Avainsana-arkisto: tiede

Arkeologeilla sormi suussa muinaisten avaruusolentojen rakennelmien kanssa

Arkeologit löytävät muinaisia raunioita ympäri maailman, mutta näiden paikkojen rakentamiseen käytetty teknologia on paljon kehittyneempää kuin tiedemiehet ovat olettaneet. Itse asiassa, nämä muinaiset rakentajat käyttivät tekniikoita, joita rakentajilla nykypäivänä olisi vaikeaa toisintaa.

Useissa Ancient Aliensin jaksoissa, modernit ekspertit ovat käyneet läpi joitain muinaisten avaruusolentojen paikkoja, jotka edelleen jättävät meidät hämmentyneiksi. He ovat kommentoineet monimutkaisia arkkitehtonisia suunnitelmia ja verranneet teknologiaa, joka oli tuohon aikaan saatavilla, nykypäivän kehitykseen — ja mitä ilmeisimmin — kaikki ei nyt sovi yhteen.

Katselijoille on käynyt selväksi lähes heti, että näiden temppelien rakentaminen olisi vaikeaa jopa nykypäivän teknologisilla saavutuksilla. Ancient Aliensin asiantuntijat, kuitenkin, uskovat esi-isillämme olleen paljon syvempi ymmärrys sekä rakentamistekniikoista että ilmailuteknologiasta kuin mitä meillä on nykyään — kiitos avaruusolentojen.

Teoreetikot epäilevät tuon tiedon lähteen olevan peräisin avaruusolennoilta, jotka ovat vierailleet Maapallolla toisesta galaksista. Ei voi muuta kuin ihmetellä onko esi-isiemme teknologinen tieto peräisin Maan ulkopuoliselta taholta. Ja koska me emme voi uusintaa sitä mitä muinaiset rakensivat ikuisuuksia sitten, miten ihmeessä he kykenivät rakentamaan nämä kaupungit käyttäen ainoastaan karkeita työkaluja, jotka heille oli tarjolla tuohon aikaan?

Paikat kuten Monte Alban — muinainen kaupunki Oaxacassa, Meksikossa — oli yhteen aikaan Zapotec-kulttuurin keskipiste 100-luvulta e.Kr. 8. vuosisadalle j.Kr. Se mikä tekee tästä kaupungista niin mielenkiintoisen on siitä jääneet rauniot ja niiden arkkitehtuuri.

Monte Albanin rakentamiseen käytetyt kivipaadet leikattiin ja sulatettiin tiettyjen matemaattisten yhtälöiden mukaan. Nuo paadet kasattiin niin tiiviiksi yhteen, että välikköjä paasien välillä tuskin oli. Sellainen tarkkuus on vaikeaa jopa nykypäivän standardein, joten miten oli mahdollista, että esi-isämme saivat tuon kaiken aikaan alkeellisemmilla työkaluilla?

Toinen esimerkki selittämättömästä muinaisesta arkeologiasta voidaan löytää Jupiterin temppelistä Baalbekissa, Libanonissa. Se on kaksi tuhatta vuotta vanha temppeli, joka on omistettu jumalten kuninkaalle itselleen: Olympuksen Jupiterille.

Temppeliä pidetään uniikkina sen suurien pilarien takia, pääosin koska rakenne seisoo kolmen tuhannen tonnin kivipaasien päällä. Saadaksemme paremman kuvan — Stonehengen pilarit painavat tuosta noin neljäskymmenesosan. Joten, miten ne nostettiin tuonne ja miten ne liikuteltiin paikalle?

Pinkistä graniitista leikatut pilarit oletettavasti on tuotu Aswanin louhimosta Egyptistä, yli 1400 kilometrin päästä. Tämä pakostakin saa kysymään miten kolmen tuhannen tonnin graniittipilarit siirrettiin puolitoista tuhatta kilometriä?

Yhden tuhannen tonnin paaden vetämiseen menisi kaksi rekkaa ja työntämiseen viisi rekkaa nykypäivän teknologialla ja tämä kaikki vain yhdelle paadelle — kuvittele miten kuljettaa kolme graniittipilaria — käyttäen muinaista teknologiaa.

Muinaiset tiedemiehet keksivät lentämisen tuhansia vuosia sitten

Sen lisäksi, että he kehittivät huippuunsa muinaiset rakennustekniikat, muinaiset esi-isämme ovat nähtävästi myös osanneet lentää.

Vuonna 1898 löydettiin kaiverrettu puinen lintukeppi Saqqaran haudasta Egyptissä. Se, mikä tästä löydöksestä tekee mielenkiintoisen, on että löytö ei näytä linnulta. Se näyttää enemmänkin pienoismallilentokoneelta, koska sillä ei ole höyheniä tai pyrstöä vaan se näyttää lentokoneen peräsimeltä.

Pienoismallissa oli hieroglyfejä, joissa luki ”Amonin lahja” ja se löydettiin kolmen papyruskäärön kanssa, joissa luki ”Haluan lentää”. Saqqaran lintu on 2200 vuotta vanha. Kuitenkin Egyptillä ei ollut teknologiaa tuolloin, eihän? Oliko? Mistä lintu tuli? Ja mikä on ollut linnun esikuva?

Lennetään Egyptistä Atlantin yli 11 tuhannen kilometrin päähän Kolumbiaan, Tolimaan. Kymmenet viisisenttiset kultahahmot nimeltään Quimbayan (Toliman) lentokoneet löydettiin haudasta. Se mikä on ihmeellistä näissä hahmoissa on, että ne näyttivät moderneilta suihkuhävittäjiltä, ja sen lisäksi aerodynaamisesti oikeilta.

Kaksi saksalaista ilmailuinsinööriä, Peter Belting ja Conrad Lubbers, rakensivat suuremmat versiot malleista vuonna 1994. He eivät muuttaneet mitään figuriinien fyysisistä ominaisuuksista kun he rakensivat niiden suuremmat versiot. He halusivat vain näyttää, että figuriinit olivat aerodynaamisesti oikeita. Mikä osoitettiin kun he kykenivät saamaan mallikoneet lentoon.

Mistä Tolimat saivat tietonsa lentävistä koneista ja miten he kykenivät ne rakentamaan? Kehittivätkö nämä kulttuurit tietonsa toisistaan riippumatta ja sitten jotenkin me kadotimme pätkän kehityshistoriaamme? Vai saivatko muinaiset apua Maan ulkopuolisilta?

Lisätodisteita voidaan löytää  Kebra Nagastista, Salomon dynastian etiopialaisesta käännöksestä. Siinä teksti mainitsee kuningas Salomon lentäneen taikamatolla, joka oli 18 metriä leveä ja 18 metriä pitkä. Hän ilmeisesti antoi jopa Sheban kuningattarelle oman lentävän mattonsa.

Kebra Nagastin mukaan hän toistuvasti lensi eri paikkoihin taikamatollaan. Tämä taikamatolla lentämisen konsepti tuhannen ja yhden yön tarinoissa kerrotaan vielä nykypäivänäkin — joka voi olla tarkka kuvaus Salomonin lentokoneesta.

Teoriat sikseen, me emme siltikään ole lähempänä sitä että olisimme oppineet mistä taikamatto tuli ja ohjastiko Salomo sitä itse. Kummin päin vain, tämä muinainen tarina herättää joukon kysymyksiä.

 

Artikkelin julkaissut huluwatcher.com

Graham Hancock: Muinaisten kehittyneiden sivilisaatioiden olemassaolon paljastaminen

GoingundergroundRT puhuu Graham Hancockin kanssa hänen uudesta kirjastaan America Before: The Key to Earth’s Lost Civilization.

Graham Hancock on vuosikymmenten ajan kyseenalaistanut faktoja, jotka liittyvät ihmiskunnan yrityksiin paljastaa valtavirran arkeologian epäonnistumisia.

Hän puhuu siitä miten dogmatismi arkeologiassa on sivuuttanut 130 tuhannen vuoden ihmiskunnan historian Amerikoissa, ja todisteet kehittyneistä sivilisaatioista, jotka ovat eläneet Amerikoissa tuhansia vuosia sitten, jotka haastavat siirtomaavaltojen narratiivit sivistymättömistä alkuasukkaista joilla ei ole korkeakulttuuria.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tämä on viimeinen kuva Israelin kuulaitteesta ennen sen törmäystä Kuuhun

  • Voittoa tavoittelematon SpaceIL pyrki ensimmäiseksi yksityiseksi tahoksi joka olisi pehmeästi laskeutunut Kuun pinnalle.
  • “Meillä on vika avaruusaluksessa … me emme ole laskeutuneet onnistuneesti”, SpaceIL sanoi suorassa lähetyksessä yrittäessään laskeutumista.
  • Noin sadan miljoonan dollarin kustannnuksilla “Bereshit”-avaruusalus oli yksityisten rahoittajien rahoittama.

Pieni kuumoduuli törmäsi Kuun pintaan torstaina, ja se jäi vain hiukan tavoitteestaan.

Israelin voittoa tavoittelematon SpaceIL pyrki ensimmäiseksi yksityiseksi tahoksi, joka olisi pehmeästi laskeutunut Kuun pinnalle — tavoite jonka aiemmin vain kolme maailman valtiota historiassa on saavuttanut. SpaceIL vahvisti, että sen robotti ”Bereshit” ei ollut onnistunut.

“Meillä on vika avaruusaluksessa. Valitettavasti emme ole onnistuneet laskeutumaan onnistuneesti”,  Opher Doron, Israelin Aerospace Industriesin johtaja sanoi SpaceIL:n livelähetyksessä laskeutumisesta.

Jotain sattui Lapin ja Norjan rajalla

Huhtikuun 5. päivänä 2019 Norjassa tutkijat Andøyan avaruuskeskuksessa laukaisivat kaksi rakettia geomagneettiseen myrskyyn. Tulokset olivat aivan toisesta maailmasta. Revontulimatkaopas Kim Hartviksen valokuvasi sinisiä ja violetteja hehkuvia möykkyjä, jotka raketti sai aikaan ruiskuttamalla kemikaaleja myrskyyn.

Kuva: Webcam/Blakley.
Kuva: Webcam/Blakley.

”Asukkaat satojen kilometrien säteellä yllättyivät näistä omituisista valoista, jotka saivat heidät soittamaan poliisille sanoen ’Avaruusolennot tulevat!’, hysteerisinä” sanoo Chris Nation, joka pyörittää Aurora Addicts -matkaopasfirmaa.

Illan tullen Nation, Hartviksen ja heidän asiakkaansa saivat kunnon annoksen revontulia, jotka aurinkotuulet saavat aikaan. ”Kun revontulet alkoivat hävitä, ystävämme Andøyassa laukaisivat rakettinsa valoja kohden”, sanoo Nation. ”Show alkoi uudelleen kun raketit päästivät lastinsa yläilmakehään.”

Pian hehkuvat möykyt kehittyivät monimutkaisemmiksi rakenteiksi — kuin kahdeksi suureksi jättiläismustekalaksi tanssien pohjoistaivaalla vaikuttava revontulikuvio niiden taustalla”, kuvaa Blakley.  ”Nettikameramme on kuvannut viiden minuutin välein lähes kymmenen vuoden ajan. Nämä kuvat ovat kaikkein innostavimpia mitä olen koskaan nähnyt.”

Spaceweatherin mukaan rakettimission nimi on AZURE — lyhenne sanoista Auroral Zone Upwelling Rocket Experiment. Sen tehtävä on mitata tuulia ja virtauksia ionosfäärissä, sähköisesti varatussa Maan ilmakehän kerroksessa jossa revontulet syntyvät. Erityisesti tutkijat haluavat saada selville miten revontulien energia saattaa levitä alas Maapallolle vaikuttamaan alailmakehään.

NASAn mukaan, joka tehtävän on rahoittanut, kemikaalit eivät aiheuta vaaraa asukkaisiin alueella, mutta koska NASA on mukana projektissa, täytyy aina epäillä heidän vaikuttimiaan ja kysyä onko kyseessä oikeasti revontulitutkimus vaiko jotain aivan muuta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tieteen läpimurto mahdollistaa Star Trekin replikaattorin

MIT:n ja Yalen alumnien perustama startup on tehnyt läpimurron luodessaan seuraavan sukupolven materiaalin, joka tekisi mahdolliseksi 3D-tulostaa käytännössä mitä tahansa tyhjästä.

Newyorkilainen Mattershift on onnistunut luomaan suuren mittakaavan hiilinanoputkikalvoja (carbon nanotube, CNT), jotka kykenevät yhdistämään ja erottamaan yksittäisiä molekyylejä.

uncaptioned image

”Tämä teknologia antaa meille kontrollin materiaalisesta maailmasta jollaista meillä ei ole koskaan aiemmin ollut”, sanoi yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja tri. Rob McGinnis lehdistötiedotteessa. ”Esimerkiksi, juuri nyt me työskentelemme poistaaksemme hiilidioksidia ilmasta ja muuttaaksemme sen polttoaineeksi. Tätä on jo tehty perinteisellä teknologialla, mutta se on liian kallista ollakseen käytännöllistä. Teknologiamme avulla me kykenemme tuottamaan hiiletöntä polttoainetta, dieseliä ja kerosiinia, jotka ovat halvempia kuin fossiiliset polttoaineet.”

CNT:t ovat olleet tulevaisuuden lupaus useisiin eri käyttökohteisiin, paremmista golfmailoista sekavampiin projekteihin kuten avaruushisseihin. Science Advanceslehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa yrityksen suurten nanokalvojen toimivan prototyypeissä.

Yritys sanoo, että läpimurto vähentää materiaalin valmistamisen kustannuksia ja vaikeutta, mikä mahdollistaisi teknologian yleistymisen laboratorioiden ulkopuolelle.

”Pitäisi olla mahdollista yhdistää eri tyypin CNT-kalvoja koneeseen joka tekee sen mitä molekyylitehtaat ovat kauan ennustettu kykenevän tekemään: tuottamaan kaiken tarvitsemamme molekyylirakennuspalikoista”, sanoo McGinnis. ”Tässä puhutaan nyt materian luomisesta ilmasta. Kuvittele että sinulla on eräs näistä laitteista mukanasi Marsissa. Voisit tulostaa ruoat, polttoaineet, rakennusmateriaalit ja lääkkeet ilmakehän tai maaperän kierrätysmateriaaleista ilman, että niitä tarvitsee tuoda Maasta”.

Molekyylitehdas on pitkään ennustettu teknologia, joka, ainakin teoriassa, tulisi kyetä johonkin sellaiseen kuten replikaattori ”Star Trekista”, vaikka ei niinkään puhtaasti kuin sarjassa. Yrityksen lähestymistapa on enemmänkin molekyylien erottelua ja yhdistelyä uusien raakamateriaalien muodostamiseksi, minkä takia polttoaineet ovat looginen lähtökohta.

Mutta kuten McGinnis huomauttaa, jos se toimii hyvin, silloin ei ole syytä miksei monimutkaisempiakin tehtaita voisi pystyttää, ja lopulta tarjota drinkki tyhjästä.

 

Artikkelin julkaissut Forbes

Metalliselta näyttävä esine Marsin pinnalla

Omituinen metallinpala näyttää valmistetulta. Se havaittiin Marsin pinnalla.

Tämän metallinpalan, jolla on täydellisen pyöreä reika keskellä, havaitsi Neville Thompson, joka postasi sen hänen Gigapan-sivustolleen. Kappale löytyy myös täältä: SOL 2013.

Selvästikään kyseessä ei ole Mars-mönkijän osa, sillä sen ympärillä ei ole jälkiä mönkijästä. Kappale on vääntynyt ja melkein tuhoutunut. Onko mahdollista, että kappaleen alkuperä on jokin alus joka oli läsnä tässä paikassa joskus muinoin?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Biofotonit kertovat: Tietoisuus on valoa

Tiedemiehet ovat havainneet että neuronit nisäkkäiden aivoissa kykenevät tuottamaan valofotoneja, eli ”biofotoneja”.

Fotonit näkyvät näkyvän valon spektrillä. Ne vaihtelevat lähes infrapunasta ultraviolettiin, eli 200:sta 1300 nanometriin aallonpituudelta.

Tiedemiehet epäilevät että aivomme neuronit saattavat kyetä kommunikoimaan valolla. He epäilevät, että aivomme saattavat olla optisia kommunikaatiokanavia, mutta heillä ei ole ideaa siitä mitä on se mitä kommunikoidaan.

Mikä vieläkin innostavampaa, he väittävät että jos optista kommunikaatiota tapahtuu, aivojemme tuottavat biofotonit saattavat lomittua kvanttitasolla, mikä tarkoittaa että on vahva linkki näiden fotonien, meidän tietoisuutemme sekä mahdollisesti monissa kulttuureissa Henkenä tunnetun käsitteen välillä.

Parissa kokeessa tiedemiehet ovat havainneet, että rottien aivot voivat välittää yhden biofotonin per neuroni minuutissa, mutta ihmisaivot kykenevät välittämään yli miljardi biofotonia sekunnissa.

Tästä päästään kysymykseen: voisiko olla mahdollista, että mitä enemmän valoa kykenee tuottamaan ja kommunikoimaan neuronien välillä, sitä tietoisempi on?

Jos on olemassa mitään korrelaatiota biofotonien, valon ja tietoisuuden välillä, sillä voi olla suuret vaikutukset siihen, että on olemassa enemmän valoa kuin mistä me olemme tietoisia.

Mieti tätä hetki. Monet tekstit ja uskonnot menneinä aikoina, ihmissivilisaation alusta lähtien, ovat raportoineet pyhimyksistä, ylösnousseista olennoista ja valaistuneista yksilöistä, joilla on hehkuvat kehät päänsä ympärillä.

Muinaisesta Kreikasta ja Roomasta hindulaisuuden, buddhalaisuuden, islamin ja kristinuskon teksteihin, pyhät henkilöt on kuvattu hehkuva sädekehä päänsä päällä.

Jos he olivat valaistuneita niin kuin heidät kuvataan, ehkäpä silloin tämä hehkuva sädekehä johtuu heidän korkeasta tietoisuudestaan, ja näin korkeammasta taajuudesta ja biofotonien tuottamisesta.

Ehkä nämä henkilöt tuottivat korkeamman tason biofotoneja suuremmalla intensiteetillä johtuen heidän valaistumisestaan, mikäli on olemassa jokin yhteys biofotonien ja tietoisuuden välillä.

Jopa sana VALaistuminen viittaa korkeampaan tietoisuuteen, jolla on jotain tekemistä valon kanssa.

Mutta tämän löydöksen kaikkein innostavimmat implikaatiot siitä, että aivomme tuottavat valoa, on että ehkäpä tietoisuutemme ja henkemme ei olekaan kehomme sisällä. Tämä johtopäätös on täysin valunut tiedemiesten sormien lävitse.

Kvanttilomittuminen tarkoittaa että kaksi fotonia voivat reagoida jos yksi fotoneista on vaikutuksen alaisena, huolimatta siitä missä toinen fotoni on universumissa, ilman viivettä.

Ehkäpä on olemassa maailma tämän valon sisällä, ja huolimatta siitä missä me olemme universumissa fotonit, toimivat portaaleina jotka mahdollistavat kommunikaation näiden kahden maailman välillä.  Ehkäpä henkemme ja tietoisuutemme kommunikoivat kehojemme kanssa näitä biofotoneja käyttäen. Ja mitä enemmän valoa me tuotamme, sitä enemmän valaistuneita me olemme, täydellisemmällä tietoisuudella.

Tämä voisi selittää sen ilmiön miksi fotonin tilaan vaikuttaa sen pelkkä havainnointi, niin kuin on monien kvanttikokeiden avulla on osoitettu.

Ehkäpä havaintomme kommunikoi jotain biofotoniemme välityksellä fotonille jota havaitaan, samalla tavoin kuin kvanntilomittumisessa, niin kuin valo on yksi yhtenäinen aine joka hajaantuu universumiin ja on jokaisen valohiukkasen vaikutuksessa.

Mikään tästä ei tietenkään ole lähelläkään teoriaa. Mutta tällaisten kysymysten kysyminen ja metafyysisten hypoteesien heittely voi johtaa meidät lähemmäksi totuutta siitä mitä tietoisuus on, mistä se tulee ja mitä mysteerejä valoon kätkeytyy.

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

Reptiliaanien maanalaiset tukikohdat – ”Ne elävät allamme”

Oletko valmis viikon härskeimpään uutiseen? Tässä se tulee. Älä ota liian vakavasti…

On olemassa salainen reptiliaanien imperiumi, joka koostuu avaruusolentojen kulttuureista ja kadonneista sivilisaatioista. Heidän läsnäolostaan puhuu monet myytit jumalista ihmisten keskuudessa.

Reptiliaanit ovat saattaneet etsiä turvapaikkaa maan alla sen jälkeen kun Maapallo kävi läpi joitain ilmaston muutoksia 12 tuhatta vuotta sitten.

Shanidar-luola on laaja arkeologinen kompleksi Bradost-vuorella Erbilin hallintoalueella Irakin Kurdistanissa.

Shanidarista on löydetty kymmenen neandertaalin jäännökset, jotka ovat 35 tuhannesta vuodesta 65 tuhanteen vuotta vanhoja.

Luolassa on myös kaksi myöhäisempää ”proto-neoliittista” hautausmaata, joista yksi on noin 10600 vuotta vanha ja siellä on 35 ”humanoidia”, joista yhdellä on pitkulainen kallo, ja sitä pidetään reptiliaanien pitkäkalloisten sumerilaisten rodun edustajana. Kukaan ei tiedä miten pitkälle kompleksi jatkuu maan alla.

Historiassa on monia kertomuksia liskoihmisistä ja kaksijalkaisista käärmeistä, Sumeriasta Hopi-intiaaneihin.

Tutkimme myös monia kertomuksia Dulcen maanalaisesta laitoksesta ja miten ne kaikki liittyvät tähän.

Toivottavasti tulet tietoiseksi monista faktoista, joita et tiennyt aiemmin ennen tämän 37-minuuttisen reptiliaanidokumentin katsomista.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Visualisaatio auringonpurkauksen koko syklistä

Me tiedämme, että auringonpurkaukset voivat häiritä radiokommunikaatiota, globaaleja paikannusjärjestelmiä ja vaikuttaa lentoliikenteeseen sekä astronauttien ja kommunikaatiosatelliittien turvallisuuteen.

Tiedemiesryhmittymä on, ensimmäistä kertaa, käyttänyt yksittäistä tietokonemallia simuloimaan koko auringonpurkauksen sykliä, lähtien alkuvaiheen energian kerääntymisestä tuhansia kilometreja auringon pinnan alla siihen kun takkuiset magneettiviivat syntyvät, ja lopulliseen energian kirkkaaseen purkautumiseen…

Huikea visualisaatio mallista näyttää magneettiviivojen lonkerot auringonpilkkujen ympärillä, jotka syntyvät auringon pinnalla ja räjähtävät kirkkaaseen, moniväriseen väläykseen.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

CIA:n dokumentti paljastaa: Massiiviset napojen siirtymät ovat syklisiä

Ben Davidson, Space Weather Newsin perustaja, aloitti kuusiosaisen Maapallon katastrofisykli-videosarjansa  puhumalla 57-sivuisesta kirjasesta nimellä ”Aatamin ja Eevan tarina”, jonka on kirjoittanut ”Chan Thomas”. Tämän dokumentin on CIA tehnyt salaisesta julkiseksi jossain kohtaa sen vuoden 1963 julkaisun jälkeen, joka on julkaistu ainakin kesäkuun 23. päivänä 2013 CIAn verkkosivuilla. Thomasin analyysi syklisistä napasiirtymistä oli erilainen verrattuna siihen mitä tuohon aikaan muuten on esitetty esim. Charles Hapgoodin mullistavassa kirjassa The Earth’s Shifting Crust (1958).

Davidsonin mukaan Thomas oli enemmän oikeassa selityksineen siitä miten napasiirtymä tapahtuu, mikä johti siihen että CIA salasi Thomasin kirjan. The Adam and Eve Story tuli ulos vuonna 1963 Emerson Housella, ja uudelleen julkaistiin vuonna 1993 Bengal Tiger Pressin kautta. Ei ole selvää milloin ja miten CIA on salannut Thomasin kirjan, mutta CIA valitsi julkistaa siivotun version vuonna 2013, mikä on merkittävää.

Tässä ensimmäisessä osassa videosarjaa Davidson asettaa vastakkain Hapgoodin haahuilevan navan hypoteesin CIA:n hiljentämän Thomasin kirjan kuvauksen kanssa. Hapgood kirjoitti jopa 40 asteen napasiirtymästä, joka voisi toistua aina noin 5000 vuoden välein kirjassaan, jossa aiemmat geografiset navat siirtyisivät Maan pinnalla maankuoren liikkeiden vaikutuksesta.

Thomas taas kirjoitti massiivisista 90 asteen napasiirtymistä, jotka siirtäisivät molemmat navat tropiikkiin päivässä, sitten takaisin alkuperäisiin asemiinsa seuraavaa sykliä varten:

Navat siirtyisivät lähes ekvaattorille vajaassa päivässä, ja kaikki menee päin helvettiä. Ilmakehä ja meret eivät siirry kuoren mukana, ne vain jatkavat pyörimistään lännestä itään — ja ekvaattorilla nopeus on 1000 mailia tunnissa. Joten kun kuoret siirtyvät päiväntasaajalle liikkuvien napojen mukana, tuulet ja meret liikkuvat itäänpäin, puhaltaen Maan pintaa yli äänen nopeuksilla, upottaen mantereet mailien syvyyteen vesimassoilla….

Voit siis, täten, nähdä että jääkaudet eivät synny jään etenemisestä tai vetäytymisestä; kyse on yksinkertaisesti eri Maan alueista jotka ovat napa-alueina tiettyinä aikoina, eri ajan hetkistä, ja muutokset voivat olla nopeitakin. [The Adam and Eve Story, s.13-14]

Thomas tarjoaa taulukon joka kuvaa miten pohjoisnapa, esimerkiksi, liikkuisi edestakaisin pohjoisella pallonpuoliskolla sen jälkeen kun se on kokenut melkein 90 asteen kallistuman.

The Adam and Eve Story, s. 17.

Thomasin johtopäätös syklisistä napasiirtymistä melkein 90 asteen liikkeissä, jotka flippaavat navat edestakaisin vuosituhannen aikana on Davidsonin mielestä keskeinen syy sille, miksi CIA salasi Thomasin kirjan. Jos pohjois- ja etelänavat flippaisivat edestakaisin 90 asteen muutoksin, ei olisi paljoakaan todisteita aiemmista napasiirtymistä koska se hautautuisi suurten jäämassojen alle.

Tämä vie meidät paleomagnetismin tieteenalan pariin — tutkimuskohteena on se miten Maan magneettikenttä näkyy kivissä, mineraaleissa ja arkeologisissa materiaaleissa — jota on käytetty määrittämään Maan magneettisten napojen historiallisia liikkeitä.

Davidson siteeraa useita tiedeartikkeleja jotka tutkivat paleomagneettista dataa tulivuorialueilta. Arvossa pidetty tutkimus vuodelta 1985 otsikolla “True polar wander: An analysis of Cenozoic and Mesozoic paleomagnetic poles” havaitsi, että ”napa liikkui 22 astetta + tao 10 astetta viimeisen 180 miljoonan vuoden aikana.” Tämä on paljon vähemmän kuin 40 astetta vaelteleva napa Hapgoodin esittämässä hypoteesissa noin 5000 vuoden aikana.

Vuoden 2001 tutkimus otsikolla “Stability of the Earth with respect to the spin axis for the last 130 million years” tuli tulokseen, että “keskimäärin ajan yli pyörimisakselin sijainti on vaihdellut alle  ˜5° 130 miljoonan vuoden aikana, mikä viittaisi siihen että manttelin massan heterogeenisyydet eivät ole muuttuneet tarpeeksi nopeasti saadakseen aikaan TPW: [todellinen napaheilunta, True Polar Wander].” Davidson siteeraa näitä ja vuoden 2018 tutkimusta keskeisenä tieteellisenä todistusaineistona joka kumoaa Hapgoodin vaeltelevan navan hypoteesin.

Kuitenkin, kuten Davidson osoitti, tieteellinen data palemagneettisista tutkimuksista ei ota kantaa Thomasin teoriaan edestakaisin flippailevista navoista, joka näin antaa kuvan siitä että navat eivät olisi liikkuneet miljoonien vuosien aikana tutkijoiden väärin esittäessä seuraavaa:

Kaikki näiden väärien teorioiden musertamisen eteen tehty työ käyttää hyväkseen näitä viallisia tutkimuksia, erityisesti pitkän ajan keskiarvosijainti, eikä mikään ota kantaa ping pong -siirtymän ongelmaan jossa aikakeskiarvo siirtymälle olisi sama miljoonien vuosien yli kuin nopeissa siirtymissä.

Davidson menee niin pitkälle, että hän ehdottaa Hapgoodin, joka työskenteli CIA:n edeltäjälle Office of Strategic Servicesille toisen maailmansodan aikaan, tehneen “limited hangoutin” hänen vuoden 1958 kirjallaan saadakseen edes vähän totuutta julki, mutta teki niin siten että hän joutuisi jossain vaiheessa naurunalaiseksi.

Davidson siteerasi vuoden 1994 kirjaa World in Peril joskus muinoin salatusta informaatiosta, jonka on esittänyt napa-alueiden tutkimusmatkailija majuri Maynart White, joka kertoi pojalleen Kenille (kirjan kirjoittaja) salaisesta Pentagonin tapaamisesta vuonna 1948 jossa syklisen napasiirtymän todistusaineiston piilottamisesta keskusteltiin:

Eräässä tieteellisessä tapaamisessa, johon Majuri White osallistui Pentagonissa vuonna 1948, tiedemiehet keskustelivat kansalle kertomisen suotavuudesta liittyen napojen flippausilmiöön. Yksikään tiedemies ei halunnut pantata informaatiota kansalta, mutta toisaalta, he eivät myöskään päässeet yksimielisyyteen siitä miten julkistaa tämä tieto. Tieto tästä ilmiöstä, joidenkin mielestä, voisi itsessään tuhota yhteiskuntajärjestyksen. Heidän pelkonsa olivat tuolloin perusteettomia, 1950-luvun alussa, informaatio flippausilmiöstä julkaistiin sekä sanomalehtikolumnissa että lehtiartikkelissa, mutta yllättävää kyllä se ei tuottanut juurikaan vastetta nurkkakuntaisen pökerryksissä olevaksi tai skeptiseksi oletetulta kansalta.

Ottaen huomioon sen määrän tieteellistä dataa jonka Davidson on esittänyt katastrofisyklisarjassaan, on selvää että 90 asteen fyysinen napasiirtymä on historiankirjoissa, ja tetä tämä tuli valtion viranomaisten tietoon vuonna 1948.

Tämä vie meidät kriittiseen kysymykseen: ”Mikä laukaisee geofyysisen napasiirtymän?”

Hapgood, Albert Einsteinin lisäksi, joka kirjoitti esipuheen Hapgoodin vuoden 1958 kirjaan, uskoi että jään kertyminen pohjois- ja etelänavalle laukaisisi maankuoren siirtymän (geofyysinen napasiirtymä). Einstein selitti laukaisumekanismin näin:

Napa-alueella on käynnissä jatkuva jään liike, mikä ei jakaudu symmetrisesti tämän navan ympärille. Maan rotaatioakseli toimii näiden epäsymmetrisesti jakautuneiden massojen suhteen, ja tuottaa sentrifugisen liikemäärän joka siirtyy Maan jäykkää kuorta pitkin. Jatkuvasti kasvava sentrifuginen liikeemäärä tällä tavoin, kun se on saavuttanut tietyn pisteen, saa aikaan Maan kuoren liikkeen planeetan pinnalla, ja tämä siirtää napa-alueita kohti päiväntasaajaa.

Davidson esittää sarjan ensimmäisessä osassa, että Einstein lopulta lopetti Hapgoodin myötäilemisen kun hän tajusi, että jään määrä navoilla ei riitä laukaisemaan maankuoren siirtymää niin kuin hän oli aiemmin Hapgoodin datan pohjalta väittänyt.

Hapgoodin vastineeksi Thomas uskoi selityksen olevan, että jotain tapahtuu Maan sisässä joka laukaisee siirtymän. Thomas kirjoitti:

… kerran muutamassa tuhannessa vuodessa neutraali materia pääsee 860 mailin [1385 km] säteellä olevan sisäytimen ulkopuolelle 1300 mailia [2092 km] paksuun ulkoytimeen, ja silloin tapahtuu kirjaimellinen ydinräjähdys Maan sisässä. Räjähdys korkeaenergisen ulkoytimen kerroksessa häiritsee täysin sähkö- ja magneettirakennetta sekä sulassa ulkoytimessä että ulommalla 60 mailin sulalla kerroksella. Lopulta jäätikköjen annetaan vetää Maan kuori sisuksen ympäriltä, ja matalat sulat kerrokset voitelevat siirtymää koko matkan. [The Adam and Eve Story, p.14]

Thomas vertaa ”neutraalia materiaa” joka pakenee Maan sisäytimestä plasmaan joka purkautuu auringosta, sillä nämä perustuvat hänen mukaansa samaan universaaliin periaatteeseen joka havaitaan atomeissa ja galakseissa. Lisäksi Thomas esittää, että laukaisumekanisi auringon välähdykselle tai mikronovalle on samankaltainen kuin mikä laukaisee Maan sisäytimen energia-aaltojen vapauttamisen joka lopulta siirtää sekä magneettisia että fyysisiä napoja niinkin paljon kuin 90 astetta, sykleissä.

Kirjassa World in Peril laukaisumekanismia kuvataan magneettikentän flippaamisena, kuten Davidson siteeraa:

Toistokokeilla määritettiin että magneettisen navan lähestyessä geografista napaa, magneettinen napa jossain kohtaa kiihdyttäisi sen konvergenssinopeutta niin kuin se vetäytyisi kohti geografista napaa keskipakoisvoimalla ja hyppäisi samaan tahtiin; mutta sen sijaan että navat osuisivat kohdalleen, magneettinen napa nopeasti ”flippaisi” geografisen navan ympärillä, ja että nämä pyörisivät kohti päiväntasaajaa kuin keskipaikoisvoiman ansiosta, ja päätyisivät asemaan jossa kaksi akselia oletetaan olevan arviolta 89 asteen kulmassa. Tämän napojen ”flippaamisen” tapahduttua akselit alkaisivat hiljalleen vetäytyä toisiaan kohti pitkän ajan kuluessa.

Majuri Whiten yksikön saaman julkiseksi tehdyn informaation mukaan magneettinen napaflippi laukaisisi maankuoren siirtymän mikä johtaa melkein 90 asteen geofyysisten napojen siirtymään, kuten on selitetty World in Perilin kuvauksessa:

World in Peril … tarjoaa selityksen, joka perustuu yksikön löydöksiin, Pentagonin tiedemiesten määrityksiin planeettamme evoluutiosta esihistoriasta, ja miten toinen Maata muokkaava katastrofi on lähestymässä! Nyt me voimme ymmärtää miksi mammutit ja mastodontit, joita löytyy napapiirin ikijäästä, ovat välittömästi jäätyneet vaikka heidän suussaan ja vatsassaan on subtrooppisia kasveja. World in Peril voi olla ainoa kirja joka tarkasti kuvaa tämän laukaisumekanismin ilmiölle, jota tiedemiehet ovat tutkineet jo parisataa vuotta, ja mitä se tarkoittaa.

On tärkeää painottaa laukaisumekanismin täydentävää luonnetta, joka Thomasin The Adam and Eve Storyssa ja Whiten World in Perilissa esiintyy.

White olennaisesti kuvasi sisäisiä geologisia prosesseja, joilla magneettisten napojen kääntyminen johtaisi maankuoren liikkeisiin, niin että kahdet napaparit (magneettinen ja geofyysinen) osuisivat päällekkäin lyhyen aikaa päiväntasaajan vastapuolilla. Magneettiset navat sitten hitaasti siirtyisivät uuden geofyysisen pohjoisen ja eteläisen navan suuntiin, kunnes sykli toistuisi aiempien geofyysisten napojen siirtyessä  takaisin entisiin paikkoihinsa.

Jokin tuntematon tapahtuma Maan sisässä laukaisisi sekä magneettisten napojen siirtymän että maankuoren siirtymän Whiten saamien tietojen mukaan, ja tämän tiedon tiedusteluviranomaiset ovat meiltä salanneet.

Thomasin kirja selittää sisäiset laukaisumekanismit napasiirtymille. Hänen kuvaamansa neutraali materia voidaan periaatteessa ymmärtää mikronovan tai auringonpurkausten emittoitumisen kaltaisena ilmiönä Maapallon sisemmästä ytimestä. Tämän seurauksena mikä tahansa todiste Maan sisäosan luomisesta yhtään mitään auringon toiminnalle analogista on tärkeä vihje napasiirtymien ilmenemisestä lähitulevaisuudessa.

Davidsonin kuusiosainen sarja esittää hyvin yhteyden syklisten mikronovien ja historiallisten melkein 90 asteen napasiirtymien välillä, jotka tapahtuvat edestakaisen heilunnan kaltaisesti, mikä saa navat tällä hetkellä näyttämään siltä kuin niiden asema olisi ollut miljoonia vuosia sama, niinkuin paleomagneettiset tutkimukset ovat väärin perustein väittäneet.

Lisäksi koska hän painottaa Thomasin ja Whiten esittämää informaatiota sisäisten geologisten tapahtumien aikaansaamasta maankuoren siirtymästä, eikä niinkään ulkoisia tekijöitä kuten jään kertymistä navoille,  tämä johtaa meidät asianmukaisesti keskittymään johonkin mikä tapahtuu Maan sulassa ytimessä.

Historiallinen data ja analyysit, jotka Davidson on esittänyt, osoittavat johonkin joka laukaisee samanaikaisesti sekä “neutraalin materian” purkaukset Maan sisemmästä ytimestä että auringosta mikronovien muodossa. Tämä vie meidät viimeinkin kosmisiin säteisiin ja niiden rooliin tämän mekanismin laukaisijana, ja tieteellinen tutkimusdata osoittaa näiden syntyneen viime aikoina Etelänapamantereella, mahdollisesti liittyen mystisiin globaaleihin seismisiin aaltoihin.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics.org