Avainsana-arkisto: törmäysnoudot

Kolme UFO-törmäysnoutoa selityksineen

kirjoittanut Kevin Randle

Blogger’s Note: Ajoittain tunnen tarvetta tuhota itseni ufologisesti. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että viittaus joihinkin uusimpiin UFOja käsitteleviin aineistoihin ärsyttää minua, koska uskon, että minulla on ratkaisu mainittuihin tapauksiin. Viime päivinä minulta on kysytty kysymyksiä tietyistä UFO-maahansyöksy-/noutotapauksista, joista minulla on sisäpiirin tietoa. Tai ehkä on paremmin ilmaistu, että tutkimuksiini kuuluu paikalla oleminen, todistajien haastattelut ja sellaisten asiakirjojen tarkastelu, jotka viittaavat ratkaisuun, jonka muut ovat sivuuttaneet.

Ensimmäisenä esityslistalla on raportti Aurorasta, Teksasista, huhtikuussa 1897 tapahtuneesta onnettomuudesta. Saatoin olla yksi ensimmäisistä nykyisistä tutkijoista, jotka todella kävivät siellä ja puhuivat joidenkin asukkaiden kanssa, jotka olivat vielä elossa vuonna 1971, kun tein matkan. Olen käsitellyt tätä tapausta useaan otteeseen tässä blogissa, ja voit lukea nämä analyysit täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2005/03/aurora-texas-story-that-wont-die.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/04/aurora-texas-again.html

Aurorasta käytävässä keskustelussa jätetään usein huomiotta kolme seikkaa. Ensinnäkin Wise County Historical Societyn mukaan (Aurora sijaitsee Wide Countyssa) seuraavalla vuosikymmenellä kirjoitettiin kaksi piirikunnan historiikkia. Kumpikaan ei sisältänyt selostusta UFO-onnettomuudesta. Koska historiikit kirjoitettiin niin lähellä tapahtuma-aikaa, olisi ollut saatavilla monia silminnäkijöitä, mutta yhtäkään ei löytynyt… no, se ei ole aivan oikein. Niitä ei löytynyt, koska tapaus on huijaus.

Aurora, Teksas. kuva: Kevin Randle

 

Toiseksi, vuonna 1971 tekemissäni haastatteluissa puhuin Brawley Oatesin kanssa, jonka kädet olivat pahasti epämuodostuneet. Hän kertoi minulle tuolloin, että onnettomuutta ei ollut tapahtunut. Nyt meille kerrotaan, että muut, jotka eivät koskaan puhuneet Oatesin kanssa, mutta jotka haastattelivat hänen leskeään, ovat raportoineet alueelta radioaktiivisuudesta.

Kolmanneksi meille kerrotaan kaikista muista aikakauden ilmalaivaraporteista. Olen käynyt läpi kirjaimellisesti satoja niistä. Ilmalaiva laskeutui eri paikkoihin ja miehistöjä haastateltiin. Jotkut sanoivat, että he olivat matkalla pommittamaan espanjalaisia, koska Espanjan ja Amerikan sota ei ollut kaukana. Oli tarinoita salaisista ilmalaivatesteistä, jotka pian paljastettaisiin maailmalle, mutta joita ei koskaan tehty.

Ilmalaivasta on kymmeniä kuvituksia ja yksi valokuva. Ilmalaiva oli laskeutunut Waterloohon, Iowaan, kun miehistön johtaja putosi laidan yli ja hukkui Cedar-jokeen. Myöhemmin kaikki myönnettiin huijaukseksi.

Waterloon ilmalaiva, 1897.

 

Puhutaan seuraavaksi Del Rion, Teksasin, UFO-onnettomuudesta. En mene tässä syvälle, koska olen antanut paljon enemmän tietoa tutkimuksistani ja muista tapaukseen liittyvistä näkökohdista. Kyseessä on yhden todistajan kertomus, jonka antoi mies, joka valehteli asepalveluksestaan, joka muutti toistuvasti tietoja onnettomuudesta ja joka allekirjoitti valaehtoisen todistuksen CUFOS:lle. Olen vakuuttunut siitä, että hänen nimensä oli Robert Willingham, mutta lähes kaikki muu hänen sanomansa oli valheellista.

Mainitsin muuttuvan päivämäärän. Löysin ensimmäisen viittauksen onnettomuuteen Skylookista, MUFONin alkuperäisestä julkaisusta. Siinä sanottiin:

Eversti R. B. Willingham, CAP-laivueen komentaja, on ollut innokkaasti kiinnostunut UFOista jo vuosia, vuodesta 1948 lähtien, jolloin hän johti F-94-suihkukoneiden laivuetta lähellä Meksikon rajaa Teksasissa ja sai radiosta tiedon, että kolme ”muodostelmassa lentävää” UFOa oli lähellä. Hän havaitsi ne lentokoneensa tutkalla ja sai kuulla, että yksi UFOista oli syöksynyt maahan muutaman kilometrin päässä hänestä Meksikossa. Hän meni onnettomuuspaikalle, mutta Meksikon viranomaiset estivät häntä tekemästä tutkimusta tai tulemasta 60 jalkaa (20 metriä) lähemmäksi. Tuosta näköalapaikasta katsottuna hylky näytti koostuvan ”lukuisista metallipaloista, jotka olivat kiillotettuja ulkopuolelta ja hyvin karheita sisäpuolelta”.

Huomaa, että yhdessä viimeisimmistä tätä koskevista raporteista päivämäärä on 6. joulukuuta 1950. Kun haastattelin Willinghamia, hän sanoi, ettei hän muista tarkkaa päivämäärää, mutta se oli joko 1954 tai 1955. Willingham kertoi Noe Torresille ja Ruben Uriatelle, että hän oli palvellut Koreassa syksyllä 1950. Tämän tarinan perusteella hänen olisi ollut mahdotonta lentää hävittäjiä Yhdysvalloissa silloin, kun hän oli Koreassa.

Willingham CAP-univormussaan. Hän ei koskaan palvellut ilmavoimien upseerina eikä ollut hävittäjälentäjä.

 

Huomautan, ettei ole olemassa mitään virallisia asiakirjoja, jotka osoittaisivat, että Willingham olisi koskaan ollut Yhdysvaltain asevoimien upseeri. Hän palveli siviili-ilmailupartiossa, mikä ei ole sama asia. Niille, jotka ovat kiinnostuneita tästä surullisesta tarinasta, löytyy kaikki tiedot täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2014/04/eisenhower-briefing-document-mj-12-and.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2014/04/eisenhower-briefing-document-mj-12-and.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/07/del-rio-ufo-crash-and-mj-12.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2012/02/willingham-1978-interview.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/08/roswell-festival-part-two.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/06/mj-12-and-cognitive-dissonance.html

On muitakin artikkeleita, mutta niissä toistetaan usein samoja tietoja. Jos haluat tutkia niitä kaikkia, kirjoita hakukoneeseen ”Willingham” ja selaa artikkeleita. Huomautan, että jotkut kommentit muuttuvat mielenkiintoisiksi.

Viimeisenä Kingmanin UFO-onnettomuus on nostanut taas ruman päänsä. Tämä oli yksi ensimmäisistä onnettomuuksista/noudoista, jotka saivat jonkin verran vetoapua. Alkuperäinen tarina juontaa juurensa Arthur Stanseliin, jota teini-ikäiset Jeff Young ja Paul Chetham haastattelivat. Haastattelun aikana Stansel kertoi 21. toukokuuta 1953 tapahtuneesta UFO-onnettomuudesta Kingmanin lähellä Arizonassa.

Kingman, Arizona. kuva: Kevin Randle

 

Hän kertoi, että hänet vietiin bussilla Nevadassa sijaitsevasta tukikohdastaan onnettomuuspaikalle, jossa hän käytti insinööritaustaansa hyödyksi. Hän kertoi, että bussin ikkunat oli pimennetty ja että bussissa olleet eivät saaneet kertoa mitään tietoja itsestään, mukaan lukien nimensä. Mutta kun he saapuivat onnettomuuspaikalle, heidän nimensä huudettiin, kun he poistuivat bussista. Siinä ei todellakaan ole mitään järkeä.

Sen sijaan, että kävisin tämän kaiken läpi, viittaan vain erääseen sarjaan viestejä, jotka ovat täällä tarkistettavana.

http://kevinrandle.blogspot.com/2015/10/the-decline-and-fall-of-ufology.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/05/kingman-ufo-crash.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/05/kingman-ufo-crash-really.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/03/kingman-rises-from-dead.html

Tässä on kaksi huomautusta. Ensinnäkin Stansel sanoi toistuvasti, että kun hän joi, hänellä oli tapana keksiä tarinoita. Hän kertoi Youngille ja Chethamille, että hän oli juonut haastattelua edeltävänä lauantai-iltapäivänä.

Hänen allekirjoittamastaan valaehtoisesta lausunnosta oli puhuttu paljon. Ongelmana on se, että se oli tehty Fritz Wernerin nimellä, mikä tietysti mitätöi valaehtoisen todistuksen, koska se ei ollut hänen oikea nimensä ja se oli valhe.

Ongelma on se, että näissä kolmessa tapauksessa on selvää näyttöä huijauksesta. Näistä seikoista ei useinkaan raportoida täysimääräisesti. Filosofiani on aina ollut kertoa vain olennaiset tosiasiat ja antaa lukijan päättää, mihin hän uskoo. En yritä rakentaa tapausta avaruusolentojen vierailun puolesta, raportoin vain tarkasti siitä, mitä olin saanut tietää. Usein olen tutkinut tapauksia itse yrittäessäni selvittää totuuden.

Nämä ovat vain kolme UFOjen maahansyöksy/noutotarinaa, joita nykyään levitetään maailmalla. Jos onnettomuuksia olisi tapahtunut niin paljon kuin jotkut ovat väittäneet, meillä olisi nyt eri keskustelu. Toivon tässä yhteydessä, että tarjoan erilaisen näkökulman joihinkin meneillään oleviin kertomuksiin UFO-maahansyöksyistä. Liian monissa tapauksissa uskomisen halu on uskottavan tutkimuksen tiellä.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Pentagonin tiedottaja kommentoi Corbellin avaruusalusväitteitä

kirjoittanut Christopher Sharp

Tutkiva journalisti ja elokuvantekijä Jeremy Corbell on kertonut Liberation Times -lehdelle, että Yhdysvalloilla ja puolustusalan urakoitsijoilla on hallussaan useita vahingoittumattomia ja toimivia ei-ihmisten aluksia.

Corbell kommentoi:

”Voin vahvistaa teille suorien tietojeni perusteella, että meillä on useita tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevia ohjelmia käynnissä. Osa niistä on periytynyt aiemmista perintöyrityksistä, ja jokaisella on erikoistunut toimeksianto, joka liittyy ei-ihmisälyihin.

“Nämä ovat tällä hetkellä puolustusministeriön, useiden amerikkalaisten ja liittolaisten yhteisten tiedustelupalvelujen sekä puolustusalan alihankkijoiden, kuten Lockheed Martinin ja Northrop Grummanin, alaisuudessa.

“Näillä organisaatioilla on hallussaan useita vahingoittumattomia, toimivia ei-ihmisten aluksia, ja ne ovat olleet niillä jo pitkään. Ne ovat hyötyneet niistä johdannaisteknologioiden muodossa ja ne ovat asettaneet etusijalle Yhdysvaltain asekehityksen.”

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Corbell viittaa Northrop Grummaniin tällaisten väitettyjen ohjelmien yhteydessä. Liberation Times on ottanut yhteyttä yhtiöön kolmeen eri otteeseen sen mahdollisesta tietämyksestä tällaisista ohjelmista, mutta vastausta ei ole saatu.

Vastauksena väitteisiin Pentagonin ja sen UAP-toimiston, joka tunnetaan nimellä All-domain Anomaly Resolution Office (AARO), tiedottaja Susan Gough toisti ministeriön aiemman linjan:

“Tähän mennessä AARO ei ole löytänyt mitään todennettavissa olevia tietoja, jotka tukisivat väitteitä siitä, että Maan ulkopuolisten materiaalien hallussapitoa tai takaisinmallinnusta koskevia ohjelmia olisi ollut aiemmin tai että niitä olisi tällä hetkellä olemassa.”

Liberation Timesin lähteet ovat todenneet, että AARO on ”koordinoinut tuntemattomasta lähteestä peräisin olevan materiaalin keräämistä ja analysointia”.

Puolustusministeriö ei pysty kiistämään tätä Liberation Timesin toistuvista pyynnöistä huolimatta.

Liberation Times kysyi Pentagonilta myös, onko puolustusministeriössä tai jossakin sotilashaarassa tai taistelua tukevassa virastossa käytössä mitään tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP) liittyviä ohjelmia.

Susan Gough kommentoi:AARO hyödyntää tietoja koko puolustusministeriöstä ja sen yksiköistä.

“Monet organisaatiot ja joukko-osastot tukevat suoraan tai epäsuorasti AAROn pyrkimyksiä havaita, tunnistaa ja ratkaista väärinkäytökset.”

Kuten Gough totesi, muut organisaatiot tukevat AAROa epäsuorasti tai suoraan, vaikka ei ehkä tiedetä, onko jokin sotilashaara tai tukivirasto perustanut erityisen UAP-ohjelman.

Liberation Times ymmärtää, että Gough ei viitannut väitettyihin salaisiin ja laittomiin ohjelmiin, jotka liittyvät muihin kuin ihmismateriaaleihin.

On myös tärkeää korostaa, että sekä AARO että tiedusteluyhteisön ylitarkastaja tutkivat parhaillaan väitteitä salaisista ja laittomista talteenotto- ja takaisinmallinnusohjelmista, jotka koskevat muita kuin ihmisperäisiä aluksia ja biologisia materiaaleja. Viime viikolla tiedusteluyhteisön ylitarkastaja Thomas Monheimin kanssa pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen edustajainhuoneen valvontavaliokunnan jäsenet keskittyvät parhaillaan ottamaan asiat omiin käsiinsä.

Sen sijaan, että valiokunta luottaisi siihen, että AARO antaa tietoja väitetyistä UAP-ohjelmista, se pyrkii itsenäisiin toimiin ja järjestää esityslistalla mahdollisia julkisia kuulemistilaisuuksia, myös kenttäkuulemisia, joissa UAP:n todistajia kuullaan.

AARO on tällä hetkellä ilman johtajaa tohtori Sean Kirkpatrickin lähdettyä. Gough kuitenkin vahvisti, että entinen johtaja jatkaa toimintaansa palkattomana konsulttina.

“Virasto hyödyntää jatkossakin tohtori Kirkpatrickin asiantuntemusta (tarpeen ja saatavuuden mukaan) palkattomana konsulttina.”

Vaikka Kirkpatrickin korvaajasta ei ole saatu virallista vahvistusta, Liberation Times on ymmärtänyt, että virkaatekevä johtaja Timothy Phillips on valmis keskustelemaan enemmän UAP-uskovaisten kanssa, ehkä vastauksena laajalle levinneeseen kritiikkiin, joka kohdistui tohtori Kirkpatrickiin ja hänen suhtautumiseensa ilmiantajiin.

Liberation Times on saanut tietää, että lukuisat ilmiantajat, joilla on tietoa väitetyistä laittomista nouto- ja takaisinmallinnusohjelmista, joihin liittyy ei-ihmisolentoja, epäröivät tulla AARO:lle kertomaan todistuksistaan.

Heidän varauksensa johtuivat epäluottamuksesta tohtori Kirkpatrickia ja hänen esimiehiään kohtaan, huolista koskien muiden UAP-todistajien kohtelua ja luottamuksen puutteesta AARO:n salamyhkäisen teknisen neuvoa-antavan ryhmän (Senior Technical Advisory Group, STAG) jäseniä kohtaan.

On raportoitu, että STAG:n jäsenten epäillään suhtautuvan vihamielisesti UAP-ilmiantajiin. Liberation Times pyysi puolustusvoimille osoittamassaan tiedustelussa vahvistusta STAG:n jäsenten lukumäärälle sekä organisaatioiden ja virastojen edustukselle. Puolustusministeriö kuitenkin kieltäytyi pyynnöstä vedoten turvallisuus- ja yksityisyydensuojasyihin. Gough kertoi Liberation Timesille:

“Perustamisestaan lähtien yksi AAROn tärkeimmistä tavoitteista on ollut tiukan, tieteellisen ja tietoon perustuvan analyyttisen kehyksen luominen UAP-tapausten ratkaisemiseksi, mukaan lukien tulosten vertaisarviointi.

“Tekninen neuvoa-antava asiantuntijaryhmä (STAG) on teknisten ja analyyttisten asiantuntijoiden ryhmä, joka tukee tätä tavoitetta tarkastelemalla AAROn työtä ja siihen liittyviä puolustus-, tiedustelu- ja siviilikysymyksiä.

“Ryhmä suorittaa myös AAROn analyyttisen kehyksen vertaisarviointiprosessin analyyttisen luotettavuuden varmistamiseksi. Henkilöstön turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan liittyvistä syistä emme kommentoi STAG-ryhmään osallistuvia henkilöitä.”  

Useat tietovuotajat ovat valinneet kantelun tiedusteluyhteisön päätarkastajalle ja ohittaneet AARO:n, ja jotkut ovat tehneet niin STAGiin kohdistuvan epäluottamuksensa vuoksi.

Kun Goughia pyydettiin vastaamaan näihin huolenaiheisiin, hän totesi, että STAGilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että entiset ja nykyiset hallituksen työntekijät toimittavat tietoja AARO:lle.

Gough sanoi:

“STAG ei osallistu prosessiin, jossa nykyiset tai entiset valtion työntekijät toimittavat tietoja AARO:lle. AARO valvoo henkilökohtaisesti tunnistettavia tietoja liittovaltion lainsäädännön ja puolustusministeriön politiikan mukaisesti. AAROlle tietoja luovuttavien henkilöiden henkilöllisyys on suojattu.”

Gough vahvisti myös, että AARO:n toimeenpaneva neuvosto korvattiin varainhoitovuoden 2023 kansallista puolustusta koskevan valtuutuslain hyväksymisen jälkeen. Gough lisäsi, että AAROa valvova apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks ja kansallisen tiedustelupalvelun päävarajohtaja Stacey Dixon tapaavat rutiininomaisesti keskustellakseen AAROsta ja tapaavat myös ”muita UAP-sidosryhmiä tarpeen mukaan”.

Pentagonin edustaja kommentoi:

“Heinäkuussa 2022 perustettu AARO:n toimeenpaneva neuvosto korvattiin joulukuussa 2022 budjettikauden 2023 kansallisen puolustuksen valtuutuslain 1673 §:llä, jossa edellytetään AARO:n suoraa valvontaa apulaispuolustusministeriltä ja kansallisen tiedustelupalvelun varajohtajalta.

“Apulaissihteeri Hicks ja johtava apulaissihteeri Dixon tapaavat rutiininomaisesti AAROa ja tarvittaessa muita UAP:n sidosryhmiä.”

AAROn odotetaan joutuvan tänä vuonna kohtaamaan kasvavia paineita.

Edustajainhuoneen valvontakomitean tulevien julkisten kuulemisten ohella David Grusch on valmis julkaisemaan mahdollisesti räjähdysherkän mielipidekirjoituksen. Myös senaatin keskeisten UFO-uskovaisten uskotaan olevan päättäväisempiä kuin koskaan UAP-salaisuuksien paljastamisen puolesta.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Moondust ja Bluefly — AFOSIn raportteja UFOjen maahansyöksyistä

Entinen armeijan kersantti Clifford Stone on sanonut, että Yhdysvallat on yrittänyt hiljentää tietoja siitä mitä Pennsylvaniassa tapahtui vuonna 1969.

”Olin mukana tilanteissa, joissa maahansyöksyneitä lautasia noudettiin. Joissain maahansyöksytapauksissa paikalta löytyi myös ruumiita. Jotkut näistä olivat myös elossa”, hän sanoi. ”Meidän suorittaessa operaatioita me kerroimme amerikkalaisille, että siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Me kerroimme maailmalle että siinä ei ollut mitään ihmeellistä.”

”On olemassa henkilöitä, jotka näyttävät aivan meidän kaltaisiltamme, jotka kävelevät keskuudessamme eikä eroa edes huomaa”, hän sanoi.

Stone väitti luetteloineensa 57 eri avaruusolentojen lajia.


Kirjoittanut Clifford E. Stone rense.comille

Huomaathan, että nämä tapaukset ulottuvat aina 1950-luvulle ja 1960-luvun alkuun. Minulle on useita dokumentteja Moondustista ja Blueflysta useilta valtion viranomaisilta aina 1980-luvulle. Huomaathan myös, että Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF) epäsivät kirjeessään pyyntöni saada tietoja, joita heillä on hallussaan. Pyyntöni evättiin syyllä, että informaatio oli turvaluokiteltua. Alle puoli vuotta kirjeen jälkeen he kertoivat kongressiedustajille, että kaikki tallenteet Moondustiin ja Bluefly:n liittyen oli tuhottu. Nämä kaksi ohjelmaa ovat olemassa edelleenkin tänä päivänä. Koodinimet on muutettu ohjelmien suojelemiseksi.

Osa yksi

 

Osa kaksi

 

Osa kolme

 

Osa neljä

 

Osa viisi

 

5. lokakuuta 1960

 

2. joulukuuta 1960

 

USAF:n kirje 25. heinäkuuta 1990

 

Artikkelin julkaissut rense.com

Tarina maahan syöksyneiden UFOjen noutamisesta, sen salaamisesta ja paljastuksesta

Joulukuun 16. päivä 2017 New York Times julkaisi jutun, joka käynnisti nykyisen UFO-kuumeen. Juttu paljastaa AATIP:n (Advanced Aerospace Threat Identification Program) olemassaolon, salaisen Pentagonin UFO-havaintoja tutkivan ohjelman. Samana päivänä julkaistu toinen juttu käy läpi USA:n laivaston pilottien kohtaamisia UFOn kanssa vuonna 2004, kun he olivat harjoituksissa Baja Californian rannikolla Meksikossa. Pilotin todistusta tukee armeijan silminnäkijät, tutkahavainnot ja videot. Sen jälkeen julkaistut artikkelit käsittelivät armeijan UFO-videoiden yksityiskohtia. Heinäkuun 23. päivänä New York Times julkaisi huikean kolumnin jossa luki:

hän [fyysikko, Eric Davis] piti salaisen briiffauksen puolustusministeriön virastolle jo maaliskuussa “Maan ulkopuolelta tulleiden alusten noudoista.”

Ja tämän jälkeen:

“Davis sanpo pitäneensä salaisen briiffauksen selittämättömien esineiden noutamisista senaatin asevoimakomitealle lokakuun 21. päivä 2019, ja senaatin tiedustelukomitean jäsenille kaksi päivää myöhemmin.”

Artikkelin toinen kirjoittaja Ralph Blumenthal, hyvämaineinen journalisti, joka on kirjoittanut New York Timesiin 45 vuoden ajan, kävi läpi tuoreessa verkkohaastattelussa, että Pentagon briiffasi korkea-arvoisia upseereita maahansyöksyneiden UFOjen noudoista.

Haastattelija: Uskotko, että avaruusolentojen aluksia on noudettu? “Se mitä me uskomme on vähemmän tärkeää kuin mitä olemme kirjoittaneet. Se mitä olemme kirjoittaneet on, että kongressin työntekijöitä ja korkea-arvoista puolustusministeriön tiedustelujohtoa on briiffattu maahansyöksyneiden UFOjen törmäysnoudoista. Se jo itsessään on aika iso sensaatiomaista. Henkilökohtainen uskomukseni on irrelevantti. Selvästikin me pidimme tuota informaatiota uskottavana.

Leslie Kean, toinen kirjoittaja, vastasi:

“Briiffaukset ovat äärimmäisen tärkeitä; se seikka, että niitä yleensäkään on pidetty. He eivät briiffaisi korkea-arvoisia upseereita ellei asialla olisi jotain merkitystä. Ja niinpä, meidän mielestämme näiden briiffausten pitäminen, josta meillä on eniten lähteitä jotka tästä jotain tietävät, sekä se että meillä on briiffausten dokumentaatiota — todella kertovat siitä että nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet.” 

Project Unityn YouTube-haastattelu NYT:n toimittajien Ralph Blumenthal & Leslie Kean kanssa

Miksi kaikkein vaikutusvaltaisin uutislähde maailmassa kirjoittaisi UFO-maahansyöksyistä ja asettaisi maineensa naurunalaiseksi, ellei heillä olisi faktoja joilla tukea tarinaa? Artikkelin kirjoittajat olivat äärimmäisen varuillaan törmäysnoutojen elementistä tarinassa, sillä he hautasivat johtolangan artikkelissa ja olivat asiasta muutenkin aika hiljaa haastattelussa. On mielenkiintoinen valinta puskea törmäysnoutojen tarinaa ilman että asiaa viedään varsinaisesti eteenpäin.

Blumenthal esitti haastattelussa, että tarina kävi läpi useita muokkauksia “lukemattoman” monella toimitustasolla ja kaikki se mikä lopulta julkaistiin on se mitä voidaan osoittaa todeksi. Tämä viittaa siihen, että NYT:n päätoimittajat ovat vahvasti muokanneet tarinaa, mutta että samaan aikaan ovat hyväksyneet sensaatiomaisen paljastuksen maahansyöksyneiden UFOjen haltuunotoista.

Jos UFO-törmäyksistä puhutaan tänä aikana, me voimme vain pohtia sitä mitä muuta tullaan paljastamaan ja mistä tullaan kirjoittamaan tulevaisuudessa.

Vaikka tärkeät julkaisut käsittelevätkin mahdollisuutta Yhdysvaltain hallituksen olla noutanut talteen UFO-hylyn ja että poliitikkoja briiffataan siitä, silti väitetystä salaamisesta on edelleen avoimena kysymyksiä. Törmäysnoutoyksikköjen roolin selittäminen sekä sen selittäminen miten ne ovat toimineet tulevat lisäämään tekstuuria ja kontekstia tarinaan, josta NYT on kirjoittanut.

Vuosikymmenten ajan Yhdysvaltain sotavoimilla on ollut resursseja suorittaa puhdas törmäysnouto-operaatio. Tätä tehtävää varten valitut erityiset joukkueet ovat historiallisesti ottaneet tehtäväkseen käydä lentotukikohdasta noutamassa huippusalaista lentokoneen romua, kotimaassa ja ulkomailla. Viime vuosisadan aikana kerätty romu on virallisesti tunnustettu neuvostoliittolaisten teknologiaksi ja amerikkalaisten kokeellisiksi lentokoneiksi. Testikoneiden hajoaminen on valitettavasti jättänyt pitkän sarjan hyvin dokumentoituja tapauksia. Huippusalaiset maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatiot eivät valitettavasti olleet niin läpinäkyviä. Siitä huolimatta tietovuotajien ja julkisiksi tehtyjen dokumenttien kautta meillä on idea siitä miten ne ovat toimineet.

Ilmavoimien säädös 200–2 (1954) huomauttaa, että 460. lentotiedustelulaivue (4602nd Air Intelligence Service Squadron, AISS), jonka tukikohta on Fort Belvoir Virginiassa, oli erittäin hyvinkoulutettujen erikoisjoukkojen laivue, jonka tehtävänä oli ilmakehäämme saapuneiden kappaleiden nouto-operaatiot. Julkistus tarjoaa yksityiskohtia erittäin liikkuvaisesta yksiköstä, ja painottaa valmiinaolemisen tärkeyttä minä hetkenä hyvänsä. Se identifioi tavoitteeksi kerätä ja pitää tallessa materiaalia tieteellistä tutkimusta varten.

Eläkkeelle jääneet henkilöt, jotka väittävät olleensa osana näitä nouto-operaatioita, kuvaavat miten puolustustiedustelun upseerit aloittavat briiffaukset ja kasaavat ryhmän noudon koordinoinnin alkuvaiheeseen. Operaatio tapahtuu aalloissa, joissa ydinenergia-, kemiallinen ja biologinen tiimi tulee paikalle kera pienen ryhmän korkea-arvoisia upseereita Fort Belvoirista. Kaksi törmäysnoutotiimiä saapuu kahden tunnin sisään toisistaan ja alue eristetään sotilailla läheisestä linnakkeesta. [1] Sanotaan, että noutoyksiköitä on olemassa useampia, ja niiden päätehtävä on noutaa hylky parempaan talteen heti kuin mahdollista. Talteen saadut materiaalit ovat melkein varmasti säilötty huippusalaisiin laitoksiin ja uskotaan, että yksityisen sota- ja ilmailualan teollisuuden yritykset pääsevät niihin myös käsiksi. Siirtämällä materiaalia ja tietoa yksityisen teollisuuden käsiin he välttävät FOIA-tietopyynnöt ja heillä on mahdollisuus salata asioita enemmän.

Tapahtuman silminnäkijät hiljennetään ja heitä kiristetään. Palvelusmiehet ja salaamiseen osallistuneet joutuvat kuulusteluihin, heille maksellaan voitelurahoja ja joskus jopa siirretään toisiin tehtäviin toiselle puolelle maailmaa.

Roswell Daily Recordin etusivu, missä kerrotaan Roswellin ilmatukikohdan siepanneen UFOn heinäkuun 8. päivänä 1947

Yhdessä julkiseksi tehdyssä salaisessa muistiossa kuvataan törmäysnouto-operaatio, Project Moondust, jonka tuli noutaa avaruusromua Santa Cruzista, Boliviasta. Jotkut uskovat kerätyn romun olevan avaruusolennoilta, mutta perinteisempi selitys sanoo niiden olevan ihmisten tekemiä. Tässä tapauksessa on tärkeää, että valtion törmäysnouto-operaatio ulottuu toiseen maahan. Tämä kertoo uskomattomasta kyvystä liikkua ennätysajassa.

On huomionarvoista, että Yhdysvalloilla on ollut logistinen kyvykkyys suorittaa törmäysnouto-operaatioita, ilmeisesti yhtä tehokkaasti kuin mistä mediassa kerrotaan. Meillä ei ole absoluuttisia todisteita siitä, että nämä törmäysnouto-operaatiot olisivat myös keränneet “Maan ulkpuolelta tulleita aluksia”, mutta meillä on nyt mielikuva siitä miten UFO-romua on voitu kerätä, olettaen että NYT:n kertomukset pitävät paikkansa.

NYT:n törmäysnouto-artikkeli on relevantti UFO-paljastukselle useammalla kuin yhdellä tavalla. Vuoden 2017 juttu pääsi NYT:lle koska UFO-videoita oltiin tekemässä julkisiksi (joista heidän artikkeleissa puhuttiin), ja NYT halusi skuupin itselleen eikä vain katsella vierestä. Kolme vuotta tuon jälkeen vaikuttaa siltä kuin Timen journalistit olisivat solmineet suhteet Elizondoon, joka järjesteli videoiden julkaisun. Elizondo, joka työskenteli Pentagonin UFO-tutkimusohjelmassa itse, on tärkeä UFO-paljastushahmo, mutta hän on myös linkki NYT:n ja heidän kaikkein arvokkaimpien lähteiden välillä.

Silmiemme alla käynnissä olevan paljastusprosessin yksityiskohdat eivät välttämättä koskaan tule tietoomme. Ja kuitenkin me voimme parsia kasaan informaatiota keskeisistä pelureista ja vetää itse johtopäätökset.

NYT:n päälähde heinäkuun 2020 jutulle ja mies, joka briiffasi kongressin työntekijöitä “Maan ulkopuolelta tulleista aluksista” on fyysikko tri. Eric Davis. The Institute of Advanced Studies Austinissa, Teksasissa sanoo Davisin erikoistuneen tutkimuksessaan muunmuassa uraauurtavaan voimanlähdefysiikkaan, säde-energiatyöntövoimaan, kehittyneeseen avaruusydinvoimaan ja suunnattuihin energia-aseisiin. Davis on ollut tiedustelu-upseeri, tutkija ja armeijan neuvonantaja 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja hänellä on hyvät yhteydet tiedustelu- ja ilmailualaan. Viimeisimpänä hän oli konsultti AATIP:lle ja hän kirjoitti tieteellisiä papereita Maan ulkopuolisista voimanlähdejärjestelmistä.

Vuoden 2018 haastattelussa tutkivan journalistin George Knappin kanssa Davis vihjaisi, että sadat kohtaamiset UFOjen ja USA:n laivaston sekä ilmavoimien välillä ovat johtaneet asevoimien vastausten etsintään. On mahdollista, että UFO-kohtaamiset ovat olleet niin yleisiä, että sotilasjohto on alkanut pyytää pääsyä mustan budjetin salattuihin erikoisohjelmiin, jotka on piilotettu syvälle “sotateollisen kompleksin” ytimeen, ja kun heiltä evättiin pääsy, he pyrkivät painostamaan muilla keinoin, mm. käyttäen median vaikutusvaltaa hyväksi ja tuomaan asiaa kongressin tietoon. Tämä voi selittää nykyisen UFO-paljastusliikkeen alkuperän, joka on saanut tuulta purjeisiinsa mediassa ja kongressissa. On syytä huomauttaa motivaatiosta UFO-paljastuksen taustalla, joka on mahdollisesti vastauksien etsintä armeijan pilottien UFO-kohtaamisiin ja kehittyneen teknologian tavoittelu salaisissa ohjelmissa, eikä välttämättä niinkään aikomus kertoa kansalle tästä ja sovitella menneet valtion pimitykset.

Satelliittikuva Area 51:sta

Toinen mahdollisuus on, että UFO-salailun vanha liitto, jonka juuret ulottuvat 1940-luvulle, on vetäytynyt ja eläköitynyt ja uusi liitto ei ole niin kiihkeästi salailun puolella. Voidaan olettaa, että vuosien mittaan vanhan liiton salailijoita on jäänyt pois ja uusia liittynyt ruotuun, mutta vanhan liiton salailun vaikutus on jäänyt pitkään päälle heidän poistumisensa jälkeen. Se seikka, että yksityinen teollisuus on osa yhtälöä ainoastaan laajentaa niiden mahdollista vaikutusvaltaa, jotka ovat saattaneet katsoa salailua läpi sormien. Ehkäpä ajan kuluessa salailun huippuajoista, milloin ne sitten olivatkaan, UFO-salailuun suhtautuminen on pehmentynyt. Itse asiassa, spekuloin että niiden lukumäärä jotka ovat osallistuneet salailuun on huomattavasti pienentynyt. Mikä tahansa UFO-romu täten on mitä todennäköisimmin piilotettu ja sitä tutkitaan äärimmäisen siiloutuneeseen tapaan. Nämä erittäin salaiset ohjelmat on piilotettu minkäänlaiselta järkevältä valvonnalta ja niitä kontrolloi kourallinen ihmisiä.

Tämä ei mahdollisesti ole ensimmäinen kerta kun voimakkaat armeijan faktiot ovat kilpailleet keskenään. Ja vaikka en olisi yllättynyt mikäli salailu lopulta voittaisi avoimuuden, tämä prosessi voi olla käynnissä pitkällisenä taisteluna raastuvassa, jossa salailua puolustavat ryhmittymät hitaasti hiljentävät paljastuksen.

Mutta kuka itse asiassa ajaakaan UFO-paljastusta? Me emme välttämättä koskaan saa tietää organisaatioelintä, joka ajaan UFO-paljastusta Pentagonissa, mutta selvästikin liikkeelle löytyy julkiset kasvot.

TTSA:n perustaja Tom Delonge sekä Chris Mellon, Lue Elizondo, Steve Justice, Hal Puthoff, & Jim Semivan

Elizondo, joka erosi protestina Pentagonista koska UFO-uhkaa ei otettu tarpeeksi vakavasti, joka uskoi että se olisi pitänyt ottaa, on UFO-paljastusliikkeen eräs keskeisistä hahmoista. TTSA on ryhmä tieteentekijöitä, insinöörejä ja entisiä tiedustelu-upseereita, jotka ovat omistautuneet UFO-mysteerille. Skeptikot uskovat, että entiset tiedustelu-upseerit yhtäkkiä ottamassa kantaa paljastukseen julkisesti täytyy tarkoittaa, että heillä on käynnissään disinformaatiokampanja jotain kamalaa tavoitetta varten. Ja vaikka aika näyttää tämän, TTSA on ollut tekemässä paljastusta tähän mennessä.

Lisäksi meidän tulee toivoa, että median tyypit, jotka lähtevät journalistisesti käsittelemään UFOja eivät ajautuisi harhaan. Menestyksekäs paljastusprosessi riippuu liikemäärästä ja näkyvyydestä mediassa. Lumipallo lähtee rullaamaan vasta jos tietyt asiat ovat kunnossa, esim. lisää armeijan kuvaamaa videota julkaistaan (paremmalla laadulla) tai lisää sisäpiiriläisiä astuu esiin kertomaan tarinansa. UFO-keskustelua normalisoidaan joka kerta kun näin tapahtuu. Julkinen mielipide UFOista tulee kääntymään vasta kun julkaistaan enemmän paljastusraportteja. Tärkeät julkaisut (joista jotkut käyttäisivät nimeä “skeptinen”) kuten Popular Mechanics ja Scientific American ovat jo näyttäneet vihreää valoa UFO-tutkimukselle, siinä missä aihetta aiemmin ei voitu käsitellä.

Vaikutusvaltaisten ihmisten kaikkien siirtäessä huomionsa faktoihin spekulaatioiden sijaan on syntymässä oleva kaava, joka on kohottanut keskustelun siihen pisteeseen että UFOja saatetaan alkaa käsitellä avoimesti ilman pilkkaa tai pelkoa vaikutuksista ammattiin. Ja kuitenkin huolimatta henkeäsalpaavista NYT:n paljastuksista kansan mielipide on ollut kädenlämpöinen. Pääasiallinen pointti on, että UFOille on annettu hiljainen hyväksyntä, mutta ei suoraa vahvistusta. Jos viimeaikaiset paljastukset ottaa sellaisinaan, tulee tulokseen että UFOja on syöksynyt aiemmin historiassa maahan. Ja tämän informaation perusteella olisi aika pohtia niitä tuhansia dokumentoituja havaintoja ja tapahtumia kuten Roswell, maailman kuuluisin UFO-maahansyöksy.

Artikkelin julkaissut UFO Intelligence Study