Aihearkisto: Tiede

Tiedeartikkelit: astrofysiikka, astrobiologia, eksobiologia, jne.

Tiede

Saksalaisinsinööri: Natsi-UFOt ’olivat työn alla jo vuonna 1941’

Yksi kommentti

“Saksalainen sanomalehti julkaisi George Kleinin haastattelun, joka on saksalainen lentokoneinsinööri ja ilmailuasiantuntija, joka kertoo hänen vuosina 1941-1945 tekemästään ‘lentävien lautasten’ suunnittelusta.” (Lähde CIA:n sähköinen asiakirja-arkisto)

CIA:n FOIA-sivustolta ei puutu omituisia dokumentteja. Monissa niissä kerrotaan lafkan toimista pitää kirjaa muiden maiden teknologisesta kehityksestä, erityisesti toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen.

Eräässä asiakirjassa puhutaan kuuluisasta saksalaisinsinööristä nimeltä Georg Klein, joka asiakirjan sanoi “vaikka monet uskovat  ‘lentävien lautasten’ olevan sodanjälkeinen keksintö, niitä suunniteltiin jo saksalaisissa lentokonetehtaissa vuonna 1941.”

Klein mainitsee myös kokeen:

“Lentävä lautanen” saavutti 12 400 metrin korkeuden 3 minuutissa ja 2200 kilometrin tuntivauhdin. Klein painotti, että saksalaisten suunnitelmien mukaan näiden “lautasten” nopeus saavuttaisi 4000 kilometriä tunnissa. Kleinin mukaan eräs vaikeus oli “lautasten” rakentamiseen vaadittujen materiaalien hankkiminen, mutta jopa tämänkin saksalaiset insinöörit ratkaisivat vuoden 1945 loppua kohden, ja alusten rakennus saattoi alkaa, Klein lisää.

Kleinin mukaan vuoteen 1944 mennessä saksalaiset olivat jo rakentaneet kolme lentävää lautasta koekäyttöä varten. Olivatko nämä amerikkalaispilottien havaitsemia “foo”-hävittäjiä? Asiakirja kuvaa kolme lautasalusta:

Yksi malli oli lautasen muotoinen, jossa oli sisätila, ja se rakennettiin tehtaissa, joissa valmistettiin myös V2-raketteja. Malli oli 42 metriä läpimitaltaan. Toinen malli oli sormuksen muotoinen, jonka reunat olivat korkeat ja sen pilotin ohjaamo oli pallomainen, renkaan keskellä . . . [ja] molemmat mallit kykenivät nousemaan pystysuoraan maasta ja laskeutumaan äärimmäisen rajatuille alueille, helikopterin tyyliin.

Insinöörien käskettiin tuhoamaan lautaset, myös kaikki piirustukset niistä. “Miten tehtailla Breslaussa, kuitenkin, insinöörit eivät saaneet tarpeeksi ajoissa varoitusta neukkujen tulosta, ja näin neuvostoliittolaiset saivat heidän materiaalinsa haltuun. Suunnitelmat ja erikoistuneet henkilöt lähetettiin heti Neuvostoliittoon tiukkojen vartiotoimien saattelemana.”

Kirjailija Nick Cook on eräs, joka tätä aihetta on tutkinut kovasti. Vuonna 2002 hän tuli päätelmään, että natsit olivat tehneet kokeita “tiedemuodolla, josta muulla maailmalla ei ollut mitään käsitystä” ja joka on tähänkin päivään asti sensuroitu. (lähde)

Täytyy vain ihmetellä mitä Yhdysvallat edes saivat, kun otetaan huomioon Operation Paperclip, jossa monia saksalaisia huipputiedemiehiä siirrettiin USA:n.

“[Italialainen tutkija] Renato Vesco esitti, että saksalaiset olivat kehittäneet antigravitaation. Levyn ja kellon muotoisia aluksia rakennettiin ja koeajettiin toisen maailmansodan loppupuolella, joka on hänen mukaansa foo-hävittäjille paras selitys. Amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset kehittelivät hänen mukaansa näitä konsepteja, jotka johtivat suoraan lentäviin lautasiin.” –- Richard Dolan

Tohtori David Clarke on tutkiva journalisti ja luennoitsija Sheffield Hallam Universityssa Englannissa. Hän on myös Britannian kansallisarkiston UFO-projektin kuraattori vuosina 2008–13, ja hän usein kommentoi UFOja kansalliselle ja kansainväliselle medialle.

Tri. Clarke sanoi The Daily Mailille,

Vaikka niitä onkin sensuroitu, he eivät voi salata sitä seikkaa, että Britannian armeija oli kiinnostunut UFO-teknologian haltuun saamisesta, mitä he itse kutsuivat viekkaasti ‘uudeksi aseteknologiaksi’… Ja tiedoista käy ilmi, että he epätoivoisesti halusivat tätä teknologiaa — mistä se sitten olikaan peräisin — ennen kuin venäläiset tai kiinalaiset pääsevät siihen käsiksi… Vaikka tämä oli 1997, Venäjää pidettiin edelleen tuhoamattomana vihollisena, jolla oli länttä uhkaava aseohjelma.

Joten, ehkäpä tämä takaisinmallintaminen alkoi kauan aikaa sitten? Tuore aiheeseen liittyvä tietovuoto viittaisi siihen.

Jutun juoni

UFO-aihe jatkaa suosion kasvattamista, erityisesti kun otetaan huomioon, että massamediassa asiaa legitimoidaan päivä päivältä enemmän. Tausta-aikeet ovat taasen toinen aihe, mutta yksi asia on varmaa, että  “Ilmiö on jotain todellista eikä vain fiktiota tai visionääristä.” — kenraali Nathan Twining  (lähde)

Ihmiskunnalla on historiansa kaikenlaisten asioiden uskomisessa, ja sitten paradigman hajottamisessa heti vähän perästä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka fyysikko lordi Kelvin, joka sanoi vuonna 1900, että “Fysiikassa ei ole löydettävissä mitään uutta tällä hetkellä. Ainoa mitä tällä hetkellä tehdään, on vain tarkempia ja tarkempia mittauksia.” Pian tämän jälkeen Einstein julkaisi tutkimuksensa erikoisesta suhteellisuusteoriasta. Einsteinin teoriat haastoivat hyväksyttyä senaikaista tietoa ja pakottivat tiedeyhteisön avautumaan toisenlaisille maailmankuville.

Tällainen avautuminen jatkuu läpi koko ihmiskunnan historian, ja sitä tapahtuu nykyään vieläkin enemmän kuin koskaan ennen.

Elämme todellakin kiinnostavia aikoja.

Artikkelin julkaissut Collective Evolution
Tiede

Ehkä avaruusolennot ovat sittenkin täällä

Kommentoi

Kirjoittanut John Gertz

SETI, modernina astronomisena projektina, on lähtöisin vuosilta 1959 (ensimmäinen tutkimus) ja 1960 (ensimmäinen havainto). Moderneja UFO-havaintoja on tehty 1940-luvun lopulta lähtien. Vaikka pinnallisesti nämä ovat samanlaisia, nämä kaksi alaa eivät käytännössä liity toisiinsa mitenkään. SETI yleensä vaatii astronomian loppututkinnon, ja tieteentekijät tuppaavat karsastamaan UFOilijoita, koska he eivät vaadi kameraa enempää, jolla saa sumeita kuvia.

Kuitenkin nämä kaksi leiriä ovat lähentymässä toisiaan.

Klassisessa SETI-paradigmassa tähdistä etsitään keinotekoisia signaaleja. Mutta tämä viestintästrategia on kovin vajavainen avaruusolentojen näkökulmasta. Jotta se onnistuisi, avaruusolentojen pitäisi ottaa kohteekseen potentiaalisesti miljoonia lähellä olevia lupaavia tähtiä (mukaanlukien omamme) jatkuvasti, ja tehdä niin miljardien vuosien ajan. Lisäksi heidän tulisi ylläpitää jokaiseen tähteen suunnattua tähän tarkoitettua vastaanotinta, jotta he eivät menettäisi yhtä ainuttakaan paluuviestiä jos ja kun sellainen saapuu. Tällaisen strategian kustannukset avaruusolennoille ajassa, energiassa ja materiaaleissa olisivat mittaamattomat. Lisäksi ilmoittamalla olemassaolostaan niin monelle tähdelle he kaivaisivat maata jalkojensa alta mikäli toisen pään sivilisaatio osoittautuisikin aggressiiviseksi. Tätä viestintäongelmaa pahentaa se, että kohdesivilisaatiosta ei tiedetä yhtään mitään. Mahdollisesti lähettävä sivilisaatio kommunikoi värien oskillaatioilla, kun taas vastaanottava sivilisaatio ymmärtää mehiläisenkaltaisia kehon värinöitä.

Toisten työhön perustuen olen hypotetisoinut, että avaruusolennot voisivat paremmin tehdä hommiaan lähettämällä robottiluotaimia. Suhteellisen yksinkertaiset luotaimet voisivat tarkkailla kehittyviä aurinkokuntia, esimerkiksi, 200 miljoonan vuoden intervallein. Tähtijärjestelmät, joilla on biogeenisiä planeettoja, olisivat useammin tarkkailun kohteina. Erittäin kyvykkäitä luotaimia voitaisiin sijoittaa pysyvästi sellaisten planeettojen läheisyyteen, jotka ovat saavuttaneet monisoluisuuden, kuten niiden happirikkaat ilmakehät tai muut biosignaalit osoittavat.

Kun pysyvästi sijoitettu luotain oli havainnut keinotekoisen sähkömagneettisen vuodon, joka osoitti, että jostakin monisoluisesta lajista oli tullut teknisesti älykäs, se yritti purkaa lajin koodin. Sesame Streetin, Khan Academyn ja YouTuben avulla Homo sapiensin kielten, tieteen, matematiikan ja kulttuurin tulkitseminen veisi vielä aikaa, vaikka luotain pystyisi käyttämään valtavia tekoälyominaisuuksiaan. E.O. Wilsonin ja muiden vuosikymmeniä kestäneen työn jälkeen tiedämme nyt jotain muurahaisten viestinnästä, mutta olemme vielä kaukana täydellisestä dekoodauksesta. Kuinka paljon vaikeampaa avaruusolennon olisi tulkita ihmisiä? Vaikka se olisi katsonut I Love Lucy -ohjelman jaksoja, jotka ovat vuotaneet avaruuteen siitä lähtien, kun ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran, se ei ehkä silti ymmärrä niitä.

Paikallinen luotain saattaa joutua lähettämään tietoja takaisin kotitukikohtaansa syvällisempää analyysia ja/tai jatkotoimia koskevia ohjeita varten. Jos luotain aloitti tietojen lähettämisen kotitukikohtaansa vuonna 1950 havaittuaan varhaiset televisiosignaalit ja jos kotitukikohta sijaitsisi vaatimattomalla 150 valovuoden etäisyydellä, aikaisintaan vuonna 2250 luotain voisi saada ohjeet yhteyden ottamiseksi Maahan.

Kun kuitenkin lopulta kuulemme paikalliselta luotaimelta sen jälkeen, kun se on tulkinnut meidät, sen lähetykset saattavat olla maanpäällisellä kielellä. Tästä seuraava vuoropuhelu tapahtuu lähes reaaliajassa, toisin kuin tuskallisen hidas vuoropuhelu meidän ja satojen tai tuhansien valovuosien päässä olevasta tähdestä lähettävän vieraan sivilisaation välillä. Muukalaisluotaimen ei tarvitse paljastaa kotitukikohtansa sijaintia, mikä estää kaikenlaisen vaaran esisivilisaatiolle. Täysin itsenäinen luotain pystyisi kommunikoimaan kanssamme, vaikka sen kantaisä sivilisaatio olisi jo kauan sitten kuollut sukupuuttoon.

Jos luotain todella kuuluu olemassa olevaan sivilisaatioon tai sivilisaatioiden verkostoon, jäljelle jää ongelma, miten se voisi kommunikoida niiden kanssa. Suora yhteydenpito vaatisi valtavan lähettimen. Parempi ratkaisu olisi nivoa viestintäsolmut toistensa läheisyyteen, ehkä yksi jokaisen tähden kiertoradalla ja ehkä riittävän kaukana tähdestä, jotta sitä voitaisiin käyttää painovoimalinssinä Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti. Auringon kohdalla tämä polttopiste alkaa 550 Maan ja auringon etäisyydeltä (AU), jolloin solmu saavuttaisi noin miljardin signaalivahvistuksen.

Suuri määrä avaruusolentojen sivilisaatioita voisi osallistua tähän solmupistejärjestelmään, ja tietovarasto vain kasvaisi ajan myötä riippumatta siitä, pysyvätkö osallistuneet sivilisaatiot hengissä vai ovatko ne kuolleet sukupuuttoon. Voisimme lisätä Aristoteleen, Shakespearen, Beethovenin ja Monet’n tähän Galactica-tietosanakirjaan. Emme kuitenkaan pysty vaihtamaan kulttuurimme; koska avaruusolento on todennäköisesti jo ladannut kaiken haluamansa, koska se on tarkkaillut televisiota ja internetiä ainakin 70 vuoden ajan. Siitä huolimatta avaruusolento saattaa haluta värvätä meidät galaktiseen kerhoon, jotta voisimme valmistaa luotaimia ja solmuja ja ottaa muutoin vastuun tähtienvälisen viestintäjärjestelmän ylläpidosta välittömässä tähtinäköpiirissämme. Se olisi neuvotteluvaltti.

SETI:n tähtihavainnoissa oletetaan hyvin heikko signaali, jonka havaitseminen edellyttäisi Maan tehokkaimpia teleskooppeja. Erittäin herkkien teleskooppien näkökentät ovat kuitenkin hyvin pieniä. Paikallisen robottiluotaimen havaitseminen edellyttää päinvastaista strategiaa. Koska luotain on lähellä Maata, sen signaali olisi paljon kirkkaampi kuin tähtienvälisen majakan signaali, vaikka sen lähetyksen voimakkuus olettaisi varovaisesti olevan vain muutaman watin luokkaa. Näin ollen SETI:n paras strategia olisi uhrata suuri herkkyys laajalle näkökentälle tai, mikä vielä parempi, koko ajan taivaalla tapahtuvalle havainnoinnille. Tällaisia järjestelmiä rakennetaan parhaillaan tai niitä suunnitellaan.

Sotilaslentäjien väitetyt havainnot esineistä, jotka uhmaavat kaikkea tunnettua aerodynamiikkaa äkillisissä ja jyrkissä kiihtyvyyksissään, voivat olla harhoja, huijauksia tai optisia harhoja. Monet SETI-tutkijat ovat nyt kuitenkin samaa mieltä ufoilijoiden kanssa siitä, että ensimmäinen avaruusolennon havainto voisi tapahtua omassa aurinkokunnassamme. Sekä ufoilijoiden että SETI-tutkijoiden pitäisi myös olla yhtä mieltä siitä, että jos jotkut UFO-havainnot ovat aitoja havaintoja avaruusolennoista, niiden on oltava robottiluotaimia eikä biologisten olentojen miehittämiä aluksia. Jos ei muuta, niin tällaiset olennot murskautuisivat niiden väitetyn, hyvin suuren kiihtyvyyden aiheuttamien g-voimien takia.

Vielä puuttuu todisteet, jotka yhdistäisivät täysin ufoilijat ja SETI-tutkijat — ja silti näiden kahden ryhmän välinen välimatka ei ehkä olekaan niin valtava.

Tämä on mielipide- ja analyysiartikkeli; kirjoittajan tai kirjoittajien esittämät näkemykset eivät välttämättä ole Scientific Americanin näkemyksiä.

Kirjoittajan muita tutkimuspapereita

J. Gertz, Nodes: A Proposed Solution to Fermi’s Paradox, JBIS, 2017, 70, 454-457.

J. Gertz, ET Probes, Nodes, and Landbases: A Proposed Galactic Communications Architecture and Implied Search Strategies, JBIS, 2018, 71, 375-381.

J. Gertz, ‘Oumuamua and SETI Scout Probes, JBIS, 72, pp. 182-186.

J. Gertz, There’s No Place Like Home (in Our Own Solar System): Searching for ET Near White Dwarfs, JBIS, 72, pp. 386-395.

J. Gertz, Strategies for the Detection of ET Probes Within Our Own Solar System, JBIS, 73, pp. 427-437.

 

Artikkelin julkaissut Scientific American

Tiede

Ufologi kertoo mihin tarkoitukseen Kuuta käytetään

Kommentoi

Kuu syntyi pian suuren aurinkokunnassamme tapahtuneen katastrofin jälkeen, joka aiheutti massiivisen tulvan planeetallemme. Valeri Uvarov, kansainvälisen UFO-tutkimuskeskuksen johtaja puhui asiasta FANin haastattelussa.

Ufologist told for what purposes UFOs use the Moon

Asiantuntija kommentoi mediaraporttia Youtube-videolla, jossa hän kommentoi UFOa Kuun yläpuolella.

“Kuu on uniikki tukikohta, jossa on mahdollista havainnoida ja josta voidaan kontrolloida Maapallolla ja muualla aurinkokunnassa tapahtuvia prosesseja. Tämä kohde on asema, josta kaikki tarkkailu suoritetaan”, ufologi sanoi.

Valeri Uvarovin mukaan Kuu on paljon nuorempi kuin mitä me kuvittelemme.

“Kuu on ilmestynyt paikalleen suhteellisen vähän aikaa sitten. Se tapahtui 13 tuhatta vuotta sitten. Sitä pidetään Maapallon luonnollisena kiertolaisena, mutta muinaisissa teksteissä puhutaan siitä, että Kuu syntyi suuren aurinkokunnassa tapahtuneen katastrofin tuloksena. Kuu ilmestyi kun planeetallamme oli suuri tulva”.

Hän puhuu Kuun ilmestymisestä taivaallemme.

“Kuu on suurin jäljelle jäänyt palanen Tiamat-nimistä planeettaa, joka aikaisemmin on ollut olemassa aurinkokunnassamme. Tiamat oli tarpeeksi suuri. Jotta voisimme kuvitella sen todellisen koon, asteroidivyöhykkeen lisäksi pitää ottaa huomioon muutakin. Koko vyöhykkeen kaikkien kappaleiden massat pitää summata yhteen, Kuun massa pitää lisätä siihen, sekä myös Jupiterin kiertoradalla kiertävä romu, jota kiertää Jupiterin ympäri kolmessa eri kohdassa”, toteaa kansainvälisen UFO-tutkimuskeskuksen johtaja.

 

Artikkelin julkaissut esoreiter.ru

Tiede

Kuuhun aiotaan rakentaa DNA-pankki

Kommentoi

Maailman siemenpankin avaaminen vuonna 2008 johti salaliittoteoreetikoiden pitkään keskusteluun, sillä monet epäilivät pahuutta: globalistit valmistautuivat joko Nibirun saapumiseen tai ydinsotaan, tai johonkin toiseen kamalaan suurkatastrofiin, joka paljastuu meille tavallisille kuolevaisille vasta viime minuutilla.

Vuonna 2021 ryhmä tieteentekijöitä ehdotti “kuuarkin” piilottamista Kuun laavaputkiin, jonne säilyttää miljoonien Maan päällisten olentojen biologista materiaalia. Kyseessä olisi eräänlainen geenipankki, joka sijoitettaisiin tunneleihin ja luolastoihin, jotka ovat laavan synnyttämiä yli miljardia vuotta sitten. Arkki toimisi aurinkovoimalla.

Tutkijat sanoivat, että sinne säilytettäisiin jäädyttämällä geneettistä materiaalia kaikista Maapallon tunnetuista 6.7 miljoonasta kasvista, eläimestä ja sienestä, mikä vaatisi ainakin 250 rakettimatkaa Kuuhun.

Tieteentekijät uskovat, että tällä tavoin he voisivat suojella planeetan villielämää luonnollisilta ja ihmisten aiheuttamilta apokalyptisiltä skenaarioilta kuten supertulivuoren purkaukselta tai ydinsodalta, ja varmistaa geenien selviämisen.

“Meillä on velvollisuus olla biodiversiteetin varjelijoita. Se on kuin ottaisi kopioisi asiakirjojen kopioita tietokoneelta erilliselle kovalevylle niin että on olemassa varmuuskopiot siltä varalta, että jokin menee pieleen”, sanoo Space and Ground Robotics Research Laboratoryn (SpaceTREx) johtaja Jekan Thang Arizonan yliopistosta.

Kaikki teknologia tätä kunnianhimoista projektia varten ei ole edes vielä olemassa, mutta hän sanoo, että tutkijat uskovat, että arkki voitaisiin rakentaa seuraavan 30 vuoden aikana.

Mahdollisia planeetan biodiversiteettiä uhkaavia katastrofeja, supertulivuoren ja ydinsodan lisäksi, voisivat olla pandemia, asteroidin törmääminen, kiihtynyt ilmastonmuutos, globaali aurinkomyrsky ja globaali kuivuus.

Ja nyt he haluavat luoda säilytyspaikan geeninäytteille Kuuhun. Tuleeko tuho olemaan niin massiivista?

Kaikki tämä on erittäin hälyttävää, ja kun salaliittoteoreetikot saivat siitä vihiä, paniikki tulee todennäköisesti leviämään yhtä pahasti kuin nykyinen ihmiskunnan aikapommi.

SpaceX ilmoitti avoimesta projektista, jossa kuka tahansa saattoi lisätä oman perimänsä mukaan “life from Earth”-aikakapseliin — joka on paljon halvempi tapa päästä Kuuhun kuin ostaa SpaceX-lippu.

Ilmoitus julkaistiin “Daily Star”- ja “Sun“-lehdissä.

DNA lähetetään avaruuteen laatikossa niin, että avaruusolennot voivat joku päivä tuoda planeetallemme elämän takaisin, jos koskaan sukupuutto meitä uhkaisi.

Elon Muskin SpaceX toimitti “aikakapselin”, jossa oli 500 lajin perimätiedot, kansainväliselle avaruusasemalle.

Crew-4:n niinkutsuttu “biopankki” sisältää näytteitä yli  2000 eri ihmiseltä, ja sen tarkoitus on auttaa luomaan DNA-varasto Kuuhun.

LifeShip, näiden projektien taustalla oleva yritys, haluaa säilyttää Maapallon lajien geeniperimän tuleville sukupolville ja pitää ne turvallisesti säilössä planeetan ulkopuolella.

LifeShip sanoo tehtävänsä ISS:lle olevan “demomissio” ja että yhtiön pitkäaikainen tavoite on lähettää ihmisten DNA Kuuhun vuonna.

Yhtiö sivuillaan sanoo, ettei se tiedä mitä biopankille lopulta tulee tapahtumaan:

“Koska geneettinen aikakapseli on suunnattu kauas tulevaisuuteen, kukaan meistä ei voi sanoa varmaksi. Ehkäpä tulevaisuuden sivilisaatio löytää sen ja luo planeettamme uusiksi. Jälkeläisemme voivat viedä perimämme tähtiin ja siementää kokonaisen uuden maailman. Tämä kaikki tosin on vielä pelkkää teoriaa.”

LifeShip pyytää kansalaisia lähettämään DNA:taan kuupankkiin. Voit lähettää nimesi Kuuhun ilmaiseksi tai maksaa sata puntaa, jotta DNA:si lähetetään Kuun pinnalle.

LifeShip-projekti muistuttaa globaalia siemenpankkia, jossa säilytetään 4.5 miljoonaa siemennäytettä, jotta tulevaisuuden sukupolvet voivat kasvattaa kasveja joukkotuhon iskiessä.

 

Artikkelin julkaissut soulask.com

Tiede

Neperin luvun monet ominaisuudet

Kommentoi

kirjoittanut James Round

Viime kuussa esitimme kolme pulmaa, jotka vaikuttivat tarpeeksi tavallisilta, mutta niissä oli numeerinen jekku. Pinnan alta löytyi mystinen transsendenttiluku e. Neperin luku e tunnetaan luonnollisen logaritmin pohjalukuna, joka on ääretön ja jaksollinen desimaaliluku, jonka ensimmäiset 15 desimaalia ovat 2.7 1828 1828 45 90 45… . Miksi luku esiintyy pulmissa niin usein?

Ennen kuin yritämme vastata tähän kysymykseen, meidän pitää oppia hieman enemmän Neperin luvun ominaisuuksista. Kuten transsendentaalinen serkkunsa π, e voidaan esittää lukemattomin eri tavoin — äärettömän sarjan summana, äärettömänä tulona, äärettömänä sarjana, säännöllisenä murtolukujonona ja niin edelleen.

Muistan edelleen, kun kuulin ensikerran luvusta. Tutkimme logaritmeja koulussa, ja ihmettelin sen kykyä muuttaa monimutkaiset ongelmat yksinkertaiseksi summaoperaatioksi pelkästään esittämällä kaikki luvut 10:n eksponenttimurtolukuina. Ihmettelin miten murtoluvut ja irrationaaliset eksponentit oikein lasketaan. Se on tottakai helppoa laskea potensseja kuten 102 ja 103, ja jos vähän pinnistää, niin voi selvittää mitä on 102.5 ottamalla 105:sta neliöjuuren. Mutta miten he keksivät kaiken tämän, niinkuin logaritmitaulukko sanoi, että 20 on 101.30103? Miten logaritmitaulukko kaikista luvuista oltiin raavittu kasaan tyhkästä? En vain kyennyt käsittämään miten sellainen voitiin tehdä.

Myöhemmin sain kuulla maagisesta kaavasta, jolla tämän voi tehdä. Se antaa vihjeen siitä mistä “luonnollinen” tulee “luonnollisessa logaritmissa”:

ex = 1 + x/1!+x²/2!+x³/3!+x⁴/4!+x⁵/5!+⋯.

Negatiivisille eksponenteille joka toinen termi on negatiivinen:

e-x = 1 – x/1!+x²/2!−x³/3!+x⁴/4!−x⁵/5!+⋯.

Nämä kaavat mahdollistavat minkä tahansa potenssin laskemisen mille tahansa reaalieksponentille, kokonaisluvulle tai murtoluvulle negatiivisesta äärettömästä positiiviseen äärettömään millä tahansa tarkkuudella. Se mahdollistaa täydellisen luonnollisten logaritmien taulukkojen laskemisen, ja siitä muiden yleisten logaritmien, tyhjästä.

Kaavan erikoistapaus saadaan, kun x =1, josta saadaan esitys Neperin luvulle:

e = 1 + 1/1!+1/2!+1/3!+1/4!+1/5!+⋯.

Lisäksi e:llä on monia huikeita ominaisuuksia, joista osaa käsitellään ratkaisuissa pulmiimme. Mutta se ominaisuus, joka on koko luvun olemus ja joka tekee siitä niin luonnollisen logaritmeille ja eksponentiaalisen kasvun tai vaimenemisen tilanteille on tämä:

d/dx ex = ex.

Tämä sanoo, että ex:n muutosnopeus on yhtä suuri kuin funktion arvo jokaisessa pisteessä. Kun x on aika, se kertoo kasvunopeuden (tai vaimenemisen negatiiviselle x:lle), joka on yhtä suuri kuin mitä se on tähän asti kerryttänyt. Reaalimaailmassa on monenmoisia ilmiöitä, jotka tekevät juuri tämän aikajaksoille, ja me esitämme ne esimerkkeinä eksponentiaalisesta kasvusta tai vaimenemisesta. Mutta jos ei puhuta hyödystä, Neperin luvulla on esteettisen täydellisyyden ja luonnollisuuden elementti, joka todella aiheuttaa ihastusta. Siinä on mukana jopa moraalinen opetus; pidän sitä Zen-tyyppisenä funktiona, joka kasvaa aina täydellisen tasapainossa, se ei koskaan saavuta enempää tai vähempää kuin mitä se on jo tähän asti kerryttänyt.

Tarkastellaan nyt sitä miten e esiintyy pulmissamme.

Pulma 1: Ositus

Otetaan mikä tahansa luku, esim. 10. Jaetaan se yhtä suuriin osiin, esim. kaksi 5:sta, ja kerrotaan ne toisillaan: 5 × 5 = 25. Me voisimme jakaa luvun 10 kolmella, neljällä, viidellä tai kuudella ja kertoa kaikki ne yhteen samalla tavalla. Katsotaan mitä tulollemme tapahtuu jos me teemme niin:

2 osaa: 5 × 5 = 25
3 osaa: 3.33 × 3.33 × 3.33 = 37.04
4 osaa: 2.5 × 2.5 × 2.5 × 2.5 = 39.06
5 osaa: 2 × 2 × 2 × 2 × 2 = 32
6 osaa: 1.67 × 1.67 × 1.67 × 1.67 × 1.67 × 1.67 = 21.43

Nähdään, että tulo kasvaa, saavuttaa maksimin ja alkaa pienentyä. Tee sama luvuille 20 ja 30. Huomaat, että sama tapahtuu kaikissa tapauksissa. Tämä ei liity jaettaviin lukuihin itseensä, vaan se on Neperin luvun ominaisuus.

a. Kykenetkö selvittämään missä kohtaa tulo on maksimissaan kullakin luvulla, ja miten se liittyy lukuun e.

Vihjeessä 1a tulo saavuttaa maksiminsa, kun jokaisen osan arvo on lähinnä lukua e. Kaksi suurinta tuloa saadaan silloin, kun jaetut osat ovat luvun e molemmilla puolilla. Pienille arkipäivän luvuille, joita me tässä tarkastelemme, suurin arvo saadaan ositukselle, jonka erotus luvusta e on pienin.

b. Luvulle 10, suurin tulo (39.06) on noin 5.5% suurempi kuin seuraavaksi suurin (37.04). Ilman että lasket oikeaa eroa, osaatko arvata mikä 100:aa pienempi luku on pienin prosenttiosuudeltaan suurimman tulon ja sitä seuraavan välillä? Miksi näin pitäisi olla?

Yllä esitetystä on helppoa nähdä, että kaksi tuloa ovat lähinnä toisiaan, kun kahden vierekkäisen luvun arvot ovat melkein yhtä kaukana e:stä, joista yksi on pienempi kuin e ja toinen suurempi. (Tämä pätee jos ja vain jos funktio on symmetrinen e:n ympäristössä, mitä se ei ole, mutta tämä väli on tarpeeksi riittävä, niinkuin Michel Nizette hienosti asian selitti.) Jos alkuperäinen luku on N, tämä tapahtuu kun murtoluvun N/e suhde on lähellä arvoa 0.5 — eli, kun N/e sijaitsee kahden kokonaisluvun puolivälissä. Jos rakennat taulukon N/e:sta N:n arvoilla nollasta 100:n, ja etsit suhdetta, joka on lähinnä arvoa 0.5, löydät vaaditun kokonaisluvun: 53. Jakamalla 53:n e:llä antaa 19.4976 ja ero on 0.0013% tuloille, jossa on 19 ja 20 osaa.

c. Osaatko selittää miksi e synnyttää tämän ilmeisen yksinkertaisen ongelman?

Niinkuin lukijat Lazar Ilic, Ashok Khatri, Alan Olson, Kurt Godel, TG, Atul Kumar ja Michel Nizette ovat selittäneet, vastaukseen liittyy yksinkertaista differentiaalilaskentaa — pitää etsiä funktion maksimi asettamalla sen derivaatta nollaksi. Funktiomme on (n/x)x, ja jokaisen osituksen arvo on n/x. Funktion logaritmi on x(ln n/x), ja voimme maksimoida sitä alkuperäisen sijaan, joka on hiukan helpompaa. Jos osaat ratkaista tämän käsin, onnittelut! Jos differentiaalilaskenta ei ole sinun juttusi, voit kirjoittaa “d/dx(x ln n/x) = 0″ Wolfram Alphaan. Derivaatta on ln(n/x) = 1, ja ulos tulee ratkaisu x = ne positiivisille n ja x. Näin optimiosituksen arvo on n/x = e. Voila! Näin e tulee esiin ja antaa maksimitulon.

Tämä opettaa meille, että e:llä on optimaalisuuden ominaisuus. Se voi tulla esiin tilanteissa, joihin liittyy maksimin tai minimin etsintää, niinkuin me näemme pulmassa 2. Perusversio tästä ominaisuudesta näkyy, jos lasket funktion x1/x arvon kaikille positiivisille reaaliluvuille (tämä tunnetaan Steinerin ongelmana). Kaikista äärettömistä reaaliluvuista se x, joka tuottaa suurimman arvon tälle funktiolle, on e. Funktion x1/x maksimoiminen on sama kuin maksimoitaisiin (ln x)/x, jonka derivatiivi (1−ln x)/x2 on nolla, kun ln x = 1, eli x = e.

Pulma 2: Unioni

Kuten lukijat huomauttivat, tämä pulma oli tunnetun sihteeriongelman variaatio.

Perillinen joutuu valitsemaan 10 parasta puolisokandidaattia seuraavin säännöin. Kandidaatteja haastatellaan yksi kerrallaan, ja joko hyväksytään (jos tämän ajatellaan olevan paras), tai hylätään ennen seuraavan kandidaatin haastattelua. Hylättyä kandidaattia ei voi saada takaisin, ja kun kandidaatti on joko hylätty tai hyväksytty, prosessi lakkaa. Viimeinen kandidaatti on pakko hyväksyä oletuksena jos prosessi ei ole siihen mennessä päättynyt.

a. Miten perillinen maksimoi mahdollisuutensa valita paras kandidaatti, olettaen että mitään siteitä ei ole?

Tilanne vaatii, että perillinen hylkää tietyn määrän kandidaatteja ehdottomasti (“hylkäysvaihe”), mitä seuraa “valintavaihe”, jossa hän valitsee ensimmäisen jäljelle jääneistä kandidaateista, joka on parempi kuin kukaan aiemmin hylätyistä. Mahdollisuudet valita paras kandidaatti maksimoituvat, kun hylkäysvaihe on tietyn pituinen. Todennäköisyys pienenee jos hylkäysvaihe on liian pitkä (paras kandidaatti tulee todennäköisemmin hylätyksi) tai liian lyhyt (hänellä ei ole tarpeeksi kokemusta järjestellä kandidaatteja asianmukaisesti, mistä seuraa, että huonompi kandidaatti tulee hyväksytyksi).

Tämä tunnetaan “optimipysäytyksen” ongelmana, ja e näyttäytyy ratkaisussa johtuen sen optimiominaisuudesta. Suurilla kandidaattien n lukumäärillä, optimaalinen lukumäärä kandidaatteja, joka tulee alkuvaiheessa hylätä, tulisi olla n jaettuna e:llä.

Tässä on todennäköisyyslaskelmat, kun n = 10 jos hylkäysvaihe (r) = 3. Ensinnäkin, huomaa että paras kandidaatti saattaa tulla missä kohtaa tahansa 10:sta haastattelusta, ja todennäköisyys olla missä tahansa kohdassa on 1/10 (1 / n). Jokaiselle haastateltavalle, joka on järjestysluvulla (i), me kerromme tämän 1/10 todennäköisyydellä, että paras kandidaatti tulee valituksi tämän järjestysluvun kohdalta. Sitten summaamme todennäköisyydet yhteen kaikille sijainnille ja näin saamme yleisen kaavan.

  • Jos paras kandidaatti on sijainneilla 1-3, hänet hylätään automaattisesti. Todennäköisyys (p) valita paras kandidaatti = 1/10 × 0 = 0.
  • Jos paras kandidaatti on sijainnilla 4, hänet valitaan aina. Todennäköisyys p tälle lopputulemalle = 1/10 × 1 = 1/10 = 1/n.
  • Sijainnilla 5, kandidaatti valitaan mikäli aiempi paras kandidaatti on ollut sijainneilla 1-3, mutta ei sijannilla 4. Joten p = 1/10 × 3/4 = 1/n × r/(i–1) = r/n × 1/(i–1).
  • Sijainnilla 6, kadidaatti valitaan, jos aiempi paras kandidaatti oli sijainneilla 1-3, mutta ei sijainneilla 4 tai 5. Joten p = 1/10 × 3/5 = 1/n × r/(i–1) = r/n × 1/(i–1).
  • …
  • Sijainnilla 10, p = 1/10 × 3/9 = 1/n × r/(i–1) = r/n × 1/(i–1).

Kuten voimme nähdä, saamme saman ilmaisun jokaiselle sijainnille valintavaiheessa: r/n × 1/(i–1). Kaava sijainnille 4 voidaan kirjoittaa muotoon 1/10 × 3/3 = r/n × 1/(i–1).

Ottamalla r/n pois summasta, tämä summa — todennäköisyys löytää paras kandidaatti — voidaan kirjoittaa:

Vastaavasti todennäköisyys löytää paras kandidaatti r = 4 alkukandidaattien tullessa hylätyksi on 39.8%. Nämä ovat kaksi suurinta arvoa, ja todennäköisyys pienenee suuremmilla tai pienemmillä hylkäysvaiheilla. Muistuttaako tämä ositusongelmaa? Se ei ole yhteensattumaa, kuten seuraavaksi näemme.

b. Miten perillisen todennäköisyys muuttuu jos on 10% todennäköisyys, että ensimmäisellä sijainnilla on tasapeli?

Koska perillisellä on nyt kaksi yhtä vahvaa kandidaattia 10% ajasta, todennäköisyys löytää paras kandidaatti kasvaa.

c. Tämä ongelma on klassinen, jonka ratkaisu liittyy e:hen. Voitko selittää miten e liittyy tähän?

Osoittautuu, että e astuu kuvioon kaksi kertaa tässä ongelmassa! Kun lukumäärä n kasvaa, Neperin luku tulee esiin sekä todennäköisyydessä löytää paras kandidaatti että kuinka monta kandidaattia hylätä alussa.

Yllä johdettu todennäköisyyskaava voidaan esittää, kun n kasvaa äärettömyyteen, integraalilla korvaamalla suhteen r/n (hylkäysten suhde) raja-arvo x:llä, korvata termi (i–1)/n (inkrementaalinen todennäköisyys jokaiselle n) p:llä ja 1/n (muutosnopeus yhdestä kokonaisluvusta toiseen) dp:llä. Tämä antaa todennäköisyyden raja-arvoksi:

x ∫x1 1/p dp = −x lnx.

Taaskin oikeanpuoleinen ilmaisu on samanlainen kuin aiemmin ositusongelmassa tarkastelemamme. Asettamalla derivaatan nollaksi saamme, että optimisuhde hylättäville kandidaateille ja todennäköisyys paran valinnan tekemiselle on 1/e, eli arviolta 36.8%.

d. Miten perillinen voi saavuttaa korkeimman odotetun vahvuuden valitsemalleen kandidaatille tässä käytännöllisemmässä valintaskenaariossa?

Yllä esitetyssä klassisessa skenaariossa perillinen ottaa käyttöön kaikki-tai-ei-mitään -strategian hylkäämällä ensimmäiset kandidaatit ja sitten valitsemalla ensimmäisen, joka parantaa hylättyjen laatua. Vaikka tämä maksimoikin todennäköisyyden löytää parhaimman kandidaatin, se voi myös johtaa siihen, että jäädään jumiin matalan tason kandidaatin kanssa jos paras kandidaatti oli hylättyjen joukossa. Tämän välttämiseksi hänen paras strategia on olla erittäin vaativa heti alusta lähtien ja etsiä parasta kandidaattia, ja sitten laskea rimaa ja tyytyä hyvään kandidaattiin niiden määrän ehtyessä.

Tämä strategia voidaan esittää tarkasti aloittamalla lopusta, jossa on vain yksi kandidaatti jäljellä. Tämä henkilö saattaa olla kuinka hyvä vain yhtä suurella todennäköisyydellä. Joten odotusarvo on, että viimeinen kandidaatti on keskiarvoisen hyvä (tässä tapauksessa 5.5). Joten sinun tulisi hyväksyä toisiksi viimeinen kandidaatti, jos tämä on viiden parhaan joukossa, vaikka hän ei olisikaan paras. Kun kaksi kandidaattia on jäljellä, odotusarvo paremmalle näistä on arviolta 3.67, joten kolmannesta kandidaatista viimeiseen sinun kannattaisi tyytyä kandidaattiin, joka on kolmen parhaan joukossa. Laskemalla tarkalleen miten korkea rima sinulla tulee kussakin vaiheessa sinulla on parempi todennäköisyys saada erittäin hyvä kandidaatti, verrattuna klassisen algoritmin käyttöön.

Pulma 3: Yhdessäolo

Suureen auditorioon järjestetään show, joka hyväksyy vain pariskuntia. Kun pariskunta tulee auditorioon, he valitsevat satunnaisesti vierekkäiset paikat. Jokainen uusi pariskunta tekee samoin, ja monta kertaa tämä johtaa tyhjiin penkkeihin pariskuntien välillä. Istumapaikkoja jaetaan kunnes jäljellä on enää yksittäisiä tyhjiä paikkoja. Sitten auditorio julistetaan täydeksi, ja show alkaa.

a. Kuinka paljon penkeistä odotetaan jäävän tyhjiksi kun auditorio julistetaan täydeksi?

Vastaus, kun penkkien lukumäärä kasvaa, lähestyy lukua e-2, eli arviolta 13.5%.

b. Miten e liittyy tähän yhdessäolon teatteriin?

Katsotaan mitä tapahtuu, kun on pieni määrä penkkejä, jotka on merkitty kirjaimin. Kutsutaan tyhjien penkkien odotusarvoa luvuiksi E1, E2, E3, E4 ja niin edelleen, jossa alaindeksi kertoo sen miten monta tyhjää penkkiä kullakin rivillä on.

  • Yksittäinen penkki on tyhjä: pariskunta ei voi mennä siihen, joten E1 = 1.
  • Jos on kaksi penkkiä, siihen voi pariskunta mennä, joten E2 = 0.
  • Kolmeen penkkiin pariskunta voi istua AB tai BC, ja yksi penkki jää tyhjäksi kummassakin, joten E3 = 1.
  • Neljässä penkissä pariskunta voi istua BC, jolloin jää kaksi tyhjää penkkiä, tai he voivat istua AB tai CD, ja tyhjäksi ei jää yhtään. Tästä saadaan yhteensä kaksi tyhjää penkkiä ja odotusarvoisesti E4 = 2/3.

Leikkimällä näiden muutaman numeron välisillä suhteilla, Lazar Ilic ja Michel Nizette onnistuivat johtamaan rekursiokaavan jolla he kykenivät ennustamaan tyhjien penkkien määrän nykyisestä penkkien määrästä (n) käyttämällä aiempia tuloksia n – 1 ja n – 2. Kaava on (kun n ≥ 2):

(n − 1)En = 2nEn−2 + (n − 2)En-1.

Sarja käyttäytyy: 1, 0, 1, 2/3, 1, 16/15, 11/9, 142/105 …

Nämä luvut jaettuna penkkien määrällä antavat suhteellisen tyhjien penkkien suhteellisen osuuden, jonka Nizette laski olevan 16.24% 10 penkille, 13.804% 100:lle, 13.561% 1000:lle ja 13.538% 6000:lle. Voit nähdä, että lukema lähestyy arvoa e-2 eli 13.5335…%. Mutta miten voimme tietää, että se suppenee tuohon arvoon suurille luvuille, joiden suhteen laskeminen kestää liian kauan?

Rekursiokaava on hyvä, mutta se on kuin yrittäisi kiivetä ääretöntä portaikkoa yksi askel kerrallaan. Me tarvitsemme suljetun muodon ratkaisun, joka riippuu ainoastaan n:sta. Suljetun muodon kaava on kuin hissi. Painat nappia mille tahansa n:lle, ja suih! — hissi vie sinut sinne, vaikka rakennus onkin ääretön.

Suljetun muodon kaavan selvittäminen rekursioyhtälöstä tarkoittaa rekursion ratkaisua. Tälle ei ole olemassa maagista ratkaisua, ja vaikka joitain tekniikoita onkin olemassa, joita kokeilla, se on eräänlainen taiteenlajinsa. Matemaattisissa ohjelmistoissa kuten Mathematica on omat pakettinsa tätä varten. Meidän ongelmassamme Lazar Ilic tuotti suljetun muodon ratkaisun En:lle, joka kertoo raja-arvon e-2 olevan oikein.

Joten e tulee kuvioon mukaan, mutta miten? Meillä ei edelleenkään ole käsitystä siitä, miten se sinne päätyi. Mitä voimia se käytti? Alla yritän intuitiivisesti avata tätä.

Johdetaan ensin kaksi differenssiyhtälöä omasta sarjastamme E. Ensimmäisen asteen differenssisarja D koostuu kahdesta peräkkäisestä E:n arvosta, ja toisen asteen differenssisarja DD koostuu eroista kahden D:n arvon välillä. Näin D1 = E1 − E0, D2 = E2 − E1, D3 = E3 − E2 ja niin edelleen, ja DD1 = D1 − D0, DD2 = D2 − D1, DD3 = D3 − D2 ja niin edelleen. (Sekä E0 ja D0 ovat 0). Selitän tämän kaiken pointin kohta. Alkuarvot kaikelle kolmelle sarjalle on esitetty alla.

n Tyhjien penkkien odotusarvo E Arvo 1. diffyht. D Arvo 2. diffyht. DD Arvo
0 E0 0 D0 0 DD0 0
1 E1 1 D1 =
E1 – E0		 1 DD1 =
D1 – D0		 1
2 E2 0 D2 =
E2 – E1		 -1 DD2 =
D2 – D1		 -2
3 E3 1 D3 =
E3 – E2		 1 DD3 =
D3 – D2		 2
4 E4 23 D4 =
E4 – E3		 –13 DD4 =
D4 – D3		 –43
5 E5 1 D5 =
E5 – E4		 13 DD5 =
D5 – D4		 23
6 E6 1615 D6 =
E6 – E5		 115 DD6 =
D6 – D5		 –415
7 E7 119 D7 =
E7 – E6		 745 DD7 =
D7 – D6		 445

Rekursioyhtälöä muokkaamalla voimme johtaa suljetun muodon kaavan DDn:lle seuraavasti (n ≥ 1):

DDn = (-2)n-1 / (n-1)!

Voimme varmistaa kaavan toimivan vertaamalla sitä yllä olevaan taulukkoon:

DD1 = (-2)0 / 0! = 1
DD2 = (-2)1 / 1! = -2
DD3 = (-2)2 / 2! = 2
DD4 = (-2)3 / 3! = -8 / 6 = -4 / 3
DD5 = (-2)4 / 4! = 16 / 24 = 2 / 3
DD6 = (-2)5 / 5! = -32 / 120 = -4 / 15
DD7 = (-2)6 / 6! = 64 / 720 = 4 / 45

Tässä on homman pointti: Huomaa mitä tapahtuu, kun kaikki DD:t summataan.

DD1 + DD2 + DD3 + … + DDn−1 + DDn =

D1 − D0 + D2 − D1 + D3 − D2 + … + Dn−1 − Dn−2 + Dn − Dn−1 = Dn − 0 = Dn.

Kaikki muut termit kumoutuvat, ja jäljelle jää vain Dn. Tätä rekursioyhtälön ratkaisutekniikkaa kutsutaan teleskooppiratkaisuksi.

Laitetaan suljetun muodon kaava takaisin jokaiseen DD:n.

Dn = 1 – 2 / 1! + 22 / 2! − 23 / 3! + 24 / 4! − 25 /5! + ⋯ .

Näyttääkö tutulta? Vertaa tätä alkuperäiseen yllä esitettyyn e-x:n äärettömään sarjaan. Itse asiassa suurella n, tämä on tarkalleen e-2.

Joten transendentaalisen vakiomme neliö on maagisesti ilmestynyt ensimmäisen sarjan nimittäjään, joka johdettiin tyhjien penkkien määrälle. Se on siellä, koska prosessissa summataan -2:n potensseja, jotka jaetaan samalla kertomalla, ja nämä ovat tarkalleen e:n sarjakehitelmän termit.

Me joudumme silti työstämään D-sarjaa saadaksemme samanlaisen ilmaisun En:lle. Tämä arvo, jaettuna n:llä,antaa meille tyhjien penkkien suhdeluvun. Loppusuoran saavuttamiseksi pitää vielä kikkailla algebrallisesti. Riittää todeta, että e−2 pysyy lopullisessa kaavassa, joka näyttää tältä:

En / n = e-2 + 2e-2n-1 + …

Suurilla n, ainoastaan ensimmäinen termi jää jäljelle, josta saammejo selvittämämme tuloksen e-2. Huomaa suuret mutta äärelliset luvut, jotka Michel Nizette listasi, pelkkä kahden ensimmäisen termin summa sopii melkein täydellisesti tyhjien penkkien suhdelukuun.

 

Artikkelin julkaissut Quanta Magazine

Tiede

NASA kuvasi Kuun avaruusasemalta

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 6.10.2022
Havaintopäivämäärä: Avaruusaseman kamera

Tämä on muokkaamatonta raakakuvaa. NASAn astronautit kansainvälisellä avaruusasemalla tarkkailivat Kuuta, ja he zoomasivat enemmän ja enemmän kunnes he täyttivät koko livelähetyksen kuvan! Rakastan astronomiaa! En ole koskaan nähnyt NASAn tekevän näin avaruusaseman kameralla. He halusivat näyttää sen teille kaikille. Lisäsin mukaan JFK:n puheen, koska hän oli vastuussa meidän viemisestä Kuuhun. 🚀

Näen myös joitain pimeitä kohtia Kuun ja avaruusaseman välissä. Ehkäpä ne ovat UFOja, satelliitteja tai avaruusolentoja, jotka ovat sopeutuneet elämään avaruudessa. En vitsaile tässä, niitä on olemassa. Halusin vain jakaa jotain mitä NASA ei koskaan tee. Toivottavasti nautitte siitä yhtä paljon kuin minä.

Scott C. Waring, Taiwan

EU for UAP
Tiede

UFO-villityksen skeptikko kritisoi tunnettuja ’uskovia’ mediahuomion, ei tieteen, tavoittelijoiksi

Yksi kommentti

Amerikkalainen kirjailija ja dokumentaristi Brian Dunning sanoi Fox News Digitalin haastattelussa, että UFOihin ”uskovia” ohjaavat mediahuomio ja sensaatiohakuisuus tieteen sijaan.

Dunningin kohteena oli äskettäinen kongressin kuulemistilaisuus UFOista, joita kutsutaan myös tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi (UAP), koska siinä esiteltiin kolme todistajaa, jotka ”ovat puhuneet UFO-konferensseissa jo vuosia”. Entinen laivaston lentäjä Ryan Graves, entinen laivaston komentaja David Fravor ja entinen Yhdysvaltain tiedustelupalvelun upseeri David Grusch todistivat heinäkuussa edustajainhuoneen ufoihin keskittyneelle alakomitealle.

”He ovat ensin UFOihin uskovia ja sitten vasta veteraaneja”, Dunning sanoi ja lisäsi, että ”on hyvin helppoa löytää UFOihin uskovia veteraaneja”. Dunning isännöi voittoa tavoittelematonta ”Skeptoid”-podcastia, joka tutkii urbaanien legendojen taustalla olevaa tiedettä.

Americans for Safe Aerospace -järjestön perustaja Ryan Graves ei vastannut Fox News Digitalin kommenttipyyntöön.

Amerikkalainen dokumentaristi Brian Dunning antoi Fox News Digitalin haastattelussa sapiskaa UFO-"uskovaisille", jotka hänen mielestään tavoittelevat vain mediahuomiota ja sensaatiomaisuutta eivätkä tieteellistä lähestymistapaa. (Fox News Digital / Prof. Avi Loeb)
Amerikkalainen dokumentaristi Brian Dunning antoi Fox News Digitalin haastattelussa sapiskaa UFO-”uskovaisille”, jotka hänen mielestään tavoittelevat vain mediahuomiota ja sensaatiomaisuutta eivätkä tieteellistä lähestymistapaa. (Fox News Digital / Prof. Avi Loeb)

Kun Dunningilta kysyttiin, miksi kongressin suuret vaikuttajat ovat vaatineet liittovaltion hallitusta luovuttamaan kaikki sen hallussa olevat tiedot UFOista, hän sanoi, että heidät oli helppo saada vakuuttuneiksi.

”Kongressissa on ihmisiä, jotka eivät ole tieteellisesti suuntautuneita, jotka eivät tunne hyvin astrobiologian ja astrofysiikan kaltaisia aiheita. Kun heille kerrotaan, että ’hei, tässä on joitakin sotilaslentäjiä, joilla on UFO-raportteja’, he ottavat sen hyvin vakavasti, kuten uskoakseni useimmat ihmiset ottaisivat”, hän sanoi.

Dunningin mukaan tämän keskustelun taustalla oli kuitenkin ”perusta uskolle avaruusolentojen vierailusta”.

Hän jatkoi: ”On hyvin helppoa ottaa seuraava askel ja sanoa, että meidän on parasta haastatella näitä ihmisiä ja ottaa asia vakavasti. Se ei tarkoita, että sillä olisi mitään tosiasioihin perustuvaa tai tieteellistä pohjaa”.

Dunning väitti, että UFO-kuulemiset kongressin edessä ja useat New York Timesin artikkelit ”ovat kaikki olleet saman UFOihin uskovien ydinryhmän vetämiä sen jälkeen, kun he saivat ensimmäisen suuren PR-menestyksensä julkaisemalla artikkelinsa New York Timesissa vuonna 2017”, minkä hän sanoi ajaneen yleisön uskomuksen avaruusolentoihin noin 50 prosenttiin joidenkin kyselyjen mukaan.

”On todella hämmästyttävää, miten helppoa UFO-ihmisten on ollut tavallaan ohjata yleisön uskoa tähän aiheeseen”, Dunning sanoi.

Entinen laivaston lentäjä Ryan Graves, entinen laivaston komentaja David Fravor ja entinen tiedustelu-upseeri David Grusch todistamassa edustajainhuoneen alakomitealle UFOista
Entinen laivaston lentäjä Ryan Graves, entinen laivaston komentaja David Fravor ja entinen tiedustelu-upseeri David Grusch todistamassa edustajainhuoneen alakomitealle UFOista

Kun Dunningilta kysyttiin joistakin tiedeyhteisön tunnetuimmista fyysikoista ja maan ulkopuolisen elämän puolestapuhujista, hän arvosteli erityisesti Harvardin professori Avi Loebia.

”Avi Loebin kaltaisia tyyppejä esiintyy lehdissä ja televisiossa kaikkialla. Harvardin fyysikko”, hän sanoi. ”Ja se kuulostaa hyvin vaikuttavalta. Mutta he eivät mainitse, että hän on täysin yksin uskomusjärjestelmänsä kanssa. Käytännössä kukaan muu koko astrofysiikan alalla ei ole samaa mieltä hänen sanomisistaan. Tätä näkökulmaa ei koskaan esitetä televisiossa, koska se ei ole kiehtova. Se ei ole sensaatiomaista.”

Dunning sanoi, että vaikka ”tähtitieteilijöiden ylivoimainen yksimielisyys” on, että muualla maailmankaikkeudessa on ”todennäköisesti elämää”, se ei ole sama asia kuin sen määrittäminen, onko tämä elämä saapunut Maahan.

Professori Loeb kertoi Fox News Digitalille, ettei hän ole ainoa, joka tutkii maan ulkopuolisen elämän mahdollisuutta. ”Johtamaani Galileo-hankkeeseen kuuluu noin sata tutkijaa, joten tuskin olen yksin tutkimassa, voisiko jokin Maan lähellä olevista kohteista olla teknologisesti Maan ulkopuolelta peräisin.”

”Se, että on mahdollista, että poikkeava tähtienvälinen kohde on teknologista alkuperää, ei ole villiä spekulaatiota, kun otetaan huomioon, että olemme lähettäneet Voyager 1 ja 2, Pioneer 10 ja 11 sekä New Horizonsin tähtienväliseen avaruuteen viimeisten viiden vuosikymmenen aikana, mikä on sadasmiljoonasosa Auringon ikään verrattuna”, hän sanoi. ”Pelkästään Linnunradan galaksissa on satoja miljardeja Auringon kaltaisia tähtiä, ja useimmat niistä ovat syntyneet miljardeja vuosia ennen Aurinkoa. Voyagerin kaltaiselta luotaimelta kestää alle miljardi vuotta ylittää koko Linnunradan kiekko puolelta toiselle. Siksi on ylimielistä ja epäviisasta väittää, että olemme yksin.”

Dunning esitti suoraan kysymyksen Maan ulkopuolisesta elämästä ja yhteydestä Maahan.

Alien ufo space

”Ovatko avaruusolennot vierailleet Maassa?” hän kysyi. ”Kaikki tuntemamme matematiikka, kaikki tuntemamme fysiikka ja kaikki meillä olevat todisteet viittaavat siihen, että ei, se ei luultavasti ole koskaan mahdollista, eikä sitä ole ainakaan ennen tapahtunut. Se ei ole mahdollista.”

Dunning, jota pidetään ”tieteellisenä skeptikkona”, koska hän kannattaa empiiristen todisteiden hankkimista ennen johtopäätösten tekemistä, sanoi kannattavansa ”tieteellisen menetelmän soveltamista uusiin uskomuksiin tai uusiin väitteisiin tai epätavallisiin havaintoihin, joita ihmiset tekevät”.

”Kun siis puhumme esimerkiksi avaruusolentojen vierailusta, skeptinen näkökulma olisi, että asiat ovat luultavasti niin kuin fysiikan lait sanovat, ellei löydy todisteita siitä, että avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla. Toistaiseksi emme ole löytäneet. Ja niinpä pysymme oletusolettamuksessa, joka on, että ei, asiat ovat niin kuin fysiikan lait kertovat meille, että ne todennäköisesti ovat, eikä meillä ole vierailtu.”

 

Artikkelin julkaissut Fox News

Tiede

Kommentteja NASA-raportista

Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

NASA julkaisi raporttinsa UFOista, tarkoitan UAP:ista, torstaina 14. syyskuuta 2023, ja minun mielestäni se oli vain lisää samaa. Siitä lähtien, kun kongressi vaati jonkinlaista vastausta laivaston ohjaamovideoiden vuotamisen jälkeen, on järjestetty kuulemisia, valtuutuksia, tutkimuksia ja raportteja, eikä niistä ole periaatteessa tullut mitään uutta. On melkein kuin eläisimme edelleen 1900-luvulla.

Voit lukea NASAn raportin täältä:

https://www.nasa.gov/sites/default/files/atoms/files/uap_independent_study_team_-_final_report_0.pdf

Vertaisarviointi ja tieteellinen metodi

Me, jotka olemme aidan toisella puolella, yksinkertaisesti toivoimme, että saisimme jotain konkreettisempaa sen sijaan, että mietinnössä hahmotellaan jälleen kerran strategioita tietojen keräämiseksi. Sen sijaan sivulla 25 meille kerrotaan:

Vertaisarvioidussa tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole toistaiseksi mitään vakuuttavia todisteita, jotka viittaisivat UAP:den Maan ulkopuoliseen alkuperään. UAP:den osalta haasteena on se, että näiden poikkeavien havaintojen selittämiseen tarvittavia tietoja ei useinkaan ole olemassa; tähän kuuluvat myös silminnäkijöiden kertomukset, jotka voivat sinänsä olla mielenkiintoisia ja vakuuttavia, mutta eivät ole toistettavissa ja joista puuttuu yleensä tarvittavat tiedot, jotta ilmiön alkuperästä voitaisiin tehdä lopullisia johtopäätöksiä.

Mielenkiintoista oli viittaus ”vertaisarvioituun tieteelliseen kirjallisuuteen”. Tämä rajaa heidän hakuparametrejaan tiettyyn lähteeseen ja jättää huomiotta tiedon, jota sotilashenkilöstö on kerännyt vuosikymmenien ajan ja joka on toimittanut erittäin vakuuttavaa todistusaineistoa silminnäkijälausuntojen, sähköisesti kerättyjen tietojen ja mielenkiintoisten asekamerafilmien muodossa.

Sallikaa minun poiketa aiheesta hetkeksi. Koko raportissa viitataan metatietoihin, toisin kuin muun tyyppisiin tietoihin. Tämä tarkoitti sitä, että useimmissa UFO-havainnoissa ei ollut täydellisiä aikoja tai sijainteja, suuntia, säätä tai muita tietoja, jotka olisivat olleet arvokkaita UFOn tunnistamisessa. Ilman tällaisia tietoja ratkaisun löytäminen, vaikka se olisikin arkipäiväistä, saattaisi olla mahdotonta.

On kuitenkin olemassa pitkäaikainen tutkimus, jossa tällaisia metatietoja on kerätty, ja tarkoitan nyt Project Blue Book -hankkeen tietoja. On totta, että monissa tapauksissa metatiedoissa oli aukkoja, mutta se johtui pikemminkin asianosaisten huonoista tutkintatekniikoista kuin mistään häijystä. Tiedot olivat olemassa, jos ne olisi vaivauduttu keräämään tutkimuksen aikana.

Toisissa tapauksissa kaikenlaisia tietoja oli runsaasti. Yhtenä esimerkkinä mainitsen Washington Nationalin havainnot heinäkuussa 1952. Sotilas- ja reittilentäjät olivat antaneet silminnäkijälausuntoja. Maassa oli sekä sotilas- että siviilitarkkailijoita, ja monet heistä olivat toisistaan riippumattomia. Tutkahavaintoja tehtiin useilla tutkilla eri lentokentillä, ja sekä lentäjät että maassa olevat tarkkailijat tekivät silminnäkijähavaintoja tutkassa näkyvistä kohteista.

Uskon, että kaikki tiedot, joita tarvitaan näiden havaintojen kattavaan tutkimiseen, ovat edelleen saatavilla Project Blue Book -hankkeen tiedoissa, vaikka vuonna 1952 tapausta tutkineiden henkilöiden mielipiteet ovatkin varmasti puolueellisia maanpäällisten ratkaisujen löytämiseksi. Silminnäkijöiden lausunnot on kerätty tapahtumien jälkeisinä tunteina, sanomalehtiraportteja on olemassa (ja kyllä, ymmärrän, että lehdistö voi olla jossain määrin hyväuskoinen raportoinnissaan), säätietoja on saatavilla, paikat ovat hyvin tiedossa, ja tähtikarttoja, joista löytyy tietoja kirkkaista tähdistä, planeetoista ja muista tähtitieteellisistä ilmiöistä, on olemassa. Epäilen, että tämä antaisi erittäin vakuuttavaa näyttöä, jos sitä tutkittaisiin kiihkottomasti.

Olin toivonut, että kun NASAn raportti vihdoin ilmestyy, siinä olisi historiallisia näkökulmia käsittelevä osa. Tiedän, että he eivät voisi mitenkään tarkastella kaikkia ilmavoimien keräämiä 12 000 havaintotietoa, mutta olin toivonut, että he tarkastelisivat joitakin mielenkiintoisimpia havaintoja, joista on runsaasti havaintoaikaan kerättyjä tietoja.

Tieteellinen metodi

Sen sijaan meille pidettiin luento tieteellisestä menetelmästä ja siitä, miten tieteen pitäisi toimia. He kertoivat meille:

Tieteellinen menetelmä haastaa meidät ratkaisemaan ongelmia arvioimalla tiukasti omia ajatuksiamme, olemalla valmiita olemaan väärässä ja seuraamalla tietoja tuntemattomalle alueelle — minne tahansa ne johtavatkin meidät. Kuten Carl Sagan kirjoitti kirjassaan The Demon-Haunted World, ”tiede vie meidät kohti ymmärrystä siitä, miten maailma on, eikä siitä, miten haluaisimme sen olevan.”

Se on hieno filosofia, mutta kokemukseni mukaan UFOjen maailmassa asenne oli usein sellainen, että se ei voi olla, joten sitä ei ole. Myöhemmin raportissa he kirjoittivat:

Tieteessä tietojen on oltava toistettavissa, ja hypoteesien on oltava osoitettavissa vääriksi — tieteellinen menetelmä toimii analysoimalla tietoja systemaattisesti tarkoituksenaan hylätä hypoteesi. Yleisenä periaatteena on, että tietojen pitäisi tukea mittauksia, jotka voivat sulkea pois tietyt selitykset tai tulkinnat, jolloin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä niiden vastakohta. UAP:den tapauksessa hypoteesi, jonka pyrimme hylkäämään (tai ”nollahypoteesi”), on se, että UAP:den fenomenologia vastaa tunnettuja tai teknologisia syitä. Silminnäkijöiden kertomukset olisi otettava huomioon UAP:den tutkimuksessa yhdessä vahvistavien anturitietojen kanssa, koska kertomukset voivat paljastaa kuvioita (esimerkiksi ajallisia tai paikallisia ryhmittymiä). Ilman kalibroituja anturitietoja mikään kertomus ei kuitenkaan voi tarjota ratkaisevaa näyttöä UAP:istä tai mahdollistaa todistetun tapahtuman yksityiskohtien tutkimista. Vaikka silminnäkijät voivat olla lähtökohtaisesti uskottavia, kertomukset eivät ole toistettavissa muiden toimesta, eivätkä ne salli mahdollisten kognitiivisten vääristymien ja virheiden (kuten havaintotarkkuuden tai ympäristötekijöistä johtuvan virheellisen havaitsemisen, tallennuslaitteen, etäisyyden ja nopeuden arvioinnin tai virhearvioinnin) täydellistä tutkimista. Näin ollen kertomukset eivät yksinään muodosta tietoja, jotka tukisivat toistettavaa ja toistettavissa olevaa analyysia, eikä hypoteesia, jonka mukaan havaittu oli tunnettujen luonnonilmiöiden tai teknologisten ilmiöiden ilmentymä, voida hylätä.

Tämä näyttää olevan tapa hylätä todistus, johon ei liity jotain konkreettisempaa kuin vain todistajien kertomus. Anturitiedot ja tutkan jäljet lisäisivät jonkin verran lisätietoa, vaikka nekin ovat alttiita tutkijoiden puolueellisuudelle ja tulkinnoille. Minun pitäisi kai huomauttaa, että meillä on esimerkkejä puolueellisuudesta aiemmissa tutkimuksissa, kuten Project Blue Book ja Coloradon yliopiston tutkimus, joka tunnetaan nimellä Condonin komitea. Hipplerin kirje on esimerkki tästä puolueellisuudesta, ja voitte tutustua siihen tarkemmin täällä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2007/03/hippler-letter.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2022/11/the-latest-on-government-uap-report.html

He käyttävät tieteellistä menetelmää todistajanlausuntojen hylkäämiseen, koska havainnot eivät ole toistettavissa. Tämäkin saattaa olla epätarkkaa. Ensimmäinen asia olisi UFO-ryntäys, eli useiden UFO-havaintojen keskittymä. Havaintoja saattaa olla kymmeniä lyhyessä ajassa tuntien tai päivien aikana rajatulla alueella. Ryhmän lähettäminen voisi olla mahdollista, kun ilmiö on käynnissä. He voisivat kerätä lisää todistajanlausuntoja, mutta he voisivat myös tuoda paikalle välineitä, joilla kerätään anturitietoja, ja kameroita, joilla korostetaan kaikkien todistajienlausuntojen arvoa. Tämä ei ole aivan toistettavissa, mutta meteoriputous ja salamointi, jotka ovat vain kaksi esimerkkiä, ovat ohimeneviä ilmiöitä ja arvaamattomia. Asianmukaiset olosuhteet ja ”iskuryhmä” saattaisivat tarjota mahdollisuuden asianmukaiseen tieteelliseen havainnointiin.

Tässä ei tietenkään oteta huomioon laskeutumisjälkitapauksia tai tapahtumia, joissa UFO on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Marraskuun 2. päivänä 1957 Levellandissa tehdyt havainnot, jos niitä olisi aikanaan tutkittu asianmukaisesti, olisivat saattaneet antaa tietoja, jotka olisivat voineet kumota nollahypoteesin. Olisi ollut materiaalia, joka olisi voitu viedä laboratorioon analysoitavaksi, ja vaikutuksia, jotka olisivat voineet olla havaittavissa. Jos auto olisi pysähtynyt voimakkaan sähkömagneettisen kentän vaikutuksesta, kenttä olisi saattanut muuttaa auton magneettista ominaistunnistetta. Condonin komitean tutkijat ehdottivat itse asiassa keinoa havaita nämä muutokset, mutta eivät vaivautuneet viemään teoriaa toteutusasteelle. He katsoivat, että olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää autoja, jotka olivat olleet osallisina yli vuosikymmenen kuluttua.

Tähän liittyy vielä yksi näkökohta, joka on syytä mainita. Fran Ridge ja hänen tiiminsä ovat luoneet verkoston paikkoja, joissa on laitteita, jotka on suunniteltu havaitsemaan alueella esiintyviä poikkeamia. Nämä solmukohdat keräävät erilaisia poikkeamia, joista saataisiin NASA:n kaipaamaa metatietoa. Tärkeää tässä on se, että usein UAP-havainto on riippumaton solmukohdassa tehdystä havainnosta. Kun jossakin solmussa on hälytys, ne etsivät eri tietokannoista vastaavan UAP-havainnon. Tämä tuo tutkimuksiin välineellisyyttä ja tarjoaa useita todistusketjuja, joihin voidaan tutustua. Ridge on sanonut, että he yrittävät lisätä valokuvakomponentin näihin solmuihin. Havainto, joka laukaisee anturit ja josta on otettu valokuvia tai videoita, tarjoaisi erittäin vakuuttavia todisteita, varsinkin jos useat riippumattomat lähteet olisivat ottaneet valokuvia ja ne olisi yhdistetty MADAR-tietoihin.

AARO ja UFO-raporttien tutkimus

Tässä on toinen raportin näkökohta, joka oli mielestäni hieman huolestuttava. NASAn raportin mukaan:

Puolustusministeriö alkoi hiljattain rohkaista sotilaslentäjiä ilmoittamaan havaitsemistaan poikkeavuuksista, mikä johti UAP-raporttien huomattavaan lisääntymiseen: Maaliskuun 5. päivän 2021 ja elokuun 30. päivän 2022 välisenä aikana Pentagon vastaanotti yhteensä 247 uutta UAP-raporttia, ilmenee kansallisen tiedustelupalvelun johtajan (Office of the Director of National Intelligence, ODNI) vuonna 2022 julkaisemasta analyysistä. Maaliskuuta 2021 edeltäneiden 17 vuoden aikana raportteja oli sen sijaan jätetty 263 kappaletta. Tohtori Sean Kirkpatrick kertoi tämän paneelin julkisessa kokouksessa, että AARO on nyt kerännyt yli 800 raportoitua tapahtumaa. Tähän sisältyvät myös FAA:lta saadut tiedot. AARO ja ODNI arvioivat, että havaittu raportointimäärän kasvu johtuu siitä, että UAP:n mahdolliset uhat ymmärretään paremmin — joko lentoturvallisuusriskinä tai potentiaalisina haittojen keräysalustoina.

Tämä on mielenkiintoista kahdesta syystä. Ensinnäkin ne antavat uuden numeron vastaanotetuille ilmoituksille. Alkuperäisessä raportissa mainittu 144:n määrä on nyt ylittynyt, ja nyt tiedämme, että niitä on yli 800.

Toiseksi, ja mikä tärkeämpää, ne hyväksyvät sen, että UAP-havainnot ovat mahdollinen uhka lentoturvallisuudelle. Tämä näyttää osoittavan, että kyseessä on todellinen ilmiö, joka on muutakin kuin vain säähän liittyviä ongelmia tai virheellistä tunnistamista. Se näyttää myös viittaavan siihen, että on olemassa tietoja, jotka vahvistavat kohteiden todellisuuden, vaikka se ei todellakaan vie meitä suoraan avaruusolentoihin. On olemassa teorioita droneista ja ulkovaltojen harjoittamasta valvonnasta, joissa käytetään aluksia, jotka saattavat vaikuttaa epätavanomaisilta, kun otetaan huomioon jotkin ehdotetut uudet mallit. Toisin sanoen nämä olisivat todellisia aluksia, joilla on maanpäällinen alkuperä.

Yhdessä niistä harvoista UAP-raporteista, joita he tutkivat, he antoivat selityksen laivaston ohjaamovideolle ”Go Fast”. Yhden sivun mittaisessa analyysissä havainnosta he kirjoittivat:

Voimme käyttää muita näytön tietoja asettaaksemme joitakin rajoja esineen todelliselle nopeudelle. Tämä analyysi on tiivistetty… joka kuvaa kohtaamisen yläpuolella 22 sekunnin ajanjakson aikana. Suihkukone kallistui vasemmalle noin 15 [astetta] tänä aikana, mikä vastaa noin 16 kilometrin kääntösädettä. Tiedämme kohteen etäisyyden ja suuntiman alussa (t=0s) ja lopussa (t=22s) eri aikoina. Käyttämällä laskettua todellista lentonopeutta (TAS) ja hieman trigonometriaa, saamme selville, että kohde liikkui noin 390 metriä tämän 22 sekunnin ajanjakson aikana, mikä vastaa keskinopeutta 40 mph. Tämä on tyypillinen tuulennopeus 13 000 jalan korkeudessa.

Tämä on CIA:n sponsoroiman Robertsonin paneelin ehdotus. Käytä salaperäistä havaintoa, anna siitä tietoa ja anna sille uskottava selitys. Jos kansallinen turvallisuus nostaa ruman päänsä, mitään ei sanota. Epäilen, että kukaan NASA:n paneelin jäsenistä ei ole tietoinen historiasta tai siitä, mitä suosituksia Robertsonin paneeli antoi vuonna 1953. Lisätietoja Robertsonin paneelista löytyy täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/06/the-uap-report-and-historical.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/07/coast-to-coast-operation-mockingbird.html

Havaintoraportteja oli vain kolme, ja kaksi niistä oli luetteloitu ratkaistuiksi. Toinen, maiseman halki kiitävä hopeinen pallo, on liian pieni, jotta siinä olisi voinut olla minkäänlaista lentomiehistöä, ja se on luultavasti jonkinlainen maanpäällinen esine. Sitä ei ole pystytty tunnistamaan, mutta sekään ei taas siirrä meitä suoraan avaruusolentoihin.

Lopullinen analyysi

Tässä mietinnössä ei ole mitään uutta. Se on vain lisää samaa. Keskustelua siitä, miten UAP-havaintoja tutkitaan, miten NASA tekee yhteistyötä muiden valtion virastojen kanssa tietojen keräämiseksi, ja jopa jonkin verran kommentteja ilkeistä twiiteistä, joita on lähetetty joillekin paneelin jäsenille. Heille on ilmoitettu, että heidän uransa on vaarassa, koska he ovat olleet yhteydessä tähän ilmiöön. Jotkut tiedeyhteisön jäsenet näyttävät vastustavan tätä, mikä on tietenkin epäolennaista.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos tutkimuksesta otetaan pois avaruusolentokomponentti, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että he tarkastelevat toimitettuja tietoja, on olemassa asioita, jotka saattavat olla tieteellisesti kiinnostavia. Monet tieteen edistysaskeleet ovat tapahtuneet sattumalta. Tietojen hylkääminen siksi, että ne saattavat johtaa Maan ulkopuoliseen lähteeseen, on aina vaikuttanut minusta ahdasmieliseltä. Tietenkin se saattaa olla syy siihen, miksi tässä viimeisimmässä raportissa korostetaan lentoturvallisuutta ja kansallista turvallisuutta koskevaa puolta. Se peittää alleen sen tosiasian, että he tutkivat havaintoja, joita toisella ja aikaisemmalla aikakaudella olisi kutsuttu lentäviksi lautasiksi. Ja se saattaa selittää, miksi he vaativat, että niitä kutsutaan UAP:ksi. Se peittää osan lentävien lautasten jahtaamisen leimasta, vaikka rehellisesti sanottuna se on yksi niistä asioista, joita he tekevät.

Tässä ei kuitenkaan ole mitään sellaista, mitä emme olisi kuulleet ennenkin. Viime vuosien raporttien, kuulemisten, kokousten ja lehdistötilaisuuksien jälkeen on viitteitä siitä, että joitakin tutkimuksia on saatu päätökseen, mutta monissa tapauksissa eri organisaatiot yrittävät edelleen selvittää, miten tutkimukset toteutetaan ja miten tarvittavat tiedot kerätään. Ne näyttävät olevan tietämättömiä siitä, mitä on tapahtunut aiemmin, ne eivät ole tietoisia joistakin suurista tapauksista, jotka ovat jääneet valtion virastojen varjoon, jotka yksinkertaisesti kieltävät sen, mitä eivät halua tunnustaa, eivätkä ole tarkastelleet mitään kerättyjä MADAR-tietoja.

Tai voisimme kai ehdottaa, että olemme luoneet uuden massiivisen valtiollisen kokonaisuuden, joka ei ratkaise mitään, joka ei tee mitään ja jota lopulta pidetään jälleen yhtenä veronmaksajien rahojen valtavana tuhlauksena. Kun kiinnostus hiipuu, tämän viimeisimmän tutkimuksen merkitys muuttuu tieteellisestä tutkimuksesta PR-kampanjaksi, jonka tarkoituksena on vakuuttaa meidät kaikki siitä, ettei tässä ole mitään nähtävää. Näin on tapahtunut ennenkin, useita kertoja. He näyttävät uskovan, että kiinnostus hiipuu, mutta unohtavat, että se palaa aina takaisin.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Tiede

NASA julkaisi UFO-raporttinsa

Kommentoi

kirjoittanut Keith Basterfield

9. heinäkuuta 2022, NASAn mediatiedote ilmoitti, että virasto aikoo perustaa riippumattoman tutkimustiimin tutkimaan UFOja. Tiimin vetäjäksi valittiin astrofyysikko David Spergel. Tiimi on tutkinut seuraavia kysymyksiä:

 ”…saatavilla olevan datan identifiointi, kuinka parhaiten kerätä dataa tulevaisuudessa ja miten NASA voi käyttää tätä dataa viemään eteenpäin ymmärrystä UAP:sta.”

Heti alusta lähtien tehtiin selväksi, että tämä tutkimus ei tulisi tarkastelemaan nykyisiä tai menneitä havaintoja.

UAP | Science Mission Directorate (nasa.gov)

 

NASAn mediatiedote

NASAn mediatiedote M23-115, päivätty 12- syyskuuta 2023, oli otsikoitu ”NASA aikoo julkaista ja käsitellä tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden raporttia report.”

Siinä sanottiin, että torstaina 14.9.2023 pidettäisiin tiedotustilaisuus, jossa keskusteltaisiin tutkimustiimin raportin löydöksistä. Raportista tultaisiin julkaisemaan verkkoon versio puolta tuntia ennen tilaisuutta.

Tilaisuuden osanottajat

* NASAn hallintojohtaja Bill Nelson

* Nicola Fox, tiedeosaston apulaispäällikkö

* Dan Evans, apulaishallintojohtajan sijainen, NASAn tiedeosaston tutkimusosasto

* David Spergel, Simons-säätiön puheenjohtaja ja NASAn riippumattoman UAP-tutkimusryhmän puheenjohtaja.

Tilaisuuden videotallenne on nähtävissä täällä.

Mitä raportissa sanotaan?

Raportti on 34 sivua pitkä, ja siinä on seuraavat seitsemän osiota:

1. Tiivistelmä

2. Esipuhe

3. Johdanto

4. Vastaus tehtävänantoon

5. Johtopäätökset ja suositukset

6. Kiitokset

7. Keskustelua työn tuotoksista

Vastaus tehtävänantoon

Raportin ydin on osio ”Vastaus tehtävänantoon”. Siitä löydämme kahdeksan kysymystä, jotka tutkimusryhmälle oli annettu vastattavaksi, heidän ”löydöksensä” ja perustelut löydöksille.

K1. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa, jota tällä hetkellä NASA ja muut siviilitahot keräävät ja arkistoivat, tulisi ottaa syntetisoitavaksi ja analysoitavaksi, millä potentiaalisesti valaistaisiin tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) luonnetta ja alkuperää?

LÖYDÖS: NASAn maata kiertävien satelliittien laivasto tulisi olla keskeisemmässä roolissa UAP-ilmiöihin liittyvien ympäristöolosuhteiden määrittämisessä.

LÖYDÖS: On olennaista huomata strukturoidun datan keräämisen keskeinen rooli kattavassa ja näyttöön perustuvassa viitekehyksessä, jotta voisimme paremmin ymmärtää UAP:ita.

K2. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa, jota tällä hetkellä kolmas sektori ja yritykset keräävät, tulisi syntetisoida ja analysoida, millä potentiaalisesti valaistaisiin UAP:iden alkuperää ja luonnetta?

LÖYDÖS: USA:n kaupallinen kaukokartoitusteollisuus tarjoaa potentiaalisen yhdistelmän Maata tarkkailevia sensoreita, joilla on kollektiivinen potentiaali suoraan ratkaista UAP-tapahtumia.

LÖYDÖS: Kerätyn informaation standardointi hyvin suunnitellulla kalibroinnilla tekee mahdolliseksi toteuttaa kattavan tieteellisen tutkimuksen UAP:sta. NASAn kokemus tällä alalla on elintärkeää.

K3. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa NASAn tulisi kerätä, jolla parannettaisiin potentiaalia jolla kehittää ymmärrystä UAP:iden luonteesta ja alkuperästä?

LÖYDÖS: NASAn tulisi hyödyntää sen merkittävää kokemusta tällä alalla ja potentiaalisesti käyttää monispektristä tai hyperspektristä dataa osana perusteellista kampanjaa.

LÖYDÖS: NASAn asiantuntijuutta pitäisi kattavasti hyödyntää osana robustia ja systemaattista datastrategiaa koko valtionhallinnon kattavassa viitekehyksessä.

K4. Minkä tyyppisiä tieteellisiä analyysitekniikoita, joita tällä hetkellä kehitetään, voitaisiin käyttää arvioimaan UAP:iden luonnetta ja alkuperää? Minkä tyyppisiä analyysitekniikoita tulisi kehittää?

LÖYDÖS: Tekoäly ja koneoppiminen, yhdessä NASAn kattavan asiantuntijuuden kanssa, tulisi ottaa käyttöön UAP:iden alkuperän ja luonteen tutkimuksiin.

LÖYDÖS:  NASA sen omalla tietämyksellä datan kalibroinnista, tiedonhallinnasta ja kehittyneestä analyysista on hyvässä asemassa ottamaan keskeisen roolin näissä pyrkimyksissä.

K5. Yllämainittuja tekijöitä tarkasteltaessa, mitä fyysisiä perusrajoitteita voidaan asettaa UAP:iden luonteelle ja alkuperälle?

LÖYDÖS: Paneeli pitää fyysisten rajoitteiden asettamista UAP:ille, sekä niiden eri uskottaville selityksille niiden luonteesta ja alkuperästä, toteutettavissa olevana.

K6. Mitä UAP:hin liittyvää siviili-ilmatilan dataa valtion virastot ovat keränneet ja onko sitä saatavilla analyysoitavaksi a) paremmin informoimaan UAP:den luonteen ja alkuperän ymmärrtämistä, ja b) määrittämään UAP:den riskit kansalliselle ilmatilalle?

LÖYDÖS: NASA maailman johtavana datan keräämisen ja järjestelemisen asiantuntijana on hyvässä asemassa antamaan neuvoja parhaista menetelmistä perustaa siviili-ilmatilan tietovarastoja.

K7. Mitä tämän hetken raportointiprotokollia ja ilmatilanhallinnoinnin datankeruujärjestelmiä (ATM) voidaan muokata keräämään lisädataa UAP:den menneisyydestä ja tulevaisuudesta?

LÖYDÖS: Ilmailun turvallisuusraportointijärjestelmän hyödyntäminen reittilentojen pilottien UAP-raportoinnissa tarjoaisi kriittisen tietokannan.

K8. Mitä potentiaalisia parannuksia tulevaisuuden ATM:iin voidaan suositella hankkimaan tulevien UAP-raporttien dataa, millä autetaan paremmin ymmärtämään UAP:iden luonnetta ja alkuperää?

LÖYDÖS: NASAn vahva kumppanuus FAA:n kanssa on keskeinen suunniteltaessa tulevaisuuden lennonjohtojärjestelmiä, joilla kerätä UAP-dataa.

UAP-tutkimuksen johtaja

Mitä seuraavaksi? NASA joutuu nyt sulattelemaan riippumattoman tutkijatiimin löydöksiä ja suosituksia. Eräs välitön toimi, jota raportissa suositeltiin NASAn tehtäväksi on ”nimittää UAP-tutkimuksen johtaja”. NASAn päivitetty mediatiedote päivämäärällä 14.9.2023 nimesi johtajaksi Mark McInerneyn. Mediatiedotteessa sanottiin:

”McInerney on aiemmin toiminut NASAn yhteyshenkilönä puolustusministeriön suuntaan, ja hänen vastuullaan on ollut viraston UAP-toiminta. Johtajan roolissa hän keskittää viestinnän, resurssit ja data-analyysikyvyt ja luo robustin tietokannan, jonka avulla arvioidaan tulevia UAP-havaintoja. Lisäksi hän hyödyntää NASAn tekoälyn, koneoppimisen ja avaruuden tarkkailutyökalujen osaamista tukemaan ja parantamaan muun valtionhallinnon UAP-aloitteita. Hän on toiminut vuodesta 1996 NASAn eri tehtävissä Goddard Space Flight Centerissa Greenbeltissä, Marylandissa; National Oceanic and Atmospheric Administrationissa sekä National Hurricane Centerissa.”

Kommentteja

1. NASAn UAP:tä käsittelevä riippumaton tutkimusryhmä oli suuri edistysaskel UAP:n tieteellisessä tutkimuksessa, ja raportissa tunnustettiin, että NASAn siviiliponnistelut kuuluvat AARO:n laajempaan, koko valtionhallinnon kattavaan UAP-rooliin.

2. NASA on historiallisesti suhtautunut varauksellisesti UAP-aiheeseen, vaikka useat NASAn työntekijät ovatkin vuosien mittaan osallistuneet aktiivisesti UAP-tutkimukseen. Sen vuoksi NASA:n UAP-tutkimuksesta vastaavan johtajan nimittäminen on myös osoitus siitä, että virasto suhtautuu nyt vakavasti UAP-tutkimukseen.

3. Joillekin nämä tutkimusryhmän vaiheet, raportin laatiminen ja NASAn UAP-tutkimusjohtajan nimittäminen eivät riitä. Osa UAP-yhteisöstä on aina ollut sitä mieltä, että NASA ei ole paljastanut sitä, mitä se todella tietää UAP:ista, nimittäin että UAP:t ovat Maan ulkopuolisia avaruusaluksia, joita on havaittu avaruudessa ja Kuussa.

4. Vastauksena tehtävänkuvauksen kysymykseen 5 mietinnössä on kohta, joka kuuluu seuraavasti:

”Jos UAP:den ymmärtämiseen tähtäävässä koko hallituksen kattavassa viitekehyksessä — jossa NASA:lla on ratkaiseva rooli — toteutettaisiin suurin osa edellä esitetyistä toimista, paneeli pitää fyysisten rajoitteiden asettamista UAP:ille, sekä niiden eri uskottaville selityksille niiden luonteesta ja alkuperästä, toteutettavissa olevana.”

Erittäin mielenkiintoinen lausunto. Antakaa meille pyytämämme resurssit, niin me annamme teille UAP:den luonteen ja alkuperän. Sisältyykö tähän myös mahdollisuus Maan ulkopuoliseen alkuperään? Sivulla 25 lukee:

”Toistaiseksi vertaisarvioidussa tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään vakuuttavia todisteita, jotka viittaisivat UAP:den Maan ulkopuoliseen alkuperään.”

Jälleen sivulla 25 lukee:

”Tämä koskee myös kysymystä siitä, onko UAP:illa Maan ulkopuolinen alkuperä. On olemassa älyllinen jatkumo sen hypoteesin välillä, että kaukana olevat Maan ulkopuoliset sivilisaatiot voisivat tuottaa havaittavissa olevaa teknologiaa, ja sen välillä, että etsitään kyseistä teknologiaa lähempänä kotia. Maan ulkopuolisen elämän etsimisessä Maan ulkopuolisen elämän on kuitenkin oltava viimeinen vaihtoehto — vastaus, johon turvaudumme vasta, kun kaikki muut mahdollisuudet on suljettu pois. Kuten Sherlock Holmes sanoi: ”Kun mahdoton on suljettu pois, kaiken jäljelle jäävän, oli se sitten kuinka epätodennäköistä tahansa, on oltava totta.”

5. Odotan innolla, mitä uusi NASAn UAP-tutkimusjohtaja saa aikaan.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Tiede

Zombievirus leviää kun ikirouta sulaa

Kommentoi

48 500 vuotta vanha zombievirus on herätetty uudestaan henkiin ranskalaislaboratoriossa. Maailman lämmetessä suuria alueita ikiroutaa sulaa, mistä tulee esiin materiaalia joka on ollut jään alla vuosikausia. Näihin kuuluu monenlaiset mikrobit, jotka ovat uinuneet jään alla vuosituhansia.

Tieteentekijät ovat nyt herättäneet henkiin useita ”zombieviruksia” Siperian ikiroudasta, joista yksi on lähes 50 000 vuotta vanha — ennätyspitkä aika virukselle palata takaisin leviämään muihin organismeihin.

Työn taustalla oleva tiimi, jota johtaa Jean-Marie Alempic, sanoo näiden virusten olevan potentiaalisesti uhka kansanterveydelle, ja lisätutkimuksia kaivataan jään alta paljastuvista taudinaiheuttajista.

”Neljännes pohjoisesta pallonpuoliskosta on ikiroutaa, koko ajan jäässä”, heidän tutkimuspaperinsa kirjoittaa. ”Johtuen ilmaston lämpenemisestä, ikiroudan lopullinen sulattaminen vapauttaa orgaanista materiaalia, joka on ollut siellä miljoonia vuosia, joka suurin osa on hajonnut hiilidioksidiksi ja metaaniksi, mikä näin kiihdyttää kasvihuoneilmiötä.”

48 500 vuotta vanha ameeban sisällä oleva virus on yksi 13:sta uudessa tutkimuksessa esitellystä, joista yhdeksää pidetään yli 10 000 vuotta vanhana. Tutkijat selvittivät, että jokainen niistä eroaa kaikista tunnetuista viruksista perimän suhteen.

Vaikka ennätysvirus löytyikin järvestä, muihin keruukohteisiin kuuluu mammutin turkki ja Siperian suden sisäelimet — jotka kaikki ovat hautautuneet ikiroutaan. Käyttäen ameebaviljelmiä tiimi osoitti, että viruksilla oli edelleen potentiaalia olla tarttuvia taudinaiheuttajia.

Nyt on myös suuria määriä bakteereita, joita vapautuu ympäristöön sen lämmetessä, mutta käytössämme olevat antibiootit saattavat tehdä niistä vaarattomia. Uusi virus — sellainen kuin Sars-Cov-2 — voisi olla paljon hankalampi kansanterveydelle, erityisesti kun asutus on siirtymässä pohjoisemmaksi.

”Tilanne voi olla tuhoisampi muinaisen tuntemattoman viruksen herättämisestä aiheutuvan kasvin, eläimen  tai ihmisen sairauden tapauksessa”, tutkijat kirjoittavat.

”Täten on legitiimiä pohtia muinaisten viruspartikkelien tarttuvana pysymisen ja takaisin kiertoon riskiä, kun ikirouta sulaa.”

Tiimi on hartaasti kaivanut esiin viruksia Siperiassa, ja aiemmassa tutkimuksessa he kertoivat löytäneensä 30 000 vuotta vanhan viruksen. Niinkuin tämä uudempi ennätysvirus, aiempi oli myös pandoravirus, joka on niin suuri, että se näkyy mikroskoopissa.

Herätetty virus on saanut nimen Pandoravirus yedoma, joka tunnustaa viruksen koon sekä ikiroutamaaston tyypin, josta se löydettiin. Tutkijoiden mielestä on vielä monia muita viruksia löytämättä, sellaisia jotka leviävät muutakin kautta kuin ameeboja pitkin.

Monet viruksista, joita ikiroudan sulatessa tulee esiin, ovat meille täysin tuntemattomia — vaikka nähtäväksi jää miten tarttuvia nämä virukset ovat niiden altistuessa ulkoympäristön valolle, lämmölle ja hapelle. Nämä kaikki kysymykset vaativat lisätutkimuksia.

Virologi Eric Delwart Kalifornian yliopistosta San Franciscossa on samaa mieltä, että jättiläisvirukset ovat vain alkusoittoa sille mitä tulee ikiroudan salaisuuksiin. Vaikka Delwart ei ollut mukana tutkimusryhmässä, hänellä on paljon kokemusta muinaisvirusten henkiinherättämisestä.

”Jos tutkijat ovat eristäneet eläviä viruksia muinaisesta ikiroudasta, on todennäköistä, että jopa pienemmät ja yksinkertaisemmat nisäkäsvirukset selviäisivät jäätyneinä vuosikausia.”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot