Avainsana-arkisto: avaruusohjelma

Tämä on viimeinen kuva Israelin kuulaitteesta ennen sen törmäystä Kuuhun

  • Voittoa tavoittelematon SpaceIL pyrki ensimmäiseksi yksityiseksi tahoksi joka olisi pehmeästi laskeutunut Kuun pinnalle.
  • “Meillä on vika avaruusaluksessa … me emme ole laskeutuneet onnistuneesti”, SpaceIL sanoi suorassa lähetyksessä yrittäessään laskeutumista.
  • Noin sadan miljoonan dollarin kustannnuksilla “Bereshit”-avaruusalus oli yksityisten rahoittajien rahoittama.

Pieni kuumoduuli törmäsi Kuun pintaan torstaina, ja se jäi vain hiukan tavoitteestaan.

Israelin voittoa tavoittelematon SpaceIL pyrki ensimmäiseksi yksityiseksi tahoksi, joka olisi pehmeästi laskeutunut Kuun pinnalle — tavoite jonka aiemmin vain kolme maailman valtiota historiassa on saavuttanut. SpaceIL vahvisti, että sen robotti ”Bereshit” ei ollut onnistunut.

“Meillä on vika avaruusaluksessa. Valitettavasti emme ole onnistuneet laskeutumaan onnistuneesti”,  Opher Doron, Israelin Aerospace Industriesin johtaja sanoi SpaceIL:n livelähetyksessä laskeutumisesta.

Eksopolitiikka, Gary McKinnon ja salainen avaruusohjelma

Luennossaan ”Eksopolitiikka, Gary McKinnon ja salainen avaruusohjelma” David Griffin tutkii todisteita, jotka puhuvat sen puolesta mitä brittiläinen hakkeri Gary McKinnon on löytänyt. Eksopoliittisesta näkökulmasta David käy läpi sellaisen ohjelman vaikutusta Maapallon kulttuuriin ja miten sellainen mahdollisesti vaikuttaa ihmisten ja avaruusolentojen väliseen interaktioon.

Hän myös huomauttaa, että McKinnonin tapaus on eksopoliittinen luonteeltaan, ja että se esittää viimeistä symbolista kamppailua valtarakenteiden välillä mitä tulee UFO-paljastukseen ja todellisuuteen avaruusolennoista. David Griffin esitti luentonsa toisessa vuosittaisessa Britannian Eksopolitiikka-expossa lauantaina elokuun 7. päivänä 2010 Leedsin yliopistolla.

NASA-hakkerin tarina

Vuonna 1983, kun Gary McKinnon oli 17, hän meni katsomaan elokuvaa WarGames paikalliseen elokuvateatteriin Crouch Endissä, Pohjois-Lontoossa. Elokuvassa nörtti hakkeroi salaiseen Pentagonin verkkoon ja, vahingossa, lähes saa aikaan kolmannen maailmansodan. Istuessaan elokuvissa tuolloin teini-ikäinen Gary mietti voisiko hänkin olla hakkeri.

 

”Älä,” sanon hänelle nyt, ”WarGamesin olisi pitänyt saada sinut niin kauaksi hakkeroinnista kuin mahdollista.”

”No,” hän vastaa, ”En oikeasti meinannut että se olisi toteutunut.” WarGamesin lopussa Pentagon kertoo nörtille miten vaikuttuneita he ovat hänen kyvyistään. Hän mahdollisesti saa loistavan uran NASAlla tai puolustusministeriössä. Tämä on McKinnonille epätodennäköinen skenaario. Häntä tällä hetkellä (toim. huom. ei enää, artikkeli kirjoitettu vuonna 2005) uhkaa 20 syytettä USA:ssa, joihin kuuluu tietojen varastaminen, salaisuuksien hankkiminen jotka ovat ”hyödyllisiä viholliselle”, tahallinen vahingon tuottaminen suojatulle tietokoneelle, ja merenkulkualuksen navigaatiolaitteiston häirinnästä New Jerseyssä. Viime kuussa hän otti osaa luovutusoikeudenkäyntiin Bow Streetin oikeussalissa — hän oli, amerikkalaisen syyttäjän mukaan, suorttanut ”suurimman armeijan tietokonemurron koskaan”. Hän ”tuotti vahinkoa ja rikkoi tietosuojaa… USA:n armeija Washingtonissa muuttui toimintakyvyttömäksi ja korjauskustannukset olivat 700 tuhatta dollaria… Nämä (hakkeroinnit) tapahtuivat välittömästi 9/11 jälkeen…” Ja niin edelleen.

Tämä on Garyn ensimmäinen haastattelu. Hän soitti minulle maanantaina, juuri kun olin huutamassa lapselleni että lakkaa hakkaamasta ihmisten ovia ja pois juoksemasta. ”Poikasi kuulostaa hakkerilta” hän sanoi minulle. Sitten hän pyysi minua käymään talossaan Bounds Greenilla, Pohjois-Lontoossa. Hän on komea, hauska, hiukan camp, nörtti, polttaa ketjussa Benson & Hedgesiä ja pelokas. ”Kävelen kadulla ja en kykene kontrolloimaan jalkojani”, hän sanoo. ”Ja istun koko yön ja mietin vankilaa ja sitä että siellä raiskataan. Amerikkalaista vankilaa. Ja muista, että niiden mukaan tein Washingtonin toimintakyvyttömäksi ’välittömästi 9/11 iskujen jälkeen’. Minulla on kaikkia näitä mielikuvia…” Gary alkaa puhua junttivangin äänellä, ”’Mitäs hyökkäät maahamme, poika? Nosta tuo saippua.’ Joo, se on ihan vitun kuumottavaa. Erityisesti koska ystäväni oli lomalla Amerikassa kerran ja hänen päälleen hyökättiin väkivaltaisesti ja tilanne meni siihen että hän tappoi päälleensä hyökänneen — hän joutui 10 vuodeksi amerikkalaiseen vankilaan. Hän on varsin kovanahkainen kaveri, ja hän sanoi että hän joutui tappelemaan kynsin ja hampain joka päivä, ei antaa yhtään periksi. Ja mietin että ’mä oon vain nörtti’.”

USA:n oikeuslaitoksen vaatima tuomio — jos Gary luovutetaan — voi olla jopa 70 vuotta. Se mitä Gary etsi, kun hän pyöri NASAn ja Pentagonin verkoissa, oli todistusaineistoa UFO-salailuista.

Gary McKinnon syntyi Glasgowissa vuonna 1966. Hänen isänsä pyöritti jengiä, mutta hänen vanhempansa erosivat kun hän oli 6-vuotias, ja hän muutti Lontooseen äitinsä ja isäpuolensa kanssa, joka oli jonkin verran UFO-friikki. ”Hän on kotoisin Falkirkista”, Gary sanoo, ”juuri Falkirkin lähellä on paikka nimeltään Bonnybridge, joka on maailman UFO-pääkaupunki. Kun hän eli siellä, hän näki unen jossa hän käveli Bonnybridgea ja näki suuria aluksia. Hän kertoi minulle ja se herätti mielenkiintoni. Hän tykkäsi paljon scifistä. Joten, koska hän oli toinen isäni, aloin lukea myös scifiä, ja tehdä kaikkea mitä hän teki.”

Gary luki Isaac Asimovia ja Robert Heinlein — ”scifin kulta-aikaa” — ja hän liittyi Buforaan, Britannian UFO-seuraan, kun hän oli 15-vuotias. Bufora kuvaa itseään ”yli 300 ihmisen kansalliseksi verkostoksi, jotka ovat omistautuneet, ei-kulttimaisella tavalla, ymmärtämään UFO-mysteerin laajuutta”.

”Joten aloit uskoa UFOihin”, sanoin.

”Toivoakseni”, Gary sanoo, ”että olisi jotain joka olisi kehittyneempää kuin me, joka pitäisi meitä ystävällisesti silmällä. Toivottavasti ystävällisellä silmällä.” Sitten hän näki WarGamesin, ja mietti ”Voisinko oikeasti tehdä sen? Voisinko oikeasti saada luvattoman pääsyn uskomattoman kiinnostaviin paikkoihin? Tokikaan se ei voi olla niin helppoa.” Ja niin, vuonna 1995 hän yritti tätä.

Hän istui tyttöystävänsä Tamsinin tädin kotona Crouch Endissa, ja hän alkoi hakkeroida. Hän latasi ohjelman, joka etsii avoimina olevia Windows-tietokoneita, skannasi osoitteita ja osoitti pääkäyttäjien käyttäjätietoja joilla ei ollut salasanoja. Periaatteessa se mitä Gary etsi — ja löysikin yhä uudestaan ja uudestaan — oli verkon ylläpitäjiä joilla oli suuret käyttöoikeudet USA:n valtion ja armeijan instituutioihin, jotka eivät olleet vaivautuneet asettamaan itselleen salasanoja. Ja näin hän pääsi sisään.

Hänen Bufora-ystävänsä ”elivät pilvilinnoissa”, hän sanoo. ”Kaikki nuo salaliittoteoreetikot tuntuivat kiinnostuneen enemmän juttujen uskomisesta kuin niiden osoittamisesta todeksi.” Hän halusi todisteita. Hän teki muutaman testiajon, ja menestyksekkäästi hakkeroitui Oxfordin yliopiston verkkoon, esimerkiksi, ja piti tätä hommaa ”uskomattoman mielenkiintoisena. Ja sitten se muuttui vieläkin jännittävämmäksi kun aloin päästä sellaisiin paikkoihin jossa minun ei todella kuuluisi olla.”

”Kuten missä?” kysyn.

”USA:n avaruusvoimissa,” hän sanoo.

Ja niin, seuraavan seitsemän vuoden ajan, ajoittain, Gary istui tyttöystävänsä tädin luona, jointti tuhkakupissa ja tölkki kaljaa hiirimaton vieressä, ja hän urkki. Ajoittain jotkut NASAn tiedemiehet omien koneidensa ääressä näkivät hänen kursorinsa liikkuvan ilman syytä. Noina kertoina Garyn yhteys meni nopeasti poikki. Tämä kuumotti aina pilveä polttanutta Garya.

”Kun pääsee verkkoon, voi ajaa netstat-komennon, eli network status. Sillä näkee kaikki yhteydet kyseiseen koneeseen. Ja siellä oli hakkereita Tanskasta, Italiasta, Saksasta, Turkista, Thaimaasta….”

”Kaikki samaan aikaan?”, kysyn. ”Siellä näki hakkereita ympäri maailmaa, nuuskimassa, ilman että avaruustyypit tai armeijan kaverit tajusivat mitään?”

”Joka ilta”, hän sanoo, ”koko sen viidestä seitsemään vuotta kun tein sitä.”

”Ovatko he edelleen siellä? Tekevätkö he edelleen sitä? Vai onko heidät pidätetty myös?”

Gary sanoo ettei tiedä.

”Mikä oli kaikkein jännittävintä mitä näit?”, kysyn.

”Löysin listan upseerien nimistä”, hän väittää, ”otsikolla ’Ei-maanpäälliset upseerit'”.

”Ei-maanpäälliset upseerit”, kysyn.

”Joo, löysin sen”, sanoo Gary, ”ja sellaista ei ole missään. Se ei tarkoita pieniä vihreitä miehiä. Mielestäni se tarkoittaa jotain joka ei ole Maapallolla. Löysin listan ’laivueiden välisistä siirroista’ ja listan alusten nimistä. Ja etsin niitä. Ja ne eivät olleet USA:n laivaston aluksia. Ja se sai minut uskomaan, että kyseessä on jonkinlainen avaruusalus, avaruudessa.”

”Ja että amerikkalaisilla on salainen avaruusalus?”, kysyn.

”Se on se mitä todisteet saivat minut uskomaan.”

”Jonkinlainen Mir, josta kukaan ei ole tietoinen?”

”Niin kai,” sanoo Gary.

”Mitkä olivat aluksien nimet?”

”En muista”, Gary sanoo. ”Poltin aika paljon pilveä tuolloin. Ei tee hyvää semmoinen.”

Tämä oli marraskuussa 2000. Tuohon mennessä Gary oli koukussa. Hän lopetti työnsä pikkufirman ylläpitäjänä, ”joka otti päähän tyttöystävääni Tamsinia. Se oli viimeinen pisara. Hän jätti minut ja alkoi hengata jonkun toisen kanssa koska olin niin itsekäs paska. Tamsin-parka. Ja hän oli se joka maksoi puhelinlaskun koska minulla ei ollut töitä. Me elimme silti yhdessä. Herra Jumala, oletko koskaan yrittänyt elää jonkun kanssa sen jälkeen kun olet eronnut? Se on kauheata.”

Kun Tamsin yritti jatkaa uuden suhteensa kanssa, Gary oli hänen tätinsä olohuoneessa hakkeroimassa. Hän nuuski kaikkia Fort-tukikohtia — Fort Meade, Fort Benning, jne — ja luki sisäisiä sotaoikeuden raportteja sotilailta, jotka olivat vangittu raiskauksista ja murhista ja huumeiden käytöstä. Johnsonin avaruuskeskuksessa hän vakoili valokuvia sikarinmuotoisista esineistä, jotka ovat saattaneet olla UFOja, mutta hän sanoo niiden olevan kuitenkin todennäköisesti satelliitteja. ”Sitä vain himoaa lisää ja lisää vaikeampia turvatoimia joita ohittaa”, hän sanoo. ”Se oli kuin peliä. Rakastan tietokonepeljä. Edelleen. Ja se oli kuin todellista peliä. Se oli addiktiivista. Tosi addiktiivista.”

Hän ei ollut koskaan poliittisesti motivoitunut. Suurin poliittinen tekonsa hänellä oli Noam Chomskyn luennolle meno. John Pilgerin kirja on hänen yöpöydällään. Kyllä, hän hakkeroi juuri syyskuun 11. päivän jälkimainingeissa, mutta vain koska hän halusi ottaa selvän siitä oliko kyseessä salaliitto. ”Miksi rakennus romahti kuin räjäytettynä?”, hän kysyy. ”Vihaan salaliittoja, mutta ajattelin ottaa selvää itse.”

”Ja löysitkö salaliiton?”, kysyn.

”En”, hän sanoo.

Hän sinnikkäästi kiistää oikeusministeriön syytteet siitä, että hän olisi saanut aikaan ”Washingtonin armeija-alueen” muuttumisen ”toimintakyvyttömäksi”. No, kerran, hän myöntää, mutta vain kerran, hän vahingossa painoi väärää nappia ja on saattanut poistaa jotain hallituksen tiedostoja.

”Mitä sitten teit?”

”Ajattelin että hitto”, hän sanoo. ”Ja sitten lopetin hetkeksi. Ja sitten eräs vanha ystäväni kertoi minulle Darpasta. Ja niin aloitin uudestaan.”

Darpa tulee sanoista Defence Advanced Research Projects Agency, joka on kiinnostava kokoelma terävimpiä armeijan tiedemiehiä, joita rahoittaa Pentagon. Darpa on laajalti saanut tunnustusta siitä, että se on keksinyt, muunmuassa, internetin, globaalin paikannusjärjestelmän, tietokoneen hiiren, ja jossain määrin luupäisesti FutureMAP:n, verkossa toimivan futuurimarkkinan jolla ennustetaan murhia ja pommituksia, joilla kannustetaan sijoittajia spekuloimaan sellaisilla rikoksilla. USA:n senaatti joskus kuvasi FutureMAP:ia ”uskomattoman typeräksi ideaksi”. Darpa on pitkään ollut salaliittoilijoiden suosiossa, koska se on salamyhkäinen, omituinen (he ovat panneet paljon aikaa ja vaivaa luodakseen telepaattisia vakoojia) ja se sijaitsee tieteen ja sodankäynnin harmaalla alueella.

Gary kuuli ystävältään, että Darpa saattaa olla keksinyt robottisotilaan, joten hän hakkeoi sisään ja väittää löytäneensä todisteita ”autonomisesta koneesta joka menisi ja tekisi paskahommat. Nämä kykenevät menemään kerroksia ylöspäin ja etsimään pommeja. Ei tarvitse lähettää eläviä ihmisiä. Ja löysin myös todisteita näistä kauheista erikoisjoukoista, koulutusvideoita joissa jätkät juoksee ympäriinsä ja taistelee kortteleissa. Se oli naurettavaa. Sitten keltaiset sanat välähtää videolla: BRUTAALIA! MUISTA BRUTAALIA! SHOKKI! Ja sitä miettii ’Herra Jumala!’ Se oli kuin Batmanista.” Kerron Garylle että olen nähnyt sellaisia videoita — uskomattoman tiukkoja erikoisjoukkojen koulutusvideoita — kun tein taustatutkimusta USA:n psykologisista operaatioista.

”Se oli kuin tutkiva journalismi olisi kuollut”, hän vastaa. ”Se oli kaikki mitä tein. Ainoa ero on sinulla ja minulla, että sinä sait kutsun.”

Gary jäi kiinni marraskuussa 2002. Hän sanoo sen olleen väistämätöntä, näin jälkikäteen, koska ”hän muuttui laiskaksi”. Hän pysähtyy hetkeksi. ”En koskaan miettinyt että tämä tapahtuisi minulle, mutta muutuin hieman megalomaaniseksi. Hieman tyhmäksi. Päädyin juttelemaan hakkeroimilleni ihmisille.”

”Sanoit että ’olen hakkeri’?”

”Ei”, hän sanoo. ”Lähetin heille viestin käyttäen WordPadia, pienellä poliittisella palopuheella. Tiedäthän, jätin viestejä heidän työpöydilleen joissa luki ’Varjohallitus blaa blaa blaa’. ” He löysivät Garyn lopulta koska hän käytti omaa sähköpostiosoitettaan lataamaan etähallintaohjelman nimeltä RemotelyAnywhere. ”Jumala tietää miksi käytin omaa oikeaa sähköpostiani”, hän sanoo. ”Kaipa se tarkoitti että en ole salainen, tarkkaavainen, tarkista-jokainen-askeleesi -tyyppinen hakkeri.”

Hänen pidätystään edeltävänä iltana Gary oli pelannut pelejä. ”Ehkä vähän jotain pientä hakkerointia myös”, hän sanoo. ”Olin nukkunut tunnin, heräsin täysin pölähtäneenä, ja yhtäkkiä sänkyni alta kuului ’Haloo nimeni on Jeff Donson Kansallisesta tietorikosyksiköstä. Gary McKinnon, olet pidätetty.’ He panivat Tamsinin ja minut kyttäautoon. He ottivat tietokoneeni, Tamsinin tietokoneen, kolme muuta konetta joita korjailin kavereille. He menivät yläkertaan ja ottivat tyttöystäväni tädin tyttären koneen.”

Garya pidettiin poliisiasemalla yli yön. Sitten amerikkalaiset tarjosivat hänelle diiliä, brittiläisen lakimiehen kautta. ”He sanoivat, ’Jos saat maksettua koko luovutusprosessin kulut, olet kiltti, tulet tänne, me annamme sinulle kolme tai neljä vuotta, koko tuomion sijaan.’ Sanoin ’OK, antakaa minulle tuo paperilla.’ He sanoivat ’Ei, sellaista emme voi tehdä.’ Joten he tarjosivat minulle salaista oikeudenkäyntiä, ei minkäänlaista valitusoikeutta lopputuloksesta, ei mitään kommenttia sanomalehdille, eikä mitään kirjallisena. Asianajajani, joka teki hommansa, ohjeisti minua hyväksymään tuon, ja kun sanoin ei, hän sanoi ’UU ne tulee päälle kovaa.'”

Garylle tarjottiin vastalahjaksi jonkin verran jänismäinen vastadiili, Virginian julkisen syyttäjän kautta. ”Tein heille salaisen uhkauksen. Sanoin, ’Tiedätte paikat jossa olen käynyt, joten tiedätte sen mitä olen nähnyt’ tyyppinen juttu.” Hän pysähtyy ja punastuu hieman. ”Se ei toiminut.”

”Joten sanoi heille ’Jos tuutte päälle kovaa, kerron ihmisille mitä löysin.?”

”Joo”, hän sanoo. ”Ja havaitsin että puhelintani kuunnellaan, joten joka kerta kun puhuin puhelimessa ystävälleni tästä, varmistin että sanoin ’Se mitä haluan on rauhallinen elämä, mutta jos he haluavat vetää minut tämän läpi, vedän heidät mukaan paskaan.'”

”Ja mihin paskaan olisit heidät vetänyt?”, kysyn.

”No tiedätsä”, Gary sanoo, ”Se Ei-maanpäälliset upseerit. Avaruusalukset. Koko maailma ajattelee että maailma on mukana avaruusaseman rakentamisessa, vaikka oikeasti meillä on avaruudessa armeija joihin viitataan ei-maanpäällisinä upseereina.”

Sitten tuli hiljaista.

”Minulla oli tosi vähän todisteita”, hän myöntää. ”Ei ole kauhean hyvä neuvotteluasema oikeastaan, eihän?”

Ottaen huomioon, että oikeusministeriö on ilmoittanut että Garyn lataamat tiedot eivät olleet ”salaisia”, ja että hän oli pilvessä suurimman osan aikaa tuolloin, ehkä me voimme olettaa että NASA ei ole kovinkaan huolissaan hänen ”löydöksistään”.

Kysyn Garylta siitä mitä hän meinaa tehdä seuraavaksi. Hän sanoo että perjantaina hän menee Trocaderoon Piccadilly Circuksessa Lontoon 2600-tapaamiseen. Hän selittää, että heidät tunnetaan hakkeriryhmänä, mutta oikeasti he ovat ”asiantuntijoita jotka juovat paljon kaljaa ja kertovat kaikkia dokumentoimattomia asioita joita kännyköillä voidaan tehdä. He virittävät pleikkareita ja X-boxeja tanssimattoihin. He leikkivät teknologialla ja vääntelevät laitteita niitä rikkomatta.”

Kysyn Garylta pitävätkö he häntä jonkinlaisena myyttisenä sankarina, nyt kun USA:n hallitus on kuvannut häntä suurimmaksi armeijan hakkeriksi koskaan. Hän sanoo ei, he pitävät häntä täytenä idioottina. Ja jollain tavoin hän sellainen onkin. No, hän on mukava ja älykäs nörtti joka teki paljon idioottimaisia juttuja. Mutta hän ei ole, hänen ystävien ja sukulaistensa mukaan, joku joka ansaitsee tulla luovutetuksi ja 70 vuotta amerikkalaisessa vankilassa. Garylle on perustettu tukisivusto (spy.org.uk/freegary, http://freegary.org.uk/).

Gary ei ole koskaan puhunut julkisesti aiemmin, mutta nyt, kun luovutusta puidaan, hän sanoo ettei mikään ole jäänyt hänelle avoimeksi. Hetken aikaa hänen mielessään kävi että hän voisi päätyä samaan tilaan kuin WarGamesin nörtti, jolla on loistava ura edessään. ”He tarvitsevat minunlaisiani ihmisiä”, hän sanoo. Mutta se ei tule tapahtumaan.

Hän on myös valinnut puhua nyt koska hänen todennäköisyytensä saada töitä ovat melkein nolla. ”Ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen minulla oli työtarjous”, hän sanoo. ”Pelintestausta. Joka olisi ollut unelmahommaa. Olen edelleen sellainen iso lapsi. Rakastaisin tehdä tuota työkseni. Mutta nyt, takuutena vapaudelle en saa koskea internetiin. Joten se on nyt poissuljettu. Joten joo. Ajattelin että vitut.”

Hän ja Tamsin ovat eronneet. Hän ei enää elä Crouch Endissä vaan lähellä Bounds Greenia, ja hän on lopettanut pilven polton. Häntä ei päästetä internetin lähellekään, eikä hänelle anneta passia. Hän käyttää aikaansa lukien ja pubissa istuen, odottaen kohtaloaan.

Paljonkaan ei ole tapahtunut vuosien aikana hänen pidätyksensä jälkeen 2002 — häntä vastaan ei asetettu syytteitä Britanniassa. Sitten kesäkuun 8. 2005 hän yhtäkkiä joutui Bow Streetin maistraattiin luovutusoikeudenkäyntiin. Sitten iski paniikki, kauhukuvat elämästä Amerikan vankilassa. Hän oli nuuskinut tietoja, hän sanoo, mutta ei ollut rikkonut mitään, poislukien tuo yksi virhe. Hän ajattelui, että hän saa maksimissaan vuoden vankeutta. Nyt ne puhuvat 70 vuodesta.

”Tiätsä”, hän sanoo haastattelun lopuksi, ”jokainen pitää tätä hauskana tai jännittävänä. Mutta se ei ole jännittävää minulle. Se on pelottavaa.”

Artikkelin julkaissut The Guardian

 

Gary McKinnon tarjoaa nykyään hakukoneoptimoinnin palveluja SmallSEO-yrityksen kautta.

VIDEO – BBC haastattelee Garya:

20 and Back -sisäpiiriläinen kertoo salaisesta sotilasrekrystä

Kun ihmiset kovilla ammattisuosituksilla astuvat esiin ja kertovat heidän tulleensa värvätyiksi ”20 and Back”-tehtävään avaruuteen, silloin kannattaa olla jotain todisteita omien sanojen painoksi.

Tri. Michael Sallan videolla Michael Christopher Gerloff, entinen  rannikkojääkäri ja poliisi Seattlen kaupungissa ja YK:n rauhanturvajoukoissa Liberiassa toiminut mies kertoo värväyksestään salaiseen avaruusohjelmaan.

Lukion bileiden jälkeen Gerloff havaitsi valkoisen valon liikkuvan nopeasti horisontissa. Hän kertoo vuonna 1978 tapahtuneen havainnon ”rikkoneen aerodynamiikan lakeja”.

Hän toteaa, että maissipellolla hänen ja hänen ystävänsä edessä oli musta kolmio. Hän ja hänen ystävänsä olivät hämmästyneitä tästä ja jatkoivat elämäänsä. Hän myös sanoo rakastuneensa avaruuteen, ja että hän on aina halunnut matkata avaruudessa ja olla astronautti.

Hän myös sanoo, että ollessaan lukiossa hän pyrki Missourin yliopistoon, eikä hänellä alunperin ollut aikeita mennä armeijaan. Hän kertoo tarinan laivaston värvääjästä joka katsoi häntä silmiin, ja lopputarina muuttuukin mielenkiintoiseksi.

ASVABin, kaikkien ennen sisäänpääsyä tekemän USA:n armeijan P-koetta vastaavan testin, jälkeen värvääjä sanoi hänelle hänen pärjänneen erittäin hyvin. Tämä on se hetki jolloin hän sai kuulla laivaston reservin erikoisvärväysohjelmasta, sen jälkeen kun hän oli ilmaissut kiinnostuksen aktiivisesta palveluksesta.

Kelataan hieman eteenpäin ja Gerloff on matkalla rannikkojääkärien peruskoulutusleirille, kun häneltä kysytään haluaako hän palvella “20 and Back”-ohjelmassa. Hän muistaa osittain prosessin jonka kautta muuttua “Space Marineksi.”

Tämä on hänen todistuksensa ensimmäinen osa:

Gerloff on esittänyt armeijan ja poliisin dokumentteja tukeakseen pääpointtejaan hänen todistuksessaan.

Hän uskoo, että hänen esiintulonsa on laivaston tiedustelupalvelun hyväksymä, tahon jonka presidentti Dwight Eisenhower on perustanut, joka aktiivisesti ajaa laivaston salaisen avaruusohjelman paljastusta.

Hänen alkuperäinen kuusivuotinen sopimuksensa rannikkojoukkojen reservissä muuttui osittaiseksi palvelukseksi 20 and Back -avaruusohjelmassa.

Gerloff kuvaa yksityiskohtaisesti miten hänet vietiin salaisella maanalaisella raidejärjestelmällä vastaanottokeskukseen. Toiset ovat sanoneet, että siellä on suuri maanalainen tunneliverkosto jossa liikkuu nopeita junia, ja ne yhdistävät pallollamme toisistaan etäällä olevat paikat. Systeemi on pääosin sotateollisen kompleksin käytössä.

Hänellä ei ole selkeitä muistikuvia kaikesta hänen palveluksensa aikana tapahtuneesta, mutta hänellä on joitain muistoja jotka palautuvat, vaikkakin hänen mukaansa ”se on hieman sameaa”. Siellä oli toisia jotka odottivat paperityön valmistumista ohjelmaan mukaan pääsemiseksi.

Hän muistaa allekirjoittaneensa erityisesti NASAn paperit. Hän myös sanoo, että yrityksiä, erityisesti Lockheed Martin, oli mainittu papereissa.

Gerloffin todistusta voidaan verrata siihen minkä Corey Goode on antanut, joka myös sanoo olleensa osa 20 and Back -ohjelmaa, vaikkakin eri puolella armeijaa. William Tompkins on myös ”hyväksytty” puhumaan salaisesta avaruusohjelmasta.

Salaisella tiedustelulla on myös kyky ikäregressioon, muistin pyyhkimiseen ja ajan läpi matkaamiseen, jotka kaikki liittyvät salaisiin avaruusohjelmiin.

Michael Gerloffin lisätodistus, joka kertoo siitä mitä tapahtui kuin hän suostui liittymään osaksi ohjelmaa, löytyy alta:

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

20 and Back: Salaisen avaruusohjelman mukanaolijat kertovat

20 and Back on fraasi jolla kuvataan salaiseen avaruusohjelmaan (SSP, Secret Space Program) rekrytoituja ihmisiä. Termi 20 and back viittaa 20 vuoden listautumiseen armeijan leipiin, johon nämä miehet ja naiset pakotetaan kun he haluavat päästä avaruuteen — tai siihen ajan määrään jonka heidät pakotetaan työskentelemään orjina.

Seuraavat tarinat ovat kovaa luettavaa, ja niitä ei kannata ottaa suoraan todesta, ainakaan ennen kuin on omassa mielessään tutkinut niiden totuusarvoa. Mutta mikäli näiden ihmisten kertomukset pitävät paikkansa, nykyinen systeemimme pyörii mielenkiintoisten voimien ympärillä.

Eräät sisäpiiriläiset, jotka paljastivat mukanaolonsa SSP:ssa, ovat Tony Rodrigues (joka tuli esiin vuonna 2016), sekä Michael Gerloff (joka tuli esiin vuonna 2017).

Heidän todistuksensa ovat uskomattomia, ja toistavat monien muiden sisäpiiriläisten kertomuksia ja kokemuksia, jotka ovat muistaneet menetettyjä muistojaan ja/tai tulleet esiin tarinansa kanssa osana salaista avaruusohjelmaa.

Näihin kuuluu Michael Relfe, Arthur Neumann (alias Henry Deacon), Andy Basiago, Bernard Mendez, Michael Prince, Max Spiers, Randy Cramer (alias Captain K tai Kaye) ja Corey Goode.

Ahuna Mons, Ceresin suurin kuu

 

Heidän kuvauksensa vaihtelevat luotettavuudessa, mutta kuitenkin yhdenmukaisuus on hämmästyttävää. Monet näistä miehistä puhuvat astuneensa Marsiin, mutta jotkut (Relfe, Cramer ja Goode) erityisesti viittaavat 20 and Back -sotilasohjelmaan — kuten  Rodrigues ja Gerloff tekevät.

20 and Back = Aikamatkustus ja ikäregressio

Eräs väitetyistä saavutuksista sotilasohjelmassa liittyy erittäin kehittyneeseen teknologiaan (aikamatkustus ja ikäregressio) jossa värvätty, oman palveluksensa lopuksi, itse asiassa tuodaan takaisin ajassa aikaan jolloin hän liittyi mukaan — lisäksi heidät nuorennetaan ikäregressiolla ja tuodaan takaisin omaan aikaansa.

Tämä tarkoittaa sitä, että he saivat 20 ylimääräistä vuotta elämänkokemusta (vaikka nuo muistot ovat usein tavoittamattomissa ja haudattu syvälle alitajuntaan). Toisin sanoen, he elävät tuon saman ajan omassa elämässään kahdesti, toisissa paikoissa tehden toisia asioita. ja vain yksi noista aikalinjoista pysyy aktiivisena.

20 and Back: Tony Rodrigues työskenteli orjana rahtialuksessa salaisessa avaruusohjelmassa

Tony Rodrigues abduktoitiin nuorena poikana ja lopulta hän päätyi 20 and Back -ohjelmaan. Hän väittää, että viisi avaruusolentoa abduktoivat hänet sen jälkeen kun hän oli kiusannut toista lasta jonka isä oli korkealla Illuminatissa. Hänellä oli harmaita avaruusolentoja hänen kotonaan. Hän tapasi hassun reptiliaanin joka vitsaili hänen kanssaan ja teki Bruce Lee -imitointeja.

Hän päätyi tilanteeseen jossa häntä käytettiin muitten lasten kanssa seksiorjina 13-vuotiaana. Hän kävi läpi brutaalin koulutuksen, johon kuului seksuaalista hyväksikäyttöä ja saatanallisia rituaaleja ja jopa kannibalismia. Hän ja hänen ryhmänsä testattiin ”thetaksi” (parapsyykkisiksi). Myöhemmin 16-vuotiaana vuonna 1988 hän kävi Kuussa.

Tänä aikana avaruusohjelmassa Tonya kohdeltiin orjana ja hän joutui työskentelemään uskomattoman kovast. Hän ja muut värvätyt saivat ”keppiä ja porkkanaa”-kohtelun, eli heitä joko palkittiin tai rangaistiin. Hän työskenteli rahtialuksen upseerina aurinkokunnassa ja vei rahtia eri tukikohtiin (mm. Kuuhun ja muille planeetoille, esim. Saturnuksen Enceladukseen).

Hän paljastaa miten osa lastista oli kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa. Hän työskenteli Cereksellä (aurinkokunnan suurin asteroidi Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä). Siellä oli suuri tukikohta pimeässä sijainnissa minne aurinko ei paista. Tony muistaa vierailleensa monilla maankaltaisilla planeetoilla avaruusohjelman aikana.

Hän esimerkiksi näki natsikotkan monien upseerien puvuissa, jotka komensivat häntä (joskus mukana oli swastika alla, joskus muita symboleja). Hän näki Ahuna Monsin omasta aluksensa ikkunasta. Hän näki toisia aluksia hangaareissa. Hän kuvasi jättiläismäistä juna-asemaa Ceresillä, jossa oli jättiläishevosia (joita rakennettiin telineissä) maanalaisessa luolastossa. Orjatyöläisiä täällä jatkuvasti vakoiltiin, mutta kukaan ei nähnyt kameroita.

Huolimatta siitä että hän oli orja, hän sai joskus pientä palkkaa (esim. $20) valuuttana nimeltä ”frangi” joka näytti vanhalta germaaniselta valuutalta. Siellä oli kasvojentunnistusteknologiaa kaupoissa, automaattisia käännöskoneita (englanti <=> saksa) joten hän kykeni keskustelemaan jonkin myrtsin oloisen keski-ikäisen saksalaisnaisen kanssa kaupassa. Siellä oli keinotekoista telepatiaa (koneen kanssa, toisin kuin luonnollinen/orgaaninen telepatia). Hän käytti uskomattoman nopeaa junarataa siellä matkustamiseen.

Juna käytti magneetteja. Ceresillä pääsi mistä vain minne vain 30 minuutissa, vaikka se on 580 mailia läpimitaltaan.

Voit katsoa joitain hänen haastattelujaan täällä ja täällä.

20 and Back: Michael Gerloff, laivaston sisäpiiriläinen

Michael Gerloff on laivaston sisäpiiriläinen, joka väittää tulleensa värvätyksi avaruusohjelmaan 18-vuotiaana vuonna 1978. Hän osoitti psyykkisiä kykyjä nuorella iällä, esim. kolmivuotiaana hän poistui ruumiistaan OBE:ssa (Out of Body Experience). Gerloff myöhemmin sai tietää ettei hänen DNA vastaa vanhempiinsa.

Gerloffilla ei ole paljoakaan sellaisia muistoja kuten Rodriguesilla, mutta hän kuvaa tavan jolla hänet värvättiin ohjelmaan (ja miten hän palasi sieltä).

Hän väittää, että hän oli laivaston peruskoulutuksessa, kun kesken kokeen kapteeni vei hänet sivuun ja pyysi häntä liittymään avaruusjoukkoihin (tämä on linjassa Randy Cramerin väitteen kanssa USA:n laivaston erikoisjoukoista).

Kun Gerloff hyväksyttiin, hänet vietiin huoneeseen jossa oli paljon papereita täytettäväksi, hän muistaa Lockheed Martinin olleen mainittuna noissa papereissa.

Hän kysyi kapteenilta voisiko hän soittaa puhelimella, ja kapteeni kielsi, mutta kapteeni sanoi että hän lähettäisi Gerloffin perheelle armeijan sähkeen (“Marsgram”) jolla tiedotettaisiin että Gerloff on turvassa.

Gerloff muistaa hänelle kerrotun 20 and Back -ohjelmasta, ja että hänelle luvattiin että hänet tuotaisiin takaisin ajallaan kun hänen palveluksensa päättyy.

Kun 20 vuotta oli kulunut, hänet vietiin takaisin siihen hetkeen kun hän oli liittynyt mukaan, samaan huoneeseen, samaan tuoliin, jossa sama kapteeni istui. Hän oli sekava ja hämmentynt, ja hän ei saanut oikein selvää siitä mitä oli tapahtunut.

 

 

Hän palveli tavallisen laivaston palveluksessa jonkin aikaa. Hän muistaa jonkin asian liittyneen Marsgam-sähkeeseen ja konfliktiin Pohjois-Korean kanssa (joka nytkin on uutisissa), jonka on mahdollisesti ollut tarkoitus laukaista hänen muistonsa.

Hän muistaa myös mielenkiintoisia yksityiskohtia: hänen avaruusohjelmassa palveluksensa aikana hän palveli tavallisessa merijalkaväessä, häne loukkasi pohkeensa ja huomasi (leirin aikana) että se alkoi märkiä niin kuin hänen kehonsa hylkisi jotain.

Hän repi pois pienen limaklöntin näköisen pallon (ilmakiväärin panoksen kokoinen). Hän huuhteli sen alas vessasta, mutta jälkikäteen hänen mielessään kävi, että se on seurantaimplantti. Hän muistaa myös olleensa vapaaehtoisena lääketeollisuuden kokeissa lääkkeelle nimeltä halcyon.

Hänen haastatteluissaan Gerloff on vahvasti omistautunut totuudelle. Hän esittää, että ”salaisuus on tehnyt kansakunnastamme vähäpätöisemmän”. Hyväksyttiinkö hänet virallisesti astumaan esiin tänä aikana jolloin paljastuu paljon kaikenlaista laivastosta ja avaruusjoukoista?

Löydät joitain hänen haastatteluitaan täältä.

Miten uskottavia nämä sisäpiiriläiset ovat?

Iso kysymys sisäpiiriläisten todistuksissa on aina: miten uskottavia he ovat? Gerloffin tapauksessa hänellä on tarjota dokumentteja, mutta ne liittyvät siihen aikaan kun hän palveli armeijassa, ei avaruusjoukkoihin.

Tri. Michael Salla, eksopolitiikan asiantuntija ja mies jonka luokse monet sisäpiiriläiset menevät, sanoo että hän seuloi Rodriguesin kertomusta (yhdessä kahden kollegan kanssa) vuoden ajan ennen hänen julkista haastatteluaan.

Sallan arviointikykyyn voi yleisesti luottaa, vaikka toinen alan suuri tutkija Bill Ryan (Project Camelotin yksi perustajista ja Project Avalonin nykyinen moderaattori) kiivaasti puhuu sisäpiiriläinen Corey Goodea vastaan, jota Salla uskoo ja jonka informaatiota hän käyttää.

Bill Ryan linjaa hänen huolensa Gooden totuusarvosta useissa paikoissa haastattelun aikana “Dark Journalist” Daniel Lisztin kanssa.

Gooden uskottavuudesta puhuessaan (alias GoodETxSG) Salla kirjoittaa:

“Omassa sisäpiiriläisten, kontaktihenkilöiden, vuodettujen dokumenttien ja uutisten tietokannassani salaisesta avaruusohjelmasta en ole löytänyt mitään mikä olisi pielessä GoodETxSG: väitteissä. Hänen väitteensä erillisistä avaruusohjelmista on yhdenmukainen Randy Cramerin väitteiden kanssa että hän palveli 17 vuotta Maapallon Turvajoukoissa (monikansallinen yhteisprojekti) Marsissa puolustamassa viittä siviilitukikohtaa, jotka kuuluivat Mars Colony Corporationille.

“Hänen väitteissään 17 vuodesta Marsissa Cramer väittää ettei kän koskaan mennyt Mars Colony Corporationin tiloihin. edes palveluksen vapaa-aikana. Tuo tuntui omituiselta kun siitä ensimmäisen kerran kuuli. Tuo määrä virallista eristäytymistä armeijan ja korporaatioiden tukikohtien välillä Marsissa kuitenkin tukee GoodETxSG:n väitteitä erillisistä avaruusohjelmista.

“GoodETxSG väittää, että hän palveli 20 vuotta salaisessa avaruusohjelmassa ennen kuin hänet ikäregressoitiin takaisin aikaan juuri hänen palveluksensa alkamisen jälkeen. Tämä salli hänen elää 20 vuoden ajan kahteen kertaan.

“Lisäksi hänen muistinsa pyyhittiin, ja nyt siviiliksi muuttunut GoodETxSG kannustettiin jättämään liittymättä mihinkään asepalelukseen jottei tämä laukaisisi yhtään muistoa hänen 20-vuotisesta palvelusajastaan. Tämä on yhdenmukainen Michael Relfen (The Mars Record) ja Randy Cramerin (Earth Defense Force) väitteiden kanssa, jotka sanovat käyneensä läpi samankaltaisen turvallisuusprosessin.”

20 and Back: Michael Gerloff, laivaston sisäpiiriläinen

Loppukaneetti

Kaikenlaisten sisäpiiriläistodistusten kanssa täytyy kehittää omaa arvostelukykyfiltteriään jolla määrittää väitteiden totuusarvo. Ylläolevat kaksi sisäipiiriläistä ovat saattaneet olla pioneereja tien osoittamisessa breakaway-valtioon joka kehittyy ja avautuu uskomattomalla tahdilla, meidän silmiemme edessä kun elämme Maassa.

Todellakin on paljon samankaltaisuuksia siinä mitä 20 and Back-sisäpiiriläiset Michael Relfe, Randy Cramer, Corey Goode, Tony Rodrigues ja Michael Gerloff meille kertovat.

Relfen tapauksessa informaatio on kertynyt pitkällä aikavälillä Stephanie Relfen, ammattilaisterapeutin ja hänen vaimonsa kautta, joka suoritti hypnoterapiaa hänen kanssaan. Monilla tavoilla totuus on omituisempaa kuin fiktio.

Onko sinun mielestäsi salainen avaruusohjelma olemassa? Kerro kommenteissa.

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

Steven Greer: UFOt ja salainen avaruusohjelma

Jesse Ventura ja Brigida Santos keskustelevat avaruuskilpailun historiasta ja nykypäivän yhteistyöstä Amerikan ja Venäjän avaruusvirastojen välillä.

Ufologisti tri Steven Greer kertoo hänen dokumenttinsa, “Unacknowledged,” tiedoista. Dokumentissa hän on tutkinut todistusaineistoa Pentagonin salaiseen UFO-ohjelmaan liittyen.

Vuonna 2017 USA:n hallituksen viranomaiset viimein paljastivat pimeän budjetin kehittyneen avaruusuhkien tunnistusohjelman olemassaolon.