Avainsana-arkisto: maanalaiset tukikohdat

Totuus Denverin lentokentän alaisesta tukikohdasta

On vain ajan kysymys ennen kuin se sattuu. Joku katastrofi, joka pyyhkii suuren osan Maapallon populaatiosta; ja pakottaa ihmisrodun ”resettiin”.

Ehkäpä yksi 30000 ”lähikohteestsa”, joita NASA tarkkailee, osuu viimein Maahan. Se saa aikaan sukupuuton, jota voidaan verrata dinosaurusten katoamiseen.

Tai sitten Maapallon navat viimein siirtyvät. Ja ilman magneettikenttää planeettamme altistuu Auringon säteilyn raa’alle tuhovoimalle.

Tai ehkäpä kuolinvuoteellaan diktaattori laukaisee kaikki ydinohjuksensa.

On vain ajan kysymys ennenkuin joku näistä tai jokin muu tuomionpäivän skenaario toteutuu.

Ja kun se tapahtuu, maailman johtajat kuten Yhdysvaltain presidentti ja varapresidentti välittömästi viedään maanalaiseen tilaan suojaan. Kongressin ja armeijan nimekkäät jäsenet viedään myös turvaan.

Mutta entäpä siviilit? On kuin onkin olemassa laitoksia, jotka on suunniteltu suojaamaan tuhansia ihmisiä. Mutta kuka päättää kenet pelastetaan? Kuka tekee päätöksen?

Ja missä nämä laitokset ovat? En tiedä minne VIPit menevät jos he elävät Euroopassa tai Aasiassa. Mutta USA:ssa, nämä muutamat valitut? He menevät Denveriin.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Dulcen tukikohta: Thomas Castellon tarina

Thomas Edwin Castello väitti olevansa entinen turvallisuusteknikko, joka työskenteli RAND Corporationin palveluksessa Dulcen maanalaisessa laitoksessa. Rehellisesti sanottuna on epäilyttävää, oliko hän todella olemassa. Hänen väitetään varastaneen kiistanalaisia asiakirjoja, joita kutsutaan ”Dulcen papereiksi”, sekä yli 30 mustavalkokuvaa ja videonauhan. Castello kuoli (tai yksinkertaisesti katosi) noin vuosi sen jälkeen, kun hän oli antanut vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Castellon mukaan hän oli vuonna 1961 nuori kersantti, joka oli sijoitettuna ilmavoimien Nellisin tukikohtaan lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hänen työnsä oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli huippusalainen turvaluokitus. Myöhemmin hän siirtyi Länsi-Virginiaan, jossa hän kouluttautui kehittyneeseen tiedusteluvalokuvaukseen. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja uuden tehtävänsä luonteen vuoksi hänen turvaluokituksensa korotettiin TS-IV-luokkaan. Hän työskenteli ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND Corporationin turvallisuusteknikkona, ja niinpä hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli suuri laitos, ja hänen turvallisuusselvityksensä korotettiin ULTRA-3:een.

Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Feen, New Mexicoon, jossa hänen palkkaansa korotettiin merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan korotettiin jälleen… tällä kertaa ULTRA-7 -tasolle. Hänen uusi työnsä oli valokuvaturva-asiantuntijana Dulce-laitoksessa, jossa hänen työtehtävänsä oli ylläpitää, kohdistaa ja kalibroida videovalvontakameroita koko maanalaisessa kompleksissa ja saattaa vierailijoita heidän määränpäähänsä.

Saavuttuaan Dulceen Thomas ja useat muut uudet ”alokkaat” osallistuivat pakolliseen kokoukseen, jossa heille esiteltiin Iso valhe, että:

”…geneettisiin kokeisiin käytettävät koehenkilöt olivat toivottoman mielenvikaisia ja tutkimus on lääketieteellisiin ja humaaneihin tarkoituksiin.”

Tiedotustilaisuus päättyi ankariin rangaistusuhkauksiin, jos joku jäi kiinni puhumisesta ”hullujen” kanssa tai keskustelemasta muiden kuin senhetkiseen tehtävään suoraan osallistuvien kanssa. Oman työalueen ulkopuolelle meneminen ilman syytä oli myös kielletty, ja ennen kaikkea avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisen tukikohdan olemassaolosta keskusteleminen ulkopuolisille aiheuttaisi vakavia ja tarvittaessa tappavia seurauksia. Aluksi hänen kohtaamisensa tukikohdan aikuisten oikeiden harmaiden ja reptiliaanien kanssa olivat innostavia, mutta pian hän tuli terävästi tietoiseksi siitä, että kaikki ei ollut sitä, miltä näytti.

 

Q = kysymys, A  = vastaus.

Thomas Castellon julistus — osa 1

Q — Milloin tarkalleen ottaen rakennettiin [Archuletan laitoksen ylempi, ihmisten asuttama taso]?

A — Kuulin, että armeijan insinöörit aloittivat Dulcen rakentamisen vuosina 1937-38, ja sitä laajennettiin vuosien mittaan, ja viimeisin työ saatiin päätökseen 1965-66 tunneleiden yhdistämiseksi Pagen [Arizonassa] tukikohtaan, jossa sijaitsi yksi vanhemmista maanalaisista laitoksista. Four Cornersin tukikohdan nimi on PERICA. Useimmat tuolla alueella asuvista intiaaneista ovat tietoisia tuosta tukikohdasta, ja he voisivat kertoa meille maanalaisista elämänmuodoista, joita usein havaitaan näiden yhteisöjen lähellä, Bigfooteista jne.

Q — Millä tavoin [ylä]laitokset rakennettiin? Oletteko perehtynyt Rand Corporationin väitettyyn kehitystyöhön erittäin tehokkaasta poraus- tai myyräkoneesta, joka kykenee sulattamaan kiveä ydinkäyttöisten volframi-grafiittikärkisten ”porakärkien” avulla?

A — Useiden vanhempien huoltotyöntekijöiden mukaan osa siitä räjäytettiin ydinräjähteillä 60-luvulla. Jotkut osat, kuten sukkulatunnelit, on muotoiltu edistyksellisellä tunnelointikoneella, joka jättää tunnelin seinämät sileiksi. Valmiit seinät näissä putkissa muistuttavat kiillotettua mustaa lasia.

Q — KENEN toimesta Dulcen laitos alun perin rakennettiin?

A — Luonto loi luolat. Dracot [reptiliaanit] käyttivät luolia ja tunneleita vuosisatojen ajan. Myöhemmin niitä laajennettiin toistuvasti RAND Corporationin suunnitelmilla. Alkuperäisiin luoliin kuului jääluolia ja rikkilähteitä, joita ”avaruusolennot” pitivät täydellisinä tarpeisiinsa. Dulcen luolat kilpailevat kooltaan Carlsbadin luolien kanssa.

Q — Mihin tarkalleen ottaen käytetään naudan [ja ihmisen] elimiä, kuten verta, peräaukon kudosta, silmiä, sukuelimiä, kieliä jne. — eli nautojen ja ihmisten silpomisen kautta saatuja elimiä?

A — Lue Dulcen paperit.

Q — Ovatko erilaiset sähkömagneettisesti ohjatut ilma- tai avaruusalukset — [joiden on nähty] lähtevän Archuleta-vuorelta ja saapuvan sinne — ihmisten, ”avaruusolentojen” vai molempien miehittämiä?

A — Archuleta Mesa on pieni alue… Alukset lähtevät [ja varastoidaan] viidellä alueella. Yksi on DULCEn kaakkoispuolella, yksi Durangon lähellä Coloradossa, yksi Taosissa, New Mexicossa ja päälaivasto varastoidaan LOS ALAMOSissa [alla].

Q — Toiset ovat ehdottaneet, että jotkut Dulcen alapuolella olevista entiteeteistä eivät ole ”avaruusolentoja” ja että ne itse asiassa polveutuvat sauruksista tai reptiloidiolennoista, kuten Velociraptoreista tai Stenonychosaurus Equalluksesta — ”käärmeellisestä” rodusta tai roduista, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joihin viitataan Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa?

A — Kyllä, jotkut ’reptoidit’ ovat kotoisin tältä planeetalta. Avaruusolentojen hallitseva kasti ON reptiliaaneja. Beigejä tai valkoisia olentoja kutsutaan Dracoiksi. Muut reptiliaanit ovat vihreitä, ja jotkut ovat ruskeita. Ne olivat muinainen rotu Maassa, joka eli maan alla. Se saattoi olla yksi draconilaisista olennoista, joka ”kiusasi” Eevaa Eedenin puutarhassa. Reptiliaanit pitävät itseään oikeutetusti ”syntyperäisinä terralaisina”. Ehkä ne ovat niitä, joita kutsumme langenneiksi enkeleiksi. Ehkä eivät, joka tapauksessa meitä pidetään Maan ”valtaajina”.

Q — Jotkut ovat ehdottaneet, että niin kutsutut maanalaiset ”E.T.”-tukikohdat ja -tunnelit saattavat suurelta osin olla kirjaimellisesti tuhansia vuosia vanhoja… tulvaa edeltäneen rodun rakennelmia, jotka olivat saavuttaneet huomattavan tieteellisen monimutkaisuuden tason ja jotka tuhoutuivat jumalallisesti käynnistetyssä katastrofissa, joka tapahtui sen jälkeen, kun he olivat yrittäneet yhdistää tieteensä okkulttisiin/yliluonnollisiin voimiin.

Jotkut ovat esimerkiksi esittäneet, että Bermudan kolmion ilmiöt saattavat olla seurausta hallitsemattomasta atlantislaisten kokeesta, joka johti aika-avaruuskatastrofiin, joka tuotti ”sähkömagneettista laskeumaa” kolmion alueella ja muualla sen jälkeen, kun he olivat vahingossa päästäneet maailmaan voimakkaita voimia ja energioita, joista he tiesivät hyvin vähän. Ovatko havaintonne taipuvaisia vahvistamaan vai kumoamaan tällaisen mahdollisuuden?

A — En ole varma jumalallisesta osasta, mutta nämä ”muukalaiset” pitävät itseään ”ALKUPERÄISINÄ TERRALAISINA”.

Q — Mihin pienet harmaat avaruusolennot sopivat?

A — He työskentelevät Dracoille ja ovat niiden valvonnassa. On muitakin harmaanahkaisia olentoja, jotka eivät ole liittoutuneet Dracojen kanssa.

Q — Puhuitko koskaan kenenkään tukikohdan muukalaisen kanssa?

A — Koska olin kyseisen tukikohdan vanhempi turvateknikko, minun oli oltava päivittäin yhteydessä heihin. Jos oli ongelmia, jotka liittyivät turvallisuuteen tai videokameroihin, he soittivat minulle. Dulcen alemmilla tasoilla fyysisen työn teki yleensä reptiliaanien ”työläiskasti”.

Päätökset, jotka koskivat tätä kastia, teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptiliaanit menivät valkoisen draconilaisen ”pomon” luo, ja Draco soitti minulle. Toisinaan tuntui siltä, että ongelma ei loppunut koskaan. Useat ihmistyöntekijät paheksuivat työläiskastin ”ei hölynpölyä” tai ”takaisin töihin” -asennetta.

Tarvittaessa interventiosta tuli elintärkeä väline. Suurin ongelma olivat ihmistyöntekijät, jotka hölmöilivät ”muukalaisosaston”  rajattujen alueiden läheisyydessä. Kai se on ihmisluontoa olla utelias ja ihmetellä, mitä on esteiden takana. Liian usein joku löysi keinon ohittaa esteet ja nuuski ympäriinsä. Sisäänkäynnin lähellä olevat kamerat pysäyttivät heidät yleensä ennen kuin he joutuivat vakaviin vaikeuksiin. Muutaman kerran jouduin aiemmin pyytämään ihmistyöntekijän paluuta.

Q — Onko ”sukkulaverkostoon” liitettyjä muita kohteita kuin mainitsemasi, ja jos on, missä ovat sisäänkäynnit?

A — MISSÄ!?! KAIKKI! NE KULKEVAT HALKI MAAILMAN LOPUTTOMANA MAANALAISENA VALTATIENÄ. Maanalainen valtatie Amerikassa on kuin moottoritie, paitsi että se on maan alla. Tuo valtatie on riippuvainen [kuorma-autojen, henkilöautojen ja linja-autojen] sähkömoottoreista päällystetyillä teillä, ja se on rajoitettua matkustamista varten.

Tavaraliikenteessä ja matkustajaliikenteessä on toinenkin tyyli, joka on nopeaa matkustamista. Tätä maailmanlaajuista verkkoa kutsutaan ”subglobaaliseksi järjestelmäksi”. Siinä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan rajalla. Siellä ON sukkulaputkia, jotka ”ampuvat” junia uskomattomilla nopeuksilla magneetti- ja tyhjiömenetelmällä. Ne kulkevat nopeudella, joka ylittää äänen nopeuden. Osa kysymyksestäsi liittyy tuohon tukikohtaan johtavien sisäänkäyntien sijaintiin. Helpoin tapa vastata on sanoa, että niitä on jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa.

Usein sisäänkäynnit on naamioitu hiekkamontuiksi tai kaivostoiminnoiksi. Muita monimutkaisia portaaleja löytyy sotilastukikohdista. Eniten sisäänkäyntejä on Uudessa Meksikossa ja Arizonassa, jonka jälkeen tulevat Kalifornia, Montana, Idaho, Colorado, Pennsylvania, Kansas, Arkansas ja Missouri. Kaikista osavaltioista Floridassa ja Pohjois-Dakotassa on vähiten sisäänkäyntejä. Wyomingissa on tie, joka avautuu suoraan maanalaiseen moottoritiehen. Tämä tie ei ole enää käytössä, mutta se voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön, jos niin päätetään, ja kustannukset olisivat minimaaliset. Se sijaitsee lähellä Brooks Lakea.

Q — Onko Utahin osavaltiossa tukikohtia?

A — Salt Lake, Lake Powellin alue, Dark Canyon, Dugwayn koealue, Modena, Vernal. Kaikilla on uloskäynnit siellä. Muillakin.

Q — Onko Archuleta-vuoren ”sukkulajärjestelmä” yhteydessä sukkulajärjestelmään, jonka väitetään lähtevän Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevalta Shasta-vuorelta?

A — Kyllä. Shasta-vuori on merkittävä paikka vanhimpien avaruusrotujen ja matelijarotujen ja ihmisten tapaamisille. Alkaen Clevelandista, Groverista jokainen Yhdysvaltain historian presidentti on vieraillut Telos Cityssä. Trumanin väitettiin käyneen alemmissa valtakunnissa Maan korkeana arkkonina. Hänen väitettiin tavanneen siellä Maailman Kuninkaan ja antaneen tälle ”USA:n avaimet”.

Q — Huomasitko korkean tason vapaamuurarien, ruusuristiläisten tai jesuiittojen osallisuutta maanalaiseen laitokseen ja/tai avaruusolentojen kanssa?

A – Kyllä, mutta tämä on johdatteleva kysymys, enkä kommentoi sitä enempää. En ole vapaamuurari enkä minkään muun salaisen veljeskunnan jäsen. On yksi järjestö, jonka jäsen olen [Yhdysvalloissa]. Tätä ryhmää kutsutaan yleisesti ”keskusyksiköksi”. On ilo kertoa teille, että OLEN Costa Rican ”Sub-Galaktisen Liiton” jäsen.

Q — Pitääkö paikkansa väitteet siitä, että CIA/”avaruusolennot” ovat perustaneet ”tukikohtia” Kuuhun ja myös Marsiin?

A — Minäkin olen kuullut tuon, mutta en ole nähnyt todisteita omin silmin. ”Avaruusolennoilla” väitetään olevan tukikohtia useilla Jupiterin ja Saturnuksen kuilla. CIA toimii muissa maissa, mutta en ole koskaan kuullut, että he toimisivat muilla planeetoilla.

Q — Oletteko kuulleet vihjeitä tai huhuja siitä, että Dulcen tukikohdan ULTRA-7-tason alapuolella saattaa olla alempia tasoja, ja myös siitä, mihin ne saattavat johtaa ja mistä ne saattavat koostua?

A — KYLLÄ. Arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun… Toki puhetta oli paljon, mutta se ei tarkoita, että se on siellä. Kerron kuitenkin, että näin hissejä, jotka olivat ”kiellettyjä”, ellei sinulla ollut UMBRA- tai korkeampaa turvallisuusluokitusta. Tuossa tukikohdassa minulle annetaan tietoa vain ”tarvitsee tietää” -periaatteella! [Minun turvaluokitukseni oli ULTRA-7]

Q — Jotkut väittävät, että Yhdysvaltain / salainen hallitus on kehittänyt oman lautasaluksensa, joka perustuu suurelta osin natsi-Saksan tiedemiesten toisen maailmansodan aikana tekemiin huippusalaisiin painovoiman kumoaviin kokeisiin. Oletko kuullut mitään tähän viittaavaa?

A — Kun työskentelin valokuvaturvallisuuden parissa, kuulin paljon puhetta, mutta en koskaan nähnyt todisteita, mutta kerran ilmavoimissa kehitin filmirullan, jossa näkyi ADAMSKIN kaltainen alus, jonka kyljessä oli SWASTIKA.

Q — Tom, pääsitkö käsiksi muukalaisalukseen? Olitko koskaan niiden sisällä?

A — Kyllä, olen nähnyt niitä usein varastoissa, niitä on aika paljon. Pääosa kalustosta on varastoitu Los Alamosiin. Kyllä, olen käynyt useissa aluksissa. Kaksi asiaa jäi mieleeni, lattioiden outo, sienimäinen tunne ja valaistuksen epätavallinen vaaleanpunaisen violetti väri.

Miehistön mukaan lattia muuttuu lennon aikana harmaaksi, ja valaistuksen violetti sävy muuttuu kirkkaan sinivalkoiseksi. Koko lentokoneen sisätilat ovat pienikokoisia verrattuna tavalliseen ihmiseen. Käytävät olivat kaarevat ja kapeat, mutta jollakin tavalla sisällä se näyttää suuremmalta kuin miltä se näyttää. Tietyt alueet, uloimmat osat, tuntuivat melkein eläviltä ja näyttivät eläviltä. Minua ei koskaan otettu mukaan sellaiseen.

Q — Voitko antaa minulle lisätietoja reptiliaanirodusta, mitä he tekevät kuudennella tasolla? [Alue nimeltään Painajaissali.]

A — Työläiskasti tekee päivittäiset askareet, moppaa lattiat, puhdistaa häkit ja tuo ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänään on valmistaa sopiva seos ykkös- ja kakkostyypin olentoja varten, jotka Draco-rotu on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa ja tietokonepankeissa. Periaatteessa reptiliaanirodut toimivat Dulcen tukikohdan kaikilla tasoilla. Kuudennen tason itäosassa työskentelee useita eri avaruusolentojen rotuja.

Tätä aluetta kutsutaan yleisesti ”avaruusolentoalueeksi”. Dracot ovat tasojen 5-6-7 kiistattomia mestareita. Ihmiset ovat näiden tasojen kakkosmiehiä. Jouduin usein riitelemään yhden suuren draconilaisen ”pomon” kanssa. Hänen nimeään on vaikea sanallistaa, Khaarshfashst [lausutaan kurkkumainen kkhhah-sshh-fahsh-fahsh-sst]. Kutsuin häntä yleensä ’Karshiksi’, ja hän vihasi sitä. Draconilaiset johtajat ovat hyvin muodollisia puhuessaan ihmisille. Nämä muinaiset olennot pitävät meitä alempana rotuna. Karsh kutsui minua ”johtaja Castelloksi”, mutta sitä käytettiin sarkastisesti. Työläiskasti on kuitenkin tarpeeksi ystävällinen, kunhan annat heidän puhua ensin.

He vastaavat, jos puhuttelet heitä. Ne ovat hyvin varovaisia olentoja, ja pitävät useimpia ihmisiä vihamielisinä. He vaikuttavat aina yllättyneiltä, kun he huomasivat monien ihmisten olevan avoimia ja luotettavia. Muukalaisten kanssa ei veljeillä työajan ulkopuolella. On kiellettyä puhua minkään muukalaisrodun kanssa [käytävillä tai hississä] ilman selkeää liiketoimintaan liittyvää syytä. Ihmiset voivat puhua ihmisten kanssa, ja avaruusolennot voivat puhua keskenään, mutta sen pidemmälle se ei mene. Työmaalla se on kuitenkin toisin. Laboratorioissa on ”sananvapaus”.

Laboratorioissa vallitseva toveruus ulottuu myös tietokonepankkien osastolle. Näillä alueilla kaikki puhuvat kenelle tahansa. Kaikki kuitenkin muuttuu heti, kun astut salin kynnyksen yli. Kaikki keskustelut muuttuvat välittömästi muodollisiksi. Niin vaikeaa kuin se olikin, jouduin useita kertoja pidättämään jonkun vain siksi, että hän puhui avaruusolennolle. Tämä on outo paikka.

Q — Mikä sai sinut ensimmäisen kerran huomaamaan, että Dulcessa oli jotain vialla? Minusta vaikuttaa siltä, että näin ilmeisen kauheassa paikassa ei tarvita Einsteiniä tietääkseen, että tämä on RIKOSPAIKKA! Mikä kesti niin kauan? Oletko sinä se tyyppi, joka puhalsi pilliin?

A — On joitain asioita, jotka sinun tulisi tietää. Vannoin kuolemanrangaistuksen uhalla valan, etten koskaan paljastaisi tietoja, mitä tahansa olisin nähnyt tai kuullut. Allekirjoitin myös luopumisvakuutuksen, jonka mukaan antaisin vapaaehtoisesti henkeni, jos minut todettaisiin syylliseksi ”maanpetokseen”.

Dulcen tukikohdassa maanpetosta on ”KAIKKI, jossa mainitaan tämän laitoksen päivittäisen toiminnan yksityiskohtia, kun se tapahtuu tämän tukikohdan ulkopuolella.” Kun saavuin paikalle, oli voimassa ”tarvitsee tietää” -politiikka. Tarina, jonka ”päämiehet” meille kertoivat, oli, että ”tämä on kolmibiosiirtolaitos, jossa on kehittynyttä teknologiaa ja jossa tehdään kehittyneitä seikkailumenetelmiä lääketieteellisten ja henkisten hyötyjen saavuttamiseksi.”

Se on hieno tapa sanoa, että he tekevät todella riskialttiita asioita ihmiselämän kanssa vain nähdäkseen, mitä tapahtuu. Jos lääketieteellinen parannuskeino saadaan aikaan, sitä kuulutetaan maan pinnalla ihmeellisenä uutena parannuskeinona ja sanotaan, että se löydettiin vuosien tutkimustyön jälkeen jossakin tunnetussa lääketieteellisessä laboratoriossa. Parannuksen todellista tarinaa ei koskaan selitetä.

Loppujen lopuksi Dulcen tukikohta ON SALAINEN LAITOS! Nämä ihmiset ovat erittäin hyviä työssään. He eivät kerro totuutta niistä onnettomista ihmisistä, jotka päätyvät ”Painajaissaliin”. Työskentelin avaruusolentojen kanssa. Sen perusteella teidän pitäisi saada käsitys siitä, miten salaista ja turvallista siellä on.

Tiedän, että tämä ei ollut tavanomainen sairaalatyyppinen työmaa, mutta alussa ”ostin” koko paketin. Minua muistutettiin päivittäin sisäpuhelimessa, hisseissä, että ”tällä työmaalla tehdään korkean riskin kehittyneitä lääketieteellisiä ja huumetestejä mielisairauden parantamiseksi, älkää koskaan puhuko vangeille, se voi tuhota vuosien työn.” Olen järkevä, kun lääkärit käskevät olla puhumatta heille, kuka minä olin tuhoamaan herkän tilanteen?

Mutta yksi mies kiinnitti jotenkin huomioni. Hän kertoi toistuvasti olevansa George S. — ja että hänet oli kidnapattu ja hän oli varma, että joku etsi häntä. En tiedä miksi hän jäi mieleeni, huomasin muistavani hänen kasvonsa ja ajattelin, ettei hän todellakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat niin. Seuraavana viikonloppuna suostuttelin ystäväni, joka oli poliisi, tarkistamaan kaverin, sanoin, että olin törmännyt häneen ja olin utelias.

En maininnut tukikohtaa lainkaan. Oli kuvottava tunne, kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. Mikä pahempaa, poliisit luulivat, että hän oli vain tavallinen kaveri, joka kyllästyi arkeen ja häipyi. Se oli alku. Olenko minä se, joka puhalsi pilliin? En. Seuraavana maanantaina etsin Georgea, mutta hän oli poissa.

Ei ollut mitään tietoja, jotka selittäisivät, mitä hänelle tapahtui. Eräs toinen turvallisuusvirkailija tuli luokseni ja sanoi, että hän ja muutamat laboratorion työntekijät halusivat [epävirallisen] tapaamisen yhteen tunnelista. Uteliaisuus vei mennessään, ja sanoin, että hyvä on. Sinä iltana paikalle tuli noin yhdeksän miestä. He sanoivat tietävänsä, että he tiesivät vaarantavansa ilmiantoni, mutta he halusivat näyttää minulle asioita, jotka heidän mielestään minun pitäisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät asiakirjoja, jotka todistivat, että monet vangit olivat kadonneita ihmisiä.

Siellä oli lehtileikkeitä ja jopa valokuvia, jotka he olivat jollain tavalla salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat voivansa salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että antaisin ne pomoille. Näin pelon heidän kasvoillaan, kun he puhuivat. Yksi mies totesi, että hän menettäisi mieluummin henkensä yrittämällä kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli se huomautus, joka muutti mielipiteen. Kerroin heille Georgesta ja asioista, jotka sain selville hänestä. Muutaman tunnin kuluttua lupasimme yrittää paljastaa Dulcen tukikohdan.

Q — Nimi Painajaissali on kuvaava, mutta varmasti oli olemassa ”tavallinen” nimi, miksi sitä kutsuttiin käsikirjoissa?

A — Käsikirjoissa sen nimi oli ”Vivarium”. Se kuvaa Dulcen tukikohtaa ”turvallisena laitoksena, jossa hoidetaan kaikentyyppisiä biomuotoja”. Heidän raportissaan se kerrotaan uudelleen ”yksityisenä maanalaisena bioterminaalipuistona, jossa on majoitustiloja eläimille, kaloille, linnuille, matelijoille ja ihmisille”. Tämän ”puiston” näkemisen jälkeen nimi Painajaissali on paljon tarkempi kuin käsikirja. Painajaissalin vankien ’majoituspaikat’ eivät vastaa käsikirjassa kuvattua kaunista kuvaa.

Q — Mainitsitte yhden matelijoiden johtajan, Khaarshfashstin, tiedättekö hänestä mitään, kuten mistä hän on kotoisin? Onko hän Maasta vai joltain muulta planeetalta?

A — Hänen nimensä tarkoittaa ”lakien vartijaa”. He saavat nimensä saavutettuaan ”tietoisuuden iän”. Ne eivät tunnista aikaa tärkeäksi tekijäksi ”tietoisuudessa” samalla tavalla kuin ihmiset. ”Tietoisuuden iässä” he ovat tietoisia arvoasemasta, joka heidän on määrä täyttää. Tuolloin ne valitsevat tai antavat jonkun valita nimensä.

Heidän nimensä sisältää heidän asemansa ja useita henkilökohtaisesti valittuja kirjaimia. Jokaisella kirjaimella on henkilökohtainen merkitys, jonka tietävät vain avaruusolento ja hänen nimensä valinnut henkilö. Koska Karshin nimi tarkoittaa lakien vartijaa, hänen nimensä sisältää kaash [muisti tai vartija, perussana ’Akashan’ tallenteelle] ja fashst [laki, perussana kiinnittää tai sitoa]. Reptiliaanit valitsevat olla paitsi yksityisiä myös salaisia syntymäpaikkansa sijainnin suhteen. Heille syntymä tai elämän syntyminen on yksi elämän pyhistä riiteistä.

He pitävät Maata tai Terraa ”kotiplaneetanaan”, mutta useat reptiliaanit keskustelevat useista tähtikartoista. Useimmat näistä tähdistä olivat Linnunradan sisällä. Noiden tähtikarttojen sisällä sijaitsevat Uskollisuuden planeettojen tähdet ja planeetat.

Maa on yksi heidän kauppareittiensä planeetoista. Jos joku ihminen esitti selviä kysymyksiä Uskollisuudesta, avaruusolennot ohjasivat kysymykset Dracoille. Dracot puolestaan ohjasivat kysymykset esimiehelleen [minulle]. Minulla ei ollut kyseistä tietoa tähdistä, koska tiedot toimitettiin ”tarpeen mukaan”. Minä en ”tarvinnut” niitä tietoja.

Q — Liittyikö kukaan työläiskastista kapinaan? Voisitteko antaa minulle joitakin nimiä?

A — Muutamat reptiliaanien huoltomiehet kertoivat meille, että he tiesivät meidän yrittävän sabotoida kuudennella ja seitsemännellä tasolla meneillään olevia töitä. Yksi heistä, jonka nimi oli Schhaal, muodosti salaa pienen ryhmän reptiliaanien kanssa, joilla oli sama ajatusmaailma kuin minun ryhmälläni.

Sshhaal otti vastuulleen vaaran ilmoittaa minulle. Hän oli niin avoin kuin ainutlaatuisessa tilanteessa on mahdollista. Sinä päivänä, kun sain tietää asiasta, olin tarkastamassa kameraa poistumistunnelin lähellä.

Hän lähestyi, kumartui alas (pitkät reptiloidit ovat keskimäärin noin 2,5 metriä pitkiä useimpien silminnäkijöiden mukaan –Branton), näennäisesti raapien jotain olematonta pintaa, ja sanoi hiljaa: ”Muutamat meistä olivat yhtä mieltä siitä, että olet ainutlaatuinen kiinnostuksessasi kadonneiden ihmisten ilmoituksista. Jos se on totta, mene pois. Minä tavoitan sinut. Jos se ei ole totta, tuhoa henkeni nyt!

Sydämeni melkein hyppäsi rinnastani, mutta kävelin hiljaa kohti yhtä leveistä käytävistä.

Muistan nuo sanat koko loppuelämäni ajan! Se oli ensimmäinen kerta, kun TIESIN, että reptiliaaneilla voi olla yksilöllisiä ajatuksia ja mielipiteitä! Periaatteessa he muodostivat yhtenäisen rintaman, jolla oli pieni valikoima kiinnostuksen kohteita. Tai ainakin niin me olimme luulleet. Meni pari päivää ennen kuin kuulin hänestä uudelleen. Kun hän käveli vierelläni kuudennen tason surullisenkuuluisassa käytävässä, kuulin hänen sanovan: ”Astu työvuorosi jälkeen kuudennen tason pohjoispuolella olevaan poistumistunneliin.

Seuraavat tunnit olivat pitkiä ja täynnä ajatuksia petoksesta tai pahemmasta, mutta minun ei olisi pitänyt olla huolissani. Otin yhteyttä yhteen alkuperäisistä yhdeksästä [vastarintaliikkeen] miehestä ja kerroin hänelle kaiken varalta. Gordon halusi tulla mukaani, mutta sain hänet suostuteltua odottamaan muutaman metrin päässä uloskäynnistä ja teeskentelemään, että hänellä oli ongelmia kärrynsä [sähkökäyttöinen, kuten golfkärry] kanssa. Kun pääsin perille, heitä oli kolme.

SSHHAAL esitteli aiemmin FAHSSHHHAA ja HUAMSSHHHAA [nimen perussana on SSHHAA eli auttaa]. Sen jälkeen nappasin nopeasti Gordonin salista ja me viisi juttelimme ja kävelimme pimeissä tunneleissa kolmisen tuntia. Tuon päivän jälkeen mukaan liittynyt vastarintaryhmä tuli suuremmaksi ja rohkeammaksi. Lopulta se päättyi, kun sotilaallinen hyökkäys aloitettiin poistumistunneleiden kautta ja he teloittivat kaikki heidän listallaan olevat, ihmiset tai reptiliaanit.

Taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä ihmislaboratoriotyöläisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokonetyöntekijällä oli salama-aseet. Se oli verilöyly. Kaikki huusivat ja juoksivat suojaan. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista.

Uskomme, että se oli Delta Force [univormujensa ja käyttämänsä menetelmän vuoksi], joka päätti iskeä vuoronvaihdon yhteydessä, mikä tappoi yhtä monta kuin heidän luettelossaan oli mainittu henkilöitä.

Me emme tähän päivään mennessä tiedä, kuka meidät PETTI. Gordon Ennery juoksi vierelläni, kun juoksimme kolmannen tason poistumistunneleihin, ja hän kuoli, kun useita luoteja osui hänen selkäänsä. Höyrystin salamurhaajan ja jatkoin juoksemista. Ja juoksen yhä. Gordon tullaan muistamaan.

Lähde


Tarina jatkuu:

Thomas Edwin Castello asuu tällä hetkellä maanpaossa eräässä Euroopan maassa, jota ei ilmeisistä syistä voida nimetä. Hän elää henkilöllisyydellä, joka suojaa hänen hyvinvointiaan ja antaa hänelle mahdollisuuden elää normaalia elämää. Tapasin Thomasin muutama vuosi sitten ja olen tuntenut hänet vaihtoehtoisella henkilöllisyydellä aina noin kaksi viikkoa sitten. Thomasilla on hiljattain diagnosoitu kuolemaan johtava syöpäsairaus, ja hän on laatimassa niin sanottua loppudokumenttia, jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti kokemuksistaan johtavana turvateknikkona Dulcen maanalaisessa laitoksessa New Mexicossa.

Tehdäkseni asian selväksi, en ole koskaan ollut kiinnostunut UFOista tms. Thomas on kertonut minulle tarinansa ja pyytänyt minua laittamaan viestiä kaikille tärkeimmille foorumeille ja ottamaan yhteyttä kaikkiin alan keskeisiin toimijoihin.

Hän on pyytänyt minua keräämään luettelon kysymyksistä, joihin ihmiset haluaisivat vastata hänen ajastaan Dulcen New Mexicon tukikohdassa. Hän on jo selvittänyt, mitä tällä hetkellä on saatavilla verkossa. Hän haluaa myös tehdä selväksi, että hän on valmistellut tukikohdasta salakuljettamiensa tietojen kopioimista ja toimittamista suurille tiedotusvälineille ennen vuoden 2010 alkua. Kaikki tiedon alkuperäiset vastaanottajat tai, jos he ovat kuolleet, nimetyt toissijaiset vastaanottajat ovat tietoisia tilanteesta ja käsittelevät asiakirjoja parhaillaan.

Thomas epäilee, etteivät valtamediat ota tietoa vakavasti aiheen vuoksi, mutta hänestä se on kokeilemisen arvoinen. Tiedot kootaan myös PDF-muotoon jaettavaksi internetissä. Minä vastaan tämän materiaalin jakelusta verkossa. Nykyisellään tietoa ei lähetetä foorumeille. Se säilytetään yksityisellä ja turvallisella palvelimella. Kun se on saatavilla, tiedot siitä, miten materiaalia voi tarkastella ja ladata, annetaan saataville. Haluan tehdä selväksi, että tämä tieto on vapaasti saatavilla.

Jos haluat lisätietoja, lähetä viesti alla. Älä unohda, että voit myös lähettää kysymyksiä Thomasille täällä. Kerään ne yhteen ja toimitan ne hänelle mahdollisimman pian.

Kiitos kuuntelemisesta.

Lue lisää >> Thread: A terminally ill Thomas Edwin Castello speaks out

 

Artikkelin julkaissut Auric Media

Hiljennetyt totuudenpuhujat: Phil Schneider

Philip Schneider oli entinen valtion rakennusinsinööri, joka oli mukana rakentamassa maanalaisia sotilastukikohtia eri puolilla Yhdysvaltoja, ja hän oli yksi kolmesta ihmisestä, jotka selviytyivät vuonna 1979 tapahtuneesta välikohtauksesta harmaiden avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan joukkojen välillä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa.

Elämänsä kahden viimeisen vuoden ajan Schneider piti luentoja hallituksen salailusta, mustista budjeteista ja UFOista. Schneider ei koskaan pystynyt tai halunnut todistaa väitteitään (esim. näyttää Dulcen tukikohdan sisäänkäyntiä). Hänen väitteensä saivat vain vähän huomiota valtavirrassa, mutta aiheuttivat melkoista kohua ufoharrastajien piirissä.

Schneider löydettiin kuolleena asunnostaan 17. tammikuuta 1996. Joidenkin mukaan Schneider murhattiin.

Lähde

Ja sitten on surullinen osuus tarinasta, Philipin kuolema:

Al Pratt epäili, että hänen ystävällään Philip Schneiderilla oli jotain vialla. Al oli useana päivänä peräkkäin käynyt Philin asunnolla Willsonvillessä Oregonissa, nähnyt hänen autonsa parkkipaikalla, mutta ei saanut oveen vastausta. Lopulta 17. tammikuuta 1996 Al Pratt meni asuntoon yhdessä Autumn Park Apartmentsin johtajan ja Clackamasin piirikunnan sheriffin toimiston etsivän kanssa. Sisältä he löysivät Philip Schneiderin ruumiin. Ilmeisesti hän oli ollut kuolleena viidestä seitsemään päivää. Clackamasin piirikunnan kuolinsyyntutkijan mukaan Philip Schneiderin kuolema johtui aluksi aivohalvauksesta. Seuraavien päivien aikana hänen kuolemastaan alkoi kuitenkin paljastua huolestuttavia yksityiskohtia, jotka saivat jotkut uskomaan, että Philip Schneider ei ollut kuollut aivohalvaukseen, vaan hänet oli itse asiassa murhattu.

Lähde

Tässä on Philin ex-vaimon todistus hänen kuolemastaan:

perjantai, 26.5.2000 19:33:59

kirjoittanut Cynthia Drayer

Nimeni on Cynthia Drayer, asun Portlandissa, Oregonissa, ja olen Philip Schneiderin ex-vaimo. Tapasimme Philipin kanssa vuonna 1986, menimme naimisiin Carson Cityssä, Nevadassa, ja saimme tyttären, Marien, vuonna 1987. Me erosimme vuonna 1990 ja asuimme erillisissä asunnoissa. Philip asui asuntokompleksissa Wilsonvillessä, Oregonissa. 17.1.1996 sain puhelun, jonka mukaan Philip oli kuollut asunnossaan ja oli ilmeisesti kuollut jopa viikko ennen kuin hänen ruumiinsa löydettiin. Ruumista siirrettäessä hänen kuolinsyynsä oli aivohalvaus. Kun menin hautaustoimistoon, minulla oli epämukavia tunteita hänen kuolemastaan. Pyysin päästä katsomaan ruumista, mutta hajoamisen vuoksi hautausurakoitsija ehdotti muuta. Halusin omassa mielessäni olla varma, ettei Philip ollut kuollut ”luonnottomiin syihin”. Elämänsä viimeiset kaksi vuotta Philip oli ollut ”luentokiertueella” eri puolilla Yhdysvaltoja puhumassa hallituksen salailuista. Hän puhui siitä, mitä tahansa, hän puhui siitä: Avaruusolennot (sopimukset ja sieppaukset), UFOt, maailmanhallitus, mustat budjetit, maanalaiset tukikohdat, CIA:n osallistuminen siviilien murhiin ja huumeisiin, häiveteknologia, Philadelphia-koe, Operation Crossroads (Bikini Islandin A-pommikokeet), Dulcen tulitaistelu, Oklahoman pommi-isku, World Trade Centerin pommi-isku, kadonneet lapset, Gundersonin rahtivaunut, keskitysleirit ja hätätilalaki/ YK:n osallisuus, ihmisen tekemät virukset ja maanjäristykset, jne. jne. jne.

Päivää myöhemmin sain puhelun Clackamasin piirikunnan etsiviltä, että hautaustoimisto oli löytänyt ”jotain” Philipin kaulan ympäriltä.

Tohtori Gunson suoritti ruumiinavauksen Multnomahin piirikunnan oikeuslääkärin toimistossa (Portlandissa, Oregonissa), ja hän totesi, että Philip oli tehnyt itsemurhan kietomalla kumisen katetriletkun kolme kertaa kaulansa ympärille ja puolittaisella solmulla sen eteen. On useita syitä, joiden vuoksi uskon, että Philip ei tehnyt itsemurhaa, vaan hänet murhattiin:

1. Itsemurhaviestiä ei ollut.

2. Philip kertoi aina ystävilleen ja sukulaisilleen, että jos hän joskus ”tekisi itsemurhan”, he tietäisivät, että hänet oli murhattu.

3. Useiden lähteiden perusteella, mukaan lukien hänen nauhoitetut luentonsa (video ja ääni) ja lausunnot ystävilleen sekä 9 mm:n aseen lainaaminen, Philip koki, että häntä ja hänen perhettään uhattiin ja että he olivat vaarassa luentojensa vuoksi.

4. Kaikki hänen luentomateriaalinsa, UFO-metalli, edistyneemmän matematiikan kirjat, valokuvat Operaatio Crossroadin A-pommista nousevista UFOista ja muistiinpanot hänen avaruusolentoagendaa käsittelevää kirjaansa varten olivat kadonneet. (Kaikki muu asunnossa oli edelleen siellä, mukaan lukien kultakolikot, lompakko, jossa oli satoja dollareita, koruja, mineraalinäytteitä jne.).

5. Kukaan kuolinsyyntutkija ei koskaan käynyt hänen asunnossaan sen jälkeen, kun hänen ruumiinsa löydettiin (vastoin Oregonin lakia) — eikä poliisitutkinnassa koskaan otettu huomioon sitä, että hänen asunnostaan puuttui esineitä — sitä pidettiin yksinkertaisesti itsemurhana.

6. Oikeuslääkäri otti veri- ja virtsanäytteet ruumiinavauksessa, mutta KIELTÄYTYI analysoimasta niitä sanoen, että piirikunta ei ”tuhlaisi rahojaan itsemurhaan”. Vaikka minulle vakuutettiin, että näytteitä säilytettäisiin 12 kuukautta, kun pyysin, että näytteet lähetettäisiin riippumattomaan laboratorioon 11 kuukautta myöhemmin, ne olivat ”kadoksissa” ja oletettavasti ”tuhottu”.

7. Philipiltä puuttuivat sormet vasemmasta kädestä ja hänen hartioidensa liikkeet olivat rajoittuneet. Uskon, että Philipin oli fyysisesti mahdotonta pitää kumiletkua vasemmassa kädessään puuttuvien sormiensa kanssa ja sitten kietoa letku kolme kertaa hartioidensa avulla, joiden liike oli rajoittunut. Päätyäkseen sinne, missä hänen ruumiinsa oli, hänen oli istuttava sängyn reunalla, kiedottava letku kaulansa ympärille, kuristettava hitaasti ja tuskallisesti kuoliaaksi ja pudottava pää edellä pyörätuoliin.

8. Philip oli kemikaalien ja omien lääketieteellisten tarpeidensa asiantuntija. Hänellä oli käsillä useita pillereitä, jotka olisivat voineet lopettaa hänen elämänsä nopeasti ja kivuttomasti. Hänellä oli myös 9 mm:n ase, jonka hän oli lainannut suojellakseen itseään. Miksi kuristaa itsensä näin epätavallisella tavalla?

9. Philip oli hyvin uskonnollinen, eikä uskonut itsemurhaan. Hänellä oli voimakkaita kroonisia kipuja koko sen ajan, kun tunsin hänet. Kuolinhetkellä hän oli työkyvyttömyyseläkkeellä, hänellä oli taloudenhoitaja ja hänellä oli syöpä. Selkäkivun auttamiseksi tehty leikkaus ei lievittänyt kipua, ja hänellä oli osteoporoosi. Hän kamppaili joka päivä, ei kuollakseen vaan elääkseen.

Hänestä tuntui, että hänen luennoillaan oli merkitystä, ja hän odotti innolla, että hän voisi pitää lisää luentoja. Itse asiassa hänellä oli toinen luentokiertue, joka alkoi 16.1.1996 Tampassa, Floridassa. Hän oli juuri löytänyt ystävän, joka aikoi auttaa häntä kirjoittamaan kirjaa uudesta maailmanjärjestyksestä, ja hän nautti ajasta tyttärensä kanssa.

10. Philipille annettiin viikoittain ”injektioina” ”beetaseronia” kokeeksi, jonka tarkoituksena oli pysäyttää hänen MS-tautinsa. Hänen kuolemansa jälkeen otin yhteyttä ainoaan virastoon, joka suoritti näitä kokeita, saadakseni hänen sairauskertomuksensa (OHSU). He eivät olleet koskaan kuulleet hänestä, eikä hän ollut osa heidän kokeitaan. Tämä viittaisi siihen, että tuntemattomat ihmiset ruiskuttivat hänelle viikoittain tuntematonta ainetta. Hän soitti minulle usein näiden ”pistosten” jälkeen kertoakseen, että hän oli liian sairas, jotta hänen tyttärensä ei voinut tulla käymään. Uskon, että ne pistokset, joita Philip luuli annettavan hänen terveydentilansa palauttamiseksi, annettiin itse asiassa hänen sairastuttamisekseen.

11. Philip nähtiin ”tuntemattoman vaaleatukkaisen naisen” kanssa useita kuukausia ennen kuolemaansa. Sama henkilö nähtiin useita kertoja tai hänestä puhuttiin, ja hänen salaperäinen läsnäolonsa saa vain miettimään, oliko hänellä jotain tekemistä hänen ”itsemurhansa” kanssa.

12. Useat ihmiset, joilla on selvänäkijän kykyjä, ovat osoittaneet, että Philip ei tehnyt itsemurhaa, vaan hänet murhattiin (jotkut sanovat, että viisi ihmistä: neljä miestä ja yksi nainen, neljä suoraan ja yksi tekemällä ”sopimuksen”).

On ehkä tärkeää tietää, MIKSI Philip alkoi luennoida.

Ensinnäkin: hänen taustansa oli rakennusinsinööri. Hän oli räjähteiden ja niiden geologisille rakenteille aikaansaamien vaikutusten asiantuntija. Hän työskenteli kahdella sosiaaliturvatunnuksella. Suurin osa hänen varhaisesta työstään Morrison-Knudsenin kanssa maanalaisissa vuoristotukikohdissa tehtiin väärällä sosiaaliturvatunnuksella. Pystyin myöhemmin todistamaan, että hänellä oli kaksi numeroa sosiaaliturvatoimiston kautta, kun hain hänen tyttärensä kuolinavustuksia. Hän työskenteli Army Corps of Engineersin ja Yhdysvaltain laivaston palveluksessa samalla väärällä numerolla. Vasta sen jälkeen, kun hän sai SSI-tukea vuonna 1981, hänen ”oikea” numeronsa tuli käyttöön. Hän kertoi minulle aina, että hänellä oli Rhyolitic Clearance -lupa ja että hänen isällään oli Cosmic Clearance -lupa, joka oli peräisin hänen työstään Natossa. Ja tämä on toinen syy siihen, miksi Philip alkoi luennoida.

Toiseksi: Sen lisäksi, että hänellä oli ensikäden tietoa avaruusolentoagendasta (hän oli yksi Dulcen tulitaistelun selviytyjistä New Mexicossa avaruusolentojen kanssa), hänen isänsä oli myös mukana hallituksen mustissa hankkeissa. Kun Philipin isä, Yhdysvaltain laivaston kapteeni Oscar Schneider, lääketieteen tohtori, kuoli vuonna 1993, Philip löysi isänsä kellarista asiakirjoja ja valokuvia, jotka todistivat, että Oscar oli ollut mukana sekä Philadelphia-kokeessa että Operation Crossroadsissa. Philipillä oli nyt 1940- ja 1950-luvuilla kirjoitettuja kirjeitä, jotka osoittivat, että Oscar auttoi eristämään Philadelphia-kokeen miehistön jäsenet ja että Oscar myöhemmin teki heille ruumiinavauksen heidän kuollessaan. Hänellä oli myös valokuvia UFOista, jotka pakenivat sienipilvien läpi sen jälkeen, kun atomipommi pudotettiin Bikini-atollin laguunin yläpuolelle. Kyseessä oli ”Operation Crossroads”, ja Oscar osallistui pommin pudottamisen jälkeen säteilylle altistuneiden eläinten ja ihmisten lääketieteellisiin tutkimuksiin.

Kolmanneksi: Uskon, että pääsyy siihen, miksi Philip alkoi luennoida, oli hänen ystävänsä Ron Rummelin ”murha”. Ron löydettiin puistosta Portlandissa syyskuussa 1993. Poliisi uskoi, että hän oli tehnyt itsemurhan ampumalla itseään suuhun. Jos kuitenkin luette tutkintaraportin, Ronin kädessä on roiskunutta verta, mutta aseessa ei ole verta. Ainoa tapa, jolla näin voisi tapahtua, on se, että Ron olisi pyyhkinyt aseen sen jälkeen, kun hän oli ampunut itseään suuhun. Ron, Philip ja viisi muuta ihmistä olivat tehneet yhteistyötä pienen lehden nimeltä ”The Alien Digest” parissa. Se oli alkanut saada melko laajaa levikkiä, kun Ron löydettiin puistosta. Philip tunsi, että hänen ystävänsä oli murhattu, ja päätti, että oli aika saada kaikki julki, joten hän alkoi ”liverrellä tietojaan” ja repi turvaluokituskorttinsa.

PUFORI on Jeroen Wierdan välityksellä yksi monista virastoista ja henkilöistä, jotka ovat vaatineet oikeutta Philipin kuoleman johdosta.

Toiveeni ovat:

1. Että Philipin kuolintodistukseen merkitään lopulta hänen todellinen kuolinsyynsä: murha.

2. Että maailma saa tietää totuuden avaruusolennoista, UFOista, hallituksen salailusta, mustista budjeteista jne. ja siitä, miten ne vaikuttavat meihin.

3. Että hänen ainoalle perijälleen, Marialle, kuuluva omaisuus voidaan löytää ja luovuttaa hänelle.

4. Että Philipin todelliset työviikot voidaan todistaa, kun ihmiset ilmoittautuvat ja kertovat tunteneensa hänet ennen vuotta 1981, ja että hänen tyttärensä voi lopulta saada ansaitsemansa kuolinavustukset.

5. Että enää koskaan ei tapahdu ”itsemurhaa” toiselle henkilölle.

Tutustu tämän verkkosivuston sisältämiin tietoihin. Totuus on olemassa, ja se on täällä.

Ystävällisin terveisin, Cynthia Schneider Drayer.

Lähde

Tähän ei ole muuta lisättävää kuin lepää rauhassa Philip Schneider ja totuudenetsintä jatkuu. Phil, kuolemasi ei ollut turha.

Tässä Phil kertoo viimeiset sanansa:

Tässä on jotain koostettua tietoa Philin kuolemasta. Ensin lyhyt video Philin perinnöstä ja siitä miten maanalaiset tukikohdat rakennettiin:

 

Artikkelin julkaissut Auric Media

Omega-tiedosto: Salaiset natsien UFO-tukikohdat paljastuvat

Tämä on Branton-nimisen UFO-tutkijan useampiosaisen The Omega File -tekstin ensimmäiset kaksi lukua. Tekstiä levitettiin vuosituhannen vaihteessa netissä tekstitiedostojen kokoelmana.


1. Johdanto

Huomio kaikki siepatut!!! Ladatkaa näissä dokumenteissa kuvatut tiedot ja levittäkää niitä, erityisesti kaikille tuntemillenne abduktiohenkilöille. Jos, niinkuin edesmennyt J. Allen Hynek on väittänyt, että joka 40:s on siepattu ja ’avaruusolentojen/varjohallitus’ on ’prosessoinut’ heidä agendallaan — tai tuoreempien tietojen mukaan joka 10:s — silloin sinäkin varmasti tunnet JONKUN joka on siepattu ja joka TIETÄÄ olevansa.

Tämä informaatio on heille. Niille, jotka eivät ole “UFO-siepattuja“, informaatio tiedoissa on yhtä lailla tärkeää ja soveltuvaa. Jos uskot informaatio “Avaruusolennoista” rajoittuvan ainoastaan niihin, jotka ovat menettäneet kosketuksensa todellisuuteen, PYYDÄN että hyväksyt sen informaation näistä dokumenteista jonka VOIT hyväksyä, ja jätä loput sivuun, ainakin nyt. Tulevaisuutesi voi riippua siitä.Tämä tiedosto sisältää kaikkein yksityiskohtaisimpia tietoja globaalista salaliitosta, joka tuntuu olevan juurtunut avaruusolentojen ja sotateollisuuden väliseen yhteistyöhön, jonka aikeena on tuoda kaikkine rauhaa rakastavien ihmisten maailma sen kontrolliin, globaalin hallituksen valtaantuomisella, mitä yleisesti kutstutaan ‘Uudeksi Maailmanjärjestykseksi‘.

Me emme mielistele ketään ja lyömme kaikki kortit pöytään Uuden Maailmanjärjestyksen agendasta siten kuin minä ja muut näihin tietoihin ovat oman panoksensa antaneet. Jos olet joku heistä, joka suuttuu helposti, varoituksen sana. Useimmat lukijat tajuavat, että sitä on saattanut henkilökohtaisesti ukea muodossa tai toisessa — vaikka tietämättään — tiettyjä uskonnollisia, taloudellisia tai poliittisia järjestöjä, joita eri tasoilal kontrolloi voimat, jotka työskentelevät Uuden Maailmanjärjestyksen toteuttamiseksi.

Ne, jotka ovat antaneet panoksensa näihin tietoihin, eivät ole paljastaneet tai pidätelleet mitään siitä mitä he pitävät totuutena tämän salaliiton asiassa. Me emme mielistele ketään sillä meidän mielestämme tämä agenda on jo vahingoittanut Amerikan kansaa tavoila, joita emme voi edes kuvitella, ja se pysyy edelleenkin uhkana koko kansan olemassaololle ja vauraudelle kunnes tämä ‘vihollinen‘ on lopullisesti puhdistettu kansakunnastamme ja kansallista turvallisuuttamme uhkaavat vastuuhenkilöt ja Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaillisen tasavallanmyyneet‘ tuodaan oikeuden eteen.

Tarkastellaan tätä SODAN julistamisena niitä ekopoliittisia voimia ja niiden erittäin ankaria tukijoita vastaan, jotka haluavat tuhota varallisuutemme ja vapautemme omaksi hyödykseen. Joten ilman sen kummempia, me toistamme Louisianan piirisyyttäjän ja JFK:n salamurhan tutkijan James Garrisonin sanat, joka rohkeasti esitti asiansa ennen tästä maailmasta poistumistaan…“TOTUUS TULKOON JULKI, VAIKKA TAIVAS TIPPUISI NISKAAN!”


2. ALKU

  “…Ja toinen hahmo oli PAHAN kasvot… 

‘HÄN NÄYTTÄÄ SAKSALAISELTA NATSILTA. HÄN ON NATSI… 

HÄNEN SILMÄT! HÄNEN SILMÄT. EN OLE KOSKAAN NÄHNYT TUOLLAISIA SILMIÄ!!!”

Ylläoleva lainaus on peräisin hypnoottisesta regressiosta eräältä ensimmäisistä julkisista’ UFO-abduktiohenkilöistä’, Barney Hillilta, joka yhdessä hänen vaimonsa Bettyn kanssa väitti tulleensa harmaaihoisten olentojen sieppaamaksi, jotka ilmeisesti olivat tulleet avaruusaluksella Zeta Reticulin tähtijärjestelmästä.  Harmaat avaruusolentosieppaajat ilmeisesti työskentelivät ihmisten sotilasvoimien kanssa yhdessä, joiden erään upseerin Barney kohtasi. Tämä upseeri oli ilmeisesti täysi natsi, vaikkakin tapaus sattui 15 vuotta sen jälkeen kun Eurooppa oli ‘oletetusti’ de-natsifikoitu. Tämä lainaus löytyy paranormaalien ilmiöiden sanakirjasta “MYSTERIES OF THE MIND, TIME & SPACE”, sivulta 1379.

Ne, jotka ovat tietoisia natsien ja UFOjen välisistä yhteyksistä, saattavat pitää tätä tekstiä helpommin hyväksyttävänä kuin ne, joilla ei ole tullut vastaan raportteja natsien salaisista lentävien lautasten kokeista, puhumattakaan salaisesta yhteistyöstä niinkutsuttujen harmaiden avaruusolentojen kanssa vuosia ennen kuin Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen korporaatiofasistiset agentit alkoivat solmia omia sopimuksiaan näiden samaisten käärmemäisten ‘alienien’ kanssa.

8-kerroksisesta maanalaisesta tukikohdasta Camp Heron alla Montauk Pointin lähellä Long Islandissa on julkaistu paljon tietoja, jossa  natsit ja CIA-agentit ovat työskennelleet kehittyneiden aika-avaruusmanipulaatiokokeiden parissa, sekä mikroaaltojen avulla tapahtuvan mielenhallinnan kokeiden parissa, jotka on suunnattu suurten populaatioiden kontrolliin, jotka ovat tutkijoiden  Al Bielek ja Preston Nicholes mukaan yleisemmässä käytössä kuin koskaan aiemmin Alaskan (toim. huom. ja myös Suomen)  ‘HAARP’-projektissa.

Los Angelesin mellakat 1992  (kuva: ATOMIC Hot Links)
Los Angelesin mellakat 1992  (kuva: ATOMIC Hot Links)

On sanottu, että Los Angelesin yllä havaittiin omituisia taajuuslähetyksiä ennen siellä esiintyneitä mellakoita vuonna 1992. Pian mellakoiden alkamisen jälkeen esitettiin, että mellakat olivat osa “Operation Garden Plot”-nimistä sosiaalista koetta, jossa tutkittiin poikkeustilan julistamista Amerikkaan potentiaalisen rotusodan ehkäisemisen nimissä.

Montauk-projektit, yhteistyössä Brookhaven National Labsin; I.T.T.-korporaation [jonka ilmeisesti saksalainen Kruppin suku omisti, joka rakensi ammustehtaita Hitlerille ja jolla Al Bielekin mukaan on ikuinen pääsy “Alternative-2 mustan budjetin maanalaiseen verkostoon” eräistä sen suurista laitosrakennuksista]; sekä Baijerin THULE-seura [joka tarjosi suurimman rahoituksen ‘Montauk’ ja ‘Phoenix’ -projekteille]… ovat — useiden lähteiden, mm. siepattujen mukaan — työskennelleet läheisesti Orionin ja Draconiksen  ‘Reptiliaanien’ ja ‘Harmaiden’ kanssa maanalaisessa tukikohdassa New Mexicon DULCEssa.

Tämä informaatio on peräisin Preston Nicholsilta, Duncan Cameronilta, Al Bielekilta ja Peter Moonilta… jotka kaikki väittävät heillä olevan jotain yhteyksiä Montauk-projekteihin, vaikkakin useimmissa tapauksissa CIA:n mielenhallintateknologiaa käytettiin tuottamaan toinen persoona työntekijöille vakuudeksi siitä, että toiminta pysyisi salassa.

Alpha Draconiksen reptiliaanit ja Rigeliläiset väittävät, että he ovat käyneet Maapallolla esihistoriallisina aikoina ja olivat osa kaksin jaloin kävelevää liskorotua. Nyt he ovat tulleet takaisin ottamaan ‘heidän planeettansa’ ihmisrodulta. Jotta tämä onnistuisi, he käyttävät monitasoista petkusta ja propagandaa — lähinnä ‘kanavoitujen’ informaatiolähteiden sekä  ‘abduktiohenkilöille’ syötetyn informaation kautta — jotta ihmiset vakuuteltaisiin kapituloimaan itsensä avaruusolentoina esiintyville ‘oppaille’ ja näin annettaisiin avaruusolennoille pääsy heidän mieliinsä ja sitä kautta muuttaa koko yhteiskunta. Tämä sama taktiikka, eri kontaktihenkilöiden [Billy Meier, Jefferson Souza, Israel Norkin, Maurice Doreal, George Andrews, Thomas Castello, Alex Collier, jne.] mukaan, on toiminut monissa muissa siirtokuntamaailmoissa jotka ‘Harmaat’ ovat valloittaneet, ja se on myös toiminut tässä maailmassa niin hyvin, että he ovat saaneet haltuunsa suuren osan ‘maanalaisesta mustan budjetin imperiumista’ — laaja toisiinsa kytkeytyneiden sotateollisten tukikohtien ja kaupunkien verkosto, joka on rakennettu BILjOONILLA [kyllä, sanoin BILJOONILLA] dollareilla, jotka on varastettu Amerikan taloudesta veroilla, huumeilla, mafiarikollisuudella jne. Rahaa, joka on kirjaimellisesti mennyt ‘vessasta ala’, jättäen talouden kaaoksen tilaan.

Tästä eteenpäin kun tässä käytetään termiä ‘sotateollinen’ kompleksi, me emme puhu USA:n armeijasta. Voitaisiin sanoa, että on syntymässä väkivaltainen konflikti “toimeenpanevan sotateollisen” kompleksin ja “kongressin edustajien sotateollisen” kompleksin välillä …

Amerikkalaisia groomataan taloudelliseksi orjayhteiskunnaksi palvelemaan maanalaista ‘Herrarotua’ ILMAN heidän tietoa. Hinnat jatkavat nousuaan, ja kuitenkaan palkat eivät nouse. Muutos on melkein näkymätön, kuin sammakko kattilassa odottamassa keittymistä. Tämä avaruusolentojen-fasistien maanalainen toiminta jatkuu ja se nojaa meidän hyväuskoisuuteemme ja tietämättömyyteemme, jotta imperiumin rattaat pysyisivät pyörimässä. ERäs kaikkein varjelluimmista salaisuuksista, ja se mitä pitää suojella kaikin hinnoin, on että natsit eivät oikeasti hävinneet toista maailmansotaa. Tiedän että tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta jatka lukemista.

Reptiliaanien ja fasistien yhteinen maanalainen imperiumi, jossa on myös massiivisia ‘keskitysleirejä’ jotka jättävät toisen maailmansodan leirit kylmäksi, on valinnut Amerikan kohteekseen, koska Amerikka on viimeinen vapauden linnake Maapallolla.  ‘Haltuunotto’ on enemmän tai vähemmän täydellinen maanalaisissa tunneleissa, kuitenkin useat yritykset saada Amerikkaan aikaan Draco-Fasistinen diktatuuri ovat epäonnistuneet voimakkaan vastarinnan ja perustuslaillisen hallitusken tuella. Jumala ja perustuslain toinen lisäys ovat voimia, jotka ovat täydellisen vallankaappauksen tiellä. Tämä on estänyt ‘ulkomaailmaa’ joutumasta tämän karmaisevan hyökkäyksen uhriksi.

Nyt kun tämä suunnitelma on paljastumassa, he ovat epätoivoisia. Heidän mahdollisuuksien ikkunansa on sulkeutumassa ja heidän pitää toimia nopeasti, ennen kuin avaruusolentojen manipuloima sotateollinen kompleksi ajautuu ‘patrioottien’ haltuun, ja heidän hallussaan oleva ‘alienteknologia’ annetaan TODELLISILLE amerikkalaisille. Tämä tarkoittaisi, että jokainen — ei ainoastaan mielenhallinnassa oleva ‘eliitti’ — pääsee käsiksi planeettainväliseen teknologiaan, joka tas vuorostaan tarkoittaa, että vapautta rakastavat amerikkalaiset lopulta saavat tukea planeettainvälisiltä kulttuureilta, jotka ovat ajautuneet Draco-Orionin imperiumin alaisuuteen.

Monet näissä maailmoissa elävistä tässä osassa galaksia ovat sukua siirtokuntalaisille, joiden alkuperäinen perimänsä on lähtöisin täältä Maapallolta! Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta syy tälle selitetään myöhemmin. Monet heistä ovat esiskandinaavista tai ‘pohjoismaista’ perimää, ja he ovat rauhanomaisia ja eettisiä olentoja. Toistan, en sano että KAIKKI ‘pohjoismaiset’ joita tulee vastaan ‘avaruusaluksissa’ [tai UFOissa] ovat eivät halua puuttua asioihimme ja toivovat meille kaikkea hyvää. On monia, jotka ovat liittyneet kollektivistisiin interventionisteihin Dracojen ja Orionin joukkojen kanssa, ja monia muita jotka ovat pahantahtoisten ‘alienien’ suorassa psykologisessa kontrollissa. Enkä yritä vihjata sellaistakaan, että KAIKKI reptiliaanit haluaisivat tuhota meidät. Voisi olla realistisempaa käyttää termiä INTERVENTIONISTI (sellainen joka haluaa puuttua asioihimme) ja EI-INTERVENTIONISTI (joka ei halua puuttua asioihimme), huolimatta siitä mikä ‘avaruusolentojen’ laji on kyseessä.

On myös kolmas ryhmä, joita voisimme kutsua KOLLEKTIVISTEIKSI. He eivät osaa päättää interventionistien ja ei-interventionistien välillä. Useat kontaktihenkilöt ovat esittäneet, että ei-interventionistit ovat liitossa keskenään suurimmaksi osaksi Seulasista ja Andromedalta peräisin olevien humanoidikulttuurien kanssa; kun taas interventionistit ovat liitossa lähinnä Draconiksen ja Orionin reptiliaanikulttuurien kanssa. Suurin osa interventionisteista on reptiliaaneja ja ei-interventionisteista humanoideja.

Jos me sovellamme tätä ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmanteen kappaleeseen, silloin vaikuttaisi siltä että ‘käärmeiden’ rotu on ‘villin’ turmeltunut rotu, joka toimii eläimellisten vaistojen varassa. Koska reptiliaaneilla on tai oli yksilönvalinta aiemmin rajoittunutta ja koska ne ovat kaikki yhteydessä ‘rotumuistiin’, tämä on jossain määrin heidän kollektiivinen vikansa. Kuitenkin, ihmiskunnan tulee ottaa myös tästä osa vastuulleen, sillä — Jumalan ‘kuvaksi’ luotu olento jolla on sielu, joka reptiliaaneilta kuulemma puuttuu [poislukien niintkutsutut geneettiset ‘hybridit’] —  ihmiskunta on alunperin luotu henkisesti käärmerotua ylivertaisemmaksi, tai ainakin aiemmat ihmiset olivat niitä henkisesti ylivertaisempia alussa. Toisin sanoen, ihmisen haltuun annettiin fysikaalinen luomakunta, jotain mitä enkelit itse eivät voineet tehdä, koska ne eivät ole materiaalisia olentoja. Ja kyllä,  niille annettiin myös alaisuuteen kaikkein viekkain ja älykkäin kaikista ‘pedoista’, ‘käärmeiden’ rotu [1. Moos. 3:1].

Jos aiot hyväksyä tuon raamatunkohdan symbolisen ja/tai kirjallisen tulkinnan, silloin kapinoivat enkelit olivat niitä, jotka vaikuttivat käärmerotuun ja heidän kauttaan ja petkuttivat ja tuhosivat ihmiskunnan yhteyden Luojaan ja kaiken ELÄMÄN lähteeseen. Kun tämä yhteys oli rikottu, jumalallinen ylimaallinen virtaus rikkoutui ihmistasolla, ja luomakunnasta, joka aiemmin oli ollut täydellinen ja harmoniassa, alkoi tulla VILLI. Lusiferiaanit ovat saattaneet vedota käärmerodun ihmiskuntaa kohtaan tuntemaan kateellisuuteen, kun otetaan huomioon se että ihmiskunta on saanut heidän rotuaan korkeamman statuksen, ja kun lusiferiaanit tarjoutuivat antamaan heille valtaa ihmiskunnasta ja luomakunnasta vaihdossa siitä, että he antaisivat kapinallisten enkelien inkarnoitua heidän rotuunsa, reptiliaanit hyväksyivät.

Näin tekemällä käärmerotu suurimmaksi osaksi menetti identiteettinsä ja heistä tuli langenneiden enkelien fyysisiä  ‘nukkeja’. Näiden korruptoituneiden olentojen [1. Moos 3:15, jolla uskon olevan kaksinainen fyysinen JA henkinen tulkinta] jälkeläiset ovat okkultistis-teknologisten manifestaatioiden enemmistö ilmiöissä, jotka me tunnemme nimellä  “UFO-kohtaamiset”. Vasta nykypäivänä “käärme” saapuu “harmaan avaruusolennon” muodossa ja tarjoaa “kiellettyä hedelmää” suureellisina lupauksina ja teknologiana, jonka oletettavasti pitäisi antaa ‘eliitille’ ‘jumalankaltaiset’ voimat kanssaihmisistä.

Voit nyt todeta että olen menettänyt kosketuksen todellisuuteen, että olen lukenut liikaa satukiroja tai mennyt teologisten tai eskatologisten spekulaatioiden liian syvään päätyyn. Mutta mieti tätä.  JOS pahantahtoisia avaruusolentojen voimia on olemassa, eikö niille olisi loogista soluttautua Maapallon valtaapitäviin järjestöihin ja jatkuvasti takoa massojen mieliin että avaruusolentoihin ja avaruusaluksiin uskovat ovat hulluja, typeryksiä, imbesillejä ja paranoideja jotka ovat menettäneet kosketuksen todellisuuteen ja heitä tulisi pitää mielisairaina? Se on JUURI TASAN TARKKAAN se mitä he yrittävät tehdä, huolimatta MASSIIVISESTA määrästä todisteita, jotka puhuvat päinvastaista, että sellainen todellisuus ON KUIN ONKIN olemassa.

Yksi suurista kusetuksista, joilla ‘Dracot’ ovat yrittäneet sumuttaa ihmisiä on, että HE — eli siis avaruusolennot — ovat geneettisesti luoneet ihmisrodun ja asettaneet meidät tänne planeetalle, ja näin he olisivat meidän ‘jumalia’.

Ja näin voimakkaat ihmiset, joiden kanssa avaruusolennot kommunikoivat — ja joille on annettu lupauksia, jotka kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta, koska ne OVAT, vaihdossa heidän yhteistyöstä — ovat avanneet ovia avaruusolennoille, joilla soluttautua ja tunkeutua yhteiskuntamme kaikille tasoille. Eli, reptiliaanipohjaisten ’Harmaina’ ja ’Reptiloideina’ tunnettujen kollektivisti-interventionistiolentojen soluttautuminen yhteiskuntaamme. Ja Baijerin muinaiset gnostiset käärmekultit’ olivat valmiita ja halukkaita ryhtymään ‘järkiavioliittoihin’ liskojen kanssa, koska sekä he että avaruusolennot halusivat hallita planeettaa. Avaruusolennot tarvitsivat ‘baijerilaisten’ salaseurojen globaaleja ja taloudellisia kontakteja, kun taas ihmisten ‘eliitti’ tarvitse avaruusolentojen mielenhallintateknologiaa. Baijerin elitistit suostuivat tiettyyn prosenttiosuuteen planeettaa sen jälkeen kun ‘Uusi Maailmanjärjestys’ olisi toteutettu.

Jotkut ‘kontaktihenkilöt’ kuten Maurice Doreal väittävät, että esihistoriallisina aikoina reptiloidit olisivat eläneet Antarktiksen alueella, joka silloin oli trooppista aluetta, ja että sen jälkeen esipohjoismainen ihmisrotu olisi ajanut ne maan alle. Ihmisrodun kauan sitten menetetty ja unohdettu sivilisaatio olisi syvällä Gobin autiomaan uumenissa. Jotkut näistä tieteellisesti pitkälle kehittyneistä ‘pohjoismaisista’ muuttivat länteen päin ja lopulta synnyttivät heimoja, jotka ajan mittaan toimisivat perustana Skandinavian valtioille, kun taas muut menivät maan alle maailmaan nimeltä ‘Agharti’, joka sijaitsee Keski-Aasian ja Gobin alueella. Miljoonat buddhalaiset ovat kuulleet Aghartin legendasta, mutta he pitävät sitä pyhänä tietona eivätkä halua paljastaa ‘salaisuuksien salaisuutta’ skeptisille länkkäreille. Maailmanmatkaajat kuten  Nicholas Roerich kirjassaan “SHAMBHALA” ja Ferdinand Ossendowski teoksessaan “BEASTS, MEN AND GODS” olivat saaneet näiden asukkaiden luottamuksen ja saaneet kuulla ‘Aghartin’ legendoista nöyrällä ja kunnioittavalla tavalla.

Muinaisten kristallikidehologrammitallenteiden mukaan, jotka Dorealin ‘blondit’ ystävät — maanalaisessa siirtokunnassa Mt. Shastan alla Kaliforniassa — näyttivät hänelle muinaisessa talletusholvissa Himalajan alla, nämä muinaiset ‘esipohjoismaiset’ sotivat planeetan pinnalla ja myöhemmin maan alla ‘käärmerotuja’ vastaan, jotka olivat asettuneet massiivisiin monikerroksisiin maanalaisiin tunneleihin Himalajan lounaisosien ja Intian mantereen alla. Hindut tuntevat nämä luolastot nimellä ‘Patala’ eli ‘Käärmemaailma’, jossa ‘Nagat’ eli käärmeihmiset elävät pääkaupunki Bhoga-vitassa. Monet hindut pitävät ‘Nagoja’ ‘demoneina’, kun taas toiset ovat taipuvaisia palvomaan niitä Arjalaishindujen legendat kertovat ainakin kahdesta sisäänkäynnistä Nagojen maanalaiseen ‘maailmaan’, yksi kolmeasta hindukosmologian maailmasta. Yksi sisäänkäynti uskotaan olevan Sheshan kaivo Benaresissa, Intiassa, ja toinen sijaitsee Tiibetin Manasarovar-järven ympärillä olevilla vuorilla. Sekä ‘Reptiliaanit’ että ‘pohjoismaiset’ lopulta poistuivat planeetalta, jättäen muinaiset rauniot ja kulttuurinsa jämät maanalaisiin luolastoihin. Samanlaisia jäänteitä käytetään nykyään maanalaisina tukikohtina Kuun ja Marsin pinnan alla, joissa on jäänteitä muinaisista humanoidien ja reptiliaanien välisistä sodista, joissa on taisteltu aurinkokuntamme kontrollista ennen sitä, kun molemmat lajit keksivät miten manipuloida hyperavaruutta, ja ne alkoivat lähettää tutkimusmatkaajia ja siirtokuntalaisia läheisiin tähtijärjestelmiin.

Lopulta ihmiset kolonisoivat mm. Lyran, Seulaset ja Andromedan tähtikuviot; kun taas reptiliaanit kolonisoivat mm. Draconiksen, Orionin ja Reticulumin järjestelmät. Tarinat, joita kontaktihenkilöt kertovat tuhoisista taisteluista ja galaktisista massamurhista — jotka melkein joka tapauksessa ovat kollektivisti/interventionististen reptiloidien/harmaiden aloittamia — kahden galaktisen supervallan välillä ovat integraali osa ufologiaa, vaikkakain niissä on kontroversiaaleja elementtejä. Nyt ‘sota’ oli tulossa ‘takaisin kotiin’ niinsanotusti, jossa ‘äiti Maa’, sen lisäksi, että se on alkuperäinen kotiplaneetta, se on myös mahdollisesti kaikkein strategisin maailma galaksissamme, kun tarkastellaan sen sijaintia ja miten paljon täällä on geneettistä materiaalia, vettä, kemikaaleja, mineraaleja, kasveja, jne.

‘Draco-Orionin’ imperiumin agentit — jotka joidenkin kontaktihenkilöiden mukaan operoivat  ‘Hale-Boppin’ ja muiden asteroidien sisältä tässä järjestelmässä, jotta niiden toimintaa ei havaittaisi — ovat täällä rakentamssa ihmispalvelijoiden armeijaa [sieppausten, mielenhallintaimplanttien jne. avulla], joita he voivat ohjelmoida ja joiden identiteettejä vaihtaa, jotka aktivoituvat abduktiokokemuksessa. He tajuavat, että Terralla on luonnollista soturivaistoa ja potentteja ‘metageneettisiä tekijöitä’, jotka johtavat monien rodullisten linjojen sekoitukseen, mikä voi tuottaa geneettisiä erikoiskykyjä eri ihmisille… aisteja ja vaistoja, joita Harmaa-Reptiloidien interventionistit uskovat voivan käyttää paremmin hyväkseen kuin joita vastaan taistella.

He aikovat käyttää näitä ohjelmoituja abduktiohenkilöitä ‘ihmiskilpinä’ tai aseina muinaisessa sodassa heidän vihollisiaan  ‘Andro-Pleiadean’ Liitossa vastaan, joilla sattuu olemaan massiivinen maanalainen tukikohtajärjestelmä, joka keskittyy Kalifornian Kuolemanlaakson ympärille. Tämän ‘tukikohdan’ alunperin perusti 2500 e.Kr.  muinaiset kreikkalaiset ja intialaiset navigaattorit, jotka löysivät laajat luolastot Panamintin vuorilta. Paiuten intiaanilegendojen mukaan nämä “Hav-musuvit” olivat pukeutuneet kreikkalaisten tyyliin ja rakentaneet suuria “marmorikauneuden” kaupunkeja, joissa oli syviä luolastoja Mojaven autiomaan alueiden alla, kaupunkeja joita Paiute-päälliköt olivat omin silmin nähneet.

“Havmusuvit” myöhemmin kehittivät lentotaidon, kun sisämaa, joka täytti koko Kuolemanlaakson muinaisina aikoina, katosi. Aluksi nämä ‘hopeiset lentävät kanootit’ ilmestyivät taivaille joskus 1000-2000 e.Kr., ne olivat pieniä, niissä oli siivet ja ne liikkuivat kovaäänisellä ‘surinalla’ . Myöhemmät mallit olivat suurempia, siivettömiä ja hiljaisempia. Hienompia aluksia ilmestyi, jotka kykenivät kulkemaan maailmoista toisiin, ja myöhemmin tähtien välillä, ja heidän keksittyään  ‘Hyperavaruusmatkailun’ salat, he kykenivät kolonisoimaan muita tähtijärjestelmiä. Hyperavaruuden manipulointi oli aluksi osa Philadelphia/Rainbow -projekteja 1940-luvulla ja Phoenix/Montauk -projekteja 1980-luvulla. Hyperavaruuskentän luominen ei ole niin vaikeaa kuin luulisi, ja olennaisesti siinä tuotetaan ja manipuloidaan sähkömagneettisesti  magneettisia ja antimagneettisia kenttiä. Sellaisten kenttien tarkka  ‘fokusointi’ on missä homma muuttuu monimutkaiseksi, kun halutaan saada aikaan tiettyjä asioita ilman tuhoisia sivuvaikutuksia.

Andro-Plejadilaisen Liiton joukot Kuolemanlaakson alapuolella olivat kertoman mukaan yhteydessä Nikola Teslaan — jonka avulla he ohjasivat laivaston Philadelphia-kokeita kulisseista. 40 vuotta myöhemmin Draco-Orionin joukot Archuleta Mesan alla olivat saaneet yhteyden tohtori John von Neumanniin, joka oli Montauk-projektien johtaja natsien Thule-seuran puolesta. Laivaston Philadelphia/Rainbow-teknologian kavaltaminen Thule-seuran Phoenix/Montauk-projekteihin saatiin aikaan yhdessä CIA/NSA-SIRIUS-DRACO “kaksoisagenteilla”, joita kutsuttiin “Mustiksi Munkeiksi”, jotka olivat mukana SEKÄ Philadelphia ETTÄ Montauk-projekteissa.

Tämä järjestö tuotiin Draconiksen psykologisen kontrollin alaisuuteen — Baijerin yhteistyö — ja siitä tuli näiden ulkopuolisten voimien väline soluttautua Amerikan tiedustelupalveluihin, ja itse asiassa kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Mitä tulee Phoenix- [Montauk] ja Philadelphia- [Rainbow] projekteihin, nämä kerrotaan viedyn loppuun erillisten ’natsien’ ja amerikkalaislaivaston tiedustelujoukkojen voimin, niinkin myöhään kuin 1990-luvulla, ja tämä johti siihen mitä voitaisiin kutsua aika-avaruussodaksi Andromedan-Pleiadeksen-amerikkalaislaivaston tukemien “Philadelphian” agenttien ja Draco-Orion-natsien tukemien “Phoenixin” agenttien välillä. Huhuja liikkuu jopa siitä, että Nikola Teslan kuolema olisi feikattu, ja että hän pääsi pakoon ja liittyi salaiseen “Marconin” tieteelliseen maanalaiseen siirtokuntaan jossain päin Etelä-Amerikkaa. Mikäli tällaiset huhut pitävät yhtään paikkansa, silloin se, ovatko he ovat olleet tekemisissä salaisten ’natsien’ tukikohtien kanssa Etelä-Amerikassa, pysyy edelleen mysteerinä.

Yllä esitetyn lisäksi, kontaktihenkilö Israel Norkinin mukaan, Draconiksen ja Orionin agentit ovat soluttautuneet niinkutsuttuun “Ashtarin” kollektiivin looseihin Sirius-B:llä, ja ovat ilmeisesti ohjanneet osia implantteihin perustuvasta kollektiivisesta “parviälystä” sähköisesti omiin tarkoituksiinsa, naamioituen “ylösnousseiksi mestareiksi” helpottaakseen Siriuksen kulttilaisten manipulointia heidän omiin tarkoitusperiinsä. Toiset siriuslaiset ovat kyenneet näkemään tämän petkutuksen läpi ja liittyneet ‘Federaation’ [Andromeda, Pleiades, Tau Ceti, Procyon, Koldas, jne.] puolelle, ja alkaneet erkaantua Ashtarin kollektiivin kulttimaisuudesta ja kehittää omaa henkilökohtaista suvereniteettiaan ja alkaneet käydä karmeaa sisällissotaa Orionin-Siriuksen yhteisvoimia vastaan, ajaen heidät ulos tähtijärjestelmästä.

Siriuksen vastarintaliike on saattanut saada alkunsa niistä patrioottisista siriuslaisista, jotka muistivat tuhoisat sodat, joita aiemmin Orionia vastaan on sodittu siitä kuka saa toimia yliherrana tässä avaruuden sektorissa [21 tähtijärjestelmässä, mukaanlukien Sol]. Nyt koko galaktisen taistelun keskus on siirtymässä Solin järjestelmään, kun draconilaiset, orionilaiset ja heidän ihmisavustajansa saapuvat tänne massoittain tukemaan Uuden Maailmanjärjestyksen agendaa, joka toimii valtapohjana jonka päälle he voivat jälleen kerran rakentaa joukkonsa. Ilmeisesti Maapallo, alkuperäinen ‘kotimaailma’, on tämän kaiken AVAIN. Jos draconilaiset ja orionilaiset voivat saada aikaan fasistisen Uuden Maailmanjärjestyksen planeetallemme, jota johtaa ihmisten eliitti, jotka ovat täysin myyneet itsensä agendalle, he uskovat, että he voivat käyttää Maapalloa ja Uutta Maailmanjärjestystä perustana, jonka avulla tuhota vastustajansa Liitossa.

Preston Nicholsin mukaan Liiton agentit Andromedalta ja Seulasista ‘sädettivät’ itsensä Montaukin tukikohtaan Camp Heron alle Long Islandin kaikkein pohjoisimpaan kärkeen. He uhrasivat elämänsä yrityksessä sabotoida projekteja siellä ja estää erittäin todellisen ja potentiaalisen maailmanlopun mittakaavassa olevan avaruus-aikakatastrofin, jota fasistien ja avaruusolentojen tieteentekijät avittivat, jotka leikkivät jumalaa tekemällä kokeita universumin voimilla. Tämä on saattanut olla samaa luokkaa, tai jopa pahempi, kuin avaruus-aikakatastrofi, jonka aiheutti muinainen rotu, joka jätti ’repeämän’ aika-avaruusjatkumoon nykyisen Bermudan kolmion alueelle. Useita tuhansia nuoria ihmisiä on joutunut CIA:n, natsien ja Harmaiden yhteisten sieppausten kohteeksi, sanovat Preston Nichols, Peter Moon ja Al Bielek. Lapset on viety Montaukin tukikohtaan ’ohjelmoitaviksi’.

Useita tuhansia muita lapsia, jotka ovat olleet osa Montauk-projekteja — ennen kuin projektit sabotoitiin vuonna 1985 — siepattiin ja heidät laitettiin aika-avaruusikkunaan ja mielenhallintakokeisiin. Useimmat näistä lapsista olivat yleensä ’katulapsia’ tai ’kodittomia’, joita kukaan ei ’kaipaisi’ yhtä paljon kuin rikkaiden perheiden lapsia. He ’katosivat’ muihin ulottuvuuksiin näiden kokeiden seurauksena.

Ei ole epäilystäkään — niinkuin he tekivät Saksan maanalaisissa laitoksissa myös — siitä, että ’natsit’ ja ’Harmaat’ tekevät yhteistyötä tänäkin päivänä maanalaisissa tukikohdissa Camp Heron [Montauk Point, Long Island]; Area 51:n [Nelliksen ilmatukikohta, Nevada]; Dulcen [Archuleta Mesa, New Mexico], ja Denverin lentokentän alla olevissa maanalaisissa tukikohdissa. Tätä jälkimmäistä laitosta, joidenkin lähteiden mukaan, valmistellaan käyttöön Uuden Maailmanjärjestyksen kontrollikeskukseksi Amerikassa. Poislukien monet anomaaliset tarinat, joita on tullut esiin, lentokentällä kerrotaan olevan omituisia tunneleita ja laitteita, jotka eivät ole missään käytössä —  ‘turhia’ siinä mielessä, että jos ei aio sulkea ja kuljettaa suuria määriä ihmisiä maanalaisiin keskitysleireihin, joiden huhutaan olevan jo nyt aktiivisia ja jonne on nyt joitain epäonnisia viety, naisia ja lapsia jotka ovat mystisesti ‘kadonneet’ muusta yhteiskunnasta.

Monet amerikkalaiset nyt tiedostamattomalla tai intuitiivisella tasolla tuntevat, että jokin on mennyt kamalalla tavalla pieleen heidän maassaan, ja että avaruusolennot/fasistit yrittävät epätoivoisesti kääntää tätä turhautumista sisäänpäin, jotta he voisivat vieläkin enemmän horjuttaa ja epävakauttaa amerikkalaista yhteiskuntaa. Hyväksikäytettyä yhteiskuntaa, joka purkaa heidän turhautumisensa mitä tahansa he ‘pitävätkin’ hyväksikäytön lähteenä. Ja monissa tapauksissa todelliset hyväksikäyttäjät tai pahantekijät pääsevät pälkähästä luomalla harkittuja ‘syntipukkeja’, jotka saavat syytteet ja kansakunnan kollektiivisen vihan niskoilleen… Olipa syntipukin nimi sitten Lee Harvey Oswals, Sirhan Sirhan, Tim McVey, Aldrich Ames tai joku muu. Vaikka sellaiset ihmiset onkin ‘ohjelmoitu’ tekemään tekonsa, he EIVÄT todellakaan olleet niitä jotka ovat lopulta tästä kaikesta vastuussa.

Olemmeko me ajautumassa sotaan “maanalaista imperiumia” vastaan, jonka avaruusolennot ja kansallissosialistit ovat yhdessä perustaneet, jolle sotateollinen kompleksi antoi turvapaikan toisen maailmansodan lopulla? Area 51, Montaukin tukikohta, Denverin lentokenttä ja Dulcen tukikohta tuntuvat olevan SUURIA Pohjois-Amerikan keskuksia Baijerin Mustan Aateliston [jotka ovat hallinneet rahoitusimperiumeita Euroopassa 1500 vuoden ajan] agenttien ja Harmaiden avaruusolentojen välisessä yhteistyössä — vaikka muualla maailmassa onkin olemassa muitakin tukikohtia. Yksi näistä on natsien ja avaruusolentojen yhteinen verkosto, jonka sanotaan olevan olemassa Antarktiksen Neu Schwabenlandin vuorten alla — mahdollisesti se on se tukikohta, josta operoivat Betty ja Barney Hillin siepanneet avaruusolennot. Toinen on  “M.A.L.T.A” eli “Montauk Alsace-Lorraine Time Archives”-tukikohta — jonka sanotaan sijaitsevan Elsassin alueella Ranskan ja Saksan välisessä vuoristossa. Jälleen yksi tukikohta on Dulcen tyyppinen, jonka sanotaan sijaitsevan lähellä Alice Springsia / Pine Gapia Australiassa.

 

Artikkelin julkaissut Think About It

Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

Dulce-raportti:

Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

 

Raportin kirjoittanut

tri. Michael E. Salla

syyskuun 25. 2003

DrSalla@exopolitics.org

www.exopolitics.org

 

Tiivistelmä

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää, jonka hän jäljitti Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Kerättyihin tietoihin perustuen Bennewitz tuli johtopäätelmään, että Dulcen alueella oli maanalainen avaruusolentojen tukikohta, joka oli jonkinlaisessa roolissa alueella tapahtuneissa karjansilvonnoissa ja siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) aloitti tutkimukset Bennewitzin todisteista, ja tämä lopulta johti siihen, että Bennewitziä vastaan suoritettiin disinformaatiokampanja hänen maineensa pilaamiseksi. Bennewitzin sähköiset tallenteet ja kenttätutkimukset, joiden avulla hän väitti, että Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, otettiin AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, että Bennewitz oli saanut liikaa vaikutteita disinformaatiosta, jotta hänen sanomisiaan voitaisiin ottaa vakavasti.

Tässä raportissa tutkin Bennewitzin väitteitä koskien avaruusolentojen tekemiä massiivisia ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että kyseessä oli avaruusolentojen ja Yhdysvaltain yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen yhteenotto avaruusolentojen ja ihmisten välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajien todistajainlausunnoista käymällä läpi ilmiantajasuojalakeja sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän suojan ilmiantajille, jotka paljastavat turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisen maanalaisen armeijan tukikohdan. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistajanlausuntoja, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämästä maanalaisesta tukikohdasta Dulcessa. Sen jälkeen tutkin sitä, miten uskottavia ovat näytöt tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaallisesta konfliktista Dulcessa. Tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Ilmiantajien todistajainlausuntoja käyttämällä tarkastelen sitä miten salainen tukikohta Dulcessa ja muut valtion laitokset saavat rahoitusta ilman Yhdysvaltain kongressin ja toimeenpanoviraston valvontaa. Lopuksi suosittelen miten käsitellä väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia, joita tässä raportissa on esitelty, sekä Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen välisen yhteistukikohdan poliittisia implikaatioita.

Johdanto [1]

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää Manzanon vuorialueella lähellä Albuquerque’a New Mexicossa. Hän jäljitti tämän UFO/ET-aktiviteetin Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Bennewitz oli alueella aiemmin tutkinut karjansilpomisia ja siviilejä, jotka väittivät tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi. Hänen filmi-, valokuva- ja elektroniseen todistusaineistoonsa ja kenttätutkimuksiinsa perustuen Bennewitz totesi, että Dulcen lähellä oli maanalainen tukikohta, joka oli roolissa sekä karjansilpomisissa että siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 Bennewitz jätti todisteensa läheiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan varoitukseksi upseereille mahdollisuudesta, että avaruusolentojen rodut olisivat uhka läheiselle Manzanon ydinaseiden säilytysalueelle. Ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) nopeasti otti työn alle Bennewitzin todisteet, ja tämä lopulta johti uskottavien tietolähteiden mukaan siihen, että Bennewitz joutui disinformaatiokampanjan kohteeksi. Bennewitzin sähköiset todisteet ja kenttätutkimukset, joiden mukaan Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, joutuivat AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, sen jälkeen kun Bennewitz koki hermoromahduksen vuonna 1987 ja kun AFOSIn disinformaatiokampanjasta tuli julkista tietoa, että Bennewitz oli saanut liiaksi vaikutteita disinformaatiosta, että häntä voitaisiin mitenkään ottaa vakavasti.

Kaikkein vahvin tuki Bennewitzin väitteille tulee useilta henkilöiltä, jotka väittävät olevansa ‘tietovuotajia’, jotka ovat toimineet korporaatioiden työntekijöinä, jotka ovat suorittaneet erilaisia toimeksiantoja alihankkijoina Dulcen tukikohdassa, tai saaneet kuulla tukikohdasta, ja tämän jälkeen paljastaneet tietonsa siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Toistuva teema näissä ilmiantajalausunnoissa on todistus väkivaltaisesta konfliktista vuonna 1979 amerikkalaisten sotilaiden ja avaruusolentojen välillä tukikohdassa, joka johti merkittävään määrään kuolonuhreja. Tämä vaikuttaa vahvistavan Bennewitzin väitteitä tällaisesta sotilaskonfliktista, ja tuo esiin mahdollisuuden sille, että konfliktin syy liittyisi hänen väitteisiinsä ihmisoikeusrikkomuksista. Lisäksi Bennewitzin todisteet tarjoavat esimerkin siitä miten amerikkalaisesta taloudesta vietiin laittomasti rahaa ‘mustan budjetin’ ohjelmiin, jotka liittyivät avaruusolentojen läsnäoloon, summan verran, jonka arvioidaan olevan vuosittain jopa 1.1 biljoonaa dollaria. [2]

Oliko Bennewitz vain yli-innokas UFO-tutkija, joka vahingossa sai vihiä huippusalaisesta ilmavoimien tutkimus- ja kehitysprojektista, vai oliko hän aito nero, joka omin voimin selvitti valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan ihmisoikeusrikkomukset? Selkeiden vastausten löytäminen näihin kysymyksiin on innoittanut monia kirjoja, artikkeleita ja internet-sivustoja. [3] Vastausten laatu vaihtelee suuresti, sillä kaikki jotka ovat Dulcesta kirjoittaneet, ovat sekoittaneet päälähdemateriaalia sekundäärisiin lähteisiin, jotka viittaavat toisiinsa ristiin ilman minkäänlaista alkuperäisten väitteiden todenmukaisuuden tarkistusta. Tämä on johtanut hämmennykseen ja epävarmuuteen niiden keskuudessa, jotka etsivät selkeitä vastauksia tapahtumiin Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sillä suurin osa Dulcea käsittelevästä materiaalista on kuulopuheiden ja spekulaation muodossa. Tarkempi akateeminen analyysi Dulcesta saatavilla olevalle päälähdemateriaalille tarvitaan, jotta voidaan vastata keskeisiin kysymyksiin Dulcen väitetystä tukikohdasta sekä raportoiduista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka siellä tapahtuivat avaruusolentojen ja Yhdysvaltain valtion myötämielisyydellä. Tämä raportti on pyrkimys täyttää tutkimusaukko koskien päälähdemateriaaleja tapahtuneesta, sekä siitä mitä Dulcessa ja muualla edelleen saattaa tapahtua.

Tässä raportissa aloitan tutkimukset Bennewitzin väitteistä koskien massiivisia avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että tämä oli Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen kahakka avaruusolentojen ja armeijan joukkojen välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajatodistajainlausunnoista, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä, käymällä läpi liittovaltiollista ja osavaltiollista todistajainsuojelulainsäädäntöä sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän ilmiantajasuojelun paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisia maanalaisia tukikohtia. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistuksia, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämän Dulcen maanaisen tukikohdan olemassaolosta. Sen jälkeen tutkin olivatko todisteet väitetyistä Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaskonfliktista uskottavia. Sitten tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Käyttäen ilmiantajien todistajainlausuntoja tarkastelen lisäksi miten salainen Dulcen tukikohta ja muut valtion laitokset saavat rahaa kongressin ja valvontaelimen siitä mitään tietämättä. Lopuksi teen suosituksia siitä miten ratkaista oletetut ihmisoikeusrikkomukset, joita tässä raportissa on esitelty, ja käsittelen Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan poliittisia implikaatioita.

Paul Bennewitz ja todisteet avaruusolentojen ja valtion yhteisestä tukikohdasta Dulcessa

1970-luvun puolivälissä alkoi New Mexicossa karjansilpomisten aalto, ja tohtori Paul Bennewitz, paikallinen albuquerquelainen liikemies ja elektroniikka-asiantuntija, kiinnostui ilmiöstä. [4] Vuonna 1979 hän teki kenttämatkoja Gabe Valdezin kanssa, tunnetun newmexicolaisen osavaltionpoliisin, tutkiakseen joitain näistä silpomisista, ja he tulivat johtopäätökseen, että silpomiset eivät olleet minkään ”luonnollisen” ilmiön aikaansaamia. Bennewitz alkoi pian huomata epätavallisen paljon UFO-aktiviteettia pohjoisessa New Mexicossa. Käyttäen filmi- ja valokuvauskameroitaan hän alkoi kerätä todisteita UFOista. [5] Sitten hän alkoi siepata radio- ja videolähetyksiä, joiden hän uskoi olevan peräisin UFOilta ja liittyvän eri avaruusolentojen rotuihin. Hän jäljitti nämä lähetykset tukikohtaan, joka sijaitsi Achuleta Mesan alla Dulcen lähellä. Bennewitz uskoi, että hän on identifoinut avaruusolentojen ohjaamien alusten ja Dulcen tukikohdan maavalvonnan välisissä lähetyksissä käytössä olleet radio- ja televisiotaajuudet. Bennewitz oli luonut viestintäjärjestelmän, jonka hän uskoi mahdollistavan hänen itse kommunikoida elektronisesti avaruusolentopilottien kanssa, jotka lensivät tukikohdasta aluksillaan. Lisäksi Bennewitz alkoi jäljittää avaruusolentojen ihmisten kontrollointiin käyttämiä sähköisiä taajuuksia, joita he käyttivät sieppaustapauksissa ja implantoidessaan ihmisiä pienillä sähkölaitteilla. Bennewitz jäljitti joitain näistä henkilöistä, ja haastatteli heitä heidän kohtaamisistaan avaruusolentojen kanssa, sikäli kun he näitä kykenivät muistamaan. Lopulta Bennewitz julkaisi raportin nimeltä Project Beta, jossa hän tiivisti näytön hänen kuvauksistaan ja sähköisen viestinnän sieppauksistaan sekä kenttätöistään:

  1. Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvonta-aineistoa 24h/vrk avaruusolentojen aluksista, sekä 2 kilometriä filminauhaa samaisista aluksista.
  2. Avaruusolentojen viestintä- ja videokanavien havainta ja purku.
  3. Videon jatkuva vastaanottaminen avaruusolentojen aluksista ja maanalaisesta tukikohdasta; tyypillinen avaruusolento, humanoidi ja joskus myös homo sapienilta näyttävä.
  4. Tapauskertomus uhrin kohtaamisesta New Mexicossa, joka johti viestintäyhteyteen. Samalla saatiin selville, että ilmeisesti kaikilla kohtaamisten uhreilla oli avaruusolentojen implantteja ja näistä aiheutuneita arpia. Uhrilta otettiin myös tietokonetomografiakuva. Viisi samanlaista tapausta identifioitiin.
  5. Jatkuvan suoran viestintäyhteyden käynnistäminen avaruusolentoihin käyttäen tietokonetta ja heksadesimaalikoodiviestintää.
  6. Avaruusolentojen viestintäluupin avulla maanalaisen tukikohdan todellisen sijainnin selvittäminen. [6]

Kaikki hänen keräämänsä näyttö puhui siitä, että Dulcessa oli maanalainen tukikohta, jota eri avaruusolentojen rodut käyttivät. Viestintä, videokuvat ja siepattujen todistukset tarjosivat tietoa, jota Bennewitz käytti selvittämään mitä tukikohdassa oli tapahtumassa ja mitkä tämän vaikutukset olivat kansalliseen turvallisuuteen.

Eräs Bennewitzin löytämistä siepatuista oli Myrna Hansen, jonka hän oli järjestänyt Wyomingin yliopiston tohtori Leo Sprinklen hypnoottiseen regressioon. [7] Hypnoosin alaisena hän väitti tulleensa siepatuksi vuonna 1980 yhdessä poikansa kanssa, ja heidät oli viety Dulcen tukikohtaan. Hän sitten kuvasi ihmisiä, jotka oli asetettu kylmäsäilytykseen, ja suuria sammioita, jotka olivat täynnä ihmisten ja karjan ruumiinosia. [8] Nämä olivat Bennewitzin toimien kaikkein kiistanalaisimmat puolet, mutta yhdistettynä hänen sieppaamiinsa sähköisiin tietoihin, videotallenteisiin ja viestintään, hän vakuuttui siitä, että ne sopivat kaikenkattavaan avaruusolentojen petkutuskuvioon, jossa olennot olivat vastuussa karjansilpomisista ja siepattujen ihmisten massiivisista ihmisoikeuksien rikkomuksista. [9]

Bennewitzin sähköiset viestisieppaukset ja haastattelut johdattelivat hänet pian saamaan tietoa Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvista asioista, tukikohdan laajasta avaruusolentojen läsnäolosta ja huomattavasta määrästä siviileitä, jotka oltiin siepattu ja väkivalloin viety tukikohtaan. Hänen sähköiset viestinsieppauksensa tarjosivat jotain perustietoa sotilaskonfliktista, joka Dulcen tukikohdassa oli tapahtunut ihmisten ja avaruusolentojen välillä.[10] Bennewitz tämän jälkeen raportoi löydöksistään ilmavoimien erikoistiedusteluvirastolle (AFOSI) läheiseessä Kirtlandin ilmatukikohdassa lokakuussa 1980, uskoen avaruusolentojen olevan uhka läheiselle Manzanon ydinasevarastolle. Virallisessa raportissa, jonka on allekirjoittanut majuri Thomas Cseh lokakuun 28. 1980, ja joka myöhemmin on julkaistu julkisuuslain nojalla, majuri Cseh kirjoittaa:

26. lokakuuta 1980 SA [special agent, erikoisagentti] Doty, JERRY MILLERin, GS-15, avustuksella, joka on ilmavoimien koekeskuksen tieteellinen neuvonantaja, haastatteli tohtori Bennewitzia hänen kotonaan Four Hillsissa Albuquerquessa, joka on Manzanon tukikohdan pohjoislaidan vieressä. … Tohtori Bennewitz on tehnyt riippumatonta tutkimusta ilmailmiöistä viimeisen 15 kuukauden ajan. Tri Bennewitz tarjosi myös useita nauhoja sähköisiä tallenteita, jotka väitetysti kertovat voimakkaasta sähkömagnetismista jota emittoituu Manzanon/Coyote Canyonin alueelta. Tri Bennewitz on myös tuottanut useita valokuvia lentävistä esineistä, jotka on otettu Albuquerquen alueella. Hänellä on useita sähköisen valvonnan laitteita osoitettuna Manzanoon ja hän yrittää tallentaa korkeataajuuksisia sähköpulsseja. Bennewitz väittää näiden ilmaesineiden tuottavan näitä pulsseja. … Analysoituaan tohtori Bennewitzin keräämää dataa, hra MILLER kertoi todisteiden selvästi osoittavan jonkin tyyppisen tunnistamattoman lentävän esineen olevan filmikuvassa; kuitenkaan mitään todisteita ei voida esittää, että nämä esineet olisivat uhka Manzanon/Coyote Canyonin alueille. [11]

Kun AFOSI ei tehnyt asialle mitään, Bennewitz lähestyi silloista New Mexicon senaattoria Harrison Schmittia, joka vaati saada tietää miksi Bennewitzin väitteitä ei tutkittu. Virallisten tahojen tarinoillensa osoittaman tuen puutteen turhauttamana Bennewitz julkaisi yksityiskohtaisen raportin otsikolla Project Beta ja jatkoi datankeruuta avaruusolentojen operaatioista alueella. [12]

Perustuen siepattuun sähköiseen viestintään, Bennewitz paljasti Project Beta -raportissaan tukikohdan koon ja avaruusolentopopulaation suuruuden:

Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen. Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. [13]

Bennewitzin työ oli saanut paljon huomiota ja pian se johti AFOSIn salaoperaatioon hänen maineensa pilaamiseksi. Vuoden 1989 MUFONin konferenssissa nimekäs UFO-spesialisti William Moore aiheutti hässäkkää kun hän avoimesti julisti, että vuonna 1982 hänet oli otettu mukaan tällaiseen projektiin, ja hän alkoi välittää informaatiota Bennewitzin toiminnasta AFOSIlle. Hän oli roolissa disinformaation levittämisessä Bennewitzille. Moore kuvasi tapahtunutta seuraavasti:

… kun aluksi törmäsin tähän disinformaatiokampanjaan… jota Bennewitziä kohtaan ajettiin… se vaikutti minusta…. olin varsin uniikissa asemassa. Siinä minä olin…. salaisen vastatiedustelupelin ovella, joka näytti kaikin tavoin jollain tavalla suoraan olevan yhteydessä valtion korkean tason UFO-projektiin, ja perustuen tuntemieni ihmisten asemiin, joiden tiesin suoraan olevan mukana, aivan varmasti sillä oli jotain tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa! Ei ollut mitenkään mahdollista, että antaisin mahdollisuuden mennä ohitseni ilman, että oppisin jotain siitä mitä tapahtui. Pelaisin disinfopeliä, likaisin käteni vain sen verran että saisin prosessia johtaneet uskomaan, että tein juuri niinkuin he halusivat minun tekevän, ja samaan aikaan jatkoin tunkeutumista matrixiin oppiakseni siitä niin paljon kuin mahdollista, kuka sitä ohjasi ja miksi. [14]

Mooren julkinen tunnustus vahvisti sen, että Bennewitz oli ainakin osittain onnistunut sähköisesti tarkkailemaan avaruusalusten aluksia alueella, kommunikoimaan Dulcen tukikohdan avaruusolennoille ja tarkkailemaan avaruusolentojen siepattujen kontrolloimista alueella. Tämä voisi selittää sen miksi AFOSI aloitti intensiivisen projektin Bennewitzin maineen pilaamiseksi. AFOSIn perusstrategia kampanjassa oli vihjailla, että Bennewitzin väitteiden törkeimmät aspektit — Dulcen tukikohta paikkana jonne ihmiset siepattiin geenikokeita varten, asetettiin kylmäsäilytykseen ja käytettiin jopa avaruusolentojen ruokana — olivat disinformaatiota eikä niinkään tarkkoja raportteja avaruusolentojen läsnäolosta pohjoisen New Mexicon alueella. Moore väitti kuin väittikin, että siihen mennessä kun hän oli Bennewitzin tavannut vuonna 1982, suurin osa Bennewitzin informaatiosta oli jo AFOSIn syöttämää disinformaatiota. [15]

Monet UFO-tutkijat tuskastelevat totuuden löytämiseksi siitä mitä tapahtui Dulcessa johtuen disinformaation savuverhosta, joka pyöri Bennewitzin ympärillä, sekä niistä eri toimista, joita AFOSI ja/tai muut tiedustelupalvelut tekivät Bennewitzia ja hänen tukijoitaan kohtaan. [16] Näkemys on, että Bennewitz oli selvästi saanut tietää jotain, mutta hän oli langennut uskomuksiin, jotka pilasivat hänen varhaisen uran sekä kaikkein uskottavimman työnsä maineen. Eräs UFO-tutkija väitti, että hänelle syötettiin disinformaatiota siepattuja viestejä pitkin: “Siitä, missä kohtaa Bennewitzin keräämien tietojen joukossa totuus alkoi ja päättyi, voidaan käydä debattia, mutta yksi asia on selvä — siepattujen viestien sisältö sai aikaan sen, että Bennewitz muuttui paranoidiksi ja harhaiseksi mieheksi, joka lopulta koki jättiläismäisen hermoromahduksen vuonna 1985.” [17] Hänen tutkimustensa intensiteetti ja viranomaisten reaktio olivat Bennewitzille niin raskasta käsitellä, että hänen mielensä murtui. Myöhemmin hän vetäytyi täysin pois kaikesta julkisuudesta koskien Dulcea ja lopetti mukanaolon UFO-asioissa.

Huolimatta hänen ristiriitaisesta vetäytymisestään UFO-maailmasta, Bennewitzin uskottavuus elektroniikan asiantuntijana on kiistämätön, ja hänen laaja videoiden, valokuvien ja sähköisen kommunikaatioraakadatan tietokantansa UFO/ET-ilmiöstä oli voimakasta näyttöä siitä, että jotain oikeasti tapahtui Archuleta Mesassa. Poislukien Bennewitzin keräämä raaka fyysinen todistusaineisto, useat ilmiantajat ovat astuneet esiin antamaan oman todistuksensa ja esittämään jopa fyysisiä todisteita maanalaisen tukikohdan olemassaolosta Dulcessa sekä avaruusolennoista, jotka ovat rikkoneet siepattujen siviilien ihmisoikeuksia. Ennen Dulcen maanalaista tukikohtaa käsittelevien ilmiantajatodistusten analysointia huomautan ilmiantajien laillisesta asemasta paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, siellä tämä auttaa meitä selittämään sen miksi verrattain harva on astunut esiin puhumaan Dulcessa ja muualla tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.

Tietovuotajat ja kansallinen turvallisuus

‘Ilmiantajia’ on kuvattu rohkeiksi työntekijöiksi, jotka usein marttyyrin innokkuudella paljastavat epäeettisiä tai rikollisia valtioiden/korporaatioiden käytänteitä, jotka koskevat kansan yleistä etua. [18] Usein tietovuotajien toiminnan lyhytaikaisiin seuraamuksiin kuuluu työpaikan, maineen, taloudellisen turvallisuuden ja jopa hengen menettäminen. Ilmiantaja voidaan määritellä olevan kuka tahansa työntekijä mistä tahansa valtion tai yritystoiminnan haarasta, joka julkisesti paljastaa valtion tai korporaation epäeettisiä tai korruptoituneita käytänteitä, jotka rikkovat lakia ja/tai vahingoittavat julkista etua. Osavaltioilla ja liittovaltiolla on omat laajat säädökset ilmiannon tekemisestä niille, jotka haluavat tulla esiin ja paljastaa tällaisia käytänteitä ja riskeerata oman uransa, maineensa ja fyysisen turvallisuutensa. [19] Mitä tulee työsuhteeseen valtion virastoon/korporaatioon, joka liittyy kansallista turvallisuutta koskettavissa projekteissa työskentelyy, tietovuotajien suojelulaeissa on eräitä tärkeitä piirteitä, kuten liittovaltiollinen tietovuotaja-asetus koskien kansallisen turvallisuuden ilmiantajia (5 USC 2302). [20] Tämän asetuksen relevantti kohta [5 USC Sec. 2302. (8) (A)] käsittelee työntekijää vastaan tehtyjä kiellettyjä toimia, jotka ovat seurausta mikä tahansa tiedon vuotamisesta, jonka työntekijä uskoo olevan näyttöä “minkä tahansa lain, säännön tai säädöksen rikkomisesta” tai “auktoriteettiaseman väärinkäytöstä” tai “merkittävästä tai erityisestä vaarasta kansanterveydelle tai -turvallisuudelle”. Relevantissa lainkohdassa esitetään kriittinen tunnusmerkki: “jos tällainen paljastus ei ole erityisesti laissa kielletty ja jos sellainen informaatio ei ole erityisesti jossain täytäntöönpanomääräyksessä vaadittu pidettäväksi salassa maanpuolustuksen tai ulkomaansuhteiden hoidon takia.”

Kuten kriittisestä tunnusmerkistä käy ilmi, ilmiantajat eivät saa paljastaa informaatiota jos sen paljastaminen vaarantaa kansallisen turvallisuuden. Tämä tarkoittaa, että jos on töissä valtion virastolla ja/tai korporaatiolla turvaluokitellussa projektissa, jolla on vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen, sellaiset yksilöt eivät saa suojelua liittovaltiollisen tietovuotaja-asetuksen alaisuudessa paljastaessaan turvaluokiteltua informaatiota. Lisäksi, jos valtion/korporaation työntekijä allekirjoittaa sopimuksen, joka sallii vakavat rangaistukset turvaluokitellun informaation paljastamisesta, sellaiset henkilöt olennaisesti antavat pois perustuslailliset oikeutensa, sillä heillä ei ole minkäänlaista laillista keinoa estää kaikkein drakonisempien rangaistuksen täytäntöönpano. Tämän seurauksena, jos silminnäkijät näkevät, esimerkiksi, törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia salaisissa projekteissa, heillä ei ole lainsuojaa jos he valitsevat paljastaaa tämän kansalle. Eräs henkilö, joka ilmeisesti oli ottanut riskin paljastaa törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia, on Thomas Castello.

Thomas Castello & Dulcen paperit

Vuonna 1987 tietovuotaja järjesteli 30 valokuvan, videon ja useiden paperien vuotamisen joukolle UFO-tutkijoita, jotka ilmeisesti olivat todisteita Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisestä tukikohdasta kaksi mailia Archuletta Mesan alapuolella lähellä Dulcen kuntaa New Mexicossa. Tämä kokoelma sai nimen ‘Dulcen paperit’, ja se tarjosi kuvallista todistusaineistoa tämän salaisen maanalaisen laitoksen toiminnasta, ja se toimi myös tukena Bennewitzin väitteille koskien maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvaa toimintaa. [21] Dulcen paperit kuvasivat geenimanipulaatiokokeita, ihmisen ja avaruusolennon hybridien kehittämistä, mielenhallintaa kehittyneiden tietokoneiden avulla, ihmisten kylmäsäilyttämistä nestetankeissa, ja jopa ihmisten ruumiinosien käyttämistä avaruusolentojen ravinnonlähteenä. Paperit tarjosivat todisteita siitä, että ihmisiä pidettiin avaruusolentojen laboratorion koe-eläiminä, jotka työskentelivät suoraan Yhdysvaltain eri virastojen ja amerikkalaiskorporaatioiden kanssa yhteistukikohdassa armeijan ‘mustan budjetin’ alihankintaprojekteissa. Jos paperit olivat aitoja, siellä tehtiin kokeita ja projekteja, joissa rikottiin ihmisoikeuksia niin laajalti, että se ylittää jopa pahimmat rikkeet ihmiskunnan lähihistoriassa.

Dulcen paperien koostamisesta ja julkaisusta vastuussa ollut Thomas Castello väitti työskennelleensä vanhempana turvallisuusupseerina tukikohdassa ennen ‘lähtöään’ sen jälkeen, kun aseellinen konflikti sattui vuonna 1979 Yhdysvaltain armeijan eliittijoukkojen, tukikohdan turvallisuushenkilöstön ja siellä asuvien avaruusolentojen välillä. Hänen kuvaamansa aseellinen konflikti on saanut nimen ‘Dulcen sota’, ja useampi muu ‘ilmiantaja’ ja UFO-tutkija on sen jälkeen kuvannut samanlaisia tapahtumia esiintyneen Dulcessa tai alueen lähellä, jotka vahvistavat monet Castellon väitteistä. [22] Kun hän väitti jättäneensä työnantajansa Dulcessa 1979, sekä myöhemmin julkaistessa Dulcen paperit vuonna 1986, Castello antoi useita haastatteluja ja vastasi UFO-tutkijoille ennen skenestä katoamistaan. Näiden haastattelujen transkriptiot tarjoavat lisää ‘ilmiantotodistuksia’ Dulcen laitoksen väitetyistä tapahtumista.

Thomas Castello väittää palvelleensa Yhdysvaltain ilmavoimissa ja erikoistuneensa sotilasvalokuvaamiseen ja videovalvontaan. Hän lisäksi väittää palvelleensa huippusalaisessa maanalaisessa tukikohdassa lähellä Dulcen kuntaa New Mexicon pohjoisosassa. Hänen taustansa voi tiivistää seuraavasti:

Vuonna 1961 Castello oli nuori kersantti, joka palveli Nelliksen ilmatukikohdassa lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hän oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli top secret -turvaluokitus. Hänet myöhemmin siirrettiin Länsi-Virginiaan, jossa hän sai koulutusta tiedusteluvalokuvaamisessa. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja johtuen hänen uuden pestinsä luonteesta, hänen turvaluokitustaan päivitettiin luokkaan TS-IV. Hän pysyi ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND-korporaatiolta turvallisuusteknikkona, ja hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli isot laitokset ja hänen turvallisuusluokituksensa päivitettiin luokkaan ULTRA-3. Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Fe:n, New Mexicoon, jossa hänen palkkansa nousi merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan päivitettiin taas kerran, nyt ULTRA-7:n. Hänen uusi työnsä oli valokuvausturvallisuusasiantuntija Dulcen tukikohdassa, jossa hänen työnsä oli ylläpitää ja kalibroida maanalaisen kompleksin turvakameroita ja saattaa vierailijoita heidän kohteisiinsa. [23]

Dulcessa tapahtunut laaja videovalvonta oli se, mikä antoi Castellolle lintuperspektiivin, jolla hän sai tietää mitä tukikohdassa tapahtui, sekä siellä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka lopulta johtivat siihen, että hän lähti tukikohdasta ja alkoi levittää turvaluokiteltua materiaalia. Castellon väitteet esitellään kahdessa lähteessä, ensimmäinen on itse Dulcen paperit, jotka oletettavasti sisältävät tukikohdasta ulos vietyä turvaluokiteltua materiaalia; ja toinen on haastattelut ja kirjeenvaihto, jota Castellolla oli usean UFO-tutkijan kanssa. Iso osa Castellon materiaalista on sittemmin kiertänyt ympäri Internetiä ja siitä on tehty kirja The Dulce Wars, jonka on kirjoittanut UFO-tutkija, joka käyttää nimeä ‘Branton’. [24]

Castellon työsuhteen, armeijan ja koulutustaustan, ja siten myös hänen statuksensa ilmiantajana, vahvistaminen virallisesti ei ole ollut mahdollista. Tämä mahdollisesti johtuu käytännöstä, jonka on väitetty olevan perustoimi siviileillä, jotka työskentelevät korporaatioilla ja/tai valtiolla/tiedustelupalveluilla salaisissa projekteissa avaruusolentoihin liittyen: julkisuudesta poistetaan kaikki viitteet työntekijään turvatoimena sen varalta, että he tarkoituksellisesti tai tahattomasti paljastaisivat julkisesti sitä mitä tällaisissa projekteissa tapahtuu. Esimerkiksi, tri. Michael Wolf väittää olleensa entinen tieteentekijä ja päätöksentekijä avaruusolentoasioissa, joka alkoi vuodesta 1979 koordinoida avaruusolentoasioiden toimintalinjaryhmää nimeltä Special Studies Group (PI-40) kansallisen turvallisuuden neuvostossa. [25] Nimekkään UFO-tutkijan tohtori Richard Boylanin tekemissä useassa haastattelussa Wolf väitti, että hänen esimiehensä ohjeistivat häntä ottamaan osaa kontrolloituun tietovuotoon UFO-yhteisölle, samalla kun valtiolle annettiin ‘uskottava kiistettävyys’. [26] Kaikki Wolfin pitkälle viedyt yliopistotutkinnot ja eri armeijan/tiedustelupalvelujen sopimushommat oli eliminoitu, mikä teki hänen taustansa ja kertomansa tiedon vahvistamisesta vaikeaa ellei mahdotonta. Hän väitti, että hänen julkisten tietojensa poistaminen oli ‘standardikäytäntö’ kaikille siviilityöntekijöille, jotka työskentelevät joko korporaatioille tai Yhdysvaltain armeijalle salaisissa avaruusolentoprojekteissa. [27] Wolfin kuvauksen sellaisen ‘standardikäytännän’ olemassaolosta vahvisti myöhemmin Bob Lazar, fyysikko, joka lähdettyään vuonna 1988 Necadan S-4 -laitoksesta (Dreamland), jossa hänen työnsä oli takaisinmallintaa avaruusolennoilta haltuun saadusta aluksesta voimansiirto- ja voimanlähdejärjestelmiä, hänen syntymätodistustaan ei enää löytynyt siitä sairaalasta, jossa hän oli syntynyt, ja hänen koulutodistuksensa ja kaikki työtodistuksensa olivat kadonneet — hän oli yksinkertaisesti lakannut olemasta! [28]

Nyt voidaan esittää, että standardikäytäntö on olemassa korporaatioiden ja/tai armeijan/tiedustelupalvelujen palkkaamille siviileille, jossa heidän työ- ja koulutushistoriansa ja muutkin julkiset tiedot poistetaan turvallisuussyistä joko mahdollisen avaruusolentoihin liittyvien tietojen paljastuksen ehkäisemiseksi, niinkuin Bob Lazarin tapauksessa, tai erittäin kontrolloidun tietovuodon tekemiseksi, niinkuin tohtori Wolfin tapauksessa. Tämä tarkoittaa, että Castellon työhistorian varmistaminen ja täten myös hänen uskottavuutensa ilmiantajana on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. On olemassa kolme mahdollisuutta Castellon todelliselle identiteetille ja uskottavuudelle tietovuotajana. Ensimmäinen on, että hän on se kuka hän väittää olevansa, tietovuotaja, joka työskenteli tukikohdassa. Toinen on, että hän käyttää nimeä ja identiteettiä ‘Thomas Castello’ peitteenä paljastaakseen tietoja Dulcesta. Tässä tapauksessa hän voi olla ‘sisäpiiriläinen’, joka vuotaa tietoa tukikohdassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, joka toivoo jäävänsä nimettömäksi ilmiantajaksi. Kolmas mahdollisuus on, että Castello on tiedusteluagenttien tekaisema identiteetti, jolla levitetään disinformaatiota, joka ohjaa UFO-tutkijoita ja kansaa poispäin aidoista armeijan projekteista alueella. Useat UFO-tutkijat ovat ilmeisesti kyenneet pääsemään Castellon puheille ennen hänen ‘katoamistaan’ 1980-luvun lopussa, ja he onnistuivat saamaan vastauksia useisiin kysymyksiin. [29] Sekä Brantonin että William Hamiltonin mukaan UFO-tutkijat olivat tavanneet henkilökohtaisesti Castellon, ja kykenivät puhumaan hänen olemassaolon ja uskottavuutensa puolesta. [30] Vaikka Castellon kanssa pidettyjen tapaamisten ja henkilökohtaisten haastattelujen lista ei olekaan pitkä, sen perusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että Castello on olemassa, vaikkakin hän herättää epäilyjä kolmannesta tekaistun identiteetin mahdollisuudesta. Juuri tämä epävarmuus on johtanut useimmat UFO-tutkijat siihen, etteivät he ota todesta Castellon väitteitä, jotka tukivat suurta osaa siitä mitä Bennewitz oli aiemmin esittänyt, ja joka nyt yhdistettiin AFOSIn disinformaatiokampanjaan. Myöhemmässä osiossa lainataan toisia ilmiantajia, jotka ovat vahvistaneet sekä Castellon että Bennewitzin väitteiden aspekteja, mikä viittaisi siihen, että kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa kaikkein epätodennäköisimpänä Castellon identiteetistä puhuttaessa. Tämän johdosta on tarpeen tutkia jossain määrin mitä Castello väitti kokeneensa Dulcen maanalsiessa tukikohdassa, sillä hän tarjoaa erittäin laajamittaisen todistuksen siitä mitä tukikohdassa tapahtui.

Dulcen papereissa ja hänen henkilökohtaisissa todistuksissaan Castello väittää, että seitsemänkerroksinen maanalainen laitos, jossa työskentelee sekä ihmisiä että eri avaruusolentojen rotuja, löytyy Dulcesta, New Mexicosta. Castello väittää, että tukikohdassa töissä olleet ihmiset olivat tieteentekijöitä, turvallisuushenkilöstöä ja eri korporaatioiden työntekijöitä, jotka hoitivat armeijan sopimuksia. [31] Dulcessa työskenteli neljä avaruusolentojen rotua: standardit ‘lyhyet’ Harmaat Zeta Reticulumista (arviolta metrin mittaisia); pitkät Harmaat Rigelistä, Orionista (parimetrisiä); ja reptiliaanilaji, joka on joko Maapallolle alkuperäinen tai peräisin Dracon tähtikuviosta Orionista (parimetrisiä). Castello väittää, että Maapallon reptiliaaneja, joita kuvataan ‘työläiskastiksi’, hallitsi siivekkäät Dracon reptiliaanit (avaruusolennot Orionista). [32] Hän sanoi, että lyhyet harmaat (joita kuvataan mm. elokuvassa Kolmannen asteen yhteys) palvelevat Dracon reptiliaaneja. Castello sanoo, että hän oli töissä ‘vanhempana turvallisuusteknikkona’ Dulcen laitoksessa ja että hänen päätehtävänsä oli ratkaista kaikki turvallisuusongelmat tukikohdassa avaruusolentojen ja ihmistyöntekijöiden välillä. Hän kuvasi joitain työtehtäviään ja avaruusolentojen hierarkiaa vastauksena Brantonin esittämään kysymykseen siitä miten usein hän kommunikoi eri avaruusolentojen lajien kanssa:

Koska olin vanhempi turvallisuusteknikko tukikohdassa, minun piti kommunikoida heidän kanssaan päivittäin. Jos oli mitään ongelmia, joihin liittyi turva- tai videokamerat, he soittivat minulle. Reptiliaanien ”työläiskasti” oli yleensä se, joka teki fyysisen työn Dulcen alemmissa kerroksissa. Kastia koskettavat päätökset teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptoidit menivät valkoisen Draco-’pomonsa’ luo, ja sitten Draco soitti minulle. Joskus se tuntui siltä, kuin ongelmat eivät koskaan loppuisi. Useat ihmistyöntekijät vihasivat ”ei pötypuheita”- tai ”menkää takaisin töihin”-asennetta, joka työläiskastilla oli. Jos tarvittiin, väliinpuuttumisesta tuli tärkeä työkalu. Suurimmat ongelmat olivat ihmistyöntekijät, jotka typerästi haahuilivat lähellä ”KIELLETTYÄ ALUETTA” tukikohdan ”Avaruusolentosiivessä”. Kaipa se oli ihmisluonnetta olla kiinnostunut ja haahuilla rajojen yli. Liian usein joku löydettiin ylittämässä rajoja ja nuuskimassa ympäriinsä. Kamerat lähellä sisäänkäynti yleensä pysäyttivät heidät ennen kuin he joutuisivat vakaviin ongelmiin. Muutaman kerran minä jouduin virallisesti pyytämään ihmistyöntekijän palauttamista. [33]

Castello väitti, että Dulcessa käynnissä olleet eri projektit takaisinmallinsivat avaruusolentojen teknologiaa, kehittivät mielenhallintamenetelmiä ja tekivät geenimanipulaatiokokeita, joissa kloonattiin ja luotiin ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Samanlaisia projekteja on tehty laboratorioissa Montaukissa, Long Islandilla ja Brookhavenissa [34] ja näistä on ollut monia ilmiantajatodistuksia. [35]

Nämä projekti ovat hajallaan Dulcen maanalaisen tukikohdan eri kerroksissa, joissa avaruusolennot ovat alimmilla kerroksilla viidestä seitsemään. Nämä alimmat kerrokset Castello kuvasi äärimmäisen vanhoina luonnollisina luolina, joita eri avaruusolentojen rodut ovat käyttäneet. Vastauksena kysymykseen luolastojen alkuperästä hän sanoi:

Luonto rakensi luolastot. Dracot [reptiliaanihumanoidit] ovat käyttäneet luolastoja ja tunneleita vuosisatoja. Myöhemmin RAND-korporaation suunnitelmien avulla niitä on toistuvasti laajennettu. Alkuperäiset luolastot sisälsivät jääluolia ja rikkilähteitä, joita avaruusolennot pitivät täydellisinä omiin tarpeisiinsa. [36]

Kuvatessaan tapaa, jola komento toimi yhteistukikohdassa Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä, Castello sanoi:

Työläiskasti [Reptiliaanit] tekevät päivittäiset hommat, moppaavat lateksilattioita, puhdistavat häkkejä, tuovat ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänsä on kehitellä sopiva suhde tyypin yksi ja tyypin kaksi olentojen välillä, jotka Draco-laji on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa sekä tietokoneilla. Periaatteessa reptiliaanirodut ovat aktiivisia kaikissa Dulcen tukikohdan kerroksissa. Siellä on seitsemän eri avaruusolentojen ’rotua’, jotka työskentelevät kuudennen kerroksen itäosassa…. Tuo osio tunnetaan yleisesti nimellä ”avaruusolentosiipi”. Dracot ovat kerrosten 5-6-7 kiistämättömiä herroja. Ihmiset tulevat komentoketjussa toisena näissä kerroksissa. [37]

Castello sanoo, että hän näki omin silmin lajienvälisten geenikokeiden tuotteita laitoksen kuudennessa kerroksessa. Kaikkein häiritsevintä oli hänen löydöksensä, että ihmisiä käytettiin eräänlaisina laboratorioeläiminä kaikkein alimmissa kerroksissa, joissa heitä asetettiin kylmäsäiliöihin, käytettiin koe-eläiminä mielenhallintaohjelmissa ja jopa geenikokeissa. Castello kirjoittaa: “Kerros #7 on pahin, rivi toisensa jälkeen tuhansia ihmisiä ja ihmissekasikiöitä kylmäsäilytyksessä. Siellä oli myös sikiösäilytyssammioita eri kehitysvaiheissa oleville humanoideille. ‘Monesti kohtasin ihmisiä häkeissä, yleensä huumattuna tai tainnutettuna, mutta joskus ne itkivät ja kerjäsivät apua.’” [38]

Castello väittää, että hänen perehdytyksessään hänelle kerrottiin, että ihmiset kärsivät eri asteisesta hulluudesta, ja että heihin kokeillaan erilaisia suuririskisiä lääketieteellisiä proseduureja ja mielenhallintakokeita, joiden tarkoitus on hoitaa heitä. Hän väittää, että hän ja muut ihmistyöntekijät altistuivat päivittäin kylteille, joissa luki: “Tässä laitoksessa tehdään suuren riskin lääketieteellistä testausta, jolla yritetään parantaa hulluus. Ethän koskaan puhu vangeille, se saattaa tuhota vuosien työn.” [39]

Castello väittää, että hän suoritti tehtäviään ilman suurempia ongelmia kunnes hän alkoi epäillä, että sen sijaan, että vangit olisivat olleet hulluja, he olivatkin tavallisia siviilejä, jotka oli yksinkertaisesti siepattu ja käytetty harmaiden ja reptiliaanien laboratorion koe-eläiminä:

Olen järkevä, kun tohtorit sanovat että älä puhu heille, kuka minä olen sitä kiistämään ja tuhoamaan arkaluontoista tilannetta? Mutta eräs mies jotenkin sai huomioni. Hän toistuvasti sanoi, että hänen nimensä on George S—- ja että hänet on kidnapattu ja hän ei ole varma kuka häntä ajoi takaa. En tiedä miksi se jäi mieleeni, muistin vain hänen kasvonsa, ajatellen että hän ei ainakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat sellaista. Seuraavana viikonloppuna puhuin kaverini ympäri, joka on poliisi, tekemään tarkistuksen hänen nimellään, sanoen että olin törmännyt häneen ja että minua kiinnosti asia. En maininnut mitään tukikohdasta. Se oli sairas tunne kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. [40]

Silloin kun Castello tajusi, että tavallisia ihmissiviilejä siepataan, hän päätti liittyä pieneen ryhmään muita tukikohdan työntekijöitä, jotka auttoivat vapauttamaan vangittuja ihmisiä.

Eräs toinen turvallisuusviranomainen tuli luokseni ja sanoi, että jotkut laboratoriotyöntekijät halusivat vapaa-ajalla tavata eräässä tunnelissa [epävirallisesti]. Mielenkiinto voitti ja sanoin OK. Sinä iltana arviolta yhdeksän miestä tuli paikalle. He sanoivat, että he tiesivät riskeeraavansa sen, että minä saattaisin ilmiantaa heidät, mutta he halusivat näyttää minulle joitain asioita, joita heidän mielestä minun tulisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät minulle todisteita, joiden mukaan monet vangit olivat kadonneita ihmisiä. Siellä oli sanomalehtileikkeitä, ja jopa valokuvia joita he olivat jotenkin salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat, että he voisivat salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että minä paljastaisin heidät pomoille. Kykenin näkemään pelon heidän kasvoistaan heidän puhuessaan. Eräs mies sanoi, että hän mieluummin kuolisi yrittäessään kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli kommentti, joka muutti tilanteen. Kerroin heille Georgesta ja mitä tiesin hänestä. Muutaman tunnin päästä me vannoimme yrittävämme paljastaa Dulcen tukikohdan. [41]

Castello kuvaa sitä miten pieni joukko ihmistyöntekijöitä alkoi tehdä yhteistyötä joidenkin reptiliaanien työläiskastilaisten kanssa, joilla oli myös intressi vapauttaa siepatut ihmiset pohjakerroksista. Castello lopulta kuvasi sitä miten Delta-eliittijoukot yrittivät tuhota ‘vastarintaliikkeen’:

Se päättyi lopulta siihen, kun armeijan hyökkäys tehtiin poistumistunneleista ja he teloittivat kaikki, jotka oli nimetty heidän listallaan, ihmiset ja reptiliaanit. Me taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä myöskään laboratoriossa työskentelevillä ihmisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokoneella työskentelevällä oli salamapistoolit. Se oli teurastus. Jokainen kirkui ja juoksi pakoon. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista. Me uskomme niiden olleen Delta Forcea [univormujen ja modus operandin perusteella], joka oli päättänyt iskeä vuoronvaihdon aikaan, ja tappaa niin monta kuin mahdollista listalta. [42]

Castello lähti laitoksesta, hän vei mukanaan valokuvat ja videotallenteet, jotka hän lopulta julkaisi Dulcen paperien nimellä.

Johtuen Castellon väitteiden tärkeydestä sekä hänen tarjoamista todisteista, jotka näyttivät tukevan hänen sanomisiaan, josta suurin osa näyttää tukevan sitä, minkä Bennewitz oli varmistanut hänen sähköisen valvontansa ja kenttätutkimuksien avulla, on tässä tarpeen analysoida lisää muita ilmiantajatodistuksia, jotka toisistaan riippumatta tukevat Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia.

Allekirjoitettiinko Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä sopimus?

Ensimmäinen väite, joka kaipaa analyysia, on Bennewitzin ja Castellon riita siitä, että avaruusolennoilla ja Yhdysvalloilla olisi ollut yhteinen tukikohta. Tämä viittaisi siihen, että olisi ollut olemassa jonkinlainen sopimus Yhdysvaltain hallituksen edustajien sekä avaruusolentojen rotujen välillä. On olemassa merkittävä ilmiantotodistus siitä, että Eisenhowerin hallinto ja Zeta Reticulumin harmaat olisivat allekirjoittaneet sopimuksen jo vuonna 1954. Tohtori Wolfin mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutsuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslain vaatimusten mukaisesti. [43] Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen, eversti Philip Corso, erittäin palkittu upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me jouduimme neuvottelemaan eräänlaisen antautumisen niille [avaruusolennoille], kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät, että se mitä me eniten pelkäsimme oli paljastus.” [44] Salainen sopimus allekirjoitettiin vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rodun välillä, jonka useat muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet väittäen, että heillä on ollut pääsy salaisiin asiakirjoihin, jotka paljastavat sellaisen sopimuksen olemassaolon. [45] Phil Schneider, entinen geologiainsinööri joka työskenteli maanalaisten tukikohtien rakennusprojekteissa, kirjoitti:

Vuonna 1954, Eisenhowerin hallinnon alaisuudessa, liittovaltion hallitus päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslain ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Grenadan sopimukseksi, joka periaatteessa solmi avaruusolentojen kanssa sopimuksen, jonka nojalla avaruusolennot voisivat viedä muutaman lehmän ja testata implanttitekniikoita muutamilla ihmisillä, mutta että niiden piti antaa tietoja kohteiksi valituista ihmisistä. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. [46]

Tämän sopimuksen on esitetty johtavan avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuviin teknologiansiirtoihin vastineeksi tietyistä oikeuksista perustaa tukikohtia ja monitoroida amerikkalaisten siviilien sieppauksia. Eversti Corso uskoi, että tämä sopimus oli olennaisesti jotain mikä pakotettiin Eisenhowerin hallinnon allekirjoitettavaksi, mikä viittaisi siihen, että teknologiansiirtoa toteutettaisiin palkkioksi avaruusolentojen USA:sta keräämistä geenimateriaaleista. Tämä geneettinen moninaisuus oli jotain mikä teki USA:sta houkuttelevan paikan sopimukselle verrattuna paljon homogeenisempiin Venäjään tai Kiinaan. Todennäköisesti hallinto järkeili, että koska Harmaat olivat siepanneet amerikkalaisia jokatapauksessa, sopimus antaisi heille keinot monitoroida sieppauksia ja tarkkailla läheltä sitä mitä heidän siviileilleen tapahtuu, jotka olivat mukana Harmaiden geenikokeissa. Harmaat velvoitettiin tarjoamaan lista siepatuista siviileistä, jotain mitä ilmeisesti ei tapahtunut ja myöhemmin tästä tuli kiistakapula Harmaiden ja Yhdysvaltain välillä.

Sopimus Zeta Reticulumin Harmaiden kanssa oletettavasti johti salaisten yhteistukikohtien luomiseen, joiden tehtävät todennäköisimmin olivat: teknologianvaihdanta; mielenhallintakokeet; Harmaiden geenikokeiden tarkkailu ja yhteistoiminta siviilien sieppaamiseksi eri projekteihin yhteistukikohdissa. Sekä sopimuksen että yhteistukikohtien olemassaolo olisi saanut korkeimman mahdollisen turvaluokituksen ja olisi ollut vain muutaman harvan valitun tiedossa. Tämän johdosta ilmiantajatodistukset, jotka tukevat salaisen Eisenhowerin hallinnon allekirjoittaman teknologianvaihtosopimuksen olemassaoloa viittaavat siihen, että maanalaisia laitoksia on mahdollisesti rakennettu, jossa tämä oltaisiin voitu toteuttaa ilman kansan, kongressin tai ulkovallan tietoa. Kun ollaan laadittu mahdollinen ‘juridinen’ perusta avaruusolentojen ja amerikkalaisten yhteilaitokselle, siirryn nyt analysoimaan todisteita, jotka tukevat sellaisen tukikohdan olemassaoloa.

Tähän mennessä esitettyihin todisteisiin perustuen voidaan todeta, että kolme mahdollisuutta erottuu edukseen todennäköisenä selityksenä sille, mitä Dulcessa tapahtui. Ensimmäinen, Dulcessa on (tai oli) huippusalainen ihmisten ja avaruusolentojen yhteislaitos, jossa oli käynnissä projekteja, joihin liittyi ihmishenkilöiden sieppauksia, joiden oikeuksia loukattiin vakavasti. Toinen, Dulcen tukikohta on (tai oli) olemassa, mutta raportit karmaisevista avaruusolentojen tekemistä kaltoinkohteluista ihmisille olivat osa disinformaatiokampanjaa, joka oli suunniteltu lokaamaan Paul Bennewitzin ja kaiken legitiimin tutkimuksen maine, jota on tehty avaruusolentojen aktiviteeteista ja salaisista valtion projekteista, joita Dulcessa oli. Kolmas mahdollisuus on, että kaikki tarinat Dulcesta ovat disinformaatiota, jonka tarkoitus on tahallisesti ohjata vakavat tutkimukset pois UFOista ja aiheuttaa eripuraa UFO-yhteisöön. [47] Pitäen mielessä nämä kolme mahdollisuutta, tutkin nyt ilmiantajatodistuksia koskien sotilaskonfliktia, joka tapahtui Dulcen tukikohdassa, määrittääkseni mikä näistä kolmesta mahdollisuudesta on tarkin.

Dulcen sota

Ilmiantajatodistukset, jotka tukevat Dulcen tukikohdan olemassaoloa, vihjaavat, että sellainen salainen laitos on kuin onkin pyörittänyt erilaisia projekteja, jotka ovat keskittyneet teknologianvaihtoon, mielenhallintaan, geenikokeisiin ja siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksiin. On todennäköistä, että yksi tai useampi näistä projekteista on muuttunut kiistakapulaksi avaruusolentojen ja valtion salaisten organisaatioiden välilä. Tmä kiista johti sotilasvälikohtaukseen, joka tunnetaan nimellä ‘Dulcen sota’. Tarkka syy tälle kahakalle on epäselvä, kuitenkin se mitä eri todistuksista tulee esiin on, että se oikeasti tapahtui ja nähtiin myös merkittävä määrä kuolonuhreja: Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaa, Dulcen turvahenkilöstöä ja avaruusolentoja.

Castellon mukaan Dulcen sotilaskonflikti alkoi vastarintaliikkeen kasvusta, jotka olivat sekä vartijoita että asialle uskollisia avaruusolentoja, jotka halusivat auttaa vangittuja ihmisiä tukikohdan avaruusolentosiivessä. Lopulta 100 Delta-eliittisotilasta lähetettiin tuhoamaan vastarintaliike, joka alkoi uhata yhteistukikohdan turvallisuusjärjestelyjä. Tämä joukko kärsi monia kuolemantapauksia ja aiheutti monia kuolonuhreja sekä avaruusolentojen joukolle että tukikohdan turvahenkilöstölle. Muutkin tietovuotajat ovat raportoineet sotilaskonfliktista Dulcessa, mm. Phil Schneider, joka työskenteli geologisena insinöörinä Dulcen tukikohtaa ja muita vastaavia rakennettaessa. Schneider antoi seuraavia tietoja hänen taustastaan ja sotilaskonfliktin tapahtumisesta vuonna 1995:

Antaakseni teille yleiskatsauksen siitä kuka olen, kävin insinöörikoulun. Puolet koulustani oli sillä alalla, ja sain mainetta geologisena insinöörinä sekä rakenneinsinöörinä, jolla oli sekä sotilaallisia että ilmailualan sovellutuksia. Olen auttanut rakentamaan kahta tukikohtaa USA:ssa, joilla on jonkin verran merkitystä niinkutsutulle Uudelle Maailmanjärjestykselle [YK:n pyörittämälle maailmalle, jota ‘pitkät Harmaat’ avaruusolennot johtavat]. Ensimmäinen tukikohta on Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa avaruusolentohumanoideja vastaan, ja minä olen yksi selviytyjistä. Olen todennäköisesti ainoa selviytyjä, joka puhuu asiasta, jota koskaan kuulette. Kaksi muuta selvinnyttä ovat tiukan vartioinnin alaisina. Olen ainoa jäljellä, joka tietää yksityiskohdat koko operaatiosta. 66 salaisen palvelun agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaiset, kuoli siinä tulitaistelussa. Minä olin siellä. [48]

Schneider kuvasi vuoden 1979 sotilaskonfliktia pelkäksi ‘onnettomuudeksi’, joka syntyi porauksesta, joka oli suunniteltu laajentamaan Dulcen tukikohtaa:

Olin mukana rakentamassa LISÄOSAA syvällä maan alla olevalle armeijan tukikohdalle Dulcessa, joka on todennäköisesti syvimmällä oleva tukikohta. Se ulottuu seitsemän kerrosta maan alle ja yli 2.5 mailin syvyyteen. Siihen aikaan me olimme poranneet neljä eri reikää autiomaahan, ja me aioimme kytkeä ne kaikki yhteen ja räjäyttää kerralla suuria osuuksia. Minun työni oli mennä aukkoihin ja tarkastaa kivinäytteet, ja suosittelin räjähteitä tietynlaiseen kiveen. Kun olin menossa alas, me löysimme itsemme suuren luolan keskeltä, joka oli täynnä ulkoavaruuden alieneita, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin niistä kaksi. Silloin siellä oli 30 ihmistä. Arviolta 40 tuli lisää kun tämä oli alkanut, ja kaikki heistä kuoli. Me olimme yllättäneet koko maanalaisen tukikohdallisen avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että ne olivat eläneet planeetallamme pitkän aikaa… Tämä voisi selittää paljon muinaisten astronauttien teoriasta. [49]

Tärkeä ero Castellon ja Schneiderin versioissa on, että Schneider ei viitannut tukikohtaan yhteislaitoksena. Hän kuvasi sitä seitsenkerroksiseksi Yhdysvaltain armeijan laitokseksi, joka oltiin ‘vahingossa’ rakennettu muinaisen avaruusolentojen tukikohtan päälle. Hän uskoi, että hänen tehtävänsä oli yksinkertaisesti laajentaa olemassaolevaa tukikohtaa eikä niinkään hyökätä avaruusolentojen kimppuun salatussa tarkoituksessa. Epätodennäköisyys sille, että Dulcen laitos olisi ‘vahingossa’ rakennettu avaruusolentojen tukikohdan päälle vihjaa, että Schneider oli vain osittain tietoinen hänen tehtävästään ja siitä mitä alakerroksissa tapahtui. Todennäköisempi skenaario on, että Schneider joutui avustamaan Yhdysvaltain armeijan joukkoja pääsemään Dulcen laitoksen syvempiin kerroksiin, seitsemänteen kerrokseen, joka oli suljettu ja joka oli kiistan todellinen syy.

Joskus vuonna 1993 Schneider lopetti työt sotilaallisia sopimuksia hoitaville yritysasiakkaille sen jälkeen, kun hän oli vakuuttunut siitä, että pitkät Harmaat avaruusolennot olivat kehittelemässä Uutta Maailmanjärjestystä, jota johdetaan YK:sta. jota he itse kontrolloisivat salaa. Lisäksi hän alkoi luennoida julkisesti paljastaen maanalaisten tukikohtien aktiviteetteja, joita hän oli auttanut rakentamaan, sekä avaruusolentojen roolia soluttauduttaessa kansallisvaltioiden hallituksiin sekä heidän roolistaan Uuden Maailmanjärjestyksen todellisina arkkitehteina. Schneider piti esitelmän MUFONin konferenssissa toukokuussa 1995, ja hänet löydettiin kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin tammikuussa 1996. [50] Schneiderin kuoleman sekä hänen ruumiinavauksensa olosuhteet johtivat monet julistamaan, että Schneider oltiin murhattu sen vuoksi, että hän oli julkisesti mennyt puhumaan tiedoistaan koskien avaruusolentoja ja maanalaista tukikohtaa. [51] Schneiderin todistus, hänen selvät tietonsa geologisesta insinöörityöstä ja mystinen kuolema kaikki tukevat hänen keskeistä teesiään siitä, että Dulcessa on maanalainen tukikohta, ja että tämän maanalaisen laitoksen alimmassa kerroksessa tapahtui avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan välillä sotilaskohtaaminen.

Toinen ‘tietovuotaja’, joka antaa uskottavuutta sille mahdollisuudelle, että salaisessa maanalaisessa tukikohdassa olisi tapahtunut tulitaistelu avaruusolentojen ja Yhdysvaltain sotilasjoukkojen välillä, on tohtori Michael Wolf. Wolfin kirja Catcher’s of Heaven kuvasi tulitaistelua avaruusolentojen ja amerikkalaisten eliittijoukkojen välillä, joka tapahtui vuonna 1975 Groom Lakessa, Nevadassa, laitoksessa, joka on voinut liittyä siihen mitä lähellä Dulcessa tapahtui myöhemmin:

Harmaat jakoivat tiettyjä teknologisia edistysaskeliaan armeijan/tiedustelupalvelujen tieteentekijöille, usein ollessaan ”vankivieraina” turvallisissa maanalaisissa armeijan laitoksissa Nevadassa ja New Mexicossa. Avaruusolennot ovat antaneet Yhdysvaltain hallitukselle joitain antigravitaatioaluksia ja suuren määrän polttoainetta (alkuaine 115). Toukokuun 1. päivä 1975 erään tällaisen teknologianvaihdon keskellä Nevadassa esiteltiin pientä avaruusolentojen antimateriareaktoria, ja johtava Harmaa avaruusolento pyysi johtavaa Delta-joukkojen everstiä, joka avaruusolentoja vartioi, poistamaan kaikki kiväärinsä ja panoksensa huoneesta (niin, että he eivät vahingossa räjähtäisi energiapäästöistä). Vartijat kieltäytyivät, ja siitä seuranneessa mekkalassa vartija avasi tulen Harmaita kohti. Yksi avaruusolento, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä sai surmansa. Yksi vartija jäi eloon todistamaan siitä, että avaruusolennot ilmeisesti käyttivät mentaalista energiaa itsepuolustukseen tappaakseen muut hyökkäävät Delta-joukot. Tohtori Wolf sanoo, että ”tämä tapaus lopetti tietynlaisen vaihdannan (Harmaiden kanssa)”. [52]

‘Dulcen sodan’ kanssa on tärkeitä yhtäläisyyksiä siinä miten Wolf kuvaa ‘Nevadan’ konfliktia verrattuna siihen miten Castello ja Schneider kuvaavat tapahtumia. Molemmissa tapauksissa merkittävä määrä amerikkalaisia sotilaita kuoli avaruusolentojen kanssa tapahtuneessa tulitaistelussa. Nämä yhtäläisyydet viittaavat siihen, että joko Wolf kertoo täysin eri konfliktista, tai samasta konfliktista mutta siihen on lisätty joitain epäselvyyksiä piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen konfliktin todellinen luonne ja sijainti. Joihinkin merkittäviin eroavaisuuksiin kuuluu Wolfin sanoma, että avaruusolennot olivat ‘vankivieraita, eikä niinkään omistaneet yhdessä tukikohtaa Yhdysvaltain kanssa. On epätodennäköistä, että ‘vankivieraina’ olleet avaruusolennot osallistuisivat sen kaltaiseen merkittävään teknologianvaihdantaan, jota Wolf kuvaa. On todennäköistä, että Wolfin viittaus avaruusolentoihin ‘vankivieraina’ oli tarkoitettu piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen yhteistyön laajuus yhteistukikohdassa, mikä voisi johtaa siihen, että kertomus yhdistettäisiin Bennewitzin esittämiin väitteisiin Dulcesta. Tämä myös asettaa epäilyksen valoon sen tapahtuiko Nevadassa mitään konfliktia vuonna 1975 niinkuin Wolf kirjoittaa, vai viittasiko hän vuoden 1979 sotilaskonfliktiin Dulcessa, New Mexicossa. Jos asian laita on jälkimmäinen, silloin Wolf sai ohjeet ylemmiltään ‘informaation kontrolloidussa vuotamisessa’ kylvää joitain epätarkkuuksia (disinformaatiota) siihen informaatioon, jota hän julkaisi tulitaistelusta, joka tapahtui valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa amerikkalaisten kärsiessä suuria miestappioita. Sellainen disinformaatiostrategia vahvstaisi kaikkia ‘uskottavan kiistettävyyden’ vastakkaisia kantoja, joita valtio voisi käyttää peittämään Wolfin julkistaman arkaluonteisen informaation. Wolf paljasti lisäksi haastattelussa, että hän oli työskennellyt Dulcen laboratoriossa, mikä näin kertoo lisää informaatiota tästä salaisesta maanalaisesta tukikohdasta, joka on Bennewitzin väitteiden ytimessä. [53]

Toinen tietovuotaja, joka on paljastanut avaruusolentojen ja valtion yhteisen tukikohdan olemassaolon ja ‘Dulcen sotilaskonfliktin’ on Bob Lazar. Lazar työskenteli muutaman kuukauden ajan vuonna 1988 Nevadan S-4 -laitoksessa takaisinmallintamassa avaruusolentojen aluksen työntövoima- ja voimanlähdejärjestelmiä. Eräässä haastattelussa hän kuvaa taustojaan seuraavasti:

Minulla on kaksi maisterintutkintoa, yksi on fysiikasta; toinen on elektroniikasta. Kirjoitin maisterintyöni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden ajan teknikkona ja sitten fyysikkona protonipolarisaatio-osastolla, siellä olleen kiihdyttimen parissa. Minut palkattiin S-4:n vanhempana fyysikkona työskentelemään gravitaatiotyöntövoimajärjestelmien ja niihin aluksiin liittyneiden asioiden parissa. [54]

Lazar paljasti, että hänen ennen töiden aloittamista avaruusolentojen aluksen parissa saamassaan briiffauksessa hänen vaadittiin lukevan 200 sivua briiffausdokumentteja työhön perehtymiseksi. [55] Hän muisteli, että briiffausdokumentti mainitsi taistelun ihmisten ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa vuonna 1979. Hän sanoi, että konfliktin aiheutti turvamies, joka yritti ottaa asetta avaruusolentojen alueella, ja tämä johti turvahenkilöstön kuolettaviin haavoihin. Lazar muistelee vuonna 1988 lukemansa briiffausdokumentin todennäköisesti viitanneen vuoden 1979 Dulcen tulitaisteluun.

Tiivistelmänä, vahvin näyttö Bennewitzin väitteille koskien Dulcen tukikohtaa tulee: Thomas Castellon todistuksesta koskien hänen työsuhdettaan ja loikkaamista Dulcen maanalaisessa tukikohdassa sen jälkeen, kun hän oli nähnyt ihmisoikeusrikkomuksia; Phil Schneiderin todistuksesta, joka oli suoraan mukana Dulcen tulitaistelussa; yhtäläisyyksistä Michael Wolfin paljastuksiin koskien tulitaistelua, joka on saattanut tapahtua neljä vuotta aiemmin toisessa maanalaisessa tukikohdassa Nevadassa sekä hänen myönnöstään, että hän on työskennellyt Dulcessa; Bob Lazarin muistosta lukeneensa perehdytyksessään briiffausdokumentin, jossa puhuttiin vuonna 1979 tapahtuneesta tulitaistelusta ihmisturvahenkilöstön ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa; sekä siepattujen kertomista raporteista heidän ollessaan hypnoosiregressiossa ja joiden todistukset on kirjoitettu kirjaan The Dulce Wars. Lisäksi Bennewitzia vastaan tehty disinformaatiokampanja ja Schneiderin mystinen kuolema sen jälkeen, kun hän oli astunut maanalaisten laitosten paljastuksillaan julkisuuteen, molemmat antavat aihetodistetukea näkemykselle, että ilmiantajien väitteille oli riittävät perusteet koskien Dulcen maanalaista laitosta ja siellä tapahtuneita mahdollisia räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Nyt voin palata kolmeen mahdollisuuteen, jotka aiemmin mainittiin koskien Bennewitzin keskeisiä väitteitä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, siellä tapahtuneesta sotilaskonfliktista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ensimmäinen mahdollisuus on, että todisteet vahvistavat Bennewitzin väitteet. Toinen mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet koskien avaruusolentojen siepatuille siviileille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia oli disinformaatiota, jonka tarkoitus oli ohjata tutkijat poispäin tukikohdan ja/tai siellä tapahtuneen sotilaskonfliktin olemassaolosta. Kolmas mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet vaarantuivat disinformaatiosta, jonka tarkoitus oli ohjata UFO-tutkijat pois aidoista UFO-havainnoista. Jotta voitaisiin määrittää mikä mahdollisuus on todennäköisin, tarkastelen nyt joitain Bennewitzin väitteiden ja muita Dulcen tukikohtaa koskevien väitteiden kritiikkejä.

Maanalaisen tukikohdan hypoteesin kritiikkiä

Aina heti sen jälkeen kun Bennewitz laittoi kiertoon väitteitään Dulcen tukikohdasta 1980-luvun alkupuolella, ja Castello ja muut fyysisiä todisteita ja henkilökohtaisia todistuksia, Dulcen tukikohdan hypoteesia tukevia todisteita vastaan on esitetty intensiivistä kritiikkiä. Nämä kritiikit menevät kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen on kritiikki fyysisiä todisteita kohtaan, kuten Bennewitzin sieppaamat sähköiset viestit, viestien transkriptiot, valokuvat, videotallenteet ja Castellon ‘Dulce-paperit’; sekä fyysisten todisteiden puute koskien maanalaisen tukikohdan sisäänkäyntejä, tuuletusaukkoja jne. Toinen on kritiikit, jotka keskittyvät Bennewitzin, Castellon ja Schneiderin uskottavuuteen Dulcen tukikohdan hypoteesissa. Kolmantena on kritiikki, jonka mukaan koko Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on välkky disinformaatiostrategia, jonka tiedustelupalvelut kuten Air Force Office of Special Intelligence (AFOSI) ovat ottaneet käyttöön hajottaakseen UFO-yhteisöä. Tarkastelen jokaista näistä vuorollaan.

Mitä Bennewitzin todisteisiin tulee, hänen valokuvansa ja filminsä vuodelta 1980 selvästi näyttivät joitain anomaalisia ilmiöitä, minkä on tunnustanut myös jopa ilmavoimien tiedustelu, mutta vaikeus on osoittaa vakuuttavasti mitä näistä käy ilmi. [56] Tästä huolimatta monet UFO-tutkijat uskovat, että se oli vahvinta näyttöä valokuvatusta UFOsta. [57] Bennewitzin sähköinen viestintä, joka osoittaisi jotain omituista tapahtuvan, oli kaikkein kiistanalaisinta, eikä se ollut ratkaisevaa näyttöä- Mitä tulee fyysisiin todisteisiin, joita Dulcen papereista löytyy, useimmat tutkijat yksinkertaisesti eivät ottaneet näitä vakavasti ja olettivat, että ne olivat osa Bennewitzia vastaan suunnattua disinformaatiokampanjaa. Ratkaisevien todisteiden puutteet valokuvien, videoiden ja fyysisten todisteiden muodossa muistuttavat UFO-yhteisön historiallista pyrkimystä löytää riittävää näyttöä, jolla voitaisiin muuttaa jopa kaikkein skeptisimpien ammattilaisten mielipide. [58] Tämä viittaa siihen, että Bennewitzin sähköisten UFO-aktiviteettia ja avaruusolentojen viestintää kuvaavien tallenteiden ja Dulcen papereiden fyysisten todisteiden validiteetti on edelleen debatin kohteena. Selkeä ratkaisu siitä, mitä fyysinen näyttö Dulcen tukikohdan olemassaolosta kertoo, on edelleen vaikeasti hahmotettavissa.

Yksityiset tutkijat ovat tutkineet maa-alaa, jossa maanalainen tukikohta väitetysti sijaitsee. Archuletta Mesa sijaitsee Jicarillan apachereservaatin mailla. Eräs tutkija, Glen Campbell, sai selville, että maata ei ole fyysisesti rajattu, eikä siellä ole mitään viitteitä armeijan läsnäolosta, piilotettuja sisäänkäyntejä, ilmaventtiileitä, vedenottamoita läheisellä Navahon joella jne. Tämän jälkeen hän totesi, että mitään fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta ei ollut. [59] Toiset kenttätutkijat, kuitenkin, ovat löytäneet todisteita omituisista tapahtumista alueella, mikä tukisi väitteitä maanalaisesta tukikohdasta. [60] Esimerkiksi Norio Harakaya vieraili Dulcessa japanilaisen filmituotantoryhmän kanssa vuonna 1990 ja totesi:

Olen ollut Dulcessa Nippon Television Networkin kuvausryhmän kanssa ja haastatellut monia, monia ihmisiä siellä ja tulin takaisin vahvan vakaumuksen kanssa siitä, että siellä tapahtui jotain 10-15 vuotta sitten, mm. yöllisiä havaintoja omituisista valoista ja armeijan jeeppien ja rekkojen ilmestymisiä. [61]

Jotkut Campbellin esiinottamat kritiikit voidaan selittää eri tavoin. Castello ja Schneider, esimerkiksi, molemmat kuvasivat laajalti maanalaista infrastruktuuria, jossa käytettiin kehittynyttä teknologiaa kuten suurinopeuksista raideyhteyttä. [62] Tämä tekisi mahdolliseksi piilottaa sisäänkäynnit Dulcen tukikohtaan turvallisemmilla alueilla. Lisäksi ilman ja veden kierto voitaisiin toteuttaa toisin tavoin kehittyneen teknologian avulla. Tämä viittaa siihen, että kritiikki puuttuvia salaista tukikohtaa puoltavia todisteita kohtaan Jicarillan apachemailta ei ole ratkaisevaa, ja on jopa ristiriidassa muiden todistusten kanssa mystisistä armeijan sotilasliikkeistä ja alueella tehdyistä anomaalisista havainnoista.

Salainen disinformaatiokampanja, jonka AFOSI käynnisti Bennewitzia vastaan, viittaa siihen, että hänellä alueelta peräisin olleita fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta, sekä hänen kansalta saamaansa tukea tulkittiin kansallisen turvallisuuden uhaksi. Tämä salainen disinformaatiokampanja, joka alkoi vuonna 1980, viittaa siihen, että kritiikki Castellon ja Bennewitzin esittämiä fyysisiä todisteita kohtaan ei ole ratkaisevaa ja voi itsessään olla osa käynnissä olevaa disinformaatiokampanjaa. Tästä johtuen kritiikki puuttuvia fyysisiä todisteita kohtaan, jotka osoittaisivat maanalaisen tukikohdan olemassaolon Dulcessa, epäonnistuu hylkäämään Dulcen tukikohdan hypoteesin.

Toisenlainen kritiikki keskittyy tietovuotajien/silminnäkijöiden uskottavuuteen, jotka ovat esittäneet todisteita tai todistuksia Dulcen tukikohdasta. Uskottavuuden rakentaminen alalla, joka on täynnä disinformaatiota, pelottelua ja virallisia projekteja joilla pilata asiantuntijasilminnäkijöiden ja ‘ilmiantajien’ maine vaatii jonkin verran joustavuutta analyysiin ilmiantajien käyttäytymis- ja/tai persoonapiirteistä. ‘Hermoromahdus’, ‘kieltäytyminen haastatteluista’ tai ‘peiteidentiteettien’ käyttö, esimerkiksi, voi olla seurausta salaisesta häirinnästä eikä niinkään merkki henkilöstä, jolta puuttuu uskottavuutta. Keskittyminen henkisiin tai terveysongelmiin, joita Dulcen tukikohdan hypoteesista puhuneet ilmiantajat/silminnäkijät kohtaavat, voi olla pelkkä verhottujen henkilökohtaisten hyökkäysten muoto hypoteesin pääkannattajien uskottavuutta vastaan. Esimerkiksi, verkkoartikkelissa joka kritisoi Dulcen tukikohdan todisteiden puuttumattomuutta, kirjoittaja Roy Lawhon sivuuttaa haasteet, joita on kohdattu rakennettaessa kolmen pääilmiantajan/tietovuotajan uskottavuutta, jotka ovat puhuneet Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesin puolesta — Bennewitz, Castello ja Schneider. Lawhon lopettaa kuvauksensa heidän väitteistään viittauksilla moniin henkilökohtaisiin ongelmiin tai käyttäytymiseen, joita jokaisella oli, tavalla joka näyttää olevan pelkkä verhottu hyökkäys heidän uskottavuuttaan kohtaan. [63] Esimerkiksi, hän viittaa siihen, että Bennewitz “joutui tietyksi aikaa mielisairaalaan” ja sitten hänestä tuli “erakoitunut, ja hän kieltäytyi puhumasta UFOista”. [64] Kuten aiemmin mainittua, Bennewitzista tuli uhri intensiiviselle disinformaatiokampanjalle, julkiselle valvonnalle, hyökkäyksille hänen uskottavuuttaan vastaan, epätavallisille aktiviteeteille häntä vastaan, jotka lopulta johtivat siihen, että hän kärsi hermoromahduksen. Tämä ei vaikuta hänen esittämien tietojen tai henkilönsä uskottavuuteen, vaan kertoo ainoastaan siitä intensiivisestä ympäristöstä, jossa monet ihmiset hajoavat heitä vastaan kohdistetun psykologisen paineen alla.

Castellosta puhuttaessa Lawhon toteaa, että Castello “on ainoastaan kertonut tarinoita, ei mitään konkreettista, ja hänen pitäisi vielä astua esiin henkilökohtaisesti”, ja että “on epäilystä siitä onko hän edes olemassa.” [65] Vaikka ainoastaan suhteellisen harva tutkija voi puhua Castellon olemassaolon puolesta, olisi hyvä syy uskoa, että hän mahdollisena tietovuotajana paljastamassa salaista tietoa joutuisi pidätysten tai muiden virallisten tahojen toimien kohteeksi, joiden tarkoituksena on hänen ‘hiljentämisensä’, jos hän koskaan tulisi julkisuuteen. Tämä voi selittää hänen mystiset liikkeensä samaan aikaan, kun hän jättää mahdollisuuden avoimeksi sille, että hän on osa disinformaatiostrategiaa. Siispä, vaikka Dulcen paperien todistukselta itseltään puuttuu vakuuttavuutta, paperit muuttuvat merkittäväksi todisteeksi, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä.

Viimeisenä, puhuttaessa Schneiderista, Lawhon viittaa mainitsemattomiin lähteisiin, että Schneiderilla “oli paha aivovamma ja hän oli myös paranoidi skitsofreenikko.” [66] Tämä olisi kaikkein epäreiluin Lawhonin esittämistä kritiikeistä. Schneider vietti lähes kaksi vuotta luentokierroksella (1993-1995) paljastaen rehellisesti aktiviteettinsa ollessaan töissä korporaatiolle, joka rakensi Dulcea ja muita maanalaisia tukikohtia. Hänen rehellisyyden ja mentaalisen kestävyyden koettelemiselle oli monia mahdollisuuksia, ja vaikuttaa siltä, että hän ei pettänyt suurta tukijajoukkoaan. [67] Hän antoi mielikuvan miehestä, joka tiesi elämänsä päättyvän pian joko luonnollisista syistä (hänellä oli loppuvaiheen syöpä) tai murhan johdosta. Hänen näennäinen ‘itsemurhansa’ sisälsi merkkejä murhasta, joita viranomaiset eivät tutkineet sen enempää. [68] Schneiderin todistus esittää kaikkein konkreettisimman tietovuodon, jota Dulcen tukikohdasta ja siellä avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuneesta tulitaistelusta 1979 löytyy. Tiivistelmänä, kritiikki Dulcen tukikohdan hypoteesia puolustaneiden uskottavuutta kohtaan epäonnistuu olemaan vakuuttavaa.

Lopuksi, on esitetty kritiikkiä, joka keskittyy William Mooren vuoden 1989 julistukseen MUFON-konferenssissa siitä, että hänet olisi käännytetty mukaan AFOSIn salaoperaatioon levittämään disinformaatiota Bennewitzille hänen maineensa pilaamiseksi. Vaikka he olivatkin raivoissaan siitä, että yksi UFO-tutkija aktiivisesti osallistui disinformaatiokampanjaan toisia tutkijoita vastaan, monet UFO-tutkijat nopeasti nielivät Mooren tarinan siitä, että Bennewitzin väitteiden kaikkein omituisimmat aspektit, ihmisoikeusrikkomukset joissa on tapahtunut avaruusolentojen sieppauksia, ihmisten kylmäsäilytyksiä ja maanalaisia sammioita täytetty karjan ja ihmisten palasilla, nämä kaikki olisivat disinformaatiota. Bennewitzin väitteet olivat saaneet laajalti tukea UFO-yhteisössä ja niitä levittivät ristiriitaiset henkilöt kuten John Lear, William Cooper ja William Hamilton. Eräät hyvämaineiset UFO-tutkijat uskoivat, että Learin ja Hamiltonin väitteet, jotka myötäilivät Bennewitzin sanomisia Dulcen maanalaisesta tukikohdasta, vahingoittaisivat legitiimiä UFO-tutkimusta. [69] Kun tuli tieto siitä, että John Lear oli kutsuttu juontamaan vuoden 1989 MUFON-konferenssia, nimekkäät MUFON-jäsenet alkoivat erota protestiksi. [70] Monet UFO-tutkijat eivät uskoneet, että Bennewitzin sähköinen kuuntelu, datan tulkinnat ja siepattujen haastattelut olisivat olleet riittävää näyttöä maanalaisesta avaruusolentojen tukikohdasta Dulcessa. Bennewitzin väitteet avaruusolentojen tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdassa yksinkertaisesti sivuutettiin pelkkänä disinformaationa jopa niiden keskuudessa, jotka uskoivat hänen olevan luotettava ja hänen keräämänsä todisteiden olevan laadukkaita. [71]

Mitä tulee siihen näkökulmaan, että disinformaatio oli suuressa roolissa Bennewitzin kehitellessä näkemyksiään tukikohdasta ja sen ihmisoikeusrikkomuksista, Bennewitz oli jo koostanut laajan tietokannan perustuen hänen kahden vuoden sähköiseen kuunteluun ennen AFOSIn puheille menoa vuonna 1980. Tämän johdosta Bennewitz oli jo kehitellyt monia kantojaan Dulcesta ennen kuin AFOSI alkoi syöttää hänelle disinformaatiota Bennewitzin oltua AFOSIn haastattelussa vuonna 1980 ja sen jälkeen tavattuaan Mooren vuonna 1982. On todennäköistä, että Bennewitzin havainnot UFO/ET-aktiviteetista alueella, radion ja videolähetysten sähköinen kuuntelu sekä hänen sähköinen viestintänsä aina Dulcen sotaan asti antoivat hänelle kokonaiskuvan siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Todennäköisempi selitys on, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut olivat damage control -moodissa Bennewitzin siepattua sähköistä viestintää avaruusolentojen alusten ja Dulcen tukikohdan välillä. Castellon ja myöhemmin Schneiderin vieläkin paljastavammat todisteet ja todistukset sotkeutuivat disinformaatioon, jota syötettiin aktiivisesti julkiseen keskusteluun Dulcen tukikohdan hypoteesia koskien. Kritiikki siitä, että Dulcen tukikohdan hypoteesin, avaruusolentojen ihmisoikeusrikkomusten yms. kaikkein hälyttävimmät aspektit olisivat yksinkertaisesti AFOSIn disinformaatiota, epäonnistuu ottamaan huomioon sen miten disinformaatio on aktiivisesti käytössä oleva työkalu tiedustelupalveluilla, jolla luodaan hämmennystä ja estetään sen selville saanti mitä juuri sillä hetkellä on tapahtumassa. [72]

Palaan nyt aiemmin esille tuomiini kolmeen mahdollisuuteen koskien Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia: 1. fyysiset todisteet, tietovuotajien väitteet ja silminnäkijätodistukset tarjoavat ratkaisevaa näyttöä Dulcen tukikohdasta ja laajoista siellä siviileillä tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista; 2. väitteet tukikohdasta ovat todennäköisesti paikkansapitäviä, mutta jotain disinformaatiota on päässyt mukaan kaikkein äärimmäisimmistä ihmisoikeusrikkomuksista puhuttaessa; ja 3. Dulcen tukikohdan hypoteesi on disinformaatiota. Perustuen tähän mennessä esitettyihin todisteisiin sekä ratkaisevan kritiikin puutteeseen näitä todisteita kohtaan, kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa. Tämä tahtoisi sanoa, että päätelmä siitä, että avaruusolentojen ja valtion edustajien välinen yhteistukikohta oli kuin olikin olemassa Dulcessa, että siellä tapahtui sittenkin sotilaskonflikti syystä, joka on edelleen avoin keskustelulle, mutta todennäköisimmin liittyi yhden tai molempien osapuolten sopimusrikkomuksiin. Raportit räikeistä tukikohdassa käynnissä olleita eri projekteja varten siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka tämä tässä kohtaa ei olekaan ratkaisevasti tiedossa, ovat riittävää näyttöä sille, että vastuussa olevien valtion viranomaisten ja ihmisoikeusjärjestöjen tulisi tutkia asiaa lisää. Eräs lisäongelma, jota tulisi tutkia ymmärtääksemme tähän mennessä esitettyjen näyttöjen implikaatiot ihmisoikeuksiin ja politiikkaan, on identifioida miten Dulce ja muut samanlaiset tukikohdat saivat rahoitusta ilman viranomaisten valvontaa.

Dulcen ja muiden maanalaisten yhteistukikohtien rahoittaminen ilman Yhdysvaltain kongressin valvontaa

Phil Schneiderin mukaan rahat maanalaisten tukikohtien rakentamiseen USA:ssa ja muualla tulevat ‘pimeästä budjetista’ — rahat eivät ole osa normaalia kongressin budjettia tai lisäysprosesseja, jotka rahoittavat valtion organisaatioita USA:ssa. Hänen vuoden 1995 luoennossaan Schneider julisti:

Pimeä budjetti on salabudjetti, joka kerää 25% Yhdysvaltain bruttokansantulosta. Musta budjetti tällä hetkellä kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran käytetään mustiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 syvällä maan sisässä olevaa sotilastukikohtaa. [73]

Nämä tukikohdat Schneiderin mukaan on “yhdistetty toisiinsa nopealla magneettilevitaatiojunayhteydellä, joka kykenee kaksi kertaa äänen nopeuteen”. [74] Thomas Castello kuvasi myös nopeaa maanalaista junaraidenjärjestelmää, joka yhdisti Dulcen muihin tukikohtiin USA:ssa ja muualla: “maailmanlaajuinen verkosto on nimeltään ”Sub-Global System.” Sillä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan sisääntulokohdassa. Siellä on sukkulakäytäviä, jotka ’ampuvat’ junat uskomattomilla nopeuksilla käyttäen magneettilevitaatiota ja vakuumimenetelmää. Ne kulkevat yliäänennopeuksilla.” [75] Schneiderin ja Castellon väitteet suuresta maanalaisesta infrastruktuurista, joka on yhdistetty huippunopealla maglev-junajärjestelmällä, vahvisti tohtori Richard Sauder, joka on tutkinut ja identifioinut salaisia maanalaisia tukikohtia USA:ssa ja muualla. [76] Jos Schneiderin kuvaus ja budjettiarviot ovat oikein, silloin on olemassa massiivinen maanalainen infrastruktuuri, jota on rahoitettu tavoilla, jotka ovat menneet ohi kongressin valvonnasta huolimatta maanalaisen infrastruktuurin massiivisesta koosta ja taloudellisten resurssien käytöstä. Siksi on hyvä tutkia onko Schneiderin estimaatti tarkka, miten kongressi harjoittaa turvaluokiteltujen ohjelmien valvontaa USA:ssa ja sopiiko Dulcen kaltainen tukikohta kokonaiskuvaan kongressin rahoittamista ja valvomista salaisista armeijan ohjelmista.

Schneiderin yllättävän suuren ‘pimeän budjetin’ kokoestimaatin vahvistaminen tulee yllättävästä lähteestä. Entinen asunto- ja kaupunkikehitysministeriön apulaissihteeri Catherine Fitts väittää, että yhteensä 3.3 biljoonaa dollaria imetty ministeriöstä ja DoD:sta rahoitusvuosina 1998, 1999 ja 2000. [77] Fitts perustaa vuoden 2000 estimaattinsa David K. Steensman, puolustusministeriön tilintarkastuksesta vastaavan vt. apulaistarkastajan, raporttiin, joka kirjoitti vuoden 2002 raporttiinsa, että “DoD prosessoi $1.1 biljoonaa kirjanpitomerkintöinä, joita ei tueta, DoD:n osatekijöiden talousarvioon, jota käytettiin kirjoittamaan ministeriökohtaisia raportteja ja DoD:n tilinpäätöksiä rahoituskaudelle 2000.” [78] Raportoidessaan puuttuvista puolustusministeriön rahoitusvuoden 2000 rahoista, tutkiva journalisti Kelly O’Meara antoi tukea Fittsin havainnolle:

Pentagonin apulaisylitarkastaja luki kahdeksansivuisen tiivistelmän puolustusministeriön varainhoitoa koskevista laiminlyönneistä. Hän myönsi, että Pentagonin kirjanpitoon oli tehtävä $4.4 biljoonan edestä oikaisuja vaaditun tilinpäätöksen laatimiseksi, ja että $1.1 biljoonan summan tueksi tuosta kokonaismäärästä ei oltu saatu luotettavia tietoja. Toisin sanoen, Bill Clintonin viimeisen täyden vuoden aikana yli $1 biljoonaa oli yksinkertaisesti kadonnut ja kukaan ei voi olla varma milloin, minne tai kenelle rahat menivät. [79]

Jos ‘pimeä budjetti’ on oikeasti niin suuri kuin Fittsin ja Schneiderin estimaatit, silloin on erittäin todennäköistä, että niitä on käytetty rahoittamaan Dulcen tukikohdan kaltaisia ohjelmia, jotka näyttäisivät menevän ‘Special Access Programin’ (SAP) kategoriaan. SAP:t ovat ohjelmia, joilla on lisäturvatoimenpiteitä normaalin turvaluokittelujärjestelmän (luottamuksellinen, salainen, huippusalainen) lisäksi. [80] Vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan DoD:n hyväksynnällä operoi arviolta 150 SAP:ia. [81] Senaatin raportissa kuvataan miten nämä SAP:t jaetaan kahteen luokkaan, ‘tunnustetut’ ja ‘tunnustamattomat’:

Julkisesti tunnustettuja ohjelmia pidetään erillään tunnustamattomista ohjelmista, ja jälkimmäisiä kutsutaan yleiskielessä nimellä “mustat” ohjelmat johtuen niiden turvaluokitellusta olemassaolosta ja tarkoituksesta. Mustien ohjelmien joukossa tehdään lisäero “luovuttuihin” ohjelmiin, joita pidetään niin arkaluonteisina, että ne standardimuotoiset raportointivaatimukset kongressille eivät koske niitä. Näiden ohjelmien olemassaolosta ilmoitetaan vain suullisesti kongressin asianomaisten valiokuntien puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle ja toisinaan muille jäsenille ja henkilökunnalle. [82]

Olennaisesti luovuttu tunnustamaton SAP (syvän musta) on niin arkaluonteinen, että ainoastaan kahdeksan kongressin jäsentä (puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat neljästä puolustusasiankomitesta senaatin ja edustajainhuoneiden välillä) saavat ilmoituksen luovutusta SAP:sta ilman, että heille annetaan siitä mitään muuta informaatiota. Tämä mahdollistaisi heidän aidosti julistaa etteivät he tiedä sellaisesta ohjelmasta mitään mikäli heiltä siitä kysyttäisiin, ja näin he ylläpitäisivät tällaisen SAP:n salaisuutta. Jos tunnustamattomat SAP:t ovat ‘mustia ohjelmia’, silloin ‘luovutut’ tunnustamattomat SAP:t ovat ‘syvän mustia’. Dulcen tukikohta vaikuttaa olevan kandidaatti tällaiseksi ‘syvän mustaksi’ ohjelmaksi, joka tällä hetkellä USA:ssa operoi.

SAP:t rahoitetaan tavalla, joka täyttää liittovaltion ohjeet, ja niitä valvotaan sekä toimeenpanopuolelta että kongressin taholta. Käytännössä kuitenkin kongressin valvonta luovutun tunnustamattoman SAP:n tapauksessa on nimellistä. Presidentti Clintonin täytäntöönpanomääräys #12958 päivämäärällä 17.4.1995 muutti sen miten SAP:t tulevaisuudessa luotaisiin ja valvonta hoidettaisiin. Täytäntöönpanomääräyksen pääkomponenttien mukaan ainoastaan ulkoministeri, puolustusministeri, energiaministeri ja keskustiedustelun johtaja (tai heidän varamiehensä) voisivat luoda SAP:n; nämä pidettäisiin “absoluuttisessa minimissä”; ja niitä luotaisiin kun “tietyn informaation haavoittuvaisuus tai uhka on poikkeuksellinen”, ja niiden salaisuutta ei voida suojella normaalilla turvaluokitusjärjestelmällä. [83] Mitä valvontaan tulee, keskeinen täytäntöönpanomääräyksen lause oli Clintonin pyrkimys koordinoida valvontaa keskustahon kautta (Information Security Oversight Office, ISOO), joka vastaisi National Security Councilille (NSC) ja vuosittain raportoisi presidentille:

(3) … ISOO:n johtaja saa pääsyn näihin ohjelmiin kunkin ohjelman turvallisuusvaatimusten mukaisesti hoitaakseen ISOOn tehtäviä tämän täytäntöönpanomääräyksen alaisuudessa. Viraston johtaja voi rajata pääsyn erikoisohjelmaan koskemaan ainoastaan ISOOn johtajaa ja maksimissaan yhtä muuta ISOOn työntekijää; tai, erikoisohjelmien tapauksessa, jotka ovat erityisen arkaluonteisia ja haavoittuvaisia, ainoastaan johtajaan. [84]

Käytännössä kuitenkin tehokasta SAP-valvontaa hoitaa DoD:n komitea, Special Access Program Oversight Committee (SAPOC), ja samanlainen tiedusteluyhteisön komitea, Controlled Access Program Oversight Committee (CAPOC), eikä niinkään ISOO. [85] SAPOC on se taho, jolla on valtuutus “hyväksyä, lopettaa, uudelleenvalidoida ja uudelleenstrukturoida prosesseja DoD:n SAP:eihin.” [86] Olennaisesti Yhdysvaltain presidentillä ei ole paljoakaan auktoriteettia SAP:sta DoD:n tai tiedustelupalvelujen yli. [87] Valvontajärjestelmä sulkee presidentin toimivallan SAP:sta DoD:n ja tiedustelupalvelujen ulkopuolell, mutta jotka teoriassa ovat alisteisia presidentin vallalle hänen toimiessaan ‘armeijan ylipäällikkönä’. [88] Voitaisiin sanoa, että nämä toimeenpanovallan haarat, jotka ovat presidentin suorassa alaisuudessa, niinkuin presidentti Clinton sai tietää, eivät voi käyttää juurikaan mitään valtaa tai valvoa mitenkään ‘syvän mustia ohjelmia’. [89] Ne toimeenpanovallan haarat, jotka käsittelevät avaruusolentoasioita, ovat kansallisen turvallisuuden neuvoston piirissä, eikä presidentillä ole niihin sanottavaa. [90] Näiden erottamiseksi toisistaan, mitä toimeenpanovallan syvän mustien ohjelmien valvontaan tulee, viittaan niihin toimeenpanovirastoihin, jotka ovat presidentin alaisuudessa termillä ‘toimeenpanoviraston valvonta’, ja niihin tahoihin, jotka eivät ole presidentin vallassa, termillä ‘varjohallituksen valvonta’.

Schneiderin kuvaamat ‘syvän mustat’ ohjelmat vaativat varoja huomattavasti yli liittovaltion SAP:eille antaman virallisen määrän. Esimerkiksi, rahoitusvuonna 2001 SAP:lle budjetoitiin arviolta $10-12 miljardia dollaria DoD:n eri palveluista, joka on huomattavasti pienempi summa kuin mitä Schneider ja Fitts mainitsivat todennäköisesti ‘syvän mustiin ohjelmiin’ kulutetun, jotka eivät olleet listattu kongressille jätettyyn SAP-listaan. [91] Jopa DoD-budjetin kasvaessa 380 miljardiin dollariin vuonna 2003, SAP:hin menevä osuus kasvoi ainoastaan marginaalisesti, ja näin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellisten kustannusten ja niille budjetoitujen varojen välinen ero pysyi suurena.

‘Syvän mustien ohjelmien’, jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon, joita kongressi tai toimeenpanoelimet eivät valvo, rahoittamiseksi valtion armeijaan ja tiedustelupalveluihin kytkeytyneet haarat ovat kehittäneet monimutkaisen rahoitusjärjestelmän, jolla kierretään normaalit liittovaltion rahojen budjettiprosessit ja valvontavaatimukset. Kelly O’Mearan mukaan, erilaisia kirjanpitomekanismeja, kuten ”ei-tuettuja merkintöjä”, ”olennaisia valvontapuutteita”, ”oikaistuja tietueita”, ”täsmäyttämättömiä maksuja”, ”epänormaaleja taseita” ja ”erittelemättömiä eroja” käyttämällä DoD jättää kirjaamatta jopa biljoona dollaria vuosittain. [92] Se on jättiläismäinen summa vuosittain, reippaasti yli DoD:n virallisen budjetin, mikä viittaisi siihen, että liittovaltion hallituksen eri ministeriöitä käytetään puhaltamaan rahaa ilman amerikkalaisen veronmaksajan, kongressin ja vastuunalaisten liittovaltion viranomaisten tietoa siitä mitä tapahtuu. [93]

Sen sijaan, että liittovaltion rahaa puhallettaisiin suoraan korruptoituneiden amerikkalaispoliitikkojen sveitsiläisille pankkitileille, käytäntö josta monissa kehittyvissä valtioissa on tehty oma taiteenlajinsa, raha menee suoraan ‘pimeään budjettiin’, joka sitten rahoittaa ‘syvän mustia ohjelmia’ virallisten SAP:ien listan lisäksi, joita voidaan pyörittää ilman kongressin ja presidentin valvontaa. Nämä ‘laittomat’ rahastot kanavoidaan salaisille organisaatioille eri aselajien haaroihin ja tiedustelupalveluille rahoittamaan suoraan heidän omia ‘mustia ohjelmiaan’, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon. Näitä rahoja sitten käytetään antamaan toimeksi sopimuksia amerikkalaiskorporaatioille kuten EG&G, Westinghouse, McDonnell Douglas, Morrison-Knudson, Wackenhut Security Systems, Boeing Aerospace, Lorimar Aerospace, ranskalainen Aerospacial, Mitsubishi Industries, Rider Trucks, Bechtel, Raytheon, DynCorp, Lockheed Martin, Hughes, Dryden, SAC ja monille muille, jotka tarjoavat tarpeellisia palveluja avaruusolentoihin liittyviin projekteihin. [94] Eläkkeellä oleva DIA:n tiedusteluviranomainen John Maynard raportoi näiden korporaatioiden ja DoD:n välisen suhteen luonteesta:

Puolustusministeriöllä on ollut käynnissä oleva ohjelma 1950-luvun puolivälistä saakka, joka on solminut sopimuksia amerikkalaisten siviiliorganisaatioiden/korporaatioiden kanssa, jotka ovat toimineet tiedusteluyhteisössä. Nämä projektit ovat erittäin tiukkojen turvajärjestelyjen alaisia, ja ne on yleensä erittäin vahvasti siiloutettu. Se tarkoittaa, että siellä on monia samankeskisiä piirejä: mitä lähemmäs keskipistettä pääset, sitä enemmän tietoa sinulla on projektista. Mitä kauemmas sisäpiiristä menet, sitä vähemmän tietoa sinulla on. Kaikki tämä on tarjolla erittäin tiukan tiedontarveperustaisesti. Näistä piireistä voi, jos on etsinyt tarpeeksi, löytää alihankkijoita, jotka ovat työskennelleet eri osissa projektia, mutta joilla ei oikeasti ole ollut mitään tietoa siitä mikä projekti kokonaisuudessaan on ollut. Tämä on tapahtunut myös armeijan kommunikoidessa pääalihankkijalle. Tässä mielessä jokaisella aselajihaaralla on tietyt omat projektinsa, jotka siiloutettiin turvatoimina. [95]

Laittomasta ‘pimeän budjetin’ kassasta alihankintasopimuksia saaneet korporaatiot eivät joudu kongressin tai toimeenpanevan elimen valvonnan alle, eikä niiden tarvitse paljastaa kansalle niiden tekemisten todellista luonnetta, ja niiden tulee allekirjoittaa salassapitosopimus, jossa on ankarat rangaistukset salassapitorikkomuksille. Bob Lazarin mukaan hänen todellinen työnantajansa Nevadan S-4 -laitoksessa oli Yhdysvaltain laivasto, mutta hän joutui allekirjoittamaan sopimuksen EG&G-yhtiön kanssa, jossa hän antoi pois perustuslailliset oikeutensa mikäli hän kertoisi tietämästään [96] Hänen päätettyään lopettaa työnsä S-4:ssä Lazar paljasti tietonsa ja sai tappouhkauksia.

‘Pimeän budjetin’ rahoittamien ‘syvän mustien ohjelmien’ estimaatteja voidaan saada käyttämällä ‘syvän mustien ohjelmien’ virallisia budjettilukuja, ja sitten korjaamalla tätä lukua silloin kun käytetään ‘pimeän budjetin’ varoja. Täytäntöönpanomääräyksen 12958 ja vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan, syvän mustien ohjelmien (tunnistamattomat, luovutut Special Access Programit) lukumäärä tulee pitää absoluuttisessa minimissä. Tämä viittaa siihen, että 150:sta senaatin komission raportin identifioimasta SAP:sta voidaan estimoida suhteellinen osuus jakamalla nämä ‘tunnustettuihin’ ja ‘tunnustamattomiin’, ja sitten jakamalla ‘tunnustamattomat’ ‘luovuttuihin’ ja ‘ei-luovuttuihin’ SAP:eihin, ja sitten käyttämällä mielivaltaista 50%:n lukua ottamalla huomioon ‘absoluuttisen minimin’ vaatimus, jota sovelletaan luovuttujen SAP:ien luvanantoon, että noin 15-20 SAP:ia (arviolta 10% kaikista) on ‘syvän mustia’. Samanlaisella prosessilla voidaan tarkastella SAP:ien 10-12 miljardin dollarin kokonaisvuosibudjettia, josta arviolta 1.5 miljardia dollaria käytetään ‘syvän mustiin ohjelmiin’, joiden olemassaolosta kerrotaan verbaalisesti ainoastaan kahdeksalle kongressin komitean puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, jotka eivät saa niistä briiffausta.

‘Syvän mustien’ ohjelmien ympärillä olevat huikean tiukat turvatoimet ovat olleet historiallisesti hyväksyttäviä kongressin johtajille perustuen heidän uskomuksiinsa näiden ohjelmien rajallisesta määrästä ja niiden saaman budjettirahoituksen vaatimattomasta summasta — $1.5 miljardia olisi alle 0.5% DoD:n kokonaisbudjetista vuonna 2003 ($380 miljardia). Jos Fittsin, O’Mearan ja Schneiderin estimaatit ovat oikein, silloin näiden ‘syvän mustien ohjelmien’ budjettien todellinen koko on melkein kolme kertaa DoD:n vuosibudjetti! Vertaamalla tätä huikeaa lukua ‘syvän mustien’ ohjelmien $1.5 miljardin estimaattiin, joka kongressin johtajille on esitetty, tämä viittaisi siihen, että luovutut SAP:t yhdessä tunnustamattomien SAP:ien kera ovat todellakin vain pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppisille syvän mustille ohjelmille — niille jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon.

Pitämällä Fittsin estimaattia lähempänä ‘pimeän budjetin’ ohjelmien todellista kokoa ja luovuttujen SAP:ien budjettiarviota ($1.5 miljardia), tämän eri kategorian ‘syvän mustien ohjelmien’ saaman rahoituksen määrä voidaan itse asiassa kertoa arviolta 700:lla. ‘Syvän mustien ohjelmien’ lukumäärää voitaisiin myös mahdollisesti kasvattaa tällä kertoimella, mutta ylimääräinen rahoitus saattaa olla myös käytössä jokaisen ohjelman koon kasvattamiseen eikä niinkään uusien ohjelmien lisäämiseen. Tästä seuraa, että jos kerrointa kymmenen käytetään selittämään ‘syvän mustien ohjelmien’ todellista kustannusta, silloin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellinen lukumäärä olisi 70-kertainen. Jos ‘syvän mustien ohjelmien’ ‘virallinen’ lukumäärä on 15-20, silloin ohjelmien todellinen lukumäärä on jossain välillä 1050-1400. Voidaan täten todeta, että yli tuhatta ‘syvän mustaa ohjelmaa’ rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jonka koko arvioidaan olevan vuosittain jossain 1.1 biljoonan dollarin hujakoilla. Ottaen huomioon, että senaatin komissio raportoi arviolta 150 SAP:n olemassaolosta yhteensä, voidaan todeta sen lisäksi, että kongressin johtajat ja presidentti eivät saa tietää syvän mustien ohjelmien todellista lukumäärää, eivätkä he saa tietää ‘pimeän budjetin’ todellista kokoa, joka rahoittaa yli 99% näistä ‘syvän mustista’ ohjelmista.

Jos ‘pimeä budjetti’ rahoittaa Dulcen maanalaista tukikohtaa ja muita arviolta 99%:aa syvän mustista ohjelmista, joita kongressille ei raportoida edes pintapuolisesti ‘luovuttuina tunnustamattomina SAP:eina’, silloin on selvää, että on olemassa kahdentyyppisiä syvän mustia ohjelmia. Ne, joita rahoitetaan normaalista budjetista (luovutut tunnustamattomat SAP:t), jotka ovat perustuslain mukaan laillisia, ja ne joita rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jotka eivät kuulu ollenkaan SAP-valvontaprosessiin, jotka ovat normaalin perustuslaillisen prosessin ulkopuolella ja teknisesti laittomia. Voidaan todeta, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ovat pelkkä peite laittomille ‘syvän mustille ohjelmille’, jotka on aivan erityisesti suunniteltu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä peiteohjelmat on suunniteltu suuntaamaan kongressin ja toimeenpanovallan viranomaiset pois todellisista avaruusolentoihin liittyvistä ‘syvän mustista ohjelmista’, jotka ovat olemassa ja jotka kuluttavat valtavia määriä resursseja Yhdysvaltain taloudesta. Tämän johdosta, arviolta 15-20 (2%) kaikista syvän mustista ohjelmista on laillisia ja joilla on tunnettu valvontaprosessi, kun taas arviolta 750-1000 (98%) on laittomia ja niillä on varsin erilainen valvontaprosessi. On mahdollista, että DoD ja tiedusteluyhteisön komiteat (SAPOC & CAPOC), joilla on suora valvonta laillisista ‘syvän mustista ohjelmista’ ovat tietoisua laittomista ‘syvän mustista ohjelmista’, mutta ne eivät käytännössä näitä valvo. On todennäköistä, että SAPOC:n & CAPOC:n päävastuu on varmistaa, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ja tunnustetut ‘mustat ohjelmat’, joiden yksityiskohdat kerrotaan kongressin komiteoille ja toimeenpaneville elimille, ovat käytännössä laittomien syvän mustien ohjelmien peitteitä. Laittomien syvän mustien ohjelmien valvontaa todennäköisimmin suorittavat salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu eri armeijan & tiedustelupalvelujen haaroihin ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, joka on vastuussa avaruusolentoasioiden hoidosta. [97] Salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu toimeenpanoelimiin kuten National Security Council, Federal Emergency Management Agency ja Homeland Security, muodostavat ‘varjohallituksen’, jonka vastuulla on koordinoida armeijan, tiedustelupalveluiden ja valtion toimia avaruusolentoasioissa. [98]

Tiivistelmänä, Dulcessa ja muualla olevien maanalaisten avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohtien rakentamisen ja pyörittämisen rahoitus tulee ‘pimeän budjetin’ rahoista, jotka eivät noudata normaaleja valvontavaatimuksia, joita tavalliset DoD:n ja tiedustelupalvelujen SAP:t noudattavat. Amerikkalaiskorporaatioita, jotka saavat toimeksiantoina alihankintasopimuksia, joiden nimissä tarjota palveluja armeijalle ja tiedustelupalveluille, ei säännellä tavanomaisella tavalla, ja ne ovat olleet erittäin ‘menestyksekkäitä’ pakottaessaan salailuaan omille työntekijöilleen — kriittinen tekijä, joka merkitsee tulevaisuuden uusia sopimuksia hankittaessa! Käytännössä tämä tarkoittaa, että salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu armeijaan, tiedustelupalveluihin ja kansallisen turvallisuuden virastoihin, ovat löytäneet keinon kiertää kongressin ja toimeenpanoelinten laittomien ‘syvän mustien ohjelmien’ valvontaa ja todellisten kustannusten hyväksyntää:

Taulukko 1. Tiivistelmä syvän mustien ohjelmien rahoitus- ja valvontajärjestelmästä

Ohjelman luokittelu Valvonta Arvioitu lukumäärä Rahoituslähde Arvioitu vuosittainen budjetti Liittyykö alieneihin?
‘Tunnustetut’

Special Access

Programit (SAP)

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

75 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $5 – 6 miljardia Ei
Tunnustamattomat

SAP:t — Mustia

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

55-60 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $3.5 – 4.5 miljardia Peite
Luovutut tunnustamattomat

SAP:t — Syvän mustat

SAPOC/CAPOC 15-20 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $1.5 miljardia Peite
Laittomat – Syvän mustat Varjohallitus 1050-1400 Pimeä budjetti $1.1 biljoonaa Kyllä

Akronyymit

SAPOC – Special Access Program Oversight Committee, Department of Defense

CAPOC – Controlled Access Program Oversight Committee, CAPOC

*Kongressin komiteat — House National Security Committee, Senate Armed Services Committee, ja puolustusasiain alikomiteat edustajainhuoneen ja senaatin budjettikomiteoissa.

Lopuksi: Väitettyjen Dulcessa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot

Tässä raportissa tarkastellut ilmiantajatodistukset vakuuttavasti osoittavat Dulcen tukikohdan olemassaoloon, joka on entinen ja/tai nykyinen avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteislaitos, joka on rakennettu ‘pimeän budjetin’ rahoilla, joita operoidaan ilman kongressin ja toimeenpanoelinten valvontaa. Todistukset lisäksi tukevat näkemystä, että ‘Dulcen sota’ oli aseellinen konflikti amerikkalaisten sotilaiden, tukikohdan henkilöstön ja avaruusolentojen rotujen välillä. Vaikka aseellisen yhteenoton tarkkaa syytä ei olekaan tiedossa, sen perusteella voidaan sanoa, että yksi tai molemmat osapuolet olivat jättäneet oman osuutensa salaisesta sopimuksesta suorittamatta. Ottaen huomioon ilmiantajatodistuksen, että yksi näiden sopimusten sitoumuksista oli varmistaa, että geenikokeisiin siepatuista siviileista pidettäisiin täydellistä kirjaa, heitä ei vahingoitettaisi ja että heidät turvallisesti palautettaisiin takaisin siviilielämään, on syy uskoa, että räikeät ihmisoikeusrikkomukset ovat olleet roolissa konfliktin synnyssä. Samanlaisia ihmisoikeusrikkomuksia saattaa hyvinkin olla käynnissä toisissa mahdollisissa valtion ja avaruusolentojen välisissä tukikohdissa USA:ssa ja muualla.

‘Dulcen sotien’ välittömät poliittiset seuraamukset ja väitettyjen avaruusolentojen suorittamien siepattujen siviilien kaltoinkohteluiden implikaatiot tarkoittavat erittäin todennäköisesti määrättömän pitkää viivytystä avaruusolentojen läsnäolon paljastuksessa. Steven Spielbergin Close Encounters of the Third Kind -elokuvan julkaisun vuonna 1977 on pitkään spekuloitu olevan osa ‘siedätysohjelmaa’, jolla valmistellaan kansaa avaruusolentojen läsnäolon paljastukseen. [99] NASA lähetti 20-sivuisen luottamuksellisen kirjeen Spielbergille kuvaillen mitä hänen tulisi ja ei tulisi näyttää elokuvassa ennen sen julkaisua, mikä viittaisi epätavallisen suureen kiinnostukseen siitä, millaisina avaruusolennot ja valtio elokuvassa esitettiin. [100] Vuoden 1979 ‘Dulcen sota’, jossa avaruusolentojen läsnäolosta vastuussa olevat salaiset viranomaiset (varjohallitus) komensivat hyökkäyksen avaruusolentoja vastaan, jotka pitivät hallussaan avaruusolentojen ja ihmisten välisen yhteistukikohdan kerroksia, olisi varmastikin signaloinut dramaattista siirtymää asenteissa avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan ja määrättömän pitkää pidättäytymistä täydestä UFO-paljastuksesta.

Ei ole riittävästi todisteita täysin oikeuttamaan lisätutkimuksia väitteisiin laajoja ihmisoikeusrikkeitä, jotka tapahtuivat ihmisten ja avaruusolentojen yhteistukikohdissa Dulcessa ja muualla USA:ssa. Kaikkein tehokkain keino tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi hyvämaineinen kolmannen sektorin ihmisoikeusjärjestö, kuten Amnesty International tai Human Rights Watch, joka aloittaisi tutkimukset näitä kaltoinkohteluja koskien. Näillä organisaatioilla on mittava kokemus tarkkojen ja luottamuksellisten tutkimusten tekemisestä maissa, jotka ovat historiassamme tehneet räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja tukahduttaneet niitä, jotka ovat astuneet esiin paljastamaan tällaisia kaltoinkohteluja. Ihmisoikeusjärjestön tutkimus voisi tarjota mahdollisuuden tietovuotajille astua esiin ja/tai välittää informaatiota Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Tämä olisi keino ylläpitää luottamuksellisuutta ja ehkäistä rikossyytteitä tietovuotajia vastaan heidän ‘turvaluokitellun informaation’ paljastamisestaan. Tapauksessa, jossa amerikkalaiset liittovaltion virastot nostavat syytteitä tietovuotajia vastaan, tai jossa tietovuotajat yhtäkkiä katoaisivat, sellaiset henkilöt voisivat olla ‘hätäviestien’ fokuksessa, joita ihmisoikeusorganisaatiot ovat julkaisseet vuosien varrella turvatakseen ihmisoikeusrikkomuksia paljastavien koskemattomuuden. Toinen tapa tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi kongressin tukema kuuleminen sellaisten rikosten väitteisiin ja täyteen maanalaisessa laitoksessa tehtyihin aktiviteetteihin, joita tarkasteltaisiin miten paljon aktiviteetit ovat ihmisoikeusrikkeisiin vaikuttaneet. Laaja kongressin takaama koskemattomuus ja suojelu tulisi suoda kaikille valtion/armeijan viranomaisille ja korporaatioiden työntekijöille, jotka haluavat astua esiin antamaan informaatiota amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten kokemista ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdissa USA:n rajojen sisällä tai muualla maailmassa. Johtuen kansan suuresta intressistä saada tietää tällaisista väitetyistä kaltoinkohteluista, kongressin tutkimusten tulisi olla avoimia, ja median laajasti raportoimia. Kun kansallisen turvallisuuden huolenaiheet aidosti vaativat sellaisen informaation salassapitoa, tämä tulisi viedä kongressitutkinnan eteen asianmukaista harkintaa ja toimintaa varten.

Avaruusolentojen asioista vastuussa oleva ‘varjohallitus’ on ollut tekijä, joko myötävaikuttava tai lieventävä, räikeissä ihmisoikeusrikkomuksissa, jotka ovat tapahtuneet sen kontrolloimissa ja/tai avaruusolentojen yhteisissä salaisissa tukikohdissa. Varjohallituksen roolia voidaan tutkia ja se voidaan saattaa tilivelvolliseksi ihmisoikeusrikkomuksista asianmukaisilla reformeilla paljon samaan tapaan kuin monet autokraattiset valtiot ovat reformoineet hallituksensa ihmisoikeusrikkomusten kansainvälisen valvonnan johdosta. Johtuen ihmisoikeusjärjestöjen kokemuksesta suorittaa sellaisia autokraattisten regiimien tutkimuksia, tämä on erittäin suotava keino ratkaista väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, joita kansallista turvallisuutta ylläpitäviin organisaatioihin sulautettujen salaisten ryhmien johdolla on tehty, jotka kollektiivisesti yhdessä muodostavat ‘varjohallituksen’.

Kongressin tukema rahoitusmekanismien tutkimus, joita on käytetty laittomien ‘syvän mustien projektien’ rahoitukseen, on myös tarpeen, jotta voitaisiin tilittää kaikki varat täysimääräisesti, joita USA:n taloudessa on tuotettu, ja lopettaa rahojen käyttö ‘syvän mustiin ohjelmiin’, jotka operoivat kongressin/toimeenpanovallan valvonnan ulkopuolella, ja jopa relevanttien puolustusministeriön ja tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden ulkopuolella. Korporaatioiden käyttö armeijan alihankintasopimuksissa, joita on rahoitettu laittomilla rahavirroilla, joita salaiset organisaatiot Yhdysvaltain armeijassa ja tiedustelupalveluilla ovat saaneet, tulee loppua.

Jotta voisimme tehdä jotain väitettyjen ihmisoikeusrikkomusten koko laajuudelle, joita avaruusolentojen ja ihmisten yhteistukikohdissa korporaatioiden ja armeijan henkilökunta on tehnyt, täytyy koota koolle ‘totuuskomissio’, joka koostuu valtion/armeijan virkamiehistä ja/tai korporaatioiden työntekijöistä, jotka ovat suoraan osallistuneet kokeisiin ja projekteihin, joissa sellaisia loukkauksia on tehty; ja/tai sellaisen informaation salaamiseen pelottelemalla silminnäkijöitä ja tietovuotajia. Tällainen totuuskomissio voitaisiin mallintaa Etelä-Afrikan esimerkin mukaan, jossa ihmisoikeusrikkomuksiin osallistuneille apartheid-ajan julkishallinnon virkamiehille luvattiin yleinen armahdus sillä ehdolla, että he paljastaisivat aktiviteettiensa luonteen täysin, ja että nämä rikkomukset olivat poliittisesti motivoituneita eikä niinkään henkilökohtaisia. [101 Armahduksen myöntäminen virkamiehille/työntekijöille on askel oikeaan suuntaan myönnettäessä osallistuminen projekteihin, jotka ovat rikkoneet amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten ihmisoikeuksia, joita on pidetty vangittuina avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohdissa, ja se tulee olemaan tärkeä keino saada selville tapahtumien koko laajuus näissä tukikohdissa.

Voidaksemme aloittaa prosessin, jossa promotaan kongressin ja/tai ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa väitettyjen Dulcessa tehtyjen ihmisoikeusrikkomusten korjaamiseksi, on rohkaistava astumaan esiin entisiä/nykyisiä julkisia virkamiehiä tai korporaatioiden työntekijöitä, jotka ovat virantoimituksessaan tai työsuhteensa aikana saaneet ensikäden tietoa Dulcessa ja/tai muussa valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ilmiantajille on tarjolla monenlaisia lakipalveluja, jotka auttavat tällaisten aktiviteettien paljastamisesta kiinnostuneita ilman heidän juridisten/sopimuksellisten velvoitteidensa rikkomista. [102]

Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot vaativat välitöntä huomiota uskottavilta ihmisoikeusorganisaatioilta, jotka sellaisia väitteitä tutkivat. Lisäksi kongressin sponsoroimat tutkimukset vaaditaan Dulcessa tapahtuneiden väitettyjen kaltoinkohteluiden aiheuttamista useista ongelmista: avaruusolentojen rotujen kanssa solmittuihin sopimuksiin osanotto ilman kongressin ratifiointia; laittomien syvän mustien ohjelmien rahoittaminen ‘pimeästä budjetista’, jotka operoivat kongressin tai toimeenpanoelinten valvonnan ulkopuolella; sotilaallinen yhteenotto amerikkalaisten turvajoukkojen ja avaruusolentojen rotujen välillä ilman, että kansa tai kongressi sai tietää sellaisten toimien syitä tai oikeutusta; sekä tilivelvollisuus Dulcessa ja mahdollisesti toisissa maanalaisissa tukikohdissa USA:ssa ja muualla tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Sen sijaan, että rajattaisiin Dulcessa tapahtunut pelkästään Yhdysvaltain hallitukseen, on erittäin todennäköistä, että muut maailman hallitukset ovat suostuneet samanlaisiin järjestelyihin avaruusolentojen rotujen kanssa, joissa niiden kansalaisten ihmisoikeudet annetaan pois vaihdossa kehittyneeseen avaruusolentojen teknologiaan. Dulcen tapahtumien koko laajuus voi olla vedenjakaja ihmiskunnan historiassa. Se voi hyvin olla ensimmäinen kerta, jolloin koko kirjatun historian aikana ihmiskunta on joutunut käsittelemään poliittisesti vastuullisella tavalla toisen lajin ihmisrodun jäsenille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, ja joihin on ollut osallisena eri armeijan, tiedustelupalvelujen ja/tai korporaatioiden henkilöstö näihin väärinkäytöksiin asianmukaisella tavalla puuttumattomuuden muodossa.

LOPPUVIITTEET

[1] Kaikkein vilpittömimmät kiitokseni H.M.:lle, joka avuliaasti suostui tarjoamaan omaa vieraanvaraisuuttaan, intellektuaalista stimulaatiota, huomaavaisia ehdotuksia ja tutkimusympäristön, jossa saattaa tämä raportti loppuun.

[2] Estimaatit vuosittaisen pimeän budjetin koosta ovat jopa 1.1 biljoonaa dollaria. Kuvaus siitä miten rahaa oikeasti imuroidaan USA:n taloudesta, katso The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). Saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm

[3] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); and Christa Tilton, The Bennewitz Papers (Inner Light Publications, 1994). Dulcen tapahtumista kertovia verkkosivuja: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ ja http://groups.yahoo.com/group/Dulce_Base_Investigations

[4] Verkosta löytyvä arvio Bennewitzin tutkimuksesta, kirjoittanut Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewit.htm

[5] Osa näistä kuvista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi2.htm

[6] Paul Bennewitz, Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[7] Tri Sprinkle on Academy of Close Clinical Encounters Therapistsin (ACCET) johtaja, ja hänet tunnetaan laajalti abduktioilmiön asiantuntijana. ACCETin verkkosivut: http://drboylan.com/accetpg2.html

[8] Kts. Branton, The Dulce Wars, kpl. 21 & 26. Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ . Bennewitz viittaa äitiin ja poikaan Project Betassa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[9] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’- Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[10] Bennewitzin raportissa Project Beta oli monia viittauksia siihen, miten armeija puolustautui avaruusolentojen aluksia vastaan, mikä viittaa siihen, että hänen viestintänsä paljasti vihamielisen suhteen avaruusolentojen ja ihmisten välillä. Bennewitzin raportti Project Beta on saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[11] Viittaus verkossa, World of the Strange, http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=138

[12] Bennewitzin raportti Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[13] Bennewitz, Project Beta, esipuhe: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[14] Mooren 1989 ripittäytyminen, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[15] Mooren ripittäytyminen 1989, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[16] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[17] “The Aviary,” Think-aboutit.com, saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/ufo/aviary.htm

[18] Tietovuotajailmiöstä, kts. Myron Peretz Glazer & Penina Migdal Glazer, The Whistleblowers: Exposing Corruption in Government and Industry (Basic Books, 1991); ja C. Fred Alford, Whistleblowers: Broken Lives and Organizational Power (Cornell University, 2002). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[19] Ilmiantajien juridisen määritelmän ja heitä koskettavien lakien laajempi käsittely, kts. Stephen M. Kohn, Concepts and Procedures in Whistleblower Law (Quorum Books. Westport, Conn. 2000). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[20] Kopio tästä asetuksesta löytyy osoitteesta http://www.whistleblower.org/article.php?did=92&scid=96

[21] Dulcen papereissa oli mukana videonauhoite: http://www.crowdedskies.com/pages/dulce.htm

[22] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999). Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & myöskin: http://www.thewatcherfiles.com/dulce_book.htm

[23] The Dulce Wars, kpl 21. Saatavilla verkossa http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter21.htm . Katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program – New Evidence (Inner Light Publications, 1990). Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[24] Branton, The Dulce Wars.

[25] Keskustelua PI 40:sta ja muista avaruusolentoihin liittyvistä organisaatioista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Lisäksi Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[26] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[27] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[28] “Billy Goodmanin haastattelu Bob Lazarin kanssa: osittainen transkriptio, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm Kts. myös “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio verkossa: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[29] Castellon haastattelut on julkaistu luvuissa 11 & 27 teoksessa The Dulce Wars, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html ja http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm . Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[30] Kts. Branton, The Dulce Wars, luku 27. Saatavilla verkossa http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[31] Keskustelua sellaisen systeemin kehittymisestä, jossa korporaatiot ovat pääroolissa armeijan alihankkijoina avaruusolentoprojekteissa, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Press, 2004), kpl 2. Julkaistu myös tutkimuspaperissa #5, www.exopolitics.org

[32] Kts. Branton, Dulce, luku 11, Saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[33] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[34] Keskustelua Yhdysvaltojen sponsoroimista mielenhallintakokeista, kts. Helmut Lammer & Marion Lammer, Milabs: Military Mind Control & Alien Abductions (Illuminet Press, 1999).

[35] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin verkkohaastattelu: http://psychicspy.com/montauk1.html

[36] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[37] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[38] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[39] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[40] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[41] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[42] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[43] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[44] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[45] Kts. William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/billy-cooper-mj-12n-alkupera-identiteetti-ja-tarkoitus/ ; Kts. myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa seikkaperäisemmän kuvauksen sopimuksen allekirjoittamisesta tekstissä “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[46] Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[47] Tämän näkemyksen kannattaja oli William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing, 1991) 222. Toinen Dulcen tapahtumiin kriittisesti pureutuva lähde, Loy Lawhon, “Dulce,” About.com, saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm?terms=Dulce

[48] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995” Esim. http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[49] “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” saatavilla verkossa: http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[50] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995”, http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[51] Cynthia Drayer, “The Death of Philip Schneider, January 17, 1996,” saatavilla verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Newsletters&op=ViewItems&vid=69 Keskustelua Schneiderin ilmiantajatodistuksesta, kts. “Tribute to Phil Schneider,” saatavilla verkossa: http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[52] Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[53] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[54] “Billy Goodman Interview with Bob Lazar: Partial transcript, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm

[55] Jim Marrs, Alien Agenda (HarperPaperbacks, 1998) 270-71

[56] Keskustelua Bennewitzin fyysisistä todisteista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[57] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[58] UFO-historialle ratkaisevan näytön hankkimisesta, kts. Richard Dolan, UFOs and the National Security State.

[59] Maantieteellisten todisteiden puutteesta, jolla tukea väitettä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, kts. Glen Campbell, “A Field Trip to Dulce, New Mexico,” saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/gi/dynamic/offsite.htm?site=http://www.ufomind.com/area51/list/1997/nov/a04%2D001.shtml . Kts. myös Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[60] Kts. Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program, katkelma löytyy verkosta: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[61] Kts. Branton, Dulce Wars, luku 5, saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/G-HAYAKO.html

[62] Maglev-junien käytöstä maanalaisissa verkostoissa, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivut: http://www.sauderzone.com

[63] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[64] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[65] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[66] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[67] Kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[68] Todisteita siitä, että Schneider olisi murhattu, kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[69] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[70] Kts. MUFONin jäsenen Richard Hallin erokirje, Letter to Walter H. Andrus, Jr. (March 18, 1989). Lainattu verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=143

[71] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[72] Yleiskatsaus disinformaation rooliin, kts. senaatin komission raportti, Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[73] Kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html . Myöhemmin samassa haastattelussa Schneider viittaa 1.3 biljoonan kertyvän joka toinen vuosi, mikä luo hämmennystä hänen todellisen estimaattinsa ympärille.

[74] Schneiderin keskustelu liittyen maanalaiseen MagLev-verkostoon, kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html. Kts. myös Branton, Dulce Wars, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html ..

[75] Branton, Dulce, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html

[76] Lista maanalaisista tukikohdista, kts. Richard Sauder, Underground Bases and Tunnels: What Is the Government Trying to Hide? (Adventures Unlimited Press, 1996). Keskustelua MagLev-junista maanalaisissa järjestelmissä, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivu: http://www.sauderzone.com

[77] Catherine Austin Fitts, “The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm .

[78] David K. Steensma,. “Agency Wide Financial Statements. The Department of Defence Audit Opinion.” (February 26, 2002) Raportti verkossa: http://www.dodig.osd.mil/Audit/reports/fy02/02-055.pdf

[79] Kelly Patricia O’Meara, “Rumsfeld Inherits Financial Mess,” Insight on the News (Aug. 10, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.insightmag.com/main.cfm?include=detail&storyid=139530 . Toinen mediaraportti puuttuvista 1.1 biljoonasta dollarista on Tom Abate, Military waste under fire $1 trillion missing – Bush plan targets Pentagon accounting, San Francisco Chronicle (May 18, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.ratical.org/ratville/CAH/DODtrillions.html#p6

[80] Yleiskatsaus luokittelujärjestelmään, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[81] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[82] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[83] Office of the Press Secretary, “White House Press Release: Classified National Security Information,” Executive Order #12958 (April 17, 1995) Kohta 4.4 verkossa: http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[84] Executive Order #12958 (April 17, 1995). http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[85] Kts. Deputy Secretary of Defense, “Special Access Program Oversight Committee,” Information Bulletin: November 1994. http://www.fas.org/sgp/othergov/sapoc.html . Tiedustelupalveluja valvova elin, kts. Director of Central Intelligence, “Controlled Access Program Oversight Committee,” Directive 3: 29 (June 1995) http://www.fas.org/irp/offdocs/dcid3-29.html .

[86] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[87] Avaruusolento/UFO-asiassa tapahtuvasta valvonnan eroosiosta, kts. Study Paper #4.

[88] Kts. Yhdysvaltain perustuslaki, osio 2, artikla 2.

[89] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[90] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[91] Tämä haarukka arvioitiin artikkelissa Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets – how the US keeps its R&D spending under wraps,” Jane’s, 5/01/2000, verkossa: http://www.janes.com/defence/news/jidr/jidr000105_01_n.shtml

[92] Kelly Patricia O’Meara, “Government Fails Fiscal-Fitness Test,” Insight on the News (April 29, 2002). http://www.insightmag.com/news/246188.html

[93] Kts. Catherine Fitts, “The Missing Money: Why the Citizens of Tennessee Are Working Harder & Getting Less,” http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0207/S00031.htm#a

[94] Kts. Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets;” “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html ; & John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[95] Kts. haastattelu John Maynardin kanssa, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[96] “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[97] Analyysi siitä miten hyvin avaruusolentoasioita on poliittisesti hoidettu USA:ssa, kts. Study Paper #5.

[98] Keskustelua NSC:n roolista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[99] Kts. “Disclosure Pattern – 1977,” http://www.presidentialufo.8m.com/disclosure_1977.htm

[100] Kts. Alex Ioshpe, Close Encounters of the Third Kind, http://www.geocities.com/Hollywood/Studio/3469/making_enc.html

[101] Kts. Dorothy Shea, The South African Truth Commission: The Politics of Reconciliation (United States Institute of Peace, 2000)

[102] Infoa tietovuotajille tarjolla olevista juridisista palveluista löytyy osoitteesta www.whistleblower.org tai www.whistleblowers.com. Ota myös yhteyttä kirjoittajaan. Kaikki kommunikaatio on luottamuksellista: drsalla@exopolitics.org tai postilla Dr Michael Salla, 1718 M St., NW., PMB #354, Washington DC 20036

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Dulce ja muut maanalaiset tukikohdat

Näin NATO-jäsenyyden aikakautena voidaan kysyä: saadaanko kaikkea tätä herkkua myös Suomeen?


lainaus kirjasta Cosmic Top Secret, kirjoittanut William Hamilton II

Maanalaiset tukikohdat ja tunnelit

Onko jalkojemme alla outo maailma? Salaperäisestä luolamaailmasta ja sitä asuttavista yhtä oudoista olennoista on säilynyt vuosisatojen ajan outoja legendoja.

Useammat ufologit ovat pohtineet sitä mahdollisuutta, että ufot saattavat lähteä maanalaisista tukikohdista, että ufoalukset ovat rakentaneet nämä tukikohdat suorittaakseen erilaisia tehtäviä, jotka koskevat Maata tai ihmisiä.

Usko maanalaiseen maailmaan on periytynyt myytteinä, tarinoina tai huhuina sukupolvelta toiselle kaikkialla maailmassa. Jotkut näistä tarinoista juontavat juurensa muinaisiin aikoihin ja kertovat tarinoita fantastisesta kasvistosta ja eläimistöstä, joita löytyy muinaisten rotujen luolista. Sokrates puhui maan sisällä olevista valtavista onkaloista, joissa ihminen asuu, ja valtavista luolista, joissa virtaa jokia.

Lounais-Kaliforniassa sijaitsevan Kokoweef Peakin alapuolella väitetään olevan legendaarinen suuri luola. Earl Dorr, kaivosmies ja malminetsijä, seurasi intiaanien hänelle antamia vihjeitä. Hän tunkeutui Crystal Cave -luolaan kolmekymmentäluvulla ja seurasi Kokoweef-vuoren sisään johtavaa käytävää, kunnes hän saavutti noin kilometrin syvyyden. Siellä hän pääsi suureen luolaan, jota hän tutki kahdeksan mailin matkan ajan. Luolan pohjalla virtasi joki, joka nousi ja laski kuun vuorovesien mukana ja laski rannoilleen mustaa hiekkaa, jossa oli runsaasti malmikultaa. Eräänä päivänä Dorr käytti kuumeen vallassa dynamiittia sulkeakseen satumaisen luolastonsa sisäänkäynnin ja käynnisti legendan, joka yhä houkuttelee ihmisiä etsimään Kokoweefin alla sijaitsevia tarunhohtoisia rikkauksia.

Uskomus maanalaiseen maailmaan ei ole missään niin yleinen kuin Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa. Hopit uskoivat, että he nousivat maanalaisesta maailmasta San Franciscon huippujen juurella lähellä Flagstaffia sijaitsevan tunnelin kautta.

Myös Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevasta salaperäisestä Mount Shastasta on olemassa legendoja. Vuoren sanotaan majoittaneen eloonjääneiden lemurialaisten rodun, joka rakensi maan syvyyksiin turvapaikan paetakseen heitä kohdanneita katastrofeja. Nämä lemurialaiset liittoutuivat avaruusmatkailijoiden kanssa, jotka rakensivat lautasen tukikohdan vuoren sisälle.

Se, onko muinaisia kaupunkeja maan alla olevissa luolastoissa, on arvailujen varassa, mutta on tosiasia, että hallitukset ovat rakentaneet maanalaisia tunneleita ja tiloja monista eri syistä. Kiinalaiset, venäläiset ja vietnamilaiset ovat kaikki rakentaneet maanalaisia tunneleita ja tukikohtia. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Amerikka on rakentanut omaa maanalaista maailmaansa.

U.S. News and World Report -lehden 7. elokuuta 1989 ilmestyneessä numerossa oleva salaperäinen raportti paljastaa salaisen suunnitelman hallituksen jatkamiseksi katastrofin sattuessa. Suunnitelman nimi on ”Continuity of Government” eli COG. Artikkelissa todettiin, että COG on hallituksen äärimmäinen vakuutussopimus, jos maailmanloppu joskus koittaa, edellyttäen, että ohjelma toimii moitteettomasti. Vuonna 1982 perustettiin uusi salainen virasto, Defense Mobilization Planning Systems Agency, joka raportoi presidentille. Ydinhyökkäyksen sattuessa sotasuunnitelmilla, sotilaskoodeilla ja muilla olennaisilla tiedoilla varustetut erikoisryhmät kulkisivat jokaisen presidentin seuraajan mukana salaisiin komentopaikkoihin eri puolilla maata. Presidentin lisäksi evakuoitaisiin 46 muuta JEEP-suunnitelmassa (Joint Emergency Evacuation Plan) mainittua keskeistä virkamiestä. Näitä maanalaisia komentokeskuksia on 50 kappaletta, jotka sijaitsevat 10 eri alueella ympäri maata, ja kukin niistä on yhteydessä toisiinsa satelliitti- tai maa-aaltoreleiden välityksellä.

Yhdysvaltain ilmavoimat sponsoroi maanalaisen syvärakentamisen tutkimusta jo vuonna 1958. RAND-korporaatio toteutti tämän tutkimuksen ja julkaisi symposiumien pöytäkirjat, joissa käsiteltiin rakentamismenetelmiä ja -laitteita, yleishyödyllisten laitosten asentamista ja ydinräjähdysten käyttöä maanalaisten onteloiden tuottamiseksi.

Maanalaisen rakentamisen insinöörejä huolestutti suuresti ilmanvaihtoon liittyvä ongelma. He katsoivat, että olisi suositeltavaa ottaa huomioon kaikenlainen ilmanvaihdon saastuminen, ei pelkästään radioaktiivinen laskeuma. Maanalaisiin töihin kuuluivat sisäänkäynnit, uloskäynnit ja majoitustilat. Kaksi ensimmäistä toteutetaan yleensä kuiluissa tai tunneleissa, kun taas kolmas edellyttää suurempia aukkoja, kuten saleja, kammioita, soluja, holveja tai muita avoimia tiloja. Monet suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat kaikille kolmelle yhteisiä, mutta majoitustarkoituksiin tarvittaviin suurempiin kallioaukkoihin liittyvät ongelmat ovat yleensä monimutkaisempia ja vaikeampia kuin tunnelien tai kuilujen pienempiin aukkoihin liittyvät ongelmat. Maanalaisten laitosten käyttö ja kunnossapito voivat myös aiheuttaa erityisongelmia.

Tunneleiden rakentamisessa käytetään valtavia porakoneita, joissa on suuriläpimittaiset kiekkohiomakoneet. Tunneleita tarvitaan yhdistämään asuinalue toisiinsa tai laitokset toisiinsa.

Englannin Chunnel-hanke on Euroopan suurin insinöörityöhanke, joka yhdistää Ranskan ja Englannin kolmen tunnelin rautatien avulla. Hankkeessa käytettävät yksitoista porakonetta ovat niin suuria ja pitkiä, että ne koottiin maanalaisiin tiloihin 65 jalan korkeuteen. Kuusi konetta kaivaa Doverin salmen ja Pas de Calais’n välistä vedenalaista tunnelia ja viisi konetta kaivaa maanpäällisiä tunneleita, jotka johtavat kanaalista poispäin maanpäällisiin terminaaleihin. Porauskoneen etuosassa on volframikärkisiä hakkuja, joita työntekijät ohjaavat videonäytöillä näkyvien laserprojisointien avulla.

Nämä porakoneet ovat kuin valtavia, teräskoteloituja matoja. Jokaisessa koneessa on 35 miehen tiimi, joka vuoraa tunnelin ontelon betonilla ja ohjaa likaa rataa pitkin. Koneet poraavat reiän, poistavat maan ja päällystävät tunnelin sisäpuolen betonielementeillä. Koneen kaivupinta on 95 tonnin painoinen, halkaisijaltaan 28 jalkaa ja 6 tuumaa oleva kiekko, joka on jaettu leikkuuteriin. Porauslaite on 300 jalan pituinen.

Syyskuun 1983 Omni-lehdessä oli kuvajuttu ”Subterrenestä”, Los Alamosissa kehitetystä ydintunnelinporauskoneesta. Kone kaivautuu syvälle maanalaiseen kallioon kuumentamalla sen sulaan tilaan (magmaan), joka jäähtyy Subterrenen siirryttyä eteenpäin. Tuloksena on putki, jossa on sileä, lasitettu vuori, jota voidaan käyttää suurnopeuskuljetussukkuloita varten, jotka yhdistävät subterterrene-kompleksit.

Mielenkiintoista kyllä, keksijä nimeltä Charles Kaempen on keksinyt komposiittiputken, jolla on valtava vetolujuus. Kaempen on kehittänyt merenalaisen kuljetusputken, jossa käytetään hänen ainutlaatuista lukkoyhteysjärjestelmäänsä ja joka on vain laskettava merenpohjaan, jolloin tunnelien kaivaminen ei ole tarpeen. Hän on tehnyt Espanjalle ehdotuksen Espanjan ja Marokon yhdistämisestä uudella putkitekniikalla.

Wall Street Journalissa hiljattain julkaistun artikkelin (12. joulukuuta 1990) mukaan tunnelien poraus on noususuhdanteessa. Artikkelissa siteerattiin Amerikan maanalaisen tilajärjestön (American Underground Space Association) johtajaa Susan Nelsonia, joka totesi, että ”maailma on nykyään yksinkertaisesti paljon kiinnostuneempi tunnelinporauksesta ja maanalaisesta maankäytöstä yleensä”. Sen mukaan maan pinnan alinen tila on täynnä valtion rahoittamia megahankkeita ja ehdotettuja hankkeita. Espanjalaiset haluavat tehdä tunnelin Pryeneesin läpi ja porata tien Marokkoon Afrikan rannikolle. Norjalaiset haluavat kaivautua vuonojen alle. Japanilaiset leikkivät tunnelin rakentamista Etelä-Koreaan. Kanadalaiset rakentavat tunnelia New Foundlandista Prince Edwards Islandille. Amerikassa on suunnitteilla 87 julkista rakennushanketta pelkästään seuraavien kolmen vuoden aikana.

Muista, että nämä kaikki luokitellaan maarakennushankkeiksi. Sotatekniikka on mennyt jo eilen sinne, minne maarakennustekniikka menee tänään. Vuonna 1959 Rand Report -julkaisussa julkaistiin kuvia jättimäisistä tunnelien porauskoneista (TBM). Suurissa sotilaallisissa rakennushankkeissa näitä koneita on saatettu käyttää laajasti jo 50-luvulta lähtien.

Tunnelien rakentaminen on saamassa uutta vauhtia, koska maailmanlaajuinen maisema on yhä ahtaampi. Pohjois-Italian suunnittelijat hautaavat osia moottoritiestä tunneliin välttääkseen tien leikkaamisen historiallisesti merkittävien metsä- ja viljelyalueiden läpi.

Russell J. Miller Coloradon kaivoskorkeakoulusta ja Boulderissa, Coloradossa sijaitsevan avaruuskaivostoiminnan keskuksen johtaja työskentelee tutkimusten parissa, joiden tarkoituksena on selvittää, olisiko mahdollista sijoittaa avaruusasemia ja -kaupunkeja maan alle Marsiin ja Kuuhun. Tietenkin joku muualta on saattanut jo ehtiä Millerille.

Tietolähteet ovat kertoneet meille, että maanalaisissa laitoksissa käytetään kuljetusputkia työntekijöiden kuljettamiseen töihin ja takaisin. Tämä on enemmän kuin metro. Näissä putkijunissa käytetään huipputeknologiaa. Ei siis ole yllättävää kuulla, että Frank P. Davidsonilla Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta on suunnitelma ilmateiden tukkeutumisen poistamiseksi suunnittelemalla sähköisiä ”siivettömiä lentokoneita”, jotka kiidättävät maanosien ja valtamerten yli suljetuissa putkissa tai tunneleissa, jotka ovat pohjimmiltaan kitkattomia tyhjiökammioita. Ehkä hänen pitäisi tavata tohtori Kaempen ja harkita hänen komposiittiputkensa käyttämistä putkena.

Maanalaisilla kaivajilla on oma yhdistyksensä nimeltä ”Myyrät”, jotka pitävät tunnelien kaivamisesta ja tunneleista puhumista mausteisempana kuin useimmat meistä pinta-asukkaista.

Ei ole mikään salaisuus, että hallitukset ovat rakentaneet omia salaisia maanalaisia rautateitä ja tunneleita. Kiinan johtajat rakensivat Pekingin alle salaisia rautatietunneleita, joiden avulla he voisivat paeta kriisitilanteessa. Erään kiinalaisen virkamiehen mukaan tunnelit yhdistivät johtajien kodit, hallituksen rakennukset, keskuspankin ja armeijan tukikohdan. Kuulostaa hyvin harkitulta suunnitelmalta. Nappaa arvokkaat tavarasi, käteistä pankista, aseistettuja vartijoita tukikohdasta ja juokse kuin hullu! Verkosto rakennettiin 40 vuoden aikana puolustukseksi ulkomaisia hyökkääjiä vastaan. Voimme olla varmoja, että mitä Kiina on tehnyt, olemme tehneet mekin.

Japanissa, joka on tiheä ja ylikansoitettu, pohditaan vakavasti maan alla asumista. He suunnittelevat maanalaisten viemärilaitosten, maanalaisten rautateiden ja maanalaisten kaupunkien rakentamista. Omni-lehden tuoreen numeron mukaan Taisei Corporation suunnittelee maanalaisen ostoskeskuksen rakentamista nimeltä ”Alice City”. Siellä olisi maanalaisia kauppoja, toimistoja, hotelleja, teattereita ja urheiluareenoita. Kävelytilat kiemurtelisivat sisätiloissa, joissa olisi puita, lintuja, akvaarioita, siltoja ja vesiputouksia. Shimizu Corporationilla on suunnitelma maanalaisen verkoston rakentamiseksi Tokion alle, joka kattaisi 2 000 neliökilometriä. Ruutu sisältäisi useita kaupallisia keskuksia, joita yhdistäisivät metrojunat, jotka voisivat kuljettaa työntekijöitä töihin ja töistä pois.

Tieteiskirjailija Isaac Asimovin mukaan maan alla asumisessa on etunsa. Ensinnäkin kukaan ei olisi huolissaan säästä. Lämpötila voitaisiin pitää melko vakiona, 55-60 asteen välillä, ja lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettyä energiaa voitaisiin säästää paljon. Ilman auringon vuorokausisykliä kukaan ei erottaisi päivää yöstä. Ihmiset voisivat työskennellä ympäri vuorokauden tai leikkiä ympäri vuorokauden, riippuen heidän mieltymyksistään. Kaikki kuljetus, viestintä ja asuminen voisi tapahtua maan alla, mikä vapauttaisi pintamaailman ihmisten tallomiselta. Planeetan pinnalla olisi muutama mukava ravintola ja virkistyskeskus, joissa ihmiset voisivat tarkkailla kirkkaansinistä taivasta, palaavaa planeettaa ja eläimistöä, ja kaikilla olisi tilaa vaeltaa viikonloppuretkellä. Maanjäristykset aiheuttaisivat maanalaisille rakenteille vain viidenneksen siitä vahingosta, jonka ne aiheuttavat pintarakenteille.

Provosoivasti spekulatiivisessa kirjassaan Alternative 3 kirjailija Leslie Watkins esittää, että tiedemiehet ovat huolestuneet maapallon ilmakehän tilasta, mikä on nykyään paljon helpompi hyväksyä. Tutkijoiden salaisissa kokouksissa syntyy kolme vaihtoehtoa välittömän vaaran käsittelemiseksi.

”Alternative 1” oli suunnitelma räjäyttää reikiä stratosfäärin läpi lämmön ja saasteiden vapauttamiseksi.

”Alternative 2” oli suunnitelma siirtää maapallon väestö massiivisiin maanalaisiin luoliin, jotka imevät raikasta ja viileää ilmaa maaperästä (ehkäpä todellinen vaihtoehto 2 on jo tekeillä).

”Alternative 3” oli pakeneminen Maasta ja siirtyminen Marsiin. Tarkastelemme vaihtoehtoa 3 myöhemmin. Tässä ei väitetä siitä, onko tällaisia vaihtoehtoisia suunnitelmia todella olemassa, mutta käsitteet ovat hyödyllisiä tutkittaessa salaisten hankkeiden tulevia suuntia.

Atomienergiakomissio käynnisti vuonna 1957 Plowshare-hankkeen, jonka tarkoituksena oli kehittää ydinräjähteiden rauhanomaista käyttöä. Se on tutkinut ydinräjäytysten käyttöä satamien, patojen, moottoriteiden ja kanavien rakentamiseen sekä öljyn ja maakaasun tuotannon edistämiseen jatkamalla laajalti käytettyä käytäntöä, jossa tavalliset kemialliset räjähteet räjäytetään öljy- ja kaasupitoisiin kerrostumiin. Tämän tekniikan ensimmäinen koe, joka tunnetaan nimellä Project Gasbuggy, tehtiin 10. joulukuuta 1967 New Mexicon San Juan Basin -nimisellä autiolla alueella, jossa 26 kilotonnin ”ydinkärkilaite” räjäytettiin suljetussa kaivossa.

Vaikka Gasbuggy oli vain yksittäinen kokeilu, A.E.C. aloitti myöhemmin yhdessä Houstonissa toimivan Austral Oil Companyn kanssa ensimmäisen kokeilun, jonka luvattiin olevan pitkä sarja vielä suurempia ydinräjähdyksiä, noin kaksi 100 kilotonnin laukausta vuodessa, vähintään 10 vuoden ajan. Ensimmäinen räjähdys, joka tunnettiin nimellä Project Rulison, oli 40 kilotonnin laukaus, joka tehtiin 10. syyskuuta 1969 noin 8 400 jalan syvyydessä Coloradon Riflen lähellä sijaitsevassa paikassa.

Menetelmä, jota on ehdotettu tukikohtien rakentamiseksi Kuuhun, saattaa olla jo käytössä Maassa. Hallittujen ydinräjäytysten avulla on mahdollista kaivaa onkaloita Kuun pinnan alle. Ohjuksella voitaisiin porata noin 15 metriä syvä reikä, ja toisella räjähdyksellä saataisiin aikaan halkaisijaltaan noin 15 metriä oleva onkalo. Reiän päälle rakennettaisiin iglu, ja muovipussi pudotettaisiin onteloon ja täytettäisiin ilmalla. Sen jälkeen rakennettaisiin työalue ja asuintilat.

Saattaa osoittautua tehokkaammaksi ja käytännöllisemmäksi ”majoittaa” tulevia kuun siirtokuntia keinotekoisiin tai luonnollisiin luoliin Kuun pinnan alla kuin yrittää rakentaa paljastuneita meteoriittikupoleita. Maan alle voitaisiin rakentaa asuintiloja, tilavia puistoja, järviä ja metsäalueita. Kuljetusputki yhdistäisi eri siirtokuntien asukkaat muihin satamiin ja kuun kaukaisiin osiin.

Maassa on raportoitu yhtä epäilyttävistä puistoista. Eräs entinen turvallisuusvirkailija, joka työskenteli aikoinaan maan alla Groom Laken alueella Nevadassa, kertoi nähneensä kerran baseball-timanttikentän ja olympiakokoisen uima-altaan eräässä luolastossa kilometrin syvyydessä Nevadan autiomaassa.

Mitä tapahtuu syvissä maanalaisissa tunneleissa Mercuryn tukikohdan alapuolella Nevadan testausalueella? Kuultuaan Bob Lazarin tarinan KVEG:n radiossa eräs rakennustyöläinen soitti Billy Goodmanille ja Bob Lazarille ja sanoi: ”Me olemme rakennustyöläisiä… me laitamme asioita yhteen ja puramme niitä… seitsemän ihmisen kokouksesta kaksi tulee esiin tukemaan teitä.” Tämä oli ensimmäinen tapaaminen, jossa oli seitsemän ihmistä. Tämä salaperäinen soittaja sanoi edelleen: ”Siellä alhaalla on muutakin kuin tunneleita. Siellä alhaalla on kaikkea, mitä voitte kuvitella. Tiedän sen, koska me laitoimme sen esille. Me asensimme. Me teimme kaiken.”

Tiedonantajat ovat maininneet maanalaisia tunneleita ja laitoksia New Mexicossa Dulcessa, Sunspotissa, Datilissa, Coronassa, Taos Pueblossa ja Albuquerquessa, Arizonassa Santa Catalina Mountainsissa, Coloradossa Deltassa, Grand Mesassa ja Colorado Springsissä, Kaliforniassa Needlesissä, Edwards AFB:ssä, Tehachapin vuoristossa, Ft. Irwinissä, Norton AFB:ssä ja Morongo Valleyssa; Nevadassa Blue Diamondin, Nellis AFB:n, Groom Laken ja Papoose Laken alueilla, Quartzite Mountainissa ja Tonopahissa.

Kiinnostuin mahdollisesta maanalaisesta laitoksesta Techachapin vuoristossa kesällä 1988. Nuori pariskunta, Ray ja Nancy, kertoi menneensä vuoristossa olevalle tasangolle Rayn Northropin tehtaalla tekemän työvuoron päätyttyä. Ray oli tarkastajana B-2-hankkeessa. Ylätasanko rajoittuu vuokrattuun Tejon Ranchiin, jonne Northrop on rakentanut salaisen maanalaisen laitoksen. Kello oli noin yksi yöllä, kun Ray ja Nancy huomasivat maasta nousevan loistavan pallon, joka väläytti valoa heidän suuntaansa. He eivät voineet selittää kahden ja puolen tunnin ajanpuutetta. Ray luuli, että he pitivät palloa tarkkailussaan noin tunnin ajan, mutta seuraava muisto on auringonnoususta! Hypnoosissa Ray muistaa, että hänet kaapattiin ja vietiin maanalaiseen tukikohtaan, jota kansoittivat pienet harmaat EBE:t sekä ilmavoimien ja turvallisuusjoukkojen henkilökunta. EBE:t tutkivat Nancyä, joka oli sidottu metallipöydälle. Rayn tunteet paisuivat hypnoottisessa muistelussa tapahtumasta.

Paikallinen mies väittää nähneensä lentävän lautasen nousevan ja lähtevän lentoon kiinteistöllä sijaitsevasta siilosta.

Eräs tyytymätön urakoitsija kertoi, että hän työskenteli maanalaisen alueen tunnelien rakentamisessa ja että häntä häiritsivät ilmavoimien luotaimet, jotka nähtiin usein leijumassa tunneleissa. Hän kuvaili näitä luotaimia pieniksi pallomaisiksi ja sanoi, että tämä laitos sai lempinimen ”The ANTHILL”, koska se muistutti maanalaisia muurahaispesäkkeitä. Tunneleissa on pyöreitä oviaukkoja ilman ovia. Oviaukkojen vieressä on turvapaneelit, joissa on punaiset ja vihreät valot. Oviaukkojen juuttumiin on upotettu jonkinlaisia sylintereitä, jotka suojaavat jonkinlaista energiakenttää.

Mustia helikoptereita on nähty Boyntonin ja Secret Canyonin lähistöllä Sedonassa Arizonassa. Long Canyonissa asuva mies on nähnyt paljon outoja asioita kanjonialueilla, ja asukkaat epäilevät, että hallituksen salainen laitos on perustettu, kaikista paikoista juuri Secret Mountainiin! Eräs tutkijani vaelsi Secret Canyoniin myöhään eräänä iltana, ja hänet pysäytti ääni kaiuttimesta ja lasertähtäinvalo rinnassaan. Hänelle kerrottiin, että hän oli tullut kielletylle alueelle ja että hänen oli käännyttävä ympäri ja poistuttava.

Olemme nyt havainneet ja valokuvanneet pieniä palloja ”muurahaiskukkulan” ympärillä. Näissä palloissa on ehdottomasti niitä erikoisia piirteitä, joista on raportoitu muissa ufohavainnoissa.

Sen jälkeen olemme paikallistaneet kaksi muuta salaista laitosta. Toinen on Mojave-aavikolla sijaitsevassa paikassa nimeltä Llano. Se on erittäin turvallinen laitos, mutta silminnäkijät ovat nähneet erittäin kirkkaan valon palavan pylvään päällä siirrettävän jättiläiskokoisen rakennelman sisällä. Tämä valo ei valaise rakenteen sisätiloja! Myös palloja on nähty tämän laitoksen läheisyydessä.

Voimme vain arvailla, millaisia salaisia ohjelmia siellä toteutetaan kaukana saalistavilta katseilta. Maan alla voi olla ja on kaikenlaisia salaisuuksia. Jotkut hämmästyttävimmistä paljastuksista siitä, mitä maanalaisissa hankkeissa tapahtuu, tulevat salaperäiseltä tiedonantajalta nimeltä Thomas, ja hän väittää, että Pohjois-New Mexicon mahtavien vuoristokorkeuksien alla on todellakin syvä ja pimeä salaisuus.

Dulcen pimeä, syvä salaisuus

Dulce on unelias pikkukaupunki Pohjois-New Mexicossa, jossa on noin 900 asukasta ja joka sijaitsee Jicarilla Apache -intiaanien reservaatissa yli 2,1 kilometrin korkeudessa. Kaupungissa on vain yksi suuri motelli ja muutama kauppa. Se ei ole lomakeskuskaupunki, eikä siellä ole vilkasta toimintaa. Muutamien ulkopuolisten mukaan Dulcessa on kuitenkin syvä, pimeä salaisuus. Salaisuus on kätketty syvälle Archuleta Mesan pensaskasvillisuuden alle. Salaisuuden sanotaan olevan hallituksen ja muukalaisten yhteinen biogeneettinen laboratorio, joka on suunniteltu tekemään outoja kokeita ihmisillä ja eläimillä.

New Mexicon osavaltion poliisi Gabe Valdez joutui Dulcen salaisuuksien keskelle, kun hänet kutsuttiin tutkimaan silvottua lehmää, joka oli löydetty laitumelta 13 mailia Dulcesta itään Manual Gomezin tilalla. Gomez oli menettänyt neljä nautaa silpomalla vuoden 1976 ja kesäkuun 1978 välisenä aikana, kun tutkijaryhmä, johon kuului myös Tom Adams, saapui Teksasin Parisista tutkimaan raatopaikkaa.

Valdez, Gomez ja eläkkeelle jäänyt tutkija Howard Burgess tekivät 5. heinäkuuta 1978 mielenkiintoisen kokeen, jossa halusivat tietää, miten salaperäiset silpoja valitsi karjan. He sitoivat noin 120 Gomezin lihanautaa ja kuljettivat ne puristuskourun läpi ultraviolettivalon alla. He löysivät ”kiiltävää ainetta kaulan oikealta puolelta, oikeasta korvasta ja oikeasta jalasta”. Vaurioituneista nahoista otettiin näytteitä sekä vertailunäytteitä samoista eläimistä. Albuquerquessa sijaitseva Schoenfeld Clinical Laboratories analysoi näytteet ja havaitsi merkittäviä kalium- ja magnesiumkertymiä. Kaliumpitoisuus oli 70 kertaa normaalia suurempi.

Jotkut tutkijat syyttävät silpomisista ufoista tulleita avaruusolentoja. Dulcen ympäristössä on nähty usein ufoja. Monilla alueilla, joilla lehmiä on löydetty silpomisen aikaan, on raportoitu havaintoja oudoista valoista ja muista ilmassa tapahtuneista ilmiöistä.

Saavuin Dulceen 19. huhtikuuta 1988 tapaamaan Gabe Valdezia ja tiedustelemaan havaintoja, mykkiä ja huhuja maanalaisesta muukalaistukikohdasta. Maassa oli vielä lunta. Kirjauduin Best Western -motelliin ja soitin Valdezille sopiakseni tapaamiseni kello 21.30. Huomasin Gaben olevan hyvin sympaattinen isäntä, joka tarjoutui näyttämään minulle Dulcen teitä sinä iltana ja osoittamaan minulle joitakin eri paikkoja, joissa hän oli löytänyt silvottuja lehmiä tai nähnyt outoja ilmavaloja. Hän antoi hämmästyttävän lausunnon, jonka mukaan hän näki edelleen tunnistamattomia lentokoneita joka toinen yö. Vilkaisimme Gomezin tilan, Navajo-joen varrella olevan tien ja mahtavan Archuleta Mesan. Gabe oli löytänyt laskeutumisjälkiä ja ryömintäjälkiä paikan läheltä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että Albuquerquessa sijaitsevan Thunder Scientific Labsin tiedemies Paul Bennewitz oli ehdottomasti oikeilla jäljillä yrittäessään paikallistaa maanalaisen avaruusolentolaitoksen Dulcen lähistöllä. Kukaan ei tiennyt varmasti, missä laitos sijaitsi tai miten ihmiset tai avaruusolennot pääsivät salaa sisään laitokseen.

Olin kuullut Paul Bennewitzistä ensimmäisen kerran vuonna 1980, kun ystäväni Walter soitti minulle Albuquerquesta ja kertoi työskennelleensä Paulin kanssa elektronisten instrumenttien parissa. Walter kertoi minulle, että Paul ei ollut ainoastaan kuvannut ufoja, vaan myös luonut viestintäyhteyden niiden maanalaiseen tukikohtaan Dulcessa. Bennewitz oli tullut ensimmäisen kerran tunnetuksi elokuussa 1980 Kirtlandin ilmatukikohdan Manzanon asevarastoalueen yläpuolella tehtyjen havaintojen yhteydessä. Lokakuun 28. päivänä 1980 päivätyssä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumaraportissa mainitaan, että Bennewitz oli kuvannut Kirtlandin yllä olleita UFOja. Paul, joka oli Kirtlandin vieressä sijaitsevan Thunder Scientific Labsin johtaja, antoi Albuquerquessa tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti, miten hän oli nähnyt avaruusoliot videonäytöllä. Tuolloin avaruusolennot lähettivät hänelle signaaleja Archuleta Mesan alapuolella sijaitsevasta tukikohdasta.

Tutkija William Moore väittää, että hallituksen agentit kiinnostuivat Bennewitzin toiminnasta ja yrittivät purkaa hänen tilaansa pumppaamalla hänen lävitseen niin paljon disinformaatiota kuin hän pystyi omaksumaan. On epäselvää, oliko Paulin yhteydenpito oletettuihin avaruusolentoihin Dulcen tukikohdassa osa tätä disinformaatiokampanjaa. Jos uskomme, että Paul on ainoa lähde Dulce-laitosta koskeville raporteille, Paulin tarinan hylkääminen ja hänen mustamaalaamisensa voisi olla taktinen manööveri. Varsinainen disinformaatio-operaatio johtaisi siihen, että yleisö saataisiin uskomaan, ettei Dulce-tarinassa ollut mitään perää.

Raportissa nimeltä ”PROJECT BETA” Paul toteaa, että hän oli käyttänyt kaksi vuotta muukalaisaluksen jäljittämiseen; että hänellä oli jatkuva videovastaanotto muukalaisaluksesta ja maanalaisen tukikohdan näkymänäytöltä; että hän oli luonut jatkuvan suoran viestinnän muukalaisten kanssa käyttämällä tietokonetta ja eräänlaista heksadesimaalikoodia, jossa oli grafiikkaa ja tulosteita; ja hän väittää käyttäneensä ilma- ja maavalokuvausta paikantaakseen muukalaisaluksen laukaisuportit, joihin oli ladattu sädeaseita. Paul väitti, että avaruusolennot olivat juonikkaita, käyttivät petosta eivätkä noudattaneet sopimuksia. Hän ja Walter työskentelivät aseen parissa, joka voisi torjua avaruusolentoja.

Olemmeko siirtyneet reaalimaailmasta tieteiskirjallisuuden maailmaan? Mutta outojen ilmiöiden juuret voivat olla outossa todellisuudessa. Kun jatkamme opintojamme, tieteiskirjallisuuden maailmasta tulee tieteellisen faktan maailma.

Paul Bennewitz oli tutkinut New Mexicosta kotoisin olevan Myrna Hansenin tapausta, joka kertoi joutuneensa maanalaiseen laitokseen toukokuussa 1980. Christa Tilton Oklahomasta väittää, että hänellä oli heinäkuussa 1987 kokemus kadonneesta ajasta, kun kaksi pientä harmaata avaruusolentoa oli siepannut hänet ja kuljettanut hänet aluksellaan kukkulan rinteeseen, jossa hän kohtasi punaisiin sotilaspukuihin pukeutuneen miehen. Hänet vietiin tunneliin tietokonepohjaisten tarkastuspisteiden läpi, joissa oli valvontakameroita. Hän kertoo, että hänet vietiin kulkuneuvolla toiselle alueelle, jossa hän astui vaa’ankielisen laitteen päälle, jonka edessä oli tietokonenäyttö. Kun tietokone oli antanut hänelle henkilökortin, opas kertoi hänelle, että he olivat juuri tulleet seitsemänkerroksisen maanalaisen laitoksen ensimmäiselle tasolle. Christa jatkaa kertomalla, kuinka hänet lopulta vietiin viidennelle tasolle, jossa hän kertoo nähneensä muukalaisaluksia ja pieniä harmaita muukalaisolentoja joillakin alueilla, joiden läpi hän kulki.

Yhdessä suuressa huoneessa hän näki tietokonemittareita, jotka oli kytketty suuriin säiliöihin, ja suuria käsivarsia, jotka ulottuivat letkuista alas säiliöihin. Hän huomasi humisevan äänen, haistoi formaldehydin hajun ja sai vaikutelman, että säiliöissä sekoitettiin nestettä. Hänelle ei näytetty säiliöiden sisältöä. Christa on tehnyt piirroksia paljosta siitä, mitä hän väittää nähneensä sieppauksen aikana.

Näitä säiliöitä kuvattiin myös kiistanalaisissa papereissa nimeltä ”Dulcen Paperit”, jotka väitettiin varastetun Dulcen maanalaisesta laitoksesta yhdessä yli 30 mustavalkoisen valokuvan ja videonauhan kanssa. Salaperäinen turvallisuusvirkailija, joka vei paperit, väittää työskennelleensä Dulcessa vuoteen 1979 asti, jolloin hän päätti, että oli tullut aika erota työnantajistaan.

Tämän luvun loppuosa kertoo, miten tämä turvallisuusvirkailija tapasi kollegani kertoakseen meille totuuden avaruusolennoista, Yhdysvaltain hallituksesta ja Dulcen tukikohdasta. Hänen tarkoituksenaan oli tulla esiin piilostaan ja esittää kovat todisteet väitteidensä tueksi.

Vuoden 1979 lopulla Thomas C. ei enää kestänyt sitä mahtavaa todellisuutta, jonka hän joutui kohtaamaan. Dulcen lähellä sijaitsevan muukalaisten ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisen maanalaisen tukikohdan korkea-arvoisena turvallisuusupseerina hän oli saanut tietää ja nähnyt huolestuttavia asioita. Pitkän sisäisen ristiriidan jälkeen hän päätti jättää laitoksen ja ottaa mukaansa erilaisia esineitä.

Hän otti pienellä kameralla yli 30 kuvaa monitasoisen rakennuksen alueista. Hän keräsi asiakirjoja ja otti valvontakeskuksesta mukaansa turvavideonauhan, jossa näkyi erilaisia valvontakameranäkymiä käytävistä, laboratorioista, avaruusolennoista ja Yhdysvaltain hallituksen henkilökunnasta. Sitten hän sammutti hälytys- ja kamerajärjestelmän yhdessä yli sadasta uloskäynnistä pinnalle ja poistui laitoksesta valokuvien, videon ja asiakirjojen kanssa. ”Alkuperäiset” piilotettiin sen jälkeen, kun viisi kopiosarjaa oli tehty.

Thomas oli valmis piiloutumaan. Mutta kun hän meni hakemaan vaimoaan ja pientä poikaansa, häntä odotti pakettiauto ja hallituksen agentteja. Hänen vaimonsa ja lapsensa oli siepattu. K. Lomas (työtoveri) oli pettänyt hänet. Agentit halusivat sen, mitä Thomas oli ottanut laitoksesta saadakseen vaimonsa ja poikansa takaisin. Kun hänelle kävi selväksi, että heitä käytettäisiin biologisissa kokeissa eikä heitä aiottu palauttaa vahingoittumattomina, hän päätti häipyä. Siitä on yli kymmenen vuotta. Miten Thomas joutui mukaan tähän salaiseen juonitteluun?

Nyt viisikymppinen Thomas oli parikymppinen, kun hän sai huippusalaista valokuvauskoulutusta Länsi-Virginiassa sijaitsevassa maanalaisessa laitoksessa. Seitsemän vuoden ajan hän työskenteli ilmavoimien palveluksessa korkean turvallisuusluokan valokuvauksen parissa. Vuonna 1971 hän lähti Rand Corp:n palvelukseen Santa Monicaan, Kaliforniaan. Vuonna 1977 hänet siirrettiin Dulcen laitokseen. Hän osti kodin Santa Festä, New Mexicosta, ja työskenteli maanantaista perjantaihin. Hän kulki töihin syvällä maan alla sijaitsevalla putkikuljetusjärjestelmällä.

Samaan aikaan eräs tutkijakollega työskenteli Santa Fessä, N.M.:ssa, ja tutki yksityisesti ufohavaintoja, eläinten silpomista, vapaamuurari- ja wicca-ryhmiä alueella. Thomasilla oli yhteinen ystävä, joka tuli Santa Feen vuonna 1979 tapaamaan sekä tutkijaa että Thomasia. Tämä vierailija katseli myöhemmin Dulcen tukikohdasta otettuja valokuvia, videonauhaa ja asiakirjoja. Nähdyistä asioista tehtiin piirroksia, joita myöhemmin kierrätettiin ufotutkimusyhteisössä nimellä ”Dulcen Paperit”.

Thomas väittää, että Dulce-laitoksessa oli yli 18 000 lyhyttä ”harmaata” ja että hän näki reptiliaanihumanoideja. Eräs kollega oli kohdannut kasvokkain kaksimetrisen reptoidin, joka oli materialisoitunut hänen taloonsa. Reptoidi oli kiinnostunut seinällä olevista New Mexicon ja Coloradon tutkimuskartoista. Kartat olivat täynnä värillisiä painonappeja ja merkkejä, jotka osoittivat eläinten silpomispaikkoja, luolia, paikkoja, joissa oli paljon ufotoimintaa, toistuvia lentoreittejä, sieppauspaikkoja, muinaisia raunioita ja epäiltyjä muukalaisten maanalaisia tukikohtia.

Dulcen monitasoisessa laitoksessa on raportoitu olevan keskitetty keskus, jota tukikohdan turvallisuusyksikkö valvoo. Turvallisuustaso nousee, kun laskeudutaan alemmille tasoille. Thomasilla oli ULTRA-7-turvallisuusluokitus. Hän tiesi seitsemästä alatasosta, mutta niitä saattoi olla enemmänkin. Suurin osa muukalaisista on oletettavasti tasoilla 5, 6 ja 7, ja muukalaisten asunnot ovat tasolla 5. Ainoa englanninkielinen kyltti oli metroaseman käytävän yläpuolella, jossa luki ”Los Alamosiin”. Yhteydet kulkevat Dulcesta Arizonassa sijaitsevaan Pageen ja sieltä Area 51:n alapuolella Nevadassa sijaitsevaan maanalaiseen tukikohtaan. Putkisukkulat kulkevat Dulcesta Taosin, N.M.:n, Datilin, N.M.:n, Colorado Springsin, Coloradon, Creedin, Coloradon, Sandian ja sitten Carlsbadin, New Mexicon, alapuolella sijaitseviin laitoksiin.

Yhdysvaltojen alla näyttää olevan laaja putkijunayhteyksien verkosto, joka ulottuu maailmanlaajuiseksi tunnelien ja alikaupunkien järjestelmäksi.

Dulcen tukikohdassa useimmat ovien ja käytävien kyltit ovat muukalaisten symbolikielellä ja universaalilla symbolijärjestelmällä, jota ihmiset ja muukalaiset ymmärtävät. Thomas totesi, että toisen tason jälkeen kaikki punnitaan alasti ja heille annetaan univormu. Vierailijoille annetaan luonnonvalkoiset univormut; vetoketjulliset puvut. Henkilön paino merkitään tietokoneen henkilökorttiin joka päivä. Kaikki painonmuutokset kirjataan ylös; jos paino ylittää kolme kiloa, vaaditaan lääkärintarkastus ja röntgenkuvaus.

Vaa’at on sijoitettu kaikkien herkkien tilojen eteen ja rakennettu lattiaan oviaukkojen ja ovien ohjauspaneelien läheisyyteen. Henkilö asettaa tietokonekorttinsa oviaukkoon ja syöttää sitten numerokoodin näppäimistölle. Henkilön painon ja koodin on vastattava korttia, tai ovi ei aukea. Kaikki poikkeamat kutsuvat turvamiehet paikalle. Kukaan ei saa kantaa mitään arkaluonteisille alueille. Kaikki tarvikkeet laitetaan liukuhihnalle ja läpivalaisuun. Samaa menetelmää käytetään poistuttaessa arkaluontoisilta alueilta.

Kaikkia hissejä ohjataan magneettisesti; hissikaapeleita ei ole. Magneettijärjestelmä on hissikuilun seinien sisällä, eikä siellä ole normaaleja sähköisiä ohjaimia. Kaikkea ohjataan kehittyneellä magneettitekniikalla, myös valaistusta. Tavallisia hehkulamppuja ei ole, ja tunnelit valaistaan fosforiyksiköillä, joissa on laajat, rakenteettomat emissiokaistat. Joissakin syvissä tunneleissa käytetään jonkinlaista fosforipentoksidia alueiden tilapäiseen valaisemiseen. Muukalaiset eivät mene lähellekään näitä alueita tuntemattomista syistä.

Taso 1 sisältää kadun kunnossapidon varastotilan. Taso 2 sisältää junien, sukkuloiden, tunnelinporauskoneiden ja levyjen huollon varastotilan. Tason 4 tutkimuksiin kuuluu ihmisen auran tutkimus sekä kaikki telepatian, hypnoosin ja unien näkökohdat. Thomas sanoo, että he osaavat erottaa bioplasmakehon fyysisestä kehosta ja sijoittaa ”vieraan entiteetin” elämänvoimamatriisin ihmiskehoon sen jälkeen, kun ihmisen ”sielun” elämänvoimamatriisi on poistettu.

Taso 6 on yksityisesti nimeltään ”Nightmare Hall”. Siellä sijaitsevat geneettiset laboratoriot, joissa tehdään kokeita kaloilla, hylkeillä, linnuilla ja hiirillä, jotka ovat suuresti muuttuneet alkuperäisestä muodostaan. Siellä on monikätisiä ja -jalkaisia ihmisiä ja useita häkkejä (ja sammioita), joissa on jopa kaksimetrisiä lepakon kaltaisia humanoidisia olentoja. Muukalaiset ovat opettaneet ihmisille paljon genetiikasta; asioita, jotka ovat sekä hyödyllisiä että vaarallisia.

Harmaat ja reptoidilajit ovat erittäin analyyttisiä ja teknologisesti suuntautuneita. Niillä on ollut muinaisia konflikteja muiden avaruusyhteisöjen arjalaisten ihmisten kanssa, ja ne saattavat olla täällä näyttämönä tulevaa konfliktia varten. He ovat intensiivisesti kiinnostuneita tietojenkäsittely- ja biotekniikasta, ja heidät on johdatettu tekemään holtittomia kokeita välittämättä siitä, mitä me pidämme eettisenä ja empaattisena käyttäytymisenä muita eläviä olentoja kohtaan.

Tärkeimmät ihmisgenetiikan kartoittamiseen osallistuvat valtion organisaatiot, niin sanotut genomihankkeet, kuuluvat energiaministeriöön (joka on vahvasti läsnä Nevadan testialueella), National Institute of Healthiin, National Science Foundationiin, Howard Huges Medical Instituteen ja tietysti Dulcen maanalaisiin laboratorioihin, joita energiaministeriö johtaa. Thomas oli paljastanut, että Los Alamosin ja Dulcen geneettisten kokeiden johtaja on Larry Deaven.

Thomasin mukaan androgyyni avaruusolentolisääntyjä kykenee parthenogeneesiin. Dulcessa yleinen lisääntymismuoto on monisikiöisyys. Kukin alkio voi jakautua ja jakautuukin 6-9 yksilöksi, ”cunneiksi”. Kehittyvälle cunneille tarvittava ravinto saadaan ”soseesta”, joka koostuu yleensä plasmasta, deoksihemoglobiinista, albumiinista, lysotsyymistä, kationista, lapsivedestä ja muusta. Termiä ”genomi” käytetään kuvaamaan tietylle organismille (tai mille tahansa organismin sisällä olevalle solulle) ominaisten kromosomien kokonaisuutta, erotuksena genotyypistä, joka on näiden kromosomien sisältämää tietoa. Ihmisen geenit on kartoitettu tiettyihin kromosomipaikkoihin. Tämä on kunnianhimoinen hanke, jonka toteuttaminen vaatii vuosia ja paljon tietokonevoimaa.

Käytetäänkö avaruusolentojen ja ihmisten biotekniikkaa hoitamaan ja palvelemaan meitä, vai käytetäänkö sitä hallitsemaan meitä? Miksi ufosiepattuja on käytetty geneettisissä kokeissa? Kun Thomas kohtasi häkissä olevia ihmisiä Dulcen laitoksen 7. tasolla, asiat saavuttivat lopullisesti huippunsa. Kylmävarastossa säilytettiin riveittäin tuhansia ihmisiä, ihmisten sekoitusten jäänteitä ja humanoidien alkioita. Hän sanoo: ”Törmäsin usein häkissä oleviin ihmisiin, jotka olivat yleensä sekaisin tai huumaantuneita, mutta joskus he itkivät ja anelivat apua. Meille kerrottiin, että he olivat toivottoman mielenvikaisia, ja heidät otettiin mukaan riskialttiisiin huumekokeisiin mielenvikaisuuden parantamiseksi. Meitä käskettiin olemaan puhumatta heille lainkaan. Aluksi uskoimme tuon tarinan. Lopulta vuonna 1978 pieni joukko työntekijöitä sai selville totuuden. Siitä alkoivat Dulcen sodat.”

Thomas sanoo myös, että avaruusolennot eivät halua maata, kultaa, mineraaleja tai vettä, joita meillä on, eivätkä edes ihmis- tai eläinkuntaa. Sen sijaan he haluavat magneettisen voiman, joka virtaa maapallolla ja sen läpi. Muukalaiset keräävät tätä maagista voimaa meille tuntemattomalla tavalla. Thomas sanoo, että avaruusolennot pitävät tätä voimaa arvokkaampana kuin mitään muuta hyödykettä maapallollamme.

Thomasin tarinaa voi olla vaikea sulattaa tai uskoa. Itse asiassa se tuntuu olevan osa elävää painajaista. On todisteita siitä, että Dulcessa tapahtuu jotain outoa. Onko Thomasilla vastaus? Ufohavaintojen, sieppausten ja eläinten silpomisten jatkuvien ilmiöiden takana saattaa piillä kauhea totuus. Hallituksemme tiedustelupalvelut ovat jo vuosikymmenien ajan tarkkailleet jatkuvasti kaikkea ufotoimintaa. Tälle poikkeukselliselle ilmiölle on oltava poikkeuksellinen selitys. Saatamme olla vain yksi etuvartio valtavassa tähtienvälisessä imperiumissa.

Äskettäin tutkija John Anderson meni Dulceen, N.M.:n katsomaan, onko raportoidussa ufotoiminnassa perää. Hän kertoo, että kaupunkiin saapuessaan hän näki autojen asuntovaunun ja pakettiautossa olleen McDonell-Douglasin minilaboratorion ajavan maaseututietä pitkin kaupungin lähellä. Hän seurasi niitä aidatulle alueelle, jossa hän odotti tilanteen kehittymistä. Yhtäkkiä kuusi ufoa laskeutui nopeasti alueen ylle, leijui siellä niin kauan, että hän ehti ottaa kuvan, ja ampui sitten ylös ja pois näkyvistä. Kun hän myöhemmin pysähtyi eräässä kaupassa ja kertoi omistajalle ottamastaan ufokuvasta, kaupan omistaja kuunteli ja paljasti, kuinka hän oli ollut karjansilvontojen karjatilallinen uhri. Heidän keskustelunsa keskeytyi puhelinsoittoon. Kaupan omistaja käski Johnia lähtemään heti, sitten kun John oli mennyt autolleen, hän näki salaperäisen pakettiauton ajavan kaupan eteen ja miehen nousevan ulos ja menevän sisään. Kun John päätti lähteä Dulcesta, kaksi miestä seurasi häntä autossa, kun hän lähti kaupungista.

Vielä äskettäin tutkimusryhmä on käynyt Archuleta Mesassa tekemässä luotauksia maan alla. Näiden luotausten alustava ja alustava tietokoneanalyysi näyttää osoittavan, että Mesan alla on syviä onkaloita.

Kuinka kauan Dulcen salaisuus, jonka sisäpiiriläiset tuntevat nimellä Section D, pysyy lukittuna New Mexicon mykistävien vuorten sisälle? Ikuisesti?

 

Artikkelin julkaissut crowdedskies.com

Sisäpiiriläinen: Salainen tukikohta Alaskassa tarkkailee UFOja

Linda Moulton Howe haastattelee armeijan sisäpiiriläistä, “John Smithiä”, eläköitynyttä ilmavoimien kersanttia, Alaskan maanalaisista UFOja tarkkailevista tukikohdista.

“Murphy Domen” ilmatukikohdassa Alaskan Fairbanksissa palvellut kersantti oli siellä vuonna 1968.

  • suuri maanalainen laitos
  • “pitkä portaikko maan alle…”
  • ”pääsyy miksi me olimme siellä oli tarkkailla Venäjää…”
  • “suuri ruutu näytti kartan koko planeetasta”
  • “mikä tahansa esine ilmassa tuli näkyviin sille ruudulle”
  • “…toisilta planeetoilta tulleet olennot tarkkailivat sitä mitä me teimme”
  • “…UFOt.. yleensä matkasivat 3-6:n parvissa… ne katosivat”
  • “…suurin osa liikenteestä oli peräisin Etelä-Amerikasta ja Afrikasta”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Muinaiset maanalaiset tunnelit planeetallamme

Muinainen tunnelijärjestelmä on saattanut kattaa koko Maapallon mantereelta toiselle. Tuntuu vaikealta uskoa aluksi, mutta monia legendoja ja taruja on maanalaisista maailmoista eri muinaisissa teksteissä.

Jalkojemme alta on löydetty myös kiehtovia luolia ja kaupunkeja, mutta kukaan ei tunnu tietävän ketä ne on rakentanut tai mitä tarkoitusta varten.

Jotkut sanovat, että kehittynyt sivilisaatio on rakentanut ne ennen ajanlaskun alkua. Voisivatko he olla oikeassa?

Katso tämä loppuun ja saat kuvan siitä mihin näitä tunneleita nyt käytetään.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tukikohdan sisäänkäynti Google Earthin kartalla

Havaintopäivämäärä: toukokuun 13. 2020

Havaintopaikka: Indonesia

Koordinaatit: 1°13’42.00″S 129°48’49.43″E

Löysin sisäänkäynnin maanalaiseen tukikohtaan etäiseltä saarelta Indonesiassa. Käytävä näkyy helposti Google Earthin kartalla, ja kun lisää kontrastia kuvakaappaukseen, yksityiskohdat todella tulevat esiin. Me voimme jopa nähdä katsomalla sitä, että tämän käytävän läpi lentänyt UFO on mennyt maanaliseen tukikohtaan. Miten me tiedämme tämän? Koska tunnelin syvemmät sisäosat ovat edelleen avoinna. Tämä on täydellinen paikka maanalaiselle tukikohdalle, niin etäisellä saarella jonne harva eksyy.

Scott C. Waring,  Taiwan https://www.youtube.com/watch?v=b62Kbv4xtuY

Artíkkelin julkaissut ET Data Base

USA:n armeija: Maanalaiset tukikohdat ’kommunikoivat’ jotain avaruuteen

Projekti josta ei ole kauheasti huudeltu muualla, nimeltään Project 8200, joka oli USA:n armeijan kaukokatseluyksikön yritys saada varmuus väitteille, että avaruusolennot olisivat rakentaneet maanalaisia tukikohtia, jotka CIA:n analyytikko Pat Price esitti 70-luvulla.

Me saimme käsiimme jokaisen vuosina 1982-86 julkiseksi tehdyn Project 8200 -dokumentin, joista suurin osa ei koskaan virallisesti raportoitu tiedusteluyhteisön ylätasoille.

Vuonna 2009 Stargaten ex-johtaja Skip Atwater julkisti kaiken tämän informaation International Remote Viewing Associationin (IRVA) konferenssissa, vaikka ainoat kappaleet hänen esityksestään eivät ole saatavilla verkossa: https://www.irva.org/conferences/speakers/atwater.html

kts. https://groups.google.com/forum/#!topic/app_discussions/uRaA3qA8Y9Y

CIA:n kaukokatseludokumentti
CIA:n kaukokatseludokumentti

Niissä kerrotaan informaatiosta, joka on peräisin useilta lahjakkailta kaukokatselijoilta, että on olemassa maanalaisten tukikohtien ”verkosto” ympäri maailman, joiden tehtävä on ”kommunikoida” jotain avaruuteen.

Eliittikaukokatselija Joseph McMoneagle ja Atwater keskustelevat näillä nauhoilla siitä miten Project 8200:n data viittaa siihen, että nämä paikat kommunikoivat informaatiota ”syväavaruuden” tuntemattomaan sijaintiin.

Tätä ei esitetä tiedostossa, mutta haastattelun jälkeen meidän mielestä on järkevää kysyä selittääkö Lagrangen piste (pisteet avaruudessa, jossa Auringon ja Maan painovoima luo tasapainopisteitä) sen miksi kappaleet, joita McMoneagle näkee, pysyvät ”paikallaan” siellä.

Syväavaruuden alusta, joka tässä kuvataan, on muinainen, mutta siellä on uutta teknologiaa. Toiset kaukokatselijat kuvaavat tukikohtia omituiseksi sekoitteeksi luonnollisia ja keinotekoisia muodostelmia.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot