Avainsana-arkisto: UFO-tutkimus

Japanin puolustusministeriö loi protokollan UFO-havainnoille

Japanin UFO-bongareille kesä on lentävien lautasten aikaa. Kesäkuun puolessa välissä tunnetut UFO-keskittymät eivät tuottaneet pettymystä mystisen tunnistamattoman valkoisen pallon leijaillessa Sendain kaupungin koillistaivaalla Fukushiman prefektuurissa. Mystinen esine havaittiin seitsemältä aamulla ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan se muistutti kuumailmapalloa. Japanin meteorologian laitos on kieltänyt lähettäneensä mitään havaintolaitteistoa. Miyagin prefektuurin poliisi lensi helikopterilla tutkimaan esinettä, mutta joutui kääntymään takaisin johtuen huonoista sääolosuhteista. Poliisi sanoo ilmaesineen kadonneen aiheuttamatta vaaraa kaupallisille lentoreiteille. Joulukuussa 2019 Fuje News Network raportoi myös kuvanneensa valoisan esineen taivaalla matkaamassa todella kovaa vauhtia Iwakin kaupungissa Fukushiman prefektuurissa.

Huhtikuun lopulla puolustusministeri Kono Taro ilmoitti suunnitelmista ryhtyä toimiin sen varalta mikäli Japanin puolustusvoimat kohtaisivat UFOn. Kono esitti, että vaikka puolustusvoimat eivät olleet nähneet UFOja, USA:n puolustusministeriön päätös julkaista mustavalkovideota UFO-havainnosta huhtikuussa oli saanut aikaan huolestumista Japanin kansallisesta turvallisuudesta. Uudet viralliset proseduurit, jotka on julkistettu viime viikolla, odottavat puolustusvoimien varmistavan ensin, että he näkevät tunnistamattoman lentävän esineen, josta sitten tulee ottaa valokuvia lisäanalyysia varten siviilien keräämän informaation lisäksi.

Lehdistötilaisuudessa 15. päivä syyskuuta Kono sanoi, että hän toivoo uuden käytänteen tulkittavan informaation keräämiseksi, eikä niinkään avaruudesta tulleiden UFOjen etsinnäksi. Kono painotti, että UFOt ovat “huomaamattomia kappaleita, eivät kappaleita ulkoavaruudesta.” Kono paljasti, että hän henkilökohtaisesti ei usko UFOjen olemassaoloon ja on tehnyt selväksi, että dronet voivat olla yksi mahdollinen selitys. Kono viittasi tapaukseen vuodelta 2019, jolloin ”tunnistamaton lentävä alus” hyökkäsi Saudi Arabian öljyjalostamoon ja sanoi, että ”se olisi vale mikäli minulla ei olisi käynyt drone mielessä”.

Huhtikuussa USA:n puolustusministeriö julkisti laivaston pilottien videokuvaa, joissa näkyi kolme erillistä UFOa, yksi vuodelta 2004 ja kaksi vuodelta 2015. Elokuun alussa Pentagon julkisti laivaston vetämän UAP-toimikunnan, joka tutkii ovatko UFOt uhka lentäjien turvallisuudelle ja Yhdysvaltain sotilaslentokoneille. Tuoreessa turvallisuustapaamisessa Yhdysvaltain ja Japanin välillä Guamissa Kono ja puolustusministeri Mark Esper käsittelivät mahdollisuutta työskennellä yhdessä UFOjen parissa osana USA:n ja Japanin välistä turvallisuusliittoa.

Tämä merkitsee suurta muutosta helmikuusta 2018, jolloin Japanin hallitus antoi virallisen lausunnon ja kielsi UFOjen olemassaolon. Kabinetti tuohon aikaan antoi kirjallisen vastineen ja alleviivasi sitä, että ei ollut mitään erikoistarkastelua koskien sitä miten vastata tunnistamattomiin lentäviin esineisiin.

Vuonna 1992 UFO-tutkimuskeskus ja museo nimeltään ”UFO Fureaikan” (UFO-ystävyyskeskus) perustettiin Iinomachissa, Fukushiman prefektuurissa, jota rahoitti osittain 100 miljoonan jenin valtion paikallisalueiden elvytyspaketti. Keskus rakennettiin pyramidin muotoiselle kukkulalle nimeltään Senganmori, joka on saanut maineen UFO-aktiviteetin puoleensa vetäjänä, oletettavasti siksi että kukkulalla on vahva magneettikenttä.

 

Artikkelin julkaissut The Diplomat

Japanin uutisten juttu: https://www.japantimes.co.jp/news/2020/09/14/national/japan-defense-ministry-ufo/

UFO-tiedon portinvartijat

Artikkelin kirjoittanut James Carrion

New York Timesin tuore sensaatio-otsikko kiihotti ihmisiä ympäri maailman:  No Longer in Shadows, Pentagon’s U.F.O. Unit Will Make Some Findings Public.

En aio käydä läpi artikkelia tai Timesin jälkeen tehtyjä korjauksia tai sen aikaansaamaa hypeä UFO-piireissä paljastuksen partaalla. Sen sijaan haluan keskittyä, niinkuin olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta, UFO-aiheen inhimilliseen puoleen, erityisesti niihin jotka ovat roolissa puskemassa UFO-narratiivia massamediassa. Viimeisimmässä artikkelissa Leslie Kean ja Ralph Blumenthal, jotka kirjoittivat myös Timesin vuoden 2017 AATIP-jutun, jatkavat tic tac -tarinankerrontaansa nyt vieläkin sensaatiomaisempien toisista maailmoista tulleiden alusten noutojen parissa.

Jos monen vuosikymmenen UFO-aiheen kokemukseni minulle ovat mitään  opettaneet, se on yksi ainoa havainto. Modernia UFO-aihetta on dominoinut viimeisen seitsemän vuosikymmenen ajan ihmiset, jotka eksyttävät ihmisiä ja johtuen eksyttäjien kumppanuudesta kotimaisiin ja ulkomaisiin valtion virastoihin, se mikä todella on UFO-ilmiön ytimessä ei ole mahdollista yksiselitteisesti määrittää ennen kuin noiden virastojen rooli tuodaan täysin päivänvaloon. Iso lasi täytettäväksi totta vie.

En puhu miehistä mustissa, MJ-12:sta tai IPUsta, jotka kaikki ovat myyttisiä tai tuulesta temmattuja järjestöjä, joilla on nihkeästi perustaa todellisuudessa. Viittaan, ainakin omasta katsantokannastani, kulisseja pyörittäviin CIA:han, DIA:han ja männävuosien AFOSIin. Nyt kyseessä on ONI —  Office of Naval Intelligence — joka on ottanut keskeisen roolin vekkulan peilitalossa.

Meitä houkutellaan uskomaan, että piakkoin joku ONIn UFO-löydöksistä tullaan paljastamaan kansalle, vaikka en pidättele hengitystäni ätämän kanssa vaan kunhan hämmennän UFO-vesiä. Todennäköisesti kysyn vain enemmän kuin mihin saan vastatuksi. Odotan “löydösten” tulevan pala palalta kontrolloidusti esiin samojen puhuvien päiden kautta, jotka ovat palvelleet tarkoitustaan vuodesta 2017 tähän päivään aasti. Se ei ole ainoastaan Kean ja Blumenthal, vaan myös Mellon, Elizondo, de Longe ja Silva, jotka näyttelevät jo asemansa vakiinnuttaneina “portinvartijan” roolia. Heitä ennen tulleet, kuten Knapp ja Moulton-Howe ovat jo kauan sitten palvelleet tarkoitustaan väärien narratiivien julkistamisessa jutuista kuten Skinwalker Ranch. Portinvartijoiden uusi sukupolvi on syntynyt, mutta myytit joita he auttavat puskemaan on lannoitettu petoksella.

Portinvartijat

Saatat muistaa ikonisen Sormusten Herra -elokuvasarjan kohtauksen, jossa Gandalf estää Balrog-demonia ylittämästä siltaa; lyö sauvansa maahan samalla kun hän sanoo sanat: “You shall Not Pass!” Silta rytisee ja Balrog tippuu rotkoon. UFO-totuuden etsijät, jotka karttavat sensaatiomaista ja sen sijaan kriittisesti tutkivat ja etsivät faktoja, ovat yhtä tuomittuja ylittämään valistuksen UFO-siltaa, heidän matkansa katkenneena UFO-narratiivin portinvartijoiden esteistä.

Gandalfin roolissa UFO-maailmassa ovat UFO-edustajat, jotka julkaisevat ja promoavat omia sensaatiomaisia UFO-uutisjuttujaan, jotka usein ovat perua sisäpiirin lähteistä. Egomaanisina omasta “valitun” statuksestaan ja ennalta määrätyistä uskomuksista, he ovat enemmän kuin innokkaita apinoimaan sensaatiomaisia väitteitä, huolimatta ilmiselvistä punaisista lipuista. Faktat ja journalistinen suoraselkäisyys usein jäävät kakkoseksi heidän puskiessaan juttua ulos. UFO-narratiivit, jotka pääsevät massamediaan, virtaavat suoraan eksyttäjien suista portinvartijoiden läpi, eivätkä vaihtoehtoiset narratiivit saa sijaa. Salaliitot ja sensaatiomaisuus myyvät ja kaikki arkinen yksinkertaisesti putoaa syvänmustaan tyhjiöön.

Portinvartijat todennäköisimmin eivät tiedä, että heitä käytetään hyväksi, vaikka voisin lyödä vaikka vetoa että jotkut tietävät, mutta eivät välitä. Toiset yksinkertaisesti ovat vain naiiveja ja todella uskovat, että he ovat käsillä olevan paljastuksen lähettiläitä. Jotkut voivat ajatella, että he voivat roolipelata tiensä UFO-valistuksen sisäpiiriin, kun he itse asiassa eivät koskaan pääse sillan yli. Jotkut saattavat jopa olla tietoisia rooleistaan ja niistä mestareista, joita he lopulta palvelevat.

Kriittiset ajattelijat näkevät tämän kaiken vain samana vanhana välittömän paljastuksen höpöhöpönä, josta he ovat kuulleet jo vuosia. Jack Brewer puhuu tästä samasta omassa blogissaan otsikolla UFO Debris, Disclosure, and Congressional Investigations. Jos mielestäsi senaattori Marco Rubio on visionääri, joka puskee eteenpäin kongressiin briiffauksia, silloin sinun on aika lukea tämä vuoden 1988 dokumentti. Kongressilla on ollut kiinnostus UFO-asioihin siitä asti kun Kenneth Arnold käynnisti modernin UFO-ajan vuonna 1947. Siitä lähtien edes kaikkein vankkumattomimmat UFO-uskovaiset, jotka huusivat Kosmista Watergatea, tai virastot joilla oli UFO-tutkimukset valvonnassaan vuoteen 1969 asti, eivät kyenneet saamaan kasaan riittävästi konkreettista näyttöä tiedeyhteisöä motivoidakseen tai saadakseen poliitikkojen lyhytpinnaisen huomion edes hetkeksi. Kongressin kuulustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Ja meidän pitäisi uskoa, että siihen mennessä kun ilmavoimat lopettivat UFO-tutkimukset vuonna 1969 ONI oli jo UFO-ratissa ollut vuosikymmeniä. Jos ONI haluaa todella briiffata kansaa, he voivat aloittaa selittämällä mitä helvettiä he ovat tehneet UFO-tiedustelulla vuodesta 1947 eteenpäin.

UFO-portinvartijat tulevat ja menevät, mutta se mikä aina on aina käsittämätöntä meille on päivänselvä ja yksinkertainen UFO-totuus. Sen sijaan sen obfuskoi, hämmentää, rakentaa kusetukselle ja sitä näppäilee samat tahot, jotka kontrolloivat narratiivia itsekkäistä syistä. Samat portinvartijat näyttävät naamaansa aina vaan ja uudestaan UFO-piireissä monopolisoiden uutissyklin, rakentaen mediaroolia, heidän sensaatiomaiset äänet hukuttaen logiikan ja järjen. Näitkö Linda Moulton Howen cameoroolin History Channelin The Secret of Skinwalker Ranchissa?

Kun aika on ajanut ohi heidän käyttökelpoisuudestaan, UFO-portinvartijat sysätään sivuun, ja uudemman nimet ottavat heidän paikkansa. Mitä pikemmin hyväksyy sen, että UFO-paljastus on harhaluulo, sitä vähemmän pettymystä ja harmitusta joutuu kärsimään kun ONIn löydökset eivät ylläkään omiin odotuksiin. Mutta jos vaatimalla vaadit hyppimistä ja pomppimista UFO-paljastuksen sillan yli — muista vain, että kuten kaikki sinua ennen tulleet — You Too Shall Not Pass.

 

Artikkelin julkaissut historydeceived.blogspot.com

Eksopolitiikka: Tieteiden ykkösvalinta avaruusolentoja koskevissa poliittisissa linjauksissa

Kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Exopolitics Journal 2:4 (2008). ISSN 1938-1719

Johdanto [1]

Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on kauan ollut intensiivisen spekulaation ja vimmatun julkisen debatin aihe. Spekulaatio on keskittynyt yli 200 miljardiin aurinkokuntaan joiden tiedetään olevan Linnunradalla, sekä samanlaisiin lukuihin muissa galakseissa, jotka saattaisivat vaalia kehittynyttä Maan ulkopuolista elämää. Tämän esimerkkinä toimivat Project OZMAn (SETIn edeltäjä) tarjoamat estimaatit Maan ulkopuolisesta elämästä. Projektin vuoden 1961 kokouksessa päästiin sopuun Draken yhtälöstä. He määrittivät aluksi, että 10 tuhatta kehittynyttä teknologista sivilisaatiota on hajallaan galaksissa. [2] Sellaiset estimaatit ovat mahdollistaneet futuristeille ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajille spekuloida sitä minkälaista sellainen elämä olisi ja miten se vaikuttaisi ihmiskuntaan jonain tulevana ajanhetkenä. Tieteelliset spekulaatiot ovat saaneet muodon, jossa arvioidaan mahdollisuuksia galaksissamme kehittyneelle Maan ulkopuoliselle elämälle, sekä niille tieteellisen kehityksen tasoille jotka nämä olisivat saavuttaneet. Venäläinen astronomi Nikolai Kardashev, esimerkiksi, spekuloi että kehittyneet avaruusolentojen sivilisaatiot erottautuisivat sillä miten paljon ne käyttävät energiaa. Tämä voisi esiintyä planetaarisella tasolla (Tyyppi I), tähtijärjestelmän tasolla (Tyyppi II) tai galaktisella tasolla (Tyyppi III). [3]

Julkinen debatti Maan ulkopuolisesta elämästä on keskittynyt moniin visuaalisiin havaintoihin, tutkahavaintoihin ja valokuviin tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFOt), jotka vaikuttavat olevan älykkäässä ohjauksessa. Valtio on tunnustanut monien UFO-havaintojen olevan mahdottomia selittää tunnettujen lentokoneiden tai luonnonilmiöiden avulla, ja niiden on raportoitu toimivan tehokkaammin kuin teollisten valtioiden kehittyneimmät lentokoneet. Esimerkiksi entinen USA:n pääesikunnan päällikkö kenraali Nathan Twining teki seuraavan julistuksen “lentävien levyjen” ilmiöstä syyskuussa 1947: “Raportoitu ilmiö on jotain todellista eikä visionääristä tai fiktiivistä.” [4] Sellaiset kommentit samanlaisilta korkeilta armeijan tai valtion virkamiehiltä ovat johtaneet avaruusolentohypoteesiin, että UFOt ovat peräisin ulkoavaruudesta, mahdollisena selityksenä. [5] Myöhemmin suuri määrä entisiä valtion, armeijan ja yrityisten viranomaisia on astunut esiin paljastamaan suorat kokemuksensa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, sekä valtion tätä tukevan todistusaineiston salailusta. [6]

Vaikka spekulointi ja debatti jatkuu Maan ulkopuolisen elämän ympärillä ja sen suhteesta UFO-havaintoihin, yhä enemmän hässäkkää on ollut siitä miten käsitellä kasvavaa julkisesti saatavilla olevien todisteiden määrää, joka pääosin löytyy internetistä. Data koostuu monista tuhansista kertomuksista sekä yksityishenkilöiltä että entisiltä korporaatioiden, armeijan ja valtion viranomaisilta; jotka ovat tuoneet julki henkilökohtaisia todistuksia, valokuvia, videoita ja dokumentaatiota koskien Maan ulkopuolista elämää. Valtioiden hallitukset ovat myös merkittävästi tuoneet oman panoksensa kasvavaan avoimen datan määrään. USA:n valtio, esimerkiksi, on tuonut Freedom of Information Actin alaisena saataville dokumentteja internetiin. Samalla tavoin sekä Ranskan että Britannian hallitukset vuosina 2007 ja 2008 julkistivat tuhansia UFO-tapaustietoja internetiin. [7]

Eräs lähestymistapa julkisiin tietokantoihin on ollut keskittyä pääosin evidenssiin UFOja koskien, sekä käydä näitä läpi yksityiskohtaisen tieteellisen analyysin avulla niiden uskottavuuden määrittämiseksi. Toinen, tuoreempi lähestymistapa joka on muuttunut suosituksi on keskittyä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovien todisteiden vaikutuksiin julkisen politiikan suuntaviivoihin. Nämä omat lähtökohtansa ovat yleisesti ‘ufologian’ ja ‘eksopolitiikan’ tiedossa. Molempien lähestymistapojen tukijat ajavat erillisiä metodologioita julkisesti saatavilla olevan datan käsittelyyn. Tässä tutkielmassa asetan rinnakkain nämä kaksi lähestymistapaa UFO-dataan kun puhutaan niiden sopivuudesta kattavasti ymäärtää Maan ulkopuolisen elämän aikaansaamat seuraamukset politiikan suunnalle.

Ufologia ja fyysisten todisteiden tieteellisen tutkimuksen painottaminen

Ufologian alan tunnustetaan saaneen alkunsa havainnoista, joita Kenneth Arnold aluksi nimitti ‘lentäviksi lautasiksi’ kesäkuussa 1947. Lentävistä lautasista tehtyjen havaintojen yleisyys USA:ssa nopeasti johti USA:n ilmavoimien toteuttamaan salaiseen tutkimukseen, jota FBI avusti vuonna 1948. Dokumentteja on noussut esiin, jotka vahvistavat sen että ilmavoimat antoivat teknisille ilmailuteknisen divisioonan asiantuntijoilleen Wright Pattersonin ilmatukikohdassa toimeksi suorittaa yksityiskohtaiset tutkimukset. Tämän seurauksena käytiin läpi noin 300 tapausta erittäin salaisessa tutkimuksessa nimeltä ‘Arvio Tilanteesta’ (The Estimate of the Situation) syyyskuussa 1948, jonka alkuvaiheen johtopäätökset tukivat avaruusolentohypoteesia. Arvio ja sen huomattava johtopäätös siirrettiin aivan ilmavoimien hierarkian yläpäätyyn pääesikunnan kenraalin Hoyt Vandenbergin pöydälle, joka varmistamattomien raporttien mukaan hylkäsi sen ja teki selväksi, että avaruusolentohypoteesi ei ollut hyväksyttävä johtopäätös kansallisen turvallisuuden syistä. [8] Kapteeni Edward Ruppeltin mukaan, joka oli vastuussa vuonna 1952 Project Blue Bookista ja sen perustamisesta, joka oli ilmavoimien virallinen UFO-tutkimus: “Kenraali sanoi että se aiheuttaisi kaaoksen…. Miten me voisimme vakuuttaa kansalle että avaruusolennot eivät ole vihamielisiä kun me emme tienneet itsekään? … kenraali komensi salaisen analyysin poltettavaksi. Yksi kopio jäi tuhoamatta — Majuri Dewey Fournet ja minä näimme sen vuonna 1952.” [9]

Jos tämä pitää paikkansa, Ruppeltin lausunto viittaa siihen, että avaruusolentohypoteesi ei ollut neutraali tieteellinen ongelma joka antaa teknisten asiantuntijoiden määritettäväksi, vaan kaikkein huolestuttavin kansallisen turvallisuuden kysymys. Selvästikin Maan ulkopuolisen elämän vaikutukset politiikan suuntaviivoihin ylittivät minkä tahansa neutraalin tietellisen tutkimuksen ilmiöstä. Ei oltaisi voitu olettaa, että minkään aidon UFO-tutkimuksen löydökset voitaisiin julkistaa kansalle. USA:n ilmavoimien virallinen myöhempi tutkimus UFOista, Project Blue Book, sai UFO-tutkijoilta kritiikkiä siitä, että se jätti tarkastelematta tärkeää evidenssiä. Kaikkein tunnetuin kriitikko oli majuri Donald Keyhoe, joka kirjoitti useita kirjoja ‘lentävistä lautasista’. [10] Hänestä lopulta tuli National Investigative Committee for Aerial Phenomenonin (NICAP) johtaja, joka luotiin vuonna 1956 käynnistämään siviilitutkimukset UFOista ja painostamaan ilmavoimia tekemään läpikotaisempia tutkimuksia. Keyhoe ja NICAP työllistivät hyvämaineisia tutkijoita, insinöörejä ja entisiä upseereita rakentaessaan huomattavaa tietokantaa, joka vahvisti todellisuuden UFOista ja tuki avaruusolentohypoteesia. Huolimatta Keyhoen ja NICAPin vaivannäöstä, ilmavoimat ja valtion viralliset asenteet olivat vähätteleviä, ja jopa suosittelivat debunkkaamaan UFO-raportit kansallisen turvallisuuden nimissä.

Vuonna 1953 CIA:n järjestämä Robertsonin paneeli julkaisi Durant’n raportin, joka suositti lentävien lautasten ilmiöiden ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden pilkkaamista kansallisen turvallisuuden syistä. Reportissa luki:

“Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [11]

Valtion ja armeijan aloittama debunkkaus kulminoitui siihen, että Keyhoe ja eräät muut UFO-tutkijat totesivat, että valtion salaliitto salailee informaatiota. Keyhoen vuoden 1955 kirja, The Flying Saucer Conspiracy, kuvasi yksityiskohtaisesti sitä laajuutta jolla USA:n armeija hiljensi henkilöstöä paljastamasta sitä mitä he olivat nähneet ja piti itsellään tätä tukevaa fyysistä todistusaineistoa. [12]

Toiset UFO-tutkijat, sitä vastoin, esittivät että valtio oli ainoastaan “tyrinyt” UFO-tutkimuksensa, ja että mitään valtion salaliittoa ei ollut. Konsensus kahden UFO-tutkijoiden ryhmän välillä oli, että pitäisi antaa enemmän painoarvoa UFO-evidenssin tieteellisen meriitin määrittämiselle, jolla kumottaisiin valtion viranomaisten ja yksityishenkilöiden debunkkaustoiminnan vaikutukset. UFO-todellisuuden varmentavan datan vaikutukset julkishallinnon suuntaviivoihin ja avaruusolentohypoteesin todennäköisyys sysättäisiin johonkin tuntemattomaan tulevaan hetkeen, jolloin evidenssiä olisi riittävästi siivoamaan kaikki mahdolliset epäilykset.

Tutkimusalana ufologia keskittyi täten UFOjen fyysisen datan tieteelliseen analyysiin, ja minimoi spekulaatiot UFOjen alkuperästä ja avaruusolentohypoteesista. Tämä parhaiten näkyy kuuluisassa tri. Allen Hynekin määritelmässä, joka määritteli UFOjen tieteellisen tutkimuksen seuraavasti:

Me voimme määritellä UFOn yksinkertaisesti raportoituna havaintona kappaleesta tai valosta, joka on nähty taivaalla tai maassa, jonka ulkomuoto, kulkusuunta ja yleinen dynamiikka ja valaiseva käytös eivät viittaa loogiseen, perinteiseen selitykseen ja joka on sekä mysteeri alkuperäisille havaitsijoille että tuntematon sen jälkeen kun on suoritettu läheiset tutkimukset kaikesta saatavilla olevista tiedoista henkilöiltä, jotka ovat teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista. [13]

Johtavat ufologit kuten tri. Hynek eivät olleet vastaanottavaisia sille idealle, että valtion elimet systemaattisesti värkkäilisivät todistusaineiston parissa ja häiritsisivät henkilöitä hiljaisiksi. Kaikki valtion ‘salailu’ rajoittui hiljaisuuden ylläpitoon todisteista, jotka varmentaisivat UFOt, eikä virallisen UFO-aiheesta tehdyn tutkimuksen sikailun myöntämiseen. Näin valtion ‘salailu’ tai ‘tyriminen’, ufologien mukaan, voitaisiin ohittaa yksityiskohtaisemmilla tieteellisillä tutkimuksilla.

Se näkemys, että oli olemassa ‘kova’ salailu systemaattisen todistusaineiston peukaloinnin ja silminnäkijöiden häiritsemisen muodossa dystooppisten turvallisuustekijöiden takia, on sivuutettu. Idea ‘kovasta salailusta’ vakavasti söisi tieteellisen menetelmän uskottavuutta, jota ufologit ajavat totuuteen kiinni pääsemiseksi. Ottaen huomioon, että johtavat ufologit olivat tieteilijöitä, joiden taustat olivat insinöörityössä, astronomiassa, meteorologiassa, fysiikassa ja/tai kuva-analyysissa, jotka olivat ”teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista”, ‘kovan salailun’ idea sivuutettiin salaliittoteoriana vailla todisteita. [14] Tämän seurauksena ei kumpikaan, UFO-data joka osoitti Maan ulkopuolisen elämän olevan olemassa taikka todisteet korkean tason valtion salailusta kansallisen turvallisuuden nimissä, tulisi keskustelun aiheiksi mitä niiden vaikutuksiin politiikan suuntaviivoihin tulee.

Ufologia tutkimusalana ei ollut vastaanottavainen analyyseille Maan ulkopuolisen elämän politiikan suuntaviivoille aikaansaamista vaikutuksista, joita pidettiin ennenaikaisina ja liian spekulatiivisina. Sen sijaan useita ad hoc politiikan linjausten toimenpiteitä otettiin käyttöön koskien valtion virkamiesten ja massamedian briiffauksia puhuttaessa tarpeesta vakavalle tieteelliselle UFO-tutkimukselle ottaen huomioon todisteiden laatu. Tämä asenne ei viranomaisilla eikä yksityistahoilla ole sanottavasti muuttunut yli 60-vuotisen UFO-tutkimuksen aikana. Parhaiten se käy ilmi dokumenteista kuten “The Best Available Evidence”, joka kiersi Laurence Rockefellerin luottamuksellisessa linjausaloitteessa jolla briiffata Clintonin hallintoa UFOista 1990-luvun alussa. [15] Vähän myöhemmin National Press Clubilla pidetty lehdistötilaisuus Washington DC:ssa, jota entinen Arizonan kuvernööri Fife Symington veti, keskittyi yksinomaan asiantuntijalausuntoihin UFO-havainnoista. [16] Symington ja järjestäjät jättivät avaruusolentohypoteesin tarkoituksella pois keskusteluista.

Brookingsin raportti ja Maan ulkopuolisen elämän vaikutus politiikan linjauksiin

Vaikka ufologit pidättäytyivät analysoimasta Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikan suuntaviivoihin, virallisia dokumentteja alkoi hiljalleen tulla julkisuuteen jossa sellaisia vaikutuksia kuvattiin. Epäilemättä kaikkein tärkein julkisuuteen noussut dokumentti on vuoden 1961 Brookings Instituten tutkimus, jonka NASA oli antanut toimeksi Yhdysvaltain kongressin puolesta. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookingsin raportti käytti useita lukuja käsittelemään Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikkaan. Brookingsin raportti toimitettiin USA:n kongressille huhtikuussa 1961, ja se kuvasi sitä potentiaalia joka Maan ulkopuolisen elämän tai ‘artifaktien’ löytämisellä on läheisiltä planeetoilta. Raportissa lukee:

Vaikka kasvokkain kohtaaminen sen (Maan ulkopuoleinen elämä) kanssa ei tapahdukaan seuraavaan 20 vuoteen; johonkin toiseen ajankohtaan näiden elämänmuotojen jättämät artifaktit saattavat mahdollisesti tulla meidän löytämiksi avaruustoimissamme Kuussa, Marsissa tai Venuksella. [17]

Raportti kuvasi yhteiskunnallisten reaktioiden arvaamattomuutta Maan ulkopuoleisten artifaktien löytämiseen:

Todisteita sen (Maan ulkopuolisen) olemassaolosta saattaa löytyä myös artifakteista, joita on jätetty Kuuhun tai muille planeetoille. Vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomat, mutta ne vaihtelisivat perustavanlaatuisella tavalla eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien eri ryhmien välillä; kriittinen tekijä tulisi olemaan kommunikaation luonne meidän ja muiden olentojen välillä. [18]

Raportti mainitsi myös, että tuhoisat yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat myös mahdollisesti seurausta kontaktista teknologisesti kehittyneemmän Maan ulkopuolisen yhteisön kanssa:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [19]

Brookingsin raportti jatkoi ottamalla esiin mahdollisuuden pidättää kansalta minkäänlainen julistus Maan ulkopuolisesta elämästä tai artifakteista kansallisen turvallisuuden syistä: “Miten voitaisiin sellainen informaatio, missä olosuhteissa, esittää tai evätä kansalta?” [20] Merkittävää on, että Brookingsin raportti huomautti, että “kaikista ryhmistä tieteentekijät ja insinöörit voivat mennä eniten hajalle suhteellisen ylivoimaisten olentojen löytämisestä, sillä nämä ammatit liittyvät selvästikin mestaruuteen luonnosta.” [21]

Brookingsin raportti esittää ensimmäisen virallisen Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytämisestä politiikan suuntaviivoille aiheutuvien vaikutusten analyysin. Raportti vahvistaa yhteiskunnallisten vasteiden arvaamattomuuden ympäri maailman, ja nostaa esiin mahdollisuuden yhteiskunnan romahtamiselle. Selvä lopputulos on, että Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytäminen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuuden huolenaihe. Lisäksi Brookingsin raportti viittasi mahdollisesti haluttavana pitää kansalta poissa mikä tahansa löydös koskien Maan ulkopuolista elämää ja/tai artifakteja kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomautettava, että Brookingsin raportti itsessään, vaikka se ei ole salaiseksi luokiteltu, mystisesti pysyi poissa kansalta kunnes vuonna 1993 se löytyi Kansallisarkistosta Arkansasin Little Rockista. [22] Brookingsin raportin johtopäätökset ja sen saatavilla olemattomuus yli 30 vuoden ajan auttavat päättelemään, että virallisesti oli käynnissä yritys hiljentää keskustelu Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista politiikan suuntaviivoihin.

Brookingsin raportti yhdessä Durant’n raportin kanssa teki mahdolliseksi identifioida kymmenen merkittävää poliittisten linjausten kysymystä koskien Maan ulkopuolista elämää, jotka nostetaan esiin näissä virallisissa dokumenteissa:

  1. Onko Maan ulkopuolisen elämän virallinen salaaminen oikeutettua kansallisen turvallisuuden nimissä?
  2. Missä määrin virallinen Maan ulkopuolisen elämän paljastaminen epävakauttaisi globaalia yhteiskuntaa?
  3. Mitkä Amerikan ja globaalin yhteiskunnan osiot vaikuttuisivat eniten Maan ulkopuolisen elämän paljastamisesta?
  4. Missä määrin ovat psykologisen sodankäynnin työkalut kuten debunkkaus ja silminnäkijöiden mustamaalaaminen tarpeellisia käyttää Amerikan ja maailman kansaan vähentämään datan vakavuutta koskien UFOja ja Maan ulkopuolista elämää?
  5. Missä määrin massamediaa käytetään edistämään Maan ulkopuolisen elämän salaamista?
  6. Mikä on perustuslain kanta salaisiin presidentin päiväkäskyihin koskien Maan ulkopuolista elämää?
  7. Missä määrin kansan ‘oikeus tietää’ vaikuttaa virallisiin yrityksiin rajoittaa informaatiota Maan ulkopuolisesta elämästä perustuen ‘oikeuteen tietää’?
  8. Missä määrin informaation salaamiseen Maan ulkopuolisesta elämästä liittyisi julmia kansallisen turvallisuuden toimenpiteitä?
  9. Missä määrin tulisi jakaa kansalle tieteellisiä periaatteita tai teknologioita, jotka ovat peräisin Maan ulkopuoliselta elämältä?
  10. Tulisiko politiikan Maan ulkopuolista elämää tai teknologioita koskettavien linjauspäätösten olla tehty kansalta piilossa pidetyissä, salaa nimitetyissä komiteoissa vai tulisiko ne tehdä läpinäkyviksi erittäin näkyvässä julkisessa prosessissa?

Nämä politiikan linjakysymykset ja ongelmat, joihin ne ottavat kantaa, nousevat esiin suoraan virallisesti toteutetuista tutkimuksista, Durant’n raportista ja Brookingsin raportista. Näihin liittyvät politiikan linjakysymykset eivät vaadi Maan ulkopuolisen elämän todellisuuden vahvistavan datan hyväksymistä, ainoastaan mahdollisuuden sille että Maan ulkopuolista elämää on olemassa.

Tämän seurauksena on tärkeä tarve systemaattisesti tutkia sellaisia politiikan linjakysymyksiä käyttäen useiden tieteenalojen lähestymistapoja, jotka ottavat mukaan sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset menetelmät käsitellä julkisesti saatavilla olevaa todistusaineistoa Maan ulkopuolisesta elämästä ja UFOista. Tämä tulee toteuttaa tavalla, joka tyydyttää kaksi valitsijakuntaa, jotka vahvasti eroavat mielipiteiltään siitä onko jo saatu minimimäärä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovaa todistusaineistoa. Ensimmäisessä valitsijakunnassa on ihmisiä ja ryhmiä jotka eivät hyväksy, että normaalille skeptikolle ollaan saatu tarpeeksi todisteita osottamaan Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo. Nimekkäisiin esimerkkeihin kuuluu SETIn tukijoita, jotka esittävät että mahdollisuus Maan ulkopuoliselle elämälle on riittävä oikeuttamaan investoinnit kalliisiin laitteisiin joilla etsiä todisteita radiolähetyksistä. Sellaiset yksilöt ja ryhmät suurelta osin hyväksyvät Frank Draken ja hänen SETI-kollegoidensa pioneerityön heidän laskiessaan todennäköisyyksiä Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle Linnunradalla. [23] Kuitenkin monet SETI-mieliset avoimesti haastavat kyseenalaistavat esitetyt todisteet, joita UFO-tutkijat ovat tuoneet eteemme Maan ulkopuolisen elämän todistukseksi. [24]

Toinen valitsijakunta on henkilöitä ja yksilöitä, joiden mielestä minimimäärä todisteita on saavutettu, mutta että kansa ja monet tieteilijät eivät ole niistä tietoisia. Tämä ryhmä uskoo, että tarvitaan silmät avaavia koulutusohjelmia valistamaan kansaa saatavilla olevista todisteist, joista suurin osa on sivuutettu massamediassa, yliopistoissa ja julkishallinnossa. Vielä tärkeämpänä tämä toinen vaalipiiri esittää, että politiikan suuntaviivojen analyysi tulee edistyä käyttäen saatavilla olevia todisteita.

Eksopolitiikka ja politiikan linjaukset Maan ulkopuolisesta elämästä

Historiallisesti on ollut useita yrityksiä ottaa kantaa keskeisiin politiikan linjakysymyksiin koskien todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä riittämättömien virallisten tutkimusten ja valtion UFO-todisteiden salailun perspektiivistä. [25] Nämä politiikan linjauskysymykset ovat syntyneet ad hoc -tyyliin ehdotettujen tai käynnissä olevien UFO-tutkimusten kontekstissa ilman minkäänlaista pyrkimystä systemaattisesti ratkaista näitä ongelmia. [26] Tämä on pääosin johtanut UFO-tutkijoiden yrityksiin saada kansallisvaltioiden hallitukset aloittamaan viralliset tutkimukset ja luomaan tarpeelliset valtiolliset elimet joilla suorittaa tämä tehtävä. Esimerkki tästä on vuoden 1978 YK:n yleiskokous, jossa piti perustaa YK:n virasto tutkimaan UFO-raportteja ja mahdollista Maan ulkopuolista elämää. [27] Vaikka tilaisuutta ylistettiin UFO-tutkijoiden keskuudessa suurena saavutuksena, tähän päivään asti YK ei ole toimeenpannut tätä päätöstä, eikä tehnyt mitään tutkiakseen politiikan linjakysymyksiä todisteisiin liittyen. Tämän seurauksena aivan viime päiviin asti ei ole ollut mitään systemaattista tutkimusta politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. ‘Eksopolitiikkaa’ on ehdotettu erilliseksi tieteenalaksi jolla pyrkiä tarjoamaan sellainen systemaattinen tutkimus.

Ensimmäinen viittaus ‘eksopolitiikkaan’ omana lähestymistapanaan tutkia politiikan linjakysymyksiä liittyen Maan ulkopuoliseen elämään esiintyi Alfred Webren vuoden 2000 käänteentekevässä tutkielmassa, jossa hän kirjoitti:

Yksikään valtavirran poliitikko ei ole määritellyt Maan ulkopuolista läsnäoloa nyt tehtävän politiikan tai sen suuntaviivojen kysymykseksi. Mikään merkittävä määrä kansalaisia mistään Maan valtiosta ei ole liikkeellä kutsumassa heidän paikallispoliitikkojaan tai poliittista prosessiaan mukaan ottamaan yhteyttä Maan ulkopuoliseen läsnäoloon, tai tutkimaan sitä, tai edes tunnustamaan sitä virallisesti… Eksopolitiikka on perustavanlaatuinen organisoiva, välittävä, sosiaalinen ja hallinnollinen prosessi planeettainvälisessä ja ulottuvuuksienvälisessä avaruudessamme. [28]

Tarve systemaattiselle keskustelulle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää perustamalla uusi tieteenala nimeltään ‘eksopolitiikka’ esitettiin muodollisemmin tammikuun 2003 tutkielmassa, jossa esitin että evidenssi Maan ulkopuolisesta elämästä:

… johtaisi uuden valtiotieteen alan syntyyn, ‘eksopolitiikka’, joka voidaan määritellä linjakysymysdebattina koskien valtion ja populaation valintoja, jotka ne joutuvat tekemään luonnostellessaan ja toteuttaessaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia vasteita avaruusolentojen läsnäololle ihmisten yhteiskunnassa.” [29]

Tuoreemmalti on ehdotettu erästä määritelmää auttaa paremmin muotoilemaan eksopoliittista tutkimusta:

“Eksopolitiikka on Maan ulkopuoliseen elämään liittyvien poliittisten toimijoiden, instituutioiden ja prosessien tutkimusta.” [30]

Tämän määritelmän etu on, että se tekee mahdolliseksi eksopoliittisen keskustelun politiikan suuntaviivoista ilman että välttämättä hyväksytään sitä, että Maan ulkopuolista elämään on löydetty ja/tai että se on salattu kansallisen turvallisuuden syistä. Tämä auttaa vastaamaan kritiikkiin siitä, että eksopolitiikka tekee a priori oletuksia siitä, että Maan ulkopuolinen elämä on olemassa, mikä saattaa olla osoitettu eksopolitiikan vaihtoehtoisille määritelmille. Joten, esimerkiksi, Brookingsin raporttia voidaan lainata dokumenttina, joka esittää useita eksopoliittisia lausuntoja koskien politiikan suuntaviivojen vaikutuksia Maan ulkopuoliseen elämään, ilman että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän todellisuus. Samalla tavoin SETIn tutkijat, jotka spekuloivat protokollista joilla käsitellä kontaktia avaruusolentojen kanssa, analysoivat implisiittisesti eksopoliittisia teemoja. [31]

Useimmat eksopolitiikan tukijat hyväksyvät, että Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on mitä suurimmassa määrin osoitettu laajalla ja jatkuvasti kasvavalla todisteiden määrällä, joita silminnäkijät, tietovuotajat, tieteentekijät, ”kokijat” ja vuodetut valtion dokumentit ovat pinonneet viimeisen 60 vuoden ajan. Tämän seurauksena useimmat eksopoliittisen analyysin edistäjät väittävät, että on viimein aika keskittyä julkishallinnon linjauksiin näissä kerääntyneissä todisteissa. Tämä näkyy esimerkiksi Paul Hellyerin, entisen Kanadan puolustusministerin, tapauksessa, joka on puhunut useissa eksopoliittisissa tapahtumissa siitä hän kuvaa erääksi “kaikkein perustavanlaatuisimmista linjakysymyksistä johon tulee ottaa kantaa.” [32]

Vaihtoehtoisesti on mahdollista, kuten jo mainittiin, analysoida Maan ulkopuolisen elämän polittiset aspekteja ilman, että hyväksytään Maan ulkopuolista elämää tukevat todisteet. Vaikka eksopoliittinen analyysi usein alkaa Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien todellisuuden osoittavan todistusaineiston uskottavuuden hyväksynnällä, eksopolitiikka ei vaadi sellaista hyväksyntää vaadittavana ehtona. Riittävä ehto eksopoliittiselle tutkimukselle on, että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudella olevan merkittäviä vaikutuksia politiikan suunaan.

Suurin osa eksopoliittisista analyytikoista asettaa vastakkain heidän lähestymistapansa ufologien kanssa, jotka edelleen kannattavat sitä, että kerätään enemmän todisteita joilla esittää tieteellinen argumentti vankkumattomille skeptikoille, että UFOt ovat tosia ja että avaruusolentohypoteesi on legitiimi tieteellisen tarkastelun aihe. Eksopolitiikan analyytikot tulevat päätelmään, että iso osa UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvästä skeptisismistä siirtyy tuon käsitteellisen rajan yli, joka on objektiivisen kritisismin ja debunkkauksen välillä. [33] Tämä on johtanut väitteisiin, että kriitikoiden ufologiaa ja eksopolitiikkaa kohtaan esittämä kritiikki johtuu osittain Durant’n raportin suosittelemasta debunkkauksesta ja naurunalaiseksi saattamisesta. Lyhyesti, Maan ulkopuolista elämää koskettavien politiikan linjakysymysten debatointi on itsessään debunkkauksen kohteena, mikä käy ilmi Brookingsin raportin ja sen löydösten 30 vuoden salailusta. Tämä on estänyt eksopolitiikan alan kehittämistä yli viiden vuosikymmenen ajan, siitä lähtien kun UFO-tutkimus alkoi vuonna 1947.

Pyrkimys tuoda Maan ulkopuolisesta elämästä keskusteleminen politiikkaan on johtanut monenlaiseen debattiin ja halooseen. Eksopolitiikan tukijat ovat joutuneet kovan kritiikin kohteiksi ehdottaessaan vakavaa linjakysymyskeskustelua olemassaolevasta todistusaineistosta. Monet ‘ufologit’ pysyvät erittäin kriittisinä eksopolitiikkaa kohtaan nousevana tieteenalana, joka käsittelee Maan ulkopuolisen elämän poliittisia linjaukysymyksiä. Ufologeilla ja muilla skeptikoilla on vaikeuksia käsittää sitä, että eksopolitiikka on legitiimin akateemisen tutkimusalan edelläkävijä, jonka voidaan odottaa lopulta tuotavan jokaiseen suureen yliopistoon systemaattista valtiotieteellistä tutkimusta varten. Eksopolitiikan kriitikot usein tuppaavat keskittymään joihinkin eksopoliittisen ajattelun pioneerien metodeihin ja ideoihin, sen sijaan että identifioitaisiin niitä meriittejä joilla rajata konseptuaalisesti akateeminen lähestymistapa politiikan suuntaviivojen tutkimukseen koskien Maan ulkopuolista elämää. [34]

Eksopolitiikka tieteiden ykkösvalintana

Nykyinen historiallinen tilanne on jonkinverran analoginen 1800-lukuun, jolloin oli paljon keskustelua siitä miten valmistella henkilöitä tutkimaan politiikan linjakysymyksiä koskien kansainvälisen diplomatian uraa, poliittista uraa ja/tai yliopisto-opettajan uraa. Aristokraattiluokasta vedetyt herrasmiehet muodostivat uniikin amatööritutkijoiden joukon, joka painotti klassisia aineita parhaimpana valmisteluna politiikan kysymyksiin. He suosittelivat lukea teoksia historiankirjoittajilta kuten Cicero, Josephus, Herodotus, Thucydides ja muutama muu; ja opiskella latinaa, klassista kreikkaa tai samanlaista muinaista kieltä. [35] Amatööriherrasmiestutkijat, kuten heitä on kuvattu, omistivat ylenpalttiset määrät vapaa-aikaa politiikan linjakysymysten tutkimuksille, ja he kritisoivat niitä jotka vaativat rahat takaisin opinnoistaan. Siitä huolimatta suurimmaksi osaksi monien yliopistojen historianlaitosten perua, valtiotiede alkoi syntyä 1860-luvulla; laitoksilla oli palkkaa saavia ammattilaisia, joilla oli koulutus politiikan tutkimuksen ja pedagogian uusimmista metodeista. [36] Poliittinen tiede kehittyi akateemisena alana, sillä se tyydytti funktionaalisen tarpeen: tarve oli systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja sitä miten henkilöt voisivat saada ammatillisen koulutuksen näiden käsittelyyn.

Valtiotiede on nyt ykkösvalinta alaksi niille, jotka haluavat systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja saada ammatillinen koulutus näiden parissa. Samalla tavoin eksopolitiikka tulee olemaan ykkösvalinta niille, jotka haluavat tutkia Maan ulkopuoliseen elämään liittyviä politiikan linjakysymyksiä, sillä se myös tyydyttää funktionaalista tarvetta. Tämä funktionaalinen tarve on ymmärtää miten Maan ulkopuolinen elämä vaikuttaa politiikkaan ja ammatillisesti kouluttaa henkilöitä käsittelemään näitä kysymyksiä. Eksopolitiikka tullaan ensin perustamaan valtiotieteiden laitoksille legitiimiksi alakseen, niinkuin nyt meillä on ‘kansainvälinen politiikka’, ‘ulkopolitiikka’, ‘vertaileva politiikka’, ‘poliittinen taloustiede’, jne. Sellaisten akateemisten tutkimusten esiaste on Exopolitics Certification Program, joka on luotu Exopolitics Instituten laitoksen avulla. [37] Lopulta eksopolitiikka tulee syntymään omaksi erilliseksi laitoksekseen, jolla on alojen välinen fokus poliittisten linjakysymysten parissa koskien ei ainoastaan valtiotiedettä, mutta myös eksotiedettä, eksouskontoa, eksodiplomatiaa, jne.

Debunkkaajat, ufologit, SETI-tutkijat ja muut eksopolitiikan kriitikot ovat huonoja historian opiskelijoita, kun eivät ole havainneet miten akateemiset tutkimusalat ja alateemat kehittyvät tyydyttämään funktionaalisia tarpeita. Sellaiset henkilöt ovat harhautuneet, kun eivät ole nähneet miten eksopolitiikka tulee täyttämään funktionaalisen tarpeen systemaattiselle tutkimukselle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. Sanan ’eksopolitiikka’ valinnalla edustamaan tätä syntyvää akateemista tutkimusalaa on pitkäaikainen strateginen arvo johtuen sen tyydyttämästä funktionaalisesta tarpeesta. Lisäksi eksopolitiikka on ykkösvalinta termiksi käsittelemään aiemmin mainittuja politiikan linjakysymyksiä sekä muita, jotka syntyvät dokumenteista ja todisteista koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita.

Sekä ufologia että SETI muuttuvat redundanteiksi tutkimuskohteina, sillä niiden palvelemat funktionaaliset tarpeet nopeasti tyydyttyvät kun Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo hyväksytään. UFO-todellisuus tulee olemaan tylsä heti kun he on julkisesti tunnustettu ‘Maan ulkopuoliseksi’, ‘ulottuvuuksienväliseksi’ tai ‘ekstratemporaaliseksi’ alkuperältään. UFOt joiden alkuperä on tähdissä eivät enää ole ainutlaatuinen konseptuaalinen kategoria tunnistamattomia lentäviä esineitä, vaan ne tunnustetaan Maan ulkopuolisina kulkuvälineinä (extraterrestrial vehicles, ETVs). Samalla tavoin jatkuva ponnistelu “Maan ulkopuolisen älyn etsimiseksi” muuttuu myös redundantiksi. Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon määrittämisen tarve radiokommunikaatiosta lakkaa heti kun sellaisen elämän olemassaolo on varmistettu.

Ufologian ja SETIn pariin omistautuneet missaavat suuren mahdollisuuden antaa oman panoksensa legitiimien konseptuaalisten parametrien määrittämiselle eksopolitiikan tutkimusalaan. Molempien tutkimusalojen asiantuntijat voivat avittaa selkiyttämään politiikan linjakysymyksiä ilmiöstä, josta he ovat kiinnostuneita. Eksopolitiikka on tullut tänne jäädäkseen tieteiden ykkösvalintana, kun halutaan ymmärtää Maan ulkopuolista elämää koskevia politiikan linjakysymyksiä. Eksopolitiikka uutena tiedon alueena tulee mullistamaan akateemisen tutkimuksen ja maailman sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Viitteet

[1] Paljon kiitoksia Dana Tomasinalle tekstin oikoluvusta.

[2] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” in First Contact: The Search for Extraterrestrial Intelligence, eds. Ben Bova & Byron Preiss (Bryon Preiss, 1991) 115-17.

[3] Kardashev, N. S. ”Transmission of Information by Extraterrestrial Civilizations,” Soviet Astronomy, 8:2 (1964) 217-21.

[4] Letter From General N.F. Twining to Commanding General, Army Air Forces, 23 September 1947, saatavilla verkossa: http://everything2.com/index.pl?node_id=679398

[5] Entisten armeijan ja valtion viranomaisten UFO-kommentteja koskien kts. Don Berliner, Marie Galbraith & Antonio Huneus, UFO Briefing Document: The Best Available Evidence (UFO Research Coalition, 1995) 153-208.

[6] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). verkkosivu: www.disclosureproject.com

[7] Ranskan UFO-tiedot verkossa: http://www.cnes-geipan.fr . Britannian puolustusministeriön UFO-tiedot verkossa: http://tinyurl.com/5jm398

[8] Yksityiskohtainen analyysi siitä mitä tapahtui “Tilanteen arvioinnissa”, kts.  Michael Swords, “Project Sign & Estimate of the Situation,” Journal of UFO Studies, 7. verkossa: http://www.ufoscience.org/history/swords.pdf

[9] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet Books, 1973) 14.

[10] Donald Keyhoen ensimmäinen kirja oli The Flying Saucers are Real (Fawcett Gold Medal, 1950).

[11] Lainattu Robertsonin Paneelin verkkoversiosta: http://www.cufon.org/cufon/robertdod.htm

[12] Donald Keyhoe, The Flying Saucer Conspiracy (Henry Holt & Co. 1955).

[13] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery Company, 1972), 10.

[14] Allen Hynek, The UFO Experience, 10.

[15] Kts. Don Berliner, et al., UFO Briefing Document.

[16] Marraskuun 12. päivän 2007 lehdistön käsittelyä National Press Club Conference on UFO -tilaisuudesta löytyy: http://cficoverage.wordpress.com/

[17] Brookingsin raportti, 215. Tiivistelmä raportista löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[18] Brookings Report, 215.

[19] Brookings Report, 215.

[20] Brookings Report, 215.

[21] Brookings Report, 225.

[22] Kts. Richard Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 81.

[23] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” teoksessa First Contact, eds. Bova & Preiss, 115-17.

[24] Kts. Isaac Asimov, “Terrestrial Intelligence,” & Arthur C. Clarke, “Where Art They” teoksessa First Contact, eds., Bova and Preiss, 29 & 310.

[25] Kts. Donald Keyhoe, Aliens from Space.

[26] Evoluutionäkökulman käsittelyä politiikan linjakysymyksiin liittyen Maan ulkopuoliseen elämään, kts. Michael Salla, “The History of Exopolitics: Evolving Political Approaches to UFOs and the Extraterrestrial Hypothesis” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1.htm .

[27] Kts. UN General Assembly Decision 33/426, 1978 . Verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc902.htm

[28] Ensin julkaistu kesäkuussa 2000 ja uudelleenjulkaistu Exopolitics Journal 2:2 (2007): 142-50. http://exopoliticsjournal.com/vol-2/vol-2-2-Exp-Webre.htm

[29] Kts., Michael Salla, “The Need for Exopolitics, Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” www.Exopolitics.Org (January 2003): http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm . Tutkielma julkaistu ensimmäisenä kappaleena kirjassa Exopolitics: Political Implications of Extraterrestrial Life (Dandelion Books, 2004).

[30] Tämä on uusittu versio standardimääritelmästä, jota ehdotin tutkielmassani vuonna 2005, ”The History of Exopolitics” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17.

[31] Kts. Michael Michaud, “A Unique Moment in Human History,” in First Contact, eds., Bova and Preiss, 243-61.

[32] Kts. Michael Salla, “Using Space Weapons Against ET Civilizations,” Nexus Magazine 14:2 (2006). Verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-10.htm .

[33] Kts. Michael Salla, Corso’s Critics ”Colonel Philip Corso and his Critics: Crossing the Rubicon between Objective Criticism and Debunking” – Osat 1 & 2 Exopolitics Journal 1:2 & 1:3 Saatavilla verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2.htm & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-3.htm .

[34] Kts. esim. Kevin Randle, Exopolitics, verkossa: http://kevinrandle.blogspot.com/2005/11/exopolitics.html

[35] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[36] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[37] Kts: http://exopoliticsinstitute.org/certificates/  

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal  

Vuosikymmenet valtion kaasuvalotusta paljastuu

Artikkelin kirjoittanut Alejandro Rojas

USA:n ilmavoimat väittävät lopettaneensa UFO-tutkimukset vuonna 1969. Se on pointti, jonka toistelua he rakastavat kun asiasta on kyselty viime vuosikymmeninä, jopa silloinkin kun tutkijat esittävät valtion dokumentteja todisteiksi päinvastaisesta. Usein viimeisen parin viime vuosikymmenen aikana, sen sijaan että minun kysymyksiini UFO-dokumenteista olisi vastatta, minulle lähetetään ilmavoimien UFO-faktaesite. Kuitenkin ottaen huomioon viimeaikaiset paljastukset, ilmavoimien faktalehdykkä on väärässä, ja kuten moni on osoittanut, valtio on ottanut UFOt vakavasti jo erittäin pitkän ajan.

USAF UFO Fact Sheetin mukaan ilmavoimien UFO-tutkimusohjelma Project Blue Book lopetettiin, koska ”yksikään ilmavoimien raportoima, tutkima ja arvioima UFO ei koskaan tarjonnut viitteitä uhasta kansalliselle turvallisuudellemme”.

Muistiossa päivämäärällä lokakuun 20. vuonna 1969, jonka on kirjoittanut prikaatinkenraali Carroll H. Bolender, syyt Project Blue Bookin lakkauttamiselle esitettiin. Muistiossa Bolender huomautti, että ”raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vahingoittaa kansallista turvallisuuttamme, on tehty JANAP 146 eli ilmavoimien manuaali 55-11:n ohjeiden mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Bookin järjestelmää.”

Hänen muistionsa viittaa siihen, että kaikkein kriittisimmät tapaukset eivät edes ajautuneet Project Blue Bookiin, mikä väkisinkin panee kysymään ”mitä hyötyä on tutkia UFOja ilman parhaita tapauksia?” Se myös viittaa siihen, että oli tapauksia jotka ”voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen”.

JANAP 146 kuvasi “Viestintäohjeet tärkeiden tiedustelutietojen raportointiin [eli CIRVIS].” “Tunnistamattomat lentävät esineet” olivat yksi listan kohta mitä tuli raportoida.

CIRVIS-raportointijuliste 1950-luvulta

Lopulta armeija korvasi CIRVISin Operaatioraportoinnilla (OPREP). Pääesikuunnan päällikön levittämä dokumentti vuonna 1993 sanoo, ”OPREP-3 raportit, jotka sisältävät informaatiota koskien tunnistamattomia lentäviä esineitä Yhdysvaltain armeijan tilojen lähellä, tulkitaan erittäin arkaluonteisiksi, eikä niitä näin voida julkaista.”

Totta tosiaan, UFO-tutkijat ovat löytäneet useita näistä dokumenteista. Tyypillisesti ne käsittelevät UFOjen tunkeutumisia asevarastoalueille, mm. niille joissa on ydinaseita.

Huolimatta todisteista, UFO-tutkijat niputetaan usein salaliittoilijoiden ryhmään. Nick Pope pyöritti puolustusministeriön ”UFO-osastoa”. Hän käsitteli näitä ongelmia Britannian valtiolla. Pope kertoi Huffington Postille, että “Me kerroimme kansalle ettemme ole kiinnostuneita, tämä oli kaikki kusetusta, mutta todellisuudessa me jahtasimme epätoivoisena omaa häntäämme ja seurasimme tilannetta yksityiskohtaisesti.”

“Jotta olisimme todella saavuttaneet tavoitteemme tahrata UFOjen maine, me jouduimme käyttämään ‘spinin ja likaisten temppujen’ yhdistelmää”, Pope väittää. “Me käytimme termejä kuten UFO-hörhö ja UFO-bongari — termejä jotka antavat ymmärtää näitten ihmisten olevan hulluja. Toisin sanoen, me vihjailimme, että tämä on vain ihmisten erittäin erikoislaatuinen harrastus eikä niinkään vakava tutkinnan kohde.”

Kuten monien asioiden laita, ilmeisesti USA ja UK käyttivät yhteistä PR-strategiaa UFOille.

Muistan ensimmäisen kerran kun sain hyvän tapauksen. Se oli turvallisuusviranomainen, joka oli jokin aika sitten palannut Irakin sodasta. Hän oli yliherkkä ympäristölleen ja havaitsi omituisen esineen leijailemassa vuoren lähellä normaalin lentoreitin tiellä. Hän sanoo, että hän yritti soittaa paikalliselle lentokentälle ja poliisille. Ketään ei kiinnostanut. Lopulta hän löysi numeron paikalliseen ryhmään, joka keräsi UFO-havaintoja ja se päätyi minulle. Kun soitin lentokentälle ja kuumottelin FAA:ta aiheesta, he eivät kiinnostuneet. He ohjasivat minut siviilien UFO-ryhmiin, kuten sellainen johon itse kuuluin.

Järkytyin ja huolestuin. Ilmeisesti UFO-tabu aiheutti valtion virastojen piittaamattomuutta potentiaalisesti vaarallisille tilanteille, jotka vaarantaisivat kansan. Silminnäkijäni raportoimat jutut ovat voineet olla joku joka lentää kauko-ohjattavaa lentokonetta lähellä kaupallisia lentoreittejä. Mutta FAAta ei kiinnostanut heti kun sana “UFO” lausuttiin.

Oli virkistävää kuulla senaattori Marco Rubion tuoreeltaan ilmaisseen samanlaisia huolia.

Mutta homman nimi on, että asioita lentää tukikohtiemme yllä, ja me emme tiedä mitä ne ovat, koska ne eivät ole omiamme. Ja niillä on mahdollisesti teknologiaa, joita meillä ei ole käytettävissämme. Se on minulle turvallisuusuhka ja sellainen jota meidän tulisi tutkia”, Rubio sanoi CBS Miamille.

The Truth Is Out There.
And @marcorubio wants the answer.
As acting chair of the Senate Intelligence Committee, Rubio is pushing to have the military prepare a public report on “Unidentified Aerial Phenomenon” – better known to the rest of us as UFOs.
cc @CBSMiami pic.twitter.com/KctTUt6STa

— Jim DeFede (@DeFede) July 16, 2020

Rubio on senaatin tiedustelukomitean (Senate Select Committee on Intelligence, SSCI) puheenjohtaja. Ehdotetussa vuoden 2021 Intelligence Authorization Actissa (katso sanamuoto alla komitean raportissa: sivut 11 ja 12), SSCI pyytää että kansallisen tiedustelun johtaja (Director of National Intelligence) “yhdessä” puolustusministerin kanssa kasaisivat raportin “tunnistamattomista ilmailmiöistä” (unidentified aerial phenomenon, UAP). Raportin tulee ottaa mukaan informaatiota UAP-toimikunnalta.

Miksi hän olettaisi saavansa tämänkaltaista informaatiota? No, paljastuksista ilmi käyvät syyt ovat perua Luis Elizondolta, entiseltä tiedustelu-upseerilta, joka väittää vetäneensä Pentagonissa UAP:ta tutkinutta projektia. Hänen mukanaolonsa ohjelmassa käytiin läpi New York Timesin artikkelissa joulukuussa 2017. Elizondo väitti, että ohjelma jatkui vaikka hän oli poistunut muutama kuukausi ennen artikkelin julkaisua.

Vaikka puolustusministeriö jäätyi väitteistä aluksi, he myönsivät ohjelman olleen ja edelleen olevan olemassa. Puolustusministeriön edustaja jokin aika sitten kertoi ruotsalaiselle UFO-tutkija Roger Glasselille, että kyseessä oli “virastojen rajat ylittävä tiimi.”

Eräs SSCI:n UAP-raportissa mukana ollut nimi on FBI.

Elizondo kertoi tutkivalle journalistille George Knappille Coast to Coast AM:llä, että hän oli jokin aika sitten saanut selville aiemman ohjelman kuten tämä. Puhtaaksikirjoitus keskustelusta löytyy SilvaRecord.comista. Elizondo sanoo, että hänellä oli tuoreeltaan salainen keskustelu, kun eräs miehistä sanoi hänelle, että hän oli tehnyt samaa hommaa kuin Elizondo mutta 1980-luvulla.

En ollut siellä kysymässä häneltä kysymyksiä”, sanoo Elizondo. “ Olin siellä, että he kysyisivät minulta kysymyksiä, mutta minulle oli selvää että AATIP ei ollut ensimmäinen laatuaan. 1980-luvulla oli erittäin organisoitu pyrkimys tehdä juuri samaa kuin nyt.

Kysymys kuuluu, miten eri virastot, joilta SSCI pyytää saada tietoja, vastaavat? Kaasuvalotetaanko SSCI:a, kuten he ovat tehneet kansalle vuodesta 1969 lähtien?

Chris Mellon, entinen USA:n puolustusministeriön tiedustelun apulaispäällikkö ja entinen SSCI:n henkilöstöjohtaja työskenteli Elizondon kanssa saadakseen uskottavaa tietoa koskien Elizondon UAP-tutkimusta kansalle välitetyksi. Yhdysvaltain laivaston tapaukset, mukana myös ensikäden todistajia, johtivat laivaston myöntämään, että he ottivat UAP:t vakavasti ja tutkivat UAP-tapauksia.

Elizondo ja Mellon juontavat yhdessä History Channelin sarjaa Unidentified. Ensimmäisellä shown kaudella näimme miten kaksikko vei laivaston todistajia Washingtoniin briiffaamaan lainsäätäjiä. Politico käsitteli joitain näistä tapaamisista. Kaikki tämä johti SSCI:n UAP-raporttipyyntöön.

Tuoreessa haastattelussa Rojas Reportilla Mellon sanoo, että heillä oli useita ennennäkemättömiä armeijan tapauksia, joiden tulisi auttaa tulevien raporttien muotoilussa.

“Mielestäni he tulevat lisäämään tähän liikevoimaan ja kongressin tarpeeseen kysyä kysymyksiä”, sanoo Mellon. “Ja lisäksi ne alkavat alleviivata sellaisia asioita tai antaa enemmän syytä uskoa, että tuon luonteisen raportin tulisi kyetä tuottamaan erittäin kiinnostavia löydöksiä.”

Yksi sellaisista tapauksista on peräisin NORADilta, sanoo Mellon.

“Esimerkiksi toisella kaudella meillä on NORAD tarkkailemassa upseereita, jotka kertovat tarinan tapahtumasta johon hän osallistui itse, jossa NORAD yritti katkaista UFOn lentoradan”, sanoo Mellon. “Tämä [meni] aina ylimpään neljän tähden tasolle, ja he könysivät kaikki lentokoneet mitkä vain kykenivät ilmaan saamaan.”

Tämä tapaus tulisi päästä raportteihin mukaan. Vaikka OPREPin artikkelissa, johon viittasin ylempänä, tutkija John Greenewald sanoo NORADin sanoneen hänelle, “FOIAn hengessä he etsivät UFO-informaatiota, mutta eivät löytäneet siitä jälkiä.”

Nyt kansa tietää legitiimien ufotutkijoiden koettelemuksista ja ahdistuksista. Paljon villiä spekulaatiota pyörii netissä UFOista, mm. tuhannet jotka väittävät jo olleensa kontaktissa avaruusolentojen kanssa. Toivottavasti valtavirran tiede, media ja akatemia alkavat tajuta joitain näistä huolista siitä, että valtio on valehdellut meille sen suhteen mitä se tietää UFOista, ja että heillä on paperit näin osoittaa.

 

Artikkelin julkaissut openminds.tv

 

Miten akatemia käsittelee UFO-havaintoja?

Kirjoittanut David Griffin, M.Sc. & Natasha Acimovic, M.A.

Tiivistelmä

Lineaarisen ajankulun kiihtyessä ja monien alkaessa keskustella tunteesta, joka ikäänkuin vetää kohti jotain määrittelemätöntä tulevaisuuden tapahtumaa, on kriittistä että vierailevien älykkäiden kulttuurien ongelmaa tutkitaan niin tehokkaasti ja reilusti kuin mahdollista. Nykypäivänä, huolimatta 60 vuodesta modernia ufologista tutkimusta, jotkut menetelmät kelpuuttaa näiden ‘Muiden’ kanssa tapahtuneet interaktiot hyväksytään, ja toiset sivuutetaan. Vaikka akatemia on epäonnistunut ottamaan vastaan ongelma kokonaisuudessaan millään todellisella keinolla, pitää kysyä mitä voisimme oppia joidenkin akateemikkojen tähänastisista lähestymistavoista tämän ilmiön kirjallisessa käsittelyssä? Tutkimalla julkaistuja lähteitä ja saatavilla olevia dekonstruktioita sekä teoriasta että kielestä voimmeko me saada hyödyllisiä oivalluksia ja siirtää tätä tietoa laajemmalle tutkijakunnalle?

Johdanto

Ufologian moderni aikakausi on nähnyt meidän ‘eksopolitiikaksi’ nimittämämme alan dramaattisen nousun — tutkimusala joka pohjaa sodanjälkeisen ajan ufologiseen debattiin ja joka korostaa ongelman tutkimista monialaisen lähestymistavan avulla — sellaisen nousun joka kykenee syleilemään niitä monimutkaisia tai ‘syviä’ poliittisen kulttuurin kerroksia, joita me näemme ympärillämme nykypäivänä vuosituhannen vaihteessa.

Eksopolitiikka käsittelee muodollisen UFO-paljastuksen kehittyviä aspekteja, uusia energiajärjestelmiä ja valmistautumista kohtaamaan tämä Maan ulkopuolinen ‘Muu’ — joka on itse kontaktin ruumiillistuma. On olemassa kulttuurillinen ristiriita suhteessa tähän jälkimmäiseen pointtiin vierailevien älyjen ongelman tunnustamisen ja sen integraation muodossa. Huolimatta siitä että se on toisiksi etsityin aihealue verkossa, aihe on edelleen suhteellisen tunnustamaton sekä akatemiassa että kummallista kyllä myös valtavirran ufologiassa itsessään. Ottaen huomioon vaarallisen geopoliittisen pelin sekä jatkuvan halun suunnata tutkijoiden huomio alkeellisempiin ongelmiin (valot taivaalla, valtion tietojen julkaisu ja tietopyynnöt, jne.) sen sijaan että keskityttäisiin kriittisempiin seikkoihin (avaruusolentojen kontakti, yhteiskuntaa muuttavat vapaan energian teknologiat, jne.), on kriittistä että nämä kaksi pääalaa alkavat ymmärtää Maan ulkopuoleisiksi tunnustettujen vierailevien rotujen välisen kanssakäymisen kelpoisuutta helpottaakseen meidän rotumme kehittymistä planeetan ulkopuoliseksi ja/tai hyperavaruuden ympäristöön niin vähällä kollektiivisella traumalla kuin mahdollista.

Eräs kuvio, joka syntyy sen jälkeen kun tutkitaan sitä miten Maassa asuvat lajit kohtaavat kehittyneemmät vierailijakulttuurit, on ehdollistettu ihmisen halu antropomorfisoida Muut ja muotoilla rajoja siihen liittyvän ‘suuren omituisuuden’ ympärille. Lähtien heti Roswellin jälkeisestä USA:n kansallisen turvallisuusvaltion synnystä — ne eri toimijat, joille annettiin tehtäväksi muotoilla ja ohjata kansan mielipidettä aiheesta, olivat tietoisia siitä mitä tarvitsee tehdä jotta pidettäisiin vierailevien älyjen ongelma kontrollissa. 1960-luvun puolivälissä Robert Low Coloradon yliopistosta julkisti muistion koskien hänen mukanaoloaan tulevassa Condonin raportissa [1], sanoen:

“Temppuna olisi, mielestäni, kuvata projekti niin, että kansalle se näyttäisi täysin objektiiviselta tutkimukselta, mutta tiedeyhteisölle se esittäisi kuvan ryhmästä epäuskovaisia yrittämässä parhaansa mukaan olla objektiivisia mutta lähes nollaodotuksilla löytää lentävää lautasta.”

Tämä harkittu ja salamyhkäinen Condonin komitean ohjastaminen ei ollut mikään erillinen suunta — useat muut komiteat ja raportit joutuivat soluttautumisen kohteiksi, jotta varmistettaisiin vankka ote laajemmista eksopoliittisista aiheista. Tämä politiikka oli vieläkin tehokkaampi sodanjälkeisten vuosikymmenten aikana, kun media oli samassa veneessä. Iso-Britannia käytti sen D-Notice -viitekehystä — joka salli valtion tai armeijan estää jonkin ongelman julkistaminen ja USA:n onnistui soluttautua ja kontrolloida suuria mediajättiläisiä asettamalla tiedusteluhenkilöstöä uutistoimituksiin. [2] Kuten me näemme, kyse ei ole vain hallituksen ylätason ryhmittymistä jotka pakottavat ‘pakotetun tietämättömyyden’ viitekehystä, tai, kuten eräs akateeminen tutkimus jota arvioimme sitä nimitti, ‘auktoriteettien huolimattomuutta’ yhteiskuntaan laajemmalti. Tämä prosessi on, suurten raporttien kuten Condon tai Robertson jälkeen, muuttunut vakiintuneeksi tavaksi lähestyä aihepiiriä instituutioille, jotka tämän asian kanssa ovat tekemisissä.

Tämän ylätasolta alaspäin suuntautuvan kontrollimatriisin lisäksi koko laajemman UFO-paradigman perusluonne tuntuu luovan sen oman ‘sisäisen uskottavan kiistettävyyden’ periaatteen [3] sen liikkuessa eri mielipidekantojen välillä, jotka pyrkivät tutkimaan tai mahdollisesti ‘paljastamaan’ sen luonteen. Tätä objektiivista ‘paljastusta’ tämä ilmiö on jatkuvasti vastustaa. Me voimme järkeillä, että tämä johtuu muutamasta seikasta:

  1. aihepiirin itsensä suuri omituisuus [4]
  2. kyvyttömyys objektiivisesti kuvata Maan ulkopuolinen kokemus maallisilla kielirakenteilla.

Kun nämä pointit lisätään pakotetun misinformaation (vallan ja hegemonian) direktiiveihin, joista me lyhyesti puhuimme yllä, ei tulisi todellakaan tulla yllätyksenä kenellekään miksi tämän asian tutkiminen voi olla problemaattista ja mikä vielä tärkeämpää, se vaatii uusia tutkimisen ja arvioinnin menetelmiä. Me näemme nykyisen lähestymistavan, tämän aiheen oletetun ‘legitiimin’ tutkimuksen, uhriksi joutuneita yksityiskohtaisissa kontaktitapauksissa, kuten 35 vuotta kestäneessä sveitsiläisen maanviljelijän Billy Meierin sekä Washingtonin yliopiston lastenpsykologian tohtorin Jonathan Reedin tapauksissa. Molemmat tapaukset vaikuttavat sisältävän todistuselementtejä, jotka tyydyttäisivät rationaalisimmat tutkijat — mm. patologiset aspektit kuten metallinäytteet ja DNA-laboratoriotulokset — ja kuitenkin nämä tuntuvat olevan riittämättömiä. Kun henkilöt yrittävät käydä käsiksi aiheeseen realistisella tavalla akateemisten instituutioiden sisältä päin, he saattavat löytää itsensä sivuutettuina ja useassa tapauksessa heitä uhkaillaan työpaikan menettämisellä.

Avaruusolentojen aihepiiri toimii peilinä eri todellisuuksille ja viitekehyksille, jotka olettavat niiden tutkivan ‘sitä’ legitiimillä tavalla, mikä paljastaa tiettyjen tieteenalojen viat ja sisäänrakennetut ristiriidat. Astrofyysikot ovat sellainen kollektiivi, joka väittää olevansa tällä hetkellä avaruustutkimuksen kärjessä ja kuitenkaan suurin osa ei löydä sijaa alaltaan suurelle määrälle UFO-havaintodataa tai suurelle määrälle kertomuksia kontakteista avaruusolentojen ja ihmisten välillä. Esimerkiksi, ottaen huomioon että me olemme kehittyvä planeetta, ei kaukana siitä että siirrymme pois painovoiman piiristä jonkinlaiseen avaruustutkimukseen, meille voitaisiin antaa anteeksi se oletus, että ne kaksi alaa jotka käsittelevät aihetta tehokkaasti ja tiettyyn pisteeseen asti objektiivisesti olisivat UFO-yhteisö itsessään sekä akatemia. Jälkimmäinen on Platonin ajoista pitänyt itseään sinä instituutiona joka ottaisi haltuun (lähes esoteerisen) tiedon jota laajempi yhteiskunta vielä joutuu prosessoimaan, ja debatoimalla, kokeilemalla ja järkeilemällä tämä tieto sitten tuodaan laajemman maailman tietoon tavalla, jota pidetään järkeenkäypänä ja käyttökelpoisena. UFO-tutkimusyhteisö voi olla modernimpi keksintö, mutta tässä kohtaa ajanlaskua sillä on käytössään kyky tutkia suuria data-arkistoja siitä mitä tämä Maan ulkopuolinen Muu voisi olla, sekä sen oma kokemusasiantuntijuus historian uniikimmasta puolesta: tämän ilmiön tuomisesta kulttuuriimme ja havainnosta että on syntynyt globaali kansallisen turvallisuuden valvontaeli noin vuonna 1947 [5], johtuen avaruusolentojen aihepiirin itsessään aiheuttamasta kollektiivisesta pelosta.

Se, mitä me olemme huomanneet erottamalla molemmat näistä viitekehyksistä tai Robert Anton Wilsonin sanoin “todellisuustunneleista”, on että molemmat väittävät tulkitsevansa avaruusolentojen aihetta objektiivisesti (tai objektiivisesti järkeilevänsä aihepiirin sivuuttamisen puolesta!), mutta lähemmällä tarkastelulla ne yksinkertaisesti luovat omat sisäiset rationaaliset logiikkansa joilla päästä haluttuihin lopputuloksiin. UFO-tutkijayhteisön logiikka olettaa olevansa lähinnä itse ilmiötä ja täten sillä olisi parhaat oivallukset. Itse asiassa havaitaan, että jopa useiden vuosikymmenten kokemuksien jälkeen ufologia joko epäonnistuu pääsemään yksimielisyyteen yleisluonteisesta käsitteestä tai sitten se sallii itsensä harhautua useisiin pieniin haaroihin, jotka kaikki tukevat eri skenaarioita (ET-hypoteesi, Maan sisäiset asukkaat, aikamatkustavat olennot, jne.) jotka epäonnistuvat katalysoimaan sen epistemologisen todistepohjan, jota koko kollektiivi tutkii.

Kontaktin ongelma on tästä hyvä esimerkki. Vaikka meillä on suuri datamassa kontaktihenkilöiden tai sellaisen kokeneiden kertomuksia, jotka ulottuvat 1950-luvun ‘avaruusveljet’-aikakaudesta tuoreempaan abduktioparadigmaan, aihepiirin tutkimus tuntuu jääneen sivuun ‘valoja taivaalla’-tyyppisten havaintojen tieltä. Välikäden kokemus tuntuu saaneen enemmän huomiota suoran kokemuksen sijaan, oli kyseessä sitten uutistoimistot, armeijan ryhmittymät tai jopa ‘hyväksytyn’ piirin tutkijat ufologian itsensä piiristä, jotka toimivat välikätenä. Miksi koko yhteisö, joka on suoran kokemuksen kokeneiden puolella, on luonut “todisteiden tehokkuuden” hierarkian, joka näyttää sivuuttavan joitain aspekteja siitä miten me olemme yhteydessä Maan ulkopuoleiseen Muuhun ja pitävän eräitä toisia ‘legitiiminä’?

Jos palaamme takaisin disinformaatioon (mihin kuuluu myös valta ja itsevaltius) sekä suureen omituisuuteen (kieli ja törmäävät kulttuurien käsitteet), me voimme nähdä miten nämä kaksi metaelementtiä muovaavat omaa yksilöllistä ja kollektiivista havaintoamme käsilläolevasta ongelmasta. ‘Totuus’ siirtyy usein juuri sen varsinaisen tutkimusprosessin ja itse tutkimuksen avulla. Mikä sitten on totta, ja miten me erotamme totuuden? Mitä voidaan pitää todistusaineistona? Seuraavassa osiossa nämä ongelmat auttavat meitä tarkastellessamme sitä miten akatemia käsittelee avaruusolentojen kohtaamisen ongelmaa. Me tarjoamme myös palautetta laajemmalle UFO-tutkimusyhteisölle itselleen.

Miten akatemia käsittelee avaruusolentojen kohtaamisen aihepiiriä

Professorien Alexander Wendt ja Raymond Duvallin paperi Sovereignty and the UFO on niiden muutaman akateemisen teoksen joukossa, jotka kriittisesti tarkastelevat Maan ulkopuolista todellisuutta mahdollisena hypoteesina UFO-aiheeseen. Siinä on myös uniikki tila akateemiselle diskurssille. Heidän teoreettinen premissinsä ei ole ehdottaa, kuitenkaan, että UFOt olisivat peräisin Maan ulkopuolelta, vaan sen sijaan heidän pääasiallinen huolensa on se miten systemaattisesti käsitellä sitä miksi viranomaiset sivuuttavat UFOt. He käyttävät politiikan teorian tulokulmaa käsittelemään aihetta modernin itsevaltiuden (jota he pitävät antroposentrisenä luonteeltaan) ja hallittavuuden konstrukteilla kartoittamaan sitä miten ‘auktoriteettien huolimattomuus’ UFO-asiassa pysyy yllä ja miten tiede ja valtio aktiivisesti uusintavat sitä. [6] Koska itsevaltius on antroposentrinen, toisin sanoen ‘yksin ihmisolentojen koostama ja organisoima’, silloin valtio säilyttää ja käyttää oikeuttaan päättä yhteiskunnan normeista ja laeista, sekä poikkeuksista niille. [7] UFOjen aiheuttamana uhkana on silloin, että ET-hypoteesi (ETH) saattaa kuvata sen mistä UFOt ovat peräisin. Mahdollisuus Maan ulkopuoliselle läsnäololle, täten, tarkoittaisi uhkaa modernille vallalle kolmessa muodossa: fyysinen, ontologinen ja metafyysinen. Wendt ja Duvall kehittelevät tätä ideaa eteenpäin, mutta se voidaan tiivistää ‘fyysisinä uhkina elämälle, ontologisina uhkina identiteetille tai yhteiskunnalliselle olemukselle.’ [8] Tämän valossa, miksei UFO-aihetta mobilisoida poliittisena hankkeena jolla turvata kansakunta? Vastaus Wendtin ja Duvallin mukaan lepää sen tietyn tyypin vaarassa jonka UFOt aiheuttavat antroposentriselle itsevaltiuden metafysiikalle. Itsevaltius nojaa kyseenalaistamattoman auktoriteetin käsitteeseen jolla ylläpitää sen valtaa, jolloin ‘tuntematon mahdollisuus Maan ulkopuolisille olennoille kumoaa tämän metafyysisen varmuuden’, ja täten sitä ei voida turvallisesti ylläpitää. [9] Tämän lisäksi Wendt ja Duvall ehdottavat, että UFOt, tuntemattomana, voidaan “tuntea” ainoastaan ‘tabuna’. He esittävät, että niiden aktiivinen kiistäminen on poliittinen projekti, jota voidaan pitää meidän osaltamme ‘[epä]tiedon tuottamisena’, tai, käyttääkseen Nancy Tuanan termiä, “UFO-tietämättömyyden epistemologiana”. [10]

UFO-aiheen sivuuttaminen kuitenkin vaatii strategiaa, ja tässä tiede on mobilisoitu valtion kampanjaa varten. Wendt ja Duvall kiinnittävät huomion siihen seikkaan, että huolimatta epäsuorien fyysisten UFO-todisteiden olemassaolosta, sekä todistajalausunnoista, tiede ei ole koskaan vakaumuksella tutkinut aihetta. Lisäksi, sekä keskeisenä teemana debatillemme, valtio käyttää tieteellistä maailmankuvaa ja UFO-skeptikot soveltavat tätä totuuden versiota kiistämään ETH:n. Wendt ja Duvall kuvaavat miten tieteen väitetään edistävän objektiivista, faktuaalista diskurssia totuuden tavoittelussa, ja täten politiikan oletetaan olevan tästä erossa. Ja kuitenkin he esittävät kritiikkiä skeptikoiden ehdotuksille, sellaisiin ideoihin kuin että ET:t laskeutuisivat Valkoisen Talon pihaan jos ne olisivat täällä, osoittaakseen että ’debatti avaruusolentojen aikeista ei perustu tieteelliseen faktaan’ 617. Siitä huolimatta UFO-skeptisismiä pidetään tieteellisenä totuutena. Näin näyttää siltä, että paljastuu kaksoisstandardi tieteellisen metodin soveltamisessa, ja juuri skeptikot ’varmistettuaan tieteen auktoriteetin itselleen’ ovat voittaneet ’huomattavan etulyöntiaseman’, kun taas UFO-yhteisön jäsenten argumentit ’sivuutetaan epärationaalisena uskomuksena’. Kriittistä kyllä, skeptikot myös hylkäävät UFO-silminnäkijätodisteet siinä missä laki tai yhteiskuntatiede antaa niille ’huomattavaa episteemistä painoarvoa faktojen määrittämisessä’. Tiede ja totuus tuntuvat muuttuvan subjektiiviseksi prosessiksi kun valtio ottaa ne käyttöönsä, ja UFO-ongelmaa ’nauretaan ja pilkataan’. [11]

UFO-aiheen sivuuttaminen on usein ilmiselvää akateemisessa kirjallisuudessa, silloin kun se sille tulee vastaan. Modernin vallankäytön mekanismi varmistaa, että ’valta virtaa pääosin erikoistuneen tiedon soveltajilta massojen hallintaa varten’. [12] Huolimatta monialaisesta diskurssista akatemia on rakentunut tällä tavoin: asiantuntija-alojen siiloihin. Vaikka akateeminen diskurssi luo tilaa sekä vastustaa että assimiloida dominantit metafyysiset konstruktit, sekä myös tilaa olla olematta mitään mieltä niistä, todellisuudessa itsevaltius vaatii perinteistä tieteellistä maailmankuvaa. Täten ei mahdollisesti ole mitenkään yllättävää, että auktoriteettien huolimattomuus UFO-ongelmassa on valloillaan myös akateemisessa yhteisössä. Lisäksi mitä korkeampi auktoriteettiasema akatemiassa toimivilla on, sitä enemmän ‘episteemistä painoa’ auktoriteetin omalla äänellä on, ja tämä etuoikeus on varattu niille muutamille jotka tässä eliittitilassa ovat. Auktoriteettien huolimattomuus jota Wendt ja Duvall alleviivaavat on selvästi nähtävillä tri. Mark Newbrrokin esseessä The Aliens Speak – and Write Examining Alien Languages.[13]

Vuonna 1999 Gary Anthony, UFO-aiheen ‘skeptinen tarkastelija’, perusti Alien Semiotics Projectin ja rekrysi apua tieteentekijöiltä, jotka olivat erikoistuneet kryptoanalyysiin ja kielitieteeseen.[14] Projektin tarkoitus oli ottaa mukaan ‘päteviä asiantuntijoita ilman mielipidettä’ tieteellisestä, ‘reilusta tulkinnasta’ koskien kokemusasiantuntijoiden käyttämiä väitettyjä avaruusolentojen kieliä ja kirjoitustyylejä. Newbrook oli mukana projektissa ja heidän pyyntönsä saada kontaktidataa julkistettiin MUFONin UFO-lehdessä vuonna 2002. Artikkelissaan Anthony ja Newbrook ottivat kantaa ‘osaavan lingvistisen krypto- tai foneettisen analyysin’ puutteeseen sellaisista kontaktikertomuksista. Tämän he väittivät olevan yllättävää, ottaen huomioon ‘innokkaiden amatöörien’ pyrkimykset, vaikkakin usein ‘hyvää tarkoittavat’, tutkia avaruusolentojen abduktioilmiötä. [15] Kun Newbrookin vuoden 2004 essee ilmestyi, tämän tyyppinen retoriikka oli huomattavasti silmiinpistävämpää. UFO-tutkijat ovat nyt ‘amatöörejä kielitieteessä’ joilla on ‘matala asiantuntijuuden taso’ ja joilla ‘ei ole tietoa aihepiiristä’. Lisäksi Newbrook tarttuu ideaan, että jos he riskeeraavat auttaa ‘monimutkaista analyysin ja arvioinnin työtehtävää’, heidän havaintonsa ovat ‘hämmentyneitä ja/tai epäluotettavia’ ja ‘melkein arvottomia’. [16] Hän ei kuitenkaan tarjoa arviointinsa syvempiä tieteellisiä tuloksia, eikä myöskään asianmukaista keskustelua siitä miten näihin johtopäätöksiin ollaan päästy. Oli miten oli, tämä retorinen strategia palvelee kahta funktiota: Newbrookin aseman pönkittämistä auktoriteettina samalla kun marginalisoidaan UFO-tutkijoita, sekä yleisön äänen jättämistä auktoriteettialueen ulkopuolelle. Vaikuttaa siltä kuin Newbrook ei odottanut merkittävää tutkijoiden kiinnostusta tälle projektilleen hänen ympäriltään, eikä varsinkaan akateemista tarkastelua vertaisarvioinnin avulla, joten tuntuu siltä kuin hänen kohdeyleisönään olisi ollut huonosti asioista perillä olevat UFO-tutkijat ja ‘uskovaiset’. Tottakai, kuka uskottava akateemikko vakavasti kiistäisi Newbrookin väitteitä muutenkaan? Newbrookin auktoriteettiväitteet sekä hänen rajauksensa totuudelle tuntuvat olevan turvassa.

Toinen Newbrookin pointti on, että innokkaat UFO-amatöörit ovat ‘selvästi omistautuneet tulkitsemaan UFO-abduktioita ja kontakteja niin että niissä aidosti on mukana Maan ulkopuolisia avaruusolentoja’. Tämä on mielenkiintoinen väite ottaen huomioon Newbrookin tutkimuskohteen: ‘skeptisten metodien soveltaminen ”hörhöihin” tai ristiriitaisiin ideoihin kielestä’. [17] Newbrook on myös kirjoittanut artikkeleita Skeptical Inquireriin sekä Association for Skeptical Enquirylle. Jälkimmäisen alaotsikko on ‘Kriittistä tarkastelua epäilytieteestä, sekavista väitteistä ja epäilyuskomuksista’. [18] Ottaen huomioon sen, että Newbrook skeptisenä kielitieteilijänä on ‘taipuvainen puoltamaan’ skeptisiä hypoteeseja, on epätodennäköistä että avaruusolentojen kielet ja kirjoitustyylit saisivat tieteessä ‘reilua tulkintaa’. [19] Lisäksi jos me ottaisimme käyttöön Newbrookin empiiriset vaatimukset ET-kielien ja kommunikaation tutkimiselle, silloin Gary Anthonyn mukanaolo on erittäin kyseenalaista koska häntä kuvataan ‘kieli-intoilijaksi’ eikä kielten asiantuntijaksi. Mukanaolon myötä Anthonyn etuoikeus alistetun joukon edustajana legitimoituu ja sitä sääntelee Newbrookin auktoriteetin suomien oikeuksien dominantti järjestys.[20] Anthonyn osuus ‘Alien Semiotics Projectissa’ on virallistettu kun taas UFO-‘amatöörien’ tutkimus on sivuutettu. Selvästi kuten Wendt ja Duvall vihjaavat, dominantti järjestys varaa oikeuden päättää poikkeuksista.

On myös muitakin esimerkkejä empiirisistä aukoista Mark Newbrookin esseessä. Hän ei todellakaan tarjoa läpikotaisen tieteellisen analyysin lopputuloksia koskien avaruusolentojen puhe- ja kirjakieliä, kuten yllä mainittiin, vaan hän esittää muutaman huomion Garden Groven abduktiotapauksesta, Paul Potterin tutkimuksesta koskien Betty Lucan avaruusolentojen kieltä, sekä John Elliottin SETIin liittyvää tutkimusta. Hänen pääasiallinen fokuksensa pysyy Mary Rodwellin työssä, ja erityisesti Tracey Taylorin tapauksessa.

Abduktion kokeneena Taylor näyttää olevan kykeneväinen kirjoittamaan ja puhumaan erilaisista avaruusolentojen puhe- ja kirjakielistä. Eräs Newbrookin kritiikin pääkohdista on se miten Taylor kuvaa tällaisen kielen käyttöä, erityisesti että ‘’ei ole olemassa ennalta ideaa tai käsitettä siitä mitä tietty ääni oikeasti tarkoittaa’’ ja että ‘’jokainen äännähdys’’ ei selvästikään liity ‘’aiempiin äännähdyksiin’’. [21] Taylor avaa lisää tätä Rodwellin kirjan avulla selittäen, että äänet ja sanat eivät kuvaa mitään tiettyä merkitystä ja että tämän prosessin suodatus päästää läpi ‘lineaarisen tietoisuuden aspektin’ sekä ‘lineaarisen avaruus-ajan’. Hänen mukaansa vastaanottaja tulkitsee tämän alitajuisesti, intuitiivisesti ja välittömästi. Tämä ‘äänivärähtely’ liitetään ‘universaaliin mieleen’ tai ‘Jumalaan’ ja, tänä aikana Maassa, sitä ei voida tarkkaan kääntää. Sen sijaan se suoraan kytkeytyy ‘toisen sieluun’ ja hän vihjaa, että tämä menetelmä kulkee kohti telepaattisen kommunikaation viestintätapaa. [22]

Vaikka Taylorin kuvaus sellaisesta kielestä voi tuntua joillekin käsittämättömältä, vedoten ‘outouden’ käsitteeseen jossa tunnetuilta tai arkipäiväisiltä näyttävä muuttuu tuntemattomaksi ja oudoksi, se on kuitenkin muiden tunnistettavissa. [23]  Rodwell esittää, että nämä kielet, kun niitä kokijat puhuvat, ovat tunnettuja monille ja hän ottaa esimerkiksi Dana Redfieldin reaktion kuullessaan Taylorin käyttävän avaruusolentojen kieltä: ‘Puhuin hänen kanssaan, melkein kuin olisin ollut mukana kaksisuuntaisessa keskustelussa’. [24] Newbrook, kuitenkaan, ei mainitse tästä. Oletettavasti tämä oli se hetki jolloin silminnäkijätodistuksista tehdään merkityksettömiä, mutta se on kuitenkin olennainen hetki siirryttäessä kohti sen ymmärrystä mitä voi tapahtua avaruusolentojen kommunikaatiossa. Tämän seurauksena kieli tai kommunikaatiomuoto, joka on olemassa vain nykyhetkessä ja jota tulkitaan tuntemattomien prosessien avulla, ja joka ei tunnu antavan nähtävästi minkäänlaista merkitystä olisi todellakin vaatinut standardia kielellistä analyysia. Jos tämä on oikein, se itse asiassa disruptoisi perinteisiä ajan merkityksiä ja haastaisi oman ymmärryksemme kielen metodologiasta ja siitä miten me sen määrittelemme. Newbrook ei esitä, että tämän tyypin avaruusolentojen kielen tulkitseminen, jonka Taylor on kuvannut, olisi mahdotonta kun meiltä puuttuu ‘vakaa tai hyvin määritelty struktuuri’. Kuitenkin hän vihjaa, että sellainen kieli olisi ‘äärimmäisen epätodennäköinen’ sillä kieli välittää ‘merkitsevien yksiköiden toistoa’. Tämä saa hänet spekuloimaan näiden kielten epätodennäköisyydellä ja sillä miten ne voisivat ‘erota niin perustavanlaatuisella tavalla’, ja hän ehdottaa, että avaruusolennot joilla näitä psykologisia kyvykkyyksiä on ‘oletettavasti eivät tarvitsisi tai käyttäisi tällaista kieltä’. [25] Newbrookin analyysi pysyy skeptisessä retoriikassa, mutta käyttäen Wendtin ja Duvallin argumenttia se ei perustu tieteelliseen faktaan. Samalla tavoin se ei ole kaukana skeptikkojen kritisoidusta strategiasta jolla otetaan debatit avaruusolentojen aikeista mukaan tieteelliseen diskurssiin.

Toisessa kohdassa Newbrook kykenee kuvaamaan Taylorin kirjoitustyylin ‘suurilla kirjaimilla kirjoitetuksi sutimistyyliksi’, mutta hän ei kykene kääntämään sen merkitystä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että on ‘liian vähän materiaalia’. [26] Philip J. Imbrogno kuitenkin sai kahdeksan sivua kirjoitusta Dean Fagerstromilta, vartijalta, vuonna 1982 ja niitä tutki kryptograafit ja kielitieteilijät. He eivät kyenneet tuottamaan riittävästi analyysia, paitsi sanomaan että symbolit kirjoituksessa näyttivät muistuttavan oikeaa kieltä jossa oli kaksi sataa erilaista merkkiä. Imbrognon mukaan hän kykeni lopulta identifioimaan ‘symbolit ja kirjaimet yli viidenkymmenen kielen joukosta, joista kolmekymmentä ei enää ole olemassa.’ Tämän implikaatiot ovat edelleen mielenkiintoiset sillä Fagerstrom oli raportoinut saaneensa nämä kadonneen ajan ajanjaksolla eikä hän muista tuottaneensa symboleja itse. [27] Onko tunnettujen kielten perustaminen Fagerstromin kirjoitustyylin pohjalle näin eliminoinut mahdollisuuden sille, että avaruusolennot ovat mukana pelissä? Ei välttämättä, ja jopa Newbrook ehdottaa, että Taylorin puhemateriaali voisi viitata ‘kielillä puhumiseen’, ja että ‘sellaiset ilmiöt ovat silti erittäin mielenkiintoisia itsessään’. Lisäksi tämä ei myöskään poista mahdollisuutta sille, että kieli olisi keinotekoisesti luotu hybridisoimalla. [28]

Jos ei puhuta Newbrookin poissulkevasta retoriikasta, kuten lingvististen termien käytöstä, jotka jättävät pois riittävästi selityksiä koskien niiden merkitystä ja käyttöä, Newbrook onnistuu luomaan kuvan siitä, että hänen kielitieteen sovellustensa käyttö on ainoa analyysimenetelmä. Itse asiassa kielten typologia, fonologia ja kielioppi, esimerkiksi, ovat vain osa kielitieteen tutkimusta, ja jopa näiden alojen käytöstä puhuminenkin muodostaa osan nykyaikaista ja käynnissä olevaa uuden tieteen prosessia. Esimerkiksi debatit lingvistisesta typologiasta sisältävät tarkasteluja ‘kielestä dynaamisena systeeminä, joka toimii yhtä aikaa monilla representaation tasoilla — sen sijaan että kyse olisi yksittäisten diskreettien tasojen analysoinnin rakennelmasta [sanasto, fonologia, syntaksi], tai tiettyjen lingvististen ilmiöiden kokoelmasta’. [29] Lisäksi on monia aloja ja alojen alakategorioita, jotka menevät limittäin, ja kuitenkin meidän tulisi hyväksyä, että Newbrookin viitekehys, joka ehdottaa reduktiivista paradigmaa, kykenisi jotenkin riittävästi käsittelemään täysin tuntemattoman diskurssin kokonaisuutta: avaruusolentojen puhe- ja kirjakieli.

Toinen esimerkki eroista kielitieteen soveltamisessa löytyy Robert de Beaugranden työstä. Tekstikielitieteilijänä hän havainnoi, että kielentutkimus oli muuttunut ‘pakkomielteiseksi systeemiä kohtaan [analyysin kohde] tekstin kustannuksella’, ja hän näyttää kielitieteelliset rajoitteet jotka tutkivat sanojen järjestäytymistä lauseissa, mutta ei syitä sille ‘miksi puhujat sanovat mitä he sanovat, miten kieltä käytetään eri sosiaaliryhmissä’ ja ‘miten sitä käytetään viestinnässä’. Lisäksi hän ajaa toisten tieteenalojen käyttöä, kuten ‘kirjallisuustutkimus, kognitiivinen tiede, keinoäly, etnografia, taloustiede ja poliittinen tiede’, kielitieteellisen viitekehyksen soveltamisessa. [30] Robert de Beaugranden argumentti on kriittinen. Esimerkiksi intertekstuaalisuus, jota normaalisti käytetään kirjallisuustutkimuksessa, on erittäin relevanttia avaruusolentojen puhe- ja kirjakielen tarkastelussa. Vaikka sen määritelmä ja käyttökohteet vaihtelevat, tätä mallia voidaan käyttää tutkimaan monipuolisia keskinäissuhteita ET-kontaktikertomuksien välillä. Newbrookin analyysissa sellaista avaruusolentokontaktin ja tekstin välillä ei analysoida. Sen sijaan vertaileva tutkimus avaruusolentokohtaamiskertomuksista kiinnostavasti puuttuu Newbrookin avaruusolentojen kielten tutkimuksesta. Tottakai sellainen projekti kuten Alien Semiotics Project osoittautuisi haastavaksi. Ongelmat sikseen, tuntuu siltä kuin projekti ei ole paljoa muuta kuin poliittinen, joka on suunniteltu pönkittämään auktoriteettidiskurssia ja sulkemaan mahdollisuudet vakavalle ja yhdenmukaiselle tarkastelulle. Tähän päivään asti mitään Newbrookin ja Anthonyn tuloksista ei ole tullut julki.

Ehkäpä sitten avaruusolentojen puhe- ja kirjakielen tutkimisen vaikeuksien keskellä on valtavirran siiloutunut meininki, joka johdetaan perinteisistä metafyysisen todellisuuden ihmiskäsitteistä. Todellakin, mahdolliset Taylorin kertomuksen implikaatiot tarkoittaisivat sellaista ontologista uhkaa identiteetille ja yhteiskunnalle josta Wendt ja Duvall puhuvat, tuntematonta käytäntöä joka on olemassa valtion kyvyn tietää ulottumattomissa, joka disruptoi sen kykyä hallita alamaisiaan. Lisäksi tämä tuntematon diskurssi, joka pintapuolisesti näyttää intuitiivisesti johdetulta, epäpaikalliselta viestintätavalta, uhkaa auktoriteettidiskursseja ja potentiaalisesti saa aikaan liikettä kohti ‘epäitsemääräävää käsitettä itsestä’. [31] Se on myös mahdollista, että tällainen viestintätapa ulottuu nykyisen ymmärryksemme rajojen yli siitä mitä kieli oikeasti on. Kuten Mary Rodwell on tähdentänyt, viimeaikaiset venäläisten tieteentekijöiden löydökset ovat havainneet, että ‘DNA:han voidaan vaikuttaa ja sitä voidaan ohjelmoida sanoilla ja taajuuksilla’. [32] Tästä seuraa, että on mahdollista että kokijoiden käyttämissä avaruusolentojen kielissä on tällä hetkellä havaitsematon, syvempi tarkoitus; sellainen joka ylittää nykyiset kielen käsitteemme ja paljastaa biokommunikaation modaalisuuden. Oli miten oli, avaruusolentojen kielten väliintulo haastaa ymmärryksemme todellisuudesta.

Siinä missä Wendtin ja Duvallin poliittisen teorian tulokulma ottaa käyttöön ‘realistisen momentin’ jolla vakavasti harkitaan UFO-tietämättömyyden epistemologiaa, ja Newbrookin analyysi perustuu skeptiseen kielitieteeseen, varsin merkittävä osa akateemisia tekstejä pitää ETH:n kotipaikkana humanistisia tieteitä: aloilla kuten kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimus. Kuitenkin Wendtin ja Duvallin jonkin verran harvinainen, realistinen tulokulma on vahvasti vastaan näitä antirealistisia tekstejä. Itse asiassa Wendt ja Duvall ohjaavat huomiomme tähän asiaan Jodi Deanin Aliens in America avulla. Hänen kulttuurillinen, sosiologinen kritiikkinsä liittää avaruusolentojen läsnäolon “kaikkien modernien varmuuksien postmoderniin hajottamiseen”. [33] Tämän tyypin tekstit ovat olemassa antirealistisen paradigman sisällä, koska mahdollisuus avaruusolentojen kontaktille voi olla osa todellisuutta, joka on meiltä suljettu heti kättelyssä. Sen sijaan ilmiötä tyypillisesti tarkastellaan kulttuurillisessa, sosiologisessa tai psykologisessa kontekstissa. Itse asiassa psykologian tapa käsitellä ETH:a on varsin kattava ala itsessään.

Jodi Deanin teksti UFO-aiheesta on myös poliittinen. Kuitenkin toisin kuin Wendtin ja Duvallin UFOjen näkeminen modernille vallalle piilevänä uhkana, Dean sijoittaa avaruusolentokontakteista julistamisen poliittiseksi toiminnaksi, joka merkitsee yhteiskunnan marginaalin mukaanottamista. Avaruusolennot ovat näin symbolinen lääke, joka auttaa keskittymään yhteiskunnan ongelmiin, erityisesti ‘niihin jotka ovat totuuden, todellisuuden ja järkevyyden reunamilla’. Avaruusolennot Deanin mukaan kytkeytyvät teknologian ‘kaivertamiin’ toiveisiin ja pelkoihin, ja postmodernit ‘passiivisuuden’, ‘epäilyksen’ ja ‘paranoian’ tilat tulevat uudelleenkäsitteellistetyiksi avaruusolentojen abduktion diskurssissa. Hän antaa ymmärtää, että ulos suljetut ovat nyt, ‘verkottuneiden mahdollisuuksien’ ‘tekno-globaalissa informaation’ ajassa, saaneet pääsyn kommunikaatiotapoihin, jotka tekevät stigmatisoiduille mahdolliseksi puhua näistä peloista. Avaruusolentokontakti edustaa, sen kuvastaessa postmodernia välinpitämättömyyden tai dissonanssin tilaa Amerikassa, ‘tutun’ rekonstruktiota ‘omituisena’ ja Dean asettaa UFO-yhteisön tähän tilaan viittaamalla tieteen uudelleentulkintaan irrationaalisena. Lisäksi tämä ‘ufologinen diskurssi [joka] pitää yllä niitä samoja kriteerejä tieteelliselle rationaalisuudelle joita valtavirran tiede käyttää ne hylkäämään’. [34] Kuten Wendt ja Duvall huomauttavat, Dean sijoittaa ‘tieteellisen totuuden’ “karkuriksi”, eikä siksi että tämä ‘saatettaisiin voittaa tarkastelemalla tieteellisesti UFOjen todellisuutta’. [35] Huolimatta kaikesta tästä Deanin havainnot UFO-yhteisön tiedeperspektiivin käytöstä ovat tärkeitä, ja sellaisia jotka kriittisesti vaikuttavat erilaisiin dynamiikkoihin. Tähän pointtiin me palaamme debattimme loppusanoissa.

Toiset akateemiset tekstit, jotka käyttävät antirealistista diskurssia, prosessoivat avaruusolentokontaktiongelmaa rodun ja identiteetin linssien läpi. Teoksessa Captivity Narratives and the Unknown Frontier Anne Tiernan tarkastelee ja vertailee kielellisten avujen käyttöä intiaanien vankeuden, avaruusolentojen abduktioiden ja sotavankeuden narratiiveissa. Tässä hetkessä avaruusolentojen kontaktiongelma liitetään kirjallisiin ja kulttuurillisiin töihin. Metaforat, jotka paljastavat miten “ne Toiset” kuvataan, ovat käytössä Tiernanin lähestymistavassa kuvaamaan sitä miten amerikkalaiset ovat vastanneet siihen kun heidän kansalaisensa ovat tulleet Amerikan intiaanien kaappaamiksi; lähinnä että heidät määritellään ‘alempirotuisina tai barbaareina’. Tämän seurauksena avaruusolentojen abduktiokertomuksissa, aivan kuten intiaanien vankinarratiiveissa, kuvataan ‘tuntematonta’ ja ‘löytämätöntä’ maata. Tämä tuntematon heijastelee huolia liittyen ‘rajojen ylittämiseen ja toisen kulttuurin pakotettuun kokemiseen’. Hieman kuten Dean, globalisaation impakti on se paikka jossa uuden ja tuntemattoman raja sijaitsee, mutta tähän huoleen kuuluu myös amerikkalaisen yhteiskunnan ‘nopeasti muuttuvat kasvot’. [36] Rotukysymystä tarkastellaan vieläkin laajemmin David Drysdalen ET-kontaktikokemusten asetelmassa teoksessa Alienating Futures: Raciology and Missing Time in The Interrupted Journey.  Siinä hän kertoo miten tutkijat ovat havainnoineet avaruusolentojen abduktionarratiivien ‘omituisen pakkomielteen rotua kohtaan’. Betty ja Barney Hillin tapaus tarjoaa meille materiaalia Drysdalen teoreettiselle premissille siitä, että kilpailevat rotukonstruktiot ‘organisoituvat kehon ympärille’, ja että abduktionarratiivi nähdään yhteiskunnallisena vasteena ahdistukseen ‘teknologisesti välitetystä rotuopista’. Betty & Barney Hillin tapauksessa ‘kehittyneen kuvausteknologian’ käyttö Hillien kehojen skannauksessa tulkitaan dystooppiseksi kuvaukseksi rotujen jälkeisestä tulevaisuudesta; tieteelliseksi kehon siirtokuntatoiminnaksi, joka poistaa rodun historialliset esimerkit koska kehoa luetaan kuin ‘koodia ja informaatiota’.  Rotu on täten sivuroolissa tässä ‘nano-politiikassa’ mutta potentiaali roduista yli pääsemiselle sisältää mahdollisuuden ‘kehon affektiiviselle merkitykselle ja sen fyysiselle muistutukselle rodullisista eroista ja sen historiasta’. Samalla tavoin kuvaus harmaista merkitsee rotujen jälkeistä kehoa: tulevaisuuden visiota ihmiskunnasta, joka romauttaa rotujen väliset erot ‘siihen pisteeseen asti että heistä tulee epäinhimillisiä’. Lisäksi Bettyn avaruusolentosieppaaja ilmaisee, että vaikka hän saattaakin muistaa kokemuksensa, Barney ei tule muistamaan. Drysdale vihjaa, että historiallinen rotujen muistelu ei ole mahdollista rotujen jälkeisessä tulevaisuudessa. Avaruusolennot tarkoittavat täten ‘kylmää, historiatonta tulevaisuutta, jossa historia voi, ja onkin, valikoidusti hävitetty’. [37]

Drysdalen avaruusolentkontaktiongelman käsittely herättää joitain tärkeitä pointteja, jotka ansaitsevat vakavan tarkastelun UFO-yhteisöltä, sillä sen kulttuurillinen lokaatio ei ole irti laajemmista yhteiskunnallisista ongelmista. Yhtä kaikki, hän ei ota kantaa tähän pointtiin. Ihmisten kuvaukset kokemuksista muokkaantuvat siinä historiallisessa hetkessä jossa ne ilmaistaan, ja kielenkäyttö paljastaa tämän. Esimerkiksi Drysdale alleviivaa Bettyn käyttävän erilaisia rodullisia kuvauksia, kuten termiä ‘mongoloidit’, ja hän kytkee tämän siihen historialliseen aikaan. Silti hänen näkemys Betty & Barney Hillin kontaktikertomuksesta ei koskaan liiku tämän rotuparadigman ulkopuolelle näkemään heidän diskurssiaan potentiaalisesti oikeana kokemuksena. Samalla tavoin Jodi Deanin oivalluksia sisältävä analyysi välinpitämättömästä, ahdistuksen täyttämästä nykyajan yhteiskunnan kokemuksesta jonka, osittain, globalisaatio on saanut aikaan on myös validi perspektiivi. Kuitenkin kun hän asettaa UFO-asian näiden huolien ilmentymäksi, mikä puolestaan tarjoaa poliittista tilaa syrjäytetyille, on yliyksinkertaistus UFO-ongelmasta ja sellainen joka käyttää subjektiivisuutta, ei tieteellistä diskurssia, sivuuttamaan todistusaineistoa. Kriittisellä tavalla juuri tieteellisen maailmankuvan läpitunkevuus on se joka auttaa siinä miten avaruusolentokontaktiongelmaa prosessoidaan antirealistisissa teksteissä. Samankaltaisuudet Anne Tiernanin intiaanivankeuden ja avaruusolentojen abduktionarratiivien välillä ovat jokseenkin keinotekoisia, sillä ne nojaavat vahvasti joihinkin erittäin laajoihin teemoihin, vaikkakin hyvin perusteltuihin, avaruusolentojen abduktionarratiiveista. Kuitenkin näiden teemojen uusintaminen ei onnistu ilman sudenkuoppia sillä avaruusolentojen kohtaamisten narratiivien monimutkaisuudet ja erilaisuudet, erityisesti ne joiden sanotaan usein ilmaisevan suurta omituisuutta, jätetään usein vähemmälle painoarvolle eikä niitä analysoida laajemmin. Täten abduktionarratiivin prosessointi akatemiassa, joka jättää huomiotta mahdollisuuden sille että avaruusolentokontakti olisi aito kokemus, kertoo likinäköisyydestä.

Joitain akateemisen diskurssin ja tieteellisen maailmankuvan seuraamuksia UFO-yhteisölle

Ufologia alana, joka on täysin erillään laajemmasta yhteisöstä, on pyrkinyt käyttämään tieteellistä metodia validoimaan ETH:n autenttisena diskurssina konsensustodellisuudessa. Tämän johdosta dominantin järjestyksen vaikutusvalta on muokannut sitä miten UFO-ongelmaa käsitellään UFO-yhteisössä. Ja kuitenkin Wendtin ja Duvallin läpikäynti tieteellisestä paradigmasta esittää, että ETH ei voi tulla, nykyaikana, sen virallistamaksi. Tämä tuottaa UFO-yhteisölle epämukavaan paradoksin, ja se ei kykene saavuttamaan merkittävää edistystä sen ollessa riippuvainen perinteisistä viitekehyksistä, jotka eivät, ainakaan niiden perinteisissä käyttömuodoissaan, riittävästi ota kantaa Maan ulkopuolisten Toisten laajempaan vaikutukseen. Yhtä tärkeää on tämän vaikutus UFO-yhteisöön laajemmalti. Koska tieteellinen todistusaineisto ja luotettavat silminnäkijätodistukset ovat, tyypillisesti, tapauksen kelpoisuuden mittapuita, silloin tapaukset joilta vaikuttaa puuttuvan uskottavuus tai tieteelliset todisteet ovat usein merkittävän marginalisoituja tai kiivaasti kiistettyjä.

Kuitenkin me usein havaitsemme, kun kontaktitapauksia dokumentoidaan täydellisemmin kaikkine niine datoineen, joita tällainen viitekehys vaatii, että se ei siltikään riitä. Me mainitsimme aiemmin kaksi tapausta, joissa oli riittävästi todistusaineistoa, joka olisi saanut kaikkein juridisimmankin organisaation julistamaan ne “autenttisiksi” oikeudenkäyntitilanteessa, ja kuitenkin nämä tapaukset sivuutettiin tai niitä pilkattiin UFO-yhteisössä. Näin yllä kuvatun konfliktin lisäksi tietyt aspektit kontaktiyhteisöstä ovat myös alisteisia suurelle määrälle informaatiota ja PR-lähteitä niiltä valtavektoreilta, jotka edelleen haluavat nähdä tämän aihepiirin pelkästään marginaalissa. Gulf Breeze, Billy Meierin ja Jonathan Reedin tapaukset edustavat vain muutamia esimerkkejä sellaisista kertomuksista, jotka dramaattisesti jakavat UFO-yhteisöä ja saavat aikaan kuumia väittelyjä niiden aitoudesta. Kuitenkaan arvioitaessa uudelleen Jonathan Reedin tapausta, Craig R Lang on sitä mieltä, että ‘ET/UFO-anomalian taustalla olevien syvimpien totuuksien tavoittelu on, itse asiassa, rankasti kielletty harrastus’. [38]

Mitkä nämä syvemmät totuudet ovat? On mielenkiintoista huomata että Jodi Deanin antirealistinen analyysi kykenee tarjoamaan välkyn havainnon koskien UFO-yhteisön tieteellisen menetelmän assimilaatiota ja käyttöä josta on harvoin, jos koskaan, UFO-yhteisöllä itsellään kuulustelua. Sen sijaan tämän lähestymistavan rajoitteet pysyvät suurelta osin tunnustamattomina. Tämän lisäksi ne UFO-yhteisössä jotka ovat innokkaita luomaan auktoriteettidiskurssia toimivat esimerkkeinä, heidän yrityksissään pitäytyä perinteisessä tieteellisessä maailmankuvassa, vallassa olevan järjestyksen käytänteisiin. Täten alaportaan dominantin järjestyksen edustajina he toimivat portinvartijoina ja sääntelevät laajemman UFO-yhteisön käytänteitä. Varmastikin vaihtoehtoiset tutkimukset tapauksista, joiden uskotaan olevan epäluotettavia tai puutteellisia, eivät välttämättä osoittautuisi viisaaksi vedoksi asemansa vakiinnuttaneelle auktoriteettitutkijalle, ja uskottavan ja epäuskottavan tutkijan asemointi kielenkäytön perusteella vain avittaa tätä polarisaatiota. Sellaiset kommentit kuten UFONAUT RADIO on antanut näyttäisivät olevan paikallaan Skeptical Inquirer -lehdessä. Nick Popea haastatellessa he totesivat, että Nick Pope on ‘kaukana keskiverto harmaata avaruusolentoa palvovasta sekopäästä — häntä kiinnostaa todisteet ja avoin mieli, paljon niinkuin meitä itseämmekin’. [39]

Ottaen huomioon median kiinnostuksen Popeen viimeisen vuosikymmenen aikana, ilmeisesti hänen avoin mielensä tarkoittaa tieteellisen metodin avulla hankittua todistusaineistoa hyvällä määrällä kaavojen veivaamista. On tärkeä muistuttaa itseämme, kaikkien mallien, teorioiden ja metaforien keskellä, että sillä on todellinen vaikutus siihen miten me käsittelemme avaruusolentokontaktin ongelmaa. Ihmiset ovat menettäneet työpaikkoja, rahansa ja heitä on uhkailtu tai jopa tapettu joko suorasta mukanaolosta tai tiettyjen kontaktitapausten tukemisesta, jotka valtio, tai ennemminkin valtion yläpuolella olevat ryhmittymät, haluavat pitää kansalta piilossa. Nuo ufologiyhteisön jäsenet, jotka jatkavat legitiimeinään pitämien tapauksen käsittelyä, ja erottavat ne ‘huijauksista’ tai epäautenttisista, ovat tavallaan suoraan auttamassa konkreettisten negatiivisten vaikutusten syntyä niille, jotka tapauksiiin liittyvät.

Näin dynaamisena ja responsiivisena mallina meidän mielestämme eksopolitiikan tulisi pyrkiä ottamaan kantaa niihin todellisuuden konstruktioihin, jotka auttavat ufologian diskurssin rakentamista, ja tässä prosessissa etsiä uusia lähestymistapoja joilla tuoda oma panoksensa olemassaoleviin analyysiviitekehyksiin. John Mack ehdotti, että tieteellinen metodi paradigmana ei riittävästi kykene vastaamaan avaruusolentokontaktin ongelmaan. Sen sijaan hänen pyyntönsä kehittää pelosta paskat housuissa istuvaa tiedettä oli pyrkimys vastata länsimaisen tiedediskurssin rajoitteisiin ja sen kyvyttömyyteen vastata kontaktiongelmaan. [40] Tässä prosessissa me mahdollisesti voimme liikkua eteenpäin ja auttaa laajempaa yhteiskuntaa näkemään UFO-aihe sillä kiireydellä ja tärkeydellä jonka niinkin transformationaalinen tapahtuma todella ansaitsee.

Kirjoittajista

David Griffin on perustanut globaalin eksopoliittisen aloitteen Britannian verkoston vuonna 2006 ensimmäiseksi kansalliseksi eksopolitiikan sivustoksi Amerikan ulkopuolella. Hän on opiskellut Bradfordin yliopiston rauhantutkimuksen ja konfliktinratkaisun osastolla. Verkkosivu: http://www.exopolitics.org.uk, Email: david@exopolitics.org.uk

  Natasha Acimovic on opetusalan luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa akateemisen opiskelun taitoja ja aikuisoppimista British collegessa. Hänellä on tutkinto Englannin kirjallisuudesta. UFO-kiinnostus on vienyt hänet tutkimaan avaruusolentojen identiteettiä, abduktiokirjallisuutta, avaruusolentojen kieltä ja symbolista kommunikaatiota. Hän on myös mukana Britannian eksopoliittisessa aloitteessa. email: Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org

Viitteet

[1] http://condon-committee.co.tv/

[2] http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Mockingbird

[3] Liittyen Billy Meierin tapaukseen –  Jim Deardorff on selittänyt tämän monitasoisen prosessin verkkosivuillaan:  http://www.tjresearch.info/denial.htm

[4] Suuri omituisuus on John Keelin käyttöön ottama termi. Tämä pitkien tutkimusten jälkeen hänen mielestään kuvaa niitä usein omituisia tapahtumia, joita on vaikea kuvata sanoin muuten.

[5]  Richard Dolanin kirjan “UFOs and the national Security State” tarkastelu johtaa päätelmään, että ennen kylmää sotaa otettiin käyttöön kansallisen turvallisuuden status vuonna 1947 osittain johtuen siitä paniikista, jonka atomipommi ja Roswellin törmäys saivat aikaan koskien Maan ulkopuolista elämää.

[6] Alexander Wendt and Raymond Duvall, “Sovereignty and the UFO,” (Sage Publications, 2008) Political Theory: Volume 36 Number 4, August 2008, 607-633.  Ladattavissa: http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf Wendt & Duvall käyttävät Michel Foucault’n hallittavuuden käsitettä, joka voidaan nähdä ei-pakottavana hallitsemisena sääntelemällä tietoa, millä tuotetaan alamaisia jotka asianmukaisesti käyttäytyvät valtion sääntöjen mukaan, ja tämän johdosta muuttuvat osaksi normalisaatioprosessia. Kts. Michel Focault’s “Governmentality,” Ideology and Consciousness, No.6, Summer 1979, 5-21.

[7] Wendt & Duvall, Sovereignty and the UFO, 608-612. He käyttävätCarl Schmittin termiä “decide the exception”, esittämään, että kun hallittavuutta haastetaan, silloin sen itsevaltainen auktoriteetti voi päättää milloin lakata käyttämästä sen normeja ja lakeja.

[8] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 620-622.

[9] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 621-622.

[10] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 611-612.

[11] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 607-17.

[12] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 612.

[13] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[14] http://www.uk-ufo.org/condign/bioga.htm

[15] http://www.theblackvault.com/encyclopedia/documents/MUFON/Journals/2002/July_2002.pdf

[16] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[17] http://users.adam.com.au/bstett/AWritersNewbrookMark75.htm

[18] http://www.aske-skeptics.org.uk/lost_for_words.html

[19] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[20] Kts. Mae Gwendolyn Hendersonin essee hänen dominantin ja alidominantin järjestyksen käytöstä, Speaking in Tongues: Dialogics, Dialectics, and the Black Woman Writer’s Literary Tradition, saatavilla: Cherly A. Walls, eds., Changing Our Own Words: Essay’s on Criticism, Theory, and Writing by Black Women (Great Britain: Routledge, 1990), 17.

[21] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[22] Mary Rodwell, Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (UK: New Mind Publishers, 2002), 230-231.

[23] http://www.nthposition.com/uncanny.php

[24] Mary Rodwell, Awakening, 230.

[25] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[26] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[27] Philip J. Imbrogno, Ultraterrestrial Contact: A Paranormal Investigator’s Explorations into The Hidden Abduction Epidemic (USA: Llewellyn Publications, 2010), 237-238.

[28] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[29] http://www.fas.harvard.edu/~lingdept/LT%2011.pdf

[30] http://www.beaugrande.com/texttmillennium.htm

[31] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[32] http://merkaba.tribe.net/thread/cbbc4f8c-c4bf-45bf-9652-df48554ac5cd

[33] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 612.

[34] Jodi Dean, Aliens in America: Conspiracy Cultures From Outerspace to Cyberspace (New York: Cornell University Press, 1989), 6-15.

[35] Wendt and Duvall, “Sovereignty and the UFO,” 612.

[36] http://abacus.bates.edu/eclectic/vol4iss2/pdf/troaaams.pdf

[37] David Drysdale, Alienated Histories, Alienating Futures: Raciology and Missing Time in The Interrupted Journey (Association of Canadian College and University Teachers of English) ESC: English Studies in Canada: Volume 34, Issue 31, March 2008, 103-123.

[38] http://home.comcast.net/~lang.craig/reed_qs.htm

[39] http://jesserandolph.com/?p=1836

[40] http://experiencers.com/media/mack_goodchild.mp3

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Richard Dolan käsittelee Leonard Stringfieldin tutkimusta

Vaikka UFO-maailma kohiseekin viimeisimmästä Pentagonin julkistuksesta, jossa tiedostot ’Flir,’ ’Go Fast,’ ja ’Gimbal’ viimein tunnustettiin, niitä pidetään edelleen ”me emme tiedä mitä nämä ovat”-vaiheessa UFO-paljastusta.

Mutta edesmenneen Leonard Stringfieldin tutkimus kertoo siitä miten heikko tuo kanta on. Stringfieldin pioneerityö UFO-törmäystutkimuksen parissa johti hänet haastattelemaan lukemattomia ihmisiä.

Toisin kuin monet nykypäivän tutkijat, jotka puhuvat ”tietovuotajien” paljastuksista, Stringfield oli oikeasti huolellinen ja ammattimainen, ja hän puristi lähteistään niin paljon tietoa kuin mahdollista. Hänen tapauksiaan kannattaa tarkastella lähemmin.

Richard ja Tracey puhuvat eräästä Stringfieldin huimasta tapauksesta, jossa ilmeisesti henkilö kohtasti avaruusolennon kasvotusten. Tämä oli eräs Stringfieldin viimeisistä tapauksista. Hän kuoli vuonna 1994.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan

Tutkimus #1

Julkaistu tammikuun 20. 2003 (uudelleen arvioitu lokakuussa 2003)

www.exopolitics.org

© Michael E. Salla, PhD

drsalla@exopolitics.org

Tiivistelmä

Syyskuussa 2002 ilmestyneen Roper-gallupin mukaan kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain kansalaisista ei usko, että heidän valtionsa kertoo totuuden avaruusolentojen (ET) läsnäolosta viimeisen 50 vuoden aikana USA:ssa, ja 60% vastaajista tuki ideaa siitä, että liittovaltio julkistaisi tämän tiedon. Avaruusolentojen väitetyn läsnäolon tarina on saanut aikaan useita kirjoja, elokuvia, artikkeleita, verkkosivuja ja salaliittoteorioita avaruusolentojen eri toimista ja aktiviteeteista, sekä eri valtion virastojen salaisista toimenpiteistä vastata ET-presenssiin. Monet näistä suosituista salaliittoteorioista ovat usein epäjohdonmukaisia suhteessa ET:den aikeisiin, aktiviteetteihin ja heidän aikaansaamiin vaikutuksiin, sekä myös suhteessa salaisiin valtion organisaatioihin, jotka on luotu vastaamaan ET-presenssiin. Nämä salaliittoteoriat ovat koko skaalalla lähtien pahantahtoisista ET:stä, jotka haluavat viedä ihmiskunnalta planeetan itsevaltiuden, hyväntahtoisiin ET:hin joilla on halu auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan sen monenmoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat; sekä kehittyä lajina. Mitä salaisiin valtion virastoihin tulee, salaliittoteoriat vaihtelevat ’varjohallituksen’ avulla epädemokraattisten tahojen hankkimasta poliittisesta vallasta valistuneeseen pyrkimykseen asteittain valmistella kansaa totuuteen ET-läsnäolosta.

Tämä tutkielma on kahden vuoden tutkimuksen kulminaatio, jossa on tarkasteltu suosittuja salaliittoteorioita avaruusolentojen läsnäolosta, salaisista valtion virastoista ja niiden yrityksistä pitää tämä informaatio piilossa kansalta; sekä politiikan suuntaviivojen vaikutuksista viranomaisiin ja kansaan. Tutkielma käy läpi eri pääasialliset lähteet, jotka tukevat avaruusolentojen läsnäoloa; pääsalaliittoteoriat tai ’ET-perspektiivit’, joita nämä lähteet esittävät; näiden ’perspektiivien’ pääkomponentit; näiden ET-elementtien moraalinen orientaatio, joka jokaisesta perspektiivistä löytyy; analyysia politiikan suuntaviivoista; ja tekee useita poliittisia ehdotuksia, jotka tukevat tarvetta eksopolitiikalle ja jotka edistävät globaalia rauhaa.

Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan

Johdanto

Syyskuussa 2002 ilmestyneen Roper-gallupin mukaan kaksi kolmasosaa USA:n kansalaisista ei usko, että heidän valtionsa paljastaa totuuden avaruusolentojen (ET) läsnäolosta viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta, ja 60% tuki ideaa siitä, että liittovaltio julkistaisi tämän tiedon. [2] Toukokuun 2001 lehdistötilaisuudessa National Press Clubilla Washington DC:ssa, 20 tietovuotajaa yli sadan entisen USA:n armeijan, valtion ja ilmailuviranomaisten joukosta antoivat suullisen todistuksen ja fyysisiä todisteita heidän osallistumisestaan salaisiin valtion projekteihin, joissa takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, joita tehtiin yhdessä ET:den kanssa tai jotka salasivat UFO-informaatiota. [3] Steven Spielbergin tuottamaa television minisarjaa Taken katsoi ainakin osittain 31 miljoonaa amerikkalaista katsojaa 16 päivän aikana jolloin ensimmäinen jakso näytettiin joulukuun 2. päivä 2002, ja se on stimuloinut spekulaatioita siitä, että kansaa valmistellaan viralliseen valtion paljastukseen ET-läsnäolosta lähitulevaisuudessa. [4]

Avaruusolentojen läsnäolon tarina on saanut aikaan useita kirjoja, elokuvia, artikkeleita, verkkosivuja ja salaliittoteorioita avaruusolentojen eri toimista ja aktiviteeteista, sekä eri valtion virastojen salaisista toimenpiteistä jolla reagoida ET-presenssiin. Monet näistä suosituista salaliittoteorioista ovat usein epäjohdonmukaisia suhteessa ET:den aikeisiin, aktiviteetteihin ja heidän aikaansaamiin vaikutuksiin, sekä myös suhteessa salaisiin valtion organisaatioihin, jotka on luotu vastaamaan ET-presenssiin. Nämä salaliittoteoriat ovat koko skaalalla lähtien pahantahtoisista ET:stä, jotka haluavat viedä ihmiskunnalta planeetan itsevaltiuden, hyväntahtoisiin ET:hin joilla on halu auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan sen monenmoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat; sekä kehittyä lajina. Mitä salaisiin valtion virastoihin tulee, salaliittoteoriat vaihtelevat ’varjohallituksen’ avulla epädemokraattisten tahojen hankkimasta poliittisesta vallasta valistuneeseen pyrkimykseen asteittain valmistella kansaa totuuteen ET-läsnäolosta.

Avaruusolentojen ja niiden kanssa toimimista varten luotujen salaisten valtion organisaatioiden intentioilla ja aktiviteeteillä, jos molemmat osoittautuvat todeksi, on tärkeitä vaikutuksia siihen miten valitut valtion virkamiehet ja kansa yleisesti reagoivat koko ET-ilmiöön poliittisena haasteena, jolla on laajalti eri poliittisten linjausten vaihtoehtoja. Tämä muuttuu erittäin tärkeäksi lisääntyvän todennäköisyyden myötä valtion viranomaisten paljastukselle ET-läsnäolosta, joka tulee välittömäsi ampumaan aiheen hämärien salaliittojen, vaihtoehtotieteen ja New Age -filosofian maailmasta valtavirran politiikan areenoille. Sellainen paljastus johtaa uuden valtiotieteen, ‘eksopolitiikan’, syntyyn, joka voidaan määritellä poliittisena keskusteluna niistä valinnoista, joita valtioilla ja kansalla on tehtävänään muodostaessaan ja toteuttaessaan lainsäädäntöä ja poliittisia toimia vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon ihmisten asioissa.

Sen sijaan että jätettäisiin tämä vakava julkishallinnon tutkimuksen uusi ala hypoteettiselle paljastuksenjälkeiselle maailmalle, tämä kirja ottaa kannan, että kansan enemmistömielipide, joka tukee valtion tiedojenpaljastusta koskien avaruusolentoja; yhä vain kasvava kirjallisuuden määrä avaruusolentojen läsnäolosta; sekä avaruusolentojen läsnäolon vahvistavien todisteiden laatu viittaavat siihen, että eksopolitiikka on jo osa poliittista maaperää. On tarve luonnostella pääkäsiteet, teoriat ja informaation lähteet, joita kehittyvän valtioteteen alalla, eksopolitiikassa, käytetään. Tämä auttaa sekä kansaa, joka toivoo tutustuvansa eri poliittisiin kysymyksiin, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon, sekä salassa toimivia ‘asiantuntijoita’, joilla on informaatiota tietyistä avaruusolentojen läsnäolon aspekteista (tyypillisesti perustuen ‘tarpeeseen tietää’), mutta joilta puuttuu holistinen kuva siitä mitä tapahtuu koko avaruusolentojen aktiviteettien spektrillä.

Tässä tutkielmassa käyn läpi pääasiallisia lähteitä, jotka tukevat ET-läsnäoloa; keskeisiä salaliittoteorioita tai ‘perspektiivejä’ joita nämä lähteet synnyttävät; keskeisiä eri ‘perspektiivien’ pääasiallisia kannattajia; jokaista perspektiiviä tukevaa todistusaineistoa; kunkin ET-elementin moraalista orientaatiota, jota jokaisesta perspektiivistä löytyy; ja analysoin todisteiden eniten tukemien perspektiivien vaikutuksia politiikan tekijöille ja kansalle. Päätän tutkielman usealla julkishallinnollisella ehdotuksella, jotka tukevat tarvetta eksopolitiikalle tutkimusalana.

Informaation lähteet

Kirjallisuus koskien ET-läsnäoloa perustuu monenlaisiin lähteisiin, jotka ovat varsin erilaisia niiden luotettavuudessa, tarkkuudessa ja akateemisissa standardeissa. Käytännössä kaikki nämä lähteet toimivat virallisten valtion linjausten poliittisessa kontekstissa, joka kieltää minkään sortin ET-läsnäolon tai systemaattisesti salaa sellaisen läsnäolon salaisten valtion organisaatioiden avulla. Tutkijat kute Richard Dolan ovat esittäneet laajan UFO/ET-ilmiön historian käsittelyn, joka puhuu siitä miten salailu on muuttunut osaksi ‘ET-läsnäolon perustaa kansalliselle turvallisuudelle Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa’. [5]

Sellaisen virallisen ‘salailun’ olemassaolo vaikeuttaa väitetyn ET-läsnäolon ja sen perspektiivejä tukevien lähteiden tarkkuuden tutkimista, sillä virallinen paljastamatta jättäminen viittaa joko sellaisten perspektiivien kannattajien täyteen asioiden väärintulkintaan tai petkuttamiseen, tai salaiseen valtion ohjelmaan, jonka tehtävä on pitää tämä informaatio poissa vaaleilla valituilta edustjilta ja kansalta yleisesti. Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, kuten tässä tutkielmassa esitetyt todisteet antavat ymmärtää, silloin on selvää, että eksopolitiikan tutkimukseen vaikuttaa virallisten tahojen väärän informaation levittäminen, viranomaisten asioiden kiistäminen ja jopa salaisten valtion organisaatioiden toteuttama häirintä.

Toinen keskeinen sotilas/tiedusteluorganisaatioiden tapa lähestyä asiaa on ‘disinformaatio’, jossa viranomaiset harhauttavat ET/UFO-tutkijoita julkaisemalla vääristeltyä tai väärää informaatiota. Disinformaatiota, siinä merkityksessä että informaatio perustuu joihinkin oikeisiin faktoihin, esitetään tavalla joka johtaa henkilöt pois arkaluonteisten kysymysten ääreltä kohti niitä alueita, jotka voivat hämätä tai kuluttaa tutkijan energiaa ja resursseja. Esimerkiksi kuuluisa ‘Eisenhowerin briiffausdokumentti’, joka perustuu faktuaaliseen briiffaukseen avaruusolennoista, on joidenkin tutkijoiden mukaan nerokasta disinformaatiota, jonka tarkoitus on hajoittaa ja hallita ET-läsnäolon tutkijoita. [6]

Entiset armeijan ja tiedustelualan sisäpiiriläiset ovat todistaneet siitä, miten heidän virallisiin työtehtäviinsä kuului piilottaa, peukaloida tai tuhota todistusaineistoa, joka liittyy ET-läsnäoloon. [7] Eräs näistä entisistä upseereista on John Maynard, sotilastiedusteluanalyytikko DIA:lla, joka palveli USA:n armeijassa 21 vuotta. Maynard paljasti seuraavaa lokakuussa 2001 tehdyssä haastattelussa:

Tulin mukaan [UFO-hommiin] ollessani ulkomailla Saksassa, Turkissa ja Koreassa. Nämä alueet eivät ole tunnettuja suuresta UFO-aktiviteetista. Pääosin minulle annettiin mahdollisuus tutkia muutamia marginaalisia tapauksia ja toteuttaa väärän tai vääristellyn informaation ohjelmia suunnatakseni huomion pois armeijasta ja kohti paranormaalia ja/tai UFOja näissä asioissa. Kuitenkin, se mitä en koskaan paljastanut armeijalle oli, että isoäitini oli kasvattanut minut uskomaan, että UFOja on olemassa.

Huolimatta tuosta, olin silti vankka konservatiivi (poliittisesti) ja asetin palvelustehtäväni kaikkien uskomusteni yläpuolelle. Minulla oli 'maa, velvollisuus ja kunnia'-tyyppinen asenne. Omistautumiseni ja selvän naiviuteni johdosta uskoin, että yläpuolellani olevat upseerit eivät kyseenalaistaisi toimiani UFO-havaintojen debunkkauksessa. Kuitenkin minua alkoi erityisen paljon kiinnostaa miksi UFOt eivät olleet kaikkien yleisessä tiedossa, ja miksi he (valtio) halusi mieluummin pitää kaiken UFO-tiedon paranormaalina ja/tai epäluotettavien UFO-lähteiden piirissä.

Minulta kesti monta vuotta saada selville, että tämä häpeilemätön piittaamattomuus kansan mielipiteestä oli suunniteltu pitämään ja ylläpitämään todistustaakka tietyillä yhteiskuntamme elementeillä. Suunnitelma oli periaatteessa asettaa todistustaakka UFO-tutkijoiden niskoille ja ohjata kansa pois armeijan organisaatioiden suunnalta, jotka olivat suoraan mukana UFO-tutkimuksessa. Tässä suunnitelmassa mielestäni armeija käytti mediaa pitämään nämä UFO-tutkijat tekemästä asiasta liian suurta ongelmaa antamalla median brändätä heidät hörhöiksi, sekopäiksi, paranoideiksi ja uskomattomiksi; vieläkin parempaa, saattamalla varjoja jahtaavat ihmiset uskomaan, että UFOt ovat todellisia ja valtio piilottelee heiltä jotain. Tähän päivään asti tämä suunnitelma on toiminut huomattavasti keskiarvoa paremmin, ja yleisö on edelleenkin sitä mieltä mitä media heidän käskee olla. [8]

Toinen sotilas/tiedusteluorganisaatioiden keskeinen lähestymistapa on häirintä, jota on tehty aina avaruusolentojen läsnäolon salaamisen alkamisesta lähtien, ja se voidaan ajoittaa entisen Yhdysvaltain puolustusministerin mystiseen kuolemaan. Mahdollinen korkean profiilin häirinnän uhri, jonka oli määrä ylläpitää salaisuutta ET-läsnäolon ympärillä, on sanottu olevan James Forrestal, puolustusministeri presidentti Trumanin alaisuudessa. [9] Forrestal kärsi hermoromahduksesta vuonna 1948 valitettuaan siitä, että häntä varjostavat ‘ulkomaisen näköiset miehet’, joiden kuvaus oli samanlainen kuin nyt kuuluisien ‘Men in Black’, jotka tulisivat olemaan myöhemmin keskeisessä roolissa ET/UF-todistajien häirinnässä. [10] Truman ilmoitti, että hän erottaisi Forrestalin tammikuussa 1949. Kun hän oli muodollisesti jättänyt työpaikkansa maaliskuussa, tapahtumat kehittyivät nopeasti ja toukokuun 22. päivänä Forrestal löydettiin kuolleena sen jälkeen kun hänen väitetään hypänneen 16. kerroksen VIP-huoneestaan Bethesda Naval Hospitalissa. Forrestalin itsemurhaa ympäröiviin tapahtumiin kuului merkittäviä turvallisuusmokia, jotka ovat pitkään lisänneet spekulaatiota siitä, että voimakas organisaatio oli murhannut hänet, joka kykenisi helposti tulemaan läpi sairaalan turvajärjestelyistä. Useat nimekkäät valtion ja armeijan virkamiehet ovat sanoneet, että Forrestal murhattiin, koska hän halusi paljastaa totuuden avaruusolentojen läsnäolosta. [11]

Jos disinformaatio ja häirintä ovat vain kaksi aspektia sarjassa ‘virallisia’ käytäntöjä ylläpitää salaisuutta avaruusolentojen läsnäolosta, silloin tämä herättää tärkeän kysymyksen siitä miten varmistaa avaruusolentojen läsnäoloa tukevien lähteiden tarkkuus ja tarkistettavuus. Erittäin uskottavat todistukset voidaan mitätöidä hävittämällä keskeisiä dokumentteja tai merkintöjä, jotka tukevat uskottavuutta ja/tai todistajien väitteitä ja/tai valtion/armeijan viranomaisia. Toisaalta ei voida yksinkertaisesti olettaa, että todisteet ja dokumentit koskien ET-läsnäoloa ovat faktuaalisia riippumattomien silminnäkijöiden/entisten valtion työntekijöiden raportteja tai tarkkoja dokumentteja. Sellaiset raportit voivat joissain tapauksissa olla osa virallista ‘disinformaation’ ohjelmaa, joka on suunniteltu harhauttamaan kansaa kokonaisuudessaan tai osittain totuudesta koskien ET-läsnäoloa.

Kategoria A – Sisäpiirin tietovuotajat

Kuvaan nyt päälähteet, jotka tukevat ET-läsnäoloa, ja tarjoan sisältöä eri ET-perspektiiveistä, joka myöhemmin esitetään tässä tutkielmassa. Nämä lähteet on ryhmitelty seitsemään kategoriaan, ja nämä kategoriat esitetään, jotta ne näyttäsivät lukijalle vakuuttavimmalta paljastusta edeltävässä ympäristössä. Nämä lähteet saavat ranking-luvun niiden todisteiden vahvuuden perusteella akselilla: Vahva-Keskivahva-Heikko. Näitä rankingeja kehittäessäni käytin järkeilyä, jota käytettäisiin oikeuden juryn arvioidessa käsillä olevaa todistusaineistoa. Paino on vahvimman todistusaineiston identifioimisessa ja lausunnon antamisessa syyllisyydestä tämän todistusaineiston pohjalta. Rankingia ei käytetä sivuuttamaan todisteiden relevanssia avaruusolentojen läsnäolosta, joita eri lähteet ovat tarjonneet, vaan pelkästään määrittämään mikä todiste esittää vahvimman tuen ET-läsnäololle kansan ja julkisten viranhaltijoiden mielissä. Nämä rankingit tulevat olemaan käytössä analysoitaessa eri ongelmien, jotka liittyvät ET-läsnäoloon, poliittista relevanssia, jota tullaan tarkastelemaan myöhemmissä kappaleissa.

Ensimmäinen informaatiolähteiden kategoria ET-läsnäololle ovat raportit ja todistukset entisiltä valtion tai armeijan viranomaisilta ja/tai siviililentohenkilöstöltä, joilla on ensikäden kokemuksia UFOista ja/tai todisteita avaruusolentojen läsnäolosta. Kaikkein tunnetuin UFO-tapaus USA:ssa on raportoitu lautasen muotoisen aluksen haaksirikkoutuminen Roswelliin, New Mexicoon, vuonna 1947. Paikalle lähetetyn armeijan tiedustelu-upseerin, majuri Jesse Marcelin, alkuvaiheen havainto oli että romu oli ‘lentävästä levyaluksesta’. Informaatioupseeri Roswellin ilmatukikohdassa sen jälkeen salli julkaista lehdistötiedotteen heinäkuun 8. päivän aamuna. [12] Tämä välittömästi pääsi maailmanlaajuisesti otsikoihin, ja sen jälkeen kun majuri Marcel käskettiin Washington DC:hen, prikaatinkenraali Roger Ramey ilmoitti maailmalle, että majuri Marcel oli erehtynyt, ja että ‘lentävä levyalus’ oli kokeellinen sääpallo. Vuosia tämän tapauksen jälkeen, joka kiihotti väitteitä siitä, että valtion salaliitto piilottelee Roswellissa tapahtuneita asioita, majuri Marcel kertoi haastattelussa, että hänen ylempänsä hiljensivät hänet, ja hän sanoi, “Se ei ollut mitään mikä olisi Maapallolta peräisin. Olen varsin varma… Koska olen tiedustelu-upseeri, olin tietoinen kaikista lentokoneissa käytetyistä materiaaleista. Tämä ei ollut mitään sellaista. Eu olisi voinut olla.” [13]

Yli viiden viime vuosikymmenen ajan Roswellin haaksirikon jälkeen on ollut hidas mutta tasainen entisten valtion ja sotilasviranomaisten virta, jotka ovat olleet halukkaita astumaan esiin ja paljastamaan informaatiota ET-läsnäolosta. Tulisi huomauttaa, että nämä entiset viranomaiset ovat yleensä vannoneet valoja olla paljastamatta informaatiota entisistä tehtävistään ja uhata saavansa suuria rahallisia ja rikosoikeudellisia sanktioita valojensa rikkomisesta, sekä riskeerata vuosien varrella rakennettua mainetta ja ystävyyttä. USA:n armeijan tapauksessa relevantti vala on nimeltään “Vala salaiseksi luokitellulle turvallisuusdatalle tai -informaatiolle vahingossa altistumisesta” ja James Goodell, entinen ilmavoimien upseeri, kuvaa seuraamuksia tämän valan vannomisesta:

    ...annat pois perustuslailliset oikeutesi. Kirjoitat paperin, jossa sanotaan että jos rikot turvallisuussopimusta … ilman oikeudenkäyntiä, ilman oikeutta valittaa, menet Leavenworthin liittovaltion vankilaan 20 vuodeksi. Se on aika iso insentiivi pitää suu kiinni. [14]

Tunnettu tietovuotaja, jotka viime aikoina ovat paljastaneet ET-läsnäoloon liittyvää virallista toimintaa, on ylempi Pentagonin upseeri, eversti Philip Corso (evp), joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja myöhemmin veti ulkomaisen teknologian siipeä armeijan T&K-osastolla. Yli 30 vuoden hiljaisuuden jälkeen eversti Corso julkisesti paljasti hänen vuoden 1997 kirjassaan The Day After Roswell, että hän johti huippusalaista projektia, jossa takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu haltuun Roswellin törmäyksestä. [15] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkaisi useita näistä takaisinmallinnetuista ET-teknologioista sekä sotilas- että siviilisektorille. Yrityksiin, jotka hyötyivät tästä salaisesta projektista, kuului mm. IBM, Hughes Aircraft, Bell Labs, ja Dow Corning. Corso väittää, etä nopea teknologinen kehitys 50 vuoden aikana kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteissa ja erittäin kestävissä kuiduissa kuten Kevlarissa, ovat suoraa seurausta näistä salaisista projekteista.

Huolimatta toistuvista yrityksistä kieltää salaiset ohjelmat, joilla takaisinmallinnetaan avaruusolentojen teknologiaa Roswellista löydetyistä hylyistä, valtion yritykset jatkuvasti pimittää avaruusolentojen läsnäolo rikotaan toistuvilla entisten armeijan, valtion ja ilmailuhallinnon viranomaisten paljastuksilla siitä, että he ovat osallistuneet näihin salaisiin projekteihin ja/tai nähneet omin silmin UFOja ja/tai jopa avaruusolentoja. Tri. Steven Greer, Disclosure Projectin johtaja, voittoa tavoittelemattoman organisaation joka on omistautunut lopettamaan virallisen avaruusolentojen läsnäolon salaamisen, esitteli valittuja näistä todistajista lehdistölle ja kansalle toukokuussa 2001 pidetyssä lehdistötilaisuudessa National Press Clubilla Washington DC:ssa. Tri. Greer on kerännyt yhteensä todistajanlausuntoja yli 100 todistajalta ääninauhalle ja videolle ja tehnyt nämä julkisiksi kansalle ja kongressin kuulemista varten. [16] Eräs vieläkin paljastavampi todistus on entiseltä Apollo-astronautilta Edgar Mitchellilta:

    ...kun sain tietää, että avaruusolennot ovat todella olemassa, en ollut liian yllättynyt. Mutta se mikä oli shokki minulle, kun aloin tutkia raportteja avaruusolennoista vuosikymmen sitten, oli se laajuus jolla todisteet on salattu. Kyseessä ei ole vain Yhdysvaltain hallitus joka pitää turpansa kiinni avaruusolentojen vierailuista. Olisi amerikkalaisena ylimielistä olettaa, että avaruusolennot olisivat valinneet vierailla ainoastaan minun maassani. Todellakin, olen kuullut vakuuttavia tarinoita valtioista ympäri maailman, jotka tietävät avaruusolentojen vierailevan täällä -- mukaanlukien Britannian hallitus. [17]

Informaationlähteenä ET-läsnäolosta entiset valtion, armeijan ja ilmailuhallinnon viranomaiset ovat erittäin uskottavia johtuen heidän tekemistään aktiviteeteista osana heidän virallista asemaansa. Rahalliset ja juridiset sanktiot, jotka nämä viranomaiset uhkaavat saada rikkoessaan turvallisuusvalansa, sekä mahdollinen heidän maineilleen ja ystävyyssuhteilleen aiheutunut vahinko, viittaavat siihen, että nämä henkilöt ovat suoraselkäisiä henkilöitä, jotka ovat häiriintyneet jatkuvasta ET-läsnäolon paljastamatta pysymisestä ja salaisesta valtion salaliitosta, jolla salata tämä kaikki häirinnällä, disinformaatiolla ja salailulla. Tuomioistuimissa ‘sisäpiiriläisten’ todistukset ovat erittäin voimakkaita ja jo yksin voivat onnistua määrittämään syyllisyyden tai syyttömyyden silloinkin kun mitään fyysistä todistetta ei ole näyttää. Lopputiivistelmänä, tämä informaatiokategoria voidaan luokitella ‘vahvaksi’ johtuen väitteitä esittävien varmistettavista kredensseistä, joilla on ensikäden kokemusta avaruusolentojen läsnäolosta, johtuen heidän todistustensa koherenssista ja niiden kokonaismäärästä.

Kategoria B – Abduktiot/Kontaktihenkilöt

Iso osa informaatiosta, joka on tullut henkilöiltä jotka väittävät tulleensa abduktoiduiksi tai avaruusolentojen kontaktoimiksi ET-aluksessa, on perua Budd Hopkinsin, tri. David Jacobsin ja tri. John Mackin pioneerityöstä, kun he ovat käsitelleet henkilöitä, jotka ovat kärsineet sellaisten vierailujen vaikutuksista. [18] Näitä raportteja on kertynyt enemmän ja enemmän ja tyypillisesti ne keskittyvät kokemukseen, joka on yllättävän eheä henkilöiden väittäessä tulleensa yhden tai useamman ET-rodun abduktoimiksi ja käyneensä läpi heidän erilaisia lääketieteellisiä proseduureja. Käyttäen erilaisia terapeuttisia työkaluja, mm. hypnoosia, tri. Mack on löytänyt yllättävän johdonmukaisuuden erilaisista ja toisiinsa liittymättömistä tapauksista, joita hän on kuvannut ensimmäisessä kirjassaan:

Jokainen kolmestatoista ihmisestä, joiden tapauksen olen tässä kirjassa kuvannut -- todellakin, jokainen 76:sta abduktoidusta joiden kanssa olen työskennellyt -- kertoo ainutlaatuisen tarinan. Henkilökohtaiset erot voidaan todennäköisesti selittää kokijoiden luonteenpiirteiden eroilla ja niillä eri olosuhteilla, joissa abduktiot itsessään tapahtuivat. Mutta se, mitä olen pitänyt niin epätavallisena tutkimuksieni alusta lähtien, on ollut se helposti identifioitava kaava joka esiintyy kun tapausten narratiiveja tarkastellaan huolellisesti. [19]

Mack on julkaissut löydöksensä useassa kirjassa ja akateemisessa julkaisussa, jotka ovat myöhemmin olleet suositun elokuvan aiheena. Vuonna 1995 Mack juonsi konferenssin MIT:ssa, jossa mukana oli useita akateemisia esityksiä ‘abduktioilmiöstä’ ja sen merkityksestä ihmiskunnalle. [20] Yhä vain kasvava määrä abduktiotapauksia on saanut tämän kategorian paisumaan tärkeydessä uskottavana todistelähteenä avaruusolentojen läsnäolosta. Estimaatit abduktioiden määrästä USA:ssa ovat niinkin suuret kuin useita miljoonia, mikä tarkoittaa jättiläismäistä tietokantaa potentiaalista informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta. Tätä tietokantaa jatkuvasti päivitetään tutkijoiden kehittäessä analyyttisia työkaluja ja terapeuttisia tekniikoita asianmukaisesti käsitellä abduktio/kontaktitapauksia.

Yleisesti toinen informaatiokategoria erottuu sen eri abduktioraporttien ja ET-läsnäolosta kerättyjen todisteiden johdonmukaisuudella ja yhdenmukaisuudella. Tutkijat ja tämän informaation kerääjät ovat erittäin hyvämaineisia psykologisten tekniikoiden käytössä, ja he ovat kehittäneet yksityiskohtaisia standardeja, joilla arvioida todisteita. Tuomioistuimessa sellaiset todistukset olisivat vakuuttavia johtuen niiden johdonmukaisuudesta ja yhdenmukaisuudesta. Tämä lähdekategoria täten luokitellaan vahvaksi.

Kategoria C – Silminnäkijä/Havaintoraportit

Kolmas informaatiolähteiden kategoria avaruusolentojen läsnäololle on niiden todistukset, jotka ovat omin silmin nähneet avaruusolentoja/UFOja. Nämä muodostavat suurimman osan saatavilla olevasta ET-läsnäoloa käsittelevästä kirjallisuudesta, ja niihin usein liittyy fyysisiä todisteita valokuvien, tutkakuvien, videoiden tai jopa ET-artifaktien muodossa. UFO/ET-havainnot toisen maailmansodan jälkeen ovat niin lukuisia ja laajoja, että USA:n ilmavoimat tekivät kolme tutkimusta näistä, jotka olivat nimeltään Operation Sign (1947-48); Operation Grudge (1948-52); ja Operation Blue Book (1952-69). [21] Project Blue Book sivuutti suurimman osan todisteita, jotka annettiin 12,618 havainnossa, väärin identifioituina lentokoneina tai selitettävissä olevina luonnollisina syinä, ja jätti suhteellisen pienen osan tapauksista, 701, ”tunnistamattomiksi”. Riippumaton Coloradon yliopiston arvio, Condonin raportti, suositteli Project Blue Bookin lakkauttamista. [22] Sen sijaan että UFOjen vierailu lakkaisi, tämä sai aikaan ainoastaan lisää eripuraa siitä mitä monet pitivät puheenjohtajan puolueellisuutena tämän jättäessään huomiotta tärkeää todistusaineistoa ja suositellessaan projektin lakkauttamista. [23] Monille Condonin raportti oli jälleen yksi fiksusti vehkeilty salaisen hallituksen salaliitto, jolla piilottaa totuus amerikkalaisilta.

Huolimatta kaikkein tunnetuimman virallisen UFO-tutkimusprojektin lakkauttamisen aiheuttamasta härdellistä, uusia silminnäkijäraportteja jatkuvasti virtasi jo valmiiksi vakuuttavaan määrään materiaalia, joka tuki ET-läsnäoloa. Nimekkäimpiin niiden joukossa, jotka olivat närkästyneitä Blue Bookin lakkauttamisesta ja halusivat läpinäkyvämpää tutkimusta, kuului tri. Allen Hynek. [24] Tri. Hynek, nimekäs astronomi, palveli astronomisena konstulttina projekteissa Grudge ja Blue Book vuosina 1949-69; ja hän aloitti nimekkäänä debunkkaajana niinkutsutulle “‘sodanjälkeiselle hulluudelle’ lentävistä lautasista, jotka tuntuivat pyörivän ympäri maata ja sellaiselle kanssaihmisten naiiviudelle ja hyväuskoisuudelle, jotka menivät tällaiseen ilmiselvään ‘potaskaan’ mukaan.” [25] Hänestä tuli tämän jälkeen voimakas kannattaja ET-läsnäoloa tukevan todistusaineiston uskottavuudelle; ja hän antoi useita haastatteluja, kirjoitti paljon, ja järjesti akateemista UFO-ilmiön tutkimusta Center for UFO studiesin johtajana. [26]

Laurence Rockefellerin rahoittama aloite 1990-luvun alkupuolella johti raporttiin, jota levitettiin USA:n kongressille ja päätöksentekijöille ympäri maailman, ja se julkaistiin myös nimellä UFO Briefing Document: Best Available Evidence. [27] Tämä oli kokoelma parhaita havaintoja, joita saatettaisiin käyttää taivuttelemaan hallituksia täysin paljastamaan kaikki UFO/ET-tietonsa. Steven Greerin Disclosure Project oli myös merkittävä kerätessään todistajanlausuntoja UFOista/ET:sta. [28] Organisaatiot kuten Mutual UFO Network jatkavat suositun verkkosivun ylläpitoa, vuosittaisten tapaamisten järjestämistä kaikkein uusimpien UFO-havaintotodisteiden kanssa ja keskustelun edistämistä UFO-tutkimuksen alan kehityksestä. [29]

Kolmas informaatiokategoria erottuu eri todistajaraporttien ja ET-läsnäolosta kerättyjen todisteiden yhdenmukaisuudella ja johdonmukaisuudella. Tutkijat ja tämän informaation kerääjät ovat erittäin hyvämaineisia ja tyypillisesti käyttävät huolellisesti kehitettyjä tieteellisiä standardeja todisteiden arvioinnissa. Vaikka tämä kategoria tarjoaa vahvaa evidenssiä UFOjen olemassaolosta lentokoneina, joiden kyvyt ylittävät julkisuudessa olevat tiedot lentokoneiden kyvyistä, rehellistä debattia käydään siitä olivatko nämä aidosti ET:den pilotoimia aluksia vaiko huippusalaisia lentokoneita. Tuomioistuimessa sellaiset todistukset olisivat erittäin vakuuttavia UFOista, mutta ne johtaisivat joihinkin epävarmuuksiin avaruusolentojen mukanaolosta. Tämä lähdekategoria luokitellaan vahva-keskivahvaksi.

Kategoria D – Paperidokumentit

1980-luvulla useita dokumentteja alkoi ‘vuotaa’ julki UFO-tutkijoille, jotka tarjosivat huomattavaa dokumenttitukea väitteille avaruusolentojen olemassaolosta ja valtion yrityksistä vastata avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä ‘vuodetut’ dokumentit käsittelivät aiheita kuten presidentti Trumanin käsky perustaa huippusalainen komitea ET-asioiden koordinointiin, Trumanin perustaneen koordinoivan ryhmän jäsenet — Majestic 12; presidentti Eisenhowerin briiffausdokumentti; armeijan tiedusteluun upotetun salaisen ‘Interplanetary Phenomenon Unit’-yksikön tuottamia raportteja; sekä Albert Einsteinin että Max Oppenheimerin raportti suhteista ET-rotuihin. [30] Aina ilmestymisestään lähtien Majestic-dokumentit ovat herättäneet suurta debattia. Hyvin tunnettu kriitikko Phillip Klass julisti: “Joko nämä [dokumentit] ovat suurin uutisjuttu viimeiseen kahteen tuhanteen vuoteen, tai suurin yritys virtsata kansaa iirikseen, mitä on koskaan koettu.” [31]

Toinen dokumenttitodisteiden lähde ET/UFO-asioihin liittyy aiemmin salaiseksi luokiteltuihin dokumentteihin, joita on saatu haltuun monien henkilöiden kautta, joilla on ollut pääsy valtion/armeijan osastoille FOIA-tietopyynnöillä. Kaikkein suurin kokoelma tietopyynnöillä vapautettuja aiemmin salaiseksi luokiteltuja dokumentteja on Black Vault, joka on John Greenewald Juniorin vuonna 1996 perustama verkkosivu. [32] Tietokannassa on laajalti informaatiota erilaisista projekteista, jotka kiinnostavat ET-läsnäolon tutkijoita. Kuitenkin kaikkein arkaluonteisin informaatio ET-läsnäolosta ei ole julkistettu FOIA-tietopyyntöprosessilla johtuen poikkeuksesta, joka esiintyy koskien kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavien dokumenttien julkiseksi tekemistä. Liittovaltion tuomari voi yksinkertaisesti pitää relevantin viraston oikeutta yllä olla julkaisematta informaatiota, joka menee yhteen yhdeksästä poikkeuksesta, jotka liittyvät salaisten dokumenttien julkiseksi tekemiseen. Näihin kuuluu: maanpuolustus tai ulkopolitiikka, yksityisyydensuoja, yksityisen liiketoiminnan edut sekä valtion toiminta.

Tiivistelmänä, saatavilla olevat, useita kysymyksiä, projekteja ja tapahtumia tukevat dokumenttitodisteet, jotka liittyvät avaruusolentojen olemassaoloon, ovat rajoittuneet skoopiltaan ja yksityiskohdiltaan, ja ne liittyvät ainoastaan dokumenttien julkistamiseen, joita liittovaltion tuomari ei pitäisi niin vaarallisina kansalliselle turvallisuudelle, että ne voitaisiin FOIA-tietopyynnön avulla julkistaa. Lisäksi ei voida sulkea pois sitä, että julkistetut dokumentit joissain tapauksissa voivat olla osa koordinoitua väärän informaation strategiaa, joka on suunniteltu johtamaan ET-läsnäolon tutkijoita harhaan. FOIA-prosessin ulkopuolelta haltuun saadut vuodetut dokumentit herättävä tärkeitä kysymyksiä koskien niiden legitimiteettiä ja tarkkuutta, mutta jotka jokatapauksessa sisältävät paljon informaatiota salaisista dokumenteista, jotka mikäli ne osoittautuvat aidoiksi, ovat aiemmin olleet korkeimmassa ‘top secret’-turvaluokituksessa. Julkishallinnon viranomaisten, jotka vastaavat ET-hommista julkistamalla dokumentteja joko tietopyyntöjen tai ‘vuotojen’ avulla, rooli viittaa väärän informaation mahdollisuudesta eri dokumenttien ajoittamisessa ja merkityksllisyydessä. Tämän seurauksena tämä kategoria saa hieman matalamman rankingin verrattuna kahteen aiempaan kategoriaan. Tälle kategorialle annetaan ranking vahva-keskivahva.

Kategoria E – Kaukokatselu

Viides lähdekategoria tulee kaukokatseluprojekteihin osallistuneilta. Kaukokatselu on tiedustelutiedon keruutekniikka, joka on ollut useiden valtion rahoittamien projektien tutkimuskohteena Stanford Research Institutessa varhaiselta 1970-luvulta vuoteen 1989. [33] Nämä projektit käynnistettiin seurauksena Neuvostoliiton ja satelliittivaltioiden toteuttamalle psyykkisten tekniikoiden tutkimukselle. Shiela Ostranderin ja Lynn Schroederin mukaan, jotka kirjoittivat vuoden 1970 kirjan Psychic Discoveries Behind the Iron Curtain, Yhdysvallat oli jäljessä näiden psyykkisten tekniikoiden käytöstä tiedustelutoiminnassa. Natsi-Saksan käyttämät psyykkiset tekniikat, joilla kommunikoitiin avaruusolentojen kanssa, olivat keskeisiä sen saadessa teknologisen edun sekä lännestä että Neuvostoliitosta. Vahvistus kaukokatseluohjelmasta tuli syyskuussa 1997 virallisen CIA:n vastauksen muodossa John Greenewaldin FOIA-tietopyyntöön CIA:n ja USA:n armeijan kaukokatseluohjelmista ja psyykkisten ilmiöiden käytöstä:

Kuten saatatte jo tietää, Project Star Gate oli eräs erityinen, varsin lyhytikäinen, ohjelma joka käsitteli parapsyykkisen ilmiön tutkimusta, joka tunnetaan myös "kaukokatseluna". Kuitenkin viime vuosina olemme käyttäneet "Star Gatea" nimenä sarjalle CIA:n ja USA:n armeijan kaukokatselututkimusprojekteja. Kaikki toiseen saamaasi dokumenttiin liittyvät tiedot, "kaikki dokumentit liittyen kaukokatseluun ja psyykkisten ilmiöiden käyttöön puolustusministeriön operaatioissa", ovat mukana Star Gate -kokoelmassa, joka on kuvattu alla. Tässä kuvatut projektit ovat lopetettu; nykyään CIA ei rahoita kaukokatselun tutkimusta. [34]

USA:ssa kaukokatselun pioneeritutkijat Russell Targ ja Harold Puthoff kouluttivat kaukokatselijoita spatiaalisesti irroittamaan tietoisuutensa annettuihin kohteisiin, jotka eivät olleet kaukokatselijalle tiedossa, tiedustelutiedon keräämiseksi. [35] Kaukokatselijat saivat yksinkertaisesti koordinaatit, jotka olivat satunnaisia numerokoodeja, ja heitä ohjeistettiin raportoimaan siitä mitä he havainnoivat. Näiden projektien ilmeinen menestys tiedustelutiedon kerääjänä avaruusolentojen läsnäolosta ja muista eri tiedustelupalveluille kiinnostavista aiheista johti siihen, että useat henkilöt saivat koulutuksen tämän prosessin täsmällisistä standardeista ja protokollista. Useat näistä kaukokatselijoista tämän jälkeen kirjoittivat heidän kokemuksistaan heidän havainnoidessaan ET-läsnäoloa, ja alkoivat kouluttaa muita tähän prosessiin. Eräs nimekkäämpi heistä on tri. Courtney Brown, joka on kirjoittanut kaksi suosittua kirjaa kaukokatselusta, jotka keskittyvät ET-läsnäoloon, ja hän on mukana monien muiden kanssa kehittämässä kaukokatselua tieteellisesti uskottavaksi tiedustelutiedon keruutyökaluksi. [36]

Avaruusolennoista kaukokatselijoiden keräämä informaatio on usein varsin huikeaa sen merkitysten suhteen. Esimerkiksi Brown kuvaa marsilaisen sivilisaation jäänteet ja sen suhteen Maahan: “Maassa on marsilaisia, mutta täytyy pohtia tarkkaan tämän seuraamuksia ennen kuin soitamme hälytyskelloja. Nämä marsilaiset ovat epätoivoisia. Ilmeisesti heillä oli erittäin karut olot Marsissa. He eivät voi elää pinnalla. Heidän lapsillaan ei ole toivoa tulevaisuudesta kotimaailmassaan. Heidän kotinsa on tuhottu; se on planeetta täynnä pölyä.” [37] Vielä merkittävämpänä kaukokatselijat ovat kuvanneet maailmojen liittovaltion, joka on vastuussa kehittyvien planeettojen kuten Maapallon kontrolloinnista. Eri sessioissa kaukokatselijat ovat kuvanneet tämän Liiton päämajaa ja niitä tapoja, joilla nämä ET-rodut vaikuttivat käyttäytymiseen. [38]

Ottaen huomioon kaukokatselun uutuuden ja suhteellisen viimeaikaisen nousun tiedustelutyökaluna, jolla on uskottava, vaikkakin ristiriitainen tieteellinen perusta, ‘psyykkisessä tutkimuksessa’ tämä informaatiokategoria voi olla alempana rankingissa kahden ensimmäisen suhteen luotettavuudessa ja objektiivisuudessa. Kaukokatselun historia ja suhde parapsyykkiseen tutkimukseen varmasti sijoittaa sen ulkopuolelle valtavirran luotettavuuden ja uskottavuuden odotuksista koskien informaatiota ET-läsnäolosta. Kaukokatselijoiden laatu ja kredenssit voivat olla vaikuttavia oikeudenkäynnin jurylle, mutta kaukokatselijoiden tarjoama todistus olisi riittämätön itsessään määrittämään tapauksen syyllisyyden tai syyttömyyden. Vaikka kaukokatselijoiden tarjoama informaatio on näytetty johdonmukaisesti erittäin tarkaksi, subjektiivisuuden aste tässä todisteiden kategoriassa on hieman alle ‘silminnäkijän’ tai ‘sisäpiiriläisen’. Kaukokatselua voidaan näin pitää rankingiltaan keskitason todistusaineistona.

Kategoria F – Riippumaton arkeologia

Kuudes lähteiden kategoria on arkeologit, jotka erikoistuvat kääntämään tai tulkitsemaan arkeologista evidenssiä historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta. He ovat usein ‘riippumattomien arkeologien’ johtamia, jotka toimivat yliopistoilla ja julkishallinnon instituutioissa vaikuttavan valtavirran arkeologian ulkopuolella. Näiden arkeologien julkisten arkistojen käännökset ja teoriat sekä monumentit muinaisesta maailmasta jatkuvasti saavat maailmanlaajuisesti yleisöä. Nimekkäimpien joukossa on Erich von Däniken, jonka Chariots of the Gods oli huikea myyntihitti sen julkaisun aikaan vuonna 1969. [39] Toinen erittäin hyvin menestynyt kirjailija on Graham Hancock, jonka Fingerprints of the Gods osoittautui erittäin suosituksi sen spekulatiivisten unohdettujen muinaissivilisaatioiden ja astronomisten vihjeiden myötä kaukaisten ET-esi-isien kotimaailmoihin. [40] Toinen, ehkä mahdollisesti vähemmän tunnettu mutta ei mitenkään vähemmän ristiriitainen on Sumerialaisia tutkinut Zechariah Sitchin, joka käänsi tuhansia muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä, jotka kuvasivat muinaisen ET-läsnäolon planeetallamme. [41] Sitchin kuvaa hänen ristiriitaista lähestymistapaansa kääntää sumerialaisia ja muita muinaisraamatullisia tekstejä ensimmäisen kirjansa esipuheessa, joka on julkaistu vuonna 1976:

Vanha testamentti on täyttänyt elämäni lapsuudesta lähtien. Kun tämän kirjan siemen istutettiin, lähes 50 vuotta sitten, olin täysin tietämätön silloin käynnissä olleista raivokkaista evoluutio vs. Raamattu -debateista. Mutta nuorena koulupoikana 1. Mooseksen kirjaa tutkiessani alkuperäiskielellä loin oman kamppailuni. Eräänä päivänä luimme kappaletta 6 siitä miten Jumala päätti tuhota ihmiskunnan Suurella Tulvalla, "jumalten pojat", jotka naivat ihmisten tyttäriä, olivat Maan päällä. Hepreankielinen nimi niille oli Nefilim; opettaja selitti että se tarkoitti "jättiläisiä"; mutta vastustin: eikö se tarkoita kirjaimellisesti “Ne jotka heitettiin alas”, jotka olivat tulleet alas Maahan. Minut torjuttiin ja sanottiin että minun tulee hyväksyä perinteinen tulkinta. Seuraavina vuosina, kun olin oppinut kieliä ja historiaa ja arkeologiaa muinaisesta Lähi-Idästä, Nefilim muuttui pakkomielteekseni. Arkeologiset löydökset ja sumerialaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, hittiittiläiset, kanaanilaiset ja muut muinaiset tekstit ja eeppiset tarinat yhä vain varmistivat Raamatun kuvauksen tarkkuuden kuningaskunnista, kaupungeista, johtajista, paikoista, temppeleistä, kauppareiteistä, artifakteista, työkaluista ja muinaisista tavoista. Eikö nyt ole siis aika hyväksyä näiden muinaisten tekstien sisältö koskien Nefilimiä vierailijoina Maapallolla taivaista? [42]

Sitchin ja muut kirjoittajat tässä kategoriassa tyypillisesti tuottavat erittäin laadukkaita teoksia, jotka kaatavat bensaa debatin liekkeihin valtavirran arkeologien keskuudessa. Kyseenalaisuus ja subjektiivisuus näiden debattien ympärillä arkeologisesta todistusaineistosta koskien avaruusolentojen läsnäoloa sekä muinaisten tekstien tarkat käännökset vaativat matalan rankingin informaatiokategorioissa. Oikeudessa sellainen evidenssi olisi mahdollisesti avuksi kontekstin tai jonkin ilmiön taustoittamisessa, mutta se tuskin olisi lopullista näyttöä. Täten tämän kategorian evidenssi saa rankingin heikko-keskivahva.

Kategoria G – Kanavointi

Seitsemäs ja kaikkein ristiriitainen informaationlähde avaruusolentojen läsnäolosta on niiden kirjalliset teokset, jotka väittävät olevansa telepaattisessa kommunikaatiossa muiden ET-rotujen kanssa. Suurin osa näistä ‘kanavista’ harvoin on akateemisesti koulutettu, ja kuitenkaan tämä ei ole estänyt heitä niittämästä mainetta johtajina tai puhujina vaihtoehtoiselle / New Age -liikkeelle. Jonkinlaiseen kukoistavaan yhteiskuntaliikkeeseen verrattavissa oleva ilmiö, jolla on globaali saavutettavuus ja uskonnollista lähentelevä omistautuminen, sadat tuhanne jos ei miljoonat tukijat todistavat näiden avaruusolennoilta saatujen viestien transformatiivisesta vaikutuksesta, ja näiden viestien vapauttavasta arvosta koko ihmiskunnalle. Eräässä erittäin suositussa ‘kanavoija’ Barbara Marciniakin kirjassa hänen siskonsa kirjoittaa:

Yli kymmenen vuoden ajan ryhmä moniulotteisia olentoja -- jotka kutsuvat itseään plejadilaisiksi -- ovat sekoittaneet ja sulauttaneet energioitaan siskooni Barbaraan, luoden ainutlaatuisen ja haastavan suhteen. Pleiadeksen energioiden sulauttaminen Barbaran elämään, minun elämääni sekä lukemattomien muiden elämään on näkynyt muutoksena. Plejadilaisten kahden ensimmäisen kirjan suosion lisäksi Barbara ja minä huomasimme olevamme joskus hämmentyineitä siitä määrästä postia jota saimme... Plejadilaiset sanovat Valon Perheen (transformationaaliseen muutokseen sitoutuneet ihmiset) olevan systeeminrikkojia, jotka matkaavat ajan halki järjestelmiin, jotka kaipaavat muutosta, auttaen fasilitoimaan näiden systeemin romahdusta. [43]

Marciniak ja useimmat näistä ‘kanavista’ tukevat ideaa siitä, että ET-läsnäolo on ollut planeetallamme vuosituhansia, ja että on olemassa valtion virallinen salaliitto jolla pitää tämä läsnäolo salaisuutena kansalta. Kanavien todistukset oikeudessa olisivat selvästikin kyseenalaisia eivätkä millään tavalla lopullisia. Siitä huolimatta suuri määrä evidenssiä viittaa siihen, että avaruusolentojen rodut kommunikoivat ihmisten kautta telepaattisesti, mikä kertoo siitä ettei tätä todisteiden muotoa tulisi sivuuttaa. Tällaisen informaatiolähteen painoarvo, johtuen kanavoidun materiaalin erittäin subjektiivisesta luonteesta, saa rankingin heikko. Tämä ranking ei sivuuta tämän informaation relevanssia, mutta yksinomaan tunnustaa sen vaikeuden, joka tällaisen kommunikaation varmentamisessa ja analysoinnissa on kun puhutaan valtioiden politiikasta sekä siihen haasteeseen vastaamisesta, jonka avaruusolentojen läsnäolon paljastamattomuus on eri valtioiden virkamiesten toimien seurauksena saanut aikaan.

Tiivistelmänä, informaatiolähteet avaruusolentojen läsnäolosta vaihtelevat suuresti seuraavin tavoin: akateemiset ja ammatilliset tällaisten tapausten esittäjien kredenssit; fyysinen esitetty todistusaineisto; todistusaineistoa tulkitsevien tai sitä tarjoavien subjektiivisuus; avaruusolentojen läsnäolosta puhuvien todistusten yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus; avaruusolentojen aikeet ja aktiviteetit; sekä niiden moraalinen suuntautuminen, joka tyypillisesti osuu jonnekin akselille pahantahtoinen-neutraali-hyväntahtoinen. Seuraavaksi esitetään pyrkimys analysoida näitä eri informaation lähteitä ja niiden luomia salaliittoteorioita neljän pääperspektiivin kannalta. Jokainen näistä perspektiiveistä tullaan analysoimaan suhteessa sen pääteemoihin, pääasiallisiin tukijoihin, todisteiden vahvuuteen ja ET-läsnäolon moraaliseen orientaatioon.

Tunkeilijaperspektiivi

‘Tunkeilijaperspektiivissä’ avaruusolennot kuvataan Maan ulkopuolisina olentoina, jotka ovat matkanneet pitkän matkan ja, ilmoittamatta tulostaan tai ilman minkäänlaista lupaa, ovat toistuvasti rikkoneet USA:n ilmatilaa ja abduktoineet kansalaisia geenikokeita varten syistä, jotka eivät vielä meille ole täysin selviä. Suositussa Budd Hopkinsin kirjassa vuodelta 1987, Intruders, hän tukee ideaa siitä, että avaruusolennot tunkeilevat niiden tavalla kerätä ja tehdä kokeita geenimateriaalilla, joka on peräisin abduktoiduilta. [44] Varsin itsekäs tunkeilijaperspektiivin esitys on eversti Philip Corsolla, joka kuvaa avaruusolentojen toistuvia ilmatilarikkeitä, amerikkalaisten abduktioita geneettisen materiaalin keräämiseksi ja manipuloimiseksi ja syistä, jotka uhkaavat suoraan Yhdysvaltain kansallisia intressejä. Eversti Corso on sitä mieltä, että USA:n tulee käyttää haltuun saatua avaruusolentojen teknologiaa rakentamaan uuden sukupolven aseita, jotka kykenevät ampumaan alas avaruusolentoja missä päin planeettaa tahansa. Hän väittää, että vuosien mittaan USA on menestyksekkäästi käyttänyt tätä takaisinmallinnettua teknologiaa ampumaan alas näitä avaruusolentojen aluksia, mutta lisää vaivannäköä ja resursseja tarvitaan kattavampaa globaalia suojaa varten. Disclosure Projectin silminnäkijöiden todistukset tukevat Corson näkemystä siitä, että sellainen salainen ET-aluksiin kohdistunut operaatio on ollut jo jonkin aikaa käynnissä, kuitenkaan he eivät kuvaa avaruusolentoja vastaavan näihin USA:n asevoimien vihamielisiin iskuihin niitä kohtaan. [45]

Toinen tunkeilijaperspektiivin ja sen negatiivisten vaikutusten tukija on tri. David Jacobs, jonka kirja The Threat kuvaa ET-läsnäoloa seuraavasti:

En pidä siitä mitä näen. Ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen, jolloin olen tutkinut UFO-ilmiötä, pelkään sitä. Ymmärrys ei ole johtanut onnistumisen tai aikaansaamisen tunteeseen. Sen sijaan se on johtanut perustavanlaatuiseen kuumotukseen tulevaista. Abduktioilmiö on paljon pahaenteisempi kuin olin luullut. Optimismi ei ole asianmukainen reaktio todisteisiin, joista jokainen vahvasti viittaa siihen, että avaruusolentojen agenda on pääosin hyödyksi niille muutta ei meille. [46]

Sitä vastoin tri. John Mack, joka ottaa myös käyttöön tunkeilijaperspektiivin, kuvaa ET-läsnäoloa moraalisesti positiivisemmin. Hän näkee nämä tunkeilevat ET:t usein katalyytteina henkilökohtaisille muutoksille, joita abduktoidut kokevat seurauksena heidän perustavanlaatuisesta kanssakäymisestään avaruusolentojen kanssa. [47]

Mackin mielestä abduktoidut usein sitoutuvat useisiin edistysmielisiin globaaleihin hankkeisiin, jotka antavat heidän elämäänsä merkityksen ja arvon. Globaali ympäristönsuojelu, ydinaseiden ja muiden tuhoisien teknologien käytön vähentäminen ja rauhalliset konfliktinratkaisun muodot ovat johdonmukaisia teemoja avaruusolentojen ja abduktoitujen välisissä kanssakäymisissä Mackin mukaan. Tästä ‘transformationaalisesta’ aspektista tri. Richard Boylan kirjoittaa perustuen hänen käymiin keskusteluihin sellaisten henkilöiden kanssa:

Eräs yleisemmistä vaikutuksista niillä kokijoilla, jotka ovat saaneet pätevää terapiaa, on korostunut ja muuttunut tietoisuus. Sen mukana on myös tarve alkaa "ottaa itseään niskasta kiinni" niissä asioissa, jotka poikkeavat tästä korkeammasta tietoisuudesta. Jotkut kokijat tuntevat vetoa kasvisruokavalioon, toiset ovat tunteneet tarpeen päästä irti tavoista, jotka häiritsevät heidän täyttä tietoisuuttaan. Näihin kuuluu luopuminen tupakasta, alkoholista, marijuanasta ja muista huumeista, kahvista, sokerista ja tietoisuuteen vaikuttavista aineista heidän ruokavaliossaan. Olen humoristisesti valittanut siitä, että avaruusolennot muuttavat "Zen-munkiksi". Mutta totuus on, että olen halunnut itse tehdä nämä muutokset, koska ne tuntuvat paremmilta ja vanhat tavat hylkivät minua nyt. [48]

Abduktoitujen kuvaamat avaruusolennot ja ne, joiden väitetään löytyneen alas ammutuista UFOista, on usein kuvattu arviolta metrin pituisiksi, joiden iho on harmaa (josta myös nimi ‘Harmaat’), joiden pää on kohtuuttoman suuri verrattuna pieneen, ohueen ja ruipelomaiseen kehoon. Silmät ovat suuret ja mantelimaiset, suu on erittäin pieni, eikä sukupuolielimiä ole. [49] Vahvistus sellaisista raporteista tulee entisen armeijan/CIA:n upseerin haastattelusta, joka kuvasi elävän harmaan avaruusolennon olleen salaisessa armeijan laitoksessa: “Sillä oli suuri pää ja suuremmat silmät, tavallaan vinot suuret silmät. Se näytti kuin sillä olisi aurinkolasit, koska linssit olivat vain todella tummat. Sillä oli ohuet kasvot, kulmikas leuka ja vain vähän nenää, pieni vako suun kohdalla ja pelkät reiät pään reunoilla korvakäytäville.” [50] ‘Harmaiden’ kotijärjestelmä on raportoitu olevan Zeta Reticulum Orionin tähtikuviossa. Jotkut viranomaiset ja/tai työntekijät, jotka ovat mukana salaisissa valtion sotilasprojekteissa ovat raportoineet nähneensä eläviä avaruusolentoja armeijan tukikohdissa. Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen joka valvoi ET-läsnäoloa, ja hän väitti että hän on ”tavannut avaruusolentoja joka päivä töissä, ja ollut kämpännyt yhteisissä tiloissa niiden kanssa.” [51]

Raportit avaruusolentojen ja ihmisten yhteisistä tukikohdista antavat pontta raporteille sopimuksesta, joka on allekirjoitettu jo vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikaan, joka on antanut oikeudet avaruusolennoille perustaa yhteistukikohtia USA:n maaperälle. Sopimus asetti tiukat rajat Harmaiden tekemille biologisille kokeille, joita tehtiin amerikkalaisilla. Sellaisen sopimuksen olemassaolo Eisenhowerin hallinnon ja ET-rodun välillä on tullut esiin useissa valtion/armeijan ‘sisäpiiriläisten’ todistuksissa. [52] William Cooper, joka oli osana laivaston tiedustelubriiffaustiimiä Tyynenmeren laivaston komentajalle, kuvaa sopimuksen ympärillä pyörinyttä hässäkkää salaisista dokumenteista, jotka hän väittää lukeneensa osana hänen virallisia tehtäviään:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [53]

Viitaten Eisenhowerin hallinnon solmimaan sopimukseen, paljon kunniamerkintöjä kerännyt eversti Phillip Corso, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan niin kauan kun me emme voisi taistella niitä vastaan. Ne määrittelivät termit, koska ne tiesivät sen että se mitä pelkäsimme eniten oli paljastus.” [54] Toinen sisäpiiriläinen, joka puhui tästä sopimuksesta, oli Phil Schneider, insinööri joka oli työskennellyt salaisen tukikohdan rakentamisen parissa, ja joka löytyi kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin pidettyään luennon toukokuussa 1995, missä kerrottiin seuraavaa:

Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikaan liittovaltio päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslakia ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Greadan sopimukseksi, joka periaatteessa sanoi, että avaruusolennot voivat ottaa muutaman lehmän ja kokeilla implanteilla muutamaan ihmiseen, mutta heidän piti antaa tiedot siitä keitä he ottivat koekaniineikseen. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät, etteivät he toimi enää niin ollenkaan. [55]

Entiset viranomaiset, jotka ovat olleet mukana eri valtion virastojen pyörittämissä salaisissa projekteissa väittävät, että Harmaat kommunikoivat telepaattisesti, ja käyttävät ajatuksia aktivoimaan avaruusaluksiensa kehittyneen teknologian ja navigaatiolaitteet. [56] Perustuen useiden eri avaruusolentoja nähneiden ja tavanneiden haastatteluihin sekä armeijan ja tiedusteluhenkilöiden kertomuksiin, tri. Richard Boylan selittää, että avaruusolentojen rodut käyttävät telepaattista kommunikaatiota ja se on usein yhteydessä ET-kohtaamisissa koettuihin psykologisiin traumoihin:

Koska avaruusolentojen kohtaamiseen liittyy usein yhtäkkinen yhden tai useamman avaruusolennon ilmaantuminen varoittamatta odottamattomaan sijaintiin, kuten omaan makuuhuoneeseen yöllä, niiden ulkonäkö voi tuntua, aluksi, hyökkäävältä. Avaruusolentojen mentaalisen telepatian käyttö, ja heidän kykynsä lukea ajatuksia ja mielen sisältöä, voi tuntua, aiemmin traumatisoituneesta henkilöstä, kuin vanhalta, tutulta ja epätervetulleelta tunkeutumiselta omassa kulttuurissamme henkilökohtaisena tilana tunnetulle alueelle. Tässä meillä on kahden kulttuurin törmäys, jotka ovat täysin vastakkaiset oletuksissaan. Ihmiskulttuurissa (läntisessä modernissa teollisuuskulttuurissa, ainakin) oletus on, että omat ajatukset ja elintila ovat yksityisiä, koska yksilöllisyyttä arvostetaan. Avaruusolentojen tähän asti tutkituissa kulttuureissa ilmeisesti elintila ja ajatukset ovat väistämättä yhteisiä, johtuen automaattisesta, kaksisuuntaisesta keskinäisen telepatiakyvyn luonteesta, joka jokaisella heidän yhteiskuntansa jäsenellä on. He elävät yhteisessä ajatusmaailman "yhteismaassa". [57]

Tri. John Mack, hänen arvioidessaan potilaita, joilla oli ET-abduktion oireita, väittää, että monet heistä ovat kommunikoineet telepatialla Harmaiden kanssa. [58] Raporteissa telepaattisen Harmaiden viestinnän sisällöstä, abduktio/kontaktihenkilöt ovat kertoneet Harmaiden selviytymisen lajina olevan uhattuna johtuen geneettisestä taantumisesta, joka on seurausta toistuvasta kloonaamisesta lisääntymismekanismina. Harmaat sanovat, että he joutuvat luomaan hybridirodun, joka integroi ihmisten ja Harmaiden geenit, jotta he voisivat jatkaa omaa lajiaan. Väitetään, että tämän hybridirodun luomisen avulla Harmaat jotenkin kykenisivät siirtämään ‘olemuksensa’ tai ‘tietoisuutensa’ yksilöinä hybridiin, ja näin jatkaisivat omaa rotuaan. [59] Idea siitä, että telepatia on standardi kommunikaatiokeino avaruusolennoille antaa uskottavuutta useiden siviililähteiden väitteille siitä, että avaruusolennot ovat ottaneet heihin yhteyden ja olleet heihin telepaattisessa kommunikaatiossa. Tämä on erityisen tärkeää informaation kanssa, joka on annettu ‘kanavoijille’, jotka väittävät viestivänsä eri ET-roduille.

Tiivistelmänä, ‘tunkeilijaperspektiivi’ kuvaa avaruusolentojen aikeet, abduktiotoiminnan, geenikokeet, Amerikan ja liittolaisten ilmatilarikkeet sekä kehittyneen teknologian tunkeilevana. Harmaiden tunkeilijoiden kuvaamiseen käytetyt moraaliset kategoriat eivät ole selviä, sillä vaikka niiden aktiviteetit ovat selvästi kuvattu tunkeilevina, ja tahot kuten Philip Corso ja David Jacobs ovat levittäneet epäilystä niiden agendasta, ilmeisesti on vain vähän, jos yhtään, vihamielisiä toimia joita ne ovat tehneet asevoimia vastaan ympäri maailmaa, tai siviilipopulaatiota vastaan joka on viety alukselle ja myöhemmin päästetty vapaaksi. John Mackin ja Richard Boylanin kertomukset viittaaavat siihen, että henkilöille tämän aikaansaama transformationaalinen kokemus tekee ‘abduktio/kontakti’-ilmiöstä positiivisen monille jos ei suurimmalle osalle ihmisiä.

Salaliittoteoreetikoiden pääasiallinen fokus tässä perspektiivissä on salaiset valtion virastot, jotka haluavat pidättää totuuden ET-läsnäolosta kansalta. Informaatiolähteet tässä perspektiivissä ammentavat kaikista seitsemästä todisteiden kategoriasta, jotka yllä on kuvattu. Näistä sisäpiiriläisten kategoria pistää silmään kaikkein vetoavimpana johtuen asiantuntijalausuntojen suoraselkäisyydestä, uskottavuudesta ja koherenssista. Kasvava määrä abduktiotapauksia ja niiden analyysia tarjoaa myös paljon todistetukea tälle perspektiiville. Silminnäkijä- ja dokumenttilähteet ovat myös todisteita akselilla vahva-keskivahva. Ottaen huomioon vahvan todisteiden rankingin, joka näihin kahteen kategoriaan on liitetty, salaliittoteoriat tunkeilijaperspektiivin ympärillä voidaan tulkita saavan vahvaa tukea todisteista.

Manipuloijaperspektiivi

Tämä perspektiivi käsittää salaliittoteoriat, jotka ehdottavat että kehittynyt avaruusolentojen rotu, jolla on edistyneet psyykkiset kyvyt ja ylivertainen teknologia, on kontrolloinut joko näkyvästi tai manipuloinut salaa ihmiskuntaa aina siitä asti kun ihmisiä on planeetallamme alunalkaen esiintynyt. Tästä ‘manipulaation’ teemasta Bill Cooper kirjoittaa: “avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituujen, magian, okkultismin ja uskonnon avulla.” [60] Väitetään, että nämä avaruusolennot olivat suorassa roolissa ihmisolennon luomisessa orjatyövoimaksi, ja näin he kokevat olevansa oikeutettuja tai jopa vastuussa ihmisrodun ohjaamisesta/kontrolloinnista joko suorasti kontrolloiden tai salaa ihmisvälikäsien kautta. William Bramleyn mukaan,

    …ihmisrotu oli joskus työvoiman lähde eräälle avaruusolentojen sivilisaatiolle, ja se on edelleen otteessa tänäkin päivänä. Otteesta kiinni pitäminen ja Maapallon säilyttäminen eräänlaisena vankilana, kun muut sivilisaatiot vat saaneet aikaan lakkaamattomia konflikteja ihmisolentojen keskuudessa, on johtanut ihmisten henkiseen taantumiseen ja tehnyt Maapallon olosuhteista fyysisesti rankkoja. Tämä tilanne on kestänyt tuhansia vuosia ja jatkuu edelleen. [61]

Eräs kaikkein tämän perspektiivin piiriin osuva, salaliittoteoreetikoiden laajimmalti siteeraama akateeminen lähde on Sumerian tutkija Zechariah Sitchin. [62] Hänen tuhansien sumerialaisten nuolenpäätekstien käännöksissään Sitchin kuvaa sitä miten muinainen avaruusolentojen rotu, jota Sitchin kutsuu nimellä Anunnaki, tai Vanhan testamentin Nephilim, loi ihmiskunnan geenimanipuloinnilla. Sekoittamalla omaa DNA:taan Maapallolla tuolloin olleisiin kädellisiin Anunnakit loivat ihmiskunnan käyttääkseen sitä orjarotuna ja luonnonvarana. Tuolloin oli kuitenkin väkivaltaisia konflikteja eri Anunnaki-faktioiden kesken, mikä johti vankina olleen populaation tuhoon. Sitchin väittää, että nämä ovat samoja olentoja, joita on kuvattu 1. Mooseksen kirjassa ja Eenokin kirjassa; ja että raamatulliset tarinat Elohimista, kapinallisista enkeleistä ja Käärmeestä viittaavat konfliktiin eri Anunnaki-faktioiden kesken siitä miten kontrolloida ihmiskuntaa. [63] Ilmeisesti Anunnakeja li kaksi aivan eri rotua, yksi jättiläisten humanoidirotu ja toinen ei-ihmismäinen rotu, joka oli ulkonäöltään ‘käärmemäinen’, mikä on synnyttänyt suositumman termin tälle rodulle, ‘Reptiliaani’. Kirjailija R.A. Boulay on laajalti analysoinut historiallisia lähteitä, ja esittänyt että on riittävästi todisteita tukea päätelmää siitä, että muinainen reptiliaanien ET-rotu on asunut Maapallolla ja ollut roolissa ihmiskunnan luomisessa. [64]

Sitchin kuvaa näillä ET-roduilla olleen suora kontrolli ihmispopulaatiosta vuosituhansien ajan, mutta sitten ne ovat suurimmaksi osaksi kadonneet näyttämöltä arviolta 4000 vuotta sitten niiden välillä käydyn kiistan takia. Oletettavasti Anunnakeista suurin osa lähti näyttämöltä uskoen, että ei ollut enää tarpeen suoraa hallita ihmiskuntaa, joka oli valmis johtamaan itseään. Kuitenkin kapinalliskohortti, joka oli eri mieltä, pysyi kiinni tavoitteessaan salaa monitoroida ja vaikuttaa ihmisten asioihin syvällä Maan alla olevista avaruusolentojen tukikohdista näyttääkseen miten epäsopiva ihmiskunta on isännöimään Maapalloa. Viittaukset ‘käärmeisiin’ Raamatun kirjoissa viittaavat elementteihin, jotka reptiliaanirodusta ovat jääneet tänne. Sellainen skenaario on yhdenmukainen egyptiläisen historioitsijan Manethon käyttämän kronologian kanssa, joka on väittänyt että ennen 30 ihmiskuninkaiden dynastiaa, jotka Egyptiä hallitsivat, Jumalat ja puolijumalat hallitsivat aluetta suoraan. [65]

Näkemys siitä, että tänne jääneet Anunnakit ovat piilossa Maan alla saa tukea tri. Courtney Brownilta ja muilta, jotka ovat tehneet laajoja kaukokatseluistuntoja ET-rotujen läsnäoloon planeetalla ja muualla. [66] Brown on tullut siihen tulokseen, että Anunnakien kapinallisfaktio, jota hän ja monet muut kuvaavat reptiliaaneksi, on salattuna Maassa ja joka on eristäytynyt oman rotunsa suuremmasta joukosta. Näin sanovat Stewart Swerdlow, joka väittää osallistuneensa salaisiin valtion projekteihin Montaukin ilma/laivastotukikohdassa, [67] tutkiva journalisti Jum Marrs, sekä keskustelua herättänyt brittiläinen kirjailija David Icke, joiden mukaan tämä Maahan jäänyt Anunnakien joukko on vaikuttanut ihmiskuntaan ihmisvälikäsien kautta, jotka on johdettu ihmisten ja avaruusolentojen välisellä ristisiittämisellä, joka lopulta synnytti Euroopan ja muiden maiden aristokraattiset ‘siniveriset’. Icken mukaan,

…keskenään ristiinnaivat (‘kuninkaallisten’ ihmis-liskohybridien) verilinjat... keskittyivät Lähi-Itään ja Kaukoitään muinaisina aikoina ja, tuhansia vuosia sitten, ovat laajentaneet valtaansa koko planeetalle... luoden instituutioita kuten uskonnot mentaalisesti ja emotionaalisesti vangitsemaan massat ja usuttamaan heidät käymään keskenään sotaa. [70]

Nämä ihmiseliitit ylläpitivät tiettyjä esoteerisia traditioita, joilla he kykenivät pitämään yhteyttä Anunnakikapinallisiin, jotka olivat piilossa eri paikoissa Maapallolla. Brown, Marrs, Bramley, Icke ja muut väittävät, että tämä kehittynyt rotu salaa vaikuttaa ihmiskuntaan, jotta me tuottaisimme resursseja näille piilossaolijoille. [71]

Kirjailija/kanavoija Alex Collier väittää, että pieni määrä Anunnakiolentoja, joka tällä hetkellä on piilossa Maapallolla, innokkaasti odottaa Anunnakieliitin paluuta, joiden he toivovat lopettavan Anunnakihistorian piilottelun, ottavan tilanteen suoraan haltuun ja lopettavan tarpeen hallita salassa epäluotettavien ihmisvälikäsien kautta. [72] Brown kuvaa Anunnakien jäänteiden olevan usein konfliktissa Harmaiden avaruusolentojen kanssa. [73]

Kirjassa Stargate Conspiracy Lynne Pickett ja Clive Prince kuvaavat prosessia, jolla tämä kehittynyt avaruusolentojen rotu on perustanut uskonnot ihmiskunnan kontrolloimiseksi. [74] He esittävät, että salaiset valtion virastot ovat tietoisia Anunnakien jäänteistä Maapallolla, ja he eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä miten vastata odotettuun Anunnaki-eliittien paluuseen lähitulevaisuudessa, jotka voivat yrittää ottaa planeetan haltuunsa uudelleen. Brown, Picknett ja Prince väittävät, että salaiset valtion ohjelmat käyttävät ‘eksoittisia’ teknologioita, kuten ajatuksella toimivia psykotronisia aseita, ehostettuja psyykkisiä kykyjä, ‘tähtiportteja’ ja jopa aikamatkustusta valmistautumaan sotilaallisesti Anunnakien paluuseen, joilla on oletetusti teknologiaa, joka ylittää kaikki omat Harmaiden alasammutusta aluksesta takaisinmallinnetut teknologiamme. [75]

Useat henkilöt, jotka väittävät osallistuneensa salaisiin armeijan ohjelmiin ET-rotujen kanssa, ovat myös raportoineet olleensa tekemisissä tai nähneensä suuren reptiliaanilajin, joka oletettavasti liittyy historialliseen Anunnaki-läsnäoloon planeetalla. Andy Pero, joka väittää tulleensa rekrytoiduksi supersotilaana salaiseen valtion organisaatioon, antoi todistuksen kohtaamisesta:

Erään kerran minut tutustutettiin reptiliaaniin kun olin maanalaisessa tukikohdassa joskus vuosina 1989-90. Aluksi näin parimetrisen arjalaiselta näyttävän ihmisen. Hän kävelee minua kohti, ja huomaan että hänen kuvansa muuttuu aivan kuin jokin olisi muuttanut hänen energiakenttäänsä. Hän tekee jotain hänen vyöllään olevalla laitteella ja sanoo minulle, "OK, näytän sinulle." Sitten hän painaa jotain nappia, ja näen hänen kuvansa muuttuvan parimetriseksi lisko-olennoksi, joka näyttää siltä kuin se painaisi parisataa kiloa.

Muiden osallistujien kuten Michael Relfe, Al Bielak ja Preston Nichols mukaan reptiliaanit ovat mukana aika/ulottuvuusmatkailuteknologiassa, mielenhallinnassa, psykotroniikassa ja muissa eksoottisissa aseissa. [77]

Salaliittoteoriat, jotka menevät tähän perspektiiviin, viittaavat siihen että ihmiskunnan tarvitsee tehdä jotain salaisille Anunnakien jäänteiden kukistusaikeille ja valmistautua potentiaaliseen takaisin palaavien Anunnakien uhkaan, jotka saattavat riistää ihmiskunnalta heidän itsevaltiutensa perustamalla uudelleen salaisen kontrollin ihmiseliittien huonoon johtamiseen nojautuen. Tämä perspektiivi esittää, että ne Anunnakien jäänteet, jotka ovat piilossa Maapallolla, jatkavat kansainvälisten tapahtumien manipulointia ihmisvälikäsien kautta luodakseen oikeat kansainväliset olosuhteet vaikuttaakseen heitä ylempien päätöksiin. Sota, köyhyys ja ympäristön romahtaminen oletetaan olevan suotuisia olosuhteita Anunnakieliitin paluulle, jotka esittäisivät itsensä ihmiskunnan pelastajina, ja jotka ratkaisisivat nämä ongelmat ja ‘rankaisisivat’ ihmiseliittiä, joka on heille vastuussa.

Anunnakiläsnäolon kuvaamiseen käytetyt kategoriat, toisin kuin Harmaiden läsnäolon kuvaamisessa, selvästikin osuvat moraalisen spektrin pahantahtoiseen päätyyn. On vain vähän Maapallolla piilossa olevan ET-läsnäolon moraalisesti lunastavia ominaisuuksia, ja epäilys suuremman Anunnakijoukon aikeista, jotka oletettavasti aikovat palata. Vastoin tunkeilijaperspektiiviä, joka keskittyi salaiseen valtion salaliittoon joka ei halua paljastaa ET-läsnäoloa, tämä perspektiivi keskittyy ET-salaliittoon joka haluaa kukistaa ja kontrolloida ihmiskuntaa ihmisvälikäsien kautta. Pääasialliset informaatiolähteet tämän perspektiivin salaliittoteorioille pohjautuvat kaukokatselun, riippumattoman arkeologian ja kanavoinnin kategorioihin. Vaikka nämä lähteet ovat heikosta keskivahvaan todisteiden vahvuudessa, pieni määrä ‘sisäpiiriläisiä’ on astunut esiin tukemaan manipulaatioperspektiiviä, mikä viittaa siihen että tämä kategoria on keskivahvan yläpäässä todisteiden vahvuudessa.

Auttajaperspektiivi

Salaliittoteorioiden mukaan, jotka päätyvät tähän perspektiiviin, ET:t ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa pääsemään yli monenlaisista poliittisista, sosioekonomisista ja ympäristön ongelmista, mutta valtion salaiset virastot eivät paljasta tätä kansalle. Avaruusolennot tässä kategoriassa kuvataan humanoidien näköisiksi, jotka ovat 2,5-metrisiä ja ylikin, ja jotka usein ovat Pohjois-Eurooppalaisen näköisiä ja heitä usein kutsutaan Pohjoismaisiksi tai Semiiteiksi. [78] Tri. Michael Wolfe väittää työskennelleensä näiden humanoidirotujen kanssa salaisissa armeijan laitoksissa USA:ssa, ja hän väittää että ”Semiitit ja Pohjoismaalaiset (ET:t) tulevat Altair 4:stä ja 5:stä ja Pleiadeksesta (tähtijärjestelmät).” [79] Ristiriitaisempi kuvaus näistä auttaja-ET:stä on Billy Meierillä, joka väittää, että hänen luonaan on vieraillut olentoja Pleiadekselta, jotka sallivat hänen kuvata heidän aluksiaan ja jotka ovat kommunikoineet hänelle. [80] Meier nopeasti sai mainetta ja kunniaa ihmisiltä, jotka tulivat ympäri maailmaa kuuntelemaan hänen tarinansa ja salaisen Maapallon ja ET:den välisen historian, sekä esoteerista ET-filosofiaa.

Eräs auttajaperspektiivin pääkannattajista on tri. Steven Greer, joka on henkilökohtaisesti haastatellut ja analysoinut satoja sisäpiiriläisten todistuksia ET-läsnäolosta; tri. Richard Boylan, joka on haastatellut useita ‘kontaktihenkilöitä’ sekä armeijan/tiedustelun ‘sisäpiiriläisiä’ joilla on tietoa ET:den läsnäolosta; sekä Alfred Webre, entinen Carterin hallinnon tiedeneuvonantaja, joka nyt toimii Stanford Research Institutessa, joka on pioneeri kehittyneissä kommunikaatiomenetelmissä ET-rotujen kanssa. [81] On monia ET-rotujen ‘kanavoijia’ jotka tukevat myös perspektiiviä kehittyneistä avaruusolentojen roduista, jotka hiljaa avustavat ihmiskuntaa kehittymään. [82]

Tämän perspektiivin mukaan ‘auttaja-ET:t’ ovat täällä avustamassa ihmiskuntaa useilla toisiinsa liittyvillä tavoilla. Ensinnäkin auttaja-ET:t auttavat ihmiskuntaa voimaannuttamaan itseään kehittämällä kehittyneempiä tietoisuuden tasoja, joilla ihmiset voivat käyttää suurempaa osaa luonnollisia psyykkisiä kykyjään ja henkistä potentiaaliaan. Itsensä voimaannuttamisen teema transformatiivisilla teoilla kuten rukous, meditaatio ja kytkeytyminen planeetan energiakenttään toistuu kuvauksissa siitä mitä auttaja-ET:t pyrkivät opettamaan globaalisti ihmiskunnalle. [83] Tämä oli teema, jota on ajanut Meier hänen kuvatessaan Pleiadekselta kotoisin olevien avaruusolentojen hänelle opettamaansa filosofiaa, jotka ilmeisesti olivat huolestuneita siitä itsetuhosta, jota oli esiintynyt aiemmin kun ihmissivilisaatio oli yrittänyt integroida Pleiadeksen teknologiaa. Meierin mukaan: “Semjase ja plejadilaiset, jotka olivat valinneet palata Maapallolle uudelleen, olivat Lyyran tähtijärjestelmän rauhallisen faktion jälkeläisiä, jotka nyt pitivät vastuunaan ohjata Maapalloa kohti sen henkistä evoluutiota niin että Maapallon ihmiset voisivat välttää kauan sitten koetut onnettomuudet, joita heidän plejadilaiset esi-isänsä ovat kokeneet.” [84] Courtney Brown esittää, että hänen kaukokatselusessionsa johdonmukaisesti toivat esiin näyttöä siitä, että Galaktinen Liittovaltio avustaa ihmiskuntaa sen evoluutiossa. [85]

Toinen tapa, jolla auttaja-ET:t avustavat ihmiskuntaa, on välittää tietoa kehittyneestä teknologiasta ja vaihtoehtoisista energialähteistä, jotka ovat harmonisempia biosfäärin kanssa, jota he pitävät elävänä organismina jota tulee suojella. 1900-luvun alun keksijä Nikola Tesla on usein mainittu eräinä niistä, joita avaruusolennot ovat avustaneet kehittämään ja levittämään näitä ympäristöystävällisiä teknologioita. [86] Disclosure Projectin silminnäkijöiden todistusten mukaan valtiolla on useita ‘vapaan energian teknologioita’ hallussaan, mutta niitä ei anneta julkiseen käyttöön. [87] Paul Czysz, joka on työskennellyt 38 vuotta joko ilmavoimilla tai eksoottisten teknologioiden osastolla heidän alihankkijalla McDonnell-Douglasilla, selittää miksi teknologioita pihdataan:

Ihmiset, joilla on pääsy käsiksi näihin teknologioihin (kehittyneet energiateknologiat), eivät osaa päästää niistä irti, koska he pelkäävät niitä jotka nämä saisivat itselleen. Vaikka ne hyödyttäisivät suuresti ihmiskuntaa, he pelkäävät myös sitä, että joku tulisi saman energianlähteen kanssa ja tekisi sen mitä USS Colelle tehtiin -- sen sijaan että räjäytettäisiin reikä kylkeen, he voisivat vain tuhota koko aluksen. [88]

‘Valtion sisäpiiriläisen’ Richard Boylanin haastattelujen mukaan hän väittää, että B2-stealthhävittäjä käyttää antigravitaatioteknologiaa sen työntövoimalaitteistossa, mutta tätä ei paljasteta kansalle, joka uskoo sen edelleen käyttävän perinteisiä energialähteitä. [89]

Kolmas tapa, jolla auttaja-ET:t avustavat ihmiskuntaa, on rohkaista ihmiskuntaa ratkaisemaan kansainväliset konfliktit rauhanomaisin keinoin, ja estää ydinaseiden ja muiden tuhoisten aseiden käyttö. Useat entiset valtion ja armeijan viranomaiset ovat antaneet lausuntoja, jotka tukevat tätä perspektiiviä avaruusolennoista auttajina. ET:t ovat esittäneet merkittävän huolestuneisuutensa ydinaseista, ja jopa joissain tapauksissa kytkeneet ne pois päältä. Kapteeni Robert Salasin osana Disclosure Projectia joulukuussa 2000 antaman todistuksen mukaan 16 ydinaseohjusta samaan aikaan poistettiin käytöstä kahdessa erillisessä laukaisupaikassa sen jälkeen, kun vartijat olivat raportoineet UFOjen leijailevan kahden NORADin laitoksen yllä maaliskuussa 1967. [90] Toiset lähteet raportoivat, että Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina ryhmä avaruusolentoja salaa tapasi USA:n valtion virkamiehiä, jotka oli nimitetty käsittelemään ET-kysymystä, ja he tarjoutuivat auttamaan useissa ympäristön, teknologian, politiikan ja yhteiskunnan ongelmissa. [91] Kun valtion viranomaiset kieltäytyivät, tämä avaruusolentojen ryhmä sen jälkeen vetäytyi ja ei ollut enää missään roolissa valtion salaisessa ohjelmassa, jossa takaisinmallinnettiin ET-teknologiaa kehittyneisiin aseisiin. Väitetään, että nämä ‘auttaja-ET:t’ sen jälkeen keskittivät huomionsa nostamaan yleisesti kansan tietoisuutta; varoittelemaan ET-teknologiasta takaisinmallinnettujen ydin- ja ‘eksoottisten’ asejärjestelmien vaaroista; rajoittamaan salaisten projektien ympäristövaikutuksia; rohkaisemaan kehittää vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille energianlähteenä ja valmistelemaan kansaa lopulta tapahtuvaan ET-läsnäolon paljastamiseen.

Viimeisenä, nämä auttaja-ET:t kuvaavat Linnunradan galaksia, ja koko universumia täynnä useita kehittyneitä sivilisaatioita. [92] Ymmärtämällä enemmän ET-roduista ja tähtienvälisestä politiikasta auttaja-ET:t uskovat, että tämä tulee lopulta auttamaan ihmiskunnan evoluutiota. Alfred Webre, joka lyhyen aikaa veti presidentti Carterin perustamaa vuoden 1977 erikoistutkimusta avaruusolentojen kommunikaatiomenetelmistä, on kirjoittanut kirjan ET-rotujen politiikasta ja niiden toiminnasta Maapallon kanssa:

Maapallo vaikuttaa eristäytyneeltä planeetalta täyteen ahdetussa universumissa. Universumin yhteisö koostuu erittäin organisoiduista ja tietoisesti kehittyvistä sivilisaatioista. Universumin sivilisaatiot toimivat omassa tähtienvälisessä universumissamme, sekä laajemmalti toisissa universumin ulottuvuuksissa. Universumin kehittyneet sivilisaatiot ovat olemassa toisissa ulottuvuuksissa meidän omamme rinnalla. Ne pääsevät planeetallamme, galaksiin ja muualle tähtien väliseen avaruuteen. Elämää kantavat planeetat kuten Maapallo ovat osa kollektiivista universaalia kokonaisuutta, jotka toimivat universaalin lain alaisuudessa. Maapalloa voi pitää universumin yhteismaana. Elämää istutetaan ja kultivoidaan täällä kehittyneempien yhteiskuntien varjeluksessa, kaikenkattavan universumin ekologian periaatteiden mukaisesti.

Siellä missä tarpeen, universaali laki soveltaa rajoittavia toimia planeettaan, joka vaarantaa kollektiivisen kokonaisuuden. Universumin hallitus voi poistaa planeetan avoimesta universaalin yhteiskunnan kierrosta. Tämä kohtalo on ollut ilmeisesti Maapallolla kaukaisessa menneisyydessämme. Maapallo on kärsinyt vuosikaudet eksopoliittisena hylkiönä universumin sivilisaatioiden yhteisöistä. Maapallo on eristyksissä johtuen sen tarkoituksellisesta karanteenista, jonka strukturoitu, rationaalinen universumin yhteisö on sen päälle asettanut. Ympärillämme on merkkejä universumin aloitteesta integroida Maapallo uudelleen planeettainväliseen yhteisöön. On mahdollista, että Maapallon sallitaan liittyä takaisin universumin yhteisöön, tietyissä olosuhteissa, tai tulevana aikana. [93] 

Nopeasti kasvava informaation määrä näistä auttaja-ET:stä on peräisin useasta eri lähteestä. Entiset armeijan ja valtion ‘sisäpiiriläiset’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen toimia ja intressejä, jotka vastustavat ET-teknologian käyttöönottoa julkisesti kaikkien hyväksi. [94] Huomattava määrä omin silmin näitä auttaja-ET:tä todistaneita jatkaa raportointia siitä, että auttaja-ET:t fyysisesti vierailevat heidän luonaan ja kommunikoivat heidän kanssaan joko verbaalisesti ja/tai telepaattisesti, ja näitä raportteja kerää ja analysoi useat korkea-arvoiset henkilöt ja organisaatiot. [95] Lisäinformaationlähteitä ovat ne, jotka ovat osallistuneet tieteellisiin kaukokatseluprojekteihin jotka on toteutettu joko valtion alaisuudessa tai yksityisissä organisaatioissa; sekä henkilöt jotka väittävät olevansa telepaattisessa kommunikaatiossa näiden auttaja-ET:den kanssa ja usein ryhtyvät suosituiksi oivallusten ‘kanavoijiksi’ yleisölle.

Tiivistelmän, auttaja-ET:den perspektiivi kuvaa ET-läsnäoloa selvästi hyväntahtoiseksi moraalisen orientaation suhteen, ja että heidän aikeensa ja aktiviteettinsa pyrkivät auttamaan ihmiskuntaa käsittelemään useita globaaleja ongelmia, mm. kontrolloimattomia ET-elementtejä, joiden aikeena on epävakauttaa globaalit instituutiot, biosfääri tai abduktoida ihmispopulaatio geenikokeita varten. Auttajaperspektiivistä syntyvät salaliittoteoriat keskittyvät salaisten valtion organisaatioiden ponnisteluihin pimittää informaatio ET-auttajien läsnäolosta, ja jopa sotilaskonfliktin improvisoimiseen avaruusolentojen kanssa jotta pidettäisiin yllä status quoa. Pääasialliset informaatiolähteet salaliittoteorioille tässä perspektiivissä ammentavat kaikista kategorioista, paitsi abduktiokategoriasta. Kaikkein vakuuttavin on sisäpiiriläiskategoria. Tämä viittaa vahvaan todistenäyttöön tälle perspektiiville.

Tarkkailijaperspektiivi

Neljäs perspektiivi erottuu kolmesta aiemmasta siinä, että se nojaa yksinomaan kahteen viimeiseen lähteiden kategoriaan — henkilöihin, jotka väittävät olleensa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin (‘kanavoijat’) sekä riippumattomiin arkeologeihin. [96] Pääidea jota tämän kannattajat ajavat on, että monet ET:t ovat pääosin täällä yksinkertaisesti tarkkailemassa sitä miten ihmiskunta ratkaisee useat yhteiskunnalliset ja globaalit konfliktit aikana, jolloin kosminen energia virtaa aurinkokuntaan ja galaksiin, mikä vahvistaa näiden konfliktien intensiteettiä. Tarkkailijaperspektiivin mukaan ihmiskunta on perusteellinen galaktinen koeasetelma, jonka suunnitelleet avaruusolennot toivovat tarkkailevansa sitä miten ihmiskunta vastaa galaksinlaajuisiin energiapurkauksiin.

Tämän perspektiivin mukaan koko universumi koostuu värähtelevistä energiakentistä, jotka nousevat ja laskevat pitkissä historiallisissa sykleissä, joiden alkuperä on galaksien keskuksista ja muualta virtaavissa kosmisissa ja galaktisissa energioissa. Eri kohdissa näitä syklejä energiakentät vahvistuvat kosmisista ja galaktisista energioista, joilla on samankaltaiset syklinsä kuin omalla auringollamme on 11-vuoden välein sen kokiessa aktiivisuusjakson, jolloin esiintyy auringonpurkauksia, koronanpurkauksia ja erilaisia aurinkotuulina tunnettuja elektromagneettisia energioita. Nämä energioiden muutokset ovat erittäin perustavanlaatuisia mitä tulee niiden vaikutuksiin. Planeetan sivilisaatioiden tulevaisuus, tämän perspektiivin mukaan, määrittyy sillä miten hyvin ne reagoivat näihin energian muutoksiin.

Vaikka saattaa vaikuttaa omituiselta aluksi uskoa, että todellisuus ei ole mitään muuta kuin energiaa, kvanttifysiikka on kuin onkin näyttänyt, että atomeja pienemmät hiukkaset koostuvat nopeasti värähtelevistä energiakentistä, eikä niinkään erillisistä hiukkasista kuten oli aiemmin luultu. Robert Beckerin kirjassa The Body Electric sanotaan, ettö keho ei ole mitään muuta kuin tiivistettyä sähköistä ja magneettista energiaa, joka reagoi jatkuvasti ulkoisen ympäristön energiakenttiin. [97]

Tämän perspektiivin mukaan nykyaika vastaa usean tärkeän taivaallisen syklin loppua, joka paljastettiin Maya-kalenterissa. Yksi on 5200-vuotisen Maya-syklin loppu, toinen on 25,920-vuotisen aurinkosyklin loppu, joka vastaa aksiaalisen prekession kiertoa. [98] Joidenkin mukaan niinkin pitkiä syklejä kuin 225,000,000 vuotta saatetaan loppuun tänä aikana. [99] John Major Jenkinsin mukaan aurinkosykli vastaa aikaa, joka aurinkokuntamme elliptisellä tasolla kestää kun se linjautuu ‘galaktiseen ytimeen’, jossa kosmiset ja muut energiat galaksin keskuksesta vaikuttavat tietoisuuteen ympäri planeettaa. [100] Nämä historialliset muutokset tietoisuudessa, Jenkinsin mukaan, jotka kuvataan Mayojen, Veedojen ja egyptiläisten traditioiden teksteissä, selittävät dramaattiset sivilisaatioiden nousut ja tuhot läpi historian.

Perustavanlaatuinen tietoisuuden muutos johtuu syklisistä siirtymistä ja harmonisoitumisesta galaktisen ytimen kanssa, ja tämä muuttaa kaiken energian intensiteettiä — sähkömagneettisen, Auringon, gravitaation, kosmisen, jne. — joka vaikuttaa elämään aurinkokunnassamme. Tämä tarkoittaa, esimerkiksi, että ajatukset, tunteet ja teot, jotka kaikki yhdistyvät vaikuttamaan henkilön todellisuuteen, joko vahvistuvat tai vaimenevat. Vahvistumisen tapauksessa tällä on kaksi polarisoivaa lopputulemaa. Yksi on se, että ihmissivilisaatio hajoaa kaikkien piilevien konfliktien ja häiriintyneiden energioiden vahvistumisesta, jotka nousevat pintaan ihmiskollektiivin elämässä eräänlaisena ‘planetaarisena kevätsiivouksena’ ja jotka osoittautuvat hallitsemattomiksi. Avuksi oleva analogia tämän ymmärtämiseksi on psykologisen ‘projektion’ prosessi, jossa epätasapainoiset henkilöt ulottavat toisiin kaikki heidän omat ratkaisemattomat psykologiset ongelmansa. Jos tämä tapahtuisi äärimmäisellä tavalla usean ihmisen joukolle, sellainen yhteiskunta voisi hajota liitoksistaan väkivaltaisen katarttisessa tukahdutettujen negatiivisten tunteiden vapauttamisessa.

Toinen ihmistietoisuuteen vaikuttavien energioiden vahvistamisen tulos on, että energiasyöksy mahdollistaa hyppäyksen evoluutiossa siitä ‘ulottuvuustodellisuudesta’, josta kyseinen sivilisaatio itsensä löytää, korkeampaan ulottuvuuteen, jossa kehittyneemmät luomisvoimat ovat mahdollisia. Usean kirjailijan mukaan ihmissivilisaatio tällä hetkellä on ‘kolmannen tiheyden tasolla’ ja valmistelee siirtymää ‘neljännen tiheyden tasolle’ nykyisen 5000-vuotisen Maya-kalenterin syklin lopulla joulukuussa 2012. [101]

Tämä filosofia erilaisista tiheyksien tasoista, joiden voidaan sanoa koostavan myös ‘moniulotteisen todellisuuden’, voidaan ymmärtää vesimolekyylien metaforana eri lämpötiloissa. Lämpötiloissa alle nolla celsius-astetta vesi jäätyy jääkiteiksi. Näiden vesimolekyylien manipuloimisen vaikeus ja siihen käytetty energia niiden ollessa jäämuodossa, kun puhutaan liikuttamisesta, varastoimisesta, muodoista, jne. on metafora niille vaikeuksille, joita tulee vastaan ihmisille kun he elävät matalalla energian tasolla kuten kolmas tiheys, jolla ihmiskunnan raportoidaan olleen. Lämpötiloilla välillä 0 ja 100 celsius-astetta vesi on nestemäisessä muodossa, jossa molekyylit ovat paljon helpompia liikutella, säilyttää ja sijoittaa eri muotoihin. Tämä on metafora sille helppoudelle, joka sivilisaatioilla on löytäessään niiden ulkoisen todellisuuden suhteessa niiden käyttämään energiaan. Viimeisenä, vesi lämpötiloissa 100 celsius-astetta ja enemmän se muuttuu kaasuksi, jolloin vesimolekyylejä on helpoin manipuloida niiden liikkeen, säilyttämisen ja muodon suhteen. Tämä on metafora sille helppoudelle jolla sivilisaatiot kykenevät muokkaamaan niiden ulkoista todellisuutta suhteessa niiden käyttämään energiaan.

Tämän perspektiivin mukaan tarkkailija-ET:t ovat täällä oppimassa miten ihmiskunta käsittelee energiasiirtymiä, jotka vahvistavat ihmiskunnan historian piileviä konflikteja ja häiriintyneitä energioita. He haluavat tarkkailla hajoaako ihmiskunta vai kykeneekö se onnistuneesti siirtymän kolmannen tiheyden ympäristöstä neljännen tiheyden ympäristöön. Vaikka voi vaikuttaa omituiselta aluksi kuulla, että kehittyneet ET-sivilisaatiota ovat täällä tarkkailemassa ja mahdollisesti oppimassa ihmiskunnasta, se ei välttämättä ole niin omituista jos ‘galaktista historiaa’ selitetään siitä perspektiivistä, jonka useat kirjoittajat väittävät saaneensa telepaattisella kommunikaatiolla avaruusolennoilta. [102] Näiden kirjoittajien mukaan Linnunrata on joskus ollut intensiiviset sodankäynnin paikka suurten avaruuolentojen välisten liittojen kesken. Näillä liitoilla on ollut erilaiset filosofiat, historiat ja geeniperimät. Kaikkein yksinkertaisimmassa merkityksessään nämä konfliktit ovat polarisoituneet kahden kilpailevan vision ympärille siitä miten galaksi parhaiten organisoidaan, ja nämä pääosin tapahtuivat Orionin tähtikuviossa. [103] Yhden vision mukaan kaikilla ET-roduilla tulisi olla yhtäläinen rooli ja ääni galaktisessa päätöksenteossa, kun taas toisten mielestä vanhimmat ja teknologisesti kehittyneimmät rodut aivan oikeutetusti ovat etuoikeutetussa asemassa.

Tämän perspektiivin mukaan kaikken voimakkaimmat eliitit molemmilta puolilta monta vuosituhatta sitten tajusivat, että tulevat sykliset energiamuutokset, joita voidaan nimittää ‘Suureksi Siirtymäksi’, todennäköisesti johtaisivat toiseen galaktiseen sotaan johtuen kaikkien ongelmien kiristymisestä, joita ei koskaan kokonaan ratkaistu aiemmissa konflikteissa ja jotka ovat jääneet unitilaan. [104] Tämä olisi tuhoisaa, sillä se johtaisi suureen tuhoon ja menetykseen niille ET-roduille, jotka eivät kykenisi saamaan aikaan siirtymää korkeamman tiheyden tasolle. Vain täysimittainen galaktinen ykseys takaisi sen, että nämä latentit konfliktit eivät johtaisi Galaktiseen Sotaan, ja että suurin osa sivilisaatioista onnistuneesti siirtyisi tiheyksien tasoilla ylemmäs ‘Suuressa Siirtymässä’. Kuitenkin nämä eliitit kustakin ET-rodusta tunnustivat, että niiden välillä on intensiivisiä jakolinjoja niiden historiassa, genetiikassa ja filosofiassa, ja tätä mitä todennäköisimmin ei tultaisi selvittämään ajoissa kaikenkattavan galaktisen unionin aikaansaamiseksi, mikä täten johtaisi toiseen sotaan.

Tämän ongelmat ratkaisemiseksi ja tulevan tuhon välttämiseksi ET-eliitit päättivät sponsoroida hybridirotua, joka koostuisi useista geenivarannoista, joita galaksista löytyy. Johtuen genetiikasta ja useiden ET-rotujen tekemistä interventioista sovittuina aikoina, tämä olentojen rotu kokisi historian joka läheisesti peilaisi galaksin historiaa. Jos tämä hybridirotu kykenisi ratkaisemaan sen sisäiset ongelmansa Suuren Siirtymän saapuessa ja saavuttaisi kattavan poliittisen ykseyden, silloin tämä olisi esimerkki muulle galaksille siitä miten he voisivat käsitellä Suurta Siirtymää. Näin ihmisrotu syntyi ‘Suureksi Galaktiseksi Kokeeksi’, jonka todellinen tarkoitus oli vain kaikkein voimakkaimpien ET-rotujen muutaman eliitin tiedossa. [105] Vaikka nämä muutamat eliitit vanhimmista ja kaikkein kehittyneimmistä roduista oletettavasti tiesivät, että ainoastaan galaktinen unioni voisi välttää tulevan tuhon, suurin osa ET-roduista ei hyväksynyt tätä, sillä he uskoivat että heidän oma näkökantansa pysyisi tulevassa galaktisessa konfliktissa. Nämä ovat analogioita ihmiskonflikteille, jossa kovan linjan sotilasjohtajat vahvasti uskovat, että he säilyvät sotilaallisesti seuraavan taistelun eivätkä kuule niitä sivistyneempiä huutoja dialogin ja neuvottelujen perään. Nämä muutamat ET-eliitit, jotka kykenivät ennustamaan sellaisen tulevan galaktisen hässäkän sponsoroivat ihmiskunnan evoluutiota eri ET:den tekemien interventioiden muodossa läpi historian, sekä pahan- että hyväntahtoisten, jotta näytettäisiin muulle galaksille miten hoitaa Suuri Siirtymä. Eräs keskeisimmistä tarkkailijaperspektiivin kannattajista on Barbara Marciniak, jonka kirjoitukset ovat muuttuneet mullistavaksi lähteeksi kanavoijien yhteisössä. Marciniak, joka kanavoi ET-ryhmittymää Seulasten tähtikuviosta, kuvaa tätä ‘Suurta Galaktista Koejärjestelyä’ seuraavasti:

Olemassaolosta on keskittynyt iso osa teihin, vaikka se ei tarkoitakaan, että kaikilla olisi teleskooppinsa osoitettuna Maapallolle. Kuitenkin kosmoksessa on legendoja, aivan kuten Maapallollakin on legendoja, ja kosmiset legendat puhuvat tästä muutoksen ajasta ja viittaavat teihin geenikirjaston timanttina, kokeena joka on tehty ‘varmuuden vuoksi’. Ja tästä koejärjestelystä on tapeltu ja se on sivuutettu, se on tunnustettu ja unohdettu, arvostettu ja annettu pois; te olette kokeneet kaikki nämä tapahtumat tietoisuutenne kollektiivissa, sen soluissa keitä te olette... Te olette Jumalan salaisuus, joka on laitettu piiloon aikaan, ja he odottavat näkevänsä jos te kykenette muuttamaan muotoanne yhdestä olomuodosta toiseen nanosekunnissa -- heidän termein; teidän termein mahdollisesti eliniän aikana, eliniän joka on rikas ja ihmeellinen, tavallisen olemassaolon tuollapuolen. Teillä on uskomaton mahdollisuus luoda täysin ainutlaatuisen kaltainen voima ja tuoda tarkoituksellisuus ja merkitys Maan päälle. Kosmiset legendat ovat täynnä kertomuksia teistä ihmisistä. Aivan kuten teillä on legendoja Maan päällä ja ne ovat täynnä kertomuksia taikureista, tässä kohdassa aikaanne Maapallon Kirjassa teidät itsenne nähdään taikureina, kaikki te, ei ainoastaan muutama teistä. Taivas on täynnä sähkömagneettista eloa, ja teidän kulkiessanne avaruuden läpi planeetallanne, teidän planeettanne, aurinkokuntanne ja galaksinne siirtyvät uudelle alueelle. Tämä alue on suunniteltu teidän kohdattavaksenne, se on sellainen joka koodaa DNA:nne uudelleen tämän elämän aikana, jotta voisitte saada yhteyden moniulotteiseen älyyn, joka on biologianne tuollapuolen, ja se on perintönne. [106]

Tarkkailijaperspektiivin mukaan viime aikaiset ihmiskokemukset kahdessa maailmansodassa 1900-luvun alkupuolella, sekä pelot kolmannesta maailmansodasta joko saman vuosisadan loppupuolella tai 2000-luvun alkupuolella peilaavat aiempien galaktisten konfliktien historiaa. Mikäli ihmiskunta kykenee välttämään kolmannen maailmansodan, ihmiskoejärjestely on ollut tähän mennessä suuri menestystarina. Ihmiskunta on näyttänyt miten sivilisaatio voi päästä yli pitkästä rotujen ja kulttuurien erojen historiasta, poliittisista ja taloudellisista konflikeista ja ympäristön tuhoutumisesta samaan aikaan kun Suuri Siirtymä vahvistaa kaikkia näiden erojen aspekteja. Suosittu kanavoija Jelaila Starr selvästi esittää tämän näkökulman, joka väittää kanavoivansa korkeamman ulottuvuuden ET-rotua, joka liittyy elämän luomiseen Maapallolla:

Maapallo on kolmas 3:sta Suuresta Kokeesta Polariteetin Integroinnissa. Tämä tarkoittaa, että Maa on erityinen planeetta, joka on tätä varten otettu käyttöön ja asutettu jokaisella tunnetulla lajilla universumissa tätä tiettyä integraation tarkoitusta varten. Tässä lajien sulatusuunissa, jota avustaa erittäin kehittyneet inkarnoituneena olevat sielut ja heidän enkelit/oppaansa, on toiveena, että voitaisiin saavuttaa Valon ja Pimeyden täysi integraatio. Jos tämä saadaan aikaan, rauha saapuu galaksiin ja universumiin. Miksi? Jokaisella lajilla on sinikopionsa Suuressa Kokeessa, jonka tähdistä tulleet lapset ovat luoneet, ratkaisemaan kaikki konfliktit niiden iästä riippumatta. Nämä tuskalliset, muinaiset, ratkaisemattomat konfliktit rotujen ja lajien välillä ovat johtaneet useisiin galaktisiin sotiin, jotka ovat synnyttäneet tarpeen tälle kokeelle. Jos Maapallo epäonnistuu saavuttamaan täyden integraation, galakseja tuhoutuu koska ei ole tapaa ratkaista konflikteja. Jos Maapallo onnistuu ja rauha saapuu maahan, polariteettipeli loppuu ja kaikki integraation saavuttaneet sielut saavat mahdollisuuden lähteä toisiin maailmoihin ja luoda uusia universumeja ja pelejä, joiden avulla he voivat jatkaa oppimista ja kasvua. [107] Planeetta Maalla, ihmiskunnnalla ja galaksilla, niin väitetään, on aikaraja valmistautua tähän siirtymään korkeampiin tiheyksiin Maya-kalenterin nykyisen 5200-vuotisen syklin lopussa joulukuussa 2012. [108]

Tiivistelmänä, tarkkailijaperspektiivin mukaan on olemassa galaktinen/kosminen salaliitto jossa ihmiskunta on perustettu luomaan ratkaisu galaktiseen ongelmaan, joka ei ole ihmiskunnan omaa käsialaa. Tarkkailija-ET:t esitetään pelkästään tarkkailemassa sitä miten ihmiskunta integroi oman monipuolisen perintönsä ja ratkaisee historialliset konfliktit, joita odotetaan syntyvän seuraavana vuosikymmenenä. Sen sijaan, että suoraan tultaisiin väliin ihmisten asioihin, tarkkailija-ET:t kuvataan pääosin tarkkailijoina, jotka vuosituhannen aikana ovat jollain tavalla kykeneväisiä vaikuttamaan tai päättämään ketkä muut ET-rodut saavat luvan tulla väliin ihmisten asioihin. Tarkkailija-ET:t kuvataan kykeneväisiksi laskemaan sellaisten interventioiden vaikutuksia tavalla, joka olettaa, että ihmiskunta kykenee päätymään monimutkaisen galaktisen ongelman ratkaisuun.

Tämän perspektiivin moraalinen dimensio on pääosin neutraali johtuen kuvattujen avaruusolentojen tarkkailevasta luonteesta sekä siitä pitkäaikaisesta vaivannäöstä, jota he ovat tehneet ‘ihmiskokeen’ edistämiseksi ja siitä oppimiseksi. Pääasialliset informaatiolähteet tälle perspektiiville johdetaan mitä suurimmissa määrin kategoriasta E, kanavoijat. Lisätodisteita tulee riippumattomasta arkeologiasta ja kaukokatselusta, mutta näiltä puuttuu se selkeys ja koherenssi, joka kanavoidulla informaatiolla on. Kanavoituun informaatioon nojaaminen viittaa heikkoon todistetukeen tälle perspektiiville.

Huolimatta heikosta todistetuesta, kiinnostava tämän perspektiivin aspekti on, että se integroi aiemmat perspektiivit johdonmukaiseksi salaliittoviitekehykseksi, jossa otetaan mukaan kaikki ET-läsnäolosta puhuvat salaliitot. Lisäksi ne, jotka tätä perspektiiviä kannattavat, kirjoittavat tarkoituksen, koherenssin ja uskottavuuden suomalla kirkkaudella, joka voittaa puolelleen monia käännynnäisiä jotka haluavat saada selville ‘kokonaiskuvan’ avaruusolentojen läsnäolosta ja ihmisten historiasta. Tätä perspektiiviä voitaisiin pitää ‘kaikkien salaliittojen äitinä’, jossa tämä korkeamman ulottuvuuden avaruusolentojen galaktinen salaliitto luo perustan ja säännöt kaikille muille salaliitoille, joissa ET-rotuja ja ihmiseliittejä on mukana.

Tiivistelmät kaikista tarkastelluista perspektiiveistä sekä eri salaliittoteorioista, moraalisista orientaatioista, pääasiallisista lähteistä ja todistetuesta jokaiselle perspektiiville on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1: ET-perspektiivien ja salaliittojen tiivistelmä.

Taulukko 1: ET-perspektiivien ja salaliittojen tiivistelmä.

Eksopolitiikan vaikutukset päätöksentekijöihin

Paljon siitä mitä tähän mennessä on kirjoitettu tulee ennustettavasti vaikuttamaan varsin vähän päätöksentekijöihin, mikäli valtio jatkaa ET-läsnäolon paljastamatta jättämisen politiikkaansa ja salaisia projekteja, jotka liittyvät tämän läsnäolon eri aspektien kanssa toimimiseen. Viimeaikaisia signaaleja siitä, että Yhdysvaltojen hallitus ja muut hallitukset tarkoituksella vuotavat ET-läsnäoloa tukevaa informaatiota, viittaavat siihen että jonkin sortin virallinen paljastus voisi tapahtua lähitulevaisuudessa. Useiden entisten/nykyisten valtion ‘sisäpiiriläisten’ todistukset vahvistavat sen, että keskeiset päätöksiä tekevät elimet eri valtionhallinnon tasoilla ovat alkaneet tavoitella siedättämisen linjausta, mikä valmistelisi kansaa ET-läsnäolon paljastukseen. [109]

Satojen entisten valtion, tiedustelun ja armeijan viranomaisten, jotka ovat ryhtyneet tai valmiina ryhtymään ‘tietovuotajiksi’ omasta salaisesta projektistaan ja/tai avaruusolentoja koskevien tietojen pihtaamisesta, esiintulo tulee väitteitä siitä, että asteittainen paljastusohjelma on käynnissä. [110] Kaikkein nimekkäimpinä entisten tiedustelu/sotilasupseerien paljastusten joukossa on eversti Phillip Corson vuoto hänen kirjassaan The Day After Roswell. Corson huikeat sotilaskredenssit, entiset johtoasemat armeijan salaisessa tutkimusosastossa sekä yhteys nimekkäisiin republikaanijohtajiin kuten senaattori Strom Thurmond teki hänestä keskeisen hahmon asteittaisessa paljastusohjelmassa, jolla valmistella kansaa.

Keskustelu avaruusolentojen läsnäolon poliittisista implikaatioista on selvästi vaikeaa virallisessa ympäristössä, joak ei paljasta tällaista läsnäoloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkin verran vaivaa on nähtävä määrittämään se missä todistetuki on vahvinta, jotta keskustelu ET-läsnäolon poliittisista seuraamuksista voisi edistyä vähimmällä varauksella keskusteltavien aiheiden tarkkuudesta ja paikkansapitävyydestä.

Neljästä perspektiivistä kahdella oli heikkoa todistetukea. Manipuloijaperspektiivin todistetuen ranking oli heikko/keskivahva. Tämä viittaa siihen, että mikä tahansa keskustelu poliittisista seuraamuksista, vaikka se onkin mahdollista, tulee perustella paremmin koska tarve todistetuelle on suurempi. [111] Kappaleissa 5 & 6 kyseisessä kirjassa tämä perspektiivi saa selville tietoa analysoimalla USA:n vuonna 2003 Irakiin kohdistaman sotilashyökkäyksen motivaatioita. Neljäs perspektiivi, tarkkailijaperspektiivi, oli heikoin kaikista perspektiiveistä todistetuen mielessä. Jälleen kerran tämä viittaa siihen, että keskustelu kaikista poliittisista implikaatioista, vaikka se onkin mahdollista, tulee pätevöittää vahvemmalla todistetuella, jolla tuetaan kaikkia johtopäätöksiä joita tästä perspektiivistä on johdettu. [112] Loppuosan tätä tutkimusta käyn läpi nopeasti kaksi perspektiiviä, tunkeilija ja auttaja, joilla on kaikkein eniten todistetukea, ja niiden vaikutukset politiikkaan.

‘Tunkeilijaperspektiivillä’ on paljon todistetukea, ja täten se ansaitsee läheisen huomion kun mietitään sen vaikutusta politiikkaan. Tämä perspektiivi esittää ET-läsnäolon tunkeilevana ja mahdollisena uhkana, ja täten se lukeutuu USA:n ja liittoutuneiden valtioiden poliittisiin vasteisiin, jotka tukevat takaisinmallinnettujen ET-aseiden hankintaa ja käyttöä, sekä muita eksoottisia aseita joita salaisissa projekteissa on saatu tuotettua. Tämä perspektiivi viittaa käynnissä olevaan sotilaskonfliktiin, jossa USA ja liittoutuneet sotilaallisesti tekevät yhteistyötä tavoilla, jotka on suunniteltu vastaamaan potentiaaliseen avaruusolentojen uhkaan. Vaikka tämä voi rohkaista suurempaa globaalia poliittista yhteistyötä, se tekee niin salaisten ja koordinoitujen sotilastoimien perusteella, jota parhaimmassakin tapauksessa voidaan kuvata ei-sotaintoisuudeksi, eikä niinkään globaaliksi rauhaksi, joka luonnehti suurinta osaa kylmän sodan ajasta. Salainen sota on käynnissä, jossa fyysiset todisteet konfliktista avaruusolentojen kanssa piilotetaan kansalta, mutta mikä vie kansallisia resursseja päätöksentekijöiden osallistuessa salaisten valtion organisaatioiden toimintaan, yrittäessään päivittää sotateollisuutta paremmin motittamaan tai kohtaamaan ET:t missä päin planeettaa tahansa.

Kuten tämän perspektiivin analyysi aiemmin osoitti, voidaan tehdä ero tunkeilevuuden ja vihamielisyyden/aggression välillä. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että harmaat avaruusolennot olisivat olleet vihamielisiä tai aggressiivisia armeijaa tai siviiliväestöä kohtaan. Täten voidaan todeta, että on ennenaikaista haluta sotilaskonfliktia tämän ET-rodun kanssa. Tämä viittaa siihen, että salaisille armeijan iskuille varattuja resursseja tulee rajoittaa ja ne tulee asettaa vaaleilla valittujen viranomaisten tarkan valvonnan alle, jotka olisivat enemmän vastuussa poliittisesta debatista siitä miten olla tekemisissä Harmaiden avaruusolentojen kanssa.

Kolmas perspektiivi, auttajaperspektiivi, saa vahvaa todistetukea, joka antaa syyn keskustella sen vaikutuksista politiikkaan. Tämä perspektiivi esittää vaikean haasteen poliittisille johtajille, sillä se perustuu monenlaisten takaisinmallinnettujen ja eksoottisten aseiden, ydinaseiden ja muiden oletettavasti biosfäärille tuhoisien aseiden aseistariisunnan linjaukseen. Esimerkiksi, aseet kuten äärimmäisen pitkäaaltoiset ääniaallot (extremely long wave, ELF), joita käytetään kaikuluotaukseen merissä, oletettavasti tarkkailemaan avaruusolentojen aktiviteetteja, saavat aikaan suurta vahinkoa meren elämälle. Samalla tavoin korkeataajuinen aktiivinen revontulitutkimus (High-frequency Active Auroral Research Project, HAARP), joka käyttää ionosfääristä heijastuvia mikroaaltoja, aiheuttaa myös ympäristövahinkoja, ja sen väitetään olevan mielenhallinnan työkalu. [113] Nämä asejärjestelmät ovat mukana pitkässä listassa avaruuteen perustuvia asejärjestelmiä, jotka ohiolainen kongressiedustaja Dennis Kucinich esitteli USA:n kongressille lakiesityksessä lokakuussa 2001. [114] Niin laajan aseistariisunnan ohjelman, kuten Kucinichin lakiesitys The Space Preservation Act oli, toteuttamisessa poliitikoilla on kohdattavanaan dilemma armeijan puolustuksen pääkeinon uhraamisesta mikäli ajauduttaisiin konfliktiin avaruusolentojen rodun kanssa. Auttaja-ET:t ehdottavat ihmisyhteiskunnan radikaalia mylläämistä voimaannuttamaan ihmiset, hävittämään yhteiskunnallisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, ottamaan käyttöön ympäristöllisesti kestäviä energialähteitä ja käyttää uusia teknologioita viestinnässä ja joukkoliikenteessä. Näin ihmiskunta tulisi lopulta kehittämään globaalin puolustuksen kelvollisen muodon ET-interferenssiä vastaan.

ET-auttajaperspektiivin ajaman globaalin rauhan vaikutus on se, että pääasialliset esteet rauhalle ovat salaiset valtion projektit, jotka käyttävät takaisinmallinnettua teknologiaa ja eksoottisia aseita, täysin vailla minkäänlaista kiinnostusta biosfäärille aiheuttamiaan vahinkoja kohtaan, ET-auttajien todellisen luonteen ja motivaatioiden paljastamisen kieltäminen, ja valtion vaihtoehtoisten energiamuotojen salaaminen kansalta, jotka voisivat auttaa vähentämään biosfäärin fossiilisista polttoaineista kokemaa rasitusta. Niinpä sellaiset projektit kuin Disclosure Project, jota vetää tri. Steven Greer, keskittyvät näiden salaisten projektien ja instituutioiden laittomaan salailuun, ja vaihtoehtoisten energiamuotojen tärkeyteen joilla estää ympäristökatastrofi ja kansainväliset konfliktit. [115]

Tämä perspektiivi tarjoaa kaikkein pisimmälle katsovan vision globaalista rauhasta, jossa ihmiskunta liittyy yhteen hävittämään sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset ongelmat ET-teknologian vastuullisella käytöllä. Vaikka kolmas pespektiivi on moraalisesti haluttava, se on suurin haaste päättäjille, jotka ovat harjoittaneet ET-kysymyksen salailua jo pitkän aikaa, ja joilla on syvään juurtunut mielipide, että armeijan puolustus on paras tae tunkeilevia avaruusolentoja ja heidän teknologista ylivertaisuuttaaan vastaan. Tämän mukaan salainen päätöksentekoprosessi, joka on alunperin suunniteltu suojelemaan ET-väliintuloa vastaan, tulee arvioida uudelleen ja asettaa valittujen virkamiesten tarkan syynäyksen alle, jotka olisivat herkempiä vastuulliselle julkiselle keskustelulle siitä miten käsitellä vaikeaa aseistariisunnan kysymystä.

Suosituksia poliittisiksi linjauksiksi — Tarve eksopolitiikalle

Olemme päässeet tulokseen, että neljästä perspektiivistä, jotka muodostavat eri salaliittoteoriat avaruusolentojen läsnäolosta, kahdella on riittävästi todistetukea ollakseen päätöksentekijöillä välittömästi harkinnassa niiden poliittisten vaikutusten perusteella. Näitä kahta perspektiiviä tukevien todisteiden perusteella voidaan esittää seuraavat viisi suositusta poliittisille linjauksille.

Ensinnäkin, avaruusolentojen läsnäolosta ja valtion salailusta kertovien todisteiden laatu painaa huomattavasti vaakakupissa kun puhutaan uskottavuudesta. Tämä tukee uuden valtiotieteen alan, eksopolitiikan, luomista, joka tutkisi näitä kahta perspektiiviä nykyisen virallisen ET-presenssiä piilottelevan poliittisen ilmapiirin pohjalta. On tarve linjata pääkonseptit, teoriat ja informaationlähteet joita eksopolitiikka käyttää hyväksi nousevana valtiotieteen alana. Lisäksi tarvitaan analyysia eksopolitiikan poliittisista vaikutuksista kaikkiin niihin yhteiskunnan osa-alueisiin joilla ET-läsnäololla on jonkinlainen vaikutus.

Toiseksi, on tarve edistää virallista valtion tietojen paljastusta ET-läsnäolosta, ja luoda edustavampi päätöksentekoprosessi, joka on syntynyt valtion reaktiosta sellaiseen läsnäoloon. Niiden ongelmien kokoluokka, jotka syntyvät avaruusolentojen läsnäolosta, vaatii pontevaa julkista keskustelua avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten olla kanssakäymisessä avaruusolentojen kanssa. Tämä johtaisi edustavampaan päätöksentekoprosessiin verrattuna rajattuun nykyiseen päätöksentekoprosessiin, jota pyörittää pieni määrä valtion viranomaisia, jotka on ‘nimitetty’ tavalla joka herättää huolta heidän tilivelvollisuudestaan, perustuslaillisesta asemastaan ja siitä ettei kukaan demokraattisesti valittu henkilö valvo heitä.

Kolmanneksi, on tarve paljastaa ET-läsnäoloon reagoivien salaisten valtion organisaatioiden kansallisen turvallisuuden päätösten todellinen luonne. Useista lähteistä kerätyt todisteet paljastavat salaisen valtion politiikan käyttää takaisinmallinnettuja ET-aseita sekä muita eksoottisia salaisissa projekteissa tuotettuja aseita avaruusolentojen aluksiin niiden maahan ampumiseksi. Todisteet viittaavat siihen, että salaiset armeijan kohtaamiset ovat olleet käynnissä yli 50 vuoden ajan USA:n ja muiden maailman valtioiden salaisesti toimiessa yhteistyössä tavoilla, joiden on tarkoitus tarkkailla, saartaa ja hyökätä kimppuun potentiaalisen avaruusolentojen uhan päälle. Sellainen koordinoitu sotilaallinen reaktio ympäri maailman ET-läsnäoloa vastaan kuluttaa kansallisia resursseja, kun salaiset organisaatiot yrittävät päivittää puolustuskykyään paremmin pitämään aisoissa tai hyökkäämään avaruusolentojen kimppuun samalla kun ne yrittävät pitää kansalta ja kansanedustajilta salassa nämä sotilastoimet.

Neljänneksi, on tarve tuoda julki kaikki tieto vaihtoehtoisista energialähteistä, joilla on kaupallinen sovellus mutta jotka on vedetty pois kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomattavaa näyttöä siitä että takaisinmallinnettua ET-teknologiaa on käytetty suunnittelemaan energianlähteitä ‘pimeisiin projekteihin’ kuten antigravitaatiovoimanlähde, jonka väitetään olevan B2-pommittajan voimanlähteenä. Ottaen huomioon jatkuvan fossiilisten polttoaineiden käytön ympäristövaikutukset, on tarve vapauttaa julkisuuteen kaikki saatavilla olevat teknologiat, joilla on kaupallisia sovellutuksia.

Viimeinen poliittinen ehdotus on, että tarvitaan enemmän ponnisteluja määrittämään se laajuus, jolla kongressia tarvitaan valvomaan organisaatioita, jotka on luotu käsittelemään ET-läsnäoloa. On näyttöä siitä, että vaaleilla valitut edustajat, myös presidentit, ovat saaneet kieltävän vastauksen heidän pyytäessään pääsyä informaatioon koskien avaruusolentojen läsnäoloa kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Vaikka kansallisen turvallisuuden argumentti saattaakin joskus vaatia salailua ja jopa paljastamatta jättämistä suurimmalle osalle valituista edustajista, silti tarvitaan enemmän vaivannäköä tehokkaan ja perustuslaillisen prosessin kehittämiseksi, jolla saada aikaan vankat ohjeistukset sellaiselle prosessille.

Vaikka eksopolitiikan relevanssi nousevana valtiotieteen alana voikin olla oikeutetusti kyseenalaistettu paljastusta edeltävässä poliittisessa ympäristössä, näiden eksopoliittista tutkimusta tekevien esittämien väitteiden ja esitettyjen todisteiden vakavuus sekä eksopoliittisen analyysin vaikutukset politiikkaan ansaitsevat läheisen huomion akateemisilta tutkijoilta, poliittisilta päätöksentekijöiltä ja yleisöltä. Eksopolitiikka tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää se miten ihmiskunta voi paremmin jakaa ja hallita tämän planeetan resursseja muiden lajien kanssa, sekä Maapallolta että muualta, ja näin antaa panoksensa rauhallisemman ja harmonisemman planeetan sekä tulevien sukupolvien puolesta.

Lähdeviitteet

[1]. Tämä on uusittu ja päivitetty versio tekstistä “The Need for Exopolitics: Implications for Policy Makers and Global Peace”, joka on julkaistu tammikuun 20. päivä 2003 verkkosivulla www.exopolitics.org. Paljon kiitoksia tohtori Peter Weinbergerille hänen ehdotuksistaan alkuperäisen tutkielman otsikoksi sekä hänen huomaavaisista ajatuksistaan materiaalin järjestelemiseksi. Kiitos myös Art Millerille typograafisten virheiden korjaamisesta.

[2]. Roper-gallup, “UFOs & Extraterrestrial Life Americans’ Beliefs and Personal Experiences”, oli toteutettu SCI FI Channelille syyskuussa 2002, Roper Number: C205-008232. (www.roper.com.) Gallup oli tehty otoskoolla 1021 yli 18-vuotasta vastaajaa. Puhelinhaastatteluja tehtiin elokuun 21. päivästä elokuun 25. päivään 2002.

[3]. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com Hän väittää että yli 300 lisätodistajaa on saatavilla todistajaksi.

[4]. CNN.Com, “’Taken’ takes Sci Fi to new heights,” Wednesday, December 18, 2002. http://www.cnn.com/2002/SHOWBIZ/TV/12/18/scifi.taken.ap/

[5]. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002).

[6]. Keskustelu briiffausdokumentista ja samanlaisista ‘virallisista dokumenteista’, kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among US (Harper Paperbacks, 1997) 160-80.

[7] Silminnäkijätodistuksia ET/UFO-todisteiden tuhoamisesta ja peukaloinnista, kts. Greer, Disclosure.

[8] Theresa de Veto, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing The Apocalypse, (October, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.surfingtheapocalypse.com

[9]. Keskustelu Forrestalin murtumisen, erottamisen ja kuoleman tapahtumista, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[10] Keskustelu mystisistä ‘Men in Black’:sta, kts. Albert K. Bender, Flying Saucers and the Three Men (Neville Spearman Limited, 1963). Lainaus on saatavilla verkossa: http://www.nexusmagazine.com/meninblack.html

[11] Kts. “Testimony of Master Sergeant, Dan Morris”, Disclosure, ed., Steven Greer (Crossing Point, Inc. 2001), 359; ja William Cooper, Behold a Pale Horse, (Light Technology Co., 1991) 198-99.

[12]. Roswellin tapauksen yksityiskohdista katso Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (Harper Collins, 1997) 133-37.

[13]. Marrs, Alien Agenda, p. 138.

[14] Lainattu Dolanin kirjassa UFO’s and the The National Security State, xx.

[15]. Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[16]. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project. Verkkosivu: www.disclosure project.com.

[17] Lainattu: Greer, Disclosure, 55.

[18] Budd Hopkins, Missing Times (Ballantine Books, 1990); David Jacobs, Secret Life: Firsthand Accounts of UFO Abductions (Touchstone Books, 1993); ja John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000).

[19] John Mack, Abduction, 385.

[20] Konferensseista ja esityksistä kts. C.D.B.Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFOs, MIT:ssa pidetty konferenssi (Alfred Knopf, 1995).

[21]. Virallinen ilmavoimien Project Blue Book -sivusto: www.af.mil/news/factsheets/Unidentified_Flying_Objects_a.html

[22]. Condon, Edward U. & Daniel S. Gillmor (ed.). Final Report of the Scientific Study of Unidentified Flying Objects [Conducted by the University of Colorado Under Contract to the United States Air Force], (New York: Bantam Books, 1968).

[23] Keskustelua Condonin raportin tiimoilta, kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 312-70.

[24]. Allen Hynek, “The Condon report an UFOs,” Bulletin of the Atomic Scientists, XXV(4), 39-42.

[25]. Hynek, J. Allen: The UFO Experience (Chicago: Henry Regnery Co., 1972), Part 1 The UFO Phenomenon, Introduction: An Innocent in UFO, Land, paragraph 4

[26]. Lisätietoa Center for UFO studiesista: www.cufos.org

[27] Don Berliner, Marie Galbraith, Antonio Huneeus, Whitley Streiber. UFO Briefing Document, The Best Available Evidence (Mass Market Paperbacks, 2000).

[28] Greer, Disclosure.

[29] MUFONin verkkosivut: http://www.mufon.com

[30] Nämä ‘vuodetut’ dokumentit julkaisi Robert & Ryan Woods, The Majestic Documents Books. Kirja ja dokumentit verkossa: http://www.majesticdocuments.com/

[31] Lainattu: Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among US (Harper Paperbacks, 1997) 165.

[32] John Greenewald, Beyond UFO Secrecy (The Black Vault, 2002). Verkkosivu: http://www.blackvault.com Toinen verkkosivu tietopyynnöillä julkaistuille UFO-dokumenteille: http://www.chez.com/lesovnis/htm/foia.htm

[33]. Vuonna 1990 nämä tiedustelupalvelut siirsivät kaukokatselun rahallisen tuen Science Applications International Corporationille. Kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (New York: Signet Publishing, 2000), p. 5. Erittäin hyvä yleiskatsaus kaukokatseluun, kts. Marrs, Alien Agenda, 441-519.

[34] CIA: kirje (Reference: F-1997-02079) vastauksena John Greenwaldille, Syyskuu 27, 1997. Saatavilla Black Vaultissa, http://www.bvalphaserver.com/secart72.html

[35]. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

[36]. Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (New York, Signet, 2000); & Cosmic Voyage: A Scientific Discovery of Extraterrestrials Visiting Earth (New York: Dutton, 1996). Informaatiota verkossa laajalti kaukokatselusta löytää International Remote Viewing Associationin sivuilta, http://www.irva.org/index.shtml .

[37] Brown, Cosmic Voyage, 68-69.

[38] Marrs, Alien Agenda, 493-96.

[39] Chariots of the Gods (G.P. Putnam’s Sons, 1969).

[40] Graham Hancock, Fingerprints of the Gods: The Evidence of Earth’s Lost Civilization (London: Three Rivers Press, 2000).

[41] Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

[42] Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) vii.

[43] Barbara Marciniak, Family of Light: Pleiadians Tales and Lessons in Living (Bear & Co., Santa Fe, New Mexico) xi-xii.

[44]. Budd Hopkins, Intruders: The Incredible Visitations at Copley Woods (Ballantine Books, 1987).

[45]. Disclosure Project Briefing Documentin tiivistelmä 73-84. Verkkosivu: www.disclosureproject.com

[46] David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998) 20.

[47] Kts. John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters.

[48] Richard Boylan, “Close Encounters And Personal Transformation”, lainaus verkossa: http://drboylan.com/ce4trnf2.html ; Myös kirjassa Richard Boylan & Lee Boylan, Labored Journey To The Stars (www.drboylan.com , 2003).

[49]. Siepattujen kuvauksia Harmaista, kts. CDB., Bryan, Close Encounters of The Fourth Kind; & Jacobs, The Threat. Yksityiskohtaisempi kuvaus verkossa, joka identifioi eri ‘Harmaiden lajeja’, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://www.drboylan.com/etraces.html . Keinotekoinen prosessi kuten kloonaus vaikuttaa olevan ‘Harmaiden’ lisääntymisen taustalla, ja osittain selittää niiden motivaation saada ihmisten geneettistä materiaalia.

[50] Linda Moulton Howe, “UFOs and EBEs: More Insider Evidence,” Nexus Magazine (August-September, 1998) http://www.nexusmagazine.com/ufosebes.html

[51] Lainattu Richard Boylan, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html . Alkuperäinen lähde Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing, 1996).

[52] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html . Katso myös William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html; ja Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publications, 1991), 201-05; Phil Schneider, MUFON konferenssin esitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Tri Neruda haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman kuvauksen sopimuksen kirjoittamisen tapahtumista teoksessa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954”, Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/basespst2.html

[53] Cooper, Behold A Pale Horse. Katso myös Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” Tutkielma jätetty MUFONin konferenssiin 1989, Saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[54] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[55] Phil Schneider, “MUFON Conference Presentation, May 1995” saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/coverup044.html

[56]. Corso, The Day After Roswell, 79. Tätä tukee Harmaiden ruumiinavaukset, joissa ei näy paljoakaan fyysistä kykyä verbaaliselle kommunikaatiolle.

[57] Richard Boylan, “The Differential Diagnosis of Close Extraterrestrial Encounter Syndrome,” artikkeli verkossa http://drboylan.com/diffdxce4a.html

[58]. John E. Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens.

[59] Hybridirotujen luomisesta, kts. Jacobs, The Threat, 128-84.

[60]. Milton William Cooper, “The Secret Government: The Origin, Identity, and Purpose of MJ-12” (Huntington Beach, CA: Manuscript copyright, 1989). Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[61] William Bramley, Gods of Eden (Avon, 1989) 37. Lainattu myös: Jim Marrs, Rule By Secrecy, The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Harper Collins, 2000) 406.

[62] Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6.

[63] Eenokin kirja kuvaa tämän konfliktin. Verkkoversio löytyy http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm

[64] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[65]. Manetho,, Manetho, tr.,W.G. Waddell (Harvard University Press, 1940).

[66]. Courtney Brown, Cosmic Explorers.

[67] Stewart Swerdlow, Blue Blood, True Blood: Conflict & Creation (Expansions Publishing Co., 2002).

[68]. Jim Marrs, Rule By Secrecy (New York: Perennial, 2000).

[69]. David Icke, The Biggest Secret, 2nd Ed. (Bridge of Love Publications, 1999). Verkossa http://www.davidicke.com

[70] Lainattu: Jim Marrs, Rule By Secrecy, 406. Lähde: David Icke, The Biggest Secret, 1.

[71]. Materiaalien kuten kulta ja muut jalometallit kaivamisen sijaan, joita Sitchin kuvaa alkusyynä Anunnakeille ihmiskunnan luomiseksi, Icke väittää, että tämä rotu käyttää ihmisiä perusresursseina tuottamaan emootioista kuten viha ja pelko hormoneja, ja käyttämään ihmisiä ruokana. The Biggest Secret.

[72]. Alex Collier, Defending Sacred Ground: The Andromedan Compendium, Toimittanut Val Valerian, tammikuu 1997, uudistettu heinäkuu 1998. Verkkosivu: www.lettersfromandromeda.com/

[73]. Anunnakin jäänteiden kaappaamat ja/tai vaikuttamat Harmaat oletettavasti suorittavat karjansilpomisia, ihmisten hormonien keruuta ja geenikokeita, hyökkäävät USA:n ja muiden armeijojen kimppuun ja kylvävät pelkoa ihmispopulaatioon. Cosmic Explorers, 159-221

[74]. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy (New York: Berkley Books, 1999).

[75]. Termi `eksoottiset asejärjestelmät’ on määritelty sisältämään aseet, jotka on suunniteltu tuottamaan vahinkoa avaruudelle tai luonnon ekosysteemeille (kuten iososfääri ja yläilmakehä) tai ilmastolle, säälle tai mannerlaatoille tarkoituksenaan aiheuttaa vahinkoa tai tuhoa kohdepopulaatioon tai Maan tai avaruuden alueeseen. Space Preservation Act of 2001 (Introduced in the House), HR 2977 IH, 107th CONGRESS, 1st Session, H. R. 2977. Verkkosivu: www.fas.org/sgp/congress/2001/hr2977.html

[76] Katso Andy Peron haastattelu, “Project Superman”, verkossa: http://www.hostileinvader.com/ProjectSuperman.html .

[77] Kaksi kirjaa, jotka kuvaavat Michael Relfen muistoja hänen reptiliaanikohtaamisistaan, kts. The Mars Records, julkaistu verkossa: http://www.themarsrecords.com/ Katso myös Preston Nichols & Peter Moon, Pyramids of Montauk: Explorations in Conciouness (Sky Books 1995); ja “Interview with Al Bielek,” Connecting Link (Issue 19, Oct 1993); Saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/montauk1.html

[78]. Yksityiskohtainen kuvaus pohjoismaisista ET:sta, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html.

[79] Lainattu: Richard Boylan, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954, Now Revealed. Also Disclosed: Secret U.S.-USSR Manned Space Station, Positioned In Orbit For Past 30+ Years”, teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/basespst2.html

[80] Kal K. Korff, Spaceships of the Pleiades: The Billy Meier Story (Prometheus Books, 1995).

[81]. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999). Richard Boylan, Labored Journey To The Stars: An anthology on human responses, governmental, civilian and Native, to extraterrestrial visitation, Rev., 2002. Alfred Lambremont Webre, Exopolitics: A Decade of Contact (Universe Books, 1999). Hänen kirjansa saatavilla verkossa http://www.universebooks.com/

[82] Näihin kuuluu Barbara Marciniak, Family of Light, (Bear and Co., 1999); Lyssa Royal & Keith Priest, Preparing for Contact: A Metamorphosis of Consciousness (Royal Priest Research, 1993); & Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000).

[83]. Kts. Marciniak, Family of Light, ja Nidle, First Contact. Kaksi self-help -teemaa ovat, ensinnäkin se että ET:t ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa kehittämään sisäisiä kykyjään muuttaa ulkoista ympäristöään keskittämällä heidän tietoisia aikeitaan mihin tahansa mikä se sitten onkin jonka he haluavat muuttaa tai luoda. Auttaja-ET:t uskovat, että ihmiset ovat antaneet pois sisäisen kykynsä luoda tietoisesti omilla aikeillaan itseään rajoittavien uskomusjärjestelmien seurauksena, joita poliittiset ja uskonnolliset instituutiot, media ja koulutusjärjestelmä ajavat. Esimerkiksi, uskomus siitä että on pakko tehdä töitä epätyydyttävässä työssä selvitäkseen on auttaja-ET:den mukaan itseään rajoittava uskomus joka estää ihmiskuntaa seuraamasta intohimoaan, joka on keskeinen asia sisäisessä kyvyssä luoda tietoisella aikomuksella. Auttaja-ET:den filosofia on, että jos ihmiset realisoivat sisäisen voimansa muokata todellisuutta keskittämällä oman tietoisen aikeensa haluamaansa asiaan, monet yhteiskunnalliset, poliittiset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat planeetalla katoaisivat nopeasti.

Toiseksi, auttaja-ET:t kannattavat sitä, että ulkoinen henkilön tai yhteisön todellisuus on peili sisäisestä henkilön/yhteisön tietoisuudesta. Tukahdutettujen tunteiden kuten viha tai pelko sanotaan luovan energioita, jotka vetävät henkilöiden tai yhteisöjen ympäristöön olosuhteita, jotka heijastelevat näitä emootioita. Esimerkiksi henkilö, joka tiedostamattaan pelkää epäonnistumista, toistuvasti vetää tiedostamattaan puoleensa toistuvia epäonnistumisen tapauksia kunnes hän pääsee yli epäonnistumisen pelostaan. Auttaja-ET:t painottavat positiivisten emootioiden vaalimisen kuten myötätunto ja ykseys tärkeyttä, jotta luotaisiin positiivisia ulkoisia tapahtumia. He väittävät, että tämä on erityisen tärkeää mitä tulee kehittyneiden avaruusolentojen kulttuurien tapaamiseen, sillä tukahdutetut tunteet voivat vaikuttaa tapaamisen luonteeseen. Esimerkiksi, raportoitu auttaja-ET:den epäonnistuminen neuvotella sopimus USA:n valtion edustajien kanssa oli peräisin jälkimmäisen pelosta siitä, että USA:n ydinasearsenaalin uhraaminen tekisi USA:sta haavoittuvaisen tulevalle konfliktille avaruusolentojen kanssa. Tämä pelko loi mahdollisuuden sille, että aggressiivisemmat ET-rodut käyttivät hyväksi tällaisia pelkoja teknologiansiirroilla USA:n valtion edustajien kanssa, mikä kasvattaa pelon ja epäilyksen määrää ja lopulta tekee konfliktin tapahtumisesta todennäköisemmän.

[84] Lainaus: Marrs, Alien Agenda, 303. Alkuperäinen lähde: Gary Kinder, Light Years (Pocket Books, 1987) 98-99.

[85] Brown, Cosmic Explorers.

[86] Informaatiosta yhteydestä Teslan ja avaruusolentojen välillä, kts. Tim Swartz, Timothy Beckley, The Lost Journals of Nikola Tesla : Haarp – Chemtrails and Secret of Alternative 4 (Global Communications, 2000).

[87]. Kts. viidennen osion todistajanlausunnot, Greer, ed., Disclosure, 489-559. Tri Greer lisäksi väittää, että vaihtoehtoisten energiamuotojen vastustajat olivat koittaneet estää näitä pyrkimyksiä.

[88] Paul Czyszin todistus, Disclosure, ed., Greer, 519

[89]. Boylan, “B-2 Stealth bomber as antigravity craft” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: www.drboylan.com/waregrv2.html

[90]. Kts. “Testimony of Captain Robert Salas, US Air force,” teoksessa Disclosure, Greer, 167-71. Katso myös Disclosure Project Briefing Documentin tiivistelmä, 49; saatavilla verkossa http://www.disclosureproject.com

[91]. Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; ja Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: [I]hmiseltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin. Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[92] Kts. Nidle, First Contact. Jonkinlaista Star Trekin päädirektiiviä muistuttavassa tilanteessa kehittyneiden avaruusolentojen rotujen liitto johon auttaja-ET:t kuuluvat, jota usein nimitetään ‘Galaktiseksi Fedraatioksi’, ei tule väliin vähemmän kehittyneiden planetaaristen yhteiskuntien asioihin ellei niitä suoraa planeetan populaatio pyydä, tai tapauksessa jossa kehittynyt planetaarinen yhteiskunta on uhka biosfäärille ja/tai muille planetaarisille sivilisaatioille käyttämällä tuhoisaa teknologiaa kuten ydinaseet tai ‘eksoottiset’ asejärjestelmät. Auttaja-ET:t raportoivat, että he ovat historiallisesti olleet konfliktissa aggressiivisten ET-sivilisaatioiden kanssa, jotka pääosin ovat Orionin tähtikuviosta, joihin jotkut viittaavat nimellä Orionin Liitto, joka ei noudata tällaista väliintulemattomuuden direktiiviä. Rodut, jotka aiemmin mainittiin tunkeilija- ja manipulaattoriperspektiiveissä molemmat ovat raporttien mukaan peräisin Orionin tähtijärjestelmistä.

[93] Alfred Lambremont Webre, JD, Med, Exopolitics: A Decade of Contact (2000), e-kirja joka julkaistu verkossa: http://www.universebooks.com/exoone.html

[94]. Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[95]. Kts. esimerkiksi Richard Boylan & Lee K. Boylan, Close Extraterrestrial Encounters: Positive Experiences With Mysterious Visitors (Wildflower, 1994). Verkkosivu: www.drboylan.com

[96]. Kaikkein suosituimpiin tätä perspektiiviä kannattaviin ‘kanavoijiin’ kuuluu Barbara Marciniak, Family of Light; Robert Shapiro, Shining the Light, Vols 1-6 (Light Technology Publications); Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999), ja Drunvalo Melchizedek, The Ancient Secret of the Flower of Life, Vol 2 (Light Technology Publications, 2000).

[97] Robert Becker & Gary Seldon, The Body Electric: Electromagnetism and the Foundation of Life, New York: Quill, 1985.

[98]. John Major Jenkins, Maya Cosmogenesis 2012, Santa Fe: Bear and Co., 1998. Tämän perspektiivin mukaan koko universumi koostuu värähtelevistä energiakentistä, jotka nousevat ja laskevat pitkissä historiallisissa sykleissä, joilla on alkuperänsä kosmisissa ja galaktisissa energioissa, jotka emanoituvat galaksien ytimistä ja muualta universumista. Eri kohdissa näitä syklejä energiakentät vahvistuvat kosmisista ja galaktisista energioista, joilla on samanlaiset syklit kuin omalla Auringollamme, joka 11 vuoden välein kokee auringonpurkausten, koronanpurkausten ja eri aurinkotuulina tunnettujen elektromagneettisten energioiden lisääntymisen. Nämä energioiden siirtymät osoittautuvat perustavanlaatuisiksi niiden vaikutusten suhteen koko galaksissa, ja planeetan sivilisaation tulevaisuus määrittyy sillä miten hyvin sivilisaatio vastaa näihin energiapurkauksiin.

[99] Barbara Hand Clow, The Pleiadian Agenda: A New Cosmology for the Age of Light (Bear and Co., 1995) 49.

[100] John Major Jenkins, Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

[101]. Kaikkein tunnetuin kirjoittaja, joka tätä aikalinjaa kannattaa, on Jose Arguelles, The Mayan Factor, Santa Fe: Bear and Company, 1987. Keskustelua eri tiheyksistä/ulottuvuuksista, kts. Lyssa Royal & Keith Priest, The Prism of Lyra: An Exploration of Human Galactic Heritage, Rev ed. (Royal Priest Research, 1993) 1-9.

[102]. Galaktisen historian tunnettuihin lähteisiin kuuluu Royal & Priest, The Prism of Lyra; Sheldan Nidle, First Contact, ja Barbara Marciniak., Family of Light; sekä Fred Stirling, Kirael: The Great Shift, Oughten House Publication, 1998.

[103] Orionin konfliktista kts. Royal and Priest, The Prism of Lyra, 39-46.

[104]. Termi ‘Suuri Siirtymä’ on Fred Stirlingin käytössä, Kirael: The Great Shift. Verkkosivu: www.kirael.com

[105] Ideaa siitä, että ihmiskunta on hybridirotu, joka koostuu eri avaruusolentojen geeneistä, kannattaa mm. Zecharia Sitchin, Earth Chronicles (kirjat 1-6). Keskustelua galaktisesta politiikasta ihmisten geeneihin ja ET-mukanaoloon liittyen, kts. Royal and Priest, The Prism of Lyra, 67-74.

[106] Marciniak, Family of Light, 186-87. Samanlainen perspektiivi löytyy Royal & Priest, The Prism of Lyra, 67-74.

[107]. Jelaila Star, January 3, 2003, verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/html/january2003update.html

[108]. Kaikkein tunnetuin kirjoittaja, joka kannattaa tätä aikalinjaa, on Jose Arguelles, The Mayan Factor, (Santa Fe: Bear and Company, 1987). Katso myös Jenkins, Cosmogenesis. Idea eri energioiden tiheyksistä voidaan ymmärtää vesimolekyylien esimerkistä. Lämpötiloissa alle nolla celsius-astetta vesi jäätyy jääkiteiksi. Näiden vesimolekyylien manipuloimisen vaikeus ja siihen käytetty energia niiden ollessa jäämuodossa, kun puhutaan liikuttamisesta, varastoimisesta, muodoista, jne. on metafora niille vaikeuksille, joita tulee vastaan ihmisille kun he elävät matalalla energian tasolla kuten kolmas tiheys, jolla ihmiskunnan raportoidaan olleen. Lämpötiloilla välillä 0 ja 100 celsius-astetta vesi on nestemäisessä muodossa, jossa molekyylit ovat paljon helpompia liikutella, säilyttää ja sijoittaa eri muotoihin. Tämä on metafora sille helppoudelle, joka sivilisaatioilla on löytäessään niiden ulkoisen todellisuuden suhteessa niiden käyttämään energiaan. Viimeisenä, vesi lämpötiloissa 100 celsius-astetta ja enemmän se muuttuu kaasuksi, jolloin vesimolekyylejä on helpoin manipuloida niiden liikkeen, säilyttämisen ja muodon suhteen. Tämä on metafora sille helppoudelle jolla sivilisaatiot kykenevät muokkaamaan niiden ulkoista todellisuutta suhteessa niiden käyttämään energiaan.

[109]. Richard Boylan, Labored Journey To The Stars: An anthology on human responses, governmental, civilian and Native, to extraterrestrial visitation, Rev., 2002. http://www.drboylan.com/aclmatn2.html

[110] Kts. Greer, ed., Disclosure.

[111]. Keskustelua tästä perspektiivistä sen poliittisten linjausten suhteen, kts. Marrs, Rule by Secrecy; sekä Courtney Brown, Cosmic Explorers. Manipulaattoriperspektiivi tuo vieläkin pahemman ongelman mukanaan poliittisille päättäjille, sillä se kuvaa aivan erityisen ET-rodun jäänteitä, Anunnakeja, moraalisesti nihkein termein. Ne salaa manipuloivat ihmiskuntaa tavoilla, jotka luovat lisää militarismia, poliittista kaaosta, taloudellista eriarvoisuutta, rodullista/kulttuurillista vastakkainasettelua ja ympäristön pilaantumista. Tämä perspektiivi sanoo, että Anunnakien jäänteet tavoittelevat globaaleja konflikteja ja yhteiskunnan romahtamista, jotta voitaisiin luoda tarpeelliset olosuhteet jotka oikeuttaisivat yhä härskimpiä Anunnakien kontrollin muotoja, joissa ihmisten itsemääräämisoikeus annetaan pois Anunnakieliitille kun he palaavat suurin joukoin planeetalle lähitulevaisuudessa. Eksoottisten ET-aseiden hankkiminen, joka saa aikaan ympäristön tuhoutumista kun niitä testataan ja otetaan käyttöön, ja joka saattaa vaikuttaa vihamielisiin suhteisiin ihmiskunnan ja muiden avaruusolentojen välillä, saattaa täten pelata suoraan Anunnakijäänteiden pussiin. Sotilaallinen reagointi mahdolliseen Anunnakien valtaamisen yritykseen oletettavasti pahentaisi tilannetta, sillä tämä loisi pelkoa ja paniikkia poliittisten johtajien ja sotilasjohdon piirissä, joita huolettaa uhka ihmiskunnan, sen resurssien ja populaation itsemääräämisoikeudesta. Tämä tekisi paljon kiireellisemmäksi tarpeen vastata syntyvään kriisiin ratkaisemalla rauhanomaisesti kansainväliset konfliktit, ratkaista eriarvoinen taloudellisten resurssien jakautuminen ja estää ympäristön tuhoutuminen. Tämä oletettavasti olisi paras suoja Anunnakien manipulaatiota ja potentiaalista kaappausta vastaan planeetallamme. Rauhanomainen globaalien kriisien ratkaiseminen täten muuttuu ensiarvoisen tärkeäksi, sillä tämä on paras tae ihmisten itsemääräämisoikeuden jatkamisesta tilanteessa, jossa Anunnakieliitti hypoteettisesti palaisi.

[112]. Tämän perspektiivin poliittisista linjavaikutuksista kts. Marciniak, Family of Light. Tämä perspektiivi tarjoaa moniulotteisen tulkintaviitekehyksen, joka ottaa mukaan elementtejä ensimmäisestä kolmesta perspektiivistä ymmärtämään ET-läsnäolon aikeet, aktiviteetit ja implikaatiot. Se mitä pitää alleviivata ET-läsnäoloon vastaamisessa on, että kaikkea avaruusolentojen läsnäolon redusointia yksinkertaisiksi moraalisiksi ja poliittisiksi kategorioiksi tulee välttää. Johtuen ET-toimijoiden, aikeiden ja aktiviteettien moninaisuudesta joita historiasta löytyy, reduktionismi tulisi vääjäämättä johtamaan huonoon poliittiseen reagointiin globaaleilta hallituksilta ja kansoilta. Sellainen ‘reduktionismi’ on jotain, mikä eri kolmella ensimmäisellä perspektiivillä, tunkeilija, manipulaattori ja auttaja, on vaikeaa selättää. Sitä vastoin tarkkailijaperspektiivi tarjoaa kattavan tulkintaviitekehyksen jolla ymmärtää ET-läsnäolon historiallista kontekstia ja niitä olennaisia piirteitä, joita asianmukaisella poliittisella reaktiolla voisi olla.

ET-läsnäolon pitkä historia kumoaa idean siitä, että sotilaallista puolustusta vaadittaisiin avaruusolentoja vastaan varmistamaan ihmisten itsemääräämisoikeus planeettaan. Avaruusolennoilla on kauan ollut keino salaa vallata planeetta sotilaskonfliktissa jos ne sellaista vain haluaisivat. Se mitä tarkkailijaperspektiivi sanoo, on että salainen dynamiikka, voimat ja vallat ovat työssä, jotka asettavat rajoitteita sille miten avaruusolennot voivat tulla ihmiskunnan asioihin väliin. Tämä antaa suurempaa uskottavuutta idealle siitä, että ihmiskunnan konfliktinratkaisukyky itsensä ja eri ET-rotujen kanssa on jollain tavalla arvokas itsessään tarkkailija-ET:lle ja laajemmalle ET-yhteisölle. Tässä perspektiivissä suurin ihmisresurssi, jotka avaruusolennot halajavat, olisi täten konfliktinratkaisukyky, jonka ihmiskunta on kehittänyt käsittelemään moninaisia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia ongelmia, jotka muuttuvat pahemmiksi kiristyneen globaalin tilanteen aikaan, mikä seuraa useista tekijöistä: populaation kasvusta, ympäristön tuhoutumisesta, globaalista viestinnästä ja sen vaikutuksesta kulttuuriin; ja/tai vaihtoehtoisesti tulkittuna planeettaa pyyhkivien galaktisten ja kosmisten energioiden vahvistumisesta.

Vaikka idea ihmiskunnan osallistumisesta galaktiseen kokeeseen, joka on suunniteltu tuottamaan ihmisratkaisu glaktiseen ongelmaan, voi vaikuttaa omituiselta kun otetaan huomioon nykyiset poliittiset, taloudelliset ja ympäristölliset vaikeudet jotka globaalilla ihmisyhteisöllä on vastassaan, ei ole kuitenkaan niin ihmeellistä jos jollain näistä olisi potentiaali johtaa globaaliin katastrofiin joka tätä kirjoitettaessa on voitu menestyksellä välttää. Asianmukainen valtioiden vaste täten olisi jatkaa rauhanomaisesti ratkaista konflikteja globaalilla konsensuksella ja omistaa enemmän resursseja sille, että lopetetaan ongelmat kuten köyhyys, ympäristön tuhoutuminen ja sairaudet globaalisti.

Jotta päästäisiin yli potentiaalisista ongelmista, jotka aiheutuvat perspektiivistä joka redusoi ET-läsnäolon yksittäiseksi moraaliseksi ja poliittiseksi viitekehykseksi, tämä tutkielma tukee kattavaa poliittisen linjaamisen viitekehystä, joka ottaa mukaan relevantit aspektit kaikista neljästä avaruusolentojen perspektiivistä. Mitä neljänteen perspektiiviin tulee, se sisällyttää aiemmat perspektiivit kattavaksi viitekehykseksi jolla ymmärtää ET-läsnäoloa, ja voidaan todeta että tämä tarjoaa paljon asianmukaisemman tulkintaviitekehyksen sille miten päättäjät ja kansa voi vastata ET-läsnäoloon.

[113]. Jerry Smith, Haarp: The Ultimate Weapon of the Conspiracy: The Mind-Control Conspiracy Series (Adventures Unlimited Press, 1998).

[114]. Space Preservation Act of 2001 (Introduced in the House), HR 2977 IH, 107th CONGRESS 1st Session, H. R. 2977.

[115] Kts. Greer, ed., Disclosure. Verkossa http://www.disclosureproject.com

Artikkelin julkaissut exopolitics.org