekologian periaatteiden mukaisesti.

Siellä missä tarpeen, universaali laki soveltaa rajoittavia toimia planeettaan, joka vaarantaa kollektiivisen kokonaisuuden. Universumin hallitus voi poistaa planeetan avoimesta universaalin yhteiskunnan kierrosta. Tämä kohtalo on ollut ilmeisesti Maapallolla kaukaisessa menneisyydessämme. Maapallo on kärsinyt vuosikaudet eksopoliittisena hylkiönä universumin sivilisaatioiden yhteisöistä. Maapallo on eristyksissä johtuen sen tarkoituksellisesta karanteenista, jonka strukturoitu, rationaalinen universumin yhteisö on sen päälle asettanut. Ympärillämme on merkkejä universumin aloitteesta integroida Maapallo uudelleen planeettainväliseen yhteisöön. On mahdollista, että Maapallon sallitaan liittyä takaisin universumin yhteisöön, tietyissä olosuhteissa, tai tulevana aikana. [93] 

Nopeasti kasvava informaation määrä näistä auttaja-ET:stä on peräisin useasta eri lähteestä. Entiset armeijan ja valtion ‘sisäpiiriläiset’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen toimia ja intressejä, jotka vastustavat ET-teknologian käyttöönottoa julkisesti kaikkien hyväksi. [94] Huomattava määrä omin silmin näitä auttaja-ET:tä todistaneita jatkaa raportointia siitä, että auttaja-ET:t fyysisesti vierailevat heidän luonaan ja kommunikoivat heidän kanssaan joko verbaalisesti ja/tai telepaattisesti, ja näitä raportteja kerää ja analysoi useat korkea-arvoiset henkilöt ja organisaatiot. [95] Lisäinformaationlähteitä ovat ne, jotka ovat osallistuneet tieteellisiin kaukokatseluprojekteihin jotka on toteutettu joko valtion alaisuudessa tai yksityisissä organisaatioissa; sekä henkilöt jotka väittävät olevansa telepaattisessa kommunikaatiossa näiden auttaja-ET:den kanssa ja usein ryhtyvät suosituiksi oivallusten ‘kanavoijiksi’ yleisölle.

Tiivistelmän, auttaja-ET:den perspektiivi kuvaa ET-läsnäoloa selvästi hyväntahtoiseksi moraalisen orientaation suhteen, ja että heidän aikeensa ja aktiviteettinsa pyrkivät auttamaan ihmiskuntaa käsittelemään useita globaaleja ongelmia, mm. kontrolloimattomia ET-elementtejä, joiden aikeena on epävakauttaa globaalit instituutiot, biosfääri tai abduktoida ihmispopulaatio geenikokeita varten. Auttajaperspektiivistä syntyvät salaliittoteoriat keskittyvät salaisten valtion organisaatioiden ponnisteluihin pimittää informaatio ET-auttajien läsnäolosta, ja jopa sotilaskonfliktin improvisoimiseen avaruusolentojen kanssa jotta pidettäisiin yllä status quoa. Pääasialliset informaatiolähteet salaliittoteorioille tässä perspektiivissä ammentavat kaikista kategorioista, paitsi abduktiokategoriasta. Kaikkein vakuuttavin on sisäpiiriläiskategoria. Tämä viittaa vahvaan todistenäyttöön tälle perspektiiville.

Tarkkailijaperspektiivi

Neljäs perspektiivi erottuu kolmesta aiemmasta siinä, että se nojaa yksinomaan kahteen viimeiseen lähteiden kategoriaan — henkilöihin, jotka väittävät olleensa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin (‘kanavoijat’) sekä riippumattomiin arkeologeihin. [96] Pääidea jota tämän kannattajat ajavat on, että monet ET:t ovat pääosin täällä yksinkertaisesti tarkkailemassa sitä miten ihmiskunta ratkaisee useat yhteiskunnalliset ja globaalit konfliktit aikana, jolloin kosminen energia virtaa aurinkokuntaan ja galaksiin, mikä vahvistaa näiden konfliktien intensiteettiä. Tarkkailijaperspektiivin mukaan ihmiskunta on perusteellinen galaktinen koeasetelma, jonka suunnitelleet avaruusolennot toivovat tarkkailevansa sitä miten ihmiskunta vastaa galaksinlaajuisiin energiapurkauksiin.

Tämän perspektiivin mukaan koko universumi koostuu värähtelevistä energiakentistä, jotka nousevat ja laskevat pitkissä historiallisissa sykleissä, joiden alkuperä on galaksien keskuksista ja muualta virtaavissa kosmisissa ja galaktisissa energioissa. Eri kohdissa näitä syklejä energiakentät vahvistuvat kosmisista ja galaktisista energioista, joilla on samankaltaiset syklinsä kuin omalla auringollamme on 11-vuoden välein sen kokiessa aktiivisuusjakson, jolloin esiintyy auringonpurkauksia, koronanpurkauksia ja erilaisia aurinkotuulina tunnettuja elektromagneettisia energioita. Nämä energioiden muutokset ovat erittäin perustavanlaatuisia mitä tulee niiden vaikutuksiin. Planeetan sivilisaatioiden tulevaisuus, tämän perspektiivin mukaan, määrittyy sillä miten hyvin ne reagoivat näihin energian muutoksiin.

Vaikka saattaa vaikuttaa omituiselta aluksi uskoa, että todellisuus ei ole mitään muuta kuin energiaa, kvanttifysiikka on kuin onkin näyttänyt, että atomeja pienemmät hiukkaset koostuvat nopeasti värähtelevistä energiakentistä, eikä niinkään erillisistä hiukkasista kuten oli aiemmin luultu. Robert Beckerin kirjassa The Body Electric sanotaan, ettö keho ei ole mitään muuta kuin tiivistettyä sähköistä ja magneettista energiaa, joka reagoi jatkuvasti ulkoisen ympäristön energiakenttiin. [97]

Tämän perspektiivin mukaan nykyaika vastaa usean tärkeän taivaallisen syklin loppua, joka paljastettiin Maya-kalenterissa. Yksi on 5200-vuotisen Maya-syklin loppu, toinen on 25,920-vuotisen aurinkosyklin loppu, joka vastaa aksiaalisen prekession kiertoa. [98] Joidenkin mukaan niinkin pitkiä syklejä kuin 225,000,000 vuotta saatetaan loppuun tänä aikana. [99] John Major Jenkinsin mukaan aurinkosykli vastaa aikaa, joka aurinkokuntamme elliptisellä tasolla kestää kun se linjautuu ‘galaktiseen ytimeen’, jossa kosmiset ja muut energiat galaksin keskuksesta vaikuttavat tietoisuuteen ympäri planeettaa. [100] Nämä historialliset muutokset tietoisuudessa, Jenkinsin mukaan, jotka kuvataan Mayojen, Veedojen ja egyptiläisten traditioiden teksteissä, selittävät dramaattiset sivilisaatioiden nousut ja tuhot läpi historian.

Perustavanlaatuinen tietoisuuden muutos johtuu syklisistä siirtymistä ja harmonisoitumisesta galaktisen ytimen kanssa, ja tämä muuttaa kaiken energian intensiteettiä — sähkömagneettisen, Auringon, gravitaation, kosmisen, jne. — joka vaikuttaa elämään aurinkokunnassamme. Tämä tarkoittaa, esimerkiksi, että ajatukset, tunteet ja teot, jotka kaikki yhdistyvät vaikuttamaan henkilön todellisuuteen, joko vahvistuvat tai vaimenevat. Vahvistumisen tapauksessa tällä on kaksi polarisoivaa lopputulemaa. Yksi on se, että ihmissivilisaatio hajoaa kaikkien piilevien konfliktien ja häiriintyneiden energioiden vahvistumisesta, jotka nousevat pintaan ihmiskollektiivin elämässä eräänlaisena ‘planetaarisena kevätsiivouksena’ ja jotka osoittautuvat hallitsemattomiksi. Avuksi oleva analogia tämän ymmärtämiseksi on psykologisen ‘projektion’ prosessi, jossa epätasapainoiset henkilöt ulottavat toisiin kaikki heidän omat ratkaisemattomat psykologiset ongelmansa. Jos tämä tapahtuisi äärimmäisellä tavalla usean ihmisen joukolle, sellainen yhteiskunta voisi hajota liitoksistaan väkivaltaisen katarttisessa tukahdutettujen negatiivisten tunteiden vapauttamisessa.

Toinen ihmistietoisuuteen vaikuttavien energioiden vahvistamisen tulos on, että energiasyöksy mahdollistaa hyppäyksen evoluutiossa siitä ‘ulottuvuustodellisuudesta’, josta kyseinen sivilisaatio itsensä löytää, korkeampaan ulottuvuuteen, jossa kehittyneemmät luomisvoimat ovat mahdollisia. Usean kirjailijan mukaan ihmissivilisaatio tällä hetkellä on ‘kolmannen tiheyden tasolla’ ja valmistelee siirtymää ‘neljännen tiheyden tasolle’ nykyisen 5000-vuotisen Maya-kalenterin syklin lopulla joulukuussa 2012. [101]

Tämä filosofia erilaisista tiheyksien tasoista, joiden voidaan sanoa koostavan myös ‘moniulotteisen todellisuuden’, voidaan ymmärtää vesimolekyylien metaforana eri lämpötiloissa. Lämpötiloissa alle nolla celsius-astetta vesi jäätyy jääkiteiksi. Näiden vesimolekyylien manipuloimisen vaikeus ja siihen käytetty energia niiden ollessa jäämuodossa, kun puhutaan liikuttamisesta, varastoimisesta, muodoista, jne. on metafora niille vaikeuksille, joita tulee vastaan ihmisille kun he elävät matalalla energian tasolla kuten kolmas tiheys, jolla ihmiskunnan raportoidaan olleen. Lämpötiloilla välillä 0 ja 100 celsius-astetta vesi on nestemäisessä muodossa, jossa molekyylit ovat paljon helpompia liikutella, säilyttää ja sijoittaa eri muotoihin. Tämä on metafora sille helppoudelle, joka sivilisaatioilla on löytäessään niiden ulkoisen todellisuuden suhteessa niiden käyttämään energiaan. Viimeisenä, vesi lämpötiloissa 100 celsius-astetta ja enemmän se muuttuu kaasuksi, jolloin vesimolekyylejä on helpoin manipuloida niiden liikkeen, säilyttämisen ja muodon suhteen. Tämä on metafora sille helppoudelle jolla sivilisaatiot kykenevät muokkaamaan niiden ulkoista todellisuutta suhteessa niiden käyttämään energiaan.

Tämän perspektiivin mukaan tarkkailija-ET:t ovat täällä oppimassa miten ihmiskunta käsittelee energiasiirtymiä, jotka vahvistavat ihmiskunnan historian piileviä konflikteja ja häiriintyneitä energioita. He haluavat tarkkailla hajoaako ihmiskunta vai kykeneekö se onnistuneesti siirtymän kolmannen tiheyden ympäristöstä neljännen tiheyden ympäristöön. Vaikka voi vaikuttaa omituiselta aluksi kuulla, että kehittyneet ET-sivilisaatiota ovat täällä tarkkailemassa ja mahdollisesti oppimassa ihmiskunnasta, se ei välttämättä ole niin omituista jos ‘galaktista historiaa’ selitetään siitä perspektiivistä, jonka useat kirjoittajat väittävät saaneensa telepaattisella kommunikaatiolla avaruusolennoilta. [102] Näiden kirjoittajien mukaan Linnunrata on joskus ollut intensiiviset sodankäynnin paikka suurten avaruuolentojen välisten liittojen kesken. Näillä liitoilla on ollut erilaiset filosofiat, historiat ja geeniperimät. Kaikkein yksinkertaisimmassa merkityksessään nämä konfliktit ovat polarisoituneet kahden kilpailevan vision ympärille siitä miten galaksi parhaiten organisoidaan, ja nämä pääosin tapahtuivat Orionin tähtikuviossa. [103] Yhden vision mukaan kaikilla ET-roduilla tulisi olla yhtäläinen rooli ja ääni galaktisessa päätöksenteossa, kun taas toisten mielestä vanhimmat ja teknologisesti kehittyneimmät rodut aivan oikeutetusti ovat etuoikeutetussa asemassa.

Tämän perspektiivin mukaan kaikken voimakkaimmat eliitit molemmilta puolilta monta vuosituhatta sitten tajusivat, että tulevat sykliset energiamuutokset, joita voidaan nimittää ‘Suureksi Siirtymäksi’, todennäköisesti johtaisivat toiseen galaktiseen sotaan johtuen kaikkien ongelmien kiristymisestä, joita ei koskaan kokonaan ratkaistu aiemmissa konflikteissa ja jotka ovat jääneet unitilaan. [104] Tämä olisi tuhoisaa, sillä se johtaisi suureen tuhoon ja menetykseen niille ET-roduille, jotka eivät kykenisi saamaan aikaan siirtymää korkeamman tiheyden tasolle. Vain täysimittainen galaktinen ykseys takaisi sen, että nämä latentit konfliktit eivät johtaisi Galaktiseen Sotaan, ja että suurin osa sivilisaatioista onnistuneesti siirtyisi tiheyksien tasoilla ylemmäs ‘Suuressa Siirtymässä’. Kuitenkin nämä eliitit kustakin ET-rodusta tunnustivat, että niiden välillä on intensiivisiä jakolinjoja niiden historiassa, genetiikassa ja filosofiassa, ja tätä mitä todennäköisimmin ei tultaisi selvittämään ajoissa kaikenkattavan galaktisen unionin aikaansaamiseksi, mikä täten johtaisi toiseen sotaan.

Tämän ongelmat ratkaisemiseksi ja tulevan tuhon välttämiseksi ET-eliitit päättivät sponsoroida hybridirotua, joka koostuisi useista geenivarannoista, joita galaksista löytyy. Johtuen genetiikasta ja useiden ET-rotujen tekemistä interventioista sovittuina aikoina, tämä olentojen rotu kokisi historian joka läheisesti peilaisi galaksin historiaa. Jos tämä hybridirotu kykenisi ratkaisemaan sen sisäiset ongelmansa Suuren Siirtymän saapuessa ja saavuttaisi kattavan poliittisen ykseyden, silloin tämä olisi esimerkki muulle galaksille siitä miten he voisivat käsitellä Suurta Siirtymää. Näin ihmisrotu syntyi ‘Suureksi Galaktiseksi Kokeeksi’, jonka todellinen tarkoitus oli vain kaikkein voimakkaimpien ET-rotujen muutaman eliitin tiedossa. [105] Vaikka nämä muutamat eliitit vanhimmista ja kaikkein kehittyneimmistä roduista oletettavasti tiesivät, että ainoastaan galaktinen unioni voisi välttää tulevan tuhon, suurin osa ET-roduista ei hyväksynyt tätä, sillä he uskoivat että heidän oma näkökantansa pysyisi tulevassa galaktisessa konfliktissa. Nämä ovat analogioita ihmiskonflikteille, jossa kovan linjan sotilasjohtajat vahvasti uskovat, että he säilyvät sotilaallisesti seuraavan taistelun eivätkä kuule niitä sivistyneempiä huutoja dialogin ja neuvottelujen perään. Nämä muutamat ET-eliitit, jotka kykenivät ennustamaan sellaisen tulevan galaktisen hässäkän sponsoroivat ihmiskunnan evoluutiota eri ET:den tekemien interventioiden muodossa läpi historian, sekä pahan- että hyväntahtoisten, jotta näytettäisiin muulle galaksille miten hoitaa Suuri Siirtymä. Eräs keskeisimmistä tarkkailijaperspektiivin kannattajista on Barbara Marciniak, jonka kirjoitukset ovat muuttuneet mullistavaksi lähteeksi kanavoijien yhteisössä. Marciniak, joka kanavoi ET-ryhmittymää Seulasten tähtikuviosta, kuvaa tätä ‘Suurta Galaktista Koejärjestelyä’ seuraavasti:

Olemassaolosta on keskittynyt iso osa teihin, vaikka se ei tarkoitakaan, että kaikilla olisi teleskooppinsa osoitettuna Maapallolle. Kuitenkin kosmoksessa on legendoja, aivan kuten Maapallollakin on legendoja, ja kosmiset legendat puhuvat tästä muutoksen ajasta ja viittaavat teihin geenikirjaston timanttina, kokeena joka on tehty ‘varmuuden vuoksi’. Ja tästä koejärjestelystä on tapeltu ja se on sivuutettu, se on tunnustettu ja unohdettu, arvostettu ja annettu pois; te olette kokeneet kaikki nämä tapahtumat tietoisuutenne kollektiivissa, sen soluissa keitä te olette... Te olette Jumalan salaisuus, joka on laitettu piiloon aikaan, ja he odottavat näkevänsä jos te kykenette muuttamaan muotoanne yhdestä olomuodosta toiseen nanosekunnissa -- heidän termein; teidän termein mahdollisesti eliniän aikana, eliniän joka on rikas ja ihmeellinen, tavallisen olemassaolon tuollapuolen. Teillä on uskomaton mahdollisuus luoda täysin ainutlaatuisen kaltainen voima ja tuoda tarkoituksellisuus ja merkitys Maan päälle. Kosmiset legendat ovat täynnä kertomuksia teistä ihmisistä. Aivan kuten teillä on legendoja Maan päällä ja ne ovat täynnä kertomuksia taikureista, tässä kohdassa aikaanne Maapallon Kirjassa teidät itsenne nähdään taikureina, kaikki te, ei ainoastaan muutama teistä. Taivas on täynnä sähkömagneettista eloa, ja teidän kulkiessanne avaruuden läpi planeetallanne, teidän planeettanne, aurinkokuntanne ja galaksinne siirtyvät uudelle alueelle. Tämä alue on suunniteltu teidän kohdattavaksenne, se on sellainen joka koodaa DNA:nne uudelleen tämän elämän aikana, jotta voisitte saada yhteyden moniulotteiseen älyyn, joka on biologianne tuollapuolen, ja se on perintönne. [106]

Tarkkailijaperspektiivin mukaan viime aikaiset ihmiskokemukset kahdessa maailmansodassa 1900-luvun alkupuolella, sekä pelot kolmannesta maailmansodasta joko saman vuosisadan loppupuolella tai 2000-luvun alkupuolella peilaavat aiempien galaktisten konfliktien historiaa. Mikäli ihmiskunta kykenee välttämään kolmannen maailmansodan, ihmiskoejärjestely on ollut tähän mennessä suuri menestystarina. Ihmiskunta on näyttänyt miten sivilisaatio voi päästä yli pitkästä rotujen ja kulttuurien erojen historiasta, poliittisista ja taloudellisista konflikeista ja ympäristön tuhoutumisesta samaan aikaan kun Suuri Siirtymä vahvistaa kaikkia näiden erojen aspekteja. Suosittu kanavoija Jelaila Starr selvästi esittää tämän näkökulman, joka väittää kanavoivansa korkeamman ulottuvuuden ET-rotua, joka liittyy elämän luomiseen Maapallolla:

Maapallo on kolmas 3:sta Suuresta Kokeesta Polariteetin Integroinnissa. Tämä tarkoittaa, että Maa on erityinen planeetta, joka on tätä varten otettu käyttöön ja asutettu jokaisella tunnetulla lajilla universumissa tätä tiettyä integraation tarkoitusta varten. Tässä lajien sulatusuunissa, jota avustaa erittäin kehittyneet inkarnoituneena olevat sielut ja heidän enkelit/oppaansa, on toiveena, että voitaisiin saavuttaa Valon ja Pimeyden täysi integraatio. Jos tämä saadaan aikaan, rauha saapuu galaksiin ja universumiin. Miksi? Jokaisella lajilla on sinikopionsa Suuressa Kokeessa, jonka tähdistä tulleet lapset ovat luoneet, ratkaisemaan kaikki konfliktit niiden iästä riippumatta. Nämä tuskalliset, muinaiset, ratkaisemattomat konfliktit rotujen ja lajien välillä ovat johtaneet useisiin galaktisiin sotiin, jotka ovat synnyttäneet tarpeen tälle kokeelle. Jos Maapallo epäonnistuu saavuttamaan täyden integraation, galakseja tuhoutuu koska ei ole tapaa ratkaista konflikteja. Jos Maapallo onnistuu ja rauha saapuu maahan, polariteettipeli loppuu ja kaikki integraation saavuttaneet sielut saavat mahdollisuuden lähteä toisiin maailmoihin ja luoda uusia universumeja ja pelejä, joiden avulla he voivat jatkaa oppimista ja kasvua. [107] Planeetta Maalla, ihmiskunnnalla ja galaksilla, niin väitetään, on aikaraja valmistautua tähän siirtymään korkeampiin tiheyksiin Maya-kalenterin nykyisen 5200-vuotisen syklin lopussa joulukuussa 2012. [108]

Tiivistelmänä, tarkkailijaperspektiivin mukaan on olemassa galaktinen/kosminen salaliitto jossa ihmiskunta on perustettu luomaan ratkaisu galaktiseen ongelmaan, joka ei ole ihmiskunnan omaa käsialaa. Tarkkailija-ET:t esitetään pelkästään tarkkailemassa sitä miten ihmiskunta integroi oman monipuolisen perintönsä ja ratkaisee historialliset konfliktit, joita odotetaan syntyvän seuraavana vuosikymmenenä. Sen sijaan, että suoraan tultaisiin väliin ihmisten asioihin, tarkkailija-ET:t kuvataan pääosin tarkkailijoina, jotka vuosituhannen aikana ovat jollain tavalla kykeneväisiä vaikuttamaan tai päättämään ketkä muut ET-rodut saavat luvan tulla väliin ihmisten asioihin. Tarkkailija-ET:t kuvataan kykeneväisiksi laskemaan sellaisten interventioiden vaikutuksia tavalla, joka olettaa, että ihmiskunta kykenee päätymään monimutkaisen galaktisen ongelman ratkaisuun.

Tämän perspektiivin moraalinen dimensio on pääosin neutraali johtuen kuvattujen avaruusolentojen tarkkailevasta luonteesta sekä siitä pitkäaikaisesta vaivannäöstä, jota he ovat tehneet ‘ihmiskokeen’ edistämiseksi ja siitä oppimiseksi. Pääasialliset informaatiolähteet tälle perspektiiville johdetaan mitä suurimmissa määrin kategoriasta E, kanavoijat. Lisätodisteita tulee riippumattomasta arkeologiasta ja kaukokatselusta, mutta näiltä puuttuu se selkeys ja koherenssi, joka kanavoidulla informaatiolla on. Kanavoituun informaatioon nojaaminen viittaa heikkoon todistetukeen tälle perspektiiville.

Huolimatta heikosta todistetuesta, kiinnostava tämän perspektiivin aspekti on, että se integroi aiemmat perspektiivit johdonmukaiseksi salaliittoviitekehykseksi, jossa otetaan mukaan kaikki ET-läsnäolosta puhuvat salaliitot. Lisäksi ne, jotka tätä perspektiiviä kannattavat, kirjoittavat tarkoituksen, koherenssin ja uskottavuuden suomalla kirkkaudella, joka voittaa puolelleen monia käännynnäisiä jotka haluavat saada selville ‘kokonaiskuvan’ avaruusolentojen läsnäolosta ja ihmisten historiasta. Tätä perspektiiviä voitaisiin pitää ‘kaikkien salaliittojen äitinä’, jossa tämä korkeamman ulottuvuuden avaruusolentojen galaktinen salaliitto luo perustan ja säännöt kaikille muille salaliitoille, joissa ET-rotuja ja ihmiseliittejä on mukana.

Tiivistelmät kaikista tarkastelluista perspektiiveistä sekä eri salaliittoteorioista, moraalisista orientaatioista, pääasiallisista lähteistä ja todistetuesta jokaiselle perspektiiville on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1: ET-perspektiivien ja salaliittojen tiivistelmä.

Taulukko 1: ET-perspektiivien ja salaliittojen tiivistelmä.

Eksopolitiikan vaikutukset päätöksentekijöihin

Paljon siitä mitä tähän mennessä on kirjoitettu tulee ennustettavasti vaikuttamaan varsin vähän päätöksentekijöihin, mikäli valtio jatkaa ET-läsnäolon paljastamatta jättämisen politiikkaansa ja salaisia projekteja, jotka liittyvät tämän läsnäolon eri aspektien kanssa toimimiseen. Viimeaikaisia signaaleja siitä, että Yhdysvaltojen hallitus ja muut hallitukset tarkoituksella vuotavat ET-läsnäoloa tukevaa informaatiota, viittaavat siihen että jonkin sortin virallinen paljastus voisi tapahtua lähitulevaisuudessa. Useiden entisten/nykyisten valtion ‘sisäpiiriläisten’ todistukset vahvistavat sen, että keskeiset päätöksiä tekevät elimet eri valtionhallinnon tasoilla ovat alkaneet tavoitella siedättämisen linjausta, mikä valmistelisi kansaa ET-läsnäolon paljastukseen. [109]

Satojen entisten valtion, tiedustelun ja armeijan viranomaisten, jotka ovat ryhtyneet tai valmiina ryhtymään ‘tietovuotajiksi’ omasta salaisesta projektistaan ja/tai avaruusolentoja koskevien tietojen pihtaamisesta, esiintulo tulee väitteitä siitä, että asteittainen paljastusohjelma on käynnissä. [110] Kaikkein nimekkäimpinä entisten tiedustelu/sotilasupseerien paljastusten joukossa on eversti Phillip Corson vuoto hänen kirjassaan The Day After Roswell. Corson huikeat sotilaskredenssit, entiset johtoasemat armeijan salaisessa tutkimusosastossa sekä yhteys nimekkäisiin republikaanijohtajiin kuten senaattori Strom Thurmond teki hänestä keskeisen hahmon asteittaisessa paljastusohjelmassa, jolla valmistella kansaa.

Keskustelu avaruusolentojen läsnäolon poliittisista implikaatioista on selvästi vaikeaa virallisessa ympäristössä, joak ei paljasta tällaista läsnäoloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkin verran vaivaa on nähtävä määrittämään se missä todistetuki on vahvinta, jotta keskustelu ET-läsnäolon poliittisista seuraamuksista voisi edistyä vähimmällä varauksella keskusteltavien aiheiden tarkkuudesta ja paikkansapitävyydestä.

Neljästä perspektiivistä kahdella oli heikkoa todistetukea. Manipuloijaperspektiivin todistetuen ranking oli heikko/keskivahva. Tämä viittaa siihen, että mikä tahansa keskustelu poliittisista seuraamuksista, vaikka se onkin mahdollista, tulee perustella paremmin koska tarve todistetuelle on suurempi. [111] Kappaleissa 5 & 6 kyseisessä kirjassa tämä perspektiivi saa selville tietoa analysoimalla USA:n vuonna 2003 Irakiin kohdistaman sotilashyökkäyksen motivaatioita. Neljäs perspektiivi, tarkkailijaperspektiivi, oli heikoin kaikista perspektiiveistä todistetuen mielessä. Jälleen kerran tämä viittaa siihen, että keskustelu kaikista poliittisista implikaatioista, vaikka se onkin mahdollista, tulee pätevöittää vahvemmalla todistetuella, jolla tuetaan kaikkia johtopäätöksiä joita tästä perspektiivistä on johdettu. [112] Loppuosan tätä tutkimusta käyn läpi nopeasti kaksi perspektiiviä, tunkeilija ja auttaja, joilla on kaikkein eniten todistetukea, ja niiden vaikutukset politiikkaan.

‘Tunkeilijaperspektiivillä’ on paljon todistetukea, ja täten se ansaitsee läheisen huomion kun mietitään sen vaikutusta politiikkaan. Tämä perspektiivi esittää ET-läsnäolon tunkeilevana ja mahdollisena uhkana, ja täten se lukeutuu USA:n ja liittoutuneiden valtioiden poliittisiin vasteisiin, jotka tukevat takaisinmallinnettujen ET-aseiden hankintaa ja käyttöä, sekä muita eksoottisia aseita joita salaisissa projekteissa on saatu tuotettua. Tämä perspektiivi viittaa käynnissä olevaan sotilaskonfliktiin, jossa USA ja liittoutuneet sotilaallisesti tekevät yhteistyötä tavoilla, jotka on suunniteltu vastaamaan potentiaaliseen avaruusolentojen uhkaan. Vaikka tämä voi rohkaista suurempaa globaalia poliittista yhteistyötä, se tekee niin salaisten ja koordinoitujen sotilastoimien perusteella, jota parhaimmassakin tapauksessa voidaan kuvata ei-sotaintoisuudeksi, eikä niinkään globaaliksi rauhaksi, joka luonnehti suurinta osaa kylmän sodan ajasta. Salainen sota on käynnissä, jossa fyysiset todisteet konfliktista avaruusolentojen kanssa piilotetaan kansalta, mutta mikä vie kansallisia resursseja päätöksentekijöiden osallistuessa salaisten valtion organisaatioiden toimintaan, yrittäessään päivittää sotateollisuutta paremmin motittamaan tai kohtaamaan ET:t missä päin planeettaa tahansa.

Kuten tämän perspektiivin analyysi aiemmin osoitti, voidaan tehdä ero tunkeilevuuden ja vihamielisyyden/aggression välillä. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että harmaat avaruusolennot olisivat olleet vihamielisiä tai aggressiivisia armeijaa tai siviiliväestöä kohtaan. Täten voidaan todeta, että on ennenaikaista haluta sotilaskonfliktia tämän ET-rodun kanssa. Tämä viittaa siihen, että salaisille armeijan iskuille varattuja resursseja tulee rajoittaa ja ne tulee asettaa vaaleilla valittujen viranomaisten tarkan valvonnan alle, jotka olisivat enemmän vastuussa poliittisesta debatista siitä miten olla tekemisissä Harmaiden avaruusolentojen kanssa.

Kolmas perspektiivi, auttajaperspektiivi, saa vahvaa todistetukea, joka antaa syyn keskustella sen vaikutuksista politiikkaan. Tämä perspektiivi esittää vaikean haasteen poliittisille johtajille, sillä se perustuu monenlaisten takaisinmallinnettujen ja eksoottisten aseiden, ydinaseiden ja muiden oletettavasti biosfäärille tuhoisien aseiden aseistariisunnan linjaukseen. Esimerkiksi, aseet kuten äärimmäisen pitkäaaltoiset ääniaallot (extremely long wave, ELF), joita käytetään kaikuluotaukseen merissä, oletettavasti tarkkailemaan avaruusolentojen aktiviteetteja, saavat aikaan suurta vahinkoa meren elämälle. Samalla tavoin korkeataajuinen aktiivinen revontulitutkimus (High-frequency Active Auroral Research Project, HAARP), joka käyttää ionosfääristä heijastuvia mikroaaltoja, aiheuttaa myös ympäristövahinkoja, ja sen väitetään olevan mielenhallinnan työkalu. [113] Nämä asejärjestelmät ovat mukana pitkässä listassa avaruuteen perustuvia asejärjestelmiä, jotka ohiolainen kongressiedustaja Dennis Kucinich esitteli USA:n kongressille lakiesityksessä lokakuussa 2001. [114] Niin laajan aseistariisunnan ohjelman, kuten Kucinichin lakiesitys The Space Preservation Act oli, toteuttamisessa poliitikoilla on kohdattavanaan dilemma armeijan puolustuksen pääkeinon uhraamisesta mikäli ajauduttaisiin konfliktiin avaruusolentojen rodun kanssa. Auttaja-ET:t ehdottavat ihmisyhteiskunnan radikaalia mylläämistä voimaannuttamaan ihmiset, hävittämään yhteiskunnallisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, ottamaan käyttöön ympäristöllisesti kestäviä energialähteitä ja käyttää uusia teknologioita viestinnässä ja joukkoliikenteessä. Näin ihmiskunta tulisi lopulta kehittämään globaalin puolustuksen kelvollisen muodon ET-interferenssiä vastaan.

ET-auttajaperspektiivin ajaman globaalin rauhan vaikutus on se, että pääasialliset esteet rauhalle ovat salaiset valtion projektit, jotka käyttävät takaisinmallinnettua teknologiaa ja eksoottisia aseita, täysin vailla minkäänlaista kiinnostusta biosfäärille aiheuttamiaan vahinkoja kohtaan, ET-auttajien todellisen luonteen ja motivaatioiden paljastamisen kieltäminen, ja valtion vaihtoehtoisten energiamuotojen salaaminen kansalta, jotka voisivat auttaa vähentämään biosfäärin fossiilisista polttoaineista kokemaa rasitusta. Niinpä sellaiset projektit kuin Disclosure Project, jota vetää tri. Steven Greer, keskittyvät näiden salaisten projektien ja instituutioiden laittomaan salailuun, ja vaihtoehtoisten energiamuotojen tärkeyteen joilla estää ympäristökatastrofi ja kansainväliset konfliktit. [115]

Tämä perspektiivi tarjoaa kaikkein pisimmälle katsovan vision globaalista rauhasta, jossa ihmiskunta liittyy yhteen hävittämään sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset ongelmat ET-teknologian vastuullisella käytöllä. Vaikka kolmas pespektiivi on moraalisesti haluttava, se on suurin haaste päättäjille, jotka ovat harjoittaneet ET-kysymyksen salailua jo pitkän aikaa, ja joilla on syvään juurtunut mielipide, että armeijan puolustus on paras tae tunkeilevia avaruusolentoja ja heidän teknologista ylivertaisuuttaaan vastaan. Tämän mukaan salainen päätöksentekoprosessi, joka on alunperin suunniteltu suojelemaan ET-väliintuloa vastaan, tulee arvioida uudelleen ja asettaa valittujen virkamiesten tarkan syynäyksen alle, jotka olisivat herkempiä vastuulliselle julkiselle keskustelulle siitä miten käsitellä vaikeaa aseistariisunnan kysymystä.

Suosituksia poliittisiksi linjauksiksi — Tarve eksopolitiikalle

Olemme päässeet tulokseen, että neljästä perspektiivistä, jotka muodostavat eri salaliittoteoriat avaruusolentojen läsnäolosta, kahdella on riittävästi todistetukea ollakseen päätöksentekijöillä välittömästi harkinnassa niiden poliittisten vaikutusten perusteella. Näitä kahta perspektiiviä tukevien todisteiden perusteella voidaan esittää seuraavat viisi suositusta poliittisille linjauksille.

Ensinnäkin, avaruusolentojen läsnäolosta ja valtion salailusta kertovien todisteiden laatu painaa huomattavasti vaakakupissa kun puhutaan uskottavuudesta. Tämä tukee uuden valtiotieteen alan, eksopolitiikan, luomista, joka tutkisi näitä kahta perspektiiviä nykyisen virallisen ET-presenssiä piilottelevan poliittisen ilmapiirin pohjalta. On tarve linjata pääkonseptit, teoriat ja informaationlähteet joita eksopolitiikka käyttää hyväksi nousevana valtiotieteen alana. Lisäksi tarvitaan analyysia eksopolitiikan poliittisista vaikutuksista kaikkiin niihin yhteiskunnan osa-alueisiin joilla ET-läsnäololla on jonkinlainen vaikutus.

Toiseksi, on tarve edistää virallista valtion tietojen paljastusta ET-läsnäolosta, ja luoda edustavampi päätöksentekoprosessi, joka on syntynyt valtion reaktiosta sellaiseen läsnäoloon. Niiden ongelmien kokoluokka, jotka syntyvät avaruusolentojen läsnäolosta, vaatii pontevaa julkista keskustelua avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten olla kanssakäymisessä avaruusolentojen kanssa. Tämä johtaisi edustavampaan päätöksentekoprosessiin verrattuna rajattuun nykyiseen päätöksentekoprosessiin, jota pyörittää pieni määrä valtion viranomaisia, jotka on ‘nimitetty’ tavalla joka herättää huolta heidän tilivelvollisuudestaan, perustuslaillisesta asemastaan ja siitä ettei kukaan demokraattisesti valittu henkilö valvo heitä.

Kolmanneksi, on tarve paljastaa ET-läsnäoloon reagoivien salaisten valtion organisaatioiden kansallisen turvallisuuden päätösten todellinen luonne. Useista lähteistä kerätyt todisteet paljastavat salaisen valtion politiikan käyttää takaisinmallinnettuja ET-aseita sekä muita eksoottisia salaisissa projekteissa tuotettuja aseita avaruusolentojen aluksiin niiden maahan ampumiseksi. Todisteet viittaavat siihen, että salaiset armeijan kohtaamiset ovat olleet käynnissä yli 50 vuoden ajan USA:n ja muiden maailman valtioiden salaisesti toimiessa yhteistyössä tavoilla, joiden on tarkoitus tarkkailla, saartaa ja hyökätä kimppuun potentiaalisen avaruusolentojen uhan päälle. Sellainen koordinoitu sotilaallinen reaktio ympäri maailman ET-läsnäoloa vastaan kuluttaa kansallisia resursseja, kun salaiset organisaatiot yrittävät päivittää puolustuskykyään paremmin pitämään aisoissa tai hyökkäämään avaruusolentojen kimppuun samalla kun ne yrittävät pitää kansalta ja kansanedustajilta salassa nämä sotilastoimet.

Neljänneksi, on tarve tuoda julki kaikki tieto vaihtoehtoisista energialähteistä, joilla on kaupallinen sovellus mutta jotka on vedetty pois kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomattavaa näyttöä siitä että takaisinmallinnettua ET-teknologiaa on käytetty suunnittelemaan energianlähteitä ‘pimeisiin projekteihin’ kuten antigravitaatiovoimanlähde, jonka väitetään olevan B2-pommittajan voimanlähteenä. Ottaen huomioon jatkuvan fossiilisten polttoaineiden käytön ympäristövaikutukset, on tarve vapauttaa julkisuuteen kaikki saatavilla olevat teknologiat, joilla on kaupallisia sovellutuksia.

Viimeinen poliittinen ehdotus on, että tarvitaan enemmän ponnisteluja määrittämään se laajuus, jolla kongressia tarvitaan valvomaan organisaatioita, jotka on luotu käsittelemään ET-läsnäoloa. On näyttöä siitä, että vaaleilla valitut edustajat, myös presidentit, ovat saaneet kieltävän vastauksen heidän pyytäessään pääsyä informaatioon koskien avaruusolentojen läsnäoloa kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Vaikka kansallisen turvallisuuden argumentti saattaakin joskus vaatia salailua ja jopa paljastamatta jättämistä suurimmalle osalle valituista edustajista, silti tarvitaan enemmän vaivannäköä tehokkaan ja perustuslaillisen prosessin kehittämiseksi, jolla saada aikaan vankat ohjeistukset sellaiselle prosessille.

Vaikka eksopolitiikan relevanssi nousevana valtiotieteen alana voikin olla oikeutetusti kyseenalaistettu paljastusta edeltävässä poliittisessa ympäristössä, näiden eksopoliittista tutkimusta tekevien esittämien väitteiden ja esitettyjen todisteiden vakavuus sekä eksopoliittisen analyysin vaikutukset politiikkaan ansaitsevat läheisen huomion akateemisilta tutkijoilta, poliittisilta päätöksentekijöiltä ja yleisöltä. Eksopolitiikka tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää se miten ihmiskunta voi paremmin jakaa ja hallita tämän planeetan resursseja muiden lajien kanssa, sekä Maapallolta että muualta, ja näin antaa panoksensa rauhallisemman ja harmonisemman planeetan sekä tulevien sukupolvien puolesta.

Lähdeviitteet

[1]. Tämä on uusittu ja päivitetty versio tekstistä “The Need for Exopolitics: Implications for Policy Makers and Global Peace”, joka on julkaistu tammikuun 20. päivä 2003 verkkosivulla www.exopolitics.org. Paljon kiitoksia tohtori Peter Weinbergerille hänen ehdotuksistaan alkuperäisen tutkielman otsikoksi sekä hänen huomaavaisista ajatuksistaan materiaalin järjestelemiseksi. Kiitos myös Art Millerille typograafisten virheiden korjaamisesta.

[2]. Roper-gallup, “UFOs & Extraterrestrial Life Americans’ Beliefs and Personal Experiences”, oli toteutettu SCI FI Channelille syyskuussa 2002, Roper Number: C205-008232. (www.roper.com.) Gallup oli tehty otoskoolla 1021 yli 18-vuotasta vastaajaa. Puhelinhaastatteluja tehtiin elokuun 21. päivästä elokuun 25. päivään 2002.

[3]. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com Hän väittää että yli 300 lisätodistajaa on saatavilla todistajaksi.

[4]. CNN.Com, “’Taken’ takes Sci Fi to new heights,” Wednesday, December 18, 2002. http://www.cnn.com/2002/SHOWBIZ/TV/12/18/scifi.taken.ap/

[5]. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002).

[6]. Keskustelu briiffausdokumentista ja samanlaisista ‘virallisista dokumenteista’, kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among US (Harper Paperbacks, 1997) 160-80.

[7] Silminnäkijätodistuksia ET/UFO-todisteiden tuhoamisesta ja peukaloinnista, kts. Greer, Disclosure.

[8] Theresa de Veto, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing The Apocalypse, (October, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.surfingtheapocalypse.com

[9]. Keskustelu Forrestalin murtumisen, erottamisen ja kuoleman tapahtumista, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[10] Keskustelu mystisistä ‘Men in Black’:sta, kts. Albert K. Bender, Flying Saucers and the Three Men (Neville Spearman Limited, 1963). Lainaus on saatavilla verkossa: http://www.nexusmagazine.com/meninblack.html

[11] Kts. “Testimony of Master Sergeant, Dan Morris”, Disclosure, ed., Steven Greer (Crossing Point, Inc. 2001), 359; ja William Cooper, Behold a Pale Horse, (Light Technology Co., 1991) 198-99.

[12]. Roswellin tapauksen yksityiskohdista katso Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (Harper Collins, 1997) 133-37.

[13]. Marrs, Alien Agenda, p. 138.

[14] Lainattu Dolanin kirjassa UFO’s and the The National Security State, xx.

[15]. Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[16]. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project. Verkkosivu: www.disclosure project.com.

[17] Lainattu: Greer, Disclosure, 55.

[18] Budd Hopkins, Missing Times (Ballantine Books, 1990); David Jacobs, Secret Life: Firsthand Accounts of UFO Abductions (Touchstone Books, 1993); ja John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000).

[19] John Mack, Abduction, 385.

[20] Konferensseista ja esityksistä kts. C.D.B.Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFOs, MIT:ssa pidetty konferenssi (Alfred Knopf, 1995).

[21]. Virallinen ilmavoimien Project Blue Book -sivusto: www.af.mil/news/factsheets/Unidentified_Flying_Objects_a.html

[22]. Condon, Edward U. & Daniel S. Gillmor (ed.). Final Report of the Scientific Study of Unidentified Flying Objects [Conducted by the University of Colorado Under Contract to the United States Air Force], (New York: Bantam Books, 1968).

[23] Keskustelua Condonin raportin tiimoilta, kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 312-70.

[24]. Allen Hynek, “The Condon report an UFOs,” Bulletin of the Atomic Scientists, XXV(4), 39-42.

[25]. Hynek, J. Allen: The UFO Experience (Chicago: Henry Regnery Co., 1972), Part 1 The UFO Phenomenon, Introduction: An Innocent in UFO, Land, paragraph 4

[26]. Lisätietoa Center for UFO studiesista: www.cufos.org

[27] Don Berliner, Marie Galbraith, Antonio Huneeus, Whitley Streiber. UFO Briefing Document, The Best Available Evidence (Mass Market Paperbacks, 2000).

[28] Greer, Disclosure.

[29] MUFONin verkkosivut: http://www.mufon.com

[30] Nämä ‘vuodetut’ dokumentit julkaisi Robert & Ryan Woods, The Majestic Documents Books. Kirja ja dokumentit verkossa: http://www.majesticdocuments.com/

[31] Lainattu: Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among US (Harper Paperbacks, 1997) 165.

[32] John Greenewald, Beyond UFO Secrecy (The Black Vault, 2002). Verkkosivu: http://www.blackvault.com Toinen verkkosivu tietopyynnöillä julkaistuille UFO-dokumenteille: http://www.chez.com/lesovnis/htm/foia.htm

[33]. Vuonna 1990 nämä tiedustelupalvelut siirsivät kaukokatselun rahallisen tuen Science Applications International Corporationille. Kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (New York: Signet Publishing, 2000), p. 5. Erittäin hyvä yleiskatsaus kaukokatseluun, kts. Marrs, Alien Agenda, 441-519.

[34] CIA: kirje (Reference: F-1997-02079) vastauksena John Greenwaldille, Syyskuu 27, 1997. Saatavilla Black Vaultissa, http://www.bvalphaserver.com/secart72.html

[35]. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

[36]. Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (New York, Signet, 2000); & Cosmic Voyage: A Scientific Discovery of Extraterrestrials Visiting Earth (New York: Dutton, 1996). Informaatiota verkossa laajalti kaukokatselusta löytää International Remote Viewing Associationin sivuilta, http://www.irva.org/index.shtml .

[37] Brown, Cosmic Voyage, 68-69.

[38] Marrs, Alien Agenda, 493-96.

[39] Chariots of the Gods (G.P. Putnam’s Sons, 1969).

[40] Graham Hancock, Fingerprints of the Gods: The Evidence of Earth’s Lost Civilization (London: Three Rivers Press, 2000).

[41] Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

[42] Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) vii.

[43] Barbara Marciniak, Family of Light: Pleiadians Tales and Lessons in Living (Bear & Co., Santa Fe, New Mexico) xi-xii.

[44]. Budd Hopkins, Intruders: The Incredible Visitations at Copley Woods (Ballantine Books, 1987).

[45]. Disclosure Project Briefing Documentin tiivistelmä 73-84. Verkkosivu: www.disclosureproject.com

[46] David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998) 20.

[47] Kts. John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters.

[48] Richard Boylan, “Close Encounters And Personal Transformation”, lainaus verkossa: http://drboylan.com/ce4trnf2.html ; Myös kirjassa Richard Boylan & Lee Boylan, Labored Journey To The Stars (www.drboylan.com , 2003).

[49]. Siepattujen kuvauksia Harmaista, kts. CDB., Bryan, Close Encounters of The Fourth Kind; & Jacobs, The Threat. Yksityiskohtaisempi kuvaus verkossa, joka identifioi eri ‘Harmaiden lajeja’, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://www.drboylan.com/etraces.html . Keinotekoinen prosessi kuten kloonaus vaikuttaa olevan ‘Harmaiden’ lisääntymisen taustalla, ja osittain selittää niiden motivaation saada ihmisten geneettistä materiaalia.

[50] Linda Moulton Howe, “UFOs and EBEs: More Insider Evidence,” Nexus Magazine (August-September, 1998) http://www.nexusmagazine.com/ufosebes.html

[51] Lainattu Richard Boylan, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html . Alkuperäinen lähde Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing, 1996).

[52] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html . Katso myös William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html; ja Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publications, 1991), 201-05; Phil Schneider, MUFON konferenssin esitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Tri Neruda haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman kuvauksen sopimuksen kirjoittamisen tapahtumista teoksessa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954”, Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/basespst2.html

[53] Cooper, Behold A Pale Horse. Katso myös Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” Tutkielma jätetty MUFONin konferenssiin 1989, Saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[54] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[55] Phil Schneider, “MUFON Conference Presentation, May 1995” saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/coverup044.html

[56]. Corso, The Day After Roswell, 79. Tätä tukee Harmaiden ruumiinavaukset, joissa ei näy paljoakaan fyysistä kykyä verbaaliselle kommunikaatiolle.

[57] Richard Boylan, “The Differential Diagnosis of Close Extraterrestrial Encounter Syndrome,” artikkeli verkossa http://drboylan.com/diffdxce4a.html

[58]. John E. Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens.

[59] Hybridirotujen luomisesta, kts. Jacobs, The Threat, 128-84.

[60]. Milton William Cooper, “The Secret Government: The Origin, Identity, and Purpose of MJ-12” (Huntington Beach, CA: Manuscript copyright, 1989). Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[61] William Bramley, Gods of Eden (Avon, 1989) 37. Lainattu myös: Jim Marrs, Rule By Secrecy, The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Harper Collins, 2000) 406.

[62] Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6.

[63] Eenokin kirja kuvaa tämän konfliktin. Verkkoversio löytyy http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm

[64] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[65]. Manetho,, Manetho, tr.,W.G. Waddell (Harvard University Press, 1940).

[66]. Courtney Brown, Cosmic Explorers.

[67] Stewart Swerdlow, Blue Blood, True Blood: Conflict & Creation (Expansions Publishing Co., 2002).

[68]. Jim Marrs, Rule By Secrecy (New York: Perennial, 2000).

[69]. David Icke, The Biggest Secret, 2nd Ed. (Bridge of Love Publications, 1999). Verkossa http://www.davidicke.com

[70] Lainattu: Jim Marrs, Rule By Secrecy, 406. Lähde: David Icke, The Biggest Secret, 1.

[71]. Materiaalien kuten kulta ja muut jalometallit kaivamisen sijaan, joita Sitchin kuvaa alkusyynä Anunnakeille ihmiskunnan luomiseksi, Icke väittää, että tämä rotu käyttää ihmisiä perusresursseina tuottamaan emootioista kuten viha ja pelko hormoneja, ja käyttämään ihmisiä ruokana. The Biggest Secret.

[72]. Alex Collier, Defending Sacred Ground: The Andromedan Compendium, Toimittanut Val Valerian, tammikuu 1997, uudistettu heinäkuu 1998. Verkkosivu: www.lettersfromandromeda.com/

[73]. Anunnakin jäänteiden kaappaamat ja/tai vaikuttamat Harmaat oletettavasti suorittavat karjansilpomisia, ihmisten hormonien keruuta ja geenikokeita, hyökkäävät USA:n ja muiden armeijojen kimppuun ja kylvävät pelkoa ihmispopulaatioon. Cosmic Explorers, 159-221

[74]. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy (New York: Berkley Books, 1999).

[75]. Termi `eksoottiset asejärjestelmät’ on määritelty sisältämään aseet, jotka on suunniteltu tuottamaan vahinkoa avaruudelle tai luonnon ekosysteemeille (kuten iososfääri ja yläilmakehä) tai ilmastolle, säälle tai mannerlaatoille tarkoituksenaan aiheuttaa vahinkoa tai tuhoa kohdepopulaatioon tai Maan tai avaruuden alueeseen. Space Preservation Act of 2001 (Introduced in the House), HR 2977 IH, 107th CONGRESS, 1st Session, H. R. 2977. Verkkosivu: www.fas.org/sgp/congress/2001/hr2977.html

[76] Katso Andy Peron haastattelu, “Project Superman”, verkossa: http://www.hostileinvader.com/ProjectSuperman.html .

[77] Kaksi kirjaa, jotka kuvaavat Michael Relfen muistoja hänen reptiliaanikohtaamisistaan, kts. The Mars Records, julkaistu verkossa: http://www.themarsrecords.com/ Katso myös Preston Nichols & Peter Moon, Pyramids of Montauk: Explorations in Conciouness (Sky Books 1995); ja “Interview with Al Bielek,” Connecting Link (Issue 19, Oct 1993); Saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/montauk1.html

[78]. Yksityiskohtainen kuvaus pohjoismaisista ET:sta, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html.

[79] Lainattu: Richard Boylan, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954, Now Revealed. Also Disclosed: Secret U.S.-USSR Manned Space Station, Positioned In Orbit For Past 30+ Years”, teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/basespst2.html

[80] Kal K. Korff, Spaceships of the Pleiades: The Billy Meier Story (Prometheus Books, 1995).

[81]. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999). Richard Boylan, Labored Journey To The Stars: An anthology on human responses, governmental, civilian and Native, to extraterrestrial visitation, Rev., 2002. Alfred Lambremont Webre, Exopolitics: A Decade of Contact (Universe Books, 1999). Hänen kirjansa saatavilla verkossa http://www.universebooks.com/

[82] Näihin kuuluu Barbara Marciniak, Family of Light, (Bear and Co., 1999); Lyssa Royal & Keith Priest, Preparing for Contact: A Metamorphosis of Consciousness (Royal Priest Research, 1993); & Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000).

[83]. Kts. Marciniak, Family of Light, ja Nidle, First Contact. Kaksi self-help -teemaa ovat, ensinnäkin se että ET:t ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa kehittämään sisäisiä kykyjään muuttaa ulkoista ympäristöään keskittämällä heidän tietoisia aikeitaan mihin tahansa mikä se sitten onkin jonka he haluavat muuttaa tai luoda. Auttaja-ET:t uskovat, että ihmiset ovat antaneet pois sisäisen kykynsä luoda tietoisesti omilla aikeillaan itseään rajoittavien uskomusjärjestelmien seurauksena, joita poliittiset ja uskonnolliset instituutiot, media ja koulutusjärjestelmä ajavat. Esimerkiksi, uskomus siitä että on pakko tehdä töitä epätyydyttävässä työssä selvitäkseen on auttaja-ET:den mukaan itseään rajoittava uskomus joka estää ihmiskuntaa seuraamasta intohimoaan, joka on keskeinen asia sisäisessä kyvyssä luoda tietoisella aikomuksella. Auttaja-ET:den filosofia on, että jos ihmiset realisoivat sisäisen voimansa muokata todellisuutta keskittämällä oman tietoisen aikeensa haluamaansa asiaan, monet yhteiskunnalliset, poliittiset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat planeetalla katoaisivat nopeasti.

Toiseksi, auttaja-ET:t kannattavat sitä, että ulkoinen henkilön tai yhteisön todellisuus on peili sisäisestä henkilön/yhteisön tietoisuudesta. Tukahdutettujen tunteiden kuten viha tai pelko sanotaan luovan energioita, jotka vetävät henkilöiden tai yhteisöjen ympäristöön olosuhteita, jotka heijastelevat näitä emootioita. Esimerkiksi henkilö, joka tiedostamattaan pelkää epäonnistumista, toistuvasti vetää tiedostamattaan puoleensa toistuvia epäonnistumisen tapauksia kunnes hän pääsee yli epäonnistumisen pelostaan. Auttaja-ET:t painottavat positiivisten emootioiden vaalimisen kuten myötätunto ja ykseys tärkeyttä, jotta luotaisiin positiivisia ulkoisia tapahtumia. He väittävät, että tämä on erityisen tärkeää mitä tulee kehittyneiden avaruusolentojen kulttuurien tapaamiseen, sillä tukahdutetut tunteet voivat vaikuttaa tapaamisen luonteeseen. Esimerkiksi, raportoitu auttaja-ET:den epäonnistuminen neuvotella sopimus USA:n valtion edustajien kanssa oli peräisin jälkimmäisen pelosta siitä, että USA:n ydinasearsenaalin uhraaminen tekisi USA:sta haavoittuvaisen tulevalle konfliktille avaruusolentojen kanssa. Tämä pelko loi mahdollisuuden sille, että aggressiivisemmat ET-rodut käyttivät hyväksi tällaisia pelkoja teknologiansiirroilla USA:n valtion edustajien kanssa, mikä kasvattaa pelon ja epäilyksen määrää ja lopulta tekee konfliktin tapahtumisesta todennäköisemmän.

[84] Lainaus: Marrs, Alien Agenda, 303. Alkuperäinen lähde: Gary Kinder, Light Years (Pocket Books, 1987) 98-99.

[85] Brown, Cosmic Explorers.

[86] Informaatiosta yhteydestä Teslan ja avaruusolentojen välillä, kts. Tim Swartz, Timothy Beckley, The Lost Journals of Nikola Tesla : Haarp – Chemtrails and Secret of Alternative 4 (Global Communications, 2000).

[87]. Kts. viidennen osion todistajanlausunnot, Greer, ed., Disclosure, 489-559. Tri Greer lisäksi väittää, että vaihtoehtoisten energiamuotojen vastustajat olivat koittaneet estää näitä pyrkimyksiä.

[88] Paul Czyszin todistus, Disclosure, ed., Greer, 519

[89]. Boylan, “B-2 Stealth bomber as antigravity craft” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: www.drboylan.com/waregrv2.html

[90]. Kts. “Testimony of Captain Robert Salas, US Air force,” teoksessa Disclosure, Greer, 167-71. Katso myös Disclosure Project Briefing Documentin tiivistelmä, 49; saatavilla verkossa http://www.disclosureproject.com

[91]. Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; ja Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: [I]hmiseltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin. Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[92] Kts. Nidle, First Contact. Jonkinlaista Star Trekin päädirektiiviä muistuttavassa tilanteessa kehittyneiden avaruusolentojen rotujen liitto johon auttaja-ET:t kuuluvat, jota usein nimitetään ‘Galaktiseksi Fedraatioksi’, ei tule väliin vähemmän kehittyneiden planetaaristen yhteiskuntien asioihin ellei niitä suoraa planeetan populaatio pyydä, tai tapauksessa jossa kehittynyt planetaarinen yhteiskunta on uhka biosfäärille ja/tai muille planetaarisille sivilisaatioille käyttämällä tuhoisaa teknologiaa kuten ydinaseet tai ‘eksoottiset’ asejärjestelmät. Auttaja-ET:t raportoivat, että he ovat historiallisesti olleet konfliktissa aggressiivisten ET-sivilisaatioiden kanssa, jotka pääosin ovat Orionin tähtikuviosta, joihin jotkut viittaavat nimellä Orionin Liitto, joka ei noudata tällaista väliintulemattomuuden direktiiviä. Rodut, jotka aiemmin mainittiin tunkeilija- ja manipulaattoriperspektiiveissä molemmat ovat raporttien mukaan peräisin Orionin tähtijärjestelmistä.

[93] Alfred Lambremont Webre, JD, Med, Exopolitics: A Decade of Contact (2000), e-kirja joka julkaistu verkossa: http://www.universebooks.com/exoone.html

[94]. Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[95]. Kts. esimerkiksi Richard Boylan & Lee K. Boylan, Close Extraterrestrial Encounters: Positive Experiences With Mysterious Visitors (Wildflower, 1994). Verkkosivu: www.drboylan.com

[96]. Kaikkein suosituimpiin tätä perspektiiviä kannattaviin ‘kanavoijiin’ kuuluu Barbara Marciniak, Family of Light; Robert Shapiro, Shining the Light, Vols 1-6 (Light Technology Publications); Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999), ja Drunvalo Melchizedek, The Ancient Secret of the Flower of Life, Vol 2 (Light Technology Publications, 2000).

[97] Robert Becker & Gary Seldon, The Body Electric: Electromagnetism and the Foundation of Life, New York: Quill, 1985.

[98]. John Major Jenkins, Maya Cosmogenesis 2012, Santa Fe: Bear and Co., 1998. Tämän perspektiivin mukaan koko universumi koostuu värähtelevistä energiakentistä, jotka nousevat ja laskevat pitkissä historiallisissa sykleissä, joilla on alkuperänsä kosmisissa ja galaktisissa energioissa, jotka emanoituvat galaksien ytimistä ja muualta universumista. Eri kohdissa näitä syklejä energiakentät vahvistuvat kosmisista ja galaktisista energioista, joilla on samanlaiset syklit kuin omalla Auringollamme, joka 11 vuoden välein kokee auringonpurkausten, koronanpurkausten ja eri aurinkotuulina tunnettujen elektromagneettisten energioiden lisääntymisen. Nämä energioiden siirtymät osoittautuvat perustavanlaatuisiksi niiden vaikutusten suhteen koko galaksissa, ja planeetan sivilisaation tulevaisuus määrittyy sillä miten hyvin sivilisaatio vastaa näihin energiapurkauksiin.

[99] Barbara Hand Clow, The Pleiadian Agenda: A New Cosmology for the Age of Light (Bear and Co., 1995) 49.

[100] John Major Jenkins, Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

[101]. Kaikkein tunnetuin kirjoittaja, joka tätä aikalinjaa kannattaa, on Jose Arguelles, The Mayan Factor, Santa Fe: Bear and Company, 1987. Keskustelua eri tiheyksistä/ulottuvuuksista, kts. Lyssa Royal & Keith Priest, The Prism of Lyra: An Exploration of Human Galactic Heritage, Rev ed. (Royal Priest Research, 1993) 1-9.

[102]. Galaktisen historian tunnettuihin lähteisiin kuuluu Royal & Priest, The Prism of Lyra; Sheldan Nidle, First Contact, ja Barbara Marciniak., Family of Light; sekä Fred Stirling, Kirael: The Great Shift, Oughten House Publication, 1998.

[103] Orionin konfliktista kts. Royal and Priest, The Prism of Lyra, 39-46.

[104]. Termi ‘Suuri Siirtymä’ on Fred Stirlingin käytössä, Kirael: The Great Shift. Verkkosivu: www.kirael.com

[105] Ideaa siitä, että ihmiskunta on hybridirotu, joka koostuu eri avaruusolentojen geeneistä, kannattaa mm. Zecharia Sitchin, Earth Chronicles (kirjat 1-6). Keskustelua galaktisesta politiikasta ihmisten geeneihin ja ET-mukanaoloon liittyen, kts. Royal and Priest, The Prism of Lyra, 67-74.

[106] Marciniak, Family of Light, 186-87. Samanlainen perspektiivi löytyy Royal & Priest, The Prism of Lyra, 67-74.

[107]. Jelaila Star, January 3, 2003, verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/html/january2003update.html

[108]. Kaikkein tunnetuin kirjoittaja, joka kannattaa tätä aikalinjaa, on Jose Arguelles, The Mayan Factor, (Santa Fe: Bear and Company, 1987). Katso myös Jenkins, Cosmogenesis. Idea eri energioiden tiheyksistä voidaan ymmärtää vesimolekyylien esimerkistä. Lämpötiloissa alle nolla celsius-astetta vesi jäätyy jääkiteiksi. Näiden vesimolekyylien manipuloimisen vaikeus ja siihen käytetty energia niiden ollessa jäämuodossa, kun puhutaan liikuttamisesta, varastoimisesta, muodoista, jne. on metafora niille vaikeuksille, joita tulee vastaan ihmisille kun he elävät matalalla energian tasolla kuten kolmas tiheys, jolla ihmiskunnan raportoidaan olleen. Lämpötiloilla välillä 0 ja 100 celsius-astetta vesi on nestemäisessä muodossa, jossa molekyylit ovat paljon helpompia liikutella, säilyttää ja sijoittaa eri muotoihin. Tämä on metafora sille helppoudelle, joka sivilisaatioilla on löytäessään niiden ulkoisen todellisuuden suhteessa niiden käyttämään energiaan. Viimeisenä, vesi lämpötiloissa 100 celsius-astetta ja enemmän se muuttuu kaasuksi, jolloin vesimolekyylejä on helpoin manipuloida niiden liikkeen, säilyttämisen ja muodon suhteen. Tämä on metafora sille helppoudelle jolla sivilisaatiot kykenevät muokkaamaan niiden ulkoista todellisuutta suhteessa niiden käyttämään energiaan.

[109]. Richard Boylan, Labored Journey To The Stars: An anthology on human responses, governmental, civilian and Native, to extraterrestrial visitation, Rev., 2002. http://www.drboylan.com/aclmatn2.html

[110] Kts. Greer, ed., Disclosure.

[111]. Keskustelua tästä perspektiivistä sen poliittisten linjausten suhteen, kts. Marrs, Rule by Secrecy; sekä Courtney Brown, Cosmic Explorers. Manipulaattoriperspektiivi tuo vieläkin pahemman ongelman mukanaan poliittisille päättäjille, sillä se kuvaa aivan erityisen ET-rodun jäänteitä, Anunnakeja, moraalisesti nihkein termein. Ne salaa manipuloivat ihmiskuntaa tavoilla, jotka luovat lisää militarismia, poliittista kaaosta, taloudellista eriarvoisuutta, rodullista/kulttuurillista vastakkainasettelua ja ympäristön pilaantumista. Tämä perspektiivi sanoo, että Anunnakien jäänteet tavoittelevat globaaleja konflikteja ja yhteiskunnan romahtamista, jotta voitaisiin luoda tarpeelliset olosuhteet jotka oikeuttaisivat yhä härskimpiä Anunnakien kontrollin muotoja, joissa ihmisten itsemääräämisoikeus annetaan pois Anunnakieliitille kun he palaavat suurin joukoin planeetalle lähitulevaisuudessa. Eksoottisten ET-aseiden hankkiminen, joka saa aikaan ympäristön tuhoutumista kun niitä testataan ja otetaan käyttöön, ja joka saattaa vaikuttaa vihamielisiin suhteisiin ihmiskunnan ja muiden avaruusolentojen välillä, saattaa täten pelata suoraan Anunnakijäänteiden pussiin. Sotilaallinen reagointi mahdolliseen Anunnakien valtaamisen yritykseen oletettavasti pahentaisi tilannetta, sillä tämä loisi pelkoa ja paniikkia poliittisten johtajien ja sotilasjohdon piirissä, joita huolettaa uhka ihmiskunnan, sen resurssien ja populaation itsemääräämisoikeudesta. Tämä tekisi paljon kiireellisemmäksi tarpeen vastata syntyvään kriisiin ratkaisemalla rauhanomaisesti kansainväliset konfliktit, ratkaista eriarvoinen taloudellisten resurssien jakautuminen ja estää ympäristön tuhoutuminen. Tämä oletettavasti olisi paras suoja Anunnakien manipulaatiota ja potentiaalista kaappausta vastaan planeetallamme. Rauhanomainen globaalien kriisien ratkaiseminen täten muuttuu ensiarvoisen tärkeäksi, sillä tämä on paras tae ihmisten itsemääräämisoikeuden jatkamisesta tilanteessa, jossa Anunnakieliitti hypoteettisesti palaisi.

[112]. Tämän perspektiivin poliittisista linjavaikutuksista kts. Marciniak, Family of Light. Tämä perspektiivi tarjoaa moniulotteisen tulkintaviitekehyksen, joka ottaa mukaan elementtejä ensimmäisestä kolmesta perspektiivistä ymmärtämään ET-läsnäolon aikeet, aktiviteetit ja implikaatiot. Se mitä pitää alleviivata ET-läsnäoloon vastaamisessa on, että kaikkea avaruusolentojen läsnäolon redusointia yksinkertaisiksi moraalisiksi ja poliittisiksi kategorioiksi tulee välttää. Johtuen ET-toimijoiden, aikeiden ja aktiviteettien moninaisuudesta joita historiasta löytyy, reduktionismi tulisi vääjäämättä johtamaan huonoon poliittiseen reagointiin globaaleilta hallituksilta ja kansoilta. Sellainen ‘reduktionismi’ on jotain, mikä eri kolmella ensimmäisellä perspektiivillä, tunkeilija, manipulaattori ja auttaja, on vaikeaa selättää. Sitä vastoin tarkkailijaperspektiivi tarjoaa kattavan tulkintaviitekehyksen jolla ymmärtää ET-läsnäolon historiallista kontekstia ja niitä olennaisia piirteitä, joita asianmukaisella poliittisella reaktiolla voisi olla.

ET-läsnäolon pitkä historia kumoaa idean siitä, että sotilaallista puolustusta vaadittaisiin avaruusolentoja vastaan varmistamaan ihmisten itsemääräämisoikeus planeettaan. Avaruusolennoilla on kauan ollut keino salaa vallata planeetta sotilaskonfliktissa jos ne sellaista vain haluaisivat. Se mitä tarkkailijaperspektiivi sanoo, on että salainen dynamiikka, voimat ja vallat ovat työssä, jotka asettavat rajoitteita sille miten avaruusolennot voivat tulla ihmiskunnan asioihin väliin. Tämä antaa suurempaa uskottavuutta idealle siitä, että ihmiskunnan konfliktinratkaisukyky itsensä ja eri ET-rotujen kanssa on jollain tavalla arvokas itsessään tarkkailija-ET:lle ja laajemmalle ET-yhteisölle. Tässä perspektiivissä suurin ihmisresurssi, jotka avaruusolennot halajavat, olisi täten konfliktinratkaisukyky, jonka ihmiskunta on kehittänyt käsittelemään moninaisia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia ongelmia, jotka muuttuvat pahemmiksi kiristyneen globaalin tilanteen aikaan, mikä seuraa useista tekijöistä: populaation kasvusta, ympäristön tuhoutumisesta, globaalista viestinnästä ja sen vaikutuksesta kulttuuriin; ja/tai vaihtoehtoisesti tulkittuna planeettaa pyyhkivien galaktisten ja kosmisten energioiden vahvistumisesta.

Vaikka idea ihmiskunnan osallistumisesta galaktiseen kokeeseen, joka on suunniteltu tuottamaan ihmisratkaisu glaktiseen ongelmaan, voi vaikuttaa omituiselta kun otetaan huomioon nykyiset poliittiset, taloudelliset ja ympäristölliset vaikeudet jotka globaalilla ihmisyhteisöllä on vastassaan, ei ole kuitenkaan niin ihmeellistä jos jollain näistä olisi potentiaali johtaa globaaliin katastrofiin joka tätä kirjoitettaessa on voitu menestyksellä välttää. Asianmukainen valtioiden vaste täten olisi jatkaa rauhanomaisesti ratkaista konflikteja globaalilla konsensuksella ja omistaa enemmän resursseja sille, että lopetetaan ongelmat kuten köyhyys, ympäristön tuhoutuminen ja sairaudet globaalisti.

Jotta päästäisiin yli potentiaalisista ongelmista, jotka aiheutuvat perspektiivistä joka redusoi ET-läsnäolon yksittäiseksi moraaliseksi ja poliittiseksi viitekehykseksi, tämä tutkielma tukee kattavaa poliittisen linjaamisen viitekehystä, joka ottaa mukaan relevantit aspektit kaikista neljästä avaruusolentojen perspektiivistä. Mitä neljänteen perspektiiviin tulee, se sisällyttää aiemmat perspektiivit kattavaksi viitekehykseksi jolla ymmärtää ET-läsnäoloa, ja voidaan todeta että tämä tarjoaa paljon asianmukaisemman tulkintaviitekehyksen sille miten päättäjät ja kansa voi vastata ET-läsnäoloon.

[113]. Jerry Smith, Haarp: The Ultimate Weapon of the Conspiracy: The Mind-Control Conspiracy Series (Adventures Unlimited Press, 1998).

[114]. Space Preservation Act of 2001 (Introduced in the House), HR 2977 IH, 107th CONGRESS 1st Session, H. R. 2977.

[115] Kts. Greer, ed., Disclosure. Verkossa http://www.disclosureproject.com

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Jeesus oli abduktiohenkilö

Edesmennyt Pastori Chris Ward (1948-2015) oli yksi Ensimmäisen Avaruusolentoja koskevan Kristillisen Symposiumin esiintyjistä heinäkuussa 2009. Symposium sai aikaan uutta kiinnostusta UFOjen demonihypoteesia kohtaan, joka oli seurausta karismaattisten lahkojen saatanallisen paniikin lietsonnasta. Ennen tuota vuonna 1999 hän oli perustanut AlienResistance.orgin yhdessä Joe Jordanin ja Guy Malonen kanssa.

Hänen vuoden 2005 kirjassaan Case Files of an Internet Exorcist edesmennyt Chris Ward sanoo seuraavaa koskien sitä voiko kristityllä olla niinkutsuttua avaruusolentojen abduktiokokemusta:

“Tri. Mark Eastman ja Chuck Missler misinformoivat kristittyjä siitä, että heitä ei voitaisi abduktoida kirjassaan Alien Encounters. ‘Tunnustakaa, että jos olette tehneet tämän sitoumuksen, olette Jumalan omia, eivätkä “ne” voi koskea teihin” (Missler & Eastman, 1997).”

“Olin onnekas saadessani osallistua tutkimukseen tätä uskomatonta kirjaa varten tri. Mark Eastmanin hyväksi. Mielestäni Alien Encounters on toisiksi paras saatavilla oleva lähde koskien avaruusolentoja lukuun ottamatta yhtä erästä epäonnisen ylimielistä lausuntoa.”

Ei pelkästään idea siitä, että kristityt eivät voi tulla abduktoiduiksi, ole se mitä hän piti “ylimielisenä”.

“Paras lähde avaruusolentoja ja abduktioita tutkittaessa on The Omega Conspiracy, jonka on kirjoittanut I.D.E, Thomas (Thomas, 1986). Thomas oli vanhempi pastori Maywoodin ensimmäisessä baptistikirkossa Kaliforniassa.

Hänellä oli myös yksi ylimielinen virhe kirjassaan. Hän sanoo, että avaruusolennot ovat demoneja. Ne eivät ole demoneja vaan langenneita enkeleitä. Demonit etsivät kehoa mihin mennä. Langenneet enkelit eivät tarvitse kehoa, ne kykenevät muuttamaan muotoaan ihmiseksi tai eläimeksi.”

Useimmat teologit tekevät eron demonien ja langenneiden enkeleiden välillä; kuitenkin vaikka Raamattu sanoo, että enkelit usein sekoitetaan ihmisiin ja että Lucifer voi muuttaa itsensä valon enkeliksi, se ei missään mainitse että enkeleillä on kyky muuttaa itsensä eläimeksi. Se on kansanperinteestä johdettu idea, ei Raamatusta.

Chuck Missler, Mark Eastman ja I.D.E. Thomas kaikki kannattivat demoonista eskatologiahypoteesia UFOista, ideaa siitä että langenneet enkelit esiintyivät avaruusolentoina ja heidän aluksinaan, ja että “avaruusolennot” olisivat profetoitu Väkevä Eksytys jakeessa 2 Tess. 2:11 jolla selitetään Kirkon Viimeiset Päivät.

Vaikka demooninen eskatologiahypoteesi sanookin, että UFO-ilmiö ja avaruusolentojen abduktiot erityisesti ovat demonista sumutusta, tämän salaliittoteorian kannattajat joutuvat selittämään myös miksi kristityt väittävät kokeneensa abduktioita. Tarkoitan, eikö Jeesuksen tai Pyhän Hengen voima, joka elää uskovassa, riitä pitämään poissa langenneiden enkeleiden tekemät abduktiot?

Joe Jordan ja Chris Ward

CE4-tutkimus väittää, että vain tapakristityt voivat joutua abduktoiduiksi, eivät “oikeat” kristityt. Kuitenkin sähköpostissa elokuun 5. päivänä 2018 pyysin CE4:n johtajaa Joe Jordania selkiyttämään eron oikeiden ja tapakristittyjen välillä hänen tutkimuksessaan ja mitä kriteereitä hän käyttää kummankin määrittämisessä. Hän vastasi:

“Me emme todellakaan sinä (sic) mitään tiukkaa kirjattua kriteeriä, me periaatteessa katsoimme, että jotkut olivat kehittäneet todellisen henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen Kristukseen ja toiset taas eivät. Toivottavasti tämä auttaa.”

Valitettavasti tämä edelleen mahdollistaa CE4:n olla syytettynä yksinkertaisesti kaikkien kokijoiden lyttäämisestä samaan tapakristittyjen kategoriaan.

Pastori Chris Ward sivuuttaa tarpeen määrittää ovatko hartaat kristityt kokeneet avaruusolentojen abduktioita väittämällä sen voivan tapahtua kenelle hyvänsä. Ja tällä tosiaan tarkoitan kenelle hyvänsä:

“Idea siitä, että “kristittyjä” ei voitaisi abduktoida on hullu, kun otetaan huomioon se että Jeesus itse oli kokenut abduktion. Oltuaan 40 päivää koeteltavana erämaassa perkele abduktoi Hänet (Matteus 4 ja Markus 1). Luukkaan 4. luvussa Raamattu sanoo, että “ja perkele vei hänet korkealle vuorelle.” Sana viedä on kreikaksi anago, ja se tarkoittaa purjehtia pois. Korkeaa tarkoittava sana kreikaksi on hupselos, mikä tarkoittaa korkeampaa tai ylhäisempää ja sana vuori kreikaksi on oros, ja se tarkoittaa vuoren tai tasangon yläpuolista. Joten Luukas sanoo, että Jeesus purjehti pois perkeleen kanssa tasangon tai vuoren yläpuolelle. Miten perkele sen teki? Magialla ja levitoimalla? Käyttikö hän astraalitasoa tai psyykkisiä kykyjä? Ratsastiko hän kerubilla, pilvellä, UFOlla vai millä? Luukas ei sano, hän yksinkertaisesti sanoo Hänen purjetineen pois perkeleen kanssa.”
“Eastmanin ja Misslerin mukaan tämä olisi mahdotonta. Jeesus oli “kristitty”, eikä häntä voida abduktoida. Oma mielipiteeni on, että Chuck Missler, loistava mies, vetosi “poliittiseen korrektiuteen” kristillisen kirkon sisällä. Häntä huoletti enemmän hylkääminen kuin totuus. Jeesuksen abduktio tapahtuu jälleen. Luukas sanoo perkeleen tuoneen Hänet, Jeesuksen Jerusalemiin ja asettaneen hänet pyhäkön harjalle. Sana tuoda on käännetty kreikan sanasta ago, mikä tarkoittaa ajaa tai saada aikaan, ja se viittaisi siihen että Jeesus ajettiin sinne vastoin hänen tahtoaan. Miten perkele sen teki? Koko se aika kun Jeesus protestoi ja lainaa pyhiä tekstejä. Kyllä, Jeesus tuli perkeleen abduktoimaksi, vastoin hänen tahtoaan, useammin kuin kerran. Hän lopetti tilanteen lainaamalla pyhiä tekstejä.”

Tässä Chris Ward sekoittaa totuutta virheeseen. Yhtäältä Raamattu sanoo, että enkelit lentävät (Ilmestyskirja 14:6). Lisäksi ne käyttävät myös aluksia (2. kuningasten kirja 6:17). Vaikka tämä raamatunkohta koskien Jeesuksen koettelua ei mainitsekaan sellaisia aluksia, ei ole täysin tuulesta temmattua etteikö sellaisia oltaisi käytetty.

Toisaalta todennäköisesti tunnet helpotusta saadessasi kuulla, että Chris Wardin “vaahtoaminen” tästä kohdasta on turhaa. Kreikan sana “viedä” tässä on anago. Kun puhutaan juurisanoista ana ja ago, noilla sanoilla ei ole erityistä merkitystä sanalle anago, joka on käännetty “purjehtia” Apostolien teoissa 18:21. Mikään tässä ei viittaa siihen, että Jeesus vietiin vasten tahtoaan, mikä on suurin teologinen ongelma, jonka Wardin argumentti saa aikaan. Jeesus oli Jumala ihmisenä. Hän tuli erämaahan koeteltavaksi… tarkoituksella. Hän meni omasta Tahdostaan, aivan kuten Hän antoi Itsensä tulla johdatetuksi lampaana teuraalle Pääsiäisenä.

Siitä huolimatta Ward yrittää puhua usean abduktion puolesta:

“Huomatkaa myös, että Jeesus lopetti tämän vain hetkeksi. Raamattu sanoo, ‘Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi’ (Luukas 4:13). Haluan ottaa tämän tarinan esiin ihmisille, jotka kysyvät sitä miksen minä voi estää jokaista abduktiotilannetta. Jeesus ei kyennyt, Hänen opetuslapsensa eivät kyenneet ja joskus on voimia pelissä jotka eivät ole henkisiä, esimerkiksi mielenhallinta-asiantuntijat. Mutta tärkeä asia on, että Hän lopetti sen ja tämä seikka merkitsee toivoa eikä epätoivoa.”

Hän kirjaimellisesti sanoo, että Jeesus vietiin vasten Hänen tahtoaan ja hän oli ilmeisen voimaton sitä estämään. Hän kirjaimellisesti sanoo, että perkeleellä oli valta yli Jumala-ihmisen. Hän myös tuntuu vihjailevan, että “mielenhallinta-asiantuntijoiden” tekniikat voivat tuoda Jeesus Kristukselle, Luojalle, Vapahtajalle ja Herralle vaikeuksia.

Onneksi hänen ideansa eivät ole lähelläkään puhdasoppista totuutta. Vaikka kaikkiin rukouksiin ei tule vastausta heti, tämä ei johdu siitä että Jumala olisi kyvytön.

Chris Ward jatkaa avaruusolentojen abduktioiden kytkemistä 1. Mooseksen kirjan 6 luvun avulla:

“Tämä sama tarina on tapahtunut aiemminkin Raamatussa. 1. Mooseksen kirja 6:4 kertoo, että “Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä ovat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” Yhtyminen on käännetty kreikan sanasta laqach, mikä tarkoittaa ottaa — abduktoitu vasten tahtoaan. Toinen tulkinta on, että he “noutivat” ihmisten tyttäret ilman vastustusta.

Vau. Tuo ei ole edes totta. Kreikan sana (Septuagint) on εἰσπορεύομαι. Se tarkoittaa astua sisään. Laqach on hepreaa (eikä sitä näin löydy Septuagint-käännöksestä).

Ja vaikka niin olisikin, abduktiolle löytyy paljon maallisempikin merkitys. Kaikki abduktiot eivät ole avaruusolentojen. UFOjen demoonisen eskatologiahypoteesin kannattajat olettavat, että Nephilim ovat palaamassa Viimeisinä Päivinä ja he pitävät suurta mölyä avaruusolentojen hybridisaatiosta, joka on tämän raamatunkohdan innoittama idea. Ei ole viitteitä siitä, että Nephilim olisivat palaamassa tai mitään olisi sattunut abduktion kokeneille… ei varsinkaan mitään seksuaalista tai geneettistä.

Tämän Nephilim paluun uskomuksen perusta on väärintulkinta fraasista “sillä niinkuin oli Nooan päivinä” (Matteus 24 ja Luukas 17) merkkinä Lopun Ajoista. Demoonisen eskatologiahypoteesin kannattajat väittävät, että koska Nephilim oli läsnä Nooan päivinä, tämä tarkoittaa, että heidän paluustaan on profetioitu. Valitettavasti tämä idea jättää huomiotta fraasin annetun tarkoituksen, siten kuin heti sen perässä kerrotaan, että ihmiset eläisivät elämäänsä.

Huolimatta siitä, että

“Totuus on, että suurimman osan ajasta voin täysin estää avaruusolentojen abduktiot käyttäen perinteisiä Raamatun menetelmiä. Minulla on pari asiakasta, joiden vierailuja en ole täysin kyennyt estämään, mutta en ole luovuttanut ja me silti teemme työtä noiden tapausten parissa. Vaikka aktiviteetti on vähentynyt dramaattisesti, se ei ole loppunut kokonaan. Minulla on tälle parikin selitystä kirjan kappaleessa The Abductaholic. Paras esimerkki, jonka voin antaa teille pieleen menneestä avusta on Opetuslapset. Markus 9:16, Jeesus sanoo, “’Mitä te väittelette heidän kanssaan?’ Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ‘Opettaja, monä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.’” Jeesus tiivisti tämän kaiken; “Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Se, että minä en ole 100% tehokas kaikkina aikoina on raamatullista. Jopa Opetuslapset epäonnistuivat silloin tällöin, mutta se oli Opetuslasten vika eikä asiakkaan vika.
Kysymys kuuluu, jos minä onnistun edes 1% kerroista, miksei se ole kansainvälinen uutisaihe? Miksi kukaan haluaisi käsitellä sitä? En ole ainoa joka sanoo estävänsä abduktiot. Nyt on olemassa useita ei-kristillisiä seurakuntia jotka väittävät samaa. Derrel Sims, Alien Hunter, esti omat abduktionsa 17-vuotiaana. Hän jatkaa taistelua hyvän puolesta nykyään. Hän estää abduktioita hypnoterapialla. Vaikka en suosita hypnoosin käyttöä koska tiedän sen olevan mielenhallinta-asiantuntijoiden väärinkäyttämä keino, Derrel on ystäväni ja luotan häneen regressioterapeuttina. Me olemme puhuneet hypnoosin käytöstä abduktioiden estämisessä ja hän on täysin samaa mieltä kanssani. Ainoastaan virallisen koulutuksen saaneet käyttävät hypnoterapiaa. Tämä olettaa tottakai, että sertifioinnissa ei ole salaista agendaa taustalla tai että kyseessä ei ole mielenhallinta-asiantuntija.
Minulla on verkkosivu nimeltä How to Stop an Abduction. Kukaan ei ole ottanut yhteyttä tämän tiimoilta. Luulisi että tämä on hyvää aikaa julkisesti nöyryyttää kristinuskoa tai ainakin väitteitäni. Vaikka onkin totta, että syyt ovat luonnollisia, aivovamma, mielisairaus tai mielenhallinta-asiantuntijat, nämä esimerkit eivät ole sääntö. Ne edustavat alle 1%:a kaikista saamistani abduktioraporteista. Voit vierailla Derrelin sivuilla osoitteessa http://www.alienhunter.org/.
Miksi kukaan haluaisi mainostaa ideaa siitä, että abduktiot ovat toivottomia? Mikä motivoi ihmistä levittämään kauhua, pelkoa ja paniikkia kun ei ole toivoa? Mikseivät he soita meille ja ota selvää itse? Miksi, koska jos minä olen oikeassa, silloin heidän pahimmat pelkonsa ovat totta? Avaruusolennot ovat langenneita enkeleitä joita minä raportoin ja he ovat täällä petkuttamassa ja harhauttamassa ihmiskuntaa antikristuksen valtaan ja edistämässä aikojen loppua ja Uutta Maailmanjärjestystä. He eivät oel pikku otuksia toisilta planeetoilta. He ovat langenneita enkeleitä aivan kuten Jumalan pojat 1. Mooseksen kirjassa 6:4. Jeesus sanoi, Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matteus 24:27- 28). Millaiset olivat Nooan päivät? Niitä piinasivat langenneiden enkeleiden hybridit ja jättiläiset.”

 

Artikkelin julkaissut exotheology.org

Abduktion kokenut paljastaa kaiken: UFOt, tukikohdat Maassa ja muuta!

Abduktion kokenut Steve Boucher kertoo kaksi uskomatonta tarinaa lähikohtaamisista avaruusolentojen kanssa, jotka hänellä oli lapsena ja teini-ikäisenä.

1. UFO pysäytti Steven ja hänen isänsä tiellä eräänä iltana ja eräs olennoista otti hänen isänsä heidän alukseensa, kun toinen avaruusolento istui Steven kanssa autossa noin 20 minuuttia pitäen hänelle seuraa kunnes hänen isänsä palasi.

Steve oli noin 4 vuotta tuolloin. Hänen isänsä vahvisti hänelle tarinan myöhemmin, kun Steve kysyi häneltä siitä ja tämä sanoi ”luulin että se oli uni”.

2. Steve ja hänen bändinsä abduktoitiin heidän ajaessaan kotiin keikalta. Neljä heistä vietiin alukseen, heille sanottiin että riisua vaatteensa ja heille tehtiin kokeita.

Ennen poistumista avaruusolennot kertoivat Stevelle, että hän unohtaisi koko tapauksen, mutta hän muisti tämän myöhemmin kaikkine yksityiskohtineen hypnoosissa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Andreassonin tapaus: tosikertomus neljännen asteen kontaktista

90-luvun alussa tohtori John Mack, Harvardin yliopiston psykiatri, kysyi mitä oikeastaan tapahtuu niillä ihmisillä jotka sanovat joutuneensa avaruusolennon kidnappaamaksi. Skeptinen mutta kiinnostunut Mack haastatteli useita ihmisiä vuosien aikana. Lopulta hän tuli siihen päätelmään, että kyseessä ei ole mielisairaus eikä epärehellisyys, joka on näiden väitteiden takana. Hän sanoi että vaikka hän itse ei koskaan ollutkaan avaruusolentoa nähnyt, kaikkein järkevin vastaus on että ihmisten omat tarinat selittivät tarpeeksi hyvin heidän muistonsa.

Toinen hyvämaineinen UFO-tutkija oli tohtori J. Allen Hynek, astrofyysikko joka kirjoitti johdannon Raymond Fowlerin kirjaan ”The Andreasson Affair”, joka julkaistiin 1979. Hynek otti käyttöön tunnetun sanonnnan ”lähikontakti” kategorisoimaan UFO-havaintoja:

  1. aste: UFO nähdään 250 metrin etäisyydellä
  2. aste: UFO on jättänyt fyysisiä jälkiä
  3. aste: UFOssa on ”liikkuvia olentoja”

Toiset tutkijat ovat lisänneet kategorian lisää, neljännen asteen lähikontaktin, kuvaamaan abduktiokokemuksia.

Fowler on viettänyt suurimman osan ajastaan tutkien UFOja yksityiskohtaisesti sieppauskuvauksista. Hänen kirjansa ”The Allagash Abduction” on pääasiallinen informaatiolähde tunnetusta tapauksesta, joka sattui Eagle Lakella elokuussa 1976. Se kuvaa neljän osallistujan läpikäymien hypnoosisessioiden sisältöä, joilla pyrittiin herättelemään muistoja heidän astumisestaan alukseen, jonka he näkivät leijuvan järven yllä eräänä pimeänä iltana, siitä kuinka heitä tutkittiin ja sitten palautettiin leirialueelle.

The Andreasson Affair” ottaa saman tulokulman. Se koostuu pääosin hypnoosisessioiden puhtaaksikirjoituksista, joissa Betty Andreasson ja hänen tyttärensä Becky kuvaavat South Ashburnhamin tapahtumia tammikuussa 1967 Massachusettsin osavaltiossa. Tarina on, suoraan sanottuna, outo.

Perhe näkee kirkkaan valon ulkona. Sähköt menevät poikki hetkeksi. Sitten heidän päivätajuntansa muistot sumenevat. Kuumottuneena unenkaltaisen tapauksen omituisista kuvista Betty 10 vuotta myöhemmin kuulee Hynekin tutkimuksesta ja kirjoittaa tälle. Hynek kertoo Fowlerille, ja Betty vakuuttuu ideasta käydä hypnoosiregressiossa. Hypnoosissa hän kertoo tarinan klassisesta sieppaustapauksesta — klassisesta koska, kuten Mack ja muut tiesivät, monissa sieppausraporteissa on samanlaisia kaavoja ja tapahtumia.

Betty kuvaa kuinka hänet johdettiin ulos talosta metrin mittaisten olentojen saattelemana, joilla oli ”harmaa iho ja ylisuuret, päärynän muotoiset päät [sekä] … suuret, kietoutuvat, kissamaiset silmät”. He tyynnyttelivät häntä koko kohtaamisen ajan, veivät hänet alukseen, tunnelien läpi, tutkimushuoneeseen ja täysin muunlaisiin paikkoihin, joissa joillakin paikoilla oli uskonnollisia merkityksiä, ja sitten kotiin- He kertoivat hänelle, että hänet on valittu paljastamaan rakkauden ja henkisyyden hallitsevasta tärkeydestä kertova viesti ihmiskunnalle.

Suurimmalle osalle lukijoista tulee mieleen kysymys: Tapahtuiko tämä oikeasti?

Fowler ei ota kantaa kysymykseen suoraan. Hän pysyy pääosin Bettyn narratiivissa, jonka tapahtumat hän tuntuu ymmärtävän epäsuorasti olevan oikeita. Hän tarjoaa kommentteja ja vertailuja muihin abduktiotapauksiin, ja tässä vuoden 2014 versiossa on lopussa tiivistelmämateriaalia, mihin kuuluu mm. “The Andreasson Affair – Phase Two” (1983) ja “The Andreasson Legacy” (1997).

Miten otat tämän kaiken vastaan riippuu siitä miten hyvin pääset sisään siihen. Jos mielestäsi lähikohtaamisraportit ovat kusetusta tai mielisairautta, silloin et saa irti paljoakaan. Jos kuten John Mack olet kiinnostunut siitä mitä oikeasti tapahtuu, silloin tässä on paljon mietittävää huolimatta siitä uskotko avaruusolentoihin vaiko et.

Saatat jopa päättää pitää tätä kirjaa fiktiona, ja silloin, vaikka se ei hiottua proosaa olekaan, sen tapahtumat kasautuvat levottomalla vaikutuksella.

Ja niiden kasaututessa kysymys jankkaa alitajunnassa: Jos tämä on jollain tapaa totta, mitä helvettiä oikein tapahtuu?

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Abduktoidut Robert Hastings ja tri. Bob Jacobs C2C AM:ssa

UFO- ja ydinasetutkija Robert Hastings sekä armeijan sisäpiiriläinen tri. Bob Jacobs ovat tunnustaneet heidän aiemmat salatut kokemuksensa juuri julkaistussa yhteiskirjassa CONFESSION: Our Hidden Alien Encounters Revealed. Parivaljakkoa haastattelee tutkiva journalisti George Knapp Coast to Coast AM -radio-ohjelmassa:

https://www.coasttocoastam.com/show/2019/11/17

CONFESSION: Our Hidden Alien Encounters Revealed

Vuodesta 1973 Hastingsin tutkimukset ovat keskittyneet UFOjen esiintymiseen ydinasetukikohdissa, ja julkisiksi tehdyt valtion dokumentit sekä useiden entisten tai eläköityneiden armeijan edustajien todistukset ovat tehneet tämän selväksi. Hänen vuoden 2010 syyskuun 27. päivän lehdistötilaisuutensa Washington DC:ssa, jossa seitsemän ilmavoimien veteraania keskusteli mukanaolostaan tällaisissa tapauksissa, live-striimattiin CNN:llä ja sitä lainattiin muissakin medioissa.

Vaikka tri. Jacobs ei tuohon tilaisuuteen osallistunutkaan, hän on tullut tunnetuksi paljastettuaan tietoja mahdollisesti dramaattisimmista ydinaseisiin liittyvistä tapauksista koskaan. Big Surin UFO-tapauksena tunnettuun tilanteeseen liittyi kupolimainen levyn muotoinen alus, joka vahingossa tuli kuvatuksi ICBM:n testilaukaisun aikaan Vandenbergin ilmatukikohdassa Kaliforniassa syyskuussa 1964. Uskomatonta kyllä, UFO nähtiin jahtaamassa ja sen jälkeen kiertämässä eristettyä ydinkärkeä, jota lennettiin Tyynen valtameren yllä — ennen kuin se ammuttiin alas valonsäteellä! Vaikka debunkkaajat eivät ole onnistuneet pilaamaan tapauksen mainetta esittämällä siitä vääriä tietoja tai jättämällä huomiotta todisteita, eräs entinen USA:n ilmavoimien upseeri, tri. Florenz Mansmann on vahvistanut Jacobsin paljastuksen ja ilmoittanut, että CIA on takavarikoinut filmin tästä uskomattomasta tapauksesta.

Huolimatta Hastingsin ja Jacobsin jalat-maassa -lähestymistavasta UFO-ilmiöön — jossa he tutkivat ja raportoivat vain armeijaan liittyviä tapauksia — ajan kanssa molemmat ovat riippumattomina kokeneet omituisia ja pelottavia kohtaamisia ei-ihmisten kanssa. He ovat pysyneet hiljaa näistä tapauksista vuosikymmeniä, sillä he ovat ymmärtäneet, että näiden kokemusten julkinen tunnustaminen voisi negatiivisesti vaikuttaa heidän uskottavuuteensa — sekä UFO-skeptikkojen että UFO-uskovaisten keskuudessa. Tähän päivään asti.

Vaikka he myöntävätkin että he eivät voi tarjota kumoamatonta todistusaineistoa väitteilleen, he kuitenkin esittävät, että heidän käynnissä olevat kohtaamisensa ovat fyysisesti todellisia eikä niitä voida selittää proosallisilla skenaarioilla kuten unihalvauksella, unitiloina tai ylikiihottuneena mielikuvituksena. He lukeutuvat yhä kasvavaan joukkoon ihmisiä ympäri maailman, jotka ovat raportoineet kokeneensa kohtaamisia kasvotusten avaruusolentojen kanssa.

 

Artikkelin julkaissut The UFO Chronicles