Avainsana-arkisto: fysiikka

Venäläiset fyysikot rakentavat Teslan tornia tuottamaan sähköä kaikille

Kaksi venäläistä fyysikkoa yrittävät replikoida legendaarista Wardenclyffen tornia, jonka Nikola Tesla loi 1900-luvun alussa tuottamaan puhdasta sähköä koko planeetalle.

Saatuaan viedyksi loppuun suurimman osan hänen projekteistaan, kaikkein tärkein ei koskaan valmistunut.

Testa-torni on rakennettu Manhattanille 1900-luvun alussa, mutta tuntemattomista syistä sitä ei koskaan saatu valmiiksi.

Joidenkin lähteiden mukaan kyse oli rahoitusongelmista. Testa väitti, että tämä projekti voisi olla kaikkein tehokkain järjestelmä maailmassa sähkön tuotantoon ja välitykseen.

Teslan Wardenclyffe-laitos Long Islandilla 1902

Venäläiset fyysikot Leonid ja Sergei Plekhanov ovat päättäneet toteuttaa tämän projektin modernilla teknologialla.

Aiemmin 1980-luvulla Neuvostoliitto rakensi tornin kanavoimaan myrskyssä syntyviä sähkösäteitä ja analysoimaan niiden vaikutusta. Kuitenkin Wardenclyffen moderni versio tulee siirtämään kaiken sähkön planeetan ympärille, ja se tulee ratkaisemaan monia teknisiä ongelmia.

Seuraavalla videolla lisää projektista.

 

Artikkelin julkaissut Alien Star.

Uutta fysiikkaa: mahdollisuus lentää erittäin pienellä energiakulutuksella

Tämä video kertoo uusista fysiikan löydöksistä, siitä miten UFOt kuten ”Tic Tac” kykenevät lentämään käyttäen erittäin pieniä määriä energiaa. Keskustellaan myös poliittisista ja sotilaallisista seuraamuksista, joita tällainen disruptiivinen teknologia aiheuttaa,  kun Trump on korvaamassa kenraali Mattisin Patrick Shanahanilla, entisellä hänen setänsä MIT:n professori John Trumpin vanhalla oppilaalla. Shanahanin on väitetty vuotaneen tietoja, ja hän on ollut mukana rakentamassa USA:n avaruuslaivastoa.

Uusi teoria: mennyt ja tuleva ovat kaikki olemassa yhtä aikaa

Uuden ristiriitaisen teorian mukaan kaikki meidän ympärillämme on tarkoituksellisesti suunniteltu, ja jokaisen kohtalo on jo päätetty. Uusi teoria sanoo, että aika ei KULU ja että kaikki on aina ja ikuisesti läsnä.

Itse asiassa, aika ei ole lineaarista siten kuin me sitä olemme pitäneet, ja kaikki meidän ympärillämme on aina läsnä.

Tutkijat sanovat, että aika tulisi nähdä aika-avaruuden yhtenä ulottuvuutena, niin kuin suhteellisuusteoria sitä pitää — joten se ei kulu meillä jollain tavalla, koska aika-avaruus ei kulu. Sen sijaan aika on osa universumin suurempaa yhtenäistä rakennetta, ei jotain joka liikkuu sen sisällä tai ympärillä. Erään tiedemiehen mukaan kaikki mikä on tapahtunut, ja kaikki joka tulee tapahtumaan on tapahtumassa samaan aikaan juuri tällä hetkellä aikana, jolla on paikka avaruudessa.

Tohtori Bradford Skow’n, MIT:n filosofian professorin, ehdottama uusi teoria sanoo, että jos me katsoisimme universumia, me kykenisimme näkemään ajan ja tapahtumat, jotka levittäytyvät kaikkiin suuntiin.

Joten mitä tämä kaikki tarkoittaa? No, se tarkoitaa, että aika siten kuin me sen tunnemme on väärin, toisin sanoen, se ei ole lineaarinen niin kuin me olemme ajatelleet. Itse asiassa kaikki meidän ympärillämme on aina läsnä.

Uusi teoria käydään läpi Skow’n kirjassa Objective Becoming jossa hän kirjoittaa: ”Kun kysyt ihmisiltä ’Kerro minulle ajan kulumisesta’, he usein kertovat tämän metaforan.

”He sanovat ajan virtaavan kuin joki, tai että me liikumme ajan läpi kuin alus joka seilaa merellä.”

Tutkijan mielestä hän ”ei haluaisi meidän uskovan siihen ellei sen puolesta olisi hyviä argumentteja.”

Kirjassa Objective Becoming Skow pyrkii vakuuttamaan lukijat siitä, että asiat eivät voisi olla oikein muullakaan tavalla. Näin tehdäkseen hän käyttää ison osan kirjasta tarkastelemaan kilpailevia aikakäsityksiä — sellaisia jotka olettavat ajan kuluvan tai liikkuvan meissä jollain tavalla. ”Olin kiinnostunut sellaisista tavoista nähdä universumi joissa ajan kulumisen metafora otetaan todella, todella vakavasti” Skow sanoo. ”He sanovat, että aika virtaa kuin joki, tai että me liikumme ajan läpi kuin merellä seilaava alus.”

Skow uskoo niinkutsuttuun ”palikkauniversumi-teoriaan” joka sanoo, että mennyt, nykyisyys ja tuleva ovat kaikki olemassa yhtä aikaa.

Toisin sanoen, tämä tarkoittaa sitä, että kun asia on tapahtunut, se jatkaa olemassaoloaan jossain päin aika-avaruutta.

Uusi ristiriitainen teoria saa tukea Albert Einsteinin suhteellisuusteoriasta, joka sanoo että avaruus ja aika ovat itse asiassa neliulotteinen monimutkainen rakenne, jossa kaikki asiat jotka ovat tapahtuneet ovat omissa koordinaateissaan aika-avaruudessa.

Skow jatkaa:

”Palikkauniversumiteoria sanoo, että sinä olet levittäytynyt ajassa, samalla tavoin kuin sinä olet avaruudessa. Me emme sijaitse missään yksittäisessä ajassa.

Skow myöntää, että vaikka muut asiat muuttuisivat ja me näkisimme ajan niin että se kuluu, Skow uskoo, että me olemme ”hajallaan olevissa olosuhteissa” ja että ajan eri osat saattavat olla täplitetty ympäri ääretöntä universumia.

Viite:

Does time pass? Philosopher Brad Skow’s new book says it does — but not in the way youmay think.

 

Artikkelin julkaissut Physics Astronomy Blog

Tunnettu tiedemies: Tietoisuus on avain kaiken selittävään teoriaan

Kantasolututkimuksesta tunnettu Robert Lanza uskoo biologian olevan tärkeämpi kuin fysiikka kun halutaan ymmärtää universumia.

Tri. Robert Lanza, joka valittiin Time-lehden yhdeksi maailman sadasta vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä vuonna 2014, uskoo tieteen kykenevän tunnistamaan ihmistietoisuuden tärkeyden.

Kvanttifysiikka on osoittautunut ristiriitaiseksi klassiseen, newtonilaiseen fysiikkaan verrattuna, ja se saa tieteentekijät etsimään ”Kaiken Teoriaa” kuilun umpeenkuromiseksi joka uhkaa niellä kaiken luottamuksen joka meillä on tieteelliseen ymmärrykseen maailmassa.

Lanzalle, jonka läpimurto-kantasolututkimus on ansainnut hänelle paljon nimeä, biologia osoittautuu fysiikkaa tärkeämmäksi tässä tehtävässä. Hän antaa enemmän tunnustusta ihmisolentojen ymmärtämiselle kuin abstraktien säikeiden ymmärtämiselle näkymättömissä ulottuvuuksissa.

Onko se sitten kvanttifysiikkaa vaiko newtonilaista fysiikkaa, se on järjestelmä jonka tietoisuutemme on luonut organisoimaan ympärillä olevan maailmamme lementtejä. Me luomme tarinoita, me annamme asioille nimiä.

Tapa jolla universumi on säädetty elämän olemassaololle signaloi myös siitä tärkeydestä joka meillä on kaiken keskellä, sanoo Lanza.

Tri. Lanza ja Barbara Walters

“Pitkään etsitty Kaiken Teoria on puutteellinen ainoastaan yhden tärkeän komponentin suhteen, joka oli liian lähellä meitä jotta olisimme havainneet sen”, hän sanoi nauhoitetussa puheessa Science and Nonduality Conferencessa vuonna 2010. “Tiede ei ole kohdannut sitä yhteä asiaa joka on kaikkein tunnetuin ja kaikkein mystisin — ja se on tietoisuus.”

Onko se olemassa jos et näe sitä?

Tunnetut kaksoisrakokokeet kvanttifysiikassa ovat todisteita Lanszalle siitä että tietoisuus on vastuussa siitä miten näemme ympäröivän maailmamme. Kyse ei ole siitä miten havaitsemme kiinteitä ominaisuuksia itsessään, vaan pikemminkin siitä miten me näemme tiettyjä ominaisuuksia. Kyse on perspektiivistä.

Hän summaa kaksoisrakokokeen vuoden 2010 kirjassaan “Biocentrism: How Life and Consciousness Are the Keys to Understanding the True Nature of the Universe”: “On ratkaisevasti osoitettu, että jos ’tarkkaillaan’ atomia pienempää hiukkasta tai valoa kaksoisraon läpi liikkuessaan, se käyttäytyy kuin hiukkanen ja luo kiinteän näköisiä osumakohtia rakojen taakse esteeseen joka mittaa sen impaktin. Kuin pieni ammus, se loogisesti läpäisee jomman kumman raon. Mutta jos tiedemiehet eivät havainnoi hiukkasen liikerataa, silloin se käyttäytyy kuin aallot jotka sallivat sen mennä molemmista raoista yhtä aikaa.”

Hän laajentaa tätä periaatetta jokapäiväiseen elämään. Onko keittiö olemasas jos et ole siinä? Hän kirjoittaa: ”Illalla laitat valot pois ja poistut makuuhuoneeseen. Tottakai keittiö on siellä, näkymättömänä, koko yön. Eikö? Mutta, itse asiassa, jääkaappi, liesi, ja kikki muu koostuu hohtavasta parvesta materiaa/energiaa. Kvanttifysiikan lopputulemat, kuten kaksoisrakokeessa, kertovat meille että yksikään noista atomia pienemmistä hiukkasista ei oikeasti sijaitse missään tietyssä paikassa. Sen sijaan ne ovat olemassa mahdollisuuksien vaihteluvälinä — todennäköisyysaaltoina.”

Hänen puheessaan Nonduality Conferencessa hän tiivistää, “Yksikään hiukkanen tuolla jossain ei ole olemassa ominaisuuksiensa kanssa ennen kuin se havaitaan.” Tiedemiesten parametrit ovat vain heijastuksia mielemme spatiaalis-temporaalisesta logiikasta, Lanza sanoo.

Eikö ole omituista että elämää on?

Yli 200 parametria on tasan tarkkaan sopivassa arvossaan elämän olemassaololle, huomauttaa Lanza. ”Jos [Big Bang] olisi ollut miljoonasosankaan voimakkaampi, se olisi puskenut liian nopeasti galaksien ja maailmojen syntymiseksi,” hän sanoi. “Jos vahva hiukkasvoima pienenisi 2 prosenttia, atomien ytimet eivät pysyisi kasassa…. vety olisi ainoa alkuaine universumissa. Jos gravitaatiovakiota pienennettäisiin vain [hieman]… tähdet, mukaanlukien oma aurinkomme, eivät syttyisi loistamaan.”

Lanza tunnustaa muita mahdollisuuksia selityksille siihen miksi nämä paramterit ovat juuri oikeita — mm. sen että Jumala on luonut universumin, tai että on niin monia universumeita joissa paramterit ovat oikein, ja me olemme vain yhdessä niistä — hänen mielestään iso osa selitystä on, että ihmistietoisuus on luonut parametrit.

Teoriat herättävät keskustelua

Vaikka monet tiedemiehet puhuvatkin tietoisuuden tärkeydestä tulevaisuuden tieteen kehityksessä, he eivät ota kaikki samaa tulokulmaa kuin Lanza. Ja monet tieteentekijät pitävät sellaisia puheita tietoisuudesta mauttomina — tai ainakin äärimmäisellä varovaisuudella nieltävinä, peläten “pseudo-tieteen” leimaa jonka jotkut ovat lyöneet Lanzan teorioille.

Fyysikko Rober Penrose

Lanza puhui NBC:n tiedetoimittaja Alan Boylen kanssa hänen kirjansa saamista arvioista, erityisesti joidenkin fyysikoiden. ”Heidän vasteensa on ollut paljon sitä mitä odottaisi papeilta jotka kommentoivat kantasolututkimusta.”

Toisaalta Boyle lainaa Richard Conn Henryn arvostelua, fysiikan ja astronomian professorin John Hopkins Universityssa: ”Mitä Lanza sanoo kirjassaan ei ole uutta. Miksi Robertin pitää sanoa se kaikki? Koska me, fyysikot, emme sano sitä — tai jos me sanomme, me vain kuiskaamme yksityisesti — raivokkaasti punastuen kun sanat tulevat ulos suusta. Totta, kyllä; poliittisesti korrektia… ei!”

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity