Avainsana-arkisto: NASA

Avaruusolentojen tukikohta Kuussa löytyi NASAn arkistoista

Havaintopäivämäärä: huhtikuu 23, 2019
Havaintopaikka: Maan Kuu
Lähdekuva: http://wms.lroc.asu.edu/lroc/view_lroc/LRO-L-LROC-2-EDR-V1.0/M158307753RE

 

Löysin tämän valkoisen rakenteen NASAn kuuvalokuvasta ja halusin vain jakaa sen kaikille. Tämä rakenne on 90 asteen kulmassa ja voit myös nähdä sen uskomattoman paksuuden. Tämä on alus ja rakennus samassa. Se ei oltu suunniteltu sporttisen näköiseksi tai taistelualukseksi, mutta sen sijaan se näyttää olevan tehty suurimmaksi osaksi tietynlaiseksi liikkumaan kykeneväksi kodiksi, joka kykenee siirtymään pois pinnalta äkkilähdöllä. Monet ihmiset sanovat, että nämä ovat kaivausrakennelmia, mutta rehellisesti en usko, että avaruusolennot tarvitsisivat näin montaa kaivausta. En ole koskaan nähnyt mitään kaivettavan aukkoalueilla, niin kuin Maan kaivauksilla tehdään. Se mitä tuolla tehdään ja kuka siellä edelleen asuu…. sitä emme saata välttämättä koskaan tietää.

Scott C. Waring

Ne piilottivat Mars-mönkijään jotain josta kukaan ei tiedä mitään

Marsin tarinaan liittyy enemmän kuin kukaan koskaan tulee myöntämäänkään. Kun NASA vastaanotti ensimmäiset kuvat Marsista, he välittömästi alkoivat muokkailla niitä, jopa muuttaa sen taivaan väriä sinisestä punaiseksi.

He ovat yrittäneet vakuutella meille 40 vuotta, että Marsissa ei ole elämää tai merkkejä siitä, mutta todisteet puhuvat toisin.

Eräs kaikkein kiinnostavimmista tarinoista liittyy teknikkoon, joka latasi Mars-mönkijän dataa. Hän löysi kuvia, jotka eivät olleet alkuperäisellä kovalevyllä. Tallentavatko he datan eri paikkaan eivätkä he jaa sitä muille?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Jotain sattui Lapin ja Norjan rajalla

Huhtikuun 5. päivänä 2019 Norjassa tutkijat Andøyan avaruuskeskuksessa laukaisivat kaksi rakettia geomagneettiseen myrskyyn. Tulokset olivat aivan toisesta maailmasta. Revontulimatkaopas Kim Hartviksen valokuvasi sinisiä ja violetteja hehkuvia möykkyjä, jotka raketti sai aikaan ruiskuttamalla kemikaaleja myrskyyn.

Kuva: Webcam/Blakley.
Kuva: Webcam/Blakley.

”Asukkaat satojen kilometrien säteellä yllättyivät näistä omituisista valoista, jotka saivat heidät soittamaan poliisille sanoen ’Avaruusolennot tulevat!’, hysteerisinä” sanoo Chris Nation, joka pyörittää Aurora Addicts -matkaopasfirmaa.

Illan tullen Nation, Hartviksen ja heidän asiakkaansa saivat kunnon annoksen revontulia, jotka aurinkotuulet saavat aikaan. ”Kun revontulet alkoivat hävitä, ystävämme Andøyassa laukaisivat rakettinsa valoja kohden”, sanoo Nation. ”Show alkoi uudelleen kun raketit päästivät lastinsa yläilmakehään.”

Pian hehkuvat möykyt kehittyivät monimutkaisemmiksi rakenteiksi — kuin kahdeksi suureksi jättiläismustekalaksi tanssien pohjoistaivaalla vaikuttava revontulikuvio niiden taustalla”, kuvaa Blakley.  ”Nettikameramme on kuvannut viiden minuutin välein lähes kymmenen vuoden ajan. Nämä kuvat ovat kaikkein innostavimpia mitä olen koskaan nähnyt.”

Spaceweatherin mukaan rakettimission nimi on AZURE — lyhenne sanoista Auroral Zone Upwelling Rocket Experiment. Sen tehtävä on mitata tuulia ja virtauksia ionosfäärissä, sähköisesti varatussa Maan ilmakehän kerroksessa jossa revontulet syntyvät. Erityisesti tutkijat haluavat saada selville miten revontulien energia saattaa levitä alas Maapallolle vaikuttamaan alailmakehään.

NASAn mukaan, joka tehtävän on rahoittanut, kemikaalit eivät aiheuta vaaraa asukkaisiin alueella, mutta koska NASA on mukana projektissa, täytyy aina epäillä heidän vaikuttimiaan ja kysyä onko kyseessä oikeasti revontulitutkimus vaiko jotain aivan muuta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Gary McKinnonin ensimmäinen haastattelu vuosiin

Brittiläinen Gary McKinnon on aikamme tunnetuin UFO-hakkeri. Hänet pidätettiin vuonna 2002 ja hän oli vaarassa joutua luovutetuksi USA:n kymmenen vuoden ajan.

Hän ilmeisesti löysi todisteita salaisesta avaruusohjelmasta, mm. viittauksia ”ei-maallisiin upseereihin” ja sellaisten alusten rahtikirjoja jotka eivät olleet USA:n armeijan listoilla.

Lisäksi hän löysi korkearesoluutioisen kuvan, joka oli otettu avaruudessa, sileästä sikarin muotoisesta aluksesta. Gary puhuu myös sen vaikutuksista kun hän oli USA:n valtion jahtaama, hänen masennuksestaan, itsetuhoisista ajatuksistaan ja muusta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

NASA-hakkerin tarina

Vuonna 1983, kun Gary McKinnon oli 17, hän meni katsomaan elokuvaa WarGames paikalliseen elokuvateatteriin Crouch Endissä, Pohjois-Lontoossa. Elokuvassa nörtti hakkeroi salaiseen Pentagonin verkkoon ja, vahingossa, lähes saa aikaan kolmannen maailmansodan. Istuessaan elokuvissa tuolloin teini-ikäinen Gary mietti voisiko hänkin olla hakkeri.

 

”Älä,” sanon hänelle nyt, ”WarGamesin olisi pitänyt saada sinut niin kauaksi hakkeroinnista kuin mahdollista.”

”No,” hän vastaa, ”En oikeasti meinannut että se olisi toteutunut.” WarGamesin lopussa Pentagon kertoo nörtille miten vaikuttuneita he ovat hänen kyvyistään. Hän mahdollisesti saa loistavan uran NASAlla tai puolustusministeriössä. Tämä on McKinnonille epätodennäköinen skenaario. Häntä tällä hetkellä (toim. huom. ei enää, artikkeli kirjoitettu vuonna 2005) uhkaa 20 syytettä USA:ssa, joihin kuuluu tietojen varastaminen, salaisuuksien hankkiminen jotka ovat ”hyödyllisiä viholliselle”, tahallinen vahingon tuottaminen suojatulle tietokoneelle, ja merenkulkualuksen navigaatiolaitteiston häirinnästä New Jerseyssä. Viime kuussa hän otti osaa luovutusoikeudenkäyntiin Bow Streetin oikeussalissa — hän oli, amerikkalaisen syyttäjän mukaan, suorttanut ”suurimman armeijan tietokonemurron koskaan”. Hän ”tuotti vahinkoa ja rikkoi tietosuojaa… USA:n armeija Washingtonissa muuttui toimintakyvyttömäksi ja korjauskustannukset olivat 700 tuhatta dollaria… Nämä (hakkeroinnit) tapahtuivat välittömästi 9/11 jälkeen…” Ja niin edelleen.

Tämä on Garyn ensimmäinen haastattelu. Hän soitti minulle maanantaina, juuri kun olin huutamassa lapselleni että lakkaa hakkaamasta ihmisten ovia ja pois juoksemasta. ”Poikasi kuulostaa hakkerilta” hän sanoi minulle. Sitten hän pyysi minua käymään talossaan Bounds Greenilla, Pohjois-Lontoossa. Hän on komea, hauska, hiukan camp, nörtti, polttaa ketjussa Benson & Hedgesiä ja pelokas. ”Kävelen kadulla ja en kykene kontrolloimaan jalkojani”, hän sanoo. ”Ja istun koko yön ja mietin vankilaa ja sitä että siellä raiskataan. Amerikkalaista vankilaa. Ja muista, että niiden mukaan tein Washingtonin toimintakyvyttömäksi ’välittömästi 9/11 iskujen jälkeen’. Minulla on kaikkia näitä mielikuvia…” Gary alkaa puhua junttivangin äänellä, ”’Mitäs hyökkäät maahamme, poika? Nosta tuo saippua.’ Joo, se on ihan vitun kuumottavaa. Erityisesti koska ystäväni oli lomalla Amerikassa kerran ja hänen päälleen hyökättiin väkivaltaisesti ja tilanne meni siihen että hän tappoi päälleensä hyökänneen — hän joutui 10 vuodeksi amerikkalaiseen vankilaan. Hän on varsin kovanahkainen kaveri, ja hän sanoi että hän joutui tappelemaan kynsin ja hampain joka päivä, ei antaa yhtään periksi. Ja mietin että ’mä oon vain nörtti’.”

USA:n oikeuslaitoksen vaatima tuomio — jos Gary luovutetaan — voi olla jopa 70 vuotta. Se mitä Gary etsi, kun hän pyöri NASAn ja Pentagonin verkoissa, oli todistusaineistoa UFO-salailuista.

Gary McKinnon syntyi Glasgowissa vuonna 1966. Hänen isänsä pyöritti jengiä, mutta hänen vanhempansa erosivat kun hän oli 6-vuotias, ja hän muutti Lontooseen äitinsä ja isäpuolensa kanssa, joka oli jonkin verran UFO-friikki. ”Hän on kotoisin Falkirkista”, Gary sanoo, ”juuri Falkirkin lähellä on paikka nimeltään Bonnybridge, joka on maailman UFO-pääkaupunki. Kun hän eli siellä, hän näki unen jossa hän käveli Bonnybridgea ja näki suuria aluksia. Hän kertoi minulle ja se herätti mielenkiintoni. Hän tykkäsi paljon scifistä. Joten, koska hän oli toinen isäni, aloin lukea myös scifiä, ja tehdä kaikkea mitä hän teki.”

Gary luki Isaac Asimovia ja Robert Heinlein — ”scifin kulta-aikaa” — ja hän liittyi Buforaan, Britannian UFO-seuraan, kun hän oli 15-vuotias. Bufora kuvaa itseään ”yli 300 ihmisen kansalliseksi verkostoksi, jotka ovat omistautuneet, ei-kulttimaisella tavalla, ymmärtämään UFO-mysteerin laajuutta”.

”Joten aloit uskoa UFOihin”, sanoin.

”Toivoakseni”, Gary sanoo, ”että olisi jotain joka olisi kehittyneempää kuin me, joka pitäisi meitä ystävällisesti silmällä. Toivottavasti ystävällisellä silmällä.” Sitten hän näki WarGamesin, ja mietti ”Voisinko oikeasti tehdä sen? Voisinko oikeasti saada luvattoman pääsyn uskomattoman kiinnostaviin paikkoihin? Tokikaan se ei voi olla niin helppoa.” Ja niin, vuonna 1995 hän yritti tätä.

Hän istui tyttöystävänsä Tamsinin tädin kotona Crouch Endissa, ja hän alkoi hakkeroida. Hän latasi ohjelman, joka etsii avoimina olevia Windows-tietokoneita, skannasi osoitteita ja osoitti pääkäyttäjien käyttäjätietoja joilla ei ollut salasanoja. Periaatteessa se mitä Gary etsi — ja löysikin yhä uudestaan ja uudestaan — oli verkon ylläpitäjiä joilla oli suuret käyttöoikeudet USA:n valtion ja armeijan instituutioihin, jotka eivät olleet vaivautuneet asettamaan itselleen salasanoja. Ja näin hän pääsi sisään.

Hänen Bufora-ystävänsä ”elivät pilvilinnoissa”, hän sanoo. ”Kaikki nuo salaliittoteoreetikot tuntuivat kiinnostuneen enemmän juttujen uskomisesta kuin niiden osoittamisesta todeksi.” Hän halusi todisteita. Hän teki muutaman testiajon, ja menestyksekkäästi hakkeroitui Oxfordin yliopiston verkkoon, esimerkiksi, ja piti tätä hommaa ”uskomattoman mielenkiintoisena. Ja sitten se muuttui vieläkin jännittävämmäksi kun aloin päästä sellaisiin paikkoihin jossa minun ei todella kuuluisi olla.”

”Kuten missä?” kysyn.

”USA:n avaruusvoimissa,” hän sanoo.

Ja niin, seuraavan seitsemän vuoden ajan, ajoittain, Gary istui tyttöystävänsä tädin luona, jointti tuhkakupissa ja tölkki kaljaa hiirimaton vieressä, ja hän urkki. Ajoittain jotkut NASAn tiedemiehet omien koneidensa ääressä näkivät hänen kursorinsa liikkuvan ilman syytä. Noina kertoina Garyn yhteys meni nopeasti poikki. Tämä kuumotti aina pilveä polttanutta Garya.

”Kun pääsee verkkoon, voi ajaa netstat-komennon, eli network status. Sillä näkee kaikki yhteydet kyseiseen koneeseen. Ja siellä oli hakkereita Tanskasta, Italiasta, Saksasta, Turkista, Thaimaasta….”

”Kaikki samaan aikaan?”, kysyn. ”Siellä näki hakkereita ympäri maailmaa, nuuskimassa, ilman että avaruustyypit tai armeijan kaverit tajusivat mitään?”

”Joka ilta”, hän sanoo, ”koko sen viidestä seitsemään vuotta kun tein sitä.”

”Ovatko he edelleen siellä? Tekevätkö he edelleen sitä? Vai onko heidät pidätetty myös?”

Gary sanoo ettei tiedä.

”Mikä oli kaikkein jännittävintä mitä näit?”, kysyn.

”Löysin listan upseerien nimistä”, hän väittää, ”otsikolla ’Ei-maanpäälliset upseerit'”.

”Ei-maanpäälliset upseerit”, kysyn.

”Joo, löysin sen”, sanoo Gary, ”ja sellaista ei ole missään. Se ei tarkoita pieniä vihreitä miehiä. Mielestäni se tarkoittaa jotain joka ei ole Maapallolla. Löysin listan ’laivueiden välisistä siirroista’ ja listan alusten nimistä. Ja etsin niitä. Ja ne eivät olleet USA:n laivaston aluksia. Ja se sai minut uskomaan, että kyseessä on jonkinlainen avaruusalus, avaruudessa.”

”Ja että amerikkalaisilla on salainen avaruusalus?”, kysyn.

”Se on se mitä todisteet saivat minut uskomaan.”

”Jonkinlainen Mir, josta kukaan ei ole tietoinen?”

”Niin kai,” sanoo Gary.

”Mitkä olivat aluksien nimet?”

”En muista”, Gary sanoo. ”Poltin aika paljon pilveä tuolloin. Ei tee hyvää semmoinen.”

Tämä oli marraskuussa 2000. Tuohon mennessä Gary oli koukussa. Hän lopetti työnsä pikkufirman ylläpitäjänä, ”joka otti päähän tyttöystävääni Tamsinia. Se oli viimeinen pisara. Hän jätti minut ja alkoi hengata jonkun toisen kanssa koska olin niin itsekäs paska. Tamsin-parka. Ja hän oli se joka maksoi puhelinlaskun koska minulla ei ollut töitä. Me elimme silti yhdessä. Herra Jumala, oletko koskaan yrittänyt elää jonkun kanssa sen jälkeen kun olet eronnut? Se on kauheata.”

Kun Tamsin yritti jatkaa uuden suhteensa kanssa, Gary oli hänen tätinsä olohuoneessa hakkeroimassa. Hän nuuski kaikkia Fort-tukikohtia — Fort Meade, Fort Benning, jne — ja luki sisäisiä sotaoikeuden raportteja sotilailta, jotka olivat vangittu raiskauksista ja murhista ja huumeiden käytöstä. Johnsonin avaruuskeskuksessa hän vakoili valokuvia sikarinmuotoisista esineistä, jotka ovat saattaneet olla UFOja, mutta hän sanoo niiden olevan kuitenkin todennäköisesti satelliitteja. ”Sitä vain himoaa lisää ja lisää vaikeampia turvatoimia joita ohittaa”, hän sanoo. ”Se oli kuin peliä. Rakastan tietokonepeljä. Edelleen. Ja se oli kuin todellista peliä. Se oli addiktiivista. Tosi addiktiivista.”

Hän ei ollut koskaan poliittisesti motivoitunut. Suurin poliittinen tekonsa hänellä oli Noam Chomskyn luennolle meno. John Pilgerin kirja on hänen yöpöydällään. Kyllä, hän hakkeroi juuri syyskuun 11. päivän jälkimainingeissa, mutta vain koska hän halusi ottaa selvän siitä oliko kyseessä salaliitto. ”Miksi rakennus romahti kuin räjäytettynä?”, hän kysyy. ”Vihaan salaliittoja, mutta ajattelin ottaa selvää itse.”

”Ja löysitkö salaliiton?”, kysyn.

”En”, hän sanoo.

Hän sinnikkäästi kiistää oikeusministeriön syytteet siitä, että hän olisi saanut aikaan ”Washingtonin armeija-alueen” muuttumisen ”toimintakyvyttömäksi”. No, kerran, hän myöntää, mutta vain kerran, hän vahingossa painoi väärää nappia ja on saattanut poistaa jotain hallituksen tiedostoja.

”Mitä sitten teit?”

”Ajattelin että hitto”, hän sanoo. ”Ja sitten lopetin hetkeksi. Ja sitten eräs vanha ystäväni kertoi minulle Darpasta. Ja niin aloitin uudestaan.”

Darpa tulee sanoista Defence Advanced Research Projects Agency, joka on kiinnostava kokoelma terävimpiä armeijan tiedemiehiä, joita rahoittaa Pentagon. Darpa on laajalti saanut tunnustusta siitä, että se on keksinyt, muunmuassa, internetin, globaalin paikannusjärjestelmän, tietokoneen hiiren, ja jossain määrin luupäisesti FutureMAP:n, verkossa toimivan futuurimarkkinan jolla ennustetaan murhia ja pommituksia, joilla kannustetaan sijoittajia spekuloimaan sellaisilla rikoksilla. USA:n senaatti joskus kuvasi FutureMAP:ia ”uskomattoman typeräksi ideaksi”. Darpa on pitkään ollut salaliittoilijoiden suosiossa, koska se on salamyhkäinen, omituinen (he ovat panneet paljon aikaa ja vaivaa luodakseen telepaattisia vakoojia) ja se sijaitsee tieteen ja sodankäynnin harmaalla alueella.

Gary kuuli ystävältään, että Darpa saattaa olla keksinyt robottisotilaan, joten hän hakkeoi sisään ja väittää löytäneensä todisteita ”autonomisesta koneesta joka menisi ja tekisi paskahommat. Nämä kykenevät menemään kerroksia ylöspäin ja etsimään pommeja. Ei tarvitse lähettää eläviä ihmisiä. Ja löysin myös todisteita näistä kauheista erikoisjoukoista, koulutusvideoita joissa jätkät juoksee ympäriinsä ja taistelee kortteleissa. Se oli naurettavaa. Sitten keltaiset sanat välähtää videolla: BRUTAALIA! MUISTA BRUTAALIA! SHOKKI! Ja sitä miettii ’Herra Jumala!’ Se oli kuin Batmanista.” Kerron Garylle että olen nähnyt sellaisia videoita — uskomattoman tiukkoja erikoisjoukkojen koulutusvideoita — kun tein taustatutkimusta USA:n psykologisista operaatioista.

”Se oli kuin tutkiva journalismi olisi kuollut”, hän vastaa. ”Se oli kaikki mitä tein. Ainoa ero on sinulla ja minulla, että sinä sait kutsun.”

Gary jäi kiinni marraskuussa 2002. Hän sanoo sen olleen väistämätöntä, näin jälkikäteen, koska ”hän muuttui laiskaksi”. Hän pysähtyy hetkeksi. ”En koskaan miettinyt että tämä tapahtuisi minulle, mutta muutuin hieman megalomaaniseksi. Hieman tyhmäksi. Päädyin juttelemaan hakkeroimilleni ihmisille.”

”Sanoit että ’olen hakkeri’?”

”Ei”, hän sanoo. ”Lähetin heille viestin käyttäen WordPadia, pienellä poliittisella palopuheella. Tiedäthän, jätin viestejä heidän työpöydilleen joissa luki ’Varjohallitus blaa blaa blaa’. ” He löysivät Garyn lopulta koska hän käytti omaa sähköpostiosoitettaan lataamaan etähallintaohjelman nimeltä RemotelyAnywhere. ”Jumala tietää miksi käytin omaa oikeaa sähköpostiani”, hän sanoo. ”Kaipa se tarkoitti että en ole salainen, tarkkaavainen, tarkista-jokainen-askeleesi -tyyppinen hakkeri.”

Hänen pidätystään edeltävänä iltana Gary oli pelannut pelejä. ”Ehkä vähän jotain pientä hakkerointia myös”, hän sanoo. ”Olin nukkunut tunnin, heräsin täysin pölähtäneenä, ja yhtäkkiä sänkyni alta kuului ’Haloo nimeni on Jeff Donson Kansallisesta tietorikosyksiköstä. Gary McKinnon, olet pidätetty.’ He panivat Tamsinin ja minut kyttäautoon. He ottivat tietokoneeni, Tamsinin tietokoneen, kolme muuta konetta joita korjailin kavereille. He menivät yläkertaan ja ottivat tyttöystäväni tädin tyttären koneen.”

Garya pidettiin poliisiasemalla yli yön. Sitten amerikkalaiset tarjosivat hänelle diiliä, brittiläisen lakimiehen kautta. ”He sanoivat, ’Jos saat maksettua koko luovutusprosessin kulut, olet kiltti, tulet tänne, me annamme sinulle kolme tai neljä vuotta, koko tuomion sijaan.’ Sanoin ’OK, antakaa minulle tuo paperilla.’ He sanoivat ’Ei, sellaista emme voi tehdä.’ Joten he tarjosivat minulle salaista oikeudenkäyntiä, ei minkäänlaista valitusoikeutta lopputuloksesta, ei mitään kommenttia sanomalehdille, eikä mitään kirjallisena. Asianajajani, joka teki hommansa, ohjeisti minua hyväksymään tuon, ja kun sanoin ei, hän sanoi ’UU ne tulee päälle kovaa.'”

Garylle tarjottiin vastalahjaksi jonkin verran jänismäinen vastadiili, Virginian julkisen syyttäjän kautta. ”Tein heille salaisen uhkauksen. Sanoin, ’Tiedätte paikat jossa olen käynyt, joten tiedätte sen mitä olen nähnyt’ tyyppinen juttu.” Hän pysähtyy ja punastuu hieman. ”Se ei toiminut.”

”Joten sanoi heille ’Jos tuutte päälle kovaa, kerron ihmisille mitä löysin.?”

”Joo”, hän sanoo. ”Ja havaitsin että puhelintani kuunnellaan, joten joka kerta kun puhuin puhelimessa ystävälleni tästä, varmistin että sanoin ’Se mitä haluan on rauhallinen elämä, mutta jos he haluavat vetää minut tämän läpi, vedän heidät mukaan paskaan.'”

”Ja mihin paskaan olisit heidät vetänyt?”, kysyn.

”No tiedätsä”, Gary sanoo, ”Se Ei-maanpäälliset upseerit. Avaruusalukset. Koko maailma ajattelee että maailma on mukana avaruusaseman rakentamisessa, vaikka oikeasti meillä on avaruudessa armeija joihin viitataan ei-maanpäällisinä upseereina.”

Sitten tuli hiljaista.

”Minulla oli tosi vähän todisteita”, hän myöntää. ”Ei ole kauhean hyvä neuvotteluasema oikeastaan, eihän?”

Ottaen huomioon, että oikeusministeriö on ilmoittanut että Garyn lataamat tiedot eivät olleet ”salaisia”, ja että hän oli pilvessä suurimman osan aikaa tuolloin, ehkä me voimme olettaa että NASA ei ole kovinkaan huolissaan hänen ”löydöksistään”.

Kysyn Garylta siitä mitä hän meinaa tehdä seuraavaksi. Hän sanoo että perjantaina hän menee Trocaderoon Piccadilly Circuksessa Lontoon 2600-tapaamiseen. Hän selittää, että heidät tunnetaan hakkeriryhmänä, mutta oikeasti he ovat ”asiantuntijoita jotka juovat paljon kaljaa ja kertovat kaikkia dokumentoimattomia asioita joita kännyköillä voidaan tehdä. He virittävät pleikkareita ja X-boxeja tanssimattoihin. He leikkivät teknologialla ja vääntelevät laitteita niitä rikkomatta.”

Kysyn Garylta pitävätkö he häntä jonkinlaisena myyttisenä sankarina, nyt kun USA:n hallitus on kuvannut häntä suurimmaksi armeijan hakkeriksi koskaan. Hän sanoo ei, he pitävät häntä täytenä idioottina. Ja jollain tavoin hän sellainen onkin. No, hän on mukava ja älykäs nörtti joka teki paljon idioottimaisia juttuja. Mutta hän ei ole, hänen ystävien ja sukulaistensa mukaan, joku joka ansaitsee tulla luovutetuksi ja 70 vuotta amerikkalaisessa vankilassa. Garylle on perustettu tukisivusto (spy.org.uk/freegary, http://freegary.org.uk/).

Gary ei ole koskaan puhunut julkisesti aiemmin, mutta nyt, kun luovutusta puidaan, hän sanoo ettei mikään ole jäänyt hänelle avoimeksi. Hetken aikaa hänen mielessään kävi että hän voisi päätyä samaan tilaan kuin WarGamesin nörtti, jolla on loistava ura edessään. ”He tarvitsevat minunlaisiani ihmisiä”, hän sanoo. Mutta se ei tule tapahtumaan.

Hän on myös valinnut puhua nyt koska hänen todennäköisyytensä saada töitä ovat melkein nolla. ”Ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen minulla oli työtarjous”, hän sanoo. ”Pelintestausta. Joka olisi ollut unelmahommaa. Olen edelleen sellainen iso lapsi. Rakastaisin tehdä tuota työkseni. Mutta nyt, takuutena vapaudelle en saa koskea internetiin. Joten se on nyt poissuljettu. Joten joo. Ajattelin että vitut.”

Hän ja Tamsin ovat eronneet. Hän ei enää elä Crouch Endissä vaan lähellä Bounds Greenia, ja hän on lopettanut pilven polton. Häntä ei päästetä internetin lähellekään, eikä hänelle anneta passia. Hän käyttää aikaansa lukien ja pubissa istuen, odottaen kohtaloaan.

Paljonkaan ei ole tapahtunut vuosien aikana hänen pidätyksensä jälkeen 2002 — häntä vastaan ei asetettu syytteitä Britanniassa. Sitten kesäkuun 8. 2005 hän yhtäkkiä joutui Bow Streetin maistraattiin luovutusoikeudenkäyntiin. Sitten iski paniikki, kauhukuvat elämästä Amerikan vankilassa. Hän oli nuuskinut tietoja, hän sanoo, mutta ei ollut rikkonut mitään, poislukien tuo yksi virhe. Hän ajattelui, että hän saa maksimissaan vuoden vankeutta. Nyt ne puhuvat 70 vuodesta.

”Tiätsä”, hän sanoo haastattelun lopuksi, ”jokainen pitää tätä hauskana tai jännittävänä. Mutta se ei ole jännittävää minulle. Se on pelottavaa.”

Artikkelin julkaissut The Guardian

 

Gary McKinnon tarjoaa nykyään hakukoneoptimoinnin palveluja SmallSEO-yrityksen kautta.

VIDEO – BBC haastattelee Garya:

Secchi Cor2A -satelliitti havaitsi jättimäisen UFOn

Tammikuun 29. päivänä 2019 jättiläisanomalia, mahdollisesti avaruusolentojen emoalus, yhtäkkiä ilmestyi Secchi Cor2A -satelliittiin.

On mahdollista, että kappale on lähempänä kameraa kuin aurinkoa, vaikka sen koko täytyy olla käsittämätön.

Ja ei ole ensimmäinen kerta kun UFOja on havaittu NASAn satelliittien instrumenteilla.

Monet UFOt, toisia tunnistamattomia esineitä, jotka ovat mahdollisesti älykkäässä ohjauksessa, sekä jopa kolmioaluksia kuten TR-3B on havaittu auringon lähellä vuosien ajan, ja huolimatta vuosikymmenten NASAn tämän seikan kiistämisestä, me kaikki tiedämme että kyseessä ei aina ole kameran heijastus tai kosmisia hiukkaspartikkeleja.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Maapallon kokoinen UFO leijailee Saturnuksella

NASAn vastaanottamat kuvat Saturnukseen suunnanneelta Voyager-luotaimelta 1980-luvulla olivat ilmeisesti niin tajuntaa räjäyttäviä, että he piilottivat nuo kuvat — ainakin eläköityneen USA:n armeijan sotilasmestarin Bob Deanin mukaan, asia jonka hän paljasti tässä luennossa. Hän myös näytti useita valokuvia Apollo-tehtävistä, joita ei oltu koskaan tehty julkisiksi kaikille. Voit nähdä joitain valokuvia täällä. Useat valtiot, kuten Venäjä, ovat peräänkuuluttaneet kansainvälistä tutkimusta siitä minne valokuvat, videomateriaali ja kuukivet ovat kadonneet.

Yllä oleva kuva ei tule Deanilta, se tulee eräältä hänen hyvältä ystävältään, Norman Bergrunilta, tiedemieheltä ja insinööriltä joka oli osa NASAn Voyager-ohjelmaa. Hän työskenteli NASAlla vuosikymmeniä Ames Research Centressa. Hän työskenteli myös Lockheed Martinilla, missä hän hallinnoi Polaris-ohjuskokeita. Valitettavasti hän on kuollut. Voit lukea hänen muistokirjoituksensa täällä.

Hänestä tuli tunnustaessaan legenda.

Valonlähde

Mikä tuo valokuva on? Se on ”valonlähde”, joka tulee Bergrunin kirjasta Ringmakers of Saturn. Hän joutui kaikenlaisiin ongelmiin yrittäessään saada kirjaa julkaistuksi, ja hän joutui muuttamaan pois maasta saadakseen niin tehtyä, kuten Dean kertoo luennollaan.

Bergrunin mukaan Saturnuksen ja sen kuiden ympärillä ”rehottaa” useita suuria aluksia. Hänen kirjansa syventyy asiaan yksityiskohtaisesti, ja vaikka kirja on harvinainen ja maksaa tuhansia dollareita (klikkaa ylläolevaa linkkiä ja katso itse), se on verkossa jaossa täällä.

Harmissaan paljastamattomuudesta

Deanin mukaan Bergrun harmistui myöhemmin elämässään siitä, että hän ei tehnyt päätöstä kertoa kansalle siitä mitä he olivat valokuvanneet Saturnuksella. Aiempi artikkeli  Long-Time Nasa Scientist Blows The Whistle On Tall Black Extraterrestrial Beings kuvaa Bergrunin paljastavan avaruusolentojen ”aluksen” olemassaolon, joka luo Saturnuksen renkaat.

Harvinaisessa haastattelussa Kerry Cassidyn / Project Camelotin kanssa (alla), hän ilmaisi suuren huolensa UFO-salailusta ja innokkaasti sanoi, että ”ihmiset tulee tehdä tietoisiksi että nuo ovat todellisia”. Video on otettu esiin useissa artikkeleissa, mutta se pitää aina mainita kun hänen nimensä tulee ilmi!

Mitä jää käteen

Kirjassaan Norman tuo selvästi esiin pointin, että nämä kappaleet ovat mahdollisesti olleet paljon pidempään olemassa kuin me olemme. Hän myös kertoo, että jos niillä olisi meidän planeettaamme kohtaan pahoja aikeita, jotain olisi varmaankin jo tähän mennessä tapahtunut, ja että on olemassa syy sille miksi nämä kappaleet (jotka hän sanoo olevan älykkäässä ohjauksessa, mutta ei meidän) eivät ole lähestyneet planeettaamme. Tulemalla lähemmäksi planeettaamme, kuin mitä ne jo ovat, ne saattavat vaikuttaa säähämme. Tämän Norman mainitsee myös kirjassaan.

Tätä aihetta pelätään ja vähätellään kovasti, ja nykyään se ei ole enää tabu kun valtavirran paljastukset ovat alkaneet. Me olemme muuttumassa entistä tietoisemmiksi, ja huolimatta siitä, että massamedialla ja globaalilla eliitillä on paljon hävittävää tämän tyyppisen informaation paljastamisessa (rakettiteknologia jne.), totuus on vuotamassa julki. Se on aihepiiri täynnä informaatiota ja disinformaatiota, joten tulee olla varovainen ja skeptinen. Loppujen lopuksi me tiedämme, että me emme ole yksin, ja sillä on suuri vaikutus kaikkeen ihmiskunnassa — ei vähiten siten että se pakottaa ihmiskunnan katsomaan sisäänpäin.

Suurempi tietoisuus tästä läsnäolosta sattuu samaan aikaan massiivisen ”henkisen” heräämisen kanssa joka planeetalla on käynnissä, ja tämä ei ole sattumaa. Kasvava tietoisuus siitä mitä tuolla jossain on auttaa ihmiskuntaa paremmin ymmärtämään itseään.

 

Artikkelin julkaissut Collectve Evolution

NASAn Apollo-järjestelmien teknikko puhuu avaruusolennoista

Hänen nimensä on  Maurice Chatelain, hakukoneen avulla hänestä ei välttämättä löydä paljoakaan. IMDB kertoo että hän on ”entinen NASAn viestintävastaava”. Erityisesti ufologin sanovat näin. Muut sanovat, että hän oli pelkkä ”alatason insinööri joka työskenteli NASAlle urakoitsijana”.

Kuka tuon onkin kirjoittanut, ei selvästikään ole osannut hankkia tietoa, sillä ei tarvitse kuin hänen kirjansa Our Ancestors Came From Outer Space josta löytää kuvauksen hänen elämästään ja siitä mitä hän on kokenut. Tutkija tämän jälkeen alkaisi etsiä lähteitä tueksi hänen viitteilleen. Chatelainin yksityiskohdat hänen urastaan ja hänen piirustuksistaan, jotka hän kirjassa mainitsee, löytyvät netistä.

Chatelain oli viestintä-, telemetria- ja viestintäelektroniikka-asiantuntija, ja aikanaan ehkä maailman paras siinä mitä hän teki. Muutettuaan Amerikasta Eurooppaan vuosikymmeniä sitten hän käytti seuraavat parikymmentä vuotta elämästään työskennellen useissa ilmailualan organisaaioissa, ja hän sai myös USA:n laivaston, ilmavoimien ja NASAn kautta tukea. USA:n valtio maksoi hänelle ja hänen perheelleen muuttokulut USA:han.

Hänen kirjassaan hän kuvaa erilaisia patentteja ja piirustuksia yrityksille, joille hän työskenteli, ja niitä organisaatioita, joita hänen designinsa houkuttelivat. Voit katsoa listan hänen patenteistaan täältä. Kuten näet, nämä ovat vain muutama hänen monista kontribuutioistaan alalle.

Hänen kirjassaan hän selittää yksityiskohtaisesti hänen työstään ja hänen yhteyksistään, ja hänelle pian tarjottiin tehtäväksi rakentaa Apollon kommunikaatio- ja datankäsittelyjärjestelmä. Hän myös kertoo miten kukaan ei määrittänyt tarkemmin hänen tehtäviään tai funktioitaan, koska kukaan tuohon aikaan ei tiennyt miltä nämä järjestelmät tulisivat näyttämään. Alalla oli vain muutama asiantuntija.

Chatelain oli vastuussa kaikesta mitä hän mainitsee alla:

“Kun Apollo-projekti alkoi, missään ei ollut tarpeeksi tehokasta tai herkkää kommunikaatiojärjestelmää jolla saataisiin ääni välitettyä Maasta Kuuhun, puhumattakaan siitä että siirrettäisiin televisiokuvia tuo matka. Sellaiset asiat piti keksiä, hioa täydellisiksi ja rakentaa. Radioasemia piti asentaa ympäri Maapalloa tropiikkiin parabolisilla lautasantenneilla, jotkut yli 200 metriä halkaisijaltaan, niin että yksi tai kaksi niistä olisi aina kontaktissa Apollo-aluksen kanssa joka kiersi Kuuta. Kaikkien näiden asemien tuli olla yhteydessä toisiinsa ja raportoida Apollo-lennonjohtoon Texasin Houstoniin. Kaikki uusi laitteisto, joita noin 20 toimittajaa rakensi eri puolilla USA:aa, tuli koordinoida ja tehdä yhteensopivaksi keskenään.”

Näistä asioista on hienoa saada tietää. Kun Apollo-missioita mietiskelee, ei ole usein vaikeaa miettiä sitä suurta määrää työtä joka siihen on mennyt. Monet projektin työntekijöistä, kuten Chatelain, käytännössä jäävät kansalle täysin tuntemattomiksi kun fokus on aina astronauteissa, jotka itse ovat olleet varsin avoimia ja vahvistaneet Chatelainin paljastukset.

Tunnettu Leonard Nimoy oli mukana Chatelainin kanssa eräässä hänen dokumentaareistaan liittyen muinaisiin avaruusolentoihin. Hän myös vahvisti hänen taustansa, jonka moni on jo tehnyt, esittelemällä hänet “NASAn avaruustiedemiehenä joka auttoi ihmisen pääsemään Kuuhun.”  Filmissä on mukana muitakin nimekkäitä henkilöitä tuolta ajalta. Chatelainiin viittaa myös moni nimekäs UFO-tutkija.

Hän on myös käynyt näyttäytymässä ranskalaisessa talk show’ssa, joka löytyy youtubesta.

Mitä Chatelain sanoi kirjassaan Apollo-tehtävistä?

“Näiden tehtävien aikana sattui useita omituisia asioita. Joistain ei vieläkään voi puhua ja toiset mainitsen ilman että paljastan tietolähteitäni, kaikkein suurimmalla varauksella, koska henkilökohtaisesti en ollut paikalla tuolla kun nämä väitetyt tapahtumat ovat sattuneet. Saattaa olla, että sekä amerikkalaiset että venäläiset avaruusohjelmat toivat takaisin löytöjä joita ei odotettu löydettävän.”

Hän jatkaa kertoen että useimmat astronautit näkivät omituisia asioita tehtäviensä aikana, joista ei voi puhua kenenkään NASAn ulkopuolisen kanssa. Chatelainin aikojen jälkeen on ollut niin monia astronautteja jotka ovat puhuneet siitä mitä he näkivät ja mitä he tietävät. Suuri osa Apollo-astronauteista on esittänyt sellaisia kommentteja. Apollo 14:n tri. Edgar Mitchell sanoi että hänellä on tietoja avaruusolentojen vierailuista, ja että “alus on törmännyt ja ruumiit kerätty talteen.” Gordon Cooper, ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon miehistön jäsen, sanoi samaa.

Tri. Brian O’Leary on toinen, joka on myöntänyt että on “runsaasti todisteita” siitä että meitä kontaktoidaan. Story Musgrave, jälleen yksi, josta Apollo 12:n astronautti Al Worden kertoi mielipiteensä jokin aika sitten. Hän kertoi uskomuksestaan, että esi-isämme ovat tulleet avaruudesta. Se on hauskaa, koska se on Chatelainin kirjan kappaleen otsikko. Lista jatkuu pidemmälle, mutta jätetään nyt tähän.

Kyse ei ole pelkästään astronauteista, se on myös tiedemiehet näissä organisaatioissa kuten tri. John Brandenburg, Clementine-kuutehtävän varajohtaja, ja Norman Bergrun, entinen Ames Research -tiedemies ja Voyager-tehtävien työntekijä. Bergrunin paljastuksista on kirjoitettu aiemminkin täällä, ja kuvissa näkyy jättiläismäinen UFO Saturniksen ulkorenkaiden lähellä.

Chatelain jatkaa tekstissään,

”On erittäin vaikeaa saada hankituksi minkäänlaista erityistä informaatiota NASAlta, joka edelleen pitää erittäin tarkkaa kuria mistään paljastuksista näihin tapauksiin liittyen. Tuntuu siltä kuin Apollo- ja Gemini-lennot olivat seurannan alaisia, sekä etäältä että varsin läheltä, avaruusolentojen alusten tarkkaillessa niitä — lentävät lautaset tai UFOt (tunnistamattomat APOLLO-ALUKSEN lentävät esineet), jos haluat niitä tuolla nimellä kutsua. Joka kerta kun tämä tapahtui, astronautit kertoivat lennonjohdolle, joka sitten pakotti heidät täysin hiljaisiksi.

Hän tarjoaa erityisen esimerkin josta hän on tietoinen,

“Seuraavana vuonna marraskuun 12. päivänä 1966 James Lovell ja Edwin Aldrin Gemini 12:ssa näkivät kaksi UFOa noin puolen mailin päässä kapselista. Näitä tarkkailtiin varsin pitkän aikaa ja valokuvattiin toistuvasti. Sama tapahtui Frank Bormanille ja James Lovellille Apollo 8:lla jouluaattona 1968, ja Thomas Staffordille sekä John Youngille Apollo 10:n matkassa toukokuun 22. päivänä 1969. UFOt ilmaantuivat kierrettäessä Kuuta ja lennettäessä takaisinpäin Apollo 10:lla.”

Alla on kuva entisestä sotilasmestari Bob Deanista, joka oli hyvä Bergrunin ystävä. Hän oletettavasti sai käsiinsä kuvia jotka NASA oli piilottanut lukkojen taakse. Se on peräisin tästä luennosta.

Vahvistus

Ei ole epätavanomaista ollenkaan havaita samankaltaisuuksia ja tarinoita jotka menevät päällekkäin usean ”uskottavan” todistajan kanssa. Esimerkiksi kirjassaan Chatelain mainitsee ydinasetestit Kuussa.

“Jotain puhetta oli, että Apollo 13 -tehtävällä oli mukanaan ydinase, jonka räjäyttämisen tarkoitus oli saada mittausdataa Kuun infrastruktuurista ja joiden räjäytykset näkyisivät usean seismografin mittareilla 18:ssa eri sijainnissa. Selittämätön räjähdys happitankissa Apollo 13:n palvelumoduulissa sen lennon aikana Kuuhun, huhujen mukaan, oli kapselia seuranneen UFOn aikaansaama jotta estettäisiin atomiaseen räjäytys ja mahdolliset tuhot avaruusolentojen Kuuhun perustamalle tukikohdalle. Paljon oli tuosta puhetta ja edelleen on..”

Tämä on mielenkiintoista, koska vuosikymmeniä Chatelainin tekstien jälkeen eversti Lorin Ross Dedrickson meni töihin USA:n atomienergiakomissiolle, mies joka on ollut pitkään energiakomission palveluksessa vuosien 1950-1958 aikana ja ollut tekemässä hommia mm. Nevadan ja Hawaiilla Tyynen valtameren ydinkoealueilla, ydinasevalmistusta sekä laadunvalvontaa Albuquerquessa ja ydinase- sekä ei-ydinaselaitosten tarkastusta koko maassa.

Hän sanoi samaa, että ydinase yritettiin lähettää Kuuhun, ja hän viittaa myös Apollo 13:n,

“Avaruusalus meni pelastamaan Apollo 13:a, ja he saattoivat Apollo 13:a sen matkalla Kuun ympäri takaisin Maahan. Ja kahdessa tapauksessa he ajattelivat, että he saattaisivat joutua siirtämään miehistön avaruusalukseen, mutta he saattoivat heidä turvallisesti Maahan.”

Hän myös sanoi,

“Sain tietää myös tapauksista joissa oli mukana ydinaseita, ja näiden tapausten joukossa oli pari ydinasetta, jotka oli lähetetty avaruuteen ja avaruusolennot tuhosivat ne…. 1970-luvun luvun lopulla ja 1980-luvun alussa me yritimme viedä ydinasetta Kuuhun ja räjäyttää sen siellä tietellisen kokeen nimissä, joka ei ollut avaruusolentojen mielestä hyväksyttävää. He tuhosivat aseet ennenkuin ne pääsivät Kuuhun.”

Onko olemassa dokumentaatiota joka tukisi näitä väitteitä? Kyllä, julkiseksi tehty ilmavoimien raportti ydinasekeskuksen toiminnasta kesäkuulta 1959 paljastaa miten vakavasti he ottivat suunnitelman, jota kutsuttiin nimellä Project A119. He halusivat tutkia aseiden kykyä avaruudessa, sekä saada lisätietoa avaruudesta ympäristönä. Ilmeisesti he tekivätkin niin, ja kansa ei saanut tietää siitä että ydinaseita vietiin avaruuteen.

UFOt ja ydinaseet kulkevat käsi kädessä.

Chatelain kuvaa myös avaruusolentojen kohtaamisia Kuussa, ja koodisanoja joita käytettiin kuvaamaan näitä aluksia radiokommunikaatiossa, kuten Santa Claus. Hän ei myöskään ole ainoa sisäpiiriläinen joka näin on tehnyt.

Loppulöpinät

Tästä pitäisi jäädä käteen se, että tunnustetaan miten paljon silminnäkijöiden todistuksia meillä on ollut vuosikymmenten aikana avaruusolentojen olemassaolosta. Lisäksi nyt eletään melkein 2020-lukua, meillä on fyysistä todistusaineistoa, elektro-optista dataa ja tutkahavaintoja tämän lisäksi. Me tiedämme ettemme ole yksin, ja tämänkaltaiset tarinat on pidetty poissa ihmiskunnalta väärin perustein. Läpinäkyvyys, tutkimusmatkailu, löytöretkeily ja totuus eivät ole jotain mitä tulisi kieltää ihmisrodulta, se on syntymäoikeutemme.

On vaikea sanoa mitä milloinkin on käynnissä, mutta lopulta on varsin selvää että jotain kuitenkin on. Tämä on aihe josta meidän tulee olla skeptisiä, erityisesti massamedian suhteen ja sen miten he asiaa käsittelevät.

Totuus on tuolla jossain!

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

Tuuli puhaltaa NASAn Mars-videolla

Kuuntele Marsin tuulten huminaa kun se puhaltaa NASAn InSight-laskeutumisaluksella, joka laskeutui Marsiin marraskuun 26. päivä 2018. Se on suunniteltu tutkimaan planeetan syvempää sisustaa.

Aluksen seismometri ja ilmanpainemittari havaitsivat värähtelyjä 16-24 km/h tuulista niiden puhaltaessa Marsin Elysium Planitialla joulukuun 1. päivänä 2018.

Seismometrin lukemat ovat ihmiskuulon alueella, mutta ovat lähes kaikki matalia bassoääniä ja näin tietokoneen ja mobiililaitteen pikkukaiuttimista on vaikeaa kuulla mitään.

Alkuperäisen äänen lisäksi tarjolla on kaksi oktaavia ylöspäin pitchattu ääniraita, jotta mobiililaitteillakin voisi kuulla jotain.

Äänilaitteistosuositus on subwoofer tai sitten hyvien kuulokkeiden avulla. Lukemat ilmanpainemittarista on kerrottu sadalla jotta ne voisi kuulla.

Bruce Banerdt on InSightin päätutkija NASAn Jet Propulsion Laboratoryssa (JPL) Pasadenassa, Kaliforniassa. Banerdt sanoi lausunnossaan:

“Tämän ääniraidan kaappaaminen ei ollut suunniteltua, mutta eräs asioista joka tehtävän tarkoituksena on, on mitata Marsilla tapahtuvaa liikettä, ja luonnollisesti siihen kuuluu myös ääniaaltojen liike.”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kultaiset Voyagerin levyt dekoodattuna

Kaksikko Voyager 1 & 2 avaruustutkimusalukset tutkivat aluetta jossa mikään Maasta peräisin oleva ei ole aiemmin ollut. Jatkaen yli 41-vuotista taivaltaan sitten vuoden 1977 laukaisun, ne ovat paljon kauempana Maapallosta ja auringosta kuin Pluto.

Elokuussa 2012 Voyager 1 teki historiallisen sisääntulon tähtienväliseen avaruuteen, joka on täynnä materiaalia lähellä olevien tähtien kuolemasta miljoonia vuosia sitten.

Tiedemiehet toivovat oppivansa lisää tästä alueesta kun Voyager 2 — joka on nyt heliosfäärin ulkoreunalla jossa aurinkotuulet hidastuvat tähtien välisen aineen paineesta — pääsee myös tähtien väliseen avaruuteen.

Molemmat alukset lähettävät edellen tieteellistä informaatiota niiden ympäristöstä radioantenniverkoston avulla.

Vuonna 1977 kultainen kaksoislevy (fonografi-äänilevytallenne 12 tuuman kultapinnoitetuilla kuparilevyillä) lähetettiin avaruuteen Voyager 1:n ja 2:n matkassa.

Levyt, jotka edelleen matkaavat avaruudessa lähes 60 tuhannen kilometrin tuntivauhdilla, sisältävät ääntä, lauluja, ja kuvia Maapallolta.

Miten NASA otti kuvia mukaan analogilevylle? Tässä me olemme dekoodanneet audion, ja katselemme kuvia tavalla jolla avaruusolentojen tulisi niitä tarkastella.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot