Avainsana-arkisto: NASA

NASAn Apollo-järjestelmien teknikko puhuu avaruusolennoista

Hänen nimensä on  Maurice Chatelain, hakukoneen avulla hänestä ei välttämättä löydä paljoakaan. IMDB kertoo että hän on ”entinen NASAn viestintävastaava”. Erityisesti ufologin sanovat näin. Muut sanovat, että hän oli pelkkä ”alatason insinööri joka työskenteli NASAlle urakoitsijana”.

Kuka tuon onkin kirjoittanut, ei selvästikään ole osannut hankkia tietoa, sillä ei tarvitse kuin hänen kirjansa Our Ancestors Came From Outer Space josta löytää kuvauksen hänen elämästään ja siitä mitä hän on kokenut. Tutkija tämän jälkeen alkaisi etsiä lähteitä tueksi hänen viitteilleen. Chatelainin yksityiskohdat hänen urastaan ja hänen piirustuksistaan, jotka hän kirjassa mainitsee, löytyvät netistä.

Chatelain oli viestintä-, telemetria- ja viestintäelektroniikka-asiantuntija, ja aikanaan ehkä maailman paras siinä mitä hän teki. Muutettuaan Amerikasta Eurooppaan vuosikymmeniä sitten hän käytti seuraavat parikymmentä vuotta elämästään työskennellen useissa ilmailualan organisaaioissa, ja hän sai myös USA:n laivaston, ilmavoimien ja NASAn kautta tukea. USA:n valtio maksoi hänelle ja hänen perheelleen muuttokulut USA:han.

Hänen kirjassaan hän kuvaa erilaisia patentteja ja piirustuksia yrityksille, joille hän työskenteli, ja niitä organisaatioita, joita hänen designinsa houkuttelivat. Voit katsoa listan hänen patenteistaan täältä. Kuten näet, nämä ovat vain muutama hänen monista kontribuutioistaan alalle.

Hänen kirjassaan hän selittää yksityiskohtaisesti hänen työstään ja hänen yhteyksistään, ja hänelle pian tarjottiin tehtäväksi rakentaa Apollon kommunikaatio- ja datankäsittelyjärjestelmä. Hän myös kertoo miten kukaan ei määrittänyt tarkemmin hänen tehtäviään tai funktioitaan, koska kukaan tuohon aikaan ei tiennyt miltä nämä järjestelmät tulisivat näyttämään. Alalla oli vain muutama asiantuntija.

Chatelain oli vastuussa kaikesta mitä hän mainitsee alla:

“Kun Apollo-projekti alkoi, missään ei ollut tarpeeksi tehokasta tai herkkää kommunikaatiojärjestelmää jolla saataisiin ääni välitettyä Maasta Kuuhun, puhumattakaan siitä että siirrettäisiin televisiokuvia tuo matka. Sellaiset asiat piti keksiä, hioa täydellisiksi ja rakentaa. Radioasemia piti asentaa ympäri Maapalloa tropiikkiin parabolisilla lautasantenneilla, jotkut yli 200 metriä halkaisijaltaan, niin että yksi tai kaksi niistä olisi aina kontaktissa Apollo-aluksen kanssa joka kiersi Kuuta. Kaikkien näiden asemien tuli olla yhteydessä toisiinsa ja raportoida Apollo-lennonjohtoon Texasin Houstoniin. Kaikki uusi laitteisto, joita noin 20 toimittajaa rakensi eri puolilla USA:aa, tuli koordinoida ja tehdä yhteensopivaksi keskenään.”

Näistä asioista on hienoa saada tietää. Kun Apollo-missioita mietiskelee, ei ole usein vaikeaa miettiä sitä suurta määrää työtä joka siihen on mennyt. Monet projektin työntekijöistä, kuten Chatelain, käytännössä jäävät kansalle täysin tuntemattomiksi kun fokus on aina astronauteissa, jotka itse ovat olleet varsin avoimia ja vahvistaneet Chatelainin paljastukset.

Tunnettu Leonard Nimoy oli mukana Chatelainin kanssa eräässä hänen dokumentaareistaan liittyen muinaisiin avaruusolentoihin. Hän myös vahvisti hänen taustansa, jonka moni on jo tehnyt, esittelemällä hänet “NASAn avaruustiedemiehenä joka auttoi ihmisen pääsemään Kuuhun.”  Filmissä on mukana muitakin nimekkäitä henkilöitä tuolta ajalta. Chatelainiin viittaa myös moni nimekäs UFO-tutkija.

Hän on myös käynyt näyttäytymässä ranskalaisessa talk show’ssa, joka löytyy youtubesta.

Mitä Chatelain sanoi kirjassaan Apollo-tehtävistä?

“Näiden tehtävien aikana sattui useita omituisia asioita. Joistain ei vieläkään voi puhua ja toiset mainitsen ilman että paljastan tietolähteitäni, kaikkein suurimmalla varauksella, koska henkilökohtaisesti en ollut paikalla tuolla kun nämä väitetyt tapahtumat ovat sattuneet. Saattaa olla, että sekä amerikkalaiset että venäläiset avaruusohjelmat toivat takaisin löytöjä joita ei odotettu löydettävän.”

Hän jatkaa kertoen että useimmat astronautit näkivät omituisia asioita tehtäviensä aikana, joista ei voi puhua kenenkään NASAn ulkopuolisen kanssa. Chatelainin aikojen jälkeen on ollut niin monia astronautteja jotka ovat puhuneet siitä mitä he näkivät ja mitä he tietävät. Suuri osa Apollo-astronauteista on esittänyt sellaisia kommentteja. Apollo 14:n tri. Edgar Mitchell sanoi että hänellä on tietoja avaruusolentojen vierailuista, ja että “alus on törmännyt ja ruumiit kerätty talteen.” Gordon Cooper, ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon miehistön jäsen, sanoi samaa.

Tri. Brian O’Leary on toinen, joka on myöntänyt että on “runsaasti todisteita” siitä että meitä kontaktoidaan. Story Musgrave, jälleen yksi, josta Apollo 12:n astronautti Al Worden kertoi mielipiteensä jokin aika sitten. Hän kertoi uskomuksestaan, että esi-isämme ovat tulleet avaruudesta. Se on hauskaa, koska se on Chatelainin kirjan kappaleen otsikko. Lista jatkuu pidemmälle, mutta jätetään nyt tähän.

Kyse ei ole pelkästään astronauteista, se on myös tiedemiehet näissä organisaatioissa kuten tri. John Brandenburg, Clementine-kuutehtävän varajohtaja, ja Norman Bergrun, entinen Ames Research -tiedemies ja Voyager-tehtävien työntekijä. Bergrunin paljastuksista on kirjoitettu aiemminkin täällä, ja kuvissa näkyy jättiläismäinen UFO Saturniksen ulkorenkaiden lähellä.

Chatelain jatkaa tekstissään,

”On erittäin vaikeaa saada hankituksi minkäänlaista erityistä informaatiota NASAlta, joka edelleen pitää erittäin tarkkaa kuria mistään paljastuksista näihin tapauksiin liittyen. Tuntuu siltä kuin Apollo- ja Gemini-lennot olivat seurannan alaisia, sekä etäältä että varsin läheltä, avaruusolentojen alusten tarkkaillessa niitä — lentävät lautaset tai UFOt (tunnistamattomat APOLLO-ALUKSEN lentävät esineet), jos haluat niitä tuolla nimellä kutsua. Joka kerta kun tämä tapahtui, astronautit kertoivat lennonjohdolle, joka sitten pakotti heidät täysin hiljaisiksi.

Hän tarjoaa erityisen esimerkin josta hän on tietoinen,

“Seuraavana vuonna marraskuun 12. päivänä 1966 James Lovell ja Edwin Aldrin Gemini 12:ssa näkivät kaksi UFOa noin puolen mailin päässä kapselista. Näitä tarkkailtiin varsin pitkän aikaa ja valokuvattiin toistuvasti. Sama tapahtui Frank Bormanille ja James Lovellille Apollo 8:lla jouluaattona 1968, ja Thomas Staffordille sekä John Youngille Apollo 10:n matkassa toukokuun 22. päivänä 1969. UFOt ilmaantuivat kierrettäessä Kuuta ja lennettäessä takaisinpäin Apollo 10:lla.”

Alla on kuva entisestä sotilasmestari Bob Deanista, joka oli hyvä Bergrunin ystävä. Hän oletettavasti sai käsiinsä kuvia jotka NASA oli piilottanut lukkojen taakse. Se on peräisin tästä luennosta.

Vahvistus

Ei ole epätavanomaista ollenkaan havaita samankaltaisuuksia ja tarinoita jotka menevät päällekkäin usean ”uskottavan” todistajan kanssa. Esimerkiksi kirjassaan Chatelain mainitsee ydinasetestit Kuussa.

“Jotain puhetta oli, että Apollo 13 -tehtävällä oli mukanaan ydinase, jonka räjäyttämisen tarkoitus oli saada mittausdataa Kuun infrastruktuurista ja joiden räjäytykset näkyisivät usean seismografin mittareilla 18:ssa eri sijainnissa. Selittämätön räjähdys happitankissa Apollo 13:n palvelumoduulissa sen lennon aikana Kuuhun, huhujen mukaan, oli kapselia seuranneen UFOn aikaansaama jotta estettäisiin atomiaseen räjäytys ja mahdolliset tuhot avaruusolentojen Kuuhun perustamalle tukikohdalle. Paljon oli tuosta puhetta ja edelleen on..”

Tämä on mielenkiintoista, koska vuosikymmeniä Chatelainin tekstien jälkeen eversti Lorin Ross Dedrickson meni töihin USA:n atomienergiakomissiolle, mies joka on ollut pitkään energiakomission palveluksessa vuosien 1950-1958 aikana ja ollut tekemässä hommia mm. Nevadan ja Hawaiilla Tyynen valtameren ydinkoealueilla, ydinasevalmistusta sekä laadunvalvontaa Albuquerquessa ja ydinase- sekä ei-ydinaselaitosten tarkastusta koko maassa.

Hän sanoi samaa, että ydinase yritettiin lähettää Kuuhun, ja hän viittaa myös Apollo 13:n,

“Avaruusalus meni pelastamaan Apollo 13:a, ja he saattoivat Apollo 13:a sen matkalla Kuun ympäri takaisin Maahan. Ja kahdessa tapauksessa he ajattelivat, että he saattaisivat joutua siirtämään miehistön avaruusalukseen, mutta he saattoivat heidä turvallisesti Maahan.”

Hän myös sanoi,

“Sain tietää myös tapauksista joissa oli mukana ydinaseita, ja näiden tapausten joukossa oli pari ydinasetta, jotka oli lähetetty avaruuteen ja avaruusolennot tuhosivat ne…. 1970-luvun luvun lopulla ja 1980-luvun alussa me yritimme viedä ydinasetta Kuuhun ja räjäyttää sen siellä tietellisen kokeen nimissä, joka ei ollut avaruusolentojen mielestä hyväksyttävää. He tuhosivat aseet ennenkuin ne pääsivät Kuuhun.”

Onko olemassa dokumentaatiota joka tukisi näitä väitteitä? Kyllä, julkiseksi tehty ilmavoimien raportti ydinasekeskuksen toiminnasta kesäkuulta 1959 paljastaa miten vakavasti he ottivat suunnitelman, jota kutsuttiin nimellä Project A119. He halusivat tutkia aseiden kykyä avaruudessa, sekä saada lisätietoa avaruudesta ympäristönä. Ilmeisesti he tekivätkin niin, ja kansa ei saanut tietää siitä että ydinaseita vietiin avaruuteen.

UFOt ja ydinaseet kulkevat käsi kädessä.

Chatelain kuvaa myös avaruusolentojen kohtaamisia Kuussa, ja koodisanoja joita käytettiin kuvaamaan näitä aluksia radiokommunikaatiossa, kuten Santa Claus. Hän ei myöskään ole ainoa sisäpiiriläinen joka näin on tehnyt.

Loppulöpinät

Tästä pitäisi jäädä käteen se, että tunnustetaan miten paljon silminnäkijöiden todistuksia meillä on ollut vuosikymmenten aikana avaruusolentojen olemassaolosta. Lisäksi nyt eletään melkein 2020-lukua, meillä on fyysistä todistusaineistoa, elektro-optista dataa ja tutkahavaintoja tämän lisäksi. Me tiedämme ettemme ole yksin, ja tämänkaltaiset tarinat on pidetty poissa ihmiskunnalta väärin perustein. Läpinäkyvyys, tutkimusmatkailu, löytöretkeily ja totuus eivät ole jotain mitä tulisi kieltää ihmisrodulta, se on syntymäoikeutemme.

On vaikea sanoa mitä milloinkin on käynnissä, mutta lopulta on varsin selvää että jotain kuitenkin on. Tämä on aihe josta meidän tulee olla skeptisiä, erityisesti massamedian suhteen ja sen miten he asiaa käsittelevät.

Totuus on tuolla jossain!

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

Tuuli puhaltaa NASAn Mars-videolla

Kuuntele Marsin tuulten huminaa kun se puhaltaa NASAn InSight-laskeutumisaluksella, joka laskeutui Marsiin marraskuun 26. päivä 2018. Se on suunniteltu tutkimaan planeetan syvempää sisustaa.

Aluksen seismometri ja ilmanpainemittari havaitsivat värähtelyjä 16-24 km/h tuulista niiden puhaltaessa Marsin Elysium Planitialla joulukuun 1. päivänä 2018.

Seismometrin lukemat ovat ihmiskuulon alueella, mutta ovat lähes kaikki matalia bassoääniä ja näin tietokoneen ja mobiililaitteen pikkukaiuttimista on vaikeaa kuulla mitään.

Alkuperäisen äänen lisäksi tarjolla on kaksi oktaavia ylöspäin pitchattu ääniraita, jotta mobiililaitteillakin voisi kuulla jotain.

Äänilaitteistosuositus on subwoofer tai sitten hyvien kuulokkeiden avulla. Lukemat ilmanpainemittarista on kerrottu sadalla jotta ne voisi kuulla.

Bruce Banerdt on InSightin päätutkija NASAn Jet Propulsion Laboratoryssa (JPL) Pasadenassa, Kaliforniassa. Banerdt sanoi lausunnossaan:

“Tämän ääniraidan kaappaaminen ei ollut suunniteltua, mutta eräs asioista joka tehtävän tarkoituksena on, on mitata Marsilla tapahtuvaa liikettä, ja luonnollisesti siihen kuuluu myös ääniaaltojen liike.”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kultaiset Voyagerin levyt dekoodattuna

Kaksikko Voyager 1 & 2 avaruustutkimusalukset tutkivat aluetta jossa mikään Maasta peräisin oleva ei ole aiemmin ollut. Jatkaen yli 41-vuotista taivaltaan sitten vuoden 1977 laukaisun, ne ovat paljon kauempana Maapallosta ja auringosta kuin Pluto.

Elokuussa 2012 Voyager 1 teki historiallisen sisääntulon tähtienväliseen avaruuteen, joka on täynnä materiaalia lähellä olevien tähtien kuolemasta miljoonia vuosia sitten.

Tiedemiehet toivovat oppivansa lisää tästä alueesta kun Voyager 2 — joka on nyt heliosfäärin ulkoreunalla jossa aurinkotuulet hidastuvat tähtien välisen aineen paineesta — pääsee myös tähtien väliseen avaruuteen.

Molemmat alukset lähettävät edellen tieteellistä informaatiota niiden ympäristöstä radioantenniverkoston avulla.

Vuonna 1977 kultainen kaksoislevy (fonografi-äänilevytallenne 12 tuuman kultapinnoitetuilla kuparilevyillä) lähetettiin avaruuteen Voyager 1:n ja 2:n matkassa.

Levyt, jotka edelleen matkaavat avaruudessa lähes 60 tuhannen kilometrin tuntivauhdilla, sisältävät ääntä, lauluja, ja kuvia Maapallolta.

Miten NASA otti kuvia mukaan analogilevylle? Tässä me olemme dekoodanneet audion, ja katselemme kuvia tavalla jolla avaruusolentojen tulisi niitä tarkastella.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Miksi NASAn molemmat satelliitit menivät vikatilaan?

Ensiksi Sunspot-observatorio meni matalaksi, jonka jälkeen suljettiin 6 muuta observatoriota.

Soyuz-mission laukaisun epäonnistuminen, seuraavaksi Hubble-teleskooppi meni pois päältä ja nyt Candra-röntgenteleskooppi.

NASA on jo menettänyt yhteyden Opportunity-mönkijään Marsissa ja heillä on suuria ongelmia datan välittämisessä Curiosity-mönkijälle johtuen Marsin pinnalla riehuvista massiivisista hiekkamyrskyistä.

Uutisraportin mukaan NASA sanoi, että Hubble-avaruusteleskooppi on vikasietotilassa sen jälkeen kun gyroskooppi hajosi. Viraston Chandra-röntgenobservatorio on nyt mennyt samanlaiseen vikasietotilaan.

Kun Chandra menee vikasietotilaan, se siirtyy käyttämään varalaitteita, kääntää sen aurinkopaneelit keräämään maksimimäärän auringonvaloa ja osoittaa peilit poispäin auringosta.

Instrumentit menevät vikasietotilaan suojaamaan itseään raudan tai ohjelmiston ongelmilta, mikä jättää ainoastaan olennaisimmat systeemit toimintaan. Avaruusvirasto tutkii nyt vian aiheuttajaa.

Chandra on suunniteltu tekemään röntgenhavaintoja kaukana avaruudessa sijaitsevista kohteista, mm. kvasaareista, supernovista ja mustista aukoista. Se on osa NASAn suurten observatorioiden ohjelmaa, mihin kuuluu myös Hubble ja Spitzer-avaruusteleskooppi.

On erittäin epätavallista, että molemmat NASAn alukset menevät vikasietotilaan muutaman päivän sisällä. Niin paljon on lähimenneisyydessä tapahtunut että kyseessä ei voi olla yhteensattuma.

Jotain vakavaa on tekeillä avaruudessa, ja he eivät halua meidän tietävän siitä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

NASA ja taivastarkkailija kuvasivat saman kappaleen auringon vieressä

NASAn satelliitti EI 284 kuvasi syyskuun 30. päivänä 2018 kello 01.06 suuren kirkkaan kappaleen joka näyttää poistuvan auringon pinnalta.

Syyskuun 29. päivän iltana taivastarkkailija Stefano Farigu Italiassa tarkkaili auringonlaskua ja otti valokuvia auringosta.

Vasta kuvien katselun aikaan Stefano huomasi tunnistamattoman kirkkaan kappaleen auringon läheisyydessä.

Vasemmalla: NASAn kuvat kappaleesta – Oikealla:  Taivastarkkailijan kuvat kappaleesta

 

Stefano puhuu taivaankappaleesta, kuten tunnettu Planeetta X, Nibiru tai Yhdeksäs Planeetta, mutta koska NASAn kuvat sekä taivastarkkailijan kuvat otettiin samaan aikaan, voimme olettaa että he ovat kuvanneet saman kappaleen (UFO?) lähellä aurinkoa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Hienot revontulet Saturnuksen pohjoisnavalla

NASA/ESAn astronomien käyttämä Hubble-avaruusteleskooppi on ottanut sarjan kuvia joissa näkyy liehuvia revontulia Saturnuksen pohjoisnavalla.

Lue lisää ESAn sivuilta: https://www.spacetelescope.org/news/heic1815/

Havainnot otettiin ultraviolettivalossa ja siitä saatu kuva tarjoaa astronomeille tietoa Saturnuksen revontulista. Hubble tarkkailee Saturnuksen pohjoisnavan energeettistä tilannetta.

Vuonna 2017, seitsemän kuukauden ajan, NASA/ESAn Hubble-avaruusteleskooppi otti kuvia Saturnuksen pohjoisnavalta käyttäen teleskoopin spektrografia. Havainnot otettiin Saturnuksen pohjoisen kesäpäivänseisauksen jälkeen ja sitä ennen. Nämä olosuhteet tarjosivat parhaan näkymän pohjoisiin revontuliin.

Video näyttää miten revontulet Saturnuksen pohjoisalueilla muuttuvat ajan mittaan. Vaihteluun vaikuttaa sekä aurinkotuuli että Saturnuksen pyörimisliike.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Astronautti paljastaa lähikohtaamisen orgaanisen olennon kanssa

Twitter-chatissa avaruuskokemuksista astronautti Leland Melvin jutteli faneilleen. Melvin on työskennellyt insinöörinä Atlantiksella, ja Scott Waring UFO Sightings Dailysta kysyi häneltä mikäli hän oli koskaan havainnut UFOja tai älykästä elämää avaruudessa.

Melvin vastasi Scottille ja paljasti, että hän oli nähnyt jotain orgaanista leijumassa ulos lastiluukusta, ja hän soitti maanpinnalle ja kysyi mitä tapahtui.

Lennonjohto vastasi Melvinille, että se oli jäätä joka oli irronnut freoniletkuista.

Kuva: Astronautti Leland Melvin

Sitten Scott kysyi Melviniltä: ”Etiikka sanoisi että mielipiteesi siitä että se oli jotain orgaanista on luotettavampi, kuin jonkin lennonjohdon mielipide yli 400 mailin päässä. On mahdollista että he valehtelivat ja kutsuivat sitä jääksi jotta rauhoittuisit ja keskittyisit sukkulaan.”

Melvin: “Hmmmm, ei mielestäni mutta eihän sitä koskaan tiedä.”

Paljon kiitoksia Scott Waringille hänen vaivannäöstään paljastaa totuus avaruusolennoista ja UFOista.

Me tiedämme, että NASA johtaa harhaan vastauksissaan ja tässä tapauksessa Melvin on mahdollisesti kohdannut jonkinlaisen elämänmuodon, elävän olennon joka elää kosmisessa tyhjyydessä.

Jo tusinoittain orgaanisia yhdisteitä on identifioitu avaruudessa, mm. formaldehydi, vetyhappo ja selluloosa. Elämän rakennuspalikoita on avaruudessa ylenmäärin, mikä sallii näitten olentojen kehittymisen.

Nämä Maan ulkopuoliset organiset olennot ovat liikkuneet avaruuden joka kolkkaan, sekä galakseissa ja niiden välillä. Niillä on kyky liikkua ja niillä on älyä. Näistä joku on hyvin voinut penetroitua meidän olemassaolon alueellemme.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Astronauttien livestreamille käy hassusti

ISS:n kyydissä olevat NASAn insinöörit Mark Vande Hei ja Scott Tingle sekä Japanin avaruusministeriön Norishige Kanai puhuivat elämästä ja tutkimuksesta eri kanavien ja mediatoimistojen haastatteluissa.

Haastattelu tuntuu saavan mielenkiintoisen lopun. Se alkaa kohdassa 13.55 videolla, joka näyttää virheeltä sini/viherkuvataustassa.

Värikuvataustatekniikkaa käytetään yleisesti videoiden tuotannossa ja jälkituotannossa. Jos kyse on oikeasti virheestä värikuvataustassa, silloin video ei ole suora vaan jälkituotantoa. Lisäksi jos asian laita on näin, voimme vain ihmetellä miksi haastattelu olisi nauhoitettu tuntemattomassa lokaatiossa maapallolla ja ollut sen jälkeen NASAn editoima?

Jos katsomme samanlaisia haastatteluja, jotka on pidetty vuonna 2013, silloin saa kuvan että tietyt ”live”-haastattelut todellakin tapahtuvat jostain paikasta maapallolla sen sijaan että ne olisivat suorana ISS:llä.

Vuoden 2013 haastattelussa Chris Cassidy vahingossa myöntää, että he kuvaavat sitä USA:ssa.

Opiskelijan esittämän harmittoman kysymyksen jälkeen Chris sanoo jotain ei-käsikirjoitettua tietoa siitä missä he filmaavat. Tämä saa hyväntuulisen avaruustapahtuman vaikuttamaan typerältä. Kohdassa 0.56 ”…Ympäri USA:ta josta me puhumme sinulle nyt…”

Värikuvatausta, tai chroma key, on visuaalinen efekti/jälkituotantomenetelmä jossa kaksi kuvaa tai videostriimiä asetetaan päällekkäin perustuen värisävyihin.

Tekniikkaa on käytetty paljon poistamaan tausta tietyistä kuvista tai videoista — erityisesti uutisissa, elokuvissa ja videopelialalla. Värit etualalla tehdään läpinäkyviksi, mikä sallii kahden erillisen videon tai kuvan limittäytyä päällekkäin.

Onko ISS:n livestream todella ”live” vai onko kyseessä feikki jälkieditoitu tilanne?

Video 1: Kelaa kohtaan 13:55 ja näet virheen kolmen astronautin kuvassa
Video 2: Kelaa kohtaan 00:56 ja kuulet Chris Cassidyn hämmästyttävän lausunnon

Artikkelin julkaissutUFO Sightings Hotspot

Auringonpurkaus valaisee UFOja auringon lähellä

Mystisten kuutionmuotoisten auringon lähellä olevien esineiden luonteesta on aina paljon debattia. Esineet ovat löytyneet auringon läheltä NASAn satelliittikuvista.

Vaikka jotkut ihmiset sanovat näiden esineiden olevan kuvankäsittelystä aiheutuvia virheitä, jotkut uskovat kuutionmuotoisten esineiden olevan itse asiassa NASAn tapa sensuroida tuntemattomat lentävät maapallon ulkopuolelta peräisin olevat esineet.

Koska tuntuu olevan mahdotonta saada selville onko kuution muotoisten esineiden taustalla UFOja vaiko ei, kysymys tulee aina olemaan se onko tämä NASAn tapa piilotella UFOja vaiko ei.

Mutta mitä jos jokin menee pieleen NASAn kuvankäsittelyprosessissa ja näemmekin kuutionmuotoisen esineen taakse.

Se on nimenomaan se mitä tapahtui 2014, kun NASA vahingossa paljasti SOHO LASCO C2 -kuvia joissa näkyy valaistu UFO kuution takana.

 

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

NASAn arkistoista paljastuu UFO Apollo 17:n läheisyydessä

Apollo 17 oli NASAn viimeinen missio Apollo-ohjelmassa. Joulukuun 7. päivänä 1972 kello 12:33 laukaistu alus kyyditti seuraavia miehistön jäseniä: komentaja Eugene Cernan, komentomoduulin pilotti Ronald Evans ja kuumoduulin pilotti Harrison Schmitt.

Heidän matkatessaan kuuhun astronautit ottivat monia kuvia, jotka ovat tallessa NASAn Apollo 17 -kuvapankissa.

Vaikka suurin osa kuvista otettiin kuun pinnalta, astronautit ottivat myös kuvia ikkunasta heidän matkatessaan avaruudessa.

Läpinäkyvä UFO avaruudessa. Kuva: NASA Apollo 17 library.

 

Katseltuaan monia kuvia The Kepler Telescope Channelin Michael löysi kuvan jossa näkyy läpinäkyvä avaruusolentojen alus Apollo-aluksen vieressä.

Michael sanoo: En normaalisti innostu näistä esineistä, normaalisti ne osoittautuvat jääpartikkeleiksi tai lämpöpeitoiksi tai joksikin muuksi samanlaiseksi. Mutta NASAn julkaisemat kuvat vuoden 1972 Apollo 17 -missiolta tuntuvat näyttävän jotain aivan muuta.

Michael on tehnyt mielenkiintoisen koosteen Apollo 17:n avaruuskuvista, mukana on mm. kuva välitetystä avaruusolentojen aluksesta, joka näkyy myös allaolevalla videolla.

NASAn UFO-kuvat:
https://ia801600.us.archive.org/3/items/AS16-123-JPG/2f042.jpg