”Vaikka Kaikki on KAIKKEUDESSA, on yhtä totta että KAIKKEUS on Kaikessa. Ken tämän totuuden ymmärtää, hänelle on tullut suuri tietous.” — Kybalion.
Miten usein suurin osa ihmisistä on kuullut toistettavan lausetta, että heidän Jumaluutensa (jota kutsutaan monilla nimillä) on ”Kaikki Kaikessa” ja miten vähän he ovat tarkastelleet näiden hätäisesti viljeltyjen sanojen sisäistä piilotettua totuutta? Tuo monesti kuultu ilmaisu on muinaisen Hermeettisen Maksiimin jäljelle jäänyt muoto. Kuten Kybalion sanoo: ”Ken tämän totuuden ymmärtää, hänelle on tullut suuri tietous.” Ja, kun asia on näin, etsikäämme tätä totuutta, jonka ymmärtäminen tarkoittaa niin paljon. Tässä totuuden ilmaisussa — tässä Hermeettisessä Maksiimissa — on piilossa eräs suurimmista filosofisista, tieteellisistä ja uskonnollisista totuuksista. Me olemme antaneet teille Hermeettisen Opetuksen koskien Universumin Mentaalista Luonnetta — totuus siitä että ”Universumi on Mentaalinen — se lepää KAIKKEUDEN Mielessä”. Kuten Kybalion sanoo yllä esitetyssä lainauksessa: ”Kaikki on KAIKKEUDESSA.” Mutta huomaa myös toinen lausunto: ”On yhtä totta, että KAIKKEUS on Kaikessa.” Tämä päällepäin ristiriitainen toteamus ratkaistaan Paradoksin Lailla. Se on eksakti Hermeettinen toteamus KAIKKEUDEN ja Mentaalisen Universumin välisistä suhteista. Me olemme nähneet miten ”Kaikki on KAIKKEUDESSA” — nyt tarkastelkaamme aiheen toista puolta.
Hermeettiset Opetukset sanovat vaikutuksesta niin, että KAIKKEUS on Läsnä sen Universumissa, ja jokaisessa osassa, partikkelissa, yksikössä tai yhdistelmässä Universumin sisällä. Opettajat yleensä kuvaavat tämän lauseen viittamalla Vastaavuuden Periaatteeseen. Opettaja ohjeistaa oppilasta muodostamaan Mentaalisen Kuvan jostain, henkilöstä, ideasta, jostain jolla on mentaalinen muoto, suosikkiesimerkki on kirjailija tai dramaturgi joka muodostaa idean hänen hahmoistaan; tai maalari tai kuvanveistäjä muodostamassa kuvaa ideaalista jota hän haluaa ilmaista taiteessaan. Tässä tapauksessa oppilas tajuaa, että vaikka kuvalla on olemassaolonsa, ja olemuksensa, ainoastaan hänen omassa mielessään, ja kuitenkin hän, oppilas, kirjailija, dramaturgi, maalari tai kuvanveistäjä on, tavallaan, myös läsnä mentaalisessa kuvassa. Toisin sanoen, todellisuuden koko hyve, elämä, henki mentaalisessa kuvassa on johdettu ajattelijan ”läsnäolevasta mielestä”. Mieti tätä hetki, kunnes idea selkenee.
Ottaaksemme modernin esimerkin, sanokaamme että Othello, Iago, Hamlet, Lear, Richard III olivat kaikki olemassa vain Shakespearen mielessä, niiden keksimisen tai luomisen aikaan. Ja kuitenkin Shakespeare myös oli olemassa jokaisessa näissä hahmoissa, antaen heille elinvoimaa, henkeä ja liikettä. Kenen ”henki” on kyseessä hahmoissa, jotka me tunnemme nimillä Micawber, Oliver Twist, Uriah Heep — onko se Dickens, vai onko jokaisella näistä hahmoista oma henkilökohtainen henki, luojastaan riippumaton? Ovatko Medicin Venus, Sistuksen Madonna, Appollo Belvidere omia henkiään ja todellisuuksiaan, vai kuvaavatko ne luojiensa henkistä ja mentaalista voimaa? Paradoksin Laki selittää, että molemmat kannat ovat totta, kun niitä katsotaan omista näkökannoistaan. Micawber on sekä Micawber että Dickens. Ja jälleen, vaikka Micawberin voidaan sanoa olevan Dickens, kuitenkaan Dickens ei ole identtinen Micawberin kanssa. Ihminen, kuten Micawber, voi älähtää: ”Luojani Henki on läsnä minussa — ja kuitenkaan minä en ole HÄN!” Miten tämä eroaa shokeeraavasta puolitotuudesta, jota niin kovaäänisesti jotkut puoliviisaat ovat huhuilleet, jotka täyttävät ilman heidän kovaäänisellä möykällään: ”Minä olen Jumala!” Kuvittele Micawber-parka, tai viekas Uriah Heep, huutamassa: ”Minä olen Dickens”; tai jotain muita Shakespearen näytelmien hahmoja, suureellisesti ilmoittamassa: ”Minä olen Shakespeare!” KAIKKEUS on kastemadossa, ja kuitenkin kastemato on kaukana KAIKKEUDESTA. Ja silti ihmetys pysyy, että vaikka kastemato on olemassa pahaisena olentoja, joka on luotu ja joka on ollut pelkästään KAIKKEUDEN Mielessä — ja kuitenkin KAIKKEUS on läsnä kastemadossa, ja niissä partikkeleissa joista kastemato koostuu. Voiko olla suurempaa mysteeriä kuin tämä ”Kaikki on KAIKKEUDESSA; ja KAIKKEUS on Kaikessa”?
Oppilas, tottakai, tajuaa että yllä esitetyt kuvaukset ovat väistämättä epätäydellisiä ja riittämättömiä, sillä ne esittävät rajallisten mielien mentaalisia kuvia, kun taas Universumi on Äärettömän Mielen luomus — ja kahden ääripään väliset erot ovat niiden välissä. Ja kuitenkin kyse on pelkästään määrästä — sama Periaate pätee molempiin — Vastaavuuden Periaate ilmenee molemmissa — ”Niin ylhäällä, kuin Alhaalla; niin Alhaalla, kuin Ylhäällä.”
Ja siinä määrin miten Ihminen tajuaa Sisällään Asuvan Hengen olevan läsnä hänen olemuksessaan, niin hän nousee henkisellä asteikolla elämässä. Tämä on se mitä henkinen kehitys meinaa — Hengen tunnistamista, tajuamista ja ilmenemistä meissä. Yritä muistaa viimeisin määritelmä — henkisen kehityksen määritelmä. Se sisältää Todellisen Uskonnon Totuuden.
Olemukselle on monia tasoja — monia Elämän alitasoja — monia olemassaolon asteita Universumissa. Ja kaikki riippuvat olentojen kehityksestä tuolla asteikolla, jonka asteikko on karkeimman materian alin piste, ja korkein piste eroaa ainoastaan ohuimmalla erotuksella KAIKKEUDEN HENGESTÄ. Ja ylöspäin ja eteenpäin kulkevat kaikki tällä Elämän Asteikolla. Kaikki on Polulla, joka päättyy KAIKKEUTEEN. Kaikki edistys on Kotiinpaluuta. Kaikki kulkee Ylöspäin ja Eteenpäin, huolimatta kaikista pintapuolisista ristiriidoista. Sellainen on Valaistuneiden Viesti.
Hermeettinen Opetus keskittyy Universumin Mentaaliseen Luomisprosessiin, joka on Luomissyklin alussa, KAIKKEUS on sen ”Olemisen” aspektissa ja projisoi Tahtonsa kohti sen ”Tulevaa” aspektia, ja luomisprosessi saa alkunsa. Opetetaan, että prosessi koostuu Värähtelyn madaltamisesta kunnes erittäin matala taso on saavutettu, jossa kohtaa karkein mahdollinen Aine manifestoituu. Tämä prosessi on nimeltään Involuutio, jossa KAIKKEUS ”sotkeutuu”, tai ”kietoutuu” luomukseensa. Hermeetikot uskovat tällä prosessilla olevan Vastaavuus taiteilijan, kirjailijan tai keksijän mentaalisen prosessin kanssa, joka kietoutuu niin kovasti mentaaliseen luomukseensa, että hän lähes unohtaa oman olemassaolonsa, ja joka siinä hetkessä lähes ”elää luomustaan”.
Tätä Involuntaarisen Luomisen vaihetta joskus nimitetään Jumalallisen Energian ”Ulosvirtaukseksi”, aivan kuten Evolutionaarista vaihetta nimitetään ”Sisäänvetäytymiseksi”. Luovan prosessin äärimmäinen napa tulkitaan olevan kauimmaisena KAIKKEUDESTA, kun taas Evolutionaarisen vaiheen alkua pidetään alkuna sille, että Rytmin heiluri kääntää suuntaansa paluuta kohti — ”kotiinpaluun” idea on läsnä kaikessa Hermeettisessä Opetuksessa.
Opetus sanoo, että ”Ulosvirtauksen” aikaan värähtelyt madaltuvat kunnes halu sille lakkaa, ja paluuheilautus alkaa. Mutta on ero siinä, että ”Ulosvirtauksen” aikaan tämä luova voima ilmenee kompaktina ja kokonaisuutena, ja kuitenkin Evolutionaarisen tai ”Sisäänvirtauksen” vaiheen alussa ilmenee Individualisaation Laki — eli taipumus erkaantua Voiman Yksiköiksi, niin että lopulta se mikä jätti KAIKKEUDEN epäyksilöidyksi energiaksi palaa takaisin lähteeseensä lukemattomina kehittyneinä Elämän Yksiköinä, jotka ovat nousseet asteikolla ylöspäin Fyysisen, Mentaalisen ja Henkisen Evoluution avulla.
Muinaiset Hermeetikot käyttävät sanaa ”Meditaatio” kuvaamaan Universumin mentaalista luomista KAIKKEUDEN Mielessä, sanaa ”Pohdiskelu” käytetään myös usein. Mutta idean tarkoitus vaikuttaa olevan Jumalallisen Huomion käyttö. ”Huomio” on sana, joka on johdettu latinasta, jonka alkuperäinen juurisana tarkoittaa ”ulottautumista”, ja niinpä Huomio on oikeasti mentaalista energian ”ulottamista” niin, että allaoleva idea ymmärretään kun me tarkastelemme ”Huomion” todellista merkitystä. Hermeettinen Opetus Evoluution prosessia koskien sanoo, että KAIKKEUS, kun se on meditoinut Luomisen alkua — ja näin se on luonut materiaalisen Universumin perustan — on ajatellut sen olevaiseksi — ja sitten asteittain herännyt Meditaatiostaan ja näin tekemällä aloittaa Evoluution prosessin ilmentämisen, materiaalisella, mentaalisella ja henkisellä tasolla, tässä järjestyksessä. Näin ulospäin pyrkivä liike saa alkunsa — ja kaikki alkaa liikkua Henkeä kohti. Aineesta tulee vähemmän karkeaa; syntyy Yksiköitä; alkaa muodostua kombinaatioita; Elämä syntyy ja ilmenee korkeammissa ja korkeammissa muodoissa; ja Mieli muuttuu näkyväisemmäksi — värähtelyt nousevat jatkuvasti. Koko Evoluution prosessi, kaikissa sen vaiheissa, alkaa ja etenee ”Sisäänvetäytymisen” prosessin Lakien mukaisesti. Kaikki tämä kestää Ihmisen ajanlaskussa ikuisuuksia ja ikuisuuksia, jossa jokainen ajanlasku sisältää lukemattomia miljoonia vuosia, mutta kuitenkin Valaistuneet kertovat meille. että koko luomakunta, mukaanlukien Universumin Involuutio ja Evoluutio, on pelkkä KAIKKEUDEN ”silmänräpäys”. Lukemattomien ajanlaskujen syklien lopussa KAIKKEUS siirtää Huomionsa — Universumin Pohdintansa ja Meditaationsa — Suuren Työn loppuunsaattamiseksi — ja Kaikki vetäytyy KAIKKEUTEEN josta se on syntynytkin. Mutta Mysteerien Mysteeri — jokaisen sielun Henki ei katoa mihinkään, vaan se laajenee äärettömästi — Luoja ja Luotu ovat sulautuneet yhteen. Sellaista kertovat Valaistuneet!
Yllä kuvattu KAIKKEUDEN ”meditaatio”, ja siitä seurannut ”meditaatiosta herääminen”, on toki pelkkä Opettajien yritys kuvata Ääretöntä prosessia äärellisellä esimerkillä. Ja kuitenkin: ”Niin Alhaalla kuin Ylhäällä”. Ero on pelkästään määrässä. Ja aivan kuten KAIKKEUS herättää itsensä Universumin pohdiskeluistaan, niin myös Ihminen (ajallaan) lakkaa ilmenemästä Aineen Tasolle, ja vetäytyy enemmän ja enemmän Henkeen, joka on todellakin ”Jumalallinen Ego”.
Vielä yksi asia on josta haluamme mainita tässä oppitunnissa, ja se pääsee aikalähelle Metafysiikan alan spekulointeja, vaikkakin tarkoituksenamme on pelkästään näyttää sellaisen spekuloinnin turhuus. Me viittaamme kysymykseen joka väistämättä nousee kaikkien ajattelijoiden mieliin, jotka ovat pyrkineet kohti Totuutta. Kysymys kuuluu: ”MIKSI KAIKKEUS on luonut Universumit?” Kysymystä voi kysyä sen eri muodoissaan, mutta yllämainittu on kysymyksen ydin.
Ihmiset ovat nähneet kovasti vaivaa kysymykseen vastaamiseksi, mutta edelleen mitään mainitsemisen arvoista vastausta ei ole. Jotkut ovat kuvitelleet, että KAIKKEUDELLA olisi ollut tässä jotain voitettavaa, mutta tämä on absurdia, sillä mitä KAIKKEUS voisi voittaa mitä sillä ei jo olisi? Toiset ovat pyrkineet vastaamaan kysymykseen odealla siitä, että KAIKKEUS ”toivoi jotain mitä rakastaa”; ja toiset sillä että luominen on tapahtunut mielihyvän tai viihdytyksen halusta; tai koska se ”oli yksinäinen”; tai ilmentääkseen valtaansa — kaikki ovat vajavaisia selityksiä ja ideoita, jotka kuuluvat lapsenaikaiseen ajatusmaailmaan.
Toiset ovat pyrkineet selittämään mysteerin olettamalla, että KAIKKEUS tajusi olevansa ”pakotettu” luomaan, oman ”sisäisen luonteensa” logiikan mukaisesti — sen ”luova vaisto”. Tämä idea on muita edellä, mutta sen heikko kohta on siinä ideassa, että KAIKKEUS olisi jonkin asian ”pakottama”, sisäisen tai ulkoisen. Jos sen ”sisäinen luonne” tai ”luova vaisto” pakottaisi sen yhtään mihinkään, silloin ”sisäinen luonne” tai ”luova vaisto” olisi Absoluutti, eikä KAIKKEUS, ja niinpä tämä propositio menee vikaan. JA kuitenkin KAIKKEUS kyllä luo ja ilmentää, ja näyttää saavan siitä jonkinlaista tyydytystä. Ja se on vaikeaa olla tulematta johtopäätökseen, että jossain äärettömässä määrässä sillä tulee olla jotain mikä vastaa ”sisäistä luonnetta” tai ”luovaa vaistoa”, ihmisessä, jolla on vastaava ääretön Halu ja Tahto. Se ei voisi toimia ellei se Tahtoisi Toimia; ja se ei Tahtoisi Toimia ellei se Haluaisi Toimia; ja se ei Haluaisi Toimia ellei se saisi jonkinlaista Tyydytystä siitä. Ja kaikki nämä asiat kuuluisivat sen ”Sisäiseen Luonteeseen” ja täten niiden voidaan postuloida olevan olemassa Vastaavuuden Lain mukaisesti. Mutta edelleen me mielimme pitää KAIKKEUTTA toimimassa täysin VAPAANA mistään vaikutteista, sisäisistä tai ulkoisista. Tämä on se ongelma joka on tämän vaikeuden syynä — ja vaikeuden joka on ongelman syy.
Rehellisesti sanottuna ei voida sanoa, että olisi minkäänlaista ”Järkeä” KAIKKEUDEN toiminnassa, sillä ”järki” viittaa siihen että olisi olemassa ”syy”, ja KAIKKEUS on Syyn ja Seurauksen yläpuolella, paitsi kun se Tahtoo muuttua Syyksi, jolloin tuo Periaate lähtee käyntiin. Joten, katsokaas, asia on Epäajateltava, aivan kuten KAIKKEUS on Tuntematon. Aivan kuten me sanomme KAIKKEUS pelkästään ”ON” — niin me olemme myös pakotettuja sanomaan että ”KAIKKEUS TOIMII KOSKA SE TOIMII”. Lopulta, KAIKKEUS on Kaikki Järki Itsessään; Kaikki Laki Itsessään; Kaikki Toiminta Itsessään — ja voidaan sanoa, todenmukaisesti, että KAIKKEUS on sen Oma Järki; sen oma Laki; sen oma Toiminta — tai edelleen, että KAIKKEUS; Sen Järki; Sen Toiminta; on Laki, on Yksi, kaikki ovat saman asian eri nimiä. Niiden mielestä jotka antavat sinulle näitä nykyisiä oppitunteka, vastaus on lukittu KAIKKEUDEN omaan SISÄISEEN ITSEEN, sen Olemuksen Salaisuuden kanssa. Vastaavuuden Laki, meidän mielestämme, saavuttaa ainoastaan tuon KAIKKEUDEN aspektin, josta voidaan puhua ”MUUTTUMISEN Aspektina”. Tuon Aspektin toinen puoli on ”OLEMISEN Aspekti”, jossa kaikki Lait katoavat LAKIIN; kaikki Periaatteet sulautuvat PERIAATTEESEEN — ja KAIKKEUS; PERIAATE; ja OLEMUS; ovat IDENTTISIÄ; YKSI JA SAMA.
Täten Metafyysinen spekulaatio tästä asiasta on turhaa. Me tulimme tähän asiaan pelkästään näyttääksemme että me tunnustamme kysymyksen, ja myöskin tavallisten metafysiikan ja teologian antamisen vastausten absurdiuden. Tiivistelmänä, oppilasta saattaa kiinnostaa oppia, että vaikka muinaiset ja modernit Hermeettiset Opettajat ovat taipuvaisia soveltamaan Vastaavuuden Periaatetta kysymykseen, josta seuraa päätelmänä ”Sisäinen Luonne” — silti legendat kertovat, että HERMES Suuri, kun hänen varttuneemmat oppilaansa kysyivät häneltä tätä kysymystä, vastasi heille PAINAMALLA HUULENSA TIUKASTI YHTEEN eikä sanonut sanaakaan, ilmaisten näin että VASTAUSTA EI OLLUT. Mutta, silloin, hän on saattanut aikoa soveltaa oman filosofiansa aksioomaa, että: ”Viisauden Huulet ovat sinetöidyt, paitsi Ymmärtäväisten korvilta”, uskoen että jopa hänen varttuneimmilla oppilaillaan ei ollut Ymmärrystä joka olisi pätevöittänyt heille Opetusta. Yhtä kaikki, jos Hermes tiesi Salaisuuden, hän ei kyennyt sitä kertomaan, ja mitä maailmaan tulee, HERMEKSEN HUULET OLIVAT SINETÖIDYT koskien asiaa. Ja missä Suuri Hermes ei halunnut asiasta mainita, mitä kuolevainen kehtaa siitä opettaa?
Mutta, muista, että mikä tämän ongelman vastaus sitten olikaan, jos siihen oikeasti löytyy vastausta — totuus on että: ”Vaikka Kaikki on KAIKKEUDESSA, on yhtä totta että KAIKKEUS on Kaikessa.” Opetus tässä kohtaa on selvä. Ja me voimme lopettaa lainaukseen: ”Ken tämän totuuden ymmärtää, hänelle on tullut suuri tietous.”
Artikkelin julkaissut Kybalion
