Avainsana-arkisto: tiede

NASA aikoo pitää tiedotustilaisuuden maanantaina ’uudesta löydöstä’

Nasa aikoo pitää tärkeän tiedotustilaisuuden Kuussa tehdystä “innostavasta uudesta löydöstä”.

Avaruusvirasto ei paljastanut yksityiskohtia löydöstä, mutta sanoi että se “edistää NASAn pyrkimyksiä oppia lisää Kuusta syväavaruuden tutkimuksissa”.

Se sanoi myös, että löydös on tehty Stratospheric Observatory for Infrared Astronomylla, eli Sofialla.

Sofia on kustomoitu Boeing 747, joka lentää ilmakehää korkeammalle, mikä mahdollistaa 3-metrisen teleskoopin saada tarkka kuva aurinkokunnasta ja laajemmasta universumista. Lentokone kykenee pääsemään yli 99% kaikesta ilmakehän vesihöyrystä, mikä normaalisti on tiellä kun tarkkailemme avaruutta.

Teleskoopin instrumentit lentävässä observatoriossa toimivat infrapunalla, mikä tarkoittaa että se voi “havaita silmälle näkymättömiä ilmiöitä”, NASA kertoi tiedotteestaan.

NASAn ilmoitus tapauksesta viittaa vahvasti Artemis-ohjelmaan, joka toivoo lähettävänsä ensimmäisen naisen ja seuraavan miehen Kuuhun vuonna 2024, toiveenaan käyttää sitä tukikohtana josta laukaista Mars-tehtävä 2030-luvulla. He tulevat olemaan ensimmäiset ihmiset, jotka astuvat Kuun pinnalle sitten vuoden 1972.

Briiffaukseen osallistuu Jacob Bleacher, Human Exploration and Operations Mission Directoraten johtava tiedemies NASAn päämajalla, mikä omalta osaltaan viittaa siihen, että löydös liittyy avaruusviraston suunnitelmiin matkata — ja elää — Kuussa.

Tri. Bleacherin lisäksi tilaisuuteen osallistuu Paul Hertz, NASAn päämajan astrofysiikan osaston johtaja; Casey Honniball, NASAn Goddard Space Flight Centerin tutkija; sekä Naseem Rangwala, SOFIA-tehtävän projektitiedemies.

Tilaisuus pidetään keskipäivällä itäistä aikaa, kello 17 Britannian aikaa, eli kello 19 Suomen aikaa maanantaina 26. lokakuuta 2020, NASA sanoo. Tilaisuudesta tulee lähetys NASAn verkkosivuilla.

 

Artikkelin julkaissut independent.co.uk


NASA Live omilla sivuilla lukee: 12 p.m. — Teleconference on discoveries about the Moon from the Stratospheric Observatory for Infrared Astronomy (SOFIA) – https://www.nasa.gov/nasalive/

Tässä tallenne NASAn sivuilta:


Muut NASAn kanavat:

 

Venus lähettää mystistä sykkivää valoa

Taivastarkkailija on kuvannut sykkiviä valoja infrapunakamerallaan, joka näyttää olevan peräisin Venukselta.

Taivastarkkailija viittaa jättiläismäiseen kappaleeseen (toinen video 8 minuutin kohdalla), joka näyttää yhtä pitkältä kuin Oumuamua, joka tulee Venukselta. Hän miettii onko tämä kappale voinut saada aikaan sykkivät valot.

Toinen mahdollisuus valonvälähdyksille voisi olla massiiviset räjähdykset, jotka voivat aiheutua siitä kun asteroidi osuu planeetalle.

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Astronomit saivat selville ettei mystistä punaista planeettaa olekaan

Sen minkä astronomit kuvittelivat olevan planeetta aurinkokuntamme ulkopuolelta onkin nyt ilmeisesti kadonnut näkyvistä, mikä viittaisi siihen että eksoplaneetaksi luulemamme kappale ei koskaan ollutkaan olemassa.

Phys.orgin mukaan kaksi Arizonan yliopiston astronomia ovat tulleet tulokseen, että NASAn Hubble-teleskooppi katseli sen sijaan erittäin hienojakoista kosmista hiukkaspölypilveä, joka oli peräisin kahdesta jäisestä taivaankappaleesta, jotka törmäsivät toisiinsa. Hubble tuli paikalle liian myöhään todistaakseen tätä törmäystä, mutta on voinut kuvata sen tapahtuman jälkeen. Kadonnut planeetta nähtiin viimeksi kiertämässä Fomalhaut-tähteä, 25 valovuoden päässä.

Epäilty eksoplaneetta, nimeltään Fomalhaut B, julkistettiin ensi kerran vuonna 2008 perustuen vuosina 2004-2006 kerättyyn dataan.

Kappale oli kirkas näkyvässä valossa — erittäin epätavallista eksoplaneetalle, joka on yksinkertaisesti liian pieni heijastaakseen tarpeeksi tähden valoa, jotta se näkyisi Maassa. Samaan aikaan sillä ei ollut mitään havaittavaa infrapunalämpötunnistetta, mikä sekin oli erittäin epätavallista, sillä planeetan tulisi olla tarpeeksi lämmin näkyäkseen infrapunakuvassa.

Astronomit ovat epäilleet, että lisääntynyt kirkkaus on peräisin suuresta kuoresta tai pölypilvestä, joka kiertää planeettaa, joka saattaa liittyä jonkinlaiseen törmäykseen.

Data-analyysi Hubblen vuonna 2014 otetuista kuvista näytti, että kappale oli kadonnut, vaikka he eivät sitä uskoneetkaan. Mysteeriä korostaa se, että aiemmat kuvat ovat näyttäneet kappaleen jatkuvasti hiipuvan ajan mittaan.

Astronomit ovat sanoneet, että Fomalhaut B teki asioita, joita aidon planeetan ei pitäisi tehdä.

Erittäin mystistä. Ehkä kyseessä ei ollutkaan laajeneva kahden jääkappaleen törmäyksestä seurannut pölypilvi, vaan jättiläismäinen emoalus, tai jotain joka liittyy pahamaineiseen punaiseen Nibiru-planeettaan?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Täysi UFO-paljastus on tarpeen taistelussa transhumanisteja vastaan

Neuralink, Elon Muskin startup joka yrittää kytkeä yhteen aivot ja tietokoneet, on kehittänyt järjestelmän jolla syöttää tuhansia sähköantureita aivoihin ja toivoo aloittavansa teknologian koekäytön ihmisillä vuonna 2020.

Vaikka Neuralinkilla on lääketieteellinen näkökulma, kuten auttaa selkäydin- tai aivovammaisia ihmisiä, Muskin visio on paljon radikaalimpi, ja siihen kuuluu ideoita kuten ”konseptuaalinen telepatia” tai infrapunanäkö, ultraviolettinäkö tai röntgenkatse digitaalikameran avulla.

Jopa Muskin mukaan on mahdollista käytännössä tallettaa muistikuvia ja tuoda niitä ulkoisilta laitteilta. Mahdollisesti niitä voi ladata toiseen kehoon tai robottikehoon.

Elon Musk goes full transhumanist hänen ajaessaan Neuralinkin aivoimplantteja, sillä hän uskoo meidän tarvitsevan aivoimplantteja taistelemaan tekoälyä vastaan, joka muutoin ottaisi ihmiskunnan haltuunsa. Tri. Michael Salla selittää toisen keinon taistella transhumanismia, tekoälyä ja automaatiota vastaan: Täysi UFO-paljastus!

Allaolevalla videolla tri. Michael Salla viittaa Elon Muskin Neuralinkiin ja hänen esitykseensä, joka on saatavilla osoitteesta https://www.cnet.com/news/elon-musk-shows-neuralink-brain-implant-working-in-a-pig/

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tiedemaailma kaipaa vakavaa UFO-tutkimusta

Yhdysvaltain laivasto tuoreeltaan on myöntänyt, että kyllä, hävittäjälentäjien kuvaamat omituisesti käyttäytyvien kappaleiden videot ovat aidosti hämmentäviä. Nämä silminnäkijäkertomukset ovat perua sekä piloteilta, että tutkaoperaattoreilta ja teknikoilta.

Elokuussa laivasto perusti UAP-toimikunnan (Unidentified Aerial Phenomena Task Force) tutkimaan näiden omituisten havaintojen alkuperää ja luonnetta ja määrittämään voisivatko ne olla uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.

An unidentified aerial phenomenon (UAP) caught on a U.S. Navy jet's Forward-looking Infrared (FLIR) camera system in 2004. (Kuva: © DOD/U.S. Navy)
Tunnistamaton ilmailmiö (UAP) amerikkalaisen hävittäjälentäjän infrapunakamerajärjestelmästä kuvattuna (Forward-looking Infrared, FLIR) vuonna 2004. (Kuva: © DOD/U.S. Navy)

UAP:t oletettavasti ovat kiihdyttäneet kiihtyvyyksillä 100-1000 G:tä — paljon suurempi kuin mitä ihmispilotti kestäisi koskaan. Minkäänlaista ilmahäiriötä tai liikkeitä ei näy. Ne eivät näytä tuottavan äänivallin murtumista. Nämä ja kaikki muut omituisuudet ovat saaneet UFO-uskovaiset sanomaan ”mitäs mä sanoin, ne on täällä”.

Mutta tämän ilmiön oikeasta tieteellisestä tutkimisesta esitetään yhä äänekkäämpiä kutsuhuutoja — jopa käyttäen satelliitteja valvomaan tulevia mahdollisia UAP-tapauksia.

Etsitään: laadukasta todistusaineistoa

Philippe Ailleris on projektitalouspäällikkö European Space Agencyn Space Research and Technology Centerissa Alankomaissa. Hän on myös johtava hahmo Unidentified Aerospace Phenomena Observations Reporting Schemen taustalla, projekti jonka tarkoitus on auttaa UAP-raporttien keräämistä sekä amatööreiltä että ammattilaisastronomeilta.

UAP-tutkimukselle on tarve ja vaatimus kerätä luotettavaa tutkimusaineistoa, jotain jota tiede ei voisi niin helposti sivuuttaa höpönä, Ailleris kertoi Space.comille.

On tarpeen tuoda tieteentekijöille objektiivista ja korkealaatuista dataa, Ailleris sanoo. ”Kukaan ei tiedä missä ja milloin UAP saattaa mahdollisesti tulla esiin, ja tämän takia tieteellinen tutkimus tästä ilmiöstä on vaikeaa.”

Viime vuosina IT- ja kommunikaatioteknologiat ovat kehittyneet — esim. avoimet työkalut ja softa, pilvipalvelut ja tekoäly, Ailleris sanoo. Nämä työkalut tarjoavat tieteentekijöille uusia mahdollisuuksia kerätä, tallentaa, muokata ja välittää dataa.

Ailleris esittää toisen tehokkaan työkalun. ”Ylläolevien satelliittien sijainti on täydellinen mahdollisuus mahdollisesti havaita jotain,” hän sanoo.

Aillerikselle tuli mieleen, että Maapalloa tarkkailevat siviilisatelliitit voitaisiin valjastaa etsimään UAP:ta. Yksi mahdollisuus on kehittää ilmainen kuvapalvelu Euroopan Unionin Copernicus-satelliittien keräämistä kuvista, joka on ESAn ja Euroopan komission yhteinen Maapallon tarkkailuohjelma.

Lisäksi on muitakin Maapalloa skannailevia aluksia, joita laukaistaan kiertämään planeettaa. Sellainen työ ei ole enää rajoittunut maailman suurimpiin valtoihin, Ailleris sanoo, sillä yksityiset toimijat ovat myös tulleet mukaan kentälle.

”Tämä evoluutio tulee stimuloimaan tulevaisuuteen katsovia ideoita eri aloilla, myös kiistanalaisia aihepiirejä”, Ailleris sanoo. ”Ja miksei myös UAP-tutkimusta?”

The "Gimbal" UAP, observed off the U.S. East Coast by a Navy jet in 2015. (Image credit: DOD/U.S. Navy)
”Gimbal”-UAP, joka havaittiin USA:n itärannikolla laivaston hävittäjästä vuonna 2015. (Kuva: DOD/U.S. Navy)

UAP-tutkimusmatka

Kevin Knuth työskentelee Aillerisin kanssa satelliittikuvien avulla UAP: iden havaitsemiseksi ja seuraamiseksi. Knuth on ennen ollut töissä NASAn Ames Research Centerissä Kalifornian Piilaaksossa. Nyt hän on fysiikan professori Albanyn yliopistossa New Yorkissa.

”Me pohdimme satelliittien käyttöä merialueen monitoroinnissa, joka sijaitsee etelään Catalina Islandista, jossa vuoden 2004 Nimitzin kohtaamiset tapahtuivat”, Knuth sanoo, viitaten pilottien ja tutkaoperaattorien raportoimiin havaintoihin lentotukialus USS Nimitzillä.

Tuo alue on myös vuoden 2021 UAP-tutkimusmatkan kohteena, jonne lähtevät Knuth ja muut tutkijat. Tavoite on ”tarjota kiistämätöntä tieteellistä näyttöä UAP-kappaleiden aitoudesta, siitä että UAP-kappaleet ovat löydettävissä ja UAP-kappaleet ovat tunnettavissa”, sanoo projektin verkkosivu, jota kutsutaan myös nimellä UAPx.

UAPx-tiimiin kuuluu sotilasveteraaneja ja fyysikoita, sekä tutkijoita ja koulutettuja tarkkailijoita, jotka käyttävät erikoisia laitteita havaitsemaan kaikki mahdolliset UAP:t.

”Me toivomme havaitsevamme UAP:ta, määrittämään niiden piirteitä, lentokuvioita ja mitä tahansa aktiivisuudesta kertovia kaavoja jotka mahdollistavat meidän tutkia niitä tehokkaammin”,  Knuth kertoi Space.comille. ”Alueen UAP:den varalta tarkkailun lisäksi me tarkkailemme myös satelliitteja saadaksemme riippumattomia varmistuksia mahdollisista UAP-havainnoista ja saadaksemme mitattavissa olevaa informaatioita UAP:sta.”

The "GoFast" UAP, observed by a U.S. Navy jet in 2015. (Image credit: DOD/U.S. Navy)
”GoFast”-UAP, joka havaittiin laivaston hävittäjästä vuonna 2015. (Kuva: DOD/U.S. Navy)

Tiedeongelma

”Varmasti haluaisin pitää UAP-ongelmaa tutkimisen arvoisena, aivan kuten mitä tahansa muuta tieteen ongelmaa”, sanoi Jacob Haqq-Misra, astrobiologi Blue Marble Space Institute of Sciencessa Seattlessa, Washingtonissa.

Elokuussa Haqq-Misra auttoi järjestämään NASAn sponsoroimaa monitieteellistä työpajaa nimeltään TechnoClimes 2020, joka pyrki prioritisoimaan ja ohjaamaan tulevaisuuden teoreettista ja havaintoihin perustuvaa tutkimusta ”teknomerkeistä” — eli siis teknologiahavainnoista, erityisesti niistä jotka voidaan havaita astronomisilla tai muilla keinoilla.

Haqq-Misra sanoo tämän UAP:ta koskettavan tiedon olevan perua julkisuudesta, kuten juuri julkaistut laivaston videot ja puolustusministeriön kommentit. Mutta muutoin hän ei ole tehnyt mitään omaa tutkimusta aiheesta.

”Olen pysynyt myös agnostikkona kaikenlaisista hypoteeseista, jotka saattaisivat selittää UAP-ilmiön, ainakin kunnes meillä on enemmän dataa mitä tarkastella”, Haqq-Misra sanoi. ”Ei-inhimillisen älyn hypoteesi on suosittu, mutta minulla ei välttämättä ole mitään viitteitä siitä että se olisi todennäköisempi kuin mikään muukaan hypoteesi tällä hetkellä.”

Logo of the UAPx expedition, which involves military veterans, physicists, as well as research scientists and trained observers. They want to provide unassailable scientific evidence that UAP objects are real, findable and knowable. (Image credit: DOD/U.S. Navy)
UAPx-tutkimusretken logo, johon kuuluu fyysikoita ja veteraaneja sekä tutkijoita ja koulutettuja tarkkailijoita. He haluavat tarjota kiistämätöntä näyttöä siitä että UAP-kappaleet ovat olemassa, löydettävissä ja tunnettavissa. (Image credit: DOD/U.S. Navy)

Fysiikan ’lainsuojattomat’

Ravi Kopparapu on planeettatieteilijä NASAn Goddard Space Flight Centerissa Greenbeltissa, Marylandissa. Hän tutkii planeetan asuttavuutta, ilmastomallinnusta ja kemiaa eksoplaneettojen ilmakehän määrityksen kontekstissa. Hän pitää UAP/UFO-ilmiötä tieteellisesti kiinnostavana ongelmana, jota osittain ajaa havainnot, jotka uhmaavat fysiikan lakeja.

Siitä huolimatta Kopparapu sanoi olevansa varovainen tuomaan termiä ”avaruusolento” mukaan keskusteluun. ”Se johtuu siitä, että en tiedä että olisi olemassa mitään konkreettista näyttöä siitä, että ne olisivat Maan ulkopuolelta”, hän sanoo.

”Perusongelma on, että meidän on nyt tieteellisesti tutkittava UAP:ta”, Kopparapu snoo. ”Meillä ei ole kunnon datankeruuta tästä ilmiöstä, jota voitaisiin sitten jakaa kiinnostuneiden kesken vahvistamaan väitteet ja suodattamaan todelliset selittämättömät tapaukset.”

Lisäksi koko UAP-aihepiiri on paljolti sotkettu avaruusolentoihin, Kopparapu lisää. Tämä yhteys estää läpikotaisen tieteellisen tutkimuksen, lähinnä johtuen ET-väitteistä.

”Mielestäni ihmiset välittömästi miettivät ’alieneja’ kun he kuulevat UFOista/UAP:sta, ja haluan että tieteentekijät eivät lankeaisi siihen”, Kopparapu sanoo. ”Ole tiukasti agnostikko äläkä anna ennakkoluulojen sumentaa arviokykyä. Ole avoimin mielin. Pidä tätä tieteellisenä ongelmana. Jos se osoittautuu, että näille on maallisemmat selitykset, sitten se on niin.”

Kopparapu ja samanmieliset kollegat ehdottavat täysin puolueetonta agnostikkotapaa nähdä UAP:t. ”Annetaan datan johdattaa meidät sen ääreen mitä ne todella ovat.”

 

Artikkelin julkaissut space.com

Hieno sähköilmiö Brasilian taivaalla

Jättiläismäinen sähköilmiö nimeltään jet näkyi BRAMONin kokeilukamerassa João Pessoassa, joka tarkkailee taivasta 24 tuntia vuorokaudessa täydellä HD-kuvalla. Tapaus näkyi huhtikuun 17. päivä 2020, mutta mikä on tuo kirkas piste jetin alla?

Kuva: Bramon, Brasilia

bramonmeteor.org-sivuston mukaan jättiläis-jet on harvinainen transientti valotapahtuma (Transient Luminous Event, TLE), joka alkaa sinisenä jetinä myrskypilvien yläpuolelta (noin 20km korkeudesta) ja muuttuu punertavaksi. Se liikkuu sekunnin murto-osissa yläilmakehään, mesosfääriin (noin 95km korkeudelle).

 
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tom Horn paljastaa uutiset Raamatun Koiruohosta

Saapuu vuonna 2029. Tom Horn paljastaa ennenkuulumattoman raamatullisen Koiruohon!

Onko tämä se Koiruoho Ilmestyskirjan kahdeksannesta luvusta, joka on saapumassa Maan lähelle?

Ilmestys 8:11 Biblia 1776

11  Ja tähti kutsutaan koiruohoksi: ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja monta ihmistä kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat.

Ovatko NASA ja korkeat virkamiehet tietoisia asteroidista, joka on törmäyskurssilla planeettamme kanssa?

Perinteinen tulkinta väittää, että Koiruoho on asteroidi. Vuonna 2029 suuri asteroidi nimeltään Apophis on ennustettu vierailevan Maassa.

Nyt kunnianarvoisa kirjailija Tom Horn valaisee niitä monia kysymyksiä mistä NASA ei ole halukas puhumaan.

Hän uskoo, että Koiruoho on Apophis-asteroidi. Miten Koiruohon uhka voi luoda maailmanlaajuisen heräämisen? Miksi NASA on rahoittanut syväavaruuden tuomiopäivän asteroiditeleskooppia?

Tom Horn ei vastaa kysymykseen siitä mikä Raamatun Koiruoho tulee oikeasti olemaan. Mutta me tiedämme tasan tarkkaan milloin tämä suuri asteroidi Apophis saapuu.

Vuosi 2029 on täällä tosi nopeasti, ja Hornin tutkimus tulee antamaan paljon mietittävää!

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Astronomit havaitsivat 1. kerran galaksin ulkopuolisen eksoplaneetan

Tutkijaryhmä USA:sta ja Kiinasta on nyt julkaissut todisteita sellaisesta planeetasta Pyörregalaksissa, Messier 51:ssa.

Potentiaalinen löytö esitettiin julkaisussa joka on ladattu ennakkojulkaisupalvelu arXiviin.

Tutkimuksessa tutkijat kuvaavat eksoplaneettakandidaattia, jonka nimi on M51-ULS-1b.

Space news: Extragalactic planet in M51

Uutisia mahdollisesta eksogalaktisesta planeetasta (Kuva: NASA/HUBBLE/ESA/GETTY STOCK)

Space news: NASA's TESS spacecraft in space

Tehtävät kuten NASAn TESS etsivät planeettoja Linnunradalta (Kuva: NASA)

Tutkimuksessa lukee: ”Onko toisilla galakseilla planetaarisia järjestelmiä? Monet järkeilyt viittaavat siihen, että vastaus on ’kyllä’.

”Lähitulevaisuudessa kuitenkin kysymykseen ei voida vastata niillä metodeilla, jotka ovat olleet kaikkein menestyksekkäimpiä omassa galaksissamme.

”Me raportoimme toisesta lähestymistavasta, joka keskittyy kirkkaisiin röntgensädelähteisiin (XRS).

”M51-ULS-1b on ensimmäinen planeettakandidaatti, koska se tuottaa täyden, lyhyen aikaa kestävän kirkkaan XRS:n pimennyksen.”

Potentiaalinen planeetta havaittiin lähellä Otavan tähtikuviota noin 23 miljoonan valovuoden päässä Maasta.

Toisin sanoen, kappale on arviolta 135,208,380,000,000,000,000 mailin päässä meistä.

Tutkijat arvioivat sen hieman pienemmäksi kuin Saturnus ja kiertävän kaksoistähtijärjestelmää.

Kaksoistähtijärjestelmä todennäköisesti koostuu massiivisesta tähdestä ja mustasta aukosta tai neutronitähdestä.

Tyypillisesti eksoplaneettalöydöt havaitaan bongaamalla siirtymiä — planeettoja jotka ohittavat tähtiä.

Planet X fact sheet: Mystery Planet X explained

Löytämätön planeetta saattaa kiertää aurinkokuntamme reunamia(Kuva: EXPRESS)

Space news: X-ray Binary star system in deep space

Miltä kaksoistähtijärjestelmä saattaisi näyttää (Kuva: GETTY)

Kun planeetta kiertää tähteä, avaruusteleskoopit kuten NASAn TESS voivat monitoroida siitä syntyvää kirkkauden laskua.

Tässä tapauksessa kuitenkin astronomit havaitsivat röntgensädesiirtymän.

Kaksoistähtijärjestelmä emittoi röntgensäteitä avaruuteen, mikä viittaa mustaan aukkoon tai neutronitähteen joka on juuri syömässä läheistä toista tähteä.

Ja jotain näyttää olevan tilapäisesti näkyvillä röntgensäteissä arviolta kolmen tunnin ajan, mikä voi olla ohikulkeva planeetta meidän ja kaksoistähden välillä.

Kuitenkin tutkijat tunnustavat, että lisätyötä tarvitsee tehdä ennenkuin voidaan päästä lopullisiin johtopäätöksiin.

He kirjoittavat tutkimuksessaan: ”Planeetan M51-ULS-1b kertoo, että kandidaattiplaneetta sijaitsee ulkogalaksissa.

”Se myös kertoo, että röntgensädesiirtymien tutkimus voi paljastaa muutoin näkymättömien järjestelmien olemassaolon, joihin kuuluu myös ruskeat kääpiötähdet ja pienimassaiset tähdet.

”Eksogalaktisten planeettojen ja muiden pienien taivaankappaleiden löytäminen ja tutkiminen ulkogalakseissa voi tuottaa yhteyksiä ja kontrasteja Auringon ympäristöön Linnunradalla, tarjota näkökulmaa keskinäiseen tähtien ja kaksoistähtien kiertoratojen evoluutioon ja laajentaa sitä maailmaa josta me voimme etsiä Maan ulkopuolista elämää.

”Etsintöjen laajentaminen tulee laajentamaan sitä liikkuma-alaa mitä me voimme sanoa paikastamme universumissa.”

 

Artikkelin julkaissut express.co.uk

Jotain kummallista tapahtuu komeetta 2l/Borisoville

Kun astronomit näkevät jotain universumissa, joka ensisilmäyksellä näyttää ainutlaatuiselta, se aika varmasti herättää paljon innostusta ja saa huomiota. Tämä mystinen vierailija avauuden syvyyksistä sai taivastarkkailijoiden huomion ensi kertaa elokuun 2019 lopulla kun se virallisesti löydettiin kiitämästä aurinkokunnassamme reittiä, joka viittasi aurinkokuntamme ulkopuoliseen alkuperään.

Kappaletta analysoituaan astronomit identifoivat sen komeetaksi nimeltä komeetta 21/Borisov, joka on ensimmäinen identifioitu komeetta ja toinen havaittu tähtienvälinen matkailija kuuluisan ʻOumuamuan jälkeen, joka on saapunut tänne toisesta tähtijärjestelmästä.

NASA sanoo, että he eivät tiedä mistä tai milloin komeetta alkoi liikkua kohti Aurinkoa, mutta se ei tule olemaan läsnä kauaa. Auringon gravitaatio vaikuttaa sen kiertorataan hieman, mutta se ei saa sitä haltuunsa, johtuen radan muodosta ja suuresta nopeudesta.

Hubble paljasti, että komeetan ydin, joka on löysä kasa jäätä ja pölyhiukkasia, on todennäköisesti vain 900 metriä läpimitaltaan.

Astronomit ovat tarkastelleet kappaletta, ja havainneet jotain omituista tapahtuvan.

Seuraavalla videolla selitetään lisää ilmiöstä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka: Tieteiden ykkösvalinta avaruusolentoja koskevissa poliittisissa linjauksissa

Kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Exopolitics Journal 2:4 (2008). ISSN 1938-1719

Johdanto [1]

Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on kauan ollut intensiivisen spekulaation ja vimmatun julkisen debatin aihe. Spekulaatio on keskittynyt yli 200 miljardiin aurinkokuntaan joiden tiedetään olevan Linnunradalla, sekä samanlaisiin lukuihin muissa galakseissa, jotka saattaisivat vaalia kehittynyttä Maan ulkopuolista elämää. Tämän esimerkkinä toimivat Project OZMAn (SETIn edeltäjä) tarjoamat estimaatit Maan ulkopuolisesta elämästä. Projektin vuoden 1961 kokouksessa päästiin sopuun Draken yhtälöstä. He määrittivät aluksi, että 10 tuhatta kehittynyttä teknologista sivilisaatiota on hajallaan galaksissa. [2] Sellaiset estimaatit ovat mahdollistaneet futuristeille ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajille spekuloida sitä minkälaista sellainen elämä olisi ja miten se vaikuttaisi ihmiskuntaan jonain tulevana ajanhetkenä. Tieteelliset spekulaatiot ovat saaneet muodon, jossa arvioidaan mahdollisuuksia galaksissamme kehittyneelle Maan ulkopuoliselle elämälle, sekä niille tieteellisen kehityksen tasoille jotka nämä olisivat saavuttaneet. Venäläinen astronomi Nikolai Kardashev, esimerkiksi, spekuloi että kehittyneet avaruusolentojen sivilisaatiot erottautuisivat sillä miten paljon ne käyttävät energiaa. Tämä voisi esiintyä planetaarisella tasolla (Tyyppi I), tähtijärjestelmän tasolla (Tyyppi II) tai galaktisella tasolla (Tyyppi III). [3]

Julkinen debatti Maan ulkopuolisesta elämästä on keskittynyt moniin visuaalisiin havaintoihin, tutkahavaintoihin ja valokuviin tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFOt), jotka vaikuttavat olevan älykkäässä ohjauksessa. Valtio on tunnustanut monien UFO-havaintojen olevan mahdottomia selittää tunnettujen lentokoneiden tai luonnonilmiöiden avulla, ja niiden on raportoitu toimivan tehokkaammin kuin teollisten valtioiden kehittyneimmät lentokoneet. Esimerkiksi entinen USA:n pääesikunnan päällikkö kenraali Nathan Twining teki seuraavan julistuksen “lentävien levyjen” ilmiöstä syyskuussa 1947: “Raportoitu ilmiö on jotain todellista eikä visionääristä tai fiktiivistä.” [4] Sellaiset kommentit samanlaisilta korkeilta armeijan tai valtion virkamiehiltä ovat johtaneet avaruusolentohypoteesiin, että UFOt ovat peräisin ulkoavaruudesta, mahdollisena selityksenä. [5] Myöhemmin suuri määrä entisiä valtion, armeijan ja yrityisten viranomaisia on astunut esiin paljastamaan suorat kokemuksensa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, sekä valtion tätä tukevan todistusaineiston salailusta. [6]

Vaikka spekulointi ja debatti jatkuu Maan ulkopuolisen elämän ympärillä ja sen suhteesta UFO-havaintoihin, yhä enemmän hässäkkää on ollut siitä miten käsitellä kasvavaa julkisesti saatavilla olevien todisteiden määrää, joka pääosin löytyy internetistä. Data koostuu monista tuhansista kertomuksista sekä yksityishenkilöiltä että entisiltä korporaatioiden, armeijan ja valtion viranomaisilta; jotka ovat tuoneet julki henkilökohtaisia todistuksia, valokuvia, videoita ja dokumentaatiota koskien Maan ulkopuolista elämää. Valtioiden hallitukset ovat myös merkittävästi tuoneet oman panoksensa kasvavaan avoimen datan määrään. USA:n valtio, esimerkiksi, on tuonut Freedom of Information Actin alaisena saataville dokumentteja internetiin. Samalla tavoin sekä Ranskan että Britannian hallitukset vuosina 2007 ja 2008 julkistivat tuhansia UFO-tapaustietoja internetiin. [7]

Eräs lähestymistapa julkisiin tietokantoihin on ollut keskittyä pääosin evidenssiin UFOja koskien, sekä käydä näitä läpi yksityiskohtaisen tieteellisen analyysin avulla niiden uskottavuuden määrittämiseksi. Toinen, tuoreempi lähestymistapa joka on muuttunut suosituksi on keskittyä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovien todisteiden vaikutuksiin julkisen politiikan suuntaviivoihin. Nämä omat lähtökohtansa ovat yleisesti ‘ufologian’ ja ‘eksopolitiikan’ tiedossa. Molempien lähestymistapojen tukijat ajavat erillisiä metodologioita julkisesti saatavilla olevan datan käsittelyyn. Tässä tutkielmassa asetan rinnakkain nämä kaksi lähestymistapaa UFO-dataan kun puhutaan niiden sopivuudesta kattavasti ymäärtää Maan ulkopuolisen elämän aikaansaamat seuraamukset politiikan suunnalle.

Ufologia ja fyysisten todisteiden tieteellisen tutkimuksen painottaminen

Ufologian alan tunnustetaan saaneen alkunsa havainnoista, joita Kenneth Arnold aluksi nimitti ‘lentäviksi lautasiksi’ kesäkuussa 1947. Lentävistä lautasista tehtyjen havaintojen yleisyys USA:ssa nopeasti johti USA:n ilmavoimien toteuttamaan salaiseen tutkimukseen, jota FBI avusti vuonna 1948. Dokumentteja on noussut esiin, jotka vahvistavat sen että ilmavoimat antoivat teknisille ilmailuteknisen divisioonan asiantuntijoilleen Wright Pattersonin ilmatukikohdassa toimeksi suorittaa yksityiskohtaiset tutkimukset. Tämän seurauksena käytiin läpi noin 300 tapausta erittäin salaisessa tutkimuksessa nimeltä ‘Arvio Tilanteesta’ (The Estimate of the Situation) syyyskuussa 1948, jonka alkuvaiheen johtopäätökset tukivat avaruusolentohypoteesia. Arvio ja sen huomattava johtopäätös siirrettiin aivan ilmavoimien hierarkian yläpäätyyn pääesikunnan kenraalin Hoyt Vandenbergin pöydälle, joka varmistamattomien raporttien mukaan hylkäsi sen ja teki selväksi, että avaruusolentohypoteesi ei ollut hyväksyttävä johtopäätös kansallisen turvallisuuden syistä. [8] Kapteeni Edward Ruppeltin mukaan, joka oli vastuussa vuonna 1952 Project Blue Bookista ja sen perustamisesta, joka oli ilmavoimien virallinen UFO-tutkimus: “Kenraali sanoi että se aiheuttaisi kaaoksen…. Miten me voisimme vakuuttaa kansalle että avaruusolennot eivät ole vihamielisiä kun me emme tienneet itsekään? … kenraali komensi salaisen analyysin poltettavaksi. Yksi kopio jäi tuhoamatta — Majuri Dewey Fournet ja minä näimme sen vuonna 1952.” [9]

Jos tämä pitää paikkansa, Ruppeltin lausunto viittaa siihen, että avaruusolentohypoteesi ei ollut neutraali tieteellinen ongelma joka antaa teknisten asiantuntijoiden määritettäväksi, vaan kaikkein huolestuttavin kansallisen turvallisuuden kysymys. Selvästikin Maan ulkopuolisen elämän vaikutukset politiikan suuntaviivoihin ylittivät minkä tahansa neutraalin tietellisen tutkimuksen ilmiöstä. Ei oltaisi voitu olettaa, että minkään aidon UFO-tutkimuksen löydökset voitaisiin julkistaa kansalle. USA:n ilmavoimien virallinen myöhempi tutkimus UFOista, Project Blue Book, sai UFO-tutkijoilta kritiikkiä siitä, että se jätti tarkastelematta tärkeää evidenssiä. Kaikkein tunnetuin kriitikko oli majuri Donald Keyhoe, joka kirjoitti useita kirjoja ‘lentävistä lautasista’. [10] Hänestä lopulta tuli National Investigative Committee for Aerial Phenomenonin (NICAP) johtaja, joka luotiin vuonna 1956 käynnistämään siviilitutkimukset UFOista ja painostamaan ilmavoimia tekemään läpikotaisempia tutkimuksia. Keyhoe ja NICAP työllistivät hyvämaineisia tutkijoita, insinöörejä ja entisiä upseereita rakentaessaan huomattavaa tietokantaa, joka vahvisti todellisuuden UFOista ja tuki avaruusolentohypoteesia. Huolimatta Keyhoen ja NICAPin vaivannäöstä, ilmavoimat ja valtion viralliset asenteet olivat vähätteleviä, ja jopa suosittelivat debunkkaamaan UFO-raportit kansallisen turvallisuuden nimissä.

Vuonna 1953 CIA:n järjestämä Robertsonin paneeli julkaisi Durant’n raportin, joka suositti lentävien lautasten ilmiöiden ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden pilkkaamista kansallisen turvallisuuden syistä. Reportissa luki:

“Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [11]

Valtion ja armeijan aloittama debunkkaus kulminoitui siihen, että Keyhoe ja eräät muut UFO-tutkijat totesivat, että valtion salaliitto salailee informaatiota. Keyhoen vuoden 1955 kirja, The Flying Saucer Conspiracy, kuvasi yksityiskohtaisesti sitä laajuutta jolla USA:n armeija hiljensi henkilöstöä paljastamasta sitä mitä he olivat nähneet ja piti itsellään tätä tukevaa fyysistä todistusaineistoa. [12]

Toiset UFO-tutkijat, sitä vastoin, esittivät että valtio oli ainoastaan “tyrinyt” UFO-tutkimuksensa, ja että mitään valtion salaliittoa ei ollut. Konsensus kahden UFO-tutkijoiden ryhmän välillä oli, että pitäisi antaa enemmän painoarvoa UFO-evidenssin tieteellisen meriitin määrittämiselle, jolla kumottaisiin valtion viranomaisten ja yksityishenkilöiden debunkkaustoiminnan vaikutukset. UFO-todellisuuden varmentavan datan vaikutukset julkishallinnon suuntaviivoihin ja avaruusolentohypoteesin todennäköisyys sysättäisiin johonkin tuntemattomaan tulevaan hetkeen, jolloin evidenssiä olisi riittävästi siivoamaan kaikki mahdolliset epäilykset.

Tutkimusalana ufologia keskittyi täten UFOjen fyysisen datan tieteelliseen analyysiin, ja minimoi spekulaatiot UFOjen alkuperästä ja avaruusolentohypoteesista. Tämä parhaiten näkyy kuuluisassa tri. Allen Hynekin määritelmässä, joka määritteli UFOjen tieteellisen tutkimuksen seuraavasti:

Me voimme määritellä UFOn yksinkertaisesti raportoituna havaintona kappaleesta tai valosta, joka on nähty taivaalla tai maassa, jonka ulkomuoto, kulkusuunta ja yleinen dynamiikka ja valaiseva käytös eivät viittaa loogiseen, perinteiseen selitykseen ja joka on sekä mysteeri alkuperäisille havaitsijoille että tuntematon sen jälkeen kun on suoritettu läheiset tutkimukset kaikesta saatavilla olevista tiedoista henkilöiltä, jotka ovat teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista. [13]

Johtavat ufologit kuten tri. Hynek eivät olleet vastaanottavaisia sille idealle, että valtion elimet systemaattisesti värkkäilisivät todistusaineiston parissa ja häiritsisivät henkilöitä hiljaisiksi. Kaikki valtion ‘salailu’ rajoittui hiljaisuuden ylläpitoon todisteista, jotka varmentaisivat UFOt, eikä virallisen UFO-aiheesta tehdyn tutkimuksen sikailun myöntämiseen. Näin valtion ‘salailu’ tai ‘tyriminen’, ufologien mukaan, voitaisiin ohittaa yksityiskohtaisemmilla tieteellisillä tutkimuksilla.

Se näkemys, että oli olemassa ‘kova’ salailu systemaattisen todistusaineiston peukaloinnin ja silminnäkijöiden häiritsemisen muodossa dystooppisten turvallisuustekijöiden takia, on sivuutettu. Idea ‘kovasta salailusta’ vakavasti söisi tieteellisen menetelmän uskottavuutta, jota ufologit ajavat totuuteen kiinni pääsemiseksi. Ottaen huomioon, että johtavat ufologit olivat tieteilijöitä, joiden taustat olivat insinöörityössä, astronomiassa, meteorologiassa, fysiikassa ja/tai kuva-analyysissa, jotka olivat ”teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista”, ‘kovan salailun’ idea sivuutettiin salaliittoteoriana vailla todisteita. [14] Tämän seurauksena ei kumpikaan, UFO-data joka osoitti Maan ulkopuolisen elämän olevan olemassa taikka todisteet korkean tason valtion salailusta kansallisen turvallisuuden nimissä, tulisi keskustelun aiheiksi mitä niiden vaikutuksiin politiikan suuntaviivoihin tulee.

Ufologia tutkimusalana ei ollut vastaanottavainen analyyseille Maan ulkopuolisen elämän politiikan suuntaviivoille aikaansaamista vaikutuksista, joita pidettiin ennenaikaisina ja liian spekulatiivisina. Sen sijaan useita ad hoc politiikan linjausten toimenpiteitä otettiin käyttöön koskien valtion virkamiesten ja massamedian briiffauksia puhuttaessa tarpeesta vakavalle tieteelliselle UFO-tutkimukselle ottaen huomioon todisteiden laatu. Tämä asenne ei viranomaisilla eikä yksityistahoilla ole sanottavasti muuttunut yli 60-vuotisen UFO-tutkimuksen aikana. Parhaiten se käy ilmi dokumenteista kuten “The Best Available Evidence”, joka kiersi Laurence Rockefellerin luottamuksellisessa linjausaloitteessa jolla briiffata Clintonin hallintoa UFOista 1990-luvun alussa. [15] Vähän myöhemmin National Press Clubilla pidetty lehdistötilaisuus Washington DC:ssa, jota entinen Arizonan kuvernööri Fife Symington veti, keskittyi yksinomaan asiantuntijalausuntoihin UFO-havainnoista. [16] Symington ja järjestäjät jättivät avaruusolentohypoteesin tarkoituksella pois keskusteluista.

Brookingsin raportti ja Maan ulkopuolisen elämän vaikutus politiikan linjauksiin

Vaikka ufologit pidättäytyivät analysoimasta Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikan suuntaviivoihin, virallisia dokumentteja alkoi hiljalleen tulla julkisuuteen jossa sellaisia vaikutuksia kuvattiin. Epäilemättä kaikkein tärkein julkisuuteen noussut dokumentti on vuoden 1961 Brookings Instituten tutkimus, jonka NASA oli antanut toimeksi Yhdysvaltain kongressin puolesta. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookingsin raportti käytti useita lukuja käsittelemään Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikkaan. Brookingsin raportti toimitettiin USA:n kongressille huhtikuussa 1961, ja se kuvasi sitä potentiaalia joka Maan ulkopuolisen elämän tai ‘artifaktien’ löytämisellä on läheisiltä planeetoilta. Raportissa lukee:

Vaikka kasvokkain kohtaaminen sen (Maan ulkopuoleinen elämä) kanssa ei tapahdukaan seuraavaan 20 vuoteen; johonkin toiseen ajankohtaan näiden elämänmuotojen jättämät artifaktit saattavat mahdollisesti tulla meidän löytämiksi avaruustoimissamme Kuussa, Marsissa tai Venuksella. [17]

Raportti kuvasi yhteiskunnallisten reaktioiden arvaamattomuutta Maan ulkopuoleisten artifaktien löytämiseen:

Todisteita sen (Maan ulkopuolisen) olemassaolosta saattaa löytyä myös artifakteista, joita on jätetty Kuuhun tai muille planeetoille. Vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomat, mutta ne vaihtelisivat perustavanlaatuisella tavalla eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien eri ryhmien välillä; kriittinen tekijä tulisi olemaan kommunikaation luonne meidän ja muiden olentojen välillä. [18]

Raportti mainitsi myös, että tuhoisat yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat myös mahdollisesti seurausta kontaktista teknologisesti kehittyneemmän Maan ulkopuolisen yhteisön kanssa:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [19]

Brookingsin raportti jatkoi ottamalla esiin mahdollisuuden pidättää kansalta minkäänlainen julistus Maan ulkopuolisesta elämästä tai artifakteista kansallisen turvallisuuden syistä: “Miten voitaisiin sellainen informaatio, missä olosuhteissa, esittää tai evätä kansalta?” [20] Merkittävää on, että Brookingsin raportti huomautti, että “kaikista ryhmistä tieteentekijät ja insinöörit voivat mennä eniten hajalle suhteellisen ylivoimaisten olentojen löytämisestä, sillä nämä ammatit liittyvät selvästikin mestaruuteen luonnosta.” [21]

Brookingsin raportti esittää ensimmäisen virallisen Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytämisestä politiikan suuntaviivoille aiheutuvien vaikutusten analyysin. Raportti vahvistaa yhteiskunnallisten vasteiden arvaamattomuuden ympäri maailman, ja nostaa esiin mahdollisuuden yhteiskunnan romahtamiselle. Selvä lopputulos on, että Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytäminen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuuden huolenaihe. Lisäksi Brookingsin raportti viittasi mahdollisesti haluttavana pitää kansalta poissa mikä tahansa löydös koskien Maan ulkopuolista elämää ja/tai artifakteja kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomautettava, että Brookingsin raportti itsessään, vaikka se ei ole salaiseksi luokiteltu, mystisesti pysyi poissa kansalta kunnes vuonna 1993 se löytyi Kansallisarkistosta Arkansasin Little Rockista. [22] Brookingsin raportin johtopäätökset ja sen saatavilla olemattomuus yli 30 vuoden ajan auttavat päättelemään, että virallisesti oli käynnissä yritys hiljentää keskustelu Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista politiikan suuntaviivoihin.

Brookingsin raportti yhdessä Durant’n raportin kanssa teki mahdolliseksi identifioida kymmenen merkittävää poliittisten linjausten kysymystä koskien Maan ulkopuolista elämää, jotka nostetaan esiin näissä virallisissa dokumenteissa:

  1. Onko Maan ulkopuolisen elämän virallinen salaaminen oikeutettua kansallisen turvallisuuden nimissä?
  2. Missä määrin virallinen Maan ulkopuolisen elämän paljastaminen epävakauttaisi globaalia yhteiskuntaa?
  3. Mitkä Amerikan ja globaalin yhteiskunnan osiot vaikuttuisivat eniten Maan ulkopuolisen elämän paljastamisesta?
  4. Missä määrin ovat psykologisen sodankäynnin työkalut kuten debunkkaus ja silminnäkijöiden mustamaalaaminen tarpeellisia käyttää Amerikan ja maailman kansaan vähentämään datan vakavuutta koskien UFOja ja Maan ulkopuolista elämää?
  5. Missä määrin massamediaa käytetään edistämään Maan ulkopuolisen elämän salaamista?
  6. Mikä on perustuslain kanta salaisiin presidentin päiväkäskyihin koskien Maan ulkopuolista elämää?
  7. Missä määrin kansan ‘oikeus tietää’ vaikuttaa virallisiin yrityksiin rajoittaa informaatiota Maan ulkopuolisesta elämästä perustuen ‘oikeuteen tietää’?
  8. Missä määrin informaation salaamiseen Maan ulkopuolisesta elämästä liittyisi julmia kansallisen turvallisuuden toimenpiteitä?
  9. Missä määrin tulisi jakaa kansalle tieteellisiä periaatteita tai teknologioita, jotka ovat peräisin Maan ulkopuoliselta elämältä?
  10. Tulisiko politiikan Maan ulkopuolista elämää tai teknologioita koskettavien linjauspäätösten olla tehty kansalta piilossa pidetyissä, salaa nimitetyissä komiteoissa vai tulisiko ne tehdä läpinäkyviksi erittäin näkyvässä julkisessa prosessissa?

Nämä politiikan linjakysymykset ja ongelmat, joihin ne ottavat kantaa, nousevat esiin suoraan virallisesti toteutetuista tutkimuksista, Durant’n raportista ja Brookingsin raportista. Näihin liittyvät politiikan linjakysymykset eivät vaadi Maan ulkopuolisen elämän todellisuuden vahvistavan datan hyväksymistä, ainoastaan mahdollisuuden sille että Maan ulkopuolista elämää on olemassa.

Tämän seurauksena on tärkeä tarve systemaattisesti tutkia sellaisia politiikan linjakysymyksiä käyttäen useiden tieteenalojen lähestymistapoja, jotka ottavat mukaan sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset menetelmät käsitellä julkisesti saatavilla olevaa todistusaineistoa Maan ulkopuolisesta elämästä ja UFOista. Tämä tulee toteuttaa tavalla, joka tyydyttää kaksi valitsijakuntaa, jotka vahvasti eroavat mielipiteiltään siitä onko jo saatu minimimäärä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovaa todistusaineistoa. Ensimmäisessä valitsijakunnassa on ihmisiä ja ryhmiä jotka eivät hyväksy, että normaalille skeptikolle ollaan saatu tarpeeksi todisteita osottamaan Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo. Nimekkäisiin esimerkkeihin kuuluu SETIn tukijoita, jotka esittävät että mahdollisuus Maan ulkopuoliselle elämälle on riittävä oikeuttamaan investoinnit kalliisiin laitteisiin joilla etsiä todisteita radiolähetyksistä. Sellaiset yksilöt ja ryhmät suurelta osin hyväksyvät Frank Draken ja hänen SETI-kollegoidensa pioneerityön heidän laskiessaan todennäköisyyksiä Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle Linnunradalla. [23] Kuitenkin monet SETI-mieliset avoimesti haastavat kyseenalaistavat esitetyt todisteet, joita UFO-tutkijat ovat tuoneet eteemme Maan ulkopuolisen elämän todistukseksi. [24]

Toinen valitsijakunta on henkilöitä ja yksilöitä, joiden mielestä minimimäärä todisteita on saavutettu, mutta että kansa ja monet tieteilijät eivät ole niistä tietoisia. Tämä ryhmä uskoo, että tarvitaan silmät avaavia koulutusohjelmia valistamaan kansaa saatavilla olevista todisteist, joista suurin osa on sivuutettu massamediassa, yliopistoissa ja julkishallinnossa. Vielä tärkeämpänä tämä toinen vaalipiiri esittää, että politiikan suuntaviivojen analyysi tulee edistyä käyttäen saatavilla olevia todisteita.

Eksopolitiikka ja politiikan linjaukset Maan ulkopuolisesta elämästä

Historiallisesti on ollut useita yrityksiä ottaa kantaa keskeisiin politiikan linjakysymyksiin koskien todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä riittämättömien virallisten tutkimusten ja valtion UFO-todisteiden salailun perspektiivistä. [25] Nämä politiikan linjauskysymykset ovat syntyneet ad hoc -tyyliin ehdotettujen tai käynnissä olevien UFO-tutkimusten kontekstissa ilman minkäänlaista pyrkimystä systemaattisesti ratkaista näitä ongelmia. [26] Tämä on pääosin johtanut UFO-tutkijoiden yrityksiin saada kansallisvaltioiden hallitukset aloittamaan viralliset tutkimukset ja luomaan tarpeelliset valtiolliset elimet joilla suorittaa tämä tehtävä. Esimerkki tästä on vuoden 1978 YK:n yleiskokous, jossa piti perustaa YK:n virasto tutkimaan UFO-raportteja ja mahdollista Maan ulkopuolista elämää. [27] Vaikka tilaisuutta ylistettiin UFO-tutkijoiden keskuudessa suurena saavutuksena, tähän päivään asti YK ei ole toimeenpannut tätä päätöstä, eikä tehnyt mitään tutkiakseen politiikan linjakysymyksiä todisteisiin liittyen. Tämän seurauksena aivan viime päiviin asti ei ole ollut mitään systemaattista tutkimusta politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. ‘Eksopolitiikkaa’ on ehdotettu erilliseksi tieteenalaksi jolla pyrkiä tarjoamaan sellainen systemaattinen tutkimus.

Ensimmäinen viittaus ‘eksopolitiikkaan’ omana lähestymistapanaan tutkia politiikan linjakysymyksiä liittyen Maan ulkopuoliseen elämään esiintyi Alfred Webren vuoden 2000 käänteentekevässä tutkielmassa, jossa hän kirjoitti:

Yksikään valtavirran poliitikko ei ole määritellyt Maan ulkopuolista läsnäoloa nyt tehtävän politiikan tai sen suuntaviivojen kysymykseksi. Mikään merkittävä määrä kansalaisia mistään Maan valtiosta ei ole liikkeellä kutsumassa heidän paikallispoliitikkojaan tai poliittista prosessiaan mukaan ottamaan yhteyttä Maan ulkopuoliseen läsnäoloon, tai tutkimaan sitä, tai edes tunnustamaan sitä virallisesti… Eksopolitiikka on perustavanlaatuinen organisoiva, välittävä, sosiaalinen ja hallinnollinen prosessi planeettainvälisessä ja ulottuvuuksienvälisessä avaruudessamme. [28]

Tarve systemaattiselle keskustelulle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää perustamalla uusi tieteenala nimeltään ‘eksopolitiikka’ esitettiin muodollisemmin tammikuun 2003 tutkielmassa, jossa esitin että evidenssi Maan ulkopuolisesta elämästä:

… johtaisi uuden valtiotieteen alan syntyyn, ‘eksopolitiikka’, joka voidaan määritellä linjakysymysdebattina koskien valtion ja populaation valintoja, jotka ne joutuvat tekemään luonnostellessaan ja toteuttaessaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia vasteita avaruusolentojen läsnäololle ihmisten yhteiskunnassa.” [29]

Tuoreemmalti on ehdotettu erästä määritelmää auttaa paremmin muotoilemaan eksopoliittista tutkimusta:

“Eksopolitiikka on Maan ulkopuoliseen elämään liittyvien poliittisten toimijoiden, instituutioiden ja prosessien tutkimusta.” [30]

Tämän määritelmän etu on, että se tekee mahdolliseksi eksopoliittisen keskustelun politiikan suuntaviivoista ilman että välttämättä hyväksytään sitä, että Maan ulkopuolista elämään on löydetty ja/tai että se on salattu kansallisen turvallisuuden syistä. Tämä auttaa vastaamaan kritiikkiin siitä, että eksopolitiikka tekee a priori oletuksia siitä, että Maan ulkopuolinen elämä on olemassa, mikä saattaa olla osoitettu eksopolitiikan vaihtoehtoisille määritelmille. Joten, esimerkiksi, Brookingsin raporttia voidaan lainata dokumenttina, joka esittää useita eksopoliittisia lausuntoja koskien politiikan suuntaviivojen vaikutuksia Maan ulkopuoliseen elämään, ilman että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän todellisuus. Samalla tavoin SETIn tutkijat, jotka spekuloivat protokollista joilla käsitellä kontaktia avaruusolentojen kanssa, analysoivat implisiittisesti eksopoliittisia teemoja. [31]

Useimmat eksopolitiikan tukijat hyväksyvät, että Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on mitä suurimmassa määrin osoitettu laajalla ja jatkuvasti kasvavalla todisteiden määrällä, joita silminnäkijät, tietovuotajat, tieteentekijät, ”kokijat” ja vuodetut valtion dokumentit ovat pinonneet viimeisen 60 vuoden ajan. Tämän seurauksena useimmat eksopoliittisen analyysin edistäjät väittävät, että on viimein aika keskittyä julkishallinnon linjauksiin näissä kerääntyneissä todisteissa. Tämä näkyy esimerkiksi Paul Hellyerin, entisen Kanadan puolustusministerin, tapauksessa, joka on puhunut useissa eksopoliittisissa tapahtumissa siitä hän kuvaa erääksi “kaikkein perustavanlaatuisimmista linjakysymyksistä johon tulee ottaa kantaa.” [32]

Vaihtoehtoisesti on mahdollista, kuten jo mainittiin, analysoida Maan ulkopuolisen elämän polittiset aspekteja ilman, että hyväksytään Maan ulkopuolista elämää tukevat todisteet. Vaikka eksopoliittinen analyysi usein alkaa Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien todellisuuden osoittavan todistusaineiston uskottavuuden hyväksynnällä, eksopolitiikka ei vaadi sellaista hyväksyntää vaadittavana ehtona. Riittävä ehto eksopoliittiselle tutkimukselle on, että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudella olevan merkittäviä vaikutuksia politiikan suunaan.

Suurin osa eksopoliittisista analyytikoista asettaa vastakkain heidän lähestymistapansa ufologien kanssa, jotka edelleen kannattavat sitä, että kerätään enemmän todisteita joilla esittää tieteellinen argumentti vankkumattomille skeptikoille, että UFOt ovat tosia ja että avaruusolentohypoteesi on legitiimi tieteellisen tarkastelun aihe. Eksopolitiikan analyytikot tulevat päätelmään, että iso osa UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvästä skeptisismistä siirtyy tuon käsitteellisen rajan yli, joka on objektiivisen kritisismin ja debunkkauksen välillä. [33] Tämä on johtanut väitteisiin, että kriitikoiden ufologiaa ja eksopolitiikkaa kohtaan esittämä kritiikki johtuu osittain Durant’n raportin suosittelemasta debunkkauksesta ja naurunalaiseksi saattamisesta. Lyhyesti, Maan ulkopuolista elämää koskettavien politiikan linjakysymysten debatointi on itsessään debunkkauksen kohteena, mikä käy ilmi Brookingsin raportin ja sen löydösten 30 vuoden salailusta. Tämä on estänyt eksopolitiikan alan kehittämistä yli viiden vuosikymmenen ajan, siitä lähtien kun UFO-tutkimus alkoi vuonna 1947.

Pyrkimys tuoda Maan ulkopuolisesta elämästä keskusteleminen politiikkaan on johtanut monenlaiseen debattiin ja halooseen. Eksopolitiikan tukijat ovat joutuneet kovan kritiikin kohteiksi ehdottaessaan vakavaa linjakysymyskeskustelua olemassaolevasta todistusaineistosta. Monet ‘ufologit’ pysyvät erittäin kriittisinä eksopolitiikkaa kohtaan nousevana tieteenalana, joka käsittelee Maan ulkopuolisen elämän poliittisia linjaukysymyksiä. Ufologeilla ja muilla skeptikoilla on vaikeuksia käsittää sitä, että eksopolitiikka on legitiimin akateemisen tutkimusalan edelläkävijä, jonka voidaan odottaa lopulta tuotavan jokaiseen suureen yliopistoon systemaattista valtiotieteellistä tutkimusta varten. Eksopolitiikan kriitikot usein tuppaavat keskittymään joihinkin eksopoliittisen ajattelun pioneerien metodeihin ja ideoihin, sen sijaan että identifioitaisiin niitä meriittejä joilla rajata konseptuaalisesti akateeminen lähestymistapa politiikan suuntaviivojen tutkimukseen koskien Maan ulkopuolista elämää. [34]

Eksopolitiikka tieteiden ykkösvalintana

Nykyinen historiallinen tilanne on jonkinverran analoginen 1800-lukuun, jolloin oli paljon keskustelua siitä miten valmistella henkilöitä tutkimaan politiikan linjakysymyksiä koskien kansainvälisen diplomatian uraa, poliittista uraa ja/tai yliopisto-opettajan uraa. Aristokraattiluokasta vedetyt herrasmiehet muodostivat uniikin amatööritutkijoiden joukon, joka painotti klassisia aineita parhaimpana valmisteluna politiikan kysymyksiin. He suosittelivat lukea teoksia historiankirjoittajilta kuten Cicero, Josephus, Herodotus, Thucydides ja muutama muu; ja opiskella latinaa, klassista kreikkaa tai samanlaista muinaista kieltä. [35] Amatööriherrasmiestutkijat, kuten heitä on kuvattu, omistivat ylenpalttiset määrät vapaa-aikaa politiikan linjakysymysten tutkimuksille, ja he kritisoivat niitä jotka vaativat rahat takaisin opinnoistaan. Siitä huolimatta suurimmaksi osaksi monien yliopistojen historianlaitosten perua, valtiotiede alkoi syntyä 1860-luvulla; laitoksilla oli palkkaa saavia ammattilaisia, joilla oli koulutus politiikan tutkimuksen ja pedagogian uusimmista metodeista. [36] Poliittinen tiede kehittyi akateemisena alana, sillä se tyydytti funktionaalisen tarpeen: tarve oli systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja sitä miten henkilöt voisivat saada ammatillisen koulutuksen näiden käsittelyyn.

Valtiotiede on nyt ykkösvalinta alaksi niille, jotka haluavat systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja saada ammatillinen koulutus näiden parissa. Samalla tavoin eksopolitiikka tulee olemaan ykkösvalinta niille, jotka haluavat tutkia Maan ulkopuoliseen elämään liittyviä politiikan linjakysymyksiä, sillä se myös tyydyttää funktionaalista tarvetta. Tämä funktionaalinen tarve on ymmärtää miten Maan ulkopuolinen elämä vaikuttaa politiikkaan ja ammatillisesti kouluttaa henkilöitä käsittelemään näitä kysymyksiä. Eksopolitiikka tullaan ensin perustamaan valtiotieteiden laitoksille legitiimiksi alakseen, niinkuin nyt meillä on ‘kansainvälinen politiikka’, ‘ulkopolitiikka’, ‘vertaileva politiikka’, ‘poliittinen taloustiede’, jne. Sellaisten akateemisten tutkimusten esiaste on Exopolitics Certification Program, joka on luotu Exopolitics Instituten laitoksen avulla. [37] Lopulta eksopolitiikka tulee syntymään omaksi erilliseksi laitoksekseen, jolla on alojen välinen fokus poliittisten linjakysymysten parissa koskien ei ainoastaan valtiotiedettä, mutta myös eksotiedettä, eksouskontoa, eksodiplomatiaa, jne.

Debunkkaajat, ufologit, SETI-tutkijat ja muut eksopolitiikan kriitikot ovat huonoja historian opiskelijoita, kun eivät ole havainneet miten akateemiset tutkimusalat ja alateemat kehittyvät tyydyttämään funktionaalisia tarpeita. Sellaiset henkilöt ovat harhautuneet, kun eivät ole nähneet miten eksopolitiikka tulee täyttämään funktionaalisen tarpeen systemaattiselle tutkimukselle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. Sanan ’eksopolitiikka’ valinnalla edustamaan tätä syntyvää akateemista tutkimusalaa on pitkäaikainen strateginen arvo johtuen sen tyydyttämästä funktionaalisesta tarpeesta. Lisäksi eksopolitiikka on ykkösvalinta termiksi käsittelemään aiemmin mainittuja politiikan linjakysymyksiä sekä muita, jotka syntyvät dokumenteista ja todisteista koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita.

Sekä ufologia että SETI muuttuvat redundanteiksi tutkimuskohteina, sillä niiden palvelemat funktionaaliset tarpeet nopeasti tyydyttyvät kun Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo hyväksytään. UFO-todellisuus tulee olemaan tylsä heti kun he on julkisesti tunnustettu ‘Maan ulkopuoliseksi’, ‘ulottuvuuksienväliseksi’ tai ‘ekstratemporaaliseksi’ alkuperältään. UFOt joiden alkuperä on tähdissä eivät enää ole ainutlaatuinen konseptuaalinen kategoria tunnistamattomia lentäviä esineitä, vaan ne tunnustetaan Maan ulkopuolisina kulkuvälineinä (extraterrestrial vehicles, ETVs). Samalla tavoin jatkuva ponnistelu “Maan ulkopuolisen älyn etsimiseksi” muuttuu myös redundantiksi. Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon määrittämisen tarve radiokommunikaatiosta lakkaa heti kun sellaisen elämän olemassaolo on varmistettu.

Ufologian ja SETIn pariin omistautuneet missaavat suuren mahdollisuuden antaa oman panoksensa legitiimien konseptuaalisten parametrien määrittämiselle eksopolitiikan tutkimusalaan. Molempien tutkimusalojen asiantuntijat voivat avittaa selkiyttämään politiikan linjakysymyksiä ilmiöstä, josta he ovat kiinnostuneita. Eksopolitiikka on tullut tänne jäädäkseen tieteiden ykkösvalintana, kun halutaan ymmärtää Maan ulkopuolista elämää koskevia politiikan linjakysymyksiä. Eksopolitiikka uutena tiedon alueena tulee mullistamaan akateemisen tutkimuksen ja maailman sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Viitteet

[1] Paljon kiitoksia Dana Tomasinalle tekstin oikoluvusta.

[2] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” in First Contact: The Search for Extraterrestrial Intelligence, eds. Ben Bova & Byron Preiss (Bryon Preiss, 1991) 115-17.

[3] Kardashev, N. S. ”Transmission of Information by Extraterrestrial Civilizations,” Soviet Astronomy, 8:2 (1964) 217-21.

[4] Letter From General N.F. Twining to Commanding General, Army Air Forces, 23 September 1947, saatavilla verkossa: http://everything2.com/index.pl?node_id=679398

[5] Entisten armeijan ja valtion viranomaisten UFO-kommentteja koskien kts. Don Berliner, Marie Galbraith & Antonio Huneus, UFO Briefing Document: The Best Available Evidence (UFO Research Coalition, 1995) 153-208.

[6] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). verkkosivu: www.disclosureproject.com

[7] Ranskan UFO-tiedot verkossa: http://www.cnes-geipan.fr . Britannian puolustusministeriön UFO-tiedot verkossa: http://tinyurl.com/5jm398

[8] Yksityiskohtainen analyysi siitä mitä tapahtui “Tilanteen arvioinnissa”, kts.  Michael Swords, “Project Sign & Estimate of the Situation,” Journal of UFO Studies, 7. verkossa: http://www.ufoscience.org/history/swords.pdf

[9] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet Books, 1973) 14.

[10] Donald Keyhoen ensimmäinen kirja oli The Flying Saucers are Real (Fawcett Gold Medal, 1950).

[11] Lainattu Robertsonin Paneelin verkkoversiosta: http://www.cufon.org/cufon/robertdod.htm

[12] Donald Keyhoe, The Flying Saucer Conspiracy (Henry Holt & Co. 1955).

[13] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery Company, 1972), 10.

[14] Allen Hynek, The UFO Experience, 10.

[15] Kts. Don Berliner, et al., UFO Briefing Document.

[16] Marraskuun 12. päivän 2007 lehdistön käsittelyä National Press Club Conference on UFO -tilaisuudesta löytyy: http://cficoverage.wordpress.com/

[17] Brookingsin raportti, 215. Tiivistelmä raportista löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[18] Brookings Report, 215.

[19] Brookings Report, 215.

[20] Brookings Report, 215.

[21] Brookings Report, 225.

[22] Kts. Richard Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 81.

[23] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” teoksessa First Contact, eds. Bova & Preiss, 115-17.

[24] Kts. Isaac Asimov, “Terrestrial Intelligence,” & Arthur C. Clarke, “Where Art They” teoksessa First Contact, eds., Bova and Preiss, 29 & 310.

[25] Kts. Donald Keyhoe, Aliens from Space.

[26] Evoluutionäkökulman käsittelyä politiikan linjakysymyksiin liittyen Maan ulkopuoliseen elämään, kts. Michael Salla, “The History of Exopolitics: Evolving Political Approaches to UFOs and the Extraterrestrial Hypothesis” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1.htm .

[27] Kts. UN General Assembly Decision 33/426, 1978 . Verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc902.htm

[28] Ensin julkaistu kesäkuussa 2000 ja uudelleenjulkaistu Exopolitics Journal 2:2 (2007): 142-50. http://exopoliticsjournal.com/vol-2/vol-2-2-Exp-Webre.htm

[29] Kts., Michael Salla, “The Need for Exopolitics, Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” www.Exopolitics.Org (January 2003): http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm . Tutkielma julkaistu ensimmäisenä kappaleena kirjassa Exopolitics: Political Implications of Extraterrestrial Life (Dandelion Books, 2004).

[30] Tämä on uusittu versio standardimääritelmästä, jota ehdotin tutkielmassani vuonna 2005, ”The History of Exopolitics” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17.

[31] Kts. Michael Michaud, “A Unique Moment in Human History,” in First Contact, eds., Bova and Preiss, 243-61.

[32] Kts. Michael Salla, “Using Space Weapons Against ET Civilizations,” Nexus Magazine 14:2 (2006). Verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-10.htm .

[33] Kts. Michael Salla, Corso’s Critics ”Colonel Philip Corso and his Critics: Crossing the Rubicon between Objective Criticism and Debunking” – Osat 1 & 2 Exopolitics Journal 1:2 & 1:3 Saatavilla verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2.htm & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-3.htm .

[34] Kts. esim. Kevin Randle, Exopolitics, verkossa: http://kevinrandle.blogspot.com/2005/11/exopolitics.html

[35] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[36] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[37] Kts: http://exopoliticsinstitute.org/certificates/  

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal