Dark Journalist Daniel Liszt toivottaa takaisin oivaltavan kirjailijan Alexandra Brucen syväluotaavaan keskusteluun UFOista, MILABista, aikalinjojen manipuloinnista ja ulottuvuuksien välisistä porteista joita CERNin hiukkastörmäytin avaa.
Eksoottista Teknologiaa
Alexandra kuvaa hänen tutkimustaan Philadelphia-kokeesta ja tapahtuman silminnäkijöiden etsintöjään. Lopulta tie vei hänet omituisen mustan budjetin tutkimuslaboratorioon, joka tunnetaan Montauk-projektina Montaukin ilmatukikohdassa New Yorkin Long Islandilla.
Montauk-projektin uskotaan olevan jatkumo kiistellystä Philadelphia-kokeesta, joka oletettavasti tapahtui lokakuun 28. päivänä 1943.
Alexandran alkuperäinen klassikkokirja Montauk-projektista toi aikamatkailun ihmisten tietoisuuteen sen omituisilla kertomuksilla energian manipuloinnista, psyykkisestä tietoisuudesta, astraalimatkailusta, kaukokatselusta ja toisista ulottuvuuksista.
Hän löysi todistajia jotka väittivät olevansa mukana UFO-törmäyksiä tutkivaa tiimiä jota käytetään näissä pimeissä projekteissa risteyttämään ihmisen DNA avaruusolentojen teknologian kanssa.
Hän myös kyseli teini-ikäiseltä osallistujalta tietoja. Tämä väitti hänen tietoisuutensa olleen sijoitettu nuorempaan kehoon sen jälkeen kun hän oli selviytynyt useita vuosia sotilaana Vietnamissa.
Oliko kyseessä vain psykologinen operaatio jonka armeija on kehittänyt? Vai tapahtuivatko kokeeet oikeasti? Monet omituisista ennusteista projektin ympärillä tuntuvat muuttuneen todeksi.
Kiinnostavat linkit Philadelphia-kokeen, Montauk-projektin, UFO-teknologioiden ja CERNin hiukkastörmäyttimen välillä viittaisivat siihen, että on olemassa teknologinen jatkumo joka on kehitetty saamaan yhteys toiseen ulottuvuuteen.
Tämä tutkimus on hämästyttävä läpimurto todella omituiselle alueeelle mustien budjettien projekteihin ja ihmiskokeisiin.
THE UFO INCIDENT
(1975, amerikkalainen TV-elokuva)
Tämä on hyvin tuotettu ja houkuttelevat TV-elokuva jossa on mukana varhainen hahmottelu siitä miltä ”harmaat” vierailijat näyttävät. Se tutustutti ”avaruusolioiden abduktion” miljoonille katselijoille, esittämällä sen oikeiden tapahtumien kaltaisesti parhaaseen katseluaikaan. Vaikka kaikki siitä ei olisikaan totta, tämän tarinan kulttuurillinen vaikutus on jättiläismäinen. Ennen sitä UFO-havainnoista oli tehty dokumentteja, mutta tässä dramatisointi on vahva. Ensikontakti ulkoavaruuden sivilisaation kanssa, joka on esitetty faktapohjaisena mahdollisuutena.
Betty ja Barney Hill ajoivat kotiin Montrealista Portsmouthiin, New Hampshireen yöllä, kun he näkivät tunnistamattoman lentävän esineen. Muutaman mailin päästä he kuulivat piippaavan äänen ja molemmat kärsivät muistinmenetyksestä (joka itsessään on epätavallinen ilmiö) siitä mitä seuraavaksi tapahtui, päästyään kotiin pöllämystyneinä kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Kaksi vuotta kärsittyään painajaisista ja ahdistukseen liittyvistä sairauksista, he etsivät ammattiapua, ja hypnoosin kautta saivat takaisin muistot puuttuvilta tunneilta tuona iltana. He muistivat kuinka heidät pysäytettiin tiellä ja johdatettiin avaruusalukseen…
Monet filmit sanovat tarinoidensa pohjautuvan tositapahtumiin ja sitten vääristelevät totuutta tehdäkseen tarinasta paremman. Mutta The UFO Incident ei keksi mitään ollakseen tarttuva draama. Se perustuu kirjaan joka sisältää monet aidoista Hillien hypnoosisessioiden tallenteiden puhtaaksikirjoituksista. The Interrupted Journey (1966) on itse psykiatrin kirjoittama, joka hoiti pariskuntaa, mutta pääosin lievittääkseen heidän ahdistuneisuuttaan näistä tukahdutetuista muistoista. Kirja ja filmi on mieleltään avoimia mahdolliselle totuudelle näiden muistojen takana. Iso osa käsikirjoituksesta on otettu sanasta sanaan heidän nauhoitetuista psykiatrisista hoitotapahtumista. Filmieistä jotka perustuvat tosi tapahtumiin, tämä on yksi kaikkein uskollisimmista alkuperäiselle tarinalle.
Katselijalle jätetään päätettäväksi mitä Hillit muistavat hypnoosin alaisina. Flashbackit luovat muistoja uudelleen, mutta ovatko ne unia vai kokemuksia? Emotionaaliset reaktiot heiltä kun he eivät halua muistaa ja shokkirealisaatio siitä mitä he näkivät on James Earl Jonesin ja Estelle Parsonsin uskomattomien näyttelijäkykyjen ansiota, jotka on kuvattu erittäin pitkinä leikkauksina.
Cinefantastiquen arvostelussa (vuosikerta 5, nro 1, 1976), James Earl Jones (yllä) osti oikeudet tarinaan ja vietti kaksi vuotta yrittäen saada sen tuotettua teatterielokuvaksi ennenkuin hän tyytyi TV-elokuvaan. Hänen työnsä ei käy ilmi elokuvan lopputeksteistä. Jones jopa matkusti abduktiopaikalle tehdessään pohjatyötä rooliaan varten.
Elokuva paketoi kirjan kohokohdista ja olettamuksista niin monta kuin mahdollista, mutta kirjan lukemisen jälkeen käy paljon selvemmäksi tapahtumien kulku. Se lisää yksityiskohtien selkeyttä vierailijoiden motiiveille. Avaruusolennoilla ei ole iän tai kuoleman käsitettä (joka sopii pitkäaikaiseen avaruusmatkailuun) ja he ovat vain vierailemassa maapallolla kerätäkseen joitain näytteitä — he sanoivat etteivät he tulisi takaisin! Bettyn palautuneet muistot ovat niin rikkaita yksityiskohdissaan, niiden sisäinen logiikka on liian hyvä ollakseen pelkkiä unia. Esimerkiksi Betty haluaa pysyä Barneyn vierellä kun häntä tutkitaan, mutta hän haluaa myös lähteä avaruusaluksesta niin pian kuin mahdollista. Avaruusolentojen johtaja sanoo, että mikäli häntä tutkitaan samaan aikaan kuin hänen miestään, hän pääsee pois nopeammin.
Elokuva on dramaattinen ja mukaansatempaava kertomus joka johtaa tenhonsa pariskunnan lähikuvista hypnoosin alla, paljon enemmän kuin siitä mitä he oikeasti näkevät. Heidän muistonsa usein ovat välähdyksenomaisia, joka tarkoittaa myös että puvustukseen tai erikoisefekteihin ei keskitytä niin paljoa. Budjetti ei todellakaan ole mikään Close Encounters of the Third Kind (1977), mutta se on parempi kuin Project UFO johtuen paremmasta näyttelijätyöskentelystä. Valaistusefektit ovat kauniita muutamissa kohdin, ja niitä on käytetty esittämään aluksen jahtaamista. Greg Jein, eräs Close Encountersin mallintekijä, rakensi avaruusalus-metsässä -dioraaman joka The UFO Incidentissä vilahtaa (alla).
Tämän tapauksen merkitys on laaja-alainen, ja kirja ja filmi ovat todellakin tärkeitä kulttuurillisesti, vaikkeivät sitä olisikaan tieteellisesti. Tämä ei ole ensimmäinen raportoitu avaruusolentojen abduktiotapaus, mutta koska kyseessä on kaksi todistajaa, tapaus otettiin vakavammin. Se ruokki laajalle levinnyttä UFO-paranoiaa saaden aikaan monia samankaltaisia raportteja ja variaatioita abduktioista, ja popularisoi hypnoottisen regression käytön. Se myös hienosti toi esille idean että avaruusolennot eivät vahingoita meitä — näkökulma joka myöhemmin esitettiin Close Encountersissa ja erilaisten UFO-kulttien kertomuksissa.
Kaksi vuotta myöhemmin Ridley Scottin Alien (1979) käänsi pöydän ympäri ja abduktiot, joka on omituinen termi tapahtumalle jossa sinua lainataan muutama tunti, muuttuvat jälleen vihamielisiksi. Huolimatta lämpimästä pörröisyydestä joka huokuu elokuvasta E.T. The Extra-Terrestrial, useimmat avaruusalusten sisäosat ovat aina viitanneet pelottaviin kokemuksiin, kuten nähdään elokuvissa Communion, Fire in the Sky ja The X-Files.
Joten The UFO Incident on tärkeä merkkipaalu koko genressä ja myös kannattaa katsoa draamana, mutta onko se tositapahtuma? Hillit (kuva alla) eivät olleet motivoituneita keksimään tätä henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi. Molemmat heistä kävivät töissä ja Barney oli mukana myös siviilioikeuksien puolesta kampanjoimisessa. He eivät halunneet tarinan leviävän pilkkaamisen takia. He eivät myyneet tarinaansa ja työskentelivät kovasti pitääkseen sen poissa julkisuudesta. Kirja julkaistiin jotta voitaisiin kertoa totuus tapahtumista sen jälkeen kun tarina vuosi lehtiin.
Kuten monien UFO-tarinoiden kanssa, konteksti ihmisten julkisen tiedon ja populaarikulttuurin havainnoinnille pitää sisällään monia vastauksia, jotka mahdollisesti on paljastettu aiemmassa kulttuurin virrassa. Filmi tehtiin vuonna 1975 mutta abduktio tapahtui vuonna 1961. (Miksi siinä meni niin kauan että tästä saatiin elokuva?)
Betty ja Barney Hill ajoivat kotiin syyskuun 19. päivänä 1961 kun he havaitsivat valon taivaalla. Tapa jolla se liikkui sulki pois että kyseessä olisi ollut lentokone. He ajattelivat sen olevan mahdollisesti helikopteri vaikka he eivät kuulleet moottorin ääntä. Barney katsoo sitä kiikareilla ja pitää sitä UFOna. Mutta johtopäätös on jo muodostettu monien aiempien alueella tavattujen UFO-raporttien kautta. Bettyn sisko on nähnyt sellaisen, joten heillä oli jo taipumus uskoa siihen mikä se oli.
The Twilight Zonen jakso ’Hocus Pocus and Frisby’, joka näytettiin toukokuussa 1962, abduktion ja hypnoosin välissä
TV:n monet Twilight Zonen jaksot ovat kertoneet avaruusaluksista ja avaruusolentojen vierailuista, samanlaisista kuin he ovat kuvanneet, puhumattakaan sadoista aiempien vuosikymmenien pokkareista, sarjakuvista ja scifileffoista joissa on mielikuvituksellinen kansi. This Island Earth (1955) ja Invaders From Mars (1954) molemmat kertovat abduktioista. The Day The Earth Stood Still (1951) näyttää samanlaiset pyöreät käytävät ja rampit kuin he kuvaavat avaruusaluksen sisällä. Nämä filmit ja TV-episodit voisivat kaikki tarjota visuaalisten kokemusten kirjaston joita voidaan muistella myöhemmin. Näkivätpä Hillit yhtään mitään näistä elokuvista tai eivät, kuvat ovat voineet olla myös julisteissa, lehdissä ja TV-oppaissa.
Vaikka he väittävät muistinmenetyksen vieneen suurimman osan heidän kotimatkastaan, Bettyllä oli kirkkaita unia seuraavan muutaman viikon ajan, joissa hän käveli avaruusalukseen ja puhui telepaattisesti avaruudesta tulleen vierailijan kanssa. Hän kirjoitti unet muistiin. Hän myös otti yhteyttä sisareensa, joka oli nähnyt UFOn, ja sitten Project Blue Book otti talteen heidän julkilausumansa havainnosta. Nuo kaverit olivat saattaneet kysellä heiltä johdattelevia kysymyksiä, lisäten yksityiskohtia sinne missä niitä ei oikeasti ollut. Barney oli myös lukenut kirjan UFO-kokemusista (Donald Keyhoen The Flying Saucer Conspiracy).
Kaikki tämä tapahtui niiden kahden vuoden aikana ennen kuin hypnoositilanteet nauhoitettiin, pariskunta on voinut mahdollisesti täyttää itsensä muistoilla joulukuuhun 1963 mennessä. Tuona aikana The Outer Limits oli jo televisiossa — jossa oli eri avaruusolento joka viikko! (Jakso nimeltään ”The Bellero Shield” piti sisällään harmaan avaruusolennon ja hypnoosisession.) Heidän kaksi puuttuvaa tuntia voidaan selittää myös heidän jatkuvilla pysähtymisillään ja eksymisellä matkan aikana.
Vaikka heidän kokemuksensa ovat laajalti samoja, tämä voi selittää miksi Betty on puhunut hänen painajaisistaan Barneyn kanssa. Jokatapauksessa, psykiatri ei ristikuulustele heitä lähemmin yksityiskohdista kun he ovat aluksessa. Betty mainitsee että kuulustelija otti esiin Barneyn tekohampaat, mutta psykiatri ei muista tarkistaa muistaako myös Barney tätä tapausta. Mahdollisuus sovittaa kaksi eri kertomusta pilaantuu kun hän soittaa kaikki transsinkaltaiset nauhoitukset heille kun he ovat hereillä.
Kuvaukset abduktiosta ovat unenomaisia ja ne heijastelevat heidän hypnoositilaansa — he ovat juuri ja juuri hereillä kun heidät viedään alukseen. Avaruusolennot käyttivät myös hypnoottista suggestiota saadakseen heidät yhtestyöhön. Betty mainitsee että avaruusolennot puhuvat hänelle ilman sanoja (joka viittaisi telepatiaan) mutta paljon kuten me kommunikoimme unissa muiden unihahmojen kanssa.
Psykiatri kyselee Bettylta yhtäläisyyksiä avaruusolennon johtajan kuulustelusta. Kirjassa on myös hetki jolloin Betty on avaruusolentojen odotushuoneessa kun Barneyta tutkitaan (tämä on kun hän kysyy tähtikarttaa). Samanlainen kokemus hänen hypnoottisen session kanssa tapahtuu Barneyn vastaavan jälkeen.
Mutta nämä tarinat ovat kiehtovia, ja filmi ja kirja painottavat mahdollisten syiden suurta määrää heidän muistamilleen kokemuksille. Epätavallinen tapaus joka käsitellään ymmärtäväisesti, vaikkakin älykkäästi. Abduktiokokemus varjostaa sitä mitä tapahtui kun he olivat tietoisia — UFO jonka he havaitsivat useiden kilometrien päässä joka tuntui seuraavan heidän autoaan. Barney jopa tuijottaa sitä kiikareilla, havainnoi ikkunan josta näkyy hahmoja sisällä!
Olisipa se tositarina. Mutta toiveiden projisointi siihen mitä elokuvassa on nähnyt on mahdollisesti sama mekanismi joka aloitti tämän kaiken alunalkaenkin.
Verkossa myytävien kansien skannaukset saavat ajattelemaan että The UFO Incident ei ole koskaan julkaistu DVD:llä. Kaikki kansitaide näyttää piraattikopiolta. Tämä kuitenkin täytyisi löytyä DVD:ltä niiden sumeiden TV-nauhoitusten sijaan joita Youtubessa tällä hetkellä on.
Jääkö maapallon ulkopuolinen elämä löytämättä seuraavaksi 1,500 vuodeksi kuten eräiden astronomien tutkimus tahtoisi sanoa, vai tuleeko se päivä aiemmin? On monia hyviä syitä uskoa älykkään elämän löytyvän muualtakin galaksista, ja se voi löytyä jopa suhteellisen läheltä omaa kotiplaneettaamme.
Jos kehittyneet elämänmuodot ovat tavallisia läpi galaksin, se kasvattaa mahdollisuuksia sellaisen sivilisaation löytymiseen maapallon läheltä. Tässä on muutama syy sille miksi avaruusolennot tulevat pian meille kaikille tutuksi.
Ensinnäkin, pelkkä eksoplaneettojen määrä on uskomaton. Kepler-avaruusalus yksin on löytänyt 2326 planeettaa joka kiertää toista tähteä. Tähdet ovat täynnä maailmoja.
Tämän lisäksi vettä pidetään usein vaatimuksena elämälle, ainakin sellaiselle elämälle jota maapallolla löytyy. Vettä on sittemmin löytynyt Europalta, Marsista ja Enceladukselta. Tämä viittaisi siihen, että universaali liuotin saattaa olla yleinen myös muilla aurinkoja kiertävillä planeetoilla.
”Elämä löytää tien” ei ole vain lainaus Jurassic Parkista, vaan myös lausahdus elämän joustavuudesta. Täällä maapallolla elämänmuodot ovat kehittyneet alueilla joissa ei ole valoa, happea tai muita suurimmalle osalle elämää tarpeellisia vaatimuksia.
Monet elämän esiasteet, kuten proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit, löytyvät komeetoilta, kuista ja planeetoilta. Nämä monimutkaiset orgaaniset molekyylit löytyvät ilmakehistä Saturnuksen kuun Titanista Orionin tähtisumuun.
Vuonna 1977 astronomi Jerry Ehman työskenteli Big Ear radioteleskoopin kanssa etsien signaaleja älykkäästä ulkoavaruuden elämästä. Yhtäkkiä vastaanotettiin signaali joka läheisesti muistutti kutsua avaruudesta. Purske kesti 72 sekuntia, mutta se ei koskaan enää toistunut. Tämän hetken tutkimukset tästä signaalista ehdottavat signaalin alkuperäksi komeetan liikettä avaruudessa. Silti signaali on paras kandidaatti ulkoavaruuden elämän kutsulle.
Kaikki nämä tekijät saattavat johtaa ihmiskunnan kontaktiin ulkoavaruuden sivilisaation kanssa ensimmäistä kertaa muutaman vuosikymmenen sisään, jotkut tutkijat ovat tätä mieltä. Ajan kuluessa evidenssin määrä joka tukee elämän läsnäoloa toisissa maailmoissa kasvaa.
”Mielestäni meillä tulee olemaan vahvoja viitteitä elämästä maapallon ulkopuolella pian. Me tiedämme mistä etsiä. Me tiedämme miten etsiä. Monissa tapauksissa meillä on teknologia, ja olemme jo matkalla sen käyttöönottoon. Ja täten mielestäni olemme todellakin oikealla polulla”, sanoo Ellen Stofan, NASAn päätiedemies.
Vuonna 2020 NASA tulee laukaisemaan uuden mönkijän Marsiin, joka on erityisesti suunniteltu etsimään todisteita elämästä, miten primitiivisiä tahansa, punaisen planeetan pinnalta tai sen alta.
Draken yhtälö, astronomi Frank Draken luomus, kehitettiin arvioimaan Linnunradan sivilisaatioiden määrä. Jos tarpeeksi moni yhtälön tekijä — eksoplaneettojen määrä ja suhde siitä kuinka moni ylläpitää elämää — ovat elämälle suotuisat, silloin avaruusolennot saattavat elää ihan naapurissa.
Jos ne ihmiset, jotka haluavat edistää paljastusta UFOista, ovat oikeassa, totuus saattaa olla tulossa lähelläsi olevaan mediaan tuota pikaa. UFO-piireissä on vauhkottu jo vuosia kuinka totuus UFOista olisi pian tuotu julki kun Obaman presidenttikausi lähestyy loppuaan. Sisäpiiriläiset sanovat Obaman haluavan olevan ”UFO-paljastuksen presidentti”. Paljastaako hän mitään oikeasti on jokaisen arvailtavissa.
Astuvatko nimettömät ihmiset viimeinkin varjoista ja paljastavat tietonsa maailmalle? Ketkä ovat UFO-paljastuksen hyvät, pahat ja rumat? Eikö totuus siitä olemmeko yksin universumissa ole tärkeä asia? Tottakai se on! Se, että meillä on yksi maailman suurista johtajista kertomassa meille että maapallolla on käynyt muita avaruusmatkailuun kykeneviä rotuja, on historiallinen tapahtuma. Joten se on tärkeää että puhumme tämän seurauksista.
UFO-paljastuksen suhteen meidän tulisi olettaa seurausten olevan samanlaisia kuin Britannian erolla EU:sta. Lähtevätkö rahamarkkinat heilumaan joka suuntaan totuuden paljastuessa avaruusolennoista? Rehellinen totuus finanssimarkkinoista, erityisesti Wall Streetista, on että niitä ajaa emotionaalinen vaste uutisiin. Jotkut sijoittajat saattavat pelätä totuutta avaruusolentojen olemassaolosta, toiset taas herkuttelevat idealla kasvavista tähtienvälisistä markkinoista.
Kolikon positiivisella puolella on ne jotka ajattelevat, että totuuden saaminen selville tähtienvälisistä tovereistamme on positiivinen asia, ja he väittävät että se tulee olemaan henkisesti ylentävää ja valaisevaa. Valaistuminen ei tosin koskaan tapahdu silmänräpäyksessä. Se on kovaa henkilökohtaista ja henkistä työtä. Tässä kontekstissa on lohduttavaa että universumi ei mene haaskuun ihmisten ollessa ainoa älyllinen eliölaji maailmankaikkeudessa.
Puhutaanpa sitten UFO-paljastuksen negatiivisista puolista. Kun ollaan henkisistä asioista puhumassa, on niitä jotka pitävät galaktisia veljiämme demoneina tai jonkinlaisena höpöhöpönä. Ottaen huomioon paljastuksen majestisen luonteen, kaikkien maailman puhdasoppineiden tulisi säästää vieraamme taivaalta tuomitsemisesta ainakin siihen asti kunnes me saamme tilaisuuden oppia tuntemaan heidät.
Sitten on paljastuksen ruma puoli. Meillä tuntuu lajina olevan vakava ongelma ihmisperheen diversiteetin kanssa. Jos tähän soppaan laittaa lusikkansa tuntematon määrä avaruusolentorotuja maapallon ulkopuolelta, tilanne muuttuu hetkessä monimutkaisemmaksi. Ensijännityksen laantuessa meille tulee laji-identiteettikriisi. Brasilian sademetsien alkuasukkaat ovat käyneet läp tämänkaltaisen vaiheen heidän assimiloituessaan 2000-luvun brasilialaiseen kulttuuriin. Se ei ole kaunista. Joten maailmamme ihmiset joutuvat totuttelemaan ideaan että planeettamme ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Globaali pop-kulttuurimme joutuu katkolle ja kasvamaan ajatukseen että olemme märkäkorvia galaksin elämän mittakaavassa. Ehkäpä UFO-paljastus saa meidät lopettamaan keskenämme kinaamisen ja sotimisen. Ehkäpä kulttuurimme tulee harkitsemaan sitä, että sillä on tärkeämpiäkin aiheita mistä huolehtia kuin transseksuaalit vessassa.
Me kaikki tiedämme, että USA pilottelee Area 51:a kansalaistensa silmiltä. Näin on jatkunut jo lähes vuosisadan ajan. Se mitä emme tienneet on, että Kiinalla on aivan oma Area 51!
Sarja omituisia rakenteita keskellä ei mitään Gobin autiomaassa on saanut monen ihmisen huomion.
Keskipiste on omituinen Stonehengenkaltainen ympyrä, joka koostuu kolmesta aluksesta, joita kertoja ei kykene tunnistamaan.
Alukset osoittavat kaikki keskelle. Katso ajan kulumista Google Earthilla, näet koneiden numeroiden tippuvan neljästä kolmeen vuosien 2005 ja 2015 välillä, huolimatta siitä että mitään jälkiä ei jää jälkeen tästä, eikä läheltä löydy minkäänlaista kiitorataa.
Toisin sanoen, koneet ovat kadonneet jälkiä jättämättä.
Hän kysyy: ”En ole ilmailualan asiantuntija, mutta täytyy sanoa näiden koneiden näyttävän omituisilta. Niillä on sisäänpäin kääntyneet siivet, onko kyseessä jonkinlainen armeijan kone?”
Lisäksi oikealla on mystinen aukiomuodostelma, jonka läpi menee viivoja.
Joidenkin mielestä tämä voi olla salainen koodi jonka avaruusolennot näkevät ilmasta.
Salamyhkäisyyttä lisää ”tukikohdan” ulkoisesti satunnainen järjestys, sillä siellä on ”jonkinlainen kiitorata” joka ei ole yhteydessä mihinkään.
Vailla selitystä kertoja kysyy: ”Tietääkö Kiinan hallitus mitä tuolla on tekeillä? Onko sille olemassa syynsä miksi se on keskellä autiomaata?”
Vaikka jotkut uskovat että kyseessä on Kiinan Area 51 ja salainen armeijan tukikohta, toisilla on rationaalisempi selitys.
Eräs kommentoija kirjoitti: ”Se on vanha pommitusalue. Palojälkiä ei ole koska lentokoneet ovat olleet siellä siitä asti kun MIG:t olivat käytössä. Ne mittaavat räjähdysaluetta.”
Ainoa tapa ratkaista pulma ja määrittää onko kyseessä oikeasti armeijan salainen tukikohta tai avaruusolioiden teknologiaa, on mennä paikalle ja selvittää itse. Mikä toki on epätodennäköistä. Siksi voimme vain odottaa mikäli nopeasti verkossa levinneet kuvat ovat innostaneet jotain lähteitä paljastamaan lisätietoja Kiinan salaisesta Area 51:sta.
Kesäkuun 25. päivänä 2016 Kanadan kansallinen UFO-tutkimuslautakunta Brantfordissa, Ontariossa julkisti useita salaisia UFO-dokumentteja NORADin Runic Archivesta. Paljastuksen takana oli Victor Viggiani, johtava kanadalainen UFO-paljastusta ajava aktiivi. Dokumentit todistavat, että tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP, unidentified aerial phenomena) on ollut ”keskustelujen, analyysien, arviointien ja eristyksen kohteena tämän planeetan kaikkein korkeimpien armeijan ja hallitusten auktoriteettien keskuudessa”.
Viggiani esittää, että viitattaessa NORADin dokumentteihin jotka hänen hallussaan ovat, häntä on uhkailtu syytekirjeillä mikäli hän julkaisee tiedot julkisuuteen, mutta hän ei ollut vaikuttunut uhasta ja teki rohkean teon sanoessaan ”syyttäköön USA:n hallitus minua”.
Kaikki nämä salaiset dokumentit on saatavilla printattuina. Ota yhteyttä ZlandCommunicationsiin: zland@sympatico.ca
OHJELMASSA
Jaakko Närvä (SUT ry): Ufot, tieteen rajaseudun kesyttämättömät taivaanhaltijat
Visa Kaliva: Ihminen ja avaruuden avautuminen
Juhani Olutkoski (Tre Ufo ry): Ufot ja Raamatun jättiläiset
Lasse Ahonen (UFO-Finland ry): Ufotutkimuksen monet kasvot
Heikki Kulju (SUT ry): Roswellin ufomysteeri
Kalevi Riikonen (Tähtitieto ry): Kosmisen sielun energiatyöskentely
VARALLA
Valentin Kamski (SUT ry): Mitä todella tapahtui 21.12.2012?
Tapahtumassa myytävänä ufokirjallisuutta.
PAIKKA
Palokunnantalo: Palokunnankatu 18, 13100 Hämeenlinna
Lippu 10 €.
Järjestäjinä Suomen Ufotutkijat ry & Rajatiedon Yhteistyö ry. Ohjelmamuutokset mahdollisia.
Tohtori Steven Greer näyttäytyi Carol Rosin Showssa toukokuun 13. päivä 2016 ja puhui uudesta kriittisestä informaatiosta koskien UFO-paljastusliikettä.
Valheellisen tiedon leirissä on tapahtunut suuri kytkimen nosto julkisessa mediassa. Greerin mukaan on tapahtumassa suuren mittakaavan huijaus.
USA:ssa ja muualla maailmassa on levitetty disinformaatiota, mukaanlukien ufologien yhteisöissä.
Greer ja Rosin puhuvat aikamme suurimmasta valheesta ja he haluavat sinun tietävän siitä.
He puhuvat myös joistain hyvistä uutisista ja kehityssuunnista, asioista joita voimme tehdä, ja hänen kutsunsa kaikille sisäpiiriläisille ja ihmisille joilla on vapaan energian laitteita julkaistiin. Lisäksi hän ilmoittaa tulevasta uudesta elokuvasta, kirjasta ja konsertista sekä monesta muusta asiasta.
Alla muutamia pointteja haastattelusta:
UFO-hype, joka alkoi 1950-luvulla, on luotu sumuverhoksi salaisille armeijan aluksille jotka näyttävät UFOilta.
Armeija on mukana abduktoinneissa ja karjansilpomisissa. Erityiset abduktio- ja silpomisryhmät toteuttavat näitä käyttämällä korkean tason teknologiaa.
False flag -tapahtuman suunnittelussa mukana olevat senaattorit yrittävät vakuutella toiset senaattorit tarpeesta luoda false flag -tapahtuma jotta massoja voitaisiin kontrolloida.
Vuonna 1996 julkaistu elokuva ”Independence Day” on käsikirjoitettu jotta nähtäisiin kuinka ihmiset reagoivat avaruusolentojen uhkaan.
Toisen Independence Day -elokuvan tarkoitus on rekrytoida ihmisiä armeijaan (lavastetun) avaruusolentouhan varjolla.
Blink-182:n perustaja Tom DeLonge on rekrytoitu Pentahonin sisäpiiriläisten kautta levittämään valheellista tietoa UFOista ja avaruusolennoista. Tarkoitus on saada nuorempi sukupolvi uskomaan että maapallon ulkopuolella jokin uhkaisi meitä.
Lopuksi, kosminen false flag -operaatio on täyttä häkää käynnissä.
First Contact on tositarina Darryl Ankasta, taiteilijasta ja UFO-tutkijasta, joka UFO-kontaktin jälkeen ryhtyy kanavaksi ulkoavaruuden olennolle nimeltään Bashar, jonka voimakkaat viestit valmentavat ihmiskuntaa kontaktiin ulkoavaruuden rodun kanssa.
(1966) on itse psykiatrin kirjoittama, joka hoiti pariskuntaa, mutta pääosin lievittääkseen heidän ahdistuneisuuttaan näistä tukahdutetuista muistoista. Kirja ja filmi on mieleltään avoimia mahdolliselle totuudelle näiden muistojen takana. Iso osa käsikirjoituksesta on otettu sanasta sanaan heidän nauhoitetuista psykiatrisista hoitotapahtumista. Filmieistä jotka perustuvat tosi tapahtumiin, tämä on yksi kaikkein uskollisimmista alkuperäiselle tarinalle.
, 
ja 
(1955) ja 
(1954) molemmat kertovat abduktioista. 
näyttää samanlaiset pyöreät käytävät ja rampit kuin he kuvaavat avaruusaluksen sisällä. Nämä filmit ja TV-episodit voisivat kaikki tarjota visuaalisten kokemusten kirjaston joita voidaan muistella myöhemmin. Näkivätpä Hillit yhtään mitään näistä elokuvista tai eivät, kuvat ovat voineet olla myös julisteissa, lehdissä ja TV-oppaissa.
).
ei ole koskaan julkaistu DVD:llä. Kaikki kansitaide näyttää piraattikopiolta. Tämä kuitenkin täytyisi löytyä DVD:ltä niiden sumeiden TV-nauhoitusten sijaan joita Youtubessa tällä hetkellä on.
