Avainsana-arkisto: CIA

CIA:n UFO-tiedot

Taustaa

Alta löydät kokoeilman CIA:n UFO-tietoja. Black Vaultin yhteys CIA:lle näiden tietojen julkaisemiseksi ulottuu vuoteen 1996.

Alunperin CIA:n piti julkistaa arviolta 1000 sivua, jotka oli aiemmin tehty julkiseksi FOIA-tietopyyntöön liittyvässä oikeusjutussa 1980-luvulla. He eivät koskaan kommentoineet tietoja, jotka oli päivämäärätty vuosia oikeusjutun jälkeen.

Valokuva CIA:n Black Vaultille lähettämästä CD-ROMista.

Black Vault käytti vuosia tämän kanssa vääntämiseen, ja monet itedot julkaistiin 1990-luvun lopulla. Kuitenkin CIA teki CD-ROM -kokoeilman UFO-dokumenteistaan, joihin kuuluu alkuperäiset tiedot sekä ne, joista väännettiin vuosia oikeudessa.

Jotta Black Vault pysyisi ajantasaisena, ostimme 2020-vuoden puolessavälissä CD-ROMin jotta tiedot saataisiin tehtyä julkiseksi Black Vaultin käyttäjille. Tiedostot on ladattavissa alta alkuperäisessä muodssaan, sekä konvertoituina OCR-PDF:inä. (Vaikka CIA väittää, että tämä on heidän ”koko” kokoelmansa, sitä ei ole mitenkään mahdollista varmentaa. Black Vault jatkaa tutkimuksia sen selvittämiseksi olisiko CIA:lla mahdollisesti holveissaan vielä jotain muutakin.)

Koko CIA:n UFO-kokoelma CD-ROM (2,780 sivua)

Allaolevat linkit tarjoavat kahdenlaisia latauksia. Alkuperäisen CD-ROMin sisältö, sellaisena kuin se on saatu, jossa on usean sivun .tif-tiedostoja (ei etsittävissä) ja vastaavat tekstitiedostot ovat suurelta osin käyttökelvottomia.

Toinen linkki on konvertoidut tiedostot, joissa Black Vault on konvertoinut .tif-tiedostot etsittävään .pdf-muotoon. Tämä on kaikkein suosituin tapa ladata tiedot ja etsiä niistä juttuja, mutta molemmat on tässä tehty saataville.

 Alkuperäinen CIA:n UFO-kokoelma CD-ROM  [149MB] – Tämä on koko kokoelma, zipattuna, täysin prosessoimattomana. Tässä se on alkuperäisenä.

CIA UFO-kokoelma CD-ROMin sisältö  – Etsittävissä oleva PDF – [342MB] – Tässä .zip-tiedostossa on kaikki ylläolevat tiedot, mutta ne on konvertoitu etsittävään PDF-muotoon. PDF:tä EIVÄT OLE täydellisiä. Monet näistä dokumenteista on huonosti kopioitu, ja tietokoneen tekstintunnistus kykenee ainoastaan niin hyvin tunnistamaan tekstiä kuin alkuperäinen laatu on.

Yksittäiset tiedostot (etsittäviä .pdfiä)

C05515622.pdf 2021-01-07 07:26 477K
C05515624.pdf 2021-01-07 07:26 396K
C05515625.pdf 2021-01-07 07:26 385K
C05515646.pdf 2021-01-07 07:26 551K
C05515647.pdf 2021-01-07 07:26 390K
C05515648.pdf 2021-01-07 07:26 425K
C05515649.pdf 2021-01-07 07:26 382K
C05515650.pdf 2021-01-07 07:26 420K
C05515651.pdf 2021-01-07 07:26 417K
C05515652.pdf 2021-01-07 07:26 416K
C05515653.pdf 2021-01-07 07:26 394K
C05515654.pdf 2021-01-07 07:26 413K
C05515655.pdf 2021-01-07 07:26 397K
C05515656.pdf 2021-01-07 07:26 404K
C05515657.pdf 2021-01-07 07:26 406K
C05515658.pdf 2021-01-07 07:26 414K
C05515659.pdf 2021-01-07 07:26 452K
C05515660.pdf 2021-01-07 07:26 402K
C05515661.pdf 2021-01-07 07:26 427K
C05515662.pdf 2021-01-07 07:26 423K
C05515663.pdf 2021-01-07 07:26 468K
C05515664.pdf 2021-01-07 07:26 502K
C05515665.pdf 2021-01-07 07:26 425K
C05515686.pdf 2021-01-07 07:26 743K
C05515687.pdf 2021-01-07 07:26 520K
C05515688.pdf 2021-01-07 07:26 628K
C05515689.pdf 2021-01-07 07:26 544K
C05515691.pdf 2021-01-07 07:26 434K
C05515692.pdf 2021-01-07 07:26 517K
C05515694.pdf 2021-01-07 07:26 417K
C05515695.pdf 2021-01-07 07:26 432K
C05515698.pdf 2021-01-07 07:26 493K
C05515699.pdf 2021-01-07 07:26 525K
C05515701.pdf 2021-01-07 07:26 526K
C05515702.pdf 2021-01-07 07:26 422K
C05515703.pdf 2021-01-07 07:26 407K
C05515704.pdf 2021-01-07 07:26 384K
C05515705.pdf 2021-01-07 07:26 512K
C05515706.pdf 2021-01-07 07:26 402K
C05515707.pdf 2021-01-07 07:26 437K
C05515708.pdf 2021-01-07 07:26 434K
C05515709.pdf 2021-01-07 07:26 602K
C05515711.pdf 2021-01-07 07:26 451K
C05515712.pdf 2021-01-07 07:26 427K
C05515713.pdf 2021-01-07 07:26 430K
C05515714.pdf 2021-01-07 07:27 654K
C05515715.pdf 2021-01-07 07:26 436K
C05515716.pdf 2021-01-07 07:26 476K
C05515718.pdf 2021-01-07 07:26 433K
C05515719.pdf 2021-01-07 07:26 548K
C05515720.pdf 2021-01-07 07:26 423K
C05515721.pdf 2021-01-07 07:26 399K
C05515722.pdf 2021-01-07 07:26 378K
C05515724.pdf 2021-01-07 07:26 385K
C05515725.pdf 2021-01-07 07:27 383K
C05515766.pdf 2021-01-07 07:26 442K
C05515767.pdf 2021-01-07 07:27 388K
C05515768.pdf 2021-01-07 07:27 458K
C05515771.pdf 2021-01-07 07:27 513K
C05515772.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05515773.pdf 2021-01-07 07:27 383K
C05515774.pdf 2021-01-07 07:27 392K
C05515775.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05515777.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05515780.pdf 2021-01-07 07:27 392K
C05515781.pdf 2021-01-07 07:27 388K
C05515783.pdf 2021-01-07 07:27 393K
C05515784.pdf 2021-01-07 07:27 386K
C05515785.pdf 2021-01-07 07:27 395K
C05515806.pdf 2021-01-07 07:27 401K
C05515807.pdf 2021-01-07 07:27 397K
C05515808.pdf 2021-01-07 07:27 395K
C05515809.pdf 2021-01-07 07:27 395K
C05515810.pdf 2021-01-07 07:27 405K
C05515811.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05515812.pdf 2021-01-07 07:27 389K
C05515813.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05515823.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05515824.pdf 2021-01-07 07:27 381K
C05515825.pdf 2021-01-07 07:27 381K
C05515866.pdf 2021-01-07 07:27 382K
C05515867.pdf 2021-01-07 07:27 406K
C05515868.pdf 2021-01-07 07:27 384K
C05515869.pdf 2021-01-07 07:27 396K
C05515870.pdf 2021-01-07 07:27 389K
C05515871.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05515872.pdf 2021-01-07 07:27 382K
C05515873.pdf 2021-01-07 07:27 399K
C05515874.pdf 2021-01-07 07:27 388K
C05515875.pdf 2021-01-07 07:27 392K
C05515876.pdf 2021-01-07 07:27 392K
C05515877.pdf 2021-01-07 07:27 485K
C05515928.pdf 2021-01-07 07:27 409K
C05515929.pdf 2021-01-07 07:27 462K
C05515930.pdf 2021-01-07 07:27 393K
C05515931.pdf 2021-01-07 07:27 412K
C05515932.pdf 2021-01-07 07:27 1.2M
C05515933.pdf 2021-01-07 07:27 734K
C05515934.pdf 2021-01-07 07:27 411K
C05515935.pdf 2021-01-07 07:27 657K
C05515936.pdf 2021-01-07 07:27 440K
C05515937.pdf 2021-01-07 07:27 432K
C05515938.pdf 2021-01-07 07:27 634K
C05515939.pdf 2021-01-07 07:27 406K
C05515940.pdf 2021-01-07 07:27 428K
C05515941.pdf 2021-01-07 07:27 417K
C05515942.pdf 2021-01-07 07:27 416K
C05515943.pdf 2021-01-07 07:27 814K
C05515944.pdf 2021-01-07 07:27 856K
C05515945.pdf 2021-01-07 07:27 401K
C05515966.pdf 2021-01-07 07:27 507K
C05515967.pdf 2021-01-07 07:27 532K
C05515968.pdf 2021-01-07 07:27 387K
C05515969.pdf 2021-01-07 07:27 423K
C05515970.pdf 2021-01-07 07:27 453K
C05515971.pdf 2021-01-07 07:27 426K
C05515972.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05515973.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05515974.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05515975.pdf 2021-01-07 07:27 394K
C05515976.pdf 2021-01-07 07:27 409K
C05515977.pdf 2021-01-07 07:27 436K
C05515978.pdf 2021-01-07 07:27 377K
C05515979.pdf 2021-01-07 07:27 529K
C05515980.pdf 2021-01-07 07:27 397K
C05515981.pdf 2021-01-07 07:27 437K
C05515982.pdf 2021-01-07 07:27 405K
C05515983.pdf 2021-01-07 07:27 663K
C05515984.pdf 2021-01-07 07:27 394K
C05515985.pdf 2021-01-07 07:27 404K
C05515986.pdf 2021-01-07 07:27 388K
C05515987.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05515988.pdf 2021-01-07 07:27 410K
C05515989.pdf 2021-01-07 07:27 431K
C05515990.pdf 2021-01-07 07:27 1.0M
C05515991.pdf 2021-01-07 07:27 469K
C05515992.pdf 2021-01-07 07:27 440K
C05515993.pdf 2021-01-07 07:27 484K
C05515994.pdf 2021-01-07 07:27 457K
C05515995.pdf 2021-01-07 07:27 392K
C05515996.pdf 2021-01-07 07:27 453K
C05515997.pdf 2021-01-07 07:27 472K
C05515998.pdf 2021-01-07 07:27 431K
C05515999.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05516000.pdf 2021-01-07 07:27 387K
C05516001.pdf 2021-01-07 07:27 431K
C05516002.pdf 2021-01-07 07:27 424K
C05516003.pdf 2021-01-07 07:27 426K
C05516004.pdf 2021-01-07 07:27 439K
C05516005.pdf 2021-01-07 07:27 587K
C05516023.pdf 2021-01-07 07:27 548K
C05516026.pdf 2021-01-07 07:27 690K
C05516027.pdf 2021-01-07 07:27 515K
C05516028.pdf 2021-01-07 07:27 472K
C05516029.pdf 2021-01-07 07:27 400K
C05516030.pdf 2021-01-07 07:27 499K
C05516031.pdf 2021-01-07 07:27 381K
C05516032.pdf 2021-01-07 07:27 406K
C05516033.pdf 2021-01-07 07:27 417K
C05516034.pdf 2021-01-07 07:27 430K
C05516035.pdf 2021-01-07 07:27 407K
C05516036.pdf 2021-01-07 07:27 404K
C05516037.pdf 2021-01-07 07:27 426K
C05516038.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05516039.pdf 2021-01-07 07:27 405K
C05516040.pdf 2021-01-07 07:27 401K
C05516041.pdf 2021-01-07 07:27 442K
C05516042.pdf 2021-01-07 07:27 520K
C05516043.pdf 2021-01-07 07:27 402K
C05516044.pdf 2021-01-07 07:27 461K
C05516045.pdf 2021-01-07 07:27 408K
C05516046.pdf 2021-01-07 07:27 397K
C05516047.pdf 2021-01-07 07:27 379K
C05516048.pdf 2021-01-07 07:27 459K
C05516049.pdf 2021-01-07 07:27 402K
C05516050.pdf 2021-01-07 07:27 537K
C05516051.pdf 2021-01-07 07:27 396K
C05516052.pdf 2021-01-07 07:27 380K
C05516053.pdf 2021-01-07 07:27 388K
C05516054.pdf 2021-01-07 07:27 438K
C05516055.pdf 2021-01-07 07:27 467K
C05516056.pdf 2021-01-07 07:27 433K
C05516058.pdf 2021-01-07 07:27 482K
C05516059.pdf 2021-01-07 07:27 418K
C05516060.pdf 2021-01-07 07:27 591K
C05516061.pdf 2021-01-07 07:27 478K
C05516062.pdf 2021-01-07 07:27 436K
C05516063.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05516064.pdf 2021-01-07 07:27 397K
C05516065.pdf 2021-01-07 07:27 435K
C05516067.pdf 2021-01-07 07:27 440K
C05516068.pdf 2021-01-07 07:27 565K
C05516069.pdf 2021-01-07 07:27 466K
C05516070.pdf 2021-01-07 07:27 464K
C05516072.pdf 2021-01-07 07:27 388K
C05516073.pdf 2021-01-07 07:27 442K
C05516074.pdf 2021-01-07 07:27 443K
C05516076.pdf 2021-01-07 07:27 442K
C05516077.pdf 2021-01-07 07:27 386K
C05516079.pdf 2021-01-07 07:27 563K
C05516085.pdf 2021-01-07 07:27 419K
C05516086.pdf 2021-01-07 07:27 418K
C05516087.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05516088.pdf 2021-01-07 07:27 472K
C05516109.pdf 2021-01-07 07:27 387K
C05516110.pdf 2021-01-07 07:27 386K
C05516112.pdf 2021-01-07 07:27 374K
C05516113.pdf 2021-01-07 07:27 374K
C05516115.pdf 2021-01-07 07:27 907K
C05516118.pdf 2021-01-07 07:27 1.5M
C05516119.pdf 2021-01-07 07:27 684K
C05516120.pdf 2021-01-07 07:27 464K
C05516124.pdf 2021-01-07 07:27 802K
C05516125.pdf 2021-01-07 07:27 400K
C05516126.pdf 2021-01-07 07:27 1.1M
C05516128.pdf 2021-01-07 07:27 1.6M
C05516131.pdf 2021-01-07 07:27 1.3M
C05516143.pdf 2021-01-07 07:27 506K
C05516145.pdf 2021-01-07 07:27 6.4M
C05516146.pdf 2021-01-07 07:27 470K
C05516147.pdf 2021-01-07 07:27 447K
C05516149.pdf 2021-01-07 07:27 446K
C05516152.pdf 2021-01-07 07:27 586K
C05516154.pdf 2021-01-07 07:27 390K
C05516155.pdf 2021-01-07 07:27 595K
C05516157.pdf 2021-01-07 07:27 499K
C05516158.pdf 2021-01-07 07:27 567K
C05516159.pdf 2021-01-07 07:27 442K
C05516160.pdf 2021-01-07 07:27 407K
C05516165.pdf 2021-01-07 07:27 624K
C05516168.pdf 2021-01-07 07:27 601K
C05516171.pdf 2021-01-07 07:27 483K
C05516188.pdf 2021-01-07 07:27 456K
C05516189.pdf 2021-01-07 07:27 502K
C05516190.pdf 2021-01-07 07:27 460K
C05516191.pdf 2021-01-07 07:27 450K
C05516192.pdf 2021-01-07 07:27 509K
C05516194.pdf 2021-01-07 07:27 602K
C05516195.pdf 2021-01-07 07:27 419K
C05516196.pdf 2021-01-07 07:27 439K
C05516198.pdf 2021-01-07 07:27 632K
C05516200.pdf 2021-01-07 07:27 520K
C05516201.pdf 2021-01-07 07:27 391K
C05516202.pdf 2021-01-07 07:27 391K
C05516204.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05516206.pdf 2021-01-07 07:27 410K
C05516207.pdf 2021-01-07 07:27 501K
C05516208.pdf 2021-01-07 07:27 402K
C05516209.pdf 2021-01-07 07:27 458K
C05516210.pdf 2021-01-07 07:27 408K
C05516212.pdf 2021-01-07 07:27 375K
C05516214.pdf 2021-01-07 07:27 462K
C05516218.pdf 2021-01-07 07:27 434K
C05516220.pdf 2021-01-07 07:27 432K
C05516221.pdf 2021-01-07 07:27 680K
C05516222.pdf 2021-01-07 07:27 525K
C05516224.pdf 2021-01-07 07:27 636K
C05516225.pdf 2021-01-07 07:27 1.4M
C05516226.pdf 2021-01-07 07:27 588K
C05516227.pdf 2021-01-07 07:27 732K
C05516229.pdf 2021-01-07 07:27 532K
C05516230.pdf 2021-01-07 07:27 412K
C05516231.pdf 2021-01-07 07:27 491K
C05516234.pdf 2021-01-07 07:27 445K
C05516235.pdf 2021-01-07 07:27 471K
C05516237.pdf 2021-01-07 07:27 463K
C05516239.pdf 2021-01-07 07:27 488K
C05516241.pdf 2021-01-07 07:27 415K
C05516242.pdf 2021-01-07 07:27 391K
C05516243.pdf 2021-01-07 07:27 418K
C05516245.pdf 2021-01-07 07:27 427K
C05516246.pdf 2021-01-07 07:27 409K
C05516247.pdf 2021-01-07 07:27 464K
C05516248.pdf 2021-01-07 07:27 440K
C05516572.pdf 2021-01-07 07:27 496K
C05516573.pdf 2021-01-07 07:27 408K
C05516574.pdf 2021-01-07 07:27 397K
C05516575.pdf 2021-01-07 07:27 418K
C05516576.pdf 2021-01-07 07:27 451K
C05516577.pdf 2021-01-07 07:27 434K
C05516578.pdf 2021-01-07 07:27 467K
C05516579.pdf 2021-01-07 07:27 396K
C05516580.pdf 2021-01-07 07:27 429K
C05516581.pdf 2021-01-07 07:27 396K
C05516582.pdf 2021-01-07 07:27 431K
C05516583.pdf 2021-01-07 07:27 444K
C05516584.pdf 2021-01-07 07:27 403K
C05516585.pdf 2021-01-07 07:27 433K
C05516586.pdf 2021-01-07 07:27 401K
C05516587.pdf 2021-01-07 07:27 462K
C05516588.pdf 2021-01-07 07:27 2.3M
C05516589.pdf 2021-01-07 07:27 402K
C05516590.pdf 2021-01-07 07:27 429K
C05516591.pdf 2021-01-07 07:27 418K
C05516592.pdf 2021-01-07 07:27 385K
C05516593.pdf 2021-01-07 07:27 377K
C05516594.pdf 2021-01-07 07:27 373K
C05516596.pdf 2021-01-07 07:27 871K
C05516597.pdf 2021-01-07 07:27 780K
C05516598.pdf 2021-01-07 07:27 406K
C05516599.pdf 2021-01-07 07:27 837K
C05516600.pdf 2021-01-07 07:27 1.0M
C05516601.pdf 2021-01-07 07:27 873K
C05516602.pdf 2021-01-07 07:27 862K
C05516603.pdf 2021-01-07 07:27 1.0M
C05516604.pdf 2021-01-07 07:27 1.1M
C05516605.pdf 2021-01-07 07:27 945K
C05516626.pdf 2021-01-07 07:27 872K
C05516627.pdf 2021-01-07 07:28 939K
C05516629.pdf 2021-01-07 07:27 921K
C05516631.pdf 2021-01-07 07:27 704K
C05516632.pdf 2021-01-07 07:27 506K
C05516633.pdf 2021-01-07 07:27 423K
C05516634.pdf 2021-01-07 07:27 450K
C05516635.pdf 2021-01-07 07:27 464K
C05516636.pdf 2021-01-07 07:28 828K
C05516637.pdf 2021-01-07 07:28 458K
C05516639.pdf 2021-01-07 07:28 503K
C05516640.pdf 2021-01-07 07:28 579K
C05516641.pdf 2021-01-07 07:28 696K
C05516642.pdf 2021-01-07 07:28 614K
C05516643.pdf 2021-01-07 07:28 598K
C05516644.pdf 2021-01-07 07:28 382K
C05516645.pdf 2021-01-07 07:28 366K
C05516648.pdf 2021-01-07 07:28 366K
C05516649.pdf 2021-01-07 07:28 361K
C05516650.pdf 2021-01-07 07:28 367K
C05516651.pdf 2021-01-07 07:28 366K
C05516652.pdf 2021-01-07 07:28 743K
C05516653.pdf 2021-01-07 07:28 366K
C05516655.pdf 2021-01-07 07:28 640K
C05516657.pdf 2021-01-07 07:28 364K
C05516658.pdf 2021-01-07 07:28 596K
C05516659.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516660.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516661.pdf 2021-01-07 07:28 857K
C05516662.pdf 2021-01-07 07:28 944K
C05516663.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516664.pdf 2021-01-07 07:28 530K
C05516665.pdf 2021-01-07 07:28 569K
C05516666.pdf 2021-01-07 07:28 483K
C05516667.pdf 2021-01-07 07:28 477K
C05516668.pdf 2021-01-07 07:28 387K
C05516669.pdf 2021-01-07 07:28 672K
C05516670.pdf 2021-01-07 07:28 386K
C05516671.pdf 2021-01-07 07:28 637K
C05516672.pdf 2021-01-07 07:28 685K
C05516673.pdf 2021-01-07 07:28 447K
C05516674.pdf 2021-01-07 07:28 736K
C05516675.pdf 2021-01-07 07:28 906K
C05516676.pdf 2021-01-07 07:28 611K
C05516677.pdf 2021-01-07 07:28 526K
C05516678.pdf 2021-01-07 07:28 408K
C05516679.pdf 2021-01-07 07:28 971K
C05516687.pdf 2021-01-07 07:28 1.1M
C05516688.pdf 2021-01-07 07:28 585K
C05516689.pdf 2021-01-07 07:28 502K
C05516690.pdf 2021-01-07 07:28 571K
C05516691.pdf 2021-01-07 07:28 381K
C05516692.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516693.pdf 2021-01-07 07:28 864K
C05516694.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516695.pdf 2021-01-07 07:28 915K
C05516696.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516697.pdf 2021-01-07 07:28 1.1M
C05516698.pdf 2021-01-07 07:28 964K
C05516699.pdf 2021-01-07 07:28 949K
C05516700.pdf 2021-01-07 07:28 923K
C05516701.pdf 2021-01-07 07:28 801K
C05516702.pdf 2021-01-07 07:28 895K
C05516703.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516704.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05516705.pdf 2021-01-07 07:28 943K
C05516706.pdf 2021-01-07 07:28 882K
C05516707.pdf 2021-01-07 07:28 532K
C05516708.pdf 2021-01-07 07:28 920K
C05516709.pdf 2021-01-07 07:28 701K
C05516710.pdf 2021-01-07 07:28 446K
C05516711.pdf 2021-01-07 07:28 377K
C05516712.pdf 2021-01-07 07:28 432K
C05516713.pdf 2021-01-07 07:28 391K
C05516714.pdf 2021-01-07 07:28 374K
C05516715.pdf 2021-01-07 07:28 405K
C05516716.pdf 2021-01-07 07:28 452K
C05516717.pdf 2021-01-07 07:28 560K
C05516720.pdf 2021-01-07 07:28 396K
C05516721.pdf 2021-01-07 07:28 419K
C05516722.pdf 2021-01-07 07:28 435K
C05516723.pdf 2021-01-07 07:28 415K
C05516724.pdf 2021-01-07 07:28 925K
C05516725.pdf 2021-01-07 07:28 965K
C05516726.pdf 2021-01-07 07:28 540K
C05516728.pdf 2021-01-07 07:28 394K
C05516729.pdf 2021-01-07 07:28 907K
C05516730.pdf 2021-01-07 07:28 954K
C05516731.pdf 2021-01-07 07:28 436K
C05516732.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05516733.pdf 2021-01-07 07:28 396K
C05516752.pdf 2021-01-07 07:28 403K
C05516753.pdf 2021-01-07 07:28 394K
C05516754.pdf 2021-01-07 07:28 451K
C05516755.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05516756.pdf 2021-01-07 07:28 402K
C05516757.pdf 2021-01-07 07:28 493K
C05516758.pdf 2021-01-07 07:28 427K
C05516759.pdf 2021-01-07 07:28 449K
C05516760.pdf 2021-01-07 07:28 448K
C05516761.pdf 2021-01-07 07:28 403K
C05516762.pdf 2021-01-07 07:28 2.1M
C05516763.pdf 2021-01-07 07:28 521K
C05516764.pdf 2021-01-07 07:28 434K
C05516765.pdf 2021-01-07 07:28 420K
C05516766.pdf 2021-01-07 07:28 2.2M
C05516767.pdf 2021-01-07 07:28 612K
C05516768.pdf 2021-01-07 07:28 418K
C05516769.pdf 2021-01-07 07:28 416K
C05516770.pdf 2021-01-07 07:28 957K
C05516771.pdf 2021-01-07 07:28 430K
C05516772.pdf 2021-01-07 07:28 586K
C05516773.pdf 2021-01-07 07:28 597K
C05516774.pdf 2021-01-07 07:28 441K
C05516775.pdf 2021-01-07 07:28 405K
C05516776.pdf 2021-01-07 07:28 596K
C05516777.pdf 2021-01-07 07:28 589K
C05516779.pdf 2021-01-07 07:28 434K
C05516780.pdf 2021-01-07 07:28 404K
C05516781.pdf 2021-01-07 07:28 563K
C05516783.pdf 2021-01-07 07:28 614K
C05516784.pdf 2021-01-07 07:28 401K
C05516785.pdf 2021-01-07 07:28 434K
C05516786.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05516787.pdf 2021-01-07 07:28 591K
C05516788.pdf 2021-01-07 07:28 414K
C05516789.pdf 2021-01-07 07:28 655K
C05516790.pdf 2021-01-07 07:28 381K
C05516791.pdf 2021-01-07 07:28 714K
C05516792.pdf 2021-01-07 07:28 2.2M
C05516793.pdf 2021-01-07 07:28 369K
C05516794.pdf 2021-01-07 07:28 409K
C05516795.pdf 2021-01-07 07:28 391K
C05516796.pdf 2021-01-07 07:28 459K
C05516812.pdf 2021-01-07 07:28 2.0M
C05517113.pdf 2021-01-07 07:28 407K
C05517117.pdf 2021-01-07 07:28 587K
C05517118.pdf 2021-01-07 07:28 424K
C05517119.pdf 2021-01-07 07:28 675K
C05517120.pdf 2021-01-07 07:28 386K
C05517121.pdf 2021-01-07 07:28 431K
C05517456.pdf 2021-01-07 07:28 666K
C05517457.pdf 2021-01-07 07:28 564K
C05517458.pdf 2021-01-07 07:28 574K
C05517459.pdf 2021-01-07 07:28 516K
C05517460.pdf 2021-01-07 07:28 436K
C05517461.pdf 2021-01-07 07:28 443K
C05517462.pdf 2021-01-07 07:28 657K
C05517463.pdf 2021-01-07 07:28 409K
C05517464.pdf 2021-01-07 07:28 381K
C05517465.pdf 2021-01-07 07:28 428K
C05517466.pdf 2021-01-07 07:28 388K
C05517467.pdf 2021-01-07 07:28 396K
C05517468.pdf 2021-01-07 07:28 416K
C05517469.pdf 2021-01-07 07:28 1.7M
C05517470.pdf 2021-01-07 07:28 391K
C05517471.pdf 2021-01-07 07:28 496K
C05517472.pdf 2021-01-07 07:28 386K
C05517473.pdf 2021-01-07 07:28 597K
C05517474.pdf 2021-01-07 07:28 598K
C05517475.pdf 2021-01-07 07:28 389K
C05517476.pdf 2021-01-07 07:28 387K
C05517477.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05517478.pdf 2021-01-07 07:28 581K
C05517479.pdf 2021-01-07 07:28 385K
C05517480.pdf 2021-01-07 07:28 627K
C05517482.pdf 2021-01-07 07:28 672K
C05517483.pdf 2021-01-07 07:28 605K
C05517484.pdf 2021-01-07 07:28 430K
C05517485.pdf 2021-01-07 07:28 407K
C05517486.pdf 2021-01-07 07:28 424K
C05517487.pdf 2021-01-07 07:28 418K
C05517488.pdf 2021-01-07 07:28 381K
C05517489.pdf 2021-01-07 07:28 406K
C05517490.pdf 2021-01-07 07:28 414K
C05517491.pdf 2021-01-07 07:28 398K
C05517492.pdf 2021-01-07 07:28 434K
C05517493.pdf 2021-01-07 07:28 372K
C05517494.pdf 2021-01-07 07:28 382K
C05517495.pdf 2021-01-07 07:28 385K
C05517496.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05517497.pdf 2021-01-07 07:28 386K
C05517498.pdf 2021-01-07 07:28 407K
C05517499.pdf 2021-01-07 07:28 401K
C05517500.pdf 2021-01-07 07:28 455K
C05517501.pdf 2021-01-07 07:28 407K
C05517502.pdf 2021-01-07 07:28 390K
C05517503.pdf 2021-01-07 07:28 389K
C05517504.pdf 2021-01-07 07:28 382K
C05517505.pdf 2021-01-07 07:28 400K
C05517506.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05517507.pdf 2021-01-07 07:28 391K
C05517508.pdf 2021-01-07 07:28 444K
C05517509.pdf 2021-01-07 07:28 836K
C05517510.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05517511.pdf 2021-01-07 07:28 1.0M
C05517512.pdf 2021-01-07 07:29 3.3M
C05517513.pdf 2021-01-07 07:28 2.2M
C05517514.pdf 2021-01-07 07:28 1.5M
C05517515.pdf 2021-01-07 07:28 1.4M
C05517516.pdf 2021-01-07 07:28 1.1M
C05517517.pdf 2021-01-07 07:28 496K
C05517518.pdf 2021-01-07 07:28 395K
C05517519.pdf 2021-01-07 07:28 394K
C05517520.pdf 2021-01-07 07:28 417K
C05517521.pdf 2021-01-07 07:28 405K
C05517522.pdf 2021-01-07 07:28 455K
C05517523.pdf 2021-01-07 07:28 383K
C05517524.pdf 2021-01-07 07:28 409K
C05517525.pdf 2021-01-07 07:28 387K
C05517526.pdf 2021-01-07 07:28 1.4M
C05517527.pdf 2021-01-07 07:28 1.7M
C05517528.pdf 2021-01-07 07:28 416K
C05517529.pdf 2021-01-07 07:28 380K
C05517530.pdf 2021-01-07 07:28 703K
C05517531.pdf 2021-01-07 07:28 1.5M
C05517532.pdf 2021-01-07 07:28 627K
blank C05517533.pdf 2021-01-07 07:28 452K
blank C05517534.pdf 2021-01-07 07:29 1.0M
blank C05517535.pdf 2021-01-07 07:28 438K
blank C05517536.pdf 2021-01-07 07:28 597K
blank C05517537.pdf 2021-01-07 07:29 3.2M
blank C05517538.pdf 2021-01-07 07:28 941K
blank C05517539.pdf 2021-01-07 07:29 1.1M
blank C05517540.pdf 2021-01-07 07:28 391K
blank C05517541.pdf 2021-01-07 07:28 438K
blank C05517542.pdf 2021-01-07 07:29 482K
blank C05517543.pdf 2021-01-07 07:29 496K
blank C05517545.pdf 2021-01-07 07:29 875K
blank C05517546.pdf 2021-01-07 07:29 402K
blank C05517547.pdf 2021-01-07 07:29 676K
blank C05517548.pdf 2021-01-07 07:29 577K
blank C05517549.pdf 2021-01-07 07:29 608K
blank C05517550.pdf 2021-01-07 07:29 412K
blank C05517551.pdf 2021-01-07 07:29 1.4M
blank C05517552.pdf 2021-01-07 07:29 472K
blank C05517553.pdf 2021-01-07 07:29 412K
blank C05517554.pdf 2021-01-07 07:29 482K
blank C05517555.pdf 2021-01-07 07:29 479K
blank C05517556.pdf 2021-01-07 07:29 400K
blank C05517558.pdf 2021-01-07 07:29 401K
blank C05517559.pdf 2021-01-07 07:29 619K
blank C05517565.pdf 2021-01-07 07:29 644K
blank C05517566.pdf 2021-01-07 07:29 408K
blank C05517567.pdf 2021-01-07 07:29 509K
blank C05517568.pdf 2021-01-07 07:29 441K
blank C05517569.pdf 2021-01-07 07:29 427K
blank C05517674.pdf 2021-01-07 07:29 526K
blank C05517675.pdf 2021-01-07 07:29 684K
blank C05517677.pdf 2021-01-07 07:29 562K
blank C05517678.pdf 2021-01-07 07:29 2.4M
blank C05517679.pdf 2021-01-07 07:29 397K
blank C05517680.pdf 2021-01-07 07:29 422K
blank C05517681.pdf 2021-01-07 07:29 497K
blank C05517682.pdf 2021-01-07 07:29 428K
blank C05517684.pdf 2021-01-07 07:29 429K
blank C05517685.pdf 2021-01-07 07:29 427K
blank C05517686.pdf 2021-01-07 07:29 430K
blank C05517687.pdf 2021-01-07 07:29 420K
blank C05517688.pdf 2021-01-07 07:29 431K
blank C05517689.pdf 2021-01-07 07:29 389K
blank C05517690.pdf 2021-01-07 07:29 496K
blank C05517691.pdf 2021-01-07 07:29 389K
blank C05517692.pdf 2021-01-07 07:29 438K
blank C05517694.pdf 2021-01-07 07:29 445K
blank C05517695.pdf 2021-01-07 07:29 491K
blank C05517696.pdf 2021-01-07 07:29 449K
blank C05517697.pdf 2021-01-07 07:29 406K
blank C05517698.pdf 2021-01-07 07:29 422K
blank C05517699.pdf 2021-01-07 07:29 418K
blank C05517700.pdf 2021-01-07 07:29 406K
blank C05517701.pdf 2021-01-07 07:29 430K
blank C05517702.pdf 2021-01-07 07:29 425K
blank C05517705.pdf 2021-01-07 07:29 448K
blank C05517706.pdf 2021-01-07 07:29 484K
blank C05517707.pdf 2021-01-07 07:29 392K
blank C05517708.pdf 2021-01-07 07:29 455K
blank C05517709.pdf 2021-01-07 07:29 416K
blank C05517710.pdf 2021-01-07 07:29 419K
blank C05517711.pdf 2021-01-07 07:29 467K
blank C05517712.pdf 2021-01-07 07:29 481K
blank C05517713.pdf 2021-01-07 07:29 494K
blank C05517714.pdf 2021-01-07 07:29 481K
blank C05517715.pdf 2021-01-07 07:29 470K
blank C05517716.pdf 2021-01-07 07:29 502K
blank C05517717.pdf 2021-01-07 07:29 445K
blank C05517718.pdf 2021-01-07 07:29 426K
blank C05517719.pdf 2021-01-07 07:29 434K
blank C05517720.pdf 2021-01-07 07:29 508K
blank C05517721.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517722.pdf 2021-01-07 07:29 438K
blank C05517723.pdf 2021-01-07 07:29 481K
blank C05517724.pdf 2021-01-07 07:29 436K
blank C05517725.pdf 2021-01-07 07:29 434K
blank C05517727.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517728.pdf 2021-01-07 07:29 488K
blank C05517729.pdf 2021-01-07 07:29 432K
blank C05517730.pdf 2021-01-07 07:29 462K
blank C05517731.pdf 2021-01-07 07:29 377K
blank C05517732.pdf 2021-01-07 07:29 553K
blank C05517733.pdf 2021-01-07 07:29 463K
blank C05517734.pdf 2021-01-07 07:29 428K
blank C05517735.pdf 2021-01-07 07:29 430K
blank C05517736.pdf 2021-01-07 07:29 431K
blank C05517737.pdf 2021-01-07 07:29 448K
blank C05517740.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517741.pdf 2021-01-07 07:29 397K
blank C05517742.pdf 2021-01-07 07:29 1.7M
blank C05517743.pdf 2021-01-07 07:29 429K
blank C05517744.pdf 2021-01-07 07:29 406K
blank C05517745.pdf 2021-01-07 07:29 495K
blank C05517746.pdf 2021-01-07 07:29 524K
blank C05517747.pdf 2021-01-07 07:29 412K
blank C05517748.pdf 2021-01-07 07:29 663K
blank C05517749.pdf 2021-01-07 07:29 403K
blank C05517751.pdf 2021-01-07 07:29 488K
blank C05517752.pdf 2021-01-07 07:29 506K
blank C05517753.pdf 2021-01-07 07:29 413K
blank C05517757.pdf 2021-01-07 07:29 403K
blank C05517758.pdf 2021-01-07 07:29 383K
blank C05517759.pdf 2021-01-07 07:29 399K
blank C05517760.pdf 2021-01-07 07:29 417K
blank C05517761.pdf 2021-01-07 07:29 421K
blank C05517762.pdf 2021-01-07 07:29 410K
blank C05517763.pdf 2021-01-07 07:29 499K
blank C05517764.pdf 2021-01-07 07:29 432K
blank C05517765.pdf 2021-01-07 07:29 394K
blank C05517786.pdf 2021-01-07 07:29 416K
blank C05517787.pdf 2021-01-07 07:29 414K
blank C05517788.pdf 2021-01-07 07:29 402K
blank C05517789.pdf 2021-01-07 07:29 411K
blank C05517790.pdf 2021-01-07 07:29 383K
blank C05517791.pdf 2021-01-07 07:29 426K
blank C05517792.pdf 2021-01-07 07:29 392K
blank C05517793.pdf 2021-01-07 07:29 396K
blank C05517794.pdf 2021-01-07 07:29 392K
blank C05517795.pdf 2021-01-07 07:29 457K
blank C05517797.pdf 2021-01-07 07:29 481K
blank C05517798.pdf 2021-01-07 07:29 438K
blank C05517799.pdf 2021-01-07 07:29 1.1M
blank C05517800.pdf 2021-01-07 07:29 611K
blank C05517801.pdf 2021-01-07 07:29 374K
blank C05517802.pdf 2021-01-07 07:29 390K
blank C05517803.pdf 2021-01-07 07:29 430K
blank C05517805.pdf 2021-01-07 07:29 470K
blank C05517806.pdf 2021-01-07 07:29 476K
blank C05517807.pdf 2021-01-07 07:29 434K
blank C05517808.pdf 2021-01-07 07:29 455K
blank C05517809.pdf 2021-01-07 07:29 457K
blank C05517810.pdf 2021-01-07 07:29 438K
blank C05517811.pdf 2021-01-07 07:29 401K
blank C05517812.pdf 2021-01-07 07:29 429K
blank C05517813.pdf 2021-01-07 07:29 484K
blank C05517814.pdf 2021-01-07 07:29 482K
blank C05517815.pdf 2021-01-07 07:29 485K
blank C05517816.pdf 2021-01-07 07:29 437K
blank C05517818.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517819.pdf 2021-01-07 07:29 423K
blank C05517820.pdf 2021-01-07 07:29 435K
blank C05517821.pdf 2021-01-07 07:29 438K
blank C05517822.pdf 2021-01-07 07:29 478K
blank C05517823.pdf 2021-01-07 07:29 442K
blank C05517824.pdf 2021-01-07 07:29 400K
blank C05517825.pdf 2021-01-07 07:29 420K
blank C05517826.pdf 2021-01-07 07:29 494K
blank C05517828.pdf 2021-01-07 07:29 463K
blank C05517829.pdf 2021-01-07 07:29 454K
blank C05517830.pdf 2021-01-07 07:29 439K
blank C05517831.pdf 2021-01-07 07:29 420K
blank C05517832.pdf 2021-01-07 07:29 441K
blank C05517833.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517834.pdf 2021-01-07 07:29 495K
blank C05517835.pdf 2021-01-07 07:29 447K
blank C05517836.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517837.pdf 2021-01-07 07:29 432K
blank C05517838.pdf 2021-01-07 07:29 441K
blank C05517839.pdf 2021-01-07 07:29 403K
blank C05517840.pdf 2021-01-07 07:29 448K
blank C05517841.pdf 2021-01-07 07:29 439K
blank C05517842.pdf 2021-01-07 07:29 478K
blank C05517843.pdf 2021-01-07 07:29 518K
blank C05517844.pdf 2021-01-07 07:29 444K
blank C05517845.pdf 2021-01-07 07:29 428K
blank C05517846.pdf 2021-01-07 07:29 405K
blank C05517847.pdf 2021-01-07 07:29 423K
blank C05517848.pdf 2021-01-07 07:29 412K
blank C05517849.pdf 2021-01-07 07:29 416K
blank C05517850.pdf 2021-01-07 07:29 495K
blank C05517851.pdf 2021-01-07 07:29 418K
blank C05517852.pdf 2021-01-07 07:29 425K
blank C05517853.pdf 2021-01-07 07:29 502K
blank C05517854.pdf 2021-01-07 07:29 495K
blank C05517855.pdf 2021-01-07 07:29 443K
blank C05517856.pdf 2021-01-07 07:29 502K
blank C05517857.pdf 2021-01-07 07:29 453K
blank C05517858.pdf 2021-01-07 07:29 453K
blank C05517859.pdf 2021-01-07 07:29 440K
blank C05517860.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05517861.pdf 2021-01-07 07:29 440K
blank C05527990.pdf 2021-01-07 07:29 639K
blank C05527991.pdf 2021-01-07 07:29 433K
blank C05527992.pdf 2021-01-07 07:29 408K
blank C05527993.pdf 2021-01-07 07:29 430K
blank C05527994.pdf 2021-01-07 07:29 594K
blank C05527995.pdf 2021-01-07 07:29 498K
blank C05530814.pdf 2021-01-07 07:29 415K

Alkuperäiset julkaisut – Arkisto

Tässä on alkuperäiset julkaisut, jotka menevät vuoteen 1997 asti. Ylläoleva CD-ROM sisältää kaikki tiedot myös, mutta ne on tässä arkistoitu referenssiksi.

blank PDF File #1 (32 megaa) | blank PDF File #2 (35 megaa)

blank Central Intelligence Agency julkaisee useita dokumentteja koskien pyyntöjä, jotka on jätetty DIA:lle vuonna 2009 [65 sivua, 1.37MB] Julkaistu syyskuussa 2009 – Nämä tiedot todistavat, että CIA kerää edelleen tiedustelutietoa UFOista, ja että materiaali parilta viime vuodelta tulkitaan uhaksi kansalliselle turvallisuudellemme.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

CIA julkaisi UFO-tietonsa! Näin lataat ne

Liittovaltion tiedusteluteknologia on sinun saatavillasi.

FOIA-tietopyynnön johdosta tuhannet CIA:n dokumentit tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO) — tai tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joiksi valtio niitä nimittää — on nyt ladattavissa Black Vaultista, joka on podcastaaja John Greenwald Jr:n pyörittämä sivu.

CIA väittää, että he ovat nyt antaneet kaikki tietonsa mitä heillä on UAP:sta, vaikka ei ole mitään keinoa varmistaa pitääkö väite paikkansa.

”Black Vaultin tutkimukset jatkavat selvittämistä onko CIA:lla vielä hallussaan löytämättömiä dokumentteja”, Greenwald lupaa sivuillaan lukevassa lausunnossa.

Julkistus on tehty kuukausia ennen kuin Pentagonin oli tarkoitus  briiffata kongressia kaikesta siitä mitä he tietävät UAP:sta — päivämääränä joka on ilmoitettu viimeisimmässä COVID-19 tukipaketissa, joka meni läpi joulukuussa.

Vaatimukset luovuttaa tietoja avaruusolennoista muuttuivat niin äänekkäiksi, että CIA lopulta koosti materiaalin CD-ROMille, jonka Greenwald sai haltuunsa ja latasi Black Vaultiin. Matskut on jaettu useiksi ladattaviksi PDF:iksi.

Greenwald sanoi Vicen Motherboardille että hän uskoo, että dokumentit on tehty vaikeasti parsittaviksi laskelmoiduista syistä.  “CIA on tehnyt siitä USKOMATTOMAN vaikeaa käyttää tiedostojaan millään järkevällä tavalla”, hänen puhuessaan “vanhentuneesta” tiedostomuodosta. “Minun mielipiteeni on, että tämä vanhentunut tiedostomuoto tekee siitä vaikeaa ihmisille lukea dokumentteja ja käyttää niitä tutkimustarkoituksiin.”

Greenwald oli laittanut menemään useita FOIA-tietopyyntöjä viime kahden vuosikymmenen aikana hänen tavoitellessaan salattuja tietoja UAP:ta koskien, joita liittovaltion hallitus on kerännyt vuodesta 1996 lähtien, hän sanoi tammikuun 7. päivän 2021 blogipostauksessaan. Vuonna 2020 tehdyssä haastattelussa hän kertoi Columbia Journalism Reviewille aloittaneensa CIA:lta tietojen tivaamisen jo teininä.

“Voin ottaa jotain jotain miltä kesti yli vuosikymmenen löytää tiensä postilaatikkooni ja antaa sen kaikelle kansalle vapaasti hetkessä — siksi minä teen tätä”, hän sanoi haastattelussa. “Olen varsin koukussa tähän koko tietopyyntöhommaan.”

Tietojen kaikkein kiinnostavimmat vihjeet ovat vahvasti sensuroituja dokumentteja, joista käy ilmi, että entinen CIA:n tieteen ja teknologian varajohtaja “ilmaisi kiinnostuksensa” erääseen tiettyyn nimettömään projektiin.

“Hän päätti ettei hän henkilökohtaisesti tutkisi asiaa enempää, ja sen jälkeen hän neuvoi eteenpäin menossa. Nuo neuvot ovat salaisia” Greenwald twiittasi Black Vaultin Twitter-tilillä.

Tietovuoto tulee sellaiseen ajankohtaan jolloin amerikkalaiset ovat erityisen kiinnostuneita avaruuteen liittyvästä tiedustelutiedosta, mikä näkyy tuoreissa UFO-havaintojen kasvaneissa määrissä, sekä avaruuden elämän suosiossa.

Puolustusministeriö julkisti virallisesti shokeeraavat videot, jotka laivaston pilotit olivat kuvanneet vuosina 2004 & 2015, mikä pääsi otsikoihin kun ne vuodettiin To The Stars Academylle, entisen Blink-182 rokkarin Tom DeLongen UFO-projektille, vuosina 2017 ja 2018.

Tuohon aikaan ministeriö sanoi, että kuvamateriaali “ei paljasta mitään haavoittuvuuksia tai järjestelmiä” ja että se “ei vaaranna mitään tulevia tutkimuksia.”

 

Artikkelin julkaissut New York Post

CIA-johtajan lausunto oli kuin kaikuja 1960-luvulta

Kirjoittanut Keith Basterfield

John O. Brennan

Mediassa on näkynyt juttuja lausunnoista, joita CIA:n entinen johtaja John. O. Brennan on antanut, joka johti lafkaa neljän vuoden ajan Obaman hallinnon aikana. Journalisti Giuliano Marinkovic muistutti meitä, että amerikkalaisjournalisti Billy Cox julkaisi ensimmäisenä jutun Brennanin UFO-näkemyksistä jo vuonna 2018. Tulisi myös huomata, että vuonna 2013 Cox sai haltuunsa kommentteja entiseltä CIA-johtajalta Robert Gatesilta UFOja koskien.

1960

Kuitenkin kun netistä kaivelin Brennanin näkemyksiä, törmäsin erittäin samanlaiseen New York Timesin juttuun päivämäärällä 28.02.1960. Kyllä, vuodelta 1960. Se julkaistiin sivulla 30 tuon päivän numeroa. Näyttääkseni sen miten asiat usein tapahtuvat sykleissä, olkoonkin varsin pitkissä sykleissä, laitan koko jutun tähän alle.

Ilmavoimien käskyä lautasiin liittyen lainattiin
Ylitarkastajan pamfletti kutsui esineitä ’vakavaksi asiaksi’
WASHINGTON, helmi.27 (UPI.) Ilmavoimat on lähettänyt johdolleen varoituksen, että käsitellä Tunnistamattomien Lentävien Esineiden havainnot ”vakavina asioina”, jotka liittyvät suoraan kansalliseen turvallisuuteen, tänään saimme kuulla.
Ilmavoimien edustaja vahvisti käskyn annon sen jälkeen kun osia siitä tuli julkisuuteen siviilien ”lentävien lautasten” ryhmän kautta. Ilmavoimien ylitarkastaja saattoi uudet säännöt voimaan joulukuun 24. päivänä.
Säädökset, jotka uudistavat aikaisemmin samanlaisia aiemmin annettuja, kuvasivat prosessin ja niissä luki, että ”UFOista tehdyt tutkimukset ja analyysit liittyvät suoraan ilmavoimien vastuuseen puolustaa Yhdysvaltoja”.
Komitea paljastaa dokumentin
Dokumentin olemassaolon paljasti National Investigations Committee on Aerial Phenomena. Siviilien yksityistä rahoitusta nauttiva komitea syytti ilmavoimia kansan julkisesta petkuttamisesta kuvatessaan raportteja UFOista harhaisiksi ja huijauksiksi, samalla kun se lähettää johdolleen salaa nuhteet.
Vara-amiraalii R.H. Hillenkotter (evp), komitean jäsen ja entinen CIA:n johtaja, sanoi lausunnossaan, että ylitarkastajan varoituksesta oli lähetetty kopio senaatin ’tiede- ja avaruuskomitealle’.
”On aika tuoda totuus esiin avoimessa kongressin kuulemisessa”, hän sanoi.
Ilmavoimat vahvistivat, että dokumentti oli annettu tiedoksi. Edustaja sanoi, että kenraalimajuri Richard E. O’Keefe oli välittänyt sen muille, joka oli tuolloin virkaatekevänä ylitarkastajana, antaakseen tiedoksi ilmavoimien uudistetut säännökset koskien Tunnistamattomia Lentäviä Esineitä.
Lausunto oli liitetty ”operaatio- ja koulutus”-pamflettiin, joka jaellaan tasaisin väliajoin johdolle, jotta he pysyisivät ajan tasalla asioista.
Pentagonin edustajat sanoivat, että uudet säännöt olivat seitsemän painetun sivun mittaiset, eivätkä ne muuttaneet käytäntöjä juurikaan, mutta ne oltiin kirjoitettu uusiksi rutiininomaisesti.
Ilmavoimat on tutkinut 6132 raporttia lentävistä esineistä vuodesta 1947 lähtien, joista 193 raporttia vuoden 1959 viimeisen 6 kuukauden aikana. Viimeisin ilmavoimien lausunto annettiin kuukausi sitten, ja siinä sanottiin että ”mitään fyysistä tai materiaalista todistusaineistoa, ei edes pientä niinkutsutun lentävän lautasen palasta, ei ole koskaan löydetty.”
Amiraali Hillenkotter sanoi, että ”kulisseissa korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ovat aidosti huolissaan UFOista.”
”Mutta virallisen salailun ja pilkkaamisen kautta monet kansalaiset johdatellaan uskomaan, että tunnistamattomat lentävät esineet ovat pötyä”, eläköitynyt amiraali sanoi. Hän väitti, että ”faktojen piilottamiseksi ilmavoimat ovat hiljentäneet henkilöstönsä julkaisemalla säännöt.”

The UFO Investigator

Kaivoin esiin NICAPin ”The UFO Investigatorin” digitoituja numeroita, ja havaitsin että Vuosikerran 1 Numero 9, joka on julkaistu maaliskuussa 1960, kertoi etusivullaan ylläolevasta jutusta. Se vahvisti sen, että NICAP oli vuotanut valokopioita United Press Internationalille ja Associated Pressille. Dokumentti itsessään oli päivämäärällä 24. joulukuuta 1959, ja sen otsikossa luki ”UFOt ovat VAKAVA ASIA.” The UFO Investigatorin artikkelissa oli valikoituja lainauksia dokumentista.

NICAP lähetti kopion dokumentista senaattori Lyndon Johnsonille, senaatin tiede- ja avaruuskomitean puheenjohtajalle. Muita kopioita lähetettiin muille senaatin ja edustajainhuoneen komiteoille. Myöhemmin presidenttina Lyndon Johnson järjesteli ”salaisen” UFO-tutkimuksen toteutettavaksi. Sen yksityiskohdista voit lukea täältä.

 

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Entinen CIA-johtaja: selittämättömät ilmiöt ’voivat… olla toisenlainen elämänmuoto’

Kukaan ei voi sanoa varmaksi mitä UFOt oikeasti ovat, mutta entinen CIA-johtaja sanoi, että viimeaikaiset selittämättömät ilmiöt ”voivat… olla toisenlainen elämänmuoto”.

Amerikkalaisen ekonomistin Tyler Cowenin podcastissa vieraillessaan John Brennan sanoi, että hän ei tiennyt mikä ilmiö oli tasan tarkkaan, ”Se on hiukan yliolkaista ja pöyhkeää meidän uskoa, että koko muussa universumissa ei ole mitään muuta elämää.”

”… Mielestäni osa näistä ilmiöistä, joita me tulemme näkemään, pysyy selittämättöminä ja saattaa, itse asiassa, olla jonkinlainen ilmiö joka on seurausta jostain mitä me emme vielä ymmärrä ja johon saattaa liittyä jonkinlaista toimintaa, joka saattaa olla toisenlainen elämänmuoto”, Brennan sanoi podcastissa.

Nick Pope, entinen UFO-tutkija Britannian puolustusministeriölle, sanoi Brennanin kommenttien olevan ”kiintoisia”, ottaen huomioon hänen entisen asemansa.

”Kun kuulin haastattelusta ensi kertaa, ajattelin että hän pelaisi varman päälle, ja hänen mainintansa sääilmiöistä vahvisti tuota mielikuvaa”, Pope kertoi Fox Newsille sähköpostilla. ”Mutta sitten hän alkoi spekuloida jostain jonka ihmiset ’saattaisivat sanoa olevan toisenlainen elämänmuoto’ ja se oli epätavallista. Vaikka se on voinut olla lipsahdus ja tahatonta, minusta oli kiintoisaa kuulla hänen puhuvan sekä USA:n laivaston UFO-havainnoista että ’ilmiöistä joita me tulemme näkemään’, ikäänkuin hän puhuisi tulevaisuuden tapahtumista.”

Brennan, CIA:n entinen johtaja Obaman aikaan maaliskuusta 2013 tammikuuhun 2017, puhui myös kolmesta ”tunnistamattomien ilmailmiöiden” videosta, jotka Pentagon virallisesti julkisti huhtikuussa.

”Olen nähnyt nuo laivaston pilottien videot, ja minun pitää kertoa teille, että ne nostattavat kovasti kulmakarvoja kun niitä katsoo”, Brennan selitti. ”On varmistettava, että on niin paljon dataa kuin mahdollista näköhavaintoina sekä teknisenä sensoridatana.”

Viitatut videot, jotka tunnetaan nimillä ”FLIR1,” ”Gimbal” ja ”GoFast”, olivat aiemmin laivaston pilottien kuvaamia, ja kuvamateriaali on kiertänyt julkisuudessa jo vuosia.

New York Times julkisti ne alunperin To The Stars Academy of Arts & Sciencen materiaaleista, joita Blink-182:n perustaja Tom DeLonge vetää. Videoiden tultua julki DeLonge sanoi, ”UFOt ovat todellisia” twiitissä, jonka hän on sittemmin poistanut.

Heinäkuussa New York Times raportoi, että pieni ryhmä hallituksen viranomaisia, mukaanlukien Harry Reid, sekä tieteentekijöitä uskoi, että ”tuntematonta alkuperää” olevat kappaleet ovat törmänneet Maapallolle, ja ne on sittemmin noudettu talteen. Julkaisussa lainattiin Eric W. Davisia, astrofyysikkoa joka on työskennellyt alihankkijana ja konsulttina Pentagonin UFO-ohjelmassa.

Davis, joka nyt työskentelee puolustusalihankkija Aerospace Corporationille, sanoi pitäneensä briiffauksen selittämättömien kappaleiden noudosta senaatin asevoimakomitealle ja senaatin tiedustelukomitealle lokakuun 21. ja 23. päivinä 2019.

Elokuussa  Pentagon loi toimikunnan tutkimaan UFOja, eli UAP:a, sen jälkeen kun USA:n armeija oli havainnut useita selittämättömiä tapahtumia.

 

Artikkelin julkaissut Fox News

Mielenhallinnan uhri todistaa

Puhtaaksikirjoitus – Neljäs tapaaminen, Sessio 10 – Maaliskuun 1. 2011 – Presidential Commission for the Study of Bioethical Issues – Mielenhallinnan uhrin todistus

Puhtaaksikirjoituksen alkuperäinen URL: http://www.bioethics.gov/cms/node/203

Katso video tästä tapaamisesta


bioethical-issues-seal bioethical-issues-gutmann-chairpsd

Päivämäärä

Maaliskuun 1. 2011

Sijainti

Washington, D.C.

Puhtaaksikirjoitus

TRI. GUTMANN: Maksimoidaksemme sen ajan joka yleisöllä on esittää kommentteja, esittää kysymyksiä, me emme mene tauolle vaan siirrymme suoraan yleisön kommentteihin. Mikrofoni liikkuu yleisöllä. Joku — kenellä on mikrofoni? Näenkö minä kenellä on mikrofoni? Okei. Joten teidän ei tarvitse möyriä toistenne päältä.

Ja jos pitäisitte kommentit lyhyinä, arvostaisin sitä. Koska jos ette pidä, joudun valitettavasti tekemään aikaa muille. Hetki vain.   Me otamme aikaa, pidämme kaikki puhujat ajassa. Tuossa on kello.

RVA. BONHAM: Jos voin selventää. Meillä oli useita henkilöitä jotka ovat pyytäneet puhua ja meillä oli julkinen ilmoittautuminen etupöydällä kun me puhuimme tästä koko viime viikon ihmisten kanssa, jotka pyysivät päästä puhumaan. Sen takia kaikki te ihanat ihmiset jonossa, olen pahoillani mutta käyn tätä listaa läpi järjestyksessä. Joten pyydän että kaikki voisivat istua alas ja minä kutsun nimeltä ja tuon tämän teille. Okei? Kiitos paljon.

TRI. GUTMANN: Pyydän, Val, aloita. Ja pyytäisin jokaista henkilöä, jota Val kutsuu, nousemaan ja jos voisitte esitellä itsenne meille, me arvostaisimme sitä kovasti. Kiitos.

RVA. BONHAM: Hienoa. Joten ensimmäinen henkilö meillä on Michael S. Loistavaa. Kiitos paljon.

HRA. SHANEYFELT: Nimeni on Michael Shaneyfelt. Olen Birminghamista, Alabamasta. Kysymys jonka tuon lautakunnalle on, että vuonna 2000 laivaston sukellusvenekuljettaja lähestyi minua ja hän toi tietooni ääniaseen käytön, jonka hän varasti Yhdysvaltain laivastolta. Hän kertoi minulle tästä aseesta jonka hän varasti laivastolta, ja hän kertoi minulle miten ase vaikuttaisi ihmisen keskushermostoon. Ja hän halusi minun auttavan häntä tietyissä asioissa.

Ja vuonna 2006 elämäni muuttui. Heräsin yhtenä päivänä ja tunsin vahvan sähköshokin rinnassani. Siitä eteenpäin minulla on ollut sydänvaivoja. Minulla alkoi olla rytmihäiriöitä. Menin sairaalaan. Tohtorit selvittivät, että olin saanut sähköshokin rintaani. Sitten menin leikkaukseen, ablaatio. Ja tämä kaikki vain jatkuu ja jatkuu. Siitä se levisi keuhkoihini ja siitä munuaisiini. Sitten se levisi rakkooni. Ja siitä se levisi suoleeni ja se vain leviää ja leviää.

Lääketieteellisesti minua on tutkittu ja käyty läpi aina vain toistamiseen. Veljeni, hän on lääkäri. Sisareni, hän on hoitaja. Veljenpoikani on hoitaja. Ja minulla on ihmisiä, jotka ovat puhuneet minulle lääketieteellisistä tilanteista ja lääketieteen näkökulmista. Ja tiedän tasan tarkkaan, että se mitä tapahtuu on väärin ja minusta tuntuu kuin olisin koehenkilö. Ja olen ilmoittanut valtiolle ja valtio on vastanut takaisin, mutta en ole nähnyt mitään tekoja. Olen antanut teille raportin ja voitte kaikki lukea kirjeitäni joita olen lähettänyt.

HRA. SCHATZ: Kiitos. Nimeni on Gerald Schatz ja olen lakimies ja eläköitynyt professori, etiikan ja oikeustieteen apulaisprofessori Michigan State Universityssa. Haluan ottaa kantaa muutamaan asiaan nopeasti. Yksi on haavoittuvaisuuden teema ja sen tunnustaminen. Me olemme siirtyneet erittäin pohdiskelevasta ajasta, ja mielestäni asiallisella tavalla tutkijoiden moraalisten velvoitteiden tunnustavasta ajasta, aikaan jossa puhutaan sääntelyn taakasta. Mielestäni se on epäsoveliasta.

Toinen pointti on, että on olemassa lainsäädäntöä. Bioetiikan yhteisö on ollut laput silmillä sitä kohtaan, mutta on olemassa kansainvälistä lainsäädäntöä. On olemassa kansainvälinen siviili- ja poliittisen oikeuden kovenantti (International Covenant on Civil and Political Rights) jonka Yhdysvallat on ratifioinut vuonna 1992, ja se tekee suostumuksesta absoluuttisen vaatimuksen, ilman poikkeuksia, ei edes hätätapauksissa, alisteisen normaalille potilaan suostumuksen juridiselle fiktiolle kun puhutaan lääketieteellisestä hoidosta ja niin poispäin. Lisäksi Geneven konventit ja lisäprotokollat Geneven konventteihin tekevät tutkimuksesta erittäin, erittäin vaikeaa tai se on kokonaan kielletty niiltä tahoilta, jotka käyvät sotaa tai aseellisia konflikteja.

Michigan State Universityn laitos vastasi OHRP-kommenttipyyntöön vuonna 2005 samanlaisista suojeluista. Mielelläni annan kommentteja ja lainauksia ja joitain lisämateriaaleja komissiolle. Kiitos.

TRI. GUTMANN: Kiitos.

HRA. RYAN: Paljon kiitoksia. Nimeni on Cina Ryan. Olen amerikkalainen. Olen elänyt täällä vuodesta 1976.   Puheenjohtajattaren kysymykseen vastatakseni sitä tulee edelleen tapahtumaan ja sitä on edelleen käynnissä, vakuutan teille että edelleen tehdään kokeita ja eräs elossa oleva koehenkilö seisoo edessänne. Vakaasti uskon, että minut on otettu aivotutkimuksen kohteeksi syyskuusta 2008 lähtien, ilman suostumustani. He kontrolloivat mieltäni ja käyttävät sähköisiä etälaitteita lähettääkseen käskyjä. Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana minut on altistettu jatkuville sähköshokeille, unihäiriöille, univajeelle, hapenpuutteelle, pahoille kivuille eri puolilla kehoani, puhelimen ja kellon pirinälle päässäni ja korvissani, lämpöaalloille ympäri kehoani, painajaisille, yhtäkkisen pelon ja huolen aikaansaamiselle mieleeni.

He tekevät tätä pääosin kun olen asunnossani, mutta joskus kaikki tämä tapahtuu, joskus se tapahtuu kun olen ulkona yksin tai ilman mitään laiteta. Tätä kokeilua tehdään minulle ilman että kosketan ketään tai mitään tai näen ketään ihmistä.

Tähän epäinhimilliseen ja tuskalliseen kidutusmenetelmään kuuluu ajatusteni ja muistojeni lukeminen. He ovat kyenneet kontrolloimaan minua ja alistamaan minut tuskille joista olen kärsinyt viimeisen 29 kuukauden ajan. Terveyteni on romahtanut tänä aikana eikä minulla ole sairausvakuutusta. Elämäni on vaarassa ja tarvitsen apuanne valtiolta. Ja pyydän ainoastaan, että he lopettaisivat tuskallisen kiduttamiseni ja jättäisivät minut rauhaan niin, että voisin palata elämääni. Kiitos.

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Tri. John Hall.

TRI. HALL: Nimeni on Tri. John Hall. Olen lääketieteen tohtori Teksasista. Kuten ymmärrän presidentin muistiosta, te voitte määrittää onko nykyinen lainsäädäntö riittävää suojelemaan henkilöitä ja onko käynnissä mitään kokeita. Common Rulea läpikäydessäni on varsin selvää, että suostumuksessa on paljon porsaanreikiä. Kaikki kaameat kokeilut, joita on mainittu, Willowbrook, MKULTRA, säteilykokeet, tehtiin kaikki ilman suostumusta. Puolustusministeriö ja tiedusteluvirastot rahoittivat niitä, mutta en ole varma tiedättekö te oliko tuolloin IRB, tai oliko IRB jossa kysyttiin kenenkään suostumusta. Lääkärinä joka liittyy siihen mistä puhumme nyt tänään, näen yhä enemmän valituksia sähkömagneettisten aseiden käytöstä. Mikroaaltojen kuulemisilmiö, hiljaisen äänen spektri, EEG-kloonaus, joka on tuonut laboratorion jokaiseen kotiin. Suurin osa tämän tutkimuksen asioista, jota me käymme läpi, voidaan tehdä etäältä. Se tuntuu olevan enemmän asetutkimusta kuin lääketieteen tutkimusta.

Olen käynyt henkilökohtaista kirjeenvaihtoa arviolta 1500 uhrin kanssa, jotka kaikki valittavat identtisistä oireista jokaisessa valtion osavaltiossa, että heidät altistetaan sähkömagneettiselle ionisoimattomalle säteilylle käyttäytymisen muuttamiseksi tai kognitiivisen kontrollin toteuttamiseksi.

Olen lähettänyt tutkielman teille ja tässä on toinen tutkielma, joka on lähetetty jokaiselle komission jäsenelle toiselta lääkäriltä Kansas Citystä, joka puhuu samasta asiasta. TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Rva. Millicent Black.

RVA. BLACK: Nimeni on Millicent Black. Olen Tennesseesta, mahdollisesti transsukupuolinen henkilö jonka perheenjäseniä on käytetty ainakin kolmen sukupolven ajan ja minä olen toinen. Isäni oli mahdollisesti ensimmäinen, joka otettiin Nashvillen sairaalaan käpyrauhasen kasvaimen takia ja hänet jätettiin sinne levy päässään hänen takaraivon kohdalle, ei hänen pään etuosaan jossa käpyrauhanen olisi ollut. Hänen kuoleman aikaan hain — itse asiassa ennen hänen kuolemaansa hain juridista apua kaameaan hoitoon jota hän oli saanut hoitokodissa, joka oli Nashvillen sairaalan kumppani, ainoastaan saadakseni tietää, että tuomari sanoi lakimiehille että hän jättää syyttämättä tapauksen.

Olen osa ryhmää, joka on täällä tänään edustamassa niitä joita kidutetaan sähkömagneettisesti ja jopa tyttäreni viiden kuukauden vanhana haluttiin samaan sairaalaan sen jälkeen, kun paikallinen sairaala oli kieltäytynyt hoitamasta häntä. Uskon, että hän on myös sähkömagneettisen kidutuksen uhri. Milloin tämä loppuu? Milloin meille annetaan takaisin oikeutemme ihmisinä ja kansalaisina? Tekeekö afroamerikkalaisuus meistä ei-mustia tai ei-valkoisia, ei-amerikkalaisia kansalaisina ja ei-amerikkalaisia ihmisinä? Tässä on kaksinaismoraali. TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Hra. Marshall? Rva. Marshall.

RVA. MARSHALL: Hyvää iltapäivää. Nimeni on Connie Marshall. Olen entinen pormestariehdokas Louisvillesta, Kentuckysta. En ole koskaan ollut mukana rikollisuudessa. Löysin dokumentin pankkitililtäni, joka puhui ongelmasta Kentuckyn hallinnon kanssa. Tarkastakaa liittovaltion paperit ennen kuin annatte mitään tietoa kenellekään. Olen kahdeksan vuoden ajan ollut kohdistettujen energia-aseiden hyökkäysten uhri. Se kidutus, jota olen kokenut, on ollut mm. kehon kuumenemista, kehon äärimmäistä kylmenemistä, kouristuksia, sydänkipuja, korvakipuja, kutinaa silmien takana, polttoa silmien takana, turvotusta, päänsärkyä, raajojen itsestään liikkumista, väsymistä, sydämen tykytyksiä ja rytmihäiriöitä, hiustenlähtöä kourallisittain niinkuin olisin kemoterapiassa, mielen lamaannusta, hypnotisoitumista tai transsitilan tyyppistä mielentilaa, dronen tai satelliitin seurantaa, kontrolloituja unia, univajetta, V2K eli ääntä kallon sisällä, projisoituja ääniä, äärimmäisiä lihaskramppeja, pakotettua kaatumista, sinisiä renkaita silmieni pupillien ympärillä ja olen täällä ja voitte katsoa miltä ne näyttävät, matalan taajuuden ääniä kotonani, korkean taajuuden ääniä kotonani, seksuaalista kiihotusta. Useat sähkölaitteet kotonani ovat tuhoutuneet, neljä tietokonetta, kaksi faksia, seitsemän puhelinta, neljä CD-soitinta, videot, DVD-soitin, neljä uunin sähkökytkin, tiskikone ja kuivauskone, ilmastointilaite. Lisäksi autoradio, CD-soitin ja moottori ovat tuhoutuneet. Minua tarkkaillaan kotonani 24 tuntia päivässä ja seurataan kaikkialle minne menen, vaikka minulla ei ole rikostaustaa.

Kun olin ehdokkaana kaupunkini pormestariksi, minua kohti myös hyökättiin debateissa ja foorumeilla. Verkkosivuni on www.justiceforallcitizens.com. Kiitos. Ja jätän teille myös nämä flyerit. Kiitos. TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Hra. Allen Hornblum.

HRA. HORNBLUM: Nimeni on Allen Hornblum. Olen philadelphialainen kirjailija, joka on kirjoittanut kirjoja mafiarikollisuudesta neuvostoliittolaiseen vakoiluun. Mutta tässä tapaamisessa olen kirjoittanut kaksi kirjaa vankien käytöstä koekaniineina. Saatatte olla kuullut jommasta kummasta. Työskentelen parin kollegani kanssa huostaanotettujen lasten tutkimuskoekaniineina käytön historiasta. Ja voin vakuuttaa teille, että osa materiaalista, jonka olen löytänyt, on varsin hämmästyttävää, mm. Nobel-palkinnon voittajat, jotka menivät henkisesti vammaisten hoitolaitokseen ja käyttivät heitä ihmiskokeisiin.

Ja haastatellessani ihmisiä näinä vuosina, ei ainoastaan koehenkilöitä, jota teen jatkuvasti, vaan myös lääkäreitä jotka näitä kokeita tekivät, näitä kliinisiä kokeita. Puhun ihmisistä kuten Albert Kligman ja Hilary Koprowski, Chester Southam, eräitä 1900-luvun huippututkijoita, joista useimmat ovat kuuluisia ja toiset pahamaineisia. On hämmästyttävää, että lähes kaikki heistä sanovat miten vähän lääketieteellistä etiikkaa opetettiin lääkiksessä tuohon aikaan. Ja minun on oli puhuttava siitä, minun oli kerrottava eräälle heistä, itse asiassa, erikseen Nürnbergin säännöstöstä. Kun mainitsin sen, he eivät edes tienneet siitä.

Nämä ongelmat lääketieteen etiikassa ovat edelleen olemassa. Toistuvasti pidän esityksiä yliopistojen lääkiksissä, ja on hämmentävää kun menen kirjakauppaan yliopistossa, ja näen siellä ehkä yhden kirjani. Tottakai olen hieman häiriintynyt kun heillä ei ole, mutta en näe myöskään mitään Harriet Washingtonilta tai James Jonesilta, Bad Blood, tai Jonathan Morenon kirjaa. Lääketieteen etiikka on orpolapsi nykypäivän lääketieteessä. Se on siellä jossain sivussa. He todella hyssyttelevät  sitä ja se on jatkuva ongelma.

Lääkärit, kuten Dan sanoi aiemmin, kun he tekevät näitä tutkimuksia, se on kustannushyötyanalyysi ja hyötyjä on paljon enemmän kuin pelkkä tutkimuksen teko, jopa silloin kun se rikkoo sääntöjä ja lakeja ja menee sieltä mistä aita on matalin, mieluummin kuin seuraa sääntöjä. Ja siksi uskon, että komission on erittäin vahvasti tuomittava tri. Cutler ja ne laitokset ja lääkärit joiden kanssa hän on työskennellyt, ei ainoastaan Tuskegeen ja Guatemalan suhteen, vaan tapauksia on paljon enemmänkin.

Kuten Susan sanoi, me jatkuvasti löydämme näitä lisää. Tulee olemaan toinen komissio kuten tämä kymmenen vuoden päästä tarkastamassa mihin te nyt kiinnititte huomiota ja mihin ette. Joten kannustaisin, että olisitte niin aggressiivisia kuin mahdollista, ette ainoastaan kuvaisi sitä mitä on tapahtunut, vaan todella tuomitsisitte ne, jotka ovat rikkoneet lakia, koska lääkärit tekevät päätöksiä juuri nyt, ja ne päätökset menevät väärään suuntaan.

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Rva. Debra Poulson tai Debra Paulson.

RVA. POULSEN Hei, olen Debra Poulsen Kenoshasta, Wisconsinista. Viittaan professori McCoyn Wisconsinin yliopistosta kirjoittamaan tutkimukseen, joka käsittelee kidutusta ilman ihmiskosketusta. Hän puhuu hyökkäyksestä kaikkia aisteja ja herkkyyksiä kohtaan, kuuloaisti, näköaisti, tuntoaisti, ajantaju, lämpötila ja selviytymisvaisto, joita on kehitetty vuosien harjoituksen ajan. Aistien hämmentäminen nojaa kombinaatioon aistien ylikuormittamista ja aistien tukahduttamista banaaleilla proseduureilla, eristyksellä ja äärimmäisellä kuulustelulla, kuumalla ja kylmällä, valolla ja pimeydellä, melulla ja hiljaisuudella tai systemaattisella hyökkäyksellä kaikkia aisteja kohtaan.

Olen ollut ihmiskoekaniinina melkein kaksi vuotta ja olen ollut yhteydessä tri. Halliin, edustan erittäin suurta ryhmää. Anteeksi jos olen hermostunut mutta olen erittäin väsynyt siitä, että oikeuteni viedään minulta. Ja kiitos kun kuuntelitte minua ja kiitos muille. Haluaisin apua. Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Rva. Lisa Becker.

RVA. BECKER: Kiitos. Nimeni on Lisa Becker. Olen myös Wisconsinista. Olen koehenkilö, joka ei suostu koekaniiniksi armeijan ja lääketieteen tutkimukseen. Minä, myös, uskon kokemukseeni viitattavan kidutuksena ilman ihmiskosketusta, käyttäen puolustustekniikkaa.

Jonathan Moreno, hän periaatteessa ennusti tämän kaiken vuosia sitten kirjassaan Undue Risk. Pyydän teitä auttamaan kongressin tutkimuksen käyntiin saattamisessa. Me olemme tulleet pitkän matkan. Tämä on se mitä tarvitaan. Me haluamme, että kertomukset näistä äärimmäisistä ihmisoikeuksien rikkomuksista, joita maassamme tapahtuu, dokumentoitaisiin ja kuultaisiin, kaikki ne kertomukset.

Me tarvitsemme myös sitä mitä Clintonin aikaan oli, joka on suuri joidenkin näiden dokumenttien julkistaminen, joita he piilottelevat siitä mitä on tapahtunut.

Puhun monien puolesta kun sanon, että olemme kärsineet tarpeeksi. Henkilökohtainen kokemukseni on kestänyt kymmenen vuotta. Minua on parjattu. Minua on kidutettu. Minulla on palovammoja kehossani. Olen amerikkalainen. Minulla on oikeuteni. Vastaus kysymykseen, suureen kysymykseen tänään, voisiko se tapahtua tänään, on kyllä. Se tapahtuu tänään. Se tapahtuu joillekin meille joka päivä. Rukoilen teitä auttamaan meitä. Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Hra. James Wollet — Walbert.

HRA. WOLLET: Nimeni on James Wollet. Tähän päivään asti minulla on yksi vahvimmista dokumentoiduista tapauksista koskien epäeettisiä rikoksia yhteiskuntaamme vastaan.

Johtuen siitä seikasta, että minulla on sellaisia ammattilaisia mukana tässä tapauksessa, olen kyennyt osoittamaan että tämä rikos toisia ja minua vastaan on todellinen ja se on syy huolestua.

Toivon, että kykenen osoittamaan saman asian tälle komitealle, ja näyttämällä ne todisteet, joita minulla on näytettäväni komitealle, minä ja minun kanssani rikosta käsittelevät haluaisimme komitean tarkastelevan näiden dokumenttien esilletuontia presidentille yhä kasvavan huolen takia. Pitäen mielessäni toiveen tälle tarkastelulle, haluaisin pyytää komiteaa harkitsemaan näiden epäeettisten rikkeiden tutkimusta, joista minä ja muut tämän rikoksen uhrit olemme kärsineet. Näiden ongelmien tutkimusta tarkastellessa haluaisin esittää myös, että monet ammattilaiset ovat dokumentoineet myös kaikenlaisia rikoksia lapsia kohtaan ja minä työskentelen näiden parissa. Ammattilaiset ovat dokumentoineet näitä rikoksia, ja ne liittyvät moniin näiden rikosten uhreihin. He ovat osoittaneet tämän huolen validiksi, siten kun sen tälle komitealle esitän. Kasvava huoli on myös niistä osavaltioista, jotka ovat saattaneet voimaan lainsäädäntöä, jotka mahdollistavat RFID-sirun työntämisen kehoon. Nämä osavaltiot ovat nyt hyväksyneet sellaisen lain. Colorado House Bill 071082; North Dakota Senate Bill 2415; Oklahoma State Senate Bill 47, House Bill 072092; Missouri House Bill 550; Pennsylvania Bill; Georgia Senate Bill 235; ja lista vain jatkuu ja jatkuu.   Halusin myös tiedustella voisinko esittää 12 ammattilaisen portfolion, lähtien poliittisesta tuesta aina lääketieteen tutkimuksiin, sekä yksityisetsivien tutkimuksiin tukemaan komiteaa sekä läpikäynti.

TRI. GUTMANN: Voitte. Kiitos paljon.

HRA. WOLLET: Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

APULAINEN: Hra. Peter Rosen.

HRA. ROSENHOLM: Hei, olen Peter Rosenholm. Olen Rhode Islandilta. Kuten muut, me kaikki käymme tätä läpi päivittäin, ainakin 14 vuotta minua on kidutettu. Se on ollut ihmiskokeilua johon en ole halunnut suostua. Se tehdään etäältä. Se on salaista. Sitä on monesti vaikea osoittaa todeksi. Monet näistä hyökkäyksistä on tehty mikroaaltoaseilla, MEDUSA on niistä yksi. Kaikissa epikriiseissä, kun minut on viety sairaalaan, minulle on sanottu että minua on ammuttu säteilyaseilla, että voisin kuulla ääniä. MEDUSA nyt myöntää kaikki nuo kyvykkyydet.

Olen myös merisotakoulun kongressialueella, ja minut on diagnosoitu väärin, huumattu. Olen kutakuinkin osoittanut tuon kaiken vääräksi. Minulla ei enää ole lääkitystä mutta minua silti kidutetaan. Se jatkuu joka päivä kaikille näille ihmisille. Se mitä haluaisin, olisi että joku ryhmästämme pääsisi mukaan oikeasti osallistumaan komiteaamme. Onko tämä mahdollista, koska me olemme uhreja? Me olemme kuin guatemalalaiset, joita kidutettiin. Onko sellaista mahdollisuutta? Kuuletteko minua?

TRI. GUTMANN: Te olette —

HRA. ROSENHOLM: Onko mahdollisuutta, että jokin ryhmä tai henkilö meistä voisi olla komiteassa mukana?

TRI. GUTMANN: Meidät on presidentti koollle kutsunut ja kommentoimme julkisesti ja voitte kirjoittaa meille ja me luemme kaiken, jonka te meille kirjoitatte.

HRA. ROSENHOLM: Selvä.

TRI. GUTMANN: Presidentti on se, joka — presidentti Obama nimittää komission.

HRA. ROSENHOLM: Toinen asia, jonka kanssa painimme tässä on COINTELPROn hyökkäys. Lainvalvojat hyökkäävät kimppuumme, pilkkaavat meitä, laittavat meidät mielisairaalaan jos me yritämme liian ḱovaa. Nämä ihmiset eivät kaikki halua mennä lääkäriin. Patriot Actissa on kohdat siitä mitä lääkärit saavat sanoa. Joten kaikki ihmiset eivät saa heidän hampaitaan korjatuiksi, eivät pääse lääkäriin. Me olemme huonossa tilanteessa. Kiitos.

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Hra. Kenneth Rhoads tai Rhands. Hra. Kenneth Rhoads.   (Ei vastausta.)

APULAINEN: Rva. Letitia Peters.

RVA. PETERS: Rouva puhemies, bioetiikan komitean jäsenet, minun nimeni on Letitia Peters ja minä olen Trentonista, New Jerseystä. Minä olin liittovaltion työntekijä 16 vuoden ajan sähköinsinöörinä, täällä Washington DC:ssa. Sairastuin täällä altistuksesta myrkyllisille metalleille. Ja kun aloin valittaa siitä ja käyttää oikeuksiani, uskon nyt viiden vuoden valtion hommista poissa olleena, että 16 vuoden palveluksen jälkeen minut laitettiin tähän 24/7 teloituskammioon. Ja minä myös haluan kongressin tutkivan tätä asiaa. Minun pitäisi olla tietovuotajien suojelulain alaisuudessa ja minä, myös, haluaisin jättää dokumentteja joita esitän. Minulta on evätty pääsy lääketieteelliseen hoitoon. Minua on pidetty ei-ihmisenä. Kaikkia minun oikeuksiani on rikottu. Vanhempani ja minä elämme nyt yhdessä Trentonissa, New Jerseyssä, ja matalalla lentävät lentokoneet ruiskuttavat biologisia aseita talojemme päälle joka päivä tappaakseen minut. Ja minä vain haluan näyttää jotain todisteita teille, joita minulla on, koska olen yrittänyt saada presidenttiin yhteyden mutta tiedän, että kaikki informaationi on lähetetty muualle. Joten minä myös pyydän, että kongressi tutkisi asiaa. Voinko esittää tämän informaation teille?

TRI. GUTMANN: Voitte. Kiitos paljon.

APULAINEN: Rva. Tammy Battaglia.

RVA. BATTAGLIA Hei, nimeni on Tammy Battaglia. Minulle on tehty psykologisia kokeita 13-vuotiaasta lähtien ilman suostumustani. Olen käyttänyt vuosia selviytyäkseni hypnoosista, fyysisestä ja biologisista kokeista, joihin olen joutunut vuosikymmenten ajan valtion rahoittamien lääkärien, korporaatio-thinktankkien ja tutkijoiden tekemissä kokeissa.

Olen kokenut valtavaa menetystä ja traumaa vuosien altistamisesta kokeisiin, joihin en ole suostunut, mikä on romauttanut elämäni. Ihmiset, jokta näitä kokeita tekevät toisilla ihmisillä eivät mieti niitä kaamean tuhoisia vaikutuksia, joille he uhrit altistavat. Tämän johdosta kokeiden jälkeen ei ole kuntoutusta. Mitään ajatusta ei uhrata usein vakavalle psykologiselle ja fyysiselle traumalle, josta koehenkilöt, jotka eivät kokeisiin ole suostunut, kärsivät lähes jatkuvasti.

Monet uhrit, kuten minä, ovat saaneet diagnoosin olemattomille mielisairauksille ja sen tuloksena meidän odotetaan syövän vaarallisia lääkkeitä, joita me emme tarvitse. Ei ole keinoa etsiä oikeutta sille mitä me olemme joutuneet kärsimään, koska Amerikassa, vapaassa maassa, oikeudenmukaisuus ei ole vapaata.

Kokeet rikkovat jokaista kuviteltavissa olevaa oikeutta eivätkä ne tarjoa helpotusta mihinkään. Jos minä tai kuka tahansa uhri lähestymme lainvalvojaa tai valtion virastoja, meille nauretaan ja joissain tapauksissa viedään väkisin hoitolaitokseen. En ole suostunut koehenkilöksi millekään valtion haaralle, armeijalle tai lääkäriliiton jäsenille.

Alkuvaiheen kokeet käynnistyivät päätöksistä, jotka tehtiin puolestani kun olin lapsi, aikana jolloin en kyennyt ymmärtämään mihin suostuin tai mitkä sen seuraukset voisivat olla. Ansaitsen vapautuksen näistä kokeista välittömästi, niinkuin kaikki muutkin meistä. Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Rva. Rose Gapinski.

RVA. GAPINSKI: Amy, rakastan kysymystäsi jossa me yritämme selvittää mikä se suuri ongelma on, todella analysoida ja päästä sen juurille. Ja minä luulin aluksi, että se oli hallintaa, joka johtaa asioihin kuten false flagit ihmisten sekoittamiseksi. Se johtaa ihmisten ahdisteluun heidän pilkkaamiseksi tai toimintakyvyttömäksi tekemiseksi, ne uhrit. Se johtaa mahdolliseen korruptioon, salailuun, mahdolliseen pelkoon vankilaan joutumisesta niiden taholta, jotka näitä asioita tekevät.

Ja sitten tajusin, että hallinnan alla, salailu-hallinnan sateenvarjon alla, on todella räikeä Yhdysvaltain kyvyttömyys edes pyytää anteeksi mistään. Kyetä sanomaan, että olen pahoillani, muu maailma odottaa meidän sanovan että olemme pahoillamme tai myöntävämme jotain. Minussa on vikaa. Kaikissa on. Ja vastoin Pentagonin myyttiä, että niin ei pitäisi tehdä ollaksesi vahva, vastoin sitä myyttiä, se tekee ihmisestä vahvemman. Täten se tekee myös maasta vahvemman. Toiset maat hyvin paljon arvostaisivat sitä.

Sanokaa olemme pahoillamme, kahden sekunnin hiljaisuus nyt ja sitten voimme jatkaa elämäämme.

TRI. GUTMANN: Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

APULAINEN: Hra. Jeremy Radlow.

HRA. RADLAR: Nimeni on Jeremy Radlar. Olen tullut kertomaan teille, että Yhdysvalloissa on käynnissä ihmiskokeet ilman suostumusta. Olen ollut tällaisten kokeiden kohteena yli viisi vuotta. Näitä toimia kokeiksi kutsuminen on totuudenmukaista, mutta mahdollisesti harhaanjohtavaa. Mielestäni kriteeri, joka hallitsee koehenkilöiden valintaa, osoitautuu paljon suuremmaksi skandaaliksi kuin itse kokeet.

Psykologinen kidutusprotokolla, joka on osa niinkutsuttua koetta, sisältää muunmuassa ei-tappavien aseiden käyttöä ja mieleen tunkeutuvaa teknologiaa, univajausta, kipuhermojen stimulointia ja pahempaa, joita kaikkia käytetään koehenkilöihin.

Vaikka jotkut koehenkilöt ovat löytäneet tuntemattomia esineitä kehoistaan, mikä viittaa implantointiin, suurin osa ei ole. Vastaanottimettoman mieleen tunkeutuvat teknologiat on osoitettu laboratorio-olosuhteissa, mutta todennäköisin selitys on, että koehenkilöt ovat saaneet implantin joko niin pienestä esineestä, että kaupallisesti saatavilla oleva skannauslaite ei sitä löydä, tai että se on suunniteltu erottamattomaksi ympärillä olevasta kudoksesta. Nämä aktiviteetit ovat erittäin petollisia, käyttävät salaista teknologiaa ja kaikessa tässä on CIA:n sormenjäljet yltympäri.

On järjetöntä odottaa tällaista hoitoa saavien eristyksissä olevien henkilöiden antavan todisteita. Tarvitaan läpikotaiset tutkimukset. Kiitos ajastanne.

TRI. GUTMANN: Paljon kiitoksia.

[Yleisö taputtaa]

APULAINEN: Rva. Kathryn Nestor.

RVA. NESTOR: Nimeni on Kathryn Nestor ja olen Pennsylvaniasta.   Tämä kommissio on puhunut ihmiskoehenkilöiden pitkästä hyväksikäytön historiasta. Vaikka kukaan ei ole maininnut tänään MKULTRAa, presidentti Clinton on pyytänyt tätä anteeksi. Nuorin lapseni ja minä olemme olleet koehenkilöitä tahtomattamme. Meidät on altistettu COINTELPRO-väijynnälle, etäältä toteutetulle neuromonitoroinnille ja sähkömagneettiselle kidutukselle, mikä on johtanut psykologisiin ja fyysisiin vaurioihin. Ja en mene yksityiskohtiin täsäs koska minulla on neljä sivua kirjoitettuna. Se on erittäin paljon samanlainen kuin Connien todistus.

Pyydän ettette odota 70 vuotta tutkiaksenne tätä. Pyydän tri. Amy Gutmannia aloittamaan tänään. Komissiolle on uusia hommia ihmiskoehenkilöiden suojelussa. Ja antakaa meille dramaattinen vastaus, Susan. Ja antakaa meille kongressin kuuleminen. Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN: Kiitos.

APULAINEN: Rva. Miriam Snyder.

RVA. SNYDER: Hei. Nimeni on Miriam Snyder. Olen kouluttaja, pappi, ihmisoikeuksien ajaja. Työskentelen monien kanssa, jotka ovat kärsineet rajoittamattomista, kuolettavista ihmiskokeista. Koska olen ottanut tämän esiin, minusta on myös tullut uhri. Itse asiassa aiemmin olin sellainen. Minulla on kolme kysymystä, joihin haluaisin komissiolta vastauksen ja sitten haluaisin antaa joitain ehdotuksia niin, että meidän ei tarvitse käydä tämän tyyppistä kuuntelun, kuuntelun foorumia ja sitten meidän on pakko kiirehtiä tätä vakavaa salamurhaohjelmaa. Ihmiskokeilua käytetään salamurhaamaan viattomia ihmisiä ja mielestäni nyt on aika, että tämän siivoamisessa menee enemmän kuin kaksi minuuttia. Vihaan sitä. Kuuntelin ja pyydän teitä kuuntelemaan.

Ensinnäkin, Guatemalan ja Tuskegeen kokeilujen jälkeen on ymmärretty, että käynnissä on ihmiskokeilu, joissa annetaan tiettyjä rokotteita viattomille ihmisille. Haluaisin komission ottavan kantaa siihen, mitä ollaan tekemässä sille, että ihmisille annetaan pistoksia joista kukaan ei tiedä mitään.

Haluaisin tietää komission vastauksen siihen mitä rangaistuksia ja suojelua on olemassa tutkijoille. Tutkijoiden vangitseminen, jotka luovat kuolettavia aseita ja viruksia. Mitä tehdään sille, että estetään kuolettavien, ihmisten luomien virusten päästäminen laboratoriosta ihmiskehoihin? Ja milloin me alamme vangita tutkijoita? Selvä?

Kolmanneksi. Kuka valvoo energiateknologiaa, erityisesti sähkökidutusta? Se on suuri ongelma. Odottakaa vain. Minä odotin kaksi päivää. Sähkökidutus. Kaikki nämä ihmiset täällä puhuvat siitä, että heitä kidutetaan. He ovat hitaasti kuolemassa säteilyyn.

Säteilyohjelmista tulee ulos lapsia huulet turvonneina. Tutkimukset näyttävät sen. Olen antanut teille dokumentteja. Meillä on lapsia huulet turvonneina johtuen sääntelemättömistä säteilytutkimuksista. Mitä tehdään tämän lopettamiseksi?

Nämä ihmiset kärsivät siksi, että säteilytutkimuksia, ihmiskokeita ei valvota. Ja rahoitus on valtaisaa ja ihmiset kuolevat. Mitä tehdään sen lopettamiseksi? Okei.

Neurokuvantamisesta puhuttaessa löysin paljon tutkimusta koskien injektioilla aikaansaatuja kouristuksia. Miksi ihmistutkimus sallii kokeet, jotka sallivat ruiskulla ja sähköteknologialla aiheutetut kouristukset?

Nyt suosituksiini. Toivoisin, että tämä komitea perustaisi erityiskomitean ottamaan kantaa näihin ongelmiin ihmisoikeusasiantuntijoilla, joukkomurha-asiantuntijoilla, ihmisillä jotka ovat tutkineet massamurhia; on ymmärretty että nämä asiat eivät tapahtu massamurhien kautta ja voin antaa teille listan ihmisistä, joilla on tästä dokumentaatiota; ja tutkikaa kansalaisten valitukset koskien mielenhallinta-aseita, erityisesti energiateknologiaa satelliiteista; satelliittien aikaansaamia kohtauksia; mikraaltojen kuulemisvaikutukseen perustuvia aseita; kaikkia valtion sponsoroimia psykologisia operaatioita; mikrosiruttamista injektioilla.

Ennen kaikkea me pyrimme luomaan keinon, jolla injektiot jouduttaisiin tarkastamaan ennen kuin ne joutuvat ihmiskehoon, keinon jolla syyttää kaikkia jotka käyttävät näitä kuolettavia taktiikoita vahingoittamaan ihmisiä. Ja me haemme korvauksia kaikille uhreille, jotka ovat jättäneet valaehtoisen todistuksen, jossa dokumentoidaan nämä kauheudet joissa on mukana valvomattomia ja kuolettavia ihmiskokeita, joista he ovat kärsineet, ja jotka tietovuotajat ovat paljastaneet.

Paljon kiitoksia ja pitäkää foorumi jossa meidän ei tarvitse kiirehtiä. Odotin kaksi päivää ja en tykkää kun kiirehditään tällä tavoin, en todellakaan tykkää. Kiitos.

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN: Paljon kiitoksia.

APULAINEN: Hra. Nigel Nicholson.

HRA. NICHOLSON: Hei, hyvää iltaa. Nimeni on Nigel Nicholson ja olen ollut psykologisessa pakkomielenhallintaohjelmassa. Se alkoi vuonna 2002 kun minut pidätettiin väärin perustein, minut huumattiin ja uskon, että minut hypnotisoitiin. Pian sen jälkeen poliisit ahdistelivat minua ja New York Cityn palolaitos piti melukampanjaa. Tarkoitan, että koko vuoden ajan, aina kun poistuin kämpiltäni, minua pommitettiin melulla joka sai minulle aikaan psykologisen romahduksen. Minua on hakattu joukolla. Minut on laitettu salamurhan tyyppiseen ohjelmaan. Minusta on tehty syntipukki. Ystäväni ovat jättäneet minut täysin, vaikka olen jatkuvasti ottanut heihin yhteyttä.

Uskon olleeni neuromonitoroinnin alaisena. Kun mietin jotain ja menen ulos ja joku kävelee ohitseni ja toistaa mitä juuri sanoin, tiedän etten ole hullu. Ookoo? Huolimatta siitä mitä on sanottu, he ovat antaneet näiden ohjelmien uhreille diagnoosin psykiatrisesta sairaudesta peittääkseen nämä rikokset, koska me kaikki tiedämme, että henkilön pilkkaamiseksi mielenterveysdiagnoosin antaminen tai mielisairauden antaminen heille on sellainen mitä kukaan ei usko. Kukaan ei usko sinua ja näin he piilottavat nämä rikokset.

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN: Kiitos, herra.

APULAINEN: Rva. Micheline Jones.

RVA. JONES: Hei, nimeni on Micheline Jones. Olen täältä Washingtonista. Elän kaupungin asunnossa ja mainitsen tämän, koska tämä on se missä suurin osa köyhistä on, erityisesti näinä päivinä kun talous menee miten menee. Minä olen MKULTRA-mielenhallinnan kohde. Olen myös sähkömagneettisen säteilyn kohde ja minulla on monia videoita näyttääkseni sen. Olen kuvannut nämä videot sanomalehteen ja eri paikkoihin, mm. CDC:lle, ja kaikki ovat vain kääntäneet päänsä pois aivan kuin tämä olisi hyshys. Lakimiehet ovat evänneet minulta apunsa koska he sanovat, että tämä on liian suurta.

Joten alkuvaiheen tutkimuksissani sain selville, että entinen kongressiedustaja Cynthia McKinney pyysi lisätutkimusta lain H.R. 1026 nojalla tutkimaan COINTEL-vastatiedustelua. Minua väijytään jatkuvasti. On paljon salaisia toimijoita, jotka ovat seuranneet minua. Univajaus, minulla ei ole sitä paljoa koska pakotan itseni, kellot, radiot, liian paljon nestettä yöllä, mitä tahansa jotta nousisin ylös ja lähtisin ulos kämpästä. Olen pyytänyt kaupungin asuntotoimea aina kaupunginjohtajasta lähtien pitämään reilun kuulemisen ja asia odottaa edelleen, jotta pääsisin pois tästä paikasta, mutta nyt minua alkaa huolestuttaa olisiko siinä enää mitään virkaa. Olen muuttanut kolme tai neljä kertaa ja sheriffi tai piirikunnan poliisi on sanonut minulle, että tämä tulee mukana. Joten kun he valitsevat kohteensa, sitten se seuraa perässä. Haluaisin kaiken tämän lääketieteellisen väärinkäytöksen tutkittavan, jos mahdollista, että raportoisitte takaisin meille. En tiennyt tästä tapaamisesta kuin vasta eilen ja kiitän siitä, että annoitte minun puhua. Kiitos.

TRI. GUTMANN: Kiitos, Rva. Jones.

APULAINEN: Hra. Timothy White.

HRA. WHITE: Haluaisin kiittää komissiota siitä, että he antavat minun puhua julkisesti näistä ongelmista. Ja se on ollut paljon informaatiota ja se on ollut erittäin hyvää ja valaisevaa. Ja näen, että olen oikeassa paikassa tarjoamassa informaatiotani. Ja kyllä, Tuskegeen kokeet ovat edelleen käynnissä ja Guatemalan kokeet ovat edelleen käynnissä. Mutta ne ovat käynnissä johtuen signaaliteknologian ja kognitiivisen neurotieteen teknologian ja neurofysiologisen tutkimuskokeilun edistyksestä ja kehitys on mahdollistanut näiden asioiden tapahtua ja sallii uudenlaiset haavoittuvaisuudet kansalaisille, jotka eivät kykene suojautumaan tältä.

Me tarjoamme kansalaisille, jotka tällä hetkellä ovat tahtomattaan kognitiivisen neurotieteen uhreja neurofysiologisessa tutkimuksessa ja kokeilussa, mitä toteutetaan etäältä äärimmäisen matalien taajuuksien teknologialla tietokoneesta aivoihin. Tämä teknologia on olemassa, ja se voidaan vahvistaa koehenkilöillä erittäin suurella tarkkuudella, käyttäen neurokuvantamisteknologiaa.

Tämä on rikos joka on ollut käynnissä vuosia. Ja Tuskegeen kokeet ovat selvästi komission toimintavallan alla. Jos näiden väitteiden todenperäisyydestä on mitään epäilystä, silloin komissio voi tehdä omat riippumattomat tutkimuksensa käyttämällä funktionaalista aivokuvantamistekniikkaa.

Me pyydämme komiteaa vain oman organisaatiomme, Freedom from Covert Harassment and Surveillance, olemassaolon takia meillä on tuhansia ihmisiä, jotka ovat ottaneet meihin yhteyttä väittäen olevansa tämän uhreja. Olemassaolomme on oikeutus sille, että teidän tulisi tutkia tätä tapausta lisää.

Me tarvitsemme testin, jolla määrittää onko kansalaista vahingoittanut kognitiivinen ase. Nämä ovat kognitiivisia aseita, joiden kanssa nämä ihmiset jollain tavalla joutuvat koekaniineiksi. Ja yleensäkin teidän tulisi kieltää tieteen ja teknologian epäeettinen käyttö kaikkia kansalaisia kohtaan kaikista syistä ja kaikissa muodoissa. Kiitos.

TRI. GUTMANN Kiitos.

NAISOSALLISTUJA: Voinko laittaa nimeni listaan?

TRI. GUTMANN: Minulla ei ole listaa.

NAISOSALLISTUJA: No, kävi niin että minut kutsuttiin ja huomattiin että tämä avattaisiin jotta voisin oikeasti puhua jotta voisin laittaa nimeni listaan. Ja kun pääsin sinne, minulle ei kerrottu että oli jokin lista jonka kautta minun olisi pitänyt ilmoittautua. Pyydän yhtä minuuttia.

TRI. GUTMANN: Kyllä, saatte yhden minuutin. Meillä on noin viisi minuuttia jäljellä.

NAISOSALLISTUJA: Okei. No, vien viisi minuuttia.

TRI. GUTMANN: Ei, ei.   (Naurua.)

TRI. GUTMANN: Jos on joku toinen. Okei, kiitos.

NAISOSALLISTUJA: Yritän.

TRI. GUTMANN: Kaikin mokomin. Kiitos.

NAISOSALLISTUJA: Kuten näette, meillä on, itse asiassa tässä on vähemmistö meitä. Sanotaanko arviolta, että olen puhunut noin 3000 ihmisen kanssa. Hän on noin 1500 ja hän noin 5000 kanssa. Meitä on monia ympäri USA:a. Ja varmasti on tilastoja, että jos huomaat että jokin on menossa pieleen, että jossain kohtaa jonkun on pakko tehdä tutkimus. Jos on tietty määrä sairautta, on pakko tehdä tutkimus. Jos on tietty määrä syöpää alueella, samoin kuin Brockovich meni ja teki tutkimuksen, hän löysi tietyn määrän. No, me esitämme asiamme nyt. Te sanoitte, että te halusitte tietää. Me kerromme teille nyt informaation niin, että te tiedätte. Jotain on tapahtumassa. Se on sähkömagneettinen ongelma ja se liittyy kännyköihin ja ohjattuun energiaan. Ja mielestäni eilen jotkut kollegat menivät ja sanoivat, että me emme kunnolla puhu siitä onko energia-aseita olemassa vaiko ei, mutta meillä on tuhansia ja tuhansia dokumentteja energia-aseista itsessään ja ainoa mitä me pyydämme, että te tutkisitte tätä. Ihmisiä satutetaan. Ihmisiä kidutetaan ja ihmisiä tapetaan. Ja mielestäni on aika tärkeää bioeettiselle komitealle tutkia tätä. Ainoa mitä me pyydämme on, että te tekisitte niin. Ja maaliskuun ensimmäinen 2011 me tulimme teidän luoksenne ja kerroimme teille. Ja en tiedä miten monta muuta oli. Ystäväni ovat kuolleet. Kidutettu kuoliaiksi elektronisilla aseilla ja en tiedä miten moni tulee kuolemaan. JA toivon, että tulen olemaan täällä uudestaan jos teillä on tämä ensi vuonna.

TRI. GUTMANN Paljon kiitoksia.

APULAINEN Lista loppui.

TRI. GUTMANN Aiommeko me —

APULAINEN: Lista loppui.

TRI. GUTMANN Okei. Hetki vain. Kiitos.

MIESOSALLISTUJA Teen parhaani mihin kykenen kun oman maamme tuottama maanpuolustusase on satuttanut minua. Rakastan maatani mutta minä olen kontaktissa ja olen ollut Department of Defense Fraud, Waste and Abusen kuuman linjan johtajaan yhteydessä. Hän on työskennellyt kanssani ja vaimoni kanssa kaksi vuotta. Ja hän meni Pentagoniin sen jälkeen, kun meitä ruiskutettiin aerosoleillla 150-200 mailia tunnissa, minua ja vaimoani. Sen takia naamani on leikattu ja hän on kotona huolehtimassa satapäisestä karjalaumasta aivokasvain päässä. Minulta on poistettu kolme. Pointtini varmaan olisi tämä, että puolustin tätä ohjelmaa, ja se oli yhteisoperaatiojärjestelmä, jonka maamme on rakentanut yhdessä ei-tappavan, vähemmän kuin tappavan järjestelmän kanssa. Ja minä olen ainoa maailmassa, poislukien ne ihmiset jotka tätä järjestelmää ovat rakentaneet, joka on oikeasti hengissä ja on kuvannut sen kameralla. Ja haluaisin antaa teille sen levyn. Mutta ehkäpä minulla on yksi kysymys. Se on ok, Eli, sinun ei tarvitse hakata minua mikrofonilla. Kysymys joka minulla on ensinnäkin, että haluaisin antaa teille tämän niin nopeasti kuin mahdollista ja kysyä jokaiselta teistä, että 90 prosenttia teitä lähestyneistä ihmisistä puhui samalla tavalla kuin minä, pelokkaasti mutta puhui kuitenkin — He puhuvat suunnatun energian aseista. Se korvautui ei-tappavilla ja vähemmän kuin tappavilla ohjelmilla. Ja me tiedämme sen. Suurin osa tietää ainakin. Haluaisitteko pelastaa elämäni, rouva?

[Yleisö taputtaa]

TRI. GUTMANN Pyydän että jätätte sen mitä teillä on ja me teemme voitavamme. Kiitos.

MIESOSALLISTUJA Ja teidän nimenne oli?

TRI. GUTMANN Minun nimeni —

MIESOSALLISTUJA Kyllä, rouva.

TRI. GUTMANN — on tohtori Amy Gutmann.

MIESOSALLISTUJA Tri. Amy Goodman, aion antaa teille tämän ja jos kuolen tähän, silloin olen aika varma että joku muu käy läpi todisteet. Kiitos ajastanne.

TRI. GUTMANN Kiitos.

MIESOSALLISTUJA Arvostan sitä, rouva.

Artikkelin julkaissut Zersetzung.org

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista, osa 4

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu useampaan osaan, joista tässä viimeinen.

Muut osat:

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista-osa-2/

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista-osa-3/


IV. Abduktiot

Lehdistö ja yleisö pitää nyt siepattuja kuriositeetteina, ja kuitenkin tiede, suurimmaksi osaksi, edelleen sivuuttaa heidän kertomuksensa manalaan, niinkuin Charles Fort määritteli manaamisen. Niin on myös väitettyjen mielenhallinnan uhrien laita. Auktoriteetin Ääni kertoo meille, että MKULTRA kuuluu historiaan; niinkuin Hasdrubal ja Hitler, se uhkasi joskus, mutta ei enää. Kuka tahansa, joka muuta väittää, tulee hiljentää rationalisaation ja selektiivisen huomiotta jättämisen avulla.

Kuitenkin näillä kahdella aiheella — UFO-sieppaukset ja mielenhallinta — on enemmän yhteistä kuin mitä ne toisistaan eroavat. Data on päällekkäistä. Jos me voisimme kartoittaa näitä ilmiöitä Vennin diagrammilla, me näkisimme yllättävän suuren kahden informaatioympyrän leikkausalueen. Tätä päällekkäisyyttä minä pyrin käsittelemään.

Huomaa, kuitenkin, että minä EN käsittele kaikkia muita kiinnostavia ja tärkeitä ongelmia, joita UFO-sieppauskokemus herättää. Olen esimerkiksi kirjoittanut, myönnettävästi varsin epämääräisesti, siepattujen raportoimista nenäimplanteista — sellainen yksityiskohta joka saattaisi sijoittaa kertomuksen ”erittäin omituisen” kategoriaan, ja tottakai se on yksityiskohta, joka on keskeinen teesilleni. Mutta mikä prosenttiosuus kokijoista puhuu tällaisista implanteista? Oikea tieteellinen analyysi antaisi jonkin lukeman. Valitettavasti minulla ei ole resursseja koostaa riittävän suurta siepattujen otosta, joista voisin määrittää tilastollisia lukuja. Enkä voi tehdä kattavaa kvalitatiivista analyysia, mikä mittaisi ”erittäin omituisten” raporttien arvoa verrattuna muihin abduktioväitteisiin. Ainoa mitä voin tehdä on kertoa saatavilla olevasta kirjallisuudesta ja jättää lukijan pohtimaan, niinkuin minäkin teen, ovatko tuon kirjallisuuden koostajat keskittyneet poikkeuksellisiin tapauksiin vai suosivatko he vähemmän fantastisia abduktiokuvauksia. Olen liittänyt lukemiston abduktiokirjallisuudesta omiin kokijoiden haastatteluihini — jotka, koska abduktoidut tuppaavat tuntemaan toisia abduktoituja, voivat antaa yllättävän laajan näkemyksen ilmiöstä. Tämä näkemys laajentee enemmän pitämieni esitysten ja muiden UFO-yhteisön jäsenien kanssa käymäni kirjeenvaihdon myötä.

Tottakai meidän tulee tunnustaa erot todistuksen ja näytön välillä. Kukaan ei voi sanoa varmasti, että sieppausrapoteilla on objektiivinen todellisuuspohja (oli se sitten miten väärintulkittu tahansa). Lopulta se mitä meille jää on tarinat. Jotkut näistä tarinoista voivat olla totuudenmukaisuudeltaan kyseenalaisia; toiset voivat olla tutkijan puolueellisuuden saastuttamia; monissa on riittämättömästi yksityiskohtia. Yksikään tutkielma ei voi ratkaista kaikkia abduktioiden ristiriitoja, ja monet tarpeelliset kamppailut tulee käydä toisilla aloilla.

Silti todistukset eivät mene pois — ja meillä on varmasti riittämiin materiaalia vertailtavaksi. On mielipiteeni, että ennakkoluulottomat tarkastelut abduktioraporteista lehdistössä sekä vähemmän tunnetusta materiaalista koskien mielenhallintaa tulevat korreloimaan hämmästyttävästi. Kun toiset abduktiotutkijat ovat saaneet koulutusta MKULTRAn toimintatavoista (ja tämä tutkielma on tarkoitettu johdantotekstiksi), he saattavat huomata samanlaisen kaavan. Jos kyllä, me voimme silloin alkaa kirjoittaa tämän ilmiön historiaa uusiksi.

Abduktion mysteeri sisältää alimysteereitä, jotka valahtavat yllättävän helposti ja jopa elegantisti mielenhallintaskenaarioihin — mysteereitä jotka sopivat ET-hypoteesiin yhtä epämukavasti kuin numeron 46 jalka sopii 42 kenkään. Kuten olemme nähneet, MKULTRA-teesi selittää raportit siepattujen aivoimplanteista (erityisesti nenäverenvuotoa koskevista raporteista), epätavallisista naarmuista, ”telepaattisesta” kommunikaatiosta (eli ulkoisesti aikaansaaduista päänsisäisistä äänistä) abduktion aikana tai sen jälkeen, väitteistä siitä että jotkut siepatut ovat kuulleet epätavallisia ääniä (samanlaisia kuin hemi-synch tai senkaltaiset laitteet saavat aikaan), sähkölaitteiden sekoamisista siepattujen kotona, persoonallisuuden muutoksista, ”koulutusfilmeistä”, uskonnollisilla kuvilla manipuloinnista ja puuttuvasta ajasta. Tarpeetonta sanoa, että salaisten valtion kokeiden teesi selvästi kattaa siepattujen väitteet ihmisolennoista ”työskentelemässä” avaruusolentojen kanssa sekä valtion ahdistelusta, joka on niin näyttävässä roolissa tietyissä abduktiokertomuksissa.

Tarkastellaan joitain muitakin korrelaatioita.

Hopkinsin mukaan, ”Avaruusolennot sanoivat ’Selvä. Erittäin hyvä.’ He ottivat aseen pois häneltä; mies (oletettavasti vanki) nousi, käveli pois, katosi, ja he siirtyivät seuraavaan asiaan.” Selvästikin tämä pikku draama oli lavastettu — jonkin sortin testi.

Esitän, että tämä surrealistinen tapaus on käsittämätön joko esimerkkinä avaruusolentojen saapumisesta tai ”Klass-isesta” valemuistosta. Tässä kuvattu skenaario TASAN TARKKAAN menee samoin kuin useat kokeet, joissa hypnoottisesti saatiin aikaan antisosiaalista toimintaa, mikä käy ilmi sekä standardista hypnoosikirjallisuudesta että julkisiksi tehdyistä ARTICHOKE/MKULTRA-dokumenteista. Vertaa esimerkiksi Hopkinsin tarinaa seuraavaan, jossa Ludwig Mayer, nimekäs saksalainen hypnoositutkija, kuvaa klassista koetta rikollisen toiminnan tuottamisesta hypnoosilla:

Annoin revolverin vanhalle ja helposti suggeroitavalle miehelle, jonka olin juuri hypnotisoinut. Herra H oli ladannut revolverin paukkupanoksilla. Selitin (koehenkilölle), samalla kun osoitin Herra H:ta, että Herra H oli erittäin paha mies, joka hänen tulisi ampua hengiltä. Suurella päättäväisyydellä hän otti revolverin ja ampui kerran suoraan Herra H:ta kohti. Herra H kaatui maahan esittäen haavoittunutta. Sitten selitin koehenkilölleni, että hän ei ollut vielä varsin kuollut, että hänelle pitäisi antaa toinen luoti, minkä hän teki oitis. [167]

Toki jos konservatiivista hypnoosispesialistia pyydettäisiin kommentoimaan ylläolevaa, hän nopeasti huomauttaisi että hypnoottiset suggestiot, jotka toimivat koetilanteessa, eivät yhtä helposti toimisi laboratorion ulkopuolella; jollain tasolla koehenkilö mahdollisesti aistisi olisiko hän hommassa mukana oikeasti. [168] Samalla tavoin konservatiivinen abduktiotutkija Hopkinsin materiaalia läpikäydessään painottaisi regression aikana saatujen todistusten käyttämisen sisäänrakennettuja ongelmia, missä väärin muistamisen vaara on olemassa. Sivuutan molemmat argumentit — hetkeksi — ainoastaan sanoakseni että ne molemmat menevät pointin vierestä. Tärkein asia, se pointti jota Klass eikä Hopkins voi mukavasti kohdata, on Mayerin hypnoosikokeiden yksityiskohtien ja Hopkinsin abduktiohenkilön kuvaaman koetilanteen välinen samankaltaisuus. MIKSI NÄMÄ KAKSI TARINAA OVAT NIIN SAMANKALTAISIA? Ottiko tri. Mayer oppilaita Siriukselta? [169]

Hopkins sanoo, että hän tietää muitakin tapauksia joissa siepatut ovat löytäneet itsensä samanlaisesta piinapenkistä. Niin tiedän myös minä.

Eräs henkilö jolle puhuin kykeni muistamaan (ILMAN hypnoosia), että hänelle on annettu ase minigrip-pussissa ja ohjeet käyttää asetta ”duunissa”. Haastatellessani häntä (ilman että erikseen kysyin häneltä) hän kertoi ilmeisestä vihjeestä, jonka ”olennot” (niin hän heitä nimitti) olivat poranneet hänen alitajuntaansa: ”Kun näet valon, tee se tänä iltana”, jota seurasi komento, ”Suorita” (toim. huom. englannin sana execute tarkoittaa sekä suorittamista että teloittamista, sanan kaksoismerkitys ei välity suomeksi). Voidaan vain spekuloida miten sellaista käskyä käytettäisiin kentällä; me käsittelemme tätä myöhemmin kun puhumme valosähköisesti tuotetusta hypnoosista. Vaikka hänen henkilökohtaiset tunteensa käsiaseita kohtaan olivat varsin negatiivisia, hän elävästi kuvaa hetkiä hänen ”arkipäiväisessä” elämässään, jolloin hän on tuntenut epätavallista ja kuitenkin voimakasta tarvetta olla aseen lähellä — puoliseksuaalista halua ottaa sellainen käteen ja koskettaa metallia. [170]

Hän ei ole yksin. Toinen oli niin asekuumeinen että hänestä tuli vartija, voidakseen vain olla niiden lähellä. [171] Siepatut joiden kanssa olen puhunut kytkevät tämän yhtäkkisen ramboilun UFO-kokemukseen. Mutta ehdotan, että UFO-kokemus voi olla pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppiselle koulutukselle.

Eräs BLUEBIRDin, ARTICHOKEn ja MKULTRAn päätavoitteista oli määrittää voitaisiinko mielenhallintaa käyttää fasilitoimaan ”teloitustoimia” — eli siis salamurhaa. [172]

Ei ole vaikeaa kuvitella median reaktioita jos julkisuuden henkilön murhaisi joku, joka toimii ”avaruusveljien” puolesta. Kuka kehtaisi puhua salaliitosta sellaisessa tilanteessa? Salaiset kontrolloijat voisivat valita myyttirakenteen, joka sopii abduktoidun persoonallisuuteen, sitten esiintyä korkeampina olentoina, jotka kuiskailisivat väkivaltaisia asioita vastaanottajan korvaan. Tätä keinoa käyttäen tiedemiesten kuten Ludwig Mayer saavutukset on mahdollista toteuttaa kentällä. Kuten Estabrooksin liikekumppani Jack Tracktir (hypnoterapian professori Baylor Universityssa) selitti John Marksille, antisosiaaliset teot voidaan saada aikaan ”ilman omantunnon väliintuloa” kun sopiva veruke sille on luotu. [173]

”He luulevat niiden olevan lentäviä lautasia”

Jenny Randles kertoo anekdootin Iso-Britanniasta, mikä sopii hyvin tähän hypoteesiin.

Vuonna 1965 ”Margary” (pseudonyymi) eli Birminghamissa aviomiehensä kanssa, joka yhtenä iltana pyysi tätä valmistautumaan ”järkytykseen ja koettelemukseen”. Randles kuvaa tätä niinkutsuttua ”reunatapausta”:

He menivät hänen autoonsa ja ajoivat pois, vaikka hänen muistinsa matkasta oli sumuisa ja sekava eikä hän tiennyt minne he menivät. Sitten hän oli huoneessa, joka oli himmeästi valaistu ja ihmisiä seisoi pitkän pöydän tai matalan sängyn ympärillä. Hän oli sen päällä ja vaikutti ”huumatulta” ja kykenemättömältä vastustelemaan. Kaikkein muistettavin näistä miehistä oli pitkä ja laiha ja pitkänenäinen ja valkopartainen. Hänellä oli paksut kulmakarvat ja oletettavasti hän sanoi Margarylle, ”Muista kulmakarvat, kultsi.” Hänelle tehtiin omituinen lääkärintarkastus käyttäen omituista laitteistoa.

Sekä aviomies että tieteentekijät, (ilmeisesti) hypnoottisia tekniikoita käyttäen, täyttivät hänen mielensä kuvilla, jotka voitaisiin ymmärtää ainoastan tulevaisuudessa. Niin hänelle kerrottiin. Randlesin mukaan, ”Yhdessä kohtaa eräs ’tutkijoista’ huoneessa sanoi Margarylle äänellä, joka sai sen kuulostamaan siltä kuin hän olisi huvittunut, ’HE LUULEVAT NIIDEN OLEVAN LENTÄVIÄ LAUTASIA’.” Aviomies myös paljasti, että hänellä oli toinen identiteetti. Abduktion jälkeen aviomies (menenkö liian pitkälle, jos oletan hänen työnantajansa olleen MI6 tai jokin vastaava virasto?) lähti menemään, eikä häntä näkynyt enää sen jälkeen. [174] Margary ei muistanut abduktiota kuin vasta vuonna 1978.

Tämä tapaus voi hämmentää ainoastaan tutkijaa, joka haluaa pakottaa kaikki abduktiokertomukset ET-hypoteesiin; kun me vapautamme itsemme tuosta joukosta oletuksia, selityksiä alkaa löytyä helposti. Tulkitsen tämän tapauksen sellaisena jossa kontrolloijat sovelsivat lentävän lautasen peitetarinaa huolimattomasti, tai riittämättömän vastaanottavaiseen kohteeseen. Mikäli teesini pitää paikkansa, UFOjen ”hypnoottisen huijauksen” tekniikka oli edelleen varsin uusi vuonna 1965, erityisesti USA:n ulkopuolella; ehkäpä manipulaattorit eivät olleet vielä tajunneet miten homma toimii. Omituinen kommentti tiedemiehen kulmakarvoista voi viitata tapausta varten tarkoitettuun piilotettuun asiaan.

Häikäilemätön hypnotisti, epävarmana hänen kyvystään indusoida läpitunkematon amnesia — ja tiedostaen hänen edeltäjiensä maksaman hinnan hypnoottisesta rikollisuudesta [175] — ymmärrettävästi haluaisi suojautua riskiltä; heittäytymällä brittiläiseen teatterimielihaluun hän kykenenee paremmin suojelemaan anonymiteettiään.

Samanlaisen tapauksen toi tietooni tutkija Robert Durant. Relevantti lainaus hänen kirjeestään kuuluu seuraavasti:

Nyt haluan kääntää huomion tapaukseen, jota olen tutkinut usean kuukauden ajan. Kohde on siepattu. Standardi abduktioskenaario. Kaksi kertaa regressoitu hypnoosilla, ensimmäisen kerran asialla oli tunnettu abduktiotutkija, toisella kerralla psykologi, jolla on kytköksiä parapsykologiaan.

Monen tunnin ajan kohdetta kuunnelleena sain tietää, että hänellä oli läheinen henkilökohtainen kontakti pidemmän ajanjakson ajan useisiin henkilöihin, joilla on liittovaltion tiedusteluyhteyksiä. Hänet hypnotisoitiin monta vuotta sitten osana hypnoosia käsittelevää TV-ohjelmaa. Hänen abduktionsa alkoivat pian sen jälkeen, kun hän oli ottanut osaa useisiin pitkiin sessioihin laboratoriossa, jossa, näennäisesti, hänen psyykkisiä kykyjään testattiin. Kaksi muuta ihmistä, joita ”testattiin” samaan aikaan, olivat myös siepattuja. Kaikkia kolmea labra pyysi liittyä paikalliseen UFO-ryhmään. Hänen sieppaustensa aikaan johtava avaruusolento puhui kohteelle englanninkielellä normaaliin tapaan, ei telepaattisesti. Hän tunnisti äänen, joka oli yhteen aikaan eräs hänen parhaista ystävistään, joka oli silloin ja oli edelleen töissä CIA:lla. Toinen ääni oli erään Washingtonissa työskentelevän ääni, hänellä oli vahvat suhteet liittovaltioon sekä sormensa pelissä myös ufologiassa, ja hän sattui tulemaan kohdetta vastaan kyseisessä laboratoriossa. Ystävä myös odotti, puhelinkeskustelujen mittaan, kohteen tulevan siepatuksi. Kun kohde otti tämän asian sekä äänen puheeksi hänen kanssaan, hän väitti olevansa meedio. [176]

”ESP”-yhteys on suggeroiva; MKULTRA-dokumentit paljastavat tiedustelupalvelujen huikean kiinnostuksen parapsykologiaan.

Jotkut tutkijat esittäisivät vastalauseen, että tällaiset esimerkit ovat harvinaisia; useimpiin abduktiotapauksiin ei liity viitteitä tiedustelupalvelujen mukanaolosta. Mutta ovatko tutkijat etsineet niitä? Kuten johdannossa mainittiin, väärä vastakkainasettelu rajoittaa isoa osaa ufologista ajattelua; niin kauan kuin abduktion argumentit heiluvat ET-hypoteesin ja puhtaan psykologisten teorioiden välillä, tutkijat eivät tunnusta tiettyjen keskeisten taustatietojen relevanssia.

VÄLÄHDYKSIÄ KONTROLLOIJISTA

Tekemässäni haastattelussa pohjoiskalifornialainen siepattu — kutsutaan häntä vaikka nimellä ”Peter” — raportoi kokemuksen, joka EI ollut pienestä harmaasta avaruusolennosta, vaan ihmisestä. Kokija kuvaa tätä miestä ”tohtoriksi”. Hän kuvaili tämän henkilön, ja suostui jopa piirtämään hänet.

Jokin aika näiden tietojen keräämisen jälkeen eteläkalifornialainen siepattu kertoi minulle hänen tarinansa — johon liittyi kuvaus tästä samaisesta ”tohtorista”. Fyysiset samankaltaisuudet olivat niin silmiinpistäviä, että niitä ei voi pitää vahinkona. Tämä nainen oli losangelelilaisen UFO-ryhmän johtava jäsen; kolme muuta naista tässä ryhmässä raportoivat sieppauskokemuksia saman henkilön kanssa. [177]

Ehkäpä nuo kolme naista olivat fantasisoijia, ja he kiinnittivät itsensä toisten narratiiveihin. Mutta pohjoinen informanttini ei koskaan ollut tavannut näitä ihmisiä. Miksi hän kuvasi saman ”tohtorin”?

Eräs siepattu, jonka kanssa olen työskennellyt, väitti hypnoosin alaisuudessa, että hänen abduktiokokemuksensa toi hänet tiettyyn taloon Los Angelesin alueella. Hän kykeni kertomaan kulkureitin taloon, vaikka hänellä ei ollut päivätajuista muistia siitä että hän olisi koskaan ollut siellä. Myöhemmin sain tietää, että tämä talo oli kuin olikin ollut erään tieteilijän asunto, joka aiemmin (ja mahdollisesti edelleen) teki salaista mielenhallintateknologian tutkimusta.

Tämä samainen siepattu kuvasi jonkinlaisen salaisien aivo-operaation, jonka hän oli läpikäynyt lapsena. Neurokirurgi oli ihminen, ei avaruusolento. Hän jopa muisti nimen. (Huom: Tämä ei ole sama henkilö, johon ylempänä viitattiin.) Kun kuulin nimen, se ei sanonut minulle mitään — mutta myöhemmin sain tietää, että todella oli olemassa tuonniminen tieteilijä, joka erikoistui elektrodi-implanttitutkimukseen.

Licia Davidson on syvällinen ja sanavalmis siepattu, jonka kiinnostava tarina läheisesti myötäilee monia abduktiokirjallisuuden tarinoita — poislukien yksi epätavallinen yksityiskohta. Haastattelussa kanssani hän kuvasi kuumottavan muiston ihmisolennosta, joka oli pukeutunut normaalisti, joka piteli mustaa laatikkoa mistä törrötti antenni. Tämä omituinen muisto EI sopinut hänen yleiseen abduktionarratiiviin. Voisiko tämä muisto esittää vähän liiankin lyhyttä häivähdystä tarkasti havaitusta todellisuudesta, joka rikkoo hänen hypnoosilla luodun ”peitemuistonsa”? Peter selvästi muistaa nähneensä samanlaisen laatikon hänen abduktionsa aikana.

Kiinnostavaa kyllä, Licia asuu Los Angelesin Tujunga Canyonin lähiössä, joka on tunnettu paikka abduktiokartalla. Monet siepatut, joiden kanssa olen puhunut, ovat kokeneet ensikertaa omituisia asioita tuolla alueella asuessaan. Tujunga Canyonin lähellä Mt. Pacificolla on entinen Niken salainen ohjustukikohta; enemmän kuin yksi siepattu on kuvannut omituista, selittämättömäntuntuista armeijan toimintaa tällä paikalla. [178] Lukija muistaa Niken ohjustukikohdan kytköksen MKULTRA-veteraani tri. L. Jolyon (”BoB”) Westin järkyttävään tarinaan.

KULTIT

Jotkut siepatut, joille olen puhunut, ovat saaneet ohjeet liittyä tiettyihin uskonnollisiin/filosofisiin lahkoihin. Nämä kultit usein ansaitsevat lähemmän tarkastelun.

Näiden ryhmien johtajat tuppaavat olemaan CIA:n ”ex”-operatiiveja tai erikoisjoukkojen veteraaneja. Ne ovat usein kytkeytyneet toisiinsa henkilösuhteiden kautta, vaikka ne olisivat täysin eri aihepiireihin kuuluvia. Olen kuullut kuumottavia raportteja siitä, että eräät näiden lahkojen johtajista käyttävät hypnoosia, huumeita tai ”mielikoneita” jäseniinsä. Näiden kulttien jäsenet ovat raportoineet puuttuvia ajanjaksoja seremonioiden tai ”tutkimusperiodien” ajalta.

Vahvasti kehoita abduktiotutkijoita tarkastelemaan lähemmin mitä tahansa pientä ”okkultistista” ryhmittymää, joihin siepattu saattaisi liittyä. Esimerkiksi eräs tunnettu UFO-hörhöjen johtaja — joka on niittänyt mainetta ”rakkauden ja valon” doktriinillaan — on Virgil Armstrong, kenraali John Singlaubin läheinen henkilökohtainen ystävä, pahamaineinen Iran-Contra -peluri, joka jokin aika sitten johti neofasistista World Anti-Communist League’aa. Armstrong, joka myös sattuu olemaan entinen vihreä baretti ja entinen CIA-operatiivi, päätyi tutkimukseni kohteeksi mielenkiintoisella tavalla: erään tuttuni abduktiokontaktia pyydettiin — hänen ”olentonsa” suulla, luonnollisesti — etsimään tämä UFO-mies ja liittymään hänen ”taivastarkkailijoiden” ryhmäänsä, johon, lähteeni väittää, kuului massakanavointisessioita, joiden tarkoitus oli lähettää haavoittavia ”negatiivisia” värähtelyjä Constantine Chernenkolle, silloiselle Neuvostoliiton johtajalle. Tottakai päänsisäiset äänet ovat voineet olla puhtaasti psykologista alkuperää, joten Armstrongia voidaan tuskin pitää siepattujen alkuperäisen ”direktiivin” toimeksiantajana. Silti hänen menneet tuttavuutensa armeijan tiedustelun kanssa väistämättä tuovat mieleen häiritseviä mahdollisuuksia.

Vielä UFO-kulttien ja tiedusteluyhteisön välisiä yhteyksiäkin pahaenteisempää on kulttien kytkökset hämäräperäiseen I AM -ryhmään, jonka on perustanut Guy Ballard 1930-luvulla. [180] Tutkija David Stupplen mukaan, ”Jos katsot nykyisiä kontaktiryhmiä, näet että suurin osa tasapainoisista ja suurista on itse asiassa neo-I AM -ryhmiä, joilla on jonkinlainen kytkös Ballardin organisaatioon.” [181] Tämä kultti, täten, ansaitsee tulla tutkituksi.

Guy Ballardin ”Mahtava Minä Olen Uskonnollinen Toiminta” kasvoi suurelta osin William Dudley Pellyn Silver Shirtseista, amerikkalaisesta NATSIjärjestöstä. [182] Vaikka Ballard itse ei koskaan avoimesti väittänyt olevansa tekemisissä natsien kanssa, hänen liikkeensä oli kuorrutettu äärimmäisen oikeistopoliittisella filosofialla, ja salaisissa kokouksissa hän lausui ”dekreitä” presidentti Franklin Rooseveltin kuoleman puolesta. [183] I AM -filosofia ammentaa teosofiasta, ja allekirjoittaneen mukaan se on enemmän kuin päällisin puolin yhdenmukainen teosofisten opetusten kanssa, joita opetettiin saksalaisissa proto-NATSIlooseissa. [184]

Sodan jälkeen Pelley (joka oli ollut vankina kapinan lietsonnasta väkivaltaisuuksien aikaan) pyöritti okkulttistiorganisaatiota nimeltään Soulcraft Noblesvillessa, Indianassa. Toinen Soulcraftin työntekijä oli ristiriitainen kontaktihenkilö George Hunt Williamson (oikea nimi: Michel d’Obrenovic), joka kirjoitti teoksen UFOs CONFIDENTIAL John McCoyn kanssa, joka kannatti teoriaa siitä että juutalaisten pankkiirisalalitto oli vehkeillyt UFO-mysteerin ratkaisun paljastamista vastaan. [185] Myöhemmin Williamson perusti I AM -pohjaisen Brotherhood of the Seven Raysin Peruun. [186] Toinen tunnettu kontaktihenkilö, George Van Tassel, oli yhteyksissä Pelleyyn pahamaineisen antisemiittipastori Wesley Swiftin kautta (joka perusti ryhmän, joka metamorffautui arjalaisvaltioiksi). [187]

Kaikkein näkyvin I AM:n jälkeläinen on Elizabeth Clare Prophetin Church Universal and Triumphant, joka tunnetaan sen massiivisista asekätköistä maanalaisissa bunkkereissa. CUT paljastettiin jokin aika sitten COVERT ACTION INFORMATION BULLETINissa CIA-varojen kanavaksi. [188] Tutkija John Judgen mukaan sillä on siteitä organisaatioihin, jotka ovat liittoutuneet World Anti-Communist Leagueksi. [189] Prophet on mukana abduktiotutkimuksessa, ja hän on sponsoroinut Budd Hopkinsin ja muiden tunnettujen tutkijoiden esityksiä. Kirjassaan THE ARMSTRONG REPORT: ETs AND UFOs: THEY NEED US, WE DON’T NEED THEM, [sic] [190] Virgil Armstrong osoittaa hämmentyneet siepatut Prophetin ryhmän suuntaan. (Ei ehkä niin vähäpätöisesti hän myös ehdottaa, että implanteilla kiusatut siepatut helpottaisivat ongelmiaan kääntymällä oman sisäisen ”MINÄ OLEN”-voimansa puoleen. [191])

Toinen UFO-kanavoija Frederick Von Mierers on sekä pyörittänyt kulttia vahvalla I AM -orientaatiolla [192] että kusetukselta vaikuttavaa touhua, johon kuuluu jalokivien ihannointi. Mierers on antisemiitti, jonka mielestä holokaustia ei koskaan tapahtunut ja että juutalaiset kontrolloivat maailman rahavaroja.

UFORUM on lentävien lautasten organisaatio, joka on tunnettu losangelesilaisten siepattujen piirissä; sen perustaja Penny Harper on radikaalin skientologisivuryhmän jäsen, joka yhdistelee L. Ron (”Bob”) Hubbardin opetuksia ”Illuminatin” (myyttinen salaseura) ja muiden oikeiston salaliittokirjallisuudesta tunnettujen BETES NOIR -tahojen vastaisiin opinkappaleisiin. Harper ohjaa hänen ryhmäänsä lukemaan THE SPOTLIGHTia, ekstremistitabloidia (jota julkaisee Willis Carton Liberty Lobby), joka kieltää holokaustin ja asettaa ”siionistien” salaliiton hallitsemaan maailmaa. [193]

Useampi kuin yksi pahaa-aavistamaton siepattu on langennut ryhmiin kuten yllämainitut. Ei ole vaikeaa kuvitella miten jotkut näistä kyseenalaisista ryhmistä saattaisivat muokata siepatun muistoja hänen kokemuksistaan — ja mahdollisesti ohjailla hänen tulevia tekojaan.

Jotkut modernit siepatut, joilla on muuten vahvoja väitteitä, väittävät kohdanneensa vaaleita ”pohjoismaisilta” näyttäviä avaruusolentoja varhaisina kontaktivuosina. Varmastikin näiden avaruusolentojen ”pohjoismainen” lookki on perua Van Tassellin, Ballardin, Pelleyn, McCoyn, jne. arveluttavista spirituaalisista traditioista. Miksi sitten eräät nykyajan siepatut näkevät näitä samoja toismaailmallisia ÜBERMENSCHEJA?

Eräs abduktoitu tuttuni väittää kokeneensa positiivisia kokemuksia näiden ”blondien” avaruusolentojen kanssa — jotka hänen mukaansa ovat tulleet Pleiadekselta. Kiinnostavaa kyllä 1960-luvun lopulla psykopaattisen antisemiittinen pastori Wesley Swift ennusti tämän omituisen sivujuonteen abduktiotarinassa. Hänen televisiosta lähetetyssä ”jumalanpalveluksessaan” hän puhui pitkään UFOista, väittäen että oli olemassa ”hyviä” ja ”pahoja” avaruusolentoja. Hyvät hänen mukaansa olivat pitkiä, vaaleita arjalaisia — JOTKA TULIVAT PLEIADEKSELTA. Hän teki tämän julistuksensa paljon ennen nykyisen abduktiotaruston trendejä.

Voisivatko jotkut abduktioista olla äärimmäisen oikeistoelementin tekemiä kansallisen turvallisuuden systeemissä? Niin vastenmieliseltä kuin se kuulostaakin, meidän tulisi huomata, että ”sekopääoikeistoa” löytyy kaikenlaisilla henkilöhistorioilla; varmasti kova oikeisto on ottanut haltuunsa asemia myös armeijan tiedustelukompleksissa.

AIHETTA JATKOTUTKIMUKSILLE

John Keelin uraauurtava kirja OPERATION TROJAN HORSE, joka on kirjoitettu aikana jolloin siepatut edelleen luettiin ”kontaktihenkilöiden” kategoriaan, sisältää seuraavan kiinnostavan pätkän, joka on kerätty Keelin laajasta kenttätyöstä:

Kontaktihenkilöt usein löytävät itsensä mailien päästä kotoa tietämättään miten he ovat sinne joutuneet. Joko heille on tuotettu amnesia, heidän muistinsa matkasta on pyyhitty, tai heidät on otettu haltuun jollain toisella tavalla ja he ovat matkanneet taju kankaalla. Jos he ovat kohdanneet ystävän matkalla, ystävä on mahdollisesti huomauttanut heidän katseensa vaikuttavan lasiselta tai heidän käyttäytymisensä tuntuvan omituiselta. Mutta jos ystävä on puhunut heille, he ovat mahdollisesti vastanneet lyhyesti.

Kontaktihenkilöiden kielessä tämä prosessi on nimeltään hyväksikäyttö… Tiedän kontaktihenkilöitä, jotka ovat hiljaksiin kadonneet kodeistaan pitkiksi ajoiksi, ja kun he ovat palanneet, heillä ei ole ollut paljoakaan muistikuvia siitä missä he ovat olleet. Eräs tyttö lähetti minulle postikortin Bahama-saarilta — mikä yllätti minut koska hän oli erittäin köyhä. Kun hän palasi, hän sanoi minulle että hänellä on vain yksi muistikuva matkasta. Hän sanoi muistavansa lentokoneen lähdön lentokentältä — ei kuitenkaan lentokoneeseen menoa tai matkan tekoa — ja että perillä oli ”intiaaneja” jotka ottivat hänen laukkunsa… Seuraavaksi hän olikin jo palannut takaisin kotiin. [194]

Hämmentävää kyllä — ellei ole lukenut kirjaa THE CONTROL OF CANDY JONES, joka puhuu Candyn ”pimeistä” jaksoista, jolloin hän matkasi Taiwaniin CIA-kuriirina, jolloin hänellä oli päällään hänen toinen persoonansa. Mielenhallintaselitys täydellisesti ratkaisee kaikki ylläolevan lainauksen mysteerit — paitsi, ehkäpä, omituisen kommentin ”intiaaneista”.

Hicksonin ja Mendezin kirja UFO CONTACT AT PASCAGOULA sisältää kiinnostavaa tietoa Charles Hicksonin heräämisestä yöllä ja hänen tuntemuksistaan, että hän on jonkin perin tärkeän muiston muistamisen partaalla, joka liittyisi hänen kohtaamiseensa — ja kuitenkin näennäisesti hän kykenee muistamaan jokaisen seikkailunsa hetken.

Hickson sai myös kirjeen ilmeisesti kontaktihenkilöltä, joka väittää että harmaat avaruusolennot ovat itse asiassa jonkinlaisia robotteja — ehkäpä kyseessä oli tiedostamaton tunnustus hypnoottisesti aikaansaadusta ”peitetarinasta”. [195] Tässä valossa kirjan COMMUNION filmiverso — jonka käsikirjoituksen Whitley Strieber on kirjoittanut — saa uuden merkityksen: abduktiokohtaukset sisältävät selittämättömiä kuvia, jotka vihjailevat ”harmaiden” olevan oikeasti osa lavastusta, tai naamioita.

Kirjat COMMUNION ja TRANSFORMATION sisältävät kappaleita, joissa kuvataan utuisesti muisteltu Candy Jonesin tyylinen vakoojaseikkailu, jossa ”valmentaja” ja ”sairaanhoitaja” (molemmat ihmisiä) shanghaijasivat Strieberin ilmeisesti huumaamalla. [196] Muistetaan Keelin informanttien esimerkki. Lisäksi TRANSFORMATION sisältää pitkän kuvauksen avaruusolennoista, jotka työskentelivät ilmeisesti kolluusiossa ihmisolentojen kanssa.

Siepattu Christa Tilton muistelee myös sekä ihmisolentojen että avaruusolentojen olleen mukana hänen kokemuksessaan. Aina hänen abduktiostaan lähtien hän väittää, että häntä ”varjostavaa” mystinen liittovaltion agentti, jonka nimi hänen mukaansa on John Wallis. [197] Christan aviomies Tom Adams on vahvistanut Wallisin olemassaolon. [198]

Kirjassaan REPORT ON COMMUNION Ed Conroy — joka tuntuu muuttuneen ilmiön osanottajaksi pelkän tarkkailijan sijaan — kuvaa helikopterien häirintää, kuten me olemme jo panneet merkille, tuntuu olevan varsin yleinen havainto abduktiotapauksissa. [199] Tutkijat heppoisesti olettavat, että nämä tapaukset esittävät valtion yrityksiä vakoilla UFOja nähneitä.

Mutta tämä väite on naurettava. Helikopterit ovat äärimmäisen kalliita käyttää, ja vakoilulaitokset ovat kehittäneet useita vaihtoehtoisia keinoja kerätä informaatiota. Onhan meillä loppujen lopuksi varsin laaja bibliografia FBI:n, CIA:n ja armeijan yrityksistä vakoilla useita liikkeitä, jotka haluavat kotimaassa muutosta yhteiskuntaan. Miksei meillä ole yhtään CHAOS- tai COINTELPRO-veteraalia (joko uhria tai pahista), jotka puhuisivat helikoptereista? Selvästikin helikopterit ovat olleet jossain muussakin tarkoituksessa kuin pelkässä valvonnassa. Yksi mahdollisuus voisi olla sähkömagneettisten aaltojen ampuminen, mikä saattaisi vaikuttaa implantoidun henkilön havaintoihin/käytökseen. (Todellakin, olen kuullut useita huhuja helikoptereiden käytöstä sähköisessä ”joukkojenhallinnan” operaatioissa Vietnamissa ja muualla; vaikkakin informaatio on kaukana kovasta.)

Kontaktihenkilö Eldon Kerfoot on kirjoittanut epäilyksistään siitä, että ihmismanipulaattorit, eikä avaruusolennot, saattavat olla äärimmäisiä hänen kokemustensa suunnittelijoita. Hän kuvaa yhtäkkistä pakkoa tappaa veteraanitoveri Korean konfliktissa — mies jota Kerfootilla ei ollut mitään loogista syytä epäillä mistään tai vihata, ja josta hän kuitenkin ”aisti” maanpetturuuden. Onneksi salamurhaa ei koskaan tapahtunut. [200] Mutta tilanne on tasan tarkkaan samanlainen kuin mitä ARTICHOKEn julkistetuissa dokumenteissa kuvataan puhuttaessa etähypnoosilla aikaansaadusta antisosiaalisesta käyttäytymisestä.

Viimeinen spekulaatio:

Renato Vescon kirjassa INTERCEPT BUT DON’T SHOOT [201] kuvataan kiehtova skenaario UFOjen ”salaisen aseen” hypoteesille. Vesco huomauttaa, että mikäli nämä laitteet joku päivä ovat käytössä suurvaltojen konfliktissa (tai siviilivallankumousten tukahduttamisessa -jpg), hyökkäävä valta saisi edun UFOjen myytistä Maan ulkopuolisina aluksina, sillä puolustajamaa ei tietäisi vastustajan todellista luonnetta. Ehkäpä täten eräs UFO-abduktioiden tarkoitus on synnyttää ja ylläpitää pienien harmaiden avaruusolentojen legendaa. Piilossa oleville manipulaattoreille abduktiot voivat olla itsessään propagandahyökkäys.

AJATUKSIA LOPPUUN

En halua dogmaattisesti inttää skenaariosta, jonka olen kuvannut. En halua estää abduktiotutkijoita pohtimasta muita selityksiä — todellakin, vahvasti rohkaisen sellaisen työn jatkamista. Enkä voi helposti selittää joitain abduktionarratiivien aspekteja — esimerkiksi kaikki selitykset, joita minulla olisi tarjottavana koskien raportteja geenikokeista, olisivat kaikki äärimmäisen spekulatiivisia.

Mutta minä KYLLÄ intän sen puolesta, että tästä hypoteesista pidetään reilu kuuleminen. Kritiikkiin rohkaistaan; se mikä ei tuhoa teesiäni, tekee siitä vahvemman. Pyydän ainoastaan, että kriitikkoni välttelevät intellektuaalia laiskuutta; pelkät erot maailmankuvissa eivät ole vielä validi hyökkäys. Jumala löytyy yksityiskohdista.

Tunnustan vaarat, joita tämän teesin julkiseksi tekeminen pitää sisällään. Siitä voi seurata uusia ja häiritseviä abduktiovalemuistoja. Toivoisin, että tämän tutkielman yleisö rajautuu abduktioTUTKIJOIHIN, ei uhreihin, jotka saattavat vaikuttua tästä pahoin. Kuitenkin yhteiskunnassa, joka pitää ylpeytenään näennäisen vapaata lehdistöä, sellaiset rajoitteet ovat ennenkuulumattomia. Siksi voin ainoastaan pyytää kaikkia sieppauksen uhreja, jotka saattavat lukea tämän tutkielman, pyrkiä yli-inhimilliseen objektiivisuuteen. Kuvaamani teesi on lupaava, ja (mikäli trepanaatio koskaan tarjoaa meille esimerkkejä oikeasta siepatun implantista) sille löytyy todisteita. Mutta omani ei ole ainoa hypoteesi. Siepatun epäkiitollinen tehtävä on raportoida siitä mitä hän on kokenut niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista, ilman ulkopuolisen spekulaation vaikutusta.

Osoittipa tuleva tutkimus UFO-sieppaukset mielenhallintakokeiden tuotteiksi tai ei, mielestäni tämä tutkielma on vähintäänkin tarjonnut näyttöä vakavasta vaarasta, mikä kohtaa yksilönvapauden ideaalista kiinni pitäviä. Me emme voi enää sivuuttaa tätä uhkaa.

Demokraattisia valtioita kummittelee aave — TEKNOFASISMIN aave. Kaikki vakoiluimperiumin ja tiedeinstituution vallat ovat astuneet epäpyhään liittoon tuon aaveen kutsumiseksi: Psykiatrit ja vakoojat, Dulles ja Delgado, mikroaaltospesialistit ja salaiset operaattorit.

Mieli on kauhea asia haaskata — ja vielä pahempi komentaa.

VIITTEET

155. Katso yleisesti: Mark Lane, CONVERSATIONS WITH AMERICANS (Simon and Shuster, 1970); A.J. Langguth, HIDDEN TERRORS (New York: Pantheon, 1978).

156. John G. Fuller, THE INTERRUPTED JOURNEY (New York: Dell, 1966).

157. Tämä yksityiskohta on roolissa muissa sieppauksissa — esimerkiksi se tulee vastaan Betty Andreasson Lucan tapauksessa. Kts. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR (New York: Bantam, 1980), 50-51.

158. Stanton Friedman, esimerkiksi; lukija osoitetaan hänen 1988 Whole Life Expon luennon pariin, ”UFOs: A Cosmic Watergate.

159. THE BODY ELECTRIC, 196-202.

160. Kalakartta on herättänyt laajalti keskustelua, edustava otos on edellämainitussa Friedmanin luennossa (viite 158); Terence Dickenson, ”The Zeti Reticuli Incident,” ASTRONOMY, December, 1974; Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME, 20-23; ja John Rimmer, THE EVIDENCE FOR ALIEN ABDUCTIONS (Weillingborough: Aquarian, 1984), 88-92. Kävipä niinkin, että Klass ehdotti Friedmanille koetta koskien kykyä muistaa sellaista materiaalia tarkkaan hypnoottisessa regressiossa; Friedman, syistä jotka hän tietää parhaiten, kieltäytyi osallistumasta.

161. Jacques Vallee, DIMENSIONS (Chicago: Contemporary, 1988), 266.

162. Kts. Rimmer, THE EVIDENCE FOR ALIEN ABDUCTIONS, 91-92. Minkään tästä ei ole tarkoitus pilkata Marjorie Fishia, jonka työ on saanut yleisesti kiitosta.

163. Fuller, THE INTERRUPTED JOURNEY, 18-19.

164. Athan G. Theoharis ja John Stuart Cox, THE BOSS: J. EDGAR HOOVER AND THE GREAT AMERICAN INQUISITION (Philadelphia: Temple University Press, 1978), 325; Chip Berlet, ”The Hunt for the Red Menace,” COVERT ACTION INFORMATION BULLETIN, no. 31 (winter, 1989); J. Edgar Hoover, COINTELPRO (memo), March 4, 1968.

165. Esimerkiksi Delgadon työ edeltää Hillin tapausta. Lisäksi muutamat MKULTRA-aliprojektin 119 sivut käsittelevät ”kirjallisuuden ja tieteenalan kehityksen kriittistä arviota liittyen ihmisorganismista peräisin olevien biosähköisten signaalien tallentamiseen, analyysiin ja tulkintaan, sekä ihmiskäytöksen aktivointiin etäältä.” Arvio oli tehty 1960-61. Oletettavasti CIA halusi TEHDÄ jotain tästä johdetulla informaatiolla.

166. ”UFO Abductions Workshop”, Whole Life Expo, March, 1988. 167. Ludwig Mayer, DIE TECHNIC DER HYPNOSE (Munich: J.H. Lehmanns Verlag, 1953), 225; lainattu teoksessa: Heinz E. Hammerschlag (käännös: John Cohen) HYPNOTISM AND CRIME (Hollywood: Wilshire Book Company, 1957), 24-25.

168. Useat artikkelit puhuvat tästä mahdollisuudesta; kts. esimerkiksi William C. Coe ET AL. ”An Approach Toward Isolating Factors that Influence Antisocial Conduct in Hypnosis,” THE INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, vol XX, no. 2, 118-131, sekä muut raportit aiheesta. Ero laboratorion ja ”kentän” olosuhteissa voi selittää Mayerin kokeiden menestyksen ja ”avaruusolentojen” ilmeisen epäonnistumisen. (Tai mahdollisesti Hopkinsin informantti TAJUSI, että hän oli Miniluvissa ja hänen autonomiansa oli uhattuna; hän reagoi standardia Gestapon proseduuria vastaan niin hyvin kuin kykeni: kääntämällä aseen O’Brienin suuntaan. -jpg)

169. Varsin samanlaisen kokeen kuvaus, joka on tehty CIA:n alaisuudessa vuonna 1954, löytyy artikkelista ”CIA able to control minds by hypnosis, data shows”, THE WASHINGTON POST, February 19, 1978.

170. Abduktiohaastattelu, ”Veronica.” Lukija toivottavasti antaa anteeksi pseudonyymin käyttämiseni tässä. Yleensä toivon käsitteleväni tässä työssä julkaistuja tapauksia. Riittänee todeta, että Veronican todistus on kiinnostava, hämmentävä, vääristynyt, ongelmallinen; huolimatta kaikista tämän tapauksen herättämistä kysymyksistä, silti uskon sen olevan riittävä teesiini. Lukija antanee anteeksi minulle tähän siepattuun solmitun suhteen poikki panemiseni ennen tutkimusta; hän pitää asekaappia sängyn vieressä.

171. Abduktiohaastattelu, ”Veronica”. Yhdessä kohtaa hän pyöritti epämuodollista siepattujen/kontaktihenkilöiden ryhmää; sen seurauksena hän kykeni kuvaamaan monia muita tapauksia minulle. (Häneen ohjelmoituja pseudomuistoja? -jpg)

172. Yhdessä ARTICHOKEn dokumentissa eksplisiittisesti kuvataan epäonnistunut hypnoosin käyttötapaus ulkomaisen johtajan salamurhan indusoimiseksi. Dokumentissa ei ole päivämäärää; koe tehtiin tammikuun 8.-15. päivä 1954. Dokumentti julkaistu teoksessa CIA PAPERS, vol. 1 (Ann Arbor, MI: Capitol Information Associates, 1986), 39-41.

173. John Marksin haastattelu Prof. Jack Tracktirin kanssa (Marks-arkistot).

174. Jenny Randles, ABDUCTIONS (London: Robert Hale, 1988), 52-53.

175. Kuten esimerkiksi Palle Hardrupin tapaus.

176. Yksityinen kirjeenvaihto Robert Durantin ja tämän artikkelin kirjoittajan välillä.

177. Abduktiohaastattelu, ”Polly”. En anna tässä enempää kasvodetaljeja; riittää todeta, että tämä sieppaaja, kuten Margaryn (aiemmin kuvattu), haisi tärpättimaalilta.

178. Tukikohta mainitaan Ann Druffelin ja D. Scott Rogon THE TUJUNGA CANYON CONTACTS (New York: Signet, 1989) [expanded edition], 157.

179. Toisaalta Armstrong pyytää meitä hyväksymään hänen itsensä kanavoiman materiaalin, joten hänelle olisi noloa jos hän valitsisi haastaa muiden ”psyykkiset mielikuvat”.

180. Jacques Vallee, MESSENGERS OF DECEPTION (Berkeley: And/Or Press, 1979), 192-193.

181. Curtis G. Fuller (toim.), PROCEEDINGS OF THE FIRST INTERNATIONAL UFO CONGRESS (New York: Warner Books, 1980), 307.

182. Pelleytä käsittelevää informaatiota, kts. John Roy Carlson, UNDER COVER (New York: Dutton, 1943).

183. Gerald B. Bryan, PSYCHIC DICTATORSHIP IN AMERICA (Los Angeles: Truth Research, 1940). Olennainen kirjamuotoinen käsittely Ballardismista. Eräs Bryanin lähteistä väittää, että Ballard ennen I AM -ryhmän perustamista on saattanut harjoittaa jonkinlaista mustaa magiaa.

184. Oppilaan tulisi harkitusti vertailla I AM -dogmaa saatavilla olevaan tietoon kolmatta valtakuntaa edeltävästä okkultismista; parhaat lähteet ovat James Webbin mestarilliset analyysit THE OCCULT ESTABLISHMENT ja THE OCCULT UNDERGROUND (La Salle, Illinois: Open Court Publishing, 1976).

185. Vallee, MESSENGERS OF DECEPTION, 192-194.

186. Jopa pintapuolinen tarkastelu Williamsonin kirjaa SECRET OF THE ANDES (London: Neville Superman, 1961), joka on kirjoitettu pseudonyymin Brother Philip nimellä, paljastaa I AM -yhteydet.

187. Henkilökohtaiset lähteet. Van Tassellin ”Integration”, kupolimainen rakenne jonka väitetään rakennetun avaruusolentojen ohjauksessa (sijaitsee lähellä 29 Palmsia Kaliforniassa), tunnetusti näyttää tähän päivään asti keskeiset I AM -artifaktit kuten kuvat Jeesuksesta ja Saint Germainista (jotka Ballard on tilannut).

188. ”The Afghan Arms Pipeline,” COVERT ACTION INFORMATION BULLETIN, no. 30 (summer, 1988).

189. Puhelinhaastattelu John Judgen kanssa.

190. Village of Oak Creek, Arizona: Entheos, 1989, 119. En tiedä milloin vastaani olisi tullut toinen kirja, jossa on niin paljon kielioppivirheitä. Armstrongin saavutus on aidosti hämmästyttävä.

191. Lisäinformaatiota I AM:sta, Prophetin järjestöstä, lentävien lautasten kulteista ja muista ryhmistä löytyy J. Gordon Meltonin kirjasta ENCYCLOPEDIA OF AMERICAN RELIGION.

192. Ruth Montgomery, ALIENS AMONG US (New York: Ballantine, 1985), 128-188.

193. Penny Harper, ”Are Aliens Taking Over the Earth?” WHOLE LIFE TIMES, January 1990.

194. John Keel, WHY UFOS: OPERATION TROJAN HORSE (New York: Manor Books, 1970) [paperback edition], 228.

195. Hickson & Mendez, UFO CONTACT AT PASCAGOULA, 242.

196. Strieber, COMMUNION, 134; TRANSFORMATION, 109.

197. ”Contactee: Firsthand,” UFO magazine, vol. 4, no. 2, 1989.

198. Puhelinkeskustelu Tom Adamsin kanssa.

199. Ed Conroy, REPORT ON COMMUNION (New York: William Morrow, 1989), 365-385.

200. ”Contactee: Firsthand,” UFO magazine, vol. 3, no. 3.

201. New York: Zebra, 1971. Erityisesti note 2, Chap. 9.

VALITTUJA TEOKSIA MIELENHALLINNASTA

Martin A. Lee & Bruce Shlain: ACID DREAMS (Grove, 1985). Huikeaa työtä MKULTRAan ja huumeisiin liittyen.

Robert Becker: THE BODY ELECTRIC (Morrow, 1985). Tärkeä.

Maya Pines: THE BRAIN CHANGERS (Signet, 1973). Vanhentunut, mutta loistava kappale stimoceiverista ja senkaltaisista teknologioista.

Elliot Valenstein: BRAIN CONTROL (John Wiley and Sons, 1973). Erittäin konservatiivinen; vanhentunut; silti lukemisen arvoinen.

CIA PAPERS, koostanut Capitol Information Associates (PO Box 8275, Ann Arbor, Michigan, 48107). Kiinnostava valikoima MKULTRA-dokumentteja.

Walter Bowart: OPERATION MIND CONTROL (Dell, 1978). Yksittäinen paras kirja aiheesta. Vaikea löytää; tämän kirjan nopea katoaminen kirjakaupoista ja kirjastoista on herättänyt joidenkin tutkijoiden epäilykset. (Tom David Books, POB 1107, Aptos, CA 95001, myy kirjaa.)

Jose Delgado: PHYSICAL CONTROL OF THE MIND (Harper and Row, 1969). Vanhentunut mutta edelleen olennainen.

PROJECT MKULTRA, joint hearing before the Select Committee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, United States Senate (Government Printing Office, 1977).

John White (toim.): PSYCHIC WARFARE: FACT OR FICTION? (Aquarian, 1988). Katso erityisesti Michael Rossmanin kontribuutio.

Robert L. Schwitzgebel & Ralph K. Schwitzgebel: PSYCHOTECHNOLOGY (Holt, Rhinehart and Winston, 1973).

John Lilly: THE SCIENTIST (expanded edition: Ronin, 1988). Omituista — Lilly on entinen ”aivopesun” asiantuntija, joka väittää olevansa yhteydessä avaruusolentoihin. Onko hän kontrolloitu vai kontrolloija?

John Marks: THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” (Bantam, 1978). Arvokas kirja. Monet ovat kuitenkin tehneet virheellisen olettaman, että se kertoo koko tarinan. Se ei kerro.

Lincoln Lawrence: WERE WE CONTROLLED? (University Books, 1967). Tutkii mahdollisia yhteyksiä JFK:n salamurhaan. Tri. Petter Lindströmin suositus kirjasta tekee siitä pakollista luettavaa.

Fenton Bresler: WHO KILLED JOHN LENNON? (St. Martin’s Press, 1989). Kiinnostava teesi koskien mahdollista Mark David Chapmanin mielenhallintaa. Parempi Chapmanin analyysissaan kuin kirjan osuus mielenhallinnan historiasta. Omassa työssäni olen kohdannut dataa mikä saattaa auttaa Breslerin teoran tukemisessa.

Paul Brodeur: THE ZAPPING OF AMERICA (MacLeod [Canadian edition], 1976). Sisältää hyvän kappaleen mikroaalloilla toteutetusta mielenhallinnan teknologiasta.

Martti Kosken ja Robert Näslundin tärkeät tarinat voi saada itselleen lähettämällä kolme dollaria postissa osoitteeseen
Martti Koski, Kiilinpellontie 2, 21290 Rusko, FINLAND.
Kosken kuvausta hänen ”ohjelmointisessioistaan” ei tulisi niellä sellaisenaan; me emme aina voi luottaa sellaisen havaintoon jonka havaintokykyä on muutettu. Hänen tutkimuksensa mielenhallinnan teknologiasta on vedenpitävää.

Martti Kosken tavoittaa Facebookissa mm. ryhmästä

https://www.facebook.com/groups/1763926883865041/

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista, osa 3

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu useampaan osaan, joista tässä kolmas.

Muut osat:

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista-osa-2/


III. Sovellukset

Joten nyt meillä on jokin idea työkaluista, jotka ovat saatavilla psykiatreille. Miten näitä työkaluja on käytetty?

Tämä kysymys väistämättä sisältää jonkin verran etsiväntyötä. CIA on kuulusteluissa tarjonnut jotain, vaikkakaan ei riittävästi, dokumentaatiota sen yrityksistä päästä käsiksi ”tilaan korviemme välissä”. Me tiedämme, että nämä yritykset olivat laajamittaisia, pitkäaikaisia ja ainakin osittain onnistuneita. Me tiedämme myös, että nämä kokeet käyttivät ihmiskoehenkilöitä. Mutta keitä? Milloin?

Eräs paradoksi tämän tyyppisessä tutkimuksessa on, monille lukijoille, että uhrit tuovat esiin sympatian tunteita silloin kun he pysyvät anonyymeina. Intellektuaalisesti me tajuamme, että MKULTRA ja sen muut sivuprojektit ovat vaikuttaneet satoihin, todennäköisesti tuhansiin, henkilöihin. Kuitenkin me reagoimme syvällä epäilyksellä aina kun joku näistä henkilöistä astuu esiin ja esittelee itsensä, tai aina kun riippumaton tutkija esittää, että mielenhallinta on ohjannut jonkun uutiskynnyksen ylittävän henkilön muuten selittämättömiä tekoja. Missä, skeptikko voi ihan oikeutetusti kysyä, on dokumentaatio joka tukee tällaisia syytöksiä? Suurin osa MKULTRAn ”paperityöstä” on (väitetysti) poltettu Richard Helmsin käskystä; se mikä on jäänyt jäljelle on sensuroitu, ja jäljelle on jäänyt vain mustan musteen tahroja aina sen päällä missä oikea nimi on näkynyt. Väitetyt mielenhallinnan uhrit voivat, parhaimmassa tapauksessa, antaa meille ainoastaan todistuksia — ja miten luotettava sellainen todistus voi olla, erityisesti sen seikan valossa, että yksi MKULTRAn tarkoituksista oli tuottaa hulluutta? Kuka tahansa joka väittää, että hän oli ohjelman uhri, saattaa hyvinkin olla etsimässä ulkopuolista syytä omalle psykopatologialleen. Jos sanot olevasi tuotettu hullu, olet mahdollisesti ollut hullu alunperinkin: Catch 22 -tilanne.

Kun John Marks kirjoitti kirjan THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, hän sai useita kirjeitä ihmisiltä, jotka väittivät että CIA tai armeija oli heidät huumannut, ”aallottanut” tai muuten toisin tavoin hyväksikäyttänyt. Suurin osa näistä kommunikaatioista meni suoraan hänen roskapostiinsa. Ehkäpä monet ansaitsivat sen; en tiedä ainakaan yhtäkään joka ei olisi ansainnut. [94]

Marks kuitenkin omisti paljon huomiota entiselle ”potilaalle” Val Orlikoville, joka oli ehkäpä kaikkein pahamaineisimman amerikkalaislääketieteen rikoshistorian hahmon hoidossa: tri. Ewen (”BoB”) Cameron, CIA:n rahoittama tiedemies joka johti Allan Memorial Institutea McGill Universityssa, Montrealissa, Kanadassa. Cameron, joka oli erittäin kunnioitettu mielenterveystutkija [95], kokeili tekniikalla nimeltä ”psyykkinen ajo”, aivopesuohjelma johon kuului koehenkilön altistaminen loppumattomalle nauhalle josta tulee valittuja viestejä, 16-24 tuntia päivässä, yhdistettynä massiivisiin sähköshokkeihin ja LSD:hen. Projektin ”koekaniinit” olivat potilaita, jotka olivat tulleet Allen Memorialiin suhteellisen pienillä psykologisilla oireilla.

Cameronin kokeet epäonnistuivat ja hänen teoriansa saivat huutia, mikä voi selittää sen miksi CIA ja sen apologistit nyt tuntevat suhteellisen mukavaksi olonsa puhua Allan Memorialissa tapahtuneista frankensteinilaisista asioista, sen sijaan että he puhuisivat jostain suhteellisen menestyksekkäistä töistä muualla.

Orlikovin todistus on saanut paljon kunnianarvoisaa huomiota niiltä kirjoittajilta, jotka ovat tutkineet MKULTRAa, ja aivan oikein. Kun minä tutkin tiedostoja National Security Archivesissa, olin erityisen innokas lukemaan hänen alkuperäisiä kirjeitään John Marksille, sillä niistä sivuista kävi ilmi erityisen vihamielinen CIA-projekti. Kirjeet, kiinnostavaa kyllä, puhuivat yhtä ympäripyöreästi, irrallisesti ja omituisesti asiasta kuin samanlainen kirjeenvaihto, jonka tutkijan normaalisti sivuuttavat. Orlikovia ei voida syyttää hänen muistojensa sumuisasta luonteesta; tietty määrä sumua voidaan olettaa, ottaen huomioon hänelle tehtyjen rikosten luonteen. Tärkeä pointti hänen tarinassaan osoittautui lopulta todeksi. Kaikki tämä saa minut miettimään: Miksi HÄNEN väitteensä saavat tutkijoiden huomion kun muiden väitteet sivuutetaan? Ehkäpä vastaus piilee siinä, että Orlikovin aviomies pääsi Kanadan parlamenttiin. Kaikki CIA-kokeiden uhrit, jotka toivovat tulevansa vakavasti otetuiksi, joutuvat mahdollisesti varmistamaan sen että pääsevät hyviin naimisiin.

Tottakai, me voimme helposti antaa anteeksi aiemmat kirjoittajat ja lukijat, joiden tutkimukset MKULTRAn parissa ovat olleet puolueellisia. [96] Mutta me emme voi antaa tämän luonnollisen ennakkoluuloisuuden häiritä nykyisiä tutkimuksiamme. Tarkastelkaamme siis muutamaa ”kauhutarinaa” mielenhallinnan kirjallisuudesta, ja esittäkäämme muutama mahdollinen korrelaatio abduktiotodistuksiin.

Palle Hardrupin ”Suojelusenkeli”

Kuten mainittu aiemmin, en ole syventynyt paljoakaan hypnoosin aiheeseen tässä tutkielmassa — pääosin johtuen ajan ja tilan rajoitteista, mutta myös siksi koska hypnoosin mahdollisuuksista keskusteleminen ITSESSÄÄN tuntuu hämmentävän sen käytön ongelmaa yhdessä yllämainittujen sähköisten tekniikoiden kanssa.

Selvästikin, kuitenkin, hypnoosi on mielenhallitsijan asevaraston suuri ase; tulevassa täysimittaisessa työssä aion käsitellä aihetta paljon laajemmin.

Tarpeetonta lienee sanoa, että eräs MKULTRAn ja siihen liittyvien projektien päätavoitteista oli määrittää voisiko jonkun saada tekemään antisosiaalinen teko hypnoottisesti. Tämä mahdollisuus pysyy eräänä kaikkein kiistellyimmistä aiheista hypnoosissa, sillä perinteisen tiedon mukaan ketään ei voida hypnotisoida tekemään tekoa, joka rikkoo hänen sisäistä moraalista koodiaan. Martin Orne, hyvämaineisen INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS:n päätoimittaja, on samaa mieltä tästä aksioomasta [97], ja hän on asemassa kodifioida iso osa tämän aiheen parista saatua tietoa. Orne on kuitenkin MKULTRA-veteraani, ja lisäksi hän on ilmeisesti valehdellut — ainakin hänen alkuperäisessä kommunikaatiossaan — kirjailija John Marksille hänen mukanaolostaan aliprojekti 94:ssa. [98] Vaikka kunnioitan Ornen läpimurtotyötä, hänen väitteensä eivät kestä tämän maallikon mielestä päivänvaloa.

Ollakseni varma, monet muut hypnoosiasiantuntijat, joilla ei ole firmayhteyksiä, myös ovat sitä mieltä että antisosiaalisia tekoja ei voida indusoida. Mutta useat arvostetut ammattilaiset — mm. Milton Kline, William Kroger, George Estabrooks, John Watkins ja Herbert Spiegel — ovat esittäneet, että sellaisia tekoja voi, ainakin jossain määrin, saada aikaan ulkopuolinen manipulaattori.

Välillä väitteet hypnoosilla aikaansaadusta antisosiaalisesta käyttäytymisestä löytävät tiensä oikeussaleihin; yhdessä sellaisessa tapauksessa hypnotisoija joutui vankilaan. Se oli Palle Hardrupin tapaus. Tämä sattui Tanskassa vuonna 1951. [99] Palle Hardrup ryösti pankin, tappoi vartijan niin tehdessään ja myöhemmin väitti, että hypnotisoija Björn Nielsen oli käskenyt häntä tekemään niin. Nielsen lopulta myönsi, että hän oli järjestänyt rikoksen testiksi kokeillakseen hypnoosikykyjään.

Kaikkein merkittävin tämän tapauksen aspekti liittyy siihen ”asemaan” jonka Nielsen otti työstääkseen pahantahtoisia tekojaan. Hypnoosisessioiden aikaan Nielsen hypnoottisesti väitti, että hän oli Hardrupin ”suojelusenkeli”, jonka merkki oli kirjain X. Hardrup todisti, että ”Siellä missä minä ja Nielsen käymme juttelemassa on toinen huone sen huoneen vieressä. Siellä suojelusenkelini yleensä tulee juttelemaan minulle. Nielsen sanoo, että X:llä on tehtävä minulle.”

Eräs näistä tehtävistä oli järjestää Hardrupin tyttöystävä harrastamaan seksiä hypnotisoijan kanssa. Toisiin tehtäviin kuului ryöstö ja murha. Nielsen vakuutti hänen uhrilleen, että ”X” halusi ryöstöstä saadut rahat käytettävän poliittisiin tavoitteisiin. Tarkoitus pyhittää keinot, Hardrupille kerrottiin.

Vertaa tätä skenaariota tyypilliseen kontaktitapaukseen, jossa avaruusolento”suojelijat” vakuuttelevat uhreilleen, että kohtaaminen tulee lopulta palvelemaan jonkinlaista epämääräistä ”korkeampaa tarkoitusta”. Haastatellessani siepattuja, jotka ovat luoneet ”pitkäaikaisen” suhteen vierailijoihin, olen havainnut, että jotkut heistä alunperin uskoivat olleensa jonkinlaiseen hardrupilaisen enkelisuojelijaan yhteydessä. Vasta viime vuosina ”enkelin” muoto on muuttunut todelliseksi ”avaruusolennon” muodoksi.

Näin meillä on eräs mahdollisuus päästä yli väitteestä, että hypnoosi ei saa aikaan antisosiaalista käytöstä. Jos hypnotisoijalla ei ole tunnontuskia, ja hänellä on pääsy tiettyyn hyväsukoiseen koehenkilöön, hän voi indusoida VÄÄRINHAVAITUN TODELLISUUDEN. Teot, joita me kammoaisimme arkipäiväisessä kontekstissa, muuttuvat hyväksyttäviksi erikoisolosuhteissa: kansalainen, joka ei koskaan voisi tehdä murhaa lähiön kadulla, saattaa, jos hänet värvätään armeijaan, tappaa taistelukentällä. Hypnoosissa mielestä tulee taistelukenttä. Tri. John Watkinsin sanoin,

Me käyttäydymme omiin havaintoihimme pohjaten. Jos havaintomme tilanteesta muuttuvat niin, että me rakennamme mielikuvamme siitä väärin, tai kehitämme väärän uskomuksen, silloin käytöksemme suhteessa siihen muuttuu huomattavasti. Juuri käsityksiä muuttamalla hypnoottinen modaliteetti osoittaa sen voimakkaat vaikutukset. Hallusinaatiot sekä hypnoosissa että hypnoosin jälkeen voidaan helposti indusoida suggestoitavaan kohteeseen. Hänet voidaan saattaa sivuuttamaan tuskalliset ärsykkeet, kuulemaan kovia ääniä ja "näkemään" henkilöitä, jotka eivät ole paikalla. Lisäksi häneen voidaan iskostaa asenteita ja uskomuksia, jotka ovat epänormaaleja ja varsin vastakkaisia aiempiin verrattuna. [100]

Jos perinteinen hypnoosi, ilman apua, voidaan saavuttaa sellaisilla käsityksien muutoksilla, voi vain kuvitella niitä mahdollisuuksia, joita hypnoottisten tekniikoiden yhdistäminen aiemmin kuvattuun psykoelektroniikan tutkimukseet voikaan tuottaa.

Tieteentekijät kuten Orne ja Milton Erickson [101] näkevät Watkinsin väitteet ongelmallisina. Mutta Hardrupin tapaus vaikuttaisi poissulkevan Watkinsin. Jos joku voidaan vakuuttaa siitä, että hän, kuten Jeanne D’Arc, toimii yliluonnollisen voiman vaikutuksen alla, silloin ennenkuulumattomia kykyjä voidaan havaita ja ”mahdottomia” tekoja tehdä. Todellakin, kun me tarkastelemme äärimmäisiä persoonan muutoksia — ja ajoittain väkivaltaisia tekoja, joita tiettyjen kulttien johtajat ja okkultistiset ryhmät ovat tehneet, [102] me ymmärrämme halun ottaa käyttöön hypnoottinen ”peitetarina” yliluonnollisen matrixissa. Ihmiset tekevät Jumalan — tai paholaisen, tai avaruusolentojen — vuoksi kaikkea sellaista mitä he eivät muuten tekisi.

Tähän päivään asti Hardrupin tapaus vastaa BLUEBIRD/ARTICHOKEa; ei vaadita paljoakaan mielikuvitusta näkemään miten tämä tapaus olisi voinut olla malli tieteentekijöille, jotka tutkivat näitä ja tämän jälkeisiä projekteja.

Peitemuisti

Marksin arkistojen julkaistuissa dokumenteissa MKULTRA-tutkijoilla oli suuri vaikeus vastassaan ”poisheitto-ongelman” kanssa. Mitä tehdä CIA:n sähköshokkien, hypnoosin ja huumekokeilujen uhreille? Firma sortui häiritseviin, mutta sille ominaisiin, taktiikoihin: he poistivat ihmiskoekaniinit sulkemalla heidät hullujen huoneille, tekemällä lobotomioita ja komentamalla ”toimia”. [103]

Täytyi löytää hienovaraisempi ratkaisu. Yksi CIA:n mielenhallintaohjelman tavoitteista oli pyyhkiä muisti hypnoosilla (ja huumeilla, elektroniikalla, lobotomioilla, jne.); tämä ei ainoastaaan piilottaisi sen mitä kokeellisten indoktrinaatio/ohjelmointisessioiden aikana tapahtui, se osoittautuisi käteväksi kentällä. ”Amnesia oli suuri tavoite”, myöntää Victor Marchetti, joka huomauttaa sen käyttökelpoisuuden sopimusagenttien kanssa toimittaessa: ”Kun olet tehnyt sen, agentti ei edes tiedä mitä hän on tehnyt… lähetät hänet hommiin, hän tekee homman, hän tulee pois, tyhjennät hänen pään.” [104]

Suuri ongelma: Huolimatta hypnoosilla aikaansaadusta amnesiasta, muisti kuitenkin vuotaa — tukahdutetusta materiaalista nousee palasia pintaan spontaanisti, unissa, flashbakeina jne. Ehdotettu ratkaisu: Anna kohteelle ”peitemuisti”, väärä tarina; näin jos hän alkaa muistaa materiaalia, hän muistaa sen väärin.

Jopa konservatiivinen tri. Orne huomauttaa, että:

Koehenkilö, joka kykenenee kehittämään hyvän posthypnoottisen amnesian, kykenee myös vastaamaan suggestioihin muistamalla tapahtumia, joita ei tapahtunut oikeasti. Tajutessaan tilanteen hän ei kykene muistamaan todellisia tapahtumia transsista, ja sen sijaan hän muistaa suggestoidut tapahtumat. Jos jotain, tämä ilmiö on helpompi saada aikaan kuin täysi amnesi, mahdollisesti koska se eliminoi muistin tyhjän tilan subjektiivisen tunteen. [105]

Peitemuistit täyttäisivät sekä epämukavat tyhjät kohdat koehenkilön muistissa että suojaisivat paljastukselta. Yksi MKULTRA-tiedemiesten pelko oli, että hypnoottisesti ohjelmoidun henkilön, jota käytettäisiin esim. kuriirina, ohjelmoinnin voisi purkaa toinen hypnotisoija, joka mahdollisesti työskentelee viholliselle. Näin MKULTRA-tiedemiehet päättivät ujuttaa useita persoonallisuuksia — niinkutsuttuja useita peitetarinoita — sekoittamaan mitään ”luvatonta” hypnotisoijaa. [106]

Yksi tapaus käyttäen tätä tekniikkaa keskittyy Luis Castillo -nimiseen salamurhaajaan, joka tultuaan siepatuksi Filippiineillä joutui National Bureau of Investigationin kuulusteluihin ja tutkimuksiin, joka vastaa tuon maan omaa FBI:tä. Castillolta löydetttiin ainakin NELJÄ erillistä persoonaa, jotka oltiin tuotettu hypnoosilla; jokainen persoona voitiin triggeröidä tietyllä vihjeellä. Yhdessä tilassa hän väitti olevansa kersantti Manuel Angel Ramirez, Etelä-Vietnamin strategisesta ilmakomennosta; oletettavasti ”Ramirez” oli erään piippua polttaneen, korkealle päässeen CIA-virkamiehen äpärälapsi, jonka nimen alkukirjaimet olivat A.D. [107] Toinen persoona väitti olevansa yksi John F. Kennedyn salamurhaajista.

Tapauksen päähypnotisoija nimitti näitä hypnoottisia alter-egoja ”Zombietiloiksi”. Raportti tapauksesta kertoi, että ”Zombie-ilmiö viittaa tässä somnabulistiseen käyttäytymiseen, jolla koehenkilö on ehdollistettu vastaamaan tiettyihin sanoihin, fraaseihin ja lauseisiin, ilmeisesti koehenkilön päivätajunnan tästä mitään tietämättä”.

Castillon USA:han palautuksen yhteydessä FBI väitti, että Castillo oli tekaissut päästään tarinan. Hänen kirjassaan OPERATION MIND CONTROL, Walter Bowart esittää vakuuttavasti tapauksen FBI:n väitteitä vastaan. Varmasti monet aspektit Castillon tapauksessa puhuvat hänen vilpittömyyden puolesta — mm. hypnoosilla aikaansaatu herkkyys kivulle, [108] hänen tarinassa pysymisensä silloinkin, kun hän oli vakavasti päihtynyt, ja hänen ilmeiset ohjelmoidut itsemurha-aikeensa.

Jos Castillo puhui totta, niinkuin uskon hänen tehneen, silloin hän ilmensi sekä hypnoottisesti indusoitua monipersoonaa että pseudomuistia. Ensimmäinen pysyy ristiriitaisena; jälkimmäinen on toistuvasti replikoitu koetilanteissa. [109]

Tämä pointti on elintärkeä sieppausilmiön opiskelijoille. Me EMME voi olettaa sieppauskuvausten tarkkuutta, jotka on annettu sieppauksen jälkeisessä hypnoottisessa regressiossa. Lisäksi me emme voi olettaa spontaanisti esiintyvien muistojen tarkkuutta (eli kun sieppausmuistoja ei selvitetä hypnoottisella regressiolla). Skeptikot ovat esittäneet, että hypnoottinen regressio voi osoittautua tahattoman haitalliseksi, niin että se voi lukita paikalleen väärän muiston. (Huomaa, kuitenkin, että toiset psykiatrian ammattilaiset pitävät hypnoottista regressiota parhaana tekniikkana, oli se miten epätäydellinen hyvänsä, amnesiasta ylipääsyyn. [110] Minä osaltani en ole mitään mieltä ja säilytän varovaisen asenteen hypnoosin käyttöön abduktiotyössä.)

Myönnetään, on aivan liian helppoa debunkkaajille huutaa ”tuulesta temmattua” sivuuttaakseen hypnoottisen todistuksen, joka ei mahdu meidän ennakkokäsityksiimme siitä mikä on mahdollista; en aio tehdä samaa virhettä. Aina kun skeptikot tarjoavat pseudomuistin ilmiötä rationalisoimaan abduktioväitteitä, he lainaavat koetilanteita, joissa HYPNOTISOIJA ON ALUNPERIN LUONUT PSEUDOMUISTIN. [111] Nämä kokeet eivät voi olla näyttöä siepatun spontaanista fantasian keksimisestä (mikä sattuu vastaamaan satojen samanlaisten ”fantasioiden” yksityiskohtia). Pikemminkin laboratoriotutkimukset pseudomuistin luomisesta osoittavat MINUN pointtini: pseudomuisti on mahdollista indusoida AIEMMASSA HYPNOOSISSA. [112]

Toisin sanoen, siepattu voi puhua avaruusolennoita — kun todellisuudessa kyseessä oli jotain aivan täysin muuta.

Kirjeenvaihdossa kanssani tunnettu abduktiotutkija kirjoitti tapauksesta, jossa siepattu muisteli nähneensä helikopterin kokemuksensa aikana; abduktiotodistus eteni, helikopteri muuttuikin UFOksi. Erään regressiosession (varsin monesta) aikana kuulin tasan tarkkaan samanlaisen narratiivin. Hopkins argumentoisi, että helikopteri oli ”peitemuisti” UFO-kohtaamisen kaamean todellisuuden peittämiseksi. Mutta leikkaako Occamin partaveitsi todella tuohon suuntaan? Eikö meidän pitäisi miettiä mahdollisuutta sille, että kyseessä ollut esine todella OLI helikopteri — jonka siepattu käskettiin muistamaan UFOna?

Supervakooja

Julkaistujen BLUEBIRD/ARTICHOKE/MKULTRA-paperien joukossa oli seuraava käsinkirjoitettu muistio, jossa ei ollut päiväystä eikä allekirjoitusta:

Olen kehittänyt tekniikan, joka on turvallinen ja varma (vapaa kansainvälisestä sensuurista). Se liittyy meidän oman kansamme ehdollistamiseen. Voin tehdä tämän yhden miehen hommana.

Metodi on hypnoosin tuottaminen yksinkertaisen suullisen lääkitsemisen keinoin. Sitten (ILMAN mitään lisälääkitystä) hypnoosia vahvistetaan päivittäin seuraavan kolmen tai neljän päivän ajan.

Jokainen henkilö ehdollistetaan olemaan paljastamatta mitään informaatiota viholliselle, silloinkaan kun tämä on hypnotisoitu tai huumattu. Mikäli suotavaa, hänet voifaan ehdollistaa antamaan VÄÄRÄÄ informaatiota EI MINKÄÄN informaation sijaan.

Tämän dokumentin marginaaliin eräs Marksin assistenteista kirjoitti, ”Onko tämä Wendt?” Viittaus tässä on G. Richard (”BoB”) Wendtiin, projekti CHATTERissa mukana olleeseen professoriin, joka vuonna 1951 veti sekä laivaston työntekijänsä että CIA:n mukaan mielenhallinnan pieneen pyörivään piiriin, kun samanlainen koe kuin ylläkuvattu epäonnistui tuottamaan tuloksia. [113] Vaikka ylläoleva muistio KUVAISIKIN operaation epäonnistumista (ja tässä muistiossa kuvatut taktiikat eivät tunnu minulle kelvollisilta), meidän ei tulisi pysyä aloillamme. Nyt me tiedämme, että ainakin YHDESSÄ tapauksessa sofistikoituneemmat tekniikat tekivät yllä olevasta skenaariosta todellisuutta.

Viittaan Candy Jonesin tapaukseen.

Hänen tarinansa on täyttänyt ainakin yhden kirjan, [114] ja tulisi, jonain päivänä, synnyttää toinenkin. Selvästikään en voi tässä antaa kaikkia yksityiskohtia tästä kiinnostavasta ja pelottavasta narratiivista. Mutta tarkkuus on pakollista.

Jones (syntymänimi Jessica Wilcox) saavutti tähtimaineen mallina toisen maailmansodan aikaan, ja myöhemmin perusti oman mallitoimiston. FBI-mies pyysi häntä antaa toimistoaan käyttöön ”postin noutopaikkana” FBI:lle ja ”eräälle toiselle valtion virastolle” (oletettavasti CIA); Candy, jyrkän patrioottisena, hyväksyi mielellään ehdotuksen. Salaisen maailman nurkkia kolutessaan Candy lopulta tapasi ”tri. Gilbert Jensenin” joka työskenteli, vuorostaan, ”tri. Marshall Burgerin” kanssa. (Molemmat nimet ovat pseudonyymeja.) Hänen tietämättään nämä tohtorit olivat olleet CIA:n psykiatreina. Käyttäen työhaastattelua peitteenä Jensen indusoi hypnoosin, havaitsi Candyn olevan erittäin vastaanottavainen henkilö — ja käytti häntä siten kuin toiset tiedemiehet käyttäisivät apinaa. Hänestä tuli koe-eläin CIA:n mielenhallintaohjelmaan.

Hänen työnsä — siten kun se on tiedossa — oli tarjota salaista kuriiripalvelua. [115] Estabrooks oli kuvannut perusidean vuosia aiemmin: Indusoi hypnoosi salatekniikalla, anna viestinviejälle informaatio muistettavaksi, hypnoottisesti ”pyyhi” viesti päivätietoisuudesta, ja aseta post-hypnoottinen suggestio siitä että viesti (joka nyt oli haudattu alitajuntaan) tulee esiin vain tietystä vihjeestä. Jos hypnotisoija voi luoda sellaisen kuriirin, voidaan taata ultravahva salaisuus; edes kidutus ei saa puristettua viestinviejästä hänen tietämäänsä — koska hän ei tiedä että hän tietää sen. [116] Erittäin kunnioitetun Milton Klinen mukaan, ”näyttöä todella on olemassa, jota ei ole julkaistu”, joka osoittaa Estabrooksin salaisen agentin olevan mahdollinen. [117]

Candy oli yksi sellainen menestystarina. Menestys, tässä kontekstissa, tarkoittaa sitä, että hän voisi joutua — ja joutua — brutaalisti kidutetuksi ja hyväksikäytetyksi hänen hoidellessaan CIA-keikkoja. Kaikki MKULTRA-lelut otettiin käyttöön: hypnoosi, huumeet, ehdollistaminen — ja elektroniikka. Näitä laitteita käyttäen Jensen ja Burger onnistuivat:

— asettamaan ”kaksoispersoonan”,

— luomaan amnesian molemmista ohjelmointisessioista ja kenttätoimeksiannoista,

— tekemään Candysta ilkeän, vihaavan sekopään, jolla eristää hänet muusta ihmiskunnasta (aiemmin hänen kumppaninsa pitivät häntä huomattavan suopeana muita rotuja kohtaan; hänen mallitoimistonsa oli ensimmäisiä joka rikkoi roturajan) ja

— ohjelmoimaan hänet tekemään itsemurhan kun hänen hyödyllisyytensä Virastolle lakkaisi.

Ohjelmointitekniikat, joita häneen käytettiin, olivat vajavaisia. Hän rikkoi turvallisuuden kun hän menin naimisiin tunnetun newyorkilaisen radiopersoonan John Nebelin [118] kanssa, joka käyttäen hypnoottista regressiota sai selville pitkään tukahdetun totuuden. Lopulta ”Toinen Candy” katosi, ja ohjelmointi murtui.

Skeptikot voivat pitää Candyn tarinaa yhtä uskomattomana kuin abduktiokertomuksia — loppujen lopuksi amatööri oli hypnoottisesti regressoinut hänet, ja mahdollisuus päästä tekaisemiselle on aina olemassa. Siitä huolimatta minusta tuntuu, että hänen narratiivinsa totuudenmukaisuus on kohtuullista epäilyä syvemmin osoitettu. Hänen hypnoottisissa regressiosessioissa hän muisti, että häntä ohjelmoitiin valtioon liittyvässä instituutiossa Pohjois-Kaliforniassa — jonka John Marksin tutkijat myöhemmin osoittivat olevan vahvasti mukana valtion rahoittamassa aivopesututkimuksessa. [119] Marks itse uskoo Candyn tarinaa — ei vähintään siksi, että ohjelmointimenetelmien yksityiskohdat vahvistettiin dokumenteista, jotka on tehty julkisiksi SEN JÄLKEEN kun hänen kirjansa on julkaistu. [120] Milton Klinen, tri. Frances Jakesin, John Watkinsin ja muiden haastattelut tarjoavat todisteet siitä, että Candy Jonesin ohjelmointi oli mahdollinen — ja Deep Trance tuki tarinaa [121].

Tapaus on saanut tärkeän ”epäsuoran” varmennuksen: tutkijat, joita kiinnosti seurantatutkimus, olivat jättäneet FOIA-tietopyynnön CIA:lle kaikista Candy Jonesiin liittyvistä papereista. Virasto myöntää, että sillä oli hänestä varsin paksu tiedosto, mutta kieltäytyy julkistamasta siitä mitään. Jos hänen tarinansa on valetta, miksi CIA olisi niin haluton toimittamaan informaatiota? Todellakin, miksi heillä olisi hänestä yhtään mitään tietoja? [122]

Candyn tarinan viimeinen varmistus vaatii paljastuksen — sellaisen jonka minä teen hienoisella hermostuneisuudella, vaikka kyseinen henkilö onkin kuollut.

”Marshall Burger” oli oikeasti tri. William Kroger. [123]

Kroger, joka pitkään oli tekemisissä vakoilualan kanssa, oli kirjoittanut seuraavaa vuonna 1963:

…hyvä kohde voidaan hypnotisoida välittämään salaista informaatiota. Muisto tästä viestistä voidaan peittää keinotekoisesti aikaansaadulla amnesialla. Siinä tapauksessa mikäli hän jäisi kiinni, hän ei luonnollisesti muistaisi sitä, että hänelle on koskaan annettu viestiä… kuitenkin, koska hänelle on annettu post-hypnoottinen suggestio, viesti muistettaisiin tietystä vihjeestä. [124]

Jos Candy nyhjäsi tarinansa tyhjästä, miksi hän nimesi tämän tietyn tiedemiehen, joka kirjoittaessaan teoreettisesti vuonna 1963 ennusti hänen elämänsä tulevat tapahtumat? [125]

L’AFFAIR JONESin jälkeen Kroger siirsi tukikohtansa UCLA:an — tarkemmin MKULTRA-veteraani tri. Louis Jolyon Westin johtamaan neuropsykiatriseen instituuttiin. Siellä hän kirjoitti kirjan HYPNOSIS AND BEHAVIOR MODIFICATION [126], jonka esipuheen on kirjoittanut Martin Orne (toinen MKULTRA-veteraani) sekä H.J. Eysenck (myöskin MKULTRA-veteraani). Tämän opuksen lopussa on kylmääviä viitteitä mahdollisuudesta yhdistää hypnoosi ESB:n, implantteihin ja ehdollistamiseen — vaikka Kroger varovaisesti sanoo, että ”me emme ole huolissamme siitä, että joku voitaisiin ehdollistaa sähköisen aivostimulaation palkkioilla ja rangaistuksilla kontrolloitavaksi kuin robotti.” [127] HÄN ei välttämättä ole huolissaan — mutta ehkäpä MEIDÄN tulisi olla.

Candy Jonesin kontrollointi antaa meille paljon hyödyllistä informaatiota ”avaruusolentojen abduktion” hypoteesistamme.

  1. Hänen kidutussessionsa — joita hänelle hänen ohjelmointinsa aikaan piti CIA-herrat sekä tehtävien aikana vielä tunnistamattomat henkilöt — tuntuvat silmiinpistävän samanlaisilta kuin muutoin tuskalliset ”tutkimukset”, joita väitetään suoritettavan avaruusolentojen aluksilla.
  2. Hänen persoonallisuutensa muutokset kutakuinkin vastaavat niitä kokemuksia, joita eräillä UFO-siepatuilla on ollut.
  3. Huolimatta hänen brutaaleista kokemuksistaan hän pysyi ”lojaalina” tohtoreille Jensen ja Burger. Tämä hämmentävä käytös muistuttaa minua ensimmäisistä sieppaushaastatteluistani, jolloin kuulin kammottavia kuvauksia UFO-kidutussessioista — joita seurasi tunnustukset rajattomasta rakkaudesta avaruudesta tulleita tuskan aiheuttajia kohtaan.
  4. Kuten monet siepatut, Candyn oli pakko ottaa osaa toistuviin ”ehdollistamissessioihin”. Toistuva altistaminen ohjelmoinnille on tarpeen jatkuvan kontrollin ylläpitämiseksi.
  5. Mielestä pitämiseksi otteessa Candyn handlerit ohjelmoivat hänet pysymään eristyksissä. Erityisesti he iskostivat häneen syvän paranoian muita ihmisiä kohtaan; ”ulkopuoliset” olivat mahdollisia vihollisia, jotka aikoivat käyttää häntä hyväksi. Olen johdonmukaisesti nähnyt tämän kuvion omassa työssäni siepattujen parissa. [128] Skeptikot esittävät, että kohtuuttomat abduktiopelot mahdollisesti indikoivat paranoidia skitsofreniaa — jonka yksi oire voi todellakin olla hallusinaatiokokemukset. Suurin osa siepatuista on mahdollista hypnotisoida helposti, kun taas paranoidit skitsofreenikot ovat äärimmäisen vaikeita ”saada valtaan”, sanoo tri. Edward Simpson-Kallas, psykiatri jolla on laajalti kokemusta lääketieteellisestä hypnoosista. [129] Jos kuitenkin nuo kohtuuttomat pelot on saatu aikaan hypnoosilla, ristiriita ratkeaa.
  6. Candy oli onnettoman lapsuuden tuote, mistä johtui hänen taipumuksensa kohti monipersoonaisuutta. [130] Monet ”toistuvasti abduktoiduista”, joita olen haastatellut, ovat eläneet samanlaisia masentavia perhehistorioita. [131]
  7. Candy Jonesin tarinalla on myös niinkutsuttua ”negatiivista relevanssia” abduktiokertomuksiin. Koska Kontrolloijat eivät luoneet hypnoottista peitetarinaa, tai pseudomuistia, todelliset faktat tapauksesta ovat vuotaneet hänen tietoiseen mieleensä. Aivan sama miten läpikotainen on post-hypnoottinen amnesia, vuotoja tapahtuu — ja näin syntyy tarve väärälle muistolle, täyttämään muistamisen aukko. CIA oppi virheistään. Candyn hypno-ohjelmointi rikkoutui alkuvuonna 1973 — sinä vuonna jolloin ”avaruusolentopeitetarina” muuttui (mikäli hypoteesini osoittautuu oikeaksi) standardiksi toimintaproseduuriksi. [132] Milton Kline hyväksyi Candy Jonesin tarinan, mutta hän piti hommaa amatöörimäisenä ja epäyhteensopivana tuon ajan parhaan työn kanssa. [133] Ehkäpä suuri virhe oli pseudomuistipeitetarinan puute?

Aihetta epäilyyn

Huhut ”maanalaisista tukikohdista” ovat yhtä kuumia kuin jalapenot UFO-alalla juuri nyt, ja useisiin näistä tarinoista liittyy abduktioita.

Esimerkkinä kuuluisa Bentwatersin UFO-tapaus, jonka sivujuonteeseen liittyi ilmasotamies Larry Warrenin sieppaus maanalaiseen tukikohtaan armeijan tukikohta-alueen alle. Hän kuvasi oloaan ”hieman huumatuksi”, ja siellä hän näki avaruusolentoja ja ihmisolentoja — sotilashahmoja — työskentelemässä rinta rinnan. [134]

Olen puhunut toisen siepatun, Nancy Wrightin, kanssa, jonka väitetään viedyn maanalaiseen kammioon kymmenen mailia Edwardsin ilmatukikohdasta pohjoiseen Kaliforniassa. Koska tämä oli usean silminnäkijän tapaus, ja rva Wright ei ollut yrittänyt tehdä tarinalla rahallista voittoa, annan hänelle kunniaa hänen tarinastaan. [135] Abduktiotutkija Miranda Parksin mukaan vanhempi pariskunta, joka asui lähellä, abduktoitiin myös juurikin samalla tavalla. [136]

Vuonna 1979 Paul Bennewitz ja Leo Sprinkle tutkivat erityisen huomiota herättänyttä abduktiota, jossa nuori nainen (nimeä ei paljastettu) ilmeisesti vietiin laitokseen, jossa avaruusolennot prosessoivat nesteitä ja ruumiinosia karjansilpomisista. Tämä tutkimus on ilmeisesti johtanut siihen, että valtio on ahdistellut Bennewitziä, jonka tuoksinassa jonkinlaista mielenhallintaa (tai, kuten olen aiemmin viitannut siihen, ”elektronista GASLIGHTINGIA”) on saatettu käyttää. [137]

Miten me selitämme nämä tarinat väitetyistä avaruusolentojen vehkeilyistä, joita on tehty yhdessä armeijan kanssa? Minä puolestani en voi arvostaa ”kosmisen salaliiton” tarinoita, joille ei yleensä ole minkäänlaista näyttöä, joita nykyiset ex-tiedusteluagentit kuten John Lear ja William Cooper levittelevät. Vaikka en voi esittää vilpillisyyttä näiden miesten osalta, usein mietin onko heitä käytetty kanavina — heidän tietämättään tai siitä jotain aavistaen — sofistikoituneessa disinformaationlevityskampanjassa.

Yksinkertaisempi, mutta ei mitenkään vähemmän kuumottavampi, selitys ”tukikohtiin” sieppaamiselle voidaan löytää tri. Louis Jolyon (”boB”) Westin tarinasta, joka nykyään tunnetaan pahamaineisena MKULTRA:n LSD-kokeiden tekijänä. [138] Kirjan VIOLENCE AND THE BRAIN innoittamana (kirjoittanut tohtorit Frank (”Bob”) Ervin ja Vernon H. (”BoB”) Mark, joka liitti kaupungin väkivaltaisuudet kapinallisten mustien ”geneettiseen vajavaisuuteen”) West ehdotti vuonna 1973, keskusta tutkimaan väkivaltaisuuden vähentämistä (Center for the Study and Reduction of Violence), jossa potentiaalisesti väkivaltaiset henkilöt voitaisiin hoidella ehkäisyllä. (”I was cured, all right.” — KELLOPELIAPPELSIINI -jpg)

Ja keitä nämä henkilöt olivat? Westin mukaan huomattavia tekijöitä väkivaltaiseen taipuvaisuuteen olivat ”sukupuoli (mies), ikä (nuori), etnisyys (musta) ja urbaanius”. Miten käsitellä heitä? ”…implantoimalla pieniä elektrodeja syvälle aivoihin, josta sähköistä toimintaa voidaan seurata alueilta, joita ei voida mitata kallon pinnalta… on jopa mahdollista havaita biosähköisiä muutoksia vapaasti liikkuvien koehenkilöiden aivoissa etävalvontatekniikoilla…” Monitoroimalla kohteen EEG:tä, etäältä, potentiaalisesti väkivaltaiset kohtaukset voidaan identifioida.

Meidän tarkoituksiimme kaikkein merkittävin aspekti tässä ehdotuksessa liittyi sijaintiin. Salaisessa kommunikaatiossa tohtori J.M. (”BoB”) Stubblebinelle, California State Department of Healthin johtajalle (onneksi tämä tieto ”vuodettiin” julkisuuteen), West paljasti, että hän aikoi pystyttää keskuksensa Niken hylättyyn ohjustukikohtaan, jonne kyllä pääsi mutta joka oli suhteellisen eristyksissä. ”Paikka on turvallisesti aidattu”, West kirjoitti. ”Vertailututkimuksia voidaan suorittaa siellä, eristyksissä mutta kätevässä sijainnissa, kokeellisista malliohjelmista, epähaluttavan käytöksen muuttamiseksi.” [139]

Kansa nosti äläkän, joka lopetti nämä suunnitelmat. Mutta tehtiinkö tämä suunnitelma todella tyhjäksi? Vai muokattiinko sitä vain, niin että siitä riisuttiin (hetkellisesti) sen överin rasistiset vivahteet ja siirrettiin jonnekin vähemmän helposti lähestyttävään paikkaan?

Yksi asia on varmaa: CIA:n psykiatri suosi salaista käyttäytymisen muokkauskokeilua etäisessä armeijan laitoksessa. Ehkäpä joku vakoilualan mielenmuokkausdivisioonasta edelleen pitää ideaa hyvänä. Jos kyllä, poisheitto-ongelma on edelleen läsnä, jos näiden laitosten ”vierailijat” aikovat koskaan päästä takaisin ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Jälleen kerran hypno-ohjelmoitu peitetarina — mitä vähemmän uskottava, sen parempi — olisi arvokas.

Skandinavian yhteydet

Siepatuista on kirjoitettu monia kirjoja, ja kuitenkin niin vähän on olemassa mielenhallinnan uhreista. En voi ymmärtää tätä tilannetta; UFOjen todellisuus on edelleen ristiriitainen, ja kuitenkin mielenhallinnan olemassaolo on todistettu kahdessa (erittäin vaarantuneessa) kongressin tutkimuksessa ja tuhansissa FOIA-tietopyyntödokumenteissa. Tästä huolimatta siepatut voivat löytää sympatiseeraavan korvan, kun ne harvat jotka kehtaavat julistaa itsensä tunnettujen valtion ohjelmien uhreiksi tuskin löytävät ketään joka lotkauttaa korvaansa. Ennakkoluulomme tässä asiassa ovat valitettavat, sillä jos me kuuntelisimme ”kontrolloituja”, me kuulisimme monia yksityiskohtia, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia kuin UFO-siepatuilla.

Kaksi esimerkkitapausta: Martti Koski ja Robert Näslund.

Koski, Suomen kansalainen, väittää olleensa mielenhallintakokeiden uhri hänen vieraillessaan Kanadassa. Pian sen jälkeen kun hänen kokeensa alkoivat, hän yritti kertoa tarinansa tilanteestaan maailmalle ja saada huomiota osakseen. Harva kuunteli. Monet hänen yksityiskohdistaan olivat omituisia, ja koska hänen äidinkielensä ei ollut englanti, hän ei osannut ilmaista itseään vakuuttavasti nille, joilta hän etsi apua. Kuitenkin monet aspektit hänen tarinassaan vastaavat läheisesti MKULTRAn ja samanlaisten ohjelmien tunnettuja yksityiskohtia.

Näslund, Ruotsin kansalainen, kertoo samanlaisen tarinan. Lisäksi hänen väitteensä saavat erikoistukea: röntgenistä paljastui implantti hänen aivoissaan. Näslund itse asiassa meni niinkin pitkälle, että hän testautti implantin sähköteknikolla, joka oli töissä Hewlett-Packardilla. Kreikkalainen kirurgi suoritti trepanaation poistaakseen laitteen.

Monet Kosken ja Näslundin tarinoiden aspektit vastaavat hypoteesiani. Koskelle esimerkiksi yhdessä kohtaa kerrottiin, että häntä käsittelevät lääkärit olivat itse asiassa ”avaruusolentoja Siriukselta”. Toisessa kohtaa hänet johdateltiin uskomaan, että hän oli suorassa yhteydessä ”Herraan”. Kuten aiemmin annoin ymmärtää, uskonnollisilla kuvilla manipulaatio auttaa antisosiaalisen käyttäytymisen tuottamista; kohteen super-ego voidaan ohittaa jos hän uskoo, että käskyt tulevat korkeimmalta. Sellainen manipulointi voi selittää omituisemmat Betty Andresson Lucan sieppauksen aspektit. [140]

Näslundin implantti alunperin sijoitettiin nenän kautta. Hän aluksi tajusi, että jotain oli pahasti vialla kun häneltä puuttui muisto ajan kulumisesta, jota seurasi SELITTÄMÄTÖN NENÄVERENVUOTO.

Tämä yksityiskohta tulee välittömästi tutuksi kenelle tahansa, joka on tutkinut sieppauksia; olen kohdannut niitä omissa keskusteluissani siepattujen kanssa. UFO-kirjallisuudesta erittäin hyvään esimerkkiin ohjaan lukijaa tarkastamaan Susan Ranstedin tapauksen, niinkuin Kevin D. Randle on sen kuvannut kirjassa THE UFO CASEBOOK [141]; väitetyn kontaktihenkilö Diane Tessmanin taustat ovat myös huomionarvoisia tässä mielessä. [142] Kiinnostavaa kyllä, olen paikallistanut viitteen avoimeen kirjallisuuteen koskien, eläinkokeissa tarkasteltua, nenän kautta implantoitujen elektrodien käyttöä sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten mittaamiseen. [143]

On muitakin väitettyjä mielenhallinnan uhreja, joilla on näyttöä implanteista; huomaa, erityisesti, kiinnostava James Petit’n tapaus, CIA:han kytkeytynyt pilotti ja väitetty aivopesualumni; röntgenkuva hänen kallostaan paljasti abduktiotyylisen implantin — sopivaa, mahdollisesti, koska hänen kehossaan on sieppaustyylisiä naarmuja. [144] Sitä vastoin tietyt abduktoidut toimittavat, mikäli heille sallitaan läpikotainen ja heitä ymmärtävä kuuleminen, todistuksen, joka vahvasti myötäilee Kosken narratiivia.

Helikopterit ja levyt

Rex Nilesin ja hänen siskonsa (nimeä ei uutisissa kerrottu) kummallinen tarina saattaa valaista kiinnostavalla tavalla monia eri abduktiotapauksia, erityisesti Betty ja Barney Hillin tapausta. [145] Niles, Woodland Hillsissa toimivan puolustusalihankkijayrityksen (Rex Rep) omistaja, joutui viranomaisten kynsiin, kun he tutkivat puolustusteollisuuden metkuja. Hänestä tuli äärimmäisen yhteistyöhaluinen todistaja tutkimuksen ajaksi — kunnes hänen viholliset alkoivat hyökätä hänen kimppuunsa, joiden väitetään käyttäneen psykosähköistä häirintää.

Seuraava lainaus oli LOS ANGELES TIMESin artikkelista koskien Nilesin tapausta, ja se on erityisen paljastava:

Hän (Niles) todisti sisarensa puolesta, nainen joka asui Simi Valleyssa, joka vannoo että helikopterit toistuvasti kiertelivät hänen kotiaan. Insinööri mittasi 250 wattia mikroaaltoja Nilesin talon ympäristöstä ja löysi RADIOAKTIIVISEN LEVYN HÄNEN AUTONSA KOJELAUDAN TAKAA.

Entinen lukiokaveri Lyn Silverman väitti, että hänen kotitietokoneensa sekosi kun Niles astui sen lähelle.

Tässä tarinassa ei avaruusolentoja — kuitenkin miten samankaltainen se onkaan verrattuna abduktiokertomuksiin! Abduktioiden uhrit usein rapotoivat helikoptereita — Betty Andreasson Lucan tapaus tarjoaa parhaiten tunnetun esimerkin. [146] Sekoavat sähkölaitteet ovat myös usein tavattu oikeaksi osoitetuissa abduktiotapauksissa; olen puhunut (erikseen) kolmelle naiselle, jotka ovat väittäneet kykenevänsä häiritsemään tai sulkemaan kokonaan televisionsa ja stereonsa kävelemällä laitteiden ohi; eräs nainen jopa väitti, että hän oli sammuttanut TV:nsä pelkästään sitä osoittamalla.

Mutta radioaktiivinen levy on erityisen kiinnostava. Kuten entinen FBI-agentti Ted Gunderson jokin aika sitten selitti kumppanilleni Alexander Constantinelle, magneettisia radioaktiivisia levyjä on kauan käytetty salaisten palvelujen toimissa syöpää aiheuttavina ”hiljaisina tappajina” — eli salamurhan työkaluina. Eikä ainoastaan sellaisena. Levy tuo mieleen erään vähän tunnetun yksityiskohdan Hillin tapauksesta — tusinan verran pyöreitä ”kiiltäviä pisteitä”, joista jokainen oli hopeadollarin kokoinen, jotka löytyivät hänen autonsa peräkontista heti abduktion jälkeen. Kompassineula reagoi villisti, kun hän asetti sen näiden pilkkujen viereen. Ovatko ne voineet merkitä sijaintia, jossa sähkömagneettinen tai radioaktiivinen laite, samanlainen kuin minkä Niles löysi, asetettiin autoon? Sellainen laite on voitu kiinnittää paikalleen magneettisesti, josta johtuu kiertoilmiö. Jos kyllä, silloin pahaa oloa aiheuttava sähkömagneettinen säteily voisi olla aiheuttanut Hillien ”UFO-havainnon”.

Armeija ja mielenhallinta

Jokin aika sitten otin osaa hypnoottiseen regressiosessioon, jossa koehenkilö — väitetty UFO-siepattu — muisti käyneensä läpi mystisen ”aivo-operaation” veteraanien sairaalassa Kaliforniassa. Operaation suoritti ihmiset, ei avaruusolennot. Kiinnostavaa kyllä, tämä sama sairaala mainitaan kahdessa muussa kohtaamassani tapauksessa. Nämä toiset väitteet eivät olleet siepattujen tekemiä, vaan ihmisten joiden väitetään olleen mielenhallintakokeiden uhreja.

Eräs näistä väittäjistä, entinen laivaston SEAL-kommando, joka teki useita vaarallisia tehtäviä Vietnamissa, myötämielisesti kertoi minulle yksityiskohtaisesti hänen tarinansa. [147] Tämä henkilö — kutsun häntä ”treenatuksi SEALiksi” — oli saanut erikoistaistelukoulutusta armeijan tukikohdassa Kaliforniassa; hän väittää, että yhdessä kohtaa koulutustaan hänet huumattiin, hypnotisoitiin, mahdollisesti asetettiin jonkinlaisen sähkökontrollin alaisuuteen ja altistettiin äärimmäiselle tuska/nautinnon operantille ehdollistamiselle. Eräs yksityiskohta hänen tarinassaan liittyy ehdollistamisen ”palkkioaspektiin”: kun hän totteli asianmukaisesti, hänelle annettiin vapaaseen seksuaaliseen käyttöön nainen, joka SEALin muisteluiden mukaan oli itsekin aivopesun uhri.

Niin uskomattomalta kuin tämä jälkimmäinen väite kuulostaakin, pidin sitä äärimmäisen resonanttina kun myöhemmin haastattelin nimekästä siepattua eteläisessä Kaliforniassa, joka urheasti kertoi minulle yksityiskohtia hämmentäväst, vaikkakin monesti arkaluonteisesta, tapauksesta hänen menneisyydestään. Edelleen houkuttelevan näköisenä naisena hän muisti minut — todellakin, hän tuntui omituisen halukkaalta kuvaamaan — varhaisen rakkaussuhteen nuoren sotilaan kanssa, jota koulutettiin armeijan tukikohdassa lähellä hänen kotiaan. Hän ei muista sotilaan nimeä. Ainoa minkä hän muistaa on, että kerran mies alkoi ASUA HÄNEN PERHEENSÄ TALOSSA; hänellä ei ole muistikuvaa miten järjestely alkoi, ja hänen vanhempansa eivät koskaan tunteneet oloaan mukaviksi tästä asiasta keskustellakseen. Vaikka hän ei tuntenut vetoa tätä sotilasta kohtaan, hän tunsi tarvetta olla intiimisti tämän kanssa, ja hän otti tottelevaisen asenteen joka oli varsin epätavallista hänelle. Myöhemmin sotilas meni suorittamaan salaista tehtävää Vietnamiin.

Tottakai nuoren henkilön psykoseksuaalinen kehitys ei koskaan ole suorasukaista, ja ylläoleva tapaus on hyvin voinut edustaa yhtä mutkaa matkassa. Silti, jotkut tämän tarinan yksityiskohdat — erityisesti vanhempien asenne, naisen persoonallisuuden muutos ja hänen sen jälkeiset muistikatkot — ovat silmiinpistäviä, ja kohtelen siepatun intuitiota kunnioituksella, jonka tämä pieni mysteeri hänen henkilöhistoriassaan voi, mikäli oikealla tavalla se ymmärretään, valaista hänen myöhempiä ”puuttuvan ajan” kokemuksiaan.

Olisiko ”treenattu SEAL” voinut olla oikeassa? Oliko siellä, ONKO siellä hypno-ohjelmoitujen sotilaiden sisäpiiri, joka tekee erityisen vaarallisia tehtäviä? Ja onko ohjelmoijilla käytettävissään ”naislähde”, niinsanotusti, hypnotisoiduille seuraajille?

Jos SEALin tarina olisi ainoa, skeptikot voisivat helposti sivuuttaa sen (olettaen että he eivät istu kasvotusten, niinkuin minä, tarinan kertojan edessä, kuunnellen kaikkia iljettäviä yksityiskohtia). Mutta toiset veteraanit ovat lisänneet omat äänensä tähän raakaan tarinaan. Daniel Sheehan, Christic Institutesta, väittää että hänen organisaationsa on puhunut puolelle tusinaa henkilöitä, joiden narratiivi on samanlainen kuin minun SEAL-informantillani. Kaikki olivat käyneet läpi ”prosessoinnin” standardin armeijakoulutuksen kontekstissa; ohjelmoinnin ja palkkataistelijoiden antaman erikoistaistelukoulutuksen jälkeen kokelaat pantiin ”jäähylle” käytettäväksi syntyvissä tilanteissa — ja osa noista tilanteista syntyi USA:ssa. [148]

Walter Bowart aloitti omat mielenhallinnan tutkimuksensa laittamalla mainoksen SOLDIER-OF-FORTUNE-tyyppisiin julkaisuihin, joissa hän pyysi kirjeenvaihtoa veteraaneilta, jotka olivat kokeneet selittämättömiä muistikatkoksia tai omituista käyttäytymisen muutosta palvellessaan Vietnamissa; hän sai yli 100 vastausta. Bowart omisti kokonaisen kappaleen eräälle vastanneista — ilmavoimien veteraanille nimeltään David, joka lopetti neljävuotisen palveluksensa muistellen, että hän oli käyttänyt aikaa ”pitäen hauskaa, harrastaen seksiä, maaten rannalla, keräten näkinkenkiä… Ei koskaan tullut mieleenikään ennen kuin myöhemmin, että minun olisi pitänyt varmaan TEHDÄ jotain palveluksen aikana.” (Selvä esimerkki peitemuistista.) Hänelle ”annettiin” tyttöystävä jonka nimeä hän ei muista, huolimatta pitkästä ja syvän intiimistä suhteesta. [149] Yhteydet SEALin ja siepattujen tarinoihin tulisi olla ilmiselvät.

Meillä on eräänlainen tunnustus tiedemieheltä, joka erikoistui tämän tyyppisen kouluttamisen erääseen aspektiin. Yliluutnantti Thomas (”Bob”) Narut, U.S. Naval Hospitalista NATOn päämajassa Floridan Naplesissa myönsi, luennoidessaan Oslossa, että alokkaat Naplesissa laitettiin KELLOPELIAPPELSIINI-tyylisiin käyttäytymisen muokkaamissessioihin. Koulutettavat teipattaisiin penkkeihin heidän silmäluomet täysin auki pidettyinä katsellen filmejä teollisuusonnettomuuksista ja afrikkalaisista ympärileikkausseremonioista — psykologit käyttävät filmejä usein keinona aiheuttaa stressiä koetilanteissa. Toisin kuin protagonistit KELLOPELIAPPELSIINISSA, jotka oppivat tuntemaan kuvotusta väkivaltaa nähdessään, Narutin sotilaat opetettiin hyväksymään ja nauttimaan verenvuodatuksesta, näkemään sen mielenrauhalla. Samanlaisia tekniikoita käytettiin dehumanisoimaan potentiaalisia vihollisia. Tämän ohjelman suorittaneet muuttuivat, Narutin sanoin, ”palkkamurhaajiksi ja salamurhaajiksi”, joita sijoiteltiin amerikkalaisiin suurlähetystöihin ympäri maailmaa.

Kun toimittajat utelivat näistä väitteistä, Amerikan hallitus kielsi tarinan; Narut — pitkän radiohiljaisuuden ja selvän pakottamisen jälkeen — myöhemmin selitti toimittajille, että hän oli puhunut pelkästään teoreettisesti. Jos näin, niin miksi hän alunperin kuvasi käyttäytymisen muokkausproseduuria käynnissä olevaksi ohjelmaksi? [150]

Vaikka voi tuntua härskiltä palata abduktioiden pariin näin kaamean datan tarkastelun jälkeen, minun tulisi muistuttaa lukijaa niistä monista sieppaustapauksista, joissa siepattu muistaa joutuneensa pakolla katsomaan tiettyjä stressaavia elokuvia. Avaruusolennot ovat nähtävästi oppineet muutaman asian tri. Narutilta.

Narut, tottakai, keskittyi yksittäisten amerikkalaissotilaiden selektiiviseen ohjelmointiin; mielenhallinnan spektrin toisessa päässä puolustusministeriön asiantuntijat ovat myös keskittyneet menetelmiin, joilla tehdä kokonaisista vihollispataljoonista ”taistelukyvyttömiä”. Sähkömagneettiset aseet, joiden tarkoitus on poistaa vihollisen aggressiot, on DARPAn aluetta, tri. Jack (”Bob” Dobbs) Veronan ohjauksessa. Nämä projektit pysyvät varsin mystisinä; me tiedämme, kuitenkin, että eräs operaatio, SLEEPING BEAUTY, käytti tri. Michael (”BoB”) Persingerin palveluja, tiedemiehen joka on ilmaissut mielenkiintoisia näkemyksiä liittyen UFOihin.

Persinger kehitti menetelmän, joka käyttää ELF-aaltoja vapauttamaan aivojen MAST-solujen avulla histamiinia. Jos taistelukentän komentaja haluaa saattaa vihollisensa oksentamaan, Persingerin temppu hoiti homman nopeammin kuin Tobe Hooperin elokuva. Menetelmä toimii myös eläiniin. ”Kysymys”, kirjoittaa mielenhallintatutkija Larry Collins, ”on se miten päästä pisteestä A pisteeseen B ilman, että rikotaan erästä kaikkein perusteellisinta Valtion etiikan käskyä — älä tee tuollaisia kokeita ihmisolennoilla.” [151]

Jos Collins olisi tutkinut asiaa hienovaraisemmin, hän olisi saattanut tajuta, että valtio ei aina ole pitänyt tätä käskyä kiveen hakattuna. Kuten Milton Kline asian ilmaisee:

Eettiset tekijät suurimmassa osassa tutkimusta sulkisivat pois positiiviset tulokset. Nuo eettiset tekijät eivät aina päde valtion tekemään tutkimukseen. TUTKIMUS JOKA ON TUOTTANUT TODELLA POSITIIVISIA TULOKSIA EI OLE EETTISTEN RAJOITTEIDEN RAJAAMA. [152]

Mielenhallinnan lopullinen motiivi

Ornen koulukunnan kovan linjan hypnotistit melkein varmasti sivuuttaisivat veteraanien kertomukset hypnoosin, huumeiden ja käyttäytymisen ehdollistamisen käytöstä amerikkalaissotilaisiin. Skeptikot kysyisivät miksi kukaan yrittäisi luoda ”Matsurian kandidaattia” kun asepalvelus, käyttäen täysin perinteisiä keinoja, voi luoda ”Rambon”? Aina on saatu rekrytoitua joku mitä vaarallisimpiin tehtäviin; mihin tarvitaan hypnoosia?

Tarve on itse asiassa absoluuttinen.

Moderni taistelukenttä ei anna sijaa perinteiselle sotilaalle. Kehittynyt aseistus vaatii yhä parempaa teknisen edistyksen tasoa, mikä taas puolestaan vaatii kylmäpäisiä toimijoita. Mutta aina-niin-inhimilliset taistelijat — vaikka he kykenevät äärimmäisiin rohkeuden tekoihin kaikkein stressaavimmissa kuviteltavissa olevissa olosuhteissa — eivät kuitenkaan ole loputtoman kylmäverisiä. Lopulta mieli murtuu. Per capita psykiatristen uhrien lukumäärä on kasvanut dramaattisesti jokaisen toistaan seuranneen amerikkalaiskonfliktin jälkeen. Kuten Richard Gabriel, loistava historioitsija psykiatrian roolista sodankäynnissä, kirjoittaa:

Moderni sodankäynti on muuttunut niin tappavaksi ja niin intensiiviseksi, että ainoastaan jo valmiiksi hullut voivat sitä kestää… Moderni sota, joka vaatii jatkuvaa taistelua, kasvattaa sotilaan väsymystä ennennäkemättömille tasoille. Fyysinen väsymys -- erityisesti unenpuute -- kasvattaa psykiatristen uhrien lukumäärää valtavasti. Toiset tekijät -- korkea epäsuoran tulen määrä, yötaistelu, puute ruoasta, jatkuva stressi, suuret kaatuneiden määrät -- varmistaa sen, että psykiatristen uhrien määrä nousee katastrofaalisiin mittoihin. Ja uhrien määrä rasittaa sairaanhoitorakennetta romahtamiseen asti.

Kyky hoitaa psykiatrisia uhreja tulee kaikkea muuta kuin katoamaan. Ei tule olemaan turvallisia rintama-alueita joissa hoitaa sotilaita, joiden hermo on romahtanut. Modernin sodankäynnin teknologia on tehnyt sellaisista paikoista funktionaalisesti vanhentuneita… [153]

Gabrielin mukaan armeija aikoo vastata tähän haasteeseen luomalla ”kemiallisen sotilaan”, ihmisen univormussa taistelevan muuntohuumezombien:

Tulevaisuuden taistelukentillä me tulemme näkemään todellisen tietämättömien armeijoiden kohtaamisen, armeijoiden jotka eivät tiedä omista tunteistaan tai edes syistä miksi he sotivat. Sotilaat kaikilla rintamilla tulevat redusoitumaan pelottomaksi kemikaalikoneeksi, jotka taistelevat yksinkertaisesti koska ne eivät osaa tehdä mitään muuta… Kun kemian henki on päässyt pullosta, ihmisten mentaalisten ja fyysisten toimien koko skaala annetaan kemian kontrolloitavaksi… Nykypäivänä on jo mahdollista kemiallisella tai sähköisellä stimulaatiolla kasvattaa ihmisolennon aggressiotasoja stimuloimalla amygdalaa, aluetta ihmisaivoissa joka vastaa aggression ja raivon kontrolloinnista. Sellainen "ihmispotentaalin tehtailu" on jo osittain todellisuutta ja tarvittava tekninen osaaminen kasvaa päivä päivältä. [154]

Vaikka tämä lainaus puhuukin huumeista ja elektroniikasta, me voimme turvallisesti olettaa, että sodan suunnittelijat eivät välttelisi muiden lupaavien tekniikoiden käyttöä.

Gabriel kirjoittaa pääosin suuren mittakaavan taisteluskenaarioista, mutta perustuen hänen informaatioonsa me voimme hyvin päätellä, että mind-controllattu sotilas on roolissa myös hyökkäysiskuissa, salaoperaatioissa, soluttautumisessa vihollislinjojen taakse erikoisjoukkojen yksiköillä. Sellaisissa tehtävissä Yhdysvaltain henkilöstö on yhä enenevissä määrin nojautunut kidutukseen tapana kuulustella ja häiritä [155], ja sellaisen barbarismin muuttuessa standardiproseduuriksi tulevaisuuden taistelevan amerikkalaisen tarvitsee löytää sisältään ennennäkemättömiä brutaaliuden varantoja. Onko keskivertovärvätyllä, joka on haettu kansakunnan lähiöistä ja joka luottaa perinteisiin ideaaleihin, sellaisia varantoja?

Vietnam osoitti, että sotilas, huolimatta hänen arviointikykyään hämärtämään tarkoitetun propagandan suuresta määrästä, aistii eron legitiimin puolustustarkoituksen ja poliittisen hegemonian suojelun välillä. Jotta viivästytettäisiin tällaista heräämistä, tai tehtäisiin siitä irrelevanttia, sodan suunnittelijoiden tulee vetää ihmistaistelija pois rintamalta ja korvata hänet soturin uudella lajilla. Tulevaisuuden sotilas ei osaa arvioida; hän pelkästään tekee. Hän ei ole teurastaja; hän tulee olemaan teurastajan VEITSI — työkalu muiden työkalujen joukossa, ajattelematon ja tehokas.

On mielipiteeni, että tällaisen tulevaisuuden sotilaan luomiseksi kontrolloijat tarvitsevat jatkuvan ohjelman, sellaisen joka on suunniteltu testaamaan jokaista uutta menetelmää ja menetelmien kombinaatiota ihmismielen valloittamiseksi.

Tämän ohjelman erään päätavoitteen tulee sisältää ihmiskyvyn laajentaminen stressiin ja väkivaltaan. Värväytyneiden subjektien tulee sellaisissa koeproseduureissa kokea tuskaa, ja he oppivat hyväksymään tuskan. Lopulta he oppivat tuottamaan sitä, ilman katumusta tai edes muistoa siitä. Kansakunta, joka ensimmäisenä luo tällaisen uuden sotilaan, tulee saamaan etulyöntiaseman ”perinteisellä” taistelukentällä — niinkuin tulee myös se kansakunta, joka ensimmäisenä kehittää keinon käyttää massamielenhallintatekniikoita tekemään vihollisjoukoista toimintakyvyttömiä. (Ja suitsia kokonaisia siviilipopulaatioita, sekä vihollisen että kotona. -jpg) Tämä tärkeä armeijan tarve on se syy miksi en koskaan usko mitään niistä epävakuuttavista vakuutteluista siitä, että kansakuntamme salaiset tieteentekijät ovat lopettaneet tai tulevat lopettamaan käyttäytymisen muokkaamisen tutkimuksen. Tämä tutkimus ei tule koskaan olemaan pelkkää historiaa. Se mikä on mennyttä on nykyisyyttä, ja nykypäivän salaiset kokeet muuttuvat huomisen peruskoulutukseksi.

Prototyyppi tulevaisuuden taistelijalle voi olla jo meidän sisällämme. Haastattelemani laivaston SEAL puhui kammottavan yksityiskohtaisesti raajojen repimisestä ilman emootioita, rutiininomaisesta raiskauksesta, tappamisesta ilman tunnevaikutusta. Ja sitten SEN UNOHTAMISESTA ETTÄ OLI TAPPANUT. Jopa vuosia myöhemmin hän ei kyennyt muistamaan tarinoita monien hänen omassa kehossaan olevien haavojen taustalla. Hän väittää, että aina kun hän tarvitsi sairastuvan palveluita, lääkärit hypnotisoivat hänet pian uudelleen hänen sisäänkirjautumisensa jälkeen, kun aivan erityisesti tätä työtä suorittava lääkäri tarkastaisi hänen lääketieteellisen historiansa, joka oli äärimmäisen salainen ja jota pidettiin lukkojen takana.

SEALin todistuksen mukaan hänen muistinsa tukos murtui hiljalleen, tässä liian monimutkaisia kuvattavaksi olevien tapahtumien jälkeen. Lopulta vuosia Vietnamin jälkeen hän kykeni muistamaan sen mitä hän oli tehnyt.

Amnesia oli siunaus.


94. Viittaan henkilöön, joka myöhemmin kirjoitti erittäin selväpäisen ja mielekkään kirjeen tri. Paul Lowingerille, joka on armollisesti antanut tietonsa minun käyttööni. Nyt tunnen velvoitteen pitää tämän henkilön nimen omana tietonani.

95. Cameronista tuli American Psychiatric Associationin, Canadian Psychiatric Associationin, ja World Association of Psychiatristsin johtaja. Hän aiemmin istui Nürnbergin paneelissa ja auttoi luonnostelemaan eettisen lääketieteellisen tutkimuksen säännöt!

96. Erityisesti Opton & Scheflinin katsaus, vaikka se onkin loistava laajuudessaan ja yksityiskohdissaan, jatkuvasti tavoittelee vakuuttelevia tulkintoja näytöstä, joka osoittaa paljon huolestuttavampiin johtopäätelmiin.

97. Martin T. Orne, ”Can a hypnotized subject be compelled to carry out otherwise unacceptable behavior?” INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, Vol. 20, 101-117.

98. Marks mainitsee kirjeessään Ornelle, että jälkimmäisen väitetään olleen tietämättään osallisena aliprojekti 84:n. Kuitenkin julkiseksi tehdyistä, aliprojekti 84:aa koskevista papereista käy ilmi, että Virasto oli halukas kertomaan Ornelle tietoja; Orne myöhemmin myönsi Marksille, että hänet tehtiin tietoiseksi hänen CIA-sponsoroinnista (Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 172-173). Marksin kanssa tehdyssä haastattelussa Orne vähätteli Candy Jonesin tarinaa (jonka me tulemme käymään läpi myöhemmin) väittäen, että jos sellainen koe oltaisiin tehty, ”joku jossain virastossa olisi tullut luokseni”. Miksi he tulevat hänen luokseen supersalaisesta projektista, ellei Ornella itsellään ollut erittäin korkeaa turvaluokitus ja työskennellyt yksinomaan tiedusteluvirastoille? Huomaa myös, että Orne teki laajoja tutkimuksia Office of Naval Researchille kesäkuun 1. päivästä 1968 toukokuun 31. päivään 1971. Myös DARPA on rahoittanut häntä. Lisäksi pidän huomionarvoisena sitä seikkaa, että Orne jotenkin pääsi Society for Clinical and Experimental Hypnosis:n johtajaksi huolimatta siitä, että organisaatio oli päättänyt olla valitsematta johtajaa. (Tämä seikka kerrottiin Marksille erään tunnetun hypnoosiasiantuntijan haastattelussa, jota minun ei varmaankaan ollut tarkoitus nähdä.)

99. Tämä tarina on kerrottu monesti. Katso Turner & Christianin THE KILLING OF ROBERT F. KENNEDY, 207-208; lisäksi Peter J. Reiter, ANTISOCIAL OR CRIMINAL ACTS AND HYPNOSIS (Springfield, Illinois: Charles C. Thomas, 1958).

100. John G. Watkins, ”Antisocial behavior under hypnosis: Possible or impossible?” INTERNATIONAL JOURNAL FOR CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, Vol. 20, 95-100.

101. Milton H. Erickson, ”An experimental investigation of the possible anti-social use of hypnosis,” PSYCHIATRY, 1939, vol. 2. Erickson esittää, että jos hypnotisoija on vakuuttanut kohteensa havaitsemaan todellisuuden väärin, silloin siitä seuranneita tekoja ei voida pitää ”antisosiaalisina”, sillä teot olisivat hyväksyttäviä kohteen sisäisen todellisuuskonstruktin mukaan. Tämä argumentti on minusta semanttista ulinaa. (ei minusta -jpg)

102. Kts. Flo Conway & Jim Seigelman, SNAPPING (New York: Lippincott, 1978).

103. Lee & Schlain, ACID DREAMS, 8-9.

104. John Marksin haastattelu Victor Marchettin kanssa, December 19, 1977 (Marks-arkistot).

105. Martin T. Orne, ”On the Mechanisms of Posthypnotic Amnesia,” THE INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1966, vol. 14, 121-134. Ornen työ post-hypnoottisen amnesian parissa sai rahaa NIMH:lta, Air Force Office of Scientific Researchilta ja Office of Naval Researchilta. Haluaisin kuulla mikä viaton selitys, jos sellaista onkaan, ilmavoimilla on tarjota selittämään heidän kiinnostustaan post-hypnoottiseen amnesiaan. (”Me emme saa sallia aukkoa post-hypnoottisessa amnesiassa! tietysti -jpg)

106. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 242-243.

107. Selvästikin Allan Dulles. Tämä on voinut olla hypnoottisesti aikaansaatu harha; toisaalta Dullesin legendaarinen seksuaalinen halukkuutensa teki tämän väitteen ehkä vähemmän epätodennäköiseksi kuin voisi aluksi olettaa. (VÄÄRIN! Selvästikin tämä viittaus on  J.R. ”Bob” Dobbsiin, ylimpään Church of SubGeniuksen MC:hen; nimikirjaimet A.D. viittaavat erääseen hänen pseudonyymeistään, Adman Destructor. ”Bob”:n seksuaalinen halukkuus on SubLegendaarista. -jpg)

108. Aina paras indikaattori siitä onko hypnoosi aito; en voi ymmärtää miksei Orne käyttänyt tätä testiä Blanchin tapauksessa.

109. Herbert Spiegel, ”Hypnosis and evidence: Help or hindrance,” ANN. N.Y. ACAD. SCI.; 1980, 347, 73-85.

110. Katso esim. Kroger, HYPNOSIS AND BEHAVIOR MODIFICATION, 21-22

111. Katso erityisesti Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME, 60-61. Orne, jota tässä haastateltiin, viittaa hänen artikkelissaan referoituun teokseen ”The use and misuse of hypnosis in court” (INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL HYPNOSIS, 1979, vol. 27, 311-341.)

112. Klass esittää, että ufologit, tehdessään hypnoottista regressiota, tahtomattaan vihjailevat kohdehenkilöilleen. Hänen tekstinsä tarkempi luku paljastaa, että hän ei koskaan todista tai väitä, että sellaisia ”vihjeitä” on voinut esiintyä missään tietyssä tapauksessa; hän yksinkertaisesti uskoo, että vihjailua ON VOINUT tapahtua. Jos Klass olisi ollut halukkaampi käsittelemään siepattuja suoraan, hän olisi saattanut löytää näyttöä syystä ja seurauksesta; nykyisellään hänen argumenttinsa todella ei ole mitään muuta kuin ehdotus. Kaikesta tuosta pidän hänen ideoitaan koskien hypnoottisten regressiosessioiden pitämistä ”puhtaana” potentiaalisesti arvokkaana.

113. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 34-37.

114. Donald Bain, THE CONTROL OF CANDY JONES (Chicago, Playboy Press, 1976).

115. Hypnotisoitujen kuriirien käyttö sodassa ulottuu 1800-luvulle.

116. Estabrooks, HYPNOTISM, 193-214.

117. John Marksin haastattelu Milton Klinen kanssa, joulukuun 22. 1977 (Marks-arkistot). Toisessa haastattelussa professori Clare Young (Estabrooksin kollega Colgate Universityssa) vahvisti, että Estabrooksin hypnoosityötä valtiolle ei oltu koskaan julkaistu.

118. Vai olisiko hänen avioliittonsa voinut olla osa ohjelmaa? ”Long John”, jolla nimellä hänet tunnettiin, oli kuuluisa UFO-piireissä, ja hän oli antanut foorumin sellaisille varhaisille kontaktihenkilöille kuten Howard Menger. Hän tunsi myös Jackie Gleasonin, nimekkään (joskin epätodennäköisen) nimen ”törmänneiden levyjen” huhumyllyissä. Olisiko Candy voinut saada tehtäväkseen selvittää sen mitä Nebel tiesi?

119. Marks-arkistot. John Marks teki erinomaisen työn Candy Jonesin tarinassa; hän erehtyi — melkein anteeksiantamattomasti — konservatismin puolelle kun hän kieltäytyi ottamasta mukaan informaatiota tästä tapauksesta hänen kirjaansa. Tiedän mukana olleen instituutin nimen; kuitenkin koska Candy Jones piti asianmukaisena pitää tämän tarinan aspektinsa salassa (mahdollisesti hyvistä juridisista syistä), minä seuraan hänen esimerkkiään.

120. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 446-447.

121. Haastattelut, Marks-arkistot. Eräs Marksin informanteista tarjosi kiinnostavia spekulaatioita siitä, että Candyn kidutussessiot eivät olisikaan tehty kentällä, vaan laboratoriossa — hänen koko tehtävänsä on voinut olla hypno-ohjelmoitu fantasia.

122. Informaatio Candyn CIA-tiedoista on peräisin Candy Jonesin puhelinhaastattelusta. Tässä on ongelma: CIA-peitetarinat aukeavat kuin sipulin kuori; kun on poistanut ulkokuoren, seuraava odottaa kuorimista. (Tästä syystä en pidä tämän tutkielman ”paljastuksia” koko totuutena; minun mielestäni se on vieläkin pahempaa. -jpg) Candy Jonesin tapauksessa kaninkoloon kuuluu syytökset siitä, että hän OMASTA TAHDOSTAAN teki niinkuin CIA halusi, ja käytti Jensenin hypnoosikokeita rationalisaationa hänen teoilleen. Eräs Marksin informanteista esittää tällaisen selityksen; siispä, Opton & Scheflin näyttävät nielleen tämän. Kuka tahansa, joka on perillä Candyn ohjelmoijien ilkeästä häpäisystä, jolle nämä Candyn alistivat, nauravat tämän tarinan ulos oikeudesta. Kukaan, paitsi erittäin psykoottinen masokisti, ei omasta tahdostaan haluaisi kokea sitä mitä hän oli kokenut.

123. Marks-arkistot.

124. William Kroger, CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS (Philadelphia: Lippincott, 1963), 299.

125. Ufologi Jim Moseley, Candyn tuttu, oli väittänyt että tunnistamaton lähde Nebelin ”sisäpiirissä” kerran, epävirallisesti julisti Candyn tarinan ”paskapuheeksi”. Tämä väite ansaitsee tarkan ja kunnioitettavan huomion. Silti Moseley ei identifioi lähdettään eikä meillä ole keinoa sanoa puhuiko tämä sisäpiirin hemmo vaistonvaraisesti vai tiesikö hän jotain, vai mitä hän oikeasti tarkoitti. Oliko hänen mielestään Candy fantasioinut vai kusettiko hän? Jos ensimmäistä, miksi hänen hallusinaationsa sopivat MKULTRA-yksityiskohtiin, jotka on julkaistu vasta hänen kirjansa julkaisemisen jälkeen? Jos jälkimmäistä, miten me aiomme selittää ne monet hypnoottiset regressionauhat, joista ainakin jotkut olivat saatavilla ulkopuolisille tutkijoille? (Varsin yksityiskohtaista ollakseen kusetus.) Joka tapauksessa miten Candy olisi voinut tietää sen faktan (jonka Marksin tuttavat vahvistavat), että Kroger opetti ”Jenseniä” eräässä länsirannikon instituutissa? Miksi, jos tarina oli ”paskapuhetta”, Candy ottaisi riskin joutua oikeusjuttuihin kun hän nimeää — bisnestutuille ja tutkijoille, ellei sitten kaikelle kansalle — oikean elämän hypnoterapeutteja? Yhtä kaikki ehdottaisin, että Moseleyn ”sisäpiiriläinen” puhui hassuja, eikä hänellä ollut todellisia faktoja. (Tai puhui vääristeltyä totuutta. -jpg)

126. Philadelphia, Lippincott, 1976.

127. Ibid., 415.

128. Samanlaiset paranoidit purkaukset johtivat tri. Richard Nealin UFO-siepattujen ryhmän hajottamiseen Los Angelesissa, sanoi tri. Neal tekemässäni puhelinhaastattelussa.

129. Tri. Simpson-Kallasin valaehtoinen todistus Sirhan-Sirhanin tapauksessa, 1973; kts. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 225.

130. Kaikki todelliset monipersoonat ovat kokeneet jonkin sortin hyväksikäyttöä tai trauman, psykologista tai fyysistä, lapsuudessaan.

131. Yksi oli okkulttisessa ympäristössä tapahtunut rituaalihyväksikäyttö. Jos minä olisin psykiatri CIA:lle etsimässä potentiaalisia uhreja mielenhallintakokeisiin, etsisin hyväksikäytettyjä lapsia sotilasperheistä. (Sotilastausta varmistaa sen, että ”oikeanlainen” tohtori pääsee lapseen käsiksi.) Abduktiotutkijoiden tulisi etsiä sellaista kaavaa.

132. Viittaan suureen abduktioiden määrän lisääntymiseen, joka tuona vuonna ilmeni; kts. Kevin Randle, THE OCTOBER SCENARIO (Middle Coast, 1988). Toki sieppaukset (tai hypoteesini mukaan mielenhallintaoperaatiot) tapahtuivat tätä vuotta aiemmin.

133. John Marksin haastattelu Milton Klinen kanssa, joulukuun 22. 1977 (Marks-arkistot).

134. Brenda Butler et al., SKY CRASH, laajennettu painos (London: Grafton Books, 1986), 305-321, 354-355.

135. Nancy Wrightin puhelinhaastattelu.

136. Miranda Parksin puhelinhaastattelu. 137. William Moore, ”UFOs and the U.S. Government,” FOCUS, vol. 4, June 30, 1989. Mooren rooli tapauksessa on erittäin kyseenalainen, jopa skandaalimainen — vaikka ainakin tässä meillä on yksi suoran ja kiistämättömän ”sisäpiiriläisen” todistus valtion ahdistelusta.

138. Jotkut ovat myös kysynalaistaneet, kun hän hoiti psykiatrisesti Oswaldin salamurhaajaa Jack Rubya. Minusta on omituista, että CIA:n mielenhallintaveteraani — joka EI asunut tai harjoittanut ammattiaan Dallasissa — olisi saanut tehtäväkseen Rubyn tapauksen.

139. Samiel Chavkin, THE MIND STEALERS (New York: Houghton Mifflin, 1978), 96-107.

140. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR (New York: Prentice Hall, 1979).

141. New York: Warner Books, 1989; 198-202.

142. Ruth Montgomery, ALIENS AMONG US (Ballantine, 1985), 49. Artikkelini ”Psychiatric Abuse of UFO Witness”, johon aiemmin viitattiin, dokumentoi tämän ilmiön myös.

143. Chung-Kwang Chou & Arthur W. Guy, ”Quantization of Microwave Biological Effects,” SYMPOSIUM OF BIOLOGICAL EFFECTS AND MEASUREMENT OF RADIO FREQUENCY/MICROWAVES, toimittanut Dewitt G. Hazzard (U.S. Department of Health, Education and Welfare, 1977).

144. MIAMI HERALD, May 28, 1984 and June 6, 1984; NATIONAL EXAMINER, vol. 22, no. 18, April 30, 1985. Vaikka EXAMINER on supermarkettien tabloidi, ja näin kyseenalainen lähde, tämä viikkolehti on tehnyt tutkijoille palveluksen painamalla Petit’n aivojen röntgenkuvat lehteen, missä implantti näkyy. (Oletko kuullut retusoinnista? -jpg)

145. Los Angeles TIMES, March 28, 1988.

146. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR, PHASE TWO (Reward, 1982). Tässä kirjassa on harvinaisia valokuvia merkitsemättömistä helikoptereista, jotka ovat piinanneet tätä sieppauksen uhria ja hänen perhettään.

147. Yhteinen ystävä kuvasi minulle tapausta, jossa entinen SEAL, joka erehdyksessä luuli näkevänsä uhan, lähes välittömästi kaatui, ja lähes tappoi miehen, joka oli tuplasti hänen kokoisensa. Mikä informanttini muiden lausuntojen totuusarvo onkaan, hän kuitenkin oli saanut edistynyttä taistelukoulutusta.

148. Fenton Bresler, WHO KILLED JOHN LENNON? (New York: St. Martin’s Press, 1989), 45-46.

149. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 27-42.

150. Denise Winn, THE MANIPULATED MIND (London, Octagon Press, 1983), 72-73; Bresler, WHO KILLED JOHN LENNON?, 41; kts. Peter Watson, WAR ON THE MIND (London: Hutchison, 1978) (Watson kertoi Narutin tarinan London TIMESille).

151. Larry Collins, ”Mind Control,” PLAYBOY, January 1990.

152. John Marksin haastattelu Milton Klinen kanssa, joulukuun 22. 1977 (Marks-arkistot). 153. Richard A. Gabriel, NO MORE HEROES (New York: Hill and Wang, 1987), 124.

154. Ibid., 150-151.

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista, osa 2

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu useampaan osaan, joista tässä toinen.

Ensimmäinen osa:

http://eksopolitiikka.fi/tiede/kontrolloijat-uusi-hypoteesi-avaruusolentojen-abduktioista/


PULMA

Me olemme esittäneet, että niinkin pitkälle kuin 1960-luvulle mentäessä — ja mahdollisesti vieläkin aiemmin — tieteentekijöillä on ollut kyky luoda samanlaisia implantteja kuin nuo, jotka näkyvät abduktoitujen magneettikuvissa. Meillä ei ole käsitystä siitä miten kehittyneeksi tämä teknologia on muuttunut, sillä lehdistö on lakannut raportoimasta aivoimplanteista 1970-luvulla. Tutkimus on epäilemättä jatkunut, vaikkakin vähemmän julkisesti. Itse asiassa, tiedemiehet kuten Delgado ovat siirtäneet katseensa paljon implantteja kauemmas; ESB-vaikutuksia voidaan nyt saada aikaan mikroaalloilla ja muun muotoisella sähkömagneettisella säteilyllä, ilman elektrodeja tai niiden kanssa.

Joten miksi — jos me otamme UFO-abduktiokertomukset todesta — ”kehittyneet avaruusolennot” käyttävät vanhaa teknologiaa, MAAPALLON teknologiaa, teknologiaa joka voi pian muuttuna vanhaksi, jos se ei ole niin jo tehnyt? Minua muistutetaan vanhan Flash Gordon -sarjan anakronismeista, jossa miekat ja avaruusalukset ottivat jatkuvasti yhteen.

Näkyykö Zeta Reticulilla mustavalkotelkkari?

ETÄHYPNOOSI

Hypnoosi on (erittäin ristiriitainen) avain, joka avaa oven moniin abduktiokertomuksiin. [51] Ja ilmiselvästi, mikäli teesini pitää paikkansa, hypnoosi on suuressa osassa itse abduktiokokemusta. Yhden asian tiedämme varmaksi: jo varhaisimmista Project BLUEBIRDin päivistä lähtien CIA:n vakooja-psykiatrit ovat käyttäneet suuria summia rahaa tämän taidon mestaroimiseksi.

En voi tässä antaa edes lyhyttä tiivistelmää hypnoosista, enkä edes CIA:n omista alan tutkimuksista. (Onneksi FOIA-tietopyynnöt ovat menestyksekkäästi puristaneet tietoja tästä aiheesta psykoelektroniikan alaa enemmän.) Tässä me keskitymme erityisesn kiinnostavaan väitteeseen — sellaiseen joka kuuluu hiljaa mutta periksiantamattomasti politiikan varjopuolien tutkijoiden suusta.

Mikäli nämä väitteet osoittautuvat oikeiksi, hypnoosi EI OLE välttämättä henkilöltä toiselle tehtävä asia.

Abduktoitu — tai mielenhallinnan uhri — ei tarvitse fyysistä kontaktia hypnotisoijan kanssa hypnoottisen suggestion aikaansaamiseksi; transsi on mahdollista indusoida ja suggestioita esittää ylläkuvattujen aivojen sisäisten transmittereiden avulla. Konsepti kuulostaa Huxwellin tai Orwellin masokistisimmilta fantasioilta. Kuitenkin etähypnoosin on ensi kerran kuvannut — käyttäen väitettyjä parapsykologisia menetelmiä –1930-luvun alkupuolella L.L. Vasilev, fysiologian professori Leningradin yliopistosta. [52] Myöhemmin muut tieteentekijät ovat yrittäneet saada aikaan samaa, vähemmän mystisin keinoin.

Vuosien mittaan journalistit ovat esittäneet, että CIA on kehittänyt keinon nimeltä RHIC-EDOM. RHIC tulee sanoista ”Radio Hypnotic Intracerebral Control” (radiohypnoottinen aivojensisäinen kontrolli). EDOM tulee sanoista ”Electronic Dissolution of Memory” (muistin sähköinen pyyhkiminen). Yhdessä nämä tekniikat voivat — väitetysti — indusoida hypnoottisen transsin etänä, välittää suggestioita kohteelle, poistaa kaikki muistot sekä käskyistä että toiminnasta jonka kohteen on käsketty toteuttaa.

RHIC käyttää stimoceiveria, tai kutistettua tuon teknologian kehitysastetta indusoimaan hypnoottisia tiloja. Kiinnostavaa kyllä, tässä tekniikassa sanotaan olevan myös LIHASTEN SISÄISIÄ implantteja, yksityiskohta joka muistuttaa Budd Hopkinsin MISSING TIMEssa mainittuja ”naarmuja”. Ilmeisesti näitä implantteja stimuloidaan indusoimaan hypnoosin jälkeisiä suggestioita.

EDOM ei ole mitään muuta kuin itse puuttuva aika — muistin pyyhkiminen tietoisuudesta blokkaamalla synapsit tietyillä aivojen alueilla. Aivojen synapsien häirintä asetyylikoliinilla, välittäjäaineiden kulkua voidaan hidastaa. RHIC-EDOMin kannattajien mukaan asetyylikoliinin tuotantoon voidaan vaikuttaa sähkömagneettisin keinoin. (Moderni tutkimus mikroaaltojen psykofysiologisiin vaikutuksiin vahvistaa tämän kannan.)

Onko RHIC-EDOM olemassa? Delgadon työstä puhuessamme olen jo lainannut omituista pikku kirjaa (joka on julkaistu 1969) nimeltä WERE WE CONTROLLED?, jonka on kirjoittanut eräs Lincoln Lawrence, journalistiksi ryhtynyt entinen FBI-agentti. (Nimi on pseudonyymi, tiedän oikean identiteetin.) Tämä työ liittyy paljolti RHIC-EDOMiin; huolellinen Lawrencen työn vertailu MKULTRAn tietoihin, jotka on tehty julkisiksi kymmenen vuotta myöhemmin, viittaavat vahvaan mahdollisuuteen, että kirjoittajalla oli kuin olikin ”sisäpiirin” lähteitä.

Lawrence kuvaa RHIC:n toimintaa näin:

Se on ultra-hienostunut post-hypnoottisen suggestion sovellus, jonka SAA PÄÄLLE HALUTESSAAN radiolähetyksellä. Se on toistuva hypnoottinen tila, joka tulee automaattisesti toistuvasti samasta radiosäätimestä. Henkilö hypnotisoidaan. Tämän voi toteuttaa joko hänen tajutessaan että hänet hypnotisoidaan -- tai ILMAN että hän tietää olevansa hypnotisoitu. Tämän voi tehdä narko-hypnoosilla, joka voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Sen jälkeen hänet ohjelmoidaan tekemään tiettyjä asioita ja hänen mielentilojaan ylläpidetään radiosignaalilla. [53]

Toiset kirjoittajat ovat maininneet tämän tekniikan — erityisesti Walter Bowart (kirjassaan OPERATION MIND CONTROL) sekä journalisti James Moore, joka vuonna 1975 julkaisuus MODERN PEOPLE väitti saaneensa haltuunsa 350-sivuisen manuaalin, joka on kirjoitettu vuonna 1963, RHIC-EDOMista. [54] Hän sai manuaalin CIA-lähteiltä, vaikkakin — kiinnostavaa kyllä– tekniikan sanotaan olevan peräisin armeijalta.

Seuraava lainaus Moorelta koskien RHIC:ia tulisi osoittautua kiinnostavaksi abduktiotutkijoille, jotka ovat kohdanneet omituisia ”persoonallisuuden muutoksia” abduktiohenkilöillä:

Lääketieteellisesti nämä radiosignaalit suunnataan tiettyihin osiin aivoissa. Kun osa aivoista vastaanottaa pienen sähköimpulssin ulkoisesta lähteestä, kuten näköaisti, kuuloaisti jne. tuotetaan emootio -- suuttumus siitä kun jengiläiset hakkaavat mummoa, esimerkiksi. Sama suuttumuksen emootio voidaan luoda keinotekoisesti radiosignaaleilla, jotka kontrolloija lähettää aivoihin. Pystyt välittömästi tuntemaan saman suuttumuksen ilman minkäänlaista syytä. [55]

Lawrencen lähteet ovat kertoneet myös vieläkin huikeamman — ja kuumottavamman — paljastuksen:

...on jo käytössä pieni EDOM-generaattori-lähetin, joka voidaan piilottaa henkilön kehoon. Kontakti tämän henkilön kanssa -- kasuaali kädenpuristus tai jopa pelkkä hipaisu -- välittää pienen sähköpurkauksen sekä ultraäänisignaalin, joka lyhyen aikaa häiritsee kohdehenkilön aikaorientaatiota. [56]

Jos RHIC-EDOM on olemassa, se on aika pitkällä maallisen rationaalin tarjoamisessa abduktioille — tai ainakin joitain aspekteja abduktioista. ”Puuttuvan ajan” ilmiö ei enää ole mysteeri. Siepatun implantit, sekä aivoissa että muualla, saavat selityksen. Ja huomaa viittaus ”toistuvaan hypnoottiseen tilaan, joka tulee automaattisesti toistuvasti samasta radiosäätimestä”. Tämä tilanne voi selittää ”toistuvasti” siepatut, joilla, kaikkien alkuhäslinkien jälkeen, esiintyy ”puuttuvaa aikaa” ja abduktiokokemus toistuvasti — silloinkin kun samassa sängyssä nukkuja nukkuu häiriintymättä.

Nykyisellään en voi väittää pitävästi, että RHIC-EDOM olisi totta. Minun tietojeni mukaan ainoa virallinen CIA:n edustajan kuulustelu koskien näitä tekniikoita tapahtui vuonna 1977, jolloin senaatti kuulusteli CIA:ta huumekokeista. Senaattori Richard Schweicker vaihtoi tri. Sidney Gottliebin (tärkeä MKULTRA-johtaja) kanssa sanoja seuraavasti:

SCHWEICKER: Jotkut näistä projekteista MKULTRAn alaisuudessa liittyivät hypnoosiin, pitääkö paikkansa?

GOTTLIEB: Kyllä.

SCHWEICKER: Oliko missään näistä projekteista niinkutsuttua radiohypnoottista aivojen kontrollointia, joka on yhdistelmä, niinkuin minä sen ymmärrän, maallikon termein, radiolähetyksistä ja hypnoosista.

GOTTLIEB: Minun vastaukseni on "Ei."

SCHWEICKER: Eikö mitään?

GOTTLIEB: No, yritän vastata käyttämiisi termeihin. Se miten muistan tämän on, että silloin oli kiinnostus, aito kiinnostus, koko ajan siihen mikä vaikuttaa ihmisillä siihen kun he seisovat radioaaltojen keskellä, ja helposti on voinut olla niin, että monissa projekteissa joku yritti selvittää voisiko jonkin hypnotisoida helpommin jos hän seisoi radiosäteen alla. Tämä olisi järkevä tutkimuskohde.

Schweicker jatkoi mainitsemalla, että hän oli kuullut todistuksen siitä, että tutkat (eli mikroaallot) ovat olleet käytössä muistin pyyhkimisessä eläimillä; Gottlieb vastasi, "Voin uskoa sen, senaattori." [57]

Gottliebin imartelut eivät lohduttaneet paljoa. Tohtori ei aina anna läpikotaisen puolueetonta todistusta. (Samassa kuulemisessa hän väitti, että 99 prosenttia CIA:n tutkimuksesta oli julkaistu avoimesti; jos niin, miksi niin moni MKULTRAn alaprojekti oli edelleen ”pimeä”, ja miksi virasto silti näkee niin paljon vaivaa suojellakseen sen tieteilijöiden identiteettejä? [58]) Meidän tulisi myös tunnustaa, että CIA:n operaatiot ovat siilotettuja ”tarpeen tietää” mukaan; Gottliebilla ei välttämättä ollut pääsyä Schweickerin pyytämään informaatioon. Huomaa, että MKULTRA-aihe rajoitti Gottliebin lausuntoa: RHIC-EDOM on saattanut olla toisen ohjelman tutkimuksen aihe. (Niitä oli useita: MKNAOMI, MKACTION, MKSEARCH jne.) Lisäksi pitäkää mielessä ”Deep Trancen” paljastus siitä, että CIA keskittyi psykoelektroniikkaan SEN JÄLKEEN kun MKULTRA oli lopetettu vuonna 1963. Kaikkein merkittävimpänä: RHIC-EDOM on sekä Lawrencen että Mooren kuvauksissa SOTILAStutkimuksen tuote; Gottlieb puhui ainoastaan asioista, jotka liittyivät CIA:han.

Hän on näin saattanut puhua totuudenmukaisesti — ainakin kaikkein tiukimmassa teknisessä mielessä — vaikka samalla harhaanjohti kongressin kuulustelijoita.

Henkilökohtaisesti uskon, että RHIC-EDOMin tarina ansaitsee paljon enemmän huomiota ja lisätutkimuksia. Minusta on merkittävää, että kun tri. Petter Lindström tutki Robert Näslandin röntgenkuvia, joka oli ruotsalainen aivoimplanttien uhri, tohtori arvovaltaisesti lainasi WERE WE CONTROLLED?:ia vastauskirjeessään. [59]

Tämä on sama tri. Lindström, joka tunnetaan hänen pioneerityöstään ultraäänen käytöstä neurokirurgiassa. [60] Lincoln Lawrencen kirja on saanut vahvan suosituksen todellakin.

Bowartin OPERATION MIND CONTROL sisältää merkittävän haastattelun tiedusteluagentilta, joka tietää näistä asioista jotain. Myönnetään, lukijalla on kaikki oikeus olla skeptinen informaatiota kohtaan, joka tulee anonyymista lähteestä; silti, tulee huomata että tämän operatiivin lausunto vahvistaa, suurimmalta osin, Lawrencen teesin. [61]

Kaikkein tärkeimpänä: Avoin kirjallisuus aivoaaltoviihteestä ja sähkömagneettisten aaltojen vaikutuksesta käyttäytymiseen tukee suurelta osin RHIC-EDOM -tarinaa — kuten tulemme näkemään.

SE ON VIIHDETTÄ

Robert Anton Wilson, kirjailija jolla on uskollinen seuraajakultti, on mainostanut uutta ”mielikoneiden” sukupolvea, jotka on suunniteltu tuottamaan lisää luovuutta, stimuloimaan oppimista ja muuttamaan tietoisuutta — eli tuottamaan huumeettoman pilven. Kiinnostavaa kyllä, nämä koneet voivat myös saada aikaan ”ruumiistapoistumiskokemuksia”, joissa havaitsija ”matkustaa” mentaalisesti toiseen paikkaan vaikka hänen kehonsa pysyy paikallaan. [62] Tämä nopeasti kehittyvä teknologia on luonut huumekulttuurin vastineen; todellakin, elektronisen kuosin fanboyt ovat perustaneet jopa oman lehtensä, REALITY HACKERS. (ei ilmesty enää -jpg) Epäilen vahvasti, että tulemme kuulemaan paljon näistä koneista tulevaisuudessa.

Yksi sellaisista koneista on nimeltään ”hemi-synch”. Tämä kuulokkeiden kaltainen keksintö tuottaa hieman toisistaan eroavia taajuuksia kumpaankin korvaan; aivot laskevat eron näiden taajuuksien välillä, mistä seuraa rytmi joka tunnetaan nimellä ”binaural beat”. Aivot ”viihdyttävät” itseään tämän biitin tahtiin — sen seurauksena kohteen EEG hidastuu tai nopeutuu pysymään tämän elektronisen biitin tahdissa. [63]

Aivoilla on sen oma ”biitti”.

Saksalainen psykiatri Hans Berger löysi tämän rytmin ensimmäisenä, joka nauhoitti aivojännitteitä osana telepatiatutkimusta. [64] Hän havaitsi kaksi erillistä taajuuskaistaa: alfa (8-13 hertsiä), mikä liittyi rentoutuneeseen, valppaaseen tilaan, sekä beta (14-30 hertsiä), joka syntyi kiihtymyksen ja äärimmäisen mentaalisen keskittymisen aikaan. Myöhemmin havaittiin muita rytmejä, jotka ovat nykyiselle esityksellemme erityisen tärkeitä: theta (4-7 hertsiä), hypnoositila, ja delta (0.5-3.5 hertsiä), joita yleensä havaitaan nukkuvilta koehenkilöiltä. [65]

Hemi-synch — ja samankaltaiset mielen koneet — tuottavat alfa- tai theta-aaltoja, silloin kun halutaan, käyttäjän toiveen mukaan. Asianmukaisesti viihdytetyt aivot ovat paljon responsiivisempia suggestiolle, ja on jopa todennäköistä kokea kirkkaita hallusinaatioita.

Olen puhunut usean UFO-siepatun kanssa, jotka kuvaavat ”stereofonisen ääniefektin” — TASAN TARKKAAN SAMANLAISEN KUIN MINKÄ HEMI-SYNCH TUOTTAA — joka on edeltänyt monia näitä ”kohtaamisia”. Tottakai, hemi-synch on yleensä annettava kuulokkeiden kautta, mutta en näe syytä sille miksi efektiä ei voitaisi tuottaa myös ylläkuvatun stimoceiverin kautta. Jälleen kerran muistutan lukijaa abduktiohenkilöstä, jolla oli implantti korvakäytävässään.

Aivojen viihdyttämistä voi tehdä monella tavalla. Michael Hutchisonin loistava kirja MEGA BRAIN kuvaa kirjoittajan henkilökohtaisia kokemuksia monista sellaisista laitteista — Alpha-stim, TENS, Synchro-energizer, Tranquilite jne. Hän muistaa huikeat, dalimaiset hallusinaatiot, jotka syntyivät hänen mieltään laajentavan teknologian seurauksena; lisäksi hänellä on viekoitteleva argumentti siitä, että nämä laitteet voivat olla todellinen läpimurto tajunnan hallinnassa, ja näin ne toteuttavat 60-luvun unelman.

Toivon väistäväni reaktionomaisen luddiittireaktion näille kiehtoville ihmelaitteille. Samaan aikaan tunnustan niiden vaarat. Entäpä mahdollisuus sille, että ulkopuolinen operaattori voi kirjaimellisesti ”muuttaa mielemme” muutamalla aivoaaltojamme ilman tietoamme tai lupaamme? Jos nämä koneet voivat indusoida hypnoottisen tilan, mikä estää osaavaa hypnotisoijaa tuottamasta sellaista tilaa?

Myönnetään, suurin osa näistä laitteista vaatii jotain fyysistä tekemistä kohteen kanssa. Mutta laite nimeltä Bio-Pacer voi, sen valmistajan mukaan, tuottaa useita mielialaa muuttavia taajuuksia — ILMAN että kiinnitetään mitään kohteeseen. Todellakin, Bio-Pacer III (suurethoversio) voi vaikuttaa koko huoneeseen. Tämä laite maksaa $275, viimeisimmän hintatiedon mukaan. [66] Minkä sortin koneen saisi $27,500:lla? Tai $275,000:lla? Mitä vaikutuksia, mikä etäisyys voisi miljoonan dollarin laitteella olla? Armeijalla todellakin on sellaisia rahoja.

Ja he ovat varmasti kiinnostuneita tämän sorttisesta teknologiasta, sanoo Michael Hutchison. Hänen haastattelunsa informantin nimeltä Joseph Light kanssa tuotti joitain kiinnostavia paljastuksia. Lightin mukaan:

Tiedeyhteisössä on tärkeitä elementtejä, voimakkaita ihmisiä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita näistä asioista… mutta he joutuvat pitämään suurimman osan työstään salaisena. Koska heti kun he alkavat julkaista näitä arkaluontoisia löydöksiään, heille tulee ongelmia heidän elämäänsä. Katsos, he työskentelevät apurahoilla, ja jos heidän tutkimustaan seuraa, huomaa että heti kun nämä tieteentekijät julkaisevat jotain, heidän rahoituksensa pannaan poikki. Biosähköisessä tutkimuksessa on aloja, joissa erittäin yksinkertaisilla laitteilla voi olla tyrmistyttäviä vaikutuksia. Ymmärrettävästi, jos jollain sekopäällä on vähänkään teknistä taustaa, hän voi saada paljon vahinkoa aikaan. [67]

Tämä viimeisin lause on varsin huomiota herättävä. Vuonna 1984 väkivaltainen neonatsiryhmä nimeltään The Order (joka oli murhannut talkshowjuontaja Alan Bergin) loi yhteyden kahteen valtion tieteentekijään, jotka olivat mukana salaisessa projektissa tutkimassa kemiallisia epätasapainoja ja tekemässä kohdehenkilöistä (targeted individual) lammasmaisia tietyillä sähköisten kenttien taajuuksilla. $100,000:sta tieteentekijät olivat halukkaita välittämään tämän informaation. [68]

Näin ainakin yksi ryhmä sekopäivä melkein sai herkut haltuunsa.

SANO AIVOILLESI HYVÄSTIT

Jokaisella senaattorilla ja kongressiedustajalla on ”aaltotiedosto”. Niin on myös monilla valtion edustajilla. Keitä nämä henkilöt ovat?

He väittävät olevansa salaisen ei-ionisoivan säteilytyksen — eli mikroaaltojen — uhreja. He raportoivat yhtäkkisistä muutoksista psykologisissa tiloissa, unimuutoksista, päässä kuuluvista äänistä ja muista fysiologisista vaikutuksista. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä kuinka monta tällaista henkilöä heidän maassaan on edes. Olen itse puhunut usealle ”säteilytetyille”.

Ovatko nämä ongelmalliset henkilöt etsimässä ulkoista syytä heidän henkisiin ongelmiinsa? Ehkä. Todellakin, olen varma että asia on niin monissa tapauksissa. Mutta fakta on se, että kirjallisuus mikroaaltojen aiheuttamista käyttäytymismuutoksista, erittäin matalista taajuuksista (extra-low-frequencies, ELF) sekä ultraäänistä on niin laajaa, että emme voi sivuuttaa kädenheilautuksella KAIKKIA sellaisia väitteitä.

Vuosikymmenten ajan amerikkalainen tiedeyhteisö ja teollisuus on yrittänyt vakuutella populaatiota siitä, että mikroaalloilla ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia ihmisiin kun tehot ovat matalampia kuin lämpövaikutukset — eli, asenne oli että ”Jos se ei polta sinua, se ei voi satuttaa sinua.” Tämä lähestymistapa muuttui yhä vain vaikeammaksi puolustaa kun raportteja alkoi kasaantua enemmän mikroaaltojen fysiologisista vaikutuksista. Teknikot kuvasivat ”kuulevansa” tutkalaitteita; tutkateleskooppien käyttäjä alkoivat saada harmaakaihen erittäin useasti. [70] Neuvostoliittolaisilla oli jo pitkään tiedossa näiden radiotaajuuksien omituiset ja joskus hienovaraiset vaikutukset, minkä takia heidän altistusstandardinsa ovat aina olleet tiukemmat.

Neuvostoliiton USA:n suurlähetystön mikroaaltopommitus käynnisti Defense Advanced Research Projects Agencyn Project PANDORAn (myöhemmin nimi vaihdettiin), jonka näennäinen tavoite oli määrittää voitaisiinko näitä pulsaatioita käyttää (10 hertsiä, joka on alfa-taso) mielenhallintaan. Epäilen, että ”sota Tchaikowsky Streetia vastaan”, joksi minä sitä kutsun [71], oli osittain peitetarina DARPAn mielenhallintatutkimuksille, ja että tarinoita kiersi uutismediassa (esim. Jack Andersonin kolumni) neuvostoliittolaisten etäaivopesusta, joka olisi palvellut aivan samoja propagandatarkoituksia kuin Edward Hunterin määkimiset 1950-luvulla. [72]

Mitä matalatehoiset mikroaallot voivat tehdä mielelle?

DIA:n raportin mukaan, joka on julkaistu FOIA-tietopyynnön nimissä, [73] mikroaallot voivat tuottaa aineenvaihdunnan muutoksia, muuttaa aivotoimintaa ja häiritä käyttäytymismalleja. PANDORA sai selville, että pulssitetut mikroaallot voivat luoda veri-aivonesteeseen vuotoja, saada aikaan sydänpysähdyksiä ja käyttäytymishäiriöitä. [74] Vuonna 1970 RAND Corporationin tieteentekijät raportoivat, että mikroaaltoja voitaisiin käyttää aikaansaamaan unettomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä, muistihäiriöitä ja hallusinaatioita. [75]

Ehkäpä kaikkein merkittävin työ tällä alalla on tri. W. Ross Adeyn tuotoksia University of Southern Californian leivissä. Hän selvitti, että käyttäytymistä ja emotionaalisia tiloja voitiin muuttaa ilman elektrodeja — yksinkertaisesti asettamalla kohde sähkömagneettikenttään. Suuntaamalla kantoaalto stimuloimaan aivoja ja käyttämällä amplitudimodulaatiota ”muokkaamaan” aaltoa apinoimaan haluttua EEG-taajuutta, hän kykeni tuottamaan 4.5 hertsin theta-rytmin hänen kohteisiinsa — taajuus joka on aiemmin mitattu poisoppimisen aikana. Näin hän kykeni ulkoisesti ehdollistamaan mieleen välttelevän reaktion. [76] (Adey on tehnyt myös laajasti työtä elektrodien käytöstä eläimiin. [77]) Toisen tunnetun mikroaaltotieteilijän, Allen Freyn, mukaan toisia taajuuksia voitaisiin — eläintutkimuksissa — käyttää tuottamaan säyseyttä. [78] (kts. USP #3,884,218, Robert (”Bob”) Monroe, MENETELMÄ ERI UNIVAIHEIDEN TUOTTAMISEKSI JA YLLÄPITÄMISEKSI IHMISESSÄ, hyväksytty 20. toukokuuta 1975; TIIVISTELMÄ: Menetelmä unen aikaansaamiseksi ihmisessä, jossa tuotetaan äänisignaali, joka koostuu tutuista, miellyttävistä äänistä, jotka on moduloitu EEG-unikuvioon. -jpg)

Ristiriitainen turkija Andrijah Puharich esittää, että ”heikko (1 mW:n 4 Hz:n magneettinen siniaalto muokkaa ihmisten aivoaaltoja 6-10:ssä sekunnissa. Psykologiset vaikutukset 4 Hz:n magneettisista siniaalloista ovat negatiivisia — aiheuttaa huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä, ja voi johtaa oksentamiseen.” Päinvastaisesti 8 Hz:n magneettisella siniaallolla on hyödyllisiä vaikutuksia. [79] Vaikka jotkut kirjoittajat kyseenalaistavat Puharichin suoraselkäisyyden (ehkäpä ihan oikein, ottaen huomioon hänen touhunsa Uri Gellerin kanssa), hänen väitteensä tässä tuntuvat olevan linjassa vähemmän mahtailevien kokeiden tekijöiden kanssa.

Kuten tutkiva journalisti Anne Keeler kirjoittaa:

Tietyt taajuudet matalilla intensiteeteillä voivat ennustettavasti vaikuttaa aistiprosesseihin... miellyttävyys-epämiellyttävyys, jännitys-rentous, ja kiihotus-uneliaisuus voidaan luoda sähkömagneettisilla kentillä. Negatiiviset tunteet ja välttely ovat vahvoja biologisia ilmiöitä ja liittyvät selviytymiseen. Tuntemukset ovat todellinen pohja paljolle "päätöksenteolle" ja usein ilmenevät raja-arvon alapuolisina (eli subliminaalisena -jpg) aistimuksina... Ideat, mm. nimet, voidaan synkronoida tunteiden kanssa, joita kentät tuottavat. [80]

Adey ja kumppanit ovat koostaneet kokonaisen taajuuksien kirjaston, jotka voivat vaikuttaa mieleen ja hermojärjestelmään. Jotkut näistä vaikutuksista voivat olla äärimmäisen hämäriä. Esimerkiksi insinööri Tom Jarski, yrittäessään replikoida F. Cazzamalin käänteentekevää työtä, havaitsi että tietty taajuus aiheutti kohteen korviin soivan äänen — joka tunsi omituista tarvetta PURRA kokeen tekijää! [81] Toisaalta dieetistään huolta pitävät voivat olla hämmentyneitä havainnosta, että ELF-aalloille altistetut rotat eivät kyenneet lihomaan normaalisti. [82]

Nykyisiä tarkoituksiamme varten kaikkein merkittävimmät sähkömagnetiikan tutkimuslöydökset koskien mikroaaltoja liittyvät EEG-moduloituihin hypnoosisignaaleihin. Mikroaallot voivat toimia paljon samalla tavalla kuten ”hemi-synch”-laitteet, jotka yllä on kuvattu — eli ne voivat tuottaa aivoille theta-rytmejä. [83] Minun ei tarvitse alleviivata niitä vaikutuksia, joita aiheutuu aivojen etäsynkronoinnista tietylle resonanssitaajuudelle, joka aiheuttaa unta tai hypnoosia.

Transsin voi saada aikaan etäältä — mutta voiko se olla suunnattua? Kyllä. Muistetaan aiemmin mainitut kallonsisäiset äänet keskustellessamme Delgadosta. Sama efekti on tuotettavissa ”aalloilla”. Frey osoitti 1960-luvun alussa, että mikroaallot kykenevät tuottamaan jysähtäviä, sihiseviä, pöriseviä ja muita ääniä (tämä ilmiö on nykyisin tiedossa nimellä ”Freyn efekti”); vuonna 1973 tri. Joseph Sharp Walter Reed Army Institute of Researchista jatkoi Freyn työtä kokeella, jossa koehenkilö — tässä tapauksessa Sharp itse — ”kuuli” ja ymmärsi puhuttuja ääniä, joita hänelle lähetettiin kaiuttimien ääniaaltojen pulssimikroaaltovastineesta. [84]

Tri. Robert Becker kommentoi, että ”Sellaisella laitteella on ilmeiset sovellutuksensa salaisissa operaatioissa, jotka on suunniteltu ajamaan kohde hulluksi ’äänillä’ tai välittää huomaamattomia komentoja ohjelmoidulle salamurhaajalle.” [85] Toisin sanoen, meillä on nyt, NAPIN PAINALLUKSELLA, teknologia jolla saada aikaan joko sähköinen GASLIGHT — tai luoda todellinen MANTSURIAN KANDIDAATTI. Todellakin, ensimmäinen kyky voisi tehokkaasti peittää jälkimmäisen. Kuka kuuntelee uhreja, kun heidän muistamansa sähköisesti aikaansaadut hallusinaatiot ovat eksaktisti samoja kuin klassiset paranoidin skitsofrenian ja/tai etuaivolohkon epilepsian merkit?

Ehkäpä kaikkein pahaenteisin paljastus, kuitenkin, koskee mystistä J.F. ”BoB” Schapitzin työtä, joka vuonna 1974 esitti suunnitelman tutkia radiotaajuuksien ja hypnoosin välisiä yhteyksiä. Hän ehdotti seuraavaa:

Tässä tutkimuksessa tullaan näyttämään, että hypnotisoijan puhuttu sana voidaan välittää moduloidulla sähkömagneettisella energialla SUORAAN IHMISAIVOJEN ALITAJUISIIN OSIIN — eli, ilman että käytetään mitään teknisiä laitteita vastaanottamaan tai koodaamaan viestejä ja ilman että henkilö altistuu sellaiselle vaikutteelle, että hänellä olisi mahdollisuus kontrolloida syötettyä informaatiota tietoisesti.

Hän esitti kokeen, sen välittömissä vaikutuksissaan viattoman, mutta sen implikaatioissa kylmäävän, jossa koehenkilöille annettaisiin alitajuntaan suggestio jättää laboratorio ja ostaa jokin tietty asia; tämä toiminta liipaistaisiin käyntiin tietyllä vihjeellä tai toiminnalla. Schapitzin mielestä oli varmaa, että koehenkilö rationalisoisi käyttäytymistään — toisin sanoen, koehenkilö tarttuisi mihin tahansa tekosyyhyn, oli se kuinka häilyvä tahansa, sepittääkseen toimintansa vapaan tahdon mukaiseksi. [86] Hänen vaistonsa tästä jälkimmäisestä pointista sulautuvat täydellisesti yhteen ammattihypnotisoijien löydöksien kanssa. [87]

Schapitzin työtä on rahoittanut puolustusministeriö. Huolimatta FOIA-tietopyynnöistä, tuloksia ei ole koskaan julkistettu.

VIIMEISIÄ AJATUKSIA ”AALLOSTA”

Minun tulee jälleen kerran esittää huomautus mahdollisista ”virallisen” sähkömagnetismin fysiologisten vaikutuksien ja piilotetun historian välisistä eroista. Jälleen kerran, puhumme ajoituksesta. Miten kauan sitten tämä tutkimus TODELLA alkoi?

Tämän vuosisadan alkuvuosina Nikola Tesla tuntuu törmänneen tiettyihin sähkömagneettisen altistuksen käyttäytymisvaikutuksiin. [89] Cazamalli, joka mainittiin aihemmin, teki tutkimuksiaan 1930-luvulla. Vuonna 1934 E.L. Chaffe ja R.U. Light julkaisi paperin ”Metodi Hermoston Sähköstimulaation Etäkontrolloimiseksi” (A Method for the Remote Control of Electrical Stimulation of the Nervous System.) [90] Heidän mikroaaltotyönsä aivan alkuvaiheista lähtien neuvostoliittolaiset tutkivat hienovaraisempia sähkömagnetismin fysiologisia vaikutuksia — ja huolimatta tiettyjen oikeistoalarmistien määkimisistä [91] siitä, että ”sähkömagneettinen kuilu” erottaa meidät neukkujen edistymisestä, lännessä on tarkkailtu läheisesti itäeurooppalaista kirjallisuutta tällä alalla. ARTICHOKE/BLUEBIRD-projekti kuvaa, lähtien 1950-luvun alkupuolelta, mainitsevat tarpeen tutkia kaikkia mahdollisia sähkömagneettisen spektrin käyttökohteita.

Toinen pointti, joka on mainitsemisen arvoinen, liittyy EMR:n ja aivoelektrodien kombinaatioon. Stimoceiverin isä, tri. J.M.R. ”Bob” Delgado, on jokin aika istten tehnyt kokeita, joissa apinoita altistetaan sähkömagneettisille kentille, ja näin saaden aikaan laajalti erilaisia käyttäytymisvaikutuksia — yksi apina saattoi ajautua räjähtävään raivoon, kun vain parin metrin päässä hänen partnerinsa alkoi nukkua. Kiinnostavaa kyllä, kun aivoimplantoidut apinat tunsivat ”aallon”, vaikutukset vahvistuivat suuresti. Ilmeisesti nämä pikkuruiset elektrodit voivat toimia VAHVISTIMINA sähkömagneettiselle vaikutukselle. [92]

Tämä viimeinen pointti on tärkeä ”avaruusolentojen abduktioiden” teesillemme. Kriitikot saattavat esittää vastalauseen, että mikä tahansa mikroaaltopurkaus, joka on tarpeeksi vahva niin että sillä on vaikutuksia etäältä, todennäköisesti joutuisi tuottamaan lämpöreaktion. Eli, jos salainen operaattori lähettäisi ”aallon” ulkopuolelta siepatun makuuhuoneeseen (esim. matalalta lentävästä helikopterista, tai rekasta joka ajaa kohteen auton vieressä), tarvittava teho homman aikaansaamiseksi voi olla sellainen, että mikroaalto kärventäisi kohteen ennen kuin aivopesuun kerettäisi edes päästä.

Siepatullemme kävisi niinkuin mikroaallon ”kohteelle” Jerzy Kozinskyn COCKPIT:n viimeisessä jaksossa.

Se on asiallista kritiikkiä. Mutta Delgadon työ saattaa antaa meille ratkaisun. Kun siepattu on implantoitu — ja jos me ollenkaan luotamme siepattujen kertomuksiin hypnoottisesta regressiosta, ensimmäinen implantointi voi tapahtua lapsuudessa — siru aivoissa toimisi signaalin vahvistimena. Sellaisella henkilöllä voisi olla miten monta ”UFO-kokemusta” tahansa samaan aikaan kun hänen petikaverinsa nukkuu mukavasti.

Lisäksi viimeaikaiset raportit viittaavat siihen, että ”aalto” voi saavuttaa huipputarkkuutensa ilman Delgadon tyylisten implanttien käyttöä. Vuonna 1985 vapaaehtoiset Midwest Research Institutessa Kansas Cityssa, Missourissa, altistettiin mikroaaltosäteille osana kokeita, joita sponsoroi energiaministeriö ja New Yorkin osavaltion terveysviranomainen. Kuten ARIZONA REPUBLIC kuvaa koetta [93], ”Kontrolliryhmä istui SAMASSA HUONEESSA ja heitä ei pommitettu ionisoimattomalla säteilyllä.” Ilmeisesti on mahdollista keskittää ”aalto” varsin kapealle kaistalle — seikka jolla on laajempia implikaatioita siepatuille.

51. Kts. UFO magazine, Vol. 4, No. 2; Erityisesti Whitley Strieberin kontribuutio.

52. Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 36-37; Anita Gregory, ”Introduction to Leonid L. Vasilev’s EXPERIMENTS IN DISTANT INFLUENCE,” PSYCHIC WARFARE: FACT OR FICTION (toimittanut: John White) (Nottinghamshire: Aquarian, 1988) 34-57.

53. Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 38.

54. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 261-264.

55. Ibid. 263.

56. Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 52.

57. HUMAN DRUG TESTING BY THE CIA, 202.

58. Huomaa erityisesti korkeimman oikeuden päätös tapauksessa CENTRAL INTELLIGENCE AGENCY ET Al. V. SIMS, ET AL. (No. 83-1075; päätös huhtikuun 16. 1986). Törkeä ja vaarallinen enemmistömielipide tässä tapauksessa oli sitä mieltä, että MKULTRAssa mukana olevien tieteentekijöiden ja instituutioiden nimien paljastaminen oli ”epähyväksyttävä riski joka paljastaa ’tiedustelulähteet’. [CIA] Johtajan päätökset, jonka tulee toki olla tietoinen ’kokonaiskuvasta’, sillä tuomarit eivät ole, ja ne ovat puolustamisen arvoisia… on uskottavaa, että pelkkä selitys siitä miksi informaatiota piti pihtailla voi olla arvokasta tietoa ulkomaiselle tiedustelupalvelulle.” Miten me sovitamme tämän jatkuvaan CIA:n tarpeeseen esittää vastalauseena väitteitä, että MKULTRA ei ollut menestys, että nämä tutkimukset tehtiin Nürembergin lääketieteellisiä kokeita koskettavien lakien alaisuudessa ja että tutkimus on saatavilla avoimesti kirjallisuudessa?

59. Kirje, P.A. Lindstromiltä Robert Näslundille, heinäkuun 27. 1983; kopio Martti Kosken kirjeestä, Kiilinpellontie 2, 21290 Rusko, Finland. Lindström kirjoittaa, että hän on täysin samaa mieltä Lincoln Lawrencen kanssa, joka on kirjan WERE WE CONTROLLED? kirjoittaja.

60. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 265. Olen yrittänyt saada tri. Lindströmiin yhteyttä tuloksetta.

61. Bowart, OPERATION MIND CONTROL, 233-249. Tämä haastattelu julkaistiin nimettömänä omituisessa UFO-huhujen kokoelmassa nimeltä THE MATRIX, jonka on koostanut ”Valdamar Valerian” (oikeasti John Grace, jonka väitetään työskennelleen ilmavoimien tiedustelussa).

62. Robert Anton Wilson, ”Adventures with Head Hardware,” MAGICAL BLEND, 23 [of course], July 1989.

63. Michael Hutchison, MEGA BRAIN (New York: Ballantine, 1986); Gerald Oster, ”Auditory Beats in the Brain,” SCIENTIFIC AMERICAN, September, 1973.

64. Marilyn Ferguson, THE BRAIN REVOLUTION (New York: Taplinger, 1973), 90.

65. Ibid., 91-92. Delta-tila heräävällä kohteella indikoi patologiaa.

66. Bio-Pacer mainoslehtinen, saatavilla Lindemann
Laboratoriesilta, 3463 State Street, #264, Santa Barbara, CA 93105.

67. Hutchison, MEGA BRAIN, 117-118. Vertaa Lighting havaintoja ”apurahasäädöstä” Sid Gottliebin sanoihin siitä, että lähes kaikki ”mielenhallinnan” tutkimus julkaistaan avoimesti.

68. Thomas Martinez & John Gunther, THE BROTHERHOOD OF MURDER (New York: McGraw-Hill, 1988), 230.

69. Haastattelu, Sandy Monroe Christic Instituten Los Angelesin toimistolta.

70. Kts. Paul Brodeur, THE ZAPPING OF AMERICA (Toronto, George
J. MacLeod, 1977).

71. Yhdysvaltain suurlähetystö sijaitsi pitkään säveltäjän mukaan nimetyllä kadulla.

72. Lopulta saatiin selville, että mikroaaltoja käytettiin vastaanottamaan lähetyksiä mikrofoneista, jotka oli piilotettu suurlähetystöön. DARPAn johtaja George H. Heimeier todisti virallisesti, että PANDORAa ei koskaan oltu suunniteltu tutkimaan ”mikroaaltoja valvontatyökaluna”. Kts. Anne Keeler, ”Remote Mind Control Technology”, FULL DISCLOSURE #15. Huomauttaisin, että Neuvostoliiton suurlähetystö oli ”mikitetty ja aallotettu” Kanadassa 1950-luvulla, kirjoittaa Los Angeles TIMES (kesäkuun 5. 1989). Neuvostoliiton suurlähetystö Britanniassa koki saman.

73. Ronald I. Adams, R.A. Williams, BIOLOGICAL EFFECTS OF ELECTROMAGNETIC RADIATION (RADIOWAVES AND MICROWAVES) EURASIAN COMMUNIST COUNTRIES, (Defense
Intelligence Agency, March 1976.) Brodeur huomauttaa, että iso osa siitä työstä, joka on sanottu olevan neukkujen tekosia, oli itse asiassa amerikkalaisten tieteentekijöiden aikaansaannosta. Keeler esittää, että tämä raportti on esimerkki ”peilaamisesta” — eli kotimaassa tehtyjen edistysten muuttamista ulkomaan uhiksi, jossa kerjätään rahaa pelokkaalta kongressilta.

74. Keeler, ”Remote Mind Control Technology.”

75. R.J. MacGregor, ”A Brief Survey of Literature Relating to Influence
of Low Intensity Microwaves on Nervous Function” (Santa Monica: RAND Corporation, 1970).

76. Keeler, ”Remote Mind Control Technology.”

77. Larry Collins, ”Mind Control,” PLAYBOY, January 1990.

78. Allan H. Frey, ”Behavioral Effects of Electromagnetic Energy”,
SYMPOSIUM ON BIOLOGICAL EFFECTS AND MEASUREMENTS OF RADIO FREQUENCIES/MICROWAVES, DeWitt G. Hazzard, toimittaja (U.S. Department of Health, Education and
Welfare, 1977).

79. Lainaus teoksessa THE APPLICATION OF TESLA’S TECHNOLOGY IN TODAY’S WORLD (Montreal: Lafferty, Hardwood & Partners, Ltd., 1978).

80. Keeler, ”Remote Mind Control Technology.

81. L. George Lawrence, ”Electronics and Brain Control,” POPULAR
ELECTRONICS, July 1973.

82. Susan Schiefelbein, ”The Invisible Threat,” SATURDAY REVIEW,
September 15, 1979.

83. E. Preston, ”Studies on the Nervous System, Cardiovascular Function and Thermoregulation,” BIOLOGICAL EFFECTS OF RADIO FREQUENCY AND MICROWAVE RADIATION, toimittanut H.M. Assenheim (Ottawa, Canada: National Research Council of Canada, 1979), 138-141.

84. Robert O. Becker, THE BODY ELECTRIC (New York: William Morrow, 1985), 318-319.

85. Ibid.

86. Ibid., 321.

87. Kts. Bowartin OPERATION MIND CONTROL, sivu 218, josta löytyy mielenkiintoinen esimerkki tästä ”rationalisaatioprosessista” Sirhan Sirhanin tapauksessa, joka tuomittiin Robert F. Kennedyn murjasta. Vankilassa tri. Berbnard Diamond hypnotisoi Sirhanin, joka käski Sirhania kiipeämään hänen häkkinsä rautoja kuten apina. Hän teki niin. Transsin poistamisen jälkeen Sirhanille näytettiin videota hänen tekemisistään. Hänelle sanottiin että hän ”käyttäytyi kuin apina” hänen omasta vapaasta tahdostaan — hän väitti halunneensa tehdä niin.

88. Keelerin mukaan ehdotus paljastettiin vain sen takia, että Schapitzin sensaatiomaiset implikaatiot olisivat toimineet häntä vastaan — ja täten piilottaneet todellisen tutkimuksen. Henkilökohtaisesti en usko tätä argumenttia, mutta kunnioitan Keelerin vaistoja tarpeeksi toistaakseni hänen esittämänsä tässä.

89. Margaret Cheneyn TESLA: A MAN OUT OF TIME (New York: Dell, 1981) on kaikkein luotettavin kirja villien spekulaatioiden keskellä, jotka liittyvät tähän huikeaan tiedemieheen. Se vahvistaa Teslan varhaisen työn sähkömagneettisten aaltojen psykologisista vaikutuksista. Katso erityisesti sivut 101-104; huomaa myös loppusanat, jossa me saamme kuulla, että eräät valtion virastot ovat pitäneet Teslan tärkeita tutkimuksia piilossa kansalta.

90. Mainittus teoksessa Lawrence, WERE WE CONTROLLED?, 29.

91. Erityisesti eräs Thomas Bearden Huntsvillesta, Alabamasta; minulla on hallussani Beardenin kumppanin Andrew Michrowskin kirjoittama dokumentti, joka identifioi Beardenin tiedusteluagentiksi salaiselle palvelulle.

92. Kathleen McAuliffe, ”The Mind Fields,” OMNI magazine, February 1985.

93. May 5, 1985.

Kontrolloijat: Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista

Tämä Martin Cannonin teksti on jaettu kolmeen osaan, joista tässä ensimmäinen.
                  KONTROLLOIJAT:
 Uusi hypoteesi avaruusolentojen abduktioista

                  kirjoittanut
                  Martin Cannon

I. Johdanto

Joku hörhö on nimennyt ongelman nimellä ”Terra ja Piraatit”.

Piraatit, selvästikin, ovat roistoja toisesta aurinkokunnasta; heidän uhreihinsa kuuluu kasvava määrä hätäisiä ihmisolentoja, jotka inttävät, että vierailijat toisista maailmoista ovat shanghaijanneet heidät. Marginaalinen skenaario — ja kuitenkin sellaisten kirjoittajien kuten Budd Hopkins [1] ja Whitley Strieber [2] mukaan, ”avaruusolentojen abduktion” syndrooma on saanut kansan mielikuvituksen haltuunsa. Todellakin, tarinat UFO-kontakteista uhkaavat muuttua muoti-ilmiöksi, vaikkakin, kuten olen muualla huomauttanut [3], ne saattavat silti edelleen lähettää aikamoisen laskun sosiaalisessa hintalapussa tällaisen väitteen esittäjälle.

Jokin aika sitten aloin tutkia näitä väitteitä, keskityin tutkimuksissani näitä ilmiöitä ympäröiviin sosiaalisiin ja poliittisiin tekijöihin. Tutkiessani projekti kasvoi ja sen skooppi laajeni. Todellakin, aloin tuntea kuin olisin alkanut kaivella tutun oloista maaperää ainoastaan törmätäkseni Gomorraan.

Nämä kaivaukset ovat saattaneet johtaa ratkaisuun.

Ongelma

Ufologien keskuudessa termi ”abduktio” on tarkoittanut äärettömän sulauttavaa kokemusta, tai kokemusten sarjaa, joka on yhteistä huikean monelle henkilölle, jotka väittävät että matkalaiset tähdistä ovat kaivaneet heidät sängyistään, tai kaapanneet autoistaan, ja altistaneet heidät kuulusteluille, puolilääketieteellisille tutkimuksille ja ”ohjeistus”tunneille.

Yleensä nämä istunnot sanotaan tapahtuneen avaruusolentojen avaruusaluksessa; toistuvasti tarinoissa on mukana hirvittäviä yksityiskohtia Saksan keskitysleirien kidutusta muistuttavista tilanteista. Siepatut usein (vaikka eivät aina) menettävät kaikki muistonsa näistä kohtaamisista; he löytävät itsensä sängystään tai autostaan, kyvyttöminä muistamaan mitä ”puuttuvana aikana” tapahtui. Hypnoosi, tai jokin muu laukaisin voi tuoda nämä kummittelevat tunnit räjähtävänä muistojen purkauksena takaisin — ja kun savu hälvenee, siepattu usein huomaa samanlaisia kokemuksia, jotka ulottuvat aina lapsuuteen asti.

Ehkäpä omituinen seikka näistä ihmeellisistä taruista: monet abduktoidut, kaikkien heidän elävästi muistettujen kärsimystensä keskellä, väittävät rakastavansa heidän avaruusolentopiinaajiaan. Se on se sana jonka olen kuullut toistuvasti: rakkaus.

”Tieteellisten ufologien” yhteisön piirissä — noiden yksinäisten, aivan liian vähän kuulluksi tulleiden järkevän ja avomielisen kaikkiin lautasiin liittyvän debatin kannattajien — nämä väitteet ovat saaneet aikaan varovaista kiinnostusta ja suositeltavaa varauksellisuutta olla hyppäämättä johtopäätöksiin. Tieteellisen ufologian korkeampien maailmojen ulkopuolella tilanne on, kuitenkin, varsin erilainen. Lehdistössä, sekä ”järkevässä” että tabloidimediassa, tuossa journalistisessa maailmassa jossa ongelmat määritellään ja julkista mielipidettä muokataan (huolimatta toistuvasta pinnallisesta lähestymistavasta todistusaineistoa ja tutkimusta käsitteleviin asioihin), abduktioskenaariot ovat saaneet aikaan kaksi perusreaktiota: Uskovaiset ja Skeptikot.

Uskovaiset — ja tässä meidän tulisi huomauttaa, että ”Uskovaiset” ja ”abduktoidut” ovat kaksi ryhmää joiden jäsenyys menee päällekkäin mutta ei ole mitenkään yksi yhteen — hyväksyvät sellaiset tarinat suoraan. He hyväksyvät, huolimatta näiden tarinoiden ilmeisestä abdurdiudesta, sisäiset ristiriidat, narratiivin rakennuksen vinon logiikan, emotionaalisten reaktioiden vakavan epäjatkuvuuden kuvattuihin tekoihin. Uskovaiset uskovat, huolimatta raporteista siitä, että heidän rakkaat ”avaruusveljensä” käyttävät ilkeitä ja epäinhimillisiä terveystarkastuksen taktiikoita — järjettömiä proseduureja, joista suurin osa meistä (ja varmasti suurin osa kehittyneistä roduista) olisivat häpeissään toteuttaa edes eläimelle. Uskovaiset uskovat, huolimatta vaikeudesta sovittaa näihin järkyttäviin tarinoihin omia hallusinaatioitaan hyväntahtoisista Maan ulkopuolisista tahoista.

Joskus tarjotaan järkeilyn raakoja huomioita: ”Avaruusolennot eivät tiedä mitä he tekevät”, meille sanotaan; tai ”Jotkut avaruusolennot ovat pahoja”. Ja kuitenkin Uskovaiset pitäytyvät omassa järkeilyssään kun he vaativat ikiaikaisen viisauden ja enkelien hyvyyden liittämistä rakastettuihin vierailijoihinsa. Nämä avaruusolennot kuuleman mukaan tietävät tarpeeksi yhteiskunnastamme tehdä hommiaan paikallisten auktoriteettien ja kansan huomaamatta; he kommunikoivat abduktoitujen kanssa ihmiskielellä; he käsittelevät havaitsijoiden sisimmän elämän yksityiskohtia — ja kuitenkin he pysyvät niin tietämättöminä kulttuuristamme etteivät tiedä edes perus moraalikäsitteitä koskien yksilön arvokkuutta ja itsemääräämisoikeutta. Sellaiset vastakkainasettelut eivät haittaa Uskovaisia; he ovat uskollisia, ja uskolla oletetaan olevan mysteerinsä. SANCTA SIMPLICITAS.

Kolikon kääntöpuolella Skeptikot sivuuttavat nämä tarinat suoraan. He sivuuttavat, huolimatta kiinnostavista niitä tukevista yksityiskohdista: usean silminnäkijän tapaukset, fyysiset ufonauttien jättämät jäljet, siepattuijin jätetyt naarmut ja implantit. Skeptikot sähisevät, vaikka abduktoidut kertovat yksityiskohdiltaan samanlaisia tarinoita — jopa kaikkein pienimpien yksityiskohtien, joita yleisesti ei ole tiedossa.

Philip Klass on debunkkaaja, joka hänen televisioesiintymistensä avulla ohjelmissa kuten NOVA ja NIGHTLINE, on ollut asemassa jossa vaikuttaa suuresti julkiseen debattiin UFOista. Hänen kiinnostavassa mutta huonosti dokumentoidussa työssä koskien abduktioita [4], Klass väittää, että ”abduktio” on psykologinen sairaus, jota asiasta kirjoittajat levittävät. Tämä argumentti muistuttaa eksaktisti ammattimaisen lehdistönpilkkaajan toistuvia väitteitä siitä, että terrorismi vakiintuu median kirjoittelulla. Ja kuitenkin uutisporukan suoltamien miljoonien terrorismia käsittelevien sanojen joukossa terroriteot ovat varsin harvinaisia, kuten kuka tahansa tilastotieteilijä (muttei varmaankaan kovin moni poliitikko) voi todeta, ja yhä puuttuu kausaalinen linkki rikosten ja niiden saamien palstamillimetrien väliltä. On kirjoitettu kirjoja — huippusuosittuja, jopa — yksisarvisista ja tontuista. Ihmiset, jotka väittävät näitä olentoja nähneensä, ovat harvassa. Abduktoituja on vaikka millä mitalla.

Sekä Uskovaiset että Skeptikot, mielestäni, sivuuttavat todellisen tarinan. Molemmat tekevät saman virheen: he kytkevät abduktioilmiön UFO-havaintojen nelikymmenvuotiseen historiaan, ja sitten soveltavat ennakkoluulojaan jälkimmäisestä ensimmäiseen.

Ensisilmäyksellä kytkös vaikuttaa luonnolliselta. Eikö UFOista pulauttamamme ajatukset tulisi värittää UFO-abduktion ajatuksiamme?

EI.

Ne voivat hyvin olla erillisiä kysymyksiä. Tai piekkinkin, ne ovat yhteydessä vain tämän kautta: UFOjen tarjoama myytti on ollut tehokas peitetarina täysin erityyppiselle mysteerille. Jos irroittautuu Uskovainen/Skeptikko-vastakkainasettelusa, näkee kolmannen vaihtoehdon.

Meidän tarkastellessamme tätä vaihtoehtoa me tulemme, pakosta, harhautumaan paljon lentävistä lautasista. Meidän tulee kääntää katseemme paranormaalista pois ja keskittyä okkultismiin — jos ”okkultilla” me tarkoitamme SALAISTA.

Esitän, että abduktoidut KYLLÄ on siepattu. Ja kuitenkin he suoltavat fantasiaa — tai tarkemmin ilmaistuna, heille on annettu kasa valeita joita toistella ja uskoa. Jos hypoteesini osoittautuu todeksi, silloin meidän tulee hyväksyä seuraava: Kidnappaus on todellista. Pelko on todellista. Tuska on todellista. Ohjeistus on todellista. Mutta harmaat pikkumiehet Zeta Reticulista EIVÄT ole todellisia; he ovat konstrukteja, Halloween-naamioita joiden tarkoitus on peittää todelliset kontrolloijien kasvot. Sieppaajat eivät välttämättä ole vierailijoita Tuonpuoleisesta; sen sijaan ne voivat olla oireita syövästä, joka mustaa politiikkamme.

Syypää ei ole tähdissä, vaan itsessämme.

HYPOTEESI

On olemassa merkittävää todistusaineistoa, joka kytkee tämän maan tiedusteluyhteisön (mm. Central Intelligence Agency, Defense Advanced Research Projects Agency, ja Office of Naval Intelligence) MIELENHALLINNAN esoteeriseen teknologiaan. Vuosikymmenten ajan kulisseissa työskennelleet vakooja-psykiatrit — yliopistojen kampuksilla, CIA:n sponsoroimissa instituutioissa ja (kaikkein raakalaisimpina) vankiloissa — ovat tehneet kokeita muistin pyyhkimisellä, hypnoottisella kidutuksen vastustamisella, totuusseerumeilla, post-hypnoottisella suggestiolla, pikahypnoosilla, aivojen sähköstimulaatiolla, ei-ionisoivalla säteilyllä, ”äänien” syöttämisellä aivoihin mikroaaltojen avulla ja liudalla muita vieläkin häiritsevämpiä teknologioita. Jotkut näistä projekteista, jotka näitä aiheita tutkivat, olivat nimeltään ARTICHOKE, BLUEBIRD, PANDORA, MKDELTA, MKSEARCH ja kuuluisa MKULTRA.

Olen lukenut lähes kaikki saatavilla olevat kirjat näistä projekteista, sekä kongressin edessä aiheesta pidetyt kuulemiset. [5] Olen myös käyttäny paljon aikaa yliopistojen kirjastoissa etsien relevantteja artikkeleja, kontaktoiden muita tutkijoita (jotka ovat avokätisesti tarjonneet minulle pääsyn heidän tietoihinsa), ja tehden haastatteluja. Lisäksi olen matkannut Washington DC:n käymään läpi John Marksin koostamia tietoja, kun hän kirjoitti kirjan THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” [6]. Näihin tietoihin kuuluu noin 20 tuhatta sivua CIA:n ja puolustusministeriön dokumentteja, haastatteluja, tiedeartikkeleja, kirjeitä jne. Tässä esitetyt mielipiteet ovat tulosta laajasta ja edelleen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Tämän tutkimuksen tuloksena olen tullut seuraaviin johtopäätelmiin:

  1. Vaikka harhaanjohtava (ja jossain kohtaa väärä) todistus kongressin edessä on viitannut siihen, että CIA:n ”aivopesu”pyrkimykset eivät ole onnistuneet [7], huomattavia edistysaskeleita, kuitenkin, saatiin aikaan tällä alalla. Kuten CIA-veteraani Miles Copeland kerran myönsi journalistille, ”Kongressin alakomitea, joka tämän sortin hommaa lähti tutkimaan, sai ainoastaan pintaraapaisun.” [8]
  2. Salainen tutkimus ajatuksen manipulointiin EI OLE lakannut, huolimatta CIA:n esittämistä väitteistä, että se ei enää sellaisia tutkimuksia jatka. Victor Marchetti, 14-vuotinen CIA-veteraani ja tunnetun paljastuskirjan THE CIA AND THE CULT OF INTELLIGENCE kirjoittaja, myönsi vuonna 1977 haastattelussa, että mielenhallintatutkimus jatkuu, ja että CIA:n päinvastaiset väitteet ovat ”peitetarina”. [9]
  3. Central Intelligence Agency ei ollut ainoa tällaisessa tutkimuksessa mukana ollut virasto. [10] Todellakin, monet valtiomme haarat ottivat osaa näihin tutkimuksiin — mm. NASA, atomienergiakomissio, sekä kaikki puolustusministeriön haarat.

Näihin johtopäätöksiin lisäisin seuraavan — joka EI OLE mitenkään hyvin tiedossa oleva historiallinen fakta, mutta työstettävä hypoteesi ja peruste jatkotutkimuksille:

4. ”UFO-abduktioilmiö” SAATTAA olla jatkoa salaisille mielenhallintaoperaatioille.

Tunnustan ne vaikeudet, jotka tällainen teesi saattaa esittää niille lukijoille, jotka emotionaalisesti ovat kiinni avaruusolentohypoteesissa, tai niille joiden poliittinen WELTANSHAUUNG ei salli sellaista epäilyä. Kuitenkin avomielisen abduktioilmiön oppilaan tulisi tällaisia mahdollisuuksia tarkastella. Todellakaan me emme ole kapeakatseisia jos me pyydämme tutkijoita käymään läpi KAIKKI maalliset selitykset, ennen kuin käännämme katseemme taivaisiin.

Myönnetään, tämä erityinen selitys voi, aluksi, tuntua yhtä oudolta kuin ilmiö tisessään. Mutta pyydän skeptistä lukijaa tarkastelemaan George Estabrooksin hengentuotteita, käänteentekevän teoreetikon joka puhui hypnoosista sodankäynnin käytössä, ja joka on Project MKULTRA -veteraani. Estabrooks kerran viihdytti itseään juhlilla salaa hypnotisoiden kaksi ystäväänsä, jotka johdateltiin uskomaan, että Englannin pääministeri oli juuri saapunut; Estabrooksin uhrit tunnin ajan keskustelivat, ja jopa tarjosivat drinkkejä, odotetulle vieraalle. [11] Ufologeille tämä tapaus herättää väistämättömän kysymyksen: Jos hypnoosi voi olla niin toimiva saamaan aikaan olemassaolemattoman pääministerin, miksei se voisi saada aikaan samalla tavoin myös edustajan Pleiadekselta?

Mutta nykypäivän mielenhallintateknologiaan liittyy paljon enemmän kuin pelkkä hypnoosi — ja on monia syitä epäillä, että UFO-abduktiokertomukset ovat jatkuvien aivopesu/käyttäytymismuokkauskokeiden artifakti. Lisäksi aikeenani on osoittaa, että UFO-mytologian varjolla koesuunnittelijat ovat mahdollisesti ratkaisseet suuren ongelman, joka 1950-luvulla tuli vastaan — ”jäteongelma”, eli kysymys siitä ”mitä tehdä uhrien kanssa?”

Jos, näillä sivuilla, vaikutan harhautuvani lautasten aiheesta, vetoan kärsivällisyyteenne. Ennen kuin pyrin kytkemään UFO-abduktiot mielenhallintakokeisiin, minun tulee ensin näyttää että tämä teknologia ON OLEMASSA. Iso osa tulevasta on johdatusta mielenhallinnan aihepiiriin — mitä se on, ja miten se toimii.

II. Teknologia

Lyhyt läpikäynti

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa George Estabrooks, Colgate Universitysta, kirjoitti sotaministeriöön ja kuvasi paljaaltaan sen miten hypnoosia voitaisi käyttää sodankäynnissä. [12] Armeijaa alkoi kiinnostaa; Estabrooks sai duunia. Todellinen tarina Estabrooksin sota-ajan yhteistyöstä CID:n, FBI:n [13] ja muiden virastojen kanssa tuskin koskaan tulee ilmi: sodan jälkeen hän poltti päiväkirjansa, jotka käsittelivät vuosia 1940-45. ja siitä eteenpäin vältteli puhumasta hänen käynnissä olevasta työstään valtiolla kenellekään, edes läheisimmille perheenjäsenilleen. [14]

Joskus hän vahvasti esitti yksityisesti, että hänen työhönsä liittyy hypno-ohjelmoitujen kuriirien ja hypnoottisesti aikaansaatujen sivupersoonien luominen, mutta se onnistuiko hän näillä alueilla pysyy edelleen kiistelyn aiheena. Yhtä kaikki, eksentrinen ja suurpiirteinen Estabrooks pysyy käänteentekevänä henkilönä salaisen käyttäytymistutkimuksen historiassa.

Tämä ei mitenkään poissulje sitä etteikö hänellä olisi voinut olla kollegoita. Toinen maailmansota oli ensimmäinen konflikti, jolloin ihmisen aivot muuttuivat taistelukentäksi, jossa hyökkääviä voimia johti tunnetut nimet psykologiasta ja farmakologiasta. Molemmilla puolilla sota sai aikaan riivatusti vaivannäköä luoda ”totuusseerumi” sotavankien kuulusteluun. Kenraali William ”Wild Bill” Donovan, OSS:n johtaja, antoi tehtävän tiimilleen — johon kuului mm. tri. Winifred Overhulser, tri. Edward Strecker, Harry J. Anslinger ja George White — muokata ihmisten havainnointikykyä ja käyttäytymistä kemiallisin keinoin; heidän ”lääkekaappiinsa” kuului skopolamiini, peyote, barbituraatit, meskaliini ja marijuana. (Tällä tutkimuksella oli hilpeä puolensa: Donovanin ”psyykkiset sotilaat” tekivät paljon laajoja ja kalliita kokeita ennen kuin päättivät, että paras tapa antaa tetrahydrokannabinolia, marijuanan vaikuttavaa ainetta, oli savukkeen muodossa. Kuka tahansa jazz-muusikko olisi voinut kertoa heille tämän [15].)

Samaan aikaan pahamaineiset NATSITOHTORIT Dachaussa tekivät kokeita meskaliinilla tapana eliminoida uhrin vastustushalut. Juutalaiset, slaavit, mustalaiset ja muut ”Untermenschen” leirissä saivat salavihkaa huumetta; myöhemmin meskaliini yhdistettiin hypnoosiin [16]. Näiden kokeiden tulokset tehtiin saataville Yhdysvaltoihin sodan jälkeen. (vrt. Operation PAPERCLIP, joka siirsi tuhansia saksalaisia ja japanilaisia tiedustelututkijoita suoraan USA:n tiedusteluyhteisöön. ”Saksalaisemme ovat PAREMPIA kuin heidän saksalaiset!” — DR. STRANGELOVE -kuva)

Vuonna 1947 laivasto suoritti ensimmäisen tunnetun sodanjälkeisen mielenhallintaohjelman, Project CHAPTERin, joka jatkoi huumekokeiluja. Vuosikymmeniä myöhemmin journalistit ja tutkijat edelleen eivät ole selvittäneet paljoakaan projektin informaatiosta — tai, todellakin, mistään muustakaan armeijan ekskursiosta tälle alalle. Me tiedämme, että armeija lopulta perusti THIRD CHANCE ja DERBY HAT -operaatiot; toiset projektinimet pysyvät mystisinä, vaikka näiden ohjelmien olemassaolo onkin kiistämätöntä.

Juuri muodostettu CIA hyppäsi tämän altaan syvään päätyyn vuonna 1950 Project BLUEBIRDilla, joka nimettiin uudelleen ARTICHOKEksi vuonna 1951. Tälle tutkimukselle piti keksiä peitetarina, ja CIA rahoitti propagandaa vakuuttamaan maailman että kommunistimaat ovat kehittäneet kavalia uusia menetelmiä muokata ihmismieltä; CIA:n omat touhut täten, jos ne paljastuisivat, selitettäisiin yrityksenä ”saada kiinni” neuvostoliittolaiset ja kiinalaiset. Pääasiallinen tämän ”alan” promoottori oli eräs Edward Hunter, CIA:n sopimustyöntekijä, joka operoi journalistin peitteen alla, ja joka myöhemmin oli nimekäs John Birch -järjestön jäsen. (Hunter oli OSS-veteraani Kiinan teoatterista — samaa kasvualustaa joka tuotti Richard Helmsin, Howard Huntin, Mitch WerBellin, Fred Chrismanin, Paul Helliwellin ja monet muut huomattavat nimet, jotka ottivat haltuun outon maan, jossa tiedustelu ja oikeistoekstremismi tulisivat kohtaamaan. [17]) Hunter tarjosi ”aivopesua” selitykseksi useille tunnustuksille, jotka amerikkalaiset sotavangit Korena sodan aikaan ja (yleisesti) YK:n takaisin palauttamat sotavangit olivat allekirjoittaneet. Nämä myönnöt väittivät, että Yhdysvallat käyttää bioaseita Korean konfliktissa, väite joka amerikkalaisille tuohon aikaan oli mahdoton hyväksyä. (Lee Harvey Oswald, joka toimii yksin, murhasi presidentti Kennedyn -kuva)

Monta vuotta myöhemmin tutkivat journalistit havaitsivat, että Japanin bioaseasiantuntijat (jotka olivat saaneet aikaan ennennäkemätöntä terroria toisen maailmansodan aikaan heidän valloittamilleen kiinalaisalueille) jotka oltiin otettu mukaan Amerikan kansallisen turvallisuuden aparaattiin — ja että tieto Japanin kammottavista bioasekokeiluista todennäköisesti OLI käytössä Koreassa, aivan kuten ”aivopestyt” sotilaat olivat sanoneet. [18] Näin me tiedämme, että koko aivopesun pelote 1950-luvulla oli pelkkä CIA:n kusetus, jota Amerikan kansalle syötettiin: CIA:n varajohtaja Richard Helms myönsi yhtä paljon kun vuonna 1963 hän sanoi Warrenin komissiolle, että neuvostoliiton mielenhallintatutkimus on vuosia amerikkalaisia jäljessä. [19]

Kun CIA:n mielenhallintaohjelma siirrettiin Office of Securitysta Technical Services Staffille (TSS) vuonna 1953, nimi muuttui jälleen — MKULTRAksi. [20] Monet pitävät tätä laajalle levinnyttä ”mustekalaprojektia” — jonka lonkerot ulottuivat moniin yliopistoihin ja tiedemiesarmeijan kaulan ympäri — kaikkein salamyhkäisimpänä operaationa CIA:n kamaluuksien katalogissa. MKULTRAn avulla virasto loi sateenvarjo-ohjelman joycelaisessa mittakaavassa, jonka tehtävä oli puristaa ulos kaikki mahdolliset keinot valloittaa se mitä George Orwell oli joskus kutsunut ”tilaksi korvien välissä” (Myöhemmin vuonna 1962 mielenhallintatutkimus siirrettiin Office of Research and Developmentiin; projektin kryptonyymit eivät ole tiedossa. [21])

Mitä siellä tutkittiin? Aivan kaikkea — hypnoosia, ehdollistamista, aistien pimentämistä, huumeita, uskonnollisia kultteja, mikroaaltoja, psykokirurgiaa, aivoimplantteja, ja jopa ESP:ta. Kun MKULTRA ”vuodettiin” kansalle suurten CIA-tutkimusten aikaan 1970-luvulla, julkinen huomio keskittyi eniten huumekokeiluihin ja ESP-tutkimukseen. [22] Mystisyyden verho edelleen peittää toista tutkimusalaa, alaa tuntuu eniten kiinnostaneen ORDia: psykoelektroniikka.

Tämä tutkimus voi osoittautua keskeiseksi ymmärtäessämme UFO-abduktioilmiötä.

Implantit

Ehkä kaikkein kiinnostavimmat todisteet liittyen abduktioilmiöön ovat aivoimplantit, joiden väitetään näkyvän monien abduktoitujen röntgen- ja MRI-kuvissa. [23] Todellakin, abduktoidut usein kuvaavat operaatioita, joissa neuloja työnnetään heidän aivoihinsa; sitäkin useammin he raportoivat tuntemattomista esineistä, jotka työnnetään heidän poskionteloidensa läpi. Monet abduktiospesialistit olettavat, että nämä kallonsisäisen inkursiot on pakko olla tähdistä saapuneiden tieteilijöiden käsialaa. Valitettavasti nämä tutkijat ovat epäonnistuneet tutustuttamaan itsensä tiettyihin maallisen teknologian edistysaskeleihin, joita harvoin puhutaan.

Abduktoitujen implantit vahvasti viittaavat teknologiseen jatkumoon, joka voidaan ajoittaa laitteeseen nimeltä ”stimoceiver”, jonka on keksinyt 50-60-luvun taitteessa neurotieteilijä nimeltä Jose ”Bob” Delgado. Stimoveiver on pienikokoinen syväelektrodi, joka voi vastaanottaa ja lähettää sähkösignaaleja FM-radiotaajuuksilla. Stimuloimalla oikein asemoitua stimoceiveria, ulkopuolinen operaattori voi saada yllättävän paljon kontrollia koehenkilön reaktioista.

Kaikkein tunnetuin esimerkki stimoceiverista toiminnassa on ollut Madridissa härkätaistelussa. Delgado ”piuhoitti” härän ennen astumistaan kehään, täysin suojattomana. Tappiin asti raivoissaan härkä hyökkäsi tohtoria kohti — sitten pysähtyi juuri ennen häneen koskemista. Härkätaistelijaksi muuttunut teknikko oli pysäyttänyt eläimen pelkästään painamalla mustan laatikon nappia, jota hän piteli kädessään. [24]

Delgadon PHYSICAL CONTROL OF THE MIND: TOWARD A PSYCHOCIVILISED SOCIETY [25] pysyy yksittäisenä, täyspitkänä, hyvinkirjoitettuna työnä aivoihin laitettavista implanteista ja aivojen sähköstimulaatiosta (ESB). Kirjan kuumottava nimi ja epävakuuttavat filosofiset oikeutukset massojen mielenhallinnalle saivat aikaan epäsuotuisan reaktion — mikä on voinut haitata muita tutkijoita julkaisemasta tästä aihepiiristä yleisölle.

Vaikka tätä seuranneet teokset ovat kauan aikaa sitten ohittaneet kirjassa kuvatut tekniikat, Delgadon saavutukset ovat käänteentekeviä. Hänen eläin- ja ihmiskokeensa selkeästi näyttävät, että kokeen pitäjä voi sähköisesti aikaansaada emootioita ja käyttäytymistä: tietyissä olosuhteissa, äärimmäisiä tunteenpuuskia — raivo, himo, väsymys jne. — ulkopuolisen operaattorin on mahdollista aikaansaada yhtä helposti kuin urkujen soittaja osaa tuottaa C#-sävelen.

Delgado kirjoittaa: ”Eri amygdalan ja hippokampuksen pisteiden radiostimulaatio neljällä potilaalla sai aikaan erilaisia vaikutuksia, mm. miellyttäviä tuntemuksia, rentoutumista, syvää, pohdiskelevaa keskittymistä, omituisia tunteita, superrentoutumista, värittynyttä näköä ja muita reaktioita.” [26] Mielikuvia herättävä fraasi ”värittynyttä näköä” selvästi viittaa etänä aikaansaatuun hallusinaatioon; me tulemme käymään yksityiskohtaisemmin läpi myöhemmin sitä miten ulkopuolinen operaattori voi ”kontrolloida” näitä hallusinaatioita.

Puhuessaan vuonna 1966 — ja pohtien tutkimusta, jota hän oli aiempina vuosina tehnyt — Delgado esitti, että hänen kokeensa ”tukivat mautonta johtopäätelmää siitä, että liikettä, emootiota ja käytöstä voidaan ohjata sähköisillä voimilla, ja että ihmisiä voidaan kontrolloida kuin robotteja painamalla nappeja.” [27] Hän jopa ennusti, että tulee päivä jolloin aivojen kontrollointi voidaan antaa operaattoreille, jotka eivät ole ihmisiä, kaksisuuntaisen radiokommunikaation avulla implantoitujen aivojen ja tietokoneen välillä. [28]

Eräästä koehenkilöstä Delgado kirjoittaa, että ”potilas ilmaisi toistuvaa pyörtymisen tunnetta, pelkoa ja kellumista. Nämä ’kelluvat’ tunteet saatiin toistuvasti aikaan eri päivinä stimuloimalla samaa kohta…” [29] Ufologit voivat tunnistaa samankaltaisuuden näiden tapahtumaketjujen ja abduktioraporttien välillä, jotka kertovat heidän kokemustensa alkuvaiheista. [30] Jälkeenpäin tehdyssä hypnoosissa siepattua voitaisiin käskeä unohtamaan hänen kelluvan tunteen syy.

Kiinnostavassa sarjassa kokeita Delgado kiinnitti stimoceiverin tärykalvoon, ja näin muunsi korvan eräänlaiseksi mikrofoniksi. Assistentti kuiskaili ”Miten menee?” tarpeeksi ”paikallaan” olevan kissan korvaan, ja Delgado kuuli sanat seuraavan huoneen kaiuttimista. Tämän teknologian sovellukset vakoilualalla tulisi olla varsin selvät. Victor Marchettin mukaan virasto kerran kokeili erittäin sofistikoituneella sovelluksella tästä yksinkertaisesta ideasta, jossa radioimplantteja kiinnitettiin kissan sisäkorvan simpukkaan, auttamaan tiettyjen keskustelujen selvittämistä, ilman ulkoisia turhia ääniä. [31] Sellaiset ”kehitykset” kärjistävät jo nyt valloillaan olevaa kahdennen kymmenennen vuosisadan paranoiaa: Puhelimiemme salakuuntelun ja postin läpikäynnin lisäksi jopa KISSA voi vakoilla meitä!

Kuitenkin tämän teknologian vaikutukset voivat mennä syvemmälle kuin mitä Marchetti vihjaa. Oletan, että jos riittävästi johdotettu koehenkilön sisäkorva voidaan muuttaa mikrofoniksi, silloin siitä voidaan tehdä myös kaiutin — sellainen joka selittäisi abduktoitujen kuulemat ”äänet”. [32] Todellakin, olen henkilökohtaisesti katsellut omituista, läpikuultavaaa implanttia abduktoidun korvakäytävässä. Minulla ei ole syytä liittää tähän laitteeseen avaruusolentoja — todennäköisempää on, että ”tunkeilijat” tässä tapauksessa olivat Delgadon teknologisen perinnön saajia. Todellakin, ei montaakaan vuotta Delgadon kissakokeiden jälkeen, Ralph Schwitzgebel kehitti idean ”mikorofonista korvassa” jonka avulla terapeutti — omituinen termi, omituisissa olosuhteissa — voi kommunikoida potilailleen. [33]

Toiset tutkijat ovat tehneet huomattavia kontribuutioita tähän alaan. Robert G. ”Bob” Heath, Tulanen Universitysta, joka on implantoinut jopa 125 elektrodia koehenkilöihinsä, saavutti pahaa mainetta yrittäessään ”parantaa” homoseksuaalisuutta ESB:lla. Hänen kokeissaan hän huomasi, että hän kykeni kontrolloimaan potilaan muistia (kyky joka ufologian kontekstissa voi selittää ”puuttuneen ajan” ilmiön); hän kykeni myös synnyttämään seksuaalisen kiihotuksen, pelon, mielihyvän ja hallusinaatioiden tunteita. [34]

Heath ja toinen tutkija, James Olds [35], ovat riippumattomasti osoittaneet, että aivojen hypotalamuksen alueella ja sen lähellä on, sähköisen stimulaation johdosta, kuvattu niinkutsuttuja ”palkitsevia” ja ”vältteleviä” vaikutuksia. Sekä ihmiset että eläimet, kun niille annetaan keino tuottaa itselleen sähköimpulssi aivojen mielihyväkeskukseen, stimuloi itseään kovasti, ja tällöin jää huomiotta sellaiset perusvaikuttimet kuin nälkä tai jano. [36] (Käyttäen hänen itse keksimiään kiinnitettyjä elektrodeja, John C. Lilly oli saanut aikaan samankaltaisia vaikutuksia 1950-luvun alkupuolella. [37]) Kuka tahansa joka on tutkinut abduktioilmiötä, tulee löytämään itsensä tutusta ympäristöstä, sillä abduktiokertomukset ovat täynnänsä tarinoita hämmentävistä ja epäasiallisista seksuaalisista reaktioista, jotka ovat syntyneet äärimmäisen kivuliaista ärsykkeistä — operanttia ehdollistamista sen äärimmäisessä muodossaan, ja kaikkein kuvottavinta, sillä tässä me näemme ehdollistamisen muodon jossa manipulaattori tekee itsensä näkymättömäksi. Todellakin, B.F. Skinnermainen aversiivinen terapia, etänä, oli Heathin ratkaisu homoseksuaalisuuden ”parantamiseksi”. [38]

Ralph Schwitzgebel ja hänen veljensä Robert ovat tuottaneet laajan valikoiman laitteita, joilla seurata henkilöitä pitkien matkojen päästä; heitä voidaan pitää ”sähköisten kotiarestilaitteiden” keksijöinä, jotka oikeusasteet ovat ottaneet käyttöönsä. [39] Schwitzgebelin laitteita voitiin käyttää seuraamaan kaikkia ”potilaan” fyysisiä ja neurologisia merkkejä neljännesmailin etäisyydeltä [40], ja näin poistettiin etäisyysrajoitteet, jotka olivat Delgadon ongelmana.

Ralph Schwitzgebelin alkuvaiheen työssä tämän teknologian soveltaminen ESB-hoitoon on rajoittunut kömpelöihin aivoimplantteihin, joissa oli häiritseviä sähköjohtoja. Mutta teknologia pian kutistettiin, ja ehdotettiin skeemaa jossa radiovastaanottimia asennettaisiin kohdekaupungin valotolppiin, mikä näin mahdollistaisi 24/7-valvontakapasiteetin. [41] Aivan kuten Heath, Schwitzgebel oli yhtä varuillaan homoseksuaalisuudesta ja hänellä oli kokemusta kallonsisäisistä laitteista joilla taistella seksuaalista poikkeavuutta vastaan. Mutta hän puhui myös huolestuttavasti näiden laitteiden käyttämisestä ”yhteiskunnallisesti ongelmallisiin henkilöihin”… mikä, tottakai, voi tarkoittaa ketä tahansa. [42]

Bryan Robinson, Yerkesin kädellisten laboratoriosta teki mielenkiintoisia kokeita apinoilla ESB:n käytöstä sosiaalisessa kontekstissa. Hän kykeni saamaan aikaan sen, että äidit eivät huomioineet lapsiaan, huolimatta vauvojen itkusta. Hän kykeni muuttamaan alistuvaisuuden ylivallaksi, ja päinvastoin. [43]

Ehkäpä kaikkein häiritsevin mielen alalle vaeltanut henkilö on Joseph A. Meyer, National Security Agencysta (NSA), Amerikan kansallisen turvallisuuden kompleksin kaikkein loistokkaimmasta ja salaisimmasta komponentista. Meyer on ehdottanut, että noin puolet pidätetyistä amerikkalaisista implantoitaisiin — ei välttämättä mistään rikoksesta tuomittuja; ”tilaajien” (hänen ilmaisunsa) määrä olisi kymmenissä miljoonissa. ”Tilaajia” tarkkailtaisiin jatkuvasti tietokoneilla minne he menisivätkään. Meyer, joka on huolellisesti miettinyt hänen massaimplantointisysteeminsä taloutta, esittää että veronmaksajan osuutta tulisi pienentää pakottamalla tilaajat ”vuokraamaan” implantti valtiolta. Implantit ovat halvempia ja tehokkaampia kuin poliisi, Meyer ehdottaa, sillä rikoksen polkujen houkuttelevuus on suuri köyhällä ”urbaanilla asukkaalla” — jonka tämä hörhötiedemies yllättävästi myöntää olevan olennaisesti tarpeetonta jälkiteollisessa yhteiskunnassa. ”Urbaani asukas” voi olla jälleen yksi Meyerin eufemismeista: hän käytti New Yorkin Harlemia mallina yhteiskunnalle selvittäessään mielenhallintajärjestelmänsä yksityiskohtia. [44]

Siepattujen implantit

Jos aiomme ottaa abduktoitujen kertomukset implanteista vakavasti, meidän tulee tarkastella mahdollisuutta sille, että implantin asettajat, oikealla tavalla nähtynä, EIVÄT näytä siltä mitä Strieberin kuvaamat ”harmaat”. Sen sijaan vierailijat saattavat muistuttaa tri. Meyeria ja hänenlaisiaan. Meillä on näin selitys sekä raporteille abduktoitujen aivoimplanteista että, kuten tulemme näkemään, naarmuista ja muista jäljistä, jotka näkyvät siepattujen kehoissa. Meillä olisi myös selitys raporteille henkilöistä, jotka kärsivät persoonan muutoksista oltuaan kontaktissa UFO-ilmiön kanssa.

Skeptikot saattavat esittää vasta-argumentin, että UFO-abduktioiden aikatekijä ei mahdollista tällaista mahdollisuutta. Jos estimaatit ”puuttuvasta ajasta” ovat oikeita, abduktiot harvoin kestävät kauempaa kuin yhdestä kolmeen tuntia. Tarvitsisiko aivokirurgi, joka toimii vähemmän optimaalisissa olosuhteissa (mahdolisesti liikkuvassa yksikössä), enemmän aikaa?

EI — ei jos me hyväksymme floridalaisen lääkärin Daniel Manin väitteet. Hän on ehdottanut todella kuumottavaa ratkaisua käsiin räjätäneeseen ”kadonneiden lasten ongelmaan” ehdottamalla ohjelmaa, jossa amerikkalaisnuoriin asetettaisiin pieni lähetin, jotta heidän liikkeitään voitaisiin tarkkailla jatkuvasti. Mies kehuskelee, että operaatio voitaisiin tehdä suoraan toimistolla — ja se kestäisi vähemmän kuin 20 minuuttia. [45]

Voidaan kuitenkin olettaa, että tällainen kestäisi hieman pidempään kentällä.

Ajoituskysymys

Aivoimplanttien historia, kuten avoimesta kirjallisuudesta käy ilmi, on varmasti häiritsevä. Kuitenkin tämä historiikki on lähes varmasti sensuroitu, ja päivämääriä on manipuloitu orwellilaiseen tyyliin. Kun puhutaan tutkimuksesta, jota kansallisen turvallisuuden moottorit rahoittavat, ei voida koskaan tietää päivämäärien todellista alkuperää yksittäiselle tieteelliselle keksinnölle. Kuitenkin, jos me kuuntelemme tarkkaavaisina niitä tieteentekijöitä, jotka ovat tämän alan pioneereja, me voimme kuulla kuiskauksia, hiljaisia mutta aivan ilmiselviä, jotka vihjailevat sitä että etäkäytetty ESB on ollut kauemmin olemassa kuin julkaistut tutkimukset antaisivat ymmärtää.

Omaelämänkertakirjassaan THE SCIENTIST John C. Lilly (joka tulisi myöhemmin niittämään kulttimainetta työstään delfiinien, huumeiden ja aistideprivaation alalla) kuvaa keskustelun, joka hänellä oli National Institute of Mental Healthin kanssa — vuonna 1953. Johtaja pyysi Lillyä briiffaamaan CIA:ta, FBI:tä ja NSA:ta sekä eri sotilastiedusteluorganisaatioita hänen työstään käyttäen elektrodeja aivojen mielihyvä- ja kipukeskusten suoraan stimulointiin. Lilly kieltäytyi, sanoen vastauksessaan:

Dr. Antoine Remond, käyttäen tekniikoitamme Pariisissa, on osoittanut, että tämä aivojen stimulaatiomenetelmä on sovellettavissa ihmisiin ilman neurokirurgiaa; hän tekee sitä hänen toimistossaan Pariisissa ilman neurokirurgista valvontaa. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa jolla on asianmukaiset laitteet voi suorittaa tämän toiselle henkilölle salaa, ilman ulkoisia merkkejä siitä, että elektrodeja olisi käytetty henkilöön. Minusta tuntuu, että jos tämä tekniikka annettaisiin salaisten palveluiden käsiin, heillä olisi täysi kontrolli ihmisistä ja he kykenisivät muuttamaan tämän uskomuksia erittäin nopeasti, mikä jättäisi vain vähän todisteita siitä mitä he ovat saaneet aikaan. [46]

Lillyn väittämä moraalisesta ylemmyydestä tässä on mielenkiintoinen. Huolimatta hänen salailun pelostaan, tarkkasilmäinen THE DENTISTin lukija havaitsee, että hän jatkoi työtä tämän maan kansallisen turvallisuuden elimien hyväksi. Hänen aistideprivaatiokokeensa jatkoivat ARTICHOKEn Maitland Baldwinin työtä, ja jopa hänen delfiinitutkimuksensa ovat — mahdollisesti huolimattomasti — osoittautunut hyödylliseksi merisodankäynnissä. [47] Tulisi huomata, että Lillyn työ apinoilla oli luokiteltu ”salaiseksi”, ja että NIHM oli yleisesti tiedossa ollut CIA:n rahoituselin. [48]

Mutta kaikkein tärkein aspekti Lillyn lausunnossa on sen päivämäärä. 1953? Miten kauaksi historiaan radio-ohjattu ESB ulottuu? Noniin, en ole vielä nähnyt Remondin työtä — jos se on edes saatavilla avoimessa kirjallisuudessa. Marksille annetuissa dokumenteissa varhaisimmat viittaukset etäkäytettyyn ESB:hen ovat vuoden 1959 rahoitusdokumentissa, joka liittyy MKULTRAn alaprojektiin 94. Yleiset alaprojektikuvaukset, jotka lähetettiin CIA:n budjettiosastolle, harvoin sisälsivät paljoakaan informaatiota, ja harvoin ne muuttuivat vuodesta toiseen, eikä meille jää käteen paljoakaan ideaa siitä milloin tämä alaprojekti alkoi.

Valitettavasti edes Freedom of Information Act ei kyennyt puseratamaan paljoakaan informaatiota sähköisistä mielenhallintatekniikoista, vaikka me tiedämme että paljon tutkimusta tehtiin tällä alalla. Meillä on, esimerkiksi, ainoastaan neljä sivua alaprojektista 94 — vertailun vuoksi, huomattava kasa dokumentteja julkaistiin huumeiden käytöstä mielenhallinnassa. (Aina kun joku kirjoittaja kertoo, että MKULTRA ei menestynyt, viittaus on huumeisiin.) Tästä asiasta minun pitää kritisoida John Marksia: hänen kirjansa ei koskaan mainitse, että arviolta 20-25 prosenttia alaprojekteista oli ”pimeitä” — eli että niistä on vähän tai ei yhtään informaatiota missään saatavilla, huolimatta asianajajista ja tietopyynnöistä. Mark on ilmeisesti sitä mieltä, että ainoa informaatio, joka on minkään arvoista, on se minkä hän on saanut. Me tiedämme kuitenkin, että psykoelektroniikan tutkimus oli varsin laajaa, lausunnot projektien tavoitteista ARTICHOKEn ja BLUEBIRDin päiviltä selvästi identifioivat tämän alueen korkealle prioriteetissa. Marksin anonyymi informantti, vitsikkäästi nimetty ”Deep Tranceksi” (”Syvä Transsi”), kertoi jopa aiemmalle haastattelijalle, että vuodesta 1963 eteenpäin CIA ja armeijan mielenhallintatoiminta vahvasti painottui elektroniikkaan. [49] Täten oletan — toivottavasti en kevyin perustein — että ”pimeät” MKULTRA-alaprojektit käsittelivät sellaisia asioita kuin aivoimplantteja, mikroaaltoja, ESB:tä ja niihin liittyviä teknologioita.

Huomautan tämän tutkimuksen ajoituksesta ja salailusta kolmen pointin alleviivaamiseksi:

  1. Me emme voi koskaan tietää varmuudella eri aivopesumenetelmien todellista syntypäivää — usein me saamme selville, että tekniikat, jotka tuntuvat mahdottoman futuristisilta, itse asiassa ovat syntyneet jo 1800-luvulla. ESB-tutkimuksen pioneerityötä teki vuonna 1898 J.R. (”Bob” Dodds) Ewald, fysiologian professori Straussbourgissa. [50]
  2. Avoin kirjallisuus lähes aina antaa vähätellyn version oikeasta tutkimuksesta.
  3. Avokätisesti rahoitetut salaiset tutkijat — joita ei rajoita vertaisarviointi tai tarve tiukalle kontrollille — voivat saavuttaa paljon nopeampaa edistystä kuin ”ulkopuoliset” tieteentekijät.

Potentiaalisten kriitikoiden tulisi pitää nämä pointit mielessä kun he yrittävät painaa UFO-abduktioiden ”mielenhallintateesiä” villasella lainaamalla abduktiokertomuksia, jotka edeltävät Delgadoa.


Viitteet

  1. Budd Hopkins, MISSING TIME (New York: Richard Marek Publishers, 1981) and INTRUDERS (New York: Random House, 1987).
  2. Whitley Strieber, COMMUNION (New York: Beech Tree Books, 1987).
  3. Cannon, ”Psychiatric Abuse of UFO Witness,” UFO magazine, vol. 3, no. 5 (December, 1988)
  4. Philip Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME (Buffalo: Prometheus Books, 1988). Klass tekee teräviä havaintoja, jotka jäävät vaille voimaa hänen kieltäytyessään haastattelemasta siepattuja suoraan. Teoksessa ei ole alaviitteitä ja se nojaa vahvasti tri. Martin ”Bob” Ornen työhön — joka taas on anonyymi.
  5. Katso kirjallisuusviitteet.
  6. New York: Bantam Books, 1979.
  7. Kts. PROJECT MKULTRA, THE CIA’S PROGRAM OF RESEARCH IN BEHAVIOR MODIFICATION, Select Committee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resourcesin kuulemistilaisuus Yhdysvaltain senaatissa (Washington: Government Printing Office, 1977).
  8. Robert Eringer, ”Secret Agent Man,” ROLLING STONE, 1985.
  9. John Marksin haastattelu Victor Marchettin kanssa (Marks-tiedostot, saatavilla National Security Archivesissa, Washington, D.C.).
  10. John Marksin haastattelussa hypnoosiasiantuntija Milton Kline, salaisten tämän aihepiirin kokeiden veteraani, paljasti että hänen työnsä valtiolle jatkui. Sen jälkeen kun haastattelu oli pidetty vuonna 1977, vuosia sen jälkeen kun CIA oli väittänyt lopettaneensa mielenhallintatutkimuksen, meidän tulee päätellä tästä, että joko CIA valehtelee, tai toinen virasto jatkaa työtä. Toisessa Marksin haastattelussa entinen ilmavoimien CIA-kontakti L. Fletcher Prouty myönsi, että puolustusministeriö pyöritti tutkimuksia joko samanaikaisesti tai CIA:n tutkimuksiin liittyen. (Marks-tiedostot.)
  11. Estabrooks, HYPNOSIS (New York: E.P. Dutton & Co., Inc., 1957 [uusittu painos]), 13-14.
  12. Kopio tästä kirjeestä löytyy Marks-tiedostoista.
  13. Estabrooksilla oli eklektinen ystäväpiiri, mm. J. Edgar Hoover ja Alan Watts.
  14. Tytär Doreen Estabrooksin haastattelu, Marks-tiedostot, Washington, D.C.
  15. Martin A. Lee & Bruce Shlain, ACID DREAMS (New York: Grove Press, 1985) 3-4; Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 6-8
  16. Marks, ibid. 4-6.
  17. Edward Hunter, BRAINWASHING IN RED CHINA (New York: Vanguard Press, 1951.). Hunter keksi termin ”aivopesu” syyskuun 24. päivän 1950 Miami NEWSin artikkelissa.
  18. ”Japan’s Germ Warfare Experiments,” THE GLOBE AND MAIL (Toronto), May 19, 1982.
  19. Walter Bowart, OPERATION MIND CONTROL (New York: Dell, 1978), 191-2, joka lainaa Warrenin komission dokumentteja. Me emme voi reilusti johtaa tästä lausunnosta selväpäistä asennetta NYKYISISTÄ Neuvostoliiton kapasiteeteista; tällä alalla jopa vanha teknologia on riittävää kaameuksiin.
  20. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 60-61. Kaskun mukaan MKULTRAn ”MK” tarkoittaa sanoja ”Mind Kontrol”. Marksin mukaan TSS liitti kryptonyymeja kaikkiin sen projekteihin näillä alkukirjaimilla. Huomaa kuitenkin, että MKULTRAa edelsi edelleen mystinen TSS:n ohjelma nimeltään QKHILLTOP.
  21. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 224-229. Seitsemää MKULTRAn alaprojektia jatkettiin TSS:n valvonnassa nimellä MKSEARCH. Tämä projekti päättyi vuonna 1972. CIA:n puolustelijat usein esittävät, että ”aivopesututkimus” lakkasi joko vuonna 1962 tai 1972; nämä ovat viittauksia TSS:n projekteihin, ei ORD-työhön, joka pysyy riippumattomille tutkijoille TERRA INCOGNITAna. Marks sai selville, että ORD-tutkimusta oli niin monta sivua, että dokumenttien saanti FOIAn avulla olisi osoittautunut aivan liian kalliiksi.
  22. Parapsykologian tutkimuksen kuvaus, kts. Ronald M. McRaen MIND WARS (New York: St. Martin’s Press, 1984). Paras kirja saatavilla tästä aiheesta, joka muutenkin odottaa todellista auktoriteettitekstiä.
  23. Abduktiotutkija ja hypnoterapeutti Miranda Park, Lancasterista, Kaliforniasta, raportoi, että hän on nähnyt sellaisia anomalioita abduktoitujen MRI-kuvissa. Katso myös Whitley Strieber, TRANSFORMATION (New York: Beech Tree Books, 1988) 246-247. Tämän kirjoittamisen aikaan molemmat sekä Strieber että Hopkins raportoivat alkuvaiheen lupaavista tuloksista heidän pyrkiessään dokumentoimaan siepatuilta näitä ”ekstroja”.
  24. Tämän kokeen väitetään tapahtuneen vuonna 1964. Kuitenkin kirjassa WERE WE CONTROLLED? (New Hyde Park, NY: University Books, 1967), pseudonyymi ”Lincoln Lawrence” tekee mielenkiintoisen väitteen (sivulla 36), että demonstraatio tästä tapahtui jo joitain vuosia aiemmin.
  25. New York: Harper and Row, 1969. Delgadon työtä rahoitti paljolti Office of Naval Intelligence, joka oli yleinen CIA-rahoituksen kanava 1950- ja 1960-luvuilla. Gordon Thomasin JOURNEY INTO MADNESS (New York: Bantam, 1989) harhaanjohtavasti antaa ymmärtää, että CIA:n kiinnostus Delgadon työtä kohtaan alkoi vuonna 1972.
  26. J.M.R. ”Bob” Delgado. ”Intracerebral Radio Stimulation and Recording in Completely Free Patients,” PSYCHOTECHNOLOGY (Robert L. Schwitzgebel & Ralph K. Schwitzgebel, toim; New York: Holt, Rinehart and Winston, 1973): 195.
  27. David Krech, ”Controlling the Mind Controllers,” THINK 32 (July-August), 1966.
  28. Delgado, PHYSICAL CONTROL OF THE MIND
  29. Delgado, ”Intracerebral Radio Stimulation and Recording in Completely free patients,” 195.
  30. Huomaa, esimerkiksi, Charles Hicksonin kuvaus Pascagoulan tapauksesta. Charles Hickson & William Mendez, UFO CONTACT AT PASCOGOULA (Tuscon: Wendelle C. Stevens, 1983).
  31. John Ranleigh, THE AGENCY (New York: Simon and Shuster, 1986): 208. Marchetti kertoo tämän tarinan hauskan anekdootin muodossa: Pitkän ajan ja suuren vaivan jälkeen kissa oli riittävän treenattu ja valmisteltu — joutuakseen heti ensimmäisenä tehtävänään taksin yliajamaksi. Marchetti ei onnistu huomauttamaan, että mikään ei estänyt virastoa hankkimasta uutta kissaan. Tai käyttämästä ihmistä.
  32. Toki tämä ehdotus tuo esiin kysymyksen siitä kärsivätkö siepatut jonkinlaisesta skitsofreniasta, jonka oire ”äänet” ovat. Viittaan lukijan Hopkinsin, Strieberin, Thomas Bullardin ja muiden työn pariin, jotka ovat kuvanneet niitä vaikeuksia, joita ilmenee kun yrittää kytkeä kaikki abduktiot psykoositiloina.
  33. Alan W. Scheflin and Edward M. Opton, Jr., THE MIND MANIPULATORS (London: Paddington Press, 1978), 347.
  34. Thomas, JOURNAY INTO MADNESS, 276.
  35. James Olds, ”Hypothalamic Substrates of Reward,” PHYSIOLOGICAL REVIEWS, 1962, 42:554; ”Emotional Centers in the Brain,” SCIENCE JOURNAL, 1967, 3 (5).
  36. Vernon Mark & Frank Ervin, VIOLENCE AND THE BRAIN (New York: Harper and Row, 1970), kappale 12, lainattu raportissa INDIVIDUAL RIGHTS AND THE FEDERAL ROLE IN BEHAVIOR MODIFICATION, jonka on valmistellut Staff of the Subcommittee on Constitutional Rights of the Committee of the Judiciary, Yhdysvaltain senaatti (Washington: Government Printing Office, 1974).
  37. John Lilly, THE SCIENTIST (Berkeley, Ronin Publishing, 1988 [uusittu painos]), 90. Apinat, joiden annettiin stimuloida itseään jatkuvasti ESB:llä, tuottivat itselleen orgasmin kerran kolmessa minuutissa, kuusitoista tuntia päivän aikana. Tieteelliset kokoontumiset ympäri maailman näkivät videoita näistä kokeista, mikä varmasti oli näkemisen arvoinen elokuvanäytös.
  38. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 336-337. Heath jopa tarkkaili potilaansa aivovasteita hänen koehenkilönsä ensimmäisen heteroseksuaalisen kohtaamisen aikana. Sellainen on edessämme siintävän uuden uljaan maailman luonne.
  39. Robert L. Schwitzgebel & Richard M. Bird, ”Sociotechnical Design Factors in Remote Instrumentation with Humans in Natural Environments,” BEHAVIOR RESEARCH METHODS AND INSTRUMENTATION, 1970, 2, 99-105.
  40. Thomas, JOURNEY INTO MADNESS, 277. Artikkelissa BEHAVIOR RESEARCH METHODS AND INSTRUMENTATION, johon ylempänä viitattiin, Schwitzgebel kuvaa yksityiskohtaisesti sitä miten radiosignaaleja voidaan syöttää puhelimeen modeemilla, ja näin niitä voidaan analysoida tietokoneella missä päin maailmaa tahansa.
  41. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 347-349.
  42. Louis Tackwood & the Citizen’s Research and Investigation Committee, THE GLASS HOUSE TAPES (New York: Avon, 1973), 226.
  43. Perry London, BEHAVIOR CONTROL (New York: Harper and Row, 1969), 145
  44. Scheflin & Opton, THE MIND MANIPULATORS, 351-353; Tackwood, THE GLASS HOUSE TAPES, 228.
  45. ”Beepers in kids’ heads could stop abductors,” Las Vegas SUN, Oct. 27, 1987.
  46. Lilly, THE SCIENTIST, 91.
  47. Marks, THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE”, 151-154.
  48. Kiinnostavaa kyllä, Lilly on tullut ulos kaapista eräänlaisena proto-Strieberina; THE SCIENTIST kertoo hänen läheisestä kohtaamisestaan tuntemattomien (vaikka ei välttämättä Maan ulkopuolisten) voimien kanssa, joita hän nimittää ”kiinteän aineen olennoiksi”.
  49. Deep Trancen tarina, MKULTRA-”sisäpiiriläinen” joka kertoi arvokasta informaatiota, liittyy tähän jotenkin. En tiedä kuka Trance oli/on eikä Marks tiedä myöskään. Hän sai yhteyden Tranceen erään artikkelin kirjoittajan kautta, jonka artikkeli oli julkaistu juuri ennen kuin teoksen THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” taustatoimitustyö alkoi. Hän osoitti kirjeensä informantille aloittamalla sen ”Parahin Lähde jonka anonymiteettiä kunnioitan”. Minä kunnioitan sitä myös — tästä johtuu haluttomuuteni nimetä aiemmin mainittua artikkelia, joka voi johtaa johtolankaan Trancen identiteettiin. Se seikka, että en ole seurannut tätä polkua ei estäisi muita tekemästä niin. (Ja jos Trance olisi CIA-disinformaation lähde tyyliin William Cooper, tämä olisi tasan tarkkaan sellaista käytöstä johon he luottaisivat.)
  50. London, BEHAVIOR CONTROL, 139.
Four pillars

Kuka kusettaa ketä? CIA:n disinfoprojektit, osa 2

  • Alunperin kirjoittanut Don Allen
  • Alkuperäinen päivämäärä 31. elokuuta 1993, 0:36

Hyvät ihmiset,

Seuraavassa on Bruce Maccabeen vastine jokin aika sitten postattiin AIR #1 raporttiin, jonka on tuottanut ’Associated Investigators Group’. Lisäksi on kaksi kirjettä, yksi Richard Hallilta, nykyiseltä Fund For UFO Research (FUFOR) puhemieheltä, ja toinen Bill Moorelta, jotka ovat myös vastineita AIR-raporttiin.

Bruce Maccabeen kirje sisälsi paljon versaalia. Nämä tekstit on alunperin esitetty suluissa [..] (mutta tässä jätetty pois, suom. huom.). Otin myös vapauden korjata pieniä kirjoitusvirheitä, jotka alkuperäisessä esiintyivät. Ei mitään suurta, ja ei vaikuta sisältöön.


                                 elokuun 9. 1993

Parahin ufologi,

Olet jokin aika sitten saanut kappaleen Associated Investigator’s Reportista (AIR) #1, jonka on ”julkaissut” Associated Investigators Group (AIG). Tämä raportti lähetettiin yli 100 ihmiselle, joiden tunnetaan olevan kiinnostuneita UFO-tutkimuksesta, vaikkakaan sitä ei lähetetty minulle tai muillekaan ”hyökätyille” joista tutkielmassa puhutaan. Vastaanottajat lähettivät kappaleita muille. Jos lähetit kappaleita ystäville, lähettäisitkö myös heille kopion tästä vastineesta.

Iso osa AIR-raporttia käsitteli minun ”salaista” kytköstäni CIA:han. Toiset osiot tutkielmasta tuntuvat tekevän yleisesti halventavia kommentteja minusta ja muista tunnetuista UFO-tutkijoista.

AIR #1 herättää esiin kysymyksen onko minun suhteeni CIA:han vaikuttanut UFO-tutkimuksiin tai Fund for UFO Researchin toimintaan. Voin vakuuttaa teille että ei ole, sillä sitä paremmin kuvataan tässä. En tunne tarvetta ’puolustella’ CIA-yhteyttäni, sikäli kun se ei perustu UFO-tutkimukseen, vaan ennemminkin ammatilliseen toimintaan liittyen työhöni laivastossa, joka on täysin erillään UFO-tutkimuksesta. Olen kirjoittanut tämän tutkielman selventämään suhdettani CIA:han sekä lisäksi muista syistä, jotka mahdollisesti ovat tärkeämpiä ufologeille, jotka saattavat olla muiden AIG-raporttien vastaanottajia.

AIR #1:ssä on tehty väite (katso viimeinen sivu) siitä, että tutkielmassa ei ole virheitä ja tätä seuraa ”lupaus” vai (onko se uhkaus?) siitä, että perästä kuuluu lisää ”hyvää” tutkimusta. Toisin sanoen AIR #1:n kirjoittaja väittää oman, sekä AIG:n, tarkkuuden olevan jumalallinen. Tämän sorttinen tarkkuus olisi, todellakin, lohduttavaa jos se olisi totta, erityisesti AIR:n lupausten valossa törmänneistä lautasista, mielenhallinnasta, CIA-projekteista, jne.

Olen kuitenkin havainnut useita virheitä tutkielmassa. Siksi koen asiakseni informoida UFO-yhteisöä siitä, että tämä tutkielma ei ole niin tarkka kuin voisi toivoa. Virheiden lisäksi on ylenpalttisesti väärää logiikkaa ja paisuttelua. Siksi minun tulee varoittaa lukijoita tästä ja tulevien tutkielmien sokeasta hyväksynnästä siitä mitä AIR-raportit sanovat. Pahoin pelkään että jos tämä tutkielma on yhtään esimerkkinä, silloin meidän tulee olla valmis paljoon meluun tyhjästä (engl. Hot AIR, tämän tutkielman nimi, suom. huom.).

Vielä yksi juttu. Tämän tutkielman ”haamukirjoittaja” on eräs Walter Todd Zechel, joka oli tärkeä hahmo UFO-tutkimuksessa noin 15 vuotta sitten. Hänen lähestymistapansa UFO-aiheeseen liittyi aina mihin tahansa, mikä edistäisi hänen agendaansa, jopa toisten ihmisten kustannuksella. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat kärsineet taloudellista vahinkoa WTZ:n vastuuttomuuden seurauksena.

                         Bruce Maccabee


                          Hot A.I.R

                            taikka

                        Zechelin Merkki

                         kirjoittanut

                        Bruce Maccabee
                         (ei anonyymi)

(Erikoisviesti: Minulla on monia tapaustutkimuksia ja analyyseja joilla pitää itseni kiireisenä. En tarvitse tätä paskaa, mikä pakottaa minut käyttämään kallista aikaani arvottomien syytteiden vastaamiseen.)

”Kuten saatatte hyvin tietää, paljon on ihmisiä joilla on piru merrassa tai lempitapauksia tai teorioita joita levitellä ympäriinsä. Jotkut ihmiset eivät mitään muuta haluaisikaan kuin vetää mukanaan heidän liejuunsa. Vimmatusti toivon, että jatkatte toimintaanne samalla valistuneisuudella ja häikäisevällä logiikalla ja objektiivisuudella, jota teissä ihailen. Jatkakaa todisteiden vaatimista, ja vaatikaa niin paljon niiltä kuin vaatisitte minulta.”

(Walter Todd Zechelin kirjeestä Bruce Maccabeelle, kesäkuun 21. 1986)

UFO-yhteisöä on jokin aika sitten ”vavisuttanut” julkaisematon mutta laajalle levinnyt tutkielma Associated Investigators Report #1 (lyhennetään AIR), joka paljastaa, ”ensimmäistä kertaa missään”, minun salaisen suhteeni CIA:han. Se myös esittää syytteitä epäpätevyydestä ja/tai suorasta petoksesta useita UFO-tutkijoita kohtaan. Tämän raportin lukemisen jälkeen älykäs lukija, uskoisin, on varsin hämmentynyt. Miksi se tehtiin? Ketä teki? Olinko minä oikeasti CIA:n myyrä UFO-yhteisössä? Mikä onkaan Associated Investigators Group? Kuka kirjoitti raportin? Oliko se niin tarkka kuin väitetään? Onko tällä tutkielmalla ”salainen agenda”? Vai onko tämä raportti vain paljon melua tyhjästä?

Associated Investigators Groupin jäseniä ei nimetä, vaikka 14 pseudonyymiä annetaan tutkielman lopussa. Tutkielman kirjoittajan nimeä ei myöskään mainita. Päätekstiä seuraavassa ”liitteessä” on seuraava lausunto: ”Suurimmaksi osaksi tämä raportti perustuu haastatteluihin tai keskusteluihin raportissa mainittujen henkilöiden kanssa, ja ne on esitetty niin tarkasti ja totuudenmukaisesti kuin mahdollista. Jos virheitä esiintyy, mikä on epätodennäköistä, ne ovat todennäköisesti seurausta henkilöiden itsensä väärintulkinnasta.” Selvästikin kirjoittaja liittää itseensä ja AIG:hen jumalankaltaisen tarkkuuden. Tämä olisi lohduttavaa jos se olisi otta. Kirjoittaja sitten ohjeistaa lukijoita että ”ette haaskaisi aikaanne tai energiaanne yrittämällä haitata tutkimuksiamme yrittämällä arvata identiteettejämme…”

CAVEAT EMPTOR! Vaikka hyväuskoiset lukijamme todennäköisesti lankeavatkin tähän paskaan, tarkkasilmäinen lukija epäilee mitä tahansa tutkivaa tekstiä, joka väittää olevansa täydellinen! (Tarkkasilmäinen lukija myös huomaa kirjoitusvirheen välittömästi: ”pellican” ei ole kirjoitettu oikein. suom. huom. tuo typo on korjattu suomennetussa tekstissä.) Lukijan tulisi varoa myös mitä tahansa kirjoitusta ihmisiltä joilla (a) ei ole tarpeeksi sisäelimien kestävyyttä (lue: sisua) esittää väitteitä toisista ihmisistä omalla nimellään ja (b) on pokkaa ohjeistaa lukijoita olla ottamatta yhteyttä heihin. Mietityttää että mitä näillä ”piilotutkijoilla” on salattavaa. Voitaisiinko heistä kirjoittaa samanlainen tutkielma?

Lopuksi, on olemassa lupaus tulevasta ”hyvästä” tutkimuksesta (ja joka on syy tälle kirjoitukselle). Vaikka minulla ei ole tarvetta puolustaa CIA-yhteyksiäni, koska kyse on jatkuvasta ammattitoiminnasta työhöni liittyen laivaston fyysikkona, katson asiakseni kiinnittää ufologien huomion todisteisiin huonosta tutkimuksesta, päättelyn ja vihjailun käyttämisestä, faktavirheistä ja pelkästä loanheitosta tässä tutkielmassa niin, että lukijat kykenevät paremmin ymmärtämään tai määrittämään minkään tulevan AIRin raportin tarkkuuden tason. Toisaalta, lupaus tulevista tutkijaraporteista voi myös olla paljon melua tyhjästä.

Tiivistelmä minua vastaan esitetyistä syytteistä ja vastaukseni

Tarkkasilmäinen lukija tulee, tottakai, välittömästi tajuamaan sen, että jos yhteyteni CIA:han olisivat olleet täysin salaiset, tutkielmaa ei olisi kirjoitettu, koska kukaan ei olisi tiennyt niistä.

Kirjoittaja olennaisesti esittää legitiimin kysymyksen (jonka toiset ovat jo minulta kysyneet), lähinnä, mikä on minun CIA-yhteyksieni luonne ja onko se vaikuttanut UFO-tutkimukseeni tai toimiini kentällä. Valitettavasti, kuitenkin, kirjoittaja esittää, vihjailmealla ja väärällä logiikalla, että yhteyteni CIA:han ovat omalta osaltani olleet huonoa päätöksentekokykyä, parhaimmillaankin, ja että pahimmillaan se olisi negatiivisesti vaikuttanut UFO-alaan kahdella tavalla, joita alla käsitellään erikseen. Seuraavissa kappaleissa vastaan legitiimeihin kysymyksiin. Identifioin myös väärän logiikan ja vihjailut sekä vastaan niihin tavalla, jonka rationaaliset ihmiset ymmärtävät.

SYYTÖS # 1: Kirjoittaja hyökkää päälle siitä, että tukeni UFO-tapauksille, jotka, ainakin kirjoittajan mielestä, ovat ”ilmiselvästi” huonoja tapauksia tai petoksia (Uusi Seelanti, Kirtlandin laskeutuminen, Gulf Breeze, Guardian), ovat saaneet muut tutkijat haaskaamaan aikaa ja rahaa omissa tutkimuksissaan. (Miten kauheaa!) Mutta vielä keskeisempää tämän tutkielman aiheelle, CIA-yhteyteni, on kirjoittajan syytös siitä, että tukeni näille tapauksille on ollut ”CIA:n inspiroimaa”. Kirjoittajan mukaan, ”Tämä varmastikin palvelisi CIA:n intressejä pitää vakava UFO-tutkimus pois kansan piiristä.” Lisäksi kirjoittajan mukaan tukeni näille tapauksille on todistusaineistoa minun huonosta arviointikyvystäni, eikä kenenkään niin huonolla arviointikyvyllä tulisi olla johtaja UFO-alalla (loppujen lopuksi… minähän saattaisin johtaa ihmisiä harhaan!). Ehkäpä kirjoittaja ei pidä keskimääräisen ufologin kykyä erottaa faktaa fiktiosta UFO-tutkimuksessa juurikaan minään.

VASTAUS: Kirjoittaja vihjaa, ilman minkäänlaisia todisteita, että yleinen CIA:n UFO-politiikka, ”CIA:n intressit”, on pimittää estää vakavaa UFO-tutkimusta. Tämä päätelmä on vastoin minun kuvaani siitä, minkä olen saanut viimeisen yhdeksän vuoden aikana, mikä on että, ainakin sen CIA:n osan kanssa johon olen ollut yhteydessä, sillä ei ole minkäänlaista politiikkaa tai ”intressiä” koskien UFO-tutkimusta, vaikka useat työntekijät ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ja useat työntekijät ovat ottaneet osaa useisiin UFO-luentoihin (termi ’briiffaus’ on liian muodollinen) joita siellä olen pitänyt. Kirjoittaja väittää, että tukeni näille tapauksille on ollut ”CIA:n inspiroimaa”. VÄÄRIN! Fakta on, että CIA-tuttavuuteni eivät koskaan ole sanoneet, että minun tulisi tukea yhtään mitään tiettyä havaintoa. Itse asiassa, heidän esittämänsä kommentit tuntuvat olevan skeptisiä tai pelkästään negatiivisia koskien havaintoja ja UFO-ilmiön todellisuutta yleensä. Tukeni näille tapauksille ei liity mitenkään CIA:han ja liittyy täysin omiin tutkimuksiini. Tarkkanäköinen lukija tajuaa, että näistä tapauksista esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, ja ne ovat juuri niitä… mielipiteitä, joita ei tue mikään todistusaineisto AIR:n raportissa. Jos kirjoittaja tai kukaan AIG-ryhmästä on tarpeeksi älykäs esittämään hyviä argumentteja näistä tapauksista, silloin he voivat lähettää argumenttinsa minulle suoraan tai jopa esittää ne julkisesti jos niin haluavat.

Kirjoittaja syyttää minua huonosta arviointikyvystä näiden tapausten tukemisessa. On vaikeaa puolustaa itseään sellaista ”huonon arviointikyvyn” syytöstä vastaan. Se on kuin syytettäisi ”huonosta mausta”. Ihmisillä on eriäviä mielipiteitä samoista aiheista. Kuka on oikeassa? Kyse on enemmän konsensuksesta kuin faktasta, joka voidaan osoittaa todeksi. Tulen seisomaan menneiden UFO-tutkimusteni ja -julkaisujeni takana. Olen hylännyt monia väitettyjä UFO-havaintoja, mutta niitä tiettyjä, joista AIRin raportin kirjoittaja ei tykännyt, minä en hylännyt omista syistäni joita pidin tuolloin erittäin hyvinä, ja pidän edelleen. Jos muut haluavat olla eri mieltä julkisesti johtopäätöksieni kanssa, heidän tulisi ainakin olla valmiita esittämään argumenttinsa omalla nimellään eikä anonyymisti.

Toisaalta nämä huonon maun väitteet voidaan kääntää ympäri. Epäilen, että AIG:n jäsenet, jos he koskaan paljastavat itseään, tulevat saamaan syytteet huonosta arviointikyvystä siitä, että he ovat kierrättäneet tätä tutkielmaa laajalti huolimatta useista virheistä, ad hominen -hyökkäyksistä ja vihjailevista ja epäloogisista argumenteista (kts. alla). He saavat myös syytteen ”huonosta käytöksestä” siitä ettei heillä ole ollut pokkaa lähettää minulle kappaletta ensin, vaikka minä olen heidän hyökkäystensä pääkohde! Sain ensin kuulla tutkielman olemassaolosta myöhään heinäkuun 24. päivän iltana kun Jim Moseley soitti minulle ja kysyi kysymyksiä sen esittämistä väitteistä. Seuraavan viikon ajan olin kuullut eri ihmisiltä, jotka olivat saaneet omat kappaleensa. Sain kuulla, että se oli löytänyt tiensä Englantiin heinäkuun 24. viikolla. Mutta, kummallista kyllä, ketään niistä kenelle puhuin, kukaan ei ollut saanut kopiota suoraan AIG:lta. Viimein sain oman kappaleeni 6 päivää sen jälkeen kun tämän ”lastin” oli dumpannut mitään epäilemättömän maailman niskoille henkilö, joka oli saanut kappaleensa AIG:lta kirjekuoressa, jossa ei ollut palautusosoitetta.

Miksi tämä raportti kiersi laajalti ennen kuin sain omani? Oletan, että sitä kierrätti tämän fiaskon ajajat, jotta he voisivat levittää valheitaan ja vihjailujaan niin laajalle kuin mahdollista ennen kuin minä (ja muut tässä mainitut) voisin vastata. Lisäksi jättämällä palautusosoitteen tai kontaktihenkilön nimen pois ei ole ”virallista” henkilöä jolle voin lähettää vastaukseni. Täten minun tulee vastata yhteisölle yleisesti.

SYYTÖS #2: Kirjoittaja väittää, että toinen CIA-yhteyksieni aikaansaama negatiivinen vaikutus on ollut sen vaikutus Fund for UFO Researchin toimintaan. Erityisesti kirjoittaja vihjaa, että CIA-yhteyteni vaikutti rahaston päätökseen hylätä Walter Todd Zechelin (WTZ) anomus haastaa CIA oikeuteen toisen kerran. Kirjoittaja lisäksi syyttää minua siitä, että CIA-yhteys on saanut aikaan myös sen, että rahasto tukee MJ-12 -tutkimusta huolimatta siitä että se ”tietää” että MJ-12 -paperit ovat feikkejä.

VASTAUS: VÄÄRIN ja VIELÄ KERRAN VÄÄRIN! Eräs seikka, jota kirjoittaja ei maininnut (”älä vaivaa niillä faktoilla, tämä on se mitä haluan sanoa”), oli että en ”pyöritä” rahastoa kuin autokratiaa. Minulla oli yksi ääni viiden ihmisen johtoryhmässä ja jokainen toimi vaati ainakin kolmen ihmisen viidestä äänenenemmistön. Ehdotuksiani ammuttiin alas useita kertoja.

Jotta voisi tukea kirjoittajan argumenttia siitä, että CIA-yhteyteni vaikutti rahaston päätökseen hylätä MJ-12 -ehdotus, kirjoittaja on sortunut epätäydelliseen raportointiin ja faktojen vääristelyyn. Esitän versioni tämän tapauksen tarinasta alla. Ennen aloittamista, kuitenkin, haluaisin huomauttaa, että AIG:n käyttämästi informaatiosta suurin osa on peräisin WTZ:lta. Tiedän tämän, koska minä annoin suurimman osan raportissa käytetystä informaatiosta hänelle yksin. Raportti sisältää myös sellaista informaatiota, jonka hän, yksin, on minulle kertonut (ja mitä minä en ole kertonut muille… pidin hänen luottamuksensa, mutta selvästikään hän ei tehnyt vastapalvelusta!). Itse asiassa koko tutkielmalla on Zechelin Merkki. Tämä on saanut minut spekuloimaan sillä, että WTZ:n aikomus on käyttää tätä tutkielmaa saamaan minut ulos rahaston johtoryhmästä. Kun minä en olisi rahaston johtoryhmässä, hän voisi jälleen kerran ehdottaa CIA:n haastamista oikeuteen ilman, että tarvitsee huolehtia oletetusta väliintulosta tai CIA-viranomaisten hälyttämisestä (jota en tehnyt aiemmallakaan kerralla enkä olisi milloinkaan!). Jos tämä pitää paikkansa, silloin WTZ saattaa olla yllättynyt saadessaan kuulla, että minä olin, itse asiassa, astunut alas Richard Hallin edestä maaliskuun lopulla 1993, kuukausia ennen kuin oli mitään viitteitä AIG:n paperista. Olen nyt, 13 vuotta jatkuneen rahaston ”velvollisuuden” hoitamisen jälkeen, emeritus-puheenjohtaja kaikkine tämän tittelin mukanaan tuomine etuineen (ei mitään!). (”Kultainen sateenvarjoni” jättää paljon toivomisen varaa.)

Mennään nyt asian ytimeen, WTZ:n ehdotuksen hylkäämiseen haastaa CIA oikeuteen ja tämän jälkeiseen rahojen myöntämiseen Stan Friedmanin MJ-12 -tutkimukselle. AIR:n raportin sivulla 8, viimeisessä kappaleessa, sanotaan seuraavasti (olen numeroinut kohdat myöhempää referenssiä varten):

(1) ”Tulee huomauttaa, että rahasto hylkäsi Todd Zechelin yksityiskohtaisen ehdotuksen haastaa CIA uudelleen oikeuteen FOIAn alaisuudessa muutama vuosi sitten. Zechel oli luonnostellut suunnitelman iskeä kiinni 15 tuhanteen dokumenttiin, joista Maccabeen ystävä Kit Green oli puhunut, ja hän oli pyytänyt $500 etumaksua saadakseen homman pyörimään, käyttäen taitavaa asianajajaa joka oli suostunut vapaaehtoisena tekemään juridisen työn. Rahasto nopeasti hylkäsi Zechelin ehdotuksen, mutta myöhemmin antoi $16,000 Stan Friedmanille yrityksenään osoittaa MJ-12 -dokumentit oikeiksi.”

(2) ”Valitettavasti meidän on pakko tarkastella tri. Maccabeen motiiveja uudestaan. Meidän on kysyttävä olivatko hänen CIA-kontaktinsa olleet mitään mieltä tästä (tai mistään) päätöksistä koskien ehdotuksia. Tämä mielipide ei välttämättä ole niin itsestäänselvä kuin luulisi. Mieti skenaariota, jossa Maccabeen CIA-kontaktit ilmaisevat hienovaraisesti Maccabeelle, että on saattanut olla MJ-12, tämä on voinut riittää vaikuttamaan hänen päätökseensä antaa niin suuri stipendi. Toisaalta kuka tietää mitä CIA on mieltä Maccabeen Zechelin vaatimattoman ehdotuksen hylkäyksestä.”

Haluaisin vastata viimeiseen kysymykseen välittömästi: CIA:lla ei ollut yhtään mitään sanottavaa WTZ:n ehdotuksen hylkäämiseen, eikä sillä ollut mitään sanottavaa Fund For UFO Researchin päätöksiin. Piste! Tottakai kirjoittaja, ja WTZ, olisivat voineet saada tämän tietoonsa (uskoivat he sen tai eivät) pelkästään kysymällä. Mutta heidän lähestymistapansa on yhdenmukaisempi paranoidien harhaluuloisten kanssa, joilla on hauskaa spekuloida siitä miten he ”ovat pimeiden voimien jatkuvan hyökkäyksen kohteena” (tässä tapauksessa CIA:n) eivätkä he halua kysyä suoria kysymyksiä tai saada suoria vastauksia, koska he eivät usko vastauksiin. Lisäksi, kuten huomautin ylempänä, vaikka olisin yrittänyt sujauttaa ”CIA:n perspektiivin” rahaston sisäisiin päätöksiin (jota en koskaan tehnyt), toiset jäsenet olisivat yhtä hyvin voineet olla sitä mieltä heidän omasta perspektiivistään. Ja mitä tuli lopulliseen ”näytökseen”, minulla oli vain yksi ääni. Mutta, jälleen kerran, tämä logiikka on irrelevanttia kirjoittajalle, jonka asenne on ”älä vaivaa niillä faktoilla; pidän omista johtopäätöksistäni enemmän”.

Viitaten kohtaan (1), miksi rahasto hylkäsi WTZ:n ehdotuksen? Erittäin lyhyt vastaus on, että tuolloin oli väärä hetki ja väärä henkilö. Tarkemmin, siihen oli neljä syytä. Kolme niistä on WTZ:n omia syitä, ja yksi oli ”huono ajoitus”. Näiden ymmärtämiseksi lukijan pitää tietää hieman historiaa, joka ei yleisesti ole kaikille saatavilla (katso Greenwoodin ja Fawcettin CLEAR INTENT lukeaksesi lisää CIA:n oikeudenkäynnistä).

Alkuperäinen 1977-1978 CIA:n oikeudenkäynti käytiin Freedom of Information and Privacy Actin takaamien oikeuksien alaisuudessa (FOIPA…joka joskus myös lyhennetään FOI). Oikeusjuttu laitettiin menemään UFO-ryhmän puolesta, joka on nyt lakkautettu, nimeltään Ground Saucer Watch (GSW). Oikeusjutun menestys johtui suurelta osin WTZ:n omasta vaivannäöstä yhdessä newyorkilaisen asianajajan Peter Gerstenin ja huomattavan Brad Sparksin avustuksen avulla. Oikeusjuttu sai (suurimmalle osalle maailmaa) yllättävän päätöksen: joulukuussa 1978 CIA julkisti satoja sivuja UFOihin liittyvää materiaalia yli 30 vuoden ajalta sen jälkeen kun se oli väittänyt kuukausia, että se oli mukana vain lyhyen aikaa vuoden 1952 lopulla ja 1953 alussa (aikana joka johti Robertsonin paneelin fiaskoon ja sen jälkeiseen raporttiin, jossa ehdotettiin ”debunkkausta” ratkaisuksi UFO-ongelmaan). Se fakta, että CIA:lla on paljon sivuja materiaalia ei ollut yllättävää WTZ:lle eikä muille mukanaolijoille, kuitenkaan, johtuen siitä että ”CIA:n lakiosasto oli johdatellut heidät uskomaan, että dokumenttien määrä olisi kymmenen tuhannen luokkaa”. (Lainaus otettu For Your Eyes Onlyn käsikirjoituksesta, tutkielmasta jonka WTZ on kirjoittanut tammikuussa 1987). Vuosia aiemmin tammikuun 1979 Citizens Against UFO Secrecyn jäsenkirjeessä ”Just CAUS” WTZ kirjoitti, että syyskuussa 1978 ”amerikkalainen asianajaja William Briggs johdatteli CAUSin edustajat uskomaan, että CIA olisi löytänyt yli 5000 dokumenttia”. Ilmeisesti jotenkin vuosien varrella tämä luku oli tuplaantunut. Lisäksi WTZ:n mukaan hänen ehdotuksessaan rahastolle ”minun luotettava CIA-lähteeni” oli huomauttanut, että suurin osa CIA:n ”komponenteista”, joita käytiin läpi, olivat vääriä. Näin oletettavasti olisi voinut olla julkistamattomia dokumentteja viraston toisissa komponenteissa.

Vaivaisen 900 sivun julkistaminen suututti WTZ:a ja muita, ja he alkoivat suunnitella keväällä 1979 toista oikeudenkäyntiä. Tämä suunnittelu oli käynnissä kun tapasin CIA:n työntekijän, joka ehdotti että sivuja voisi olla useita lisää. Vaikka tämä tapaus onkin suuressa roolissa AIR:n tapahtumien rekonstruktiossa, se ei ollut missään roolissa rahaston päätöstä tehdessä. Minun CIA-kontaktistani puhutaan alempana. Kuitenkin eri syistä ei ollut toista CIA-oikeudenkäyntiä, ja WTZ jättäytyi pois UFO-tutkimuksesta, jättäen jälkeensä kasan maksamattomia laskuja ja ”muutaman vihaisen ihmisen jälkeeni” (lainaus hänen esityksestään).

Siirrytään eteenpäin, joulukuuhun 1986 (ei aivan ”muutama vuosi sitten”, niinkuin AIRin tutkielma sanoo). Rahasto sai ehdotuksen WTZ:lta haastaa CIA uudelleen oikeuteen oletetuista tuhansista dokumenteista, joita ei oltu julkistettu. Rahaston johtoryhmä kävi läpi hänen ehdotuksensa ja teki päätöksensä seuraavin perustein:

(a) WTZ ei esittänyt vankkaa tapausta siitä, että sivut tultaisiin julkaisemaan uuden FOI-oikeudenkäynnin perusteella. Ensin hänen ”todisteensa” siitä, että dokumentteja oli enemmänkin, oli suurelta osin spekulaatiota perustuen kuulopuheisiin tai informaatioon luotettavista lähteistä, joista hän ei sanoisi mitään. Toisin sanoen hän ei tarjonnut mitään todisteita siitä, että tuhansia sivuja olisi julkaistavaksi. (Itse asiassa, yksi oikeudenkäynnin tavoitteista oli selvittää olisiko dokumentteja lisää.) Toiseksi, aiempi oikeudenkäynti oli osoittautunut menestyksekkääksi ainoastaan saamaan käsiin dokumentteja, joiden turvaluokitus oli Salainen tai sen alle. Sekä CIA:n että myöhemmin NSA:n (National Security Agency) oikeudenkäynnit osoittivat, että valtio voisi vedota ”kansalliseen turvallisuuteen” ja vetää dokumentteja pois. Ei ollut syytä uskoa, että samoja selityksiä ei käytettäisi uudelleen suojelemaan ”tosi herkullisia juttuja” joita hän kaipasi. Toisin sanoen, he saattaisivat löytää lisää, jopa paljon lisää, dokuemtteja ja yksinkertaisesti kieltäytyä julkaisemasta niitä yhtään tai osittain kansallisen turvallisuuden syistä. Täten johtoryhmä ei nähnyt paljoakaan toivoa siinä, että uusi oikeudenkäynti tuottaisi satoja tai tuhansia tai yhtään uutta dokumenttia, kuin mitä meillä oli jo.

(b) Jos joku muu olisi lähettänyt tämän ehdotuksen, me olisimme saattaneet olla sitä kohtaan myötämielisempiä. Vaikka ehdotukset rahastolle arvioidaan ennemminkin tutkijoiden kyvykkyyden suhteen kuin henkilökohtaisen historian, tässä tapauksessa me emme voineet sivuuttaa WTZ:n aiempia tekoja. Vaikka hän oli vakiinnuttanut asemansa hyvänä, sitkeänä UFO-törmäysten ja -salailun tutkijana, hänen meteoriitinkaltainen nousunsa (1976-77) ja laskunsa (loppuvuosi 1979) oli meille kaikille tiedossa. Kuten hän ehdotuksessaan myönsi, hänen maaninen kiintymyksensä paljastaa salailu häiritsi hänen hyvää kykyään olla tekemisissä muiden tutkijoiden kanssa. Kun hän lähti alalta, jotkut voisivat sanoa ”ulosrummutettuna”, hän oli velkaa puhelintutkimuksista, joita hän oli suorittanut muiden ihmisten kustannuksella. Hän oli, käyttääkseni hänen sanamuotoaan ehdotuksessa, ”jättänyt muutaman vihaisen ihmisen jälkeeni” kun hän katosi skenestä loppuvuodesta 1979, kun hän oli ”palanut loppuun”. Johtoryhmän mielestä muut tutkijat tuomitsisivat rahaston jos se tukisi WTZ:n mitään toimia.

(c) WTZ ampui itseään jalkaan esittämällä, että isoja rahoja — puhutaan ISOISTA rahoista — olisi pian tulossa. Hän kirjoitti ehdotuksessaan, että hän oli kirjoittamassa kahta kirjaa, joista yksi olisi kovakantinen ”kuusinumeroisin ennakkopalkkioin… joista nyt neuvotellaan.” Tulisi myös olemaan elokuva, jonka budjetti olisi toinen kuusinumeroinen summa. Hän odotti antavansa osan kirjasta kustantajalle 3 kuukaudessa. Johtoryhmän jäsenet lukivat tämän ja kysyivät, ”jos suuret rahat ovat vain kuukausien päässä, miksi hän tarvitsee meitä?”

(d) Neljäs ja viimeisin ”killerisyy” oli huono ajoitus. Ehkäpä WTZ, koska hän ei ollut aktiivinen alalla, ei tiennyt sitä, että vuonna 1985 rahasto oli vapaaehtoisesti pitänyt ”Nelkytvuotissynttärit” maamme pääkaupungissa. Viittaan kesäkuun 24. päivän 1987 Arnoldin havainnon 40-vuotispäivään, ja juhlat olivat MUFONin kansainvälinen symposium. Johtoryhmä oli päättänyt tehdä tästä niin kansainvälisen kuin mahdollista ja kutsua tutkijoita ympäri maailmaa. Me tiesimme, että tähän palaisi rahaa… enemmän kuin mitä voisimme ”periä ovelta” pelkästään osallistujilta. Syksyyn 1986 mennessä me aktiivisesti keräsimme lahjoituksia (ja aloimme pureskella kynsiämme). Me odotimme saavamme kasaan ainakin $15,000 tai enemmän lahjoituksina yli odotettujen rekisteröintimaksujen. Joulukuussa 1986, kun me saimme WTZ:n ehdotuksen, me emme olleet vielä päässeet tavoitteeseemme… vaikka me olimme jo saaneet kiinnitettyä useita puhujia ulkomailta. Kollektiiviset kyntemme alkoivat lyhentyä.

Tässä kontekstissa me arvioimme WTZ:n ehdotusta haastaa CIA:n oikeuteen ”$500 etumaksulla saadakseen homman pyörimään”, kuten AIR-raportissa lukee. VÄÄRIN! Jos olisikin ollut vain $500, ja jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin WTZ, me olisimme saattaneet ollakin kiinnostuneita. Kuitenkin, kyseessä ei ollut pelkkä $500. Oikeudenkäynti olisi vaatinut ”$500 kattamaan alkuvaiheen oikeudenkäynnin valmistelun kulut” ja ”kun juttu on valmis vietäväksi eteenpäin… toisen noin $2000:n kontribuution asianajajan ennakkomaksuun” (WTZ:n ehdotuksesta). Minkäänlaista mainintaa ei ollut ”taitavasta asianajajasta joka oli suostunut vapaaehtoisena tekemään juridisen työn”. Koska WTZ:n aikataulu mitattiin kuukausissa, me kykenimme näkemään heti, että $500:aa tulisi seuraamaan pian $2000, yhteensä $2500 jota tultaisiin tarvitsemaan keväällä/kesällä 1987 hänen oikeudenkäynnissään. Koska me yritimme säästää jokaisen pennin MUFONin symposiumia varten, joka edelleen oli 6kk päässä, me emme aikoneet omistautua millekään ennenkuin olimme maksaneet symposiumin. Toisin sanoen, meillä oli omat rahaongelmamme. Nyt lue syy (c) uudelleen. Johtoryhmä mietti sitä mihin hän tarvitsi $2500:n ”etumaksua” meiltä, kun, jos hän odottaisi muutaman kuukauden, hän kieriskelisi tuohessa. (Huom: lopulta hänen kirja- ja elokuvasuunnitelmansa kariutuivat myös.)

Kuten voit hyvin kuvitella, näiden syiden yhdistelmä oli riittävä saamaan johtoryhmän äänestämään ehdotusta vastaan. Minun ”CIA-yhteyksilläni” (viitaten kohtaan (2) ylempänä) ei ollut mitään tekemistä tämän hylkäyksen kanssa. Itse asiassa, en koskaan puhunut hänen ehdotuksesta tai mistään muustakaan ehdotuksesta CIA-kontakteilleni. Lisäksi minulla ei ollut ”suojelevia tunteita” CIA:ta kohtaan… eikä minulla edelleenkään ole. Olen edelleen sitä mieltä, että he pitävät kiinni jostain mitä me haluamme ja jos joku muu ehdottaa oikeudenkäyntiä, niin antaa mennä!

Joten nyt voit nähdä, että tämän ”hylkäystapauksen” versio, jonka AIR on raportoinut, missä virheet ovat ”epätodennäköisiä”, on paljon melua tyhjästä… aivan kuin heidän väitteensä tutkimuksien täydellisyydestä!

Rahaston päätös olla rahoittamatta CIA-oikeudenkäyntiä ilmeisesti ei käynyt WTZ:lle. Hänen viimeisessä versiossa ”For Your Eyes Only”:sta, joka on kirjoitettu tammikuussa 1987, hän viittaa hänen tarjoukseensa ”käynnistää uusi oikeudenkäynti CIA:ta vastaan, tällä kertaa löytää ne 15,000 dokumenttia, jotka ovat hajallaan CIA:n tiedoissa niinkuin se on ilmoittanut, mutta joita sen sijaan pidetään yhdessä sijainnissa, niinkuin voitaisiin olettaa jos UFOja pidetään vakavana tiedustelukohteena. Mutta ilmeisesti ufologeja kiinnostaa enemmän pitää kokouksia joissa jokainen voi ehdottaa viimeisimpiä teorioitaan ja piehtaroida kanssauskovaisten toveruudessa, kuin hypätä juoksuhautaan ja kamppailla niiden kanssa, jotka ovat vastuussa UFOjen saattamisesta naurunalaiseksi ja aihepiirin siivoamisesta tieteiskirjallisuuden osastolle”. Kuten lukija huomaa, tämä silmiinpistävä viittaus ”kokousten pitämiseen” on isku vyön alle; rahasto oli jo sitoutunut pitämään kokouksen. Meillä ei ollut rahaa tehdä molempia, ja me emme voineet summanmutikassa peruttaa kokousta tukeaksemme WTZ:n spekulatiivista ehdotusta.

Nyt viitaten kappaleeseen (1) yllä ja MJ-12 -dokumenttien tutkimukseen, AIR:n tutkielma sanoo, että rahasto ”nopeasti hylkäsi Zechelin ehdotuksen, mutta myöhemmin antoi $16,000 Stan Friedmanille yrityksenään osoittaa MJ-12 -dokumentit oikeiksi”. Se ei kerro, että Friedman sai tukea MJ-12 -tutkimukseen 2 1/2 vuotta myöhemmin, olosuhteissa jotka olivat huomattavan erilaiset verrattuna niihin olosuhteisiin jolloin WTZ: ehdotus hylättiin. MJ-12 -paperit, tarkemmin nimeltään ”Eisenhowerin briiffausdokumentti” (EIB), julkaistiin keväällä 1987, juuri ennen vuoden 1987 symposiumia. Syytöksiä ja vastasyytöksiä alkoi lennellä melkein heti ja ne jatkuivat vuoteen 1988. Kesällä 1988 rahasto teki gallupin tukijoille määrittääkseen sen mikä heitä kiinnosti eniten. MJ-12 oli kärjessä. Rahasto sitten teki julkisen vetoomuksen Stan Friedmanin puolesta kerätäkseen $16000 hänelle yrittää osoittaa oikeaksi tai vääräksi dokumentin aitous. Me kaikki tiedämme, että se oli huitomista pimeässä, mutta vain tarkasti käymällä läpi vanhoja dokumentteja voisimme koskaan oppia uutta. Jokainen, joka on tukenut erikoista MJ-12 -projektia, tiesi mihin rahat olivat menossa. Rahasto ei käyttänyt yleisiä varojaan mihinkään mistä yhteisöllä ei ollut kontrollia.

Viitaten yllä olevaan kappaleeseen (2), kirjoittaja kyseenalaistaa ”olivatko minun CIA-kontaktini olleet mitään mieltä tästä” ja ehdottaa, että he olisivat voineet vihjata MJ-12 -dokumenttien olevan aitoja, mikä näin olisi vaikuttanut siihen miksi minä ”annoin niin suuren stipendin”. Kuten olen yllä esittänyt, CIA-kontaktini eivät koskaan ohjeistaneet minua suuntaan eikä toiseen, eivätkä he koskaan vaikuttaneet rahaston päätöksiin tavalla tai toisella. Menen pidemmälle sanoessani, että he eivät koskaan ehdottaneet MJ-12 -dokumenttien olevan aitoja. He olivat yhtä hämmentyneitä ja skeptisiä kuin kuka tahansa muukin.

Kirjoittaja on väittänyt, että minä tuin MJ-12 -tutkimusta tietäessäni, että EIB oli feikki. VÄÄRIN! Minä edelleen en tiedä onko se feikki vai ei, tai voiko se osoittautua osittain todeksi ja osittain vääräksi. Useat tutkijat ovat tarjonneet asiaa tukevia johtolankoja molemmilla puolilla kysymystä. Monet ”lopullisista” argumenteista dokumenttia vastaan on näytetty huonosti perustelluiksi. Ja kuitenkin meiltä edelleen puuttuu lopullinen näyttö sen todellisuudesta.

Lisää melua tyhjästä

Kun olen nyt käsitellyt… ja saanut pois päiväjärjestyksestä… kaksi suurta väitettä tässä tutkielmassa, käsittelen nyt muita syytteitä. Tämä tehdään liitteissä väitekohtaisesti. Keskusteluni eri siellä listatuista väitteistä esittää tutkieman virheet. Ilman, että yritän analysoida jokaista vääristeltyä sanaa ja lausetta, ja että jatkaisin tapahtumien käsittelyä jne., jotka minuun suoranaisesti liittyvät tai joista tiedän jotain, olen löytänyt 19 faktavirhettä, väärää loogista päätelmää tai vihjailua tästä ”täydelliseksi” julistetusta tutkielmasta. Eräs henkilö, josta puhuin tässä tutkielmassa, huomautti että aina kun hän saa jotain tällaista vastaansa, joka on ladattu ad hominem -hyökkäyksillä ja sortuu solvauksiin, hän automaattisesti olettaa, että ehkä noin puolet on täyttä valetta, 50% on periaatteessa totta, ja että tosi 50% on kirjoitettu sellaisella tavalla, että se saadaan näyttämään huonolta sitä kohtaan josta tutkielma puhuu. Ehkäpä tämä henkilö löi naulan kantaan tällä kertaa.

Mutta se, mikä on tärkeää nyt, ei ole tämä laajalle kiertänyt paperi. ”Kissa on nyt pöydällä” koskien minun ”CIA-yhteyksiäni” ja tästä eteenpäin minut mahdollisesti nähdään epäilyttävänä paranoidimpien UFO-yhteisön jäsenien silmissä. Tärkeä kysymys UFO-yhteisölle on se miten nähdä seuraava AIR:n paperi, joka voi puhua asioista, joita ei tarkisteta riippumattomasti. Kuten tämä tutkielma näyttää, AIG-jäsenet eivät ole erehtymättömiä (kaukana siitä!). Näin minkä tahansa tällaisen raportin lukijan tulisi valmistautua näkemään AIR:n tulevat raportit erittäin skeptisesti.

(P.S. Lue nyt WTZ:n kirjeen tiivistelmä, joka minulle lähetettiin vuonna 1986 tämän tutkielman alusta.)

Liitteet

Jotta käytännössä vältettäisiin koko AIR-raportin uudelleenkirjoitus, viittaan kiinnostaviin kohtiin kertomalla sivun, kappaleen ja rivin joka sisältää tietyt kiinnostavat sanamuodot ja nämä sanat ovat versaalilla. Lukijaa pyydetään käyttämään AIR:ia referenssinä kohtien kontekstille ja pitämään kirjaa siitä faktuaalisten ja päättelyvirheiden määrästä, joita esitetään faktoina, jotta hän voisi paremmin arvioida väitteitä siitä että mikään tällaisista virheistä olisi ”epätodennäköinen”. Virheet on merkitty tekstiin kirjoittamalla VIRHE ja #-merkillä.

KOHTA 1 – s. 1, kpl. 1, lause 1: ”pitkäaikainen salainen suhde CIA:han ja USA:n tiedusteluyhteisöön.” Vaikka ensikontaktini CIA:han olikin UFOihin liittyvä (katso alla), kontaktini vuoden 1984 jälkeen ovat olleet tulosta työstäni laivastolla. Vaikka en ole julkaissut tätä informaatiota, WTZ tiesi sen, niinkuin rahaston jäsenet ja monet muut UFO-yhteisön jäsenet. Täten se ei ole ollut todellinen ”salaisuus”. Jos se olisi ollut, tätä tutkielmaa ei olisi kirjoitettu koska kukaan ei olisi tiennyt asiasta.

KOHTA 2 – s. 1, kpl. 1, lause 1: ”briiffaten heitä eri UFO-asioista ja tutkimuksista.” Olen keskustellut UFO-asioista usean työntekijän kanssa, jotka ovat ilmaiseet kiinnostuksensa UFOihin ja olen esittänyt oman mielipiteeni eri tapauksista ja ihmisistä aivan kuten olisin kenelle tahansa muulle aiheesta kiinnostuneelle, mukaanlukien ufologeille, uutismedian reporttereille, jne. Termin ”briiffaus” käyttö on liian virallista. Kasuaalit keskustelut, tai ihmisryhmien tapauksessa epäviralliset lounasajan luennot, olisi asianmukaisempaa. CIA kutsuu ihmisiä, joilla on eri kiinnostuksen kohteita, tarjoamaan viihdeluentoja työntekijöille. (Kuulin kerran, että Tom Clancy oli puhunut siellä.)

KOHTA 3 – s. 1, kpl. 9, lause 2: ”Maccabee briiffasi CIA:n miehiä CIA:n omista UFO-tiedoista, jotka on julkaistu FOIAn alaisuudessa.” Vuoden 1987 MUFONin symposiumin jälkeen Washington DC:ssa, jossa MJ-12 -papereista puhuttiin julkisesti ensimmäistä kertaa, Ron Pandolfi kutsui minut pitämään yleisöluennon työntekijöille UFOista ja MJ-12:sta. Käytin mahdollisuuden informoida CIA:n miehiä ja naisia, joihin kuului kaiken ”arvoisia” työntekijöitä, mukaanlukien johtajia, ”heidän omista dokumenteistaan”, koska (pidättäkää hengitystänne… tässä on se aiemmin paljastamaton syy) halusin heidän tietävän mitä heidän oma työnantajansa on tehnyt. Halusin myös nähdä mikä heidän reaktionsa olisi. Loppujen lopuksi, CIA:lla oletettavasti olisi merkittävä uskottavuus, joten yritin esittää asian UFOista perustuen suurimmaksi osaksi noihin dokumentteihin. Tuon jälkeen keskustelin MJ-12 -papereista UFO-todellisuuden rakentamisen kontekstissa käyttäen CIA-dokumentteja. Sain myöhemmin tietää mikä reaktio oli: monet kuulijoista olivat kiinnostuneet aiheesta ja alkoivat nuuskia ympäriinsä mitä tahansa tiedostoja heillä vain sattui olla oikeus katsella. Ron sanoi, että olin luonut paljon ”vakoojia” virastoon. Kuitenkaan minulla ei ole evidenssiä siitä, että olisin löytänyt mitään mitä ei olisi ollut jo FOIPA-dokumenttipaketissa.

KOHTA 4: s. 1, kpl. 5, lause 1: ”Maccabee aluksi lähestyi CIA:ta alkuvuonna 1979…” (sen jälkeen kun olin käynyt Uudessa Seelannissa osana maankuulun joulukuun 1978 Uuden Seelannin havainnon tutkimusta.) VÄÄRIN! Itse asiassa en koskaan lähestynyt CIA:ta. CIA-kontaktin loi, ei minun pyynnöstäni, tieteentekijä, joka työskenteli MITRE-korporaatiossa. (katso alemmas) VIRHE #1

KOHTA 5: s. 1, kpl. 5, lause 2: ”…Maccabee tuntemattomista syistä päätti, että filmi oli jonkin sortin evidenssiä UFOista, ja alkoi esittää sitä CIA:n virkamiehille.” VÄÄRIN! En koskaan ”alkanut esittää sitä CIA:n virkamiehille.” Syyni tarkastella Uuden Seelannin havaintoja valideina todisteina voivat olla epäselvät kirjoittajalle, joka ei varmaankaan koskaan ole niitä tutkinut (eikä mahdollisesti voisi ymmärtää teknisiä argumentteja vaikka hän niin tekisikin!), mutta ne ovat selviä useille muille henkilöille, jotka ovat kuulleet pitämäni luennot ja lukeneet useita julkaisuja, mm. Applied Optics -tiedejulkaisussa. Väite siitä, että minä alkoin informoida CIA:ta ei voisi olla kauempana totuudesta. CIA:n informointi ei koskaan käynyt mielessäni. Loppujen lopuksi, CIA on ne ”pahat tyypit” jotka olivat vain pari kuukautta aiemmin jääneet kiinni housut kintuissa siitä että he olivat julkaisseet satoja sivuja materiaalia. VIRHE #2

KOHTA 6: s. 1, kpl. 5, lause 3: ”Hän sitten lähetti makupaloja CIA-kontaktiensa kautta yrityksille, jotka tekivät juttuja CIA:lle…” VÄÄRIN! Se miten tämä on esitetty voi saattaa lukijan olettamaan, että kirjoittajalla (tai WTZ:lla) on jotain evidenssiä, jonka saa olemalla yhteydessä yrityksiin jotka tekevät juttuja CIA:lle. Tämä on kuitenkin (yksi monista!) vääristä mielikuvista, jonka kirjoittaja luo. En koskaan ottanut yhteyttä mihinkään yritykseen. Se mitä tein oli, että kerroi Jack Acuffille, NICAPin tuon aikaiselle johtajalle, että haluaisin puhua tutka-asiantuntijoille. Hän saattoi minut yhteyteen tiedemies tri. Gordon MacDonaldin kanssa MITRE-korporaatiossa. Minut kutsuttiin keskustelemaan Uuden Seelannin havainnoista hänen ja usean muun MITREläisen kanssa McLeanissa, Virginiasssa ja tein niin (he yleisesti olivat samaa mieltä johtopäätöksistäni). Sitten viikkoa tai paria myöhemmin sain tietää, että MacDonald oli ottanut yhteyttä johonkin mieheen CIA:ssa, joka tarjosi minulle teknistä konsultaatiota jos pitäisin heille briiffin joillekin CIA:n työntekijöille. Aluksi olin epäileväinen olla minkäänlaisissa tekemisissä CIA:n kanssa, mutta tiesin että heillä oli tutka-asiantuntijoita, joten päättelin että jos he antaisivat minulle jotain palautetta, kertoisin heille mitä tietäisin. Joten briiffasin heitä ja sain joitain kommentteja, jotka olivat avuksi. Siellä oli jotain pientä kritiikkiä, mutta ei paljoakaan vastaansanomista analyysiini. (Olin tullut tulokseen, että joissain tapauksissa oli korreloivia tutkahavaintoja tunnistamattomista esineistä.) VIRHE #3.

KOHTA 7: s. 1 kpl. 7, sivut 2 ja 3. Tämä esittää AIRin version interaktiostani CIA-työntekijän kanssa ja hänen oletettu lausuntonsa on, että siellä oli ”15 tuhatta UFOihin liittyvää dokumenttia”. Oikea tarina kuuluu seuraavasti:

Keskusteltuani Uuden Seelannin tapauksesta erään työntekijän kanssa, tri. Christopher ”Kit” Green (KG) kutsui minut vierailemaan CIA:lla jälleen kerran viikkoa tai paria myöhemmin puhumaan yleisesti UFOista hänen ja parin muun työntekijän kanssa. Tähän aikaan CIA-oikeusjutusta puhuttaessa hän esitti muutaman kommentin, että voisi olla muutama sivu enemmän, koska hän tiesi, viraston siiloutuneesta rakenteesta, että toiset osat virastoa voisivat tietää jotain muta josta hän ei ollut tietoinen, vaikka hänen mielestään hän oli UFO-tietojen ”arkistonhoitaja”. Toisin sanoen, hän tiesi että hän olisi tietämätön kaikista UFO-tiedostoista, joita muitten komponenttien ”arkistonhoitajilla” voisi olla virastossa. Hämä kaikki tapahtui maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa 1979. Tiesin, että WTZ ja Peter Gersten olivat kiinnostuneita hankkimaan lisää viraston dokumentteja, joten noin kuukauden jälkeen paljastin ”salaisuuteni” tapaamisessa ja KG:n kommentit siitä, että saattaisi olla enemmänkin, mahdollisesti 15 tuhatta sivua, lisää. Tämän tein tukeakseni WTZ:a. En muista tasan tarkkaan mitä sanoin, mutta koska WTZ nauhoitti keskustelumme (sanomatta asiasta minulle), hän mahdollisesti voi antaa minulle puhtaaksikirjoituksen. Mitä tahansa sanoinkin, on selvää että WTZ on tulkinnut sen tarkoittavan, että KG oli sanonut, että siellä olisi ollut 15 tuhatta UFOihin liittyvää dokumenttia. Melkein välittömästi WTZ halusi tietää jos paljastaisin kontaktin nimen, mitä en tehnyt. Sitten hän halusi minun selvittävät haluaisiko kontakti todistaa oikeudessa 15 tuhannen tai sitäkin enemmän sivun olemassaolosta. Soitin KG:lle ja hän teki selväksi, että hän ei tiennyt sitä, että olisi olemassa tuhansia sivuja lisää. Hän kykeni todistamaan ainoastaan siitä, mitä hänen omissa tiedoissaan oli ollut, jotka hän oli antanut FOIPAn koordinaattorille, noin tuhat sivua. Kaikki muu oli spekulaatiota. Kun kerroin tämän WTZ:lle ja Gerstenille, he vaikuttivat suuttuvan ja halusivat haastaa minut oikeuteen tietojen peittelystä. Onnistuin vakuuttamaan Gerstenin siitä, että en tiennyt enempää ja että en voinut pakottaa KG:ia tekemään enempää lausuntoja joita hän ei halunnut tehdä. Tämä lopetti tilanteen.

KOHTA 8: s. 2, kpl. 7: ”Maccabeen muista lausunnoista Zechelille kävi selväksi, että Maccabeen aikeena oli tehdä yhteistyötä CIA:n kanssa jatkuvasti…” VÄÄRIN! En paljastanut KG:n nimeä koska minusta se ei ollut minun paljastettavissa. Jos WTZ ja Gersten halusivat haastaa CIA:n oikeuteen, se on heidän asiansa. En halunnut saattaa KG:ia vaikeuksiin pelkän oikeusjutun takia, koska hän oli varomattomasti vuotanut informaatiota, jos se edes oli validia informaatiota. En odottanut jatkavani yhteyttäni CIA:n kanssa eikä minulla ollut tulevia tapaamisia ennen kuin vuonna 1984 (katso alla). VIRHE #4

KOHTA 9: s. 3, kpl. 2, lause 2,3 : ”Jossain kohtaa Zechel kysyi häneltä suoraan työskentelikö hän CIA:lle. ’Niinkin voi sanoa’, Maccabee vastasi.” Haluan sanoa, että en ole koskaan ollut CIA:lla töissä enkä heidän palkkalistoillaan. AIR:n paperin olisi tullut huomauttaa se, että tämän lausunnon konteksti oli kasuaali keskustelu WTZ:n kanssa. Huomautin, että puhumalla Ron Pandolfin tai muiden työntekijöiden kanssa tarjosin heille informaatiota, ja siinä kontekstissa ”työskentelin” CIA:lle. Säästin työntekijöiltä vaivaa oppia sen mitä he olisivat voineet saada selville muita keinoja käyttäen. Kuitenkaan en sanonut heille kaikkea. Toisin sanoen, olen pidättänyt tietoja Ronilta ja muilta. En koskaan maininnut WTZ:n ehdotusta haastaa virasto oikeuteen, esimerkiksi.

Koskien työtäni, voisin lisätä että vaikka olen siviiilityöntekijä laivastossa, en ole koskaan ollut laivaston tiedustelussa tai missään muussakaan tiedustelupalvelussa. Eikä minua ole ohjeistettu millään tavoin koskien UFO-tutkimusaktiviteettejani mistään valtion virastosta poislukien se laboratorio, jossa työskentelen, joka on sanonut ”pidä meidän nimemme siitä poissa”.

KOHTA 10: s. 3, kpl. 2, lause 4 : ”Huhtikuussa 1990 kuitenkin Maccabee alkoi ottaa takapakkia siitä mitä CIA:n UFO-arkistonhoitaja oli hänelle sanonut vuonna 1979… Tässä versiossa CIA-mies oli pelkästään spekuloinut CIA:n kokoelman suuruudesta, sillä hänellä itsellään oli kontrolli ehkä noin parista tuhannesta dokumentista.” VÄÄRIN! Selvästikin WTZ on ”kätsysti” (koska siitä tulee silloin parempi tarina?) unohtanut, että ”takapakki” oli kaikki tapahtunut toukokuussa 1979. Lukijalta, joka ei tiedä kuka puhuu totta, kysyn olisiko teidän mielestänne WTZ tyrinyt tämän asian selvittämisessä (eli ovatko ne 15 tuhatta dokumenttia siellä vai ei?) keväällä 1979 kun asia oli kuuma… hänen tarvitsi tietää oliko siellä tuhansia sivuja seuraavaan oikeusjuttuun. Esitän, että WTZ toimi loogisesti vuonna 1979 ja pyysi minua seuraavalla kerralla selvittämään tilanteen: oliko kontaktini tietoinen, vai eikö ollut, ”15 tuhannesta” sivusta? Kirjoittajan vihjaus on, että ”takapakki” ei olisi tapahtunut kuin vasta vuonna 1990, mikä on hänen osaltaan näyttöä tämän tutkielman huonosta tutkimuksesta. VIRHE #5

AIR-paperi jatkaa seuraavan muutaman kappaleen argumentin rakentamista, jossa kirjoittaja esittää sen loogisena (”arkistonhoitajan” tulisi tietää miten monta sivua arkistossa on). Kuitenkin väitteen totuus tai vääryys, että olisi olemassa tuhansia sivuja enemmän UFO-dokumentteja, ei ole määritettävissä minulle annetusta informaatiosta. Yksinkertainen fakta on, että johtuen CIA:n siiloutuneesta luonteesta (ja muidenkin tiedustelupalvelujen), voi olla että kukaan ei tiedä miten monta sivua siellä on.

KOHTA 11: s. 3, kpl. 7, lause 3: ”Green sai CIA:n National Intelligence Medalin työstään ’salaisessa projektissa’ vuodesta 1979 vuoteen 1983, tasan tarkkaan vuosina jolloin Maccabee tapasi häntä CIA:n päämajassa”. VÄÄRIN! (Hyvin menee, Kit!) Vaikuttaa siltä kuin kirjoittaja/WTZ yrittäisi vihjailla, että ”salainen projekti” liittyi UFO-tutkimukseen ja minun kontakteihini. En tiedä mikä tuo salainen projekti oli, mutta tiedän että se ei liittynyt mitenkään yhteyksiini vuodesta 1979 vuoteen 1983, koska niitä ei ollut yhtään. KG:n viimeisen tapaamisen jälkeen keväällä 1979 en nähnyt häntä enää eikä minulla ollut kontaktia viraston kanssa ennen kuin kesäkuussa 1984, jolloin minuun otti yhteyttä tri. Ronald Pandolfi koskien laivaston työtäni. Hän oli tarkkaillut tutkimusalan kehitystä ”toiselta puolelta” ja halusi tietää mikä USA:n uusin uusi oli. VIRHE #6

Ensimmäisessä tapaamisessani Ronin kanssa me puhuimme laivaston tutkimuksestani. En maininnut mitään aiemmista vierailuista virastoon 5 vuotta sitten, enkä maininnut mitään UFOista, koska en halunnut hänen pitävän minua ”hulluna”. Kuitenkin myöhemmin sain kuulla, että hän puhui vierailustani jonkun toisen knassa joka muisti, koska pian tämän jälkeen sain puhelinsoiton jossa hän otti UFO-kiinnostukseni esiin. En oikein tiennyt miten ottaa asia ja lähestyin tilannetta varovaisesti. Joten seuraavan muutaman vuoden ajan, kun me tapasimme puhuaksemme LIS-tutkimuksesta ja projekteista, joskus puhuin UFO-tapauksista, joiden parissa työskentelin, ja ufologiasta yleensä. Siellä oli useita jotka olivat pinnallisen kiinnostuneita asiasta, mutta kukaan, minun tietojeni mukaan, ei ollut aktiivisesti mukana tutkimuksessa. Kesällä 1987 MJ-12 -paperien julkistamisen ja MUFONin kansainvälisen symposiumin jälkeen Washington DC:ssa, jossa puhuttiin MJ-12 -papereista ensimmäistä kertaa julkisesti, Ron kysyi minulta jos olisin halukas pitämään lounasesityksen CIA:lla. Se kuulosti huvittavalta, joten suostuin. Puheeni märkäkorville, johtajille, viestinviejille, tutkijoille ja vakoojille (?) keskittyi papereihin, jotka CIA itse oli julkaissut, ja tottakai, jo valmiiksi ristiriitaisiin MJ-12 -papereihin. Vaikka en saanut uutta informaatiota, Ron sanoi että olin luonut paljon ”vakoojia” virastoon, sillä kaikki yrittivät saada selville dokumentteja itse. (Selvästikään suurin osa työntekijöistä ei ollut perillä UFO-ilmiöstä yleisellä tasolla ja CIA-dokumenteista erityisesti.) Tämän seurauksena puhuin siellä vuonna 1990 Gulf Breezen havainnoista ja kaikkein viimeisimpänä magneettitapauksesta, joka esiintyi Gulf Breezessa viime syyskuussa (1992). Jokaisella kerralla esitän luennon, jonka olen jo pitänyt toiselle yleisölle. Viimeisin luento oli toisto magneettitapauksen esityksestäni huhtikuussa 1993 American Physical Societylle Washington DCssa.

KOHTA 12: s. 4, kpl. 3., viimeinen lause: ”[…Bill Mooren parhaan luomuksen kanssa — MJ-12 -kusetuksen.” VÄÄRIN! On uskomukseni, koska tunnen Billin ja tiedän hänen tutkimusotteensa yli 13 vuoden ajalta, että vihjaus siitä että Bill olisi väärentänyt MJ-12 paperit (EIB) on äärimmäisen tuulesta temmattu. WTZ:lla on omat syynsä väittää sitä että Bill olisi feikannut dokumentit. Osa WTZ:n ”salaista agendaa” (josta on viitteitä tässä tutkielmassa) on mustamaalata Roswell/Corona-törmäystä ja MJ-12 -papereita, jotta hän voisi synnyttää oman lempilapsensa, joulukuun (valitse jokin päivämääristä 5., 6., 7.)1950 Teksasin ja Meksikon välisen rajan törmäyksen (kts. s. 7, kpl. 1,2 AIR-raportissa). Ei ole viitteitä siitä, että Bill Moore on luonut MJ-12 -dokumentit. Jos ne ovat väärennös, se ei ole hänen vikansa. VIRHE #7

HUOM: VÄITE SIITÄ ETTÄ MOORE OLISI LUONUT EIB/MJ-12 -PAPERIT JOTHAA USEISIIN MUIHIN VIRHEISIIN NELJÄNNEN SIVUN JÄLKEISILLÄ SIVUILLA. EN OLE NUMEROINUT NIITÄ.

KOHTA 13: viimeinen lause sivun 4 alalaidassa: ”Saman tyyppisistä paranoideista harhoista kärsiviä on varmasti tuhansia ympäri maata, kuin mistä Paul Bennewitz kärsi.” KYLLÄ! Ja tämän tutkielman kirjoittaja tuntuu olevan yksi heistä. Oletettavasti AIG-jäsenet ovat myös.

KOHTA 14: s. 5, kpl. 3, lause 4: ”Itse asiassa Moore kertoi Todd Zechelille alkuvuonna 1980, että ’lyön vetoa että olet kuullut että UFOilla ei voi tehdä fyrkkaa? No, osoitan sen vääräksi!'” Jos WTZ syyttää BM:a UFOilla rahan tekemisen yrittämisestä, se on sama kuin pata soimaisi kattilaa. WTZ:lla on hyvä suurien skeemojen track record tehdä elokuvia ja kirjoja, jotka johtaisivat ISOIHIN RAHOIHIN.

KOHTA 15: s. 6, kpl. 8, lause 2: ”Nopeasti Moore laittoi materiaalin kiertämään…” VÄÄRIN! EIB saatiin joulukuussa 1984. Bill ja Jamie kertoivat vain muutamille ihmisille EIB:sta seuraavien vuosien aikana eivätkä he julkistaneet sitä ennen kuin se julkaistiin Timothy Goodin kirjassa englannissa keväällä 1987, kolme ja puoli vuotta myöhemmin. VIRHE #8

KOHTA 16: s. 8, kpl. 1, lause 1: ”…kiitos Maccabeen vaikutusvallan …” VÄÄRIN! Tässä kirjoittaja vihjaa, että minulla olisi ollut jotain sanottavaa siihen miten Whitley Streiver MAJESTICissa ja Howard Blum OUT THEREssa kuvasivat Moorea ja Dotya. MITÄ USKOMATONTA ROSKAA. Tiesin kyllä Whitleyn, mutta minulla ei ollut mitään tekemistä hänen kirjansa kanssa. Hän tapasi Mooren itsekseen ja muodosti oletettavasti oman mielipiteensä. Mitä Blumiin tulee, en koskaan ollut häneen yhteydessä tai puhunut hänelle ennen hänen kirjansa julkaisemista tai sen jälkeen. En ole siis voinut vaikuttaa häneen. VIRHE #9

KOHTA 17: s. 8, kpl. 5, lause 2,3: ”Miten paljon hän oli mukana levittämässä MJ-12 -huijausta? Miten paljon vaikutusta Ron Pandolfilla on ollut hänen käyttäytymiseensä tässä koko jutussa?” Vastaus 1: Tuin ja jatkan edelleen legitiimin EIB/MJ-12 -papereiden tutkimuksen tukemista, jota ei ole osoitettu vielä huijaukseksi. Vastaus 2: EI MITÄÄN.

KOHTA 18: s. 8, kpl. 6, lause 2: (viitaten tutkielmaani ”UFO Landings near Kirtland AFB or Welcome to the Cosmic Watergate”) ”Tämä raportti oli kirjoitettu yhdessä Bill Mooren kanssa”. VÄÄRIN! Kirjoitin koko raportin perustuen omiin tutkimuksiini. Sen jälkeen lähetin sen Billille ja pyysin häntä kirjoittamaan lisäyksen, missä kerrottaisiin se mitä hän tiesi. Hän teki niin. Raportin etusivu, jonka kuka tahansa voi saada Fund for UFO Researchilta, lukee ”(ylläoleva otsikko) kirjoittanut Bruce Maccabee Bill Mooren kommenttien kanssa.” Billin lisäys paperiin rajoittui ”huomautuksiin” sivuilla 29 ja 30 tässä 30-sivuisessa raportissa. En tehnyt yhtään muutoksia tekstiini Billin huomioiden seurauksena. Tämä on tuskin sellaista mitä voisi nimittää ”yhdessä kirjoittamiseksi”. VIRHE #10.

KOHTA 19: s. 8, kpl. 6., lause 4: ”Huolellinen tarkastelu dokumenttia ympäröivistä olosuhteista (ja Maccabeen omasta raportista) näyttävät selvästi, että dokumentti on Dotyn tekaisema.” VÄÄRIN! Ei ole evidenssiä siitä, että se on väärennös. Lisäksi raportissa mainituilta henkilöiltä on olemassa todistuksia, jotka viittaavat siihen että se oikeasti tapahtui. Erityisesti majuri Ernest Edwards on vahvistanut yksityiskohdat Manzanon alueen havainnoista, mutta, valitettavasti, liian myöhään minulle, jotta olisin voinut ottaa tämän mukaan tutkielmaani. Jos kirjoittajalla on yhtään lopullista näyttöä siitä, että tämä on huijaus, eikä pelkkää vihjailua ja toiveajattelua (hän toivoo sen olevan huijaus koska se tekee hänen tarinastaan paremman), silloin haluaisin nähdä sen. VIRHE #11

KOHTA 20: s. 8, kpl. 6, lause 7: ”Maccabee nyt henkilökohtaisesti myöntää, että koko MJ-12 -hässäkkä on mahdollisesti huijaus.” VÄÄRIN! Myönnän, että se mahdollisesti on huijaus (EI BILL MOOREN KÄSIALAA), mutta en ole nähnyt mitään näyttöä, joka saisi minut ajattelemaan että EIB itsessään on mahdollisesti huijaus. Jos se on huijaus, silloin se on äärimmäisen sofistikoitunut, ja se käyttää historiallisia faktoja, joita ei ollut aiemmin tiedossa. Se ei selvästikään ole ”karkea”, kuten jotkut ei-niin-loistavat skeptikot ovat antaneet ymmärtää. VIRHE #12

KOHTA 21: s. 8, kpl. 6, lause 2 : ”Milloin Maccabee tiesi, että MJ-12 -materiaali oli väärennettyä, oliko se ennen kuin hän antoi Stan Friedmanille $16,000 rahastolta?” VÄÄRIN! Tämä lause on todiste argumentista vihjailulla ja väliintulolla, jossa osa datasta on vääristeltyä. En tiennyt, että dokumentti oli väärennös ennen Friedmanin tutkimusta aiheesta enkä edelleenkään tidä. Viimeinen todisteiden arviointi odottaa… josta mitään ei esitetä AIRin raportissa.

KOHTA 22: s. 8, kpl. 7, lause 2: ”…ja hän oli pyytänyt $500 etumaksua saadakseen homman pyörimään, käyttäen taitavaa asianajajaa joka oli suostunut vapaaehtoisena tekemään juridisen työn.” VÄÄRIN! Tässä on WTZ:n listaus ”Kuluista Rahastolle”: ”Haen alkuvaiheen $500 suuruista kontribuutiota, joka kattaisi peruskuluni valmistellessani juttua lähetettäväksi. Kun juttu on valmis lähetettäväksi, tarvitsisin lisäksi noin $2000 suuruisen kontribuution asianajajien etumaksuksi.” VIRHE #13

Tämän kappaleen asia käydään läpi tämän tutkielman päätekstissä.

KOHTA 23: s. 9, kpl. 7, ”…tätä kaikkea ei tule nähdä tribuuttina… vaan enemmänkin tri. Maccabeen (ja näin myös FUFORin) samanaikaiselle suhteelle CIA:han”. VÄÄRIN! Vielä lisää tyhjiä tynnyreitä. Väitteitä tässä tutkielmassa ei tulisi nähdä CIA-yhteyksieni valossa. Rahastolla ei koskaan ole ollut ”suhdetta” CIA:han. Lisäksi, kuten huomautin tämän tutkielman päätekstissä, CIA-kontakteillani ei olut mitään vaikutusta UFO-aktiviteetteihini koskien MJ-12:a tai mitään muutakaan aspektia valtion salailun tutkimusta. VIRHE #14

KOHTA 24: s. 9, kpl. 8., lause 3: (koskien analyysiani Gulf Breezen havainnoista) ”…vakavimmat tutkijat ovat tulleet johtopäätökseen, että kyseessä on kuin onkin huijaus.” Onko se niin? Onko kirjoittajalla, tai WTZ:lla mitään todisteita tästä? Tekivätkö he gallupin? Missä se julkaistiin? Miten monta vakavaa tutkijaa, verrattuna niihin jotka vain lukevat tutkielmia tapauksesta, on yhteensä? Miten he selittävät kaikki havainnot? Ehdotan, että jos AIG todella tietäisi miten tutkia UFO-havaintoja, eikä vain kirjoittaisi turhanpäiväisiä ”paljastuspapereita”, heidän kannattaisi tarkastella paljon yksityiskohtaisemmin Gulf Breezea (ja Uutta Seelantia ja Guardiania).

KOHTA 25: s. 10, ylin kpl. lause 2: ”ai, onko hänen tekninen kykynsä analysoida valokuvatodisteita oikeasti niin huono?” Lisää roskaa ilman todisteita. Voisiko kirjoittaja haastaa minut analyysikamppailuun, mahdollisesti? Gulf Breezen valokuvien analyysia on juuri läpikäynyt ja laajentanut Jeff Sainio. Ehkäpä kirjoittaja haluaisi pilkata myös häntä.

KOHTA 26: s. 10, ylin kpl. lause 3: ”…voisi spekuloida että tri. Maccabeen julkinen tuki hänen tapaukselleen on saattanut saada rohkaisua hänen tiedustelukontakteiltaan.” VÄÄRIN! Voisi myös spekuloida, että kirjoittaja on typerys tai lastenraiskaaja tai seksuaalisesti poikkeava (valitse yksi… tai useampi). Spekulointi on helppoa. Miksi kirjoittaja ei yksinkertaisesti kysynyt minulta, ”’rohkaisivatko’ sinun tiedustelukontaktisi tukemaan Gulf Breezen havaintoja?” Olisin vastannut… EI. Vaikka he eivät yritä ohjeistaa minua suuntaan eikä toiseen, heidän kommenttinsa olivat aina päinvastaisia, sillä he olivat skeptisiä havainnoista. VIRHE #15

Yllättävää kyllä, kirjoittaja tarjoaa tukea väitteelleni aiemmassa lauseessa, että CIA ei rohkaissut minua tukemaan Gulf Breezen havaintoja sanomalla, että Pandolfi sanoi ”muille” että hän pitää Ed Waltersia ”täytenä huijarina”. Hän ei ainoastaan sanonut muille, hän sanoi sen myös minulle. Kuitenkin hän huomautti, että hänellä ei ole mitään todisteita siitä että Ed on huijari.

KOHTA 27: pg, 10, kpl. 7, lause 2, 3: (Viitaten Maccabeen ja Oechslerin Guardian-tutkimuksiin) ”Ei ole tiedossa antoiko Fund for UFO Research rahaa tähän tutkimukseen… jälleen ei ole tiedossa onko Fund for UFO Researchin rahoja kulutettu tällaiseen.” Pitäen yllä puolueellisuutta koko tutkielman lävitse, kirjoittaja esittää yksinkertaisen kysymyksen sen vihjailuarvon vuoksi… yksinkertaisen kysymyksen johon olisi saanut vastauksen ennen julkaisua yksinkertaisesti soittamalla puheenjohtaja Richard Hallille, tai kenelle tahansa muulle johtokunnan jäsenelle. Vastaus on EI (tuhat kertaa, ei).

KOHTA 28: s. 11, kpl. 2, viimeinen lause: (viitaten rahaston nihkeilyyn ottaa osaa mukaan Operation Right to Know’n mielenosoitukseen) ”Mutta ottaen huomioon tri. Maccabeen suhteen CIA:han, todelliset syyt tälle vastustukselle ovat kyseenalaiset.” Kuten olen aiemmin esittänyt, ”suhteeni CIA:han” ei ole vaikuttanut rahaston päätöksiin tai politiikkaan.

KOHTA 29: s. 12, kpl. 3 Tässä kappaleessa vihjataan, että CIA-yhteydelläni olisi ollut jotain tekemistä päätöksen kanssa erottaa Larry Bryant johtoryhmästä. VÄÄRIN! Päätös perustui johtoryhmän keskusteluihin ja minun CIA-kontaktillani ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Itse asiassa, en ollut jäsenyyden lopettamisen kannalla. VIRHE #16

KOHTA 30: s. 12, kpl. 3: ”Jostain syystä Bryantin pyyntö suututti CIA:n…” VÄÄRIN! Suututti CIA:n? Mitä hittoa CIA:ta kiinnostaa pyyntö FBIS:n raporteista jotka eivät ole salaisia (niinkuin AIR-paperi aivan oikein raportoi)? Minulla ei ole informaatiota, että Bryantin pyyntö olisi ”suututtanut CIA:n”. VIRHE #17

KOHTA 31: s. 12, kpl. 3: ”…Maccabee sai sapiskaa Pandolfilta” Bryantin tietopyynnön johdosta. VÄÄRIN! Hän ei koskaan maininnut siitä minulle. VIRHE #18

KOHTA 32: pg, 12, kpl. 3: ”Bryantin teko ’voisi vaarantaa rahaston suhteen CIA:han’.” VÄÄRIN! Lisää misinformaatiota. Sellaista ei ollut koskaan kuin ”rahaston suhde CIA:han”, joten Bryantin teko ei voisi vaarantaa sitä. VIRHE #19

KOHTA 33: s. 12, kpl. 5. Tämä kappale, otsikolla ”Maccabee vedättää FUFORia” on täyttä häränkukkua. Ensinnäkin, ”vedätykseen” kuuluu valheet. Väärän informaation esittäminen on eri asia kuin tarjota epätäydellistä informaatiota. On totta, että en koskaan kertonut rahaston jäsenille kaikkea CIA-kontakteistani. Loppujen lopuksi useimmat kontakteistani olivat ammatillisia ja heillä ei ollut tarvetta tietää.

Olen sivuuttanut useita muita vihjailuja ja ”totuuden venyttelyjä” koska en halua kirjoittaa paperia uudestaan, joka on useita kertoja pidempi kuin AIR itsessään. Mielestäni on selvää, että kirjoittajat eivät ole erehtymättömiä ja että jos tulevaisuudessa on joitain tämänkaltaisia tutkielmia, LUKIJA VAROKOON!

** Loppu **


  • THE U.F.O. BBS – http://www.ufobbs.com/ufo *

Artikkelin julkaissut textfiles.com