Avainsana-arkisto: Andrew D Basiago

Andrew D. Basiago & Arthur Neumann teleporttasivat Marsiin

Kaksi ilmiantajaa, jotka molemmat olivat aiemmin mukana Yhdysvaltain puolustusvirastojen toteuttamissa salaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa, ovat riippumattomasti vahvistaneet salaisen teleportaationsa Yhdysvaltain tukikohtiin Marsissa ja tapaamisiin älykkään marsilaisen maan ulkopuolisen elämän kanssa.

Heidän kertomuksensa ovat saatavilla Internetissä, ja ne ovat nähtävissä jäljempänä tässä artikkelissa.

Kaupunki Marsissa
Kaupunki Marsissa

Yksi ilmiantajista, Arthur Neumann, joka viime aikoihin asti kutsui itseään Henry Deaconiksi kostotoimien pelossa, oli aiemmin yhteydessä Yhdysvaltain hallituksen virastoon,

Heinäkuun 25. päivänä 2009 Barcelonassa pidetyssä Euroopan eksopoliittisessa kongressissa Neumann totesi julkisesti,

“Marsissa on elämää. Marsissa on tukikohtia. Olen ollut siellä.”

Seuraavana päivänä Neumann osallistui Futuretalkiin, Project Camelot -dokumenttihaastatteluun, jossa hän kertoi yksityiskohtia teleportaatiostaan Marsissa sijaitsevaan tukikohtaan ja osallistumisestaan tunnin mittaiseen projektikokoukseen, johon osallistui myös sellaisen älykkään sivilisaation edustajia, joka asuu kaupungeissa Marsin pinnan alla.

Toinen ilmiantaja, asianajaja Andrew D. Basiago, on entinen lapsi, joka osallistui Yhdysvaltain puolustusministeriön DARPAn (Defense Advanced Research Projects Agency) käynnistämään salaiseen aikamatkustusprojektiin.

Kuuden tunnin haastattelussa, joka julkaistiin 31. elokuuta 2009, Basiago,

”kertoo kokemuksistaan DARPA:n Pegasus-projektissa vuosina 1969-1972 ja kuvailee luotaimia menneisiin ja tuleviin tapahtumiin, joita hän teki teleportaation ja krononäkemisen avulla Yhdysvaltain hallituksen aika-avaruuden tutkimisen alkuaikoina”.

”Hän [Basiago] vahvistaa, että Yhdysvallat on teleportannut ihmisiä Marsiin jo vuosikymmeniä, ja kertoo kunnioitusta herättävistä ja kauhistuttavista matkoista, jotka hän teki Marsiin vuonna 1981 sen jälkeen, kun hänet oli valittu sinne, koska hän oli teleportannut lapsena Pegasus-projektiin osallistuneena.”

Basiago on myös vahvistanut julkisesti, että vuonna 1970 hän tapasi edesmenneen isänsä Raymond F. Basiagon, Ralph M. Parsons Companyn insinöörin, joka työskenteli salassa pidettävien ilmailu- ja avaruusprojektien parissa, seurassa kolme marsilaisastronauttia Curtiss-Wright Aeronautical Companyn laitoksessa Wood Ridgessä, New Jerseyssä, kun marsilaiset olivat siellä yhteystehtävässä Maahan ja tapasivat Yhdysvaltain puolustusteknistä henkilöstöä.

Tietovuotaja Arthur Neumann ja tukikohdat Marsissa

Arthur Neumannin todistus Marsissa sijaitsevien tukikohtien olemassaolosta ja siitä, että hän on itse käynyt Marsissa, tapahtui Euroopan eksopoliittisessa huippukokouksessa pidetyn komentajakersantti Robert Deanin esityksen lopussa, ja se on nähtävissä esityksen 54 minuutin kohdalla (alla oleva video).

Esitelmänsä aikana Robert Dean näytti satelliittikuvia ilmeisestä kaupungista Marsin pinnan alla sekä ilmeisestä tukikohdasta Marsin pinnalla.

Robert Dean & Arthur Neumann

syyskuun 25, 2009

European Exopolitics Summit

Heinäkuun 26. päivän 2009 Futuretalk-haastattelun (alla oleva video), jonka aikana Neumann kertoi yksityiskohdista, jotka koskivat hänen teleportaatiotaan Marsiin Marsin humanoidien osallistuessa tunnin mittaiseen projektikokoukseen Marsissa, toteuttivat Bill Ryan ja Kerry Cassidy Project Camelotista, ja siihen osallistuivat Robert Dean ja Alfred Lambremont Webre.

Futuretalk

Robert Dean, Arthur Neumann, Alfred Webre

heinäkuun 26, 2009

European Exopolitics Summit

 

Tietovuotaja Andrew D. Basiago

…ja salattu tarina elämän löytämisestä Marsissa

Dean & Project Camelot: Secret base on Mars
Dean & Project Camelot: Salainen tukikohta Marsissa

Basiago oli hiljattain esillä Jessica Schabin YouTubessa julkaisemassa kuuden tunnin haastattelussa ”A Conversation with Andrew D. Basiago”.

39-osaisessa haastattelussa hän kertoo kokemuksistaan DARPA:n Pegasus-projektissa yhtenä Amerikan ensimmäisistä aika-avaruuden tutkijoista vuosina 1969-72 ja kertoo 40 vuoden aikana tapahtuneista seitsemästä episodista, joissa CIA, jolla oli ”kvanttipääsy”-valmiudet vuodesta 1967-68 lähtien, kertoi hänelle hänen kohtalostaan julkisuuden henkilönä, joka eräänä päivänä yhdistettäisiin pääasiassa elämän löytämiseen Marsista.

Neiti Schab kirjoittaa, että tässä,

”kuuden tunnin haastattelussa amerikkalainen asianajaja Andrew D. Basiago, 47, kertoo Marsin elämän löytämisen salatusta historiasta vuonna 2008 ja paljastaa, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu oli jo vuonna 1968 tietoinen hänen myöhemmän Mars-työnsä yksityiskohdista”.

”Andy kertoo ilmiömäisen tarinan seitsemästä 40 vuoden aikana pidetystä tiedotustilaisuudesta, joissa hänelle näytettiin todisteita hänen kohtalostaan, johon kuului elämän löytäminen Marsista, ja selittää, miten aikamatkustuksen ja tämän mullistavan tulevaisuudentapahtuman syntyminen liittyivät toisiinsa.

”Andyn mukaan jo vuonna 1968 CIA teleporttasi henkilöitä menneisyyteen ja tulevaisuuteen noutaakseen sieltä esineitä ja tuodakseen ne takaisin, samalla kun se levitti hologrammeja menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumista laitteilla, joita kutsuttiin kronovisoreiksi, kerätäkseen myös tiedustelutietoa.

”Uskomatonta kyllä, tämän kvanttiyhteyden seurauksena Andylle annettiin kopio hänen uraauurtavasta artikkelistaan The Discovery of Life on Mars vuonna 1971 ja häntä pyydettiin lukemaan ja muistamaan se, jotta kun hän vuonna 2008 kirjoitti sen, se sisältäisi mahdollisimman paljon tietoa Marsista!”

Julkinen esittely elämän löytymisestä Marsista

Schab kirjoittaa,

”Tapasin Andyn ensimmäisen kerran heinäkuussa 2009 ECETI:n Science, Spirit and World Transformation -konferenssissa lähellä Mount Adamsia, Washingtonissa, jossa olimme molemmat pääpuhujia.”

Basiago ja Alfred Lambremont Webre pitivät yhdessä ECETI-konferenssissa esitelmän, jossa käsiteltiin elämän löytymistä Marsista ja sen vaikutuksia.

Schab jatkaa,

”Luentonsa aikana Andy jakoi lukuisia valokuvia, jotka todistavat hänen löytäneen elämää Marsista, mukaan lukien monia kuvia ihmismäisistä olennoista, eri eläinlajeista, veistetyistä patsaista ja rakennetuista rakenteista Marsissa, jotka asettavat hänet Mars-tutkimuksen eturintamaan.

”Koko viikonlopun ajan Andy luennoi pöytänsä ääressä pienille konferenssikävijöiden ryhmille, jotka tulivat ja istuivat haltioituneina, kun hän kertoi tarinoita kokemuksistaan lapsena Pegasus-projektissa, salaisessa Yhdysvaltain tutkimusohjelmassa, jossa aikamatkustaminen oli keskiössä.

”Tiedän, että minun laillani kaikki, jotka osallistuivat näihin improvisoituihin seminaareihin, olivat varmoja siitä, että Andy on, kuten Project Camelotin Bill Ryan äskettäin totesi, oikea juttu – totuudenpuhuja, jolla on merkittävää uutta tietoa jaettavana todellisesta .”

Miten arvioida Arthur Neumannin ja Andrew D. Basiagon Mars-todistusta

Maa ja Mars
Maa ja Mars

Arthur Neumann ja Andrew D. Basiago ovat kumpikin älykkäitä ja uskottavia ammattilaisia, jotka ovat osallistuneet aiemmin huippusalaisiin hankkeisiin, joita ovat sponsoroineet Yhdysvaltain hallituksen virastot, kuten DARPA.

Heidän erilliset ja toisistaan riippumattomat paljastuksensa siitä, että kumpikin on teleportannut salaa Marsissa sijaitseviin tukikohtiin, tarjoavat vahvan vahvistavan todisteen siitä, että Maata ja Marsia yhdistävä pysyvä teleportaatiomekanismi on olemassa ja että Marsissa on Yhdysvaltain hallituksen toimivia tukikohtia.

Basiagon mukaan Yhdysvaltain hallituksella on ollut täysin toimiva teleportaatiokyky vuodesta 1967-68 lähtien, ja vuosina 1969-70 se oli jo kouluttamassa lahjakkaita ja lahjakkaita amerikkalaisia koululaisia, kuten häntä itseään, jotta heistä tulisi Amerikan ensimmäinen sukupolvi ”krononautteja” eli aika-avaruuden tutkijoita.

Hänen mukaansa tämä koulutus huipentui vuonna 1981, jolloin hän 19-vuotiaana teleporttasi Marsiin ensin yksin, kun CIA:n upseeri Courtney M. Hunt oli valmistanut hänet matkaan, ja sitten toisen kerran Huntin seurassa.

Basiago sanoi, että molemmat matkat tehtiin CIA:n El Segundossa, Kaliforniassa sijaitsevassa CIA:n laitoksessa sijaitsevan ”hyppyhuoneen” kautta. Marsiin tehtyjen matkojen ilmeisenä tarkoituksena oli tutustuttaa hänet Marsiin, koska CIA tiesi hänen kohtalostaan elämän löytäjänä Marsissa ja piti tärkeänä, että hän kävisi Marsissa ja kokisi sen omakohtaisesti.

Basiagon osallistumisen Yhdysvaltain aika-avaruustutkimukseen lapsena sekä Courtney M. Huntin henkilöllisyyden CIA:n upseerina ovat vahvistaneet,

  • Tohtori Jean Maria Arrigo, eetikko, joka työskentelee läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen sotilas- ja tiedustelupalvelujen kanssa.
  • Yhdysvaltain armeijan kapteeni Ernest Garcia, joka on toiminut Yhdysvaltain tiedustelupalvelussa muun muassa vartijana israelilaisen arkeologin Yigal Yadinin Kuolleenmeren kääröihin liittyvillä tutkimusretkillä ja armeijan turvallisuusattaseana DARPAn Pegasus-projektissa.

Arthur Neumann on kertonut teleportanneensa Marsiin osallistuakseen siellä projektikokoukseen, jossa oli läsnä marsilaisia avaruusolentoja.

Basiago on julkisesti ilmoittanut, että hän ja hänen isänsä tapasivat lyhyesti kolme marsilaisastronauttia yhdysvaltalaisen puolustusalan urakoitsijan tiloissa, kun marsilaiset olivat siellä Marsista tulleella yhteysvierailulla.

Nämä riippumattomat ilmiantajan lausunnot puolestaan tarjoavat kynnyksen vahvistavia todisteita siitä, että Marsin pinnan alla elää älykäs sivilisaatio ja että tämä sivilisaatio osallistuu jatkuviin salaisiin yhteysohjelmiin Yhdysvaltojen hallituksen virastojen, kuten CIA:n, kanssa.

Seitsemän kertaa hänen elämänsä aikana CIA ilmoitti Basiagolle jostakin hänen tulevaa Mars-työtään koskevasta seikasta.

Viisi näistä tapauksista oli informatiivisia tiedotustilaisuuksia, joissa hänelle paljastettiin näkökohtia hänen tulevasta uraauurtavasta tutkimuksestaan The Discovery of Life on Mars (2008), jossa todettiin elämänmuotojen olemassaolo Marsin ekologisesti herkällä pinnalla.

Kaksi muuta episodia – tapaaminen marsilaisten astronauttien kanssa Curtiss-Wrightin tiloissa vuonna 1970 ja hänen kaksi matkaansa Marsiin vuonna 1981 – olivat käytännön harjoituksia, joiden tarkoituksena näyttää olleen Basiagon tuleva rooli Yhdysvaltain hallituksen ja marsilaisen sivilisaation välisen strategisen suhteen julkistamisessa.

Seitsemän tiedotustilaisuutta olivat ilmeisesti seurausta CIA:n joskus vuosien 1967-68 tienoilla tekemästä havainnosta, jonka mukaan Basiagon tulevilla Mars-kirjoituksilla oli kansainvälistä turvallisuuspoliittista merkitystä.

Basiagon mukaan, kun CIA pyysi häntä teleporttaamaan Marsiin vuonna 1981, hänelle kerrottiin, että hänen oli mentävä Marsiin, mutta hänelle ei kerrottu, miksi hänen oli mentävä.

Basiago kertoi Examinerille:

”Kun kysyin Courtney M. Huntilta, miksi minun piti teleportata Marsiin, hän sanoi,

”Koska ihmiskunnan selviytyminen riippuu siitä.

Tässä vaiheessa voimme vain arvailla, mitä CIA-kontaktini tiesi. Kunpa tietäisin.

”Olin selvästi pätevä teleporttaamaan Marsiin, koska olin teleportannut edestakaisin New Jerseyn ja New Mexicon välillä yhtenä Pegasus-projektiin liitetyistä lapsista. Mutta laajempi syy siihen, miksi minun piti teleportata Marsiin, on edelleen mysteeri.

”Ehkä siihen liittyi Maan ja Marsin välisten suhteiden normalisointi, joka liittyi tuolloin perustettavaan maan ulkopuoliseen puolustusasentoon. Ehkä kyse oli jostain niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin siitä, että he tiesivät, että minun löytöni elämästä Marsissa inspiroisi seuraavaa amerikkalaissukupolvea ryhtymään astronauteiksi ja avaruustutkijoiksi.

”Tiedän vain, että se oli matka Marsiin, jonka CIA oli päättänyt, että minun oli ehdottomasti tehtävä ja josta en voinut kieltäytyä. Nykyään olen iloinen siitä, että menin Marsiin, koska se antoi minulle ymmärryksen siitä, millainen Mars on, ja tämä ymmärrys pohjaa luonnonhistoriallisiin teoksiin, joita kirjoitan parhaillaan elämästä Marsissa.”

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Milloin ’paljastus’ voi tapahtua julkisesti? Reptiliaanit ja Harmaat salaisessa Mars-tukikohdassa

Kirjoittanut Alfred Lambremont Webre

Tämä artikkeli analysoi todisteita ja mahdollisuuksia viralliselle  ”paljastukselle” avaruusolennoista, eli kuinka ihmisyhteisö kokee julkisesti Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden olemassaolon.

Salaiset, siiloutetut ihmisten ja avaruusolentojen yhteisprojektit Yhdysvaltain hallituksen ja eräiden tiettyjen avaruusolentojen ja hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa ovat olleet käynnissä jo vuosikymmeniä.

Virallisella ”paljastuksella” tarkoitetaan valtionpäämiehen virallista tunnustamista, että käynnissä on kommunikaatio Maan ulkopuoleisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa.

Julkisuudessa avoin kontakti määritellään julkiseksi, suostumukselliseksi diplomaattisuhteeksi Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden ja kansallisvaltion hallituksen tai ylikansallisen YK:n kaltaisen tai kansalaisryhmäorganisaation välillä, jonka Maan ulkopuolinen tai hyperdimensionaalinen sivilisaatio julkisesti tunnustaa.

Aiempi artikkeli esitteli näyttöä siitä, että superkatastrofit kuten napasiirtymät, superauringonpurkaukset, galaktiset superaallot, ruskean kääpiötähden muodostuminen ja aurinkokuntaamme tunkeutuvat supernovan palaset vaikuttavat olevan pelkopornoa, jotka todennäköisesti eivät toteudu lähitulevaisuudessa.

Lisäksi katastrofimeemit vaikuttavat olevan eri instituutioiden käytössä, lähtien aina sotilastiedustelusta ja valtion virastoista ulottuen järjestäytyneeseen uskontoon, kaikki sosiaalisen kontrollin tarkoituksessa.

Toiset avaruusolentokontaktimeemien aiheet liittyvät DNA:n/ihmistietoisuuden muuttamiseen ja ”Kultaiseen Aikaan”, mm. hypoteesiin siitä, että Maapallo tulee asteittain saavuttamaan utopian — virtuaalinen ”Eedenin puutarha.”

Kuten alla olevassa artikkelissa käsitellään, yksi kriittisistä rajoista mille tahansa viralliselle avaruusolentojen ”paljastamiselle” tai avoimelle yhteydenpidolle julkisuudessa avaruusolentojen tai hyperulotteisten sivilisaatioiden kanssa voidaan päätellä silminnäkijätodisteista mahdollisesta hyperulotteisesta ”sodasta” ja aseellisesta konfliktista, joka saattaa jatkua edelleen aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden hallinnasta.

Maan ulkopuoliset ja hyperdimensionaaliset sivilisaatiot

Uusi topologia avaruusolentojen sivilisaatiolle esittää hyödyllisen taulukon virallisen ”paljastuksen” todennäköisyyksistä tai avoimesta avaruusolentokontaktista julkisuudessa.

Uusi evidenssiperustainen typologinen malli jakaa avaruusolentojen sivilisaatiot:

(A) Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, eli

(1) Aurinkokuntasivilisaatioihin (3. ulottuvuus), jotka elävät kolmiulotteisesti omassa aurinkokunnassamme, kuten älykkäät ihmissivilisaatiot Marsin pinnalla, joilla kerrotaan olevan strateginen suhde Yhdysvaltain hallitukseen

(2) Syväavaruuden sivilisaatiot (3. ulottuvuus), eli älykkäät avaruusolentojen sivilisaatiot, jotka elävät kolmessa ulottuvuudessa planeetalla, aurinkokunnassa tai avaruusasemalla tai toisessa galaksissa tai jossain toisessa paikassa tässä tunnetussa, fyysisessä, kolmiulotteisessa univerumissa

(B) Hyperulottuvuuden sivilisaatioihin, eli älykkäisiin sivilisaatioihin, jotka elävät ulottuvuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa omaamme nähden, ja jotka voivat käyttää teknologisesti kehittynyttä fyysistä muotoa ja/tai kuljetusta niiden tullessa omaan ulottuvuuteemme tai universumiimme.

Koskien Maan ulkopuolista lakia, uusi avaruusolentojen sivilisaatioiden typologia identifioi:

(C) Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktinen Federaatio, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.

I – Avaruusolentokontakti ja hyperulottuvuuksien sota

Kuten todettua, eräs minkä tahansa ”avaruusolentopaljastuksen” tai Maan ulkopuolisia sivilisaatioita koskettavan avoimen kontaktin kriittisistä rajoista voidaan määrittää silminnäkijöiden todistuksista koskien mahdollista hyperdimensionaalista ”sotaa” ja aseellista konfliktia, jota saatetaan edelleen käydä kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrollista.

Jos tämä hyperdimensionaalinen ”sota” on faktuaalinen (eikä mikään false flag -operaatio) ja se muuttuu osaksi universaaleja ja galaktisia energeettisiä muutoksia, silloin on todennäköistä, että ”virallinen” paljastus Maan ulkopuolisesta elämästä tai rauhallisesta kontaktista saattaa tapahtua lähitulevaisuudessa.

Silminnäkijöiden todisteisiin mahdollisesta käynnissä olevasta hyperdimensionaalisesta ”sodasta” kuuluvat tietovuotajien todistukset kahdelta entiseltä Yhdysvaltain armeijan henkilöltä, jotka toimivat salaisessa amerikkalaistukikohdassa Marsissa.

Heidän todistuksensa kuvaa faktuaalisia skenaarioita armeijan dualistisin, puolustajan ja ”vihollisen”, termein, jossa kummankin puolen viholliset ovat nokat vastakkain aseellisessa sodassa.

Tietovuotajan silminnäkijätodistuksen (kts. alla) mukaan ”vihollinen” voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmannen ulottuvuuden kehittynyt Maan ulkopuolinen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.

Tämän hyperdimensionaalisen ”sodan” tavoite vaikuttaa olevan aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden kontrollointi.

Mikä on hyperdimensionaalinen ”sota”?

Sodan perinteinen määritelmä erään lähteen mukaan on: ”käyttäytymismalli, jota esiintyy monilla kädellislajeilla, myös ihmisillä, ja jota esiintyy myös monilla muurahaislajeilla.

Tämän käyttäytymismallin ensisijainen piirre on kahden tai useamman erillisen yhteiskunnallisen yksikön välillä käytävä tietty järjestäytynyt väkivaltainen konflikti. Tällainen konflikti on aina yritys muuttaa joko kahden tai useamman ryhmän välistä psykologista hierarkiaa tai aineellista hierarkiaa, jossa vallitsee ylivalta tai tasa-arvo.

Kaikissa tapauksissa ainakin yksi konfliktin osapuoli (ryhmä) kokee, että hänellä on tarve hallita toista osapuolta joko psykologisesti tai aineellisesti.

Ihmisten keskuudessa koettu tarve hallita syntyy usein uskomuksesta, jonka mukaan jokin olennainen ideologia tai resurssi on jotenkin joko niin yhteensopimaton tai niin niukka, että se uhkaa sen ryhmän perustavaa laatua olevaa olemassaoloa, joka kokee tarvetta hallita toista ryhmää.

Johtajat ryhtyvät joskus sotaan sillä verukkeella, että heidän toimintansa on ensisijaisesti puolustuksellista, mutta objektiivisesti tarkasteltuna heidän toimintansa saattaa kuitenkin muistuttaa pikemminkin provosoimatonta, perusteetonta tai suhteetonta hyökkäystä.

Kaikissa sodissa ryhmä(t), joka(t) kokee (kokevat) tarvetta hallita toista ryhmää (muita ryhmiä), ei pysty eikä halua hyväksyä tai sallia mahdollisuutta perustavanlaatuiseen tasa-arvoon perustuvaan suhteeseen niiden ryhmien välillä, jotka ovat valinneet ryhmäväkivallan (sodan).

Hallitsemisen näkökulma, joka on kaikkien sotien käynnistävä tekijä, eli se, että yksi ryhmä haluaa hallita toista, on usein myös käynnistävä tekijä yksilöiden välisessä väkivallassa sodan kontekstin ulkopuolella, eli se, että yksi yksilö haluaa hallita toista.”

Hyperdimensionaalinen ”sota” ja kvanttiteknologia

Mahdollinen hyperdimensionaalinen ”sota” on tullut päivänvaloon johtuen käytetystä aikamatkailukvanttiteknologiasta Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa.

Salaisessa Mars-tukikohdassa pysyvänä kantahenkilökuntana toimivat amerikkalaissotilaat käyttävät kvanttiteknologiaa aikamatkailuun ja ikäregressoimaan itsensä takaisin alkuperäiseen aika-avaruuteen, joka jatkuu heti sen jälkeen, kun he ovat viettäneet 20-vuotisen vuoronsa Marsissa.

Näin salainen amerikkalaistukikohta Marsissa voidaan ”naamioida” hyperdimensionaalisesti Maapallon siviiliyhteiskunnalta ja ”piilottaa” aika-avaruushologrammin kätköihin.

Kuten DARPAn Project Pegasuksen tietovuotaja Andrew D. Basiago on kertonut, eräs varhaisista aikamatkailun käyttökohteista oli kansallisen turvallisuuden salaisuuksien piilottaminen Neuvostoliitolta kylmän sodan aikaan, esimerkiksi, viemällä nämä dokumentit kvanttiteknologialla aika-avaruushologrammin kätköihin.

Kaksi riippumatonta tietovuotajaa, molemmat entisiä amerikkalaissotilaita, jotka ovat palvelleet Marsin salaisessa tukikohdassa, ovat nyt astuneet esiin yksityiskohtaisten kuvausten kanssa kokemuksistaan Marsissa.

Kuten examiner.com on raportoinut, silminnäkijätodisteet kahdelta riippumattomalta tietovuotajalta ovat yhdenmaukaiset muiden tietovuotajien silminnäkijätodistusten kanssa. Näihin henkilöihin,  jotka ovat  teleportanneet Amerikkalaisten salaiseen Mars-tukikohtaan, kuuluu mm.

Michael Relfen silminnäkijätodistus

Mars-siirtokunnan silminnäkijä Michael Relfe on tietovuotaja ja netinen sotilas, joka vuonna 1976 rekrytoitiin Yhdysvaltain Mars-siirtokunnan pysyväksi jäseneksi.

Vuonna 1976 (Maapallon aikaa) hänet teleportattiin Marsin siirtokuntaan, jossa hän vietti 20 vuotta siirtokunnan pysyvänä jäsenenä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe  aikamatkusti teleportaatiolla ja ikäregressoitiin 20 vuotta, ja hänet tuotiin takaisin amerikkalaistukikohtaan Maapallolle vuoteen 1976 (Maan aikaa). Relfe sen jälkeen toimi kuuden vuoden ajan armeijassa Maapallolla ennen hänen kotiuttamistaan vuonna 1982.

Hän on vaimonsa Stephanie Relfen kanssa kirjoittanut kaksiosaisen kirjasarjan The Mars Records.

Relfe kuvaa kahden tyyppisiä henkilöitä, joita salaisessa Mars-siirtokunnassa oli:

”Selvyydeksi: Muistan kahdenlaisia henkilöitä.

”1. Marsissa tilapäisesti vierailevat (poliitikot jne.) — He matkustivat Marsiin ja takaisin hyppyportin läpi. He olivat muutaman viikon ja palasivat. He eivät aikamatkusta. He ovat erittäin tärkitä henkilöitä. Se EI KOSKE HEITÄ!!

”2. Pysyvä henkilöstö — He viettävät 20 vuotta palveluksessa. Palvelusajan lopussa heidät ikäregressoidaan takaisin ja lähetetään takaisin alkuperäiseen avaruusaikahetkeen. Heidät lähetetään takaisin ja heidän muistonsa blokataan. Heidät lähetetään takaisin Maapallolle elämään elämänsä loppuun.” (Vol. 2, p. 204)

Michael Relfe puhuu myös Reptiliaanien ja Harmaiden avaruusolentojen läsnäolosta Marsin salaisessa siirtokunnassa.

”EL: Entäpä Reptiliaanit?

”Michael Relfe: Kyllä. Niiden rodut liittyvät toisiinsa (Draconilaiset, Reptiliaanit, Harmaat).

”EL: Elävätkö Harmaat ja Reptiliaanit Marsin tukikohdassa?

”Michael Relfe: Kyllä, joitain niitä on siellä. Muistan Harmaiden olleen lääkäreitä tai teknikkoja. Uskon Reptiliaanien pysyvän maastoutuneena (verhoutuneena) suurimman osan ajasta. Reptiliaanit ovat luonnostaan kuumottavan näköisiä.” (Vol. 2, page 205)

”Vihollinen” Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa

Relfe kuvaa sotilaskonfliktia amerikkalaisjoukkojen ja aseistetun ”vihollisen” välillä salaisessa Mars-tukikohdassa. Relfe kuvaa myös ”vihollisen” käyttämiä aseita.

Alla on lainaus The Mars Recordsista, joka kuvaa aseellisen konfliktin luonnetta salaisessa Marsin tukikohdassa, sekä käytettyjen aseiden tyyppejä.

Lainaus käsittelee ”aikamatkustushyppyportteja” eli portaaleja, joita pysyvän henkilöstön aikamatkailuikäregressioon käytetään heitä kuljetettaessa Maapallolta Marsin tukikohtaan ja takaisin.

Tämä kvanttiteknologisten ”aikamatkustushyppyporttien” käyttö tekee mahdolliseksi ”piilottaa” amerikkalaistukikohta Marsissa aika-avaruushologrammiin, jotta Maan ihmisyhteisö ei sitä löydä.

Amerikkalaisten ja ”vihollisten” aseet Marsin aikamatkustushyppyportissa

Tässä The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa amerikkalaisten salaista tukikohtaa Marsissa, joka joutuu ”vihollisen” hyökkäyksen kohteeksi. Vihollisella on ilmeisesti aikamatkustuskyvykkyys, ja se voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.

”EL: Kerro minulle aikamatkustushyppyporteista.

”Michael Relfe (MR): En ollut hyppyporttiteknikko, joten muistan vain maallikon näkökulman.

Tämä teknologia oli Philadelphia-kokeen seurausta, siten kuin Al Bielek on projektin kuvannut. Se on yksi niistä jutuista, joista miettii että ”Vau, hienoa” ekaa kertaa kun kuulee, ja sitten sen ottaa todella todesta. Muistan myös, että niitä vartioidaan TODELLA tiukasti ja että joka käyttökerta kirjataan tarkasti muistiin ja lokiin.

”Muistan, että Marsin tukikohdassa oli useita hyppyporttiasemia. Nämä asemat oli ”kytketty” toisiin paikkoihin ja niitä puolustettiin joltain viholliselta.

Muistan, että teknikot kytkivät itsensä kiinni koneisiin puolustautuakseen. Muistan, että taktista kaukokatselua käytettiin kohteiden tuhoamiseen. Tuhoaminen on vain pieni osuus kaikista operaatioista. Sitä käytetään puolustautumaan viholliselta. Sitä käytetään erittäin tärkeiden henkilöiden (VIP), erittäin tärkeiden laitteiden (VIE) ja planeetan alueiden suojeluun.

Lisäksi jotkut asejärjestelmät vaativat kaukokatseluoperaattoria tarkkailemaan ja suuntaamaan niitä. Nämä ovat fyysisiä aseita (esimerkiksi hiukkassädeprojektori) ja siellä oli myös muuntyyppisiä aseita, energeettisiä (psi). Kaukokatselijaoperaattoreita laitetaan usein myös tarkkailemaan partioaluksia hyökkäysten varalta.

”Vihollisella oli myös Psi-asejärjestelmiä, joita he suuntasivat kohti fyysisiä staattistyyppisiä suojiamme. Staattinen suojaus ei muutu. Se pysyy samana huolimatta siitä mitä sitä kohden heitetään. Staattisen suojauksen laajentamiseksi kaukokatseluoperaattorit monitoroivat suojia ja etsivät niitä jotka siitä yrittävät tulla läpi. Jos tunkeutuja havaitaan, kaukokatseluoperaattori voi jäljittää lähteen avaruus-aikaan ja hoidella tunkeutujan.

Kaukokatseluoperaattorit eivät ole yksin, heillä on varamiehiä ja ylempänä olevia operaattoreita, he voivat välittömästi saada apujoukkoja jos tarve vaatii. Olen nähnyt monia mainoksia kirjoista ja kursseista, joissa puhutaan kaukokatselusta. Suurin osa siitä, mikä nykyään meille on tiedossa kaukokatseluna, opitaan noin 3-4 ensimmäisenä Marsin koulutuspäivänä.

Ja useimmat tämänsorttisessa hommassa mukana olevat ihmiset, valitettavasti, eivät koskaan selviä koulutuksesta. Pillerit tappaisivat heidät nopeasti.”  Lähde: Vol.2 p. 203, The Mars Records, Stephanie Relfe

Yhdessä kappaleessa Relfe muistaa

hänen tekemänsä ”hyökkäyksen” ”vihollisalusta” vastaan, jossa hän ”menetti tietoisuutensa kun vihollisen ohjus tunkeutui alukseen.”

Relfe,

”lensi yksin avaruusaluksessa, kun hän kohtasi vihollisaluksen. Pakenemisen sijaan hän jäi aluksen lähelle. Vihollinen ampui ohjuksen hänen alusta kohti. Ohjus ei räjäyttänyt hänen alustaan, mutta se tunkeutui alukseen ja meni hänen lävitseen. Se aiheutti uskomatonta vahinkoa.

Hän olisi kuollut ellei hänellä olisi ollut erikoinen avaruusasu, joka oli ohjelmoitu antamaan hänelle ensiapua.”

 Lähde: Vol.1 p. 65, 77, The Mars Records, Stephanie Relfe

”Vihollisen” kvanttiaseteknologiat

Seuraavassa The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa ”vihollisen” kehittyneitä aseteknologioita.

”Vihollisella on käytössään useita eri teknologioita, jotka mahdollistavat heidän siepata henkilöitä makuuhuoneistaan, tutkia/operoida/indoktrinoida heidät ja palauttaa heidät makuuhuoneisiinsa ilman, että tätä mitenkään havaitaan.

He voivat ”pitää” henkilöä viikkokausia ja palauttaa heidät aikaan, joka on muutaman minuuttia sen jälkeen kun heidät vietiin.

Nämä teknologiat ovat nimeltään:

  • Hyppyporttiteknologia
  • Fraktaalihyppyporttiteknologia
  • Siirrinteknologia
  • Fraktaalisiirrinteknologia
  • Teleportaatioteknologia
  • Fraktaaliteleportaatioteknologia
  • Aikamatkailuteknologia
  • Fraktaaliaikamatkailuteknologia
  • Ulottuvuusmatkailuteknologia
  • Fraktaaliulottuvuusmatkailuteknologia
  • Madonreikämatkailuteknologia
  • Fraktaalimadonreikämatkailuteknologia
  • Resonanssiteknologia
  • Fraktaaliresonanssiteknologia
  • Maaginen teknologia
  • Fraktaalinen maaginen teknologia
  • Seinienläpikävelyteknologia
  • Fraktaalinen seinienläpikävelyteknologia
  • ‘Lähettäjä’ lähettää jotain huoneeseesi
  • ‘Lähettäjä’ vetää huoneestasi pois jotain

Lähde: Vol.1 p. 110, The Mars Records, Stephanie Relfe

Kuka ”vihollinen” on ja mikä on tämän hyperdimensionaalisen sodan luonne suhteessa kolmiulotteiseen aurinkokuntaamme?

Kuten sanottua, ”vihollisen” asearsenaalin kvanttiteknologialuonne viittaa siihen, että ”vihollinen” voisi olla hyperdimensionaalinen tai kehittynyt kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta galaksista.

On olemassa vaihtoehtoisia tulkintoja silminnäkijän evidenssille koskien mahdollista hyperdimensionaalisen ”sodan” realiteettia ja statusta oman kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrolloimiseksi.

Esimerkiksi, kuka on ”hyökkääjä” tässä hyperdimensionaalisessa ”sodassa”?

1. Maan ihmiset hyökkääjinä

Marsin salainen tukikohta, joka käyttää kvanttiteknologiaa, saatetaan nähdä Maan ihmisten taholta ”hyökkäävänä”, minkä johdosta ”vihollinen” tekee vastahyökkäyksen Mars-tukikohdan aikamatkustushyppyporteille.

2. ”Vihollinen” hyökkääjänä

Amerikkalaistukikohta Marsiss avoi olla Maan ihmisjoukkojen ja Marsin ihmisten välisen liiton yhteinen strateginen positio, jolla Marsin kolmannen ulottuvuuden ihmissivilisaatio saadaan pidettyä turvassa ”vihollisen” hyökkäykseltä.

3. ”Vihollinen” on osa false flag -operaatiota

”Vihollisen” hyökkäys amerikkalaistukikohtaan Marsissa voi olla hyvin käsikirjoitettu False Flag -huijausskenaario, jolla luodaan valheellinen ”sota” ”pahoja avaruusolentoja” vastaan.

II. Virallinen ”paljastus” tai julkinen avoin kontakti

…kolmannen ulottuvuuden älykkään avaruusolentosivilisaation kanssa Marsissa

On olemassa todisteita, jotka tukevat kriittisen polun olemassaoloa virallisten Maan ulkopuolisten paljastusten ja avoimen yhteydenpidon Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa.

Tuo kriittinen polku näyttää olevan sellainen, jossa Maapallon ihmisyhteiskunnan ensimmäinen avoin diplomaattinen kontakti ja virallinen avaruusolentojen ”paljastaminen” tapahtuu Marsin alla ja pinnalla elävän kolmannen ulottuvuuden älykkään humanoidisivilisaation kanssa.

Kuten tämän tekstin kirjoittaja raportoi,

”Maan ihmisten yhteisön ensimmäiset eksopoliittiset askeleet tulisivat olla läpinäkyvän, julkista hyötyä palvelevien planetaaristen suhteiden solmiminen kolmannen ulottuvuuden humanoidisivilisaation kanssa, joka elää Marsin pinnalla ja pinnan alla.”

Todisteet älykkäästä humanoidisivilisaatiosta Marsissa

Tämän tekstin kirjoittaja on näyttänyt todisteet älykkään humanoidisivilisaation olemassaolosta Marsissa käyttäen silminnäkijätodistuksia, asiakirjoja ja muita todisteita.

Katso: New data, law of evidence support view of Mars having indigenous, intelligent extraterrestrial life

Silminnäkijätodisteet — älykäs sivilisaatio Marsissa

Silminnäkijätietovuotaja  Andrew D. Basiago, Cambridgessa koulutuksen saanut environmentalisti ja asianajaja, on julkisesti tunnustanut vuonna 1970, hänen edesmenneen isänsä läsnäollessa, Raymond F. Basiagon, The Ralph M. Parsons Companylla salaisissa projekteissa työskennellyt insinööri, että hän tapasi kolme marsilaista astronauttia Curtiss-Wright Aeronautical Companyn tiloissa Wood Ridgessa, New Jerseyssa marsilaisten ollessa tehtävässä Maapallolla tapaamassa amerikkalaisia teknikkoja.

Silminnäkijätodisteet — DARPAn Project Pegasus ja elämän löytäminen Marsista

Andrew D. Basiagon silminnäkijätodistus paljastaa faktan, että vuoteen 1968 mennessä amerikkalainen tiedusteluyhteisö oli jo ollut tietoinen hänen Mars-työstään.

Hän mainitsee seitsemän briiffausta 40 vuoden aikana, jolloin hänelle näytettiin todisteita hänen omasta kohtalostaan Marsin elämän löytämisessä, ja hän selittää miten aikamatkailu ja hänen tulevaisuutensa kytkeytyivät yhteen.

Kvanttiteknologiaa käyttämällä Andyle annettiin kopio hänen itsensä kirjoittamasta tutkielmasta The Discovery of Life on Mars vuonna 1971 ja häntä pyydettiin lukemaan se ja oppimaan se ulkoa, jotta hän sitten vuonna 2008 voisi kirjoittaa sen, ja se sisältäisi niin paljon dataa Marsista kuin mahdollista.

Todistajat, jotka tukevat väitteitä

Basiagon koulutus, hänen silminnäkijätodistuksensa mukaan, kulminoitui vuonna 1981, kun hän oli 19-vuotias, jolloin hän teleporttasi Marsiin, sen jälkeen kun CIA-agentti Courtney M. Hunt oli ensin prepannut, ensin yksin ja sitten toisen kerran Huntin seurassa.

Molemmat matkat tehtiin Basiagon mukaan ”hyppyhuoneen” avulla, joka sijaitsi CIA:n laitoksessa El Segundossa, Kaliforniassa.

Näiden Marsin matkojen tarkoitus oli tutustuttaa hänet Marsiin, koska CIA tiesi hänen kohtalostaan Marsin elämän löytäjänä ja piti sitä tärkeänä, että hän vierailee Marsissa kokemassa sen itse.

Basiagon mukanaolon amerikkalaisten aika-avaruustutkimuksessa lapsena, sekä Courtney M. Huntin identiteetin CIA-agenttina, on varmistanut

  • Tri. Jean Maria Arrigo, etiikan tutkija, joka työskentelee läheisesti amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ja armeijan kanssa
  • Yhdysvaltain armeijan kapteeni Ernest Garcia, jonka ura amerikkalaistiedustelussa on pitänyt sisällään Kuolleen Meren kääröjen vartijana Israelilaiselle arkeologille Yigal Yadinille, sekä armeijan turvallisuusattaseana toimimista DARPAn Project Pegasuksessa

Basiagon kokemuksia tukee kahden muun riippumattoman silminnäkijätietovuotajan, William B. Stillings & Bernard Mendez, todistukset.

Riippumattoman Mars-tietovuotajan todistus

25. heinäkuuta 2009, Barcelonassa järjestetyssä European Exopolitics Congressissa, entinen puolustusministeriön tiedemies Arthur Neumann sanoi julkisesti,

”Marsissa on elämää. Marsissa on tukikohtia. Olen ollut siellä..”

Neumann osallistui seuraavana päivänä Futuretalkiin’,  Project Camelotin dokumenttihaastatteluun, jossa hän kertoi tiedoistaan Mars-teleportaatiota koskien. Hän osallistui myös tunnin mittaiseen haastatteluun, johon osallistui muiden älykkäiden sivilisaatioiden edustajia, jotka elävät Marsin pinnan alla.

Arthur Neumannon sanonut, että hän teleporttasi Marsiin osallistuakseen projektiin siellä marsilaisten humanoidien kanssa.

Maa, Mars ja galaktiset viranomaiset

Kuten todettua, Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset ovat laillisesti perustettuja Maan ulkopuolisia hallintoviranomaisia, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktisessa Federaatiossa, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.

Käytettävissä olevien todisteiden mukaan Maan ulkopuolisten hallintoviranomaisten toimivalta voi ulottua yli ulottuvuuksien oman galaksimme kaltaisen yksittäisen galaksin sisällä.

Exopolitics – Politics, Government and Law in the Universe, kirja joka loi perustan eksopolitiikan tieteelle älykkäiden sivilisaatioiden välisistä suhteista, sanoo seuraavaa koskien Linnunradan galaksin hallintoviranomaisia.

Eksopolitiikan malli ja tiede

”Eksopolitiikan mallin olennainen rakenne ja dynamiikka — siis että Universumissa asuu älykkäitä sivilisaatioita, jotka ovat järjestäytyneet hallintoelimiksi ja operoivat lakia noudattaen — on pääosin vahvistettu toistettavissa olevin tieteellisin kaukokatselutiedoin, jotka on hankittu 1990-luvulla.

Tieteellisen kaukokatselun data viittaa siihen, että henkisesti ja teknologisesti pitkälle kehittyneitä Galaktisen Liiton maailmoja on olemassa. Sitä voidaan kuvata eräänlaisena löyhästi järjestäytyneenä Linnunratamme henkisenä hallintona.

”Tämä on tieteellisen kaukokatselusession puhtaaksikirjoitus:

Kaukokatselija

”Heti kun menin hänen [galaktisen liiton johtaja] mieleensä, tulin esiin avaruudessa. Siellä minä olen nyt. Olen Linnunradan ulkopuolella, katselen sitä. Pistemäisiä viivoja on piirretty kuvaan, joka jakaa galaksin kvadrantteihin.

”Minulle sanotaan, että siellä on avun tarve. He tarvitsevat meitä. Saan aistimuksen, että he tarvitsevat meitä galaktisessa mielessä, mutta minä vastustelen tätä. He ovat paljon ihmisiä voimakkaampia; se ei vain tunnu järkeenkäyvältä miksi he meitä tarvitsisivat.

”Johtaja aistii vastusteluni ja ohjaa minua planeetalle. OK, pystyn aistimaan sen olevan Maapallo. Minulle sanotaan, että ihmiset liikkuvat planeetalta pois tulevaisuudessa. Nyt muutan aistimuksiani sanoiksi. Mutta aistin selvästi, että Maapallon ihmiset ovat väkivaltaisia ja hankalia tällä hetkellä. Heitä pitää muokata ennen kuin heidät on mahdollista myöhemmin yhdistää muihin. Selvästi ihmisten tulee läpikäydä jonkinlainen muutos ennenkuin he lähtevät pois planeetalta.

Tarkkailija

”Kysy onko heillä mitään käytännön ehdotusta sille miten voisimme auttaa.”

Kaukokatselija

”Minulle sanotaan suoraan, että minun pitää saattaa loppuun tämä kirjaprojekti. Muut näyttelevät omaa osaansa. Siinä tulee olemaan monia mukana. Monien eri lajien edustajia, ryhmiä.

Tarkkailija

”Kysy kenet muu meidät pitäisi tavata kaukokatselemalla, tai jotain toista tekniikkaa käyttämällä?”

Kaukokatselija

”Ainoastaan marsilaiset. Hmmm. Minulle sanotaan, että tulevat kontaktit avaruusolentoihin rajoittuvat nyt marsilaisiin, ainakin lähitulevaisuudessa.

Tarkkailija

”Kysy onko mitään uutta informaatiota kuulunut, mitä meidän tulisi tietää, mitä emme tiedä vielä.”

Kaukokatselija

”Tämä kaveri on erittäin kärsivällinen. Hän tietää tämän olevan minulle vaikeaa. Hän sanoo minulle, että tulee paljon ongelmia. Varmasti tapahtuu jokin planetaarinen katastrofi, vai pitäisikö sanoa että useampia. Tulee olemaan poliittista kaaosta, turbulenssia, ja nykyinen poliittinen järjestelmä purkautuu. Siten kuin me nyt elämme, me emme kykene suhtautumaan uusiin todellisuuksiin. Hän sanoo minulle suoraan, että tietoisuudesta tulee tulla kaikkien ihmisten tärkein huolenaihe, jos me aiomme edistyä.

”Juuri nyt hän on pureutumassa sinun (tarkkailija) mieleen. Hän ikäänkuin koittaa asettaa sinut sijaintiin, ehkäpä hän mittaa sinua tai tekee jotain. Hän sanoo minulle, että se mitä teet juuri nyt on erittäin tärkeää tässä kaikessa. Meidän tulee palata tänne — heidän maailmaansa — myöhemmin. Meistä tulee tietoisuuden määrittelemien ihmisten ensimmäiset edustajat. Hän sanoo minulle, että tietoisuus on määrittänyt saapumispisteen. Mutta on vielä lisää. ’Me emme ole pelastajia, me olemme vain ensimmäisiä edustajia.’ Hän haluaa, että minä ymmärrän asian oikein.

”Minulla on tunne, että hän haluaa minun ymmärtävän, että meillä on vastuu edustaa reilusti. Tämä ei saa nousta meillä hattuun. Tämä on nyt työtämme, ja meillä kaikilla on työtä. Hän sanoo minulle myös, että teen ihan ookoo duunia siinä että kirjoitan tämän muistiin. Hän pitää sinun huumorintajustasi. Hän sanoo, että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon aktiviteettia, päivittäistä. Mutta nyt meidän tulee keskittyä tähän kirjana. Tämä kirja on tärkeä, ja he käyttävät sitä.”

Transkription loppu

Mars — kriittinen polku avaruusolentojen ”paljastukseen” ja avoimeen kontaktiin

Hyperdimensionaalisen ”sodan” alkuvaiheen keskustelussa kysyttiin kysymys edustiko Marsin salainen amerikkalaistukikohta strategista positiota Maan ihmisjoukoille yhdessä Marsin ihmisten liittolaisten kanssa (jotka elävät Marsin pinnan alla), jolla ehkäistäisiin ”vihollisen” suorittama Marsin humanoidisivilisaation tuho.

DARPAn Project Pegasuksen tietovuotajan Andrew D. Basiagon evidenssi viittaisi siihen, että jo vuonna 1970 — 40 vuotta ennen vuotta 2010 — marsilaiset astronautit olivat amerikkalaisissa puolustusvoimain laitoksissa vierailemassa suhteiden solmimistehtävissä ja tapaamassa amerikkalaista sotateknistä henkilöstöä.

Entisen amerikkalaissotilaan Michael Relfen evidenssi viittaa siihen, että Relfe on rekrytty pysyväksi jäseneksi amerikkalaisten Mars-tukikohtaan vuonna 1976 — 34 vuotta ennen vuotta 2010. Vuonna 1976 (Maan aikaa), hän teleporttasi Marsin siirtokuntaan ja vietti siellä 20 vuotta osana siirtokunnan pysyvää henkilöstöä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe ikäregressoitiin 20 vuotta nuoremmaksi, hän aikamatkusti teleportaatiolla takaisin Amerikkan tukikohtaan, vuoteen 1976 (Maan aikaa).

Basiago todistama Marsin humanoidiastronauttien vierailu amerikkalaistukikohdassa vuonna 1970 tapahtui vain 6 vuotta ennen Relfen rekrytoimista amerikkalaistukikohtaan Marsiin.

Sotilaallinen konflikti ja hyperdimensionaalinen ”sota”, jonka Relfe Marsissa koki vuosina 1976-1996 (Marsin aikaa) salaisessa tukikohdassa, on saattanut olla käynnissä ja se on saattanut olla tiedossa ja osa Marsin astronauttien agendaa tehdä vierailu amerikkalaiseen tukikohtaan vuonna 1970.

Marsin astronauttien vierailu vuonna 1970 sekä salaisen tukikohdan perustaminen Marsiin vuoteen 1976 mennessä ovat saattaneet olla osa Yhdysvaltain ja Marsin humanoidisivilisaation välistä strategista suhdetta, jolla puolustetaan aurinkokuntaamme kehittyneen kolmannen ulottuvuuden avaruusolentojen sivilisaation hyökkäyksiltä.

Milloin kansalle ja maailmalle julkisesti paljastetaan amerikkalaisten tukikohta Marsissa ja heidän strateginen suhde Marsin humanoidisivilisaatioon?

On olemassa erilaisia skenaarioita viralliselle ”paljastukselle” koskien amerikkalaisten tukikohtaa Marsissa sekä avointa kontaktia Marsin humanoidisivilisaatioon.

1. Hyperdimensionaalinen ”sota”

Jos ja kun Maan ihmisten ja Marsin ihmisten strateginen allianssi on voittanut hyperdimensionaalisen ”sodan”, silloin aika voi olla kypsä viralliselle ”paljastukselle” koskien Maan ja Marsin allianssia.

Toisaalta Yhdysvaltain hallitus saattaa kokea hyödylliseksi värvätä ihmisväestön tietoiseksi osallistumisesta hyperulotteiseen ”sotaan” aurinkokunnasta. Jos näin olisi, niin silloin hallituksen viranomainen, joka haluaisi värvätä kansalaisiaan tukemaan hyperulotteista ”sotaa”, tekisi virallisen ”ilmoituksen”.

Jos hyperulotteinen ”sota” on itse asiassa Maan pysyvän sotatalouden false flag -operaatio, jonka tarkoituksena on edistää avaruuden aseistamista, niin ”sodan” ja ”vihollisen” virallinen ”paljastaminen” olisi osa false flag -harhautusta, jonka tarkoituksena on kanavoida ihmisväestön energia avaruuden aseistamiseen ja sotaan.

2. Elämä Marsissa

NASA:n Spirit- ja Opportunity-mönkijöiden Marsin pinnalta ottamissa valokuvissa näkyy nyt lukuisia kuvia runsaasta ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä Marsin pinnalla. Kuvia ja analyysejä ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä, rakenteista ja patsaista on ”The Discovery of Life on Mars” -julkaisussa sekä 60 muussa artikkelissa osoitteessa projectmars.net.

Kun kehittynyttä valokuva-analyyttistä tekniikkaa sovelletaan Marsin pinnasta otettaviin NASA:n roverin valokuviin, saadaan todennäköisesti entistäkin varmempia kuvia Marsin ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä.

Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että Yhdysvaltain hallitus voi julkaista Marsin pinnalta otettuja NASA:n Roverin valokuvia, jotka sisältävät kuvia Marsin alkuperäisestä humanoidisesta ja eläimellisestä elämästä, ja näin ollen ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta älykkäästä humanoidisesta maan ulkopuolisesta elämästä kansalaisyhteisölle.

Yksi NASA:n perusteluista sitä vastaan, että se ”paljastaisi” virallisesti valokuvalliset dokumentaariset todisteet maan ulkopuolisesta humanoidisesta elämästä Marsissa, saattaa olla huoli siitä, että tämä aiheuttaisi Brookings Instituten raportin kaltaisen paniikin ihmisväestön keskuudessa, kuten tapahtui,

”sarjan Halloween-jakso 30. lokakuuta 1938, joka esitettiin Columbia Broadcasting System -radioverkossa. Jakson ohjasi ja kertoi Orson Welles, ja se oli sovitus H. G. Wellsin romaanista The War of The Worlds.

Richard J. Hand siteeraa nimeltä mainitsemattomien historioitsijoiden tekemiä tutkimuksia, joiden mukaan noin kuusi miljoonaa kuuli CBS:n lähetyksen, 1,7 miljoonaa uskoi sen olevan totta ja 1,2 miljoonaa oli ”aidosti peloissaan”.

Vaikka Wellesin ja kumppaneiden ääntä kuuli verrattain pieni yleisö (samaan aikaan NBC:n yleisö oli arviolta 30 miljoonaa), kohu oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen: kuukauden kuluessa lähetyksestä tai sen vaikutuksista kirjoitettiin 12 500 lehtiartikkelia, ja Adolf Hitler siteerasi paniikkia, kuten Hand kirjoittaa, ’todisteena demokratian rappiosta ja turmeltuneisuudesta’.”

Erään lähteen mukaan,

Brookingsin raportti eli hdotetut tutkimukset rauhanomaisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisen asioihin (Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs) on NASAn tilaama ja Brookings Institutionin laatima raportti, joka esiteltiin Yhdysvaltain kongressin 87. istuntokauden edustajainhuoneelle 18. huhtikuuta 1961.

Vaikka Brookingsin raportissa ei suoranaisesti ehdoteta todisteiden salaamista, siinä viitataan siihen, että yhteydenotolla avaruusolentoihin (tai vahvalla todisteella niiden todellisuudesta) voisi olla jonkin verran häiritsevä vaikutus ihmiskuntaan, ja siinä mainitaan lyhyesti mahdollisuus salata tällaisia todisteita yleisöltä.

”Jotkut ufologit ja salaliittoteoreetikot ovat esittäneet, että Brookingsin raportin johtopäätökset tarjoavat hallituksen virkamiehille motiivin tukahduttaa todisteet maan ulkopuolisesta elämästä, jos ne joskus löydettäisiin.

Brookingsin raportin ehkä sensaatiohakuisempi tulkinta on saattanut saada vaikutteita aikalaismedian uutisoinnista; New York Timesin vuonna 1960 ilmestyneessä jutussa oli otsikkona ”Ihmiskuntaa varoitetaan valmistautumaan elämän löytämiseen avaruudesta”: Brookingsin raportti sanoo Maapallon sivilisaation mahdollisesti tuhoutuvan jos se kohtaa sitä ylivertaisemman rodun'””.

Jos NASA itse asiassa ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta elämästä ja Marsissa olevasta maan ulkopuolisesta humanoidisesta sivilisaatiosta, niin ”paljastaminen” laajalle yhdysvaltalaiselle ja maailmanlaajuiselle yleisölle tapahtuu luultavasti sen jälkeen,

  1. kehittynyttä fotoanalyyttistä tekniikkaa voidaan soveltaa NASAn Marsin pinnalta otettuihin valokuviin.
  2. Mars Anomaly Research Societyn (MARS) kaltaiset kansalaispohjaiset ryhmät voivat alkaa tavoittaa valtavirtaista yleisöä, tiedotusvälineitä ja poliittista yleisöä.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

 

Michael Sallan vastine Richard Dolanille

16. heinäkuuta 2017 UFO-historioitsija Richard Dolan julkaisi artikkelin, jossa hän ilmaisi kantojaan siitä miten arvioida ihmisiä, jotka ovat väittäneet että heillä on suoraa tietoa ja kokemuksia salaisista avaruusohjelmista. Hän selittää sympatiaansa näkökulmille siitä, että tällaisia ohjelmia on olemassa ja että jotkut ovat kertoneet tiedoistaan.

Hän kuvaa yleistä skeptistä asennettaan henkilöitä kohtaan, jotka sekä väittävät olevansa sisäpiiriläisiä, joilla on yksityiskohtaista tietoa salaisista avaruusohjelmista, että jotka myös ovat saaneet julkisesti ihmisiltä tästä hyväksyntää, vaikka heillä ei ole minkäänlaisia todisteita omille väitteilleen.

Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”

Richard näkee sellaiset henkilöt tahallaan tai tahtomattaan sekoittamassa pakkaa, tekemässä siitä yhä vaikeampaa riippumattomille tutkijoille, jotka pyrkivät selvittämään totuuden, vahvistaa väitteitä näistä ohjelmista.

Hän kuvaa erityisesti kolmea tietovuotajaa, jotka ovat astuneet esiin ja saaneet julkista mainetta uskomattomilla väitteillään:

Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa.

Richard huomauttaa, että todisteiden puute tarkoittaa, että me joudumme uskomaan tietovuotajien sanaa, mikä voi johtaa tutkijoiden tapauksessa vaarallisille vesille:

Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.

Tässä hän yrittää ohjata keskustelua hänen näkemyksensä mukaiselle keskitielle, erittäin kriittisen skeptikkojen ja debunkkaajien ryhmän väittäessä, että sellaiset tietovuotajat ovat parhaimmillaankin harhaisia ja pahimmillaan patologisia valehtelijoita, kun taas tukijat nielevät kaiken mitä tietovuotajat sanovat puhtaan luottamuksen perusteella.

Richard viittaa sähköposteihin, joissa häntä rohkaistiin käymään Goodea vastaan, joka on jokin aika sitten joutunut Bill Ryanin ja Daniel Lisztin (alias Dark Journalist) kritiikin kohteeksi, haastattelujen sarjassa. Ryan & Liszt ovat olleet Goodea mustamaalaavan internet-kampanjan keskiössä, ja pyrkineet antamaan hänestä kuvaa patologisena valehtelijana.

Olen vastannut heidän väitteisiinsä Goodesta muualla, mitä tulee siihen miten he ovat sivuuttaneet dokumentit ja asiantuntijalausunnot, jotka validoivat Gooden väitteet hänen kahden vuosikymmenen pituisesta urastaan IT-alalla. Sivuuttamalla Gooden varmistettavissa olevan taustan molemmat tutkijat ovat tarkoituksella pyrkineet saattamaan hänen uskottavuutensa epäilyksen varjoon sanomalla, että hän on astunut esiin puhtaasti rahan takia, eikä aitona tietovuotajana jolla on halu paljastaa totuus viranomaisten väärinkäytöksistä, jopa hänen ennen tuottoisan uran menettämisen uhalla.

Tavoittelin Richardia kertoakseni hänelle mielipiteeni Ryanin ja Listzin huijaustutkimuksista, ja liitin mukaan linkin dokumentteihin ja asiantuntijalausuntoihin, joihin on oltu yhteydessä ja jotka ovat vahvistaneet Gooden taustat. Richard ei ole vastannut, mitä pidän yllättävänä. Varmasti tietovuotajien taustojen tahallinen obfuskaatio ansaitsee tulla pengotuksi, kun tutkijat ovat toimineet epäasianmukaisesti!

Ilmeisesti Dolan ei ole samaa mieltä. Hän ei ota esiin mitään ongelmia mitä Ryan ja Liszt ovat Gooden tapauksessa nähneet, mutta hän mainitsee kyllä ongelman minun suhteen. Ilmeisesti minulla on luottamusongelma:

Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.

Pidän Richardin arviota siitä, että minulla on “taipumus olla liian luottavainen”, epäyllättävänä sillä se kuvaa minun vastakkaista kantaani hänen taipumukseensa olla liian skeptinen niitä kohtaan, jotka kertovat omista kokemuksistaan vilpittömästi ja rehellisesti. He saattavat hyvinkin kertoa totuuden uskomattomista kokemuksistaan, mutta ne sivuutetaan koska he eivät anna riittävästi todisteita tyydyttämään niitä standardeja, joita UFO-tutkijat ovat mielivaltaisesti asettaneet.

Minulle se on aina ollut paljon vaarallisempaa sulkea pois silminnäkijätodisteet yksinkertaisesti siksi koska he eivät anna riittävästi näyttöä jonkin mielivaltaisesti valitun standardin mukaan, kuin tutkia vakavasti sitä heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä perusteella, sekä myös heidän paljastuksistaan maksaman hinnan takia.

On väärin olettaa, että tutkija “luottaa” tietovuotajaan yksinkertaisesti siksi, että hän pitää tätä vilpittömänä ja siksi vakavan tutkimuksen arvoisena. Olen pitänyt yllämainittuja kolmea tietovuotajaa vilpittöminä ja vakavan tutkimuksen arvoisina. Se ei tarkoita luottamusta, joka on eri asia.

Richard Dolan ja minä olemme samaa mieltä siitä, että koko UFOjen, avaruusolentojen ja salaisten avaruusohjelmien aihe on erittäin turvaluokiteltu, ja että tilanteen esteenä on myös turvatoimet. Edward Snowdenin dokumenttivuoto vahvistaa, että tiedustelupalvelut viidessä Echelon-maassa (USA, Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) suorittavat peitetoimia kylvääkseen sekaannusta UFO-kentälle.

Richard uskoo, että tästä on pääteltävissä, että Deep State (eli kabaali/Illuminati) yrittäisi sekoittaa pakkaa järjestämällä huijareita, mielenhallinnan uhreja, tiedustelupalvelujen luottohenkilöitä jne. lavalle väärien todistusten ja disinformaation kanssa. Tästä me olemme samaa mieltä, mutta on myös pääteltävissä, että syvävaltio ja sen lonkerot tekisivät paljon kaikenlaista aitojen tietovuotajien, kokijoiden ja muiden maineen pilaamiseksi.

Miksi keskittyä vain yhteen aspektiin syvävaltion tekemisissä? Corey Gooden tapauksessa olen löytänyt selvää näyttöä siitä, että hänen mainettaan on yritetty tahrata, kun kaksi tutkijaa, Ryan ja Liszt, ovat sivuuttaneet dokumentit ja asiantuntijalausunnot, jotka tukevat hänen työhistoriaansa. Voisivatko Ryan ja Liszt olla Deep Staten operatiiveja, jotka on aktivoitu pilkkaamaan Goodea?

Richard mainitsee myös William Tompkinsin, jolla toisin kuin Goode, Basiago ja Cramer, on useita dokumentteja ja asiantuntijoita, jotka tukevat hänen todistuksensa ydinkohtia. Hän sanoo:

Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.

Todellakin, tri. Wood ja minä olemme löytäneet monia dokumentteja ja riippumattomia kolmansia osapuolia, jotka tukevat Tompkinsin todistusta. Puhuin kolmen eläköityneen laivaston upseerin kanssa, jotka kaikki puhuivat Tompkinsin puolesta saamatta tästä mitään hyötyä itse, josta kerron kirjassani The US Navy’s Secret Space Program sekä aiemmissa artikkeleissa.

Amiraali Larry Marsh vahvisti William Tompkinsin työn tärkeyden laivastolla. Tompkins oli Medford Navy League Councilin johtaja ja hän veti siellä erikoisprojekteja.

Huolimatta yltäkylläisestä todisteiden määrästä, joita on ollut julkisesti saatavilla jo pitkään, Richard Dolan pysyy kärkkäänä Tompkinsin suhteen:

Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.

Tompkinsin sävy, kirjan virheet ja egoismi olivat Dolanille punaisia lippuja, joten hän kieltäytyi. Se on ihan asiallista kun puhutaan kirjan julkaisemisesta, kuitenkaan nämä eivät ole sellaisia juttuja jotka tekisivät Tompkinsista epärehellisen hänen muistellessaan tapahtumia ja ihmisiä parhaansa mukaan.

Onhan Tompkins 94-vuotias, ja hän oli osa historiallista prosessia, joka kulminoitui salaisten avaruusohjelmien nykytilaan. Toimitin Richardille henkilökohtaisesti kopion kirjastani US Navy Secret Space Program, jossa paljastan todisteet joita olen tähän asti kyennyt saamaan selville.

Richard lopettaa artikkelinsa sanomalla:

Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta. Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.

Mielelläni käyn sivistynyttä keskustelua Richardin kanssa näistä asioista, joita hän on artikkelissaan tuonut esiin ja joista olen maininnut tässä vastineessa. Pidän häntä sellaisena henkilönä, jolla on intellektuaalista jämäkkyyttä ja suorasanaisuutta, joka tekee näiden aiheiden julkisesta debatista jotain kaikille lukijoille arvokasta.

Lopuksi, haluan ilmaista erimielisyyteni hänen loppupäätelmäänsä tarinasta, “jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan”. Mieti vaikka silminnäkijätodistuksien merkitystä rikoksissa, rikoksia ei enää voitaisi ratkaista koska ei ole näyttöä rikoksesta jos silminnäkijätodistus ei enää päde, eikä heidän väitteitään voisi enää tutkia ja osoittaa todeksi, mikä voi vaikuttaa uskomattomalta kun otetaan huomioon nykyinen teknologisen tietoisuuden taso open source -yhteiskunnassa.

Eikö se pelaisi rikollissyndikaattien pussiin, kun olisi valta poistaa ja manipuloida raskauttavaa todistusaineistoa? Johtopäätökseni on, että tämä on tasan tarkkaan se mitä nyt tapahtuu mitä tulee totuuteen salaisista avaruusohjelmista, ne ryhmät jotka näitä pyörittävät toimivat varsin samalla tavoin kuin rikollissyndikaatit kansallisen turvallisuuden varjolla.

Kaikki todistajanlausunnot ovat merkitseviä. Me voimme oppia paljon sekä paljastamalla ne jotka meitä huijaavat tai toimivat harhojen perusteella, että aidosti tutkimalla niitä jotka puhuvat meille totuutta parhaan muistinsa mukaan. Vauvan heittäminen pesuveden mukana on juuri se mitä Deep State haluaa meidän tekevän kun puhutaan uskomattomien sisäpiirin todistajien kertoessa salaisista avaruusohjelmista.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Coreysta, Andrew’sta ja muista tietovuotajista

Salainen avaruusohjelma? Kyllä.

Vuodesta 2009 lähtien olen kirjoittanut ja puhunut mahdollisesta omasta yhteiskunnastamme irtautuneesta (breakaway) sivilisaatiosta. Tuohon aikaan ajatukseni keskittyivät tietoon siitä, että turvaluokitellussa maailmassa varmasti oli teknologisia kehityskulkuja, joita on pidetty salassa, joskus pitkänkin aikaa.

Kuuluisa stealth-hävittäjä oli täysin toimintakelpoinen ja pidetty salassa kuusi vuotta ennen kuin se julkistettiin virallisesti, kun stealth-teknologia itse oli ollut työn alla yli vuosikymmenen ajan ennen sitä, josta ei meille kerrottu. Muistan keskustelun entisen tieteentekijän kanssa, joka oli ollut NSA:lla 1960-luvun puolivälissä, joka sanoi minulle, että NSA:n tietokoneiden kellotaajuus ylitti 600 megahertsiä, nopeus jota kuluttajamarkkinat eivät saavuttaneet vielä 35 vuoteen. Nykypäivänä on huhuja, että NSA tai jokin muu tiedustelulafka on kehittänyt kvanttilaskennan — jota muulla maailmalla ei ole käytössä.

Syytteet ja huhut jatkavat myllyään radikaalista teknologiasta, jota tulee ‘mustasta maailmasta.’ Olen pitkään antanut pisteitä Brad Sorensenin ARV-tarinalle, jota Mark McCandlish kertoi. Jos se pitää paikkansa, se tarkoittaa että salaisia takaisinmallinnettuja lentäviä lautasaluksia on valmistettu salassa ja ne ovat olleet käytössä ainakin 1980-luvulta lähtien. Tämänsuuntaisia lausuntoja on tullut esiin 1980- ja 1990-luvuilla nimekkäältä ilmailujournalistilta James Goodallilta. Eräs Goodallin lähteistä Groom Lakella (Area 51) sanoi hänelle, “meillä on Nevadan aavikolla asioita, joita George Lucas kadehtisi”, sekä “meillä on juttuja, jotka ovat parempia kui Star Trek, Star Wars, mitään mitä näet elokuvissa.” Ja niin edelleen.

Ei sillä, että meidän tulisi ottaa tällaiset väitteet evankeliumina. Mutta on olemassa historia, kaava. Lisäksi monet sellaisia väitteitä esittäneet ovat henkilöitä, joiden taustat on varmistettu, vaikka heidän väitteitään ei olekaan. Mitä tulee UFOihin ja kaikenlaiseen siihen liittyvään, on fakta että meillä on käsillämme turvaluokiteltuja ja salaisia asioita. Ei ole mitään millä tuosta faktasta pääsee yli, jotain minkä päivätyökseen debunkkaavat sopivasti unohtavat joka kerta. Valitettavasti tutkimusta UFO-salailun maailmassa tekevät ovat estyneitä sekä aiheen vaikeuden takia, joka on merkittävä, että myös sen mukanaan tulevan salailun ja tarkoituksellisen vääristelyn takia.

Silti vuosien ajan olen todennut, että sen lisäksi että todennäköisesti on olemassa “breakaway-sivilisaatio”, joka käyttää turvaluokiteltua teknologiaa, joka todennäköisimmin on kehitetty osittain avaruusolentojen teknologiasta, mutta että tähän kuuluu myös salainen avaruusohjelma. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Eli, jos siis toteat nyt samoin niinkuin minä, että

1) UFOt ovat todellisia

2) Me olemme saaneet jotain tästä teknologiasta haltuumme Roswellista ja muualta

3) Me olemme salaa tutkineet näitä läpimurtoja monien vuosien ajan

… silloin, on järkevää olettaa että:

1) Turvaluokiteltu maailma on tehnyt monia läpimurtoja vuosien mittaan, joista jotkut on kaupallistettu, ja toiset ovat todennäköisesti liian tärkeitä edes kaupallistamiseen ja niitä käytetään salaa. Sellaisiin kuuluu radikaalit voimanlähdeteknologiat, esimerkiksi. Epäilemättä olisi muitakin läpimurtoja, mutta kuka tietää mitä.

2) Sellaiset läpimurrot mahdollistaisivat näille henkilöille tehdä asioita, jotka ovat todella muun maailman kykyjen tuolla puolen, joihin kuuluu, niin hullulta kuin se kuulostaakin, monille mahdollisuus mennä “toiselle planeetalle”.

3) Niille, jotka tästä ovat tietoisia, olisi vähän tai ei yhtään insentiiviä antaa meidän muiden saada tietää mitä on käynnissä. Se on liian suuri asia, se on liian räjähdysherkkä salaisuus. Se tullaan ainoastaan heidän valintansa pohjalta paljastamaan kun se ei enää ole tärkeä, mikä isojen salaisuuksien tapauksessa pätee. Aina liian usein me saamme kuulla tärkeistä asioista silloin, kun ne eivät enää ole tärkeitä.

Voisin sanoa tästä enemmänkin, mutta olen sanonut sen useaan kertaan täällä, täällä, ja täällä, sekä monasti muualla. Näyttö tälle hypoteesille on erittäin vahvaa.

Uudet tietovuotajat: Andy, Corey ja muut

Monien vuosien ajan on ollut useita muitakin, joita usein kuvataan “tietovuotajiksi”, jotka ovat väittäneet olleensa mukana salaisissa avaruusohjelmissa. Voitaisiin sanoa, että olettaen että on olemassa sellainen asia kuin salainen avaruusohjelma, on täysin uskottavaa että joku ohjelmassa mukanaollut joskus tulisi siitä puhumaan.

Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa. Tapasin Andyn vuonna 2012 Santa Clarassa pidetyssä konferenssissa Kaliforniassa. Pidin häntä erittäin persoonallisena ja älykkäänä. Tottakai, se ei tarkoita että uskoisin tätä tarinaa. En usko, että hän meni “hyppyhuoneen” avulla Marsiin. En usko, että hän teki näitä asioita nuoren Barack Obaman kanssa 1980-luvulla. Ja en usko, että hän lapsena aikamatkusti Lincolnin Gettysburg-puhetta kuuntelemaan, huolimatta siitä että hän väitti että hän itse on siitä puheesta otetussa valokuvassa.

Tajuan, että on olemassa omituisia asioita, joita virallisena pidetyn todellisuuden rajat eivät sulje sisälleen. Mutta en ole pakotettu uskomaan jokaista vastaani tulevaa tarinaa, erityisesti niitä jotka ovat ilmiselvästi egoistisia, ja erityisesti niitä joiden tueksi ei ole todisteita.

Joten vuosien mittaan olen suurimmaksi osaksi sivuuttanut Andyn väitteet ja tarinat. Vaikka olen henkilökohtaisesti pitänyt niitä onnettomina, minulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta tehdä niille paljoakaan.

Kehitin saman asenteen Corey Goodea kohtaan, joka myöhemmin on muuttunut vieläkin nimekkäämmäksi kuin Andy. Kuten jokaista ufologiasta kiinnostunutta, katsoin kun hänen väitteensä levisivät alalla vuodesta 2014 eteenpäin. Corey väitti menneensä Marsiin “20 and back”-ohjelmassa, joka alkoi hänen teini-iässään ja sitten ohjelman loputtua hänet lähetettiin takaisin Maapallolle. Mutta ei silloin kun hän oli kolmekymppinen, eikä Maapallolle 20 vuotta myöhemmin. Sen sijaan, hänet “ikäregressoitiin” ja “aikaregressoitiin” takaisin hänen teini-ikäiseen kehoonsa, takaisin samaan vuoteen jolloin hän lähti. Äiti ei koskaan tiennyt hänen lähteneen kotoa.

Selvästikin pidän tätä tarinaa ongelmallisena ja olin ihmeissäni siitä miten moni ihminen otti hänen sanansa todesta. Hänen tarinansa on täydellisesti suunniteltu vastaamaan ihmisten vastaväitteisiin siitä: ei mitään papereita, ei tarvinnut kadota 20 vuodeksi minnekään, ei yhtään perheenjäsentä joka puhuisi hänen puolestaan ja niin edelleen.

Minun suurin ongelmani Corey Gooden (ja Andyn ja Randyn kanssa) ei ole se, että “en usko” heitä. Kyllä, pidän heidän tarinoitaan epätodennäköisinä. Mutta se varsinainen ongelma on, että kenelläkään näistä ihmisistä ei ole minkäänlaista näyttöä, jotta riippumaton tutkija voisi sanoa asiasta mitään suuntaan tai toiseen.

Tieteenfilosofiassa on käsite nimeltään falsifiointi. Jos jokin on falsifioitavissa, se ei tarkoita sitä että se on valetta. Se tarkoittaa, että sitä on mahdollista testata, tutkia, määrittää onko se totta vai tarua. Se voi kertoa, että minun matkalaukkuni painaa 35 paunaa. Se on falsifioitavissa, koska voit ottaa laukkuni ja laittaa sen vaa’alle. Voisin sanoa sinulle että viisi vuotta sitten punnitsin laukkuni eräälle lennolleni ja se painoi 35 paunaa. Tuo ei olisi todennäköisesti falsifioitavissa — ellet sitten tarkista jostain lentokentän arkistoista.

Minun laukkuni tapauksessa saattaisit epäillä väitettäni, ja vaikka et kykenisikään osoittamaan väitettä oikeaksi tai vääräksi. Se on täysin arkipäiväinen asia.

Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”

Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.

MUFON Symposium

Henkilökohtaiset mielipiteet sikseen, minulla ei ole halua käydä sotaa kenenkään kanssa tällä alalla. Minulla ei ole aikaa tai energiaa perustella näitä asioita enempää. Tämä huolimatta siitä että lähes joka viikko saan viestejä ihmiiltä jotka haluavat minun hyökkäävän näiden ihmisten kimppuun. Minä osaltani haluan tehdä omat tutkimukseni ja keskittyä UFO-ilmiön itsensä mielenkiintoisiin nyansseihin.

Mutta en kyennyt pysymään poissa härdellistä tietystä syystä. Kuusi kuukautta sitten MUFONin johtaja Jan Harzan pyysi minua puhumaan MUFONin kansainvälisessä symposiumissa. Siitä oli kuusi vuotta kun olin puhunut siellä viimeksi.

Päätin hyväksyä Janin tarjouksen puhua vuoden 2017 symposiumissa. Sitten hän kysyi minulta puhuisinko erityisesti salaisesta avaruusohjelmasta. Itse asiassa en halunnut, ja sanoin hänelle niin. Olin käsitellyt sitä aiemmin ja minua kiinnosti muut asiat. Mutta hän todella halusi, ja ajattelin että joo, voin tehdä uutta tutkimusta ja esittää löydökseni.

Useita kuukausia aiemmin olin saanut kuulla, että MUFON oli ottanut tämän konferenssin pääteemaksi, ja että Corey Goode, Andrew Basiago, William Tompkins ja tri. Michael Salla sekä pitäisivät esityksensä tästä samasta aiheesta että siellä olisi paneelikeskustelu heidän kesken. (Minun tulisi lisätä, että MUFON oli kutsunut myös muita tutkijoita, mm. Mark McCandlishin ja Michael Schrattin, jotka molemmat ovat erittäin uskottavia, sekä Gary McKinnonin Skypen kautta.)

Ennen kuin jatkan, sanon muutaman sanan Michael Sallasta ja Bill Tompkinsista. Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.

Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.

Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.

Jokatapauksessa, kun sain kuulla että hän on samassa paneelissa Coreyn, Andyn, Billin ja  Michaelin kanssa, soitin Janille ja kohteliaasti kysyin häneltä mitä hän ajatteli. Mainitsin huolistani MUFONin päätöstä koskien tuoda henkilöitä esiintymään, joilla on väitteitä joita ei voida osoittaa todeksi. MUFONilla loppujenlopuksi piti olla todisteisiin perustuvat standardit.

Jan selitti asiansa niin hyvin kuin osasi, olennaisesti hän sanoi haluavansa tuoda esiin moninaisen ja kiinnostavan mielipiteiden kavalkaadin ja antaa osallistujien itsensä päättää asiasta. No, MUFONin annetaan tehdä mitä se haluaa, ja tottakai kansan annetaan sanoa mitä se haluaa vastauksena. Mutta minä jäin tästä mielenkiintoiseen välikäteen, ja tajusin että oli alka ilmaista ajatuksiani asiassa selkeämmin.

Tein sen muutamassa radiohaastattelussa, etenkin Bill Ryanin kanssa heinäkuun alussa 2017. Tuo haastattelu on Youtubessa ja siitä saa hyvän yleiskuvan ajatuksistani koskien näitä tietovuotajia ja heidän väitteitään. Vastauksista päätellen minulle on selvää, että haastattelu on osunut arkaan paikkaan monilla.

Siitä lähtien Andrew Basiago on väittänyt minua valehtelijaksi ja disinformaation levittäjäksi, mutta minun tietääkseni kukaan muu asianosainen ei ole.

Itse asiassa puhuin hiljattain Corey Gooden kanssa ja sanoin hänelle käytännössä samat asiat kuin tässä kirjoitan. Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, ja vaikka olen skeptinen hänen tarinaansa kohtaan, se on vähemmän tärkeää kuin se seikka, että hänen väitteensä eivät anna minun riippumattomasti vahvistaa niitä. Coreyn puolesta sanon, että hän ei ottanut asiaa henkilökohtaisesti ja me puhuimme sivistyneesti ja hyvässä hengessä.

Haluan tehdä tämän pointin niin selväksi kuin pystyn. Minun mielipiteeni (ja teidän) eivät merkkaa paljoakaan. Se mikä merkkaa on todisteet jotka voidaan tuoda esiin näistä tarinoista. Pidän mahdollisena, että näissä kertomuksissa on totuuden siemen. Uskon, että radikaalia teknologiaa on pidetty poissa saataviltamme. Uskon ARV-tarinaan ja moneen muuhunnkin. Mutta jos tarina ei anna minulle mahdollisuutta kiistää tai vahvistaa sen perusväitteitä, silloin se on minulle tutkijana käyttökelvoton.

Tämä on erityisen totta jos en voi vahvistaa todeksi edes henkilön väitettyjä taustoja. Olen sanonut tämän monta kertaa. Ei voi pitää tietovuotajana jos ei voi vahvistaa sitä, että vuotaja on kuka hän sanoo olevansa. William Binney on sisäpiiriläinen. Me tiedämme kuka hän on. On muitakin oikeita sisäpiiriläisiä. Jos ei voi vahvistaa edes perusväitteitä urasta, silloin ei ole sisäpiiriläinen.

Disinformaatiota vai jotakin muuta?

Noin vuosi sitten Jimmy Churchin haastattelussa sanoin, että jos minä olisin salaisen avaruusohjelman johtaja, haluaisin että ympärillä pyörisi ihmisiä joilla on aivan uskomattomia tarinoita. Haluaisin varmistaa, että he saisivat tarpeeksi julkisuutta, jotta koko asia tuntuu täysin älyttömältä. Tämä pitäisi massat tarpeeksi kaukana, ja se sekoittaisi monia aitoja tutkijoita ja lähettäisi heidät eri suuntiin seuraamaan vääriä johtolankoja.

Meidän pitää tätä aitona mahdollisuutena. Erityisesti kun mietimme Amerikan historiaa Cointelpron vinkkelistä, false flageja ja värivallankumouksia joita se on vehkeillyt ympäri maailmaa, Snowdenin vuotoja, ja jopa entistä Obaman hallinnon virkamiestä Cass Sunsteinia joka puhui soluttautumisesta väitettyihin hallituksen vastaisiin organisaatioihin. Jos joku haluaisi varjella salaista avaruusohjelmaa hänen kylväessään sontaa UFO-kentälle, he saattaisivat aivan hyvin istuttaa tällaisia tietovuotajia.

Näiden henkilöiden sanomisille on useita mahdollisuuksia. Omalta osaltani en halua ottaa kantaa niihin. Minulla ei ole vastauksia.

1) Voisiko olla, että he ottivat osaa ohjelmaan ja järkyttyivät siitä niin kovasti kun heidät potkittiin pellolle? Tiedän useita entisiä armeijan henkilöitä, joiden mielenterveys järkkyi kun heidän piti varjella salaisuuksia, joille he altistuivat. Pidän tätä rikoksena, jse sellainen tulisi johtaa toimiin, mutta järjestelmämme on epätoivoisen ja parantamattoman korruptoitunut, ja on ollut sitä vuosikaudet. Ainakin yksi uskottava henkilö on astunut esiin minulle ja kertonut saman asian, kuin mitä tapahtui entiselle korkea-arvoiselle KGB-upseerille.

Jos tätä on tapahtunut yhdelle tai useammalle tietovuotajalle, olisiko mahdollista, että heidän väitteissään olisi totuuden siemen? Loppujen lopuksi disinformaation merkki on esittää tärkeä totuus useilla ilmiselvillä valheilla kuorrutettuna. Sillä tavoin totuutta pilkataan ja salaisuus pysyy salassa pidempään. Kun pyörittää tärkeää salaista avaruusohjelmaa, kaikki liittyy ainoastaan lisäajan hankkimiseen, ja joka hetki merkkaa.

2) Voisiko olla, että yksi tai useampi heistä ovat yksinkertaisesti henkisesti epävakaita? Tämä ei ole minun arvioitavissani, mutta olen tavannut monia sellaisia, heitä on olemassa. Tästä tapauksesta en osaa sanoa.

Haluaisin lisätä tässä jotain. Jos joku näistä henkilöistä on järkyttyneessä mielentilassa, oli se sitten trauman tai universumin satunnaisen tapahtuman johdosta, heillä on minun sympatiani. Jos joku heistä on kokenut vakavaa traumaa, se voi olla että ainoa tapa jolla he voivat kasata itsensä henkisesti on luoda uskomusjärjestelmä jossa he itse haluavat elää, sellainen joka auttaa heitä tuomaan järkeä omaan elämään ja joka suojaa heitä paljon karmeammalta todellisuudelta. Sellainen uskomus olisi tärkeä heille, niin että he haluaisivat säilyttää sen hinnalla millä hyvänsä.

Tämä on kaikki spekulaatiota.

3) Onko kyseessä vain pelkästään hyvän tarinan veistely? Kerron teille tarinan omasta menneisyydestäni.

Monta vuotta sitten minulla oli läheinen ystävä nimeltään Bill, joka oli hauskin, älykkäin ja kiltein ihminen jonka tunsin. Hän kuoli vuonna 1990 ja kaipaan häntä kovasti. Bill kuului DuPont-sukuun, niin hän sanoi. Hän puhui myös paljon siitä, että hän oli käynyt Juilliardin musiikkikoulun, hän on toiminut Philadelphian orkesterin kapellimestarina ja jopa pitänyt pianokonsertin lapsena kuningatar Elisabetille. Silloin nuorempi minä uskoi häntä. Billin kuoltua eräs kollegoistani tutki hänen taustojaan. Tämä oli kaikki aikana ennen internetiä, mutta siitä huolimatta hän sai selville että Bill ei kuulunut DuPont-sukuun. Sen sijaan hänen äitinsä oli ollut DuPontin sihteeri. Bill ei koskaan käynyt Juilliardia, ei koskaan ollut kapellimestarina Philadelphian orkesterille, eikä todellakaan ollut tavannut kuningatarta!

Ystäväni oli patologinen valehtelija hänen omista saavutuksistaan. Kaikessa muussa hän oli, tietääkseni, täysin rehellinen. Kiinnostava juttu tässä on, että hänen valehtelunsa ei estänyt häntä olemasta hyvä ja luotettava ystävä minulle tai muille. Bill vain halusi kaunistella itseään.

Opin Billiltä, että voit olla hyvä ihminen ja silti valehdella. Kääntäen, voit olla täysi paska ja puhua totta. Kun me tutkimme minkäänlaisia väitteitä, meidän tulee muistaa että persoona täytyy ottaa huomioon.

Vielä yksi juttu valehtelusta. Kun joku valehtelee sinulle, useimmiten uskot häntä. Siksi he valehtelevat. Koska usein se toimii ja jotkut ovat hyviä siinä. Monet ihmiset ovat aidosti rehellisiä, mutta heillä on vaikeuksia kuvitella miksi joku toinen voisi valehdella. He luottavat, mutta liiaksi.

Joten valehtelevatko nämä tietovuotajat? En tiedä. Jos joku kykenee dokumentoimaan oikeaksi osoitettavan valeen, silloin meillä on tarve tietää. Mutta juuri nyt en esitä asiasta sellaisia väitteitä.

4) Onko kyseessä tapaus, jossa ihmiset oikeasti tekivät väittämänsä asiat, ja eivät vääristelleet tarinaansa? Jos kyll, silloin haluaisin ajatella heidän tajunneen että heillä on monia esteitä ylitettävänään kun puhutaan uskottavuudesta. Saan heistä sellaisen kuvan, että jotkut heistä tajuavat tämän, kun taas toiset eivät.

Jatkossa

Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta.

Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.

Olen ollut alalla tarpeeksi kauan tunteakseni itseni vastuulliseksi sen puolestapuhujana. On lukemattomia ihmisiä, jotka eivät haluaisi mitään muuta kuin nähdä UFO-tutkimusalan romuttuvan. Se olisi suuri tragedia.

Yksi aikamme ongelma on, että ihmiset nauttivat draamasta ja raivosta. Sosiaalinen media vahvistaa vaikutusta, mahdollistaa tunteiden leviämisen yhteisössä kuin tulipalo. Haluaisin rohkaista jokaista tukijaa ja kriitikkoa ottamaan askeleen taaksepäin, vetämään syvään henkeä ennen jatkamista suu vaahdossa omalla sotajalalla. Muistakaa että henkilökohtaisista insentiiveistä on aina paras pysyä kaukana ja pysyä kiinni faktoissa, mihin ne sitten johtavatkin.

Kukaan ei ole kiinnostunut ufologiasta sen takia, että tutkijat keskenään tappelevat. He ovat kiinnostuneet ufologiasta koska se on yksi kaikkein mielenkiintoisimmista aikamme aiheista. Siinä on käynnissä jotain erittäin tärkeää, ja ainoa tapa menestyä totuuden selvittäjänä on pitää kiinni totuudesta: tutkia ilmiötä itsessään ja niin suurella huolella kuin mahdollista.

 

Artikkelin julkaissut Richard Dolan Press

Project Pegasuksen aikamatkustus- ja teleportaatiokokeet

Vuonna 2004 Washingtonissa majaansa pitävä asianajaja Andrew D. Basiago alkoi kertoa tarinaa huippusalaisesta organisaatiosta nimeltään Project Pegasus. VAikka hän oli vain 7-vuotias tuohon aikaan, Basiago väittää, että hän oli, vuosina 1968-1972, ottanut osaa useisiin omituisiin kokeisiin jotka veivät hänet matkoille halki ajan, avaruuden ja mahdollisesti rinnakkaisiin universumeihin.

“Project Pegasus oli salainen puolustusvoimiin liittyvä tutkimusprojekti DARPAn (Defense Advanced Research Projects Agency) alaisuudessa, jossa USA:n puolustustekninen yhteisö saavutti aikamatkustuskyvyn USA:n valtiolle — se todellinen Philadelphian koe.” – Project Pegasuksen missio

Project Pegasuksen tehtävänä oli tutkia aikamatkailun ja teleportaation vaikutuksia lapsiin, sekä saada selville tärkeää informaatiota menneistä ja tulevista tapahtumista ”USA:n presidentille, tiedusteluyhteisölle ja armeijalle.”

Project Pegasus - Did Andrew Basiago really travel through time and teleport to Mars?

Basiagon mukaan lapsia rekrytoitiin erityisesti sen takia, että heillä on kyky tottua ”menneen, nykyisyyden ja tulevan välillä matkaamisen aiheuttamiin rasitteisiin”.

Mutta miten?

Vaikka Basiago väittää, että useat aikamatkustuslaitteita oli kokeissa käytetty useita, suurin osa hänen aikamatkailustaan voidaan yhdistää vanhaan tuttavaamme Nikola Teslaan.

Dokumentit, joiden väitetään otetun haltuun Teslan New Yorkin asunnosta hänen kuolemansa jälkeen tammikuussa 1943, paljastivat piirustuksen teleportaatiolaitteelle. Basiagon ”radiantiksi energiaksi” nimittämän ilmiön avulla kone muodostaisi ”hohtavan verhon” kahden elliptisen tankin välillä.

“Radiantti energia on energiamuoto jonka Tesla löysi. Se on latentti ja joka paikassa universumissa, ja yksi sen ominaisuuksista on kyky taivuttaa aika-avaruutta.” – Andrew Basiago

Tämän energiaverhon läpäisemällä Basiago astuisi ”vorteksitunneliin” joka lähettäisi hänet hänen määränpäähänsä. Toiseen teleportaatiolaitteeseen kuului ”plasmaeristyskammio” New Jerseyssä ja ”hyppyhuone” El Segundossa, Kaliforniassa. Oli myös jonkinlaista ”holografiteknologiaa”, joka salli heidän matkustaa ”sekä fyysisesti että virtuaalisesti”.

He eivät olleet aina turvassa, kuitenkaan. Huffington Postin mukaan yksi Basiagon mukanaolijoista, Alfred Webre, muistaa yhden tilanteen jolloin lapsi palasi aikamatkalta ennen kuin hänen jalkansa. Hän kertoo, “Hän kieri tuskissaan ja hänen jalkojensa tilalla oli pelkät tyngät.” Nämä bugit, Webren mukaan, on saatu siivottua 40 vuoden aikana pois.

Mitä hänen omiin matkoihinsa tulee, Basiago kuvaa vorteksin läpi matkaamista rankkana ja melskeisenä kokemuksena.

Andrew Basiago claims to be the young boy in oversized shoes in this photo taken during the Gettysburg Address
Kuva: Andrew D. Basiago

Ajan ja avaruuden halki

Minne Basiago sitten matkasi näiden kokeiden aikana?

Useat hänen matkoistaan veivät hänet 1800-luvulle. Yhtenä kertana hän löysi itsensä Gettysburgista marraskuun 19. päivänä 1863, päivänä jolloin presidentti Abraham Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheensa.

Kuten Basiago tarinansa esittää, hän oli pukeutunut “sotilasrumpalipojaksi”. Kuitenkin, hän tunsi että hänen ylisuuret kenkänsä saivat liikaa huomiota, joten hän haahuili pois väkijoukosta, mutta tuli valokuvatuksi (voit nähdä väitetyn kuvan yllä, jossa on siniset nuolet). Valokuvasta enemmän täällä.

Basiago matkasi Ford Theatrelle presidentti Lincolnin murhatuksi tulon iltana. Hän teki niin useamman kerran, ja jopa törmäsi itseensä kahdesti, vaikka hän ei koskaan itse omin silmin murhaa todistanutkaan.

Jokainen matka, hän sanoo, oli hieman erilainen kuin aiempi, mikä johti Basiagon uskomaan että kyseessä oli muutakin kuin aikamatka; hänet lähetettiin ”joka kerta hieman toisistaan eroaville todellisuuksille rinnakkaisilla aikalinjoilla.”

Ei unohdeta Basiagon matkaa Marsiin. 1980-luvulla hän käytti yllämainittua ”hyppyhuonetta” teleporttautumaan Punaiselle Planeetalle, hänen erityisenä tehtävänään toimia suurlähettiläänä marsilaiselle sivilisaatiolle. Ketkä hänen kanssaan menivät? William Stillings ja Barry Soetero, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Barack Obama.

Hänen kierroksellaan Punaisella Planeetalla Basiago väittää kohdanneensa monia uskomattomia asioita, joista ei vähäisimpänä massiivisia dinosauruksia sekä hänen humanoideiksi kuvaamiaan ”skorpionimiehiä”. Todellakin, Basiagon kertomana Project Pegasus paljasti Marsin olevan uskomaton ja vaarallinen paikka.

Andrew Basiago ja Project Pegasuksen “Planetaarinen Impakti”

Nykypäivänä “uusi” Project Pegasus, jota Andrew D. Basiago itse johtaa, on ilmeisesti lobbaamassa USA:n valtiota paljastamaan sen teleportaatioteknologian, joka hyödyttäisi ihmiskuntaa kokonaisuutena ja tekisi matkustamisesta sekä Maassa että kosmoksessa välitöntä ja ympäristöystävällistä. Tai jotain sinnepäin.

Basiagon tarina ei ole ohi. Web bottien ennustus vuonna 2009 siitä, että hän “saisi aikaan [planetaarisen impaktin]” valtion sisäpiiriläisenä, ei koskaan käynyt toteen. Hän aikoo pyrkiä USA:n presidentiksi. Ensimmäinen yritys oli vuonna 2016:

“Vuonna 2016 Andrew D. Basiago tulee olemaan ehdokas USA:n presidentiksi sloganilla Andy 2016 – A Time for Truth.”

Kuitenkin, vaikka hän ei tuolloin onnistunut, hän saattaa suunnitella palaavansa vuonna 2020 (valitettavasti virallinen kampanjasivu puuttuu tällä hetkellä), lupauksena  “johtaa Amerikan kansa rohkeaan, uuteen Totuuden, Refromin ja Innovaation aikakauteen.”

Jos rehellisiä ollaan tässä kohtaa en ole edes kauhean paljon vastaan tätä ideaa.

 

Artikkelin julkaissut Stranger Dimensions