Avainsana-arkisto: area 51

Eksopolitiikka

Pitkien valkoisten tukikohta Area 51:n takana

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 5. toukokuuta 2022
Havaintopaikka: 69 (111km) mailia Nelliksen ilmatukikohdan takana

Koordinaatit: 36°55’39.47″N 116° 0’22.70″W

Noniin….. uusi hangaari ja uusi pienempi rakennus. 🧐 Uskon tämän olevan pitkien valkoisten tukikohta, 69 mailia Nelliksen ilmatukikohdan takana, vanha ampumarata. Mutta mitä hittoa varten tämä uusi hangaari on? Pitkät valkoiset avaruusolennot… muistathan Charles Hallin?  🤨 Tämä ei ole Google Earthissa, ei kannata vaivautua katsomaan sinne. 🛸

Mutta oikeasti, mitä pitkien valkoisten tukikohdassa tapahtuu, josta Charles Hall sanoi, että se on olemassa Nelliksen ilmatukikohdan vanhan ampumaradan takana. Ampumaradan sanotaan olevan kauempana, Charles Hall sanoi, että se on Indian Sprinsistäkin vielä eteenpäin. Tämä on vain 30 mailin päässä, Area 51:n mailla.

Mitä hittoa varten hangaari siis on? Uusi pitkien valkoisten avaruusalus? Sen mitat ovat 35 metriä kertaa 35 metriä. Ei ole pieni alus.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Eksopolitiikka

Entinen Area 51 -johtaja: USA:lla hallussa ‘lentävä lautanen’ ja ‘elävä olento’

Kommentoi

Kirjoittanut Christopher Sharp – 28. helmikuuta 2023

Alfred O’Donnell, ylempi johtaja EG&G:lla, Area 51:a hoitaneella puolustusalihankkijalla, väitti että “heillä oli lentävä lautanen, jonka he olivat saaneet haltuun New Mexicosta” sekä “elävä olento”, sanoo häntä useaan otteeseen haastatellut tutkiva journalisti George Knapp.

Knappin mukaan, puhuessaan ‘olennosta’ O’Donnell sanoi hänelle:

“Me emme tienneet mikä se oli… Totta puhuen, me emme osanneet kommunikoida sen kanssa. Alussa me emme tienneet mikä se oli, me emme tienneet mistä se oli tullut. Ja me emme tienneet mitä tehdä sille.”

Knapp lisäsi, että O’Donnell vertasi olennon ulkomuotoa entiseen presidenttiehdokkaaseen Ross Perot’n, eikä niinkään klassiseen harmaalta näyttävään avaruusolentoon.

Knapp kertoi myös tarinan entisestä naistyöntekijästä puolustusalihankkija Holmes & Narverilla, joka väitetysti tiesi jotain ”maahansyöksyneistä lautasista, haltuunsaaduista materiaaleista, Roswellin tyyppisessä tapauksessa.” Ennen kuin Knapp oli buukattu puhumaan hänen kanssa, naista uhkailivat tälle tuntemattomat agentit, mikä sai aikaan sen, että nainen peruutti tapaamisen. Kahden vuosikymmenen jälkeenkin hän jatkaa edelleen tapaamisesta kieltäytymistään.

Spekulaatiot haltuunsaadun aluksen ympärillä johtivat siihen, että kongressin työntekijä, joka valvoo erikoisohjelmia (Special Access Programs, SAP), nimeltään Richard D’Amato, tutki väitteitä.

1990-luvun alussa entinen senaatin enemmistöjohtaja Robert Byrd, joka johti senaatin budjettikomiteaa, sekä myöhemmin senaattori Harry Reid, joka samoin palveli enemmistöjohtajana, antoi D’Amatolle tehtäväksi tutkia asiaa.

Tutkittuaan ja vierailtuaan Area 51:lla, D’Amato ei kyennyt vahvistamaan väitteitä maahansyöksyneistä aluksista, mutta Knappin mukaan hän ajatteli sen olevan “täysin mahdollista, että tällaista UFO-salailua on yksityisessä yrityksessä”, yrityksessä kuten Lockheed Martin, EG&G tai Northrop Grumman.

Kuitenkin hänen julkinen kantansa asiaan on seuraavanlainen:

“Palvelin 1980- ja 1990-luvuilla senaatin demokraattijohtajan, senaattori Robert C. Byrdin, avustajana ja vastuullani oli auttaa häntä hoitamaan puolustusministeriön ja kansallisen ulkomaantiedusteluohjelman budjetointia. Tehtäviini kuului vastata senaattorin ja komiteoiden pyyntöihin saada tietoa, analyyseja ja lainsäädäntöä eri kansallisen turvallisuuden aiheista. Tässä kontekstissa vanhempi senaatin komitean puheenjohtaja pyysi minua tekemään alustavan tutkinnan väitteisiin, jotka hän oli saanut tietoonsa koskien tunnistamattomien lentävien esineiden maahansyöksyjä 1940-luvulla New Mexicossa.

“Tapasin useita ihmisiä, jotka olivat antaneet julkisia lausuntoja asiasta. Raportoin johtopäätöksistäni senaattorille, että pohja sellaisille väitteille ei vaikuttanut olevan niin vahva, että senaatin olisi kannattanut asiaa tutkia lisää. Tämän senaattorin puolesta tehdyn tutkinnan lisäksi minulla ei ole asiassa muuta henkilökohtaista mielipidettä, ja katson, että tutkinta on päättynyt yli 20 vuotta sitten.”

Knapp kertoi kollegalleen Jeremy Corbellille WEAPONIZED-podcastissaan, että D’Amaton ja O’Donnellin välille oli varattu tapaaminen, EG&G:n perustajan Herbert Grierin siunauksella. Mutta Knappin mukaan O’Donnell ei sanonut D’Amatolle mitään. Knapp viittaa tähän ajankohtaan hetkenä, jolloin O’Donnellin narratiivi alkoi muuttua.

Knappin mukaan, O’Donnell sai varoituksen olla puhumatta asiasta enää, mutta hän oli suostunut nauhoittamaan nauhan ennen kuolemaansa, jonka hän antoi myöhemmin journalistille. Knapp sanoi, että O’Donnell sen jälkeen vahvisti kuolinvuoteellaan faktan, jonka O’Donnellin poika, Bill O’Donnell, Knappin isälleen esitellyt entinen nevadalaispoliitikko, vahvisti myös.

Huolimatta ajan kulumisesta, mitään tunnustusnauhaa ei ole tullut julki tähän päivään asti. Jos O’Donnellin kuolinvuoteella annetun todistuksen nauhoite tuotaisiin julkisuuteen, joka vahvistaisi raportit maahansyöksyneestä lentävästä lautasesta ja elävästä olennosta, se antaisi uskottavuutta Bob Lazarin väitteille. Lazar muistelee kokemuksiaan Area 51:llä työskentelystä sen jälkeen, kun EG&G oli häntä haastatellut.

Vuosia Knappin kanssa käydyn keskustelun jälkeen, O’Donnell muutti tarinaansa ja kertoi eri version lentävästä lautasesta journalisti ja kirjailija Annie Jacobsenille. Tämä versio kosketti Roswellin UAP-tapausta vuonna 1947.

Kirjassaan ‘Area 51: An Uncensored History of America’s Top Secret Military Base’, Jacobsen kuvaa miten O’Donnell (vaikka hänen nimeään ei kirjassa mainitakaan) sanoi hänelle, että Roswellin tapaus ei ollut seurausta Maan ulkopuolelta tulleesta älystä, vaan itse asiassa venäläinen alus, jota lensi ”groteskit, lapsen kokoiset lentäjät”, joita natsitohtorit olivat ihmiskokeissaan kehitelleet.

Vierailtuaan Venäjällä kylmän sodan aikaan Knapp kiisti O’Donnellin version Roswellista. Venäjän kontaktiensa avulla, joihin kuului mm. professori Valeri Burdakov, ilmailualan tiedemies, jonka mentori oli Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Knapp sai selville, että venäläiset olivat aivan yhtä ihmeissään Roswellin tapauksesta kuin amerikkalaisetkin.

”Korolev kertoi Stalinille, että ilmiö oli todellinen,” kommentoi Burdakov Knappin haastattelussa vuonna 1993.

”Korolev sanoi, että UFOt eivät olleet vaarallisia maallemme, mutta että niitä ei oltu rakennettu USA:ssa, tai missään muussakaan maassa. Stalin kiitti häntä ja sanoi, että hänen mielipiteensä oli sama kuin monien muidenkin asiantuntijoiden.”

O’Donnellin Knappille kertomat väitteet ovat totta, EG&G:n historiallinen mukanaolo UAP-asiassa voi olla merkittävä. Vaikka kyseessä ei enää olekaan yksittäinen yritys, EG&G oli keskeinen peluri Yhdysvaltain ydinaseohjelmassa, ja se pyöritti myös Area 51:a. Alihankkija avusti Nevadan ydinkokeissa, ja tämä kertoo syvistä yhteyksistä potentiaaliseen UAP-salailuun, jota pidetään Yhdysvaltain ydinteknologiaan kytkeytyneenä asiana.

Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) tällä hetkellä tutkii mahdollista ydinaseiden ja UAP:den välistä yhteyttä. Tämä tutkimus alkoi keräämällä lausunto kahdelta amerikkalaisveteraanilta, jotka väittivät, että UAP:t olivat kytkeneet ydinohjukset pois päältä ja ampuneet yhden testiohjuksen alas.

Knappin muistelut kohtaamisestaan O’Donnellin kanssa esitettiin sen jälkeen, kun presidentti Joe Biden oli saattanut voimaan lain, jossa annetaan todistajainsuojelua ilmiantajille, jotka ovat olleet mukana salaisissa ohjelmissa, joita ei ole raportoitu ‘selvästi’ ja ‘eksplisiittisesti’ asiaankuuluville kongressin komiteoille, jotka käsittelevät potentiaalisten Maan ulkopuolelta tulleiden alusten väitettyjä noutoja ja takaisinmallinnusta.

Lakiteksti mahdollistaa sekä valtion työntekijöiden että UAP-ohjelmissa työskennelleiden alihankintaa tehneiden yksityisten yritysten työntekijöiden astua esiin asiassa.

Vuonna 2021, senaattori Harry Reid, kertoi New Yorkerille, “Minulle sanottiin vuosikymmeniä, että Lockheedilla oli näitä noudettuja materiaaleja.”

Knappin kertomat väitettyjen todistajien pelottelut jatkuvat tähän päivään asti, Liberation Timesin lähteet kertovat.

Jeremy Corbell kommentoi:

‘Uskottavat ihmiset ovat vuosikymmenien ajan kertoneet Yhdysvaltojen armeijan talteen ottamista lentävistä lautasista. Lähtökohtaisesti nämä väitteet vaikuttavat epätodennäköisiltä, lähes koomisilta. Miten näin kehittyneet ja eksoottista alkuperää olevat alukset voisivat yhtäkkiä olla toimintakyvyttömiä tai kokea kriittisiä vikoja New Mexicon aavikoilla — ja lukuisissa muissa paikoissa?

‘Tämä jatkuva narratiivi on aina häirinnyt minua. Nämä kertomukset vaikuttavat kuitenkin yhä useammin tosilta ja tosiasioilta. Joka askeleella kohti asian ydintä — olen löytänyt todennettavissa olevia todisteita siitä, että juuri näin on todellakin tapahtunut. Että hallituksemme on ottanut käyttöön nopean toiminnan palautus- ja eristysryhmiä – ja hyvin muotoiltuja ja mobilisoituja ohjelmia myös pudonneiden UFOjen käsittelemiseksi. Jos ette ole tietoisia — on aika ottaa asioista kiinni.

‘Taivaallamme sukupolvien ajan liikkuneiden UFOjen läsnäolo on yksi aikamme tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Vaikutukset ja pelot, jotka aiheuttavat tätä salaisuutta ympäröivän salailun auran, liittyvät syntyneisiin johdannaisteknologian hyödyntämisohjelmiin sekä huoliin joukkotuhoaseiden kehittämisestä näiden Maan ulkopuolisten teknologioiden takaisinmallintamisen pohjalta.

‘Todellinen kysymys on — MIKSI näitä tapahtumia edelleen peitellään? MIKSI todistajat vaietaan rutiininomaisesti koston tai henkilökohtaisen vahingon uhalla?

‘Vastaus tähän on itse asiassa melko yksinkertainen. Kunnes tiedämme, mistä on kyse — tämä on uusi teknologinen kilpailu. Hiljainen ja näkymätön kylmä sota. Ja voittaja vie kaiken.

‘Tämä teknologia voi muuttaa maailmaa — mutta maailma muuttuu varmasti, kun konsensustodellisuus saavuttaa todellisen todellisuuden — ja on laajalti tiedossa, että näiden koneiden rakentajat ovat jostain muualta. Silloin, ja vasta silloin, alamme nähdä todellisuutemme todellisen luonteen hieman selvemmin.’

Liberation Times koitti tavoitella Bill O’Donnellia ja Richard D’Amatoa kommentoimaan.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Uutiset

Satelliittikuvasta paljastuu mystinen alus Area 51:llä

Kommentoi

LAS VEGAS (KLAS) — Kolmion muotoinen hävittäjän kokoinen lentokone — mahdollisesti aiemmin koskaan havaitsematon — valokuvattiin maailman tunnetuimman “salaisen” tukikohdan yllä — Area 51 — ja ihmiset ovat innokkaasti keskustelleet havainnosta.

Tyler Rogoway, sotateknologian opiskelija, kirjoitti lentokoneesta The Driveen. Hän sanoi, että Planet Labsin satelliittikuvat tammikuun 26. päivältä 2022 näyttivät kolmiomaisen “möykyn suuren eteläisen hangaarin pohjoispäädyssä”. Paremmat kuvat tulevat antamaan selkeämmän käsityksen tunnistamattoman aluksen yksityiskohdista.

 

Area 51 ei ole enää salaisuus. Se on 80 mailia pohjoisluoteeseen Las Vegasista Groom Laken vierellä. Alue on rajattu yksityishenkilöiltä. Area 51 perustettiin kylmän sodan aikaan ja siitä tuli nopeasti koealue amerikkalaisille vakoilukoneille kuten U-2, SR-71 Blackbird ja F-117 Nighthawk.

Mystisen lentokoneen tultua julki ensi kertaa ihmiset ovat kirjoitelleet blogipostauksia ja analysoineet valokuvia selvittääkseen mikä kohde voisi olla kyseessä.

Eräs henkilö sanoi Secret Projects -blogissaan, “Ei tule muuta mieleen kuin F-16XL, vaikka tällä on selviä eroja rungossa ja siipien muodossa.”

Eräs toinen kirjoitti: “Tämä mysteerijuttu valokuvassa näyttää melkein kuin Saab J-35 Drakenilta.” Jotkut ovat spekuloineet, että se ei olisi edes todellinen. “Mielestäni se on todennäköisesti vain jokin malli minkä he ovat ottaneet esiin kaikkia pelotellakseen.”

Muutamat pitivät sitä vaikeana uskoa, että jotain niin salaista ei peiteltäisi. “Tällaisen todellisen ja arkalauonteisen jutun jättäminen parkkiin kiitoradalle 3-4:ksi päiväksi, kätkemättä? Eivät he tekisi niin.”

Rogoway jatkaa kirjoittamalla, että mystiseen lentokoneeseen voisi liittyä yksi salainen ohjelma, eli NGAD (Next Generation Air Dominance) joka on ollut koekäytössä. Ilmavoimat on myös testaillut yliäänikoneita.

Rogowaylla on paljon lisää tietoa tapauksesta. Voit lukea koko jutun täältä.

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire 

Eksopolitiikka

Ex-CIA agentti paljastaa Area 51:n todellisen nimen

Kommentoi

LAS VEGAS (KLAS) — Mystisyyden  verho on aina ympäröinyt Nevadan Area 51 -tukikohtaa. Vuosien ajan armeijan edustajat ovat kiistäneet sen edes olevan olemassa, mutta se on ollut olemassa vuodesta 1955 lähtien, useiden kryptisten salanimien taakse kätkettynä. Nyt uusia salaisuuksia tukikohdasta on tehty ensi kertaa, mm. tukikohdan todellinen nimi.

Area 51 on eräässä mielessä elävä, hengittävä ristiriita — maailman parhaiten tiedossa oleva salainen tukikohta. Se on inspiroinut monia kirjoja, televisio-ohjelmia ja elokuviakin, mutta onko se ollut koskaan todella salaisuus?

“Area 51 ei koskaan ollut salaisuus. Sen olemassaolo oli tiedossa. Ainoastaan kyse oli siitä ketkä siellä olivat ja mitä he tekivät”, Thornton “T.D.” Barnes, entinen keskustiedustelupalvelu (Central Intelligence Agency, CIA)  tutkaspesialist sanoi 8 News Now I-Teamin George Knappille.

Barnes on mahdollisesti tehnyt enemmän kuin kukaan nostaakseen salaisuuksien verhoa Area 51:n edestä. Hän on Road Runnersien johtaja, ryhmä Area 51:n työntekijöitä, jotka ovat astuneet julkisuuteen yli kymmenen vuotta sitten kertomaan työstään jota he eivät tehneet Nevadan autiomaassa.

 

Barnes vei asiat toiselle tasolle tuuppimalla CIA:ta julkistamaan valokuvia ja dokumentteja tukikohdasta, asioita joista edes CIA ei tuntunut tietävän, mm. tukikohdan todellinen nimi — “Station D”, joka oli CIA:n Area 51:lle antama alkuperäinen nimi. S on myös Barnesin uuden paikasta kertovan historiikin nimike.

“Heillä oli kaikenlaisia dokumentteja siellä, jotka kutsuivat sitä Station D -nimellä”, Barnes sanoi.

Kansa ei ollut nähnyt nimeä ennen tuota.

“Sitä ei ole koskaan nähty, mutta silloinkin kun palasin (CIA:n) historioitsijoiden pakeille etsimään lisää, he sanoivat etteivät he ole koskaan kuulleetkaan sitä” Barnes sanoo.

Kirjassaan Barnes kuvaa huikean listan nimiä, lempinimiä ja koodinimiä, joita tukikohdasta on käytetty sen jälkeen kun CIA valitsi sen vuonna 1955 täydellisen salaiseksi testi- ja koelentopaikaksi erittäin salaiselle U-2 -vakoilukoneelle.

Groom Lake on aina ollut Area 51:n sijaintipaikka. CIA:n työntekijät alunperin kutsuivat pölyistä paikkaa Watertowniksi tai Watertown Stripiksi, senaikaisen CIA-johtajan kotikaupungin mukaan.

 

Nimike “Area 51” syntyi vuonna 1958 kun CIA tarvitsi maata läheltä kehittääkseen ja testatakseen A-12 Blackbirdia.

Joskus 60-luvulla “51” katosi kartoista ja armeija alkoi leikkiä, ettei siellä ollut ollenkaan mitään tukikohtaa, vaikka venäläiset vakoojat tiesivät siellä sellaisen olevan.

Ilmailu- ja sotateollisuusyritys Lockheed MArtin viittasi alueeseen nimellä “Paradise Ranch”, karskina vitsinä houkutellakseen työntekijöitä keskelle autiomaata.

“Se oli kaikkea muuta kuin paratiisi”, Barnes sanoo.

“Paradise Ranch” muuttui “The Ranchiksi”, sitten “Red Squareksi” tai  “The Boxiksi”, jotka viittasivat alueella päteneeseen lentokieltoon.

Useita muitakin nimiä esitettiin vuosien varrella:

  • “Yuletide”
  • “St. Elsewhere”
  • “Home Plate”
  • “Homey Airport”
  • “The Site”

Monia muita variaatioita oli myös, mm. tunnettu “Dreamland”, joka on perua tornin kutsutunnuksesta.

CIA käytti peitetarinoita, periaatteessa valheita, naamioimaan sen mitä Groom Lakella tapahtui.

Alussa se oli NASAn sääasema, sitten atomienergian tutkimuskeskus, mutta koko ajan CIA  kehitti maailman edistyneintä vakoiluteknologiaa auttamaan Amerikkaa voittamaan kylmän sodan.

70-luvulla, kun CIA:n sikailut saivat kongressin ja kahden presidentin huomion, Valkoinen talo yhtäkkiä tajusi, että CIAn toiminta oli kielletty USA:n rajojen sisäpuolella, “Station D” lakkautettiin ja sen hallinta siirrettiin ilmavoimille.

80-luvun puolessavälissä kansan huomio kiinnittyi ilmavoimiin, joka otti haltuun 89,000 eekkeriä valtion maita Groom Laken ympäriltä. 80-luvun lopulla kansan huomio varsinkin korostui, koska eräs erityisen villi tarina tuli julki, jonka Barnes myös käy läpi uudessa kirjassaan.

“Kun sana lähti kiertämään, että Area 51:llä on käynnissä jotain ja CIA on ollut 20 vuotta mukana ja kukaan ei tiedä siitä mitään, sanoin että mitä he oikein ovat tehneet siellä 20 vuotta? Ja siitä lähti käyntiin UFO-vaihe”, Barnes sanoo.

UFOja Area 51:llä? Kuulostaa tavallaan tutulta.

Tästä saat lisätietoja T.D. Barnesin kirjasta “CIA Station D Area 51: The Complete Illustrated History of the CIA’s Station D at Area 51.”

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

Eksopolitiikka

Onko Bob Lazarin tarina johdonmukainen?

Yksi kommentti

Reddit-käyttäjä u/SignalsIntelligence on läpikäynyt Bob Lazarin taustoja. Tämä on jatkoa ensimmäiselle osalle.

“Hän ei ole muuttanut tarinaansa. Hän on saattanut muuttaa tapaa jolla hän sanoo asioita, valitsemiaan sanoja, mutta varsinainen tarina on juuri se minkä hän kertoi pitkän aikaa sitten.” — Joe Rogan

Samanlaisia sanoja on laukonut moni, joka on kuullut Lazarin tarinan vuosien varrella, mm. tutkiva journalisti George Knapp.

Tässä artikkelissa tarkastelen usein esitettyä väitettä siitä, että Bob Lazarin tarina olisi pysynyt yhdenmukaisena hänen alettuaan ensi kerran puhua siitä vuonna 1989.

Yhdenmukaisuus tarinassa on eräs pääargumenteista, joilla tarinalle annetaan uskottavuutta, sillä ihmiset jotka muistelevat omia muistojaan eivät usein muuttele merkittäviä yksityiskohtia.

Jotkut tässä kuvatut muutokset ovat huomattavia, jotkut vähemmän, mutta ne ovat muutoksia joiden muuttuminen olisi omituista jos muistelisi omaan kokemukseen perustuvia muistoja. Lazarin tarinassa ei käytännössä ole mitään kohtaa missä se ei muuttuisi jossain vaiheessa vuodesta toiseen ja haastattelusta toiseen.

Olen käyttänyt useita tunteja Bob Lazarin vuodesta 1989 antamien haastattelujen ristiinvertailuun. Alla on esimerkkejä, ja ne ovat vain pieni otos siitä mikä Lazarin tarinassa on muuttunut vuosien mittaan, ja tulevaisuudessa tulee lisää artikkeleja, joissa esittelen näitä muutoksia.

Eräs tärkeä väite, jota sekä Bob että hänen ympärillään olijat esittävät, on että hän ei ollut kiinnostunut UFO-aiheesta yleisesti ennen S-4:llä työskentelyä, ja näin hänellä ei olisi ollut syytä keksiä tarinaa päästään. Syy sille miksi tämä nostaa hänen uskottavuuttaan on selvä, UFO-yhteisöllä on historiaa ihmisistä, joilla on aiempi uskomus ja kiinnostus UFOihin ja avaruusolentoihin ja jotka myöhemmin ovat kokeneet jotain, joka on vahvistanut heidän aiemmat uskomuksensa.

On roimasti näyttöä siitä, että Bobilla oli intensiivinen kiinnostus UFO-aihepiiriä kohtaan niinä kuukausina, jotka johtivat hänen oletettuun työsuhteeseensa S-4:llä, ja tästä todistusaineistosta suurin osa on Bobin omia sanomisia ja dokumentaatioita.

George Knapp haastatteli Lazaria mittavasti kuukausina, jotka edelsivät hänen On The Record -ohjelmaansa. Knapp oli erittäin tietoinen Lazarin olemassaolevasta kiinnostuksesta UFOja kohtaan. Knapp viittaa Lazarin kiinnostukseen useasti haastattelussa, vaikka Lazar koittaa tätä vähätellä.

GK: Ennen kun pääsit S-4 -ohjelmaan, sinua kiinnosti UFOt. Sen on ollut oltava vaikeaa ihmisille uskoa, että tässä on kaveri joka on aiheesta kiinnostunut ja joka palkattiin ohjelmaan.

BL: No, oli lyhyt aika jolloin lähetin CV:tä useaan paikkaan, ja halusin päästä takaisin tekemään tiedettä. Melkein samaan aikaan tapasin John Learin ja luin jotain hänen materiaalejaan. Ja aluksi ajattelin että hän on hullu. Mutta ilmeisesti hänellä oli hyvä informaationlähde, koska osoittautui, että osa hänen informaatiostaan oli ensi käden kokemuksia.

Kuitenkin nämä “samanaikaiset” tapahtumat menevät ristiin toisen yksityiskohtaisen haastattelun kanssa, jonka Lazar antoi omasta tarinastaan elokuvakäsikirjoittajalle, jonka kanssa hän oli työstämässä filmiä tarinastaan New Line Cinemalle. Tuo haastattelu sen kokonaisuudessaan löytyy tästä linkistä. Tuossa haastattelussa Bob katsoo omaa kalenteriaan ja kuvaa jokaisen merkinnän ja sen tarkoituksen.

Tarpeellinen huomautus — Gene Huff kuvaa tapaamisen John Learin kanssa olleen “puolivälissä vuotta 1988” ja John Lear kuvaa Huffin ja Lazarin tapaamisen olleen “kesällä 1988.” Heidän tapaamisensa liittyi UFOihin.

He tekivät järjestelyjä — palkkion maksuista puhuttaessa John näytti joitain UFO-videoitaan ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. Gene soitti kysyäkseen minulta olinko kiinnostunut lähdöstä. Hän sanoi, että voisin olla hänen assistenttinsa. Tottakai, halusin kuulla Johnia ja hänen kokemuksistaan pilottina, joten suostuin lähtemään.

Lainaus kirjasta: “Dreamland: An Autobiography”:

Ensimmäinen merkittävä päivämäärä, jonka Bob haastattelussa kuvaa, on hänen ystävänsä Joe Vaninettin vierailu syyskuun 7. päivänä 1988. Päivämäärämerkintä sisältää huomautuksen ajomatkan pituudesta Area 51:lle. Bobin selitys on, että huomautus ajomatkasta on merkinnässä tuntemattomasta syystä tai jotta se olisi “tarkoituksella” harhauttava. Eräs lähde, jolle kerrottiin matkasta, vahvisti että Lazar ja Vaninetti matkustivat Area 51:lle ja raportoivat nähneensä valoja taivaalla syyskuussa 1988 — kolme kuukautta ennen kuin Lazar väitti saaneensa työtarjouksen S-4:sta.

Syyskuun 7, 1988:

Joe — kaveri jonka tunsin ja jonka kanssa työskentelin Los Alamosissa — tuli käymään. Ja hän lähti 10. päivä.

[Groom Lake = 125 mailia] Tämä on vain merkintä etäisyydestä. Se ei tapahtunut tuona päivänä — se on muistutus minulle miten pitkä ajomatka oli…. yksi niistä kun siellä kävin. Kalenterissa on kaikkea tarkoituskella harhauttavaa materiaalia. Me törmäämme muuhun samanlaiseen.

Lokakuun 4:ntenä Lazar kuvaa kalenterimerkinnän, joka kertoo hänen tapaamisestaan John Learin kanssa.

lokakuun 4, 1988

[John Lear kello 20] Tässä yritän näyttää, että tunsin John Learin näin pitkältä ajalta.

Seuraava relevantti merkintä on lokakuun 14. päivältä.

lokakuun 14, 1988

[UFO-salailu] Tämä oikeasti tapahtui tuolloin — Shelley’sissä Jimin kanssa. Tämä oli kiinnostava. Ja Jim muistaa tuon päivän. Hän tuli käymään. Ennen tätä en tiennyt kuka John Lear oli ja minulla oli lehtiartikkelileikkele jostain tyypistä joka sanoi, että avaruusolennot ovat täällä ja he tekevät vallankaappauksen ja kaikkea sellaista ja että hän luennoi kirjastossa. Jim toi sen minulle näytille. Jim mietti sinne menoa ja halusi tietää tulisinko mukaan. Sanoin hänelle että hän on hullu ja se on täyttä ajanhukkaa. Ja hän sanoi, “No, minä menen ainakin” ja minä sanoin, “Okei, selvä”. Hän sanoi, “Mikset tulisi käymään, kun äijä aikoo mennä telkkariinkin?”

Se oli jokin erikoisohjelma TV:ssä ihmisistä, joita siepataan ja sellaista. En muista tarkkaan mitä siinä tapahtui. Mutta John kertoi normaalia UFO-tarinaansa. Ja sitten oli pari muuta ihmistä — tiedäthän, “minut on siepattu”.

John Learia ei näy “UFO Cover Up? Live!”-showssa, josta tässä puhutaan. Bob sekoittaa kaksi erillistä tapahtumaa ajoittaakseen hänen John Learin tapaamisensa myöhemmäksi kuin mitä hän oikeasti tapasi. Jim Tagliani oli kuin olikin kutsunut Lazarin mukaansa John Learin tapahtumaan Spring Valleyn kirjastoon, mutta kuitenkin tämä tapahtuma oli aiemmin kesällä. Hänen väitteensä siitä, että hän ei tiennyt kuka John Lear oli ennen tuota päivämäärää menee ristiin myös lokakuun nljeännen päivän merkinnän kanssa, jossa John Learin nimi mainitaan.

Tämä merkintä on myös tärkeä siksi, että useat Lazarin tämän jälkeen esitetyt väitteet — kuten siitä, että Zeta Reticuli olisi avaruusolentojen kotipaikka — esitetään “UFO Cover Up? Live!”:ssa, joita Bob piti tarpeeksi tärkeinä, jotta hän kirjoittaisi ne omaan kalenteriinsa.

Seuraava relevantti merkintä:

Tässä oli jotain jonka ruksasin päältä ja sitten kirjoitin John Lear kello 4:30.

Toinen merkintä, jossa ilmeisesti puhutaan tapaamisesta John Learin kanssa. Lazar pyrkii selittämään tämän John Learin toisena TV-esiintymisenä, mutta Gene Huff korjaa että Bobin viittaama haastattelu tapahtui elokuussa.

Seuraava kohta:

marraskuu, 1988

L: Nyt ollaan marraskuussa. Tässä on toinen satunnainen [John Lear] merkintä. Tämä on kanssa.

Bob kirjoittaa marraskuun merkintään ilmeisesti jälleen yhdestä tapaamisesta John Learin kanssa.

Seuraava kohta:

marraskuun 17, 1988

L: Katsotaas, miksiköhän sekoilen tässä omilla…

Q: Se on ookoo… se on ihan ookoo.

L: [Linda Howe] En tuntenut Linda Howea ennen kuin… 17. marraskuuta.

John Lear on vahvistanut, että hän esitteli Bobin Linda Moulton Howelle syksyllä 1988.

Bob huomauttaa myöhemmin haastattelussa, että Edward Teller pyysi häntä marraskuun 29. pvä kertomaan sen mikä myöhemmin hänen väitteidensä mukaan veisi hänet S-4:n.

Bobin omien kalenterimerkintöjen mukaan hän oli niin kiinnostunut UFO-aiheesta, että hän teki useita matkoja Area 51:lle syyskuussa 1988, tapasi John Learin useita kertoja, lisäili UFO-dokumentteja kalentereihinsa ja tapasi nimekkäiden UFO-yhteisön henkilöiden kuten Linda Moulton Howen kanssa.

Nämä tapahtumat eivät tapahtuneet “samaan aikaan” kun hän haki S-4:n ja häntä haastateltiin sinne.

Loput väitteistä joita tarkastelen ovat helpompia sulattaa. Käyn yksinkertaisesti läpi Bobin omia sanomisia haastatteluista vuosien varrelta.

Muistin peukalointi

1990:

Bob uskoo myös, että huumeiden ja hypnoosin käyttö vaikutti hänen muistiinsa.

… toisella kerralla hänelle annettiin lasi keltaista nestettä, joka tuoksui mäntysuovalta, ja hän väitti joutuneensa useita kertoja hypnotisoiduksi, mikä on vaikuttanut negatiivisesti hänen muistiinsa. (Alien Contact s. 8 & 38)

1993:

BL: Muistiani on saatettu peukaloida.

BL: He tekivät minulle juoman, lasillisen keltaista nestettä joka tuoksui männyltä. Ja ilmeisesti he hypnotisoivat minut useita kertoja, en koskaan saanut tietää miksi.” (https://www.scribd.com/document/520238029/Lazar-Cut-Revelations?secret_password=Ak3lv4axRVcjqTHKaFz6 sivu 4)

George Knapp juonsi Coast to Coast AM:n ohjelmaa vuonna 1995:

GK: Bob uskotko heidän manipuloineen muistiasi, sillä juomallasi juomalla? Tarkoitan, että hehän painostivat sinua, eikö?

BL: En usko. En tiedä oliko sellaista teknologiaa silloin, en tiedä miten paljon sellaista teknologiaa on nykyäänkään, jolla voitaisiin valikoiden vaikuttaa muistoihin. Mutta en koskaan menettänyt muistiani.

GK: Hetkinen nyt, koska sanoin että oli monia kertoja jolloin lensit sinne ja et tiennyt miten pääsit kotiin, et tiennyt mitä olit tehnyt sinä päivänä?

BL: No, se on totta, mutta sillä tavalla koko elämäni on mennyt. En muista mitä minulla oli viime iltana illalliseksi. Muisti ei ole vahvuuksiani.

(https://youtu.be/WdJXFJxXiYg?t=1650)

Elimet avaruusolentojen ruumiinavauskuvissa

2019:

Minun briittaukseni, se liittyi — sikäli kun siinä aluksessa oli oikeita olentoja — heillä oli valokuva niistä, jossa niiden rintakehä oli auki, ja he olivat tehneet muistiinpanoja — se oli vain yksi ainoa elin, aivan kuin kaikki muut elimet olisivat kasvaneet yhteen yhdeksi massaksi ja jolla oli useita toimintoja. (https://youtu.be/n4ZGidO1hH0?t=1973)

1990:

Hän myös väitti nähneensä ruumiinavausraportteja sekä mustavalkovalokuvia avaruusolentojen ruumiista (tyypillisiä “harmaita” jotka painoivat kymmenestä kilosta pariinkymmeneen, joiden päät olivat suuret ja karvattomat), sekä valokuvia eri elimistä (joitain oli leikelty) levitettynä pöydälle, ja niiden painot ja tiheydet oli listattu. “Olin järkyttynyt”, hän sanoi George Knappille. (Alien Contact pg. 8)

Tuntematon päivämäärä:

Haastattelija: Oliko niiden elimet levällään, vai mitä?

Lazar: Joo, niiden elimet. Joitain elimistä oli leikelty kahtia. Siellä oli myös piirroksia niihin liittyen. (Videohaastattelu)

Oliko tiedonvaihtoa?

joulukuun 20, 1989:

Soittaja: Onko meillä antaa jotain vaihdossa kaikesta tästä informaatiosta, jota he meille antavat?

BL: En tiedä. En tiedä mitä kulisseissa tapahtuu, miten saimme tämän teknologian.

(Billy Goodman Happening)

1990:

“Onko totta,” kysyin, “että avaruusolennot ja paikalla olleet tiedemiehet vaihtoivat tietoja tuolloin…

“Joo, perustuen siihen mitä luin, sellaista tapahtui.”

(Alien Contact s. 42)

Lazar jatkaa selittämällä, että kiista avaruusolentojen kanssa lopetti tietojenvaihdon.

On myös muita haastatteluja, missä Lazar toistaa saman, että tietoja vaihdettiin.

Miten monta gravitaatiovahvistinta käytetään omikron-kokoonpanossa?

1989 — kolme

KVEG radiohaastattelu, joulukuun 28. 1989

“Hitaan vauhdin moodissa — ja TODELLAKIN toivon että muistaisin miksi he tätä aallon taajuutta kutsuivat — hitaassa moodissa: Alus on haavoittuvainen; se poukkoilee ympäriinsä. Ja se on heikon gravitaatiokentän päällä, se on kolmen gravitaatioaallon päällä. Ja se vain poukkoilee. Se voi keskittää aallot taakseen ja jatkaa eteenpäin kulkemista ja keikkumista hitaalla nopeudella.

1994 — yksi vahvistin

“Alus toimii kahdessa moodissa — omikron ja delta, jotka tarkoittavat sitä miten monta gravitaatiovahvstinta on käytössä. Omikron-kokoonpanossa on käytössä vain yksi; toiset kaksi heitetään sivuun ja piilotetaan levyn sisään. Omikron-moodissa alus nousee ja leijailee, mutta ei tee paljoakaan muuta.” (huhtikuu, 1994, Omni Magazine)

2019 — yksi

“Näin että aluksella oli kolme emitteriä. Vain yksi niistä loi koronanäytöksen, ja se oli se, joka oli suoraan alaspäin maahan päin.” Omaelämänkerta sivu 163

2019 — kaksi

Omikron käyttää kahta emitteriä “pysymään pystyssä” kun kolmas osoittaa kohti menosuuntaa (Bob Lazar: Area 51 & Flying Saucers 1:09:00)

Ovatko gravitaatiovahvistimet aina päällä?

1990:

En tiedä sanoinko tästä aiemmin, mutta vahvistimet aina ovat täysillä. Ne tuottavat maksimigravitaation, ja tuo aalto vaihemuunnetaan nollasta 180 asteeseen. (UFOs and Alien Presence pg, 17)

1991, “The Lazar Tape”, 40 minuutin pituinen VHS-video:

“Kun lautanen kulkee lähellä toista painovoimalähdettä, kuten planeetta tai kuu, se ei käytä samaa kulkutapaa kuin me olemme fysiikan tunneilla oppineet. Kun lautanen lähestyy toista painovoimalähdettä, kuten Maa, gravitaatio A-aaltokulkee ulospäin lautasesta, sen vaihe muuttuu gravitaation B-aalloksi, joka kulkee ulospäin Maapallosta, ja tämä saa aikaan nostovoiman. Painovoimavahvistimet lautasessa on mahdollista suunnata toisistaan riippumatta, ne ovat pulssittaisia ja ne eivät pysy jatkuvasti päällä.”

Pommitetaanko alkuaine-115:a protoneilla?

1990:

Ei, sitä voidaan vahvistaa jossain määrin, tai stimuloida sitä tuottamaan lisää. Mutta yksittäinen 115-palanen pöydällä sisältää riittävästi gravitaatioaaltoja, jotta se pystyy kääntämään pois sitä kohti ammutun laserin. (UFOs and Alien Presence pg, 16)

1990:

Reaktorin sisällä alkuaine-115:a pommitetaan protoneilla, jotka kiinnittyvät 115-atomin ytimeen ja siitä tulee alkuaine-116. Alkuaine hajoaa välittömästi ja vapauttaa säteilynä pieniä määriä antimateriaa. (Alien Contact pg. 13)

Oliko kyse alkuaine-115:sta?

Bob has said his main contribution to the project at S4 was identifying what element was used to power the reactor, however he immediately acknowledges he did not actually identify which element it was.

1990:

BL: Minä olin se joka identifioi alkuaine-115:n. Se oli minun ainoa kontribuutioni projektiin. Ja en vanno valaa että se oli alkuaine-115, mutta jos se ei ollut, niin sitten se on 114. Se lukee täällä… Sanon sitä 115:ksi koska olen tottunut kutsumaan sitä siksi. (UFOs and Alien Presence pg, 11)

Kuitenkin poislukien tämä haastattelu, Bob on sanonut ykskantaan, että kyseessä on alkuaine-115.

Lazar antaa myös ristiriitaista tietoa siitä mitä kokeita tehtiin alkuaineen määrittämiseksi:

1993:

BL: No, ei, en ole nähnyt spektrograafista analyysia siitä, tai… no, itse asiassa, he tekivät sellaisen… En tiedä mitä he näkivät siinä. Minä näin neutronipommituskokeen ja tiheysmittauksia ja sensellaista, mutta olen varma että he tekivät kokeita sillä. Mutta en tunnistaisi spektriviivoja, ei. (1993 Ultimate UFO Conference Q&A)

1990:

PH (Lindemannin fyysikkoystävä): Miten määritette sen? Laitettiinko se massaspektrometriin? Miten saatiin selville mikä alkuaine se oli?

BL: On monia eri tapoja, mutta varmasti massaspektrometri on yksi. Me teimme myös kaikenlaisia omituisia juttuja. Los Alamos oli ilmeisesti mukana joissain 115:n analyyseissa, ja en tiedä mitä he tekivät. He olivat myös mukana 115-kappaleiden koneellisessa työstämisessä. (UFOs and Alien Presence pg, 11)

Mistä alukset ovat tulleet?

1989:

En tiedä. Se siinä on, että ne näyttävät olevan hyvässä kunnossa, eivät näytä siltä kuin ne olisivat syöksyneet maahan, että ne näyttävät siltä kuin ne olisi noudettu jostain. Se todellakin näyttää siltä että ne on annettu lahjaksi. (Billy Goodman Happening)

1990:

“En tiedä mistä me saimme ne tai miten kauan siitä on, tai mitään. En tiedä lennätettiinkö ne tänne vai annettiinko ne meille vai syöksyivätkö ne maahan ja ne korjattiin. En usko niiden syöksyneen maahan. (Alien Contact pg. 11)

Lippahatun reunassa oli neljän tai viiden tuuman reikä, ja metalli oli taipunut ylöspäin, aivan kuin ammus olisi mennyt sen läpi. On mahdollista, että se on voinut olla jotain muuta, mutta siltä se näytti minulle; kuin sitä olisi ammuttu alapuolelta. Se on ainoa asia, joka laittoi mieleeni siemenen itämään siitä, että niitä ei oltu annettu meille, koska minusta se näytti hyökkäysliikkeeltä… (Alien Contact pg. 19)

1993:

Niitä oli yhteensä yhdeksän. Ja jokainen oli erilainen. Kolme oli purettu osiin tutkimuksia varten, yksi oli vaurioitunut, yksi oli syöksynyt maahan vasta elokuussa 1981. (Beyond Roswell Pg. 5)

90-luvun puolivälissä:

K: Miten nämä alukset päätyivät Yhdysvaltain käsiin?

BL: Minulla ei ole oikein mitään ideaa miten ne sinne päätyivät. En usko, että oli maahansyöksyjä, koska alukset eivät olleet vaurioituneet. En voi oikein sanoa enempää. (https://youtu.be/DppxgTlyCZI?t=302)

Kun Bob alkoi antaa taas haastatteluja vuodesta 2015 eteenpäin, tarina on muuttunut dramaattisemmin.

2015:

GK: Sikäli kun voit sanoa, ne eivät näyttäneet siltä että ne olisivat syöksyneet maahan, eikö?

BL: No, oli yksi, ja mainitsin tämän kauan sitten ja en koskaan sanonut enempää. Oli yksi, kuten sanoin, jota oli ammuttu ammuksella, ja tiedän varmaksi sen että se nousi veden alta. Sen verran tiedän.

GK: Tiedät sen varmaksi koska sinulle on sanottu niin?

BL: Joo.

(https://youtu.be/A6Td7YI10ZE?t=1703)

2019:

Olen kuullut tarinoita ja lukenut netistä teorioita siitä, että niitä on annettu lahjaksi, tai syöksynyt maahan. Selvästikään yksikään ei syöksynyt maahan. Nyt omaan mielipiteeseen. Ja tämä on vaistomaisesti, minulla ei ole tästä informaatiota. Uskon melkein että tämä oli omalla tavallaan jonkinlainen arkeologinen löydös. En usko, että se oli vaihdantaa, tyyliin “me annetaan nyt teille tästä nämä muutamat alukset.” En osaa sanoa miksi, lähinnä koska pomoni ja muut siellä työskentelevät ovat kuiskailleet jotain. (https://youtu.be/n4ZGidO1hH0?t=330)

2019:

“Kaiken kaikkiaan, meillä oli näitä aluksia hallussamme ja se oli kuin ne olisi ammuttu alas jossain suuressa hyökkäyksessä. Siltikään en tiedä miten me ne saimme, ja totta puhuen ei sillä ole väliäkään.” (Lainaus kirjasta: “Dreamland: An Autobiography.”)

2019:

Barryn on ollut pakko sanoa minulle jotain, mutta se oli liian kauan sitten ja en enää muista mitä hän sanoi, mutta se jätti siemenen itämään. Mielestäni ainakin yksi niistä oli arkeologisilta kaivauksilta. Joten se on vanha. Ainakin yksi niistä on vanha. En tiedä oliko se juuri se minkä parissa minä työskentelin, mutta muistan sen liittyneen arkeologisiin kaivauksiin. Joten se on vanha, se on muinainen. (Joe Roganin haastattelu https://youtu.be/WmF6RXf6U_A?t=366)

Mistä materiaaleista alus oli tehty?

1990:

Mielestäni se oli ilmiselvästi metallia. (UFOs and Alien Presence s. 18)

1990:

“Me varmasti kykenemme tuottamaan sellaisen lejeeringin” (Alien Contact s. 12)

1990:

Metalli oli taipunut ylöspäin ja näytti siltä kuin siihen olisi ammuttu ammus (Alien Contact s. 19)

2019:

“Esimerkkinä, sain tietää että suurin osa aluksesta on tehty samasta materiaalista. Testeistä kävi ilmi, että se ei ollut metallia vaan keraamista.” (Lainaus kirjasta “Dreamland: An Autobiography.” s. 84)

Sporttimallin läpimitta

1990:

PH: Mikä sen läpimitta on?

BL: 30 tai 35 jalkaa (9.1 – 10.7 m). (UFOs and Alien Presence s. 14)

1990:

Lautanen alunperin arvioitiin olevan 35-40 jalkaa läpimitaltaan ja 15 jalkaa korkea (4.6m). (Alien Contact s. 8)

1993:

Lautanen oli arviolta 40 jalkaa leveä ja 15 jalkaa korkea. (Beyond Roswell s. 5)

1996:

52.8 jalkaa läpimitaltaan (16.1m) (Dreamland-dokumentti)

2019:

“Se mitä kykenin erottamaan, se oli arviolta 50 jalkaa tai sinnepäin läpimitaltaan ja arviolta 20 jalkaa korkea (6.1m).” (Lainaus kirjasta “Dreamland: An Autobiography.” s. 154)

Oliko aluksessa kirjoitusta?

1989:

“Ei” (Billy Goodman Happening)

1989:

“Ei ohjauslaitteissa tai missään siellä, mutta näin jotain viitteitä kirjoituksesta”. (Billy Goodman Happening)

“Kun paneeli oli ollut läpinäkyvä jonkun aikaa, eräänlaista kirjoitusta, joka oli toisenlaista kuin mikään kirjoitus, tieteellinen tai matemaattinen merkistö jota olen nähnyt, alkoi ilmestyä läpinäkyvälle käytävälle…” (Alien Contact s. 17)

Miten paljon aikaa tuli vietettyä S-4:llä?

“Hän ei ollut siellä enempää kuin kuusi tai seitsemän päivää.” (Alien Contact s. 6)

Kuitenkin hänen omaelämänkerrassaan hän kuvaa työskennelleensä S-4:llä ainakin 9 päivää ja vihjaa useammasta päivästä kuin mitä hän myöntää suoraan.

Turvaluokitus

1990:

En saanut koskaan virallisesti potkuja ja turvaluokitustani ei otettu pois. (Alien Contact s. 27)

1990:

Osoittautui, että turvaluokitukseni evättiin tuosta syystä. (UFOs and Alien Presence s, 3)

1993:

Beyond Roswellissa Lazar väittää, että hän sai itse asiassa turvaluokituksen, ja sitten myöhemmin haastattelussa sanoo että hänen turvaluokituksensa oli päätynyt “negatiiviseksi” ja hänen pitäisi hakea sitä uusiksi. (Beyond Roswell s.7)

2019:

Omaelämänkerrassaan Lazar sanoo hänen turvaluokituksestaan George Knappin haastattelun jälkeen: “Olin mokannut mahdollisuuteni saada S-4:llä työskentelyyn vaadittava turvaluokitus.” (“Dreamland: An Autobiography.” Pg. 270)

Artikkelin julkaissut medium.com

Eksopolitiikka

Einsteinin salainen reissu Roswellin UFOa katsomaan paljastettiin nauhoitetussa keskustelussa

Kommentoi

loka-marras 2021

Vuonna 1993 nauhoitetussa keskustelussa, jota ei ole julkisesti aiemmin kuultu, Albert Einsteinin assistentti kesällä 1947 teki huikean paljastuksen, että hän ja professori matkasivat New Mexicon Roswelliin valtion käskyläisinä ja tarkastelivat maahansyöksyneitä avaruusaluksen romuja ja avaruusolentojen ruumiita.

Assistentin haastattelun voit kuulla alla. Myöhemmin hän sai kaksi tohtorintutkintoa ja oli akateemikkona Floridan yliopistossa lähes 50 vuotta. Elämänsä ehtoopuolella hän tunsi tarvetta kertoa tarinansa. Hän toimi tällä tavoin ja antoi nauhoittaa keskustelun matkastaan Einsteinin kanssa heinäkuussa 1947 tarkastelemaan avaruusalusta toiselta puolelta galaksia. Einstein oli tottakai tunnettu teoreettinen fyysikko, joka mullisti monia tieteenaloja. Einstein osoitti atomien ja molekyylien olemassaolon ja näytti universumin koostuvan aika-avaruudesta.

Tohtori Shirley Wright

Shirley Wrightilla oli kaksi tohtorintutkintoa — yksi kemiasta ja yksi fysiikasta. Hänen elämänsä oli hyvää ja tuottavaa. Me saamme hänen heinäkuun 2015 Miami Heraldissa julkaistusta kuolinilmoituksestaan lukea hänen olleen yliopistolehtori ja opettaja, dominikaaninunna, filantropisti ja Albert Einsteinin oppilas:

”WRIGHT, SHIRLEY, Shirley, uskollinen tytär, 85, kuoli heinäkuun 1. päivä 2015. Hän syntyi Bostonissa, vietti lapsuutensa Chicagossa. Teini-ikäisenä hän muutti Miami Beachille, jossa hänen vanhempansa rakensivat Tropicaire Hotelin, jossa hän toimi myöhemmin vuosia. Hän oli omistautunut opettaja ja tieteentekijä, hän sai tohtorintutkinnot kemiasta ja fysiikasta. Hän oli kemian professorina MDCC:ssa yli 50 vuotta. Hän oli tohtori Albert Einsteinin oppilas Princetonissa. Hän opetti Miamin yliopistossa ja Barry Collegessa ja oli myös opettaja JMH School of Nursingissa ja Hialeah High Schoolissa. Hän oli MDCC:n ensimmäinen naisjohtaja.

Shirley Wright enhanced with Photos.png

Hän oli kolmannen asteen dominikaaninunna. 50 vuoden ajan Shirley lahjoitti stipendejä oppilaille, jotka olivat ansioituneita tieteiden opiskelijoita. Anteliaana persoonana hän tuki monia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja auttoi tarpeessa olevia.”

Voit lukea muistokirjoituksen täältä:

https://www.legacy.com/us/obituaries/herald/name/shirley-wright-obituary?pid=175222357

Hänen Roswellin tarinansa alunperin kuultiin edesmenneeltä UFO-tutkijalta Leonard Stringfieldilta hänen 1990-luvulla julkaistussa monografisarjassaan ”Status Report – UFO Crash Retrievals”. Hän antoi Einsteinin assistentille pseudonyyminimen ”Edith Simpson” suojellakseen hänen identiteettiään ja perheen yksityisyyttä. Mutta Stringfield mainitsi hänen kirjassaan floridalaisen tutkijan, joka tapasi tohtori Wrightin haastattelua varten, naisen nimeltä Sheila Franklin. Franklin oli aktiivinen osavaltion MUFONissa. Stringfield ja Franklin tekivät yhteistyötä kirjatakseen ylös sen mitä naisella oli sanottavaa.

Franklin ja Wright tunsivat yhteisen ystävän. Tämän yhteyshenkilön kautta Franklin sai tietää, että Wright oli maininnut matkanneensa Einsteinin kanssa Roswelliin. Ystävä järjesti niin, että Franklin ja Wright saattoivat tavata. Franklin nauhoitti Wrightin Roswell-tunnustuksen heidän tavatessaan Miamissa marraskuussa 1993.

Sheila Franklin toivoi, että Stringfieldin mainitsema assistentti olisi edelleen elossa. Ja jos hän olisi, toivottavasti hänet löydettäisiin. Useiden internet-arkistojen läpikäynnin ja monien puhelinsoittojen jälkeen Franklin löydettiin ja häneen saatiin yhteys. hän suhtautui aluksi skeptisesti soittoon, mutta kun hän tajusi millä asialla häneen otettiin yhteyttä, hän lämpeni ajatukselle. Hän selitti, että hänellä oli sekä muistiinpanot hänen haastattelustaan Einsteinin assistenttina, että hän oli myös nauhoittanut sen ja nauhat olivat edelleen olemassa. Lisäksi hän oli halukas etsimään nyt jo melkein 30 vuotta vanhat nauhat ja lähettämään ne koko maailman kuultaviksi. Kiitollisena kaikesta Frankin löysi ja lähetti sähköpostissa erään näistä haastatteluista. Muita Wrightin todistuksen osia annettiin Stringfieldin monografiin painettavaksi ja niihin viitataan tässä. Valitettavasti Franklin ei löytänyt toista Wrightin nauhaa parhaallakaan etsimisellä.

Wrightin Roswell-tarina

Tutkija Sheila Franklin

Wright selitti Franklinille, että vuonna 1947 hänet oltiin valittu useiden lahjakkaiden oppilaiden joukosta työskentelemään professori Einsteinin kanssa kesäksi 1947. Hän oli käynyt läpi monenlaiset turvatarkastukset ja -koulutukset, koska hänen työnsä asettaisi hänet arkaluonteiseen asemaan. Einstein piti Wrightista ammattimielessä ja vei hänet joka paikkaan. Wright muistaa Einsteinin ”lämminsydämisenä, sympaattisena ja ystävällisenä kaikille oppilailleen”. Mutta hienäkuussa tuona vuonna tapahtui jotain, mikä jäisi hänen muistiinsa ikuisesti. Hän meni Einsteinin kanssa ”kriisitapaamiseen”, joka pidettiin lounaisosassa olevassa ilmavoimien tukikohdassa, jonne lähti muita tieteentekijöitä ja armeijan henkilöstöä. Heidät lennätettiin Princetonista Chicagoon normaalilennolla, josta he ottivat toisen lennon pienelle siviilikentälle. Silloin satoi vettä, kun he laskeutuivat ja eversti trenssitakissaan otti heidät vastaan ja ajoi ehkäpä 50-75 mailia autiomaan halki tukikohtaan. Heidät vietiin vahvasti vartioituun hangaariin. Siellä Wright ja Einstein tajusivat, että he käsittelisivät jotain Maan ulkopuolelta tullutta.

Hän kuvasi alusta, jota hangaarissa säilytettiin. ”Se oli levyn muotoinen, tavallaan konkaavi. Sen koko oli neljänneksen hangaarin lattian pinta-alasta.” Alus vaikutti olevan vaurioitunut sivusta. Hän sanoi, että valitettavasti hän ei päässyt tarpeeksi lähelle katsomaan yksityiskohtia, sillä aluksen ympärillä oli vartioita, valokuvaajia ja sitä tutkivia asiantuntijoita.

Wright sanoi, että ”aluksen runko oli varsin heijastavaa materiaalia, mutta sen lähelle mentäessä se muuttui mataksi.” Hän lisää, ”ne olivat varsin mielenkiintoista materiaalia”.

Franklin kysyi Wrightilta mikä Einsteinia kiinnosti eniten. Wright vastaa, ”voimanlähde ja universumi”. Hän lisää, ”häntä ei yhtään häirinnyt oikeiden todisteiden näkeminen. En kirjannut muistiinpanoihini hänen ensimmäisiä kommenttejaan, mutta hän sanoi jotain siihen suuntaan ettei häntä yllättänyt yhtään että he olivat tulleet Maapallolle ja että se antoi hänelle toivoa siitä että me voisimme oppia lisää universumista. Ensikontakti, hänen mukaansa, hyödyttäisi molempia maailmoja”.

Franklin pohti mikä Wrightin oma reaktio oli. Wright vastasi, ”reaktioni oli ihmetys, puoliksi uteliaisuus ja ehkäpä puoliksi pelko”.

Mutta Wright ja Einstein saivat nähdä jotain muutakin kuin pelkän aluksen.

Tukikohdan hangaarin sisällä oli avaruusolentoja. Hän kertoi niistä, ”jotkut asiantuntijat saivat päästä lähemmäksi katsomaan, myös minun pomoni. Minulle ne kaikki viisi näyttivät samoilta. Mutta ne olivat metrin mittaisia, karvattomia, niiden päät olivat suuria ja niiden silmät mahdottoman suuria, niiden iho oli harmaa hivenen vihertävällä sävyllä, mutta suurimmaksi osaksi niiden kehoja ei näkynyt, sillä niillä oli päällään tiukan pukevat asut. Mutta kuulin ettei niillä ollut napaa tai sukupuolielimiä.”

Myöhemmin reissulla tuli uusi kierros. Hän ja Einstein saatettiin jeepeillä arviolta 50 mailin päähän autiomaan läpi yksinäiseen, syrjäiseen rakennukseen jonka ovella oli vartioita. Heidät patistettiin rakennukseen, jossa upseeri tervehti heitä ja ohjasi alueelle, jossa oli henkilöstöä ja lääkintähnkilökuntaa olennon ympärille, joka näytti olevan kivuista tuskissaan. Se päästeli omituisia ääniä, mutta ei koskaan ”puhunut”. Wright itse piti etäisyyttä, mutta kuvasi sen harmaaksi kaksijalkaiseksi, mahdollisesti enemmän ihmisen näköiseksi kuin muut aiemmin nähdyt. Sen torso oli laajentunut groteskisti. ”Sen oli oltava tuore tapaus, mutta minulle ei kerrottu mitään ennenkuin meidät oltiin jo ohjattu pois tilasta.” Wright kertoi Franklinille, että myöhemmin hän sai kuulla olennon selvinneen hengissä.

Wright sanoi, että Einstein ”jolla oli oikeat turvaluokitukset, kirjoitti raportin jota minä en nähnyt. Minulle vain sanottiin että pysyä hiljaa asiasta.” Vaikka hän ei allekirjoittanut mitään papereita, hän piti lupauksensa eikä sanonut mitään. Franklin muistelee, että Wright oli maininnut Roswellin matkan tulevan kiistetyksi, että mitään kirjallista ei koskaan löytyisi matkasta ja kaikki todisteet siitä tuhottaisiin. Wrightia huoletti, että tiettyinä aikoina tapauksen jälkeen hänestä on saatettu pitää ‘kansioita’, mm. niillä henkilöillä jotka hänen ympärillään kuulustelivat ihmisiä.

Todistenauha

Osa Wrightin todistuksesta on kuultavissa tästä:

Kun hänen ääntään ja olemustaan kuuntelee, Wrightin tarina vaikuttaa tapahtuneen oikeasti. Kun hän vastaa Franklinin kysymyksiin, Wright vastaa tavalla joka on totuudenmukainen.

​Stringfieldin monografien lisäksi tämän tekstin kirjoittaja on käyttänyt Franklinin hänen muistiinpanoihinsa perustuvia muisteloita haastattelusta. Nämä on tarjottu sekä puhelimessa että sähköpostitse.

Selvästikään Wrightilla ei ole mitään hyödyttävää — eikä hän hyötynytkään tästä mitenkään — tarinansa kertomisesta. Hän ei kaivannut rahaa. Hän ei etsinyt myöskään valtaa tai loistoa, hänen tarinansa on totuudenmukaisesti kerrottu tässä ja nyt, hänen kuolemansa jälkeen.

Tarinan todentaminen

Vaikka Wright varoitti ettei hänen Roswell-matkastaan löytyisi paperilla mitään, silti kuitenkin yritettiin. Albert Einstein Archives Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa sekä Einstein Papers Project Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa molemmat ottivat yhteyttä saadakseen selville oliko viitteitä Einsteinin sijainnista aikavälillä heinäkuun 7. – 20. päivä 1947 (maahansyöksyn jälkeen). Löytyisikö kalenteria tai jotain aikataulua, joka kertoisi siitä missä on ollut ja mitä hän on tehnyt? Vaikka sellaisen dokumentaation löytämisen mahdollisuudet ovat pienet, asia täytyi käsitellä. Vastaukset, joita saatiin joskus suurella viiveellä, erosivat toisistaan.

Albert Einstein Archives sai kirjeen eräältä henkilöltä päivämäärällä heinäkuun 21. 1947 (jota ei voida tässä esittää), jossa hän viittaa Einsteinin tarjoukseen mennä purjehtimaan. Vastaus oli, että Einstein katuu ettei hän voinut lähteä koska hänellä oli vatsahaavan oireita. Kirjeen kirjoittaja sanoi, että uutisten kuuleminen oli ”hämmentävää”. Se että Einstein olisi kärsinyt vatsahaavasta (ehkäpä liiallisen stressin seurauksena) käytyään katselemassa Roswellin esineitä kaksi viikkoa ennen saattaa olla merkittävää.

Einstein Paper Project Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa, apulaispäätoimittajansa kautta, ensin vihjaili, että 1940-luvun materiaali olisi ollut vielä ”digitoimatta”. Tämän jälkeen selitettiin, että vanhempi päätoimittaja sanoi että Einstein ei poistunut Princetonista tuon vuoden heinäkuussa. Sitä ei selitetty mitenkään mistä hän tiesi mitä Einstein teki 75 vuotta sitten, muutamana päivänä tietystä kuukaudesta kesänä jolloin hän oli vapaa akateemisen vuoden asettamista aikatauluista.

Toimittaja puhuu Einsteinista ja UFOista

Frank Edwards oli varhainen radiopioneeri ja useiden UFO-kirjojen kirjoittaja, mm. klassikon ”UFOs: Serious Business”. Hän oli Amerikan tunnettu nimi 1950- ja 1960-luvuilla. Detroitissa pidetyssä luennossa yleisölle vuonna 1956, Edwards mainitsi Einsteinia koskevat lausunnot joiden hän uskoi olevan totta perustuen hänen lähteisiinsä sekä ymmärrykseen historiallisista olosuhteista. Ja nämä lausunnot ovat huikeita. Edwardsin mukaan neljä vuotta ennen, vuonna 1952, Albert Einstein oli välittänyt kiireellisen viestin presidentti Harry Trumanille. Häntä vahvasti kiinnostu UFO-ilmiöt, ja Einstein varoitti, että Trumanin ”ammutaan alas”-politiikka UFOja koskien ei ollut viisasta. Tämä on äärimmäisen harvinainen kahden minuutin pätkä tilaisuuden nauhoitteesta:

Mitä Einstein sanoi avaruusolennoista?

Einsteinin tiedetään puhuneen Maan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä ainoastaan neljä kertaa.

Ennen Roswellia hän oli asian suhteen myönteinen; Roswellin jälkeen hänen mielipiteensä muuttui. Eräässä lausunnossa hän sanoi ihmisten ”näkevän jotain” mutta että hän ”ei halua tietää enempää”. Hän halusi asian pysyvän hänelle vain pintapuolisena, ja hän jopa kieltäytyi kommentoimasta kuuluisaa Roswellin maahansyöksyä:

  • Niinkin varhain kuin vuonna 1920 Einstein epäili, että älykästä Maan ulkopuolista elämää olisi olemassa ja kontakti olisi mahdollinen. Mielenkiintoinen löytö tammikuulta 1920 oli artikkeli London Daily Mailissa, jossa kirjeenvaihtaja oli pyytänyt tulevalta Nobel-palkinnon saajalta hänen mielipidettään Maan ulkopuolisesta elämästä. Radiopioneeri Guglielmo Marconi oli kertonut hieman tätä ennen samalle lehdelle mystisistä signaaleista, joiden hän epäili tulleen Marsista. Mitä Einstein ajatteli? ”Miksi Maapallon tulisi olla ainoa planeetta jolla on ihmiselämää? Se ei ole ainutlaatuinen minkään tekijän suhteen. Mutta jos älykkäitä olentoja on olemassa, niinkuin me voimme olettaa niitä olevan muuallakin univerusmissa, en usko niiden kommunikoivan Maan kanssa radiolla. Valonsäteet, joiden suuntaa voi kontrolloida helpommin, olisi todennäköisesti menetelmä jota kokeiltaisiin ensimmäisenä.”
  • Vuonna 1952 raportoitiin, että Einstein kirjoitti evankelista Louis Gardnerille vastauksen Gardnerin kysymykseen UFOista: ”Nämä ihmiset ovat nähneet jotain. Se mikä se on, en tiedä, enkä ole utelias tietämään.” Kiinnostavampaa Einsteinin lausunnossa ei ole se mitä sanottiin vaan mitä jätettiin sanomatta. Vaikka Einstein myöntää, että ilmiö on todellinen, hän sanoo että hän ei halua tietää mitä he näkivät. Tämä on Einsteinilta vilpillistä. Milloin hän perääntyisi etsimästä ratkaisuja mysteereihin? Hänen vastauksensa oli selvästikin ”välttelyä”.
  • Myöskin vuonna 1952, kirjeessä päivämäärällä marraskuun 12., Einstein lyhyesti vastaa edesmenneelle ristiriitaiselle UFO-kirjailija Albert K. Benderille. Bender kysyi mitä Einstein oli mieltä lentävien lautasten ilmiöstä. Einstein kirjoitti takaisin, ”Hyvä herra: Koska minulla ei ole mitään kokemusta ja vain pinnallisesti tietoa aiheesta, en ole pahoillani siitä etten pysty vastaamaan pyyntöönne. Terveisin, Albert Einstein”
  • Ilmeisesti keskiviikkona heinäkuun 9. päivä 1947 Irish Times -sanomalehti kirjoitti: ”Yhdysvaltain sotaministeriö sanoi, että heillä ei ollut tietoa eilisiltaisesta New Mexicon ”lentävästä lautasesta” ja että he kysyivät asiaa Roswellista. Professori Einstein kertoi U.P.:n kirjeenvaihtajalle, että hänellä ’ei ollut minkäänlaista kommenttia’ antaa.”

Mielestäni me tiedämme nyt miksi suuri professori valitsi olla sanomatta tapauksesta yhtään mitään: hän oli siellä ja oli vannonut olevansa sanomatta mitään kenellekään.

  Artikkelin julkaissut UFO Explorations

Eksopolitiikka

Bob Lazarin koulutustaustasta

Kommentoi

Tämä on käyttäjän u/SignalsIntelligence Redditissä kirjoittama postaus. Häntä on kiinnostanut Bob Lazarin taustat. Hänen postauksiaan on julkaistu aiemminkin.

(alempana lyhenne RL = Robert Lazar)

Minun pitää jakaa tämä materiaali useampaan postaukseen, sillä sitä on paljon käsiteltävänä eikä se mahdu kaikki yhteen.

Phil Patton kirjoittaa kirjassaan Dreamland Lazarista seuraavaa:

Kasvotusten, tai radiossa tai televisiossa nöyrä Lazar antoi itsestään uskottavan kuvan, joka parani koska hän ei ollut kimakka. Rauhallinen, melkein arkaileva Lazar onnistui viehättämään niitäkin, joita hän ei vakuuttanut. Tom Mahood, mies joka tuskin on kovinkaan hyväuskoinen insinööri, joka tutki monia Lazarin väitteitä ja löysi aukkoja hänen elämäntarinastaan, ei koskaan menettänyt käsitystään siitä miten alitajuisesti vakuuttava mies oli. Hänen asiallisuutensa antoi mahdollisuuden tarinalle, joka painettuna vaikutti oudolta ja omituiselta.

Lazarilla oli hurmaava haluttomuus liioitella. “En haluaisi myöntää tätä”,  hän aloitti snomalla. “En haluaisi mennä siian syvälle siihen”, hän sanoi vastatessaan kysymykseen, tai “En tykkää puhua tästä”. Hän melkein häveliäästi kertoi eräästä oikeasta avaruusolennon havainnostaan. Se saattoi olla mallinukke. “Se saattoi olla miljoona eri asiaa.”

Tämä mysteeri, joka oli osaksi peilikuva, osaksi Lazarin sporttimallin tinapintaa, teki hänen tarinastaan kiinnostavan. Hänen tavallaan oli sama vaikutus: yhdistelmä kirkkaita huippukohtia ja tylsää vääntöä. John Andrewsille, veteraanisieppaajalle, Lazarin viehätysvoimansa on siinä, että hän oli yksi harvoja UFO-silminnäkijöitä, joka sanoi “En tiedä” tarinastaan puhuttaessa. Vaikka useimmat UFO-tarinat olivat dogmaattisia yksityiskohdissaan, Lazarin tarina oli täynnä aukkoja ja rajoitteita.

Ensitulkintani Lazarista on, että hänell  vaikutti olevan monia niitä ominaisuuksia, joita etsin kun määritän jonkun uskottavuutta. Hän vaikutti hillitsevän itseään väitteissään, hän ei spekuloinut, ja hän varovaisesti määritteli kaikki lausunnot joita hän antoi, jos hän työskenteli hänen aihepiirin asiantuntemuksensa ulkopuolella. Pidin häntä ja hänen tarinaansa uskottavana.

Mutta, aloin etsiä enemmän haastatteluja joita Lazar oli tehnyt, ja mitä enemmän katsoin niitä, aloin huomata epäjohdonmukaisuuksia ja muutoksia hänen väitteissään, ja monet näistä muutoksista eivät olleet sentyyppisiä joita voitaisiin selittää muistin hämärtymisenä tai suusta möläytettynä sammakkona. Hän esitti myös monia niinkutsuttuja ”epäkaanonillisia” väitteitä vuosien mittaan — joista monet yksityisesti — joista kaikkein pöyristyttävimmät vaikuttivat tapahtuneen lähellä sitä aikaa, kun hän kertoi tarinastaan ensi kerran.

Tässä postausten sarjassa sekä kattavuuden vuoksi minusta on tarpeen aloittaa aivan alusta. Tämä tarkoittaa, että lähdetään liikkelle joistain kaikkein tunnetuimmista ongelmista Lazarin tarinassa — hänen koulutustaustastaan ja työhistoriastaan. Tulevat postaukset käsittelevät S-4:aa ja avaruusolentojen teknologiaa, joiden parissa hän työskenteli. Aion käyttää Mahoodin esittämää aikajanaa tapahtumille hänen verkkosivuiltaan, mutta lisään myös omaa kontekstia siten kuin kykenen. Tämä tulee esittämään asiat toisessa valossa mitä ihmiset sen tietävät, mutta mielestäni kaikki informaatio ja konteksti yhdessä paikassa monen sijaan selkeää.

Hänen syntymäpäivänsä:

Floridan laki tekee mahdottomaksi kaikille muille paitsi Bobille pyytää kopiota virallisista papereista ja vahvistaa ovatko ne edelleen olemassa. Bob väittää, että ne eivät ole enää olemassa.

Tulisi asettaa kyseenalaiseksi miten Bob kykenee ajamaan autoa tai lentämään minnekään tai elämään elämäänsä ilman henkilöpapereita, mikä vaatisi sellaisia dokumentteja joista hän sanoo ettei niitä ole olemassa. Myös kyseenalaistan sen miksi  valtio haluaisi hävittää hänen syntymätodistuksensa.

Elokuu 1976: valmistuu lukiosta:

Stanton Friedmanin mukaan RL valmistui W. Tresper Clarke High Schoolista Westbury Long Islandissa, New Yorkissa. Hänen luokkansa numero oli  261 kaikista 369 luokasta. Lisäksi Friedman sanoo, että RL olisi ollut huonoiten menestyneen kolmanneksen joukossa, ja sisäänpääsy Kalifornian teknilliseen korkeakouluun tai MIT:n yleensä vaatii 10%:n parhaimmistossa olemista.

1976: väitteet siitä, että hän oli mennyt Los Angeles Pierce Collegeen.

Stanton Friedman on vahvistanut tämän. Kun RL oli sanonut, että eräs hänen professoreistaan Cal Techissa oli nimeltään “Duxler”, Friedman etsi käsiinsä William Duxlerin, matematiikan ja fysiikan professorin Pierce Collegesta, ja hän sai selville, että RL oli ollut ainakin yhdellä hänen kursseistaan 1970-luvun lopulla. Duxler sanoi, että hän ei koskaan ole opettanut Cal Techissa.

Lazar myöntää kirjassa Dreamland

“En kuitenkaan tiennyt esimieheni kontaktitietoja Fairchild Electronicsilla Kalifornian Chatsworthissa, jossa työskentelin tehdessäni kursseja Pierce Junior Collegessa.”

Niille joita asia kiiinnostaa, tässä on video, jolla Lazar väittää hänellä olleen Duxler-niminen professori Cal Techissa, ja Hohsfield-niminen professori MIT:ssa. MIT:ssa ei ole Hohsfield-nimistä henkilöä, mutta Lazarin koulussa oli sen niminen tekninen opettaja, joka opetti elektroniikkaa.

Kommentoija Quorassa puhuu MIT:ssa jatko-opiskelusta:

Kun olet jatko-opiskelijana yliopistossa, sinne jää monia merkkejä siitä että olet ollut koulussa. Sinulla on toimisto. Joku osastoltasi joutuu antamaan sen toimiston sinulle. Hänen asemassaan hän olisi työskennellyt laboratoriossa, ja monina öinä myös yöpynyt siellä, niinkuin kämppikseni jotka olivat MIT:n jatko-opiskelijoita. Sinulla on kohorttitovereita. Sinulla on dekaani. Sinulla on väikkärin valvoja. Sinulla on mentoreita. Sinulla on opiskelijanumero. Käytät kirjastoa, ja tutustut kirjaston työntekijöihin ja turvamiehiin. Opetat — riippuen instituutiosta, joko yksin tai kurssiapulaisena — ja sinulla on omia oppilaita. Saatat harrastaa urheilua tai liittyä seuroihin. Sinulla on ystäviä. Voisin jatkaa vielä.

Sitten on tutkimukset ja niiden julkaisu. Hän olisi kirjoittanut akateemisia papereita yhdessä muiden kanssa. Kaikki tämä korostuu MIT:n kaltaisessa paikassa. Nämä paikat vetävät puoleensa parhaat luennoitsijat ja parhaat professorit. Ja opiskelijat, jollainen Lazar ei ollut. Muistot ovat kirkkaita, koska kokemukset ovat unohtumattomia. MIT:n labrat ovat kiinnostavia paikkoja, joissa on huipputeknologiaa ja -tutkimusta. Lazar olisi tavannut joitain erittäin tunnettuja ihmisiä.

1978:  paperit Pacifica Universitysta:

Lazar väittää, että hänellä on fysiikan ja sähköteknologian kandidaatin tutkinto Pacifican yliopistosta, mikä käy ilmi RL:n esiraportista ennen hänen paritustapaustaan (Case 94922). Kalifornian yliopisto lakkautti Pacifican vuonna 1978, koska lafka oli myynyt tutkintoja.

“1977 tai ’78”:  menee Kalifornian osavaltion Northridgeen:

Hän väittää menneensä Kalifornian osavaltion yliopistoon Northridgeen “vähäksi aikaa lukemaan joitain kursseja”, ja sieltä Kalifornian teknilliseen korkeakouluun. (14)

“The Big T” on CalTechin oppilasvuosikirja. CalTechin Millikanin kirjastossa jokainen “The Big T”:n vuosikirjan sivu vuodesta 1977 vuoteen 1982 tarkistettiin. RL:sta ei ole mainintaa tai valokuvaa missään, mikä on erittäin epätodennäköistä jos hän olisi ollut siellä opiskelijana. George Knapp (1) ja Stanton Friedman tarkastivat viranomaisilta, eikä RL:n läsnäolosta ollut mitään viitteitä.

heinäkuun 27, 1980:  menee naimisiin Carol Strongin kanssa:

RL meni naimisiin Carol Nadine Strongin kanssa Woodland Hillsissa, Kaliforniassa.

Vihkitodistuksessa lukee RL:n ammattina “sähköinsinööri” ja hänen korkein koulutusasteensa on 12 (vuotta koulua).

1982: valmistuu maisteriksi Cal Techista:

Hänen opiskeluistaan ei ole mitään merkintöjä. On väitteitä siitä, että joku muistaisi hänet kampukselta, mutta tämä henkilö ei ole esittänyt väitteitään virallisesti.

1985: valmistuu maisteriksi MIT:sta:

Glenn Campbell tarkasti seuraavat lähteet MIT:n arkistoista (kts. viite 14): opiskelijaluettelot vuosilta 1978-1990, laitosten työntekijöiden puhelinluettelot vuosilta 1978-1990, MIT:sta valmistuneiden tutkintolistat vuosilta 1979-1980 sekä vuoden 1989 MIT-Alumnirekisteri. RL:ia ei oltu listattu yhteenkään näistä dokumenteista.  (16) Stanton Friedman on lisäksi tarkistanut myös MIT:n opintorekisterin pitäjältä ja Alumni-toimistosta, eikä hän löytänyt mitään todisteita Lazarin opinnoista. Friedman raportoi, että RL ei ole vuonna 1982 aloittaneiden listalla.

Friedman lisää vielä:

Ajatus siitä, että valtio olisi pyyhkinyt pois hänen SIVIILITIETONSA on absurdi. Tarkastin MIT:n juristilta — ei ole mahdollista että hänen tietonsa olisi pyyhitty pois. Fysiikan laitos ei ollut hänestä koskaan kuullutkaan eikä hän ole American Physical Societyn jäsen.

Tässä on kaikki Bobin väitteet hänen koulutustaustastaan. Yksikään opiskelijatoveri, opiskelija, professori tai kukaan muukaan MIT:sta tai CalTechista ei ole astunut esiin ja sanonut, että olisi tuntenut tai opiskellut Lazarin kanssa. Lazar ei ole koskaan osannut mainitan nimeltä yhtäkään professoria, opiskelijaa tai ketään muutakaan joka näihin opinahjoihin liittyy joka hänet tuntisi. Silloin kun hän niin teki, hänen antamansa nimet olivat hänen opettajiaan lukiossa tai Pierce Collegessa.

Dreamland-kirjassa hän käyttää pitkän pätkän siihen miten hän oppi rakastamaan tiedettä lukiossa, ja eri kokeita joita hän teki raketeilla, kuvaillen yksityiskohtaisesti kokemuksia joita hänellä oli ystävien kanssa.

CalTechista, josta hän sanoo saaneensa maisterintutkinnon, tämä kappale on ainoa maininta koko laitoksesta:

Alunperin työskentelin Fairchildissa teknikkona korjaten rikkinäisiä piirilevyjä, mutta pääsin lopulta testi-insinööriksi ja myöhemmin piirejä ja loogisia piirejä suunnittelevaksi insinööriksi. Rakastin elektroniikkaa ja tienasin tuolloin rahaa ja kävin samaan aikaan CalTechissa. Opiskelin elektroniikkaa pääosin siksi, että fairchildilaisten mielestä se olisi paras mahdollinen suunta minulle.

Siinä se. Hän käyttää monta sivua kuvailemaan lukiotaan ja CalTech mainitaan ainoastaan yhdessä sivulauseessa.

Tuon CalTech-maininnan jälkeen Lazar sanoo lähteneensä Kaliforniasta vuonna 1982 Los Alamosiin ilman yliopistotutkintoa. Hän ei koskaan sano valmistuneensa tai saaneensa tutkintoa, mikä on omituista kun ottaa huomioon millainen suoritus se olisi ja kuinka monta sivua hän käyttää lukioasiaan.

Kesään 1982 mennessä moottoritie oli jo kuuma ja haluni ottaa seuraava askel oli kasvanut liian suureksi pysyäkseni Fairchildissa…  olin 23-vuotias ja minulta puuttui yliopistotutkinnosta muutama kurssi. Halusin enemmän, joten kesällä 1982 lähetin hakemuksen ja CV:n Los Alamos National Laboratoryyn.

Mitä Lazar sanoo MIT:sta hänen kirjassaan?

Hän mainitsee sen ainoastaan tässä kappaleessa:

“Olin ottanut askeleen oikeaan suuntaan, olin kiitollinen Mesonin porukalle siitä, että he lähettivät minut MIT:n jatkokouluttautumaan, mutta minusta tuntui kuin ne olisivat olleet painolastia, enkä tiennyt miten voisin muuttaa nykyistä kurssiani.”

Se on yksi kaikkein omituisimmista asioista kirjassa ja hänen koulutusväitteistään. Hän ei anna mitään selitystä sille miten tai milloin hän olisi voinut mennä MIT:n — joka sijaitsee Massachusettsissa — ja saada maisterin samalla kun hän oli töissä Los Alamosissa New Mexicossa.

Se on niin sekavaa että useaan otteeseen luettuani sen, siltikin minusta tuntuu että olen missannut jotain. Jos jollain on jonkinlainen selitys tälle kaikelle, olisin kiinnostunut kuulemaan sen ja mieluusti editoin tätä postausta ja teen korjaukset.

George Knapp Lazarin koulutusväitteistä:

Tiedot hänen koulutustaustastaan olivat ensimmäisessä ohjelmassa, jonka tein…. Myönnän sinulle tämän, en usko että hän oli opiskellut niissä kouluissa. En usko, että Bob Lazar saisi tutkintoa CalTechista tai MI:sta yksinkertaisesta syystä. Amerikkalaisissa yliopistoissa, kun saat perustutkinnon, sinun on otettava kaikenlaisia kursseja aiheista jotka ei välttämättä kiinnosta. Kirjallisuus, en voisi kuvitella Bob Lazaris istumassa kirjallisuuden kurssilla tai lukemassa runoutta tai joatin tuollaista. Hän ei kestäisi sellaista. Hän ei todellakaan istunut sellaisilla kursseilla…. Niin minä sen miellän — Bob ei olisi ensimmäinen ihminen joka on valehdellut koulutuksestaan päästäkseen hyvään duuniin. (Lähde)

Knapp selvästikin on Lazarin tukena, äärimmäisen hyvää pataa tämän kanssa, ja kirjaimellisesti hän kirjoitti Lazarin kirjan esipuheen, uskoo kaikki hänen väitteensä S-4:ssä työskentelystä, tutki itse asiaa ja raportoi hänen koulutuksestaan — ja hän ei usko että Lazar olisi ollut MIT:ssa tai CalTechissa.

 

Artikkelin julkaissut SignalsIntelligence

Eksopolitiikka

Oliko Bob Lazar huijari? Tarinaan liittyy muutakin

Yksi kommentti

Tämä on sarjassaan ensimmäinen artikkeli, joka on syntynyt yli 50 haastattelun seurauksena. Haastatellut ovat joko tunteneet Bob Lazarin, heillä on ollut rooli hänen tarinassaan tai väitteissään, tai heillä on tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin mikäli ne ovat totta.

Kaikki haastattelut tässä artikkelissa on kirjoitettu puhtaaksi nauhoitteista. Niiden keskusteleva tyyli on säilytetty — ne ovat suoraan haastateltavan suusta.

Bob Lazarin työ Los Alamos National Laboratoryssa

Bob on pitkään väittänyt, että hänet palkattiin fyysikoksi Los Alamosiin toukokuussa 1982.

Lazar: Työskentelin Los Alamos National Labissa.

Knapp: Fyysikkona?

Lazar: Fyysikkona

https://youtu.be/D7raTtCIXqM?t=28

 

Todisteeksi hänen työsuhteestaan fyysikkona Bob Lazar, George Knapp ja muut ovat maininneet Los Alamos Monitorissa kesäkuun 30. päivänä 1982 julkaistun artikkelin.

Artikkelin kirjoittaja, Terry England, kirjoitti seuraavaa:

Lazarille, joka on fyysikko Los Alamos Meson Physics Facilityssa, tärkeää on suihkumoottori. Se on jotain minkä parissa hän on työskennellyt vuosia.

Se, onko England yrittänyt yhtään selvittää oliko Lazar oikeasti fyysikkona Los Alamosissa, on ollut kiistelyn aiheena aina tuosta asti.

Heinäkuussa 2020 Joe Roganin haastattelussa Jeremy Corbellin ja George Knappin kanssa Corbell sanoi, että hän oli kysynyt Terry Englandilta tätä kysymystä suoraan:

Corbell: Viimein pääsin pari viikkoa sitten haastattelemaan miestä, joka kirjoitti tuon — Terry English [sic]. Lopultakin, kaiken tämän jälkeen, hän soitti minulle — kolme vuotta myöhässä — [ääni liian hiljaa] laittoi hänet leffaan — ja minä sanoin “Katsos, tässä on homman nimi, sinä sanoit että Bob Lazar oli fyysikkona Los Alamosissa. Niin mihin sinä perustat tuon? Kirjoitat tutkielmaa…” ja hän vastaa “joo,” — ja uutistoimisto AP bongasi tuon — hän sanoi “jos olisin tulkinnut väärin, että hän oli fyysikkona Los Alamosissa, kaikki Los Alamosissa olisivat varmasti antaneet kuulla siitä minulle. He ottavat sen vakavasti. Hän oli fyysikko. Minä raportoin sen. AP bongasi tuon, he toistivat saman. Kukaan ei sanonut minulle, etteikö hän olisi ollut fyysikko tuolloin Los Alamosissa.” (Joe Rogan Experience #1510)

Puhuin Terry Englandin kanssa elokuussa 2021 vahvistaakseni Jeremy Corbellin kertomuksen heidän keskustelustaan. England ei muistanut sanoneensa tällaista Corbellille.

Kirjoittaja: Selvititkö koskaan varsinaisesti hänen väitteitään siitä oliko hän fyysikko, vai uskoitko sen vain kun hän niin sanoi?

Terry England: Tavallaan uskoin sellaisenaan. Puhuin monille Los Alamosissa, jotka olivat ydinfyysikkoja ja hyväksyin sen mitä he sanoivat.

Kirjoittaja: Kysyitkö keneltäkään siellä oliko hän fyysikko?

England: En. Ehkä minun olisi pitänyt, mutta ei minulla ollut mitään syytä epäillä häntä silloin.

Kirjoittaja: Jeremy Corbellin tuoreessa dokumentissa hän sanoi puhuneensa kanssasi ja sinä olit vahvistanut hänen olevan fyysikko.

England: En muista sanoneeni niin. Se on mahdollista, mutta en muista sanoneeni niin. Koska en muista tehneeni niin.

Kirjoittaja: Hän sanoi, että olit sanonut että jos et olisi tarkistanut faktoja, muu yhteisö olisi “antanut kuulla siitä” sinulle.

England: Sanoiko hän niin?

Kirjoittaja: Joo.

England: Ei mielestäni.

Engladin muistikuvan siitä, että hän ei olisi yrittänyt varmistaa Bob Lazarin roolia Los Alamosissa, lisäksi Lazar itse antoi radiohaastattelun The Billy Goodman Happening -radioshowhun joulukuun 20. päivä 1989, jossa hän syventyy yksityiskohtaisemmin aikatauluihin ja hänen rooliinsa Los Alamosissa:

Minulla on kaksi maisterintutkintoa; yksi fysiikasta; yksi elektroniikasta. Kirjoitin graduni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden teknikkona ja sitten fyysikkona Protonipolarisointiosastolla siellä olevan kiihdyttimen parissa. (Billy Goodman Happening 12–20–89)

Tässä haastattelussa — kuukausi Knappin ensimmäisen haastattelun jälkeen — Bob väittää, että hänet palkattiin teknikoksi ja pysyi siinä roolissa “parin vuoden ajan” ennen kuin hänestä tuli fyysikko.

Kuitenkin, Bob vahvistaa Los Alamos Monitorin artikkelin, että hän oli juuri muuttanut Los Alamosiin kuukautta aiemmin. Los Alamos on erikseen myöntänyt, että hän on aloittanut työt labrassa toukokuun 18. päivä 1982.

Jos hän olisi aloittanut työt labrassa yli kuukauden ennen hänen haastatteluaan Terry Englandin kanssa Monitorin artikkelia varten, ja olisi ollut teknikkona labrassa “muutaman vuoden ajan”, hän ei olisi voinut olla fyysikko siihen aikaan, kun Los Alamos Monitorin artikkeli julkaistiin.

On merkittävää näyttöä siitä, että Vaninettilla on ollut suuri kiinnostus UFOihin ja että hän on ollut mukana UFO-tutkimuksessa Bobin kanssa sekä ennen että jälkeen Bobin tekemien väitteiden hänen työskentelystään S-4:ssä. Esimerkiksi, Bob Lazar ja Joe Vaninetti olivat vierailleet Groom Laken (Area 51) läheisyydessä niinä kuukausina jolloin Bob oli väittänyt työskennelleensä siellä. Vaninetti myöhemmin oli mediahaastatteluissa Bobin mukana, ja hänellä on ollut jopa pieni rooli Bobin tarinassa, kun hän meni Bobin mukana Las Vegasin kasinolle salaiseen tapaamiseen Bobin entisen S-4:n esimiehen, Dennis Marianin, kanssa.

Alla näkyy ensimmäiset julkiset haastattelut entisen Los Alamos National Laboratoryn työntekijän kanssa, joka tunsi Bobin tai oli työskennellyt hänen kanssaan labrassa.

Fyysikko

Minun onnistui saada selville kaksi entistä labran työntekijää, jotka tekivät suoraan töitä Bobin kanssa ja jotka kykenivät puhumaan siitä mitä he tekivät Los Alamosissa sekä niistä olosuhteista, jotka vallitsivat hänen sieltä lähdettyään.

Ensimmäinen labratyöntekijä on fyysikko, joka pyöritti labraa, jossa Bob väitti työskennelleensä, Protonipolarisointiosasti. Tämän fyysikon nimi on John Jarmer.

Jarmer työskenteli labrassa yli kahden vuosikymmenen ajan Protonipolarisointiosastolla.

John Jarmerin, Bob Lazarin ja Joe Vaninettin merkinnät labran puhelinluettelossa:

Bobin ystävä ja kollega Joe Vaninetti — joka työskenteli labrassa teknikkona hänen kanssaan — on listattu useiden tutkimuspaperien kirjoittajana yhdessä John Jarmerin kanssa:

Olen vahvistanut useilta entisiltä labran työntekijöiltä ja labran dokumentaatiosta, että Jarmer työskenteli Protonipolarisointiosastolla Bob Lazarin suorana esimiehenä.

Seuraavassa on lainauksia haastattelusta fyysikko John Jarmerin kanssa, joka on tehty heinäkuussa 2021:

Kirjoittaja: Soittaako [nimi Bob Lazar] kelloja?

John Jarmer: Kyllä.

Kirjoittaja: Yritin selvittää, että onko hän oikeasti ollut fyysikkona siinä [Protonipolarisointi] projektissa.

John: Ei. Ei fyysikkona — parhaan tietoni mukaan.

Kirjoittaja: Voitko kertoa minkälaisena muistat hänen roolinsa?

John: No, kun minä olin Los Alamosin labrassa töissä, hän teki jotain sähköteknikon töitä, joista minä tiesin. Koskaan ei ollut mitään viitteitä siitä, että hänellä olisi ollut fyysikon taustaa. Jos hänellä on, hän kykenee varmasti näyttämään paperinsa, mistä ne ovat.

Kirjoittaja: Voisitko kertoa minulle vähän siitä minkälaista työtä hän olisi tehnyt?

John: Mahdollisesti projektiin liittyviä sähkötöitä. Tarkoitan, se voi olla — en sano että tämä liittyy mitenkään siihen mitä hän väittää tehneensä tai mitä hän oikeasti on tehnyt — mutta esimerkiksi sähköteknikko tekee tukitöitä, joita tarvitaan kun suunnitellaan koetta ja tarvitaan käyttöliittymämoduuli käytettyjen havainnointilaitteiden väliin, joka kytketään tietokoneeseen, ja tuon systeemin kaapelointi. Se olisi esimerkki. Ei siis siitä mitä hän on tehnyt, vaan mitä teknikko tekisi.

Kirjoittaja: Oliko labra suljettu muilta, joutuiko sinne pääsemiseksi menemään turvatarkastuksen läpi?

John: Kyllä, pitää olla turvallisuusluokitus ja lätkä jotta pääsee sisään sinne missä minä työskentelin.

Kirjoittaja: Joten hänellä olisi ollut turvallisuusluokitus?

John: En tiedä minkään turvaluokituksen tilaa mikä hänellä olisi ollut, mutta henkilökorttia piti näyttää jotta sisälle pääsee.

Kirjoittaja: Oliko sinulla mitään kokemuksia hänen kanssaan? Mikä sinun tuntumasi hänestä oli?

John: Hän oli siellä lyhyen aikaa, eikä hän vakuuttanut minusta olevan penaalin terävin kynä tai mitään sellaista. Muuta en sano.

Kirjoittaja: Olitko siellä koko ajan kun hän oli siellä?

John: Lähdin eläkkeelle vuonna 2006, joten tuon ajan kun olin siellä olisi kattanut koko hänen sielläoloaikansa.

Kirjoittaja: Olen kuullut, että syyt sille miksi Bob menetti työnsä liittyivät siihen, että hän käytti valtion omaisuutta omiin henkilökohtaisiin projekteihinsa.

John: Siihen minulla ei ole mitään kommentoitavaa.

Ja tämä jatkohaastattelu tehtiin tammikuussa 2022:

John: Kun työskentelin osastollani, en edes muista sitä aikaa mutta se ei ollut kauaakaan, mutta en voi kommentoida mitä silloin tapahtui sen jälkeen kun hän ei enää ollut meillä töissä. Kun sanon me, tarkoitan itseäni ja teknikoita, jotka kanssani työskentelivät.

Kirjoittaja: Mutta hän työskenteli sähköteknikkona sinun labrassasi?

John: Kyllä, pitää paikkansa.

Kirjoittaja: Olisko sinulla mitään syytä epäillä sitä, että hän olisi saanut ylennyksen?

John: Ei. Kuten sanoin, kun hän lopetti työnsä meillä, hän oli, käytän termiä “tilapäistyöntekijä”, meillä. Kun hän lopetti meillä, en seurannut enempää häntä, millään tavalla. Jatkoin oman osastomme työtä ja menin eteenpäin. Jos hän työskenteli labralla polarisointiosastolla, silloin hän kykenee kertomaan niiden ihmisten nimet, joiden kanssa hän työskenteli.

Kirjoittaja: Muistatko toisen Bobin kanssa työskennelleen teknikon nimeä? Uskon Joe Vaninettin olleen yksi heistä, mutta ymmärtääkseni heitä oli kolme.

John: Joe Vaninetti oli yksi, varmasti — joudun miettimään sitä hetken ennen kuin voin sanoa keitä muut teknikot olivat.

 

Byrokraatti

Toinen labran työntekijä, jonka olin selvittänyt työskennelleen Bobin kanssa, oli ollut useammassa roolissa labralla, mutta hän oli ollut Bobin kanssa tekemisissä hallinnollisessa roolissa. En voi sanoa tarkalleen missä roolissa, sillä hän ei halua nimeään julkisuuteen. Kutsun häntä nimellä “Fred”.

Seuraavassa on lainauksia haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022.

Kirjoittaja: Soittaako nimi Bob Lazar kelloja?

Fred: Joo.

Kirjoittaja: Soittaa?

Fred: Kyllä.

Kirjoittaja: Puhuin John Jarmerin kanssa, hän muisti Bobin ja hän kykeni kertomaan minulle hiukan muistojaan, mutta toivon että kykenet kertomaan minulle hieman lisää.

Fred: Olen tolella haluton menemään siihen. Minä olin [kuvaa rooliaan Johnin laboratoriossa]. Niin että kyllä, tiedän henkilön, mutta en halua joutua mukaan mihinkään mikä liittyy häneen.

Kirjoittaja: Yritän oikeasti saada kuvaa siitä millainen ihminen Bob oli ja mitä hän teki siellä. Ja vaikka kertoisit kaiken minulle vain epävirallisesti, minua kiinnostaa suuresti kuulla versiosi tästä. Ja ymmärrän kyllä jos et halua.

Fred: OK. Lyhyt vastaus on, että Bob on erittäin välkky. Mutta ilkeä, paha ihminen. En usko että hänellä oli — en edes tiedä onko hän päässyt lukiosta läpi. Hänellä ei todellakaan ollut mitään korkeakoulututkintoa, eikä hän työskennellyt Los Alamos Laboratoriolle. OK. Hän oli Butlerin [Fred myöhemmin korjasi tarkoittaneensa Kirk-Mayeria] leivissä, joka toimitti sopimusteknikoita labraan. Ja tuon jälkeen, tiedätkö, olen kuullut niistä jutuista mitä hän on julkaissut, ja suurin osa siitä on fantasiaa. Hän työskenteli laboratoriolle lyhyen aikaa, joutui sanaharkkaan johdon kanssa koska hän käytti väärin labran puhelimia. Joten he potkivat hänet pellolle, mikä oli helppoa koska hän ei työskennellyt labrassa.

Ennen muinoin 70-luvulla ja 80-luvun alussa Yhdysvalloilla oli valtion tukema juttu nimeltä WATS — wide area telephone service, kaukopuhelinpalvelu. Ja jos löysit numeron siihen, pystyit soittamaan mistä päin maata ilman lisämaksua. Joten hän pyöritti jonkinlaista bisnestä tuota puhelinta käyttämällä.

Kirjoittaja: Nyt varmistaakseni asian, hän ei ollut fyysikko labrassa?

Fred: Ei.

Kirjoittaja: Tiedätkö miten pitkään hän oli töissä siellä?

Fred: Muutamia kuukausia. No, siitä on jo 40 vuotta… alle vuoden kuitenkin.

Kirjoittaja: Bobin vaimo työskenteli myös labralla, hänen nimensä on Carol Lazar.

Fred: Jep. Hän oli myös sopimusteknikko.

Kirjoittaja: Olen kuullut, että hänellä oli sopimus alfa-mittareiden korjaamisesta. Tiedätkö mitään siitä?

Fred: Korjata mitä?

Kirjoittaja: Kaipa heillä oli sopimus alfa-säteilymittareiden korjaamiseen?

Fred: Kyllä, mitta-anturit, periaatteessa niissä oli ohut folioikkuna, joka vaurioitui helposti. Ja he joutuivat vaihtamaan noita rikki menneitä ikkunoita.

Kirjoittaja: Muistatko mitään mitä labrassa olisi tapahtunut sen jälkeen kun hän lähti sieltä.

Fred: No, hänellä oli tunnin kuva -bisnes. Jossain kohtaa hän lopetti sen ja lähti.

Kun kysyin sitä kenen kanssa Bob työskenteli ja jolle minun kannattaisi puhua, Fred viittasi minut Joe Vaninettin pakeille, sillä hän oli toinen kahdesta teknikosta Jarmerin labrassa siihen aikaan kun Bob siellä työskenteli.

Seuraavassa on lainaus haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022:

Kirjoittaja: Tunnistatko nimen Bob Lazar?

Henry: Onko hän se lasvegasilainen kaveri?

Kirjoittaja: Kyllä, juuri hän.

Henry: Olen kuullut nimen. Olen kuullut hänestä juttuja.

Kirjoittaja: Olen puhunut muutamien kanssa labralta, jotka muistavat hänet, mietin että jos muistat siitä ajasta mitään kun hän oli siellä ja mitä hän teki?

Henry: Olin siellä, mitä, vuodesta ’72 kaiketi vuoteen 2008. No, suurimman osan aikaa olin lineaarikiihdyttimen parissa ja yleensä insinööriosastolla. Kuulin hänen nimensä mainittavan muutaman muun kanssa, mutta en todellakaan tiennyt hänestä mitään siellä.

Kirjoittaja: Muistatko kuulleesi hänestä mitään kun hän työskenteli labralla?

Henry: No, valitettavasti, yksi kaveri jonka tunnen, joka työskenteli hänen kanssaan hetken aikaa oli Joe King, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.

Kirjoittaja: Oliko [Joe King] teknikko?

Henry: Kyllä.

Kirjoittaja: Tiedän, että siellä oli kolme teknikkoa, Joe Vaninetti, Bob, ja yksi muu.

Henry: Joo, tiesin Vaninettin. Toinen teknikko, joka siellä oli pitkän aikaa oli Joe [King], mutta Joe, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa, Jumala, en tiedä, 20 vuotta sitten kaiketi, tai enemmänkin jossain täälläpäin.

Kerroin Henrylle keskustelustani John Jarmerin kanssa, ja kysyin häneltä oliko John kertonut koskaan Bobista mitään.

Henry: Joo. Kuulin Johnin mainitsevan hänen nimensä, koska työskentelin Johnin kanssa pitkään.

Kirjoittaja: Tiedän, että John ei ajatellut Bobista kauhean hyvää.

Henry: Kyllä. Varmaan sanoisin itse niin. Uskoisin että se olisi Johnin mielipide.

Kirjoittaja: Sanoiko hän mitään erityistä vai yleisesti vain Bobin työstä?

Henry: Ei, ei. Ainoa mitä hän sanoi oli hänen työetiikastaan, joka ilmeisesti ei ollut kauhean korkea, ja John uskoi — John oli siellä monta tuntia joka päivä. Hän uskoi työntekoon.

Kirjoittaja: Bob kirjoitti kirjan pari vuotta sitten, ja hän puhui jekkujen tekemisestä labrassa. Mikä mielestäni olisi jotain sellaista, josta ei tykättäisi.

Henry: Joo, siellä oli paljon kaikkea mikä ei sopinut kauhean hyvin niihin… Siellä oli suhteellisen vakavaa jengiä. Ja, tiedätkö, he tekivät vakavaa työtä. Joten sellaista ei katseltu kauhean hyvällä.

Kirjoittaja: Siitä mitä minä ymmärrän, hän oli töissä siellä alle vuoden.

Henry: Joo, se oli lyhyt, varsin lyhyt aika. Kuulin muutamia juttuja, mutta se oli kaikkea sitä labran vanhaa juttua.

Kirjoittaja: Haluaisitko kertoa jotain kuulemaasi? Ihan vaikka pelkkää kahvihuonejutustelua?

Henry: Ainoa minkä muistan oikeasti kuulleeni oli, tiedätkö, se jätkä… Hän ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään kun hän oli siellä. Ja tiedän, että se oli se mitä John ajatteli, että hän oli täyttä ajanhukkaa.

Kirjoittaja: Puhuin erään toisen miehen kanssa, joka oli työskennellyt Bobin kanssa, ja hän sanoi minulle että jossain kohtaa Bob oli tehnyt kaukopuheluja labran puhelimista sivubisnestä pyörittääkseen, ja tämä vanha herrasmies sanoi, että Bob oli saanut potkut puhelimen väärinkäytöstä sivubisnekseen, kun se oli paljastunut johdolle.

Henry: Muistan sen, että labrassa oli joitain ihmisiä, jotka lähtivät vetämään sieltä samanlaisissa olosuhteissa. He ajattelivat, että sellainen olisi ookoo, että koska valtio maksaa, ihmisten mielestä se olisi ookoo.

Kirjoittaja: Tiedätkö, on hassua, labran puhelinluettelo mainitsee kaukopuhelut aivan erityisesti. Vaikuttaa siltä, että tämä olisi ollut ongelma aiemminkin.

Henry: Aivan varmasti oli. Siellä oli, muistan, paikkoja jossa oli puhelimia rakennuksissa joissa pidettiin kokeita, ja niin kauan kun systeemi oli tuollaisenaan käytössä, puhelimista tuli isot laskut, kaikkialle maailmaan. Ja tiedän että sellaista oli käynnissä siellä.

Los Alamosin fyysikko Earl Hoffman sanoi tämän, kun häneltä kysyttiin hänen muistoistaan Bob Lazaria koskien:

Minun muistikuvani on, että hän oli teknikko, mikä ei siis ole fyysikko. Olen varma, että hän ei ollut fyysikko, koska jos hän olisi ollut, olisin tuntenut hänet hyvin koska minä olin [fyysikko]. Ja otan askeleen taaksepäin. Hän työskenteli [ääni liian hiljaa] siksi me sitä kutsuimme, eli siis hiukkaskiihdytin — kun sain kuulla hänestä. Ja hän oli viereisessä rakennuksessa, joka on hieman erillään muista raknneuksista. Tiedän hänen olleen siellä johtuen hänen omituisesta nimestään, koska kun hän käynnisti sen autonsa, sen kuuli ympäri kaupunkia — mailien päähän. Ja mietin, että en koskaan tavannut häntä. Voisin lyödä aika paljon vetoa sen puolesta, että hän ei ollut fyysikko. Mielestäni hän oli jonkin sortin teknikko, mutta en kyennyt edes sanomaan sitä minkä sortin teknikko.

Toinen fyysikko, jolla oli erityisen tärkeä syy tuntea Bob, on Richard Evans Mischke, sillä Mischke työskenteli Meson Physics -laitoksen johdossa siihen aikaan kun Bob työskenteli labrassa ja hän oli vastuussa fyysikoiden palkkaamisesta.

Mischkella on tohtorintutkinto fysiikasta Princetonin yliopistosta ja hän aloitti uransa Los Alamos National Laboratoryssa vuonna 1971.

Seuraavassa on lainaus hänen kanssaan pidetystä haastattelusta heinäkuulta 2021:

Mischke: Minä vuonna hänen pitikään olla Los Alamosissa töissä?

Kirjoittaja: Se olisi ollut vuodesta 1982 vuoteen 1985 maksimissaan. John [Jarmer] sanoi minulle, ettei hän olisi ollut siellä muutamaa kuukautta enempää, kuitenkin alle vuoden. Ja siellä on puhelinluettelo, jossa on hänen nimensä. Hän oli sopimustyöntekijä Kirk Mayerilla.

Mischke: Ai, eli hän ei siis ollut labralle suoraan töissä?

Kirjoittaja: Hän väittää aloittaneensa teknikkona ja sitten ruvenneensa fyysikoksi. Ainoa oikea dokumentaatio sanoo, että hänellä oli sopimus Kirk Mayerin kanssa. Se tukee sitä mitä John sanoi minulle.

Mischke: OK. Joten joo, voin sanoa varmasti. Olin johdossa tuona aikana. Ja jos hän olisi ollut fyysikko, minä olisin palkannut hänet. Joten, voin sanoa suoraan, se ei ole uskottavaa.

Tri. Robert Krangle

Vuonna 2019 Jeremy Corbell julkaisi Tri. Robert Kranglen haastattelun.

Tri. Krangle on saanut koulutuksen MIT:ssa, ja hän on konsultoinut Los Alamos National Laboratorya eri kertoina v. 1980 lähtien.

Haastattelussa Corbell ja Krangle puhuvat seuraavaa:

Corbell: Mikä oli ensimmäinen kohtaamisesi Lazarin kanssa?

Krangle: No, tämä ei ole mikään kohtaaminen, se oli näitä juttuja kuten turvatapaamiset. Sellaisessa joutui käymään kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ja he kertoivat yleisiä juttuja kuten “älä puhu siitä mitä teet, älä puhu siitä mitä näet.”

Joten Lazar, jos näet hänet — hän tavallaan erottuu joukosta. Suoraan sanoen hän näyttää vähän Hawkinsilta, hänellä on samat kasvonpiirteet.

Me emme työskennelleet yhdessä. Mutta kahvilan kaltaisissa tiloissa häneen törmäsi. Joissain komentajan koollekutsumissa tapaamisissa häneen törmäsi. Me emme työskennelleet yhdessä.

…

Corbell: Oliko mielikuvasi se, että hän oli myyntimies, vai oliko hän talkkari?

Krangle: Hän oli pukeutunut väärin ollakseen talkkari.

Corbell: Joten tiesitkö Bobin, missä määrin hän työskenteli siellä, sinun tietojesi mukaan — mikä hän oli?

Krangle: No, hän oli fyysikko — minä olen fyysikko — me tavallaan tunnemem toisemme, hän sopi siihen muottiin. Jos joku olisi sanonut minulle ettei hän ole fyysikko, no hän oli fyysikko. Hän oli nörttimäisen asianmukaisesti pukeutunut.

Corbell: Sanoiko kukaan sinulle, että hän on fyysikko? Selitettiinkö sitä sinulle?

Krangle: Joissain keskusteluissa, kun puhuttiin siitä mitä ihmiset tekivät, joku osoitti häntä sormella ja sanoi “ja joo siellä hän on.”

Corbell: Mikä oli mielikuvasi Bobista, että mitä hän teki Los Alamosissa 80-luvulla?

Krangle: Silloin kun minä siellä olin, en todellakaan tiennyt mitä Bob oikeasti teki. Me emme työskennelleet yhdessä. Me vain törmäsimme toisiimme. En tiedä mitä hän teki sen enempää kuin mitä hän tiesi mitä minä tein.

Corbell: Mutta tiesit kuitenkin, että hän oli fyysikko?

Krangle: Kyllä.

Corbell: Ja oliko se selvää sinulle, että hän oli fyysikko Los Alamosissa, eikä mikään talkkari?

Krangle: Joo.

Puhuttuani Bobin entisten Los Alamosin kollefoiden kanssa, otin yhteyttä tri. Krangleen varmistaakseni hänen Corbellille Bobista antamansa lausunnot.

Seuraavassa on lainaukset tuosta keskustelusta:

Krangle: Ulkonäöstä näki nokkimisjärjestyksen. Teknikot olivat yleensä sinihaalarityyppejä, ja näyttivätkin enemmän siltä. Insinöörit olivat tyypillisesti, erityisesti New Mexicossa, heidät tunnisti, ja New Yorkissakin heidät tunnisti sekunnissa. Valkoinen paita, kravatti. Se oli varsin samanlaista Los Alamosissa ja Sandia Labsissa. Insinöörit huomasi aina, teknikot huomasi, ja talkkarinkin tunnisti.

…

Kirjoittaja: Olen kiinnostunut, kun ottaa huomioon miten moni on sanonut, tiedätkö, että olisin tiennyt jos hän olisi ollut siellä fyysikko. Itse asiassa olen maininnut monia nimiä näille ihmisille. He tunnistavat nämä nimet. Onko mitään erityistä mikä antaa sinulle sen tason itsevarmuuden sanoa, että löisin vetoa että hän on fyysikko?

Krangle: Ei.

Kirjoittaja: Ei?

Krangle: Ei. Ei, en voi sanoa mitään kiistämättömästi “Voi, aivan varmasti hän oli fyysikko” — ei.

Kirjoittaja: Ja mitä tulee siihen että miksi olet valmis sanomaan [että hän oli fyysikko], sanoitko sen ainoastaan sen perusteella, että näit hänet siellä ja mitä hänellä oli päällään?

Krangle: Joo, kuten sanoin, nokkimisjärjestys näkyi pukeutumisesta. Ja valkoinen paita ja taskut täynnä kyniä, ei se ole kyllä mikään talkkari.

…

Kirjoittaja: Sinä olit listallani koska olit varma, että Bob oli fyysikko.

Krangle: Ei, olin varma että Bob oli siellä. Eräässä kommentissa sanoin kyllä hänelle [Corbell] että olin varma että näin hänet siellä, että hän varmastikaan ei ollut talkkari.

Kun kysyin häneltä hänen Corbellille antamistaan lausunnoista, tri. Krangle sanoi että hän ei muista sanoneensa sellaista että hänen mielestään Lazar oli varmasti fyysikko.

Krangle: En muista sanoneeni sellaista. Muistan varmasti sanoneeni, että hän todellakaan ei ollut talkkari. Jos sanoin kiistämättömästi, että hän on ollut fyysikko, sitten olen mielestäni ollut väärässä.

Näitä haastatteluja tehdessäni puhuin kymmenien entisten Los Alamosin työntekijöiden kanssa, ja kysyin heiltä oliko niin, että oli jokin “nokkimisjärjestys” tai tyypillinen tapa miten fyysikot ja teknikot pukeutuivat. Yksikään entinen labratyöntekijä ei myöntänyt sellaista. Päinvastoin, jokainen heistä jolle puhuin sanoi, että sellainen väite ei perustunut yhtään mihinkään ja että työntekijät rooleissaan pukeutuivat miten halusivat, ja eikä heidän ulkonäöstään ollut mahdollista erottaa sitä olivatko he teknikkoja vaiko fyysikkoja.

Tavoittelin tutkivaa journalistia George Knappia kertoakseni näistä Bobin entisten Los Alamos -kollegoiden haastatteluista hänelle ja olisin pyytänyt kommenttia.

Knapp vastasi puhelimeen, vaikka kun sanoin hänelle että olin puhunut useille entisille Bobin Los Alamos -kollegoille, mukaanlukien hänen suoralle esimiehelleen, hän sanoi että hänellä ei ole mitään intressiä asiassa, eikä hän suostunut puhumaan asiasta enempää ja löi luurin korvaan.

Haluan antaa erityiskiitoksen reddit-käyttäjä /u/jackfrost71:lle. Hän oli tärkeässä roolissa antamassa ohjeistusta ja tietoja, jotka mahdollistivat minun kehittää leadeja ja löytää monia lähteitä, joita haastattelin tätä artikkelia sekä tulevia artikkeleja varten. Tämä raportointi ei olisiollut mahdollista ilman hänen apuaan.

 

Artikkelin julkaissut SignalsIntelligence