Avainsana-arkisto: historia

Inka-legenda Suuresta Tulvasta

Etelä-Amerikan kansat kertovat myyttejä Suuresta Tulvasta ja sen ympärillä tapahtuneista tapahtumista.

Koillis-Brasiliassa elävä Ipurina-kansa säilyttävät yhtä eleganteimmista myyteistä tuohon tapaturmaan liittyen:

”Kauan sitten Maapallolla oli suuri tulva. Tämä tapahtui kun aurinko, suuri pata täynnä kiehuvaa vettä, kaatui.”

Tästä etelämmäksi mentäessä Chilen alkuperäiskansa, araucanialaiset, muistavat traumaattisen muiston:

”Tulva oli seurausta tulivuoren purkautumisesta, jota seurasi voimakas maanjäristys, ja aina kun on maanjäristys, alkuperäisasukkaat juoksevat vuorille. He pelkäävät, että maanjäristyksen jälkeen meri voi jälleen hukuttaa maailman alleen.”

Kuten araucanialaiset, Inkat olivat pelosta jäykkiä siitä, että aurinko kertoisi maailman tuhoutumisesta.

Vuoden 1555 espanjalainen kronikka puhuu tästä huolenaiheesta:

”…[kun] oli auringon- tai kuunpimennys, intiaanit itkivät ja vaikeroivat suuressa hämmingissä, miettien sitä että heidän aikansa on tullut ja Maa tuhoutuu…”

Perulainen tunnettu historioitsija Garcilaso de la Vega,  espanjalaisen konkistadorin ja Inka-prinsessan poika, pyysi Inka-setäänsä kertomaan hänelle tarinan hänen kansansa alkuperästä. Miten Titicaca-järvi muuttui heidän sivilisaationsa lähteeksi?

Setä kertoi:

”…viime aikoina koko tämä alue jonka näet oli täynnä metsää ja pöpelikköä, ja ihmiset elivät kuin villieläimet ilman uskontoa tai hallintoa, ei kaupunkeja eikä taloja, ilman maanviljelystä ja vaatteiden käyttämistä… [auringon jumala lähetti pojan ja tyttären]… antamaan heille säännöt ja lait miten elää järkevästi ja sivistyneesti, ja opettamaan heitä elämään taloissa ja kaupungeissa, kasvattamaan maissia ja muita satokasveja, pitämään eläimiä ja käyttämään Maan hedelmiä rationaalisina olentoina…”

Nämä ”jumalat”, jotka toivat maanviljelyksen Titicaca-järven läheisyyteen, kuvattiin tulleen ”etelän mailta” välittömästi ”tulvan jälkeen”.

Toisin sanoan, maanviljelyn toi Titicaca-järvelle ihmiset jotka jo hallitsivat tuon taidon, jotka selvisivät luonnonmullistuksesta, ja jotka ovat saattaneet saapua muista maista, mahdollisesti kuuluisasta Atlantiksen alueelta, jonka on sanottu tuhoutuneen tulvassa.

Sana ”Inka” tarkoittaa ”Auringon poikaa”, ja se on titteli joka alunperin kuului vain keisarille.

Säilyttääkseen kulttuurinsa konkistadorien hävitykseltä, Inka Manco II lähti pois pääkaupungista Cuzcosta vuonna 1536 ja vetäytyi kauas Andeille. Hän otti mukaan kolme poikaansa, jokaisesta tulisi vuorollaan Inka, ja he kärsivät verisistä kohtaamisista espanjalaisten kanssa.

Manco II valitsi vuorenhuipun, josta näki Urubamban laaksoon, jonne rakentaa palatsinsa. Pizarro, espanjalaisten valloittajien johtaja, ei koskaan kyennyt löytämään tätä salaista piilopaikkaa, ja sen olemassaolo on kiehtonut niitä jotka häntä seurasivat. Kaikki, jotka ovat yrittäneet löytää kadonneen kaupungin, ovat epäonnistuneet.

Myöhemmin samalla vuosisadalla kaksi munkkia, Veli Marcos ja Veli Diego, jälleen etsivät sen sijaintia. Veli Marcos oli täynnä ” …halua etsiä sieluja jotka eivät olleet kohdanneet yhtäkään saarnaajaa ja jossa evankeliumia ei oltu kuultu”, ja hän matkasi lääkärisanansaattajan Veli Diegon kanssa, joka tuli kuuluisaksi paikallisten ihmisten keskuudessa ja hänestä tuli kuninkaallisten Incojen suosikki.

Nämä kaksi munkkia perustivat luostarin Puquiuraan Vitcosin lähelle, ja heitä kiinnosti Inka-tarustot ”Auringon neitsyistä” jotka asuivat kuuluisassa kaupungissa nimeltä ”Vanha Vilcabamba”.

Kaupunki vuorilla sanotaan olleen ”velhojen ja iljetysten mestareiden” asuttama.

Päivittäin nämä kaksi munkkia yrittivät taivutella Inkaa paljastamaan tämän kaupungin sijainnin. Lopulta hän suostui viemään heidät, ja kolmen päivän päästä he saapuivat suurten vuorenkielekkeiden juurelle, jotka törröttivät vieläkin korkeammalle taivaalle.

Viikkojen ajan munkit saarnasivat ja opettivat alkuperäiskansalle, joka eli linnakkeessa poissa silmistä ja kuuloetäisyydeltä. Heitä kiellettiin astumaan sen enklaaviin siitä pelosta, että he oppisivat jotain sen riittejä, seremonioita ja sen tarkoituksen.

Veljet Marcos ja Diego lopulta tajusivat, että heitä ei koskaan päästettäisi sinne sisään.

Neljä vuosisataa myöhemmin vuonna 1911 amerikkalainen historioitsija ja tutkimusmatkailija Hiram Bingham (1875-1956), löysi kadonneen Inka-linnakkeen rauniot, jotka olivat Machupicchu-vuoren suojassa. He uskoivat [tuohon aikaan] että he olivat löytäneet kadoksissa olleen ”Vanhan Vilcabamban” kaupungin, ja he löysivät useita luurankoja, pääosin naisten, jotka myöhemmin lähetettiin tohtori George Eatonille Yalen yliopistoon.

Professori totesi, että jäännösten joukossa,

”ei ollut yhtäkään rotevaa miessoturia, oli muutama naismainen mies joka olisi hyvin voinut olla pappi, mutta suuri enemmistö luurangoista oli naisia…”

Miksi Inka-linnakkeesta löytyi niin paljon naisia Macchu Picchu -vuorelta?

Incoille salainen pyhättö on hyvin saattanut olla maansisäinen enklaavi, jonne pääsee kaupungin kautta tunneliverkostoa pitkin, jonka sanotaan kulkevan ristiin rastiin koko Etelä-Amerikan läpi. Jos toinen tulva tulisi, pyhättö josta on salainen pääsy turvalliseen paikkaan voisi hyvin toimia hukkuneen maailman uudelleen asuttamista varten.

Kirjassaan ”Lost City of the Inkas” Bingham kuvaa erään talvipäivänseisauksen aikaan suoritetuista rituaaleista, joka ritualistisesti pani auringon liekaan kiinni Maahan.

Intiwatana-kivi”, joka sijaitsee Macchu Picchun pyramidin luona, on hyvin voinut olla pystytetty ”energeettiseksi siteeksi auringon ja Maan välille”.

Legenda kertoo ”mystisestä nuorasta” joka sitoo Maan aurinkoon ”ohjaten sen taivaan poikki” pitääkseen sen kurssilla.

”Auringon vetokoukku” on hyvin voinut olla maaginen väline, jota on ritualistisesti käytetty ohjaamaan auringon kulkua ja estetty muinaisen mullistuksen uusiutuminen. Jos näin, silloin aurinkomegaliitin mystinen ilmaantuminen (joka tunnetaan nimellä Aurinkokivi) ympäri maailman on hyvin voinut esittää muinaista yritystä turvata auringon polku Suuren Tulvan jälkeen. Lieassa oleva aurinko ei pysty saamaan aikaan uutta mullistusta jossa maankuori liikkuu. Maa olisi paljon turvallisempi paikka taas yhden vuoden ajan.

Tämä pakkomielle auringon polun tasapainottamisesta löytyy Lounais-Amerikasta myös.

Anasazien raunioilla (Navajojen kielen sana joka tarkoittaa ”muinaisia”) on kuuluisia asuinpaikkoja kielekkeillä sekä aurinkotulia.

Chaco Mesa New Mexicossa on paikka jossa on kaikkein huikeimpia aurinkomegaliitteja — kolme kivipalkkia, joista jokainen painaa pari tonnia, jotka ovat aseteltu niin että auringon valo osuu spiraaliseen kalliopiirrokseen, joka merkkaa kesä- ja talvipäivänseisausten tarkat paikat, sekä kevät- ja syyspäiväntasauksen.

Amatööri-muinaisastronomi ja taiteilija Anna Sofaer löysi kivimuodostelmat vuonna 1977. Tämä aurinkokalenteri tunnetaan myös nimellä ”aurinkotikari” johtuen kuviosta joka muodostuu kun auringonvalo osuu kalliopiirroksiin juhannuksena.

Sofaer nimitti merkkejä ”aurinkotikariksi”, mutta se on itse asiassa voinut toimia myös Anasazien vastineena Incojen auringon vetokoukulle.

Jos näin, niin olisi tarkempaa nimittää tätä ”aurinkonuoraksi”, joka on suunniteltu estämään auringon liikkuminen miten sattuu tai ainakin tarkkailemaan sen kulkua, jotta varmistettaisiin se että kaikki on kunnossa. Pelko auringon karkaamisesta tai taivaan tippumisesta niskaan muuttui globaaliksi painajaiseksi niille, jotka selvisivät maankuoren viime liikkeistä.

Kaikissa neljässä maankolkasta kuulee saman tarinan.

  • Aurinko poikkeaa sen normaalilta polulta, taivas putoaa niskaan.
  • Maa järkkyy maanjäristyksistä ja pian suuret vesimassat täyttävät maan.
  • Sellaisesta epäonnesta selviytyneet tekisivät mitä tahansa estääkseen sen tapahtumisen uudelleen.
  • He elivät magian ajalla, oli luonnollista ja tarpeen rakentaa laitteita jolla rauhoitella auringonjumalaa ja kontrolloida tai tarkkailla sen polkua.

Mutta miksi taivas putosi niskaan?

”Pysyköön aurinko nuorena miehenä,
kuu nuorena naisena,
älköön maa järkkykö –
olkoon Rauha!”

– Inka-rukous –

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Reptiliaanien maanalaiset tukikohdat – ”Ne elävät allamme”

Oletko valmis viikon härskeimpään uutiseen? Tässä se tulee. Älä ota liian vakavasti…

On olemassa salainen reptiliaanien imperiumi, joka koostuu avaruusolentojen kulttuureista ja kadonneista sivilisaatioista. Heidän läsnäolostaan puhuu monet myytit jumalista ihmisten keskuudessa.

Reptiliaanit ovat saattaneet etsiä turvapaikkaa maan alla sen jälkeen kun Maapallo kävi läpi joitain ilmaston muutoksia 12 tuhatta vuotta sitten.

Shanidar-luola on laaja arkeologinen kompleksi Bradost-vuorella Erbilin hallintoalueella Irakin Kurdistanissa.

Shanidarista on löydetty kymmenen neandertaalin jäännökset, jotka ovat 35 tuhannesta vuodesta 65 tuhanteen vuotta vanhoja.

Luolassa on myös kaksi myöhäisempää ”proto-neoliittista” hautausmaata, joista yksi on noin 10600 vuotta vanha ja siellä on 35 ”humanoidia”, joista yhdellä on pitkulainen kallo, ja sitä pidetään reptiliaanien pitkäkalloisten sumerilaisten rodun edustajana. Kukaan ei tiedä miten pitkälle kompleksi jatkuu maan alla.

Historiassa on monia kertomuksia liskoihmisistä ja kaksijalkaisista käärmeistä, Sumeriasta Hopi-intiaaneihin.

Tutkimme myös monia kertomuksia Dulcen maanalaisesta laitoksesta ja miten ne kaikki liittyvät tähän.

Toivottavasti tulet tietoiseksi monista faktoista, joita et tiennyt aiemmin ennen tämän 37-minuuttisen reptiliaanidokumentin katsomista.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Jättiläisten rakentama kultainen kirjasto löytynyt?

Tämä artikkeli liittyy mystiseen löytöön Ecuadorin luolasokkeloissa, joita jotkut pitävät alunperin ihmisten tekosina.

Löytö ei ole tavoittanut muuta mailmaa, mutta se on valokuvattu, tutkittu ja dokumentoitu, kiitos suuren määrän esineitä, jotka ovat isä Crespi -nimisen henkilön löytämiä ja talteen ottamia.

Kokonainen metallinen kirjasto, täynnä satoja kulta-, platina- ja muista arvometalleista tehtyjä levyjä, josta on löytynyt hämmästyttävät, tuntematon kieli, on selkeästi ollut erittäin kehittyneiden tahojen toteuttama.

Luolastoista löytynyt kirjasto tunnetaan nimellä Cueva de los Tayos.

Ja vaikka mikään sellainen löytö ei ole myönnetty tehdyn Ecuadorin viranomaisten lausunnoissa, Ecuador ja Britannian valtio ovat rahoittaneet laajoja etsintätoimia joilla löytää luolat.

Se pm houkutellut jo usean huomion, jotka ovat matkanneet näiden luolien sisään, mm. Neil Armstrong, ensimmäinen ihminen Kuussa.

Se mihin video haluaa keskittyä ovat massiiviset, ihmisen tekemiltä näyttävät luolat.

Mikäli näiden luolien joskus tunnustetaan olevan ihmisen tekemiä, silloin meillä olisi kiistämättömiä todisteita akatemian vääristä väitteistä alueen geologiasta ja todellisesta historiasta.

Luolasysteemi on niin massiivinen, että sitä pitää vielä tutkia. Kuitenkin se, mitä ollaan jo tutkittu, on paljastanut erittäin mielenkiintoisia piirteitä, jotka vahvistavat aiemmat väitteet keinotekoisesta alkuperästä.

Moricz-portaali esimerkiksi, on nimetty Juan Moriczin mukaan, henkilön joka väittää alunperin löytäneensä metallisen kirjaston, on selkeästi keinotekoinen.

Kysymys kuuluu, miksi nähdä niin paljon vaivaa rakentaa tällainen luonnolliselta näyttävä systeemi?

Oliko tarkoituksena pelkästään piilottaa kirjasto?

Jos kyllä, miten tärkeää informaatiota siellä sisällä säilytetään?

Ja miten sellainen löytö sai huomion mieheltä joka on käynyt ensimmäisenä kuussa?

Tiesikö astronautti jotain sellaista jonka me muut saamme vasta tietää joskus?

Juan Moricz allekirjoitti valaehtoisen kirjallisen todistuksen päiväyksellä 8. heinäkuuta 1969, jossa hän tunnusti tavanneensa Ecuadorin presidentin, jossa hän sai täyden hallinnan löydöksestään, olettaen että hän kykenisi tuottamaan valokuvatodisteita sekä ottamaan mukaan riippumattoman silminnäkijän vahvistamaan löydöksen.

Kun Moricz tapasi von Dänikenin vuonna 1972, hän vei hänet salaiselle sisäänkäynnille jonka kautta he astuivat pitkään keinotekoiseen halliin luolajärjestelmässä.

Ilmeisesti von Däniken ei koskaan päässyt näkemään kirjastoa itsessään. Hän kirjoitti kirjaansa The Gold Of The Gods:

“Käytävät muodostavat kaikki täydellisiä suoria kulmia. Joskus ne ovat kapeita, joskus leveitä. Seinät ovat sileitä ja usein ne tuntuvat olevan kiillotettuja. Katot ovat tasaisia ja joskus ne näyttävät siltä kuin ne olisivat pinnoitettu jollain kiilteellä… Epäilyni maanalaisten tunnelien olemassaolosta katosi kuin magian seurauksena, ja tunsin itseni uskomattoman onnelliseksi. Moricz sanoi tämän kaltaisten käytävien ulottuvan satoja maileja, Ecuadorin ja Perun maaperän alla”.

Tuntuu kiistämättömältä, että Cuevas de los Tayosin osiot ovat ihmisten tekosia, ja meidän mielestä kysymys nyt kuuluukin kuka näki tämän uskomattoman vaivan, niin kauan aikaa sitten?

Miksi me loisimme sellaisen paikan niin syvälle maaperään, niin suurella illuusiolla luonnollisuudesta, jos ei pyritä piilottelemaan jotain?

Monet meistä uskovat, että totuus on piilotettu syvälle tutkimattomien luolastojen sisään, totuus joka pakottaa meidät kirjoittamaan ihmiskunnan historian täysin uudelleen.

Jopa nykyään luolat ovat monien tutkimusmatkailijoiden pakkomielteen kohteena. He pyrkivät löytämään vastauksia keinotekoisista kivipaaseista.

Ovatko Cuevas de los Taysia ympäröivät legendat totta?

Pitikö se joskus sisällään muinaisen metallisen kirjaston, jonka meille on jättänyt muinainen sivilisaatio?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Oliko Jeesus avaruusolento?

Pitkän aikaa salaliittoteoriat keskittyivät aikaan Roswellin ja nykypäivän välillä. Vasta viime päivinä olemme nähneet useita teorioita väitetyistä ulkoavaruuden vierailijoista, jotka ovat tulleet planeetallemme ja muuttaneet kulttuurimme ja historiamme ikuisesti. Nämä teoriat pyrkivät väittämään että mikäli entisaikojen kansojen aikaansaannoksia ei kyetty selittämään nykytietämyksellämme heidän teknologiastaan, ne on avaruusolentojen aikaansaannosta teknologialla, joka on meitä paljon pidemmällä. Monet teoreetikoista uskovat, että avaruusolennot elivät keskuudessamme muinaishistoriassa, ja jotkut heistä, tai ainakin heidän hybridinsä, ovat edelleen elossa nykypäivänä.

Eräs näistä teorioista sanoo, että Jeesus Kristus olikin itse asiassa ihmis-avaruusolentohybridi. Teoreetikko huomauttaa, että Marian unien ja eräiden omituisten abduktion uhrien kertomien tarinoiden välillä on samankaltaisuuksia. He myös ovat sitä mieltä, että neitseellinen syntymä oli mahdollista, koska avaruusolennot keinotekoisesti hedelmöittivät Marian erään abduktiokokeen aikana.

Teoreetikot jatkavat näyttämällä tärkeitä ihmisiä historiassa, joilla on ollut samanlaisia tarinoita joko neiteellisestä syntymästä tai jonkinlaisesta hybridisyntymästä johon liittyy niinkutsuttu ”jumala”. Kuulemma monet tärkeät historiamme henkilöt ovat avaruusolentojen suunnittelemia jotta ihmiskunnan kulkemaan polkuun voitaisiin vaikuttaa. Näihin hahmoihin kuuluisi suurin osa uskonnollisista ajattelijoista ja filosofeista.

 

Artikkelin julkaissut Listverse

Haamuaikahypoteesi: Elämme oikeasti 1700-luvulla!

Vuonna 1986 saksalainen historioitsija Heribert Illig aloitti kehittelemään Haamuaikahypoteesia. Illig väittää, että hänellä on arkeologista todistusaineistoa siitä, että vuodet AD 614 -911 eivät oikeasti olleet olemassa, ja että gregoriaaninen kalenteri on valetta.

Illigin mukaan kolme johtajaa, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III, paavi Sylvester II ja Bysantin keisari Konstantinus VII ryhtyivät salaliittoon muuttaakseen Anno Domini -ajanlaskun niin, että se asettaisi heidät vuoteen AD 1000, jotta kirjoitettaisiin historia uusiksi ja legitimisoitaisiin Oton pääsy Saksan keisariksi.

Heribert Illig uskoi, että tämä saatiin aikaan vääristelemällä dokumentteja ja fyysistä todistusaineistoa.

Voiko Illigin teoria olla totta? Voisimmeko elää 1700-luvulla?

 
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Mystisiä kuvia avaruusolennoista meksikolaisessa luolassa

Paikalliset legendat puhuvat mystisestä ”avaruusaluksesta” joka on pysynyt muinaisista ajoista asti lähellä kolmen luolan järjestelmää, joka sijaitsee Veracruzin ja Pueblan kaupunkien välillä Meksikossa. Ryhm tutkijoita päätti matkata alueelle pari kuukautta sitten etsimään lisätietoja mystisestä ”avaruusaluksesta”.

 

Tähän mennessä he eivät ole löytäneet väitettyä ”avaruusalusta”, mutta heidän tutkimustensa aikana eräs heidän löytämistään luolista sisälsi kiviesineitä joissa oli kuvissa avaruusalukselta ja avaruusolennoilta näyttävistä muotoja.

Kaiverrukset eräässä kivistä näyttävät avaruusolennolta joka esiespanjalaisen kulttuurin johtajan vieressä. Lisäksi on symboleja joiden merkitys pitää tulkita.

Tutkijat ovat vakuuttuneita, että ”jade”-kivet joissa kaiverrukset ovat voisivat olla lopullinen todiste siitä, että avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla tuhansia vuosia sitten. Lisäksi avaruusolentojen ja ei-avaruusolentojen kulttuurien sekoittuminen kivissä viittaisi siihen, että MAya-kulttuuri oli saanut kontaktin avaruusolentoihin.

Kuva: Linkki.

 

Eräs tutkijoista, José Aguayo, myönsi että Meksikon antropologian ja historian instituutti ei osaa sanoa löydöksestä mitään, koska esineissä on kuvia jotka ovat ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä meille on kerrottu historiasta ja alkuperästämme.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Atlantis lyhyesti

Tämä on ensimmäinen kappale David Wilcockin kirjasta Atlantean Heritage.

ATLANTIS: Pohjatyö ymmärrykselle

Tämän kirjan pääpointti on, että me emm voi enää kieltää että erittäin kehittynyt sivilisaatio on ollut olemassa ainakin 12,500 vuotta sitten, ja mahdollisesti paljon kauemminkin ulottuen kaukaiseen antiikin hämärään. Yksiselitteinen todiste tälle tapaukselle on nyt nousemassa esiin niin monista suunnista yhtä aikaa, että edes lyhytkin katsaus kaikkiin keskeisimpiin fyysisiin / arkeologisiin todisteisiin veisi ainakin toisen kokonaisen kirjan. Niille jotka ovat kiinnostuneita tämän tiedon etsimisestä ja tutkimuksen edistämisestä, tässäpä nykyaikaisten kirjojen lyhyt läpileikkaus niistä jotka ovat osoittautuneet varsin akateemisiksi, hyvämaineisiksi ja valaiseviksi:

Sfinksin vesiuurteet

Yleisin argumentti, joka tulee vastaan kun yllämainittuja kirjoja sekä muita samanlaisia lukee, on pitävä näyttö Atlantiksen puolesta. Tässä viittaamme havaittavaan faktaan Egyptin Suuresta Sfinksistä, joka sijaitsee suoraan kolmen Gizan tason pääpyramidin vieressä, ja joka näyttää erehtymättömästi merkkejä siitä että se on ollut kosketuksissa veden kanssa. Ja koska me tiedämme että Egypti on nyt aavikkoa, Sfinksin on täytynyt olla rakennettu aikana jolloin alueella oli runsas, vehreä viidakkoilmasto jossa vettä on satanut runsaasti.

Jopa kaikkein törkeimmin konservatiivisten geologisten estimaattien mukaan, jotka arvioivan Egyptissä olleen tällaisia olosuhteita, tuollainen aika menee ainakin aikaan 7000 e.Kr., ja suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että 9000 e.Kr. on paljon realistisempi luku — ja se on yksinkertaisesti kaikkein viimeisin aika jolloin tuolla on ollut vesisateita yleensäkään. Mukaan täytyy silloin ottaa se miten kauan sellaisten vesiuurteiden kehittymiseen menee — ei varmastikaan muutama sata vuotta mutta mahdollisesti tuhansia.

Tämä kiinnostava seikka oli alunperin R.A. Schwaller de Lubiczin merkillepanema, joka oli loistava akateemikko ja läpikotainen tutkija, joka täydellisesti muutti ihmiskunnan ymmärryksen muinaisesta Egyptistä ja Atlantiksesta 1900-luvun puolessa välissä. Suurin osa hänen työstään keskittyy sen ymmärtämisen tärkeyteen miten muinaiset käyttivät symbolismia välittämään ideoita ja filosofioita, sellaisten käsitteiden kuten hieroglyfien ja arkkitehtonisten luomusten kautta. Ja vaikka hänen teoksensa eivät olekaan suuren kansan tuntemia, niiden vaikutukset on edelleen nähtävissä moderniin yhteiskuntaan.

Nykyajan kirjailija John Anthony West löysi uudelleen tämän informaation, joka on varsin arkipäiväisesti mainittu de Lubiczin kirjassa The Temple in Man, ja hän tajusi että kyseessä oli selkeästi jotain joka oli testattavissa ja osoittettavissa, ja se on ollut menneinä aikoina varsin jätetty huomiotta. Ja monien, monien, monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen saada tukea useilta geologisteilta, West kykeni kehittämään yhteistyötä Robert Schochin kanssa, joka oli nuori mutta kunnioitettu asiantuntija alalla, ja joka oli julkaissut jo neljä kirjaa arkeologiasta vielä parikymppisenä.

Schoch oli haluton tutkimaan asiaa kunnes hän oli varma siitä että hänellä olisi rahoitus akateemiselta organisaatiolta, mutta 1990-luvun alkuun mennessä hän oli valmis lähtemään mukaan. West ja Schoch sitten matkasivat Egyptiin ja havaitsivat että keissi oli vieläkin valtaisampi kuin he olivat kuvitelleet — löytyi ylivoimaisen turhia merkkejä vesiuurteista joka puolella minne he katsoivatkin, sekä Sfinksistä että lähellä olevien temppelien kivipaasista. Todellakin, jokaisen ”nollahypoteesin” tai skeptisen julistuksen vesiuurteiden argumentista taidokkaasti West ja Schoch ovat väistäneet. Tämän kanssa ei yksinkertaisesti voi olla samaa mieltä. Sfinksi on kaivettu kalkkikivestä, joka on hiekanjyvien kasauma joka on sulautunut yhteen kiinteäksi. Tuulen eroosio tuottaa kerrostuneita, vaakasuorakohojuovaisia pintoja kalkkikiveen jotka näyttävät kuin vanhan kirjan sivuilta, niinkuin tietyt kerrokset kasautuneessa kivessä muuttuisivat ohuemmiksi ja heikommiksi ja toiset taas paksummiksi ja vahvemmiksi. Vahvat kalkkikiven alueet vastustavat tuulen voimaa paremmin ja näin kuluvat vähemmän, kun taas heikot kerrokset katoavat nopeammin, näin tuottaen epätasaisen pinnan.

Toisaalta veden eroosio tuottaa pegmeitä, aistillisia kurveja jotka leikkaavat suoraan kiveen huolimatta sen paksuudesta, muodostaen pyöreitä kulmia, käärmeen kaltaisia noroja ja halkeamia. Eroosion merkit ovat niin selvät että kun West naamioi Sfinksin pois kuvista nauhalla, kaikki geologit jotka näyttivät kuvaa kykenivät olemaan samaa mieltä että se oli kuva kalliosta jossa on veden eroosiota. Kuitenkin heti kun West poisti teipin ja näytti mistä kuvat olivat, he välittömästi muuttuivat kiihtyneiksi eivätkä halunneet keskustella aiheesta enää enempää, yksinkertaisesti maineensa menettämisen pelosta. Schoch oli ensimmäinen geologi joka kohtasi faktat silmästä silmään ja pani maineensa alttiiksi.

Ja niin vaikka heittäisikin paljon selvää todistusaineistoa joka tukee kehittyneen sivilisaation olemassaoloa, palaamme aina takaisin Sfinksiin. Kun me tiedämme mitä olemme etsimässä, me tajuamme että tämä on vain yksi niistä itsestäänselvistä keinoista esittää Atlantiksen kulttuurin olevan historiallinen fakta — ja näin keräämme lisää näitä vihjeitä kirjan edistyessä.

Robert Bauval ja ”Gizan linjaus”

Seuraava ”Atlantiksen kysymyksen” yhteydessä käsitelty suuri argumentti lähihistoriasta tulee Robert Bauvalilta. Gizan kolme pääpyramidia ovat lähellä toisiaan, ja Bauval halusi oppia niiden asetteluun liittyvätä geometrisesta epäsymmetriasta. Hän tiesi että täytyi olla jokin syy miksi ne olivat sillä tavoin asemoitu, mutta hänen piirtäessään diagrammeja ja kytkiessään niitä toisiinsa viivoin, mikään ei tuntunut täsmäävän. Inspiraatio viimein iski kun hän katsoi ylös Orionin tähdistöön, jossa kolme päätähteä muodostaa kuvion keskiosan, johon viitataan ”vyönä”.

Hän tajusi, että Gizan pyramidit oli asemoitu tarkoin samaan tapaan kuin Orionin ”vyö”, ja hän nopeasti osoitti tämän laittamalla päällekäin pyramidien sijainnit kartalla sekä tähtikartan. Pyramidit olivat kukin oikealla paikalla, mutta sen lisäksi jopa pyramidien suhteelliset koot ja värit olivat suoraan suhteessa Orionin vyön tähtien kirkkauksiin. (Kheopsin ja Khefrenin pyramidit molemmat olivat valkoisen kalkkikiven peitossa ja kutakuinkin samaa kokoa, kuten kaksi vyön päätähteä, kun taas Menkaure-pyramidi on selkeästi pienempi ja alunperin punaiseen graniittiin koteloitu, kuten himmeämpi ja punaisempi kolmas tähti.)

Kun Bauval jatkoi aiheen tutkimista, hän tajusi että Gizan arkkitehdit ovat luoneet täyden kopion tähtitaivaasta — idea joka sopii täydellisesti heidän käsitteeseensä yhteydestä fyysisen maailman ja henkisen maailman välillä, nimeltään Duat. Kaikki maa lähellä Niiliä tuntuu olevan harmonisesti faktoroitu designiin. Toisin sanoen, Niilin positio suhteessa pyramideihin oli identtinen Linnunradan suhteeseen Orionin vyöhön tähtitaivaalla. Pyramidit Gizan lähellä tuntuivat viittaavan siihen että useat merkittävät Orionin tähdistön tähdet sekä lähellä oleva Hyadien tähtijoukko ikuistettiin kiveen maapallolla.


Robert Bauvalin vertailu Orion/Linnunradan sekä GIza/Niilin välillä

Kaikkein tärkein aspekti Bauvalin koko argumentissa on kuitenkin se, että Gizan kompleksi oli selkeästi rakennettu olemaan aikakoodattu, käyttäen luonnollisia, hitaita maapallon liikkeitä nimeltään prekessio. Myöhemmin kirjassa puhumme maapallon prekessiosta varsin laajalti, joka lopulta ei ole mitään muuta kuin pitkäaikaista maapallon pohjois-etelä -akselin heiluntaa joka kestää 25920 vuotta.

Prekessio on havaittavissa täällä maapallolla selkeänä yhden asteen siirtymänä tähtien sijainnista taivaalla joka 72:s vuosi. Se mitä tämä tarkoittaa on että jos valitsisit tietyn yön joka vuosi, kuten esim. päiväntasaus jolloin aurinko on täydellisen linjassa maapallon päiväntasaajan kanssa, ja mittaisit kaikkien tähtien paikat taivaalla tuona yönä, 72 vuoden jälkeen ne ovat ajautuneet yhden asteen pois linjasta. Paljon pidemmillä ajanjaksoilla tämä luo ympyräliikkeen taivaissa, joka asteittain muuttaa Pohjantähden paikkaa, kuten myös muiden tähtikuvioiden.

Ja näin käyttämällä ohjelmaa nimeltään Skyglobe, Bauval tajusi että ainoat ”viimeaikaiset” hetket jolloin Linnunrata olisi ollut täydellien linjassa Niilin kanssa oli noin 12500 vuotta sitten. Silloin, ja ainoastaan silloin (ellet sitten ole valmis menemään yli 30 tuhannen vuoden taakse), olisi ollut mahdollista seistä maapallolla ja havaita pyramidien ja Niilin kytkeytyvän suoraan Linnunrataan ja Orionin vyön täydellisesti heijastavan maan pyramidien sijainteja. Oli selkeää että Bauval oli löytänyt aikakapselin, koodatun matriisin informaatiota joka oli suunniteltu näyttämään tasan tarkan ajan jolloin koko kompleksi suunniteltiin ensimmäistä kertaa.

Super-kehittynyttä porausta

Toinen viimeaikainen läpimurto argumentissa menneestä sivilisaatiosta, jolla on ollut korkeaa teknologiaa, tulee Christopher Dunnilta, jonka pääosaamisalue on poraaminen. Hän on ratkaisevasti osoittanut että tietyt artefaktit, mm. tyhjä arkku tai ”Graniittiakku”, joka on Suuren Pyramidin Kuninkaan Kammiossa, näyttää merkkejä kehittyneistä poraustekniikoista jotka menevät pidemmälle kuin mikään meillä tällä hetkellä hallussamme oleva.

Dunn analysoi Graniittiarkkua ja löysi selvää evidenssiä siitä että se on tehty ontoksi jonkinlaisella tuubinmuotoisella poralla joka irroittaisi siitä palan kerrallaan. Jopa vieläkin ihmeellisemmin spiraalikuviot, jotka jäivät jälkeen graniittiin, näyttävät että pora kykeni poraamaan kymmenesosatuuman kiveä sekunnissa. Graniitti on kuitenkin niin kovaa kiveä että edes modernit timanttiporat eivät kykene parempaan kuin sadasosatuumaan sekunnissa.

Toinen alue Dunnin tutkimuksissa, joka tuli myös Graham Hancockin noteeraamaksi, oli dioriittivaasit ja -patsaat. Nämä ovat tummanvärisiä ja sitä pidetään yhtenä kaikkein kovimmista kivistä maapallolla. Nämä vaasit ovat erittäin pitkiä ja ohutkaulaisia, ja ne on koverrettu yhdestä ainoasta palasta dioriittia. Joidenkin vaasien avautumat eivät ole tarpeeksi suuret edes lapsen sormien siitä sisään mahtumiseen, ja kuitenkin sisäosat on koverrettu täydellisesti. Joten nyt täytyy visualisoida pora johon verrattuna muut kalpenevat, mutta sen lisäksi pora jolla on joustavuutta jotta pieni reikä voidaan tuottaa ja liikkua sisällä.

Dunnin päätelmä oli, että esi-isien on pakko ollut omistaa poraustekniikka joka on paljon kehittyneempi kuin mikään mikä meilllä on hallussa. Hän ehdottaa että nämä muinaiset porat ovat saattaneet käyttää yliääniä hyväksi jollain tavalla, ja näin työskennellä samaan tapaan kuin katuporan toistuva värähtely kaivertaa betonia kaduilla ja jalkakäytävillä. Mutta silloinkaan hän ei kykene selittämään miten he ovat kyenneet kaivertamaan dioriittivaaseja.

Muinaiset avaruusalukset

Toinen suhteellisen uusi ja kiinnostava kehityskulku menneen teknologiayhteiskunnan todistamisessa on Richard Hoaglandin tutkimusryhmä The Enterprise Mission. Muunmuassa tässä artikkelissa Hoagland et al. käyvät läpi saksalaisten tiedemiesten Algund Eeboom ja Peter Belting viimeaikaisia löytöjä. Heidän löytönsä koskevat useita pieniä kultahelyjä jotka löydettiin Inkojen haudoista. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Selkeästi nämä helyt kuvaavat rakenteita jotka näyttävät lentokoneilta.

Osoittaakseen näitten pienten mallien esittävän lentokoneita, Eeboom ja Belting  tekivät yhteistyötä suunnitellakseen skeman esineille. Sitten he laajensivat näiden suunnitelmien skaalaa jotta niistä voitaisiin rakentaa toimivia malleja.

Ja heidän yllätyksekseen he havaitsivat, että yksinkertaisesti panemalla propelli eteen ja vakauttajat siipiin, lentokoneet lensivät ja sen lisäksi ne kykenivät monimutkaisiin ilmaliikkeisiin etäohjattuina.

Hoagland huomauttaa myös, että paljon tunnetumpi fakta on että linnun muotoisia riippuliitäjiä on löydetty Egyptin haudoista. Koska nämä liitäjät ovat myös uskomattoman samannäköisiä kuin toimivat lentokoneet ja ne kykenevät pitkiin lentomatkoihin kun niitä heitetään, meidän tulee olettaa että muinaiset egyptiläiset olivat myös tietoisia tästä teknologiasta. Nyt Inka-haudoista nähtävien todisteiden valossa voimme olettaa että lintuliitäjät olivat yksinkertaisesti lasten lelumalleja systeemeistä jotka olivat tuolloin paljon yleisemmässä käytössä.

Ja niin, jos me näemme toimivia lentokonemalleja rakennettavan pieniksi kultapatsaiksi ja puumalleiksi kahdella eri muinaisella kulttuurilla Atlantin valtameren molemmilla puolilla, meidän tulee olettaa että suuren mittakaavan teknologiayhteiskunta, jolla on täysin toimiva ilma-alus, oli tuolloin olemassa. Ja hypotetisoidun 12500 vuoden ajanjakson aikana meidän tulisi odottaa, että sellaiset puusta tai metallista tuotetut rakenteet ovat kauan sitten jo tuhoutuneet.

Atlantin tarustot kertovat, että lähes koko tuon ajan yhteiskunta oli saarella joka oli Atlantin valtameren kohdalla, ja että se on vajonnut mereen. Ja jos modernit nykyajan lelut yhtäkkiä joutuisivat kataklysmisen onnettomuuden uhriksi ja ne jätettäisiin 12 tuhanneksi vuodeksi, aaltojen, maan liikkeiden, ruosteen, tornadojen, hurrikaanien, nousevien merenpintojen, jäävuorten, luonnontuhojen ja muiden kasvun ja rapautumisen muotojen raaka toiminta on todennäköisesti tuhonnut kaikki jäljelle jääneet esineet kuten puutalot, tyhjät rakennukset, lasiset pilvenpiirtäjät ja metalliset autot, junat tai lentokoneet.

Joten, huolimatta niiden lelulta näyttävästä ulkomuodosta, nämä pienet patsaat voivat hyvin olla olleet pyhiä esineitä — jotkut jäljelle jääneet kulttuurin palaset jotka Ajan hammas on tuhonnut. Nämä mittaamattoman arvokkaat mallit ovat tulleet tuhansien vuosien aikana Atlantikselta selvinneiden kulttuurien kopioimiksi ennenkuin ne haudattiin. Nämä olivat suoria symboleita menneistä ”Jumalten ajoista” kun ihmiskunta oli valloittanut taivaat ja kykeni lentämään niin halutessaan, kehittyneen teknologian avulla.

Atlantin kirjallisuus

Vastoin muiden uskomuksia, jopa niiden jotka ovat tutkineet aihetta pitkän aikaa, Atlantiksen ajoista ei tunnu jääneen jäljelle kirjallisuuslähteitä. Kaikkein informatiivisin materiaali joka tarjoaa selityksen lentokonemalleille tulee Intian veda-kirjallisuudesta. David Hatcher Childressin kirjan Vimana Aircraft of Ancient India and Atlantis mukaan,

Intia 15,000 vuotta sitten tunnettiin nimellä Raman imperiumi, maa joka oli olemassa Atlantiksen aikaan. Massiivinen määrä edelleen olemassaolevia tekstejä Intiassa todistaa äärimmäisen kehittyneestä sivilisaatiosta joka näiden tekstien mukaan ulottuu yli 26 tuhannen vuoden taakse. Kaameat sodat ja siitä seuranneet maanmuutokset tuhosivat nämä sivilisaatiot, jättäen jälkeensä eristäytyneitä sivilisaation taskuja.

Tuhoisat (Hindu-tekstit tuntevat tämän nimellä) Ramayana-sodat sekä erityisesti Mahabrata sanotaan olevan kauheiden sotien kulminoituma viime Kali Yugan aikaan (ajan kosminen sykli). Ajoitusprosessi on vaikea, sillä ei ole olemassa eksaktia tapaa ajoittaa yugoja koska ne ovat syklejä syklien sisässä. Suuremman yuga-syklin sanotaan kestäneen viimeiset 6000 vuotta kun taas lyhyempi sykli on vain 360 vuotta tri. Kunwarlal Jain Vyasin teorian mukaan. Hänen papereissaan Rama kuuluu 24:n pienempään yuga-sykliin ja että Manu- ja Mahabrata-kausien välillä on 71 sykliä, joka on yhteensä 26,000 vuotta.

Selkeästi, jos lyhyemmät Hindu-syklit ovat 360 vuotta ja heidän tekstinsä ovat säntillisesti laskeneet niitä olevan ainakin 71, me käsittelemme sivilisaatiota joka on paljon vanhempi kuin mitä me tällä hetkellä haluamme tunnustaa. Vielä tärkeämmin, useat Veda-tekstit viittaavat monest vimanoihin , tai lentäviin aluksiin, kuten mys niiden käyttöön tuhoisina ydinaseina. Todellakin, jotkut Veda-kuvaukset vimanasta ovat niin täydellisen sopivia lentokoneisiin, että tutkijat poikkeuksetta käyttävät tätä sanaa kun he kääntävät ne englanniksi.

Tarkemmin selitettynä me lainaamme tri. Richard L. Thompsonin kirjaa Alien Identities. Thompson on Cornellista valmistunut tohtori matematiikasta, jolla on myös syvä kiinnostus Veda-teksteihin ja ufologiaan.

Hänen kirjansa on yksi muutamasta läpimurtotekstistä ufologiasta nykyään, jossa kirjailija teki merkittäviä uusia löytöjä sen sijaan että olisi yksinkertaisesti kävisi läpi todistajien kertomuksia sellaisista tapauksista kuin esimerkiksi Roswellin törmäys. Ja niin, seitsemännestä kappalseesta, sivut 260-261, me luenne seuraavaa, alleviivaukset ja kommentit lisättynä:

[Muinaisen kirjailijan] Bhoja [teksti nimeltään] Samarangana-sutradhara sanoo että pääasiallinen materiaalisen lentokoneen [tai vimanan] runko on kevyttä puuta, tai laghu-daru. Aluksella on suuren linnun muoto, jolla on siivet molemmilla sivuilla. Liikuttava voima tulee tulipesästä jolla on elohopeaa liekin yllä. Lämmitetyn elohopean tuottama energia, jota auttaa siipien läpyttely, saa aikaan koneen lennon ilmassa. Koska aluksella oli kone, me voimme spekuloida että siipien läpyttelyn tarkoitus oli ohjata lentosuuntaa liikuttavan voiman sijaan…

[Huom: Idea ”siipien läpyttelystä” voi olla jälkeentulleiden veedisten kirjailijoiden käännösvirhe, joka alunperin viittasi pilotin siivekkeiden ja vakauttimien käyttöön hänen ohjatessaan konetta.]

Ehdottaisin että Bhojan kuvaamat ideat vimanoista ovat ovat enemmän samanlaisia tavallisten lentokoneiden kanssa kuin UFOjen. Niinpä ne ovat tehty tavallisista materiaaleista kuin puu, niillä on siivet, ne lentävät kuin linnut…

Kuitenkin nämä vimanat ovat oikeasti sähköistettyjä, ja tuntuu siltä kuin ne nojaisivat joihinkin perinteisiin mekaanisiin metodeihin joilla saada energiaa palavasta polttoaineesta ja käyttää ilmavirtausta siipien yllä. Me vertaamme tätä UFOjen lento-ominaisuuksiin joilla on siivet, suihkumoottorit tai propellit, ja ne tuntuvat lentävän tavalla joka on ristiriidassa fysiikan periaatteiden kanssa.

Veedojen kuvaukset mahdollisesta ydinräjädyksestä, suoraan sivulta 677 muinaisesta Drona Parva -tekstistä poimittuna karmii jo selkäpiitä. Huolimatta sen kaameasta sisällöstä, me olemme lisänneet sen tähän muistuttamaan itseämme siitä mitä olemme tehneet toisillemme menneisyydessämme:

Uljas Adwatthaman, joka silloin pysyi järkähtämättä hänen ( vimanassaan ) kosketti vettä ja kutsui Agneya-asetta, Jumalat eivät tätä kyenneet vastustamaan. Tähdätessään kaikkia hänen näkyviä ja näkymättömiä vihollisia, tuutorin poikaa, tuota vihamielisten sankareiden surmaajaa, inspiroi mantroillaan savuttoman tulen pylvään ja päästi sen kaikkialle, täynnä raivoa. Tiheät nuolisuihkut sitten irtosivat siitä taivaista. Tulenlieskojen lyödessä noiden nuolien sataessa Parthien ympärille kaikilta puolilta. Meteorit välähtivät taivaankannella. Synkkä alakuloisuus varjosti (Pandava) sotajoukkoa. Kaikki kompassin pisteet suljettu tuon pimeyden sisään… Pahaenteiset tuulet alkoivat puhaltaa. Itse aurinko ei enää lämmittänyt…

Jopa alkuaineet tuntuivat huolestuneilta… Universumi kärventyi kuumuudessa joka tuntui olevan kuume. Elefanttien ja muiden olentojen maat kärventyivät tuon aseen energiasta, juoksivat karkuun, hengittäen raskaasti ja halukkaina paeta suojaan tuolta kaamealta voimalta. Jopa vedet kuumenivat, olennot tuossa elementissä, oi Bharata, muuttuivat tavattoman rauhattomiksi ja tuntuivat palavan…

Jättiläismäiset elefantit paloivat tuosta aseesta, putosivat maapallolle ympäriinsä, huutaen hurjia huutoja niinkuin nuo pilvissä. Toiset jättiläismäiset elefantit, tulen kärventäminä, juoksentelivat ympäriinsä, karjuivat peloissaan, niinkuin suuren metsäpalon keskellä. Ratsut, oi Kuningas, ja autot jotka myös tuon aseen polttamat olivat, oi Herra, kuin puunlatvat metsäpalossa.

Totisesti, jos tämä ei ole pelottava kuvaus vihaisesta ydinaseen käytöstä, miten voimme siis selittää kaikki yhteydet jotka niin helposti ovat näkyvissä? Onko tämä syy miksi Robert Oppenheimer, eräs ydinpommin isistä, tuli lainatuksi sanoneen ensimmäisen modernin prototyypin koelaukaisusta,

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta kun ihmiskunta on käyttänyt ydinasetta?

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Edgar Caycen uniikki versio Atlantiksen historiasta paljastuu

Daniel Liszt ja tri. Joseph Farrell analysoivat Etelänapamantereen  viimeaikaisia tapahtumia ja omituista historiaa.

Mahdollisuus sille, että Antarktis muodostui osana Atlantista muinaisina aikoina on keskustelun aiheena, lisäksi idea napasiirtymästä joka tapahtui 12 tuhatta vuotta sitten, ja joka saattaa olla nykyhetken tapahtumiin osana myös.

Edgar Caycen uniikki visio arvoituksellisesta atlantislaisesta ”Voimakkaasta Tulikristallista” tai ”Tuaoi-kivestä”, joka antoi energiaa kadonneelle sivilisaatiolle, on teorian mukaan syynä Atlantiksen tuhoon ja mereen uppoamiseen.

 

Caycen high-tech -versio Atlantiksesta

Vaikka monet esoteeriset traditiot käsittelevät juurikulttuurin konseptia, joka nousi kukoistukseen ja tuhosi itsensä, Caycen uniikki visio Atlantiksesta sijoittaa sen keskelle Atlantin valtamerta, jossa se on täynnä edistynyttä teknologiaa, lentäviä aluksia, aurinkovoimaloita, laseraseita ja nuorennuskeskuksia.

Hän näki kaksi ryhmää kamppailemassa vallasta: Yhden Lain Pojat, henkisesti kehittynyt psyykkisten avatarojen rotu, ja Belialin Pojat, voimakkaiden mustan magian velhojen ja hämärien insinöörien ryhmä.

Sota näiden kahden ryhmän välillä sai alkunsa tulivuoren purkautumisesta, joka johtui Tulikrystallien väärinkäytöstä ja joka johti koko mantereen hajoamiseen kolmeen saareen Floridan ja Espanjan välillä.

Lopulta kehittynyt Yhden Lain ryhmittymä selvisi ja perusti muinaiset Egyptin ja Mayojen sivilisaatiot, ja joka rakensi myös pyramidit joiden tarkoitus oli säilyttää esi-isien muistot.

Viimeisimpien tapahtumien ja kehitysten puitteissa, jotka Farrell on pannut merkille viime vuodesta eteenpäin, olisiko mahdollista että osa tästä atlantislaisesta ryhmittymästä meni myös Etelänapamantereelle?

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kuusi karttaa joiden ei tulisi olla olemassa

Useita karttoja on löydetty vuosisatojen aikana jotka vielä nykypäivänäkin ovat mysteeri tutkijoille ja skeptikoille.

Vaikka useimmat meistä ovat kuulleen Piri Reisin työstä ja hänen kartoistaan, hän ei ole ainoa joka on luonut karttoja jotka ovat edelleen mysteeri.

Piri Reisin kartan tapaiset kartat ovat tutkijoiden validoimia, ja he ovat edelleen ymmällään eivätkä voi selittää niiden tarkkuutta ja yksityiskohtia. Jotkut niistä on luotu kuin jollain tavalla jollain on ollut kyky nähdä nämä maa-alueet ilmasta ennen kartan piirtämistä…

Mutta muista, jotkut kartoista ovat tuhansia vuosia vanhoja, ja eräs niistä on erityisen vanha.

Kun käyt läpi näitä karttoja täytyy kysyä että kuinka nämä kartat on tehty? Miten on mahdollista että ne esittävät piirteitä jotka ovat valtavirran historiankirjoituksen mukaan ihmiskunnalle tuntemattomia?

Asteroidi, tulva, Atlantis ja avaruusolennot

Digitaaliarkeologi Stan Deyo esittää löydöksensä seuraavista aiheista:

Tulvan puuttuva alkusyy.
Atlantiksen oikea sijainti.
Atlantiksen herääminen ja ”jumalten” välitön paluu.
Aikamme antikristus nousee Atlantiksen tuhkasta.

Stan Deyo teki havainnon, että oikea asteroidi joka sai aikaan tulvan, osui Intian itärannikolle luoden nykyisen Cuddapahin syvänteen itäisessä Intiassa.

Stan laski, että asteroidi, jonka koko on noin 15 mailia läpimitaltaan, osui maapallolle matalassa 35 asteen kulmassa pinnasta jättäen 250 mailin suuruisen kraaterin. Osuma sai Stanin arvioimaan kineettisen energian olevan ainakin 15 kertaa  Chixulub:n osuman verran Yucatanin niemimaalla.

Asteroidi sai aikaan Intian valtamereen painauman paristakymmenestä metristä sataan metriin yli kuuden miljoonan neliömailin alueella, ja se kohotti Indonesian / Uuden Guinean aluetta samalla määrällä samankokoisella alueella.

On olemassa geologista todistusaineistoa joka tukee teoriaa asteroidin osumasta Arabian niemimaalle, mikä sai aikaan maan kohoumia niinkin kaukana kuin Azerbaidzanissa ja Turkissa.

Se on saattanut kääntää maapallon pintaa 23.4 astetta pystymmästä asennosta, kuitenkin neljä muuta virallisesti löytämätöntä meteorin osumaa, jotka ovat yhtä suuria kuin tämä, ovat voineet olla myötävaikuttamassa siirtymään.

Tarkastelkaamme Eenokin kirjaa, joka sanoo 200 jättiläisen laskeutuneen maahan (ja yhtyneen maan tyttäriin) Syyrian Hermon-vuorella, Jasherin kirja kertoo myös samasta saapumisesta.

Platon Atlantiksessa puhutaan yhdestä näistä ”jättiläisistä”: Poseidonista ja tämän hybridilapsista.

Sekä Platon että raamattu sanovat avaruusolentojen siittäneen lapsia ihmisten kanssa, ja siksi on ymmärrettävää että Eeden sekä Atlantis olivat toisiaan lähellä maata pitkin.

Atlantis oli pinta-alaltaan suurempi saari kuin Libya ja Aasia, ja jälkeenpäin se upposi maanjäristyksessä. Siitä tuli suuri mutavuori ja este kaikille matkaajille jotka seilasivat toiselta puolelta maapalloa.

Se mitä Platon tarkoitti ”suurella rannikon pituudella” tai ”suurella maapinta-alalla”, ainoa alue, joka nämä parametrit täyttää sekä on lähellä Eedenin puutarhaa Tansaniassa, on Saudien niemimaan lähellä oleva saari.

Platon kuvaa Herakleen pylväiden ajatelleen yleisesti tarkoittavan Gibraltarin salmea. Kuitenkin Platon viittaa Herakleen salmeen muuallakin. Nämä ovat joko kaksi erillistä paikkkaa tai vain yksi näistä on oikein.

Ja entäpä Nooa, asuiko hän Atlantiksella? Mahdollisesti, ainakin varmasti lähellä.

Ylläoleva teksti on lainattu Stan Deyon esityksestä koskien tulvan puuttuvaa syytä sekä Atlantiksen mystistä katoamista.

Stan Deyo on vakuuttunut että perustuen hänen tutkimuksiinsa, Atlantis sijaitsi Arabian niemimaalla.

Joitain Stan Deyon todisteita:

  1. Muinaisen Libyan ja Vähä-Aasian rantaviiva sopii Arabiaan.
  2. ”Kiilakivi”-artefaktit ovat malleja Poseidonin saarista.
  3. Dammamin alueella olevat kaksi vesikourua, missä edelleen on kuumia lähteitä.
  4. Gilgalin ympyrät olivat Bashanin jättiläisten kädenjälkeä, missä Og oli kuningas.
  5. Kreikkalaiset Dekapolis-kaupungit perustettiin lähelle Atlantista.
  6. Kreikkalaiset nimesivät Gadaran Gareiruksen mukaan.
  7. Atlantis tuhoutui tulvassa ja suurissa maanjäristyksissä (asteroidin osumasta).
  8. Arabian niemimaa sai nimensä katastrofaalisen tapahtuman mukaan.
  9. Herakleen salmet sijaitsivat siellä missä Oronteksen joki laskee Välimereen.
  10. Mahd Ad Dababin kaivoksella kvartsisuonet sisältävät kultaa, kuparia, rautaa, lyijyä ja sinkkisulfidia — orikalkin komponentteja.
  11. ”Hedelmällinen” alue on Arabian lahden länsirannikolla Dammamin lähellä.

Katso myös Stan Deyon tieteellinen todiste siitä että Atlantis oli todellinen. Hänen mukaansa maailman tarvitsee tietää tämä. Tavallaan Atlantis onkin nousemassa jälleen globaalissa poliittisessa yhteisössä.

Blogger Tricks

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot