Avainsana-arkisto: ufologia

In memoriam Streetcap1

Surukseni joudun ilmoittamaan, että suuri UFO-tutkija Streetcap1 (Graham McHardy) on kuollut kesäkuussa. Sain vasta tietää. Otin yhteyttä hänen perheeseensä, ja he sanoivat hänen kuolleen yhtäkkiseen sydänkohtaukseen, ja että kukaan ei odottanut tätä. Hän oli hyväkuntoinen tuolloin. Tapasin hänet ensi kerran Youtubessa noin 4-5 vuotta sitten, ja olen kunnioittanut hänen työtään siitä lähtien.

Minua huolestuttaa. Katsoin hänen Youtube-kanavaansa ja huomasin, että jotain hänen videoitaan puuttui. Eräs oli tärkeä hänelle. Hänen haastattelunsa RT Newsille hänen kotonaan. Sitä ei ole enää. Hän teki haastattelun 9 kuukautta sitten, ja kuoli 7 kuukautta sen jälkeen. Tämä tuntuu epäilyttävältä minusta. Kun hän kertoi minulle, että hän aikoo tehdä haastattelun RT Newsille kotonaan, varoitin häntä ettei kannattaisiö. Että RT News voi olla vakoojavirasto ja että tämä asettaisi hänet hengenvaaraan. Kaksi kuukautta myöhemmin…. uutiset raportoivat, että USA:n hallitus tutkii RT Newsiä vakoiluyhteyksistä, ja että joitain sen raportointioikeuksia ollaan rajoittamassa. Ehkä olen väärässä. Toivon että olen väärässä, mutta osa minusta tunnustaa tämän työn vaarat.

Käy vierailemassa hänen Youtube-kanavallaan ja jätä jäähyväiskommentti joka tukee hänen työtään tutkijana. Häntä jäädään kaipaamaan.

Scott C. Waring, Taiwan

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kontaktityypit ja niiden eksopoliittiset näkökannat

Kontaktityypit

Klassiset kontaktit” (ihmisenkaltaisten olentojen kanssa), vapaaehtoiset tietoiset kontaktit, tyypillisesti ”vanhempien veljien” kanssa. Tyypillisesti kutsun kautta ja telepaattisesti. Ne ovat enemmän kommunikatiivisia. Monissa tapauksissa klassisia kontaktihenkilöitä (kuten George Adamski, Sixto Paz) pyydetään kirjoittamaan kirja, luennoimaan tai jakamaan jollain muulla tavalla positiivinen, transformatiivinen viesti.

“Abduktiot,” suurin osa ihmisistä ei joudu negatiivisten olentojen abduktoimaksi, vaikka sairaalloisesti jotkut tutkijat ja elokuvat pyrkivät tätä korostamaan. Monissa tapauksissa niihin kuuluu opetusta tai valmistelua, symbolien ja kielten välittämistä, joskus lapsia. Usein ”abduktiot” ovat kehittyneet kohti ”klassisten kontaktien” piirteitä.

Kontakti joka johtuu osallistumisesta erittäin salaiseen ei-tunnustettuun ”hallituksen” avaruusolentotutkimukseen ja/tai salaiseen avaruusohjelmaan. Tämä on erittäin kiistanalainen aihe joka tällä hetkellä jakaa ufologiaa. Henkilöt kuten Bill UHouse ja mahdollisesti henkilöt kuten Corey Goode, Dan Burisch, Andrew Basiago, Randy Cramer, William Tompkins esittävät tätä mahdollisuutta. Todistusaineistoevidenssi on kelvollinen kuin oikeussalissa, kun jury pyrkii evaluoimaan ristiriitaisuuksia ja yhdenmukaisuuksia todistusten välillä ja käyttää mitä tahansa dokumenttia ja fyysistä evidenssiä joka tukee tai on vastaan todistusta.

“Todellisuuksienvälinen” fyysisen ja ei-fyysisen välillä (usein kutsutaan nimellä “ulottuvuuksienvälinen” joka voi pitää sisällään mentaalisen, astraalisen, selkounet, kontaktit syvässä hypnoosissa tai kuolemanrajakokemusten aikana.

“Kokija”-kontaktit ovat yleinen termi joka viittaa ihmiseen joka elää kontaktikokemukset älykkäiden ei-ihmisolentojen kanssa. Kategoria, joka kattaa laajalti tapahtumia (mm. kontaktit erinäköisten fyysisten olentojen ja eri kehitystasojen kanssa, energiamuotojen kanssa sekä ei-fyysiset kontaktit) ja sisällyttää aiemmat neljä kontaktimuotoa. Jotkut kokijat kuvaavat enemmän henkisesti kehittyneitä olentoja jotka antavat idealistisia viestejä, joita toiset kuvaavat konkreettisempia, ehkäpä tieteellisesti suuntautuneita olentoja ja jotkut kuvaavat olentoja jotka ovat mukana ihmistenkaltaisissa (ja elokuvista tutuissa) sivilisaatioiden konflikteissa sekä alliansseissa erilaisten ryhmittymien välillä.

Kaikissa tapauksissa telepatia tuntuu näyttelevän yhteistä roolia. Tietoisuuden tärkeys keskeisenä osatekijänä, joka ylittää ja yhdistää todellisuuksia, yleisesti tunnustetaan.

Mitä tulee havaittaviin fyysisiin olentoihin, ihmiset yleenäs kuvaavat energeettisen ja/tai pyöreitä muotoja, ihmismuotoja, pieniä harmaita, pitkiä harmaita, reptiliaaneja, hyönteisiä ja muita muotoja.

Kenneth Arnoldin piirrustus siitä mitä hän näki

F.R.E.E.-survey, jossa tuhannet ihmiset muistavat tietoiseen tapaan kokemansa muistot ja jotka anonyymisti kuvaavat niitä vastaamalla satoihin kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin kysymyksiin, paljastaa että suurin osa kontaktikokemuksista eivät ole ”pahoja” tai ”negatiivisia”. Tuon lisäksi useimmilla tuntuu olevan positiivinen, elämän muuttava vaikutus.

Useimmissa tapauksissa kaikki kontaktityypit ovat aluksi kuvattu yllättäviksi ja/tai pelottaviksi ja näiden kokemusten jakaminen perheen, ystävien, puolisoiden, työkavereiden ja yhteiskunnan yleensä kanssa on ollut vaikeaa. Vaikka kokemuksien joukossa saattaa mahdollisesti olla ”pahoja”, suurin osa ei ole sellaisia alkuvaiheen pelon ja yllätyksen yli päästyä. Se mikä on tärkeää on miten me ihmisinä reagoimme näihin tilanteisiin.

Eksopoliittisia näkökantoja – osa I

Ykseydestä, epäykseydestä ja meidän luona vierailevan kosmisen yhteisön olentojen moninaisuudesta on monia kuvauksia; kuvaukset kilpailevat eksopoliittisesta relevanssista. Ovatko jotkut tai kaikki niistä hyväntahtoisia, pahoja, molempia tai ei kumpaakaan? Mitä tuhannet ihmiset kokevat tai väittävät kokevansa ympäri maailman? Keihin näiden ”vierailijoiden” joukossa meidän tulisi tarkoituksella ottaa yhteyttä jotta saadaan aikaiseksi rauhallinen ja rakentava, sivistynyt, eksopoliittinen suhde?

Kuva: José María Fernandez Martinez. Guayama, Puerto Rico 1995.

Eksopoliittisia näkökantoja – osa II

F.R.E.E.-surveyssa, MILABS-tietojen lisäksi (ihmisten armeijan tekemien abduktioiden) ei ole ollut paljoa kuvauksia salaisesta avaruusohjelmasta, ainakaan senkaltaisia kuin henkilöt kuten Andrew Basiago, Corey Goode, Randy Cramer,  ja William Tompkins ovat kuvanneet. Omasta mielestäni tämän ei välttämättä tarvitse mitätöidä näitä kuvauksia salaisesta avaruusohjelmasta aivan kuin F.R.E.E. ei mitätöi kaikkia tietoja joita tutkijat ovat hypnoosin kautta saaneet enemmän traumatisoiduilta abduktiohenkilöiltä. Se mitä se kertoo on, että avaruusohjelmasta ja traumatisoiduilta abduktiohenkilöiltä saadut tiedot voidaan kerätä keskittymällä henkilöihin jotka tulevat tutkijoiden luo antamaan tuota tietyntyyppistä informaatiota. He saattavat edelleen olla alijoukko koko kokijoiden populaatiosta, joita F.R.E.E.:n kaltainen survey ei kuvaa.

Koska olemme datankeräysasteella, lähestymistapani on yllä mainitut eri kuvaukset kaikki mukaan ottava, jotka suurimmaksi osaksi on kerätty kontaktihenkilöitä, abduktoiduilta, kokijoilta yleisesti, sekä sisäpiiriläisiltä. Yritän pidättäytyä sivuuttamasta tuomitsemista ja pitää neutraalin asenteen kunnes tarpeeksi vahvistusta tai kiistämistä tiettyä väitettä kohtaan on saatavilla.

Mielipiteeni on, että meidän tulee oppia olemaan integratiivisia; eli, elää tieteen allaolevien periaatteiden mukaisesti jotka ymmärtävät todellisuuden subjektiivisten ja objektiivisten aspektien välisen johdonmukaisuuden. Ja tämä vaatii meitä lopettamaan äärimmäisyyksiin menevän ajattelun kun puhutaan joko-tai dualistisesta, mustavalkoisesta logiikasta. Tuohon kuuluu myös kyky reagoida ei-niin-tunteellisesti ja pidättäytyä tuomitsemisesta jopa silloin kun me kuulemme tietynlaisen kuvauksen avaruusolentojen läsnäolosta, jota me pidämme ”poskettomana”. Varsin innokas keskinäisen erottamisen aste yksilöiden kesken eri niinkutsutun ”UFO-paljastusliikkeen” haaroissa voi signaloida muille älyille että me emme ole psykologisesti valmiita integroimaan omien yhteyksiemme monia puolia ihmsten ja ei-ihmisten välillä.

Koska kontakti-ilmiö tuntuu viittaavan merkityksellisen yhdistettävyyden syvempään tasoon, joka kosmoksessa on olemassa, meidän tulisi myös muuttaa syvemmän kulttuurisen ymmärryksen epistemologiset perustukset ei-tuhoisasti vaalien tietoista ei-lokaalia pääsyä tieteeseen ja teknologiaan, joka ylittää aika-avaruuden klassiset rajat. Sellainen tiede ja teknologia vaatisi meiltä tottumista elämään ei-klassisten lakien alaisuudessa, helposti kokien ilmiöitä jotka nyt tuntuvat omituisilta, naurettavilta, typeriltä tai julmilta meille.

Suuremman ykseyden näyttämiseksi UFOja, eksopolitiikkaa, kokemista ja näihin liittyviä aiheita tutkivia ihmisiä kohtaan heijastaisi suurempaa resonanssia koherentin, ei-lokaalin informaatiomatriisin kanssa. Se voisi signaloida suurempaa kehittyvää kypsyyden astetta lajissamme, josta meitä kohdeltaisiin enemmän itsevaltaisina olentoina ja vähemmän epäkypsinä, itsetuhoisina lapsina jotka leikkivät tulella.

Siispä, kuinka poisoppia samalla vanhalla tavalla reagoimisesta, joka aina etsii uskomuksiemme, premissien ja identiteettien itsevakuuttamista, kun helposti sivuutetaan ne totuudet joita muut saattavat ilmaista?

Ehkäpä alkamalla liikkumaan toiseen suuntaan.

Kuva Puolasta (Robert Bernatowicz), 1938

Tiedemiehet ja kokijat, jotka tulevat yhteen keskinäisessä kunnioituksessa tuodakseen esiin luotettavaa todistusaineistoa, signaloisivat myös tämän siirtymän kohti avoimen UFO-paljastuksen tarvitsemaa kypsyyttä, jota jotkut ”vierailijoistamme” tukisivat, jotka taas itse omasta puolestaan näyttäytyisivät useammin ja  objektiivisemmilla sekä kiistämättömämmillä tavoilla.

Mielestäni eidän tulee yrittää luoda helpompi, kommunikatiivisempi suhde kaikkiin uskottaviin ei-ihmisälyihin, mutta sen tekeminen olisi helpompaa kun olisi useampi ihmisnen mukaan työskentelemässä CE-5 -näkökulman parissa, jossa mukana olisi avaramielisiä, kunnioittavia tiedemiehiä työskentelemässä muutaman vilpittömän kontaktihenkilön kanssa.

Kuva: Huanuco, Peru, 1943

Eksopoliittisia näkökantoja – osa III

Nämä ovat koettelun aikoja rationaalisen sivilisaation perustan ylläpitämiselle. Koska eksopolitiikka, kokijatutkimus ja ufologia koskettavat ongelmia joiden sisältö monille on ”valeuutisia”, me kohtaamme suuremman haasteen totuuden siemeneen yhteyden saamisessa kaiken tämän taustalla jota todistetaan, tiedetään tai uskotaan.

Me tunnumme elättelevän toivoa löytääksemme välittömiä syitä sivuuttaa kaikkien muiden uskomukset, väitteet ja totuudet jos ne kilpailevat omien totuuksiemme kanssa, niinkuin monet kilpailevat siitä että pääsevät olemaan vaikutusvaltaisimpia ääniä ihmisjoukossa joka välittää siitä vieraillaanko meidän luonamme vai ei. Se mitä me nyt näemme, aikana jolloin valeuutiset haastavat totuuden ja jolloin uskomus voittaa objektiivisuuden ja sivistyneen julkisen keskustelun perusteet, ulottuu myös eksopolitiikkaan.

Vuotena joka on ”modernin UFO-ajan” 70-vuotisjuhla, sekä vuosikymmenien vaatimuksien jälkeen, jolloin ollaan penätty fyysistä todistusaineistoa siitä että saattaa olla olemassa muita älykkäitä ei-ihmisten sivilisaatioita, monet ovat hurskastelevasti tekemässä vähätteleviä, arvostelevia kommentteja nyt kun sellaista uskottavaa todistusaineistoa alkaa esiintyä, esimerkiksi humanoidimuumioiden löytämisestä Nazcasta, Perusta. Se tuntuu olevan testi siitä kykenemmekö pidättäytymään lopullisten johtopäätöksien tekemisestä ja tulemaan yhteen totuuden nimessä. Sama voi tapahtua sen suhteen miten ”villi” salainen avaruusohjelma saattaa olla. Eri todistusaineiston muodot ovat hyväksyttäviä lain ja sosiaalitieteiden piirissä luonnontieteiden todisteiden vaatimusten ulkopuolellakin, mutta tulisiko meidän kuunnella kaikkia ehdotuksia avaruusohjelmasta, jotta keskusteluun otetttaisiin mukaan vakavia instituutioita kuten MUFON joka (heidän edukseen) on ylpeä siitä että he etsivät objektiivista todistusaineistoa? Mielestäni kyllä koska interaktiivinen UFO-ilmiö sisältää objektiivisia ja subjektiivisia kokemuksia ja tulkintoja, joiden väitteet ovat aina haastavia joillekin standardisoiduille uskomuksille. Se on aina haastavaa meille laajentaa näkökantojamme rationaalisilla, kriittisillä-mutta-kokeellisilla ja intuitiivisilla tavoilla kokonaiskuvan saamiseksi.

Kuvaus ihmisistä ja ei-ihmismäisistä ”avaruusveljistä”, Nonsiamosoli-järjestö.

 

Artikkelin julkaissut exonews.org

Aikamoista draamaa ufologisissa piireissä — Richard Dolanin haastattelu

Tämä on uraauurtava keskustelu Richard Dolanin kanssa, joka on nauhoitettu 6. heinäkuuta 2017. Hän on eräs kaikkein kunnioitetuimmista äänistä ufologiassa.

Monien kuukausien ajan Richard ei ole sanonut melkein mitään laajalle levinneestä ongelmasta joka liittyy ”sisäpiiriläisten” uskottavuuteen. Tässä hän viimein sanoo sanottavansa, kaiken; ja vaikka hän on varovainen ja kunnioittavainen kuten aina, hän EI säästele sanojaan.

Lyhyesti: Richard tekee uusia, selkeitä lausuntoja ja avaa pelin. Kenen tahansa, joka välittää nykyisistä ufologian ongelmista tutkimusyhteisössä, tulee kuulla tämä kokonaan… aivan loppuun asti.

Ongelmat, kuten monet tätä lukevat tietävät, aiheutuvat vastuuttomuuden eri astesta ja/tai erittäin huolimattomasta seulonnasta (joissain tapauksissa, ei minkäänlaisesta seulonnasta), ja joidenkin yksillöiden sekä organisaatioiden yli-innokkuudesta tarjota julkisuuden alustoja ”todistajille” jotka, Richard Dolanin sekä Bill Ryanin molempien mielestä pakottavasti, eivät omaa lähes minkäänlaista uskottavuutta.

Vastoin joidenkin väistämättömiä väitteitä, tämä ei ole ”hyökkäys”. Tämä on tieteenalan PUOLUSTUS, sitoumus — ja kutsu kaikille muille — pitämään tutkimuksen uskottavuus ja todistusaineiston korkea taso yllä.

Tämä  liittyy KAIKKI laatuun. Ja jotkut ihmiset ja organisaatiot eivät saata kiinnostua tippaakaan tutkimuksen laadusta; heidän agendansa on sensationalismi, ja häiritsevän populistinen, kulttimainen ”new age”-viesti joka ei kuulu MINNEKÄÄN tässä vakavasti otettavassa tutkimuksessa.

Tässä on joitain linkkejä jotka voivat olla tärkeitä ja arvokkaita.

Alkuperäinen, 17 vuotta vanha ja ”parikymppinen” tarina, pikkutarkan yksityiskohtainen ja kahdessa vapaassa kirjassa julkaistu, jonka monet luulevat (mm. Michael ja Stephanie Relfe) olevan plagioitu Corey Goodelta:

http://TheMarsRecords.com

* Stephanie Relfen e-mail Bill Ryanille, 4 kesäkuuta 2017:

Parahin Bill,

Kiitos tuestasi The Mars Recordsia kohtaan sekä ihmisten valistamista Goodesta. Me olemme julkaisseet haastattelusi osoitteessa http://TheMarsRecords.com.
Parhain terveisin, Stephanie Relfe

Tämä Stephanie Relfen haastattelu viittaa Bill Ryanin kolmeosaiseen haastatteluun Daniel Lisztin kanssa:

  1. http://youtube.com/watch?v=qApt0XhbS0E
  2. http://youtube.com/watch?v=p0ct3YAqEtM
  3. http://youtube.com/watch?v=hp0yEEtDmjA

Kevin Randlen 4 kesäkuuta 2017 blogipostaus otsikolla ”Ovatko jotkut tarinat liian villejä uskottavaksi: Corey Goode ja Andrew Basiago”:

Bill Ryanin vuoden 2007 ’Jumproom to Mars’-keskustelu David Wilcockin kanssa: (Ryan oli ensimmäinen joka otti käyttöön sanan JUMPROOM jota Basiago aina käyttää. Ennen hänen termin keksimistään SE EI OLLUT OLEMASSA… selkeä merkki tietoisesta tai tiedostamattomasta plagiarismista:

’Jumproom to Mars’ kirjallinen kopio:

Raaka, editoimaton, mp3-tiedost Corey Gooden alkuperäisestä haastattelusta Christine Andersonin kanssa, syys-loka 2014:

* Huom: tässä keskustellaan paljon Richardin ja Billin kanssa, mutta ensimmäisessä haastattelussaan Corey Goode ei KOSKAAN mainitsekaan ”Sinisiä lintuolentoja”, 20-ja-takaisin -ohjelmaa tai edes nimeä Mars. Kaikki tapahtui yhtkkiä myöhemmin, heti kun hänelle annettiin huomattava TV-kanavapaikka.

Bill Ryanin alkuperäinen ”The Truth About Corey Goode” -setti:

Lisää yksityiskohtia Bill Ryanin vastauksessa Corey Goodelle:

MP3-äänite tästä:

Richard Dolan -yhteystiedot:

Bill Ryan -yhteystiedot:

Project Avalon: http://projectavalon.net/join

Viimeisenä zip-tiedosto kaikista kuvista videolla (21 Mb):

 

Artikkelin julkaissut Project Avalon

 

 

Fox, Cynthia: Avaruusolentoja etsimässä

Miksi ihmeessä yhä uskomme? Psykiatrit sanovat meillä olevan unihäiriöitä. Filosofit sanovat meidän etsivän Jumalaa, mutta astrobiologit sanovat elämän todennäköisesti olevan tuolla ulkona. Näin aloittaa Cynthia Fox artikkelinsa, joka vie lukijansa mm. Kaliforniaan ja Roswelliin, New Mexicon osavaltioon, jonne USA:n armeijan virallisen tiedotteen mukaan tipahti lentävä ”kiekko” heinäkuussa 1947.

Mitä elämä on?

Kaliforniassa astrobiologi Chris McKay etsii elämää helvetillisistä olosuhteista läntisen pallonpuoliskon kuumimmasta paikasta, Death Valleysta – olosuhteista, jotka vastaavat suhteellisen hyvin Marsia. McKay edustaa emotionaalista, mutta hyvin perusteltua jääräpäisyyttä, jota särmikkäältä NASA:n kansallisen astrobiologiainstituutin (NAI) edustajalta sopii odottaakin. Kuudesti vuodessa planeetan karuimpiin paikkoihin matkustava McKay tunnetaan loistavana puhujana, joka kannustaa kärsivällisesti kollegojaan kääntämään jokaisen kiven… ”Käyn näissä kokouksissa”, hän sanoo pidellessään valosensoria, joka laskee Auringon lähettämiä fotoneja, ”Ja sanon: ’Laskeutukaa järvenpohjalle! Laskeutukaa järvenpohjalle!’, kunnes he heittävät minut ulos.” McKay seisoo sienimäisellä, kuivuneella järvenpohjalla, joka muistuttaa maailman suurinta patjaa, vastineella Gusevin kraatterille Marsissa. Kokoukset, joihin hän viittaa, liittyvät hänen jäsenyyteensä NASA:n komiteassa, jossa kiistellään siitä, pitäisikö joitain Mars-luotaimista peruuttaa. McKay äänestää peruuttamista vastaan. Muiden ongelmien lisäksi, NASA yritti laskeutua kovaonnisella Polar Lander-luotaimella kiviseen maastoon. McKay ei oikein voi ymmärtää, miksei luotaimella laskeuduttu pehmeälle järvenpohjalle, jolle on helppo laskeutua, ja joka voi olla täynnä ”ötiäisiä”. ”Katso”, hän sanoo, kyyristellessään rupisella kukkulalla. Ainoat näkyvissä olevat elämänmuodot ovat hauraita ryytisalvian versoja. Maanpinnan alapuolella pitäisi olla elotonta, koska kaikki on punaisen, valoa itseensä imevän, pölyn peitossa. Kivien alapuolelta löytyy kuitenkin vihreää; cyanobakteeria. Jos löydämme samanlaisia kiviä Marsista, tiedämme mitä tehdä; kääntää ne ympäri.

Madonkaltaisen fossiilin löydyttyä Marsista peräisin olevasta meteoriitista 1996, NASA:n johtaja Dan Goldin koki eräänlaisen valaistumisen, huomatessaan huoneellisesta neuvonantajiaan löytyvän vain yhden biologin. Hän muodosti ryhmän, joka muusta NASA:sta poiketen ei koostunut enimmäkseen insinööreistä, vaan sekoituksesta geologeja, biologeja, fyysikoita, ja astronomeja. Heidän tehtävänsä on vastata kysymykseen; ”Mitä elämä on?” Tänä keväänä NASA rakentaa arktisen ”Mars-aseman” astrobiologeille – ja astronautille tai kahdelle.

Onko avaruudessa sitten elämää? ”Hyvin todennäköisesti”, McKay sanoo. On valokuvia muinaisista järvien- ja jokienpohjista Marsin pinnalla. Mars ja Maa ovat voineet olla samanlaisia vielä 3,8 miljardia vuotta sitten, jolloin suurin osa tai kaikki oletetusta elämästä Marsissa tuhoutui. Jos löydämme elämää Marsista, mahdollisuudet Maan kaltaisen planeetan löytymiseen nousevat huomattavasti.

(Suom. huom. Chris McKay esiintyi myöskin BBC:n tuottaman, Suomessa TV1:n Prisma-sarjassa esitetyssä ”Planeetat – kiehtovat kiertotähtemme” -sarjan osassa ”Elämää?”)

Olemme ohittaneet millenniumin vaihteen, ja olemme täysin tosissamme ulkoavaruuden elämän suhteen. Osaltaan siksi, että NASA oli niin innostunut mahdollisesta fossiloituneen elämän löytymisestä Marsilaisesta meteoriitista 1996 aloittaen kokonaan uuden tieteen, astrobiologian, harjoittamisen. Äkkiä 400 astrobiologia valtasi maapallon pelottavimmat paikat etsien organismeja ympäristöistä, jotka vastasivat oloja muilla planeetoilla. Viime vuonna 1,6 miljoonaa ihmistä ilmoittautui auttamaan SETI-projektia (Maapallon ulkopuolisen älyn etsintää) avaruudesta tulevien signaalien analysoinnissa kotitietokoneillaan (SETI@home -projekti). Oli takaiskuja; kaksi uusinta Marsin tutkimusprojektia epäonnistui ja NASA epäileekin kaksi vuotta kestävien matkojen Marsiin olevan liian kunnianhimoisia. Galileon Jupiterin ohilento 3. tammikuuta 2000 kuitenkin paljasti Jupiterin kuussa, Europassa, olevan todennäköisesti valtameren – potentiaalisen elämän tyyssijan. McKay ja muut ilmoittivat hiljattain löytäneensä todisteita elämästä Etelämantereella sijaitsevasta järvestä, joka muistuttaa Europan valtamerta. Tiedemiesten löytäessä jatkuvasti lisää uusia planeettoja olisi epäloogista vähätellä elämän todennäköisyyttä muualla maailmankaikkeudessa, jonka sadassa miljardissa galaksissa on jokaisessa noin sata miljardia tähteä.

Roswell – ufoharrastajien kohtauspaikka

Roswell, New Mexico, sijaitsee ”keskellä ei-mitään”. Jokaiselle, joka pääsee kaupungin konferenssikeskuksen vikkeläpuheisen johtajan Dusty Huckabeen kyyditsemäksi, selviää myöskin pian, että ilman ufoharrastajien paikkakunnalle tuomaa rahaa koko kaupunkiakaan ei olisi enää olemassa. Ehkä muukalaiset tipahtivat alas, ehkä eivät, mutta Roswell tarvitsee heitä. Teitä reunustavat puut muistuttavatkin, sattuvasti, ristejä hautausmaalla. Maatilat ovat muuttuneet kannattamattomiksi ja paikallinen sotilastukikohta suljettiin 1967. ”Puolet kaupungista lähti”, Huckabee sanoo. Kansainvälinen ufo-museo sijaitsee pikkukaupungin kunniapaikalla – vanhassa elokuvateatterissa. Sisäpuoli muistuttaa varastoon kyhättyä FBI:n väliaikaista operaatiokeskusta: lehtileikkeitä, päivittäisiä havaintoilmoituksia, ja puhelimia. Viime vuonna museo keräsi 181000 kävijää, jotka kuluttivat museon lahjakaupassa miljoona dollaria. Muukalaiset ovat ”rakentaneet” viisi motelliakin. Roswell välittää muukalaisista, koska mekin välitämme. Miksi? Ainakin ne ovat söpöjä. Eräät museon työntekijöistä puhuvat salaliitosta. Optiset kuidut, sanoo eräs, tulevat ufoilta. General Electricille annettiin patentti, jolla ”asia saatiin hoidettua”. Hän lisää vielä kahden pukuihin pukeutuneen miehen istuneen baarissa 1997, juomatta mitään. He olivat ”katselemassa”, sanoo toinen työntekijä. ”He tietävät meidän tietävän.” Myöhemmin työntekijät perääntyvät; he eivät tarkoittaneet General Electricin saaneen muukalaisteknologiaa – ”vain General Electricin kaltaisten yritysten.”

Unihalvausko selitys ufosieppauksille?

Useat psykiatrit uskovat sieppauskokemusten johtuvan unihalvauksesta, jossa heräämme halvaantuneena REM-vaiheen yhä jatkuessa. Unihalvauksen aikana tunnemme kauhua varmoina jonkin tahon uhkaavasta läsnäolosta. Ilmiö on yleinen kaikkialla maailmassa. Kahdentuhannen unihalvauksesta kärsiväksi diagnosoidun joukosta sadoilla on sieppauskokemusten kaltaisia kokemuksia. Olemme kaikki nähneet avaruusolentoja elokuvissa. Uudet demonit ovat yksinkertaisesti korvanneet vanhat, psykiatrit sanovat. Puolet ihmisistä kuitenkin kokee unihalvaustilan vähintään kerran, eivätkä kaikki herää uskoen demonien olevan todellisia. Michael Shermer, kirjan ”Miksi ihmiset uskovat outoihin asioihin” kirjoittaja, kertoo monien siepattujen muistavan kohtaamisia muukalaisten kanssa vain hypnoosissa, jolloin vaikutuksille alttiit johdattelevat itsensä tai voivat tulla johdatelluiksi epätodellisiin muistoihin. ”Hypnoosi on pahamaineisen virheellinen tapa hankkia tietoja ihmisten päistä. Se on tuhonnut monien elämän.” Shermer sanoo myöskin ”pseudouskonnon” vaikuttavan; aikaisemmin uskontojen pääsuuntaus suojeli useimpia meistä mustalta, pelottavalta taivaalta: Jumala asui siellä. Mitä useammat luotaimistamme kuitenkin saavuttavat taivaan – ilman näkyvää tulosta – sitä enemmän puimme asiaa, keksien omia selityksiämme. Salaliittoteoria? ”Kertoo todistusaineiston puutteesta”, hän sanoo. Onko tämä kaikki epäterveellistä? ”Voi olla. Katsokaa Heaven’s Gate -lahkoa.”

Life-lehden gallup

Haastateltu 1564 aikuista, iältään yli 18-vuotiaita, 12-13.1.2000 välisenä aikana. Virhemarginaali +-2,5% (Yankelovich Partners).

1. Onko mielestäsi muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?
Kyllä 54%
Ei 32%
Epävarma* 14%

2. Ovatko muilta planeetoilta tulleet älykkäät olennot mielestäsi koskaan vierailleet Maassa?
Kyllä 30%
Ei 54%
Epävarma* 16%

3. Uskotko USA:n hallituksen salaavan suurelta yleisöltä tietoja ufojen olemassaolosta?
Kyllä 49%
Ei 40%
Epävarma* 11%

4. Ovatko ufot mielestäsi todellisia vai pelkästään ihmisten mielikuvituksen tuotetta?
Todellisia 43%
Mielikuvitusta 42%
Epävarma* 15%

5. Oletko, tai onko joku tuttavasi, koskaan nähnyt ufoa?
Kyllä, henkilökoht. 6%
Kyllä, joku tuttava 13%
Ei 79%
Epävarma* 2%

6. Oletko, tai onko joku tuttavasi, koskaan kohdannut olentoja toiselta planeetalta?
Kyllä, henkilökoht. 1%
Kyllä, joku tuttava 6%
Ei 92%
Epävarma* 1%

7. Jos toiselta planeetalta tulevat olennot pyytäisivät sinua avaruusalukseensa, lähtisitkö vai et?
Kyllä 21%
Ei 74%
Epävarma* 5%

8. Pitäisikö USA:n hallituksen mielestäsi tukea tieteellistä havainnointia etsittäessä älyllistä elämää tai muita planeettoja?
Kyllä 54%
Ei 41%
Epävarma* 5%

*) vapaaehtoinen vastaus

Gallupiin vastanneista miehistä 59% uskoo älylliseen elämään muualla maailmankaikkeudessa naisten osuuden jäädessä 49%:iin. Useammat demokraatit (51%) ja sitoutumattomat (63%) jakavat kyseisen näkemyksen kuin republikaanit (46%) tai konservatiiviset kristilliset (36%). Korkeammin koulutetut uskovat Maan ulkopuoliseen elämään enemmän (61%) kuin pelkän amerikkalaisen lukion (high school) suorittaneet. Vaikka miehet uskovatkin naisia useammin ulkoavaruuden olioihin, molemmista sukupuolista noin 30% uskoo olioiden jo käyneen Maapallolla. Miehet ja naiset uskovat myöskin yhtä paljon ufojen todellisuuteen, ja yhtä monet miehistä ja naisista väittävät nähneensäkin sellaisen. Yhtäläisesti, korkeasti koulutetut (26%) uskovat vähemmän ulkoavaruuden olioiden vierailleen Maassa kuin ne, jotka eivät koskaan ole opiskelleet collegessa (30%), vaikkakin molemmat ryhmät uskovat yhtä paljon ufojen todellisuuteen. Melkein puolet vastanneista uskovat hallituksen salaavan tietoja ufojen olemassaolosta. Useammat republikaanit (43%) uskovat tähän salaliittoon kuin uskovat itse ufoihin (36%), demokraattien (47%) ja sitoutumattomien (56%) uskoessa salaliittoon republikaaneja enemmän.

suomennos Marko Kettunen

Lyhennelmä Cynthia Foxin artikkelista ”The Search for Extraterrestrials” (Life 3/2000, s. 46-56).

 

Artikkelin julkaissut UFO-Finland ry

Eila La Bruna: Ufojen perimmäinen merkitys?

23.2.2011

Kuuluisasta yli 60 vuoden takaisesta Roswellin ufomysteeristä saakka monet ufotutkijat ja ufoista kiinnostuneet ovat pitäneet jotenkin itsestään selvänä, että ufot olivat juuri sellaisia kuin ne näyttivätkin olevan; fyysisesti todellisia ja ilmeisestikin meille tuntemattoman teknologian omaavien älyllisten olentojen ohjaamia lentäviä laitteita. Koska niiden ominaisuudet selvästi ylittivät oman teknologiamme saavutukset, niiden on oletettu tulevan maan ulkopuolelta, toisilta planeetoilta tai jopa toisista galakseista.

Eri puolilla maailmaa on kirjattu ylös miljoonia ufohavaintoja. Myös koko ajan tulee esille yhä enemmän kontaktihenkilöitä kertoen omaa tarinaansa olennoista, jotka ovat ottaneet heihin yhteyttä milloin miellyttävissä puitteissa, milloin äärimmäisen pelon ja kauhun tunnelmissa. Silti edelleenkään emme tiedä varmuudella, miksi ne ovat kiinnostuneet meistä ja mitä ne hakevat täältä planeetaltamme. Ovatko nämä vierailijat – alienit – vain sattumoisin tänne eksyneitä avaruuden tutkimusmatkaajia, jotka ovat huomanneet mielenkiintoisen paikan tutkimuksilleen? Vai olemmeko me, tämä ihmiskunta ja planeetta jotenkin erikoisia ja siksi kiinnostuksen kohteena? Ties vaikka ne ovat lyöneet vetoa meistä; pääseekö ihmiskunta mukaan todelliseen avaruusaikaan vai tuhoammeko jälleen kerran planeettamme?

Kun tutkijat ympäri maailmaa ovat koonneet tilastoja ufoista ja alienkontakteista, on alkanut itää ajatus, etteivät kaikki ehkä olekaan ihan sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden kerrotaan olevan. Lähes jokaisella kontaktihenkilöllä tuntuu olevan hieman eri näkemys asiasta. Monet kuvaavat kohtaamansa alienit jokseenkin ihmisten näköisiksi. Ne hengittävät huoletta tätä samaa ”saastaista” ilmaamme, gravitaatiomme ei näytä mitenkään vaikuttavan niiden fysiologiaan ja jotkut jopa puhuvat laillamme ja tuntevat kielemme tai käyttäytyvät muutenkin ”ihmismäisesti”. On tietenkin myös monia kuvauksia alieneista, jotka menevät yli kaiken loogisuuden ja ovat niin epätodellisen tuntuisia ja usein paranormaali-ilmiöiden kaltaisia, että niitä sen vuoksi on vaikea uskoa todellisiksi.

Siis kun katsomme kokonaisuudessaan näitä kuvauksia, mieleen nousee ajatus, että ne eivät vaikuttaisikaan aina ”aidoilta alieneilta”, sellaisilta kuin voisimme kuvitella niiden olevan suojavarusteineen ja hengityslaitteineen. Ovatko ne kenties vain todellisilta näyttäviä hologrammeja, joiden ”isännät” todellisuudessa istuvat omissa olohuoneissaan valovuosien päässä ohjailemassa kvanttitietokoneensa interaktiivista 3D-superhologrammitykkiään?

Kysymys siis onkin, missä menee raja? Mikä ja missä määrin on todellista ufo- ja ET-ilmiöissä?

Nykytieteemme, niin kvanttifysiikka pienessä kuin astrofysiikka suuressa mittakaavassa, on laajentanut näkemystämme maailmastamme ja koko maailmankaikkeudesta. Silti positiivisimpienkin mielikuvien mukaan havaintojemme ulkopuolelle jää suurin osa kaikesta eli noin 95 % oletetun Big Bangin jälkeen muodostuneesta aika-avaruudesta. Itse asiassa voimme nähdä vain noin 0,005 % kaikesta (sähkömagneettisen valon tietyn alueen)! *) Kun vielä lisätään tähän viimeisimmät kvanttifysiikan teoriat lukuisien dimensioiden (11 kpl **) olemassaolosta, joskin kovin kvanttimekaanisella tavalla ja sidottuna tämän hetkiseen todellisuuskäsitykseemme, niin havaintomahdollisuuksiemme sisään jäävä piiri pienenee entisestäänkin.

Tiedemiehet ovat joka tapauksessa tälläkin hetkellä tutkimassa monia mielenkiintoisia aspekteja, kuten matkustamista ajassa tai teleportaation mahdollisuuksia madonreikäteorioineen. Monet tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nuo oletetut (koska niitä ei ole virallisesti vielä suurvaltojen taholta tunnustettu) ET-vierailijat käyttävät juuri samaa kvanttifysiikkaan perustuvaa teknologiaa laitteissaan, johon me olemme vasta pääsemässä sisälle.

Siis tiedemiespiireissäkään ei enää pidetä täysin mahdottomana sitä ajatusta, että avaruudesta voisi saapua tänne saakka matkailijoita, huolimatta perusfysiikkamme laskelmien mukaisesta mahdottomuudesta ylittää valonnopeus ja sen mukaisesti epätodennäköisyydestä liian pitkiä aikoja vaativien avaruusmatkojen tekemiseen.

Vielä 10-20 vuotta sitten astrofyysikot pitivät epätodellisina sitä, että tultaisiin löytämään eksoplaneettoja, koska ”me olemme äärimmäisen harvinaisen sattuman tuloksesta syntyneitä”. Nyt näitä eksoplaneettoja löytyy harva se päivä; vuoden 2011 alkuun mennessä Wikipedian mukaan niitä oli löydetty 527 kpl! Silti monet tutkijat pitävät enemmän mahdollisena sitä, että tänne saapuvat ufot tulisivat toisilta olemisen/todellisuuden tasoilta (dimensioista) tai ainakin niiden kautta, kuin että matkustaisivat suoraan joltakin toiselta planeetalta.

Todellisuudessa tietoisuus on se, joka tarkkailee ja havaitsee. Uuden ajan aivotutkijat ja etenkin tietoisuuteen erikoistuneet tutkijat ovat todenneet, että tietoisuus ei ole sidottu aivoihin, vaan on jossakin ”ulkopuolella”. Aivotoiminta eli tietoinen mieli tekee sinne suodattuneesta informaatiosta yksilöllisten päätelmiensä mukaisen johtopäätöksen, joka on todellakin vain ”mielikuva” todellisuudesta. Koko tämä olemisen prosessi on tietoisuuden kasvamista meissä ja mielikuviemme muodostamista yhä laajemman todellisuuden mukaiseksi. (Henkisenä ”tutkijana” sanoisin, että tuomme esiin eli ”luomme” loputtomista mahdollisuuksista tuntematonta tunnetuksi.)

Mitä sitten voisi olla ufojen ja mahdollisten ET-olentojen todellisuus?

Koko tähän aiheeseen liittyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja joihin varmaankin jokainen ufotutkija joutuu jossain vaiheessa ottamaan kantaa. Mielestäni henkisyys kuuluu ufotutkimukseen, niin kuin kaikkeen muuhunkin, tieteen näkemysten lisäksi, mikäli haluamme tuntea tätä ufoasiaa kaikin puolin. Siispä pidänkin tärkeänä aivan ensimmäiseksi lähteä etsimään vastauksia omasta itsestämme; olemmehan itsekin avaruuden olentoja, vaikka emme ole vielä kovin kauaksi planeetastamme päässeetkään fyysisillä laitteillamme!

Kun alamme tutustua itsemme todelliseen olemukseen (olemme ikuisia henki-sieluolentoja väliaikaisesti ihmiskehossa), niin tietoisuutemme avartuu luonnollisesti. Alamme tunnistamaan yhä enemmän myös meissä piilevää todellisia voimiamme ja vielä usein ”paranormaaleiksi” luokiteltuja kykyjämme, jolloin meitä ei enää voida hallita tahdostamme riippumatta eikä ”viilata linssiin” taholta jos toiseltakaan.

Kysymyksiä joihin voisimme etsiä vastauksia, voisi olla mm.

Keitä me ihmiset oikeastaan olemme? Sattuman tuotetta vai jumalallisia olentoja?

Mikä on elämämme tarkoitus?

Miksi maailmamme on tällainen?

Ohjaako joku ulkopuolinen voima meitä? Matrix?

Olemmeko ehkä sittenkin itse vastuussa omiin kokemuksiimme?

Mitä tarkoittaa ja mitä on tietoisuus?

Mitä on todellisuus? Onko todellisuus ”oikeasti olemassa” vai onko se mielen ja/tai kollektiivitietoisuuden luomaa virtuaalitodellisuutta?

Miten havaintomme muodostuvat eli mikä tai kuka ne valitsee tai luo; näemme ja kuulemme enemmän kuin pääsee tajuntaamme (tästä mekanismista tiedetään jo paljon, vaan ei kaikkea)?

Piileekö meissä vielä tuntemattomia, latentteja ominaisuuksia ja kykyjä? Voivatko ns. paranormaalit kyvyt olla kaikille normaaleja, mutta jostain syystä emme vain ole osanneet ottaa niitä käyttöön?

Voimmeko itse jollakin tapaa muuttaa aivojemme kapasiteettia ja toimintaa parempaan suuntaan ja siten saavuttaa laajempi tietoisuus?

Voidaanko aivojamme stimuloida taikka manipuloida jollakin ulkopuolisella tekniikalla? Miten?

Kysymyksiä ufojen havaitsemisesta

Miten paljon voimme luottaa omiin havaintoihimme?

Voivatko ufot olla sittenkin ainoastaan mielikuvituksen tuotetta eli ne eivät olisikaan todellisia, kuten skeptikot niin mielellään haluavat uskoa?

Ufot ovat todellisia, mutta ehkä luomme itsekukin aivoissamme niistä yksilöllisen tietoisuutemme mukaisen mielikuvan? Jotkut näkevät, jotkut eivät vaikka vierellä seisoisi!

Miten paljon voi kollektiivinen tietoisuutemme vaikuttaa havaitsemiseen?

Onko ufoihin liitetyillä alieneille teknologiaa tai meille (ainakin yleisesti) tuntemattomia mielen manipulointitaitoja tai keinoja vaikuttaa siihen, mitä muistamme ja tiedostamme?

Ufojen havaitsemisen vaikeuksista ja ristiriitaisuuksista

Alienkontakteissa ovat muistikuvat usein vajaat tai vääristyneet tai ne puuttuvat kokonaan. Monessa ufokontaktitapauksessa on huomattu, että kontaktihenkilö ei muista tapahtumaa tai siitä on vain epämääräinen tunne. Se on kuin pyyhitty pois hänen mielestään tai hän muistaa vain osia tapahtumasta. Näitä menetettyjä muistikuvia on sitten kokeiltu mm. hypnoosin avulla tuoda muistin pimennoista tietoisuuteen. ***)

On havaittu myöskin, että eri vuosikymmeninä on ollut liikkeellä pääasiassa tietyn tyyppisiä ufoja. Nykyisin useimmat ufohavainnot ovat joko yksittäin tai muodostelmissa liikkuvia kirkkaita tai oransseja valoja. Kun nyt kuitenkin oletamme ufojen tulleen pitkien matkojen takaa jostakin kaukaa avaruudesta, niin tuntuu epätodennäköiseltä, että alienit vaihtaisivat kulkuvälineensä mallia jatkuvasti virtaviivaisempaan. Ellei sitten niiden teknologia salli myös muodonvaihdoksen ihan noin vaan lennossa! Vai olisiko syynä meidän odotuksemme eli ne ilmestyvät meille sellaisina kuin oletamme niiden olevan?

Myös alienit näyttävät tulevan ”samalta suunnalta” eri vuosikymmeninä. Esim. 50-60 -luvun ET:t olivat enimmäkseen ns. pohjoismaalaisen näköisiä pitkiä ja kauniita ihmisen kaltaisia viestintuojia. 70-luvulla oli hirviöitten ja kaikenlaisten pahaa uhkuvien alienien vuoro. Nyt viime vuosikymmeninä ET-olennot ovat enimmäkseen sieppauksiin erikoistuneita suurisilmäisiä ja isopäisiä ”harmaita” tai epämiellyttäviä liskoheimon edustajia. Kaikki tämä herättää ajatuksen, että kontaktihenkilöiden kautta meille annettaisiin määrätynlaista kuvaa niistä ja että niillä on kyky tai ne hallitsevat tekniikan, jolla voivat manipuloida ja muuttaa tietoisuuttamme.

Hyvin usein esim. valokuvissa on tullut ilmi ufoja, joita kuvaaja ei ole havainnut kuvan ottohetkellä. Syynä saattaa olla, että kameran silmän manipulointi on vaikeampaa jollakin telepaattisella tai tekniselläkään ”värähtelytaajuusmuuntajalla” verrattuna suojaamattomaan ihmismieleen. Kameran silmä valehtele; tosin sen käyttö monesti jotenkin ”estetään” ufojen sattuessa paikalle! Tietenkin on otettava huomioon, että nykyään emme voi luottaa kuviinkaan, koska niitä on niin helppo muokata omalla tietotekniikallamme!

Ihmissilmää ja tajuntaa voidaan harhauttaa monella, meillekin tutulla, tekniikalla. Eräs sellainen tekniikka on infraääniteknologia (kuuluu mm. USA:n sotilasteknologiaan). Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista tekniikkaa, jolla vaikutetaan tajunnan tasoon ja tahtoon kohdistamalla tietyn taajuista infraääntä haluttuun kohteeseen. Sillä voidaan saada aikaan tajunnassa hallusinaatioita tai jopa kuolema sydänpysähdyksellä. Se on siis myös tappoase!

Ufosieppaustapauksissa voimme olettaa esim. harmaitten käyttävän tätä tekniikkaa saaden siepatun ihmisen näkemään ne vaikkapa jonkun tutun hahmon muodossa kuten sotilashenkilönä, lääkärinä tai miellyttävänä vaaleahiuksisena ”pohjoismaalaisena”. Saattaa kuitenkin olla, että tällä tekniikalla ei niinkään voida määrätä, mitä kukin näkee, vaan kuva saadaan muodostumaan kunkin siepatun omien asenteiden, tunteiden (esim. pelko) ja uskomusten mukaisesti. Lyhyesti; sieppauksen kohde uskoo näkevänsä juuri sitä mitä odottaakin!

Infraäänet

Ovat normaalin kuuloalueen ulkopuolella.

Aseena lamauttava ja tasapainon menettävä vaikutus tietyllä taajuudella hyvin matalalla, kuten 7 Hz alueella vaikuttaa sydämen toimintaan jopa vahingoittaen sitä.

Vaikuttaa positiivisesti esim. 30 Hz:n ja matalan desibelin (n. 30 dB) alueella, jolloin vaikutus kohdistuu etenkin aivojen oikeaan etulohkoon eli tunneherkällä alueella saaden aikaan rentoutumisen.

Kissa on tunnetuin infraäänien lähde; ns. kehräämisen on todettu olevan 4-44 Hz:n luokkaa eli se on juuri infraäänialueella eli juuri sen vuoksi se on niin rentouttavaa! Kissat myös aivan selvästi manipuloivat omistajansa tahtoa saadakseen ruokaa; todettu juttu!

Mieli luo omat ”mielikuvansa”

Se miksi emme aina havaitse näitä vierailijoita, voi hyvinkin olla, ainakin osittain, omaa syytämme. Emme tunne vielä täysin omia aivojamme ja niiden havaintomekanismeja. Kaikki se informaatio, mitä aistimme välittävät siirtyy tiettyyn ”käsittelypaikkaan” tai ”kansioon” aivoissa, jossa asioiden tuleminen tajuntaamme riippuu paljolta neuronien ja synapsien riittävistä yhteyksistä. Karkeasti sanottuna; mitä enemmin on johonkin asiaan liittyviä synapseja ”kansiossa”, sen helpommin asia tiedostetaan. Onneksi synapseja syntyy koko elämän ajan, joten vanhakin koira oppii uusia temppuja!

On siis mahdollista, että me ihmiset itse vaikutamme tiedostamattamme ensisijaisesti siihen, millaisina havaitsemme ufot ja niiden olennot (ja yleensä mitä tahansa) vai näemmekö lainkaan niitä. Kun näemme jotain outoa, mitä emme kykene käsittelemään, niin saattaa tapahtua, että mielemme ei pysty luomaan minkäänlaista kuvaa asiasta. Tästä esimerkkinä on kertomus Kristoffer Kolumbuksen laivastosta ja alkuasukkaista, jotka eivät aluksi nähneet laivoja, koska heiltä puuttui kokonaan käsitteet niistä. Vasta vähitellen asian tultua tutummaksi eli, kun syntyy tietty määrä synaptisia yhteyksiä neuronien välille, voimme saada tajuntaamme mielikuvan tapahtuneesta. Yleensäkin mielikuvan luominen tapahtuu aina sen yksilöllisen tietoisuuden pohjalta, mikä kullakin on sinä hetkenä (onneksi aivojen käsittelykyky on kasvavaa ellei tauti ja vanhuus heikennä niiden toimintaa). Mielen luoma kuva niin ufoista kuin muustakin, on usein hyvin erilainen riippuen henkilöstä. Vaikka kyse olisi täysin samasta tapahtumasta, jokainen katsoo asiaa omien näkemystensä pohjalta eli havainto on aina subjektiivinen! Esimerkkejä tästä löytyy paljon ihan jokapäiväisestä elämästämme!

Kvanttifysiikasta olemme nähneet kuinka tarkkailija vaikuttaa aaltofunktion romahtamiseen hiukkaseksi eli sitä myöten atomin, molekyylin ja lopulta aineen ilmentymiseen. Tästä on helppo käsittää, että tarkkailija luo tapahtuman, jota tarkkailee eli hän saa sen, mitä odottaa saavansa. Tähän perustuu myös se ”salaisuus”, mitä tämän päivän bestseller-kirjat kertovat. Tämä tarkoittaa, että me itse olemme elämämme luojia enemmän kuin olemme koskaan uskoneet ja kuitenkin olemme tehneet sitä aina… tietämättämme. Voimme oppia tekemään sitä myös tietoisesti, mutta se ei niin helppoa kuin usein annetaan uskoa.

Me tai oikeammin meissä oleva tietoisuus (sillä pelkkä ajatus ei riitä) saa maailmankaikkeuden energian muuntumaan materiaksi ja maailmamme tapahtumiksi. Olemme itse ”oman näytelmämme” käsikirjoituksen kirjoittajia, draamamme näyttelijöitä oman itsemme eri puolien avustuksella (myös ne ”toiset” eli alienitkin ovat samaa ”itseä”). Myös ”lavastus että teatteri” ovat omaa luomustamme eli kaikki mitä koemme on vain omaa mielemme luomaa ”näytelmää”, kosmista harhaa eli ”maya” kuten itämainen filosofia kutsuu sitä. Tästä päätellen voimme olettaa, että myös kohtaamamme ufo- tai alienilmiöt ovat ”omaa luomustamme” tai jotenkin olemme vähintään ”kutsuneet” tapahtuman omaan todellisuuteemme.

Joissakin ufoihin liitetyissä tapauksissa saattaakin olla kyse jonkun yksilön tai ryhmän tietoisesti tahdollaan luomasta mielikuvasta (esim. voimakas toive nähdä UFO). Eli tällöin on kyse illuusiosta, joka kokijoista vaikuttaa todelliselta eli kyseessä on nk. kollektiivinen harha. Tällöin ei myöskään ”onnistuta” ottamaan kuvia eikä muutakaan konkreettista todistusaineistoa löydy!

Omiin silmiinsäkään ei voi luottaa!

Kun ajattelemme ufoja olentoineen todellisuuden kannalta, niin ne voivat olla täysin muuta kuin aistiemme välittämä tieto. Emme siis voi luottaa edes omiin silmiimme (esimerkkinä optiset illuusiot)! Kaikki aistiemme välittämä informaatio luo aivoissa mielikuvan, joka on meistä katsoen juuri niin kuin se vaikuttaa olevan eli se on subjektiivinen todellisuutemme. Kuitenkin tuon ”mielikuvan” on todettu riippuvan aivojen ”koottujen tiedostojen” laajuudesta sekä aivojen kyvystä käsitellä niitä. Jokainen siis näkee asiat omalla tavallaan. Esimerkiksi tästä voidaan mainita mikä tahansa tapahtuma, jolla on kaksi tai useampi näkijää, mutta jossa kukin näkee tapahtuman hieman erilaisena (tai joku ei näe yhtään mitään).

Mihin voimme sitten uskoa?

Ennen kuin tunnemme itsemme ja tiedämme, keitä me ihmiset oikein olemme täällä Linnunradan laitamilla Auringoksi kutsutun tähden kintereillä kiitävällä pienellä planeetalla, meidän on myös vaikeaa tunnistaa toisia ja toisenlaisia avaruuden asukkaita sellaisina kuin ne/he todella ovat ja kohdata lukuisat erilaiset maailmankaikkeuden elämää ilmentävät olennot tasaveroisina avaruuden asukkaina.

Meille on kerrottu monelta taholta, että ihmiskunta elää nyt parhaillaan kriittisiä vuosia, jolloin on tullut aika muistaa jälleen oma jumalallinen alkuperämme ja voimamme. Muussa tapauksessa emme pääse irti vieläkään Valosta kaukana olevista energioista ja sen edustajista, jotka ovat pitäneet meitä ohjaksissaan käyttäen vapaata energiaamme ja hallinneet tahtoamme omien päämääriensä täyttämiseksi. Emme vapaudu ”niistä” taistelemalla emmekä väkipakolla, sillä juuri siten ”ne” toivovatkin meidän toimivan… itseämme vastaan.

Olenkin sitä mieltä, että mitä tahansa olemme täällä oppimassa ja kokemassa, niin jokainen kokemus on aina yksilöllinen ja aina hieman erilainen kuin kenenkään toisen. Loppujen lopuksi voimme luottaa vain omiin tuntemuksiimme eli siihen mitä tunnemme oikeaksi. Mutta jos epäilys valtaa mielemme tai pelko pitää meitä vankinaan, niin voimme aina pyytää apua Korkeimmalta Itseltämme. Kokemuksesta tiedän, että vastaus tulee ennemmin tai myöhemmin, mutta aina se kumminkin tulee!

*) fyysikko G. Conforto kirjassaan ”Universo Organico e l’utopia reale”
www.giulianaconforto.it

**)wikipedia.org/wiki/M-teoria

***) mm. italialainen Corrado Malanga www.ufomachine.org/e-books.html

 

Artikkelin julkaissut UFO-Finland ry

70 vuotta modernia UFO-aikaa: Maailman tulee silti yhdentyä

Kesäkuun 24. päivä 2017 on 70. vuosijuhla Kenneth Arnoldin näylle joka pani käyntiin ”Modernin UFO-aikakauden”. 70 vuotta sitten pilotti Kenneth Arnold, etsiessään pudonnutta lentokonetta Cascade-vuorilla, näki 9 bumerangin muotoista esinettä jotka liikkuivat kuin leipäkivet veden pinnalla. Näin sai alkunsa termi ”lentävä lautanen”, ja sitä on laajalti käytetty (muiden ”tuntemattomien” muotojen lisäksi) USA:n ilmavoimien Project Blue Bookissa, jossa otettiin käyttöön ”tunnistamaton lentävä esine” (Unidentified Flying Object, UFO).

Mutta mitä olemme oppineet tähän mennessä? Se riippuu siitä ketä haluat kuunnella. Mielestäni sekä ufologia että kontaktihenkilöilmiö tarjoavat monia päteviä asioita tarkasteltaviksi. On olemassa vakavia todisteita siitä, että jonkin muun kuin ihmisen tekemiä sekä epäluonnollisia UFOja on olemassa. On ollut vääristelyjä ja liioitteluja sekä tarve uskoa ja sivuuttaa toisten ihmisten todisteiden tunnustaminen.  Meillä on ollut myös monia uskottavia kontaktihenkilöitä. Jotkut ovat tarjonneet valokuvatodisteita ja jopa kollektiivisia todisteita. On olemassa uskottavia, normaaliin toimintaan kykeneviä abduktihenkilöitä; toisin sanoen maapallon ulkopuolisten olentojen kanssa tapahtuneiden erilaisten tietoisten kontakti-ilmiöiden ”kokijoita”. Ja on olemassa uskottavia sisäpiiriläisiä sekä dokumentteja, jotka ovat useiden hyvämaineisten, kriittisten tutkimusinstituutioiden oikeaksi todistamia, kuten MUFON. Puhumattakaan ilmavoimista ja/tai eri maiden hallitusten virastoista jotka tutkivat UFOja ja jotka selkeästi ovat havainneet, että on olemassa tietty prosenttiosuus havainnoista joita ei voi rationaalisesti selittää virhehavaintoina, väärennöksinä tai harhoina. Lisäksi USA:n hallituksen (yleensä salainen) kiinnostus on ollut riittävän hyvin tutkijoiden kuten Richard Dolan ja Michael E. Salla dokumentoima.

Poislukien todistusaineisto, joka on saatu hypnoosin alaisena ja kokijoiden lausuntoina, meillä on nyt myös kohtuullisen kokoinen surveytutkimus, jota tekee F.R.E.E. (www.experiencer.org), jossa muutama tuhat yksilöä ovat anonyymisti vastanneet satoihin kysymyksiin heidän väitetyistä kontaktikokemuksistaan, ja tulokset viittaavat siihen että suurin osa näistä ei ole pahoja, vaan että ne ovat muuttaneet kokijoiden elämää positiivisin tavoin. Joten, tuntuukin nyt siltä että, huolimatta joistakin selkeästi ”negatiivisista” kokemuksista, nämä ovat vain vähemmistö raportoiduista kontaktikokemuksista ja että tilaisuus sovittaa yhteen väitteet ”kaikki ovat hyviä avaruusveljiä” ja ”kaikki ovat pahoja väärinkäyttäviä olentoja” on nyt mahdollista. Meidän tulee oppia ajattelemaan niin, että JOTKUT avaruusolennot voivat olla negatiivisia ja että meidän tulisi lopettaa itsemme erottelu — esimerkiksi — leireihin jotka tukevat tri. Steven Greeriä tai jotka tukevat  tri. David Jacobsia, sillä asiassa voi hyvin olla sopuratkaisu.

Suurempi osuus maailman populaatiosta on vastaanottavainen ajatukselle siitä, että maapallon ulkopuolelta voi löytyä eksoplaneettoja ja katolinen kirkko tuntuu olevan teologisesti avoin joko tälle mahdollisuudelle tai sitten sille että meidän luona on jo ”vierailtu”. Tieteellisiä malleja on syntymässä jotka osittain kykenisivät ottamaan mukaan informaation ja/tai tietoisuuden, sekä jotkut integratiiviset metateoriat voivat auttaa meitä integroimaan fysiikan, ”paranormaalin”, tietoisuuden ja psykologian, ja tarjoamaan selitysperustan, joka voi olla käyttökelpoinen jos iso ”P” Paljastus tai sarja pieniä ”p” paljastuksia tapahtuu.

Meidän tulee oppia yhdistymään tutkijoina, totuutta tavoittelevina ihmisinä siitä mitä ympärillämme tapahtuu ja — kokonaisuutena — lajina, jopa näin valeuutisten aikakaudella, ja itsemme legitimoivina kulttuurisina ”heimoina” ja narratiiveina. Tarve oppia olemaan olematta joko äärimmäisen höynäytettävä tai ahdasmielinen on elintärkeä. Ja jos me emme luo uusia kulttuurillisia normeja yhdessä elämiselle ja kaikkien elämänmuotojen kunnioittamiselle, syvällä yhteyden tunteella, saatamme tuhota kauniin elämää täynnä olevan jalokiviplaneettamme.

Yrityksiä varmentaa humanoidien jäänteitä on ollut aiemmin, kuten Be Witness -humanoidi Tetas de Cayeyssa,  Puerto Ricossa vuonna 1980, jota tutki kolme akkreditoitua oikeuslääketieteen tohtoria (Jaime Maussanin edustamina) sekä Atacaman humanoidi (tri. Steven Greerin edustamana), jota tutki luurakenteen sekä geneettisen analyysin asiantuntijat. Tulokset ovat olleet tulkinnanvaraisia, joidenkin mielestä kyseessä on anomalia, toisten mielestä normaali jäänne. Mutta muutamat kriitikot puolesta tai vastaan eivät tunnu huolellisesti tutkivan kaikkia muuttujia. Ja uusien ufologian sekä eksopolitiikan kehityssuuntien, kuten niinkutsutun ”salaisen avaruusohjelman”, mukana me tunnumme vain arvuuttelevan (usein luonteen tuhoavilla tavoilla) joko puolesta tai vastaan ilman sitä, että olisimme kykeneviä tilapäisesti hiljentämään jyrisevän tuomitsemisen tai että riittävästi kiinnittäisimme huomiota yksityiskohtiin asian puolesta tai vastaan. Vakavasti olen sitä mieltä, että tämä on vajavaisuus joka meidän todellakin tulee kuroa umpeen, jotta voisimme olla paremmin valmiita yksiselitteiselle maailmanlaajuiselle paljastukselle siitä, että meidän luonamme ”vieraillaan”.

Rukoilen myös, että liittyen Perun omalaatuisiin muumioihin, edistettäisiin ja jatkettaisiin huolellista, läpikotaista tieteellistä tutkimusta jolla paljastetaan objektiivinen totuus, jopa Gaian,  Maussanin ja Korotkovin sekä kumppaneiden raporttien lisäksi. Otettakoon mukaan toistettavat tutkimusproseduurit joilla joko varmennetaan tai kumotaan tulokset. Olkoon myös keskinäinen kyynisyys tutkijoiden sekä UFO-, kokija- ja eksopolitiikkayhteisöjen keskuudessa väistyvä! Meidän tulee odottaa parhaita mahdollisia tutkimuslöytöjä ennenkuin voimme ruveta tekemään lopullisia päätelmiä! Tuetaan Gaian sekä kollegoiden tämänhetkistä tutkimusta! Tämän tutkimuksen seuraukset ihmiskunnalle ovat erittäin tärkeät. Toivottavasti tämä tutkimus jatkuu ja objektiivinen totuus saadaan lujasti osoitettua.

Lisäksi sallikoon Perun hallitus lisätutkimuksen, jossa on mukana Perun tiedemehet jotka rehellisesti tuovat vääristelemättömän totuuden maailmalle. Olkoon heidän työnsä linjassa niiden tiedemiesten kanssa jotka tutkivat jo aihetta, huolimatta mahdollisuudesta että arkeologiset kohteet ja jäänteet saattavat olla luvattomasti käytettyjä. Uskon tämän olevan testi siitä kuinka aikuisia me olemme, ainakin kaikki me jotka välitämme ihmiskunnan alkuperästä sekä sen roolista kokonaiskuvassa, kuinka paljon oma ihmispotentiaalimme voi muuttua elämää parantavaksi ilmaisuksi, onko meillä yhteistä geeniperimää avaruusolentojen kanssa, kuinka meissä oleva jumalallinen ja pyhä voi toimia oppaana kaikkien kulttuuripremissejä tuhoavien löytöjen keskellä, sekä muista aiheista.

Tämä on ollut myös 70 vuotta ihmisrohkeutta, suureksi osaksi hyvien eettisten arvojen inspiroimana. Meidän tulee tunnustaa myös kaikkien vilpittömien UFO- sekä kontakti-,  kokija-, ja silminnäkijähenkilöiden eettinen rohkeus, mukaanlukien tutkijoiden (akkreditoitujen tieteentekijöiden) jotka ovat omistautuneet totuuden esiintuomiselle asettaen oman henkilökohtaisen siviilielämänsä sekä uransa vaaralle alttiiksi.

Olipa näistä muumioista yksikään sitten aito humanoidi tai ei, on selvää että tämä pitää saada selville. Tämä prosessi on kuin sosiaalinen koe, tapa ”mitata valmiutta paljastukselle tai aikuisuuden astetta” UFO-, tietoisuus-, mysteeri- eksopolitiikka- ja kokijapiireissä sekä koko kansakunnan eri kerroksissa.

Onko tämä tilanne Eksopoliittinen Valmiuskoe? Koe ykseyden asteen tietoisuudestamme? Olemmeko me valmiit olemaan riittävän yhtenäisiä lajina, ottaakseemme vastaan tiedon paljastuksesta ja/tai julkisesti tunnustetusta kontakti-ilmiöstä?

“María” asennossa joka viittaa ihmiskunnan sydämelliseen vastaanottoon

Me pyrimme syyttelemään toisiamme salaisista agendoista, petoksista ja tai rahallisista insentiiveistä toimintamme taustalla, ja me teemme niin jos veljemme välittävät tai pitävät totena jotain joka tuntuu olevan ristiriidassa tai kilpailevan sen kanssa mistä me välitämme eniten. Liian paljon tarpeettomia, erottelevia negatiivisia asenteita. Kuitenkin tässä tapauksessa meidän tulee yksinkertaisesti edistää asianmukaista tieteellistä tutkimusta ja oppia kunnioittamaan toisiamme enemmän! Jos muumiot ovat tuntemattomia humanoideja, romahtavatko uskonnot? Jotkut? Ehkäpä konservatiivisemmat, ortodoksisemmat, fundamentalistisemmat?

Loppujen lopuksi eikö suurinta osaa kiinnosta tämä vähän? Aikovatko akateemikot, hallituksen ja armeijan työntekijät puhua kovaan ääneen siitä mitä he tietävät UFOista ja avaruusolennoista? Tullaanko kulttuuriset vakaumukset sekä paikkamme universumissa miettimään asteittain uusiksi? Vai jatkavatko ihmiset samaan malliin leireihin jakaantuneena niinkuin ennenkin? Olivatpa muumiot sitten (yllättävän) ei-ihmisiin liittyvän kehityslinjan humanoideja tai ei, pidän tätä prosessia testinä kaikille meille, mukaanlukien ne ihmiskunnan segmentit jotka pitävät itseään tietoisempina. Voimmeko tulla kaikki yhteen sen sijaan että tyrmäämme muitten pyrkimykset kyyniseen sävyyn?

Joten 70 vuoden tutkimusmatkailun ajan ”Modernilla UFO-aikakaudella” meillä on nyt mahdollisuus suureen löydökseen. Mutta jälleen kerran kysymys on siitä miten me sen teemme. Miten me onnistumme pysymään kohtuullisina ilman toistemme kimppuun hyökkäämistä voi olla se todellinen testi joka pitää läpäistä ennenkuin paljastus voi mennä eteenpäin, tai mahdollisesti, sen on edes sallittua mennä. Meidän tulee yhdentyä tämän tarkoituksen myötä ja myös oppia kunnioittamaan ja kuuntelemaan toisiamme paljon enemmän.

Jos osoittautuu että ”Perun humanoidimuumiot” olivat väärennöksiä, meistä tulee kyynisempiä tällaisten tilanteiden varalle jotka muistuttavat meitä ”ulkoavaruuden elämän kontaktin fyysisistä todisteista”; lisäksi meistä tulee hieman enemmän tietoisia siitä miten me reagoimme kun tällainen mahdollisuus tulee eteemme. Täten se mikä on tärkeää ei ole ainoastaan tietomme arviointi siitä mitä me oikeasti tiedämme 70 vuotta Kenneth Arnoldin havainnon jälkeen; kyse on myös yhteiskunnallisen integraatiomme ja siihen liittyvän eettisen suoraselkäisyyden tilasta.

Olkoon niiden kokijoiden jotka näkevät koko totuuden, niiden todellisten sisäpiiriläisten sekä vakavien tutkijoiden jotka yrittävät tuoda totuuden eri UFOista päivänvaloon sekä kokijoiden uhraukset ja ponnistelut jatkuvan kukoistavia ja integroitukoot ne johdonmukaisesti ihmiskunnan hyväksi, ja tuokoon ne mukanaan terveet eksopoliittiset suhteet ja elämän maan päälle!

Giorgio Piacenza​

 

https://www.youtube.com/watch?v=xZPDhPeQnRY&t=316s

 

 

Artikkelin julkaissut Exonews.org

Mary Rodwell: Kosmiseen perintöömme herääminen

Mary Rodwell puhuu Australian lähikontakteista, hänen työstään näiden kokijoiden parissa sekä muusta.

Hän puhuu kirjastaan The New Human: Awakening to Our Cosmic Heritage. Tämä kirja ei puhu ainoastaan ufologisista ilmiöistä, vaan sillä on laajempi mandaatti. Silminnäkijäkertomukset viittaavat siihenm että ilmiö on kompleksi, monikerroksinen ja sen tarkoitus on aikaansaada evolutionaarinen siirtymä ihmisen tietoisuudessa ihmis- ja ei-ihmisälyjen välisten yhteistyön avulla. Silminnäkijäraportit puhuvat myös joidenkin ohjelmien tarkoituksen olevan aktivoida tällä hetkellä unessa oleva DNA:mme ja päästä käsiksi moniulotteiseen potentiaaliimme ja tajuta oma todellinen Kosminen perimämme.

Bio: Mary RODWELL RN on Australian Close Encounter Resource Networkin perustaja. (ACERN). Hän on syntynyt Britanniassa ja muuttanut läntiseen Australiaan vuonna 1991. Hän tällä hetkellä asuu Queenslandissa. Mary on entinen sairaanhoitaja, kätilö ja terveyskouluttaja ja hän työskenteli Britannian terveyspalvelujen piirissä. Vuodesta 1994 eteenpäin Mary on ollut ammattilaisvalmentaja, hypnoterapeutti, metafyysinen opettaja, tutkija, kirjailija, Reiki-mestari ja kansainvälinen puhuja.

ACERNin päärooli on tarjota ammattilaistukea, ohjeistusta, hypnoterapiaa ja informaatiota paranormaaleihin kokemuksiin liittyen, erityisesti abduktioilmiöihin ja muihin kontaktikokemuksiin liittyen.

Mary on kirjoittanut kirjan Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (2002), hän on tuottanut useita EBE-palkintoja voittaneita dokumentteja kuten Expressions of ET Contact: A Visual Blueprint? (2000), ja Expressions of ET Contact: A Communication and Healing Blueprint (2004).

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Vuosittainen UFO-raportti Kanadasta

Vuoden 2016 Winnipegissä sijaitsevan Ufology Researchin raportti Kanadan UFO-havainnoista julkaistiin maaliskuussa. Yhteensä oli 1131 UFO-havaintoa raportoitu ympäri Kanadaa.

Ensimmäistä kertaa 28 vuoteen kun tutkimusta on tehty, ainoastaan neljä prosenttia havainnoista kyettiin selittämään. Tutkimusjohtaja Chris Rutkowski sanoi, että harvinaisen vähäinen määrä voi olla tulosta tarkemmasta raakamateriaalin syynäyksestä ennen päätymistään raporttiin.

Kesä on suurta aikaa UFO-havainnoille, ja suurimmaksi osaksi ihmiset ovat nähneet taivaalla valoja.

Eniten raportteja on tullut niistä provinsseista, joissa asuu eniten ihmisiä. Quebec johti maata  38.5 prosentilla kaikista havainnoista, Ontariossa oli 26 prosenttia ja Brittiläisessä Kolumbiassa 17 prosenttia.

Kaikkein yleisin UFO-muoto havainnoissa oli vuonna 2016 yksinkertainen valopiste (57 prosenttia). Muita havaintoja olivat kolmio (neljä prosenttia), pallo (yhdeksän prosenttia), sikari (kolme prosenttia) ja tulipallo (viisiprosenttia). Klassinen ”lentävä lautanen” raportoitiin vain 48 kertaa.

Se mitä tutkimus kutsuu ”tuntemattomaksi” sisältää mm. sellaisia tapauksia kuin ”giganttinen levynmuotoinen esine jolla on ajovalot” joka nähtiin liikkuvan vuorten yllä Pohjois-Vancouverissa, sekä bumerangin muotoinen ”tähtisikermä” joka liikkui taivaalla St. Thomasissa, Ontariossa.

Myös reittilento Toronton yllä koki lähikontaktin esineen kanssa marraskuun 14. päivä.

”Lennon miehistö havaitsi esineen suoraan lentoratansa yllä. Esine näytti kiinteältä, noin viidestä kahdeksaan jalkaan läpimitaltaan ja donitsin muotoiselta”, tutkimus kertoo.

”Miehistön jäsenet saivat pieniä vammoja kun väistöliikkeitä tehtiin. Vaikka esin ei todennäköisesti ollut säähavaintopallo ja sen ehdotettiin olevan drone, huomioitiin kyllä se, että dronet eivät lennä noin korkealla”.

Tutkimus sanoi Liikenneturvallisuuskomitean sulkeneen tapauksen pois ”läheltäpititilanteena tuntemattoman ilmassa liikkuvan esineen kanssa”.

Lähikontaktitapaukset ovat vähissä, mutta omituisuusasteikolla korkealla.

Niihin kuuluu Cornwallissa asuva mies, joka raportoi laihan, parimetrisen, pitkäsormisen valkoisen avaruusolennon mustassa puvussa puhuneen hänelle hänen makuuhuoneessaan ennen lähtöään kävelemällä seinän läpi.

Mies Quebecin Lanaudieressa sanoi hänen saaneen kyydin kedolle ja hänet upotettiin kylpyammeeseen ”jossa hänet ympäröi kolme vihreää suurisilmäistä humanoidia, jotka kommunikoivat hänen kanssaan telepaattisesti.”

Kaikki lähikontaktit eivät olleet kuitenkaan näin dramaattisia. Eräs henkilö Ontarion Tecumsehissa raportoi, että avaruusolento varasti hänen aurinkolasit ja vyön, kun taas eräs toinen Quebecin Rimouskissa raportoi yksinkertaisesti sanoen ”Ne ottivat yhteyden minuun!”

 

Artikkelin julkaissut Times Colonist

UFOt ja UFO-todellisuus

Julkaisemme tässä uusiksi Sampo Puoskarin UFO-Finlandin sivuilla julkaistun artikkelin ”UFOt ja UFO-todellisuus”.

Vuonna 1998 työnsä päätökseen saanut Stanfordin yliopiston fyysikon Peter A. Sturrockin koolle kutsuma tiedemiesryhmä tutustui noin kymmeneen klassiseen, parhaaksi väitettyyn ufotapaukseen, jossa oli raportoitu tutkahavaintoja, fysiologisia vaikutuksia, väitettyjä elektromagneettisia häiriöitä, valokuvia ja jonkin verran terveysvaikutuksia.

Ufoilmiö on olemassa, eikä kukaan voi sitä kiistää. Se elää ja voi hyvin ainakin kansantarustossa, jossa sen yli 50 vuoden mittainen historia muodostaa tiettyjä ratoja kulkevan ja edelleen kehittyvän tarukokoelman. Kun asiaa tarkastellaan sosiologisten ja folklorististen vaikutusten avulla, ei ufoilmiön todenperäisyyttä voi epäillä. Ufot ovat jättäneet sormenjälkensä ihmiskunnan historiaan.

Kokonaan toinen asia on, miten ufoilmiö käyttäytyy suhteessa meidän tuntemaamme fyysiseen todellisuuteen. Ovatko ufot luonnonilmiöitä, avaruusaluksia vai kokoelma yhteensattumia, virhehavaintoja ja huijauksia? Ufot mielletään kuitenkin havaituksi fyysisessä todellisuudessa, ja ufotutkijat kautta maailman yrittävätkin kuumeisesti löytää vääjäämätöntä fyysistä todistusaineistoa ufojen materiaalisesta olemassaolosta.

Ufoilmiön vaikutukset sosiologisesti ja folkloristisesti ovat kuitenkin kaikkien tutkittavissa, tai ainakin pohdiskeltavissa. Ufoja koskevassa keskustelussa itse käsitteestä on tullut niin arvoväritteinen, että sitä käytettäessä unohtuu usein, miten sidoksissa itse ufohavainto ja tulkinta ovat kulloinkin vallitsevaan ufotodellisuuteen.

Ufotodellisuus on lyhyesti sanottuna se konteksti eli ympäristö, jossa ufohavainto tehdään ja tehty havainto tulkitaan. Kontekstiin kuuluvat niin havaitsijan persoonakohtainen tila, julkisuuden vaikutukset, ufotutkijan persoona, tiedeyhteisön suhtautuminen sekä havaintoaika ja kulttuuri.

Kun ufotarustoa tutkii, huomaa, miten se on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Siksi havaintoajankohdalla on merkityksensä. Alkuaikojen kimaltavista esinehavainnoista siirryttiin monimuotoisten humanoidien jälkeen moottoreita pysäytteleviin aluksiin. Nykyisin ufotarustoa hallitsevat maahansyöksyneitä ufoja jäljittävät tutkijat ja amerikkalaiseen muottiin ahdetut abduktiotarinat harmaine olentoineen.

Tutkijat ovat huomanneet havaintojen selvimmät kulttuurierot ainakin eteläamerikkalaisissa tapauksissa. Näiden maiden alueella ilmoitetaan selvästi muita enemmän, ehkä jopa yksinoikeudella, pieniä karvaisia olentoja, jotka käyvät ihmisten kimppuun. Muutenkin Etelä-Amerikan viidakoissa tuntuu taruston mukaan liikuskelevan perin aggressiivisia avaruusolentoja.

Kaiken tämän rinnalla kulkevat havaitsijan omat tiedot ja käsitykset ufoilmiöstä. Kriittisellä tavalla valistunut havaitsija saa yleensä eniten irti havainnostaan, kun taas huono skeptikko saattaa kääntää selkänsä merkittävällekin tieteelliselle löydölle. Toisaalta avaruusveljellisten ennakko-odotusten riivaama ufometsästäjä näkee lopulta haluamansa ilmiön vaikka katulampussa (vrt. Betty Hill).

Ufotutkijat muodostavat oikeastaan aika merkillisen yhteisön. Sillä on näet tapana itse määritellä, mitä se pitää ufoilmiöön kuuluvana asiana ja mitä ei. Selkeimmin tämän kehityksen näkee tarkastellessa ufotaruston kronologista kehitystä, johon jo aiemmin viitattiin. Kaikkien muistissa on se periaatteellinen kiista, jota käytiin humanoidi-ilmiön alkuvuosina suurten ufotutkimusjärjestöjen välillä: hyväksyäkö vai hylätäkö Euroopasta tulvivat raportit ufojen matkustajista? Samoin puheet maahansyöksyneistä ufoista oli julistettu pannaan, kunnes Mufonin konferenssissa 1978 puhunut Leonard Stringfield avasi Pandoran lippaan ja päästi Friedmanin kumppaneineen Roswellin kimppuun.

Ufotutkijayhteisö itse on taipuvainen muuttamaan ”virallista” kantaansa ufoilmiön alkuperästä, joskin ET-hypoteesi on alusta alkaen ollut voimakkaimmin esillä. Ufotutkimuksella on myös muoti-ilmiönsä; Lentävät lautaset, ufot, humanoidit, sähkömagneettiset vaikutukset, abduktiot ja muut kukoistavat yleensä aina kymmenisen vuotta kerrallaan. Kontaktikulttilaisia ei vakava ufotutkimus sentään vielä ole ottanut todesta, vaikka he tätä käännytystyötä ovatkin hartiavoimin tehneet.

Rinnan ufotutkijayhteisön käsitysten kanssa ufotodellisuudessa kulkevat tiedeyhteisön ja järjestäytyneiden skeptikkoryhmien käsitykset. Nämä saavat palstatilaa arvostetuissa tiedejulkaisuissa ja kansallisissa medioissa, vaikka usein heidän tietämyksensä ufoilmiöstä ja -tarustosta on heikkoa. Yhtä kaikki, heidän lausuntonsa ja yleinen ufoilmapiiri eivät voi olla vaikuttamatta ufohavainnon tulkintaan ufotodellisuudessa.

Myös tiedotusvälineiden asenne on merkittävä. Tiedotusvälineet ovat eri asia kuin niissä esiintyvät asiantuntijavieraat, koska tiedotusväki itse valitsee esiintyvät henkilöt ja sen tavan, jolla ufoilmiötä käsitellään. Esimerkkinä käyköön muuan 80-luvun ufotapaus, jossa asiantuntijana esiintyneen henkilön nimi Schwerdtfergger oli Helsingin Sanomiin päätynyt asussa Schwarzenegger!

Tiedotusvälineet vaikuttavat suoranaisesti siihen, millaista julkista ufokeskustelua milloinkin käydään. Yleisesti voidaan todeta, että kumpikin väittelyosapuoli pyrkii tietoisesti tai tiedostamatta piilottamaan omaa kantaa vastaan puhuvat asiat ja suurentelemaan itselle myönteisiä asioita. Samalla kun ufokeskustelu voi olla vilkasta, sen taso saattaa olla huono, mikä myös vaikuttaa ufotodellisuuteen.

Julkisen keskustelun rinnalla kulkee ufoviihde. Se on selvästi sidoksissa yleiseen ufokiinnostukseen, mutta samalla se voi olla merkittävä mielipiteen ja ufoilmapiirin muokkaaja. X-Filesin puolianalyyttinen ote näkyy myös ihmisissä ja samalla katsojaluvuissa. Sen kilpailija Uhka taivaalta ei menestynyt, koska se oli edellisen kopio ja lisäksi tylsän yksioikoinen. Ufoviihteen vaikutusta ihmisiin on kuitenkin yhtä yksioikoisesti liioiteltu (vrt. Kari A. Kuure Tähdet ja Avaruus -lehdessä 4/97). Kyseessä on sama suomalaiskansallinen yliholhoava tyyli, joka loi aikanaan maailman tiukimman videosensuurilain, ja se juontaa juurensa siitä virheellisestä käsityksestä, etteivät ihmiset ymmärrä katsomaansa.

Ufohavainnon tärkein tekijä on ufohavaitsija itse. Tutkija ei voi olla kiinnostunut aidosti ufoilmiöstä, ellei hän ole samalla kiinnostunut myös havaitsijasta. Siksi kaikki havaitsijan tilaan liittyvät tekijät olisi selvitettävä, sillä niillä voi olla merkittävä osuus ufohavainnon syntyyn tai ainakin tulkintaan.

Ufotodellisuudessa havaitsijaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa havaitsijan perhe, talous, henkiset arvot ja henkinen tila. Liian suuren henkisen paineen alaisena itse kukin voi päätyä vääriin ratkaisuihin, tai ihmispsyyke voi kehittää torjuntamekanismina jotain ufomaista, joka siirtää ajatukset pois synkästä arjesta.

Havaitsijan sosiaalinen ympäristö vaikuttaa myös. Jos hän asuu alueella, jossa naapurit, työyhteisö ja perhe ovat esimerkiksi avaruusveljien lumoissa, se voi muokata havaitsijan tulkintaa omasta havainnostaan. Toisaalta kielteinen sosiaalinen ympäristö johtaa yleensä siihen, ettei mahdollista havaintoa koskaan ilmoiteta.

Laajemmalti myös maailman tila vaikuttaa havaitsijaa ja kukaties itse havaintoon. Jos maailma on sodan partaalla tai globaali lama on riistänyt ihmiskunnalta toivon, tilalle astuvat psykologisin syin arkea helpottavat kuvat ja havainnot avaruuden auttavista olennoista. Tämä vaikutus on nähtävissä ufoilmiötä ja maailmanhistoriaa kronologisesti vertailtaessa.

Viimeisenä linkkinä ufotodellisuudessa on se henkilö, joka ottaa uforaportin vastaan. Ufotutkija voi omalla toiminnallaan tuoda lisää piirteitä uforaporttiin. Jos tutkija on vankkumaton kontaktikulttilainen, hän käsittelee havaintoa eri tavalla kuin kriittinen tutkija. Jos esimerkiksi pienen maan ufohavaintoja keräävät vain kontaktikulttilaiset, sekin näkyy ufohavaintoarkistossa, jota jälkipolvet toivottavasti tutkivat.

Ufohavainto itse voi vielä vaikuttaa ufotodellisuuteen, sillä jos se haudataan arkistoon kommentoimatta, se saattaa haudata rinnallaan kymmenen muutakin samanlaista havaintoa. Jos havainto taas saa julkisuutta, se saattaa tuoda esille kymmenen muuta havaintoa ja jopa synnyttää itse vielä kymmenen muuta havaintoa.

Ufotodellisuus on alue, jonka vaikutusta ufohavaintoon ja -havaitsijaan ei saa unohtaa. Aivan liian usein ufotapauksia käsitellään ja arvotetaan 50 vuoden aikana kehittyneen kaavan mukaan, vaikka itse ilmiöllä ei ole mitään kaavaa. On olemassa hypoteeseja, havaintoja ja väitettyjä havaintoja, mutta muuten jokainen ufotutkija on samalla lähtöviivalla. Vaikka ufotodellisuus ei olekaan välttämättä kaikille sama, on se voitava suhteuttaa havaintoihin. Muuten jäljellä on vain suunnaton pino hyödyttömiä muistomerkkejä ajasta, jolloin ihmiset näkivät pieniä vihreitä miehiä.

Artikkelin julkaissut UFO-Finland ry

Blink-182:n kitaristille UFO-palkinto

Mainitsimmekin tästä kun Blink-182:n kitaristi Tom DeLonge julkaisi UFO-kirjan viime vuonna.

Nyt tämä teko on poikinut hänelle palkinnon.

Jopa rokkistarat haluavat uskoa pieniin harmaisiin miehiin taivaista.

Blink-182n entinen pääjehu ja kitaristi Tom DeLonge on pitkään työskennellyt yhdessä ”kaikkein korkeimpien tasojen henkilöston kanssa puolustusministeriöstä ja NASAsta” paljastaakseen totuuden UFOista.

UFOja etsimässä

DeLongen intohimo UFOja kohtaan saattaa olla uutinen, mutta kyseessä ei ole vain muusikon omituinen harrastus. Hän on vakavissaan opiskelemassa kaikkea mahdollista mikä on mahdollista saada tietää UFO-havaintojen historiasta ja nykyisyydestä, kuten myös mistä tahansa tiedemiesten tekemästä UFO-ilmiöihin liittyvästä tutkimuksesta.

DeLonge on kirjoittanut kirjoja (sekä faktaa että fiktiota) avaruusolennoista, ja jopa perustanut oman verkkosivun, To The Stars, joka on omistautunut ”inspiroimaan uudenlaista arvostusta perustavanlaatuisille, kuitenkin ratkaisemattomille, mysteereille liittyen tieteeseen ja universumiin tutkimuksen ja viihteen avulla, joka lopulta rakentaa yhteisön, positiivisuuden ja toivon.”

Tästä työstään International UFO Congress, ufologien kokoontuminen, kunnioitti DeLongen vaivannäköä vuoden 2017 UFO-tutkijapalkinnolla helmikuun 22. päivä.

DeLonge ei voinut olla paikalla henkilökohtaisesti, mutta hän lähetti kiitospuheen videolla IUFOC:n osallistujille.

”En ole vielä valmis”, DeLonge sanoi videollaan. ”Olen käyttänyt 20 vuotta lukien Roswellista, Churchillista, törmäyksistä, natseista jotka rakentavat aluksia, siitä mitä on Marsissa ja kuun toisella puolella; olen tehnyt tuon kaiken. Käytän pahamaineisuuttani tekemään jotain kunnianhimoista… ja edistyn todella hyvin.”

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity