Avainsana-arkisto: tiede

UPIAR: Ensimmäinen vertaisarvioitu UFO-julkaisujen kokoelma

UFO Phenomena International Annual Review: historiallinen kokoelma ensimmäisestä tieteellisestä UFO-lehdestä nyt ladattavissa.

Englantilaisen ufologin ja arkistoijan Isaac Koin ponnistelujen ansiosta UPIAR:n täydellinen kokoelma on nyt saatavilla digitaalisessa muodossa Archives for the Unexplained (AFU) -sivustolla.

UPIAR (UFO Phenomena International Annual Review) oli ensimmäinen vertaisarvioitu UFO-julkaisu. Se aloitti toimintansa vuonna 1976 ja sitä julkaistiin vuoteen 1984 asti.

Erikoista on, että se oli italialainen projekti, jota seurasivat myöhemmin vastaavat julkaisut Yhdysvalloissa (Journal of UFO Studies, CUFOS) ja Britanniassa (Journal of Transient Aerial Phenomena, BUFORA).

Se oli Bolognassa toimivan italialaisen UFO-yhdistyksen CNIFAA:n (Comitato Nazionale Indipendente per lo studio dei Fenomeni Aerei Anomali) aloite.

Toimittajina toimivat Renzo Cabassi, Roberto Farabone ja Francesco Izzo, ja kansainväliseen neuvoa-antavaan komiteaan kuuluivat J. Allen Hynek, Richard Haines, David Jacobs ja Bruce Maccabee.

Julkaisu sai kiitosta melko monilta tiedemies-ufologeilta, mutta kärsi aina taloudellisista ongelmista, varsinkin kun muutamat jäljitelmät alkoivat ilmestyä.

Vuonna 1981 American Fund for UFO Research myönsi UPIAR:lle ensimmäisen kansainvälisen tiedepalkinnon BUFORA:n toisessa Lontoon kansainvälisessä UFO-kongressissa.

Neljän vuosittaisen niteen jälkeen kokeiltiin nopeampaa täydennyslehteä, UPIAR Research in Progress (URIP), jonka päätoimittajana toimi espanjalainen ufologi Vicente-Juan Ballester Olmos ja joka julkaisi neljä numeroa (1982-1984).

Vuonna 1982 UPIAR järjesti Salzburgissa (Itävalta) ihmistieteiden ja UFO-ilmiöiden kansainvälisen kollokvion, jonka pöytäkirjat julkaistiin myöhemmin kokonaisuudessaan.

Samana vuonna perustettiin UPIAR- osuuskunta, jonka jäsenet olivat kaikki ufologeja. Kun UPIAR lopetti julkaisutoiminnan, samanniminen yhtiö jatkoi laadukkaiden englanninkielisten UFO-monografioiden julkaisemista (tähän mennessä kymmenen, lisäksi kaksi espanjankielistä), ja siitä tuli myös vastaperustetun Italian UFO-tutkimuskeskuksen (CISU) kustantamo, joka julkaisi UFO – Rivista di informazione ufologica –lehteä (46 numeroa vuodesta 1986 lähtien), monografiasarjaa (tähän mennessä 45) ja italian kielisiä pienen levikin kirjoja (23).

UPIAR-sivustolla on edelleen myynnissä sekä UPIAR- että URIP-kokoelmia keräilijöille.

UPIAR:n täydelliset hakemistot ja tiivistelmät kaikista julkaistuista artikkeleista ovat ladattavissa täältä.

 

Artikkelin julkaissut uapcheck.com

Näistä geenimuuntelun vaaroista ei kuule uutisissa

Valtavirran tiedotusvälineet (MSM) viittaavat yleensä typerästi GMO-kysymyksiin ratkaisemattomana keskusteluna tai kiistana ja kuvaavat GMO-vastaisia ”tunteellisiksi” ja ”järjettömiksi”, kun taas geenitekniikan väitetään olevan ”tieteellisempää”. Mutta ainoa ”tiede”, jolle MSM altistuu, ovat bioteknologiateollisuuden lehdistötiedotteet. Tosiasia on, että lukuisat tutkimukset viittaavat GMO:iden vaarallisuuteen, ja sadat tiedemiehet ovat alkaneet julkisesti puhua GMO:a vastaan.

Geenimuunneltujen organismien vaarat

Gilles-Eric Séralininin tekemässä pahamaineisessa ranskalaisessa tutkimuksessa, joka koski hyväksyttyä muuntogeenistä maissia ja Roundupin vaikuttavaa ainetta glyfosaattia, jota käytetään muuntogeenisissä Roundup ready -siemenissä, muuntogeenisiä organismeja saaneille rotille kehittyi dramaattisia syöpäkasvaimia.

Biotekniikkateollisuuden mielistelijät pilkkasivat Seralinin kaksivuotista koetta epätieteellisenä, ja tiedotusvälineet hyväksyivät tämän roskan kyseenalaistamatta. Nämä niin kutsutut toimittajat eivät koskaan vaivautuneet tarkistamaan faktoja. Seralinin käyttämät rotat olivat samoja rotatyyppejä, joita Monsanto käytti tutkimuksessaan saadakseen hyväksynnän muuntogeeniselle maissilleen.

Monsanton ”hyväksytty” raportti perustui kuitenkin kolmen kuukauden tutkimukseen. Jopa ilman haittavaikutusten paljastamista, mikä on yleistä teollisuuden rahoittamien tutkimusten yhteydessä. Monsanton tutkimus oli ilmeisesti liian lyhyt.

Seralinin käyttämä oli sopivampi pitkäaikaisvaikutusten kannalta, ja hän lisäsi alhaiset glyfosaattiannokset, jotka mitattiin Monsaton muuntogeenisen maissin sivutuotekulutusta vastaaviksi. Monsanto ei tainnut edes sisällyttää glyfosaatin eläinkokeita.

Hyvä uutinen on, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on validoinut Seralinin tutkimuksen. Onko MSM tai lamestream media uutisoinut siitä? He eivät luultavasti edes tiedä siitä, ja jos tietävätkin, he eivät raportoi siitä. Mutta tässä se on luettavaksi.

Mutta jo ennen tätä kiistaa tutkijat, jotka tuntevat geenejä ja mikrobiologiaa, mutta joita Monsanto ja sen kaltaiset tahot eivät ole ostaneet ja rahoittaneet, ovat ilmaisseet vakavan huolensa GMO-tuotteissa käytetystä promoottorigeenistä.

Akateeminen tietovuotaja paljastaa GMO-firmojen geeniongelmat

Marraskuussa 2009 The Organic & Non-GMO Report (verkossa) haastatteli maatalousekologi Don Lotteria hänen artikkelistaan ”Elintarvikkeiden geenitekniikka ja tieteen epäonnistuminen”, joka julkaistiin International Journal of Sociology of Agriculture and Food -lehden vuoden 2009 numerossa.

Huolimatta siitä, että Lotter tiesi, miten tämä paperi saattaisi vaikuttaa hänen uraansa yliopistotutkijana ja professorina, hän paljasti muutakin kuin biotekniikan ylimielisyyden virheellisen tieteellisen taustan. Hän paljasti myös savuavan aseen, joka tuhoaisi terveytemme.

Lotter sanoi:

“Geenitekniikalla muunnelluissa viljelykasveissa käytetty promoottorigeeni, kukkakaalin mosaiikkivirus, on voimakas lajien välisen geenivaihdon edistäjä. Tutkijat luulivat, että se denaturoituu ruoansulatuskanavassamme, mutta näin ei olekaan. Sen on osoitettu edistävän muuntogeenisistä elintarvikkeista peräisin olevien siirtogeenien siirtymistä ruoansulatuskanavamme bakteereihin, joiden vastuulla on 80 prosenttia immuunijärjestelmämme toiminnasta. ” (Korostus lisätty)

Lotter lisäsi, että tämä promoottorigeeni, kukkakaalin mosaiikkivirus eli CaMV-35S, aiheuttaa vielä suurempia huolia. Useimmat riippumattomat tutkijat pitävät kasvien geenitekniikassa käytettävää CaMV-35S:ää viruksen aiheuttaman rekombinaation lähteenä sekä geenien vaimentajana ja DNA:n häiritsijänä.

Toisin sanoen se voisi levittää virustauteja ja geneettistä tuhoa ”horisontaalisesti” kasvi-, eläin- ja ihmiselämään samalla kun se tukahduttaa immuunijärjestelmämme. Muut riippumattomat tutkijat ovat vahvistaneet Don Lotterin arvion CaMV-35S-promoottorigeenin vaaroista.

Saatavilla on lukuisia muitakin tutkimuksia, jotka osoittavat GMO:ien kielteiset vaikutukset ja vaarat. Et voi luottaa MSM:n tai suurten maatalousyritysten sanoihin.

Lähteitä:

i-sis.org.uk

Natural-Law-Party.org.uk

 

Artikkelin julkaissut The Mind Unleashed

Kuinka kommunikoida avaruusolennoille etäältä

Avaruusolentojen interaktio: ”Todennäköisyydet ovat hyvät kontaktin saamiselle”, sanoo tri Eamonn Ansbro julkisessa luennossaan Dublinin Trinity Collegessa maanantai-iltana.

Viimeiset 17 vuotta sen jälkeen kun hän perusti Boyleen Roscommonin maakuntaan Irlantiin hänen Kingsland-observatorionsa,  Eamonn Ansbro on etsinyt maapallon ulkopuolista elämää.

Se on harrastus jota on helppo pilkata. Avaruusolennot yleisen mielipiteen mukaan ovat vihreitä, niiden pää on tylppä ja ne lentävän lautasilla. Ihmiset jotka heitä etsivät joutuvat pilkan kohteeksi.

Kuitenkin viime vuosina on löydetty tuhansia eksoplaneettoja — tähtiä kiertäviä planeettoja — ja tämä on tehnyt maapallon ulkopuolisen älyn etsinnästä (SETI, search for extraterrestrial intelligence) vakavaa toimintaa.

Ongelma on, että me emme tiedä onko Maapallon ulkopuolista älyä olemassa vai ei, ja jos se onkin olemassa, me emme tiedä miten se kommunikoi.

Suurin este on etäisyydet. Jopa valon nopeudella (250 tkm sekunnissa) viesti lähimmälle Alfa Centaurin tähdelle kestäisi yhdeksän vuotta sinne ja takaisin.

Tri. Ansbro puhuu valoa nopeamman viestinnän puolesta, joka keksittäessään muuttaisi uusiksi  Albert Einsteinin fysiikan.

“Se on mahdollista”, hän sanoo. “Siitä on ollut teoreettisia malleja. Viime vuosien aikana on tehty työtä, jonka perusteella tämä on mahdollista. Tällä hetkellä valonnopeus toimii rajoitteena.”

Maan ulkopuolinen älykkyys

Hän spekuloi, että vaikka ihmiset käyttäisivät nykyistä teknologiaana, hän sanoo avaruusolentojen teknologian olevan kehittyneempää,

Hän arvelee, että vaikka ihmiset käyttävät 4D-teknologiaa (eli radioviestintää), hän uskoo, että Maan ulkopuolinen älykkyys saattaa käyttää jotain kehittyneempää, jota kutsutaan kvanttisuperluminaaliseksi viestinnäksi (QSC) tai 5D:ksi. Lainatakseni analogiaa, ihmiset saattavat käyttää AM-verkkoa, kun taas avaruusolennot saattavat käyttää FM-verkkoa.

Tohtori Ansbro myöntää, ettei ole mitään varmuutta siitä, että maan ulkopuolinen älykkyys on olemassa. ”SETI-tiede on vielä astrobiologian [maan ulkopuolisen elämän käsite] marginaalissa”, hän sanoo.

”Meillä ei ole takanamme samanlaista historiaa kuin esimerkiksi muilla tieteillä, ja toimimme useiden oletusten varassa. Se on todella riskialtis hanke.”

Mutta todisteiden puuttuminen ei ole todiste poissaolosta. Ihmiskunnalla on vasta aivan hiljattain ollut välineet edes aloittaa etsintä. Parhaillaan kehitetään uusia teleskooppeja, jotka etsivät eksoplaneettojen ilmakehästä elämän paljastavia hiilijälkiä.

Astronomy Irelandin järjestämässä luennossa tohtori Ansbro selittää viimeisimpiä ajatuksia maan ulkopuolisen elämän mahdollisesta luonteesta.

”On melko hyvät mahdollisuudet, että kontakti syntyy”, hän sanoo. ”Lopullinen testi tulee maan ulkopuolisten biosfäärien tutkimisesta.

” Meille äärimmäisiä planeettoja, joilla on esimerkiksi satojen kilometrien syvyinen valtameri tai paljon Maata suurempia kiviplaneettoja, joilla on äärimmäinen painovoima, ekstrapolaatiomme ovat varovaisia, mutta voimme kuitenkin kuvitella elämää huomattavasti laajemmissa elinympäristöissä kuin mitä tunnemme Maassa.”

 

Artikkelin julkaissut Irish Times

Kuinka oppia matemaattisen todistamisen taito

Kirjoittanut Joseph Mellor

Matemaatikoksi tuleminen tapahtuu kolmen vaiheen kautta: aritmetiikka, algebra ja argumentit (eli todistukset). Useimmat ihmiset oppivat aritmetiikan ja algebran, mutta riippuen urapoluista, he harvoin opettelevat matemaattisen todistamisen taidon. Jopa valinnaisena aiheena opiskeltuna todistukset ovat pelottavia. Opiskelijat käyttävät vuosia oppimaan miten ratkaista ongelmia seuraamalla tiettyjä askelia, ja sitten kaikki tuntuu yhtäkkiä muuttuvan. Derivaatan ketjusäännöillä laskemisen sijaan, nyt täytyykin yhtäkkiä osoittaa, että 2:n neliöjuuri on irrationaalinen. Jos et osaa ratkaisua ulkoa, mistä edes aloittaa?

Tässä artikkelissa haluan antaa joitain ohjeita miten todistaa lauseita matematiikassa samaan tyyliin kuin fysiikan artikkeleissani. Ensimmäinen osio liittyy yleisiin ohjeisiin, keskiosassa käsitellään todistustekniikoita ja loppuosassa puhutaan tempuista, joita voi soveltaa tietynlaisiin ongelmiin. Laitan myös linkkejä oppimateriaaleihin pitääkseni artikkelin lyhyenä ja antaakseni käsityksen useamman tyylisistä todistuksista. Käyn myös perusasiat läpi, mutta voit hyvin hypätä jonkun kohdan yli jos siltä tuntuu.

Kehitä intuitiota ennen siihen luottamista

“Jos ihmiset tietäisivät miten kovasti näin vaivaa päästäkseni tälle tasolle, se ei tuntuisi yhtään hienolta.”
— Michelangelo

Monissa maissa on tietynlaisen “matikkapersoonan” käsite. Jokaisella on oma määritelmänsä “matikkapersoonalle”, mutta yleinen idea on, että jotkut ihmiset ovat syntyneet hyvien matematiikan taitojen kanssa. Sellaisia ihmisiä ei ole oikeasti olemassa. Voi vaikuttaa siltä, että “matikkapersoonat” näkevät ongelman ja tietävät heti miten ratkaista sen, mutta se johtuu vain siitä, että he ovat aiemmin ratkaisseet sen tai ovat nähneet jonkun toisen ratkaisevan senkaltaisia pulmia. Uuden pulman kanssa he käyttävät usein tekniikoita, joita he ovat oppineet, muuntamaan pulman sellaiseen muotoon, että he saavat siitä oivalluksia. Se on heidän intuitionsa. Miten siis voit kehittää intuitiota?

Opiskele todistuksia

Todistuksien katseleminen on helppoa, mutta niiden opiskelu on vaikeampaa. Todistukset usein sivuuttavat sen miten sen keksijä alunperin idean sai päähänsä. Sinulle tämä tarkoittaa, että sinun tulisi kysyä itseltäsi miksi kukaan tekisi asian siten kuin matemaatikko sen teki. Saatat ehkä jopa haluta kokeilla jotain erilaista ja katsoa miksi se ei toimi (jos se toimii, silloin olet keksinyt uuden todistuksen). Vaihtoehtoisesti, yritä etsiä samankaltainen todistus tai todistus samankaltaisesta ongelmasta ja katso onko tuon todistuksen ymmärtäminen avuksi alkuperäisen todistuksen ymmärtämisessä.

Infoaikana hyvien todistusten etsiminen on joko verkkolähteiden etsimistä tai oppikirjojen kahlaamista. Jos et tiedä mistä aloittaa, julkaisin artikkelin, jossa on linkkejä moniin relevantteihin lähteisiin. Linkkaan myös todistuskohtaisia lähteitä tähän artikkeliin. Voit etsiä asiaan vihkiytyneiltä foorumeilta suosituksia kirjoille. Jos olet kiinnostunut tietystä aiheesta, etsi aiheesta kurssi minkä tahansa yliopiston sivulta, tutki esitietovaatimuksia ja etsi niistä kursseja.

kuva: Donald Tran / Unsplash

Konseptien opiskelu

Todistuksia opiskellessa tulisi opiskella myös eri matematiikan alojen konsepteja. Se antaa paremman ymmärryksen, jota tarvitaan erilaisten todistusten ymmärtämiseksi, ja jokainen opittu konsepti on työkalu työkalupakissa. Jos haluat esimerkiksi todistaa, että Rubikin kuutio on mahdollista ratkaista alle 30 siirrolla, ilman ryhmäteoriaa olet umpikujassa. Lisäksi monet matematiikan osa-alueet ovat päällekkäin toistensa kanssa, jolloin tietoisuuden laajentaminen auttaa monin eri tavoin.

Todista se itse

Viimeisenä, yritä itse todistaa asioita. Tässä kohtaa aiemman otsikon ”ennen siihen luottamista” tulee mukaan kuvioon. Olen nähnyt opiskelijoiden aloittavan oikealla idealla ja hylkäävän sen ennenaikaisesti, koska he eivät usko sen toimivan. Sen sijaan suosittelisin, että jos et usko jonkin idean toimivan, katso miten pitkälle voit idean kanssa mennä. Useimmissa tapauksissa sattuu yksi seuraavista:

  • Idea toimii ja todistus on valmis.
  • Idea toimii joissain erikoistapauksissa.
  • Osoittautuu, ettei idea toimi, mutta se luo perustan paremmalle idealle.
  • Osoittautuu, ettei idea toimi, mutta sait harjoitusta todistaessasi ettei idea toimi.

Kokemuksen karttuessa sinulla on parempi ymmärrys mitkä ideat toimivat ja haaskaat vähemmän aikaa. Lisäbonuksena nihkeä tunne siitä, että luulet todistaneesi jotain mutta et edelleenkään ole varma onnistuitko, katoaa.

Matematiikan ulkopuolella

Voit soveltaa tässä esitettyä melkein mihin tahansa tehtävään, joka ei vaadi fyysistä voimaa. Todennäköisesti minkä tahansa matematiikkaan liittyvän termin voisi korvata shakkiin liittyvällä termillä ja voisi laittaa Daniel Naroditskyn (shakin mestari ja opettaja Youtubessa ja Twitchissa) videolle siitä puhumaan ja kukaan ei huomaisi mitään eroa.

Mikä on todistus?

Jotta ymmärtäisi mikä tekee todistuksesta todistuksen, pitää ymmärtää ensin muutama määritelmä.

Mitä on matematiikka?

Matematiikkaa kuvataan yleensä sen osa-alueiden, kuten joukko-opin, algebran, laskennan, funktionaalianalyysin jne., muodostamana kokonaisuutena, mutta tämä määritelmä ei ole hyödyllinen ihmisille, jotka eivät jo ymmärrä muutamia näistä osa-alueista. Sen sijaan haluan määritellä matematiikan joukoksi määritelmiä (eli aksioomia) ja sääntöjä (eli logiikkaa). Siinä kaikki. Saattaa kuulostaa siltä, että vähättelen matematiikkaa, mutta älä pidä yleisyyttä heikkoutena. Kaikki, mikä voidaan kuvata määrittelyjen ja sääntöjen avulla, voidaan kuvata matematiikan tai logiikan avulla.

Mikä on propositio?

Propositio on väittämä, joka voi olla joko tosi tai epätosi. ”Kaksi plus kaksi on neljä.” on tosi väite, ”Kaksi plus kaksi on viisi.” on väärä väite, eikä ”Väritön vihreä nukkuu raivokkaasti.” eikä ”Mikä on aurinko?” ole väite. Monimutkaisempi propositio olisi jotain Heine-Cantorin lauseen kaltaista, jossa sanotaan: ”Jokainen jatkuva funktio kompaktilla välillä on tasaisen jatkuva”.

Mikä on todistus?

Todistus on matemaattisten toteamusten ketju, joka selvittää onko jokin propositio tosi vai epätosi. Nämä matemaattiset toteamukset tulee aloittaa määritelmillä ja niiden tulee seurata logiikan sääntöjä. Yleisesti todistukset näyttävät tältä:

  1. Määritelmän mukaan, voimme todeta A.
  2. Loogisen säännön X mukaan, kun otetaan huomioon A, voimme todeta B.
  3. Loogisen säännön Y mukaan, kun otetaan huomioon B, olemme osoittaneet proposition S epä/todeksi.

Jos pidät matematiikkaa pelinä, jossa on omat säännöt ja pelinappulat (eli siis muodollisuutensa), voit pitää todistusta kuin sarjana siirtoja pelissä.

Mikä on lause?

Lause on todistuksen tulos. Aivan kuten on mahdollista käyttää toisten kirjoittamaa koodia oman kirjaston kirjoittamiseen, voit käyttää toisten työtä todistuksen kirjoittamiseen. Esimerkiksi, voin osoittaa, että  välillä [0, 1] on tasaisesti jatkuva osoittamalla, että se on jatkuva ja että [0, 1] on suljettu väli. Sitten lainaan Heine-Cantor -lausetta ja olen valmis.

Digitaalipiirit ovat Boolen algebran fyysisiä toteutuksia. Kuva Samer Khodeir / Unsplash

Opi formaalin logiikan perusteet

“Sitä paitsi on virhe uskoa, että täsmällisyys on yksinkertaisuuden vihollinen. Päinvastoin, lukuisat esimerkit vahvistavat, että täsmällinen menetelmä on samalla yksinkertaisempi ja helpommin ymmärrettävä. Juuri pyrkimys täsmällisyyteen pakottaa meidät etsimään yksinkertaisempia todistusmenetelmiä.”
— David Hilbert

Saatat lukea tätä kappaletta ja miettiä ”eikö tuo sano samaa kuin artikkelin otsikko”. Ei. Formaali logiikka koostuu joukosta määritelmiä ja sääntöjä, jotka muodostavat useimpien argumenttien pohjan. Tämä osuus tulee olemaan pitkä, mutta käsittelen suurimman osan siitä mitä tietoja tarvitset.

Boolen algebra

Otetaan väittämä ”Jos henkilö kävelee sateessa tai hyppää altaaseen, hän kastuu.” Jättäen huomiotta sadevaatteet ja sateenvarjot, miten voisit esittää, että tämä väittämä on totta? Vaikka me menemme seuraavassa osiossa todistustekniikoihin, nämä tekniikat ovat oikopolkuja totuustauluun, taulukkoon joka ottaa jokaisen mainitun väittämän totuusarvon ja tarkastelee mitä tapahtuu kun niiden totuusarvo on joko totta tai epätotta. Proposition osoittamiseksi me näytämme, että väitteen sarake taulussa on aina totta.

Todistus: Sateessa kävely

Meidän tapauksessamme meillä on kaksi syötelausetta:

  • Henkilö kävelee sateessa.
  • Henkilö hyppää altaaseen.

Ja kolme tuloslausetta:

  • Henkilö kastuu.
  • (Henkilö kävelee sateessa) TAI (henkilö hyppää altaaseen).
  • JOS ((henkilö kävelee sateessa) TAI (henkilö hyppää altaaseen)), SILLOIN (henkilö kastuu).

Olen lisännyt sulkeita, jotta voit nähdä miten lauseet rakentuvat yhdistelemällä yksinkertaisempia. Totuustaulun koostamiseksi tarkastelemme mitä tapahtuu, kun me asetamme jokaisen syötelauseen joko todeksi tai epätodeksi ja sitten käytämme formaalilogiikan sääntöjä (eli Boolen algebraa) täyttämään totuustaulun loppuun.

Voit tarkastaa, että nämä ovat kaikki mahdolliset tapaukset syötelauseille.

Meidän tulee tietää totuustaulut x TAI y:lle sekä JOS x NIIN y:lle, jotka näkyvät alla.

Nämä taulut pitää vain muistaa ulkoa.

x TAI y on totta jos x on tosi, y on tosi tai molemmat ovat totta. Väittämässä JOS x NIIN y x:ää kutsutaanedeltäjäksi ja y:ä seuraamukseksi. Me voimme täyttää yhden sarakkeen lisää taulussa.

Huomaa ensimmäisten kolmen sarakkeen näyttävän tarkalleen samalta kuin ylemmässä totuustaulussa.

Samoin, JOS x NIIN y on tosi, kun x on epätosi tai molemmat x ja y ovat tosia. Tämä totuustaulu tulisi olla järkeenkäypä: Jos esimerkiksi meillä on väittämä ”jos kävelet sateessa, silloin kastut”; jos olet kävellyt sateessa, niin olet kastunut. Jos et kuitenkaan kävellyt sateessa, silloin meitä ei kiinnosta kastuitko ja näin väittämä on tosi. Jos kävelet sateessa kastumatta, silloin väittämä on epätosi.

Tämän väittämän osoittaminen todeksi tai epätodeksi tarkoittaa, että täytämme JOS x NIIN y:n sarakkeen. Jos kaikki kohdat ovat totta, silloin propositio on tosi. Muutoin se on epätosi. Voimme täyttää yhden solun sarakkeesta heti ilman katsomatta varsinaista todistusta: sen missä x TAI y on epätosi.

JOS x NIIN y on automaattisesti tosi jos x on epätosi. Muissa tapauksissa meidän pitää täyttää sarake. Tämän tekeminen 100-prosenttisen muodollisesti tarkoittaa, että joudumme aloittamaan kaikkien väittämän termien määritelmistä, tai joudumme siteeraamaan jotain lausetta. Esimerkiksi, jos joku osoittaisi että ”jos kävelet sateessa, niin kastut”, me voimme viitata lauseeseen täyttääksemme kohdat sarakkeista jossa (Henkilö kävelee sateessa) on tosi.

Alimmalla kahdella rivillä (Henkilö kävelee sateessa) on tosi, joten lauseemme tarkoittaa, että alimmat kaksi riviä (Henkilö kastuu) on oltava tosi.

Mutta sanotaan, että meillä ei ole mitään lausetta väitteelle (henkilö hyppää altaaseen). Silloin meidän on mentävä märän määritelmään, joka on “peitetty tai liotettu vedellä”. Me voimme sitten vedota veden ominaisuuksiin, ihmisen ihon ominaisuuksiin ja altaan määritelmään väittääksemme, että jos hyppäät altaaseen, vesi koskettaa kehoasi ja peityt siihen ja sen tähden kastut. Me voimme sitten käyttää tätä määritelmää täyttämään loput kohdat y-sarakkeesta.

Toinen ja neljäs rivi (henkilö hyppää altaaseen) ovat tosia, joten todistuksemme tarkoittaa, että toisen ja neljännen rivin on oltava tosi. Me tavallaan täytimme neljännen rivin kahdesti, mutta se ei haittaa.

Voimme täyttää taulusta loput katsomalla totuustaulua kohdasta JOS x NIIN y, ja päätyä tosiarvoon, joten todistus on valmis.

Täytämme loput kolme riviä arvolla tosi, koska viimeisellä kolmella riviä ovat (Sataa TAI allas) ja (Kastuu) tosia, mikä vastaa neljännen rivin totuustaulua JOS x NIIN y.

Totuustaulumenetelmä on kaikkien muiden menetelmien selkäranka, mutta sitä harvoin käytetään tässä muodossa, koska se on aika työläs. Jos mahdollista, sinun kannattaa yrittää nähdä miten muut menetelmät liittyvät tähän.

Muita Boolen algebraan liittyviä asioita

Boolen algebrassa on pari muutakin operaatiota, mutta keskeisimmät ovat EI sekä JA, joiden totuustaulut ovat seuraavat.

Pelkillä TAI, EI sekä JA, on mahdollista rakentaa kaikki muut loogiset operaatiot, myös JOS x NIIN y. Voit rakentaa ne kaikki invertoidulla JA-operaatiolla (NAND), joka yhdistää EI ja JA -operaatiot, tai invertoidulla TAI-operaatiolla, eli NOR, joka yhdistää EI sekä TAI -operaatiot, mutta sähköinsinöörit murehtivat näitä sitten enemmän.

Kvanttorit ja joukko-opin perusteita

Jos mietit joukkoa listana asioita, jossa yhtäkään asiaa ei toisteta, se riittää useimmassa tapauksessa. Matematiikassa on kolme kvanttoria:

  • Eksistentiaalikvanttori: Tämä kvanttori sanoo, että joukolla on alkio. Se luetaan “joukossa on olemassa alkio”. Matematiikassa kirjoitamme sen merkillä ∃. Esimerkki kvanttorin käytöstä olisi “on olemassa luonnollinen luku (1, 2, 3,…) joka on jaolla luvulla kolme, joka on sen monikerta” (esim. 6, 9, 12, …).
  • Yksikäsitteisyyskvanttori: Tämä kvanttori sanoo, että joukossa on tasan yksi alkio. Matematiikassa se kirjoitetaan ∃!. Se luetaan “on olemassa tasan yksi luonnollinen luku, joka on jaollinen luvulla 3 ja joka on alkuluku” (eli 3).
  • Universaalikvanttori: Tämä kvanttori sanoo, että kaikilla joukon alkioilla on tietty ominaisuus. Se luetaan “jokaiselle alkiolle joukossa”. Matematiikassa se kirjoitetaan merkillä  ∀. Esimerkki kvanttorista olisi “jokaisella luonnollisella luvulla on olemassa sitä suurempi luonnollinen luku” (luvulle 7 voimme nimetä 8, 9, 10, 100 tai 10¹⁰⁰⁰⁰ esimerkkeinä).

Propositiot matematiikassa

Kuten näit universaalikvanttorin esimerkissä, voimme yhdistää kvanttoreita muodostamaan formaaleja propositioita. Normaalisti määrittelemme näiden propositioiden muuttujat niin, että voimme käyttää niitä myöhemmin. Esimerkiksi, voimme lausua universaalikvanttorin esimerkin “jokaiselle x luonnollisissa luvuissa on olemassa y luonnollisissa luvuissa niin, että y on suurempi kuin x”. Matemaattisesti kirjoittaisimme

Tämän proposition todistamiseksi me kuljemme vasemmalta oikealle. Ensimmäinen termi on ”jokaiselle x”, eli x on syötemuuttuja todistuksessamme. ∈ tarkoittaa, että x tulee kuulua sen jälkeen tulevaan joukkoon, joka on ℕ, luonnolliset luvut. Toinen termi on  “on olemassa y”, joten meidän tulee osoittaa, että on olemassa y joka toteuttaa proposition lopun. Viimeisenä meillä on y > x, joka on proposition loppuosa.

Päättelysäännöt

On olemassa monia eri päättelysääntöjä joita voit käyttää, mutta tulet käyttämään niitä jokatapauksessa vaikka et edes niistä tietäisi. Me käytimme disjunktion eliminointia päättelysääntönä todistuksessamme. Haluan kuitenkin näyttää muutaman kvanttoreihin liittyvän päättelysäännön.

  • Universaali Instansiaatio: Jos kaikilla joukon alkioilla on jokin ominaisuus, ja x on joukon alkio, silloin x:llä on tuo ominaisuus. Esimerkiksi, kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. Sokrates on ihminen. Niinpä Sokrates on kuolevainen. Tätä temppua voi käyttää osoittamalla, että jokin objekti kuuluu johonkin ominaisuuksien joukkoon, kun haluat objektilla olevan jonkin ominaisuuden.
  • Eksistentiaalinen Yleistys: Jos objektilla on jokin ominaisuus, silloin on olemassa objekti, jolla on tuo ominaisuus. Esimerkiksi, minulla on tietokone, siispä on olemassa joku jolla on tietokone. Tätä temppua voi käyttää aina kun tietää konkreettisen esimerkin.
  • Eksistentiaalinen Instansiaatio: Jos on olemassa jjokin objekti jollain ominaisuudella, silloin voit antaa nimen tuolle elementille ja käyttää sitä todistuksen loppuajan. Esimerkiksi, jos sanon todistavani, että on olemassa jokin luku, joka on jonkin yhtälön ratkaisu, voin antaa sille nimen ja käyttää sitä lopun todistuksen ajan sanomalla “olkoon k tämän yhtälön ratkaisu”.

Nämä ovat teknisiä juttuja, joita en aktiivisesti ajattele edes käyttäväni, mutta on avuksi tietää että ne ovat olemassa.

Tunne keskeiset todistusmenetelmät

Nyt voimme alkaa käsitellä todistuksia. Tässä osiossa käsittelemme keskeisiä todistustyyppejä ja annamme joitain ehdotuksia milloin käyttää niitä. Ohjelmoijat voivat pitää näitä menetelmiä eräänlaisena viitekehyksenä. Ne antavat jonkinlaista rakennetta, ja sitten voit itse täyttää loput yksityiskohdat.

Suora todistus

Palatkaamme takaisin todistukseen, jonka teimme totuustauluilla. Me emme koskaan täyttäneet ensimmäistä riviä (henkilö kastuu) koska meitä ei kiinnostanut se tapaus jossa henkilö ei kävellyt sateessa tai ei hypännyt altaaseen. Toisin sanoen, me tarkastelimme ainoastaan tapauksia, joissa x on tosi todistuksessamme. Sellainen todistus tunnetaan nimellä suora todistus. Yleiset askeleet suoraassa todistuksessa ovat

  1. Oleta, että x on tosi.
  2. Käytä sitä seikkaa, että x on tosi, näyttämään, että myös y:n on oltava tosi.

Me oletimme, että henkilö käveli sateessa tai hyppäsi altaaseen, ja sitten näytimme, että vesi oli koskettanut henkilön ihoa ja se kasteli hänet (minun olisi pitänyt valita esimerkki, missä ei käytetä ilmaisuja “henkilön iho” ja “kastua”.). Koska me tarkastelimme kaikkia tapauksia erikseen, todistus tunnetaan nimellä kaikkien tapausten läpikäynti.

Todistus: Ei ole olemassa suurinta mahdollista luonnollista lukua

Propositiona on “kaikille luonnollisille luvuille on olemassa suurempi luonnollinen luku”. Helpoin tapa todistaa tämä propositio on keksiä joukko askelia, jossa otetaan luonnollinen luku ja sitten tuotetaan suurempi luonnollinen luku. Voimme tehdä sellaisen joko lisäämällä luvun yksi tai kertomalla luvulla kaksi (en laske nollaa luonnolliseksi luvuksi.).

Oikealla lukee mitä päättelysääntöä ollaan käytetty.

Tämänkaltainen todistus tunnetaan nimellä rakenteinen todistus, sillä me olemme keksineet keinon rakentaa esimerkin, jolla propositio pätee jokaisella luonnollisella luvulla.

Ääretön totuustaulukko?

Huomaat, että totuustaulu yllä esitetylle todistukselle olisi joutunut olemaan ääretön. Me tarvitsemme yhden rivin jokaista mahdollista luonnollista lukua varten, mikä on ongelma koska emme voi tarkastaa onko jokainen rivi totta. Onneksi voimme päästä pois tästä ongelmasta, koska meidän tarvitsee tarkistaa vain, että se pätee jokaiselle käyttämällemme luonnolliselle luvulle. Tavallaan todistuksemme on enemmänkin pohja jolla osoittaa proposition olevan totta aina sille tietylle tapaukselle, jonka parissa työskentelemme.

Tunnetumpi esimerkki on differentiaalilaskennan/reaalianalyysin raja-arvot, jotka perustuvat siihen miten lähelle haluat päästä vastausta. Esimerkiksi, jos meillä on vaikka raja-arvo

f(n) perustuu arctan(x):n Taylorin sarjaan, ja käytän John Machinin kaavaa laskemaan π:n.

Muodollisesti meillä on

x ⇒ y on silloin sama kuin JOS x NIIN y.

Yksinkertaisimmin ilmaistuna, tämä kaava sanoo, että me voimme päästä niin lähelle kuin haluamme arvoa π/4 (ϵ on se luku miten lähelle haluamme päästä vastausta) summaamalla äärellisen määrän termejä (N on termien minimilukumäärä). Sanokaamme, että haluamme laskea ensimmäiset 100 desimaalia luvusta π/4. Siinä tapauksessa, meitä kiinnostaa ainoastaan ϵ = 1/10¹⁰⁰ ja niinpä totuustaulussamme olisi vain yksi rivi. Me voimme sitten sijoittaa tuon arvon ϵ määrittääksemme raja-arvon avulla N ≈ 69.

Todistus: Pythagoraan lause

Pythagoraan lauseella on tässä vaiheessa yli 100 todistusta, mutta näytän suosikkini. Tämän todistuksen ymmärtämiseksi ainoa mitä pitää tietää on

  • kolmion kulmien summa on 180 astetta,
  • suorien kulmien suuruus on 90 astetta,
  • nelikulmion pinta-ala lasketaan kanta kertaa korkeus,
  • ja kolmion pinta-ala on kanta kertaa korkeus jaettuna kahdella.

Huomaa, että kun on tiedossa neliöiden sivut ja suora kulma, pinta-alan laskeminen on varsin luonnollista.

Ainoa mitä tehdään on järjestellään kolmiot muodostamaan neliö (jonka voit tehdä ensimmäisen ja viimeisen faktan perusteella), sitten lasketaan pinkin neliön pinta-ala kahdella tavalla:

  1. Koska se on neliö, voit laskea sen pinta-alan neliöimällä sivun pituus: .
  2. Vaihtoehtoisesti voit laskea suuren neliön pinta-alan (Suuri neliö: (a + b)² = a² + 2ab + b²) ja sitten vähentää kolmioiden pinta-alat (Yksi kolmio: ab/2, neljä kolmiota: 4 (ab/2) = 2ab). Jos teet niin, tulee tulokseksi a² + 2ab + b² – 2ab = a² + b².

Koska molemmat kaavat kuvaavat samaa pinta-alaa, niiden on oltava yhtäsuuret, mikä tarkoittaa a² + b² = c², ja Pythagoraan lause on todistettu.

Kontrapositiiviset todistukset

Koska meillä on suoria todistuksia, voitaisiin myös spekuloida, että on olemassa epäsuoria todistuksia. Se pitää paikkansa. Epäsuoran todistuksen ymmärtämiseksi tarkastellaan totuustaulua JOS x NIIN y.

Ainoa tapa, jolla propositio olisi epätosi, on jos x on tosi, mutta y epätosi. Proposition osoittaminen todeksi on mahdollista osoittamalla, että me emme koskaan saavuta tapausta, jolloin x on tosi mutta y epätosi olettamalla, että y on epätosi ja näyttämällä että x ei voi olla tosi. Tämän kaltainen epäsuora todistus tunnetaan nimellä kontrapositiivinen todistus. Latinaksi sen nimi on modus tollens.

Todistus: Neliöt ja parilliset luvut

Esimerkiksi, tarkastellaan väittämää “jos on pariton, silloin n on parillinen”. Suora todistus toimisi tässä, kun vetoamme aritmetiikan peruslauseeseen, mutta pidän kontrapositiota yksinkertaisempana. Tässä tapauksessa haluamme näyttää, että “jos n on pariton, silloin on pariton”. Koska meillä ei ole parempaakaan tekemistä, tarkastellaan määritelmiä. Jos me tarkastelemme parittoman luvun määritelmää, huomaamme että luonnollinen luku x on pariton jos ja vain jos on olemassa luonnollinen luku k siten että 2 k – 1 = x. Koska n on pariton oletuksemme perusteella, asetamme m sellaiseksi luvuksi, että 2 m – 1 = n  Eksistentiaalisen Instansiaation avulla. Sitten voimme sijoittaa 2 m – 1 lausekkeeseen n² ja algebran avulla saada 4 m² – 4 m+ 1. Tämä voidaan ottaa tekijöiksi 2 ( 2 m² – 2 m ) + 1 tai 2 ( 2 m² – 2 m + 1) – 1. Tästä lausekkeesta voimme todeta, että n² on pariton, koska me voimme asettaa k siten, että 2 k – 1 = n², eli siis k = 2 m² – 2 m + 1.

Kontrapositiivisen todistuksen ensimmäisen askeleen jälkeen loput todistuksesta voi olla mitä tahansa. Todistus yllä on suora todistus sille, että “jos n on pariton, niin on pariton”.

Todistus vastaväittämällä

Todistus vastaväittämällä on toisenlainen epäsuora todistus. Se eroaa muunlaisista todistuksista, sillä se nojaa rajoitukseen, että loogisten järjestelmien tulee olla myös johdonmukaisia ollakseen hyödyllisiä. Yleinen vastaväittämällä todistamisen menetelmä on näyttää, että jos väittämä olisi epätosi, siitä seuraa ristiriita.

Todistus vastaväittämällä toimii hyvin kaiken kanssa, mutta haluan keskittyä epärakenteisten todistusten esimerkkiin. Toisin kuten rakenteiset todistukset, epärakenteiset todistukset eivät mahdollista tapaa rakentaa esimerkkejä. Sen sijaan ne käyttävät useita olemassaololauseita kuten kyyhkyslakkaperiaate tai väliarvolause.

kuva: xkcd #10

Todistus: Irrationaaliluvuissa toistuu ainakin yksi numero äärettömän monta kertaa

Tarkastellaan väittämää “irrationaaliluvun desimaaliesityksessä toistuu ainakin yksi numero äärettömän monta kertaa”. Oletetaan, että mikään numero ei toistu äärettömän monta kertaa irrationaaliluvun desimaaliesityksessä. Siinä tapauksessa kaikkien numeroiden tulee esiintyä äärellisen monta kertaa. Koska meillä on vain kymmenen numeroa, joista jokainen esiintyy äärellisen monta kertaa, numeroiden yhteenlaskettu lukumäärä tulee olla äärellinen. Me kuitenkin tiedämme, että irrationaaliluvuilla on oltava ääretön määrä numeroita. Meillä on ristiriita. Oletuksemme on oltava epätosi, mikä tarkoittaa että väittämämme on tosi, ja todistus on valmis. Koska me emme maininneet mikä tuo numero on, tämä todistus ei voi olla rakenteinen.

Kyyhkyslakkaperiaate

Minun onnistui keksiä todistus käyttämällä kyyhkyslakkaperiaatetta. Jotta sinäkin voisit kokea saman, tässä on seitsemän todistusta, joissa kyyhkyslakkaa on käytetty.

Matemaattinen induktio

Matemaattinen induktio on eräänlainen suora todistus. Siinä näytetään, että propositio on tosi jollekin perustapaukselle, sitten näytetään että perustapaus yhdistettynä propositioon (induktiohypoteesi) tarkoittaa, että propositio pätee kaikissa tapauksissa. Useimpien todistusten kanssa perustapaus on jokin luonnollinen luku k, ja “kaikki tapaukset” viittaavat kaikkiin luonnollisiin lukuihin, jotka ovat suurempia tai yhtä suuria kuin k.

Induktiota usein verrataan dominoihin, induktioaskel on kuin jokaisen dominopalikan pystytys ja perustapaus on ensimmäisen dominon kaataminen.

Todistus: Ensimmäisen N parittoman luvun summa

Induktio toimii hyvin pulmiin, joihin liittyy summaamista, seuraavakaan ei ole mikään poikkeus. Me voimme esittää ensimmäisen N parittoman luvun summan

Niille jotka tuntevat ohjelmointia, tämä muoto voidaan esittää for -silmukoina.

Jos et jo tunne kaavaa, kannattaa ensin tarkastella muutamaa ensimmäistä termiä.

Nämä näyttävät ensimmäisiltä lukujen neliöiltä. Esitämme konjektuurin (matematiikan kielellä “arvaus”) että ensimmäisten N parittoman luvun summa on  . Nyt todistamme sen. Me olemme jo osoittaneet perustapauksen pätevän, sillä 1 = 1². Seuraavaksi tarkastelemme induktioaskelta. Oletamme, että olemme osoittaneet ensimmäiset N tai N – 1 lukua. Tässä tapauksessa sanon N – 1 (kumpikin toimii, joten voit heittää vaikka kolikkoa jos et osaa valita), joka tarkoittaa

Me joudumme käyttämään tätä tulosta soveltaaksemme sitä luvun N – 1 jälkeen tulevaan lukuun, joka on N. Jos olisimme valinneet N, silloin käsittelisimme tapausta N + 1. Juuri nyt meillä on kaksi tapaa laskea summa:

  1. Sijoita N  kaavaan ja laske N².
  2. Lisää seuraava termi (2 N +1) summaan.

Molemmissa tapauksissa pitäisi saada N². Tässä kohtaa algebran avulla käytämme induktiohypoteesia.

Ensimmäiset kaksi riviä ovat ensimmäinen tapa laskea summa ja loput rivit ovat toinen tapa.

Tämä todistus käytti heikon induktion menetelmää, koska me oletimme proposition pätevän vain lukuun N – 1 asti. Vahvassa induktiossa oletetaan, että propositio pätee kaikille arvoille alle N. Vahva induktio on yhtä hyvä kuin heikko induktio, vahvalla induktiolla on vain vahvempi induktio-oletus.

Todistus: Aritmetiikan peruslause (vahva induktio)

Aritmetiikan peruslause sanoo, että jokainen ykköstä suurempi luonnollinen luku on hajoitettavissa alkulukutekijöihin. Esimerkiksi luku 12 voidaan kirjoittaa 2² × 3, kun taas 17 voidaan kirjoittaa 17. Tässä on todistus sille, että voit hajoittaa jokaisen luvun alkulukutekijöihinsä.

Yksikäsitteisyyden todistaminen vaatii tietoa jakosäännöistä, joita en ole käsitellyt.

Joukkoonkuuluvuusperiaate

Joillekin propositioille induktiotodistus on liian hankalaa, mutta  se saattaa silti toimia. Vaihtoehtona voimme käyttää joukkoonkuuluvuusperiaatetta. Sen mukaan jokaisella luonnollisten lukujen osajoukolla on ainakin yksi alkio. Kun käytämme joukkoonkuuluvusperiaatetta todistuksessa vastaväittämän avulla, aloitamme olettamalla, että on olemassa luonnollisten lukujen ei-tyhjä joukko, jolle todistettava propositio ei päde. Kutsumme tätä epätodeksi joukoksi. Sitten sovellamme joukkoonkuuluvuusperiaatetta valitsemaan kyseisen joukon pienimmän alkion. Sitten käytämme tuota alkiota osoittamaan ristiriidan. Yleensä osoitetaan jompi kumpi:

  1. että väittämä on tosi epätoden joukon pienimmälle alkiolle, tai
  2. että epätoden joukon pienin alkio ei ole joukon pienin alkio.

Kummassakin tapauksessa ainoa tapa välttää ristiriitaa on, että epätosi joukko on tyhjä.

Todistus: Aritmetiikan peruslause

Vaikka olemmekin jo todistaneet tämän, on hyvä esittää vaihtoehtoinen todistus. Tässä todistuksessa näytämme, että propositio pätee epätoden joukon pienimmälle alkiolle.

Tämän todistuksen ensimmäinen osa tulisi näyttää varsin samanlaiselta kuin vahvalla induktiolla todistaminen.

Todistus: kahden neliöjuuren irrationaalisuus

Tässä tapauksessa käytämme tietyn tyyppistä todistusta, joka perustuu joukkoonkuuluvuusperiaatteeseen, nimeltään äärettömän laskeutumisen menetelmä. Äärettömän laskeutumisen menetelmässä oletetaan, että ollaan löydetty joukon pienin alkio tietylle luonnollisten lukujen joukolle, ja sitten käytetään tuota alkiota tuottamaan pienempi luonnollinen luku. Sitä kutsutaan äärettömäksi laskeutumiseksi, koska todistusta voi käyttää uudelleen äärettömän monta kertaa tuottamaan vieläkin pienempiä lukuja.

Aivan kuten aiemminkin, olisimme voineet kirjoittaa tämän todistuksen induktiolla, jossa jokainen askel antaa seuraavan osoittajan ja nimittäjän.

Milloin käyttää mitäkin todistusmenetelmää

Jos voisin antaa absoluuttisen vastauksen siihen milloin kutakin todistusmenetelmää voisi käyttää, olisin jo voittanut Fieldsin mitalin. Voin kuitenkin joitain vinkkejä antaa:

  • Todistus ristiriidalla: tämä on aina mahdollisuus.
  • Todistus vastaväittämällä: Jos todistettavan asian seurauksen kanssa on helpompaa työskennellä kuin sitä edeltävien oletusten, silloin kannattaa kokeilla vastaväittämää.
  • Suora todistus: Suorat todistukset ovat hyviä propositioiden kanssa, jotka ovat muotoa “on olemassa x kuuluu A:han siten, että P”, jossa P on jotain mitä voi manipuloida algebralla tai muilla työkaluilla.
  • Epäsuorat todistukset: Epäsuorat todistukset ovat hyviä propositioihin, jotka ovat muotoa “on olemassa x kuuluu A:han siten, että P”, jossa P nojaa johonkin olemassaololauseeseen, kuten kyyhkyslakkaperiaate, väliarvolause tms.
  • Induktiotodistus: Induktio on hyvä aina kun voi löytää pienemmän version pulmasta todistettavan pulman sisällä. Esimerrkiksi, ensimmäisten luvun neliön summa voidaan kirjoittaa ensimmäisten n – 1 neliön summana plus n:s neliö, joten induktio toimii.
  • Todistus joukkoonkuuluvuusperiaatteella: Joukkoonkuuluvuusperiaate toimii aina kun työskentelee kokonaislukujen tai rationaalilukujen parissa, ja haluaa osoittaa ristiriidan.
  • Kaikkien tapausten läpikäynti: Suosittelen kaikkien tapausten läpikäyntiä vain, kun tapausten lukumäärä on pieni, tai viimeisenä oljenkortena.

Muuta pulmaa

Nyt kun olemme listanneet yleisimmät todistusmenetelmät, puhutaan hieman muutamista tempuista. Jos jää jumiin johonkin tiettyyn pulmaan, voit koittaa

  • esittää heikomman väittämän (esim. jos pitää osoittaa, että kaikkien ei-täydellisten lukujen neliöjuuret ovat irrationaalisia, voit osoittaa, että kaikkien alkulukujen neliöjuuret ovat irrationaalisia),
  • esittää yleisemmän väittämän  (esim. triomino-peli, jossa osoitetaan että voi laittaa tyhjän neliön mihin tahansa yhden ainoan paikan sijaan),
  • tai osoittaa jonkin asiaan liittyvän tai vastakkaisen väittämän (esim. jos halusit osoittaa, että “jos on parillinen, silloin n on parillinen”, voit koittaa osoittaa “jos n on parillinen, silloin on parillinen” saadaksesi idean siitä mitä sinun tulee tehdä).

Usein ongelman muuttaminen antaa idean siitä minne pitää mennä seuraavaksi. Heikomman väittämän todistuksessa löytää usein todistuksen, joka hajoaa kun alkuperäistä väitettä soveltaa. Siinä kohtaa voi joko yrittää paikata todistusta ja käsitellä erikoistapausta tai keksiä uuden todistuksen, joka täysin välttää hajoamisen. Toisaalta, vahvemman väittämän todistaminen usein siivoaa pois irrelevanttia informaatiota, joka liittyy heikompaan väittämään. Viimeisenä asiaan liittyvän käänteisen väittämän todistaminen voi auttaa ymmärtämään sitä mitä pitää todistaa.

Etsi invariantteja ominaisuuksia

Joskus joutuu käsittelemään pulmia, jotka saattavat vaatia suuremman, mahdollisesti äärettömän, avaruuden tutkimista. Monen tällaisen ongelman tapauksessa voi etsiä ominaisuutta, joka sopii kaikkialle. Me nimitämme sellaista ominaisuutta invariantiksi. Useimmissa tapauksissa nämä invariantit voidaan kirjoittaa jonkinlaisen funktion muotoon, jossa tietyt koordinaatit ovat vakioita. Esimerkiksi, eräs tällainen invariantti on Eulerin karakteristika χ:

Voit soveltaa tätä invarianttia ja vastaavia osoittamaan, että et voi ratkaista ongelmaa pallopinnalla tai tasopinnalla, mutta voit kylläkin toruspinnalla.

Eräs nimekkäimmistä esimerkeistä tulee vuoden 2011 matematiikkaolympalaisista:

563 opiskelijasta ainoastaan 20 sai tämän kysymyksen oikein. Jos kykenet löytämään jonkin invariantin, tämä ongelma muuttuu triviaaliksi. Voit laittaa videon paussille sen jälkeen kun näet kolmioita ja yrittää katsoa osaatko ratkaista ongelman.

Todistus: Conwayn sotilaat

Tämän koko pulman ja sen ratkaisun selittämiseen tarvitaan kokonainen toinen artikkeli. Sen sijaan linkkaan kaksi videota: yksi selittää pelin ja toinen sen todistuksen.

Yllä on pelin selitys.

Alla on todistus.

 

Liitän mukaan todistuksen esimerkkinä, koska se on varsin helppo seurata, haluan jakaa lisäresursseja todistuksista, haluan antaa tiettyjä esimerkkejä siitä miten antaa numeroita pulmille, joilla ei vaikuta olevan numeroita, joiden perusteella tuottaa invariantteja.

Todistus: Punaiset, valkoiset ja vihreät pallot

Olkoon sinulla 2000 vihreää palloa. Voit tehdä palloilla seuraavaa:

  • Vaihtaa kaksi punaista palloa yhteen vihreään palloon tai päinvastoin.
  • Vaihtaa kaksi valkoista palloa vihreään palloon tai päinvastoin.
  • Vaihtaa kaksi vihreää palloa punaiseen palloon ja valkoiseen palloon tai päinvastoin.

Nyt esitän kaksi kysymystä:

  1. Onko mahdollista olla 1003 punaista palloa äärellisen määrän yllä esitettyjä vaihtoja jälkeen?
  2. Mikä on minimimäärä palloja, joita voi olla?

En anna vastausta tähän, mutta annan yhden vihjeen: yritä antaa palloille numeroita niin, että vaihdot ovat järkeviä. Siitä eteenpäin voit yrittää etsiä invarianttia, joka auttaa vastaamaan kysymykseen. Minua kiinnostaa nähdä miten ihmiset yrittävät ratkaista tämän ongelman.

Vaikka yllä esitetyt menetelmät tulevatkin esiin matematiikan kaikilla osa-alueilla, jotkut alueet käyttävät joitain todistuksia enemmän kuin toiset. Reaalianalyysissa käytetään paljon aikaa tiettyjen ominaisuuksien raja-arvojen etsimiseen, joten käytetään usein temppuja kuten nollan summaaminen kolmioepäyhtälöön tai  kaikki tässä Terrence Taon artikkelissa esitetyt temput. Modernissa algebrassa halutaan usein osoittaa, että jokin struktuuri liittyy siihen struktuuriin minkä kanssa halutaan työskennellä. Graafiteoriassa halutaan tarkastella aligraafeja. Paljon pidempi lista löytyy sivulta tricki.org, vaikka sivu vaikuttaakin epäaktiiviselta.

Satunnaisia vinkkejä

Tässä osiossa on joitain vinkkejä, joille ei kannata välttämättä kirjoittaa kokonaista omaa osiotaan:

  • Jos et tiedä mistä aloittaa, kirjoita ylös kaikki määritelmät tai lauseet, jotka mielestäsi ovat relevantteja.
  • Mitä enemmän vaivaa näet alussa, sitä enemmän voit antaa matematiikan mennä omaa reittiään.
  • Työskentele vain parin yksittäistapauksen parissa. Esimerkiksi, yritä työskennellä nollan tai ykkösen kanssa, tai minkä tahansa joka saattaisi olla erikoistapaus.
  • Jos et osaa keksiä mahdollisia erikoistapauksia, käy läpi useampi tapaus ja katso löydätkö jonkun kaavan.
  • Usean muuttujan ongelmissa määrittele yksi muuttuja toisten muuttujien avulla. Esimerkiksi jos pulmassa on A ja B, kokeile määritellä B = A + k tai B = c A.
  • Lisää nolla tai kerro ykkösellä ja kirjoita lauseke eri muotoon niin, että sen kanssa on helpompaa työskennellä.
  • En piirrä kuvaajia ellen ole geometrian parissa, mutta monet ihmiset suosivat piirtää kuvaajia ymmärtääkseen mistä on kyse.

Tämä artikkeli on jo tarpeeksi pitkä, mutta on paljon enemmänkin eri temppuja kuin mitä listasin.

Lisälukemista

Tämä artikkeli ei todellakaan ole ainoa resurssi matemaattisista todistuksista, joten haluaisin mainita muitakin:

Viimeisenä, artikkelissani Beyond Calculus: The Math Classes You Didn’t Take on paljon resursseja.

Artikkelin julkaissut cantorsparadise.com

Kommunikointia marsilaisten kanssa: Teslan ja Hodowanecin kokeet

kirjoittanut Robert A. Nelson

Nikola Tesla

Kun Nikola Tesla teki kokeitaan suurennuslähettimellään Colorado Springsissa vuonna 1899, hän havaitsi koherentteja signaaleja, joiden hän päätteli olevan peräisin Marsista. Teslaa kritisoitiin laajalti hänen väitteistään, ja kuitenkaan kukaan ei kyennyt kumoamaan niitä; hän oli yksinäinen pioneeri ilman tovereita. Kukaan ei ole sen jälkeen kuuleman mukaan rakentanut suurennuslähetintä tai muutoin kyennyt toistamaan hänen kokeitaan; ongelma pysyy ratkaisemattomana ja mysteeri selvittämättömänä. Tesla ei paljastanut mitään teknisiä yksityiskohtia hänen tuon aikaisista julkaisuistaan (muuta kuin patenteista). Hänen Coloradon muistiinpanonsa julkaistiin 1980-luvulla, mutta niissä ei mainita yhteyttä Marsiin.

Tesla puhui aiheesta Collier’s Weeklyssä (9. helmikuuta 1901) otsikolla ”Keskusteluja Planeettojen kanssa”:

”Samalla kun kehitin koneitani voimakkaiden sähköisten toimintojen tuottamiseksi, kehitin myös keinoja heikkojen ponnistelujen tarkkailemiseksi. Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista, ja myös yksi suuri käytännön merkitys, oli tiettyjen laitteiden kehittäminen osoittamaan useiden satojen mailien etäisyydeltä lähestyvä myrsky, sen suunta, nopeus ja kuljettu matka… .

”Juuri tätä työtä jatkaessani havaitsin ensimmäistä kertaa ne salaperäiset vaikutukset, jotka ovat herättäneet niin epätavallista kiinnostusta. Olin viimeistellyt mainitun laitteen niin pitkälle, että Coloradon vuoristossa sijaitsevasta laboratoriostani käsin pystyin ikään kuin tuntemaan maapallon pulssin ja havaitsemaan jokaisen sähköisen muutoksen, joka tapahtui yhdentoista sadan mailin säteellä.

”En voi koskaan unohtaa ensimmäisiä tuntemuksiani, kun tajusin, että olin havainnut jotakin, jolla voi olla mittaamattomia seurauksia ihmiskunnalle. Tuntui kuin olisin ollut läsnä uuden tiedon syntymässä tai suuren totuuden paljastumisessa…. Ensimmäiset havaintoni suorastaan kauhistuttivat minua, koska niissä oli jotakin salaperäistä, sanoisinko yliluonnollista, ja olin yöllä yksin laboratoriossani; mutta tuohon aikaan minulle ei vielä tullut mieleen ajatus siitä, että nämä häiriöt olisivat älyllisesti ohjattuja signaaleja. Havaitsemani muutokset tapahtuivat jaksoittain ja niin selvästi numeron ja järjestyksen perusteella, että niitä ei voitu jäljittää mihinkään tuntemaani syyhyn. Tunsin tietysti sellaiset sähköiset häiriöt, joita aurinko, revontulet ja maavirrat aiheuttavat, ja olin niin varma kuin mahdollista siitä, että nämä muutokset eivät johtuneet mistään näistä syistä. Kokeideni luonne sulki pois sen mahdollisuuden, että muutokset johtuisivat ilmakehän häiriöistä, kuten jotkut ovat hätäisesti väittäneet. Joskus myöhemmin mieleeni välähti ajatus, että havaitsemani häiriöt saattoivat johtua älyllisestä ohjauksesta. Vaikka en kyennyt tulkitsemaan niiden merkitystä, minun oli mahdotonta ajatella, että ne olisivat olleet täysin sattumanvaraisia. Minussa kasvaa jatkuvasti tunne, että olin ollut ensimmäinen, joka oli kuullut yhden planeetan tervehdyksen toiselle. Näiden sähköisten signaalien takana oli tarkoitus…”

Vuosikymmeniä myöhemmin syntymäpäivänään vuonna 1937 hän ilmoitti: ”Olen kuluneen vuoden aikana käyttänyt suuren osan ajastani sellaisen uuden pienen ja kompaktin laitteen täydellistämiseen, jonka avulla voidaan nyt välkyttää huomattavia määriä energiaa tähtienvälisen avaruuden läpi mille tahansa etäisyydelle ilman pienintäkään hajontaa.” (New York Times, sunnuntai, 11.7.1937)

Tesla ei koskaan julkisesti paljastanut mitään teknisiä yksityiskohtia parannetusta lähettimestään, mutta vuoden 1937 ilmoituksessaan hän paljasti uuden kaavan, joka osoitti, että ”kappaleen kineettinen ja potentiaalinen energia on liikkeen tulos ja määräytyy sen massan ja nopeuden neliön tulon perusteella”. Jos massaa pienennetään, energia pienenee samassa suhteessa. Jos massa pienennetään nollaan, energia on samoin nolla millä tahansa äärellisellä nopeudella.” (New York Sun, 12.7.1937, s. 6.)

Fig. 1a, Telascope design by Arthur Matthews, original. Parts list: (1) Audio Output; (2) Pick-up; (3) Converter; (4) Automatic Control Chamber; (5) Gas Chamber; (6) Converter; (7) Received Energy Control; (8) "Dark Room"; (9) Quartz Filter; (10) Quartz Tube (Length, 9ft.; Diameter, 5 in.); First model built 1918; 2nd model build by A. Matthews, 1967.

Fig. 1b, Telascope design by Arthur Matthews, 1967 revised. Parts list: (1) Audio output; (2) Amplifier; (3) Converter; (4) Filter (Gas Chamber); (5) Filter; (6) Received Energy Control; (7) Automatic Control Chamber; (8) Quartz Filter.

Noin 40 vuotta myöhemmin Arthur Matthews väitti, että Tesla oli salaa kehittänyt ”Teslaskoopin” kommunikointia varten Marsin kanssa. Edesmennyt tohtori Andrija Puharich tapasi Matthewsin ja keskusteli hänestä haastattelussaan. (Pyramid Guide, May-June & July-Aug. 1978):

”[Arthur Matthews] tuli Englannista. Matthewsin isä oli tunnetun fyysikon lordi Kelvinin laboratorioapulainen 1890-luvulla. Tesla tuli Englantiin tapaamaan Kelviniä vakuuttaakseen hänet siitä, että vaihtovirta oli tehokkaampi kuin tasavirta. Kelvin vastusti tuolloin vaihtovirtaliikkeitä . . . Vuonna 1902 Matthewsin perhe lähti Englannista ja muutti Kanadaan . . . Kun Matthews oli 16-vuotias, hänen isänsä järjesti hänelle oppisopimuskoulutuksen Teslan alaisuudessa. . . Lopulta hän työskenteli hänelle ja jatkoi tätä liittoa Teslan kuolemaan asti vuonna 1943. . .

”Sitä ei yleisesti tiedetä, mutta Tesla rakennutti Kanadaan kaksi valtavaa suurennuslähetintä, ja Matthews käytti toista niistä…. Ihmiset tietävät enimmäkseen Colorado Springsin lähettimistä ja keskeneräisestä Long Islandilla sijaitsevasta lähettimestä. Minä näin ne kaksi kanadalaista lähetintä. Kaikki todisteet ovat olemassa. . .

”[Teslaskooppi on] laite, jonka Tesla keksi kommunikoidakseen muiden planeettojen olentojen kanssa. Matteuksen kirjassa [The Wall of Light] on kaavio Teslaskoopista. Periaatteessa se ottaa vastaan kosmisen säteilyn signaaleja . . . Lopulta signaalit vähennetään ääneksi… Puhutaan toiseen päähän, ja signaali lähtee toisesta päästä ulos kosmisen säteilyn lähettimenä. . .”

Matthewsin Teslascope-kaaviot on esitetty kuvissa 1a [34] ja 1b. Niissä on mahdollisimman vähän elektronista järkeä. Kukaan ei ole koskaan vahvistanut Teslaskoopin todellisuutta.

Useita vuosia sen jälkeen, kun Tesla oli ilmoittanut vastaanottaneensa signaaleja Marsista, myös Guglielmo Marconi väitti kuulleensa muukalaisten radiolähettimestä. Marconin aikalaiset kuitenkin torjuivat Marconin helpommin, sillä he väittivät, että Marconi oli saanut häiriöitä toisesta maan radioasemasta.

1970-luvulla L.G. Lawrence (Ecola-instituutin kenttäjohtaja) kuvaili ”vahingossa tapahtunutta kommunikointia” ET-älykköjen kanssa:

”29. lokakuuta 1971 … suorittaessamme RBS [Remote Biological Sensing] -kokeita Riversiden piirikunnassa, Kaliforniassa, kenttälaitteistomme orgaaninen anturikompleksi sieppasi ilmeisen älykkäiden viestintäsignaalien sarjan (tiukka väli ja erilliset pulssivälit), kun sen annettiin vahingossa pysyä suunnattuna Otavan tähdistöön lyhyen lepojakson aikana. Ilmiö jatkui hieman yli 33 minuuttia. . .

”Hieman samanlainen ilmiö havaittiin 10. huhtikuuta 1972 . . . . Ilmeiset signaalit, sen lisäksi, että ne näyttävät heikkenevän, näyttävät lähetettävän suurilla väliajoilla, jotka vaihtelevat viikoista kuukausiin, mahdollisesti vuosiin. Heikko, koherentti, kaksoissignaalityyppinen ilmiö havaittiin äänitarkkailun aikana … . Nopeiden pulssisarjojen välit vaihtelivat välillä . . . . 3-10 minuuttia. . .

”Koska laitteemme ovat läpäisemättömiä sähkömagneettiselle säteilylle ja niissä ei ole sisäisiä poikkeavuuksia, on päädytty alustavasti siihen, että kyseessä ovat biologiset tähtienväliset viestintäsignaalit . . .

”Pelkkänä ääniesityksenä instrumenttinauha on epämiellyttävää kuunneltavaa. Kiehtova lumous syntyy kuitenkin vasta, kun nauhaa on kuunneltu kolme tai useampia kertoja, yleensä viikkojen ajan. Tämä johtuu psykoakustisesta sopeutumisesta . . . . Nauha sisältää lyhyen, asteittaisen sarjan syviä, harmonisia värähtelyjä, jotka muistuttavat hölynpölyä tai taustamodulaatioita. Kokonaisimpulssin älykkääseen luonteeseen vaikuttavat erilliset välikaaviot, sekvenssien näennäinen toistuvuus ja erittäin vaimennettu Gaussin kohina . . .” (Jour. Borderland Research, 29:4, July-Aug. 1973).

Gregory Hodowanec

Sähköinsinööri Greg Hodowanec kehitti 1980-luvulla rhysmonisen kosmologian teoriansa. Hän kokeili myös itse suunnittelemallaan gravitaatioaaltodetektorilla (GWD). Yksinkertaiset laitteet havaitsevat mikroaaltosäteilyn ”koherentit modulaatiot”.

Fig. 2., Gregory Hodowanec's Gravity Wave Detector.

Hodowanec julkaisi ensimmäisen raporttinsa ”SETI with Gravitational Signals” GWD:nsä avulla (Radio Astronomy, huhtikuu 1986):

”SETI:n mahdollisen gravitaatiotekniikan etu radiotekniikkaan verrattuna on ensisijaisesti näiden signaalien ”etenemisajassa”. Radioaallot etenevät valon nopeudella, mutta gravitaatiosignaalit (kirjoittajan teorioiden mukaan) ovat lähinnä hetkellisiä signaaleja. Toinen gravitaatiotekniikan etu on tarvittavien laitteiden yksinkertaisuus. Kuten SARA:n jäsenet tietävät, radiotähtitiede voi olla varsin monimutkaista. Gravitaatioaaltoilmaisimien . . . on luotettava suurelta osin Maan massaan ”varjona”, jotta gravitaatiosäteily voidaan havaita. Siksi havaitaan parhaiten ”kohteet” tai signaalit, jotka sijaitsevat havaitsijan zeniitissä. Muut alueet ovat kuitenkin edelleen ”havaittavissa” erityisesti muiden ”varjojen”, kuten auringon, kuun, planeettojen jne. avulla.

”SETI-havainnoitsijoita saattavat kiinnostaa erityisesti oudot äänityyppiset gravitaatiosignaalit, jotka näyttävät tulevan galaksimme Aurigan ja Perseuksen alueelta. Kirjoittaja on ”kuullut” näitä ”signaaleja” jo useiden vuosien ajan, ja ne vaihtelevat yleensä noin 4-5 tunnin välillä, ja niiden voimakkuus on suurimmillaan lähellä 4,5 tuntia oikeaa taivaanrantaa.”

Pian tämän jälkeen Hodowanec mainitsi ensimmäisen kerran selvän yhteydenoton ilmeisesti maan ulkopuoliseen viestijään kirjeessään (23.7.1988) Radio-Electronics-lehden toimittajalle:

”Tämän päivän aamuna klo 7:30-7:38 (EST) rekisteröin seuraavat ilmeisesti morsekoodin kaltaiset pulssit:

”A A A A R A R T T N N N N K C N N N E E E E E N E N N T T T N E E E E E A E E R K E N N E T E E A A A A E E E N T T K N T N T S E S E S E S E M N A S E S E S E S E S E S E S E S E S E —

”Kuten näette, nämä eivät näytä olevan vain satunnaisia pulsseja, vaan SE-signaalit, jotka ovat yleisimpiä, näyttävät olevan mahdollisesti tunnistussignaali. Nämä signaalit havaitaan suojatuissa l/f-ilmaisimissa, ja ne ovat siis luonteeltaan skalaarisia (gravitaatio). Yllä olevat signaalit (jos ne olisivat maan ulkopuolisia) tulivat joko Auriga-Perseuksen alueelta lähellä zeniittiäni tai Bootesin alueelta Maan sijaintini alapuolella. En silti voi sulkea pois sitä, että ne saattavat johtua vain jonkinlaisista Maan ytimen liikkeistä, jotka muistuttavat hämmästyttävän paljon Morseaakkoset [35] -signaaleja, tai jopa sitä mahdollisuutta, että ne ovat ihmisen tekemiä.”

Heinäkuuhun 1988 mennessä Hodowanec oli vahvistanut Teslan väitteet, kuten hän ilmoitti kirjassaan ”Some Remarks on Tesla’s Mars Signals”:

”. . . Tällaisia signaaleja vastaanotetaan nykyään yksinkertaisilla nykyaikaisilla skalaarityyppisillä signaalinilmaisimilla … [Mikroaalto-]taustasäteilyssä ”kuullaan” koherentteja modulaatioita. Merkittävimmät modulaatiot ovat kolme pulssia (koodi S), jotka ovat ajallisesti hieman erillään toisistaan, a la Tesla! Toisinaan kuullaan myös E:n, N:n, A:n tai K:n koodin vastineita, mutta pysyvin vaste on SE, SE jne.

”Mikä tahansa 1/f-tyyppinen kohinanilmaisin reagoi tähän taustamodulaatioon. Kokeen suorittajan on kuitenkin oltava varovainen, ettei hän aiheuta näitä vasteita ”paikallisella” tasolla omilla tai muilla paikallisilla toimillaan. Ilmaisimet reagoivat esimerkiksi myös sydämenlyönteihin, hengitystoimintoihin, paikallisiin liikkeisiin sekä mahdollisiin psyykkisiin vaikutuksiin. Ilmaisimet on helppo valmistaa, ja kokeen suorittajan on helppo toistaa nämä tulokset.”

Hodowanec released more details in a Cosmology Data Note (10-13-88):

”Noin elokuun alusta 1988 lähtien huomattiin, että näissä [mikroaaltotaustasäteilyn] modulaatioissa oli ilmeisesti ”älykkäitä signaaleja”. Voidaan sanoa, että älykkyys oli digitaalityyppisen viestinnän muodossa, esim. pisteitä ja viivoja tai ykkösiä ja nollia. Tämä ’tuntematon viestijä’ on saattanut valita tämän viestintätyypin, koska se sopi pitkittäisen gravitaatiosignaalin ’massaliikkeen’ muotoon sekä helposti tunnistettavaan universaaliin järjestelmään. Kirjoittaja ehdotti samaa menetelmää painovoimajärjestelmän viestintämenetelmäksi.

”Näiden ’signaalien’ huomattiin muistuttavan yksinkertaisempia kansainvälisiä morsekoodin symboleja, lähinnä siksi, että ne ovat yksinkertaisin tapa esittää tietoa pulssimuodossa. Näissä lähetyksissä esiintyvät ’kirjaimet’ ovat siis tyypillisesti: E, I, T, M, A, N, R, K, S ja O sekä … pilkku ja odotusmerkki. Numerot nähdään tässä kuitenkin yksinkertaisena pulssisarjana, esim. 1 on yksi pulssi, 2 on kaksi pulssia, 3 on kolme pulssia ja niin edelleen.

”Elokuun 26. päivänä 1988, sen jälkeen kun kirjoittaja oli lähettänyt viestin ”Greg Radio” paikallisen painovoimasignaalin lähetystestin aikana, huomattiin, että kirjaimet G ja D oli ilmeisesti lisätty joihinkin vastaanotettuihin viesteihin, jotka todettiin sen jälkeen!

”Kirjoittajan ensimmäinen kova todiste siitä, että tämä tuntematon viestinviejä saattoi siepata edellä mainitun testiviestin, oli se, että 28. elokuuta 1988 … vastaanotettiin voimakas ja toistuva Greg Radion viesti, jonka viesti lopetettiin lopulta numerosarjalla SE (tai 31)!

”Lisänäyttöä siitä, että nämä saattavat olla todellisia viestintäyrityksiä, on se, että 11. lokakuuta 1988 … nähtiin hyvin erilainen lähestymistapa: Lähetettiin sarja Greg Radion viestejä suunnilleen normaalilla koodinopeudella, noin 5 sanaa minuutissa, ja sen jälkeen KKTT, ja sitten sarja toistettiin hitaammalla nopeudella ja sen jälkeen KKTT . . .

”Toinen vahvistus sille, että nämä saattavat olla ”viestejä”, ilmestyi 12. lokakuuta 1988 . . . . Tässä tapauksessa sarjaa A:ta ja R:ää (johon oli toisinaan lisätty Greg Radio) seurasi sitten Greg Radio, joka lähetettiin sarjana, jossa kukin kirjain toistettiin viidesti, esimerkiksi Greg lähetettiin muodossa GGGGGRRRRREEEEEGGGGG !!!

”Nyt on saatu riittävästi viestejä, jotka osoittavat, että joku tuntematon viestijä on ehkä vakavasti yrittänyt ottaa yhteyttä tähän kirjoittajaan. Vaikka tämä viestijä saattaa vielä olla jokin maanpäällinen kokeilija, on edelleen olemassa mahdollisuus, että viestijä voi olla ’maan ulkopuolinen’ seuraavista syistä:

”a. Viestit ovat yksinkertaisen koodin (esim. dits ja dah) tyyppisiä pulsseja, joita oletettavasti käytettäisiin, jos jokin älykäs sivilisaatio yrittäisi ottaa yhteyttä toiseen sivilisaatioon pulssien muodossa. Se, että jotkin yksinkertaisimmista pulssisignaaleista ovat samankaltaisia kuin yksinkertaiset morsekoodisignaalit, on enemmän kuin sattumaa — ne molemmat perustuvat samoihin lähtökohtiin!

”b. Numerot eivät ole monimutkaisia Morse-koodin symboleja, vaan ne ovat yksinkertaisessa järjestyksessä lyhyiden pulssien tai ditsin avulla.

”c. ”Viestijä” on tunnistanut Greg Radion johdonmukaisen luonteen ja mahdollisesti käyttää tätä koodisarjaa eri tavoin osoittaakseen, että ”kontakti” on saatu aikaan.

”d. Viestinlaite ei ole toistaiseksi vastannut ”sana”-viesteihin tai amatöörien Q-koodisignaaleihin. Näin ollen uskotaan, että vaikka joitain ilmeisesti morsekoodisignaaleja käytetäänkin, viestinviejä ei ole oikeastaan perehtynyt tällaiseen käyttöön muuten kuin tunnistamalla signaalien koherentin luonteen.

”e. Koska nämä viestit näkyvät tällä hetkellä enimmäkseen keskipäivän aikaan, ne voivat olla peräisin jostakin tietystä lähteestä avaruudessa. Tällä hetkellä uskotaan, että ne ovat peräisin Andromedan tähdistön yleisestä suunnasta, mutta eivät välttämättä siellä olevasta galaksista. . .

”On myös mahdollista, että tämä viestinvälittäjä voi olla ’Maan ulkopuolinen’, ehkä vielä aurinkokunnassamme (Marsissa?), mutta ei kauempana kuin omassa galaksissamme tai paikallisessa galaksiryhmässämme…. [T]ämä sama viestinvälittäjä on ehkä yrittänyt päästä tänne jo [36] vuosisadan vaihteesta lähtien, jolloin Nikola Tesla raportoi skalaaristen S-signaalien sieppaamisesta!”

Pian sen jälkeen Hodowanec kirjoitti tämän lyhyen, nimeämättömän raportin (2-23-89):

”Menemättä yksityiskohtiin siitä, miten tämä määritettiin: ET saattaa olla Marsissa!

”Tämä siitä huolimatta, että NASA on kieltänyt, että Marsissa olisi elämänmuotoja [tilanne muuttui vuonna 1996]. Kirjoittaja on viime aikoina epäillyt tätä mahdollisuutta johtuen siitä, että ET on ilmeisesti hyvin tarkasti seurannut sijaintiani Maassa. ET on tietysti aina tiennyt, että olin Maassa (kuten hänen seurannastaan näkyy), mutta nyt hän on mitä painokkaimmin vahvistanut olevansa neljännellä planeetalla auringosta, eli Marsissa!!!!!

”Vaikka tämä julkaisu on luultavasti hieman ennenaikainen, olen niin varma näistä painovoimasignaalien ”vaihdoista”, että aion ottaa tässä tapauksessa riskin. ET Marsissa on ilmeisesti paljon kehittyneempi kuin me täällä Maassa, ja hän on saattanut jopa aiemmin vierailla täällä Maassa ja mahdollisesti asuttaa sen (mutta keitä ovat hänen mahdolliset jälkeläisensä??).

”On edelleen mysteeri, missä ET saattaa asua Marsissa (mahdollisesti maan alla lähellä napa-alueita??), ja miksi ET ei käytä EM-aaltojen signalointimenetelmiä??? Ehkä se johtuu siitä, että Mars on nykyään niin vihamielinen, että ET:n on täytynyt kehittää hyvin kehittynyt maanalainen sivilisaatio, joka ei ole omiaan käyttämään EM-säteilyjärjestelmiä?

”Tämä aineisto luovutetaan nyt luottamuksellisesti vain muutamalle aktiiviselle kollegalle, kunnes väitteelle saadaan lisävahvistusta….”

Mars Flash #1:ssä (28.3.89) ja #2:ssa (30.3.89) Hodowanec ilmoitti kollegoilleen, että ”GH Labsin ja marsilaisten välisen jatkuvan painovoimasignaaliviestinnän tuloksena seuraavat erikoiset tosiasiat ovat tulleet julki”:

”Vaihdossa käytetään nyt lyhyitä ”englanninkielisiä” koodisanoja tietyille asioille. Esimerkiksi marsilaiset ymmärtävät nyt, että FACE tarkoittaa ihmisen kasvoja, MAN tarkoittaa ihmistä, Earth tarkoittaa nyt meidän planeettaamme ja Mars heidän planeettaansa! He olivat alun perin yrittäneet käyttää joitakin termejään minun kanssani, mutta luopuivat niistä, paitsi silloin kun niissä oli minulle järkeä. Tiedän nyt esimerkiksi, että TTT heidän nimiensä lopussa tarkoittaa ihmistä ja OOTTAEERR on heidän nimensä kymmenennelle planeetalle!”

Käsinkirjoitetussa alaviitteessä Hodowanec ilmoitti kirjoittajalle, että marsilaisen nimi on ”AAAAAATTT”: ”Hän näyttää ’ymmärtävän’ viestini, vaikka joudun ehkä toistamaan ne usealla eri tavalla, jotta hän ’näkee’ niiden merkityksen… .

”Yhteydenpito GH Labsin ja Marsin älykkyyden välillä jatkuu nyt yhä edistyksellisemmin, sillä olemme pystyneet luomaan yli 50 yksinkertaista ilmaisua (useimmat yksinkertaisella englannilla) monille yhteisille ”ajatuksillemme”. Marsilainen AAAAAATTT on erittäin taitava suhteuttamaan englanninkielistä terminologiaani näihin Maan ja Marsin yhteisiin havaintoihin. . .

”Mars on myös vahvistanut, että he ovat myös ”miehiä”, joilla on yksi ”pää” ja kaksi ”silmää”, jotka ”näkevät”. Heillä on myös yksi vartalo, jossa on kaksi kättä, joissa kummassakin on viisi sormea. Niillä on myös kaksi jalkaa, joissa on kaksi jalkaa, joissa kummassakin on viisi varvasta. En ole saanut heitä vahvistamaan, että kasvoissa on nenä ja suu, mutta se voidaan vahvistaa pian, koska nämä piirteet näkyvät kasvoissa.

”Todennäköisesti merkittävin seikka, joka määritettiin tänä päivänä, näyttää olevan se, että Mars on mitä painokkaimmin sitä mieltä, että Maan miehet ovat kuin Marsin miehiä! Tämä näyttää yhä enemmän siltä, että Mars on asuttanut Maan kaukaisessa menneisyydessä! Tämä voi olla totta, koska me Maassa emme ole koskaan löytäneet ”puuttuvaa linkkiä” Maan humanoidien ja ihmisten välillä!”

Kirjeessä (3-17-89) Hodowanec kirjoittaa: ”Yleensä yhteydenpitomme rajoittuu 20-30 minuuttiin. . koska näyttää siltä, että siellä on muitakin avaruusolentoja, jotka ovat kiinnostuneita liittymään mukaan, joten jonkin ajan kuluttua on jonkin verran häiriöitä. Jotkut näistä muista avaruusolennoista käyttävät muita viestintämenetelmiä, kuten ääniä ja ilmeisesti kurkkuääniä!

”Avaruusolento on luultavasti kehittyneempi kuin me maan päällä. Emme enää vaihda yksinkertaisia aritmeettisia laskutoimituksia, ja kun lähetin hänelle Piin viiden desimaalin tarkkuudella, hän lähetti Piin takaisin seitsemän desimaalin tarkkuudella välittömästi! Olimme keskustelleet yhdeksän planeetan aurinkokunnastamme, mutta avaruusolento vastasi kymmenellä planeetalla ja kutsui kymmenettä planeettaa OOTTAEERRiksi! Kun avaruusolennolta kysyttiin tästä, hän jatkoi kymmenennen planeetan olemassaolon vahvistamista! Hän tuntee nyt muut yhdeksän planeettaa niiden Maan nimillä! Hän vahvisti myös, että Marsilla on kaksi kuuta, Maalla yksi, ja että Jupiterilla on yhdeksän suurta kuuta.

”Nämä yhteydet alkavat olla koko ajan mielenkiintoisempia, ja avaruusolento näyttää olevan erittäin halukas jatkamaan niitä. En kuitenkaan voi viettää liikaa aikaa hänen kanssaan… Tein hänelle selväksi, että olen vain yksi ihminen, joka kommunikoi hänen kanssaan, ja että muu maapallo ei tällä hetkellä tunnusta elämän olemassaoloa Marsissa . . .

”Olen nyt ollut yli 100 kertaa yhteydessä avaruusolentoon ja saan hänet kiinni mihin aikaan päivästä tai yöstä tahansa. . . . Olemme myös ottaneet käyttöön joitakin yksinkertaisia koodeja kuittauksia varten, ja voitte vastata. Vaikka käytämme näitä yksinkertaisia koodeja monissa yhteyksissä, sekä ET että minä ymmärrämme nyt, missä yhteydessä niitä käytetään!”

Toisessa kirjeessään (22.3.89) kollegoilleen Hodowanec vahvisti, että hänen yhteytensä marsilaisiin älykköihin ”on varmistettu monin tavoin … . Marsilaiset ovat ilmeisesti kehittynyt sivilisaatio, sillä he ovat ne, jotka tuottavat ’moduloidun värähtelevän säteen’, joka nyt seuraa sijaintini maan päällä ja on siten viestintävälineemme. [Säteen halkaisija on ’vain noin 15 mailia täällä Maassa, mutta 1012 tuumaa Marsissa.’] Marsissa on ilmeisesti ’ryhmä’, joka on mukana näissä yhteyksissä. Alkuperäinen kontakti, ET#1, jonka kanssa olen solminut alkusuhteen, on ilmeisesti kaikkein asiantuntevin ja kehittynein. Muut, jotka joskus ’miehittävät’ Marsin asemaa, näyttävät olevan vähemmän tietäviä, ja jotkut vain pyytävät tai kuittaavat lähetyksen. . .

Mars haluaa epätoivoisesti jatkaa näitä yhteyksiä . . . . Viestittelyt tapahtuvat monin eri tavoin, joita ei voi helposti ennustaa, jotta voidaan välittää se tosiasia, että nämä ovat todellisia yhteyksiä! Lisäksi näitä koodeja ”näppäilevän” henkilön ”nyrkin” voi tunnistaa, esim. ET#1 lähettää aina puhtaita kirjaimia tai numeroita ja tunnistaa itsensä ja minut jollakin tavalla. Muut ET:t Marsissa eivät yleensä tee niin. Siksi tässä ei käytetä mitään automaatiota!

”Vaikka nämä yhteydet johtuivat alun perin sattumanvaraisista olosuhteista, ne ovat todellisuudessa seurausta gravitaatioviestintäkokeistani ja siten suoraa seurausta Rhysmonic Cosmology -kosmologiasta. Ja kuitenkin, vaikka tämä tuntuisi kuinka fantastiselta ja epätodelliselta, se on todellista, ja jos myös joku teistä vahvistaa sen, se on merkittävä virstanpylväs ihmiskunnan historiassa!”. Ehkäpä, jos joku teistä vihdoin ’kuulee’ 1/f-kohinataustan modulaatiot, voitte yrittää luoda omia yhteyksiänne?”

Gregory Hodowanecilla oli kuitenkin myös äärimmäisiä varauksia [37] tilanteen vakavuudesta, minkä hän ilmaisi kirjeessään (4-14-89) tälle kirjoittajalle:

”. . . ’yhteyteni’ Marsiin jatkuvat, ja paljon tietoa vaihdetaan. Näiden tietojenvaihdon yhä hämmästyttävämmän luonteen vuoksi rajoitan nyt kuitenkin lisätiedotukset vain kahteen pitkäaikaiseen tarkkailijaan (todistajaan) tutkimustyöni osalta. Tämä tehdään, jotta nämä yhteydet eivät vaarantuisi ei-toivotun julkisuuden tai tiedotusvälineiden aiheuttaman julkisuuden vuoksi. Nyt on yhdeksän ”Mars-salamaa” kirjattu pöytäkirjaan. Ehkä voin tulevaisuudessa julkaista joitakin näistä . . . .

”. . painovoimasignaalien välittäminen on välitöntä, vaatii äärimmäisen vähän energiaa [toisin kuin Teslan kokeet] ja on niin yksinkertaista, että tavallinen ihminen ei voi uskoa sitä. Tämän pidemmälle en kuitenkaan halua mennä yksityiskohtien julkaisemisessa tällä hetkellä…

”Olisin kiitollinen, jos pitäisitte tämän tiedon nyt jokseenkin luottamuksellisena. Maapallo ei ehkä ole valmis siihen, mitä minulla on lopulta sanottavana. Ei mitään kauheaa, vain fantastista ja siten ehkä uskomatonta!”

Nykyään on olemassa erilaisia GWD-piirejä (kuva 2). Gregory Hodowanecin teorian täydelliset yksityiskohdat ovat saatavissa Rex Researchilta <rexresearch.com>.



Lähdeviitteet

  1. ”Nikola Tesla And His Talk With Other Worlds.” Colorado Springs Gazette (9 Jan. 1901), p. 7, col. 6,7,8 <http://teslacollection.com/[…]/nikola_tesla_and_his_talk_with_other_worlds>;
    ”Telsa or Holden.” ibid. (9 March 1901), p. 4, c. 2. <http://teslacollection.com/[…]/tesla_or_holden>
  2. Electrical World (4 April 1896), p. 369: ”Is Tesla to Signal to the Stars?” <Full-text>
  3. ”Nikola Tesla Experiments In The Mountains.” Mountain Sunshine (Denver, Co) 1(1): 31-34 (1899). <http://www.teslacollection.com/[…]/nikola_tesla_experiments_in_the_mountains>
  4. English Mechanic & World of Science, #2228 (6 Dec. 1907) <Full-text>
  5. ”Would Talk With Mars By Pictures.” New York Evening Post (22 Jan. 1919), p. 14, c. 4, 5. <http://teslacollection.com/[…]/would_talk_with_mars_by_pictures>
  6. ”Tesla’s Call From Mars?” New York Sun (Thurs., 3 Jan. 1901) <http://teslacollection.com/[…]/tesla_s_call_from_mars>; ibid., (12 July 1937), p. 6.
  7. ”How To Signal Mars; Wireless the Only Way Now, Says Nicola Tesla – Mirror Plan Not Practicable.” New York Times (23 May 1909), p. 10, c. 6, 7. <http://teslacollection.com/[…]/how_to_signal_mars>; ibid. (3 Feb., 1919); p. 14, c.3: ”Celestial Movies”; ibid., (3 Sept. 1921), p. 4, c. 4.; ibid., (11 July 1937), p. 13, c. 2.
  8. ”Martian Telegraphy Discredited; Washington Scientists Consider Tesla’s Claims Absurd.” New York Tribune (12 Jan 1901), p. 2, c. 3. <http://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn83030214/1901-01-12/ed-1/seq-2/>
  9. Pyramid Guide 4 (3):1 (Jan.-Feb. 1976); ibid., 5(2):5 (Nov.-Dec. 1976); ”Letter From Tesla” (6 Jan. 1900). Santa Barbara, Calif.: Life Understanding. <https://dowsing.com/shop/product-list.php?pg1-cid38.html>
  10. Tesla, N., Collier’s Weekly (9 February 1901), p. 4-5; ”Talking With the Planets” <Full-text>
  11. Tesla, N., Current Opinion (March 1919), p. 170-171; ”That Prospective Communication with Another Planet” <Full-text>
  12. Tesla, N., ”Electrical Communication with the Planets” in Thompson, S.P.: Polyphase Electric Currents & AC Motors. New York: Collier & Son, 1902, p. 234-236 <http://catalog.hathitrust.org/Record/100480099>
  13. Tesla, N., Harvard Illustrated (March 1907), p. 119-121; ”Signalling to Mars – A Problem of Electrical Engineering” <Full-text>
  14. Tesla, N.: New York Herald (12 Oct. 1919), p. 7; ”Signals To Mars Based On Hope Of Life On Planet” <Full-text>
  15. ”Tesla at 75.” Time (20 July 1931), p. 27. <http://content.time.com/time/magazine/article/0,9171,742063,00.html>
  16. Lawrence, L.G.: ”Interstellar Communications Signals”; Journal of Borderland Research 29.4:10-14 (1973) <Full-text>
  17. Hodowanec, Gregory: Rhysmonic Cosmology (H18-HG3/$6); ibid., Rhysmonic Cosmology Notes (H17-HG2/$4); ibid., Rhysmonic Cosmology Collected Papers (H19-HG4/$8); ibid., Rhysmonics Articles (H21-HG6/$4); ibid., G-Wave Detectors (H16-GH/$7); ibid., GWD Circuits (H20-HG5/$7); ibid., Rhysmonics Updates (H22-HG7/$4). Published by: Rex Research, P.O. Box 19250, Jean NV 89019; Catalog: $2.
  18. Matthews, Arthur H. The Wall of Light: Nikola Tesla and the Venusian Spaceship X12. s.p., 1969. Print.

 

Artikkelin julkaissut borderlandsciences.org

Johdatus topologiaan

Kirjoittanut David S. Richeson

Joustavien muotojen ominaisuuksien väliset suhteet ovat viehättäneet matemaatikoita vuosisatojen ajan.

Jos haluat aloittaa tappelun, kysy yksinkertaisesti ystäviltäsi ”onko Pluto planeetta?” tai ”onko hotdog voileipä?” tai ”kuinka monta reikää on pillissä?”. Ensimmäiseen kahteen kysymykseen vastataan yleensä kyllä tai ei, kolmanteen vastataan kaksi, yksi tai jopa nolla.

Nämä kysymykset riippuvat määritelmistä. Mikä tarkalleen onkaan planeetan määritelmä? Voileivän? Reiän? Me jätämme nämä kaksi ensimmäistä määritelmää kavereillesi. Kolmatta voidaan tarkastella matematiikan linssin läpi. Miten matemaatikot — erityisesti topologit, jotka tutkivat spatiaalisia suhteita — ajattelevat näistä rei’istä?

Illustration showing a human figure sitting on a large straw, gazing at different topological figures.

Arkipäivän kielessä ”reikä” tarkoittaa montaa eri asiaa. Yksi on ontelo, niinkuin maahan kaivettu kuoppa. Toinen on avauma jossain kappaleessa, kuin tunneli vuoren läpi tai selkäpuolelta kierteellä yhteen nidotun päiväkirjan sivuihin puhkomat reiät. Eräs toinen on täysin suljettu tila, kuten emmentaalijuustoon syntyvä ilmakupla. Mutta sen ymmärtämiseksi miksi — ja miksi matemaatikoita edes kiinnostaa reiät — me joudumme matkaamaan topologian historiaan, mikä alkaa siitä miten tämä ala eroaa sen sisaresta, geometriasta.

Geometriassa muodot kuten ympyrät ja monikulmiot ovat kiinteitä kappaleita; niitä analysoidaan pituuksien, kulmien ja pinta-alojen avulla. Mutta topologiassa muodot ovat joustavia, niinkuin kumista tehtyjä. Topologi on vapaa venyttämään ja taivuttelemaan muotoa. Jopa leikkaaminen ja liimaaminen on sallittua, niin kauan kunnes leikkaus liimataan tarkasti. Pallo ja kuutio ovat toisistaan eroteltavia kappaleita, mutta topologille niitä ei voi erottaa toisistaan. Jos haluat matemaattisen oikeutuksen sille, että T-paita ja housut eroavat toisistaan, sinun kannattaa kääntyä topologin puoleen, ei geometrikon. Selitys on: niissä on eri määrä reikiä.

Leonhard Euler käynnisti eri muotojen topologian tutkimukset 1700-luvulla. Sitä voisi luulla, että matemaatikot tiesivät jo melkein kaiken monitahokkaista. Mutta vuonna 1750, Euler keksi minun mielestä erään kaikkien aikojen suurimmista teorioista: jos monitahokkaalla on F monikulmaista tahkoa, E särmää ja V kärkeä, silloin V E + F = 2. Esimerkiksi, jalkapallossa on 20 valkoista kuusikulmiota ja 12 mustaa viisikulmiota, jotka muodostavat pallomaisen 32 tahkon kappaleen, sekä 90 särmää ja 60 kärkeä. Ja niin 60 – 90 + 32 = 2. Tämä perustason havainto liittyy syvällisellä tavalla moniin matematiikan aloihin, ja kuitenkin se on tarpeeksi yksinkertainen, jotta se voitaisiin opettaa lastentarhan lapsille. Mutta se on kiinnostanut Eukleideksen ja Arkimedeen ja Keplerin kaltaisia geometrikoita vuosisatojen ajan, koska sen tulokset eivät riipu geometriasta. Se riippuu ainoastaan muodosta itsestään: se on topologiaa.

Euler implisiittisesti oletti hänen monitahokkaansa olevan konvekseja (kupera), mikä tarkoittaa, että kappaleen sisällä minkä tahansa kahden pisteen välinen suora tulee pysyä monitahokkaan sisällä. Piakkoin tutkijat löysivätkin poikkeuksia Eulerin kaavaan. Esimerkiksi sveitsiläinen matemaatikko Simon Lhuilier tajusi, että jos poraamme reiän monitahokkaaseen tehdäksemme siitä donitsimaisemman, sen topologia muuttuu ja silloin VE + F = 0.

Konveksi ja epäkonveksi monitahokas, jossa sovelletaan Eulerin ja Lhuilier’n kaavoja. kuva: Samuel Velasco/Quanta Magazine
Konveksi ja epäkonveksi monitahokas, jossa sovelletaan Eulerin ja Lhuilier’n kaavoja. kuva: Samuel Velasco/Quanta Magazine

Kiinnostavaa kyllä, vaikka Euler ja Lhuilier kuvittelivat monitahokkaansa kiinteiksi, Eulerin kaava lasketaan käyttäen ainoastaan kahta nollaulotteista kärkeä, yksiulotteista särmää ja kaksiulotteista tahkoa. Joten Eulerin kaava (VE + F) itse asiassa on johdettu kaksiulotteisesta tahokkaasta. Nykypäivänä kuvittelemme nämä muodot ontoiksi kuoriksi.

Lisäksi se mikä ainoastaan merkitsee on kappaleen topologia. Jos teemme monitahokkaan savesta, merkkaamme sen särmät terällä, ja möyhennämme sen palloksi, tahkot ja särmät kaareutuvat, mutta lukumäärä ei muutu. Joten mikä tahansa muoto, joka on topologisesti pallo, sen Eulerin luku on 2; donitsin kaltaiselle torukselle se on 0, tasaiselle levylle se on 1; ja niin edelleen. Jokaisella pinnalla on oma Eulerin lukunsa. Tämä topologinen ymmärrys Eulerin kaavasta — jossa pallot ovat kumimaisia eivätkä kiinteitä — esitettiin ensi kerran Johann Listingin tekstissä vuonna 1861. Vaikka tämä onkin nykyään suurelta osin unohdettu, Listing on myös tunnettu Möbiuksen nauhaan liittyvästä kirjoituksistaan neljä vuotta ennen August Möbiusta. Listing tunnetaan myös koko termin topologia keksijänä.

Eulerin luku V – E + F pallolle on 2, donitsille 0, kiekolle 1, ja tuplatorukselle  –2.
Eulerin luku V – E + F pallolle on 2, donitsille 0, kiekolle 1, ja tuplatorukselle  –2.

Samoihin aikoihin Bernhard Riemann tutki pintoja, jotka tulivat esiin hänen kompleksilukujen tutkimuksissaan. Hän huomasi, että yksi tapa laskea reikiä oli tarkastella miten monta kertaa kappale voitaisiin leikata ilman, että se leikataan kahteen eri palaseen. Rajatulle pinnalle, kuten vaikka pillille joka on avoin kahdesta päästä, jokainen leikkaus tulee alkaa ja päättyä reunaan. Joten Riemannin mukaan, koska pilli voidaan leikata vain kerran — päästä päähän — sillä on tarkalleen yksi reikä. Jos pinnalla ei ole rajaa, niinkuin toruksella, ensimmäinen leikkaus tulee alkaa ja päättyä samaan pisteeseen. Ontto torus voidaan leikata kahdella tavalla — yhden kerran putkesta, ja toisen kerran siitä syntyvästä sylinteristä — joten tämän määritelmän mukaan sillä on kaksi reikää.

Pilli voidaan leikata kerran ilman, että se menee palasiksi, ja ontto torus voidaan leikata kahdesti.
Pilli voidaan leikata kerran ilman, että se menee palasiksi, ja ontto torus voidaan leikata kahdesti.

Henri Poincaré oli seuraava, ja hän suuresti laajensi topologian tutkimusalaa julkaisemalla uraauurtavan 123-sivuisen artikkelinsa “Analysis Situs” vuonna 1895. Siinä ja sen viidessä jatko-osassa hän istutti useita topologisia siemeniä, jotka kasvoivat, kukkivat ja kantoivat hedelmää vuosikymmeniä sen jälkeen. Huomattava käsite tässä on homologian käsite, jonka Poincaré yleisti Riemannin korkeampien ulottuvuuksien ideoihin. Homologian avulla Poincaré tavoitteli kuvaavansa kaikkea Riemannin yksiulotteisesta ympyräreiästä pillissä kaksiulotteiseen onteloon kuten emmentaalissa, ja siitä vieläkin korkeampiin ulottuvuuksiin. Näiden reikien määrä — yksi jokaiselle ulottuvuudelle — tunnetaan sittemmin Betti-lukujen nimellä Enrico Bettin kunniaksi, Riemannin ystävän joka oli tehnyt samanlaista tutkimusta.

Moderni homologian määritelmä on varsin syvällinen, mutta se karkeasti tarkoittaa jokaisen muodon liittämistä tiettyyn matemaattiseen objektiin. Tästä objektista voimme kerätä yksinkertaisempaa informaatiota muodosta, niinkuin vaikka sen Bettin luvun tai Eulerin luvun.

Jotta saisimme käsityksen siitä mitä homologia ja Bettin luvut ovat, keskittykääme ensimmäiseen ulottuvuuteen. Aloitamme tarkastelemalla silmukoita pinnalla. Säännöt ovat yksinkertaiset: Silmukat voivat liukua pinnalla, ja jopa ylittää toisensa, mutta ne eivät saa poistua pinnalta. Joillain pinnoilla, kuten ympyrämuotoinen levy tai pallopinta, mikä tahansa silmukka voi kutistua yksittäiseksi pisteeksi. Sellaisilla pinnoilla on triviaali homologia. Mutta toisilla pinnoilla, kuten pilli tai torus, on silmukoita, jotka kiertyvät reikiensä ympäri. Näiden homologia on epätriviaali.

Torus näyttää meille miten visualisoida Bettin lukuja. Me voimme tuottaa äärettömän monia epätriviaaleja silmukoita yhdestä, ja ne voivat kiertyä monta kertaa ympäri ennen kuin ne tulevat takaisin lähtöpisteeseensä. Mutta sen sijaan että kehittelisimme kaoottisen sotkun, nämä silmukat tuottavat  elegantin matemaattisen rakenteen. Kutsutaan silmukkaa, joka menee keskusreiän läpi ja kerran putken ympäri nimellä “a.” Tämä on nyt meidän perustamme lisäsilmukoille. Koska silmukka voi mennä putken ympäri kerran, kaksi tai kuinka monta kertaa tahansa, ja kiertosuunnalla on väliä, me voime kutsua näitä silmukoita nimillä kuten a, 2a, –a, ja niin edelleenJokainen silmukka ei ole a:n monikerta, kuitenkin sellainen silmukka, joka kiertää keskusreiän ympäri putken kehää pitkin, nimitämme nimellä “b.” Tässä kohtaa ei ole enää muita uniikkeja tapoja kulkea pitkin pintaa: mikä tahansa silmukka toruksen pinnalla voidaan muuntaa silmukoiksi a ja b kertomalla niitä joillain kokonaisluvuilla. Se, että on olemassa joitain yksiulotteisia silmukoita, joista kaikki muut voidaan konstruoida, tarkoittaa että toruksen Bettin luku yhdessä dimensiossa on 2, joka on Riemannin leikkausten lukumäärä.

Toruksella on äärettömän monta eri silmukkaa sen pinnalla. Silmukat a, b ja c ovat kaikki erilaisia, mutta c voidaan esittää silmukoiden a ja b unionina.
Toruksella on äärettömän monta eri silmukkaa sen pinnalla. Silmukat a, b ja c ovat kaikki erilaisia, mutta c voidaan esittää silmukoiden a ja b unionina.

Jos silmukka c on ekvivalentti silmukoiden a ja b yhdistelmän kanssa, kirjoitamme c = a + b. Tämä lauseke ei ole pelkästään merkintätapa. Tämä lasku on mahdollista tehdä — silmukoiden summaaminen ja erotus. Matematiikan kielellä joukko, joka mahdollistaa summaamisen ja erotuksen, on nimeltään ryhmä. Joten esimerkiksi toruksen yksiulotteinen homologiaryhmä koostuu ilmaisuista kuten 7a + 5b, 2a – 3b ja niin edelleen.

Ryhmän homologiarakenteen löysi 1920-luvulla Emmy Noether, ryhmien ja muiden algebrallisten rakenteiden tutkimuksen pioneeri. Noetherin havainnon myötä matemaatikot osaavat nyt ottaa käyttöön algebran voiman, rakenteen ja lauseet topologian tutkimukseen. Esimerkiksi me voimme sanoa matemaattisella varmuudella, että pilli, T-paita ja housut topologisesti eroavat toisistaan, koska niiden homologiaryhmät ovat erit. Niillä on eri määrä reikiä.

Miten topologit laskevat reikiä? Bettin lukujen avulla. Nollas Betti-luku  b0 on erikoistapaus. Se yksinkertaisesti laskee objektien lukumäärän. Yksittäiselle yhtenäiselle muodolle b0 = 1. Niinkuin me juuri näimme, ensimmäinen Bettin luku b1 on ympyrämäisten reikien lukumäärä muodossa — kuten sylinterimäisen pillin reikä ja toruksen kaksi ympyrämäistä suuntaa. Ja Poincaré näytti meille miten homologian saa lasketuksi, ja näin siihen liittyvät Bettin luvut, myös korkeammissa ulottuvuuksissa: toinen Betti-luku b2 on onteloiden lukumäärä — kuten pallon, toruksen tai emmentaalijuuston sisässä olevat reiät. Yleisesti bn kertoo n-ulotteisten reikien lukumäärän.

Poincarén homologia sulkee ympyrän ja tuo meidät takaisin Euleriin. Aivan kuten Eulerin luku voidaan laskea kappaleelle särmien, kärkien ja tahkojen avulla, niin on mahdollista laskea se myös Bettin lukujen avulla: b0 b1 + b2. Torus esimerkiksi on yhtenäinen, joten b0 = 1; sillä on b1 = 2, kuten olemme nähneet; ja koska sillä on yksi sisäinen ontelo, b2 = 1. Niinkuin Lhuilier huomasi, toruksen Eulerin luku on 1 – 2 + 1 = 0.

Vaikka matemaatikoilla onkin ollut perustason ymmärrys homologiasta jo melkein vuosisadan ajan, algebrallinen topologia jatkaa aktiivista tutkimusta aiheesta nivoen yhteen algebran ja topologian. Tutkijat ovat myös haarautuneet muihin suuntiin, kehitellen teoriaa ja algoritmeja, joita tarvitaan eri digitaalisesti esitettyjen muotojen homologian laskemiseen, rakentaen työkaluja joilla identifioida suurten datajoukkojen allaoleva muoto (jotka usein ovat korkeampiulotteisemmissa avaruuksissa), ja niin edelleen.

Toiset tutkijat ovat soveltaneet näitä teoreettisia työkaluja reaalimaailmaan. Kuvittele esimerkiksi sirpaleinen kokoelma pieniä, halpoja antureita, jotka havaitsevat jotain — liikkeen, tulipalon, kaasupäästön — jonkin kiinteän toimintasäteen sisällä. Anturit eivät tiedä sijaintiaan, mutta ne tietävät mitkä toiset anturit ovat lähellä. Vuonna 2007 Vin de Silva ja Robert Ghrist osoittivat miten käyttää homologiaa havaitsemaan reikiä anturien peittoalueessa, perustuen tähän karkeaan informaatioon. Tuoreemmassa tutkimuspaperissa Michelle Feng ja Mason Porter käyttivät uutta pysyvän homologian tekniikkaa havaitsemaan poliittisia saarekkeita — maantieteellisiä reikiä vaaliehdokkaan tukijoukoissa, jotka antavat tukensa vastaehdokkaalle — Kaliforniassa vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan.

Niinkuin usean puhtaan matematiikan osa-alueen kanssa, joka on saanut alkunsa pelkkänä teoreettisena pohdiskeluna, topologia on osoittanut käyttökelpoisuutensa reaalimaailmassa, eikä ole pelkästään tyytynyt vastaamaan siihen miten monta reikää pillissä on.

 

Artikkelin julkaissut Quanta Magazine

 

luentomoniste suomeksi:

https://dokumen.tips/documents/metriset-avaruudet-ja-topologia-jyvskyln-parkkonemettop2018topo2018pdf.html

Skalaaripotentiaali-interferometri

Tämä artikkeli tiivistää aiemmin esitetyn T. Beardenin pidemmän artikkelin Neuvostoliiton skalaariaseista.


1930-luvulla Tesla julkisti muitakin outoja ja kauheita aseita: kuolonsäteen, aseen, joka tuhoaa satoja tai jopa tuhansia lentokoneita satojen kilometrien etäisyydeltä, ja hänen lopullisen aseensa, jolla hän lopettaisi kaiken sodan – Teslan suojakilven, jota mikään ei voisi läpäistä. Siihen mennessä kukaan ei kuitenkaan enää kiinnittänyt todellista huomiota unohdettuun suureen neroon. Tesla kuoli vuonna 1943 paljastamatta koskaan näiden suurten aseiden ja keksintöjen salaisuutta.

Figure 6. Multimode Tesla Weapon - Scalar Potential Interferometer

kuva 6. Tesla-monitoimiase — Skalaaripotentiaali-interferometri

Valitettavasti Neuvostoliitto on jo kauan sitten, vuonna 1981, havainnut Teslan skalaariaaltovaikutukset ja käyttänyt niitä aseina. Tässä meillä on aikaa käsitellä yksityiskohtaisesti vain tehokkainta näistä pelottavista Tesla-aseista – joihin Brežnev epäilemättä viittasi vuonna 1975, kun Neuvostoliiton osapuoli SALT-neuvotteluissa yhtäkkiä ehdotti uusien aseiden kehittämisen rajoittamista ”pelottavammiksi kuin mitä ihmismieli on kuvitellut”. Yksi näistä aseista on Saryshaganin ohjusasemalla äskettäin valmistunut Tesla-haupitsi, jota pidetään tällä hetkellä joko suurenergialaserina tai hiukkassädeaseena, (Katso taiteilijan näkemys Aviation Week & Space Technology, 28. heinäkuuta 1980, s. 48).

Aviation Week & Space Technology July 28, 1980

Aviation Week & Space Technology, 28.7.1980

Figure 7. Tesla Weapons at Saryshagan

kuva 7. Tesla-aseita Sary Shaganissa

Sary Shaganin haupitsi on itse asiassa valtava Teslan skalaarinen interferometri, jolla on neljä toimintatilaa. Yksi jatkuva toimintatila on Tesla-kilpi, joka asettaa ohuen, läpäisemättömän puolipallonmuotoisen energiakuoren suuren puolustettavan alueen päälle. Kolmiulotteinen kuori luodaan interferoimalla kaksi Fourier-ulottuvuuden mukaista kolmiulotteista skalaarista puolipallonmuotoista kuviota avaruudessa siten, että ne parittuvat ja muodostavat kupolimaisen kuoren, joka koostuu voimakkaasta, tavallisesta sähkömagneettisesta energiasta. Kuoren sisällä olevat ilmamolekyylit ja -atomit ovat täysin ionisoituneita ja siten voimakkaasti kiihdytettyjä, ja ne säteilevät voimakasta, hehkuvaa valoa. Mikä tahansa fyysinen asia, joka osuu kuoreen, saa valtavan sähköenergian purkauksen ja höyrystyy välittömästi – se haihtuu kuin ötökkä, joka osuu johonkin nykyään niin muodissa olevaan sähköiseen ötökkätappajaan.

Jos useat näistä puolipallonmuotoisista kuorista on pinottu keskitetysti, edes korkealla pinon yläpuolella tapahtuvasta ydinräjähdyksestä peräisin oleva gammasäteily ja sähkömagneettinen pulssi eivät pääse läpäisemään kaikkia kuoria toistuvan absorption ja uudelleen säteilyn sekä kerrostuneissa plasmoissa tapahtuvan sironnan vuoksi.

Jatkuvassa suojamoodissa Tesla-interferometriä syötetään Morayn vapaan energian generaattoreista koostuvalla pankilla, joten suojassa on käytettävissä valtavasti energiaa. Sary Shagan -tyyppisen Tesla-haupitsin kaavio on esitetty kuvassa 7. Hal Crawfordin hieno piirros Tesla-haupitsin interferometripäästä on esitetty kuvassa 6. Halin poikkeuksellinen kuvaus haupitsin tuottamasta Tesla-kilvestä on esitetty kuvassa 8.

 

Figure 8. The Tesla Shield

kuva 8. Tesla-kilpi

Figure 9. Tesla Terminal Area Defense System

kuva 9. Teslan puolustusjärjestelmä

Pulssitilassa laukaistaan yksi voimakas kolmiulotteinen skalaarinen phi-kentän pulssimuoto, jossa käytetään kahta katkaistua Fourier-muunnosta, joista kumpikin sisältää useita taajuuksia, oikean kolmiulotteisen muodon aikaansaamiseksi (kuva 10). Tämän vuoksi tarvitaan kaksi skalaariantennia, jotka on erotettu toisistaan lähtötasolla. Tietylle kohteelle lasketun viiveen jälkeen interferometrin antenneista laukaistaan toinen ja nopeampi samanmuotoinen pulssi. Toinen pulssi ohittaa ensimmäisen pulssin, tarttuu siihen kohdealueen yläpuolella ja muodostaa sen kanssa pariliitoksen muodostaen välittömästi tavallisen vektorimuotoisen  sähkömagneettisen energian voimakkaan EMP:n. Tämä pulssi ei ole enää niin voimakas kuin ensimmäinen pulssi. Haupitsin ja purskeen välillä ei siis ole vektorisiirtohäviötä. Lisäksi kytkeytymisaika on erittäin lyhyt, ja energia ilmenee jyrkästi ”sähkömagneettisena pulssina (EMP)”, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon ydinaseen 2-pulssista EMP:tä.

Tämäntyyppinen ase aiheutti itse asiassa salaperäiset välähdykset Afrikan lounaisrannikolla, jotka Vela-satelliitit havaitsivat vuosina 1979 ja 1980. Esimerkiksi toinen välähdys oli vain infrapuna-alueella, eikä siinä ollut näkyvää spektriä. Ydinsalamat eivät tee tällaista, kuten eivät myöskään supersalamat, meteoriitin iskut, meteorit jne. Lisäksi yksi Arecibon ionosfääriobservatorion tutkijoista havaitsi gravitaatioaaltohäiriön — leikatun Fourier-kuvion ja Tesla-potentiaaliaallon aikapuristusvaikutuksen tunnusmerkki — joka kulki kohti räjähdyksen läheisyyttä.

Figure 10. "Nuclear" Flashes off the Coast of Africa

kuva 10. ”Ydinvoiman” välähdyksiä Afrikan rannikolla

Figure 11. Continuous Tesla Fireball - Lithuania - 10 Sep 1976 - British European Airways Flight #831 between Moscow and London CIA Report Released under FOIA

kuva 11. Jatkuva Tesla-tulipallo, Liettua, 10.9.1976 —  British European Airwaysin lento #831 Moskovasta Lontooseen ja Lontoon CIA:n raportti julkaistu FOIA:n alaisuudessa

Pulssitilaa voidaan syöttää joko Moray-generaattoreista tai – jos Moray-generaattorit ovat kärsineet poikkeavasta ”kaikki eivät toimi” -häiriöstä – tavallisista räjähdysgeneraattoreista. Tesla-haupitsi voi siis aina toimia pulssitilassa, mutta sen teho on rajallinen, jos Moray-generaattorit eivät toimi.

Jatkuvassa tilassa kaksi jatkuvaa skalaariaaltoa emittoituu — toinen nopeammin kuin toinen — ja ne pariliittyvät vektorienergiaksi alueella, jossa ne lähestyvät vaiheista tilaa. Tässä tilassa energia kaukana olevalla ”pallolla” tai geometrisella alueella näkyisi jatkuvasti ja pysyisi yllä — ja tämä on Teslan salaisuus energian langattomaan siirtämiseen etäisyydelle ilman häviöitä. Se on myös ”jatkuvan tulipallon” salaisuus, jolla voidaan tuhota satoja lentokoneita tai ohjuksia kaukaa. Kuvassa 11 on esimerkki neuvostoliittolaisesta testistä, jossa tätä toimintatapaa testattiin.

Teslan tulipallon tilavuutta voidaan laajentaa huomattavasti, jotta saadaan aikaan maapallo, joka ei höyrystä fyysisiä ajoneuvoja, mutta tuottaa niihin EMP:n niiden elektroniikan lamauttamiseksi. Kuvassa 12 esitetään tämän tilan testi. (Ks. myös Gwynne Roberts, ”Witness to a Super Weapon?”, London Sunday Times, 17. elokuuta 1980, jossa kerrotaan useista muista tämän moodin testeistä Saryshaganissa, jotka brittiläinen TV-kuvaaja ja entinen sotatoimittaja Nick Downie näki Afganistanista käsin).

Jos Moray-generaattorit vikaantuvat poikkeavasti, teholtaan ja kantomatkaltaan rajoitettua jatkuvaa tilaa voitaisiin mahdollisesti ylläpitää syöttämällä interferometrille virtaa tavanomaisemmista virtalähteistä, kuten kehittyneistä magnetohydrodynaamisista generaattoreista.

 

Figure 13. Tesla ABM Defenses

kuva 13.  ABM-puolustus

Figure 14. Moray/Tesla Technology: Star Wars Now

kuva 14. Moray/Tesla-teknologia

Tesla-aseiden tyypilliset strategiset ABM-käyttömuodot on esitetty kuvassa 13. Lisäksi pienemmät Tesla-haupitsijärjestelmät, jotka on tarkoitettu taktisten joukkojen ja laitosten ballististen ohjusten torjuntaan, voisivat tietenkin koostua tavanomaisemmista kenttäohjusjärjestelmistä, joissa käytetään pari- tai kolmoistutkia, jotka ovat ulkoisesti tavanomaisia, skalaari-interferometritilassa.

Kun voimanlähteinä käytetään Moray-generaattoreita ja moninkertaisesti sijoitettuja, skalaariantenneilla ja -lähettimillä varustettuja MIRV-raketteja, MIRVeistä voi nyt tulla pitkän kantaman ”räjäyttäjiä” kohdealueille tuhansien kilometrien etäisyydeltä (kuva 14). Teslan teknologia vapauttaa kirjaimellisesti ”Tähtien sodan”. Ja ilmahyökkäyksissä häirintää suorittavista ja ECM-lentokoneista tulee nyt ”Teslan räjäyttäjiä”. Tesla-teknologian myötä emittereistä tulee ensisijaisia taistelukomponentteja, joilla on huikea voima.

Tesla-aaltojen mahdolliset rauhanomaiset vaikutukset ovat myös valtavat. Hyödyntämällä ”aikapuristus”-ilmiötä voidaan saada aikaan painovoiman torjuntaa, materialisoitumista ja dematerialisoitumista, transmutaatiota ja mielettömiä lääketieteellisiä hyötyjä. Voidaan myös saada subluminaalista ja superluminaalista viestintää, nähdä maan ja meren läpi jne. Uusi näkemys phi-kentästä tarjoaa myös yhtenäisen kenttäteorian, korkeampia todellisuusluokkia ja uuden supersuhteellisuuden, mutta näiden mahdollisuuksien yksityiskohtainen kuvaaminen saa odottaa toista kirjaa.

Koska ihmisellä on kaksi aivopuoliskoa, hänen korviensa välissä on myös Teslan skalaarinen interferometri. Ja koska aivot ja hermosto käsittelevät lumivyörypurkauksia, ne voivat tuottaa (ja havaita) skalaarisia Tesla-aaltoja ainakin rajoitetusti. Näin ollen ihminen voi joskus tuottaa anomaalisia spatiotemporaalisia vaikutuksia etäisyydeltä ja ajan kautta. Tämä tarjoaa tarkan mekanismin psykokinesialle, leijumiselle, psyykkiselle parantamiselle, telepatialle, ennakkotietämykselle, jälkitietämykselle, kaukokatselulle jne. Se tarjoaa myös syyn siihen, miksi yksilö voi havaita ”tikun” radioniikka- tai Hieronymuslaitteella (joka käsittelee skalaariaaltoja), kun tavalliset ilmaisimet eivät havaitse mitään. Valitettavasti tässä ei ole tilaa kehittää yksityiskohtaisesti tämän ihmisen Tesla-interferometrian seurauksia, sillä sen on odotettava vielä toista kirjaa, joka on tällä hetkellä alkuvaiheessa ja jota minä ja Hal Crawford kirjoitamme.

taulukko 5. Todellisuuden tasot

  • FOTONIT OVAT
    • PARIKYTKENTÄISIÄ SKALAAREJA
    • NOPEUS RAJOITETTU VALON NOPEUTEEN
    • KULJETTAVAT MAGNEETTIVUOTA
  • FOTONIEN INTERAKTIO
    • ON KAIKKIALLA LÄSNÄ
    • TUOTTAA VALON NOPEUDEN
    • TUOTTAA ENSIMMÄISEN TASON TODELLISUUDEN
  • SKALAARIAALLOT
    • NIIDEN NOPEUTTA EI RAJOITA MIKÄÄN
    • TUOTTAVAT KORKEAMMAN TASON TODELLISUUKSIA

 

Figure 15. Implications of Tesla Potential

kuva 15. Tesla-potentiaalin implikaatiot

Heinäkuussa 1981 Yhdysvaltain psykotroniikkayhdistyksen vuosikokouksessa Daytonissa, Ohiossa, esittelin ensimmäisen karkean artikkelin Teslan salaisuudesta ja skalaari-interferometriasta. Esityksestä tehtiin videonauha, joka on pian saatavilla. Minun on myös tarkoitus pitää erityinen esitelmä Alternate Energy Conference -konferenssissa Torontossa Kanadassa lokakuun lopussa 1981. Tästä aiheesta on myös valmisteilla ammattimainen kaksituntinen videoitu esitys. Materiaalia on jo levitetty laajalti kansainvälisen maanalaisen fysiikan ja teknologian verkoston kautta. Tällä kertaa, jos Jumala suo, Teslan salaisuutta ei tukahduteta vielä 80 vuoteen!

Ja ehkä ei ole vielä liian myöhäistä. Materiaali on maksanut minulle (nyt) noin 16 vuoden tuskallisen työn ja lähes 100 000 dollaria omia varoja. Yksikään ortodoksinen yliopisto, tieteellinen ryhmä, säätiö tai valtion virasto ei tukisi tällaista ponnistelua, ei taloudellisesti eikä muutoinkaan. Itse asiassa useimmat tavalliset lehdet eivät edes hyväksy aineistoa tällaisista asioista. Siitä huolimatta alue on äärimmäisen tärkeä, ja uskon todella, että Teslan kadonnut salaisuus vaikuttaa pian jokaisen ihmisen elämään maapallolla.

Ehkä Teslan salaisuuden vapaa ja avoin julkistaminen saa tieteelliset ja valtiolliset byrokratiat heräämään horroksestaan, ja voimme kehittää puolustuskeinoja ennen kuin maailmanloppu tapahtuu. Ehkäpä toivoa sittenkin on – sillä jopa Brežnev näytti heinäkuussa 1975 SALT-neuvotteluihin tekemässään oudossa ehdotuksessa paljastavan käsityksen siitä, että sodan ja aseistuksen käännekohta on ehkä saavutettu ja että ihmisen mielikuvitus ei kykene käsittelemään kykyä muokata todellisuutta itseään täydellisesti. Aseiden testaamisen jälkeen neuvostoliittolaisten on oltava tietoisia siitä, että aikavirran huonosti aikaansaatu värähtely vaikuttaa kaikkien maan päällä olevien elämänmuotojen mieliin ja ajatuksiin – ja itse elämänvirtoihin ja jopa lajin kollektiiviseen alitajuntaan. Heidän on tiedettävä, että nämä aseet ovat kaksiteräisiä miekkoja ja että niiden käytöstä aiheutuva vastareaktio voi olla käyttäjälle paljon kauheampi kuin alkuperäinen vaikutus uhrille.

Jos pystymme välttämään maailmanlopun, Nikola Teslan fantastista salaisuutta voidaan käyttää parantamaan ja kohottamaan ihmistä, ei tappamaan häntä. Teslan löytö voi lopulta poistaa kaikki mahdolliset ihmisen ulkoiset rajoitukset. Jos me ihmiset itse pystymme kohottamaan tietoisuuttamme käyttämään Teslan sähkömagneettisia ominaisuuksia oikein, niin Nikola Tesla – joka antoi meille sähköisen 1900-luvun alun perin – voi vielä antaa meille fantastisen uuden tulevaisuuden, joka on loistavampi ja kunniakkaampi kuin kaikki suuret tiedemiehet ja tietäjät ovat kuvitelleet.

Muita linkkejä

Lähdeviitteet

1. Whittaker, E. T., Proc. Lond. Math. Soc. 1, 367 (1903).

2. Debye, P., Ann. Phvs. (Leipz.) 30, 57 (1909).

3. Bromwich, T. J. I’A. Phil. Trans. A, 220, 175 (1920);  Phil. Mag., 38, 143 (1919).

4. Laporte, O. & Uhlenbeck, G. E., Phys. Rev. 37, 1380 (1931).

5. Nisbet, A., Proc. R. Soc. London A 231, 250 (1955).

6. Essex, E. A., Am. Jour. Phys. 45, 1099 (1977).

7. Braunlich, P., Ed., Thermally Stimulated Relaxation in Solids, Springer-Verlag, New York, 1979.

8. Ratzlaff, John. T., Dr. Nikola Tesla: Selected Patent Wrappers, Volumes I, II, III, & IV, Tesla Book Company, 1580 Magnolia Avenue, Millbrae, CA 94030, 1980.

9. Ratzlaff, John T. & Anderson, Leland I., Dr. Nikola Tesla Bibliography, Ragusan Press, 936 Industrial Ave., Palo Alto, CA 94303, 1979.

10. ”Tesla- 85th Birthday,” N. Y. Sun, July 11, 1941. (Tesla sanoo voivansa rakentaa kolmessa kuukaudessa kahden miljoonan dollarin hintaan laitoksen, joka sulattaisi lähestyvän lentokoneen moottorit tuhansien kilometrien etäisyydeltä.)

11. ”Tesla Promises to Light Dark Spot on Moon. It’s Part of a Scheme of His for Interplanetary Radio; Distance Means Nothing. Has 4 New Inventions. Tells of Them on 81st Birthday; 2 Nations Honor Him,” N. Y. Herald Tribune, July 11, 1937.

12. O’Neill, John J., ”In the Realm of Science: Tesla, who predicted radio, now looks forward to sending waves to the Moon,” N. Y. Herald Tribune, Aug. 22, 1937. (Keksijä toivoo voivansa käyttää energiaa siirtävää laitetta, joka saa pisteen loistamaan Kuun pinnalla. Teoria perustuu vuoden 1897 kokeisiin. Hänen mekanisminsa on käyttää valtavia luonnonvoimia, mahdollisesti kosmisia säteitä.)

13. ”Tesla, 80, Reveals New Power Device,” N. Y. Times, July 11, 1936, p. 13, col. 2. (Sanoo, että hänen langaton sähkönsiirtojärjestelmänsä toimittaa maapallolle energiaa teollisuutta varten.)

14. Sparling, Earl. ”Nikola Tesla, at 79, Uses Earth to Transmit Signals; Expects to have $100,000,000 Within Two Years,” N. Y. World-Telegram, July 11, 1935. (Keksijä kertoo laboratoriossaan tapahtuneesta ”järistyksestä”, joka toi poliisit ja ambulanssit paikalle mekaanisen oskillaattorin kokeilujen aikana.)

15.Tesla’s Controlled Earth Quakes Power Through the Earth, A Startling Discovery,” N. Y. American, July 11, 1935, Section 2. (Ilmoittaa, että induktiovirta, jossa on vaihteleva vuo, kulkee onnistuneesti virtapiirin läpi ilman kommutaattoria. Kosmisten säteiden tutkimukset osoittavat, että monet suhteellisuusteorian periaatteet ovat virheellisiä. Mekaaniset vaikutukset on mahdollista siirtää mille tahansa etäisyydelle.)

16.Tesla, 79, Promises to Transmit Force — Transmission of Energy Over World,” N. Y. Times, July 11, 1935, p. 23, col. 8. (Teslalla on suunnitelmia lähettää energiaa koko maailmaan. Kosmisten säteiden mittaus, jonka sanotaan olevan 50 kertaa valonnopeutta nopeampaa, mikä romuttaa suhteellisuusteorian.)

17. Tesla, Nikola, ”Expanding Sun Will Explode Some Day, Tesla Predicts,” N. Y. Herald-Tribune, Aug. 18, 1935. (Nykyinen kosmisia säteitä koskeva kirjallisuus on virheellistä. Jotkut kosmiset säteet saavuttavat 50 kertaa valon nopeuden. Auringon massa ja energia kasvavat ja lopulta räjähtävät. Teslan näkemyksen mukaan alkuaineen tiivistyminen jatkuu jatkuvasti. Löytää kosmisten säteiden salaisuuden auringon positiivisesta sähkövarauksesta. Käsittelee radioaktiivisia emansioita.)

18.3 Tesla Inventions — Famous Scientist Will Tell Them. Tomorrow,” N. Y. Sun, July 9, 1935. (Yksi löydöistä on uusi tapa siirtää energiaa, täysin uusi periaate, joka ei muistuta langatonta yhteyttä. Myös menetelmä kosmisten säteiden valjastamiseksi.)

19. Welshimer, Helen, ”Dr. Tesla Visions the End of Aircraft in War,” Every Week Magazine, Oct. 21, 1934, p. 3. (Väittää luoneensa uuden aineen, joka tappaa jälkiä jättämättä ja lävistää silti paksuimmankin panssarin. Voi tuhota armeijoita tai lentokoneita.)

20. Tesla, Nikola. ”Tesla on Power Development and Future Marvels,” N. Y. World Telegram, July 24, 1934. (Lähteenä on J. J. O’Neillin kirjoittama teos ”Prodigal Genius”, s. 241. Vastaus 29. kesäkuuta, 12. heinäkuuta ja 13. heinäkuuta 1934 julkaistuihin artikkeleihin. Kehuu Westinghousea ja Insulia, patistaa luomaan voimajärjestelmän, jota hän oli juuri ja juuri ehdottanut vuonna 1893. Kuolonsäteilyvaikutuksen osalta Tesla käyttää ainetta, jonka voimakkuus ei vähene etäisyyden neliön myötä.)

21. Dunlap, Orrin E., Jr., ”Tesla Sees Evidence That Radio and Light Are Sound, ” N. Y. Times, Apr. 8, 1934, X, p. 9, Col. 1. (Tesla viittaa menneisyyden virheisiin ja selittää radioaallot sellaisena kuin hän asian 77-vuotiaana näkee. Hän odottaa televisiota.) (Huomautus: Ääni on pitkittäisaalto — kuten Teslan aalto. Hertzin aallot ovat poikittaisaaltoja, eivät pitkittäisaaltoja.)

22. Bird, Carol, ”Tremendous New Power Soon to be Unleashed,” Philadelphia Public Ledger, Sep. 10, 1933, Magazine Section, p. 6. (Teslan vallankumouksellinen energiahanke, joka myös viimeistelee prosessia ajatuksen valokuvausta varten.) (Huomautus: Tässä meillä on mahdollinen vihje siitä, että samaa periaatetta voidaan käyttää sekä Teslan energialaitteessa että Teslan lähestymistavassa ajatuskuvaukseen.)

23.Tesla ’Harnesses’ Cosmic Energy,” Phila. Public Ledger, Nov. 2, 1933. (On löydetty periaate, jonka avulla voidaan johtaa kosminen energia, joka pyörittää maailmankaikkeutta. Voimaa on ”kaikkialla ja rajattomasti”. Poistaa hiilen, öljyn, kaasun tai minkään muun tavallisen polttoaineen tarpeen) (Huomautus: Viittasiko Tesla siihen, mitä nykyään kutsumme ”tyhjiön nollapiste-energiaksi”? Hänen periaatteensa hyödyntää sitä.)

24. Blakeslee, Howard W., ”Discovery of Force to Surround Nations & Smash Attacker Claims of Aged Inventor – Nikola Tesla Makes Announcement on 75th Birthday — Will Turn Plans Over to Geneva,” Minneapolis Tribune, July 11, 1934. (Huomautus: Tässä keksijä viittaa ”Tesla-kilpeen”.)

25.Tesla, at 78, Bares New ’Death Beam”’, N. Y. Times; July 11, 1934, p. 18, col. 1. (Keksintö, joka on tarpeeksi voimakas tuhoamaan 10 000 lentokonetta 250 mailin etäisyydeltä. Vain puolustusase.)

26. Alsop, Joseph W., Jr., ”Beam to Kill Army at 200 Miles Tesla’s Claim on 78th Birthday,” N. Y. Herald Tribune. July 11, 1934, pp. 1, 15. (Kuolonsädettä muistuttava voimasäde, johon kuuluu neljä sähkölaitetta. Voidaan käyttää myös rauhan aikana voiman siirtämiseen etäisyyksillä, joita rajoittaa vain maan kaarevuus.). (Huomautus: Tässä viitteessä todetaan, että Teslan kuolemansäde ja Teslan langattomat lähetyslaitteet käyttävät ilmeisesti samaa vaikutusta tai perusperiaatetta. Toimivaan järjestelmään näyttää sisältyvän neljä laitetta.)

27.A Giant Eye to See ’Round the World’ ”, Albany Telegram, Feb. 25, 1933. (Perustuu ihmissilmän mekanismiin. Teslan keksinnön kaksi ensimmäistä osaa on saatu valmiiksi. Sen avulla ihminen voi nähdä minkä tahansa osan Maapallosta.). (Huomautus: Binokulaarisen näkemisen ja interferometrian samankaltaisuus.)

28. Tesla, Nikola. ”Pioneer Radio Engineer Gives Views on Power,” N. Y. Herald Tribune, Sept. 11, 1932. (Teslan mukaan langattomat aallot eivät ole sähkömagneettisia, vaan luonteeltaan ääniaaltoja. Väittää, että avaruus ei ole kaareva.) (Huomaa jälleen, että ääniaallot ovat pitkittäisaaltoja, kuten Teslan aallotkin. Sähkömagneettiset aallot ovat poikittaisia.)

29.No High-Speed Limit, Says Tesla, ” Literary Digest, Nov. 7, 1931, p. 28. (Einsteinin teoriassa mahdottomana pidetyt valoa suuremmat nopeudet on saavutettu. Jo vuonna 1900 Tesla osoitti, että hänen lähettimensä virta kulki maan yli nopeudella 292 830 mailia sekunnissa). (Huomautus: Kuten hyvin tiedetään, nopeus edustaa esineen kiertymistä pois normaalista 3-ulotteisesta avaruudesta kohti 4. ulottuvuuden suuntaa. Valon nopeus c edustaa täyttä ortogonaalista kiertoa. Tavallinen sähkömagneettinen aalto, joka on poikittainen värähtelevä, rajoittuu a priori yhteen ortogonaaliseen käännökseen, sillä muuta se ei omista. Se liikkuu siis nopeudella c. Pitkittäisen skalaariaallon ei sen sijaan tarvitse olla lainkaan näin rajoitettu.)

30. O’ Neill , J. J. ”Sun Emits Super Ray, Nikola Tesla Asserts, ” Brooklyn Eagle, Feb. 8, 1932, p. 4, col. 1. (Huomautus: Loogisesti ajateltuna auringon pitäisi lähettää myös skalaariaaltoja sekä poikittaisia vektoriaaltoja.)

31. O’Neill, J. J., ”Tesla Cosmic Ray Motor May Transmit Power ’Round Earth”’, Brooklyn Eagle, July 10, 1932, A, 1:4, pp. 1, 17. (Tesla aloitti 25 vuotta sitten ponnistelut kosmisten säteiden valjastamiseksi, ja nyt hän ilmoittaa onnistuneensa käyttämään moottorilaitetta näiden säteiden avulla. Toivoo voivansa rakentaa moottorin suuressa mittakaavassa. ) (Huomautus: viittaa mahdollisesti siihen, että kaikki nämä Teslan laitteet ovat viimeisten 25 vuoden aikana käsitelleet samaa perusperiaatetta.)

32.Tesla, 76, Reports His Talents at Peak,” N. Y. Times, July 10, 1932, p. 19, col. 1. (Uusi keksintö valtavan ja käyttämättömän energialähteen hyödyntämiseksi. Yksi keksintö, joka mahdollistaa kaikenlaisten, lähes rajattoman voimakkaiden säteiden tuottamisen.). (Huomautus: Skaalainterferometrian avulla voidaan koota minkä tahansa taajuuden – ja siten minkä tahansa ”tyypin” – sähkömagneettisia aaltoja kytkemällä sopivat skalaarit yhteen. Hertzin aalto on vain kaksi kytkettyä Teslan skalaariaaltoa.)

33. Tesla, Nikola, ”Man’s Greatest Achievement,” N. Y. American, July 6, 1930, p. 10. (Editorial Section). (”Aineellisen substanssin luominen ja tuhoaminen, sen kokoaminen haluamiinsa muotoihin… asettaisi hänet Luojansa viereen ja täyttäisi hänen perimmäisen kohtalonsa.”)) (Huomautus: Tässä Tesla näyttää viittaavan aineen hallittuun materialisoitumiseen ja dematerialisoitumiseen.)

34. Tesla, Nikola. ”World System of Wireless Transmission of Energy,” Telegraph & Telephone Age — N. Y., Oct. 16, 1927, pp. 457-460. (Voimansiirto ilman johtoja ei ole teoria, vaan ”Teslan osoittama tosiasia”. Lähettimestä lähtevien virtojen etenemisnopeus on keskimäärin 57 % suurempi kuin Hertz-aaltojen). (Huom. kyseessä on valoa nopeampi, ei-Hertzin aaltotyyppi. Tesla-aalto ei ole normaali Hertzin aalto.)

35. Secor, H. Winfield, ”The Rogers Underground Wireless, Electrical Experimenter, Mar., 1919, pp. 787-789, 832-835, 839. (Rogersin järjestelmässä ei tarvita antennijohtoja.)

36. Gernsback, Hugo, ”Underground Wireless,” Electrical Experimenter, Mar. 1919, p. 762. (James H. Rogersin kehittelyä. Vastaanottaa viestejä Euroopasta ukkosmyrskyn aikana. Tesla myöntää, että viestit eivät ole Hertzin aaltoja.)

37. Tesla, Nikola, ”The True Wireless,” Electrical Experimenter, May 1919, pp. 28-30, 61-63, 87. (Teslan mukaan Hertzin aaltoteoria on harhaa. Signaalien on oltava peräisin maavirroista. Huomaa jälleen, että Tesla ei pidä Hertzin aalloista, mutta hänellä itsellään on jotain perustavampaa.)

38. Tesla, Nikola. ”The Effects of Statics on Electrical Transmission,” Electrical Experimenter, Jan., 1919, pp. 627, 658. (Kertoo Hertz-aaltojen vioista. Teslan kehittämä järjestelmä vapauttaa energiaa äärettömällä nopeudella). (Huomautus: sähköstaattisen potentiaalin tiedetään jo pystyvän liikkumaan äärettömällä nopeudella. Katso Jackson, Classical Electrodynamics, 2. painos, 1975, s. 223. Tämä on vahva todiste siitä, että Tesla käytti skalaaripotentiaaliaaltoja tai Ø-kenttiä.)

39. Bot tone, A., ”Nikola Tesla’s New Wireless,” Electrical Engineer, London, Dec. 24, 1909, p. 893. (Long Islandilla tehdyt kokeet ovat johtaneet siirtoperiaatteisiin, jotka ovat suoraan vastakohta Hertzin aaltojen siirtymiselle.). (Huom.: Toisin sanoen, käytetäänkö kytkemättömiä skalaariaaltoja – Tesla-aaltoja parikytkettyjen skalaariaaltojen – Hertzin aaltojen – sijasta?)

40. Tesla, Nikola. ”Electrical Control of the Weather Will Soon Be an Accomplished Fact,” St. Louis Republic, Nov. 15, 1908, V, p. 3. (Tesla on samaa mieltä sään sähköisen hallinnan käsitteestä.)

41. Swezy, Kenneth M. , ”Nikola Tesla, ” Science, May 16, 1958 , pp. 1147-1158. (Electricity today is generated, transmitted, and converted to mechanical power by means of his inventions.)

42. Ramsay, Jack, ”Cableless Power, ” Electronics ( Digest) , July 22, 1960, pp. 6, 8. (Neuvostoliiton yritys kehittää langatonta sähkönsiirtoa, mutta epäonnistui ruotsalaisten tarkkailijoiden mukaan, ja ideasta oli puhuttu Yhdysvalloissa Teslasta lähtien.) (Huomautus: osoittaa, että neuvostoliittolaiset ainakin yrittivät työskennellä Teslan tekniikoiden kanssa.)

43. Anderson, Leland I., ”Correspondence: Sub-Surface Communications Systems,” Proceedings of the I.R.E., Mar., 1961, p. 645. (Viittaus maanalaisiin tai ”maavirtakäyttöisiin” viestintäjärjestelmiin. Nikola Teslan ja James H. Rogersin uraauurtava työ.)

44. Rebert, Edwina, ”Fireballs For Defense?”, Christian Science Monitor, Feb. 7, 1962, p. 9c. (Pääkirjoitus mahdollisuudesta käyttää pallosalamaa puolustusaseena – saattaa olla peräisin Teslan varhaisista kokeiluista Colorado Springsissä.)

45. Matsch, Lee and Rice, Warren, ”Potential Flow Between Two Parallel Circular Disks with Partial Transmission,” Journal of Applied Mechanics, Trans. ASME, Mar., 1967, Vol. 34, Series E., No.1, pp. 239-240.

46. Lagus, George W., ”The Use of Ground in High-Frequency Circuits,” Radio-TV Experimenter and Science and Electronics, June-July, 1969, PP. 71, 72. (Tesla gave several demonstrations of feasibility of electrifying large areas of land by ground propagation of high frequency currents.)

47. Jamison, S. L. , ”Life Energy, ” Probe. The Unknown, June , 1973, pp. 3,4. (Kirje päätoimittajalle – raportti, jonka mukaan vitamiineja ja kivennäisaineita voitaisiin painaa kehoon Tesla-käämin avulla.)

48. Jueneman, F. B. J. , ”The First Law of Thermodynamics, ” Industrial Research, Feb., 1974, pp. 17-18. (Nikola Tesla havaitsi Colorado Springsissä vuonna 1899, että maa oli suuri elektroninielu ja että sähkömyrskyt synnyttivät seisovia aaltopotentiaaleja.)

49. Puharich, Andrija, ”The Work of Nikola Tesla Ca. 1900 and its Relationship to Physics, Bioenergy and Healing,” esitelmä kansainvälisessä tieteidenvälisessä konferenssissa, joka käsitteli tietoisuutta ja parantumista, 13. lokakuuta 1976 Toronton yliopistossa..) ,

50. Golka, Robert K. and Bass, Robert W., ”Tesla’s Ball Lightning Theory, a BKG-Wave, The Ransworth Effect, and the ’Hydrotron’ Electrostatic-Inertial Self-Confined Plasmoid Concept.” (Esitelmä vuotuisessa Controlled Fusion Theory -konferenssissa, San Diego, Kalifornia, 4.-6. toukokuuta 1977.)

51. Popovic, Prof. Vojin, ”Research of Nikola Tesla in the Light of His Diary From Colorado Springs,” 10 pp. (Päiväkirja sisältää yksityiskohtaisia tietoja tutkimuksista, joiden tarkoituksena on määrittää maan solmupisteet aaltojen johtajana. Kommentteja ”tulipalloista”.)

52. Curtis, George D., PhD, ”An Electromagnetic Radiation Pattern Over the Ocean,” Undersea Technology, Vol. 5, no.8, August 1964. Curtis raportoi aiemmin tuntemattoman heikon sähkömagneettisen säteilykuvion esiintymisestä valtameren yllä. Kun kaikki tunnetut vaikutukset otetaan huomioon, poikkeava kuvio säilyy edelleen.

53. Santilli, R. M., ”Partons and Gravitation: Some Puzzling Questions,” Annals of Physics, Vol. 83, No.1, March 1974, pp. 108-157. Tässä artikkelissa Santilli osoitti, että yksi fysiikan kulmakivioletuksista — että sähkökenttä ja gravitaatio ovat erillisiä asioita — on väärä. Jäljelle jää siis vain kaksi vaihtoehtoa: joko ne ovat täysin sama asia tai ne ovat osittain sama asia. (Kommentti: Huomaa, että ~4 Teslan potentiaali tarjoaa yhdistävän yhteyden.)

54. Science News, Vol. 113, No.1, January 7, 1978, p. 3. T. Kuribayashin valokuva Matsushiron maanjäristysparven (1965-1967) maanjäristysvaloista. Tämä on ainoa tunnettu kuva maanjäristysvaloista.

55. Wiedemann, C. Louis, ”Results of the N.J. ’Spook Light’ Study,” Vestigia Newsletter, Vestigia, RD 2, Brookwood Rd., Stanhope, NJ 07874, May 1977, pp. 1-3. Tässä artikkelissa kuvataan meneillään olevaa Vestigia-kokeilua, jossa yöllistä valoa tai ”mysteerivaloa” valokuvattiin tieteellisesti yhdessä visuaalisten havaintojen ja mittalaitetietojen tallentamisen kanssa. Vestigia Newsletterin useissa myöhemmissä numeroissa on muita päivitettyjä artikkeleita ilmiöstä.

56. Moray, T. Henry, The Sea of Energy, fifth edition, History and Biography by John E. Moray, Foreword by Tom Bearden; Cosray Research Institute, 2505 South 4th East, Salt Lake City, Utah 84115, 1978. Vapaan energian laitteen lisäksi Moray rakensi myös erityisen radion, jolla hän kuunteli selvästi amiraali Byrdiä etelänavalla. Morayn radiossa ei esiintynyt staattista häiriötä, mikä osoittaa, ettei hän käyttänyt tavallista sähkömagneettista tekniikkaa. Lisäksi hän rakensi laitteen, jonka hän pystyi virittämään kuuntelemaan useita kilometrejä kaukana olevia henkilöitä niin, että heidän äänensä kuulosti siltä kuin he olisivat olleet aivan lähellä. Molemmat laitteet esiteltiin vierailevalle venäläiselle everstille ja tohtorille.

57. I. Procaccia, J. Ross, Science, 198, 716 (18 Nov 1977). Kuvailee Prigoginen Nobel-palkittua työtä termodynaamisesta tasapainosta kaukana olevien epälineaaristen järjestelmien termodynamiikasta. Prigoginen työ osoittaa, että tällainen järjestelmä voi todellakin osoittaa negentropiaa. Hillitsemättömästä epäjärjestyksestä voi syntyä ja syntyykin järjestys, mikä on vastoin vanhaa termodynamiikkaa.

58. ”Persinger’s ’Earthquake Lights’ …Ho-Hum,” Frontiers of Science, Vol. III, No.3, March-April 1981, p. 15-16. Esittää vakuuttavia ja ”kohtalokkaita” vastaväitteitä Persingerin ”maanjäristysvalo”-järjestelmälle ufojen selittämiseksi. Mainitsee tohtori Brian Bradyn kokeet, joissa hän sai aikaan nopeita, lyhyitä sähköisiä valoja tai kipinöitä kvartsia sisältävien graniittilieriöiden murskaamisesta. (Kommentti: Bradyn kokeet ovat varmasti toistettavissa, joten on totta, että ”maanpuristusvaloja” voidaan tuottaa kaukaa, vaikka pietsosähköinen vaikutus ei yksinään millään tavalla selitä ilmiöiden syntymistä pietsosähköisen kiteen ulkopuolella. Se, että lähellä vikavyöhykettä esiintyvät ufot eivät välttämättä ole toistettavissa, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ufojen syntyyn täytyy liittyä ainakin jokin muu merkittävä tekijä kuin maanpainevalojen syntyyn. Ufoihin voi joskus liittyä vikavyöhykkeeltä tulevaa skalaarista interferometriaa, mutta myös muiden aiheuttavien tekijöiden on oltava mukana. Maapainovalaisimissa ei sen sijaan tarvitse olla muita aiheuttavia tekijöitä kuin se, mikä on maan sisällä).

59. Jackson, John David, Classical Electrodynamics, Second Edition, John Wiley & Sons, New York, 1975, p. 223.

60. Roberts, Gwynne, ”Witness to a Super Weapon ?”, The Sunday Times, London, 17 August, 1980. Artikkeli käsittelee outoa puoliympyrän muotoista ilmiötä, jonka Nick Downie, entinen SAS:n jäsen, joka on saavuttanut huomattavan maineen sotakameramiehenä, näki Neuvostoliiton sisällä Afganistanista syyskuussa 1979. Downie näki ilmiön kahdesti ja tapasi myöhemmin afgaanin, joka oli nähnyt sen useita kuukausia aiemmin. Mahdollisesti samankaltaisesta ilmiöstä kerrotaan artikkelissa Brackenbridge, M., ”Unidentified Phenomenon”, Marine Observer, 48: 21-22, 1978. Huomattakoon, että Vela-satelliitti havaitsi ensimmäisen ”ydinsalaman” 22. syyskuuta 1979 – lähellä Downien havaintoja.

61. Bearden, Tom and Crawford, Hal, ”Possible Soviet Test of a Tesla Weapon,” Specula, Journal of the A.A.M.S., Vol. 3, No.2, April-June 1980, p. 29.Ks. myös Beardenin ja Crawfordin Specula 3, 2, 30-32. Nämä raportit ovat CIA:n raportteja, jotka on julkaistu tiedonvapauslain nojalla.

62. Bearden, Thomas E., The Excalibur Briefing, Strawberry Hill Press, San Francisco, 1980.

63. Muldrew, D. B., ”Generation of Long-Delay Echoes,” Journal of Geophysical Research, 84: 5199-5215, 1979. Sähkömagneettisten signaalien poikkeavan pitkien viiveiden selittämiseksi ilmakehässä Muldrew uskoo, että erillisten lähettimien signaalien välillä on melko monimutkainen vuorovaikutus, joka (ainakin teoriassa) voi luoda pitkäikäisen sähköstaattisen aallon, joka kulkee ionosfäärissä – eräänlaisen luonnollisen muistilaitteen. Koodatut signaalit voitaisiin sitten lukea paljon myöhemmin, kun sopivat luonnonolosuhteet ovat kehittyneet. Jopa 40 sekunnin viiveet voisivat olla mahdollisia tämän ”ionosfäärimuistin” avulla.

64. Zhugzhda, Yu. D., Institute of Terrestrial Magnetism, Ionosphere and Radio Wave Propagation, ”Magnetogravitational Waves in a Conducting Isothermic Atmosphere,” Moscow ASTRONOMICHESKIY ZHUGZHDA, Vol. 56, No.1, 1979, pp. 74-83. Artikkelissa osoitetaan muun muassa mahdollisuus muuttaa pitkittäisaallot poikittaisaalloiksi voimakkaan magneettikentän alueella.

65. Ranada, Antonio and Vazquez, Luis, ”Kinks and the Heisenberg Uncertainty Principle,” Physical Review D, Vol. 19, No.2, 15 January 1979, pp. 493-495. Osoittaa, että solmun, solitonin tai yksinäisen aallon keskipisteen nopeus ja sijainti voidaan tuntea mielivaltaisella tarkkuudella Heisenbergin epävarmuusperiaatteen vastaisesti. (Kommentti: Fourier-muunnettu skalaarinen Tesla-aaltokuvio on joko solitoni tai siihen läheisesti liittyvä).

66. Don Moser, Photographs by Blair Pittman, ”Big Thicket of Texas, National Geographic, Vol. 146, No.4, October 1974, pp. 504-529. Kirjoittaja kuvasi ”aavevalon” tai yöllisen spookliten – eli maanpeitteen valon. Kuva on esitetty artikkelissa.

67. Gehring, Gillian, ”Actinide magnetism: an extraordinary tale,” Nature, Vol. 279, 3 May 1979, pp. 16-18. Uraania sisältävillä aktinidien intermetalleilla on poikkeavia magneettisia ominaisuuksia – mukaan lukien spin-orbitaatiokytkentä suurena vaikutuksena. Nykyinen teoria ei pysty selittämään näitä vaikutuksia.

68. Gintsburg, M. A., Institute of Terrestrial Magnetism, the Ionosphere, and Radio-Wave Propagation, Academy of Sciences of the USSR, Astron. Zh. 51: 218-221, Jan-Feb 1974, English translation in Sov. Astron., Vol. 18, No.1, July-August 1974, pp. 128-130. Artikkelissa huomautetaan muun muassa, että tähän mennessä ei ole tehty Fourier-analyysiä massaelektrodynamiikassa. Yksi massasähködynamiikalle ominainen ominaisuus on pitkittäisten sähkömagneettisten aaltojen eli pitkittäisten fotonien olemassaolo tyhjiössä. Niitä ei ole vielä löydetty, mutta teoreettisesti ne ovat täysin mahdollisia.

69. Burman, R., ”A Photon rest mass and the propagation of longitudinal electric waves in interstellar and intergalactic space,” J. Phvs. A: Math. Nucl. Gen., Vol. 6, March 1973, pp. 434-444. Tämä plasman pitkittäisiä sähköaaltoja käsittelevä artikkeli voi olla hyvin tärkeä. Weber saattaa havaita pitkittäissähköaaltoja. Proca-aallot voivat kulkea nopeammin tai hitaammin kuin c.

70. Klass, Philip J., ”Anti-Satellite Laser Use Suspected,” Aviation Week & Space Technology, December 8, 1975, pp. 12-13. Joitakin yksityiskohtia neuvostoliittolaisten suorittamasta Yhdysvaltain satelliittien ”lasersokeutuksesta”. Eräässä tapauksessa satelliitti sokeutettiin 4 tunniksi. (Kommentti: vaikea selittää nykyisellä lasertekniikalla, mutta helppo selittää Teslan skalaari-interferometrialla.)

71.Soviets Build Directed-Energy Weapon,” Aviation Week & Space Technology, July 28, 1980, pp. 57-50. Esitetään taustayhteenveto Neuvostoliiton hiukkassädeaseista ja erityisesti Sary Shaganissa rakenteilla olevasta laitteesta.

72.Scientists Fail to Solve Vela Mystery,” Science, Vol. 207, 1 February 1980, pp. 504-506. kts. myös Science, 30 November, 1979.

73. ”Satellite Evidence Shows ’Possibility’ of Nuclear Test, DOD Says,” Aerospace Daily, October 29, 1979, p. 286.

74. ”A Flash of Light,” Newsweek, November 5, 1979, pp. 64-65.

75. ”Was It a Nuclear Device?”, Newsweek, July 21, 1980, p. 19.

76. ”A Nuclear Blast — or ’Zoo Animals’?”, Newsweek, April 7, 1980, p. 21.

77. ”Diverging Views,” Washington Roundup, Aviation Week & Space Technology, July 21, 1980, p. 15.

78. Klass, Philip J. , ”Clandestine Nuclear Test Doubted,” Aviation Week & Space Technology, August 11, 1980, pp. 67, 69, 71-72.

79.Debate Continues on the Bomb That Wasn’t,” Science, Vol. 209, 1 August 1980, pp. 572-573.

80.Navy Lab Concludes the Vela Saw a Bomb,” Science, Vol. 209, 29 August, 1980, pp. 996-997.

81. Bloch, Ingram and Crater, Horace; ”Lorentz-invariant potentials and the nonrelativistic limit,” Am. J. Phys. 49(1), Jan. 1981, pp. 67-75. Tässä mielenkiintoisessa artikkelissa tuodaan muun muassa esiin joitakin selvästi epätavallisia ja tuntemattomia vaikutuksia, joita skalaaripotentiaalin koolla on siihen, mitä pidetään ei-relativistisena käyttäytymisenä. Jos skalaaripotentiaalienergia on huomattavan suuri suhteessa hiukkasen lepoenergiaan, tavallinen newtonilainen mekaniikka ja Schrödingerin yhtälö voivat olla riittämättömiä, vaikka v/c olisi pieni. Tämä viittaus itsessään riittää osoittamaan, että Ø-kenttä yksinään voi muuttaa ajan virtausnopeutta.

82. Semon, Mark D. and Schmieg, Glenn M., ”Note on the analogy between inertial and electromagnetic forces,” Am. J. Phys. 49(7), July 1981, pp. 689-690. Vertaillaan fysikaalisia voimia pyörivässä kehyksessä ja sähkömagneettisia voimia newtonilaisessa kehyksessä. Poikittainen mekaaninen voima pyörivässä kehyksessä liittyy indusoituneeseen sähkömagneettiseen voimaan newtonilaisessa kehyksessä.

83. Harlacher, Von Wolfgang M., ”Bomben aus dem Hyperraun,” Esotera, 4 April 1979, pp. 359-365.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades / Inventions & Experiments of Nikola Tesla

Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin

kirjoittanut everstiluutnantti T. E. Bearden (eläkkeellä), 1986

Johdanto

Tässä katsauksessa esitellään neuvostoliittolaisten sähkömagneettisten skalaariaseiden peruskäsitteitä, joitakin tärkeimpiä saatavilla olevia asetyyppejä ja todisteita niiden laajamittaisesta testaamisesta.

Skalaarisähkömagnetismi on elektrogravitaatiota

Skalaarinen sähkömagnetismi on nykyisen sähkömagnetismin (EM) laajennus, joka sisältää myös gravitaation. Se on siis yhtenäinen sähkögravitaatio, ja mikä tärkeintä, se on yhtenäinen tekninen teoria. Sen perustan löysi Nikola Tesla. Skalaarisessa EM-laajennuksessa EM-kentän energia voidaan muuttaa gravitaatiokentän energiaksi ja päinvastoin. Tämä vaihto voidaan kuvioida ja lokalisoida, tietyillä alueilla ja kohteissa. Tällainen hallittu sähkömagneettisen energian vaihtaminen gravitaatioksi ei ole mahdollista tavallisessa EM:ssä tai fysiikassa, jota nykyisin opetetaan länsimaisissa oppikirjoissa.

Teorian palasia on kuitenkin ollut hajallaan fysiikan kirjallisuudessa jo jonkin aikaa, mutta yksikään puhdasoppinut länsimainen tiedemies ei näytä tajunneen, että nämä poikkeavat osat voitaisiin integroida hätkähdyttäväksi uudeksi fysiikaksi.

Epäortodoksiset kokeilijat, keksijät ja tiedemiehet ovat tehneet löytöjä tällä alalla jo useiden vuosikymmenten ajan, mutta he eivät ole taaskaan ymmärtäneet täsmällisiä seurauksia tai tarkkaa tapaa, jolla heidän tuloksensa voitaisiin yhdistää nykyiseen sähköfysiikkaan.

Fer-De-Lance

Tällaista hitautta ei todellakaan ole Neuvostoliitossa. Neuvostoliitto on yli kolmen vuosikymmenen ajan kehittänyt sähkövetovoimaa ja soveltanut sitä kehittääkseen uusia outoja salaisia aseita, joilla on uskomaton teho ja kyky. Se on ylläpitänyt suurinta aseiden kehitysohjelmaa, jonka mikään valtio on koskaan käynnistänyt, ja se on pitänyt sen tehokkaasti piilossa uteliailta länsimaiden silmiltä. Olen kutsunut tätä ohjelmaa ”Fer-De-Lance”, samannimisen tappavan eteläamerikkalaisen kuoppakyykäärmeen mukaan. Pelätty fer-de-lance on käärme, jolla on suuri ketteryys ja tappava vaikutus. Se väijyy usein onnetonta saalistaan ja iskee yllättäen ja varoittamatta. Sen ensimmäinen äkillinen isku on yleensä tappava uhrille, joka kuolee tuskissaan vääntelehtien. Koska Neuvostoliitossa kehitetyt skalaariset sähkömagneettiset aseet on suunniteltu samaan tarkoitukseen, nimi vaikuttaa sopivalta.

Neuvostoliittolaiset ovat panostaneet fer-de-lanceen noin seitsemän Manhattan-projektin verran, ja ohjelma on onnistunut melkeinpä yli mielikuvituksen. Kammottavia aseita kehitetään, käytetään ja testataan nyt. Väijytys on valmis; Fer-de-Lance on kääritty ja valmis iskemään.

Energetiikka ja suunnatun energian aseet (DEW:t)

Tavallinen neuvostoliittolainen nimitys tämäntyyppiselle asetieteelle on energetiikka. Lännessä tämän termin uskotaan liittyvän tavanomaisiin suunnattuun energiaan perustuviin aseisiin (DEW), kuten hiukkassädeaseisiin, lasereihin, radiotaajuuksiin (RF) perustuviin suunnattuun energiaan perustuviin laitteisiin jne. Neuvostoliittolaiset eivät rajoita termiä tällä tavoin. Länsimaiset tiedemiehet tuntevat vain suunnatun energian aseet, joissa sirpaleet, massat, fotonit tai hiukkaset kulkevat avaruuden läpi ja koskettavat kohdetta tehostaakseen vaikutuksensa. Siksi he rajoittavat neuvostoliittolaisen termin ”energetiikka” ajattelussaan vain niihin aseisiin, jotka he itse ymmärtävät — eksoottisiin mutta tavallisiin aseisiin, jotka käyttävät avaruuden läpi kulkevaa energiaa tai massaa vaikuttamaan kohteeseen. On kuitenkin mahdollista keskittää aseen vaikutusmahdollisuudet itse avaruusajan läpi siten, että massa ja energia eivät ”kulje avaruuden läpi” lähettimestä kohteeseen lainkaan. Sen sijaan itse avaruusajan kudoksen aaltoiluja ja kuvioita manipuloidaan siten, että ne kohtaavat ja häiritsevät jonkin kaukana olevan kohteen paikallista avaruusaikaa.

Siellä näiden aaltoilukuvioiden interferenssi luo halutun energeettisen vaikutuksen (siksi termi energetiikka) suoraan kohteeseen ja sen kautta, ja se syntyy juuri siitä avaruusajasta (tyhjiöstä), johon kohde on upotettu kaukaisessa sijainnissaan. Neuvostoliiton käyttämä energetiikka viittaa näihin aavemaisiin uusiin superaseisiin sekä länsimaiden tuntemiin tavallisempiin DEW-aseisiin.

Neuvostoliiton läpimurron ja vuosikymmeniä kestäneen kuumeisen kehitystyön seurauksena Neuvostoliiton käsissä on jo nyt hirvittäviä strategisia aseita, joista länsimaissa ei ole osattu edes uneksia. Silmukkaa kiristetään hitaasti ja tasaisesti kurkkujemme ympärille, ja nyt on jo 11. tunti.

Neukut käyttävät petkutussuunnitelmaa

Samanaikaisesti tämän supersalaisen kehitysohjelman kanssa Neuvostoliitto kehitti ja toteutti monimutkaisen huijaussuunnitelman salatakseen nämä hätkähdyttävät aseet ja niiden luonteen länsimaisilta silmiltä, kunnes on liian myöhäistä. Neuvostoliiton petos on onnistunut niin hyvin, että vaikka länsimaiset tiedemiehet kohtaavat näiden aseiden todelliset testit suoraan päänsä yläpuolella, he eivät tunnista aseita eivätkä niiden tuottamien vaikutusten luonnetta. Jo tammikuussa 1960 Nikita Hruštšov ilmoitti Neuvostoliiton kehittävän uuden, fantastisen aseen.

Huhtikuun 10. päivänä 1963 yhtä ensimmäisistä operatiivisesti käyttöön otetuista uusista superaseista käytettiin tuhoamaan U.S.S. Thresher -atomisukellusvene veden alla Yhdysvaltain itärannikon edustalla.

Seuraavana päivänä, 11. huhtikuuta 1963, samaa käyttöön otettua superasetta käytettiin eri tavalla tuottamaan jättimäinen vedenalainen räjähdys Puerto Ricon kaivannon yllä, 100 mailia Puerto Ricosta pohjoiseen.

Vuosien mittaan useita lentokoneita häirittiin tai pudotettiin alas näiden neuvostoliittolaisten aseiden testeissä. Eräs erityistapaus oli F-111-koneiden salaperäinen menetys Vietnamin konfliktissa. Ainakin yksi alasammutun F-111:n miehistö saatiin takaisin myöhemmässä sotavankien vaihdossa.

Kyseisessä koneessa kaikki sähköjärjestelmät olivat samanaikaisesti vaikeuksissa. Tämä johtui luultavasti siitä, että neuvostoliittolaiset erikoisryhmät olivat muuttaneet joitakin Pohjois-Vietnamin SA-2 -ohjusjärjestelmän tutkia skalaarisen EM-tilan mukaisiksi ja käyttäneet ”skalaarisen säteen” häirintää tuottaakseen väärää EM-kohinaa lentokoneen sähkö- ja elektroniikkajärjestelmiin.

Huhtikuun lopulla/toukokuun alussa vuonna 1985 aktivoitiin koko Neuvostoliiton strategisten skalaaristen EM-superaseiden armada toisen maailmansodan päättymisen 40-vuotispäivän erityisenä juhlallisuutena.

Tämän armadan (joka sisälsi luultavasti yli 100 jättiläisasetta) aktivointia yhdessä 27 jättiläisvoimajärjestelmän ja suuren määrän komento- ja valvontalähetyksiä seurasi Frank Goldenin kehittynyt, oma havaitsemisjärjestelmä.

Useita päiviä kestäneen jättimäisen strategisen harjoituksen jälkeen suurin osa aseista ja voimanlähteistä asetettiin jälleen kerran ”valmiustilaan”.

NASA:n sukkulalaukaisut tarjosivat kätevän tilaisuuden Neuvostoliitolle testata näitä superaseita laukaisuvaiheen ABM-tilassa, jossa laukaistu ohjus voidaan havaita ja tuhota pian laukaisun jälkeen. Aluksi sähkömagneettisen pulssin (EMP) purkauksia sukkulan varhaisella lentoradalla viivästytettiin tahallisesti ajallisesti, jotta estettäisiin kohteen varsinainen tuhoaminen ja vältettäisiin hälyttämästä Yhdysvaltoja siitä, että jotain epätavallista oli tapahtumassa.

Sukkulan laukaisu 26. marraskuuta 1985 oli erityisen merkittävä testi. Tällöin laukaisupaikan yllä tapahtui erittäin kovaääninen ”äänipamaus” tai räjähdys 12 minuuttia sukkulan laukaisun jälkeen, kun sukkula oli jo matkalla ja alhaalla.

Ainakin kahta aiempaa sukkulan laukaisua oli myös käytetty pseudokohteina, ja viivästyneet pamaukset tapahtuivat laukaisupaikan yllä huomattavasti ajoneuvojen jälkeen.

Kun Yhdysvaltojen reagoimattomuus näihin testeihin osoitti, että Yhdysvallat ei vieläkään tuntenut uutta teknologiaa eikä edes tunnustanut sen käyttöä, Neuvostoliitto päätti ilmeisesti jatkaa testejä, joissa kohde todella tuhoutuisi.

Joulukuun 12. päivänä 1985 sama neuvostoliittolainen ase, jota testattiin NASA:n sukkulalaukaisuja vastaan, häiritsi tahallaan Ganderin lentotukikohdasta, Newfoundlandista, nousevan Arrow DC-8 -lentokoneen ohjausta.

Yli 250 yhdysvaltalaista sotilasta ja siviilihenkilöstöä kuljettanut kone menetti tehonsa 100 jalan korkeudessa ja syöksyi maahan pyrstö alaspäin tappaen kaikki koneessa olleet. Kolmea turman kanadalaista silminnäkijää haastateltiin Canadian Broadcast Corporationin televisiouutisissa 8. huhtikuuta 1986 klo 22.00. Koneesta ei lähtenyt liekkiä tai savua ennen sen laskeutumista ja putoamista. Lentokoneen nähtiin kuitenkin hehkuvan salaperäisesti keltaisena.

Tämä on merkki skalaarihaupitsin käytöstä ”jatkuvassa EM-ilmiössä”, joka on samanlainen kuin tapa, jolla F-111-koneet ammuttiin alas Vietnamissa. Lyhyesti sanottuna DC-8:n sähköjärjestelmiä häiritsi sähkömagneettinen kohina, joka syntyi koko lentokoneen käyttämässä avaruusajassa.

Lentokoneeseen ja sen ympärille syntynyt voimakas lataus aiheutti ilmeisesti myös kahden moottorin menetyksen peräkkäin. Koska koneen ohjaimet olivat tehottomat ja sen teho oli vähentynyt huomattavasti, se vajosi maahan, vielä lentoonlähdön jälkeen ”pyrstö alaspäin” -asennossaan, ja syöksyi maahan ja paloi.

”Keltainen hehku” oli korona, joka johtui siitä, että lentokoneen iho sai suuren sähkövarauksen.

Muita onnettomuuteen vaikuttaneita tekijöitä saattoivat olla moottorin huonosta huollosta johtuva heikentynyt nostovoima, jäätymisestä johtuva lentokoneen painon kasvu ja raskas kuormaus.

Silti kukaan ei ole tunnistanut ”keltaisen hehkun” merkitystä tai mitä se tarkoittaa, tai mahdollista yhteyttä lentokoneen menetyksen ja Neuvostoliiton aikaisemman ABM-laukaisuvaihejärjestelmän testauksen välillä Yhdysvaltain sukkulalaukaisuja vastaan…

Syyskuussa 1987 kaksi viimeistä Kaliforniassa sijaitsevasta Vandenburgin lentotukikohdasta laukaistua ilmavoimien Titan 34-D -ohjusta on räjähtänyt pian laukaisun jälkeen. Ensimmäinen räjähti 28. elokuuta 1985 heti laukaisun jälkeen. Tuon menetyksen syyksi oli ilmoitettu suuritehoisen polttoainepumpun vikaantuminen, joka aiheutti massiivisen hapettimen vuodon ja pienemmän polttoainevuodon.

Toinen Titanin menetys tapahtui 18. huhtikuuta 1986, kun ohjus räjähti 5 sekuntia laukaisun jälkeen. Sen menetystä tutkitaan edelleen, eikä sen syytä ole vielä selvitetty.

Ilmeisesti sukkula ja Titan ovat tällä hetkellä ainoat käyttökelpoiset laukaisukalustot Yhdysvaltojen ”vakoilusatelliittien” laukaisuun. Näiden arkaluonteisten satelliittien menetys — jos ne todella olivat hyötykuormana — ei voi olla vahingoittamatta strategisia valmiuksiamme.

Los Angeles Timesin mukaan (vuonna 1986) ainoa jäljellä oleva KH-11-satelliitti laukaistiin joulukuussa 1984, ja sen odotettu käyttöikä on kaksi tai kolme vuotta, ja se saattaa lakata toimimasta myöhemmin tänä vuonna.

Tällä hetkellä ei tiedetä, oliko elokuussa 1985 tapahtuneen Titanin laukaisun läheisyydessä merkittävää Woodpecker-verkkotoimintaa. Merkittävää toimintaa ruudussa tapahtui kuitenkin varmasti ennen 18. huhtikuuta tapahtunutta Titanin onnettomuutta ja samana päivänä.

Pääsiäissunnuntaina 30. maaliskuuta 1986 insinööri Ron Cole havaitsi merkittäviä häiriöitä, jotka korreloivat Neuvostoliiton Woodpecker-mittausten kanssa.

Huhtikuun 18. päivänä T.E Bearden havaitsi Huntsvillen (Alabama) yläpuolella jälkiä pilviradiaalista ja otti siitä valokuvia.

Alustavat raportit Thousand Oaksista, Kaliforniasta, viittaavat laajaan verkkotoimintaan jälleen 18. huhtikuuta, toisen Titanin räjähdyspäivänä.

Ainakin toinen näistä kahdesta ohjuksen tuhoutumisesta pian laukaisun jälkeen on epäilyttävä, koska verkko oli varmasti aktiivinen tuona aikana.

Lisäksi laukaisuvaiheen ABM-järjestelmän indikaattoreista on selvä jälki huhti-toukokuussa 1985 pidettyyn massiiviseen skalaariharjoitukseen asti. Ensimmäinen Titanin räjähdys elokuussa 1985 ajoittuu siten Neuvostoliiton ”testataan nyt niitä Yhdysvaltojen kantoraketteja vastaan” -jaksolle.

Toinen Titanin räjähdys seurasi Arrow DC-8 -lentokoneen erittäin epäilyttäviä räjähdyksiä 12. joulukuuta 1985 ja Challengerin räjähdyksiä 28. tammikuuta 1986.

Sama neuvostoliittolainen ase, joka tuhosi nuo kohteet, on saattanut tuhota myös yhden tai molemmat kriittiset Titanit.

Neuvostoliittolaiset ovat myös kyenneet vaikuttamaan merkittävästi Pohjois-Amerikan säähän yli vuosikymmenen ajan ilman, että se on paljastunut. He ovat testanneet yli kahden vuosikymmenen ajan fantastista valikoimaa ballististen ohjusten torjunta-aseita (ABM), eikä kukaan lännessä ole ollut viisaampi.

Kuten aiemmin todettiin, ennen marraskuun loppua 1985 tehtiin ainakin kolme ”märkätestiä” Neuvostoliiton ”laukaisuvaiheen ABM-järjestelmällä” todellisia Yhdysvaltain sukkulalaukaisuja vastaan suoraan Cape Canaveralin yllä, eikä kukaan vieläkään huomannut, mitä oli tapahtumassa tai minkälaista asetta testattiin.

Joulukuun 12. päivänä Newfoundlandissa tapahtuneen Arrow DC-8 -lentokoneen tuhoamisen yhteydessä ei saatu mitään viitteitä siitä, että amerikkalaiset ja kanadalaiset olisivat tienneet mitään mahdollisesti käytetyn aseen luonteesta.

Näin ollen, odotettuaan riittävästi testatakseen reaktioitamme (jos sellaisia oli), Neuvostoliitto valmistautui tuhoamaan sukkulan sen laukaisun jälkeen…

Challenger-sukkulan tuhoutuminen, tammikuu 1986

Kuten koko maailma tietää, 28. tammikuuta 1986 Challenger laukaistiin Cape Canaveralista Floridasta epäsuotuisien sääolosuhteiden jälkeen, ja se räjähti katastrofaalisesti pian laukaisun jälkeen. Todisteet näyttävät viittaavan siihen, että kun nousevaa alusta rasitettiin, sen oikean kantoraketin toinen pää irtosi, vääntyi pois ja päätyi pääpolttoainesäiliöön, mikä aiheutti repeytymisen, polttoaineen valumisen ja katastrofaalisen räjähdyksen.

Useita muita poikkeamia on kuitenkin edelleen olemassa, ja on selvää, että ainakin yhdessä tehostimen tiivisteessä oli ongelma. Kaikki lennolla olleet seitsemän astronauttia saivat surmansa aluksen tuhoutuessa tulipalossa.

Kukaan ei tietenkään ollut huomannut, että Neuvostoliitto oli jo testannut laukaisuvaiheen ballististen ohjusten torjuntajärjestelmää (LPABM) kolmea aiempaa sukkulalaukaisuamme vastaan. Näissä ”märkäajoissa” käytettiin tarkoituksellista ”aikapoikkeamaa” viivyttämään sähkömagneettisen energian räjähdysmäistä syntymistä laukaistun sukkulan sijainnissa sen lentoradalla.

Viivästetyt koelaukaukset aiheuttivat erittäin suuria ”pommeja” laukaisupaikan yläpuolella sen jälkeen, kun sukkula oli turvallisesti poistunut alueelta, mutta ne eivät tuhonneet itse sukkuloita.

Esimerkiksi viivästynyt laukauspommi tapahtui 12 minuuttia 26. marraskuuta 1985 illalla tapahtuneen laukaisun jälkeen. Jopa merkkivalomajakkaa (suuri valo taivaalla) käytettiin tuossa laukaisussa pian laukaisun jälkeen. Merkkivalo valokuvattiin.

Lisäksi toisessa valokuvassa, joka on otettu aikajärjestyksessä, näkyy toinen äkillinen valoviiru, joka laskeutuu alas ja päättyy valonpurkaukseen. Tämä oli luultavasti avaruudesta lähtevän sukkulan tuhoamiseen tarkoitetun ”pulssimoodin” testi.

Valonpurkaus olisi havaittu Neuvostoliitossa, ja se olisi pisteytetty sen aiottua offset-asemaa vastaan. Itse sukkulan tuhoamiseen käytettiin kuitenkin toista mekanismia.

Yllättynyt Frank Golden havaitsi 1. tammikuuta 1986 Neuvostoliiton LPABM-järjestelmien skalaarisiin EM-lähetyksiin lisätyn metallin pehmenemissignaalin. Hän vahvisti tuolloin kokeellisesti havaitun signaalin metallin pehmentämiskyvyn.

Golden myös nollasi paikallisesti skalaarisen EM-signaalin vaikutuksen testissä, mikä osoitti melko vakuuttavasti (1) että se oli olemassa ja (2) mitä se oli. Signaalia valmisteltiin ilmeisesti käytettäväksi tulevaa Yhdysvaltain sukkulalaukaisua vastaan.

Juuri ennen sukkulan laukaisua tammikuun lopulla 1986 neuvostoliittolaiset tekivät merkittävää sääjärjestelyä Yhdysvaltojen yllä. Suihkuvirta taittui voimakkaasti etelään Yhdysvaltojen keskiosassa ja taittui jälleen oikealle siirtyäkseen Floridan niemimaan yli.

Jäätävän kylmää ilmaa vedettiin Kanadasta kauas alaspäin, Floridaan ja Challengerin laukaisualustalle. Tämä altistuminen kylmälle, joka ei kuulunut sen testattuun toiminta-alueeseen, oli todennäköisesti lisätekijä, joka vaikutti Challengerin epäonnistumiseen.

Useat henkilöt havaitsivat ja valokuvasivat positiivisia merkkejä neuvostoliittolaisesta säätekniikasta ja suihkuvirran manipuloinnista erityisesti Alabamassa ja Kaliforniassa….

Tammikuun 28. päivänä 1986 Neuvostoliiton skalaarisen EM-asejärjestelmän vaikutukset paikallistettiin jyrkästi laukaisualueelle. Paikallistamiseen liittyi korkeampien taajuuksien esiintyminen; nämä ovat varsin kivuliaita pienille aivoille — joiden aivopuoliskot toimivat skalaari-interferometrinä ja -ilmaisimena — kuten linnuilla.

Kuten kansalliset uutiskommentaattorit kommentoivat, lintuja ei kumma kyllä lentänyt sinä aamuna. Itse asiassa ne pysyttelivät maassa tai välttelivät aluetta, koska taivas alueen yllä oli niille tuskallinen.

Kun Challenger nousi, metallin pehmenemissignaali olisi havaittu tehostimissa ja niiden ympärillä pian sytytyksen jälkeen, koska tehostimen liekki toimii erityisenä ”ioniplasma”-virittimenä/ilmaisimena skalaarisignaalille.

Tällaisen paikallisen signaalin vaikutuksesta välittömässä läheisyydessä oleva massa ”latautuu” kyseisellä skalaariresonanssisignaalilla.

Epäonninen Challenger oli tuhoon tuomittu. Sytytyksen jälkeen boosterin liekki toimi neuvostoliittolaisen Woodpecker-verkon metallin pehmenemissignaalin ioniplasmailmaisimena/vahvistimena.

Metalli tehosterokotusliekissä ja sen ympärillä heikkeni hitaasti ja tasaisesti metallin pehmenemismallin kanssa tapahtuneen latauksen vuoksi. Tämä vaikutti osaltaan boosterin vuotoon jo kylmänä vaurioituneesta tiivisteestä.

Vuotava tehostin vuoti savua ja myöhemmin liekkejä, mikä lisäsi uhkaavaa katastrofia.

Voimakkaat tuulet ja ilman turbulenssi alueen yllä lisäsivät Challengeriin kohdistuvaa rasitusta sen noustessa tämän alueen läpi. Myös tämä vaikutti katastrofiin, ja Neuvostoliiton säätekniikka saattoi aiheuttaa sen tarkoituksella.

Challengerin rasituksessa yksi tai useampi heikentynyt kiinnike antoi lopulta periksi, jolloin oikean kantoraketin pää vapautui osittain. Ajoneuvossa havaittiin toinenkin poikkeava liekki tai valo, joka saattoi edustaa hyvin pientä ylimääräistä ”pulssitilassa olevaa energiamuotoa”, joka tuotettiin aseesta, joka jo hyökkäsi Challengeria vastaan.

Tehostin heilahti, pyörähti säiliöön ja repi sen rikki. Vapautuvan polttonesteen ja liekin kosketus johti tulipaloiseen räjähdykseen, joka tuhosi ajoneuvon ja tappoi aluksella olleet henkilöt…

Aiheuttamalla sukkulaan liiallisen kylmäaltistuksen, aiheuttamalla metallin pehmenemistä syttyneessä boosterissa ja sen ympärillä ja mahdollisesti lisäämällä tarkoituksellisesti ”erittäin kuuman pisteen”, NEUKUT SAIVAT CHALLENGERIN HEIKENTYMÄÄN JA TUHOAMAAN ITSENSÄ PIAN LAUKAISUN JÄLKEEN NIIN HIENOVARAISELLA TAVALLA, ETTÄ NASAN TUTKIJAT EIVÄT OSANNEET AAVISTAA, MIKÄ OIKEASTI OLI ONNETTOMUUDEN SYY.

NEUVOSTOLIITTO OLI MYÖS VETÄNYT POIS KAIKKI TROOLARINSA JA ALUKSENSA, JOTKA NORMAALISTI VARJOSTAVAT SUKKULAN LAUKAISUA, ESTÄÄKSEEN KAIKENLAISET VIHJAILUT NEUVOSTOLIITTOLAISESTA LÄSNÄOLOSTA LÄHELLÄ KATASTROFAALISTA ONNETTOMUUTTA TAI OSALLISUUDESTA SIIHEN.

Muutamaa päivää myöhemmin verkkoon tuli edelleen satunnaisesti voimakkaita ”korkeataajuisia paikannussignaaleja”, ja ainakin yksi saranapiste Birminghamissa, Alabamassa vahvisti tämän. 1.-4. helmikuuta 1986 monet linnut lensivät tahattomasti vyöhykkeelle, kun voimakas purkautuminen tapahtui, ja lintuja putosi taivaalta kuolleena huomattavia määriä…..

Valitettavasti ortodoksisten länsimaisten tiedemiesten byrokraattinen omahyväisyys on auttanut olennaisesti Neuvostoliiton petosprosessia. Useimmat länsimaiset johtavat tiedemiehet — erityisesti aseiden kehittämistoiminnassa — ovat edelleen pitäneet neuvostoliittolaisia tietämättöminä talonpoikina, jotka yrittävät yhä puhdistaa mutaa saappaistaan. Tämä näkemys on tietenkin täysin väärä ja perusteeton.

Tarvitaan vain muutama esimerkki tämän asenteen kumoamiseksi. Epälineaarisessa matematiikassa, insinööritieteissä ja luonnontieteissä neuvostoliittolaiset ovat alusta lähtien johtaneet länsimaista vertailua.

Ydinräjähdyksen sähkömagneettisen pulssin (EMP) vaikutus esiintyi tavallisessa neuvostoliittolaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa ennen kuin länsimaiset tiedemiehet olivat edes tietoisia vaikutuksen olemassaolosta.

Neuvostoliittolaiset ovat edelleen maailman johtavia räjähdehitsauksessa, titaanin hitsauksessa ja muokkauksessa jne. Vaikka neuvostotutkijoilla ei ole juurikaan taipumusta rakentaa hyviä pesukoneita, he tuottavat varmasti huipputeknologiaa — ja enemmänkin — kaikilla niillä aloilla, joihin he keskittävät pääponnistelunsa. (Me kyllä olemme neuvostoliittolaisia edellä joillakin aloilla, kuten tietokonelaitteissa, tietokoneohjelmistoissa, miniatyrisoinnissa ja niin edelleen).

Kerran aikaisemmin moderni kansakunta, Yhdysvallat, kehitti salassa mahtavan aseen ja käytti sitä pakottaakseen voimakkaan vihollisensa, Japanin, polvilleen…

Hiroshimaan ja Nagasakiin tehdyt järisyttävät atomi-iskut osoittivat lopullisesti, että nykyaikana teknologinen yllätys voi olla välittömästi tuhoisa.

Tieteellisessä ylimielisyydessämme olemme kuitenkin olettaneet, että meille ei voisi koskaan käydä niin ja että ”salainen ase” -skenaario ei koskaan toistuisi.

Päinvastoin, se ON tapahtunut uudelleen, joku muu on tehnyt sen, ja se on tapahtunut meille.

Länsimaissa on myös tullut muodikasta uskoa, että kaikki fysiikan lait on jo löydetty. Oletamme, että tunnemme ne kaikki. Sillä aikaa kun me olemme ylpeinä toitottaneet tätä virttä, neuvostoliittolaiset ovat salaa keksineet jatkuvasti uusia lakeja sekä uusia tapoja kiertää vanhoja lakeja.

Puolustuksemme on strateginen, luotamme hyökkäykseemme, valtavaan ydinasearsenaaliimme…

Jos Neuvostoliiton salaiset aseet mitätöisivät tai tuhoaisivat tämän hyökkäyksen, olisimme voimattomia estämään oman tuhomme ja Neuvostoliiton maailmanherruuden.

Olemme pitäneet itseämme tuhoutumattomina, luottaen puolustuksemme vahvuuteen. Kuitenkin puolustuksemme on kirjaimellisesti riistetty meiltä.

Neuvostoliiton energia-aseet kykenevät nyt todellakin tuhoamaan puolustuksemme, kotimaamme, kentällä olevat asevoimamme ja väestömme nopeasti ja tehokkaasti.

Meillä on uusi, monumentaalisen suuri aukko: se ei ole ohjusten, sukellusveneiden tai pommikoneiden, eikä edes hiukkassäteiden tai lasereiden aukko.

Meillä on ”Skalaarisähkömagneettisuus tai -sähkövetovoima” -aukko……

Vuoden 1895 jälkeen fyysikot eivät enää voineet käyttää jatkuvien fysikaalisten siirtymien matematiikkaa maailmankaikkeuden mallintamiseen.

Kvanttiteoria edellytti tuolloin radikaaleja muutoksia kausaliteettia koskeviin oletuksiin. Atomit lähettivät tai eivät lähettäneet säteilyä todennäköisyysperusteisesti, ei deterministisesti; aineen ja energian peruskomponentit olivat joko hiukkasia, joilla oli aaltomaisia ominaisuuksia, tai aaltoja, joilla oli hiukkasmaisia ominaisuuksia, riippuen siitä, miten ja milloin niitä mitattiin; sijaintia ja liikemäärää ei voitu mitata samanaikaisesti millään tarkkuudella; hiukkasen tila määräytyy vasta, kun se mitataan, ja tämä mittaus määrittää välittömästi myös sellaisen sukulaishiukkasen tilan, joka on niin kaukana, ettei tieto voi siirtyä siihen ensimmäisestä hiukkasesta.

Nämä vaikeudet eivät tarkoita, että kvanttiteoria olisi epätarkka, vaan se on erittäin tarkka. Mutta toisin kuin suhteellisuusteoria, se ei selitä maailmankaikkeutta klassisen deterministisellä tavalla.

Yksi fyysikoiden ongelmista kvanttiteorian ymmärtämisessä ja omaksumisessa perustui siihen, että kaikkien mittausten tulkinta on täysin sidoksissa mittauksia koskeviin teoreettisiin oletuksiin. Jos mikrofysikaalisella (kvantti)tasolla tehdyt oletukset mittauksista olivat klassisia oletuksia, mittauksissa ei ollut mitään järkeä. Eisenbud (8) sanoi, että lopulta teoria tulee niin tutuksi, että tuskin ymmärrämme sen merkitystä havaintojen tulkinnassa…..

Kun teoria kuitenkin epäonnistuu, sen konstruktioiden ja havaitun väliset tutut yhteydet katkeavat. Silloin meidän on palattava alastomiin havaintoihin ja niiden havaittuihin yhteyksiin ja yritettävä rakentaa niistä uusia ja onnistuneita teoreettisia rakenteita.

Skalaarisähkömagneetismi on elektrogravitaatiota

Skalaarinen sähkömagnetismi on nykyisen sähkömagnetismin (EM) laajennus siten, että se sisältää myös gravitaation. Se on siis yhtenäinen elektrogravitaatio (EG), ja mikä tärkeintä, se on yhtenäinen tekninen teoria. Sen perustan löysi Nikola Tesla.

Kenellä on korvat, se kuulkoon.

Tässä on antigravitaation salaisuus.

Varatun hiukkasen — esimerkiksi atomin varattujen hiukkasten tai ytimen protonien — ”sähkövaraus” edustaa eroa virran voimakkuudessa (potentiaalissa) paikallisen hiukkasen ja sitä ympäröivän tyhjiön välillä. Se on jatkuvaa gravitaatiovarauksen vuotamista sähkövarauksena. Jos tämä vuotaminen käännetään tai lopetetaan, gravitaatiovaraukseen kohdistuu dramaattinen vaikutus. 5-potentiaalista on tullut 4-G-potentiaali ja 5-varaus on muuttunut 4-d-varaukseksi.

Näin ollen esineen ”lataaminen” sen skalaarisella EM-kuviolla lataa sitä gravitaatiovoimaisesti.

Nyt ainoa ”vuotokanava” on 4-G:n voimakentän kautta.

Lisäksi ytimessä nukleonit kulkevat jatkuvasti edestakaisin protonin ja neutronin välillä, joten sähkövaraus ”leviää” koko ytimeen ja jakautuu kaikille nukleoneille.

Lisäksi kullakin alkuaineella (itse asiassa kullakin isotoopilla) on oma ainutlaatuinen Fourier-laajennuksen, skalaaritaajuuksien, amplitudien jne. ”koostekuvio”.

Tämä kuvio voidaan tietenkin jäljentää keinotekoisesti ja lähettää muunnetuilla sähkömagneettisilla lähettimillä. Nukleoneille (protonit ja neutronit, jotka vaihtuvat edestakaisin toisiinsa virtuaalisten varausvirtojen vaihtuessa) on kuitenkin olemassa eräänlainen ”pääavain” skalaarinen EM (EG) -kuvio.

Jos varaus käännetään kääntämällä tämä kuvio ja sitten ”ladataan massaa käännetyllä varauksella”, ulkopuolisen tarkkailijan silmin latautuva massa vain kevenee ja kevenee ja sen liikemäärä vähenee ja vähenee.

Lopulta se näyttää (hänen mielestään) saavan negatiivisen massan ja negatiivisen inertian, ja se vain kiihtyy poispäin maasta. Esine putoaa ylöspäin sen sijaan, että se putoaisi alaspäin.

On myös joitain outoja aikavaikutuksia; kyseinen kappale voi liikkua ajassa hitaammin kuin laboratoriotarkkailija, tai jopa liikkua ajassa taaksepäin laboratoriotarkkailijaan nähden.

(Älkää uskoko kaikkea, mitä teille opetettiin suhteellisuusteoriassa; kukaan noista tyypeistä ei ole koskaan suunnitellut yhtäkään yleistä relativistista tilannetta. & mikään, mitä yleisessä suhteellisuusteoriassa opetetaan, ei perustu suoriin kokeisiin.

Suurin osa siitä, mitä he opettavat, on jo kokeellisesti osoitettu virheelliseksi.)

Tämä on skalaarisen EG-ilmaisimen käsite skalaarisia EG-aaltoja varten. Tämä on Bendinin skalaariaaltodetektori, joka on mukautettu Dean ja Faretton alkuperäisestä konseptista.

Idea on varsin yksinkertainen: asennetaan erittäin voimakas pylväsmagneetti maadoitettuun Faradayn häkkiin. Asenna sitten avokela pituussuunnassa magneetin yläpuolelle siten, että magneetin pituusakselin kautta kulkeva viiva kulkee magneetin yläpuolella olevan kelan pituusakselin kautta. Kelan avoin pää ei kosketa magneettia.

Kytketään kelan toinen pää säädettävään virityskondensaattoriin siten, että kela ja kondensaattori muodostavat viritettävän L-C-sarjan värähtelypiirin.

Kondensaattorin ulostulo kytketään häkin sisällä olevaan transistoroituun esivahvistimeen. Kondensaattorin viritysakseli on hyvin huolellisesti sijoitettu kilvessä olevan pienen reiän läpi, jotta viritys voidaan suorittaa ulkopuolelta.

Esivahvistimen ulostulo kulkee suojatussa kaapelissa olevan pienen reiän läpi viereiseen oskilloskooppiin. Kaapelin suojus on myös maadoitettu vertailumaadoituspotentiaaliin.

Teoria on seuraava: Oletetaan, että normaali sähkömagneettinen aalto esiintyy häkin sisällä, magneetin yläpuolella tai sen välittömässä läheisyydessä, jolloin magneetin kenttään syntyy kytketty värähtely, joka kytkeytyy välittömästi sen yläpuolella olevaan käämiin.

Jos värähtely on viritetyn LC-sarjapiirin kaistanleveyden sisällä, tapahtuu havaitseminen, jota esivahvistin vahvistaa ja siirtää oskilloskoopille, jossa se näytetään.

Huomaa, että ilmaisin havaitsee normaalin EM-aallon. Nyt ongelmamme on:

Miten saamme EG-aallon havaituksi? Ja miten varmistamme, että emme havaitse tavallisia EM-aaltoja ulkopuolelta? Itse asiassa tämä on yksinkertaista. Tavalliset aallot (lukuun ottamatta varsin matalataajuisia) maadoittuvat Faradayn häkissä eivätkä läpäise häkkiä.

Näin ollen nämä tavalliset EM-aallot eivät voi päästä häkkiin ja näkyä magneetin yläpuolella, eikä niitä havaita. Skalaariset EG-aallot sen sijaan pääsevät häkkiin, koska ne eivät kytkeydy häkin metallin johtaviin elektroneihin.

Magneetin navan yläpuolella avaruusaika on paikallisesti taipunut, onhan napa magnetostaattinen skalaaripotentiaali, joka on osa konglomeraattia nimeltä ”G-potentiaali”.

Napa edustaa paikallisen G-potentiaalin magnetostaattisen komponentin kasvua (tai vähenemistä, riippuen siitä, onko se pohjois- vai etelänapa).

Tämä on avaruusajan kaarevuus. Tälle alueelle tuleva EG-aalto lisää magnetostaattisen G-potentiaalin vaihtelevan komponentin, joka purkautuu kelassa tavallisena EM-aaltona.

Toinen tapa tarkastella ilmaisinta on mallintaa EG-aalto pitkittäisaaltona ja tavallinen EM-aalto poikittaisaaltona. Kun EG-aalto saapuu magneetin yläpuolella olevalle kaarevalle avaruusajan alueelle, käämin (tässä tapauksessa ”havaitsijan”!) silmissä EG-aallon pitkittäinen osa näyttää pyörivän edestakaisin, joten siinä on värähtelevä poikittaiskomponentti.

Tämä transversaalikomponentti näkyy kelalle tavallisena EM-kenttänä, joten LC-piiri havaitsee sen, jos se on oikealla taajuusalueella.

Toinen tapa tarkastella tilannetta on ymmärtää, että magneettiin tuleva EG-aalto aiheuttaa magneetin magnetostaattiseen skalaaripotentiaaliin (napaisuus) lisättävän värähtelevän komponentin.

Näin ollen magneetti on vastaanotin skalaariaalloille, joiden havaitaan ”vuotavan” magneetin magneettikentän voimakkuuden värähtelynä.

Tämän värähtelevän magneettikentän kytkeytyminen käämiin luo kondensaattoriin värähtelevän virran, joka värähtelee esivahvistimeen syötettävää jännitettä, joka vahvistaa ja syöttää signaalin oskilloskooppiin näytettäväksi.

On tärkeää muistaa, että magnetostaattista ja sähköstaattista potentiaalia voidaan oskilloida skalaarisella EG-aallolla. Sijoittamalla magneettinen materiaali Faradayn häkkiin voidaan magnetostaattisen skalaaripotentiaalin värähtelyä (magneetin napaisuus) käyttää EG:n havaintomekanismina.

Sähköstaattisen skalaaripotentiaalin värähtely voidaan havaita sijoittamalla varautuva materiaali Faradayn häkkiin.

(Mahdollisia esimerkkejä jälkimmäisen tyyppisistä ilmaisimista antaa Hodowanec, ”Radio Electronics”, huhtikuu 1986.)

Huomaa myös, että aaltoja voidaan havaita yhdellä vertailutasolla ja toisella ei. Bendini-ilmaisimen nollareferenssimaahan kohdistuvan harhan muuttaminen vaikuttaa havaitsemiseen.

Jos halutaan katsoa normaalin EM-kantoaallon (kuten neuvostoliittolaisen Woodpecker-kantoaallon) sisälle ja nähdä, mitä skalaarisignaaleja sen päällä on, kantoaaltoa voidaan käyttää Bendini-ilmaisimen nollamaadoituksen biasoimiseen.

Spektrianalysaattorin tuottamiseksi käytetään yksinkertaisesti ylimääräisiä sarjaresonanssisia LC-virityspiirejä rinnakkain (asetetaan kelaan useita osituksia ja johdotetaan jokainen ositus erilliseen virityskondensaattoriin, jonka kapasitanssi on erilainen).

Jälleen kerran nollaviitetason vaihtelu on tärkeää, samoin kuin magneetin voimakkuuden vaihtelu. Frank Golden on myös keksinyt erinomaisen sarjan skalaariaaltoilmaisimia, jotka perustuvat aivan erilaisiin omiin periaatteisiin.

Lopputulos on: voimme todellakin havaita ja mitata tarkasti EG:n skalaariaaltoja, ja kun otetaan huomioon ne suuret rahasummat, joita tällä hetkellä käytetään suurten alumiinisylintereiden hautaamiseen jne. gravitaatioaaltojen havaitsemiseksi, ihmetellään, miksi Kansallinen tiedeakatemia ei voisi vapauttaa varoja muutamalle epäsovinnaiselle tutkijalle, jotta voitaisiin rahoittaa todistetusti sähkögravitaatioaaltojen luomista ja havaitsemista…

Tässä selitetään uudenlainen resonanssi: skalaarinen EM-resonanssi eli sähkögravitaatioresonanssi.

Kuvitellaan ensin, että meillä on tavallinen resonanssi-ontelo, jossa resonoiva sähkömagneettinen aalto liikkuu edestakaisin, E-kentän vektori ja B-kentän vektori ovat tavan mukaan suorassa kulmassa tässä liikkuvassa aaltorintamassa.

Kun aalto liikkuu edestakaisin, vektorit vaihtelevat edestakaisin; missä tahansa seinien välisessä pisteessä molemmilla vektoreilla on kuitenkin aina sama arvo.

Näin ollen resonoiva EM-aaltomme muodostaa ontelossa seisovan aallon.

Kuvitellaan nyt, että toinen aaltorintama, joka on täsmälleen samanlainen kuin ensimmäinen ja jolla on sama taajuus, asetetaan ensimmäisen aaltorintaman päälle ja kulkemaan sen mukana.

Tämän toisen aallon — ”anti-aallon” — voimavektorit ovat 180 astetta eri vaiheessa kuin vertailuaallon voimavektorit.

Näin ollen kahden päällekkäisen aallon E- ja B-kentät summautuvat aina nollavektoreiksi missä tahansa ontelossa.

Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ontelo ei sisällä tavallisia sähkömagneettisia voimakenttiä eikä siten tavallista sähkömagneettista energiaa.

Yksittäisen sähkömagneettisen siniaallon energiatiheys tyhjiössä on kuitenkin seuraava: tiheys 2 [ E + B ]/8pi

Tämä energiatiheys on aina positiivinen, joten kahden aallon energiatiheys missä tahansa seinien välisessä pisteessä X on yhtä suuri kuin:

2 [ E + B ]/4pi

missä

E=E(x) ; B=B(x)

Näin ollen tyhjiön energiatiheys vaihtelee X:n mukaan, mutta tiukasti ottaen, koska tuloksena olevat E ja B-kentät ovat nolla, tämä kuvaa seisovaa gravitaatioaaltoa.

Näin ollen ontelossa on pysyvä EG-aalto, joka on esimerkki skalaariresonanssista. Tiukasti ottaen onkalolla on massaa ja inertiaa ulkopuolisen tarkkailijan silmissä, mikä johtuu sen sisältämistä kahdesta avaruusajan vääristymästä.

Huomaa, että toisella puolijaksolla tyhjiön energiatiheys on suurempi kuin ympäristön energiatiheys ja toisella puolijaksolla pienempi, toisen puolijakson alueella aika kulkee nopeammin kuin ympäristön tarkkailijalle ja toisella puolijaksolla aika kulkee hitaammin kuin ympäristön tarkkailijalle.

Toinen puolijakso näyttää sisältävän negatiivista sähkövarausta ja toinen puolijakso näyttää sisältävän positiivista varausta.

Toinen puolijakso näyttää sisältävän pohjoisnavan (positiivinen magnetostaattinen skalaaripotentiaali) ja toinen puolijakso näyttää sisältävän etelänavan (negatiivinen magnetostaattinen skalaaripotentiaali).

Ehkä nyt voidaan alkaa ymmärtää, miksi jatkuvasti kiihdytetty atomin kiertoradalla oleva elektroni ei säteile EM-energiaa, mikä on täysin Maxwellin yhtälöiden vastaista, elektroni on vain monimutkainen osa. Skalaariresonanssia ei ole tavanomaisessa oppikirjassa.

Skalaariresonanssi on tietty nollasummattu moniresonanssi, sähkömagneettisesti, joten se ei toimi sähkömagneettisesti.

Skalaariresonanssi on seisova sähkömagneettinen aalto, se voidaan tehdä sähköisesti, mutta se ei käyttäydy sähköisesti.

Missä tahansa skalaariresonanssissa avaruusaika on kaareva, ja tämän avaruusajan kaarevuuden suuruus (ja suunta) värähtelee ”seisovan aallon” tavoin.

Tyhjiön väliaineen jännityksen suhteen toinen puoli skalaariresonanssin seisovasta siniaallosta on vetoaaltoa, toinen puoli puristusta.

Tämä koskee kuitenkin tyhjiön paikallista jännitystä.

Hiukkasen ”massa” on vain piirre, joka ilmenee loukkuun jääneessä skalaariresonanssissa, yleensä tämä loukkuun jääminen tapahtuu yksittäisen hiukkasen ”spinillä”.

Käsitettä ”massa” voidaan verrata käsitteeseen ”kapasitanssi”. Toisin sanoen massa on skalaariaaltojen eli skalaariresonanssien akumulaattori. Se ”latautuu” ja ”purkautuu” jatkuvasti absorboimalla ja emittoimalla skalaariaaltoja ympäröivästä tyhjiön skalaariaaltovirrasta ja siihen.

Itse asiassa massan suuruus voidaan määritellä tämän ”kytkeytymisnopeuden” (absorptio = kytkeytyminen sisään; emissio = kytkeytyminen ulos) absoluuttisena arvona.

Ks. tästä tarkemmin (Bearden, T.E. ”Quinton/Perception Physics: A Theory of Existence, Perception, and Physical Phenomena, maaliskuu 1973, AD 763210, saatavissa NTIS:n kautta).

Normaalissa lineaarisessa avaruusajassa ”latautuminen” ja ”purkautuminen” ovat yhtä suuria kaikissa suunnissa, joten kaikissa suunnissa esiintyvä massa on sama.

Ulkopuolisen tarkkailijan tasapainovirtaan nähden liikkuva kohde kohtaa liikeradallaan suuremman määrän virtausnopeutta, aivan kuten sademyrskyssä liikkuva kohde kohtaa enemmän sadepisaroita sekunnissa liikeradallaan kuin paikallaan oleva kohde.

Suurempi skalaariaaltovirta (ulkoiseen tarkkailijaan nähden) pakottaa liikkuvan kappaleen absorboimaan ja emittoimaan skalaariaaltoja suuremmalla nopeudella sen liikesuunnassa kuin silloin, kun se ei liiku.

Näin ollen ulkoisen tarkkailijan kannalta kappaleen massa on kasvanut, sikäli kuin on kyse sen liikesuunnan suuntaisista häiriövoimista.

Oikeassa kulmassa sen liikesuuntaan nähden vuon nopeus on kuitenkin täsmälleen sama kuin silloin, kun kappale on levossa, joten liikkuvan kappaleen ”massa” suhteessa mihinkään häiritsevään voimaan suorassa kulmassa sen liikesuuntaan nähden ei ole muuttunut ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta.

Näin selitetään molemmat osat yhdestä kaikkien aikojen suurimmista suhteellisuusteorian mysteereistä: (1) miten kappaleen massa kasvaa sen liikkeen suhteen ja (2) miksi massa kasvaa vain sen liikesuoran suhteen eikä missään suorassa kulmassa siihen nähden.

Hiukkasen inertia johtuu sen massasta eli sen vangitseman skalaariresonanssin kokonaissuuruudesta.

Kahden massan välinen gravitaatiovetovoima johtuu niiden avaruusajan kaarevuudesta, lisäksi massa on kuin kapasitanssi, se voi vangita lisää skalaariaaltoja vangittuna resonanssina, mikä lisää sen suuruutta tai ”inertiavarausta”, tai se voi purkaa enemmän skalaariaaltoja kuin se absorboi; jolloin sen suuruus tai ”sisäinen varaus” pienenee…

Nämä resonanssista emittoituvat skalaariaallot emittoituvat resonanssin kuviokokonaisuutena, joten niiden voidaan katsoa muodostavan massakertymäkohteesta lähtevän skalaariresonanssivirran.

Loukkuun jääneeseen resonanssiin imeytyneiden skalaariaaltojen voidaan katsoa muodostavan skalaariresonanssin virran massakertymäobjektiin, joten on asianmukaista puhua skalaariresonanssista, joka kykenee ”virtaamaan”.

Lisäksi on mahdollista lisätä suoraan jonkin esineen massaa lähettämällä siihen skalaarisia EM-aaltoja niin, että se absorboi niitä. (Skalaariaaltojen absorptiolla tarkoitetaan sitä, että esineeseen tulee enemmän kuin siitä lähtee, jolloin esine toimii kuin sisäinen akku, joka latautuu sisäisellä varauksella.

Tämä tapahtuu varmistamalla, että skalaariaaltolähettimen referenssipotentiaali on korkeampi kuin säteilytettävän kohteen referenssipotentiaali).

Esineen massaa on mahdollista pienentää myös suoraan lähettämällä siihen skalaarisia sähkömagneettisia aaltoja niin, että se säteilee enemmän kuin absorboi. (Skalaariaaltojen lähettämisellä tarkoitetaan sitä, että esineestä lähtee enemmän kuin siihen tulee, joten esine toimii ikään kuin se olisi sisäinen akku, joka purkaa sisäistä varaustaan. tämä tapahtuu varmistamalla, että skalaarilähettimen referenssipotentiaali on alempi kuin säteilytettävän esineen referenssipotentiaali).

Kuten nähdään, skalaariaaltojen ”lähetin” on itse asiassa jossain määrin verrattavissa lämpöpumppuun; se voi toimia joko ”energian lähettimenä” tai ”energian ulosottajana” riippuen ”lähettimen” ja ”vastaanottimen” välisestä potentiaalierosta.

Skalaariresonanssilla voi olla tietty kuvio: sekä taajuus- että avaruudellisen kaarevuuden näkökulmasta, samoin kuin ”ajan virtausnopeuden” näkökulmasta. Itse asiassa skalaarisesti jokaisella esineellä on yksilöllinen ”skalaarikuvio”, joka on ainutlaatuinen sormenjälki, koska tuo jälki on spatiotemporaalinen, se on kyseisen esineen koko menneisyyden tuote.

Näin ollen — skalaarista puhuttaessa — kaksi kohdetta eivät ole identtisiä.

Tämä tuo esiin toisen melko hämmästyttävän mahdollisuuden: Jos kohteen kohtuullisen tarkkaa skalaarikuviota voidaan ”säteilyttää” ja resonoida skalaariaalloilla, energiaa voidaan luoda kaukana olevaan kohteeseen tai ottaa siitä, aivan kuten yhden äänihaarukan stimulointi voi herättää toisen kaukana olevan kohteen sympaattisen resonanssin avulla.

Jätän teidän tehtäväksenne selvittää, miten tämä lausunto liittyy selvänäköön, radiotekniikkaan, kaukokatseluun jne.

Skeptikolle on kuitenkin huomautettava, että — tiukasti ottaen — kvanttimekaniikka edellyttää, että jatkuvasti, missä tahansa avaruusajan paikallisella alueella, minkä tahansa universumin kohteen ”kuvio” ilmestyy hetkellisesti virtuaaliseen tilaan pelkästään tilastollisten näkökohtien perusteella.

Niin kauan kuin tilanne pysyy tilastollisena, missä tahansa maailmankaikkeuden paikassa voi edelleen olla kaiken siellä olevan ”haamuja” eteerisen ohuena kuviona, eikä se vaikuta havaittavaan maailmaan.

Jos kuitenkin pystytään erottelemaan ja skalaarisesti ”lataamaan” tai ”purkamaan” yksittäisiä kuvioita tässä ”aavemaailmassa”, toiminta etäältä on suoraan mahdollista, samoin kuin materialisaatio ja dematerialisaatio.

Jos hyväksytään, että jopa ajatus itsessään tuottaa tällaisia virtuaalisia ”haamukuvioita” tyhjiön virtuaalisessa hiukkasvirrassa, on ainakin teoreettisesti mahdollista materialisoida ajatuksia ja ajatuskuvia.

Olemme siirtyneet uudenlaiseen todellisuuteen, jossa vanhat säännöt ja vanhat rajoitukset eivät välttämättä päde.

Kuten todettiin, voimme yksinkertaistaa asioita huomattavasti tarkastelemalla ”skalaariresonanssivirtoja”, jotka virtaavat korkeammasta potentiaalista alempaan potentiaaliin riippumatta siitä, tarkastelemmeko ”lähetystä” vai ”vastaanottoa”.

Itse asiassa matalamman potentiaalin lähettäminen on vastaanottamista, ja korkeamman potentiaalin vastaanottaminen on lähettämistä.

Näin ollen ”lähetin-vastaanotin” on erityinen järjestelmä, jossa pelkkä kahden solmupisteen erilainen harhauttaminen määrää, kumpaan suuntaan skalaariresonanssi kulkee.

Voimme lisätä tai vähentää esineen inertiaa ja massaa yksinkertaisesti suuntaamalla lähetin-vastaanottimen kaksi solmua oikein.

Eräässä satunnaisessa, muutaman tunnin kestäneessä kokeessa Golden latasi alueen niin, että paikallisesti kaikki kellot muuttuivat epäsäännöllisiksi, mukaan luettuina sähkökellot, paristokäyttöiset kellot, keittiökellot ja heilurikäyttöinen isoisänkello, ja itse ajan kulun nopeus muuttui ilmeisesti paikallisella alueella kertyneen varauksen vuoksi, jonka tyhjentyminen ja purkautuminen kesti neljä päivää.

Neljän päivän purkautumisen jälkeen kaikki kellot palasivat normaaliksi.

Jos kytkemme kaksi lähetintä suurienergiselle alueelle – kuten itse maapallon sulaan ytimeen – ja suuntaamme lähettimet negatiivisesti, voimme ottaa valtavasti energiaa suoraan tuosta kaukaisesta lähteestä!

Tämän vaikutuksen pieni muunnelma on itse asiassa juuri se tapa, jolla Neuvostoliitto saa valtavasti energiaa, jolla se saa voimaa uskomattoman tehokkaisiin strategisiin ”mantereita tuhoaviin” skalaarisiin EM-aseisiinsa.

Skalaaritaajuusparit — 12 kilohertsin välein — lähetetään itse maahan jossain osassa maan ”jättiläisskalaariresonanssin” taajuuskäyrää.

Kahden lähettimen erilainen viritys toisiinsa nähden tuottaa niiden välille suuren potentiaalieron (jännitteen).

Samaan aikaan niiden molempien negatiivinen jännite maan sulaan ytimeen nähden tuottaa skalaariresonanssivirran ytimestä molempiin lähettimiin.

Kahden skalaarilähettimen välisessä ”ulommassa silmukassa” syntyy jättimäinen jännite ja jättimäinen sähkövirta, joka voidaan ottaa talteen asianmukaisin keinoin, ja tämä sähköteho otetaan talteen ja siirretään uskomattoman voimakkaisiin skalaariemäasejärjestelmiin.

Siellä käytetään erityisiä akkuja ja kytkimiä, jotta jokaiselle aseelle saadaan valtavat määrät tehoa.

Juuri ennen 1. toukokuuta 1985 Neuvostoliitto suoritti koko strategisen sähkömagneettisen skalaariasejärjestelmäkompleksinsa ”täydellisen” toimintakokeen.

Frank Golden havaitsi ja valvoi tätä testiä säännöllisesti, ja noin 27 näistä jättimäisistä neuvostoliittolaisista ”tehohanoista” oli lukittu maan sulaan ytimeen, mikä tuotti pakotettua (mukaantemmattua) skalaariresonanssia koko planeetalle 54:llä kontrolloidulla taajuudella jalkojemme alla.

Loppuosa skalaaritaajuusspektristä paloi kirjaimellisesti satojen neuvostoliittolaisten skalaarilähettimien loisteessa: luultavasti koko strateginen skalaarinen komento- ja valvontajärjestelmä vedenalaisiin sukellusveneisiin, ylempiin komentokeskuksiin, kaukokomentoihin jne. aktivoitui tässä jättiläisharjoituksessa.

Järjestelmää harjoiteltiin useiden päivien ajan mielettömässä mittakaavassa, ilmeisesti osana Neuvostoliiton erittäin korostettua toisen maailmansodan päättymisen 40-vuotisjuhlaa.

Ironista kyllä, yksikään Yhdysvaltain tiedustelupalvelu, laboratorio tai tiedemies ei havainnut tätä Neuvostoliiton uuden johtajan Gorbatsovin hirvittävää harjoitusta.

Energian etätuotanto

Käyttökelpoisin laite saadaan, jos käytetään skalaarista interferometriä, jossa kaksi lähetintä lähettää säteitä, jotka leikkaavat toisensa etäisyydellä. Interferenssivyöhykkeellä syntyy energiapullo.

Kun lähettimen referenssipotentiaalit jännitetään huomattavasti kauempana olevan energiapullon potentiaalia suuremmiksi, kyseisessä vyöhykkeessä syntyy EM-energiaa, jolloin interferometri toimii eksotermisessä tilassa.

Jos lähettimen referenssipotentiaalit suunnataan selvästi alle kaukaisen energiapullon potentiaalin, EM-energia poistuu kaukaisesta vyöhykkeestä ja syntyy lähettimestä, jolloin interferometri toimii endotermisessä tilassa.

Jos lähettimet lähettävät jatkuvasti, vaikutus kaukovyöhykkeessä on jatkuva.

Jos kumpikin lähetin lähettää pulssin ja nämä kaksi pulssia kohtaavat kaukaisella leikkausvyöhykkeellä, kaukaisella häiriövyöhykkeellä tapahtuu räjähdysmäinen energian syntyminen tai poistuminen riippuen siitä, toimiiko inferometri eksotermisessä vai endotermisessä tilassa.

Eksoterminen tila (skalaari-interferometri)

Skalaarisessa interferometrissä ”del phi” (potentiaalin kaltevuus) pätee lähetinpaikan ja kaukaisen leikkauskohdan välillä, ei välissä olevassa tilassa. Näin ollen puhutaan ”energiavirrasta” lähettimen ja leikkauskohdan välillä — ilman mitään ”välissä” olevaa tilaa. Välitilassa kaikki energia on olemassa lukittuna keinotekoisena potentiaalina, ei EM-voimakenttäenergiana (gradienttipotentiaalin vuotava potentiaali).

Eksotermisessä tilassa lähettimen maapotentiaali on selvästi ympäristön tyhjiön maapotentiaalin yläpuolella, energia kulkeutuu lähettimeen ja ”katoaa” ”ilmestyäkseen” uudelleen kaukaiselle häiriöalueelle.

Jos käytetään jatkuva-aaltolähetystä, energia ilmestyy jatkuvasti kaukaiseen vyöhykkeeseen.

Jos käytetään pulssilähetystä ja se ajoitetaan siten, että kaksi skalaaripulssia kohtaavat kaukaisella vyöhykkeellä, energia ilmestyy sinne räjähdysmäisesti.

Jos useita taajuuksia lähetetään tietyn geometrisen muodon Fourier-laajennuksen tapaan, kaukaisessa leikkauspisteessä näkyy kolmiulotteinen energiamuoto.

Tällä tavoin voidaan luoda pallomainen tai puolipallon muotoinen kuori (EM-energian pallo tai ”kupoli”) etäisyydelle, jos käytetään pulssilähetystä, tämä on kyseisen energiamuodon impulssimainen tai räjähtävä ilmaantuminen, jos käytetään jatkuvaa lähetystä, tämä on jatkuva hehkuva muoto.

Syöttämällä uskomattoman tehokkaisiin lähettimiin suuria määriä energiaa, joka on otettu maan sulasta ytimestä ”energianapautuksilla”, voidaan luoda hyvin suuria pallomaisia palloja ja puolikuperia EM-energiakupoleita etäältä.

Tällaisen pallon tai pallonpuoliskon interferenssikuoren energia on riittävän tiheää nostamaan Dirac-aineita tyhjiön Dirac-merestä, joten kuori sisältää hehkuvan plasman.

Monia tällaisia skalaarihaupitsijälkiä on nähty valtamerten yllä, erityisesti Tyynenmeren pohjoispuolella Japaniin saapuvien ja sieltä lähtevien suihkukoneiden lentäessä.

(Muistakaa suuri tarina JAL:n lennosta, jolla kaikki matkustajat ja miehistö näkivät jättimäisen pallomaisen ”ufon”.)

Tällaisia palloja ja valokupoleita ovat nähneet myös syvällä Neuvostoliiton sisällä, Afganistanissa olevat tarkkailijat ja Iraniin laskeutuvien lentokoneiden lentäjät.

Impulsiivisessa eksotermisessä tilassa syntyy suuri näkyvä välähdys, jos syntyy EM-energiaa näkyvän spektrin alueella.

Infrapuna-alueella voi esiintyä samanlaisia ”välähdyksiä”, jos syntyvä energia on kyseisellä spektrikaistalla.

Syyskuussa 1979 Vela-satelliittimme havaitsivat suuren ”ydinvoiman välähdyksen” Etelä-Atlantin yllä, Afrikan etelärannikon edustalla, ja toinen ”ydinvoiman välähdys”, jonka Vela-satelliitit havaitsivat vuonna 1980, oli vain infrapunassa.

Joitakin vuosia sitten Yhdysvaltojen itärannikon edustalla tapahtui sarja poikkeavia ”välähdyksiä” ja ”pamahduksia”, jotka johtuivat yhden tai useamman ”skalaarihaupitsin” — eksotermisessä tilassa olevien skalaaristen EM-interferometrien — suuntaamisesta ja kohdistamisesta, ja rekisteröinnistä.

Cape Canaveralissa sijaitsevan sukkulalaukaisupaikan yläpuolella kuului suuria ”pamauksia”, jotka liittyivät kolmeen sukkulalaukaisuun ennen marraskuun 1985 loppua.

Nämä olivat testejä tällaisille eksotermisille skalaarisille EM-haupitseille, joita testattiin osana Neuvostoliiton laukaisuvaiheen ABM-järjestelmää, jossa kahden lähettimen skalaaripulssit syötetään erityisiin nollareferenssiskalaarisiin EM-”kanaviin”, jotka on perustettu Woodpeckerin horisontin ylittävien tutkien sähkömagneettisiin kantajiin.

Skalaaripulssit kulkevat näiden kanavien läpi, kulkevat lähettimen tavallisessa EM-säteessä ja seuraavat sitä sen kaarevuudessa maan ympärillä maan ja ionosfäärin välisessä aaltojohtimessa. Skalaaripulssit ajoitetaan, vaiheistetaan ja suunnataan siten, että ne kohtaavat nousevan sukkulan. Näissä testeissä lähetykset olivat ajallisesti myöhässä, jotta sukkula ei todellisuudessa tuhoutuisi, mutta järjestelmää voitiin testata todellisilla sukkulalähetyksillä Yhdysvalloissa.

Näiden eri eksotermisten tilojen erityiskäyttöä käsitellään tämän sarjan myöhemmissä osissa.

Endotermisessä tilassa lähettimiin kohdistuva ennakkoasento on sellainen, että energiaa otetaan kaukaiselta leikkausvyöhykkeeltä, jotta se pääsisi takaisin lähettimiin, joissa energia on otettava talteen ja hävitettävä, jotta lähettimet eivät palaisi loppuun.

Kun kaukaisista pisteistä otetaan erittäin suuria määriä energiaa, neuvostoliittolaiset käyttävät usein ”kaatopaikkamenetelmää”, jossa lähettimissä syntyvä lämpöenergia otetaan väliaikaisesti talteen ja varastoidaan akkuun, jolloin toinen eksotermisessä tilassa oleva haupitsi syötetään akkuun perustetun ”skalaarienergian hanan” kautta.

Tämä haupitsi kohdistetaan kaukaiseen kaatopaikkaan — usein Bennett Islandiin, jossa Yhdysvaltojen sääsatelliitit tarkkailevat jatkuvasti pakokaasuja.

Impulssimaisessa endotermisessä tilassa energiaa otetaan impulssimaisesti kaukaisesta leikkausvyöhykkeestä, ja ilmakehässä tämä johtaa hyvin jyrkkään jäähtymiseen tai ”kylmään räjähdykseen”, ja se aiheuttaa myös salamaniskun jälkeisen jyrinän ja jylinän, joka usein liitetään ukkoseen.

Neuvostoliitto testasi 9. huhtikuuta 1984 tällaista ”kylmäräjähdystä” Japanin rannikon edustalla, lähellä Kuriilisaaria, äkillisesti aiheutetussa matalapaineisessa ”kylmässä vyöhykkeessä” valtameren yläpuolella merivesi imeytyi jyrkästi valtamerestä muodostaen tiheän pilven.

Sitten matalapainevyöhykkeelle syöksyvä ilma pakotti pilven ylöspäin muodostaen sienen, joka muistutti hyvin paljon atomiräjähdyksen sieniä lukuun ottamatta sitä, että räjähdyksessä ei ollut välähdystä eikä paineaaltoa, joka olisi liikkunut ulos ja poispäin räjähdyksen keskuksesta.

Kun pilvi nousee, se laajenee sekoittumalla — hyvin samanlainen kuin jättimäinen ukkospilvi, mutta paljon nopeammin, tässä tapauksessa pilvi nousi noin kahdessa minuutissa noin 60 000 jalkaan, ja levittäytyi, kunnes sen halkaisija oli noin 200 mailia.

Tapahtuman näkivät useiden Boeing 747-suihkukoneiden lentäjät ja miehistöt yleisessä lähiympäristössä, joskus sen jälkeen syntyi USA:n sääsatelliittikuva alueesta, tuossa kuvassa olevalla pilvellä on poikkeava tiheysjakauma, joka poikkeaa kaikkien muiden alueen pilvien tiheysjakaumasta…

Teslan ”tarkka silmä” kaukokatselulle

Nikola Tesla suunnitteli hyvin erityistä käyttöä endotermiselle skalaari-interferometrilleen, hän suunnitteli tuottavansa sen, mitä hän kutsui ”suureksi silmäkseen nähdä kauas.” Järjestelmä, jota käytetään tämän saavuttamiseksi, on vain heikosti endoterminen, joten kaukaisesta kohteesta otetaan vain pieni määrä energiaa, ja lisäksi säteet ”skannataan” avoimella vastaanottimella ajallisesti, sivulta toiselle ja ylhäältä alas.

Skannaamalla vielä toinen yksittäinen säde leikkausvyöhykkeen läpi ja vaiheistamalla sen pulssit voidaan saada vieläkin parempi esitys, jolloin vastaanotin tuottaa esityksen kaukaisen endotermisen vyöhykkeen eri kohdista erotetusta energiasta, ja esittämällä vastaanotetut signaalit sopivasti skannatulla näytöllä voidaan luoda esitys kaukaisesta kohteesta.

Tämä on erityinen ”mikroaaltointerferometria”, ja — nykyaikaisilla tekniikoilla — saadut kuvat voivat olla yllättävän hyviä.

Kehityksen myötä siitä voi tulla jopa yhtä hyvä kuin sivuttaissuuntaisilla tutkilla nykyisin saatavasta kuvasta.

Mielenkiintoista on, että koska skalaarisäteet läpäisevät helposti maan tai valtameren, tällaisella pyyhkäisevällä skalaari-interferometrillä voidaan katsoa myös maan tai valtameren alapuolelle.

Tämän kyvyn merkitys strategisen ja taktisen tiedustelun kannalta on ilmeinen, sillä naamiointi, peittäminen ja salaaminen eivät vaikuta tällaiseen järjestelmään.

Rakennuksiin ja maanalaisiin tiloihin voi helposti katsoa, ja tällaisella pienellä järjestelmällä Yhdysvaltain merijalkaväki Khe Sahnissa olisi ollut helppo löytää Vietkongin jatkuvasti kaivamat tunnelit, ja viidakon katosten alla olevat kohteet ovat suoraan näkyvissä….

Vaatii vain vähän mielikuvitusta nähdäksemme, että tämä järjestelmä on helppo mukauttaa vedenalaiseen käyttöön, eräänlaiseksi ”vedenalaiseksi tutkaksi”.

Tällaisilla laitteilla ratkaistaan vedenalaisen ydinsukellusveneen aiheuttama ongelma, esimerkiksi kokonainen alue voidaan jatkuvasti tutkia, aivan kuten hankintatutkajärjestelmät tekevät nykyään, sukellusvene voidaan havaita ja jäljittää, eikä mikään sen tavallisista ilmaisimista havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Käyttämällä erillistä sädeparia eksotermisessä tilassa voidaan kaukana olevaan sukellusveneeseen ampua voimakkaita skalaaripulsseja, jotka risteävät sukellusveneessä ja aiheuttavat voimakkaan EMP:n koko sukellusveneessä ja sen aseistuksessa.

Näin sukellusvene ja kaikki sen ohjukset tuhoutuvat välittömästi.

Tai kohdistusase voi käyttää jatkuvaa eksotermistä lähetystä pienemmällä teholla häiriten vähitellen sukellusveneen sähköjärjestelmiä ja aiheuttaen sen hallinnan menettämisen, jolloin sukellusvene uppoaa murskaavaan syvyyteen ja implodoituu.

Juuri näin näyttää tapahtuneen 10. huhtikuuta 1963 U.S.S. Thresher -ydinsukellusveneelle. Se jätti jälkensä: lähellä sijainnut sukellusvene U.S.S. Skylark oli vedenalaisen skalaarihäiriön ”roiskevyöhykkeellä”.

Tämä tarkoittaa, että Skylarkin kaikissa sähköjärjestelmissä, joista osa oli itse asiassa sammutettu, syntyi väärää sähkömagneettista kohinaa.

”Elektroninen häirintä” oli niin voimakasta, että Skylarkilta kesti yli puolitoista tuntia lähettää hätäviesti päämajaansa, että Thresher oli vakavissa vaikeuksissa ja yhteys siihen oli menetetty.

Osa Skylarkin viestintäjärjestelmistä todella petti, mutta ne toimivat myöhemmin selittämättömästi uudelleen, kun häirintä oli poistunut.

Tämäntyyppinen useiden taajuusalueiden ja useiden elektronisten laitteiden ”häirintä” sekä elektronisten laitteiden epänormaali vikaantuminen ja niiden myöhempi salaperäinen palautuminen olivat luonnollisesti suoria merkkejä eksotermisen skalaarinterferometrin toiminnasta merenalaista kohdetta vastaan Skylarkin läheisyydessä.

Heti seuraavana päivänä, 11. huhtikuuta 1963, samaa neuvostoliittolaista skalaarista EM-haupitsijärjestelmää testattiin ”tuhoa sukellusvene” -pulssitilassa.

Suuri vedenalainen EM-räjähdys tapahtui Puerto Ricon rannikolla, noin 100 mailia saaren pohjoispuolella, vedenalainen räjähdys aiheutti valtavan kiehumisen meren pinnalla, minkä jälkeen nousi massiivinen, noin kilometrin korkuinen vesisieni, joka putosi sitten takaisin mereen, mikä viimeisteli kuvioinnin.

Onneksi koko välikohtauksen näki hätääntynyt ohikulkevan yhdysvaltalaisen matkustajakoneen miehistö, joka oli juuri ohittamassa tarkastuspistettään kyseisellä alueella.

(Ks. Robert J. Durant, ”An underwater explosion — or what?”, Pursuit, 5(2), huhtikuu 1972, s. 30-31.).

Nämä kaksi tapausta olivat täydellisiä toiminnallisia testejä Hruštšovin vastikään käyttöön ottamille superaseille, ja hän luultavasti järjesti tämän dramaattisen kaksoiskohtauksen epätoivoisena yrityksenä saada takaisin kasvonsa kommunistisen puolueen kanssa sen jälkeen, kun hän oli joutunut Kennedyn kanssa tekemän katastrofin kohteeksi Kuuban ohjuskriisissä muutamaa kuukautta aiemmin.

Ilmeisesti yritys onnistui, sillä hän pysyi vallassa vielä vuoden ennen syrjäyttämistä.

Sienipilvi merellä Japanin rannikolla lähellä venäläistä koealuetta

Seuraavassa käsitellään 9. huhtikuuta 1984 tapahtunutta ”kylmää räjähdystä”.

Räjähdyspaikka oli vain noin 200 mailin päässä Tokion keskustasta, ja sen näkivät useiden suihkukoneiden, kuten Japan Air Linesin lennon 36, miehistöt.

Vähän aikaisemmin Neuvostoliitto oli kiireesti ilmoittanut, että ohjuskokeita tehtäisiin alueella, joka sijaitsisi jonkin matkan päässä vanhasta räjähdyspaikasta.

Tämä saattoi olla petos, jolla pyrittiin peittämään tämä tapaus, jos jokin valtio osoittaisi tietävänsä, mitä oli tekeillä.

Se oli myös suora ”ärsyke” japanilaisille ja muulle maailmalle:

Eli stimuloida järjestelmää ja katsoa, tunnistavatko tiedemiehet, mitä tapahtui.

Jos he tunnistavat, he tietävät skalaarisista EM-aseista.

Jos he eivät tiedä, silloin myöskään heidän kotimaansa eivät tiedä mitään skalaarisista EM-aseista, ja nämä maat ovat puolustuskyvyttömiä niitä vastaan.

Joka tapauksessa, noin kello 5.14 Tyynenmeren aikaa 9. huhtikuuta 1984, valtava sienipilvi purkautui meren yllä Kuriilisaarten eteläpuolella.

Sienipilvi nousi nopeasti, laajeni 2 minuutissa 60 000 jalan korkeuteen ja läpimitaltaan 200 mailin mittaiseksi parin mailin päähän.

Yksi pilveä tarkkaillut Boeing 747 -pilotti, entinen B-52-pommikoneen lentäjä, kuvaili pilveä hyvin samankaltaiseksi kuin jättimäistä ydinräjähdystä, paitsi että näkyvää valoa ei välähtänyt.

Hän teki väistöliikkeen, käänsi kurssin poispäin räjähdyksestä ja valmistautui räjähdysiskuun, jota ei koskaan tullut…

Mereltä nouseva sienipilvi (kylmäräjähdys)

Tämä erittäin poikkeava pilvi johtui todellakin kylmästä räjähdyksestä — neuvostoliittolaisen skalaarisen EM-haupitsin testistä pulssimaisessa endotermisessä tilassa. Siten tehtiin kaunis ”ärsyke” ja testi: melkoinen määrä matkustajakoneita ”pingattiin”, mikä tarjosi korkeatasoisen ärsykkeen päteville tarkkailijoille.

He varmasti raportoivat uutisen useille kansakunnille, lehdistö varmasti otti jutun esille, tämä oli korkeatasoinen ärsyke nähdä, tunnistivatko Yhdysvallat, Japani tai muut Neuvostoliiton mahdolliset vastustajat kylmän räjähdysaseen testaamisen.

Reaktiollamme vakuutimme heille (suurella varmuudella), ettemme edelleenkään tienneet mitään skalaarisesta EM-interferometriasta tai kylmistä räjähdyksistä.

Viisi Boeing 747 -lentokonetta lensi pilven läpi tai sen läheisyydessä matkalla Anchorageen Alaskassa, ja lentokoneet tarkastettiin Anchoragessa radioaktiivisen saastumisen varalta, mutta mitään ei löytynyt, mikä osoitti, että valtava räjähdys ei ollut ydinase.

Alueen valtameri on myös noin 21 000 jalan syvyydessä, mikä on todella liian syvää, jotta merenalainen tulivuori olisi voinut purkautua ja aiheuttaa pilven.

(Sitä paitsi tulivuori olisi jatkanut ainakin jonkin verran ryöpytystä, joten se ei näytä tulevan kysymykseen tapahtuman syynä).

Lyhyesti sanottuna, viittaa ihmisen tuottamaan ilmiöön.

Itse asiassa tiedämme, että kyseessä oli kylmä räjähdys, itse asiassa perusilmiö on tuotettu vesilautasen päällä laboratoriossa käyttäen pientä skalaari-interferometriä endotermisessä tilassa.

Tarina ei myöskään lopu tähän.

Hawaiin yliopiston geofyysikko, tohtori Daniel A. Walker, seuraa kollegoidensa kanssa merenpohjassa sijaitsevia hydrofoneja, jotka tallentavat signaaleja, kuten seismisiä tapahtumia, tulivuorenpurkauksia jne.

Tohtori Walker ja hänen kollegansa tekivät kattavan analyysin hydrofonien tallentamista tiedoista kyseisen tapahtuman aikaan ja sen ympäristössä. Tiedot osoittavat, ettei Japanin rannikolla ole mitään luonnollista seismistä tai vulkaanista tapahtumaa, joka olisi voinut aiheuttaa huhtikuun 9. päivän ilmiön.

Hän ja hänen kollegansa päättelivät, että kyseessä oli joko toistaiseksi tuntematon luonnonilmiö tai ihmisen aiheuttama ilmiö.

Heidän raporttinsa on julkaistu Science-lehdessä. (D.Walker, ”Kaitoku Seamount and the Mystery Cloud of 9 April 1984,” Science, 227(4687),8.2.1985,s.. 607-611.)

Tesla-kilpi

Erityisen kiinnostava on puolipallonmuotoinen energiakuori, jota vuosia sitten kutsuttiin ”Teslan kilveksi”. Kaksi skalaarista puolipallopintaa luodaan käyttämällä monitaajuuslähettimiä ja katkaistuja Fourier-sarjalaajennuksia.

Kahden skalaarisen puolipallon interferenssi luo suuren, hehkuvan, tavallisen sähkömagneettisen energian puolipallonmuotoisen kuoren, kuoren energiatiheys riittää nostamaan Diracin aineen tyhjiön Dirac-merestä, kuori täyttyy siis hehkuvalla plasmalla.

Tällainen kilpi voi olla halkaisijaltaan useita satoja kilometrejä.

Valtava energia, jota tarvitaan tällaisen puolustuskilven muodostamiseen, saadaan ”skalaarivoiman napauttamisella” itse Maapallon sulaan ytimeen, kuten aiemmin on selitetty.

Huhtikuun lopulla/toukokuun alussa vuonna 1985 Neuvostoliitto sijoitti 27 tällaista ”tehohanaa” maahan, ja jos jokainen hana kykenee antamaan virtaa 4-6 suurelle skalaariselle EM-aseelle, Neuvostoliiton strategisessa skalaarisessa EM-arsenaalissa on yli 100 valtavaa superasetta, jotka kykenevät synnyttämään eksotermisiä räjähdyksiä, endotermisiä räjähdyksiä, säätä, vedenalaisten sukellusveneiden paikallistamista ja tuhoamista, ballististen ohjusten havaitsemista ja tuhoamista pian laukaisun jälkeen, pitkän kantaman strategisten pommikoneiden havaitsemista ja tuhoamista heti niiden noustua ilmaan jne.

Joka tapauksessa jättimäinen Teslan kilpi on hyödyllinen mitä tahansa tunkeutuvaa ajoneuvoa vastaan, jos kuori ei ole niin suuri, sen energiatiheys voi olla hyvin suuri, jolloin voimakas plasmalämmitys sulattaa ja jopa höyrystää metallikappaleet.

Lisäksi kaikki ajoneuvot, jotka kohtaavat kuoren, altistuvat erittäin voimakkaalle EMP:lle, joka syntyy kaikkialla sen piirien sisällä. EMP-suojauksesta ei ole mitään hyötyä energian syntymistä vastaan kaikkialla piirien avaruusajassa; tällainen suojaus auttaa vain tavanomaisessa mielessä avaruuden läpi kulkevaa energiavirtaa vastaan.

Näin ollen minkä tahansa suojan kohtaavan ajoneuvon elektroniikka tuhoutuu välittömästi, riippumatta siitä, onko se suojattu tavanomaisia sähkömagneettisia häiriöitä vastaan vai ei.

Tämä koskee myös ydinkärkeä käyttävää elektroniikkaa, jota kuljettaa palaava ajoneuvo; kaikki kuoren läpäisevä sähkö on täysin räjähtämätöntä; lisäksi räjähtävät materiaalit räjähtävät, kun tällainen EMP kohdataan, ja palavat materiaalit kuluvat tai syttyvät tuleen.

Ablaatiosuojaus kärsii mielenkiintoisesta katastrofista: koska energia ei yritä ”virrata” suojaukseen vaan ”syntyy” kaikkialla siinä samanaikaisesti, ”ablaatio” tapahtuu kaikkialla ablaatiomateriaalissa, mikä yksinkertaisesti räjäyttää sen välittömästi.

Lisäksi pienemmissä Teslan kranaateissa (halkaisijaltaan vaikkapa 50 mailia) energiatiheys riittää sulattamaan tai höyrystämään metalleja, kuten ohjusten rakenteita. Tällaisen Tesla-kilven avulla ei ole tarvetta erottaa todellisia taistelukärkiä kantavia takaisin tulevia aluksia harhautuksista, hämäyksistä jne., vaan koko ”sotku”, joka saapuu kilpeen, yksinkertaisesti ”siivotaan” ja ”steriloidaan” tai tuhotaan.

Kilpi voi huolehtia ICBM:istä/IRBM:istä ja niiden ydinkärjistä, strategisista pommikoneista ja niiden ydinpommeista, risteilyohjuksista ja niiden ydinkärjistä, ilmakehään palaavista aluksista ja niiden ydinkärjistä, harhautuksista, häiveistä jne.

Sary Shaganin suunta, syyskuu 1979

Lontoon Sunday Times 17. elokuuta 1980 sisälsi tietoja ja valokuvapiirroksen tapahtumista, joissa havaittiin uudelleen hyvin suurten Tesla-pallojen testaaminen syvällä Neuvostoliiton sisällä. Havaintoja teki Afganistanissa brittiläinen sotakameramies Nick Downie. Ilmiöt nähtiin Sary Shaganin ohjuskoealueen suunnassa, joka — Yhdysvaltain puolustusministeriön ”Soviet Military Power” -julkaisun (1986) mukaan — sisältää yhden tai useamman suuren suunnatun energian aseen (DEW).

Vaikka Downie näki valopallon suurelta etäisyydeltä, se leimahti hiljaa Hindu Kushin yllä ja laajeni noin 20 asteen kaarelle ja himmeni laajentuessaan. (Useiden satojen kilometrien päässä olevan kohteen 20 asteen kaari osoittaa, että kohteen halkaisija on reilusti yli sata kilometriä, mikä antaa jonkinlaisen käsityksen siitä valtavasta energiasta, jota nämä neuvostoaseet hallitsivat ja manipuloivat).

Downie näki näyn useampaan otteeseen syyskuussa 1979.

Samassa kuussa — joulukuussa 1979 — Floridan St. Petersburgin rannikon edustalla nähtiin taivaalla paikallaan oleva valopallo, jonka keskellä oli pystysuora musta raita, ja tämäntyyppiset havainnot kyseisellä alueella on aiemmin korreloitu Sary Shaganin tunnetun toiminnan aikoihin.

Lisäksi samassa kuussa Yhdysvaltojen ydinvoimavaroitussatelliitit havaitsivat ”ydinvoiman välähdyksen” Etelä-Atlantilla, Afrikan rannikon edustalla.

Yhdysvaltain tiedustelupalveluissa ja tiedepiireissä on tähän päivään asti kiistelty siitä, oliko välähdys peräisin ydinräjähdyksestä vai jostain muusta mekanismista.

Todellakin, salama saattoi olla Sary Shaganin skalaarisen EM-haupitsin tuottama, koska se oli yksi ”pingaus” Yhdysvaltain tiedustelujärjestelmälle, jotta voitaisiin varmistaa, tiesivätkö he mitään skalaarisista EM-haupitseista, ja kielteinen vastaus kertoi heille jälleen suurella varmuudella, että (1) emme vieläkään tienneet skalaarisista EM-jutuista ja (2) olimme edelleen täysin puolustuskyvyttömiä Neuvostoliiton skalaarisia EM-aseistuksia vastaan.

Joka tapauksessa Downien havaintojen perusteella on erittäin todennäköistä, että Sary Shaganin ohjuskoealueen DEW-aseet olivat aktiivisia syyskuussa 1979 ja tuottivat suuria Tesla-palloja; jos Sary Shaganin DEW-aseet voivat tuottaa jättiläismäisen valovoimaisen Tesla-pallon, ne ovat melkein varmasti skalaari-EM-interferometrejä ja voivat tuottaa myös jättiläismäisiä Tesla-kilpiä.

Downie raportoi muista aikaisemmista havainnoista samanlaisista ilmiöistä, joita afgaanit näkivät syvällä Neuvostoliiton sisällä samassa suunnassa kohti Sary Shagania…

Käsittelemme lyhyesti tällaisen jättiläismäisen pallon tai pallomaisen kuoren, joka on täynnä hehkuvaa sähkömagneettista energiaa ja plasmaa, käyttötarkoituksia.

Sijoittamalla tällainen jättiläispallo satojen kilometrien päähän puolustettavasta ydinalueesta kokonainen taivaankaari voidaan puolustaa pitkän kantaman ballististen ohjusten hyökkäyksiltä keskikurssin aikana, ja niiden keskikurssin lentoradan aikana hyökkäävien ohjusten olisi läpäistävä pallonmuotoinen kuori kahdesti, jolloin ne altistuisivat kahdesti jättiläismäiselle sisäiselle EMP:lle.

Näin ollen on erittäin todennäköistä, että kaikki pallon valtaamaan tilaan saapuvat ohjukset, myös ydinkärkien elektroniikka, tuhoutuvat sisään- ja/tai uloskäynnin yhteydessä.

Tämä on erityisen tehokasta myös MIRV– ja MARV-ohjuskantoraketteja vastaan, koska moninkertaiset uudelleentulevat ajoneuvot ovat yleensä vielä pääajoneuvon päällä suurimman osan keskikurssia, ja tämän keskikurssin ABM-pallopuolustuksen käyttö vähentää huomattavasti niiden ajoneuvojen määrää, jotka saapuvat keskikurssin loppupuolella ja niiden lentoradan loppuvaiheessa.

Käyttämällä pienempää, voimakkaampaa palloa ja sijoittamalla se saapuviin kohteiden ryhmiin tai yksittäisiin kohteisiin käytetään sekä EMP:tä että paikallista kuumennusta kohteita vastaan, mikä soveltuu ICBM:ien, IRBM:ien, SLBM:ien ja risteilyohjusten keskimatkan loppupuolella ja loppuvaiheessa.

Se on käyttökelpoinen myös saapuvia strategisia pommikoneita ja niiden ilmasta pintaan -ohjuksia vastaan, sekä ballistisia että risteilyohjuksia vastaan.

Pallojen — erityisesti pienten — kahta toimintatapaa voidaan käyttää, ensinnäkin jatkuvaa toimintatapaa voidaan käyttää ”paistamaan” tai höyrystämään saapuvia kohteita suhteellisen pienessä tilassa (halkaisijaltaan esimerkiksi kymmenestä viiteentoista kilometriin).

Toiseksi ”pulssi”-tilaa voidaan käyttää ”huoltamaan” kaikkia saapuvia kohteita, riippumatta siitä, ovatko ne läpäisseet ”suuren pallon” keskikurssipuolustuksen, tämä antaa lisätakuun kohteiden tappamisesta; erittelyä ei tarvita, kunhan ne vain saadaan kaikki.

Kaikkien saapuvien kohteiden altistuminen useille hyökkäyksille nostaa tappamisen todennäköisyyden käytännössä 100 prosenttiin tai niin lähelle sitä kuin halutaan, mutta tietysti saapuva ajoneuvo voi edelleen kohdata Teslan kilvestä ja siihen liittyvistä kiertävistä ”pikakuvakkeista” koostuvan päätepuolustuksen, joka koostuu pienistä voimakkaista palloista.

Lyhyesti sanottuna, näillä järjestelmillä on mahdollista saada aikaan olennaisesti 100% ABM ja pommikoneiden vastainen puolustus, lisäksi neuvostoliittolaisilla on ollut tällainen tehokas puolustus kahden vuosikymmenen ajan, JUURI SEN JÄLKEEN KUIN SINÄ OVAT AVOIMESTI LAKANNEET SIITÄ SIITÄ VUODESTA 1960, KUN HRUSHTSHEV JULKAISI ”SUPERASEET”!!!

Jatkuva Tesla-pulssi globaalisti

Tässä on toinen todennettu tapaus neuvostoliittolaisen skalaarisen EM-haupitsin jättimäisestä testistä syvällä Neuvostoliiton sisällä. Tämä on CIA:n raportti, joka on julkaistu tiedonvapauslain nojalla.

Voidaan olla melko varmoja siitä, että tapaus tapahtui kuten todettiin.

Ilmiö nähtiin kahdesta lentokoneesta, jotka lähestyivät Mehrabadin lentokenttää Iranin Teheranissa 17. kesäkuuta 1966, ja niiden lentäjät raportoivat siitä.

Kaukana horisontissa syvällä Neuvostoliiton sisällä näkyi voimakas pallomainen valopallo, joka niin sanotusti ”istui horisontissa”.

Valopallo kasvoi valtavan suureksi, himmeni samalla kun se teki niin ja kirjaimellisesti täytti kaaren kaukaisella taivaalla laajentuessaan, mutta havainto oli suojattu useimpien kenttähavaitsijoiden katseilta itse lentokentällä, koska väliin jäävä vuorijono peitti suurimman osan ilmiöistä maasta.

Hiljaista, laajenevaa palloa havaittiin neljän tai viiden minuutin ajan ennen kuin se katosi.

Tämäkin on positiivinen todiste jättiläismäisen skalaarinterferometrin testaamisesta ”ABM-pallon keskikurssin” tyyppisessä toiminnassa.

Huomatkaa kuitenkin päivämäärä — vuoden 1966 puoliväli!

Neuvostoliittolaiset ovat siis testanneet tällaisia valtavan kokoisia ja tehoisia skalaariaseita ainakin kahden vuosikymmenen ajan, mikä tarkoittaa, että kehitys on aloitettu ainakin vuosikymmen aikaisemmin eli 50-luvun puolivälissä.

Vielä aikaisemmin, tammikuussa 1960 Nikita Hruštšov oli ilmoittanut kehittävänsä ”fantastisen” neuvostoliittolaisen aseen, joka voisi jopa tuhota kaiken elämän maapallolla, jos sitä käytettäisiin hillittömästi.

Vuonna 1962 kuohuva Hruštšov joutui perääntymään ja menettämään kasvonsa John Kennedyn edessä Kuuban ohjuskriisissä.

Hruštšovin ohjukset ja pommikoneet olivat surkeassa kunnossa, kuten Kennedy hyvin tiesi (venäläisen vakoojan, eversti Oleg Penkovskin ansiosta). Kennedy ei tiennyt, että Hruštšovin uudet superaseet olivat tulossa käyttöön, mutta eivät vielä aivan valmiita.

Pelastaakseen kasvonsa ja estääkseen välittömän syrjäyttämisensä, Hruštšov ilmeisesti suoritti hätkähdyttävän kahden iskun demonstraation uusista aseistaan heti kun ne tulivat käyttövalmiiksi. 10. huhtikuuta 1963 hän havaitsi ja tuhosi U.S.S. Thresher -ydinsukellusveneen käyttämällä skalaarista EM-haupitsia vedenalaisessa ”jatkuvassa” tilassa.

Seuraavana päivänä hän demonstroi vedenalaisen ”pulssitetun” tuhoamistavan vedenalaisille sukellusveneille tuottamalla jättimäisen vedenalaisen räjähdyksen veden alla 100 mailia Puerto Ricosta pohjoiseen.

Ironista kyllä, juuri kun Atlantti oli heräämässä eloon kadonnutta Thresheriä etsivien Yhdysvaltain laivaston alusten kanssa, toinen sukellusveneen tuhonnut aseiden koe tapahtui heidän eteläpuolellaan huomaamatta ja huomiotta, vaikka ohikulkevan yhdysvaltalaisen matkustajakoneen lentäjä ja miehistö, jotka havaitsivat vedenalaisen räjähdyksen, näkivät sen ja ilmoittivat siitä FBI:lle ja Yhdysvaltain rannikkovartiostolle.

Voimme siis todeta, että Neuvostoliiton näiden aseiden kehittäminen alkoi jo paljon ennen vuotta 1960, ja että jättiläismäisten strategisten aseiden ensimmäinen operatiivinen käyttöönotto tapahtui vuoden 1963 alussa.

Huomattakoon, että tässä havaitut vuoden 1966 testit ovat täysin sopusoinnussa tämän arvioidun kehitysaikataulun kanssa.

Näin ollen suuret neuvostoliittolaiset strategiset skalaariset EM-aseet ovat olleet toiminnassa paikan päällä 24 VUOTTA !!!!

Tämä merkitsee sitä, että ainakin kolme muuta skalaaristen EM-aseiden sukupolvea on tähän mennessä kehitetty ja otettu käyttöön…

Mystisiä valoja pohjoisella Tyynellä valtamerellä

Pohjois-Tyynenmeren yli Japaniin ja sieltä pois lentävät lentäjät havaitsevat rutiininomaisesti tapauksia, joissa Neuvostoliitto testaa Tesla-kilpeä ja Tesla-palloaseita.Tämä on yksi tyypillinen esimerkki. Kaksi matkustajakonetta, Japan Air Linesin lennot 403 ja 421, havaitsivat ja raportoivat suuresta hehkuvasta valopallosta, joka istui juuri horisontin takana ja ulottui selvästi sen yläpuolelle.

Lentokoneet olivat tuolloin lähellä 42 astetta pohjoista leveyttä ja 153 astetta pituutta, joten havainto tehtiin noin 700 mailia Kushirosta itään.

Lentäjät arvioivat pallon halkaisijaksi vähintään 18-27 kilometriä, mutta riippuen todellisesta etäisyydestä palloon se saattoi olla paljon suurempi.

Tapahtumasta kerrottiin Asahi Evening News -lehdessä Tokiossa 22. kesäkuuta 1982. Näiden vesien yli lentävät suihkukoneiden lentäjät ovat raportoineet monista vastaavista havainnoista.

Valkoinen valopallo Pohjois-Atlantilla 1976

Tässä on toinen havainto lähempänä kotia. Tämä tapaus havaittiin ohikulkevasta aluksesta 22. kesäkuuta 1976 Pohjois-Atlantilla noin klo 2113-2140, ja siitä raportoitiin Marine Observer -lehdessä, Vol.47, 1977, s.66.

Ensin nähtiin oranssi hehku kaukana olevien pilvien takana, ja pari minuuttia myöhemmin oranssin hehkun vasemmalla puolella, aivan pilvien yläpuolella, havaittiin hehkuva valkoinen valopallo, joka sitten hitaasti laajeni paljon suuremmaksi palloksi ja himmeni laajentuessaan.

Suurimmillaan valkoisen pallon huippu saavutti noin 24 asteen ja 30 minuutin korkeuskulman havaitsijaan nähden, ja sen kehittyminen maksimikokoon vaati noin 10 minuuttia.

Kello 21.40 mennessä pallo oli haalistunut ja kadonnut, pallo oli niin ohut, että tähdet näkyivät sen läpi koko ajan.

Tämäkin tapaus sopii vahvasti neuvostoliittolaisen skalaarisen EM-interferometrin suuren Tesla-pallon moodiin.

Oranssin hehkun merkitystä ja roolia ei tällä hetkellä tiedetä.

Jatkuva Tesla-tulipallo

Tässä on toinen tapaus, joka on kannustin Britannian hallitukselle, jotta nähtäisiin, ovatko britit tietoisia skalaarisesta sähkömagnetismista. Tämäkin on CIA:n raportti, joka on julkaistu tiedonvapauslain nojalla, joten yksityiskohdat ovat luotettavia.

Syyskuun 10. päivänä 1976 British European Airwaysin lento 831, joka lensi Moskovan ja Lontoon välillä ja tuolloin Liettuan yläpuolella, havaitsi voimakkaan valopallon lentokoneen alapuolella olevien pilvien yläpuolella; valo oli niin voimakas, että se valaisi taivaan koko lähistöllä.

Huolestunut lentäjä ilmoitti hehkuvasta esineestä neuvostoliittolaisille maaviranomaisille, joihin hän oli yhteydessä, ja sai tiukat ohjeet olla välittämättä valosta ja jatkaa matkaa pois sieltä.

Tässä tapauksessa on kyse pienestä ja voimakkaasta Tesla-pallosta, jolla puolustus voisi ”huoltaa” kohteita, jotka ovat jo läpäisseet suuren keskikurssin pallon, tai lentokoneita, jotka lähestyvät puolustettavaa aluetta.

Ilmeisesti neuvostoviranomaiset seurasivat lentokonetta ja tiesivät sen olevan lähistöllä, joten vaikuttaa loogiselta, että he tarkoituksella sijoittivat kirkkaasti hehkuvan pallon lentokoneen alle, jotta lentäjä ja miehistö eivät voisi olla huomaamatta sitä.

Lentäjälle suunnattu outo viesti oli yksinkertaisesti suunniteltu lisäämään ärsykkeen voimakkuutta, ärsykkeen oli tarkoitus olla jotakuinkin seuraavanlainen: ”Neuvostoliittolaiset tekevät tutkimus- ja kehitystyössään jotakin, jonka avulla he voivat luoda voimakkaita hehkuvan valon palloja kaukaa ja sijoittaa näitä esineitä ilmaan lentokoneiden sisälle ja niiden ympärille, mahdollisesti siepatakseen niitä.”

Tarkoituksena oli tietenkin tarkkailla Britannian hallituksen reaktiota sen jälkeen, kun lentäjä oli ilmoittanut tapauksesta saavuttuaan Lontooseen.

Jälleen kerran brittien — ja myös Yhdysvaltojen — reaktio oli ennustetun mukainen, jälleen kerran osoitimme, ettemme tienneet mitään skalaarisista sähkömagneettisista aseista, emmekä tunnistaneet sellaista, kun kohtasimme sen vaikutukset.

ABM-puolustusjärjestelmä

Erittäin siistejä asioita voidaan tehdä, jos useita Tesla-kilpiä — vaikkapa kolme tai neljä — ”pesii” keskittyneesti, yksi toisensa sisällä, jolloin jopa puolustusta tukevasta korkealla tapahtuvasta ydinräjähdyksestä peräisin oleva ydinsäteily (kuten gammasäteily) voidaan käsitellä. Oletetaan esimerkiksi, että kolme tällaista keskittynyttä kilpeä sijoitetaan suuren elintärkeän alueen päälle, ja lisäksi oletetaan, että korkealla tapahtuva ydinräjähdys sijoitetaan uloimman kilven yläpuolelle.

Gammasäteily osuu lähes välittömästi ulomman suojakuoren plasmaan, jossa se absorboituu, hajoaa ja säteilee uudelleen alhaisemmassa lämpötilassa. (Sitä plasmat loppujen lopuksi tekevät.)

Ensimmäisen kuoren sisällä sironnut säteily on nyt röntgen- ja ultraviolettialueella.

Seurataan tappavinta komponenttia, röntgensäteilyä.

Sironnut röntgensäteily osuu sitten toiseen plasmakuoreen, absorboituu, sirpaloituu ja säteilee uudelleen alhaisemmassa lämpötilassa. Toisen kuoren sisällä sironnut säteily on nyt näkyvällä ja infrapuna-alueella, ja siinä on hieman ultraviolettia.

Tämä optinen säteily puolestaan osuu kolmanteen plasmakuoreen, absorboituu, sirpaloituu ja säteilee uudelleen vielä alhaisemmassa lämpötilassa. Kolmannen plasmakuoren sisällä suurin osa energiasta on nyt radiotaajuusenergian muodossa, ja siinä on vähän infrapuna- ja näkyvän kaistan spektristä energiaa.

Tässä vaiheessa tavallinen sähkömagneettisten häiriöiden (EMI) suojaus maassa kolmannen suojakuoren sisällä oleville elektroniikkalaitteille voi hoitaa kaikki syntyvästä RF-kohinasta johtuvat RF-häiriöt.

Kuten voidaan nähdä, kolme kranaattia riittää muuntamaan gamma- ja röntgensäteilyn (sekä ultravioletti- ja infrapunasäteilyn) suurimmaksi osaksi vaarattomaksi RF-energiaksi, ennen kuin kaikki kolme kranaattia läpäisevät sen, joten puolustuksen tarkoituksellinen tukahduttaminen alustavalla korkealla tapahtuvalla ydinräjähdyksellä voidaan torjua useilla Tesla-kilvillä.

Lisäksi tietysti kaikki tavalliset ajoneuvot, jotka läpäisevät kaikki kolme suojaa, altistuvat peräkkäisille rajuille EMP:ille ja ovat lähes varmasti sähköisesti rikki.

Ajoneuvot altistuvat myös useille voimakkaille kuumenemisjaksoille, joten palavat aineet, polttoaineet, räjähteet ja ablaatiomateriaalit tuhoutuvat, minkä lisäksi metallirakenteet voivat sulaa tai höyrystyä.

Ajattele asiaa näin: kaikki, mikä osuu johonkin näistä Tesla-kilvistä, menee phhht! Aivan kuin hyönteinen, joka osuu sähköistettyyn hyönteismyrkkyseulaan.

Vuosien ajan ohikulkevat alukset ovat havainneet ja raportoineet tällaisista monikilpisistä ”valoilmiöistä” valtameren syrjäisillä alueilla. USA:n tiedustelupalvelu ei yleensä ole kiinnittänyt mitään huomiota ”yöllisiin valoihin” kaukaisilla merialueilla, ja niinpä Neuvostoliiton tämänkaltaiset testit ovat jääneet suhteellisen huomaamatta viralliselta taholta…

Woodpecker-säteet leikkaavat Pohjois-Amerikan yllä

Heinäkuussa 1976 Yhdysvallat sai hyvin erityiset 200-vuotisjuhlavuoden tervehdykset Neuvostoliitolta. Tuolloin maailman viestintäjärjestelmät 3-30 megahertsin taajuusalueella kohtasivat yhtäkkiä huomattavia häiriöitä, jotka tulivat yhtäkkiä aktivoituneista erittäin voimakkaista, sirisevistä neuvostolähettimistä.

Nämä lähettimet jatkavat lähetystoimintaansa tähän päivään asti.

Arviot näiden lähettimien tehosta vaihtelevat, mutta luvut vaihtelevat jopa useisiin satoihin megawatteihin, ja nimellinen luku on 100 megawattia.

Nämä tehokkaat lähettimet saivat lempinimen ”Woodpeckers”, koska vastaanotetun signaalin tyypillinen ääni on sirkkelimäinen, eli vastaanotetusta signaalista kuuluu ”nokkiva” ääni, joka muistuttaa hyvin paljon sitä, kun tikan nokka osuu puupalikkaan.

Useat kansakunnat protestoivat, mutta voimakkaat signaalit ovat jatkuneet tähän päivään asti, ja Neuvostoliiton ainoa vastaus oli lisätä ”hajaspektri”-ominaisuus, jotta lähetin ei pysyisi liian kauan yhdellä taajuudella, vaan siirtyisi ajoittain muille taajuuksille.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ei ole ilmeisesti koskaan paikantanut näitä lähettimiä tarkasti, mutta niiden säteet muistuttavat paljon OTH-tutkan (over-the-horizon) ominaisuuksia, ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelu on kutsunut niitä OTH-tutkiksi, ja ne voivat epäilemättä suorittaa tämän tehtävän sekä joitakin hyvin mielenkiintoisia tehtäviä, joita Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ei arvioi.

Soviet Military Power”, Department of Defense, 1985, s. 45, osoittaa OTH-tehtävässä käytettävien Woodpecker-tutkan säteiden suoran risteyksen Yhdysvaltojen yläpuolella, ja lisäksi näytetään ylimääräinen ”skanneri”-säde, joka voidaan skannata Yhdysvaltojen yläpuolella olevan risteyksen ”ruudukon” yli ja joka muodostuu kahden Woodpeckerin pääsäteen aaltomuodon interferenssistä.

Ensinnäkin niitä voidaan käyttää tavanomaisessa OTH-tutkamuodossa, koska niiden säteet seuraavat maan ja ionosfäärin välistä aaltojohdinta ja kaartuvat maan ympäri. Tässä tilassa ne voivat havaita ohjuksia laukaisun yhteydessä ja sen jälkeen sekä strategisia pommikoneita laukaisun yhteydessä ja sen jälkeen.

Näitä skalaarihäiriöverkkoaseita voidaan käyttää biologisten hyökkäysten tekemiseen kokonaisia populaatioita vastaan kohdealueella; tätä näkökohtaa ei käsitellä tässä tiedotustilaisuudessa, mutta riittää, kun sanotaan, että vaihelukittuja ELF-modulaatiosignaaleja, joiden taajuus on 10 Hz tai vähemmän, havaitaan usein useilla tikkataajuuksilla samanaikaisesti.

Kohdealueella tämä modulaatio — joka on riittävän voimakas, kuin Maan magneettikentän Schumann-resonanssi — saa aikaan sen, että tietty prosenttiosuus aivoista joutuu ”pakotettuun ohjautumiseen”.

Tällöin nämä ihmisaivot ”synkronoidaan” Woodpeckerin signaaleihin niin, että useat koherentit taajuudet lukittuvat niihin.

Toisin sanoen, nyt on olemassa useita koherentteja EM-kanavia suoraan näille harjaannetuille aivoille, ja siinä vaiheessa Fourier-ulottuvuuksia voidaan nyt käyttää hyökkäämään geometrisesti aivojen tiettyihin osiin.

Lisäksi kantajiin voidaan moduloida skalaarisia EM-tautikuvioita, ja jälleen Fourier-laajennusten avulla voidaan saada aikaan erityisiä biologisia vaikutuksia halutulla tavalla mukaansa temmattuihin väestöihin, joita rajoittaa vain niiden kimppuun hyökkäämiseen käytettävän neuvostoteknologian nykytaso.

Mahdollisia vaikutuksia ovat välitön kuolema, sydänkohtaus, vakava tunne-elämän häiriö, sisäisten toimintojen hallinnan menettäminen, sairaudet, immuunijärjestelmän lamauttaminen ja jopa sellaisten ajatusten, tunteiden ja ideoiden istuttaminen, jotka koehenkilöt tulkitsevat omikseen.

Vaikka tämän alan tarkempi käsittely ei kuulu tietämykseni piiriin, Woodpecker-lähettimien biologiset näkökohdat ovat hirvittäviä.

Riittää, kun sanon, että Kaznatshejev osoitti tuhansissa kokeissa, että lähes kaikenlainen solukuolema ja sairauskuvio voidaan siirtää sähkömagneettisesti.

Kaznacheyev raportoi vaikutuksesta lähi-ultraviolettisäteilyllä, ja Länsi-Saksan Marburgin yliopiston kokeilijat tekivät kokeet infrapunasäteilyllä.

Lopputulos on se, että fotonit itsessään voivat välittää kuoleman ja sairauden kuvioita solujen välillä, ja skalaarinen EM-tekniikka mahdollistaa tietyn sairauden tai kuoleman mekanismin todellisen potentiaalikuvion synteesin (joka loppujen lopuksi edustaa varauksen ja varauksen jakautumisen täydellistä hallintaa ja siten biokemiaa solussa).

Kaznatshejevin kokeet aiheuttivat ydinsäteilyn, kemiallisen myrkytyksen, bakteeri-infektion ja muiden mekanismien aiheuttamia oireita (ja solukuolemaa!).

Tohtori Popp Länsi-Saksasta on julkaissut analyysin solujen virtuaalisesta fotonien pääohjausjärjestelmästä, koska skalaarinen EM edustaa virtuaalisen hiukkasvirran tarkoituksellista järjestämistä deterministisiin kuvioihin, pääohjausjärjestelmään voidaan helposti päästä sisään skalaaritekniikoilla sairauksien ja häiriöiden aiheuttamiseksi tahdonvoimaisesti…

 

 

Artikkelin julkaissut vadeker.org

Löydettiinkö me justiinsa avaruusolentoja?

Se on yksi maailmankaikkeuden suurimmista arvoituksista, ja se on askarruttanut ihmiskuntaa siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran katsoimme tähtiä ja ajattelimme muita maailmoja. Onko Maapallomme ainoa paikka, jossa on elämää, vai voisiko sitä löytyä muualta, triljoonien planeettojen, tähtijärjestelmien ja galaksien joukosta? Kuten Arthur C. Clarke asian ilmaisi: ’On olemassa kaksi mahdollisuutta: joko olemme yksin maailmankaikkeudessa tai emme ole. Molemmat ovat yhtä pelottavia.’

Paljastus siitä, että saatamme olla todella lähellä vastausta, on siis merkittävä ja yllättävä; vielä yllättävämpää on, että se tapahtui Jools Hollandin uudenvuodenaattona 2023 järjestämässä ”Musical Hootenanny” -ohjelmassa Rod Stewartin, Sugababesin, Joss Stonen ja Mary Wallopersin esitysten välissä.

Tapansa mukaan aina kun musiikki hiljeni, Jools Holland kiersi poikamaisesti BBC:llä tv-vieraidensa välissä ja pyysi heiltä kommentteja menneestä ja tulevasta vuodesta. Yksi näistä vieraista oli Dame Maggie Aderin-Pocock, University College Londonin maailmankuulun fysiikan ja tähtitieteen laitoksen kunniatutkimusassistentti.

Tohtori Aderin-Pocockin vieressä istuessaan Holland kysyi tunnetulta tähtitieteilijältä hänen odotuksiaan vuodelle 2024, ja hän vastasi rehellisesti ja suorasukaisesti: ”Uskon, että löydämme Maan ulkopuolista elämää.” Hieman hätääntyneenä Holland pyysi hieman selvennystä — esim. tapaammeko ne Maapallolla — johon hän vastasi edelleen: ”Muukalaiselämää on ehdottomasti olemassa”. Huomautus: ei täällä, vaan siellä.

Jos tämä olisi vain yksittäinen tapaus, voisimme jättää sen huomiotta. Ehkä BBC oli epätavallisen avokätinen englantilaisen porejuoman kanssa pukuhuoneessa. Aderin-Pocock ei kuitenkaan ole ainoa henkilö, joka päättää vuoden 2023 hätkähdyttäviin ennustuksiin avaruusolentojen löytymisestä. Suosittu brittiläinen astrofyysikko Becky Smethurst lisäsi muutama päivä sitten YouTubessa julkaistulla videollaan tähän kaikkeen yksityiskohtia sanomalla: ”Uskon, että saamme hyvin, hyvin pian tutkimuksen, jossa on vahvaa näyttöä biosignaalista eksoplaneetalla. Sanotaan, että se on bingokortissani vuodelle 2024”.

Samoin CNBC:n haastattelussa, joka lähetettiin vuoden 2024 ensimmäisellä viikolla, brittiläistä astronauttia Tim Peakea pyydettiin spekuloimaan Maan ulkopuolisesta elämästä, ja hän sanoi: ”Mahdollisesti James Webb -teleskooppi on jo saattanut löytää [Maan ulkopuolista elämää]… he eivät vain halua julkaista tai vahvistaa tuloksia ennen kuin ovat täysin varmoja, mutta löysimme planeetan, joka näyttää antavan voimakkaita signaaleja biologisesta elämästä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? On mahdollista, että nämä kolme avaruusjohtohahmoa viittaavat eri löytöihin, mutta se, että he kaikki ovat brittiläisiä ja käyttävät samankaltaista kieltä, viittaa siihen, että he viittaavat samaan asiaan: nimittäin tieteelliseen julkaisuun, joka on todennäköisesti brittiläistä alkuperää ja ehkä vielä vertaisarvioitavana, ja joka tarjoaa vankan todisteen Maan ulkopuolisesta elämästä eksoplaneetalla (aurinkokuntamme ulkopuolisella planeetalla) biomerkkien avulla, mikä tarkoittaa yleensä ilmakehässä olevia kaasuja ja kemiallisia aineita, jotka ovat erittäin todennäköisesti peräisin orgaanisista olennoista. Nämä biojäljet voivat olla metaanin ja hapen tai metaanin ja hiilidioksidin yhdistelmiä ja niin edelleen.

Ei ole yllättävää, että tämä lausuntojen sarja on saanut spekulaatioiden avaruusjäniksen juoksemaan kovaa vauhtia. Twitter/X:ssä vannoutuneet UFO-ihmiset väittävät esimerkiksi, että tämä on vain ”UFO-paljastuksen” ensimmäinen vaihe — ihmiskunnalle varovasti annettavaa valistusta Maan ulkopuolisesta elämästä ilman, että maailma joutuu epävakaaseen tilaan.

Oletettu paljastussuunnitelma menee näin: ensiksi valtaapitävät kertovat meille rennosti, että miljardin kilometrin päässä sijaitsevalla planeetalla on luultavasti muutama ötökkä pilvissä — toisin sanoen jotain syvällistä, mutta ei uhkaavaa. Kun olemme tottuneet siihen, meille kerrotaan, että olemme kohdanneet ”teknosignaalin”, joka viittaa älykkääseen muuhun kuin maanpäälliseen elämään, joka ehkä lähettää radioaaltoja tai lähettää luotaimia (mikä on huolestuttavaa, mutta hei, me selvisimme mikrobeista).

Lopulta meille kerrotaan, että ei-ihmisäly kulkee keskuudessamme, ja on tehnyt niin jo jonkin aikaa — mikä on syvästi uhkaavaa, mutta koska olemme tottuneet avaruushyönteisiin ja sitten avaruusradiosignaaleihin, mitä väliä sillä on, jos meillä on avaruusolentoja maan päällä?

Tämä kuulostaa melko hullulta — mutta toisaalta monet ufomaiset paljastukset viime vuosina ovat vaikuttaneet melko hulluilta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä kovin syvälle tähän kaninkoloon, jotta nämä houkuttelevat brittiläiset avaruusvihjeet olisivat erittäin stimuloivia. Saako näiden biosignatuurien tunnistamista koskeva tutkielma laajan hyväksynnän? Vai haastavatko muut tutkijat sen, ja jääkö se lopulta epäselvyyksiin ja kiistoihin?

Ehkä sitä ei oteta niin vakavasti (näin kävi viimeaikaisille fosfiinikaasulöydöille Venuksesta). Tai sitten odotettu artikkeli osoittautuu lopulliseksi, ja se hyväksytään osaksi tieteellistä konsensusta. Sen jälkeen me kaikki nyökkäämme ja ymmärrämme, että kyllä, tuolla ulkona on muitakin elämänmuotoja, maanpäällisen kotimme ulkopuolella. Jos näin käy, Jools Hollandin vuoden 2023 Musical Hootenanny jää todennäköisesti historiaan — eikä vain siksi, että se osoitti Rod Stewartin osaavan yhä vääntää komean biisin.

 

Artikkelin julkaissut spectator.co.uk

Tieteilijöiden väite: Kävivät 20min keskustelun valaiden kanssa

Tämä voi kuulostaa kohtaukselta elokuvasta Avatar 2.

Mutta tieteentekijät väittävät, että nyt on mahdollista keskustella valaan kanssa, kun he olivat käyneet 20 minuutin pituisen keskustelun ryhävalaan kanssa Kaakkois-Alaskassa.

38-vuotias Twain-niminen valas ’puhui’ SETI-instituutin ja Kalifornian Davis-yliopiston tutkijoille vastaamalla etukäteen nauhoitettuun ’kutsusoittoon’.

Tämä on ensimmäinen kommunikaatio ihmisten ja valaiden välillä niiden omalla kielellä, tiimi sanoo.

Tutkijat sanovat, että keskustelu voi raivata tietä tulevaisuudessa avaruusolentojen kanssa käytävälle keskustelulle.

Tutkijat sanoivat käyneensä 20-minuuttisen keskustelun Twain-nimisen valaan (kuvassa) kanssa
Tutkijat sanoivat käyneensä 20-minuuttisen keskustelun Twain-nimisen valaan (kuvassa) kanssa

Ryhävalaat: Meren laulajat

Tieteellinen nimi: Megaptera novaeangliae

Ruokavalio: Kaikkiruokainen

Pituus: 12-18 metriä

Paino: 25-48 tonnia

  • Ryhävalaita löytyy kaikista maailman meristä.
  • Niiden nimi tulee selkäevästä, joka on vain pieni tynkä.
  • Ne tunnetaan niiden lauluistaan, joilla ne kommunikoivat ja houkuttelevat kumppaneita.

Tutkimuksessaan SETIn tutkijat tutkivat valaiden kommunikaatiota siinä toivossa, että he kykenisivät löytämään ’älykkyyssuodattimen’ avaruusolentojen kanssa kommunikointiin.

Tieteilijät lähettivät viestinä eräänlaisen kutsuhuudon vedenalaisilla kaiuttimilla.

Kun kutsua soitettiin vedessä, Twain lähestyi venettä ja vastasi siihen omalla kutsuhuudollaan. Tieteilijät saivat selville, että Twain muutti omaa taajuuttaan vastauksena tutkijoiden lähetykseen.

Tohtori Brenda McCowan Davisin yliopistosta sanoo, että tämä peilaava käytös näyttää, että valas oli käymässä interaktiivista keskustelua nauhoitteen kanssa.

McCowan sanoi: ’Me uskomme, että tämä on ensimmäinen vastaava kommunikaation vaihdanta ihmisten ja ryhävalaiden välillä ryhävalaiden omalla ”kielellä”’.

Tutkimuspaperissaan Brenda ja hänen kanssakirjoittajansa ehdottavat, että Twainin motivaatio vastata oli ’innostus ja mahdollisesti alkava levottomuus’.

He huomauttavat, että tällainen valaan ’käytöksen synkronia’ liittyy sitoutumiseen ja ryhmän yhteenkuuluvuuteen. Tutkijoiden mukaan Twain oli aktiivisesti mukana viestinvaihdossa.

Tri. Brenda McCowan (vas.) ja tri. Fred Sharpe soittivat ennalta nauhoitettua kutsuhuutoa vedessä, kun Twain lähestyi heidän tutkimusalustaan.
Tri. Brenda McCowan (vas.) ja tri. Fred Sharpe soittivat ennalta nauhoitettua kutsuhuutoa vedessä, kun Twain lähestyi heidän tutkimusalustaan.
Ryhävalaiden korkea älykkyys ja hienostunut viestintä tekevät niistä hyviä välikappaleita avaruusolennoille viestimiselle.
Ryhävalaiden korkea älykkyys ja hienostunut viestintä tekevät niistä hyviä välikappaleita avaruusolennoille viestimiselle.

Tutkijoiden lopullinen tavoite ei ole puhua valaille vaan vieläkin omituisemmille elämänmuodoille.

Samoin kuin tutkija voisi nähdä Etelämantereen välivaiheena Marsille tai avaruusolentojen elinympäristöille, SETIn tutkijat näkevät valaat välivaiheena Maan ulkopuolisille älyille.

Avaruusolentojen puuttuessa tutkijat toivovat käyttävänsä valaita kehitttelemään strategioita ei-ihmisten kanssa kommunikointiin. Ryhävalaat ovat hyvä ehdokas johtuen niiden erittäin korkeasta älykkyydestä ja viestintäkyvyistä.

Niiden suurissa aivoissa on isoja lohkoja ääni-informaation prosessointiin ja vesiympäristö antaa niiden lähettää signaaleja pitkiä matkoja.

Tri. Fred Sharpe Alaska Whale Foundationista sanoo: ’Ryhävalaat ovat äärimmäisen älykkäitä, niillä on monimutkaiset sosiaaliset järjestelmät, ne rakentavat työkaluja — kalaverkkoja kuplista — ja kommunikoivat laajalti sekä laulaen että kutsuhuudoin.’

Tämä tarkoittaa, että oppimalla valaiden kutsuissa välitetystä informaatiosta, tieteilijät voivat joku päivä kyetä saamaan selvää avaruusolentojen viestinnästä.

SETIn tohtori Laurence Doyle sanoo: ’Johtuen nykyisistä teknologisista rajoitteista, tärkeä oletus Maan ulkopuolisen älyn etsinnässä on, että avaruusolennot olisivat kiinnostuneita ottamaan yhteyttä ja viestimään ihmisvastaanottajille.’

SETI käyttää tutkapattereita, kuten Very Large Array -radioteleskooppia New Mexicossa, etsimään avaruusolennoilta tulevia viestintäsignaaleja.

Hän lisää, että ’tämä oletus on tärkeä, ja ryhävalaiden käytös tukee sitä.’

Aiemmin SETI on yrittänyt löytää Maan ulkopuolista elämää kuuntelemalla Maahan saapuvia radiosignaaleja.

Teoria on, että erittäin kehittynyt avaruusolentojen sivilisaatio saattaisi olla kiinnostunut viestimään muille planeetoille ja lähettäisi informaatiota energiapulssien avulla.

Tämä on keskittynyt viime aikoina teoriaan siitä, että Linnunradan keskellä saattaisi olla sykkivä majakka, joka lähettää avaruusolentojen informaatiota.

Koska SETIllä ei ole keinoa tietää miten avaruusolennot kommunikoisivat (toim. huom. SETI ei halua pitää kanavointia kommunikaationa?), SETI on keskittynyt kehittelemään työkaluja älykkäiden signaalien skannaamiseen avaruuden taustasäteilystä.

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail