Avainsana-arkisto: ufologia

Mary Rodwell: Kosmiseen perintöömme herääminen

Mary Rodwell puhuu Australian lähikontakteista, hänen työstään näiden kokijoiden parissa sekä muusta.

Hän puhuu kirjastaan The New Human: Awakening to Our Cosmic Heritage. Tämä kirja ei puhu ainoastaan ufologisista ilmiöistä, vaan sillä on laajempi mandaatti. Silminnäkijäkertomukset viittaavat siihenm että ilmiö on kolmpleksi, monikerroksinen ja sen tarkoitus on aikaansaada evolutionaarinen siirtymä ihmisen tietoisuudessa ihmis- ja ei-ihmisälyjen välisten yhteistyön avulla. Silminnäkijäraportit puhuvat myös joidenkin ohjelmien tarkoituksen olevan aktivoida tällä hetkellä unessa oleva DNA:mme ja päästä käsiksi moniulotteiseen potentiaaliimme ja tajuta oma todellinen Kosminen perimämme.

Bio: Mary RODWELL RN on Australian Close Encounter Resource Networkin perustaja. (ACERN). Hän on syntynyt Britanniassa ja muuttanut läntiseen Australiaan vuonna 1991. Hän tällä hetkellä asuu Queenslandissa. Mary on entinen sairaanhoitaja, kätilö ja terveyskouluttaja ja hän työskenteli Britannian terveyspalvelujen piirissä. Vuodesta 1994 eteenpäin Mary on ollut ammattilaisvalmentaja, hypnoterapeutti, metafyysinen opettaja, tutkija, kirjailija, Reiki-mestari ja kansainvälinen puhuja.

ACERNin päärooli on tarjota ammattilaistukea, ohjeistusta, hypnoterapiaa ja informaatiota paranormaaleihin kokemuksiin liittyen, erityisesti abduktioilmiöihin ja muihin kontaktikokemuksiin liittyen.

Mary on kirjoittanut kirjan Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (2002), hän on tuottanut useita EBE-palkintoja voittaneita dokumentteja kuten

and producer of EBE award winning documentaries, Expressions of ET Contact: A Visual Blueprint? (2000), and Expressions of ET Contact: A Communication and Healing Blueprint? (2004).

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Vuosittainen UFO-raportti Kanadasta

Vuoden 2016 Winnipegissä sijaitsevan Ufology Researchin raportti Kanadan UFO-havainnoista julkaistiin maaliskuussa. Yhteensä oli 1131 UFO-havaintoa raportoitu ympäri Kanadaa.

Ensimmäistä kertaa 28 vuoteen kun tutkimusta on tehty, ainoastaan neljä prosenttia havainnoista kyettiin selittämään. Tutkimusjohtaja Chris Rutkowski sanoi, että harvinaisen vähäinen määrä voi olla tulosta tarkemmasta raakamateriaalin syynäyksestä ennen päätymistään raporttiin.

Kesä on suurta aikaa UFO-havainnoille, ja suurimmaksi osaksi ihmiset ovat nähneet taivaalla valoja.

Eniten raportteja on tullut niistä provinsseista, joissa asuu eniten ihmisiä. Quebec johti maata  38.5 prosentilla kaikista havainnoista, Ontariossa oli 26 prosenttia ja Brittiläisessä Kolumbiassa 17 prosenttia.

Kaikkein yleisin UFO-muoto havainnoissa oli vuonna 2016 yksinkertainen valopiste (57 prosenttia). Muita havaintoja olivat kolmio (neljä prosenttia), pallo (yhdeksän prosenttia), sikari (kolme prosenttia) ja tulipallo (viisiprosenttia). Klassinen ”lentävä lautanen” raportoitiin vain 48 kertaa.

Se mitä tutkimus kutsuu ”tuntemattomaksi” sisältää mm. sellaisia tapauksia kuin ”giganttinen levynmuotoinen esine jolla on ajovalot” joka nähtiin liikkuvan vuorten yllä Pohjois-Vancouverissa, sekä bumerangin muotoinen ”tähtisikermä” joka liikkui taivaalla St. Thomasissa, Ontariossa.

Myös reittilento Toronton yllä koki lähikontaktin esineen kanssa marraskuun 14. päivä.

”Lennon miehistö havaitsi esineen suoraan lentoratansa yllä. Esine näytti kiinteältä, noin viidestä kahdeksaan jalkaan läpimitaltaan ja donitsin muotoiselta”, tutkimus kertoo.

”Miehistön jäsenet saivat pieniä vammoja kun väistöliikkeitä tehtiin. Vaikka esin ei todennäköisesti ollut säähavaintopallo ja sen ehdotettiin olevan drone, huomioitiin kyllä se, että dronet eivät lennä noin korkealla”.

Tutkimus sanoi Liikenneturvallisuuskomitean sulkeneen tapauksen pois ”läheltäpititilanteena tuntemattoman ilmassa liikkuvan esineen kanssa”.

Lähikontaktitapaukset ovat vähissä, mutta omituisuusasteikolla korkealla.

Niihin kuuluu Cornwallissa asuva mies, joka raportoi laihan, parimetrisen, pitkäsormisen valkoisen avaruusolennon mustassa puvussa puhuneen hänelle hänen makuuhuoneessaan ennen lähtöään kävelemällä seinän läpi.

Mies Quebecin Lanaudieressa sanoi hänen saaneen kyydin kedolle ja hänet upotettiin kylpyammeeseen ”jossa hänet ympäröi kolme vihreää suurisilmäistä humanoidia, jotka kommunikoivat hänen kanssaan telepaattisesti.”

Kaikki lähikontaktit eivät olleet kuitenkaan näin dramaattisia. Eräs henkilö Ontarion Tecumsehissa raportoi, että avaruusolento varasti hänen aurinkolasit ja vyön, kun taas eräs toinen Quebecin Rimouskissa raportoi yksinkertaisesti sanoen ”Ne ottivat yhteyden minuun!”

 

Artikkelin julkaissut Times Colonist

UFOt ja UFO-todellisuus

Julkaisemme tässä uusiksi Sampo Puoskarin UFO-Finlandin sivuilla julkaistun artikkelin ”UFOt ja UFO-todellisuus”.

Vuonna 1998 työnsä päätökseen saanut Stanfordin yliopiston fyysikon Peter A. Sturrockin koolle kutsuma tiedemiesryhmä tutustui noin kymmeneen klassiseen, parhaaksi väitettyyn ufotapaukseen, jossa oli raportoitu tutkahavaintoja, fysiologisia vaikutuksia, väitettyjä elektromagneettisia häiriöitä, valokuvia ja jonkin verran terveysvaikutuksia.

Ufoilmiö on olemassa, eikä kukaan voi sitä kiistää. Se elää ja voi hyvin ainakin kansantarustossa, jossa sen yli 50 vuoden mittainen historia muodostaa tiettyjä ratoja kulkevan ja edelleen kehittyvän tarukokoelman. Kun asiaa tarkastellaan sosiologisten ja folklorististen vaikutusten avulla, ei ufoilmiön todenperäisyyttä voi epäillä. Ufot ovat jättäneet sormenjälkensä ihmiskunnan historiaan.

Kokonaan toinen asia on, miten ufoilmiö käyttäytyy suhteessa meidän tuntemaamme fyysiseen todellisuuteen. Ovatko ufot luonnonilmiöitä, avaruusaluksia vai kokoelma yhteensattumia, virhehavaintoja ja huijauksia? Ufot mielletään kuitenkin havaituksi fyysisessä todellisuudessa, ja ufotutkijat kautta maailman yrittävätkin kuumeisesti löytää vääjäämätöntä fyysistä todistusaineistoa ufojen materiaalisesta olemassaolosta.

Ufoilmiön vaikutukset sosiologisesti ja folkloristisesti ovat kuitenkin kaikkien tutkittavissa, tai ainakin pohdiskeltavissa. Ufoja koskevassa keskustelussa itse käsitteestä on tullut niin arvoväritteinen, että sitä käytettäessä unohtuu usein, miten sidoksissa itse ufohavainto ja tulkinta ovat kulloinkin vallitsevaan ufotodellisuuteen.

Ufotodellisuus on lyhyesti sanottuna se konteksti eli ympäristö, jossa ufohavainto tehdään ja tehty havainto tulkitaan. Kontekstiin kuuluvat niin havaitsijan persoonakohtainen tila, julkisuuden vaikutukset, ufotutkijan persoona, tiedeyhteisön suhtautuminen sekä havaintoaika ja kulttuuri.

Kun ufotarustoa tutkii, huomaa, miten se on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Siksi havaintoajankohdalla on merkityksensä. Alkuaikojen kimaltavista esinehavainnoista siirryttiin monimuotoisten humanoidien jälkeen moottoreita pysäytteleviin aluksiin. Nykyisin ufotarustoa hallitsevat maahansyöksyneitä ufoja jäljittävät tutkijat ja amerikkalaiseen muottiin ahdetut abduktiotarinat harmaine olentoineen.

Tutkijat ovat huomanneet havaintojen selvimmät kulttuurierot ainakin eteläamerikkalaisissa tapauksissa. Näiden maiden alueella ilmoitetaan selvästi muita enemmän, ehkä jopa yksinoikeudella, pieniä karvaisia olentoja, jotka käyvät ihmisten kimppuun. Muutenkin Etelä-Amerikan viidakoissa tuntuu taruston mukaan liikuskelevan perin aggressiivisia avaruusolentoja.

Kaiken tämän rinnalla kulkevat havaitsijan omat tiedot ja käsitykset ufoilmiöstä. Kriittisellä tavalla valistunut havaitsija saa yleensä eniten irti havainnostaan, kun taas huono skeptikko saattaa kääntää selkänsä merkittävällekin tieteelliselle löydölle. Toisaalta avaruusveljellisten ennakko-odotusten riivaama ufometsästäjä näkee lopulta haluamansa ilmiön vaikka katulampussa (vrt. Betty Hill).

Ufotutkijat muodostavat oikeastaan aika merkillisen yhteisön. Sillä on näet tapana itse määritellä, mitä se pitää ufoilmiöön kuuluvana asiana ja mitä ei. Selkeimmin tämän kehityksen näkee tarkastellessa ufotaruston kronologista kehitystä, johon jo aiemmin viitattiin. Kaikkien muistissa on se periaatteellinen kiista, jota käytiin humanoidi-ilmiön alkuvuosina suurten ufotutkimusjärjestöjen välillä: hyväksyäkö vai hylätäkö Euroopasta tulvivat raportit ufojen matkustajista? Samoin puheet maahansyöksyneistä ufoista oli julistettu pannaan, kunnes Mufonin konferenssissa 1978 puhunut Leonard Stringfield avasi Pandoran lippaan ja päästi Friedmanin kumppaneineen Roswellin kimppuun.

Ufotutkijayhteisö itse on taipuvainen muuttamaan ”virallista” kantaansa ufoilmiön alkuperästä, joskin ET-hypoteesi on alusta alkaen ollut voimakkaimmin esillä. Ufotutkimuksella on myös muoti-ilmiönsä; Lentävät lautaset, ufot, humanoidit, sähkömagneettiset vaikutukset, abduktiot ja muut kukoistavat yleensä aina kymmenisen vuotta kerrallaan. Kontaktikulttilaisia ei vakava ufotutkimus sentään vielä ole ottanut todesta, vaikka he tätä käännytystyötä ovatkin hartiavoimin tehneet.

Rinnan ufotutkijayhteisön käsitysten kanssa ufotodellisuudessa kulkevat tiedeyhteisön ja järjestäytyneiden skeptikkoryhmien käsitykset. Nämä saavat palstatilaa arvostetuissa tiedejulkaisuissa ja kansallisissa medioissa, vaikka usein heidän tietämyksensä ufoilmiöstä ja -tarustosta on heikkoa. Yhtä kaikki, heidän lausuntonsa ja yleinen ufoilmapiiri eivät voi olla vaikuttamatta ufohavainnon tulkintaan ufotodellisuudessa.

Myös tiedotusvälineiden asenne on merkittävä. Tiedotusvälineet ovat eri asia kuin niissä esiintyvät asiantuntijavieraat, koska tiedotusväki itse valitsee esiintyvät henkilöt ja sen tavan, jolla ufoilmiötä käsitellään. Esimerkkinä käyköön muuan 80-luvun ufotapaus, jossa asiantuntijana esiintyneen henkilön nimi Schwerdtfergger oli Helsingin Sanomiin päätynyt asussa Schwarzenegger!

Tiedotusvälineet vaikuttavat suoranaisesti siihen, millaista julkista ufokeskustelua milloinkin käydään. Yleisesti voidaan todeta, että kumpikin väittelyosapuoli pyrkii tietoisesti tai tiedostamatta piilottamaan omaa kantaa vastaan puhuvat asiat ja suurentelemaan itselle myönteisiä asioita. Samalla kun ufokeskustelu voi olla vilkasta, sen taso saattaa olla huono, mikä myös vaikuttaa ufotodellisuuteen.

Julkisen keskustelun rinnalla kulkee ufoviihde. Se on selvästi sidoksissa yleiseen ufokiinnostukseen, mutta samalla se voi olla merkittävä mielipiteen ja ufoilmapiirin muokkaaja. X-Filesin puolianalyyttinen ote näkyy myös ihmisissä ja samalla katsojaluvuissa. Sen kilpailija Uhka taivaalta ei menestynyt, koska se oli edellisen kopio ja lisäksi tylsän yksioikoinen. Ufoviihteen vaikutusta ihmisiin on kuitenkin yhtä yksioikoisesti liioiteltu (vrt. Kari A. Kuure Tähdet ja Avaruus -lehdessä 4/97). Kyseessä on sama suomalaiskansallinen yliholhoava tyyli, joka loi aikanaan maailman tiukimman videosensuurilain, ja se juontaa juurensa siitä virheellisestä käsityksestä, etteivät ihmiset ymmärrä katsomaansa.

Ufohavainnon tärkein tekijä on ufohavaitsija itse. Tutkija ei voi olla kiinnostunut aidosti ufoilmiöstä, ellei hän ole samalla kiinnostunut myös havaitsijasta. Siksi kaikki havaitsijan tilaan liittyvät tekijät olisi selvitettävä, sillä niillä voi olla merkittävä osuus ufohavainnon syntyyn tai ainakin tulkintaan.

Ufotodellisuudessa havaitsijaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa havaitsijan perhe, talous, henkiset arvot ja henkinen tila. Liian suuren henkisen paineen alaisena itse kukin voi päätyä vääriin ratkaisuihin, tai ihmispsyyke voi kehittää torjuntamekanismina jotain ufomaista, joka siirtää ajatukset pois synkästä arjesta.

Havaitsijan sosiaalinen ympäristö vaikuttaa myös. Jos hän asuu alueella, jossa naapurit, työyhteisö ja perhe ovat esimerkiksi avaruusveljien lumoissa, se voi muokata havaitsijan tulkintaa omasta havainnostaan. Toisaalta kielteinen sosiaalinen ympäristö johtaa yleensä siihen, ettei mahdollista havaintoa koskaan ilmoiteta.

Laajemmalti myös maailman tila vaikuttaa havaitsijaa ja kukaties itse havaintoon. Jos maailma on sodan partaalla tai globaali lama on riistänyt ihmiskunnalta toivon, tilalle astuvat psykologisin syin arkea helpottavat kuvat ja havainnot avaruuden auttavista olennoista. Tämä vaikutus on nähtävissä ufoilmiötä ja maailmanhistoriaa kronologisesti vertailtaessa.

Viimeisenä linkkinä ufotodellisuudessa on se henkilö, joka ottaa uforaportin vastaan. Ufotutkija voi omalla toiminnallaan tuoda lisää piirteitä uforaporttiin. Jos tutkija on vankkumaton kontaktikulttilainen, hän käsittelee havaintoa eri tavalla kuin kriittinen tutkija. Jos esimerkiksi pienen maan ufohavaintoja keräävät vain kontaktikulttilaiset, sekin näkyy ufohavaintoarkistossa, jota jälkipolvet toivottavasti tutkivat.

Ufohavainto itse voi vielä vaikuttaa ufotodellisuuteen, sillä jos se haudataan arkistoon kommentoimatta, se saattaa haudata rinnallaan kymmenen muutakin samanlaista havaintoa. Jos havainto taas saa julkisuutta, se saattaa tuoda esille kymmenen muuta havaintoa ja jopa synnyttää itse vielä kymmenen muuta havaintoa.

Ufotodellisuus on alue, jonka vaikutusta ufohavaintoon ja -havaitsijaan ei saa unohtaa. Aivan liian usein ufotapauksia käsitellään ja arvotetaan 50 vuoden aikana kehittyneen kaavan mukaan, vaikka itse ilmiöllä ei ole mitään kaavaa. On olemassa hypoteeseja, havaintoja ja väitettyjä havaintoja, mutta muuten jokainen ufotutkija on samalla lähtöviivalla. Vaikka ufotodellisuus ei olekaan välttämättä kaikille sama, on se voitava suhteuttaa havaintoihin. Muuten jäljellä on vain suunnaton pino hyödyttömiä muistomerkkejä ajasta, jolloin ihmiset näkivät pieniä vihreitä miehiä.

Artikkelin julkaissut UFO-Finland ry

Blink-182:n kitaristille UFO-palkinto

Mainitsimmekin tästä kun Blink-182:n kitaristi Tom DeLonge julkaisi UFO-kirjan viime vuonna.

Nyt tämä teko on poikinut hänelle palkinnon.

Jopa rokkistarat haluavat uskoa pieniin harmaisiin miehiin taivaista.

Blink-182n entinen pääjehu ja kitaristi Tom DeLonge on pitkään työskennellyt yhdessä ”kaikkein korkeimpien tasojen henkilöston kanssa puolustusministeriöstä ja NASAsta” paljastaakseen totuuden UFOista.

UFOja etsimässä

DeLongen intohimo UFOja kohtaan saattaa olla uutinen, mutta kyseessä ei ole vain muusikon omituinen harrastus. Hän on vakavissaan opiskelemassa kaikkea mahdollista mikä on mahdollista saada tietää UFO-havaintojen historiasta ja nykyisyydestä, kuten myös mistä tahansa tiedemiesten tekemästä UFO-ilmiöihin liittyvästä tutkimuksesta.

DeLonge on kirjoittanut kirjoja (sekä faktaa että fiktiota) avaruusolennoista, ja jopa perustanut oman verkkosivun, To The Stars, joka on omistautunut ”inspiroimaan uudenlaista arvostusta perustavanlaatuisille, kuitenkin ratkaisemattomille, mysteereille liittyen tieteeseen ja universumiin tutkimuksen ja viihteen avulla, joka lopulta rakentaa yhteisön, positiivisuuden ja toivon.”

Tästä työstään International UFO Congress, ufologien kokoontuminen, kunnioitti DeLongen vaivannäköä vuoden 2017 UFO-tutkijapalkinnolla helmikuun 22. päivä.

DeLonge ei voinut olla paikalla henkilökohtaisesti, mutta hän lähetti kiitospuheen videolla IUFOC:n osallistujille.

”En ole vielä valmis”, DeLonge sanoi videollaan. ”Olen käyttänyt 20 vuotta lukien Roswellista, Churchillista, törmäyksistä, natseista jotka rakentavat aluksia, siitä mitä on Marsissa ja kuun toisella puolella; olen tehnyt tuon kaiken. Käytän pahamaineisuuttani tekemään jotain kunnianhimoista… ja edistyn todella hyvin.”

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Skeptikko Hynek toi uskottavan järjen äänen ufologiaan

On aikamoista vähättelyä sanoa skeptikkojen ja ufologien välillä olevan juopa kun puhutaan UFO-keskustelusta. Erittäin harvoin nämä kaksi vastakkaista puolta tulevat puolivälissä vastaan. Kuitenkin silloin haroin kun niin käy, UFO-tutkimus hyötyy kaikkein eniten.

Juuri näin kävi kun J. Allen Hynek, entinen UFO-skeptikko, alkoi luokittelemaan vastustamattomimpia ja lupaavimpia tieteellisiä  UFO-havaintotapauksia.

Kun hän tutki ja luokitteli erilaiset UFO/avaruusolentotapaukset, Hynek alkoi muuttua vähemmän skeptiseksi. Hänen tutkimuksensa ja osaamisensa johti elokuvaan Kolmannen asteen yhteys, jota pidetään yhtenä tarkimmista avaruusolento/UFO-silminnäkijäkuvauksista fiktionaalisissa elokuvissa. [1]

Kuten kuka tahansa tutkija (UFO, rikos-, paranormaalien ilmiöiden jne) voi kertoa, silminnäkijätapaukset ovat yleensä epäluotettavinta todistusaineistoa tutkimuksessa. Kuitenkin usein se on ainoaa todistusaineistoa mitä tutkijoilla on työstettävänään.

Mitä monimutkaisempi ja traumaattisempi tilaisuus on, sitä vaikeampaa on luottaa näihin todisteisiin. On vieläkin vaikeampaa luokitella ja järjestellä näitä tapauksia koherentisti joka mahdollistaisi niiden tutkimuksen. Tämä vaikeus luokittelussa pätee ainakin silminnäkijäkuvauksiin UFO-havainnoissa ja avaruusolentojen kohtaamisissa.

Vaikeus on siinä kuinka eri silminnäkijäkuvaukset eroavat toisistaan. Kuten UFO CaseBook sanoo:

”UFO-silminnäkijäraportit tulevat monissa muodoissa ja kokoluokissa. Levyistä sikareihin ja kolmioihin ja lähes mihin tahansa kuviteltavissa olevaan.” [2]

Tällaiset vaihelevat tapaukset tekevät niiden luokittelusta lähes mahdottoman. Kuitenkin tohtori J. Allen Hynek, UFO-skeptikko, päätti ryhtyä tekemään niin. Hynekin mukaan vaikka UFO-havainnot ja avaruusolentojen kohtaamiset eroavatkin toisistaan, yleensä punainen lanka sitoo havainnot/kohtaamiset toisiinsa, kuten etäisyys, vuorokaudenaika, esineen muoto jne. Tämän teorian pohjalta Hynekin järkeily sai alkunsa.

Hynek ei ollut aito uskovainen aloittaessaan UFO-havaintojen tutkimustaan USA:n ilmavoimien tieteellisenä konsulttina Project Signissa (josta myöhemmin tuli Project Blue Book).

Hynekin tehtävänä oli periaatteessa debunkata silminnäkijätapaukset luokittelemalla ne joko luonnonilmiöiksi tai ihmisen luomiksi esineiksi. Kun hänet otettiin projektiin mukaan, Hynek kuvaa koko UFO-silminnäkijän idean olevan ”täydellisen naurettava”.

Kuitenkin hänen jatkaessaan tutkimuksiaan silminnäkijätapauksista ja suunnitellessaan omaa luokittelujärjestelmäänsä Hynekin mielipiteet aihetta kohtaan alkoivat muuttua. Kuten About.com sanoo, Hynekin mielestä ”UFO-arvoitusta ei voi selittää niin helposti…” [3]

Modernin ufologian isä

Hynek sanoi, ”ja kun kerran avaa mielensä mahdollisuudelle että nämä ihmiset eivät mitenkään voi olla väärässä, silloin näkee paljon tapauksia täysin eri valossa.” [4]

Hän alkoi tarkastella silminnäkijätodistuksia uudessa valossa. Kun hänen uransa loppui ilmavoimissa, entinen skeptikko alkoi tutkia näitä tapauksia itsenäisesti; edelleen käyttäen itseluomaansa luokittelujärjestelmää. Tähän päivään asti Hynekin systeemi on laajimmillaan käytössä oleva UFO/avaruusolentotapausten luokittelujärjestelmä. Hynekia pidetään, luokittelujärjestelmän ja aiheeseen tuomansa uskottavuuden takia, modernin ufologian isänä.

Tohtori J. Allen Hynek otettiin mukaan Kolmannen asteen yhteys -elokuvan tekoon konsultiksi. Hänen asiantuntemuksensa mitä aidot silminnäkijätodistukset sisältävät antoi elokuvalle realismin tuntua UFO-silminnäkijätapauksien suhteen, joka oli tuon ajan fiktionaalisille elokuville ennenkuulumatonta. Hynek meni jopa niin pitkälle että esiintyi elokuvassa cameo-roolissa kahdeksan sekunnin ajan. [4]

Ei ole epäilystäkään siitä etteikö J. Allen Hynekin, entisen UFO-skeptikon ja hallituksen UFO-debunkkaajan, luokittelujärjestelmä olisi tuonut uskottavuutta ufologian tieteenalaan.

Lähteet ja kuvat:
[1] YouTube
[2] UFO Casebook
[3] UFOS About
[4] CSI Cop
[5] Movies Pictures
[6] Wikipedia: Allen Hynek

Artikkelin julkaissut Top Secret Writers.

MJ-12 -jäsenen dokumentit julkaistiin

Vannevar Bush nimettiin yhdeksi Majestic-12 -ryhmän jäseneksi. Tämän ”salaisen ryhmän” jäsenistöä koskevia FBI-tiedostoja ei ole koskaan virallisesti tunnustettu. Vaikka paljon onkin todisteita siitä että kyseessä on oikea olemassaoleva ryhmittymä, siltikään lopullista todistusaineistoa ei löydy.

 

Vannevar Bushista on kokonainen FBI:n dokumentti. Se on saatavilla tästä linkistä:
http://www.theblackvault.com/m/articles/view/FBI-Files-The-Paranormal-Collection#mj12

Huomio: FBI:n mukaan ”yksi tiedosto (161-BS-1452), joka voi olla FOIA:n perusteella saatavilla, tuhoutui huhtikuussa 1998.” Näin kävi myös muutamalle muulle pyydetylle tiedostolle, jotka liittyvät MJ-12:n. Tiedostot, tai osa niistä, ovat tuhoutuneet.

 

Artikkelin julkaissut Disclose.tv.

Roswell-tutkijat sanovat omistavansa kuvia alieneista

Roswell-tutkija ja kirjailija Tom Carey kertoi American Universityn yleisölle että hänellä on vedenpitäviä todisteita siitä että avaruusolennot ovat todellisia. Washingtonilaisen WTOP:n artikkelin mukaan Carey sanoo että hänellä on valokuva avaruusolennosta, mutta että hänellä ei ollut valokuvaa mukanaan.

Carey on tutkinut väitettyä lentävän lautasen törmäystä New Mexicon Roswellissa vuodesta 1991. Hän on myös kirjoittanut aiheesta kirjoja tutkimuspartnerinsa Don Schmittin kanssa.

Don Schmitt and Tom Carey signing books and talking to visitors in the Roswell UFO Museum. (image credit: Alejandro Rojas)

Hän kertoi yleisölle että kuvat ovat Kodachrome-värislaideja ja että heidän tutkimuksensa slaidien todenperäisyydestä vaikuttaa lupaavalta.

Carey sanoo:

”Se mikä on kiinnostavaa, on että filmi on vuodelta 1947. Veimme sen Kodakin viralliselle historioitsijalle New Yorkin Rochesteriin, ja hän sanoi että kyllä, nämä slaidit ovat vuodelta 1947. Se on vuoden 1947 laatua. Kuvan emulsioista voidaan sanoa että se ei ole jotain joka on photoshopattu. Ne ovat alkuperäisiä vuoden 1947 kuvia, ja näyttävät avaruusolennon, joka on osittain leikelty, makaamassa arkussa.”

Hän myös kuvasi mitä slaidit näyttävät:

”Metristä puoleentoista korkeita, pää lähes hyönteisenkaltainen. Pää oli ottanut iskua, osittainen ruumiinavaus oli tehty, sisällykset oli poistettu, ja me uskomme että ruumis oli palsamoitu, ainakin sillä hetkellä kun kuva oli otettu.”

Hän sanoo että hän on saanut slaidit pariskunnalta Texasista. ”Nainen oli korkea-arvoinen lakimies Texasin Midlandissa, jolla oli lentolupakirja. Me uskomme hänen olleen mukana toisen maailmansodan aikaisessa tiedustelussa, ja hänen aviomiehensä oli kenttätutkija öljy-yrityksessä”, Carey väittää.

UFO-yhteistö on ollut innostunut American Universityn esityksestä, joka koostui suurimmalta osalta erittäin uskottavista tutkijoista. Paneelikeskustelun nimi oli ”UFOs: Encounters by Generals, Pilots, and Government Officials”.

Paneelissa oli mukana tutkiva journalisti ja kirjailija Leslie Kean. Tilaisuuden otsikko oli otettu hänen kirjastaan ”UFOs: Generals, Pilots and Government Officials Go On the Record”. Toinen panelisti oli tohtori Richard Haines, National Aviation Reporting Center on Anomalous Phenomena (NARCAP):n perustaja ja entinen NASAn tutkija.

WTOPin artikkeli sanoo ”naulitsevin esitys illan aikana tuli eläkkeellä olevalta ilmavoimien everstiltä Charles Haltilta, yhdeltä Englannin tunnetun 1980-luvun Rendleshamin metsän UFO-tapauksen silminnäkijältä”.

Ilmeisesti WTOP ei antanut paljoakaan painoarvoa Careyn väitteille, mutta niitä on vaikea sivuuttaa, koska ne ovat ainoa mitä hänellä oli. On vaikea innostua kun UFO-tutkija sanoo että hänellä on vedenpitävät todisteet, mutta sitten ei suostu näyttämään niitä. Yleisö yleensä karakterisoi UFO-tutkimuksella olevan paljon mielenkiintoisia väitteitä ilman mielenkiintoisia todisteita.

Leslie Kean nopeasti otti etäisyyttä avaruusolentokuvista. Facebookissa hän kirjoitti: ”Minulla ei ole mitään tekemistä Roswell-osion kanssa. Haluan vain tehdä tämän selväksi.”

Opiskelija kirjoitti Facebookissa miksi Carey lisättiin paneelikeskusteluun: ”Olen kurssiopiskelija. Roswell-osasto haluttiin kokea tarpeelliseksi jotta voidaan tasapuolisesti esitellä kaikkia UFO-tutkimuksen eri puolia ja sen vaikeuksia. Vaikka jotkut voivat sanoa sen vahingoittavan uskottavuuttamme ja sitä mitä muut yrittävät saada aikaan, Tom Carey toimi heti suorana vastapainona niille joille vakava UFO-tutkimus tulee uutuutena. Yleisön annettiin tehdä päätöksensä ennemmin kuin panelistien, yrittämällä tuoda UFO-tutkimuksen eri näkökulmia yhteen.”

Careyn ja Schmittin kirjat ovat täynnä mielenkiintoisia ja uskottavia todistuksia. Ehkä Carey olisi uskottavampi jos hän olisi jakanut tietojaan muille, tietoja joista yleisö ei ollut kuullut. Vaikka monet UFO-yhteisössä uskovat Careyn olevan uskottava tutkija, suuri yleisö ei osaa erottaa häntä uutisissa kuulemistaan pelleistä.

Nyt he painostavat Careyta julkaisemaan uskomattomat todisteensa. Hän sanoo kuvien julkaistavan ensi vuoden alussa.

 

Artikkelin julkaissut Open Minds.

Tri Steven Greer: Hyväntahtoiset alienit ovat jo täällä

Hetki sitten julkaistussa haastattelussa tohtori Steven Greer sanoi, että hänen tietämyksen mukaan noin tusinan verran eri hyväntahtoisia avaruusolentolajeja haluavat innokkaasti ottaa meihin kontaktia.

”Nämä olennot ovat innoissaan löytämään ihmisiä jotka ovat valistuneita, jotka lähestyvät niitä rauhallisesti, koska se mitä salaiset armeijaprojektimme ovat tehneet ovat jahdanneet niitä ja yrittäneet ampua ne alas.” — tri Steven Greer

Greerin mielestä UFO-ilmiöt ovat kasvaneet ydinaseiden kehittämisen jälkeen jolloin meistä tuli uhka itsellemme, planeetalle jolla asumme ja mahdollisesti myös muille universumin älykkäille olennoille.

”Mielestäni ne [alienit] ovat olleet täällä monia tuhansia vuosia; en todellakaan usko että kyse on viimeaikaisesta ilmiöstä.”

 

”Jos puhut vaikka Britannian tiedustelupalvelulle tai ihmisille USA:n armeijassa, todellinen kasvu näissä ilmiöissä tapahtui arviolta niihin aikoihin kun ydinaseita alettiin räjäytellä ja samaan aikaan aloimme siirtyä ulkoavaruuteen.

Mielestäni ne ovat erittäin huolissaan siitä mitä teemme planeetallemme ja myöskin siitä että emme lähde pyörimään vapaasti universumiin, jossa me saattaisimme olla uhka toisille planeetoille jotka elävät rauhallisessa yhteiselossa ja joilla ei ole edes sellaisia käsitteitä kuin sota ja aseet.”

 

 

Myöskään tohtori Greer ei usko sieppauksiin tai karjansilvontaan. Hän kertoo että hänen mielestään kaikki ne ovat hallituksen pelottelutaktiikoita jotta emme vastustaisi avaruuden aseistamista.

”Suuri mytologia uudella ajalla on, että on olemassa hyviä ja pahoja vaikka todellisuudessa suurin osa tästä on disinformaatiota jonka tiedusteluyhteisö on luonut pelotellakseen ihmisiä, koska jossain vaiheessa he haluaisivat viedä kaikenlaisia aseita avaruuteen ja käyttää triljoonia dollareita tähtien sotateknologiaan. Ja tämä on nimenomaan se mitä olemme tehneet.

Tiedän ihmisiä jotka ovat työskennelleet näissä ohjelmissa 1960-luvulla, jolloin meillä oli jo olemassa avaruuspohjaisia asejärjestelmiä jotka oli suunnattu maan ulkopuolisia aluksia kohtaan. Tämä on ollut käynnissä 40 vuotta.”

Tri Greer mainitsi myös, että tietääkseen ei yksikään tusinasta ET-lajista, jotka täällä vierailevat, ole vihamielinen.

Hänen omin sanoin, ”jotkut niistä [avaruusolennoista] ovat aika huolestuneita meidän vihamielisyydestä ja jotkut ovat tehneet asioita pitääkseen meidät aisoissa… kuten karanteenissa.”

Voit kuunnella koko haastattelun alla ja nautithan kauniista CGI-kuvista joissa hyväntahtoiset avaruusolennot operoivat avaruudessa ja muissa tähtijärjestelmissä:

 

 

Artikkelin julkaissut Humans Are Free.

MJ-12 -debatti käy kuumana

Tunnettu ufologi Stanton Friedman on julkisesti haastanut ihmisiä väittelemään hänen kanssaan MJ-12:sta. Friedmanin kutsu oli The UFO Chronicles -sivustolla, ja se kuuluu seuraavasti:

Täten haluan haastaa Kevinin ja/tai Robert Hastingsin ja/tai Barry Greenwoodin ja/tai Alejandro Rojasin tai kaikki edellämainitut yhdessä väittelemään Cutler Twining -muistion, Truman Forrestal -muistion, ja Eisenhower Briefing -dokumentin legitimiteetistä. Olen jo pitkään tunnustanut että liikkeellä on suuri määrä vääriä dokumentteja. Kysymys on ovatko nuo kolme legitiimejä niinkuin olen osoittanut. Mielestäni sopiva paikka tälle voisi olla helmikuussa Arizonassa järjestettävä IUFOC. Kaksi vuotta sitten pidetty väittely johon osallistuin John Alexandein kanssa oli suosittu.

Minulla ei ole ideaa miksi ihmisten mielestä on tärkeämpää puhua Richard Dotyn, Bill Mooren, Jaime Shanderan, Paul Bennewitzin jne. masinaatioista kuin kaikista niistä faktoista, joista mainitsin, joita ei tiedetty tosiksi ennenkuin dokumentit saatiin haltuun. Kuinka väärentäjä oli voinut tietää niistä faktoista? Ydinfyysikkona pitkän aikaa sitten pyrin keskittymään siihen mikä on relevanttia. Se että 99.3% uraaniatomeista luonnossa eivät ole fissiokelpoisia ei kerro mitään niistä 0.3%:sta jotka ovat. Sanoisin että antaa heidän myydä kirjojaan. Mitä sanotte?

Alejandro Rojas hyväksyi kutsun. Välissä käytiin keskustelua Kevin Randlen kanssa. Rojas vastaa:

Tämä on omituinen viesti, koska tutkimukseni käsittelevät näiden dokumenttien alkuperää. Stanton usein ilmaisee turhautumisensa kun ihmiset, joiden kanssa hän väittelee, eivät ole käyneet materiaalia läpi. Tämä viesti kertoo kuitenkin, että Stanton ei ole käynyt omaa tutkimustani läpi, joka käsittelee MJ-12 -dokumenttien alkuperää ja kuinka dokumentit annettiin ryhmälle ihmisiä jotka olivat mukana disinformaatioskandaalissa.

Sattumalta jotkut näistä ihmisistä olivat Stantonin tutkimuskumppaneita. Sen sijaan että hän keskustelisi tästä surullisesta tapauksesta jotta hän saisi voisi osoittaa nuhteettomuutensa skandaalin suhteen, Stanton jatkaa skandaalin sivuuttamista vaikka se on jo tapahtunut. Ilmeisesti Stanton yrittää tehdä samoin tässä.

Oma mielipiteeni on se, että mikä tahansa täysi tapauksen tutkinta täytyy sisältää ne olosuhteet joiden kautta kansa tuli tietoiseksi dokumenttien olemassaolosta. Jotain mitä Stanton ei ole tarjonnut. Stanton on myöntänyt minulle että Doty, ilmavoimien erikoistutkimusjoukkojen agentti, oli ensimmäinen joka mainitsi  termin MJ-12 dokumentissa jonka Doty sanoo olleen osa disinformaatiokampanjaa. Stanton myös myönsi että Dotyyn ei voi luottaa ja että tämä on osoittautunut petolliseksi. Stanton myös myönsi että hänen tuolloiseen tutkimuskumppaniinsa, William Mooreen, ei voi luottaa. Tämä on ollut asian laita kun Moore myönsi olleensa osa Dotyn disinformaatiokampanjaa.

Iso osa Stantonin tutkimuksesta koskein MJ-12 -dokumentteja oli tehty ennenkuin kukaan tiesi Mooren työskennelleen Dotyn kanssa. Uskon että Stanton on erittäin rehellinen mies, ja muun UFO-yhteisön mukana disinformaatioskandaalin uhri. Täytyy olla vaikeaa tietää että on haukkunut väärää puuta vuosia, vain saadakseen selville että oma tutkimuspartneri on ollut mukana istuttamassa puuta. Voin ymmärtää sen, mutta silmien ummistaminen tapahtuneelle ei salli analysoida tilannetta tarpeeksi.

Olen enemmän kuin iloinen saadessani tilaisuuden keskustella Stantonin kanssa niistä disinformaatioskandaalin yksityiskohdista jotka koskettavat hänen suhteitaan muihin mukanaolleisiin. Yksityiskohdista joita hän välttelee julkisesti, mutta jotka ovat olennaisia ufologialle. Haluaisin myös keskustella miksi hänen mielestä dokumenttien julkaisulla kesken tämän skandaalin ei ole mitään vaikutusta niiden validiteettiin. Haluaisin myös keskustella hänen kanssaan mielipiteestäni, että aivan sama kuinka pitkä hänen listansa on, se ei todista että dokumentit eivät ole disinformaatiota, hallituksen hyväksymää tai muutakaan.

 

http://www.theufochronicles.com/2014/10/mj-12-debate-continues-alejandro-rojas.html