Japan Airlinesin pilotti näki UFOn

Marraskuun 17. päivänä 1986 japanilaisen lentoyhtiön Japan Airlinesin lentorahtialuksen miehistö näki kolme tunnistamatonta lentävää esinettä Alaskan yllä. Boeing 747 rahtikone oli rutiinilennolla Pariisista Tokioon lentäen 966 km/h vauhdilla 10 600 m korkeudessa. Kone oli suunnannut kohti Alaskan Anchoragea tankkaamaan kun kello 17:11 kapteeni Kenji Terauchi raportoi nähneensä kolme suurta esinettä 610 metriä heidän alapuolellaan, joista suurin hänen mukaansa näytti kuorelliselta saksanpähkinältä.

Kapteeni Terauchi lisäksi kuvasi suurinta alusta kaksi kertaa rahtialuksen kokoiseksi. Tarkkailtuaan usean minuutin ajan esineitä samassa vauhdissa kuin rahtialus. KAksi pienempää esinettä liitivät 305m aluksen edessä, niin että kapteeni sanoi että hän kykeni tuntemaan niiden hehkun. Armeijan tutka havaitsi kaksi esinettä seuraamassa lentoa ja FAA pyysi lupaa hyökkäykselle, armeija ei tehnyt mitään kuitenkaan, esineet lopettivat lennon JAL 1628 seuraamisen ja kone laskeutui turvallisesti Anchorageen kello 18:20.

 

Kapteeni Terauchi siteerasi virallista FAA:n raporttia että esine olisi ollut UFO. Kuitenkin tuntemattomista syistä FAA ei tutkinut tapausta enempää.

USA:n ilmavoimien KC 135 -suihkukone lensi Anchoragesta Fairbanksiin, ja se näki saman esineen tammikuussa 1987. He sanoivat että esine oli 12m etäisyydellä heidän koneesta. Esine sitten katosi näkyvistä.

Kapteeni Terauchi menetti lentolupansa raportoidessaan tapauksesta julkisesti, mutta 15 vuotta myöhemmin tarinaa käsitteli John Callahan, eläköitynyt FAA:n johtaja. Callahanin mukaan hänen pomonsa FAA:n johtaja amiraali Donald D. Engen briiffasi presidentti Reaganin tiedejoukkoa, FBI:a ja CIA:a Washington DC:ssä. Me tiedämme yksityiskohdat tänään koska Callahan otti osaa salaiseen kokoukseen ja talletti kaikki ääni- ja kuvatallenteet tapauksesta.

Tässä on hänen todistuksensa Disclosure Projectin pressitilaisuudessa vuonna 2001:

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Mikä olikaan Majestic 12?

Majestic 12 -ryhmä kutsuttiin koolle tarkastelemaan UFO-ilmiötä kun se oli kaikkein kuumimmillaan 1940-luvun loppupuolella. Tämä on kiistanalainen aihe, mutta ottaen huomioon tuonaikaisen aktiviteetin, olisi hyvin hämmästyttävää jos presidentti ei saisi kasaan kaikkein korkea-arvoisimpien ihmisten tutkimuspaneelia tästä aiheesta. Selvästikin FBI on kertonut maailmalle että tutkimukset olivat väärennöksiä ja viime vuosina niistä on julkaistu jopa kopioita heidän verkkosivuillaan. Mikä olisikaan parempi tapa piilottaa totuus kuin tuoda se kaikkien silmille! Tuohon aikaan UFOja raportoitiin rannikolta rannikolle. Amerikan hallitus oli kovaa testaamassa ydinkärkeiä, joiden monet väittivät olevan magneetti UFO-aktiviteetille.

Roswellin tapaus sattui ja kansalliset uutiset raportoivat armeijan saaneen haltuunsa lentävän lautasen. Kaiken tämän keskellä tuohon aikaan olisi ollut mahdotonta kuvitella, että hallitus ei olisi tehnyt mitään. Tämä on myös sama ajanjakso kun hallitus aloitti valhekampanjansa.

Päätä sinä pitääkö tämä paikkansa!

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Viisi parasta Area51-dokumenttia

Area 51 on todellakin monia asioita: salainen tukikohta, mutta myös legendaarinen road trip USA:n lounaiselle aavikolle, magneetti paranormaaleille ilmiöille, UFO-havaintojen keskittymä, eikä unohdeta väitteitä avaruusolentojen teknologiasta. Kaikkein eniten Area 51 on tarina: miten se syntyi, miten siitä tuli kuuluisa, ja kaikki ne hauskat jutut jotka ilmaantuivat sen ympärille. Siitä lukeminen on hienoa, mutta mikään ei tietystikään voita sen näkemistä itse — vaikka sitten edes dokumentissa.

Tässä siis viisi elokuvaa jotka kertovat tuon tarinan, paljastavat mysteereitä ja vieläkin omituisempia kysymyksiä.

The Alien Highway

Alien Highway ei ole tyypillinen Area 51 -dokumentti. Hauska iloittelu Area 51:n kukoistuskaudelta 1990-luvulta, indiefilmi jossa näytetään haastatteluja mm. edesmenneeltä suurlähettiläs Merlyn Merlin II (Draconis-planeetalta), Pat Travis Little A’le’innista, Glenn Campbell (Area 51 Research Center) sekä liuta muita UFO- ja Area 51-fanaatikkoja. Filmissä käydään Area 51:n rajalla ja vieraillaan Little A’le’innissa. Glenn Campbell vie meidät matkalle Area 51 -näköalapaikalle joka tunnetaan nimellä Freedom Ridge (myöhemmin USA:n hallitus sulki alueen). ja reportteri George Knapp, joka ensimmäisenä kertoi Bob Lazarin tarinasta, on myös mukana. Pat Travis kertoo meille miten he muuttivat pienen Rachel Bar and Grillinä tunnetun putiikin UFO-bongareiden maamerikiksi nimeltään Little A’le’inn.

 

Area 51—the CIA’s Secret Files

Tämä filmi on Area 51 -kolikon kääntöpuolella: kaikkein salaisimman tukikohdan historia. Tässä on Area 51 -dokumentti joka ei korviaan lotkauta sanoille ”alien” tai ”UFO”. Tämä on suorasukainen armeijatarina, joka alkaa U2-vakoilukoneen luomisesta 1950-luvulta, ja sen tarpeesta olla salainen paikka sen testaamiselle. Saamme hyvän yleissilmäkysen jokaiseen salattuun ilma-alukseen joka on Area 51:ltä tullut, ja niiden ihmisten haastatteluja jotka ovat näiden kanssa työskennelleet. Entiset camo-tyypit esittäytyvät myös. Tämä ei ole kaikki kuivaa tai tylsää; se vain ei puhu avaruusolennoista.

 

Area 51 and the Hidden Secrets of Groom Lake

Tämä Area 51 -dokumentti alkaa selvänä ja houkuttelevana, sitten yhtäkkiä muuttuu omituiseksi ja selittämättömäksi. Nick Cookin juontama dokumentti on mielenkiintoinen sekoitus salattua Area 51:n historiaa ja omituisia väitteitä saattaa olla uskomaton jos se ei esitettäisi niin korkein journalistisin standardein. Se on pitkä road trip joka vie Nickin pysäkeille, jotka ovat merkittäviä Area 51:n historialle, ja suurten hallituksen salaisuuksien äärelle. Hän vierailee Skunkworksissa Burbankissa, puhuu edesmenneen salaliittokirjailija Jim Marrsin kanssa, haastattelee ilmavoimien upseeria joka on ollut mukana huippusalaisissa projekteissa, ja juttelee jonkun kanssa joka on ollut mukana CIA:n kaukokatseluohjelmissa. Area 51 -aktivisti Glenn Campbell tekee useita esiintymisiä. Ja kyllä, lopulta, Nick pääsee itse salaisen tukikohdan rajalle.

 

Behind Area 51

Tämä on lyhyt ja ytimekäs Area 51 -dokumentaari, joka kattaa lähes kaikki kiinnostavat asiat Area 51:stä ja sen mysteereistä. Se kestää vähän alta 10 minuuttia, mutta silti onnistuu käymään läpi karjansilvonnan, avaruusolentojen valtatien (Nevada 375), ”mustan” postilaatikon (myöhemmin valkea), ja vierailun Little A’le’inniin. Pakollinen reissu molemmille salaisen tukikohdan porteille johtaa juuri ja juuri camo-tyypin kohtaamisen välttämiseen. Me myös näemme jotain jota emme näe usein: valkoisen bussin täynnä Area 51:n työntekijöitä matkalla kotiin. Videon laatu on loistava. Suosittelemme tätä filmiä myös aloittelijoille. Koska siinä on niin kauniin kuvauksellisia maisemia Area 51:n alueelta, sinun kannattaa katsoa se.

 

Secret UFO Base: Area 51

Jos olet koskaan kuullut Area 51:sta, kiitä Robert Lazaria.

Lazar teki tukikohdasta kuuluisan julkisesti väittämällä että hän oli työskennellyt siellä tiedemiehenä jonka tehtävä oli käänteismallintaa avaruusolentojen avaruusalus. Siis sellainen joka tulee toisilta planeetoilta ja leijailee hiljalleen ja liikkuu valoa nopeammin. Hänen työnsä oli keksiä miten se kaikki toimii.

Secret UFO Base: Area 51 kattaa Lazarin tarinan syvemmin — hänen väitteensä, hänen ystävänsä, reportterin (George Knapp) jotka tekivät hänen tarinastaan julkisen, ja Area 51 -teollisuudenalan joka kasvoi hänen tarinansa ympärille. Elokuvia on tehty, kirjoja kirjoitettu, videopelejä luotu, ja jopa valtatie on nimetty uudelleen, kaikki perustuen siihen mitä tukikohdassa tapahtui.

Uskoitpa sitten Lazarin tarinaan tai et, haluat katsoa tämän dokumeentin. Se on viihdyttävä, se saa sinut kysymään itseltäsi mitä jos Lazar sittenkin puhui totta?

Artikkelin julkaissut Area51.org

Valokuvaaja ottaa kuvan UFOsta auringonlaskun aikaan

CEDAR PARK, Teksas (KTRK) — Henkilö lähellä Teksasin Austinia otti kuvia auringonlaskusta kun jotain omituista tapahtui.

Kolmionmuotoinen esine usealla valolla valokuvattiin Cedar Parkin yllä.

Silminnäkijä sanoi että hän ei nähnyt valoja tuona aikana, mutta havaitsi esineen yrittäessään editoida kuvaa.

MUFON ei ole sanonut mikä UFO oli, mutta pyytää kaikkia tämän nähneitä raportoimaan heidän verkkosivuillaan: www.mufon.com.

 

Artikkelin julkaissut ABC13

Astronomit havaitsivat avaruusolentojen signaalin

Voisiko tämä olla se mitä me kaikki olemme odottaneet: selkeä signaali älykkäästä elämästä galaksissa?

 

On jo niitä jotka sanovat että ne ovat jo täällä. Mutta todennäköisesti vaaditaan elämän tunnistaminen jossain tuolla jotta valtavirran tiede suostuu avautumaan UFO-evidenssille jota maapallolla on näkynyt vuosisatoja.

Miksi astronomit ovat niin innoissaan

Kun radioteleskoopit poimivat signaaleja jotka toistuvat nopeina purskeina, se saa astronomit innostuneiksi — tämänkaltaiset signaalit eivät ole super-yleisiä luonnossa. Suurin osa näistä purskeista on kuitenkin lyhytaikaisia.

Vuonna 2016 he havaitsivat nopean signaalipurskeen (fast signal burst, FSB) jonka he kutsuvat nimellä FRB 121102. Se on signaali joka toistuu. Mutta jos se kuulostaa siltä kuin se voisi olla avaruusolentojen signaali, silloin ajattelet samaa kuin astronomit. “Nämä radiosignaalit ovat vaatineet uskomattoman määrän energiaa tullakseen näkyviin [tuolta etäisyydeltä]”, sanoo astronomi Shami Chatterjee.

Tiedemiesten on onnannut osoittaa alue avaruudesta, josta nämä signaalit ovat peräisin — ja ilmeisesti on ollut kymmenen muuta nopeaa signaalipursketta jotka samalta avaruuden alueelta on havaittu. On varsin todennäköistä että tämä on sama signaali, joka toistuu uudelleen ja uudelleen. Tälle voi olla luonnollinenkin selitys, mutta ottaen huomioon signaalien suuren energian, avaruusolennot kuulostavat paremmalta selitykseltä.

11 purkausta kohteesta FRB 121102 (Kuva: Paul Scholz)

Emme sano että se on avaruusolentojen signaali — mutta se on avaruusolentojen signaali

Tiedeyhteisön super-skeptikot pilkkasivat alkuun, niinkuin niiden luonteen mukaista on. Selkäydinreaktio oli että signaalit olivat mahdollisesti paikallista mikroaaltosäteilyä eikä edes kaukaisesta galaksista.

Kun uusi todistusaineisto osoittaa signaalin lähteen, skeptikot ovat alkaneet juosta häntä koipien välissä karkuun. “Hetken aikaa en ollut vara olivatko nämä asiat aidosti astrofyysisiä”, sanoo Harvardin astronomi Peter Williams. “Tämä… vastaa kysymykseen.”

Samaan aikaan kahden tunnetun tieteilijän uusi julkaistu tutkimus edistää ideaa siitä että nämä signaalit tulevat maapallon ulkopuoliselta älyltä. Abraham Loeb ja Manasvi Lingam ehdottavat kahta uskottavaa mahdollisuutta lähteeksi nopeille purskesignaaleille: pitkän matkan radiomerkki jonka tarkoitus on ilmooittaa avaruusolentojen olemassaolosta muulle universumille, tai ne voisivat olla säteitä joilla tuotetaan virtaa avaruusalukseen. Molemmat ideat ovat kiinnostavia ilmiselvästä syystä: ne olisivat kehittyneen maapallon ulkopuolisen sivilisaation aikaansaannoksia.

Joten mistä avaruusolentojen signaalit ovat peräisin?

Tiedemiehet ovat osoittaneet kaukasten signaalien lähteen — ne tulevat ”kääpiö”galaksista yli kolmen miljardin valovuoden päässä meistä. Tämä ei ainoastaan tarkoita että signaalit ovat uskoattoman voimakkaita jotta ne edes päätyvät näin kauas, mutta lisäksi ne ovat myös erittäin, erittäin vanhoja. Kesti kolme miljardia vuotta signaaleille päätyä maapallolle — kun ne lähtivät kääpiögalaksista, maapallo oli tuore planeetta. Elämää oli täällä, mutta se oli karua kasvillisuutta. Monisoluista elämää nähtäisiin vasta miljoonien vuosien päästä.

Onko tuossa kääpiögalaksissa edelleen elämää? Surullista kyllä tieteen nykytila ei vastaa tähän kysymykseen. Ellemme löydä keinoa päästä valtavien matkojen päähän valoa nopeammalla teknologialla, meillä ei ole keinoja saada tietää kääpiögalaksin tilasta (ja sen mahdollisista asukkaista). Me voisimme kyllä yrittää lähettää signaaleja takaisin (”me kuulemme teitä!”) mutta se kestäisi toiset kolme miljardia vuotta päätyä perille,

Artikkelin julkaissut Area51.org

Atlantis lyhyesti

Tämä on ensimmäinen kappale David Wilcockin kirjasta Atlantean Heritage.

ATLANTIS: Pohjatyö ymmärrykselle

Tämän kirjan pääpointti on, että me emm voi enää kieltää että erittäin kehittynyt sivilisaatio on ollut olemassa ainakin 12,500 vuotta sitten, ja mahdollisesti paljon kauemminkin ulottuen kaukaiseen antiikin hämärään. Yksiselitteinen todiste tälle tapaukselle on nyt nousemassa esiin niin monista suunnista yhtä aikaa, että edes lyhytkin katsaus kaikkiin keskeisimpiin fyysisiin / arkeologisiin todisteisiin veisi ainakin toisen kokonaisen kirjan. Niille jotka ovat kiinnostuneita tämän tiedon etsimisestä ja tutkimuksen edistämisestä, tässäpä nykyaikaisten kirjojen lyhyt läpileikkaus niistä jotka ovat osoittautuneet varsin akateemisiksi, hyvämaineisiksi ja valaiseviksi:

Sfinksin vesiuurteet

Yleisin argumentti, joka tulee vastaan kun yllämainittuja kirjoja sekä muita samanlaisia lukee, on pitävä näyttö Atlantiksen puolesta. Tässä viittaamme havaittavaan faktaan Egyptin Suuresta Sfinksistä, joka sijaitsee suoraan kolmen Gizan tason pääpyramidin vieressä, ja joka näyttää erehtymättömästi merkkejä siitä että se on ollut kosketuksissa veden kanssa. Ja koska me tiedämme että Egypti on nyt aavikkoa, Sfinksin on täytynyt olla rakennettu aikana jolloin alueella oli runsas, vehreä viidakkoilmasto jossa vettä on satanut runsaasti.

Jopa kaikkein törkeimmin konservatiivisten geologisten estimaattien mukaan, jotka arvioivan Egyptissä olleen tällaisia olosuhteita, tuollainen aika menee ainakin aikaan 7000 e.Kr., ja suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että 9000 e.Kr. on paljon realistisempi luku — ja se on yksinkertaisesti kaikkein viimeisin aika jolloin tuolla on ollut vesisateita yleensäkään. Mukaan täytyy silloin ottaa se miten kauan sellaisten vesiuurteiden kehittymiseen menee — ei varmastikaan muutama sata vuotta mutta mahdollisesti tuhansia.

Tämä kiinnostava seikka oli alunperin R.A. Schwaller de Lubiczin merkillepanema, joka oli loistava akateemikko ja läpikotainen tutkija, joka täydellisesti muutti ihmiskunnan ymmärryksen muinaisesta Egyptistä ja Atlantiksesta 1900-luvun puolessa välissä. Suurin osa hänen työstään keskittyy sen ymmärtämisen tärkeyteen miten muinaiset käyttivät symbolismia välittämään ideoita ja filosofioita, sellaisten käsitteiden kuten hieroglyfien ja arkkitehtonisten luomusten kautta. Ja vaikka hänen teoksensa eivät olekaan suuren kansan tuntemia, niiden vaikutukset on edelleen nähtävissä moderniin yhteiskuntaan.

Nykyajan kirjailija John Anthony West löysi uudelleen tämän informaation, joka on varsin arkipäiväisesti mainittu de Lubiczin kirjassa The Temple in Man, ja hän tajusi että kyseessä oli selkeästi jotain joka oli testattavissa ja osoittettavissa, ja se on ollut menneinä aikoina varsin jätetty huomiotta. Ja monien, monien, monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen saada tukea useilta geologisteilta, West kykeni kehittämään yhteistyötä Robert Schochin kanssa, joka oli nuori mutta kunnioitettu asiantuntija alalla, ja joka oli julkaissut jo neljä kirjaa arkeologiasta vielä parikymppisenä.

Schoch oli haluton tutkimaan asiaa kunnes hän oli varma siitä että hänellä olisi rahoitus akateemiselta organisaatiolta, mutta 1990-luvun alkuun mennessä hän oli valmis lähtemään mukaan. West ja Schoch sitten matkasivat Egyptiin ja havaitsivat että keissi oli vieläkin valtaisampi kuin he olivat kuvitelleet — löytyi ylivoimaisen turhia merkkejä vesiuurteista joka puolella minne he katsoivatkin, sekä Sfinksistä että lähellä olevien temppelien kivipaasista. Todellakin, jokaisen ”nollahypoteesin” tai skeptisen julistuksen vesiuurteiden argumentista taidokkaasti West ja Schoch ovat väistäneet. Tämän kanssa ei yksinkertaisesti voi olla samaa mieltä. Sfinksi on kaivettu kalkkikivestä, joka on hiekanjyvien kasauma joka on sulautunut yhteen kiinteäksi. Tuulen eroosio tuottaa kerrostuneita, vaakasuorakohojuovaisia pintoja kalkkikiveen jotka näyttävät kuin vanhan kirjan sivuilta, niinkuin tietyt kerrokset kasautuneessa kivessä muuttuisivat ohuemmiksi ja heikommiksi ja toiset taas paksummiksi ja vahvemmiksi. Vahvat kalkkikiven alueet vastustavat tuulen voimaa paremmin ja näin kuluvat vähemmän, kun taas heikot kerrokset katoavat nopeammin, näin tuottaen epätasaisen pinnan.

Toisaalta veden eroosio tuottaa pegmeitä, aistillisia kurveja jotka leikkaavat suoraan kiveen huolimatta sen paksuudesta, muodostaen pyöreitä kulmia, käärmeen kaltaisia noroja ja halkeamia. Eroosion merkit ovat niin selvät että kun West naamioi Sfinksin pois kuvista nauhalla, kaikki geologit jotka näyttivät kuvaa kykenivät olemaan samaa mieltä että se oli kuva kalliosta jossa on veden eroosiota. Kuitenkin heti kun West poisti teipin ja näytti mistä kuvat olivat, he välittömästi muuttuivat kiihtyneiksi eivätkä halunneet keskustella aiheesta enää enempää, yksinkertaisesti maineensa menettämisen pelosta. Schoch oli ensimmäinen geologi joka kohtasi faktat silmästä silmään ja pani maineensa alttiiksi.

Ja niin vaikka heittäisikin paljon selvää todistusaineistoa joka tukee kehittyneen sivilisaation olemassaoloa, palaamme aina takaisin Sfinksiin. Kun me tiedämme mitä olemme etsimässä, me tajuamme että tämä on vain yksi niistä itsestäänselvistä keinoista esittää Atlantiksen kulttuurin olevan historiallinen fakta — ja näin keräämme lisää näitä vihjeitä kirjan edistyessä.

Robert Bauval ja ”Gizan linjaus”

Seuraava ”Atlantiksen kysymyksen” yhteydessä käsitelty suuri argumentti lähihistoriasta tulee Robert Bauvalilta. Gizan kolme pääpyramidia ovat lähellä toisiaan, ja Bauval halusi oppia niiden asetteluun liittyvätä geometrisesta epäsymmetriasta. Hän tiesi että täytyi olla jokin syy miksi ne olivat sillä tavoin asemoitu, mutta hänen piirtäessään diagrammeja ja kytkiessään niitä toisiinsa viivoin, mikään ei tuntunut täsmäävän. Inspiraatio viimein iski kun hän katsoi ylös Orionin tähdistöön, jossa kolme päätähteä muodostaa kuvion keskiosan, johon viitataan ”vyönä”.

Hän tajusi, että Gizan pyramidit oli asemoitu tarkoin samaan tapaan kuin Orionin ”vyö”, ja hän nopeasti osoitti tämän laittamalla päällekäin pyramidien sijainnit kartalla sekä tähtikartan. Pyramidit olivat kukin oikealla paikalla, mutta sen lisäksi jopa pyramidien suhteelliset koot ja värit olivat suoraan suhteessa Orionin vyön tähtien kirkkauksiin. (Kheopsin ja Khefrenin pyramidit molemmat olivat valkoisen kalkkikiven peitossa ja kutakuinkin samaa kokoa, kuten kaksi vyön päätähteä, kun taas Menkaure-pyramidi on selkeästi pienempi ja alunperin punaiseen graniittiin koteloitu, kuten himmeämpi ja punaisempi kolmas tähti.)

Kun Bauval jatkoi aiheen tutkimista, hän tajusi että Gizan arkkitehdit ovat luoneet täyden kopion tähtitaivaasta — idea joka sopii täydellisesti heidän käsitteeseensä yhteydestä fyysisen maailman ja henkisen maailman välillä, nimeltään Duat. Kaikki maa lähellä Niiliä tuntuu olevan harmonisesti faktoroitu designiin. Toisin sanoen, Niilin positio suhteessa pyramideihin oli identtinen Linnunradan suhteeseen Orionin vyöhön tähtitaivaalla. Pyramidit Gizan lähellä tuntuivat viittaavan siihen että useat merkittävät Orionin tähdistön tähdet sekä lähellä oleva Hyadien tähtijoukko ikuistettiin kiveen maapallolla.


Robert Bauvalin vertailu Orion/Linnunradan sekä GIza/Niilin välillä

Kaikkein tärkein aspekti Bauvalin koko argumentissa on kuitenkin se, että Gizan kompleksi oli selkeästi rakennettu olemaan aikakoodattu, käyttäen luonnollisia, hitaita maapallon liikkeitä nimeltään prekessio. Myöhemmin kirjassa puhumme maapallon prekessiosta varsin laajalti, joka lopulta ei ole mitään muuta kuin pitkäaikaista maapallon pohjois-etelä -akselin heiluntaa joka kestää 25920 vuotta.

Prekessio on havaittavissa täällä maapallolla selkeänä yhden asteen siirtymänä tähtien sijainnista taivaalla joka 72:s vuosi. Se mitä tämä tarkoittaa on että jos valitsisit tietyn yön joka vuosi, kuten esim. päiväntasaus jolloin aurinko on täydellisen linjassa maapallon päiväntasaajan kanssa, ja mittaisit kaikkien tähtien paikat taivaalla tuona yönä, 72 vuoden jälkeen ne ovat ajautuneet yhden asteen pois linjasta. Paljon pidemmillä ajanjaksoilla tämä luo ympyräliikkeen taivaissa, joka asteittain muuttaa Pohjantähden paikkaa, kuten myös muiden tähtikuvioiden.

Ja näin käyttämällä ohjelmaa nimeltään Skyglobe, Bauval tajusi että ainoat ”viimeaikaiset” hetket jolloin Linnunrata olisi ollut täydellien linjassa Niilin kanssa oli noin 12500 vuotta sitten. Silloin, ja ainoastaan silloin (ellet sitten ole valmis menemään yli 30 tuhannen vuoden taakse), olisi ollut mahdollista seistä maapallolla ja havaita pyramidien ja Niilin kytkeytyvän suoraan Linnunrataan ja Orionin vyön täydellisesti heijastavan maan pyramidien sijainteja. Oli selkeää että Bauval oli löytänyt aikakapselin, koodatun matriisin informaatiota joka oli suunniteltu näyttämään tasan tarkan ajan jolloin koko kompleksi suunniteltiin ensimmäistä kertaa.

Super-kehittynyttä porausta

Toinen viimeaikainen läpimurto argumentissa menneestä sivilisaatiosta, jolla on ollut korkeaa teknologiaa, tulee Christopher Dunnilta, jonka pääosaamisalue on poraaminen. Hän on ratkaisevasti osoittanut että tietyt artefaktit, mm. tyhjä arkku tai ”Graniittiakku”, joka on Suuren Pyramidin Kuninkaan Kammiossa, näyttää merkkejä kehittyneistä poraustekniikoista jotka menevät pidemmälle kuin mikään meillä tällä hetkellä hallussamme oleva.

Dunn analysoi Graniittiarkkua ja löysi selvää evidenssiä siitä että se on tehty ontoksi jonkinlaisella tuubinmuotoisella poralla joka irroittaisi siitä palan kerrallaan. Jopa vieläkin ihmeellisemmin spiraalikuviot, jotka jäivät jälkeen graniittiin, näyttävät että pora kykeni poraamaan kymmenesosatuuman kiveä sekunnissa. Graniitti on kuitenkin niin kovaa kiveä että edes modernit timanttiporat eivät kykene parempaan kuin sadasosatuumaan sekunnissa.

Toinen alue Dunnin tutkimuksissa, joka tuli myös Graham Hancockin noteeraamaksi, oli dioriittivaasit ja -patsaat. Nämä ovat tummanvärisiä ja sitä pidetään yhtenä kaikkein kovimmista kivistä maapallolla. Nämä vaasit ovat erittäin pitkiä ja ohutkaulaisia, ja ne on koverrettu yhdestä ainoasta palasta dioriittia. Joidenkin vaasien avautumat eivät ole tarpeeksi suuret edes lapsen sormien siitä sisään mahtumiseen, ja kuitenkin sisäosat on koverrettu täydellisesti. Joten nyt täytyy visualisoida pora johon verrattuna muut kalpenevat, mutta sen lisäksi pora jolla on joustavuutta jotta pieni reikä voidaan tuottaa ja liikkua sisällä.

Dunnin päätelmä oli, että esi-isien on pakko ollut omistaa poraustekniikka joka on paljon kehittyneempi kuin mikään mikä meilllä on hallussa. Hän ehdottaa että nämä muinaiset porat ovat saattaneet käyttää yliääniä hyväksi jollain tavalla, ja näin työskennellä samaan tapaan kuin katuporan toistuva värähtely kaivertaa betonia kaduilla ja jalkakäytävillä. Mutta silloinkaan hän ei kykene selittämään miten he ovat kyenneet kaivertamaan dioriittivaaseja.

Muinaiset avaruusalukset

Toinen suhteellisen uusi ja kiinnostava kehityskulku menneen teknologiayhteiskunnan todistamisessa on Richard Hoaglandin tutkimusryhmä The Enterprise Mission. Muunmuassa tässä artikkelissa Hoagland et al. käyvät läpi saksalaisten tiedemiesten Algund Eeboom ja Peter Belting viimeaikaisia löytöjä. Heidän löytönsä koskevat useita pieniä kultahelyjä jotka löydettiin Inkojen haudoista. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Selkeästi nämä helyt kuvaavat rakenteita jotka näyttävät lentokoneilta.

Osoittaakseen näitten pienten mallien esittävän lentokoneita, Eeboom ja Belting  tekivät yhteistyötä suunnitellakseen skeman esineille. Sitten he laajensivat näiden suunnitelmien skaalaa jotta niistä voitaisiin rakentaa toimivia malleja.

Ja heidän yllätyksekseen he havaitsivat, että yksinkertaisesti panemalla propelli eteen ja vakauttajat siipiin, lentokoneet lensivät ja sen lisäksi ne kykenivät monimutkaisiin ilmaliikkeisiin etäohjattuina.

Hoagland huomauttaa myös, että paljon tunnetumpi fakta on että linnun muotoisia riippuliitäjiä on löydetty Egyptin haudoista. Koska nämä liitäjät ovat myös uskomattoman samannäköisiä kuin toimivat lentokoneet ja ne kykenevät pitkiin lentomatkoihin kun niitä heitetään, meidän tulee olettaa että muinaiset egyptiläiset olivat myös tietoisia tästä teknologiasta. Nyt Inka-haudoista nähtävien todisteiden valossa voimme olettaa että lintuliitäjät olivat yksinkertaisesti lasten lelumalleja systeemeistä jotka olivat tuolloin paljon yleisemmässä käytössä.

Ja niin, jos me näemme toimivia lentokonemalleja rakennettavan pieniksi kultapatsaiksi ja puumalleiksi kahdella eri muinaisella kulttuurilla Atlantin valtameren molemmilla puolilla, meidän tulee olettaa että suuren mittakaavan teknologiayhteiskunta, jolla on täysin toimiva ilma-alus, oli tuolloin olemassa. Ja hypotetisoidun 12500 vuoden ajanjakson aikana meidän tulisi odottaa, että sellaiset puusta tai metallista tuotetut rakenteet ovat kauan sitten jo tuhoutuneet.

Atlantin tarustot kertovat, että lähes koko tuon ajan yhteiskunta oli saarella joka oli Atlantin valtameren kohdalla, ja että se on vajonnut mereen. Ja jos modernit nykyajan lelut yhtäkkiä joutuisivat kataklysmisen onnettomuuden uhriksi ja ne jätettäisiin 12 tuhanneksi vuodeksi, aaltojen, maan liikkeiden, ruosteen, tornadojen, hurrikaanien, nousevien merenpintojen, jäävuorten, luonnontuhojen ja muiden kasvun ja rapautumisen muotojen raaka toiminta on todennäköisesti tuhonnut kaikki jäljelle jääneet esineet kuten puutalot, tyhjät rakennukset, lasiset pilvenpiirtäjät ja metalliset autot, junat tai lentokoneet.

Joten, huolimatta niiden lelulta näyttävästä ulkomuodosta, nämä pienet patsaat voivat hyvin olla olleet pyhiä esineitä — jotkut jäljelle jääneet kulttuurin palaset jotka Ajan hammas on tuhonnut. Nämä mittaamattoman arvokkaat mallit ovat tulleet tuhansien vuosien aikana Atlantikselta selvinneiden kulttuurien kopioimiksi ennenkuin ne haudattiin. Nämä olivat suoria symboleita menneistä ”Jumalten ajoista” kun ihmiskunta oli valloittanut taivaat ja kykeni lentämään niin halutessaan, kehittyneen teknologian avulla.

Atlantin kirjallisuus

Vastoin muiden uskomuksia, jopa niiden jotka ovat tutkineet aihetta pitkän aikaa, Atlantiksen ajoista ei tunnu jääneen jäljelle kirjallisuuslähteitä. Kaikkein informatiivisin materiaali joka tarjoaa selityksen lentokonemalleille tulee Intian veda-kirjallisuudesta. David Hatcher Childressin kirjan Vimana Aircraft of Ancient India and Atlantis mukaan,

Intia 15,000 vuotta sitten tunnettiin nimellä Raman imperiumi, maa joka oli olemassa Atlantiksen aikaan. Massiivinen määrä edelleen olemassaolevia tekstejä Intiassa todistaa äärimmäisen kehittyneestä sivilisaatiosta joka näiden tekstien mukaan ulottuu yli 26 tuhannen vuoden taakse. Kaameat sodat ja siitä seuranneet maanmuutokset tuhosivat nämä sivilisaatiot, jättäen jälkeensä eristäytyneitä sivilisaation taskuja.

Tuhoisat (Hindu-tekstit tuntevat tämän nimellä) Ramayana-sodat sekä erityisesti Mahabrata sanotaan olevan kauheiden sotien kulminoituma viime Kali Yugan aikaan (ajan kosminen sykli). Ajoitusprosessi on vaikea, sillä ei ole olemassa eksaktia tapaa ajoittaa yugoja koska ne ovat syklejä syklien sisässä. Suuremman yuga-syklin sanotaan kestäneen viimeiset 6000 vuotta kun taas lyhyempi sykli on vain 360 vuotta tri. Kunwarlal Jain Vyasin teorian mukaan. Hänen papereissaan Rama kuuluu 24:n pienempään yuga-sykliin ja että Manu- ja Mahabrata-kausien välillä on 71 sykliä, joka on yhteensä 26,000 vuotta.

Selkeästi, jos lyhyemmät Hindu-syklit ovat 360 vuotta ja heidän tekstinsä ovat säntillisesti laskeneet niitä olevan ainakin 71, me käsittelemme sivilisaatiota joka on paljon vanhempi kuin mitä me tällä hetkellä haluamme tunnustaa. Vielä tärkeämmin, useat Veda-tekstit viittaavat monest vimanoihin , tai lentäviin aluksiin, kuten mys niiden käyttöön tuhoisina ydinaseina. Todellakin, jotkut Veda-kuvaukset vimanasta ovat niin täydellisen sopivia lentokoneisiin, että tutkijat poikkeuksetta käyttävät tätä sanaa kun he kääntävät ne englanniksi.

Tarkemmin selitettynä me lainaamme tri. Richard L. Thompsonin kirjaa Alien Identities. Thompson on Cornellista valmistunut tohtori matematiikasta, jolla on myös syvä kiinnostus Veda-teksteihin ja ufologiaan.

Hänen kirjansa on yksi muutamasta läpimurtotekstistä ufologiasta nykyään, jossa kirjailija teki merkittäviä uusia löytöjä sen sijaan että olisi yksinkertaisesti kävisi läpi todistajien kertomuksia sellaisista tapauksista kuin esimerkiksi Roswellin törmäys. Ja niin, seitsemännestä kappalseesta, sivut 260-261, me luenne seuraavaa, alleviivaukset ja kommentit lisättynä:

[Muinaisen kirjailijan] Bhoja [teksti nimeltään] Samarangana-sutradhara sanoo että pääasiallinen materiaalisen lentokoneen [tai vimanan] runko on kevyttä puuta, tai laghu-daru. Aluksella on suuren linnun muoto, jolla on siivet molemmilla sivuilla. Liikuttava voima tulee tulipesästä jolla on elohopeaa liekin yllä. Lämmitetyn elohopean tuottama energia, jota auttaa siipien läpyttely, saa aikaan koneen lennon ilmassa. Koska aluksella oli kone, me voimme spekuloida että siipien läpyttelyn tarkoitus oli ohjata lentosuuntaa liikuttavan voiman sijaan…

[Huom: Idea ”siipien läpyttelystä” voi olla jälkeentulleiden veedisten kirjailijoiden käännösvirhe, joka alunperin viittasi pilotin siivekkeiden ja vakauttimien käyttöön hänen ohjatessaan konetta.]

Ehdottaisin että Bhojan kuvaamat ideat vimanoista ovat ovat enemmän samanlaisia tavallisten lentokoneiden kanssa kuin UFOjen. Niinpä ne ovat tehty tavallisista materiaaleista kuin puu, niillä on siivet, ne lentävät kuin linnut…

Kuitenkin nämä vimanat ovat oikeasti sähköistettyjä, ja tuntuu siltä kuin ne nojaisivat joihinkin perinteisiin mekaanisiin metodeihin joilla saada energiaa palavasta polttoaineesta ja käyttää ilmavirtausta siipien yllä. Me vertaamme tätä UFOjen lento-ominaisuuksiin joilla on siivet, suihkumoottorit tai propellit, ja ne tuntuvat lentävän tavalla joka on ristiriidassa fysiikan periaatteiden kanssa.

Veedojen kuvaukset mahdollisesta ydinräjädyksestä, suoraan sivulta 677 muinaisesta Drona Parva -tekstistä poimittuna karmii jo selkäpiitä. Huolimatta sen kaameasta sisällöstä, me olemme lisänneet sen tähän muistuttamaan itseämme siitä mitä olemme tehneet toisillemme menneisyydessämme:

Uljas Adwatthaman, joka silloin pysyi järkähtämättä hänen ( vimanassaan ) kosketti vettä ja kutsui Agneya-asetta, Jumalat eivät tätä kyenneet vastustamaan. Tähdätessään kaikkia hänen näkyviä ja näkymättömiä vihollisia, tuutorin poikaa, tuota vihamielisten sankareiden surmaajaa, inspiroi mantroillaan savuttoman tulen pylvään ja päästi sen kaikkialle, täynnä raivoa. Tiheät nuolisuihkut sitten irtosivat siitä taivaista. Tulenlieskojen lyödessä noiden nuolien sataessa Parthien ympärille kaikilta puolilta. Meteorit välähtivät taivaankannella. Synkkä alakuloisuus varjosti (Pandava) sotajoukkoa. Kaikki kompassin pisteet suljettu tuon pimeyden sisään… Pahaenteiset tuulet alkoivat puhaltaa. Itse aurinko ei enää lämmittänyt…

Jopa alkuaineet tuntuivat huolestuneilta… Universumi kärventyi kuumuudessa joka tuntui olevan kuume. Elefanttien ja muiden olentojen maat kärventyivät tuon aseen energiasta, juoksivat karkuun, hengittäen raskaasti ja halukkaina paeta suojaan tuolta kaamealta voimalta. Jopa vedet kuumenivat, olennot tuossa elementissä, oi Bharata, muuttuivat tavattoman rauhattomiksi ja tuntuivat palavan…

Jättiläismäiset elefantit paloivat tuosta aseesta, putosivat maapallolle ympäriinsä, huutaen hurjia huutoja niinkuin nuo pilvissä. Toiset jättiläismäiset elefantit, tulen kärventäminä, juoksentelivat ympäriinsä, karjuivat peloissaan, niinkuin suuren metsäpalon keskellä. Ratsut, oi Kuningas, ja autot jotka myös tuon aseen polttamat olivat, oi Herra, kuin puunlatvat metsäpalossa.

Totisesti, jos tämä ei ole pelottava kuvaus vihaisesta ydinaseen käytöstä, miten voimme siis selittää kaikki yhteydet jotka niin helposti ovat näkyvissä? Onko tämä syy miksi Robert Oppenheimer, eräs ydinpommin isistä, tuli lainatuksi sanoneen ensimmäisen modernin prototyypin koelaukaisusta,

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta kun ihmiskunta on käyttänyt ydinasetta?

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

UFOt piilottelevat pilvissä

Monet ihmiset maailmassa ovat kuvanneet omituiselta näyttäviä UFOjen muotoisia pilviä.

Vaikuttavin seikka on, että vaikka suurin osa omituisten ilmiöiden tapauksista voidaan selittää tavallisina pilvinä, on olemassa erityispilviä joita voidaan luoda keinotekoisesti.

UFO-bongarit ovat vakuuttuneita siitä että UFOt piilottelevat näissä erikoispilvissä ja monitoroivat meitä.

Video alla on kiintoisa kokoelma UFOista jotka ovat naamioituneet luonnonpilvimuodostelmiin.

Blogger Tricks

Artikkelin julkaissutUFO Sightings Hotspot

UFO lentää Capitol Hillin ohi Fox Newsin lähetyksessä

Illinoisilainen Fox Newsin uutisten katselija näki omin silmin ja nauhoitti tunnistamattoman lentävän esineen elokuun 14. päivänä 2017. Esine lensi kongressirakennuksen ohi Washingtonissa.

Keltaisen värinen UFO yhtäkkiä ilmaantuu ruudun vasemmalle reunalle, ohittaa rakennuksen nopeaan ja katoaa ruudulta.

Miksi tämä UFO ei tullut havaituksi ilmatilassa, joka on USA:n kaikkein rajatuimpia alueita ja myös norjalaisten pitkän matkan ohjuksien suojelema.

Mikäli allaoleva video ei toimi, sen voi ladata MUFONin sivuilta:

http://www.mufoncms.com/files_jeud8334j/85978_submitter_file1__trim.C01F079E460B40BAB43C3AE85D7503BF.MOV

 

Artikkelin julkaissutUFO Sightings Hotspot

Pitkulainen tumma muoto Kanadassa

Heinäkuun 9. päivänä 2017 Kanadan Sanfordin asukas oli tekemässä heinää kun hän havaitsi jotain omituista tapahtuvan taivaalla.

Silminnäkijän mukaan oli kuin pilvet olisivat kanavoituneet kohti pimeää esinettä, joka ensisilmäyksellä näytti tummalta ihmishahmolta joka seisoo pilven päällä ennen muuttumistaan tummaksi pitkulaiseksi muodoksi.

Vaikka hänestä tuntui omituiselta näköhavainnon aikana, hän sen jälkeen näki pitkulaisen muodon ampuvan jotain ilmaan.

Koska oli pimeä ja hänellä oli paljon työtä tehtävänään, hän palasi takaisin työnsä pariin sen sijaan että olisi tuijottanut esinettä taivaalla. Mutta sitä ennen hän otti kuvia esineestä ja lähetti tiedostot MUFONille tutkimuksia varten.

Voit nähdä silminnäkijän alkuperäisen videon omituisesta tapauksesta, joka alkaa siitä hetkestä kun tumma pitkulainen muoto ampuu jotain ilmaan, seuraavan linkin takaa:

https://www.mufoncms.com/files_jeud8334j/85962_submitter_file2__20170709214833.mp4

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus

HTML Snippets Powered By : XYZScripts.com
Seo wordpress plugin by www.seowizard.org.