Avainsana-arkisto: kanavointi

Menneisyyden integroiminen

Tämä on erään ulkoavaruuden rodun sivilisaation kanavointi. Tällä kertaa kanavointi käsitteli menneisyyden muistojen ja tapahtumien hyväksymistä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.


A: Kysymys.

Q: Joten menneisyys, nykyisyys ja tuleva ovat kaikki yhtä merkityksellisiä.

A: Ne ovat kaikki yhtälailla nykyhetkessä.

Q: Kyllä. Joten olen kiinnostunut siitä miten palata takaisin menneisyyteeni.

A: Miksi?

Q: Ymmärtääkseni.

A: Et voi.

Q: Tietääkseni.

A: Olet ainoastaan tässä ja nyt. Et voi mennä menneisyyteesi.

Q: Ei palata. Kaiken integrointi…

A: Miksi sinusta tuntuu siltä että se ei ole integroitu?

Q: Minusta tuntuu siltä ettei se ole integroitu ja…

A: Oletko varma?

Q: Ja joskus en…

A: Selvä. Miksi sinusta tuntuu siltä, että sinun tulee päästä yhteyteen nykyhetkessäsi luomien ajatustesi kanssa menneeseen?

Q: Kun kysyt tuollaisen kysymyksen, ha ha.

A: Selvä, erittäin hyvä. Ymmärrä nyt, että sinulla on jonkinlainen tukos tuossa ideassa. Ymmärrä nyt sen syy. Ymmärrä, että kun havaitset tarpeen, kun luot tarpeen, ymmärtääksesi nykyistä itseäsi menneisyyden kautta, luot tällä hetkellä nykyisestä itsestäsi kaikki nuo ideat ja projisoit ne menneisyyteesi, niin että poistat ne nykyhetkestäsi tavalla jota pidät hyväksyttävänä tapana nähdä ne — silti sallien itsesi olla sinut sen idean kansa, että saatat löytää menneisyydestäsi jotain joka valaisee tuota halua päästä tuohon todellisuuteen jonka toivoisit nykyhetkesi olevan, mutta et kuitenkaan ole aivan niin halukas salliaksesi itsesi tehdä niin.

Q: Olen itse asiassa erittäin halukas…

A: Selvä, ymmärrä silloin että luot hieman ideaa siitä että ilman tuota ideaa joka projisoitaisiin pois nykyhetkestäsi menneeseesi sinä et olisi täydellinen sellaisena kuin olet? Pysytkö kärryillä?

Q: Sanot, että minä en ole. Minä…

A: Pysytkö kärryillä?

Q: En.

A: Ymmärrä, että kaikki se mitä olet on tässä ja nyt. En sano, että siinä ideassa olisi jotain vikaa tehdä kokeiluja monenlaisten itseäsi kuvaavien niin kutsuttujen menneisyyden ideoiden kanssa, ja ymmärtää itseäsi tällä tavoin. Yksinkertaisesti ymmärrä, että sinulla on kyky tässä ja nyt yksinkertaisesti tietää sen koko vaikutus itseesi, ja tietää että tuo koko vaikutus on täydellinen itsessään.

Jos todella uskot, että itsesi idean löytäminen menneisyydestä sallii sinun olla se mitä haluat tulevaisuudessa, ymmärrä yksinkertaisesti, että luot sen skenaarion itsellesi löytääksesi itsestäsi tuon tarkoituksenmukaisen rajoitteen, että olet luonut näkökantasi luomalla idean ajasta, jotta voisit kokea itsesi hyväksyttävällä tavalla joka voidaan absorboida nykyhetkeen ja sallia sinulle identifioitua tulevaisuuden, tässä ja nyt, kanssa jonka haluat luoda itsellesi.

Ymmärrä, että niin kauan kun sallit minkään idean, joka haluat olla tässä ja nyt, olla olemassa tulevaisuudessa, se on myös se missä se tulee pysymään tulevaisuudessa. Aivan kuten mikä tahansa muu idea itsestäsi pysyy menneisyydessä, ja jonka ei sallita tulevan integroiduksi nykyhetkessä. Siksi tutki niin paljon kuin haluat. Mutta ymmärrä, että se tulee aina johtamaan sinut takaisin siihen ymmärrykseen, että se mitä sinulla on, on nykyhetkessä. Mitä sitten haluaisit tutkia?

Q: Kaikkien universumien alkua…

A: Mitä alkua? Kaikki Se Mikä On, on. Ja jokaisena ajanhetkenä, ajan alkuhetkestä lähtien, se on aina ollut mahdollista, ja on aina mahdollista, ja aina tulee olemaan mahdollista, yksinkertaisesti sanoa: Kaikki Se Mikä On, on.

Q: Selvä. Okei.

A: Mitä sinä sitten tunnet ideassa kaiken alkuhetkestä? Mitä… (Kasetti kääntyy; sanoja puuttuu)

…keskittynyt niin, että kykenet keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Se ei tarkoita, ettetkö voisi yksinkertaisesti tietää itsessäsi että sinulla on vaikutus kaikkiin itsesi osiin yhtä aikaa — vahvistaaksesi jokaista noista rajoittuneista näkökulmista jonka koet minään hetkenä. Ja sillä tavoin sinun ei tarvitse pelätä menettäväsi yhtään mitään. Ja kun sallit itsesi tietää tuon idean, ja että vaikutus on aina yhtä suuri huolimatta siitä mitä sallit itsesi kokea, huolimatta siitä mihinkä luomaasi rajoittuneeseen näkökantaan sallit itsesi keskittyä, huomaat että nouset aina rajoitteista laajemmalla ymmärryksellä integroidummasta itsestäsi.

Ja sellaisena sallit aina liikemäärämomenttia itsellesi mennä eteenpäin, sen ajan suhteen jonka tiedät olevan olemassa. Ja kasvatat aina liikemäärää yksinkertaisesti sallimalla. Tunnusta, että sinun ei tarvitse itse saada mitään tehdyksi. Vaatii tekemistä saada pysymään asia samanlaisena. Koko luomakunnassa — kaikki luomakunnan sisällä — muutos on ainoa vakio. Ja jos vain yksinkertaisesti sallit luomisen olla se mitä se on, sallit itsesi olla se mitä olet, tulet aina muuttumaan.

Q: Selvä.

A: Tämän takia sinun ei tarvitse itse saada mitään aikaan, vaan sallia sen tapahtua. Vaatii tekemistä saada pysymään asiat samanlaisina jatkuvasti.

Q: Aha.

A: Ja tuomitsemisen kautta luominen on se mitä kutsutte ongelmaksi, joka on yksinkertaisesti idea jonka ette salli muotoutuvan.

Q: Vastustamista.

A: Tavallaan. Mutta ette tuomitse itseänne edes vastustaessanne. Kasaatte vain lisää keinotekoisuutta. Ymmärrä, että jos olet luonut idean, olet luonut sen tiettyä tarkoitusta varten. Mene mukaan itsesi tutkimisen ideaan tässä ulottuvuudessa, ja sellaisenaan sinun ei tarvitse tuomita niitä tiettyjä näkökulmia itsessäsi, ja voit ymmärtää, että ne ovat palvelleet tiettyä tarkoitusta. Silloin niiden myös sallitaan muuttuvan — ja pääset aina liikkumaan eteenpäin.

Q: Paljon kiitoksia.

A: Ei. Kiitos sinulle. Jälleen kerran ymmärrä, että kysymyksen esittämisen idean kautta saatat nyt ymmärtää, että se myös on voinut palvella sinua sen idean muodossa, että pimitit itseltäsi tietoa itsestäsi. Mutta nyt yksinkertaisesti ymmärrä, että jos voit kysyä kysymyksen, olet jo valmiiksi tehnyt muutoksen. Muutoin et olisi edes havainnut että on olemassa kysyttävä kysymys. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Kiitos.

Q: Kiitos.

Uusi sapluuna maailmanrauhalle

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi on suoritettu joskus 90-luvulla, ja kysyjä kysyy siinä tulevaisuuden kuvista. Tuolloin jo oltiin ennustettu, että tähän mennessä ihmiskunta olisi saanut jo yhteyden avaruusolentoihin avoimesti, poliittisen prosessin kautta.

Huomatkaa, että avaruusolennot pitävät maailmanhallituksen luomista suotavana planeetan unifikaatiolle ja ykseydelle. Samaa on esitetty myös maailmanvaluutasta.


 

Q: Haluaisin tietää voisiko Essassanin edustaja Maailmojen Liitossa puhua suhteellisesta aikajänteestä vuodesta… 1997 Lähi-Idässä sekä vuosista 2013 ja 2014.

A: Kyllä, paljon kiitoksia. Hyvin lyhyesti, idea on että arviolta — ymmärtäkää, että tämä on se miten me havaitsemme energianne nyt, asiat voivat muuttua, mutta tuntuu siltä että on olemassa liikemäärämomenttia tähän suuntaan joka ei todennäköisesti eksy ainakaan yleisestä ideasta mistä aiomme nyt puhua — arviolta, teidän kutsumanne, niin kuin me energian nyt havaitsemme, vuotenanne 1997 tulee olemaan niinkutsuttu sekasortoinen vuorovaikutus Lähi-Idässänne koskien heidän sosiaalista ja poliittista ja uskonnollista ymmärrystä, mikä sallii heidän tutkia uudelleen kaikkea sitä mihin he uskovat. Saattaa olla joitain sotatoimia tuolla alueella, saattaa olla joitain selkkauksia tuolla alueella; mutta samaan aikaan, se tulee muodostamaan tulikokeen joka sallii tiettyjen sielujen loistaa erittäin kirkkaana, erittäin kuumana.

Ja havaintomme on, että erittäin lyhyen ajan sisällä, ennen vuottanne 2001, tulee olemaan suuri transformaatio tuolla alueella, niin että uusi valo, uusi ymmärrys, uusi malli, uusi muotti siitä miten koko maailmanne voi kehittää valtionjohtoa syntyy, saa alkunsa, tuolla alueella; kollektiivinen ymmärrys siitä miten kaikki te voitte verkottua ja olla kanssakäymisessä rakkaudessa ja rauhassa.

Idea on, että tämä näyttää, meidän näkökulmastamme, tapahtuvan — tämä perustuksen luonti siitä mitä kutsutte maailmanhallitukseksi — teidän vuosien 2011 ja 2013 välillä. Siitä pisteestä eteenpäin tulee olemaan interaktion kiihtyminen teidän sivilisaation sekä monien muiden sivilisaatioiden välillä, jotka tarkkailevat planeettaanne nyt. Jokin paljastus olemassaolostamme tulee tapahtumaan… mutta tulee olemaan myös paljon suorempi kanssakäymisen kiihtyminen vuotenne 2013 jälkeen, koska te olette viimein sallineet itsenne muodostaa kolmiyhteyden, tai niinkutsutun triumviraattiliiton kolmen valtakeskittymänne välillä: teidän Yhdysvallat, teidän Neuvostoliitto ja teidän Kiinan kansantasavalta.

Ja yhdessä triumviraattina he valmistelevat näyttämön johtavana esimerkkinä esityksille jonka päälle muu sivilisaationne voi rakentaa oman maailmanrauhansa, maailmanhallituksen. Ja siitä pisteestä eteenpäin kansallisvaltioiden välisten rajojen idea tulee katoamaan, seuraavan sadan vuotenne aikana. Vastaako tämä kysymykseesi riittävästi?

Q: Tuntuu siltä kuin me olisimme pitkään kunnon limbossa.

A: Se riippuu teistä. Muistakaa, limbotilat eivät ole ainoastaan kollektiivisia, ne ovat henkilökohtaisia; ja jos löydätte itsenne henkilökohtaisesta limbotilasta, vaikka voitte tunnustaa että olette olemassa kokonaiskuplassa, kollektiivisessa kuplassa, voitte silti, yksilöinä, tehdä monia asioita tuon kokonaiskuplan sisällä jotka mahdollistavat kokonaiskuplan poismenon nopeammin kuin mitä sen olisi tarpeellista verrattuna siihen, jos ette yksilöinä olisi toimineet. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Omissa henkilökohtaisissa maailmoissanne asiat muuttuvat. Vaikka onkin olemassa kollektiivinen limbotila, se ei tarkoita että ette voi saada sitä mitä haluatte omassa henkilökohtaisessa maailmassanne juuri nyt. Mitä enemmän luotte haluamanne todellisuuden jossa elää nyt, sitä nopeammin edustatte elävää esimerkkiä kaikille muille sen tyyppisestä todellisuudesta, jonka he voivat luoda kollektiivisesti myös. Ja se tulee nopeuttamaan koko prosessia. Joten se riippuu edelleen teistä, se on teidän yksilöllisissä käsissänne.

Muista, yksi yksilö voi vaikuttaa koko planeettaan. Olette nähneet sen tehtävän monta kertaa. Kiitos osanotostasi.

Q: Kiitos.

Ekstaattinen transformaatio

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli muualta kanavoitua informaatiota koskien planetaarisia katastrofeja.


 

Selvä, miten voitte kaikki tänä iltana aikaanne, niinkuin luotte ajan olevaksi?

Me aloitamme tämän interaktion tänä iltana aikaanne idealla, jälleen kerran, jonka monet ovat jakaneet kanssamme, koskien kommunikaatioiden vastaanottamista monilta eri tietoisuuden tasoilta — niin kuin havaitsette ne tulevan niinkutsuttujen fyysisten kanavien kautta planeetallanne.

Tällä tavoin, monet teistä ovat nyt alkaneet tunnustaa, että tämä on transformaation aikaa, ja että monia muutoksia tapahtuu tuntemanne maailman mentaalisuudessa, henkisyydessä ja fyysisyydessä. Tunnustakaa, että monet teistä ovat kertoneet meille, että iso osa siitä informaatiosta, jota saatte eri tietoisuuden tasoilta, joita te nimitätte olennoiksi, niinkutsutusti, tulee fysiologisten kanavien kautta maailmaanne, ja kertoo teille tiettyjä ideoita, tiettyjä aspekteja, tiettyä informaatiota tästä transformaatiosta.

Olette reflektoineet meille, että osa tästä informaatiosta on jaettu kanssanne niinkutsuttuina negatiivisina skenaarioina, negatiivisina aspekteina, että teistä tuntuu siltä että niiden tulee tapahtua, jotta voisitte kokea transformaation planeetallanne. Monet teistä ovat puhuneet transformaation ideasta, joka tapahtuu niinkutsuttujen katastrofien kautta: maanjäristysten, tulvien, nälänhätien, napasiirtymien ja monen muun vastaavan.

Tällä tavoin, tunnustakaa että tämä energiapotentiaali on olemassa, mutta vain potentiaalina. Sen taustalla voi olla paljon liikemäärämomenttia; sen taustalla voi olla monet tekijät sivilisaatiostanne, yksinkertaisesti koska se on tapa jolla sivilisaationne on aina olettanut että muutosten tulee tapahtua: selkkausten ja kamppailun kautta. Mutta tunnustakaa, että — ei sillä että teille valehdeltaisiin, sillä teille ei valehdella, silloin kun toiset olennot jakavat kanssanne ideoita transformaatiosta planeetallanne katastrofisin tavoin. Teille annetaan mahdollisuus tunnustaa, siinä hetkessä jonka monet olennot teille antavat, että teillä on tilaisuus: tilaisuus kuulla tuo tunnustus energiasta joka on olemassa planeetallanne, potentiaalienergia — mutta käyttää sitä tilaisuutena päättää onko tämä totta teille sen suhteen mitä te tiedätte, tai uskotte, että teidän tulee kokea käynnissä olevassa transformaatiossanne planeetallanne.

Täten, tunnustakaa jokaisessa interaktiossa joka on koskaan tapahtunut kenenkään teistä ja sen välillä mitä te nimitätte tietoisuudeksi tai olennoksi joka tulee jonkin fysiologisen kanavan läpi: kun te kuulette jotain joka ei soita värähtelyllisiä kelloja sisällänne, silloin tunnustakaa että ei ole tarvetta syyttämisen idealle koskien tuota informaatiota, sillä kaikki joka kanssanne jaetaan on havainto alueesta — potentiaalisesta todellisuudesta — joka, teidän sivilisaatiossanne, on saanut paljon liikettä ja energiaa taakseen, johtuen siitä että monet teistä pelkäävät että se on se mitä tulee tapahtua transformaatiossanne.

Mutta jos olette valmiita kuulemaan nämä sanat — sanat jotka tällä tavoin tulevat toisilta olennoilta, tietoisuudelta joka puhuu transformaatiosta katastrofin kautta; jos olette valmiit kuulemaan ne tilaisuutena ymmärtää ja reflektoida sitä minkä te tiedätte olevan totta teille, silloin voitte käyttää tilannetta samanarvoisena vaihtoehtona, eikä teidän ole pakko olla sitä mieltä että se mitä teille syötetään on voimakkaampaa kuin se informaatio joka teillä on sisällänne suhteessa todellisuuteen ja maailmaan, joka on, loppujen lopuksi, teidän.

Tunnustakaa, täten, seuraava asia, jos saamme ehdottaa: jos löydätte itsenne tietystä skenaariosta jossa sellaista informaatiota välitetään teille tuolla tavoin, silloin seuraava idea — jos olette valmiita vakaumuksellisesti — on myös mahdollista esittää takaisin tuolle olennolle, seuraavasti. Kuka tahansa teistä tänä hetkenä, jos haluatte, voi ottaa niinkutsuttua paperia ja kynänne ja kopioida tämän sille; kuka tahansa joku teistä. Tai voitte yksinkertaisesti poimia sen vapaa-ajallanne kojeelta jota kutsutte nauhaksi. Sillä ei ole väliä.

Me aiomme, jos valitsitte kirjoittaa tämän, kommunikoida tämän tarpeeksi hitaasti jotta pysytte mukana. Jälleen kerran: jos te, lainausmerkeissä, missaatte sen, voitte aina saada sen nauhaltanne, seuraavasti: olette nyt tilanteessa; teille on annettu informaatiota transformaatiosta joka tuntuu olevan toimitettu katastrofin symbolein. Voitte tehdä seuraavasti:

”Parahin Olento:”

”Tunnustan, että se minkä kerrot meille — tai minulle niin kuin tilanne sanoo — on peräisin rakkaudesanne meitä kohtaan ja halustanne palvella meitä, jotta meidän sallitaan laajentua tietoisuudessa transformaatiosta — joka on heijastusta kaikesta siitä mitä me koskaan olemme olleet ja jota voimme koskaan olla.

Juuri nyt haluaisin nyt kertoa sinulle, parahin Olento, että kertomuksesi sallii minulle mahdollisuuden tunnustaa, että transformaatio, mitä tulee katastrofiin jonka olet kuvaillut, ei ole todellisuus jota minä, tämän maailman yhteisluoja, pidän parempana. Valitsen uskoa, ja antaa energiani, idealle siitä että jos olen halukas kohtaamaan kaikki osiot itsestäni, ja hyväksymään ja sallimaan kaikkien elämäntilanteideni palvella positiivisesti, niiden olla elämässäni positiivisista syistä, voin tuolloin sallia kokemukseni transformaatiosta olla positiivinen, enkä tarvitse katastrofia jotta ymmärtäisin omaa itseäni tai jotta voisin kasvaa ihmisenä.

Tunnustan, että katastrofin ilmaisut voivat olla ainoa tapa, joilla jotkut uskovat että transformaatiolla on minkäänlaista pitkäaikaista vaikutusta. Kuitenkin, salli minun tällä hetkellä, parahin Olento, pyytää rakkauttasi ja avustustasi ehdottaa minulle (meille) ideoita jotka voivat sallia minun (meidän) avustaa maailmaamme (maailmaani) niin, että kaikki, tai niin moni kuin mahdollista, voi sallia itselleen myös tunnustaa, että ei enää ole minkäänlaista tarvetta uskoa siihen, että transformaatio ja positiiviset pitkäikäiset muutokset täytyy luoda tulikokeiden avulla.

Olen halukas kertomaan, että uskon ekstaasin olevan syntymäoikeutemme. Haluaisitko nyt kertoa meille näkökulmasi siitä miten voisimme kiihdyttää itsemme riittävästi sallimaan tälle planeetalle, jota pidämme rakkaana, sujuvimman, yksinkertaisimman, helpoimman ja kaikkein rakkaimman version transformaatiosta joka voi tapahtua. Kiitos.”

Jokainen teistä, joka on halukas käyttämään tuota tilannetta — jälleen kerran, ei syyttävällä tavalla, vaan osaaottavalla tavalla, vakaumuksellisella tavalla — nousemaan ylös ja olemaan merkityksellinen, ja olla se yksilö joka tiedätte olevanne ja ilmaista sen minkä tiedätte olevan totta teille; jokainen ja kaikki teistä jotka haluavat käyttää tilannetta heijastuksena tuolle tilaisuudelle, tulee merkitsemään geometrisen, logaritmisen määrän koko maailmanne kyvyssä sallia sen seuraavan askeleen olla niin paljon helpompi.

Jokainen teistä lisää, jopa yksittäinen yksilö, niin paljon lisää liikemäärämomenttia kykyynne kokea transformaationne positiivisella ja rakastavalla tavalla.

Positiivinen ja negatiivinen yhtenäisyys

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli positiivisuutta ja negatiivisuutta sekä karmaa. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Koskien niitä lakeja joita me suostumme noudattamaan universumissamme: tarkoittaako yhtenäisyydessä eläminen näiden sopimusten noudattamista?

A: Se riippuu. Yleisten sopimusten ei välttämättä tarvitse olla rajoittavia, jos jokin jonka tiedät edustavan innostustasi ja yhtenäisyyttäsi voi itse asiassa muuttaa niitä monin tavoin. Jos ne ovat näin muutettavissa — ne mihin viittaat ”laeilla” — silloin se, itsessään, voi olla merkki kyvystäsi ilmaista yhtenäisyyttäsi olemalla kykeneväinen sallimaan niiden muuttua joksikin muuksi.

Koska, kun olet totaalisen integroitu kokonaisuutena, silloin on vähemmän ja vähemmän rajoittavia yksityiskohtia. Pysytkö kärryillä? Joten, niinkutsuttujen lakien muuttaminen voi itse asiassa olla ilmaisu yhtenäisyydestäsi, tietyissä tilanteissa.

Q: Oletetaan että yksilö aikoo mennä ja tappaa sata ihmistä koska se on se mikä häntä innostaa? Oletetaan…

A: Mutta ymmärrä, idea, jälleen kerran, on että ”yhtenäisyydessä” tarkoittaa että toimit yhtenäisenä olentona. Yhtenäisyys tarkoittaa kokonaisena toimimista, joka tarkoittaa että sinun ja tappamasi muiden olentojen välillä ei ole eroa, toisin sanoen, tunnustus siitä että kaikki murhaaminen on itsemurhaa. Ja jos haluat olla todella voimaantunut, silloin noiden olentojen tappaminen on kuin hakkaisit omat kädet ja jalat irti. Ja se ei ole yhtenäisyyden tai voiman tunnustus.

Ja lisäksi, kun käytät termiä innostus tuossa merkityksessä, yleensä tajuat että se ei ole tarkalleen innostusta joka motivoi yksilöitä tuohon suuntaa. Se on saman energian negatiivinen polariteetti joka luo innostusta, mutta negatiivinen polariteetti yleensä ilmaistaan ahdistuksena. Ymmärrätkö?

Q: Kyllä. Oletetaan että uhrit suostuvat olemaan uhreja?

A: Se ei ole tekosyy syylliselle siitä että hän ei ole tarpeeksi vahva ettei hän lankeaisi uhrin peliin.

Q: Mitkä olisivat seuraukset tuolloin, yhtenäisyyden rikkomisesta tuolla tavoin?

A: Ehkä luotte toisen skenaarion missä olet oppineet, että yhtenäisyyden rikkominen, siinä merkityksessä, ei palvele teidän voimaannuttamistanne. Ja silloin ilmaisette mahdollisesti kokonaisen elämän, tai kokemuksen jossa olette yhtenäisyyden ilmentymä.

Jotkut yksilöt voivat valita niin että toiset yksilöt yrittävät loukata heitä jonkinlaisena /vaihtokauppana/. Se ei ole tarpeellista aina. Yksilön, joka murhaa toisen yhdessä elämässä, ei välttämättä tarvitse tulla murhatuksi toisessa elämässä, vaikka monet ovat pyrkineet tasapainottamaan sitä tuolla tavoin.

Yksilö voi, mahdollisesti, saada jonkun puhutuksi niin ettei hän murhaisi toista, ja toteuttaa saman tasapainon. Pysytkö mukana? Mutta kokonaisidea on, tottakai, perustavanlaatuisella tasolla, että ylisielulle kaikki kokemukset ovat oppimiskokemuksia.

Ja koska todella olette äärettömiä ja tuhoutumattomia, aivan sama mitä olette tehneet, oli kyseessä sitten positiivinen tai negatiivinen, olipa se sitten ilmaisu yhtenäisyydestä tai sen puutteesta; opitte silti; kasvatte silti; muututte silti; teillä on silti uusia kokemuksia.

Joten kaikenkattavassa merkityksessä ei ole paljoakaan väliä mitä olette tehnyt. Mutta se on yksinkertaisesti teistä kiinni ymmärtää, että oma elämänne, yhtenäisyyden ilmaisuna, tulee olemaan paljon iloisempi, paljon sosiaalisempi, paljon vaivattomampi. Ja olette kykeneväisiä luomaan, ilman minkäänlaista kamppailua, kaiken minkä haluatte.

Yhtenäisyyden puutetta ilmaistessanne, huomaatte että yksilö joka tekee niin kamppailee, kärsii, tuntee itsensä voimattomaksi, tuntee ettei ole ohjaksissa, ja luo monia, monia, monia versioita sisällään olevasta negatiivisuutensa ilmaisusta, eivätkä salli itsensä nauttia elämästä. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Onko vapaaehtoinen karma, silloin, tapa tasapainottaa yhtenäisyyssopimuksia?

A: Joskus, vaikkakin karman, joka on täysin vapaaehtoista, ei tarvitse ilmetä kostonkaltaisena. Jälleen kerran, analogia siitä että karma on yksinkertaisesti liikemäärän täytäntöönpano jolla luodaan tasapainotettu kokemus.

Jälleen kerran, jos olet ollut murhaaja yhdessä elämässä, vapaaehtoisen karman ei tarvitse edellyttää että sinut tulee murhata seuraavassa elämässä tuon sovittamiseksi. Saatat avustaa jotakuta, joko jotain jonka lähimmäinen on murhattu, tai jotain joka haluaa murhata ja sinä voit puhua hänet ympäri siitä. Ja se tulee olemaan yhtä paljon tasapainon ilmaisu ja karman maksu kuin murhatuksi tuleminen. Ja monta kertaa pelkkä murhatuksi tuleminen ei ole edes tarpeellista todellisen tasapainon saavuttamiseksi.

Q: Tasapaino on jotain joka on kuin absoluutti joka tulee säilyttää, mutta karmaa ei. Se on jotain jota ei ole tarvis olla jos ei ole sitä uskomusta? Olenko oikeassa?

A: Tavallaan, oikein. Mutta idea yksinkertaisesti on, karman perustavanlaatuisessa merkityksessä, että te yleensä — koska olette kollektiivinen tapahtuma — tasapainotatte idean jossain kokemuksenne piirissä jollain tasolla. Ja se on se mitä karma oikeasti on — yksinkertainen kokonaisvaltainen tunnustus kaikesta tasapainosta joka olette, kaikki polariteetit jotka olette.

Q: Mistä kukaan sellainen kuin Adolf Hitler tuli? En ymmärrä…

A: Hän tuli yhteiskunnastanne; hän tuli kollektiivisten ja yhdistettyjen pelkojen ilmaisuna, ja ehkäpä, jonkin verran vapaaehtoisina karmisina tasapainoina, negatiivisella tavalla, jotka yhteiskuntanne on asettanut itselleen.

Kyseessä oli yksilö joka ei tuntenut omaa itsevoimaantumistaan, ja niin, teidän termein, lankesi negatiivisuuden omaksumiseen joka yhteiskunnassanne aistittiin, ja ilmaisi sitä peilinä takaisin yhteiskuntaan — näyttääkseen yhteiskunnalle minkä sen pelkojen ja negatiivisten asenteiden yhdistetyt ideat ovat kyenneet luomaan.

Q: Se ei ollut yhtenäisyydessä toimimista.

A: Ei. Koska se oli eristämistä, erottelua, sortoa. Se millä on tarve sortaa ei usko että se on jo ohjaksissa.

Q: Okei. Kiitos erittäin paljon.

A: Auttaako tämä sinua?

Q: Kyllä, erittäin paljon.

A: Kiitos!

Tietoisuus ja kuolema

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli kuoleman hetkeä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Haluaisin puhua siitä mitä tunteita sielu tuntee ruumiin kuoleman yhteydessä, ja odottaako se monia…

A: Voi, monia eri asioita, riippuen niistä uskomuksista jotka olivat läsnä kyseisen elämän aikana. Onko sinulla jotain tiettyä ideaa mielessä?

Q: Mikä on tietoisuutemme kuoleman hetkellä?

A: Se voi olla, jälleen kerran, monia eri asioita; lähtien siitä ettei tiedä olevansa kuollut, aina siihen että juhlii ekstaasissa täydellistä itsensä kuolleeksi tunnustamista! Ja kaikki siltä väliltä on mahdollista. (yleisö nauraa)

Q: No, tuo jättää paljon toivomisen varaa.

A: Paljon toivomisen varaa?

Q: Ehkäpä minun tulee paremmin yrittää suhteuttaa itseni siihen.

A: Erittäin hyvä. Se on ainoa tapa jolla voit suhtautua siihen muutenkaan. (yleisö nauraa) Mistä luulet olevasi tietoinen sitten kun siirryt ei-fyysisyyteen?

Q: Aa…

A: Selvästikin koska kysyit kysymyksen, se on erittäin mahdollista että tulet tietämään että olet kuollut, ensinnäkin. Ja saatat jopa sallia itsellesi mahdollisuuden tunnustaa, että kaikki mitä fyysisessä elämässäsi on tapahtunut meni niin kuin tarkoituksesi sen saneli. Sen että se on palvellut sinua. Ja se sallii sinun sen jälkeen päättää puolestasi haluatko toisen fyysisen elämän vai haluatko kokea todellisuuden jollain todella tasolla.

Q: Kuinka kauan tämä valintaprosessi kestää?

A: Mitä tahansa yhdestä mikrosekunnista miljooniin vuosiin, (yleisö nauraa) jälleen kerran, riippuen suunnitelmistasi.

Q: No, tässä kohtaa, olenko täydellisen tietoinen Ylisielustani ja Korkeammasta Itsestäni?

A: Jälleen kerran, et välttämättä. Jos et edes tiedä olevasi kuollut, miten voisit olla tietoinen niistä tasoista?

Q: (Nauraa) No, Jos voit olla tietoinen noista tasoista elossa ollessasi, tässä elämässä…

A: Kyllä, sitten se on kaiken kaikkiaan todennäköistä että tulet olemaan tietoinen niistä kuoleman hetkellä.

Q: Kuinka niistä voi tulla tietoiseksi kuoleman hetkellä? Miten te tulitte tietoisiksi niistä kuoleman hetkellä kun siirryitte tuolle puolen?

A: Olin niistä tietoinen jo elämässäni.

Q: Miten niistä voi tulla tietoiseksi elämässä?

A: Sallimalla. Luottamalla. Elämällä.

Q: Luottamalla. Selvä. Oletko myös taipuvainen sanomaan ”me” kun vastaatte kysymykseen?

A: Kyllä.

Q: Kuka on ”me”?

A: Kaikki meistä. (yleisö nauraa) Se on sivilisaationi idea ajoittain. Joskus se on idea kaikista niistä sivilisaatioista joiden kanssa me olemme kontaktissa, joka muodostaa sen mitä me kutsumme Liitoksi. Joskus se on teidän ja meidän maailmojemme, sekä monien muiden maailmojen, kollektiivinen tietoisuus yhdessä. Se yksinkertaisesti riippuu käynnissä olevasta interaktiosta.

Joskus sanon ”minä” aivan kuin nyt. Joskus sanon ”me”. Ja joskus sanomme ”me”. Sillä tällä tavoin muodostaessani yhteyden edessänne olevaan fyysiseen kanavaan, monesti tällä tavoin, minä ja me sallimme tuolloin olla, ajoittain, minulla aina yhteiskuntaani olevan yhteyden olla tärkein asia informaatiossa; koska se merkitsee eniten läpi tulevan informaation laadun ja kontekstin kannalta. Onko siinä kaikki?

Q: Kyllä, kiitos.

A: Kiitos.

Työttömyydestä ja uskomuksista

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli työttömyyttä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Olen asteittain tullut yhä masentuneemmaksi työttömyydestä. Mitä pidempään olen työttömänä, sitä vähemmän luotan itseeni ja kykyyni löytää töitä sellaisen aiheen piiristä joka innostaisi minua.

A: Luo sitten sitä mikä innostaa sinua työpaikaksesi; se on koko idea. Idea ei ole etsiä ympäriltäsi; välttämättä; asioita jotka innostavat sinua jotka ovat jo olemassa. Jos et löydä mitään, silloin salli sen mikä innostaa sinua muuttua työksesi. Jonkun piti perustaa ne työpaikat jotka ovat jo olemassa yhteiskunnassanne. Ne eivät aina olleet olemassa siinä muodossa kuin ne ovat nyt. Jonkun piti sanoa ”Hei, hetkinen! Katso ympärillesi; asiassa joka minua todella innostaa eniten ei ole olemassa työpaikkaa. Luulen että minun olisi paras luoda sellainen.” Ja nyt, tässä ajan hetkessä, luulet että se on tyypillinen työpaikka.

Mutta jos todella katselet ympärillesi ja et löydä jotain joka innostaa sinua; jos todella katselet ja havaitset että polkusi ei yksinkertaisesti johda mihinkään näistä asioista, silloin salli itsesi todella tarkastella kaikessa rehellisyydessä mitä se on mikä olisi todella innostavaa. Pidä itsestäänselvyytenä silloin, jos se asia todella innostaa sinua, ja kukaan muu ei tällä hetkellä tee sitä, tai sinä et vedä puoleesi elämääsi tilaisuutta tehdä sitä missä se jo on olemassa, silloin pidä itsestäänselvyytenä että kykysi kuvitella se mikä todella innostaa sinua eniten esittää myös kykyäsi luoda siitä työpaikka joka elättää sinut — automaattisesti.

Jälleen kerran, kysymys on oikeasti luottamisesta siihen mitä keksit, minkä todella tiedät innostavan sinua elämässäsi, mitä todella kykenet tekemään, olipa sitä varten sitten olemassa jonkinlainen eakenne tai ei. Jos sellaista rakennetta ei ole olemassa, silloin se tarkoittaa sitä että koska ajattelit sitä, sinulla on rakenne sisälläsi, ja kaikki mitä sinun tulee tehdä on päästää se ulos. Anna sen tapahtua omalla painollaan, ja sitten todellisuus tulee olemaan kykenevä rakentamaan itsensä tuolle mallirakenteelle. Mutta sinä et päästä sitä ulos.

Q: Tunnen itseni niin epäpäteväksi…

A: Se tarkoittaa että uskot niin olevasi. Yksikään tunne ei esiinny ilman sinun sinuun iskostettua uskomusta. Ei ole olemassa sellaista kuin yksinkertaisesti jonkin asian tunteminen ilman syytä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunteita ei luoda tyhjästä, tyhjiöstä. Jos tunnet jotain, se johtuu siitä että sinä uskot jo jonkin olevan totta.

Tunteet ovat reaktioita uskomuksiin; ne tulevat uskomusten jälkeen. Tunteet eivät ole todellisuuden primäärikokemus; uskomukset ovat pääasiallinen rajapinta. Ensin sinun tulee uskoa jotain todeksi; sitten saan tunteen; sitten sinulla on sitä vahvistavia ajatuksia — jotka voivat vahvistaa uudelleen tuota uskomusta; sitten luot lisää samoja tunteita. Mutta tunne siitä että olet epäpätevä tulee siitä että yksinkertaisesti valitset uskoa että olet epäpätevä. Se on sinun valintasi uskoa niin, mutta sinun ei tarvitse uskoa niin.

Q: Haluan päästää irti siitä, ja joka kerta kun yritän, kuulen näitä ääniä jotka sanovat, ”Muistatko sen kerran; muistatko sen kerran kun sitä ja tätä tapahtui…”

A: Anna niiden tulla esiin! Mitä sitten? Katsos, sinä yrität sulkea osia itsestäsi pois. Luulet että kun integroit, et enää koskaan kuule niitä ääniä enää. Ja se ei ole totta; sinä tulet aina kuulemaan niitä aääniä. Itse asiassa, mitä enemmän integroit, sitä enemmän niitä ääniä kuulet koska hyväksyt kaiken, kaikki tavat jolla olet, elämässäsi. Ja ne ovat vain joitain tapoja joilla voit olla olemassa. Ne tulevat pintaan ei siksi että ne näyttäisivät sinulle että olet epäonnistunut, ei siksi että ne näyttäisivät että olet jumissa, ne tulevat pintaan antaakseen sinulle tilaisuuden tajuta miten paljon olet muuttunut. Sinä et suhtaudu niihin samalla tavalla kuin ennen, ellet sitten, tottakai, valitse tehdä niin.

Kun sanot, ”No voi että, katso, nämä äänet tulevat edelleen pintaan. Sen täytyy tarkoittaa että olen epäonnistunut; sen täytyy tarkoittaa että en tee asioita oikein oikeilla tavoilla”, valitset pitää yllä samaa suhdetta noihin ääniin; mutta sinun ei tarvitse. Äänet ovat siellä mahdollisuutena tajuta että voit muodostaa eri suhteen niihin. Selvä, tässä tulee ääni: ”No, muistatko kun se tapahtui tuolla tavoin. No kyllä, mutta mitä sitten? Se oli silloin; olen oppinut siitä tuon jälkeen. Ja koska sinä, oi ihana ääni, olet muistuttanut minua siitä tavasta miten toimin tuolloin, minulla on suuri ja positiivinen mahdollisuus nähdä miten eri tavalla tulen toimimaan nyt.”

Sinä annat itsellesi mittatikun. Se on tapa sallia itsesi tunnustaa että käyt läpi evolutionaarista prosessia, jos se on jotain jonka uskot että sinun on pakko käydä läpi. Aika ajoin saatat tajuta, että ääni tulee esiin: ”Katso, tämä on se miten silloin kävi.” Ja sitten voit sanoa, ”Selvä, tällä kertaa se tapahtui melkein samalla tavoin.”

Mutta siinä on avainsana. Jos olet positiivinen yksilö, kiinnityt tuohon ”melkein samalla tavoin.” Se oli hieman eri tavoin, ja se riittää sinulle, koska jos se voi olla hieman eri tavalla, se voi olla myös paljon eri tavalla. Ensi kerralla ääni sanoo, ”No joo, mutta muistatko kun se tapahtui tällä tavalla”, silloin voit tunnustaa että viime kerralla se oli eri tavalla, ja ensi kerralla se tulee olemaan vielä ”enemmän eri tavalla”. ”Joten jatka vain muistuttamistani, pikku ääni, siitä tavasta miten se oli, koska kun jatkat minun muistuttamistani siitä miten se meni, se antaa minulle mahdollisuuden nähdä kuinka paljon enemmän erilaiseksi se muuttuu jatkuvasti.”

Kaikkea elämässäsi voidaan käyttää positiivisella tavalla — jopa samoja vanhoja pikku ääniä. Se on kiinni sinun halukkuudestasi sallia mielikuvituksesi toimia hyväksesi. Luota siihen; pidä positiivinen asenne, ja se tulee määrittämään kaiken. Jos se on siellä, käytä sitä työkaluna. Älä mieti että vain sen takia koska se on siinä, se tarkoittaa että olet epäonnistunut. Se on sinun vanha asenteesi; se on sinun vanha uskomuksesi.

Q: Minä saan vain vahvistusta toisilta ihmisiltä elämässäni jotka sanovat minulle…

A: Kukaan ei voi antaa sinulle vahvistusta; sinun täytyy hyväksyä vahvistus.

Q: No, ne sanovat samaa kuin äänet…

A: Mitä sitten? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; se on yksi ja sama. Jos sinulla on sisällä ääniä, tottakai sinulla tulee olemaan samat äänet ulkopuolellasi myös. Mutta kun alat käyttää noita pikku ääniä sillä tavalla kuin juuri kuvasimme, silloin ulkoiset äänet muuttuvat myös. Ymmärrätkö? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; ulkoinen on myös sisäinen todellisuus. Ne eivät ole kaksi eri asiaa. Ne ovat yksi ja sama.

Niinkuin uskot sisälläsi, niin näet ulkopuolellasi. Se mitä kylvät, niin myös niität. Tämä on se mitä se tarkoittaa. Siemenet jotka istutat sisällesi ovat ne joiden näet kasvavan ympärilläsi olevassa puutarhassa. Jos et pidä kukista joita näet kasvavan, vaihda silloin siemenet. Istuta jotain erilaista, ja sitten jotain uutta kasvaa. Sisäinen on ulkoinen. Jos ulkoinen ei ole se miten haluat sen olevan, muuta sisäinen ja ulkoinen seuraa perässä.

Q: Olen työstänyt noita asioita. Luulen että uskomus oli silti se sama vanha; en päässyt vanhasta uskomuksesta eroon.

A: Et pääse eroon mistään.

Q: Se mitä sanoin oli, ”Okei, pystyn tähän, ja kykenen hanskaamaan homman.” Mutta se uskomus silti roikkui siellä…

A: Kuuntele tapaa jolla joskus ilmaiset asioita, myös. Monta kertaa tapa jolla ilmaiset asioita on indikaattori siitä mitä todella uskot. ”Okei, hanskaan tämän!” Heti tuossa kohtaa se sallii sinun tietää, että tapa, jolla sanot sen, tarkoittaa että se on musertavaa heti alunalkaenkin. Ja se on se todellinen uskomus. Uskomus ei, siis, ole oikeasti se että kykenet ”hanskaamaan sen”, koska jos olisit tiennyt, vailla epäilyksen häivääkään, että kykenisit, sinun ei tarvitsisi vakuutella itseäsi. Jos löydät itsesi käyttämästä fraaseja jotka viittaavat siihen, että yrität vakuutella itsellesi, silloin et usko siihen luonnollisesti.

Salli itsesi tietää, että sinun ei tarvitse ajatella kahdesti jotain asiaa jonka jo myönnät. Kun ilmaiset asiat tällä tavoin, kun sanot ”Ookoo, hanskaan tämän”, silloin annat ymmärtää että et todella usko että se on hanskattavissa. Sinun ei tarvitse ”hanskata” asioita tuolla tavoin. Olet jo kaikesta kontrollissa. Siksi, jos elämässäsi esiintyy tilanteita jotka tuntuvat olevan ei-haluttuja ilmentymiä, kontrolloit sitä jostain syystä, positiivisesta syystä, tuohon muotoon.

Q: Vaikka en näekään mikä se positiivinen syy on?

A: Anna sen positiivisen syyn olla vähintäänkin perustavanlaatuinen syy, että annat itsellesi mahdollisuuden tajuta että sinun ei tarvitse suhtautua skenaarioon niinkuin ennen teit. Ja saatat katsastaa että vieläkö niin teet.

Q: Mitä lauseita voisin käyttää jotka olisivat kaikkein eniten hyödyksi minulle?

A: ”Kuinka tämä palvelee minua — juuri sellaisena kuin se on? Juuri sillä tavalla kuin se on, miten se palvelee minua? Mitä voin oppia? Miten voin positiivisesti oppia jotain tästä?” Kun sallit sen olla sillä tavalla kuin se on, silloin sillä on suurin mahdollisuus muuttua joksikin muuksi. Jos kiellät sen missä muodssa se tulee, silloin et salli itsesi nähdä sitä mikä siinän on luontaista. Et salli sen esittää itseään sillä tavalla kuin olet sen luonut itsensä esitettäväksi. Kiellät oman luomuksesi, oman formaattisi. Vain kun tunnustat oman tapasi toimittaa viestejä itsellesi, tasan tarkkaan ja täysin sillä tavalla kuin se tulee sinulle, luot tietoisen vapauden muuntaa sen välitysjärjestelmän sellaiseksi kuin haluaisit sen olevan.

Jos jatkuvasti kohtelet välitysjärjestelmää niinkuin se ei toimisi, silloin et kuuntele sitä. Ajattelet että jotain sinussa menee pieleen, ja siksi, se on uskomus jota vahvistat. Ja siksi, se on sykli jonka toistat. ”Jotain on vialla; jotain on pielessä!” Joten tottakai todellisuus jatkuvasti heijastelee takaisin sinulle, ”Jotain on vialla; jotain on pielessä.”

Kaikki on hyvin. Sellaisissa olosuhteissa joita pitäisitte kaikkein kamalimpina, sallikaa itsenne tajuta että kaikki on hyvin. ”Olen tämän ohjaksissa; katso kuinka paljon kontrollia minulla on, kun olen luonut tällaisen absoluuttisen jännittävän skenaarion. Kaikki tuntuu olevan hajallaan, ja näyttää villiltä ja ei-mihinkään liittyvältä. Mutta koska tiedän että se on hallinnassani, katso miten paljon valtaa minulla on.” Alatko saada idean päästä kiinni?

Q: Kyllä.

A: Sillä ainoa asia jonka koette on idea siitä että teillä on vanhoja tapoja jotka ovat vaikea muuttaa. Jos se on se mitä ajattelette, selvä: ”Minulla on tapoja joiden uskon olevan vaikea muuttaa. Joten jos uskon tapojen ideaan, silloin kykenen käyttämään tapojen ideaa positiivisella tavalla ja luomaan positiivisia tapoja. Kaikki on hallinnassani. Silloinkin kun se näyttää siltä että se ei ole hallinnassani, silloinkin se on hallinnassani.” Totutelkaa tietämään ja uskomaan että on olemassa positiivinen ilmentymä joka voi tulla joka ikisestä skenaariosta. Poikkeuksetta! Ei yhtäkään.

Q: Tuntui siltä, mutta kun menetin työpaikkani, tulin alas…

A: Mutta näethän, oletat että siinä työssä on jostain syystä olemattomuus on jostain syystä luonnostaan negatiivinen skenaario. Miksi tehdä sellaista oletusta? Se on vain oletus. Mistä tiedät että sen työpaikan menettäminen tekee tilaa jollekin — ehkä jotain jonka vastaanottamisesta räjähtäisit ilosta ja onnesta — niin että sinulla ei olisi tilaa vastaanottaa sitä jos sinulla olisi edelleen vanha työpaikkasi? Luota että kun tuollaisia asioita ilmenee elämässäsi, jos tiedät että teet parhaasi minkä voit siinä hetkessä, ja nuo asiat silti tapahtuvat, silloin luota että se on hyvästä syystä, ja salli itsesi nähdä että se on hyvästä syystä.

Vain kun intät että nuo asiat eivät tapahdu positiivisesta syystä, silloin panttaat syytä tulemiselle joka sallisi sinun nähdä miksi menetit työpaikkasi positiivisesta syystä. Koska istut siellä mököttämässä ideaa, ”Hitsi, ainoa asia jonka voin kuvitella on, että työpaikkani menettäminen tarkoittaa että sen täytyy olla negatiivinen asia. Jokin on pielessä.” Ja kun keskityt siihen tuolla tavoin, et voi nähdä kolikon positiivista kääntöpuolta. Et voi nähdä sitä ennenkuin suostut tarkastelemaan sitä. Sinun täytyy tietoisesti päättää, että aiot tarkastella kolikon positiivista puolta jokaisessa tilanteessa, tai et kykene näkemään positiivista ilmentymää. Jos jatkuvasti intät että olosuhteet ovat luonnostaan negatiivisia, silloin, ”Työpaikan menettäminen täytyy olla paha asia. Sen täytyy; kaikki tietävät niin.”

Jos se on se miten valitset nähdä sen, silloin se on tapa jolla koet todellisuutesi. Kun intät yhtä vankasti että työpaikan menettämisen on pakko johtaa laajentuneempaan ja leveämpään positiiviseen kokemukseen, se on se mitä saat elämässäsi. Se on siinä; se on niin yksinkertaista. Rehellisesti!

Q: Ehkä muutuin kärsimättömäksi, koska sanoin niin. Sanoin sen suoraan. Ja mitä tapahtui oli, että sain haastattelun työpaikkaan joka maksoi paremmin…

A: Kyllä? Entä sitten? Toitko takaisin odotuksen, ”Jos en saa tätä, epäonnistun?”

Q: Kyllä. Sitten kun tyrin haastattelun ja en saanut paikkaa, tiedätkö, silloin aloin palata takaisin vanhoihin…

A: Oletukset pois! Sen ei tarvitse ilmentyä tasan tarkkaan niinkuin egosi tai tapasi ajattelevat että sen tulee. Sen ei tarvitse! Anna sen ilmentyä pienimmän vastarinnan polkua. Lakkaa taistelemasta itseäsi vastaan. Sinun ei tarvitse puskea itseäsi muottiin; sovit juuri siihen missä olet. Sinun ei tarvitse mukautua tiettyyn ideaan siitä mitä menestys tarkoittaa. Olet menestynyt juuri sellaisena kuin olet.

Q: Kiitos erittäin paljon.

A: Kiitos.

 

Kaiken Sen Mikä On rakkauden hyväksyminen

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli ehdotonta rakkautta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

A: Sallikaa minun sanoa että kaikissa ideoissa jotka olemme jakaneet kanssanne, monta kertaa me oletamme, sanokaamme, että toisella tasolla tunnette että sallitte meidän avustaa teitä tulemaan tietoisiksi omasta itsevoimaannuttamisestanne. Kyllä… ei? Ehkä?

Yleisö: Kyllä.

A: Selvä. Tällä tavoin, täten — jälleen kerran, ei sillä että mikään mitä sanomme olisi enemmän kuin mitä voitte sanoa itsestänne — mutta voinko kysyä teiltä kysymyksen?

Yleisö: Kaikin mokomin. Selvä. Kyllä! (naurua)

A: Oi! Kiitos. Tiedätteko että me, itse asiassa, rakastamme teitä?

Yleisö: Kyllä.

A: Luuletteko että me, millään muotoa, olisimme sen tyypin yhteiskunta joka valitsisi rakastaa teitä jos me emme tuntisi että sille olisi olemassa syytä?

Yleisö: Ei… Kyllä. Mahdollisesti. Kyllä.

A: Ai niinkö?

Q: Mielestäni rakastaisitte meitä ilman syytä.

A: Selvä. Miksi?

Q: Miksi ei? (naurua)

A: Onko tuo tarpeeksi hyvä syy? Kyllä? Ei? Miksi se ei ole tarpeeksi hyvä syy?

Q: Täytyykö teillä olla mitään syytä?

A: Kiitos. Se pointti…

Q: Täytyykö teillä?

A: Ei. (Yleisö: naurua) Pointti, periaatteessa, on sallia itsenne ymmärtää että, monta kertaa, vaikka olette varsin halukkaita tunnustamaan, kuten olemme ehdottaneet, että olette samanarvoisia kanssamme, te silti, monta kertaa, luotatte meidän teitä kohtaan tuntemaamme rakkauteen enemmän kuin omaan rakkauteenne itseänne kohtaan.

Siksi, nähkää paradoksi tuossa, ja sallikaa paradoksin avustaa teitä. Sillä jos olette halukkaita luottamaan meihin enemmän kuin luotatte itseenne — ja tiedätte että me rakastamme teitä ehdottomasti — silloin ainakin jos aiotte luottaa meihin, luottakaa siihen että meillä on hyvä syy rakastaa teitä ehdottomasti. Ja siten, luottakaa meidän teitä kohtaan tuntemaamme luottamukseen. Ja tietäkää että jos me tunnemme että te ansaitsette ehdotonta rakkautta, silloin miksi ette luottaisi että te ansaitsette? Psystkö kärryillä?

Yleisö: Kyllä.

A: Nyt, me yksinkertaisesti sanomme että — jälleen kerran, ei siksi että mielipiteemme tiestä on parempi kuin omanne — mutta yksinkertaisesti että jos aiotte sallia itsenne luottaa siihen että me rakastamme teitä, silloin vähintäänkin luottakaa että me tiedämme mitä me teemme silloin kun me teemme. (Yleisö: naurua) Ja että ansaitsette kaiken rakkauden jonka voitte saada.

Tuntekaa kaikki se rakkaus joka teille annetaan kaikista sivilisaatioista ja kaikilta tietoisuuden tasoilta jotka vuorovaikuttavat kanssanne tänä aikana. Me kaikki rakastamme teitä erittäin paljon. Ja me uskomme että te ansaitsette tuon rakkauden.

Nyt se on teistä kiinni päätättekö uskovanne siihen että ansaitsette tuon rakkauden. Mutta me uskomme teidän ansaitsevan tuon rakkauden. Joten tunnustakaa että, aivan sama mitä päätättekin tuntea itseenne liittyen minä tahansa hetkenä, teille lähetetään aina ehdotonta rakkautta, huolimatta siitä mitä päätätte tehdä sillä, tai mitä mieltä olette itsestänne. Pysyttekö kärryillä?

Yleisö: Kyllä.

A: Me tulemme aina kiittämään teitä siitä että sallitte meidän kokea lahjan jonka olette antaneet meille sallimalla rakkautemme tulla teidän tuntemaksi.

 

4D-maapallo, luonnonhenget ja Kristus-tietoisuus

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli 4D-maapalloa, luonnonhenkiä ja Kristus-tietoisuutta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Mietin josko ihmisillä jotka valitsevat rakkauden ja valon ja positiiviset kokemukset…

A: Kyllä?

Q: … on vastapuoli, niinsanotusti, pimeydessä ja negatiivisissa kokemuksissa?

A: Te itse tulette aina sisältämään nämä /potentiaalit/, mutta niiden ei tarvitse manifestoitua fyysisesti fyysisessä todellisuudessanne. Se on salliminen, että tuo puoli on samanarvoinen toisen puolen kanssa, positiivisen puolen; ja yhtä kelpo itsessään. Se on tuon samanarvoisuuden salliminen joka sallii teidän jatkuvasti valita positiivisen manifestaation. Vain kun pyritte /tuomitsemaan/ negatiivisen puolen annatte sille itse asiassa enemmän voimaa ja energiaa kohti negatiivisen puolen ilmentymistä.

Q: Se miten ymmärrän tuon, kuitenkin, on että oli oikeasti olemassa ihmisiä jotka kantoivat negatiivista värähtelyä. Ja mahdollisesti positiivisen ja negatiivisen ei ole tarkoitus…

A: Jokainen olento, jokainen olento tässä universumissa on sekä positiivinen että negatiivinen; kukaan ei ole joko tai. Tällä tavoin, yksinkertaisesti se mitä he valitsevat /ilmaista/ joka saattaa tulla havaituksi ylitsepääsemättömän negatiivisesti. Mutta he /kyllä/ sisältävät syvemmän positiivisen ilmentymän, jos he päättävät sitä ilmentää. Jos he päättävät valita integraation eristäytymisen sijaan, ja tuntea itsensä olevan osa Kaikkea Se Mikä On, sen sijaan että he olisivat sen ulkopuolella, sen sijaan että Kaikki Se Mikä On olisi heidän ulkopuolellaan.

Q: Onko olemassa ihmisiä jotka valitsevat olla jälkimmäistä?

A: Negatiivista?

Q: Kyllä.

A: Selvästikin.

Q: Tarkoitan… kyllä, ymmärrän, mutta luin jotain, näethän, ja tämä on se mistä kysyn.

A: Selvä, jatka.

Q: Kirjassa jota luen sanotaan, että tulee olemaan ero niiden välillä jotka valitsevat täysin negatiivisen…

A: Aa! Selvä. Se on yksinkertaisesti esimerkki. Se voi tapahtua tuolla tavoin mutta yksinkertaisesti mitä siinä sanotaan on, että kun planeettanne jatkaa sen transformaatiota neljänteen tiheyteen, ne jotka valitsevat kokea neljännen tiheyden, luovat sen kokemuksen itselleen, ja ne jotka eivät, luovat rinnakkaistodellisuuden jossa he ovat olemassa tuolla tavoin.

Yksinkertaisesti, tulette havaitsemaan että tulee olemaan monia tapoja joilla he, ja te tulette, katoamaan toistenne todellisuuksista. Joko he näyttävät kuolevan teille, tai te tunnutte kuolevan heille. Tai ajan mittaan, kun kiihtyminen jatkuu, voitte yksinkertaisesti havaita että nuo yksilöt eivät enää ole teidän todellisuudessanne. He tulevat yksinkertaisesti katoamaan.

Se on, tavallaan, tietynlaisen rinnakkaismaapallon muodostaminen. Sellaisen joka kokee neljännen tiheyden todellisuuden ja sellaisen joka saattaa valita kokevansa toisen variaation kolmannesta tiheydestä ja eristäytymisestä, tuolla tavoin. Se riippuu heistä. He eivät ole kadonneet. Lopulta, tavallaan, he voivat valita menevänsä eteenpäin.

Q2: Tähän aiheeseen liittyen, onko tuo se mitä tapahtui maapallolle eräänä aikana… kun täällä oli keijuja ja sen kaltaisia olentoja?

A: Oi, siinä mielessä, mutta ymmärtäkää että ne ovat edelleen olemassa. Tunnustakaa idea sen tyypin tietoisuudesta olevan yhteiskuntanne kokonaismassatietoisuuden sirpaleen ruumiillistuma tiedostamattoman, alitajuisen merkityksessä.

Te puhutte osalle omaa massatietoisuuttanne, joka on verhottu tavoin jotka esittävät symbolista yhteyttä luontoon jonka läpi tuota tietoisuutenne osaa projisoitte, ja /josta/ annatte sen puhua teille. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Se on symbolinen ruumiillistuma. Nuo olennot ovat — en sano että niillä ei ole omaa itsetietoisuutta, mutta tavallaan — laajennus tiedostamattomasta osasta massatietoisuutta joka te kaikki olette yhdessä. Se on eräs tapa kommunikoida itsenne osan kanssa jota pidetään luonnollisemmin yhteydessä olevana.

Q: Joten se selittää miksi ne olivat vallitsevampia entisaikoihin…

A: Kyllä.

Q: … koska ihmiset uskoivat niihin.

A: Koska tuolloin oli, teidän termeillänne, toteutuneempi yhteys.

Q: Luontoon.

A: Kyllä.

Q: Haluan myös kysyä pakanuudesta. Oliko pakanuus…?

A: Se on, jossain määrin, se mistä me puhumme. Sen juuret löytyvät ymmärryksessä kyvystä kommunikoida toisten luonnossa olevien tietoisuuden osienne kanssa, ja antaa esittää symbolinen esitys teille ilmeisen fyysisin termein.

Q: Pakanuus?

A: Kyllä. Se on se mistä se tulee, alun alkaenkin.

Q: Miki me loimme Kristuksen tuona aikana ja sitten erotimme Kristinuskon pakanuudesta?

A: Ymmärrä nyt…

Q: Mikä oli se tarve?

A: Oi, selvä. No, ymmärrä tällä tavoin, se oli yksinkertaisesti että jopa niinkutsutun pakanuuden sisällä — ei sillä että mikään olisi oikein tai väärin — mutta silti oli jäänyt jäljelle eristäytyneisyyden idea Kaikesta Siitä Mitä On. Ja idea Kristus-tietoisuudesta oli antaa teidän tietää että kaikki nuo ideat ovat myös te itse; että teidän ei tarvinnut erottaa niitä, tuolla tavoin. Että se on kaikki yhtä; ja että olette, tällä tavoin, myös itse Kristus-tietoisuus; olette Luoja, siinä merkityksessä. Se oli yhdistämisen periaate.

Q: Joten ihmiset, vaikka he olivat enemmän yhteydessä luontoon, silti eivät tajunneet yhteyttään Kaikkeen Siihen Mikä On?

A: Siinä mielessä, kyllä. He havaitsivat idean yhteydestä poispyyhityillä tavoilla, sen sijaan että yhteys olisi ollut heidän sisässään. Näin he olettivat että voima itse asiassa kuului noille olennoille, sen sijaan että se olisi ollut heidän sisässään, heidän omassa Jumaluudessaan. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Ja tämä on idea Kristus-tietoisuudesta. Yksinkertaisesti, sekaannus aiheutui ideasta, että se mitä he sanoivat ei ollut että pakanuus olisi ollut väärin, vaan että ihannointi, tuolla tavoin, oli vallan ottamista pois itseltä ja vastuun asettamista jollekin muulle kuin omalle itselle oman todellisuuden luomisesta ja sen tuomasta vastuusta.

Q: Siltikin, me emme tajunneet vihjettä, emmehän?

A: Jotkut tajusivat, jotkut eivät.

Q: Me silti teemme siirtoja ”muille”.

A: Te olette tavanmukaisesti siirtäneet ja niin monet teistä yksinkertaisesti siirsivät Kristus-tietoisuudelle saman idean joka tehtiin pakanuuden idean kanssa. Olette ihannoineet Kristus-tietoisuutta sen sijaan että käyttäytyisitte kuin se. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Tämä on uskonnon idean alku.

Q: Kyllä, ymmärrän. Nyt, haluaisin puhua siitä ideasta kuinka me luomme oman todellisuutemme… se tuntuu erittäin vaikealta.

A: Selvä.

Q: Jokin minussa… edelleen huomaan että epäilen kaikkea tuota. Jokin minussa haluaa tarttua seikkaan että valitsen oman todellisuuteni, mutta siltikin sisälläni on taisteli… se pieni epäilys.

A: Selvä, selvä. Ymmärrä jotain: on monia yksilöitä jotka elävät täysin ja täydellisesti neljännen tiheyden tyyppistä elämää ilman että he koskaan tietävät että heidän tulisi tehdä mitään valintoja sen välillä tietävätkö he luovansa oman todellisuutensa vaiko ei.

Q: Tiedän tuon, mutta silti minua repii nuo kaksi napaa.

A: Selvä, sitten se palvelee sinua.

Q: Mutta haluaisin olla joku niistä ihmisistä jotka vain…

A: Ymmärrä ristiriita jonka olet juuri saanut aikaan — paradoksi. Jos haluaisit olla ”yksi niistä ihmisistä”, sinulla tulee olla jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa. Ja jos sinulla on jokin idea siitä mitä yksi niistä ihmisistä olo tarkoittaa, silloin sinun tulee olla yksi niistä ihmisistä joka kykenee kuvittelemaan sen.

Q: Sen näkeminen, tarkoittaa sinä olemista — niinkö?

A: Yksinkertaisesti, määritelmän mukaan, voit ainoastaan kuvitella mitä pidät sisälläsi. Voit havaita ainoastaan sitä mikä on värähtelysi.

Q: Luulen että se mitä se on… on vain luottamista tarpeeksi.

A: Kyllä.

Q: Luottamus.

A: Kyllä!

Q: Mielestäni en luota tarpeeksi siihen.

A: Jos niin sanot. Ymmärrä, että pohjimmiltaan, kyllä luotat. Sllä aina toimit tässä hetkessä; jopa silloinkin kun käytät tätä hetkeä luomaan näennäisen skenaarion siitä että et toimi. Et voi tehdä mitään muuta kuin toimia tässä hetkessä. Koska nyt-hetki on ainoa hetki jossa koskaan kokemuksellisesti olet olemassa. Täten, piditpä sitten itseäsi nyt-hetkessä ja luottavaisena tai et, tämä on mekanismi jota käytät luomaan todellisuutesi joka tapauksessa.

Kaikki mitä sanomme liittyy muistamiseen siitä että teet niin. Me emme sano että sinun tulisi oppia jotain jota et jo tee. Sen tähden, rentoudu. Luot todellisuutesi tässä hetkessä. Saatat myös luoda todellisuutesi sellaiseksi jossa et tiedä niin tekeväsi, mutta se ei tarkoita ettetkö tekisi niin.

Q: Selvä.

A: Joten rentoudu.

Q: Okei.

A: Kysy vain itseltäsi minä tahansa hetkenä? Missä olet? Vastaus voi aina ja ainoastaan olla: Tässä ja nyt.

Q: Kyllä.

A: Selvä. Hellitä itsestäsi. Ota rennommin..

Q: Kiitos paljon. (syvä huokaus ja naurahdus)

A: Oi! Kiitos paljon sinulle.

 

Kuolemanjälkeiset tilat ja Kristus-tietoisuus

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli kuoleman jälkeisiä tiloja ja Kristus-tietoisuutta. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Se valkoinen valo jonka ihmiset näkevät tai kokevat kun joku kuolee, ja heidät voi nähdä liikkuvan kohti tuota valkoista valoa…

A: Niin?

Q: … mikä se on, missä…?

A: Jossain määrin, se voi olla monia asioita. Se voi olla kollektiivinen oman korkeamman tietoisuutesi energia. Yleensä, yksinkertaisesti johtuen sivilisaatiosta jossa olette nyt ja uskomuksista joita teillä on, yleensä tulee jälki oman jumaluutenne tunnustamisesta kokoelman pinnan päälle, jokin symboli johon voitte välittömästi suhtautua. Kristus, Buddha, minkä vain haluatkin, mahdollisesti kauan kadoksissa ollut setäsi. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Nyt ymmärrä, se on ainoastaan tuolla tavoin jolla itsenne energia toimii lähteenä. Puhutte yksinkertaisesti, jos haluat tehdä mitään eroa yksinkertaisella tasolla, idean, jota kutsutte Luojaksi, kollektiiviselle tietoisuudelle — mutta ainoastaan symbolisesti. Pysytkö kärryillä?

Q: Ei, en pysy.

A: Katselette, sanoisimmeko, tietoisuuden rakennetta liikkumattomassa ja jossain määrin symbolisessa muodossa, valon muodossa. Katselette, niinsanotusti, luomisen lähdettä, mutta kun alatte kommunikoida sen kanssa, huomaatte että se heijastaa takaisin itsenne. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä, toisin sanoen, sanotko sitä että me olemme valinneet Kristuksen symboliksi johon suhtautua?

A: Jotkut yksilöt valitsevat tuon symbolin, jotkut valitsevat toisia symboleita heidän omien uskomusjärjestelmiensä mukaan fyysisellä planeetallanne. Nopeasti he ymmärtävät että he yksinkertaisesti luovat symbolin ja yksinkertaisesti näkevät valon sinä minä se on: heijastuksena heidän kokonaistietoisuutensa joukkokollektiivista; se mitä nimittäisitte Kaikeksi Siksi Mikä On. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Oletko varma?

Q: Kyllä, se toi mieleeni toisen kysymyksen.

A: Oi, hyvä on, jatka.

Q: No, Kristus-tietoisuus.

A: Niin.

Q: Kristus oli täällä Maassa.

A: Nyt tajua, että terminologia, Kristus, tarkoittaa monia asioita. Se mitä kutsutte Jeesukseksi oli Maassanne. Oli myös toinen yhteys ideaan, energia, siinä mielessä, joka sivilisaatiossanne on nimetty Kristus-tietoisuudeksi. Mutta ymmärtäkää, että Kristus-tietoisuus tai sen tyypin tietoisuus, edustaa sitä mikä tulee olemaan, lainausmerkeissä, aspekti jota kutsutte ”Kristukseksi”, tulee leviämään koko todellisuuden ulottuvuuteen, ja tulee olemaan monissa paikoissa yhtä aikaa. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Ja kun valitsette käyttää tuota symbolia, sallitte yksinkertaisesti itellenne pohtia ideaa, joka esitettiin tavalla joka ei ollut täysin ymmärretty siinä mielessä jolla se yksilö jota nimitätte Jeesukseksi sen loi, hänen omaksi tunnustukseksi itsestään värähtelemässä korkeammalla tasolla — niinsanotusti, korkeammalla tietoisuuden tasolla. Mutta idea ehdotettiin kaikille muille tietoisuuksille sivilisaatiossanne niin että tuo värähtely oli myös heidän, jonka mukaan värähdellä, jos he niin halusivat.

Ymmärtäkää että tuo yksilö ei koskaan etsinyt, eikä edellyttänyt, seuraajia; mutta ainoastaan ehdotti että jokainen yksilö voisi olla niinkuin hän oli. Kokien värähtelyn täydessä kommunikaatiossa idean kanssa jota nimitätte Kristus-tietoisuudeksi. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Silloin, johtuen yhteiskunnassanne tuolloin olleesta eristyneisyydestä, jota edelleenkin jossain määrin on, yksinkertaista tunnustusta tuon todellisuuden ulottuvuuden energiasta jota kutsutte Kristus-tietoisuudeksi sitten sovellettiin erääseen olentoon joka yksinkertaisesti tiesi että hän kykenisi olemaan esimerkki siitä.

Q: Joten, me loimme ”Kristuksen”.

A: Erittäin hyvä; erittäin, erittäin, erittäin hyvä. Täten ymmärtäkää että tuo energia on peräisin teistä, te olette myös Kristus-tietoisuus, niinsanotusti, olette Luoja. Olette oma Isänne, Äitinne, Poikanne, Tyttärenne. Kiitos.

Q: Kiitos.

Kuolemasta ja kuolemisesta

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli kuolemaa. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Eräs, jonka kanssa työskentelin, soitti joku aika sitten sairaslomaa. Ja sitten sain myöhemmin kuulla että he olivat jos sairaalassa, että hänellä oli ollut valtimonpullistuma, sydänkohtaus. Ja ilmeisesti lääkärit eivät antaneet hänelle mitään toivoa…

A: No, se on hyvä, toivo ei auttaisi häntä paljoakaan.

Q: Kyllä, se on totta. Ja kun kuulin siitä, halusin mennä sinne ja parantaa kaikkeni ja niin edelleen. Ja sitten pysähdyin, ja sanoin, ”odota nyt; anna minun päästä kiinni siitä mitä on tapahtumassa”. Ja sitten istuin alas itsekseni ja uskoin häneen. Ja sen sijaan että olisin mennyt häsläämään sinne ja tuonut nauhoja ja kaikkea tätä, sanoin, ”odota nyt. Ehkä hän on käymässä läpi jotain jota joudun kunnioittamaan”. Ja, tuota…

A: On myös monia asioita jotka voit itse oppia siitä kun tuo henkilö oppii siitä.

Q: Kyllä. Siksi kuvaan tätä ja kysyn kysymyksen. Sitten menin sinne, ja hänen perheensä oli siellä, ja me kaikki autoimme häntä paranemaan. Ja olen meditoinut jonkin verran, ja hän voi nyt hyvin, ja hän oli koomassa kolme päivää, ja hän selviää nyt.

A: Erittäin hyvä. Me kiitämme sinua siitä että käytit hänen valitsemansa tavan sallia jokaisen teistä kukoistaa, houkutella teidät Korkeampaan Itseenne. Tämä on myös idea sopimuksesta joka shokeeraa teitä, tavallaan, eri tilaan. Saada teidät keskittymään sydänenergian ideaan, tietää että ehdoton rakkaus on se joka teitä kaikkia yhdistää, ja sallia kaikkien elämän tarkoitus tulla paljastetuksi. Me kiitämme sinua siitä että käytit tätä skenaariota positiivisella tavalla ja näin loit positiivisen lopputuloksen.

Q: Kiitos kertomuksestasi ja havainnoistasi.

A: Kiitos! Seuraava!

Q2: Minun erittäin rakas ystävä kuoli syöpään viime viikolla. Hän oli 32 ja häneltä jäi aviomies ja kaksi lasta…. Haluan tietää missä hänen sielunsa on nyt, miten hän pärjää siirtymässään toiseen maailmaan.

A: Aina on olemassa apua jota tarvitaan olennon mukauttamiseksi uuden ymmärryksen ilmanalaan. Se on uusi perspektiivi, mitä te nimitätte astraalitasoksi. Käynnissä on sopeutuminen; nyt on ymmärrys siitä mitä taudin luominen on. Tälle yksilölle tarjotaan myös mahdollisuus että hän voisi toimia jonkin aikaa henkioppaina omille lapsilleen.

Saattaa myös olla, voi olla, voi olla — sillä tämä ei vielä ole päätetty — mutta voi olla myös mahdollisuus tälle yksilölle inkarnoitua yhdeksi hänen lapsensa lapsista. Voi olla. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Se oli minkä todella halusin tietää. Hän oli erittäin valaistunut olento, ja hän jakoi paljon ihanaa valoa ja rakkautta monien kanssa…

A: Kyllä.

Q: Ja hänellä oli yli 500 ihmistä hänen hautajaisissaan. Ja minulle tuli tämä idea, että en halua jatkaa luomista, ja heti kun siihen pääsee, ei enää ole tarvetta olla elossa tällä tasolla, ja niin sitä kuolee. Ja hän pääsi sinne erittäin nuorella iällä.

Ja niin se oli kuin… minä itse olisin sanonut, ”sinun ei tarvitse ponnistella enää täydellisyyteen pyrkiäksesi, koska jos teet niin, sitten käy näin.”

A: Selvä. Me ymmärrämme mitä sanot. Kuitenkin, tunnusta että et koskaan saavuta täydellisyyttä, aivan sama miten paljon ponnistelisit. Sillä olet jo täydellinen nyt. Voit muuttua moneksi eri täydelliseksi ideaksi mikä haluat olla. Voit muuttua laajennetummaksi täydelliseksi ideaksi, mutta tulet aina olemaan yhtä täydellinen. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Ehkä hänellä oli kaikki muu kunnossa paitsi hänen terveytensä.

A: Ymmärrä, että on olemassa syy ajoitukselle.Tämä ei ole osoitus epätäydellisyydestä; se on osoitus ajoituksesta joka oli tarpeellinen että hän voi nyt olla avuksi toisella tapaa. Idea oli että hän oli kiihtynyt siihen pisteeseen asti jossa hän kykeni kiihdyttämään itsensä toiselle tasolle, olla avuksi toisella tapaa — tavalla jolla hän oli suostunut olemaan avuksi niille yksilöille jotka ovat edelleen fyysisiä. Hän voi nyt, monilla tavoin, itse asiassa tehdä ne asiat jotka hän on suostunut tekemään. Jos hän olisi pysynyt fyysisenä, hän ei välttämättä olisi kyennyt tekemään niin. Hän aikoo nyt houkutella heitä enemmän omaan itseensä, koska he ovat ulottautumassa kohti häntä. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Kaikki toimii täydellisellä ajoituksella — kaikki. Se oli yksinkertaisesti kätevä tapa kiihdyttää hänen fyysisen kuolemansa ideaa. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Ja se auttaa minua omassa surussani hänen menettämisen puolesta. Sillä niin paljon kuin tiedän että hän on nyt vapaa fyysisestä kivusta joka piinasi hänen kehoaan niin kauan, minulla on oma suruni siitä että kaipaan häntä.

A: Selvä. Totta kai, tunnusta että ei ole mitään menetetty, sillä hän on edelleen olemassa; ja hän on edelleen täällä ja nyt, hänen omalla ulottuuvuudellisella tavallaan. Ja idea on, että monet yksilöt, teidän termein, jotka suostuvat kiihdyttämään itsensä elämässään — ei sillä että heidän tarvii, mutta yksinkertaisesti monet heistä ovat valinneet — että jos olisi negatiivisuuden tai kivun tutkimista, silloin monet heistä ovat valinneet kiihdyttää itsensä nopeasti, jotta he saavat sen kaiken pois alta.

Seuraava elämä tälle yksilölle — jos hän suostuu elämään uudestaan — tulee olemaan täydellistä ekstaasia, sillä aikaikkuna johon hän syntyy tulee olemaan kiinteästi seuraavan muutosaikakauden puolella. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Hän on, siinä lyhyessä pyrähdyksessä, niinsanotusti, täydellisesti kiihdyttänyt itsensä yli vanhan kokonaisen karmisen syklin. Hän on elänyt, siinä lyhyessä pyrähdyksessä, sen verran kuin mitä toiset yksilöt ovat saattaneet suostua kokemaan vähempänä negatiivisuutena usean elämän ajan. Ja se oli, hänelle, mittari siitä miten voimakas hän tiesi olevansa.

Hän on edelleen yhtä voimakas, ja enemmänkin. Tunne hänen voimansa, ei menetystä — koska ei ole olemassa menetystä. Tunne se voima jonka hän tiesi että hänellä on pakko olla kun hän on luonut skenaarion tuolla tavoin, ja tulette kylpemään tuon olennon ideassa. Ja silloin sallitte tuon olennon sallia teille olla hänen oman itsevoimaantumisen energian kylvyssä. Identifioitukaa tuon voiman kanssa joka hän on. Pysyttekö kärryillä?

Q: Tunsin tuon kovasti hänen hautajaisissaan.

A: Kyllä.

Q: Onko hän nyt neljännessä vai viidennessä ulottuvuudessa?

A: Sanoisimmeko neljännessä, periaatteessa — neljännessä ei-fyysisessä. Sillä tavoin, neljäs ei-fyysinen on se taso joka ylläpitää yhteyttä Maahan, joten se voi edelleen olla avuksi monin eri tavoin.

Viides tiheys veisi tuon olennon yleensä pois maapallon ideasta. Sillä nyt, hän on, teidän termein, jäänyt tänne avuksi ja oppaaksi. Kiitos.

Q: Paljon kiitoksia.