Avainsana-arkisto: avaruushurrikaanit

Aiheuttavatko avaruushurrikaanit maanjäristyksiä Islannissa?

  • Tieteentekijät sanovat uudessa tutkimuksessa, että he ovat löytäneet ensimmäistä kertaa avaruushurrikaanin, joka esiintyi elokuussa 2014.
  • Myrsky pyöri 125 mailia magneettisen Pohjoisnavan yläpuolella.
  • Veden sijaan avaruushurrikaani sataa elektroneja, jotka voivat rikkoa satelliitit täysin.

Tyypilliset hurrikaanit on helppo havaita satelliittikuvin: pyörivät pilvet ovat aikamoinen näky. Nämä myrskyt yleensä muodostuvat ilmakehän matalimmassa kerroksessa, lähellä Maan pintaa, ja tuottavat rankkasateita ja kovia tuulia.


Avaruushurrikaani Pohjoisnavan yllä.
Qing-He Zhang/Shandong University

Avaruushurrikaanit ovat aivan toisenlaisia pahiksia.

Nature Communications -julkaisussa julkaistussa tutkimuksessa kuvataan ensimmäinen koskaan havaittu avaruushurrikaani. Elokuussa 2014 satelliitit havaitsivat pyörivän massan, jolla oli tyyni keskusta, 125 mailin korkeudella Pohjoisnavan yllä.

Siinä missä tavalliset hurrikaanit pyörittävät ilmaa, avaruushurrikaani on plasmapyörre, eräänlainen superkuuma, varautuneen kaasun esiintymä, joita on aurinkokunnassamme muuallakin. Ja sateen sijaan tämä myrsky sataa elektroneja.

”Tähän mennessä on ollut epävarmaa oliko avaruushurrikaaneja edes olemassa, mikä tekee tästä havainnosta uskomattoman” sanoo Michael Lockwood, University of Readingin avaruustiedemies ja tutkimuksen eräs kirjoittajista, lehdistötiedotteessa.

Avaruushurrikaani oli yli 620 mailia leveä — se muodostui ionosfäärissä, 50 ja 600 mailin korkeuksien välisessä tilassa. Lockwood ja hänen kanssatutkijansa käyttivät satelliittikuvia luomaan 3D-mallin myrskystä.

Avaruushurrikaanit pudottelevat satelliitteja

Avaruushurrikaani kesti kahdeksan tuntia, pyörien vastapäivään. Tutkijat sanoivat, että sillä oli useita pyörrehäntiä, jotka lähtivät sen keskuksesta, hieman kuin spiraaligalaksissa.

spiral galaxy NASA
NGC 1566 -spiraaligalaksi, NASAn Hubblen kuvaamana.
ESA/Hubble & NASA

Yhdistämällä satelliittidatan tietokonemalliin Lockwood ja kanssatutkijat kykenivät tuottamaan myrskystä mallin ja miettimään sitä mikä sen aiheutti. He saivat selville, että varatut hiukkaset, jotka Auringon ulkokerrostumasta eli koronasta emittoituvat, ovat aiheuttajia.

Tämä tasainen aurinkohiukkasten ja koronaplasman virta tunnetaan nimellä aurinkotuuli. Se kulkee noin miljoona mailia tunnissa.

”Näiden avaruushurrikaanien on täytynyt syntyä epätavallisen suuresta ja nopeasta aurinkotuulienergiasta ja varatuista hiukkasista, joita Maan yläilmakehään on saapunut”, Lockwood sanoo.

Aurinkotuulien saapuessa Maahan planeettamme magneetikenttä tulee niitä vastaan. Maapallon magneettikenttä syntyy planeetan sulan rauta- ja nikkeliytimen synnyttämistä sähkövirroista. Magnetosfääri suojaa planeettaa Auringon säteilyltä,

magnetic field
Maan magneettikenttä suojelee planeettaa Auringon säteilyltä.
NASA Goddard / Bailee DesRocher

Tyypillisesti aurinkotuulet eivät vaikuta tämän suojakerroksen läpi. Mutta joskus tulevat varautuneet hiukkaset ja plasma ovat interaktiossa  joko kenttään kiinni jääneen plasman kanssa tai kentän aiheuttavien sähkövirtojen kanssa. Sellaiset interaktiot luovat häiriöitä magnetosfääriin.

Vuoden 2014 avaruushurrikaani oli eräs sellainen häiriö.

Tutkimus ehdottaa, että interaktio Maan magneettikentän ja Auringon magneettikentä osien välillä — eli siirtyneen aurinkotuulen — auttoi myrskyn aiheutumisessa.

Yleensä magneettikentät eivät tule toistensa lähelle. Jos ne tulevat lähelle, silloin osat kentistä saattavat muuttaa suuntaustaan tai jopa sulautua ja muodostaa uudenlaisen magneettienergian kuvion. Sellainen tapahtui todennäköisesti myrskyn aikaan. Aurinkotuulienergian virtaus muodosti uuden kuvion Maan magneetisen pohjoisnavan ylle.

Myrsky toimi kanavana avaruudesta Maan ilmakehään, ja se kanavoi joitain elektroneja planeetan suojakentän ohi.

Tämä hiukkasten sade on saattanut vaikuttaa korkeaenergiseen radiokommunikaatioon, tutkajärjestelmiin tai satelliittiteknologiaan, tutkimuksen kirjoittajat sanovat. Varatut aurinkohiukkaset kiitävät Maan magneettikentän läpi ja voivat aiheuttaa tietokoneiden ja piirien epäkuntoon menemistä satelliiteissa ja kansainvälisellä avaruusasemalla. Ongelmia ei tosin oltu kuulemma havaittu.

Muilla planeetoilla on myös avaruushurrikaaneja

Maapallo ei ole ainoa jossa avaruushurrikaaneja koetaan — samanlaista tapahtuu Marsissa, Saturnuksessa ja Jupiterilla. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tieteentekijät ovat havainneet avaruushurrikaanin minkään planeetan yläilmakehässä.

Lockwood sanoi, että hänen mielestään kaikkien planeettojen tai kuiden, joilla on magnetosfääri, voi kokea avaruushurrikaanin. Kaikilla planeetoilla paitsi Marsilla ja Venuksella on magnetosfääri.

jupiter magnetic field
Kuvaus Jupiterin magneettikentästä, osana American Natural History Museumin ”Worlds Beyond Earth” -planetaarioshowta.
Aylin Woodward/Business Insider

”Plasma ja magneetikentät ilmakehässä ovat olemassa kaikkialla universumissa, joten löydökset avaruushurrikaaneista voivat olla laaja ilmiö”, hän sanoi.

Artikkelin julkaissut Business Insider

 


Useimmat meistä tietävät jo, että maailmassa on alueita, jotka ovat enemmän taipuvaisia kokemaan maanjäristyksiä kuin toiset, kuten eteläinen Kalifornia, Indonesia ja tietyt Kiinan osat, ja että niiden asukkaat ovat varsin tottuneita tähän jo. Eräs sellainen alue, jossa koetaan järistyksiä, on Islanti.

Siellä maanjäristykset ovat yleisiä johtuen kahde mannerlaatan kohtaamisesta, Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaatat. Ne ovat päällekkäin vedenalaisen tulivuorialueen kohdalla, jonka nimi on Keski-Atlantin harjanne, joka vuotaa sulaa kiviainesta syvältä Maan sisästä.

Huolimatta maanjäristysten yleisyydestä Islannissa, maa ei ollut valmistautunut viime viikon tapahtumiin, jolloin käsittämättömät 18 tuhatta järistystä koettiin saarella noin viikon aikana. Maanjäristysten sarja alkoi helmikuun 24. päivänä mag 5.7 maanjäristyksellä, joka oli suurin tähän mennessä, joita seurasi tuhansia pienempiä.

”Olen kokenut maanjäristyksiä ennen, mutta en koskaan niin monta peräkkäin”, Reykjavikissa asuva Auður Alfa Ólafsdóttir kertoi CNN:lle. ”On erittäin epätavallista tuntea Maan järisevän 24 tuntia päivässä koko viikon ajan. Se saa sinut tuntemaan itsesi pieneksi ja voimattomaksi luonnon edessä.”

Mitä tieteilijät sanovat

Geofyysikot ja tulivuortentutkijat sanovat seismisen aktiviteetin saareilla kiihtyneen joulukuun 2019 jälkeen, ja vaikka tulivuoret lounaisessa Islannissa ovat pysyneet hiljaa noin 800 vuoden ajan, he sanovat, että lepo on ehkä tullut päätökseensä.

Asiantuntijat arvioivat intensiivisen maanjäristysten sarjan olevan vuoden mittaisen seismisen aktiviteetin kulminaatio, ja että samanlaisia tärinöitä on havaittu tulivuoren purkauksia ennen. Islannin ilmatieteenlaitos kertoi New York Timesille, ett magman liikkeet todennäköisesti aiheuttivat järistykset, ja laitos varoitti purkauksen mahdollisuudesta.

“Kaksi mannerlaattaa liikkuvat poispäin toisistaan, ja liike on luonut olosuhteet magmalle tulla esiin”, Freysteinn Sigmundsson, geofysiikan tutkimusprofessori Islannin yliopistossa, kertoi New York Timesille.

Islannissa on arviolta 30 aktiivista tulivuorta, mutta tulivuorentutkijat ovat yrittäneet helpottaa asukkaiden pelkoja purkauksesta sanomalla, että Reykjanes ei oikeasti uhkaa asuttua niemimaata.

Islantilaisia tuskin voi syyttää huolehtimisesta, kun miettii että tulivuori Eyjafjallajökull purkautui varsin intensiivisesti vuonna 2010. Tulivuori puski suuret tuhkapilvet taivaalle ja lentoliikenne jouduttiin lopettamaan Euroopasta.

“Toki se huolettaa ihmisiä”, Þorvaldur Þórðarson, tulivuoritoiminnan professori Islannin yliopistossa, kertoi CNN:lle. “Tälle alueelle on itse asiassa aika epätavallista tuollainen, ei järistysten tyypin tai voimakkuuden vuoksi, vaan niiden keston vuoksi. Se on ollut käynnissä nyt jo viikon.”

Asiantuntijat ovat sanoneet suurimman haitan odotetaan aiheutuvan mahdollisesta purkauksesta, joka vaurioittaa sähkölinjoja ja pääkaupunkiin Reykjavikiin kulkevaa tietä. Myös lentokenttä voi kokea vaikutuksia.

“Magman koostumus täällä on erilaista, räjähtävän aktiviteetin voimakkuus voi olla pienempi,” Þórðarson sanoi.

 

Artikkelin julkaissut The Hill