Avainsana-arkisto: kirja

Kirja: The Age of Cataclysm

The Age of Cataclysm on Alfred Lambremont Webren osittain kirjoittama kirja vuodelta 1973 joka integroi parapsykologian ja modernit geologian ja seismologian tieteet raamatullisiin ja alkuperäiskansojen profetioihin Maan muutoksista ja Edgar Caycen ennustuksista (1877-1945). Kirja myöhemmin julistettiin David Wilcockin suulla ”ulottuvuuksien välisen huijariolennon” tuotteeksi. Wilcock on itse sanonut olevansa Edgar Caycen reinkarnaatio.

Free, Wynn; Wilcock, David (2010-06-09). The Reincarnation of Edgar Cayce?: Interdimensional Communication and Global Transformation . North Atlantic Books. Kindle Edition.

http://amzn.to/1nx9yib

Wynn Free: David Wilcock & I documented David as Edgar Cayce’s reincarnation

By Alfred Lambremont Webre

http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2014/05/wynn-free-how-david-wilcock-i-documented-david-as-edgar-cayces-reincarnation.html

The Age of Cataclysmissa Dr. Phillip Herman Liss, PhD, oli kokeellisen psykologian professori Rutgersin yliopistossa sekä parapsykologian ja avaruusolentojen tutkija. Phillip Liss oli myös kontaktihenkilö ja ulottuvuuksienvälisten älykkäiden olentojen abduktoima.

Synkronistisesti molemmat abduktio/kontaktihenkilöt Phillip Liss ja Pierre Levesque olivat molemmat vakuuttuneita siitä, että he olivat profetoituja valittuja ”Messiaita”. Omasta mielestään Phillip Liss oli juutalaisten Messias, joka Vanhassa Testamentissa on ennustettu. Muutamat muut uskoivat Pierre Levesquen lisäksi hänen olevan Toinen Tuleminen, joka on ennustettu Uudessa Testamentissa.

Alfredin mielestä Lissin ja Levesquen Messias-kuvitelmat olivat heidän abduktioissaan kokemiensa asioiden tulosta. Tämä on yleistä abduktiokokemuksissa ja se on mainittu avaruusolentoja käsittelevässä kirjallisuudessa.

The Age of Cataclysm on kirjoitettu ja julkaistu osana vuoden 1973 Watergate-skandaalia [Watergate viittaa tiettyyn sisäänkäyntiin juutalaisten Temppelissä Jerusalemissa],  ja se lyö pöytään analyysin John F. Kennedyn poliittisesta murhasta, poliittisesta kaksipuoluejärjestelmän duopolista. Kirjoittajat Webre & Liss ehdottavat julkisesti rahoitettua debattiin perustuvaa vaalijärjestelmää USA:n, uutta perustuslakia jossa kollektiivinen toimitusjohtaja tulee suhteellisella vaalitavalla valituksi,  monarkinkaltaisen yksittäisen presidentin sijaan.

Alfredin kirjat The Age of Cataclysm & The Levesque Cases julkaistaan uusiksi pohjaamaan Alfredin vuoden 2017 kirjaa My Journey Landing Heaven on Earth [“Journey”], yhdessä Alfredin vallankumouksellisia ja ikonisia teoksia Exopolitics ja The Omniverse.

THE AGE OF CATACLYSM

Lataa ja lue ”The Age of Cataclysm” @ GUMROAD.com [$3.33] https://gum.co/JRVnx

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics.com

Kirja: The Leveresque Cases

Alfred Lambremont Webren The Levesque Cases & The Age of Cataclysm on julkaistu verkossa

The Levesque Cases, tosielämän lakitrilleri, paljastaa oikeusistuimien salaisen korruption USA:ssa ja Kanadassa kun asianajaja Alfred Lambremont Webre koittaa saada oikeutta 26 tapaukselle joissa vastassa ovat TIME-WARNER INC, David Rockefeller, sitten US President George HW Bush, Kanadan pääministeri Brian Mulroney, Rothschildsit, salainen Sanhedrin-Anunnaki -hallitus, ja Ontarion hallitus ja sen lastenapujärjestö jota vastaan Alfred voittaa $750 miljoonan jutun, erään suurimmista Kanadan oikeudenkäynneistä.

Alfredin asiakas The Levesque Casesissa on Pierre Richard Leveresque, entinen Kanadan tullivirkailija, joka vuonna 1973 abduktoitiin moniulotteiseen UFO-alukseen massa-abduktiotapauksessa noin 150 muun IAM:n jäsenen kanssa,  Institute of Applied Metaphysics -instituutin, henkisen ryhmittymän Ontarion maaseudulla jonka media myöhemmin tulisi väärinluokittelemaan Leveresquen johtamaksi ”Ontarion luontokultiksi”.

Alfredin omat UFO/ET “puuttuvan ajan” abduktiot

Kun Alfred alkoi syyttää Leveresquen tapauksissa USA:n liittovaltion oikeusistuimessa Orlandossa, Floridassa vuonna 1987, hän oli myös moniulotteinen UFO-kontaktihenkilö. Vuonna 1973 Alfred itse oltiin abduktoitu ulottuvuuksienväliseen sivilisaatioon osana sarjaa joka liittyi Jimmy Carterin abduktioon vuonna 1969 ja aikamatkaaja/krononautti Andrew D. Basiagon abduktioon vuonna 1975.

Alfredin abduktion funktio oli auttaa häntä koordinoimaan UFO-aluksesta vuoden 1976 Jimmy Carterin valintaa presidentiksi ja vuoden 1977 Carterin Valkoisen talon avaruusolentotutkimusta, jonka johtajaksi Alfred valittiin. Andrew D. Basiago oli abduktoitu silminnäkijänä Alfredin UFO-abduktiolle, hän on sanonut.

“The UFO/ET Abductions of Jimmy Carter, Alfred Lambremont Webre & Andrew D. Basiago: A Path to A Positive Future for Humanity in Our Galaxy”, esitetty heinäkuun 30, 2017 Ensimmäisessä vuosittaisessa UFO-symposiumissa @Yelm, WA

KATSO @ExopoliticsTV: https://youtu.be/DnwFGIPCf60

LUE TÄYSPITKÄT ARTIKKELIT

https://newsinsideout.com/2017/09/ufoet-abductions-jimmy-carter-alfred-lambremont-webre-andrew-d-basiago/

http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2017/09/the-ufoet-abductions-of-jimmy-carter-alfred-lambremont-webre-andrew-d-basiago.html


THE.LEVESQUE.CASES.COVER.FINAL
Lataa & lue ”The Levesque Cases”  @ GUMROAD [$3.33] https://gumroad.com/l/aHHHZ

Artikkelin julkaissut Exopolitics.com

[Book] Inside

Teemme tämän erään ystävämme hyväksi. Kindlessä julkaistu e-kirja, genrenä kauhu.

We’re doing this for our friend, just to see how we can beat the market forces and because we love these horror books. So grab your copy and see how you like it.

Inside tells the tale of Aida Meyer. Aida is admitted into a state psychiatric hospital. While there she encounters a myriad of characters from a charming but violently psychopathic teenager, to a kind, idealistic doctor and an old alcoholic writer and poet.

UFOt: ongelma tiedonpuutteessa

Niille meistä, jotka ovat eläneet koko UFO-ilmiöiden syklin, voin suositella John Greerin kirjaa “The Archdruid”. Kirjan sisällöstä on lyhennelmä hänen postauksessaan.

Greer on erinomainen analyytikko, ja hänen tietonsa ovat ensyklopediamaiset. Tuloksena on kirja, joka (ja kuten hän itse kuvaa) “onnistuu uskomattomalla tavalla suututtamaan UFO-kiistan molemmat osapuolet. Sen se teki yksinkertaisesti siirtämällä sivuun kansanperinteen, joka on kasautunut pseudoskeptikkojen ja UFO-fanaatikkojen niskoille.”

Kovinkaan usein kirja ei kykene muuttmaan ihmisen maailmankuvaa, mutta tällä kirjalla oli muutama hyvä pointti. Greer on täysin oikeassa huomatessaan että UFO-ilmiöt ovat auttaneet ”pseudoskeptisen debunkkauksen” lisääntymisessä.

Eräs ongelmista Greerin mukaan on disinformaatio, joka tarkoittaa tarkoituksellista tiedonvääristelyä ja datan väärin esittämistä. Se on jotain joka on tärkeässä asemassa kun käsittelemme ilmiöitä jotka eivät ole laboratorio-olosuhteissa havaittuja. Mutta tiedemiehillä ei ole koulutusta eikä kokemusta erottaa disinformaatio oikeasta tiedosta tai kuinka käsitellä disinformaatiota. He ovat helppoja uhreja sen vaikutuksille.  Tätä käsitellään Greerin kirjassa erinomaisesti.

Toinen Greerin esiinottama pointti on kuinka UFO-keskustelu on suunnattu käyttäen tiettyjä näkökulmia tiedonhankinnassa (epistemologinen probleema). UFOja ulkoavaruudesta tulleina pitävät ovat käyttäneet retorisia metodeja, debunkkaajat ovat käyttäneet pääosin tieteellisiä metodeja. Greer oikealla tavalla panee merkille, että näiden kahden metodin välillä on suuri kuilu. Tiede yrittää määrittää teorian oikeaksi falsifioimalla, ja jo yksi koe joka tarjoaa evidenssiä teoriaa vastaan tuhoaa sen. Retoriikka taas yrittää tukea teoriaa kasaamalla positiivisia tuloksia ja sivuuttamalla negatiivisia. Mutta kun yritämme keskustella UFOista, debinkkaajat ovat epäsuotuisassa asemassa sillä heidän täytyy todistaa että KAIKKI HAVAINNOT ovat illuusiota, väärennöksiä tai tunnettuja lentäviä esineitä. Se ei voi toimia.

Joten jos joku sanoo että taivaalla on ollut omituisia valoja, on typerää kuvitella tiedemiehen velvollisuudeksi automaattisesti vähätellä ilmiö sanomalla että se oli vain planeetta Venus tai jotain samanlaista. Se ei tarkoita että meidän täytyisi väistyä pseudotieteellisen tsunamin tieltä, mutta tiede menettää uskottavuutensa jos se jatkaa toimimista automaattisella ”debunkkausmoodilla”. (Lue vaikka tämä Paulan postaus). Ja jos tiede menettää uskottavuutensa, tulee yhä vaikeammaksi tuhota selkeästi vääriä väittämiä, esimerkiksi kylmäfuusiosta.

Epistemologiset ongelmat, jotka Greer ottaa esiin, ovat perustavanlaatuisia ja tärkeitä. Oletetaan esimerkiksi että ulkoavaruudessa on sivilisaatioita, ja että niihin olisi mahdollisuus saada yhteys, olisiko tieteellinen metodi sopiva niiden tutkimiseen? Tuskin, ainakaan triviaalin tason ulkopuolella. Jopa oman lajimme käyttäytymisen tutkiminen — jonka me tiedämme olevan olemassa — osoittautuu uskotmattoman vaikeaksi ja helposti disinformaatiokampanjoiden vesittämäksi, kuten tapahtui “The Limits to Growth” -tutkimukselle  vuonna 1972 ja tapahtuu nyt ilmastotieteelle.

Moderni tiede syntyi planeettojen liikkeistä ja kaikenlaisten matemaattisten ongelmien ratkaisemisesta. Mutta ajan kanssa olemme havainneet kuinka uskomattoman monimutkainen universumi onkaan. Ajattele vaikka tätä: meillä on hyviä malleja jotka kertovat kuinka ihmisten toiminta muuttaa ilmastoa. Mutta meillä ei ole hyviä malleja kertomaan meille kuinka vakuuttaa ihmiskunta siitä että on elintärkeää lopettaa niiden asioiden tekeminen jotka ilmastonmuutoksen aiheuttavat. Selkeästi jotain menee ohi ja jotain erittäin tärkeää, jota tieteellinen metodi ei vielä ole käsitellyt. UFO-ilmiöiden tarina on muistutus että meidän tarvitsee, kuten aina, mennä vanhojen paradigmojen ulkopuolelle.

(Lähde : cassandralegacy.blogspot.fr)