Avainsana-arkisto: pimeä budjetti

Pentagonin loputon rahareikä

Kirjoittanut Matt Taibbi

Kun puolustusministeriö reputti ensimmäisen sille koskaan tehdyn tilintarkastuksen, eräs valtion suurimmista mysteereistä tuli julki: Minne menee se puolustusministeriön $700 miljardin vuosibudjetti?

Eläköitynyt ilmavoimien auditoija — kutsukaamme häntä Andyksi — kertoo tarinan siitä mitä tapahtui Ogdenin ilmatukikohdassa, Utahissa. Joskus vuoden 2001 alussa tukikohdan inventaariossa meni jotain pieleen. Andyn mielestä kyseessä oli vain yksinkertainen tietokannan tietojen syötön virhe. ”Joku tilasi viisi kappaletta jotain”, hän sanoo, ”ja tilauksen loppusumma oli 999,000”. Hän nauraa. “Se oli todennäköisesti jotain minkä tietokone laittaa sinne oletuksena. Jos laittaa tilauksen osalle väärin, ja sieltä tulee ysejä joka kenttään.” Kukaan ei toimittanut suurta kasaa varaosia. Mutta väärä transaktio — paperien kulkureitti varaston haamutilaukselle jota ei koskaan tehty — alkoi kuitenkin liikkua ilmavoimien sisäisen tilinpidon järjestelmissä. Junioritason logistiikkaupseeri huomasi sen ennen kuin se lähti pois talosta. Andy muistaa tapauksen, koska hän piti, muistona, heinäkuun 28. päivänä 2001 lähetetyn sähköpostin itsellään joka kiersi aiheesta ilmavoimien kirjanpitomaailmassa. Sähköpostissa puhuttiin väärintehdyn tilauksen dollarimäärästä.
Halusin informoida teitä kaikkia [Ogdenin] massiivisesta kirjanpidon korjauksesta keskiviikkona tällä viikolla. Se ei ole niin paha kuin me aluksi mietimme ($8.5 biljoonaa [englannin trillion]). Siitä tuli . . . $3.9 biljoonaa alkuperäisen luullun $8.5 biljoonan sijaan.

Kuva: Victor Juhasz / Rolling Stone

Ilmavoimat, jolla oli 85 miljardin dollarin budjetti tuona vuonna, sai aikaan yhdellä kerralla kirjanpitovirheen, joka oli yli kolmanneksen koko USA:n bruttokansantuotteesta, joka oli vähän päälle $10 biljoonaa vuonna 2001. Kukaan ei menettänyt rahaa. Se oli vain virhe paperilla, sellainen mikä huomattiin.

“Jopa ilmavoimat huomaavat biljoonan dollarin virheen”, Andy sanoo nauraen. “Jos se olisi ollut miljardi, se olisi ehkä mennyt läpi”.

Vuosia myöhemmin Andy seurasi vierestä kun toinen suuri kirjanpito-ongelma hiipi armeijan byrokratiaan. Ilmavoimat muuttivat erästä taloudellisen raportoinnin järjestelmäänsä, ja muutoksen jälkeen palvelu näytti negatiivista lukua koko varastolle — kaikki lähtien moottorien akseleista laskutelineisiin oli lähetetty jonnekin.

Ilmavoimat kuumottui, koska lähetteissä ei voi olla negatiivista numeroa. Ilmavoimien kirjanpitäjät menivät takaisin toimistolle ja yrittivät korjata virheensä. Niin tekemällä he jotenkin päätyivät lisäämään $4 miljardia lisää arvoa ilmavoimien varaosien varaston kokoon yksittäisen kuukauden aikana.

Tämä epäilyttävä numero on edelleen siellä. Voit nähdä yhtäkkisen piikin ilmavoimien käyttöpääomarahaston jäätyneissä varaosaluvuissa. Se oli $23.2 miljardia vuonna 2015, $23.3 miljardia vuonna 2016, $24.4 mrd vuonna 2017, ja sitten yhtäkkiä $28.8 mrd syyskuussa 2018.

Se ei tarkoita, että rahaa olisi kadonnut tai varastettu. Se tarkoittaa, kuitenkin, ilmavoimissa sitä että heillä oli pienempi varasto käsillään kuin he luulivat.

Nyt eläkkeellä oleva Andy joskus vierailee läheisessä kirjastossa, joka käyttää RFID-tarroja, mikä mahdollistaa kirjojen sijainnin merkitsemisen muistiin.

Samaan aikaan ilmavoimat, jonka vuosibudjetti on $156 miljardia, ei edelleenkään aina käytä sarjanumeroita. Sillä ei ole ideaa siitä miten paljon mitäkin sillä on itsellään minä tahansa hetkenä. Ydinaseet ovat poikkeus, ja niitä on alettu elektronisesti merkitä kahden peräkkäisen hämmästyttävän virheen jälkeen vuosina 2006 ja 2007. Ensimmäisessä ilmavoimat vahingossa latasi kuusi ydinasetta B-52:n ja lennätti ne vahingossa maan toiselle puolelle henkilöstön tietämättä. Toisessa huoltojoukot lähettivät ydinkärkiä vahingossa Taiwaniin, kun sieltä oltiin tilattu helikopterien akkuja.
“Minkälainen organisaatio”, Andy kysyy, “ei pidä kirjaa $20 miljardin varastosta?”

Huolimatta siitä, että kyseessä on veronmaksajien suurin investointi — yli $700 miljardia vuosittain — puolustusministeriö on pysynyt organisaatioiden mustana laatikkona koko sen historian ajan. Se on hylkinyt vuosikymmenten ajan virallisia tutkimuksia, viimeisin auditointi on ollut tekeillä jo 30 vuotta, lähinnä sekoittamalla kirjanpitonsa niin hulluksi että sitä solmua ei enää saada auki.

Petosten, varkauksien, ylenmäärin tuotetun tavaran, sopimusrikkomusten ja muiden väärinkäytösten lisäksi Pentagonin suurin ongelma on sen kirjanpidossa. Se on maailman suurin väärien lukujen tuottaja, nerokas byrokratian puolustusjärjestelmä joka piilottaa kaikki muut rotanpesät alleen. Tässä on moderni amerikkalainen Gordionin solmu.

Viime vuoden lopussa puolustusministeriö viimein sai auditoinnin päätökseen. 400 miljoonan dollarin hinnalla, yli 1200 auditoijaa hyökkäsivät sotatalouden rahoituksen viidakkoon, mutta palasivat takaisin hävinneinä. He eivät päässeen Pentagonin ohitse. Heillä ei ollut tarjota mitään mielipidettä, selittää miten armeijan satojen akronyymien kirjanpitosiilot olivat liian epäloogisia jotta niihin oltaisiin päästy käsiksi.

Auditoinnin viimeinen osuus oli yksi maailman suurimmista oman perseen pelastusprojekteista koskaan, joka tunnetaan myös pyrkimyksenä antaa USA:n valtiolle puhtaat paperit valtiontalouden tilasta. 29 vuotta sitten, vuonna 1990, kongressi oli käskenyt kaikkia valtion laitoksia alkaa tuottamaan auditoituja tilinpäätöksiä. Toiset tottelivat. Puolustus kieltäytyi lähtemästä mukaan.

Vaadittiin Herkuleksen voimat 20 vuoden ajan siirtää Pentagon pois sen tinkimättömästä alkupaikastaan. Vuonna 2011 se viimeinkin suostui olemaan valmis vuonna 2017, mikä muuttui vuodeksi 2018, jolloin puolustusministeriö viimein totteli lain kohtaa joka määräsi “oikea-aikaiset toimintaraportit”.

Viime marraskuun 15. päivä, kun auditoinnista ilmoitettiin, varapuolustusministeri Patrick Shanahan sanoi että tästä ei tarvitse huolehtia, koska “me emme koskaan odottaneetkaan pääsevän läpi”. Kun toimittaja kysyi miksi veronmaksajien pitäisi jatkaa Pentagonille rahan lappaamista $700 miljardia vuodessa jos se ei kykene edes “saamaan omaa pesää järjestykseen ja laskemaan laivoja tai rakennuksia oikein”, Shanahan sutkautti, “Me laskemme laivat oikein.”

Tämä oli sisäpiirin vitsi. Vitsi kuuluu, että Pentagon ei ole niin hyvä laskemaan rakennuksia. Muutama vuosi sitten, itse asiassa, se myönsi kadottaneensa tiedot “478 rakennuksesta”,  39 Black Hawk -helikopterin lisäksi (joiden täysin aseistetut versiot maksavat noin $21 miljoonaa kappale).

Se ei tarkoittanut sitä, että 478 rakennusta olisi kadonnut. Mutta ne katosivat valtion kirjoista jossain kohtaa. Pentagonin byrokratia on suunniteltu käyttämään rahaa nopeasti ja tiputtamaan sotilaat ja materiaali kentälle nopeasti, mutta sillä ei ole luotettavaa metodia kirjata transaktioita. Se suunnittelee stealth-droneja ja hiljaa kulkevia sukellusveneitä, mutta ei edelleenkään ole ottanut käyttöön viivakoodeja varastonhallinnassa. Jotkut sen kirjanpito-ohjelmista käyttivät muinaista COBOL-kieltä, joka oli uusinta uutta vuonna 1959.

“Nämä systeemit”, kuten eräs senaatin työntekijä asian esittää, “ei ole suunniteltu auditoitaviksi.”

Jos ja kun puolustusarvio koskaan saadaan aikaan, todennäköisesti löydämme kasan Enroneita, joilla tappiot ja velvoitteet on piilotettu Enronin kaltaisilla erikoisyrityksillä, jossa varat systemaattisesti on yliarvioitu, kongressin hyväksymät rahat hommaa X varten väärin ohjattu ohjelmaan Y, sopimustyöntekijöille maksettu kahteen kertaan, osia ostettu kahdesti, korjauksia tehty turhaan ja suurin kuluin, ja niin edelleen.

Enron sen koko ytimessä oli kirjanpitosokkelo joka systemaattisesti piilotti tappiot ja paisutteli voittoja saadakseen sijoittajien rahaa sisään jatkuvalla syötöllä. Pentagon on eksponentiaalisesti suurempi finanssibyrokratia, jonka merkkinä toimii veronmaksaja. Tottakai, vähemmän avoimesti rikollisena skeemana armeija silti tuottaa Enronin kokoisia tappioita säännöllisesti, ja tämä on ainoastaan mahdollista johtuen sen kirjanpidosta, joka on pitkään siedetty petos.

Me olemme nähneet jo viitteitä. Kuuluisa F-35 Joint Strike -hävittäjäohjelma on nyt ennustettu maksavan veronmaksajille $1.5 biljoonaa, arviolta sen verran mitä syydimme koko Irakin sotaan. Ylibudjetoinnit ja petokset tuosta ohjelmasta yksinään odotetaan maksavan veronmaksajille noin 100 kertaa sen verran mitä Obama pisti haisemaan paljon parjattuun Solyndran aurinkoenergia-diiliin.

Samaan aikaan puolustusministeriö muutama vuosi sitten sai tietää $125 miljardin hallinnollisesta hukasta, paise joka itsessään on hieman alle kaksi kertaa $74 miljardin Enronin konkurssin hinta. Tarkastajat löysivät ”väheintään” $6 miljardista $8 miljardiin hukkaa Irakin kampanjassa, ja sanoivat $15 miljardia Afganistanin teatteriin menneitä rahoja olevan ainoastaan ”osa” kokonaistappioista.

Jokainen armeijan huippubidjetti on Enroninkaltainen kirjanpitokikka. Kongressi vuonna 2011 sääti budjetinhallintalain (Budget Control Act), joka asettaa katon puolustusmäärärahoille arviolta noin 54 prosenttiin harkinnanvaraisista menoista. Lähes heti se alkoi käyttää niinkutsuttuja Merentakaisia Kontingenssioperaatioita (Overseas Contingency Operations, OCO), jättiläismäistä kakkostiliä jota voidaan kasvattaa ilman rajaa.

Täten tätä vuotta varten Pentagon on turvannut $617 miljardia ”perus” budjettirahaa, jonka se panee budjetinhallintalain mukaisiin teknisiin vaatimuksiin. Mutta se on saanut myös $69 miljardia OCO-rahaa, jota joskus nimitetään ”sotarahoitukseksi”, kiertoilmaisu avoimelle vaitiolorahastolle. (Ei-puolustukseen menevät varat myös menevät yli rajojen, mutta tyypillisesti todellisiin hätätilanteisiin kuten hurrikaanien tuhoihin.) Lisää tähän vielä VA ($83 mrd), kotimaan turvallisuus ($46 mrd), kansallinen ydinturvarahasto ($21.9 mrd) ja arviolta $19 mrd lisää OCO-rahaa ISIStä vastaan suoritettuihin operaatioihin, jotka menevät valtiolle ja DHS:lle, sekä varsinaiset puolustusmenot jotka ovat yli $855 miljardia. Ja tuo on vasta se mitä me tiedämme (muut ohjelmat kuten CIAn dronet ovat osa salaisia ”mustan budjetin” juttuja).

Äärimmäisen ironian puuskassa auditoijien petosten etsintä on itsessään muuttunut petokseksi. Aiemmin 90- ja 2000-luvuilla puolustusministeriö käytti miljardeja palkkaamaan yksityisiä firmoja valmistelemaan viimeistä vuotta. Monissa tapauksissa nuo ulkopuoliset kirjanpitäjät yksinkertaisesti toistivat samat suositukset, jotka oltiin jo annettu ja jätetty toteuttamatta aikaisempien auditoijien kuten puolustusylitarkastajan vuorolla.

Viime vuoden kohun jälkeen aselajit kuluttavat nyt yhä enemmän ulkopuoliseen neuvontaan valmistellessaan tulevaa epäonnistumista. Pelkästään ilmavoimat antoivat Deloittelle $800 miljoonaa auttaakseen heitä tulevassa ”auditointiin valmistautumisessa”. Laivasto vastasi omalla $980 miljoonan auditointivalmiussopimuksella neljän yrityksen kanssa (Deloitte, Booz Allen Hamilton, Accenture ja KPMG).

Toisin sanoen, veronmaksajat maksavat järkyttäviä summia yksityisille tilintarkastusfirmoille siitä, että ne kirjoittavat raportteja siitä miten aiemmat suositukset jätettiin täyttämättä.

Se on Catch-22 -tarina maasta, joka on jäänyt jumiin ikuiseen vältettävissä olevan rahoituskatastrofin sykliin. Joka kerta kun me yritämme paikata vuotoa, me päädymme takaisin siihen mistä aloitimme, aloittaen yhä suuremmalla epäonnistumista kuvaavalla summalla.

Esimerkiksi osa siitä mikä inspiroi alkuperäisiä tutkimuksia puolustusmäärärahoihin oli kuuluisat tarinat 1980-luvulta ja 90-luvun alusta siitä miten armeija veloitti $640 vessan istuimista, $436 vasarasta jne. Johtava tutkija oli nuori Iowan senaattori Chuck Grassley, joka oli niin päättäväinen kuulemaan tällaisia tarinoita armeijan sisäpiiriläiseltä Franklin C. “Chuck” Spinneylta — eräs ensimmäisistä armeijan analyytikoista, joka tuli julki haaskattujen rahojen ja petosten kanssa — että vuonna 1983 Grassley ajoi Pentagoniin oranssilla Chevettellä häntä näkemään.

Puolustusministeriö kielsi Grassleya tapaamasta Spinneya. Grassley sai hänet todistamaan Valkoisessa Talossa kuusi viikkoa myöhemmin.

“Seuraavana maanantaina hänen kuvansa oli Timen kannessa,” Grassley muistaa. Maaliskuun 1983 kansiteksti kysyi haaskataanko miljardeja?

With the deadline looming to pass a spending bill to fund the government by week's end, Senate Judiciary Committee Chairman Chuck Grassley, R-Iowa, and other senators gather for weekly strategy meetings on Capitol Hill in WashingtonCongress Budget Battle, Washington, USA - 05 Dec 2017

“Kauan sen jälkeen kun lähden senaatista, [Pentagonin kulut] tulevat olemaan sama ongelma,” sanoo senaattori Chuck Grassley, R-Iowa. Kuva: J Scott Applewhite/AP/REX/Shutterstock

Se tuntui läpimurrolta. Spinneyn tarinat haaskatuista rahoista muuttuivat symboliksi joka herätti sekä vasemmiston että oikeiston mielikuvituksen, jotka kumpikin näkivät siinä oman visioinsa valtiosta täysin villiintyneenä.

Mutta 35 vuotta myöhemmin Chuck Grassley, nyt 85, edelleen lähettää kirjeitä Pentagoniin heidän ylihinnoitelluista varaosistaan, ainoastaan tällä kertaa suuremman määrän nollia kanssa. Iowalainen viime vuonna kysyi miksi me maksoimme yli $10,000 kappaleelta 3D-printatusta lentokoneen vessan kannesta, tai $56,000 25 lämmitettävästä juomamukista joiden kappalehinta on rapeat $1,280 (ilmeisesti aiemmat $693 kahvimukit on päivitetty, joiden kahva meni rikki liian helposti). Puolustusministeriö on sen jälkeen väittänyt korjanneensa nämä ongelmat.

Kun häneltä on kysytty onko häntä harmittanut että sama stoori jatkuu vuosikymmeniä myöhemmin, Grassley sanoo ”Todellakin”. Hän pysähtyy. ”Ja pitkän aikaa sen jälkeen kun olen jättänyt senaatin, sama ongelma on todennäköisesti edelleen”.

Kolme vuosikymmentä vääntöä saada avattua Pentagonin kirjanpito, eikä siltikään ole selvää edistytäänkö hommassa, vai olemmeko me kuluttaneet vain miljardeja pysyäksemme samassa pisteessä, eräässä kaikkein kalliimmista vitseistä minkä mikään valtio on koskaan kertonut itselleen. “Kun kaikki on mysteeriä,” Grassley sanoo, “minkään ei koskaan tarvitse ratketa.”

TÄMÄ ALKOI vahingossa.
“Ainoa syy sille miksi auditointi tapahtuu,” sanoo Sheila Weinberg, toimitusjohtaja tarkkailuryhmä Truth in Accountingissa, “on koska kirjanpitäjä joutui kongressin eteen.”

Vuonna 1985 töykeä italialais-albanialainen nimeltään Joe Dio-Guardi pyrki republikaanien riveistä parlamenttiin New Yorkin 20. vaalipiirissä.

DioGuardi oli maahanmuuttajakauppiaan poika. Ennen Fordhamin jesuiittakouluun menoa hänen koulutuksensa tapahtui isänsä kaupan käytävillä. ”Minulle opetettiin varastointia”, DioGuardi sanoo nykypäivänä. “Sitä oppii asioiden arvon jos joutuu jahtaamaan jotain pitkin Bronxin katuja kun he varastavat laatikon.”

Teinivuosinaan hän meni tarjoilijaksi Westchesterin country clubeille. Hän katseli kun kokit varastivat pihvejä keittiöstä jokaisen vuoden päätteeksi, tietäen että “nämä rikkaat…. jos olisi vajetta, he vain alaskirjaisivat sen vuoden lopussa.”

Pöytien pyyhkijästä seuraavana hän käytti 22 vuotta kirjanpitäjänä Arthur Andersenilla, syventyen mm. New York Cityn rahamaailman romahtamiseen 70-luvulla. Hän muistaa kaupungin silti listanneen rakennukset, jotka olivat palaneet matalaksi, edelleen omaisuuseriksi.  “Opin paljon julkisen ja yksityisen puolen kirjanpidon eroista,” hän muistelee.

80-luvun puolivälissä hän pyrki kongressiin republikaanien puolueesta Westchesterin vaalipiiristä. Sitä pidettiin varmana sinisenä alueena, jossa demokraateilla oli varma enemmistö. Hän kutsuu itseään “vahingossa kongressiedustajaksi,” koska “jos puolueeni olisi tiennyt minun voittavan, he eivät olisi päästäneet minua ehdokkaaksi. Olin uhrilammas.”

Mutta puolueidenvälisessä kisassa hän voitti, osittain esittelemällä göbeb työväenluokkaista etnistä taustaansa, toitottaen hänen kirjanpitosuosituksiaan, ja huudellen hänen molempia puolueita suosivia teemoja korruption siivoamisesta. Hän lupasi ”valaista pimeät fiskaaliset nurkat” liittovaltion byrokratiasta.

Washingtonissa DioGuardia kammoksutti liittovaltion ”hämäystaktiikka” budjetoinnissa. Hän kertoi kanssarepublikaaneilleen kongressin käyttämistä tekniikoista, joilla yksityisen puolen kaverit ”joutuisivat vankilaan”.

“Joey the Waiter,” joka on nykyään 78, silti on sama kovia puhuva newyorkilainen persoona kuin hän oli kandidaattina. On niin helppoa nauraa kuvitellen miten hänen itsepintainen bronxilainen olemuksensa otettiin vastaan enemmän yläluokkaisten ja teeskenteleväisempien kollegoiden keskuudessa tuolloin. Se selittäisi sen miksi hänet ensin sivuutettiin kun hän alkoi kirjoittaa lainsäädäntöä jolla pakottaa valtio käymään läpi tietynlaisen auditoinnin, joka on pakollinen yksityisellä puolella.

Mutta kun 80-luvun velkakriisi puski Amerikan rahoituskriisiin, ”fiskaalisesta vastuullisuudesta” tuli uusi poliittinen lentävä lause. Välittömästi “Joey the Waiterilla” oli kysyntää. ”Yhtäkkiä kaikki olivat että ’Missä se laki on minkä DioGuardi kirjoitti?'”, hän muistelee.

Hän löysi monenlaisia liittolaisia muutamasta demokraatista, senaattori John Glenn ja edusta John Conyers. Yhdessä he saivat aikaan lain mikä lopulta sai nimen “Chief Financial Officers Act of 1990.

Lainsäädäntö pakotti valtion virastot nimeämään CFO:n, toteuttamaan tilintarkastuksia ja luomaan ”modernia liittovaltiollista rahoituksenhallintastruktuuria”. 23 virastoa, puolustuksesta työministeriöön ja sisäministeriöön, pakotettiin aloittamaan ”virastonmittaisen vuosittaisen tarkastetun tilinpäätöksen” lähettämisen vuoteen 1994 mennessä.

Vaikka oli olemassa sääntöjä vuosien varrella, jotka olivat vaatineet erilaisia rahoitusta koskevien raporttien luomista, mitään  täysimittaista tilintarkastusta ei oltu koskaan yritetty. Uskomatonta kyllä, kirjanpitoperspektiivistä, USA:n valtio oli pysynyt suhteellisen neitseellisenä alueena vuosisatoja.

Niin kauas taaksepäin kuin vuonna 1787, perustuslaki vaati, että ”säännöllinen lausunto ja tilinteko kaikista julkisten varojen tuloista ja menoista tulee julkaista ajoittain.” Mutta yksikään riippumaton tutkija ei ollut koskaan käynyt läpi valtion kirjanpitoa. 80-luvun loppua kohden ja 90-luvulla satoja miljardeja verodollareita oli kulutettu vuosittain, ja kukaan ei tiennyt mihin. DioGuardille tilanne oli järkyttävä.

“Se on jatkuva periaate historiassa, Mediceistä nykypäivään”, sanoo DioGuardi. “Jos kukaan ei vahtaa rahoja, tulee konkursseja.”

CFO-laki ainakin otti käyttöön idean, että jonkun oli tarkoitus olla vahtimassa. Vuoteen 1997 mennessä kabinettitason ministeriöt kuten työ-, maatalous- ja kauppa- ja teollisuusministeriö lähettivät tilinpäätöksiä. Ensimmäisenä vuonna vain kuusi pääsi läpi. Muutaman vuoden päästä kuitenkin suurin osa oli lain puitteissa ok. Vuoteen 2013 mennessä puolustusministeriö oli ainoa liittovaltion virasto, joka ei ollut lähettänyt tilinpäätöstä.

Eräs pääsyy armeijan kurittomuuteen oli, että sillä ei ollut mitään numeroita mitä lähettää. Pentagon joka vuosi työllistää kirjanpidollisen purkkaviritelmän jonka ei pitäisi olla sen selkeämpi siviileille tässä kohtaa vuotta, koska se on samankaltainen kuin noin kuusi prosenttia amerikkalaisista, jotka eivät maksa veroja vuosittain.

Veronmaksajat jotka luulevat, että heille ollaan velkaa lyhennyksiä, mutta joilla ei ole kuitteja näyttää kuluista, joskus heittävät karkean arvion, joka perustuu heidän aiemman vuoden lyhennyksiin. Sitten he lähettävät veroilmoituksensa täynnä arvailuja, ”tökättynä” siihen näyttämään siltä kuin lyhennykset olisi laskettu rehellisen oikein.

Pentagon tekee periaatteessa samoin, ainoastaan galaktisessa mittakaavassa. Jokaisen vuoden lopussa se lähettää ”budjettitäytäntöönpanopyynnön”, joka sisältää täydelliset kuukausittaiset lausunnot sen vuoden kuluista.

Valkoinen Talo sitten ottaa nämä numerot ja käyttää niitä ennustaessaan puolustusmäärärahoja seuraavalle vuodelle. Presidentti lähettää tuon budjetin kongressille, joka silloin oikeuttaa rahat. Lähes poikkeuksetta Pentagon päätyy saamaan korotuksen. Vuodelle 2019 Donald Trump lähetti budjetin joka pyysi $716 miljardia, eli $82 miljardia enemmän kuin puolustusministeriö oli saanut aikaisempana tilikautena.

Systeemi on järkeenkäypä, paitsi yhden ongelman suhteen: Pentagonin lähettämät tilinpidon luvut ovat feikattuja.

Puolustusministeriö, suurimmaksi osaksi, ei tiedä miten paljon se tuhlaa. Sillä on käsitys joistain asioista, kuten armeijan palkoista, mutta muualla sillä ei ole mitään käryä. Mikään sen palveluista — laivasto, ilmavoimat, maavoimat, rannikkojääkärit — ei käytä samaa järjestelmää kirjaamaan transaktioita tai monitoroimaan varastoja.  Jokaisella palvelulla on omat operaationsa ja hallinnointibudjettinsa, oma palkanmaksujärjestelmänsä, omat tutkimusmäärärahansa ja niin edelleen. Se on erillisten budjettien imperiumi.

Sen sijaan että käytettäisiin yhtä integroitua kirjanpitojärjestelmää, joka pitäisi kirjaa globaalista rahoituskuvasta kaikkina aikoina, Pentagon on rakentanut byrokratian toisensa päälle, jota se nimittää Maanpuolustuksen Rahoitus- ja Kirjanpitopalveluksi (Defense Finance and Accounting Service, DFAS). Tämän on luonut senaikainen puolustusministeri Dick Cheney vuonna 1991. DFAS vastaa rahoitusraporttien keräämisestä ympäri imperiumin joka kuun lopulla. DFAS on kuin tribuuni, joka matkaa hevosen selässä kuukauden lopulla, keräten pergamenttikasoja jokaisesta linnasta.

Vuonna 2013 Reuters julkaisi brutaalin paljastuksen siitä miten DFAS:n kirjanpitäjät tekivät hullua kierrostaan jokaisen kuun lopussa yrittäen parsia kasaan transaktioita, joilla tuhlailu oikeutettaisiin. Mutta tuhannet tapaukset joka kuukausi jättivät puuttumaan kaikki merkinnät kirjoissa. ”Meillä ei ollut yksityiskohtia”, eräs kirjanpitäjä selitti.

Asioiden monimutkaistamiseksi se, että rahaa allokoidaan armeijan eri aikatauluissa. Jos kongressi antaa laivastolle $53 miljardia operaatioihin ja ylläpitoon, niinkuin se teki viime vuonna, palvelun odotetaan kuluttavan kaikki tuo raha. Sellaiset kulut — palkanlaskenta on toinen — ovat nimeltään ”yhden vuoden rahaa”. Samaan aikaan tutkimus- ja kehityspuoli saattaa olla ”kahden vuoden rahaa” ja alihankinta saattaa olla ”viiden vuoden rahaa”.

Aerial View of the Pentagon from a commercial airliner taking-off from Reagan National Airport outside Washington, DC.Aerial Views of the Pentagon, Washington DC, USA - 17 Feb 2017

Monia tapauksia on ollut, joissa viranomaiset ovat käyttäneet hyväkseen Pentagonin järjestelmää vuosien mittaan. Siviiliministeri kavaltsi ilmavoimilta $1.4 miljoonaa vuosikymmenen ajan ennen kuin kukaan edes huomasi. Kuva: REX/Shutterstock

Jos Pentagon ei käytä kaikkia rahojaan tasan tarkkaan sitä määrää kuin kongressi sanoo, että se voi käyttää, siihen mennessä kun kongressi määrää — jos se ei käytä kaikkea yhden vuoden rahojaan yhdessä vuodessa, kaikki sen viiden vuoden rahat viidessä vuodessa jne. — armeijan on tarkoitus antaa käyttämättömät rahat takaisin kongressille.

Mutta armeija ei oikeastaan koskaan ole ajoissa, ja jatkuvasti sekoittaa sen rahapotteja. Grassley 90-luvun lopulla havaitsi, että armeija käytti tietokoneella sopimustöidenhallintapalveluiden mekanisointiohjelmaa nimeltä MOCAS (Mechanization of Contract Administration Services) tämän sekoittamisen nopeuttamiseksi. Aina kun Pentagonilla oli laskuja maksettavana, sen sijaan että se olisi vetänyt rahat oikealta tililtä, MOCAS joskus yritti käyttää ”vanhaa rahaa”, eli mitä tahansa rahaa joka oli menossa vanhaksi.

Kaikille valtion virastoille on laitonta käyttää rahaa, joka on annettu toiseen tarkoitukseen eri ohjelmaan. Mutta armeija — joko hauskasti tai kauheasti, riippuen perspektiivistäsi — loi ohjelman, joka algoritmisesti tuotti sellaisia lain rikkomuksia.  Ne eivät olleet mitään pieniä rikkeitä: Grassley on taistellut vuosia sellaisia automaattimaksuja vastaan, ja sanoo että byrokraatit käyttävät niitä ”välttelemään budjettikohdennusrikkeistä säätävää Antideficiency Actia — joka on rikos.” Viime vuonna auditointi havaitsi, että kyseinen laki oli yksi viidestä laista, joita virasto on rikkonut.

MOCAS on silti olemassa, mutta on epäselvää miten tai onko sitä päivitetty. Joka tapauksessa maanpuolustukselta puuttuu edelleen tallenteet, joista näkyy että se on maksanut oikeille ohjelmille oikeilta tileiltä. Siitä pelosta, että jouduttaisiin maksamaan rahaa takaisin, puolustusministeriö on komentanut sen kirjanpitäjiä saamaan luvut täsmäämään.

Nuo DFAS:n kirjanpitäjät Reutersin paljastuksessa saivat käskyn ylemmiltään, että jos he eivät löytäisi laskuja tai sopimuksia, joilla todistaa eri että yhden, kahden ja viiden vuoden rahat ovat on kulutettu oikeaan aikaan, heidän tulisi suorittaa ”todeksi osoittamattomia muutostöitä”, eli valehdella.

Kirjanpitäjät systemaattisesti ”tökkäsivät” vääriä numeroita kirjoihin saadakseen tase mätsäämään valtionkonttorilta saatuihin rahoihin. Nämä korjaukset ovat ”kirjanpidon tositteiden korjauksia” eli ”tökkäyksiä”.

Tämän seurauksena vuoden lopun tilinpäätösluvut näyttävät siltä kuin ne sopisivat kongressin aikeisiin. Tosiasiassa tuhansia tökkäyksiä täynnä oleva tilinpäätös on fiktiota, systemaattisen kirjanpitorikoksen muoto, jota kongressi hiljaksiin on suvainnut vuosikymmenet.

Väärien lukujen systeemi on niin pitkäikäinen käytäntö, että sille on annettu lukuisia tylsältä kuulostavia nimiä. Hatusta heitettyjen lukujen niminä näkee sellaisia kuin kongressin johtaman GAOn ”taseen pakkokirjaukset”, puolustusvoimain ylitarkastajan ”ei riittävästi tuetut korjaukset” sekä Pentagonin oman yleiscontrollerin ”kirjanpitotositteet” eli ”väliaikaiset korjaukset”. Valkoisessa Talossa kaikki puhuu ”tökkäyksistä”.

Tökkäyksille on viaton selitys, vaikka jopa kaikkein parhaat selitykset ovat silti edelleen epäpätevyyttä. Esimerkiksi, jos laivasto ostaa helikopterin maavoimilta (joka on kaikkien pyörivien siipialusten monitoroinnista vastaava ”laitteen haltija”), se ilmaantuu kuluksi molempien palveluntuottajien kirjoihin. Vaikka raha on käytetty vain kerran, sekä maavoimat että laivasto raportoivat sen kuluna.

Sen sijaan että kumottaisiin tällaiset työpaikan epäjohdonmukaisuudet, joka on se mitä tapahtuisi missä tahansa donitsimyymäläketjussa, puolustusministeriö ei koskaan vaivautunut korjaamaan sen kirjanpitosääntöjä.  Satpkem eri akronyymijärjestelmien kanssa yksi ainoa virhe saattaa saada aikaan väärät numerot, jotka ylittävät transaktion alkuperäisen arvon.

Tämä antelias selitys ylitarkastajan julkistamille uutisille vuonna 2016 näytti, että maavoimat — jonka vuosibudjetti on $122 miljardia — tuotti kirjanpitotökkäyksiä 54 kertaa tuon määrän, kokonaiset $6.5 biljoonaa (engl. trillion), pelkästään vuonna 2015.

Kun siviilianalyytikot näkevät nämä numerot, he aina ensin olettavat niiden olevan kirjoitusvirheitä, koska yksikään yritys ei kykenisi selviämään sellaisesta jättiläismäisestä kirjanpitosotkusta.

“Kun näin tuon luvun 6.5 biljoonaa ensimmäisen kerran, luulin että se on virhe”, sanoo Michiganin yliopiston professori Mark Skidmore, joka vuonna 2017 johti tutkimusta joka löysi $21 biljoonan verran tökkäyksiä 17 vuoden aikaväliltä. “Luulin että se olisi mahdollisesti 6 miljardia. Mutta se oli oikeasti 6 biljoonaa.”

Kun tarinat vuosivat julkisuuteen, massiivisista luvuista (joita suurimmaksi osaksi ei edes käsitetty) tuli puheenaihe sosiaalisessa mediassa. Uusi kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez, esimerkiksi, lainasi Skidmoren tutkimusta ja twiittasi, että Pentagon ”olisi jo voinut rahoittaa” kaksi kolmasosaa $32 biljoonan terveydenhuoltoalan paketin hintalapusta.

Ocasio-Cortez ei ollut aivan oikeassa. $21 biljoonan luku ei tarkoita, että sitä määrää rahaa haaskataan, tai että se olisi sveitsiläisellä pankkitilillä jossain. Pentagon ei edes saanut niin paljoa rahaa tuona aikana.

Lisäksi, jotkut tökkäykset ovat ylöspäinkorjauksia ja jotkut alaspäin. Jos nämä netotaan — jota kukaan ei ole koittanut — kirjanpitoreiän koko voi olla pienempi.

Kuitenkin, Andyn ja muiden mukaan $21 biljoonan luku saattaa jättää huomiotta kirjanpitovirheet järjestelmässä, sillä jotkut tökkäyksistä on sekä automatisoitu että jäänyt tunnistamatta. Se mikä on selvää on, että kaikkialla läsnäoleva tökkiminen ja huonojen lukujen määrä Pentagonin kirjanpidossa on niin massiivinen, että kestää ikuisuus selvittää tuo solmu.

Kaikki tämä on vaikeaa hahmottaa, mutta keskeistä on, että kun epäilyttävä numero tulee esiin jossain kohtaa armeijan useista kirjanpidollisista siiloista, sitä tyypillisesti ei tutkita, vaan se yksinkertaisesti tilkitään paperilla ja lähetetään eteenpäin. Yksityisessä yrityksessä, jos varaston luvut yhtäkkiä piikkaavat miljardeilla yhdessä kuussa, auditoijat tulevat sankoin joukoin selvittelemään ongelmaa.

Armeijasta ei voida sanoa samaa. Tämä oli yksi niistä seikoista, jonka auditoijat havaitsivat viime vuonna, että Pentagonilta puuttui ”käytännöt ja proseduurit varmistaa urakoitsijoilla hallussa oleva valtion omaisuus”. Tämä on hieno tapa ilmaista, että Pentagon ei lähetä tutkijoita varmistamaan, että Lockheed-Martinilla tai Boeingilla tai kenellä tahansa muulla on oikeasti ne osat joita ne sanovat korjaavansa tai huoltavansa.

Tämä lopulta on auditoinnin tulos. Meillä ei ole minkäänlaista kuvaa siitä mitä haaskausta tai väärinkäytöksiä voi noiden tökkäysten alla olla, vaikka meillä on idea.

Kuitenkin, me tiedämme että Pentagonin kirjanpito on niin täynnä huonoa dataa, että väärinkäytösten löytäminen reaaliajassa on käytännössä mahdotonta. Tähän lisää vielä  vuosikymmenten leikkaukset Pentagonin rikostutkimusosaston henkilöstössä ja siinä on jo avoin kutsu rikolliselle toiminnalle. Laskuja voidaan systemaattisesti paisuttaa vuosikymmenten ajan eikä ketään saisi tietää. Kuten ilmavoimien kirjanpitäjä Andy sen ilmaisee, systeemi on ”turtunut petokseen”.

JOS KYSYT kongressin työntekijöiltä miksi tökkäysjärjestelmää suvaitaan, he vain kohauttavat olkapäitään. Kongressilla on todella vain kaksi tapaa vastata kun puolustusministeriö rikkoo lakia. Valitut virkamiehet voivat huutaa ja kritisoida Pentagonia, tai vetää pois rahat. Ensimmäinen ei ole kauhean tehokasta, ja jälkimmäinen on tähän mennessä osoittautunut poliittisesti mahdottomaksi.

“Yksikään toinen liittovaltion virasto ei pääsisi tällä tavalla pälkähästä”, kuvaa eräs senaatin työntekijä.

Armeijalle on toistuvasti sanottu että lopettavat tökkimisen ja kehittävät rationaalisemman kirjanpitojärjestelmän. Tapausksessa toisensa jälkeen uudistukset vain pahentavat ongelmia.

Eräs ensimmäisistä korjauksista kohdistettiin kuuluisaan vessaninstuin- ja vasaraongelmaan. GAO julkaisi vuonna 1992 raportin, joka haukkui armeijan pystyyn ”huonosta kulujen ennakoinnista” ja ehdotti muutoksia. Lopputulos oli sellaisen olennon kuin ”pääasiallinen toimittaja” keksiminen, periaatteessa välimies jolla on valta asettaa hinnat ja valita aliurakoitsijat.

Tämä järjestelmä inflatoi hintoja. Vuoteen 2004 mennessä maanpuolustus kulutti vuosittain $7.4 miljardia pääasiallisen toimittajan ostoihin, sen jälkeen kun se oli kuluttanut $2.3 miljardia vuonna 2002.

Sanomalehdet saivat vihiä tästä ja vuonna 2005 raportoivat, että armeija ostelee nyt 85 senttiä maksavia jääpalamuotteja pääasiallisilta toimittajilta 20 dollarin kappalehintaan. Kuukauden sisällä raahattiin C-5 -lentokoneen jääkaappi edustajainhuoneen kuulusteluun ja laivaston amiraali nimeltään Keith Lippert joutui Kalifornian Duncan Hunterin tentattavaksi ja selittämään miksi hän oli ostanut yhdeksän jääkaappia pääasialliselta toimittajalta hintaan $32,642.

Vuosien mittaan tämä kuvio on toistanut itseään. Yritys standardoida armeijan palkkakulut ja henkilöstötietojen tallennus, nimeltään DIMHRS, vei 12 vuotta ja maksoi yli $1 miljardia ennen kuin se heitettiin menemään. Vuonna 2005 ilmavoimat lähti ostoksille ja aikoi hankkia tietojärjestelmän Oraclelta, nimeltään Expeditionary Combat Support System. Kesti 7 vuotta ja yli $1 miljardia ennen kuin se heitettiin roskiin. John McCain vitsaili ECSS:stä, “Ainakin he saivat vessan istuimet. Tästä he eivät saaneet mitään.”

Sama homma pyöri armeijan lupauksissa ”auditointivalmiutta” koskien. Pentagon alunperin sanoi, että se olisi valmis auditoitavaksi vuonna 1997. Kun päivämäärä ohitettiin käsiä heilauttamalla, Pentagonin viranomaiset tekivät sarjan urheita lupauksia.

Vuonna 2003 puolustusvoimain controller Dov Zakheim kertoi parlamentin budjettikomitealle, ”Me odotamme pitävämme puhtaan auditoinnin vuoteen 2007 mennessä.” Pian tuon lupauksen kieltämisen jälkeen, hän sanoi, ”Mitä syvemmälle kaivoimme…. sitä enemmän vaikeuksia tuli vastaan.”

Vuonna 2005 Pentagon alkoi tukea sen suullisia lupauksia raporteilla nimeltään Taloudenparannus- ja Auditointivalmiussuunnitelma (Financial Improvement and Audit Readiness plan, FIAR). Tämä raportti periaatteessa kertoi joka vuosi, että olemme päässeet lähemmäksi tämän ongelman ratkaisua. Joitain lainauksia:

Joulukuu 2005: “Edistystä on saatu aikaan.” Syyskuu 2006: “Edistystä on saatu aikaan.” Syyskuu 2007: “Edistystä on saatu aikaan useilla alueilla.” Maaliskuu 2008: “Huomattavaa edistystä on saatu aikaan.” Maaliskuu 2009: “Merkittävää edistystä on saatu aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää.”

President Donald Trump speaks at a hanger rally at Al Asad Air Base, Iraq, . President Donald Trump, who is visiting Iraq, says he has 'no plans at all' to remove US troops from the countryTrump Iraq - 26 Dec 2018

Presidenti Donald Trump puhuu hangaaritukitilaisuudessa Al Asadin ilmatukikohdassa, Irakissa. Kuva: Andrew Harnik/AP/REX/Shutterstock

Pentagon oli yrittänyt saada laitoksen laajuista auditointia aikaan jo vuonna 1996. 2000-luvun puoliväliin tultaessa ehkäpä 100 tilintarkastajaa puolustusministeriön tarkastuslaitokselta, sekä yli sata muuta eri palveluiden osastoilta vuosittain yrittivät luoda yksittäisen tilinpäätöksen, huolimatta lähes täydellisestä auditoitavan informaation puutteesta. He tekivät muutaman avuliaan suosituksen, mutta eivät pääseen puusta pitkään ennen kuin totesivat, että tilintarkastus ei ollut mahdollinen.

“Me yritämme tehdä kanakeittoa kananpaskasta”, sanoi tilintarkastaja surullisesti nauraen.

Lähes 15 vuoden jälkeen tällaisia harjoitteita, Grassley muuttui niin vihaiseksi, että hän esitteli lakimuutoksen, joka kielsi Pentagonin yrittää itse tarkastaa omia tilejään kunnes se kykenisi tekemään jotain hyödyllistä. Lakimuutos meni läpi ja elää  Osiossa 1003 vuode 2010 National Defense Authorization Actia.

Vuoden 2010 lakimuutos komensi Pentagonia myös olemaan oikeasti valmis vuoteen 2017 mennessä. “Se oli ‘Aloitetaan alusta ja tehdään homma loppuun’” sanoo Grassley.

Grassleyn lakimuutos lopettu satojen tilintarkastajien vuosittaisen liikehdinnän, mutta ei lopettanut tilintarkastuksia kokonaan. Kaksi kilpailevaa lakia — CFO Act ja vuoden 2010 NDAA — loivat kirjaimellisesti Catch-22 -tilanteen, jossa molempien tilaamat palvelut ja tilaamatta jättämät palvelut lain mukaan velvoittivat heidän saattamaan tilintarkastuksen itse loppuun.

Aselajit yrittivät kuluttaa tiensä ulos ongelmasta. Uskomatonta kyllä, ne alkoivat kilpailla siitä miten paljon ne voisivat kuluttaa tilintarkastusvalmiuteen tähtäävään ohjelmaan. Vuonna 1997 maavoimat tunki ainakin $4 miljardia globaaliin taistelutukijärjestelmään (Global Combat Support System), josta Center for Public Integrity sanoi sen olleen suunniteltu sentralisoimaan kymmenisen erilaista vanhentunutta kirjanpitojärjestelmää. Pienempi rannikkojääkärit kehitti oman systeeminsä samalla nimellä, ja maksoi $1 miljardia.

GAO vuonna 2009 julkaisi raportin, jossa valiteltiin $6 miljardin olleen mennyt jo auditointivalmiuteen. GAOn mukaan otti niin paljon rahaa saada Pentagon pisteeseen jossa se voisi tarkasti seurata määrärahoja.

Vuonna 2011 silloinen maanpuolustuksen pääkirjanpitäjä Robert Hale tunnusti kongressille, ”Me emme täysin ymmärrä puolustusministeriössä mitä täytyy tehdä päästäkseen asepalveluksen tilintarkastuksesta läpi, koska me emme ole koskaan tehneet sellaista.”

Käännös: Huolimatta siitä, että 60 tuhatta rahoitusalan työntekijää oli töissä 21 vuotta miettimässä tilinpäätöksen tekoa, Hale myönsi että yksikään ei ollut  hypännyt syvään päätyyn: “Ei voi oppia uimaan rannalla seisomalla.”

Rannoista puhuttaessa Hale sanoi toivoneensa käyttävänsä rannikkojääkäreitä kirjanpidon ”sillanpäänä”, koska se oli edellä muita aselajeja tilintarkastuskelpoisuudessa. Mutta vuoden 2011 rannikkojääkärien ”kokeilutarkastus” päättyi katastrofiin. Ylitarkastaja havaitsi, ettei hän kyennyt selittämään $2 miljardin menoja. Kuulostaa pahemmalta kun miettii että heillä oli auditoitavanaan vain $4 miljardin edestä rannikkojääkärien budjettia.

Rannikkojääkärit skarppasivat. Vuonna 2014 Pentagon ilmoitti, että jääkärit pääsivät läpi vuoden 2012 tilintarkastuksesta. Tilanne oli niin suurenmoinen, että he muistivat tilaisuutta Pentagonin sankarikäytävällä. Silloinen puolustusministeri Chuck Hagel sai framille oman plakaatin ”puhtaista” papereista. Hagel, puolustusvoimain vakaa yhteistyökumppani, loisti sanoessaan, ”Me emme käytä paljoa aikaa megafonilla huuteluun omista saavutuksistamme…. me teemme hommat niinkuin pitää.”

Mutta sana alkoi kiertää, että rannikkojääkärien tilintarkastus oli huijaus. ”Se oli älyllinen harjoite kusetuksessa ja huijauksessa”, sanoo Grassley, jonka tiimi oli kaiken keskellä koittaessaan saada ylitarkastajan tiimiä tutkimaan tuloksia uudelleen. Vuoden sisään ylitarkastaja veti takaisin hyväksyntänsä. ”Mielipiteemme vuoden 2012 rannikkojääkärien arvioinnista”, hän ilmoitti, ”on ettei ole luotettava.”

Mikä vielä nihkeämpää, silloin paljastui, että ylitarkastajan toimisto lähetti sähköposteja pitkin ketjua painostaen tilintarkastajia hyväksymään ulkopuolisen tilintarkastusfirman, jolla oli jo tilillään valheellisia rannikkojääkärien tilintarkastuksia. Tämän olisi pitänyt olla punainen lippu eläköityneen armeijan tilintarkastajan Jack Armstrongin mukaan.

“Mikset haluaisi treenata erittäin tarkkaa silmää kun sinulla on jo ollut epäluuloja heidän työnsä laadusta?” sanoo Armstrong.

Sen aikainen puolustusministeriön kirjanpitäjä Mike McCord filosofoi rannikkojääkärien fiaskosta. ”Se on oppimiskokemus”, hän sanoi.

Kaikkien näiden väärien alkujen jälkeen pian kävi selväksi, että ainoa tapa saada Pentagon oikeasti korjaamaan itsensä olisi se, että kongressi lakkaisi lähettämästä rahaa. Vuodesta 2012 alkaen, sekä edustajainhuoneen että senaatin lainsäätäjien jälkeen tulleet, joihin lukeutui mm. Tom Coburn, R-Okla.; Barbara Lee, D-Calif.; Ron Wyden, D-Ore.; Rand Paul, R-Ky.; Bernie Sanders, I-Vt.; ja John McCain, R-Ariz., yrittivät ottaa käyttöön lainmuutoksia, joilla leikattaisiin Pentagonin rahoitusta jos se ei korjaisi hommiaan.

“Yhtäkään niistä ei säädetty laiksi”, sanoo Mandy Smithberger Project on Government Oversightista.

Iso ongelma on kampanjoiden rahoitusuudistus. Kysy Valkoisen Talon työntekijöiltä miksi on vaikeaa saada läpi mitään lakia joka edes miettii rahoituksen vetämistä Pentagonilta, ja he sanovat, että vastaasi hyökkää molempien puolueiden joukko juutalaisia jotka ovat syynänneet puolustusalan kampanjakontribuutioita, kiitos heidän asemansa komiteoissa kuten asevoimakomitea tai määrärahakomitea.

“Et voi saada Pentagonia ottamaan tilintarkastusta vakavasti ennenkuin uhkaat lopettaa rahoituksen, ja et voi lopettaa rahoitusta ilman kampanjarahoituksen uudestamista,” sanoo eräs Valkoisen Talon työntekijä.

Valitettavasti vuosittainen tilintarkastus on luonut nyt toisarvoisen rahavirran tilintarkastusfirmoille, jotka ovat muodollisesti astuneet lopullisesti mukaan tunnettujen puolustusvoimain alihankintafirmojen joukkoon, kuten Lockheed Martin, General Dynamics, Boeing ja Raytheon.

Raha virtaa nyt kahteen suuntaan. Eräs estimaatti asettaa vuosittaiset kirjanpitokulut noin miljardiin: $400 miljoonaa vuodessa tilintarkastusfirmoille kuten Ernst & Young,  ja arviolta $600 miljoonaa firmoille kuten Deloitte korjaamaan tilintarkastuksessa ilmenneet virheet.

Pentagon voi pitää kirjanpitäjiä kiireisinä ikuisesti yksinkertaisesti tekemällä taksonomista työtä, jossa kuvataan Pentagonin epäauditoitavuutta. Puolustusministeriö työllistää 3 miljoonaa ihmistä, sillä on 280 laivaa, lähes 16 tuhatta lentokonetta ja 585 tuhatta ”laitosta” ainakin 80 maassa. Olet kuullut käsitteestä ”too big to fail” — puolustusministeriön universumi on liian suuri laskettavaksi. ”Mahdotonta… Me emme voi tehdä sitä… Se on liian suuri”, eräs raivostunut viranomainen purnasi.

“He sanovat meille, että homma tulee muuttumaan vielä pahemmaksi ennen kuin se voi muuttua paremmaksi”, on se miten eräs Valkoisen Talon työntekijä asian esittää.

Jos tilintarkastajat lopulta saavat selkoa kaikesta heidän työstään, se on sen arvoista. Mutta he saattavat yhtä helposti vain jatkaa hivuttautumista kohti määräystenmukaisuutta ikuisesti. ”Miljardilla dollarilla vuodessa”, sanoo Grassley, ”pitäisi nähdä edistystä.”

Huhtikuussa 2016 USA:n ylikirjanpitäjä Gene Dodaro todisti senaatin edessä, että Pentagon oli hassannut yli $10 miljardia sen kirjanpitojärjestelmiensä modernisointiin. Nuo yritykset, hän sanoi, ”eivät olleet tuottaneet positiivisia tuloksia.”

Kaksi vuotta myöhemmin senaattorit Grassley ja Sanders, sekä lisäksi Wyden ja muita, kysyivät Dodarolta kirjeessä miksi ei oltu saatu yhtään edistystä aikaan noiden systeemien käyttöön ottamiseksi. ”Aiotteko saada sen valmiiksi minun elinaikanani?” erään Valkoisen Talon työntekijän on sanottu tivanneen kokouksessa Dodaron kanssa. Hän ei saanut minkäänlaista vastausta.

Sanders viime vuonna esitteli lakimuutoksen, jolla Pentagonilta kaapattaisiin edes 0.5% sen rahoituksesta ennen kuin se pääsee läpi (ei teettää, vaan pääsee läpi) tilintarkastuksesta. Hän epäonnistui, mutta aikoo jatkaa yrittämistä. Hänen tiimilleen Pentagonin tilintarkastusongelma liittyy yhtä paljon vääriin yhteiskunnallisiin prioriteetteihin kuin hukkaan ja huonoon hallinnointiin.

“Toistuvasti meille on sanottu että meillä ei ole varaa taata terveydenhuoltoa oikeutena, tehdä julkisista yliopistoista maksuttomia ja vakavasti puuttua mihin tahansa työväenluokan tarpeeseen”, Sanders sanoo. “Mitä tulee massiiviseen hukkaan, petokseen ja väärinkäytöksiin Pentagonissa, hiljaisuus on käsinkosketeltava.”

Sekä Sanders että Grassley ovat taistelleet Pentagonin tuulimyllyä vastaan vuosikymmeniä, vastakkaisista päistä puoluepoliittista kenttää. Grassleylla tuntuu tietynlainen väsymys.

Kun häneltä kysyttiin miten paljon on saatu aikaan luotaessa toimivaa kirjanpitojärjestelmää Pentagoniin, hän sanoo “Minun tasollani minun täytyy sanoa että ei yhtään.” Hän pysähtyy. “Perustuen siihen miten hommat ovat menneet tähän asti, tuntuu siltä kuin he eivät haluaisi korjata sitä.”

Kaikki tämä summaa tämän pulman. Republikaanien haaskahaukka kuten Grassley voivottelee Pentagonin kyvyttömyyttä/haluttomuutta toteuttaa moderni, korporaatiotyylinen, yhtenäinen kirjanpitojärjestelmä, ja hän on vakuuttunut, että tilintarkastus ei mene koskaan läpi ennen kuin sellainen kehitetään.

Sillä aikaa edistysmieliset kuten Sanders, joka on halukas pienentämään Pentagonin tuhlausta osana yleistä kansallisten prioriteettien uudelleenmäärittelyä, voivottelee kongressin kyvyttömyyttä/haluttomuutta ottaa oikeita askelia, joita tarvittaisiin määräystenmukaisuuden pakottamiseksi. Kampanjatukisysteemi, joka pitää keskeiset komiteat vankinaan, mahdollisesti lukitsee tämän ongelman paikalleen, kunnes tuo osa ongelmaa uudistetaan.

Molemmilla senaattoreilla, valitettavasti, on oikeutetut huolet. Todellisen tilintarkastuksen estävä tuplaeste — yksi logistinen, toinen poliittinen — on syy siihen miksi niin harvat Valkoisessa Talossa tuntevat itsensä itsevarmoiksi siitä, että päästään kuiville hommassa pitkään aikaan. Kuten eräs Valkoisen Talon työntekijä homman esittää, ”Puolustusministeriö rakastaa löytää epätehokkuuksia. Se vain tarkoittaa sitä, että voidaan käyttää enemmän rahaa.” Hän lisää, ”Joka vuosi he tietävät, että he saavat $700 miljoonaa. Se ei tule muuttumaan.”

Kunnes joku saattaa voimaan lain, joka oikeasti vaikuttaaa johonkin, joka oikeasti uhkaa leikata armeijan määrärahoja, kaikkein todennäköisin tulevaisuus on se jossa puolustusministeriö jatkaa tilintarkastusten tekoa ja niiden reputtamista massiivisilla kustannuksilla ikuisesti. Parhaimmillaankin, joka vuosi me saatamme päästä lopputulemaan kuten tämä vuoden 2018 tilintarkastus,  Pentagonin ylitarkastajalta. ”Kaikkein tärkein lopputulema… ei ollut yleisön mielipide”, ylitarkastaja kirjoitti, ”vaan että… puolustusministeriö edistyy.”

On mahdotonta korostaa liikaa ongelman suuruutta, jonka puolustusministeriön tilintarkastuksen junnaaminen aiheuttaa. Se seikka, että ministeriö ei voi päästä tilintarkastusta läpi, tarkoittaa että koko valtio on samassa veneessä. Kunnes Pentagon pääsee läpi, koko USA vuosittain saa niinkutsutun ”avoimen lausunnon” sen rahoituksesta, joka tarkoittaa kirjanpitäjien kielellä ”keskeneräistä”.

DioGuardi, joka saattoi tämän kaiken liikkeelle 30 vuotta sitten, sanoo että yksikään pörssiyhtiö ei voisi laskea liikkeelle velkakirjaa pääsemättä ensin tilintarkastuksesta läpi. Mutta USA laskee liikkeelle satoja miljardeja velkakirjoissa, huolimatta ammottavasta reiästä sen kirjanpidossa, joka on saatu aikaan loppumattomalla ratkaisemattomalla ongelmalla puolustusministeriössä. ”Kirjanpidon mielessä”, hän sanoo, ”se on kauhutarina”.

“Ernst & Young syö heidät elävältä”, sanoo Andy. ”Se on niin paljon pahempaa kuin mitä ihmiset kuvittelevat.”

Vähän yli 50 vuotta sitten Dwight Eisenhower piti kuuluisan jäähyväispuheensa, jossa hän varoitti ”sotateollisen kompleksin” vallasta. Entinen sota-ajan komentaja valitteli ”ikuisen suuren luokan sotateollisuuden” luomista, ja sanoi että ”vääriin käsiin joutuneen vallan tuhoisan nousun potentiaali on olemassa ja pysyy”.

Eisenhowerin varoitusta juhlitaan vasemmiston keskuudessa varoituksena sodanlietsojien poliittisen vallan murskaamisena, mutta kuten me nyt näemme, se ennusti myös fiskaalisten konservatiivien painajaismaista tulevaisuudenvisiota. Armeijasta on tullut pysäyttämätön mekanismi veronmaksajien varoja imuroidessaan ja käyttäessään niitä kaikkein tehottomimmalla mahdollisella tavalla. Koulut rapistuvat, sairaalat ja synnytyssairaalat suljetaan ympäri maata, mutta sotavoimat täyttävät varastot joissain ohjelmissa ”1000 vuoden varustuksilla”, kuten eräs laivaston logistiikkaupseeri asian esitti.

Se on äärimmäinen esimerkki amerikkalaisen poliittisen systeemin muuttumattomuudesta. Jopa silloinkin on kun asiasta on molempien puoluekentän laitojen konsensus, ja lakeja on saatu ajettua läpi, ja molempien rahat on allokoitu muutosta varten ja virastoja on luotu tätä varten — jos ongelma on tarpeeksi suuri, aika vääristyy kohti korruptiota, ja kaaos elää aina pidempään kuin reformit. Eisenhower ei olisi voinut ennustaa sitä miten oikeassa hän oli.

Artikkelin julkaissut Rolling Stone

Phil Schneider: Maanalaiset tukikohdat ja NWO

Phil Schneider, urhea mies, jokin aika sitten siirtyi tuonpuoleiseen ilmeisesti armeijatyylisen teloituksen seurauksena tammikuussa 1996. Hänet löydettiin kuolleena asunnossaan pianon kieli kaulan ympäri kiedottuna. Joidenkin lähteiden mukaan häntä oltiin brutaalisti kidutettu ennen hänen tappamistaan. Phil Schneider oli entinen hallituksen insinööri, joka oli mukana rakentamassa maanalaisia tukikohtia. Hän oli yksi kolmesta ihmisestä jotka selvisivät vuoden 1979 tulitaistelusta harmaiden avaruusolentojen ja USA:n tiedustelupalvelun sekä armeijan välillä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa.

Toukokuussa 1995 Phil Schneider piti luennon siitä mitä hän oli havainnut. Seitsemän kuukauden päästä häntä kidutettiin ja hänet tapettiin niiden voimien käden kautta, joille hän oli aiemmin työskennellyt. Tämän miehen viimeiset teot eivät jääneet huomiotta.

“Se johtuu tästä kaameasta liittovaltiorakenteesta että tunnen suoraan itseni uhatuksi kertoa kenellekään mitään tästä materiaalista. Miten pitkään kykenen tekemään näin jäänee arvaukseksi. Kuitenkin haluaisin mainita, että tämä luento koostuu neljästä pääaiheesta. Jokainen niistä aiheista liittyy jossain määrin siihen missä olin mukana, olittepa sitten patriootteja tai ette.

“Haluan teidän tietävän, että USA on kaunis paikka. Olen käynyt yli 70 maassa, ja en voi muistaa yhtäkään maata joka on yhtä kaunis, ja jonka kansa on yhtä loistelias, kuin USA.

“Antaakseni teille yleiskuvan siitä mitä olen, aloitin menemällä insinöörikouluun. Puolet koulustani oli tuolla alalla, ja sain maineen geologisena insinöörinä, sekä rakennusinsinöörinä sekä armeijan että ilmailun sovellusten alalla. Olen auttanut rakentamaan kaksi päätukikohtaa USA:han joilla on jotain merkitystä sille mikä tunnetaan nimellä Uusi Maailmanjärjestys.

Ensimmäinen tukikohta oli Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa humanoideja vastaan, ja olen yksi henkiinjääneistä. Olen mahdollisesti ainoa henkiinjäänyt jonka kuulette puhuvan asiasta. Kaksi muuta henkiinjäänyttä ovat vartioinnin alaisena. Minä olen ainoa selviäjä joka tietää koko operaation yksityiskohdista. 66 agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaisia, kuoli tuossa tulitaistelussa. Minä olin siellä.

“Ensimmäiseksi, osa siitä mitä aion kertoa teille tulee olemaan järkyttävää. Osa siitä mitä aion kertoa teille tulee todennäköisesti olemaan erittäin epäuskottavaa, vaikka pyydän teitä laittamaan silmälasien sijaan teidän ”skeptikon lasit” päähänne. Mutta tehkää vapaasti kotiläksynne. Tiedän, että USA:n viranomaisten julkisuuslaki ei auta paljoakaan, mutta se on paras mitä meillä on. Paikallinen lakikirjasto on hyvä paikka etsiä kongressin pöytäkirjoja. Joten, jos jatkaa kotiläksyjen tekoa, silloin voi pysyä valppaana omassa maassaan sen toiminnasta.

Maanalaiset tukikohdat ja pimeät budjetit

“Rakastan maata jossa asun enemmän kuin rakastan elämääni, mutta en seisoisi teidän edessänne jos en uskoisi asian olevan niin. Ensimmäinen osio josta puhun koskettaa armeijan maanalaisia tukikohtia ja pimeitä budjetteja. Pimeä budjetti on salainen budjetti joka haalii 25% bruttokansantuotteesta USA:ssa. Pimeä budjetti jo nyt kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran menee pimeisiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 maanalaista sotilastukikohtaa.

”He ovat rakentaneet näitä 129 tukikohtaa päivät pääksytysten, lakkaamatta, 1940-luvulta lähtien. Jotkut rakennettiin jopa aiemmin kuin tuolloin. Nämä tukikohdat ovat periaatteessa suuria kaupunkeja maan alla, jotka ovat yhteydessä toisiinsa suurinopeuksisella maglev-junalla joka kulkee Mach 2 nopeudella. Useita kirjoja on kirjoitettu tästä toiminnasta. Al Bielekilla on ainoa kappaleeni joka minulla on. Richard Souder, arkkitehtuurin tohtori, on riskeerannut elämänsä puhumalla tästä. Hän työskenteli useiden hallitusten virastojen kanssa maanalaisten tukikohtien parissa. Siellä missä te asutte, Idahossa, niitä on 11 kappaletta.

”Keskimäärin nämä tukikohdat ovat 1 mailin syvyydessä, ja ne ovat periaatteessa kokonaisia kaupunkeja maan alla. Ne kaikki ovat 2,66 ja 4,25 kuutiomailin välillä kooltaan. Niissä on laserporauskoneet, jotka voivat porata tunnelia seitsemän mailin verran yhdessä päivässä. Musta budjetti ylittää valtuuksissaan Kongressin, joka on laitonta. Tällä hetkellä Uusi Maailmanjärjestys riippuu näistä tukikohdista. Jos olisin tuolloin tiennyt että NWO liittyy kaikkeen tähän, en olisi tehnyt sitä. Minulle valehdeltiin varsin laajamittaisesti.

Sotateknologian kehitys, saksalaisten kiinnostus hyperavaruusteknologiaan ja muuta

“Periaatteessa, mitä teknologiaan tulee, jokainen kuluva kalenterivuosi sotateknologia kasvaa noin 44,5 vuotta. Tämän takia on helppo ymmärtää, että vuonna 1943 heillä oli kyky luoda vakuumiputkiteknologialla alus, joka kykeni kirjaimellisesti katoamaan yhdessä paikassa ja ilmestymään toisessa. Minun isäni, Otto Oscar Schneider, taisteli sodan molemmilla puolilla. Hän oli alunperin sukellusvenekapteeni, ja hänet saatiin kiinni ja uudelleensijoitettiin USA:n. Hän oli mukana monenlaisissa toimissa, kuten ydinpommissa, sitten vetypommissa ja Philadelphia-kokeessa. Hän keksi suurinopeuskameran ja otti kuvia ensimmäisistä ydinkokeista Bikini Islandilla heinäkuun 12. päivänä 1946. Minulla on alkuperäiset valokuvat tuosta kokeesta, ja valokuvissa näkyy UFOja pakenemassa pommipaikalta suurella nopeudella. Bikini Island tuohon aikaan oli niitä täynnänsä, erityisesti veden alla, ja alkuperäiskansoilla oli ongelmia eläimien silpomisten kanssa. Tuohon aikaan Kenraali MacArthur oli sitä mieltä, että seuraava sota käydään muista maailmoista tulleiden avaruusolentojen kanssa.

“Joka tapauksessa, isäni loi perustuksen teoreetikoille Philadelphia-kokeeseen, sekä muihin kokeisiin. Miten tämä liittyy minuun? Ei mitenkään, paitsi muuten kuin että hän oli isäni. En pidä siitä mitä hän teki vastapuolella, mutta mielestäni hänellä oli paljon sisua tulla tänne. Häntä vihattiin Saksassa. Hänestä oli 1 miljoonan dollarin kultapalkkio kenelle tahansa joka hänet tappaisi. Selvästikään he eivät onnistuneet. Takaisin kuitenkin aiheeseemme, maanalaisiin tukikohtiin.

Tulitaistelu Dulcen tukikohdassa

“Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon alla liittovaltion hallitus päätti kiertää USA:n perustuslakia ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä nimitettiin 1954 Greada-sopimukseksi, joka periaatteessa salli avaruusolentojen ottaa muutamia lehmiä ja testata heidän implanttiteknologiaansa muutamiin ihmisiin, mutta että heidän piti kertoa yksityiskohtaisesti ketkä ihmiset olivat mukana. Verkkaisesti avaruusolennot muuttivat sopimusta kunnes he päättivät, etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. Vuonna 1979 tämä oli todellisuutta, ja tulitaistelu Dulcen tukikohdassa sattui aika tavalla vahingossa. Olin mukana rakentamassa lisäosaa maanalaiseen Dulcen tukikohtaan, joka on mahdollisesti syvimmällä kaikista. Se ulottuu useita kerroksia ja on yli 2,5 mailia syvä. Tuona tiettynä aikana me olimme poranneet neljä eri reikää erämaahan, ja me aioimme liittää ne toisiinsa ja räjäyttää suuria osioita kerralla. Minun työni oli mennä alas reikiin ja tarkastaa kivinäytteet ja ehdottaa räjähdettä tiettyyn kiviainekseen. Kun olin menossa sinne, löysimme itsemme suuren luolan sisältä keskellä avaruusolentoja, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin kahta niistä. Tuolloin siellä oli yli 30 ihmistä. Noin 40 tuli myöhemmin kun tämä alkoi, ja kaikki heistä kuolivat. Me yllätyimme siitä että koko maanalainen tukikohta oli täynnä avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että he olivat eläneet planeetan pinnan alla jo pitkään, mahdollisesti miljoona vuotta. Tuo voisi selittää paljon siitä mikä on Muinaisten Astronauttien teorian takana.

“Joka tapauksessa minua ammuttiin rintaan eräällä heidän aseistaan, joka oli laatikko heidän kehossaan. Se räjäytti reiän minuun ja antoi minulle pahan annoksen kobolttisäteilyä. Minulla on ollut tuosta syystä syöpä.

“En kiinnostunut UFO-teknologiasta ennen kuin aloin työskennellä Area 51:ssa, Las Vegasista pohjoiseen. Noin kahden vuoden vuodesta 1979 selviytymisen jälkeen menin takaisin työhön Morrison & Knudsonille, EG&G:lle ja muille firmoille. Area 51:llä he testasivat kaikenlaisia kummallisia avaruusaluksia. Miten moni täällä tuntee Bob Lazarin tarinan? Hän oli fyysikko Area 51:ssä, ja yritti selvittää  työntövoimalaitteiston toimintaa eräissä näissä aluksissa.

Schneiderin huoli hallituksen eri ryhmittymistä, junanvaunuista ja kahlesopimuksista

“Olen kuitenkin erittäin huolissani liittovaltion hallituksen toimista. He ovat valehdelleet kansalle, piirittäneet senaattoreja, ja yleisesti kieltäytyneet puhumasta totta avaruusolentoasiassa. Voisin jatkaa miten paljon tahansa. Voisin kertoa teille että olen varsin närkästynyt. Jokin aika sitten tunsin erään joka asui lähellä minua Portlandissa, Oregonissa. Hän työskenteli Gundersonin terästehtaalla, jossa he valmistavat junanvaunuja. Tunsin tämän kaverin yli 30 vuoden takaa, ja hän oli tavallaan hiljaista tyyppiä. Hän tuli kerran yhtenä päivänä ja sanoi minulle ”he rakentavat vankivaunuja.” Hän oli hermostunut. Gunderson, hän sanoi, oli solminut sopimuksen liittovaltion hallituksen kanssa rakentaakseen 107200 täysimittaista junanvaunua, joissa jokaisessa on 143 paria kahleita. Tässä jättiläismäisessä projektissa oli 11 alihankkijaa. Oletettavasti Gunderson sai yli 2 miljardia dollaria sopimuksesta. Betlehem Steel ja muut teräsfirmat olivat myös mukana. Hän näytti minulle erästä heidän vaunuistaan varikolla Pohjois-Portlandissa. Hän oli oikeassa. Jos lasket 107,200 kertaa 143 kertaa 11, saat lukeman noin 15 miljoonaa. Tämä on mahdollisesti se luku ihmisiä jotka ovat eri mieltä liittovaltion toimista. Enää et voi äänestää näitä ihmisiä pois virasta. Nykyinen hallintojärjestelmämme on ”teknokratia”, ei demokratia, ja se on maaorjuuden muoto. Sillä ei ole mitään tekemistä USA:n kanssa. Nämä ihmiset ovat jumalattomia ja he ovat luoneet lainsäädäntöä jolla rukous kielletään julkisissa kouluissa. Voit saada yli 100 tuhatta dollaria sakkoa ja kaksi vuotta linnaa koulussa rukoilemisesta. Uskon, että me voimme olla parempia. Uskon myös, että liittovaltion hallitus ajaa USA:n kansalaisten orjuutusta. En ole kauhean hyvä puhuja, mutta jatkan lörpöttelyä kunnes joku ampuu minut, koska on sen arvoista puhua ryhmälle kuten te näistä hirmuteoista.

Amerikan pimeiden ohjelmien alihankkijat

“On myös muitakin ongelmia. Minulla on joitain mielenkiintoisia lukuja vuodelta 1993. Stealth-hävittäjillä on tällä hetkellä 29 prototyyppiä. USA:n kongressin budjetti seuraavalle 5 vuodelle on näiden osalta $245.6 miljoonaa. Et voisi ostaa edes varaosia näille pimeille projekteille tuolla hinnalla. Joten sinulle on valehdeltu. Pimeä budjetti on noin $1.3 biljoonaa kahden vuoden välein. Biljoona on tuhat miljardia. Biljoona dollaria painaa 11 tonnia. USA:n kongressi ei koskaan näe kirjanpitoa näistä salaisista kultakaivoksista. Näiden ohjelmien alihankkijoita ovat:

  • EG&G
  • Westinghouse
  • McDonnell Douglas
  • Morrison- Knudson
  • Wackenhut Security Systems
  • Boeing Aerospace
  • Lorimar Aerospace
  • Aerospacial in France
  • Mitsibishi Industries
  • Rider Trucks
  • Bechtel
  • *I.G. Farben*

…plus satoja muita. Onko tämä se mitä varten me elämme vapautta rakastavina kansalaisina. En usko.

Star Wars ja ilmeinen avaruusolentojen uhka

“Stilti, 68% armeijan budjetista on suoraan tai epäsuorasti pimeiden budjettien vaikutuksen alla. Star Wars luottaa vahvasti salaiseen aseistukseen. Muuten, mitkään stealth-ohjelmista eivät olisi olleet mahdollisia ellemme olisi olleet mukana eristämässä maahan törmännyttä avaruusolentojen alusta. Ei yksikään. Jotkut teistä saattavat kysyä mitä ”avaruussukkula” ”sukkuloi”. Suuria harkkoja avaruusmetallia jota louhitaan avaruudesta ja ei voida tuottaa Maan päällä. He tarvitsevat lähes ulkoavaruuden tyhjiön tuottaakseen niitä. Meille ei kerrota lähellekään totuutta. Uskon hallituksemme viranomaisten myyneen meidät kuiviin — kaikkinensa. Vielä muutama viikko sitten olin töissä USA:n hallitukselle  Ryolite-38 -turvaluokituksella — eräs maailman korkeimmista. Uskon Star Wars -ohjelman olevan yksinomaan ehkäisemässä avaruusolentojen hyökkäystä — sillä ei ole mitään tekemistä ”kylmän sodan” kanssa, joka on vain leikkikalu jolla kerätä rahaa kansalta — mitä varten? Koko vale on suunniteltu ja toteutettu viimeisen 75 vuoden aikana.

Stealth-hävittäjäteknologiaa käyttävät USA:n virastot ja YK

“Tässä on toinen tiedonjyvä teille. Huumeiden salakuljetusta vastaan taisteleva DEA ja ATF käyttävät stealt-taktisia aseisiin lähes 40% toimintabudjetistaan. Tämä on vuonna 1993, ja luvut ovat kasvaneet tuosta huomattavasti. YK käytti amerikkalaisia stealth-aluksia 28%:ssa sen maailmanlaajuisista toiminnoista vuosina 1990-1992, Center for Strategic Studiesin ja UN:n Raportin numero 3092 mukaan.

Stealthin suojelijat ja Delta Forcen alkuperä Bosnian konfliktissa

“Stealthin suojelijat: On olemassa ainakin kolme erillistä luokitusta poliiseille jotka suojelevat kaikkein parhaiten salassapidettyjä salaisuuksiamme. Numero yksi, Armeijan yhteiset taktiset joukot (Military Joint Tactical Force, MJTF), joskus kutsutaan nimellä Delta Force tai Mustat Baretit (Black Berets), on monikansallinen taktinen joukko-osasto jota käytetään pääosin suojelemaan erilaisia stealth-aluksia ympäri maailman. Muuten, tuolloin oli rakennettu 172 stealth-alusta. Kymmenen törmäsi maahan, joten luku on noin 162. Bill Clinton antoi ne pois noin kuusi viikkoa sitten YK:lle. On ollut viitteitä siitä, että Delta Force lähetettiin Bosniaan viimesinä Bushin hallinnon päivinä salaiseksi tarkk’ampujaryhmäksi. ja että he alkoivat ammuskella toisiaan selkkauksen molemmilla puolilla, saadakseen aikaan oikean konfliktin Bosniaan jota käytettäisiin keppihevosena tulevien hallitusten poliittisiin tarkoituksiin.

Ajatuksia USA:ssa tapahtuneista pommi-iskuista

“Minut palkattiin jokin aika sitten tekemään raportti World Trade Centerin pommituksista. Minut palkattiin koska minulla on tietoa noin 90 eri kemiallisesta räjähteestä. Katsoin kuvia, jotka oli otettu juuri räjähdyksen jälkeen. Betoni oli sulaneena lätäkössä. Teräs ja harjateräsraudoitus olivat krijaimellisesti pursunneet kuuden jalkaa pidemmälle kuin sen alkuperäinen mitta. On olemassa vain yksi ase joka pystyy tuohon — pieni ydinase. Se on rakennustyyppinen ase. Selvästikään kun he sanovat, että typpiräjähde teki tuon tuhon, he valehtelevat silmät päästään.

Ihmiset, jotka heillä on tallessa, eivät todennäköisesti tehneet rikosta. Itse asiassa, minulla on syyni uskoa että sama ryhmä, jota pidetään pidätettynä, teki joitain muita rikoksia, kuten tappoi juutalaisen rabbin New Yorkissa. Kuitenkin, haluan lisäksi mainita että viimeisen räjähdyksen aikana Oklahoma Cityssa he ensin sanoivat, että kyseessä on lannoitepommi. Ensin he sanoivat, että kyseessä on 1000 paunan lannoitepommi. Sitten se oli 1500. Sitten 2000 paunaa. Nyt se on 20 tuhatta. Et voi panna 20 tuhatta paunaa lannoitetta pakettiautoon. En ole koskaan sekoittanut räjähteitä sinänsä. Tiedän vain kemiallisen rakenteen ja miten niitä käytetään rakentamisessa.

Minun maineeni perustuu siihen. Autoin louhimaan yli 13 syvällä maan alla olevaa tukikohtaa USA:ssa. Työskentelin Malta-projektissa Länsi-Saksassa, Espanjassa ja Italiassa. Voin kertoa teille kokemuksesta, että typpiräjähde ei olisi rikkonut edes ikkunoita Oklahoma Cityn virastotalossa. Se olisi tappanut pari ihmistä ja romahduttanut rakennuksen julkisivun, mutta se ei olisi ikinä tehnyt tuon kaltaista vahinkoa. Uskon että minulle on valehdeltu, ja en aio niellä tällaista enää. Joten sanon teille että teille on valehdeltu.

Totuus republikaanipuolueen ja Amerikan välisestä sopimuksesta

“En näe, että tällä hetkellä meillä on enempää elinaikaa kuin kuusi kuukautta tällä tahdilla maassamme. Me olemme muun maailman heittopussi, koska meitä koijaa niin moni paha ihminen joka tätä maata hallitsee. Mielestäni me voimme olla parempiakin. Mieletäni yli 45-vuotiaat ovat vakavasti huolestuneita tulevaisuudestaan. Aion kertoa teille muutamia pelottavia skenaarioita. Sopimus Amerikan kanssa. Se pitää sisällään samaa terminologiaa kuin Adolf Hitler käytti muita alistamaan vuonna 1931. Uskon että pystymme parempaan. Sopimus Amerikan kanssa on viimeinen liittovaltiomme yritys repiä meidän käsistämme perustuslaki ja kansalaisoikeudet.

Joitain tilastoja pimeiden helikopterien käytöstä

Pimeät helikopterit. USA:ssa on yli 64 tuhatta pimeää helikopteria. Jokaista kuluvaa tuntia kohden rakennetaan yksi lisää. Onko tämä oikeaa rahankäyttöä? Mihin liittovaltio tarvitsee 64 tuhatta taktista helikopteria, jos he eivät yritä orjuuttaa meitä? Epäilen ettei armeija tarvitsisi niin montaa. Epäilen ettei edes koko maailma tarvitse niin montaa. Maailmassa on 157 F-117A stealth-hävittäjää jotka on ladattu LIDAR:illa ja tietokonekuvantamistutkalla. He näkevät sinun kävelevän huoneesta huoneeseen kun he lentävät talosi ylitse. He näkevät taloosi ilmasta tarkkuudella 1 tuumasta 30 tuhanteen mailiin. Se on niin tarkka. Olen työskennellyt liittovaltiolle pitkän aikaa, ja tiedän tasan tarkkaan miten he hoitavat asioitaan.

Hallituksen maanjäristyslaite, AIDS bioaseena joka on valmistettu avaruusolentojen jäämistä

“Liittovaltio on keksinyt maanjäristyslaitteen. Olen geologi, joten tiedän mistä puhun. Kun Koben maanjäristys sattui Japanissa, silloin ei ollut pulssiaaltoa niinkuin normaalien järistysten tapauksessa. Ei mitään. Vuonna 1989 oli maanjäristys San Franciscossa. Ei ollut tuolloinkaan pulssiaaltoa. Se on Tesla-laite jota käytetään vihamielisiin tarkoituksiin.

Pimeän budjetin ohjelmat ovat alistaneet tuntemamme tieteen. Katso vaikka AIDSia, jonka on National Ordinance Laboratory Chicagossa on kehittänyt vuonna 1972. Se oli biologinen ase jota käytettiin USA:n ihmisiä vastaan. Mistä tiedän tämän on, että näin tiedustelupalvelu Office of Strategic Servicesin dokumentaatiota, joka muuten on edelleen toiminnassa tänäkin päivänä, vaikkakin CDC:n alaisuudessa Atlantassa. He käyttivät eläinten, ihmisten ja avaruusolentojen rauhaseritteitä luodakseen viruksen. Nämä avaruusolentohumanoidit, joiden kanssa hallitus leikkii, ovat pahimpia uutisia. Niiden pöpöille ei ole minkäänlaista suojaa — ei mitään. Ne ovat kaameiden lopputulosten biologisia aseita. Jokainen avaruusolento planeetallamme tulisi eristää.

Saddam Hussein tappoi 3,5 miljoonaa kurdia samanlaisella bioaseella. Ansaitsemmeko me tämän planeetan asukkaat tämän? Ei, me emme ansaitse. Mutta emme myöskään ole tekemässä mitään sille. Jokainen haaskaamamme hetki me tuotamme jollekin tämän planeetan ihmiselle nihkeää karhunpalvelusta. Juuri nyt, minä kuolen syöpään jonka sain työssäni liittovaltion hallitukselle. Saatan elää kuusi kuukautta. Ehkä en elä. Sanon teille yhden asian. Jos jatkan tällä tavalla puhumista, ehkä Jumala antaa minulle elinvoimaa puhua suuni puhtaaksi. Rikon jokaista lakia mitä vain voin puhuakseni suuni puhtaaksi. Yksitoista parasta ystävääni viimeisen 22 vuoden aikana on murhattu. Kahdeksan murhista pantiin ”itsemurhan” piikkiin.

Ennen kuin menin puhumaan Las Vegasiin, ajoin ystäväni luokse Joshua Treehen, lähelle 29 Palmsia. Ajoin vuorille päästäkseni Needlesiin Kaliforniassa. Minua seurasi kaksi hallituksen E-350 -autoa G-14 -rekisterikilvillä, jokaisessa oli pari matkustajaa joista yhdellä oli Uzi. Tiesin tasan tarkkaan keitä he olivat. Olen puhunut 19 kertaa ja noin 45 tuhannellee ihmiselle. Sain heistä etumatkaa ja pysähdyin keskelle tietä. He tulivat molemmille puolilleni ja ajoivat uomaan. Tähänkö se nyt päättyy? Leikkasin turvallisuuskorttini ja lähetin sen takaisin hallitukselle, ja sanoin heille että jos minua uhkailtaisiin, niinkuin minua on, että lataisin 140 tuhatta sivua dokumentteja internetiin hallituksen rakenteesta ja sen koko suunnitelman. Olen jo aloittanut tuon työn.

“Paljon kiitoksia.”

 

Artikkelin  julkaissut usahitman.com