Avainsana-arkisto: UFO-tutkimus

Ilmailualan vuosikymmenien kiinnostus UFOihin

Kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.

Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.

Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:

1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.

1926 Lockheed Corporation perustetaan.

1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.

1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.

1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.

1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.

1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.

1947: Lockheedin lausunto

International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”.  Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.

Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:

”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”

1949: Lockheedin työntekijän havainto

Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:

”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”

https://www.fold3.com/image/6314607

 

Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.

https://www.fold3.com/image/6314586

 

1951: Johnsonin havainto

Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:

”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Tammikuu 1953: Lockheedin patentti

Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.

https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf

 

Joulukuu 1953: Johnsonin havainto

16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.

PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä. 

1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus

Jacque Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:

”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976

…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään  Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”

Kuva PDF:stä

 

Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne.  Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli  Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?

Kuva: Barry Greenwood

 

Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa UFOs and Government (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:

”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”

Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta  1955

 

Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.

1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus

Nick Cookin vuoden 2002 kirja The Hunt for Zero Point”  tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti Jane’s Defence Weeklyn palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.

1965: Martin Marietta

Jacques Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 1 on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:

”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”

1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus

Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.

Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.

Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:

”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”

Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.

1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus

Heinä/elokuun 1993  ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla. 

Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:

”Projekti lopetettiin vuonna  1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli  ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”

Wood paljasti myös:

”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”

Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.

Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:

”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti  Condonissa (Coloradon yliopisto)”.

1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin

MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:

”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”

Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.

1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?

Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:

”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”

Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.

1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia

Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.

a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978

”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”

b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978

”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”

1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia

Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.

1985: ATP

Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli  John B. Alexanderin ja tri. Ronald F.  Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (Forbidden Science: Volume 3 päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989)  Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.

ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.

ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood  McDonnell Douglasilta.

Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.

1986: Ben Rich

Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:

”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”

Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:


1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace

Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla.  Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.

BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow  myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.

1990-luvun puoliväli: Project Greenglow

1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä Greenglow and the Search for Gravity Control”.

https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238

 

2001: Donald Phillips

Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden  2001 kirjassaan Disclosure Project Briefing Document”, Donald  Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.

2014: Boyd B. Bushman

Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä.  Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.

2016: William Tompkins

Kirja nimeltä Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.

https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469

 

Hän esittää väitteitä kuten:

”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”

Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.

Entäpä nyt?

Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.

On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Kongressin UFO-kuulemisten lyhyt historia

Kirjoittanut Keith Basterfield

Kun kaikenlaista puhetta on kongressin kuulemisista UAP-aiheessa, ajattelin että olisi mukava käydä läpi hieman historiaa.

1966 – Ensimmäinen kuuleminen

Kongressin asevoimakomitea kokoontui kuulemiseen. Tässä kuulemisessa L. Mendel Rivers, komitean puheenjohtaja, avasi kuulemisen. Tämän jälkeen seurasi lausunto Harold Brownilta, ilmavoimaministeriltä.

Professori J. Allen Hynek, silloinen tiedekonsultti ilmavoimille, puhui tämän jälkeen. Eri tilastoja havaintoja koskien käsiteltiin. Puhetta oli ilmavoimien Project Bluebookista sekä keskustelua valituista havainnoista, painottaen kuitenkin tuoreita amerikkalaishavaintoja.

[5. huhtikuuta 1966. Kongressin asevoimakomitea (89. kongressi, toinen Sessio, komitean printti 56. ”Unidentified Flying Objects.]

1968 – Toinen kuuleminen

Kongressin tiede- ja astronauttikomitea piti toisen kuulemisen, tällä kertaa puhetta piti George P. Miller. Kuulemisen puheenjohtaja oli J. Edward Roush. Puhujina oli tri. J. Allen Hynek; tri. James E. McDonalds; tri. Carl Sagan; tri. Robert L. Hall; tri. James A. Harder; ja tri. Robert M. L. Baker. Toiset tieteentekijät jättivät virallisen lausuntonsa kirjallisesti.

[29. heinäkuuta 1968. Kongressin tiede- ja astronauttikomitea. (90. kongressi, toinen Sessio) Komitean printti No. 7. ”Symposium on Unidentified Flying Objects.]

1990 – Kuuleminen harkinnassa?

C. Richard D’Amato toimi kansallisen ja kansainvälisen turvallisuuden neuvonantajana senaatin budjetointikomitealle. Hän oli myös aktiivinen UAP-tutkimuksessa 1990-luvulla.

UAP-tutkija Jacques Vallee, eräässä ”Forbidden Science” -kirjoistaan, päiväkirjamerkinnässä 21. kesäkuuta 1990, kirjoitti seuraavaa tapaamisesta D’Amaton kanssa:

”Kysyin häneltä: Harkitsetko uusia kongressin kuulemisia? ”

”Ei siinä mielessä kuin ufologit puhuvat näistä kuulemisista, niin kuin ne olisivat ihmelääke. Sellaista prosessia ei voi laittaa käyntiin totuuden selvittämiseksi. Tässä kaupungissa pitää itse selvittää totuus ensin, ja SITTEN vasta pitää kuulemiset.”

1999 & 2005 – Kuulemisen suunnittelua

Vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan UFOs: Myths, Conspiracies and Realities”, John B. Alexander kirjoittaa:

”Monen UFO-paljastusfanaatikon lopullinen jumala on pitää kongressin kuulemiset. Oletetaan, että totuus tulee yhtäkkiä esiin ja… valitettavasti, se on erittäin naiivi kanta, sillä useimmat kongressin kuulemiset eivät johda mihinkään…”

Alexander sitten kuvaa pyrkimyksiä järjestää kongressin kuulemisia, joissa hän itse oli mukana, vuonna 1999 ja 2005. Kumpikaan ei onnistunut. Jos et ole lukenut kirjan tätä osiota, suosittelen kovasti.

2017 – Kuulemisten aika?

I-Team kirjoitti 21. joulukuuta 2017 otsikolla Pentagonin UFO-tutkimus saanut kongressin huomion”. Siinä journalistit George Knapp ja Matt Adam raportoivat:

”Entinen Nevadan senaattori Harry Reid on sitä mieltä, että on aika pitää kongressin kuulemiset UFOjen mysteeristä.”

2018  – Tarttis pittä kuulemisi

12. huhtikuuta 2018 Bryan Bender ja Jacqueline Klimas Politicosta juonsivat paneelikeskustelun, jossa mukana oli kongressiedustajat Ami Bera ja Randy Huleren, joista molemmat olivat kongressin tiede-, teknologia- ja avaruuskomitean avaruuden alakomiteasta. Käsitelty aihe oli UAP:t.

Ami Bera sanoi, että hän oli puhunut alakomitean puheenjohtajan Brian Babinin sekä Lamar Smithin kanssa. ”Sanoin, että meidän pitää pitää kuulemiset tästä.”

2021 – Kuulemisia peräänkuulutetaan

4. heinäkuuta 2021 ”The Hill” kirjoittaa otsikolla Demokraattilainsäätäjä haluaa kuulemisen UFOista”. Journalisti Celine Castronuovo kirjoittaa kongressin kuulemisista.

”Edustaja André Carson (D-Ind.), kongressin tiedustelukomitean vastaterrorismin ja -tiedustelun alakomitean puheenjohtaja, pyytää kongressia pitämään “sarjan kuulemisia” raportoiduista UFOista nyt kun kongressi on saanut käsiinsä UAPTF-raportin.

”“Toivon… että meillä on sarja kuulemisia ja mahdollisesti myös julkinen kuuleminen erittäin pian lähitulevaisuudessa”, Carson sanoi, vaikka hän ei antanutkaan mitään tiettyä aikataulua.

Artikkeli jatkuu:

”Jos ne ovat tulleet toisista maailmoista, meidän tulee ottaa huomioon edistyksemme kännykkäteknologiassa ja siinä miksi näitä kuvia ei saada haltuun enempää?” Carson sanoi. ”Meidän tulee miettiä lähes 4000 satelliittia, jotka ovat Maapallon kiertoradalla tällä hetkellä. Suurimmalla osalla noista satelliiteista on kamerat kiinni niissä. Miksi tuota informaatiota ei ole julkaistu?”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Australian UFO-papereita

Australian kansallisarkistoissa on useita dokumentteja liittyen UFOihin, lentäviin lautasiin ja muihin tunnistamattomiin havaintoihin ilmassa. Useimmat näistä papereista ovat 1950-, 1960- ja 1970-luvulta, kun kansan kiinnostus UFO-ilmiötä kohtaan oli suuri ja monia havaintoja raportoitiin kansanyhteisön viranomaisille.

Mitään erityistä valtion viranomaista ei ollut, joka olisi ollut vastuussa näiden havaintojen keruusta ja analysoinnista, joten vastuu lankesi ilmailuministeriölle. Ministeriö keräsi raportteja maanpuolustukselta, piloteilta ja lennonjohdolta, meteorologeilta ja kansalta. UFO-kiinnostuksen ollessa huipussaan, ministeriö tutki joitain raportteja ja yritti selvittää voitaisiinko havainnot kytkeä matalalla lentäviin lentokoneisiin, säähavaintopalloihin tai meteorologisiin ilmiöihin.

Raportteja on keränneet myös muut virastot liittyen ilmailuturvallisuuteen, tutkimukseen ja tiedusteluun, mm. CSIRO, Joint Intelligence Organisation, Maralingan asetutkimuslaitos ja liikenneministeriö. Alueministeriö on säilyttänyt raportteja Papua New Guineasta.

Arkistossa on yli 7,700+ sivua UFOihin liittyvää materiaalia.

The Black Vault kiittää Michel M. Deschampsia, UFO-tutkijaa/historioitsijaa/arkistoijaa näiden dokumenttien hankkimisesta ja antamisesta The Black Vaultille! 

Huom. heinäkuun 5. päivä 2021. Paljon on ollut puhetta sosiaalisessa mediassa tiedostosta A13693_3092-2-000_30030606.pdf. Muistan postanneeni allaolevan kokoelman Michael Deschampsin avustuksella noin 6½ vuotta sitten, jolloin oli mukana tuo “tuore” tiedosto. En ole varma nykyisestä hypestä tai mikä sen on saanut aikaan, mutta uskon allaolevan kokoelman sisältävän paljon enemmän dokumentteja kuin mitä Australian kansallisarkistolla on verkossa. Voin hyvin olla väärässä, mutta vähintäänkin se on paljon helpommin navigoitavissa, ja nyt ne on myös ladattavissa yhtenä isona zippinä. En ole yrittänyt vertailla arkistoja ja allaolevaa satsia keskenään. Jos joku niin tekee ja hänen mielestään arkistolla on verkossa enemmän tietoa, ilmoittakaa minulle.

[ .zip-tiedostona koko allaoleva kokoelma – 1.5GB ]

Artikkelin julkaissut The Black Vault
EU for UAP

UAPTF-raportti: Kuka sanoi mitä?

Kirjoittanut Keith Basterfield

Office of the U. S. Director of National Intelligence

Perjantaina 25. kesäkuuta 2021 Yhdysvaltain hallituksen kansallisen tiedustelun johtajan toimisto (Office of the Director of National Intelligence, ODNI) julkaisi verkossa raportin otsikolla ”Alustava arviointi: Tunnistamattomat Ilmailmiöt”. Julkaisutiedotteessa luki:

”Kansallisen tiedustelun johtajan toimisto on jättänyt kongressille alustavan raportin tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joka kuvaa UAP-toimikunnan työn etenemistä UAP:den ymmärtämisessä.”

”Uutishuoneella” oli linkki jota kautta raportin saattoi lukea.

 

Muutamia tiedonjyviä raportista

Kommentti 1: UAPTF itse muodollisesti perustettiin 4. elokuuta 2020 varapuolustusministeri David L. Norquistin aloitteesta. UAPTF:n vastaava elin sanottiin olevan laivastoministeriö, tiedustelu- ja turvallisuusministeriössä toimivan puolustusasioiden alivaltiosihteerin alaisuudessa. Toimikunnan tehtävä on  ”…havaita, analysoida ja luetteloida UAP:ta, jotka potentiaalisesti voisivat olla uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.” Toimikunta yleensä ”pystytetään” tarkastelemaan jotain tiettyä aihepiiriä, sitten raportoimaan löydöksistään, jonka jälkeen se lakkautetaan.

Kommentti 2: Tämä alustavan arviointiraportin oli tarkoitus täyttää Yhdysvaltain kongressin pyyntö. 17. kesäkuuta 2020 raportissa 116-233, kongressilta senaatin tiedustelukomitealle, oli ohjeistus: ”…komitea ohjeistaa DNI:a, puolustusministerin johdolla… jättämään raportin… tunnistamattomista ilmailmiöistä…”

Pentagonin lehdistösihteeri

Myöskin samana päivänä, 25. kesäkuuta 2021, Pentagonin lehdistösihteeri John Kirby antoi lausunnon tunnistamattomista ilmailmiöistä otsikolla ”Pentagonin lehdistösihteeri John Kirbyn lausunto UAP-arvioinnista”. Siinä luki:

”Tänään kansallisen tiedustelun johtaja on toimittanut kongressille alustavan arvioinnin tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) sekä tiedusteluyhteisön ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan aikaansaamasta edistyksestä tämän uhan ymmärtämisessä.”

Kommentti 3: Huomaa, että ODNIn julkaisu puhuu ”…UAP-toimikunnan työn etenemistä UAP:den ymmärtämisessä…” kun taas Pentagonin julkaisu puhuu ”…tiedusteluyhteisön ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan aikaansaamasta edistyksestä tämän uhan ymmärtämisessä…” aivan kuin ”tiedusteluyhteisö” ja ”UAPTF” olisivat erillisiä tahoja, jotka ovat edistyneet eri asteisesti ymmärryksessä UAP:sta.

”UAP-analyysi on yhteistoimintaa, jossa on mukana monia ministeriöitä ja virastoja, ja puolustusministeriö kiittää kansallisen tiedustelun johtoa yhteistyön johtamisesta tämän arvion tuottamisessa, sekä muita mukanaolleita ministeriöitä ja virastoja.

”Tunkeutumiset koulutusalueille ja rajattuun ilmatilaamme ovat operationaalinen ja lentoturvallisuuden uhka, ja ne saattavat olla ongelmallisia kansalliselle turvallisuudelle. Puolustusministeriö ottaa raportit tunkeutumisista — minkä tahansa esineen, tunnistamattoman tai tunnistetun — erittäin vakavasti, ja tutkii jokaisen.”

Kommentti 4: Yllä esitetty lausunto tunkeutumisista on melkein yksi yhteen sanamuodoin se mitä DOD:n viestintähenkilö Susan Gough on aiemmin sanonut, kun hän on kommentoinut aihetta. DOD ei koskaan ole selventänyt sitä miten se on tutkinut jokaista tunkeutumista, ainoastaan viitannut operationaaliseen turvallisuuteen kun on estänyt Gough’ia kommentoimasta asiaa.

”Tänään luovutettu raportti esittelee haasteita, joita ilmenee arvioitaessa puolustusministeriön koulutusalueiden ja laitosten läheisyydessä esiintyviä UAP-ilmiöitä. Raportti myös identifioi tarpeen parantaa prosesseja, käytänteitä, teknologioita ja koulutusta, jotta voisimme parantaa kykyämme ymmärtää UAP:a.

”Tämän saavuttamiseksi apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks tänään ohjeisti puolustusministerin tiedustelu- ja turvallisuusministerin toimistoa luomaan suunnitelma, jolla virallistetaan UAPTF:n tämänhetkinen toiminta.

”Tämä suunnitelma tullaan laatimaan yhdessä puolustusministeriön eri komponenttien kanssa, mm. asevoimien haarat ja taistelukomennot, ODNI ja muut virastojen väliset kumppanit. Suunnitelma tulee esittämään proseduurit, joilla synkronoidaan UAP:n liittyvä tietojen keruu, raportointi ja analyysi; tarjotaan suosituksia armeijan koe- ja harjoitusalueiden turvaamiseksi; ja yksilöi vaatimukset uuden seurantatoiminnan käynnistämiselle ja pyörittämiselle työn johtamiseksi, mukaan lukien sen kohdentaminen, resurssit, henkilöstö, viranomaiset ja toteuttamisen aikataulu.

”Voit lukea ODNIn UAP-arviointiraportin dni.orgista.”

Varapuolustusministerin ohjeistus

Tässä on kuva varapuolustusministerin ohjeistuksesta:

Mitä raportin julkisessa versiossa lukee?

Raportti itsessään on yhdeksän sivua pitkä, ja ”julkinen”. On tiedossa, että raportilla on ”salainen liite” salaamattoman raportin lisäksi. Kokonaisraportti (salainen + julkinen) on ilmeisesti annettu kongressille. Vaikka väitetyistä salaisen osuuden sisällöistä on ilmeisesti vuodettu osia, näitä ei ole varmistettu. Suosittelen lukemaan raportin yhdeksän sivua, vaikka kommentoinkin sisältöä alla.

1. Avaus ”Soveltamisala ja oletukset” viittaa UAP:hin ”uhkina.” Tämä on ollut yleinen, yhdenmukainen narratiivi DOD:lta. Tämä sanan ”uhka” käyttö on odotettavaa DOD:lta, onhan kyseessä puolustusministeriö — jonka erityinen tarkoitus on havaita ja vastata kansallisen turvallisuuden haasteisiin.

2. ”UAPTF:n johtaja on virallisesti vastuussa UAP-datan oikea-aikaisesta keräämisestä ja koostamisesta.”

Kommentti 5: UAPTF:n johtaja, 23. kesäkuuta 2021, paljastui henkilöksi nimeltä Brennan McKernan, Yhdysvaltain laivaston tiedusteluanalyytikko.

3. ”…ODNIn ilmailualan kansallisen tiedustelun johtaja on laatinut tämän raportin.”

Kommentti 6: Kansallisen tiedustelun johtajat (National Intelligence Managers, NIM:t) ovat DNI:n pääasiallisia neuvonantajia omien rooliensa puitteissa. Täten on kiinnostavaa huomata, että ilmailualan NIM on laatinut raportin, eikä niinkään UAPTF:n johtaja. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että DNI on pyytänyt laatimaan raportin kongressille ja niinpä hänen organisaationsa on laatinut sen. Nykyisen ilmailualan NIM:n nimen etsintä ei tuottanut tuloksia. (toim. huom. ilmailualan NIM on kenraalimajuri James R. Marrs)

4. ”Rajallinen data ja epäjohdonmukaisuudet raportoinnissa ovat keskeisiä haasteita UAP-arvioinnissa.”

Kommentti 7: UAP-siviilitutkijat ovat usein kommentoineet datan runsautta, jota on kerätty vuodesta 1947. Jotkut ovat vihjailleet, että meidän tulisi lopettaa datan keruu ja aloittaa sen analysointi. Toiset huomauttavat, että se mitä oikeasti puuttuu on korkealaatuinen monisensoridata, joten on huomionarvoista lukea seuraava UAPTF-raportin lausunto:

5. ”80 raportissa oli usean eri sensorin havaintoja.”

Kommentti 8: Tottakai tämä korkealuokkainen sensoridata on saatavilla vain sotilastutkijoille, ei siviileille.

6. ”Jotkut UAP:t vaikuttavat pysyvän paikallaan kovassa tuulessa, liikkuvan tuulta vasten, liikkuvan yhtäkkisesti tai liikkuvan huomattavilla nopeuksilla, ilman näkyvää merkkiä työntövoimasta. Muutamassa tapauksessa armeijan lentokoneet prosessoivat radiotaajuista (RF) energiaa, jota näiden UAP-havaintojen yhteydessä on esiintynyt.”

Kommentti 9: Vaikka UAP-siviilitutkijat ovat huomauttaneet kaikista yllämainituista aiemmin, on tervetullutta nähdä UAPTF-raportin tekevän samat havainnot UAP:den ominaisuuksista.

7. ”UAPTF:lla on mielestä pieni määrä dataa, josta käy ilmi UAP:den kiihtyvyys ja tutkajäljen hallintakyky.”

Kommentti 10: Taaskaan ei mitään uutta siviilitutkijalle, mutta kuitenkin hyvä nähdä tämä ilmaistuna.

8. ”Jotkut UAP-havainnot voidaan liittää amerikkalaistahojen kehitys- ja salaisiin ohjelmiin. Me emme kyenneet kuitenkaan vahvistamaan, että nämä systeemit olisivat selittäneet mitään keräämiämme UAP-raportteja.”

Kommentti 11: Niin, tällä hetkellä mitään näyttöä ei ole siitä että nämä olisivat amerikkalaisten aluksia.

9. ”Jotkut UAP:t voivat olla Kiinan, Venäjän tai muun valtion tai kolmannen osapuolen teknologiaa.”

Kommentti 12: Pian yhdeksännen lausunnon jälkeen on kymmenes, jossa lukee:

10. ”Tällä hetkellä meiltä puuttuu dataa, jonka perusteella sanoa että UAP:t ovat osa minkään ulkovallan tiedonkeruuohjelmaa tai kertoisivat minkään potentiaalisen vihollisvallan teknologisesta kehityksestä.”

11. ”UAP:t ovat vaara lentoturvallisuudelle…”

Kommentti 13: NARCAP, siviililentomiehistön UAP-raportointijärjestelmä, on sanonut tätä monen vuoden ajan ja sillä on joitain erinomaisia esimerkkejä UAP:n ja lentokoneen läheltäpititilanteesta.

12. ”UAPTF on alkanut kehittää virastojen välisiä analyysi- ja prosessityönkulkuja, joilla varmistetaan että keräys ja analyysi on ajan tasalla ja koordinoitu.”

Komment 14: Koordinoitu datankeruu on toki keskeistä, keskitetty data-analyysi myös, ja toivottavasti tuota dataa annetaan myös kansalle.

13. ”UAPTF tällä hetkellä työskentelee lisäraportoinnin hankkimiseksi, mm. Yhdysvaltain ilmavoimilta (USAF) ja on aloittanut datan vastaanottamisen liittovaltion ilmailuviranomaiselta (FAA).”

Kommentti 15: On kriittistä kerätä dataa sekä USAF:n järjestelmistä että siviilihenkilöstöltä ja järjestelmistä.

14. ”UAPTF on ilmaissut, että lisärahoitus tutkimukseen ja kehitykseen voisi edistää aiheen tulevaa tutkimusta, josta tässä raportissa puhutaan. Sellaisia instrumentteja tulee ohjata UAP-datankeräysstrategialla, UAP T&K teknologiatiekartalla ja UAP-ohjelmasuunnitelmalla.”

Kommentti 16: Tämä tietää hyvää Yhdysvaltain tulevalle UAP-tutkimukselle. Mutta älkäämme unohtako, että siviilit keräävät paljon informaatiota. Vaikuttaa siltä kuin UAPTF tai virasto joksi se on muuttumassa tulee laajentamaan keräämistä ainoastaan sotilastapauksiin, jossa otetaan mukaan siviilimiehistön ja FAA:n tutkien havainnot.

Yhteenvetona

Mielestäni tämä alustava arviointiraportti UAP:sta tunnustaa UAP-todellisuuden, näyttää että joissain tapauksissa on selittämättömiä piirteitä, tarjoaa suuntaa tulevalle valtion tutkimukselle eikä todellakaan sulje pois eksoottisempia selityksiä joillekin UAP:lle.

Miten raportti on otettu vastaan?

NASAn johtaja Bill Nelson

NASAn tämänhetkinen johtaja Bill Nelson, joka aiemmin on ollut kongressiedustaja, on päässyt laajalti otsikoihin UAP-aiheesta useissa valtamedian tiedotusvälineissä viime aikoina.

Tässä on kuitenkin muutama hänen kommenttinsa UAPTF-raportin jälkeen:

”NASA-johtaja Bill Nelson sanoi sunnuntaina, että hänen mielestään Maapallon asukkaat eivät ”ole yksin” universumissa, sen jälkeen kun Yhdysvaltain tiedusteluraportti paljasti että…”

sekä:

”Nelson, joka on käynyt läpi raportin julkisen ja salaisen version, sanoo että hän uskoo ettei Maapallo ole yksin galaksissa.

Entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe

Artikkelissa 27. kesäkuuta 2021 Jerry Dunleavy kirjoittaa:

”Ratcliffe kertoi Fox Newsin juontaja Dan Bonginolle Unfilteredin lauantaisessa jaksossa, että UFOt ovat kansallisen turvallisuuden kysymys… ja että on olemassa teknologioita, joita meillä ei ole, ja rehellisesti sanoen joita vastaan emme kykenisi puolustautumaan.”

Senaattori Marco Rubio

26. kesäkuuta 2021 New Yorkerin journalisti Gidean Lewis- Kraus liitti juttuunsa mukaan floridalaisen senaattori Marco Rubion kommentin.

”Tämä raportti on tärkeä ensiaskel näiden tapausten luetteloinnissa, mutta se on vain ensiaskel. Puolustusministeriöllä ja tiedusteluyhteisöllä on paljon hommaa ennen kuin oikeasti ymmärrämme ovatko nämä ilmauhat vakava uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Kongressiedustaja Adam Schiff

Yllämainitussa New Yorkerin artikkelissa oli myös kalifornialaisen Adam Schiffin kommentti, joka vetää edustajainhuoneen tiedustelukomiteaa, ja hänen sanotaan sanoneen seuraavaa:

”Meidän tulisi lähestyä näitä kysymyksiä ilman ennakko-odotuksia ja rohkaista näiden tunnistamattomien ilmailmiöiden potentiaalisten kansallisen turvallisuuden ja lentoturvallisuuden riskien läpikotaiseen, systemaattiseen analyysiin, olivatpa ne sitten vihollisvaltioiden, ilmakehän tai muiden ilmailmiöiden, avaruusromun tai jonkin aivan täysin muunlaisen asian aiheuttamia.

Senaattori Mark Warner

Virginialainen demokraatti ja senaatin tiedustelukomitean johtaja Warner on sanonut seuraavaa:

”Minua briiffattiin näistä tunnistamattomista ilmailmiöistä ensikertaa lähes kolme vuotta sitten. Siitä lähtien näiden tapausten esiintyminen tuntuu kiihtyneen. Yhdysvaltojen tulee kyetä ymmärtämään ja lieventämään uhkia piloteille, olivatpa ne sitten dronejen tai sääpallojen tai vihollisten tiedustelukyvykkyyksien aiheuttamia. Tämänpäiväinen varsin tulokseton raportti on vain alkua pyrkimyksillemme ymmärtää ja valaista mikä aiheuttaa nämä riskit ilmailulle monilla alueilla ympäri maata ja maailmaa.”

Astrobiologi Jonti Horner

Australiassa ABC Radio Adelaiden verkkoartikkelissa journalisti Malcolm Sutton puski jutun ulos heinäkuun 1. päivä 2021. Siinä lainattiin australialaisen astrobiologin Jonti Hornerin, University of Southern Queensland’s Centre for Astrophysicsin professorin, sanomisia hänen luettuaan UAPTF:n raportin.

Puhuttaessa sotilaslentäjien tekemistä havainnoista:

”Heti kun ottaa nämä huippusalaiset jutut ja tekee niistä julkisia, yhtäkkiä avaa ne paljon laajemman asiantuntemuksen omaavan ihmismäärän syynäykselle.

Hän lainasi tuoretta tutkimustulosta, jonka mukaan yläilmakehän salamointi tunnetaan nykyään valohaltijoina ja henkinä, joita ei tuolloin tunnistettu pilottien havainnoissa:

”Professori Horner sanoi, että samanlaista skeptisismiä oli esiintynyt elektrostaattisia ilmiöitä kohtaan, joita oli kuvattu meteoriitteja ja taivaan tulipalloja kuvanneissa raporteissa.

Hän jatkoi sanomalla:

”Joten, mielestäni tällainen julkaisu on todella positiivinen asia; koska se rohkaisee ihmisiä tarkastelemaan heidän näkemiään asioita ilman nolouden tunnetta…”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Espanjan UFO-salaisuudet paljastetaan uudessa kirjassa

Kesäkuun 25. päivänä 2021 — noudattaen Trumpin hallinnon käskyä ennen hänen presidentin virastaan luopumista — amerikkalaistiedustelun tulee esittää Yhdysvaltain kongressille raportti sen hallussa olevasta informaatiosta koskien tunnistamattomien lentävien esineiden tunkeutumista valtion ilmatilaan. Useat amerikkalaissenaattorit ja kongressiedustajat ovat viimepäivinä vuotaneet näiden dokumenttien sisältöjä lehdistölle.

Mediatalojen — kuten Washington Post, USA Today ja New York Times — vuotojen mukaan Pentagon, sijoitettuaan yli 22 miljoonaa dollaria UFO-tutkimukseen, tunnistaa perjantaina yli 120 UFOista kertovaa armeijan ilmatilatunkeutumisraporttia aidoiksi, joita ovat havainnoineet pilotit, tutkan käyttäjät ja asiantuntijat Yhdysvaltain asevoimissa vuodesta 2004 lähtien. Lisäksi raporteissa pohditaan ovatko UFOt aito uhka kansalliselle turvalllisuudelle, mahdollisuutta siitä että Kiinan tai Venäjän turvallisuuspalvelut olisivat näiden tunkeutumisten takana, ja vieläkin yllättävämpänä sitä, että NASA ja CIA ja muut tiedustelupalvelut eivät pidä sitäkään mahdollisuutta poissuljettuna, että avaruusolennot vierailisivat Maapallolla näissä UFOissa.

.

Harva kuitenkin tietää, että Yhdysvaltain tiedustelu seuraa ainoastaan niissä jalanjäljissä sitä, mitä Espanjassa on jo viime vuodet tapahtunut…

Espanja koe-eläimenä

Vuonna 1992 everstiluutnantti Ángel Bastida, MOAn upseeri — lentotoiminnan komento (ilmavoimien tiedusteluosasto, nykyään nimellä taistelulentokomento) — ja puolustusministeriön edustaja, esiintyi Madridin Complutense Universityllä — ensimmäisen tunnetun yliopistossa pidetyn UFO-kurssin puitteissa, jonka pitäjänä toimi JJ Benítez — ja ilmoitti Espanjan ilmavoimien paljastavan UFO-tietojaan.

Tänä päivänä näitä virallisia dokumenttea, jotka on jo tehty julkisiksi, on mahdollista tutkailla ilmailuministeriön kirjastossa, tai digitaalisesti verkossa osoitteessa http://bibliotecavirtualdefensa.es/BVMDefensa/exp_ovni/i18n/micrositios/inicio.cmd

Kuitenkin, on olemassa satoja dokumentteja, joita ei ole tehty julkiseksi… ennenkuin nyt.

Vuosien ajan tiedonjulkistusprosessissa mukana olleet ovat vuotaneet näitä raportteja, muistioita, tiedostoja, sisäistä viestintää jne. riippumattomien tutkijoiden ryhmälle, jotka ovat tunnustettu heidän objektiivisuudestaan ja täsmällisyydestään: El Ojo Crítico (suom. Kriittinen Silmä).

Tämän lähteen paljastusten mukaan, ryhmä MOA:n sotilaita, tyytymättöminä viralliseen julkistusprosessiin, päättivät paljastaa totuuden. Niinkuin kävi Wikileaksin kanssa, vuosien ajan he olivat kopioineet ja lähettäneet postissa (välttäen internetin käyttöä) satoja sivuja dokumentteja, jotka edelleen ovat salaisia tänäkin päivänä.

“UFOLEAKs: Los documentos secretos del Gobierno español sobre OVNIs” (UFOLEAKS: Espanjan hallituksen salaiset UFO-dokumentit) on krija jossa on todella kevyelti tekstiä eikä mitään muita lähteitä kuin armeijan sotilasarkistot. Täysin ilman kirjallisuutta, ilman spekulaatioita tai pohdintaa, ilman teoretisointia tai konjektuureja, ilman muita lisäyksiä kuin lyhyesti jokaisen kappaleen johdannossa. Pelkkiä virallisia dokumentteja, sellaisina kuin ne ovat olleet maanpuolustuksen arkistoissa.

Esipuheen on kirjoittanut tri. Fernando Rueda, salaisiin palveluihin erikoistunut journalisti, sekä Bruno Cardeñosa, La Rosa de los Vientos, de Onda Cero -ohjelman johtaja. Esipuhe paljastaa Espanjan kuninkaan, Don Juan Carlos I:n sekä CESID:n ja CNI:n soluttautumisen UFO-raporttien tutkimuksiin ja julkiseksi tekemiseen puolustusministeriöllä, sen jälkeen kun kuningaspari Don Juan Carlos ja Doña Sofía olivat kokeneet UFO-kokemuksen vuonna 1978, seurueessa jossa mukana olivat Jaime Peñafiel, Iñaki Gabilondo, Miguel de la Cuadra Salcedo, Pilar Cernuda, JJ Benítez ja muita journalisteja, jotka kirjoittivat heidän ensimmäisestä matkastaan Kiinaan.

Kirja paljastaa myös ilmavoimien tarkkailut ja tutkimukset, jotka kohdistuivat espanjalaisiin tutkijoihin kuten JJ Benítez itseensä (mm. neljä luottamuksellista raporttia “Caballo de Troyan” kirjoittajasta). Lisäksi paljastetaan Espanjan armeijan tuhonneen kymmeniä UFO-raportteja Kanariansaarilta.

Kirjassa on mukana ”skeptikkojen” esittämä ”työsopimus”, jonka UFO-paljastusta tehnyt henkilö Espanjassa oli allekirjoittanut, sekä raportteja ilmavoimien lakiosastolta, joka oli arvioinut tätä työsopimusta, ja paljon muuta.

UFOLEAKsin UFO-paljastus ei ota kantaa UFOjen alkuperään, ei teollisuusvakoiluun, ei INTAn sotilasprojekteihin, ei Espanjan kehittämiin droneihin, ei Ranskan, Marokon, Portugalin tekemiin ilmatilatunkeutumisiin Espanjan ilmatilaan, eikä uskomuksiin avaruusolennoista. Se ainoastaan paljastaa viralliset dokumentit, jotka tähän päivään asti ovat pysyneet poissa kansan silmistä.

Ehkä kaikkein tärkein ja objektiivisin paljastus UFO-ilmiöstä, joka Euroopassa on tähän päivään asti tehty.

Voit tilata kirjan:

http://www.secretshop.es/

UFOt Espanjan kongressissa ja senaatissa

Tämänhetkinen Yhdysvaltain UFO-raportillaan aikaansaama kohu siitä, että Pentagon esittää raporttinsa Amerikan kongressille perjantaina, on ainoastaan toisintoa siitä mitä aiemmin on jo tapahtunut Espanjassa.

Vuonna 1979 kansanedustaja Enrique Múgica (PSOE) esitti välikysymyksen UCD-hallitukselle, jota Adolfo Suarez johti, superkaravellin UFOsta johtuneesta hätälaskusta Valenciassa, jonka kyydissä oli 102 saksalaista ja itävaltalaista matkustajaa menossa Kanariansaarille.

Kun PSOE voitti vaalit vuonna 1982, AP-PP teki välikysymyksen Felipe Gonzálezin hallitukselle useasta tunnistamattomien esineiden tekemästä tunkeutumisesta Espanjan ilmatilaan.

PP:n noustessa valtaain vuonna 2011, muut puolueet kuten Izquierda Unida ja UPYD tekivät José María Aznarin hallitukselle välikysymyksiä, sekä kongressiin että senaattiin, UFO-tapauksista.

Se mitä nyt USA:ssa tapahtuu UFO-ilmiön suhteen on jo nähty parlamentaarisessa prosessissa Espanjassa monet kerrat, vuodesta 1979 lähtien. Ja kuten USA:ssa, espanjalaistutkijoille vuodetut raportit, muistiot ja tiedostot eivät ole edelleenkään saatailla. Niistä käy ilmi armeijan komentajien väliset sisäiset kiistat niistä menetelmistä, joilla tapauksia tulisi tutkia, jännitteet suhteissa siviiliufologeihin jne. Meidät on asetettu etuoikeutettuun asemaan perspektiivillämme kun nyt seuraamme sitä mitä USA:ssa tapahtuu.

Espanjalaispilotit näkevät myös UFOja

UFO-havainnot, joita nykyään kutsutaan nimellä UAP, joita pilotit ovat tehneet Pohjois-Amerikassa, motivoivat Donald Trumpia antamaan presidentillisen käskyn jolla tehdä julkiseksi Pentagonin informaatiota. Mutta tuossakaan mielessä Espanjalla ei ole mitään kadehdittavaa.

Sadat espanjalaiset kaupalliset, yksityiset ja sotilaslentäjät ovat kokeneet omin silmin huikeita UFO-tapauksia ilmatilassamme.

Viimeisin sattui toukokuun 4. päivä, kun 25 minuuttia Vitorian lentokentältä nousun jälkeen Saksaa kohti lähtenyt Boeing 757 kohtasi suuren, valoisan esineen, jonka lentokoneen miehistö näki yli 40 sekunnin ajan. Lentokapteenilla oli aikaa jopa kaivaa puhelimensa esiin ja ottaa viisi valokuvaa ja kaksi videota yllättävästä ilmiöstä ennen sen katoamista.

Samana iltana eri puolilla Espanjaa muilla silminnäkijöillä oli mahdollisuus valokuvata ja filmata sama ilmiö. Tapausta tutkivat El Ojo Criticon asiantuntijat.

 

Artikkelin julkaissut Todo Literatura

EU for UAP

Asiantuntijat antavat lausuntojaan UFOista Ranskassa

UAP:t ovat kasvattamassa suosiotaan. Termiä Ranskassa ja Yhdysvalloissa käytetään kuvaamaan UFOja, tunnistamattomia lentäviä esineitä, joita me joskus onnistumme tunnistamaan, eivätkä ne aina edes ole esineitä. Molemmin puolin Atlanttia aihe on alettu ottaa vakavasti sen jälkeen, kun vuonna 2017 paljastettiin kehittyneiden ilmailu-uhkien identifiointiohjelma (AATIP) ja kun armeija oli julkistanut useita videoita. Tiedusteluraportin Amerikan kongressille luovutuksen lähestyessä, ranskalainen oppineiden yhteisö ottaa osaa käynnissä olevaan debattiin.

Sigma2 tekninen komissio on antamassa useamman sivun raporttinsa Ranskan aeronautti- ja astronauttiyhdistyksen (3AF) jäsenille keskiviikkona. Raportti on seurausta kahdeksan vuoden datankeruu- ja tapaustutkimustyöstä. Yhdistyksen aktiivijäseniin kuuluu tutkijoita, insinöörejä, sotilaita ja astronautteja, joista eräs on Jean-François Clervoy.

“Tavoite on tuoda useampiin havaintoihin teknistä ja tieteellistä näkökulmaa”, selittää yhdistyksen puheenjotaja Luc Dini, ilmailuinsinööri. “Sanon: näkökulmaa. Nämä eivät aina ole johtopäätöksiä. On myös paljon avoimia kysymyksiä.“

377-sivuisen raportin sivuilla, jonka me saimme luettavaksemme, Sigma2 etenee varovaisesti. Komitea paljastaa ainoastaan tiettyjä varmaksi sanottavia faktoja muutamasta havainnosta, joista on saatavilla riittävästi dataa. Komitea oli analysoinut “Cougar-tapausta” Chilen ilmailuhallinnon (DGAC) puolesta. Marraskuun 11. päivänä 2014 Chilen laivaston Cougar-helikopteri havaitsi PAN:n. “He olivat erittäin päteviä ammattilaisia, joilla on takanaan monien vuosien kokemus, ja he olivat aivan varmoja siitä, että he eivät osanneet selittää näkemäänsä”. Myöhemmin Huffington Post tiedusteli asiaa DGAC:n komitean jäseneltä. Tutka- ja infrapunadatan analyysin jälkeen Sigma2 kuitenkin päätteli, että kyseessä oli Airbus A340 …

Liikkuvia valoja ja kurssimuutoksia

Monissa esimerkeissä kysymys taas pysyy avoimena. Sigma2 luonnostelee kulkureitit, etsii samankaltaisuuksia tapausten välillä ja vertailee niitä tunnettuihin ilmiöihin. Sekoittivatko silminnäkijät myrskyihin liittyvät luonnonilmiöt, kuten pallosalamat, UFOihin? Jotkut tarinat saattavat näin vihjailla. Raportti keskittyy plasmapalloihin, aineen olomuotoon joka koostuu varatuista hiukkasista, joista pallosalama lienee erityistapaus. Havainnot joskus puhuvat ainoastaan valosta ja erivärisistä lähteistä, eivät aluksista.

Mutta raportti kuitenkin väittää, että nämä plasmat, luonnolliset tai keinotekoiset, eivät selitä valojen kiihtyvää liikettä tai kulkusuunnan yhtäkkisiä muutoksia, joita UFOjen silminnäkijät usein havaitsevat. Nopeimmat tunnetut koneet eivät olisi hyviä kandidaatteja. Sigma2 puhuu johtopäätelmissään “keinotekoisista plasmoista, jotka häiriintyisivät hypernopeista ja hyperliikkuvista laitteista, jotka kulkevat tunnettuja rajoja kovempaa, ja jokatapauksessa vapaina liikemäärälakien rajoitteista.” Kuitenkin, komitea ei käsittele valtion vastuita tai puhu näiden kappaleiden eksoottisesta alkuperästä…

Raportti on omistanut kappaleen magnetohydrodynamiikan tieteenalalle, eli MHD:lle. “MHD tarkoittaa sähkömagneettikentän emissiota, jossa kappaleen ollessa liikkeessä se ionisoi kaasua [varaa sitä sähköisesti] joka muuttuu kuumaksi. Lämpötilan korkeus ja energiataso kasvavat sähkömagneettikentästä, joka voi luoda erilaisia vaikutuksia, esim. kitkan tai viskositeetin muutoksia. Se on aerodynaamisen vaikutuksen, eli tutkajäljen muokkauksen, tutkimista, se on tutkalle näkymätön”, Luc Dini selittää. “MHD tiheässä ympäristössä kuten vedessä voi toimia hyvin. Paljon vähemmän tiheässä ympäristössä kuten ilmakehässä vaadittaisiin paljon enemmän energiaa jotta se toimisi työntövoimakäytössä”, täsmentää Pierre Bescond, toisen luokan aseiden yleisinsinööri ja eräs raportin kirjoittajista. Kokeellisena tieteenalana MHD ei tarjoa kunnollista selitystä ongelmaan.

Tieteentekijöitä etsitään

Sigma2 huomauttaa, että kaikissa tapauksissa toistuvat löydökset voitaisiin selittää sähkömagneettisilla emissioilla, olipa kyseessä sitten usein mainittu moottorimelun puuttuminen, sähkölaitteiden toiminnan häiriintyminen, joidenkin silminnäkijöiden muistikatkokset, kasvillisuuden ikääntyminen havaintopaikalla… “Hypoteesit syistä pysyvät edelleen avoimina ja meidän tulee olla varovaisia johtuen havaintomäärien vähäisyydestä”, kirjoittajat varoittavat. “Edistystä tapahtuu keräämällä dataa ja sitä jakamalla asiasta kiinnostuneille tieteentekijöille, jotka voivat käydä työhönsä näiden ilmiöiden parissa asettamalla ne tutkittavasta ilmiöstä muodostettujen teorioiden ja tunnettujen lakien rinnalle” raportti toteaa. “Tieteentekijöiden ongelma on, että monet havainnot eivät ole toistettavissa laboratorio-olosuhteissa”, huomauttaa Pierre Bescond.

“Jotkut vastaukset on löydettävissä menneestä datasta”, arvioi Luc Dini. Hän mainitsee RB-47:n tapauksen, amerikkalaisen ilmavoimien aluksen, joka heinäkuussa 1957 joutui “erittäin kirkkaan valopallon” seuraamaksi 1300 kilometrin matkalla. Valopallo emittoi radioaaltoja. “Miehistö tarkkaili esinettä visuaalisesti, se havaittiin maatutkassa, RB-47:n tutkassa ja koneessa mukana olleilla kehittyneillä instrumenteilla”, raportti sanoo. “Erittäin mielenkiintoinen tapaus, koska se on hyvin dokumentoitu, mutta se ei kerro mitään tämän ilmiön luonteesta, johtuen yksityiskohtaisen datan puutteesta.”

Luc Dini on samaa mieltä, että on “varsin normaalia, että amerikkalainen maanpuolustus suojelee sen operationaalisiin järjestelmiin liittyvää dataa”, erityisesti sen nykyisiä havainnointikyvykkyyksiä. Mutta insinööri huomauttaa, että näissä vanhoissa tapauksissa “teknologia ja laitteet ovat olleet vanhentuneita jo jonkin aikaa”: “Onko heillä jossain tietoja, jotka kuvaisivat tarkkaan havaittuja signaaleja? Mikä estää mustavalkoinformaation julkaisemisen signaalista ja sen analyysista?”

Sigma2 odottaa paljon UAP-toimikunnalta, UAP-raporttia tuottavalta Pentagonin vastuuviranomaiselta. Perjantaina julkaistava raportti on nostanut odotuksia. “Aikovatko he kertoa tietonsa? Aikovatko he sanoa: antakaa meille kaikki datanne, me käytämme sitä hyvin”, Luc Dini kysyy. “Vaihtoehtoja on useita. “Sigma2-raportista, joka on varattu jäsenille, kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä 3AF:n.

Arviolta 20 sivun tiivistelmä on ladattu verkkoon toukokuun lopulla.”

 

Artikkelin julkaissut news.in24.com

Kirja: UFO Investigation: The Methodology for a New Age

Kirjoittanut Keith Basterfield

Richard R. Lang

Amerikkalainen UAP-tutkija Richard R. Lang on kirjoittanut kirjan. Lang on kirjailija ja tutkija; FAA:n lisensoima kaupallinen lentäjä ja hänellä on kanditutkinto ilmailutieteestä Embry Riddle Aeronautical Universitysta. Hän on työskennellyt yksityisenä tutkijana, Virginian osavaltion lainvalvonnassa sekä Yhdysvaltojen Department of Homeland Securitylle. Vuonna 2009 hän pyöritti Bigelow Advanced Aerospace Space Studiesin (BAASS)/Mutual UFO Networkin (MUFON) SIP Projectia ja STAR Teamia. Nykyään hän on Lang Publicationin omistaja ja päätoimittaja.

 

Sisältö

Kirja alkaa esittelemällä UAP-tutkimuksen aihepiiriä. Sitten Lang kertoo vuoden 1976 UFO-havainnosta Floridassa, jossa hän lensi yksin yöllä ja kuuli kahden muun pilotin raportoivan jättiläismäisen paikallaan olleen kappaleen rannikolla. Lang ei kyennyt saamaan itse näköhavaintoa, mutta tämä tapaus käynnisti hänen pitkäaikaisen kiinnostuksensa UAP-ilmiötä kohtaan.

Lang jatkaa (toisessa kappaleessa) muodollisen koulutuksensa käsittelyä, hänen työtään Discovery Channelilla ja MUFON STAR -tiimissä (kolmas kappale) sekä BAASS/MUFON aikakautta (neljäs kappale) ja  ”UFO-paljastuksen” ja valtion salailun käsittelyä (viides kappale).

Tämä johtaa käsittelyyn valtion alihankkijoista ja armeijan törmäysnoudoista (kuudes kappale), videotutkimuksista (seitsemäs kappale), tutkimuksissa käytetyistä laitteista (kahdeksas kappale), todellisuuden havainnoinnista (yhdeksäs kappale), ”moniulotteisesta tietoisuudesta” (kymmenes kappale), ”anomaalisten ilmiöiden kuusikerroksisesta mallista” ja Valleen ja Davisin mallista (yhdestoista kappale).

12. kappale on omistettu raportin kirjoittamiselle, 13. kappale tutkimusmetodologialle, 14. kappale medialle ja lehdistölle ja viimeinen 15. kappale kysyy ”Onko UFO-paljastusta näköpiirissä?”

Toivottavasti ylläoleva antaa jonkinmoisen kuvan kirjassa käsitellyistä aiheista.

BAASS/MUFON

Ottaen huomioon aiemman laajahkon BAASSin käsittelyni, johon kuuluu BAASSin ja MUFONin välinen liiketoiminnallinen yhteistyö, olin erityisen kiinnostunut siitä mitä Langilla oli sanottavanaan aiheesta. Helmikuun 2009 ja helmikuun 2010 välillä MUFON antoi Langille tehtäväksi johtaa yhteisprojektia. Sopimukseen päästiin kahden organisaation välillä tarjota BAASSille pääsy ja informaatiota sekä MUFONin tutkimuksista että MUFONin havaintotietokannasta.

Lang sanoo, että vaikka hän tiesi rahoituksen projektiin tulleen Yhdysvaltain valtion virastolta, hän ei tiennyt miltä virastolta (lopulta hän sai kuulla, että kyseessä oli DIA). Tämä rahoitus mahdollisti sen, että MUFON pystyi palkkaamaan kenttätutkijoita, jotka tutkivat tiettyjä MUFONille ilmoitettuja tapauksia. Näiden tapausten yksityiskohdat annettiin eteenpäin BAASSille. Pian projektin alkamisen jälkeen, BAASSille annettiin myös suora pääsy informaatioon 95%:ssa MUFONin havaintotietokannan tapauksista, joissa silminnäkijät olivat suostuneet luovuttamaan tiedot kolmannelle osapuolelle.

Lang kertoo yksityiskohtia siitä miten tämä kaikki toimi, mm. joitain erityisiä tapauksia. Sitten Lang käsittelee asiaa ”BAASSin puolelta”, muistelee Bigelow’n palkanneen ”50 huipputieteentekijää ja kokenutta poliisitutkijaa tekemään laboratorioanalyyseja sekä kenttätutkimuksia”.

Lang (s. 57) kertoo, että ”projektin tarkoitus oli saada selville informaatiota ja näyttöä voimanlähteestä…” ja BAASSille erittäin kiinnostavista tapauksista, joihin kuului sähköisten laitteiden vikaantumistapaukset, kulkuneuvojen magneettijälkien muutokset, ihmisten loukkaantumiset ja kappaleiden valokuvat, joissa näkyy tietyn värisiä haloja UAP:n ympärillä. Lang huomauttaa, että BAASS teki omaa tapaustutkimustaan ja MUFON-tapauksien uudelleentutkimusta.

Lang lopuksi kirjoittaa siitä miten BAASS/MUFON-kumppanuus lopulta meni mönkään ja lakkasi toimimasta. Hän sai henkilökohtaisten tutkimusten perusteella selville, että erittäin kiinnostavien tapausten kanssa esiintyi myös tietokantaongelmia, joissa tapaukset katosivat yllättäen tietokannasta.

Kirja on kaiken kaikkiaan loistava lähde kenelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään omia UFO-tutkimuksiaan.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Kohtaaminen parimetristen Salamancan humanoidien kanssa

Viisi vuotta Project Blue Bookin sulkemisen jälkeen amerikkalaistiedustelu oli edelleen silmät auki ja korvat höröllä. Julkisiksi tehdyt tiedot vuodelta 1974 näyttävät jotain vieläkin omituisempaa — kolmannen asteen lähikontaktin tarkkailua tapauksessa, johon liittyi parimetrinen humanoidi lautasen muotoisessa aluksessa.

Tapaus sattui Länsi-Espanjassa Salamancan provinssissa. DIA:n analyytikko koosti kertomuksen tästä ja muista omituisista tapahtumista tuolta vuodelta, ja lähetti ne Euroopan päämajaan sekä muille ”kiinnostuneille osapuolille”.

Silminnäkijä Maxi Iglesias väittää amerikkalaisviranomaisten käyneen paikalla analysoimassa tapauksen todistusaineistoa, sanoen hänelle että he olivat ”NASAlta”. Vuosien ajan tämä sivuutettiin huvittuneena, mutta nyt me tiedämme, että viranomaiset todellakin tarkkailivat tapausta.

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Bruce Maccabee: UAPTF tulee vahvistamaan elämän avaruudessa

Alla on (CIA:n leivissä työskennelleen) tri. Bruce Maccabeen kirjoittama artikkeli. Se julkaistaan täällä luvalla ja keskustelun nimissä.


LAIVASTON (EVP) FYYSIKKO TRI. BRUCE MACCABEE ENNUSTAA, ETTÄ USA:N LAIVASTON UAP-TOIMIKUNTA (UAPTF) VAHVISTAA SEN MINKÄ SIVIILITUTKIJAT OVAT JO KAUAN TIENNEET: JOTKUT UAP:T OVAT EI-IHMISÄLYJEN OHJAUKSESSA (NON-HUMAN INTELLIGENCE, NHI).

Yhteystiedot:

brumac@compuserve.com (email)
www.brumac.mysite.com  (verkkosivu)

Näiden NHI:n alkuperä on tuntematon, mutta ne voivat olla toisilta planeetoilta tulleita kuljetusteknologian avulla, joka perustuu erittäin kehittyneeseen fysiikkaan.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja muiden valtioiden johtajat saattavat pitää tarpeellisena kehittää yksittäinen, maailmanlaajuinen politiikka NHI:n kanssa yhdessä elämiselle. Politiikan tulisi olla maailmanlaajuinen, koska eri valtiot kehittävät omia käytänteitään, jotka voivat johtaa katastrofiin.

Jos LAIVASTON TOIMIKUNTA saa selville, että jotkut UAP:t ovat todisteita NHI:sta, toimikunta tulee, oletan, kirjoittamaan julkisen raportin (jonka liitteet voivat olla salaisia tarpeen mukaan). Kuitenkin, voi olla että hallinnon politiikan laatijat, kun heille lyödään UAPTF:n raportti kouraan, päättävät vetää kaikki tai osan julkistamattomasta raportista pois, koska he tulkitsevat sillä olevan negatiivista vaikutusta kansalaisiin USA:ssa ja muualla maailmassa.

”Kyllä tai ei”-politiikka raportin julkaisemiselle perustuisi, osittain, siihen onko toimikunta määrittänyt sen ”rakastavatko” ne meitä (esimerkiksi, mikäli ne ovat luoneet meidät tai jos me olemme niiden ”lemmikkejä”), ”vihaavatko” ne meitä (esimerkiksi, mikäli ne pitävät meitä uhkana heille tai heidän toiminnalleen) tai ovat täysin yhdentekeviä (esimerkiksi, ne tekevät mitä ne haluavat ja ovat välittämättä meistä niin kauan kuin me emme tule niiden väliin).

Julkaisupolitiikka voi perustua myös osittaiseen määritykseen siitä, että ”ne” ovat yhtä kiinnostuneita meistä kuin me olemme niistä. Esimerkki tästä mahdollisuudesta on tutkahavaintojen ja visuaalisten signaalien havainnot, joita tehtiin joulukuun 31. päivä 1978 noin 20 mailia Uuden Seelannin eteläsaaren itärannikolta.

Wellingtonin lennonjohdon tutka, joka sijaitsee pohjoissaaren eteläpäädyssä, havaitsi tunnistamattomia “kohteita” tutkalla (heijastavia kappaleita), jotka vaikuttivat matkaavan rahtilentokoneen vierellä, joka lensi etelään  Christchurchiin, kaupunkiin eteläsaaren itärannikolla, arviolta 160 mailia etelälounaaseen Wellingtonista. Yksi sellainen kohde lähestyi lentokonetta eräänlaisella askeltavalla tavalla, lopulta päästen niin lähelle konetta, että tutka ei erottanut tunnistamatonta lentävää esinettä lentokonekohteesta. Tutkaoperaattori sanoi koneelle,  “Teidän kanssa muodostelmassa on vahva kohde… se voi olla vasemmalla tai oikealla… kohteen koko on tuplaantunut.”  Tämä tutkatapaus on kuvattu alla yksityiskohtaisemmin, nimellä “Tuplakokoinen Kohde”. Arviolta 30 sekunnin päästä tunnistamaton kohde liikkui poispäin ja lentokone palasi normaalikokoiseksi. (Lisätietoja alla.)

Tuntemattoman toiminta, tilapäisesti päätyen erittäin lähelle konetta, vaikuttaa tahalliselta. Paljon tilaa oli mennä koneella. Joten tämä herättää kysymyksen miksi he menivät niin lähelle konetta? Mielenkiintoi voi olla yksi vastaus, aikomus pelotella koneessa olevia ihmisiä voi olla toinen. Kumpikin vastaus on yhdenmukainen sen kanssa, että NHI:t ovat tunnistamattomien kohteiden syy.

Taustaa

Lyhyt historiikki

1940-luvun lopun armeijan henkilöstö ja kansalaiset kaikissa maissa ja kaikista taustoista alkoivat raportoida epätavallisia esineitä taivaalla. Ne tunnettiin tunnistamattomien lentävien esineiden nimellä (UFOt). Kolme Yhdysvaltain ilmavoimien projektia, SIGN (1948), GRUDGE (1949 – 1951) ja tunnettu PROJECT BLUE BOOK (1952 – 1969) analysoivat satoja raportteja vuodessa vuosina 1947-1969.

Tutkittuani arviolta 13 tuhatta BLUE BOOKin raporttia, tulin johtopäätelmään, että useimmat voitiin selittää normaaleina ilmiöinä, jotka havaittiin väärin, mutta että 701 pysyi selittämättömänä johtuen niiden aerodynaamisesta muodosta (pallo, levy, sylinteri), johtuen niiden tunnistettavien ominaisuuksien puutteesta (siivet, vakaimet, runko, propellit, suihkumoottorit), johtuen niiden kyvystä leijailla ilman tunnistettavaa tukimekanismia (antigravitaatio?) ja äärimmäisestä dynamiikasta (erittäin suuri kiihtyvyys, mikä johtaa äärimmäisiin nopeuksiin — tuhansia maileja tunnissa — sekunnissa tai alle). BLUE BOOK sitten väitti, ilman todisteita, että näiden 701 havainnon raportit olivat vajavaisia tai epätäydellisiä ja että mikäli he (ilmavoimien tutkijat) olisivat saaneet enemmän informaatiota niistä, ne myös oltaisiin voitu selittää.

BLUE BOOKin sulkemisen jälkeen vuonna 1969 ilmavoimat vastasi kyselyihin jakamalla ”Tietolomakkeita”, joissa luki että tuhansien havaintojen tutkimusten jälkeen ei oltu löydetty mitään mikä uhkaisi Yhdysvaltoja ja että mikään ei viittaa siihen, että UAP:t olisivat todisteita kehittyneistä teknologioista tai ei-ihmismäisistä älyistä (NHI).

Tuoreemmat tapahtumat

Ilmavoimien pilotit ovat tuoreemmalti havainneet ja tarkkailleet UAP:ta moderneilla tutkilla ja optisilla laitteilla. Laivasto on vahvistanut, että UAP:t ovat tunnistamattomia kappaleita tai ilmiöitä. Uudet tutka- ja havaintodatat vahvistavat sen mitä on raportoitu aina ensimmäisestä UFO-havainnosta keväästä 1947 lähtien: että nämä kappaleet voivat sietää äärimmäistä kiihtyvyyttä huolimatta minkäänlaisen havaittavan keinon puutteesta kestää sellaista, kuten helikopterilla on pyörivät lapansa.

Kaikkein kiinnostavin kysymys on, voisivatko nämä kappaleet tai ilmiöt, ainakin osa niistä, olla näyttöä siitä että Maapallolla vierailee ei-ihmisälyjä (Non-Human Intelligences, NHI), jotka matkaavat erilaisten kehittyneiden liikkumisteknologioiden avulla (Alien Transportation Vehicles, ATV)?

Jotta vastattaisiin tähänk ysymykseen, Office of Naval Intelligence (ONI) joka vastaa kongressin viitoittamalla tavalla, on perustanut toimikunnan (Unidentified Aerial Phenomenon Task Force, UAPTF) keräämään ja analysoimaan UAP/UFO-raportteja ja valmistelemaan raporttia niistä julkisuuteen.

Laivasto voidaan kiittää “tarttumisesta härkää sarvista” ja ohjelman perustamisesta, joka ottaa kantaa yllämainittuun kysymykseen “suorilta”. Kuitenkin siviilien toimittamien monien julkisten raporttien tutkimukset ja analyysit viimeiseltä 70 vuodelta ovat jo johtaneet monien tutkijoiden johtopäätökseen, että ainakin osa näistä UAP-raporteista on näyttöä NHI:sta. Toimikunta todennäköisesti vahvistaa tämän johtopäätöksen perustuen heidän tutkimuksiinsa salaiseksi luokitelluista havainnoista.

Esimerkki tapahtumasta, jonka mahdollisesti on saanut aikaan NHI

Hyvä esimerkki siviilihavainnosta, joka voidaan selittää olettamalla UAP:n olleen NHI:n kontrollissa on “Tuplakokoisen kohteen” (Double Sized Target, DST) tutkahavainto, joka sattui Uudessa Seelannissa varhaisena sunnuntaiaamuna joulukuun 31. päivä 1978.

DST-tutkahavainto on yksi useamman tutka- ja visuaalisen havainnon sarjassa, jotka sattuivat 00:15 – 01:00 välillä paikallista aikaa, Argosy-nelimoottorikoneen lentäessä etelään hyvin tutulla lentoreitillä, rahtikoneen kuljettaessa sanomalehtiä Wellingtonista Christchurchiin. Nämä havainnot ovat uniikkeja määrältään ja saatavilla olevan datan laadultaan. Koneessa oli viisi silminnäkijää ja kaksi oli Wellingtonin lennonjohdossa (Wellington Air Traffic Control Center, WATCC). WATCC tallensi kaikki (ääni) viestit WATCC:n ja koneen välillä. Tämä mahdollisti ajaltaan tarkan havaintotapahtumien rekonstruktion, niinkuin se lennon aikana tapahtui.

Havaintoja oli useita, sekä tutkassa että silmin tehtyjä, lennon aikana. Kuitenkin vain DST-tapahtumaan liittyvät tutkahavainnot esitetään tässä. Muut tiedot ja moniin muihin havaintoihin liittyvät tiedot löytyvät sivuilta http://brumac.mysite.com jossa voit skrollata alas kappaleisiin 29, 30 and 41.

Tuplakokoisen Kohteen havainto sattui kun lentokone lensi etelään 4 kilometrin korkeudessa 215 solmun (arviolta 4 mailia minuutissa) nopeudella. Kone oli arviolta 90 merimailin (nm) päässä WATCC:sta etelään, joka seurasi konetta sen tutkassa, joka sviippasi kapeaa (arviolta 2 asteen levyistä) sädettä taivaalla 12 sekunnin välein (5 kierrosta minuutissa). Jos tutkaheijastava kappale, kuten lentokone, osuu säteeseen, reflektoitunut tutka voi saada aikaan valokaaren, eli “kohteen” ilmestymään pyöreälle tutkanäytölle. Seuraavan rotaation aikana tutkasäde jälleen tekisi valokaaren lyhyen matkan päässä aiemmasta, koska kone matkaa ainoastaan lyhyen matkan, arviolta 0.6 mailia aina 12 sekunnissa. Kun kirkas kaasi jälleen tulee ruudulle, sen kirkkaus hiipuu varsin hitaasti, niin että minä tahansa hetkenä tämä “kohde” näkyisi ruudulla viivana tai lyhyiden kaarien vanana, joka hiipuisi kirkkaudessa, mikä kertoisi missä kohdekappale oli kaikkein viimeisimmällä rotaatiolla ja niitä aiempina. Näin valokaarien sarja kertoo kohteen sijainnin ja suunnan.

Ylläoleva kuvaus on se miten tutka toimii normaaleihin kohteisiin (eli esim. lentokoneisiin). Kuitenkin tässä erityisessä tapauksessa tutkaoperaattori näki niinkutsutun  “omituisen kohteen”, joka ei luo valokaaria. Sen sijaan he näkivät seuraavaa: kun tutkan säde pyyhki ympyrää, se havaitsi kohteen ja loi kaaren aina johonkin kohtaan tutkan ruutua. Kun säde pyyhki aiemman sijainnin yli, esiintyi jälleen aiempi (hiipuva) kaari, eikä ollenkaan uutta kaarta, mikä kertoi siitä että kohde ei enä ollut sijainnissaan. Kuitenkin kaari oli jossain kohtaa uudessa paikassa aina monta mailia kauempana, missä se ei ollut aiemmin ollut, mikä kertoi siitä että kohde oli matkannut monta mailia uuteen suuntaan 12 sekunnin rotaatiolla.

Varhain vuonna 1979 alkuvaiheen analyysina aikaan, kohteet jotka olivat “kaaria ilman jälkiä” oletettiin olevan jonkinlaisia sääanomalioita  (“tutkaenkelit”) ja että nämä anomaliat ilmaantuivat satunnaisesti koneen ympärille. Vain vähän kiinnitettiin huomiota mahdollisuuteen, että nämä anomaliat olisivat oikeasti matkanneet suuria matkoja 12 sekunnin aikana, mikä tarkoittaisi että omituiset kohteet kykenivät sietämään suuria kiihtyvyyksiä ja saavuttamaan erittäin suuria nopeuksia, kyky jota millään sääanomalialla ei ollut.

Kuitenkin tuoreet laivaston havainnot tutkakohteista, jotka ovat saavuttaneet suuria kiihtyvyyksiä ja suuria nopeuksia, viittaavat siihen että tutkakohteet Uudessa Seelannissa tulisi arvioida uusiksi, sillä ne eivät olleet saman luonteisia kuin laivaston kohteet. Se tarkoittaisi, että me voisimme oppia laivaston raportoimista kohteista tutkimalla Uuden Seelannin kohteita.

Tuplakokoinen Kohde

00:15 – 00:27 välillä (keskiyön jälkeen), kun kone lensi etelään, WATCC raportoi kuusi omituista tutkakohdetta eri aikoina eri etäisyyksillä ja suunnissa suhteessa koneeseen. Sitten kello 00:27 WATCC raportoi koneelle, “Kohde on kello 12:ssa 3 mailin päässä.” (Suunnat annetaan kellotaulun mukaisesti.) Lennon miehistö vastasi välittömästi, “Kiitos. Me noudamme sen. Siinä on vilkkuva valo.” Tämä jo itsessään on merkittävää, sillä WATCC:n mukaan muita koneita ei ollut Wellingtonin etelätaivaalla ja muita valonlähteitä ei ollut koneen edessä. (Japanilaisen kalastusaluksen valot olivat muutaman sadan metrin päässä itään, mutta miehistö tunnisti ne.)

Arviolta kello 00:28 WATCC raportoi, että kohteita oli 10-15 nm päässä koneen takana. Toki miehistö ei niitä nähnyt. Arviolta 00:29.30 WATCC sanoi koneelle, että kohde oli kello 6:ssa 4 nm:n päässä (heidän takanaan). Kello 00:30 WATCC sanoi koneelle, että lisäksi oli “kauempana” kohde kello 3:ssa (oikealla)  4 nm:n päässä. (Jos tämä jälkimmäinen kohde oli sama kuin aiempi, sillloin se oli matkannut arviolta 5,5 nm 0,5 minuutissa, eli 660 solmun vauhdilla, eli 1222 kilometrin tuntinopeudella, kolme kertaa nopeampaa kuin kone.)

Sitten tuli yllättävin tutkatapahtuma, Tuplakokoinen Kohde. Arviolta 30 minuuttia ja 45 sekuntia puolenyön jälkeen WATCC raportoi koneelle seuraavasti:  “Teidän kanssa muodostelmassa on vahva kohde… se voi olla vasemmalla tai oikealla… kohteen koko on tuplaantunut.”Tutkaoperaattorien mukaan DST:n liike, niinkuin se näkyi tutkan ruudulla, oli tasan tarkkaan mitä odottaisi jos kaksi lentokonetta lentäisi vierekkäin samalla nopeudella ja lyhyen matkan päässä toisistaan (oikea etäisyys ei ole tiedossa; ehkäpä alle mailin).

Sekä tutkaoperaattorit että lennon miehistö odottivat vavisten nähdäkseen mitä seuraavaksi tapahtuisi!

Lopulta kello 00:31.30 (30 sek yli 0031) WATCC raportoi, “Kohteenne on palannut normaaliin kokoonsa”. (Nyt he saattoivat huokaista helpotuksesta.)

Johtuen tutkan pyyhintäajasta, 12 sekuntia per kierros, ei ole mahdollista määrittää tarkasti DST:n kestoa, mutta ainakin 36 sekuntia meni, tarpeeksi aikaa jolla sulkea pois mikä tahansa muu selitys kuin että hetken ajan koneella oli ilmassa matkaava seuralainen. (Kone lensi suoraan joten kohteen kasvu tutkassa ei johtunut sen orientaatiosta suhteessa koneeseen.)

Arviolta puolentoista minuutin päästä, kun koneelle oltiin kerrottu kohteen palanneen normaaliksi, kone raportoi WATCC:lle, “Kohde on kello kolmessa juuri meidän takana.” WATCC vastasi välittömästi, “Kyllä, ja menee ympäri nyt neljään, neljän mailin päässä.” Minuutin päästä myöhemmin WATCC raportoi kohteen kello viidessä 10 mailin päässä. Arviolta 40s myöhemmin WATCC raportoi saman kohteen kello kuudessa, suoraan koneen takana, 15 mailin etäisyydellä ja että kaksi muuta paikallaan olevaa kohdetta oli liittynyt seuraan! Pian tämän jälkeen kolme kohdetta korvasi yksi ainoa kohde, joka oli suurempi kuin lentokoneen kohde. Usean minuutin päästä kone alkoi laskeutua Christchurchiin ja enää ei etelän lennolla esiintynyt tutkahavaintoja. (Tutkahavaintoja oli myöhemmin lennolla pohjoiseen Blenheimiin, mutta tuplakokoista kohdetta ei ollut.)

DST-tapaus on uniikki, sillä se näyttää meille että nämä tutkakohteet ovat muutakin kuin pelkästään olemassa. Näiden kohteiden olemassaolo voisi jollain tavalla selittyä lyhytaikaisella ilmakehän ilmiöllä, ja itse asiassa skeptikot, jotka ovat tutkineet näitä havaintoja, ovatkin liittäneet “omituiset kohteet” ilmakehän turbulenssiin ilman puhaltaessa itään Uuden Seelannin eteläsaaren vuortenhuippujen yli. Mutta turbulenssia tuottavat tutkahavainnot ovat heikkoja kohteita, ne ilmaantuvat satunnaisina aikoina satunnaisiin sijaintipaikkoihin eivätkä ne liiku nopeasti, eikä varsinkaan yhtä nopeasti kuin lentokone.

Turbulenssia tuottaviten tutkakohteiden liikkeet eivät kerro aikomuksesta. Kuitenkin kohde, joka liikkui lentokoneen mukana vihjaisi aikomuksesta, kuten aikomus “liikkua lähemmäs paremmin tarkastelemaan lentokonetta.” Aikomus on ominaista älylle.

Tämän kohteen liikkeet kertovat myös mielenkiinnosta, joka on toinen älylle ominainen seikka.

Nämä omituiset tutkakohteet eivät olleet ihmisten kontrollissa. Me voimme täten todeta, että nämä kohteet, ja loogisesti, laivaston havaitsemat kohteet olivat ei-ihmisälyjen… tai avaruusolentojen… kontrollissa.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

Project Condign

Project Condign oli Britannian puolustusministeriön UFO-ilmiötutkimus, joka toteutettiin 90-luvun lopulla ja joka julkaistiin vuonna 2000. Virallinen tutkimuksen otsikko oli “Tunnistamattomat ilmailmiöt Britannian ilmapuolustusalueella”.

Nick Pope oli keskeinen henkilö tätä tutkimusta käynnistettäessä, mutta hän ei ole ollut kirjoittamassa raporttia, niinkuin UFO-yhteisö joskus väittää. Tutkimuksen juuret ovat vuoden 1993 ja -94 Nick Popen sekä puolustustiedusteluhenkilöstön tekemässä työssä, joiden molempien osapuolten mielestä UFO-havaintojen tutkimisen standardikäytäntöä tulisi täydentää trendianalyysilla, jolla etsittäisiin toistuvia kaavoja joilla ymmärtää ilmiötä paremmin. Näin Project Condign suunniteltiin ilmiön tiedustelulliseksi kokonaisarvioinniksi.

Huomattava osio tutkimuksesta (sekä puolustusministeriön yleisemmästä työstä aiheen parissa tuohon aikaan) oli termin ”UFO” korvaaminen termillä ”UAP”. Tämä tehtiin puolustusministeriön sisäisen debatin uudelleenviitoittamiseksi ja populaarikulttuurin painolastista irtipäästämiseksi, joka termiin liittyi. Se oli myös osa laajempaa politiikan muutosta, jossa ilmiö nähtiin sen uhkien ja mahdollisuuksien kautta, jotka saattaisivat johtaa parempaan ymmärrykseen ilmiöstä, mikä sen todellinen luonne sitten olikaan. Molemmat näistä pointeista hyväksyttiin Yhdysvaltain AATIP-ohjelmaan, jossa Britannian puolustusministeriön vaikutus näkyi UAP-termin käyttöönotossa sekä Project Condignin ja AATIP:n kielenkäytön samankaltaisuuksissa puhuttaessa “uudenlaisista sotilassovelluksista” joita sekä Britannia että Yhdysvallat käsittelivät ilmiöstä puhuttaessa.

Project Condignin pitämiseksi ‘poissa tutka-alueelta’ sen toteutti yksityinen sektori alihankintana.

Project Condignin loppuraportti tehtiin julkiseksi ja julkaistiin toukokuussa 2006 (osia raportista oltiin jätetty julkaisematta) ja Nick Pope sai puolustusministeriöltä luvan antaa julkisia briiffauksia medialle ohjelman tavoitteista, metodologiasta ja johtopäätöksistä.

Artikkelin julkaissut NickPope.net 

Taustaa

Britannian puolustusministeriön mukaan:

“Vuoden 1996 puolustusministeriön vastaanottamien tunnistamattomien ilmailmiöiden havaintojen käsittelyä koskevan  politiikan läpikäynnin yhteydessä päätettiin tutkimuksesta, jolla määritettäisiin sellaisten raporttien arvo, mikäli sellaista oli ollenkaan, puolustustiedustelulle. Puolustusministeriön politiikan mukaisesti saatavilla oleva data tutkittiin pääosin määrittämään oliko olemassa viitteitä Britanniaan kohdistuvista uhista, ja toiseksi, mikäli mahdollisuus esiintyi, identifioida potentiaalisesti kiinnostavia sotilasteknologioita.

Puolustusministeriö on julkistanut raportin vastauksena tietopyyntöön. Tietoja on jätetty julkaisematta tietyissä kohdissa vuoden 2000 tiedonvapauslain kohtien 26 (puolustus), 27 (kansainväliset suhteet) ja 40 (henkilötiedot) mukaisesti.

Vaikka tätä ei ole saatu haltuun Yhdysvaltain Freedom of Information Actia käyttämällä, tälle dokumentille on paljon tarvetta arkistoissa. Joten se on esitetty tässä arkistointi- ja tutkimustarkoituksissa.

Dokumenttiarkisto: Tunnistamattomat ilmailmiöt Britannian ilmapuolustusalueella

 Project Condign – Loppuraportti (haettava .pdf) – [465 sivua, 260MB] – Tiivistelmä oli otettu mukaan PDF:n alkuun. Sen jälkeen tulee koko raportti. Lisäksi PDF:stä löytyy kirjanmerkit, mistä näkyy ne eri osat joista tiedosto on koostettu.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault