Avainsana-arkisto: astronomia

”Supertulipallot” kiitävät taivaalla

Tällä videolla näkyy ilmiö josta monet tiedemiehet eivät tiedä juuri mitään koska se on niin harvinainen.

Periaatteessa kyseessä on trooppinen myrsky joka näkyy taivaskameralla Kanada-Ranska-Hawaii -teleskoopista joka sijaitsee Mauna Kean tulivuoren lähistöllä 4204 metrissä. Tästä irtoaa energiaa joka suuntaa kohti ionosfääriä, avaruuden rajoja!

Aivan kuin maapallon energiat ”tuntisivat” jonkin elektromagneettisen liikkuvan avaruudessa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot.

NASA saattaa tietää Planeetta X:stä

NASAn dokumentit kertovat esineestä jonka kiertorata on estimoitu 500 vuoden pituiseksi. Dokumentit paljastavat, että jokin oli häirinnyt ulkoplaneettojen kiertoratoja noin 200 vuotta sitten.

Mystinen Planeetta X saattaa olla oikeasti olemassa ja todellisuudessa se saattaa lymyillä ulkoisessa aurinkokunnassamme.

Selkeyden vuoksi, Planeetta X, joka mainitaan NASAn tiedoissa, ei ole Sitchinin ’Nibiru-planeetta’, tai oikeammin ’Nibiru-avaruusalus’ joka saapuu maapallon lähimpään pisteeseen 3600 vuoden välein.

Neptunuksen löytämisen jälkeen käytiin paljon spekulaatioita siitä voisiko aurinkokunnassamme olla enemmänkin planeettoja Neptunuksen kiertoradan ulkopuolella. 1800-luvun puolenvälin jälkeen etsintä kävi kuumana, ja saavutti huippunsa 1900-luvun alussa Percival Lowellin Planeetta X:n etsinnän aikoihin.

Lowellin hypoteesi Planeetta X:stä pyrki selittämään epäsuhdat jättiläisplaneettojen radoissa, erityisesti Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratojen tapauksessa, ja se spekuloi jättiläismäisen ja näkymättömän kappaleen gravitaatiolla. Tämä yhdeksäs planeetta olisi aiheuttanut Uranuksen liikkeisiin niin paljon heittoa että sillä voitaisiin selittää epäkohdat.

Clyde Tombaugh, mies joka löysi Pluton vuonna 1930 on ilmeisesti tukenut Lowellin hypoteesia.

Vuonna 1978 Pluto määritettiin monta kertaa peräkkäin olevan liian pieni jotta sen painovoima voisi vaikuttaa jättiläisplaneettoihin, joka johti jälleen lyhytikäiseen kymmenennen planeetan etsimiseen.

Tämä Planeetta X, joka olisi maapalloa suurempi, lymyilisi kaukaisessa avaruudessa Plutoakin huomattavasti kauempana, odottaen sen löytämistä niinkutsuttuna ”äärimmäisenä trans-Neptuniaanisena kappaleena” (ETNO).

”Todennäköisin selitys on, että tämä planeetta ja loppujenlopuksi kaikki tuntemattomat planeetat sijaitsevat Neptunusta ja Plutoa kauempana”, sanoo Carlos de la Fuente Marcos Madridin yliopistosta.

Hän ei ole ensimmäinen jonka piikkiin mahdollinen Planeetta X:n olemassaolo laitetaan.

Maaliskuussa 2014 Chadwick Trujillo ja Scott Sheppard ilmoittivat löytäneensä kappaleet 2012 VP113 and Sednan. Kaksi tunnettua ”sisemmän Öortin pilven” asukkia, jotka sijaitsevat tutkimattomalla alueella Kuiperin vyön takana (jossa Pluto sijaitsee).

Trujillo ja Sheppard ehdottivat, että näiden kahden kappaleen kiertoradat ovat yhtäpitäviä suuremman vaikutusvoiman kanssa, ehkäpä planeetta 10 kertaa suurempi kuin maapallo joka sijaitsee 250 AU etäisyydellä auringosta.

Jos Planeetta X:n olemassaolosta on edelleen epäilystä, NASAn julkaistut dokumentit vuodelta 1988 vahvistavat että he tiesivät Planeetta X:n olemassaolosta kauan, kuten myös planeetan vaikutuksista maapalloon sen ohittaessa meidät.

Planeetta X:n lähestyminen aurinkokuntaamme lähettää uskomattomia määriä sähköisesti varattuja plasmahiukkasia aaltoina kaikkiin aurinkokuntamme planeettoihin ja nämä aallot vaikuttavat myös maapallon ytimen liikkeisiin, joka saa aikaan suuria sääilmiöitä.

Vuodesta 1996 alkaen näemme seismisen aktiviteetin kasvun ja tulivuorien purkautumisen määrän kasvamisen.

Huomio:

Clyde W. Tombaugh (1906-1997) tulee olemaan ensimmäinen ihminen joka on lähettänyt ruumiinsa jäänteet avaruuteen kun hänen tuhkansa sijoitettiin Nasan New Horizons -avaruusalukseen.

New Horizons alkoi vuonna 1990, vain kaksi vuotta Planeetta X -dokumenttien julkistamisen jälkeen.

Samaan aikaan, 90-luvun alussa, Planeetta X:n etsintä oltiin suurimmaksi osaksi hylätty, kun Voyager 2:n mittaukset löysivät epäsuhtia Uranuksen kiertoradalla.

New Horizonsin ohittaessa Pluton se matkaa mystiseen Kuiperin vyöhön… kohti Planeetta X:ää?

Seuraava video kertoo NASAn dokumenteista.

Linkki dokumentteihin:
http://adsabs.harvard.edu/abs/1988AJ…..96.1476H

Blogger TricksArtikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot.

Tutkijat: Älykäs elämä mahdollista 50 galaksissa

Tutkittuaan 100 tuhatta galaksia löytääkseen viitteitä älykkäästä maapallon ulkopuolisesta elämästä, tiedemiesryhmä ei ole löytänyt todisteita sellaisesta. He tutkivat NASAn WISE-observatorion havaintoja.

”Idea tutkimuksessamme on, että jos kokonaisen galaksin on kolonisoinut kehittynyt avaruuslentokykyinen sivilisaatio, energia jonka sivilisaation lentoteknologia tuottaa pitäisi olla havaittavissa keskipitkien infrapuna-aaltojen taajuuksilla — tasan tarkkaan se säteily jota WISE on suunniteltu havaitsemaan toisia astronomisia tarkoituksia varten”, sanoi Jason T. Wright, astronomian ja astrofysiikan apulaisprofessori Center for Exoplanets and Habitable Worlds -tutkimuslaitoksessa Penn State Universityssa, joka on toiminut tutkimuksen aloittajana ja suorittajana.

Tutkimusryhmän ensimmäinen paperi puhuu avaruusolentojen teknologioiden lämpölähteistä (G-HAT), ja se julkaistaan Astrophysical Journal Supplement Series’ssa huhtikuun 15. päivä. Tiimin löytöihin kuuluu mystinen uusi ilmiö omassa Linnunradan galaksissamme.

”Vaikka kehittynyt avaruuslentoihin kykenevä sivilisaatio käyttäisikin suuria määriä energiaa galaksin tähdistä energianlähteenä pitääkseen yllä tietokoneita, lentolaitteita, kommunikaatiota tai jotain mitä emme vielä edes osaa käsittää, termodynamiikan peruslait sanovat että tämän energian tulisi säteillä pois lämpönä keskipitkillä infrapuna-aallonpituuksilla”, Wright sanoo. ”Sama perusfysiikka saa tietokoneet säteilemään lämpöä kun ne käynnistetään”.

Teoreettinen fyysikko Freeman Dyson esitti 1960-luvulla että kehittyneet avaruusolentojen sivilisaatiot maapallon ulkopuolella voitaisiin havaita niiden lämpösäteilyn perusteella. Vasta avaruusteleskooppien kuten WISE avulla on tullut mahdolliseksi tutkia herkkiä mittauksia vaativaa säteilyä avaruudessa. Roger Griffith, ylioppilastutkija Penn Statessa ja paperin kirjoittaja, kävi läpi lähes koko WISEn havaintokatalogin — lähes 100 miljoonaa havaintoa — esineistä jotka olisivat konsistentteja liian paljon keskipituista infrapunalämpösäteilyä emittoivien galaksien kanssa. Hän sen jälkeen tarkasteli ja luokitteli lähes 100 tuhatta lupaavinta galaksikuvaa. Wright raportoi: ”Me löysimme noin 50 galaksia joiden lämpötasot ovat epätavallisen korkeat. Jälkitutkimuksemme näistä galakseista saattaa paljastaa onko säteilyn alkuperä luonnollinen astronominen prosessi vai voiko se kertoa jotain kehittyneen sivilisaation läsnäolosta.”

 

Jokatapauksessa Wrightin mukaan tiimin kykenemättömyys havaita yhtään selvää avaruusolentojen asuttamaa galaksia on kuitenkin kiinnostava ja uusi tieteellinen tulos. ”Tuloksemme tarkoittavat, että sadasta tuhannesta galaksista, jotka WISE kykeni havainnoimaan tarpeeksi suurella tarkkuudella, yksikään ei ole laajasti avaruusolentojen asuttama ja joka käyttäisi tähtien valoa omiin tarkoituksiinsa. Se on kiinnostavaa sillä galaksit ovat miljardeja vuosia vanhoja, joka on tarpeeksi aikaa jotta ne voisivat täyttyä älykkäillä sivilisaatioilla, mikäli sellaisia on olemassa. Joko niitä ei ole olemassa tai ne eivät käytä tarpeeksi energiaa jotta me voisimme ne havaita”, Wright sanoi.

”Tämä tutkimus on tärkeä laajennus aiempaan tällä saralla”, sanoi Brendan Mullan, G-HAT -tiimin jäsen ja Buhl Planetariumin johtaja Carnegie Science Centerissa, Pittsburghissa. ”Ainoa aiempi tutkimus toisiin galakseihin tarkasteli noin sataa galaksia, ja se ei etsinyt niistä lämpölähteitä. Tämä on uusi aluevaltaus.”

Matthew Povich, projektin yksi tutkijoista ja astronomian apulaisprofessori Cal Polyssa, Pomonassa, sanoi: ”Kun olemme identifioineet parhaat kandidaatit avaruusolentojen täyttämille galakseille, meidän täytyy määritellä ovatko ne uusia löytöjä joita tulee tutkia lisää vaiko hyvin tunnettuja objekteja joiden infrapunasäteily on jostain luonnollisesta syystä koholla”. Jessica Maldonado, Cal Polyn opiskelija, etsi astronomisesta kirjallisuudesta parhaita mahdollisia kandidaatteja nähdäkseen mitkä tunnetaan hyvin ja mitkä ovat uusia tieteelle. ”Maldonado havaitsi että noin puolisen kymmentä esinettä on täysin tuntemattomia ja todella kiinnostavia”, Povich sanoi.

”Kun tarkastellaan ääri-ilmiöitä uusimmilla, herkimmillä laitteilla, olettaa löytävänsä jotain odottamatonta, vaikka se ei ole sitä mitä on etsimässä”, sanoi Steinn Sigurdsson, yksi tutkimusryhmän jäsenistä ja astronomian ja astrofysiikan professori Penn Staten Center for Exoplanets and Habitable Worlds’ssa. ”Totisesti Roger ja Jessica löysivät jotain uutta ja kiinnostavaa. Ne ovat lähes varmuudella luonnollisia astronomisia ilmiöitä, mutta meidän tulee tutkia niitä tarkemmin ennen kuin voimme tarkasti sanoa mitä ne ovat”.

Linnunradan galaksien löytöjen seassa on kirkas tähtisumu läheisen 48 Libra -tähden vieressä, ja esineiden klusteri löytyy helposti taivaankannen osiolla joka näyttää täysin mustalta kun sitä katsoo teleskoopeilla jotka havaitsevat vain näkyvää valoa. ”Tämä klusteri on todennäköisesti ryhmä erittäin nuoria tähtiä jotka muodostuvat aiemmin havaitsemattoman molekyylipilven sisälle, ja 48 Librae -tähtisumu ilmeisesti johtuu suuresta pölypilvestä tähden ympärillä, mutta molemmat ansaitsevat tarkemman tutkimuksen”, Povich sanoi.

”Kun tarkastelemme tarkemmin valoa näistä galakseista, meidän tulisi kyetä puskemaan avaruusolentojen teknologian herkkyyden äärirajat paljon matalemmille tasoille, ja paremmin erottaa luonnollisista astronomisista lähteistä peräisin oleva lämpö korkean teknologian tuottamasta lämmöstä. Tämä pilottitutkimus on vasta alkua”, Wright sanoi.

G-HAT -tutkimusta tuki New Frontiers in Astronomy and Cosmology -stipendi, jonka on lahjoittanut John Templeton Foundation.

 

Artikkelin julkaissut Penn Staten yliopisto:

http://news.psu.edu/story/353116/2015/04/15/research/search-advanced-civilizations-beyond-earth-finds-nothing-obvious

Tiedemiehet kongressille: ”Me löydämme elämää ulkoavaruudesta vielä omana elinaikanamme”

Ihmiset ovat pitkään ihmetelleet olemmeko yksin universumissa. SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) -instituutin tiedemiesten mukaan kysymykseen tullaan löytämään vastaus lähitulevaisuudessa.

”Ei ole todistettu että elämää olisi maapallon ulkopuolella” sanoi Seth Shostak, vanhempi SETI:n astronomi parlamentin tiede-, avaruus- ja teknologiakomitean kuulustelussa toukokuun 21. päivä. ”Minusta tilanne tulee muuttumaan jokaisen meidän tässä huoneessa olevan elinaikana.”

Tiedemiehet etsivät elämää maapallon ulkopuolelta kolmella eri tavalla.

Ensimmäinen metodi etsii mikrobeja tai niiden jäännöksiä ulkoavaruudesta. Tutkimuksissa käytetään Marsin robotteja Curiosity ja Opportunity, jotka tällä hetkellä etsivät Punaiselta Planeetalta merkkejä siitä että siellä joskus olisi voitu asua.

Paikalliset asuttavat maailmat

Mutta Mars ei ole ainoa kohde aurinkokunnassamme. Shostakin mukaan ”on ainakin puolisen tusinaa muuta maailmaa” maapallon lähistössä joissa mahdollisesti voisi olla elämää.

Jupiterin jäisillä kuilla Europa ja Ganymede on maanpinnan alaisia meriä, ja Saturnuksen suurimmalla kuulla Titanilla on suuria metaanijärviä, jotka kaikki voivat sisältää elämää.

Toinen tekniikka etsii toisten tähtijärjestelmien planeettojen ilmakehistä hapen, metaanin tai muiden kaasujen jäämiä, jotka voisivat olla biologisten prosessien seurausta. Kun havaittu planeetta liikkuu maapallon ja sen oman aurinkonsa välistä, tarpeeksi paksu ilmakehä on mahdollista havaita.

Shostakin mukaan nämä metodit tulevat tuottamaan tuloksia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Kolmas tapa etsii ei ainoastaan elämää, vaan myös älyllistä elämää, projekti jota SETI johtaa. Käymällä läpi avaruussignaaleja SETI toivoo löytävänsä tahallisia tai satunnaisia lähetyksiä ulkoavaruuden sivilisaatioilta.

Näiden ohjelmien onnistumistodennäköisyyden määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta Shostak sanoi että parhaan arvion mukaan järkeenkäypä onnistumistodennäköisyys saataisiin tarkastelemalla muutamaa miljoonaa tähtijärjestelmää. Tähän asti SETI on tarkastellut alle yhtä prosenttia noista tähtijärjestelmistä. Kuitenkin Shostak odottaa numeron nouseva tekniikan kehittyessä.

”Ottaen huomioon teknologian ennustetun kehittymisen, muutaman miljoonan tähtijärjestelmän tarkastelu voidaan suorittaa 20 vuodessa”, hän sanoi.

”Kuhisee… elämää”

NASAn Kepler-teleskooppi on paljastanut galaksimme olevan täynnä planeettoja. Jokaisella 4 miljardilla galaksimme tähdellä on keskimäärin 1.6 planeettaa kiertolaisena, ja yksi viidestä planeetasta on todennäköisesti ”maan serkku”. Tämä tarkoittaa, että kymmenet miljardit planeetat ovat mahdollisesti asuttavia pelkästään Linnunradalla.

”Jos tämä on ainoa planeetta jolla on ei ainoastaan elämää, vaan myös älykästä elämää, se olisi erittäin epätavallista”, Shostak sanoi.

Maapallolla elämä kehittyi ensimmäisen miljardin vuoden aikana sen 4,5 miljardin vuoden historiassa. Elämän nopea kehitys viittaa siihenm että se voi kehittyä nopeasti myös muualla, joka voi johtaa elämän ylenpalttiseen esiintymiseen galaksimme planeetoilla.

”Epäilen että universumi kuhisee mikrobielämää”, sanoi komitealle Dan Wethimer, Berkeleyn yliopiston SETI-tutkimuskeskuksen johtaja.

Kuinka paljon tuosta elämästä on älyllistä on jo täysin toinen kysymys.

Toisaalta, vaikka elämä nousi maapallolla aikaisessa vaiheessa, monimutkaiset — ja siten älykkäät — elämänmuodot kestävät kauemmin kehittyä.

”Tämä paikka on ollut elämän kyllästämä, lähes alusta lähtien, sen havaitsemiseen on tarvittu mikroskooppi”, Shostak sanoi.

Werthimer muistutti, että älyllinen elämä on kehittynyt useissa lajeissa maapallolla. Hän ehdotti, että jotkin planeetat kehittävät valintapaineita jotka ohjaavat evoluutiota kohti toisenlaisia ominaisuuksia. Yhdellä planeetalla voi elämän nopea kehittyminen olla erittäin hyödyllistä, kun taas toisella sen mahdollisesti täytyy olla vahva selviytyäkseen.

”Luulenpa että joillain planeetoilla universumissa on hyödyksi olla älykäs”, Werthimer sanoi.

 

Artikkelin alunperin julkaissut Space.com.

Lähettääkö 13 tuhatta vuotta vanha maata kiertävä satelliitti kaikusignaaleja?

Eräät tahot väittävät, että Nikola Teslan vuonna 1899 poimimien radiosignaalien ja pitkään viivästyneiden kaikusignaalien välillä (jotka poimittiin 1920-luvulla Oslossa) on yhteys. Tesla uskoi, että hänen vastaanottamansa signaalit ovat ulkoavaruudesta. Ilmiön nk. ”satelliittiselitys” on peräisin vuodelta 1954, kun päivälehdet, mm. Saint Louis Dispatch ja San Francisco Examiner, julkaisivat juttuja Donald Keyhoesta, joka näiden mukaan oli sanonut USA:n ilmavoimien raportoineen löytäneensä kaksi maata kiertävää satelliittia. Tuohon vuoteen mennessä yhtään ihmisen tekemää satelliittia ei oltu vielä koskaan laukaistu avaruuteen.

Helmikuussa 1960 julkaistiin lisää raportteja, joissa todettiin USA:n laivaston havainneen tumman ja tärisevän kappaleen kiertävän maata 79°:lla leveysasteella, jonka kierrosaika oli 104,5 minuuttia. Sen kiertorata oli myös erittäin epäkesko, jonka pituussuuntainen huippukohta on 1728 kilometrin päässä ja leveys vain 216 kilometrin päässä. Tuolloin laivasto seurasi Discoverer VIII -satelliitin laukaisussa irronnutta kuorenpalasta, jolla oli samanlainen kiertorata.

Vuonna 1973 skotlantilainen kirjailija Duncan Lunan analysoi norjalaisten radiotutkijoiden dataa, ja hän tuli siihen tulokseen että ne osoittivat tähtikartalla Epsilon Boötikseen, Boöteksen tähdistön kaksoistähteen. Lunanin hypoteesi oli, että signaaleja lähetettiin 12,600 vuotta vanhasta maata ympäröivästä kohteesta, joka sijoittuu maapallon erääseen Lagrangen pisteeseen.

Duncan Lunan on sanoutunut irti Mustan Ritarin jupakasta. Hän  ei ole ammattiastronomi, ei radioamatööri eikä professori. Duncanin analysoima data 1920-luvulta oli ilmeisesti virheellistä, mutta hän on julkaissut aiheesta spekulatiivisen analyysin nimellä Children from the Sky.

1950-luvulla Clyde Tombaugh, Pluto-planeetan löytäjä, oletettavasti löysi maata kiertävän satelliitin jota ei aikaisemmin ollut tunnettu. Tombaugh tutki luonnollisia kiertolaisia 1950-luvun alkupuolella käyttäen Baker-Nunn -seurantakameroita, jotka olivat kaikkein kehittyneimpiä tuohon aikaan. Lopputulos oli, että kuu poislukien maata ei kierrä mikään pesäpalloa isompi. Jos näin olisi ollut, olisi se löytynyt lähempää L1-pistettä maan ja kuun välissä.

Viimeisin ja eniten viitattu todiste mysteerisatelliitista on vuodelta 1998. Tällöin avaruussukkula Orbiter Endeavour valokuvasi tunnistamattoman esineen matalalla kiertoradalla. Näitä kuvia käytetään vankimpana todistusaineistona satelliitin olemassaolosta. Kuitenkin kuvien tarkempi analyysi viittaa enemmänkin avaruusromuun kuin satelliittiin. Selityksenä pidetään venäläisen avaruusmoduulin lämpösuojaa. Venäläisillä oli tuolloin kiertoradalla Zarya-moduuli, joka oli tarkoitus kytkeä amerikkalaisten asemaan. Robottikäsi ei kuitenkaan saanut kunnon otetta moduulista ja useita osia siitä liukui pois.

Endeavourin miehistön havainnoista otettiin valokuvia. Näitä kuvia analysoivat ihmiset ovat väittäneet, että kyseessä voisi olla Pakal-alus, oletettu Maya-avaruusalus, josta on kirjoittanut mm. Erich von Däniken.

”Musta Ritari”-nimellä tunnettu satelliitti väitteiden mukaan kiertää maata lähellä sen napoja, ja ufologien sekä muiden asiaan perehtyneiden uskomusten mukaan satelliitti on 13 tuhatta vuotta vanha ja peräisin maan ulkopuolelta.

Myös elämää ulkoavaruudesta etsivä SETI-projekti kirjoitti vuonna 1999 otsikolla ”Lähettävätkö tuntemattomat luotaimet kaikusignaaleja?

 

Satelliittitarina on innoittanut kuitenkin vetämään yhtäläisyysmerkkejä muualle. Philip K. Dickin kirja VALIS gnostilaisine eksegeeseineen, jossa avaruudesta lähetetty signaali vastaanotetaan omaelämänkerrallisessa scifi-tarinassa suoraan kirjailijan aivoihin, on varsin sopiva hengentuotos luettavaksi jos aiheesta on kiinnostunut.

The Black Knight from Space – Inspiroivalla otsikolla varustettu hyvä haastattelu.

Alien Artifacts in the Solar System – Artikkeli kuvaa useamman omituisen tapahtuman, mukaanlukien Mustan Ritarin. Mainintaa myös Bracewellin luotaimista.

ASTRA and SETI – Duncan Lunanin kirjoittama esittely.

ET Radio Signals – Enemmän tietoa vuoden 1927-28 tapahtumista.

Phildickian Gnosticism – Philip K. Dickin osallistuminen tapahtumiin.

Tietoisuus: Ihmeellinen yhteensattuma vaiko vaatimus universumin olemassaololle?

Se että elämää on olemassa on lähes yhtä outoa kuin se on riemastuttavaa. Se on outoa, koska todennäköisyys että on olemassa universumi, joka on sopiva elämälle, on itseasiassa varsin pieni, kun otetaan huomioon että jos universumiamme hallitsevat lait olisivat hiukankaan erilaiset, elämä olisi mahdotonta. Tämä tarkoittaa, että universumimme järjestys osuu kapealle kaistalle mahdollisia asioiden olemassaolon sallivia vaihtoehtoja.

Jos universumiamme hallitsevat perimmäiset voimat olisivat olleet edes 2%:n verran erilaiset siitä mitä nyt, asiat olisivat täysin toisenlaiset. Esimerkiksi jos vahva ydinvetovoima (yksi atomit kasassa pitävistä voimista) olisi ollut 2% vahvempi, kaikki vety universumissa olisi tullut kulutetuksi universumin alkuvaiheissa. Nukleosynteesi (uusia atomiytimiä olemassaolevista ytimistä, pääosin protoneista ja neutroneista, luova prosessi) ei olisi ollut mahdollinen siten kuin me sen tunnemme, ja täten muut kemialliset alkuaineet kuten hiili, typpi tai happi eivät olisi voineet syntyä. Tämä tarkoittaa ettei olisi tähtiä, ei planeettoja, mikään ei olisi niinkuin me sen nyt tiedämme. Kun tämä otetaan huomioon, eivät ainoastaan kompleksit ilmiöt, vaan myös ”yksinkertaiset” kuten kivien olemassaolo tuntuvat epätodennäköisiltä. Tämä omituisuus voidaan selittää sanomalla, että sellaiset asiat syntyvät vain koska tämä universumi on erittäin hienosäädetty niin, että tarpeelliset olosuhteet älyllisen elämän syntymälle ovat mahdollisia. Niinkuin puutarhuri huolehtii kasveistaan, niin myös universumista näytetään huolehdittavan.
Anthropic principle

Monien mielestä tämä on argumentti älykkään suunnittelun puolesta. Universumi tuntuu olevan myös luotu jotakin tarkoitusta varten, ja tämä on elämän olemassaolo. Jotkut menevät vieläkin pidemmälle: universumin järjestyksen taka-ajatuksena on tietoisuuden kukoistaminen. Tätä kutsutaan antrooppiseksi periaatteeksi.

Sana antrooppinen tarkoittaa yksinkertaisesti ”suhteessa ihmisiin”, ja se on periaate siksi koska ajattelumallia käytetään aksiomaattisesti, se on päättelyketjun lähtökohta josta lähdetään liikkeelle tai jota laajennetaan loogisesti. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Onko se argumentti Jumalan olemassaolon puolesta? Onko se vain viittaus siihen mikä tuntuu olevan yhteensattumaa? Paha mennä sanomaan, sillä johtopäätelmät riippuvat itse kunkin uskomuksista ja maailmankatsomuksesta.

Periaatteesta on kaksi muotoa: Vahva muoto sanoo, että tietoinen elämä ei ole yhteensattumaa, vaan se on pikemminkin vaadittava ehto universumin olemassaololle. Ikäänkuin universumin tarkoitus olisikin tuottaa elämää. Heikko muoto sano, että ihmisyydessä ei ole mitään erikoista, se on sivutuote jolla ei ole keskinäistä asemaa.

Huolimatta siitä mihin päätelmiin tullaan tarkasteltaessa epätodennäköisiä ilmiöitä, paljon tärkeämpää on keskittyä universumiin elämää ylläpitävänä voimana, joka syleilee meitä koko olemassaolomme ajan. Kosmoksemme on kuin kohtu, elämää kantava olio. Meille on annettu suurtekoihin kykenevä nykyinen elämämme. Me vuorostamme annamme universumille ilon tuntea itse itsensä. Kuten Carl Sagan on sanonut: ”me olemme kosmoksen tapa tuntea itse itsensä.”

Voitaisiin sanoa, että alkuräjähdyksessä kosmos on lähtenyt matkalle tietoisuuteen, ja nähtävästi se on tehnyt sen ilman suurta vaivannäköä: aivan kuin me olisimme luonnollinen seuraus, kuin hedelmää kantavat puut.

Alan Watts selittää, ”sinä, ihminen, kasvat ulos tästä universumista samalla tavoin kuin omena kasvaa ulos puusta. Sanotaan vaikka että omenapuu on puu joka ’omenoi’, käyttäen sanaa omena verbinä. Ja maailma jonne ihmiset saapuvat on maailma joka ihmistyy. Ja näin ihmisten olemassaolo on luonteenomaista sille universumille jossa elämme.”

Huolimatta siitä tiedämmekö universumin muista paikoista, joissa elämää esiintyy, on olemassa hyviä odotusarvoja. Esimerkiksi planeettoja, joilla on samanlaiset olinolosuhteet kuin omallamme, on omassa galaksissamme arvioitu olevan 40 miljardia (NASAn Draken yhtälöä käyttämällä saatu arvio).

 

Artikkeli naluenperin julkaissut Fractal Enlightenment.