Avainsana-arkisto: skepsis

Olavi Kiviniemi: Todellinen tieto on väliinputoaja

Julkaisemme Olavi Kiviniemen tekstin Todellinen tieto on väliinputoaja. Teksti on julkaistu aiemmin mm. Ultra-lehden numerossa 1 / 1998 sekä Paratutkimusseuran sivuilla.

Maailma on täynnään kaikenlaisia ideologisia ristiriitoja. Eräs selvimpiä vastakkainasetteluja on rajatiedon harrastajien ja skeptikkojen välinen kiistely maailmankuvan perusteista. Näiden leirien välinen keskustelu jää yleensä hedelmättömäksi väittelyksi ilman että kumpikaan osapuoli oppii mitään uutta. Miksiköhän näin on, ja onko minkäänlainen yhteisymmärrys mahdollinen?

 

Rajatiedon harrastajat

Rajatiedon harrastajilla on valitettavan usein puutteelliset perustiedot luonnontieteistä. Heillä ei ole havainnollista kuvaa avaruuden mittasuhteista ja energioista eikä siitä, kuinka tarkasti käytännön todellisuus toimii tunnettujen luonnonlakien mukaan. Heillä ei ole hyvää käsitystä siitä mikä tässä maailmassa on normaalisti mahdollista, tai mitä ei pitäisi tapahtua ilman perustavaa laatua olevia lisäoletuksia. Kun he lukevat omaa kirjallisuuttaan ja kuuntelevat esitelmiä, he omaksuvat varomattomasti arveluttavia mielikuvia ympäristön todellisuudesta.

Kirjallisuudessa on runsaasti asiavirheitä, joita kukaan omasta joukosta ei korjaa. Samat jutut kiertävät artikkelista toiseen ilman tarkistuksia tai kriittistä vertailua. Toisinaan lainataan tieteellisiä käsityksiä vuosisadan alkupuolelta ottamatta huomioon että kyseiset asiat voivat nykyään olla jo aivan toisella tasolla. Jotkut rajatieteilijät käyttävät fysiikan ja muiden tieteiden termejä. Melko pienellä asiantuntemuksella on kuitenkin todettavissa että he tarkoittavat kyseisillä sanoilla jotakin muuta kuin mitä itse näiden tieteiden edustajat tarkoittavat. Esimerkiksi on syytä pitää mielessä että sähkömagneettiset ilmiöt ovat mitattavissa nykylaitteilla.

Paranormaalit ilmiöt voivat periaatteessa tapahtua joko todellisuudessa eli aineellisella tasolla tai vain kokijoidensa mielessä. Aineellisen tapahtuman merkkejä ovat esimerkiksi se että tutkittavaksi jää aineellisia kappaleita tai jälkiä, tai sitten useammat paikalla olevat ihmiset toisistaan riippumatta kertovat havainneensa samanlaisen ilmiön. Ilmiöt eivät ole aineellisia esimerkiksi silloin kun kaikki paikalla olevat ihmiset eivät havaitse samaa tai kyseessä on vain yhden ihmisen tajuntaan tullut tieto. Jos havaitsija on yksin, niin tapahtuman todellisuuden varmistaminen voi olla mahdotonta.

Rajatiedon harrastajat eivät yleensä pyri tekemään selväksi ovatko ilmiöt aineellisia vai eivät, eivätkä kiinnitä huomiota suuriin eroihin ilmiöiden todistusvoimassa. He eivät dokumentoi ajoissa kokemuksiaan, ja kertovat heittäneensä aineelliset todistuskappaleet roskiin. Tapauskertomukset sisältävät epäilyttävän vähän tärkeitä yksityiskohtia. Joku on vain nähnyt ”enkelin”, ”harmaapukuisen haltijan” tai ”äidin haamun” tai ”saanut tiedon” jostakin asiasta. Loppu jää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Eipä tarvitse ihmetellä etteivät tarinat useinkaan tee vaikutusta jonkinlaista tarkkuutta harrastaviin ihmisiin.

Olen itse tarkistanut kymmeniä ufohavaintoja ja paranormaaleja väitteitä. Lähes aina tapaukset ovat jääneet epämääräisiksi yksityiskohtien puuttumisen vuoksi, tai sitten ne ovat kutistuneet olemattomiin ja selittyneet tavallisilla ilmiöillä. Ihmisen muistin epäluotettavuus on tullut ilmeiseksi, kuten myös mielikuvituksen arvaamattoman suuri vaikutus. Minulla on ollut onni tarkistaa myös muutamia sellaisia tapauksia joissa on ollut runsaasti yksityiskohtia, ja aineistoa keräillessä on löytynyt lisää kertomusta tukevia seikkoja.

Rajatiedon oppirakennelmat sisältävät valtavan määrän erilaisia mielikuvia. On värähtelytasoja, värähtelyitä, säteilyjä, voimia, energioita, järjestelmiä, olentoja ja sanomia. Tässä käsiteviidakossa on todella paljon opiskeltavaa, ja monet ovat uppoutuneet siihen syvälle. On asioita jotka ovat enemmän tai vähemmän ristiriidassa keskenään, mutta useinkaan ei huomata että jos jokin asia on näin, niin se ei mitenkään voi olla niin eikä myöskään noin.

Monille ihmisille rajatiedon ilmiöt ovat omaa kokemusta. Ajatusleikkinä voitaisiin kuvitella tilannetta, että skeptikko väittää jollekin kiven kovaan että telepatiaa ei ole olemassa, vaikka toinen koko ajan saa tietoja skeptikon ajatuksista ja tietää mitä tämä seuraavaksi on sanomassa. Monet kokevat ihmeellisiä asioita ja näyttävät saavan tietoja, jotka pitävät paikkansa. Saatujen sanomien antaja ei välttämättä ole se mikä ilmoittaa olevansa, mikä kyllä yleisesti tunnustetaankin.

Rajatiedon harrastajissa tuntuu hyvältä luonnon arvostaminen ja pyrkimys totuuteen ja henkiseen kehitykseen. Monet ovatkin ilmeisesti edistyneet pitkälle ja saavuttaneet käsittämättömän syvällisyyden ja elämänymmärryksen. Toisinaan herää epäilys kehittyneisyyden aitoudesta, kun huomaa ettei kyseinen henkilö ole kovinkaan hyvin selvillä oman ymmärryksensä rajoista. Varmastikin myös henkisessä kehityksessä pätee tyvestä puuhun nousemisen periaate. Jos yksinkertaiset asiat ovat jääneet epäselviksi, niin tuskin silloin voivat vaikeatkaan asiat olla kovin selviä.

 

Skeptikot

Skeptikkojen lähtökohtana ovat tieteet ja kriittisyys, ja he lupaavat että mitään ilmiötä ei tuomita ennakolta ilman perusteiden tutkimista. Luonnontieteellinen maailmankuva kuitenkin toimii niin hyvin, että paranormaalit ilmiöt tuntuvat täysin tarpeettomilta. Käytännössä skeptikot siksi lähes poikkeuksetta ovat vakuuttuneita näiden ilmiöiden mahdottomuudesta. Heidän mielestään paranormaalit ilmiöt ovat niin poikkeuksellisia, että niiden hyväksymiseen tarvitaan myös poikkeuksellisen pitävät todisteet.

Ilmiöiden mahdottomuuden vuoksi skeptikot sysäävät todistamisen taakan väitteiden esittäjien harteille. Heidän mielestään on turhaa itse nähdä vaivaa tutkimuksissa jotka eivät kuitenkaan voi johtaa mihinkään. On oikeutettua odottaa että ilmiöt kannettaisiin heidän eteensä kuin tarjottimella, ja he voisivat nenäänsä nyrpistäen todeta että eipä ole yhtään vakuuttavaa, viekää pois ja tuokaa parempaa. Etukäteisasenteen vuoksi skeptikot eivät riittävästi pane merkille esimerkiksi itselleen tapahtuvia yhteensattumia.

Skeptikoilla on taipumus niputtaa yhteen kaikki väitetyt rajatiedon ilmiöt samanarvoisiksi. Yhteisen arvon saavat sitten määrätä kaikkein villeimmät ja selvästi mahdottomat väitteet. Skeptikot haluavat poistaa kaiken rajatiedon materiaalin joukkotiedotusvälineistä, huomaamatta että mikään keskustelu ei ole mahdollista ilman jonkinlaista lähtöaineistoa. Kaikki skeptikot eivät ole omaksuneet tieteellisiä periaatteita kovinkaan syvällisesti, mikä näkyy liiallisena asioiden yksinkertaistamisena ja perusteettomana varmuutena.

Skeptikoiden kriittisyys ei ulotu heidän omiin julkaisuihinsa. Niissä yleensä riittää, että jutun lopputulos on oikea. Yksityiskohtia esitetään valikoiden ja sopivasti viistoon vetäen. Oma väki ei yleensä korjaa juttujen puutteita. Esimerkkinä jatkuvasti toistetusta väitteestä on, että jotkut ilmiöt ovat loppuneet sen jälkeen kun videokamerat ovat tulleet käyttöön. Kirjallisuudesta kyllä löytyy tietoja että videokuvausta on käytetty onnistuneesti. Skeptikoiden pitäisi tarkistaa tällaiset tiedot ennenkuin jatkavat entisellä urallaan.

Skeptikot ovat kuitenkin hyvin tarpeellisia. Jos heidän käytäntönsä olisi teorian periaatteiden mukainen, ja ylimielinen varmuus ja iva jäisivät vähemmälle, niin heistä olisi vain hyvää sanottavaa.  Rajatiedon kaupallistumisen arvostelu ja psyykikkojen osumavarmuuden olennaisen liioittelun esiintuonti on aivan paikallaan. Muutamat tekevät myös ansiokasta ilmiöiden selvitystyötä. Suomessa on tehty asiatiedoiltaan hyviä yhteenvetoja esimerkiksi ufoilmiöstä, maasäteilystä ja astrologiasta.

Skepsis ry. on reilusti luvannut merkittävän rahapalkkion sille, joka pystyy esittämään riittävät kriteerit täyttävän paranormaalin ilmiön. Miksi skeptikkoja arvostellaan rajusti, mutta kukaan ei anna heille tuntuvampaa näpäytystä korjaamalla rahat pois?

 

Onko edistymistä näköpiirissä?

Paranormaalien ilmiöiden ja luonnontieteiden välinen aukko on mielestäni toistaiseksi hyvin laaja, vaikka joskus myös muuta väitetään. Paranormaalien väitteiden tuloksekas selvittely jää melko lailla koskemattomaksi rajatieteilijöiden ja skeptikoiden välille. Kumpikaan leiri ei huolehdi tärkeiden yksityiskohtien keräämisestä, käsittelystä ja vertailusta. Esimerkiksi Geller-lusikantaivutus ei rajatiedon harrastajien mielestä ole mitään ihmeellistä. Skeptikot puolestaan tietävät, että ilmiö on mahdoton ja siksi pelkkää huijausta.

Ideologisiin ristiriitoihin johtava kierre on hyvin selväpiirteinen. Ensin muodostetaan mielipide jostakin asiasta täysin riittämättömin perustein. Sen jälkeen suodatetaan kaikki uusi tieto tuon muodostetun käsityksen läpi. Liikutaan sellaisissa piireissä ja luetaan vain sellaista kirjallisuutta mikä tukee vanhaa käsitystä. Jos varotoimenpiteistä huolimatta joudutaan tekemisiin väärän opin kanssa, sen arvo kielletään. Ympäristön suggestiovaikutus tekee ideologisesta häkistä hyvin vahvan. Elämän perustan muodostavien käsitysten muuttaminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta, joten vieraalta tiedolta suojautuminen tapahtuu suurelta osin automaattisesti ja tiedostamatta.

Luonnontieteellinen maailmankuva on ihmiskunnalle äärimmäisen tärkeä asia. Tieteellinen menetelmä on ainoa keino saada luotettavaa tietoa todellisuudesta. Väitetyillä selvänäkijöillä ja kontaktihenkilöillä olisi ollut ainakin vuosisatoja aikaa välittää todenmukainen kuva lähiavaruudesta ja sen taivaankappaleista. Heidän etsikkoaikansa on kuitenkin tuottanut huomattavan virheellisiä tietoja, ja tuskin tilanne on siitä kohentunut vieläkään. Luonnontieteiden alustavatkin tulokset ovat osoittautuneet paikkansapitäviksi, ja tiedot tarkentuvat koko ajan. Tieteen tulosten avulla ihminen on saanut käyttöönsä koneet, jotka ovat vapauttaneet suuret ihmisjoukot ankarasta raadannasta, joka oli ennen välttämätöntä hengissä pysymiseksi.

Maailmankuvan kehittymiseen tarvitaan aitoa älyllistä uteliaisuutta ja lahjomatonta selvitystyötä. Tiedonhalun pitää olla niin vahva, että tarkistuspolku saa johtaa minne hyvänsä ilman että tutkijat alkavat epäröidä, unohtamatta kuitenkaan kriittisyyttä. Tärkeätä olisi kerätä kaikki johonkin tapaukseen liittyvät selkeät ja olennaiset yksityiskohdat ja muodostaa niistä kokonaiskuva, unohtamatta mahdollisia ristiriitaisuuksia. Rajatiedon harrastajien tehtävänä olisi tuottaa hyvälaatuista dokumentoitua aineistoa muiden käyttöön, ja skeptikoiden pitäisi todella tehdä kunnollista kenttätutkimusta.

Rajatiedon harrastajat ja skeptikot voisivat yrittää jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen esimerkiksi käsitteistä ja menetelmistä, niin ettei samoja sanoja käytettäessä puhuttaisi aivan eri asioista. Tällaisen rajankäynnin jälkeen voitaisiin sitten selvittää mistä asioista ollaan selvästi samaa mieltä, mistä selvästi eri mieltä ja mitä mahdollisesti jää vielä raja-alueelle käsitteiden epäselvyyden vuoksi.

Nykymaailma ei tunnu olevan kypsä edistymään kovinkaan pitkälle. Arkielämän pintailmiöt kiinnostavat enemmistöä paljon enemmän kuin perustavaa laatua olevat kysymykset. Mahdollisesti tarvitaan sellaista psykologista kehittyneisyyttä, mitä toistaiseksi esiintyy vain hyvin harvoilla ihmisillä. Esimerkiksi C. G. Jungin ja J. Krishnamurtin ajatusten perusteella arvioiden voisi olla niin, että väitetyt henkiolennot ja humanoidit ovat jotakin monimutkaisempaa ja erikoisempaa kuin mitä yleensä ajatellaan. Ottaen huomioon tieteiden kehityksen viimeisten vuosisatojen aikana voitaneen odottaa, että sillä taholla tapahtuu paljon seuraavien tuhannen vuoden kuluessa. Tietenkin edellyttäen että ihmiskunnalla on tämä aika käytettävissään.