Avainsana-arkisto: tietoisuus

Hyväksy se kuka ja mikä olet

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli itsensä hyväksymistä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.


Q: Tarpeeni repivät minut kappaleiksi vastoin preferenssejäni. Minulla on fyysisiä tarpeita tehdä asioita… juoksen eteenpäin, pois niistä kaikista asioista. Ymmärrän sen mitä sanot, eteenpäin menemisestä ja innostavien asioiden tekemisestä ja ekstaasin tuntemisesta jne… Mutta tarpeeni — tunnen itseni maadoitetuksi, tunnen…

A: Miksi ne ovat mielestäsi tarpeita?

Q: No, tuppaan yrittämään jättää ne huomiotta. Siksi…

A: Tuppaat yrittämään? Tarkoittaako se yrittää yrittämistä?

Q: Yritän yrittää jättää ne huomiotta.

A: Kuka sanoo että sinun pitää jättää huomiotta yhtään mitään? Huomiotta jättäminen on se mikä sallii niiden muuttua hämmentäviksi.

Q: Okei. Anna kun kerron, tavallaan… no, en todellakaan halua tehdä töitä elääkseni — olla fyysisessä kehossa, olla fyysisessä ajassa…

A: Nyt, hetki vain. Olet fyysisessä kehossa fyysisessä ajassa, jotta voit sallia yhden asian olla itsestäänselvää. Jos olet siinä missä olet, selvästikin olet valinnut tehdä niin. Siksi, aivan ensinnäkin, salli itsesi tunnustaa, niin kauan kuin olet fyysisyydessä, että selvästi sinulla on syysi siihen. Toiseksi, sinä mikrosekuntina kun todella uskot, että sinulla ei enää ole tarkoitusta olla fyysisenä, sinä et ole sitä. Joten niin kauan kuin jatkat sellaisena oloa, pidä itsestäänselvänä että sinun tulee olla niin jostain syystä.

Q: No… ok. Kiitos tuosta. Se tunne joka minulla on… se tunne siitä niin kuin olisin täällä fyysisessä kehossa, tässä näin… tunnen tuskaa. Tunnen niin kuin olisin energiayksikkö tai jotain — enemmänkin — pelkkää ilmaa. Tuntuu siltä kuin olisin pelkkää ilmaa.

A: Olet oma aikasi ja paikkasi.

Q: Se ei sovi… okei. Se ei sovi siihen… ei tunnu siltä kuin sopisin tänne, ja tajuan…

A: Me ymmärrämme mitä sanot; mutta jälleen kerran, määritelmän mukaan, jos et todella sopisi, et olisi täällä. Joten pidä itsestäänselvänä, että selvästikin sovit, muuten olisit jossain muualla.

Q: Joo. Okei. Arvostan tuota, ja…

A: Sopimisen idean, kuitenkaan, ei tarvitse merkitä konformismia.

Q: Oi, joo. Tunnustan tuon. Tuntuu kuin vahvistaisin — jos nyt vähän kevennetään tunnelmaa — tuntuu kuin vahvistaisin, kuin jotain… niinkuin sanot, kiihtyisi.

A: Kyllä.

Q: Olen pääsemässä kohti viimeistä ylöspäin suuntautunutta kierrettä — sitä pientä juttua — ennen kuin en enää ole kiinni tuossa vastakkainasettelussa itseeni liittyen.

A: Selvä. Mutta tunnusta että tilanteen paradoksi on, että tunnustaaksesi kokemuksen josta puhut, ensimmäinen asia joka sinun tulee tehdä on olla täysin siinä missä olet, tässä hetkessä. Olemalla tässä hetkessä, siinä missä olet, saat yhteyden kaikkeen siihen miksi mahdollisesti voisit muuttua — ja sitten muuttua siksi.

Q: Harjoittelen tuota.

A: Olet yksinkertaisesti erilainen.

Q: Kiitos. Hetki…

Q2: Tajusin erään konseptin täydellisen halukkuuden ideasta olla ihminen Maassa.

A: Kyllä.

Q: Ja monet meistä, tiedän — monien vuosien aikana — ovat olleet haluttomia… heillä on ollut tietoisuus menneestä ja tulevasta, toisista planeetoista, toisista sivilisaatioista…

A: Kyllä, kyllä, kyllä.

Q: …ja haluttomuus olla — ja kun me kerran olemme täällä, me olemme hyvin paljon maamiehiä…

A: (Naisen äänellä:) ja naisia. (paljon naurua)

Q: Siksi sanoin henkilöitä ekalla kerralla. Ja se on täysi halukkuus saada yhteys hetkeen. Ja tämä on jotain jota työstän nyt.

A: Kyllä! Sillä tämä on yhtä pätevää kuin mikä tahansa missä olet ollut, tai voisit koskaan olla.

Q: Aivan.

A: Jos se ei olisi, mitätöisit myös kaiken muun mitä olet koskaan tehnyt, sillä ne ovat tässä ja nyt myös. Kiitos!

Q: Kiitos.

Toksinen feminiinisyys

Tämän kohtuullisen pitkän artikkelin on kirjoittanut Laura Matsue

Me kaikki olemme tutustuneet toksiseen maskuliinisuuteen, uskoisin. Aika hemmetisti huomiota on kiinnitetty siihen viime aikoina, neljännen aallon feminismin valaistessa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan syvyyttä, jota naiset edelleen kokevat, huolimatta siitä miten ”yhteiskunnallista kehitystä” me väitämme saaneemme aikaan. Koko #metoo -liike parin viime vuoden aikana on auttanut näkemään miten toksinen maskuliinisuus on aiheuttanut tuhoa Maapallolla sen kamppailussa vallasta muiden yli ja halukkuudessa väärinkäyttää toisia tuon vallan saamiseksi — hinnalla millä hyvänsä.

246636-fighting-fists-fire-digital_art-hand

Mutta kuka tahansa joka tekee todellista henkistä ”työtä” itsensä kanssa tulee lopulta huomaamaan, että  ei voi jättää yhtä puolta sisäisestä/ulkoisesta maskuliinista/feminiinistä luonteesta tasapainottamatta ilman että vaikutetaan toiseen. Siksi toksinen maskuliinisuus ei voi olla olemassa ilman toksista feminiiniyttä, aivan kuten uhria ei voi olla ilman rikoksen tekijää.

Monet naiset nykypäivänä, jotka identifioituvat feministeiksi, eivät ole oikeasti kiinnostuneita naisten yhteiskunnallisen aseman edistämisestä niin paljon kuin he ovat kiinnostuneita kostamaan ja hankkimaan valtaa yli sen mitä he pitävät ”patriarkaattina”. Heidän ”feminisminsä” silloin muuttuu täydelliseksi naamioksi tämän koston saamiselle ilman, että tarvitsee tarkastella tai prosessoida omia kipupisteitä. En sano, että toiminta ulkomaailmassa maailman epäoikeudenmukaisuuksia vastaan ei olisi tarpeellista, vaan sanon että ulkoinen toiminta, jota ohjaa sairaus joka pyrkii satuttamaan toisia ihmisiä niin ettei tarvitse itse surra, tulee satuttamaan ihmisiä enemmän — molemmilla puolilla. Meidän tulee mennä itseemme, ensinnäkin, ja etsiä toksisia malleja omasta luonteestamme ennen sormella osoittelua muiden suuntaan.

elements

Henkisissä piireissä toksinen feminiinisyys näkyy monin tavoin. Se voi näkyä naisena joka identifioituu ”jumalattarena”, vaikka itse asiassa hän käyttää tuota titteliä erittäin hienostuneena valepukuna, joka jälleen kerran toimii naamiona ruorissa olevalle toksiselle feminiinille luonteelle. Monet ihmiset jotka ovat ottaneet ”jumalallisen feminiinin” tai ”jumalallisen maskuliinin” tittelin itselleen näissä henkisissä ”piireissä” luovat kuvan siitä miltä tämä konsepti näyttää ja sitten apinoivat sitä luomalla väärän ”henkisen persoonan” jonka kanssa leikiään — ja naisilla on käsikirjoitus siitä miten luoda, matkia ja käyttää tätä ”jumalattaren” titteliä heidän uuden avataransa kanssa.

Hauskaa tässä on se, että pidän itseäni ”feminististen” tavoitteiden ajamana tätä kirjoittaessani, vaikka en nimittäisi itseäni sellaiseksi… koska tiedän että feministi-brändi itsessään nykyään poliittisesti korrekti ”NPC”-kulttuuri joka toimii poliisina muille siitä mitä he voivat ja eivät voi sanoa, brändäten kaikki vaihtoehtoiset mielipiteet ”vihapuheeksi” tai ”seksistiseksi”.

Sen sijaan sanon vain, että enemmän kuin mitään haluaisin nähdä naiset täysin omassa vallassaan ja kukoistamassa omassa potentiaalissaan — kuitenkin, minulla on eri visio siitä kuin minkä tällä hetkellä näen populaarikulttuurissa. Haluan miehissä ja naisissa olevan feminiiniyden paistavan heistä tavalla, joka ei ole näkynyt tuhansiin vuosiin. Tämä tarkoittaa sitä, että en myöskään sano muille mitä tehdä, teen vain lausuntoja perustuen omiin kokemuksiini. En näe feminiiniyttä voimaantuvan osallistumalla mielenosoituksiin kirjoittamalla ”lutka” puolialastomaan kehoon ja kävelemällä katuja protestoimassa patriarkaattia vastaan, tai pukeutumalla perhoseksi ja julkistautumalla kuningattareksi henkisellä festivaalilla. Näen nämä lausuntoina, en määränpäänä; vaiheina jotka ovat mielenosoituksia joissa kollektiivinen feminiiniys on tällä hetkellä on oman kokemuksen ilmaisunsa suhteen.

Slutwalk Aims To Raise Awareness Of Sexual Assaults

Mielestäni äärimmäinen feminiinisen voimaantumisen ilmaus on kaikkien ulkonäköseikkojen tuolla puolella, ja se voidaan ilmaista ulkonäön avulla, mutta sitä ei myöskään määritä ulkonäkö. Uskon myös, että voimaantumisen ”loppupeli” on löytää todellinen ikuinen voima — voima (jos se on autenttinen) jolla ei ole yhtään halua etsiä kostoa ja valtaa muiden yli, sillä se on sisäinen voimatila; voima joka kokee haavoittuvaisuutta, empatiaa ja joka osaa puhua totuuden puolesta, koska sen juuret ovat RAKKAUDESSA.

Uskon, että päästäksemme sinne minne meidän pitää ensiksi mennä meidän tulee ensin nähdä missä me olemme. Meidän tulee ottaa kantaa SEKÄ toksiseen maskuliiniuteen ETTÄ toksiseen feminiiniyteen ja siihen miten se näkyy kollektiivisella tasolla.

Tämän aikaansaamiseksi olen kerännyt joitain olennaisia piirteitä, jotka mielestäni todella paljon määrittävät toksista feminiinisyyttä. Voin myöntää, että meillä kaikilla on tai olemme kokeneet joitain näistä, ja olemme niiden ympäröimiä, joten olethan kärsivällinen jos havaitset jotain näistä itsessäsi tai muissa. Tämä on kollektiivinen haava, joka manifestoituu monien meidän elämissä useilla eri tavoilla, ja jota kohtaan meillä tulisi olla myötätuntoa — itseämme koskien, sekä muita ihmisiä. Mutta tämä ei tarkoita ”sokeaa myötätuntoa” jossa me valitsemme jättää huomiotta varjopuolemme — todellinen myötätunto valitsee nähdä nämä varjopuolet ja käyttää niitä lisäkatalyytteina yhä syvempään paranemiseen.

842cc7be5c67e7c23641311b71bacb34

Toksisen feminiinisyyden piirteitä

  • Ylikorostunut itsetärkeys. Rakastaa mitä tahansa statussymbolia tai mitä tahansa mikä ruokkii egoa, olipa se sitten tohtorintutkinto, tykkäykset sosiaalisessa mediassa, tai mikä tahansa asia joka ruokkii ”ylempiarvoisuuden” tunnetta. Tällainen nainen usein kutsuu itseään ”pomoksi”, ”diivaksi”, ”jumalattareksi”, ”prinsessaksi”, ”noidaksi”…  Hänen itselleen antamat tittelit (niin että ihmiset voivat kohdella häntä tittelin mukaisesti) seuraavat toinen toistaan. Hän antaa näitä titteleitä pinnallisin perustein ja käyttää niitä vain yhtenä lisäkeinona korostaa väärää identiteettiä, ja hän pukee kuvansa samoin. Tämä eroaa suuresti voimaantuneesta naisesta, joka voi myöntää sen missä hän on hyvä ja olla ylpeä siitä että hän on hyvä siinä — mutta tämä liittyy erityisesti siihen kun annetaan titteleitä itselle jotta voitaisiin olla muiden yläpuolella. Hän ei tee näin koska häntä ajaa turvattomuus jossa hän on kauhuissaan siitä että hän näyttäisi ”normaalilta” tai jopa ”keskiarvoiselta” ihmiseltä. Hänen aikeensa näiden titteleiden kanssa on luoda hierarkia — mutta aivan erityisesti, hierarkia jossa hän itse asettuu korkeimmalle paikalle.

dark-queen

  • Käyttää seksuaalisuutta saadakseen huomiota ja elää toisten ihailusta. Ei ole mitään vaikeuksia käyttää kehoaan ja fyysistä ulkonäköään suostutella toisia ihmisiä heitä harhauttaakseen tai pudottaakseen heidän suojaukset. Viettelee ihmisiä saadakseen heidän ”huomionsa”. Ei nää mitään ongelmaa näin tekemisessä, ei vaikka se herättäisi epähaluttua huomiota, ja usein pukeutuu seksuaalisuutensa kanssa ”voimaantuneella” tavalla, mutta oikeasti hänen todellista luonnettaan hallitsee syvä turvattomuus. Usein hän postaa paljon selfieitä ja/tai valokuvia itsestään (tässä ei ole mitään väärää, mutta kyse on siitä mikä AIKOMUS kuvien taustalla on). Käyttää seksuaalisuuttaan rahan/vallan/julkisuuden/huomion saamiseen varsin suorasukaisesti eikä näe sen kanssa mitään ongelmaa, koska hän pelaa hänen matrix-ohjelmointinsa ”pelin säännöillä”. Tämä ohjelmointi näkee naisen kehon markkinoitavana hyödykkeenä eikä pyhänä muotona. Ne voimat* jotka hänen lävitseen toimivat, syövät hänen energiaansa ja hänen saamaansa huomiota, ja kuitenkaan mikään määrä huomiota ei koskaan riitä täyttämään hänen sisällään tuntemaansa tyhjyyttä. Hän saattaa myös täysin päinvastaisesti vetää puoleensa ihmisiä tällä seksuaalisuudella mutta sitten, milloin hän saa huomiota, valittaa siitä, vaikka hän on juuri se joka pyytää huomiota hänen osakseen alunperinkin. Tämä on vain salaista valtapeliä, jolla luodaan kitkaa luomalla haluja ja sitten suvaitaan luodun halun tulosta, konflikti josta nämä okkulttiset voimat saavat myös lisää energiaa.

“Nuorilla naisilla on suuri seksuaalinen valta. Jokainen, joka on vähänkään rehellinen itsensä kanssa, tietää tämän: Hedelmällisessä iässään olevilla naisilla, jotka ovat lähelläkään kulttuurinsa kauneusstandardeja, on sellainen valta jota kenelläkään muulla ei ole. Heillä ei myöskään ole sellaista viisautta hallita sitä. Toksinen feminiinisyys käyttää väärin tuota valtaa, jossa kuumuus maksimoidaan, ja jossa uhrin viitta vedetään päälle kun heteromiehet eivät kohtele heitä vertaisinaan.

Kuumuuden vahvistaminen ei ole, itsessään, toksista… Kuumuus vaipuu pois, viisaus kasvaa — viisaat nuoret naiset investoivat sen mukaisesti. Feminiinisyys muuttuu toksiseksi kun se itkee ilkeiden miesten nuhtelevan heitä vastauksena provokatiiviseen näytökseen.”  –Heather E Heying

  • On vallanhimoinen — eli himoitsee itselleen valtaa jonka hän ymmärtää hänellä olevan muiden ylitse.  Kävelee muiden yli saadakseen sen minkä haluaa. On pääosin kiinnostunut kehittämään suhteita ihmisiin jotka voivat ”palvella” häntä jollain tavalla. Voi tunnustaa muitten ihmisten todellisen vallan ja pyrkiä ystävystymään tai manipuloimaan erityisesti näitä ihmisiä. Äärimmäisen pinnallinen, näkee paljon vaivaa ulkonäkönsä suhteen ja häntä kiinnostaa hänen oma ja muiden sosiaaliset pisteet. Haluaa tulla nähdyksi ja ympäröi itsensä ihmisillä jotka hänen mielestään tekevät hänestä suositumman. Huikea sosiaalinen pyrkyri. Voi myös ”rakkauspommittaa” toisia kehuilla ja huomiolla vedotakseen heidän egoonsa niin, että he pitäisivät hänestä. Käyttää mitä tahansa naamiota, jota pitää sopivana, päästäkseen lähelle niitä jotka voivat edistää hänen ristiretkeään vallan saamiseksi.

thumb_user-1011767-2015-09-25-11-29-59

  • Kilpailua mieluummin kuin yhteistyötä. Salaa kilpailee muiden naisten kanssa, ja joskus miesten kanssa. Useimmiten tuntee arvonsa vertaillen itseään muihin (aktiviteetti jota hän salaa usein harrastaa). Ei osaa todella juhlia muitten saavutuksia ja sen sijaan strategisoi tapoja joilla saada itselleen saman. Ei osaa todella luoda yhdessä mitään kenenkään kanssa. Yritä ”tehdä yhteistyötä”  hänen kanssaan, ja hän nopeasti ottaa ohjat käsiinsä. Suoraan myös plagioi toisten töitä ja kutsuu sitä omakseen ilman omantunnon tuskia. Useimmiten kieltää ja jopa gaslightaa muita jos häntä vaatii tästä tilille.
  • Asettaa itsensä uhrin asemaan ja syyttää muita. Vetää muita mukaan surullisiin tarinoihin elämästään jotta muut olisivat ”pahoillaan” hänen puolestaan ja jotta hän voisi käyttää heidän empatiaansa hänen edukseen. Syyttää muita asioista, jotka hän kokee ja joiden seuraamuksista harvoin ottaa vastuuta elämässään, ellei kyse ole siitä että saadaan hänet näyttämään hyävltä. Esimerkiksi, jos hänet torjutaan, hän syyttää miestä siitä että tämä on ”emotionaalisesti saavuttamaton” (tämä voi jopa olla totta, mutta kyse on hänen vastuunotostaan hänen osaltaan siitä mikä hänet ajoi tilanteeseen). Kun epähaluttu tilanne sattuu hänelle, hän on usein haluton kohtaamaan sen miten hän itse saattaisi olla vastuussa tapahtuneesta, sillä tämä vaatisi nöyryyttä jota hänellä ei ole. Toksisessa feminismissä tämä uhrautuminen/syyttely-ansa manifestoituu usein miesten tai patriarkaatin syyttämisenä joka asiasta.

blame-it-on-the-patriarchy.png

  • Äärimmäisen manipulatiivinen psykologisesti, emotionaalisesti, ja jollain tasoilla myös spirituaalisesti. Luonnostaan tämä on kaikkein vaikeinta havaita ellei ole psykologisesti havaintokykyinen tai energeettisesti erittäin herkkä. Manipulatiíviset naiset voivat pitää päällään täydellistä naamiota, esittää välittävää, rakastavaa ja empaattista, koska he tietävät että näitä pidetään ”haluttuina” feminiinisinä piirteinä. Tämä on se miten toksinen feminiiniys on muuttunut äärimmäisen hienovaraiseksi hänen käsissään. Kuitenkin kokoajan on epärehellisyys hänen sanojensa taustalla. Vaikka sanat voivat tuntua ystävällisiltä, jokin tuntuu epäaidolta. Korkeammilla tasoilla manipulatiiviset naiset toksisessa feminiinisyydessään voivat olla myös hyviä magiassa — he saattavat jopa ymmärtää joitain todellisuuden peruslakeja, erityisesti sitä miten käyttää seksuaalisuutta houkuttelemaan lisää valtaa. Jos asian laita on tämä, silloin hän todellakin pelkää omien toimiensa seuraamuksia ja itse asiassa herkuttelee magian käytöllä, seksuaalisella energiallana tai millä tahansa mitä hän voi käyttää rituaaleissa ja meditaatioissa houkuttelemaan lisää rahaa/huomiota/valtaa/rakkautta — palvellakseen itseään.

d60b2d7f60_m

“Toksinen feminiiniys on sitä kun naiset käyttävät sukupuoltaan hankkimaan tiettyjä erioikeuksia. Se on sitä kun vahingollisia, epäsuoria yhteenoton keinoja peitellään herttaisuudella… Tämän kaltainen aggressio on usein vaikeaa osoittaa koska se toimii salattuna kauniin hymyn ja ystävällisten tervehdysten taakse.” —Asavari Singh

  • Luo draamaa ja sitten ruokkii itseään syntyneellä huomiolla. Ottaa pienen tapahtuman ja tekee siitä paljon merkityksellisemmän. Usein luo draamaa havaituista mitättömyyksistä tapana vältellä kohtaamasta kokemuksen tuomaa tuskaa. Luo draamaa jotta hän voisi oikeasti tuntea jotain satuttamalla muita. Luo draamaa välttääkseen ottamasta vastuuta omasta elämästään. Pahantahtoiset okkulttiset voimat*, jotka hänen lävitseen toimivat käyttämällä hänen toksista feminiinistä energiaansa ”tienä sisään”, ruokkivat itseään syntyneellä draamalla jota hän luo muiden hänen ympärillään olevien elämään. Tämä johtuu siitä, että toksinen feminiinisyys on pääosin reptiliaanien piirre — jota ajaa eteenpäin syvälle juurtunut pelko.
  • Matala herkkyys muitten tarpeille ja vähän kykyä ilmaista empatiaa. Tämä on myös vaikeaa nähdä, koska monet naiset toksisessa feminiiniydessään ovat myös oppineet matkimaan empatiaa pitääkseen itsensä piilossa. Tämän he ovat oppineet selviytymiskeinona, kun he ovat huomanneet että mitä enemmän emotionaalisesti voit saada jonkun koukkuun, sitä enemmän he ajattelevat että välität heistä, ja sitä enemmän sinulla on valtaa heidän ylitseen. Tämä on se miten sosiopaatit matkivat empatiaa. Kuitenkin on asioita joista tämä käy ilmi: esimerkiksi, todellinen empatia tarkoittaa kykyä nähdä asiat toisen tunteiden kautta. Kuitenkin, toksinen feminiinisyys toistuvasti satuttaa ihmisiä, joista tämä väittää välittävänsä hänen itseään palvelevilla käytösmalleilla. Sitten hän kieltää tehneensä mitään väärin tai syyttäneensä ketään toista siitä mitä tapahtui. Tämä johtuu siitä, että on mahdollista feikata empatiaa ulkoisilla teoilla, mutta itseään palveleva henkilö ei voi feikata toisten ihmisten tunteiden huomioon ottamista. Luonnostaan he eivät ota muiden tunteita huomkioon ennen itseään, ja jos he miettivätkin toisten tunteita, se on vain strategia jolla mietitään miten käyttää toisten heikkouksia hyödyksi.

234234-8

“Homman nimi on, että miehet ja naiset ovat samaa lajia. Kyse on vain siitä miten meitä on ehdollistettu eri tavoin ja miten sukupuolipatologiamme on erilaiset. Miehet ovat pitkään olleet fyysisesti ja yhteiskunnallisesti paremmassa asemassa, mikä on sallinut heille olla aggressiivisempia ja avoimempia. Naiset ovat olleet syvästi ja systemaattisesti alistettuja, joten he ovat joutuneet hiomaan kykynsä hienovaraisemmiksi mutta samalla myös tuhoisammiksi sodankäynnin muodoiksi.” —Asavari Singh

  • Naiset toksisessa feminiinisyydessään eivät todella voi kokea myötätuntoa toista kohtaan, eikä heidän puutteitaan tai varjopuoliaan kohtaan. Aina kun joku muu yrittää kertoa omasta haavoittuneisuudestaan hänelle, hän usein käyttää sitä tilaisuutena asettaa itsensä toisen yläpuolelle ja jopa heittää kehään pinnallisia yrityksiä ”korjata” ongelma (niin että he ”tarvitsevat” häntä), tai että hän ilmaisee ”sympatiaa” (empatian leikkimistä). Myötätunto on vieras hänelle, koska jos hän tuntisi myötätuntoa, hän joutuisi kokemaan empatiaa itseään kohtaan ja kohtaamaan ja hyväksymään sisällään olevat haavat, joita hän nyt koittaa suojella — mikä avaisi ovet hänelle tuskansa parantamiseksi.

Mistä tiedän nämä piirteet? Vaikka olen tuntenut itseni petetyksi kokemalla nämä piirteet naisten taholta jotka ovat olleet minua lähellä, olen myös huomannut näistä monia itsessäni. Olen ollut papitar, huora ja prinsessa joka on leikkinyt uhria. Nämä nimet ovat kaikki arkketyyppejä jotka ovat naisten alitajunnassa syvällä, ja vaikka suhtaudun niihin tarinana ja kokemuksena — olen myös valinnut olla identifioitumatta niiden kautta. Puhun niistä koska kutsun omaa ja muitten naisten varjopuolta astumaan tietoisuuden valoon. En ainoastaan näe tätä haavaa, vaan myös syleilen sitä katalyyttina joka tuo täydellisemmän paranemisen pirstaloituneelle feminiinisyydelle.

Kun olin haavoittunut, epävarma, irtaantunut itsestäni ja traumatisoitunut — käytin toksista feminiinisyyttä saamaan valtaa maailmassa jossa tunsin itseni voimattomaksi.

Kun kroonisesti esitin uhria elämässä, tein sen niin, että muiden piti aina ”pelastaa” minut. Tein tämän välttääkseni ottamasta vastuuta teoistani. Monet miehet halukkaasti näyttelivät osaansa, ja tämä salaa sai minut tuntemaan että minulla on valtaa heidän ylitseen. Heidän egonsa tunsivat olonsa ”hyväksi” kun he ”pelastivat” minut koska olin vältellyt ongelmiani.

Kun paukin suoraan tilanteisiin joissa minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi, käyttäydyin toksisen feminiinisyyden pohjalta. Käytin seksuaalisuuttani saadakseni valtaa muista ja lopulta se löi näpeilleni. Sitten jatkoin ottamalla ei mitään vastuuta omasta puolestani tilanteesta, syyttäen toista ihmistä ja yhä enemmän tehden itsestäni voimattomamman. En sano myöskään, että ”ansaitsin” sen, ja tässä ei nyt puhuta seksuaalisen väkivallan johdosta häpäisystä. Eri tilanteissa on uhreja, ja on tärkeää tunnustaa kun meidät on petetty, jotta me voimme prosessoida noita kokemuksia täysin. Mutta tämä liittyy siihen miten käsittelen oman osuuteni jokaisessa oppiläksyssä, ja miten näen sen mikä osa tilanteesta oli minun valintaani — koska se on osa jonka minä voin muuttaa.

En ollut koskaan aiheuttanut enempää tuskaa itselleni, tai tuntenut enempää kipua ”sisariltani”, kuin silloin kun toksisen feminiinisyyden käyttäytymismallit tulivat mukaan kuvioihin. Mikään ei ole satuttanut elämässä niin paljon kuin toksinen feminiinisyys, ja koska käytin näitä pimeitä oppiläksyjä syvempään paranemiseen, mikään ei ole myöskään parantanut niin paljon kuin toksinen feminiinisyys.

Ei ole mitään väärää siinä että löytää nämä ilmaisut itsestään tai muista, itse asiassa se on näiden mallien identifioinnin tarkoituskin, että tuodaan ne esiin parantamista varten. Herääminen tarkoittaa pimeyden tekemistä tietoiseksi, eikä saa pelätä mitään itsensä ilmaisua jonka tuo esiin. Se mitä me emme tunnusta itsessämme tulee lopulta aiheuttamaan tuhoa elämässämme alitajunnasta.

Toksinen feminiinisyys on laaja kollektiivinen haava, jonka asettaminen sinne kesti tuhansia vuosia**, ja kuvittelisin että kestää jonkin aikaa myös ohjelmoitua tästä pois.  Joten tämä varjo on se joka minun tulee tarkistaa jatkuvasti. Mitkä ovat aikeet tekojeni taustalla? Miten autenttinen voin olla? Yritänkö piilottaa jotain ihmisiltä joista välitän? Yritänkö manipuloida imagoani ja palveleeko se minua intimiteetin luonnissa? Pidänkö muita mukana tilanteessa vai toiminko itseäni palvelevasta tilasta? Mitkä ovat itseni osat joita piilottelen muilta ihmisiltä? Mikä on se mitä pelkään?

e3461b443a1e4532405f113ae230ff88

Kaikkein vaarallisinta toksisessa feminiiniydessä on, että me voimaannutamme naisen kieltämällä hänen olemassaolonsa. Se mitä me emme omista, omistaa meidät. Naisen salainen voima on tässä tietämättömyydessä, ja tämä kieltäminen on luotu omasta pelostamme pimeää feminiiniyttä kohtaan. Toksinen maskuliinisuus ja toksinen feminiinisyys tanssivat toksisilla tavoillaan ja vievät meidät pidemmälle tulevaisuuteemme, mikäli emme suostu kohtaamaan ongelmia täydellä nöyryydellä tuomalla varjot esiin valoon. Kun me loistamme valoamme näihin osiin itsessämme, meillä on tilaisuus oppia olemaan aivan toisella tavalla.

Kun me yritämme oikoa askeleita varjopuoliemme läpikäynnissä käyttäytymällä tietyllä tavalla luomalla sosiaalisia naamioita, ilman että ensin käsitellään sitä mikä naamion taustalla on piilossa syvän somaattisella tasolla kehossa ja mikä meissä todella elää kun kohtaamme traumat ja muinaisen pelkoperustaisen ohjelmoinnin, me luomme ruumiittomia kokemuksia. Me voimme jopa esittää tämän ”täydellisen naamion” muille emuloimalla niitä piirteitä jotka haluaisimme meillä olevan, mutta pinnan alla on aina energia joka ei koskaan sovi täysin sanoihimme. Tämä johtuu siitä, että ”naamiomme” ei ole tarkka kuvaus siitä missä me todella olemme. Itse asiassa, me olemme usein vieraita itsellemme kun me emme ole menneet tarpeeksi syvälle fyysiseen kokemukseen löytääksemme tuskan, kärsimyksen, sen syvän trauman joka siellä on. Me hipaisemme pintaa elämässämme, samalla kun vanki sisällämme pyörittää show’ta.

Tällä tavoin toksisen feminiinisyyden kieltäminen ja ”feministi”-identiteettien luominen, tai ”jumallisen feminiinisenä” esiintyminen ennen kuin me olemme käsitelleet näitä traumatisoituneita, pelokkaita, irrallaan olevia osia itsessämme on se mikä on esteenämme päästä käsiksi todelliseen feminiiniseen voimaamme. Ainoa tapa ottaa maski pois on kehittää suhde tähän haavoittuneeseen tilaan jolla ei ole mitään piiloteltavaa. Se vain haluaa tulla nähdyksi, rakastetuksi ja pidetyksi omassa tietoisuutemme valossa.

asdfed

Toksinen feminiinisyys on muinainen käyttäytymismalli. Maskuliininen ja feminiininen ovat molemmat käyttäneet väärin luovaa voimaansa ja seksuaalienergiaansa tuhansia vuosia muuttamalla tämän planeetan enemmänkin vankilaksi; feminiininen on muuttunut hienostuneeksi kyvyissään olla selviytymismekanismi ja miesten tapauksessa on helpompaa havaita tyrannit.

“Onko naisilla ollut raaempi osa miehiin verrattuna? Kyllä. Ovatko he yleisesti vähemmän väkivaltaisia kuin miehet? Kyllä. Mutta ovatko kaikki naiset samanlaisia? Ei. Ovatko naiset kykeneväisiä aiheuttamaan tuhoa, myös toisille naisille? Kyllä. Ja sitä on toksinen feminiinisyys.” —Asavari Singh

Voit olla varma, toksisen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden käyttäytymismallien reptiliaaniluonne**, joka hallitsee tällä planeetalla juuri nyt, täytyy molemmat repiä irti ennen kuin voimme loistaa omaa luonnollista jumalallista valoamme. Molemmat puolet palvelevat tätä agendaa omin tavoin.

Molemmat puolet toksisesta maskuliinisuudesta/feminiinisyydestä täytyy käsitellä miten ne ilmaisevat itseään meissä ja elämissämme, koska me haluamme voimaannuttaa itsemme ottamalla täysi vastuu itsestämme ja huomata miten me olemme osatekijöitä tässä pelissä jollain tavalla. Me olemme kollektiivinen toksisuuden kenttä joka pitää kirjoittaa uusiksi.

Sanon me koska tarkoitan MEITÄ, sinua, minua ja kaikkia jotka tätä lukevat. Tämä tarkoittaa sekä miehiä että naisia, joista molemmilla on sekä feminiininen että maskuliininen puolensa. Näillä piirteillä ei ole sukupuolta. Ei ole häpeäksi huomata miten nämä käyttäytymismallit ilmaantuvat omassa elämässäsi, sillä meillä kaikilla on liskoaivot (jotka monesti ovat yliaktiiviset) ja sillä on omat selviytymismekanisminsa ja pelkonsa. Kun me olemme pako-taistelu-moodissa, tällöin me tiedämme toksisen maskuliinisuuden ja toksisen feminiinisyyden värähtelyjen olevan todennäköisimmillään tulossa ulos.

Witches_going_to_their_Sabbath_(1878),_by_Luis_Ricardo_Falero

Vain kun me olemme halukkaita katsomaan näihin varjoihin, jotka ovat kaapanneet ihmiskunnan ikuisuuksiksi, rohkeasti ja nöyrästi voimme muuttua jumalallisiksi malleiksi — yhdistäen ja tasapainottaen kummankin täyteen ilmaisuunsa Taivaan ja Maan liitossa.

Muista kuka olet. Muista miksi olet tullut tänne.

Todellinen valta tulee sisältä ja se on ikuista. Meidän ottaessa takaisin jumalallisuutemme, meillä ei ole tarvetta etsiä valtaa toisten yli, sillä tämä ei ole vallan muoto ollenkaan. Ja monet miehet ja naiset toksisine puolineen sortuvat siihen koska he eivät tunnista omaa sisäistä voimaansa.

Olet jo voimakas. Ota takaisin se mikä on syntymäoikeutesi kytkeytymällä oikeaan valtaan, joka syntyy siitä kun pääset yhteyteen Jumalan kanssa; suhde joka on kadotettu mutta ei unohdettu.

Olet pyhä. Olet suvereeni. Olet vapaa.

7041_10207003247632756_8444801408972756365_n

* Lisää ”okkuttisista voimista”, katso: The Hidden Forces of Life, Sri Aurobindo

** Lisää reptiliaaneista: katso: Ethical Contact, Alien Agenda, Video: The Alien Agenda, Marshall Vian Summers,

 

Artikkelin julkaissut Laura Matsue

”Valo” kuolemanrajan toisella puolen

Universumi pyörii täydellisen suunnitelman mukaan ja tietoisuus vaikuttaa olevan vielä aktiivinen kun ihminen kokee kuolemanrajakokemuksen.

Tri. Anthony Cicorian, tri. Sam Parnian, David Bennetin ja Anne Hornen inspiroivat kuolemanrajakokemukset ja heidän ajatuksensa ja oivalluksensa siitä keitä me olemme ja mikä paikkamme on universumissa esitetään seuraavalla videolla.

Anne Horne ”Olin yksin valossa ja se ympäröi minut. Rakkauden tunne oli kuin täysi autuus, totaalinen ekstaattinen hurmio! Oli rakkautta, iloa, tietoa, Viisautta ja uskomaton kauneuden tunne. Se valo olin minä, minä olin se valo!”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Mitä ovat Archonit?

Kreikan sanasta archai, ”alkuperä, asian alku, aikaisempi.”

Klassisessa Välimeren maailmassa archon oli yleisesti käytetty termi provinssin kuvernöörille, tai yleisemmin, mille tahansa uskonnolliselle tai hallinnolliselle auktoriteetille. Tästä monikko Archonit usein käännetään gnostisissa teksteissä termiksi ”Auktoriteetit”. (Ei ole koptin kielistä sanaa Archonille, joten gnostilaiset tekstit käyttävät kreikan kielen termiä koptiksi translitteroituna.)

Seuraavaksi esitetään kolme tasoa, kolme määritelmää:

Ensimmäinen taso – Kosmologinen

Gnostisessa kosmologiassa Archonit ovat epäorgaaninen laji olentoja, jotka syntyivät aurinkokunnassa ennen Maapallon muodostusta.

Ne ovat kyborgeja jotka asuvat aurinkokunnassa (poislukien aurinko, Kuu, Maa), jota kuvataan heidän rakentamanaan virtuaalimaailmana (stereoma) imitoimalla geometrisia muotoja, jotka syntyivät Pleromasta, Luojien, Kosmisten Jumalten maailmasta.

Archonit ovat aito laji omalla asuinympäristöllään, ja niitä voidaan pitää jopa jumalankaltaisina, mutta niiltä puuttuu aikomus (ennoia: kyky itseohjautuvuuteen), ja niillä on paha tapa harhautua rajojensa ulkopuolelle ja tunkeutua ihmisten maailmaan. Archonien sanotaan tuntevan pahanlaatuista kateutta ihmiskuntaa kohtaan, koska meillä on heiltä puuttuva itseohjautuvuus.

Gaia-myytti kuvaa sen miten galaksin haarojen fraktaali-impakti tiheiden alkuaineiden kenttiin (dema) sai aikaan Archonit, kun Aeon Sophia tuli esiin galaksin keskustasta.  Katso erityisesti Episode 10.

Tämä tapaus on kuvattu yksityiskohtaisesti kirjassa Alien Dreaming.

Toinen taso – Noeettis-Psykologinen

Gnostisessa psykologiassa, noeettisen tieteen Mysteerikouluissa, Archonit ovat avaruudesta tullut voima, joka tunkeutuu subliminaalisesti ihmisen mieleen ja harhauttaa älymme pois sen oikealta ja järkevältä käytöltä.

Ne eivät saa meitä käyttäytymään epäinhimillisesti, sillä meillä kaikilla on potentiaali rikkoa omaa sisäistä ihmisyyttämme, käydä vastoin sydämemme totuutta, mutta ne saavat meidät käyttäytymään epäinhimillisen omituisesti ja äärimmäisen väkivaltaisesti.

Joskus me käyttäydymme epäinhimillisesti ja sitten korjaamme virheemme, harhautumisemme. Selvästikään me emme aina tee niin. Hullujen ja epäinhimillisten taipumustemme liioittelu, sekä äärimmäinen, korjaamaton harhautuminen omasta sisäisestä älystämme saivat gnostilaiset näkemään kuviossa avaruusolentojen kädenjäljen, joka ratsastaa kaikkein pahimpien ihmiskunnan epäonnistumisen niskassa.

Täten Archonit ovat psyko-spirituaalisia parasiitteja.

Kuitenkin Aeon Sophian (katso alla) jälkeläisinä ne ovat myös meidän kosmisia sukulaisia.


Aioni

 

Kreikkaa: ”emanaatio, jumalallinen voima, kosminen aikasykli.” 

Tämä olennainen termi gnostisessa mytologiassa on kätevä kun halutaan päästä eroon hankalista termeistä Jumala ja jumalat. Aioni  on jumala ymmärrettynä, ei teologisin termein, vaan tietoisuuden fysiikan.

Aionit eivät ole olentoja, vaan prosesseja jotka voidaan parhaiten käsittää äärimmäisinä virtauksina, jotka ovat elossa, itsetietoisia, aistillisia. Jumalatar Sophia, joka ruumiillistuu Gaiaksi, on Aioni, tästä siis nimi Aeon Sophia.

Aionit ovat sukupuolisia. Joissakin gnostilaisissa skenaarioissa miesvastine Aeon Sophialle on Aeon Christos.

Kahden tyyppisinä epäorgaanisina olentoina, alkioina ja liskoina, Archonit voivat joskus penetroitua Maapallon ilmakehään ja terrorisoida ihmisiä, vaikka ei ole syytä tai komentoa tällaisille yllätyshyökkäyksille, sillä avaruusolennot eivät pysy kauaa biosfäärissä eikä niillä ole mitään suurempaa saavutettavaa suunnitelmaa.

Archonien ontologinen tila on kahdenlainen:

  • ne ovat olemassa ihmisistä riippumattomana avaruusolentojen lajina

  • ne ovat läsnä mielissämme, enemmänkin joukkona ohjelmia jotka toimivat mentaalisessa ympäristössämme

Niistä aiheutuva riski tunkeutumalla mentaaliseen käyttöjärjestelmäämme on paljon suurempi kuin mikään fyysinen riski, jonka ne voisivat aiheuttaa biosfääriin hyökkäämällä.

Telepatian ja suostuttelun avulla Archonit yrittävät harhauttaa meidät oikealta evoluution polultamme. Niiden kaikkein onnistunein tekniikka on uskonnollisen ideologian käyttö niiden ajattelun levittämiseen, ja näin ne korvaavat ajattelutapamme heidän omillaan.

Gnostilaisten mukaan judeo-kristillinen pelastusmyytti on Archonien päämetku, avaruusolentojen implantti.

Kykymme erotella avaruusolentojen tekoset omasta mielestämme on kriittinen Gaian selviytymiselle ja evoluutiolle, joka, kuten Sophia, on vahingossa saanut aikaan Archonit alunperinkin. (Tämä kommentti kuuluu ensimmäiselle tasolle, kosmologiseen määritelmään, mutta usein sattuu että noeettiset  ja kosmologiset elementit yhdistyvät.)

Tunnistamalla ja ajamalla pois Archonit, me saamme takaisin oman voimamme, määrittelemme rajamme kosmisessa viitekehyksessä ja vakiinnutamme tarkoituksemme suhteessa Gaiaan, planeetan älyyn.

Kolmas taso – Sosiologinen

Ihmiskunnan gnostilaisessa tulkinnassa Archonit ovat avaruudesta tullut voima, joka toimii autoritääristen systeemien, mm. uskomusjärjestelmien, kautta tavoilla jotka saavat ihmiset kääntymään omaa sisäistä potentiaaliaan vastaan ja rikkomaan luonnon symbioosin.

Archonit eivät ole pahoja siinä mielessä, että niillä ei ole autonomista tuho voimaa, jota voitaisiin käyttää suoraan ihmiskuntaa vastaan.

Ne ovat enemmänkin virheiden agentteja kuin pahuuden — ihmisten tekemien virheiden, kun se jätetään korjaamatta ja kasvaa suuremmaksi kuin korjaamisen mahdollisuus, joka sitten kääntyy pahaksi ja alkaa toimia universaalia elämän suunnitelmaa vastaan. Gnostilaiset opettivat, että Archonit käyttävät hyväksi taipumustamme jättää virheemme korjaamatta.

Koska Archonit tarvitsevat ihmisten osallisuutta saadakseen valtaa ihmisistä, kuka tahansa joka auttaa niitä voidaan pitää tietynlaisena Archonina, työkaluna. Miten ihmiset auttavat Archoneita?

Eräs tapa (Toisen tason määritelmässä) on hyväksyä Archonien mentaalinen ohjelmointi — eli ottaa vastaan Maan ulkopuolinen äly niin kuin se olisi ihmisen oma — ja toteuttaa niitä ohjelmia pakottamalla niitä yhteiskuntaan. Toinen tapa on aktiivisesti tai passiivisesti myöntyä niiden ehdottamiin ja pakottamiin agendoihin.

Jacques Lacarriere esittää, että gnostilaiset havaitsivat Archonien inhimillistetyt kasvot kaikissa autoritäärisissä struktuureissa ja systeemeissä, jotka kieltävät omalaatuisuuden ja yksilön oman päätäntävallan.

Hän väittää, että gnostilaiset tunnustivat

”kaikkien ihmisten yritysten ja instituutioiden perustavanlaatuisen korruptoituneen luoneen: aika, historia, vallat, valtiot, uskonnot, rodut, kansakunnat…” (The Gnostics, s. 24)

Korruptio tapahtuu, ei siksi että teemme virheitä, vaan kun virheet jäävät korjaamatta ja ne paisuvat niin suuriksi ettei niitä voi korjata. Lacarriere sanoo, että gnostilaiset päätyivät tähän johtopäätelmään ”rationaalisesti havainnoimalla luonnollista maailmaa ja ihmisten käyttäytymistä”.

Lopulta he sanoivat, että

“kiistely siitä, että kaikki valta — olipa se sitten minkälaista tahansa — on alienaation lähde… Kaikki instituutiot, lait, uskonnot, kirkot ja vallat eivät ole mitään muuta kuin puijaus ja ansa, ikiaikaisen kusetuksen jatkamista.” (s. 28-29)

Tämä voi tuntua pimeältä kuvalta ihmisten asioihin, mutta ottaen huomioon historian tarjoaman evidenssin (puhumattakaan nykyhetkestä), ei voida todeta sen olevan epäreilu tai liioiteltu.

Intiimi katsaus Archoneista kertovaan gnostilaiseen opetukseen, mukaanlukien vinkkeihin siitä miten toimia kun ne ovat naaman edessä, voit lukaista The First Apocalypse of James, jota lainataan teoksessa A Gnostic Catechism.

 

Alunperin kirjoittanut John Lash metahistory.orgiin, artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Hengähdystauko

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli merkityksen antamista todellisuudelle. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.


A: Idea, jälleen kerran, on että tyhjiössä, siinä hetkessä, siinä infinitesimaalisen pienessä tilassa, sen hengähdystauon aikana, ovat kaikki asiat. Siinä hetkessä siirryt suosimaasi värähtelyyn, sitten laajenet toiselle puolelle, pitäen mukana tuon tietoisuuden ja ilmentäen sen värähtelyn tulosta. Minä tahansa hetkenä voit mennä takaisin siihen sekaannuksen romahtaneeseen tilaan ja valita toisin, valita toisen värähtelyn, toisen taajuuden ja nousta uudelleen, laajentua uudelleen, ottaen mukaan tuon värähtelyn jokapäiväiseen todellisuuteesi. Tämän takia et voi mennä siihen tilaan ja ottaa sieltä mukaasi mitään, koska sinun ei tarvitse.

Kaikki on siellä mutta neutraalilla tavalla, joten et voi tuoda sinun jo valmiiksi, sanoisimmeko, ”mallitettua painolastia” mukanasi tuohon tilaan. Sinun täytyy päästää kaikesta irti, olla totaalisen riisuttu kaikista noista tavoista, malleista, odotuksista. Menet vain siihen tilaan, romahda siihen singulariteettiin jossa kaikki dimensiot ovat yhtä, ja näin valitse uusi. Tuossa tilassa kaikki on, tavallaan, tasaista, neutraalia, ilman merkitystä, kunnes annat sille merkityksen — ja realisoit sen, manifestoit sen, perustuen siihen suosimaasi värähtelyyn jonka kanssa olet valinnut nousta.

Q: Pitääkö minun antaa sille merkitys?

A: Jos et anna, sinulla ei ole minkäänlaista kokemukseen perustuvaa todellisuutta.

Q: Aha.

A: Ei ole mitään väärää siinä että antaa asioille merkityksiä. Idea on yksinkertaisesti olla tietoinen mitä merkityksiä antaa, ja näin tunnustaa mitä vaikutuksia saa irti näistä annetuista merkityksistä.

Q: Ja mikä antaa merkityksen?

A: Sinä annat.

Q: Henki, vai persoona?

A: Yleisesti ottaen, yhteiskuntanne sallii egorakenteen, useammin kuin ei, antaa merkityksen koska egorakenne sisältää mallit ja tavat jotka teihin on iskostettu. Ja usein se on, täten, automaattinen toimenpide. Näet jotain, annat sille merkityksen, näet jotain, annat sille merkityksen. Hengähdystauko sallii sen olla neutraali — mitä se sitten onkin mitä koet elämässäsi — niin että voit ottaa aikasi ja nähdä sen tietoisemmin todellisuudessasi, kokonais-Olemuksessasi mikä merkitys sillä on. Ja sen ei tarvitse välttämättä aina olla mitään erityistä, idea on ainakin aloittaa antamalla yleinen merkitys että sen täytyy tapahtua positiivisesta syystä, ja että tulet aina saamaan, loppujen lopuksi, positiivisen vaikutuksen siitä, huolimatta siitä mitä päällisin puolin tapahtuu.

Kyse on siitä, että olette muuttumassa tietoisemmiksi siitä mitä teette, niin että voitte, kauniisti sanottuna, saada siitä kopin. Joten ”näette” sen luomisen hetken, sen sijaan että ette olisi siitä tietoisia. Olette aina luhistumassa, räjähtämässä, luhistumassa, räjähtämässä, luhistumassa, räjähtämässä. Menette sisään, tulette ulos, menette sisään, tulette ulos, luotte itsenne, määrittelette itsenne, jokaikinen ääretön sekunti. Ainoa vain että te ette tiedä sitä tietoisesti. Nyt te alatte niin tehdä. Ja teidän muuttuessanne tietoisemmaksi tästä, kun SE JO tapahtuu, todellisuutenne alkaa hajota koska annatte sille niitä asioita joita suositte. Ja kaikki muu, joka ei ole sitä värähtelyä, alkaa hajota ja rapistua ja romahtaa ja pyyhkiytyä pois. Ja niin, alussa se voi tuntua kaoottiselta, mutta kaaoksen alla on aina järjestys. Teidän pitää päästä käsiksi siihen malliin tietoisesti.

Q: Eli sitten voi päästä tilanteeseen jossa voi siirtyä pois koko ihmiskunnan olemuksesta, elämän itsensä olemuksesta?

A: Kyllä, mutta ei antamatta arvoa ilmaisulle nimeltä ihmiskunta…

Q: Ei tietenkään…

A: Ainoastaan tunnustamalla sen yhtä validiksi kuin muut muodot…

Q: Mukaan ottaminen…

A: Kyllä, ottamalla mukaan, integroimalla. Kyllä.

Itsensä valmisteleminen Siirtymää varten

Jos sinusta tällä hetkellä tuntuu siltä kuin vaeltaisit päämäärättömästi tai ehkä kamppailet aaltojen virtausta vastaan, sinulla saattaa olla edelleen “työtä” tehtävänä itsesi kanssa energiakenttäsi selventämiseksi. Ne jotka ovat tehneet tämän työn itsensä kanssa ovat viimeinkin irti matrixista (suom. huom. tässä artikkelissa käytetään termiä ’matrix’ kuvaamaan metafyysistä elinympäristöämme, jotta sitä ei sekoitettaisi matemaattiseen matriisin käsitteeseen) ja he kertovat miten he saivat tämän aikaan.

Tässä artikkelissa kerron sen mikä on toiminut parhaiten minulle neutraalin tilan saavuttamiseen ja saanut aikaan toistuvia onnellisuuden hetkiä, synkronisiteettejä ja positiivisia ilmentymiä.

Henkinen työ sallii negatiivisen taajuuden peiton tai verhon nousta pois niskasta niin, että alkuperäiset DNA-koodimme voivat luoda siirtymän todellisuudessa. Tämän luonteinen työ on kaikkein tärkeintä työtä, joka ylittää jopa työmme muiden hyväksi, sillä tällä hetkellä me olemme lähellä todellisuuksien bifurkaatiota.

Usein sellainen vaatii, että me vietämme hetkiä yksiksemme, ja se voi olla kaikkein vaikeinta työtä, vaikkakin yksinkertaisinta. On vaikeaa saada kunnon kuva itsestä ja elämästä, tuskallisesti tarkastella sitä mitä on projisoinut verrattuna siihen, mitä itse todella on.

Me olemme kaikki peräisin Lähteestä, joka on ehdottoman rakauden tietoisuus. Useimmat meistä ovat kokeneet sen miltä tuntuu olla mahdollisimman kaukana Lähteestä egon illuusiossa ja pelossa.

Pelon löytäminen ja muuttaminen ja persoonan pyytäminen astumaan taka-alalle korkeimman itsen tieltä on se mitä me yritämme saada tietoisesti aikaan.

Tämä sallii meidän korkeamman taajuuden versiomme astua tähän tiheään fyysiseen maailmaan jotta selätettäisiin pelkoon perustuva matrixin koodi, joka varjostaa kollektiivista ihmiskuntaa. Me olemme kaikki yhtä, ja korkeammat taajuudet matrixissa ja kollektiivissa voittavat aina.

Kaikki ovat erilaisia ja jokainen käsittelee energiaa eri tavalla, mutta toiveissani on että voisit löytää jotain tästä listasta joka voi olla sinulle hyväksi. Missään mielessä tämä ei ole läpikotainen lista tai PAKKO TEHDÄ TAI MUUTEN EI YLÖSNOUSE -lista.

Sinun ei välttämättä tarvitse tehdä kaikkea tällä listalla ja olet ehkä tehnyt joitain asioita jotka listalta puuttuvat. Nämä eivät ole listattu mihinkään tiettyyn järjestykseen, paitsi että ensimmäisin prioriteetti tulisi olla saada Yhteys Korkeampaan Itseesi / Ylisieluusi / Lähteeseen.

Monet ihmiset eivät tajua, että he tekevät jo tätä työtä itsensä kanssa tietoisesti muuttamalla tapoja joilla he reagoivat jokapäiväisiin tilanteisiin ja välikohtauksiin jotka heidän elämässään sattuvat. Viimeisen 9 vuoden aikana, tietoisen heräämiseni jälkeen vuonna 2010, olen käynyt läpi jokaisen näistä aiheista omassa todellisuudessani tietoisella aikomuksella.

Ihmiset, jotka ovat vasta nyt heräämässä, tulevat kykenemään tämän työn tekemiseen paljon nopeammin kuin ennen heitä tulleet.

Henkinen työ

  • Yhteyden luominen Korkeampaan itseesi/ Ylisieluun / Lähteeseen
  • Varjopuolen kanssa työskentely
  • Ylisielun integrointi — käy läpi ”menneet” ja tulevat elämät (moniulotteinen itsesi); sielun palasten nouto
  • Vastuu omista ajatuksista, sanoista, ja teoista (luominen)
  • Ymmärrä kuka olet ja missä olet — tietoisuus holografisessa matrixissa joka on vääristynyt kopio orgaanisesta matrixista
  • Maadoitu maahan, yhdisty luontoon
  • Nosta värähtelytasoasi (siirry pelosta rakkauteen)
  • Ehdoton rakkaus, anteeksianto, myötätunto, kiitollisuus, kunnioitus, suoraselkäisyys
  • Feminiinisen ja maskuliisisen yhdistäminen (vasen ja oikea aivojen puolisko)
  • Egon (alempi tietoinen persoonamme) siirtäminen taka-alalle korkeamman itsen tieltä
  • Julista suvereeniutesi ja pura sopimukset jotka eivät enää palvele sinua
  • Luo NYT-hetkestä, pyyhi pois aiemmat uskomukset ja aiempi ohjelmointi
  • Leikkaa energeettiset siteet, vapauta muinainen (perhe) karma, rakenna rajoja ja suojaudu toksisilta ihmisiltä
  • Muista tehtäväsi (jos sinulla on jokin muu kuin pelkkä OLEMINEN); arvioi nykyinen työpaikkasi, ihmissuhteesi, missä asut ja tee tarvittavat muutokset jotta voit olla linjassa tehtäväsi kanssa
  • Opi olemaan kommunikoimaan ystävillesi ja perheellesi ja opi se milloin kertoa näistä asioista (ja milloin ei); ole esimerkki äläkä pakota näkökulmiasi muille
  • Hoivaa ja paranna sisäinen haavoittunut lapsesi
  • Kehitä kuudes aisti ”ulkopuolelta” tulevalle tiedolle
  • Energiahoidot — kuori kerrokset sydämen ja auran ympäriltä; päästä irti uhrimentaliteettiohjelmoinnista
  • Päästä irti ja antaudu prosessille, sen sijaan että kontrolloisit sitä
  • Etsi samanmielisiä ihmisiä joille puhua asioista (internet/sos.media on päätyökalu)
  • Keskity haluttuun lopputulokseen (Uuteen Maahan tai kotiinpaluuseen) sen sijaan että miettisit menneitä tai vääristynyttä matrixia
  • Poista ruokavaliostasi valkoinen sokeri, vehnä, fluori, prosessoitu ruoka ja GMO-ruoat, pidättäydy alkoholista ja huumeista ja käytä myös ravintolisiä
  • Detoxaa raskasmetallit, fluori ja muut toksiinit kehosta
  • Laita televisio kiinni (valheellista ohjelmointia) kunnes olet saavuttanut tason jossa se ei voi enää vaikuttaa sinuun (sinusta tulee todistaja)
  • Rakasta ja luota itseesi ja anna itsellesi anteeksi
  • Käytä mielikuvitustasi joka on avain luomiseen
  • Ohjelmoi aivosi uudelleen pois automaattisesta, alitajuisesta ohjelmoinnista, salli korkeamman mielesi luoda ympäröivä matrix
  • Havaitse toistuvia kaavoja ja analysoi sitä mistä triggeröidyt
  • Ymmärrä, että monet muut ihmiset (noin puolet!) tässä todellisuudessa ovat NPC:tä (non-player characters) eli sieluttomia ihmisiä tai robotteja
  • Salli itsesi TUNTEA tunteita, tunnusta niiden energia ja viesti, ja salli itsesi päästää lopullisesti irti
  • Ymmärrä, että kaikki on peräisin Lähteestä, niin pimeys kuin valo, negatiivinen ja positiivinen; kaikki elämä, kasvit ja eläimet, kunnioita jokaisen muun polkua ja aistimuksia
  • Kuuntele kehoasi — ruoka, uni, intuitio. Jos olet huonolla päällä, se on merkki nostaa värähtelytasoasi ja lopettaa energiahukka
  • Käytä aikaa mietiskellen elämää korkeamman itsesi kantilta, jotta voisit antaa anteeksi muille, ja päästää kaikesta irti
  • Muuta kotisi energia — Käy läpi omistamasi tavarat ja pidä vain ne jotka palvelevat sinua; puhdista ja järjestä kotisi ja yksinkertaista elämääsi; pyhitä ja siivoa
  • Liikuta energiaa fyysisellä kehollasi kevyen liikunnan avulla, kuten kävely, uinti, tai chi, qigong, tai jooga
  • Löydä tasapaino ja nollapiste, mene itseesi ja poistu vanhasta 3D-matrixista, ja juurruta korkeampi värähtelytaso ympäristöösi
  • Tunnusta ja lopeta käyttäytyminen, uskomukset ja toiminta joka avaa energiakeskuksiasi negatiiviselle energialle ja astraaliolennoille
  • Päästä irti kaikista henkioppaistasi jotka eivät ole 100-prosenttisesti Lähteen valoa; korvaa heidät henkioppailla jotka tukevat parastasi
  • Sulje energiakeskukset joista astraaliolennot imevät energiaasi ja poista tai neutraloi vampyyri-implantit ja -teknologiat
  • Harjoita Don Miguel Ruiz’n Neljää sopimusta
  • Muutu todistajaksi; ole “maailmassa, mutta älä ole maailmasta”
  • Keskity itseesi ensin ennen maailman muuttamista
  • Keskitä emotionaalinen, mentaalinen, henkinen ja astraalikehosi fyysisen kehoosi niin, että ne ovat sisäkkäin kuin maatuskat

Olen lisännyt muutaman linkin jokaisesta aiheesta mukaan selitykseksi. Olen luomassa sarjan videoita perustuen kirjaani How To Exit The Matrix, jossa käsittelen jokaista aihetta.

On jo olemassa suuri määrä tietoa verkossa nykyään, sillä eturintaman suunnannäyttäjät ovat jo kamppailleet näiden ongelmien kanssa ilman ohjekirjaa.

Monet näistä aiheista ovat jo artikkeleissani ja videoissani Matrix-sivullani, ja In5d.com on loistava tietokanta täynnä informaatiota. Jos olet jumissa jonkin näistä aiheista kanssa, voit etsiä itsellesi kvanttiparannushoitajan (Amerikassa Quantum Healing Practitionersin kautta).

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

Elektromagneetterienergian muutokset

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli energiahoitoja ja siinä tapahtuvaa energian säätöä.


Q: Palataan takaisin siihen energiatyöhön jota teen.

A: Kyllä.

Q: Monta kertaa kun käsittelen ihmisiä, erityisesti pariskuntia, yleensä käsittelen heitä pareittain — miehen ensin, sitten naisen. Ja huomaan, monissa tapauksissa, että se aiheuttaa suuremman yhteyden heidän välileen. Kuitenkin, joskus kun käsittelen vian yhtä…

A: Niin?

Q: … tuntuu siltä kuin tapahtuisi jokin lähestulkoon erottelu, koska värähtelyt tuntuvat olevan niin erilaiset.

A: No, tämähän ei ole ihmeellistä, vai mitä?

Q: Ei, ei oikeastaan; kuitenkin, mitä silloin oikeastaan tapahtuu? Tarkoitan että tämä tapahtuu solutasolla, olenko oikeassa?

A: Se tapahtuu, tottakai, aluksi…

Q: Niin.

A: … elektromagneetterin tasolla, mikä sitten vaikuttaa solutasoon, mikä sitten vaikuttaa geneettiseen tasoon, mikä vaikuttaa kaikkeen.

Q: Vai niin.

A: Idea on, että tapahtuu siirtymiä, energeettisesti, jotka muuttavat, jossain määrin, tiettyjä geneettisen matriisin aspekteja, ja tämä sitten sallii muutoksen solurakenteen taajuudessa, joka muuttaa fyysisen persoonan tietoisuutta. Joka sitten voi tehdä siitä, sanoisimmeko, riittävän erilaisen jotta se voi muuttua — joillekin henkilöille riittävän paljon ollakseen yhteensopiva — epäyhteensopivaksi. Ymmärrätkö?

Q: Kyllä.

A: Ja näin, tapahtuu aktivaatio, tällä tavoin, energiassa: genetiikassa, soluissa, fysiologisessa tietoisuuspersoonassa. Ja tämän muutos jatkuu, tämä kasvu. Henkilö jatkaa kasvuaan uudella tavalla, kun hänet on aktivoitu tällä tavoin. Joten henkilöt, jotka eivät ole aktivoitu tällä tavoin toisten kanssa, jos toinen henkilö on erilaista värähtelyä, silloin tottakai se voidaan havaita erilleen kasvamisena.

Q: Vai niin.

A: Toinen henkilö, vaikka et energisoisi häntä, voi silti saada vihjeen energian siirtymästä ensimmäiseltä yksilöltä ja synkronisoida itsensä, harmonisoida itsensä, jos hän niin haluaa. Kuitenkin monta kertaa on sekaannus uskomusjärjestelmän malleissa ja energiamalleissa, mikä ei välttämättä saa tätä aikaan heti.

Q: Okei.

A: Aina energiatyössäsi, kuitenkin, tiettyyn henkilöön voi iskostua jotain, joka voi välittää muihin henkilöihin tuota energiaa jota välität, joka sallii heidän myös säteillä tietyllä taajuudella joka voi antaa toisille joiden kanssa he ovat yhteydessä parhaan mahdollisen tilaisuuden muuttaa heidän energiaansa, sekä synkronisoida omansa.

Q: Olen tehnyt tätä viime aikoina: jokaiselle henkilölle jota hoidan asetan värähtelyn niin että he voivat muuttua tavallaan puoleensavetäviksi…

A: Kyllä.

Q: Kyllä, tämä toimii erinomaisesti värähtelyn nostattamisessa. Huomaan kun hoidan ihmisiä, noin kolmesta viiteen kertaan, että ensimmäisellä kerralla kun he nousevat ylös hoidon lopuksi he ovat varsin pöllämystyneitä.

A: Kyllä.

Q: Ja toisen kerran vähemmän. Kolmannella kerralla he nousevat pystyyn ja ovat valmiita lähtemään.

A: Kyllä.

Q: Värähtely nousee radikaalisti.

A: Yleensä kolmella kerralla tällä on suurin vaikutus lähes minkälaiseen tahansa inhimilliseen pyrkimykseen.

Q: Vai niin.

A: Tämä on sanonnan ”kolmas kerta toden sanoo” alkuperä. Tällä tavoin olet stabilisoinut jokaisen komponentin: uskomukset, tunteet ja ajatuksen toiminnan; persoonallisuuden kolme aspektia. Näin prisman tetraedrimuoto on näin tasapainoitettu kolmella energisoinnilla, yksi jokaiselle komponentille.

Q: Vai niin.

A: Suurin osa asioista fyysisessä todellisuudessanne toimii kolmikkoina tällä tavoin, ja tasapaino syntyy ideasta kun energisoidaan kolme kertaa, tai kolme kertaa lähestytään mitä tahansa pyrkimystä. Yksi jokaiselle aspektille, ihan sama millä tavoin haluat nimittää näitä aspekteja — mieli, keho, henki — jne. Ei sillä ole väliä, kunhan tunnustetaan tämä kolmiyhteinen aspekti, ja lähestymistavan luonti vapaiden atomien suhteen, mikä voi sitten stabiloida toinen toisensa kolmannen loppuunsaattamisen kautta.

Jotkut henkilöt ovat jo sallineet itselleen kokea yhden tai kahden tasapainotuksen; ja näin, jos on henkilöitä jotka yhtäkkiä tuntuvat saavan nopeammin oivalluksia ja kykyjä vain yhden hoitokerran jälkeen, se johtuu siitä että he ovat jo tehneet jotain tasapainottaakseen muut.

Q: Vai niin, vai niin, hienoa. Okei.

A: Ne jotka eivät yksinkertaisesti salli itsensä löytää itseään energisoituna edes kolmannen kerran jälkeen, heillä on silloin oikosulkuja heidän uskomusjärjestelmissään jotka eivät salli mitään tai edes yhtä heidän aspekteistaan absorboida energiaa ja soveltaa sitä oikealla tavalla. Ja tämä täytyy käsitellä ennen kuin henkilö voi saada hoitoa.

Ja vaikka energisointi voi auttaa heitä ja sallia heidän lopulta tasapainottaa ja korjata sellaiset oikosulut, useammin pitää paikkansa, että sellaisten tietynluonteisten oikosulkujen ollessa läsnä voi ottaa useamman kuin kolme hoitokertaa; mutta kolme on optimi syistä jotka me äsken kuvasimme.

Q: Vai niin. No, ystäväni ajoi takaisin San Diegosta… hän aistii sen äänenä päässään, ja hän on kuunnellut näitä nauhoja, ja tottakai hän suhteuttaa sen sinuun ja/tai energiaasi. Kuitenkin tässä kommunikaatiossa hän sai viestin, että aivoissa on olemassa elektromagneettisia kytkimiä.

A: Kyllä.

Q: Voitko vähän avata tuota? Mitä siihen voisi liittyä? Joitain näistä…

A: On kahta tyyppiä, tavallaan, joista puhutaan: yksi tunnetaan synapsien yhteyskohtina, jotka neurologinne jo tunnustavat; sekä elektromagneetteristen sisääntulopisteiden idea, jotka ovat vastuussa elektromagneetterisen energian materialisoitumisesta kun puhutaan uusien polkujen luomisesta.

Nämä ovat enemmänkin elektromagneettisia portteja, pieniä pyörteitä aivojen solukomponenteissa, jotka sallivat energian tulla oikeassa matrix-muodossa, joita voidaan esittää fysiologisen ajatusprosessin muodossa. Tämä sitten voi kiteytyä tai materialisoitua synapsipolkuina jotka esittävät tietoisuuden elektromagneettisen osion kykyä ilmaista itseään fyysisessä maailmassa.

Joten jokaisen aivosolun keskellä on yksi näistä elektromagneetterisistä kytkimistä, jotka ovat kuin pieniä portteja, pieniä portaaleja, pieniä pyörteitä.

Q: Kun teen tätä energiatyötä, voiko näitä asioita muuttaa, vai ovatko ne…?

A: Ne aktivoidaan, niitä ei muuteta. Ne aktivoidaan. Ja ehkäpä niiden taajuus ja kyky välittää elektromagneetterista energiaa tai prosessoida sitä, tai kiteyttää sitä materiaksi voi muuttua.

Q: Vai niin. Olen huomannut… tämä… Olen huomannut tiettyjen henkilöiden kohdalla että olet tavallaan rajattu tiettyihin kapeisiin ajatusmalleihin. Toisin sanoen, he ovat todella keskittyneitä tiettyyn ajatuksen joka heillä voi olla, ja he eivät huomaa muita ajatuksia jotka… tiedäthän, kun puhut heille.

A: Kyllä.

Q: Kuitenkin, monien ihmisten kohdalla yksi hoitokerta on vaikuttanut niin, että olen huomannut ymmärryksen räjähtävän…

A: Kyllä.

Q: … kun he havaitsevat.

A: Kyllä.

Q: Se ei tapahdu kaikille, mutta se tapahtuu useille ja tämä on ensimmäinen kerta kun huomasin sen. Eräs nuori nainen jolle annoin hoitoa sairasti MS-tautia.

A: Kyllä.

Q: Tämä oli ennen kuin aloin antamaan hoitoja siinä muodossa kuin nyt, mutta silloin annoin hierontaa käsilläni… ne muuttuivat, kirjaimellisesti, tulikuumiksi.

A: Kyllä.

Q: Tuntui siltä kuin ne olisivat turvonneet, ja, tarkoitan, erittäin, erittäin voimakkaasti.

A: Yes.

Q: Miksi se tapahtuu joskus mutta ei taas toisilla kerroilla?

A: Taas tämä riippuu siitä minkälainen on yhteys, se riippuu monista tekijöistä, paljon samaan tapaan kuin kysytte että miksi jonain päivinä sataa ja toisina taas paistaa aurinko.

Q: Joten toisin ilmaistuna, jos sitä tarvitaan, sitä myös saa.

A: Kyllä. On energiamalleja; on, tavallaan, sääkuvioita jotka liittyvät matala- ja korkeapaineeseen, tavallaan, lähettäjältä vastaanottajalle, jotka määrittävät tasan tarkkaan miltä energian virtaus tuntuu.

Lisäksi eri värähtelytaajuuksilla, johtuen eri planeettanne massatietoisuuden uskomusmalleista, on eri vaikutukset fysiologisesti todellisuudessanne.

Q: Vai niin, mielenkiintoista.

A: On eri tekijöitä. Todettakoon, että se yksinkertaisesti riippuu jokaisen yksittäisen session olosuhteista.

Q: No, niin kuin se nyt sujuu, minä vain yksinkertaisesti luotan että mitä tahansa tapahtuukin, se tapahtuu.

A: Kyllä.

Q: Koska sen tulee tapahtua sillä tavoin.

A: Kyllä, niin kauan kuin aikomus on mukana, silloin voit luottaa että virtaus on sellainen, että se on vaadittava tuon tyyppiselle interaktiolle siinä hetkessä.

Q: Okei, kiitos.

A: Kiitos.

Biofotonit kertovat: Tietoisuus on valoa

Tiedemiehet ovat havainneet että neuronit nisäkkäiden aivoissa kykenevät tuottamaan valofotoneja, eli ”biofotoneja”.

Fotonit näkyvät näkyvän valon spektrillä. Ne vaihtelevat lähes infrapunasta ultraviolettiin, eli 200:sta 1300 nanometriin aallonpituudelta.

Tiedemiehet epäilevät että aivomme neuronit saattavat kyetä kommunikoimaan valolla. He epäilevät, että aivomme saattavat olla optisia kommunikaatiokanavia, mutta heillä ei ole ideaa siitä mitä on se mitä kommunikoidaan.

Mikä vieläkin innostavampaa, he väittävät että jos optista kommunikaatiota tapahtuu, aivojemme tuottavat biofotonit saattavat lomittua kvanttitasolla, mikä tarkoittaa että on vahva linkki näiden fotonien, meidän tietoisuutemme sekä mahdollisesti monissa kulttuureissa Henkenä tunnetun käsitteen välillä.

Parissa kokeessa tiedemiehet ovat havainneet, että rottien aivot voivat välittää yhden biofotonin per neuroni minuutissa, mutta ihmisaivot kykenevät välittämään yli miljardi biofotonia sekunnissa.

Tästä päästään kysymykseen: voisiko olla mahdollista, että mitä enemmän valoa kykenee tuottamaan ja kommunikoimaan neuronien välillä, sitä tietoisempi on?

Jos on olemassa mitään korrelaatiota biofotonien, valon ja tietoisuuden välillä, sillä voi olla suuret vaikutukset siihen, että on olemassa enemmän valoa kuin mistä me olemme tietoisia.

Mieti tätä hetki. Monet tekstit ja uskonnot menneinä aikoina, ihmissivilisaation alusta lähtien, ovat raportoineet pyhimyksistä, ylösnousseista olennoista ja valaistuneista yksilöistä, joilla on hehkuvat kehät päänsä ympärillä.

Muinaisesta Kreikasta ja Roomasta hindulaisuuden, buddhalaisuuden, islamin ja kristinuskon teksteihin, pyhät henkilöt on kuvattu hehkuva sädekehä päänsä päällä.

Jos he olivat valaistuneita niin kuin heidät kuvataan, ehkäpä silloin tämä hehkuva sädekehä johtuu heidän korkeasta tietoisuudestaan, ja näin korkeammasta taajuudesta ja biofotonien tuottamisesta.

Ehkä nämä henkilöt tuottivat korkeamman tason biofotoneja suuremmalla intensiteetillä johtuen heidän valaistumisestaan, mikäli on olemassa jokin yhteys biofotonien ja tietoisuuden välillä.

Jopa sana VALaistuminen viittaa korkeampaan tietoisuuteen, jolla on jotain tekemistä valon kanssa.

Mutta tämän löydöksen kaikkein innostavimmat implikaatiot siitä, että aivomme tuottavat valoa, on että ehkäpä tietoisuutemme ja henkemme ei olekaan kehomme sisällä. Tämä johtopäätös on täysin valunut tiedemiesten sormien lävitse.

Kvanttilomittuminen tarkoittaa että kaksi fotonia voivat reagoida jos yksi fotoneista on vaikutuksen alaisena, huolimatta siitä missä toinen fotoni on universumissa, ilman viivettä.

Ehkäpä on olemassa maailma tämän valon sisällä, ja huolimatta siitä missä me olemme universumissa fotonit, toimivat portaaleina jotka mahdollistavat kommunikaation näiden kahden maailman välillä.  Ehkäpä henkemme ja tietoisuutemme kommunikoivat kehojemme kanssa näitä biofotoneja käyttäen. Ja mitä enemmän valoa me tuotamme, sitä enemmän valaistuneita me olemme, täydellisemmällä tietoisuudella.

Tämä voisi selittää sen ilmiön miksi fotonin tilaan vaikuttaa sen pelkkä havainnointi, niin kuin on monien kvanttikokeiden avulla on osoitettu.

Ehkäpä havaintomme kommunikoi jotain biofotoniemme välityksellä fotonille jota havaitaan, samalla tavoin kuin kvanntilomittumisessa, niin kuin valo on yksi yhtenäinen aine joka hajaantuu universumiin ja on jokaisen valohiukkasen vaikutuksessa.

Mikään tästä ei tietenkään ole lähelläkään teoriaa. Mutta tällaisten kysymysten kysyminen ja metafyysisten hypoteesien heittely voi johtaa meidät lähemmäksi totuutta siitä mitä tietoisuus on, mistä se tulee ja mitä mysteerejä valoon kätkeytyy.

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free

Hypnagogia: Avain itsensä ymmärtämiseen

Me tiedämme, että on olemassa kaksi pääasiallista tietoisuuden tilaa: valve ja uni. Mutta tiesitkö, että on olemassa myös välitila? Sitä kutsutaan nimellä hypnagogia. Nimi on peräisin kreikan sanoista ‘hypnos’ (uni) ja ‘agogos’ (johdatus), eli tila joka johtaa uneen.

Oletko koskaan ollut päiväunilla ja kokenut transsitiloja, joissa kuvat, värit, äänet, jopa unenkaltaiset tarinat pyörivät päässäsi? Oletko koskaan havahtunut vajotessasi uneen ja nähnyt värien kaleidoskooppeja ja muotoja liikkumassa mielessäsi? Tai omituisia asioita kuten hevosen muuttumassa helikopteriksi? Nämä kokemukset ovat hypnagogiaa, ja on todennäköistä että olet kokenut tämän tilan useita kertoja viikossa, tai jopa joka päivä kun vajoat uneen!

Miten tämä epätavallinen limbotila voi vaikuttaa itsemme ymmärtämiseen ja henkiseen kasvuun? Tässä artikkelissa kerrotaan muutamia pointteja.

Hypnagogian tyypit

Riippuen siitä oletko pääosin visuaalinen (kuvasuuntautunut), auditorinen (äänisuuntautunut) vaiko kinesteettinen (kehosuuntautunut), hypnagoginen kokemuksesi voi vaihdella.

Tässä on eri tapoja kokea hypnagogia:

  • Kuvat — esim. monokromaattisia tai värillisiä, staattisia tai liikkuvia, tasaisia tai kolmiulotteisia — yleensä nämä kuvat ovat häilyviä, mutta joskus ne muodostavat kokonaisia unenpätkiä.
  • Äänet — voivat olla kovia tai hiljaisia ja niihin voi kuulua musiikkia, ääniä, keskustelunpätkiä, sadetta, tuulta, valkoista kohinaa, toistuvia sanoja, nimenhuutoa jne.

  • Toistuvat teot — tunnetaan ‘Tetris-vaikutuksena,’ kun henkilö on tehnyt tarpeeksi pitkän aikaa jotain toistuvasti (kuten työtä, pelannut shakkia, treenannut, lukenut) hän saattaa havahtua tekemästä tätä samaa lipuessaan hypnagogiseen tilaan.
  • Fyysiset tunteet — maut, tuoksut, tekstuurit ja kylmän tai kuuman tunteet voivat olla kokemuksia hypnagogiassa, sekä myös pakenemisen, kellumisen, ruumiista poistumisen ja kehon koon muuttumisen tunteet.
  • Mentaaliset prosessit  — unen rajamailla ajatukset saavat mukautuvan ja vapaa-assosiatiivisen laadun, jolla ne muokkautuvat ja kehittyvät epätavallisin, abstraktein ja innovatiivisin tavoin egon vaikuttamatta.
  • Uniparalyysi — hetkellinen kyvyttömyys liikkua voi, jossain kohtaa, seurata hypnagogian mukana. Vaikka tämä tila voi olla huolestuttava, se on harmiton.

On myös mahdollista (ja yleistä) kokea useita eri hypnagogian muotoja. Esimerkiksi saatat visuaalisesti mennä muistoon edellisestä päivästä, joka muuttuu silmiesi edessä erilaisiksi fyysisiksi tunteiksi ja ääniksi. Yhdistelmiä on rajattomasti.

Henkinen oneiromantia, Dali ja unijooga

Läpi historian on ollut monia kirjailijoita, artisteja ja filosofeja jotka ovat käyttäneet hypnagogiaa tapana laukaista uusia ideoita, havaintoja ja jopa keksintöjä.

Taiteilija Salvador Dali, kirjailija Mary Shelley (Frankensteinin kirjoittaja) ja keksijä Thomas Edison ovat joitain historiamme nimekkäimpiä hahmoja, jotka ovat käyttäneet hypnagogiaa stimuloimaan uusia ideoita. Sekä Dali että Edison, esimerkiksi, käyttivät erittäin samanlaisia tekniikoita, joissa istuttiin alas pidellen esinettä kädessä (Dalilla avain ja Edisonilla pronssipallot) ja herättiin kun esine osui lattiaan. Tämä yhtäkkinen herääminen salli heidän nopeasti säpsähtää hypnagogisesta unestaan ja kirjoittaa muistiin ajatukset ja kuvat, jotka heidän mielessään olivat pyörineet.

Tiibetin buddhalaisuudessa hypnagogiset tilat ovat tapa harjoittaa ‘unijoogaa.’ Unijooga on henkinen harjoitus joka perustuu oletukseen siitä, että unenkaltaisia tiloja voidaan käyttää treenaamaan mieltä henkisen tietoisuuden kehittämiseksi. Tämä itsekurin muoto voi auttaa kokemaan valaistumisen.

Modernina aikana on joukko ihmisiä, jotka viittaavat itseensä termillä oneiromantikko; henkilö joka käyttää unia ennustusmuotona. Sana oneiromantia tulee kreikan sanoista ‘oneiros’ (uni) ja ‘manteia’ (ennustus). Sellaiset ihmiset yleensä käyttävät ja tulkitsevat unia ennustaessaan tulevaa.

Jopa psykologit kuten Carl Jung ja Sigmund Freud ovat olleet kiinnostuneita unista ja niiden potentiaalisista merkityksistä. Jung oli tunnettu hänen viehtymyksestään uniin ja niiden yhteydestä alitajuntaan heti lapsuudesta eteenpäin.

En voi henkilökohtaisesti voi hehkuttaa unien ennustuspuolta (vaikka minulla onkin ollut enneunia). Lisäksi uskon, että tulevaisuuden ennustaminen on hyödytöntä ja suuri harhautus, ellei samalla olla maadoittuneita nykyhetkeen. Sen takia tapani lähestyä unia ja hypnagogiaa erityisesti on henkinen kasvu. Ilman ymmärrystä itsestä, oman varjonsa kohtaamista, vanhojen traumojen ja haavojen löytämistä ja läpikäyntiä ja omien löydöksien integrointia ei pääse kovinkaan pitkälle. Kaikki unityö maailmassa on vain juuri sitä: fantasiaa.

Puoliksi unessa ja puoliksi hereillä

Hypnagogia on lyhyin polku alitajunnan kanssa kommunikoimiseen. — Sirley Marques Bonham Ph.D, fyysikko

Sekulaarissa maailmassa hypnagogiaa käytetään usein keinona stimuloida luovuutta. Mutta esitän, että samalla tavalla kuin tiibetiläismunkit ja heidän ’unijoogansa’ sekä Carl Jung ja hänen ’aktiivinen mielikuvituksensa’, hypnagogiaa voidaan käyttää myös syvään psykologiseen tutkimukseen.

Pyrkimällä etsimään kuvioita, tulkitsemalla syntyviä kuvia ja tulemalla yhteyteen oman itsensä sirpaloituneiden osien kanssa, hypnagogia on voimakas itsetutkiskelun muoto, sellainen jolla on potentiaalia yhdistää sinut Sielun Yhtenäisyyteen ja lopulliseen tarkoitukseen.

Alitajuinen mieli on osa aivojamme, joka sisältää kaiken minkä olemme haudanneet ja unohtaneet: muistot, puolustusmekanismit, haavat, esi-isien traumat, arkketyyppiset voimat tai ’alipersoonat’ — ihan kaikki.

Transsinkaltaisessa hypnagogian tilassa me kykenemme havainnoimaan alitajuista mieltämme ja sen sisältöä sen alkaessa kuplia pinnalle.

Miten käyttää hypnagogiaa tutkimaan tiedostamatonta mieltämme

Jos haluat yksinkertaisen ja tehokkaan tavan käyttää hypnagogiaa tutkimaan alitajuntaasi, voit kokeilla seuraavaa:

1. Aseta aikomus — ‘Ensisijaista’ mielesi ja valmistele se ennen illalla tai päiväunille nukkumaan menoa. Voit tehdä tämän vakaasti miettimällä mitä haluat tutkia noin 20-30 minuuttia ennen lepäämään menoa. Esimerkiksi, aikeesi voi olla selvittää miksi kamppailet itsesi hallinnan kanssa joidenkin tiettyjen ihmisten ympärillä, mitkä mentaaliset uskomukset vievät sinulta onnellisuuden, mitä varjopuolesi haluaa kertoa sinulle tai mikä tahansa asia mikä liittyy sinuun persoonana. Oma kokemukseni on, että auttaa jos on erittäin selkänä mielessä oma aikomus ja tiivistää se yhteen lauseeseen. Voit jopa kirjoittaa tämän paperinpalalle jos se auttaa. Esimerkiksi, tiivistetty aikomuksesi voisi olla ”Haluan ymmärtää miksi aina vedän puoleeni vääriä partnereita”, ”Haluan selvittää miten vahvistaa sosiaalisia rajojani”, ”Haluan selvittää miksi tunnen itseni niin onnettomaksi ja eksyneeksi”, jne. Aikomuksen meditointi on myös voimakas tapa valmistella mieli etukäteen.

2. Etsi jotain millä panna muistiin kokemuksesi — Ennen hypnagogiaan pääsyä ota muistikirja, vihko, päiväkirja, piirtoalusta tai ääninauhuri (on myös olemassa applikaatioita tätä varten) ja aseta se sängyn/sohvan/tuolin viereen missä lepäät.

3. Aseta lempeä herätys — Kestää arviolta noin 10-20 minuuttia vajota uneen. Joten se hetki milloin herätyksen kannattaa piristä on kutakuinkin tuolloin. Sammutko nopeasti? Siinä tapauksessa voit haluta asettaa herätyksen kellossasi 10 minuuttiin.  Jos nukahtaminen kestää pidempään, silloin laita se 20 minuuttiin. Kokemuksen ja arvioinnin avulla siitä miten väsynyt olet, osaat säätää kellon täydelliseen hetkeen.

4. Ota nokkaunet — Muista, että tarkoituksesi ei ole nukahtaa (vaikka se tapahtuu, älä huoli, tämä vaatii harjoitusta!). Käy makaamaan sängyllesi, sohvallesi, tai minne tahansa missä on mukavaa. Rentoudu. Anna kehosi ja mielesi harhailla pehmeään ja utuiseen pökkyrään. Rentoudu täysin ja anna itsesi olla paikallaan.

5. Tarkkaile mieltäsi — Ei ole aina mahdollista tarkkailla mieltä, erityisesti silloin kun tietoisuus on vaipumassa uneen, minkä takia tämä koko askel vaatii harjoitusta. Voit käyttää hengitystäsi tai tunnetta siitä että rintakehäsi liikkuu ankkuroimaan itsesi tietoisuuteen kun havainnoit sitä mitä tapahtuu.

6. Kirjoita ylös! — Bzzzz! Jossain kohtaa herätyskello soi. (Toivottavasti laitoit lempeän soittoäänen.) Kun olet herännyt, kirjoita muistiin mitä näit, koit, tunsit tai koit. Tee tämä nopeasti niin ettet unohda.

7. Tulkinta — Mieti mitä olet kirjoittanut, piirtänyt tai nauhoittanut. Mitkä olivat ensimmäiset ajatuksesi tai tunteesi jotka tulivat mieleesi? Jos koit vahvan fyysisen/emotionaalisen ’ahaa’-elämyksem olet löytänyt oikean tulkinnan. Innostaako, kiihottaako tai järkyttääkö tulkintasi? Jos kyllä, silloin olet mahdollisesti tulkinnut oikein. Jungilaisen analyytikon Robert A. Johnsonin mukaan paras tapa tietää oletko tulkinnut unia oikein on sen energian kautta. Toisin sanoen, jos tulkinta tuntuu ohuelta, tylsäktä tai elottomalta, se on todennäköisesti väärin. Mutta jos se tuntuu eloisalta ja kiihottavalta, silloin olet löytänyt vastauksesi.

Muista myös, että hypnagoginen kuvitus voi olla abstraktia tai erittäin suoraviivaista — se on varsin ennalta-arvattavaa. Joskus se ottaa aikansa tulkita sen mitä olet kokenut. Joskus materiaali ei ole relevanttia kysymykselle tai aikeelle. Jatka harjoituksia. Usein kuvat, sanat, äänet tai tunteet voivat tuntua  täysin kysymykseen liittymättömiltä. Mutta kun käyt niitä läpi muutama päivä myöhemmin, jokin voi ”klikata” ja saatat yhtäkkiä saada selville miten symbolisia ne olivatkaan.

8. Mietiskele löydöksiäsi — Sen jälkeen kun olet tulkinnut hypnagogista sisältöä, istu ja mieti sitä. Mieti sen merkityksiä, oppeja ja neuvoja. Kannustan kirjoittamaan päiväkirjaan kokemuksistasi hypnagogian parissa, sillä se syventää kapasiteettiasi oppia ja kasvaa tästä harjoituksesta.

Hypnagogia on psykedeelistä, kiinnostavaa, kaleidoskooppinen maailma täynnä loputtomia mahdollisuuksia ja potentiaaleja. Kaikkein parasta siinä on sen tarjoama portti alitajuiseen mieleesi. Käyttämällä hyödyksi tätä vaipuvaa mielentilaa saat mahdollisuuden ja kyvyn ratkaista ongelmasi, saada johdatusta ja kokea sisäisen rauhan ja Eheyden.

 

Artikkelin julkaissut Rise Earth

Masennus ja henkinen herääminen

Jos kärsit masennuksesta, tai tiedät jonkun lähelläsi joka kärsii, silloin olet tullut oikeaan paikkaan. Ei, en ole psykologi, mutta jos olet yhtään niinkuin minä, mahdollisesti uskosi psykoterapiaan on vähentynyt, jos ei kadonnut kokonaan. Kerron täällä omista kokemuksistani kroonisen masennuksen kanssa selviämisessä, miten toivottomuus joka sen kanssa kulkee on saanut minut yrittämään itsemurhaa useita kertoja, mitä tein tämän niin kutsutun ”mielisairauden” yli pääsemiseksi ja mikä vaikutus tällä kaikella on ollut henkiselle heräämiselleni. Kokemukseni ovat ajaneet minut etsimään todellista mielenrauhaa ja todellista onnea joka löytyy vain itsestä.

Tiedätkö, että on mahdollista parantua masennuksesta täysin?

Vielä parempaa, tiesitkö että voit saavuttaa sen täysin ILMAISEKSI? Kyllä, täysin kustannuksitta. Kokemukseni on, että et tarvitse kalliita lääkkeitä tai psykiatria. Et tarvitse edes rahaa bensaan päästäksesi sinne. Lisäksi et myöskään tarvitse rahaa päästäksesi pois tarpeettomista ja masentavista olosuhteista. Itse asiassa, niin omituiselta kuin se kuulostaakin, mitä vähemmän sinulla on, sitä paremmin sinulla menee. Materiaaliset asiat ovat monesti häiriötekijöitä, ja ne voivat johtaa harhaan. Ne usein estämät meitä keskittymästä siihen mikä merkitsee eniten, etsimästä vastauksia sisältämme.

Sinulla on jo kaikki mitä tarvitset. Kyllä näin on.

Antakaa kun selitän.

Masennus syntyy meissä sisällä. Me tiedämme siitä, paljonkin nykypäivänä, mutta se ei ole jotain mitä me voimme nähdä. Me voimme nähdä vain oireet; sen seuraamukset. Masennus on jotain minkä voimme kokea tunnetasolla. Me emme näe tunteitamme; me voimme nähdä vain niiden vaikutukset meihin. Jos se on hyvä tunne, me voimme nähdä hymyn, jos se on paha, me voimme nähdä kyyneliä. Jos masennus syntyy meissä sisällä, miksi me jatkamme vastauksien etsimistä — parantuaksemme — meidän ulkopuolelta? Miksi emme katso sisäänpäin?

Miksi yhteiskunta kannustaa meitä tähän hulluuteen? Miksi meitä aivopesevät jatkuvasti media, lääkefirmat, ne muutamat valitut joiden nimen edessä on tohtorin titteli? Nämä ja muut Systeemin edustajat, kuten kirkko, hallitus, ja monet muut, haluavat meidän uskovan että se mitä tarvitsemme on ulkopuolellamme eikä meidän sisällä.

Terveysbisnes

Eikö se ole eturistiriita? Jotta voisi parantua, meidän tulee maksaa niille jotka tarjoavat meille ”ratkaisun”, miten nopeasti luulet tämän ratkaisun toimivan? Ei koskaan….? Koko ”ratkaisutoimittajien”, kuten lääkefirmojen, tohtoreiden, terapeuttien, ohjaajien jne. olemassaolo riippuu kysynnästä — meidän tarpeesta heille. Olisivatko he halukkaita kertomaan meille että meillä on jo kaikki mitä me tarvitsemme parantuaksemme?

Se mitä me todella tarvitsemme parantaaksemme — ei ainoastaan masennuksemme, vaan myös itsemme, elämämme, suhteemme — ei ole helppoa, mutta se on yksinkertaista. Meidän tulee olla anteeksiantavaisia. Aidosti anteeksiantavia. Todellinen anteeksianto, kuten masennus, voi löytyä vain sisältämme. Anteeksi antaminen tarkoittaa myötätunnon ja rakkauden ilmaisemista, joka on absoluuttista hyväksyntää. Me kaikki tiedämme jollain tasolla, että rakkaus parantaa. Joten meidän tulee tietää, että me kykenemme parantamaan itsemme käyttämällä tätä työkalua. Anteeksi antaminen on ilmaista, ja se on aina saatavilla meille!

Omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani voin sanoa, että on mahdollista tehdä sellainen parannus. Masentuneena olo ei ole kivaa. Se on melkein kuin vegetatiivisessa tilassa eläisi. Se on kivuliasta, ei ainoastaan emotionaalisesti, vaan myös fyysisesti, olla pelkästään olemassa. Madaltunut energiataso tekee mielen tylsäksi ja kehon haluttomaksi suoriutumaan tarpeellisista tehtävistä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän sinua, aivan sama miten kovaa he yrittävät. Mitä enemmän ihmiset kavahtavat pois luotasi, sitä enemmän sinä vetäydyt. Tunnet itsesi epäymmärretyksi, yksinäiseksi ja toivottomaksi….

Minä tiedän miten vaikeaa se on elää masentuneena koko ajan. Koko elämäni olen kärsinyt itsemurha-ajatuksista, ja olen niitä toteuttanut useita kertoja. Minulle diagnosoitiin paha masennus ja posttraumaattinen stressioireyhtymä. Tiedän, että isoäitini on kärsinyt myös koko elämänsä pahasta masennuksesta.

Lapsena minulla ei ollut hajuakaan siitä mikä minussa oli vikana. Luulin tämän olevan tällaista kaikille… Luulin että kaikki  vihasivat elämäänsä ja itseään samalla intohimolla kuin minä. Vasta kun olin ehtinyt parikymppiseksi sain kuulla mitä kliininen masennus oli, ja mitä kemiallinen välittäjäaineiden epätasapaino tekee aivoille, ja kaikkea muuta. Sen jälkeen kun jouduin sairaalaan unilääkkeiden yliannostuksesta, minua juoksutettiin lukemattomissa terapioissa. Tohtorit kirjoittivat lääkkeitä kuten Zoloft ja Prozac, toivoen että lääkkeet pitäisivät minut hengissä, ainakin siihen asti kunnes he keksisivät mikä olisi tehokkaampaa. Mitään lopullista ratkaisua ei ollut. Psykoterapioiden vaikutukset osoittautuivat yhtä lyhytaikaisiksi kuin pilleritkin. Itkien silmät päästäni nahkasohvalla, joidenkin terapeuttien seurassa,  olisi luullut paranevan, mutta tämä oli vain hetkellistä. Tunsin oloni helpottuneeksi päivän pari, ja romahdin uudelleen ennen seuraavaa tapaamista. Kognitiivinen käyttäytymisterapia vaikutti oikealta vastaukselta jonkin aikaa. Huonojen tapojen tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen, kaikki tuo on voinut olla käyttökelpoista mutta ei tarpeeksi avuksi. En voinut muuta kuin ihmetellä miksi, kaikista noista pitkälle koulutetuista lääkäreistä joita tapasin, yksikään heistä ei katsonut minua silmiin ja sanonut: ”Me voitetaan tämä juttu. Masennuksesta voi parantua. Sinun ei tarvitse elää näin ikuisesti.”

Vuosien painajaismaisen elon, kahden itsemurhayrityksestä seuranneen aivoinfarktin jälkeen olin valmis myöntämään että se mitä minulle sanottiin siitä mitä minun tulee tehdä ei todellakaan toiminut.

Yli kolmen vuosikymmenen ajan en kyennyt hyvittämään itselleni sitä että elämäni ei ollut muuta kuin suurta taistelua. Erittäin pitkään aikaan en tiennyt että parantuakseni minun tulee antaa anteeksi ja todella hyväksyä itseni ja muiden lisäksi täysin hyväksyä elämäni sellaisena kuin se oli, sen sijaan että jatkaisin sen muuttamisen yrittämistä hinnalla millä hyvänsä. Kukaan ei opettanut minulle tuota. Itse asiassa minulle opetettiin päinvastaista.  Minulle opetettiin, että minun piti tehdä kaikkeni itseni ja elämäni kehittämiseksi. Minulle opetettiin, että elämäni ja minä olimme rikki ja tarvitsimme korjausta. Edes kaikki lukemani henkiset ja self-help -kirjat eivät valmistelleet minua todella ymmärtämään sitä mitä anteeksianto ja hyväksyntä tarkoittavat. Nuo kirjat ohjasivat minua ja valaisivat asiaa hieman, mutta ainoastaan panemalla anteeksiannon ja hyväksynnän täytäntöön kykenin oikeasti ymmärtämään niitä.

Kukaan ei kertonut minulle, että masennukseni ei ole vain kirous, jokin mielen vaje. Kuten kävi ilmi, masennukseni oli todellinen siunaus — todellinen lahja — mutta minun tuli itse tehdä tämä löytö.

Masennuksen siemenet

Alkoholismista kärsivän isän kanssa kasvaessa opin varhaisessa vaiheessa mitä fyysinen, mentaalinen ja emotionaalinen hyväksikäyttö voi tehdä ihmiselle. Ainoa puolustusmekanismi josta olin tietoinen oli suuttumus, joka nopeasti muuttui vihaksi.

Koko elämäni ajan viha on hallinnut olemassaoloani. Vihasin jatkuvassa selviytymisen tilassa olon tunnetta. Vihasin köyhyyttä. Kasvoin Puolassa, ja sellaisen äärimmäisen köyhyyden asettamat rajoitteet lyötiin niskoilleni alkuvaiheessa. Vihasin vielä enemmän sitä, vaikkakin vasta myöhemmin, että minulle annettiin mahdollisuus matkustaa maailmalla mallin hommissa, ja silti onnistuin kokemaan niukkuutta. Silti pysyin masentuneena, jopa itsemurhaa hautovana. Silti jouduin hylätyksi joka sattui helvetisti. Syvät epävarmuuteni ovat edelleen siellä, piinaten minua päivittäin.

Elämäni lakkasi merkitsemästä minulle 14:n ikäisenä, noin vuotta ennen kuin päädyin orpokotiin. Äitini pyysi minua lopettamaan koulunkäynnin. Hänellä oli omat syynsä tälle äärimmäiselle pyynnölle; perheeni oli kiinni juridisessa kamppailussa setääni vastaan talosta, jossa minä ja 8 sisarustani kasvoimme. Äitini epätoivoinen teko saada meidät jäämään pois koulusta oli avunhuuto. Se oli hänen tapansa protestoida lakijärjestelmän epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, jotka lopulta mahdollistaisivat setämme ajaa meidät pois talosta, jonka vanhempani ovat rakentaneet tyhjästä.

Niin herkässä iässä aloin menettää kaiken mistä välitin. Ensin menetin kykyni jatkaa koulutustani. Olin kympin oppilas, ja ja niin jollekin kenelle kirjat ja opiskelu merkitsivät kaikkea sellainen muutos ei ollut kivuton tai helppo. Rakkauteni opiskeluun yhtäkkiä korvautui kiihkeällä vihalla kohti tylsyyttä, tyhjyydentunteella ja pelolla siitä että ”minusta ei koskaan tule mitään elämässä ilman kunnon koulutusta”.

Tuolloin menetin myös neitsyyteni; tai lähinnä sen vei väkisin jätkä johon olin ihastunut. En edes tiennyt silloin että kyseessä oli pelkkä raiskaus. En ymmärtänyt miksi huusin keuhkoni pihalle, samalla kun yritin puskea kaveria pois, tai edes sitä miksi selkeiden ilmaisujen kuten ”Mene pois päältäni! Satutat minua!” teho ei auttanut sellaisen traumaattisen tapauksen pysäyttämistä.

Pidin itseäni syypäänä, sekä tyhmyyttäni.

Pian sen jälkeen setäni viimeinkin voitti taistelun talosta. Nuoremmat sisarukseni ja minut lähetettiin orpokotiin. Kotimme menettäminen — ja perheemme — oli kivuliain ja traumaattisin elämäni tapahtuma. En voinut elää niissä olosuhteissa ilman että tekisin jotain sille. Kun päätin karata orpokodista, en tiennyt että se on vasta alkua krooniselle tarpeelleni paeta itseäni. Elämäni pysyi edelleen kamppailuna toisen perään.

Olin viimein valmis etsimään sisältäni kaikkia vastauksia kolmekymppisenä.

Ei enää paluuta

Elin Hawaiilla. Se tuntui siltä kuin olisin saapunut kirjaimellisesti maailmanloppuun, ottaen huomioon että elämäni matka alkoi Puolassa, muutin edestakaisin eri Euroopan maihin, ja sitten eri osavaltioihin Amerikassa. Suuntasin aina länteen, yritin paeta itseäni ja emotionaalista tuskaani. Mutta masennus pysyi aina läsnä, eikä suostunut lähtemään minusta, aivan sama minne menin. Poislukien kaksi saksanpaimenkoiraani, masennus oli ainoa todellinen kumppani minulle.

”Rationaalinen” mieleni oli hyvä oikeuttamaan loputtoman muuttamisentarpeen jatkumisen:

“En ole vielä löytänyt sitä oikeaa paikkaa missä elää. En ole vain tavannut oikeita ihmisiä, oikeaa miestä. En ole tehnyt oikeanlaista rahaa. Mutta heti kun teen niin, olen onnellinen.”

Olin vakuuttunut, että minun tulee jatkaa tätä missiotani kunnes olen saavuttanut kaiken koskaan haluamani. SITTEN olen onnellinen. SITTEN olen sellainen ihminen joka olen aina halunnut olla. SITTEN elän sellaista elämää kuin aina olen halunnut elää. SITTEN en ole enää masentunut. Jos yritän kovempaa, jos menen pidemmälle, jos, jos, jos, jos…. Miljoonat ”jossit”, mutta yksikään näistä ei tuonut haluttuja tuloksia.

Hawaiin saaret, niin kaukana muusta maailmasta, oli hyvä paikka herätä. Täysin merten ympäröimänä en voinut karata lopullisesta määränpäästäni tällä kertaa. Ei ollut paluuta, ja jos jatkaisin länteen, pian löytäisin itseni sieltä mistä tulin. Ja mitä sitten?

Mietin aloittaisinko uudelleen maailman kiertämisen epätoivoisessa onnen etsinnän puuskassa. Tämä idea ei olisi niin kiinnostava kuin silloin kun aloitin matkani 15-vuotiaana.

Halvaantunut

Kun tajusin, että edes paratiisissa eläminen ei takaisi onnea, järkytyin ja olin aivan maani myynyt. En ollut ”vain” masentunut tällä kertaa; olin emotionaalisesti, henkisesti ja mentaalisesti halvaantunut. Tässä kohtaa täysin eri tyylinen luovuttaminen hämmensi minua. Olin nyt valmis päästämään irti kiintymyksestäni fyysiseen maailmaan, ilman että minun tarvitsisi kuolla sitä ennen. Olin luopumassa onnenetsinnästä ulkomaailmasta. Minulla ei ollut ideaa mitä tarkalleen, tai miten kauan kestäisi löytää sellainen todellinen onni sisältä, mutta mitä vaihtoehtoja minulla oli?

Fyysisellä tasolla kykenin suorittamaan aivan kaikkein vaadituimpia tehtäviä, jotta selviäisin. Ei tuntunut olevan mitään pointtia jatkaa elämää, mutta valitettavasti, ei tuntunut olevan myöskään pointtia kuolla. Tiesin, että elämäni lopettaminen ei välttämättä tarkoittaisi kärsimyksen lakkaamista. Useat itsemurhayritykset vain muutama vuosi aiemmin saivat minut uskomaan, että vastauksia ei olisi myöskään mahdollista löytää kuolleiden maailmasta. Täytyi olla toisenlainen tapa parantaa masennukseni ja löytää todellinen mielenrauha. Fyysisestä kehosta poistuminen itseään vahingoittamalla ei mitenkään voi olla se keino, jolla kärsimys lopetetaan.

En välttämättä uskonut, että itsemurhan loppuunsaattamisella olisi sielulleni negatiivinen vaikutus. Vaikka minut kasvatettiin katoliseksi, en uskonut ikuiseen helvettiin jossa lieskat kärventävät. Minulle elämä oli helvettiä. Se mitä olisin saattanut pelätä on reinkarnaatio — idea paluusta, aloittaa kaikki alusta siitä mistä jäin. Pelkäsin aiheuttavani suurta kärsimystä perheelleni jos ottaisin oman henkeni; ja pelkäsin pahaa karmaa joka tästä kärsimyksestä johtuisi. Tuntui kuin olisin ollut ansassa. Jumissa Maa-planeetalla, kohtalona elää ikuisesti ihmisdraamoissa….

Näe illuusio, ota avosylin vastaan lahja

Teinivuosieni jälkeen, yli vuosikymmenen verran luin kaikenlaisia self-help -kirjoja ja -tekstejä henkisyydestä. Oli ilmiselvää, että nämä kirjat, vaikka ne olivat eri ihmisten kijroittamia eri aikoina, eri tavoilla, puhuivat samasta olennaisesta totuudesta:

“Me olemme kaikki Yhtä. Me olemme kaikki yhteydessä toisiimme. Erillisyys on illuusiota. Sen mitä me teemme toisillemme, teemme itsellemme, ja päinvastoin.”

Osa tästä juuri löydetystä totuudesta oli kaikkein tajunnanräjäyttävintä:

“Maailma jossa elämme on illuusio. Todellinen maailma on sisällämme.”

En kyennyt käsittämään tätä pitkään, pitkään aikaan. Jokatapauksessa, alitajuisesti tiesin sen olevan totta. Kuitenkin, tässä kohtaa, niin paljon kuin olinkin samaa mieltä kaiken tuon kanssa, en elänyt sitä todeksi. Se oli pelkkä teoria, tai intellektuaalinen ymmärrys. En ollut saavuttanut pistettä jossa voisin alkaa toteuttaa noita opetuksia päivittäisessä rutiinissa.

Jotta se voisi tapahtua, minin ensin piti muuttua lopen kyllästyneeksi olemaan täysin onneton. Vain loputtomalta näyttävä kärsimys, epätoivo, masennus ja toivottomuus voisi valmistella minua kaipaamani muutokseen. Ilman sitä minulla ei olisi tarpeeksi rohkeutta ryhtyä niin suureen hommaan.

Ilman tukahduttavaa sisäistä tuskaa en voittaisi sisällä käytävää muutosvastaista kamppailua. Sellainen vastustus on mitä ilmeisimmin olemassa pitääkseen meidät hengissä. Selvitäksemme me vastustamme kaikkea vastaamme tulevaa muutosta. Se on luonnollista, ja sen vihaaminen ei auta yhtään. Se on mitä se on. Se mikä on tärkeämpää, on että meillä on kunnon työkalut käsitellä sellaisia vastoinkäymisiä; emotionaalinen tuska joka masennuksen mukana tulee on eräs tehokkaimmista työkaluista, tai ainakin se oli sitä minulle. Aloin ymmärtää miten masennus, jota olin vihannut koko sydämestäni elämäni viemisestä, oli myös yksi suurimmista siunauksistani. Aloin ymmärtää, että masennukseni ei ollut se todellinen ongelma; masennukseni oli vain sen oire. Ei ollut järkeä hoitaa oiretta ja odottaa todellisen syyn häviävän itsestään. Maailman ympäri matkustelun sijaan minun piti matkata tällä kertaa itseeni. Minun piti mennä syvälle sisälleni, löytää tunteeni, tutkia ajatuksiani, kohdata tuntematon ja syleillä sen pimeyttä. Minun piti tehdä kaikki tämä ilman maailman kiireellisyyden tarjoamaa anestesiaa.

Tuntui kuin olisin ollut puun ja kuoren välissä samaan aikaan masennuksen, tylsistymisen ja epähaluttavien olosuhteiden kanssa. Itsensä tutkiminen oli raastavaa, mutta se oli tehokasta. Aloin nähdä masennuksen lahjana joka puski minua kovaa kohti lopullista ratkaisua. Se ajoi minua kohti henkistä heräämistä. Näkemällä masennukseni sillä tavoin aloin hitaasti solmia sen kanssa rauhaa.

Masennukseni teki elämästäni helvettiä syystä; se puhui Sieluni puolesta joka kaipasi suurta transformaatiota. Masennus ei halunnut ristiinnaulita minua, pilkata minua — se vain teki kaikkensa jotta minä heräisin. Sieluni oli se joka kaipasi hoitoa. Sen tarve oli, että tuntisin uudelleen eläväni yhteydessä, ykseydessä, ja täydellisessä linjassa rakkauden kanssa, ei pelossa kuten tähän asti olin elänyt. Sen tarve oli, että parannun taudista nimeltä ylemmyydentunne. Sieluni tarve oli, että ego/mieleni antautuu sydämelleni/tunteilleni. Masennus oli vain työkalu, jota Sieluni käytti,  tiedottaakseen minulle että kaikki ei ollut kunnossa ja että minä kiinnittäisin siihen tarkasti huomiota.

Tämän uuden ymmärryksen avulla, vaikka masentuneena olo edelleen sattui, en voinut vihata sitä enää. Samalla tavoin, jos vatsani vääntelehti, en voisi vihata sitä siitä että se kertoo minulle, että se mitä söin viimeksi oli pilaantunutta ja minun tulee pysyä siitä kaukana. Saatoin vain tuntea itseni kiitolliseksi vatsalleni siitä, että se on ollut minulle niin uskollinen, ja sen tavasta suojella kehoani.. Ja nyt olin kiitollinen masennuksestani, joka suojeli Sieluani sellaisella tunnollisuudella.

Sisäisen maailman valinta

En ollut edelleenkään varma mitä Sieluni parantaminen vaatisi, tai miten kauan se kestäisi, mutta se oli alku. Tiesin, että masennukseni ei päästäisi minua otteestaan ennen kuin tekisin jotain suuria muutoksia sisällä. Tiesin, että se pitäisi minua panttivankinaan kunnes minulla ei olisi enää voimaa vastustaa sitä.

Siinä kohtaa olin lopulta valmis ja halukas alkaa elää elämääni täysin eri tavalla. Olin jo menettänyt uskoni kykyyni saavuttaa sen minkä halusin. Nyt minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin myöntää itselleni se ainoa syy miksi en ollut kyennyt löytämään etsimääni, joka ei ollut se että olin masentunut, kyvytön, kirottu tai Jumalan vihaama, vaan yksinkertaisesti siksi että etsin sitä vääristä paikoista. Etsin sitä jostain tuolta, ulkoisesta maailmasta, missä sitä ei ollut olemassa. Olin lopultakin valmis myöntämään itselleni, että niin hullulta kuin se kuulostaakin, kaikki se mitä olin halunnut ja tarvinnut josta olin unelmoinut oli sisälläni, ainoastaan minun sisälläni.

Oli tullut aika muuttaa tietoisuus. Oli tullut aika päättää halusinko jatkaa elämääni tietämättömyydessä, halusinko jäädä tietämättömäksi joka väistämättä johtaa tuskaan ja kärsimykseen, vai halusinko valita illuusion hävittämisen ja itseni vapauttamisen lopullisesti sen sijaan. Olin valinnut vapauttaa itseni.

Päätin että oli aika panna täytäntöön kaikki mitä olin oppinut lempikirjoistani, Neale Donald Walschin “Conversations with God” ja ”Communion with God”. Oli tullut aika kokea päivittäin henkisiä löytöjä, joista hän puhuu, sen sijaan että älyäisin ne vain ajatuksen tasolla. Oli tullut aika konkreettisesti alkaa kokea liitto kaikkeen ja kaikkiin, josta Walsch puhuu.

Kirjoittajan ilmestyksiä seuraten tein tietoisen päätöksen, jonka olen sen jälkeen tehnyt joka päivä ja joka hetki; että ulkopuolinen maailmani, mukaanlukien fyysinen kehoni, ei ole todellinen vaan sen sijaan mieleni manifestaatio. Valitsen uskoa, että ainoa oikea asia, ainoa todellinen maailma, ainoa todellinen rakkaus, ainoa todellinen onni, ainoa todellinen minä, ainoa todellisuus on sisälläni.

Aluksi minulla oli enemmän kuin yksi dilemma tämän uuden ajattelun kanssa. Oli yksi asia uskoa kaikkiin noihin juttuihin, mutta täysin eri asia varsinaisesti elää sitä, ja elää sitä päivittäin, ei ainoastaan silloin tällöin kun se on kätevää. Älyllinen mieleni tappeli vastaan kuin hullu. Vastarinta iski kovaa ja se ei aikonut päästää minusta irti ilman kamppailua.

Päivien ajan mietiskelin tapoja vakuuttaa mieleni tästä uudesta totuudesta. Kerroin itselleni rauhalliseen tapaan:

“Vaikka jokin asia tuntuu hullulta, se ei tarkoita sitä etteikö se olisi totta. Mieti kaikkia niitä hetkiä kun ihmiset olivat täysin vakuuttuneita, että Maa oli litteä ja että aurinko kiersi tätä planeettaa jolla me elämme, eikä toisinpäin. Illuusio siitä on säilynyt näihin päiviin asti, ja näyttää siltä kuin kultainen pallo kiertäisi sinitaivasta, ja kuitenkin me tiedämme, että Maa on se joka kiertää. Miksei tämä voisi olla totta kun puhutaan havaitsemastamme todellisuudesta? Kaikki voi näyttää meille (viiden aistimme avulla) kuin se olisi ulkopuolellamme — mutta se on vain heijastus, illuusio, eräänlainen sateenkaari, siitä mitä löytyy sisältämme.”

Hitaasti mutta varmasti mieleni alkoi prosessoida tätä uutta todellisuuskäsitystä. Kuitenkin vanhat elintavat vanhasta maailmasta olivat niin vahvoja, että sisäiset konfliktit olivat väistämättömiä. Lukemattomien virheiden kautta opetin itselleni, että pysyäkseni uskollisena tälle uudelle totuudelle, minun täytyi päästää täysin irti ideasta, että ulkopuolinen maailma olisi ollenkaan olemassa; mikä tarkoittaa, että en voisi jatkaa elämääni kuin uskoisin että ulkopuolinen maailma olisi yhtä todellinen kuin sisäinen maailmani. Minun tuli tehdä valinta. Voisi sanoa, että en voisi palvoa kahta jumalaa yhtä aikaa. Se oli joko yksi maailma, yksi todellisuus, tai toinen. Ei ollut tilaa molemmille. Ulkopuoliseni maailman pitäminen todellisena oli yhtä kuin kieltää se, että sisälläni olisi maailmaa ollenkaan.

Sydämeni on kompassini

Tuohon mennessä olin hyväksynyt sen, että miten epähaluttavaa elämäni olikaan ollut, minä olin se joka sen olin luonut, vaikkakin tiedostamattomalla, alitajuisella tavalla. Nyt oli minusta kiinni purkaa luomukseni ja luoda uudelleen sen mikä halusin olla. Tällä kertaa tekisin sen tietoisesti. Tietoisuus kasvoi sitä mukaa kun halusin ehdoin tahdoin nähdä ja hyväksyä todellisuuden sellaisena kuin se oli. En vielä tiennyt kaikkea mitä minun piti tietää. En voinut nähdä tulevaisuuteen, tai saada selkoa kaikesta siitä mitä nykyhetkessä tapahtui. Sydämeni, käyttäen tunteita kielenään, muuttui kompassiksini. Tällä kertaa mielelläni ei ollut sanomista, muuta kuin seurata sitä. Aina kun mieleni alkoi protestoida, sanoin itselleni:

“Sinulla oli hyvä meno kolme vuosikymmentä. Toit minut tänne saakka, ja olen siitä kiitollinen. Tämä on kuitenkin se mihin homma päättyy. Et voi viedä minua pidemmälle ja sinä tiedät sen. Olet ollut elämäni vallankahvassa tähän asti, ja nyt on aika siirtää komento sydämelleni. Se minne olen menossa — vain sydän tietää miten sinne pääsee.”

Tietoisuuteni muuttaminen oli alkanut onnistuneesti.

Askel 1: Päätä, että ainoa todellinen maailma, todellinen sinä, on sisälläsi. Muista että ulkomaailma on vain illuusio, vaikka se ei alussa olekaan selvää. Pysy uskollisena tälle uudelle totuudelle. 

 Askel 2: Tee rauha ulkomaailman kanssa, mukaanlukien itsesi.

Jatkaessani ensimmäisen askeleen kanssa, sydämeni vaistomaisesti johti minut keskittymään ulkoisen maailmani hyväksymiseen — ulkoisen todellisuuden — sellaisena kuin se oli. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli tarpeeksi rohkeutta ja viisautta katsoa tarkkaan itseäni ja nähdä miksi olin muuttunut, ilman että vääristelin mitään, ilman että minimoisin epähaluttuja ominaisuuksia, ja ilman tuomitsemista. Uusi ymmärrykseni — se henkilö joksi olin muuttunut ja elämä jonka olin luonut itselleni ei ollut se mikä todella olin — teki tästä prosessista helpompaa ja mahdollista.

Mutta se ei tarkoittanut, että yhtäkkiä vapautuisin masennuksesta. Itse asiassa, masennukseni tuntui vain pahenevan. Mitä enemmän tarkkailin ulkoista itseäni ja elämääni (huomaa että kirjoitin takkailla, ei analysoida — mikä johtaa tuomitsemiseen), sitä enemmän aloin tuntea rauhaa. Olin yllättynyt oppiessani että on täysin mahdollista tuntea itsensä täysin masentuneeksi, erittäin surulliseksi, ja kuitenkin rauhalliseksi samaan aikaan. Tämä rauhan tunne antoi minulle uudenlaista luottamusta, sellaista turvallisuuden tunnetta jota ei voi löytää ulkomaailmasta. Mikään määrä rahaa, valtaa, arvonimiä tai edes ehdollista rakkautta ja ihailua, jota muilta voisimme saada, ei voi luoda sellaista syvä tasapainon tunnetta. Aloin ymmärtää, että tämä kaikki tuli sisältäni. Tämä oli todisteena siitä, että vaikka se oli edelleen löytämättä, maailma sisälläni oli todellinen, ja sillä oli paljon tarjottavaa — enemmän kuin voisin kuvitellakaan!

Hämmästyttävä osuus on, että tämä uusi turvallisuuden tunne ei olisi otettavissa pois. Ei olosuhteiden pakosta, ei toisten teoilla, eikä edes oman masennukseni johdosta. Mikään eikä kukaan tässä maailmassa ei voisi varastaa, sabotoida tai vaikutaa millään tavoin tähän uuteen tunteeseen. Pelko ei yksinkertaisesti pääsisi siihen käsiksi. Niin kauan kuin en tuomitsisi itseäni tai elämääni, tämä rauhan tunne pysyisi kanssani.

Tämä ei tarkoita, että se on aina super helppoa saada aikaan. Se vaatii työtä ja kestävyyttä jatkuvasti muistuttaa itselleen siitä mitä olin tekemässä. Joka päivä toi mukanaan uusia haasteita, jotka piti kohdata ja käsitellä. Kerroin itselleni, että jokainen tilanne, jokainen henkilö joka elämässäni oli tällä hetkellä, oli siinä syystä; he olivat tuomassa minulle viestiä. Viesti aina sisälsi opetuksen.

Joten vaikka olin jumissa väkivaltaisessa suhteessa, aloin nähdä kiusaajani henkisenä opettajana. Hänen verbaalinen ja emotionaalinen kiusaamisensa heijasteli omaa sisäistä verbaalista ja emotionaalista kiusaamista jota kohdistin itseeni. Hänen kyvyttömyytensä arvostaa minua oli heijastusta omasta kyvyttömyydestäni arvostaa ja helliä itseäni. Hänen kauttaan viimein näin miten vähän ajattelin itseäni, ja miten paljon kyseenalaistin itseäni. Hänen kritiikkinsä minua kohtaan synnytti halun suojella omaa itseäni. Se pakotti minut käymään läpi omia uskomuksiani, omia ajatuksia siitä mitä luulin olevani. Se vaati niin äärimmäisen tilanteen — joka kesti melkein kaksi vuotta — että näkisin sen miten kauhea olin ollut itseäni kohtaan; miten kova olin itselleni, miten vähän itsekunnioitusta minulla oli, ja miten haluton olin antamaan itselleni mitään kunniaa siitä mitä olin saanut aikaan, erityisesti kun ottaa huomioon mitä olin käynyt läpi. Tajusin miten sisäisesti piesty olin, ei ainoastaan ulkomaailman pieksämä, vaan erityisesti oman itseni. Äärimmäisen epäonnisena ja kurjana silti tunsin kiitollisuutta vaikeita olosuhteitani kohtaan, sekä alistajaani kohtaan. Toivoin että minun ei olisi tarvinnut kokea sitä, mutta tiesin että olin siellä missä minun pitikin olla.

Ajan kanssa aloin ymmärtää, että täyden hyväksymiseni kautta, hitaasti mutta varmasti, aloin rakastaa itseäni ehdottomasti. Se oli hidas ja jopa kivulias prosessi; siitä huolimatta se oli käynnissä…

Tietoinen uudelleenluonti

Vaikka suurimman osan ajasta makasin sohvalla, usein silmät kiinni, puhuin itselleni lempeästi, niin kuin puhuisin lapselle:

“Teit mitä teit elämälläsi koska olet luonut sen tiedostamattomalla, tietämättömällä tavalla. Tavallaan sinulla ei ollut mahdollisuutta valita. Aivan kuin olisit rakentanut elämääsi silmät kiinni, koska se oli se mitä oikeasti teit. Sinulla ei ollut tietoa. Ymmärryksesi oli erittäin rajallinen. Reaktiosi asioihin eivät olisi voineet olla sen erilaisempia, aivan kuin kukaan muukaan illuusiossa elävä ei reagoisi muulla tavalla. Et olisi voinut toimia toisella tavalla. Et mitenkään voisi olla eri ihminen kuin se miksi olit muuttunut, ilman että tiedät sen mitä nyt alat ymmärtää. Nyt kun sinulla on tämä tieto, alat luoda tietoisesti uuden minän ja uuden elämän. Vanha elämä ja vanha minäsi olivat osa tätä prosessia, joten älä vihaa niitä. Ilman tätä pimeyttä me emme voisi kokea valoa. Ilman vihaa emme voi tietää miltä rakkaus tuntuu. Ilman epäonnistumista emme voisi tietää miltä onnistuminen tuntuu. Sinusta voi tuntua nyt luuserilta, elämäsi voi nyt tuntua epäonnistuneelta, mutta se on vain niin — et ole nähnyt vielä koko kuvaa. Se mikä tähän asti on tuntunut täydelliseltä epäonnistumiselta, on tuonut sinut tähän hetkeen, eikö niin? Epäonnistuminen on osa prosessia. Voitaisiin jopa sanoa, että epäonnistuminen on ennenaikaista, ei vielä valmis onnistuminen.”

Niin vaikeaa kuin se onkin ollut, pidin jopa hieman hauskaa tämän uuden mentaalisen harjoituksen kanssa. Rakastin nähdä tuolloisen poikaystäväni kasvoilla hilpeyden kun vastasin hänen vähemmän imarteleviin kommentteihin:

“Minä haisen pahalta, mitä sitten? Ketä kiinnostaa? Minua ei kiinnosta haisenko hyvältä vai pahalta.”

Tai sanoin hänelle:

“Mitä sitten jos olen mielestäsi laiska? Rakastan olla laiska. Se on kivaa maata ja olla tekemättä mitään, ei mitään, ei mitään, ei mitään väärää siinä. Kannattaa kokeilla joskus.”

Pointti oli, että en kertonut näitä juttuja vain hiljentääkseen häntä. Kerroin sitä mihin oikeasti uskoin. Kovan työn tehtyäni hyväksyäkseni itseni, mikä edelleen oli käynnissä, opin että häpeä tai syyllisyys ei palvellut minua mitenkään. Häpeä ja syyllisyys ovat vain pari niistä tavoista joilla ihmiset manipuloivat toisiaan saadakseen valtaa. Jos me emme häpeä mitään mitä muut meissä pilkkaavat tai kritisoivat, sellainen mielenhallinta ei voi silloin tapahtua. Myös ymmärsin, että tämän piti olla aito uskomus, ja ei sellainen joka on feikattu. Pahin asia jonka voimme tehdä, on valheellisesti väittää että jokin ei haittaa meitä, silloin kun se oikeasti niin tekee. Kun me valehtelemme, me valehtelemme muiden lisäksi myös itsellemme. Vain kun me pysymme totuudessa itsellemme ja muille, aivan sama miten vaikeaa ja kivuliasta se onkin, silloin me voimme todella vapauttaa itsemme.

Ennen kuin kerroin poikaystävälleni että se ei haitannut minua että hän piti minua laiskana, minun oli hyväksyttävä oma itseni mitä tuli siihen miten näin oman itseni. Minun piti hyväksyä oma laiskuuteni; minun piti olla täysin OK sen kanssa. Ei haitannut oliko se totta vai ei, olinko oikeasti laiska vaiko enkö, se mikä merkitsi eniten oli, että vaikka olisinkin laiska, kykenisin elämään sen kanssa. Voisin olla laiska ilman että häpeän sitä. Voisin olla tyhmä ilman että tunsin häpeää siitä. Ja niin edelleen.

Sanoin itselleni: “Se on mitä se on. Minä olen se mitä minä olen.”

Se vallantunne, mikä tuollaisista sanoista ja sisäisistä käytänteistä tuli minulle, oli samanlainen kuin se rauhantunne ja tasapaino, joka sisältäni huokui. Tämä uusi voima ei järkkyisi tai vaarantuisi millään tavalla. Toisin kuin ulkoinen valta, joka syntyy sellaisista kiinnikkeistä kuin raha, vaikutusvalta muihin ihmisiin jne., tämä sisäinen voima ei alistuisi millekkään ulkoiselle olosuhteelle, joka voisi johtaa niiden kiinnikkeiden häviämiseen, tai näin heikentää sellaista voimaa. Tämä sisäinen voima oli ainoaa todellista voimaa. Ja nyt, ihme kyllä, aloin kokea sen itse, sen sijaan että vain lukisin siitä joistain kirjoista.

Miten ironista; opin omasta sisäisestä voimastani — oikeasta voimastani — samalla kun olin kiinni loukkaavassa suhteessa. Toisen ihmisen kontrolloimana elämisen keskellä aloin kontrolloida omaa kohtaloani. Vaikka minua vähäteltiin, löysin todellisen arvoni. Vaikka minut kyseenalaistettiin jatkuvasti, opin miten luottaa itseeni, ja lisäksi miten välttää muitten epäilemisen.

Ulkoiselle maailmalle anteeksi antaminen

Melkein kaksi vuotta myöhemmin olin jonkin verran tyytyväinen sisäiseen muutokseeni, mutta silti täysin tyytymätön ulkoiseen maailmaani. Elämäni ei ollut muuttunut mitenkään. Olin edelleen syvästi masentunut, edelleen riippuvainen, edelleen kykenemätön toteuttamaan omia unelmiani, ja edelleen kiinni epäterveessä suhteessa. Eräänä päivänä sain ajatuksen:

“Mitä jos ainoa syy miksi olen ollut jumissa tässä epähaluttavassa tilanteessa niin pitkään on että olen epäonnistunut antamaan todella anteeksi? Mitä jos antamalla anteeksi poikaystävälleni annan samalla anteeksi myös isälleni siitä miten hän kohteli minua? Samankaltaisuudet noiden kahden miehen välillä ovat kiistämättömät. Onko tämä universumin tapa antaa minulle mahdollisuus antaa anteeksi isälleni ja päästää irti hänen aiheuttamastaan tuskasta ja kivusta?

Osoittautui, että olin oikeassa. Minun tarvitsi elää uudelleen hyväksikäytön helvetti, aivan niin kuin tein lapsuudessani, jotta voisin kokea anteeksiannon parantavan voiman. Ihmeellisesti vain kahden kuukauden päästä tätä anteeksiannon harjoittamista olin vapaa. En enää ollut jumissa hyväksikäyttävässä suhteessa, ja minun ei enää tarvinnut elää uudelleen tuota osaa lapsuudestani. Ulkoinen maailmani alkoi näyttää vähemmän sietämättömältä.

Tuon jälkeen minulla ei ollut epäilystäkään anteeksi annon ja hyväksynnän parantavasta voimasta — se on parhain lääke mitä kukaan masentunut voisi koskaan pyytää. Ainoa seikka oli, että tarvitsin edelleen paljon tuota lääkettä… minulla oli silti paljon syvälle haudattuja emotionaalisia haavoja, jotka olivat parannuksen tarpeessa. Paras osa oli, että elämä, sen mystisillä tavoilla, jatkoi yhä uudelleen ja uudelleen tällaisten tuttujen skenaarioiden minulle tarjoamista, jotka muistuttivat minua varhaislapsuudestani, kunnes olisin valmis antamaan anteeksi.

Sellaisen anteeksiannon loppuunsaattamisella olin vähemmän ja vähemmän masentunut, ja sen lisäksi myös elämäni oli muuttumassa vähemmän masentavaksi. Se tuntui siltä kuin joku olisi sytyttänyt kynttilän pitkän, pimeän tunnelin päätteeksi jossa olin.

Askel 3: Anna anteeksi ja hyväksi kaikki, mukaanlukien itsesi.  

Askel 4: Anna anteeksi ja hyväksy päivittäin.

Sanon tuon itselleni, nuo kaksi askelta olivat kaikkein kriittisimmät minun syvän masennukseni parantamisessa ja hoidossa. Ne olivat kaikkein vaikeimmat pitää, kaikkein haasteellisimmat, mutta samaan aikaan ne osoittautuivat kaikkein tehokkaimmiksi. Anteeksi annon tuli olla aito jotta se toimisi ja sen täytyi tapahtua täydellä hyväksynnällä. Tuska, suru ja kaikki epähalutut emootiot täytyi elää uudelleen samalla kun anteeksiannon prosessia käydään läpi. Ei ole oikopolkua. Ei ole kipulääkettä joka ottaisi tuskan pois. Itse asiassa masennus ja sen mukana tuleva emotionaalinen tuska syvvenivät joka kerta kun kävin sitä lävitse. Masennus vei minut takaisin kivuliaaseen menneisyyteeni, joka täytyi antaa anteeksi jotta se voisi päästää minusta irti. Minun piti jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että kaikki tämä oli väliaikaista. Pysyvä vanhojen ongelmieni katoaminen, joka seurasi jokaista anteeksiantoa, rohkaisi ja inspiroi minua. Uusi, useammin esiintyvä hetkessä elämisen tunne oli enemmän kuin virkistävää.

Kaksi päätunnetta, jotka aina kertoivat anteeksiannon tarpeestani, olivat viha ja turhautuminen. Opin arvostamaan näitä tunteita sen sijaan että olisin toiminut niiden vallassa tai tehnyt päinvastaista tukahduttamalla ne. Opin tarkkailemaan niitä lähemmin ilman että tuomitsin niitä. Opin antamaan niille anteeksi niiden olemassaolon, minun rauhani häiritsemisen ja masennukseni pahentamisen. Viha oli vain viestintuoja — aina se kertoi minulle mihin kiinnittää huomiota, joten tajuaisin mille tietyille olosuhteille, mille tietyille henkilöille, minä mukaanlukien, tuli antaa anteeksi. Mitä enemmän tein tätä, sitä enemmän minulle valkeni että minä olin se joka kiedoin itseni vihaan, joka ajan mittaan muuttui katkeruudeksi niin ettei minun tarvitsisi tuntea kipua. Selvästikään tuska ei ollut koskaan mennyt pois; se vain pysyi siedettävämpänä koska se oli turrutettu ja tukahdutettu. Entisaikaan viha piti minut harhautuneena pois siitä. Oli selvää, että sellainen käsittelemätön tuska oli täydellinen syy masennukseeni.

Jos haluatte tietää miten annoin anteeksi isälleni antamalla anteeksi poikaystävälleni, sen saa selville täältä: Stuck In Abusive Relationship: How I Freed Myself Through Forgiveness

 

Artikkelin julkaissut Rise Earth