Avainsana-arkisto: UAP

Four pillars

Uusi laki velvoittaa perustamaan hallinnonlaajuiset UFO-arkistot

Kongressi haluaa tietää, mitä virastot tietävät UFOista, ja uuden lain mukaan virastojen on kerrottava siitä.

Äskettäin hyväksyttyyn vuoden 2024 puolustuspoliittiseen lakiehdotukseen sisältyvät uudet asiakirjahallintoa koskevat säännökset edellyttävät, että liittovaltion virastot järjestävät ja merkitsevät tietueet, jotka liittyvät siihen, mitä hallitus kutsuu ”tunnistamattomiksi poikkeaviksi ilmiöiksi” (unidentified anomalous phenomena, UAP).

Virastoilla on kuluvan verovuoden loppuun asti aikaa ”tarkistaa, tunnistaa ja järjestellä jokainen hallussaan oleva UAP-tietue, jotta se voidaan luovuttaa yleisölle ja toimittaa Kansallisarkistoon”, todetaan tiistaina iltapäivällä Yhdysvaltain hallituksen arkistopäällikön Laurence Brewerin ja NARA:n tutkimuspalveluista vastaavan johtajan Chris Naylorin liittovaltion virastojen arkistopäälliköille lähettämässä muistiossa.

UAP:n asiakirjojen uusi keskuskokoelma sijoitetaan National Archives and Records Administrationiin.

Laki hyväksyttiin ilman tukijoiden, erityisesti senaatin enemmistöjohtajan Chuck Schumerin (D-N.Y.) toivomia toimenpiteitä, joilla olisi perustettu presidentin komissio, jolla olisi ollut valtuudet poistaa UAP-asiakirjojen turvaluokitus.

”Monia amerikkalaisia ovat vuosikymmenien ajan kiehtoneet salaperäiset ja selittämättömät esineet, ja on jo aikakin, että he saavat vastauksia”, Schumer sanoi viime heinäkuussa, kun  lainsäädäntö esiteltiin. ”Amerikkalaisella yleisöllä on oikeus saada tietoa tuntemattomasta alkuperästä peräisin olevasta teknologiasta, muusta kuin ihmisen älykkyydestä ja selittämättömistä ilmiöistä.

Brewerin ja hänen NARA-tiiminsä tehtävänä on antaa arkistoviranomaisille ohjeita UAP-kokoelman perustamiseen tarvittavista tiedoista ja luoda lomake, jota virastot voivat käyttää merkitä tietueet UAP-arkistoon kerättäviksi.

Muistiossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä arkistovastaavat voivat odottaa metatietovaatimuksilta, mukaan lukien tiedot turvaluokitustasoista ja rajoituksista sekä siitä, mitä voidaan ja mitä ei voida julkistaa.

NARA pyytää virastoja aloittamaan asiaankuuluvien arkistojen tunnistamisen ja odottamaan lisäohjeita arkistojen merkitsemisestä ja toimittamisesta arkistoon.

 

Artikkelin julkaissut nextgov.com

Pilotti kuvasi UAP:n Utahissa

Ammattilentäjä on jättänyt raportin, jonka mukana oli selkeä video tunnistamattomasta kohteesta lentämässä hänen lentokoneensa alapuolella.

Video on kuvattu arviolta 12 kilometrin korkeudesta Utahin Zion National Parkin yllä syyskuussa 2019. Video lähetettiin MUFONille.

Silminnäkijä kertoo:

Video on kuvattu ohjaamosta 12 kilometrin korkeudesta. Tunnistamaton kohde lentää matalalla maanpinnan yläpuolella. En ole varma mikä se on.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

NASA julkaisee tänään UFO-raportin, keskustelee aiheesta tiedotustilaisuudessa

NASA järjestää tiedotusvälineille tiedotustilaisuuden torstaina 14. syyskuuta klo 10.00 EDT viraston päämajassa Washingtonissa keskustellakseen vuonna 2022 tilaamansa tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) riippumattoman tutkimusryhmän tuloksista.

Noin 30 minuuttia ennen tiedotustilaisuutta virasto julkaisee verkossa ryhmän koko raportin, jonka tarkoituksena on antaa NASAlle tietoa siitä, mitä tietoja voitaisiin kerätä tulevaisuudessa UAP:n luonteen ja alkuperän selvittämiseksi. Raportti ei ole katsaus tai arvio aiemmista tunnistamattomista havainnoista.

NASA Meatball
kuva: NASA

NASA määrittelee UAP:n havainnoksi taivaalla tapahtumasta, jota ei voida tieteellisestä näkökulmasta tunnistaa lentokoneiksi tai tunnetuiksi luonnonilmiöiksi. Tällä hetkellä on olemassa vain rajallinen määrä laadukkaita havaintoja UAP:istä, minkä vuoksi on mahdotonta tehdä varmoja tieteellisiä johtopäätöksiä niiden luonteesta.

Tiedotustilaisuus lähetetään suorana lähetyksenä NASA Televisionissa, NASA-sovelluksessa ja viraston verkkosivustolla osoitteessa:

https://www.nasa.gov/live

Tiedotustilaisuuteen osallistuvat muun muassa:

  • NASA:n hallintojohtaja Bill Nelson
  • Nicola Fox, apulaispäällikkö, tiedeosasto, NASAn päämaja Washingtonissa.
  • Dan Evans, apulaishallintojohtajan sijainen, NASAn tiedeosaston tutkimusosasto.
  • David Spergel, Simons-säätiön puheenjohtaja ja NASAn riippumattoman UAP-tutkimusryhmän puheenjohtaja.

Osallistuakseen henkilökohtaisesti tai puhelimitse tiedotusvälineiden on ilmoittauduttava viimeistään kaksi tuntia ennen tapahtuman alkua Jennifer Doorenille osoitteeseen: Jennifer.m.dooren@nasa.gov. NASA:n päämajan Mary W. Jackson -rakennus sijaitsee osoitteessa 300 E St. SW Washingtonissa.

NASA:n tiedotusvälineiden akkreditointisäännöt ovat saatavilla verkossa.

Riippumaton UAP-tutkimusryhmä koostuu 16 yhteisön asiantuntijasta eri aloilta, jotka käsittelevät tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden mahdollisia tutkimusmenetelmiä koskevia kysymyksiä. NASA tilasi tutkimuksen tarkastelemaan UAP-ilmiöitä tieteellisestä näkökulmasta ja laatimaan etenemissuunnitelman siitä, miten tietoja ja tieteen välineitä voidaan käyttää UAP-ilmiöiden ymmärtämisen edistämiseksi.

Kopio UAP-tutkimusryhmän raportista on saatavilla verkossa ennen mediatilaisuuden alkua osoitteessa:

https://science.nasa.gov/uap/

NASAn yleinen livestriimi:

Artikkelin julkaissut nasa.gov

Miksi UAP-narratiivi on kääntymässä?

Seuraan syvästi kiinnostuneena, miten kongressin kuulemistilaisuudet UAP:ista ja UFOista heijastavat historiallista virallisen kertomuksen kääntymistä sen suhteen, miten tämä salaperäinen ilmiö vaikuttaa sivilisaatioomme. Olen myös huomannut tämän muutoksen kirjoissa, mielipideartikkeleissa ja muissa vaikutusvaltaisissa kulttuurielementeissä.

Seuraan syvästi kiinnostuneena, miten kongressin kuulemistilaisuudet UAP:ista ja UFOista heijastavat historiallista virallisen kertomuksen kääntymistä sen suhteen, miten tämä salaperäinen ilmiö vaikuttaa sivilisaatioomme. Olen myös huomannut tämän muutoksen kirjoissa, mielipideartikkeleissa ja muissa vaikutusvaltaisissa kulttuurielementeissä.

Elokuvat ovat jo muuttuneet hyväntahtoisista vierailijoista ilkeiksi ja pelottaviksi hyökkääjiksi. Sotilastiedustelu on kehittymässä siitä, että niitä pidetään merkityksettöminä, siihen, että niitä pidetään mahdollisena uhkana kansalliselle turvallisuudellemme, ja näin ollen se merkitsee tarvetta rahoittaa massiivisesti uutta avaruusasevarustelukilpailua.

Vuonna 1976 tapasin Perussa tohtori Maria Reichen, saksalaisen arkeologin, joka tutki Nazcan autiomaassa olevia salaperäisiä geoglyfejä, jotka voi havaita vain lentämällä korkealla niiden yllä. Hän näytti minulle alueelta löydetyn vuosisatoja vanhan keramiikkapurkin, jossa oli kuvattu alkuasukkaita vuorovaikutuksessa kypäräpukuisten olentojen kanssa ja heidän laskeutuneita aluksiaan näytettiin kaukaa — https://brewminate.com/the-nazca-lines-of-ancient-peru-dr-maria-reiche-and-a-lifes-work/

Vuonna 1979 vierailin tohtori J. Allen Hynekin luona Evanstonissa, IL:ssä, ja kerroin hänelle Caracasissa sijaitsevasta koulusta, jonka olivat luoneet Maan ulkopuoliset vierailijat, jotka opettivat teknologiaansa venezuelalaisille vapaaehtoisille opiskelijoille. Kerroin tohtori Hynekin kanssa edistynyttä kvanttifysiikkaa käsittelevistä vihkosista, jotka yksi ihmisopettajista antoi minulle. Minä ja silloinen tyttöystäväni Cristina Poblete tapasimme tämän opettajan hänen kämppäkaverinsa Vïctor Dascolin kautta, joka oli Cristinan kanssa valmistunut insinöörikollega. Victor kuvaili meille rennosti, kuinka vierailijat pysäköivät aluksensa hänen rakennuksen katolle kohtaamistensa aikana, ikään kuin nuo toimet olisivat rutiininomaisia ja normaaleja. Opettaja kertoi myös, että ET:t osallistuivat oppitunneille naamioituneina ja loivat samalla henkisen ilmapiirin, jonka avulla oppilaat pystyivät omaksumaan etukäteistietoa ennätysnopeasti. Ymmärtääkseni tohtori Hynek matkusti Caracasiin pian kohtaamisemme jälkeen, mutta en koskaan kuullut hänen havainnoistaan.

Löysin 90-luvulla Firenzessä Italiassa sijaitsevan 600 vuotta vanhan Madonna Saint Giovanninon maalauksen, jossa näkyy jotain korkealla ilmassa, joka näyttää lentävältä lautaselta.

Hiljattain tulin tietoiseksi vuonna 1866 tehdystä maalauksesta, joka esittää George Washingtonia vapaamuurarien symbolisissa asuissa ja UAP oikean olkapäänsä yläpuolella. Olen nähnyt UFOja myös kirkkomaalauksissa, jotka on maalattu jo kauan ennen kuin me osasimme lentää, niitä kuvataan vuosituhansia vanhoissa savitauluissa, ja niitä esiintyy vielä paljon vanhemmissa luolamaalauksissa.

Myös sotilaallinen vuorovaikutus UFOjen kanssa on kirjattu historiallisesti:

Aleksanteri Suuren aikakirjat kuvaavat ”lentäviä kilpiä”, jotka liitävät hänen taisteluidensa yli — https://www.academia.edu/14398636/Did_Alexander_the_Great_really_see_UFOs_

Liittoutuneiden lentäjien toisen maailmansodan aikaiset raportit kuvaavat lentäviä palloja, joita he luulivat vihollisen teknologiaksi — https://en.wikipedia.org/wiki/Foo_fighter

Edesmennyt appeni, elektroniikkateknikko Don Frisk, kertoi minulle 90-luvulla, että Kalifornian rannikon edustalla tehdyn ohjuskokeen aikana hän havaitsi, kuinka esine pysäytti kiitävän ohjuksemme keskellä ilmaa, lensi sen ympäri ja tuhosi sen säteen avulla.

Noin kaksi vuosikymmentä sitten tapasin eläkkeellä olevan USAF-kapteeni Robert L. Salasin, joka kertoi minulle, että hänen vahtivuoronsa aikana vuonna 1967 ufo deaktivoi mannertenväliset ohjuksemme niiden siiloissa Montanassa — http://www.cufon.org/cufon/malmstrom/malm1.htm

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ilmestyi aiemmin salaisia raportteja, jotka osoittivat, että venäläisillä oli vielä pelottavampi kohtaaminen 1980-luvulla, kun leijuva ufo aktivoi lähtölaskennan ohjustensa laukaisemiseksi Yhdysvaltojen kaupunkeihin, pelottavin tapahtuma, joka pysähtyi yhtäkkiä vain sekunteja ennen Harmageddonin alkamista — https://www.heraldscotland.com/news/12318039.alien-encounter-sparked-soviet-missile-crisis/

Ymmärrettävästi nämä aseinterventiot voitaisiin tulkita sotilaallisesti ”turvalliseen” ilmatilaamme tunkeutujien ylimieliseksi ylivoiman osoittamiseksi. Vuosituhansien aikana tuntemattomat vierailijamme näyttävät kuitenkin olevan ei-uhkaavia ja jopa hyödyllisiä vaikuttajia uskontojemme ja poliittisen kehityksemme kannalta.

On selvää, että suurin osa tiedossa olevista ufojen toimista menneisyydessä näyttää olleen rauhanomaisia ja avuliaita, ajatelkaapa esimerkiksi Zecharia Sitchinin käännöksiä sumerilaisista tauluista, joissa taivaalliset vierailijat kiittävät meitä siitä, että he opettivat meitä viljelemään ohraa ja valmistamaan olutta.

Minulle kaikki edellä mainitut todisteet merkitsevät sitä, että jos laajennamme näkemyksiämme näkemällä uudet UAP-paljastukset niiden historiallisessa kontekstissa, ne näyttävät käyttäytyvän johdonmukaisen ystävällisesti, ja siksi niiden aseinterventiot näyttävät todennäköisemmiltä varoituksilta, joilla pyritään pysäyttämään nykyinen umpikujaan ajautunut asevarustelukilpailumme ja estämään lopullisen sodan syttyminen.

Kaikkien näiden yksityiskohtien ja monen muunkin yksityiskohdan on oltava jo hyvin tiedossa älykkäille tiedemiehillemme, joten miksi havaitsemme ”entisten” tiedustelu-upseerien vauhdittaman uuden kiireen tunnustaa UAP:den olemassaolo ja epäillä sitä yhä enemmän mahdollisesta vihamielisyydestä?

Emme tiedä syytä tähän mielenmuutokseen, mutta vanhaa juridista työkalua ”Kuka hyötyy?” soveltaen voimme kohtuudella päätellä, että pelottelu lisää kysyntää kalliimmille aseille, jotka rikastuttavat entisestään muutamia ihmisiä ja lisäävät samalla koko väestömme taakkaa käynnistämällä kilpavarustelun avaruudessa, mikä vaarantaa entisestään jo ennestään epävarman olemassaolomme ja tuomitsee jälkeläisemme jatkuvaan vahingolliseen ahdistukseen.

Tämä Maan ulkopuolisten interventioita koskevan historiallisen kertomuksen kääntäminen päinvastaiseksi muistuttaa minua Wernher von Braunin varoituksista vähän ennen hänen kuolemaansa vuonna 1977. Hän oli nerokas saksalainen tiedemies, joka johti niiden tehokkaiden rakettien kehittämistä, jotka veivät meidät kuuhun. Ystäväni Carol Rosin oli hänen avustajansa, ja vuosikymmeniä sitten hän paljasti, että von Braun kertoi hänelle, että sotateollinen kompleksimme tarvitsi sotia pysyäkseen toiminnassa, joten hän ennusti kylmän sodan syntymistä aiempia venäläisiä liittolaisiamme vastaan, jota seurasi katastrofaalinen terrorismin vastainen sota ja lopulta avaruusolentojen uhka, joka luultavasti käynnistyy syyttämällä avaruusolentoja avaruudesta tulevista tuhoisista sädeaseista (kuten Nikola Teslan yli sata vuotta sitten keksimät), jota seuraa valheellinen hyökkäysyritys, joka oikeuttaa massiivisen totalitaarisen hätätilalain säätämisen, demokraattisten hallitusten, kuten meidän, lopun ja  globaalin uuden järjestyksen nousun.

Toivottavasti von Braun oli väärässä viimeisimmässä ennustuksessaan, mutta suuria epäilyttäviä valmisteluja on kuitenkin havaittavissa, ja jotkut nuoristamme pitävät jo nyt muuttoa uudelle planeetalle houkuttelevana vaihtoehtona tulevaisuudelleen, jos he selviytyvät.

Artikkelin julkaissut medium.com

EU for UAP

Christopher Mellon oikaisee tietoja

Tämä Christopher Mellonin juuri muutama päivä ennen 118. kongressin ensimmäistä istuntoa julkaisema lausunto on osoitus siitä, että UAP/ET-kysymys on tarkoitus ratkaista vuonna 2023. Mellon julkaisi lausuntonsa pian sen jälkeen, kun kapteeni Robert Salas vahvisti, että häntä ja muita ydinaseiden peukaloinnin silminnäkijöitä pyydettiin tapaamaan All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston kanssa koskien UAP:hen liittyviä Yhdysvaltain ICBM-ohjusten sammutuksia.

Sitä on erityisen ilahduttavaa lukea, koska se vahvistaa skenaarion, josta olen kertonut yleisölle sadoissa haastatteluissa viimeisten neljän vuoden aikana.

Steve Bassett

Los Angeles, CA


Tietojen oikaisu

Christopher Mellon

29. joulukuuta 2022

Kirjoitan oikaistakseni tietoja Wall Street Journalin Holman Jenkins Jr:n harhaanjohtavien artikkelien sarjan jälkeen. Erityisesti haluan oikaista Jenkinsin väitteen, jonka mukaan: ”UFO-huuma on suurelta osin Yhdysvaltain puolustuslaitoksen ylläpitämä”, sekä hänen väitteensä, että kiinnostus UAP-kysymystä kohtaan johtuu ”…tiedusteluviranomaisista, jotka ajattelevat, että heidän työhönsä kuuluu väärän ja tarkoitushakuisen tiedon levittäminen amerikkalaiselle yleisölle omiin tarkoituksiinsa”. Hänen väitteensä siitä, että DoD on viime aikoina löytänyt tavanomaisia selityksiä suurimmalle osalle niistä sadoista UAP-tapauksista, joista Yhdysvaltain sotilashenkilöstö on raportoinut, on myös kyseenalainen.

Ensinnäkin minulle on epäselvää, mihin ”levottomuuteen” Jenkins viittaa, koska Yhdysvaltain lehdistö on viime aikoina ollut lähes täysin pimennossa UAP-kysymyksen käsittelyssä. Esimerkiksi viime viikolla presidentti Biden allekirjoitti UAP:tä koskevan ennennäkemättömän lainsäädännön, joka voisi mahdollisesti paljastaa todisteita Maan ulkopuolisesta läsnäolosta Maapallolla. Mikään Amerikan johtavista televisiokanavista tai sanomalehdistä ei kuitenkaan ole kertonut sanaakaan tästä uskomattomasta kahden puolueen pyrkimyksestä! Aluksi voidaan siis todeta, että UAP-uutisointi lehdistössä on pikemminkin puutteellista kuin ylenpalttista.

Lisäksi se vähäinen lehdistökirjoittelu, jota olemme viime aikoina nähneet, on ollut negatiivista, ja siinä on pyritty vähättelemään ja mustamaalaamaan UAP-kysymystä, erityisesti sitä mahdollisuutta, että jotkut UAP:t voisivat edustaa muukalaisteknologiaa. Esimerkkejä tällaisesta raportoinnista ovat mm: Jenkinsin viimeaikaiset artikkelit Wall Street Journalissa; toinen UAP-skeptikko Seth Shostakin Wall Street Journalissa julkaisema mielipidekirjoitus (jossa muuten väitetään virheellisesti, etteivät tähtitieteilijät koskaan raportoi UAP:sta); ja lopuksi Julian Barnesin lokakuussa julkaisema New York Timesin mielipidekirjoitus, jossa hän väittää, että nimettömät puolustusvoimien virkamiehet ovat löytäneet selityksen ”useimmille” viimeaikaisille UAP-raporteille. Kummallista kyllä, Barnes viittaa 144:ään sotilaalliseen UAP-tapaukseen, joista ilmoitettiin hallituksen kesäkuussa 2021 toimittamassa raportissa. Sitten hän mainitsee kongressin kuulemistilaisuuden UAP-kysymyksestä toukokuussa 2022. Silti hän jotenkin jättää mainitsematta, että kongressin kuulemistilaisuudessa esiintyneet puolustusministeriön virkamiehet kertoivat, että virallisesti raportoitujen sotilaallisten UAP-tapausten määrä oli noussut jyrkästi 400:aan 144:stä alle vuodessa! Väittävätkö Barnes ja hänen nimettömät DoD-lähteensä, että suurin osa 144 UAP-tapauksesta on selitetty vai suurin osa 400 tapauksesta? Ovatko nimettömät virkamiehet, jotka vuotavat tietoja New York Timesille, samoja henkilöitä, joiden herra Jenkins väittää ”…levittävän vääriä ja taipuvaisia tietoja amerikkalaiselle yleisölle omiin tarkoituksiinsa”? En voi olla ihmettelemättä, koska meillä ei ole muita viimeaikaisia esimerkkejä siitä, että puolustusministeriön tai sisäisen turvallisuuden ministeriön virkamiehet olisivat vuotaneet UAP-tietoja lehdistölle. Lyhyesti sanottuna UAP:den suhteen on pikemminkin liian vähän kuin liikaa ”hälyä”, ja Jenkins on ymmärtänyt väärin, kun on kyse puolustusministeriön roolista.

Yksi niistä asioista, jotka huolestuttavat minua eniten viimeaikaisessa lehdistössä julkaistussa UAP-kysymyksessä, on se, etteivät Jenkins, Barnes tai Shostak näytä tehneen mitään vakavasti otettavaa UAP-tutkimusta ennen kuin julkaisivat rohkeita väitteitään. Otin tässä yhteydessä yhteyttä useisiin sotilashenkilöihin, jotka olivat osallisina Nimitzin tapaukseen ja muihin merkittäviin sotilaallisiin UAP-tapauksiin, ja sain tietää, että Jenkins, Barnes tai Shostak eivät olleet haastatelleet ketään heistä. Tämä on räikeä puute, koska heidän todistuksensa muodostavat perustan kongressin viimeaikaiselle, syvälliselle sitoutumiselle asiaan. Lisäksi jotkut näistä tapauksista ovat vastuussa siitä, että jotkut UAP:t eivät ole ihmisten valmistamia. Näiden tärkeiden sotilastodistajien haastattelematta jättäminen on myös suuri laiminlyönti, koska jotkin heidän kertomuksistaan antavat perusteltuja syitä uskoa, että joihinkin UAP-tapauksiin liittyy teknologiaa, joka ei ehkä ole ihmisten.

UAP:den tapauksessa meillä on sekä suuri määrä tuoreita sotilasraportteja, satoja, että huomattava ja kasvava määrä vaikuttavia tietoja. Jos jokin sadoista DoD:n UAP-raporteista osoittautuu lopulta maan ulkopuolisen sivilisaation luotaimeksi, se on helposti ihmiskunnan historian suurin löytö. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole tarjota tavanomaista selitystä Nimitzin tapaukselle tai sadoille muille tutkittaville Yhdysvaltain armeijan tapauksille. Maailmanlaajuisesti on myös satojatuhansia siviilien UAP-raportteja, mukaan lukien satoja, jotka on saatu esimerkiksi Ranskan, Brasilian, Chilen ja Venäjän kaltaisten maiden asevoimilta. Muistakaa myös, että olemme vasta nyt alkaneet pyytää Yhdysvaltain sotilashenkilöstöä raportoimaan havainnoistaan ja vasta nyt alamme analysoida niitä. Luonnollisesti useimmilla UAP-raporteilla on tavanomaisia selityksiä, mutta on älyllisesti epärehellistä jättää huomiotta ne vaikeat ja hyvin dokumentoidut tapaukset, jotka viittaavat siihen, että meidät ovat saattaneet löytää muut, joiden kanssa todennäköisesti jaamme galaksin.

Palatakseni Jenkinsin puheenvuoroon totean, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö puolustusministeriö olisi pyrkinyt johdonmukaisesti vähättelemään ja välttelemään UAP-kysymystä, ei edistämään sitä. Niille, jotka eivät tunne tosiasioita, käydään lyhyesti läpi historiaa:

1970: Yhdysvaltain ilmavoimat, joka haluaa pestä kätensä UAP-kysymyksestä, luopuu UAP-tutkimuksestaan, Project Blue Bookista. Huolimatta yli 700 selittämättömästä UAP-raportista ilmavoimat haluaa meidän uskovan, että UAP-ilmiöt ovat yksinkertaisesti ja täysin seurausta ”lievästä hysterian muodosta; henkilöistä, jotka keksivät raportteja huijauksen toteuttamiseksi tai julkisuuden tavoittelemiseksi; psykopatologisista henkilöistä ja luonnonkohteiden virheellisestä tunnistamisesta”. Toisin sanoen Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan UAP-ilmoitukset tekevät henkilöt ovat hulluja, naiiveja tai huijareita. Kuten kaikki UAP-kysymyksen tutkijat tietävät, DoD ja USAF ovat johdonmukaisesti vastustaneet vakavaa julkista tutkimusta UAP-kysymyksestä.

Talvi 2017: Lue Elizondo tiedottaa minulle, että UAP:t rikkovat rutiininomaisesti Yhdysvaltain rajoitettua ilmatilaa. Saan tietää, että tätä on tapahtunut viikoittain, ellei jopa päivittäin, kuukausien ja vuosien ajan; silti DoD ja IC:n johto ovat pimennossa. Lue ja hänen tiiminsä ovat syvästi huolestuneita mahdollisuudesta, että Yhdysvaltojen merivoimien iskuryhmiin ja muihin elintärkeisiin Yhdysvaltojen sotilaallisiin voimavaroihin kohdistetaan salaista tiedustelua. Vielä huolestuttavampaa on se, että nämä salaperäiset ajoneuvot näyttivät joissakin tapauksissa osoittavan kykyjä, jotka ylittävät kaikki Yhdysvaltojen varastossa olevat ajoneuvot, mukaan lukien jopa Lockheed Martin Skunkworksin, Boeing Phantom Worksin ja muiden alihankkijoiden DoD:lle ja IC:lle kehittämät erittäin salaiset tiedustelualustat.

Kesä-syksy 2017: Esittelen Lue Elizondon kahdelle virkamiehelle, jotka raportoivat suoraan silloiselle puolustusministeri James Mattisille. Kuukausien ponnistelut kuluvat, mutta osoittautuu mahdottomaksi saada ketään DoD:ssä ilmoittamaan asiasta ministerille tai ryhtymään mielekkäisiin toimiin.

Lokakuu 2017: Lue eroaa vastalauseena sen jälkeen, kun on käynyt selväksi, että uppiniskainen OSD:n byrokratia ei ole halukas tunnustamaan UAP-ongelmaa tai ryhtymään tutkimuksiin.

Marraskuu 2017: New York Timesin Leslie Keaniin sekä Washington Postin ja Politicon toimittajiin, kun käy epätoivoisesti selväksi, etteivät DoD ja armeija reagoi näihin hälyttäviin tunkeutumisiin Yhdysvaltain sotilaalliseen ilmatilaan. NYT:n toimittajat olivat aluksi hyvin skeptisiä, mutta Luen arvovaltainen todistus ja toimittamani salassapitoa vailla olevat asiakirjat ja DoD:n viralliset videot riittivät vakuuttamaan heidät siitä, että tarina on todellinen. Politico on myös erittäin kiinnostunut, mutta New York Times vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta kongressin huomion herättämiseksi, joten toimin sen mukaisesti ja toimitin heille kaksi salassapitamatonta, mutta virallista DoD UAP-videota ja muuta salassapitamatonta tietoa. Ensisijaisena tavoitteena on hälyttää kongressi ja saada se sitoutumaan, ja toivon, että se pakottaa DoD:n ryhtymään toimiin. Helpotan myös New York Timesin toimittajan Helene Cooperin, joka on NYT:n jutun päätoimittaja, haastattelua senaatin entisen enemmistöjohtajan Harry Reidin kanssa. Haastattelussa senaattori Reid kertoo yksityiskohtia omista turhauttavista yrityksistään saada DoD suhtautumaan vakavasti UAP-kysymykseen. Tällä välin Lue esittelee Helene Cooperin, Leslie Keanin ja Ralph Blumenthalin NYT:n toimittajille komentaja Dave Fravorille ja muille moitteettoman luotettaville ja päteville laivaston lentäjille. New York Times julkaisee 17. joulukuuta 2017 Leslien, Ralphin ja Helenen artikkelin otsikolla Glowing Auras and ’Black Money’.

Talvi 2017-2018: Washington Post julkaisee mielipidekirjoitukseni otsikolla ”The Military Keeps Encountering UFOs. Why Doesn’t the Pentagon Care?”. Tässä mielipidekirjoituksessa, joka on ensimmäinen monista, ehdotan, että kongressi pyytää puolustusministeriä tekemään ”kaikki lähteet kattavan” tutkimuksen UFO-ongelmasta. Käytin tilaisuutta hyväkseni myös julkaistakseni toisen salassapitamattoman mutta virallisen DoD:n UAP-videon. Samalla esittelin Lue Elizondon senaatin asevoimien ja tiedustelukomitean henkilökunnalle. Minä ja Lue puolestaan esittelimme senaatin henkilökunnalle useita merivoimien lentäjiä, kuten Dave Fravorin, Ryan Gravesin ja Alex Dietrichin, sekä muita DoD:n työntekijöitä ja urakoitsijoita, jotka ovat kohdanneet UAP:n. Senaatin henkilökunta on vaikuttunut ja järjestää merivoimien lentäjien tiedotustilaisuuksia valiokunnan jäsenille. Bill Nelson, josta myöhemmin tulee NASAn johtaja Bidenin hallinnossa, on yksi niistä senaattoreista, jotka osallistuivat näihin tiedotustilaisuuksiin, ja hän on syvästi ja ymmärrettävästi vaikuttunut laivaston lentäjien todistuksista. Tästä johtuu NASAn nykyinen, ennennäkemätön kiinnostus UAP-asiaa kohtaan.

2019: Puolustusministeriö tunnustaa New York Timesille ja Washington Postille toimittamieni salassapitamattomien UAP-videoiden aitouden. Lue, Tom Delonge ja minä teemme voitavamme tietoisuuden lisäämiseksi, johon kuuluu useita lehtihaastatteluja ja osallistuminen History Channelin TV-sarjaan nimeltä UNIDENTIFIED. Ensimmäistä kertaa lähihistoriassa, kenties koskaan, Yhdysvaltain aktiivipalveluksessa olevat sotilaat saavat julkisesti keskustella UAP-kohtaamisistaan kameran edessä.

2020: Kongressi, joka on turhautunut DoD:n toiminnan ja reagointikyvyn puutteeseen, määrää DoD:n perustamaan UAP-organisaation ja ottamaan käyttöön UAP-raportointimenettelyt. Tämä tapahtuu, koska DoD ja IC eivät ole olleet valmiita käsittelemään UAP-kysymystä. Erityisesti USA:n ilmavoimat kieltäytyy antamasta UAP-tietoja, vaikka tiedustelut tulisivat apulaispuolustusministeriltä. Kahden vuoden ajan olen esitellyt ja käynyt keskusteluja, kirjoittanut mielipidekirjoituksia ja jopa laatinut ja julkaissut raporttiluonnoksen verkossa, ja senaatin tiedusteluvaliokunta hyväksyy suositukseni pyytää DNI:ltä salassapitämätöntä UAP-raporttia.

2021: Vastauksena DoD:n viivyttelyyn kongressi menee pidemmälle ja vaatii DoD:tä toimittamaan lisätietoja ja muun muassa laatimaan UAP:n tieteellisen raportin ja UAP:n keruusuunnitelman. Samaan aikaan senaatin tiedustelukomitean vuonna 2020 pyytämä salassapitamaton UAP-raportti saapuu kesäkuussa. Siinä mainitaan 144 sotilaallista UAP-tapausta vuodesta 2004 lähtien. Vain yksi niistä ratkaistiin, nimittäin ilmapalloon kohdistunut onnettomuus. Raportti ei sisällä NORADin korreloimattomia jäljitysraportteja eikä avaruuden tai merenalaisia poikkeamia, mutta se on alku. Asiakirjassa ei tietenkään myöskään mainita niitä arviolta 90 prosenttia UAP-tapauksista, joita ei koskaan raportoitu uraan ja maineeseen kohdistuvien kielteisten vaikutusten pelossa. Salassapitämätön UAP-raportti vahvistaa kuitenkin satojen UAP-tapahtumien todellisuuden, joista useimmat on havaittu useilla antureilla. Vaikka monille tai ehkä jopa kaikille UAP-tapahtumille saattaa löytyä perinteinen selitys, toistaiseksi yksikään DoD:n havaitsemista 400 UAP-tapahtumasta ei liity lopullisesti venäläisiin, kiinalaisiin tai Yhdysvaltojen salaisiin ilma-aluksiin. Hallituksen UAP-tiedot vahvistavat siis sitä mahdollisuutta, että jotkut UAP:t voivat olla maapallon ulkopuolisen teknologian ilmentymiä. Silti tiedotusvälineet välittävät lähes kaikkialla UAP-raportin uutisoinnissa ”ei avaruusolentoja” -viestin sen sijaan, että ne huomauttaisivat, että alustavat tiedot ovat sopusoinnussa ET-hypoteesin kanssa.

2022: Kongressi vahvistaa UAP-lainsäädäntöä tiedustelu- ja puolustuslakiesityksissä sisällyttämällä siihen ennennäkemättömiä uusia säännöksiä, jotka tarjoavat ilmiantajansuojan kaikille, jotka ovat tietoisia UAP-ohjelmista, joista ei ehkä ole tiedotettu kongressille. Lisäksi siinä määrätään kaikkien UAP-tiedusteluasiakirjojen tarkistamisesta toisen maailmansodan ajalta lähtien ja vaaditaan DHS:ää, DoD:tä ja IC:tä yksilöimään ja jakamaan kongressille kaikki UAP-ohjelmiin liittyvät salassapitosopimukset (Non-Disclosure Agreements, NDA). Jo joulukuussa 2022 ihmiset ovat ryhtyneet käyttämään ilmiantajansuojaa.

Johtopäätös

Tämä on kieltämättä pintapuolinen ja rajallinen versio UAP-kysymyksen lähihistoriasta, joka perustuu henkilökohtaisen kokemukseni kapeaan ikkunaan, mutta sen pitäisi riittää osoittamaan, että herra Jenkins on väärässä: UAP-kysymyksestä on vain vähän uutisointia valtavirran lehdistössä; se vähäinenkin valtavirran uutisointi, jota olemme viime aikoina nähneet, on ollut enimmäkseen väheksyvää; ja siinä määrin kuin puolustusalan virkamiehet ovat osallistuneet, se on ollut pikemminkin UAP-kysymyksen vähättelyä ja mustamaalaamista kuin sen edistämistä. Toisin sanoen Jenkinsin kommentti Wall Street Journalissa on erittäin epätarkka ja harhaanjohtava.

Jenkins väittää myös, että puolustusministeriö on löytänyt perinteisiä selityksiä sadoille UAP-tapauksille, joita on havaittu viime vuosina. Näihin kuuluvat lukuisat tapaukset, joissa merivoimien sota-aluksia on merellä parveillut tunnistamattomia lennokkeja muistuttavia ilma-aluksia, usein tuntikausia kerrallaan, mikä on mahdollistanut yksityiskohtaisten tutka- ja optisten tietojen keräämisen UAP:stä. Kiinalaiset vaikuttavat loogisilta epäillyiltä, enkä ole lainkaan yllättynyt, jos se osoittautuu selitykseksi näille tapauksille, mutta kun viimeksi tarkistin asiaa, IC ei ollut vielä vahvistanut kiinalaisten yhteyttä näihin tapauksiin.

Myös DoD:n harjoitusalueilla on viime vuosina tapahtunut kymmeniä ilmatilan loukkauksia; joissakin tapauksissa kokonaisia sotaharjoituksia on peruttu tai siirretty, koska tunnistamattomat ilma-alukset ovat liikkuneet rajoitetussa sotilaallisessa ilmatilassa. Viimeisimmän laskennan aikana ilmoitettiin 11 lähes ilmatörmäystä. On myös havaittu salaperäisiä merenalaisia aluksia, joiden on kerrottu kulkevan satojen kilometrien tuntinopeudella. Samaan aikaan ydinaseita ja ydinvoimalaitoksia valvotaan edelleen. Yhteenvetona voidaan todeta, että puolustusministeriöllä ja IC:llä on paljon työtä tehtävänä, ennen kuin tilanne saadaan hallintaan. Jos olen väärässä ja ”suurin osa” näistä tapauksista on yhtäkkiä selitetty, hienoa! Minusta on kuitenkin epätodennäköistä, että vireillä oleva UAP-raportti osoittaisi, että olemme yhtäkkiä löytäneet selityksen yli 200 UAP-tapahtumalle toukokuun jälkeen.

Kuitenkin artikkelissaan The UFO Bubble Goes Pop Jenkins yhtyy New York Timesin Julian Barnesin ennusteeseen, jossa hän ennustaa juuri sitä. Hän väittää, että syy UAP-raportin, jonka piti valmistua 31. lokakuuta, viivästymiseen on se, että DoD löysi yhtäkkiä tavanomaisia selityksiä useimmille UAP-raporteille. Jos käy ilmi, että useimmille tapauksille on löydetty selitykset, se on arvokasta ja tärkeää edistystä, mutta UAP-kysymys ei ole katoamassa. Sadat selittämättömät havainnot säilyvät, ja monet mielenkiintoisimmista raporteista, kuten Nimitzin tapaus, haastavat jatkossakin perinteisiä ajattelutapoja ja älyllistä itsetyytyväisyyttä.

Toivottavasti me kaikki voimme ainakin tunnustaa, että on elintärkeää tutkia mistä niin monet Yhdysvaltojen ilmatilan huolestuttavat loukkaukset johtuvat. Sillä välin kehotan toimittajia tekemään ne vakavat kotitehtävät, joita Jenkins, Barnes ja Shostak eivät ole tehneet, eli tutkimaan UAP:den historiallista dokumentaatiota ja tutkimusaineistoa, keskustelemaan johtavien UAP-tutkijoiden kanssa ja ennen kaikkea haastattelemaan Yhdysvaltain sotilashenkilöstöä, joka on kohdannut nämä ajoneuvot. Tämän UAP-tietovuoren kiipeäminen ei ole vaikeaa, se vain vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Toivon, että muutama vakavasti otettava toimittaja näkee vaivaa, koska näkymä huipulta on uskomattoman kiehtova, ja Yhdysvaltain kansa ansaitsee asiantuntevan analyysin.

 

Artikkelin julkaissut Paradigm Research Group

ODNIn puuttuvan UAP-raportin omituinen mysteeri

kirjoittanut Micah Hanks

Sarjassaan toista raporttia Pentagonin käynnissä olevista tunnistamattomien ilmailmiöiden arvioinneista odotettiin julkaistavaksi lokakuun lopulla. Vuoden 2022 National Defense Authorization Act (NDAA) määräsi, että raportti tulisi toimittaa kongressille lokakuun 31. päivään mennessä, jota seuraisi sitten kansalle tarkoitettu julkinen versio raportista.

UAP report

“Kansallisen tiedustelun johtaja Avril Hainesilla on maanantaihin asti aikaa esittää kongressille ensimmäinen vuosittainen julkinen päivitys tunnistamattomista ilmailmiöistä”, ABC News raportoi, lisäten että tulevan raportin odotettiin kertovan yksityiskohtia “kaikista uusista UAP-tapauksista viimeisen vuoden aikana sekä kaikista aiemmin raportoimattomista tapauksista.”

Halloween tuli ja meni, mutta oli selvää että uutta raporttia ei kuulu ei näy, ja että se tulisi olemaan myöhässä. ODNIn verkkosivut ovat saaneet varmasti paljon liikennettä UAP-bongareiden pitäessä silmällä sivuston uutishuonesivua, jonne ODNIn raporteista ja julkaisuista ilmoitetaan. Huolimatta useista F5:n painalluksista, sivu ei koskaan päivittynyt ilmoituksella raportin julkaisusta.

Nyt useita viikkoja odotetun deadlinen jälkeen, me edelleenkin odottelemme… ja perustuen tilanteen viimeisimpiin arvioihin, vaikuttaa siltä että UAP-raportti ei ole päätynyt vielä edes kongressin luettavaksi.

Unidentified Aerial Phenomena
Kuvakaappaus laivaston F/A-18 pilottien vuonna 2015 kuvaamasta oletetusta UAP:sta (kuva: The Department of Defense)

Pentagon ilmoittaa itsestään

Marraskuun alussa The Debrief kysyi Pentagonilta tilannepäivitystä puuttuvaan UAP-raporttiin, ja sai Pentagonin viestintähenkilö Sue Gough’lta vastaukseksi, että DOD ei kommentoi raporttia ennen sen toimittamista kongressille. Tuolloin se oli ensimmäinen suora viittaus — yhtään missään — siitä että raporttia ei oltu toimitettu edes kongressille vielä.

Gough esitti seuraavaa infoa DODin UAP-kannoista:

“UAP-raportteja ei suurinta osaa selitä mikään yksittäinen tekijä. Me keräämme niin paljon dataa kuin pystymme, seuraamme dataa minne se johtaa, ja kerromme löydöksistämme milloin mahdollista. Me emme kiirehdi analyyseissämme johtopäätöksiä. Monissa tapauksissa havaitut ilmiöt ovat turvaluokiteltu ‘tunnistamattomiksi’ yksinkertaisesti siksi, koska sensorit eivät kyenneet keräämään tarpeeksi informaatiota positiivisen attribuution tekemiseksi. Me työskentelemme näiden puutteiden korjaamiseksi tulevaisuudessa ja varmistaaksemme, että meillä on riittävästi dataa analyysia varten.

“DoD ottaa kansan intressin UAP-ilmiöihin vakavissaan”, Gough toteaa, “ja se on sitoutunut avoimuuden ja tilivelvollisuuden periaatteisiin Amerikan kansalle, mitkä se joutuu tasapainottamaan suojellakseen arkaluonteisia tietoja, tietolähteitä ja menetelmiä.”

Pentagonin lausunnon seurantaa varten tavoittelin myös ODNIn toimistoa, mutta ODNIn viestintähenkilö sanoi, että heillä ei ollut tällä hetkellä mitään lisättävää.

Mikä on raportin status?

Kirjeessä The Black Vaultin John Greenewaldille marraskuun 14. päivä ODNI jälleen kerran vahvisti, että raporttia ei edelleenkään oltu toimitettu kongressille. Sitten marraskuun 22. päivänä Pentagonin varalehdistösihteeri Sabrina Singh piti lehdistötilaisuuden samalla kun Patrick S. Ryder, DoD:n lehdistösihteeri matkasi Kamputseassa. Briiffauksessa Nextgovin puolustusteknologiakirjeenvaihtaja Brandi Vincent kysyi Singhilta ODNIn UAP-raportista.

“Haluan vain kuulumiset tälle”, Vincent sanoi. “Vuoden 2022 NDAA vaati raportteja Pentagonilta tunnistamattomista ilmailmiöistä lokakuun 31. päivälle tätä vuotta, ja siitä sitten aina vuosittain vuoteen 2026 asti, jotka toimitetaan kongressin valiokunnille. Onko teillä päivitystä meille raportista? Milloin saamme nähdä julkisen version… onko mitään?”

Sabrina Singh
Pentagonin varalehdistösihteeri Sabrina Singh puhuu Pentagonissa (Credit: DOD).

“Minulla ei ole päivitystä raporttiin”, Singh sanoi Vincentille. “Uskon, että se on edelleen ODNIlla tarkistettavana. Ennen kuin saamme sen ulos, en kykene… kykene…. minulla ei ole mitään sanottavaa sinulle juuri nyt.”

“Sinun tietojesi mukaan sitä ei ole toimitettu valiokunnille?”, Vincent kysyi.

“Minun tietojeni mukaan, mutta sinun pitäisi kysyä noilta valiokunnilta”, Singh vastasi.

Singhin lausuntoihin perustuen kaikki viitteet sanovat nyt, että UAP-raportti edelleen on toimittamatta kongressille. Mikä kestää?

Marraskuun 14. päivän kirjeessä Greenewaldille Gregory Koch, ODNIn FOIA-henkilö ODNIn tiedonhallintatoimistolla sanoi, että “me odotamme loppuraporttia toimitettavaksi näillä näppäimillä”, vaikka asia ei ole edelleenkään liikkunut juurikaan mihinkään.

Selvästi kiitospäivän juhlinta on todennäköisesti avittanut sitä, että raportti ei ole edistynyt; ei ole selvää tuleeko kongressi saamaan turvaluokitellun version milloin. Joten vaikka uutta tietoa valtion käynnissä olevista UAP-arvioinneista ei tule olemaan perheen kanssa käytäviin pöytäkeskusteluihin kiitospäiväjuhliin, tuurilla raportti saattaa päätyä sukanvarteen joulun juhlintaan…. jos siis olemme tarpeeksi onnekkaita näkemään ODNIlta yhtään mitään ennen joulua.

 

Artikkelin julkaissut thedebrief.org

EU for UAP

Vastauksia kaikkein yleisimpiin UFO-kritiikkeihin

(1) Kameroiden resoluutio paranee jatkuvasti, mutta UAP:stä ei ole vieläkään olemassa hyvää kuvaa tai ”pitävää näyttöä” sisältävää videota. Eikö se ”todista”, että tämä kaikki on hölynpölyä?

Lähde: Elon Musk, Twitter / Anita Search-True

(2) ”On outoa, että Aasiassa ja Afrikassa on niin vähän havaintoja, vaikka niiden väestömäärä on suuri, ja vielä yllättävämpää on, että havainnot loppuvat Kanadan ja Meksikon rajoilla.” [75]

Tämä väite on niin äärimmäisen tietämätön, että minun on vaikea päättää, mistä aloittaisin sen kumoamisen. Ensinnäkin siinä jätetään huomiotta valtava joukko havaintoja täydellisen auringonpimennyksen aikana Mexico Cityssä vuonna 1991, jolloin näennäisesti sama kohde (hopeinen kiekko) havaittiin joskus eri kulmista eri ihmisten toimesta. Tätä käsiteltiin klassisessa Unsolved Mysteries -sarjassa Robert Stackin ja kuuluisan meksikolaisen toimittajan Jaime Maussanin [76] kanssa. Pidän tätä tapausta mahdollisena muukalaisturismina [77], koska täydelliset auringonpimennykset ovat luultavasti harvinaisia maailmankaikkeudessa, koska isäntätähden ja kuun on kumottava täydellisesti koko suhteessa etäisyyteen [78]. Pelleilyä lukuun ottamatta tämä selittämätön tapahtuma on merkittävä. Kun kaikki katsoivat ylöspäin samaan aikaan ja kamerat olivat valmiina kuvaamaan auringonpimennyksen, saatiin paljon vahvistavaa tietoa. Myös uudempia havaintoja Yhdysvaltain rajan eteläpuolella voidaan tutkia, kuten Meksikon ilmavoimien lentäjän vuonna 2004 tekemää havaintoa [79]. Etelä-Amerikan hallitukset ovat hyvin kiinnostuneita ufoista, erityisesti Chile, kun chileläinen ilmavoimien lentäjä kohtasi pallomaisen UFOn [80], ja Brasilian senaatti järjesti hiljattain omat kuulemisensa, jotka olivat samanlaisia kuin Yhdysvalloissa [81]. Havaintojen puuttuminen Aasiassa, kun otetaan huomioon sen suuri väkiluku, on outoa, mutta kutsun silti [75] tietojen kirsikanpoiminnaksi, sillä paitsi että Meksikon tapaamiset jätetään huomiotta (en tiedä yhtään ”kuuluisaa” kanadalaista tapaamista), myös Afrikka mainitaan vähäisenä ilman, että otettaisiin huomioon laatua, ei pelkästään määrää. [75] kirjoittajan olisi pitänyt olla varovaisempi — hän ei maininnut Ariel-koulun väitettyä ufojen laskeutumista Ruwaan, Zimbabween. Siitä on julkaistu lukemattomia uutisia, kirjoja ja nyt myös dokumenttielokuva [82]. Lähes sata oppilasta oli silminnäkijöitä ja pitää kiinni (itsenäisistä) tarinoistaan aikuisuuteen asti. Jos haluat tarkastella koko Afrikkaa, lue viite [120].

Zimbabwelaisten oppilaiden piirrustuksia

(3) Tähtienvälinen matkailu on aivan liian vaikeaa siihen liittyvien suurten etäisyyksien ja aikojen vuoksi.

Tämä väite perustuu oletukseen, että UAP:t ovat ”muukalaisaluksia”. Ainakin osa näistä kohteista voi olla luonnollista kuumaa plasmaa tai kaasuja. Tämä on kuitenkin aina norsu huoneessa. Jos ihmettelette, miksi: ajatelkaa vain, että edellä käsitellyt kiihtyvyydet ja nopeudet sopivat yhteen tähtienvälisten alusten kanssa (ja vieläpä HYVIEN alusten kanssa!) Mutta lopetetaanpa tämä väite lopullisesti, joka yleensä menee jotakuinkin näin: valon nopeus itsessään on jopa liian hidas tähtijärjestelmien väliseen matkustamiseen, emmekä voi kulkea valoa nopeammin, ergo mikään muukalaisvierailu ei ole mahdollista. Vetoamatta edes ”poimuajoon” tai madonreikiin (molemmat ovat ehkä mahdollisia! [17-20]), voimme käyttää tunnettua fysiikkaa tämän asian ratkaisemiseen: relativistinen aikadilataatio auttaa matkustajaa. Knuth on jo osoittanut, että Linnunradan galaksin voi ylittää, ei 150 000 vuodessa, vaan vain muutamassa kuukaudessa aluksen ajassa, soveltaen havaitsemiemme kohteiden mitattua (väitettyä) kinematiikkaa [21]. Knuth ei ollut ensimmäinen, joka väitti, että galaksin halki voi päästä. On hämmentävää, miten televisiossa ja YouTubessa esiintyvät muutoin loistavat fyysikot unohtavat erikoissuhteellisuusteorian perusteet, jotka he ovat varmasti opettaneet opiskelijoilleen. Opetin ennen fysiikkaa 3, ja sillä tunnilla annoin oppilailleni yksinkertaisen tehtävän osoittaakseni heille, että 2 miljoonan valovuoden päässä oleva Andromedan galaksi on saavutettavissa yhden ihmisen elinaikana kulkemalla vain 0,1 m/s alle c:n: ei tarvita FTL:ää (Faster than Light, ylivalonnopeus).

kuva: Paramount Domestic Television

Beta on nopeutesi suhde valonnopeuteen, ja esimerkissämme se olisi:

(c tai 299 792 458 m/s) = 1 miinus 3,3356407 x 10^-10.

jossa olen kirjoittanut 1 miinus pienen numeron pitkän 9:n sijasta lukemisen helpottamiseksi. Seuraavaksi on laskettava Lorentz-kerroin eli gamma:

gamma = 1 / sqrt [ 1 – beta² ] ≈ 39,000 (aikadilataation määrä).

Tämä tarkoittaa sitä, että jos Maassa on kulunut 2 miljoonaa vuotta (fotonin matka-aika Andromedaan 2 miljoonan valovuoden etäisyydellä; 1 valovuosi (LY) määritellään etäisyydeksi, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa), niin galaksienvälisen matkustajamme kohdalla on kulunut vain 2 miljoonaa jaettuna 39 000:lla eli ~51 vuotta. Jos hän olisi aloittanut matkansa 19-vuotiaana, hän voisi olla perillä 70-vuotiaana. Lisäksi heille etäisyys oli Lorentzin pituuden supistumisen vuoksi vain 50 LY, ei 2 miljoonaa LY.

Mitä tulee tähän valtavaan aikadilataatioon ja siihen, miten se aiheuttaisi kodin ja perheen menettämisen ikuisesti, tämä seikka jää epäselväksi, jos ajatellaan, että muukalaisten avaruusalus ei ole täynnä luonnollisesti kehittynyttä elämää vaan keinotekoinen (tekoäly) luotain, jolla ei ole sivilisaation jättämiseen liittyviä rasitteita. En tarkoita vain ”tuntevaa tekoälyä”, vaan kaikkea keinotekoista. Voyager I, jolla on kultalevy musiikista ja ihmismuodoista ja ohjeista Maan löytämiseksi, lasketaan ehdottomasti mukaan.

kuva: NASA.gov

(4) Jos ne OVAT avaruusolentoja, miksi ne eivät vain laskeudu Valkoisen talon nurmikolle ja paljasta itseään?

Tässä on paljon purettavaa, lähtien amerikkalaisesta sentrismistä. Olen melko varma, että muiden kansakuntien johtajilla olisi paljon sanottavaa tästä. Mutta tärkeämpi kysymys on: käyttekö puutarhanne muurahaiskärpästen luona ja yritättekö solmia suhteita niiden kanssa? Vaikka toki toivonkin, että mikä tahansa muukalaisrotu tunnustaisi ihmiset kanssatietäviksi olennoiksi, ehkä Neil de Grasse Tyson ja Stephen Hawking olivat oikeassa: ne olisivat liian kehittyneitä pitääkseen meitä ”tasavertaisina” missään mielessä, lähiaikoina. Lisäksi ehkä muut lajit (kaikki vitsit sikseen Linnunradan käsikirjasta liftareille sekä elokuvasta Star Trek IV: Matka kotiin), kuten valaat, delfiinit tai jopa mustekalat, saattavat olla kiinnostavampia mahdollisille vierailijoille.

Kuva: ID4

(5) Miksi avaruusalus tarvitsisi navigointivaloja avaruudessa? Tuo on naurettavaa, koska avaruus on niin laaja, ettei törmäyksiä toisten avaruusalusten kanssa tarvitse välttää niiden avulla.

Paras selitys, jonka olen kuullut tähän, on Eric Davisin (kyllä, juuri sen Eric Davisin, Wilsonin muistion kirjoittajan), joka ehdottaa, että ne eivät ole valoja, kuten me niitä pidämme, vaan vain pehmeää hehkua, joka johtuu eksoottisen (relativistisen) työntövoiman Dopplerin sinisiirtymästä tai plasmasta yleensä luonnossa esiintyvistä ilmakehän ilmiöistä. Kaukaa haettua? Toki, eikä se selitä väitettyjä erillisiä ajovaloja, mutta tämä on pätevä hypoteesi. Opettavainen hetki: tiedemiehet eivät käytä sanaa teoria samalla tavalla kuin sitä käytetään puhekielessä. Se tarkoittaa todennettavissa olevaa tosiasiaa, jota tukevat todisteiden vuori (ajatelkaa atomiteoriaa, yleistä suhteellisuusteoriaa eli painovoimateoriaa, alkuräjähdysteoriaa ja evoluutioteoriaa). Se ei tarkoita ”villiä arvausta”, kuten ”se on vain teoria”. Siitä tutkijat käyttävät sanaa hypoteesi, mutta sekään ei ole reilua, koska hypoteesit ovat usein valistuneita arvauksia. (Määritelmän vastakohtia on olemassa, kuten säieteoria, josta ei ole empiirisiä todisteita. En halua loukata kollegoitani säieteorian parissa, joten sanon vain, että vastakohdat sotkevat vesiä, ja jätän asian siihen).

kuva: Martin Willis, Podcast UFO

(6) Eikö ole äärimmäisen epätodennäköistä, että avaruusolentoja ylipäätään on olemassa galaksissamme? Ja eikö ”poikkeukselliset väitteet vaadi poikkeuksellisia todisteita”? (Carl Saganin ECREE-edikti).

Bayesilaisen analyysin sanonta ”päivitä priorit” pätee. Tiedämme tuhansia vahvistettuja eksoplaneettoja, joista ehkä jopa 10 on Maan kaltaisia siinä mielessä, että ne ovat ihmisen kapean määritelmän mukaan asumiskelpoisia, eli ”Goldilocksin vyöhykkeellä” isäntätähtensä ympärillä, jolloin nestemäisen veden esiintyminen on mahdollista. Emme tietenkään tiedä mahdollisesta vedestä (tai hapesta, sivilisaatioiden aiheuttamista epäpuhtauksista jne.) ilman lisätietoja joko nykyisistä tai uusista teleskooppihankkeista [30-31]. Tarkastellaan kuitenkin vain Kepler-missiota ekstrapoloimalla siitä pienestä taivaanlaatikosta, josta se on löytänyt vain muutaman tuhat planeettaa. Linnunradassa on todennäköisesti biljoonia (ei miljardeja, vaan biljoonia!) planeettoja. Arviomme mukaan jopa 20 prosenttia niistä voisi olla Maan kaltaisia [32-33]. Tässä ei ole otettu huomioon asumiskelpoisia eksokuita tai elämää, jota ei ole olemassa sellaisena kuin me sen tiedämme.

(7) Jos ufot ovat todellisia, miksi kaupallisten lentoyhtiöiden lentäjät eivät ilmoita niistä, eivät vain sotilaslentäjät, ja miksi tähtitieteilijät, joiden tehtävänä on tarkkailla taivasta, eivät usein näe niitä?

Tämä on samanlaista kuin sanoisi, että ufot ovat tiukasti amerikkalaisia. Tee kotiläksysi! Lentäjät [98] ja tähtitieteilijät [99] näkevät niitä, mutta usein (varsinkin aiemmin) pelkäävät ilmoittaa niistä pilkan vuoksi. Raportteja voi olla satoja: tabu vaikeuttaa hyvien tilastojen saamista. Ben Hansen löysi tuoreen [100], joten minun ei tarvitse edes kaivaa esiin klassisia kohtaamisia, kuten JAL:n lento 1628, jota käsiteltiin NBC:n iltauutisissa Tom Brokawin kanssa [101]. JAL-lentäjän elämä meni pilalle hänen rehellisyytensä vuoksi. Toinen tuoreempi tapaus koski American Airlinesin lentoa ja sikarinmuotoista esinettä [102]. On myös tärkeää huomata: tähtitieteilijät, riippuen osa-alueesta, eivät vain tuijota taivasta koko yötä, tai he keskittyvät pieneen sirpaleeseen. Emme saa myöskään unohtaa amerikkalaisten astronauttien monia tarinoita [118,119].

https://sites.google.com/site/thesolarsystemandbeyond/the-milky-way-galaxy

(8) Miksi SETI ei ole (vielä) onnistunut, jos ”ne” ovat olemassa?

Aloitan tarinalla: eräät Tyynenmeren saarelaiset päättivät testata, onko muita älykkäitä sivilisaatioita olemassa, lähettämällä savusignaaleja; kun he eivät saaneet vastausta tunnetuilta läheisiltä saarilta, he päättelivät olevansa yksin ”maailmankaikkeudessa” (kun otetaan huomioon heidän oma määritelmänsä maailmankaikkeudesta) [39]. Vaikka tämä tarina onkin apokryfinen, se on havainnollinen vertaus. Entä jos radiosignaalit ovat kehittyneille sivilisaatioille yhtä alkeellisia kuin savu nykyihmisille?* Meidän on laajennettava näköalojamme lasereihin, gammoihin jne. Entä jos kehittyneet sivilisaatiot käyttävätkin jotain, mitä emme ole vielä edes keksineet, jotain ei-sähkömagneettista, joka muistuttaa kenties Star Trekin fiktiivistä ”aliavaruusviestintää” tai tieteiskirjailija Ursula K. Le Guinin (FTL-) ”ansiblea”? Magneettinen vektoripotentiaaliviestintä on toinen mahdollisuus, jossa hyödynnetään kvanttimekaanista Aharanov-Bohm-ilmiötä [40].

Olen kuullut perusteluja sille, että on syytä aloittaa radiosta, ja se on oikein, jos oletetaan, että älykkäät sivilisaatiot käyttävät jonkinlaista sähkö- ja magneettimekaniikkaa viestintään. Kannatan SETI-pyrkimyksiä. Toivoisin vain, että tähtitieteilijät lakkaisivat puhumasta kielteisesti UAP:ista [41]. LIGOa [42] haukuttiin ennen liian kalliiksi ja epäonnistumaan tuomituksi. Se onnistui, ja siitä hyötyivät useat eri alat. Toivon, että SETI-ihmiset suhtautuisivat tähän aiheeseen myönteisemmin, mutta he todennäköisesti pelkäävät, että heitä pidetään pseudotieteilijöinä ja he menettävät rahoitusta.

Vielä kerran: sivilisaatiot, jotka voivat olla tai eivät voi olla tuolla ulkona, eivät ehkä halua kommunikoida kanssamme syistä, jotka on jo esitetty aiemmin. Emme edelleenkään pysty kohtelemaan kaikkia ihmisrodun jäseniä samaan rotuun kuuluvina, joten miten kohtelisimme sellaisen rodun jäseniä, joka on oikeutetusti ”vieras” ihmiskunnalle? Pelolla ja inholla.

Saatamme ainakin löytää muukalaisten/ET:n esineitä (eksoarkeologia, Loeb), mutta SETI-tähtitieteilijät, jotka tyytyvät etsimään ”teknosignaaleja” Kuusta tai kauempaa aurinkokunnastamme, ovat haluttomia tekemään niin Maasta itsestään. Miksi? Voisiko syynä olla ylimielisyytemme ja epävarmuutemme siitä, että olemme ”ykköskoiria”, ja epätodennäköisyyksistä tehdään tekosyitä? Luulin, että ihmisen pitäminen luomakunnan huippuna oli uskonnollinen ajatus, ei tieteellinen. Mietin, mitä tapahtui kopernikaaniselle periaatteelle: eikö ole todennäköistä, että maapallo on keskiverto?

kuva: seti.org

(9) Artefakteista puheen ollen, jos meillä on maahansyöksypalasia, miksi emme ole rakentaneet niitä uudelleen?

Aloitan sanomalla, että suhtaudun epäilevästi siihen, että hallussamme olisi todellisia ei-ihmisten pudonneiden alusten osia, tästä syystä: jos ”ne” ovat todella kehittyneitä, ne näyttävät varmasti putoavan paljon, ja mahdollisesti useammin kuin ihmisten lentokoneet?! (Kevin Knuth vitsailee, että jossain kaukaisessa maailmassa on muistomerkki ”kaikille Sol III:lla menetetyille”.) Mutta vakavammin: vasta-argumentti on, että ilmakehässä matkustaminen on vaikeampaa kuin avaruudessa matkustaminen (ei relativistinen matkustaminen, jossa pölyhiukkanen voi tuhota aluksen 0,99999+ kertaa c:n nopeudella), ei-ihmiset eivät ole tottuneet matkustamaan ilmassamme jne. En pidä näitä argumentteja vakuuttavina.

kuva: Salaiset Kansiot

kuva: history.com

(10) OK, ehkä *jotkut* UAP:t ovat kehittyneitä aluksia, MUTTA ne ovat ihmisen tekemiä: ehkäpä salaisia operaatioita?

Salaiset mustan rahan ohjelmat ovat aina esillä, mutta jos jätetään sivuun moninkertaiset harppaukset teknologiassa ja mahdollisesti fysiikan tuntemuksessa, joita tarvittaisiin, niin analysoidaanpa asiaa pelkällä logiikalla. Vastaan tähän kysymykseen muutamalla omalla (retorisella) kysymykselläni. Jos Yhdysvalloilla on tätä teknologiaa, miksi hävisimme Afganistanissa? Miksi hävisimme minkä tahansa sodan, koskaan? Miksi emme lähetä ”tic-taceja” Ukrainaan? Miksi leikimme omilla lentäjillämme, myös sota-alueilla? [48] Se on sekä laitonta että epäeettistä. Mikseivät nämä samat lentäjät lennä parasta kalustoa, jotka ovat valmistuneet (tosielämän) ”Top Gun”-akatemiastamme? Miksi vaivautuisimme jatkamaan kiinteäsiipisten lentokoneiden käyttöä? Miksi tuhlata aikaa ja dollareita, jos meillä on jo hallussamme jotain niin paljon parempaa?? Ja miksi emme esittelisi tätä Venäjälle ja Kiinalle? Lopuksi: miksi palaisimme kuuhun 60 vuotta myöhemmin 1960-luvun käyttövoimatekniikalla?

  • UAP:n todistajia on satoja, ellei tuhansia. Monet heidän kertomuksistaan voivat silti olla vääriä, mutta voimme rajoittua niihin muutamaan kymmeneen havaintoon, jotka ovat sekä oudoimpia että uskottavimpia.
  • Ensimmäistä kohtaa laajentaen — hallituksen ja armeijan henkilökunta on ilmoittautunut. Jos UAP:t eivät ole kansallinen turvallisuusuhka eivätkä lentoturvallisuusriski, hallituksemme olisi epäpätevä ja vastuuton, kun se olisi järjestänyt viimeaikaiset UAP-kuulustelut. Ne, joilla on valtuudet saada turvaluokiteltuja tietoja, suhtautuvat UAP:hen hyvin vakavasti. Meidän ei pitäisi hylätä niitä pelkästään siksi, että meiltä puuttuvat nämä tiedot.
  • On tapauksia, joissa on fyysisiä todisteita (kuvien/videoiden lisäksi), kuten Socorro, NM [105] ja Delphos, KS [106], mainitakseni vain kaksi: valokuvia palaneista kivistä ja hydrofobisia molekyylejä, jotka aiheuttivat kielteisiä terveysvaikutuksia.
  • Miksi ne, jotka ilmoittaisivat asiasta, valehtelisivat ja pilaisivat uransa? (esim. vanhempi päällikkö Kevin Day [107]) Todistajista EI tule kaikista rikkaita ja kuuluisia.

(11) Ehkä UAP:t ovat venäläisiä tai kiinalaisia?

Jos näin on, tuntuisi oudolta, että venäläiset kärsivät yhä tappioita Ukrainassa ja että kiinalaiset eivät ole hyökänneet Taiwaniin. Hyökkäämme tähän kysymykseen toisesta näkökulmasta: Caroline Coryn hiljattain tekemässä dokumentissa A Tear in the Sky [51] on kohtaus, jossa viittasin History Channelin Unidentified-ohjelman erityiseen jaksoon, jossa käsitellään äskettäin salaiseksi julistettuja asiakirjoja, joissa viitataan 40- ja 50-luvuilla lentäneisiin 50-jalkaisiin valkoisiin butaanitankkeihin. Ne kuulostavat todella paljon 40-jalkaisilta tic-taceilta! Sattumaa? Jos ei, niin Venäjä ja Kiina toipuivat todella nopeasti toisesta maailmansodasta ja jälkimmäisessä tapauksessa sisällissodasta, ja niillä on ollut paljon parempi teknologia kuin Amerikalla lähes vuosisadan ajan. Kuinka todennäköistä se on, kun venäläinen teknologia on niin ylivoimaista (taas, katsokaa vaikka Ukrainaa)? Kriittisesti: ainakin yhden UAP-tapauksen yhteydessä väitettiin tutkahäirintää [116]. Se ei ainoastaan viittaa jonkinlaiseen signaalinhallintaan, vaan se on myös sotatoimi Yhdysvaltoja vastaan. Voitaisiinko se sivuuttaa niin huolettomasti?

(12) Eivätkö silminnäkijät ole epäluotettavia? Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet tämän olevan tosiasia.

Kyllä ja ei. Keskivertosilminnäkijä ei näe gorillaa, totta [52]. Mutta on olemassa poikkeavia silminnäkijöitä, jotka ovat hämmästyttävän huonoja silminnäkijöitä, ja myös poikkeavia silminnäkijöitä, jotka ovat erittäin tarkkoja silminnäkijöitä. Kuten monet elävien olentojen ja elottomien esineiden ominaisuudet, tämäkin taito voi sijoittua Gaussin jakaumaan, jota kutsutaan kellokäyräksi. Ajatus koulutetusta havainnoitsijasta ei varmasti ole myytti: eikö lainvalvonta- ja sotilashenkilöstö, joka on pakotettu tilannetietoisuuteen, erehtyisi tai jättäisi jotain huomaamatta harvemmin kuin ”tavallinen” ihminen? Varmasti, jos heidän henkensä riippuisi siitä — mikä on totta. Tämän pitäisi päteä erityisesti merivoimien ja ilmavoimien lentäjiin, joiden on tunnistettava lennossa kaukana olevan nopeasti liikkuvan lentokoneen alkuperämaa ja tyyppi. Heidät on koulutettu tekemään niin. Lukuisat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että muistia voidaan parantaa harjoittelulla [53]. Se ei ole staattista. Mutta kyse ei ole vain harjoittelusta: gorillatutkimuksen tarkoitus oli osoittaa, miten olemme sokeita joillekin ärsykkeille, kun kiinnitämme huomiota toisiin. Kun tätä käytetään lentäjien kaltaisia silminnäkijöitä vastaan, unohdetaan kätevästi se seikka, että he kiinnittivät huomiota ufoon, joten he eivät olleet sokeita sille.

(13) UAP:stä ei ole vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja vaikuttavissa lehdissä, joten se on pelkkää roskaa, QED. Kjeh, räh.

Tässä on paradoksi: ei ole olemassa lehtiä, jotka sallivat UAP-julkaisut. Lyhyesti sanottuna: julkaisuja ei ole, koska kukaan ei saa tutkia UAP:tä ilman pilkkaa ja ilman, että kaikki julkaisuyritykset hylätään. Miksi UAP:tä pilkataan ja sitä koskevat julkaisut hylätään? Koska julkaisuja ei ole olemassa! Tämä muna-kana -ongelma pitäisi olla räikeän ilmeinen. Tieteellisessä menetelmässä on varmasti kyse uteliaisuudesta ja luonnon tutkimisesta, ei omien henkilökohtaisten ennakkoluulojen ja dogmien käyttämisestä välttääkseen tutkimusten tekemistä ylipäätään. On joitakin artikkeleita, jotka ovat päässeet tarkastelun läpi, mutta valitettavasti suurin osa niistä on melko huonolaatuisissa (”sekopää”-) lehdissä. Poikkeukset ovat kuitenkin erinomaisia [55, 56, 123]. (Kritiikkiä Kevinin artikkelia kohtaan on se, että hän oli lehden päätoimittaja. Hän vetäytyi kaikista päätöksistä kirjoittajana, mikä on tavanomainen menettelytapa, mutta siitäkin huolimatta, ks. edellä ympäripyöreydestä, joka on jotenkin rikottava.*) Ilman rahoitusta on todella mahdotonta saada mitään aikaan, eikä esimerkiksi NSF:ssä tai DOE:ssä ole mitään ohjelmia, joilla rahoitettaisiin UAP-siviilitutkimusta. Jos tämä olisi todella roskaa, ei olisi nimekästä Harvardin professoria, joka tutkii UAP:tä [57]. Mutta debunkkaajat pitävät blogikirjoituksiaan ja YouTube-videoitaan tiukkoina ja luotettavina.

Päätelmät

En ole koskaan selittänyt, miksi olen itse kiinnostunut UAP:sta. Argumentit ufoja vastaan ovat aina pysyneet samoina. Kyse on jostain arkipäiväisestä, vihollisen lentokoneesta, huijauksesta, harhasta jne. Mutta tiedot ovat kasaantuneet siinä määrin, että nämä argumentit eivät enää vakuuta minua. Parhaimmillaan: ne diskreditoivat vain yhden näkökohdan tapauksesta. Mitkä ovat mahdollisuudet, että maailman edistyneimmät tutkajärjestelmät ja maailman edistyneimmän armeijan IR-seurantakamerat, joita tuetaan biljoonan dollarin budjetilla, eivät toimineet samaan aikaan, kun useat lentäjät sattuivat kuvittelemaan täsmälleen saman asian tai suostuivat kaikki keksimään täsmälleen saman tarinan, joka vahingoittaisi heidän uraansa? He eivät halunneet tulla kuuluisiksi. Tämä on niin pitkä sarja epätodennäköisyyksiä, vaikka silminnäkijöiden todistukset jätettäisiinkin huomiotta (joita, kuten aiemmin todettiin, pitäisi silti pitää tietona, ei täysin epäuskottavina, vaikka ne ovatkin epätäydellisiä). Tyhjentäjät siirtyvät sitten käyttämään siviililentokoneita, vaikka tiedoissa ei näy yhtään lentokonetta alueella, tai lokkeja, joilla on niin täydellinen höyhenpeitteinen eristys, että ne näkyvät infrapunassa tasapainossa ilman kanssa tai kylmempinä, mikä on termodynamiikan näkökulmasta fyysisesti mahdotonta. Aloin kiinnostua ufoista jo lapsena ja palasin siihen myöhemmin elämässäni, kun olin ensin keskittynyt ”oikeaan” tieteeseen (lainausmerkeissä, koska minusta UFO/UAP:t voivat olla ja niiden pitäisi olla myös ”oikeaa tiedettä”). Tällä hetkellä työskentelen pimeän aineen parissa, jota ei ole yleisesti hyväksytty edes tiedeyhteisössä.

Jupiterin galilealaiset kuut

Lisäluettavaa

https://theconversation.com/are-we-alone-the-question-is-worthy-of-serious-scientific-study-98843

https://arxiv.org/abs/1204.2184, https://arxiv.org/abs/1204.1952,
https://arxiv.org/abs/1012.5264, https://arxiv.org/abs/astro-ph/0107316

Artikkelin julkaissut UAPx

EU for UAP

Ranskassa pidetään UAP-symposium

kirjoittanut Keith Basterfield

Kansainvälisiä tutkimuksia

Olen yrittänyt pysyä kärryillä kansainvälisistä tutkimuksista, jotka käsittelevät UAP-aihetta. Olen monesti raportoinut tässä blogissa Ranskan ilmailualan 3AF:n Sigma 2 teknisestä UAP-komissiosta. Jokin aika sitten löysin tietoja taas yhdestä uudesta ranskalaisesta symposiumista.

Juontajat

Kansainvälinen tutkimussymposium tunnistamattomista ilmailmiöistä (PAN) pidetään klo 10-20 lokakuun 16. päivä 2022 videokonferenssina. Konferenssin pitää Vertical Project Media ja sitä juontaa Marie-France-Barrault, ilmailualan insinööri; Jean-Pierre Troadec, IHEDN:n jäsen ja Nagib Kary, yksi Vertical Project Median perustajista.

Ohjelma

10.00-11.00 ”UFOt ja OANIt [vedenalaiset tunnistamattomat esineet, Objects Aquatiques non-identifies] meriympäristössä.”

https://vertical-project.com/wp-content/uploads/2022/09/kit-press.pdf

Alexandre Sheldon-Duplaix. Ranskalainen merihistorioitsija, joka valmistui Institut d’etudes Politiques des Parisista. Hän on toiminut tutkijana Service Historique de la Defencessa vuodesta 1989 sekä kadettikoulun opettajana. Hän työskenteli Ranskan puolustusministeriölle vuosina 1987-1999. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa sukellusveneistä ja lentotukialuksista.

11.00-12.00 ”PAN-havaintojen tilastoja.”

Michael Valiant. Riippumaton konsultti ja Meta-Connexions -yhtiön perustaja. Hän on valmistunut Toulousen Paul Sabatier -yliopistosta ja on tilastotieteen asiantuntija.

12.00-13.00 ”Häiritsevät Sigma 2 -tapaukset Ranskassa ja ympäri maailman”

https://vertical-project.com/wp-content/uploads/2022/09/kit-press.pdf

Luc Dini. Ilmailualan insinööri. 3AF:n emeritus-jäsen ja UFO-aiheisen Sigma 2 Teknisen Komission puheenjohtaja.

14.30-15.00 ”Erään astronautin mielipide UAP:sta”

https://vertical-project.com/wp-content/uploads/2022/09/kit-press.pdf

Jean-Francois Clervoy. Ranskalainen astronautti/insinööri Euroopan avaruusjärjestöllä (ESA). Kolmen NASA-mission kokenut veteraani.

15.00-16.00 ”UAP:den teknologiaoletus”

Philippe Guillemand. Fyysikko/insinööri CNRS:llä. Valmistunut Ecole Centrale a Paris:sta  sekä Globe Institute of Physics:sta. Hän on säteilyfysiikan tohtori.

16.15-16.45 ”Mitä merkkejä Maan ulkopuolisesta elämästä?”

Avi Loeb. Tunnistamattoman Oumuamu-taivaankappaleen ilmestyttyä, Avi Loeb esitti kontroversiaalin mielipiteen sanomalla, että se voisi olla keinotekoinen kappale, jonka on suunnitellut Maapallon ulkopuolinen älykäs sivilisaatio. Hän on tällä hetkellä astronomian professori, Institute for Theory and Computationin johtaja Harvardin yliopistossa. Hän on American Academy of Arts and Sciencesin jäsen vuodesta 2012.

17.00-18.00 ”Teknologiset romut”

Jacques Vallee. Documentica Financialin perustaja, ranskalais-amerikkalainen tiedemies, jonka koulutus on astrofysiikan ja tekoälyn puolella. Hänen tutkimuksensa on kontribuoinut internetin ensimmäisen ”sosiaalisen verkoston” perustamiseen hänen toimiessaan DARPAlla päätutkijana. Hän on perustanut viisi VC-rahastoa, mm. NASAn Red Planet Capitalin. Hänen kiinnostuksensa UFO-ilmiöön ja meediotutkimuksiin johti useiden kirjojen ja teknisten artikkelien kirjoittamiseen useilla kielillä. Hän on  CAPELLA-tietokannan pääarkkitehti, jossa on mm. 260,000 UFO-havaintoraporttia AATIPin salaista projektia varten, joka paljastui vuonna 2021.

18.00-20.00 Paneelikeskustelu

Keskustelua vetää Jean-Pierre Troadec. Puhujat: Alain Juliett (vanhempi taloustiedustelusta vastaava virkamies); Alexandre Sheldon-Duplaix; Michael Valiant; Vincent Costes (GEIPANin johtaja) sekä muita.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Uusi peluri UAP-tutkimuksissa: Enigma Labs

Kirjoittanut Keith Basterfield

Tänä vuonna useat yritykset ovat perustaneet UAP-tietokantoja. Näihin yrityksiin lukeutuu PhenomAInon; UPDB; sekä Enigma Labs.

PhenomAInon

7. toukokuuta 2022 OtoAI-yhtiö lanseerasi uuden  PhenomAInon-verkkosivun. Tämän  yrityksen perustamispaperit on jätetty 28. toukokuuta 2021, diaarinumero 2021-001008746, mistä käy ilmi kotipaikka: Sheridan, Wyoming. Sen rekisteröinyt taho on nimeltään Cloud Peak Law LLC. Niiden kotisivut kertovat:

”PhenomAInon on maailman ensimmäinen pilvinatiivi data- ja tekoälyalusta ilmiöperustaiselle data-analyysille. Me olemme rakentamassa yhtenäistä viitekehystä ja avoimen lähdekoodin alustaa (Open Source Phenomenon Platform, OSPP), jolla tarjotaan datan syöttöä, data- ja tekoälyanalyysia sekä oivalluspipelinea tutkimukseen, yhteistyöhön ja yhteisötoimintaan.”

Blogipostauksessa päivämäärällä 8. toukokuuta 2022 kirjoitin, että yksittäiset eri tietokannat, jotka näkyvät PhenomAInon-verkkosivuilla, ovat huomattavan samankaltaisia kuin Jacques Valleen perustamat hänen CAPELLA-tietovarantoon, jotka hän itse oli valmistellut Bigelow Aerospace Advanced Space Studiesin (BAASS) puolesta  puolustustiedustelupalvelu DIA:n Advanced Aerospace Weapon System Applications Programissa (AAWSAP). Myöhemmin monet BAASSiin liittyvät yksittäiset tietokannat vedettiin pois PhenomAInon-sivuilta, vaikka mitään syytä tälle toimelle ei annettu.

Yritettäessä määrittää sitä miten nämä DIA / AAWSAP / BAASS -tietokannat tulivat kansan tietoon, huomasin että James T. Lacatskin ja muiden kirjassa ”Skinwalkers at the Pentagon” on seuraava lainaus:

”Kirjoittajat ovat tietoisia siitä, että AAWSAP / BAASS -datavarastointi on aktivoitu hiljattain ja tällä hetkellä se on käytössä eri sijainneissa liittyen valtion UAP-tutkimuksiin.”

https://www.linkedin.com/in/jschurman/

 

Kuka on PhenomAInon-tietokannan taustalla? Joe Schurman. Schurman piti esityksen otsikolla ”Tekoäly ja UAP:t” vuoden 2021 AI Expossa, joka tarjoaa loistavan luonnehdinnan hänen alustansa toiminnasta, jonka hän on pystyttänyt UAP-työtään varten. Esityksen videotallenteella Schurman mainitsee hänen yhteyksistään sellaisiin henkilöihin kuten Chris Mellow, Lue Elizondo ja muut aseteollisuuden hahmot, joita hän ei voi mainita.

UPDB

Toinen PhenomAInonin jälkeen ilmestynyt tietokanta oli UPDB.  Kuten PhenomAInon-tietokantojenkin kanssa, monet yksittäiset UPDB:n tietokannat olivat hämmästyttävän samanlaisia CAPELLA-datavarastoon verrattuna. Verkkosivut kertovat:

”UPDB on selittämättömistä ilmiöistä kertovien raporttien ja dokumenttien metatietokanta. Data on aiemmin tallennettu hajanaisiin dokumentteihin, taulukoihin, PDF:iin ja kauan sitten alas ajetuihin verkkosivuihin, joita nyt voi tarkastella yhtenäisen päivämäärä- ja lokaatioformaatin läpi. Publiuksen filosofia on, että uudet oivallukset paljastetaan, kun on saatu analysoitua korkeammalla tasolla tätä vuosikymmenet kestänyttä työtä.”

Kuka on  UPDB:n perustamisen taustalla? Twitter-käyttäjä @uapublius, joka haluaa pysytellä anonyymina.

Enigma Labs LLC

Viimeisin markkinoille tulo UAP-tietokantoihin liittyen on taho nimeltä Enigma Labs LLC, josta kirjoitettiin artikkeli bloomberg.comiin päivämäärällä 12. heinäkuuta 2022, kirjoittajina Roxane Tiron ja Mia McCarthy. Pieni tarkistus kaikista korporaatioista, jotka on rekisteröity Delawaren osavaltioon toi esiin Enigma Labsin rekisteröintipäivämääräksi 1. joulukuuta 2020, diaarinumerolla 4272722. Rekisteröijänä toimi Corporation Service Company, 251 Little Falls Drive, Wilmington, New Castlen piirkunta, Delawaren osavaltio.

Enigma Labsin verkkosivuilla lukee:

* ”Tervetuloa ensimmäiselle tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP) tutkimiseen erikoistuneelle data- ja yhteisöalustalle”

* ”Enigma on suurin haettava ja pisteytetty UAP-tietokanta maailmassa. Me pyöritämme koneoppimisella yli 400 tuhatta siviili- ja sotilasraporttia, medioista kerättyjä tietoja ja sensoridataa. Me ratkaisemme aiheutuneet ristiriidat identifioitavien muuttujien ja havaintojen välillä…”

Enigma Labs löytyy twitteristä: https://twitter.com/EnigmaLabs

2. maaliskuuta 2022 yhtiö twiittasi itsestään, mainostaen itseään ”…ensimmäisenä hyvin resursoituna teknologiatiiminä, joka rakentaa UAP/UFOjen ympärille dataa, yhteisöä ja tutkimusalustaa. Perustajamme ovat insinöörejä, tutkivia journalisteja, datatieteilijöitä ja fyysikkoja” Vaikka tili on ollut twitterissä marraskuusta 2020 lähtien, ensimmäinen twiitti oli maaliskuun 2. päivältä  2022, jossa ilmoitettiin Engima Labsin lanseerauksesta. Twiitissä oli linkki Enigman bloggaukseen.

Kuka on Enigman taustalla? Bloombergin artikkeli paljastaa, että perustaja on nainen nimeltä Alex Smith. Internet-haku jäi kovin tyhjäksi hänen nimellään haettaessa, mitään infoja ei löytynyt. Mitä jos Alex Smith on pseudonyymi? Mutta kuka silloin olisi oikea henkilö Enigman taustalla?

Alex Smithin LinkedIn-sivulla lukee, että Alex Smith on perustanut  Enigma Labsin marraskuussa 2020. Twitteristä etsittäessä piti käyttää haun lisäominaisuuksia. Haku piti ajoittua ajalle ennen joulukuun 1. päivää 2020, ja kyseessä olevan henkilön tuli olla joku joka on kiinnostunut UFOista, joku sellainen joka ei olisi yksi kymmenistä twitterin UAP-tileistä ja tili joka olisi perustettu joskus marraskuussa 2020. Hakujen tuloksena tuli esiin yksi ainoa tulos. Potentiaalinen kandidaatti ”Alex Smithiksi” twiittasi seuraavaa 15. lokakuuta 2020 twitter-tililtä @alice_LG

”…ihmisten pitää ottaa hengähdystauko kaikesta paskanjauhannasta ja kiinnittää huomio suureen määrään todisteita _UFOista_

menkää katsomaan @PhenomenonMovie — se on iTunes-listan kärjessä. 70 vuotta uskottavia havaintoja globaalisti, senaattoreita ja astronautteja jotka todistavat asian puolesta.”

@alice_LG on Alixe Lloyd George.

”Alex Smith” — amerikkalainen nainen, New York Cityn alueella, jolla on kokemusta startup-yrityksistä ja jolla on kiinnostusta avaruus/ilmailualaan, datatieteisiin ja UFOihin ja joka olisi aloitellut joskus marraskuun 2020 aikoihin.

Alice Lloyd George — amerikkalainen nainen, New York Cityssa, jolla on pitkä kokemus startupeista, jolla on kiinnostusta teknoalaan, tieteeseen, avaruuteen, joka 15. lokakuuta 2020 twiittasi ”…ihmisten pitää ottaa hengähdystauko kaikesta paskanjauhannasta ja kiinnittää huomio suureen määrään todisteita _UFOista_”.

Lisätietoja Alicesta löytyy LinkedIn-sivuiltaTwitter-tililtä sekä tästä artikkelista.

Lopuksi

Kun ottaa huomioon miten kolme uutta peluria on tullut UAP-tietokantojen alalle lyhyessä ajassa, on syytä uskoa että alalle tulee vielä muitakin.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Tutkiiko Kiina UFOja?

Kirjoittanut Keith Basterfield

South China Morning Postin artikkeli

Viime vuonna 4. kesäkuuta 2021 julkaistiin “South China Morning Postissa” artikkeli Kiinan valtion kiinnostuksesta UAP-ilmiöihin. Artikkelin oli kirjoittanut Stephen Chen Pekingistä. Koska emme ole saaneet kuulla sen enempää Kiinan valtion kiinnostuksesta aiheeseen, ajattelin laittaa tekstin tähän.

“Kiinan puolustusvoimat käyttävät tekoälyä seuraamaan nopeasti lisääntyviä UFO-havaintoja.

* Kiinan armeijalle (PLA) nämä ovat ‘tunnistamattomia ilmaolosuhteita’ ja tekoäly on paras keino pitää niistä kirjaa

* Kiinalaiset tutkijat vahvistavat, että havaintoraporttien määrä eri puolilta maata on kasvussa, mutta avaruusolennot eivät todennäköisesti ole niistä vastuussa.

Pentagonin valmistellessa UFO-raporttejaan, Kiinan armeijan tutkijat ovat ottaneet tekoälyn käyttöön seuraamaan ja analysoimaan lisääntyviä havaintoja tunnistamattomista esineistä Kiinan ilmatilassa.

Kiinan armeijalle nämä ovat ‘tunnistamattomia ilmaolosuhteita’ — fraasi joka kuulostaa hieman Yhdysvaltain armeijan “tunnistamattomilta ilmailmiöiltä” (UAP), mutta kansa tuntee nämä paremmin tuntemattomina lentävinä esineinä, eli UFOina.

Air Force Early Warning Academyn wuhanilaisen tutkijan Chen Li:n mukaan, ihmisanalyytikot ovat olleet hämmentyneitä viime vuosina yhä vain kasvavasta havaintoraporttien määrästä, joita armeijan ja siviilien eri lähteet ovat raportoineet eri puolilta maata.

“Tunnistamattomien ilmaolosuhteiden toistuva esiintyminen viime vuosina tuo mukanaan vakavia haasteita maamme ilmapuolustukselle”, sanoi Chen vuonna 2019 julkaistussa raportissa, joka oli osoitettu vanhemmille teknologiatiedemiehille Pekingissä.

PLA:n tunnistamattomien esineiden tutkimustoimikunta luottaa yhä enemmän tekoälytekniikoihin datan analysoinnissa, Chenin raportti kertoo. Tämä lausunto on linjassa useiden muiden armeijan tutkimusten kanssa, joita on julkaistu siviilijournaaleissa, joista tuorein on viime vuoden elokuulta.

Chenin mukaan tekoälyn eräs etu on, että se kykenee “miettimään laatikon ulkopuolisesti” — tarkastamaan informaationmuruja, joita on hajallaan useissa eri dataseteissä, ja se pystyy yhdistämään ihmissilmälle näkymättömiä asioita toisiinsa, mikä auttaa määrittämään olivatko havainnot jonkun vihamielisen valtion aiheuttamia, amatööri-ilmailijoita, luonnonilmiöitä tai “muu syy”, hän sanoi.

UFO-kysymys kuitenkin on, ovatko nämä havainnot Maan ulkopuolisten olentojen avaruusaluksia. Yhdysvaltain armeija on jokin aika sitten vahvistanut joidenkin vuodettujen videoiden autenttisuuden, joita laivaston pilotit ovat kuvanneet. Näillä videoilla lentävät kohteet näyttävät liikkuvan tavalla, jota ei voida selittää nykyisen teknologian tai fysiikan lakien avulla.

Pentagonin raportti, jota kongressi vaatii näistä havainnoista, odotetaan tulevan osittain kansan luettavaksi, ja se saattaisi olla ensimmäinen kerta kun armeija on avoimesti puhunut aiheesta.

UFOt ovat herkkä aihe jokaiselle puolustusvoimalle, ei ainoastaan siksi koska ne saattavat liittyä ulkoavaruuden älykkäisiin elämänmuotoihin, vaan myös siksi koska ne saattavat olla toisen maan armeijan tunkeutumisia.

Tunkeutuva drone tai lentokone, jolla on kehittynyttä häirintäteknologiaa, esimerkiksi, voisi huijata tutkaa tai muita sensoreita luomalla haamukuvia, joita näkyy eri puolilla selittämättömällä tavalla eri sensoreissa, ja tällaiset tapahtumat yleensä ovat turvaluokiteltuja maanpuolustuksellisista syistä, tai joskus nöyryytyksen välttämiseksi.

Kiinan ainoa viranomainen on vahvistanut UFO-havainnon, joka tehtiin sotilastukikohdan yllä Cangzhoussa, Hebein provinssissa, lokakuun 19. päivänä 1998. Pekingin naapurissa olevan provinssin oman Hebei Daily -sanomalehden mukaan kaksi armeijan hävittäjää saivat komennon mennä matalalla lentävän kohteen väliin, joka ilmestyi yhtäkkisesti ilmatilaan. Kohde näytti “lyhytvartiselta sieneltä”, josta ampui alas kaksi valonsädettä. Kun hävittäjät lähestyivät kohdetta, se kiisi “kummitusnopeudella” ylös 20 kilometrin korkeuteen ennen tutkasta ja näköyhteydestä katoamistaan.

Chen ja hänen kollegansa sanovat, että PLA:lla on kolmitasoinen raportointijärjestelmä, jolla tunnistamattomia ilmakohteita käsitellään. Perustasoon kuuluvat armeijan tutka-asemat, ilmavoimien pilotit, poliisiasemat, sääasemat ja Kiinan tiedeakatemian vastuuhenkilöt, jotka kaikki keräävät niin paljon raakadataa kuin mahdollista.

Raakadata annetaan eteenpäin PLA:n keskivaiheen alueelliselle esikunnalle, joka tekee alustavat analyysit ja välittää datan eteenpäin kansallisen tason tietokantaan.

Tekoälyn avulla PLA:n pääesikunta antaa jokaiselle kohteelle “uhkaluvun” perustuen sen käytökseen, esiintymistaajuuteeen, aerodynaamiseen designiin, radioaktiivisuuteen, arvioon siitä mistä materiaalista se koostuu, sekä muihin tietoihin perustuen.

Tekoäly osaa koostaa informaatiota, joka voi auttaa määrittämään kohteen tarkoituksen. Esimerkiksi, jos samanlaisilla tunnistamattomilla kohteilla on taipumus ilmaantua suurten poliittisten tapahtumien tai armeijan harjoitusten aikaan, niitä voidaan pitää todennäköisemmin ihmisten kehitteleminä laitteina, jotka toinen maa on lähettänyt keräämään tiedustelutietoa.

Luonto on vastuussa merkittävästä määrästä epäilyttävää aktiviteettia, jota armeija havaitsee. Ionisoidut hiukkaset syntyvät ilmakehän sähköisissä ilmiöissä, jotka saavat aikaan selittämättömiä kuvia tutkiin tai sähkölaitteisiin, esimerkiksi.

Näiden tapahtumien manuaalinen tarkistaminen vie aikaa, mutta tekoäly voi nopeasti identifioida kaikkein luonnollisimmat selitykset vertaamalla ristiin eri tietoja — kuten säätietoja ja satelliittidataa — armeijan tutkijat kertovat.

Tutkatieteilijä Xi’anista, joka on Koillis-Kiinan Shanxi:n provinssissa, sanoo, että tunnistamattomien kohteiden havainnot Kiinan ilmatilassa ovat “todennäköisemmin ihmisten kuin avaruusolentojen aiheuttamia”.

Kiinan viranomaiset ovat pikkuhiljaa hellittäneet kontrolliaan matalalla korkeudella lentävistä asioista viimeisen viiden vuoden aikana, ja droneista on tullut suhteellisen halpoja ja suosittuja, hän sanoo.

Samaan aikaan Yhdysvaltain armeijan lisääntynyt aktiviteetti Etelä-Kiinan merellä ja muilla arkaluonteisilla vesillä Kiinan lähellä voi myös selittää lisääntyneet havainnot, joita ei heti osata selittää, tutkija sanoo. Tutka-asiantuntija on pyytänyt ettei hänen nimeään tuotaisi julkisuuteen aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.

Kommentit:

1. Mitään tilastolukuja ei anneta aiemmista eikä nykyhetken havaintomääristä.

2. Mitään linkkejä tai lainauksia Kiinan tiedejulkaisuihin ei mainita artikkelissa.

3. Vaikka monet kansainväliset mediaraportit uutisoivatkin artikkelista, en löydä yhtäkään riippumatonta lähdettä, joka kykenisi vahvistamaan artikkelissa kuvatut eri tiedot.

4. Löysin yhden Chen Li:n ja muiden tutkielman otsikolla “Research on the optimization strategy of phased array radar multi-area search performance,” kirjoittanut Yiming Liu; Wen Sheng; Shihua Liu; Chen Li, joka on julkaistu 11-13. joulukuuta 2019 pidetyssä IEEE: kansainvälisessä datan- ja signaalinkäsittelyn konferenssissa. Konferenssin sijainniksi on merkattu Chongqing, Kiina.

Päivitys: 31. heinäkuuta 2022

The Liberation Times julkaisi hienon läpikäynnin Kiinan ja YK:n toimista.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com