Avainsana-arkisto: MKULTRA

MKULTRA

Operation Midnight Climax

Agentit vokottelivat herroja bordelleihin, joissa heidät huumattiin

Kirjoittanut DARIEN CAVANAUGH

13. huhtikuuta 1953 CIA:n johtaja Allen Dulles valtuutti Project MKULTRAn, sarjan erittäin kiistanalaisia kokeita, joiden tarkoitus oli kehitellä mielenhallintatekniikoita ja kehittää “totuusseerumi”.

Agentit annostelivat kohteille LSD:tä ja muita psykotrooppisia huumeita, hypnotisoivat heitä ja altistivat heitä säteilylle ja sähköshokeille. Jotkut osanottajat olivat mukana vapaaehtoisesti, mutta toiset taas tahtomattaan ja pahaa-aavistamattomina.

CIA yritti tuhota kaikki dokumentit ohjelmasta, jättäen jälkeensä ainoastaan seitsemän laatikollista virallisia papereita, jotka jäivät tuhoamatta paperien silppurointioperaatiossa. Ainoastaan muutamia tarinoita on tiedossa. Eräs omituisimmista liittyy sarjaan kontrolloimattomia kokeita projektissa nimeltä Operation Midnight Climax.

Midnight Climaxissa CIA-operatiivit palkkasivat San Fransiscon prostituoituja vokottelemaan asiakkaita bordelliin. Bordellissa agentit salaa huumasivat kohteensa ja tarkkailivat heidän seksihommiaan seinälle asennetun läpinäkyvän peilin läpi.

Henri de Toulouse-Lautrec: ‘Au Salon de la rue des Moulins’. The Yorck Project

Amerikkalaiset vakoojat alkoivat etsiä mielenhallintakemikaaleja toisen maailmansodan aikaan. Sodan melskeissä CIA:ta edeltänyt Office of Strategic Services (OSS) otti käyttöön totuusseerumiohjelman siinä toiveissa, että he löytäisivät keinon pakottaa sotavangit paljastamaan salaisuutensa kuulusteluissa.

OSS alunperin leikki kannabisöljyllä eikä niinkään LSD:llä, kirjoittaa journalisti Gary Kamiya San Francisco Chroniclessa. George White, OSS-kapteeni ja entinen liittovaltion huumeagentti, antoi ensimmäisen annoksen newyorkilaiselle rikollispomolle vuonna 1943.

“Kaikki (koehenkilöt) paitsi yksi — ja hän ei polttanut tupakkaa — antoi meille informaatiota enemmän kuin mitä meillä oli sitä aiemmin”, muistelee eräs Valkoisen talon kollega. Kuitenkin tulokset jäivät lopulta “ratkaisemattomiksi”, Kamiya kirjoitti.

Toisen maailmansodan loputtua ja Korena sodan alettua CIA ja Pentagon huolestuivat raporteista siitä, että ulkomaan tiedustelupalvelut olivat kehittäneet omia aivopesumenetelmiään. Nämä huhut inspiroivat kylmän sodan The Manchurian Candidate -klassikkoelokuvaa.

MKULTRA oli ainakin osittain vastine tälle uhalle.

CIA-johtaja Allen Dulles. kuva: U.S. government

Sidney Gottlieb, CIA:n teknisten palvelujen kemikaalidivisioonan johtaja, usutti Dullesia hyväksymään LSD-kokeilut potentiaalisena mielenhallinta- tai aivopesuaineena.

Dulles suostui.

Gottlieb otti mukaan Whiten, “kivikovan kytän, joka ei ollut haksahtanut vakoojaleikkiin”, mukaan ohjelmaan “konsulttina”, erään kertomuksen mukaan.

White aloitti Greenwich Villagessa, jossa hän laittoi “LSD:tä, tyrmäystippoja ja marijuanaa pahaa-aavistamattomille ‘vieraille’ ruokaan, juomaan ja tupakkaan, ja sitten koitti saada heidän livertelemään”, Kamiya kirjoitti.

Ei kestänyt kauaakaan Whitelta viedä kokeet luvattoman seksin suuntaan. Hän siirtyi San Fransiscoon vuonna 1955 ja pystytti bordellin Telegraph Hillin alueelle. Hän halusi, että paikalla on “ranskalaisen huoratalon lookki”, Kamiya lisää.

White dekotti seinät Toulouse-Lautrecin julisteilla, kuvilla can-can -tanssijoista ja naisista sidonta- ja sadomasotouhuissa. Kokonaisuus viimeisteltiin asentamalla yhteen suuntaan läpinäkyvä peili, jonka taakse agentit saattoivat jäädä tarkkailemaan.

“Sen piti näyttää fiiniltä, mutta se näytti paskalta”, eräs paikalla useammin käynyt huumeagentti kertoi John Marksille, kirjan The Search for the “Manchurian Candidate:” The CIA and Mind Control kirjoittajalle.

Huorat noutivat äijiä paikallisista baareista ja veivät heidät feikkibordelliin. White kumppaneidensa kanssa halusi mieluummin työväenluokkaista ja köyhempää porukkaa. Ideana oli, että koehenkilöt, joiden yhteiskunnallinen status ei olisi niin huomionarvoista, ei aiheuttaisi yhtä paljon ongelmia.

“Pahaa-aavistamaton kaveri luulee pääsevänsä selän päälle, menee omituiseen kämppään ja päätyy taju kankaalle”, Marks kirjoittaa.

Virallisissa dokumenteissa käytettiin toki epäselvää, byrokraattista kieltä kohtaamisia kuvailtaessa. Gottliebin kirjoittama raportti, joka selvisi silppuroinnista, kuvaa prosessia seuraavasti: “Tietyt henkilöt [prostituoidut] antoivat salaa tätä materiaalia [huumeita] muille [asiakkaat] [Whiten] ohjeiden mukaisesti.”

White maksoi naisille viraston rahoista ja sanoi että “he voivat käyttää niitä palveluksiin kuten vankilasta poispääsyyn”, Kamiya lisää.

Koomisesti sensuroitu MKULTRA-raportti. CIA:n valokuva Wikimediassa

Gottlieb oli tietoinen rahanliikkeiden vaarallisuudesta. “Johtuen näiden toimintojen erittäin epätavallisesta luonteesta sekä näiden riskistä, johon nämä henkilöt olivat itsensä asettaneet, heiltä on mahdotonta vaatia esittää kuittia näistä maksuista tai että he kertoisivat mitenkään tarkasti sitä mihin he käyttivät rahansa”, hän kirjoitti raporttiinsa.

Mutta MKULTRA-tiimi piti ensimmäistä San Fransiscon turvataloa sellaisena menestyksenä, että he avasivat toisen Golden Gate -sillan lähelle Marinin piirikuntaan. White valvoi tätäkin operaatiota.

“Lounastauon jälkeen oli mahdollista tuoda porukkaa pikapanolle”, eräs MKULTRA-agentti kertoi Marksille Telegraph Hillin sijainnista.

Marinin piirikunnan sijainti lähiöalueella tuntui eristäytyneeltä ja salaiselta, ja näin oli mahdollista tehdä perusteellisempia — ja naurettavampia — kokeita.

Marks kirjoitti:

“Siellä TSS:n [teknisten palvelujen työntekijät] tieteentekijät kokeilivat sellaisilla MKULTRA-erikoisuuksilla kuin hajupommeilla, kutinaa ja aivastelua aiheuttavilla jauhoilla ja laksatiiveilla. TSS:n Ray Treichler, stanfordilainen kemisti, lähetti näitä häirintäaineita Kaliforniaan Whiten kokeiluihin, mukana lähetettiin myös jakelujärjestelmiä kuten mekaaninen laukaisin, joka heittää pahalta haisevia esineitä 100 metrin päähän, lasiampulleja joiden päälle voidaan astua ja näin vapauttaa Treichlerin jauhoja, pieni ihonalainen neula, jolla voi injektoida huumeita viinipullon korkin lävitse, ja huumepäällysteisiä cocktail-tikkuja.”

Salaiset huumekokeet eivät päättyneet tuohon, eivätkä operatiivien lempihuumeet ja huumeiden käyttökohteet rajoittuneet pelkästään prostituution asiakkaisiin. “Jos minua kuumotti kokeilla huumetta itse, me lähetimme sen San Fransiscoon”, eräs CIA-lähde kertoi Marksille.

Apulaissheriffi Wayne Ritchie tietämättään joi LSD:llä terästettyä juomaa joulujuhlissa. Hän meni sekaisin ja yritti ryöstää baarin aseella uhaten, S.F. Weeklyn kuumottava juttu kertoo. Hän irtisanoutui sheriffin hommista, mutta vältti vankilatuomion.

Whiten päiväkirjasta käy ilmi, että hän itse oli myös juhlissa. Ritchie haastoi Yhdysvaltain valtion oikeuteen, mutta ei kyennyt osoittamaan, että CIA oli häntä huumannut.

Virasto lopetti MKULTRAn 1960-luvun lopulla sen jälkeen, kun John Vance CIA:n sisäisestä tarkastuksesta sai tietää kokeista. Kuitenkin kaksi tähän liittyvää projektia, MKSEARCH ja Project OFTEN, jatkuivat vastaavasti vuosiin 1972 ja 1973 asti.

Näistä ohjelmista aiheutui oikeita ihmisuhreja, mm. ainakin yksi kuolonuhri. Lukuisat koehenkilöt kärsivät pysyvistä henkisistä vammoista ja psykologisesta rappeutumisesta.

Operation Midnight Climax oli CIA:lle nöyryyttävä epäonnistuminen. Se osoittautui toimimattomaksi, sen tulokset olivat epätieteellisiä ja sen käyttökelpoiset menetelmät tiedustelussa olivat vähäisiä (paitsi Epsteinin tapauksessa! toim. huom.). Se pilasi CIA:n maineen sekä eettisesti että käytännössä, ja negatiivisesti vaikutti satojen ihmisten elämään.

Artikkelin julkaissut War Is Boring

MKULTRA

Project BLUEBIRD: MKULTRAn edeltäjä

Tämä on luku 2 John Marksin kirjasta The Search for the Manchurian Candidate.


CIAn viranomaiset aloittivat alkuvaiheen työn huumeiden ja hypnoosin parissa pian sen jälkeen kun Virasto luotiin vuonna 1947, mutta käyttäytymisen kontrollointiohjelma ei päässyt vauhtiin kunnolla kuin vasta kun Unkarin hallitus aloitti kardinaali Josef Mindszentyn oikeudenkäynnin vuonna 1949. Lasittunut katse silmissään Mindszenty tunnusti maanpetosrikoksen, jota hän ilmeisesti ei kuitenkaan ollut tehnyt. Hän muisti Moskovan puhdistusoikeudenkäynnit vuosina 1937 ja 1938, joissa kommunistipuolueen kovistelija-apparatsikit olivat nöyrästi myöntäneet syyllisyytensä monenmoisiin epätodennäköisiin rikoksiin. Nämä sekä sodanjälkeisten oikeudenkäyntien suma Itä-Euroopan maissa vaikuttivat lavastetuilta, kuumottavilta ja epätodellisilta. CIA-miesten mielestä heidän piti ottaa selkoa siitä miten kommunistit olivat tehneet syytetyistä zombin kaltaisia. Mindszentyn tapauksessa CIA:n turvallisuusmuistio julisti, että ”jokin tuntematon voima” oli kontrolloinut kardinaalia, ja muistio spekuloi, että kommunistiviranomaiset olivat käyttäneet häneen hypnoosia.

Kesällä 1949 Viraston tieteellisen tiedustelun johtaja oli tehnyt erikoismatkan Länsi-Eurooppaan selvittämään enemmän sitä mitä neukut tekivät ja ”soveltamaan erikoiskuulustelumenetelmiä venäläisten käyttämien keinojen arviointiin”. Toisin sanoen, he pelkäsivät sitä, että kommunistit olisivat saattaneet käyttää huumeita ja hypnoosia vankeihin, ja vanhempi CIA-viranomainen käytti tarkalleen samoja keinoja Itä-Euroopan pakolaisiin ja sieltä palautettuihin vankeihin. Palatessaan USA:n, tämä viranomainen suositteli kahta toimintamallia: ensinnäkin, että Virasto harkitsisi pako-operaation kehittämistä vapauttaakseen Mindszentyn; ja toiseksi, että CIA kouluttaisi ja lähettäisi Eurooppaan tiimin, jonka asiantuntemukseen kuuluu ”erikoiset” kuulustelumenetelmät, sellaiset joita hän oli kokeillut Euroopassa.

Kevääseen 1950 mennessä useat muut CIA-haarat harkitsivat hypnoosin käyttöä operaatioissa. Turvallisuusosasto, jonka päätehtävä oli suojella Viraston henkilöstöä ja muita osastoja vihollisen soluttautumiselta, keskitti kaiken toimintansa tähän ja muihin käyttäytymisen aloihin. Turvallisuusjohtaja Sheffield Edwards, entinen armeijan eversti joka vuosikymmen myöhemmin henkilökohtaisesti hoiteli CIA:n ja Mafian yhteisoperaatioita, teki aloitteen ja pyysi koolle kokouksen, jossa kaikki Viraston asiasta kiinnostuneet osapuolet olivat mukana. Hän ehdotti, että turvallisuusosaston alaisuuteen perustettaisiin kuulustelutiimi. Turvallisuus käyttäisi tiimejä tarkistamaan omat agenttinsa ja etsimään loikkarit koko CIA:n henkilöstöstä. Jokainen tiimi koostuisi psykiatrista, hypnoosikoulutuksen saaneesta valheenpaljastusasiantuntijasta sekä teknikosta. Edwards suostui olemaan käyttämättä tiimejä operaatioissa ilman lupaa korkea-arvoisemmalta komitealta. Hän antoi projektille nimeksi BLUEBIRD, koodinimi jolla ei ollut muuta merkitystä kuin se, että tietty henkilö tiesi nimen. Edwards turvaluokitteli ohjelman HUIPPUSALAISEKSI ja painotti poikkeuksellista salailun tarvetta. Huhtikuun 20. päivänä 1950, CIA:n johtaja Roscoe Hillenkoetter hyväksyi BLUEBIRDin ja valtuutti korvamerkitsemättömien rahojen käytön maksamaan kaikkein arkaluonteisimmat asiat. CIA:n käyttäytymisen kontrolliohjelma oli järjestäytynyt byrokraattisesti.

Tieteellisen tiedustelun johtaja otti osaa alkuperäiseen BLUEBIRD-tapaamiseen Sheffield Edwardsin toimistossa, ja hän vakuutti läsnäolijoille että hänen työntekijänsä jatkaisivat yrityksiä kerätä kaikki mahdollinen data ulkomaiden — erityisesti Venäjän — toimista käyttäytymisen alalla. Ei kauaakaan kun hänen edustajansa järjesti auditoinnin Nürnbergin sotaoikeusarkistoon nähdäkseen oliko siellä mitään BLUEBIRDille käyttökelpoista. CIA:n psykologin mukaan, joka kävi läpi saksalaistutkimusta, Virasto ei löytänyt paljoakaan apuja. ”Se oli todellinen kauhutarina, mutta me opimme mihin kaikkeen ihmiset pystyivät”, hän muistelee. ”Oli joitain kipukokeita, mutta ne olivat niin sadismin mädättämiä että niitä ei voinut oikein hyödyntää…. Se miten uhri selvisi tuosta oli erittäin mielenkiintoista.”

Alussa, ainakin, CIA:lla oli yhteistyötä tieteentekijöiden ja kuulustelijoiden kanssa. Tutkijat turvallisuusosastolta (joilla ei ollut mitään erikoista asiantuntemusta, mutta jotka olivat kokeneita poliisityössä) sekä tutkijat tieteellisen tiedustelun puolelta (joilta puuttui kenttäkokemus mutta joilla oli akateeminen koulutus) kävivät yhdessä läpi kaiken avoimen kirjallisuuden ja salaiset raportit. He nopeasti tajusivat, että ainoa tapa rakentaa tehokas puolustus mielenhallintaa vastaan oli ymmärtää sen hyökkäyskäyttömahdollisuuksia. Rajaviiva hyökkäyksen ja puolustuksen välillä — jos sitä koskaan olikaan — pian suttaantui niin että se oli merkityksetön. Lähes kaikki Viraston dokumentit painottivat tavoitteita kuten ”henkilön kontrollointi siihen pisteeseen asti, että hän tekee sen mitä haluamme hänen omaa tahtoaan vastaan ja jopa luonnon peruslakeja, kuten oman hengen säilyttäminen, vastaan”. Eräässä sellaisessa muistiossa Viraston viranomainen kirjoitti hänen pomolleen: ”Jos tämä meinataan salata puolustustutkimukseksi, se on aika hiton läpinäkyvää.”

Kolme kuukautta sen jälkeen, kun johtaja oli hyväksynyt BLUEBIRDin, ensimmäinen tiimi matkusti Japaniin kokeilemaan käyttäytymistekniikoita ihmiskoehenkilöihin — todennäköisesti kaksoisagenteiksi epäiltyihin kohteisiin. Kolme miestä saapui Tokioon heinäkuussa 1950, arviolta kuukausi Korean sodan alkamisen jälkeen. Kenenkään ei tarvinnut erikseen korostaa heidän tehtävänsä tärkeyttä. Turvallisuusosasto käski heidän salata heidän todellisen tarkoituksensa jopa Yhdysvaltain armeijan viranomaisilta, joiden kanssa he työskentelivät Japanissa, käyttäen peitetarinana sitä, että he tekisivät ”intensiivistä valheenpaljastustyötä”. Nihkeässä, lamauttavassa kuumuudessa ja kosteudessa he kokeilivat erilaisia yhdistelmiä lamauttavan amobarbitaalin ja piristävän amfetamiinin sekoitteella neljään eri koehenkilöön, joista kaksi sai myös toista piristettä, myrkyllistä pikrotoksiinia. He kokeilivat myös tuottaa muistinmenetyksen. Tiimi piti kokeita onnistuneina, mutta CIA:n dokumentit matkasta antavat ainoastaan tosi hämärän ylimalkaisen kuvauksen tapahtumista.[1] Sitten lokakuun 1950 aikaan BLUEBIRDin tiimi käytti ”kehittyneitä” tekniikoita 25 koehenkilöön, jotka ilmeisesti olivat Pohjois-Korean sotavankeja.

Tuon vuoden loppuun mennessä turvallisuushenkilö Morse Allen oli nimitetty BLUEBIRD-ohjelman johtoon. Tuohon aikaan 40-vuotias Allen oli käyttänyt suurimman osan urastaan kotimaan kommunistiuhkaa vastaan taisteluun. Hän oli aloittanut 30-luvun alussa, jolloin hän oli liittynyt valtionhallinnon henkilöstöpolitiikkayksikköön (Amerikassa Civil Service Commision) ja perustanut sen ensimmäiset kommunisteja käsittelevät turvallisuustiedostot. (”Hän tietää heidän metodinsa”, kirjoitti CIA-kollega.) Toisen maailmansodan aikaan Allen oli palvellut laivaston tiedustelussa, ensin jahdaten vasemmistolaisia New Yorkissa ja sitten nousten maihin rannikkojääkärien kanssa Okinawalla. Sodan jälkeen hän meni töihin ulkoministeriöön, mutta lähti sieltä heti pois 1940-luvun lopulla, koska hänen mielestään ulkoministeriö valkopesi tiettyjä kommunistitapauksia. Hän meni CIA:n turvallisuusosastolle. Hän oli käytökseltään ja koulutukseltaan epäilyyn taipuvainen mies, eikä Allen ottanut mitään annettuna. Niinkuin kaikki vastatiedustelun tai turvallisuuden työntekijät, hänen tehtävänään oli näyttää miksi asiat eivät olleet niinkuin mitä ne näyttivät olevan. Hän aina ajatteli yhden askeleen eteenpäin ja taaksepäin, puhkoi reikiä pintatodellisuuksiin. Allenilla ei ollut mitään akateemista koulutusta käyttäytymistieteeseen (vaikka hän kävikin lyhyen hypnoosikurssin, aihe joka häntä kiinnosti). Hän piti BLUEBIRD-hommaa sellaisena, joka vaati kommunistien kaikkien mahdollisten menetelmien tutkimista, joita he saattaisivat käyttää Yhdysvaltoja vastaan ja koitti selvittää keinoja niiden ehkäisemiseksi.

CIA oli kouluttanut Morse Allenia eräässä aiheessa, josta tuli CIA:lle tärkeä osa heidän peiteoperaatioitaan varhaisina aikoina: valheenpaljastimen käyttö. Todennäköisesti enemmän kuin mikään muu tiedustelupalvelu maailmassa, Virastolla oli tapana vyöttää omat ulkomaan agenttinsa — ja lopulta myös omat työntekijänsä — ”laatikkoon”. Valheenpaljastin mittaa fysiologisia muutoksia, joita valehtelu saattaisi aiheuttaa — sydämenlyönti, verenpaine, hikoilu ja sensellainen. Se ei koskaan ollut idioottivarma. Vuonna 1949 turvallisuusosasto arvioi, että se toimi onnistuneesti arviolta seitsemässä tapauksessa kahdeksasta, hyvä onnistumisprosentti mutta ei riittävä niille jotka halusivat varmuutta. Psykopaattinen valehtelija, hypnotisoitu henkilö tai erityisen koulutuksen saanut ammattimainen valehtelija voi ”peitota” koneen. Lisäksi valheenpaljastuksen suorittamisen taito ja kysymysten kysyminen määrittää sen miten hyvin laite toimii. ”Hyvä käyttäjä voi saada aikaan loistavia tuloksia valheenpaljastimella ilman edes sen päälle kytkemistä”, väittää eräs CIA:n veteraanityöntekijä. Muut ovat sitä mieltä, lähinnä vähemmän yllättävästi, että sen pääasiallinen arvo on seuloa agentit, joita houkuttelee loikkaaminen tai salaisuuksien paljastaminen. Koneen voima — todellinen ja kuviteltu — paljastaa epärehellisyys ja epäuskollisuus voi olla häiritsevä tekijä. [2] Siitä huolimatta valheenpaljastin ei voi pakottaa totuuteen. Niinkuin Pinokkion nenä, se ainoastaan vihjaa valehtelusta. Lisäksi kone vaatii tarpeeksi fyysistä kontrollia kohteesta, kun hänet pitää vyöttää penkkiin. Vuosien ajan CIA yritti päästä yli tästä rajoitteesta kehittämällä ”supervalheenpaljastinta”, jota voitaisiin käyttää etäältä tai salassa penkkiin piilotettuna. Tällä alalla, niinkuin monilla muillakin, mikään käyttäytymisen kontrollitapa ei ole liian älyvapaa jottei sitä voisi pohtia käyttävänsä, ja Viraston tieteentekijät edistyivätkin tällä alalla.

Joulukuussa 1950 Morse Allen sanoi pomolleen Paul Gaynorille, eläköityneelle prikaatinkenraalille, jolla oli pitkä historia vastatiedustelussa ja kuulustelussa, että hän oli kuullut kokeista ”sähkölammas”-koneella richmondilaisessa sairaalassa Virginiassa. Sellainen keksintö vetosi Alleniin, koska oletettavasti se sai ihmiset nukkumaan ilman, että aiheutettiin shokkia tai kouristelua. BLUEBIRDin tiimi oli käyttänyt huumeita saattamaan kohteet sellaiseen tilaan, joka mahdollistaisi hypnoottisen transsin, ja Allen toivoi että kone mahdollistaisi käyttäjän saattaa kohteet syväuneen ilman, että tarvitsisi turvautua kemikaaleihin. Teoriassa ainoa mitä käyttäjän piti tehdä oli kiinnittää elektrodit kohteen ohimoille ja antaa koneen tehdä loput. Se maksoi arviolta $250 ja se oli kaksi kertaa niin suuri kuin pöytämallinen sanelukone. ”Vaikka sen käyttö ei ollutkaan mahdollista omiin työntekijöihin, johtuen siitä että aivovaurion mahdollisuus oli ainakin teoreettinen”, Morse Allen kirjoitti, ”se olisi mahdollisesti arvokas tietyillä alueilla, joissa sotavankeja tai Viraston kohteita kuulusteltiin”. Kone ei koskaan toiminut tarpeeksi hyvin, että se olisi otettu CIA:lla koekäyttöön.

Vuoden 1951 lopulla Allen puhui kuuluisalle psykiatrille (jonka nimi, niinkuin monet muut, CIA on pyyhkinyt julkistetuista dokumenteista) karmivista mutta käyttökelpoisista tekniikoista. Tämä psykiatri, joka selvästi oli Viraston konsultti, raportoi että sähköshokkihoitoa voitaisiin käyttää tuottamaan eri pituisia muistinmenetysjaksoja ja että hän oli kyennyt saamaan informaatiota potilailta, kun he heräsivät pökerryksistä, heti shokkihoidon jälkeen. Hän myös raportoi, että Reiterin sähköshokkikone tuotti ”tuskallista kipua”, joka voisi olla tehokas ”kolmannen asteen menetelmä”, jolla saada kohteet puhumaan, vaikka kone ei ollutkaan käyttökelpoinen hoitomenetelmänä. Morse Allen kysyi oliko psykiatri koskaan hyödyntänyt ”pökkeröistä” aikaa normaalin sähköshokin jälkeen potilaan haltuunottamiseksi hypnoosilla. Hän vastasi ei, mutta että hän yrittäisi lähitulevaisuudessa sitä ja raportoisi Virastolle. Psykiatri myös mainitsi, että pitkittynyt sähköshokkihoito voisi asteittain tehdä kohteesta ”kasvin” ja että ei olisi mahdollista selvittää oliko hoitoja annettu ellei kohteelle tehtäisi EEG-testiä kahden viikon sisään hoidoista. Tämän informaation paljastaneen muistion lopussa Allen huomautti, että kannettava, paristokäyttöinen sähköshokkikone oli tullut markkinoille.

Pian Morse Allenin raportin jälkeen tieteellisen tiedustelun osasto suositteli, että sama psykiatri saisi sata tuhatta dollaria tutkimusvaroja ”sähköshokki- ja hypnoositekniikoiden kehitykseen”. Vaikka Allen piti tätä aihetta tavoittelemisen arvoisena, hänellä oli joitain epäilyksiä shokkihoitojen sovelluskohteista: ”Sähköshokkihoitojen käyttöä koskevat vasta-argumentit pätisivät jos lopputuloksena syntyisi ’kasvi’. [Minä] uskon että nämä tekniikat tulisi jättää pois käytöstä paitsi kaikkein vakavimmissa hätätapauksissa, ja eristyksen ja/tai alueelta poistamisen avulla suoritettu neutralisaatio olisi paljon asianmukaisempaa ja varmasti turvallisempaa.”

Vuonna 1952 tieteellisen tiedustelun osasto ehdotti, että yksityiselle tohtorille annettaisiin toiset sata tuhatta dollaria BLUEBIRDiin liittyvien ”neurokirurgisten tekniikoiden” kehittämiseen — oletettavasti lobotomiaan liittyviin tekniikoihin. [3] Samalla tavoin turvallisuusosasto oli suunnitellut käyttävänsä ulkopuolisia konsultteja selvittämään sellaisia keinoja kuten ultraääni, värähtelyt, iskut, korkea ja kevyt paine, erilaisten kaasujen käyttö ilmatiiviissä tiloissa, ruokavalioiden muutokset, kofeiini, väsymys, säteily, lämpö ja kylmä, sekä valaistuksen muuttaminen. Viraston viranomaiset tarkastelivat kaikkia näitä ja monia muitakin. Joitain näistä tutkittiin intensiivisesti; toisista he pelkästään puhuivat konsulttien kanssa.

BLUEBIRDin mielenhallintaohjelma sai alkunsa, kun Stalin oli vielä elossa, kun Hitlerin muisto oli vielä tuore ja globaalin ydinsodan pelote oli vasta uppoamassa kansan tietoisuuteen. Neuvostoliitto oli alistanut suurimman osan Itä-Eurooppaa ja kommunistipuolue oli ottanut haltuun kaikkein väkirikkaimman maan, Kiinan. Koreassa oli syttynyt sota ja senaattori Joseph McCarthyn kommunisminvastainen ristiretki oli nousussa Yhdysvalloissa. Sekä ulkomaan että kotimaan politiikka oli täynnä pelkoa ja jopa aivan suoraa paranoiaa.

Amerikan viranomaiset osoittivat kylmän sodan ilmapiiriä ja käyttivät sitä tekosyynä rikoksille ja ylilyönneille silloin ja sen jälkeenkin. Eräs toistuva litania kansallisen turvallisuuden tutkimuksissa oli paljastuneiden viranomaisten todistukset, joissa puhuttiin kylmän sodan hysteriasta, jolla oikeutettiin teot joita tämä muuten ei olisi voinut puolustella. Kylmän sodan käsitykset eivät olleet moraalinen tai juridinen suoja sellaisille teoille, mutta ne auttoivat selittämään niitä. Jopa silloinkin kun käsitykset eivät olleet kauhean perusteltuja, ne olivat yhtä kaikki todellisia mukanaolleille ihmisille.

Se oli myös aikaa, jolloin Yhdysvallat oli saavuttanut maailmassa uuden ylemmyyden tason. Toisen maailmansodan jälkeen Amerikan viranomaisilla oli sellaista valtaa josta diplomaatit usein uneksivat. He solmivat uusia liittoja, tuli uusia johtajia ja jopa kokonaisia kansakuntia perustettiin heidän tarkoitusperiään seuraamaan. He antoivat aseita, tekivät palveluksia ja auttoivat monia valtioita. Tämän seurauksena Amerikan viranomaiset saivat huomiota, heitä kunnioitettiin ja hyysättiin minne he menivätkin — niinkuin ei koskaan aikaisemmin. Heidän uudenlainen tärkeyden tuntonsa ja kylmän sodan pelko teki heistä usein vaarallisen yhdistelmän — ja ihmisluonteessa on sellainen fakta, että kun joku sekä voimainsa tunnossa pullistelee että on peloissaan, sellaisen perään tulee katsoa tarkkaan.

Vuoden 1947 National Security Act loi sekä CIA:n että National Security Councilin — eli siis koko kylmän sodan komentorakenteen. Sodan aikaiset OSS-johtajat kuten William Donovan ja Allen Dulles lobbasivat pää märkänä lain puolesta. Viranomaiset uudessa komentorakenteessa pian laittoivat hommiin pelkonsa ja suurudenhulluutensa. He reagoivat havaittuihin uhkiin, he ottivat käyttöön keinoja kaihtamattoman ja sodankaltaisen asenteen kaikkia kohtaan, jotka pitivät heitä vihollisena — erityisesti Neuvostoliittoa. He ottivat asiakseen taistella kommunismia vastaan ja kaikkea sitä mikä saattaisi johtaa kommunismiin ympäri maailman. Muutamat kansalaiset olivat eri mieltä heidän kanssaan; he ilmaisivat useimpien tuonaikaisten amerikkalaisten tuntoja, mutta kansallisen turvallisuuden viranomaiset edelleen mieluiten toimivat salassa. Salainen tutkimuskomissio entisen presidentti Hooverin alaisuudessa kuvasi heidän salasotaan pyrkivää eetosta:

Nyt on selvää, että vastassamme on leppymätön vihollinen, jonka vannoutunut tavoite on maailmanvalta millä tahansa keinoin ja millä tahansa hinnalla. Siinä pelissä ei ole mitään sääntöjä. Siispä amerikkalaisten pitkäaikainen ”reilun pelin” käsitys tulee määritellä uusiksi. Meidän tulee kehittää tehokkaita vakoilu- ja vastavakoilupalveluja ja meidän tulee opetella horjuttamaan, sabotoimaan ja tuhoamaan vihollisemme selvemmin, hienovaraisemmin ja tehokkaammin kuin meitä vastaan käytetyt keinot ovat.

CIA-miehet ottivat tämän homman kovin vakavasti. ”Mielestämme me olimme kommunisminvastaisen ristiretken eturintaman puolustuslinja”, muistelee Harry Rositzke, Viraston neuvostodivisioonan varhainen johtaja. ”Silloin oli selvä ja kiivas tunto tehtävästä — tunto siitä miten suuri työ se oli.” Michael Burke, joka toimi CIA:n salaoperaatioiden johtajana Saksassa ennen siirtymistä New York Yankeesin ja Madison Square Gardenin johtoon, on samaa mieltä: ”Se oli naulitsevaa… Sitä oli vain täysin jonkin pauloissa, joka on sittemmin muuttunut niin väärinymmärretyksi, mutta kylmän sodan päivinä se oli todellinen asia, ja sadat tuhannet neuvostosotilaat, tankit ja lentokoneet odottelivat Itä-Saksan rajalla, ne kykenivät liikkumaan Englannin kanaalille 48 tunnissa.” Hugh Cunningham, Viraston viranomainen, joka jatkoi hommissa vuosia, muistelee että selviytyminen itsessään oli uhattuna, ”Sinut koitettiin saada tuntemaan, että koko maa oli tuhoutumassa ja meidän piti tehdä kaikkemme sen pelastamiseksi.”

BLUEBIRD ja CIA:n myöhemmät mielenhallintaohjelmat saivat alkunsa sellaisesta levottomuudesta. CIA:lta vaadittiin myös kaikkien mahdollisten vihollisten menetelmien ja aikeiden opiskelua. ”Jos CIA ei olisi yrittänyt selvittää mitä venäläiset tekivät mieltä muuttavilla huumeilla 1950-luvun alussa, mielestäni silloisen johtajan olisi pitänyt saada potkut”, sanoo Ray Cline, entinen Viraston apulaisjohtaja.

Korkeat Viraston viranomaiset kokivat, että heidän tuli selvittää mitä venäläiset halusivat. Siitä huolimatta huolellinen tuon aikaisten CIA-dokumenttien tutkiminen kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kertoo, että jos venäläiset saivat läpimurtoja käyttäytymisen kontrollin alalla — jota he todellakaan eivät itse olleet kehitelleet — CIA:lta puuttui tiedustelutietoa tuon osoittamiseksi. Esimerkkinä, vuoden 1952 turvallisuusdokumentti, jolla selvästi oli jotain hampaankolossa tieteellisen tiedustelun osaston kanssa, sanoi Neuvostoliiton ohjelmista kerättyä dataa ”äärimmäisen heikoksi”. Kirjoittaja huomasi, että Viraston informaatio perustui ”toisen tai kolmannen käden huhuihin, vahvistamattomiin väitteisiin ja epäfaktoihin.”[4] Ilmeisesti Mindszentyn oikeudenkäynnistä heränneet pelot ja fantasiat sekä senjälkeinen Korean sodan ”aivopesun” aiheuttama yleinen suuttumus olivat peittäneet faktat. CIA:n ”mielenhallinta-aukon” käsite oli yhtä paljon myytti kuin myöhemmät pommittaja- ja ohjus”aukot”. Jokatapauksessa, mielenhallinta otti tuulta alleen.

Niin uniikki ja pelottava kuin kylmä sota olikin, se ei saanut valtion leipiin työskenteleviä ihmisiä reagoimaan eri tavalla toisiinsa tai valtaan verrattuna muihin Amerikan historian aikakausiin. Byrokraattinen vääntö jatkui käyttäytymiskontrolliohjelman kaikkein kylmäävimpinäkin vuosina. Oli sama miten hädissään CIA:n viranomaiset olivat Venäjän uhasta, silti he väänsivät peistä omiensa kesken Viraston hallinnasta ja rahoituksesta. Vuosina 1950-1952 vastuu mielenhallinnasta siirtyi turvallisuusosastolta tieteellisen tiedustelun osastolle ja sitten takaisin. Tässä prosessissa BLUEBIRD sai uuden nimen ARTICHOKE. Byrokraattiset väännöt jäivät tasapeleiksi, ulkopuolisten hämmennykseksi; ja kuitenkin omnet kriittisistä käänteistä käyttäytymistutkimuksessa syntyivät käytännössä viranomaisten byrokraattisesta väännöstä. Turvallisuusosasto oli täynnä pragmaatikkoja, jotka ahdistuivat kommunistien (ja homoseksuaalien) siivilöinnistä jokapuolelta. He uskoivat, että tieteellisen tiedustelun intellektuaalit olivat epäonnistuneet kehittämään ”yhtään uutta, käyttökelpoista paperia, ehdotusta, lääkettä, instrumenttia, henkilön nimeä jne. jne. jne.”, niinkuin eräs dokumentti asian ilmaisi. Oppineet herrasmiehet tieteellisen tiedustelun puolella kokivat, että entiset poliisit, sotilaat ja tutkijat turvallisuuspuolella olivat olivat teknisesti osaamattomia hoitelemaan niin suurenmoista tehtävää kuin ihmismielen hallitseminen.

”Toimivaltakonflikti oli jatkuvaa tällä alalla”, senaatin komitea ilmoitti vuonna 1976. Vuoden 1952 raportti CIA:n lääkintätoimen johdolle (joka itse oli mukana tappeluissa) veti karkeamman johtopäätöksen: ”Eri Viraston sisäisten osastojen väliltä puuttuu ilmiselvästi yhteistyöhalukkuutta, jota pahentaa pikkumaiset kateudet ja henkilökohtaiset erot, jotka johtavat Viraston edistämisen ja toiminnan parantamisen taantumuksellisuuteen.” Kun turvallisuusosasto otti ARTICHOKEn takaisin tieteelliseltä tiedustelulta vuonna 1952, voitto kesti vain kaksi ja puoli vuotta ennenkuin suurin osa käyttäytymistyöstä meni jälleen erään CIA-osaston alaisuuteen, joka oli täynnä kenttäkokemusta omaavia tohtoreita — tekninen henkilöstö (Technical Services Staff, TSS). [5]

Byrokraattinen sodankäynti CIA:n ulkopuolella oli myös valloillaan, vaikkakin oli vitteitä virastojen välisestä yhteistyöstä. Huhtikuussa 1951 CIA-johtaja hyväksyi yhteistyön maavoimien, laivaston ja ilmavoimien tiedustelun kanssa välttääkseen päällekkäin tehtävän työn. Maavoimat ja laivasto molemmat etsivät totuusseerumeita, kun taas ilmavoimien päähuoli oli kuulustelutekniikat, joita sovellettaisiin maahansyöksyneisiin pilotteihin. Kunkin asevoimain haaran edustajat ottivat osaa toistuviin tapaamisiin puhuakseen ARTICHOKEn asioista. Virasto kutsui mukaan myös FBI:n, mutta J. Edgar Hooverin miehet pysyivät poissa.

Lyhyen yhteistyöperiodin aikana armeija ja CIA vaihtoivat myös informaatiota Britannian ja Kanadan valtioiden kanssa. Ensimmäinen sessio oli kesäkuussa 1951, jossa Britannian edustaja ilmoitti heti suoraan, että kuulustelutoiminnassa ei ole tapahtunut mitään uutta kehitystä Inkvisition jälkeen, ja että arvokkaiden tulosten selvittäminen tutkimalla oli toivotonta. Hän halusi keskittyä propagandaan ja poliittiseen sodankäyntiin, kun he sovelsivat sitä sellaisiin uhkiin kuten kommunistien tunkeutuminen työväenliikkeeseen. CIA:n pöytäkirjasta käy ilmi, että skeptinen englantilainen lopulta suostui pitämään käyttäytymistutkimusta tärkeänä, mutta tämän sananvaihdon rehellisyydestä on omat epäilykset. Pöytäkirjasta käy ilmi myös konsensus, jonka mukaan ”ei ole pätevää näyttöä” siitä, että länsimaat tai Neuvostoliitto olisivat kumpikaan tehneet minkäänlaista ”vallankumouksellista edistystä” tällä alalla. Pöytäkirja kuvaa Neuvostoliiton menetelmiä ”poikkeuksellisen samankaltaisiksi… iänkaikkisen vanhoiksi menetelmiksi”. Yhtä kaikki, kolmen maan edustajat sopivat jatkavansa tutkimuksia käyttäytymisen kontrollimenetelmistä, johtuen niiden tärkeydestä ”kylmän sodan operaatioille”. Se miten paljon Britannia ja Kanada jatkoivat tätä ei ole määritettävissä. CIA ei lopettanut ennenkuin vasta 1970-luvulla.

Byrokraattinen konflikti ei ollut ainoa valtion arkielämän aspekti, joka jatkui koko kylmän sodan ajan. Viranomaiset pitivät yllä myös tietoisuutta heidän päätöstensä eettisistä ja juridisista aspekteista. Usein he kävivät rationalisoivat vääristellen asioita ja suojasivat itseään näiltä, mutta ainakin he tunnistivat ja pysähtyivät pohtimaan eettisiä rajoja ennen niiden yli hyppäämistä. Olisi epäreilua sanoa, että kaikki moraalinen tietoisuus olisi kadonnut savuna ilmaan. Viranomaiset kärvistelivät tekojensa seuraamuksista, ja iso osa käyttäytymisen kontrollointiin liittyvästä paperisodasta käsitteli niiden synnyttämää moraalista konfliktia.

Turvallisuusosasto juuri ja juuri kykeni rekrytoimaan tiimin psykiatreja ajallaan ennen ensimmäistä Japanin tehtävää, ja vuosien ajan Viraston agenteilla oli vaikeuksia löytää pätevää lääketieteellistä osaamista projektiin. Spekulaatiot siitä miksi näin oli ovat luettavissa eräässä muistiossa, jossa Virasto listasi sellaisia syitä kuten CIA:n suhteellisen matalat lääkärinpalkat sekä ARTICHOKEn kapea ammatillinen soveltuvuusala, ja lisäsi että kandidaatin ”etiikka saattaa olla sellainen, että häntä ei kiinnosta tehdä yhteistyötä oman projektimme eräiden vallakumouksellisempien vaiheiden kanssa.” Tämä pohdinta muuttui todeksi Viraston rekrytoinneissa. Osaajia etsittäessä toinen CIA:n muistio esitti miksi eräs lääkäri vaikutti sopivalta: ”hänen etiikkansa on sellainen, että hän suostuisi täysin yhteistyöhön missä tahansa vaiheessa ohjelmaamme, huolimatta siitä miten vallankumouksellinen se saattaisi olla.”

Asia oli vieläkin ongelmallisempi kun yritettiin löytää koekaniineja mielenhallintakokeisiin. ”Suurin tämän hetken ongelmamme”, luki CIA-muistiossa, ”on löytää sopivia koehenkilöitä.” ARTICHOKEn miehet pitivät kätevimpänä lähteenä kansainvälisen vakoojavaihdon ajelehtivaa hylkytavaraa: ”kyseenalaisen lojaalit henkilöy, joiden epäillään olevan agentteja tai istutteita, henkilöt joilla tiedetään olevan syitä petkuttaa jne.”, eräs Viraston dokumentti kuvaa. ARTICHOKEn viranomaiset pitivät näitä henkilöitä ”uniikkina tutkimusmateriaalina”, joilta saatettiin kaivaa merkityksellisiä salaisuuksia kokeiden edistyessä.

On reilua sanoa, että CIA-työntekijät tuppasivat arvostamaan vähemmän näiden koehenkilöiden elämiä kuin mitä he arvostivat amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden elämää, joilla tehtiin alkuvaiheen hyväntahtoisempia kokeita. He räätälöivät koehenkilöt vastaamaan kokeen eettistä herkkyyttä. ARTICHOKE-tiimissä työskennellyt psykiatri painotti, että kukaan Virastosta ei halunnut koehenkilöitä satutettavan. Ja kuitenkin hän ja hänen kollegansa olivat halukkaita kohtelemaan kyseenalaisia loikkareita ja agentteja tavoilla, jotka olisivat sekä ammatillisesti epäeettisiä USA:ssa, mutta myös syytteisiin johtavia rikoksia. Nämä koehenkilöt olivat, jos nyt ei suoraan hukkaan heitettävissä, niin ainakaan heitä ei ihmisolentoina arvostettu kovinkaan korkealle. Niinkuin CIA-psykologi sanoi, joka työskenteli käyttäytymisen kontrollointiohjelmassa vuosikymmenen ajan, ”Sitä ei antanut kauhean paljon ihmisoikeuksia henkilöille, jotka olivat maanpettureita tai jotka aktiivisesti toimivat meidän tuhoamisen hyväksi.” Toinen CIA:n entinen psykologi havainnoi, että CIA-työntekijöillä ei ollut ”universaalin ihmiskunnan käsitettä” ja näin he olivat valmiita tekemään mitä tahansa ulkomaalaisille, kaikkea sellaista mitä he eivät olleet halunneet tehdä amerikkalaisille. ”Se oli jäykän patrioottinen visio”, hän sanoo.

ARTICHOKEn viranomaiset eivät koskaan näyttäneet kykenevän löytämään tarpeeksi koehenkilöitä. Ammattityöntekijät — erityisesti traditionalistit — olivat vastahakoisia paljastamaan agentteja turvallisuusmiehille, jotka kokeilivat todistamattomilla menetelmillä. Kenttämiehet eivät erityisesti halunneet ulkopuolisia, kuten ARTICHOKEn porukkaa, sekaantuvan heidän toimintaansa. Vakoiluhommissa agentit ovat arvokasta omaisuutta, ja työntekijät tuppaavat olemaan suojelevaisia. Näin ARTICHOKEn tiimit saivat salaisen alamaailman pohjasakkaa.

Vääjäämättömästi ARTICHOKEn miehet loikkasivat eettisten rajaviivojen yli. Morse Allen uskoi, että heille tietoisen myöntymyksensä antaneiden vapaaehtoisten käyttö kokeissa ei näyttänyt toteen juurikaan mitään. Vaivaa luonnollisesti käyttäytyäkseen nähneet vapaaehtoiset edelleen tiesivät, että he leikkivät uskomusleikkejä. Tietoisesti tai alitajuisesti he ymmärsivät, että mikään ei antaisi heidän tulla vahingoitetuksi. Allenin mielestä ainoastaan kokeilemalla koehenkilöillä ”miten paljon tässä oli pelissä (ehkäpä elämä tai kuolema)”, niinkuin hän kirjoitti, voisi hän saada luotettavia tuloksia, jotka olivat operaatiotyöntekijöille relevantteja. Dokumenteissa ja keskusteluissa Allen ja hänen kollegansa kutsuivat sellaisia realistisia kokeita ”lopullisiksi kokeiksi” — lopullisiksi siinä mielessä, että koe suoritettaisiin loppuun saakka. Se ei päättyisi kun koehenkilöstä tuntuisi siltä tai kun häntä tai hänen hyväänsä vahingoitettaisiin. Koehenkilöllä ei ollut mitään ideaa siitä, että hän koskaan olisi ollut edes osana koetta.

Jokaisessa käyttäytymisen kontrolloinnin kenttäkokeessa akateeminen tutkija vei työn vain tiettyyn pisteeseen asti. Morse Allenin perspektiivistä jonkun oli sitten vietävä koe loppuun asti selvittääkseen miten hyvin tekniikka toimi oikeassa maailmassa: miten huumeet vaikuttivat pahaa-aavistamattomiin koehenkilöihin, miten massiivinen sähköshokki vaikutti muistiin, miten pitkitetty aistideprivaatio häiritsi mieltä. Määritelmän mukaan lopulliset kokeet menivät perinteisistä etiikan ja lain rajoista yli. Äärimmäiset lopulliset kokeet aiheuttivat kuolemaa, mutta ARTICHOKEn lähteet sanoivat, että sellaiset olivat kiellettyjä.

CIA:n uratyöntekijöille näiden rajojen ylittäminen kansallisen turvallisuuden nimissä muuttui osaksi työtä, vaikkakin yksittäiset työntekijät yleensä vetivät henkilökohtaisia rajoja joita he eivät ylittäisi. Useimmat akateemikot eivät halunneet olla missään tekemisissä tässä vaiheessa — eivätkä Viraston agentit aina halunneet näitä ulkopuolisia ympärilleen. Jos akateemikot ja lääkärikonsultit otettiin mukaan terminaalivaiheeseen, he tekivät töitä yleensä toisella mantereella, salassa. Kuten Cornellin lääkiksen kuuluisa neurologi Harold Wolff selitti CIA:lle esittämässään tutkimussuunnitelmassa, kun joku kokeista liittyi koehenkilön vahingoittamiseen, ”Me odotamme Viraston tuovan saataville sopivia koehenkilöitä ja asianmukaisen paikan jossa tarpeelliset kokeet voidaan suorittaa.” Jos joku ammattilainen jää kiinni tällaisten asioiden tekemisestä, joita Virasto sponsoroi — koehenkilöiden vankina pitämisestä, heidän huumaamisesta lääkkeillä — hänet mahdollisesti olisi pidätetty kidnappaamisesta tai törkeästä pahoinpitelystä. Varmasti sellainen tutkija olisi joutunut häpeään kollegoiden keskuudessa. Kuitenkin saman kokeen toteuttaminen CIA:n lipun alla oli mahdollista, hänen ei tarvinnut miettiä lakia. Hänen kollegansa eivät voineet syyttää häntä virallisesti, koska heillä ei ollut hajuakaan mitä hän teki. Ja hän voisi olla ylpeä maansa auttamisesta.

Ilman että ollaan paikalla henkilökohtaisesti, kukaan ei tiedä tarkalleen miltä se on tuntunut ottaa osaa terminaalikokeeseen. Jokatapauksessa, koehenkilö todennäköisesti ei muistele hyvällä kokemusta. Kun tutkijat joskus muistuttivat Alphonse and Gastonia, he ottivat itsensä ja työnsä erittäin vakavasti. Nyt he ovat joko kuolleita, tai omista syistään eivät halua puhua kokeista. Ainoastaan seuraavassa tapauksessa olen kyennyt parsimaan kasaan mitään mikä muistuttaa ensikäden todistusta terminaalikokeesta, ja tämä on varsin mietoa verrattuna muihin ARTICHOKEn tyyppien suunnitelmiin.

Huomioita

CIA:n ARTICHOKE-ohjelman alkuperä ja kertomukset varhaisista kokeista tulivat seuraavista Viraston dokumenteista #192, 15. tammikuuta 1953; #3, 17. toukokuuta 1949; A/B, I,8/1, 24. helmikuuta 1949; helmikuun 10. 1951 muistio erikoiskuulusteluista (ei dokumenttinumeroa); A/B, II, 30/2, 28. syyskuuta 1949; #5, 15. elokuuta 1949; #8, 27. syyskuuta 1949; #6, 23. elokuuta 1949; #13, 5. huhtikuuta 1950; #18, 9. toukokuuta 1950; #142 (kirjeenvaihto), 19. toukokuuta 1952; #124, 25. tammikuuta 1952; A/B, IV, 23/32, 3. maaliskuuta 1952; #23, 21. kesäkuuta 1950; #10, 27. helmikuuta 1950; #37, 27. lokakuuta 1950; A/B, I, 39/1, 12. joulukuuta 1950; A/B, II, 2/2, 5. maaliskuuta 1952; A/B, II, 2/1, 15. helmikuuta 1952; A/B, V, 134/3, 3. joulukuuta 1951; A/B, I, 38/5, 1. kesäkuuta 1951; and #400, ei päivämäärää, ”Specific Cases of Overseas Testing and Applications of Behavioral Drugs.”

Voit etsiä dokumentteja osoitteessa https://www.cia.gov/readingroom/search/site

Dokumenttien lisäksi oli haastatteluja seuraavilta henkilöiltä: Ray Cline, Harry Rositzke, Michael Burke, Hugh Cunningham sekä useat muut ex-CIA työntekijät, jotka haluavat pysyä anonyymeina. Churchin komitean loppuraportti The Final Report of the Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence taustoittaa asiaa.

Terminaalikokeista puhuvia dokumentteja ovat mm. #A/B, II, 10/57; #A/B, II, 10/58, 31. elokuuta 1954; #A/B, II, 10/ 17, 27. syyskuuta 1954; and #A/B, I, 76/4, 21. maaliskuuta 1955.

Alaviitteet

1. Paremmin dokumentoitu huumeterapia- ja huumehypnoositapaus löytyy luvusta 3.
2. Vaikka tavallinen CIA:n rivityöntekijöiden valheenpaljastus ilmeisesti ei koskaan paljastanutkaan riviagenttien joukkoon soluttautumisia, se melkein varmuudella vaikutti pelotteena niille, jotka olivat kaappihomoja tai ajattelivat laittaa suuria summia rahaa mustiin laukkuihin.
3. Sitä rahoittiko Virasto lopulta tätä tai yllämainittua sähköshokkiprojektia ei voida määritää dokumenteista.
4. CIA kieltäytyi antamasta briiffausta tai lisämateriaalia kun pyysin heiltä lisää taustatietoa Neuvostoliiton käyttäytymisen muokkausohjelmista.
5. Tätä Viraston osastoa, jonka harteilla oli tarjota tueksi kojeita, naamioita, salakirjoitusta ja aseita, on usein nimitetty sen historian aikana teknisten palvelujen divisioonaksi sekä teknisten palvelujen osastoksi ja TSS:ksi.

 

MKULTRA

Hyökkäsikö Pelosin kimppuun mielenhallinnan uhri?

Kirjoittanut Alfred Lambremont Webre

Hypoteesi Pelosi-hyökkääjä DePapesta: MKULTRA:n uhriin ja QANON-vaalien kieltäjään David DePapeen on käytetty suunnatun energian aseita (DEW), jotta mielenhallinnan ohjaama DePape saataisiin kauko-ohjatuksi varhaisaamun ”Missä Nancy on” MKULTRA-hyökkäykseen Pelosin kotiin ja aviomiestä Paul Pelosia vastaan.

Tämän DEW Psyops-hyökkäyksen tarkoitus: Tämä hyökkäys on Kronogarkian syvävaltion tahallinen DEW Cointelpro -hyökkäys Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaillista, demokraattista vaaliprosessia vastaan, jonka tarkoituksena on heikentää ja hajottaa Yhdysvaltojen perustuslaillista koskemattomuutta 8. marraskuuta 2022 pidettävien välivaalien aikaan, mikä edistää Kronogarkian syvävaltion hyökkäystä Yhdysvaltojen perustuslaillista vaalidemokratiaa vastaan 6. tammikuuta 2020 entisen presidentin Donald J. Trumpin yllyttämänä.

Katso myös:

Alfred Lambremont Webre (kirjailija): Time Screen — Kronogarkian satavuotinen juoni hajottaa Amerikka aikamatkustuksen, Trumpin ja maanpetoksen avulla.

NEWSINSIDEOUT: https://newsinsideout.com/2022/10/hypothesis-pelosi-attacker-depape-chronogarchy-deep-state-supporting-trump-fits-the-scientific-profile-of-using-remote-directed-energy-weapons-dew-on-mkultra-victim-qanon-election-denier-david-de/

Tässä uudessa tietokirjassa ”Time Screen” (2023) futuristi Alfred Lambremont Webre paljastaa 100 vuotta kestäneen laittoman, salaisen ja petollisen kronogarkian juonen hajottaa perustuslailliset Amerikan Yhdysvallat kvanttiaikamatkustuksen avulla Donald J. Trumpin ollessa keskeinen tarkoitushakuinen toimija, mikä on vastoin Yhdysvaltain perustuslain III artiklan 3 kohtaa, jossa kielletään maanpetos, ”sodan aloittaminen Yhdysvaltoja vastaan”.

Uusi kirja ”Time Screen” osoittaa todisteiden avulla, että Ingersoll Lockwood, 1890-luvun ”amerikkalainen poliittinen kirjailija, New Yorkin lakimies ja romaanikirjailija”, oli ”aikamatkaileva paikallinen händleri” Kronogarkialle, ja osoittaa, miten Kronogarkia on Ingersoll Lockwoodin kahden kirjan — ”Baron Trump’s Marvelous Underground Journey” ja ”1900, Or The Last President” — avulla tarkoituksellisesti istuttanut ja julkaissut keskeisiä meemejä, trooppeja ja aikamatkailun juonipoikkeamia, jotka liittyvät Donald J. Donald Trumpiin. Trumpin keskeiseen historialliseen rooliin Venäjän tahallisena peiteltyinä vaikutusagentteina ”100-vuotisessa juonessa hajottaa Amerikka aikamatkustuksen, Trumpin ja maanpetoksen avulla”.

Alfred kertoo omasta tapaamisestaan vuonna 1971 huippusalaisen DARPA:n CIA:n aikamatkustusyksikön kanssa sen jälkeen, kun DARPA-CIA oli aikamatkaillut hänen maamerkkikirjansa Exopolitics vuodelta 2005 takaisin vuoteen 1971 käyttäen salaista kvanttiteknologiaa. Jatkamalla paljastuskertomusta Alfred paljastaa tammikuussa 1977 tapahtuneen hämmästyttävän tapaamisen Stanfordin tutkimuslaitoksen futuristijohtaja Willis Harmonin kanssa, joka kertoi hänelle USA:n tulevasta balkanisaatiosta: ”Alfred, tulevaisuudessa Amerikan Yhdysvallat hajoaa moniin alueisiin.” Yhdysvaltain presidentit George H.W. Bush, George W. Bush, Bill Clinton, Barack Obama, Donald J. Trump ja Joseph Robinette Biden olisi ennalta tunnistettu ja valmisteltu yhteiseen yksimieliseen politiikkaan DARPA-CIA:n Kronogarkian salaisen presidenttien aikamatkustuksen ennaltaidentifiointiohjelman avulla.

Time Screen dokumentoi Venäjän tiedustelupalvelun 40-vuotisen tunkeutumisen ”todelliseen Donald Trumpiin” ja Trump Towerin muuttumisen tarkoitukselliseksi syväpeitteiseksi venäläisvoimaksi. Kun Venäjän tiedustelupalvelun agentti ”Donald Trump” voitti Yhdysvaltain presidentin viran marraskuussa 2016, kuten DARPA-CIA:n aikamatkailun ennakkotunnistus osoitti, peitetehtävissä toimiva venäläinen vakooja tuli Yhdysvaltain presidentiksi, mikä selittää FBI:n, CIA:n päättäväisyyden poistaa ja estää Trumpin toiminta ensin ”Venäjä-asiakirjojen”, sitten kahden syytteen nostamisen, dokumentoidun vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaalien Trumpin vaalitappion, kongressin tammikuun 6. tammikuuta 2021 valintalautakunnan, 8. 8.2022 Trumpin päämajassa Mar-A-Lagossa tehdyn ”Lion’s Gate” FBI:n etsinnän ja takavarikon avulla vakoiluun vedoten.

Uudessa kirjassa keskitytään rakenteellisiin merkkeihin, jotka viittaavat mahdolliseen Kronogarkian aikamatkalla valmistettuun Amerikan Yhdysvaltojen hajoamiseen, mukaan lukien Teksasin osavaltion republikaanipuolueen vuonna 2022 hyväksymä kannanotto, jossa vaaditaan Teksasin irrottautumista Yhdysvalloista, ja tuore mielipidetutkimus, joka osoittaa, että Trumpin äänestäjien enemmistö Trumpiin nojaavissa osavaltioissa kannattaa irrottautumista Amerikan Yhdysvalloista — ”Noin 33 prosenttia niin sanottujen punaisten osavaltioiden Trumpin äänestäjistä sanoo, että he henkilökohtaisesti pärjäisivät paremmin, jos heidän osavaltiostaan tulisi itsenäinen maa.”

Alfredin uusi kirja, jonka julkaisupäivä on 4. heinäkuuta 2023, esittelee ennakoivia ratkaisuja, joilla Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaillinen poliittinen elin voidaan pitää koossa, jotta positiivinen amerikkalainen kokeilu ei joudu Kronogarkian salattujen, aikamatkustuksen ennustamien ennusteiden uhriksi, vaikka vahvat voimat juonittelevat perustuslaillisen USA:n hajottamista.

https://www.g-casa.com/conferences/shanghai/paper_pdf/Liu-mindcontrol.pdf

Tutkimusnäyttö hypoteesille:

Mielenhallinta sähkömagneettisella taajuudella

Ms. Soleilmavis Liu
Sponsor Activist of Peacepink
Yantai, Shandong Province, China

Viime vuosina sanat ”pahoinpitely ja kidutus mielenhallinnalla” ja ”joukkovainon uhri” ovat esiintyneet usein verkossa. Tuhannet ihmiset ryhmissä tai yksittäin kiinnittävät huomiota sähkömagneettisella mielenhallintateknologialla tapahtuvaan pahoinpitelyyn ja kidutukseen internetin ja muiden kanavien kautta. Käynnissä olevien rikosten laajuus on suuri ja piilossa. Ihmiset pyytävät maailmanlaajuista huomiota ja kansainvälistä tutkimusta valtavista ihmisoikeusloukkauksista, joita tapahtuu hiljaa maailmanlaajuisesti tällä hetkellä.

Tiivistelmä

Yksi 2000-luvun suurimmista ihmisoikeusloukkauksista on mielenhallintateknologian leviäminen ja siihen liittyvä väärinkäyttö ja kidutus. Tuhansista viattomista uhreista eri puolilla maailmaa on tullut aktivisteja vapautensa puolesta. Sähkömagneettiset mielenhallintateknologiat ovat aseita, jotka käyttävät sähkömagneettisia aaltoja kaapatakseen henkilön aivot ja hermoston ja horjuttaakseen yksilön tunnetta oman ajattelunsa, käyttäytymisensä, tunteidensa tai päätöksentekonsa hallinnasta. Tämä artikkeli on lyhyt johdatus mielenhallintateknologioihin, mielenhallinnan salattujen väärinkäytösten ja kidutusten vakavaan tilanteeseen sekä uhreihin, kuten Soleilmavis Liu, jonka työn tavoitteena on paljastaa mielenhallintateknologiat ja niiden kiduttavat väärinkäytökset sekä kehottaa hallituksia kaikkialla maailmassa tutkimaan ja pysäyttämään nämä törkeät ihmisoikeusloukkaukset.

Avainsanat: Ihmisoikeudet; kidutus; kidutus; väärinkäyttö; uhri; mielenhallintateknologia; ääni kalloon; voice-to-skull; pahoinpitely

Johdanto

Tuhannet ihmiset ryhmissä tai yksittäin kiinnittävät huomiota sähkömagneettisen mielenhallintateknologian väärinkäytöksiin ja kidutuksiin internetin ja muiden kanavien kautta. Käynnissä olevien rikosten laajuus on suuri ja piilossa. Ihmiset pyytävät maailmanlaajuista huomiota ja kansainvälistä tutkimusta valtavista ihmisoikeusloukkauksista, joita tapahtuu hiljaa maailmanlaajuisesti tällä hetkellä.

Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti mielenhallintateknologiat, nykyiset tiedot mielenhallinnan uhreista, Soleilmavisin tapausten yhteenveto ja hänen työnsä mielenhallinnan väärinkäytön ja kidutuksen paljastamiseksi. Soleilmavisin tapausyhteenveto ja hänen työnsä tuovat toivottavasti lisää yleistä tietoisuutta mielenhallinnan väärinkäytön ja kidutuksen salaisista rikoksista.

Lyhyt johdanto mielenhallintateknologiaan

Mielenhallintateknologiat ovat aseita, joissa käytetään elektronisia mikrosiruimplantteja, nanoteknologiaa, mikroaaltoja ja/tai sähkömagneettisia aaltoja, joilla pyritään horjuttamaan yksilön hallintaa omasta ajattelustaan, käyttäytymisestään, tunteistaan tai päätöksenteostaan hyökkäämällä aivoihin ja hermostoon. Näiden menetelmien ja teknologioiden kehittämisellä on pitkä historia.

1. Natsien ihmelääke

Natsitutkijat käyttivät keskitysleirien vankeja testatakseen kokaiinipohjaista ”ihmelääkettä”, jonka he toivoivat parantavan saksalaisten joukkojen suorituskykyä. Hampurilainen kriminologi Wolf Kemper uskoi, että D-IX -pillerit olivat Hitlerin viimeinen salainen kehitystyö. Niin sanottu D-IX -kokeilu alkoi marraskuussa 1944 Sachsenhausenin keskitysleirillä. Kaikkien näiden kokeiden tulokset innoittivat niiden aloittajia toimittamaan D-IX -lääkettä koko natsiarmeijalle. He eivät kuitenkaan onnistuneet käynnistämään aineen massatuotantoa. Liittoutuneiden voitot molemmilla rintamilla talvella ja keväällä 1945 johtivat natsihallinnon romahtamiseen. Absurdi unelma ihmelääkkeestä murskattiin. [1]

“Want to Know” -sivuston mukaan ”toisen maailmansodan päätyttyä liittoutuneet pitivät saksalaisia tiedemiehiä erilaisilla vankileireillä. Vuonna 1946 presidentti Truman valtuutti Paperclip-projektin, jonka tarkoituksena oli hyödyntää saksalaisia tiedemiehiä amerikkalaisessa tutkimuksessa ja kieltää nämä henkiset voimavarat Neuvostoliitolta.” Joissakin raporteissa todettiin suoraan, että he olivat ”kiihkeitä natseja”. Heitä pidettiin niin elintärkeinä ”kylmän sodan” ponnisteluille, että heidät tuotiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Jotkut näistä asiantuntijoista olivat osallistuneet keskitysleireillä ihmisillä tehtyihin murhaaviin lääketieteellisiin kokeisiin. Senaatille ja edustajainhuoneelle vuonna 1999 laaditussa raportissa todetaan, että ”vuosien 1945 ja 1955 välisenä aikana 765 tiedemiestä, insinööriä ja teknikkoa tuotiin Yhdysvaltoihin Paperclip- ja vastaavien ohjelmien puitteissa”. (Bluebird Report)

2. MKULTRA, Amerikan keskustiedustelupalvelun mielenhallintaprojekti

Keskustiedustelupalvelu CIA:n tietokirjassa todetaan, että kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) ja CIA perustettiin vuoden 1947 kansallisen turvallisuuslain säännösten nojalla. Kansallinen turvallisuusneuvosto piti ensimmäisen kokouksensa joulukuussa 1947. Puolustusministeri James Forrestal vaati CIA:ta aloittamaan ”salaisen sodan” Neuvostoliittoa vastaan. Forrestalin aloite johti psykologisen sodankäynnin operaatioiden (psy-ops) toteuttamiseen Euroopassa. CIA:n henkilökunta ei vastustanut työskentelyä natsilääkäreiden kanssa, jotka olivat osoittautuneet taitaviksi mielen murtamisessa ja uudelleenrakentamisessa. Joissakin tapauksissa sotilastukikohtia käytettiin näiden salaisten toimien salaamiseen. Päätettiin, että kommunistinen uhka oli perustuslaillisia oikeuksia tärkeämpi asia.

Yksi CIA:n tutkimista aloista oli mielenhallinta. CIA:n ihmisten käyttäytymisen valvontaohjelmaan oli pääasiallisena syynä se, että Neuvostoliiton, Kiinan ja Pohjois-Korean katsottiin käyttävän mielenhallintatekniikoita. ”Kansallisen turvallisuuden” suojeluksessa myös monet muut hallinnonalat osallistuivat tämän alan tutkimukseen. CIA aloitti ensimmäisen ohjelmansa vuonna 1950 nimellä BLUEBIRD, joka vuonna 1951, kun Kanada ja Iso-Britannia oli otettu mukaan, muutettiin ARTICHOKEksi. MKULTRA alkoi virallisesti vuonna 1953. Teknisesti se lopetettiin vuonna 1964, mutta osa sen ohjelmista pysyi aktiivisena MKSEARCHin nimellä pitkälle 70-luvulle. Vuonna 1973 CIA:n johtaja Richard Helms, joka sai vihiä tulevista tutkimuksista, määräsi tuhoamaan kaikki MKULTRA-asiakirjat. (MC 10, 17)

MKULTRAn olemassaolosta on olemassa ylivoimainen määrä todisteita, jotka vahvistavat sen olemassaolon. Yli 250 ihmistä, jotka väittävät joutuneensa Amerikan keskustiedustelupalvelun ”aivopesun” uhreiksi, oli voittamassa monimiljoonaisen oikeustaistelun korvauksista. Yhdeksän oli jo saanut kukin 67 000 dollarin (33 500 punnan) korvaukset vakoiluvirastolta, joka oli myöntänyt perustaneensa MKULTRA-koodinimellä tunnetun operaation kylmän sodan aikana. [Mike Parker, CIA’s Bourne Identity Plot (MKULTRA), Express.co.uk, 8. heinäkuuta 2007]. [2]

3. Istutettava elektroninen siru mielenhallintaan

Monet tutkijat olivat kehittäneet nanoteknologian avulla implantoitavia elektronisia siruja, jotka loivat uusia hermoyhteyksiä aivojen osiin, jotka kontrolloivat liikkeitä tai jopa muuttivat tunteita ja ajatuksia. Washingtonin yliopiston (UW) tutkijat olivat työskennelleet implantoitavan elektronisen sirun parissa, joka voisi auttaa luomaan uusia hermoyhteyksiä aivojen liikettä ohjaavaan osaan. Heidän tutkimuksensa, joka julkaistaan Nature-lehden 2. marraskuuta 2006 ilmestyvässä numerossa, osoitti, että tällainen laite voisi aiheuttaa apinoissa yli viikon kestäviä aivomuutoksia (Leila Gray, Tiny Electronic Chip, Interacting with the Brain, Modifies Pathways for Controlling Movement, University of Washington News, 24. lokakuuta 2006). [3]

Keskustiedustelupalvelu vastasi 18. maaliskuuta 2008 kirjallisesti Larson Median tietovapauslain mukaiseen pyyntöön. Asiakirjasta kävi ilmi, että CIA:n käyttämä biolääketieteellinen henkinen omaisuus, joka on kehitetty Alfred Mann Foundationissa, Second Sight LLC:ssä, Advanced Bionicsissa ja laivaston avaruussodankäynnin (SPAWAR) sopimuksessa N6600106C8005, oli ”tällä hetkellä ja asianmukaisesti salassa pidettävää toimeenpanovallan määräyksen mukaisesti kansallisen turvallisuuden vuoksi” ja että sitä sovellettiin CIA:n johtajan ”lakisääteiseen velvollisuuteen suojella tiedustelulähteitä ja -menetelmiä paljastumiselta”. Tony Tetherin, eversti Geoffrey Lingin DARPA-ohjelmissa ja William Heetderksin N.I.H.-ohjelmissa kehitetty teknologia oli suojattu puolustuksen ”Special Access Program” (SAP) -ohjelmana, joka oli ”mustan projektin” virallista termistöä. Tutkimuksen tuloksena oli kehitetty implantoitavia laitteita, jotka olivat millimetrin ja alle millimetrin kokoisia, jotka voitiin istuttaa salaa (ja jotka oli valmistettu siten, että laitteita ei voitu havaita tai paikallistaa kliinisillä lääketieteellisillä tai radiologisilla tekniikoilla) ja jotka tarjosivat järkyttävän paljon valvontavälineitä, jotka koskivat koehenkilön toimintaa ja joihin saattoi sisältyä visuaalista ja auditiivista biopalautetietoa. Lisäksi laitteet pystyivät antamaan testosteronia tai mitä tahansa muuta biologista ainetta.

4. Voice to Skull -tekniikat

Tutkija tohtori Joseph Sharp demonstroi onnistuneesti keinotekoisen mikroaaltoäänen siirtämisen kalloon vuonna 1973, ja siitä ilmoitettiin Utahin yliopiston seminaarissa vuonna 1974, ja ”American Psychologist” -lehden maaliskuun 1975 numerossa julkaistun artikkelin otsikko oli ”Microwaves and Behavior” (Mikroaallot ja käyttäytyminen), jonka kirjoitti tohtori Don Justesen (1975). [4]

Vuonna 2002 Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuslaboratorio patentoi juuri tällaisen laitteen: ”ei-tappava ase, joka sisältää (1) neuro-elektromagneettisen laitteen, joka lähettää ääntä ihmisten tai eläinten kalloon pulssimoduloidun mikroaaltosäteilyn avulla; ja (2) äänettömän äänilaitteen, joka voi lähettää ultraääntä (ihmisen kuulon yläpuolelle) nisäkkäiden kalloon.” HUOMAUTUS: Äänimodulaatio saattaa olla puheääntä tai subliminaalisia viestejä. Yksi sovellus ääni-kalloon -käytöstä oli elektroninen variksenpelätin lintujen pelottelemiseksi lentokenttien läheisyydessä. [5]

5. Ajatustenlukuteknologiat

Maailman johtavien neurotieteilijöiden ryhmä on kehittänyt tehokkaan tekniikan, jonka avulla he voivat katsoa syvälle ihmisen aivoihin ja lukea hänen aikomuksiaan ennen kuin hän toimii. Tutkimus avasi kiistanalaisen uuden tien tutkijoiden kyvyssä luodata ihmisten mieliä ja salakuunnella heidän ajatuksiaan, eettisesti tuomittavassa tekniikassaan ja sovelluksissaan.

”Skannerin avulla pystyimme etsimään aivoista näitä tietoja ja lukemaan niistä jotain, mitä ulkopuolelta katsottuna ei voi mitenkään sanoa, että se on siellä. Se on kuin valaisisi taskulampulla ja etsisi kirjoitusta seinältä”, sanoi John Dylan Haynes Saksassa sijaitsevasta Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences -instituutista vuonna 2007, ja hän johti tutkimusta yhdessä University College Londonissa ja Oxfordin yliopistossa työskentelevien kollegojensa kanssa.

Vuonna 2011 Kalifornian Berkeleyn yliopiston neurotieteilijät asensivat elektrodeja aivoleikkauspotilaiden kalloihin seuratakseen heidän ohimolohkonsa tietoja, jotka olivat mukana puheen ja kuvien käsittelyssä. Kun potilas kuunteli jonkun puhetta, tietokoneohjelma analysoi, miten aivot käsittelivät ja toistivat kuullut sanat. Tutkijat uskoivat, että tekniikkaa voitaisiin käyttää myös lukemaan ja raportoimaan, mitä he ajattelivat sanoa seuraavaksi.

Plos Biology -lehdessä he kirjoittivat, että se vei ajatustenlukupyrkimykset ”aivan uudelle tasolle”.

Harvardin Buckner voitti Alzheimer-palkinnon ajatusten lukemisesta vuonna 2011. Tutkijat olivat osoittaneet pystyvänsä lukemaan koehenkilön ajatuksia mittaamalla etänä hänen aivotoimintaansa. Tällä tekniikalla voitiin poimia tietoa jopa henkilöiltä, jotka eivät olleet tietoisia itsestään. [6] Näissä ajatustenlukutekniikoissa käytetään EEC:tä, jossa neurologisia signaaleja puretaan etänä implantin kanssa tai ilman sitä satelliitin tai TV-lähetintornien kautta. Seuraavat tiedot ovat peräisin NASAn Jet Propulsion Labista: ”Eri puolilla maailmaa sijaitsevien syväavaruuden seuranta-antennien herkkyys on todella hämmästyttävä. Antennien on pyydystettävä Voyagerin tiedot niin heikosta signaalista, että antenniin osuva teho on vain 10 potenssiin -16 wattia (1 osa 10 kvadriljoonasta). Nykyaikainen elektroninen digitaalikello toimii teholla, joka on 20 miljardia kertaa suurempi kuin tämä heikko taso.”

Tutkijat uskoivat, että kuutiosenttimetrin aivomassan heikko radiolähetys oli satelliitin havaitsemisrajojen sisällä. Oli teknisesti mahdollista, että satelliitti havaitsisi ajatukset, tunteet ja käsitykset ja välittäisi nämä tiedot tietokoneelle tulkittavaksi. [7]

6. Mielenhallintateknologian patentit

Monet patentit olivat osoittaneet mielenhallintateknologian olemassaolon, kuten: Sony omisti amerikkalaispatentin #6,729,337 ”Sony Brain Waves Manipulation By Ultrasound”, joka koski ”ultraääniryhmää”, jonka väitettiin stimuloivan aivoaaltoja simuloidakseen aistikokemuksia, mikä sai käyttäjät kokemaan hajuja, makuja ja jopa kosketusta ilman ulkoisia ärsykkeitä.

USP # 6,488,617 (3. joulukuuta 2002), Nervous System Manipulation by EM Fields from Monitors.

7. Lisää todisteita mielenhallintateknologian olemassaolosta

Mielenhallintateknologian olemassaolosta on riittävästi todisteita. Mainitsen esimerkkinä vain muutamia.

Yhdysvaltain Moskovan suurlähetystön mikroaaltosäteilytys, katsaus sen historiaan ja tutkimukset sen selvittämiseksi, ilmenikö vuosina 1953-1977 lähetetyillä työntekijöillä siihen liittyviä terveyshaittoja, jotka on laadittu Yhdysvaltain senaatin kauppa-, tiede- ja liikennekomitean puheenjohtajan Howard W. Cannonin pyynnöstä, ja jotka julkaistiin vuonna 1979 Washingtonissa sijaitsevassa Yhdysvaltain hallituksen painatuskeskuksessa (U.S. Government Printing Office, Washington), paljastavat, että Neuvostoliiton hallitus on vuodesta 1952 lähtien alkanut suunnata mikroaaltosäteitä Yhdysvaltain Moskovan suurlähetystöön.

Defense Advanced Research Projects Agencyn rahoittamassa tutkimuksessa on kehitetty täydelliseksi taito käyttää sähkösignaaleja kalmarin värin manipuloimiseksi sen irisoivan ihon värin muuttamiseksi koko värispektrin alueella. Tutkimuksen toteutti Massachusettsissa sijaitseva Marine Biological Laboratory.[8] Jos eläimiä pystytään manipuloimaan, myös ihmisiä voidaan manipuloida.

Entinen KGB:n upseeri on paljastanut salaisuuksia erityisistä mielenhallintatekniikoista, joita kehittyneiden maiden turvallisuuspalvelut käyttivät kylmän sodan aikana ja sen jälkeen, kertoi venäläinen hallituksen päivälehti joulukuussa 2006.

Kenraali Boris Ratnikov, joka toimi KGB:n Moskovan ja Moskovan alueen osastolla, kertoi Rossijskaja Gazetalle, että vallanpitäjät ovat turvautuneet erilaisiin menetelmiin ihmisten ajatusten manipuloimiseksi jo muinaisista ajoista lähtien ja että ei ole yllättävää, että salaiset palvelut ottivat käytännön käyttöön, kun tekniikka sai tieteellisen perustan 1900-luvulla. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä noin viisikymmentä tutkimuslaitosta Neuvostoliitossa tutki ajatusten etähallintatekniikoita valtion huomattavan rahoituksen turvin, mutta kaikki tällaiset tutkimustoimet lopetettiin Neuvostoliiton imperiumin hajotessa 1990-luvun alussa.

Ratnikov, joka myöhemmin toimi liittovaltion turvallisuuspalvelun varapäällikkönä ja sitten johtavana konsulttina vuosina 1991-1997, sanoi, että hänen osastonsa tehtävänä oli suojella Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän huippuvirkamiehiä kaikilta ulkoisilta vaikutuksilta heidän alitajuntaansa.

Kenraali totesi painokkaasti, etteivät hän ja hänen kollegansa olleet koskaan manipuloineet silloisen presidentin Boris Jeltsinin tai talousuudistaja Jegor Gaidarin ajatuksia, mutta väitti käyttäneensä ajatustenlukua pelastaakseen Venäjän ensimmäisen presidentin ja maan sodalta Kiinan kanssa.

Jeltsinin oli tarkoitus vierailla Japanissa vuonna 1992, mutta Ratnikovin osasto havaitsi yrityksiä ”ohjelmoida” presidentin mieli, jotta hän antaisi Kuriilisaaret takaisin Japanille. Siirto olisi johtanut siihen, että Kiina olisi vaatinut, että se saisi kiistanalaiset alueensa takaisin myös Venäjältä, mikä olisi saattanut aiheuttaa sodan kahden naapurin välille. Jeltsin joutui siksi perumaan matkan.

Toinen kenraalin paljastuksista on se, että Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen korkeat virkamiehet antoivat tietämättään tietoja hänen osastolleen, joka pystyi lukemaan heidän ajatuksiaan neuvostoaikaisten tieteellisten saavutusten ansiosta.

1990-luvun alussa Ratnikov ja hänen kollegansa ”skannasivat” Yhdysvaltain uuden suurlähettilään Robert Straussin mielen nähdäkseen, että suurlähetystörakennuksessa oli laitteita, joilla voitiin vaikuttaa psykotronisesti moskovalaisiin, mutta kenraalin mukaan ne oli poistettu käytöstä. [9]

Sähkömagneettisia spektriaseita koskevia tutkimuksia oli tehty salaa Yhdysvalloissa ja Venäjällä 50-luvulta lähtien. Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov ilmoitti maaliskuussa 2012 hiljaa suunnitelmista ottaa superaseet käyttöön ja täytti näin presidentiksi valitun Putinin vähän huomiota saaneen vaalikampanjalupauksen. Serdjukov sanoi: ”Uusiin fysiikan periaatteisiin perustuvien aseiden — suorien energia-aseiden, geofysikaalisten aseiden, aaltoenergia-aseiden, geneettisten aseiden, psykotronisten aseiden ja niin edelleen — kehittäminen on osa valtion asehankintaohjelmaa vuosiksi 2011-2020.”[10].

Ei ollut epäilystäkään siitä, että huolimatta siitä, että hallitukset edelleen peittelivät mielenhallintateknologian kehittämistä ja tutkimusta, hallituksella oli hallussaan kehittynyttä teknologiaa, jolla pystyttiin lukemaan ihmisten ajatuksia etänä ja horjuttamaan yksilön tunnetta oman ajattelunsa, käyttäytymisensä, tunteidensa tai päätöksentekonsa hallinnasta hyökkäämällä aivoihin ja hermostoon sähkömagneettisilla taajuuksilla.

Jo vuonna 1998 tiedemiehet olivat varoittaneet, että ihmisen aivojen hallinta ja manipulointi oli pelottava mahdollisuus. Everstiluutnantti Timothy L. Thomas, Yhdysvaltain armeija (eläkkeellä), julkaisi sotilaslehti Parametersissa artikkelin, jossa verrattiin mieltä uuteen taistelukenttään. Hän siteerasi erästä venäläistä armeijan majuria, joka sanoi mielen toimintaan vaikuttavista aseista: ”On täysin selvää, että valtio, joka ensimmäisenä luo tällaisia aseita, saavuttaa verrattoman ylivoiman.” Thomas ilmaisi huolensa ”informaation ylivallasta”, vaikka hän pysähtyi moraalisten vaikutusten ulkopuolelle. (Timothy L. Thomas, The Mind Has No Firewall, Parameters, kevät 1998, s. 84-92) [11].

Peter Phillips, Lew Brown ja Bridget Thornton nostivat artikkelissa ”US Electromagnetic Weapons and Human Rights” esiin suuren huolen sähkömagneettisten aseiden aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista. (Peter Phillips, Lew Brown ja Bridget Thornton, US Electromagnetic Weapons and Human Rights, joulukuu 2006) [12].

Brittiläinen psykoanalyytikko Carole Smith on viime vuosina kritisoinut avoimesti hallitusten harjoittamaa tunkeutuvan teknologian käyttöä suostumuksettomiin kansalaisiin artikkelissa ”Diagnosis Psychosis in Light of Mind Invasive Technology – On the Need for New Criteria of Diagnosis of Psychosis in Light of Mind Invasive Technology”.

Euroopan parlamentin asiakirjan A4-0005/1999 27 kohdassa vaadittiin maailmanlaajuista kieltoa aseille, jotka saattavat mahdollistaa ”kaikenlaisen” ”ihmisten manipuloinnin”. [13] Yhdysvaltain edustaja Dennis Kucinich esitti lakiehdotuksen H.R. 2977 (2001), joka lähetettiin tiedevaliokuntaan ja lisäksi asevoimien ja kansainvälisten suhteiden valiokuntiin puhemiehen myöhemmin määräämäksi ajaksi, kussakin tapauksessa kyseisen valiokunnan toimivaltaan kuuluvien säännösten käsittelyä varten.

H.R. 2977 (2001) säilytti avaruuden yhteistoiminnallisen ja rauhanomaisen käytön koko ihmiskunnan hyväksi kieltämällä pysyvästi Yhdysvaltojen aseiden sijoittamisen avaruuteen ja vaati presidenttiä ryhtymään toimiin avaruusaseet kieltävän maailmanlaajuisen sopimuksen hyväksymiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

Tässä lakiehdotuksessa termit ”ase” ja ”asejärjestelmä” sisälsivät laitteen, joka kykenee seuraaviin toimintoihin: ”suunnata energialähde, mukaan lukien molekyyli- tai atomienergia, aliatomiset hiukkassäteet, sähkömagneettinen säteily, plasma tai erittäin matalataajuinen (ELF, ULF) energiasäteily, kyseistä kohdetta vastaan”, ”käyttämällä maa-, meri- tai avaruusjärjestelmiä, joissa käytetään säteilyä, sähkömagneettista, psykotronista, ääni-, laser- tai muuta energiaa, joka on suunnattu yksittäisiin henkilöihin tai kohdennettuihin väestöryhmiin informaatiosodan, mielialan hallinnan tai tällaisten henkilöiden tai väestöryhmien mielenhallinnan harjoittamiseksi”.

Yhdistyneiden Kansakuntien aseidenriisuntatutkimusinstituutti (UNIDIR) listasi virallisesti psykotronisten (psyko = ”mieli” & tronic = ”elektroninen”) mielenhallinta- ja muiden sähkömagneettisen resonanssin aseiden erityisluokan vuoden 2002 aseidenriisuntaoppaassaan (Media Guide to Disarmament). [14] Raportoituja tarinoita ihmisistä, jotka ovat väittäneet joutuneensa mielenhallinnan uhreiksi, löytyy, he ovat väittäneet joutuneensa kidutetuiksi ja ahdistetuiksi ääni kalloon -etäyhteydellä ja sähkömagneettisella mielenhallintateknologialla. Suurin osa yleisöstä, myös tiedotusvälineet, leimasivat heidät salaliittoteoreetikoiksi tai mielisairaiksi henkilöiksi. Heidän tarinoitaan pidettiin salaliittoteoksina.

Päiviä ja viikkoja ennen kuin viranomaiset kertoivat, että hän ampui kolme ihmistä Floridan osavaltionyliopiston kirjastossa ja Tallahasseen poliisi ampui hänet, Myron May julkaisi Facebookissa videon mielenhallinnasta ja aiemmin kuvan Googlen käyntikortista, jossa luki ”Targeted individual”. Hän julkaisi myös videon, jossa entinen ammattipainija ja Minnesotan kuvernööri Jesse Ventura haastattelee miestä, joka väittää luoneensa teknologian, jonka avulla liittovaltion hallitus voi hallita ihmisten mieliä.

Kalifornian Sacramentossa asuva Jimmy Shao pidätettiin siitä, että hän oli soittanut hätänumeroon yli sata kertaa yhden kuukauden aikana toukokuussa 2013. Shao sanoi, ettei hän lopeta ennen kuin kongressi tutkii varjohallitusta, joka käyttää satelliitteja hänen mielensä ja ruumiinsa hallintaan.

Jared Loughner, 23, jota syytetään Yhdysvaltain kongressiedustajan ampumisesta Arizonassa ja kuuden muun tappamisesta 8. tammikuuta 2011, väitti, että häntä ohjattiin mielen avulla. Fayettelaisnainen Angela Modispaw väitti vuonna 2009 kuulleensa ääniä, jotka käskivät häntä tappamaan äitinsä. Toinen epäilty uhri, Hondurasin kaatunut johtaja, kertoi Miami Herald -lehdelle, että häneen käytettiin mieltä muuttavaa kaasua ja säteilyä — ja että ”israelilaiset palkkasoturit” suunnittelevat hänen murhaansa.

Ronald Morgan, 18, lukion keskeyttänyt teini-ikäinen, joka kertoi tutkijoille toimivansa Jumalan käskystä, tunnusti hakanneensa isänsä kuoliaaksi pesäpallomailalla 27. toukokuuta 2001. Morgan sanoi Jumalan käskeneen häntä unessa tappamaan vanhempansa. Michael Robert Lawrence, jota syytetään pölynimurimyyjän murhasta Waialualassa, sanoi, että hänellä oli ”tehtävä” tappaa ihmisiä ja pilkkoa heidän ruumiinsa sen jälkeen, kun äänet olivat käskeneet häntä tekemään niin, psykiatri todisti 3. huhtikuuta 2001. T.J. Richard Scott Baumhammers, 34, pidätettiin perjantaina 28. huhtikuuta 2000 sen jälkeen, kun viisi ihmistä kuoli ja yksi loukkaantui vakavasti Pittsburghin alueella Pennsylvaniassa. Baumhammers kertoi psykiatrille, että hän kuuli ihmisten puhuvan hänestä, ja se häiritsi hänen työtään.

Solomonin, 15, väitettiin avanneen tulen muita oppilaita kohti Heritage High Schoolissa 10. elokuuta 1999. Hän kuuli ääniä, jotka käskivät häntä tekemään outoja asioita, mutta ne olivat robottiääniä, eivät ihmisääniä.

Tami Stainfield on nainen, jolla on todisteita, jotka todistavat, että hän ja muut ovat ennakoivan analyyttisen robotiikan ja ihmislogistiikan uhreja. Hän väitti, että ”meitä kidutetaan, olemme panttivankeja ja orjia teknologiaverkostolle, jolla ei ole tunnistautumista eikä suojelua.” Hän oli asettunut vuonna 2012 ”puoluepuolueettomana” ehdokkaana Yhdysvaltain presidentiksi.

Helmikuun 28. päivänä 2011 monet mielenhallinnan uhrit antoivat lausuntoja presidentin bioeettisten kysymysten tutkimuskomissiolle Washingtonissa pidetyssä kokouksessa. Nämä olivat vain muutamia raportoituja tarinoita monilta uhreilta eri puolilta maailmaa. Tiedotusvälineet ja yleisö olivat jättäneet huomiotta suurimman osan uhrien tarinoista.

Nykytietämys mielenhallinnan uhreista

Vuodesta 2006 lähtien monet ihmiset, jotka väittivät olevansa mielenhallinnan uhreja, alkoivat luoda yhteyksiä Internetin välityksellä ja kirjoittaa yhdessä lukemattomia kirjeitä ministeriöille, yhteiskunnallisille yhteisöille, ihmisoikeusjärjestöille, tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Jotkut uhrit järjestivät mielenosoituksia omissa maissaan ja nostivat kanteita. Jotkut uhrit järjestivät kokouksia, joissa he tapasivat yhdessä keskustellakseen siitä, miten taistella hyvin. Jotkut uhrit julkaisivat ilmoituksia suurissa sanomalehdissä. Uhrit käynnistivät myös maailmanlaajuisia konferenssipuheluita.

Pahoinpitelystä ja kidutuksesta mielenhallinnalla on tulossa laajempi ongelma maailmanlaajuisesti. Toistaiseksi Yhdysvallat, Eurooppa ja Kiina ovat alueet, joihin se vaikuttaa eniten. Ainakin yli 2 000 uhria kullakin näistä alueista on valittanut joutuneensa ääni-kalloon- ja sähkömagneettisen mielenhallintateknologian hyökkäyksen kohteeksi. Myös muissa maissa on paljon uhreja, muun muassa yli 200 Venäjällä, yli 100 Intiassa ja yli 100 Japanissa.

Anonyymin tutkimuksen (tulokset 19. joulukuuta 2009) mukaan 296 mielenhallinnan uhria ympäri maailmaa, joista 130 oli naisia ja 166 miehiä, 71,29 prosenttia kaikista uhreista oli suorittanut korkeakoulututkinnon, ja 13,86 prosenttia kaikista uhreista oli suorittanut maisterin tai tohtorin tutkinnon. [15] Heidän ikänsä oli seuraava: 10-20: 13 (4,39 %); 21-30: 64 (21,62 %); 31-40: 87 (29,39 %); 41-50: 70 (23,65 %); 51-60: 42 (14,19 %); 61-70: 15 (5,07 %); yli 70: 5 (1,69 %).

Kidutuksen alkamisvuosi: 1970-1980: 29 (9.80%); 1981-1990: 40 (13.51%); 1991-1995: 34 (11.49%); 1996: 18 (6.08%); 1997: 5 (1.69%); 1998: 11 (3.72%); 1999: 6 (2. 03%); 2000: 16 (5.41%); 2001: 17 (5.74%); 2002: 15 (5.07%); 2003: 12 (4.05%); 2004: 21 (7.09%); 2005: 15 (5.07%); 2006: 17 (5.74%); 2007: 11 (3.72%); 2008: 23 (7.77%). Iät, jolloin he olivat tietoisia siitä, että he olivat kohteena: 10-20: 69 (23,31 %); 21-30: 92 (31,08 %); 31-40: 49 (16,55 %); 41-50: 59 (19,93 %); 51-60: 21 (7,09 %); 61-70: 5 (1,69 %); yli 70: 1 (0,34 %).

Mahdollisia syitä, joiden vuoksi uhrit uskoivat joutuneensa kohteeksi, olivat:
(1) Hallituksen salaiset ihmiskokeet tai tiedemiesten tekemät salaiset ihmiskokeet, joita valtio tuki (58,11 %);
(2) Salaisia ihmiskokeita suorittavat tutkijat (36,82 %);
(3) Valtion salainen sota (33,45 %);
(4) Salainen poliittinen vaino (32,77 %);
(5) Terroristien harjoittama väkivalta (22,97 %);
(6) Aseiden väärinkäyttö hallituksen korruption vuoksi (45,27 %).
Oireet, joita uhrit kokivat tämän teknologian mahdollisena seurauksena:
(1) Kuumat ja kylmät aallot 148 50,00 %.
(2) Pahoinvointi 151 51,01 %.
(3) Voimakas hikoilu 119 40,20 %.
(4) Unen aiheuttama uni 193 65,20 %.
(5) Unen puute 233 78,72 %.
(6) Äärimmäinen väsymys 203 68.58%
(7) Näön hämärtyminen 170 57.43%
(8) Kiputuntemukset sisäelimissä 183 61.82%
(9) Kiputuntemukset selkärangassa, käsivarsissa, jaloissa ja lihaksissa 174 58.78%
(10) Tunnottomuus ja pistely, parestesiat, tuntohäiriöt 144 48,65%
(11) Lihaskrampit / kouristukset / jännitys 167 56,42%
(12) Äkillinen päänsärky 189 63.85%
(13) Epäsäännöllinen sydämen syke 180 60.81%
(14) Väärät sydänkohtaukset 115 38.85%
(15) Hammaskipu 149 50.34%
(16) Ripuli 131 44.26%
(17) Akuutit tulehdus/autoimmuunireaktiot 75 25.34%
(18) Autoimmuunisairaudet, kuten fibromyalgia 50 16,89%
(19) Virtsatietulehdukset 53 17,91%.
(20) Iho-ongelmat ja ihoärsytykset 149 50.34%
(21) Muutokset hiusten ja kynsien kasvussa 95 32,09 %.
(22) Naisongelmat, jotka lopulta johtavat kohdunpoistoon 24 8,11 % 24 8,11 %
(23) Syöpä 13 4,39 %
(24) Kuume 68 22,97 %.
(25) Flunssan kaltaiset oireet / aivastelu 126 42,57 %.
(26) Huimaus tai tasapainon menetys 164 55,41 %.
(27) Äkillinen tajunnan menetys 91 30.74% 91 30.74%
(28) Hyvän- tai pahanlaatuiset kasvaimet 24 8.11% 24 8.11%
(29) Kehon läpi kulkevan sähkövirran tunne 161 54.39%
(30) Ajatusten herääminen/ telepaattinen viestintä, viestit 191 64.53 % 64.53 %
(31) ”Äänien” kuuleminen (akustisten aseiden äänilähetysten tai vastaavien vastaanottaminen) 201 67.91% 201 67.91%
(32) ”Hologrammien” näkeminen 124 41,89 % (%)
(33) Unien manipulointi 211 71.28%
(34) Keinotekoiset tunteet (pelon, vihan, häpeän, ilon, vihan, surun aiheuttaminen) 201 67.91% 201 67.91%
(35) Äkillinen ”odottamaton” seksuaalinen kiihottuminen 159 53,72 %.
(36) Sukupuolielinten manipulointi 163 55.07%
(37) Aiheutetut hajut 154 52.03%
(38) Äkilliset äärimmäiset mielialan vaihtelut (masennus – euforia) 142 47.97%
(39) Aiheutetut mielihyvää ja vastenmielisyyttä aiheuttavat reaktiot ihmisiä tai esineitä kohtaan 133 44.93%.
(40) Pakottaminen sanomaan asioita (pakotettu puhe) 135 45.61%
(41) Yleinen käyttäytymisen hallinta joissakin tilanteissa 147 49.66%
(42) Muistin manipulointi (unohtaminen/muistaminen/näyttömuistot) 199 67.23%
(43) Silmänliikkeiden etäohjaus 114 38,51 %)
(44) Vartalon liikkeiden etäohjaus/motorinen ohjaus 126 42,57 %.
(45) Virtuaalitodellisuuskokemukset hereillä ollessaan 104 35.14% 104 35.14%

50,34 prosenttia kaikista uhreista on pakotettu hyväksymään psykiatrista hoitoa.
Psykiatriseen hoitoon pakottamisen kesto oli
(1) 1-3 kuukautta 66 22,30 %
(2) 4-6 kuukautta 12 4,05 %.
(3) 7-12 kuukautta 4 1,35 %.
(4) 1 vuosi 10 3,38 %.
(5) 2-3 vuotta 17 5,74 %.
(6) 4-5 vuotta 11 3.72%
(7) 6-8 vuotta 9 3,04% 9 3,04%
(8) 9-10 vuotta 1 0,34%
(9) yli 10 vuotta 20 6,76 % (9) yli 10 vuotta 20 6,76%

Kaikki uhrit väittivät, että psykiatrisella hoidolla ei ollut mitään terapeuttista vaikutusta.

Soleilmavisin tapauksen yhteenveto mielenhallinnan väärinkäytöstä ja kidutuksesta

Soleilmavis on Kiinassa syntynyt ja kasvanut Kiinan kansalainen, joka joutui ensimmäisen kerran hyökkäyksen kohteeksi joulukuussa 2001, kun hän opiskeli maisterin tutkintoa Australiassa. Tuolloin hän ei tuntenut sähkömagneettisia etäaseita, jotka voivat hallita ajattelua, käyttäytymistä, tunteita tai päätöksentekoa hyökkäämällä aivoihin ja hermostoon. Lopulta hän oppi näistä teknologioista, joita hallitukset ympäri maailmaa käyttävät salaa tai peittelevät hallitakseen ja ahdistellakseen kansaa.

Huomattavat vaikutukset alkoivat joistakin äänistä (kuiskaavista äänistä), joita hän kuuli alapuoleltaan tai naapureiden taloista. Muut samassa talossa asuvat ihmiset eivät kuulleet niitä. Pian hän alkoi kokea monenlaisia oireita.

Suurin osa oireista oli: kipu koko kehossa, vatsakipu, hammassärky, päänsärky, tahaton käsien vapina, kyvyttömyys seistä tukevasti jaloillaan, kylmän ja kuuman tunteen vuorottelu, liiallinen hikoilu, korkea kuume, ummetus, uloste- ja kusi-inkontinenssi, seksuaalinen ahdistelu, univaje, unien manipulointi, keinotekoiset tunteet (pelon, vihan, häpeän, ilon, vihan, surun herättäminen) ja muistin manipulointi (muistin unohtaminen/muistaminen/seulamuistojen näyttäminen). Kiduttajat voivat myös pakottaa hänet sanomaan asioita (pakotettu puhe). Kaikki nämä oireet katoavat ilman lääkehoitoa, tai joskus kipu jatkuu, vaikka hän saisi vahvaa lääkitystä.

Hän oli kuin pieni loukkuun jäänyt marionetti, jota ohjattiin näkymättömillä naruilla. Jotkut tuntemattomat ihmiset pitelivät naruja ja hallitsivat hänen toimintaansa: puhumista, kävelyä, syömistä, nukkumista ja jopa hänen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Huhtikuun 5. päivänä 2002 hän lähti Australiasta ja matkusti Hongkongiin, Thaimaahan, Shanghaihin ja Uuteen-Seelantiin, mutta hän ei päässyt pakoon ahdistelua ja kidutusta. Kun hän oli Hongkongissa, hänen aivojaan ohjattiin ääni kalloon -tekniikalla ja sähkömagneettisella etämielenhallintatekniikalla, ja hänet vietiin Hongkongin Yhdysvaltain suurlähetystöön. Oli outoa, että Yhdysvaltain suurlähetystön ulkopuolella oli niin paljon vartijoita, mutta kukaan ei pysäyttänyt häntä eikä kysynyt häneltä mitään.

Viime vuosien aikana Soleilmavis teki kovasti töitä paljastaakseen mielenhallintateknologiat ja niiden kiduttavat väärinkäytökset ja kehottaakseen hallituksia ympäri maailmaa tutkimaan ja lopettamaan nämä törkeät ihmisoikeusloukkaukset.Hän kirjoitti kirjansa ”Kaksitoista vuotta haudassa — mielenhallinta sähkömagneettisella spektrillä, näkymätön moderni keskitysleiri” (Twelve Years in the Grave – Mind Control with Electromagnetic Spectrums, the Invisible Modern Concentration Camp) kertoakseen yleisölle yksityiskohtia tarinastaan. Hän ja muut hänen verkostoonsa kuuluvat uhrit ovat aloittaneet yhteisen kampanjan salaisia mielenhallinta-aseiden väärinkäytöksiä ja kidutusta vastaan. He vaativat kansainvälistä tutkimusta näistä rikoksista, jotka rikkovat suunnattomasti Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta.

Koska hänen aivojaan ohjattiin kauko-ohjatusti ääni kalloon – ja sähkömagneettisella mielenhallintatekniikalla, ja hänet vietiin Yhdysvaltain suurlähetystöön Hongkongiin, hän kehottaa Yhdysvaltain hallitusta tutkimaan hänen tapauksensa. Hän pyytää myös Australian ja Kiinan hallituksilta yhteistyötä ja tukea sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden hallitusten apua tapauksen tutkimisessa. Hän toivoo yleisön auttavan häntä kehottamaan hallituksia ryhtymään välittömiin toimiin.

Päätelmät

Voidaan nähdä, että mielenhallinta-aseet ovat hyvin kehittyneitä, ja niitä käytetään salaa viattomien kansalaisten kiduttamiseen ja ahdisteluun. Monet uhrit työskentelevät parhaillaan yhdessä Soleilmavisin kanssa aloittaakseen maailmanlaajuisen kampanjan salaisia mielenhallinta-aseita ja kidutusta vastaan. Tässä tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin:

1) Monet maat ovat kehittäneet erilaisia mielenhallintamenetelmiä: huumeita, mikrosiruja, nanoteknologiaa ja sähkömagneettisia aaltoja. Voisivatko nämä hallitukset myös ottaa käyttöön lainsäädäntöä, jolla säännellään tällaisten aseiden käyttöä?

2) Hallituksiemme on säädettävä tehokkaita lakeja ja muita toimenpiteitä, joilla estetään tällaisten aseiden väärinkäyttö.

3) Jos tällaisia aseita käytetään väärin, tarvitaan hallitusten väliintuloa uhrien suojelemiseksi ja kiduttajien saattamiseksi syytteeseen täysimääräisesti lain puitteissa.

Toivotaan, että tämä asiakirja tuo yleistä tietoisuutta ja ratkaisuja mielenhallinta-aseiden väärinkäyttöön ja kidutukseen.

Viitteet

[1] Nazi Wonder Drug, http://www.amphetamines.com/nazidrug.html, 9/11/2002, accessed August 19, 2013

[2] Mike Parker, CIA’S BOURNE IDENTITY PLOT (Mkultra), Express.co.uk, July 8, 2007, http://www.express.co.uk/posts/view/12781/CIA accessed August 19, 2013

[3] Leila Gray,Tiny electronic chip, interacting with the brain, modifies pathways for controlling movement, University of Washington News, October 24, 2006 http://www.washington.edu/news/archive/27624 accessed August 19, 2013

[4] Dr. Don Justesen,Microwaves and Behavior, American Psychologist, March 1975, 12 http://www.randomcollection.info/ampsychv2s.pdf accessed August 19, 2013

[5] Voice-to-skull devices http://www.fas.org/sgp/othergov/dod/vts.html accessed August 19, 2013

[6] Harvard’s Buckner wins Alzheimer’s award for reading our minds, February 24, 2011, http://blogs.wickedlocal.com/goodage/2011/02/24/harvards-buckner-wins-alzheimers-award-for-reading-our-minds/#axzz1U2ENzowU accessed August 19, 2013

[7] Can A Satellite Read Your Thoughts http://peacepink.ning.com/forum/topics/satellite-surveillance accessed August 19, 2013

[8] T. J. Wardill, P. T. Gonzalez-Bellido, R. J. Crook, R. T. Hanlon. Neural control of tuneable skin iridescence in squid. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 2012; DOI: 10.1098/rspb.2012.1374

[9] Ex-agent reveals KGB Mind Control techniques – paper 22/12/2006 http://www.en.rian.ru/russia/20061222/57596889.html accessed August 19, 2013

[10] ChristopherLeake and Will Stewart,Putin targets foes with ‘zombie’ gun which attack victims’ central nervous system Could be used against Russia’s enemies and perhaps its own dissidents, March 31, 2012 http://www.dailymail.co.uk/news/article-2123415/Putin-targets-foes-zombie-gun-attack-victims-central-nervous-system. html accessed August 19, 2013

[11] Timothy L. Thomas, The Mind Has No Firewall, Parameters, Spring 1998, pp. 84-92.

[12] Peter Phillips, Lew Brown and Bridget Thornton, US Electromagnetic Weapons and Human Rights, December 2006, http://www.earthpulse.com/epulseuploads/articles/MindControlHumanRights.pdf?/ accessed August 19, 2013

[13] Environment, security and foreign affairs, A4-0005/1999, The European Parliament http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+A4-1999-0005+0+DOC+XML+V0//EN#Contentd14937e476 accessed August 19, 2013

[14] 2002 Media Guide to Disarmament in Geneva, A Joint Initiative of: Quaker United Nations Office, Geneva United Nations Institute for Disarmament Research Programme for Strategic and International Security Studies, IUHEI http://www.unidir.ch/pdf/activites/pdf2-act201.pdf accessed August 19, 2013

[15] An anonymous Survey for Mind Control Victims (result on 19 Dec 2009) http://groups.yahoo.com/group/Peacepink/message/2569 January 2015

 

Artikkelin julkaissut newsinsideout.com

 

MKULTRAsta tulossa syksyllä uusi elokuva

Kirjoittanut Kay Smythe

Viimein vuosikymmenten odotuksen jälkeen me saamme viimeinkin elokuvan, joka kertoo MKULTRAn ikonisen, kuumottavan tositarinan.

Cinedigm hankki CIA-teemaisen trillerielokuvan “MK Ultra” toukokuussa, kertoo Deadline, ja meitä viimeinkin on siunattu elokuvan trailerilla, joka julkaistiin tämän viikon keskiviikkona. Se näyttää oikeasti aika kuumottavalta, pelottavalta, väkivaltaiselta psykologiselta trilleriltä.

Elokuvaa inspiroi 1960-luvun tositapahtumat Project MKULTRAssa, CIA-ohjelmassa, jossa kehiteltiin huumeita kuten LSD, joita voitaisiin käyttää totuusseerumina ja psykologiseen kidutukseen. Elokuvan on käsikirjoittanut entinen tiedusteluagentti Joseph Sorrentino. Juoni keskittyy psykiatri Ford Straussiin (jota näyttelee Anson Mount) ja hänen kokemuksiinsa MKULTRA-alaosaston pyörittämisestä Mississippin maaseudulla sijaitsevassa mielisairaalassa.

Lempirepliikkini trailerista on “politiikka ja tiede ovat paskimmat ystävät.” Paljon muun kanssa en sitten olekaan samaa mieltä, mutta sanoisin myös, että mitä tulee LSD:hen, politiikka ja tiede muuttuu täysin irrelevantiksi niille jotka ovat aineen vaikutuksen alaisina.

MKULTRA pyöri aikana, jolloin länsimaita kuumoteltiin “aivosodankäynnillä”, kertoo history.com. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa nähdä miten tämä massapsykologinen fobia kuvataan elokuvassa.

Elokuvan on tarkoitus tulla teattereihin ja striimauspalveluihin lokakuun 7. päivä.

Katso traileri:

Artikkelin julkaissut dailycaller.com

MKULTRA

Monroe Instituten tietojen väärinkäyttö

Tammikuun 9. päivän 2022 haastattelussa (1) tri. Michael Sallan ja Tony Rodriguesin välillä, Tony mainitsi Monroe Instituten tekniikat (2). Minua tämä maininta triggeröi kahdesta syystä: Robert Monroe, instituutin perustaja, on minulle mies jonka kirjat ovat suuresti vaikuttaneet minun ymmärrykseeni maailman näkymättömistä ulottuvuuksista, ja toiseksi se muistutti minua tietyistä kohdista Fiona Barnettin kirjassa ‘Eyes wide Open’ (3), joissa hän kuvailee kabaalia/eliittiä työssään eri englantia puhuvissa maissa: hän kuvaa karmaisevia kertomuksia lasten (rituaalisesta) hyväksikäytöstä. Kirjassa hän myös viittaa projektiin nimeltä Starlines, joka perustuu Monroe Instituten tekniikoihin.

kuva: King of Course Publishers (6)

TONY RODRIGUES

Arviolta 12 minuutin kohdalla haastattelussa (2), Tony puhuu hänen ‘ylennyksestään’ salaiseen avaruusohjelmaan sen jälkeen kun hänet toistuvasti melkein tapettiin, jotta hänelle oltaisiin tuotettu kuolemanrajakokemuksia (4). Hänet pantiin luokkaan täynnä muita nuoria ihmisiä, joita kaikkia testattiin sen varalta olisivatko he käyttökelpoisia kaukokatseluohjelmissa. Tony sanoo, että se oli joskus vuonna 1982. Hän sanoo, että he käyttivät myös  Monroe Instituten tekniikoita ruumiistapoistumiskokemuksen aikaansaamiseksi. Koehenkilöt kykenivät matkaamaan astraalikehoissaan eri paikkoihin ja näkemään (tai vakoilemaan) mitä siellä tapahtuu. Hän lisää, että hän ei halua syyllistää Monroe Institutea näistä kaltoinkohteluista.

ROBERT A. MONROE

Tämä mies (1915-1995) on ikoni minulle. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa hänen ruumiistapoistumiskokemuksen aikana tehdyistä matkoistaan. Se todellakin herätti minut, kun olin teini, ja muutti kuvaani todellisuudesta perustavanlaatuisella tavalla. Nautin myös kovasti Bruce Moenin kirjoista, jota pidän eräänlaisena seuraajana Monroelle astraalimatkailun ja ruumiistapoistumisen tutkimuksissa. Voit kuvitella, että kun kuulin Tony Rodriguesin mainitsevan Monroe Instituten tässä yhteydessä liittyen näihin kamaliin kokeisiin, tottakai triggeröidyin. Tekniikoiden käyttö (kuten Hemi-Sync) eivät tarkoita sitä, että minun sankarini olisi ollut kokeissa aktiivisesti mukana. Se kuitenkin muistutti minua samanlaisesta tilanteesta, jollainen tapahtui kun luin Fiona Barnettin kirjaa.

(Lue PDF lähteestä (3))

FIONA BARNETT

Vuonna 2019 Fiona Barnett julkaisi PDF:n, jossa oli 478 sivua hänen tutkimuksiaan, mm. hänen omia kokemuksiaan CIA:n harjoittamasta lasten ihmiskaupasta, MKULTRAsta, rituaalihyväksikäytöstä ja mielenhallinnasta (3). Hän avoimesti mainitsi ihmisten nimiä, jotka olivat mukana näissä kaltoinkohteluissa.

Eräässä kohtaa hän myös mainitsi Monroe Instituten (sivulta 370 eteenpäin):

1950-luvulla CIA rahoitti Robert Monroen kehitystyötä niinkutsutun Gateway Experiencen tai Hemispheric Synchronizationin kehittämiseksi. Sinä tunnet sen nimellä astraaliprojektio….

Gateway Process on menetelmä muuttuneiden tietoisuuden tilojen aikaansaamiseksi. Se on kaukokatselun, astraaliprojektion ja psyykkisen energian asekäytön perusta. John Gittingerin PAS oli pääinstrumentti, jolla ihmisiä valikoitiin Gateway Processiin. Armeija valikoi luovia ja älykkäitä varusmiehiä kaukokatselutoimintaan kaukokatselukandidaateiksi. Tämä johtuu siitä, että erittäin älykkäät ihmiset… ovat luonnollisesti intuitiivisia, heidän hermosto on yliherkkä tavalla, joka auttaa oppimaan Gateway Processin.” (p.370)

Barnett kytki yhteen Gateway Procesin ja MK-Ultran seuraavasti: “Gateway Process oli keskeinen osa Stargate Projectia, salaista Yhdysvaltain armeijan yksikköä, jonka DIA (Defence Intelligence Agency) ja SRI International perustivat virallisesti vuonna 1978 Fort Meadeen, Marylandiin. Vuonna 1947 perustettu SRI (Stanford Research Institute) oli MKULTRA-toiminnan keskittymä. SRI erotettiin Stanfordin yliopistosta vuonna 1970 ja se muutti nimensä SRI Internationaliksi vuonna 1977. Stanfordin yliopiston johtaja pyöritti SRI Internationalia vuodesta 1979 eteenpäin. SRI:n leivissä oli skientologeja, ja se oli CIA:n oikea käsi, joka oli kaukokatselun ja Gateway Processin kehittämisen ja asekäytön takana.” (p.375)

STARLINES

Barnett kertoo myös Starlines Projectista joka on äärimmäisen kiinnostava erityisesti siksi, että se keskittyi muiden tähtijärjestelmien tutkimiseen. PDF:stä, jonka voit ladata myös tästä sivustolta (6), voit lukea kaukokatselusta (tai astraalimatkailusta) muihin tähtijärjestelmiin, joiden asukkaat me tunnemme nykyään paljon paremmin: Alpha Centauri, Arcturus, Seulaset muiden muassa. En ole kerennyt käydä materiaalia kokonaan läpi, mutta jos siinä on mielenkiintoista informaatiota, kertokaa minulle.

LOPPUPÄÄTELMÄT

Ilmeisesti Robert Monroen kehittämät tekniikat eivät olleet ainoastaan Monroe Instituten vapaaehtoisten käytössä Virginiassa, vaan Fiona Barnettin mukaan CIA oli myös ottanut ne käyttöön, muissa paikoissa astraalisesti tai kehosta poistumalla vierailun tai kaukokatselun mahdollisen asekäyttöön ottamisen potentiaalin vuoksi.

MK-Ultra on saattanut yrittää rekrytoida tietynlaisia lapsia tai aikuisia ottamaan osaa näihin salaisiin ohjelmiin. Se kaikki on minusta syvästi surullista, sillä Robert Monroen löytämien astraalimatkojen kauneus ja innostus lopulta päätyi vasemman käden polun käyttöön.

Kuvittele, kuinka tietynlaiset lahjakkaat lapset pakotetaan matkaamaan toisiin maailmoihin, joissa he tapaavat olentoja joista tälläkin verkkosivulla puhutaan, ja kun he aloittavat jutustelun, lapset kertoisivat siitä miten heitä pakotetaan ja hyväksikäytetään ohjelmassa, joka käyttää heidän kykyjään aseina. Hieno tapa esitellä ihmiskunta muille maailmoille… toivotaan että me osaamme ensi kerralla toimia paremmin.

LINKIT
(1) 13 Years on Ceres with the Dark Fleet – An Interview with Tony Rodriguez (artikkeli)
(2) 13 Years on Ceres with the Dark Fleet – An Interview with Tony Rodriguez (Monroe-tekniikoista)
(3) Fiona Barnett – Eyes Wide Open (2019) (free pdf)
(4) Se muistutti minua sarjasta ‘The OA’, jossa kuolemanrajakokemusten aikaansaaminen oli tärkeä osa ensimmäistä kautta; lisäsin kuvauksen Soft Disclosure -sivulle
(5) Rodrigues, T. (2021) Ceres Colony Cavalier. Amazon.
(6) Atwater, S. (2006) The Starlines Report.

 

Artikkelin julkaissut Galactic Anthropology

Lapsikauppa paljastuu: Mitä tapahtui Johnny Goschille?


Kirjoitin tämän artikkelin  alunperin vuonna 2006Se liittyy siihen mitä tapahtuu kun laittaa sanansalaliitto” Googleen ja alkaa seurailemaan linkkejä. En ollut enää koskaan sama henkilö sen jälkeen. Löysin kielletyn dokumentin nimeltä Conspiracy of Silence“. Verkkosivut sanoivat, että se takavarikoitiin ennen sen lähettämistä vuonna 1994, ja kaikki kopiot tuhottiin. Kaikki paitsi yksi… rankka, viimeistelemätön leikkaus, joka oli tungettu jonnekin videokasetille, oli päätynyt nettiinDokumentti ei ollut 100-prosenttisen viimeistelty, mutta tarina oli kuitenkin siitä tulkittavissa. Samaa voidaan sanoa artikkelistani; viimeisen vuoden ajan se on ollut 90% valmis, mutta tarina kuitenkin löytyy siitä. Nyt olen viimeistellyt sen, ja esitän väitteilleni tueksi linkkejä mediasta. Jos seuraat niitä, et ole sama henkilö sen jälkeen. Sanon tämän sekä varoituksena että kutsuna.

Mitä vaaditaan toimintaan, se vaaditaan myös että tietää.

Johnny Gosch on elossa

kirjoittanut Chris Carota

Osa 1: Hiljaisuuden salaliitto

Goschin tarina on aina ollut tutkimuksilleni keskeinen, joka avaa monet ovet korruptioon kaikilla valtionhallinnon tasoilla julkisesti tiedossa olevien skandaalien avulla, kuolettavan tarkalla yhdenmukaisuudella. Sain ensi kertaa kuulla  Johnny Goschin tarinasta  haastattelussa  jossa Alex Jones haastatteli senaattori John DeCampia (Text). John puhui kirjassaan “The Franklin Cover-up”, todistaja  Paul Bonaccin suulla, kidnapatusta lapsesta, jota käytettiin huumemuulina ja joka joutui pakkoprostituutioon. Bonacci väitti, että hän oli auttanut republikaanipuolueen jäsentä  Lawrence (Larry) King kidnappaamaan muita lapsia, joista yksi oli  Johnny Gosch. Bonacci väitti, että he tarkkailivat Johnnya viikkojen ajan hänen kotonaan ennen kuin he veivät hänet hänen lehdenjakoreitiltään Syyskuun 5. päivän aamuna 1982.

Kun katsoin  “Conspiracy of Silence”dokumenttia, joka paljasti  pedofiiliringin Washingtonissa, se oli romahduspiste psyykelleni sekä sille mitä minä pidin mahdollisena, moraalisesti mahdollisena, tässä maailmassaBonnacin kuvaamat tapahtumat   snuff-filmistä  antoivat minulle painajaisia ja käytönnössä jouduin tästä shokkiin. Salaliittotutkimus oli ainoa lääkeLöysin  mustan budjetin projektitOperaatio PaperclipinGehlen-organisaationSkull and BonesinSRA:nBohemian GrovenMK-UltranJa niitä kaikkia yhdisti  MIELENHALLINNAN  käyttö jotta ne pysyisivät salassa.

Mielenhallinnan kohteeksi joutuneet joilla on  dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö, joka voidaan luoda systemaattisesti käyttämällä  seksiin pakottamista  ja  pedofiliaa sekä  hyväksikäyttämällä nuoria miehiä  armeijassa, kouluttamalla sarjamurhaajia ja kiduttajia  armeijan sotilaskomennolle,  kiristyksen,  prostituutionkokaiinin  ja  seksuaalisten perversioiden  käyttö, joilla varmistetaan tottelevaisuus,  CIA:n  avulla näiden aktiviteettien  fasilitoiminen  ja  rohkaiseminen , ja varjohallituksen näiden ilmiöiden  jatkuva hiljentäminen   uutisista  käyttämällä tekosyynä  kansallista turvallisuutta.

Kun Jeff Gannonin tarina tuli julki  sen kytkeytessä Rove/Plame CIA-skandaaliin, ja me saimme selville että  entinen homoprostituutti  työskenteli Bushin hallinnolle  istutteena Valkoisen talon lehdistötiimissä, minusta oli järkeenkäypää että  Johnny Gosch on elossa. Kun ottaa huomioon, että Goschin tapaus oli saanut niin paljon huomiota  uusien valokuvien tullessa julki, ja kun Franklinin pankkitoiminta- ja lapsiprostituutiotapaus oli  paljastunut  jo vuosia sitten, ja nimekkäät republikaanipoliitikot  olivat jopa joutuneet vankilaan, jäljellä oli  historiallinen arkistotieto  joka voi toimia portina  armeijan palkkamurhaajiensatanistien, ja  natzien pimeään maailmaan, joita on käytetty  valtion mielenhallintaohjelmassa.

Kun etsii tietoja  mielenhallinnasta, näkee että uhreja on rituaalikidutettu  ja  traumatisoitu  lapsina, jotta heille tuotettaisiin ehdollinen dissosiaatio  jota tarvitaan  rinnakkaispersoonien luomiseen.  Sähköshokkiterapian lisäksi CIA on käyttänyt kulttilaisia  ja  ylisukupolvista insestiä  keinona tuottaa tarvittava trauma, jolla valmistellaan   mielellä hallittua orjaa. Kun uhri on jatkuvassa dissosiaatiossa, häntä voidaan ohjelmoida eri tehtäviin ja hän pysyy epätietoisena  siitä miten hänen handlerinsa häntä hyväksikäyttävät.

Minulle se, että  homoprostituuttia  käytettiin  republikaanien  riveissä hiljentämään  riippumatonta mediaa , oli vain pikkuinen sivuongelma. Totuus oli, että Johhny Goschia pidettiin ELOSSA  sen jälkeen kun Kingin republikaaniprostituutiorinki  oli kidnapannut hänet valmistelemaan häntä  Project Monarchiin,  traumapohjaiseen valtion mielenhallintaohjelmaan  jolla luodaan seksiorjia ja CIA-operatiiveja Valkoisen talon käyttöön. Itse asiassaPaul Eberle, Jeff Gannonin työntekijä   Talon Newsilla, on GOP:n jäsen  joka oli kirjottanut kirjan saatanallisesta rituaalihyväksikäytöstä  90-luvulla nimeltään The Politics of Child Abuse in America, joka kumosi SRA:n eräänä  väärän muiston syndrooman muotona. SattumaltaPaul ja Shirley Eberle  tuottivat myös S&M-pornoa 1980-luvulla.

Vaikka nämä tapahtumat vaikuttavat olevan  tarkoituksellisesti ristiriidassa kaiken tietämämme kanssa, se ei tarkoita että se ei voisi tapahtua. Sen sijaan tapahtumat ovat kaikkien silmien edessä.  MK-Ultra -projekti  oli oikeasti olemassa  ja se  on kaikkien luettavissa papereista  ja ollut  jo vuosia. Kun joku alkaa kasata palapelin palasia, käy niin ilmiselväksi, että Yhdysvaltain hallitukseen on soluttautunut   fasistisia elementtejä, jotka eivät kursaile käyttää mitä tahansa keinoa  pysyäkseen piilossa  ja saadakseen sotilaallisen edun ja jatkaakseen jatkuvaa sotatilaa.

Nämä piilo-operaatiot alunperin paljastettiin  vuoden 1974 freedom of information actilla, ja valtio on oikeuttanut sellaisia laittomia ja moraalittomia tekoja joita  pahaa-aavistamattomille siviileille  on tehty osana kylmän sodan paranoiaa. Kiinnostavaa kyllä, salainen sodankäynti sai alkunsa Secret Teamista, joista monet  saivat koulutuksen Baijerissa   Otto Skorzenylta, “Hitlerin henkivartijalta“,  Waffen SS-sotilaalta  joka tuotiin USA:an osana Gehlen-järjestöä   Project Paperclipin alaisuudessa. Hän tuli julkisuuteen vuonna 1999 ja väitetään, että  hän paljasti kuolinvuoteellaan kuinka SkorzanyGeorge Bush SrReinhard Gehlen, Martin Borman  olivat kaikki olleet mukana presidentti John F Kennedyn murhassa.

Jos et ole koskaan kuullut  Project Paperclipista tai Gehlen-järjestöstä, suosittelen katsomaan History Channelin “The Nazis and the CIA”dokumentin joka selittää miten natsisotarikolliset ja Hitlerin  huipputiedemiehet saivat turvapaikan   national security actin nimissä sillä verukkeella, että he olivat taistelleet  kylmän sodan aikaan kommunisteja vastaanGehlen-järjestön erottaa OSS:sta ja CIA:sta  lähinnä sen siteillä sotateolliseen kompleksiin jolla on käytössään Wall Streetin taloudellinen shokkijärjestelmä  ja jota johtavat Dullesin veljekset  ja Prescott Bushin  pankkifirma Brown Brothers Harrimon, jotka molemmat olivat  tukeneet natseja  ennen ja  jälkeen toisen maailmansodan, ja joilla oli kytköksiä vuoden 1963 sotilasvallankaappaukseen.

Sotilaat jotka saivat koulutuksen Otto Skornazylta  palvellakseen Reinhard Gehlenin OSS:ssa  ovat jatkaneet eteenpäin, ja heistä on tullut vakoojia jotka on yhdistetty Iran Contraan, jvaltion pyörittämään huumekauppaan. Olen aina pohtinut sitä onko Ollie North joutunut mielenhallinan kohteeksi vai onko kyseessä jonkinlainen superpatriootti  joka on valmis tekemään mitä tahansa vaaditaankin ylläpitääkseen kansallisen turvallisuuden valtiotaTimothy McVeigh on toinen mahdollisuus, kuten myös Lee Harvey Oswald  ja  Sirhan Sirhan. Vaikuttaa siltä kuin Mantsurian kandidaatinluominen,  poliittisen salamurhaajan/terroristin  jota voidaan kontrolloida ja käyttä sekä fyysisenä että psykologisena aseena  kansaa vastaan, olisi jotain sellaista mitä  halutaan saada aikaan hyödykkeeksi  vallassaolijoille.

Uskon, että natsit  siirrettiin Amerikkaan tarkoituksella auttamaan taistelemaan näkymättömässä kolmannessa maailmansodassa,  kapitalistisalaliitonydinasekilpajuoksun, sekä tiedustelukultin  pitkittämiseksi ja auttamaan jakamaan maailma osiin kapitalismiin  ja  kommunismiin…. Vai tulisiko minun käyttää termejä diktatuuri ja demokratiaAivan kuten  Israelin fasistivaltion luomista, jota oikeutettiin holokaustilla  ja mitä katholinen kirkko auttoi, käytettiin luomaan kontrolloitu reaktio   uskonsotiin jfalse flag -terrorismia  on käytetty luomaan konfliktin viimeinen vaihe . Pointtina on, että  kaikki liittyy kaikkeen, ja on ennaltasuunniteltua, nämä ovat  se miten fasismi toimii (audio)… Mitä suurempi valesitä useampi sen uskoo.

On helpompaa puhua nykyisestä terrorisminvastaisesta sodasta, tai keskuspankkijärjestelmän luomisesta, tai maailmansodista… mutta viimeisen suuren sodan jälkeen aina syyskuun 11. iskuihin asti on ollut suuri syvävaltio, jonka toiminta pitää tuoda päivänvaloon. Kysymys kuuluu, olemmeko me valmiita siihen mitä esiin tulee? Edelleen kysyn tätä kysymystä itseltäni, sen jälkeen kun sain ensi kerran kuulla Johnny Goschin kohtalosta, ja vaikka vastaukset pelottavatkin, tuo kysymys on eteenpäin vievä voima.

Linkkejä:

[ The Induction Series ] – Black Ops DVD-ROM
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…932faa3b668a4a7

[ The Induction Series ] – MK-Ultra DVD-ROM
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…cf5a0204b3e4ba9

ABC News 1979 Special – Mission Mind Control
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…0efe62b2ea771c6

Evidence of Revision Series – Parts 1-5
P1 – 
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…05d255447ac185d
P2 – 
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…649b38f135c8636
P3 – 
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…23d0e39b57a04a9
P4 – 
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…f233ee0b7015750
P5 – 
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…5fff11b04467a51

Kay Griggs: Desperate Wives (Military Black Ops) (Full Interview)
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…dde99fe504c9bf7

Marshall Thomas – Monarch – Mind Control Programs (2007)
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…fd6aeaa7cfd38e7

MK-Ultra Document Collection – Government Mind Control http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…5d7636b3cdcc93d

MKULTRA Mind Control Revealed – The True Story (1998)
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…95b1a71ced1647e

MKULTRA Victim Testimonies (1995)
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…1c035946c110f19

Ted Gunderson and the FBI – Trafficking of Children http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…6e6233b882d1d32

The Mind Control And Manipulation Document CD-ROM
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…d8987ec59e56702

Walter Bowart – Operation Mind Control Interview
http://conspiracycentral.net:6969/stats.ht…b2346624bff312f4

 

Artikkelin julkaissut Conspiracy Central

 

Lue myös:

George Bush vanhempi groomasi pikkulapsia

Saalistajien saalistus: Matka korruptoituneen eliitin mieleen

Project Monarch

4 todistajaa: Eurooppalaiset kuninkaalliset jahtaavat ja tappavat lapsia

Eliitin pedofilia pyrkii normalisoimaan aikuisten ja lasten välisen seksin

Eliitin pedofilia pyrkii normalisoimaan lasten ja aikuisten välisen seksin (osa 2)

MKULTRA

Elektroninen mielenhallinta

kirjoittanut Rixon Stewart

”Mitä enemmän me teemme tätä sinulle, sitä vähemmän sinä tunnut uskovan sitä että me teemme tämän sinulle.”
— Joseph Mengele, Auschwitzin leirilääkäri, kuuluisa vangeilla tekemistään kokeista

”Vuonna 1961 Alan H Frey tarjosi näyttöä siitä, että kuurot kykenivät aistimaan ääniä kun heitä säteilytettiin päähän matalatehoisella, pulssimoduloidulla UHF-aallolla… kyky muokata ihmisen käyttäytymistä stimuloimalla äänikorteksia… aivojen rytmin muokkaaminen ja monet muut mikroaaltojen biologiset sovellutukset ovat osoitettu toimiviksi kerta toisensa jälkeen 1950-luvulta lähtien. ” Joulukuun 19. päivänä 1994 julkaistuissa Project Pandoran sotatiedoissa lukee:

Se on se mistä unet on tehty. Sellainen fantasia jota Hitlerin, Stalinin ja Maon kaltaiset pyörittelevät mielessään. Ei ainoastaan kontrolloida vaan täysin kontrolloida jokaista elämän osa-aluetta, ei laeilla tai ulkoisilla rajoitteilla, vaan sisäpuolelta pakotettuna: kontrolli kohteen ajatuksista ja tunteista.
Täydellinen tyrannia. Se on jokaisen diktaattorin unelma ja painajainen kaikille muille, jotka arvostavat vapautta.

Implantit ja mielenhallintateknologia eivät ole pelkkää paranoidien salaliittoteoreetikoiden keksintöä, eikä tieteiskirjallisuuden sepitettä. Ne ovat todellisia: osoitettu ja todistettavissa oleva fakta ja tämän artikkelin aikeena on pyrkiä valaisemaan ilmiötä, joka on valtamediassa jäänyt suurelta osin huomiotta. Teknologia on olemassa, laitteisto on jo paikallaan, patentit ja tietotaito ja käyttöaikomus ovat karmeaa todellisuutta.

Jopa jo 1940-luvulla tehtiin tutkimusta implanttiteknologialla ja mielenhallinnalla, niinkuin Seekerin ensimmäinen numero (1) kertoo. Siitä lähtien tutkimus on jatkunut minkään julkisuuden tai median huomion sitä häiritsemättä; joten kun Oklahoma Cityn väitetty pommittaja Timothy McVeigh väitti, että Yhdysvaltain armeija oli hänet implantoinut, media tuskin kykeni pidättelemään nauruaan. Media oli sanonut, että Timothy McVeigh oli pelkkä yksittäinen äärioikeiston sekopää, jonka olkapäässä oli siru. Vai oliko hän?

Jeff Camp, joka työskenteli McVeigh’n kanssa vartijana New Yorkin osavaltiossa, kertoi Newsweekille, että pommittaja oli ”erittäin omituinen henkilö. Se oli kuin hänellä olisi ollut kaksi erillistä persoonaa.”

Todellakin. Vuonna 1992 McVeigh meni töihin Burns International Security Servicesille Buffaloon ja hänet laitettiin turvamieheksi Calspanille, Pentagonin alihankkijalle joka tekee salaista tutkimusta kehittyneillä sähköisillä aseilla. Al Salandra, Calspanin edustaja, sanoi toimittajille että McVeigh oli ”mallityöntekijä.” ”Hän oli todella erilainen”, Todd Regier, McVeigh’n työkaveri, sanoi Boston Globelle. ”Jotenkin kylmä. Hän oli kuin robotti.”

Juuri sellainen työntekijä, jota Burns International Security Servicesin kaltainen teknologiafirma, jolla on läheisiä suhteita Pentagoniin, halusi riveihinsä. Niin paljon, että hänen pomonsa olivat suunnitelleet antavan hänelle ylennyksen. Ennen kuin he kykenivät McVeigh’n ylentämään, McVeigh väitti että liittovaltion agentit olivat siruttaneet hänet mikrosirulla, mikä oli jättänyt häneen selittämättömän arven.

Persianlahden sodan veteraanimme ei kuitenkaan ollut ainoa. Viisi kuukautta Oklahoma Cityn pommituksen jälkeen San Fransiscon läheisillä moottoriteillä oli satunnaisia ammuskeluja. David Morillas ja hänen vaimonsa matkustivat moottoritietä, kun takaikkuna hajosi, ja heidän nukkuvan viisivuotiaan poikansa päälle satoi lasinsiruja. Sekunteja myöhemmin he näkivät punaisen Toyotan lähtevän hitaasti ja kääntyvän oikealle kaistalle tiellä, Morillas seurasi ja hidasti auton viereen, ja huusi avonaisesta ikkunasta: ”Näittekö mitä minun ikkunalleni tapahtui?”

”En nähnyt mitään” auton kuski vastasi, mutta Morillasin mukaan ”Hän puhui tavallaan omituisesti, mumisten. En ymmärtänyt häntä.”

Pian tämän jälkeen oli lisää ammuskeluja seuraavina viikkoina ja poliisi lopulta sai kiinni syyllisen, erään Christopher Scalleyn, samaisen punaisen Toyota-pickupin omistajan. Scalleyn mukaan hän oli saanut käskynsä ”sähkölaitteilta.” Kun häntä kuulusteltiin tästä, hän sanoi poliisille että hän oli saanut viestejä radioaalloilla ja että hän oli kuullut ”telepaattisesti ääniä ohikulkevista autoista.”

Toki Scalley on voinut olla sekaisin, tai ainakin näin meidän pitäisi ajatella. Niin omituista kuin se onkin, se mitä Scalley kertoi voi olla lähempänä totuutta kuin kukaan meistä haluaa myöntää. Fakta on, että Yhdysvaltain patenttitoimistolla on nyt kymmeniä patentteja laitteisiin, jotka kommunikoivat suoraan henkilöille ajatusten avulla. Niinkuin Seekerin ensimmäisessä numerossa (2) kerrottiin, oletetut avaruusolentojen sieppaukset ja implantit ovat olleet peitetarina teknologian kenttäkokeille, ja että armeija on kiinnittänyt tähän erityistä huomiota. Eräs raportti (3), jonka Yhdysvaltain ilmavoimat on julkaissut vuonna 1996, ehdotti eräänlaisten kybersotilaiden luomista aivoihin implantoiduilla mikrosiruilla; sellaisilla keinoilla kybersotilaat keskustelisivat tietokoneen kanssa Maata kiertävien satelliittien välityksellä, identifioisivat kohteita ja pyytäisivät ilmatukea kehittyneiltä aseilta satelliiteissa.

Tähtien Sota -elokuvassa tällainen ei olisi pistänyt silmään, mutta se että patenttitoimistossa on jo tällaisia patentteja. Näin meillä on
U.S. Patent 5,159,703 – HILJAINEN SUBLIMINAALINEN KOMMUNIKAATIOJÄRJESTELMÄ.
U.S. Patent 5,507,291 – MENETELMÄ JA SIIHEN LIITTYVÄ LAITE HENKILÖN EMOTIONAALISEN TILAN MÄÄRITTÄMISEKSI ETÄÄLTÄ.
U.S. Patent US5629678: IMPLANTOITAVA VASTAANOTIN – Laite ihmisten seuraamiseksi ja paikantamiseksi.
U.S. Patent 6,014,080 – KEHOON LAITETTAVA AKTIIVINEN JA PASSIIVINEN SEURANTALAITE.
U.S. Patent 5,868,100 – GPS:LLÄ TOIMIVA AIDATON ELÄINTEN SIJAINTITIETOJEN KONTROLLIJÄRJESTELMÄ.

Lisääkin on mutta pitää todeta, että tämä teknologia menee kahteen erilliseen kategoriaan; ensimmäinen tyyppi vaatii, että jonkinlainen implantti asennetaan jotta se toimisi. Toinen kategoria taas ei vaadi minkäänlaista käyttöliittymää vaan toimii suoraan kohteena olevaan henkilöön tai ryhmään.

US PATENT 3,951,134 – LAITE JA MENETELMÄ AIVOAALTOJEN TARKKAILEMISEKSI JA MUUTTAMISEKSI ETÄÄLTÄ — Kohteen aivoaaltoja etäältä mittaava laite ja menetelmä, jossa sähkömagneettisia eri taajuuksisia signaaleja lähetetään samanaikaisesti kohteen aivoihin, jossa signaalit interferoivat keskenään ja tuottavat aaltomuodon, jota kohteen omat aivoaallot moduloivat. Aivot lähettävät takaisin interferenssiaaltomuodon, joka kuvaa aivoaaltojen aktiivisuutta, lähettimeen jossa se demoduloidaan ja vahvistetaan. Demoduloitu aaltomuoto sitten piirretään visuaalista tarkastelua varten ja viedään tietokoneeseen jatkokäsiteltäväksi ja -analysoitavaksi. Demoduloitua aaltomuotoa voidaan käyttää myös tuottamaan kompensaatiosignaali, joka lähetetään takaisin aivoihin sähköiseen aktiviteettiin halutun muutoksen aikaansaamiseksi.

Olisi virhe olettaa, että tällainen voisi tapahtua ainoastaan Amerikassa. Fakta on, että Britannia on ollut tällaisen kehityksen eturintamassa jo jonkin aikaa. Tämä käy ilmi Marina Findlayn tarinasta. Hänen tapauksensa on mielenkiintoinen ja useasta syystä: ensinnäkin se paljastaa jotain tämän teknologian kaameita vaikutuksia, toiseksi se paljastaa sen käyttäjän järkyttävän mentaliteetin.

Marina on sanavalmis ja tehokas ympäristöasioiden aktivisti. Hänen narratiivinsa alkoi 1990-luvun puolessavälissä, kun hän sai selville skandaalin, jossa Windsorien kuningasperhe oli mukana. Marinan mukaan muinaisia metsäalueita, joita virallisesti suojeltiin, oikeasti hakattiin täysin matalaksi niin, että saataisiin puuta Windsorin linnan korjauksiin vuoden 1992 tulipalon jälkeen.

”Kuninkaalliset arkkitehdit työskentelivät metsähallituksen kanssa ja 2 tai 3 suurta metsäyhtiötä ottivat kohteekseen kaikkein pyhimmät muinaismetsät”, Marina kirjoittaa, ”ja tämän alueen suojeluinventaariota käytettiin paikallistamaan arvokkaita alueita, joiden omistajiin otettiin yhteys ja metsäyhtiöt tarjosivat heille kymmeniä tuhansia puntia.”

Marina alkoi pitää mekkalaa tästä ongelmasta, mutta hän havahtui siihen, että salaisen palvelun agentit olivat ottaneet hänet kohteekseen ja käyttivät häneen psykotronisia aseita. Tästä seurasi viikkojen, kuukausien ja lopulta vuosien mentaalinen ja fyysinen kidutus. Hän kuuli päässään kaksi ääntä: miehen ja naisen äänet, jotka sanoivat olevansa ”Windsor-jengiä” ja jotka pilkkasivat, uhkailivat ja häiritsivät häntä tunteja putkeen. Tämän lisäksi häntä ammuttiin mikroaalloilla, jotka olivat suunnattu hänen sisäelimiin, mm. hänen munasarjoihinsa.

Nykyään hän on hedelmätön.

Marinan tapaus on niin järkyttävä että se on epäuskottava; onhan valtamedia jättänyt puhumatta minkäänlaisesta mielenhallintateknologiasta, huolimatta siitä että sen olemassaolo on hyvin dokumentoitu, mikä tekee hänen väitteistään vieläkin omituisempia. Se on juuri sitä mitä he haluavat; muista tämä kun seuraavan kerran kuulet yksinäisestä sekopäätappajasta joka kuulee ääniä päässään. Tai mikset itse ota selvää mitä tapahtuu ja käy läpi artikkelilähteitä, koska valtamedia ei ainakaan tästä tule puhumaan. Niinkuin sitä sanotaan, totuus on tuolla jossain… eikä se tarkoita ”Salaisia Kansioita”.

Lähteitä:
http://www.isleofavalon.co.uk/local/h-pages/pro-freedom/free_marina.html
http://www.surfingtheapocalypse.com
Mind Control & Timothy McVeigh’s Rise from ”Robotic” Soldier to Mad Bomber
by Alex Constantine.
Timothy McVeigh was Telling the Truth, Kathy Kasten kkasten@mednet.ucla.edu
(1) From Alien Abductions Via MKULTRA to an Implanted Cyber-Situation,
Dr Helmut Lammer, The Seeker No 1
(2) Ibid.
(3) Information Operations. A New War-Fighting Capability. Air Force 2025.
Developed by the Air Force Base, Alabama, 1996.

http://www.thetruthseeker.co.uk/article.asp?ID=

 

Artikkelin julkaissut thewatcherfiles.com

MKULTRA

Onko MKULTRA tehnyt Amerikasta yhden suuren kultin?

MK-Ultra Project

Tästä on useita muita esimerkkejä, että kun valtio tarkoituksella on myrkyttänyt tiettyjä alkoholivarastoja (kieltolain valvonnassa), joista he tiesivät eräiden ihmisten juovan, kymmenen tuhatta amerikkalaista kuoli ja monet tuhannet muut saivat myrkytysoireita. (Tästä huolimatta ohjelmaa jatkettiin jonkin aikaa, vaikka siitä väiteltiin kovasti kongressissa kun kuolonuhreja alkoi esiintyä.)

Toinen “kiinnostava” ohjelma oli vuosina 1953-1964, kun keskustiedustelupalvelu (Central Intelligence Agency, CIA) teki kokeita kymmenillä amerikkalaisilla biologisten ja kemiallisten aineiden toiminnasta heidän tietämättään Project MKULTRAn alaisuudessa. Nämä salaiset kokeet sisälsivät mm. koehenkilöiden altistamista hallusinogeenisille huumeille ja muille kemikaaleille.

On vaikeaa löytää virallisia dokumentteja ohjelmasta. Kuitenkin vuosina 1976-77 Yhdysvaltain senaatti teki tutkimuksia ja jopa piti komitean kuulemistilaisuuden Project MKULTRAsta. Tuolloin julkaistiin iso osa siitä mitä ohjelmasta nykyään tiedetään.

MKULTRAn tarkoitus

Kuulemistilaisuuden raportin mukaan projektin tarkoitus oli “kehittää kyvykkyys biologisten ja kemiallisten materiaalien salaisessa käytössä.” [1] Motivaatio oli myös puolustuksellinen, tuolloin monet pelkäsivät kylmän sodan Venäjää ja Kiinaa, joiden uumoiltiin jo kehittäneen tällä alalla aseita. Papereissa lukee:

Kattavan kyvykkyyden kehittäminen salaisessa kemiallisten ja biologisten aseiden sodankäynnissä antaa meille laajan tietämyksen vihollisen teoreettisesta potentiaalista, mikä näin mahdollistaa meidän puolustaa itseämme sellaista vihollista vastaan, joka ei välttämättä ole niin pidättyväinen näiden tekniikoiden käytöstä kuin me olemme.

MK ultra

Virallisesti vuonna 1953 käynnistetty ohjelma oli vuoteen 1955 mennessä laajentanit CIA:n valtaoikeuksia MKULTRAn avulla tekemään mm. seuraavaa:

Seuraavien materiaalien ja menetelmien kehittäminen, mm. sellaisten

– jotka pahentavat alkoholin aiheuttamaa sekavuustilaa
– jotka tekevät hypnoosin tuottamisesta helpompaa tai muuten parantavat sen käyttökelpoisuutta
– jotka tehostavat henkilöiden kykyä sietää kieltäymystä, kidutusta ja pakottamista kuulustelun ja niinkutsutun “aivopesun” aikana
– jotka tuottavat muistinmenetyksen tapahtumista, jotka edeltävät aineen käyttöä tai jotka tapahtuvat käytön aikana
– [jotka tuottavat] shokki- ja hämmennystilan pitkiksi ajoiksi ja joita voidaan käyttää salaa
– jotka tuottavat fyysisen toimintakyvyttömyyden, kuten jalkojen halvaantuminen, akuutti anemia jne.

LSD-kokeet

Senaattori Edward Kennedy piti puhetta kuulemistilaisuudessa. Hänen avauskommenteissaan hän huomautti, että on

“laaja testaus- ja kokeiluohjelma” johon kuuluu salaisia huumekokeita pahaa-aavistamattomilla kansalaisilla “kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ylä- ja alatasoilla, natiiveilla ja ulkomaalaisilla.” Useat näistä kokeista sisälsivät LSD:n antamista “pahaa-aavistamattomille koehenkilöille sosiaalisissa tilanteissa.”

Monissa näistä huumekokeista, erityisesti alkuvaiheessa, ei ollut “mitään lääketieteellistä henkilökuntaa, joka olisi antanut huumeita tai tarkkaillut niiden vaikutuksia.” Usein satunnaisesti valitut koehenkilöit “sairastuivat tunneiksi tai päiviksi, mm. joutuivat sairaalaan ainakin yhdessä tapauksessa.”

Vieläkin huolestuttavampana osa näistä kokeista osoittautui kuolettaviksi, mutta se ei estänyt CIA:ta jatkamasta kokeilujaan:

Kahden amerikkalaisen kuolema voidaan yhdistää näihin ohjelmiin; toiset ohjelmaan osallistuneet saattavat edelleen kärsiä vaikutuksista. . . . Se seikka, että he jatkoivat vuosia LSD:n salaa antamista pahaa-aavistamattomille koehenkilöille kertoo perustavanlaatuisesta ihmiselämän arvon väheksymisestä.

Eräs näistä elämistä kuului tohtori Frank Olsonille, joka oli itse tutkijana Yhdysvaltain armeijassa. Olson tutki “biologisten aseiden hyökkäyskäytön tekniikoiden kehittämistä… [ja] biologista tutkimusta CIA:lle.”

Yhdeksän muun samanlaisen tieteilijän kanssa hän otti osaa Marylandin Deep Creek Lakessa mökillä pidettyyn konferenssiin marraskuussa 1953. Siellä CIA:n operatiivit terästivät tutkijan Cointreau’ta LSD:llä. Vasta juotuaan juomansa he tajusivat, että heidät oltiin huumattu.

Useimmat tutkijat selvisivät kokemuksesta hyvin eikä heillä ollut jälkivaikutuksia, mutta tohtori Olson ei koskaan selvinnyt koitoksesta. Pian kokeen jälkeen hän alkoi ”ilmentää paranoian ja skitsofrenian oireita”.

Tri. Olsonin esimies ja CIA, jotka pyörittivät kokeita, järjestivät hänet hoitoon New York Cityyn. Viettäessään yötä hotellihuoneessa CIA-viranomaisen kanssa, sen jälkeen kun hän oli pyytänyt herätystä huomiselle, tri. Olson jotenkin onnistui putoamaan ikkunasta. Toinen CIA-viranomainen (Lashbrook) raportoi:

Arvioltat kello 2:30 yöllä lauantaina marraskuun 28. päivä Lashbrook heräsi äänekkääseen “lasin rikkoutumiseen”. . . . Olson “oli puskenut itsensä suljetun ikkunan ja kaihtimien läpi. Hän putosi alas kymmenennestä kerroksesta ja kuoli.

Tutkimuksia joissa oltaisiin selvitetty vilunkipeliä, erityisesti CIA-viranomaisen vilunkipeliä (joka oli sekä vastuussa kokeista että yksin Olsonin kanssa huoneessa), ei koskaan tehty.

Yliopistot, vankilat ja sairaalat tekevät kokeita

Senaattori Kennedy huomautti kuulemisessa, että monet muutoin kunnialliset instituutiot oltiin vilpillisesti otettu mukaan MKULTRA-projekteihin:

Se mistä tässä puhutaan on… monien tämän maan loistavien tutkimuskeskusten perversiosta ja korruptiosta, CIA:n rahoilla, jossa joku huippututkija oli pahaa-aavistamattaan mukana CIA:n rahoittamassa tutkimuksessa josta heillä ei ollut tietoa tutkimuksen tai rahallisen tuen taustoista.

Kuulemisraportin mukaan “68 yliopistoa tai instituutiota oli mukana” sekä “185 ei-valtiollista tutkijaa ja assistenttia” työskenteli näissä projekteissa.

“Lääkäreitä, toksikologeja ja muita mielenterveyden ja päihdealan asiantuntijoita” houkuteltiin MKULTRAan apurahoilla, jotka “jaettiin näennäisesti tutkimussäätiön palveluksessa, täten piilottaen CIA:n intressit asiantuntijainstituutiolta.”

Kahdestatoista MKULTRAan osallistuneesta sairaalasta jotkut tekivät kokeita terminaalivaiheen syöpäpotilailla — oletettavasti koska kokeiden odotettiin tuottavan pitkäkestoisia haittavaikutuksia, josko ne eivät olisikaan suoraan kuolettavia.

Surullista kyllä, sairaalat (ja mahdollisesti potilaat) suostuivat näihin kokeisiin, ja CIA usein maksoi instituutiolle. Esimerkiksi elokuun 1955 alaprojekti 23 toimi seuraavasti:

Projekti-insinööri. . . antoi luvan sopimustyöntekijälle maksaa sairaalan kulut tietyille henkilöille, jotka kärsivät parantumattomasta syövästä, palkkioksi näiden kemikaalien vaikutusten tutkimisesta heidän terminaalivaiheen sairautensa aikana.

Samalla tavoin monet muut kokeet tehtiin salaa: “Me tiedämme nyt, että jotkut pahaa-aavistamattomat kokeet tehtiin rikollisilla seksuaalipsykopaateilla.”

Kaikki testaus ei tehty koehenkilön siitä mitään tietämättä, vaikka se ei tehnyt kokeilusta yhtään sen eettisempää. Esimerkiksi National Institute of Mental Health Addiction Research Centerin tekemä vankilakoe  Lexington Rehabilitation Centerissa (vankila huumeongelmaisille) vangieille, jotka lupauutivat osallistumaan hallusinogeenisten huumeiden kokeisiin, luvattiin (ja myös annettiin luvatut annokset) “huumetta johon he olivat koukussa”.

Muita sekalaisia kokeita

Tuntematon määrä muita kokeita aiheissa “kuten sähköshokit, häirintätekniikat hyökkäyskäyttöön. . . [ja] kaasusprayt ja aerosolit” joita käytettäisiin “salamurhan toteutusjärjestelmissä” tehtiin myös.

Lisäksi MKULTRAn tieteentekijät saivat luvan tehdä “lisäkokeita ihmisten käyttäytymisen kontrolloimiseksi”, mm. “säteilytys. . . [ja] puolisotilaalliset laitteet ja materiaalit.”

Hirvittävät salakokeet

Project MKUltra käsitti 149 alaprojektia “joista monet liittyvät jollain tavalla käyttäytymisen muokkauksen, huumeiden hankkimisen, testaamisen ja salaa antamisen tutkimukseen”, muunmuassa seuraavat:

– “6 alaprojektia, joissa tehtiin kokeita pahaa-aavistamattomilla koehenkilöillä.”
– 8 alaprojektia hypnoosista, joista kahdessa käytettiin myös huumeita.
– 7 alaprojektia huumeiden tai kemikaalien käytöstä.
– 4 alaprojektia käytti “maagikon taitoja. . . esim. salaa huumeisiin liittyiven materiaalien antamiseen.”
– 9 alaprojektia tutki unia (lue: univajetta) ja psykoterapian vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen.
– 6 alaprojektia tutki vaikutuksia, jotka aiheutuvat ihmiskudokselle “eksoottisista patogeeneista ja kyvystä käyttää niitä tehokkaissa annostelujärjestelmissä.”

CIA kadotti tai tuhosi kaikki Project MKULTRAan liittyvät dokumentit

Surullista kyllä, mutta ei mitenkään yllättävää, että melkein mitään dokumentteja ei jäänyt jälkeen 10 vuoden salaisesta toiminnasta. Kuten senaattori Kennedy kommentoi:

Ehkäpä kaikkein häiritsevintä kaikessa tässä on se, että ihmiskokeiden laajuus on tuntematon. Kaikesta tästä jääneet dokumentit tuhottiin vuonna 1973, silloisen CIA-johtaja Richard Helmsin käskystä.

Joitain papereita selvisi tuhosta, koska uusia papereita löydettiin vuonna 1977:

Me uskoimme, että tallenne, vaikkakin epätäydellinen, oli niin täydellinen kuin se tulisi olemaan. Sitten eräs henkilö, FOIA-tietopyynnön avulla, sai aikaan sen mitä kaksi senaatin komiteaa ei saanut. Hän sai viraston etsimään lisädokumentteja . . . . Paperit paljastivat paljon suuremman kokeilujen sarjan kuin mitä aiemmin oltiin luultu tehdyn.

Yhtä kaikki, nämä paperit jättävät epätäydellisen kuvan ohjelmasta.

Ei tilivelvollisuutta

Kaksi oikeusjuttua MKULTRAn toiminnasta pääsi korkeimpaan oikeuteen asti, mutta molemmat suojelivat valtiota kansalaisten oikeuksien yli:

Vuonna 1985 oikeus päätti tapauksessa CIA vs. Simms että MKULTRAan osallistuneiden instituutioiden ja tutkijoiden nimet eivät kuuluneet FOIAn alaisuuteen johtuen CIA:n tarpeesta suojella sen “tiedustelulähteitä”.

Vuonna 1987 tapauksessa United States v. Stanley oikeus päätti, että palvelustyöntekijä, joka oli vapaaehtoisesti osallistunut kemiallisten aseiden kokeisiin, mutta joka itse asiassa sai annoksen LSD:tä, ei saanut lupaa tuoda tapausta Federal Tort Claims Actin alaisuuteen, joka antaa luvan yksityisille tahoille haastaa Yhdysvaltojen valtion oikeuteen.

 

Artikkelin julkaissut Anomalien

MKULTRA

CIA:n mielenhallintakokeet lapsilla

kirjoittanut Jon Rappoport, joskus v. 1995
HUOM! Jos triggeröidyt tai sinulle tulee huono olo artikkelista/tekstistä/kuvista, LOPETA LUKEMINEN!

CIA:n mielenhallintalaitos on ollut hyvin tiedossa vuodesta 1975 lähtien, kun 10 suurta laatikollista dokumentteja julkistettiin tietopyyntöjen seurauksena.

Useita hyviä kirjoja on kirjoitettu CIA-ohjelmasta nimeltä MK-ULTRA. Virallisesti ohjelma kesti 10 vuotta vuosina 1952-62. MK-ULTRAan kuului LSD:n käyttö siitä mitään tietämättömien sotilas- ja siviilihenkilöihin USA:ssa. LSD:tä ja vieläkin vahvempia aineita annettiin aivopesutarkoituksessa ja totuusseerumina. Ohjelman tarkoitus oli etsiä huumeita, jotka vastustamattomasti toisivat pintaan myönnettyjä totuuksia tai pyyhkisivät uhrin mielen tyhjäksi ja ohjelmoisivat tämän “robottiagentiksi.”

Koetilanteissa ihmisille annettiin happoa heidän tietämättään, sitten kuulusteltiin kirkkaiden valojen alla, tohtorien istuessa taustalla keräten muistiinpanoja. Uhkailuja esitettiin. Koehenkilöille sanottiin, että heidän “huonoa LSD-trippiä” pidennettäisiin ikuisuuteen jos he kieltäytyisivät paljastamasta sotilassalaisuuksia. Kuulusteluun viedyt henkilöt olivat CIA:n työntekijöitä, USA:n sotilashenkilöitä ja ulkomailla agentteja, joiden epäiltiin työskentelevän kylmän sodan vastapuolen hyväksi. Pitkäaikainen vakava lamaantuminen ja useita dokumentoituja kuolemia seurasi tästä. Paljon, paljon enemmänkin voitaisiin kertoa MK-ULTRAsta.

Mikään tästä ei kuitenkaan valmistellut ihmisiä siihen räjähtävään todistukseen, joka tehtiin maaliskuun 15. päivänä 1995 Washington DC:ssa, presidentin säteilykomitean edessä. Julkistamattomissa istunnoissa neworleansilainen terapeutti Valerie Wolf esitteli kaksi hänen potilastaan, jotka olivat saaneet takaisin muistoja heidän mukanaolostaan CIA:n aivopesuohjelmissa nuorina lapsina (yhdessä tapauksessa alkaen seitsemänvuotiaasta). Heidän aivopesuohjelmaansa kuului kiduttamista, raiskaamista, sähköshokkeja, voimakkaita huumeita, hypnoosia ja uhkailuja kuolemalla. Todistuksen mukaan CIA sitten tuotti muistinmenetyksen potilaille estääkseen heidät muistamasta näitä karmaisevia istuntoja.

Sekä Wolf että hänen potilaansa esittivät, että he olivat saaneet takaisin muistonsa näistä CIA:n ohjelmista ilman regressiota tai hypnoositekniikoita. Toisin sanoen, nämä potilaat spontaanisti löysivät tämän informaation itsestään ja menneisyydestään.

Vaikka komitea oli pääosin kiinnostunut säteilystä, he sallivat Valerien ja hänen potilaidensa todistaa, sillä, uskomatonta kyllä, useat mielenhallintakokeita tehneet lääkärit, jotka muut amerikkalaiset olivat identifioineet, olivat altistuneet myös salaa säteilylle. Ilmeisesti nämä ilmiöt liittyivät toisiinsa.

Tunnettuja nimiä nousi esiin maaliskuun 15. päivän todistuksessa: Richard Helms, entinen CIA:n johtaja, tri. Sidney Gottlieb, joka pyöritti MK-ULTRAa, ja tri. John Gittinger, Gottliebin suojatti. Nämä miehet ja muut olivat suoraan syytettyjen penkillä mielenhallintahommien toteuttamisesta lapsille.

Odotettavaa kyllä, tämä todistus ei saanut mediahuomiota.

Nyt minulla on kaikki, mukaanlukien monta sivua komitealle annettuja tietoja, jotka todennäköisesti tullaan julkaisemaan heidän loppuraportissaan. Ainoastaan pieni osa sivuista luettiin ääneen kuulemisen aikana. Mukana on lausuntoja muilta terapeuteilta ympäri maata, sekä heidän potilailtaan. Minä olen nyt julkaissut kaikki nämä todistukset kirjana, U.S. Government Mind-Control Experiments On Children.

Kun kuvotusreaktio alkaa laantua, syvästi häiritseviä kysymyksiä nousee mieleen: mikä tämä CIA-ohjelma oikein oli? Miten laaja se oli? Mikä sen tarkoitus oli?

Se mitä olen saanut selville tähän mennessä on, että monet amerikkalaislapset, sekä lapsia Meksikosta ja Etelä-Amerikasta, joutuivat uhreiksi noin 40 vuoden ajan, alkaen noin vuodesta 1948. Itse asiassa, ohjelma saattaa edelleen olla käynnissä. Tohtorit ja agentit, jotka toteuttivat sitä halusivat pitää näiden lasten mielet kontrollissa, ilmeisesti luodakseen superagentteja, jotka eivät muistaisi edes mitä tehtäviä he toteuttivat, johtuen hypnoottisesti aikaansaadusta amnesiasta (jonka kontrolloijat voisivat poistaa ja laittaa takaisin niin halutessaan).

Lapsia koulutettiin seksiagenteiksi, esimerkiksi, ja heidän tehtävänään oli kiristää nimekkäitä amerikkalaisia — pääasiassa poliitikkoja, liikemiehiä ja kouluttajia. Tätä varten kuvattiin paljon videoita. Lopulta ihmiset CIA-ohjelman sisäpiirissä filmasivat toisiaan, ja joissain keskuksissa joissa lapsia käytettiin seksiin homma lähti täysin lapasesta ja ne muuttuivat CIA:n pyörittämiksi seksiringeiksi.

Joitain lapsia pidettiin uhrattavina ja heidät yksinkertaisesti murhattiin.

Eräs henkilö, joka esittää että hän oli mukana lapsena tässä ohjelmassa, toteaa epävirallisesti:

“He kokeilivat aivopesutekniikoitaan meksikolaisiin ja eteläamerikkalaisiin lapsiin. Heitä pidettiin uhrattavina. Mutta toisessa osassa ohjelmaa, he ottivat kohteekseen kaikkein parhaat ja älykkäimmät amerikkalaislapset. Heistä tehtiin täydellisiä agentteja neukkuja vastaan, vaikka mielestäni se ei ollut heidän lopullinen motiivinsa. En muista mikä se motiivi oli.”

Tässä kohtaa ehdotin:

“No, jos he valitsivat parhaimmat ja välkyimmät, ehkä he tajusivat että näm älapset olisivat joku päivä nousseet tärkeisiin asemiin yhteiskunnassa, ja he halusivat saada pitkäaikaisen kontrollin heistä, joten nämä olisivat heidän talutusnuorassaan, niin että he voisivat sohia heitä niin halutessaan — tapa kontrolloida tulevaa yhteiskuntaa.”

“Ehkä,” hän sanoi. “Natsit saivat kontrollin saksalaisesta intelligentsiasta. Se oli erittäin keskeinen osa heidän ylivaltaansa. Se oli ensimmäinen heidän tekemänsä asia”.

“Tämä haiskahtaa paljon natsien ohjelmalta USA:ssa”, sanoin. “En tarkoita, että kaikki kontrolloijat olivat saksalaisia, mutta se tyyli, se hulluus.”

Hän sanoi, “He toivat paljon natsitohtoreita sodan jälkeen ja ei ainoastaan rakentamaan raketteja — monia projekteja varten.”

Toiset ihmiset, jotka sanovat, että heitä on käytetty lapsina ohjelmassa, muistivat että tohtorit, joilla oli saksalainen aksentti, olivat aivan varmasti mukana istunnoissa. Eräs terapeutti, joka kertoi tämän informaation epävirallisesti kollegoilleen ympäri maata, sanoi että tähän mennessä vanhin henkilö, josta hän on kuullut joka oli ollut ohjelmassa mukana, oli nyt 52-vuotias; nuorin oli nyt 9-vuotias.

Koska useat ihmiset, jotka aivopestiin, kidutettiin ja huumattiin näissä kokeissa, yrittävät saada takaisin muistonsa terapiassa, psykiatrit ja muut ammattilaisterapeutit kuuntelevat heidän tarinoitaan. Heille sanotaan, esimerkiksi, että CIA-kontrolloijat joskus pukeutuivat saatanallisiin asuihin traumatisoidakseen lapsia lisää, ja tarjoten myös peitetarinan jota ei uskottaisi jos lapset koskaan puhuisivat.

On huomionarvoista, että on olemassa liike joka mustamaalaa näitä ”takaisinsaatuja” muistoja, ja kaikkein nimekkäimmän ryhmän, False Memory Syndrome Foundation (FMSF), johtokunnassa on useita henkilöitä joilla on yhteyksiä CIA:n ja armeijan tiedusteluun — mukaanlukien pahamaineinen tri. Louis “Jolly” West UCLA:sta, joka yritti perustaa tutkimuskeskusta “tutkimaan väkivaltaa” yliopistoon 1970-luvulla. Tämän keskuksen erikoisuuksiin olisi kuulunut psykokirurgia, karmaiseva aivoyhteyksien sulattaminen, jonka oletettavasti luullaan vähentävän ihmisten “väkivaltaisia taipumuksia”.

FMSF:n mielestä henkilö aina muistaa hänelle tehdyn hyväksikäytön, ja siksi mikään uusi muisto sellaisesta terapiassa on väärä ja se on pakko olla tekaistu, harhaanjohtava terapeutin suggestio. Vaikka on todellakin totta, että sellaista suggestiota tapahtuu terapiassa, selitys että kaikki takaisin saadut muistot ovat keksittyjä on perätön.

Kirjoitetussa lausunnossa tri. Wolfille, joka otettiin mukaan hänen presidentin komiteatodistukseensa, hyvämaineinen tutkija ja psykiatri Colin Ross sanoi,

“Minun tiedoissani olevat julkaistut artikkelit kuvaavat 150 mikrogramman LSD-annoksen antamista 5-10 -vuotiaille lapsille päivittäin monen päivän, viikon, kuukauden ajan, ja joissain tapauksissa vuosittain. Neurokirurgit Tulanessa, Yalessa ja Harvardissa tekivät laajoja tutkimuksia aivojen elektrodi-implanteista tiedustelurahoilla, ja he yhdistivät implantteja useiden huumeiden käyttöön, mukaanlukien hallusinogeenit.”

Ross perusti raporttinsa hänen yli 20-vuotiseen tutkimukseensa CIA:n mielenhallinnasta.

Chris De Nicola, eräs tri. Wolfin potilaista, joka todisti komitean edessä, nimesi hänen kontrolloijansa tri. Greeneksi, nimi jonka useat muut mielenhallinnan uhrit ovat maininneet. Voi hyvin olla, että tämä nimi oli peitenimi eri CIA:n ja sotilastiedustelun kiduttajille. Tässä on lainaus hänen todistuksestaan:

“[Tri. Greene] käytti minuun säteilykokeita tarkoituksenaan sekä määrittää säteilyn vaikutukset eri kehoni osiin, että terrorisoimaan minua lisätraumalla eri mielenhallintakokeissa. [Hän oli 8-vuotias.]

“Loput kokeista tapahtuivat Tucsonissa, Arizonassa, erämaassa. Minulle opetettiin miten tiirikoida lukkoja, olla salainen, käyttää valokuvamuistia muistamaan asioita ja tekniikka jolla pantata informaatiota laskemalla toistelemalla numeroita itselleni. [Selvästikin hän puhuu siitä että häntä koulutettiin agentiksi.]

“Tri. Greene halusi minun tappavan nukkeja, jotka näyttivät oikeilta lapsilta. Puukotin nukkea keihäällä kerran vakavan kidutuksen jälkeen, mutta seuraavan kerran kieltäydyin. Hän käytti monia tekniikoita minuun, mutta kun kasvoin vanhemmaksi vastustin enemmän ja enemmän.

Hän sitoi minut usein häkkiin, joka oli hänen toimistonsa lähellä. Vuosina 1972-1976 hän ja hänen assistenttinsa olivat joskus huolettomia ja jättivät häkin lukitsematta. Aina kun fyysisesti mahdollista, hiivin hänen toimistoonsa ja löysin raportteja ja muistioita, jotka oli osoitettu CIA:n ja armeijan henkilökunnalle. Näissä papereissa oli mainittu projekti, aliprojekti, koehenkilö ja kokeen nimi koodinumeroineen säteilymielenhallintakokeille, joille minut oli altistettu, jotka olen antanut kirjallisesti liitteinä. Jäin kiinni kahdesti ja tri. Greene kidutti minua häikäilemättömästi sähköshokein, huumein, pöydällä pyörittämällä, kenkien painamisella mahalleni ja selälleni, irroittamalla niveliäni paikaltaan ja hypnoositekniikoilla, joilla hän koitti saada minut tuntemaan itseni hulluksi ja itsemurhaa haluavaksi…”

Onko tämän kaltaiselle CIA:n ja armeijan henkilöstön sadistiselle kohtelulle edeltäjää? On kuin onkin. Tässä on lainaus kirjastani U.S. Government Mind-Control Experiments On Children. Se sisältää informaatiota luotettavista lähteistä; The Search for the Manchurian Candidate, kirjoittanut John Marks (2), Acid Dreams, kirjoittanut Martin Lee (3) sekä The Mind Manipulators, kirjoittanut Alan Scheflin (4). Osaltaan nämä kirjoittajat ovat johtaneet informaationsa CIA:sta ja MK-ULTRASTA niistä kymmenestä laatikollisesta informaatiota, jotka yhtäkkiä julkistettiin vuonna 1975 tietopyyntöjen seurauksena:

“Tri. Robert Heath Tulane Universitysta, niinkin aikaisin kuin vuonna 1955, työskennellessään armeijalle, antoi potilaille LSD:tä, samalla kun hän oli implantoinut elektrodeja heidän aivoihinsa.

“Kanadalainen tutkija tri. Ewan Cameron, pitkäaikaisen CIA-sopimuksen alaisuudessa, yritti purkaa ja ohjelmoida uudelleen hänen psykiatristen potilaidensa persoonia kokonaisuudessaan. Hän aloitti 15-65 päivän ‘uniterapialla’, jonka alaisuudessa potilasta pidettiin lähes 34 tuntia päivässä, antamalla cocktail täynnä lääkkeitä kuten Thorazine, Nembutal, Seconal, Veronal, ja Phenergam. Hänen univaiheensa aikana potilas herätettiin pariin otteeseen päivässä sähköshokkihoitoon, sitä annettiin 20-40 -kertaisella intensiteetilla verrattuna ‘normaaliin’ vahvuuteen.

“1950-luvun puolivälissä LT Paul Hoch, mies josta tulisi mentaalisen hygienian komissaari New Yorkin osavaltioon, joka silloin oli CIA:n työntekijä, antoi ‘pseudoneuroottiselle skitsofreenikolle’ meskaliinia. Potilas koki taivas/helvettimatkan aineen johdosta. Mutta Hoch jatkoi tätä transorbitaalisella leukotomialla… Hoch myös antoi LSD:tä sekä anestesialääkettä, ja sitten poisti paloja tämän aivokuorelta, kysyen eri vaiheissa potilaalta muuttuiko tämän havainnot.” Claudia Mullin, tri. Wolfin toinen potilaista, joka todisti presidentin säteilykomitean edessä, sanoi hänen kokemuksensa CIA:n mielenhallintaoperaatioista alkaneen hänen ollessaan seitsemänvuotias:

“Vuonna 1958 minua testaisivat, he sanoivat minulle, tärkeät lääkärit, jotka tulevat paikasta nimeltä ‘Society’ (the Human Ecology Society, CIA:n peiteyritys). Minua patistettiin tekemään yhteistyötä; vastaamaan kaikkiin heidän kysymyksiinsä. Sitten, koska koe ‘voisi tehdä kipeää’, minulle annettaisiin ‘rokotteita, röntgeniä ja muutama sähköshokki.’ Minulle sanottiin etten saa katsoa kenenkään kasvoja liian kovin ja minun tuli unohtaa nimet.’, sillä tämä oli ‘erittäin salainen projekti’ mutta rohkeus auttaisi minua unohtamaan…

“Tri. John Gittinger testasi minua ja tri. Cameron antoi minulle shokit ja tri. Greene röntgenin… Kun pääsin kotiin, aina siitä lähtien, en muistaisi mitään kokeistani ja eri tohtoreista. Muistaisin vain sen että tri. Robert G. Heath (Tulanen lääkiksestä) antoi minulle mustelmia, neulanjälkiä, palovammoja päähäni ja sormiini ja jopa sukupuolielinten kipua. Minulla ei ollut syytä uskoa muuta. He olivat jo alkaneet kontrolloida mieltäni!

“Seuraavana vuonna minut lähetettiin paikkaan Marylandissa nimeltä Deep Creek Cabins oppimaan miten ‘seksuaalisesti tyydyttää miehiä’. Minulle opetettiin myös miten taivutella heidän kertomaan asioita itsestään. Se oli Richard Helms (CIA:n varajohtaja), tri. Gottlieb, kapteeni George White ja Morse Allen, jotka kaikki suunnittelivat kuvaavansa niin montaa valtion korkeaa virkamiestä ja tiedustelupalvelun viranomaisia ja akateemisten instituutioiden ja säätiöiden johtajia kuin mahdollista… minusta tulisi heidän pikku vakio‘vakoojansa’, tuon kesän jälkeen, lopulta saaden nalkkiin monia mistään tietämättömiä miehiä, mukaanlukien heidät itsensä, kaikki salakameroiden kuvaamina. Olin vain yhdeksän vuotias kun tämänlainen seksuaalinen nöyryytys alkoi.”

Kapteeni George White oli pahamaineinen CIA-agentti. Hän perusti bordellin San Fransiscoon 1960-luvulla, ja salakameroita käyttämällä kuvasi miehiä harrastamassa seksiä prostitutioitujen kanssa. Miesten juomat oli “terästetty” LSD:llä. Vuonna 1950 Morse Allen, toinen tärkeä CIA-agentti, nimitettiin Project BLUEBIRDin johtoon, joka oli toinen tärkeä CIA:n mielenhallintaohjelma.

Mullin sanoo, että hänet adoptoitiin kun hän oli kaksivuotias. Kun hän oli täyttänyt seitsemän, hänen äitinsä oli käyttänyt häntä jo pahasti hyväkseen. Hänen äitinsa ilmeisesti antoi hänet “testattavaksi” CIA-yhteyshenkilöille ja Claudia oli silloin aloittanut 27-vuotisen ajan, jota voidaan kutsua orjuudeksi. Claudia sanoo, että häntä tarkkailtiin, että hän oli edelleen viraston henkilöiden tarkkailun alla, mukaanlukien eräs lääkäri. Nyt hän elää New Orleansissa, hän on antanut informaatiota paikallisille poliisiviranomaisille hänen tilanteestaan. Hänen todistuksessaan presidentin komitealle, Claudia sanoo,

“Vaikka näiden väkivallantekojen uudelleenmuistaminen ei todellakaan ole helppoa, eikä se tapahdu myöskään ilman vaaraa minulle ja perheelleni… mielestäni riski on ottamisen arvoinen.” Claudian terapeutti tri. Wolf on kirjoittanut presidentin komitealle,

“Parhaan tietoni mukaan [Claudia] ei ole lukenut mitään mielenhallinnasta eikä CIA:n salaisista operaatioista. Koska hän on päättänyt kuunnella tarkkaavaisesti ja muistaa niin paljon kuin hän kykenee tutkijoiden käymistä keskusteluista, hänen muistonsa ovat äärimmäisen kokonaisia. Olen lähettänyt kirjalliset kopiot muistoista tri. Alan Scheflinille (kirjan The Mind Manipulators kirjoittaja) arvioitavaksi ja hän on vahvistanut, että hänellä on tietoa tapahtumista ja ihmisistä, joita ei ole julkistettu missään, että osa hänen muistoistaan sisältävät uutta informaatiota ja että osa on jo tiedossa ja julkaistu. Osan hänen muistoistaan hänen perheenjäsenensä ovat varmentaneet. Hän on näyttänyt minulle myös hänen vanhoja leikekirjojaan, joissa hän on kirjoittanut muistiinpanoja siitä mitä hänelle on tapahtunut ja hän on piilottanut muistiinpanot leikekirjan kuvien alle.”

Puhuin Alan Scheflinin kanssa tänä vuonna. Hän sanoi, että hän oli löytänyt yhden tiedon, jonka Claudia oli maininnut hänen muistoistaan, josta hänellä ei ollut aiempaa julkaistua materiaalia. Se liittyi yhteyteen kahden valtion tutkijan välillä.

Tämä on vain jäävuoren huippu niistä 130 sivusta todistuksia, jotka presidentin säteilykomitean edessä on annettu, ja se on myös vain alku tarinalle, joka epäilemättä tulee laajenemaan tulevina kuukausina ja vuosina. Tri. Wolf kertoi minulle, että kun asiasta alettiin puhua, hän aikoisi todistaa presidentin komitean edessä, ja 40 terapeuttia otti häneen yhteyttä “vain 10 päivää ennen matkaani Washingtoniin.” Terapeutit kertoivat samanlaisia CIA-mielenhallintatarinoita omista potilaistaan. Monet näistä ammattilaisista pelkäävät joutuvansa oikeuteen potilaidensa tarinoista, sillä sensuuri ammattilaisyhteisöissä on todellisuutta. Poliittinen tahtotila tänä päivinä ei tarjoa heille uskottavuuden auraa CIA:n aivopesupaljastuksiin liittyen.

Joten mitä uutta auringon alla?

Viitteet

1) Kts. “From the Inside Out,” Perceptions, March/April 1995, s.58

2) Paddington Press, New York, 1978

3) W.W. Norton, New York, 1979

4) Grove Press, New York, 1985

Artikkelin julkaissut cathy fox blog on child abuse

MKULTRA

MKULTRA lyhyesti

Toisen maailmansodan lopussa maailmanlaajuisen konfliktin ilmasto oli muuttunut kylmän sodan synnyksi, joka muutti sotastrategian suuntaa.

Sodan aikaan Office of Strategic Services (OSS) oli tässä roolissa. Sodan jälkeen vuoden 1947 National Security Act virallisesti perusti Central Intelligence Agencyn aikeenaan laajentaa näitä operaatioita ja luoda muodollinen auktoriteetti valvomaan salaoperaatioita maailmanlaajuisesti.

Historia & Laajuus

Uuden viraston eräs ensimmäisistä tehtävistä oli tutkia käyttäytymisen muokkausta ja mielenhallintaa. Project MKUltran ajatellaan saaneen alkunsa 1950-luvun alussa, ja lähes 20 vuoden ajan CIA:n ohjelmat altistivat lukemattomia pahaa-avistamattomia amerikkalaisia huumeille, hypnoosille, aistideprivaatiolle, hyväksikäytölle ja kidutukselle. Vasta Churchin komitean kuulemistilaisuus kongressin alaisuudessa vuonna 1975 toi päivänvaloon monet CIA:n MKUltra-aktiviteetit.

Valitettavasti me emme koskaan saa tietää ohjelman koko laajuutta, sillä entinen johtaja Richard Helms märäsi MKUltra-tiedot tuhottaviksi vuonna 1973. Mutta se mitä me tiedämme on hälyttävää.

Sidney-Gottlieb
tri. Sidney Gottlieb

Project MKUltra ei ollut ensimmäinen sallittu valtion ohjelma, jossa tutkitaan kidutusta ja aivopesua; amerikkalaiset tiedustelu-upseerit ja entiset natsitiedemiehet toteuttivat varhaisia mielenhallinnan kokeita toisen maailmansodan aikaan Operation Paperclipin alaisuudessa. Paperclipista oli enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta mielenhallinnan mahdollisuus oli CIA:lle liian suurenmoinen ohitettavaksi.

Amerikkalaiset sotavangit Koreassa puhuivat eri tekniikoista, joita kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset kokeilivat mielen hallitsemiseksi, ja Yhdysvallat ei halunnut jäädä jälkeen. Näyttääkseen omistautumisensa ohjelmalle, CIA sai luvan käyttää 6% heidän koko toimintabudjetistaan Project MKUltraan ilman ohjeistusta tai valtontaa siitä miten rahat käytettiin. Tri. Sidney Gottlieb (kuvassa) sai tehtäväkseen johtaa projektia, joka virallisesti alkoi vuonna 1953.

MKUltra halusi tehdä useita mielenhallinnan kokeita erilaisilla potilailla. Salaisuus oli keskeistä; kylmän sodan vakoojan soluttautumisen aiheuttama paranoia tarkoitti, että kaikki operaatiot siilottaisiin toisiltaan niin, ettei kukaan toinen henkilö voisi ymmärtää projektin koko laajuutta. Salaisuuden ylläpitämiseksi ja lopputulosten vääristymisen välttämiseksi tutkijat eivät kertoisi potilaille että heille annettaisiin huumeita tai että potilaille valehdeltaisiin.

Project MK Ultra

Yli 44 yliopistoa käytettiin Project MKUltraan. Lisäksi useita sairaaloita, vankiloita ja lääkefirmoja rahoitettiin CIA-peiteyrityksistä tekemään eri koketa ilman että herätettiin epäilyksiä. Yhteensä yli 80 erillistä tukimustahoa sai rahaa CIA:n eri aliohjelmien kauta kokeisin, ja useimmilla tutkijoilla ei ollut ideaa siitä miksi he tekivät kokeita tai kenelle he työskentelivät.

MKUltra-operaatiot olivat niin salaisia, että edes CIA-peiteyrityksiä pyörittävät agentit eivät tienneet mitään oman operationsa ulkopuolisista asioista, väitetään.

Project MK Ultra

MKUltran tavoitteet

MKUltran tavoite oli tutkia mielen kontrolloinnin ja siihen vaikuttamisen metodeja — pääosin tiedonkeruu kohteilta, jotka vastustelivat kulusteluisa. Kokeita oli lähes sata muuta: aivopestyn Mantsurian kandidaatin mahdollisuus, huumeilla aiheutettu amnesia, halvaannuttaminen ja kyvyttömyys fyysiseen toimintaan.

MKUltra pyrki myös löytämään aineita joilla aiheuttaa halvaantuminen, alkoholinkaltaisia vaikutuksia, paranoian lisääntymistä tai aivovamma. Tämä oli vain MKUltran jäävuoren huippu — kokeet eivät loppuneet siihen.

MKUltra LSD
LSD:tä köytettiin Project MKUltrassa.

Kokeet

MKUltra-6

MKUltran alkupään toimiin kuului lysergiinihapon dietyyliamidin (LSD) testaaminen. Vuonna 1938 syntetisoidun LSD:n vaikutukset ja tehokkuus olivat 1950-luvulla vielä suuremmalti tuntemattomat. CIA-operatiivit halusivat tietää voitaisiinko ulkomaiset tiedusteluagentit saada loikkaamaan vasten heidän tahtoaan, ja kääntäen voisiko samaa soveltaa jenkkioperatiiveihin.

Tuhansien halukkaiden koehenkilöiden löytäminen salaa olisi vaikeaa sellaiselle massiiviselle ohjelmalle. Viranomaiset määrittivät parhaaksi tavaksi kokeiden suorittamiselle ilman epäilysten herättämistä tai viholliselle tietojen vuotamista sen ettei kerrottaisi kenellekään — edes koehenkilöille.

Valittiin koehenkilöt, jotka kaikkein pienimmällä todennäköisyydellä “panisivat hanttiin”. Vanhainkodit, vankilat ja mielisairaalat olivat suosittuja paikkoja koehenkilöille. LSD:tä annettaisiin myös lääkäreille, armeijan henkilöstölle, CIA-agenteille ja yleisölle — useimmiten heidän tietämättään.

Eräälle potilaalle annettiin LSD:tä 174 päivää putkeen; toinen tarina kertoi bordellinpitäjästä San Fransiscossa, joka tietämättään huumattiin LSD:llä ja joutui tarkkailun kohteeksi, oletuksena oli että he olisivat liian häpeissään puhumaan. Mukanaolostaan tietoiset olivat yleensä köyhiä tai hyväksikäytettyjä. Heroiininarkomaaneja käytettiin hyväksi, lahjottiin mukaan osallistumaan sillä että saisi lisää heroiinia.

MKUltra-12

Syytöksiä kuultin siitä, että tiedemiehet palkkaisivat ja sitten huumaisivat prostituoituja, tietäen että tämä ei menisi poliisin tietoon tai että syytteitä ei nostetaisi. Ne harvat koehenkilöt, jotka tulivat vapaaehtoisina, yleensä suljettiin pois härskimmistä kokeista. Eräässä tapauksessa seitsemälle vapaaehtoiselle annettiin LSD:tä 77 päivän ajan yhtäjaksoisesti.

LSD ei ollut ainoa Project MKUltrassa käytetty huume. Monia huumeita kokeiltiin eri tavoin, mm. heroiinia, morfiinia, MDMA:ta, meskaliinia, natriumpentothalia, alkoholia ja marijuanaa. Tohtorit kokeilivat myös huumeita sekaisin, erään kerran ruiskuttaen potilaalle barbituraatteja yhteen käteen ja amfetamiinia toiseen käteen.

MKUltra-11-2

Kuolonuhrit

Koska MKUltran tiedot suurimmaksi osaksi tuhottin, me emme tiedä ohjelman henkilökustannusten koko laajuutta. Tästä huolimatta voimme sanoa jollain varmuudella, että ohjelmaan liittyi kuolonuhreja.

Ehkäpä kaikkein tunnetuin MKUltran uhri oli tri. Frank Olson (kuvassa), armeijan tiedemies ja eräs CIA:n biosodankäynnin tutkijoista. Kuvaukset tapahtuneesta vaihtelevat, mutta Olsonin perheen mukan hän oli tympääntynyt biosodankäynnin ohjelmaan ja etsi tietä ulos.

Frank-Olson-2
Tri. Frank Olson

Deep Creek Lakessa pidetyn CIA-retriitin jälkeen, jossa agenteille annettiin heidän tietämättään LSD:tä, Olson kärsi pahasta paranoiasta ja hermoromahduksesta. Viraston psykiatrin arvioinnin jälkeen Olsonille suositeltiin mielisairaalaan lepäämään menoa. Valitettavasti tri. Olson ei koskaan päässyt laitokseen; arviointiaikaan New Yorkissa tri. Olson hyppäsi kuolemaansa 10. kerroksen hotellin ikkunasta. Tähän päivään asti monet uskovat, että tri. Olson “pakotettiin” hypäämään ikkunasta. Kun Olson kuoli, biosodankäynnin ohjelman paljastumisen vaara kuoli hänen mukanaan. Vaikka he eivät koskan myönnä mukanaoloaan, CIA lopulta maksoi Olsonin perheelle $750,000.

Toinen tunnettu Project MKUltran kuolonuhri oli ammattilaistennispelaaja Harold Blauer, joka kuoli tammikuussa 1953 armeijan salaisen kokeen jälkeen, jossa hänelle annettiin suuria märiä MDA:ta.

Hypnoosi & muu kokeilu

Hypnoosi oli iso osa ohjelmaa. CIA rekrytoi tunnetun skotlantilaisen psykiatrin Donald Ewen Cameronin (kuvassa), joka oli kokeillut ihmispsyyken uudelleenohjelmoinnilla pyyhkimällä muistin. Jotkut kokeet olivat epäinhimillisiä ja tarpeeksi salaisia, minkä ansiosta CIA siirsi Cameronin operaatiot Kanadaan, pois USA:n juridisten valtuuksien piiristä ja median silmistä.

Donald-Cameron
Donald Ewen Cameron

Cameronin menetelmiin kuului potilaille kooman aiheuttaminen huumeila useiksi viikoiksi samalla kun näille soitettiin toistuvia ääniä tai melua. Hän käytti sähköshokkiterapiaa 30-40 kertaisella teholla normaaliin verrattuna. Hän käytti aistideprivaatiota, lukitsi ihmisiä huoneisiinsa ilman aistiärsykkeitä viikoiksi.

Näistä kokeista aiheutui merkittäviä henkilövahinkoja; Cameronin potilaat muuttuivat inkontinenteiksi, heille tuli amnesia ja äärimmäisissä tapauksissa potilas ei enää tiennyt kuka oli tai miten puhua. Koko uransa ajan Donald Cameron intti, että hänellä oi kunialliset aikeet tutkiessaan menetelmiä skitsofrenian parantamiseksi psyyken uudelleenohjelmoinnilla, mutta täysin vammautuneiden potilaiden lauma hänen hoidossaan kertoo toista.

Monet asiantuntijat ovat sen jälkeen debatoineet Cameronin käyttämistä menetelmistä ja aikeista. Ylevien aikeiden sijaan he esittävät, että Cameron suunnitteli tieteellistä järjestelmää kerätä informaatiota vastahankaisilta lähteiltä (eli kidutusta). Cameronin arvostelijat haluavat myös muistuttaa siitä, että hänelle maksettiin maltaita ja hänen annettiin toteuttaa operaatioitaan käytännössä ilman valvontaa — väärinkäytöksille valmis systeemi.

Valitettavasti me emme koskaan saa tietää mitä Cameron havainnoi tai päätteli hänen kokeistaan; hän “kuoli patikoidessa” vuonna 1967, Project MKUltran ollessa kesken. Tuntemattomista syistä Cameronin perheen sanotaan tuhonneen hänen muistiinpanonsa. Vaikka tapaus ei mahdollisesti olekaan niin läpinäkyvä kuin tri. Olsonin tapaus, jotkut asiantuntijat epäilevät Cameronin kuolemaan johtaneita syitä ja senjälkeistä kaikkien hänen muistiinpanojensa tuhoamista.

Ohjelman lopettaminen & Churchin komitea

Watergate-skandaali vuonna 1972 toi valtion väärinkäytöset yleisön tietoon. CIA-johtaja Richard Helms, aistiessaan kasvavan kuumotuksen, määräsi Project MKUltran lopetettavaksi ja kaikkien siihen liittyvien tiedostojen välittömän tuhoamisen. Helms osui oikeaan; New York Timesin artikkeli joulukuussa 1974 väitti, että CIA oli tehnyt laittomuuksia kotimaassa pahaa-aavistamattomille Amerikan kansalaisille.

Tämä artikkeli johti kongressin tutkintaan koskien näitä väitteitä, ja komitea pystytettiin vetämään tutkimuksia. Senaattori Frank Church (kuvassa) nimitettiin vetämään hänen nimeään kantavaa komiteaa.

Frank-Church MKUltra
Senaattori Frank Church

Huolimatta Helmsin käskystä tuhota tiedostot, yli 20 tuhatta dokumenttia koskien Project MKUltraa selvisi CIAn kirjaroviosta. Dokumentit selvisivät, koska ne liittyivät rahoitukseen ja ne olivat tallessa muualla (ja tuhoamiskäskyn käytyä niitä ei pidetty tärkeinä). Koska ne olivat luonteltaan rahoituksellisia, dokumentit eivä paljastaneet muuta kuin mukana olleet pelurit ja ja miten paljon käytettiin rahaa. Todelliset tutkimuksen löydökset tulisivat haastatteluista, joita Churchin komitea teki koskien Project MKUltraa.

Siis niiden, jotka tuolloin olivat vielä elossa ja halukkaita puhumaan.

CIA Infiltrated 17 area groups, gave out LSD
Sanomalehden artikkelissa lukee: “CIA soluttautui 17 alueelliseen ryhmään, antoi LSD:tä.”

Löydökset

Vuonna 1977 Yhdysvaltain senaatti julkisti raportin Project MKUltrasta. Senaattori Ted Kennedy paljasti USA:lle, että CIA oli kuin olikin tehnyt kokeita pahaa-aavistamattomilla kansalaisilla, ja että kokeisiin liittyi LSD:tä ja että toimintaan liittyi kuolonuhreja.

CIA myöhemmin myönsi, että kokeet eivät tieteellisessä mielessä olleet järkeviä, koska muunmuassa MKUltrassa mukanaolleet agentit eivät olleet päteviä tieteellisten kokeiden tekijöitä. Sidney Gottlieb, MKUltran vastuuhenkilö, kertoi varsin vähän virallisesti ohjelmasta muuta kuin myönsi eläköityessään vuonna 1972, että tulokset olivat “käyttökelvottomia.”

Yhdysvaltain valtionkonttorin raportti vuonna 1984 paljasti, että vuosien 1940 ja 1974 välillä CIA oli altistanut tuhansia ihmiskoehenkilöitä vaarallisille aineille. Tottakai projektin dokumentteja ei ollut enää saatavilla eivätkä todistajat halunneet enää kertoa mistään, joten todellinen lukumäärä täytyy olla suurempi.

MK Ultra documents
MKUltra documents

Tunnettuja koehenkilöitä & aiheeseen liittyviä teorioita

Useat tunnetut henkilöt olivat tietämättään mukana Project MKUltrassa. Theodore Kaczynski (kuvassa) oli tutkija Harvardin yliopistossa vuosina 1959-1962, kun koulu toteutti MKUltra-kokeita. Myöhemmin hänestä tulisi kuuluisa Unabomber.

Kirjailija Ken Kesey (Yksi Lensi Yli Käenpesän) oli eräs MKUltran vapaaehtoisista LSD-koehenkilöistä, vaikka tuohon aikaan hän luuli sen olevan vain paikallisessa virginialaisessa sairaalassa tehtävää tutkimusta.

Kaczynski MkUltra
Theodore (Ted) Kaczynski.

Grateful Deadin jäsen Robert Hunter oli toinen vapaaehtoinen ohjelmassa, mutta myöhemmin hän myönsi, että hän luuli sen olevan harmitonta tutkimusta viattomassa stanfordilaisessa ohjelmassa. Salamurhaaja Sirhan Sirhanin asianajaja sanoi, että tuomittu murhaaja oli MKUltra-ohjelman hypnoosin alainen, kun hän ampui Robert Kennedyn vuonna 1968.

Vieläkin härömpiä teorioita on olemassa. Jotkut ovat ehdottaneet, etä Jonestown Guyanassa oli itse asiassa eräs MKUltran testipaikka, ja että ei ollutkaan ihme että äänekäs CIA-kriitikko, kongressiedustaja Leo Ryan salamurhattiin siellä hänen vierailunsa aikana.

Nykypäivä

On epätodennäköistä, että CIA olisi lakkauttanut kaikkia kokeilullisen psykoterapian ja huumeiden testauksen ohjelmiaan. Aina muuttuva sotatilanne vihjaa tämän tyyppiseen kokeilun jatkuvan.

Project MKultran virallisissa dokumenteissa lukee, että ohjelma lakkautettiin vuonna 1973, vaikka myöhemmät todisteet puhuvat siitä, että ohjelmaa on jatkettu eri nimisenä.

Joitain selvinneitä MKUltra-dokumentteja

MKUltra documents
MKUltra documents
MKUltra documents

Vuonna 1977 tehdyssä haastattelussa 14-vuotinen CIA-veteraani Victor Marchetti sanoi, että CIA:n väitteet Project MKUltran lakkauttamisesta olivat “peitetarina”, ja että kokeita todennäköisesti jatkettiin.

Marchettin mukaan budjetin uudelleenallokointi ja uusi nimike todennäköisesti jatkaisivat ohjelmaa hamaan tulevaisuuteen.

**

Artikkelin julkaissut Sometimes Interesting