Avainsana-arkisto: CIA

CIA:ko se oli joka aloitti UFO-stigman?

Kirjoittanut Chris Lehto

”Lautaset parveilevat Capitolissa!” luki otsikossa.

Outoja tutkakontakteja alkoi näkyä kello 23.40. ”Tiesimme heti, että kyseessä oli hyvin outo tilanne… niiden liikkeet olivat täysin radikaaleja tavallisten lentokoneiden liikkeisiin verrattuna”, Harry Barnes sanoi.

Päivämäärä oli 19. heinäkuuta 1952. Barnes oli vanhempi lennonjohtaja Washington DC:n kansallisella lentokentällä. Oudot kontaktit liikkuivat nopeammin ja epäsäännöllisemmin kuin tavalliset lentokoneet.

Barnes pyysi toista tutkaoperaattoria tarkistamaan yhteydet ja soitti lennonjohtoon. Myös Howard Cocklinilla ja Joe Zackolla oli tornin tutkaruudulla tunnistamattomia pisteitä. Vielä tärkeämpää oli, että he näkivät taivaalla leijuvan ”kirkkaan valon”, joka lähti uskomattomalla nopeudella.

Barnes alkoi huolestua. Kun tutkakontakteja näkyi joka suunnasta ja ne suuntasivat kohti Valkoista taloa, Barnes soitti Andrewsin ilmavoimien tukikohtaan.

S.C. Pierman, Capital Airlinesin lentäjä, odotti kiitoradalla lähtölupaa. Hän ei voinut lähteä lentoon, koska lennonjohtotornin tutka oli havainnut tuntemattomia kohteita lähestymässä hänen sijaintiaan!

Pierman kertoi nähneensä 14 minuutin aikana kuusi esinettä – ”valkoisia, pyrstöttömiä, nopeasti liikkuvia valoja”. Barnes oli radioyhteydessä Piermanin kanssa ja sanoi, että jokainen havainto ”osui yksiin hänen koneensa lähellä näkyvän putken kanssa”.

Kello 3 aamulla ilmavoimat laukaisivat kaksi F-94 Starfire -hävittäjää. Vähän ennen kuin suihkukoneet saapuivat DC:n ylle, kohteet katosivat tutkasta. Kun suihkukoneiden polttoaine loppui, esineet palasivat. Kissa ja hiiri -taktiikka sai Barnesin vakuuttuneeksi siitä, että ”ufot seurasivat radioliikennettä ja käyttäytyivät sen mukaisesti”. Tutkat havaitsivat kohteet viimeksi kello 5.30 aamulla.

Miten UFO-stigma sai alkunsa?

Seuraavassa lainauksessa on yhteenveto tämän DC:n yläpuolella tapahtuneen ”ufo-iskun” seurauksista. Kohta on Australian huippusalaisesta yhteenvetomuistiosta vuodelta 1971, joka on nyt vapautettu salassapidosta. Aiheena oli ”Ufo-ongelman tieteelliset ja tiedustelunäkökohdat”.

Muistio selittää selvästi, mistä stigma johtui:

”CIA huolestui sotilasviestinnän ylikuormittumisesta vuoden 1952 joukkohavainnon aikana ja harkitsi mahdollisuutta, että Neuvostoliitto voisi käyttää tällaista tilannetta hyväkseen. Tämän seurauksena OSI (Office of Special Investigation), joka toimi tammikuun 1953 puolivälissä pidetyn Robertson-Panelin kokouksen kautta, sai USAF:n käyttämään BLUE BOOK -projektia keinona julkisesti ’debunkata’ ufoja ja myöhemmässä vaiheessa osoittamaan varoja AVRO:n kehittyneeseen ’lautas’-lentokoneeseen ja anti-gravitaatiovoiman törmäysohjelman käynnistämiseen.”

Vuoden 1971 tiivistelmäraportti Australian kansallisarkistoista

Raportissa viitataan vuonna 1952 Washington DC:n yllä olleisiin lentävien lautasien lentoraportteihin ja Yhdysvaltojen hallituksen reaktioihin. Se oli herkkää aikaa Yhdysvalloissa.

”Lentävät lautaset” olivat ihastuttaneet kansaa 8. kesäkuuta 1947 lähtien, jolloin tämä otsikko ilmestyi Cedar Rapids Gazette -lehdessä:

”RAAF kaappasi lentävän lautasen Roswellin alueella sijaitsevalla tilalla.”

Pian sen jälkeen armeija lähetti pudonneet osat Wright Pattersonin lentotukikohtaan. tarina muuttui nopeasti ”ilmapalloksi”. Päätodistaja Jesse Marcel kertoi, että hänen ja hänen työtovereidensa käsittelemä materiaali oli kuin muovikelmua, mutta hämmästyttävän vahvaa. Hän väittää lyöneensä sitä moukarilla, mutta ilman vaikutusta.

Yleisön reaktioiden perusteella puolustusministeriö antoi vastaperustetun armeijan ja ilmavoimien yksikön tehtäväksi tutkia ”lentäviä lautasia”.

Yhdysvaltain ilmavoimat alkoi seurata saapuvia raportteja virallisena tutkimuksena nimeltä PROJECT BLUE BOOK vuonna 1947. Vaikka hanke lopetettiin vuonna 1969, ilmavoimat keräsi onnistuneesti tietoja tunnistamattomista ilmaobjekteista.

Kun otetaan huomioon kaikki aiemmin tehdyt raportit ja viralliset tutkimukset, miksi ufojen tai maan ulkopuolisen elämän mainitseminen on uran itsemurhaa? Pew Researchin heinäkuussa 2021 tekemän kyselyn mukaan 65 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että muilla planeetoilla on älyllistä elämää.

Voimakas stigma

Silti leima on voimakas Amerikassa nykyäänkin. Haastattelin viime viikolla kapteeni Chris Van Voorhisia. Chris on kaupallisen lentoyhtiön kapteeni, jolla on 50 vuoden lentokokemus. Hän oli yksi niistä kapteeneista, jotka olivat mukana Tyynenmeren yllä 10. elokuuta tehdyissä RaceTrack UAP -havainnoissa.

Vaikka viimeaikaiset lentäjähavainnot ovat todennäköisesti satelliittijärjestelmiä, kuten Elon Muskin Starlink-internetpalvelu, tutkimus on tuonut esiin joitakin ratkaisevia tuloksia.

Suurin johtopäätös on se, että leimautuminen on edelleen elossa ja voimissaan.

Sanonnasta ”kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta” huolimatta Chrisin työnantaja ei halunnut, että hänen nimensä mainitaan. Lentoyhtiö ei halunnut olla missään tekemisissä raporttien kanssa ja antoi lentäjille huomautuksia siitä, että he puhuivat asiasta. Lentoyhtiö poisti sähköpostit ja eväsi Chrisin pyynnön puhua kansallisissa tiedotusvälineissä.

Pystyin kuitenkin keskustelemaan Chrisin kanssa verkossa, koska emme maininneet hänen työnantajaansa, ja puhuimme hänen aiemmasta kohtaamisestaan.

Kun Chris ja hänen perämiehensä lensivät vuonna 2004 japanilaisen lentoyhtiön tytäryhtiön palveluksessa, he näkivät ”kolme, inhoan sanoa sitä, klassista metallista lentävää lautasta, jotka saapuivat ilmakehään kolmiomuodostelmassa”. Ne pysähtyivät, pyörivät hitaasti muodostelmassa ja ampuivat sitten hämmästyttävällä nopeudella maan horisontin yli. Katsoimme perämieheni kanssa toisiamme: ’Näittekö tekin tuon?’. Näin. Okei, en ole hullu. Sitten emme sanoneet mitään, vaan jatkoimme vain hiljaa matkaa. Tunsin itseni hyvin siunatuksi nähdessäni jotain sellaista, mutta en ilmoittanut siitä. Muistan Japan Airlinesin rahtilennon 1628 Alaskassa. Lentäjä puhui valoista ja suuresta aluksesta, joka seurasi hänen lentoyhtiötään. Tutkakeskukset näkivät osumia tutkassa. Mutta kun hän puhui asiasta, lentoyhtiö määräsi hänet lentokieltoon. Hän lensi pöytälentäjänä monta vuotta.”

Vaikuttaa siltä, että vähän on muuttunut. Leimautuminen on edelleen olemassa, vaikka NASA avasi ilmiötä käsittelevän tutkimuksen.

Kiitos, CIA ja Robertsonin paneeli!

 

Artikkelin julkaissut theportugalnews.com

Tietopyyntö paljasti: CIA jäi kiinni lasten seksuaalirikosten peittelystä viraston sisällä

Kuvittele virasto, joka on niin salamyhkäinen ja korruptoitunut, että se pääsee kirjaimellisesti kuin koira veräjästä lasten rikollisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuvittele sitten, että sinun on pakko maksaa tälle virastolle, ja vaikka he tietävät, että heidän agenttinsa käyttävät lapsia hyväksi — ja jopa myöntävät sen — he välttelevät kaikenlaisia oikeudellisia seuraamuksia. No, ei tarvitse kuvitella, koska CIA:lla tapahtuu tätä ja paljon muuta, eikä kukaan tee asialle mitään.

Viime joulukuussa Buzzfeed News sai useiden FOIA-oikeudenkäyntien kautta käsiinsä satoja CIA:n sisäisiä raportteja, joissa esiteltiin yksityiskohtaisesti nämä räikeät väärinkäytökset. Raporttien mukaan liittovaltion syyttäjät eivät ole nostaneet syytteitä, vaikka useita agentteja ja alihankkijoita, ainakin 10, on jäänyt kiinni lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Virasto suojelee hyväksikäyttäjiä edelleen.

On kulunut lähes vuosi siitä, kun nämä tiedot tulivat julkisuuteen, mutta kukaan Washingtonissa tai poliittisessa instituutiossa ei ole tutkinut asiaa, eikä kukaan ole ollut kiinnostunut pitämään heitä vastuullisina.

Buzzfeed raportoi, että useimmat tapaukset siirrettiin Yhdysvaltain syyttäjille syytteeseenpanoa varten, mutta ilmeisen quid pro quo -skenaarion mukaan Yhdysvaltain syyttäjät lähettävät tapaukset takaisin CIA:lle ”käsittelemään niitä sisäisesti”. Tämän skenaarion seurauksena nämä lapsia hyväksikäyttävät hirviöt eivät joudu kohtaamaan mitään oikeudellisia seuraamuksia. Raportin mukaan he voivat korkeintaan menettää työpaikkansa tai turvallisuusselvityksensä.

Kuten Buzzfeed huomauttaa, jotkin näistä rikoksista ovat täysin kauhistuttavia ja koskevat pikkulapsia.

Yksi työntekijä oli seksuaalisessa kontaktissa 2-vuotiaan ja 6-vuotiaan kanssa. Hän sai potkut. Toinen työntekijä osti kolme seksuaalista videota nuorista tytöistä, jotka heidän äitinsä olivat kuvanneet. Hän irtisanoutui. Kolmas työntekijä arvioi katsoneensa jopa 1 400 seksuaalisesti loukkaavaa kuvaa lapsista toimistotehtävissä ollessaan. Asiakirjoista ei käy ilmi, mihin toimiin CIA ryhtyi häntä vastaan. Sopimussuhde peruttiin urakoitsijalta, joka järjesti seksiä lapsena esiintyneen FBI:n peiteagentin kanssa.

sub-buzz-3629-1638387237-9

Kaikista näistä hirviöistä vain yhtä on koskaan syytetty rikoksesta. Itse asiassa tämä yksi henkilö oli raportin mukaan ainoa tiedossa oleva tapaus, jossa CIA:n työntekijää on koskaan syytetty lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Kun CIA:lta kysyttiin valvomattomasta hyväksikäytöstä, se kieltäytyi tarkentamasta asiaa ja totesi vain, että CIA ”suhtautuu vakavasti velvollisuuteensa saattaa vastuuseen liittovaltion hallituksen työntekijät, jotka rikkovat liittovaltion lakia toimivaltamme puitteissa”.

Kuten nämä sisäiset asiakirjat osoittavat, näin ei kuitenkaan selvästikään ole. Lisäksi, kuten liittovaltion syyttäjien täydellinen kiinnostuksen puute osoittaa, kukaan ei ota asiaa vakavasti.

Raportin mukaan syynä siihen, ettei näitä CIA:n lasten saalistajia syytetä rikoksista, on se, että heidän syytteeseenpanonsa voisi paljastaa mahdollisia valtiosalaisuuksia. Kuten Buzzfeed raportoi, entinen virkamies, joka tutki julkisiksi luokiteltuja ylitarkastajien raportteja, luonnehti CIA:n lakimiesten huolenaiheita seuraavasti: ”Emme voi antaa näiden ihmisten todistaa, koska he saattavat vahingossa joutua paljastamaan lähteitä ja menetelmiä”.

Virkamies, joka totesi, että virastolla on ollut vuosikymmenien ajan ongelmia lasten hyväksikäyttöä kuvaavien kuvien kanssa, sanoi, että he ymmärtävät tarpeen suojella ”arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja”. Kuitenkin ”tietyn luokan rikoksista, olipa kyseessä tiedustelupalvelu tai ei, on vain keksittävä, miten näitä ihmisiä voidaan syyttää”.

Silti he eivät ole tehneet niin. Kuvitelkaa, että CIA:n agentti raiskasi lapsenne ja viranomaiset kertovat teille, etteivät he voi nostaa syytettä pahoinpitelijää vastaan, koska se ”saattaa paljastaa valtiosalaisuuksia”.

Jos CIA:n sisällä on niin tärkeitä valtiosalaisuuksia, että lapsia voidaan käyttää seksuaalisesti hyväksi rankaisematta, on korkea aika lakkauttaa ja eliminoida tämä järjestö, sillä lapset ovat ainoa asia, jota meidän pitäisi suojella.

Valitettavasti näin ei kuitenkaan todennäköisesti tapahdu, koska tämä ongelma on laajalle levinnyt kaikissa valtion virastoissa, mikä selittää, miksi kukaan ei tutki CIA:ta.

Kuten TFTP kertoi heinäkuussa 2019, ongelma, jossa hallituksen agentit katselevat hirvittäviä lapsipornografisia kuvia ja videoita puolustusministeriön virallisilla tietokoneilla, on karannut niin käsistä, että käytäntöä oli pakko hillitä kahden puolueen lainsäädännöllä. Reps. Abigail Spanberger (D-Va.) ja Mark Meadows (R-N.C.) esittivät lainsäädännön, jonka tarkoituksena on pysäyttää epidemia, jossa hallituksen työntekijät katselevat ja jakavat lapsipornoa puolustusministeriön verkoissa ja laitteilla.

The Hillissä julkaistun raportin mukaan END Network Abuse -lakialoite esiteltiin Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tulliviranomaisen suorittaman Project Flicker -nimisen tutkimuksen seurauksena. Tutkimuksessa tunnistettiin yli 5 000 henkilöä, joista monet olivat yhteydessä puolustusministeriöön ja jotka olivat tilanneet lapsipornosivustoja.

Tutkimuksen suoritti Pentagonin puolustusministeriön rikostutkintayksikkö Defense Criminal Investigative Service, ja sen avulla saatiin selville satoja epäiltyjä, jotka työskentelevät puolustusministeriön palveluksessa tai ovat sidoksissa siihen. Antakaa sen vaikuttaa. Sadat hallituksen työntekijät käyttävät veronmaksajien rahoittamia puolustusministeriön virallisia verkkoja ja tietokoneita lapsipornon katseluun ja jakamiseen – käytännössä lapsipornoverkon pyörittämiseen hallituksen järjestelmässä. Joko olette järkyttyneitä?

Valitettavasti lakiehdotuksen esittämisen jälkeen se ei mennyt mihinkään — aivan kuten CIA:n sisällä olevien lasten hyväksikäyttäjien syytteeseen asettaminenkaan.

Tämän rehottavan hyväksikäytön pitäisi olla maan jokaisen sanomalehden etusivulla, mutta se on edelleen haudattu Pelosin aviomiestä ja Kanyea koskevien eripuraisevien otsikoiden alle.

 

Artikkelin julkaissut The Free Thought Project

CIA ja kaukokatselu: Project Stargate

Kirjoittanut John Greenewald

Taustaa

Project Stargate oli kattotermikoodinimi useille alaprojekteille, jotka Yhdysvaltain hallitus oli perustanut tutkimaan väitteitä psyykkisistä ilmiöistä, joilla on potentiaalia sotilas- ja kotimaan käytössä, erityisesti “kaukokatselua”: kyky psyykkisesti “nähdä” tapahtumia, paikkoja tai informaatiota suurten etäisyyksien takaa.

Nämä projektit olivat toiminnassa 1970-luvulta vuoteen 1995, ja ne olivat pääosin DIA:n ja CIA:n hommia. Projektit pyörivät varhaisen meediotutkimuksen jälkeen, jota tekivät Stanford Research Institute (SRI), Science Applications International Corporation (SAIC), American Society for Psychical Research sekä muut meediotutkimuslaboratoriot.

Monen vuoden tappelun jälkeen CIA on koostanut Stargatessa kerätyn tutkimusmateriaalin julkistettavaksi. Materiaalia on 89 901 sivua.

Vaikka monet yksityiset yritykset ovat halunneet hyötyä tästä julkisesti saatavilla olevasta materiaalista, The Black Vault laittoi koko kokoelman jakoon ilmaiseksi.

Huomio: CIA alunperin valitsi PAHIMMAN mahdollisen tavan luetteloida ja arkistoida tämä informaatio — he tekivät sen tuhansina monisivuisina .tif-tiedostoina.

Joulukuussa 2020 The Black Vault konvertoi alkuperäiset .tif-skannit etsittäviksi .pdf-dokumenteiksi. Molemmat optiot ovat saatavilla alla.

Dokumenttiarkisto

CIA:n Stargate-kokoelma — DVD:n koko  sisältö — 89901 sivua

.pdf-kokoelma

.zip-tiedosto jossa 89 901 sivua 12 301 tiedostossa [6.61GB] — Huom: Tämä on iso tiedosto. Paina oikeaa hiirennappia ja valitse “tallenna nimellä…” ja tallenna kovalevylle.

.pdf-kokoelma — Selailtava verkkohakemisto  — Huom: Tämä on yllä esitetyn .zip-tiedoston selailtava hakemisto. Tämä on tässä, jotta voisit katsella tiedosto tiedostolta ja ettei sinun tarvitse ladata koko .zip-sivua.

Alkuperäinen .tif-kokoelma

Alla on lista kansioita, jotka ovat suoraan otettu DVD:ltä. Alunperin kokoelma on julkistettu 15 CD-levynä, mutta myöhemmin konvertoitu DVD:ksi. Tiedostot ovat monisivuisia .tif-tiedostoja, joissa on mukana (yleensä käyttökelvottomia) .txt-tiedostoja “konvertoitua tekstiä.” Dokumenttien tekstikonversioprosessi oli huonolaatuinen, ja se on suurilta osin käyttökelvoton. Kuitenkin tiedostot on tässä mukana referenssinä.

Näiden dokumenttien lukemiseen vaaditaan katseluohjelma, joka tukee monisivuisia .tif-tiedostoja. Jos ohjelma ei tue monisivuisuutta, näet ruudulla vain yhden sivun.

Tiedostojen katseluun suositellaan esim. ilmaista IRFAN View -ohjelmaa.

Dokumentit on luetteloitu, klikkaa levyn numerolinkkiä, pääset tietueindeksiin (avautuu uuteen ikkunaan).

Stargate #1

Stargate #2

Stargate #3

Stargate #4

Stargate #5

Stargate #6

Stargate #7

Stargate #8

Stargate #9

Stargate #10

Stargate #11

Stargate #12

Stargate #13

Stargate #14

Stargate #15

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

CIA hävitti vuoden 1976 dokumentin, jossa kerrottiin UFOjen fyysisistä todisteista

CIA on jälleen hävittänyt tärkeän osan omaa UFO-historiaansa. Me tiedämme tapauksen, jossa fyysisiä UFO-ilmiön todisteita käsiteltiin jollain tavoin, mutta mitä tarkalleen tapahtui tai missä, se on edelleen mysteeri.

Ensin hieman taustaa:

Vuosikymmenien ajan The Black Vault on profiloinut kaksisivuista muistiota, joka alunperin oli salainen (tasolla jota ei tiedetä), joka julkaistiin sensuroituna vuonna 1978 erään henkilön pyynnöstä. Dokumentista kävi ilmi, että sen oli kirjoittanut CIA:n työntekijä (nimet sensuroitu) kotimaan kontaktien puolelta (Domestic Contacts Division, DCD) tuntemattomalle henkilölle (nimi sensuroitu) 16. huhtikuuta 1976. Sensuroitu muistio kertoo yksityiskohtia jonkinlaisesta fyysisestä todistusaineistosta sekä siitä, miten se liittyy UFO-ilmiöihin. Mutta tarkat yksityiskohdat on vaikeaa saada selville.

Fyysiset todisteet “kannettiin käsin” CIA:n varatiedejohtajan toimistoon (Assistant Deputy Director of Science & Technology, A/DDS&T), mistä kertovat kohdat oli sensuroitu. Lisäksi muistio kertoi, että tohtori A/DDS&T tutki fyysisiä todisteita ja kieltäytyi tutkimasta asiaa sen enempää kertoakseen CIA:n työntekijöille todisteista mitään, jotka alunperin materiaalin olivat tuoneet paikan päälle.

Lausunto jonka A/DDS&T antoi, oli myös sensuroitu julkaistusta dokumentista.

Toisella sivulla paljastetaan lisäksi, että CIA:lla oli ihmisiä, jotka “tarkkailivat UFO-ilmiöitä”, mutta se ei ollut mitenkään “virallista”. Muistio lisäksi kertoi, että A/DDS&T uskoi, että “… paras lähestymistapa olisi pysyä yhteyksissä ja kehittää raportointikanavia tällä alalla, jotta voitaisiin pitää virasto/yhteisö ajan tasalla uusista tapahtumista”. A/DDS&T sanoi, “erityisesti, kaikki informaatio mikä saattaisi kertoa potentiaalisesta uhasta kiinnostaa, kuten kiinnostaa myös ulkomaiden UFOihin liittyvät tutkimukset ja kehityskulut.”

Kun ottaa huomioon dokumentissä kuvatut yksityiskohdat, sekä sen että iso osa siitä oli sensuroitu, The Black Vault lähetti MDR-julkistamiskäsittelypyynnön (Mandatory Declassification Review, MDR) tammikuun 24. päivä 2019 saadakseen dokumentin käsiteltyä niin, että se voitaisiin mahdollisesti myöhemmin julkaista. MDR:n intentio on olennaisesti saada virasto käsittelemään sisäisen arvioinnin kautta sensuroimattoman dokumentin, ja sitten potentiaalisesti julkaisemaan lisää informaatiota mikäli sitä ei pidetä enää salaiseksi luokiteltavana tai poikkeustapauksena.

Kuitenkin lähes kolmen vuoden odotuksen jälkeen CIA kertoi The Black Vaultille, että alkuperäistä sensuroimatonta dokumenttia ei enää löydy mistään.

Tästä on tullut eräänlainen trendi, sillä The Black Vault on kertonut useista samanlaisista tilanteista täällä, täällä ja täällä, joissa CIA jatkuvasti kadottaa UFO-tietojaan jotka mahdollisesti voisivat olla parasta mahdollista näyttöä siitä mitä näiden ilmiöiden taustalla on.

CIA:n lopullinen MDR-kirje sekä alkuperäinen julkaistu dokumentti vuodelta 1978 ovat alla.

###

CIA Loses Document Detailing Physical Evidence From A 1976 UFO Case [4 Pages, XXMB]

Download [711.52 KB]

Artikkelin julkaissut The Black Vault

Clifford Stonen sisäpiirin UFO-papereita

Entinen armeijan kersantti Clifford Stone on sanonut, että Yhdysvallat on yrittänyt hiljentää tietoja siitä mitä Pennsylvaniassa tapahtui vuonna 1969.

”Olin mukana tilanteissa, joissa maahansyöksyneitä lautasia noudettiin. Joissain maahansyöksytapauksissa paikalta löytyi myös ruumiita. Jotkut näistä olivat myös elossa”, hän sanoi. ”Meidän suorittaessa operaatioita me kerroimme amerikkalaisille, että siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Me kerroimme maailmalle että siinä ei ollut mitään ihmeellistä.”

”On olemassa henkilöitä, jotka näyttävät aivan meidän kaltaisiltamme, jotka kävelevät keskuudessamme eikä eroa edes huomaa”, hän sanoi.

Stone väitti luetteloineensa 57 eri avaruusolentojen lajia.


Dokumentit rense.comille lähettänyt Clifford Stone


Tri. Eric Davisin tutkielma madonreikien fysiikasta:

– Hochberg_Kephart_wormhole.odt


Nämä ovat Project Blue Bookin tietoja, jotka liittyvät Washington DC:ssa heinäkuun 19-20. sekä 26-27. päivinä tehtyihin UFO-havaintoihin. Nämä dokumentit selvästi näyttävät, että hallinnolla oli selkeä huoli UFOista, aina Valkoisessa talossa asti. Näiden kahden tapauksen välissä oli vain viikko. Tapaukset toivat koko kansakunnan polvilleen ja melkein pakottivat paljastamaan UFO-tiedot vuoden 1952 lopulla tai vuoden 1953 ensimmäisinä kuukausina.

– Wash-DC-Jul-19-to-20-1952.pdf

– Washington-DC-Jul-26-27-1952.pdf


Heinäkuun 29. päivä 1952 pidettiin ensimmäinen lehdistötilaisuus Pentagonissa iltapäivällä  heinäkuun 19-20. ja 26-27. päivien havaintojen jälkeen. Tämä oli pyrkimys vakuuttaa sekä media että kansa siitä, että näinä iltoina tehdyt havainnot eivät olleet mitään muuta kuin lämpöinversio. Kenraali Samford tiesi kaiken aikaa, että hänen medialle antama peitetarina oli vale. Samaan aikaan lehdistötilaisuuden kanssa majuri Fournet briiffasi CIA:n johtajaa siitä, että yllämainittujen havaintojen oikeasta syystä ei oltu tehty mitään johtopäätöksiä. Majuri Fournet oli myös mukana Robertsonin paneelissa, jossa hän muiden Pentagonin viranomaisten kanssa oli todennut, että nämä havainnot olivat älykkäässä ohjauksessa saapuneet Maan ulkopuolelta (14-17. tammikuuta 1953).

– PressConference1952.pdf

– ORR-DIARY-31-JULY-1952.pdf


Tämä dokumentti selvästi näyttää, että Washington DC:ssä oli käynnissä suuri liike, joka pyrki ottamaan UFOt vakavasti. CIA:n johtaja ”pakotettiin” briiffaamaan tiedusteluneuvonantajien komiteaa (IAC) niin että IAC:n piti pitää briiffi kansallisen turvallisuuden neuvostolle (NSC) tarpeesta antaa kansallisen turvallisuuden tiedusteludirektiivi (NSCDD). Direktiivin myötä koko tiedusteluyhteisö olisi ajautunut mukaan UFO-tutkimuksiin. Tämä oli jotain minkä CIA:n johtaja ei halunnut tapahtuvan.  Joten päätettiin ”muodostaa” ”tieteellinen komitea” tutkimaan UFOja ja riippuen sen johtopäätöksistä sitten päätettäisiin olisiko NSC:a tarpeen briiffata. ”Robertsonin paneeli” oli valkopesuoperaatio, joka osoittautui NSC:n ”virallisen” briiffauksen esteeksi, ja näin kaikki toiveet mistään ”todellisista” ja avomielisistä UFO-raporttien ja -havaintojen tutkimuksista voitiin heittää menemään.

Kuitenkin yksi asia on erittäin todellinen, erittäin vakava ja ”potentiaalinen” uhka Amerikan hallitukselle ja tiedusteluyhteisölle. Me tiedämme, että UFOt voivat tulla ja mennä miten lystäävät, lentää jopa kansakunnan pääkaupungin yllä, ja me olemme voimattomia tekemään asialle yhtään mitään. Nyt ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen Washington DC:n siviilipuolustus sai uuden painoarvon ja oli tarpeen tietää miten tehokas se voisi olla hätätilanteessa.

– SIGHTINGS-OF-UNEXPLAINED-OBJECTS.pdf


Nämä dokumentit näyttävät miten joulukuussa 1952 ja vuoden 1953 alussa Washington DC:n siviilipuolustussuunnitelma muuttui paljon vakavammaksi. Monet näistä dokumenteista pysyivät turvaluokiteltuina pitkälle 2000-luvulle ja lopulta ne julkistettiin joulukuussa 2016.

Vaikka dokumentit eivät mainitsekaan UFOja, UFOjen ylilennot heinäkuussa 1952 Washington DC:ssa olivat suora syy lisääntyneelle kiinnostukselle Washington DC:n turvallisuuden ja siviilipuolustuksen asiassa. UFOilla oli epäilyttäviä aikeita, mikään alue ei ollut turvassa ja mitään tehokasta puolustusta niiden varalta ei ollut. Näihin kuului myös Washington DC:n alue.

Tämä todellinen tieto oli vahingollista: miten mikään kansakunta voi sanoa maailmalle että ”ne” ovat täällä. Näiden ”vierailijoiden” älykkyys on paljon suurempi kuin meidän. Ne eivät ole antaneet meille mitään syytä uskoa, että niillä olisi vihamielisiä aikeita meitä kohtaan, ja ainoat vihamieliset toimet ovat tapahtuneet pelon tai ymmärryksen puutteen johdosta.

Me joudumme nyt varmistamaan kaikin voimin, että ne ymmärtävät että me emme tarkoita niille mitään pahaa. Että kaikki tieto mitä me niiltä saatamme oppia on ihmiskunnan parhaaksi. Me pyrimme oppimaan kaiken minkä pystymme, minkä ne vain ovat halukkaita meille kertomaan ja opettamaan niille kaiken sen mitä ne haluavat meiltä oppia kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Meidän tulee myös pitää mielessä, että tällä hetkellä ei ole mitään puolustusjärjestelmiä vierailijoidemme teknologista tasoa vastaan. Otan tämän esiin ainoastaan siitä syystä, että tämä maailma on salaillut ja valehdellut niiden täälläolosta, ja että jossain kohtaa tulevaisuudessa se voi johtaa kaiken Maapallon elämän tuhoutumiseen.

Planeetallamme on vieraillut olentoja ennen ihmisolennon syntymistä. Tänne on tulossa muitakin oppimaan meistä kaiken minkä he voivat ja toivottavasti mekin opimme heistä.

Vaikka en ole sitä mieltä, että vierailijat olisivat pahoja tai vihamielisiä, meille on aina sanottu että kaikki kontaktit eivät olisi ystävällisiä. Olen tullut siihen ymmärrykseen, että me lajina yritämme tuhota tai tappaa pelosta tai siksi ettemme ymmärrä jotain. Minun pelkoni on, että joku päivä tulevaisuudessa uusi vierailevien avaruusolentojen ryhmä tulee käymään täällä sen takia, että me olemme vihamielisesti kohdelleet niitä aiemmin johtuen ihmisten pelokkuuden takia, ja että ne päättäisivät että meidän lajimme ei ansaitse olla olemassa tulevaisuudessa. Mitä sitten tapahtuu?

– AIR-RAID-DRILL.pdf

– AIR-RAID-DRILL-3.pdf

– AIR-RAID-DRILL-12-DEC-1952.pdf

– AIR-RAID-DRILL-12-DEC-1952-2.pdf

– AIR-RAID-PLAN.pdf

– REPORT-ON-AIR-RAID-DRILL-1952.pdf

 

Artikkelin julkaissut rense.com

MKULTRA

Mikroaaltohäirintä ja mielenhallintakokeet, osa 2

Kirjoittanut Julianne McKinney

ensimmäinen osa: http://eksopolitiikka.fi/tiede/mikroaaltohairinta-ja-mielenhallintakokeet/


OSA II — JULKINEN JA SALATTU HÄIRINTÄ

Ylläolevan artikkelin julkaisemisen jälkeen alle neljä kuukautta sitten, National Security Alumni/Electronic Surveillance Project on saanut tietää 13:sta muusta henkilöstä, jotka ovat raportoineet peittelemättömästä häirinnästä ja monista oireista, jotka ovat yhdenmukaisia tunnettujen mikroaalloille, sähkömagneettiselle/radiosäteilylle ja/tai infraäänille altistumisen kanssa.

Näiden oireiden samankaltaisuuteen tullaan ottamaan kantaa tulevissa projektin raporteissa. Riittänee todeta, että tässä kohtaa fyysiset ja psykologiset oireet, joita raportoidaan meille, ovat yhdenmukaiset suunnatun energian aseiden tuottamien vaikutusten kanssa. Todellakin, ne useat kärsimykset, joita on raportoitu ilmaantuneen, vaikuttavat olevan standardia kidutuksen ”sequelaa”, (1) jälkivaikutuksia.

JULKINEN HÄIRINTÄ

Julkinen häirintä — joka selvästikin on tarkoitettu havaittavaksi — voi olla tarkoitettu ”ehdollistamaan” henkilöitä tulevalle pitkäaikaiselle sähköiselle häirinnälle. Henkilöt, joita pelottaa selittämätön julkinen häirintä, eivät todennäköisesti selviä yhtäkkisesti sähköisen häirinnän hyökkäyksestä mitenkään harkitulla tavalla. Tämä häirinnän vaiheistettu kaava näkyy kaikissa tapauksissa, joita nyt tutkitaan. Fakta on, että julkinen häirintä jatkuu näissä tapauksissa jopa senkin jälkeen, kun sähköinen henkilön kohdistaminen viittaisi siihen, että tarkoitus on pitää yllä pitkäaikaista äärimmäistä stressiä.

Monet julkisen häirinnän taktiikoista, joita käsitellään alla, ovat tulossa esiin tapauksissa, jotka (tähän mennessä) eivät ole sisältäneet havaittavaa sähköisen häirinnän muotoa. Nämä ovat tapauksia, joihin liittyy niinkutsuttuja ”sisäpiiriläisiä”, jokta johtuen sisäpiirin tiedostaan koskien tiettyjä uutisoitavan arvoisia tapahtumia ovat erityisen uhkaavia ja nöyryyttäviä valtiolle tai valtioon liittyville työnantajille. Me olemme huomanneet, että sähköinen häirintä alkaa tulla esiin koston muotona sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ovat yrittäneet avustaa sähköisesti ”häirittyjä”. Kosto kertoisi siitä, että he ovat menettämässä kontrollin. Näissä olosuhteissa me emme ole täysin vakuuttuneita siitä, että ”sisäpiiriläiset” tulisivat pysymään velvollisuudestaan erivapauden saaneina tämän tyyppisestä häirinnästä pitkälla aikavälillä.

Henkilöt, jotka nyt ovat olleet yhteydessä projektiimme, kuvailevat heidän olosuhteisiinsa kuuluvan suurin osa, ellei kaikki, seuraavista julkisen häirinnän muodoista:

* Yhtäkkinen, omituisen törkeä kohtelu, eristäminen ja häirintä sekä vandalismi ennen ystävällisiltä naapureilta.

* Häiritsevät puhelinsoitot, jotka jatkuvat kohteeksi joutuneen henkilön saadessa uuden, salaisen puhelinnumeron.

* Postin läpikäyntiä, varastamista ja peukalointia.

* Melukampanjointia.

Vaikka ahdistelua puhelinsoitoilla voidaan pitää tässä kontekstissa armottomana, käytetään myös toisenlaisia taktiikoita. Torvien tuuttaaminen, viheltäminen, sireenit, roskisten levittäminen (asunnossa pitkitettyjä aikoja) sekä nauhoitettujen ”yleisen metakan” äänien vahvistettu lähettäminen ovat olleet käytössä toistuvasti olosuhteissa, jotka on tarkoitettu uskottelemaan henkilölle, että hän on valvonnan kohteena.

Kaikissa näissä tapauksissa henkilön naapurit ilmeisesti uskottelevat olevan tietämättömiä ja/tai välinpitämättömiä näille yhtäkkisille, jatkuville meluäänen purkauksille.

Ovien paukuttelu on myös suosittua hupia, erityisesti kerrostaloasunnoissa. Eräs henkilö raportoi, että häirinnän huippujakson aikaan naapuri käytävän päässä rupesi käymään sisään asuntoonsa ja lähtemään pois 10 minuutin välein, paukutellen oviaan kovaan ääneen joka kerralla. Tämä tapahtui päivittäin, kesti useita tunteja, usean kuukauden ajan. Ilmeisesti se on saanut aikaan ovenpaukuttelun ”ketjureaktion” naapureiden osalta sekä samassa kerroksessa että suoraan ylä- ja alapuolella olevissa asunnoissa. Kun kontaktimme kohteliaasti pyysi lähintä naapuriaan sulkemaan ovensa hiljempaa, hän löi oven hänen nenänsä edestä. Tämän häirinnän aloittamista ennen naapuri oli ilmeisesti ollut varsin ystävällinen ja kohtelias.

Toisessa tapauksessa pääasiallinen ovenpaukuttelija oli Radix Systems, Inc:n työntekijä, Rockvillessa, Marylandissa, joka on puolustusministeriön alihankkija jonkinlaisen sähkölaitteiston ”supersalaisessa” tutkimuksessa ja kehitystyössä.

Useat henkilöt raportoivat toistuvaa, kovaäänistä, omituista ääntä heidän ilmastointikanavissaan häirinnän alkuvaiheissa. Eräs henkilö valitteli sitä, että hänet toistuvasti herätettiin keskellä yötä äänellä, joka kuulosti siltä kuin vaijereita olisi työnnetty (hänen omaan riippumattomaan) ilmastointikanavaan. Lisätutkinta paljasti putkimaisen rakenteen, joka oli rakennettu hänen ilmastointikanavaansa, mikä näytti johtavan yläkerran asuntoon. Hänen yläkerran naapurinsa oli töissä oikeusministeriössä.

Useat henkilöt ovat raportoineet yläkerran ja alakerran asuntojen asukkien ilmeisesti seurailevan heitä huoneesta toiseen, naputtaen lattiaa tai tehden jotain muuta mikä kertoo heidän tarkoituksellisesta käynnissä olevasta valvonnastaan.

Yllämainittu oikeusministeriön työntekijä meni niin pitkälle, että hän tarjosi pyytämättä pahoittelunsa hänen alakerran naapurilleen kokoyön ”käppäilystä” ympäri hänen makuuhuonettaan (mikäli hän olisi tämän havainnut). Työntekijä väitti kärsivänsä unettomuudesta. Käppäily jatkui hänen ollessa 36 tuntia poissa alueelta. Kun hänen kontaktinsa kohteliaasti herätti hänet siihen seikkaan, että hänen asuntonsa oltiin ilmeisesti menty sisään hänen poissaollessaan, työntekijä sanoi häiritylle, käytännössä, että huolehtii omista asioistaan ja välittömästi valitti isännöitsijälle, että tämä väijyi työntekijää.

Hän kätevästi unohti mainita isännöitsijälle, että hän oli oli ahkerasti ”liehitellyt” tätä henkilöä usean kuukauden ajan, siinä epäonnistumatta; ja että hän oli varastanut tämän sanomalehdet toistuvasti. (Yhden kerran työntekijä antoi naapurilleen viikon satsin sanomalehtiä väittäen, että ne oltiin jätetty toisen asunnon oven ulkopuolelle. Hänen syynsä kerätä ja pitää sanomalehdet itsellään on tuntematon.)

* Toistuvat yhteydenotot epätavallisen väkivaltaisilta muukalaisilta; ja kommentit muukalaisilta, jotka näyttävät tarkoitetun herättämään ”paranoideja” reaktioita.

Tässä kontekstissa me huomaamme, että useat henkilöt ovat raportoineet yhteydenottoja ”asunnottomien” kanssa, jotka lähemmällä tarkastelulla ovat osoittanutuneet turhantarkan puhtaiksi, pukeutuneen hyvään muotiin (myös peruukkeihin). Sama ”eksentrikko” kohtasi kaksi henkilöä, jotka olivat ottaneet yhteyttä meihin, eri sijainneissa etäällä toisistaan. Hänen raportoidaan teeskennelleen mielisairautta molemmilla kerroilla, ja hän tuntui nauttineen kohtaustilanteen luomisesta.

* Murtautuminen henkilön asuntoon, myöhään illalla jolloin tämä on nukkumassa, ja/tai päivällä jolloin henkilö on muualla.

Käytännössä kaikissa tapauksissa murtautujat jättävät vihjeitä heidän käynnistään, kuten esineiden sijainnin siirtämisiä, tai tekemällä pientä ja ei-niin-pientä vandalismia. Kahdessa tapauksessa murtautujan ”käyntikortti” oli murhata häkissä olleet lemmikit, ja jättää niiden ruumiit lukittuihin häkkeihin.

Yhdessä tapauksessa murtautuja varasti useita kirjeitä kirjeenvaihdosta ja jätti paketin crack-kokaiinia jälkeensä ”käyntikortiksi”. Kontaktimme tässä tapauksessa — henkilö, jolla ei ole rikosrekisteriä tai historiaa huumekokeiluissa — joutui erään poliisiviranomaisen häirinnän kohteeksi hänen yhteisöstään- Eräs hänen tuoreista teoistaan oli ”lavastaa” hänet huumeiden hallussapidosta. Tiensivuun pysäyttämisen jälkeen (joka on poliisin toistuvaa hupia työn ulkopuolella) ja tehden kontaktille laittoman etsinnän (joka on tehty tähän mennessä kahdesti), hänen kätevästi onnistui löytää glassiinisuojapaperiin säilötty kokaiini parin metrin päästä hänen partioautoaan. Hän nouti paketin sormillaan ja sitten epäili tätä hallussapidosta. Kontaktimme löysi paketin crack-kokaiinia hänen asunnostaan pian sen jälkeen, kun tämä tutkija muistutti hänen asianajajaansa siitä, että poliisiviranomainen oli tahrannut ainoat todisteensa hänen omilla sormenjäljillään. Vaikuttaa siltä, että joku on kiinnostunut korjaamaan poliisiviranomaisen valvontaa.

Toisessa tapauksessa henkilö raportoi, että uskomaton määrä rahaa oli varastettu hänen asuntonsa piilopaikasta, tunteja sen jälkeen kun hän oli nostanut rahat käteisenä pankista. Mitään ilmiselviä merkkejä murtautumisesta asuntoon ei löytynyt. Poliisi teki pintapuolisen tutkimuksen, jonka ei onnistunut tuottaa näyttöä tutkinnan arvoisesta rikoksesta. (Tämä tapaus on anomalia. Rahaa ei yleensä varasteta. Dokumentit tuntuvat olevan varkauden pääasiallinen kohde, silloin kun varkautta esiintyy.)

Toisessa tapauksessa murtautujat korvasivat asennetut hehkulamput ”räjähtävillä” lampuilla, joista moni oli ’Made in Hungary.’ Hehkulamput ovat nyt hallussamme.

* Nopeasti romahtava terveys, joka yleensä liittyy ruoansulatukseen.

Kahdessa tapauksessa esiintyi massiivista peräsuolen verenvuotoa, johon liittyi yhtäkkinen ruoansulatuksen häiriö. Yksi näistä henkilöistä nopeasti sai lopetettua tilansa huonontumisen yksinkertaisesti vaihtamalla ovensa lukot.

* Unihäiriöt/unenpuute.

Tämä saadaan aikaan peittelemättömällä ja sähköisellä häirinnällä. Unenpuute on taktiikka, joka poikkeuksetta tulee esiin kun kohteena oleva henkilö alkaa osoittaa merkkejä vahvasta emotionaalisesta ja irrationaalisesta vasteesta muuhun häirintään.

* Yksityisten ajoneuvojen vandalisointi.

Ajoneuvot esittävät kutsun erityisen julmille hyökkäyksille näissä häirintäkampanjoissa — renkaiden puhkominen, ikkunoiden rikkominen, öljyjen vuodattaminen, öljyn likaaminen, sähköisten komponenttien ja akkujen tuhoaminen (joka usein liittyy villisti ailahtelevaan bensamittariin, joka on usein asetutkimuslaitoksen lähellä ja/tai jonkin muun mikroaaltosäteitä emittoivan lähteen lähellä); ja yhtäkkiä hajoaviin jarruihin ja kytkimiin (mahdollisesti liittyen vedon poistaviin polymeereihin, jotka usein ovat myös puolustusministeriön ”ei-tappavien” aseiden listalla). Toistuvia autovarkauksia on myös raportoitu.

Kaksi henkilöä raportoi saaneensa selville, että heidän öljynsä oli kontaminoitu pian sen jälkeen kun he olivat vaihdattaneet öljynsä hyvämaineisilla mekaanikoilla. Yhdessä tapauksista öljyn viskositeetti muuttui (paksuuntui) samalla kun henkilö ajoi läpi kaukaisen erämaan. Hänen autonsa pysähtyi. ”Paakun” ulossaaminen ja puhdistaminen auton moottorista osoittautui kalliiksi touhuksi. (Paakkuunnuttamisaineet ovat myös U.S. Global Strategy Councilin suosittelemia ”ei-tappavia” strategisia toimia — aihe josta puhutaan Osassa I tässä julkaisussa. Mikäli tämän naisen kimppuun olisi käyty hänen odottaessaan apua kaukaisella alueella, öljyn paksuuntumisen ”ei-tappavat” attribuutit olisivat vaatineet uudelleenmäärittelyä.)

Useimmat niistä, jotka ovat kokeneet näitä hyökkäyksiä toistuvasti, ovat lopettaneet ajamisen kokonaan — tavoite, johon heidän piinaajansa ilmeisesti pyrkivät keinona lisätä heidän eristämistään.

* Lavastetut onnettomuudet.

Useimmat niistä, jotka ovat olleet yhteydessä meihin, ovat raportoineet tämän tyyppisiä kokemuksia. Eräs henkilö, esimerkiksi, sai osuman takaluukkuunsa kahdelta nopeasti kulkevalta ajoneuvolta, samalla kun eräs näiden ajoneuvojen matkustaja uhkasi häntä aseella. Kaksi muuta juuri ja juuri välttyivät tahallaan yritetyiltä kuskien päälleajoilta, jotka nopeasti kaasuttivat pois paikalta. Yksi vältti kolme tieltä suistamisyritystä yritystä neljän päivän aikana. Eräs selvisi tieltäajosta kahdessa eri tilanteessa yhden viikon aikana, mikä johti hänen kahden ajoneuvonsa ”tuhoamiseen”. Toinen juuri ja juuri välttyi linjalta poissa olleen bussin murskaamiselta moottoritieseinämään, neljänä eri kertana, sekä samana aikana kahden yhtäkkiä hajoavan kodinkoneen ”kärventämiseltä”, jotka tämän jälkeen korjasivat itsensä. Tulisi huomauttaa, että joissain näistä tapauksista esiintyy ”onnettomuuskuolemia”. Eräs kontaktihenkilö raportoi, että hänen äitinsä ajoi kielekkeeltä ja kuoli, aikana jolloin hän oli tutkinut todisteita siitä, että kunnianarvoisa korkean tahon ulkoministeriön virkamies oli välittänyt atomipommisalaisuuksia Neuvostoliiton hallitukselle toisen maailmansodan iakaan. Vahinko sattui pian sen jälkeen kun hänen autonsa oli käynyt normaalissa kausihuollossa. Hän palasi hammaslääkäriltä kun onnettomuus sattui. Silminnäkijät kertoivat, että vaikutti siltä kuin hän olisi yhtäkkiä painanut kaasua ennen tieltä suistumistaan. Onnettomuus sai aikaan sen, että henkilö lopetti tutkimusprojektinsa.

Me myös tarkastelimme erään Lexongtonissa, Montanassa, asuvan naisen viimeaikaista kuolemaa, joka kuoli kun jarrut hänen traktorissaan pettivät. Me saimme tietää, että hän oli kerännyt valaehtoisia todistuksia henkilöiltä, jotka uskoivat olevansa valtion häirinnän ja kokeilun uhreja, kun hänen ”onnettomuutensa” tapahtui. Me saimme myös tietää, että nämä todistukset katosivat.

Itsemurhat saattavat myös mennä ”lavastettujen onnettomuuksien” kategoriaan, erityisesti silloin kun ”uskottavasti kiistettävissä” oleva valtion mukanaolo on tullut esiin. Tällä hetkellä me tarkastelemme viimeaikaista Trappessa, Pennsylvaniassa, tapahtunutta miehen itsemurhaa, joka niinkin varhain kuin vuonna 1981 oli pyytänyt FBI:a ja CIA:a tulemaan väliin hänen tapaukseensa. Meillä on kopiot varhaisesta kirjeenvaihdosta. Mies, joka oli entinen USA:n armeijan tutkateknikko, oli erittäin tekninen ja — ottaen huomioon hänen kirjeenvaihtonsa päivämäärän — ”varhaiskypsä” tajuamaan niitä kokeellisia tavoitteita, joita hänen tapauksessaan tavoiteltiin. Tämä käy selväksi hänen kirjeenvaihdostaan, hän halusi uskoa, että neuvostoliittolaiset tekivät näitä kokeita. Tottakai FBI ja CIA eivät tulleet väliin. Meille kerrotaan, että nämä hänen perheenjäsenensä ovat olleet myös tällaisen kokeilun koehenkilöitä.

* Henkilön eristäminen hänen perheestään — käytännössä varmaa kun erittäin fokusoitu sähköinen häirintä alkaa.

Poikkeus tähän syntyy silloin, kun iäkäs vanhempi ja nuori lapsi perheessä joutuvat häirinnän kohteiksi. Tilanne on raportoitu kahdeksassa tapauksistamme, tähän päivään mennessä.

Eräs henkilö (joka kärsi äärimmäisestä stressistä johtuen hänen lapsiinsa kohdistetusta elektronisesta häirinnästä) tappoi yhden lapsistaan suojellakseen tätä tulevilta tuskilta. (2) Vaikuttaa siltä, että lasereita käytettiin tämän henkilön tapauksessa. Kohdennus kiihtyi sen jälkeen, kun hän soitti Neuvostoliiton suurlähetystöön raportoidakseen häirinnästä, jonka hän uskoi olevan Yhdysvaltain hallituksen toteuttamaa. Se muuttui vieläkin kuolettavammaksi, kun hän uhmakkaasti soitti Irakin hallituksen edustajalle esittääkseen Yhdysvaltain hallituksen sodan Lähi-Idässä olevan ”tekopyhää”. Hän on nyt sairaalassa keskilännessä, jossa ilmeisesti kokeilu nyt jatkuu.

Tuo psykiatrinen laitos on nyt osavaltiossa, jossa suhteettoman monta valitusta elektronisesta häirinnästä on tullut esiin. Se on myös ilmavoimien tukikohdan lähellä, jossa on ”supersalainen” tutkimuslaitos. Tällä hetkellä me tarkastelemme informaatiota, jonka mukaan USA:n armeijan tukikohdissa työskennelleiden aviopuolisot ja lapset saattavat olla tahtomattaan kokeilun kohteina, joihin liittyy suoran energian aseteknologiat.

Toinen henkilö puhelinkeskustelun aikana sai tietää paikallisen sähköyhtiön työntekijältä, että mikäli hänen lastensa henki oli hänelle arvokas, hän jättäisi julkisesti vastustamatta yhtiön korkeajännitekaapelien asennuksia. Tämän uhkauksen saamisen jälkeen henkilön 11-vuotias tytär on joutunut kokemaan äärimmäistä kipua, mikä on johtanut toistuviin sairaalakäynteihin sairauksista, joita ei voida diagnosoida. Tälle henkilölle on myös selvää, että hänen 3-vuotias poikansa vastaanottaa ulkoisesti tuotettuja ääniä. (Energiaministeriö on tässä tapauksessa vahvasti mukana.)

* Asteittainen rahallinen köyhtyminen, joka aiheutuu henkilön työttömäksi joutumisesta ja jota pahentaa kulut, joita häirintä aiheuttaa.

Suurin osa projektiin yhteyttä ottaneista — koulutettuja valkokaulusammattilaisia — on menettänyt työpaikkansa. Työn menetys monissa tapauksissa on liittynyt alustavaan häirintään työnantajan ja työkavereiden taholta, joka on vastannut muita julkisen häirinnän muotoja, joista aiemmin on puhuttu.

Julkisen häirinnän taktiikat kuvataan toistuviksi, ei-peräkkäisiksi ja päällekkäisiksi. Kuten yllä on mainittu, julkinen häirintä jatkuu senkin jälkeen kun elektroninen häirintä on aloitettu.

”AUKTORITEETTIEN” TUKIJÄRJESTELMIEN KAATUMINEN

Ne henkilöt, jotka ovat yrittäneet ratkaista heidän tilanteensa nojautumalla ”auktoriteettien” kanaviin, ovat eittämättä kohdanneet seuraavaa:

* Apatia, välinpitämättömyys ja/tai väitetty avuttomuus kongressin jäsenten ja osavaltion lainsäätäjien taholta.

* Psykiatrien aiottu pilkkaaminen tai vähättely, jotka kieltäytyvät ottamaan huomioon termejä ”valtion häirintä”, ”mielenhallintakokeet” tai ”kidutus” heidän sanastoonsa.

Useat henkilöt, jotka ovat ajatelleet psykiatrien kykenevän auttamaan heitä lievittämään äärimmäistä stressiä, joka liittyy heidän häirintäänsä, sekä heille myönnettyyn ”hoitoon”, selvästikin osoitti heidän psykiatrien ja Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön jäsenten yhteistyöhön. Eräs tällainen psykiatri itse asiassa leuhki sillä, että hän on Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön ”sisäpiirin” jäsen, ja kertoi kontaktillemme, että hänen häirintänsä oli ”pavlovilainen koe”, minkä tarkoitus oli ”murtaa” hänet.

* Kiinnostuksen, rohkeuden ja/tai asiantuntijuuden puute juridisissa piireissä.

Harvat niistä, jotka ovat olleet yhteydessä meihin, ovat kyenneet hankkimaan juridista apua — mitä ei auttanut heidän tiukka rahallinen tilanteensa. Useimmat ovat tajunneet, että harvat juristit haluavat riskeerata uransa ajamalla juttuja, joihin liittyy valtion ahdistelu tai kokeilu.

Muutaman juristin on raportoitu ottaneen asiakseen käsitellä räikeitä ammattiohjesääntöjen rikkomuksia ilmeisen tarkoituksellisissa pyrkimyksissä sabotoida kontaktiemme juttuja. Tästä seuranneelle kahden henkilön pyrkimykselle saada hyvitystä oikeudessa tuli seinä vastaan, mutkia matkaan ja korkea taho kiisti väärinkäytökset.

* Massamedian kieltäytyminen käsitellä tätä aihetta, paitsi niissä tapauksissa, joissa oletetut kohdehenkilöt ovat ajautuneet tekemään murhan tai itsemurhan.

Sellaisissa tapauksissa (erityisesti joissa henkilö on väittänyt olevansa CIA:n mielenhallinnan uhri, johon liittyy ääniärsykkeitä) lehdistö käsittelee niitä ”kuriositeetteina”. Esimerkki tästä on henkilö, joka ampui laivaston upseerin Pentagonin ulkopuolella kesällä 1991. (3) Hän väitti olevansa CIA:n mielenhallinnan uhri, johon kuului ääniärsykkeitä. Lehdistön mukaan ”hän huolehti ’siitä että hän jää junan alle’…” (viittaus tapaukseen kuvataan seuraavassa kappaleessa). Nyt hän on psykiatrisessa laitoksessa lopullisesti. Hän laitostuneena, sekä muut hänen ahdingon alkuvaiheissa, ei ole lehdistön mielestä kiinnostavaa.

Toinen tapaus, jota lehdistö käsitteli lyhyesti (4), oli nainen, joka oli diagnosoitu ”kärsivän kausittaisesta sekaannuksesta”, joka kiipesi aidan yli junaraiteille ja käveli vastaantulevaa junaa päin. Johtuen tapauksen sattumisesta yhteisössä, jossa oli epätavallisen paljon raportoitu mielenhallinnan kokeita, me tarkastelimme tilannetta. Naisen raportoitiin olevan ”lääkärin hoidossa” johtuen hänen ”sekaannuksen kausistaan”. Perheenjäsen kuvasi lääkärin tutkijalle ”psykiatrina”. Me saimme tietää, että väitetty ”psykiatri” oli yleislääkäri, jolla ei muutoin ollut lupaa, joka harjoitti toimintaa kotoaan. Me saimme myös tietää, että itsemurhan kummalliseen aikaan on saattanut todistaa väitetty ”koditon” henkilö, joka sen jälkeen on kadonnut. Sanomattakin on selvää, että kiinnostuksemme heräsi.

* Paikallispoliisin keltäytyminen ja/tai kyvyttömyys tulla väliin.

Paikallispoliisilla on taipumus sivuuttaa henkilön valitukset valtion häirinnästä ”sekopäiden” hörhilynä. Eräässä tapauksessa, jota on käsitelty yllä, on selvää että yksi poliisiviranomainen tekee aktiivista häirintää. Jotkut poliisilaitokset, vaikka ne tunnustavatkin tilanteen todellisuuden, epäröivät tulla väliin tapauksissa, joihin heidän mielestään liittyy Yhdysvaltain tiedustelupalvelut. Muutamina kertoina tietyt poliisiviranomaiset ovat yrittäneet tulla väliin, perustuen heidän havaitsemaansa näyttöön systemaattisesta häirinnästä/laittomasta tarkkailusta. Ilman selvää mandaattia syyttää ”väijyjiä”, jotka toimivat Yhdysvaltain tiedustelupalvelun siunauksen alaisuudessa, poliisilla on selvästikin kädet sidottuina.

* FBI:n väliintulosta kieltäytyminen kaikissa tapauksissa, jotka tietoomme on tuotu tähän mennessä.

FBI:n edustaja kyllä tunnustaa, että he ovat saaneet suuren määrän avunpyyntöjä ”henkisesti häiriintyneiltä henkilöiltä”, jotka uskovat heitä ”ammuttavan radioaalloilla” ja/tai ”kuulevansa ääniä” … ”Marsista”.

Eräässä tapauksessa FBI:n edustaja reagoi vihaisella, puolustautuvalla ja omituisella tavalla, kun kontaktimme lyhyesti vihjasi PROJECT SLAMMERiin mahdollisesti liittyvänä asiana hänen tarkkailuunsa. (PROJECT SLAMMER on CIA:n rahoittama tutkimus, jota CIA:n ja FBI:n käyttäytymistiedemiehet pyörittävät tutkiessaan väitettyjen turvallisuusriskien ”mentaalista koostumusta” perheenjäsenten ja läheisten tuttujen lisäksi. PROJECT SLAMMERiin osallistujien listaan kuuluu NSA, DIA sekä armeijan, laivaston ja ilmavoimien tiedustelupalvelut.)

Ennen PROJECT SLAMMERin mainitsemista FBI:n edustajan asenne tähän tapaukseen oli kohteliaasti ja tarkasti selittänyt, että laki siten kun se nykyään on voimassa estää FBI:n väliintulon tässä yksittäisessä tapauksessa. Kun hän nopeasti huomautti, että valvontatoiminta saattaa mennä PROJECT SLAMMERin alaisuuteen, edustajan vastaus oli äkkinäisesti ja vihaisesti sanoa, ”Et tiedä kuka sitä valvontaa tekee! Et tiedä onko se valtionpoliisin valvontaa!… vaiko paikallispoliisin valvontaa! Se voi olla täysin mihinkään liittymätön operaatio! Et tiedä kuka sitä valvontaa tekee! jne. jne. jne.”

Tuosta vastauksesta kävi ilmi, että FBI ainakin tunnusti tuon valvonnan olemassaolon, joskin hieman emotionaaliseen tapaan. Kyseessä ollut henkilö sen jälkeen antoi paikallispoliisille hankittua näyttöä, joka teki selväksi, että he eivät ole mukana valvonnassa, joka näytön mukaan viittaisi siihen että kontaktimme olisi kohteena.

* ACLUn ja Amnesty Internationalin kieltäytyminen tai kyvyttömyys tulla väliin.

Molemmat organisaatiot tunnustavat saavansa monia valituksia henkilöiltä, jotka väittävät olevansa jonkinlaisen elektronisen häirinnän kohteena. ACLUn edustaja kuvaili valituksia rationaalisiksi, paitsi muutamassa tapauksessa. Valituksia ei tutkita, hän sanoi, johtuen ”vajaista resursseista”. Me joudumme vain ihmettelemään miten ACLU jokin aika sitten löysi resursseja puolustaa prostitutioitujen ja Ku Klux Klanin oikeuksia, ja kuitenkin se on kykenemätön tulemaan väliin tällaisissa tapauksissa, joita me nyt ajamme.

Amnesty International jokin aika sitten informoi erästä kontaktihenkilöämme, että he eivät kyenneet tulemaan väliin hänen tapauksessaan johtuen siitä, että heidän fokuksessaan on USA:n valtion vankien kohtelu. Vaikka vangitseminen näyttää olevan eräs tämän häirinnän/mielenhallinnan tavoitteista, me haluaisimme ajatella, että sellaisten organisaatioiden kuten Amnesty suojeluun olisi mahdollista päästä jo ennen vankilaan joutumista.

AIHEESEEN LIITTYVIÄ SALAISIA METODEJA

Tätä häirintää suorittavat henkilöt tuntuvat muuttuvan huolimattomiksi, mahdollisesti johtuen ylimielisyydestä, joka on syntynyt oletuksesta että kukaan ei voi heitä pysäyttää. ”Häirityt”, jotka ovat huomanneet tämän huolimattomuuden, ovat antaneet meille seuraavaa ymmärrystä näiden häirintätoimien salaiseen puoleen liittyen.

* Armeijan upseereina esiintyminen.

Eräs henkilö sai selville hänen viereisen oven naapurinsa väittäneen olleen armeijan tiedustelu-upseeri, joka oli asemoitu Kaliforniassa sijaitsevaan avaruusteknologiayksikköön vuoden mittaiseen palvelukseen henkilön asuntorakennuksessa. Myöhemmin saatiin selville, että tämä väitetty upseeri ei ollut itse asiassa USA:n asevoimien henkilö; ja että hän oli käyttänyt tätä huijausidentiteettiä hankkimaan informaatiota eräästä suuresta puolustusalihankkijasta. Kontaktimme on varma, että tämän henkilön asuntoa käytettiin häirintätoiminnan tukikohtana.

* Piilotettujen laitteiden ja lähettimien käyttö.

Useat henkilöt ja tukiryhmät ovat raportoineet nähneensä joitain sähkölaitteita käytettävän tällaisissa häirintäkampanjoissa.

Eräs näki sähkölaitteen piilotettavan väärennettyyn pystypianoon, joka siirrettiin pois hänen asuinrakennuksestaan. Hän oli aiemmin huomannut, että kaikilla hänen vierellään olevilla naapureilla oli identtiset pystypianot heidän asunnoissaan, joista yhtäkään ei koskaan soitettu.

Toiset häirintään epäillyt osallistujat saattavat piilotella laitteita ylisuurissa stereokaiuttimissa, jotka ovat arviolta 12cm korkeat ja 8cm sivun pituudelta. Useat kontaktimme ovat havainneet, että sellaisia kaiuttimia löytyy viereisistä asunnoista.

Eräälle henkilölle sanoi hänen asuinrakennuksensa asukas, että hänen yläkerran naapurilla on ”mikroaaltouuneja” hänen makuuhuoneessaan ja olohuoneessaan, mutta ei hänen keittiössään.

Toinen henkilö, seisoessaan ulkona, katsoi hänen naapurinsa ikkunasta ja näki hänen makuuhuoneensa olevan harmaanvärisen, pitkulaisen laatikolta näyttävän laitteen kohteena, mikä oli arviolta tuuman mittainen pituudeltaan ja 12cm korkea (sivulta katsottuna). Suuri, mustarunkoinen linssi pullotti hänen ikkunan suuntaansa osoittavasta päästä. Sähköjohtoja, mikäli sellaisia oli ollenkaan, ei näkynyt hänen näkökulmastaan. Laitetta operoi tuntematon henkilö kolmiosaisessa asussa, joka vaikutti varsin hämmentyneeltä siitä että häntä tarkkailtiin.

Toiselle annettiin vahva syy uskoa, että kannettavia lähettimiä piiloteltiin ylisuurissa, äärimmäisen painavissa, joskus laajennettavissa ”matkalaukuissa” julkisia kokoontumisia varten, joita pidetään paikoissa kuten kokoussaleissa, auditorioissa ja ravintoloissa. Pienempiä variantteja ilmeisesti käytettiin lentokoneissa.

Kolmen tunnin lennolla kontaktimme huomasi, että hänen vieressään istuva mies tuntui omituisen innokkaalta pitämään attaseasalkkuaan hänen sylissään pitäen sitä avoinna sormillaan, samalla kun hän tuijotti kaukaisuuteen kasvoillaan ”tyhjä ilme” koko lennon ajan. Hän uskoi, että häntä häirittiin elektronisesti lennon aikana (yleinen valitus, kaikkein yleisin tutkittava tapaus).

Kontaktimme raportoi, että heidän valmistautuessaan laskeutumaan mies avasi attaseasalkkunsa nopeasti tarkastaakseen sen sisällön, näin paljastaen mitä siellä oli. Salkkuun oli sisään rakennettu ”salauslaite”, joka peitti koko attaseasalkun pohjapinnan. Matalaksi laskettu, irroitettava kansi ei näyttänyt peittävän kunnolla kannettavaa tietokonetta. Eräässä kohtaa matkan aikana — ilmeisesti tietoisena että hänen ”päiväuni” sai muiden huomion — mies käytti arviolta 10 minuuttia kirjoitellen satunnaisia tekstejä paperinpalalle, jonka hän oli asettanut salkun päälle kahta tuntia ennen. Hän käytti arviolta 10 minuuttia tähän (ilmiselvästi mieluummin pitäen kynällä kuin läppärillä kirjoittamisesta). Hänen attaseasalkku pysyi raollaan tämän prosessin aikana. (5)

Eräs henkilö raportoi, että kännykkälähettäjiä voidaan asentaa tiettyihin ylisuuriin, käyttötarkoitukseltaan määräämättömiin ambulansseihin, mahdollisesti siviilihäiriöitä varten. Hänen epäonnistuneet yrityksensä seurata ”ambulanssia” hänen tapauksessaan päättyivät ajojahdissa kaahaamiseen suurella nopeudella.

Huijari-tiedustelu-upseeri, kun hän lähti livohkaan kontaktin asuinrakennuksesta, löydettiin hallussaan laite, joka muistuttaa ylisuurta mikroaaltouunia, arviolta 4 tuumaa leveä, 2 tuumaa korkea ja 2½ tuumaa syvä. Hänen asunnon tarkastaminen paljasti, että hän oli vetänyt salakuuntelupiuhoja jo olemassaoleviin puhelin- ja TV-kaapeleihin; ja että hän oli suurella vaivalla piilottanut erääseen seinään kaivamisen ”häirityn” seinän vastapuolelta. Heti tämän henkilön poistumisen jälkeen otetuista valokuvista päätellen kaapelointi viittaa siihen, että hän oli kytkenyt modeemin tietokoneverkkoon, ja ainakin jotkin hänen sähkölaitteensa sijaitsivat suuressa komerossa, jälleen ”häirityn” asuntoa vasten.

Kun väitetty upseeri oli muuttanut pois, hänen laitteistonsa (poislukien ylisuuri ”mikroaaltouuni”) oli pakattu laatikoihin, joissa luki niiden olevan stereon osia. Hänen vuosien mittaisen asumisen aikana mitään ääniä ei ollut kuulunut hänen kämpästään, joka ilmaissut tällaisen ”stereolaitteiston” olevan käytössä.

* Muokattujen rekisterikilpien ja samannäköisten autojen käyttö.

Jotkut henkilöt ovat huomanneet, että heidän naapurien autot vaihdetaan toistuvasti (häirinnän pahimpina aikoina) toisiin, jotka näyttävät ”karkeasti samalta”. Samannäköisissä autoissa olevat merkinnät näyttävät läheisesti kodinomistajan auton merkinnöiltä, ainoastaan yksi kirjain tai numero on eri. Nämä muokatut kilvet näyttävät olevan hankittu valtion ajoneuvorekisterikeskuksen kautta, mikä näin puhuu tiedustelupalvelun mukanaolosta.

Eräässä tapauksessa, jossa henkilö oli saanut poliisiavustusta, yhden kilven tiedoilla saatiin ilmi näyttöä yhteydestä huumekauppaan. Kilvet nopeasti katosivat kyseisestä autosta, korvattiin toisilla, joissa jälleen kerran oli vain yhden merkin ero.

* Naapuriasuntojen käyttö operatiiviseen toimintaan ja koulutukseen.

Eräs henkilö näki ”teknikkojen” tiimin hänen asuntonsa viereisessä asunnossa — tämä oli seurausta tiimin epäonnistumisesta vetää verhot eteen ja/tai pimentää valot kun he kittasivat keittiötä viideltä aamulla. Kolme miestä (tälle henkilölle tuntemattomia, kaikki t-paitasillaan) käyttäytyivät kuin he eivät olisi tietoisia siitä että heitä tarkkaillaan. Tarkkailija oli pitkään epäillyt, että taloa käytetään sähköisen häirinnän operaatioihin. Häirintää oli tapahtunut öisin.

Vastauksen saamiseksi näiltä miehiltä, henkilö lopulta puhui heidän käyttäytymisestään ääneen. He vastasivat välittömästi laittamalla valot pois ja alkoivat käyttää taskulamppuja. Miksi he eivät laittaneet verhoja kiinni ei ole tiedossa.

Tämä henkilö työskenteli yhdessä poliisin kanssa valvonnan ja häirinnän lopettamiseksi, kuitenkaan siinä täysin onnistumatta.

***

Toinen henkilö, tehdessään yllätysvierailun yläkerran naapuriin, kuuli sattumalta yhden hänen itse käymänsä puhelinkeskustelun jota soitettiin nauhurista asunnon sisällä. Koska hänellä ei ollut juridista syytä mennä asuntoon eikä isännöitsijän tai poliisin tukea, hän ei vienyt asiaa eteenpäin. Hänen yläkerran naapuri oli oletettavasti töissä Stanford University Hospitalissa, Stanfordissa, Kaliforniassa.

Valvonnan ja häirinnän kohde tässä tapauksessa edelleen yrittää selvitä mahdollisesti kuolettavasta säteilyaltistuksesta, jonka antoi 1970-luvulla vaarallisen ”epäpätevä” hammaslääkäri. Tämä saattaa selittää väitetyn Stanford University Hospitalin työntekijän mukanaolon hänen tilanteessa.

Valtio on virallisten tietojen mukaan kokeillut radioaktiivista materiaalia pahaa aavistamattomiin USA:n kansalaisiin 1970-luvulla (ja aiemminkin). (6) Kongressin energian ja kaupankäynnin alakomitea perusti tutkimuksensa tähän asiaan 30 vuoden ajalta kerättyihin dokumentteihin, joita arkistoi energiaministeriö. Näissä olosuhteissa ei ole yllätys, mikäli lopulta kävisi ilmi, että energiaministeriö on ollut mukana tämän naisen valvonnassa ja häirinnässä.

***

Toinen henkilö teki yllätysvierailun hänen asuntonsa alapuolen naapuriin, kun hän koitti selvittää ilmanvaihtojärjestelmästä lähtevää melua. Oven ulkopuolella seistessään hän kuuli sisälläolijan liikkuvan kämpässä, lähellä ovea. Hän kuuli myös paperien käsittelystä lähtevää kahinaa sekä tasaista, kaikuluotaimen äänen kaltaista ”piippausta” jostain sähkölaitteesta. Vastauksena hänen toistuviin oven koputuksiin, henkilö sisällä yksinkertaisesti lakkasi liikkumasta. Paperien käsittelyn ääni (mahdollisesti jonkinlainen tulostus) sekä tasainen ”…pii-iip!…pii-ip!” ääni jatkuivat. Tämän asunnon asukas jatkoi liikkumistaan ainoastaan sen jälkeen kun hän (väärin) uskoi että kontaktimme oli poistunut ovelta. Kuten niin tyypillistä, hän ei pystynyt viemään asiaa eteenpäin.

***

Kaikki kerrostaloissa asuvat raportoivat epätavallisia asumisen merkkejä heidän viereisistä asunnoista; eli yläkerrassa, alakerrassa ja seinänaapureilla. He olivat varsin vakuuttuneuta — ehkäpä vain koettujen systeemien erittäin keskittyneen luonteen takia — että nämä ympäröivät asunnot olivat käytössä operaatioissa. Ehkäpä ympäröivissä asunnoissa tutkittiin holografista ihmistelemetriaa; tai ehkä tarkoitus oli lisätä aivojen mukauttamista sähköisin keinoin (”koulutus” tässä on sellaista kuin mielenhallintakokeiden tavoitteena on). (7)

Tarkastellessaan tilannetta lähemmin useat henkilöt ovat saaneet selville, että ympäröivät asunnot ovat joko pysyvästi tyhjillään, tuntemattomista syistä, tai että alkuperäinen asukas on ”alivuokrannut” ne henkilöille, jotka oletettavasti ovat tuntemattomia isännöitsijälle. Eräässä tapauksessa ympäröivät vuokralaiset kaikki oli merkitty kahteen asuntoon paikallisessa puhelinluettelossa. Kukaan ei asunut kyseisessä asunnossa, vaikka asunnon osoite on merkitty vuokranantajan kotiosoitteeksi. Eräs henkilö epäilee, että alkuperäiset ympäröivien asuntojen asukkaat on yksinkertaisesti siirretty toisiin asuntoihin samassa (suuressa) talossa. Toinen epäilee, että viereinen asunto, joka on pysyvästi vuokrattu valtiolle ”vierailijoiden” käyttöön, on myös käytössä operaatioissa.

Eräs henkilö sai selville, että viereisen asunnon kämppiksellä oli sama (epätavallinen) yliopiston professorin nimi, joka oli tehnyt laajalti tutkimusta valtiolle, tutkinut mikroaaltosäteilylle altistumisen biologisia vaikutuksia.

* Ilmiantajien/agent provocateurien käyttö, jotka usein ovat vastakkaista sukupuolta.

Kuten mainittua kongressiedustajien sisämaiden ja saarivaltioiden komitean laatimaan raporttiin, otsikolla ”Alyeska Pipeline Service Company Covert Operation” (heinäkuu 1992), Wackenhut Corporationin erikoistutkimusdivisioona oli ottanut tämän taktiikan käyttöön käydessään Alyeskan kriitikoiden kimppuun.

Useat meihin yhteyttä ottaneet raportoivat monenlaisia kokemuksia uusien ”ystävien” kanssa — jotka ilmeisesti esiintyivät uskottuina — jotka käyttivät erityistä henkilöstöä yhtäkkisesti lakkauttamaan nämä ”ystävyydet” tahallaan nöyryyttävissä ja halventavissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon käynnissä ollut valvonnan ja häirinnän konteksti, nämä harjoitukset tuntuvat olleen tarkoitettu emotionaalisen trauman syventämiseksi, mahdollisesti aikaansaamaan kontrolloimaton reaktio ja/tai eristyksen aikaansaamiseksi.

* Salaisen tiedusteluhenkilöstön väärinkäyttö (mahdollisesti entisiä virkailijoita asiassa).

Eräs henkilö ollessaan töissä Yhdysvaltain valtiolle asianmukaisesti raportoi vihamielisen tiedustelupalvelun lähestyneen häntä. Muutaman viikon päästä väitetyt tiedustelu-upseerit ottivat yhteyttä tähän henkilöön. Häntä kuulusteltiin hänen taustoistaan, ja lisäksi nämä väitetyt tiedustelu-upseerit pyysivät häntä pitämään heihin jatkuvasti yhteyttä, erityisesti silloin kun hän suunnitteli matkustavansa.

Pian kävi ilmi, että väitetyt tiedustelu-upseerit aikoivat pakottaa tämän henkilön raportoimaan heille käskystä, ja kertomaan omasta toiminnastaan. Häntä ei pyydetty auttamaan Yhdysvaltain hallitusta minkäänlaisessa tiedustelutoiminnassa; häntä ei pyydetty tekemään salassapitosopimusta näiden tapaamisten salaisesta luonteesta; eikä hänelle kerrottu miksi nämä tapaamiset — joissa oli yhteensä seitsemän väitettyä tapauksen käsittelijää — olivat tarpeellisia.

Kun hän alkoi vetäytyä tästä prosessista eikä halunnut jatkaa sitä, yksi hänen ”käsittelijöistään” uhkaili häntä, vihjaillen että hänen mukanaoloaan jouduttaisiin jatkamaan ”pakolla”. Lopulta kun tämä henkilö päättäväisesti kieltäytyi olemasta mukana, massiivinen salainen häirintä alkoi ja on edelleen käynnissä.

Operaatio (selvästikin aiottu hänen kiusakseen jotta hän alistuisi edelleen tuntemattomiin tavoitteisiin) sisälsivät KGB:lla arvossa olleita karkeita taktiikoita.

Olivatpa amerikkalaistiedustelun toimijat mukana tässä aktiviteetissa tai eivät, se jää nähtäväksi. Jotkut yksityiset yritykset pitävät listoillaan amerikkalaistiedustelun upseereita keikkatyötä varten ”turvallisuusasiantuntijoina”. Erään sellaisen yrityksen toimitusjohtaja (Gerald P. Burke, The Parvus Company, Silver
Spring, MD) on sanonut, että keikkaupseerien aktiviteettia ei tarkkailla eikä virallisesti rajoiteta mitenkään.

* Yhteistyötä tekevien lääkärien psykotrooppisten huumeiden käyttö.

Pian CIA:lta eroamisen jälkeen eräs kontakteistamme koki sarjan kokemuksia, jotka viittasivat siihen että hänet olisi huumattu. Eräs väitetyistä hyökkääjistä, jonka mekin tapasimme, väitti toisin olleensa NASAlla ja/tai miamilaisella yrityksellä töissä, käsittelemässä ”mikroaaltolaitteistoa”. NASAlla ei ole mitään merkintää tästä henkilöstä hänen antamallaan nimellä.

”Koehenkilö” pyrki saamaan apua psykiatrilta, jonka hänen vanhempansa olivat saaneet lähetteenä. Psykiatri hoiti hänen ”takautumiaan” välittömästi antamalla hänelle Stelazine-kuurin, mikä nopeasti pahensi hänen tilaansa. Psykiatri myös kommentoi tätä henkilöä, mikä kertoo siitä että hänellä oli etukäteistietoa hänen tilanteestaan, ja että psykiatri työskenteli amerikkalaistiedustelun kanssa. Yhdellä kerralla psykiatri kuumottui siitä, että kontaktimme saattaisi olla työllistettävissä salamurhiin; ja psykiatri toistuvasti sanoi hänelle että muuttaa Iso-Britanniaan, jossa hänet tuotaisiin kosketuksiin tunnistamattoman Britannian parlamenttiedustajan kanssa.

Kiinnostavaa kyllä, psykiatrilla oli massiivinen tietokonejärjestelmä hänen toimistossaan, mistä hän kertoi sillä pystyvän ottamaan yhteyden kansallisen tason järjestelmään, joka taas on kytketty yksityisasuntoihin. Kun hän näytti kontaktille tätä laitteistoa, psykiatri informoi kontaktiamme, että hän oli ”tomografiakuvattu”, ja hän huomautti että kontakti oli ollut ”A:den” ja ”B:den” suuren sarjan kohteena, joita eräällä hänen terminaalillaan näkyi.

Kontaktimme sai myös selville, että hänen psykiatrinsa piti armeijan univormua kaapissaan, missä oli hänen kolmen tähden kenraalin arvomerkkinsä ja kunniamerkkinsä.

Henkilö koitti lopulta saada psykiatrista apua muualta. Hänen uusi psykiatri, entinen puolustusministeriön työntekijä, välittömästi antoi hänelle kuurin haloperidolia, klnatsepaamia ja bentsatropiinia. Näiden lääkkeiden yhteisvaikutus oli muistinmenetys ja sellainen mielentila, joka muissa olosuhteissa olisi diagnosoitu depersonalisaatioksi tai dissosiatiiviseksi identiteettihäiriöksi. Kaikki kolme lääkettä osoittautuivat erittäin riippuvuutta aiheuttaviksi. Kontaktimme, lopetettuaan yhteydenpidon myös tämän psykiatrin kanssa, on lopulta päässyt yli addiktiostaan.

***

Toinen henkilö — se jonka psykiatri oli kertonut hänelle roolistaan ”pavlovilaisessa kokeessa” — altistettiin tratsodonille, yhdelle kaikkein vahvimmista sedatiiveista. Kyseinen psykiatri ei pitänyt mitään kirjaa henkilön käynneistä, eikä tämän tratsodonireseptistä. Hän ei tiennyt psykiatrin leväperäisestä kirjanpidosta, psykiatri usuttin hänet nopeasti kasvattamaan annostaan, uusien hänen 30 päivän reseptin ainoastaan 11 päivän välein.

Vaikka psykiatri oli tietoinen hänen sydänsairaudestaan, hän ei tarkkaillut tätä, sivuutti hänen valituksensa (sähköön liittyvista) kivuista sydämessä vähäpätöisinä. Ehkäpä aikomus oli aiheuttaa tälle henkilölle ”sydänkohtaus” seurauksena ”kuvitellusta” häirinnästä. Psykiatrien liitto eikä FBI eivät kumpikaan koskeneet hänen tapaukseensa.

***

Toinen henkilö (selvästi hyökkäyksen kohteena) hakeutui sairaalahoitoon kovien pääkipujen ja toistuvien oksentelujen hoitamiseksi — näitä vaikutuksia voidaan saada aikaan myös infraäänillä. Lääkäri jonka luo hänet ohjattiin (väitetty sisätautien erikoislääkäri) antoi hänelle kuurin proklooriperatsiinia ja alpratsolaania, määräten annoksia joista PDR (pdr.net, Amerikan Pharmaca Fennica) oli varoittanut.

Proklooriperatsiini, sen lisäksi että sillä on pahoinvointia vähentävä vaiktuus, on myös käytössä psykoottisten kohtausten hoidossa. Se voi myös aiheuttaa dyskinesiaa, parantamatonta syndroomaa jossa motorinen liikkuvuus heikentyy. Alpratsolaanin tiedetään aiheuttavan pahoinvointia. Molemmat lääkkeet voivat johtaa riippuvuuteen ja potilaan vielä huonompaan kuntoon. Kaikkien tällaisten lääkkeiden vaikutusta itse asiassa voidaan muuttaa korkeataajuisten sähkökenttien avulla, mikä näin pahentaa sivuvaikutusten todennäköisyyttä.

Me olemme saaneet selville, että reseptejä kirjoitellut ”lääkäri” ei ollut luvan saanut kyseisessä osavaltiossa, jossa hän oli toiminut lääkärinä ainakin vuodesta 1989 lähtien.

Kontaktimme oli huolissaan alpratsolaanin ja proklooriperatsiinin pitkäaikaisista vaikutuksista, ja hän konsultoi toista lääkäriä samalla vastaanotolla. Lääkäri välittömästi määräsi fluoksetiinia, eikä hän suositellut että potilas olisi lopettanut aiemmin määrättyjen lääkkeiden syömistä. Kun kontaktimme kieltäytyi psykotrooppisista lääkkeistä, lääkäri suuttu ja kysyi ”Etkö halua parantua?”.

Tämä toinen lääkäri oli toimiluvallinen sisätautilääkäri, eikä hänellä ollut taustaa psykiatriassa. Me saimme myös tietää, että hän ilmeisesti ohjaa potilaansa kolmannelle lääkärille, joka väittää olevansa psykiatri. Tämä myös oli pelkästään toimiluvallinen sisätautilääkäri. Hänen vastaanottohenkilö kuvasi tällä kolmannella lääkärillä olevan psykiatrian ”sivuerikoisala”… ”harjoittelijana”. Vastaanottovirkailija myös informoi meitä, että tämä harjoittelija ”hoitaa useita psykiatrisia potilaita”.

Asiaa selvitellessämme me saimme selville, että lääkärit ovat pieni ”lääkäriryhmä”, joka ei ole merkitty mihinkään peruspuhelinluetteloihin. Ryhmällä on nimi erään kaikkein kuuluisimpien CIA:n rekrytoimien lääkärien kanssa (jota voitaisiin nimittää ”MKULTRA-Mengeleksi”).

Lääkärinvastaanotto sijaitsee pankin rakennuksessa, joka on ilmeisesti suosittu pakopaikka erittäin paljon salaisuutta ja turvallisuutta kaipaileville firmoille ja valtion virastoille. Kaksi tietokonefirmaa, jotka sijaitsivat ”Island Resort Development, Ltd.”:ia edustavan asianajotoimiston kanssa suoraan lääkärinvastaanoton alapuolella. Saarilomakohteiden löytäminen 500 mailin sisällä tämän asianajotoimiston sijainnista voi olla vaikeaa.

Kontaktimme, saatuaan selville nämä asiat, etsii hoitoa muualta.

***

Kahdessa tapauksessa urologi otti asiakseen toimittaa ”psykiatrin” virkaa, eli hän teki psykiatrisia diagnooseja ja määräsi psyykelääkkeitä. Eräs näistä urologeista, joka oli töissä The Mayo Clinicilla Rochesterissa, Minnesotassa, määräsi haloperidolia, informoiden kontaktiamme että hän piti tätä ”psykoottisena”. Hänen yrityksensä saada klinikan psykiatri vahvistamaan kirjoittamansa diagnoosi eivät onnistuneet. Psykiatri, joka oli ilmeisesti harvinainen työetiikkaa noudattava henkilö, ei pitänyt tätä naista mitenkään psyykkisesti sairaana, ei edes silloin kun nainen oli valittanut vaivoistaan. Urologin vastaus tähän oli antaa oma haloperidoli-kuuri. Naisen mielestä jokin asia ei nyt ollut kohdallaan, ja hän kieltäytyi kuurista.

***

Toinen henkilö päätyi erään psykiatrin käsiin, joka esitti auttavansa lopettamaan hänen häirintään liittyvän stressin ja tarjoutui hypnotisoimaan tämän. Hän kuvasi hypnoottista tilaa ”leijailuksi” ja (perustuen hänen muihin kokemuksiinsa tästä lääkäristä) hän ei ollut sulkenut pois mahdollisuutta sille, että hänelle olisi vaivihkaa annettu lääkkeitä. Psykiatri väitti olevansa kiinnostunut psyykkisistä ilmiöistä ja näytti ilmeisesti olevan kykeneväinen lukemaan ihmisten mieliä.

Hänen ”hypnoositilassa” hän tunsi terävän, kivuliaan paineen hänen nenässään, aivan kuin jotain työnnettäisiin hänen nenäreiästään hänen poskionteloihinsa. Hän heräsi nenäverenvuotoon. Psykiatri kasuaalisti oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja että tämä johtui mahdollisesti nuhasta.

Pian hänen kokemuksensa jälkeen henkilö alkoi kuulla kovia ääniä päässään, joita seurasi karkeita puheääniä. Aivokuvissa ei löydetty mitään implanttia. (Me olemme suositelleet, että hän kävisi kuvauttamassa itsensä puolijohdepintojen varalta, varotoimena.) Riittää todeta, että tämä henkilö oli laittanut poikki kontaktin psykiatriin ja jatkaa tämän käynnissä olevan sähköisen häiriöinnin kanssa elämistä toisilla, ei-lääketieteellisillä tavoilla.

* Lääketieteellisten implanttien käyttö.

Ylläkuvattu tilanne ei ole ensimmäinen lääketieteellisten implanttien käyttökuvaus näissä häirintä/mielenhallintatapauksissa. Toinen kontakteistamme alkoi saada ääniviestejä arviolta 15 vuotta sen jälkeen kun hänelle oltiin annettu kuulokojeimplantti korviin. ”Äänet” väittivät, että he olivat CIA:lta, ja muunmuassa ilmaisivat aikeensa juoksuttaa tätä naista agenttina suljetuilla alueilla kääntämällä äänilähetykset standardeille FM-taajuuksille paljastumisen ehkäisemiseksi.

Me emme ole löytäneet kirurgia, joka nämä laitteet implantoi, vaikka meillä on epikriisi operaatiosta. Tomografiakuvissa ei löytynyt kuulokojeimplantteja.

Monta vuotta sitten henkilö (joka nyt on psykologi) haki töihin CIA:lle. Häntä haastatteli neljä langleylaista psykologiksi esittäytynyttä, jotka sanoivat hänelle, että hänen työnsä liittyisi eräiden rikollisten arviointi sen määrittämiseksi ovatko he lojaaleja tiedustelupalvelulle.

Näissä haastatteluissa häntä pyydettiin lukemaan useita kirjoja sellaisilta henkilöiltä kuin Philip Agee, Stansfield Turner ja Ralph McGehee, joista hän ei ollut kuullut aiemmin. Väitetyt psykologit väittivät, että nämä kirjoittajat kuvasivat CIA:n ”sellaisena kuin se oikeasti on”. Kontaktiamme ei pyydetty kirjoittamaan salassapitosopimusta, jossa tunnustettaisiin näiden haastattelujen salainen luonne.

Haastatteluprosessin epätavallinen luonne viittaa siihen, että tämän henkilön kanssa leikittiin, syistä jotka eivät ole käyneet selviksi. Hän ei saanut työtä ja itse asiassa hän menetti pian työpaikkansa vankilassa. Hän sai potkut vankilan psykiatrin suosituksesta, johtuen siitä että hän intti että hän sai ääniviestejä CIA:lta henkilöltä, joka syötti hänelle salaista informaatiota.

Kiinnostavaa kyllä, vaikka tämä henkilö vaikutti epäsopivalta toimimaan psykologina vankilassa, osavaltio palkkasi hänet uudelleen mielisairaalaan, jossa hän ilmeisesti pääsi kehittämään käyttäytymisenmuokkausohjelmaa vammaisille aikuisille, joilla oli todettu mielisairaus.

Tämä henkilö väitti vastaanottavansa ja vastaavansa ulkoisiin häntä ”neuvoviin” ääniviesteihin hänen työskennellessään vankien kanssa. Voidaan olettaa, että tämä prosessi jatkuu edelleen. Näissä olosuhteissa tulee pohtia onko tämä tapaus vertailukohta mielenhallintakokeilulle; eli mielenhallintapsykologien käyttö mielenhallintakokeiden suorittamiseksi henkisesti sairaille vammaisille aikuisille. Me jatkamme tilanteen tarkkailua.

***

Henkilö, jonka me aiemmin identifioimme kamppailleen paikallisen sähköyhtiön kanssa, on ilmeisesti ”merkattu” jonkinlaisella implantilla. Tuoreessa symposiumissa häntä lähestyi mies, jonka käyntikortti kertoi hänen olevan ”Ohjelmajohtaja, Sähkömagneettisen säteilyn divisioona” energiaministeriössä. Hänen lähestymistapansa oli sympaattinen. Kontaktimme hyväksyi miehen kutsun jatkaa keskustelija yhteisistä kiinnostuksen kohteista hänen hotellihuoneessaan. Tässä tapaamisessa hän hyväksyi tarjouksen drinkistä, menetti tajuntansa sen seurauksena ja heräsi neljän tunnin päästä, edelleen tämän miehen hotellihuoneessa ja sai selville, että hänen korvantauksensa oli punkteerattu ja hän vuosi verta. Mitään seksuaalista ei ollut tapahtunut. Kaunistelevaan sävyyn mies vältteli antamasta selitystä. Siitä lähtien hän on löytänyt merkkejä pistoista hänen korvan tauksissaan, jotka eivät ole parantuneet kunnolla, ja joissa hän tuntee arviolta sentin pituisen ”johdon”. Me tutkimme asiaa edelleen.

Energiaministeriön projektijohtaja on tämän jälkeen ottanut yhteyttä toiseen aktivistiin, joka on ollut tähän yhdistykseen yhteydessä. Hänen soittoonsa ei vastattu. Ilmeisesti hän halusi tietää onko tämä nainen ottanut osaa tulevaan konferenssiin. Me varoitimme tätä henkilöä, että välttelisi minkäänlaista yksityistä tapaamista projektijohtajan kanssa.

***

Tähän päivään mennessä me olemme tietoisia kolmesta tapauksesta, joissa väitetyt energiaministeriön työntekijät ovat käyttäytyneet salaillen. CIA-hahmot tunnetusti (joskin kummallisesti) ovat olleet enemmistö muissa tapauksissa. Kahdesta näistä on kerrottu ylempänä.

Toisessa tapauksessa, johon liittyy myös äänten kuuleminen, henkilö oli varma että keskustiedustelun tuolloinen johtaja (DCI), osallistui ”äänten lähettämiseen” ainakin yhdessä tapauksessa. Hän väitti, että kun hän oli kommentoinut ääneen DCI:n mukanaoloa näissä kokeissa, ”ääni” oli vastannut ja kieltänyt tämän änkyttäen. Meille kerrottiin, että tämä tietty ”ääni” ei ole kuulunut enää sen jälkeen.

***

Jälleen eräässä tapauksessa, johon liittyy äänten kuuleminen, väitetysti ”äänet” olivat sanoneet henkilölle että häntä vastaan käytetyn teknologian oli varastanut CIA:lta kapinallistyöntekijä, jonka ryhmä ei kohdista häneen mitään toimia 2000 mailin sisällä. Hän raportoi tämän DCI:lle ja vara-DCI hänen mukaansa sanoi hänelle, että hän saa miljoona dollaria palkkioksi mikäli hän saa kaivettua uudelleen laitteiston esiin tai kenenkään häntä häirinneen henkilön nimen.

Eräs yleensä suora ja avoin CIA-henkilö oli väitetysti informoinut tätä henkilöä, että ”vaikka CIA ei kiellä sitä että sillä olisi ollut tämä laitteisto hallussaan”, he ”eivät käytä sitä tässä maassa”. Ehkäpä tämä selittää sen miksi useat kontakteistamme ovat myös joutuneet häirinnän kohteiksi ulkomailla matkustaessaan.

Tämä nainen on myös saanut kuulla CIA:n DDS-henkilöstöltä vakuuttelua tiedustelupalvelun aidosta huolesta hänen hyvinvointinsa hyväksi. Puhelinkeskustelussa viraston kanssa me vahvistimme, että CIA on kuin onkin tietoinen hänestä. Tähän perustuen me pyysimme, että virasto ”laittaisi rahat sinne missä suu on”, niinsanotusti, ja tekisi tämän henkilön kämpässä pitkän ajanjakson sähköisen pyyhkäisyn. Tämä oli kaksi kuukautta sitten. Mitään pyyhkäisyä ei ole tehty, vaikka CIA-edustaja jatkaa hänen kiipelinsä ”sympatiseerausta”.

***

Toinen henkilö, joka on ollut häirinnän ja kokeilun kohteena vuodesta 1952 (ilmeisesti hänet otettiin kohteeksi hänen ollessaan aktivisti Penn Staten yliopistossa) alkoi kuulla ”ääniä” sen jälkeen kun hänen hampaansa paikattiin. Hän on viime aikoina saanut kuulla hänen ”käsittelijöiltään” että implantoituja laitteita ei enää käytetä äänten tuottamiseen. Mitään selitystä ei tarjottu. Hän oli huomattavan yllättynyt kun tämän artikkelin kirjoittaja kertoi, että ääni voidaan tuottaa käyttämällä pelkkiä pulssimaisia mikroaaltoaudiogrammeja (joista puhutaan tämän raportin I osassa).

Tämän henkilön ”käsittelijät” olivat väitetysti sanoneet myös, että heidän kokeet Yhdysvaltain kansalaisilla on tehty tiettyjen tavoitteiden täyttämiseksi, mm.

(1) kehittämään tehokas tapa luoda tuottaa täydellinen, ”robotisoitu” sotilas;

(2) muuttaa ihmisen seksuaalikäyttäytymistä, esim. muuttaa heteroita homoiksi (kuulemma tämän prosessin kääntämisessä heillä on ”vaikeuksia”); sekä

(3) parantaa tai tuhota akateemiset saavutukset, haluttaessa, esim. halventamalla muuten lahjakkaiden oppilaiden opiskelumenestystä ja radikaalisti parantamalla heikkojen oppilaiden menestystä.

Kun ottaa huomioon valtion käytössä olevan teknologian sekä eräiden valtion virastojen taipumuksen ”leikkiä Jumalaa” kansalaisten elämillä tehdyillä kokeilla, nämä väitetyt projektit eivät vaikuta liian kaukaa haetuilta.

***

Toisessa tapauksessa oli nainen, jonka kokemusten perusteella hän, myös, oli MKULTRA-koehenkilö jota pidettiin nenä kiinni kirjoissa, niinsanotusti. Nainen, ilmeisesti, oli ”lemmikkikoehenkilö”, joka huomasi että hänelle esiteltiin useita nimekkäitä henkilöitä, joiden yhteydet CIA:han hän uskoi olevan varsin ilmiselvät. Eräs näistä hänen nimeämistään henkilöistä oli Robert Jay Lifton, tunnettu kirjailija ja aivopesun asiantuntija, jonka kirjoittamiin kirjoihin kuuluu mm. ”The Nazi Doctors: Medical Killing and the Psychology of Genocide” (Basic Books, 1986).

Hänen kokemuksiinsa kuului hänen omasta tahdostaan (”lähete”) siirto Hollywood Hospitaliin, Vancouveriin, Kanadaan, vuonna 1973, aikana jolloin MKULTRA-kokeet Alan Memorial Institutessa, McGill Universityssa, Montrealissa, Kanadassa, vasta alkoivat saada Yhdysvaltain senaatin huomion. (8)

Vähän tuoreemmalti, vuonna 1990, hän sai siirron New York
Universityn Cameron Medical Centeriin, Westchesterissa, NY:ssa (pakko-olosuhteissa jotka täyttäisivät abduktion tunnusmerkit), jossa hänet väännettiin väkivalloin maahan arviolta kuuden työntekijän voimin ja pakotettiin eristyshuoneeseen arviolta kolmeksi viikoksi. Häntä ei psykiatrisesti hoidettu eikä testattu virallisesti hänen aikanaan tuossa laitoksessa. Hänen tapausta hoitaneet psykiatrit vaikuttivat halukkaammilta pakottaa hänet ottamaan cocktailin neuroleptilääkkeitä, mm. haloperidolia, tiotikseenia ja bentratropiinia. (Haloperidoli ja tiotikseeni aiheuttavat myöhäistä dyskinesiaa. Hän vastusti näitä yrityksiä.)

Oikeustuomioistuin lopulta määräsi tämän naisen päästettäväksi vapaaksi keskuksesta, määräten että hänelle ei saisi antaa lääkkeitä. Tämän jälkeen hankittuaan haltuunsa epikriisit, olosuhteissa jotka estivät niiden sensuroinnin tai väärentämisen, hän sai selville että psykiatrit olivat suunnitelleet injektoivansa häneen lääkkeitä (vastoin tuomioistuimen määräystä) hänen vapautuspäivänään. Onneksi hänet vapautettiin päivää aiemmin.

Nainen sanoo, että hän tapasi Budd Hopkinsin, Intruders Foundationista, ja että hänellä oli pitkäaikainen, uskottu suhde John E. Mackiin, psykiatrian professoriin Harvardin lääkiksestä, joka on myös Center for Psychological Studies in the Nuclear Age perustaja ja johtaja (aiemmin nimeltään Research Program for the Study of Human Continuity ja sitä ennen huhutaan olleen osa CIA:n ”ihmisekologian” tutkimuksia).

Yhdessä vaiheessa suhdettaan professori Mach ilmeisesti tuli naisen mukaan ”tukiryhmään” tapaamaan UFO-siepattuja, jotka, nainen havainnoi häkeltyneenä, ”käyttivät aikaansa vertaillen [avaruusolentojen] implantoituja laitteita”. Professori Mack on todistetusti ajanut ideaa siitä, että UFO-abduktiot ovat aito ilmiö. (9)

Me epäilemme, että avaruusolennot, joilla on keino kulkea koko galaksin läpi, vajoaisivat niin alas että implantoisivat vertailtavia laitteita ihmisiin. Kuitenkin tulisi osoittaa todeksi, että yllämainitut psykiatri, kirurgi ja energiaministeriön projektijohtaja ovat avaruusolentoja, jotka esiintyvät ihmisinä. Me kernaasti kävisimme sellaisesta ilmitulevaa informaatiota läpi. Jos samalla tavoin voidaan osoittaa, että autosta ”abduktoitu” nainen, josta mainittiin ylempänä, oli Kaplan-nimisen avaruusolennon tekosia, joka esiintyi ihmisenä Cornell Medical Centerin tiedoissa, me mieluusti pohdimme myös sellaista.

Sillä aikaa olisi järkeenkäypää, että valtio haluaisi kansan uskovan, että avaruusolentojen vierailut ovat kasvussa. Mieltä muuttavat huumeet, ulkoapäin pään sisään tuotetut äänet, holografiset projektiot (myös puolustusministeriöllä on tällainen kyvykkyys) (10), asianmukaisesti kohdennettu suunnatun energian aseiden käyttö, implantit, erikoisefektit ja abduktiot ovat kaikki valtiolle mahdollisia ja niitä voidaan käyttää luomaan illuusio UFO-kokemuksista. Tästä tietämättömät henkilöt todennäköisemmin uskovat UFO-myytteihin, joita tällä hetkellä ollaan ”legitimoimassa”.

***

Muut tapaukset, joissa mahdollisesti on mukana Yhdysvaltain laivaston tiedustelu, NSA, huumepoliisi DEA ja kautta rantain entisiä Neuvostoliiton maiden tiedustelupalveluja, otetaan käsittelyyn tulevissa raporteissa.

HÄIRINNÄN TAVOITTEET

Kirjassaan Psychiatry and the CIA: Victims of Mind Control, tri.
Harvey Weinstein lainaa kirjaa A battle for the Mind: A Physiology in Conversion and Brainwashing, kirjoittanut William Sergeant (Greenwood Press, Westport, CT, 1957):

”Pitkittämällä stressiä eri tavoin, tai aiheuttamalla fyysistä debilitaatiota voidaan saavuttaa perusteellisempi muutos henkilön ajatusprosesseissa. … Mikäli stressi tai fyysinen debilitaatio tai molemmat viedään askeleen pidemmälle, saattaa käydä niin että ajatuksen ja käytöksen mallit, erityisesti tuoreeltaan hankitut, häiriintyvät. Uusia käytösmalleja voidaan näin korvata, tai tukahdutettuja malleja tuoda jälleen esiin, tai kohde saattaa alkaa ajatella tai käyttäytyä tavoilla, jotka ovat täysin päinvastaisia aiempiin verrattuna.

”… Jos täydellinen, yhtäkkinen romahdus saadaan aikaan pitkittämällä tai vahvistamalla emotionaalista stressiä, aivokuori on mahdollista pyyhkiä hetkellisesti tyhjäksi sen tuoreemmista käyttäytymismalleista, mikä mahdollisesti mahdollistaa uusien korvaavien käyttöönoton helpommin.”

Tri. Weinstein kommentoi: ”Vastaavuus [tri. Ewen] Cameronin differentiaaliamneesian teoriaan on hämmästyttävä, ja yhteys aivopesuun on kertakaikkisen ilmiselvä.” (11) Tri. Cameron, joka on töissä McGill Universityn Allan Memorial Institutessa
Montrealissa, Quebecissa, Kanadassa, vuosina 1943-1964, teki aivopesukokeita valituilla psykiatrisilla potilailla vasten heidän tahtoaan CIA:n leipiin. Tri. Weinsteinin isä oli yksi Cameronin uhreista.

Sergeantin teoreemat ja Cameronin asiaan liittyneet kokeelliset löydökset vaikuttavat olevan eteenpäin vievä voima tämän yhdistyksen saamien häirintä- ja kokeiluraporttien taustalla. Kaikki nämä henkilöt on altistettu sarjalle päällekkäisiä olosuhteita, jotka ilmeisesti on tarkoitettu aiheuttamaan ja ylläpitämään pitkäaikaista stressitilaa. Kaikki nämä henkilöt on käytännössä eristetty. Näissä tapauksissa suurimmassa osassa on ollut mukana epäeettisiä psykiatreja ja lääkäreitä. Selvästi ei-terapeuttisiin tarkoituksiin käytetään mielentilaan vaikuttavia lääkkeitä. LSD:n käytöstä on myös alkanut tulla esiin näyttöä (joka on Cameronin yksi mielentilaan vaikuttavista lempiaineista). Ja ”psychic driving”-tekniikat https://en.wikipedia.org/wiki/Psychic_driving — Cameronin lempi-aivopesumenetelmä — ovat mukana kaikissa tapauksissa, paljon suuremmalla ja potentiaalisesti tehokkaammalla asteella, jossa mukana on äänisyötettä.

Näiden häirintä- ja kokeilukampanjoiden pitkäaikaiset tavoitteet ovat varsin perustavanlaatuisia, mm.

(1) indusoida perverssi ”lojaliteetti” jokaista henkilön häirinnässä mukanaolevaa virastoa kohtaan, sekoittaa hänen prioriteettinsa koskien oikeussuojakeinojen hankkimisen mahdollisuutta;

(2) suunnata häirityn henkilön toivottomuuden, vihan ja turhautumisen tunteet rotuja ja etnisiä ryhmiä kohtaan, sekä tiettyjä nimekkäitä poliittisia hahmoja kohtaan, mm. Yhdysvaltain presidentti; sekä

(3) pakottaa yksilö tekemään väkivallanteko (itsemurha tai murha), olosuhteissa joissa valtio voi hänet uskottavasti kieltää.

Operaation lopullinen menestys ilmeisesti riippuu tästä jälkimmäisestä tavoitteesta. Me olemme onnistuneesti hangoitelleet vastaan tätä prosessia useassa nyt tutkitussa tapauksessa.

”STALKER”-ILMIÖ

Viime viikkoina huomattavaa julkisuutta on annettu ”stalkkaajien” uhreiksi joutuneiden traumalle (henkilöt jotka pakkomielteisesti tarkkailevat, häiritsevät ja joissain tapauksessa tappavat joukkovainottuja monenlaisista käsittämättömistä syistä). Elokuvatähdet, joita on stalkattu toistuvasti, ovat päässeet uutisiin. Stalkkaus, ongelmana, on itse asiassa muuttumassa laajaksi, niin pahaksi että joissain osavaltioissa aktiviteettia on viimein alettu rajoittaa lailla.

Henkilöt, jotka ovat yhdistykseemme yhteydessä, ovat raportoineet samaa pelottavan moninaista kokemusten määrää, joita nyt raportoidaan lehdissä toisten stalkkauksen uhrien puolesta. Ainoa ero on, että meille raportoiduissa tapauksissa kyttääjät toimivat ryhmissä erittäin pitkiä aikoja ja (ilmeisesti) eräiden tiedustelupalvelujen siunauksella. Nyt läpi menneitä, stalkkaajien uhreja suojelevia lakeja sovelletaan selvästikin valikoiden. Me toivomme lopettavamme tämän tilanteen; eli siis, lisänä kaikkiin yllämainittuihin tavoitteisiin.

Tulisi huomauttaa, että FBI, vaikka haluton tulemaan väliin ylläkuvattuihin tapauksiin, on tehnyt erittäin laajan intervention suojellakseen Joy Silvermania, Bushin nimittämää J.F. Kennedy Center for the Performing Artsin uskottua miestä, hänen häiriintyneen rakastajattaren Sol Wachtlerin ”stalkkauksilta”, joka on New Yorkin osavaltion muutoksenhakutuomioistuimen ylituomari. (12)

Wachtler oli ilmeisesti uhkaillut kidnappaavansa Silvermanin tyttären, mikäli hän ei maksa tälle $20,000. Koska mitään kidnappausta ei tapahtunut, tapaus käsiteltiin pelkkänä kiristyksen uhkauksena. Herää kysymys miksi New Yorkin osavaltion poliisi ei käsitellyt tätä tapausta. Silverman asuu New Yorkissa.

Ilmeisesti FBI antoi yli 100 agenttia ja teknikkoa tähän tapaukseen, ja ratkaisi jutun arviolta 30 päivässä. Marraskuun 7. päivänä 1992, pidätyspäivänään, Wachtler pisti 80 FBI:n erikoisagenttia kujanjuoksuun Long Islandin moottoritielle. Ilmeisesti FBI:llä ei ole tarpeeksi tekemistä, mikäli yksittäinen stalkkaaja on heidän prioriteettilistallaan näin korkealla. Me joudumme toki miettimään oliko FBI:n ylimitoitettu vaste johtunut Wachtlerin stakkaus-erikoikeuden anastuksesta.

Silvermanin $300,000:n lahjoitus republikaanipuolueelle voidaan tulkita FBI:n innokkaan huolenpidon syyksi hänen hyvinvoinnistaan. Ilmeisesti näissä olosuhteissa ”stalkkauksen uhrit” — jotka ovat varsin köyhiä — joutuisivat heittämään hyvästit toiveilleen saada FBI puuttumaan heidän tilanteeseensa. FBI:n suojelu vaikuttaa maksavan rahaa, mihin kenelläkään kontakteistamme ei ole varaa.

Viitteet

(1) Peters, Edward, Torture, Basil Blackwell, Inc., New
York/London, 1985

(2) The Plain Dealer, Cleveland, OH, June 28, 1991, p.4-B
(”Psychiatrist Testifies at mom’s Hearing”); November 6, 1991,
(Woman Ruled Competent for Trial”); & December 21, 1991, p. 4-C
(”Ruling Expected Monday on Sanity of Parma Mother/Woman says she stabbed her 3 children to protect them”).

(3) The Washington Post, June 1, 1991, p. C-1 (”Voices’ Led to
Tragedy for 2 Men/Pentagon Suspect’s Mother Says Institutions
Should Have Held Son”) & December 14, 1991, p. D-3 (”Suspect in
Pentagon Killing Is Found Unfit to Stand Trial”).

(4) The Washington Post, September 4, 1992, p. D-3 (”Freight
Train kills Woman Near Home in Silver Spring”).

(5) Jane’s Security & Co-In [Counter-Insurgency] Equipment,
(Surrey, UK, 1991-92), pääasiallisena lähteenä, sisältää useita viittauksia attaseasalkkuun keinona piilottaa asioita, valvonta/viestintäoperaatioissa. Sähköiset komponentit rakennetaan näiden salkkujen pohjien alle. Ilmiselvästikin juuri kuvattu mies ei ole voinut kantaa ”mikropiiritettyä” attaseasalkkua amerikkalaiskoneeseen ilman, että se on viety turvatarkastuksen läpi. Entinen CIA DDS työntekijä ohjeisti meitä, että kaikki virkamerkit mukanaan pitävät Yhdysvaltain tiedusteluhenkilöt voivat ohittaa käsimatkatavaroidensa turvatarkastuksen.

(6) Paul Pioneer Press Dispatch, October 15, 1986, p. 1-A (”U.S.
Used Humans for Radiation Guinea Pigs”).

(7) Kts. esim. Weinstein, Harvey M., M.D., Psychiatry and
the CIA: Victims of Mind Control, American Psychiatric Press,
Washington, D.C., 1990; Marks, John, The Search for the
”Manchurian Candidate” The CIA and Mind Control, Times Books, New York, 1979; Delgado, Jose M. R., M.D., Physical Control of the
Mind: Toward a Psychocivilized Society, Harper & Row, New York,
1969; & Hutchison, Michael, Megabrain: New Tools and Techniques
for Brain Growth and Mind Expansion, Ballantine Books, New York,
1986.

(8) Vancouver Sunin arkistonhoitajan mukaan, Hollywood Hospital,
Ltd. (yksityinen instituutio) meni konkkaan vuonna 1975, kaksi vuotta tämän naisen sairaalaan menon jälkeen ja arviolta 30 vuoden liiketoiminnan jälkeen. Tapaus sattui samaan aikaan kuin Yhdysvaltain senaatin Churchin komitea sai selville CIA:n aivopesusta MKULTRAssa. Kontaktimme identifioi myös Hollywood Hospitalin johtajan, tri. Ross MacLeanin — Vancouver Sun on myös antanut saman informaation. Mikään näistä tiedoista, joiden kopiot on saatu haltuun, ei viittaa CIA:n mukanaoloon sairaalan toiminnassa. Mahdollisesti osa historiaa on sivuutettu. Cornell Medical Centerin rooli MKULTRAssa on julkisten tietojen kysymys. (Kts. esim. Thomas, Gordon, Journey Into Madness: The True Story of the CIA Mind Control and Medical Abuse, Bantam Books, New York, 1989).

(9) The Roper Organization, Unusual Personal Experiences: An
Analysis of the Data from Three National Surveys, (Bigelow
Holding Corp., Las Vegas, NY, 1991. Kirjan kirjoittajat antavat ”uskottavuutta” tälle julkaisulle, mm. John Mack ja Budd Hopkins.

(10) Defense Week, October 19, 1992, Vol. 13, No. 41, pp. I & II,
(”Pentagon, State [Department] Collaborate on Counterterror
Gear”).

(11) Op. cit., Weinstein, pp. 140-141.

(12) The Washington Post, November 10, 1992, p. A-1 (”An Unlikely
Suspect for Scandal/Top N.Y. Judge Accused of Breaking Law in
Secret Life”).

Kidutukselle ei koskaan ole minkäänlaista oikeutusta. Se luo väkivallan kierteen valtioiden sisälle. Se leviää tartuntataudin tavoin maasta toiseen. Sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia uhrin mentaaliseen ja fyysiseen terveydentilaan ja se pahoinpitelee kiduttajan. Ihmisolennon perusvalvollisuus on ilmaista sitä mikä on lujasti ihmiskunnan omatunnolla ja kitkeä tämä pahuus juurineen.

[Amnesty International, helmikuu 1990, Yhdysvaltain valtion jatkuvan epäonnistumisen kontekstissa ratifioida YK:n kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun vastainen konventti, päivämäärällä joulukuun 10. 1984]

 

Artikkelin julkaissut Targeted Individuals Canada

MKULTRA

Mikroaaltohäirintä ja mielenhallintakokeet

 

                    MIKROAALTOHÄIRINTÄ
                            JA
                   MIELENHALLINTAKOKEET

                     Julianne McKinney
            
            Johtaja, Electronic Surveillance Project
             Association of National Security Alumni
                       joulukuu 1992


Huom:

Electronic Surveillance Project on lakkautettu syyskuussa 1995.

================================================================

            Association of National Security Alumni
               Electronic Surveillance Project
                       P.O. Box 13625
                 Silver Spring, MD 20911-3625
                       (301) 608-3625

                            LIITE
                        marraskuu 1993


Pelkkien preliminääristen tutkimuslöydösten avulla Mikroaaltohäirintä ja Mielenhallintakokeet on saanut kritiikkiä kahdella alalla viime kuukausina; (1) Tässä dokumentissa ei ole esitetty näyttöä mikä tukisi väitteitä suunnattujen energia-aseteknologioiden olemassaolosta; ja (2) henkilöt, joiden tilanteet kuvattiin tässä julkaisussa, saattavat olla yksinkertaisesti henkisesti epävakaita.

Joulukuussa 1992, kun Mikroaaltohäirintä ja Mielenhallintakokeet julkaistiin, Yhdysvaltain hallituksen edustajat ottivat kannan, että suunnatun energian teknologiat eivät olleet mitään muuta kuin fyysikoiden mielikuvitusta edelleen heidän liitutauluillaan. Pian tämän raportin julkaisemisen jälkeen informaatiota näistä teknologioista alkoi ilmaantua joihinkin huomattaviin elimiin kuten Wall Street Journal, Defense News, Aviation Week & Space Technology, Tactical Technology, Defense Electronics ja viimeisimpänä Washington Post.

Näiden viimeisen 10 kuukauden aikana suunnattuun energiaan perustuva valvonta ja anti-henkilöjärjestelmät ovat yhtäkkiä hypänneet fyysikoiden liitutauluilta todelliseen maailmaan, näin tehden kritiikin tarpeettomaksi. Näyttää siltä, että liitteenä oleva julkaisu käsittelee teknologioita, joita ei ole olemassa.

Todellakin suunnatun energian teknologiat vaikuttavat kehittyneen niin nopealla tahdilla, että niitä nyt mainostetaan ”Lopullisena Ratkaisuna” rikollisuuteen — alkuvaiheessa Los Alamos National Laboratoryn sponsoroimassa, John Hopkinsa Applied Physicsin isännöimässä ja American Defense Preparedness Associationin tukemassa salaisessa konferenssissa.

Kun otetaan huomioon tämä konferenssi, selvästikin data koskien akustisen matalan tehon mikroaaltojen, laserin, ELF/RF-aseiden ja ”psykotronisten järjestelmien” tehokkuutta on riittämätöntä sallimaan sen, että niitä mainostettaisiin nyt lainvalvonnan työkaluina. Se, mikä on huomattavaa tässä yhtäkkisessä aktiivisuudessa, on että kukaan ei ole vaivautunut kysymään seuraavia varsin peruskysymyksiä:

(1) Mistä testidata on peräisin?

(2) Mikä, tähän mennessä, on estänyt tätä hallitusta ja sen alihankkijoita testaamasta näitä teknologioita Yhdysvaltain kansalaisiin olosuhteissa ilman suostumusta?

Vastauksien puuttuessa — tai hallituksen kiinnostuksen — näihin kysymyksiin; ja koska tämän projektin kanssa tekemisissä olleiden oireet vastaavat mediassa raportoituja suunnattujen energia-aseiden oireita, me toteamme että mitään esteitä ei ole asetettu suunnattujen energia-aseiden kehittämiselle tai testaamiselle; ja että Yhdysvaltain kansalaiset ovat todellakin koekaniineja ilman suostumusta.

Tässä kontekstissa me huomautamme, että Los Alamos vahvasti toitottaa, heidän mainoslehtisessään, että ”teollisuudenala” ottaa osaa yllämainittuun salaiseen konferenssiin, sillä ”(t)eollisuudenala, erityisesti, hyötyy tarkemmasta ymmärryksestä… toimintarajoitteista koskien (näitä) teknologioita.” Ehkäpä ”teollisuudenala”, vähintäänkin, tulee ymmärtämään, että edellä esitettyjen rajoitteiden ymmärtämättömyys tulee johtamaan ryhdikkäisiin, siviilioikeuksiin perustuviin oikeudenkäynteihin.

Mitä tulee tämän projektin kanssa tekemisissä olleiden ihmisten väitettyyn mielisairauteen, tulee huomata että valtion sponsoroima vaino ja ahdistelu, mielenhallintakokeet ja suoraan sanottu kidutus voivat todellakin saada aikaan oireita, joita voitaisiin pitää mielisairauden muotona. Tahallinen terrori voi olla raskasta. Valtion sponsoroiman terrorin tuottama mielisairaus, kuitenkaan, ei tee tuota terroria tekemättömäksi.

Tulisi huomauttaa, että American Psychiatric Association — sen eri mielisairauksien diagnostisissa ja tilastollisissa katalogeissaan (Diagnostic and Statistical of Mental Illness, DSM) — tuntuu kätevästi jättäneen pois kaikki viittaukset häirintään, vainoamiseen, mielenhallintakokeisiin ja kidutukseen casena mielisairaudelle. (DSM on psykiatrien diagnostinen ”raamattu”.) APAn kieltäytyminen tunnustamasta terrorisaation vaikutuksia ihmispsyykeen, jopa vuoden 1975 Churchin komitean löydöksien perusteella, herättää vakavan kysymyksen psykiatrian kelpoisuudesta ammattikuntana tässä maassa, puhumattakaan APAn eettisestä tarkoituksesta pitkällä tähtäimellä.

Mikroaaltohäirintä ja mielenhallintakokeet, joka on julkaistu vuonna 1992, antaa yleiskuvan tuohon päivämäärään mennessä lähetetyistä valituksista 25 henkilöltä. Näiden 11 välissä olleen kuukauden aikana projektin vastaanottamat valitukset ovat yli kolminkertaistuneet. Vaikka suurin osa näistä ”koehenkilöistä” asuu USA:ssa, useita käytännössä identtisiä valituksia on saatu myös Englannista, Kanadasta ja Australiasta. Vaikuttaisi siltä, että nämä aktiviteetit ovat käynnissä myös Euroopan mantereella ja entisessä Neuvostoliitossa. Yhteydet globaaliin toimintakuvioon ja niinkutsutun Uuden Maailmanjärjestyksen tavoitteisiin jäävät selvitettäväksi.

Kaikkien tämän projektin saamien valitusten kategoriatyypit on myös muutettu raportin julkistamisen jälkeen. Tiettyjen saatanallisten kulttien selviytyjät, joiden on väitetty suojelevan valtion ja armeijan ”poliittisia saatananpalvojia” tässä maassa; entisen Vietnamin ajan ”ohjelmoidut salamurhaajat”, vankilassa istuvat ja niinkutsutut ”UFO-siepatut” raportoivat nyt myös samanlaisia kokemuksia (ja oireita), jotka ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin tässä raportissa kuvatut. Kokeelliset huumeet, erilaiset tuotetut äänet, avoin ja pahalaatuinen häirintä, psykiatrien pilkkausyritykset (ellei koehenkilö kiltisti väitä olevansa UFO-siepattu), ja äärimmäisen tuskallinen liuta ulkoisesti tuotettuja oireita kuuluvat tähän kokemusten valikoimaan.

Näiden lisääntyvien valitusten luoma mielikuva on, että mielenhallintakokeet tässä maassa ovat käytössä ainakin viidellä tietyllä alalla. Näyttöä on saatu tuoreemmalti siitä, että pahaa-aavistamattomat valtion työntekijät saattavat joutua myös yhdeksi koehenkilöiden kategoriaksi — ne työntekijät, erityisesti, jotka kokevat niinkutsuttujen ”sairaiden rakennusten” vaikutuksia.

On ehdotettu, että kaiken tämän kokeilun pitkäaikainen tavoite on kehittää järjestelmä, jolla kaikkia (jäljelle jääneitä) kansalaisia tässä maassa voidaan seurata kehittyneellä, mahdollisesti satelliittipohjaisella kyberneettisellä järjestelmällä. Varmasti osa ”aivojen kartoitukseen” omistautuneesta tutkimuksesta ilmentää tätä potentiaalia. Me olemme saamassa etukäteisinformaatiota, joka viittaa magneettiseen resonanssikuvantamiseen kriittisenä tälle prosessille. Informaatiomme on, että liian moni lääkäri kehoittaa potilaitaan menemään magneettikuvaan turhaan — potilaita, joiden lyhytaikaiset, joskin tuskalliset oireet ovat syntyneet niinkutsutuissa ”sairaissa rakennuksissa”. Me aiomme tarkastella tätä tilannetta, toki.

Electronic Surveillance Project tällä hetkellä on omistautunut auttamaan ohjatun energiahäirinnän ja -kokeilun selviytyjiä selviämään heidän koitoksistaan kunnes sellainen aika koittaa, että kongressia voidaan pyytää tulemaan väliin. Me uskomme, että kohteliaat, varovaiset kommentit koskien ”tarkempaa ymmärrystä… toiminnan rajoitteista” tulisi välittää valtion virastoille, joilla on pääasiallinen rooli näiden teknologioiden kehittämisessä.

/Allekirjoittanut/
JULIANNE MCKINNEY
Johtaja,
Electronic Surveillance Project

Uhka kansakunnan tutkijoiden dominoinnista liittovaltion työsuhteilla, projektien rahoituksilla ja rahan vallalla on aina läsnä — ja sitä joudutaan tarkastelemaan vakavasti. Kuitenkin tieteellistä tutkimusta kunnioitettaessa meidän tulisi, meidän pitää olla valppaina yhtä suurelle ja vastakkaiselle vaaralle, että julkinen päätöksenteko itse voisi tulla tieteellis-teknologisen eliitin sieppaamaksi.

[Presidentti Dwight D. Eisenhower, tammikuun 17. 1961]

”Salaiset toimet menevät vastakarvaan ja ovat vahingollisia Yhdysvaltain kansallisille intresseille. Ne ovat vihamielisiä tehokkalle ja toimintakykyiselle kansalliselle tiedustelupalvelulle, ja korruptoivia kansalaisoikeuksille. Kaikkein tärkeimpänä ne ovat ristiriidassa periaatteiden kuten demokratia, kansan itsemääräämisoikeus ja kansainvälinen laki kanssa, joihin Yhdysvallat on julkisesti sitoutunut.”

[Association of National Security Alumnin credo]


                    
                   MIKROAALTOHÄIRINTÄ
                            JA
                  MIELENHALLINTAKOKEET

            kirjoittanut Julianne McKinney
            
            Johtaja, Electronic Surveillance Project
             Association of National Security Alumni
                       joulukuu 1992

Mites KGB?

Helmikuussa 1974 Georgetownin yliopiston Center for Strategic and International Studies (CSIS) piti keskusteluja Neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden ahdingosta, ja keinoista joilla Yhdysvaltain hallitus voisi parhaiten tulla väliin. Näiden keskustelujen parhaita paloja raportoidaan teoksessa ”Understanding the Solzhenitzyn Affair: Dissent and its Control in the USSR,” (CSIS, 1974).

KGB:n strategioihin otettiin kantaa jossain määrin näissä keskusteluissa. Huomioitiin, että KGB:n menestys riippui informanttiverkoston ja agent provocateurien laajasta käytöstä; sekä Brezhnevin valtaantulon myötä huumeiden ja psykiatrien käytöstä manipulointiin ja kontrollointiin. Varjostaminen, salakuuntelu, pilkkaaminen ja mustat listat sekä muut tämänkaltaiset taktiikat olivat myös mainittu palvelevan KGB:n tarkoituksia. Konferenssin osallistujat olivat sitä mieltä, että KGB:n ilmiselvänä aikeena oli jakaa kansan mielipide ja eristää se, levittää pelkoa ja hiljentää toisinajattelijoita.

Oman valtiomme virastot ovat virallisesti ilmaisseet sen, että ne ovat käyttäneet näitä samoja taktiikoita toistuvasti. Churchin ja Rockefellerin komiteoiden kuulemiset 70-luvun puolivälissä oletettavasti lopettivat nämä käytännöt. Viimeaikaisiin kehityskulkuihin perustuen näyttäisi siltä, että CIA:n ja FBI:n operaatiot MKULTRA, MHCHAOS ja COINTELPRO (jotka olivat näiden senaatin komitean ja varapresidenttitason kuulemisten aiheena) olivat sen sijaan viety pelkästään maan alle. Meillä on nyt yhteys yhteensä 25 henkilöön, jotka ovat eri puolilla USA:ta, jotka vakaasti uskovat, että Yhdysvaltain virastot ahdistelevat heitä. Tietoomme on tullut muita, joihin me otamme yhteyden myöhemmin. Suurin osa näistä henkilöistä väittää, että heidän ahdistelunsa ja tarkkailunsa on alkanut vuonna 1989.

Näiden ahdistelukampanjoiden käytetyt metodit ovat hämmästyttävän samankaltaisia kuin CIA:n ja FBI:n MKULTRAssa, MHCHAOS:ssa ja COINTELPROssa käyttämät menetelmät ovat. Ainoa ero on, että nyt näyttäisivät (avoimemmin) olevan myös sähköinen häirintä ja kokeilut mukana kuvioissa.

Berliinin muuri on romahtanut, kommunismi kuolonkorinoissaan eikä KGB ole enää sellainen uhka, jollainen se oletettavasti on ollut oikeuttamaan Yhdysvaltain sortumisen sellaisiin operaatioihin kuten MKULTRA, MHCHAOS ja COINTELPRO. KGB vuodesta 1989 lähtien on ollut yhä enemmän vain häivähdys kaukaisesta muistosta.

Valvonta/häirintä/mielenhallintaoperaatioiden uudelleenaktivointi tässä maassa viittaisi siihen, että KGB instituutiona ei koskaan ollutkaan todellinen uhka. KGB-”mentaliteetti”, joka on taustalla pragmaattisessa siviilioikeuksien halveksunnassa, vaikuttaa olevan sen sijaan MKULTRAn, MHCHAOS:n ja COINTELPROn sekä nyt meille raportoitujen operaatioiden eteenpäin vievä voima.

KGB-”mentaliteetissa” on kyse henkilökohtaisesta mieltymyksestä, ei ideologiasta. Sen tavoitteena on valta ja kontrolli, hinnalla millä hyvänsä. Se on korruptoiva, syöpäinen vaikute, joka ruokkii itseään pelolla, mukautumisella ja valtion rahalla.

Neljä kuukautta sitten, kun tämä projekti aloitettiin, me lähestyimme näitä valtion ahdistelujen ja kokeilujen valituksia yleisesti hyväksytyllä ”erittäin suurella varovaisuudella”. Me emme ole enää skeptisiä. Toisistaan riippumattomien valitusten kasvavia määriä ja samankaltaisuuksia valitusten välillä ei voida sivuuttaa. Näissä olosuhteissa KGB:n tulisi olla ylpeä itsestään. ”Mentaliteettina” KGB vaikuttaa saaneen aikaan enemmän ”tämän maan hautaamista” sisältäpäin kuin mitä se olisi koskaan voinut toivoakaan saavansa aikaan instituutiona. Vaikuttaa siltä, että tällä valtiolla on vakava ongelma käsissään, joka tulee ratkaista.

Tämän raportin osa I, joka on painettu uudelleen yhdistyksen kesä-heinäkuun julkaisuun, pääosin käsittelee valituksia, jotka on tuotu tietoomme heinäkuuhun 1992 mennessä. Tavoitteenamme oli, kuten mainittua, arvioida niiden valitusten legitiimiyttä suunnatun energian teknologioiden mukanaolon suhteen. Osa II käsittelee ahdistelun peittelemättömiä ja salattuja kaavoja, jotka ovat tulleet tietoomme tutkimuksiemme myötä, tähän päivään asti. Eräs tavoitteemme, tässä, on rajoittaa sellaisten operaatioiden onnistumista tulevaisuudessa antamalla niille laajalti julkisuutta.

Osassa II me emme identifioi henkilöitä nimeltä, sekä kunnioittaaksemme heidän yksityisyyttään että johtuen tutkimustemme keskeneräisyydestä. Osa II, kuten osa I, on alustava tutkimustulos. Fokuksemme on vastaanotettujen valitusten samankaltaisuudessa — samankaltaisuudessa jonka liittovaltion ja osavaltion lainsäätäjät, oikeusistuimet, FBI, paikalliset lainvalvojat, lääkärit ja psykiatrit sekä organisaatiot kuten ACLU sekä Amnesty International ovat tähän asti valinneet jättää huomiotta.

Me suoraan sanoen pidämme kummallisena sitä, että enemmän huomiota ja uskottavuutta annetaan oletetuille UFO-kokemusten ja kummitusvierailujen uhreille kuin henkilöille, jotka valittavat systemaattisesta Yhdysvaltain valtion ahdistelusta ja kokeiden tekemisestä teknologioilla, joiden hallussapidon Yhdysvaltojen hallitus on vasta nyt vastahakoisesti myöntämässä. Nämä valitukset vaativat tutkimuksia. Asianmukaisella aikataululla (ja mikäli rahoitusta heltiää), me toivomme kykenevämme hankkimaan teknologiaa ja tukevaa lääketieteellistä asiantuntemusta osoittamaan todeksi esitetyt väitteet. Me myös toivomme muuttavamme institutionaalisen asenteen, että Yhdysvaltain tiedusteluun voi luottaa. Historia toistuvasti on osoittanut toisin.

OSA 1 — ONGELMA TULEE ESIIN

[Painettu kesä-heinäkuun 1992 UNCLASSIFIEDin numerosta (vol. IV, no. 3), jonka on julkaissut The Association of National Security Alumni, Washington, D.C.]

UNCLASSIFIEDin elo-syyskuun 1991 numero kävi läpi Hamline Universityn ”Julkishallinnon” raporttia MKULTRA-tapausten ratkaisusta vuonna 1988. Vaikka lääketieteellisen etiikan järkyttävät väärinkäytökset Yhdysvaltain ja Kanadan valtioissa käytiinkin seikkaperäisesti läpi, Washington ja Ottawa — jotka vetosivat kansalliseen turvallisuuteen ja valtion etuoikeuteen — vitkuttelivat niin pitkään että tapaukset eivät koskaan päässeet oikeuteen. Selvinneet uhrit tyytyivät pikkurahaan oikeussalin ulkopuolella tapahtuneessa sovittelussa.

Koska mitään henkilöitä tai virastoja ei pidetty tilivelvollisina, ovi jätettiin avoimeksi mahdolliselle samanlaisten ”mielenhallinnan” aktiviteettien jatkamiselle.

Tuon artikkelin kontekstissa me mainitsimme lyhyesti, että noin puolisen tusinaa henkilöä oli ottanut yhteyttä meihin pyytäen apua sähköisen ahdistelun ja mielenhallintakokeiden lopettamisessa, joissa CIA on mahdollisesti mukana. Me päätimme tarkastella lähemmin tilannetta.

Me olemme nyt olleet yhteydessä arviolta tusinaan henkilöitä ympäri USA:ta, jotka ovat ilmeisesti olleet ahdistelun ja mielenhallintakokeiden uhreja, joissa on käytetty suunnatun energian teknologioita. [Marraskuun puoleen väliin 1992 mennessä tapausten määrä oli kasvanut 25:een.]

Tyypillisesti henkilöt, jotka valittavat tulleensa ”mikrotetuksi radioaalloilla” ja ”kuulevansa ääniä”, stigmatisoidaan psykoottisiksi, harhaisiksi tai skitsofrenisiksi. Pitäen tämän mielessä, sekä pitäen mielessä UFO- ja psyykkisten ilmiöiden ”friikkien” käsittelyn, lähestymme tätä aihepiiriä äärimmäisellä varovaisuudella. Perustuen alustaviin tutkimuksiimme, mm. uhrien haastatteluihin, me toteamme, että aihe on vakava ja sitä tulisi tutkia enemmän.

Olemassaoleva suunnatun energian asearsenaali

Ensiaskeleemme oli määrittä mitä, jos yleensäkään mitään, teknologiaa on olemassa, jota voitaisiin käyttää sähköiseen häirintään. Informaatio löytyi U.S. Global Strategy Councilin vuonna 1991 julkaisemasta tutkielmasta — Washingtonissa sijaitseva organisaatio Ray Clinen ohjauksessa, joka on entinen CIA:n varajohtaja, jolla on läheiset suhteet Yhdysvaltain tiedusteluyhteisöön. Tutkielma kuvaa tulevaisuuden käyttökohteita ulkomailla ja kotimaassa laseraseille, isotrooppisillille säteilylähteille, infraäänille, ei-ydinvoimalla toimiville sähkömagneettisille pulssigeneraattoreille ja korkeaenergisille mikroaaltolähettimille.

Termiä ”ei-tappava” on käytetty kuvaamaan tätä teknologiaa, mutta se on harhaanjohtava. Kaikkien näiden aseiden emittoivat energiat voivat tappaa ihmisiä, kun niitä vahvistetaan asianmukaisesti. Matalammilla vahvistustasoilla ne voivat aiheuttaa äärimmäisiä fyysisen epämukavuuden ja lamaannuksen muotoja.

Department of the Army (DA) identifioi nämä samaiset aseet ”ei-perinteisiksi”. Ne identifioitiin sellaisiksi näyttelyssä, joka pidettiin DA:n sponsoroiman symposiumin ”The Soldier As A System” yhteydessä Crystal Cityssa, Virginiassa, kesäkuun 30. päivänä 1992. Beta-aaltoja käyttävät lamauttimet mainittiin erikseen symposiumin aikana olevan erityisen kiinnostavia amerikkalaisille rannikkojääkäreille.

Me puhuimme ”ei-perinteisistä” suunnatun energian aseista Vernon Shislerin kanssa, joka oli näyttelyn pitäjä ja armeijan NATO-lähettiläs koskien asioita, jotka liittyivät ”The Soldier As A Systemiin”. Shisler tunnusti, että suunnatun energian aseet ovat osa puolustusministeriön asearsenaalia, mutta myös että amerikkalaissotilas tulee pysymään haavoittuvaisena niiden vaikutuksille, mikäli niitä käytettäisiin taistelukentällä.

U.S. Global Strategy Council tunnustaa myös haavoittuvaisuuden ongelman, ja usuttaa jatkotutkimuksiin siitä millä ja miten vastata tehokkaasti.

Kiinnostuneet lukijat voivat pyytää U.S. Global Strategy Councilia lähettämään täyden projektiehdotuksen aiheesta: (Otsikolla ”Nonlethality: Development of a National Policy and Employing Nonlethal Means in a New Strategic Era, editoinut Janet Morris”). Tässä ehdotuksessa viitataan useasti tunnistamattomiin, vaikeasti määriteltäviin Yhdysvaltain hallituksen ”vihollisiin” ja potentiaalisiin käyttötapauksiin tälle ”ei-tappavalle” teknologialle, jolla saada kansan vakava huomio laajemmalti.

Neuvoston osoite on 1800 K Street, N.W., Washington, D.C. 20006, USA. Puhelinnumero on +1 202 466 6029.

MIKROAALTOSÄTEILYN BIOLOGISET VAIKUTUKSET

Ttutkimustulokset mikroaaltosäteiden biologisten ja psykologisten altistusvaikutuksista ovat mittavat. Amerikkalaisia on johdateltu uskomaan, että entinen Neuvostoliitto johtaa tätä tutkimusta. Fakta on, että CIA ja puolustusministeriö ovat yhdessä tehneet samaa tutkimusta sitten Project Pandoran aloittamisen 1950-luvulla. Nykyiset tämän tutkimuksen pääkäyttäjät tuntuvat olevan CIA, puolustusministeriö, NSA ja energiaministeriö.

Walter Reed Army Institute of Research (WRAIR) on osallistunut tähän tutkimukseen Project Pandorasta lähtien. Vuonna 1973 WRAIR sai tietää, että ulkoisesti aikaansaatu äänisyöte voitaisiin saada aikaan pulssitetuilla mikroaaltoaudiogrammeilla, tai puheäänen analogeilla. Vastaanottajapäässä vaikutus on (skitsofreeninen) tunne siitä, että ”kuulee ääniä” jotka eivät ole osa vastaanottajan omaa ajatusprosessia.

Koe on saanut seuraavan kommentin LT Robert O. Beckerin ja Gary Seldenin kirjassa ”The Body Electric: Electromagnetism and the Foundation of Life” (Wm. Morrow & Company, NY, 1985): ”Sellaisella laitteella on ilmiselvät sovellutuksensa salaisissa operaatioissa, joiden tehtävä on ajaa kohde hulluksi ’äänillä’ tai toimittaa huomaamattomia ohjeita ohjelmoidulle salamurhaajalle.”

Tämä tutkimus on jatkunut, ja tulokset on julkaistu eri julkisesti saatavilla olevissa tieteellisissä ja teknisissä julkaisuissa. Kiinnostuneet lukijat voivat konsultoida esim: Lin, James C., Electromagnetic Interaction With Biological Systems (Plenum Press, NY, 1989). Professori Lin, joka tuolloin oli töissä Department of Bioengineeringilla University of Illinoisissa, Chicagossa, on julkaissut useita kirjoja ja artikkeleita tästä aiheesta. (Hän on tuoreemmalti informoinut meitä, että hän on suunnitellut kokeen, johon viitattiin Beckerin kirjassa.)

WRAIR on tuoreemmalti tutkinut korkeatehoiselle mikroaaltosäteilylle altistumisen biologisia vaikutuksia. WRAIR esitti tutkimuksensa tästä aiheesta puolustusministeriön sponsoroimassa symposiumissa ”mikroaaltoaseista” Naval Postgraduate Schoolissa Montereyssa, Kaliforniassa vuonna 1989. Meille kiinnostavaa on se miksi WRAIR tekisi kokeita pulssitettujen mikroaaltoaudiogrammien vaikutuksilla. Lisäksi armeijan psykiatri, joka oli sijoitettu töihin Walter Reed Army Medical Centeriin (WRAMC), esitti että WRAIR saattaa kokeilla tietyillä psykiatrisilla potilailla mikroaaltojen kanssa. Tämä, myös, on aihepiiriämme.

KONGRESSIN VALVONTA

Valtion historia kansalaisoikeuksien rikkomisessa on hyvin dokumentoitu. Pelkästään viimeisen 30 vuoden aikana me olemme todistaneet sellaisten operaatioiden kuten MKULTRA, MHCHAOS ja COINTELPRO vaikutuksia.

Pääosin johtuen operaatioista MKULTRA, MHCHAOS ja COINTELPRO, päiväkäskyjä ja sääntelyä julkaistiin, jotka kielsivät armeijalta ja CIA:lta kotimaan salaiset operaatiot. Kokeet ihmiskohteilla vastoin heidän tahtoaan, sekä valvonta ja henkilökohtaisen tiedon kerääminen Amerikan kansalaisilta, paitsi erittäin säännellyissä olosuhteissa, kiellettiin myös.

Kongressin komiteat luotiin valvomaan näiden (puoli-)sääntöjen noudattamista. Meillä on näyttöä siitä, että tätä ei tehdä. Lisäksi siellä missä lait olivat ja, tässä tapauksessa, eivät olleet saatettu voimaan, oli porsaanreikiä sekä henkilöitä ja instituutioita, jotka tahallaan käyttivät hyväksi porsaanreikien olemassaoloa. Iran-Contra on yksi selkeimmistä viimeaikaisista esimerkeistä. Porsaanreikiä löytyi myös siinä, kun valtio turvautuu ”mustiin” tiedustelu- ja aseohjelmiin, alihankkijoiden käyttöön ja kun puuttuu selkeät määritelmät sellaisille käsitteille kuin ”kansallinen turvallisuus” tai ”riski kansalliselle turvallisuudelle”.

Päiväkäskyt ja säännökset, jotka tällä hetkellä rajoittavat Yhdysvaltain tiedustelutoimintaa, eivät ulotu ei-tiedustelua tekeviin valtion viranomaisiin tai heidän alihankkijoihinsa. Itse asiassa päiväkäsky 12333 määrää, että valtion alihankkijoiden ei tarvitse tietää, että heidän palvelunsa tukevat Yhdysvaltain tiedustelutavoitteita.

Heinäkuun 8. päivän 1992 raportissaan senaatin alakomitea valtionjohdon valvonnasta otti kantaa rahavirtojen seurantaan, jotka oli myönnetty valtion alihankkimaan tutkimukseen ja kehitykseen. Raportti huomauttaa, että ongelma pahenee kun puolustusministeriö on niin perso vaikeasti valvottavien urakoitsija”kuorien” luomiselle, jotka toimivat ohjelmien rahoituskeskuksina.

Ei kuoriurakoitsija eivätkä heidän alihankkijansa ole suoraan tilivelvollisia kongressille. Kongressin valvonnan ulkopuolella heillä on lupa operoida valtion alaisina tiedusteluoperaatioissa, joista he ”virallisesti” eivät tiedä mitään.

Tässä kontekstissa DA:n ”The Soldier As A System”-symposiumin yhteydessä levitetty julkaisu huomautti, että armeijan tutkimus- ja teknologiaohjelma sponsoroi 42:a laboratoriota ja T&K-keskusta, työllistää arviolta 10 tuhatta tieteentekijää ja insinööriä. Vuosittainen budjetti $1.3 miljardia on vain pieni osa puolustusministeriön koko tutkimusbudjetista.

Asetutkimus, johon kuuluu ”ei-tappavien” aseiden kehitys ja testaaminen, ei ole minkään sellaisten lakien alaisuudessa, jotka rajoittaisivat amerikkalaisten tiedustelupalvelujen aktiviteetteja, vaikka voitaisiinkin olettaa, että nämä virastot kontribuoivat ja hyötyvät sellaisesta tutkimuksesta.

ALUSTAVAT LÖYDÖKSET

1. Teknologia on olemassa meille raportoidun tyyppisen häirinnän ja kokeilun toteuttamiseen.

2. Arviolta kymmenisen USA:n kansalaista on informoinut meitä jatkuvasta kokeilusta, johon liittyy vaikutukset, jollaisia suunnatun energian aseet on suunniteltu tuottamaan.

3. USA:n valtion sponsoroima tutkimus mikroaaltosäteilylle altistumisen biologisista vaikutuksista on laajaa ja jatkuu edelleen.

4. USA:n valtiolla on historiaa mielenhallintakokeissa mukanaolosta; ja erilaiset valtion virastot ovat tunnetusti kiertäneet heidän toimintaansa rajaavia lakeja.

5. Kongressi eikä oikeusasteet eivät kumpikaan ole halukkaita tarkastelemaan läheisemmin ”mustia” tiedustelu- ja aseiden hankintaohjelmia.

6. Useat Yhdysvaltojen virastot ovat saattaneet kiinnostua suunnatun energian teknologioiden kokeilemisesta Yhdysvaltain kansalaisiin ei-kliinisissä/ei-kontrolloiduissa olosuhteissa — puolustusministeriö, testatakseen etäisyyksiä ja ”ei-tappavuuden” eri asteita; energiaministeriö, tutkiakseen ”turvarajoja”; CIA, testatakseen ”mielenhallinnan” kyvykkyyksiä, ja NSA, kehittääkseen teknologiaa.

 

Artikkelin julkaissut Targeted Individuals Canada

Presidentti Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa, osa 2

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n ja MJ-12:n kanssa salaisista ET/UFO -tiedoista – osa II

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedy tiesi maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista, sekä hänen pyrkimyksiään saada pääsy salaisiin Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa koskeviin tietoihin. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.

Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin

Syyskuussa 1963 presidentti Kennedy käynnisti uraauurtavan aloitteen, jolla saada Neuvostoliitto ja USA tekemään yhteistyötä yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Tämän kylmään sotaankin vaikuttaneen julkisesti ilmoitetun aloitteen taustalla oli Kennedyn hallinnon salaisempi pyrkimys saada pääsy salattuihin UFO-tietoihin. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Kennedy ohjeisti CIA:ta julkaisemaan salatut UFO-tiedot NASAlle osana avaruusyhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Jos Kennedy olisi onnistunut, olisi ollut yhteinen avaruustehtävä Kuuhun ja UFO-tietoja oltaisiin jaettu CIA:n, NASAn ja Kennedyn hallinnon välillä enemmän. Tämä olisi varmistanut sen, että UFO-tiedot jossain vaiheessa oltaisiin tehty julkisiksi sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.

Huikeassa puheessa YK:n yleiskokouksen edessä syyskuun 20. päivä 1963, presidentti Kennedy sanoi:

Lopultakin, alalla jolla Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on erikoiskyvykkyys — avaruusalalla — on tilaa uudelle yhteistyölle, viedä eteenpäin yhteistoimintaa avaruuden sääntelyssä ja tutkimuksessa. Luen näihin mukaan mahdollisuuden yhteistutkimusmatkalle Kuuhun. [1]

Kennedy tarjosi avaruuskilvoittelun lopettamista ja yhteisiä tehtäviä neukkujen kanssa. Hruštšovin vanhimman pojan, tohtori Sergei Hruštšovin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kennedy oli ehdottanut yhteistä avaruus- ja kuututkimusohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Sergei Hruštšov paljasti, että kesäkuun 1961 Wienin kokouksessa, alle kymmenen päivää sen jälkeen kun Kennedyn kuuluisa toukokuun 25. päivän puhe kongressin edessä oli pidetty, jossa luvattiin viedä ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua, [2] Kennedy salaa ehdotti yhteisiä Kuu- ja avaruustehtäviä hänen isälleen. Hruštšov kieltäytyi, kuten hänen poikansa myöhemmin selitti: “isäni kielsi tämän, koska hän ajatteli että tämän avulla amerikkalaiset voisivat saada selville miten heikkoja me olemme, ja ehkä se ajaisi heidät sotaan.” [3]

Hänen syyskuun 1963 YK-puheensa jälkeen, Hruštšov jälleen kerran otti Kennedyn tarjouksen esiin — Neuvostoliiton hallitus ei virallisesti kommentoinut ja neuvostolehdistö sivuutti sen. [4] Samaan aikaan NASAlla ja kongressilla oli huomattavaa vastustusta Kennedyn aloitteille. Juuri ennen hänen YK-puhettaan, Kennedy briiffasi hänen NASA-johtajaansa, James Webbia, hänen aloitteistaan ja kysyi: ”Oletko riittävästi ohjaksissa estääksesi sen, että minut eristetöön NASAsta jos teen sen?” [5] Virallisen NASAn historian mukaan “Webb kertoi presidentille, että hän kykenisi pitämään hommat hanskassa.” [6] Richard C. Hoaglandin ja Mike Baran mukaan,

Idean myynti neukuille olisi jo tarpeeksi vaikeaa, mutta sen myyminen Amerikan kansalle ja kongressille mikäli “kansan syvät rivit purnaisivat” voisi olla lähes mahdotonta. Jos Webb ei kykenisi pitämään NASAa kurissa sen sisältä, silloin koko pyrkimys romahtaisi. [7]

Viikkoja hänen rohkean aloitteensa jälkeen, “vähäinen kansan tuki, jopa USA:ssa, tuntui latistaneen idean lopullisesti, ja Kennedy alkoi julkisesti perääntyä ehdotuksestaan.” [8] Jos Hruštšov olisi lopulta hyväksynyt hänen tarjouksensa, Kennedyn olisi pitänyt toimia nopeasti voittaakseen kongressin ja NASAn vastustuksen minkään yhteisen avaruusohjelman toteuttamiseksi.

Vuonna 1997 alkaneiden haastattelujen sarjassa Hruštšovin poika, tri. Sergei Hruštšov, sanoi että hänen isänsä aluksi kieltäydyttyä Kennedyn syyskuun 20. päivän 1963 tarjouksesta perustaa yhteiset avaruus- ja kuumissiot, “hänen kieltäytymistään seuraavina viikkoina hänen isänsä tuli toisiin aatoksiin”. [9] Yhdessä haastattelussa Sergei Hruštšov sanoi:

Kävelin hänen kanssaan joskus lokakuun lopulla tai marraskuussa, ja hän kertoi minulle näistä asioista. Hän kertoi minulle, että meidän tulee miettiä tätä ideaa uudelleen ja ehkä hyväksyäs se. Kysyin tietävätkö he kaiken, meidän salaisuutemme? Hän sanoi ettei se ollut tärkeää. Amerikkalaiset voivat suunnitella kaiken haluamakseen. Se on kehittynyt maa, mutta meidän pitää säästää rahaa. Se on kallista… Hän ajatteli myös näiden kaikkien saavutusten poliittisia puolia, että sitten he voisivat alkaa luottaa toisiinsa paljon enemmän Kuuban ohjuskriisin jälkeen hänen luottamuksensa presidentti Kennedyyn nousi erittäin korkealle. Hänen mielestään oli mahdollista tehdä asioita tämän presidentin kanssa, hän ei pitänyt häntä ystävänä, mutta hän todella halusi välttää sodan, joten tämän yhteistyön kautta he kykenisivät pallottelemaan ajatuksia näistä saavutuksista. [10]

Sergei Hruštšov vahvisti, että Nikita Hruštšov lopulta hyväksyi Kennedyn tarjouksen marraskuun alussa 1963 noin viikkoa ennen hänen salamurhaansa. [11] Hoaglandin ja Baran mukaan tarkka päivä on marraskuun 11., jolloin keskeinen Neuvostoliiton Mars-missio epäonnistui: “Marsiin suuntautunut miehittämätön avaruusalus koodinimellä ‘Kosmos 21’ vikaantui Maan alailmakehässä tarkalleen päivää ennen (marraskuun 11. päivä) ennen Kennedyn yhtäkkistä “Neuvostoyhteistyön direktiiviä James Webbille”. [12] Hruštšovin yhtäkkinen takinkääntö, kahden vuoden salailun ja julkisten kieltäytymisten jälkeen, johti sarjaan välittömiä presidentin toimeenpanoja heti seuraavana päivänä.

Presidentti Kennedy antoi issued kansallisen turvallisuuden toimeenpanomuistion (National Security Action Memorandum, NSAM) No. 271 marraskuun 12. päivänä 1963. Sen otsikko oli ”Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa ulkoavaruuden asioissa”, ja sen keskeinen kappale kuului:

Haluaisin teidän tekevän henkilökohtaisen aloitteen ja ottavan keskeisen vastuun valtiolla oleellisen Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön ohjelman kehittämisestä ulkoavaruuden alalla, mukaanlukien erityisten teknisten esitysten kehittäminen. [13]

Muistio jatkoi sanomalla, että yhteistyö oli suoraa seurausta Kennedyn syyskuun 20. päivän ehdotuksesta “laajentaa yhteystyötä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ulkoavaruudessa, mukaanlukien yhteistyö kuulaskeutumisohjelmissa.” Muistio oli luokiteltu “Luottamukselliseksi” ja osoitettu James Webbille (NASAn hallintovirkamies). Se julkaistiin lokakuun 13. päivä 1981.

Merkittävää kyllä, muistiossa sanottiin myös: “Oletan, että te työskentelette läheisesti ulkoministeriön ja muiden asianmukaisten virastojen kanssa.” Kennedy identifioi ulkoministerin keskeiseksi henkilöksi, joka toteuttaisi prosessia jolla käytäisiin dialogia yhteistyöstä:

Odotan teidän [Webb] avustavan ulkoministeriä proseduuri- ja ajoitusongelmien selvittämisessä, jotka liittyvät Neuvostoliiton kanssa käytäviin keskusteluihin, ja avustavan minua ehdottamalla keskustelukanavia, jotka olisivat meidän näkökulmastamme kaikkein toivottavimpia.

Tämä varmistaisi sen, että ulkoministeriö ja muut Yhdysvaltain hallituksen tahot pääsisivät käsiksi informaatioon, jota jaettaisiin Neuvostoliitolle heidän avaruusyhteistyön nimissä.

Luottamuksellisen NSAM:in lisäksi Kennedy antoi salaisemmaksi luokitellun (“Top Secret”) muistion CIA:n johtajalle John McConelle. Samalla päivämäärällä marraskuun 12. 1963 päivätyn muistion otsikko oli: “Katselmus kaikista kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista UFO-tiedustelutiedoista”. Huippusalaisessa muistiossa luki:

Olen ohjeistanut James Webbia kehittämään Neuvostoliiton kanssa yhteisen avaruus- ja kuututkimusohjelman. Olisi avuksi mikäli kävisitte läpi suuren uhan [UFO] tapauksia ja erottelisitte bona fidet salaisiksi luokitelluista ilmavoimien ja CIA:n lähteistä… Kun tämä data on käyty läpi, haluaisin teidän perustavan datan jakamisohjelman NASAn kanssa, jossa Tunnistamattomat [UFO:t] ovat tekijä. Tämä auttaa NASAn tehtäväjohtoa heidän puolustusvastuissaan. Haluaisin datan katselmuksesta väliraportin viimeistään helmikuun 1. 1964 mennessä. [14]
JFK CIA-johtajien Allen Dulles & John McCone kanssa vuonna 1962

On tärkeää huomata, että muistio CIA-johtajille viittaa Webbille samana päivänä annettuun NSAMiin. Vaikka CIA:lle lähetetyn vuodetun huippusalaisen muistion aitoutta ei olekaan virallisesti tunnustettu (sen autenttisuus on arvostettu keskisuuresta suureen), [15] NSAM 271:n legitimiteetistä ei ole epäilystäkään. [16] NSAM 271 selvästi näyttää, että Kennedy oli päättänyt tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa.”

Jos Kennedy olisi saanut varoituksen tulevan Neuvostoliiton kanssa koetun konfliktin vaaroista ja/tai Maan ulkopuolisesta elämästä, silloin salaisten UFO-tietojen jakaminen oli ilmiselvä tapa toteuttaa NSAM 271.

NSAM 271 ja siihen liittyvä huippusalainen CIA-johtajalle lähetetty muistio marraskuun 12. päivänä 1963 ovat todisteita siitä, että Kennedy piti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa” salaisiin UFO-tietoihin liittyvänä. Tuntemattomista syistä Kennedy oli vakuuttunut siitä, että CIA oli johtava virasto, joka varmistaisi salaisten UFO-tietojen julkistamisen. Tämä viittaa siihen, että ilmavoimat ja muut asevoimien haarat olivat salaa velvoitettu ohjaamaan kaikkein tärkeimmät CIRVIS-järjestelmän (Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings) kautta raportoidut UFO-tietonsa, jotka oli tuotettu Joint Army Air Naval Publicationin numeron 146 tiedusteludataa varten, CIA:lle. [17] Tämä vahvistetaan prikaatinkenraali C.H. Bolenderin muistiossa lokakuulta 1969. Hän sanoo: “raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, on tehty JANAP 146:n tai Air Force Manual 55-11:n mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Book -järjestelmää.” [18]

Yksinkertaistaen, UFO-tietoja oli kahta sorttia, joita ilmavoimat oli kerännyt Kennedyn ja myöhempien hallintojen aikana. Näistä vähemmän kansallista turvallisuutta uhanneet tehtiin julkisiksi Projekt Blue Bookin kautta — ilmavoimien ‘virallisen’ julkisen UFO-tutkimusohjelman, joka virallisesti loppui vuonna 1970. [19] Tärkeämmät, ja salaiset, UFO-tiedot ohjattiin toiseen projektiin CIA:n alaisuuteen. CIA:n vastatiedusteluosasto kontrolloi niiden saatavuutta ja raportoi suoraan MJ-12 ryhmälle. Pyydettäessä CIA:ta jakamaan UFO-tietojaan NASAlle, se johtaisi siihen että tiedot päätyisivät myös ulkoministeriöön ja muihin virastoihin kuten NSAM 271:ssä esitettiin. Kennedy täten suoraan asettui vastahankaan CIA:n kanssa sen salaisten UFO-tietojen kontrollista.

Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa

Toinen vuodettu dokumentti näyttää sen laajuuden millä Kennedy oli valmis tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa tehtäessä UFO-tietoja julkisiksi. Tavoite oli välttää sotilaallista yhteenottoa väärin perustein UFOjen takia. Dokumentin väitetään olevan huippusalainen NSA:n puhelinkuuntelu “kuuman linjan” keskustelusta presidentti Kennedyn ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšovin kanssa päivämäärällä 12. marraskuuta 1963. [20] Kuuma linja perustettiin vain kolme kuukautta aiemmin elokuun 1. päivä 1963, ja New York Timesin mukaan:

Suora yhteys, joka on olemassa 24 tuntia päivässä, mahdollistaa kahden valtion päämiesten vaihtaa keskenään viestejä minuuteissa. Kirjoitettujen viestien tarkistamisen jälkeen, Teletype-nauha syötetään Teletype-lähettimelle. Viestien lähtiessä se koodataan ”salauslaitteella”, jotta estetään muiden viestinluku välietapeilla 10 tuhannen mailin kaapelipiirin matkalla. Moskovassa viesti menee dekoodauslaitteen läpi ja ilmestyy Teletype-koneelle Kremlissä lähellä pääministeri Hruštšovin toimistoa. [21]

Vaikka onkin väitetty, että kuumaa linjaa käytettiin ensi kertaa kesäkuun 5. päivä 1967 Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, vuodettu NSA:n dokumentti puhuu siitä miten Kennedy ja Hruštšov pääsivät käyttämään sitä pian pystyttämisen jälkeen.

Kennedy and Hruštšov in 1961
Kennedy ja Hruštšov vuonna 1961, kuva: US National Park Service

Väitetyssä marraskuun 12. päivän kuuman linjan keskustelussa Kennedy ja Hruštšov keskustelivat heidän omien UFO-työryhmiensä tärkeydestä UFO-ongelman ratkaisussa, jotta vältettäisiin tulevat konfliktit. Kennedy sanoi Hruštšoville: “Olen laittanut käyntiin aloitteen NASAmme kanssa vaihtaaksemme tietoja teidän Tiedeakatemian kesken siinä toivossa, että se vaalii yhteistä huoltamme tästä ongelmasta ja toivottavasti löydämme jonkin ratkaisun.” [22]

Kennedy varmasti viittasi tässä NSAM 271:n, joka julkaistiin samana päivänä, marraskuun 12. 1963. Kennedy sanoi myös, “Olen ohjeistanut CIA:ta antamaan minulle kaikki tiedot haamuilmiöstä ja salaisista ohjelmista, minkä myötä voin paremmin arvioita [UFO-] tilannetta.” [23] Vaikka NSA:n salakuuntelema puheli ei ole täysin osoitettu autenttiseksi (se on saanut keskisuuresta suureen autenttisuusarvion), [24] se on yhdenmukainen marraskuun 12. päivän NSAM 271:n kanssa.” [25]

Aihetodisteet kuuman linjan puhelun sisällön aitoudesta tulevat Sergei Hruštšovin myönnöstä, että hänen isänsä oli hyväksynyt Kennedyn tarjouksen päivää ennen marraskuun 11. Eli, tämä oli sama päivä kun Neuvostoliiton Mars-missio ‘Kosmos 21’ oli vikaantunut, mikä oli johtanut siihen, että Hruštšovin ääni kellossa oli muuttunut Kennedyn tarjouksesta tehdä yhteistyötä avaruusasioissa. Neuvostoliitolle avaruuskilvan jatkaminen olisi ollut erittäin kallista, ja imenyt heiltä resursseja tärkeämmistä asioista. Kennedyn tarjous oli kasvot pelastava tapa päästä pois Neuvostoliittoa uhkaavasta dilemmasta.

Kuuman linjan keskustelu näytti Kennedyn ja Hruštšovin pääsevän sopuun monista asioista UFO-informaation jakamisessa ja avaruusyhteistoiminnassa. Kuuman linjan keskustelun päivämäärä on yhdenmukainen sen sopimuksen kanssa, johon päästin kulisseissa tänä aikana Kennedyn ja Hruštšovin välillä. Tämä antaa luottamusta sille, että kuuman linjan dokumentti on aito. NSAM 271:n antaminen, mikä on autenttinen julkinen dokumentti, vahvistaa myös sen, että Hruštšov oli juuri hyväksynyt Kennedyn tarjouksen ja että kuuman linjan keskustelu Kennedyn ja Hruštšovin välillä oli juuri pidetty. [26]

Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon

Marraskuun 12. päivänä 1963 presidentti John F. Kennedy oli päässyt laajaan yhteissopuun Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšovin kanssa yhteisista avaruustehtävistä ja UFO-tietojen jakamisesta. Tämä vaati molemmilta johtajilta heidän omien UFO-työryhmiensä ohjeistamista jakamaan informaatiota. Kennedy teki tämän huippusalaisella muistiolla CIA:n johtajalle, jolla pyydettiin häntä jakamaan UFO-tietoja NASAn ja Neuvostoliiton kanssa. Hänen marraskuun 12. päivän muistio välitettiin James Jesus Angletonille, CIA:n vastatiedustelun johtajalle. Angleton kontrolloi pääsyä suurimpaan osaan salaisista UFO-tiedoista USA:ssa, ja hän oli suorassa yhteydessä MJ-12:n kanssa — UFO-ryhmän, joka työskenteli “MJ-12 Special Studies Projectissa”. Vastauksena Kennedyn pyyntöön Angleton noudatti huippusalaisia/MJ-12 direktiivejä. Eräs salaisista direktiiveistä, joka paljastettiin osittain palaneessa Top Secret/MJ-12 -dokumentissa, joka on määritetty vuoteen 1961, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Mikäli kukaan ylempi Yhdysvaltain virkamies ei tekisi yhteistyötä MJ-12:n kanssa, direktiivi salli poliittisen salamurhan. Vuodettu dokumentti on pitävää näyttöä siitä, että entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli mukana luonnostelemassa ja hyväksymässä muiden MJ-12 jäsenten kanssa kryptistä “salamurhadirektiiviä”. Angleton toimeenpani myöhemmin MJ-12 “salamurhadirektiivin” vastauksena presidentti Kennedyn marraskuun 12. päivän 1963 pyyntöön CIA:lta julkaista salatut UFO-tiedot.

Ensimmäisessä osassa käsittelin palanutta dokumenttia ja sen syntyä Allen Dullesin viran viimeisinä kuukausina CIA:n johdossa. Dulles ja muut MJ-12 jäsenet vastasivat Kennedyn alkuvaiheen toimiin kesäkuun 28. päivänä 1961 saadakseen briiffausta MJ-12:n tiedusteluoperaatioista ja UFOista. Kennedy huippusalaisen muistion “Review of MJ-12 Intelligence Operations” mukaan pyysi Dullesilta lyhyttä tiivistelmää. [27] Vastauksena ja Kennedyn tietämättä, Dulles luonnosteli joukon direktiivejä juuri ennen eläkkeelle jäämistään marraskuussa 1961. Dullesin dokumenttiluonnokset oli osoitettu kuudelle muulle MJ-12 jäsenelle, joissa pyydettiin kommentteja ja heidän hyväksyntäänsä. Siinä oli selkeät ohjeet, että missään tapauksessa ei kukaan Yhdysvaltain presidentti tai hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstöstään tulisi saada briiffausta tai pääsyä salaisiin UFO-tietoihin.

Kaikkein esteellisin direktiivi, jonka Dulles oli luonnostellut ja ilmeisesti toiset kuusi MJ-12 jäsentä oli hyväksynyt, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Kokonaisuudessaan, siinä lukee:

Luonnos – Direktiivi koskien projektin toimintaympäristöä – Kun olosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi ympäristön kasvulle ja Washingtoniin ei voida enempää vaikuttaa, kun toiminta ei enää kanna satoa… Kun säästä puuttuu sateita, pitäisi olla märkää. [28]

Tri. Robert Wood, joka on MJ-12 dokumenttien rikosteknisillä menetelmillä analysoinnin nimekkäin asiantuntija, on tullut johtopäätelmään, että poltettu dokumentti on salamurhadirektiivi. Poltettua dokumenttia käsittelevässä haastattelussa hän huomauttaa, että kryptinen viesti “pitäisi olla märkää” on peräisin Venäjältä, jossa fraasit ‘märkätyöt’ tai “märkähommat” tarkoittaa että joku on tapettu ja verissä. [29]

Koodisana ‘märkä’ on myöhemmin otettu Neuvosto-KGB:n käyttöön ja muualle tiedustelumaailmaan, tri. Wood sanoo. Ilmaisu “pitäisi olla märkää” on täten koodattu käsky tappaa joku. Tämän kryptisen direktiivin luonnostelussa Allen Dulles tavoitteli hyväksyntää kuudelta MJ-12 kollegaltaan, saadakseen oikeutuksen kenen tahansa vaaleilla valitun tai nimitetyn Washington DC:n viranomaisen, jonka politiikka oli “epäsuotuisaa kasvulle”, salamurhaan. Kryptinen direktiivi oli esivaltuutus kenen tahansa presidentin salamurhaan, joihin “ei voitu enempää vaikuttaa”.

Kennedyn vuoden 1963 pyrkimykset lopettaa kylmä sota, tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusmissioiden parissa ja jakaa salaisia UFO-tietoja Neuvostoliiton kanssa saivat aikaan MJ-12:n lopullisen ratkaisun. Liipaisin oli Kennedyn sopimus Hruštšovin kanssa marraskuun 12. päivä 1963 avaruustoiminnan yhteistyöstä, joka johti Kennedyn huippusalaiseen muistioon, jossa ohjeistettiin uutta CIA-johtajaa, John McConea, jakamaan UFO-tietonsa NASAn kanssa. [30] Johtuen NSAM 271:sta, joka samana päivänä annettiin, tämä olisi varmistanut että UFO-tietoja ei annettaisi ainoastaan Neuvostoliittoon vaan ulkoministeriölle ja muillekin virastoille. [31] Eli, kaksi Kennedyn antamaa muistiota marraskuun 12. päivä olisivat varmistaneet pääsyn salaisiin UFO-tietoihin useammallekin valtion virastolle, mikä olisi lopulta johtanut siihen että presidenttikin niitä näkee. Suora pääsy oli häneltä McConen edeltäjän, Allen Dullesin kieltämä, joka eläköityi kansallisen tiedustelun johdosta marraskuussa 1961, mutta todennäköisesti jatkoi MJ-1 tehtävissään.

Kennedyn räjähdysmäinen huippusalainen marraskuun 12. päivän 1963 muistio DIA-johtajalle annettiin William Colbylle, sitten CIA:n kaukoidän osaston (apulais) johtajalle, James Angletonille CIA:n vastatiedustelussa. Angleton oli se kenellä oli auktoriteetti panna toimeen Kennedyn huippusalainen muistio. Kennedyn CIA-muistion alareunassa allekirjoituksen vieressä näkyy käsin kirjoitettuna: ”Colbyn vastaus: Angletonilla on MJ direktiivi 20.11.63”  Colby tunnusti tässä, että Angletonilla oli kaksi päivää ennen Kennedyn salamurhaa MJ direktiivit — poltettu dokumentti — ja hän käyttäisi niitä vastaamaan Kennedyn muistioon. Tämä käsinkirjoitus suoraan kertoo, että Angleton oli osallisena Kennedyn salamurhassa kryptisen MJ-12 salamurhadirektiivin perusteella.

CIA:n vastatiedustelun johtaja James Jesus Angleton.

Angletonin osuudesta Kennedyn salamurhaan on enemmänkin näyttöä. Lee Harvey Oswald oli mukana pienessä amerikkalaisryhmässä, joka oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1959. Vaikka CIA myöntää alkaneensa kerätä Oswaldista tietoja kansioon vuonna 1960, Alan Weberman, ensimmäisiä Kennedyn salamurhasta kirjoittaneita, väittää että CIA:n vastatiedustelu tarkkaili Oswaldia jo aiemmin. Weberman siteeraa näyttöä siitä, että Angleton oli suoraan mukana välikäden kautta, Gerry Hemming, entinen merijalkaväen sotilas, joka tunsi Oswaldin ja CIA rekrytoi hänet. [32]

Huolimatta siitä, että Angletonin ja CIA:n Oswaldin rekrytoimista ja hänen matkaansa Neuvostoliittoon pidetäänkin kiistanalaisena, ei ole epäilystäkään siitä että amerikkalaisena loikkarina Oswald jäi Angletonin CIA-vastatiedustelun vastuulle. Hänen palatessaan USA:han kesäkuussa 1962, Oswaldin aktiviteetteja tarkkailtiin CIA:n vastatiedustelussa silmä kovana. Oswaldin tämän jälkeiset tekemiset useiden CIA-henkilöiden kanssa antoivat Angletonin vastatiedustelulle mahdollisuuksia sekä tarkkailla että manipuloida Oswaldia.

Clay Shaw – liikemies New Orleansista

Jim Garrisonin, New Orleansin yleisen syyttäjän, tekemien tutkimusten paljastama kytkös CIA:n ja Kennedyn välillä on kaikkein dokumentoiduin. Garrison piti suurinta osaa dokumenttitodisteista näyttönä siitä, että Lee Harvey Oswald oli mukana salaliitossa, jota Clay Shaw johti. Garrison sai selville, että Shaw’lla oli ”laaja kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä.” [33] Vaikka Garrison ei onnistunutkaan voittamaan langettavaa tuomiota Shaw’ia vastaan, House Select Committee on Assassinations puhdisti Garrisonin osittain epäilyksistä vuonna 1979. Komitea totesi: “Komitea uskoo, perustuen sille saataviin todisteisiin, että presidentti John F. Kennedy todennäköisesti salamurhattiin salaliiton johdosta. Komitea ei kyennyt määrittämään muita asemiehiä tai salaliiton laajuutta.” [34]

CIA:n kanssa yhteistyötä tehnyt henkilö, Clay Shaw, järjesteli Kennedyn salamurhan, mikä suoraan yhdistää CIA:n vastatiedustelun tapaukseen. Oswaldin osallisuuden varmistaminen Kennedyn salamurhaan, oli se sitten miten minimaalista tahansa, antoi tehokkaat perustelut estää läpikotainen Kennedyn salamurhan tutkinta. Entisenä kommunistiloikkarina Angleton ja CIA kykenivät vakuuttavasti argumentoimaan, että Oswaldin mukanaolo johtuisi suoraan Neuvostoliitosta. Tämä mahdollisti CIA:n menestyksellä esittää Warrenin komissiolle, jäsenenä olleen Allen Dullesin avulla, että perinpohjaiset tutkimukset olisivat liian vaarallisia ydinsodan uhasta johtuen, mikäli Neuvostoliiton osallisuutta epäiltäisiin.

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [35] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa ja siksi hänet salamurhattiin. On kuitenkin uskottavampi syy sille miksi Kennedy haluttiin pois virasta — CIA:n rooli salaisten UFO-tietojen kontrolloinnissa, ja pääsyn eväämisessä muille valtion virastoille, mm. presidentinkanslialle.

Presidentti Kennedyn salamurha johtui suoraan hänen aikeistaan saada pääsy CIA:n salaisiin UFO-tietoihin. Kennedyn tietämättä salainen MJ-12 direktiivien joukko, jonka entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli antanut, poissulki kaiken yhteistyön Kennedyn ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä kanssa UFO-asiassa. Dulles ja kuusi muuta tuntematonta MJ-12 nimeä olivat ne, jotka ajoivat direktiivit läpi, jotka löytyvät palaneesta dokumentista, mm. kaikkien yhteistyöstä kieltäytyvien Kennedyn hallinnon viranomaisten salamurha. Vaikka Dulles ja hänen kuusi liittolaistaan esivaltuuttivatkin Kennedyn salamurhan, CIA:n vastatiedustelujohtaja oli se joka antoi viimeisen käskyn, mikä kulminoitui Kennedyn salamurhaan. Niin tekemällä James Angleton järjesteli kommunisiloikkarin mukanaolon, jotta hänen niskoilleen voitaisiin sälyttää lopulta syy ja varmistaa, että liittovaltio tai kongressin viranomaiset eivät tekisi perinpohjaisia tutkimuksia.

Oliko Kennedyn salamurha MJ-12:n salainen vallankaappaus?

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [36] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain eskaloituva mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa, ja se oli hänen salamurhansa syy. On kuitenkin uskottavampi syy miksi ylemmät CIA-viranomaiset halusivat Kennedyn pois vorasta — CIA:n vastatiedustelun rooli UFO-informaation kontrolloinnissa ja salaperäisen MJ-12 ryhmän direktiivien toimeenpanossa.

Presidentti Kennedyn rohkea yritys pyrkiä saamaan NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa on historiallinen fakta. Vähemmän tunnettua on se, että tämä vaati laajaa UFO-informaation keskinäistä jakamista, jotta estettäisiin väärinymmärrykset UFO-havainnoista, jotka saattaisivat saada aikaan sotilaallisia konflikteja ja vaarantaa avaruusyhteistyön. Kennedyn strategia oli käyttää USA-NL:n yhteistä avaruustoimintaa keinona saada UFO-tiedot paljastettua NASAlle. Tämä olisi johtanut siihen, että niitä jaetaan Neuvostoliittoon, ulkoministeriölle ja muille Yhdysvaltain viranomaisille NSAM 271:n vaatimusten mukaisesti. Laaja datan jakaminen NSAM 271:n alaisuudessa olisi antanut Kennedylle ja hänen kansallisen turvallisuuden tiimilleen keinot lopulta päästä itse käsiksi salaisiin UFO-tietoihin.

Dokumentit vahvistavat sen, että marraskuun 12. päivänä 1963 Kennedy ja Hruštšov olivat päässeet sopuun UFO-tietojen jakamisesta juuri tästä syystä, ja Kennedy piti CIA:ta tämän toimeenpanevana johtavana tahona. Kennedyn tietämättä CIA:n vastatiedustelun johtaja, Angleton, toimeenpani joukon salaisia direktiivejä, jotka eväisivät Kennedyltä, hänen kansallisen turvallisuuden tiimiltään ja pääesikunnalta pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Salamurhadirektiivi oli salainen MJ-12:n vallankaappaus, joka CIA:n vastatiedustelun avulla oli keino kieltää kaikilta presidenteiltä pääsy UFO-tietoihin, ja lopulta pakottaa kaikki yhteistyöhaluttomat liittovaltion viranomaiset pois virasta. Tähän päivään asti ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Dullesin ja kuuden muun MJ-12 jäsenen vuonna 1961 luonnostelemat ja hyväksymät MJ-12 direktiivit olisi koskaan kumottu. Dokumentit ja faktat puhuvat korkea-arvoisten CIA:n ja muiden nimeltämainitsemattomien virastojen syyllisyydestä Kennedyn salamurhaan. Kennedyn pyrkimyksille relevanttien vuodettujen MJ-12 dokumenttien vaikutukset vaativat läpikotaista julkista tutkimusta.

***


Viitteet

[1] YK:n 18. yleiskokouksen edessä pidetty puhe (20. syyskuuta 1963). Saatavilla verkossa:

http://www.jfklibrary.org/Historical+Resources/Archives/Reference+Desk/Speeches/JFK/003POF03_18thGeneralAssembly09201963.htm

[2] Kts: http://history.nasa.gov/moondec.html

[3] Lähde: http://www.pbs.org/redfiles/moon/deep/interv/m_int_sergei_khrushchev.htm

[4] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[5] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[6] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[7] Richard C. Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 98.

[8] Hoagland & Bara, Dark Mission, 89.

[9] Saatavilla verkossa: http://www.spacewar.com/news/russia-97h.html

[10] Saatavilla verkossa: http://www.pbs.org/redfiles/moon/deep/moon_deep_inter_frm.htm

[11] Frank Sietzen, “Soviets Planned to Accept JFK’s Joint Lunar Mission Offer,” http://www.spacewar.com/news/russia-97h.html

[12] Hoagland & Bara, Dark Mission, 101.

[13] Saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[14] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_cia.pdf

[15] Majestic Documents verkkosivun käyttämästä luokittelujärjestelmästä: http://majesticdocuments.com/documents/authenticity.php

[16] Saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[17] Kts: http://www.cufon.org/cufon/janp1462.htm

[18] “The Bolender Memo, Oct 20, 1969,” http://www.nicap.org/Bolender_Memo.htm

[19] Project Blue Book: http://www.ufocasebook.com/bluebook.html

[20] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[21] Lainattu: http://deadpresidentsdaily.blogspot.com/2007/08/august-30-1963-hot-line-established.html

[22] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[23] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[24] Majestic Documents verkkosivun käyttämästä luokittelujärjestelmästä: http://majesticdocuments.com/documents/authenticity.php

[25] Saatavilla verkossa: http://tinyurl.com/mejpm4

[26] Saatavilla verkossa: http://tinyurl.com/mejpm4

[27] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[28] Lainaus: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs3-9.pdf

[29] Saatavilla verkossa: http://www.scribd.com/doc/6404101/JFK-MJ12

[30] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_cia.pdf

[31] NSAM 271 saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[32] Lainaus: http://ajweberman.com/nodules2/nodulec5.htm

[33] Lainaus: http://en.wikipedia.org/wiki/Clay_Shaw

[34] Report of the Select Committee on Assassinations of the U.S. House of Representatives, saatavilla verkossa: http://www.archives.gov/research/jfk/select-committee-report/summary.html

[35] Fletcher Prouty, JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy (Citadel; 2003 [1996]).

[36] Fletcher Prouty, JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Entinen CIA-työntekijä paljastaa Area 51:n salaisuudet

Chrissy Newton juttelee Area51-sisäpiiriläisen ja entisen CIA-asiantuntijan kanssa, joka paljastaa salaisuuksia tukikohdasta.

Area51 on ollut joillekin pakkomielle jo yli 50 vuoden ajan. Keskustelu käsittelee salaisia valtion teknologioita, aluksia, takaisinmallinnusta, avaruusolentojen teknologiaa ja monia muita asioita. Area51 on nimi, joka on annettu salaiselle Yhdysvaltain ilmavoimien laitokselle Nevadan autiomaassa.

Entinen Area 51:n työntekijä ja CIA-asiantuntija TD Barnes keskustelee Chrissyn kanssa kokemuksistaan A-12 stealth -lentokoneen parissa, hänen mielipiteistään Bob Lazarista, hänen tiedoistaan koskien SR-71:a, millaista tukikohdassa oli olla, miten hän tiedusteli CIA:n leipiin sekä huhuista koskien rakenteilla olevaa SR-72:a.´

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Vuoden 1947 ruumiinavausvideo huutokaupataan, lähtöhinta $1 miljoonaa

Non-fungible token (NFT) on datatallenneyksikkö, joka sijaitsee lohkoketjussa, joka varmistaa digitaalisen omaisuuden aitouden ja täten siitä ei ole kopioita. NFT:tä voidaan käyttää esittämään valokuvia, videoita, ääntä ja muun tyyppistä digitaalista tietoa. Pääsy alkuperäiseen tiedostoon kuitenkaan ei rajoitu NFT:n omistajaan. Vaikka kopioita on mahdollita hankkia, NFT:t ovat jäljitettävissä lohkoketjulla, joissa näkyy omistusoikeus, joka on erillään kopiosuojasta.

NFT:stä on tullut uniikki keräilyn muoto. NFT-maailma on toivottanut tervetulleeksi mustavalkoisen videon yhden ainoan freimin filminegatiivin vuoden 1947 avaruusolennon ruumiinavausvideosta. Tämä negatiivikuva on tullut myyntiin NFT-markkinapaikka Raribleen. Negatiivilla näkyy Roswelliin maahansyöksyneen avaruusolennon ruumiinavaus, joka noudettiin talteen New Mexicosta elokuussa 1947. Digitaalinen huutokauppa on laittanut 16 millin yhdelle freimille lähtöhinnaksi $1,196,474.31 eli 450 wETH.

Huutokauppasivu mainitsee, että alkuperäinen avaruusolennon ruumiinavausnegatiivi tullaan lähettämään tarjouskilpailun voittajalle erikoislähetyksenä, jonka mukana tulee kopio CIA:n kirjeenvaihdosta, joka validoi filmin. Digitaalisesti ostajalle säilömisen lisäksi Rarible tulee lähettämään myös fyysisen 16mm freimin ostajalle. Näin vakuutetaan, että yhtään muuta freimiä filmistä ei tulla laittamaan myyntiin NFT:nä eikä fyysisesti tulevaisuudessa. Tämä tekee kappaleesta arvokkaimman keräilyharvinaisuuden.

NFT:n kuvauksessa Rarible mainitsee sen miten CIA:n henkilöstö on autentikoinut kaikkein kuuluisimman UAP-todisteen julkistamalla avaruusolennon ruumiinavausvideon. Huutokauppasivu mainitsee myös, että yhtään toista freimiä ei tulla tarjoamaan myyntiin tulevaisuudessa, mikä tekee siitä ”kerran elämässä”-mahdollisuuden omistaa uraauurtavia UAP-todisteita ja palasen mediahistoriaa. Rarible myös mainitsee lehdistötiedotteessa, että avaruusolennon ruumiinavausvideon NFT tulee ainoastaan kasvamaan arvoltaan. Huutokauppa tulee päättymään viiden päivän päästä, ja onkin kiinnostavaa nähdä miten paljon digitaaliset keräilijtä ovat valmiita siitä maksamaan.

 

Artikkelin julkaissut News18