Avainsana-arkisto: astrobiologia

Mikä onkaan COVID-19? Salaisten Kansioiden juonikuvio paljastaa

Tässä postauksessa mietitään olisiko koronaviruksen aiheuttama COVID-19 oikeasti eksovirus Maan ulkopuolelta? Idea tästä esiintyy Salaisissa Kansioissa, erityisesti sen viimeisimmällä 10-kaudella vuodelta 2016.

Käydään siis ensiksi hieman läpi kymppikautta erään arvostelun muodossa vuodelta 2016. Tämä arvostelu on julkaistu Vulturessa.

Viime viikon X-Files -episodi “Babylon” päättyi merkkiin taivaasta. Trumpetit soivat taivaalla. Fox Mulder (David Duchovny) kuuli niiden äänet. Dana Scully (Gillian Anderson) ei kuullut. Kauden loppujakso, jonka on kirjoittanut ja ohjannut sarjan luoja Chris Carter, upottaa meidät suoraan syvään päätyyn.

“My Struggle II” avautuu monologilla, joka on samanlainen kuin kauden ensimmäisessä jaksossa. Tällä kertaa Scully käy läpi hänen työtään Salaisten Kansioiden parissa — miten se oli haastanut hänen uskoaan tieteeseen ja henkisyyteen, ja jopa vahvistanut eräitä hänen ydinuskomuksiaan joista hän on pidellyt kiinni uransa alusta lähtien. “Vastaukset ovat tuolla jossain”, hän sanoi Mulderille alkuperäisen sarjan pilottijaksossa. “Sinun vain täytyy tietää mistä etsiä niitä.”

Gillian Anderson jaksossa “My Struggle II”
Gillian Anderson (Scully). Kuva: Ed Araquel/FOX

Ja niin Scully tekee, kun Mulder on kadonneena eräänä aamuna hänen mennessään töihin. Ainoa vihje hänen työparinsa sijainnista on avoin verkkosivu hänen tietokoneellaan. Se on uusin podcast salaliittoteoreetikko Tad O’Malleyn (Joel McHale) ohjelmasta. Hän tiputtaa jälleen yhden pommin siitä miten eliittiryhmä käyttää avaruusolentojen teknologiaa globaaliin vallan haltuunottoon käyttämällä mutkikasta ainetta, josta hän sanoo että se on vähemmän tärkeää kuin kuin sen aikaansaama hypnoottinen vaikutus Scullyyn.

Tässä kohtaa jaksoa on ihanan roskakirjallinen kuvaus, kamera zoomaa syvälle Scullyn silmiin O’Malleyn paranoidin aarian päästessä huippukohtaansa. Se on tehtävä päätös nyt. Kuten Scully, Carter joko saa sinut mukaan hypnoottisiin kuvioihinsa tai sitten ei. Minä itse olin halukas menemään mukaan täysillä siihen henkeäsalpaavaan sarjaan tapahtumia, joita sarjassa esiintyy.

Tarina on ytimeltään yksinkertainen: Scully ja Mulder joutuvat tulemaan takaisin hommiin, mutta jakso jaksolta he kamppailevat hommiin takaisin pääsemisen kanssa. Scullyn löytämä avaruusolentojen DNA on keskeinen osa palapeliä Scullyn sekvensoidessa genomin kauden ensimmäisessä jaksossa. Se liittyy erottamattomasti hänen pitkäaikaiseen sieppauskokemukseensa, sekä siihen mikä näyttäisi olevan massatartunnan leviäminen, joka on iskenyt amerikkalaisiin.

Tämä kaikki liittyy sarjan alkuperäiseen juonikuvioon: Valtio käyttää isorokkorokotteita luetteloimaan, ja nyt on selvinnyt myös, sormeilemaan kansalaisten immuunijärjestelmää niinkutsutulla “Spartan Viruksella.” Kun Spartan Virus aktivoituu, kaikki ne joilla ei ole avaruusolentojen DNA:ta omassa DNA:ssaan sairastuvat kaikenlaisiin tauteihin, mikä raivaa tietä uudelle maailmanjärjestykselle. Periaatteessa avaruusolentojen DNA on immuunisuoja yhden prosentin eliitille. Scully, joka on myös saanut suojan abduktiokokemuksestaan johtuen, käyttää suurimman osan episodista agentti Einsteinin (Lauren Ambrose) kanssa, kun he molemmat työskentelevät tieteen parissa, joka vyöttää käsillä olevaa katastrofia.

Kaksi oikeaa tieteentekijää, tri. Anne Simon ja tri. Margaret Fearon, tekivät Carterin kanssa yhteistyötä tätä tarinaa kirjoitettaessa. Vaikka autenttisuus ei tee juonikuvioista yhtään absurdimpia. Ei sillä, että se olisi välttämättä huono asia. Salaiset Kansiot on aina on aina omituisella tavalla pitänyt tasapainon naurettavan ja ylevän välillä, usein riippuen sen esiintyjien kyvystä näyttää siltä kuin he tietäisivät mistä puhutaan samalla kun lyödään pöytään sarjatulella jargonilla vahvasti maustettua dialogia. Tässä mielestäni oikean maailman faktat toimivat Carterin pussiin ja antavat hänen näyttelijöilleen rotevan ulkomuodon, jonka avulla he voivat täysin rinnoin ottaa vastaan roskakirjalliset elementit.

Tämä on episodi, jossa on mukana hahmo joka selvisi ihmeen kaupalla ohjushyökkäyksestä alkuperäisen sarjan loppujaksossa, ja joka imeskelee savukkeita reiästä hänen kaulassaan. Puhun tottakai pahiksesta nimeltä Tupakkaa Polttava Mies (William B. Davis), tästä eteenpäin TPM, joka valvoo immuunijärjestelmän maailmanloppua hänen eristyksissään olevasta asunnosta Etelä-Carolinassa. Hän on saanut Mulderin koukkuun, joka etsii kuolleeksi väitettyä antagonistiaan (ja biologista isäänsä) sen jälkeen kun hänet hakattiin melkein kuoliaaksi loistavalla tavalla esitetyssä tappelukohtauksessa, joka on suoraan Bourne-elokuvasarjasta. TPM on myös tehnyt faustilaisen diilin entisen agentti Monica Reyesin (Annabeth Gish) kanssa, joka on Salaisten Kansioiden tutkija kahdeksannella ja yhdeksännellä kaudella. Hän tulee juttelemaan Scullylle käynnissä olevan kulkutaudin alkuperästä, ja paljastaa että TPM on lähestynyt häntä vuosikymmen aiemmin tarjouksella suojella häntä tulevalta epidemialta.

“He eivät ole tappaneet minua vielä, niin kovasti kuin he yrittävätkin”, TPM sanoo Reyesille takautumavokottelussa pimeälle puolelle. Carter jälleen keskittyy intensiivisesti hahmon silmiin heidän pahaenteisesti puhuessaan asioista. “Onko sinun vaikeaa katsella minua?” TPM kysyy Reyesiltä pahaenteisellä rytmillä. On kivaa olla paha, Davis jatkaa TPM:n esittämistä miehenä, joka on absoluuttisesti saanut uskotelluksi ihmiset hänen vakaumuksestaan. Kun Mulder kohtaa hänen arkkivihollisensa jälleen kerran — samanlaisessa kohtauksessa kuin toisen kauden jaksossa “One Breath” ja kuudennen kauden jaksossa “One Son” — TPM tekee kaikkensa oikeuttaakseen tekonsa. Hän syyttää ihmiskuntaa raihnaisesta maailman kunnosta ja inttää, että hänen aikeensa pyyhkiä populaatio pois ovat äärimmäinen vastatoimi. “Minä vain muutin aikataulua”, hän sanoo. “Kaikki silti kuolevat lopussa.”

Niihin kuuluu myös Mulder, joka huolimatta immuunijärjestelmän sulkemisen vaikutuksista uljaasti kieltäytyy kaikista TPM:n tarjouksista parantaa hänet. Hänet lopulta pelastaa agentti Miller (Robbie Amell), agentti Einsteinin partneri, joka seuraa Mulderia TPM:n pesään käyttäen iPhonen löytämistoimintoa Mulderin tietokoneella. TPM päästää heidät menemään, ja ennen kuin hän katoaa varjoihin, hän ohjeistaa Milleriä sanomaan hyvästit Mulderille ennen tämän kuolemaa. (Davis esittää sananvaihdon vahvalla sekoituksella katumusta ja ylimielisyyttä.) Miller on myös sairastumassa, mutta hänen onnistuu soittaa Scullylle informoidakseen tätä hänen sijainnistaan, sitten ajaa Mulder takaisin Washingtoniin ja episodin suuri kliimaksi on valmis.

Maailma menee päin persettä, mutta Scullyn mielestä hänellä on ratkaisu: hän voi eristää hieman avaruusolentojen DNA:tä hänestä itsestään ja luoda rokotteen. (Salaisten Kansioiden hahmot usein joutuvat menemään itseensä taistellakseen ulkomaailman voimia vastaan.) Sitten hän kiitää tapaamaan Milleriä ja Mulderia sillalla kaupungin laitamilla. Ihmiset mellakoivat, Tad O’Malley, joka näyttää heikolta, raportoi tuhosta huolimatta internet-yhteyksien asteittaisesta hajoamisesta. Agentti Einstein on sairaalassa, kuoleman kielissä, aivan kuten lukemattomat muut. Carterilla on niin monta rautaa tulessa tässä kohtaa, että jännitys on sietämätön.

Scully lopulta tapaa Millerin ja Mulderin sillalla. Yksi vilkaisu hänen partneriinsa ja tämä tajuaa hänen improvisoidun rokotteensa riittämättömäksi Mulderin pelastamiseen. Hän on siinä pisteessä, Scully arvelee, että ainoastaan kantasolut hänen pojaltaan Williamilta (jolle Scully geneettisesti antoi lahjaksi avaruusolentojen DNA:ta) voivat hänet pelastaa.

Pian ilmestyy valo pään ylle. Se on kohdistussäde eräästä avaruusolentojen aluksen replikasta, jonka Mulder näki sarjan ensimmäisessä jaksossa. Ja se on osoittamssa suoraan Scullyyn. Kamera zoomaa häneen, hänen pupillinsa täyttää koko ruudun (taas ne silmät). Tämä ei ole järjen valo, vaan todennäköisesti tuhoutumisen valo. Onko vaikeaa katsoa?

Ruutu pimeäksi. Tekstit ruutuun. Nähdään ensi kaudella.

Näin intensiivisen tykittelyn myötä voidaan vain miettiä onko COVID-19:n todellisessa luonteessa jotain, mikä Salaisissa Kansioissa on meille aiemmin ilmoitettu. Onko se virus ulkoavaruudesta? Evil Wiki avaa tilannetta.

Spartan Virus on keskeinen käsite Salaisten Kansioiden juonenkäänteille, ja Tupakkaa Polttavan Miehen kieroilulle pyyhkiä 90 prosenttia ihmispopulaatiosta ja ajaa näin hänen oman eliittihallituksensa asiaa sekä (oletettavasti) pysäyttää tuhoisat vaikutukset, jotka ihmiskunnalla on itsessään Maapallolle. Nämä samat vaikutukset saivat aikaan sen, että Kolonistit kiinnostuivat vähemmän ihmiskunnasta ja sellaisenaan mahdollistivat TPM:n tulla koko sarjan pääpahikseksi.

Spartan Virus on geenimanipuloitu sammuttamaan ihmisen immuunijärjestelmä, ja sitä on välitetty ihmisille isorokkorokotteissa vuodesta 2011 alkaen. Vuoteen 2018 mennessä salaliitto nopeasti alkoi kuumottelemaan kun TPM alkoi tavoitella Williamia, puoliksi avaruusolentohybridiä, joka auttaisi luomaan lisää avaruusolentohybrideitä, mikä on tarpeellinen välietappi maailman uudelleenpopuloinnissa sen jälkeen kun Spartan Virus on tuhonnut suurimman osan ihmiskunnasta. Avaruusolentojen DNA on sille immuuni.

Eräs Spartan Viruksen kaikkein tunnetuimmista uhreista on agentti Fox Mulder, pitkän shown aikaisen perinteen myötä kokea kaikenlaisia vastoinkäymisiä (kuten siskonsa menettämisen Kolonisteille, elävältä palaminen ja siepatuksi tuleminen).

Vaikka Spartan Virus ei ole itsetietoinen olento, sitä voidaan pitää ”päivitettynä” versiona avaruusolentojen Puhtaus-virukselle (Purity) — joka oli alkuperäisen Salaiset Kansiot -sarjan eräs keskeisistä antagonisteista, ja kuitenkin sitä voidaan pitää epäilyttävän epäaktiivisena suurimman osan vuoden 2018 sarjan paluuta.

Astronomy.comin mukaan astrovirologia on nousussa oleva tieteenala. Astrovirologia etsii viruksia ulkoavaruudesta osana todisteita elämän löytymisestä Maan ulkopuolella.

EbolaVirusParticles7

Ottaen huomioon sen, että viruksia pidetään kaikkein vallitsevimpiana biologisena olentona Maapallolla, voisi olettaa että iso osa tutkimuksesta keskittyisi niiden etsimiseen myös avaruudesta? Eikö?

Väärin.

Tähän päivään asti tuskin mikään tutkimus on tutkinut mahdollisuutta löytää viruksia “elävänä” avaruudesta tai muista maailmoista. Mutta nyt Portland State Universityn biologian professori Ken Stedman haluaa käynnistää tutkimukset.

Artikkelissa, joka on julkaistu helmikuun 2018 Astrobiology-tiedejulkaisuussa, Stedman ja hänen kollegansa esittävät, että astronomien on aika laajentaa kosmista etsintäänsä elämälle ja alkaa käydä läpi avaruutta myös virusten varalta. “Yli vuosisata on kulunut siitä kuin ensimmäiset virukset on löydetty”, sanoo Stedman, “ja nyt kun käymme virologian toiselle vuosisadalle, me voimme viimein alkaa keskittyä oman planeetamme ulkopuolelle.”

Maapallolla on 10-100 kertaa enemmän viruksia kuin mitään muita solullisia organismeja, Stedman sanoo. Ja tämä voi pitää paikkansa myös muilla planeetoilla ja muissa kuissa. Lisäksi monet tutkijat arvuuttelevat, että virukset ovat suuressa roolissa elämän synnyssä. American Academy of Microbiologyn raportin mukaan, “Ilman viruksia elämä Maapallolla olisi varsin erilaista, tai mahdollisesti elämää ei olisi ollenkaan.”

“Tässä tutkimuksessa”, Stedman sanoo, “me toivomme inspiroivamme virusten mukaanottoa astrobiologian tutkimukseen ja huomauttavamme myös kiireellisistä vastaamattomista kysymyksistä astrovirologiassa, erityisesti koskien virusten biomerkkien havaitsemista ja voisivatko virukset levitä Maan ulkopuolisesti.”

Mitkä fiilikset jää? Onko COVID Maan ulkopuolista alkuperää? Tarvitaanko avaruusolentojen DNA:ta viruksesta selviytymiseen?

Kerro mielipiteesi!

Kosminen kohtu, panspermia ja Maapallon elämän synty

Viimeisimpien ihmiskunnan kosmisten alkuperien tutkimuksista kertoo Sir Fred Hoylen teoria panspermiasta: siitä että elämän rakennuspalikat saapuivat Maapallolle komeettojen avulla menneisyydessä. Ne paljastavat myös löydöksiä Gizan pyramidiin liittyen.

Uskottavaa evidenssiä siitä, että elämä, äly ja evoluutio Maapallolla on komeettojen ja kosmisen älyn aikaansaamaa.

  • Tutkii sitä miten elämä on saapunut Maahan tähdistä
  • Tutkii mahdollisuutta että universaali tieto saattaa olla ihmisen DNA:han tallennettua ja miten muinaiset kulttuurit ovat osanneet noutaa tätä tietoa
  • Paljastaa uusia löydöksiä Gizan suuresta pyramidista

Kaikki muinaiset kulttuurit kytkevät ihmiskunnan historian taivaisiin. Egyptiläiset, esimerkiksi, olivat järkkymättömiä siinä että heidän esi-isänsä ovat tulleet Orionin ja Siriuksen tähtikuvioista. Nykypäivänä uskonto ja tiede väittävät, että elämä on syntynyt spontaanisti Maapallolla. Tiesivätkö muinaiset kosmisista juuristamme? Ovatko he jättäneet meille vihjeitä?

Panspermian teoriasta laajentaen Sir Fred Hoyle — lähinnä siitä että elämän rakennuspalikat saapuivat Maapallolle komeettojen mukana kaukaisessa menneisyydessä — Chandra Wickramasinghe ja Robert Bauval tutkivat viimeisimpiä löydöksiä jotka tukevat ihmiskunnan kosmista alkuperää. He käyvät läpi astrobiologisia löydöksiä orgaanisista molekyyleistä avaruudessa, miten mikrobit ovat uskomattoman kestäviä kauheimmissa olosuhteissa avaruudessa — mikä mahdollistaa geenien siirtämisen yhdestä tähtijärjestelmästä toiseen, ja viimeaikaisimmasta mikro-organismien löydöksestä eräältä avaruuden komeetalta. He väittävät, että universumi ”syntyi” ja siinä on ollut aina läsnä elämän sinikopio ja että kosmos täytyy olla täynnä elämää, joka on paljon vanhempaa kuin mitä me olemme. He näyttävät miten elämä saapui planeetallemme tähtienvälisen pölyn muodossa, jossa oli mukana bakteereita, noin 3.8 miljardia vuotta sitten, ja miten myöhemmin komeetat, asteroidit ja meteorit ovat tuoneet lisää bakteereita ja virusmateriaalia, mikä on ollut tärkeää evoluution kannalta.

Käyttäen viimeisintä teknologiaa fysiikassa, kosmologiassa ja neurotieteessä, nämä tutkijat käyvät läpi sitä miten universaali tieto voidaan tallentaa ihmisen DNA:han ja soluihin, ja he päättelevät että muinaiset kulttuurit kuten pyramidien rakentajat Egyptissä ja Intiassa ovat tienneet miten noutaa tätä tietoa. He näyttävät myös miten Suuri Pyramidi on kolmiulotteinen matemaattinen yhtälö kivessä, jossa on voimakas viesti ihmiskunnalle yli ajan ja avaruuden siitä keitä me olemme ja mistä me olemme tulleet.

Artikkelin julkaissut News Inside Out

Toinen DNA:n keksijöistä: Avaruusolennot toivat geenimme tänne

Francis Crick Watson ja Maurice Wilkins saivat yhdessä lääketieteen Nobelin vuonna 1962 ”löydöstään liittyen nukleiinihappojen molekyylirakenteisiin ja niiden merkitykseen elävän materiaalin informaationsiirrossa.”

Vuonna 1982 julkaistussa kirjassaan Life Itself: Its Origin and Nature hän väittää, että ei ole mahdollista että DNA-molekyyli olisi saanut alkunsa maapallolla, ja että sen piti saapua tänne muualta.  Valtavirran tiedeyhteisössä yleisesti hyväksytty teoria on, että olemme lopputulosta siitä kun kasa molekyylejä vahingossa törmää toisiinsa, josta elämä syntyy. Kuitenkin Francisin mukaan me olemme tulosta ilmiöstä nimeltä suunnattu panspermia. Crickja brittiläinen kemisti Leslie Orgerl julkaisivat heidän paperinsa aiheesta heinäkuussa 1973.

Heidän teoriansa selittää että ”organismit olivat tietoisesti  toisilta planeetoilta tulleiden älykkäiden olentojen maapallolle siirtämiä. Päättelemme, että on mahdollista että elämä on saapunut maapallolle tällä tavoin, mutta että tieteellinen todistusaineisto on riittämätöntä tällä hetkellä sanomaan mitään sen todennäköisyydestä.”

Crickin mielestä teoria että olemme vahingossa toisiinsa törmäilevien molekyylien tulosta on verrattavissa siihen, että jumbojettiin osuisi hurrikaani kaatopaikalla. Toisin sanoen, hänen mielestään teorialla ei ole paljoakaan uskottavuutta.

Mitä Crickin teoriaan tulee, jotkut ovat jatkaneet hänen työtään ja lopulta löytäneet evidenssiä sille. Ehkä Crickillä oli jotain todistusaineistoa tai hän kykeni saamaan kokonaiskuvan? Loppujen lopuksi tämänkaltaiset teoriat eivät synny vain tyhjästä ja tämä herrasmies voitti Nobelin palkinnon DNA-tutkimuksesta. Tämänkaltaisia ajatuksia ei tulisi painaa villasella ja evidenssiä tulisi tarkastella jotta nähdään onko kyseessä uskottava hypoteesi.

On pidettävä mielessä artikkelia lukiessa, että vaikka me olemmekin keksineet kaikenlaista, me emme vielä ole kyenneet identifioimaan DNA:mme suurimpien osien biologisia funktioita. Paljon on mysteeriä siinä mitä elämä itse on ja mistä ihmisrotu on saanut alkunsa.

Muutama vuosi sitten  Chandra Wickramasinghe, Buckingham Centre for Astrobiologyn johtaja University of Buckinghamissa Britanniassa julkaisi paperin koskien heidän oletettuja löytöjä liittyen ensimmäisiin todisteisiin maapallon ulkopuolisesta elämästä.

Tuolloin Wickramasinghe huomautti Huffington Postille vuodesta 1962:

“Hoyle and minä otimme käyttöön teorian hiilirakeista avaruudessa jolla korvattaisiin vanha jääraeteoria. Astronominen yhteisö vastusti tätä kiihkeästi, mutta infrapunaspektroskopian myötä jääraeteoria sai väistyä hiilipölyteorian tieltä. Vuosien jälkeen, kun suuri määrä malleja oltiin sovitettu, me tulimme tulokseen että biomateriaali sopi kaikkeen saatavilla olevaan dataan. Me tarkastelimme mahdollisuutta sille että mikrobiologialla olisi universaali luonne, ja yksikään astronominen havainto  tai uusi biologinen informaatio ei tarjonnut vastakkaista todistusaineistoa. Jos ideat, joita pidetään ainoastaan oikeaoppisina, saavat tukea julkaisumahdollisuuksien muodossa, on varmaa että tieteen edistyminen katkeaa samalla tavoin kuin tapahtui keskiajalla.”

Enlantilainen astronomia Sir Fred Hoylea ja Wickramasinghea pidetään panspermia-teorian kehittäjinä. Toisessa paperissa, jonka Wickramasinghe kirjoitti yhdessä muiden kanssa vuonna 2012 otsikolla “Non-terrestrial origin of life: a transformative research paradigm shift,” hän huomauttaa, että

“Jo yli viiden vuosikymmenen ajan todistusaineisto maapallon ulkopuolisesta elämän alkuperästä ja panspermiasta on kasaantunut, ja tätä ei ole kunnolla otettu huomioon. Nyt ollaan siinä pisteessä että vaaditaan biologien vakavaa huomiota tälle mahdollisesti transformatiiviselle paradigmanmuutokselle elämän alkuperän kysymyksestä, jolla on perustavanlaatuisia seuraamuksia monilla tieteenaloilla.”

Tätä on mielenkiintoista ajatella, eikö? Me olemme todella, kuten kirjailija Graham Hancock huomautti, laji jolla on muistinmenetys. Me emme edelleenkään tiedä mistä me tulimme ja miten.

 

 

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

Kuusi uutta avaruussignaalia: ottavatko avaruusolennot yhteyttä?

Kuusi uutta radiosignaalia syventää mysteeriä avaruudesta: Ottavatko älykkäät olennot yhteyttä meihin?

Tiedemiehet ovat löytäneet kuusi uutta radiosignaalipursketta kaukaa galaksimme ulkopuolelta jossa samanlaisia signaaleita havaittiin jo aiemmin tänä vuonna sekä vuonna 2012.

Yhteensä 17 tällaista radiosignaalia on vastaanotettu tästä avaruuden osasta, ja ottaen huomioon niiden luonteen, spekulaatio on jo alkanut siitä ovatko älykkäät olennot ottamassa meihin yhteyttä maapallon ulkopuolelta.

 

Signaalien luonne

Signaalit — Green Bank -teleskoopin havaitsema USA:ssa sekä Arecibon observatorion havaitsema Puerto Ricossa, Astrophysical Journalin artikkelin mukaan — kuvataan nopeiksi radiopurskeiksi (Fast Radio Bursts, FRBs). Vasta vuonna 2007 havaitut signaalit ovat nopeita signaaleja jotka kestävät vain muutaman millisekunnin, ja ne voidaan havaita vain erikoislaitteistolla.

Se mikä näissä FRB:ssä on niin erikoista on että vaikka ne ovat olemassa vain niin lyhyen aikaa, ne tuntuvat saavan aikaan niin paljon energiaa että se voisi olla verrannollinen auringon energiaan yhden päivän aikana!

Tämä aspekti signaaleissa — kuten myös se seikka että jo 17 sellaista on havaittu niin kaukana samalla alueella galaksimme ulkopuolella — on johtanut spekulaatioihin siitä että niiden takana saattaisi olla riittävän kehittynyt maapallon ulkopuolinen sivilisaatio.

Kardashevin asteikko

Sivilisaatioiden tekninen kehittneisyys mitataan usein Kardashevin asteikolla, joka on saanut nimensä venäläisen tiedemiehen mukaan joka sitä ehdotti vuonna 1964. Se ehdottaa että on olemassa kolmenlaisia sivilisaatioita ympäri universumia:

  1. Tyyppi I joka käyttää vain sitä energiaa joka sille on tarjolla lähimmästä tähdestä
  2. Tyyppi II joka on on saanut käyttöönsä lähimmän tähden kaiken energian lähimmille planeetoille
  3. Tyyppi III joka on saanut käyttöönsä kaikkien galaksin tähtien energian

Ottaen huomioon näiden FRB:n luonteen — erityisesti niiden energian — on spekulaatio käynnissä että mikäli niiden lähde on keinotekoinen,  ne on täytynyt lähteä ainakin Tyypin II ulkoavaruuden sivilisaatiosta, tapana saada yhteys toisiin olentoihin, samalla tavoin älykkäisiin sivilisaatioihin. Nämä FRB:t eivät voi olla minkään tavanomaisen ihmisen tunteman keinon aikaansaamia, vaan ne voivat olla jonkin sivilisaation, joka on saanut  käyttöönsä kokonaisen tähden energian, keinotekoisesta lähteestä.

Arvoituksen luonteen toistaminen

Mikä on tukenut uskomusta siitä että avaruusolennot ottavat meihin yhteyttä on näiden FRB:n toistuva luonne. Ne vastaanotetaan paljon galaksimme reunaa kauemmasta lähteestä. On uskottu että ne ovat niin kaukana että ne ovat syntyneet kahden neutronitähden yhteentörmäyksestä, joka on johtanut mustaan aukkoon.

Se kuitenkin tarkoittaisi sitä että FRB:t olisivat ennustamattomia, ja että ne voitaisiin havaita vain yksi tai kaksi kerrallaan. Juuri havaitut ovat havaittu kuusi kerrallaan, joka asettaa kyseenalaiseksi niiden alkuperän.

Vaikka tämänhetkinen vaihtoehtoinen selitys onkin se, että nämä FRB:t tulevat yksittäisestä neutronitähdestä, niiden pyörimisnopeus on niin suuri että se saa aikaan FRB:n emittoimisen.

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Valokuva ’EBE’:stä on todiste maapallon ulkopuolisesta elämästä

Ällistyttävä valokuva maapallon ulkopuolisesta organismista on todiste maapallon ulkopuolisesta elämästä, väittävät tiedemiehet.

Supertehokkaita magneetteja käyttämällä tiedemiesten on onnistunut saada talteen pieniä avaruudessa leijuvia ”häränmuotoisia” hiukkasia, jotka heidän mukaan ovat ”kokonainen elävä olento”.

Kuvassa alla näkyy suolakide joka on omituinen sarvikas olento. Näiden tiedemiehet uskovat olevan maapallon ulkopuolisia mikrobeja korkealla stratosfäärissä.

Professori Milton Wainwright Buckinghamin yliopiston astrobiologian keskuksesta sanoi, että tämä hiukkanen, joka löydettiin noin 30 kilometrin korkeudesta stratosfääristä, ei ole sukua millekään maapallolta löytyvälle ja että sen täytyy olla peräisin avaruudeta, joka todistaa että elämää on maapallon ulkopuolella.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

NASAn uusi rahoitus auttaa astrobiologeja elämän etsinnässä

NASA ilmoitti maanantaina lokakuun 6. 2014, että sen seitsemälle uudelle tiimille on annettu 50 miljoonaa dollaria rahoitusta ”tutkimaan universumin elämän alkuperää, evoluutiota, distribuutiota ja tulevaisuutta”.

Nämä uudet tutkimusryhmät tulevat osaksi NASAn astrobiologista instituuttia (NAI), jonka päämana on NASAn Ames Research Center Kalifornian Moffett Fieldissa.

avaruusolio, avaruusolento, ufo, juhan af grann, eksopolitiikka, avaruus, fysiikka, ufohavainto, ufo havainto

Seitsemän rahoitettua tiimiä ovat:

  • NASAn työntövoimalaboratorio
  • NASAn Goddard Space Flight Center
  • NASAn Ames Research Center
  • SETI-instituutti
  • Coloradon yliopisto Boulderissa
  • Kalifornian yliopisto Riversidessa
  • Montanan yliopisto Missoulassa

Jokainen tiimi saa noin 8 miljoonaa dollaria rahoitusta viideksi vuodeksi astrobiologian tutkimukseen.

”Astrobiologian tutkimusalue on valtava, lähtien siitä kuinka planeettamme muuttui elottomasta eläväksi siihen kuinka elämä on sopeutunut maapallon karuimpiin ympäristöihin ja maailmojen tutkimukseen kehittyneimmillä teknologioilla elämänmerkkien etsimiseksi” selittää Mary Voytek, astrobiologiaohjelmien päällikkö NASAn päämajalla. ”Uudet tiimit kattavat tämän alueen astrobiologiassa, ja NAI yhdistää heidät verkostoitumaan tieteenalojen yli joka kiihdyttää tieteen tekoa ja tutkimusta.”

Ian O’Neill Discovery Newsista kuvailee:

Monialaiset tiimit tutkivat kaikkea, lähtien maapallon ympäristön arvioinnista ja vertailusta ulkoavaruuden lokaatioihin, siihen kuinka orgaaninen kemia maapallolla sai alkunsa asteroidien ja komeettojen osuessa planeettaan. NASAn 2020 Mars-mönkijätehtävän valmistelujen alla eräs projekteista pyrkii selvittämään kuinka etsiä ja tunnistaa elämää punaisella planeetalla. Projektit selvittävät myös ekstremofiileja maapallolla ja kuinka planeettamme on saanut ilmakehänsä.

Nämä seitsemän uutta tutkimusryhmää liittyvät NASAn viiteen muuhun ryhmään jotka etsivät elämää maapallon ulkopuolelta. Nuo tiimito sijaitsevat Washingtonin yliopistossa, MIT:ssa, Wisconsinin yliopistossa, Illinoisin yliopistossa ja Etelä-Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.

 

(Lähde : openminds.tv)