MKULTRA

Onko MKULTRA tehnyt Amerikasta yhden suuren kultin?

MK-Ultra Project

Tästä on useita muita esimerkkejä, että kun valtio tarkoituksella on myrkyttänyt tiettyjä alkoholivarastoja (kieltolain valvonnassa), joista he tiesivät eräiden ihmisten juovan, kymmenen tuhatta amerikkalaista kuoli ja monet tuhannet muut saivat myrkytysoireita. (Tästä huolimatta ohjelmaa jatkettiin jonkin aikaa, vaikka siitä väiteltiin kovasti kongressissa kun kuolonuhreja alkoi esiintyä.)

Toinen “kiinnostava” ohjelma oli vuosina 1953-1964, kun keskustiedustelupalvelu (Central Intelligence Agency, CIA) teki kokeita kymmenillä amerikkalaisilla biologisten ja kemiallisten aineiden toiminnasta heidän tietämättään Project MKULTRAn alaisuudessa. Nämä salaiset kokeet sisälsivät mm. koehenkilöiden altistamista hallusinogeenisille huumeille ja muille kemikaaleille.

On vaikeaa löytää virallisia dokumentteja ohjelmasta. Kuitenkin vuosina 1976-77 Yhdysvaltain senaatti teki tutkimuksia ja jopa piti komitean kuulemistilaisuuden Project MKULTRAsta. Tuolloin julkaistiin iso osa siitä mitä ohjelmasta nykyään tiedetään.

MKULTRAn tarkoitus

Kuulemistilaisuuden raportin mukaan projektin tarkoitus oli “kehittää kyvykkyys biologisten ja kemiallisten materiaalien salaisessa käytössä.” [1] Motivaatio oli myös puolustuksellinen, tuolloin monet pelkäsivät kylmän sodan Venäjää ja Kiinaa, joiden uumoiltiin jo kehittäneen tällä alalla aseita. Papereissa lukee:

Kattavan kyvykkyyden kehittäminen salaisessa kemiallisten ja biologisten aseiden sodankäynnissä antaa meille laajan tietämyksen vihollisen teoreettisesta potentiaalista, mikä näin mahdollistaa meidän puolustaa itseämme sellaista vihollista vastaan, joka ei välttämättä ole niin pidättyväinen näiden tekniikoiden käytöstä kuin me olemme.

MK ultra

Virallisesti vuonna 1953 käynnistetty ohjelma oli vuoteen 1955 mennessä laajentanit CIA:n valtaoikeuksia MKULTRAn avulla tekemään mm. seuraavaa:

Seuraavien materiaalien ja menetelmien kehittäminen, mm. sellaisten

– jotka pahentavat alkoholin aiheuttamaa sekavuustilaa
– jotka tekevät hypnoosin tuottamisesta helpompaa tai muuten parantavat sen käyttökelpoisuutta
– jotka tehostavat henkilöiden kykyä sietää kieltäymystä, kidutusta ja pakottamista kuulustelun ja niinkutsutun “aivopesun” aikana
– jotka tuottavat muistinmenetyksen tapahtumista, jotka edeltävät aineen käyttöä tai jotka tapahtuvat käytön aikana
– [jotka tuottavat] shokki- ja hämmennystilan pitkiksi ajoiksi ja joita voidaan käyttää salaa
– jotka tuottavat fyysisen toimintakyvyttömyyden, kuten jalkojen halvaantuminen, akuutti anemia jne.

LSD-kokeet

Senaattori Edward Kennedy piti puhetta kuulemistilaisuudessa. Hänen avauskommenteissaan hän huomautti, että on

“laaja testaus- ja kokeiluohjelma” johon kuuluu salaisia huumekokeita pahaa-aavistamattomilla kansalaisilla “kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ylä- ja alatasoilla, natiiveilla ja ulkomaalaisilla.” Useat näistä kokeista sisälsivät LSD:n antamista “pahaa-aavistamattomille koehenkilöille sosiaalisissa tilanteissa.”

Monissa näistä huumekokeista, erityisesti alkuvaiheessa, ei ollut “mitään lääketieteellistä henkilökuntaa, joka olisi antanut huumeita tai tarkkaillut niiden vaikutuksia.” Usein satunnaisesti valitut koehenkilöit “sairastuivat tunneiksi tai päiviksi, mm. joutuivat sairaalaan ainakin yhdessä tapauksessa.”

Vieläkin huolestuttavampana osa näistä kokeista osoittautui kuolettaviksi, mutta se ei estänyt CIA:ta jatkamasta kokeilujaan:

Kahden amerikkalaisen kuolema voidaan yhdistää näihin ohjelmiin; toiset ohjelmaan osallistuneet saattavat edelleen kärsiä vaikutuksista. . . . Se seikka, että he jatkoivat vuosia LSD:n salaa antamista pahaa-aavistamattomille koehenkilöille kertoo perustavanlaatuisesta ihmiselämän arvon väheksymisestä.

Eräs näistä elämistä kuului tohtori Frank Olsonille, joka oli itse tutkijana Yhdysvaltain armeijassa. Olson tutki “biologisten aseiden hyökkäyskäytön tekniikoiden kehittämistä… [ja] biologista tutkimusta CIA:lle.”

Yhdeksän muun samanlaisen tieteilijän kanssa hän otti osaa Marylandin Deep Creek Lakessa mökillä pidettyyn konferenssiin marraskuussa 1953. Siellä CIA:n operatiivit terästivät tutkijan Cointreau’ta LSD:llä. Vasta juotuaan juomansa he tajusivat, että heidät oltiin huumattu.

Useimmat tutkijat selvisivät kokemuksesta hyvin eikä heillä ollut jälkivaikutuksia, mutta tohtori Olson ei koskaan selvinnyt koitoksesta. Pian kokeen jälkeen hän alkoi ”ilmentää paranoian ja skitsofrenian oireita”.

Tri. Olsonin esimies ja CIA, jotka pyörittivät kokeita, järjestivät hänet hoitoon New York Cityyn. Viettäessään yötä hotellihuoneessa CIA-viranomaisen kanssa, sen jälkeen kun hän oli pyytänyt herätystä huomiselle, tri. Olson jotenkin onnistui putoamaan ikkunasta. Toinen CIA-viranomainen (Lashbrook) raportoi:

Arvioltat kello 2:30 yöllä lauantaina marraskuun 28. päivä Lashbrook heräsi äänekkääseen “lasin rikkoutumiseen”. . . . Olson “oli puskenut itsensä suljetun ikkunan ja kaihtimien läpi. Hän putosi alas kymmenennestä kerroksesta ja kuoli.

Tutkimuksia joissa oltaisiin selvitetty vilunkipeliä, erityisesti CIA-viranomaisen vilunkipeliä (joka oli sekä vastuussa kokeista että yksin Olsonin kanssa huoneessa), ei koskaan tehty.

Yliopistot, vankilat ja sairaalat tekevät kokeita

Senaattori Kennedy huomautti kuulemisessa, että monet muutoin kunnialliset instituutiot oltiin vilpillisesti otettu mukaan MKULTRA-projekteihin:

Se mistä tässä puhutaan on… monien tämän maan loistavien tutkimuskeskusten perversiosta ja korruptiosta, CIA:n rahoilla, jossa joku huippututkija oli pahaa-aavistamattaan mukana CIA:n rahoittamassa tutkimuksessa josta heillä ei ollut tietoa tutkimuksen tai rahallisen tuen taustoista.

Kuulemisraportin mukaan “68 yliopistoa tai instituutiota oli mukana” sekä “185 ei-valtiollista tutkijaa ja assistenttia” työskenteli näissä projekteissa.

“Lääkäreitä, toksikologeja ja muita mielenterveyden ja päihdealan asiantuntijoita” houkuteltiin MKULTRAan apurahoilla, jotka “jaettiin näennäisesti tutkimussäätiön palveluksessa, täten piilottaen CIA:n intressit asiantuntijainstituutiolta.”

Kahdestatoista MKULTRAan osallistuneesta sairaalasta jotkut tekivät kokeita terminaalivaiheen syöpäpotilailla — oletettavasti koska kokeiden odotettiin tuottavan pitkäkestoisia haittavaikutuksia, josko ne eivät olisikaan suoraan kuolettavia.

Surullista kyllä, sairaalat (ja mahdollisesti potilaat) suostuivat näihin kokeisiin, ja CIA usein maksoi instituutiolle. Esimerkiksi elokuun 1955 alaprojekti 23 toimi seuraavasti:

Projekti-insinööri. . . antoi luvan sopimustyöntekijälle maksaa sairaalan kulut tietyille henkilöille, jotka kärsivät parantumattomasta syövästä, palkkioksi näiden kemikaalien vaikutusten tutkimisesta heidän terminaalivaiheen sairautensa aikana.

Samalla tavoin monet muut kokeet tehtiin salaa: “Me tiedämme nyt, että jotkut pahaa-aavistamattomat kokeet tehtiin rikollisilla seksuaalipsykopaateilla.”

Kaikki testaus ei tehty koehenkilön siitä mitään tietämättä, vaikka se ei tehnyt kokeilusta yhtään sen eettisempää. Esimerkiksi National Institute of Mental Health Addiction Research Centerin tekemä vankilakoe  Lexington Rehabilitation Centerissa (vankila huumeongelmaisille) vangieille, jotka lupauutivat osallistumaan hallusinogeenisten huumeiden kokeisiin, luvattiin (ja myös annettiin luvatut annokset) “huumetta johon he olivat koukussa”.

Muita sekalaisia kokeita

Tuntematon määrä muita kokeita aiheissa “kuten sähköshokit, häirintätekniikat hyökkäyskäyttöön. . . [ja] kaasusprayt ja aerosolit” joita käytettäisiin “salamurhan toteutusjärjestelmissä” tehtiin myös.

Lisäksi MKULTRAn tieteentekijät saivat luvan tehdä “lisäkokeita ihmisten käyttäytymisen kontrolloimiseksi”, mm. “säteilytys. . . [ja] puolisotilaalliset laitteet ja materiaalit.”

Hirvittävät salakokeet

Project MKUltra käsitti 149 alaprojektia “joista monet liittyvät jollain tavalla käyttäytymisen muokkauksen, huumeiden hankkimisen, testaamisen ja salaa antamisen tutkimukseen”, muunmuassa seuraavat:

– “6 alaprojektia, joissa tehtiin kokeita pahaa-aavistamattomilla koehenkilöillä.”
– 8 alaprojektia hypnoosista, joista kahdessa käytettiin myös huumeita.
– 7 alaprojektia huumeiden tai kemikaalien käytöstä.
– 4 alaprojektia käytti “maagikon taitoja. . . esim. salaa huumeisiin liittyiven materiaalien antamiseen.”
– 9 alaprojektia tutki unia (lue: univajetta) ja psykoterapian vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen.
– 6 alaprojektia tutki vaikutuksia, jotka aiheutuvat ihmiskudokselle “eksoottisista patogeeneista ja kyvystä käyttää niitä tehokkaissa annostelujärjestelmissä.”

CIA kadotti tai tuhosi kaikki Project MKULTRAan liittyvät dokumentit

Surullista kyllä, mutta ei mitenkään yllättävää, että melkein mitään dokumentteja ei jäänyt jälkeen 10 vuoden salaisesta toiminnasta. Kuten senaattori Kennedy kommentoi:

Ehkäpä kaikkein häiritsevintä kaikessa tässä on se, että ihmiskokeiden laajuus on tuntematon. Kaikesta tästä jääneet dokumentit tuhottiin vuonna 1973, silloisen CIA-johtaja Richard Helmsin käskystä.

Joitain papereita selvisi tuhosta, koska uusia papereita löydettiin vuonna 1977:

Me uskoimme, että tallenne, vaikkakin epätäydellinen, oli niin täydellinen kuin se tulisi olemaan. Sitten eräs henkilö, FOIA-tietopyynnön avulla, sai aikaan sen mitä kaksi senaatin komiteaa ei saanut. Hän sai viraston etsimään lisädokumentteja . . . . Paperit paljastivat paljon suuremman kokeilujen sarjan kuin mitä aiemmin oltiin luultu tehdyn.

Yhtä kaikki, nämä paperit jättävät epätäydellisen kuvan ohjelmasta.

Ei tilivelvollisuutta

Kaksi oikeusjuttua MKULTRAn toiminnasta pääsi korkeimpaan oikeuteen asti, mutta molemmat suojelivat valtiota kansalaisten oikeuksien yli:

Vuonna 1985 oikeus päätti tapauksessa CIA vs. Simms että MKULTRAan osallistuneiden instituutioiden ja tutkijoiden nimet eivät kuuluneet FOIAn alaisuuteen johtuen CIA:n tarpeesta suojella sen “tiedustelulähteitä”.

Vuonna 1987 tapauksessa United States v. Stanley oikeus päätti, että palvelustyöntekijä, joka oli vapaaehtoisesti osallistunut kemiallisten aseiden kokeisiin, mutta joka itse asiassa sai annoksen LSD:tä, ei saanut lupaa tuoda tapausta Federal Tort Claims Actin alaisuuteen, joka antaa luvan yksityisille tahoille haastaa Yhdysvaltojen valtion oikeuteen.

 

Artikkelin julkaissut Anomalien

Yksi vastaus artikkeliin ”Onko MKULTRA tehnyt Amerikasta yhden suuren kultin?”

  1. ”(Central Intelligence Agency, CIA) teki kokeita kymmenillä amerikkalaisilla biologisten ja kemiallisten aineiden toiminnasta heidän tietämättään Project MKULTRAn alaisuudessa. Nämä salaiset kokeet sisälsivät mm. koehenkilöiden altistamista hallusinogeenisille huumeille ja muille kemikaaleille.”

    CIA tekei hirvittävät salakokeet satunaisesti valituilla ihmisillä vakoiluohjelman hyväksi, eivätkä piittanneet mitään tekemistään rikoksista, jos ne tapahtui vain heille arvostetun ”palvotun” maan vakoiluohjelman hyväksi. Kaikkia testauksia ei tehty koehenkilön siitä mitään tietämättä, mutta se ei tehnyt heidän hirvittävistä kokeilusta yhtään sen eettisempää. Heillä ei siis tunnu olevan mitään tilivelvollisuutta.

    CIA:n tutkimusprojekti MKULTRA vaikuttaa kuin kultti palvonta menoilta siihen liittyvästä moraalin käsityksestä ja sen säännöistä oikeasta ja väärästä mitään välittämättä. Mielestäni CIA:n ammattikunnalla pitäisi olla samanlaiset moraaliohjeet kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

    eettinen etiikkaan sisältyvä t. etiikkaa koskeva-

    etiikka oppi moraalista; moraalisuus; moraaliset säännöt. Sanojen ”moraali” ja ”etiikka” merkityssuhde vaihtelee. Usein sanotaan, että moraali on käsitys oikeasta ja väärästä, etiikka taas moraalien tutkimista, moraalifilosofiaa, Vanha suomalaisempi oppisana tälle on ”siveysoppi”, mutta nykyisin ”siveys” tulkittaneen kuitenkin toisin kuin tässä olisi tarkoitus. Käytännössä ”etiikka” on usein vain toinen nimitys moraalille, ehkä painottaen enemmän ns. sisäistä moraalia vastakohtana yhteisön julkiselle moraalille. Toisaalta esimerkiksi ”ammattietiikka” (tai ”eettiset ohjeet”) tarkoittaa ammattikunnan moraaliohjeita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.