Avainsana-arkisto: drone

Pentagon on julkistanut uuden UFO-videon

Kirjoittanut Adam Kehoe and Marc Cecotti

Yhdysvaltain laivasto on julkistanut uuden videon tapauksesta, jossa kuusi tunnistamatonta dronea lentää laivaston kaikkein edistyneimmän taistelualuksen, USS Zumwaltin yllä. Tapaus sattui eteläisen Kalifornian rannikkovesillä huhtikuussa 2019.

The War Zone sai videon FOIA-tietopyyntönä haltuunsa osana käynnissä olevia tutkimuksia koskien dronetapausraportteja, joita on esiintynyt toistuvasti läpi koko vuoden 2019 laivaston alusten lähellä eteläisessä Kaliforniassa. Aiempi tutkimuksia käsittelevä päivitys tuotti useita briiffausdokumentteja, mm. julkiseksi tehdyn videon ja valokuvia, joista käy ilmi merkittävä omituisten tapausten yleistyminen. Vaikka suurin osa droneparvihavainnoista sattuikin heinäkuussa 2019, saimme tietää uusista tapauksista, jotka sattuivat jo aiemmin tuona vuonna. Eräs niistä liittyi USS Zumwaltiin.

Tapaus sattui arviolta puoli yhdeksän aikaan illalla Tyynenmeren aikaa huhtikuun 24. päivänä 2019, 17 merimailin päässä Camp Pendletonin rannikkojääkäritukikohdasta kansainvälisillä vesillä. Tuossa tapauksessa USS Zumwalt raportoi jopa kuuden miehittämättömän lentävän aluksen (unmanned aerial system, UAS) havainnoista, jotka nähtiin operoivan korkeuksilla 300-1000 jalkaa (91.4m – 304.8m). Eräässä vaiheessa tapausta UAS:n raportoidaan kiitäneen USS Zumwaltin kannen yli. Kuten aiemmissakin samankaltaisissa tapauksissa, dronet dokumentoi Ship Nautical Or Otherwise Photographic Interpretation and Exploitation -tiimi eli ”SNOOPIE-tiimi.” Nämä merimiehet toimivat dokumentoijina vaarallisissa ja epävarmoissa tilanteissa käyttäen monenlaisia ammattilaiskameroita.

Voit katsoa uunituoreen kuvamateriaalin tapauksesta ja kuunnella merimiesten kertomusta:

Slaidi briiffausdokumentista ja valokuva tapauksesta, jotka The War Zone on julkaissut:

US laivasto / FOIA-tietopyyntö

 

Tulisi huomata, että USS Zumwalt (DDG-1000) on uniikki alus, johtava omassa kiisteltyjen mutta teknologisesti kehittyneiden stealth-taistelualusten luokassa. Aluksen stealth-teknologia on suunniteltu niin että se kykenee operoimaan lähempänä vihollisen alueita.

Yksityiskohtainen analyysi matalaresoluutioisesta videosta on vaikea antaa, kun ottaa huomioon että kyseessä on yöllä kuvattu video. Vaikka julkiseksi tehdyt dokumentit tapauksesta ovatkin hämmentäviä, on todennäköistä että USS Zumwaltilla oli käytössään monenlaisia kehittyneitä sensoreita tapauksen aikana.

Ainoa selkeä kohta videolla on joukko näkyviä valoja neliskulmaisessa muodostelmassa. Valot näyttävät olevan valkoisia ja vihreitä, ja välillä näkyy vilkkuva punainen valo, jonka oletetaan olevan kohteen keskikohdassa. Merimies kommentoi, että UAS:t eivät vaikuta olevan aseistettuja operaation aikaan.

Analysoidaksemme videota, me puhuimme David Kovarille, URSA Inc:n toimitusjohtajalle. Kovarin yritys on erikoistunut dronejen turvaongelmiin, mm. rikostutkimuksiin ja UAV-uhkien hallintaan. Kovar sanoo, että “en kykene määrittämään aluksen konfiguraatiosta paljoakaan. Sillä vaikuttaa olevan neljä tasavälein olevaa navigaatiovaloa.”

Kovar sanoi, että merimiesten kertomukset ja briiffausslaidin kontekstin pohjalta kohteen voidaan sanoa olevan “monipropellinen, todennäköisesti nelikopteri-UAV, jolla on ajovalot.” Kuitenkin hän huomautti, että arvio perustuu tyypilliseen nelikopterin valojen konfiguraatioon. Hän sanoi, että vaikka videoi voisikin sopia muihinkin kohteisiin, kun ottaa huomioon sen miten paljon yksityiskohtia videolta jää näkemättä, se vaikuttaa olevan yhdenmukainen UAS:n kuvauksen kanssa, joka slaidissa ja puheissa kuvataan. Toki muitakin tyyppejä on olemassa, mm. pieni bensakäyttöinen kone, joka voi lentää pitkiä matkoja, tai hybridityyppejä jotka voivat nousta ja laskeutua pystysuoraan mutta lentävät tehokkaammin eteenpäin kun niitä autetaan puskuripropellilla tai siipien kaltaisilla ulokkeilla. Jälkimmäisestä on tullut Kiinan laivaston suosikki.

Entinen dronealan analyytikko, joka kieltäytyy paljastamasta nimeään nykyisen työnantajan takia, mainitsi useita muita kiinnostavia detaljeja. Analyytikko kommentoi, että “vaikka video ei ole parasta mahdollista laatua, en näe mitään dronessa joka saisi minut epäilemään että se olisi mitään muuta kuin sellaista jonka voi ostaa kaupallisten dronevalmistajien hyllystä.” Analyytikko lisäsi, että “se, että merimies sanoi näkevänsä lentokuvion jossa lentokorkeus ei muuttunut, kertoo minulle että dronet oli joko ohjelmoitu lentämään tiettyä reittiä tai niitä kontrolloitiin etäältä ja lentokorkeus pidettiin saman, mikä minulle ei ole minkään edistyneen teknologian merkki.”

Lisäksi hän kommentoi, “se mikä on kiinnostava on, että he raportoivat kuudesta dronesta ja ne olivat 17 mailin päässä eteläisen Kalifornian rannikolta. Tämä kertoo minulle, että nämä dronet on laukaistu veneestä ja että kyseessä on ollut suunniteltu ’missio’ koska kenelläkään ei ole kuutta dronea veneessä huvitarkoituksiin.” Analyytikko lisää, että dronen fyysinen sieppaaminen “on ainoa keino määrittää [tunnistamattoman] dronen alkuperä ja kyvykkyydet.”

Kirkkaiden valojen näkeminen tunnistamattomalla UAS:lla on ollut toistuva ilmiö useissa droneparvitapauksessa, joita me olemme tutkineet. Aiemmassa haastattelussa DroneSec:n toimitusjohtaja Mike Monnik kertoi The War Zonelle että firman dronetapausten tietokanta on rekisteröinyt parvitapausten piikin, ja että joissain tapauksissa vähemmän kyvykkäitä droneja käytetään “kanarianlintuina” jotka tarkoituksella hämäävät tai luotaavat potentiaalisen kohteen puolustusta. Kylmän sodan ajalta on myös pitkä historia teknologioista, jotka on suunniteltu tarkoituksella stimuloimaan ilmapuolustusjärjestelmiä arvokkaiden signaalitiedustelutietojen sieppaamiseksi, mistä voit lukea lisää täältä.

Kuten toisissa droneparvitapauksissa samalta ajalta, useita keskeisiä kysymyksiä on jäänyt edelleen ilman vastausta. Yllä esitetyn briiffauskalvon pohjalta, me olemme tavoitelleet lentotukialusryhmä yhdeksää kysyäksemme saatiinko droneoperaattoria koskaan identifioitua tai oliko droneja yritetty seurata niiden lopulliseen kohteeseen. HE eivät olleet vastanneet vielä tätä kirjoitettaessa. Laivasto-operaatioiden johtaja Michael Gilday oli aiemmin sanonut, että laivasto ei saanut selvitettyä samanlaisia tapauksia joita alueella on esiintynyt myöhemmin samana vuonna. Kongressin kuulemisessa aiemmin tänä vuonna laivaston ja puolustusministeriön edustajat selittivät, että useat tapaukset itse asiassa liittyivät droneparviin, mutta eivät kertoneet asiasta enempää.

Vaikka yksityiskohdat näistä tapauksista ovat olleet vaikeita selvittää, droneparvet ovat yleistymässä alueella, joka on laivastolle yhä mielenkiintoisempi. Viime kuussa laivaston sotakeskuksen nostokurkidivisioona piti tapahtuman nimeltä “Silent Swarm 22.” Michiganin kansalliskaartin kansallisen taistelukeskuksen alueella pidetty tapahtuma oli “suuren mittakaavan kokeilutapahtuma”, joka toi yhteen yli 150 osallistujaa  “sähkömagneettisen sodankäynnin (Electromagnetic Warfare, EW) pariin, jota toteutettiin pienillä monialaisilla miehittämättömillä laitteilla (UxS).”

Tapahtuman logo kuvaa sota-aluksen jota ympäröi verkko ja roottorilapadronet lentävät sen ympärillä. Dronejen heijastukset näkyvät vedenpinnassa, ehkäpä viittaus “monialaisuuteen” sekä inklusiivisempaan UxS-akronyymiin tapahtuman kuvauksessa.

Michiganin kansalliskaarti

 

Tämä on vain yksi suurista laivaston harjoituksista, joka keskittyy miehittämättömiin laitteisiin, ja nämä toimet ovat kiihtyneet viime vuosina.

Vaikka laivasto keskittyy katsomaan eteenpäin tulevaisuuteen ja ottamaan käyttöön droneparvia, se ei ole ainoa toimija tässä tilassa. Droneparvitapahtumien sarja vuonna 2019 kertoo, että keskeisten laivaston voimavarojen valvontaa tehdään alueilla joissa he harjoittelevat — usein mailien päässä USA:n rannikolta. Droneparvet eivät ole teoreettinen uhka, vaan tämän päivän todellisuus. Yhdysvaltain viholliset avoimesti kehittävät ja käyttävät näitä kyvykkyyksiä ja kaikki viittaa siihen, että keskenään toimivat verkottuneet dronet tulevat olemaan kriittisessä asemassa tulevaisuuden merikonfikteissa.

Dronejen luotettava havaitseminen, seuraaminen ja vastatoimet niitä vastaan ovat luoneet uniikin haasteen Pentagonille. Itse asiassa, se on ministeriön suurin taktinen ja strateginen huolenaihe. Usein sumea kuvamateriaali tapauksista on johtanut siihen, että droneongelma sekoittuu pitkäaikaiseen UFO-kiinnostukseen — dilemma jota The War Zone on käsitellyt jo jonkin aikaa. Dronevalvontatapausten erottaminen sekavammista väitteistä vaikuttaa merkitsevän prioriteettien muutosta laintekijöiden keskuudessa, vaikka nähtäväksi jää miten puolustusministeriö aikoo käytännössä nämä ongelmat erotella.

Ehkäpä kaikkein tärkeimpänä, nähtäväksi jää miten tehokas laivasto ja puolustusministeriö tulee olemaan tutkimaan ja ratkaisemaan näitä ongelmia aikana, jolloin aiemmin erittäin kehittyneinä pidetyt teknologiat yleistyvät.

Päivitys 1.9.2022:

Me tavoittelimme DroneSecia, melbournelaista dronetiedusteluyhtiötä, koskien heidän kommenttiaan USS Zumwaltin tapauksen videota. Aikavyöhyke-erosta johtuen me emme kyenneet laittamaan tähän mukaan heidän vastausta alunperin. DroneSecin TJ Mike Monnik kertoi meille sähköpostilla, että “ottaen huomioon muuttumattoman nopeuden ja korkeuden, reitti oli todennäköisesti ennalta suunniteltu. Joko se laitettiin päälle kun UAS lähestyi alusta, tai se oli jo valmiiksi esiohjelmoidulla reitillään ja USS Zumwalt tuli vain alueelle.” Monnik sanoi, “meidän mielestämme, me emme usko että kyseessä on kiintosiipialus, kun läpileikkaus näkyy jonkun verran.” Hän myös sanoi, että DroneSec-tiimi löysi visuaalisia samankaltaisuuksia DJI Inspireen, jolla on myös valoja laatikkomuodossa ja samankaltainen LED-valosekvenssi. Video DJI Inspiren toiminnasta yöaikaan on nähtävissä alla:

Huomaa videon selkeys, tämä ei ole positiivinen tunnistus, vaan arvio yleisestä dronetyypistä jota on saatettu käyttää. Vaikka LED-valosekvenssi voikin auttaa identifioimaan droneja joissain tapauksissa, päättelyn perustaminen tähän yksistään ei ole riittävä. Monnik painottaa, että “UAS:t voivat usein muuttaa oman valosekvenssinsä värejä, taajuutta tai nopeutta” ja että nämä toiminnot ovat saatavilla kaupallisissakin droneissa.

 

Artikkelin julkaissut thedrive.com

Tunguskan tapaus: 1000 kertaa voimakkaampi kuin atomipommi

  • Faktat: Kesäkuussa 1908 tapahtui suuri räjähdys Venäjällä, joka tuotti arviolta 1000 kertaa enemmän energiaa kuin Japaniin tiputettu atomipommi. Monet tiedemiehet ovat tehneet varsin selväksi, että kyseessä ei ollut meteoriitti.
  • Kaikki info osoittaa suuntaan, joka voi täysin muuttaa sen mitä me tiedämme todellisuudesta. Miksi siitä ei kuitenkaan puhuta?

On todella hämmästyttävää elää aikana jolloin suurin osa meistä käy läpi massiivista muutosta havainnointikyvyissä planeetallamme. Tämä havainnointikyvyn muutos käsittää monia asioita, mutta periaatteessa se liittyy oman mielemme avaamiseen uusille todellisuuden konsepteille, jotka ennen eivät ’mahtuneet’ loogiseen ajatteluun. Tämä on yleinen teema läpi koko historian. Se, mitä joskus naurettiin ja pilkattiin ennen, löysi lopulta tiensä todellisuuteemme, ja me tällä hetkellä näemme tämän esim. siinä mitä tulee UFOihin ja avaruusolentoihin.

Tämä ilmiö on tunnustettu valtavirrassa, eikä siitä puhuminen ole enää tabu. Kenttä on täynnä fyysistä todistusaineistoa, elektro-optisia todisteita, silminnäkijöiden todistuksia ja jopa videokuvaa. Monet uskottavat todistajat vakuuttavilla taustoilla ovat kertoneet jo vuosikymmeniä miten he uskovat, että jotkut näistä esineistä ovat peräisin Maapallon ulkopuolelta. Valtavirran UFO-paljastus on hieno, mutta kaikki valtavirrasta peräisin oleva on yleensä globaalin eliitin jollain tavalla käyttämä niin, että lopulta se hyödyttää niitä, jonka takia meidän tulee aina tutkia kaikkea kriittisesti.

UFO-tarinat ovat olleet kierrossa tuhansia vuosia, ja niiden suosio on räjähtänyt viimeisen muutaman vuosisadan aikana. Tri. Jacques Valle,  NASAn Marsin tietokonekartan yksi kehittäjistä, otti mukaan kirjaansa Wonders in the Sky 500 UFO-tapausta muinaishistoriasta vuoteen 1879 asti.

Globaali eliittimme voi hyvin omistaa, niinkuin Apollo 14:n astronautti tri. Edgar Mitchell kerran sanoi, “törmänneen aluksen ja ruumiita,” ja heillä saattaa olla myös tietoa jota ei valtavirrassa liiku. Tämä käy varsin selväksi niiden sisäpiiriläisten todistuksista, joiden todistus on kehu kaikkia niitä sivuja, videoita ja muita dokumentteja kohtaan jotka ovat ilmestyneet liittyen UFO/avaruusolentoilmiöön.

Eräs näistä sisäpiiriläisistä on  tri. Norman Bergrun,  josta olen kirjoittanut monia kertoja. Hän on mekaniikan insinööri ja on työskennellyt Ames Research Laboratorylla, NACAlla (National Advisory Committee for Aeronautics), sekä Lockheed Missiles and Space Companylla, joka nykyään tunnetaan nimellä Lockheed Martin.  Hän perusti Bergrun Engineering and Researchin. Voit lukea joitain hänen julkaisuistaan NASAlle täällä. Hän kuoli pitkän ja varsin kiinnostavan elämän päätteeksi, hänen muistokirjoituksensa  kuvaa myös hänen kokemuksiaan.

Bergrun julkaisi kirjan nimeltään Ringmakers of Saturn jonka hinta on nykyään aika korkealla ja sen paljastamat yksityiskohdat kertovat mm. siitä miten on olemassa suuria, keinotekoisesti luotuja avaruusaluksia Saturnuksen lähellä, tarkemmin sanottuna sen renkaissa.  Hän on myös puhunut  näkemistään avaruusolentojen kuvista, ja miten yleinen käytäntö NASAlla on kuvakäsitellä tunnistamattomat esineet pois kuvista. Ennen kuolemaansa hän antoi harvinaisen haastattelun Project Camelotin Kerry Cassidylle, jossa hän ilmaisi tämän tyyppisen informaation paljastamisen tarpeellisuuden ja kiireellisyyden, sekä miten ”ihmisille tulee kertoa siitä että nämä asiat ovat todellisia!”

Kirjassaan hän viittaa mystiseen Tunguskan tapaukseen vuodelta 1908

“Aaruusolentojen todella suurikokoisten alusten olemassaolo on fakta, jonka merkitys on vaikeaa ymmärtää, puhumattakaan arvioimisesta.” (Bergrun, Ringmakers)

Bergrun huomauttaa, että nämä ”elektromagneettiset alukset” ovat saattaneet olla vastuussa Tunguskan vuoden 1908 tapauksesta.

Kesäkuussa 1908 suuri räjähdys vavisutti suurta aluetta  lähellä Keski-Siperian Tunguskaa Neuvostoliitossa. 3100 neliökilometriä tuhoutui räjähdyksen voimasta, ja pienet kylät ja villielämä katosivat täysin sen seurauksena. Suuri metsä meni myös kokonaan matalaksi, ja tutkimuksiin perustuen hän kykeni löytämään 89 silminnäkijää, jotka puhuivat ”liekehtivästä sylinterimäisestä esineestä”, joka ”nähtiin lähellä ennen räjähdystä”. Myöhemmät tutkimukset puhuvat huomattavan paljon suuremmasta silminnäkijöiden määrästä.

“Vuosien intensiivisen tutkimisen jälkeen oli tehty selkeä johtopäätös, että tuho oli aiheutunut ilmassa tapahtuneesta ydinräjähdyksestä. Tätä päätelmää tukee Hiroshiman ydinpommin räjäytys, joka tuotti samankaltaisen pinnalla tapahtuneen tuhon kuin Tunguskassa.” (Bergrun, Ringmakers)

Tämä on totta, Tunguskan tapaus vuonna 1908 oli samanlainen kuin atomipommin räjäytys, se tuotti 1000 kertaa enemmän energiaa. Bergrun ilmaisee, että ”jotkut tiedemiehet menevät niinkin pitkälle väitteen kanssa, että sanovat tuhon aiheutuneen avaruusolentojen aluksesta, joka räjähti.”

Hän jatkaa kirjassaan,

Ydinaseita ei oltu vielä keksitty vuoden 1908 räjähdyksen aikaan; ja lisäksi, he sanovat että tapaukselle oli silminnäkijöitä. Tunguskan tarina vahvistaa sylinterimäisten esineiden ja niiden ydinkäyttöisyyden olemassaolon. Tämä vahvistus on tärkeää siinä mielessä, että tiede nyt kerää vilpittömällä mielellä näiden korkeaenergisten yksikköjen havaintoja aurinkokunnastamme. Näiden keskittynyt presenssi vaikuttaa olevan Saturnuksessa, ja näin päästään mielenkiintoiseen spekulaatioon siitä, että kyseinen planeetta toimii niiden tukikohtana.


HUOM!

Carla Rueckertin kanavoima Ra on paljastanut, että Tunguskan tapaus oli kuin olikin avaruusolentojen alus. Kyseessä oli kuitenkin luotain eikä miehitetty alus:

17.3  Kysyjä: Muutama ilta sitten meditaatiossa minulla oli mielikuva kysymyksestä liittyen Venäjällä sijaitsevaan kraateriin. Uskon sen olleen Tunguska. Voitko kertoa minulle mikä sai aikaan kraaterin?

Ra: Minä olen Ra. Fissioreaktorin tuhoutuminen sai aikaan tämän kraaterin.

17.4  Kysyjä: Kenen reaktori?

Ra: Minä olen Ra. Tämä oli niinkutsuttu “drone”, jonka Liitto oli lähettänyt, joka meni epäkuntoon. Se siirrettiin alueelle, jossa sen tuhoutuminen ei aiheuttaisi mieli/keho/sielu-kompleksien vapaan tahdon rikkoutumista. Sitten se räjäytettiin.

17.5  Kysyjä: Mikä oli syy sen tuloon tänne?

Ra:  Se oli drone, joka oli suunniteltu kuuntelemaan teidän eri kansojenne signaaleja. Te olitte, tuohon aikaan, aloittamassa työtä teknisemmillä aloilla.  Meitä kiinnosti määrittää kehityksenne laajuus ja nopeus. Tämä drone sai voimansa yksinkertaisesta ydinfissiosta tai moottorista, niinkuin te sitä nimittäisitte. Se ei ollut sellaista tyyppiä minkä tuntisitte, mutta se oli erittäin pieni. Kuitenkin, sillä oli samanlainen tuhoisa vaikutus kolmannen tiheyden molekyylirakenteisiin. Kun se hajosi, meidän mielestä oli parasta valita paikka sen tuhoamiselle, sen sijaan että yrittäisimme hakea sen pois, sillä tämän tyyppiselle liikkeelle mahdollisuus/todennäköisyys näytti erittäin pieneltä.

17.6  Kysyjä: Oliko sen aiheuttama vaara sekä räjähdyksessä että säteilyssä?

Ra: Minä olen Ra. Tuon tyyppisessä laitteessa oli hyvin vähän säteilyä, sellaisena kuin te sen tunnette. On olemassa säteilyä joka on lokalisoitunutta, mutta lokalisaatio on sellaista, että se ei liiku tuulten mukana niin kuin teidän, jossain määrin primitiivisten, aseidenne päästöt tekevät.

17.7  Kysyjä: Uskon, että tuon alueen puiden analysointi on kertonut matalasta säteilytasosta. Onko tämä syy sille miksi noissa puissa on säteilyä?

Ra: Minä olen Ra. Tämä pitää paikkansa. Säteilyn määrä on erittäin lokalisoitunut. Kuitenkin, energia joka vapautuu on sen verran voimakasta, että se aiheuttaa hankaluuksia.


Alla on valokuva tapauksen johdosta litteäksi menneistä puukasoista.

Selvästikin tämä oli hyvin tiedossa ollut tapahtuma, joka oli avoin tulkinnalle, mutta yli 100 vuotta tapauksen jälkeen kukaan millään alalla ei edelleenkään tiedä mistä on kyse.

Forbesin julkaiseman artikkelin mukaan tuolloin oli tuhansia ihmisiä 900 mailin säteellä jossa tapaus havaittiin, ja yli 700 silminnäkijäkertomusta kerättiin. Artikkelin kirjoittaja kuvaa,

Raportti kuvaa tulipallon taivaalla, suuremman tai samankokoisen kuin aurinko, sarjan räjähdyksiä ja ”pelottavan äänen”, jota seurasi maan täriseminen sen avautuessa ja kaiken pudotessa tyhjyyteen. Pelottavia iskuja kuului jostain, jotka vavisuttivat ilmaa. Alkuperäiskansalaiset Evenks ja Yakuts uskoivat jumalan tai shamaanin lähettäneen tulipallon tuhoamaan maailman. Eri meteorologiset asemat Euroopassa tallensivat sekä seismisiä että atmosfäärisiä aaltoja. Päiviä myöhemmin havaittiin Venäjän ja Euroopan taivailla omituisia ilmiöitä, kuten hehkuvia pilviä, värikkäitä auringonlaskuja ja omituista kajastusta yöllä.

Uutisartikkelit kirjoittivat pian aiheesta, vaikka media oli varsin nuorta, informaatio levisi ympäri maailman. Artikkelit vihjailivat, että kyseessä olisi tulivuorenpurkaus tai että suuri meteoriitti olisi pudonnut taivaalta. Ei ollut mitään todisteita kummallekaan. Ei ollut romua, ei osumasta aiheutunutta kraateria, ei mitään. Se selkeästikään ei ollut meteori, mutta näihin johtopäätöksiin ei tule hätiköidysti päästä, ottaen huomioon kyvyttömyytemme sisäistää tai edes pohtia informaatiota, joka on täysin toisesta maailmasta. Tässä tapauksessa kyse on mahdollisesti avaruusolentojen aikaansaamasta tapauksesta, erityisesti vuonna 1908.

Valtavirrassa oletettiin, että avaruusolentojen kappale (meteoriitti) räjähti maan yllä, mikä sai aikaan ydinräjähdyksen kaltaisen reaktion, mutta jälleen kerran yhtään todisteita tälle teorialle ei löydy. Jos teoria pitää paikkansa, tämän tyyppisestä tapahtumasta oltaisiin varmasti löydetty todisteita.

On myös uskomatonta että kukaan ei kuollut, vaikka monet eläimet menettivätkin henkensä. Alkuperäiskansojen edustajt yksinkertaisesti katosivat alueelta, ainakin Bergrunin mukaan.

Jälleen kerran me puhumme räjähdyksestä jonka voimakkuus oli yli 1000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman. Mieti sitä hetki.

Teoriat eivät lopu tähän. Vuonna 1973 amerikkalaiset fyysikot ehdottivat Nature-lehdessä, että pieni musta aukko oli törmännyt Maahan, mikä sai aikaan jonkinlaisen materia-antimateria-reaktion Maan ilmakehässä, ja tästä seurasi suuri Tunguskan räjähdys.

Alla on kuva alueelta, jossa räjähdys sai alkunsa. 100 vuotta myöhemmin alueella ei edelleenkään kasva mikään, paitsi että ympärillä on alkanut kasvaa metsää.

Löytynyt esine

Olemme pääsemässä lähemmäksi totuutta. Vuonna 2004 Phys.org ehdotti, että tutkijat etsisivät mahdollisia lentoratoja esineelle, joka nähtiin lähellä tuolloin. He olettivat, että esine oli siirtynyt lännestä itään, toisin kuin aiemmissa missioissa, joissa suunta on ollut idästä länteen. Tämä lähestymistapa sallii tutkijoiden löytää hautautuneita esineitä puiden peiton alta.

Phys.orgin mukaan:

Kappale oli ilmeisesti suuri metallinpalanen. Tutkijat leikkasivat palasen kappaleesta… alustavissa analyyseissa kävi ilmi, että se on rautasilikaattia ja tuntematonta materiaalia…

Krasnojarskin lehdistötilaisuudessa tri. Juri Lavbin, yllämainitun viimeisen tutkimusmatkan johtaja, myönsi että Maan ulkopuolisesta laitteesta on löydetty osia. Tämä teoria sopii läheisesti Bergrunin väitteeseen, mutta Bergrunin tausta on sellainen jossa hän on perillä suuremmasta määrästä informaatiota kuin perustieteentekijä. Hän on pimeän budjetin tiedemies.

Lavbin esittää, että tapauksessa meteoriitti törmäsi avaruusolentojen alukseen, ”ne räjäyttivät tämän suuren meteoriitin joka suuntasi meitä kohti suurella nopeudella”, sanoo Lavbin. ”Tämä suuri kappale, joka räjäytti meteoriitin, on viimein löydetty, ja me jatkamme tutkimuksia.”

Tiedemiehet Venäjällä ovat pitäneet konferensseja tästä tapauksesta, ja yleinen homman nimi tuntuu olevan, että ”yli sadan vuoden ajan kerätyt faktat hylkäävät hypoteesin meteoriitista tai komeetasta. Mitä aiemmin me tajuamme tämän, sitä parempi”, sanoo Boris Rodionov, venäläinen fyysikko.

70-luvulla Hitoshi Yonenobun College of Educationissa tekemässä toisessa tutkimuksessa Naruto University of Education keräsi elävää kuusipuuta tapauksen räjähdyskeskuksen läheltä. He mittasivat vuosirenkaat ja tutkivat anatomisia piirteitä, ja määrittivät kasvuston muutokset, jotka räjädyksen biologiset jälkivaikutukset olivat saaneet aikaan.

He havaitsivat, että vuosirenkaiden leveys oli kutistunut nopeasti vuosina 1908-1912, mutta sitten kasvanut nopeasti vuonna 1913.

Me olemme määrittäneet nämä kasvuston muutokset Tunguskan metsissä; Tunguskan räjähdys vaurioitti metsän puita vakavasti noin kolmen vuoden ajan, päästäen rikkaita ravinneaineita palaneista puista maaperään, ja myöhemmin tämä kasvusto sai piristysruiskeen vähentyneestä sosiobiologisesta kilpailusta ja paremmista valaistusolosuhteista. 014C arvot vaihtelevat -28.2:sta -1.5%o:n Tunguskan kuuselle, ja -29.7:sta 12.6%o:n Hinokin sypressille. Nämä vaihtelut ovat Stuiverin ja Beckerin esittämissä rajoissa (1993), mikä viittaisi siihen että mitään todisteita anomaalisesta komeetan iskeytymisestä ei ole.

On varsin selvää, että kyseessä ei ollut meteori.

Jutun juoni

Tarustot muinaisesta historiasta moderniin historiaan ovat täynnänsä mystisiä tapahtumia, jotka ovat sattuneet Maapallolla. Omituisia tapahtumia sattuu edelleen, mutta nyt meillä on valtavirran media joka tarjoaa selityksiä sille mitä on tapahtunut. Suurimman osan ajasta nämä tapahtumat jäävät suurelta osin välistä, mutta jotkut ovat niin suuria ja niin vaikuttavia, että niitä ei voida sivuuttaa. Tämä oli Tunguskan tapauksessa asian laita, koska sen näki ja koki tuhannet ihmiset.

Meidän pitää tunnustaa, että on OK pohdiskella Maan ulkopuolista selitystä, erityisesti kun kaikkea todistusaineistoa ei voida kytkeä maalliseen selitykseen. Kaikki merkit viittaavat tässä johonkin mystiseen, ja mahdollisesti Maan ulkopuoliseen. Tuntuu mahdottomalta vastata kysymyksiin kuka, mitä ja miksi, mutta et ole vähemmistössä jos uskot tähän tapaukseen liittyneen todellakin jotain Maan ulkopuolelta. Saatat itse asiassa olla enemmistössä.

On todella ilo tietää, että me elämme maailmassa joka ei ole sellainen kuin meille esitetään, vaan se on itse asiassa paljon kiehtovampi kuin tuo kuva, täynnä mysteereitä, ihmettelyä ja totuuksia jotka vain odottavat meidän löytävän ne.

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution