Avainsana-arkisto: Inkat

Inka-shamaanin profetia

Idealismi kiilsi hänen silmistään kun tri. Alberto Villoldo kuvasi miten maanjäristyksen takia vuonna 1949 Cuzcon lähellä Perussa olevan luostarin alla maa vajosi, mikä paljasti muinaisen kultaisen Inka-temppelin.

Tämä oli merkkinä Mosoq-profetiasta, ”ajasta joka on ennustettu”, joka tulisi nyt kommunikoida kaikille kansoille.

Tri. Villoldo, psykologi ja lääketieteellinen antropologi, on elänyt ja harjoitellut Q’ero-shamaanien kanssa ja ollut keskeisessä roolissa tuomassa heidän rituaalejaan ja profetioitaan modernin maailman tietoisuuteen.

Q’erot ovat viimeisiä inkoja – 600:n ihmisen heimo joka on etsinyt pakopaikkaa 4 kilometrin korkeudesta paetakseen valloittaja-konkistadoreja.

500 vuoden ajan Q’ero-vanhimmat ovat säilyttäneet pyhän profetian suuresta muutoksesta, ”pachacuti”sta, jossa maailma menisi mullin mallin, harmonia ja järjestys palautettaisiin ja kaaos ja epäjärjestys lakkaisivat.

Q’erot ovat eläneet kylissään Andien vuorilla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, kunnes heidät ”löydettiin” vuonna 1949.

Sinä vuonna Oscar Nuñez del Prado, antropologi, oli festivaaleilla Paucartambossa, Etelä-Perussa, kun hän tapasi kaksi intiaania jotka puhuivat täydellista quechaa, Inka-kieltä.

Ensimmäinen länsimainen tutkimusmatka Q’ero-kyliin tapahtui vuonna 1955.

Neljä vuotta myöhemmin, vuosittaisessa Seulasten paluujuhlassa joka pidetään Andeilla, 70 tuhannen eteläamerikkalaisen pyhiinvaeltajan kokoontumista ihmeteltiin, ja yleisö lähti pois päästäen Q’erot, odottamattomasti ja puettuna inkojen aurinkosymboliin, eteenpäin vuorenhuipulle tehdäkseen tiettäväksi kaikille, että profetioiden aika oli käsillä.

Kansanjoukko otti heidät vastaan ja heille kerrottiin,

”Me olemme odottaneet teitä 500 vuotta.”

Jokin aika sitten Q’ero-vanhimmat matkasivat Pohjois-Amerikkaan täyttämään profetiansa.

Marraskuussa 1996 pieni Q’ero-ryhmä, jossa mukana oli mm. heimon johtaja ja pääshamaani, vierailivat useassa USA:n kaupungissa, mm. New Yorkissa, jossa he esittivät yksityisen seremonian Pyhän Johanneksen katedraalissa.

Shamaanirituaalia ei oltu pidetty 500 vuoteen.

Mutta suoraan niiden kotona, jota symboloivat heidän Inka-esi-isiensä entisiä valloittajia, he jakoivat rituaalinsa ja tietonsa, ei ainoastaan kiinnostuneille länsimaisille ihmisille jtoka oppivat heidän tavoistaan, vaan myös suuren katedraalin dekaanille, ja näin he symbolisesti ja henkisesti yhdistivät kaksi mannerta toisiinsa, Pohjois- ja Etelä-Amerikan.

Muinaisen profetian mukaan tämä on suuren kokoontumisen aikaa, jonka nimi on ”mastay”, ja neljän maankolkan ihmisten integraation aikaa.

Q’erot ovat julkistamassa opetuksensa länteen, valmistellen  päivää jolloin Pohjoisen Kotka ja Etelän Kondori lentävät yhdessä jälleen.

He uskovat, että ”munay,”
rakkaus ja myötätunto,
ovat ohjaavia voimia tälle suurelle
kansankokoukselle.

Maapallon uudet hoitajat tulevat lännestä, ja niillä, jotka ovat saaneet aikaan suurimman vaikutuksen Äiti Maahan, on nyt moraalinen vastuu solmia Hänen kanssaan uusi suhde, sen jälkeen kun he ovat luoneet itsensä uudestaan” sanoo Don Antonio Morales, Q’ero-mestarishamaani.

Profetian mukaan:

  • Pohjois-Amerikka antaa fyysisen voiman, eli kehon
  • Eurooppa antaa mentaalisen puolen, eli pään
  • ja Etelä-Amerikka antaa sydämen

Kun espanjalaiset valloittivat Inkat 500 vuotta sitten, viimeisin pachacuti, tai suuri muutos, tapahtui.

Q’erot ovat odottaneet siitä asti seuraavaa pachacutia, jolloin järjestys syntyisi kaaoksesta.

Viimeiset 5 vuosisataa he ovat säilyttäneet pyhän tietonsa, ja viimein viime vuosina, merkit ovat täyttyneet siitä, että suuri muutos on käsillä:

  • vuorilaguunit korkealla ovat itkeneet
  • kondorit ovat melkein sukupuutossa
  • Kultainen Temppeli on löydetty 1949, mikä esittää auringon vihaa

Profetiat ovat optimistisia. Ne kertovat nykyisen ajan lopusta — elämisen ja ajattelemisen tapojen kuolemasta, lopusta sille tavalle miten näemme luonnon ja Maan.

Tulevina vuosina Inkat odottavat meidän nousevan kultaiseen aikaan, tuhatvuotiseen rauhan aikaan. Profetiat puhuvat myös mullistavista muutoksista Maassa ja psyykessämme, mitkä muokkaavat ihmissuhteitamme ja henkisyyttämme. Seuraava pachacuti, suuri muutos, on jo alkanut, ja se lupaa uuden ihmisen syntyvän tämän kurimuksen ajan jälkeen. Tämän ajan kaaos ja sekasorto kestävät toiset neljä vuotta, Q’erojen mukaan.

Eurooppalaisen sivilisaation paradigma jatkaa romahtamistaan, ja Maapallon ihmisten elintavat tulevat palaamaan. Jopa tärkeämpänä shamaanivanhimmat pitävät koko ajan rakenteen repeämistä. Tämä on mahdollisuus meille kuvata itsemme menneisyyden haamujen sijaan tulevaisuutena miksi haluamme muuttua.

Pachacuti viittaa myös suureen Inka-johtajaan joka eli 1300-luvun lopulla. Hänen on sanottu rakentaneen Machu Picchu ja hän oli USA:n kokoisen imperiumin arkkitehti.

Inkoille Pachacuti on henkinen prototyyppi – Mestari, valaistunut joka on astunut ajan ulkopuolelle. Hän oli messias, mutta ei kristillisessä mielessä Jumalan ainoa poika, ihmiskunnan saavuttamattomissa. Sen sijaan häntä pidettiin symbolina ja lupauksena siitä miksi me voisimme muuttua. Hän ruumiillistaa pachacuti-profetioiden olemuksen, sillä Pacha tarjiuttaa ”maata” tai ”aikaa” ja cuti tarkoittaa ”korjata asiat”.

Hänen nimensä tarkoittaa myös ”Maan muuttajaa”.

Pachacuti-profetiat on tunnettu läpi koko Andien. On niitä jotka uskovat profetioiden viittaavat Pachacuti-johtajan paluuseen voittamaan ne jotka veivät Inkojen maat.

Mutta tri. Villoldon mukaan Pachacutin paluu tapahtuu kollektiivin tasolla.

”Se ei ole yksittäisen yksilön paluu, vaan prosessi joka on saatavilla kaikille.”

Q’erot ovat olleet Inka-esi-isiensä riittien ja profetioiden hoitajia.

Profetioilla ei ole mitään virkaa ellei ole avaimia, siirtymäriittejä. Tähtiriitit, eli ”Mosoq Karpay” (Tulevan Ajan Riitit) ovat tärkeitä profetioissa kuvatulle käytännön kasvulle.

”Despachojen” (mesojen, eli rohtokimppujen, ritualistisen uhraamisen) jälkeen New York Cityn seremoniassa shamaanit antoivat paikallaolijoille Mosoq Karpayn, ja näin he siirsivät heidän perimyslinjansa esi-isiensä energian vastaanottajille.

Mosoq Karpayn antamisen seremonia esittää aikasuhteen lakkaamista. Se on sydämen prosessi.

Tämä Muuttumisen prosessi on tärkeämpi kuin profetiat itsessään. Karpay (riitit) istuttavat tiedon siemenen, Pachacutin siemenen, vastaanottajan valokehoon. On jokaisesta itsestään kiinni kastella ja hoitaa näitä siemieniä niin, että ne voivat kasvaa ja kukoistaa. Riitit ovat potentiaalin siirtämistä; sitten täytyy olla valmiina kohtaloon.

Karpayt yhdistävät henkilön vallan ja tiedon muinaiseen perintöön johon henkilö itse ei pääse käsiksi. Sen voi tuoda esiin ainoastaan heimo.

Lopulta tämä voima voi tarjota sysäyksen kohti Inka-kehoa, Valaistunutta. Tuollainen henkilö on yhteydessä suoraan tähtiin, Inka-auringon kosmologiaan.

Q’erot uskovat, että maailmojen väliset ovet avautuvat jälleen. Reiät ajassa, joista me voimme astua, ovat inhimillisten kykyjen tutkimuspaikkoja. Oman valoluonteemme takaisin saaminen on mahdollista nykypäivänä kaikille, jotka tuon hypyn uskaltavat tehdä.

Shamaanit Andeilla sanovat,

”Seuraa omia askeleitasi.
Opi joilta,
puilta ja kiviltä.
Kunnioita Kristusta,
Buddhaa,
veljeäsi ja sisartasi.
Kunnioita Äiti Maata ja Suurta Henkeä.
Kunnioita itseäsi ja koko luomakuntaa.”

”Katso sielusi silmin itse olennaista”

…on Q’erojen opetus

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Inka-legenda Suuresta Tulvasta

Etelä-Amerikan kansat kertovat myyttejä Suuresta Tulvasta ja sen ympärillä tapahtuneista tapahtumista.

Koillis-Brasiliassa elävä Ipurina-kansa säilyttävät yhtä eleganteimmista myyteistä tuohon tapaturmaan liittyen:

”Kauan sitten Maapallolla oli suuri tulva. Tämä tapahtui kun aurinko, suuri pata täynnä kiehuvaa vettä, kaatui.”

Tästä etelämmäksi mentäessä Chilen alkuperäiskansa, araucanialaiset, muistavat traumaattisen muiston:

”Tulva oli seurausta tulivuoren purkautumisesta, jota seurasi voimakas maanjäristys, ja aina kun on maanjäristys, alkuperäisasukkaat juoksevat vuorille. He pelkäävät, että maanjäristyksen jälkeen meri voi jälleen hukuttaa maailman alleen.”

Kuten araucanialaiset, Inkat olivat pelosta jäykkiä siitä, että aurinko kertoisi maailman tuhoutumisesta.

Vuoden 1555 espanjalainen kronikka puhuu tästä huolenaiheesta:

”…[kun] oli auringon- tai kuunpimennys, intiaanit itkivät ja vaikeroivat suuressa hämmingissä, miettien sitä että heidän aikansa on tullut ja Maa tuhoutuu…”

Perulainen tunnettu historioitsija Garcilaso de la Vega,  espanjalaisen konkistadorin ja Inka-prinsessan poika, pyysi Inka-setäänsä kertomaan hänelle tarinan hänen kansansa alkuperästä. Miten Titicaca-järvi muuttui heidän sivilisaationsa lähteeksi?

Setä kertoi:

”…viime aikoina koko tämä alue jonka näet oli täynnä metsää ja pöpelikköä, ja ihmiset elivät kuin villieläimet ilman uskontoa tai hallintoa, ei kaupunkeja eikä taloja, ilman maanviljelystä ja vaatteiden käyttämistä… [auringon jumala lähetti pojan ja tyttären]… antamaan heille säännöt ja lait miten elää järkevästi ja sivistyneesti, ja opettamaan heitä elämään taloissa ja kaupungeissa, kasvattamaan maissia ja muita satokasveja, pitämään eläimiä ja käyttämään Maan hedelmiä rationaalisina olentoina…”

Nämä ”jumalat”, jotka toivat maanviljelyksen Titicaca-järven läheisyyteen, kuvattiin tulleen ”etelän mailta” välittömästi ”tulvan jälkeen”.

Toisin sanoan, maanviljelyn toi Titicaca-järvelle ihmiset jotka jo hallitsivat tuon taidon, jotka selvisivät luonnonmullistuksesta, ja jotka ovat saattaneet saapua muista maista, mahdollisesti kuuluisasta Atlantiksen alueelta, jonka on sanottu tuhoutuneen tulvassa.

Sana ”Inka” tarkoittaa ”Auringon poikaa”, ja se on titteli joka alunperin kuului vain keisarille.

Säilyttääkseen kulttuurinsa konkistadorien hävitykseltä, Inka Manco II lähti pois pääkaupungista Cuzcosta vuonna 1536 ja vetäytyi kauas Andeille. Hän otti mukaan kolme poikaansa, jokaisesta tulisi vuorollaan Inka, ja he kärsivät verisistä kohtaamisista espanjalaisten kanssa.

Manco II valitsi vuorenhuipun, josta näki Urubamban laaksoon, jonne rakentaa palatsinsa. Pizarro, espanjalaisten valloittajien johtaja, ei koskaan kyennyt löytämään tätä salaista piilopaikkaa, ja sen olemassaolo on kiehtonut niitä jotka häntä seurasivat. Kaikki, jotka ovat yrittäneet löytää kadonneen kaupungin, ovat epäonnistuneet.

Myöhemmin samalla vuosisadalla kaksi munkkia, Veli Marcos ja Veli Diego, jälleen etsivät sen sijaintia. Veli Marcos oli täynnä ” …halua etsiä sieluja jotka eivät olleet kohdanneet yhtäkään saarnaajaa ja jossa evankeliumia ei oltu kuultu”, ja hän matkasi lääkärisanansaattajan Veli Diegon kanssa, joka tuli kuuluisaksi paikallisten ihmisten keskuudessa ja hänestä tuli kuninkaallisten Incojen suosikki.

Nämä kaksi munkkia perustivat luostarin Puquiuraan Vitcosin lähelle, ja heitä kiinnosti Inka-tarustot ”Auringon neitsyistä” jotka asuivat kuuluisassa kaupungissa nimeltä ”Vanha Vilcabamba”.

Kaupunki vuorilla sanotaan olleen ”velhojen ja iljetysten mestareiden” asuttama.

Päivittäin nämä kaksi munkkia yrittivät taivutella Inkaa paljastamaan tämän kaupungin sijainnin. Lopulta hän suostui viemään heidät, ja kolmen päivän päästä he saapuivat suurten vuorenkielekkeiden juurelle, jotka törröttivät vieläkin korkeammalle taivaalle.

Viikkojen ajan munkit saarnasivat ja opettivat alkuperäiskansalle, joka eli linnakkeessa poissa silmistä ja kuuloetäisyydeltä. Heitä kiellettiin astumaan sen enklaaviin siitä pelosta, että he oppisivat jotain sen riittejä, seremonioita ja sen tarkoituksen.

Veljet Marcos ja Diego lopulta tajusivat, että heitä ei koskaan päästettäisi sinne sisään.

Neljä vuosisataa myöhemmin vuonna 1911 amerikkalainen historioitsija ja tutkimusmatkailija Hiram Bingham (1875-1956), löysi kadonneen Inka-linnakkeen rauniot, jotka olivat Machupicchu-vuoren suojassa. He uskoivat [tuohon aikaan] että he olivat löytäneet kadoksissa olleen ”Vanhan Vilcabamban” kaupungin, ja he löysivät useita luurankoja, pääosin naisten, jotka myöhemmin lähetettiin tohtori George Eatonille Yalen yliopistoon.

Professori totesi, että jäännösten joukossa,

”ei ollut yhtäkään rotevaa miessoturia, oli muutama naismainen mies joka olisi hyvin voinut olla pappi, mutta suuri enemmistö luurangoista oli naisia…”

Miksi Inka-linnakkeesta löytyi niin paljon naisia Macchu Picchu -vuorelta?

Incoille salainen pyhättö on hyvin saattanut olla maansisäinen enklaavi, jonne pääsee kaupungin kautta tunneliverkostoa pitkin, jonka sanotaan kulkevan ristiin rastiin koko Etelä-Amerikan läpi. Jos toinen tulva tulisi, pyhättö josta on salainen pääsy turvalliseen paikkaan voisi hyvin toimia hukkuneen maailman uudelleen asuttamista varten.

Kirjassaan ”Lost City of the Inkas” Bingham kuvaa erään talvipäivänseisauksen aikaan suoritetuista rituaaleista, joka ritualistisesti pani auringon liekaan kiinni Maahan.

Intiwatana-kivi”, joka sijaitsee Macchu Picchun pyramidin luona, on hyvin voinut olla pystytetty ”energeettiseksi siteeksi auringon ja Maan välille”.

Legenda kertoo ”mystisestä nuorasta” joka sitoo Maan aurinkoon ”ohjaten sen taivaan poikki” pitääkseen sen kurssilla.

”Auringon vetokoukku” on hyvin voinut olla maaginen väline, jota on ritualistisesti käytetty ohjaamaan auringon kulkua ja estetty muinaisen mullistuksen uusiutuminen. Jos näin, silloin aurinkomegaliitin mystinen ilmaantuminen (joka tunnetaan nimellä Aurinkokivi) ympäri maailman on hyvin voinut esittää muinaista yritystä turvata auringon polku Suuren Tulvan jälkeen. Lieassa oleva aurinko ei pysty saamaan aikaan uutta mullistusta jossa maankuori liikkuu. Maa olisi paljon turvallisempi paikka taas yhden vuoden ajan.

Tämä pakkomielle auringon polun tasapainottamisesta löytyy Lounais-Amerikasta myös.

Anasazien raunioilla (Navajojen kielen sana joka tarkoittaa ”muinaisia”) on kuuluisia asuinpaikkoja kielekkeillä sekä aurinkotulia.

Chaco Mesa New Mexicossa on paikka jossa on kaikkein huikeimpia aurinkomegaliitteja — kolme kivipalkkia, joista jokainen painaa pari tonnia, jotka ovat aseteltu niin että auringon valo osuu spiraaliseen kalliopiirrokseen, joka merkkaa kesä- ja talvipäivänseisausten tarkat paikat, sekä kevät- ja syyspäiväntasauksen.

Amatööri-muinaisastronomi ja taiteilija Anna Sofaer löysi kivimuodostelmat vuonna 1977. Tämä aurinkokalenteri tunnetaan myös nimellä ”aurinkotikari” johtuen kuviosta joka muodostuu kun auringonvalo osuu kalliopiirroksiin juhannuksena.

Sofaer nimitti merkkejä ”aurinkotikariksi”, mutta se on itse asiassa voinut toimia myös Anasazien vastineena Incojen auringon vetokoukulle.

Jos näin, niin olisi tarkempaa nimittää tätä ”aurinkonuoraksi”, joka on suunniteltu estämään auringon liikkuminen miten sattuu tai ainakin tarkkailemaan sen kulkua, jotta varmistettaisiin se että kaikki on kunnossa. Pelko auringon karkaamisesta tai taivaan tippumisesta niskaan muuttui globaaliksi painajaiseksi niille, jotka selvisivät maankuoren viime liikkeistä.

Kaikissa neljässä maankolkasta kuulee saman tarinan.

  • Aurinko poikkeaa sen normaalilta polulta, taivas putoaa niskaan.
  • Maa järkkyy maanjäristyksistä ja pian suuret vesimassat täyttävät maan.
  • Sellaisesta epäonnesta selviytyneet tekisivät mitä tahansa estääkseen sen tapahtumisen uudelleen.
  • He elivät magian ajalla, oli luonnollista ja tarpeen rakentaa laitteita jolla rauhoitella auringonjumalaa ja kontrolloida tai tarkkailla sen polkua.

Mutta miksi taivas putosi niskaan?

”Pysyköön aurinko nuorena miehenä,
kuu nuorena naisena,
älköön maa järkkykö –
olkoon Rauha!”

– Inka-rukous –

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Muinainen kultainen Inkojen tähtikartta pysyy mysteerinä

Kartta löytyi Qorikanchasta, Cuscon läheltä, temppelistä joka on joskus ollu kokonaan kullalla vuorattu (Qorikancha tarkoittaa Kultaista Temppeliä). Muihin näytillä oleviin artefakteihin kuuluu suuri kultainen aurinkolevy, jonka uskotaan tulleen varastetuksi tai piilotetuksi espanjalaisten hyökkäyksen aikaan.

Temppeli itsessään oli Inti-jumalan palvontapaikka, joka myös tunnetaan Auringonjumalana. Temppeli on suurimmaksi osaksi ryöstetty, mutta espanjalaisten jälkeen jättämien kirjallisten todisteiden pohjalta suuria määriä rikkauksia on löytynyt temppelistä ennen, mm. suuria määriä kultaa ja jalokiviä.

Tähtikarttaa tutkineet historioitsijat vuosikymmenten aikana eivät ole onnistuneet tehtävässään. Inkojen vanhin uskoo kartan näyttävän heidän suuren jumalansa Viracochan, Intin isän, sijainnin. Tämän uskotaan tulleen tähdistä.

Kultaiset kuvat kartalla näyttävät erilaisia kosmologisia tapahtumia sekä maallisempia juttuja. Kuvaus Linnunradasta, galaksista itsestään näykyy, sekä Etelän Risti, ihmisiä, tähtiä, komeettoja, mahdollisesti ehkäpä myös jokin karkea hahmotelma Etelä-Amerikasta, Inkojen kotimantereesta.

Toiset uskovat joidenkin piirrosten, jotka kuvaavat ihmisiä ja maamassoja, olevankin itse asiassa tähtijärjestelmiä, Kaksonen ja Rapu. Toinen tulkinta sanoo että kaksi ihmistä vedessä ja maalla ovat jumalattaret Mamacocha and Pachamama.

Villimpi tulkinta sanoo, että kartta on oikeasti vihje siitä missä puuttuva aurinkolevy sijaitsee.

Muitakin teorioita on esitetty: Planeetta Nibiru tai komeetta saattaa olla matkalla Maapallon suuntaan. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että  Viracochan matka tähdistä tänne on sellainen jonka he ovat ennenkin kuulleet. Asiasta kertoi  ThinkBig-DiscloseTV.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot