Avainsana-arkisto: UFO-kontakti

Johdatus CSETIn kenttätyöhön

Kirjoittanut lääkäri Joseph Burkes, 1995

Faktat tiskiin; on OK olla jonkin verran huolestunut kun mennään kentälle ensimmäistä kertaa. Kurssin asettaminen avaruusolentojen alukseen luomaan yhteys kansalaisdiplomaattisessa tehtävässä vieraileviin avaruusolentoihin ei ole jotain mitä pääsee tekemään joka päivä elämässään. Se ei ole jotain minkä oppii kotona tai koulussa tai yliopistossa. Ei voi katsoa telkkarista ”tee-se-itse”-videota (toivottavasti tämä muuttuu tulevaisuudessa), eikä kyse ole aktiviteetista joka on vain puhtaan ”intuitiivisesti selvää”, joka johtaa ”kaikki toimii”-tyyppiseen lähestymistapaan.

CSETIn kontaktiprotokollien noudattaminen voi olla äärimmäisen paljon avuksi yksinkertaisesta syystä. Ne todella toimivat! Kymmenet menestyksekkäät Viidennen Asteen Kontaktit on onnistuttu muodostamaan CSETIn Työryhmissä Pohjois-Amerikassa ja Englannissa noudattamalla näitä periaatteita, ja niin me pyydämme teitä seuraamaan esimerkkiämme ja katsomaan voisitteko tuoda oman kokemuksenne tähän kasvavaan kokemusten joukkoon. Muistattehan, että nämä protokollat eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat kehittyneet jatkuvasti ja ne kaikki perustuvat siihen, että pyritään saamaan yhteys. Ilman muuta ne jatkavat kehittymistään, toivottavasti teidän kontribuutioillanne. Kuten CSETIn johto on painottanut, tässä hommassa ei ole todellisia asiantuntijoita. Ei ole tieteenalan professoreita suurissa yliopistoissa opettamassa ”Lautastutkimusta”, jotka olisivat saatavilla vastaamaan kysymyksiin jos teillä on kysyttävää. Ottaen huomioon nykyisen yhteiskunnallisen kieltäymyksen määrän avaruusolentojen läsnäolosta, todennäköisesti et ole saamassa suurta määrää rahoitusta tämän aiheen tutkimukseen. Siitä huolimatta saatat hämmästyä miten menestyksekkäästi voi saada yhteyden heti tämän harjoittamisen aloittamisen jälkeen (tämä kenttätyöläinen ainakin hämmästyi), ja voit aloittaa homman minimivarustuksella yhdistettynä oikeanlaiseen asenteeseen. Käydään läpi ensimmäinen askel, joka on ryhmän muodostaminen, mutta osana tuota keskustelua meidän tulisi käydä läpi se miten alkuvaiheen CSETI-tutkimustiimit ovat järjestäytyneet. Jos sinulla on jo joukko ystäviä jotka tuntevat toisensa hyvin ja ovat valmiita lähtemään kentälle, saatat skipata tämän CSETIn historiikin ja mennä seuraavaan kohtaan “Pelko ja sen käsittely”.

CSETIn työryhmät on muodostettu monin eri tavoin. Ensimmäiset yritykset tehdä toistuvaa kenttätyötä tapahtuivat Pohjois-Carolinassa, jossa CSETIn kansainvälinen johtaja Steven Greer asui. Hän meni kentälle useiden paikallisten tukijoidensa kanssa vuonna 1991. Siellä Appalakian vuoristossa saivat alkunsa nämä kontaktiprotokollat, perustuen hänen aiempiin tutkimuksiinsa. Tämän alkuvaiheen jälkeen tri. Greer teki kolmen vuoden työn, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, joilla fasilitoida muiden CSETI-työryhmien perustamista. Koulutusprosessi sisälsi yleensä julkisen luennon perjantai-iltana ja sen jälkeen kokopäiväisen työpajan seuraavana päivänä. Niissä kuvattiin Center for the Study of Extraterrestrial Intelligencen toimintaperiaatteet. (Yksityiskohtaisempi kuvaus näistä perusperiaatteista löytyy Tri. Greerin monografista.) Lisäksi työpajoihin osallistuneille opetettiin ohjattuja meditaatiotekniikoita, jotka muodostavat perustan Koherentille Ajatusten Sekvensoinnille (Coherent Thought Sequencing, CTS). Kenttätyön protokollat käytiin myös läpi, jotta CSETIn jäsenet voisivat aloittaa CE-5 -tutkimuksensa samana iltana kuin työpaja pidettiin. Tähtitaivaan alla tri. Greer demonstroi miten kontaktiprotokollilla saatiin joskus aikaan uskomattomia tuloksia. Useammin kuin ei nähtiin havaintoja anomaalisista valoista, jotka hämmästyttivät monia mukanaolijoita, ja erään kerran oli eräs todella historiallinen tapaus.

Se tapahtui maaliskuun 15. päivänä 1992 kokopäiväisen CSETIn työpajan jälkeen Gulf Breezessa, Floridassa, kun neljä avaruusolentojen alusta oli interaktiossa 50 osallistujan kanssa 15 minuutin ajan. (Yksityiskohtaisempi kuvaus löytyy täydellisestä reportaasista tri. Greerin monografista.) Tämä häikäisevä tapaus kuvattiin useilla kotivideokameroilla. Niistä näkyy miten kolme alusta, jotka näkyivät kiikareissa levyinä, rikkoivat löyhän muodostelmansa ja ottivat tasasivuisen kolmion muodon. Tämä liike tehtiin vastauksena CSETIn valotyöhön, joka koostuu kolmioiden piirtämisestä taivaalle voimakkailla signaalilampuilla. Videot antoivat CSETIlle dramaattista dokumentaatiota, mikä auttoi rekrytoimaan lisää jäseniä ryhmiin. (Tämän työryhmän koordinaattori, tri. Joe Burkes Los Angelesin CSETI-kontaktiryhmästä, liittyi CE-5 -aloitteeseen koska hän vakuuttui näistä videoista.)

Huolimatta alkuvaiheen innostuksesta, joka seurasi tästä kenttätyöstä, työryhmillä oli vaikeuksia organisoitua itse tekemään toistuvaa kenttätyötä. Usein ryhmät koostuivat ihmisistä, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa työpajassa, ja heidän piti käydä läpi monimutkainen sosialisaation ja kouluttautumisen prosessi ennen kuin he saattoivat työskennellä tehokkaasti tiiminä. Pieni määrä huikeita poikkeuksia kuitenkin löytyy. Näissä tapauksissa tiimit muodostuivat ryhmistä, jotka olivat tehneet jo kontaktityötä omalla tahollaan, ja he tulivat CSETIin vasta sen jälkeen kun he olivat jo saaneet aikaan tehokkaan ja positiivisen työsuhteen keskenään. Näillä valmiilla ryhmillä oli paljon suurempi todennäköisyys onnistumiselle kuin niillä ryhmillä, jotka koostuivat alunperin toisilleen tuntemattomista ihmisistä, tai mahdollisista tutkijoista jotka tiesivät toisensa vain nimeltä.

Tri. Greerin alkuvaiheen organisointitoimien seurauksena, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja vuosina 1991-1994, ainoastaan puolet alkuvaiheen ryhmistä kykenivät tekemään kontaktityötä pysyvämmin. Vaikka jokainen kontaktiryhmän muodostamisen onnistuminen ja epäonnistuminen voidaankin analysoida jokaisen ryhmän historian perusteella, useita oppitunteja saatiin tästä kokemusten sarjasta. Seuraavat ehdotukset tarjotaan siinä toivossa, että ne auttaisivat maksimoimaan menestyksekkään CE-5 Työryhmän muodostamisen.

Liiketapaamiset ovat tärkeässä esittelyroolissa uudelle CE-5 -tiimille. Ensimmäisten muutaman tapaamisen aikana, sen lisäksi että käydään läpi perusprotokollat, mahdolliset kenttätyöläiset joutuvat jakamaan joitain yksityiskohtia itsestään, erityisesti koskien sitä miksi heitä kiinnostaa kontaktityö. Työryhmän koordinaattori saattaa haluta panna muistiin tämän tärkeän informaation, sillä mitä paremmin työryhmän koordinaattori tuntee tiiminsä, sitä paremmin hän kykenee vetämään kenttätyötä. Tutkijoiksi hiukoilevien motivaatioita tulee tarkastella huolellisesti, ja aina pitää mielessä CSETIn ideaali saada aikaan molempia tahoja hyödyttävä, rauhallinen suhde minkä tahansa ja kaikkien Maapallolla vierailevien avaruusolentosivilisaatioiden kanssa. Ne, jotka ilmaisevat pelkoon perustuvia oletuksia vierailijoiden aikeista, voivat tarvita erikoisapua ja tukea muulta ryhmältä. Työryhmän koordinaattori, jolla on suurin vastuu tiimin yhtenäisyyden ylläpidossa, todennäköisesti on aktiivisessa roolissa näissä alkuvaiheen keskusteluissa. Tulisi aina tunnustaa, että CE-5 -kontaktityö ei ole kaikkia varten, ja työryhmät ovat pääosin tutkimusryhmiä, jotka keskittyvät tekemään toistuvaa kenttätyötä, jolla tutkia Maan ulkopuolista älyä ja Maassa vierailevia aluksia. Me emme ole tukiryhmä niille, jotka uskovat olevansa kontaktihenkilöitä, “abduktoituja” tai sellaiseksi kaipailevia.

Lyhyiden liiketapaamisten jälkeen ehdotan, että tiimin tulisi välittömästi mennä kentälle. Suosituksena on kolmesta neljään ulkoilukertaa ensimmäisessä kuussa, ja se voi auttaa rakentamaan sellaisen yhtenäisyyden ja toveruuden, joka on tarpeellista menestyksekkäälle tiimille. Älä ylläty jos tiimin kokoonpano muuttuu huomattavasti ensimmäisen parin kerran aikana. Odotus on, että ehkäpä 50% niistä, jotka tulevat työryhmään tai alkuvaiheen tapaamisiin, jättäytyvät pois. Joillekin se on yksinkertaisesti niin, että kenttätyöstä fantasiointi on houkuttelevampaa kuin oikeasti sen tekeminen. Jotkut henkilöt haluavat vain puhua UFOista, sen sijaan että tekisivät jotain niiden eteen. Loppujen lopuksi, yöllä valvominen huonossa säässä, jonkin niinkin oudon, ihmeellisen ja kummallisen asian tekeminen kuin avaruusolentojen aluksen vektorointi, voi olla liian vaikeaa sohvaperunoille. Toisille mahdollisille kenttätyöläisille ongelmat voivat olla henkilöiden välisiä. Ollaan rehellisiä, kaikki eivät ole tiimipelaajia. UFO-alalla on enemmän kuin riittävästi outolintuja, joilla ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja joilla työskennellä tehokkaasti ryhmässä. Mitä tasapainoisempi ja vakaampi henkilö on sen suhteen, että hänellä on tulonlähteet ja perheen tuki tehdä CSETI-tutkimusta, sekä riittävästi vapaa-aikaa omistaa tälle tärkeälle työlle, sitä todennäköisemmin hän pysyy ryhmässä. Kenttätyön sivuuttaminen alkuvaiheessa ja keskustelutyyppiseen toimintaan jääminen ryhmän muodostusvaiheessa on ollut fataalia useille työryhmille, jotka eivät vain kyenneet muotoutumaan. Kun heidät altistetaan lakkaamattomalta näyttävälle sarjalle teoreettisia keskusteluja, mahdolliset CSETI-tutkijat, jotka olisivat innokkaita lähtemään kentälle, ymmärrettävästi menettävät kiinnostuksensa. Tämä tapahtuu valitettavasti liian usein UFO-yhteisössä, jossa jatkuvasti spekuloidaan sen sijaan että esitettäisiin raakoja faktoja, jotka perustuvat tieteelliselle tutkimukselle. CSETI on käynnistänyt CE-5 -aloitteen korjaamaan tämän surullisen tilanteen. Näin kenttätyölle voidaan saada monipuolinen aikataulu heti ryhmän muodostuksen alkuvaiheessa, ja se auttaa erottelemaan suupaltit tekijöistä ja samaan aikaan antaa tärkeitä kokemuksia ja tieteellistä tutkimusta CSETIn kasvavaan tietokantaan. Ei mitenkään yllättävästi äänekkäimmät suupaltit voivat yksinkertaisesti jättäytyä ulos kun kenttätyön aktiivista aikataulua aletaan toteuttaa ja tiimin identiteetti muotoutuu kaikkein motivoituneimpien tutkijoiden ympärille.

Nyt hyvät naiset ja herrat, on aika puhua suuresta CSETIn työn ja mahdollisesti koko lentävien lautasten alan möröstä, ja se on nimeltään “pelkojen käsittely”. (Saattaa olla avuksi käydä läpi tri. Greerin artikkelit otsikoilla “The Case for Non-Hostility” sekä “A Harvest of Fear”. Ne ovat numeroilla X ja XI hänen monograafissaan. Editoitu versio abduktioilmiötä koskevasta artikkelista voi myös auttaa asettamaan tämän aiheen laajempaan perspektiiviin.)

Kuten teini-ikäiset tyttäreni ja poikani saattaisivat ilmaista CSETIn lähestymistavan avaruusolentojen pelkäämisen ongelmaan, “Hei chillaa, kaikki ookoo”. Käännökseni ja kommenttini tähän yleiseen neuvoon on seuraava: On ookoo olla jonkin verran vastahakoinen kun lähdetään kentälle ensimmäistä kertaa. Avaruusaluksen vektorointi tulee olemaan uutta suurimmalle osalle teitä jotka luette tätä manuaalia. Ensimmäisissä liike/ryhmätapaamisissa saatte jonkinlaisen idean siitä missä jokainen henkilö on pelkojensa kanssa. Meidän tulisi kaikkien olla tietoisia siitä seikasta, että muitten ihmisten sosiaaliset kasvot eivät useinkaan heijastele heidän todellisia tunteitaan. Toisin sanoe saatatte joutua olemaan enemmän huolissanne niistä mahdollisista tutkijoista, jotka vaikuttavat minimoivan pelkonsa, niiden sijaan jotka ovat avoimempia keskustelulle. Macho, joka hakkaa rintaansa ja kovaan ääneen esittää “Ei hätiä! Tulee olemaan iisi piisi”, saattaa vain peitellä suurta ahdistusta. Hollywoodin sosialisoivaa tyyppiä oleva saattaisi julistaa, “Beibi meitsi hoitaa tän. Me vaan kutsutaan ETIä ja syödään yhdessä ja sitten on bileet”, saattavat oikeasti pelätä vierailijoita. Vastakkaisella puolella samaa kolikkoa ovat ne, jotka eivät vain tunnu lakkaavan huolehtimasta siitä mitkä saattaisivat olla ETIen “todelliset aikeet”. Sellaisille henkilöille olisi ehkä hyvä jättäytyä kenttäytyöstä siihen asti kunnes he voivat hyvällä omatunnolla perustaa toimintansa CSETIn oletuksiin koskien avaruusolentojen väkivallattomuutta. Jos kenttätyön tekijä todella ei kykene hyväksymään sitä, että avaruusolentoja voi lähestyä, siloin he eivät kykene antamaan omaa panostaan kauhean positiivisin tavoin.

Meidän tulisi pyrkiä pitää mielessä, että ei ole olemassa absoluuttista standardia sille mikä määrittelee pelkoa olevan liikaa CE-5 -tiimin muodostamisessa. Suurin osa siitä riippuu ryhmän kokonaiskuvasta. Jotkut yksilöt ryhmässä saattavat joutua käsittelemään tätä ongelmaa enemmän kuin toiset. Koordinaattorin vastuulla on olla herkkä jokaisen yksilön tarpeille vastata pelkokysymykseen niin, että mahdolliset CSETI-tutkijat lähestyvät ryhmän normia ja kykenevät menestyksellä integroitumaan kenttätyötoimintaan.

Ryhmäkeskustelujen tulisi painottaa CSETI-periaatetta, että ellei selvästi ole toisin osoitettu, ilman epäilyksen häivääkään, me oletamme että avaruusolennot eivät ole millään tavalla vihamielisiä. Selvästikin joidenkin ryhmien tulee käsitellä tätä ongelmaa enemmän kuin toisten, mutta jos mahdolliset tutkijat eivät kykene hyväksymään oletusta ei-vihamielisyydestä, silloin he todennäköisesti jättäytyvät pois työryhmästä omin neuvoin. Jos he pysyvät työryhmässä, mutta eivät kykene osallistumaan täysin kaikkiin toimiin pelkojen takia, silloin heitä tulisi rohkaista jäämään pois. Liika avaruusolentojen pelko ilmenee liiketapaamisissa useilla tavoilla. Kuten yllä on mainittu, se voi ilmetä henkilön jatkuvana kysymyksen “mitkä avaruusolentojen todelliset aikeet ovat?” esittämisenä. Toisella puolella samaa kolikkoa pelkäävä henkilö saattaa pysyä omituisen hiljaa vaikka näyttääkin äärimmäisen mukavalta keskusteluissa avaruusolentojen motiiveist. On avuliasta huomauttaa, että avaruusolentojen näkökantilta tänne väkivaltaiselle planeetalle katselu saattaa antaa heille hyvän syyn kyseenalaistaa sen mitkä meidän todelliset aikeemme voivat olla heitä kohtaan. Onhan UFO-kirjallisuudessa kuvattu useita tapauksia joissa ihmiset ovat hyökänneet heidän kimppuunsa. Monet avaruusolentojen pahantahtoisiksi toimiksi raportoidut asiat eivät ole muuta kuin yksittäisten ihmisten projisoimaa vihamielisyyttä.

Työryhmä ja erityisesti sen koordinaattori tulisi olla tietoinen siitä, että joskus mahdolliset CSETI-tutkijat saattavat peitellä todellista agendaansa. He saattavat osallistua kenttätyöhön, mutta vain houkutellakseen vain tiettyä valitsemaansa avaruusolentojen ryhmittymää. Mytologia “pahoista harmaista, ihmisiä abduktoivista avaruusolennoista” on niin juurtunut lentävien lautasten faneihin, että CE-5 -työryhmä voi pitää sellaisia ennakkoluuloisia käsitteitä työryhmän toimintaa häiritsevinä. Painottamalla CSETIn perusperiaatetta, että toivotetaan tervetulleiksi kaikki Maapallolla vierailevat avaruusolennot, toivottavasti nämä negatiiviset asenteet voidaan kumota ja ne mahdolliset jäsenet, jotka todella eivät voi päästä liioista peloistaan yli, saavat viestin ja jäävät pois ryhmästä. Jos he eivät jää pois omin nokkineen, heidät tulee taivutella jättäytymään pois koska sellaiset pelkoon perustuvat ja ennakkoluuloiset mielipiteet vaarantavat koko tiimin työskentelyn. Joskus ylitsepääsemätön pelko saattaa nousta pintaan hienovaraisemmin. Työryhmän kuumottunut jäsen saattaa ottaa osaa liiketapaamiseen, mutta jää pois suurimmasta osasta kenttätyötä. Tällaisessa tilanteessa ryhmän ykseyttä ja kurinalaisuutta tulisi vahvistaa painottamalla kaikkien täydellisen osallistumisen tärkeyttä. Avaruusolentoihin kansalaisdiplomaattisen aloitteen saamisen tärkeys ei ole kevyttä hommaa. Niille, jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, mahdollisuudet onnistua ovat suuret, mutta ne, jotka eivät täysin osallistu joko pelon tai omistautumisen puutten vuoksi, saattavat haitata tai jopa pilata kaikkein omistautuneimpien jäsenten työtä.

Kyse on oikeasti vain luottamuksen rakentamisesta. Jos tiimin jäsenet eivät ansaitse toistensa luottamusta kollektiivisilla tekemisillään yhdessä toteuttaen CE-5 -aloitteen protokollia, on todennäköistä että he eivät kykene ansaitsemaan avaruusolentojen luottamusta ja jatkuvaa yhteistyötä, jotka epäilemättä tarkkailevat tekemisiämme. Kamppailu saada aikaan ja ylläpitää ykseys CSETIn CE-5 -tiimissä on erittäin käytännöllisin tavoin heijastusta siitä millä tavoilla rakennamme suhteen avaruusolentoihin. Tämä kamppailu, saada aikaan ykseys, on mahdollisesti mikrokosmos siitä tavasta jolla ihmiskunta joutuu opettelemaan tekemään yhteistyötä tietoisten ja älykkäiden olentojen planeettana, joka voi sitten liittyä suurempaan ja valistuneempaan planeettainväliseen yhteisöön.

Seuraavassa osiossa Shari Adamiak, [tuolloinen] CSETIn työryhmien vetäjä, kuvaa vakiintunutta ohjeistusta ja koulutusta kenttätyölle. Perus CSETIn kolmiovalo, äänet ja tietoisuus on hänen CE-5 -tiiminsä kehittämiä. Hänen sinnikkäät ponnistelunsa Denverin alueella ovat olleet inspiraatio kaikille myöhemmille CSETI-työryhmille. Hänen tietonsa ja kokemuksensa ovat elintärkeitä resursseja CSETIn missiolle. Hän on sekä auttanut muita kontaktiryhmiä ottamaan haltuun protokollat että työskennellyt läheisesti CSETIn kansainvälisen johtajan tri. Steven Greerin kanssa muodostaessaan nopean tutkimuksen tiimejä (Rapid Mobilization Investigative Team, RMIT). Tämä työryhmä ilman maantieteellisiä rajoja on onnistunut fasilitoimaan Viidennen Asteen Yhteyksiä ympäri maailman.

 

Artikkelin julkaissut CSETI Working Group Training Manual

Kit Greeniä edeltävät UAP-vahinkotutkimukset

Kirjoittanut Keith Basterfield

Blogin lukijat ovat huomanneet, että olen käyttänyt aikaa kirjoittaen mahdollisista lääketieteellisistä vaikutuksista, joita lähikohtaamisilmiöllä voi olla. Tämä aihe on pitkään kiinnostanut minua.

Tri. Kit Greenin työhön liittyvän keskustelun myötä UAP:n aiheuttamista lääketieteellisistä loukkaantumisista, haluaisin tarkastella Kit Greeniä edeltäviä lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa on tutkittu samanlaisa aiheita, erityisesti amerikkalaisia tutkijoita Richard Charles Niemtzow ja John F. Schuessler.

Tässä postauksessa käyn läpi Niemtzow’n työtä vuosien 1975-1996 välillä, ja sitten tarkastelen samanhenkistä John F. Schuesslerin työtä samalla aikavälillä.

Richard Niemtzow

Niemtzow syntyi USA:ssa vuonna 1942 mutta kävi lääkiksen Ranskassa vuosina 1965-1976 Universite de Montpellierin Faculte de Medecinessa, Montpellierissa, Ranskassa. Tämä yhteys Ranskaan tulee uudelleen esiin myöhemmin. Hän palasi USA:n ja hänestä tuli ilmavoimien kirurgi.

Noin vuonna 1975, kun hän oli edelleen Ranskassa, hän liittyi Aerial Phenomenon Research Organisationiin (APRO) ja kirjoitti artikkelin ”Halvaantuminen ja UFOjen lähikohtaamiset.” APRO Bulletiniin [Vol. 23, No. 5, March 1975, pp 1 & 6.]

Niemtzow kirjoitti enemmän artikkeleja APRO Bulletiniin, MUFON Journaliin ja English Flying Saucer Review’n; jotkut yksinään ja jotkut John Schuesslerin kanssa.

Vuoteen 1981 mennessä, kuten Jacques Valleen päiväkirjoissa kirjoitetaan, Niemtzow oli ystävystynyt tri. Kit Greenin sekä Claude Poherin kanssa Ranskan UFO-tutkimusryhmästä, joka nimettiin GEPANiksi. Myöhemmin Niemtzow oli kirjeenvaihdossa Alain Esterlen kanssa, joka oli GEPANin seuraava johtaja.

Myöhemmin vuonna 1981 tuolloinen radiologi Niemtzow perusti Project UFOMD:n, jonka sanottiin olevan lääketieteen harjoittajien verkosto UFOihin liittyvien vammojen tutkimiseen. Hän pyysi tohtoreita jotka olivat MUFONin jäseniä liittymään Project UFOMD:n.

Toukokuussa 1982 Niemtzow, MUFON Journalin [No. 179, Jan. 1983, pp 14-16] mukaan, palkattiin USA:n armeijan lääketieteellisen osaston konsultiksi, joka käsitteli Cash-Landrum tapausta.

Vuonna 1985 Niemtzow, J Allen Hynek ja Jacques Vallee vierailivat GEPANin toimistolla Ranskassa ja tapasivat heidän tiedekuntaansa. Tuossa tapaamisessa Niemtzow esitti tutkimuksen otsikolla ”Fysiologiset ja säteilyvaikutukset erittäin valoisista tunnistamattomista lentävistä esineistä.”

MUFON Journalissa vuonna 1987 [No. 225, January 1987, p18] raportoitiin, että Project UFOMD oli tuottanut vain kaksi tapausta välillä lokakuun 1. 1981 – lokakuun 1. 1983.

Vallee päiväkirjoissaan kuvaa merkinnässä 6. joulukuuta 1987 miten Niemtzow sai puhelinsoiton ranskalaiselta everstiluutnantilta, ilmeisesti UAP:n liittyen. Puhelun aiheena oli mikroaaltojen vaikutukset ihmisten kudoksiin.

Ranskalaiset jatkoivat Niemtzow’n hännystelyä UAP-aihetta koskien, mm. ranskalaisten mikroaaltoasiantuntijoiden tiimi vieraili hänen luonaan USA:ssa 1989. Vallee illallisti Jean-Jacques Velascon kanssa, joka oli GEPANin tuleva johtaja kesäkuussa 1989. Velasco vahvisti Valleelle, että jotkut ranskalaiset tiimit, jotka olivat kiinnostuneet mikroaaltoaseista, halusivat puhua Niemtzow’lle.

Heinäkuussa 1989 Niemtzow vieraili Ranskassa ja keskusteli UAP:sta ja mikroaaltojen fysiologisista vaikutuksista. Myöhemmin ranskalainen lääkäri, joka on asiantuntija ihmiskudosten säteilyvaikutuksissa, vieraili Niemtzow’n luona USA:ssa. CNES, eli Ranskan avaruusvirasto, jossa GEPAN myös sijaitsee, oli lähellä tarjota Niemtzow’lle töitä heiltä.

Myöhemmin Valleen päiväkirjoissa, eli neljännessä opuksessa, kerrotaan miten Niemtzow tutki paria abduktiotapausta, joissa yhdessä mukana oli naispuoleinen ilmavoimien majuri. Vallee lisää, että ”Richard on ollut yhteydessä amiraali Mohriin, Reaganin henkilöstöpäällikköön, joka oli kiinnostunut tällaisista tapauksista.” (merkintä 27. helmikuuta 1994.)

Vallee ei viittaa Niemtzow’n enää 28. tammikuuta 1996 jälkeen. Hänen kiinnostus aiheeseen oli lopahtanut.

Haluan selvittää miksi Niemtzow’n kiinnostus loppui niin kiinnostavaan aiheeseen. Vuonna 2016 sain selville hänen osoitteensa ja lähetin sähköpostia. Kysyin kolmea kysymystä.

1. Kerättyänne dataa vammoista, mihin johtopäätökseen tulitte?

2. Miksi lopetitte tutkimuksenne?

3. Mitkä ovat lopulliset päätelmänne UAP:sta?

Niemtzow vastasi:

”Lopetin tutkimuksen umpikujaan. Alalla ei olla edistytty juurikaan ja iso osa on pelkkää spekulaatiota.”

Loput Niemtzow’n haastattelusta löydät tästä vuoden 2016 postauksesta.

John Schuessler

Kuten mainittua, Schuessler ja Niemtzow kirjoittivat yhdessä useita artikkeleita UFO-kohtaamisten terveyshaitoista, jotka ovat ilmaantuneet UFO-kirjallisuuteen 1970- ja 1980-luvuilla.

Vuodesta 1981 eteenpäin Schuessler tutki ja dokumentoi usean vuoden ajan 29. joulukuuta 1980 sattunutta tapausta, jossa Betty Cash, Vicki Landrum ja Colby Landrum olivat mukana epätavallisessa kohtaamisessa.

Lähde: Keith Basterfield

Tapaukseen liittyi lämmön tunne ja kirkas valo. Tapauksen jälkeen he raportoivat seuraavia oireita: pahoinvointi, oksentelu, ripuli, silmien kirvely ja auringonpistoksen tunne. Cash raportoi rakkuloita ihollaan. Hiustenlähtöä raportoitiin myös.

Kaksi parasta informaatiolähdettä säteilytapaukselle löytyvät Schuesslerin vuoden 1998 kirjasta ”The Cash-Landrum UFO Incident.” [Geo Graphics Printing Co.] sekä Curt Collinsin blogista ”Blue Blurry Lines.”

Vuonna 1991 MUFON muodosti lääketieteellisen komitean, ja Schuessler oli ryhmänjohtaja MUFONille. Komitean rooli oli tuoda yhteen lääketieteen tutkijoita muodostamaan toimintaprotokolla, keräämään ja arvioimaan tapausdataa, käsittelemään lääketieteellistä evidenssiä ja edistämään tiedonvaihtoa.

Vuoteen 1995 mennessä Schuesslerin katalogi ”Luettelo UFOihin liittyvistä fysiologisista vaikutuksista ihmisille” sisälsi lähes 400 tapausta. Kuten kaikki sellaiset katalogit, se oli vain kasa materiaalia eri lähteistä, eikä faktoja voitu tarkistaa oikeiksi tai jäljittää informaation alkuperäistä lähdettä. Esimerkiksi minä tarkastin Australian tapaukset katalogissa. Jotkut olivat anekdootteja, toiset taas eivät olleet lähikohtaamisia. Lisäksi jotkut lääketieteelliset vaikutukset oltiin merkitty ”abduktioksi”, joka itsessään ei ole lääketieteellinen vaikutus.

Lopputiivistelmä

UFOihin liittyvien lääketieteellisten vammojen tutkimus ulottuu ainakin vuoteen 1975, noin 45 vuotta, ja tätä työtä on jatkanut tri. Kit Greenin tutkimukset.

Tunnustus

Kiitos brittiläiselle tutkijalle Isaac Koi siitä, että hän tarjosi linkin AFUn verkkosivuille, josta Schuesslerin katalogin voi ladata.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Richard Dolan käsittelee Leonard Stringfieldin tutkimusta

Vaikka UFO-maailma kohiseekin viimeisimmästä Pentagonin julkistuksesta, jossa tiedostot ’Flir,’ ’Go Fast,’ ja ’Gimbal’ viimein tunnustettiin, niitä pidetään edelleen ”me emme tiedä mitä nämä ovat”-vaiheessa UFO-paljastusta.

Mutta edesmenneen Leonard Stringfieldin tutkimus kertoo siitä miten heikko tuo kanta on. Stringfieldin pioneerityö UFO-törmäystutkimuksen parissa johti hänet haastattelemaan lukemattomia ihmisiä.

Toisin kuin monet nykypäivän tutkijat, jotka puhuvat ”tietovuotajien” paljastuksista, Stringfield oli oikeasti huolellinen ja ammattimainen, ja hän puristi lähteistään niin paljon tietoa kuin mahdollista. Hänen tapauksiaan kannattaa tarkastella lähemmin.

Richard ja Tracey puhuvat eräästä Stringfieldin huimasta tapauksesta, jossa ilmeisesti henkilö kohtasti avaruusolennon kasvotusten. Tämä oli eräs Stringfieldin viimeisistä tapauksista. Hän kuoli vuonna 1994.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Dokumentti: Witness of Another World

Witness of Another World on uusi dokumentti yksinäisestä lehmipojasta, joka on elänyt yksin siitä lähtien kun hän näki UFOn ja omituisia olentoja lapsena.

Elokuvantekijä Alan Stivelman — yhdessä tunnetun tiedemiehen ja tutkijan Jacques Valléen kanssa — lähtee huikealle matkalle auttaakseen Juania ymmärtämään hänen lähikohtaamisensa syvempää tarkoitusta.

Tämä tositarina näyttää lähikontaktien pitkäaikaiset vaikutukset, ja se osoittaa ettei kukaan ole poissuljettu mahdolliselta kontaktilta.

Katso elokuva täällä:
https://www.amazon.com/Witness-Another-World-Juan-Perez/dp/B07Z9XH3RH/ref=sr_1_1?keywords=witness+of+another+world&qid=1571753717&sr=8-1

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Viesti vuodelle 2020

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Viesti tällä kertaa käsittelee varsin ajankohtaista aihetta, Amerikan vuoden 2020 vaaleja ja siihen liittyvää avointa UFO-paljastusta.

Vaikka viesti on osoitettu pääosin amerikkalaisille, se ei tarkoita ettemmekö voisi olla vapaan länsimaailman kansalaisina osoittamassa tukeamme kaikille länsivalloille avoimen UFO-kontaktin ja -paljastuksen puolesta.

Siksi on tärkeää, että kaikki lukijat tämän luettuaan miettisivät omalta kohdaltaan miten äänestää avoimen UFO-paljastuksen puolesta. Mikä on se teko minkä itse voisin tehdä? Teko voi olla symbolinen, mutta se on pakko tehdä omassa fyysisessä todellisuudessa, kuten viestistä käy ilmi.


Kuten olette todistaneet planeetallanne… omassa maassanne ja monissa muissa Maapallon maissa… on kasvava taipumus sellaisilla yksilöillä hankkiutua valta-asemaan, jotka haluavat säilyttää tuo vallan hinnalla millä hyvänsä.

Sellaisilla jotka eivät välttämättä palvele monien tarpeita, vaan ainoastaan muutamien tarpeita (me lainaamme tässä erästä tieteiselokuvaanne).

Joten meillä on tämä sanottavanamme. Ja se on mahdollisuus teille tehdä suuri siirtymä haluamaanne suuntaan. Ja meille sallitaan tänä aikana puhua hieman syvemmin siitä mitä ehdottaa teidän poliittiseen tilanteeseenne sikäli kun se liittyy kontaktin aikaikkunaan.

Pääosin siksi koska, ja tämä on se mikä on kriittistä: Jos tilanne ja olotila ei muutu positiivisempaan suuntaan kriittisenä vuotenanne 2020, kontaktin aikaikkuna kutistuu rajusti. Ja riippuen siitä mitä tapahtuu tuota seuraavina vuosina, se saattaa jopa jossain määrin kadota kokonaan.

Me olemme ajoittain puhuneet asioista, joiden me tunnemme tapahtuvan tulevaisuudessa. Eräs erityinen teille kertomamme asia oli, että vuotenne 2016 tulisi olemaan eräs tärkeä kääntöpiste, ja että vuonna 2016 kaikki tulisi muuttumaan… jonka uskon suurimman osan teistä näkevän että se on muuttunut siitä mitä se oli aiemmin. Ei välttämättä teidän suosimaanne suuntaan.

Joten nyt me haluaisimme vahvistaa ymmärrystä siitä, että jos te olette halukkaita luomaan uuden siirtymän teoillanne, voitte siirtää tämän energian takaisin. Mutta jos ette, kontaktin aikaikkuna tulee olemaan vaikeampi löytää.

Joten jälleen kerran, emme sano teille mitä tehdä, me emme voi tehdä niin. Emme pakota teitä, mutta ehdotamme teille, että jos olette todella kiinnostuneita kokemaan avoimen kontaktin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa… silloin me vahvasti kehoitamme teitä tekemään kaiken vallassa olevanne varmistamaan, että tulevana vuotenanne 2020 poliittisesti kaikki kansakunnassanne muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Tämä on kriittinen kääntöpiste historiassanne.

Negatiivisen energian ylläpito siinä määrin kuin sitä maassanne ja muissa maissa nyt ilmaistaan ympäri maailman… tulee ohjaamaan teidät kohti sitä viemäriä, joka oli samanlainen polku historiassa mikä salli Harmaiden tuhota heidän oman versionsa Maasta.

Tämä on, ja me emme voi mitenkään korostaa tätä tarpeeksi, absoluuttisen kriittinen kääntöpiste monille teistä.

Te voitte tehdä jotain asialle. Mutta teidän pitää toimia. Ja jos valitsette olla toimimatta, silloin saatatte havaita, että koko avoimen kontaktin ideasta keskustelu kanssamme ei enää ole kelvollinen keskustelunaihe.

Minun sallitaan jälleen kerran muotoilla tämä käytännöllisemmällä kielellä, vaikka uskon, että suurin osa teistä tuntee sen mitä me ehdotamme.

Joten me yksinkertaisesti sanomme sen tällä tavoin: Teidän täytyy, jos teillä on kyky tehdä niin, äänestää. Kuuletteko meitä, kuuletteko meitä, kuuletteko meitä?

Me ymmärrämme, että monet yksilöt eivät suosi muutosta tähän energiaan. Ja me ymmärrämme ja olemme havainneet, että monet yksilöt ja organisaatiot tekevät kaikkensa varmistaakseen jotta tämä ei muuttuisi.

Ulkovallat, joilla on erikoisia intressejä, ovat sekaantumassa asioihinne. Ja jopa omasta maastanne sekaannutaan näillä samoilla erikoisilla intresseillä.

Me ymmärrämme, että voi olla jossain määrin suhteellisen väistämätöntäkin, että sellaista sekaantumista tapahtuu. Ja se on jotain mitä voidaan lievittää.

Ja me tiedämme, että planeetallanne on yksilöitä, jotka työskentelevät sen eteen ja minimioivat kaikki negatiiviset vaikutteet, joita tällainen väliintulo muilta saattaa aiheuttaa tuleviin vaaleihinne.

Mutta on itse asiassa muitakin asioita joilla voitte itse lievittää sitä!

Eräs kaikkein tehokkaimmista asioista, jonka voitte tehdä, on itse asiassa antaa äänenne ennakkoon, aikaisemmin kuin vaalipäivänä! Valtiossanne, maassanne teidän sallitaan äänestää melkein kokonainen kuukausi etukäteen ennen vaalipäivää.

Mitä nopeammin ja aikaisemmin äänet tulevat, sitä vähemmän väliintuloa esiintyy. Sitä vähemmän vaalitulosta voidaan manipuloida. Äänet on pakko laskea… koska ne on jo rekisteröity ennen varsinaisen äänestysprosessin käyntiin saattamista. Ja ne on pakko laskea.

Tutkikaa kaikkia mahdollisia asioita, joita voitte tehdä varmistaaksenne, että äänenne tulee lasketuksi.

Olkaa tietoisia ja sallikaa itsenne käydä toimeen.

Sillä muistakaa jälleen kerran: Sanat ovat hyviä, aikeet ovat hyviä. Mutta fyysisen todellisuuden kieli on fyysinen teko. Täten, kaikki tehdyt teot merkitsevät. Tekemättä jätetyt teot merkitsevät myös. Mutta eivät välttämättä suosimaanne suuntaan.

Ymmärrättekö mitä me sanomme? Joten homma on kiinni teistä, ja kyse on edelleen teidän maailmastanne. Ja tulevissa viesteissä meidän saatetaan sallia esittää enemmän kommentteja poliittisesta tilanteestanne. Katsotaan.

Mutta pääsyy sille miksi meidän sallitaan tehdä niin, edelleen muistuttaen teitä siitä että kyse on teidän omasta valinnastanne… on yksinkertaisesti se, että tämä on niin kriittinen kääntöpiste historiassanne. Jos asia ei olisi niin, me emme välttämättä olisi saaneet lupaa selittää sitä mitä me juuri selitimme.

Joten jo pelkästään se, että me edes puhumme tästä, tulisi kertoa teille asian vakavuudesta.

Joten jos aiotte pitää yllä kontaktia kanssamme ja sallia avoimen kontaktin aikaikkunan olla niin suuri kuin mahdollista, niin kiihtynyt kuin mahdollista: Toimikaa omaksi parhaaksenne. Toimikaa ja sillä on väliä. Ja tulkaa lasketuiksi.

Mielenterveysammattilaiset tarvitsevat koulutusta UFO-kohtaamisista

Useat UFO-tutkijat ja MUFONin tutkijat tuntuvat olevan hämmentyneitä viime aikojen pyrkimyksestä saada ammattiapua niiltä, jotka työskentelevät mielenterveysalalla. ”Abduktoidut eivät ole hulluja, joten miksi he tarvitsisivat mielenterveysammattilaista?” tai ”He voivat tarkoittaa hyvää auttaessaan, mutta he vain eivät tiedä mitä he tekevät UFO-tutkimuksen suhteen!” tai ”He pitävät tiedot itsellään eivätkä anna meidän saada tietää mitään mistään johtuen luottamuksellisesta potilassuhteesta.” tai ”He puskevat meidät pois tutkimuksesta, väittäen että me emme ole ammattilaisia ja kertovat silminnäkijöille ettei meille saa puhua.”

Okei, vetäkää kaikki hyvään henkeä…. ja rauhoittukaa. Ensinnäkin, UFO-tutkijoilla on paljon työtä tehtävänä omalla alallaan. Toiseksi, tosi harvalla mielenterveysammattilaisella on aikaa tai energiaa tehdä kaikkea kenttätutkimusta, jota tutkijat ovat tehneet monien vuosien ajan. Kolmanneksi, ja tärkeimpänä, on se läsnäolo ja intensiteetti millä UFO-kohtaamiset ovat kehittyneet. Enää ei pelkät valot taivaalla ole huolenaiheemme. Yksityiskohtaiset kuvaukset UFO-havainnoista eivät vielä liity ihmistunteisiin samalla tavalla kuin muistinmenetykset, unettomuus, omituiset ja ennennäkemättömät unikuvat, sekä ahdistus, jotka kaikki sanotaan liittyvän UFO-miehistön kasvotusten tapaamiseen.

Mikä tahansa tapahtuma, joka häiritsee ihmistunteita, ja ne tavalliset selviämisprosessit tulevat vaatimaan ammattiauttajaa ja opastusta. Tämä ei tarkoita, että silminnäkijä on mielisairas. Kaikkiin yksilön normaaleja selviämisprosesseja häiritseviin asioihin voidaan tarjota tehokkaammin apua jonkinlaisella ammattimaisella interventiolla. Posttraumaattinen stressioireyhtymä on erinomainen esitys tästä häirinnästä yksilön päivärutiineihin, joka hämmentää ja suistaa raiteiltaan perinteiset selviämismekanismit.

On totta, että suurimmalla osalla mielenterveysammattilaisista ei ole syvää ymmärrystä ufologian kaikkein akuuteimmista kysymyksistä tai tutkimustarpeista. Toki nämä olisivat toisarvoisia kun hoidetaan yksilön tarpeita ja oireita. Mutta UFO-abduktoidun mielenterveyden hoidossa ammattilainen luonnollisesti saa kuulla paljon UFO-dataa. Väistämättä hän muuttuu tämän epätavallisen informaation säilöksi. Monet UFO-tutkijat samalla tavalla ovat löytäneet itsensä lohduttamasta järkyttynyttä ja pöllämystynyttä henkilöä ilman, että hän todella haluaisi joutua terapeutin rooliin. Tässä ajassa tuntuu siltä, kuin molemmat roolit tarvitsisivat toisiaan tämän syntyvän, uudenlaisen kokemisen tutkimuksessa.

Mielenterveysammattilaisten tulisi rohkeasti vastata emotionaalisiin ongelmiin kun taas UFO-tutkija auttaa ymmärtämään ja korreloimaan kokemuksien sisältöä. Ammattilainen on loppujen lopuksi vastuussa henkilön hyvinvoinnista, edistyksestä, mukavuudesta ja tutkimuksen etenemisestä. Tutkija voi auttaa kouluttamaan ammattilaista siitä miten datakuviot ja keskeiset kysymykset voivat avata lisää emotionaalisia tarpeita. Mielenterveysammattilainen ehdottaa sitä mikä on kaikkein eniten avuksi henkilölle kaikkina aikoina.

Luottamuksellisuus on erittäin tärkeää, ja se ylittää kaikkien muiden tarpeen tulla väliin, jotka saattaisivat kokea haluavansa katsoa sivusta tai kysyä kysymyksiä. Tutkijoiden tulee muistaa, että he ovat ”vieraita”, joille on sallittu tarkkailla henkilökohtaista ja yksityistä terapiasessiota vain kohteen pyynnöstä ja tämän mukavuuden tasolla. Kohde on lopulta se joka määrää kuka saa olla läsnä ja mitä sallitaan tehdä mm. istunnon nauhoittamisen ja anonyymiuden suhteen. Kohteen oikeus luottamuksellisuuteen ylittää kaikki MUFONin politiikan tulkinnat tallenteiden säilyttämisestä tai julkisesta raportoinnista. Kohdetta tutkiva on ”hiljainen kumppani” siten, että hän ei verbalisoi kysymyksiä hypnoosin aikana, mutta kirjoittaa ajatuksiaan ja ideoitaan paperille hypnotisoijan nähtäväksi ja käytettäväksi. Molemmat roolit tulee antaa vakavalle, vastuulliselle, herkälle ja tuomitsemattomalle persoonalle tehtäväksi. Tutkija voi oppia paljon ihmisluonteesta ja emotionaalisen maailman syvyydestä ihmisillä osallistumalla tällaiseen tilanteeseen.

Mutta paljon suurempi ongelma on nyt käsillä. Tuhannet hämmentyneet ja kiinnostuneet kansalaiset hiljaa pyytävät apua. He ovat tietämättään ottamassa tutkijoita valtaansa monilla kysymyksillä ja tarpeilla, joihin tulisi kuulua tämä tarpeellinen mielenterveysammattilaisen osallistuminen. Ongelma on, että niin harva mielenterveysammattilainen on mukana aktiivisesti. On monia, jotka ovat kiinnostuneita ja jopa ovat mukana sessioissa, mutta he jatkuvasti epäröivät ryhtyä aktiivisesti palvelukseen johtuen henkilökohtaisista peloista ja ammattimaisista epävarmuuksista.

Kaksi huolestunutta kansalaista, joilla on rahallisesti mahdollisuus aloittaa uusi tutkimusprojekti, tekivät sitoumuksen National Conference on Anomalous Experiencesissa, joka pidettiin Temple Universityssa tammikuussa 1991. He päättivät, että toisen heistä tulisi hankkia ensin varteenotettava ja realistinen arviointi sellaisista tapauksista USA:ssa — jotenkin! Tämä saavutettiin jossain määrin, kun he hankkivat Roper-organisaation tekemään suuren määrän haastatteluja kasvotusten noin 2000 henkilöstä jokaisella kerralla. Nämä lähes 6000 henkilöä vastasivat huolella muotoiltuihin kysymyksiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista. Roper-organisaation ammattilaisten tulokset, joiden virhemarginaalin sanottiin olevan 1%, viittaisivat siihen, että niinkin moni kuin 3,7 miljoonaa amerikkalaista on kokenut UFO-abduktion. Kuitenkin, tämä on edelleen karkea ajatus tämän ongelman laajuudesta.

On niitä, jotka todella uskovat, että heidät on abduktoitu, mutta heitä ei ole koskaan haastateltu, tutkittu tai hypnotisoitu. He silti edelleen lukeutuvat ”uskovien” kategoriaan sellaisessa kyselytutkimuksessa. Sitten on niitä, jotka kiistävät sellaisen koskaan tapahtuneen heidän elämässään, huolimatta suuresta määrästä todistusaineistoa joka sanoo vastakkaista. He nopeasti sanovat ”ei” suurimpaan osaan kysymyksistä, koska heillä on emotionaalinen tarve pitää nämä yksityisasiat salassa. Tämä asenne on alunperin varsin yleinen niillä osallistujilla, joilla pelon tai hulluuden leima saattaisi kiinnittyä heidän otsaansa kun he puhuvat suoraan. Vaikka Roperin kyselytutkimus olisi 50% virheellinen tilastollisesti, silloin meillä olisi edelleen vajaa kahden miljoonan abduktion kokeneen joukko (ja tähän ei kuulu lapset!).

Toinen kiinnostava komponentti näissä kyselytutkimuksissa on tilastollinen merkitsevyys vastauksissa, jotka kuuluvat alaryhmään ”Poliittis-yhteiskunnalliset aktiviteetit”. Tähän ryhmään kuuluu henkilöitä, joilla on taipumusta olla trendien eturintamassa ja johtajia, koska he ovat jämäkämpiä, äänekkäämpiä, korkeammin koulutettuja ja aktiivisia tai mukana yhteisön tapahtumissa. Jos UFOt olisivat arvoton aihe, jolla ei ole mitään substanssia, tämä ryhmä olisi todennäköisemmin se joka sanoisi sen ääneen. Mutta tämä ryhmä raportoi enemmän omituisia tapauksia jokaisessa merkittävässä kysymyksessä. Oliko tämä aliryhmä vain halukkaampi raportoimaan rehellisesti, kun muut taas aliraportoivat?

Kirjanen nimeltään Unusual Personal Experiences ottaa mukaan nämä löydökset, lisäksi mukana on kommentaareja tri. John Mackilta, tri. David Jacobsilta, tri. Ron Westrumilta, Budd Hopkinsilta ja minulta. Nämä kommentit on suunnattu esittelemään UFO-abduktioaihe älykkällä tavalla mielenterveysammattilaisille. Lähes 100 tuhatta näitä 60-sivuisia kirjasia on lähetetty postissa toukokuussa 1992 psykiatreille, psykologeille ja kliinisille sosiaalityöntekijöille ympäri maata siinä toivossa, että koulutettaisiin lisää apua niille, jotka odottavat jonkinlaista helpotusta tai vastausta heidän hämmentäviin tunteisiinsa. Lähes 1000 ammattilaista vastasi mielenkiinnolla oppiakseen aiheesta lisää, ja mahdollisesti auttamaan. Kirjasessa on irroitettavia postikortteja, joilla he saattoivat rekisteröityä ilmaisiin seminaareihin, joita pidettäisiin eri puolilla USA:ta. Menestyksekkäitä seminaareja, joissa keskimäärin 100 ammattilaista on ollut mukana, on pidetty jo New York Cityssa (heinäkuu 1992), Los Angeleissa (marraskuu 1992) ja Atlantassa (maaliskuu 1993).

Jotkut näistä ammattilaisista ovat alkaneet kirjoittaa niille meistä, jotka ovat tarjonneet lisäkommentaareja kirjaseen. Kommentaarit olivat täydentäviä, tukevia, rohkaisevia ja jopa kiitollisia. Jotkut vastaajista pyysivät jo lisätietoa hoitostrategioista. Eräs psykologi soitti minulle pyytääkseen mukaan etänä terapiaistuntoon, kun hän yhtäkkiä tunnisti oireet kirjasesta. Hän oli yrittänyt sovittaa hänen asiakastaan monipersoonallisuusoireyhtymän kategoriaan, mutta se vain ei ollut tyydyttävä. Vaikka tämä ei koskaan ollutkaan väittänyt olleensa yhteydessä UFOihin tai avaruusolentoihin, hän oli kuvannut tarkkaan abduktioskenaarion yksityiskohtia hypnoosissa kuvatessaan mystisiä amnesiajaksoja. Nyt hän tajusi, että hän saattoi olla paljastamassa jotain, ja kysyi monia vilpittömiä ja tarpeellisia kysymyksiä. Se oli selvä merkki siitä miten tällainen pieni kirjanen voi auttaa niitä, jotka jo etsivät apua, mutta mahdollisesti diagnosoivat väärin.

Huolimatta kaikista tästä vaivannäöstä ”ostajan tulee silti olla varuillaan” koska meillä ei ole kontrollia siitä mikä motivoi ammattilaista lähtemään mukaan. Me emme voi taata heidän osaamistaan. Me emme voi taata epätuomitsevien asenteiden herkkyyttä. Me tiedämme, että näitä tutkintoja on suorittanut kaikenlaiset persoonat. Lopulta se on kuitenkin abduktion kokeneen harteilla päättää mikä hänelle on parasta. Lopulta luotettavien auttajien verkosto on laajentunut kommunikoimalla aiheesta ja mahdollisesti standardoimalla käytänteet. Meidän tulee puskea eteenpäin… rauhassa.

 

Artikkelin kirjoittanut John S. Carpenter ja julkaissut alienjigsaw.com

Lyhyt johdatus Sandia-vuorten avaruusolentoihin

Sandia-vuorten alla Albuquerquen itäosassa, New Mexicossa (USA), sijaitsee avaruusolentojen tilat, joita hallinnoi Tähtikansa nimeltä P’nti Zeta Reticuli II -järjestelmästä. Sandia-vuorten informaatiokompleksi on 2 mailia syvällä maan alla, ja se on otettu käyttöön muinaisen tunnelijärjestelmän kohdalle, joka siellä on ollut jo tätä aiemmin. P’nti:t ovat hallinnoineet tätä tukikohtaa jo 15 tuhannen vuoden ajan, ja se toimii informaatiokeskuksena avaruusolennoille, jotka saapuvat Maapallolle joka puolelta galaksia vierailemaan planeettamme pohjoiselle ja läntiselle pallonpuoliskolle. Se on yksi neljästä maahan rakennetusta tukikohdasta, joita he hallinnoivat; myös merissä on neljä vedenalaista tukikohtaa.

P’ntien kotimaailma on P’ntl (lausutaan p’n-tell). Se on viides planeetta, joka kiertää kahden auringon Zeta Reticulin järjestelmää, noin 40 valovuoden päässä Maasta. Se on myös merellinen planeetta, ja hieman suurempi kuin Maapallo. Sillä on suhteellisesti suurempi määrä makeaa vettä järvissä kuin merissä on suolavettä.

Reticuli-tähdistön alueella on useita kansoja, jotka näyttävät samoilta. Niiden päät ovat suuret, silmät tummat ja kehotyyppi on hoikka. P’ntit ovat lyhyimpiä näistä, jotka vierailevat planeetallamme, arviolta noin 130-senttisiä. He ovat luonnostaan yöeläjiä. Heidän silmissään on luomet, joista yksi on samanlainen kuin meillä, ja toinen on silmän päältä vetäytyvä linssi, joka toimii valon suodattimena ja suojaavana pintana. Heidän iiriksensä ovat meitä suuremmat, ja ne ovat sinisen, vihreän, ruskean, kultaisen ja violetin värisiä. Heidän retinat kykenevät prosessoimaan visuaalista informaatiota Maapallon ihmisten silmiä paremmin. Heidän yönäkönsä on loistava ja lähes täydellinen värinäkö. Kommunikaatio heidän kanssaan on lähes 100% teleppaattista, ja siihen kuuluu muutamia käsiliikkeitä. P’nti-kansaa pidetään ”neutraalina” Tähtikansojen keskuudessa.

Monet Tähtikansat, jotka vierailevat Maapallolla, kertovat että me elämme eräässä kaikkein kauniimmista vesiplaneetoista tässä galaksin osassa. Kun heiltä kysytään miksi he ovat täällä, heidän ensimmäinen vastauksensa on, ”Kaikki liittyy veteen!” ja selittävät, että 75% Maan ulkopuolisista vierailijoista ei tule vierailemaan ihmisten luona. Sen sijaan, he tulevat koska meillä on yltäkylläisesti vettä täällä, he tulevat tutkimaan meriämme ja kommunikoimaan veden alla asuvien älykkäiden lajien kanssa.

P’ntien mukaan Maapallon virallinen Ensikontakti on suunniteltu syksylle 2021, ja tällä hetkellä on 32 Tähtikansaa jotka haluavat osallistua juhlistamaan tätä julkista tilaisuutta. He informoivat meitä, että suuria ilmastoon liittyviä muutoksia on tällä hetkellä käynnissä. Dramaattisten planeetallamme tapahtuvien muutosten keskellä KAIKKI nämä tähtienväliset/intergalaktiset kansat ovat tietoisia, että aika on loppumassa Maapallon ihmisiltä, ja me tulemme tarvitsemaan apua (jälleen kerran). He haluavat esittäytyä meille, ennen kuin tilanne muuttuu kriittiseksi.

Tämän prosessin helpottamiseksi, ja koska monet Tähtikansat kommunikoivat telepatialla, joulukuussa 2017 P’nti:t pyysivät aloittelijan opasta julkaistavaksi verkossa, jonka avulla me voisimme parantaa telepaattisia kykyjämme. Telepathy 101 -opas on saatavilla verkosta eri kielillä:

Documents

Yksityiset kansalaiset ympäri maailman, jotka ovat tutkineet sitä ja soveltaneet sen oppeja, vastaanottavat nyt henkilökohtaisesti CE5-proseduurin mukaisia yhteyksia avaruusolennoilta, ja raportoivat takaisin todisteita tästä (joita löytyy myös verkkosivuilta).

Sandia-vuorten tyhmä on ollut yhteydessä myös maailmanlaajuisesti sosiaalisen median kautta Twitterissä vuodesta 2015, kun he pyysivät tällaista tiliä avattavan heille. Ryhmän jäsenet Sandia-vuorten asemalla käyttävät Twitteriä käyttäjänimellä @sandiawisdom, ja he vastaavat kysymyksiin kahden paikallisen telepaattisen tulkin, Su Walkerin ja Rev. White Otterin, kautta. CE5-tapahtumien pitämisen käsikirja on myös heidän käsialaansa, joka on kirjoitettu P’ntien tarjoaman tiedon pohjalta.

He ovat kertoneet itsestään 48 tuhannen twiitin verran, ja näitä on mahdollista käydä läpi ja etsiä tietoa myös sivuilla  officialfirstcontact.com.

 

Artikkelin julkaissut Official First Contact

Kontaktihenkilö Billy Meier ja Seulasten tähdistö

‘BILLY’ EDUARD ALBERT MEIER (BEAM)

Billy Eduard Albert Meier BEAM
‘Billy’ Eduard Albert Meier (BEAM)

“Billy” Eduard Albert Meier syntyi helmikuun kolmantena päivänä 1937 Bülach/Zürichissa, Sveitsissä.

Nykyään Billy asuu Sveitsissä, Hinterschmidrütissa, itse perustamassaan Semjase-Silver-Star-Centerissa (SSSC).

Sen lisäksi, että hän on yksi harvoista tieteellisesti todistetuista UFO-kontaktihenkilöistä, Billy Meier on myös lähde uskomattoman suurelle määrälle erityistä profeetallista, tarkkaa, tieteellistä tietoa maailmasta ja sen tapahtumista. Nyt on tiedossa jo yli 200 profetiaa ja ennustusta Meieriltä, jotka on vahvistettu.

Hän koki ensimmäisen kontaktikokemuksensa viiden vuoden ikäisenä Sfathin kanssa, joka on kotoisin planeetalta nimeltä Erra (Pleiades/Seulaset), vuodesta 1942 vuoteen 1953.

Vuodesta 1953 vuoteen 1964 hänen kontaktinsa olivat Asket, sisaruniversumista nimeltään DAL.

Vuodesta 1975 vuoteen 1986 hänen kontaktinsa olivat olentojen Semjase, Ptaah ja Quetzal kanssa.

Pleiadilaiset/seulaslaiset ja heidän liittonsa ovat humanoideja joilla on fyysinen keho ja he näyttävät samanlaisilta kuin ihmiset Maapallolla, poislukien pienet anatomiset erot, erityisesti liittolaisia koskien. He elävät keskimäärin yli 1000-vuotiaiksi.

Heidän kotiplaneettansa — jonkin verran pienempi kuin Maapallo — on nimeltään Erra. Sen populaatio on arviolta 500 miljoonaa, kun koko Liiton populaatio on arviolta 120 miljardia.

Pleiades / Seulaset ei ole identtinen sen Seulasten tähdistön kanssa jonka me näemme yötaivaalla. He ovat noin 80 valovuoden päässä Pleiadeksen takana toisessa aika-avaruus-jatkumossa (toisessa ulottuvuudessa).

Pleiadeksen/Seulasten tietoisuus (“henki”) ja teknologia ovat paljon kehittyneempiä kuin Maapallolla.

Pleiadilaiset/seulaslaiset ja heidän kansansa on meidän sukulaisiamme, meillä on samat esi-isät mutta he ovat kehittyneet eri suuntaan.

Vuodesta 1975 elokuun 19. päivään 2003 on ollut 632 henkilökohtaista ja 748 telepaattista kontaktia Seulasten ja Liiton jäsenmaailmojen avaruusolentojen kanssa. Kontaktit ovat edelleen käynnissä.

Yli 347 kontaktia on dokumentoitu ja saatavilla kontaktiraportteina. Vuoteen 2003 mennessä 16 kirjaa kontaktikertomuksia, jokainen 200 sivua, on julkaistu, vaikkakin vain saksaksi. Jotkut käsitellyistä aiheista: Luomakunta, universumin alkuperä, Maapallon historia, tiede, astronomia, henkisyys, reinkarnaatio, geneettinen manipulaatio, Maapallon uskonnot, ihmisevoluutio, avaruusolentojen alkuperä ja vierailu Maapallolla, telepatia, Maaoallon ylikansoitus, ympäristötuho, miesten ja naisten väliset suhteet, hallitus ja armeijan salailu ja paljon muuta.

Satoja valokuvia on otettu aluksista, niiden laskeutumisjäljistä, mm. 5 eri variaatiota aluksista 3,5 metristä 7-metrisiin, yleensä humanoidien ohjaamia.

Toiset alukset ja telemetrilevyt ovat etäohjattuja ja niitä on myös valokuvattu useasti. On olemassa myös suuria emoaluksia avaruuden halki matkustusta varten. On olemassa valokuvia yksittäisistä objekteista ja niiden ryhmistä, päivällä ja yöllä.

On myös videota ja super8-kuvamateriaalia. Filmi on analysoitu elektronimikroskoopilla, laserkuvauksella ja tietokonealgoritmeilla, lämpökameralla ja reunatunnistuksella, Z-skaalauksella, tiheysanalyysilla, mikrotiheysmittarilla, infrapunamittarilla, vidicon-putkella, digitalisoitu ja kuvaprosessoitu tietokoneilla.

8 mm videomateriaali

Filmillä näkyy eri variaatioita aluksista; useita aluksia, samanaikaisia spatiaalisia kääntymisiä. Osa videosta on analysoitu freimi freimiltä.

Katso videot täällä:

http://www.figu.org/ch/ufologie/filmaufnahmen

Videot voit hankkia itsellesi täältä:

https://shop.figu.org/multimedia/filme/ausschnitte-reportagen

4 metallista, 1 biologinen ja 9 mineraali- ja kristallinäytettä

Metallianalyysi on kuvattu läpikotaisesti videolla (Beamship the Metal). Siinä näkyy miten metalli muodostetaan kylmäfuusiolla. Tämä teknologia ei ole Maassa tunnettua metallurgiaa.

20 minuutin äänitallenne aluksen pyörivästä äänestä

Äänitallenne suojaamattomasta aluksesta nauhoitettiin usean silminnäkijän läsnäollessa, jotka kuulivat kuurouttavan äänen, mutta eivät kyenneet havainnoimaan alusta joka oli piilossa näkyviltä. Kova surinaääni kuului yli 4 kilometrin päähän, ja se varmistettiin samasta suunasta saapuneiden ihmisten korvin.

Tieteellinen analyysi osoitti, että ääni koostuu useasta taajuudesta, joissa ilmenee epätavallisia muutoksia. Kuuntele ääni täällä:

http://www.figu.org/ch/ufologie/sirrgeraeusche/sirren-anhoeren

Laskeutumisjäljet

Riippuen aluksen tyypistä, voi olla 1 tai 3 laskeutumisjälkiä. Kun niitä on kolme. ne ovat 120 asteen verran erossa toisistaan, pyöreitä, ruoho on painunut vastapäivään, ja ne ovat näkyvillä kuukausia laskeutumisten jälkeen, sekä vanhassa että uudessa ruohossa.

Silminnäkiäjt

“Billy” Meierin lisäksi yli 70 ihmistä on havainnut itse henkilöitä ja aluksia Pleiadekselta / Seulasista.

 

Artikkelin julkaissut The Fly Blog

Virallinen Billy Meierin yhdistyksen sivu: http://www.figu.org/

Ruotsin FIGU-yhdistyksen sivut: http://se.figu.org/

FIGU Facebookissa: https://www.facebook.com/figu.org

FIGU Twitterissä: https://twitter.com/FIGU

Todisteita kommunikaatiosta Maan ulkopuolisen älyn kanssa

Kun me lähestymme Avointa Paljastusta Maan Ulkopuolisten Olentojen Läsnäolosta Maapallolla, seuraava looginen kysymys on, ”Miten me ymmärrämme ja kommunikoimma älykkäiden Maan ulkopuolisten rotujen kanssa?”

Todisteita alkaa kertyä siitä, että jotkut avaruusolennot ovat valmistelleet ihmiskuntaa ympäristön muutoksiin ja avoimeen ”Kontaktiin” vuosikymmenten ajan käyttäen erinäisiä kommunikaatiomuotoja, sekä suoria että epäsuoria.

Tämä saa monia muotoja: fyysinen kontakti Abduktiohenkilöiden, Kontaktihenkilöiden ja Armeijan henkilökunnan kanssa; verbaalinen, telepaattinen tai kuvaprojektiokommunikaatio; monimutkaiset geometriset ja SETI:n kaltaiset symbolit Aidoista Viljakuvioista.

Alan Foster keskustelee luennossaan ylläolevasta, ja alleviivaa tarvetta ihmiskunnalle tarkastella kaikkea ”Kontaktiin” liittyvää todistusaineistoa, jotta ymmärrettäisiin eri kommunikaation ja interaktion muotoja.

Tämä myös edistää ymmärrystämme siitä, että ihmiskunnalla on kykyjä joita se ei tiedosta, mutta joita voidaan kehittää.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kontaktihenkilö paljastaa tajunnanräjäyttävää infoa

Tällä miehellä on ollut hämmästyttäviä kokemuksia UFOista, mm. visioita pohjoismaisista vaaleista avaruusolennoista.

Tässä on kokopitkä esitys kontaktista: vaaleiden avaruusolentojen liikkeet; kontaktikokemuksen komponentit jotka kytkevät mielenhallintaoperaatiot ja kontaktihenkilöiden kohdentamisen; Yiazmat-paradoksi, saksalainen kolmioalus ja tekoälykommunikaatio, orbit; UFOjen kaukokatselu; kolmioaluksen kuvaaminen Yorkshiressä, Tonyn kommunikaatio Saksan tiedustelupalvelun kanssa liittyen hänen havaintoihinsa; syviä henkilökohtaisia havaintoja UFO-kontaktikokemuksista.

Artikkelin julkaissut UFO Sightigns Hotspot