Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli tiedettä. Tämä on toinen osuus kanavoinnista.

---

Sallikaa meidän puhua tieteen ideasta integroidusta näkökulmasta. Planeetallanne kvanttifysiikka on jo alkanut ymmärtää oman tietoisuutenne yhteyden siihen miten luotte todellisuuden. Vaikka tulette huomaamaan, että kun fyysikkonne kohtaavat suunnan, joka näyttää osoittavan varsin kirjaimellisesti ideaan siitä, että te luotte sen universumin jonka te havaitsette, monta kertaa he kavahtavat ja sanovat ”Voi, ei, no tämä on yksinkertaisesti tulkinta. Se on yksinkertaisesti paras tulkinta mikä voidaan antaa; mutta se ei ole se mitä todellisuudessa tapahtuu.” Askel askeleelta, kun he antavat itsensä integroitua enemmän, silloin he ymmärtävät että tämä on se mitä todella tapahtuu.

Aika, avaruus ja polariteetti ovat niitä mitkä sallivat teidän olla olemassa ja muodostaa määritelmänne fyysisestä todellisuudesta. Ne ovat määritelmiä, parametreja, viitekehyksiä jotka ovat mahdollistaneet teille luoda erillisyyden itsenne ja Kaiken Sen Mikä On välillä.

Kun sivilisaationne antaa itsensä tarkastella, hyödyntää mielenkiintoaan, ja luoda hyväksyttävät, sallittavat yhtälöt jotka ottavat mukaan tietoisuuden, aineettoman tietoisuuden, tieteellisiin tutkimuksiinne, silloin alatte ymmärtää, että iso osa siitä ”informaatiosta” tai datasta voidaan alkaa kietoa kaikkien olentojen tietoisuuteen, jotka luovat itselleen sen tyyppisen mielenkiinnon värähtelyn, mikä mahdollistaa heidän kutsua itseään tutkijoiksi ja tieteentekijöiksi.

Voitte luoda sellaisen tietämisen värähtelyn, että kun joku valitsee osallistua siihen värähtelyyn, he kykenevät tajuamaan kaikkien niiden perspektiivien todellisuuden, joita fysiikkanne kehittelee nyt. Jossain määrin olette esimerkkejä tästä ideasta, jota kutsutte yleiseksi kenttäteoriaksi. Tietoisuutenne on kenttä, ja se pitää ottaa mukaan kaiken teoriaan; vaikka kromodynaamiset kvanttiteoriat ovatkin yhdistäneet heikot, sähkömagneettiset ja vahvat voimat, joista gravitaatio edelleen pysyy ulkopuolella. Nämä selittävät vain noiden kenttien fyysiset ilmentymät.

Gravitaatiolla tulee silloinkin olemaan fyysinen ja ei-fyysinen vastineensa kaavaimessa, jonka kuvaamme kappaleessa seitsemän. Tietoisuuden kenttä on myös osa tätä kaavainta, jonka me määrittelemme myöhemmin. Yhtenäiskenttänne ulottuvat ei-fyysiseen, mikä antaa teidän tajuta, että tietoisuus ja kaavainperusta muodostavat kaksi viimeistä kenttää, jotka haluatte integroida. Näin yhdistettäviä energioita ei tule olemaan neljää, vaan kuusi, ja tämä tullaan näyttämään varsin ilmiselvin symbolisin esimerkein myöhemmin.

Antakaa meidän selventää erot kentän, energian, värähtelyn ja voiman välillä:

Energia voi kuvata säteilyä joko keskittyneesti tai diffusoituneesti.

Kenttä tyypillisesti viittaa diffuusiin energian ilmaisuun; siihen mikä täyttää avaruuden tilamitan.

Voima on matemaattinen ilmaisu, leikkaavien energioiden vektori.

Värähtely on taajuus; energiakentän modulaationopeus.

Tieteenne kyky tunnustaa se, että kaikki ideat ovat värähtelyjä, tulee luomaan avaruusmatkailun idean, joka mahdollistaa tajuta sen miten te ette ole jotain mikä on olemassa ajassa ja avaruudessa, vaan että avaruus ja aika ovat siinä olevien kappaleiden ominaisuus. Sekä viestintämme että avaruusmatkailumme perustuu värähtelylliseen ymmärrykseen, josta esitän nyt esimerkin.

Tässä ”ajatuskokeessa” sallikaa itsenne luoda itsellenne kaksi esinettä, identtisiä kaikilla mahdollisilla fyysisillä tavoilla, kaikissa mitoissa, jokainen molekyyli samanlainen, jokainen atomi samanlainen, jokainen kvarkki samanlainen. Tajuatte, että nämä kaksi ovat silti kaksi eri esinettä johtuen niiden sijainnista avaruudessa.

Lokaation värähtely on kunkin esineen ominaisuus; yhdellä esineellä on sijainti A; toisella on sijainti B. Tällä tavoin tietoisuutta ja kaavainta käyttämällä voitte luoda kentän, joka aukaisee kappaleen värähtelyn mistä tahansa fyysisestä todellisuudesta missä se sijaitseekin, ja voitte korvata sen lokaatiovärähtelyn toisella. Esimerkiksi: ottakaa sijainti A, korvatkaa se sijainnilla B. Tällä tavoin kun irroitatte tämän lukituskentän ja annatte kappaleen materialisoitua uudelleen, se tulee määritelmän mukaisesti siirtymään sijaintiin B. Se tulee näyttämään siltä kuin kappale olisi maagisesti siirtynyt matkoja, ilman että se on oikeasti liikkunut yhtään. Se on tavallaan luotu uudestaan toiseen pisteeseen.

Tämä ei ole mitään niin mystistä. Tätä tapahtuu kokoajan, koska aika on myös jotain minkä te luotte, ja avaruus ja aika ovat epäjatkuvia. Se ei ole sileä jatkumo. Se vilkkuu päälle ja pois, tai ei niinkään pois, vaan yksinkertaisesti sillä on yhteisiä hetkiä muiden ulottuvuuksien kanssa siten, että ne lomittuvat niin nopeasti että ette voi kokea toisia ulottuvuuksia ennenkuin synkronisoidutte niiden kanssa. Te synkronisoidutte johonkin koko ajan. Kaikki muut kokemuksen ulottuvuudet, myös menneisyyden ja tulevaisuuden ideat, ovat kaikki olemassa todellisuuden nykyhetkissänne.

Jos kävelette ulkona kadulla ja se näyttää jatkuvalta toiminnalta, te olette itse asiassa jatkuva sarja diskreettejä kuvia, jotka toistuvat niin nopeasti, että näette sen sileänä jatkumona. Voitte hypätä monen välivaiheen yli pisteiden A ja B välillä, ja olla ensin A:ssa ja sitten yksinkertaisesti olla B:ssä, ilman että teidän pitää havaita mitään liikettä näiden kahden välillä. Kaikki nämä ideat te kykenette testaamaan fyysisesti itse kun sallitte itsenne tietää, että tietoisuutenne on yksi värähtelyistä yhtenäiskentissä.

Voitte myös tajuta, että tiede on yksinkertaisesti pelkkä filosofia, ja että se voi sekoittua myös uskoon. Sillä ymmärrätte, että koska olette oman todellisuutenne värähtely, ja että luotte oman todellisuutenne heijastettavaksi takaisin persoonallenne, joka sisältää aistit sisältävän mentaalisuuden, te tajuatte myös integraation avulla, että tiede siten kuin te sen tunnette on postuloinut, että en usko ennen kuin näen, mutta että se tulee antamaan itselleen mahdollisuuden kokea kolikon kääntöpuolen: usko niin näet. Ja näin voitte tajuta itse polariteetin idean olevan värähtelyä, joka on luonut kyvyn erkaannuttaa oman itsen universumista. Te tulette olemaan kykeneväisiä mittaamaan värähtelyn ominaisuudet, niinkuin te kykenette ymmärtämään avaruus/ajan idean jossain fysiikan kaavassa.

Te tulette myös olemaan kykeneväisiä ymmärtämään sen miten kaikki uskonnon, sosiologian, talouden ja politiikan ideat mahtuvat kaikki matematiikan tieteeseen. Tulette myös ymmärtämään matematiikassa ja tieteessä, että kyse ei ole siitä että te havaitsijana havainnoitte ilmiötä, vaan että havaisemisen tapahtuma itse on se varsinainen tapahtuma.

Toisin sanoen, matematiikkanne ja tieteenne alkavat kuvata enemmän fyysisen universumin suhteita, eikä niinkään universumissa olevia kappaleita. Niistä tulee näin täydellisen konseptuaalisia. Ne muuttuvat kokonaisiksi konsepteiksi. Yhtälönne voidaan ja tullaan muuttamaan enemmän kirjoitetun kielen kaltaisiksi piktografeiksi, joita jotkut kulttuurit planeetallanne käyttävät, jossa yksi symboli ei ole pelkkä yksinkertainen foneettinen komponentti, vaan kokonainen käsite itsessään.

Matematiikkanne voi sisältää tämän idean, ja siksi kieli ja musiikki noudattavat matematiikan ideaa, koska ne sisältävät myös suhteita, joita voidaan ilmaista energian värähtelyllisillä ristikkäiskuvioilla, jotka luovat kaikki interaktiot ja relaatiot, ja synnyttävät kaikki diskreetit ja erilliset esineet ja partikkelit, joista kuvittelette fyysisen todellisuutenne koostuvan.

Seuraavassa kappaleessa ”Luovuus” me puhumme joistain tekniikoista ja menetelmistä, joilla tiede ja usko voidaan sekoittaa mielikuvitukseen ja edelleen nähdä molemmilta näkökannoilta todelliseksi, kokemukselliseksi todellisuudeksi. ”Luovuus”-kappaleessa me tutkailemme mielikuvitusta ja sen käyttöä työkaluna. Ei erillisyyden näkökulmasta, vaan integroidusta näkökulmasta, joka tieteessä on monta kertaa synnyttänyt keksinnöt ilman tarvetta lineaarisille todistuksille ja todisteille etukäteen, ja siinä me puhumme myös syyn ja seurauksen ideasta.

Nyt käykäämme kysymysten pariin tästä aiheesta.

Kysymys: Yhdeltä näkökantilta mieli esittää kaikkea tietoisuutta ja aivot esittävät sen fyysistä representaatiota. Voisitko kertoa näkökulmasi tästä ideasta?

Vastaus: Kiitos. Mieli, tavallaan, on tietoisuuden tuotosta, joka on filtteröity fyysisten aivojen luomuksen läpi. Mieli ei ole niinkään kaikki tietoisuus, vaan se edustaa fysiologista tietoisuutta, ja se käyttää hyväksi Maapallon sähkömagneettisia kenttiä luomaan mentaalisuuden idean. Tämän takia aivonne ovat sähköinen, magneettinen, kemiallinen ilmiö. Se on tietoisuuden prosessori ja se tuottaa sen tietoisuuden muodon, jonka kanssa kommunikoitte fyysisessä todellisuudessa.

Tämä tietoisuuden muoto on nimeltään mieli tai mentaalisuus, ja se edustaa fluktuaatioita ja värähtelyjä planeettanne sähkömagneettikentässä, joka kytkee teidät kaikki yhteen. Sen takia teillä on telepatian idea; koska te olette kaikki uppoutuneet siihen, ja aivot ovat yhteydessä siihen, ja aivot tulevat aina prosessoimaan ja kanavoimaan tätä sähkömagneettista kenttää itsensä läpi millä tavoilla tarvitseekin identifikaatioiden muodostamiseksi toisten henkilöiden kuvioihin. Näin se virtaa jokaiselle yleensä samalla tavoin, mikä mahdollistaa tunnustamisen, kongruenssin, tai identifikaation mielestä mieleen, kyvyn kääntää yhden henkilön samanlainen värähtely toiselle niin, että molemmat voivat kokea saman idean, yksittäisen ajatuksen mentaalisessa muodossa.

Kysymys: Voisitko puhua vähän mustan aukon ideasta aivoissa, siten kuin se liittyy mustaan aukkoon meissä itsessämme.

Vastaus: Ymmärrätte, että jokainen solu on metafyysisesti pienempi versio siitä mitä aivoissanne on, että niillä on samanlaisia funktioita tietyillä tasoilla, eli tietoisuuden kanavointi sähkökemiallisella, magneettisella tavalla.

Tajuatte, että teidän luodessa itsenne sähkömagneettisten värähtelyjen kaavoiksi, kun jokainen näistä sähkömagneettisen värähtelyn aalloista menee limittäin toisten kanssa, kaikki limittäin menevien aaltojen keskittymäpisteet tulevat esittämään mustaa aukkoa jokaisen solunne keskipisteessä. JA ne kanavoivat mustan aukon, niinkutsutun portin läpi, valkoisen aukon läpi aivoissanne, ja tulette huomaamaan että aivojenne keskuksessa on musta aukko, valkoinen aukko, jokaisen keskipisteen keskellä.

Suurin näistä on aivojenne keskellä, ja jokaisen solun keskipisteessä, ja se edustaa tietoisuutenne energian liikkeitä, positiivisia ja negatiivisia fluktuaatioita fyysisessä todellisuudessa, sillä fyysinen todellisuutenne, kuten tieteentekijänne ovat jo saaneet selville, on epäjatkuva. Se on olemassa toistuvina diskreetteinä ajanhetkinä.

Kysymys: Esittääkö DNA-kaksoiskierre mitään näistä ideoista mistä me nyt puhumme?

Vastaus: Kyllä, jossain määrin se edustaa energian virtausta, ja tämä näkyy aurassanne — energiakuviokentässänne — ja siksi akupunktio voi toimia; sillä akupunktio suuntaa uudelleen tai häiritsee tuota energian virtausta monin tavoin, koska virtauksella on oma suuntansa. Se on ulospäin ja sisäänpäin, spiraalimaisesti ylöspäin ja alaspäin samanaikaisesti.

Kysymys: Onko sillä idealla, josta puhuit aiemmin, mitään suhdetta avaruus/aikaan, joka oli vieläkin teoreettisempi kuin kvarkki, jonka me olimme löytäneet?

Vastaus: Tavallaan. Kaavaimen tasolla energia sallii itsensä olla olemassa, ja kaikki on spiraalimaisessa liikkeessä, se on kaikki sisäkkäisiä spiraaleita.

Kysymys: Kiitos. Atomeista puhuttaessa, määrittelisitkö relaation fyysisten lakien ja metafyysisten lakien välillä?

Vastaus: Ne ovat jossain määrin yksi ja sama asia. Te tajuatte universumin fysiikan lakien edustavan aineettomalla tasolla solmittuja sopimuksia, jotka kaikki tämän fyysisen universumin luomiseen osallistuvat tahot ovat solmineet. Näin tajuatte, että fyysiset lait ovat heijastusta jostain, joka aluksi vaikuttaa olevan varsin metafyysinen lähde. Sitten kaikki ”metafyysiset lait”, jos niitä sellaisiksi haluat kutsua, tulevat fysiikan lakien alaisuuteen ja muuttuvat yksinkertaisesti heijastuksiksi kaavaimen energian käytöstä, kun tietoisuus pingottaa itsensä kaavaimen päälle ja sallii energian ilmentyä eri muodoissaan. Fysiikan ja metafysiikan lait ovat varsin samansuuntaisia.

Se mitä te pidätte metafysiikan lakeina on yksinkertaisesti saman energian eri aspekteja; samat asiat joita olette havainneet fyysisesti, annatte vain niille eri nimiä kun tarkastelette niitä eri näkökanteilta. Suurimmaksi osaksi ne ovat yksi ja sama idea. Kun järjen idean annetaan päästä metafyysiseen ajatteluun, ja tietoisuuden idean annetaan päästä fyysiseen ajatteluun, näette molempien lähestymistapojen samankaltaisuudet ja synkronisiteetit.

Kysymys: Miten nämä lait suhtautuvat yksilötason inhimilliseen prosessiin?

Vastaus: Te olette kaikki mitä on olemassa. Koska olette luoneet tällaisen todellisuuden, jossa te koette olevanne erillään itsestänne, silloin koette jokaisen tilanteen polariteetin. Näin jokainen olento sivilisaatiossanne tulee kokemaan polariteetin kaikissa luomissanne tilanteissa.

Kysymys: Kiitos. Selittäisitkö fotonit ja niiden olemassaolon syklin?

Vastaus: Voitte tunnustaa fotonienergian olevan yksi niistä ideoista, joka määrittelee avaruus/ajan. Kaikki, kaikki, kaikki minkä näet todellisuudessasi, avaruus, aika ja kaikki aine ja energia ovat variaatioita fotonin ideasta, oli kyse sitten fyysisestä tai metafyysisestä. Nollapisteen keskeltä lähtee tetraedri, symbolinen yhtälörakenne joka antaa muodon kaksoistetraedrikiteen idealle. Se kuljettaa todellisuutta mukanaan. Fotoni kuljettaa ideaa todellisuudesta. Se on itseään heijastava kvantti. Se on oma polariteettinsa. Se on kaikki ja ei mitään. Se heijastelee molempia puolia, positiivista ja negatiivista. Se kantaa jokaisessa kvantissa, jokaisessa fotonissa ideaa kaiken sen mikä voi olla totaliteetista.

Tämän takia olette keksineet hologrammin idean valoa tarkastelemalla. Valo on itsessään holografisen universumin totaliteetti, ja se antaa kaikelle kyvyn olla olemassa missä päin universumia tahansa. Se on päälle-pois-kytkin, joka luo kaiken kaikkialle samanaikaisesti, se on ei-minkään-tietyn ilmaisu kaikkialla.

Kysymys: Mikä tekee yhdestä atomista yhteisen nimittäjän kaikille ulottuvuuksille?

Vastaus: Se ei ole yhteinen nimittäjä kaikille ulottuvuuksille. Se on yhteinen nimittäjä fyysiselle ulottuvuudelle ja monille muille eri tavoin, yksinkertaisesti koska se on yksi värähtelykuvio mikä mahdollistaa teidän nähdä universumin jonain mikä on teidän itsenne ulkopuolella. Se mahdollistaa myös teidän nähdä miten monimutkaiset asiat johdetaan yhdestä yksittäisestä energian ja tietoisuuden yhtenäisilmaisusta.

Me kiitämme teitä kysymyksistä. Ja sallikaa meidän muistuttaa teitä, että kun luotte kysymyksen idean, teillä on jo olemassa siihen vastaus. Kysymyksen muoto yksinkertaisesti on erotettu vastauksen ideasta, joka teillä jo on. Tällä tavoin me kiitämme teitä halukkuudesta ilmaista tutkimuksianne, sillä sivilisaationne ja omamme välinen jakaminen jatkuu ikuisesti.

 

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli tiedettä. Tämä on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kanavoinnista.

---

Puhukaamme tässä työn toisessa kappaleessa alasta, filosofiasta, ideasta jonka tunnette tieteenä. Kaikki toiminta, filosofiat planeetallanne kanavoidaan perspektiivin läpi, jonka persoonanne on luonut niin, että nämä persoektiivit voidaan ottaa käyttöön niihin tarkoituksiin, joita varten olette nämä alat, nämä skenaariot luoneet sivilisaatiossanne.

Kaikki se mitä pidätte planeetallanne tieteenä on luotu 25-tuhatvuotisen erillisyyden syklin aikana Kaikesta Siitä Mikä On. Tämä historia jo itsessään on vastuussa sen näkökulman luomisesta, jonka pohjalta suurin osa tieteestänne lähtee liikkeelle. Eli, että universumi, siten kuin te sen tunnette, on jotain erillistä itsestänne. Tällä tavoin kovasti etsiskelette, kovasti koitatte luoda yhteyttä oman olemassaolonne ja ympärilläolevanne välillä. Samaan tapaan, idea tieteellisestä tutkimuksesta, idea tieteen kysymyksistä pohjautuu samaan näkemykseen: että universumi ei ole se mitä te olette, vaan jotain erillistä.

Kysymys on vastaus, joka on jo sisällänne, mutta joka nähdään erillisyyden perspektiivistä vastauksesta erillisenä, ja se heijastaa teille takaisin muistutuksen, erillisyyden näkökulmasta, että vastaus ei olisikaan sisällänne; mutta valitsette nähdä sen jonain joka on teidän ulkopuolellanne, ja niin luotte kysymyksen käsitteenä tunnetun kahtiajaon. Ymmärtäkää, että jos voitte kuvitella jonkin idean, silloin automaattisesti sen syntyhetkestä lähtien, sen havainnoinnista lähtien, tuon idean totaliteetti on se mitä te itse olette. Luomalla tieteenne erillisyyden aikakaudella olette luoneet itsellenne viitekehyksen, skenaarion, jossa teistä tuntuu siltä kuin olisi pakko kamppailla, vääntää, nähdä kovasti vaivaa, painia saavuttaaksenne nämä vastaukset, sillä uskotte niiden olevan jotain mitä ette voisi jo valmiiksi tietää. Me emme tuomitse teitä siitä, että tämä on ollut teidän metodologianne; yksinkertaisesti tämä on se menetelmä jota käytetään kun luotte idean itsenne tutkimisesta erillisyyden näkökulmasta.

Tämän kappaleen toisessa osiossa me puhumme siitä miten integroitu näkökulma mahdollistaa joillekin teidän fyysikoillenne tunnustaa, että se mistä olette puhuneet erillisenä universumina on osa teitä itseänne, se keitä te olette, ja teidän perspektiiviänne. Niitä ei voida erottaa toisistaan. Ja siinä osiossa me puhumme vaikutuksista, jotka syntyvät kun annatte itsenne integroitua enemmän ja enemmän universumiin. Erillisyyden ja tieteen idean avulla käsitelkäämme ensin evoluution ideaa.

Paljon on ollut puhetta tieteen ja metafysiikan ideoista, tai jopa uskonnon, ja tämä otetaan esiin uudelleen myöhemmässä ”Metafysiikka”-kappaleessa, siinä merkityksessä että tiede tavoittelee ”todistusta” siitä mihin se haluaa uskoa, kun taas metafysiikka ja uskonto tieteen näkökulmasta eivät vaadi todistuksen ideaa, vaan pelkkää uskoa.

Evoluution aihe on ollut yksi suurimmista mahdollisuuksista monille väittelyille koskien todisteiden, uskomusten ja uskon ideoita.

Ensinnäkin tunnustakaa, että tieteilijät ovat lukinneet itsensä tiettyyn näkökantaan, joka monta kertaa ei mahdollista heidän nähdä sitä lukkona, ja heillä on yhtä vahva usko sen todistusten luomiseen. Monet fyysikkonne ovat alkaneet tajuta, että on mahdollista saada aina sellaisia tuloksia kuin odottaakin saavansa, joka perustuu siihen, että omat uskomukset tilanteesta auttavat luomaan sellaisen koesuunnittelun jonka haluaa itse luoda saadakseen tietyt todisteet. Nämä liittyvät syvästi toisiinsa, ja te olette itse luoneet ”todistuksen” idean, mutta ette ole tajunneet että jopa idea todistuksesta monta kertaa on pelkästään kiinni näkökulmasta, eikä universumin muuttumattomista ”laeista”.

Massatietoisuudessa on sopimuksia tästä erityisestä universumista, jota nimitätte omaksenne, jotka näyttävät rakentaneen viitekehyksiä, joita te kutsutte fysiikan laeiksi. Tämä on saatu aikaan tietoisuuden ylätasolta, jonka me kuvaamme myöhemmässä kappaleessa, ja me tulemme puhumaan siitä tässä. Palatkaamme tieteen määritelmiin siten kuin ne pätevät evoluutioon.

Toisin kuin monet uskonnolliset ideanne, tunnustakaa että fyysinen universumi ”ottaa aikansa” salliakseen näiden tietoisuuden ideoiden ilmentymisen. Idea evoluutiosta fyysisessä muodossaan on enemmän tai vähemmän todellisuus. Evoluutiossa on joitain tekijöitä, joita ette vielä ole saaneet selville, jotka tulette selvittämään, joiden avulla teillä on mahdollista tietää miten tämä mekanismi tapahtuu fyysisesti. Ymmärtäkää kuitenkin, että vastoin tieteen mielipidettä, tietoisuus ei ole fyysisen evoluution tuotos. Kun olette fyysisyydessä, te olette luomakunnan projektio, olette päässeet tiettyyn värähtelytilaan, jolle on annettu tietoisuus, ei-fyysinen tietoisuus, joka antaa itsensä identifioitua aineeseen, tai projisoida itsensä fyysisyyteen. Näin kreationismin idea ja fyysisen evoluution idea ovat molemmat oikeassa, yleisessä mielessä. Evoluutio oli fyysistä tiettyyn pisteeseen asti. Tietoisuus oli jo luotu, projisoitu fyysisyyteen, ja sitten oli sulautuminen ja yhteenliittyminen.

Tämä oli miljoonia vuosianne sitten ajanlaskuanne, poislukien kuuden tuhannen vuoden vanha ihmiskunta. Nämä ovat vääristyneitä perspektiivejä. Tajutkaa, että voitte alkaa sekoittamaan näitä yhteen jos annatte itsenne tunnustaa, että lähteenne on aineen maailman ulkopuolella, ja että aine on yksinkertaisesti välikappaleenne. Jos annatte itsenne ymmärtää, että silmänräpäys teille on ei-fyysisissä maailmoissa ”luomisen kuusi päivää”, silti aineen luomisen mielessä se on mahdollista tulkita aikalinjaksi, joka teidän mittarein on paljon hitaampi kuin ei-fyysiset kiihtyvyysnopeudet. Samat ”kuusi päivää” voivat olla monia miljoonia vuosia; vaikka me emme sano että tämä olisi tarkka ajan määre. Se on edelleen allegorinen ilmaus, analogia.

Käsite on silti oikea. Tuolla tavalla luodut asiat ovat olemassa aineettomuudessa, ja niiden värähtelytaajuus on kiihtyvässä tilassa korkeammalla nopeudella kuin fyysinen universumi, ja se näkee oman itsensä korkeammalta ja näin esimerkillistää samaa luomisen tekoa. Tämän kappaleen jälkipuoliskolla me käsittelemme myös ideaa fyysisen todellisuuden määritelmästä: aika, avaruus ja polariteetti. Käsitelkäämme nyt astronomiaa.

Meidän ei tarvitse kertoa tätä teille, että olette katselleet tähtiä vuosien ajan. Jotkut tieteen ”paljastukset” ovat olleet seurausta sellaisesta toiminnasta. Tässä kohtaa astronomian tieteenne on edelleen suhteellisen rajoittunutta, kuten tiedätte, siinä millainen kyky sillä on läpäistä planeettanne ilmakehä. Monilla tavoilla jotkut gravitaatiotensorikentät, joiden avulla valo himmenee tai taipuu, joita ette vielä ole keksineet, tai vasta alatte tajuta niiden olevan olemassa, ovat myös roolissa teidän (rajallisessa) ymmärryksessä siitä mitä näette optisilla ja radioteleskoopeilla.

Yksi idea liittyy siihen elääkö toisilla planeetoilla muita ”älyjä”. Olette luoneet itsellenne monia tapoja, joilla havaita lähettääkö joku muista sivilisaatioista viestejä. Radioteleskooppi on tällaisen toiminnan keskeisin väline. Sallikaa minun todeta, että tänä aikana on epätodennäköistä, että koskaan vastaanottaisitte minkään lähisivilisaation viestejä radiotaajuuksilla.

Lähellänne on ollut muutama sivilisaatio, jotka aloittivat sähköisen kommunikaatiohistoriansa radion idealla; mutta lähin niistä lopetti radioviestinnän hieman ennen sitä kuin te aloititte omanne, ja näin heidän radiosignaalinsa ovat menneet ohi planeetastanne kauan sitten. Tajutkaa, että monet sivilisaatiot eivät käytä radiota eivätkä ole koskaan käyttäneet, vaikka tämä voikin teitä hämmentää, koska teidän mielestänne radiomelu on luonnollinen asia universumissa. Teidän historiassanne esiintyvät erillisyys ei ole mahdollistanut teidän tajuta, että viestintä tapahtuu mielestä mieleen, ja monille sivilisaatioille teknologinen viestintä ei koskaan tule tapahtumaan, tai jos se tulee, monta kertaa se tapahtuu kaapeleiden avulla, tai erittäin fokusoitujen energian säteiden avulla, jotka eivät säteile pallomaisesti ulospäin. Joten teille heidän sivilisaationsa ovat aina hiljaa.

Monet menetelmät käyttävät hyväksi hyperavaruutta, jossa viesti lähtee lähtöpisteestä ja vain yksinkertaisesti saapuu kohteeseen ilman, että se näyttää matkanneen mitään välissä olevaa avaruutta. Te saatte istua aika kauan kuuntelemassa radiotaajuuksianne ennen kuin kuulette yhtään mitään. Sallikaa minun todeta, että todennäköisesti sivilisaatioidemme välillä on sitä ennen fyysinen kontakti ennenkuin kuulette radioteleskoopeillanne yhtään mitään.

Tiede, yleisesti, planeetallanne ei edusta integraation ideaa ymmärryksessä itsen ja Kaiken Sen Mikä On välillä, ja siksi fysiikkanne, erityisesti kvanttimekaniikka, on alkanut nähdä miten olette tietoisuutenne avulla yhteydessä universumiin. Mutta silti, monta kertaa tieteen mielestä sen pitää todistaa jotain, jossa suljetaan usko ja uskomukset sen ulkopuolelle.

Mitä metafysiikkaan tulee, tämä idea fyysisistä todisteista ei tule koskaan kykenemään saamaan aikaan hyväksyttäviä todisteita parapsykologisista ilmiöistä ennen kuin ymmärrätte, että tuon alan määritelmänne ovat vääristyneet sen suhteen millainen teidän mielestä tuon alan pitäisi olla.

Kun yritätte pitää kirjaa parapsyykkisistä ilmiöistä, monta kertaa se tehdään erittäin steriileissä, tunteettomissa oloissa, että ette tajua että emotionaalisuus itsessään, elämän spontaanius itsessään, on yksi niistä asioista jotka tuon ilmiön synnyttävät. Tässä kohtaa tiede luo omat esteensä näiden ja monien muiden alojen välisten yhteyksien välille. Nämä muut alat voitaisiin sisällyttää tieteelliseen tietoonne, mutta sitä ei aina voida tehdä tieteellisillä metodeillanne, jotka te olette luoneet erillisyydellä.

Te alatte tajuta, vaikka tämä voi olla monille tieteilijöillenne vaikeaa hyväksyä, että jopa tiede, joka ei todellakaan ole sellainen kylmä, analyyttinen prosessi kuin olette sen tähän asti antaneet olla, voi olla jälleen yksi kokemuksellinen perspektiivi, eikä se ole teistä itsestänne erillään.

Sallikaa minun todeta, että tieteenne on perustanut itsensä skeptisisimin asenteelle. Vaikka persoonalta edellytetäänkin etsintää, jotta se ei törmäisi asiaankuulumattomaan informaatioon, skeptisismi itse luo kuitenkin fokuksen, joka monta kertaa on niin kapea, että se ei ole skeptisismiä vaan bias. Se kumoaa tieteentekijöiden kyvyn havaita mitään tieteen hyväksymien määrittelyjen ulkopuolista. Monta kertaa tämä voidaan ulottaa myös emotionaalisuuteen itseensä.

Me tunnustamme, että planeetallanne on monia tieteentekijöitä, jotka sallivat itselleen tunteet. Tällä tavoin me tiedämme, että monet näistä tieteentekijöistä antavat itselleen ainakin mahdollisuuden leikkiä sen kanssa, että tieteen kaikkein tiukimpien määritelmien hylkäämät asiat ovat nyt jotain sellaista mitä he voivat kokea, ja jotain mitä he usein kokevatkin, erityisesti perheenjäsenien kesken, sillä se on erittäin läheinen tunneside.

Kun nämä tieteentekijät ovat halukkaita sallimaan itselleen emotionaalisuutensa, me emme puhu irrationaalisuudesta vaan emotionaalisuudesta, antaa sen olla eräänlainen energia, joka sopii heidän yhtälöihinsä tavalla jonka he voivat ymmärtää, silloin he sallivat itselleen liikkumisvapauden, ja heille valkenee enemmän oivalluksia heidän yhteyksistään Kaikkeen Siihen Mikä On.

Tämä kappaleen toisessa osiossa me puhumme tämän idean integroinnista tietoisuuteen ja näkökulmiin ja tutkimuksiin, ja käsittelemme sen tekniikoita ajan, avaruuden ja polariteetin muuttuessa yhdeksi.