Avainsana-arkisto: napasiirtymä

Solar Flash: Kun Aurinko välähtää

Kuusiosaisessa videosarjassaan Earth Catastrophe Cycle, Ben Davidson, Space Weather Newsin perustaja, esittää useita tieteellisiä tutkimuksia ”mikronovasta” (eli ”Auringon välähdyksestä”), tapahtumasta joka toistuu ihmiskunnan historiassa, ja siitä seuraavasta napojen siirtymästä joka toistuu syklisesti.

Tieteellinen data vahvistaa, että mikronovatapaukset ovat yleisiä galaksissamme, ja sellaisia tapahtumia on esiintynyt Maapallon historiassa. Ne liittyvät napojen siirtymiin, ja kuitenkin todisteita tästä on piiloteltu valtion viranomaisten hyllyissä vuosikymmenien ajan.

Videosarjan neljännessä osassa Davidson esittää astronomien tieteellisiä tutkimuksia, jotka näyttävät miten ”mikronovat” ovat esiintyneet useissa tähdissä.

Mikronova” on Davidsonin termi supernovan tyyppiselle tapahtumalle, joka ei ole tarpeeksi suuri kuluttamaan loppuun tai tuhoamaan sen synnyttämää tähteä, mutta tarpeeksi suuri aiheuttamaan kaaosta lähellä oleville planeetoille.

Hän sanoo:

Mikä on mikronova? Se ei ole supernova, se ei ole oikeastaan edes nova, vaan pikemminkin novan pikkusisko, sellainen joka voi vaikuttaa koko maailmaan mutta ei tuhoa sitä kokonaan.

Davidsonin video näyttää todisteita siitä, miten tällainen mikronovatapaus on syklinen osa tähden elämää, ja siihen kuuluu seuraava kymmenen toistuvan novatapauksen lista, joita Linnunradalla on havaittu:

Davidson viittaa useaan lähteeseen, jotka puhuvat Auringon välähdyksistä osana Maan geologista historiaa.

Näiden joukossa on tri. Robert Schoch, Bostonin yliopiston luonnontieteiden professori ja kirjan Forgotten Civilization – The Role of Solar Outbursts in our Past and Future kirjoittaja.

Davidsonin sarjan neljännen osan haastattelussa Schoch selittää, että jääytimen näytteet Grönlannista kertovat siitä miten viime jääkauden lopulla on ollut auringonpurkaus tai flare. Aikakausi tunnetaan nuoremman Dryas-kauden nimellä noin 9700 eKr.

Schock ja Davidson arvioivat, että muinainen mikronova oli niinkin paljon kuin 40 kertaa modernin historian aikana havaitun tuhoisimman aurinkomyrskyn vahvuinen, joka oli vuoden 1859 Carringtonin tapaus.

Tämä tekisi nuoremman Dryasin mikronovasta niinkin paljon kuin X-100+ aurinkoflaren nykyisen mitta-asteikon mukaan. Varsin hälyyttävääm erityisesti jos tämä tulee toistumaan lähiaikoina.

Massiivinen määrä plasmaa, joka saapui planeetalle välittömästi mikronovan jälkeen noin vuonna 9700 eKr. pommitti Maata ja tuotti vaikutuksen, joka oli verrannollinen yhteen tai useampaan asteroidin törmäykseen.

Tämä aiheutti hämmennystä ja sai monet arkeologian tutkijat väärin tulkitsemaan historiallisia tapahtumia viime jääkauden lopulta. Tapausta pidettiin asteroidin iskeytymisenä eikä niinkään plasmapurkauksena.

Haastattelussa ja kirjassaan Schoch esittää, että muinaiset tiedot ovat yhdenmukaiset aurinkoflaren kanssa, joka on pyyhkinyt pois muinaisen ennen viime jääkautta esiintyneen sivilisaation, jonka oletetaan olevan Platonin Atlantis.

Tieteellinen data auringon välähdyksistä ulottuu usean vuosikymmenen taakse.

Bradley Schaefer, astrofyysikko NASAn Goddard Space Flight Centerissa, kirjoitti tutkielman otsikolla ”Välähdyksiä normaaleista tähdistä”, joka julkaistiin The Astrophysical Journalin helmikuun 1989 numerossa.

Hän ajoitti aurinkovälähdysten tutkimuksen alkuvaiheen vuoden 1959 H. Johnsonin tutkimukseen, joka tuolloin

”teki ainoan tutkimuksen, joka kykenee havainnoimaan harvinaisia välähdyksiä normaaleista tähdistä.”

Schaefer tutki NASAn dataa kuukivien pinnasta löydetystä lasituksesta, joka esitettiin ensi kerran vuoden 1969 T. Gold tutkielmassa, joka julkaistiin Science-lehdessa, jossa todettiin:

”Osa lasituksesta johtuu ilmeisesti säteilylämmöstä; se viittaa jättimäiseen auringonpurkaukseen geologisina lähiaikoina.”.

Schaefer oli yhtä mieltä Goldin analyysin kanssa, ja tuli samanlaiseen johtopäätökseen:

Lasitus kuukivien huippujen pinnalla on ollut käytössä vahvana argumenttina ”auringonpurkauksen” puolesta, jossa Aurinko on kasvattanut luminositeettiaan yli 100 kertaa kymmenestä satakertaiseksi viimeisen 30 tuhannen vuoden aikana.

Schaefer jatkoi kuvaamalla sitä miten tällainen ”auringonpurkaus” (eli aurinkovälähdys tai mikronova) voisi johtaa sukupuuttoon johtavaan tapahtumaan (Extinction Level Event) (kirjasta Flashes from Normal Stars – sivu 930):

Karkeasti arvioin, että välähdys… voi johtaa suureen sukupuuttoon. (Liitukauden dinosaurusten sukupuuttoja ei voida selittää välähdyksellä, sillä iridiumin vahvistamiselle ei ole mekanismia.) Aurinko on voinut käydä läpi muutaman (korkeintaan) sellaisen supervälähdyksen viimeisen 108 kauden (100 miljoonaa vuotta) aikana. Tämä data viittaa siihen, että oma Aurinkomme on voinut välähdellä merkittävästi harvemmin kuin keskivertotähti.

Videosarjan viidennessä osassa Davidson haastattelee aurinkosyklitutkijaa Douglas Vogtia joka puhuu siitä miten tieteellistä dataa kuukivistä voidaan käyttää osoittamaan aurinkovälähdysten tapahtuminen geologisessa historiassamme.

Davidsonin koostama tieteellinen data hänen videosarjassaan on vakuuttavaa, kuitenkaan se ei tarjoa vastausta kriittiseen kysymykseen:

”Milloin seuraava mikronova tai aurinkovälähdys tapahtuu?”

Yksityiskohtaisempaa vastausta voimme etsiä Corey Gooden häikäisevästä todistuksesta, joka sanoo että hän on ollut kahden eri lähteen tiedustelubriiffauksissa ”aurinkovälähdyksistä”:

  • Secret Space Program Alliance
  • Maapallon sisällä asuva sivilisaatio, jota hän kutsuu nimellä ”Anshar”

Goode sanoo, että hän on ollut mukana useissa salaissa avaruusohjelmissa 20 vuoden periodin ajan vuodesta 1986 vuoteen 2007.

Vaikka hänen väitteensä ovat ristiriitaisia, tutkimukseni on löytänyt useita tukevia väitteitä, jotka on kuvattu hänen Secret Space Program -sarjassaan, mm. se että Goode on ensimmäisenä julkistanut kaksi puolustustiedustelun referenssidokumenttia, jotka tukevat hänen todistuksensa keskeisiä elementtejä.

Goode sanoo, että tieteentekijät eri avaruusohjelmissa ovat ennustaneet, että aurinkovälähdys tapahtuu 24. aurinkosyklin (2008-2018/2019) lopussa, ja että tämä on johtanut globaalin eliitin evakuointisuunnitelmiin hieman samaan tapaan kuin elokuvassa ’2012.’

Goode kertoi yksityiskohtia haastattelussa siitä mitä hänelle oltiin sanottu joulukuun 2017 vierailulla salaiseen tukikohtaan Kuussa nimeltä Lunar Operations Command [LOC] useista aurinkovälähdystapahtumista, jotka eri ryhmät ovat ennustaneet:

Olen sanonut jo jonkin aikaa, että minulle on sanottu, ettei kyseessä ole vain yksittäinen Auringon tapahtuma, vaan sarja tapahtumia, jotka johtavat yhteen suureen tapahtumaan. Tapaamisessani LOC:ssa… Minulle kerrottiin että eliitti on odottanut viimeistä ”Auringon aivastusta” (aurinkovälähdys) tapahtuvaksi tämän aurinkominimiperiodin loppuun (2018/2019 heidän estimaattinsa mukaan). ”Olemmeko me virallisesti aurinkominimissä?” oli kysymys eräältä läsnäolijalta. Harmikseni kysymykseen ei vastattu, sillä briiffatut kiinnittivät tähän aiheeseen erityistä huomiota.

Eliitti alkoi siirtyä maan alle suurin joukoin perustuen tähän todennäköiseen aikajanaan.

”Ohjelmat” olivat käyttäneet mahdollisen tulevaisuuden teknologiaa, jolla määrittää avaruusolentojen ja salatun teknologian paljastuksen ja aurinkovälähdyksen tapahtumisen hetki. Kukaan heistä ei ollut samaa mieltä siitä mitä aurinkovälähdys tulisi olemaan, sillä monet heistä ajattelivat että se olisi välähdys, joka muuttaisi heidät ylösnousseiksi valo-olennoiksi, kun taas toiset odottivat sen olevan kaamea päivä tälle planeetalle…

Avaruusolennot kuvasivat kaiken tämän tapahtuvan aikaikkunassa 2018-2023/24.

Goode sanoi, että hän on saanut informaatiota myös toisesta lähteestä, Ansharilta, jotka väittävät olevansa tulevaisuudesta tulleiden aikamatkaajien jälkeläisiä.

Tämä tarkoittaa, että heidän esi-isänsä olivat eläneet kaikkien tulevien aurinkovälähdystapausten läpi, ja välittäneet kertomukset niistä historiankirjoihin, jotka Ansharit toivat Maahan hamassa menneisyydessä ylläpitääkseen nykyistä aikajanaa.

Goode kertoo mitä Ansharit sanoivat hänelle:

Nyt tapahtuneita välähdyksiä (kaikki välähdykset eivät näy silmin) tulee lisää, mikä kaikki kasaantuu yhdeksi suureksi Auringon tapahtumaksi. Ansharit kuvasivat suuren Auringon tapahtuman heidän menneisyydessään (meidän tulevaisuudessamme?) joka oli paljon sellainen kuin ”täyden mittakaavan koronan massapurkaus”, jonka kuvasin olevan yksi tieteellinen teoria Auringon tapahtumalle. He kuvasivat Auringon purkausta niin voimakkaaksi, että se sai aikaan usean asteen suuruisen fyysisten napojen siirtymän Maapallolla. He kuvasivat koronan massapurkauksen läpäisevän Maapallon pohjoisen pallonpuoliskon, mikä aiheutti suuria tulipaloja, jotka pyyhkivät suuria alueita pois ja näin tekemällä tuhosivat kaiken teknologian planeetallamme. Kuolonuhreja aiheutui reilusti itse tapahtumassa.

Gooden informaatio on avuksi, sillä se tarjoaa tiedusteludataa salaisen avaruusohjelman tieteilijöiltä ja Maan sisällä asuvilta olennoilta, jotka tarkkailevat Auringon toimintaa, ja ovat myös tietoisia historiallisista kuvauksista aurinkovälähdyksiin ja mikronoviin liittyen Maapallon historiassa.

Tämä täydentää Davidsonin keräämää tieteellistä dataa, joka esittää mikronovat toistuvana ilmiönä monille galaksimme tähdille, mukaanlukien omalle Auringollemme.

Tämä vie meidät toiseen Davidsonin sarjan keskeiseen elementtii, josta Gooden salaiset lähteet kertovat lisätietoja.

 

Tämä liittyy ennustettuun mikronovaan tai aurinkovälähdykseen, joka on kytkimenä geofyysiselle npojen siirtymälle, joka voisi olla katastrofaalista monille planeettamme alueille.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

CIA:n dokumentti paljastaa: Massiiviset napojen siirtymät ovat syklisiä

Ben Davidson, Space Weather Newsin perustaja, aloitti kuusiosaisen Maapallon katastrofisykli-videosarjansa  puhumalla 57-sivuisesta kirjasesta nimellä ”Aatamin ja Eevan tarina”, jonka on kirjoittanut ”Chan Thomas”. Tämän dokumentin on CIA tehnyt salaisesta julkiseksi jossain kohtaa sen vuoden 1963 julkaisun jälkeen, joka on julkaistu ainakin kesäkuun 23. päivänä 2013 CIAn verkkosivuilla. Thomasin analyysi syklisistä napasiirtymistä oli erilainen verrattuna siihen mitä tuohon aikaan muuten on esitetty esim. Charles Hapgoodin mullistavassa kirjassa The Earth’s Shifting Crust (1958).

Davidsonin mukaan Thomas oli enemmän oikeassa selityksineen siitä miten napasiirtymä tapahtuu, mikä johti siihen että CIA salasi Thomasin kirjan. The Adam and Eve Story tuli ulos vuonna 1963 Emerson Housella, ja uudelleen julkaistiin vuonna 1993 Bengal Tiger Pressin kautta. Ei ole selvää milloin ja miten CIA on salannut Thomasin kirjan, mutta CIA valitsi julkistaa siivotun version vuonna 2013, mikä on merkittävää.

Tässä ensimmäisessä osassa videosarjaa Davidson asettaa vastakkain Hapgoodin haahuilevan navan hypoteesin CIA:n hiljentämän Thomasin kirjan kuvauksen kanssa. Hapgood kirjoitti jopa 40 asteen napasiirtymästä, joka voisi toistua aina noin 5000 vuoden välein kirjassaan, jossa aiemmat geografiset navat siirtyisivät Maan pinnalla maankuoren liikkeiden vaikutuksesta.

Thomas taas kirjoitti massiivisista 90 asteen napasiirtymistä, jotka siirtäisivät molemmat navat tropiikkiin päivässä, sitten takaisin alkuperäisiin asemiinsa seuraavaa sykliä varten:

Navat siirtyisivät lähes ekvaattorille vajaassa päivässä, ja kaikki menee päin helvettiä. Ilmakehä ja meret eivät siirry kuoren mukana, ne vain jatkavat pyörimistään lännestä itään — ja ekvaattorilla nopeus on 1000 mailia tunnissa. Joten kun kuoret siirtyvät päiväntasaajalle liikkuvien napojen mukana, tuulet ja meret liikkuvat itäänpäin, puhaltaen Maan pintaa yli äänen nopeuksilla, upottaen mantereet mailien syvyyteen vesimassoilla….

Voit siis, täten, nähdä että jääkaudet eivät synny jään etenemisestä tai vetäytymisestä; kyse on yksinkertaisesti eri Maan alueista jotka ovat napa-alueina tiettyinä aikoina, eri ajan hetkistä, ja muutokset voivat olla nopeitakin. [The Adam and Eve Story, s.13-14]

Thomas tarjoaa taulukon joka kuvaa miten pohjoisnapa, esimerkiksi, liikkuisi edestakaisin pohjoisella pallonpuoliskolla sen jälkeen kun se on kokenut melkein 90 asteen kallistuman.

The Adam and Eve Story, s. 17.

Thomasin johtopäätös syklisistä napasiirtymistä melkein 90 asteen liikkeissä, jotka flippaavat navat edestakaisin vuosituhannen aikana on Davidsonin mielestä keskeinen syy sille, miksi CIA salasi Thomasin kirjan. Jos pohjois- ja etelänavat flippaisivat edestakaisin 90 asteen muutoksin, ei olisi paljoakaan todisteita aiemmista napasiirtymistä koska se hautautuisi suurten jäämassojen alle.

Tämä vie meidät paleomagnetismin tieteenalan pariin — tutkimuskohteena on se miten Maan magneettikenttä näkyy kivissä, mineraaleissa ja arkeologisissa materiaaleissa — jota on käytetty määrittämään Maan magneettisten napojen historiallisia liikkeitä.

Davidson siteeraa useita tiedeartikkeleja jotka tutkivat paleomagneettista dataa tulivuorialueilta. Arvossa pidetty tutkimus vuodelta 1985 otsikolla “True polar wander: An analysis of Cenozoic and Mesozoic paleomagnetic poles” havaitsi, että ”napa liikkui 22 astetta + tao 10 astetta viimeisen 180 miljoonan vuoden aikana.” Tämä on paljon vähemmän kuin 40 astetta vaelteleva napa Hapgoodin esittämässä hypoteesissa noin 5000 vuoden aikana.

Vuoden 2001 tutkimus otsikolla “Stability of the Earth with respect to the spin axis for the last 130 million years” tuli tulokseen, että “keskimäärin ajan yli pyörimisakselin sijainti on vaihdellut alle  ˜5° 130 miljoonan vuoden aikana, mikä viittaisi siihen että manttelin massan heterogeenisyydet eivät ole muuttuneet tarpeeksi nopeasti saadakseen aikaan TPW: [todellinen napaheilunta, True Polar Wander].” Davidson siteeraa näitä ja vuoden 2018 tutkimusta keskeisenä tieteellisenä todistusaineistona joka kumoaa Hapgoodin vaeltelevan navan hypoteesin.

Kuitenkin, kuten Davidson osoitti, tieteellinen data palemagneettisista tutkimuksista ei ota kantaa Thomasin teoriaan edestakaisin flippailevista navoista, joka näin antaa kuvan siitä että navat eivät olisi liikkuneet miljoonien vuosien aikana tutkijoiden väärin esittäessä seuraavaa:

Kaikki näiden väärien teorioiden musertamisen eteen tehty työ käyttää hyväkseen näitä viallisia tutkimuksia, erityisesti pitkän ajan keskiarvosijainti, eikä mikään ota kantaa ping pong -siirtymän ongelmaan jossa aikakeskiarvo siirtymälle olisi sama miljoonien vuosien yli kuin nopeissa siirtymissä.

Davidson menee niin pitkälle, että hän ehdottaa Hapgoodin, joka työskenteli CIA:n edeltäjälle Office of Strategic Servicesille toisen maailmansodan aikaan, tehneen “limited hangoutin” hänen vuoden 1958 kirjallaan saadakseen edes vähän totuutta julki, mutta teki niin siten että hän joutuisi jossain vaiheessa naurunalaiseksi.

Davidson siteerasi vuoden 1994 kirjaa World in Peril joskus muinoin salatusta informaatiosta, jonka on esittänyt napa-alueiden tutkimusmatkailija majuri Maynart White, joka kertoi pojalleen Kenille (kirjan kirjoittaja) salaisesta Pentagonin tapaamisesta vuonna 1948 jossa syklisen napasiirtymän todistusaineiston piilottamisesta keskusteltiin:

Eräässä tieteellisessä tapaamisessa, johon Majuri White osallistui Pentagonissa vuonna 1948, tiedemiehet keskustelivat kansalle kertomisen suotavuudesta liittyen napojen flippausilmiöön. Yksikään tiedemies ei halunnut pantata informaatiota kansalta, mutta toisaalta, he eivät myöskään päässeet yksimielisyyteen siitä miten julkistaa tämä tieto. Tieto tästä ilmiöstä, joidenkin mielestä, voisi itsessään tuhota yhteiskuntajärjestyksen. Heidän pelkonsa olivat tuolloin perusteettomia, 1950-luvun alussa, informaatio flippausilmiöstä julkaistiin sekä sanomalehtikolumnissa että lehtiartikkelissa, mutta yllättävää kyllä se ei tuottanut juurikaan vastetta nurkkakuntaisen pökerryksissä olevaksi tai skeptiseksi oletetulta kansalta.

Ottaen huomioon sen määrän tieteellistä dataa jonka Davidson on esittänyt katastrofisyklisarjassaan, on selvää että 90 asteen fyysinen napasiirtymä on historiankirjoissa, ja tetä tämä tuli valtion viranomaisten tietoon vuonna 1948.

Tämä vie meidät kriittiseen kysymykseen: ”Mikä laukaisee geofyysisen napasiirtymän?”

Hapgood, Albert Einsteinin lisäksi, joka kirjoitti esipuheen Hapgoodin vuoden 1958 kirjaan, uskoi että jään kertyminen pohjois- ja etelänavalle laukaisisi maankuoren siirtymän (geofyysinen napasiirtymä). Einstein selitti laukaisumekanismin näin:

Napa-alueella on käynnissä jatkuva jään liike, mikä ei jakaudu symmetrisesti tämän navan ympärille. Maan rotaatioakseli toimii näiden epäsymmetrisesti jakautuneiden massojen suhteen, ja tuottaa sentrifugisen liikemäärän joka siirtyy Maan jäykkää kuorta pitkin. Jatkuvasti kasvava sentrifuginen liikeemäärä tällä tavoin, kun se on saavuttanut tietyn pisteen, saa aikaan Maan kuoren liikkeen planeetan pinnalla, ja tämä siirtää napa-alueita kohti päiväntasaajaa.

Davidson esittää sarjan ensimmäisessä osassa, että Einstein lopulta lopetti Hapgoodin myötäilemisen kun hän tajusi, että jään määrä navoilla ei riitä laukaisemaan maankuoren siirtymää niin kuin hän oli aiemmin Hapgoodin datan pohjalta väittänyt.

Hapgoodin vastineeksi Thomas uskoi selityksen olevan, että jotain tapahtuu Maan sisässä joka laukaisee siirtymän. Thomas kirjoitti:

… kerran muutamassa tuhannessa vuodessa neutraali materia pääsee 860 mailin [1385 km] säteellä olevan sisäytimen ulkopuolelle 1300 mailia [2092 km] paksuun ulkoytimeen, ja silloin tapahtuu kirjaimellinen ydinräjähdys Maan sisässä. Räjähdys korkeaenergisen ulkoytimen kerroksessa häiritsee täysin sähkö- ja magneettirakennetta sekä sulassa ulkoytimessä että ulommalla 60 mailin sulalla kerroksella. Lopulta jäätikköjen annetaan vetää Maan kuori sisuksen ympäriltä, ja matalat sulat kerrokset voitelevat siirtymää koko matkan. [The Adam and Eve Story, p.14]

Thomas vertaa ”neutraalia materiaa” joka pakenee Maan sisäytimestä plasmaan joka purkautuu auringosta, sillä nämä perustuvat hänen mukaansa samaan universaaliin periaatteeseen joka havaitaan atomeissa ja galakseissa. Lisäksi Thomas esittää, että laukaisumekanisi auringon välähdykselle tai mikronovalle on samankaltainen kuin mikä laukaisee Maan sisäytimen energia-aaltojen vapauttamisen joka lopulta siirtää sekä magneettisia että fyysisiä napoja niinkin paljon kuin 90 astetta, sykleissä.

Kirjassa World in Peril laukaisumekanismia kuvataan magneettikentän flippaamisena, kuten Davidson siteeraa:

Toistokokeilla määritettiin että magneettisen navan lähestyessä geografista napaa, magneettinen napa jossain kohtaa kiihdyttäisi sen konvergenssinopeutta niin kuin se vetäytyisi kohti geografista napaa keskipakoisvoimalla ja hyppäisi samaan tahtiin; mutta sen sijaan että navat osuisivat kohdalleen, magneettinen napa nopeasti ”flippaisi” geografisen navan ympärillä, ja että nämä pyörisivät kohti päiväntasaajaa kuin keskipaikoisvoiman ansiosta, ja päätyisivät asemaan jossa kaksi akselia oletetaan olevan arviolta 89 asteen kulmassa. Tämän napojen ”flippaamisen” tapahduttua akselit alkaisivat hiljalleen vetäytyä toisiaan kohti pitkän ajan kuluessa.

Majuri Whiten yksikön saaman julkiseksi tehdyn informaation mukaan magneettinen napaflippi laukaisisi maankuoren siirtymän mikä johtaa melkein 90 asteen geofyysisten napojen siirtymään, kuten on selitetty World in Perilin kuvauksessa:

World in Peril … tarjoaa selityksen, joka perustuu yksikön löydöksiin, Pentagonin tiedemiesten määrityksiin planeettamme evoluutiosta esihistoriasta, ja miten toinen Maata muokkaava katastrofi on lähestymässä! Nyt me voimme ymmärtää miksi mammutit ja mastodontit, joita löytyy napapiirin ikijäästä, ovat välittömästi jäätyneet vaikka heidän suussaan ja vatsassaan on subtrooppisia kasveja. World in Peril voi olla ainoa kirja joka tarkasti kuvaa tämän laukaisumekanismin ilmiölle, jota tiedemiehet ovat tutkineet jo parisataa vuotta, ja mitä se tarkoittaa.

On tärkeää painottaa laukaisumekanismin täydentävää luonnetta, joka Thomasin The Adam and Eve Storyssa ja Whiten World in Perilissa esiintyy.

White olennaisesti kuvasi sisäisiä geologisia prosesseja, joilla magneettisten napojen kääntyminen johtaisi maankuoren liikkeisiin, niin että kahdet napaparit (magneettinen ja geofyysinen) osuisivat päällekkäin lyhyen aikaa päiväntasaajan vastapuolilla. Magneettiset navat sitten hitaasti siirtyisivät uuden geofyysisen pohjoisen ja eteläisen navan suuntiin, kunnes sykli toistuisi aiempien geofyysisten napojen siirtyessä  takaisin entisiin paikkoihinsa.

Jokin tuntematon tapahtuma Maan sisässä laukaisisi sekä magneettisten napojen siirtymän että maankuoren siirtymän Whiten saamien tietojen mukaan, ja tämän tiedon tiedusteluviranomaiset ovat meiltä salanneet.

Thomasin kirja selittää sisäiset laukaisumekanismit napasiirtymille. Hänen kuvaamansa neutraali materia voidaan periaatteessa ymmärtää mikronovan tai auringonpurkausten emittoitumisen kaltaisena ilmiönä Maapallon sisemmästä ytimestä. Tämän seurauksena mikä tahansa todiste Maan sisäosan luomisesta yhtään mitään auringon toiminnalle analogista on tärkeä vihje napasiirtymien ilmenemisestä lähitulevaisuudessa.

Davidsonin kuusiosainen sarja esittää hyvin yhteyden syklisten mikronovien ja historiallisten melkein 90 asteen napasiirtymien välillä, jotka tapahtuvat edestakaisen heilunnan kaltaisesti, mikä saa navat tällä hetkellä näyttämään siltä kuin niiden asema olisi ollut miljoonia vuosia sama, niinkuin paleomagneettiset tutkimukset ovat väärin perustein väittäneet.

Lisäksi koska hän painottaa Thomasin ja Whiten esittämää informaatiota sisäisten geologisten tapahtumien aikaansaamasta maankuoren siirtymästä, eikä niinkään ulkoisia tekijöitä kuten jään kertymistä navoille,  tämä johtaa meidät asianmukaisesti keskittymään johonkin mikä tapahtuu Maan sulassa ytimessä.

Historiallinen data ja analyysit, jotka Davidson on esittänyt, osoittavat johonkin joka laukaisee samanaikaisesti sekä “neutraalin materian” purkaukset Maan sisemmästä ytimestä että auringosta mikronovien muodossa. Tämä vie meidät viimeinkin kosmisiin säteisiin ja niiden rooliin tämän mekanismin laukaisijana, ja tieteellinen tutkimusdata osoittaa näiden syntyneen viime aikoina Etelänapamantereella, mahdollisesti liittyen mystisiin globaaleihin seismisiin aaltoihin.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics.org

Uutta evidenssiä napojen siirtymisestä

Ovatko Maapallon magneettiset navat vaihtamassa paikkaa? Tulivuoret, maanjäristykset, maanvyörymät, maanvajoamat, omituiset äänet merellä ja taivaissa, paukahdukset, jne.

Uusi evidenssi viittaa napojen siirtymään, joka, jos se ollenkaan tapahtuu, saa aikaan kaaosta ympäri maailman.

Yhtäkkinen siirtymä heittäisi Maapallon pois tasapainosta niin merkittävästi, että se voisi saada aikaan kuolettavia maanjäristyksiä ja tsunameja mittakaavassa joka meidän on vaikeaa kuvitella. Tsunamit kykenisivät pyyhkimään ylleen USA:n ja jokaisen muun maa-alan, tulivuorenpurkaukset olisivat niin suuria ja laajoja että tuhkapilvet ja kaasut voisivat pimentää auringon ja saada aikaan jääkauden.

Napasiirtymät saavat aikaan mannerlaattojen liikkeitä, maankuoren puristuessa itseään vasten kunnes paine purkautuu.

Tästä on nyt merkkejä, luonnontuhojen nopea lisääntyminen sekä muiden toisiinsa liittymättömien tapausten ilmaantuminen viittaisivat mahdolliseen siirtymään.

On laajasti tunnustettu, että magneettinen pohjoinen, planeetan pohjoisnavalla oleva piste jonne magneettinavigaation laitteet osoittavat, on siirtymässä yhä nopeampaan tahtiin kohti Venäjää sen nykyiseltä sijainnilta Grönlannin lähistöltä. Se on liikkunut 400km viimeisen vuosikymmenen aikana ja tahti sen kuin kiihtyy.

Blogger Tricks

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot