Avainsana-arkisto: historia

Mystisiä kuvia avaruusolennoista meksikolaisessa luolassa

Paikalliset legendat puhuvat mystisestä ”avaruusaluksesta” joka on pysynyt muinaisista ajoista asti lähellä kolmen luolan järjestelmää, joka sijaitsee Veracruzin ja Pueblan kaupunkien välillä Meksikossa. Ryhm tutkijoita päätti matkata alueelle pari kuukautta sitten etsimään lisätietoja mystisestä ”avaruusaluksesta”.

 

Tähän mennessä he eivät ole löytäneet väitettyä ”avaruusalusta”, mutta heidän tutkimustensa aikana eräs heidän löytämistään luolista sisälsi kiviesineitä joissa oli kuvissa avaruusalukselta ja avaruusolennoilta näyttävistä muotoja.

Kaiverrukset eräässä kivistä näyttävät avaruusolennolta joka esiespanjalaisen kulttuurin johtajan vieressä. Lisäksi on symboleja joiden merkitys pitää tulkita.

Tutkijat ovat vakuuttuneita, että ”jade”-kivet joissa kaiverrukset ovat voisivat olla lopullinen todiste siitä, että avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla tuhansia vuosia sitten. Lisäksi avaruusolentojen ja ei-avaruusolentojen kulttuurien sekoittuminen kivissä viittaisi siihen, että MAya-kulttuuri oli saanut kontaktin avaruusolentoihin.

Kuva: Linkki.

 

Eräs tutkijoista, José Aguayo, myönsi että Meksikon antropologian ja historian instituutti ei osaa sanoa löydöksestä mitään, koska esineissä on kuvia jotka ovat ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä meille on kerrottu historiasta ja alkuperästämme.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Atlantis lyhyesti

Tämä on ensimmäinen kappale David Wilcockin kirjasta Atlantean Heritage.

ATLANTIS: Pohjatyö ymmärrykselle

Tämän kirjan pääpointti on, että me emm voi enää kieltää että erittäin kehittynyt sivilisaatio on ollut olemassa ainakin 12,500 vuotta sitten, ja mahdollisesti paljon kauemminkin ulottuen kaukaiseen antiikin hämärään. Yksiselitteinen todiste tälle tapaukselle on nyt nousemassa esiin niin monista suunnista yhtä aikaa, että edes lyhytkin katsaus kaikkiin keskeisimpiin fyysisiin / arkeologisiin todisteisiin veisi ainakin toisen kokonaisen kirjan. Niille jotka ovat kiinnostuneita tämän tiedon etsimisestä ja tutkimuksen edistämisestä, tässäpä nykyaikaisten kirjojen lyhyt läpileikkaus niistä jotka ovat osoittautuneet varsin akateemisiksi, hyvämaineisiksi ja valaiseviksi:

Sfinksin vesiuurteet

Yleisin argumentti, joka tulee vastaan kun yllämainittuja kirjoja sekä muita samanlaisia lukee, on pitävä näyttö Atlantiksen puolesta. Tässä viittaamme havaittavaan faktaan Egyptin Suuresta Sfinksistä, joka sijaitsee suoraan kolmen Gizan tason pääpyramidin vieressä, ja joka näyttää erehtymättömästi merkkejä siitä että se on ollut kosketuksissa veden kanssa. Ja koska me tiedämme että Egypti on nyt aavikkoa, Sfinksin on täytynyt olla rakennettu aikana jolloin alueella oli runsas, vehreä viidakkoilmasto jossa vettä on satanut runsaasti.

Jopa kaikkein törkeimmin konservatiivisten geologisten estimaattien mukaan, jotka arvioivan Egyptissä olleen tällaisia olosuhteita, tuollainen aika menee ainakin aikaan 7000 e.Kr., ja suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että 9000 e.Kr. on paljon realistisempi luku — ja se on yksinkertaisesti kaikkein viimeisin aika jolloin tuolla on ollut vesisateita yleensäkään. Mukaan täytyy silloin ottaa se miten kauan sellaisten vesiuurteiden kehittymiseen menee — ei varmastikaan muutama sata vuotta mutta mahdollisesti tuhansia.

Tämä kiinnostava seikka oli alunperin R.A. Schwaller de Lubiczin merkillepanema, joka oli loistava akateemikko ja läpikotainen tutkija, joka täydellisesti muutti ihmiskunnan ymmärryksen muinaisesta Egyptistä ja Atlantiksesta 1900-luvun puolessa välissä. Suurin osa hänen työstään keskittyy sen ymmärtämisen tärkeyteen miten muinaiset käyttivät symbolismia välittämään ideoita ja filosofioita, sellaisten käsitteiden kuten hieroglyfien ja arkkitehtonisten luomusten kautta. Ja vaikka hänen teoksensa eivät olekaan suuren kansan tuntemia, niiden vaikutukset on edelleen nähtävissä moderniin yhteiskuntaan.

Nykyajan kirjailija John Anthony West löysi uudelleen tämän informaation, joka on varsin arkipäiväisesti mainittu de Lubiczin kirjassa The Temple in Man, ja hän tajusi että kyseessä oli selkeästi jotain joka oli testattavissa ja osoittettavissa, ja se on ollut menneinä aikoina varsin jätetty huomiotta. Ja monien, monien, monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen saada tukea useilta geologisteilta, West kykeni kehittämään yhteistyötä Robert Schochin kanssa, joka oli nuori mutta kunnioitettu asiantuntija alalla, ja joka oli julkaissut jo neljä kirjaa arkeologiasta vielä parikymppisenä.

Schoch oli haluton tutkimaan asiaa kunnes hän oli varma siitä että hänellä olisi rahoitus akateemiselta organisaatiolta, mutta 1990-luvun alkuun mennessä hän oli valmis lähtemään mukaan. West ja Schoch sitten matkasivat Egyptiin ja havaitsivat että keissi oli vieläkin valtaisampi kuin he olivat kuvitelleet — löytyi ylivoimaisen turhia merkkejä vesiuurteista joka puolella minne he katsoivatkin, sekä Sfinksistä että lähellä olevien temppelien kivipaasista. Todellakin, jokaisen ”nollahypoteesin” tai skeptisen julistuksen vesiuurteiden argumentista taidokkaasti West ja Schoch ovat väistäneet. Tämän kanssa ei yksinkertaisesti voi olla samaa mieltä. Sfinksi on kaivettu kalkkikivestä, joka on hiekanjyvien kasauma joka on sulautunut yhteen kiinteäksi. Tuulen eroosio tuottaa kerrostuneita, vaakasuorakohojuovaisia pintoja kalkkikiveen jotka näyttävät kuin vanhan kirjan sivuilta, niinkuin tietyt kerrokset kasautuneessa kivessä muuttuisivat ohuemmiksi ja heikommiksi ja toiset taas paksummiksi ja vahvemmiksi. Vahvat kalkkikiven alueet vastustavat tuulen voimaa paremmin ja näin kuluvat vähemmän, kun taas heikot kerrokset katoavat nopeammin, näin tuottaen epätasaisen pinnan.

Toisaalta veden eroosio tuottaa pegmeitä, aistillisia kurveja jotka leikkaavat suoraan kiveen huolimatta sen paksuudesta, muodostaen pyöreitä kulmia, käärmeen kaltaisia noroja ja halkeamia. Eroosion merkit ovat niin selvät että kun West naamioi Sfinksin pois kuvista nauhalla, kaikki geologit jotka näyttivät kuvaa kykenivät olemaan samaa mieltä että se oli kuva kalliosta jossa on veden eroosiota. Kuitenkin heti kun West poisti teipin ja näytti mistä kuvat olivat, he välittömästi muuttuivat kiihtyneiksi eivätkä halunneet keskustella aiheesta enää enempää, yksinkertaisesti maineensa menettämisen pelosta. Schoch oli ensimmäinen geologi joka kohtasi faktat silmästä silmään ja pani maineensa alttiiksi.

Ja niin vaikka heittäisikin paljon selvää todistusaineistoa joka tukee kehittyneen sivilisaation olemassaoloa, palaamme aina takaisin Sfinksiin. Kun me tiedämme mitä olemme etsimässä, me tajuamme että tämä on vain yksi niistä itsestäänselvistä keinoista esittää Atlantiksen kulttuurin olevan historiallinen fakta — ja näin keräämme lisää näitä vihjeitä kirjan edistyessä.

Robert Bauval ja ”Gizan linjaus”

Seuraava ”Atlantiksen kysymyksen” yhteydessä käsitelty suuri argumentti lähihistoriasta tulee Robert Bauvalilta. Gizan kolme pääpyramidia ovat lähellä toisiaan, ja Bauval halusi oppia niiden asetteluun liittyvätä geometrisesta epäsymmetriasta. Hän tiesi että täytyi olla jokin syy miksi ne olivat sillä tavoin asemoitu, mutta hänen piirtäessään diagrammeja ja kytkiessään niitä toisiinsa viivoin, mikään ei tuntunut täsmäävän. Inspiraatio viimein iski kun hän katsoi ylös Orionin tähdistöön, jossa kolme päätähteä muodostaa kuvion keskiosan, johon viitataan ”vyönä”.

Hän tajusi, että Gizan pyramidit oli asemoitu tarkoin samaan tapaan kuin Orionin ”vyö”, ja hän nopeasti osoitti tämän laittamalla päällekäin pyramidien sijainnit kartalla sekä tähtikartan. Pyramidit olivat kukin oikealla paikalla, mutta sen lisäksi jopa pyramidien suhteelliset koot ja värit olivat suoraan suhteessa Orionin vyön tähtien kirkkauksiin. (Kheopsin ja Khefrenin pyramidit molemmat olivat valkoisen kalkkikiven peitossa ja kutakuinkin samaa kokoa, kuten kaksi vyön päätähteä, kun taas Menkaure-pyramidi on selkeästi pienempi ja alunperin punaiseen graniittiin koteloitu, kuten himmeämpi ja punaisempi kolmas tähti.)

Kun Bauval jatkoi aiheen tutkimista, hän tajusi että Gizan arkkitehdit ovat luoneet täyden kopion tähtitaivaasta — idea joka sopii täydellisesti heidän käsitteeseensä yhteydestä fyysisen maailman ja henkisen maailman välillä, nimeltään Duat. Kaikki maa lähellä Niiliä tuntuu olevan harmonisesti faktoroitu designiin. Toisin sanoen, Niilin positio suhteessa pyramideihin oli identtinen Linnunradan suhteeseen Orionin vyöhön tähtitaivaalla. Pyramidit Gizan lähellä tuntuivat viittaavan siihen että useat merkittävät Orionin tähdistön tähdet sekä lähellä oleva Hyadien tähtijoukko ikuistettiin kiveen maapallolla.


Robert Bauvalin vertailu Orion/Linnunradan sekä GIza/Niilin välillä

Kaikkein tärkein aspekti Bauvalin koko argumentissa on kuitenkin se, että Gizan kompleksi oli selkeästi rakennettu olemaan aikakoodattu, käyttäen luonnollisia, hitaita maapallon liikkeitä nimeltään prekessio. Myöhemmin kirjassa puhumme maapallon prekessiosta varsin laajalti, joka lopulta ei ole mitään muuta kuin pitkäaikaista maapallon pohjois-etelä -akselin heiluntaa joka kestää 25920 vuotta.

Prekessio on havaittavissa täällä maapallolla selkeänä yhden asteen siirtymänä tähtien sijainnista taivaalla joka 72:s vuosi. Se mitä tämä tarkoittaa on että jos valitsisit tietyn yön joka vuosi, kuten esim. päiväntasaus jolloin aurinko on täydellisen linjassa maapallon päiväntasaajan kanssa, ja mittaisit kaikkien tähtien paikat taivaalla tuona yönä, 72 vuoden jälkeen ne ovat ajautuneet yhden asteen pois linjasta. Paljon pidemmillä ajanjaksoilla tämä luo ympyräliikkeen taivaissa, joka asteittain muuttaa Pohjantähden paikkaa, kuten myös muiden tähtikuvioiden.

Ja näin käyttämällä ohjelmaa nimeltään Skyglobe, Bauval tajusi että ainoat ”viimeaikaiset” hetket jolloin Linnunrata olisi ollut täydellien linjassa Niilin kanssa oli noin 12500 vuotta sitten. Silloin, ja ainoastaan silloin (ellet sitten ole valmis menemään yli 30 tuhannen vuoden taakse), olisi ollut mahdollista seistä maapallolla ja havaita pyramidien ja Niilin kytkeytyvän suoraan Linnunrataan ja Orionin vyön täydellisesti heijastavan maan pyramidien sijainteja. Oli selkeää että Bauval oli löytänyt aikakapselin, koodatun matriisin informaatiota joka oli suunniteltu näyttämään tasan tarkan ajan jolloin koko kompleksi suunniteltiin ensimmäistä kertaa.

Super-kehittynyttä porausta

Toinen viimeaikainen läpimurto argumentissa menneestä sivilisaatiosta, jolla on ollut korkeaa teknologiaa, tulee Christopher Dunnilta, jonka pääosaamisalue on poraaminen. Hän on ratkaisevasti osoittanut että tietyt artefaktit, mm. tyhjä arkku tai ”Graniittiakku”, joka on Suuren Pyramidin Kuninkaan Kammiossa, näyttää merkkejä kehittyneistä poraustekniikoista jotka menevät pidemmälle kuin mikään meillä tällä hetkellä hallussamme oleva.

Dunn analysoi Graniittiarkkua ja löysi selvää evidenssiä siitä että se on tehty ontoksi jonkinlaisella tuubinmuotoisella poralla joka irroittaisi siitä palan kerrallaan. Jopa vieläkin ihmeellisemmin spiraalikuviot, jotka jäivät jälkeen graniittiin, näyttävät että pora kykeni poraamaan kymmenesosatuuman kiveä sekunnissa. Graniitti on kuitenkin niin kovaa kiveä että edes modernit timanttiporat eivät kykene parempaan kuin sadasosatuumaan sekunnissa.

Toinen alue Dunnin tutkimuksissa, joka tuli myös Graham Hancockin noteeraamaksi, oli dioriittivaasit ja -patsaat. Nämä ovat tummanvärisiä ja sitä pidetään yhtenä kaikkein kovimmista kivistä maapallolla. Nämä vaasit ovat erittäin pitkiä ja ohutkaulaisia, ja ne on koverrettu yhdestä ainoasta palasta dioriittia. Joidenkin vaasien avautumat eivät ole tarpeeksi suuret edes lapsen sormien siitä sisään mahtumiseen, ja kuitenkin sisäosat on koverrettu täydellisesti. Joten nyt täytyy visualisoida pora johon verrattuna muut kalpenevat, mutta sen lisäksi pora jolla on joustavuutta jotta pieni reikä voidaan tuottaa ja liikkua sisällä.

Dunnin päätelmä oli, että esi-isien on pakko ollut omistaa poraustekniikka joka on paljon kehittyneempi kuin mikään mikä meilllä on hallussa. Hän ehdottaa että nämä muinaiset porat ovat saattaneet käyttää yliääniä hyväksi jollain tavalla, ja näin työskennellä samaan tapaan kuin katuporan toistuva värähtely kaivertaa betonia kaduilla ja jalkakäytävillä. Mutta silloinkaan hän ei kykene selittämään miten he ovat kyenneet kaivertamaan dioriittivaaseja.

Muinaiset avaruusalukset

Toinen suhteellisen uusi ja kiinnostava kehityskulku menneen teknologiayhteiskunnan todistamisessa on Richard Hoaglandin tutkimusryhmä The Enterprise Mission. Muunmuassa tässä artikkelissa Hoagland et al. käyvät läpi saksalaisten tiedemiesten Algund Eeboom ja Peter Belting viimeaikaisia löytöjä. Heidän löytönsä koskevat useita pieniä kultahelyjä jotka löydettiin Inkojen haudoista. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Selkeästi nämä helyt kuvaavat rakenteita jotka näyttävät lentokoneilta.

Osoittaakseen näitten pienten mallien esittävän lentokoneita, Eeboom ja Belting  tekivät yhteistyötä suunnitellakseen skeman esineille. Sitten he laajensivat näiden suunnitelmien skaalaa jotta niistä voitaisiin rakentaa toimivia malleja.

Ja heidän yllätyksekseen he havaitsivat, että yksinkertaisesti panemalla propelli eteen ja vakauttajat siipiin, lentokoneet lensivät ja sen lisäksi ne kykenivät monimutkaisiin ilmaliikkeisiin etäohjattuina.

Hoagland huomauttaa myös, että paljon tunnetumpi fakta on että linnun muotoisia riippuliitäjiä on löydetty Egyptin haudoista. Koska nämä liitäjät ovat myös uskomattoman samannäköisiä kuin toimivat lentokoneet ja ne kykenevät pitkiin lentomatkoihin kun niitä heitetään, meidän tulee olettaa että muinaiset egyptiläiset olivat myös tietoisia tästä teknologiasta. Nyt Inka-haudoista nähtävien todisteiden valossa voimme olettaa että lintuliitäjät olivat yksinkertaisesti lasten lelumalleja systeemeistä jotka olivat tuolloin paljon yleisemmässä käytössä.

Ja niin, jos me näemme toimivia lentokonemalleja rakennettavan pieniksi kultapatsaiksi ja puumalleiksi kahdella eri muinaisella kulttuurilla Atlantin valtameren molemmilla puolilla, meidän tulee olettaa että suuren mittakaavan teknologiayhteiskunta, jolla on täysin toimiva ilma-alus, oli tuolloin olemassa. Ja hypotetisoidun 12500 vuoden ajanjakson aikana meidän tulisi odottaa, että sellaiset puusta tai metallista tuotetut rakenteet ovat kauan sitten jo tuhoutuneet.

Atlantin tarustot kertovat, että lähes koko tuon ajan yhteiskunta oli saarella joka oli Atlantin valtameren kohdalla, ja että se on vajonnut mereen. Ja jos modernit nykyajan lelut yhtäkkiä joutuisivat kataklysmisen onnettomuuden uhriksi ja ne jätettäisiin 12 tuhanneksi vuodeksi, aaltojen, maan liikkeiden, ruosteen, tornadojen, hurrikaanien, nousevien merenpintojen, jäävuorten, luonnontuhojen ja muiden kasvun ja rapautumisen muotojen raaka toiminta on todennäköisesti tuhonnut kaikki jäljelle jääneet esineet kuten puutalot, tyhjät rakennukset, lasiset pilvenpiirtäjät ja metalliset autot, junat tai lentokoneet.

Joten, huolimatta niiden lelulta näyttävästä ulkomuodosta, nämä pienet patsaat voivat hyvin olla olleet pyhiä esineitä — jotkut jäljelle jääneet kulttuurin palaset jotka Ajan hammas on tuhonnut. Nämä mittaamattoman arvokkaat mallit ovat tulleet tuhansien vuosien aikana Atlantikselta selvinneiden kulttuurien kopioimiksi ennenkuin ne haudattiin. Nämä olivat suoria symboleita menneistä ”Jumalten ajoista” kun ihmiskunta oli valloittanut taivaat ja kykeni lentämään niin halutessaan, kehittyneen teknologian avulla.

Atlantin kirjallisuus

Vastoin muiden uskomuksia, jopa niiden jotka ovat tutkineet aihetta pitkän aikaa, Atlantiksen ajoista ei tunnu jääneen jäljelle kirjallisuuslähteitä. Kaikkein informatiivisin materiaali joka tarjoaa selityksen lentokonemalleille tulee Intian veda-kirjallisuudesta. David Hatcher Childressin kirjan Vimana Aircraft of Ancient India and Atlantis mukaan,

Intia 15,000 vuotta sitten tunnettiin nimellä Raman imperiumi, maa joka oli olemassa Atlantiksen aikaan. Massiivinen määrä edelleen olemassaolevia tekstejä Intiassa todistaa äärimmäisen kehittyneestä sivilisaatiosta joka näiden tekstien mukaan ulottuu yli 26 tuhannen vuoden taakse. Kaameat sodat ja siitä seuranneet maanmuutokset tuhosivat nämä sivilisaatiot, jättäen jälkeensä eristäytyneitä sivilisaation taskuja.

Tuhoisat (Hindu-tekstit tuntevat tämän nimellä) Ramayana-sodat sekä erityisesti Mahabrata sanotaan olevan kauheiden sotien kulminoituma viime Kali Yugan aikaan (ajan kosminen sykli). Ajoitusprosessi on vaikea, sillä ei ole olemassa eksaktia tapaa ajoittaa yugoja koska ne ovat syklejä syklien sisässä. Suuremman yuga-syklin sanotaan kestäneen viimeiset 6000 vuotta kun taas lyhyempi sykli on vain 360 vuotta tri. Kunwarlal Jain Vyasin teorian mukaan. Hänen papereissaan Rama kuuluu 24:n pienempään yuga-sykliin ja että Manu- ja Mahabrata-kausien välillä on 71 sykliä, joka on yhteensä 26,000 vuotta.

Selkeästi, jos lyhyemmät Hindu-syklit ovat 360 vuotta ja heidän tekstinsä ovat säntillisesti laskeneet niitä olevan ainakin 71, me käsittelemme sivilisaatiota joka on paljon vanhempi kuin mitä me tällä hetkellä haluamme tunnustaa. Vielä tärkeämmin, useat Veda-tekstit viittaavat monest vimanoihin , tai lentäviin aluksiin, kuten mys niiden käyttöön tuhoisina ydinaseina. Todellakin, jotkut Veda-kuvaukset vimanasta ovat niin täydellisen sopivia lentokoneisiin, että tutkijat poikkeuksetta käyttävät tätä sanaa kun he kääntävät ne englanniksi.

Tarkemmin selitettynä me lainaamme tri. Richard L. Thompsonin kirjaa Alien Identities. Thompson on Cornellista valmistunut tohtori matematiikasta, jolla on myös syvä kiinnostus Veda-teksteihin ja ufologiaan.

Hänen kirjansa on yksi muutamasta läpimurtotekstistä ufologiasta nykyään, jossa kirjailija teki merkittäviä uusia löytöjä sen sijaan että olisi yksinkertaisesti kävisi läpi todistajien kertomuksia sellaisista tapauksista kuin esimerkiksi Roswellin törmäys. Ja niin, seitsemännestä kappalseesta, sivut 260-261, me luenne seuraavaa, alleviivaukset ja kommentit lisättynä:

[Muinaisen kirjailijan] Bhoja [teksti nimeltään] Samarangana-sutradhara sanoo että pääasiallinen materiaalisen lentokoneen [tai vimanan] runko on kevyttä puuta, tai laghu-daru. Aluksella on suuren linnun muoto, jolla on siivet molemmilla sivuilla. Liikuttava voima tulee tulipesästä jolla on elohopeaa liekin yllä. Lämmitetyn elohopean tuottama energia, jota auttaa siipien läpyttely, saa aikaan koneen lennon ilmassa. Koska aluksella oli kone, me voimme spekuloida että siipien läpyttelyn tarkoitus oli ohjata lentosuuntaa liikuttavan voiman sijaan…

[Huom: Idea ”siipien läpyttelystä” voi olla jälkeentulleiden veedisten kirjailijoiden käännösvirhe, joka alunperin viittasi pilotin siivekkeiden ja vakauttimien käyttöön hänen ohjatessaan konetta.]

Ehdottaisin että Bhojan kuvaamat ideat vimanoista ovat ovat enemmän samanlaisia tavallisten lentokoneiden kanssa kuin UFOjen. Niinpä ne ovat tehty tavallisista materiaaleista kuin puu, niillä on siivet, ne lentävät kuin linnut…

Kuitenkin nämä vimanat ovat oikeasti sähköistettyjä, ja tuntuu siltä kuin ne nojaisivat joihinkin perinteisiin mekaanisiin metodeihin joilla saada energiaa palavasta polttoaineesta ja käyttää ilmavirtausta siipien yllä. Me vertaamme tätä UFOjen lento-ominaisuuksiin joilla on siivet, suihkumoottorit tai propellit, ja ne tuntuvat lentävän tavalla joka on ristiriidassa fysiikan periaatteiden kanssa.

Veedojen kuvaukset mahdollisesta ydinräjädyksestä, suoraan sivulta 677 muinaisesta Drona Parva -tekstistä poimittuna karmii jo selkäpiitä. Huolimatta sen kaameasta sisällöstä, me olemme lisänneet sen tähän muistuttamaan itseämme siitä mitä olemme tehneet toisillemme menneisyydessämme:

Uljas Adwatthaman, joka silloin pysyi järkähtämättä hänen ( vimanassaan ) kosketti vettä ja kutsui Agneya-asetta, Jumalat eivät tätä kyenneet vastustamaan. Tähdätessään kaikkia hänen näkyviä ja näkymättömiä vihollisia, tuutorin poikaa, tuota vihamielisten sankareiden surmaajaa, inspiroi mantroillaan savuttoman tulen pylvään ja päästi sen kaikkialle, täynnä raivoa. Tiheät nuolisuihkut sitten irtosivat siitä taivaista. Tulenlieskojen lyödessä noiden nuolien sataessa Parthien ympärille kaikilta puolilta. Meteorit välähtivät taivaankannella. Synkkä alakuloisuus varjosti (Pandava) sotajoukkoa. Kaikki kompassin pisteet suljettu tuon pimeyden sisään… Pahaenteiset tuulet alkoivat puhaltaa. Itse aurinko ei enää lämmittänyt…

Jopa alkuaineet tuntuivat huolestuneilta… Universumi kärventyi kuumuudessa joka tuntui olevan kuume. Elefanttien ja muiden olentojen maat kärventyivät tuon aseen energiasta, juoksivat karkuun, hengittäen raskaasti ja halukkaina paeta suojaan tuolta kaamealta voimalta. Jopa vedet kuumenivat, olennot tuossa elementissä, oi Bharata, muuttuivat tavattoman rauhattomiksi ja tuntuivat palavan…

Jättiläismäiset elefantit paloivat tuosta aseesta, putosivat maapallolle ympäriinsä, huutaen hurjia huutoja niinkuin nuo pilvissä. Toiset jättiläismäiset elefantit, tulen kärventäminä, juoksentelivat ympäriinsä, karjuivat peloissaan, niinkuin suuren metsäpalon keskellä. Ratsut, oi Kuningas, ja autot jotka myös tuon aseen polttamat olivat, oi Herra, kuin puunlatvat metsäpalossa.

Totisesti, jos tämä ei ole pelottava kuvaus vihaisesta ydinaseen käytöstä, miten voimme siis selittää kaikki yhteydet jotka niin helposti ovat näkyvissä? Onko tämä syy miksi Robert Oppenheimer, eräs ydinpommin isistä, tuli lainatuksi sanoneen ensimmäisen modernin prototyypin koelaukaisusta,

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta kun ihmiskunta on käyttänyt ydinasetta?

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Edgar Caycen uniikki versio Atlantiksen historiasta paljastuu

Daniel Liszt ja tri. Joseph Farrell analysoivat Etelänapamantereen  viimeaikaisia tapahtumia ja omituista historiaa.

Mahdollisuus sille, että Antarktis muodostui osana Atlantista muinaisina aikoina on keskustelun aiheena, lisäksi idea napasiirtymästä joka tapahtui 12 tuhatta vuotta sitten, ja joka saattaa olla nykyhetken tapahtumiin osana myös.

Edgar Caycen uniikki visio arvoituksellisesta atlantislaisesta ”Voimakkaasta Tulikristallista” tai ”Tuaoi-kivestä”, joka antoi energiaa kadonneelle sivilisaatiolle, on teorian mukaan syynä Atlantiksen tuhoon ja mereen uppoamiseen.

 

Caycen high-tech -versio Atlantiksesta

Vaikka monet esoteeriset traditiot käsittelevät juurikulttuurin konseptia, joka nousi kukoistukseen ja tuhosi itsensä, Caycen uniikki visio Atlantiksesta sijoittaa sen keskelle Atlantin valtamerta, jossa se on täynnä edistynyttä teknologiaa, lentäviä aluksia, aurinkovoimaloita, laseraseita ja nuorennuskeskuksia.

Hän näki kaksi ryhmää kamppailemassa vallasta: Yhden Lain Pojat, henkisesti kehittynyt psyykkisten avatarojen rotu, ja Belialin Pojat, voimakkaiden mustan magian velhojen ja hämärien insinöörien ryhmä.

Sota näiden kahden ryhmän välillä sai alkunsa tulivuoren purkautumisesta, joka johtui Tulikrystallien väärinkäytöstä ja joka johti koko mantereen hajoamiseen kolmeen saareen Floridan ja Espanjan välillä.

Lopulta kehittynyt Yhden Lain ryhmittymä selvisi ja perusti muinaiset Egyptin ja Mayojen sivilisaatiot, ja joka rakensi myös pyramidit joiden tarkoitus oli säilyttää esi-isien muistot.

Viimeisimpien tapahtumien ja kehitysten puitteissa, jotka Farrell on pannut merkille viime vuodesta eteenpäin, olisiko mahdollista että osa tästä atlantislaisesta ryhmittymästä meni myös Etelänapamantereelle?

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kuusi karttaa joiden ei tulisi olla olemassa

Useita karttoja on löydetty vuosisatojen aikana jotka vielä nykypäivänäkin ovat mysteeri tutkijoille ja skeptikoille.

Vaikka useimmat meistä ovat kuulleen Piri Reisin työstä ja hänen kartoistaan, hän ei ole ainoa joka on luonut karttoja jotka ovat edelleen mysteeri.

Piri Reisin kartan tapaiset kartat ovat tutkijoiden validoimia, ja he ovat edelleen ymmällään eivätkä voi selittää niiden tarkkuutta ja yksityiskohtia. Jotkut niistä on luotu kuin jollain tavalla jollain on ollut kyky nähdä nämä maa-alueet ilmasta ennen kartan piirtämistä…

Mutta muista, jotkut kartoista ovat tuhansia vuosia vanhoja, ja eräs niistä on erityisen vanha.

Kun käyt läpi näitä karttoja täytyy kysyä että kuinka nämä kartat on tehty? Miten on mahdollista että ne esittävät piirteitä jotka ovat valtavirran historiankirjoituksen mukaan ihmiskunnalle tuntemattomia?

Asteroidi, tulva, Atlantis ja avaruusolennot

Digitaaliarkeologi Stan Deyo esittää löydöksensä seuraavista aiheista:

Tulvan puuttuva alkusyy.
Atlantiksen oikea sijainti.
Atlantiksen herääminen ja ”jumalten” välitön paluu.
Aikamme antikristus nousee Atlantiksen tuhkasta.

Stan Deyo teki havainnon, että oikea asteroidi joka sai aikaan tulvan, osui Intian itärannikolle luoden nykyisen Cuddapahin syvänteen itäisessä Intiassa.

Stan laski, että asteroidi, jonka koko on noin 15 mailia läpimitaltaan, osui maapallolle matalassa 35 asteen kulmassa pinnasta jättäen 250 mailin suuruisen kraaterin. Osuma sai Stanin arvioimaan kineettisen energian olevan ainakin 15 kertaa  Chixulub:n osuman verran Yucatanin niemimaalla.

Asteroidi sai aikaan Intian valtamereen painauman paristakymmenestä metristä sataan metriin yli kuuden miljoonan neliömailin alueella, ja se kohotti Indonesian / Uuden Guinean aluetta samalla määrällä samankokoisella alueella.

On olemassa geologista todistusaineistoa joka tukee teoriaa asteroidin osumasta Arabian niemimaalle, mikä sai aikaan maan kohoumia niinkin kaukana kuin Azerbaidzanissa ja Turkissa.

Se on saattanut kääntää maapallon pintaa 23.4 astetta pystymmästä asennosta, kuitenkin neljä muuta virallisesti löytämätöntä meteorin osumaa, jotka ovat yhtä suuria kuin tämä, ovat voineet olla myötävaikuttamassa siirtymään.

Tarkastelkaamme Eenokin kirjaa, joka sanoo 200 jättiläisen laskeutuneen maahan (ja yhtyneen maan tyttäriin) Syyrian Hermon-vuorella, Jasherin kirja kertoo myös samasta saapumisesta.

Platon Atlantiksessa puhutaan yhdestä näistä ”jättiläisistä”: Poseidonista ja tämän hybridilapsista.

Sekä Platon että raamattu sanovat avaruusolentojen siittäneen lapsia ihmisten kanssa, ja siksi on ymmärrettävää että Eeden sekä Atlantis olivat toisiaan lähellä maata pitkin.

Atlantis oli pinta-alaltaan suurempi saari kuin Libya ja Aasia, ja jälkeenpäin se upposi maanjäristyksessä. Siitä tuli suuri mutavuori ja este kaikille matkaajille jotka seilasivat toiselta puolelta maapalloa.

Se mitä Platon tarkoitti ”suurella rannikon pituudella” tai ”suurella maapinta-alalla”, ainoa alue, joka nämä parametrit täyttää sekä on lähellä Eedenin puutarhaa Tansaniassa, on Saudien niemimaan lähellä oleva saari.

Platon kuvaa Herakleen pylväiden ajatelleen yleisesti tarkoittavan Gibraltarin salmea. Kuitenkin Platon viittaa Herakleen salmeen muuallakin. Nämä ovat joko kaksi erillistä paikkkaa tai vain yksi näistä on oikein.

Ja entäpä Nooa, asuiko hän Atlantiksella? Mahdollisesti, ainakin varmasti lähellä.

Ylläoleva teksti on lainattu Stan Deyon esityksestä koskien tulvan puuttuvaa syytä sekä Atlantiksen mystistä katoamista.

Stan Deyo on vakuuttunut että perustuen hänen tutkimuksiinsa, Atlantis sijaitsi Arabian niemimaalla.

Joitain Stan Deyon todisteita:

  1. Muinaisen Libyan ja Vähä-Aasian rantaviiva sopii Arabiaan.
  2. ”Kiilakivi”-artefaktit ovat malleja Poseidonin saarista.
  3. Dammamin alueella olevat kaksi vesikourua, missä edelleen on kuumia lähteitä.
  4. Gilgalin ympyrät olivat Bashanin jättiläisten kädenjälkeä, missä Og oli kuningas.
  5. Kreikkalaiset Dekapolis-kaupungit perustettiin lähelle Atlantista.
  6. Kreikkalaiset nimesivät Gadaran Gareiruksen mukaan.
  7. Atlantis tuhoutui tulvassa ja suurissa maanjäristyksissä (asteroidin osumasta).
  8. Arabian niemimaa sai nimensä katastrofaalisen tapahtuman mukaan.
  9. Herakleen salmet sijaitsivat siellä missä Oronteksen joki laskee Välimereen.
  10. Mahd Ad Dababin kaivoksella kvartsisuonet sisältävät kultaa, kuparia, rautaa, lyijyä ja sinkkisulfidia — orikalkin komponentteja.
  11. ”Hedelmällinen” alue on Arabian lahden länsirannikolla Dammamin lähellä.

Katso myös Stan Deyon tieteellinen todiste siitä että Atlantis oli todellinen. Hänen mukaansa maailman tarvitsee tietää tämä. Tavallaan Atlantis onkin nousemassa jälleen globaalissa poliittisessa yhteisössä.

Blogger Tricks

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Puoli miljoonaa ihmistä vaarassa kun Campi Flegrein supertulivuori herää eloon

Lähes 500 vuotta sitten purkautunut supertulivuori sylki tuhkaa Euroopan ylle kahdeksan päivää peräkkäin. Tulivuori alkaa näyttää elonmerkkejä.

Campi Flegrein supertulivuori, joka on 8 mailia leveä, sijaitsee Napolin lahden reunalla eteläisessä Italiassa ja siihen kuuluu 24 kraateria sekä useita geysireitä.

Kaasunpaine on laskenut supertulivuoressa, joka yhdistettynä veden lämpötilan kasvuun tarkoittaa, että magma saattaa lähestyä kriittistä purkautumispainetta, tiedemiehet kirjoittivat Nature-lehdessä joulukuun 30. päivänä 2016.

Supertulivuoren nimi suomeksi tarkoittaa ”palavia peltoja” ja se on purkautunut isommin 39 tuhatta ja 12 tuhatta vuotta sitten. Ensimmäinen purkaus aiheutti hirvittävät säätilan muutokset, myrkylliset määrät rikkiä ilmassa joka sai aikaan tummanpunaisia auringonlaskuja vuoden ajan, sekä suuria määriä happosateita.

Tulivuori sijaitsee suoraan yli puolen miljoonan ihmisen alla, mikä tarkoittaa tulivuoren purkauksen tapauksessa kaikkien näiden ihmisten hengen vaarantumisen. Vertailun vuoksi, kun Vesuvius purkautui ja se hautasi tuhkaan Pompeijin kaupungin, tuolloin kuoli 2000 ihmistä.

Italian hallitus on nostanut hätätilan astetta supertulivuoren kohdalla vihreästä keltaiseksi, mikä tarkoittaa sitä että vuorta pitää monitoroida 24/7, kertoo National Geographic.

Päivä Pompeijissa:

Zero One on luonut hämmästyttävän animaation kaupunkilaisten kokemasta draamasta ja terrorista kauan aikaa sitten. He näkivät Pompeijin tuhoutuvan 48 tunnin aikana tulivuorenpurkauksissa.

Blogger Tricks

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Muinainen teknologia ja salaiset arkeologiasodat niiden löytämiseksi

Dark Journalist Daniel Liszt ja tri. Joseph Farrell erottelevat totuudenjyvät akanoista puhuessaan salaisesta tiedosta, muinaisista korkean teknologian ihmeistä ja nykyajan kilpajuoksusta löytää nämä ihmeet.

Farrell teoretisoi, että Suuri Pyramidi on paljon vanhempi kuin kirjoitettu historia, ja se pystytettiin alunperin jonkinlaiseksi superkehittyneeksi kosmologiseksi puolustusjärjestelmäksi, jolla on voima aiheuttaa suurta tuhoa maapallolla ja kosmoksessa erittäin monimutkaisten resonanssien avulla rakennuksen sisällä.

On kiistämätön tosiseikka, että viime vuosisadan aikana sadat tutkijat, fyysikot, geologit ja arkeologit ovat tutkineet ja panneet merkille uskomattoman tarkat matemaattiset kuviot tämän maailman muinaisen ihmeen sommittelussa ja rakenteessa.

Nämä kuviot viittaisivat kehittyneeseen tietoon astronomiasta, maapallosta, geologiasta ja geometriasta, jotka eivät todellakaan olleet saatavilla Egyptin sivilisaatiolle, ainakaan valtavirran akateemikoiden mielestä, mikä nostaa esiin kysymyksen siitä ketkä olivat Suuren Pyramidin todelliset rakentajat. Heillä saattoi olla teknologisesti kehittynyt sivilisaatio joka tuhoutui hamassa menneisyydessä.

Modernit arkeologiasodat

Farrell näkee käynnissä olevan kaavan suurten maailman hallitusten pyrkimyksissä löytää muinainen esihistoriallinen tieto modernin arkeologian tieteenalan sodankäynnillä. Tämä näkyy mm. natsien pakkomielteessä esi-isiltä perittyihin elementaalirituaaleihin ja muinaisten mystisten kulttuurien jäännöksiin, sekä kyseenalaisissa katoamistilanteissa, joissa muinaiset artefaktit ja tabletit ovat hävinneet Bagdadin museon ryöstössä Irakin sodan aikaan.

Tämä kadotettu viisaus on saattanut kertoa yksityiskohdat supertehokkaan resonanssiaseen rakentamiselle, jota unohdetun menneisyyden ihmiset ovat käyttäneet kosmisissa sodissa, mikä on saanut aikaan suurta tuhoa maapallon historiassa, ja joka kaikuu muinaisten legendojen jumalien massiivisissa taisteluissa.

Eräs näistä legendoista, joka kertoo piilotetusta Atlantiksen tietoarkistosta, viittaa kadonnen kulttuuriin ja niiden kehittyneeseen teknologiaan joka on vielä löytämättä.

Nämä salaiset rakennelmat on kuuluisa Nukkuva Profeetta Edgar Cayce kertonut olevan haudattu Egyptin pyramidiin, jonne pääsee Sfinksin oikean tassun alla olevasta salakäytävästä.

Kiinnostavaa kyllä, kaksi johtavaa egyptologia sai Caycen Association for Research and Enlightenment -järjestöltä sponsorirahaa heidän uransa alkuvaiheessa, ja eräs heistä jopa kirjoitti kirjan Caycen viesteistä liittyen siihen kuinka Atlantikselta henkiin jääneet ihmiset ovat kehittäneet Egyptiä.

Etsivätkö he tietoarkistoa salaa käyttäen Caycen viestejä samalla kun julkisesti kielsivät entisen sponsorinsa ja pysyivät linjassa virallisen akateemisen tarinan kanssa?

Tuhatvuotinen kartta näyttää suuren maa-alan Etelänapamantereella

Tuhat vuotta vanha kartta näyttää enemmän maaperää Etelänapamantereen reunan tuolla puolen. Kartta on löytynyt Hawaiian Gazettesta perjantaina tammikuun 11. päivänä 1907.

Tämä kartta on mielenkiintoinen koska se on hyvin samankaltainen Bostonin karttaan verrattuna paitsi että se näyttää paljon enemmän maata joka ei ole näkyvillä Bostonin kartassa tai muissa maailmankartoissa.

Lainaus vuoden 1907 artikkelista: Vielä omituisempi kuin ”Käsikirjoitus kuparisylinterin sisältä löydettynä” on kartan kopio joka tuli meren yli Honoluluun buddhalaisesta temppelistä keski-Japanin vuoristosta.

Tämä kartta on maailmasta tuhat vuotta sitten. Tohtori Kobayashi, tunnettu japanilainen lääkäri ja kirurgi, on saanut käsiinsä kopion kartasta, jonka hän uskoo kiinalaisten pappien tehneen tuhat vuotta sitten.

Kartta perustuu Mercator-projektioon jossa pohjoisnapa näkyy ympyrän keskipisteessä, ja samassa näkyy myös muut mantereet.

Kartan löysi hänen veljensä japanilaisessa temppelissä Japanin vuoristossa, sanoi tri Kobayashi, ja se on ollut kätkössä japanin hallitukselta moderniin aikaan asti, sillä entisaikaan tällainen kartta olisi tullut virkamiesten käsissä tuhotuksi.

Kirjeen mukaan buddhalainen pappi toi kartan Kiinasta ja piilotti sen temppeliin.

Alkuperäinen kartta josta tri Kobayashin äiti on piirtänyt kopion ja josta se on jäljennös on madonsyömä ja tuskin pysyy kasassa.

Ylläoleva kartta, jossa kaikki mantereet näkyvät ja jopa Hawaiin saaret ovat esillä, ei ilmeisesti ole sen papin tekemä joka alkuperäiset viivat on piirtänyt.

Joulukuussa 1946-1947 amiraali Richard Byrd vieraili Etelänapamantereella Operaatio ”High Jump”:n mukana. Sieltä palattuaan hän vieraili muutamassa radio- ja TV-ohjelmassa haastateltavana ja hänen omin sanoinsa kertoi että etelänavalla on salainen maa-alue joka on Amerikan kokoinen.

Huom: vuonna 1907 julkaistu kartta saattaa olla väärennös, mutta mikäli se on totta se tarkoittaa että Etelänapamantereella on tällä hetkellä valtava alue joka on tavalliselta kansalta piilossa.

Linkki vuoden 1907 artikkeliin: http://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn83025121/1907-01-11/ed-1/seq-2/

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Amerikan ensimmäinen UFO-havainto

1600-luvulla Uuden Englannin puritaanit havaitsivat muutakin kun pelkkiä noitia lentämässä taivaalla. Satoja vuosia ennen Area 51:a ja Project Blue Bookia, Massachusettsin lahden siirtokunnan perustaja John Winthrop kuvasi tapauksia tuntemattomista lentävistä esineistä taivaalla 1600-luvun Bostonissa, mitkä olivat Amerikan historian ensimmäisiä UFO-havaintoja.

Maaliskuun 1. päivänä 1639 John Winthrop avasi päiväkirjansa jonne hän oli kirjannut kanssapuritaaniensa koettelemuksia kun he elivät uudella mantereella. Massachusettsin lahden kuvernöörin asettaessa kynän paperin päälle, hän alkoi kirjata mitä epätavallisimpia ilmiöitä jotka olivat aiheuttaneet hämmästystä englantilaisissa maahanmuuttajissa.

Winthrop kirjoitti aiemmin samana vuonna että James Everell, ”selväpäinen ja hienotunteinen mies” sekä kaksi muuta olivat soutaneet Muddy Riveria, joka virtasi suoalueen läpi ja laski vuorovesisyvänteeseen Charles Riverissa, kun he näkivät suuren valon iltataivaalla. ”Kun se oli paikallaan, se leimahti liekkeihin ja oli noin kolme metriä läpimitaltaan”, kuvernööri raportoi. ”Kun se liikkui, se kutistui sian muotoon”. Kahden tai kolmen tunnin ajan soutajat sanoivat mystisen valon ”liikkuneen kuin nuoli” edestakaisin heidän ja noin kahden mailin päässä sijaitsevan Charlestownin kylän välillä. ”Useat muut henkilöt näkivät saman valon, noin samassa paikassa”, Winthrop lisäsi.

Kuvernööri kirjoitti, että kun omituinen ilmestys lopulta hiipui pois, kolme veneen kolme puritaania olivat ällistyneitä löytäessään itsensä mailin verran yläjuoksulle päin — aivan kuin valo olisi siirtänyt heidät sinne. Heillä ei ollut muistikuvaa soutamisesta vastavirtaan, vaikka on mahdollista että he olisivat ajautuneet tuulen tai vuoroveden mukana. ”Mystinen veneen  siirtymä viittaisi siihen että he eivät olleet osittain tietoisia kokemastaan. Jotkut tutkijat voisivat tulkita tämän abduktioksi jos se tapahtuisi nykypäivänä”, kirjoittaa Jacques Vallee ja Chris Aubeck kirjassaan Wonders in the Sky: Unexplained Aerial Objects from Antiquity to Modern Times.

Jotkut ovat spekuloineet että omituinen hehku olisi voinut olla “ignis fatuus”, haalea valo joka voi esiintyä suoalueilla ilta-aikaan johtuen suokaasun palamisesta. Mikäli Winthropin raportti on oikein, valo ei johdu suokaasusta vaan se esiintyi taivaalla, joka tekee selityksestä epätodennäköisen.

Omituinen havainto palasi Bostonin taivaalle viisi vuotta myöhemin, mikä käy ilmi Winthropin päiväkirjan myöhemmästä merkinnästä tammikuun 18. päivänä 1644. ”Noin keskiyön aikaan kolme miestä tulivat veneellä Bostoniin, näkivät kaksi valoa nousevan vedestä lähellä kaupungin solan pohjoispistettä, miehen muodossa, ja liikkui pienen matkan päähän kaupungista, ja sitten eteläpäätyyn, ja siellä katosi.”

Viikkoa myöhemmin, Winthrop kirjoittaa, toinen selittämätön tapahtuma taivaalla sattui Bostonin satamassa. ”Kuun kaltainen valo nousi koillissuunnasta Bostonissa, ja kohtasi aiemman Nottles Islandissa, ja siellä lähetyivät toisiaan ja sitten etääntyivät, ja lähestyivät ja etääntyivät monta kertaa, ja näin ne liikkuivat saaren mäen päälle ja katosivat. Joskus ne ampuivat liekkejä ja toisinaan kipinöitä. Tämä tapahtui noin kahdeksan aikaan illalla, ja sen näki moni.”

”Samoihin aikoihin kuului ääni veden äärellä Bostonin ja Dorchesterin välissä, se huusi mitä karmeimmalla tavalla ’Poika! Poika! Tule pois! Tule pois!’, ja se yhtäkkiä siirtyi yhdestä paikasta toiseen pidemmälle, noin kaksikymmentä kertaa. Sen kuuli moni uskovainen. Noin 14 päivää myöhemmin, sama ääni samalla kaamealla tavalla kuultiin toisella puolella kaupunkia Nottles Islandin suunnalla”.

Toisin kuin vuoden 1639 UFOn tapauksessa, Winthropilla oli selitys viimeisimpään valoilmiöön ”kaupungissa kukkulan päällä”. Kuvernööri kirjasi, että omituinen tapaus oli nähty paikassa jossa John Chaddockin ohjastama alus oli räjähtänyt kuukausia ennen merimiehen vahingossa sytyttäessä aluksessa olleen ruudin. Kapteeni ei ollut aluksessa tuona aikana, mutta räjähdys tappoi viisi miehistön jäsentä.

Winthrop kirjasi, että pelastajat olivat saaneet haltuun kaikki kuolonuhrien ruumiit paitsi miehen jonka uskottiin olevan syyllinen tapaukseen. Tämä syyllinen oli merimies jolla oli kyky kommunikoida kuolleiden kanssa ja häntä epäiltiin isäntänsä murhasta Virginiassa. Paholaisen käden uskottiin ottaneen ruumiin haltuun,  ja ääni tuli merimiehen kummituksesta jonka sanottiin olleen läsnä UFO-havainnossa joka ihmetytti Bostonia.

 

Artikkelin julkaissut History.com

Graham Hancock: Instituutiot panttaavat salaisuuksia historiastamme

Afshin Rattansi menee maan alle kun Turkin Göbekli Tepessä yritettiin vallankaappausta.

Kirjailija Graham Hancock, joka tunnetaan mm. teoksestaan Magicians of the Gods, keskustelee tässä katastrofaalisesta tapahtumasta joka on pyyhkinyt koko muinaishistorian sekä esi-isämme maailmankartalta, ja että instituutiot koittavat pitää tätä sivilisaatiota salaisuutena.

Huom: Graham Hancock on erikoistunut epätavallisiin teorioihin joihin liittyvät muinaiset sivilisaatiot, kivimonumentit tai megaliitit, korkeammat tietoisuudentilat, muinaiset myytit ja astronominen/astrologinen data menneisyydestämme.

Eräs pääteemoista hänen kirjoissaan on globaali yhteys ”äitikulttuuriin” jonka hän uskoo olevan kaikkien muinaishistorian sivilisaatioiden alkupiste.

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot