Avainsana-arkisto: pimeä budjetti

Bill Cooper: MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus

                  SALAINEN HALLITUS
      MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus

           Hypotheesi, jonka on kirjoittanut
                 Milton William Cooper
                  Toukokuun 23. 1989

HUOM….Monia informaation lähteitä on käytetty tämän tutkielman taustatutkimuksissa. Suurin osa tästä tiedosta tulee suoraan tai on seurausta omista TOP SECRET/MAJIC-materiaalin tutkimuksistani, jonka henkilökohtaisesti näin ja luin vuosien 1970 ja 1973 välillä Tyynenmeren laivaston komentajan tiedustelubriiffaustiimin jäsenenä. Koska osa tästä informaatiosta on johdettu lähteistä joita en voi ilmiselvistä syistä paljastaa, sekä julkaistuista lähteistä joiden puolesta henkilökohtaisesti en voi puhua, tämä tutkielma tulee käsitellä hypoteesina. Vaikkakin vakaasti uskon, että tämä on todellinen Pedon luonne. Se on ainoa skenaario, joka on kyennyt johdonmukaisesti sitomaan kaikki eri elementit, jotka ovat saattaneet tutkijoita kyyneliin heidän etsiessään vastauksia. Se on ainoa elitys joka näyttää tapahtumien kronologisen järjestyksen ja näyttää, että eri kronologiat yhteenliitettyinä sopivat yhteen täydellisesti. Suurimman osan tästä tiedän todeksi. Lopusta en mene takuuseen, ja siksi tällä tutkielmalla tulee lukea otsikossa hypoteesi.


Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Yhdysvaltain hallitus koki sarjan tapahtumia, jotka tulisivat muuttamaan sen tulevaisuuden suunnan, ja samalla koko ihmiskunnan tulevaisuuden, ennustamattomaksi. Nämä tapahtumat olivat niin uskomattomia, että ne uhmasivat uskoa. Hämmästynyt presidentti Truman ja hänen huippusotilasjohtajansa tajusivat olevansa käytännössä kyvyttömiä toimimaan voitettuaan juuri kaikkein tuhoisimman ja kalleimman sodan koko historiassa. Yhdysvallat oli kehittänyt, käyttänyt ja ainoa maa maailmassa jolla oli hallussaan atomipommi, jolla yksin oli potentiaali tuhota mikä tahansa vihollinen, ja jopa Maapallo itsessään. Samaan aikaan USA:lla oli paras talous, kehittynein teknologia, korkein elintaso, sillä oli eniten vaikutusvaltaa, ja sillä oli suurin ja voimakkain sotilasvoima historiassa. Me voimme vain kuvitella hämmennyksen ja huolet kun Yhdysvaltain hallituksen asioista perillä oleva eliitti tajusi, että avaruusolentojen alus, jota ohjasti hyönteisen kaltaiset olennot täysin käsittämättömästä kulttuurista, oli törmännyt New Mexicon erämaahan-

Tammikuun 1947 ja joulukuun 1952 välillä vähintään 16 haaksirikkoutunutta tai alas ammuttua avaruusolentojen alusta, 65 avaruusolentojen ruumista ja 1 elävä avaruusolento saatiin talteen. Lisäksi avaruusolentojen alus oli räjähtänyt eikä mitään saatu tästä tapauksesta talteen. Näistä tapauksista 13 sattui USA:n rajojen sisäpuolella, joihin ei kuulu alus joka tuhoutui ilmassa. Näistä 13:sta 1 oli Arizonassa, 11 New Mexicossa ja 1 Nevadassa. Kolme oli ulkomailla. Noista 1 oli Norjassa ja 2 Meksikossa. UFO-havaintoja tehtiin niin useita, että vakavat tutkimukset ja jokaisen raportin debunkkaaminen oli mahdotonta käyttäen olemassaolevia tiedusteluresursseja.

Avaruusolentojen alus löydettiin helmikuun 13. päivä 1948 läheltä Aztecia, New Mexicossa. Toinen alus paikallistettiin maaliskuun 25. päivä 1949 Hart Canyonista lähellä Aztecia, New Mexicossa. Se oli 30 metriä läpimitaltaan. Yhteensä 17 avaruusolentojen ruumista saatiin talteen noista kahdesta aluksesta. Vieläkin merkittävämpää oli löytää suuri ihmisruumiin palasten määrä, jotka oli säilötty näihin molempiin aluksiin. Demoni nosti rumaa päätään ja paranoia nopeasti sai haltuunsa kaikki, jotka tuolloin tiesivät jostain jotain. Salaisesta korkista tuli yhtäkkiä Huippusalainen korkki, joka ruuvattiin todella tiukalle. Turvallisuuspeite oli vieläkin tiukemmalla kuin Manhattan Projectin päällä ollut. Tulevina vuosina nämä tapahtumat muuttuisivat maailman vartioiduimmaksi salaisuudeksi koko maailman historiassa.

Amerikan huipputieteilijöiden erikoisryhmä järjestäytyi Project Sign -nimen alaisuudessa joulukuussa 1947 tutkimaan ilmiötä. Koko ilkeä homma verhottiin salaisuuden huntuun. Project Sign kehittyi Project Grudgeksi joulukuussa 1948. Matalan tason disinformaatioprojekti nimeltään Blue Book muodostettiin Grudgen alaisuuteen. 16 kirjaa julkaistiin Grudgen alaisuudessa, mm. ristiriitainen ”Grudge 13” jonka minä ja Bill English näimme, luimme ja paljastimme kansalle. ”Siniset Tiimit” kasattiin noutamaan törmänneitä lautasia ja kuolleita tai eläviä avaruusolentoja. Siniset Tiimit myöhemmin kehittyivät Alfa-tiimeiksi Project Pouncen alaisuudessa.

Näinä alkuvuosina USA:n ilmavoimat ja CIA olivat täydessä kontrollissa avaruusolentojen salaisuudesta. Itse asiassa CIA muodostettiin presidentin päiväkäskyllä ensin keskustiedusteluryhmäksi ainoana tehtävänään käsitellä avaruusolentojen läsnäoloa. Myöhemmin National Security Act saatettiin voimaan ja se teki siitä CIAn. Kansallisen turvallisuuden neuvosto perustettiin valvomaan tiedusteluyhteisöä ja erityisesti avaruusolentojen toimia. Liuta neuvoston muistioita ja päiväkäskyjä otti pois CIA:lta sen ainoan tehtävän kerätä ulkomaista tiedustelutietoa ja hitaasti mutta varmasti ’laillisti’ suoran toiminnan salaisten aktiviteettien muodossa koti- ja ulkomailla.

Joulukuun 9. päivänä 1947 Truman hyväksyi National Security Councilin päätöksen NSC-4 otsikolla ”Ulkomaisten tiedustelutoimien koordinointi” usuttaen ministereitä Marshall, Forrestal, Patterson, sekä ulkoministeriön kansliapäällikköä Kennania.

Ulkomaiden ja sotilastiedustelun kirja 1, ”Komitean loppuraportti valtion toimista tiedustelutehtävissä”, Yhdysvaltain senaatti, 94. kongressi, 2. sessio, raportti no. 94-755, huhtikuun 26. päivänä 1976, s. 49 esittää: ”Tämä direktiivi valtuuttaa ulkoministeriön koordinoimaan ulkomaiden informaatiotoimintaa, jonka tehtävänä on kommunismin vastustaminen. Huippusalainen NSC-4:n lisäpöytäkirja, NSC-4A, ohjeisti keskustiedustelun johtajaa (DCI) ryhtymään salaisiin psykologisiin toimenpiteisiin NSC-4:ssä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. CIA:n saama alkuvaiheen valtuutus salaisiin operaatioihin NSC-4A:n alaisuudessa ei puhunut muodollisista proseduureista näiden operaatioiden koordinoimiseksi eikä hyväksymiseksi. Se yksinkertaisesti ohjeisti DCI:a ’ryhtymään salaisiin toimiin ja varmistamaan, yhdessä valtion ja puolustusvoimien kanssa, että toteutetut operaatiot ovat yhdenmukaiset Amerikan politiikan kanssa.'”

Myöhemmin NSC-10/1 ja NSC-10/2 korvasivat NSC-4:n ja NSC-4A:n ja laajensivat salaisia kyvykkyyksiä lisää. Office of Policy Coordinationin (OPC) tehtäväksi annettiin toteuttaa laajennettu salaisten aktiviteettien ohjelma. NSC-10/1 ja NSC-10/2 vahvistivat laittomat ja lain ulkopuoliset käytänteet ja proseduurit hyväksyttäviksi kansallisen turvallisuuden johdolle. Reaktio oli nopea. Tiedusteluyhteisön silmissä ”kaikki oli sallittua”. NSC-10/1:n alaisuudessa perustettiin koordinaattoriryhmä (ECG) käsittelemään, mutta ei hyväksymään, salaisia projektiehdotuksia. ECG sai salaa tehtäväkseen koordinoida avaruusolentoihin liittyviä projekteja. NSC-10/2 ja /2 tulkittiin tarkoittavan, että kukaan huipulla ei halunnut tietää mitään ennenkuin se oli ohi ja menestyksekäs. Nämä toimet saivat aikaan puskurin presidentin ja informaation välille. Tämän puskurin tarkoitus oli toimia keinona presidentille kieltää tieto jos tieto vuotaisi julkisuuteen. Tämä puskuri oli käytössä myöhempinä vuosina tehokkaasti eristämässä seuraavilta presidenteiltä kaikki tieto avaruusolentojen läsnäolosta muuten kuin mitä Salainen Hallitus ja tiedusteluyhteisö halusivat heidän tietää. NSC-10/2 perusti tutkimuspaneelin, joka tapasi salassa ja joka koostui aikansa parhaista tieteentekijöistä. Tutkimuspaneelin nimi ei ollut MJ-12. Toinen NSC-muistio, NSC-10/5 lisäksi kuvasi tutkimuspaneelin tehtävät. Nämä NSC-muistiot ja salaiset päiväkäskyt valmistelivat näyttämön MJ-12:n luomiselle vain 4 vuotta tämän jälkeen.

Puolustusministeri James Forrestal alkoi vastustaa salailua. Hän oli erittäin idealistinen ja uskonnollinen mies, joka uskoi että kansalle tulisi kertoa. Kun hän alkoi puhua oppositiopuolueelle ja kongressin johtajille avaruusolentojen ongelmasta, Truman pyysi häntä eroamaan. Hän ilmaisi pelkonsa monille ja aivan oikeutetusti uskoi, että häntä tarkkaillaan. Ne, jotka eivät tienneet faktoja, tulkitsivat tämän paranoiaksi. Forrestalin sanottiin myöhemmin kärsineen hermoromahduksesta ja hänet otettiin hoitoon Bethesda Naval Hospitaliin. Itse asiassa pelättiin, että Forrestal alkaisi puhua jälleen, ja hänet piti eristää ja mustamaalata. Aikaisin aamulla toukokuun 22. päivänä 1949 CIA-agentit sitoivat lakanan hänen kaulansa ympärille, kiinnittivät toisen pään kiinnikkeeseen huoneessa ja heittivät James Forrestalin ikkunasta. Lakana repesi ja hän putosi alas kuolemaan. Hänestä tuli ensimmäisiä salailun uhreja.

Elävä avaruusolento, joka oltiin saatu talteen vuoden 1949 Roswellin törmäyksestä, sai nimen EBE. Nimeä oli ehdottanut tri. Vannever Bush ja se oli lyhenne sanoista Extraterrestrial Biological Entity. EBEllä oli taipumus valehdella, ja vuoden aikana vastasi vain halutulla tavalla esitettyihin kysymyksiin. Ne kysymykset, jotka eivät johtaisi haluttuun vastaukseen jäivät vastaamatta. Jossain kohtaa toisena vankeuden vuonna hän alkoi avautua, ja EBEltä saatu informaatio oli vähintäänkin huikeaa. Tämä kokoelma hänen paljastuksiaan myöhemmin loi perustan sille mikä tunnettaisiin ”Keltaisena Kirjana” (Yellow Book). EBEstä otettiin valokuvia, jotka muiden lisäksi minä ja Bill English näimme vuosia myöhemmin GRUDGE 13:ssa.

Vuoden 1951 lopulla EBE sairastui. Lääkintähenkilöstö ei kyennyt määrittämään EBEn sairauden syytä, eikä sillä ollut mitään taustaa mistä ammentaa. EBEn keho perustui klorofylliin ja hän prosessoi ruokaa energiaksi paljon samaan tapaan kuin kasvit. Jätemateriaali tuli ulos samoin kuin kasveilla. Päätettiin, että kutsuttaisiin koolle kasvitieteen asiantuntija. Kasvitieteilijä tri. Guillermo Mendoza tuotiin yrittämään auttaa häntä selviämään. Tri. Mendoza työskenteli pelastaakseen EBEn kunnes vuoden 1952 puolessa välissä EBE kuoli. Tri. Mendozasta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa.

Turhassa yrityksessä pelastaa EBE ja päästä väleihin teknologisesti ylempänä olevan avaruusolentorodun kanssa Yhdysvaltain hallitus alkoi lähettää avunpyyntöä vuonna 1952 kauas avaruuteen. Kutsuun ei vastattu, mutta projekti jatkui hyvän toivon eleenä.

Presidentti Truman loi supersalaisen National Security Agencyn (NSA) salaisella päiväkäskyllä marraskuun 4. päivänä 1952. Sen pääasiallinen tarkoitus oli tulkata avaruusolentojen kommunikaatiota ja kieltä ja saada aikaan dialogi avaruusolentojen kanssa. Tämä mitä kiireellisin tehtävä oli jatkumoa aiemmista pyrkimyksistä ja se sai koodinimen SIGMA. Toinen NSA:n tarkoitus oli monitoroida kaikkea viestintää ja lähetyksiä mistä tahansa laitteesta maailmassa tiedustelutiedon keräämiseksi, sekä ihmisten että avaruusolentojen. Project Sigma oli menestys. NSA ylläpitää yhteyksiä myös Kuutukikohtaan ja muihin Salaisiin Avaruusohjelmiin. Päiväkäskyllä NSA on kaikkien muiden lakien ulottumattomissa, paitsi niiden jotka erityisesti mainitsevat NSA:n lakitekstissä sitä koskevana. Tämä tarkoittaa, että jos viraston nimi ei ole kirjoitettu minkään kongressin säätämän lain tekstiin, laki ei kosketa NSA:ta. NSA suorittaa nyt muitakin tehtäviä ja itse asiassa se on päätiedustelupalvelu koko tiedusteluyhteisössä. Nykyään NSA saa 75% kaikista rahoista, jotka menevät tiedusteluyhteisölle. Vanha sanonta ”minne rahat menee, siellä valta lepää” pitää paikkansa. DCI nykyään on pesti pelkkää julkisuutta varten. Pääasiallinen NSA:n tehtävä on edelleen avaruusolennoille kommunikointi, mutta nyt sillä on myös muita avaruusolentoprojekteja.

Presidentti Truman on pitänyt liittolaisemme, mukaanlukien Neuvostoliiton, informoituna avaruusolentojen ongelman kehittymisestä Roswellin haltuunotosta eteenpäin. Tämä on tehty sitä varten mikäli avaruusolennot osoittautuisivat uhaksi ihmiskunnalle. Suunnitelmia luotiin puolustaa Maapalloa hyökkäyksen varalta. Kansainvälisen salaisuuden säilyttäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Päätettiin, että ulkoinen ryhmittymä oli tarpeen koordinoida ja kontrolloida kansainvälisiä pyrkimyksiä, jotta piilotettaisiin salaisuudet normaalilta vallan vahtikoiran valvonnalta. Lopputuloksena muodostettiin salaseura, joka sai nimen ”Bilderberg”. Päämaja on Sveitsissä, Genevessä. Bilderberg kehittyi salaiseksi maailmanhallitukseksi, joka nyt kontrolloi kaikkea. YK oli silloin, ja on edelleenkin, kansainvälinen vitsi.

Vuonna 1953 uusi presidentti istui Valkoisessa Talossa. Hän oli mies, joka oli tottunut kurinalaiseen henkilöstöorganisaatioon, jolla on komentoketju. Hänen metodinsa oli delegoida vastuuta ja hallita komitealla. Hän teki suuria päätöksiä mutta vain kun hänen neuvonantajansa eivät kyenneet pääsemään konsensukseen. Hänen normaali menetelmänsä oli lukea läpi tai kuunnella useita vaihtoehtoja ja sitten hyväksyä yksi niistä. Ne, jotka työskentelivät hänen lähellään, ovat sanoneet että hänen suosikkikommenttinsa oli, ”tee mitä tahansa se vaatiikin”. Hän käytti paljon aikaa golf-kentällä. Tämä ei ollut mitenkään omituista miehelle, jolla oli ura armeijassa ja jonka korkein asema siellä oli ollut Liittoutuneiden Komentaja sodan aikaan. Pesti, joka toi mukanaan 5 tähteä. Tämä presidentti oli armeijan kenraali Dwight David Eisenhower.

Ensimmäisenä virkavuotenaan, 1953, ainakin 10 muuta törmännyttä lautasta saatiin talteen kera 26 kuolleen ja 4 elävän avaruusolennon. Kymmenestä neljä löytyi Arizonasta, 2 Teksasista, 1 New Mexicosta, 1 Louisianasta, 1 Montanasta ja 1 Etelä-Afrikasta. Havaintoja oli satoja.

Eisenhower tiesi, että hän joutui kamppailemaan ja ratkaisemaan avaruusolento-ongelman. Hän tiesi, että hän ei voisi tehdä sitä paljastamalla salaisuutta kongressille. Alkuvuonna 1953 uusi presidentti kääntyi ystävänsä ja komiteatoverinsa Council on Foreign Relationsissa, Nelson Rockefellerin, puoleen saamaan apua avaruusolentokysymykseen. Eisenhower ja Rockefeller alkoivat suunnitella salaista struktuuria jolla valvoa avaruusolentotehtävien suorittamista, jonka oli määrä olla todellisuutta vuoden päästä. Idea MJ-12:sta sai näin syntynsä. Se oli Nelsonin setä Winthrop Aldrich joka oli ollut kriittinen vakuuttaessaan Eisenhowerin mukaan presidenttikisaan. Koko Rockefellerien perhe ja heidän mukanaan Rockefellerien imperiumi oli yksissä tuumin tukenut Ikea. Avunpyyntö Rockefellereilta avaruusolentoasiassa tuli olemaan Eisenhowerin suurin USA:n tulevaisuutta koskien tekemä virhe koskaan, sekä varmasti suurin koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva virhe.

Viikon sisään Eisenhowerin valinnasta hän oli nimittänyt Nelson Rockefellerin presidentin valtiojärjestyksen neuvonantajakomitean puheenjohtajaksi. Rockefeller vastasi valtion uudelleenorganisoinnin suunnittelusta. New Deal -ohjelmia lähetettiin yhdelle yksittäiselle kabinettiviralle nimeltä Terveys-, Koulutus- ja Hyvinvointiministeriö. Kun kongressi hyväksyi uuden kabinettiroolin huhtikuussa 1953, Nelson nimettiin aliministeriksi Oveta Culp Hobbylle.

Vuonna 1953 astronomit löysivät suuria esineitä avaruudesta, jotka liikkuivat kohti Maapalloa. Aluksi uskottiin, että ne olivat asteroideja. Myöhempi todistusaineisto osoitti esineiden olevan mahdollisesti avaruusaluksia. Project Sigma sieppasi avaruusolentojen radiokommunikaatiota. Kun esineet saavuttivat Maapallon, ne siirtyivät korkealle kiertoradalle päiväntasaajalle. Siellä oli useita suuria aluksia, ja niiden oikeat aikeet eivät olleet tiedossa. Project Sigma, ja uusi projekti nimeltään Plato, radioviestinnän avulla käyttäen tietokoneen binäärikieltä, kykeni järjestämään laskeutumisen, joka johti kasvokkain kohtaamiseen avaruusolentojen kanssa toiselta planeetalta. Project Plato sai tehtäväkseen solmia diplomaattisuhteet tämän avaruusolentojen rodun kanssa.

Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin.

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä.

Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. Sitten saimme ensimmäisen avaruusolentojen suurlähettilään ulkoavaruudesta. Hänen nimensä ja tittelinsä oli Hänen ”Kaikkivoipa Korkeutensa Krlll”, joka lausuttiin Krill. Amerikkalaisessa perinteessä pilkata kuninkaallisia titteleitä häntä salaa kutsuttiin nimellä ”Alkuperäinen Panttivanki Krlll”. Sinun tulisi tietää, että avaruusolentojen lippu tunnetaan nimellä ”Trilateraalinen Merkki” ja se näkyy heidän aluksissaan ja on päällä heidän univormuissaan. Molemmat nämä laskeutumiset sekä jälkimmäinen tapaaminen filmattiin. Filmit ovat olemassa tänäkin päivänä.

Sopimuksessa luki: Avaruusolennot eivät sekaantuisi elämäämme emmekä me sekaantuisi heidän. Me pitäisimme heidän läsnäolonsa Maassa salaisuutena. He antaisivat meille kehittynyttä teknologiaa, ja auttaisivat teknologisessa kehityksessämme. He eivät tekisi yhtään sopimusta minkään muun Maan valtion kanssa. He voisivat abduktoida ihmisiä rajoitetusti ja tietyin väliajoin lääketieteellisesti tutkiakseen ja tarkkaillakseen kehitystämme sillä ehdolla, että ihmisille ei aiheutuisi haittaa, ja heidät palautettaisiin abduktiopaikalle, että ihmisillä ei olisi muistikuvaa tapahtuneesta ja että avaruusolentojen kansa antaisivat listan MJ-12:lle kaikista ihmiskontakteista sekä abduktiohenkilöistä tasaisin väliajoin. Sovittiin, että sopimuksen osapuolet vastaanottaisivat vastapuolen suurlähettilään niin kauan kun sopimus on voimassa. Lisäksi sovittiin, että avaruusolentojen kansakunta ja USA vaihtaisivat 16 henkilöä keskenään tarkoituksenaan oppia toinen toisiltaan. Avaruusolentojen ”Kutsuvieraat” pysyisivät Maassa ja ihmisten ”Kutsuvieraat” matkustaisivat avaruusolentojen alkupisteeseen tietyksi ajaksi ja sitten palaisivat, jossa kohtaa henkilöt vaihdettaisiin uudelleen. Sovittiin myös, että tukikohtia rakennettaisiin maan alle avaruusolentojen kansakunnan käyttöön ja että 2 tukikohtaa rakennettaisiin yhteiskäyttöön avaruusolennoille ja USA:n valtiolle. Teknologian vaihdantaa tapahtuisi yhteisissä tukikohdissa. Nämä avaruusolentojen tukikohdat rakennettaisiin intiaanireservaattien alle Utahiin, Coloradoon, New Mexicoon, Arizonaan ja 1 rakennettaisiin Nevadaan alueelle nimeltään S-4, joka sijaitsee arviolta 7 mailia etelään Area 51:n länsirajasta, joka tunnetaan nimellä Dreamland. Kaikki avaruusolentojen alueet ovat laivaston alaisuudessa ja kaikki näissä työskentelevät henkilöt saavat palkkansa laivastolta. Näiden tukikohtien rakentaminen alkoi välittömästi, mutta edistys oli hidasta kunnes suuria määriä rahaa tuotiin saataville vuonna 1957. Työ ”Keltaisen Kirjan” parissa jatkui.

Project REDLIGHT käynnistettiin ja koelennot avaruusolentojen aluksella aloitettiin. Super-HUIPPUSALAINEN laitos rakennettiin Nevadan Groom Lakeen aseiden testausalueen keskelle. Sen koodinimi oli DREAMLAND. Laitos sijoitettiin laivaston alaisuuteen, ja kaikilta henkilöitä vaadittiin turvaluokituksena ”Q” sekä presidentin hyväksyntä. Tämä on ironista johtuen siitä seikasta, että Yhdysvaltain presidentillä itsellään ei ole turvaluokitusta vierailla alueella. Avaruusolentojen tukikohta ja teknologian vaihdanta tapahtui alueella nimeltä S-4. Alue S-4:n koodinimi oli ”The Dark Side of the Moon” (Kuun Pimeä Puoli).

Maavoimille annettiin tehtäväksi muodostaa supersalainen organisaatio, jolla ylläpitää turvallisuutta kaikissa avaruusolentojen toimeksiantamissa projekteissa. Tämä organisaatio muuttui National Reconnaissance Organizationiksi (NRO), joka sijaitsi Fort Carsonissa, Coloradossa. Erikoisjoukkoja nimeltään Delta koulutettiin turvaamaan projekteja.

Toinen projekti sai koodinimen SNOWBIRD, ja se perustettiin selittämään kaikki REDLIGHTin testialuksista tehdyt havainnot ilmavoimien kokeina. SNOWBIRDin alukset valmistettiin käyttäen perinteistä teknologiaa ja niitä lennettiin lehdistön mieliksi useaan otteeseen. Project SNOWBIRDia käytettiin myös debunkkaamaan legitiimit julkiset havainnot avaruusolentojen aluksista (UFOt). Project SNOWBIRD menestyi erittäin hyvin ja kansan tekemiä havaintoraportteja esiintyi jatkuvasti vähemmän aivan viime vuosiin saakka.

Usean miljoonan dollarin SALAINEN rahasto järjestettiin ja pidettiin Valkoisen Talon Asevoimien osastolla. Tätä rahastoa käytettiin rakentamaan 75 laitosta syvälle maan alle. Presidentit, jotka kysyivät jotain, saivat kuulla rahastoa käytettävän rakentamaan syviä maanalaisia väestönsuojia presidenteille sodan varalta. Vain muutamat rakennettiin presidenteille. Miljoonia dollareita kanavoitiin tämän osaston läpi MJ-12:lle ja siitä sitten alihankkijoille. Sitä käytettiin rakentamaan HUIPPUSALAISIA avaruusolentojen tukikohtia sekä HUIPPUSALAISIA DUMBeja (Deep Underground Military Bases), ja laitoksia joita ”Alternative 2” käytti ympäri maan. Presidentti Johnson käytti tätä rahastoa rakentamaan elokuvateatterin ja raivaamaan tien hänen ranchilleen. Hänellä ei ollut ideaa sen todellisesta tarkoituksesta.

Salainen Valkoisen Talon maanalainen rakennusrahasto perustettiin vuonna 1957 presidentti Eisenhowerin toimeksiannosta. Rahoitus tuli kongressilta tarkoitukseen ”salaisten tilojen rakentaminen ja ylläpito, jonne presidentti voidaan viedä sotilashyökkäyksen tapauksessa: Presidentin Hätätilat”. Tilat olivat kirjaimellisesti reikiä maassa, tarpeeksi syvällä kestääkseen ydinräjähdyksen ja niihin laitettiin aikansa parasta kommunikaatiolaitteistoa. Tähän päivään asti sellaisia paikkoja on 75 ympäri maata, jotka rakennettiin tämän rahaston rahoilla. Atomienergiakomissio on rakentanut ainakin 22 lisätilaa maan alle.

Kaikkien näiden salaisten paikkojen sijainti ja muu niihin liittyvä on HUIPPUSALAISTA. Rahat olivat ja ovat edelleen Valkoisen Talon Asevoimien osaston kontrollissa, ja niitä pestiin ja pestään edelleen pitkän verkoston läpi, jota edes kaikkein asiasta perillä olevin vakooja tai kirjanpitäjä ei kykenisi seuraamaan. Vuonna 1980 vain muutamat tämän verkoston alku- ja loppupäissä tiesivät mitä varten rahat olivat. Alkupäässä olivat edustaja George Mahon Teksasista, edustajainhuoneen budjetointikomitean ja sen puolustusalakomitean puheenjohtajaM sekä edustaja Robert Sikes Floridasta, edustajainhuoneen sotilasrakentamisen alakomitean puheenjohtaja. Nykyään huhutaan, että edustajainhuoneen puhemies Jim Wright kontrolloisi rahaa kongressissa, ja että kamppailu vallasta on käynnissä hänen syrjään sysäämiseksi. Toisessa päässä olivat presidentti, MJ-12, Asevoimain osaston johtaja ja Washingtonin laivaston telakan komentaja.

Rahat antoi budjetointikomitea, joka allokoi ne puolustusministeriölle HUIPPUSALAISENA merkintänä maavoimien rakennusohjelmaan. Maavoimat, kuitenkaan, ei kyennyt sitä käyttämään eikä itse asiassa tiennyt mitä tarkoitusta varten se oli. Valtuutus käyttää rahat olivat tosiasiassa annettu laivastolle. Rahat kanavoitiin laivaston insinööreille Chesapeakeen, jotka eivät myöskään tienneet mitä varten ne olivat. Vain yksi mies, laivaston komentaja, joka oli Chesapeaken divisioonassa kirjoilla, mutta todellisuudessa vastasi ainoastaan Asevoimien osastolle Valkoisessa Talossa, tiesi HUIPPUSALAISTEN rahojen todellisen tarkoituksen, suuruuden ja lopullisen kohteen. Täydellinen salaisuus rahaston ympärillä tarkoitti, että lähes kaikki jäljet siitä voitaisiin hävittää niiden muutaman kynällä jotka sitä kontrolloivat. Näitä salaisia rahoja ei ole koskaan eikä niitä tuskin tulla koskaan tilintarkastamaan.

Suuria määriä rahaa siirrettiin HUIPPUSALAISEEN rahastoon Floridan Palm Beachissa, joka kuuluu rannikkovartiostolle, paikassa nimeltä Peanut Island. Saari sijaitsee Joseph Kennedyn omistaman kiinteistön vieressä. Rahojen sanotaan käytetyn maisemanrakennukseen ja yleiseen kaunistamiseen. Jokin aika sitten TV-uutisten erikoislähetys Kennedyn salamurhasta sanoi rannikkovartioston upseerin kuljettaneen rahaa salkussa Kennedyn työntekijälle tämän kiinteistöalueen läpi. Voisiko tämä olla ollut salainen maksu Kennedyn perheelle heidän poikansa John F. Kennedyn menetyksestä? Maksut jatkuivat vuoden 1967 ajan ja sitten lakkasivat. Siirretty rahojen kokonaismäärä ei ole tiedossa, eikä rahojen käyttökohteista tiedetä myöskään.

Sillä aikaa Nelson Rockefeller muuttaisi jälleen pestiään. Tällä kertaa hän ottaisi C. D. Jacksonin vanhan duunin joka oli ollut psykologisen strategian erikoisassistentti. Nelsonin nimittäminen virkaansa muutti hänen tittelinsä kylmän sodan strategian erikoisassistentiksi. Tämä virka kehittyisi vuosien mittaan samaksi tehtäväksi joka Henry Kissingerillä oli lopulta presidentti Nixonin alaisuudessa. Virallisesti hänen oli tarkoitus antaa ”neuvoja ja apua kaikkien ihmisten välillä tapahtuvan yhteistyön ja ymmärryksen lisäämiseksi”. Virallinen kuvaus oli savuverho, sillä salaa hän oli presidentin tiedusteluyhteisön koordinaattori. Uudessa pestissään Rockefeller raportoi suoraan ja ainoastaan presidentille. Hän otti osaa kabinetin, ulkomaisen talouspolitiikan neuvoston ja kansallisen turvallisuuden neuvoston tapaamisiin, joka oli korkein politiikan suuntaviivoja vetelevä elin valtiossa.

Nelson Rockefeller sai myös toisen tärkeän tehtävän salaisen yksikön nimeltä Planning Coordination Group johtajana, joka muodostettiin NSC 5412/1:n päätöksellä maaliskuussa 1955. Ryhmä koostui eri ad hoc -jäsenistä riippuen agendalla olevasta asiasta. Perusjäsenet olviat Rockefeller, puolustusministeriön edustaja, ulkoministeriön edustaja sekä keskustiedustelun johtaja. Pian sitä nimitettiin ”5412-komiteaksi” tai ”Erikoisryhmäksi”. NSC 5412/1 saattoi voimaan säännön, että salaiset operaatiot piti hyväksyttää hallintokomitealla, kun aiemmin nämä operaatiot käynnistettiin ainoastaan keskustiedustelun auktoriteetilla.

Salaisen muistion NSC 5410:n avulla Eisenhower edelsi vuoden 1954 NSC 5412/1-muistiota, jolla perustettiin pysyvä komitea (ei ad hoc), joka tultaisiin tuntemaan nimellä Majority Twelve (MJ-12) joka valvoisi ja toteuttaisi kaikki salaiset toimet, jotka liittyivät avaruusolentokysymykseen. NSC 5412/1 luotiin selittämään näiden tapaamisten tarkoitus kun kongressi tai lehdistö kiinnostui niistä. Majority Twelve koostui henkilöistä Nelson Rockefeller, keskustiedustelun johtaja Allen Welsh Dulles, ulkoministeri John Foster Dulles, puolustusministeri Charles E. Wilson, pääesikunnan johtaja amiraali Arthur W. Radford, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover sekä kuudesta Council on Foreign Relationsin johtokunnan miehestä, jotka tunnettiin nimellä ”Viisaat Miehet” (Wise Men). Nämä kaikki miehet olivat oppineiden salaseuran jäseniä, joka kutsui itseään nimellä ”The Jason Society”, tai ”The Jason Scholars”, jotka rekrytoivat jäsenensä muiden Harvardin ja Yalen salaseuroista ”Skull and Bones” sekä ”Scroll and Key”.

Viisaat Miehet olivat Council on Foreign Relationsin ydinjäseniä. Jäseniä oli 12, mukaanlukien ensimmäiset 6 hallituksen viroista. Tämä ryhmä koostui vuosien varrella Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateral Commissionin huippuviranomaisista ja johtajista. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat ”Viisaista Miehistä”, jotka MJ-12:ssa oli mukana, olivat John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan sekä Dean Acheson. Heidän politiikkansa suuntaviivat kestäisivät pitkälle 70-luvulle. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä ensimmäiset 6 MJ-12 -jäsentä hallituksesta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä.

Hommansa hyvin tekevät tutkijat tulevat pian havaitsemaan, että aivan kaikki ”Viisaat Miehet” eivät käyneet Harvardia tai Yalea, eivätkä kaikki heistä saaneet jäsenyyttä ”Skull and Bones” tai ”Scroll and Key” -salaseuroihin yliopistovuosinaan. Viisaiden Miesten mysteerin voi nopeasti selvittää kirjan ”The Wise Men” avulla, jonka ovat kirjoittaneet Walter Isaacson & Evan Thomas (Simon and Schuster, New York). Kuvan #9 alla kirjan keskiosassa löytyy kuvateksti: ”Lovett Yalen yksikön kanssa, oikealla ylhäällä, ja rannalla: Hänen initiaationsa Skull and Bonesiin tapahtui ilmatukikohdassa lähellä Dunkirkia”. Olen havainnut, että jäseniä valittiin jatkuvasti kutsumalla heitä meriittiensä mukaan yliopisto-opintojen jälkeen, eikä se rajoittunut mitenkään Harvardiin tai Yaleen.

Muutamat valitut myöhemmin initioitiin Jason Societyyn. He ovat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä, ja tuohon aikaan ryhmä tunnettiin nimellä ”Eastern Establishment”. Tämän tulisi antaa vihje siitä kauaskantoisesta ja vakavasta luonteesta, joka suurimmalla osalla näitä yliopistojen opiskelijajärjestöjä on. Järjestö elää ja voi hyvin tänä päivänä, mutta siinä on nyt mukana jäseniä myös Triteral Commissionista. Trilateralistit ovat olleet olemassa salaa vuosia ENNEN vuotta 1973. Nimi Trilateral Commission otettiin avaruusolentojen lipusta, joka tunnetaan nimellä Trilateraalinen Merkki.

Majority Twelve tulisi selviämään nykypäivään asti. Eisenhowerin ja Kennedyn alaisuudessa sitä nimitettiin erheellisesti ”5412-komiteaksi” tai tarkemmin ”Erikoisryhmäksi”. Johnsonin hallinnon aikaan sen nimi muuttui ”303-komiteaksi”, koska nimi 5412 oli vaarantunut kirjassa ”The Secret Government”. Itse asiassa NSC 5412/1 vuodettiin julki sen kirjoittajalle peittämään NSC 5410:n olemassaolo. Nixonin, Fordin ja Carterin alaisuudessa sitä kutsuttiin nimellä ”40-komitea”, ja Reagainin alaisuudessa nimellä ”PI-40 komitea”. Kaikkien niiden vuosien aikana ainoastaan nimi muuttui.

Vuoteen 1955 mennessä kävi selväksi, että avaruusolennot olivat petkuttaneet Eisenhoweria ja rikkoneet sopimuksen. Silvottuja ihmisiä löytyi yhdessä silvottujen eläinten kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Epäiltiin, että avaruusolennot eivät lähettäneet täyttä listaa ihmiskontakteista ja abduktiohenkilöistä MJ-12:lle ja epäiltiin, että kaikkia abduktiohenkilöitä ei oltu palautettu. Neuvostoliittoa epäiltiin toimimisesta heidän kanssaan, ja tämä osoittautui todeksi. Saatiin selville, että avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituuden, magian, okkultismin ja uskonnon avulla. Usean ilmavoimien taistelutilanteen avaruusolentojen kanssa jälkeen kävi myös selväksi, että aseistamme ei ollut heille vastusta.

Marraskuussa 1955 NSC-5412/2 perusti komitean tutkimaan ”kaikkia tekijöitä, jotka liittyivät ulkopolitiikan tekoon ja toteuttamiseen ydinaseaikana”. Tämä oli pelkkä peitetarina jolla salattiin todellinen aihe, avaruusolentokysymys.

Salaisella presidentin muistiolla NSC 5411 vuonna 1954, Eisenhower oli komentanut tutkimusryhmän ”käymään läpi kaikki faktat, todisteet, valheet ja petkutuksen ja löytämään totuuden avaruusolentokysymykseen”. NSC 5412/2 oli pelkkä peite joka oli muuttunut tarpeelliseksi kun lehdistö alkoi kysellä todellsita tarkoitusta niin tärkeiden miesten kokoontumiselle. Ensimmäiset tapaamiset pidettiin vuonna 1954 ja niitä nimitettiin Quantico-tapaamisiksi, koska ne pidettiin Quanticon laivastotukikohdassa. Tutkimusryhmä koostui yksinomaan Council on Foreign Relationsin 35 jäsenestä, jotka olivat ”The Jason Societyn” jäseniä, eli ”The Jason Scholars”. Tri. Edward Teller sai pyynnön osallistua. Tri. Zbigniew Brzezinski oli tutkimusjohtaja ensimmäiset 18 kuukautta. Tri. Henry Kissinger valittiin ryhmän vetäjäksi seuraavaksi 18 kuukaudeksi alkaen marraskuusta 1955. Nelson Rockefeller oli tutkimuksien aikana usein mukana vierailemassa.

                TUTKIMUSRYHMÄN JÄSENET




                Gordon Dean, puheenjohtaja

         Tri. Henry Kissinger, tutkimusjohtaja
Tri. Edward Teller             Frank Altschul
Maj. Gen. Richard C. Lindsay   Hamilton Fish Armstrong
Hanson W. Baldwin              Maj. Gen. James McCormack, Jr.
Lloyd V. Berkner               Robert R. Bowie
Frank C. Nash                  McGeorge Bundy
Paul H. Nitze                  William A. M. Burden
Charles P. Noyes               John C. Campbell
Frank Pace, Jr.                Thomas K. Finletter
James A. Perkins               George S. Franklin, Jr.
Don K. Price                   I. I. Rabi
David Rockefeller              Roswell L. Gilpatric
Oscar M. Ruebhausen            N. E. Halaby
Lt. Gen. James M. Gavin        Gen. Walter Bedell Smith
Caryl P. haskins               Henry DeWolf Smyth
James T. Hill, Jr.             Shields Warren
Joseph E. Johnson              Carroll L Wilson
Mervin J. Kelly                Arnold Wolfers

  Artikkelin julkaissut textfiles.com

Pentagonin loputon rahareikä

Kirjoittanut Matt Taibbi

Kun puolustusministeriö reputti ensimmäisen sille koskaan tehdyn tilintarkastuksen, eräs valtion suurimmista mysteereistä tuli julki: Minne menee se puolustusministeriön $700 miljardin vuosibudjetti?

Eläköitynyt ilmavoimien auditoija — kutsukaamme häntä Andyksi — kertoo tarinan siitä mitä tapahtui Ogdenin ilmatukikohdassa, Utahissa. Joskus vuoden 2001 alussa tukikohdan inventaariossa meni jotain pieleen. Andyn mielestä kyseessä oli vain yksinkertainen tietokannan tietojen syötön virhe. ”Joku tilasi viisi kappaletta jotain”, hän sanoo, ”ja tilauksen loppusumma oli 999,000”. Hän nauraa. “Se oli todennäköisesti jotain minkä tietokone laittaa sinne oletuksena. Jos laittaa tilauksen osalle väärin, ja sieltä tulee ysejä joka kenttään.” Kukaan ei toimittanut suurta kasaa varaosia. Mutta väärä transaktio — paperien kulkureitti varaston haamutilaukselle jota ei koskaan tehty — alkoi kuitenkin liikkua ilmavoimien sisäisen tilinpidon järjestelmissä. Junioritason logistiikkaupseeri huomasi sen ennen kuin se lähti pois talosta. Andy muistaa tapauksen, koska hän piti, muistona, heinäkuun 28. päivänä 2001 lähetetyn sähköpostin itsellään joka kiersi aiheesta ilmavoimien kirjanpitomaailmassa. Sähköpostissa puhuttiin väärintehdyn tilauksen dollarimäärästä.
Halusin informoida teitä kaikkia [Ogdenin] massiivisesta kirjanpidon korjauksesta keskiviikkona tällä viikolla. Se ei ole niin paha kuin me aluksi mietimme ($8.5 biljoonaa [englannin trillion]). Siitä tuli . . . $3.9 biljoonaa alkuperäisen luullun $8.5 biljoonan sijaan.

Kuva: Victor Juhasz / Rolling Stone

Ilmavoimat, jolla oli 85 miljardin dollarin budjetti tuona vuonna, sai aikaan yhdellä kerralla kirjanpitovirheen, joka oli yli kolmanneksen koko USA:n bruttokansantuotteesta, joka oli vähän päälle $10 biljoonaa vuonna 2001. Kukaan ei menettänyt rahaa. Se oli vain virhe paperilla, sellainen mikä huomattiin.

“Jopa ilmavoimat huomaavat biljoonan dollarin virheen”, Andy sanoo nauraen. “Jos se olisi ollut miljardi, se olisi ehkä mennyt läpi”.

Vuosia myöhemmin Andy seurasi vierestä kun toinen suuri kirjanpito-ongelma hiipi armeijan byrokratiaan. Ilmavoimat muuttivat erästä taloudellisen raportoinnin järjestelmäänsä, ja muutoksen jälkeen palvelu näytti negatiivista lukua koko varastolle — kaikki lähtien moottorien akseleista laskutelineisiin oli lähetetty jonnekin.

Ilmavoimat kuumottui, koska lähetteissä ei voi olla negatiivista numeroa. Ilmavoimien kirjanpitäjät menivät takaisin toimistolle ja yrittivät korjata virheensä. Niin tekemällä he jotenkin päätyivät lisäämään $4 miljardia lisää arvoa ilmavoimien varaosien varaston kokoon yksittäisen kuukauden aikana.

Tämä epäilyttävä numero on edelleen siellä. Voit nähdä yhtäkkisen piikin ilmavoimien käyttöpääomarahaston jäätyneissä varaosaluvuissa. Se oli $23.2 miljardia vuonna 2015, $23.3 miljardia vuonna 2016, $24.4 mrd vuonna 2017, ja sitten yhtäkkiä $28.8 mrd syyskuussa 2018.

Se ei tarkoita, että rahaa olisi kadonnut tai varastettu. Se tarkoittaa, kuitenkin, ilmavoimissa sitä että heillä oli pienempi varasto käsillään kuin he luulivat.

Nyt eläkkeellä oleva Andy joskus vierailee läheisessä kirjastossa, joka käyttää RFID-tarroja, mikä mahdollistaa kirjojen sijainnin merkitsemisen muistiin.

Samaan aikaan ilmavoimat, jonka vuosibudjetti on $156 miljardia, ei edelleenkään aina käytä sarjanumeroita. Sillä ei ole ideaa siitä miten paljon mitäkin sillä on itsellään minä tahansa hetkenä. Ydinaseet ovat poikkeus, ja niitä on alettu elektronisesti merkitä kahden peräkkäisen hämmästyttävän virheen jälkeen vuosina 2006 ja 2007. Ensimmäisessä ilmavoimat vahingossa latasi kuusi ydinasetta B-52:n ja lennätti ne vahingossa maan toiselle puolelle henkilöstön tietämättä. Toisessa huoltojoukot lähettivät ydinkärkiä vahingossa Taiwaniin, kun sieltä oltiin tilattu helikopterien akkuja.
“Minkälainen organisaatio”, Andy kysyy, “ei pidä kirjaa $20 miljardin varastosta?”

Huolimatta siitä, että kyseessä on veronmaksajien suurin investointi — yli $700 miljardia vuosittain — puolustusministeriö on pysynyt organisaatioiden mustana laatikkona koko sen historian ajan. Se on hylkinyt vuosikymmenten ajan virallisia tutkimuksia, viimeisin auditointi on ollut tekeillä jo 30 vuotta, lähinnä sekoittamalla kirjanpitonsa niin hulluksi että sitä solmua ei enää saada auki.

Petosten, varkauksien, ylenmäärin tuotetun tavaran, sopimusrikkomusten ja muiden väärinkäytösten lisäksi Pentagonin suurin ongelma on sen kirjanpidossa. Se on maailman suurin väärien lukujen tuottaja, nerokas byrokratian puolustusjärjestelmä joka piilottaa kaikki muut rotanpesät alleen. Tässä on moderni amerikkalainen Gordionin solmu.

Viime vuoden lopussa puolustusministeriö viimein sai auditoinnin päätökseen. 400 miljoonan dollarin hinnalla, yli 1200 auditoijaa hyökkäsivät sotatalouden rahoituksen viidakkoon, mutta palasivat takaisin hävinneinä. He eivät päässeen Pentagonin ohitse. Heillä ei ollut tarjota mitään mielipidettä, selittää miten armeijan satojen akronyymien kirjanpitosiilot olivat liian epäloogisia jotta niihin oltaisiin päästy käsiksi.

Auditoinnin viimeinen osuus oli yksi maailman suurimmista oman perseen pelastusprojekteista koskaan, joka tunnetaan myös pyrkimyksenä antaa USA:n valtiolle puhtaat paperit valtiontalouden tilasta. 29 vuotta sitten, vuonna 1990, kongressi oli käskenyt kaikkia valtion laitoksia alkaa tuottamaan auditoituja tilinpäätöksiä. Toiset tottelivat. Puolustus kieltäytyi lähtemästä mukaan.

Vaadittiin Herkuleksen voimat 20 vuoden ajan siirtää Pentagon pois sen tinkimättömästä alkupaikastaan. Vuonna 2011 se viimeinkin suostui olemaan valmis vuonna 2017, mikä muuttui vuodeksi 2018, jolloin puolustusministeriö viimein totteli lain kohtaa joka määräsi “oikea-aikaiset toimintaraportit”.

Viime marraskuun 15. päivä, kun auditoinnista ilmoitettiin, varapuolustusministeri Patrick Shanahan sanoi että tästä ei tarvitse huolehtia, koska “me emme koskaan odottaneetkaan pääsevän läpi”. Kun toimittaja kysyi miksi veronmaksajien pitäisi jatkaa Pentagonille rahan lappaamista $700 miljardia vuodessa jos se ei kykene edes “saamaan omaa pesää järjestykseen ja laskemaan laivoja tai rakennuksia oikein”, Shanahan sutkautti, “Me laskemme laivat oikein.”

Tämä oli sisäpiirin vitsi. Vitsi kuuluu, että Pentagon ei ole niin hyvä laskemaan rakennuksia. Muutama vuosi sitten, itse asiassa, se myönsi kadottaneensa tiedot “478 rakennuksesta”,  39 Black Hawk -helikopterin lisäksi (joiden täysin aseistetut versiot maksavat noin $21 miljoonaa kappale).

Se ei tarkoittanut sitä, että 478 rakennusta olisi kadonnut. Mutta ne katosivat valtion kirjoista jossain kohtaa. Pentagonin byrokratia on suunniteltu käyttämään rahaa nopeasti ja tiputtamaan sotilaat ja materiaali kentälle nopeasti, mutta sillä ei ole luotettavaa metodia kirjata transaktioita. Se suunnittelee stealth-droneja ja hiljaa kulkevia sukellusveneitä, mutta ei edelleenkään ole ottanut käyttöön viivakoodeja varastonhallinnassa. Jotkut sen kirjanpito-ohjelmista käyttivät muinaista COBOL-kieltä, joka oli uusinta uutta vuonna 1959.

“Nämä systeemit”, kuten eräs senaatin työntekijä asian esittää, “ei ole suunniteltu auditoitaviksi.”

Jos ja kun puolustusarvio koskaan saadaan aikaan, todennäköisesti löydämme kasan Enroneita, joilla tappiot ja velvoitteet on piilotettu Enronin kaltaisilla erikoisyrityksillä, jossa varat systemaattisesti on yliarvioitu, kongressin hyväksymät rahat hommaa X varten väärin ohjattu ohjelmaan Y, sopimustyöntekijöille maksettu kahteen kertaan, osia ostettu kahdesti, korjauksia tehty turhaan ja suurin kuluin, ja niin edelleen.

Enron sen koko ytimessä oli kirjanpitosokkelo joka systemaattisesti piilotti tappiot ja paisutteli voittoja saadakseen sijoittajien rahaa sisään jatkuvalla syötöllä. Pentagon on eksponentiaalisesti suurempi finanssibyrokratia, jonka merkkinä toimii veronmaksaja. Tottakai, vähemmän avoimesti rikollisena skeemana armeija silti tuottaa Enronin kokoisia tappioita säännöllisesti, ja tämä on ainoastaan mahdollista johtuen sen kirjanpidosta, joka on pitkään siedetty petos.

Me olemme nähneet jo viitteitä. Kuuluisa F-35 Joint Strike -hävittäjäohjelma on nyt ennustettu maksavan veronmaksajille $1.5 biljoonaa, arviolta sen verran mitä syydimme koko Irakin sotaan. Ylibudjetoinnit ja petokset tuosta ohjelmasta yksinään odotetaan maksavan veronmaksajille noin 100 kertaa sen verran mitä Obama pisti haisemaan paljon parjattuun Solyndran aurinkoenergia-diiliin.

Samaan aikaan puolustusministeriö muutama vuosi sitten sai tietää $125 miljardin hallinnollisesta hukasta, paise joka itsessään on hieman alle kaksi kertaa $74 miljardin Enronin konkurssin hinta. Tarkastajat löysivät ”väheintään” $6 miljardista $8 miljardiin hukkaa Irakin kampanjassa, ja sanoivat $15 miljardia Afganistanin teatteriin menneitä rahoja olevan ainoastaan ”osa” kokonaistappioista.

Jokainen armeijan huippubidjetti on Enroninkaltainen kirjanpitokikka. Kongressi vuonna 2011 sääti budjetinhallintalain (Budget Control Act), joka asettaa katon puolustusmäärärahoille arviolta noin 54 prosenttiin harkinnanvaraisista menoista. Lähes heti se alkoi käyttää niinkutsuttuja Merentakaisia Kontingenssioperaatioita (Overseas Contingency Operations, OCO), jättiläismäistä kakkostiliä jota voidaan kasvattaa ilman rajaa.

Täten tätä vuotta varten Pentagon on turvannut $617 miljardia ”perus” budjettirahaa, jonka se panee budjetinhallintalain mukaisiin teknisiin vaatimuksiin. Mutta se on saanut myös $69 miljardia OCO-rahaa, jota joskus nimitetään ”sotarahoitukseksi”, kiertoilmaisu avoimelle vaitiolorahastolle. (Ei-puolustukseen menevät varat myös menevät yli rajojen, mutta tyypillisesti todellisiin hätätilanteisiin kuten hurrikaanien tuhoihin.) Lisää tähän vielä VA ($83 mrd), kotimaan turvallisuus ($46 mrd), kansallinen ydinturvarahasto ($21.9 mrd) ja arviolta $19 mrd lisää OCO-rahaa ISIStä vastaan suoritettuihin operaatioihin, jotka menevät valtiolle ja DHS:lle, sekä varsinaiset puolustusmenot jotka ovat yli $855 miljardia. Ja tuo on vasta se mitä me tiedämme (muut ohjelmat kuten CIAn dronet ovat osa salaisia ”mustan budjetin” juttuja).

Äärimmäisen ironian puuskassa auditoijien petosten etsintä on itsessään muuttunut petokseksi. Aiemmin 90- ja 2000-luvuilla puolustusministeriö käytti miljardeja palkkaamaan yksityisiä firmoja valmistelemaan viimeistä vuotta. Monissa tapauksissa nuo ulkopuoliset kirjanpitäjät yksinkertaisesti toistivat samat suositukset, jotka oltiin jo annettu ja jätetty toteuttamatta aikaisempien auditoijien kuten puolustusylitarkastajan vuorolla.

Viime vuoden kohun jälkeen aselajit kuluttavat nyt yhä enemmän ulkopuoliseen neuvontaan valmistellessaan tulevaa epäonnistumista. Pelkästään ilmavoimat antoivat Deloittelle $800 miljoonaa auttaakseen heitä tulevassa ”auditointiin valmistautumisessa”. Laivasto vastasi omalla $980 miljoonan auditointivalmiussopimuksella neljän yrityksen kanssa (Deloitte, Booz Allen Hamilton, Accenture ja KPMG).

Toisin sanoen, veronmaksajat maksavat järkyttäviä summia yksityisille tilintarkastusfirmoille siitä, että ne kirjoittavat raportteja siitä miten aiemmat suositukset jätettiin täyttämättä.

Se on Catch-22 -tarina maasta, joka on jäänyt jumiin ikuiseen vältettävissä olevan rahoituskatastrofin sykliin. Joka kerta kun me yritämme paikata vuotoa, me päädymme takaisin siihen mistä aloitimme, aloittaen yhä suuremmalla epäonnistumista kuvaavalla summalla.

Esimerkiksi osa siitä mikä inspiroi alkuperäisiä tutkimuksia puolustusmäärärahoihin oli kuuluisat tarinat 1980-luvulta ja 90-luvun alusta siitä miten armeija veloitti $640 vessan istuimista, $436 vasarasta jne. Johtava tutkija oli nuori Iowan senaattori Chuck Grassley, joka oli niin päättäväinen kuulemaan tällaisia tarinoita armeijan sisäpiiriläiseltä Franklin C. “Chuck” Spinneylta — eräs ensimmäisistä armeijan analyytikoista, joka tuli julki haaskattujen rahojen ja petosten kanssa — että vuonna 1983 Grassley ajoi Pentagoniin oranssilla Chevettellä häntä näkemään.

Puolustusministeriö kielsi Grassleya tapaamasta Spinneya. Grassley sai hänet todistamaan Valkoisessa Talossa kuusi viikkoa myöhemmin.

“Seuraavana maanantaina hänen kuvansa oli Timen kannessa,” Grassley muistaa. Maaliskuun 1983 kansiteksti kysyi haaskataanko miljardeja?

With the deadline looming to pass a spending bill to fund the government by week's end, Senate Judiciary Committee Chairman Chuck Grassley, R-Iowa, and other senators gather for weekly strategy meetings on Capitol Hill in WashingtonCongress Budget Battle, Washington, USA - 05 Dec 2017

“Kauan sen jälkeen kun lähden senaatista, [Pentagonin kulut] tulevat olemaan sama ongelma,” sanoo senaattori Chuck Grassley, R-Iowa. Kuva: J Scott Applewhite/AP/REX/Shutterstock

Se tuntui läpimurrolta. Spinneyn tarinat haaskatuista rahoista muuttuivat symboliksi joka herätti sekä vasemmiston että oikeiston mielikuvituksen, jotka kumpikin näkivät siinä oman visioinsa valtiosta täysin villiintyneenä.

Mutta 35 vuotta myöhemmin Chuck Grassley, nyt 85, edelleen lähettää kirjeitä Pentagoniin heidän ylihinnoitelluista varaosistaan, ainoastaan tällä kertaa suuremman määrän nollia kanssa. Iowalainen viime vuonna kysyi miksi me maksoimme yli $10,000 kappaleelta 3D-printatusta lentokoneen vessan kannesta, tai $56,000 25 lämmitettävästä juomamukista joiden kappalehinta on rapeat $1,280 (ilmeisesti aiemmat $693 kahvimukit on päivitetty, joiden kahva meni rikki liian helposti). Puolustusministeriö on sen jälkeen väittänyt korjanneensa nämä ongelmat.

Kun häneltä on kysytty onko häntä harmittanut että sama stoori jatkuu vuosikymmeniä myöhemmin, Grassley sanoo ”Todellakin”. Hän pysähtyy. ”Ja pitkän aikaa sen jälkeen kun olen jättänyt senaatin, sama ongelma on todennäköisesti edelleen”.

Kolme vuosikymmentä vääntöä saada avattua Pentagonin kirjanpito, eikä siltikään ole selvää edistytäänkö hommassa, vai olemmeko me kuluttaneet vain miljardeja pysyäksemme samassa pisteessä, eräässä kaikkein kalliimmista vitseistä minkä mikään valtio on koskaan kertonut itselleen. “Kun kaikki on mysteeriä,” Grassley sanoo, “minkään ei koskaan tarvitse ratketa.”

TÄMÄ ALKOI vahingossa.
“Ainoa syy sille miksi auditointi tapahtuu,” sanoo Sheila Weinberg, toimitusjohtaja tarkkailuryhmä Truth in Accountingissa, “on koska kirjanpitäjä joutui kongressin eteen.”

Vuonna 1985 töykeä italialais-albanialainen nimeltään Joe Dio-Guardi pyrki republikaanien riveistä parlamenttiin New Yorkin 20. vaalipiirissä.

DioGuardi oli maahanmuuttajakauppiaan poika. Ennen Fordhamin jesuiittakouluun menoa hänen koulutuksensa tapahtui isänsä kaupan käytävillä. ”Minulle opetettiin varastointia”, DioGuardi sanoo nykypäivänä. “Sitä oppii asioiden arvon jos joutuu jahtaamaan jotain pitkin Bronxin katuja kun he varastavat laatikon.”

Teinivuosinaan hän meni tarjoilijaksi Westchesterin country clubeille. Hän katseli kun kokit varastivat pihvejä keittiöstä jokaisen vuoden päätteeksi, tietäen että “nämä rikkaat…. jos olisi vajetta, he vain alaskirjaisivat sen vuoden lopussa.”

Pöytien pyyhkijästä seuraavana hän käytti 22 vuotta kirjanpitäjänä Arthur Andersenilla, syventyen mm. New York Cityn rahamaailman romahtamiseen 70-luvulla. Hän muistaa kaupungin silti listanneen rakennukset, jotka olivat palaneet matalaksi, edelleen omaisuuseriksi.  “Opin paljon julkisen ja yksityisen puolen kirjanpidon eroista,” hän muistelee.

80-luvun puolivälissä hän pyrki kongressiin republikaanien puolueesta Westchesterin vaalipiiristä. Sitä pidettiin varmana sinisenä alueena, jossa demokraateilla oli varma enemmistö. Hän kutsuu itseään “vahingossa kongressiedustajaksi,” koska “jos puolueeni olisi tiennyt minun voittavan, he eivät olisi päästäneet minua ehdokkaaksi. Olin uhrilammas.”

Mutta puolueidenvälisessä kisassa hän voitti, osittain esittelemällä göbeb työväenluokkaista etnistä taustaansa, toitottaen hänen kirjanpitosuosituksiaan, ja huudellen hänen molempia puolueita suosivia teemoja korruption siivoamisesta. Hän lupasi ”valaista pimeät fiskaaliset nurkat” liittovaltion byrokratiasta.

Washingtonissa DioGuardia kammoksutti liittovaltion ”hämäystaktiikka” budjetoinnissa. Hän kertoi kanssarepublikaaneilleen kongressin käyttämistä tekniikoista, joilla yksityisen puolen kaverit ”joutuisivat vankilaan”.

“Joey the Waiter,” joka on nykyään 78, silti on sama kovia puhuva newyorkilainen persoona kuin hän oli kandidaattina. On niin helppoa nauraa kuvitellen miten hänen itsepintainen bronxilainen olemuksensa otettiin vastaan enemmän yläluokkaisten ja teeskenteleväisempien kollegoiden keskuudessa tuolloin. Se selittäisi sen miksi hänet ensin sivuutettiin kun hän alkoi kirjoittaa lainsäädäntöä jolla pakottaa valtio käymään läpi tietynlaisen auditoinnin, joka on pakollinen yksityisellä puolella.

Mutta kun 80-luvun velkakriisi puski Amerikan rahoituskriisiin, ”fiskaalisesta vastuullisuudesta” tuli uusi poliittinen lentävä lause. Välittömästi “Joey the Waiterilla” oli kysyntää. ”Yhtäkkiä kaikki olivat että ’Missä se laki on minkä DioGuardi kirjoitti?'”, hän muistelee.

Hän löysi monenlaisia liittolaisia muutamasta demokraatista, senaattori John Glenn ja edusta John Conyers. Yhdessä he saivat aikaan lain mikä lopulta sai nimen “Chief Financial Officers Act of 1990.

Lainsäädäntö pakotti valtion virastot nimeämään CFO:n, toteuttamaan tilintarkastuksia ja luomaan ”modernia liittovaltiollista rahoituksenhallintastruktuuria”. 23 virastoa, puolustuksesta työministeriöön ja sisäministeriöön, pakotettiin aloittamaan ”virastonmittaisen vuosittaisen tarkastetun tilinpäätöksen” lähettämisen vuoteen 1994 mennessä.

Vaikka oli olemassa sääntöjä vuosien varrella, jotka olivat vaatineet erilaisia rahoitusta koskevien raporttien luomista, mitään  täysimittaista tilintarkastusta ei oltu koskaan yritetty. Uskomatonta kyllä, kirjanpitoperspektiivistä, USA:n valtio oli pysynyt suhteellisen neitseellisenä alueena vuosisatoja.

Niin kauas taaksepäin kuin vuonna 1787, perustuslaki vaati, että ”säännöllinen lausunto ja tilinteko kaikista julkisten varojen tuloista ja menoista tulee julkaista ajoittain.” Mutta yksikään riippumaton tutkija ei ollut koskaan käynyt läpi valtion kirjanpitoa. 80-luvun loppua kohden ja 90-luvulla satoja miljardeja verodollareita oli kulutettu vuosittain, ja kukaan ei tiennyt mihin. DioGuardille tilanne oli järkyttävä.

“Se on jatkuva periaate historiassa, Mediceistä nykypäivään”, sanoo DioGuardi. “Jos kukaan ei vahtaa rahoja, tulee konkursseja.”

CFO-laki ainakin otti käyttöön idean, että jonkun oli tarkoitus olla vahtimassa. Vuoteen 1997 mennessä kabinettitason ministeriöt kuten työ-, maatalous- ja kauppa- ja teollisuusministeriö lähettivät tilinpäätöksiä. Ensimmäisenä vuonna vain kuusi pääsi läpi. Muutaman vuoden päästä kuitenkin suurin osa oli lain puitteissa ok. Vuoteen 2013 mennessä puolustusministeriö oli ainoa liittovaltion virasto, joka ei ollut lähettänyt tilinpäätöstä.

Eräs pääsyy armeijan kurittomuuteen oli, että sillä ei ollut mitään numeroita mitä lähettää. Pentagon joka vuosi työllistää kirjanpidollisen purkkaviritelmän jonka ei pitäisi olla sen selkeämpi siviileille tässä kohtaa vuotta, koska se on samankaltainen kuin noin kuusi prosenttia amerikkalaisista, jotka eivät maksa veroja vuosittain.

Veronmaksajat jotka luulevat, että heille ollaan velkaa lyhennyksiä, mutta joilla ei ole kuitteja näyttää kuluista, joskus heittävät karkean arvion, joka perustuu heidän aiemman vuoden lyhennyksiin. Sitten he lähettävät veroilmoituksensa täynnä arvailuja, ”tökättynä” siihen näyttämään siltä kuin lyhennykset olisi laskettu rehellisen oikein.

Pentagon tekee periaatteessa samoin, ainoastaan galaktisessa mittakaavassa. Jokaisen vuoden lopussa se lähettää ”budjettitäytäntöönpanopyynnön”, joka sisältää täydelliset kuukausittaiset lausunnot sen vuoden kuluista.

Valkoinen Talo sitten ottaa nämä numerot ja käyttää niitä ennustaessaan puolustusmäärärahoja seuraavalle vuodelle. Presidentti lähettää tuon budjetin kongressille, joka silloin oikeuttaa rahat. Lähes poikkeuksetta Pentagon päätyy saamaan korotuksen. Vuodelle 2019 Donald Trump lähetti budjetin joka pyysi $716 miljardia, eli $82 miljardia enemmän kuin puolustusministeriö oli saanut aikaisempana tilikautena.

Systeemi on järkeenkäypä, paitsi yhden ongelman suhteen: Pentagonin lähettämät tilinpidon luvut ovat feikattuja.

Puolustusministeriö, suurimmaksi osaksi, ei tiedä miten paljon se tuhlaa. Sillä on käsitys joistain asioista, kuten armeijan palkoista, mutta muualla sillä ei ole mitään käryä. Mikään sen palveluista — laivasto, ilmavoimat, maavoimat, rannikkojääkärit — ei käytä samaa järjestelmää kirjaamaan transaktioita tai monitoroimaan varastoja.  Jokaisella palvelulla on omat operaationsa ja hallinnointibudjettinsa, oma palkanmaksujärjestelmänsä, omat tutkimusmäärärahansa ja niin edelleen. Se on erillisten budjettien imperiumi.

Sen sijaan että käytettäisiin yhtä integroitua kirjanpitojärjestelmää, joka pitäisi kirjaa globaalista rahoituskuvasta kaikkina aikoina, Pentagon on rakentanut byrokratian toisensa päälle, jota se nimittää Maanpuolustuksen Rahoitus- ja Kirjanpitopalveluksi (Defense Finance and Accounting Service, DFAS). Tämän on luonut senaikainen puolustusministeri Dick Cheney vuonna 1991. DFAS vastaa rahoitusraporttien keräämisestä ympäri imperiumin joka kuun lopulla. DFAS on kuin tribuuni, joka matkaa hevosen selässä kuukauden lopulla, keräten pergamenttikasoja jokaisesta linnasta.

Vuonna 2013 Reuters julkaisi brutaalin paljastuksen siitä miten DFAS:n kirjanpitäjät tekivät hullua kierrostaan jokaisen kuun lopussa yrittäen parsia kasaan transaktioita, joilla tuhlailu oikeutettaisiin. Mutta tuhannet tapaukset joka kuukausi jättivät puuttumaan kaikki merkinnät kirjoissa. ”Meillä ei ollut yksityiskohtia”, eräs kirjanpitäjä selitti.

Asioiden monimutkaistamiseksi se, että rahaa allokoidaan armeijan eri aikatauluissa. Jos kongressi antaa laivastolle $53 miljardia operaatioihin ja ylläpitoon, niinkuin se teki viime vuonna, palvelun odotetaan kuluttavan kaikki tuo raha. Sellaiset kulut — palkanlaskenta on toinen — ovat nimeltään ”yhden vuoden rahaa”. Samaan aikaan tutkimus- ja kehityspuoli saattaa olla ”kahden vuoden rahaa” ja alihankinta saattaa olla ”viiden vuoden rahaa”.

Aerial View of the Pentagon from a commercial airliner taking-off from Reagan National Airport outside Washington, DC.Aerial Views of the Pentagon, Washington DC, USA - 17 Feb 2017

Monia tapauksia on ollut, joissa viranomaiset ovat käyttäneet hyväkseen Pentagonin järjestelmää vuosien mittaan. Siviiliministeri kavaltsi ilmavoimilta $1.4 miljoonaa vuosikymmenen ajan ennen kuin kukaan edes huomasi. Kuva: REX/Shutterstock

Jos Pentagon ei käytä kaikkia rahojaan tasan tarkkaan sitä määrää kuin kongressi sanoo, että se voi käyttää, siihen mennessä kun kongressi määrää — jos se ei käytä kaikkea yhden vuoden rahojaan yhdessä vuodessa, kaikki sen viiden vuoden rahat viidessä vuodessa jne. — armeijan on tarkoitus antaa käyttämättömät rahat takaisin kongressille.

Mutta armeija ei oikeastaan koskaan ole ajoissa, ja jatkuvasti sekoittaa sen rahapotteja. Grassley 90-luvun lopulla havaitsi, että armeija käytti tietokoneella sopimustöidenhallintapalveluiden mekanisointiohjelmaa nimeltä MOCAS (Mechanization of Contract Administration Services) tämän sekoittamisen nopeuttamiseksi. Aina kun Pentagonilla oli laskuja maksettavana, sen sijaan että se olisi vetänyt rahat oikealta tililtä, MOCAS joskus yritti käyttää ”vanhaa rahaa”, eli mitä tahansa rahaa joka oli menossa vanhaksi.

Kaikille valtion virastoille on laitonta käyttää rahaa, joka on annettu toiseen tarkoitukseen eri ohjelmaan. Mutta armeija — joko hauskasti tai kauheasti, riippuen perspektiivistäsi — loi ohjelman, joka algoritmisesti tuotti sellaisia lain rikkomuksia.  Ne eivät olleet mitään pieniä rikkeitä: Grassley on taistellut vuosia sellaisia automaattimaksuja vastaan, ja sanoo että byrokraatit käyttävät niitä ”välttelemään budjettikohdennusrikkeistä säätävää Antideficiency Actia — joka on rikos.” Viime vuonna auditointi havaitsi, että kyseinen laki oli yksi viidestä laista, joita virasto on rikkonut.

MOCAS on silti olemassa, mutta on epäselvää miten tai onko sitä päivitetty. Joka tapauksessa maanpuolustukselta puuttuu edelleen tallenteet, joista näkyy että se on maksanut oikeille ohjelmille oikeilta tileiltä. Siitä pelosta, että jouduttaisiin maksamaan rahaa takaisin, puolustusministeriö on komentanut sen kirjanpitäjiä saamaan luvut täsmäämään.

Nuo DFAS:n kirjanpitäjät Reutersin paljastuksessa saivat käskyn ylemmiltään, että jos he eivät löytäisi laskuja tai sopimuksia, joilla todistaa eri että yhden, kahden ja viiden vuoden rahat ovat on kulutettu oikeaan aikaan, heidän tulisi suorittaa ”todeksi osoittamattomia muutostöitä”, eli valehdella.

Kirjanpitäjät systemaattisesti ”tökkäsivät” vääriä numeroita kirjoihin saadakseen tase mätsäämään valtionkonttorilta saatuihin rahoihin. Nämä korjaukset ovat ”kirjanpidon tositteiden korjauksia” eli ”tökkäyksiä”.

Tämän seurauksena vuoden lopun tilinpäätösluvut näyttävät siltä kuin ne sopisivat kongressin aikeisiin. Tosiasiassa tuhansia tökkäyksiä täynnä oleva tilinpäätös on fiktiota, systemaattisen kirjanpitorikoksen muoto, jota kongressi hiljaksiin on suvainnut vuosikymmenet.

Väärien lukujen systeemi on niin pitkäikäinen käytäntö, että sille on annettu lukuisia tylsältä kuulostavia nimiä. Hatusta heitettyjen lukujen niminä näkee sellaisia kuin kongressin johtaman GAOn ”taseen pakkokirjaukset”, puolustusvoimain ylitarkastajan ”ei riittävästi tuetut korjaukset” sekä Pentagonin oman yleiscontrollerin ”kirjanpitotositteet” eli ”väliaikaiset korjaukset”. Valkoisessa Talossa kaikki puhuu ”tökkäyksistä”.

Tökkäyksille on viaton selitys, vaikka jopa kaikkein parhaat selitykset ovat silti edelleen epäpätevyyttä. Esimerkiksi, jos laivasto ostaa helikopterin maavoimilta (joka on kaikkien pyörivien siipialusten monitoroinnista vastaava ”laitteen haltija”), se ilmaantuu kuluksi molempien palveluntuottajien kirjoihin. Vaikka raha on käytetty vain kerran, sekä maavoimat että laivasto raportoivat sen kuluna.

Sen sijaan että kumottaisiin tällaiset työpaikan epäjohdonmukaisuudet, joka on se mitä tapahtuisi missä tahansa donitsimyymäläketjussa, puolustusministeriö ei koskaan vaivautunut korjaamaan sen kirjanpitosääntöjä.  Satpkem eri akronyymijärjestelmien kanssa yksi ainoa virhe saattaa saada aikaan väärät numerot, jotka ylittävät transaktion alkuperäisen arvon.

Tämä antelias selitys ylitarkastajan julkistamille uutisille vuonna 2016 näytti, että maavoimat — jonka vuosibudjetti on $122 miljardia — tuotti kirjanpitotökkäyksiä 54 kertaa tuon määrän, kokonaiset $6.5 biljoonaa (engl. trillion), pelkästään vuonna 2015.

Kun siviilianalyytikot näkevät nämä numerot, he aina ensin olettavat niiden olevan kirjoitusvirheitä, koska yksikään yritys ei kykenisi selviämään sellaisesta jättiläismäisestä kirjanpitosotkusta.

“Kun näin tuon luvun 6.5 biljoonaa ensimmäisen kerran, luulin että se on virhe”, sanoo Michiganin yliopiston professori Mark Skidmore, joka vuonna 2017 johti tutkimusta joka löysi $21 biljoonan verran tökkäyksiä 17 vuoden aikaväliltä. “Luulin että se olisi mahdollisesti 6 miljardia. Mutta se oli oikeasti 6 biljoonaa.”

Kun tarinat vuosivat julkisuuteen, massiivisista luvuista (joita suurimmaksi osaksi ei edes käsitetty) tuli puheenaihe sosiaalisessa mediassa. Uusi kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez, esimerkiksi, lainasi Skidmoren tutkimusta ja twiittasi, että Pentagon ”olisi jo voinut rahoittaa” kaksi kolmasosaa $32 biljoonan terveydenhuoltoalan paketin hintalapusta.

Ocasio-Cortez ei ollut aivan oikeassa. $21 biljoonan luku ei tarkoita, että sitä määrää rahaa haaskataan, tai että se olisi sveitsiläisellä pankkitilillä jossain. Pentagon ei edes saanut niin paljoa rahaa tuona aikana.

Lisäksi, jotkut tökkäykset ovat ylöspäinkorjauksia ja jotkut alaspäin. Jos nämä netotaan — jota kukaan ei ole koittanut — kirjanpitoreiän koko voi olla pienempi.

Kuitenkin, Andyn ja muiden mukaan $21 biljoonan luku saattaa jättää huomiotta kirjanpitovirheet järjestelmässä, sillä jotkut tökkäyksistä on sekä automatisoitu että jäänyt tunnistamatta. Se mikä on selvää on, että kaikkialla läsnäoleva tökkiminen ja huonojen lukujen määrä Pentagonin kirjanpidossa on niin massiivinen, että kestää ikuisuus selvittää tuo solmu.

Kaikki tämä on vaikeaa hahmottaa, mutta keskeistä on, että kun epäilyttävä numero tulee esiin jossain kohtaa armeijan useista kirjanpidollisista siiloista, sitä tyypillisesti ei tutkita, vaan se yksinkertaisesti tilkitään paperilla ja lähetetään eteenpäin. Yksityisessä yrityksessä, jos varaston luvut yhtäkkiä piikkaavat miljardeilla yhdessä kuussa, auditoijat tulevat sankoin joukoin selvittelemään ongelmaa.

Armeijasta ei voida sanoa samaa. Tämä oli yksi niistä seikoista, jonka auditoijat havaitsivat viime vuonna, että Pentagonilta puuttui ”käytännöt ja proseduurit varmistaa urakoitsijoilla hallussa oleva valtion omaisuus”. Tämä on hieno tapa ilmaista, että Pentagon ei lähetä tutkijoita varmistamaan, että Lockheed-Martinilla tai Boeingilla tai kenellä tahansa muulla on oikeasti ne osat joita ne sanovat korjaavansa tai huoltavansa.

Tämä lopulta on auditoinnin tulos. Meillä ei ole minkäänlaista kuvaa siitä mitä haaskausta tai väärinkäytöksiä voi noiden tökkäysten alla olla, vaikka meillä on idea.

Kuitenkin, me tiedämme että Pentagonin kirjanpito on niin täynnä huonoa dataa, että väärinkäytösten löytäminen reaaliajassa on käytännössä mahdotonta. Tähän lisää vielä  vuosikymmenten leikkaukset Pentagonin rikostutkimusosaston henkilöstössä ja siinä on jo avoin kutsu rikolliselle toiminnalle. Laskuja voidaan systemaattisesti paisuttaa vuosikymmenten ajan eikä ketään saisi tietää. Kuten ilmavoimien kirjanpitäjä Andy sen ilmaisee, systeemi on ”turtunut petokseen”.

JOS KYSYT kongressin työntekijöiltä miksi tökkäysjärjestelmää suvaitaan, he vain kohauttavat olkapäitään. Kongressilla on todella vain kaksi tapaa vastata kun puolustusministeriö rikkoo lakia. Valitut virkamiehet voivat huutaa ja kritisoida Pentagonia, tai vetää pois rahat. Ensimmäinen ei ole kauhean tehokasta, ja jälkimmäinen on tähän mennessä osoittautunut poliittisesti mahdottomaksi.

“Yksikään toinen liittovaltion virasto ei pääsisi tällä tavalla pälkähästä”, kuvaa eräs senaatin työntekijä.

Armeijalle on toistuvasti sanottu että lopettavat tökkimisen ja kehittävät rationaalisemman kirjanpitojärjestelmän. Tapausksessa toisensa jälkeen uudistukset vain pahentavat ongelmia.

Eräs ensimmäisistä korjauksista kohdistettiin kuuluisaan vessaninstuin- ja vasaraongelmaan. GAO julkaisi vuonna 1992 raportin, joka haukkui armeijan pystyyn ”huonosta kulujen ennakoinnista” ja ehdotti muutoksia. Lopputulos oli sellaisen olennon kuin ”pääasiallinen toimittaja” keksiminen, periaatteessa välimies jolla on valta asettaa hinnat ja valita aliurakoitsijat.

Tämä järjestelmä inflatoi hintoja. Vuoteen 2004 mennessä maanpuolustus kulutti vuosittain $7.4 miljardia pääasiallisen toimittajan ostoihin, sen jälkeen kun se oli kuluttanut $2.3 miljardia vuonna 2002.

Sanomalehdet saivat vihiä tästä ja vuonna 2005 raportoivat, että armeija ostelee nyt 85 senttiä maksavia jääpalamuotteja pääasiallisilta toimittajilta 20 dollarin kappalehintaan. Kuukauden sisällä raahattiin C-5 -lentokoneen jääkaappi edustajainhuoneen kuulusteluun ja laivaston amiraali nimeltään Keith Lippert joutui Kalifornian Duncan Hunterin tentattavaksi ja selittämään miksi hän oli ostanut yhdeksän jääkaappia pääasialliselta toimittajalta hintaan $32,642.

Vuosien mittaan tämä kuvio on toistanut itseään. Yritys standardoida armeijan palkkakulut ja henkilöstötietojen tallennus, nimeltään DIMHRS, vei 12 vuotta ja maksoi yli $1 miljardia ennen kuin se heitettiin menemään. Vuonna 2005 ilmavoimat lähti ostoksille ja aikoi hankkia tietojärjestelmän Oraclelta, nimeltään Expeditionary Combat Support System. Kesti 7 vuotta ja yli $1 miljardia ennen kuin se heitettiin roskiin. John McCain vitsaili ECSS:stä, “Ainakin he saivat vessan istuimet. Tästä he eivät saaneet mitään.”

Sama homma pyöri armeijan lupauksissa ”auditointivalmiutta” koskien. Pentagon alunperin sanoi, että se olisi valmis auditoitavaksi vuonna 1997. Kun päivämäärä ohitettiin käsiä heilauttamalla, Pentagonin viranomaiset tekivät sarjan urheita lupauksia.

Vuonna 2003 puolustusvoimain controller Dov Zakheim kertoi parlamentin budjettikomitealle, ”Me odotamme pitävämme puhtaan auditoinnin vuoteen 2007 mennessä.” Pian tuon lupauksen kieltämisen jälkeen, hän sanoi, ”Mitä syvemmälle kaivoimme…. sitä enemmän vaikeuksia tuli vastaan.”

Vuonna 2005 Pentagon alkoi tukea sen suullisia lupauksia raporteilla nimeltään Taloudenparannus- ja Auditointivalmiussuunnitelma (Financial Improvement and Audit Readiness plan, FIAR). Tämä raportti periaatteessa kertoi joka vuosi, että olemme päässeet lähemmäksi tämän ongelman ratkaisua. Joitain lainauksia:

Joulukuu 2005: “Edistystä on saatu aikaan.” Syyskuu 2006: “Edistystä on saatu aikaan.” Syyskuu 2007: “Edistystä on saatu aikaan useilla alueilla.” Maaliskuu 2008: “Huomattavaa edistystä on saatu aikaan.” Maaliskuu 2009: “Merkittävää edistystä on saatu aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää.”

President Donald Trump speaks at a hanger rally at Al Asad Air Base, Iraq, . President Donald Trump, who is visiting Iraq, says he has 'no plans at all' to remove US troops from the countryTrump Iraq - 26 Dec 2018

Presidenti Donald Trump puhuu hangaaritukitilaisuudessa Al Asadin ilmatukikohdassa, Irakissa. Kuva: Andrew Harnik/AP/REX/Shutterstock

Pentagon oli yrittänyt saada laitoksen laajuista auditointia aikaan jo vuonna 1996. 2000-luvun puoliväliin tultaessa ehkäpä 100 tilintarkastajaa puolustusministeriön tarkastuslaitokselta, sekä yli sata muuta eri palveluiden osastoilta vuosittain yrittivät luoda yksittäisen tilinpäätöksen, huolimatta lähes täydellisestä auditoitavan informaation puutteesta. He tekivät muutaman avuliaan suosituksen, mutta eivät pääseen puusta pitkään ennen kuin totesivat, että tilintarkastus ei ollut mahdollinen.

“Me yritämme tehdä kanakeittoa kananpaskasta”, sanoi tilintarkastaja surullisesti nauraen.

Lähes 15 vuoden jälkeen tällaisia harjoitteita, Grassley muuttui niin vihaiseksi, että hän esitteli lakimuutoksen, joka kielsi Pentagonin yrittää itse tarkastaa omia tilejään kunnes se kykenisi tekemään jotain hyödyllistä. Lakimuutos meni läpi ja elää  Osiossa 1003 vuode 2010 National Defense Authorization Actia.

Vuoden 2010 lakimuutos komensi Pentagonia myös olemaan oikeasti valmis vuoteen 2017 mennessä. “Se oli ‘Aloitetaan alusta ja tehdään homma loppuun’” sanoo Grassley.

Grassleyn lakimuutos lopettu satojen tilintarkastajien vuosittaisen liikehdinnän, mutta ei lopettanut tilintarkastuksia kokonaan. Kaksi kilpailevaa lakia — CFO Act ja vuoden 2010 NDAA — loivat kirjaimellisesti Catch-22 -tilanteen, jossa molempien tilaamat palvelut ja tilaamatta jättämät palvelut lain mukaan velvoittivat heidän saattamaan tilintarkastuksen itse loppuun.

Aselajit yrittivät kuluttaa tiensä ulos ongelmasta. Uskomatonta kyllä, ne alkoivat kilpailla siitä miten paljon ne voisivat kuluttaa tilintarkastusvalmiuteen tähtäävään ohjelmaan. Vuonna 1997 maavoimat tunki ainakin $4 miljardia globaaliin taistelutukijärjestelmään (Global Combat Support System), josta Center for Public Integrity sanoi sen olleen suunniteltu sentralisoimaan kymmenisen erilaista vanhentunutta kirjanpitojärjestelmää. Pienempi rannikkojääkärit kehitti oman systeeminsä samalla nimellä, ja maksoi $1 miljardia.

GAO vuonna 2009 julkaisi raportin, jossa valiteltiin $6 miljardin olleen mennyt jo auditointivalmiuteen. GAOn mukaan otti niin paljon rahaa saada Pentagon pisteeseen jossa se voisi tarkasti seurata määrärahoja.

Vuonna 2011 silloinen maanpuolustuksen pääkirjanpitäjä Robert Hale tunnusti kongressille, ”Me emme täysin ymmärrä puolustusministeriössä mitä täytyy tehdä päästäkseen asepalveluksen tilintarkastuksesta läpi, koska me emme ole koskaan tehneet sellaista.”

Käännös: Huolimatta siitä, että 60 tuhatta rahoitusalan työntekijää oli töissä 21 vuotta miettimässä tilinpäätöksen tekoa, Hale myönsi että yksikään ei ollut  hypännyt syvään päätyyn: “Ei voi oppia uimaan rannalla seisomalla.”

Rannoista puhuttaessa Hale sanoi toivoneensa käyttävänsä rannikkojääkäreitä kirjanpidon ”sillanpäänä”, koska se oli edellä muita aselajeja tilintarkastuskelpoisuudessa. Mutta vuoden 2011 rannikkojääkärien ”kokeilutarkastus” päättyi katastrofiin. Ylitarkastaja havaitsi, ettei hän kyennyt selittämään $2 miljardin menoja. Kuulostaa pahemmalta kun miettii että heillä oli auditoitavanaan vain $4 miljardin edestä rannikkojääkärien budjettia.

Rannikkojääkärit skarppasivat. Vuonna 2014 Pentagon ilmoitti, että jääkärit pääsivät läpi vuoden 2012 tilintarkastuksesta. Tilanne oli niin suurenmoinen, että he muistivat tilaisuutta Pentagonin sankarikäytävällä. Silloinen puolustusministeri Chuck Hagel sai framille oman plakaatin ”puhtaista” papereista. Hagel, puolustusvoimain vakaa yhteistyökumppani, loisti sanoessaan, ”Me emme käytä paljoa aikaa megafonilla huuteluun omista saavutuksistamme…. me teemme hommat niinkuin pitää.”

Mutta sana alkoi kiertää, että rannikkojääkärien tilintarkastus oli huijaus. ”Se oli älyllinen harjoite kusetuksessa ja huijauksessa”, sanoo Grassley, jonka tiimi oli kaiken keskellä koittaessaan saada ylitarkastajan tiimiä tutkimaan tuloksia uudelleen. Vuoden sisään ylitarkastaja veti takaisin hyväksyntänsä. ”Mielipiteemme vuoden 2012 rannikkojääkärien arvioinnista”, hän ilmoitti, ”on ettei ole luotettava.”

Mikä vielä nihkeämpää, silloin paljastui, että ylitarkastajan toimisto lähetti sähköposteja pitkin ketjua painostaen tilintarkastajia hyväksymään ulkopuolisen tilintarkastusfirman, jolla oli jo tilillään valheellisia rannikkojääkärien tilintarkastuksia. Tämän olisi pitänyt olla punainen lippu eläköityneen armeijan tilintarkastajan Jack Armstrongin mukaan.

“Mikset haluaisi treenata erittäin tarkkaa silmää kun sinulla on jo ollut epäluuloja heidän työnsä laadusta?” sanoo Armstrong.

Sen aikainen puolustusministeriön kirjanpitäjä Mike McCord filosofoi rannikkojääkärien fiaskosta. ”Se on oppimiskokemus”, hän sanoi.

Kaikkien näiden väärien alkujen jälkeen pian kävi selväksi, että ainoa tapa saada Pentagon oikeasti korjaamaan itsensä olisi se, että kongressi lakkaisi lähettämästä rahaa. Vuodesta 2012 alkaen, sekä edustajainhuoneen että senaatin lainsäätäjien jälkeen tulleet, joihin lukeutui mm. Tom Coburn, R-Okla.; Barbara Lee, D-Calif.; Ron Wyden, D-Ore.; Rand Paul, R-Ky.; Bernie Sanders, I-Vt.; ja John McCain, R-Ariz., yrittivät ottaa käyttöön lainmuutoksia, joilla leikattaisiin Pentagonin rahoitusta jos se ei korjaisi hommiaan.

“Yhtäkään niistä ei säädetty laiksi”, sanoo Mandy Smithberger Project on Government Oversightista.

Iso ongelma on kampanjoiden rahoitusuudistus. Kysy Valkoisen Talon työntekijöiltä miksi on vaikeaa saada läpi mitään lakia joka edes miettii rahoituksen vetämistä Pentagonilta, ja he sanovat, että vastaasi hyökkää molempien puolueiden joukko juutalaisia jotka ovat syynänneet puolustusalan kampanjakontribuutioita, kiitos heidän asemansa komiteoissa kuten asevoimakomitea tai määrärahakomitea.

“Et voi saada Pentagonia ottamaan tilintarkastusta vakavasti ennenkuin uhkaat lopettaa rahoituksen, ja et voi lopettaa rahoitusta ilman kampanjarahoituksen uudestamista,” sanoo eräs Valkoisen Talon työntekijä.

Valitettavasti vuosittainen tilintarkastus on luonut nyt toisarvoisen rahavirran tilintarkastusfirmoille, jotka ovat muodollisesti astuneet lopullisesti mukaan tunnettujen puolustusvoimain alihankintafirmojen joukkoon, kuten Lockheed Martin, General Dynamics, Boeing ja Raytheon.

Raha virtaa nyt kahteen suuntaan. Eräs estimaatti asettaa vuosittaiset kirjanpitokulut noin miljardiin: $400 miljoonaa vuodessa tilintarkastusfirmoille kuten Ernst & Young,  ja arviolta $600 miljoonaa firmoille kuten Deloitte korjaamaan tilintarkastuksessa ilmenneet virheet.

Pentagon voi pitää kirjanpitäjiä kiireisinä ikuisesti yksinkertaisesti tekemällä taksonomista työtä, jossa kuvataan Pentagonin epäauditoitavuutta. Puolustusministeriö työllistää 3 miljoonaa ihmistä, sillä on 280 laivaa, lähes 16 tuhatta lentokonetta ja 585 tuhatta ”laitosta” ainakin 80 maassa. Olet kuullut käsitteestä ”too big to fail” — puolustusministeriön universumi on liian suuri laskettavaksi. ”Mahdotonta… Me emme voi tehdä sitä… Se on liian suuri”, eräs raivostunut viranomainen purnasi.

“He sanovat meille, että homma tulee muuttumaan vielä pahemmaksi ennen kuin se voi muuttua paremmaksi”, on se miten eräs Valkoisen Talon työntekijä asian esittää.

Jos tilintarkastajat lopulta saavat selkoa kaikesta heidän työstään, se on sen arvoista. Mutta he saattavat yhtä helposti vain jatkaa hivuttautumista kohti määräystenmukaisuutta ikuisesti. ”Miljardilla dollarilla vuodessa”, sanoo Grassley, ”pitäisi nähdä edistystä.”

Huhtikuussa 2016 USA:n ylikirjanpitäjä Gene Dodaro todisti senaatin edessä, että Pentagon oli hassannut yli $10 miljardia sen kirjanpitojärjestelmiensä modernisointiin. Nuo yritykset, hän sanoi, ”eivät olleet tuottaneet positiivisia tuloksia.”

Kaksi vuotta myöhemmin senaattorit Grassley ja Sanders, sekä lisäksi Wyden ja muita, kysyivät Dodarolta kirjeessä miksi ei oltu saatu yhtään edistystä aikaan noiden systeemien käyttöön ottamiseksi. ”Aiotteko saada sen valmiiksi minun elinaikanani?” erään Valkoisen Talon työntekijän on sanottu tivanneen kokouksessa Dodaron kanssa. Hän ei saanut minkäänlaista vastausta.

Sanders viime vuonna esitteli lakimuutoksen, jolla Pentagonilta kaapattaisiin edes 0.5% sen rahoituksesta ennen kuin se pääsee läpi (ei teettää, vaan pääsee läpi) tilintarkastuksesta. Hän epäonnistui, mutta aikoo jatkaa yrittämistä. Hänen tiimilleen Pentagonin tilintarkastusongelma liittyy yhtä paljon vääriin yhteiskunnallisiin prioriteetteihin kuin hukkaan ja huonoon hallinnointiin.

“Toistuvasti meille on sanottu että meillä ei ole varaa taata terveydenhuoltoa oikeutena, tehdä julkisista yliopistoista maksuttomia ja vakavasti puuttua mihin tahansa työväenluokan tarpeeseen”, Sanders sanoo. “Mitä tulee massiiviseen hukkaan, petokseen ja väärinkäytöksiin Pentagonissa, hiljaisuus on käsinkosketeltava.”

Sekä Sanders että Grassley ovat taistelleet Pentagonin tuulimyllyä vastaan vuosikymmeniä, vastakkaisista päistä puoluepoliittista kenttää. Grassleylla tuntuu tietynlainen väsymys.

Kun häneltä kysyttiin miten paljon on saatu aikaan luotaessa toimivaa kirjanpitojärjestelmää Pentagoniin, hän sanoo “Minun tasollani minun täytyy sanoa että ei yhtään.” Hän pysähtyy. “Perustuen siihen miten hommat ovat menneet tähän asti, tuntuu siltä kuin he eivät haluaisi korjata sitä.”

Kaikki tämä summaa tämän pulman. Republikaanien haaskahaukka kuten Grassley voivottelee Pentagonin kyvyttömyyttä/haluttomuutta toteuttaa moderni, korporaatiotyylinen, yhtenäinen kirjanpitojärjestelmä, ja hän on vakuuttunut, että tilintarkastus ei mene koskaan läpi ennen kuin sellainen kehitetään.

Sillä aikaa edistysmieliset kuten Sanders, joka on halukas pienentämään Pentagonin tuhlausta osana yleistä kansallisten prioriteettien uudelleenmäärittelyä, voivottelee kongressin kyvyttömyyttä/haluttomuutta ottaa oikeita askelia, joita tarvittaisiin määräystenmukaisuuden pakottamiseksi. Kampanjatukisysteemi, joka pitää keskeiset komiteat vankinaan, mahdollisesti lukitsee tämän ongelman paikalleen, kunnes tuo osa ongelmaa uudistetaan.

Molemmilla senaattoreilla, valitettavasti, on oikeutetut huolet. Todellisen tilintarkastuksen estävä tuplaeste — yksi logistinen, toinen poliittinen — on syy siihen miksi niin harvat Valkoisessa Talossa tuntevat itsensä itsevarmoiksi siitä, että päästään kuiville hommassa pitkään aikaan. Kuten eräs Valkoisen Talon työntekijä homman esittää, ”Puolustusministeriö rakastaa löytää epätehokkuuksia. Se vain tarkoittaa sitä, että voidaan käyttää enemmän rahaa.” Hän lisää, ”Joka vuosi he tietävät, että he saavat $700 miljoonaa. Se ei tule muuttumaan.”

Kunnes joku saattaa voimaan lain, joka oikeasti vaikuttaaa johonkin, joka oikeasti uhkaa leikata armeijan määrärahoja, kaikkein todennäköisin tulevaisuus on se jossa puolustusministeriö jatkaa tilintarkastusten tekoa ja niiden reputtamista massiivisilla kustannuksilla ikuisesti. Parhaimmillaankin, joka vuosi me saatamme päästä lopputulemaan kuten tämä vuoden 2018 tilintarkastus,  Pentagonin ylitarkastajalta. ”Kaikkein tärkein lopputulema… ei ollut yleisön mielipide”, ylitarkastaja kirjoitti, ”vaan että… puolustusministeriö edistyy.”

On mahdotonta korostaa liikaa ongelman suuruutta, jonka puolustusministeriön tilintarkastuksen junnaaminen aiheuttaa. Se seikka, että ministeriö ei voi päästä tilintarkastusta läpi, tarkoittaa että koko valtio on samassa veneessä. Kunnes Pentagon pääsee läpi, koko USA vuosittain saa niinkutsutun ”avoimen lausunnon” sen rahoituksesta, joka tarkoittaa kirjanpitäjien kielellä ”keskeneräistä”.

DioGuardi, joka saattoi tämän kaiken liikkeelle 30 vuotta sitten, sanoo että yksikään pörssiyhtiö ei voisi laskea liikkeelle velkakirjaa pääsemättä ensin tilintarkastuksesta läpi. Mutta USA laskee liikkeelle satoja miljardeja velkakirjoissa, huolimatta ammottavasta reiästä sen kirjanpidossa, joka on saatu aikaan loppumattomalla ratkaisemattomalla ongelmalla puolustusministeriössä. ”Kirjanpidon mielessä”, hän sanoo, ”se on kauhutarina”.

“Ernst & Young syö heidät elävältä”, sanoo Andy. ”Se on niin paljon pahempaa kuin mitä ihmiset kuvittelevat.”

Vähän yli 50 vuotta sitten Dwight Eisenhower piti kuuluisan jäähyväispuheensa, jossa hän varoitti ”sotateollisen kompleksin” vallasta. Entinen sota-ajan komentaja valitteli ”ikuisen suuren luokan sotateollisuuden” luomista, ja sanoi että ”vääriin käsiin joutuneen vallan tuhoisan nousun potentiaali on olemassa ja pysyy”.

Eisenhowerin varoitusta juhlitaan vasemmiston keskuudessa varoituksena sodanlietsojien poliittisen vallan murskaamisena, mutta kuten me nyt näemme, se ennusti myös fiskaalisten konservatiivien painajaismaista tulevaisuudenvisiota. Armeijasta on tullut pysäyttämätön mekanismi veronmaksajien varoja imuroidessaan ja käyttäessään niitä kaikkein tehottomimmalla mahdollisella tavalla. Koulut rapistuvat, sairaalat ja synnytyssairaalat suljetaan ympäri maata, mutta sotavoimat täyttävät varastot joissain ohjelmissa ”1000 vuoden varustuksilla”, kuten eräs laivaston logistiikkaupseeri asian esitti.

Se on äärimmäinen esimerkki amerikkalaisen poliittisen systeemin muuttumattomuudesta. Jopa silloinkin on kun asiasta on molempien puoluekentän laitojen konsensus, ja lakeja on saatu ajettua läpi, ja molempien rahat on allokoitu muutosta varten ja virastoja on luotu tätä varten — jos ongelma on tarpeeksi suuri, aika vääristyy kohti korruptiota, ja kaaos elää aina pidempään kuin reformit. Eisenhower ei olisi voinut ennustaa sitä miten oikeassa hän oli.

Artikkelin julkaissut Rolling Stone

Phil Schneider: Maanalaiset tukikohdat ja NWO

Phil Schneider, urhea mies, jokin aika sitten siirtyi tuonpuoleiseen ilmeisesti armeijatyylisen teloituksen seurauksena tammikuussa 1996. Hänet löydettiin kuolleena asunnossaan pianon kieli kaulan ympäri kiedottuna. Joidenkin lähteiden mukaan häntä oltiin brutaalisti kidutettu ennen hänen tappamistaan. Phil Schneider oli entinen hallituksen insinööri, joka oli mukana rakentamassa maanalaisia tukikohtia. Hän oli yksi kolmesta ihmisestä jotka selvisivät vuoden 1979 tulitaistelusta harmaiden avaruusolentojen ja USA:n tiedustelupalvelun sekä armeijan välillä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa.

Toukokuussa 1995 Phil Schneider piti luennon siitä mitä hän oli havainnut. Seitsemän kuukauden päästä häntä kidutettiin ja hänet tapettiin niiden voimien käden kautta, joille hän oli aiemmin työskennellyt. Tämän miehen viimeiset teot eivät jääneet huomiotta.

“Se johtuu tästä kaameasta liittovaltiorakenteesta että tunnen suoraan itseni uhatuksi kertoa kenellekään mitään tästä materiaalista. Miten pitkään kykenen tekemään näin jäänee arvaukseksi. Kuitenkin haluaisin mainita, että tämä luento koostuu neljästä pääaiheesta. Jokainen niistä aiheista liittyy jossain määrin siihen missä olin mukana, olittepa sitten patriootteja tai ette.

“Haluan teidän tietävän, että USA on kaunis paikka. Olen käynyt yli 70 maassa, ja en voi muistaa yhtäkään maata joka on yhtä kaunis, ja jonka kansa on yhtä loistelias, kuin USA.

“Antaakseni teille yleiskuvan siitä mitä olen, aloitin menemällä insinöörikouluun. Puolet koulustani oli tuolla alalla, ja sain maineen geologisena insinöörinä, sekä rakennusinsinöörinä sekä armeijan että ilmailun sovellusten alalla. Olen auttanut rakentamaan kaksi päätukikohtaa USA:han joilla on jotain merkitystä sille mikä tunnetaan nimellä Uusi Maailmanjärjestys.

Ensimmäinen tukikohta oli Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa humanoideja vastaan, ja olen yksi henkiinjääneistä. Olen mahdollisesti ainoa henkiinjäänyt jonka kuulette puhuvan asiasta. Kaksi muuta henkiinjäänyttä ovat vartioinnin alaisena. Minä olen ainoa selviäjä joka tietää koko operaation yksityiskohdista. 66 agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaisia, kuoli tuossa tulitaistelussa. Minä olin siellä.

“Ensimmäiseksi, osa siitä mitä aion kertoa teille tulee olemaan järkyttävää. Osa siitä mitä aion kertoa teille tulee todennäköisesti olemaan erittäin epäuskottavaa, vaikka pyydän teitä laittamaan silmälasien sijaan teidän ”skeptikon lasit” päähänne. Mutta tehkää vapaasti kotiläksynne. Tiedän, että USA:n viranomaisten julkisuuslaki ei auta paljoakaan, mutta se on paras mitä meillä on. Paikallinen lakikirjasto on hyvä paikka etsiä kongressin pöytäkirjoja. Joten, jos jatkaa kotiläksyjen tekoa, silloin voi pysyä valppaana omassa maassaan sen toiminnasta.

Maanalaiset tukikohdat ja pimeät budjetit

“Rakastan maata jossa asun enemmän kuin rakastan elämääni, mutta en seisoisi teidän edessänne jos en uskoisi asian olevan niin. Ensimmäinen osio josta puhun koskettaa armeijan maanalaisia tukikohtia ja pimeitä budjetteja. Pimeä budjetti on salainen budjetti joka haalii 25% bruttokansantuotteesta USA:ssa. Pimeä budjetti jo nyt kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran menee pimeisiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 maanalaista sotilastukikohtaa.

”He ovat rakentaneet näitä 129 tukikohtaa päivät pääksytysten, lakkaamatta, 1940-luvulta lähtien. Jotkut rakennettiin jopa aiemmin kuin tuolloin. Nämä tukikohdat ovat periaatteessa suuria kaupunkeja maan alla, jotka ovat yhteydessä toisiinsa suurinopeuksisella maglev-junalla joka kulkee Mach 2 nopeudella. Useita kirjoja on kirjoitettu tästä toiminnasta. Al Bielekilla on ainoa kappaleeni joka minulla on. Richard Souder, arkkitehtuurin tohtori, on riskeerannut elämänsä puhumalla tästä. Hän työskenteli useiden hallitusten virastojen kanssa maanalaisten tukikohtien parissa. Siellä missä te asutte, Idahossa, niitä on 11 kappaletta.

”Keskimäärin nämä tukikohdat ovat 1 mailin syvyydessä, ja ne ovat periaatteessa kokonaisia kaupunkeja maan alla. Ne kaikki ovat 2,66 ja 4,25 kuutiomailin välillä kooltaan. Niissä on laserporauskoneet, jotka voivat porata tunnelia seitsemän mailin verran yhdessä päivässä. Musta budjetti ylittää valtuuksissaan Kongressin, joka on laitonta. Tällä hetkellä Uusi Maailmanjärjestys riippuu näistä tukikohdista. Jos olisin tuolloin tiennyt että NWO liittyy kaikkeen tähän, en olisi tehnyt sitä. Minulle valehdeltiin varsin laajamittaisesti.

Sotateknologian kehitys, saksalaisten kiinnostus hyperavaruusteknologiaan ja muuta

“Periaatteessa, mitä teknologiaan tulee, jokainen kuluva kalenterivuosi sotateknologia kasvaa noin 44,5 vuotta. Tämän takia on helppo ymmärtää, että vuonna 1943 heillä oli kyky luoda vakuumiputkiteknologialla alus, joka kykeni kirjaimellisesti katoamaan yhdessä paikassa ja ilmestymään toisessa. Minun isäni, Otto Oscar Schneider, taisteli sodan molemmilla puolilla. Hän oli alunperin sukellusvenekapteeni, ja hänet saatiin kiinni ja uudelleensijoitettiin USA:n. Hän oli mukana monenlaisissa toimissa, kuten ydinpommissa, sitten vetypommissa ja Philadelphia-kokeessa. Hän keksi suurinopeuskameran ja otti kuvia ensimmäisistä ydinkokeista Bikini Islandilla heinäkuun 12. päivänä 1946. Minulla on alkuperäiset valokuvat tuosta kokeesta, ja valokuvissa näkyy UFOja pakenemassa pommipaikalta suurella nopeudella. Bikini Island tuohon aikaan oli niitä täynnänsä, erityisesti veden alla, ja alkuperäiskansoilla oli ongelmia eläimien silpomisten kanssa. Tuohon aikaan Kenraali MacArthur oli sitä mieltä, että seuraava sota käydään muista maailmoista tulleiden avaruusolentojen kanssa.

“Joka tapauksessa, isäni loi perustuksen teoreetikoille Philadelphia-kokeeseen, sekä muihin kokeisiin. Miten tämä liittyy minuun? Ei mitenkään, paitsi muuten kuin että hän oli isäni. En pidä siitä mitä hän teki vastapuolella, mutta mielestäni hänellä oli paljon sisua tulla tänne. Häntä vihattiin Saksassa. Hänestä oli 1 miljoonan dollarin kultapalkkio kenelle tahansa joka hänet tappaisi. Selvästikään he eivät onnistuneet. Takaisin kuitenkin aiheeseemme, maanalaisiin tukikohtiin.

Tulitaistelu Dulcen tukikohdassa

“Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon alla liittovaltion hallitus päätti kiertää USA:n perustuslakia ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä nimitettiin 1954 Greada-sopimukseksi, joka periaatteessa salli avaruusolentojen ottaa muutamia lehmiä ja testata heidän implanttiteknologiaansa muutamiin ihmisiin, mutta että heidän piti kertoa yksityiskohtaisesti ketkä ihmiset olivat mukana. Verkkaisesti avaruusolennot muuttivat sopimusta kunnes he päättivät, etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. Vuonna 1979 tämä oli todellisuutta, ja tulitaistelu Dulcen tukikohdassa sattui aika tavalla vahingossa. Olin mukana rakentamassa lisäosaa maanalaiseen Dulcen tukikohtaan, joka on mahdollisesti syvimmällä kaikista. Se ulottuu useita kerroksia ja on yli 2,5 mailia syvä. Tuona tiettynä aikana me olimme poranneet neljä eri reikää erämaahan, ja me aioimme liittää ne toisiinsa ja räjäyttää suuria osioita kerralla. Minun työni oli mennä alas reikiin ja tarkastaa kivinäytteet ja ehdottaa räjähdettä tiettyyn kiviainekseen. Kun olin menossa sinne, löysimme itsemme suuren luolan sisältä keskellä avaruusolentoja, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin kahta niistä. Tuolloin siellä oli yli 30 ihmistä. Noin 40 tuli myöhemmin kun tämä alkoi, ja kaikki heistä kuolivat. Me yllätyimme siitä että koko maanalainen tukikohta oli täynnä avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että he olivat eläneet planeetan pinnan alla jo pitkään, mahdollisesti miljoona vuotta. Tuo voisi selittää paljon siitä mikä on Muinaisten Astronauttien teorian takana.

“Joka tapauksessa minua ammuttiin rintaan eräällä heidän aseistaan, joka oli laatikko heidän kehossaan. Se räjäytti reiän minuun ja antoi minulle pahan annoksen kobolttisäteilyä. Minulla on ollut tuosta syystä syöpä.

“En kiinnostunut UFO-teknologiasta ennen kuin aloin työskennellä Area 51:ssa, Las Vegasista pohjoiseen. Noin kahden vuoden vuodesta 1979 selviytymisen jälkeen menin takaisin työhön Morrison & Knudsonille, EG&G:lle ja muille firmoille. Area 51:llä he testasivat kaikenlaisia kummallisia avaruusaluksia. Miten moni täällä tuntee Bob Lazarin tarinan? Hän oli fyysikko Area 51:ssä, ja yritti selvittää  työntövoimalaitteiston toimintaa eräissä näissä aluksissa.

Schneiderin huoli hallituksen eri ryhmittymistä, junanvaunuista ja kahlesopimuksista

“Olen kuitenkin erittäin huolissani liittovaltion hallituksen toimista. He ovat valehdelleet kansalle, piirittäneet senaattoreja, ja yleisesti kieltäytyneet puhumasta totta avaruusolentoasiassa. Voisin jatkaa miten paljon tahansa. Voisin kertoa teille että olen varsin närkästynyt. Jokin aika sitten tunsin erään joka asui lähellä minua Portlandissa, Oregonissa. Hän työskenteli Gundersonin terästehtaalla, jossa he valmistavat junanvaunuja. Tunsin tämän kaverin yli 30 vuoden takaa, ja hän oli tavallaan hiljaista tyyppiä. Hän tuli kerran yhtenä päivänä ja sanoi minulle ”he rakentavat vankivaunuja.” Hän oli hermostunut. Gunderson, hän sanoi, oli solminut sopimuksen liittovaltion hallituksen kanssa rakentaakseen 107200 täysimittaista junanvaunua, joissa jokaisessa on 143 paria kahleita. Tässä jättiläismäisessä projektissa oli 11 alihankkijaa. Oletettavasti Gunderson sai yli 2 miljardia dollaria sopimuksesta. Betlehem Steel ja muut teräsfirmat olivat myös mukana. Hän näytti minulle erästä heidän vaunuistaan varikolla Pohjois-Portlandissa. Hän oli oikeassa. Jos lasket 107,200 kertaa 143 kertaa 11, saat lukeman noin 15 miljoonaa. Tämä on mahdollisesti se luku ihmisiä jotka ovat eri mieltä liittovaltion toimista. Enää et voi äänestää näitä ihmisiä pois virasta. Nykyinen hallintojärjestelmämme on ”teknokratia”, ei demokratia, ja se on maaorjuuden muoto. Sillä ei ole mitään tekemistä USA:n kanssa. Nämä ihmiset ovat jumalattomia ja he ovat luoneet lainsäädäntöä jolla rukous kielletään julkisissa kouluissa. Voit saada yli 100 tuhatta dollaria sakkoa ja kaksi vuotta linnaa koulussa rukoilemisesta. Uskon, että me voimme olla parempia. Uskon myös, että liittovaltion hallitus ajaa USA:n kansalaisten orjuutusta. En ole kauhean hyvä puhuja, mutta jatkan lörpöttelyä kunnes joku ampuu minut, koska on sen arvoista puhua ryhmälle kuten te näistä hirmuteoista.

Amerikan pimeiden ohjelmien alihankkijat

“On myös muitakin ongelmia. Minulla on joitain mielenkiintoisia lukuja vuodelta 1993. Stealth-hävittäjillä on tällä hetkellä 29 prototyyppiä. USA:n kongressin budjetti seuraavalle 5 vuodelle on näiden osalta $245.6 miljoonaa. Et voisi ostaa edes varaosia näille pimeille projekteille tuolla hinnalla. Joten sinulle on valehdeltu. Pimeä budjetti on noin $1.3 biljoonaa kahden vuoden välein. Biljoona on tuhat miljardia. Biljoona dollaria painaa 11 tonnia. USA:n kongressi ei koskaan näe kirjanpitoa näistä salaisista kultakaivoksista. Näiden ohjelmien alihankkijoita ovat:

  • EG&G
  • Westinghouse
  • McDonnell Douglas
  • Morrison- Knudson
  • Wackenhut Security Systems
  • Boeing Aerospace
  • Lorimar Aerospace
  • Aerospacial in France
  • Mitsibishi Industries
  • Rider Trucks
  • Bechtel
  • *I.G. Farben*

…plus satoja muita. Onko tämä se mitä varten me elämme vapautta rakastavina kansalaisina. En usko.

Star Wars ja ilmeinen avaruusolentojen uhka

“Stilti, 68% armeijan budjetista on suoraan tai epäsuorasti pimeiden budjettien vaikutuksen alla. Star Wars luottaa vahvasti salaiseen aseistukseen. Muuten, mitkään stealth-ohjelmista eivät olisi olleet mahdollisia ellemme olisi olleet mukana eristämässä maahan törmännyttä avaruusolentojen alusta. Ei yksikään. Jotkut teistä saattavat kysyä mitä ”avaruussukkula” ”sukkuloi”. Suuria harkkoja avaruusmetallia jota louhitaan avaruudesta ja ei voida tuottaa Maan päällä. He tarvitsevat lähes ulkoavaruuden tyhjiön tuottaakseen niitä. Meille ei kerrota lähellekään totuutta. Uskon hallituksemme viranomaisten myyneen meidät kuiviin — kaikkinensa. Vielä muutama viikko sitten olin töissä USA:n hallitukselle  Ryolite-38 -turvaluokituksella — eräs maailman korkeimmista. Uskon Star Wars -ohjelman olevan yksinomaan ehkäisemässä avaruusolentojen hyökkäystä — sillä ei ole mitään tekemistä ”kylmän sodan” kanssa, joka on vain leikkikalu jolla kerätä rahaa kansalta — mitä varten? Koko vale on suunniteltu ja toteutettu viimeisen 75 vuoden aikana.

Stealth-hävittäjäteknologiaa käyttävät USA:n virastot ja YK

“Tässä on toinen tiedonjyvä teille. Huumeiden salakuljetusta vastaan taisteleva DEA ja ATF käyttävät stealt-taktisia aseisiin lähes 40% toimintabudjetistaan. Tämä on vuonna 1993, ja luvut ovat kasvaneet tuosta huomattavasti. YK käytti amerikkalaisia stealth-aluksia 28%:ssa sen maailmanlaajuisista toiminnoista vuosina 1990-1992, Center for Strategic Studiesin ja UN:n Raportin numero 3092 mukaan.

Stealthin suojelijat ja Delta Forcen alkuperä Bosnian konfliktissa

“Stealthin suojelijat: On olemassa ainakin kolme erillistä luokitusta poliiseille jotka suojelevat kaikkein parhaiten salassapidettyjä salaisuuksiamme. Numero yksi, Armeijan yhteiset taktiset joukot (Military Joint Tactical Force, MJTF), joskus kutsutaan nimellä Delta Force tai Mustat Baretit (Black Berets), on monikansallinen taktinen joukko-osasto jota käytetään pääosin suojelemaan erilaisia stealth-aluksia ympäri maailman. Muuten, tuolloin oli rakennettu 172 stealth-alusta. Kymmenen törmäsi maahan, joten luku on noin 162. Bill Clinton antoi ne pois noin kuusi viikkoa sitten YK:lle. On ollut viitteitä siitä, että Delta Force lähetettiin Bosniaan viimesinä Bushin hallinnon päivinä salaiseksi tarkk’ampujaryhmäksi. ja että he alkoivat ammuskella toisiaan selkkauksen molemmilla puolilla, saadakseen aikaan oikean konfliktin Bosniaan jota käytettäisiin keppihevosena tulevien hallitusten poliittisiin tarkoituksiin.

Ajatuksia USA:ssa tapahtuneista pommi-iskuista

“Minut palkattiin jokin aika sitten tekemään raportti World Trade Centerin pommituksista. Minut palkattiin koska minulla on tietoa noin 90 eri kemiallisesta räjähteestä. Katsoin kuvia, jotka oli otettu juuri räjähdyksen jälkeen. Betoni oli sulaneena lätäkössä. Teräs ja harjateräsraudoitus olivat krijaimellisesti pursunneet kuuden jalkaa pidemmälle kuin sen alkuperäinen mitta. On olemassa vain yksi ase joka pystyy tuohon — pieni ydinase. Se on rakennustyyppinen ase. Selvästikään kun he sanovat, että typpiräjähde teki tuon tuhon, he valehtelevat silmät päästään.

Ihmiset, jotka heillä on tallessa, eivät todennäköisesti tehneet rikosta. Itse asiassa, minulla on syyni uskoa että sama ryhmä, jota pidetään pidätettynä, teki joitain muita rikoksia, kuten tappoi juutalaisen rabbin New Yorkissa. Kuitenkin, haluan lisäksi mainita että viimeisen räjähdyksen aikana Oklahoma Cityssa he ensin sanoivat, että kyseessä on lannoitepommi. Ensin he sanoivat, että kyseessä on 1000 paunan lannoitepommi. Sitten se oli 1500. Sitten 2000 paunaa. Nyt se on 20 tuhatta. Et voi panna 20 tuhatta paunaa lannoitetta pakettiautoon. En ole koskaan sekoittanut räjähteitä sinänsä. Tiedän vain kemiallisen rakenteen ja miten niitä käytetään rakentamisessa.

Minun maineeni perustuu siihen. Autoin louhimaan yli 13 syvällä maan alla olevaa tukikohtaa USA:ssa. Työskentelin Malta-projektissa Länsi-Saksassa, Espanjassa ja Italiassa. Voin kertoa teille kokemuksesta, että typpiräjähde ei olisi rikkonut edes ikkunoita Oklahoma Cityn virastotalossa. Se olisi tappanut pari ihmistä ja romahduttanut rakennuksen julkisivun, mutta se ei olisi ikinä tehnyt tuon kaltaista vahinkoa. Uskon että minulle on valehdeltu, ja en aio niellä tällaista enää. Joten sanon teille että teille on valehdeltu.

Totuus republikaanipuolueen ja Amerikan välisestä sopimuksesta

“En näe, että tällä hetkellä meillä on enempää elinaikaa kuin kuusi kuukautta tällä tahdilla maassamme. Me olemme muun maailman heittopussi, koska meitä koijaa niin moni paha ihminen joka tätä maata hallitsee. Mielestäni me voimme olla parempiakin. Mieletäni yli 45-vuotiaat ovat vakavasti huolestuneita tulevaisuudestaan. Aion kertoa teille muutamia pelottavia skenaarioita. Sopimus Amerikan kanssa. Se pitää sisällään samaa terminologiaa kuin Adolf Hitler käytti muita alistamaan vuonna 1931. Uskon että pystymme parempaan. Sopimus Amerikan kanssa on viimeinen liittovaltiomme yritys repiä meidän käsistämme perustuslaki ja kansalaisoikeudet.

Joitain tilastoja pimeiden helikopterien käytöstä

Pimeät helikopterit. USA:ssa on yli 64 tuhatta pimeää helikopteria. Jokaista kuluvaa tuntia kohden rakennetaan yksi lisää. Onko tämä oikeaa rahankäyttöä? Mihin liittovaltio tarvitsee 64 tuhatta taktista helikopteria, jos he eivät yritä orjuuttaa meitä? Epäilen ettei armeija tarvitsisi niin montaa. Epäilen ettei edes koko maailma tarvitse niin montaa. Maailmassa on 157 F-117A stealth-hävittäjää jotka on ladattu LIDAR:illa ja tietokonekuvantamistutkalla. He näkevät sinun kävelevän huoneesta huoneeseen kun he lentävät talosi ylitse. He näkevät taloosi ilmasta tarkkuudella 1 tuumasta 30 tuhanteen mailiin. Se on niin tarkka. Olen työskennellyt liittovaltiolle pitkän aikaa, ja tiedän tasan tarkkaan miten he hoitavat asioitaan.

Hallituksen maanjäristyslaite, AIDS bioaseena joka on valmistettu avaruusolentojen jäämistä

“Liittovaltio on keksinyt maanjäristyslaitteen. Olen geologi, joten tiedän mistä puhun. Kun Koben maanjäristys sattui Japanissa, silloin ei ollut pulssiaaltoa niinkuin normaalien järistysten tapauksessa. Ei mitään. Vuonna 1989 oli maanjäristys San Franciscossa. Ei ollut tuolloinkaan pulssiaaltoa. Se on Tesla-laite jota käytetään vihamielisiin tarkoituksiin.

Pimeän budjetin ohjelmat ovat alistaneet tuntemamme tieteen. Katso vaikka AIDSia, jonka on National Ordinance Laboratory Chicagossa on kehittänyt vuonna 1972. Se oli biologinen ase jota käytettiin USA:n ihmisiä vastaan. Mistä tiedän tämän on, että näin tiedustelupalvelu Office of Strategic Servicesin dokumentaatiota, joka muuten on edelleen toiminnassa tänäkin päivänä, vaikkakin CDC:n alaisuudessa Atlantassa. He käyttivät eläinten, ihmisten ja avaruusolentojen rauhaseritteitä luodakseen viruksen. Nämä avaruusolentohumanoidit, joiden kanssa hallitus leikkii, ovat pahimpia uutisia. Niiden pöpöille ei ole minkäänlaista suojaa — ei mitään. Ne ovat kaameiden lopputulosten biologisia aseita. Jokainen avaruusolento planeetallamme tulisi eristää.

Saddam Hussein tappoi 3,5 miljoonaa kurdia samanlaisella bioaseella. Ansaitsemmeko me tämän planeetan asukkaat tämän? Ei, me emme ansaitse. Mutta emme myöskään ole tekemässä mitään sille. Jokainen haaskaamamme hetki me tuotamme jollekin tämän planeetan ihmiselle nihkeää karhunpalvelusta. Juuri nyt, minä kuolen syöpään jonka sain työssäni liittovaltion hallitukselle. Saatan elää kuusi kuukautta. Ehkä en elä. Sanon teille yhden asian. Jos jatkan tällä tavalla puhumista, ehkä Jumala antaa minulle elinvoimaa puhua suuni puhtaaksi. Rikon jokaista lakia mitä vain voin puhuakseni suuni puhtaaksi. Yksitoista parasta ystävääni viimeisen 22 vuoden aikana on murhattu. Kahdeksan murhista pantiin ”itsemurhan” piikkiin.

Ennen kuin menin puhumaan Las Vegasiin, ajoin ystäväni luokse Joshua Treehen, lähelle 29 Palmsia. Ajoin vuorille päästäkseni Needlesiin Kaliforniassa. Minua seurasi kaksi hallituksen E-350 -autoa G-14 -rekisterikilvillä, jokaisessa oli pari matkustajaa joista yhdellä oli Uzi. Tiesin tasan tarkkaan keitä he olivat. Olen puhunut 19 kertaa ja noin 45 tuhannellee ihmiselle. Sain heistä etumatkaa ja pysähdyin keskelle tietä. He tulivat molemmille puolilleni ja ajoivat uomaan. Tähänkö se nyt päättyy? Leikkasin turvallisuuskorttini ja lähetin sen takaisin hallitukselle, ja sanoin heille että jos minua uhkailtaisiin, niinkuin minua on, että lataisin 140 tuhatta sivua dokumentteja internetiin hallituksen rakenteesta ja sen koko suunnitelman. Olen jo aloittanut tuon työn.

“Paljon kiitoksia.”

 

Artikkelin  julkaissut usahitman.com