Oliko Israel mukana aseiden salakuljetuksessa M/S Estonialla?

kirjoittanut Christopher Bollyn 11. helmikuuta 2005

Uudet shokkipaljastukset puhuvat sen puolesta, että salaiset venäläisten aseteknologioiden lähetykset, joita on kuljetettu siviilimatkustajalautalla Ruotsin valtion valvovan silmän alla, olivat itse asiassa tarkoitettu tuntemattomalle Lähi-Idän valtiolle.

Siitä lähtien kun auto- ja matkustajalautta Estonia upposi syyskuun 28. päivä 1994, on liikkunut sitkeitä huhuja siitä, että Lähi-Idän valtio on jotenkin ollut mukana katastrofissa. Tuore paljastus ruotsalaiselta tullipäälliköltä siitä, että aiempi lähetys salakuljetettua sotateknologiaa Estonian kyydissä on salaa lennätetty tuntemattomaan paikkaan Lähi-Idässä — Egyptin kautta — kertoo siitä että väitteille löytyy substanssia.

Israelin mukanaolosta on liikkunut sitkeitä huhuja. Entinen Itä-Saksan tiedusteluagentti, joka väittää työskennelleensä Mossadin kanssa, kertoi tämän artikkelin kirjoittajalle vuonna 2000, että Israel on ollut mukana Estonian katastrofissa, mutta hän ei tarjonnut asiasta sen enempää tietoja.

Kahden nuoren miehen, Hicham Ben Hamou, 29, ja Mohamed Ben Tounsi, 21, omituinen mukanaolo matkustajalistassa herättää kysymyksiä. Vaikka nämä kaksi miestä on listattu turmassa menehtyneiden 852:n joukkoon, heidän nimensä eivät ole mukana listassa, joiden perheet vaativat korvausta vakuutusyhtiöltä.

Miksi marokkolaiset Ben Hamoun ja Ben Tounsin sukulaiset eivät vaatineet korvauksia? Yksi selitys voi olla, että nämä henkilöt eivät olleet ollenkaan marokkolaisia, vaan tiedustelupalvelun agentteja, ja että marokkolaisia sukulaisia ei ole olemassa jotka korvausta voisivat hakea.

Uusia paljastuksia

Marraskuun 30. päivänä 2004, Ruotsin yleisradion (SVT 1) ohjelmassa raportoitiin, että Owe Wiktorin, ruotsin korkein sotilasjohtaja tuohon aikaan, sekä Ulf Larsson, silloinen tullijohtaja, olivat tehneet salaisen sopimuksen, jolla päästää tullista läpi tiettyjä sotilasteknologian lähetyksiä Estonialta, ilman tarkastusta niiden saavuttua Tukholmaan.

Ohjelma, joka perustui Lennart Henrikssonin, entisen Tukholman sataman tullijohtajan, ripittäytymiseen, raportoi, että ainakin kaksi aiempaa lastia neuvostoliittolaista aseteknologiaa oli kuljetettu matkustajalautalla syyskuun 14. ja 20. päivä 1994.

Tämä aseiden salakuljetussopimus hyväksyttiin Ruotsin valtion korkeimmilla tasoilla, Henriksson sanoo. Tämä oli myönnetty virallisessa tutkimuksessa, jonka oli tehnyt asiaa varten erityisesti nimitetty tuomari, Johan Hirschfeldt. Hirschfeldt’s raportti, joka julkaistiin tammikuun 21. päivä 2005, sanoi tämän järjestelyn olleen tiedossa Ruotsin hallituksen ja puolustusministeriön kaikkein korkeimmilla tasoilla.

Neuvostoliittolaisten aseiden ja teknologian kuljetus Estonialla kuitenkin muutti siviilimatkustajalautan, sen matkustajineen, sotilaskohteeksi. Tämä on pakostakin käynyt ruotsalaisten viranomaisten mielissä, jotka salakuljetuksessa ovat olleet mukana.

Ruotsin pääministeri tuohon aikaan oli konservatiivipuolueen Carl Bildt, vaikka hänen kautensa päättyi kaksi päivää katastrofin jälkeen. Välittömästi uppoamisen jälkeen Bildt lupasi Ruotsin kansakunnalle, että hylky pelastettaisiin ja uhrien ruumiit saataisiin talteen. Poislukien hänen rikotut lupauksensa ja dokumentoitu mukanaolonsa laittomassa aseiden salakuljetusoperaatiossa, Bildt lähti kansainvälisen eliitin mukaan, hän pääsi amerikkalaisen RAND Corporationin riveihin ja YK:n erikoislähettilääksi Balkanille, jossa hän aloitti vuonna 1995.

Hylyn maatessa kansainvälisten vesien pohjassa, Ruotsi on aktiivisesti estänyt riippumattomat tutkimukset siitä mikä turman aiheutti. Ruotsin valtio on saattanut voimaan lain, joka kieltää sen kansalaisia sukeltamasta hylyn luo.

Tuhat siviiliä arvioidaan kuolleen kun autolautta Estonia upposi aamuyön tunteina syyskuun 28. päivä 1994. Nämä ihmiset todennäköisesti olivat ihmiskilpiä korkean tason salakuljetusoperaatiossa, joka meni mönkään.
Tuhat siviiliä arvioidaan kuolleen kun autolautta Estonia upposi aamuyön tunteina syyskuun 28. päivä 1994. Nämä ihmiset todennäköisesti olivat ihmiskilpiä korkean tason salakuljetusoperaatiossa, joka meni mönkään. 

Sven Anér, ruotsalainen veteraanitoimittaja ja kirjailija, on antanut AFP:lle informaatiota Lähi-Idän yhteydestä Estonian aseiden salakuljetukseen. Tämä materiaali sensuroitiin SVT 1:n ohjelmasta eikä siitä ole raportoitu missään valtamediassa.

Vuonna 1921 syntynyt Anér on työskennellyt Dagens Nyheterissä vuosina 1948-62, mm. kahden vuoden ajan Moskovan kirjeenvaihtajana, ja SVT:llä vuosina 1963-71.

Lars Borgnäs, joka tuotti SVT 1:n ohjelman, sensuroi tärkeimmät tiedot ohjelmasta, Anér sanoi. Tämä johtui siitä, että salainen aselasti syyskuun 20. päivä ei ollut menossa Ruotsin armeijalle, vaan se oli läpikulkumatkalla Egyptin kautta tuntemattomaan sijaintiin. Tämä herättää kysymyksen: Miksi Ruotsi mahdollistaisi, auttaisi ja salaisi toisen valtion rikoksia?

Borgnäs sanoi Anérille, että hän oli jättänyt mainitsematta, että lasti oli menossa toiseen maahan, Egyptiin, ”huomaavaisuudesta kaikkia osapuolia kohtaan”.

Ingrid Sandqvist, Arlandan tullipäällikkö, vahvisti Anérille, että hän oli saanut käskyn tullata lastin Egyptiin välitettäväksi, vaikka hän ei ”muista” tarkastaneensa sitä. Lisäksi Sandqvist sanoi, että hän ei tiennyt lastin alkuperää. Anér sanoi, että hänellä on mielikuva siitä, että Sandqvist ei saanut tarkastaa lastia, mikä on jotain mikä hänen olisi pitänyt tehdä.

Lars Göran Farm, silloinen merenkulkualan insinööri Nordström & Thulinilla, Estonian ruotsalaisella omistajalla, vahvisti Anérille, että laivan omistaja oli tilannut erikoissaattueen Vägverketilta, Ruotsin tieviranomaiselta, arkaluonteista lastia varten syyskuun 28. päiväksi 1994. Vägverketin henkilöstö, valmiina saattamaan lastin satamasta Arlandaan, lähti satamasta tyhjin käsin saatuaan kuulla, että Estonia oli uponnut.

Informaatio siitä, että aiempi lasti oli sotilasteknologiaa, oli välittynyt kolmannelle maalle Egyptin kautta, mikä viittaa siihen että salakuljetettu lasti ei ollut menossa USA:n, Anér sanoi. Ottaen huomioon olosuhteet, tullipäällikön raportti viittaa loppusijainnin mahdollisuudeksi Israelia.

Israel ja Yhdysvallat ovat työskennelleet yhdessä useiden sotilasprojektien parissa, kuten taktinen suurteholaser (Tactical High Energy Laser, THEL), suurienerginen asejärjestelmä, joka on suunniteltu ampumaan alas ohjuksia. THEL:n on kehittänyt TRW:lle työskennelleet amerikkalaiset ja israelilaiset alihankkijat, jonka Northrop Grumman myöhemmin osti Amerikan ohjuspuolustukselle ja Israelin armeijalle.

Daniel Saul Goldin, NASAn hallintovirkamies vuosina 1992-2001, on ollut TRW Space and Technology Groupin johtaja Redondo Beachilla, Kaliforniassa, ennen NASAlle tuloaan. Goldin kehuskeli sillä miten hän leikkasi henkilöstöä NASAlla ja käski palkata alihankkijoita, erityisesti ”naisten omistamia” ja ”vähemmistöjen omistamia” firmoja.

Tämä politiikka kuitenkin johti turvallisuusrikkomuksiin ja massiiviseen tietovuotoon ulkomaisille alihankkijoille, jotka työskentelivät NASAlle. Kiinalaisten alihankkijoiden NASAn arkaluonteisen informaation massiivinen rosvoaminen, josta tietokoneohjelmoija Clint Curtis on puhunut kongressin paneelille, on suoraa seurausta Goldinin palkkauspolitiikasta.

Venäjän tiede

Iso osa THEL:n kaltaisiin laseraseisiin käytetystä tutkimustieteestä tehdään Venäjän tutkimusinstituuteissa Moskovassa ja Nizhny Novgorodissa.

Israelilla on laajat, vaikkakaan ei aina niin ystävälliset suhteet Venäjään. Tämä johtuu siitä, että siionistinen valtio on pääosin venäläisten ja entisen neuvostoliiton maahanmuuttajien perustama. Suuri määrä maahanmuuttajia valui 1980- ja 1990-luvuilla Israeliin Neuvostoliitosta, ja mukana siirtyi monet erittäin koulutetut tieteentekijät Venäjän tiedekeskuksista.

Israelilla on läheiset suhteet moniin entisiin Neuvostoliiton maihin, kuten Viroon. Pian itsenäisyyden saamisen jälkeen vuonna 1991, pieni Baltian maa osti omituisia käytettyjä tykkejä Israelilta — $50 miljoonalla. Koska monet aseista eivät edes toimineet, Viron valtio haastoi myöhemmin oikeuteen saadakseen rahat takaisin.

Vain 93 ruumista saatiin talteen. Yli 759 Estonia-uhrin ruumiit jäivät Itämeren pohjaan -- suhteellisen matalille vesille. 19 vuotta myöhemmin ei siltikään ole oikeudenkäyntiä Pariisissa jolla määrittää sitä kuka oli vastuussa Euroopan tuhoisimmasta merenkulun onnettomuudesta toisen maailmansodan jälkeen. Juttu on ollut Pariisissa 17 vuotta oikeudessa ilman, että asiassa oltaisiin päästy lähes tuhannen ihmisen kuoleman syyllisten etsimiseen.
Vain 93 ruumista saatiin talteen. Yli 759 Estonia-uhrin ruumiit jäivät Itämeren pohjaan — suhteellisen matalille vesille. 19 vuotta myöhemmin ei siltikään ole oikeudenkäyntiä Pariisissa jolla määrittää sitä kuka oli vastuussa Euroopan tuhoisimmasta merenkulun onnettomuudesta toisen maailmansodan jälkeen. Juttu on ollut Pariisissa 17 vuotta oikeudessa ilman, että asiassa oltaisiin päästy lähes tuhannen ihmisen kuoleman syyllisten etsimiseen.

Voroninit

Kuten kerroin elokuun 5. päivän 2002 artikkelissani American Free Pressillä, Ruotsin valtion uponnutta alusta tarkastelemaan palkkaamat sukeltajat käyttivät tunteja käyden läpi hyttejä Estonian kuudennella kannella, etsien venäläisen asekauppiaan Aleksandr Voroninin mustaa attaseasalkkua.

Sukeltajat työskentelivät Rockwaterille, Brown & Root Energy Servicesin (BRES) tytäryhtiölle. Jokaisen sukeltajan piti allekirjoittaa elinikäinen salassapitosopimus siitä mitä he tiesivät 60 metrin syvyydessä makaavasta hylystä. BRES on Halliburtonin tytäryhtiö.

Estonia-tutkija Jutta Rabe kertoi uutistoimisto AFP:lle, että Rockwater ei ollut jättänyt halvinta tarjousta, mutta se sai homman Johan Fransonin, Ruotsin merenkulkulaitoksen johtajan, kautta. Rabe sanoi, että ”salaisuus on kaikkein tärkeintä”.

AFP:llä on kopiot sukelluslokeista, joista näkyy että etsitty attaseasalkku löytyi hytistä 6230, joka on yleensä varattu VIP-vieraille tai varakapteenille, joka oli myös laivassa.

Joulukuun 4. päivän 1994 tapauksen löydyttyä sukeltaja kysyy esimieheltään J. Barwickilta, ”Siinä lukee Aleksandr Voronin. Tätäkö me etsimme?”

Voronin askenazijuutalainen sukunimi, joka on peräisin Voroninon kylästä Valko-Venäjän Bobruyskista, käy ilmi Alexander Beiderin juutalaisten sukunimien kirjasta. Juurisana ”voron” tarkoittaa varista tai korppia.

Aleksandr, Voroninin ”bisnesdynastian” jäsen Kohtla-Järveltä Venäjän ja Viron rajalta, omisti yrityksen Tallinnassa nimeltä ”Kosmos Association”, kun taas hänen sukulaisensa Valeri omisti sivuliikkeen Moskovassa, joka teki bisnestä Kurchatov Instituten, Venäjän kuuluisan avaruus- ja ydinteknologian tutkimuskeskuksen kanssa. Molemmat Voronin-yritykset perustettiin myymään Venäjän modernia avaruus- ja aseteknologiaa.

Aleksandr Voronin matkasi Virossa Vassilin, hänen 15-vuotiaan poikansa, sekä appiukko Vassili Kruchkovin kanssa. Pelastamisen jälkeen he kertoivat lehdistölle, että he olivat liikematkalla Tanskassa. Kun heiltä kysyttiin mikseivät he ottaneet lentokonetta, Aleksandr sanoi että häntä huoletti ”kovat tuulet”, jotka olisivat voineet myöhästyttää koneen.

Kun Aleksandrin vaimo Larissa kuuli uppoamisesta, hän sytytti 33 juutalaista seremoniakynttilää, jotka hän oli tuonut Jerusalemin matkaltaan. ”Tiesin että nämä tulee sytyttää vakavan tai erikoisen tapauksen koittaessa, ja että niitä pitää polttaa vain vähän kerrallaan”, hän sanoi. ”Poltin ne loppuun asti.”

Onneksi kolme Voroninin perheen jäsentä selvisi uppoamisesta, mutta Aleksandrin sanotaan kuolleen sydänkohtaukseen 45-vuotiaana vuonna 2002, kaksi viikkoa Süddeutsche Zeitungin, saksalaisen sanomalehden, julkaistessa yksityiskohtia hänen ase- ja avaruusteknologian liiketoimistaan Estonian katastrofiin liittyen.

Rabe viittaa venäläisten nationalistien ryhmään Venäjän tiedustelupalvelujen joukosta, jotka ovat Estonian upottamisen taustalla. Raben mukaan niinkutsuttu Felix-ryhmä, johon kuului mm. Vladimir Putin, nykyinen Venäjän presidentti, vastusti laajalle levinnyttä ryöstelyä, jota esiintyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Helppo pääsy Neuvostoliiton sotasalaisuuksiin lyötiin kiinni heinäkuussa 1998, kun Putinista tuli Venäjän turvallisuusjohtaja. Voroninin yhtiö likvidoitiin ja amerikkalaisfirmat, jotka niiden kanssa olivat tehneet bisnestä, menivät konkkaan.

Raben mukaan Estonian upottaminen voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: ”Se oli täydellinen kaappaus, jonka on voinut toteuttaa ainoastaan salaiset palvelut tai ryhmät, joihin kuuluu salaisten palvelujen entisiä jäseniä, kuten terroristiverkostot, niiden alkuperään tai motivaatioihin katsomatta.”

Carl Bildt ja George Soros keskustelemassa Bilderberg-tapaamisessa Chateau du Lacissa, lähellä Brysseliä, kesäkuun alussa 2000. Bildt toimi YK:n "erikoislähettiläänä" Balkanilla tuohon aikaan. (kuva: Christopher Bollyn)
Carl Bildt ja George Soros keskustelemassa Bilderberg-tapaamisessa Chateau du Lacissa, lähellä Brysseliä, kesäkuun alussa 2000. Bildt toimi YK:n ”erikoislähettiläänä” Balkanilla tuohon aikaan. (kuva: Christopher Bollyn) 

Estonia upposi syyskuun 28. 1994, ja 852 henkeä menetettiin.

Estonian uhrien sukulaisten tulee ryhtyä nopeasti toimiin oikeusprosessin pelastamiseksi

Syyskuun 25. 2013

Autolautta Estonian uhrien omaisten ja onnettomuudesta selvinneiden, jotka haluavat oikeudenkäynnin jatkuvan, tulisi ottaa yhteyttä lakifirmaan sähköpostilla lex@schmilletlombrez.com niin pian kuin mahdollista, jotta oikeuden eteen voidaan viedä tarpeelliset dokumentit.

Uponneen Estonian (syyskuun 28. 1994) uhrien omaisia, jotka ovat edelleen osapuolina 17 vuotta vanhassa oikeusjutussa Pariisissa, pyydetään kiireellisesti ottamaan yhteyttä Schmill & Lombrez lakifirmaan, jotta estettäisiin tapauksen sulkeutuminen (suom. huom. tästäkin pyynnöstä on 8 vuotta aikaa, mahdollisesti juttu on jo suljettu, ainakin omaisten yhdistyksen sivu on jo matalana; aina kuitenkin kannattaa yrittää).

Schmill & Lombrez lähetti kirjeen päivämäärällä syyskuun 12. 2013 Helje Kaskelille, Estonia Litigation Associationin puheenjohtajalle ja perustajalle, omaisten ryhmälle, informoidakseen että on “erittäin kiireellinen asia” että prosessissa mukana olevat omaiset lähettävät kopion:

· passista tai henkilöllisyystodistuksesta

· ote väestötietorekisteristä, jossa näkyy sukulaisuussuhde menehtyneeseen.

Lakimiesten kirjeessä sanotaan, että tämä toimi vaaditaan oikeuteen menoa varten, koska syytetyt (Bureau Veritas & Meyer-telakka) riitauttavat kantajien juridisen kannan haastaa oikeuteen ja he ovat pyytäneet oikeutta kumoamaan tapauksen sillä perusteella, että vaateet eivät ole päteviä koska päivitetty dokumentaatio puuttuu.

Kirje sanoo, että päivitetty informaatio omaisilta tulee olla perillä ennen lokakuun 14. päivää 2013, jonka jälkeen “mitään ei voida tehdä”. Dokumenttien lähettämättä jättäminen tarkoittaa, että juttu suljetaan, kirjeessä lukee.

Omaisten, jotka ovat osa Pariisin oikeudenkäyntiä Estonia-jutussa, pyydetään lähettävän dokumentit osoitteeseen:

Schmill & Lombrez

15, rue de Castellane

75008 PARIS FRANCE

Tel:    +33 1 47-42-33-50 Fax:   +33 1 42-66-39-88 Email: lex@schmilletlombrez.com

Helje Kaskeliin Estonia Litigation Associationista saa yhteyden:

Ela_Estonia@yahoo.se

MS ESTONIA † ”852”

28 september 1994 F o r e v e r in our h e a r t s

In Memoriam

Estonia Litigation Association www.elaestonia.org

* * *

Jutta Raben dokumentti THE CASE ESTONIA

Arkistotietoa Estonian upottamisesta http://estonia.kajen.com/

Kirjasuositus: Drew Wilson: The Hole Klikkaa tästä

 

  Artikkelin julkaissut elaestonia.org

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.