Virukset ovat herkkiä alkalitasapainolle

On tiettyjä tärkeitä aihepiirejä, joista lääkärit ja maailman terveysviranomaiset eivät halua sinun olevan tietoinen.

Se seikka, että useimmat virukset ja kaikki fysiologiset prosessit kehossa ovat pH-herkkiä, on yksi näistä.

Huolimatta siitä, että pH-lääketiede tarjoaa meille keinon käsitellä virusinfektioita helposti, turvallisesti ja halvalla, viranomaiset ja jopa vaihtoehtolääketieteen tahot eivät vain kykene käsittämään sitä miten ruokasooda on yksi tärkeimmistä hoitokeinoista joilla me voimme taistella koronavirusta vastaan.

Tutkijat Massachusetts General Hospitalissa (MGH) USA:ssa ovat löytäneet useimpien ihmiskuntaa piinaavien tartuntatautien ’Akilleen kantapään’ ja on totta, että on olemassa heikkouksia joita voidaan hyödyntää. Mutta he eivät ole tarkastelemassa käytännöllistä tai hyödyllistä keinoa taistelussamme viruksia vastaan.

Useimpien virusten ’Akilleen kantapää’ (tai heikko kohta) on vetää niiden jalkojen alta alkalitasapainon matto.

Influenssaviruksen kyky vapauttaa sen genomi eri happamuusolosuhteissa kytkeytyy koko influenssaviruksen leviämiseen.

pH:n raja jolloin havaitaan fuusio ensi kerran voi vaihdella riippuen eri kalvoproteiini hemagglutiinin (HA) serotyypeista, ja se voi korreloida virulenssin kanssa.

HA:n happoemästasapaino kytkeytyy viruksen onnistuneeseen leviämiseen linnusta ihmiseen.

Koronaviruksen leviävyys on erittäin herkkä pH-tasapainolle.

Esimerkiksi koronaviruksen MHV-A59 -lajike on varsin vakaa pH-arvolla 6.0 (hapan) mutta muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti inaktivoiduksi lyhyesti hoitamalla pH:lla 8.0 (emäksinen). Ihmisen koronaviruslajike 229E on maksimaalisen infektiivinen pH-arvolla 6.0. Solujen infektoiminen koronaviruslajilla A59 pH-arvolla 6.0 (hapan) pH-arvon 7.0 sijaan (neutraali) lisää viruksen tartuttavuutta kymmenkertaisesti.

Data viittaa siihen, että koronavirus IBV käyttää suoraa, matalasta pH-arvosta riippuvaa viruksen ja solun fuusion aktivaatioreaktiota.

”Koronavirus IBV:n fuusio isäntäsoluun ei tapahdu neutraalissa pH:ssa ja tuo fuusion aktivaatio riippuu prosessin matalasta pH-arvosta, puolimaksimaalinen fuusionopeus on pH-arvolla 5.5. Fuusiota ei tapahtunut paljoakaan tai melkein yhtään yli 6.0:n pH-arvoilla.”

pH:n nostaminen (emäksiseen tilaan) kasvattaa immuunijärjestelmän kykyä tappaa bakteereja, sanoo The Royal Free Hospital and School of Medicine in London.

Virukset ja bakteerit, jotka aiheuttavat nuhakuumetta menestyvät happamissa olosuhteissa. Jos pidämme pH:mme hieman liian emäksisenä välillä 6.8-7.2, voimme vähentää riskiä ja pienentää flunssan, kurkkukivun ja nuhakuumeen vakavuutta.

Emäksisyyttä kasvattamalla meillä kyllä on laimeita virusinfektioita ja sama pätee myös bakteeri- ja sieni-infektioihin.

Bakteerien ja sienien etäpesäkkeiden muodostus keuhkoissa keuhkokuumepotilailla vähenee merkittävästi kun natriumbikarbonaatin toimivuutta verrataan suolaveteen.

Lääketieteen tutkijat ovat jo tullet tulokseen, että 8.4%:n liuos natriumbikarbonaattia on turvallinen ehkäisevä hoito hengitysteiden bakteeri-, sieni- ja mykobakteeri-infektioille.

Hitaasti liuottamalla NaHCO3 (bikarbonaattia) voidaan myös hoitaa aineenvaihdunnan metabolista ei-anionivälihappamuutta sekä joitain kasvaneen anionivälihappamuuden muotoja, jotka ovat yleinen ongelma teho-osastoilla vakavissa keuhkoinfektiotapauksissa.

Virukset tartuttavat isäntäsoluja fuusioitumalla solukalvoille matalassa pH:ssa. Näin ne luokitellaan ”pH-riippuviksi viruksiksi.”

Lääkkeiden, jotka kasvattavat solujen välistä pH:ta (emäksisyyttä solujen välillä), on näytetty vähentävän pH-riippuvien virusten tartuttavuutta. Koska sellaiset lääkkeet voivat saada aikaan negatiivisia sivuvaikutuksia, selvä vastaus tähän on luonnolliset tekniikat jotka voivat saada aikaan samoja tuloksia.

Ei ole olemassa teollisuuslääkettä, joka voisi kilpailla natriumbikarbonaatin kanssa kehon nesteiden pH:n muuttamisessa.

Virus- ja solukalvojen fuusio riippuu pH:sta.

Fuusio riippuu tumansisäisestä happamuudesta. Tumansisäinen fuusio käynnistyy viruksen glykoproteiinien rakennemuutoksista, jonka saa aikaan tämän solun osan matala pH.” [1]

Solubiologiassa fuusio on prosessi, jolla alunperin kaksi erillistä lipidikerrosta sulauttavat yhteen hydrofobiset ytimensä, minkä seurauksena syntyy yksi eheä rakenne.

On ehdotettu, että hepatiitti C -virus (HCV) infektoi isäntäsolut pH:sta riippuvalla sisäistysmekanismilla. Tämä HCVpp:n avulla tapahtuva fuusio on riippuvainen matalasta pH-tasosta, jonka raja-arvo on 6.3, ja optimitaso noin 5.5. [2]

Kun pH putoaa tasolle 6 tai alle, tapahtuu viruksen kalvojen ja liposomien välinen nopea fuusio. Takeda Pharmaceutical on tekemässä yhteistyötä Gilead Sciencesin ja AbbVien kanssa koronavirusrokotteen kehittämiseksi.

Kokeellinen lääke tuotettaisiin koronaviruksen saaneiden potilaiden verestä, jotka ovat selvinneet taudista.

”Vaikka me emme tiedä varmaksi tuleeko se toimimaan, meidän mielestämme tämä on varmasti relevantti asia joka voi olla avuksi,” sanoo tri. Rajeev Venkayya, Takeda rokotebisneksen johtaja.

pH-hoito tulee varmasti toimimaan, koska virukset ovat pH-riippuvaisia ja natriumbikarbonaattia on saatavilla kaikkialla ja se ei maksa käytännössä mitään. Sairaaloissa bikarbonaattia on helposti annettavissa suonensisäisesti.

Vesicular stomatitis -viruksen (VSV) replikaation estäminen LB-soluissa interferonilla (IFN) on herkkä pH:lle.

Käyttäen herkkiä solujenvälisiä pH-indikaattoreita (pHi), tutkijat ovat havainneet, että IFN-hoito merkittävästi nosti pHi:tä. pHi:n nousu korreloi IFN:n primääriamiinien antivirustoiminnan kanssa.

Nämä tulokset indikoivat, että IFN:n aikaansaama pHi:n kasvu voi olla tekijä, joka akkumuloi TGN:n G:tä, ja näin tuottaa viruspartikkeleita ilman G:tä, joiden tarttuvuus on heikompi. [3]

Auringonvalo

on toinen tärkeä tekijä

joka kytkee virukset pois päältä

UV-säteilyn avulla.

Virukset selviävät paremmin pimeässä

kuin auringonvalolle altistuneena.

Suu- ja sorkkatautiviruksen (FMDV) kuori on erittäin happolabiili ja hajoaa pentameerisiksi aliyksiköiksi happamissa olosuhteissa vapauttaakseen virus-RNA:ta viruksen replikoinnin aloittamiseksi..

Solujännite, pH ja happitasot

Aina kun kehon jännite on matala, soluilla alkaa esiintyä ongelmia, jotka vain pahenevat mitä matalammaksi solujännite (pH) laskee.

Mitä matalammaksi solujännite laskee, sitä matalammaksi pH laskee, ja sitä matalammaksi hapen määrä kehossa laskee, mikä tarkoittaa CO2 -tasojen madaltumista. Krooniset sairaudet liittyvät jännitteen laskemiseen, matalampiin pH-tasoihin (happamat olosuhteet) sekä mataliin O2 ja CO2 tasoihin. Tämä tarkoittaa, että emäksisissä kudoksissa on enemmän happea. Aina kun keho muuttuu happamaksi, jännite putoaa ja niin tekee myös kudoksen happitasot. Mikä pH on? Se on mitta kehon hapetuspotentiaalista. Hapetuspotentiaali on sen mittari onko elektroneja ylijäämäisesti (ja näin ne ovat ”elektronin luovuttajia”) vai onko elektroneista vajausta (ja näin ne ovat ”elektronin ottajia”).

Elektronit ovat elämälle välttämättömiä ja tarpeellisia terveyden ylläpidossa ja parantamisessa ja uusien solujen kasvattamisessa.

Tri. David Brownstein kirjoittaa,

”Ihmiskeho jatkuvasti poistaa vanhoja ja vahingoittuneita soluja ja korvaa ne uusilla terveillä soluilla. Tämä prosessi tapahtuu vain jos solujännitettä pidetään optimaalisella tasolla. Tämä prosessi toimii tehokkaammin kun me olemme nuoria verrattuna siihen kun olemme vanhoja. Kehossa (tai liuoksessa), jännite on suora kuvaus pH:sta, joka on suora mittari liuoksen happamuudelle tai emäksisyydelle, mitattuna asteikolla 1:stä 14:n. Ihmiskehon pH-arvo on suora heijastus sen jännitteestä. Matala pH (erittäin hapan) kertoo matalasta jännitteestä. Korkea pH (erittäin emäksinen) tarkoittaa korkeaa jännitettä.”

Se miten paljon happea solut saavat määrittyy jännitteestä.

Jos solulla on riittävästi jännitettä, se tulee myös saamaan riittävästi happea. Jos solun jännite on matala, se määrä happea mikä imeytyy kudoksiin tulee olemaan matala. Tämä pätee myös aineenvaihduntaan.

Kun jännite ja happitasot ovat matalat, aineenvaihdunta muuttuu anaerobikseksi, mikä tarkoittaa ettei happea ole saatavilla…

Viitteet

  1. Viral membrane fusion: is glycoprotein G of rhabdoviruses a representative of a new class of viral fusion proteins? – Braz J Med Biol Res ;vol.38 no.6; Ribeirão Preto June 2005; http://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0100-879X2005000600002
  2. Hepatitis C virus glycoproteins mediate low pH-dependent membrane fusion with liposomes – Lavillette D et al; J Biol Chem. 2006 Feb 17;281(7):3909-17. Epub 2005 Dec 15; http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16356932
  3. Primary amines enhance the antiviral activity of interferon against a membrane virus: role of intracellular pH – Maheshwari RK et al; J Gen Virol.; 1991 Sep;72 ( Pt 9):2143-52. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1654374

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.