fbpx

6 syytä sille miksi henkiset ihmiset ovat tulleet Qanonin huijaamiksi

Artikkelin kirjoittanut Martin Winiecki

Aikana jolloin puolisotilaalliset joukot riistävät väkivallattomia mielenosoittajia suurten amerikkalaiskaupunkien kaduilta ja jolloin Fox News on viimein alkanut syynätä Valkoisen talon asukkia tarkemmalla silmällä, kun näkee niin monen New Age -skenen tyypin kääntyvän Trumpin uudelleenvalinnan ja fasistisen vallankaappauksen puolelle (jota nimitetään termillä “suuri herääminen”), tuo kaikki on pelottavaa monella eri tasolla.

Viime viikkoina olen keskustellut monien henkisten piirien tyyppien kanssa sosiaalisessa mediassa, jotka ovat langenneet minun mielestäni äärioikeistoa varten tehtyyn ja sen ylläpitämään räävittömään propagandakampanjaan, Qanoniin.

Olen yrittänyt parhaani johtaa näitä keskusteluja kunnioituksella ja säädyllisyydellä oppiakseni jotain uutta. Perustuen siihen mitä olen nähnyt, ihmiset jotka flirttailevat tai omaksuvat suoraan Qanon-narratiivit eivät ole tyhmiä tai tietämättömiä. Pidän monia heistä älykkäinä ja avomielisinä. Se on se mikä tekee ilmiöstä vieläkin hälyyttävämmän. Mielestäni Qanon korostaa jotain mikä on henkisessä / New Age -skenessä perin juurin mätää. Se koskettaa kollektiivisia sokeita pisteitä, joita tällä alakulttuurilla on ja joita se levittää.

Tiedän, että jotkut teistä tulevat pitämään tätä riidankylvämisenä tai todisteina siitä että valtaapitävät ovat aivopesseet minut. Mutta tässä on minun mielestäni 6 syytä sille miksi niin moni henkinen ihminen on tullut Qanonin huijaamaksi (listan ei ole tarkoitus olla läpikotainen):

1) Rakenteellisen analyysin puute

Valtavirran kulttuurien negatiivisista mentaliteeteista ulos astuneet ihmiset usein järkyttyneinä alkavat nähdä salaliittoja, korruptiota ja valheita kaikkialla. Heidän silmänsä ovat yhtäkkiä auki tämän koko yhteiskunnan erittäin rikolliselle luonteelle. Sekä sille miten valtavirran media on toiminut valtaapitävien ovimikkona, sensuroinut totuuden arkipäivän porvarillisen olemassaolon taustalla olevista epäoikeudenmukaisuuksista.

Ja kuitenkaan tämä tunne siitä, että media kusettaa, ei saa tukea mistään oikeasta ymmärryksestä siitä miten alistamisen mekanismit toimivat aiheuttaessaan sekä rikokset, sorron että epäoikeudenmukaisuudet ja niiden siivoamisen mediasta. Sinua voivat helposti manipuloida ne, jotka pyrkivät käyttämään hyväkseen tätä pettymyksen ja petetyksi tulemisen tunnetta, muotoilemalla salaliiton tiettyjen ihmisten, yhteiskuntaryhmien ja organisaatioiden ympärille — sen sijaan että paljastettaisiin systeemi joka on perso salaliitoille, hyväksikäytölle, sodalle ja kusetukselle. Yleisenä periaatteena sanoisin: minkä tahansa lainen kommunikaatio, joka yrittää syyttää tiettyjä henkilöitä tai ryhmiä systeemisistä ongelmista ilman että se ottaa kantaa systeemiin itsessään on vain yksi uudenlainen tapa jolla systeemi suojelee omaa itseään. Ja se on nimenomaan sitä mitä Qanon on. Se on äärimmäisen viekas ”hajoita ja hallitse” -kiila, joka kanavoi pettymystä rikkinäisestä ja rakenteellisesti epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä, joka voisi johtaa oikeaan poliittiseen heräämiseen ja identifioitumiseen protofasistisen valtion kanssa biljonääriluokan, Wall Streetin, öljy-yritysten ja sotateollisen kompleksin hyväksi.

Koska rakenteellinen analyysi puuttuu, ihmiset yksinkertaisesti eivät voi kuvitella, että se joka heidän mielestään ”puhuu totta” on osa samaa järjestelmää, jota vastaan he yrittävät hyökätä. Mutta vaikka tunnistaisitkin yhden tai kaksi kilpailevaa siipeä valehtelevan, se ei tarkoita että toinen siipi automaattisesti puhuu totta. Vastapropaganda voi olla yhtä petollista kuin valtavirran propaganda. Ihmiset unohtavat, että valta ei liity totuuteen, vaan narratiivin kontrolliin.

2) Ylenpalttisen yksinkertainen mustavalkoajattelu

New Age -skenellä on vakava psykospirituaalinen ongelma: alitajuisen varjomaailman tukahduttaminen.

Heidän usein ylenpalttinen yksisuuntainen fokus puhtaaseen, henkiseen valon ja rakkauden tasoon johtaa yhtä ylenpalttiseen ”negatiivisten emootioiden”, kuten vihan ja pelon, huomiotta jättämiseen. Monet new agerit ovat luoneet itselleen minäkuvan omasta persoonallisuudestaan, ”henkisen egon”, jonka avulla he uskottelevat olevansa jo puhtaita valo-olentoja, joita he pyrkivät olemaan, ja siksi he tukahduttavat oman “negatiivisuutensa” tavalla, joka ei ole heidän päivätajuisen mielensä saavutettavissa. Varjot täten heräävät eloon, jotka terrorisoivat ja alitajuisesti dominoivat heitä tukahdutetuista psykologisista kerrostumista, heidän omista rakkautta vaille jääneistä osistaan.

Pelko ja viha ovat voimakkaita emootioita, jotka eivät mene pois ne kieltämällä. Ja täysin päinvastaisesti varjot vain kasvavat sitä suuremmiksi mitä enemmän ne kielletään. Ja mitä enemmän joutuu tukahduttamaan negatiivisuutta itsessään, sitä helpommin ajautuu mustavalkoiseen salaliittoajatteluun, jossa hyvä ja paha taistelevat keskenään.

Kuten Paul Levy kirjoittaa hänen uraauurtavassa teoksessaan Dispelling Wetiko:

Henkiset / New Agen harjoittajat, jotka lakkaamatta tukevat valoa samalla kun he jättävät varjonsa huomiotta ovat yksi esimerkki taas yhden tyylisestä wetikon lumouksen alle ajautumisesta. Se on kaunis asia visualisoida ja vahvistaa valoa, kunhan se ei ole tiedostamaton tai pelkoreaktio pimeyttä vastaan. Monet metafyysiset “valotyöntekijät” ovat aitojen henkisten harjoittajien karikatyyrejä, niinkuin valon oikeaksi vakuuttaminen on tahatonta välttelyä muodostaa suhde omassa itsessään olevaan pimeyteen.

He ajattelevat etteivät he halua “ruokkia pimeyttä” kiinnittämällä siihen huomiota, ja silloin juoksemalla pois ja välttelemällä omaa pimeyttään he tahattomasti vahvistavat sitä pahaa jota he pakenevat. Pimeydestä katseen pois kääntäminen pitää näin sen tiedostamattomassa, ja se on se mistä pahuus on riippuvainen ollakseen olemassa. Jos me reagoimme tiedostamattomasti, verrattuna tiedostavaan reaktioon, pahuuteen jättämällä sen täysin huomiotta — “älä näe pahaa” — me annamme pimeydelle valtaa meistä.”

Tällä tavoin new age -skene on muuttunut valtaapitävien hyödylliseksi idiootiksi. Yksinkertaiset ja mustavalkoiset narratiivit ovat muuttuneet uudeksi ”massojen oopiumiksi”. Tässä ei ole mitään uutta. Totalitääriset ideologiat ovat aina tarvinneet perustakseen metafyysistä maailmaa, joka vangitsisi ihmiset omaan neuroottiseen persoonaansa ja kiihottaisi heitä tukahduttamaan ja ulkoistamaan omat varjonsa — eli ”emotionaalisen vitsauksen”, kuten Wilhelm Reich asian esitti — projisoimalla sen muihin. Vaikka new age -spirituaalisuus ei esittäydykään yhtä dogmaattisena ja jäykkänä oppirakenteena kuin institutionaaliset uskonnot ovat, se ei pelasta sitä tältä ansalta. Ainoastaan tietoisesti huomioon ottamalla varjot ja työskentelemällä niiden kanssa pelastaa meidät. Kuten suuri psykologi C.G. Jung sanoi, “Ei sitä valaistu kuvittelemalla valokuvioita, vaan tuomalla pimeyden tietoisuuteen.”

3) Sisäänrakennettu rotuennakkoasenne

Sisäänrakennettu rotuennakkoasenne eli rodullinen ennakkoluulo, jota ihmiset kantavat mukanaan tietämättään, on selvästi yksi tekijä joka saa ihmiset lankeamaan äärioikeiston salaliittoteorioihin. Maailmassa, jossa mustat, alkuperäiskansat ja muunväriset ovat nousemassa penäämään yhtäläisiä oikeuksia, monet valkoihoiset sopeutuvat yhteiskuntaan tuntemalla etuoikeutta omasta rodullisesta ylemmyydestään ja tällä hetkellä he (alitajuisesti) tuntevat olonsa uhatuiksi ja siispä he näin tekevät itsestään uhrin.

Vaikka ihmiset, jotka levittävät näitä narratiiveja, eivät välttämättä haluakaan sitä myöntää (tai heillä ei ole aikeenaan levittää rasismia), lakkaamatta toistetut tarinat siitä miten ”George Soros kontrolloi kaikkia yhteiskuntaliikkeitä” tai ”Black Lives Matter on liberaalien eliittien työkalu, jolla lavastaa rotusota” ovat selvästikin heijastumia hyvin tunntetuista rasistisista kielikuvista.

Soros-narratiivi on vain yksi uusi versio klassisesta antisemitistisestä sadusta, jossa ”voimakkaat juutalaiset vetelevät naruista suljettujen ovien takana”. BLM-narratiivi paljastaa sen syvälle juurtuneen mustien vastaisen vinouman, esim. rasistiset uskomukset kuten ”mustat eivät kykene puhumaan omasta puolestaan”. BLM:n kanssa yhtäläisyysmerkkien vetäminen ”mellakointiin” ja ”ryöstelyyn” on toinen todistus valkoihoisten mustien vastaisesta sentimentistä, jotka assosioivan mustien samanarvoisuuden ja vapauden vaaraan, uhkaan ja väkivaltaan.

New Age -skene sen yllämainitussa varjojen tukahduttamisessaan ei osaa myöntää rasismia ongelmaksi. Ja koska strukturaalinen analyysi puuttuu, sitä ei osata myöskään nähdä rakenteelliseksi ongelmaksi. Sen sijaan ihmiset käyttävät henkistä ohittamista (engl. spiritual bypassing) pakenemaan yhteenottoa, väittäen etteivät he näe värejä koska ”me olemme kaikki yhtä” ja ”kaikki olennot ovat samaa”, ja usein he mustamaalaavat niitä, jotka kamppailevat samanarvoisten ihmisoikeuksien puolesta sanoen ”kaikki elämät merkkaavat” (”all lives matter”).

Ja kun rasismi osoitetaan suoraan, monet henkiset etsijät kääntävät sen ympäri henkilöä vastaan antamalla palautetta, väitten ”Projisoit varjojasi minuun”, “Tämä on sinun karmallinen haava” tai “Ottamalla tämän vastakkainasettelua luovan aiheen esiin, sinä luot eripuraa.”

4) Ei minkäänlaista tasoa vaihtoehtomedialle

Monet henkiset ihmiset ovat niin irti oikeasta jalat-maassa -asenteesta, jota he pitävät ”illuusiona”, ja niin haluttomia hyväksymään sitä että heidän omat poliittiset näkemykset heijastelevat tiettyä ideologiaa, että monet ovat mentaalisessa tilassa jossa he uskovat kaiken eivätkä he samaan aikaan usko mitään. Erään suuren poliittisen filosofin Hannah Arendtin mukaan, tämä on juuri totalitaarisia ideologioita seuraavien ihmisten psykologinen tila.

Nykyajan New Age -liikkeen tapauksessa tämä ilmiö esiintyy eri kieroin tavoin. Jotain erittäin syvän ristiriitaista on käynnissä tällä hetkellä. Vaikka monet minun new age -ystävistäni soveltavat valtavirran mediaan kaikkein korkeinta kritiikkiä ja skeptisismiä, useimmat heistä uskovat kaikkein halvimpia valheita, joita vaihtoehtoiset alustat heille syöttävät, vaikka ne olisivat kommunikoitu miten primitiivisin tavoin. (Mistä muuten tiedät, että nyt ei puhuta totuudesta, puhutaan siitä leiristä kenen kanssa haluat olla. Vahvistusharha hoitaa sitten loput hommista.)

Kaiken tämän taustalla on massiivinen median kriisi. Useimmat ihmiset, jotka ovat kasvaneet viime vuosisadan puolella, näkivät valtavirtamedian vakaat luotettavuuden, objektiivisen totuuden pilarit. Jotain pidettiin totuutena koska se raportoitiin televisiossa. Viimeisen vuosikymmenen aikana valtavirran media on paljastettu vinoutuneeksi ja epäluotettavaksi, joka ei aina ole sitoutunut totuuteen, vaan suojelee status quoa ja dominanttien eliittien valtaa.

Kun omasta maailmankuvastaan ravistellaan hereille, monet ihmiset kääntyvät pois, vaihtavat puolta ja nyt uskovat mitä tahansa vaihtoehtomedia heille syöttää, samalla tavalla kuin he uskoivat aiemmin massamediaan. Kuitenkin eettiset ja toimitukselliset standardit monissa nopeasti kasvavissa vaihtoehtomedian kanavissa ovat itse asiassa paljon matalammat kuin valtavirran kilpailijoilla, ja se on juuri se mikä niissä on ongelmallista. Lisäksi sosiaalisen median alustat on ohjelmoitu tavoilla, jotka rohkaisevat mustavalkoiseen ajatteluun ja luovat kaikukammioita joissa samanmieliset ihmiset vahvistavat toistensa uskomuksia, kehitellen kaikenlaista ryhmäajattelua ilman kriittisesti tarkastellen väitteitä, joita tietyissä skeneissä levitellään. Valheet, johtuen siitä että niin moni niitä toistelee aina vaan ja uudestaan, lopulta vain ”tunnetaan” aivan kuin ne olisivat totta.

Kaupallisille vaihtoehtomedian alustoille tämä ei selvästikään liity ainoastaan sisältöön, vaan myös rahaan. Kyse on suurimman mahdollisen seuraajamäärän kehittämisestä niin, että he voivat saada heiltä rahaa. Ja kuten olemme nähneet, aivan kuten valtavirran media on, että emotionaalisesti ladatun, simplistisen viestin julkaisu, joka ruokkii ihmisten neuroottista mieltä ja rodullisia stereotyyppejä, on se mikä tuottaa miljoonia ja miljoonia seuraajia — rehellisen, vivahteikkaan ja läpikotaisen tarkastelun sijaan, yhä vain ristiriitaisemmassa ja monimutkaisemmassa maailmassa.

5) Vasemmisto on menettänyt viehätyksensä

Toinen vahva syy sille miksi henkiset ihmiset juoksevat avosylin äärioikeiston leiriin on, että he ovat kyllästyneet vasemmistoon, joka on ollut perinteinen poliittinen koti monille. Minun mielestäni tälle on selviä ymmärrettäviä tekijöitä, kuten:

* itsepintainen materialismi ja kaiken sellaisen hylkääminen, mikä liittyy henkisyyteen tai jopa edes rakkauteen

* intellektuaalinen elitismi ja ylimielisyys

* tekopyhyys / systeemin kanssa vehtaaminen, esim. poliittiset tai yhteiskunnalliset liikkeet, jotka saavat alkunsa radikaalina kritiikkinä mutta jotka lopulta muuttuvat osaksi valtavirtaa ja puolustavat status quoa

* moraalinen ja ideologinen jäykkyys

* empatian puute kun kohdellaan ihmisiä, joilla on eroavia uskomuksia tai jotka tekevät virheitä, mitä toteutetaan armottomina julkisuuskuvaa kohtaan toteutettuina hyökkäyksinä

6) Tarve heimolle ja yhteisölle

Qanonin narratiivit ovat pelastuskultin sanomaa: ”me”, muutamat hurskaat, vapautamme maailman pahuuden ikeestä. Ihmiset, jotka aiemmin eivät ole tunteneet toisiaan, sulautuvat yhteen illusionaariseen yhteiseen identiteettiin, ennennäkemättömän historiallisen tehtävän taakse. Miksi ihmiset lankeavat tähän tarinaan? Koska he tuntevat olonsa yksinäisiksi ja kadotetuiksi anonyymissa, vieraannuttavassa kilpailun, eristäytymisen ja romahduksen maailmassa. Ihmiset liittyvät liikkeeseen ja omaksuvat ideologian koska he tuntevat tarvetta kuulua johonkin. Meillä kaikilla on tuo sama tarve — se on ihmisyydelle perustavanlaatuista.

Sen sijaan että naurettaisiin niitä, jotka pyrkivät etsimään yhteenkuuluvuudentunnetta dehumanisoivien ideologioiden liikkeistä, meidän tulee rakentaa liikkeitä, jotka vahvistavat ihmisten kunnianarvoisuutta, koska ne voivat tarjota yhteenkuuluvuudentunteen samalla kun tarjotaan suurempi, yhteinen tarkoitus maailmalle.

Loppujen lopuksi Qanon minulle on provokaatio ja peili, joka näyttää sen että ”pyhän aktivismin” konseptia ja käytäntöä tulee syventää, jotta voisimme rakentaa liikkeitä jotka ovat sekä henkisiä että poliittisia, jotka yhdistävät rakenteellista vallan systeemianalyysia varjojen kanssa tehtävään työhön (ja näin vastataan kysymykseen rasististen ja patriarkaalisten kaavojen vääristymästä sekä syvemmistä kollektiivisen trauman haavoista ja kaavoista), samalla kun rakennetaan yhteisöä, regeneroidaan bioalueita ja keskitytään postkapitalistiseen, postimperialistiseen visioon maailmasta, joka voi tuoda yhteen ne, jotka tällä hetkellä edelleen kokevat olevansa hajoitettuja.

 

Artikkelin julkaissut Films For Action

UFO Sevillan yllä Espanjassa

Havaintopäivämäärä: maaliskuun 15. 2020

Havaintopaikka: Sevilla, Espanja

Hehkuva pinkki pallo ilmaantui Sevillan ylle Espanjassa maaliskuussa. Se liikkui hitaasti horisonttiin ja sitten se pieneni ja katosi videolla. UFO liikkui hitaasti ja tasaisesti, toisin kuin lentokone tai helikopteri. Sen valot eivät näyttäneet minkään lentoaluksen valoilta, joita olen nähnyt aikaisemmin, ja minä sentään olen ollut ilmavoimissa ja työskennellyt B1-hävittäjien parissa.

Tämä on erittäin hieno, erittäin epänormaali ja tärkeä video. Näet, että se näyttää sekä UFOn että sen miten pehmeästi se liikkuu taivaalla, miten se pysähtyy, miten se ampaisee niin nopeasti pois että se kirjaimellisesti näyttää katoavan. Fantastista ja tärkää todistusaineistoa.

Scott C. Waring, Taiwan

 

  Artikkelin julkaissut ET Data Base

Mitä tapahtuisi jos Kiina saisi ensimmäisenä yhteyden avaruusolentoihin?

Mitä se tarkoittaisi jos Kiina tekisi ensimmäisenä ihmishistorian suurimman löydön?

如果中国是第一个与太空生物联系的国家,将会发生什么?

中国的新型巨型射电望远镜正在寻找外星生命

Kiinan Guizhoun provinssissa käynnistettiin toimintaan maailman suurin yksittäinen radioteleskooppilautanen. Pekingin vakaa sitoutuminen kansakunnan aseman parantamiseen perustieteiden johtajana käy ilmi siitä miten he rakensivat viisisataametrisen apertuuriteleskoopin (Five-hundred-meter Aperture Spherical Telescope, FAST), joka tuli valmiiksi viidessä vuodessa, huikea saavutus niin tekniseltä projektilta. FASTin tieteellinen mandaatti on monin tavoin varsin perinteinen sen kokoiseksi teleskoopiksi, mm. ”nopeiden radiopurskeiden” havaitseminen — erittäin voimakkaiden radioaaltojen purskeet, jotka saapuvat syväavaruudesta eri pituisina jaksoina ja joiden alkuperä on tuntematon. Viime vuoden syyskuussa FAST havaitsi merkittävän sellaisten purskeiden määrän yksittäisestä lähteestä, minkä voi havaita ainoastaan tuonkokoisen teleskoopin herkkyydellä.

What Would Happen If China Made First Contact With Extraterrestrials?
Kuva: CC0 via Pixabay

Ulkoavaruuden elämän etsiminen on kuitenkin FASTin tieteellisellä agendalla, mikä on saanut eniten mediahuomiota, eikä aina niin iloista. Helmikuun 2016 New York Timesin artikkeli FASTista, esimerkiksi, julkaistiin otsikolla “Kiinan teleskooppi ajaa 9000 kyläläistä kodeistaan avaruusolentojen etsinnän nimissä.” Muut mediaraportit painottivat Maan ulkopuolisen elämän etsimisen mukaan ottamista mandaattiin kommentoimalla sen potentiaalisesti kosmisten luonnonilmiöiden tutkimuksesta poikkeavaa polkua. Ei ole myöskään mitään perustavanlaatuista syytä, kuten astronomit nyt ovat saaneet huomata, sille miksi Maan ulkopuolisen elämän havaitseminen pitäisi tehdä juuri radioastronomialla. Nykyisin etsitään yhä enemmän “tekno-jälkiä” — merkkejä kehittyneestä Maan ulkopuolisesta älystä — mihin kuuluu mm. sähkömagneettisen spektrin muiden taajuuskaistojen skannailua, lähinnä infrapuna-aaltoja. Mutta silti kuitenkin, tuoreet uudet arviot Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden määristä pelkästään omassa galaksissamme yksistään (yli 300 tuhatta) — joita on parantanut kehitys eksoplanetologian tieteenalalla — osoittavat yhä suurempaan todennäköisyyteen havaita sellainen sivilisaatio.

Kiinan SETI-tie

On kiinnostavaa miettiä miten Kiina ja muu maailma reagoisi jos — ja tämä on varsin mahtava ”jos” — Kiinan uusi megaradioteleskooppi onnistuisi havaitsemaan avaruusolentojen signaalin avaruudesta. Mihin välittömiin toimiin Peking ryhtyisi jos se tapahtuisi Xi Jinpingin (loputtomalla) kaudella? Strateginen kilpailija Washingtonin ja Pekingin välillä kuumenee ja huhut uudesta kylmästä sodasta liikkuvat valtoimenaan, miten Yhdysvallat ja muut liittolaiset reagoisivat siihen että ihmiskunnan historian suurin löytö tehtäisiin mahdollisesti autoritäärisen regiimin alaisuudessa? Tarkoittaisiko se Kiinan ja Lännen välisen kilpailun kiihtymistä, vai johtaisiko se sen romahdukseen?

Ironia tässä ajatuskokeessa on tottakai se, että meidät pakotetaan nyt miettimään sitä mahdollisuutta, että se onkin Kiina eikä Yhdysvallat joka on johtopaikalla havaitsemassa signaaleja Maan ulkopuolisesta elämästä. Ja monin tavoin tämä kehitys on ollut käynnissä jo pitkään.

Vaikka amerikkalaisteleskooppi Arecibossa, Puerto Ricossa — toisiksi suurin laatuaan Kiinan teleskoopin jälkeen — muuttui julkiseksi ikoniksi sen alettua etsiä elämää, vuonna 1993 Yhdysvaltain kongressi lakkautti kaiken tutkimusrahoituksen tempulla jota eräs amerikkalaissenaattori kuuluisalla tavalla kuvasi “marsilaisten jahtaamiseksi veronmaksajien rahoilla.” (SETI-ohjelma Arecibossa oli astronomi Jill Tarterin käsialaa, joka kesti vuoden kunnes rahoitus pantiin poikki. Ohjelmaa on laajalti pidetty mallina Ellie Arrowayn hahmolle, elokuvassa ja kirjassa Contact. Elokuvaversiossa Arrowayn SETI-hetket Arecibon teleskoopilla peruutti tympeä liitovaltion tiedebyrokraatti.)

Tämä ei tarkoita, että amerikkalaisastronomit olisivat lopettaneet SETI-tutkimuksen: merkittävää rahoitusta on sen jälkeen saatu yksityisistä lähteistä. Kaikkein merkittävimpänä, vuonna 2015 Venäläinen Piilaakson miljardööri (jolla on vahvoja kytköksiä Kremliin) Juri Milner ilmoitti $100 miljoonan “Breakthrough Listen”-aloitteesta jolla etsiä Maan ulkopuolista älykästä elämää. Milnerin rahoitus edelleen auttaa SETI-ohjelmaa amerikkalaisen kansallisen tiederahaston tukeman Green Bank Telescopen avulla, esimerkiksi.

Mutta yksityiset aloitteet kuten Milnerin ovat kansainvälisiä luonteeltaan. Breakthrough Listen esimerkiksi aktiivisesti tekee yhteistyötä FAST-projektin kanssa. Vaikka Kiina on mainostanut FASTia integraalina osana kansainvälistä yhteistyötään, Kiinan valtio kontrolloi sitä suoraan. Lopullisen sanan siihen miten hyvin uusi teleskooppi pääsee mukaan etsimään Maan ulkopuolista elämää sanoo Peking.

Jos valtion varojen ohjaaminen elämän etsintään ei ole este Kiinalle, voisiko valtion ideologia olla? Marxismi-Leninismillä, Kiinan kommunistipuolueen (CCP) liturgialla, ei ole ongelmia kuvitella älykkään elämän olemassaoloa muualla universumissa. Vuonna 1980 asiasta kirjoittanut neuvostoliittolainen astronomi Boris A. Voronstov-Vel’yaminov huomautti laajasta yhteneväisyydestä SETIn ja valtionuskonnon välillä: “Dialektinen materialismi opettaa, että äärettömässä universumissa on äärettömästi asuttuja maailmoja ja että elämää epäilemättä löytyy siellä missä sille on suotuisat olosuhteet.” (Näin tehdessään hän myös sivalsi Venäjän ortodoksikirkkoa sanoen, että se oli toisaalta täysin nihkeänä spekulaatioista Maan ulkopuolisen elämän suhteen.) Hieman konkreettisemmalla tasolla neuvostoliittolaiset astronomit, kuten Nikolai Kardashev, olivat pioneereja teoreettisissa malleissa Maan ulkopuolisista sivilisaatioista.

Voisiko olla joitain muita syitä sille miksi kiinalaiset eivät olisi sinut Maan ulkopuolisen älykkään elämän idean kanssa? Monet ovat viitanneet tähän pointtiin liittyen kiinalaiseen tieteiskirjailijaan Liu Cixiin. Liun kertomuksessa etsintä ulkoavaruuden elämästä ei olekaan niin hyvä idea loppujen lopuksi. Perustuen Kiinan historialliseen kokemukseen — sekä ”vuosisadan mittaisen nöyryytyksen” narratiiviin, jolla on merkittävä asema Xin Kiinassa — hän on esittänyt, että ihmiskunnan suhde riittävän kehittyneen Maan ulkopuolisen sivilisaation kanssa voi olla perustavalla tavalla vihamielinen, muistuttaen metsästäjää ja metsästettyä. (Liu on eräänlainen neuvonantaja FAST-projektissa.)

Ensikontaktin jälkeiset ensimmäiset päivät

Huolimatta niistä uskomuksista mitä Zhongnanhain johdolla on Maan ulkopuolisista sivilisaatioista, mitä tapahtuu jos FAST-teleskooppi löytääkin signaalin, jonka alkuperä prosessoinnin jälkeen määritetään olevan kaikkien luonnollisten astrofyysisten prosessiselitysten ulkopuolella?

Kuten SETI Instituten astronomi Seth Shostak huomauttaa, ei ole mitään sitoumusta kansainväliseen protokollaan, joka vaatisi Pekingin tehdä sellainen löydös kansainvälisesti tunnetuksi. Mutta jos Kiina aikoisi pitää paljastamatta jättämisen vaihtoehdon avoinna, sen astronominen yhteisö joutuisi ensin analysoimaan signaalin ja määrittämään ehdottomasti pois kaikki luonnolliset selitykset signaalin itsensä alkuperälle. (Huomaa, että kuten viimeaikaisissa väitteissä epätavallisesta tähdestä tai tähtienvälisestä kivikappaleesta joka aurinkokunnastamme on löydetty, suurin osa kansainvälisestä astronomien yhteisöstä suosisi varmasti mieluummin luonnollisia selityksiä keinotekoisten yli.)

Perustuen Kiinan tuoreeseen kotimaan poliittiseen käytökseen ja kansainväliseen ympäristöön, voidaan uskottavasti esittää tapahtumaketju.

Johtavat Pienryhmät (Leading Small Groups, LSG:t) — “koordinoivat elimet, jotka käsittelevät tärkeitä poliittisia kysymyksiä joihin liittyy useita eri (ja joskus kilpailevia) byrokraattisia tahoja” — ovat Kiinan hallintomekanismi joka on kasvattanut tärkeyttään Xi Jinpingin alaisuudessa. Ottaen huomioon, että Maan ulkopuolisen älyn tuottaman signaalin löytämisen jälkimainingeissa on todennäköistä saattaa tiede ja teknologia, sekä kansallisen turvallisuuden laitokset, työskentelemään keskenään, on varsin todennäköistä että Xi muodostaa yhden asialle omistautuneen pienryhmän sitä käsittelemään, aivan kuten hän on tehnyt käynnissä olevan koronaviruskriisin kanssa.

Vaikka Xi on henkilökohtaisesti vetänyt keskeisimpiä pienryhmiä aiemmin, se johtaako hän sitä riippuu siitä näkeekö hän sellaisen johtamisessa riskiä. (Koronavirus-LSG:n tapauksessa Xi asetti pääministeri Li Keqiangin sitä vetämään, mahdollisesti keinona vakuuttaa itsensä sen varalta mikäli kriisi pahenisi täysin hallinnoimattomaksi.)

On erittäin epätodennäköistä, että uutiset tästä löydöksestä — mikäli ne eivät ole tarkan yksityiskohtaisia — voidaan sulkea muutaman ihmisen tiede- ja poliitikkopiirin sisälle, ja täysin mahdotonta mikäli kyseessä on kansainvälinen yhteistyö FASTin avulla, esimerkiksi yhdessä Milnerin Breakthrough-aloitteessa. Kun huhu lähtee liikkeelle, CCP yrittää lypsää löydöstä kotimaassa ja sanoa että se osoittaa Kiinan mallin ylivertaisuuden. Tämä signalointi valtion kontrolloimassa sosiaalisessa mediassa kuten mikroblogialusta Weibossa tulee olemaan regiimin lisäyritys kiristää otettaan, erityisesti mikäli löydös sattuu aikaan jolloin Xi arvioi että puolueen ote vallasta on löystymässä. Tähän tulee liittymään aggressiivinen CCP:n harjoittama mielipiteenmuokkaus asiasta.

Entäpä muun maailman reaktio? Jos yksityiskohdat FASTin signaalista eivät tule julkisiksi, silloin länsi on pakostakin skeptinen — “fake news”, joku voisi väittää. Tämä reaktio tulee osaltaan esiintymään johtuen kiinalaisen tieteen salailun kulttuurista, mikä johtaa monien ymmärrettävään empimiseen hyväksyä kiinalaisten tieteentekijöiden väitteet sellaisinaan.

Tämä kaikki tulee sen päälle, että mikä tahansa viittaus astronomiseen tapahtumaan tai kappaleeseen voi olla keinotekoista alkuperää, ja se väistämättä tulee saamaan vastaansa vakavaa skeptisismiä ja löydöksen tekijä(t) tullaan altistamaan henkilökohtaisille hyökkäyksille huolimatta heidän tieteellisistä meriiteistään. Kiinalaisille tieteentekijöille sellaiset hyökkäykset voivat aiheuttaa vakavia ammatillisia ja jopa henkilökohtaisia vahinkoja, kuten biofyysikko He Jiankui sai tuta hänen esittäessään väitteitä maailman ensimmäisistä geenimuokatuista vauvoista, jotka otettiin maailmalla vastaan skeptisesti sekä raivokkaasti.

Mutta se voi johtua myös ideologisesta takaiskusta: monet länsivallat eivät välttämättä ole valmiita myöntämään, että autoritäärinen kilpailija on onnistunut siinä missä he ovat epäonnistuneet. Aikana jolloin USA:n ja Kiinan väliset suhteet ovat yhä enemmän saaneet nollasummapelin luonnetta kaikilla kentillä — poliittisilla, taloudellisilla, tieteellis-teknologisilla — ja ainakin yksi amerikkalaisasiantuntija on tukenut sivilisaatioiden välisen kamppailun teesiä mitä tulee hänen maansa Kiina-suhteeseen, tunnustaen että kiinalaisten väitteet voivat kuin voivatkin osoittautua poliittisesti nihkeiksi.

Tottakai, Kiinan oma kanta mitä tulee signaalin yksityiskohtien julkaisuun — signaalilähteen koordinaatteihin sekä signaalin sisältöön jos se ei ole itseään toistava ja jos se on kertaluonteinen tapahtuma — tulee määrittämään paljon siitä mikä on kansainvälisen yhteisön vastaus. Tässä kansantasavallalla on kaksi vaihtoehtoa, olettaen että löydös on pelkästään kiinalaistieteentekijöiden vaivannäön tulosta: julkistaa yksityiskohdat Kiinan oman uskottavuuden pönkittämiseksi (tietäen että mikäli väite tultaisiin sivuuttamaan, se voisi olla vakavasti haitallista Kiinan kansainväliselle maineelle) tai pitää se salaisuutena. Mikä tulee lopulta määräämään Pekingin valinnan?

Tämän ymmärtämiseksi huomaa, että ETI-signaali voi olla kahdenlaista tyyppiä: “suunnattu” signaali joka kantaa mukanaan viestin (lähetys, niinkutsutusti) tai “suuntaamaton” signaali, joka voi olla peräisin keinotekoisesta lähteestä mutta joka ei kanna mukanaan merkityksellistä informaatiota (esimerkiksi, energiajäänne jonkin kehittyneen sivilisaation teknologiasta joka käyttää kokonaisen tähden energiaa tai jopa koko galaksin energiaa — “Tyypin II” tai “Tyypin III” sivilisaatio Kardashevin asteikolla). Ero näiden kahden välillä — oli signaali sitten osa älykästä kommunikaatiota tai sitten yksinkertainen teknologinen artifakti tuntemattomasta alkuperästä — voidaan arvioida mittaamalla sen Shannonin entropia, esimerkiksi.

Jos Kiina määrittää, että signaali on sekä suunnattu että sillä on potentiaalia kuljettaa merkittävä määrä informaatiota, se voi punnita hyötyjä signaalin pitämisestä omana tietonaan vastoin sen paljastamista siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen viesti voi potentiaalisesti sisältää informaatiota erittäin kehittyneestä (ja täten hyödyllisestä) teknologiasta. (Kehittyneen teknologian piirustukset sisältävä signaali oli elokuvan Contact juonikuvio.) Kuitenkin huomaa, että kiinalaiset tieteelliset saavutukset ovat edelleen varsin epätasaisia — esimerkiksi kansantasavalta ei kyennyt löytämään tarpeeksi tutkijoita analysoimaan FAST-dataa pari vuotta sitten. Se voi hyvin määrittää, että viestin purkamiseen vaaditaan kansainvälistä koordinoitua vaivannäköä.

Jos Kiinan julkistaa signaalin yksityiskohdat — ja näin todeta lopullisesti, että Maapallon ulkopuolella on älyllistä elämää — mikä olisi tuolloin amerikkalaisten pitkäaikainen reaktio? Aivan kuten Neuvostoliiton menestyksen tapauksessa heidän laukaistessaan ensimmäisen tekokuun vuonna 1957, jolloin USA alkoi dramaattisesti kasvattaa investointejaan tieteeseen ja teknologiaan, FASTin signaali todennäköisesti saa aikaan samanlaisen vasteen, erityisesti aikana jolloin Amerikan johtajat ovat avoimesti kilpailemassa Pekingin kanssa teknologisesta ylivallasta. Mutta kääntöpuolella tälle muutoin onnelliselle kehityskululle — aivan kuten kylmän sodan aikaan — olisi sotateknologinen kilpailu, joka kärjistäisi jo tulehtuneita USA:n ja Kiinan välejä.

Vuoden 2016 elokuvassa Arrival maailmanlaajuisesti havaittu viesti Maan ulkopuoliselta sivilisaatiolta pakottaa Yhdysvallat, Kiinan ja Venäjän työskentelemään yhdessä huolimatta heidän omista käsityksistään — toisista sekä avaruusolentojen aikomuksista. Todellisuus, jos ja kun sellainen aika tulee, saattaa valitettavasti olla monimutkainen.

 

Artikkelin julkaissut The Diplomat

Alus Teksasissa keskellä päivää

Havaintopäivämäärä: maaliskuun 31. 2020

Havaintopaikka: Fairview, Texas, USA

Lähde: MUFON #107397

Tämä UFO raportoitiin MUFONille. Musta alus lensi henkilön auton yli hänen ollessaan pysähtyneenä liikennevaloihin. Hän otti kaksi valokuvaa pilvistä ja yhdessä niistä näkyi tumma UFO. UFOn on ollut pakko matkata todella nopeasti, koska hän ei huomannut sitä. Mutta monet UFO-tutkijat uskovat, että UFOt ovat kaikkialla ympärillämme tällä planeetalla, mutta ne hyppäävät paikasta toiseen nopeasti, matkaten niin nopeasti että ihmissilmä ei kerkeä niitä näkemään. Kameran linssi sen sijaan kykenee. Näyttää avaruusolentovierailta Teksasissa.

Scott C. Waring – Taiwan

Silminnäkijä kertoo: UFO näkyy taivaasta ottamassani valokuvassa. Otin kaksi valokuvaa pilvistä muutaman sekunnin päässä toisistaan. Pilvet näyttivät oudoilta. Ensimmäisessä kuvassa UFO näkyy selvästi. Toisessa kuvassa, joka on otettu juuri sen jälkeen, UFO ei näy. Aikaleima molemmissa kuvissa on 17:41. Se näyttää mustalta Millenium Falconilta. En huomannut sitä kuvassa ennen kuin postasin sen Instagramiin. Selvästikään se ei ole mitään mikä olisi tuulilasissa tai kameran linssissä. Muutoin se olisi ollut molemmissa.

 

 

Artikkelin julkaissut ET Data Base

USA:n armeija: Maanalaiset tukikohdat ’kommunikoivat’ jotain avaruuteen

Projekti josta ei ole kauheasti huudeltu muualla, nimeltään Project 8200, joka oli USA:n armeijan kaukokatseluyksikön yritys saada varmuus väitteille, että avaruusolennot olisivat rakentaneet maanalaisia tukikohtia, jotka CIA:n analyytikko Pat Price esitti 70-luvulla.

Me saimme käsiimme jokaisen vuosina 1982-86 julkiseksi tehdyn Project 8200 -dokumentin, joista suurin osa ei koskaan virallisesti raportoitu tiedusteluyhteisön ylätasoille.

Vuonna 2009 Stargaten ex-johtaja Skip Atwater julkisti kaiken tämän informaation International Remote Viewing Associationin (IRVA) konferenssissa, vaikka ainoat kappaleet hänen esityksestään eivät ole saatavilla verkossa: https://www.irva.org/conferences/speakers/atwater.html

kts. https://groups.google.com/forum/#!topic/app_discussions/uRaA3qA8Y9Y

CIA:n kaukokatseludokumentti
CIA:n kaukokatseludokumentti

Niissä kerrotaan informaatiosta, joka on peräisin useilta lahjakkailta kaukokatselijoilta, että on olemassa maanalaisten tukikohtien ”verkosto” ympäri maailman, joiden tehtävä on ”kommunikoida” jotain avaruuteen.

Eliittikaukokatselija Joseph McMoneagle ja Atwater keskustelevat näillä nauhoilla siitä miten Project 8200:n data viittaa siihen, että nämä paikat kommunikoivat informaatiota ”syväavaruuden” tuntemattomaan sijaintiin.

Tätä ei esitetä tiedostossa, mutta haastattelun jälkeen meidän mielestä on järkevää kysyä selittääkö Lagrangen piste (pisteet avaruudessa, jossa Auringon ja Maan painovoima luo tasapainopisteitä) sen miksi kappaleet, joita McMoneagle näkee, pysyvät ”paikallaan” siellä.

Syväavaruuden alusta, joka tässä kuvataan, on muinainen, mutta siellä on uutta teknologiaa. Toiset kaukokatselijat kuvaavat tukikohtia omituiseksi sekoitteeksi luonnollisia ja keinotekoisia muodostelmia.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Harvinainen näky: Kehittynyttä alienteknologiaa Venuksella

Huikeat kuvat taivastarkkailijalta Waujeshasta, Wisconsinista huhtikuun 9. päivänä 2020 näyttävät kaksi suurta UFO-valoalusta Venus-planeetan vierellä.

Taivastarkkailija on lähettänyt alkuperäiset kuvat MUFONille.

Aluksi näyttää siltä kuin kyseessä olisi vain yksi UFO-valoalus, mutta zoomaamalla kappaleeseen se osoittautuukin kahdeksi.

(Tai sitten vaaleat osiot ovat yhden ja saman aluksen päät, toim. huom.)

Lisäanalyysi näyttää, että kaksi UFOa ovat kytkeytyneet toisiinsa valonsäteellä, jossa punaisena hehkuva kappale ympäröi sädettä.

Voi olla, että taivastarkkailija on kuvannut harvinaisen näyn kehittyneistä avaruusolentojen aluksista syväavaruudessa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Astronomit havaitsivat 1. kerran galaksin ulkopuolisen eksoplaneetan

Tutkijaryhmä USA:sta ja Kiinasta on nyt julkaissut todisteita sellaisesta planeetasta Pyörregalaksissa, Messier 51:ssa.

Potentiaalinen löytö esitettiin julkaisussa joka on ladattu ennakkojulkaisupalvelu arXiviin.

Tutkimuksessa tutkijat kuvaavat eksoplaneettakandidaattia, jonka nimi on M51-ULS-1b.

Space news: Extragalactic planet in M51

Uutisia mahdollisesta eksogalaktisesta planeetasta (Kuva: NASA/HUBBLE/ESA/GETTY STOCK)

Space news: NASA's TESS spacecraft in space

Tehtävät kuten NASAn TESS etsivät planeettoja Linnunradalta (Kuva: NASA)

Tutkimuksessa lukee: ”Onko toisilla galakseilla planetaarisia järjestelmiä? Monet järkeilyt viittaavat siihen, että vastaus on ’kyllä’.

”Lähitulevaisuudessa kuitenkin kysymykseen ei voida vastata niillä metodeilla, jotka ovat olleet kaikkein menestyksekkäimpiä omassa galaksissamme.

”Me raportoimme toisesta lähestymistavasta, joka keskittyy kirkkaisiin röntgensädelähteisiin (XRS).

”M51-ULS-1b on ensimmäinen planeettakandidaatti, koska se tuottaa täyden, lyhyen aikaa kestävän kirkkaan XRS:n pimennyksen.”

Potentiaalinen planeetta havaittiin lähellä Otavan tähtikuviota noin 23 miljoonan valovuoden päässä Maasta.

Toisin sanoen, kappale on arviolta 135,208,380,000,000,000,000 mailin päässä meistä.

Tutkijat arvioivat sen hieman pienemmäksi kuin Saturnus ja kiertävän kaksoistähtijärjestelmää.

Kaksoistähtijärjestelmä todennäköisesti koostuu massiivisesta tähdestä ja mustasta aukosta tai neutronitähdestä.

Tyypillisesti eksoplaneettalöydöt havaitaan bongaamalla siirtymiä — planeettoja jotka ohittavat tähtiä.

Planet X fact sheet: Mystery Planet X explained

Löytämätön planeetta saattaa kiertää aurinkokuntamme reunamia(Kuva: EXPRESS)

Space news: X-ray Binary star system in deep space

Miltä kaksoistähtijärjestelmä saattaisi näyttää (Kuva: GETTY)

Kun planeetta kiertää tähteä, avaruusteleskoopit kuten NASAn TESS voivat monitoroida siitä syntyvää kirkkauden laskua.

Tässä tapauksessa kuitenkin astronomit havaitsivat röntgensädesiirtymän.

Kaksoistähtijärjestelmä emittoi röntgensäteitä avaruuteen, mikä viittaa mustaan aukkoon tai neutronitähteen joka on juuri syömässä läheistä toista tähteä.

Ja jotain näyttää olevan tilapäisesti näkyvillä röntgensäteissä arviolta kolmen tunnin ajan, mikä voi olla ohikulkeva planeetta meidän ja kaksoistähden välillä.

Kuitenkin tutkijat tunnustavat, että lisätyötä tarvitsee tehdä ennenkuin voidaan päästä lopullisiin johtopäätöksiin.

He kirjoittavat tutkimuksessaan: ”Planeetan M51-ULS-1b kertoo, että kandidaattiplaneetta sijaitsee ulkogalaksissa.

”Se myös kertoo, että röntgensädesiirtymien tutkimus voi paljastaa muutoin näkymättömien järjestelmien olemassaolon, joihin kuuluu myös ruskeat kääpiötähdet ja pienimassaiset tähdet.

”Eksogalaktisten planeettojen ja muiden pienien taivaankappaleiden löytäminen ja tutkiminen ulkogalakseissa voi tuottaa yhteyksiä ja kontrasteja Auringon ympäristöön Linnunradalla, tarjota näkökulmaa keskinäiseen tähtien ja kaksoistähtien kiertoratojen evoluutioon ja laajentaa sitä maailmaa josta me voimme etsiä Maan ulkopuolista elämää.

”Etsintöjen laajentaminen tulee laajentamaan sitä liikkuma-alaa mitä me voimme sanoa paikastamme universumissa.”

 

Artikkelin julkaissut express.co.uk

Tunnistamaton esine seuraa lentokonetta

Istuessaan kämppänsä terassilla silminnäkijä filmasi lentokonetta kameralla, jossa oli tehokas zoomi. Kun hän näki videon tietokoneellaan, hän huomasi omituisen esineen, joka nousee vasemmalta näkyviin kuvaan.

Kappale näyttää pyörivän ja se on varsin tumma väriltään. C.UFO.M.:in tutkimukset (centro ufologico mediterraneo in Italy) tästä havainnosta, joka on tallennettu Roomassa huhtikuussa 2015 (videolla lukee 2020 mutta sitä on päivitetty), ovat selvittäneet sen verran ettei kyseessä ole ilmapallo, satelliitti eikä ilmeisesti myöskään ilmakehän luotain.

C.UFO.M kertoo: Esimerkiksi, UFO väläyttää valoja joskus oikealle ja joskus vasemmalle. Aurinko paistaa vasemmalta. Sillä on myös samanlainen fokus kuin lentokoneella, niin että ne ovat arviolta yhtä kaukana havaitsijasta.

Sen sijaan että tämä olisi oikea UFO, on mahdollista että silminnäkijä on kuvannut salaisen armeijan aluksen, jossa on uusinta teknologiaa, samanlaista kuin mitä kuuluisissa Tic Tac -UFOissa on.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Massiivinen avaruusalus kiitää teleskoopin kuvan ohi

Uusi havainto UFOsta lentämässä syväavaruudessa. Kuvatessaan teleskoopillaan taivastarkkailija kuvasi kappaleen, joka liikkui etelätaivaalta pohjoistaivaalle Omahan länsitaivaalla Nebraskassa.

Hän sanoi, että hän tunsi kyllä suurimman osan taivaankappaleista, mutta tämä tuntui hänestä oudolta.

Sikarin muotoinen UFO, joka näyttää jättävän sinisen vanan jälkeensä, lentää syväavaruudessa Seulasten tähtikuvion ohi, joka sijaitsee Härän tähdistössä. Se on Maapalloa lähimpiä tähtikuvioita, ja se on rypäs joka näkyy paljain silmin varsin hyvin tähtitaivaalla.

Videon ensimmäisellä puoliskolla näytetään UFO kun se yhtäkkiä saapuu erittäin nopeasti, ja poistuu yhtä nopeasti kuin saapuikin.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kuinka kohdata tiedustelupalvelut post-Roswell maailmassa

Kirjoittanut David Griffin

Meidän astuessa kolmannelle vuosituhannelle läntinen maailma on saavuttanut sen pisteen evoluutiossaan, jota ihmislaji ei ole koskaan joutunut kohtaamaan aiemmin. Yhä enemmän meidän tulee käyttää uusia informaation aloja lingvistisiin ja konseptuaalisiin karttoihimme meidän etsiessämme tietä eteenpäin. Ehkäpä meitä vastassa oleva ydinongelma tällä hetkellä on ikuisesti kiihtyvä ’Muunlaisuuden’, tai vieraan ylimielen, paljastuminen ja se miten me alkaisimme kohdata ja prosessoida ylempiä tiedustelupalveluita, jotka kutsuvat meitä uusissa kosmisissa todellisuuksissa. Kourallinen kirjailijoita on aiemmin keskustellut tämän hetken saapumisesta: Teilhard De Chardin, Terence McKenna ja Jean Baudrillard kaikki omien metaforiensa avulla tästä transsendentaalisesta merkityksenantajasta. Filosofiset abstraktiot ovat yksi asia, mutta ei ole epäilystäkään etteikö kollektiivinen ihmispsyyke tunne askelta taaksepäin vieraan Muun integraatiosta, paljon todellisemmalla tavalla. Valinta ei ole se aiommeko me olla tekemisissä näiden HIA:n (higher intelligence agencies, ylemmät tiedustelupalvelut) kanssa — ne ovat jo täällä ja sitä tapahtuu jo — ongelma on ennemminkin meidän käyttämämme keinot olla yhteydessä, mitkä osapuolet aikovat vaikuttaa prosessiin ja mihin tarkoituksiin.

Vuosikymmen toistensa välillä tapahtui kaksi tapahtumaa sodanjälkeisessä maailmassa, jotka symbolisoivat tämän tutkielman pääteemaa. Nämä olivat Roswellin tapaus sekä kansalaisvetoiset yhteisöjen kohtaamiset Giant Rockissa, [1] Landersissa, Kaliforniassa 1950-luvulla. Tässä näemme sen jännitteen, joka edelleen esiintyy kontrollimatriisin salailun ja yksilöiden taikka paikallisyhteisöjen ryhmien välillä, jotka pyrkivät läpinäkyvään ja avoimeen dialogiin. Meidän kulkiessamme tämän 60-vuotisen ajanjakson halki me näemme useita esimerkkejä molempien puolien reaktioista tapahtumiin, kun alkuvaiheen tai toistuvien kontaktien johdosta konsensustodellisuus hajoaa. Mutta se, mikä näissä on erilaista, on että suurten joukkojen yhteisötapahtumia, kuten Giant Rockin tapahtumaa, ei ole nähty enää sen jälkeen. Se, mikä pelästytti syntyvää sotateollista kompleksia 1950-luvulla, oli se avoimuus, joka näitä tapahtumia ympäröi, ja se tapa jolla media raportoi ne varsin reilun tasapuolisesti — he varmistivat, että tämä ei koskaan tapahtuisi uudelleen aktiivisesti lisäämällä disinformaatiokampanjoitaan, kontrollia mediasta [2] sekä niiden kansalaisten tulilinjalle asettamista jotka väittivät olleensa tekemisissä eri avaruusolentojen kulttuurien kanssa. Lisää monimutkaisuutta kuvioon tuo se, että jotkut valtion yläpuolella olevat järjestelmät ovat tehneet sopimuksia avaruusolentojen ryhmittymien kanssa ja nämä sopimukset ulottuvat totuuden salassapitoon tästä aiheesta kansalta. Näin nykypäivän tutkijoilla on vastassaan suuria ongelmia jos he päättävät muuttua katalyyteiksi ja kertoa tästä tilanteesta muille ja tässä tutkimuksessa me tarkastelemme joitain niitä keskeisiä pointteja, joita paljastusprosessiin [3] liittyen tällä hetkellä tulee vastaan kun kommunikaatio niinkutsuttujen kehittyneiden olentojen kanssa muuttuu yhä enemmän avoimeksi.

Vaikka eksopolitiikka osittain keskittyy muodolliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen valtion rakenteissa, sen pitää vastata myös muista reiteistä jotka voivat edesauttaa tätä samaa asiaa. On uskottavaa, että jotkut pimeiden projektien tai valtion yläpuolisten ryhmien elementit ovat jo tai tulevat vuotamaan informaatiota yleisiä metodeja käyttäen (poliittiset linjaukset, valtavirran media jne.) ajan kuluessa, mutta vaikuttaa siltä kuin olisi yhtä paljon ihmisiä jotka haluavat ylläpitää salaisuutta eri syistä: talous, teknologian kehitys, politiikka ja moraali. Toinen kanava on, että kansalaiset (ryhmät tai yksilöt) ohittavat suurimman osan muodollisista struktuureista ja kannustavat avoimuuden ja dialogin prosessia itse. Molemmat näistä metodeista ovat toki arvaamattomamman kolmannen näkökulman alaisia: että avaruusolentojen ylimieli jatkaa itsensä paljastamista eri mahdollisin tavoin ja sekä virallisen (raita 1) että kansalaisten (raita 2) systeemien [4] on reagoitava nopeasti hyödyntääkseen tätä oman päämääränsä saavuttamiseksi. Ottaen huomioon nopean totuuden kieltämisen Roswellinjälkeisenä aikana ja jatkuvat yritykset ylläpitää tätä statusta, näyttää siltä kuin kansalaisista tulee kommunikaation käynnistämisen päävetureita, preferenssi jota jotkut avaruusolentojen ryhmät tuntuvat myötäilevän myös, joista monet vaikuttavat yhä enemmän ottavan yhteyttä kansalaisiin eri taktiikoilla, jotka huomioivat alistavat kontrollijärjestelmät. On myös epätodennäköistä, että jotkut avaruusolentojen ryhmät pitäisivät kiinni eräänlaisesta galaktisesta protokollasta ja muodollisesti ottaisivat valtiorakenteisiin yhteyttä itse ensin — ainoastaan rikkoakseen näitä sopimuksia. [5] Huolimatta näistä pointeista meidän tulee tarkastella tätä aihetta ‘päädirektiivin’ viitekehyksestä — ei yhtäkään suoraa avaruusolentojen interventiota kulttuureihin, jotka edelleen kehittyvät oman kotiplaneettansa piirissä — sellaisenaan linjaus epäilemättä toimii.

Ensimmäisen ja toisen raidan historiallisen metakartan piirtämisen prosessissa me voimme ehkä alkaa saada jalansijaa siinä missä nyt olemme ja mitä tulee tehdä kieltäymyksen lopettamiseksi ja täysillä alkaa tehdä työtä Maan ulkopuolisten sivilisaaioitden kanssa. Eksopolitiikka muuttuu käyttökelpoiseksi tutkimustyökaluksi ainoastaan jos se ottaa käyttöön jotain ‘syväpolitiikan’ perusteita — lähestymistapa jota Peter Dale Scott [6] ajaa muiden muassa. Syväpolitiikka ytimeltään ehdottaa, että yleiset analyysi- ja tutkimusmenetelmämme ovat täysin riittämättömiä ja harvoin johtavat todella pragmaattisen eteenpäin vievän tien löytämiseen. Osa tästä pyörii kieltämisen kysymyksen ja nykypäivän erittäin kompleksien yhteiskunnallisten ongelmien piilossa olevien aspektien ympärillä, esim: me emme koskaan saa ‘todellista’ kuvaa siitä mitä tapahtuu koska valtavirran akatemia ja media kieltäytyvät miettimästä sitä miten toiminta kuten järjestäytynyt rikollisuus, liiketoiminta ja politiikka ovat nyt niin toisiinsa kietoutuneita. Avaruusolentokysymys on tottakai eräs näistä salatuista elementeistä, jotka ennen eksopoliittisen tutkimuksen kehitystä jäi useimmilta kommentaattoreilta sivuun heidän konsensustodellisuuden käsittelystään. Tarkastelemalla virallisten ja kansalaiskontaktien kaavoja me avaamme mahdollisuuden sille, että näemme Hiroshiman jälkeisen yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan erilaisessa valossa.

Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö eri kohdissa historiaa ihmisillä olisi ollut kontakteja erimuotoisten älyjen kanssa, joita voitaisiin kuvata planeetan ulkopuolisiksi tai transdimensionaalisiksi. Saiko tämä sitten yhteisemmän kommunikaatiomuodon vaiko yksilöllisemmän rakenteen, se riippuu ajasta ja paikasta, mutta se pistää silmään ortodoksisemman ’uskonnollisen’ palvonnan keskeltä, koska sillä yleensä on rajoittuneesti tai ei ollenkaan yhteyttä oman itsen ja toisen välillä. Me näemme jatkuvia jännitteitä tämän tyyppisen lähestymistavan ja sen jota kulttuurivaltamatrix ajaa välillä, koska tällaisen suoran kommunikaatiomuodon käyttö tarkoittaa, että on olemassa maailmankuva joka jossain määrin ohittaa tämän matrixin jäykkyyden.

Tuoreempi historia sisältää toistuvia esimerkkejä siitä kuinka papisto jatkuvasti yrittää uusintaa omaa asemaansa ja omia poliittisia uskomusrakenteitaan suuntautumalla logoksen, jumalallisen tai minkä tahansa termin kanssa jolla me kuvaamme korkeamman älyn virastoja. Nykypäivän maailmassa meillä on länsimaiset sotilasindustrialistit tekemässä nyt paljolti sitä samaa mikä liittyy ET-kommunikaatioon ja yhteydenpitoon. Post-Roswell -aikakautena tilanne on muuttunut paljon monimutkaisemmaksi tietoisemman kansan, nopeampien kommunikaatiomenetelmien ja integroidun median myötä.

1950-luvulla syntyi omituinen kulttuurillinen ilmiö hörhökulttuurista, joka uhkasi muuttaa koko ihmiskunnan historian suuntaa — kansainväliset tutkijoiden yhteisökokoontumiset Landersin Giant Rockissa, Kaliforniassa. Tässä ensimmäisessä median ja valtion huomioimassa yhteisössä oli yksittäisten kontaktihenkilöiden eturintama, jotka olivat onnessaan päästessään kertomaan kokemuksistaan. Pääosin George Van Tasselin vetämät, mutta hedelmällistä maaperää synnyttää myös nuorempia tutkijoita kuten Bill Hamilton, Giant Rockin tapaamiset edustivat uudenlaista intergalaktisen diplomatian muotoa, ja yhtä merkittävästi näyttivät sitä muulle maailmalle. Monien henkilöiden kertomukset levisivät tältä aikakaudelta, joiden muoto ja sisältö pyöri teemojen ympärillä kuten atomituho ja tietoisuus itsetietoisesta elämästä geosfäärin ulkopuolella. Monet väittivät, että heidät on viety matkoille toisille planeetoille ja vierailemaan muissa sivilisaatioissa, ja suurin osa tuli takaisin mukanaan perustavanlaatuinen ja positiivinen tarina ihmisten potentiaalista, jos se vain ohjaisi itsensä pois tuhoisilta poluilta.

Se mikä omasta mielestämme on mielenkiintoista tämänkaltaisessa tapahtumassa on, että vaikka odottaisi sellaisen uutuuden purkauksen jatkuvan tai laajenevan, itse asiassa sitä ei tuskin koskaan enää nähty samanlaisessa muodossa. Huhut tiedustelupalvelujen agenttien sekaantumisesta näihin yhteisöihin tällä aikakaudella ja sen jälkeen tuntuvat perustuvan jonkin verran totuuteen — NICAP on vain yksi esimerkki tarkkailusta ja väärän informaation levittämisestä jota CIA harjoitti. Media myös muutti käyttäytymistään ja siirtyi pois ’avaruusveljien’ aikakauden kohtuullisen objektiivisten tarinoiden kirjoittamisesta ja alkoi mainostaa asioiden sekavampaa puolta. Työskentelemällä kokoontumisten esittämiseksi sekopäiden opportunismina ja ruokottamana kaupallisuutena, sen sijaan että oltaisiin kerrottu aidosta avaruusolentoja ja kansalaisdiplomatiaa koskettavan informaation vaihdannasta, tiedustelupalvelut saivat merkittävän erävoiton. Mustamaalaamalla näitä kontaktikokoontumisia ja myöhempiä organisaatioita kuten NICAP tiedusteluyhteisölle olisi paljon helpompaa käsitellä yksittäisiä kontaktihenkilöitä, tutkijoita ja tietovuotajia tulevaisuudessa. Voisiko olla niin, että Giant Rockin kaltaiset tapahtumat esittävät suoraa tiedustelutoimintaa modernissa muodossaan, ja näin johtuen sen memeettisestä potentiaalista massamediassa MIC:n salaisemmat elementit varmistivat ettei tällaista koskaan enää tapahtuisi toiste? Sen sijaan me näemme yksittäisten kontaktitapausten jatkuvuuden ja laajentumisen ilman ryhmän ja massamedian elementtiä. Lyhyemmällä aikavälillä tämä sopi valtamatrixille, sillä vaikka he eivät kyenneet täysin estämään kaiken muotoisia kontakteja, yksilölliset kontaktit kyettäisiin ainakin pitämään aisoissa ja media olisi omassa roolissaan likaamassa kaikki sellaiset tapaukset, jotka muuttuivat mahdollisesti liian ’aidoiksi’.

Allaoleville esimerkeille kuitenkin tuntuu siltä kuin tämä taktiikka ei ollut täysi menestys. Me näemme aina vaan ja uudestaan, että kun tämä Maan ulkopuolinen muoto todella haluaa esittäytyä ihmisten avulla, se voi niin tehdä. Edistyessämme 1960-luvulta nykypäivään monet näistä kontaktitapauksista saivat merkittävästi huomiota, niin paljon että näiden valtion yläpuolisten faktioiden agenttien on ollut pakko tulla väliin ja yrittää neutraloida kontakti.

Keskipiste Giant Rockin ja nykypäivän välillä voidaan nähdä Billy Meierin tapauksessa yhtenä huippuhetkenä, jolloin Maan ulkopuolinen presenssi alkoi paljastaa itsensä — tällä kertaa yhden henkilön kautta. Ufologien itsensä keskuudessa Billy Edward Albert Meierin kontaktitapauksen kimppuun hyökätään usein kusetuksena, vaikka itse asiassa se edustaa keskeistä yksilöllisen kontaktihenkilön todistuksen elementtiä. Vaikka tapauksella on monia omituisia ja ristiriitaisia elementtejä, pelkästään jo liittyen siihen suureen määrään kuvia, todisteita, silminnäkijöitä ja filosofiaa, tapausta ei voida painaa villasella. BEAM:n tapaus on monimutkainen ja kestää kuukausia tutkia sitä kunnolla, mutta sitä on käytetty esimerkkinä tässä sillä meitä kiinnostaa kontaktitapauksen laajemmat vaikutukset eikä niinkään validiteetin kehäpäätelmät. Billyn kontaktit plejadilaisten kanssa alkoivat uudestaan vuonna 1975, kun hän kohtasi partioaluksen pilotin nimeltään Semjase sveitsiläisellä kedolla lähellä hänen kotiaan. Seuraavien muutaman vuoden aikana (sekä hänen FIGU-tukiryhmänsä mukaan tähän päivään asti) Billy on saanut huikean määrän valokuvia plejadilaisten aluksista, tavannut useita avaruusolentoja heidän tähtijärjestelmästään ja kirjoittanut useita käytyjä keskusteluja heidän kulttuuristaan sekä ihmiskunnan tilasta tällä planeetalla. 1980-luvun lopulle tultaessa Billyn kontakti oli saanut kansainvälistä tunnustusta ja nyt se tunnetaan parhaimpana kontaktitapauksena. Britanniassa hänen dramaattisen selkeät valokuvansa pääsivät täysväreissä näkyviin tabloidilehdessä, ja Euroopassa hänen kokemustensa julkaisu sai aikaan sen, että monet ihmiset tulivat hänen kyläänsä ja odottivat myös näkevänsä UFOja. On merkittävää näyttöä siitä, että plejadilaiset olivat kyvykkäitä hallitsemaan sitä miten esittää itsensä sekä heidän uudenlaista, joskus anakronistista informaatiotaan. Tämä ’uskottavan kiistettävyyden’ elementti harvoin on ufologien tarkastelun kohteena (Jim Deardorff on eräs poikkeus [7]) ja se lisää monimutkaisemman kerrostuman keskusteluun, sillä se kertoo siitä tietoisuudesta miten sellaista informaatiota käytettäisiin, ei ainoastaan Billyn ja hänen tukijoidensa hyödyksi vaan myös valtioiden ja tiedustelupalveluiden.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Meierin tapaus edustaa siirtymää tavassa miten yksittäiset kontaktihenkilöt nähdään julkisesti. Jo kuvat yksistään lopettavat aikakauden, jolloin UFOja on kuvattu vain kaukaisina laikkuina — elementti, joka itsessään riittää houkuttelemaan sekä negatiivisten että positiivisten ryhmien huomion. Lisäksi retoriikka, jota pleiadeslaiset edistivät, oli överin vastakkainasetteleva. Semjase oli väittänyt, että USA:n Carterin hallintoa lähestyttiin koskien avaruusolentojen läsnäolon paljastamista, mutta tämä epäonnistui. Avaruusolentojen kyky välittää geopoliittisten tapahtumien yksityiskohtia Billylle (esim. eräälle tämän tapauksen tutkijalle välitettiin lappu, jossa väitettiin että SALT II -neuvottelut USA:n ja Neuvostoliiton välillä, läsnäolijat olivat suostuneet pimittämään UFO-informaatiota kansalta) ja peräänkuuluuttaa kaikkien korruptoituneiden viranomaisten poistamista voidaan nähdä ainoastaan uhkana. On selvää, että pleiadeslaiset antoivat hänelle erikoista tietoa tulevista tapahtumista, ja nämä ovat osoittanuneet olevan tarkkoja, esimerkiksi paavien Paavali ja Johannes Paavali I salamurhat. Vaikka tämä informaatio ei tee Meierista profeettaa niinkuin jotkut ovat ehdottaneet, se tekee hänestä legitiimin kontaktihenkilön. Jos nämä elementit laskee yhteen sen seikan kanssa, että Sveitsin ilmavoimat ilmeisesti tiesivät hetkistä jolloin avaruusalus vieraili Billyn alueella, koska he lähettivät Mirage-hävittäjiä, silloin on status quolla käsissä todellinen yksittäisen henkilön esittämä haaste.

Tapaus alleviivaa useita mekanismeja, joilla tietyt valtion yläpuoliset ryhmittymät ovat reagoineet kontakteihin. Kaksi varhaisempaa tapauksen tutkijaa, Wendelle Stevens ja Lee Elders, saivat yhteydenoton Britannian poliittisten piirien ylätahoilta yrityksenään ottaa heidät ’mukaan’. [8] He saivat kirjeet, joissa paperit oli kirjoitettu sekä parlamentin ylähuoneen paperille että paperille, joka viittasi henkilön oletettuun asemaan Maltan Temppeliritarien johtajana. Kun nämä sivuutettiin, otettiin paljon suorasukaisempi lähestymistapa ja amerikkalaistutkijat huomasivat, että heidän “vastaansa tuli” henkilöitä eri paikoissa ympäri Lontoota ja heidän mennessään Sveitsiin tai sieltä palatessaan. Usean omituisen tapahtuman jälkeen he lopulta päätyivät lontoolaiseen ”CIA-turvataloon”, jossa heiltä useaan kertaan tivattiin, ei kuitenkaan pakotettu, tietoja joita he olivat keränneet BEAM-tapauksesta. Yhdessä kohtaa heillä oli uusia kuvia Meierilta ja heitä pyydettiin näyttämään niitä rakennuksessa olleelle Britannian edustajalle. Toisena hetkenä eräissä näistä tapaamisista huoneessa oleva puhelin soi 10 lyhyttä soittoa — tämä oli yleensä signaali, jonka pleiadeslaiset lähettivät Billylle kertoakseen hänelle, että he olivat alueella. Ottaen huomioon, että Stevens on yksi kaikkein kunnioitetuimmista tutkijoista alalla, jolla on eräs suurimmista UFO-valokuvatietokannoista, skeptikot joutuvat kysymään itseltään miksi näin käsistä lähtenyt interventio tapahtui, jos tapaus oli täysin tuulesta temmattu. Se myös demonstroi, että jos viralliset struktuurit eivät voi suoraan läpäistä kontaktihenkilön piiriä, he käyttävät toisia menetelmiä saamaan sen mitä he haluavat. Lontoon CIA-tapausjohtaja myönsi Stevensille, että heidät oltiin pakotettu lähestymään miehiä tällä tavoin, sillä ”he” eivät saaneet ketään Meieriä itseään lähelle.

Tämä intervention aspekti oli vähemmän pahaenteinen kuin muut menetelmät, joita voisimme tarkastella, mikäli virallisia direktiivejä oltaisiin käytetty neutralisoimaan Meier. Hänelle on tehty myös useita salamurhayrityksiä hänen kotinsa lähellä, vaikka emme voi osoittaa oikeaksi oliko tämään muuta kuin muutama ärsyyntynyt sveitsiläisviranomainen tai uskonnollinen sekopää. Lisäksi tapausta vastaan aloitettiin eräs suurimmista ufologian alan disinformaatiokampanjoista. [9] Osa tästä voitaisiin sanoa perustuneen tapauksen itsensä luonteeseen, mutta ei kaikki. Muutamat UFO-skenen ydinhahmot tuntuivat ottaneen päätavoitteekseen tuhota koko tapauksen — yleensä esittämällä kyseenalaisia väitteitä ja epätoivoisia valheita. Meillä on myös monia tapauksia yrityksistä hävittää tai peukaloida todistusaineistoa. Niinkin epäjärjestäytynyt kuin Meier vaikuttaa olevan, ainakin osa näistä näytti valtion yläpuolisten tahojen reaktiot.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on ollut useita henkilökohtaisia kontakteja, joilla vaikuttaa olleen merkittävää kanssakäymistä jonkinlaisten avaruusolentojen kanssa, ja he ovat puhuneet kokemuksistaan yksityiskohtaisesti. Jos me näemme Meierin tapauksen keskipisteen merkkinä, tuoreemmilla tapauksilla on samankaltaisia elementtejä, mutta tähän päivään asti mikään niistä ei ole saanut yhtä paljon huomiota julkisuudessa. Joudumme kysymään onko tämä tarkoituksellinen päätös niiden olentojen taholta, joiden kanssa he ovat olleet yhteydessä, vai onko tämä seurausta menetelmistä, joita eri väliin tulleet virastot käyttivät? Mikä tahansa syy sitten olikin, vaikuttaa siltä että tämä kontaktin muoto on jonkin verran itse asiassa siedetty tai ainakin kontrolloijat ovat oppineet, että suoremmat yritykset hiljentää kontakti eivät toimi. Ottaen hiomioon, että CIA:n sponsoroima Robertsonin paneeli [10] tarjosi motivaation, me voisimme ehdottaa että Giant Rockin jälkeisen ajan koko kontakti-ilmiön vääristely naurunalaiseksi tekemällä ja väärällä informaatiolla on johtanut (haluttuun) lopputulokseen, jossa tähän ilmiöön suoranaisesti yhteydessä olevat henkilöt eivät ole merkittävä uhka — jopa suuri Meierin tapaus, myös jossain määrin, tuli voitetuksi. Kun me tarkastelemme yksittäisiä kontaktitapauksia, tuntuu siltä kuin ulkoisella interventiolla olisi kaksi vaihetta. Löytyy useita kertomuksia virallisten struktuurien yrityksistä saada kontaktiin yhteys paljon ennen kuin tapaus tulee julkiseksi. Ihmiset kuten Whitley Strieber, Jim Sparks ja Leah Haley kaikki puhuivat armeijan tai hämärien virkamiesten tyypeistä, jotka yrittivät saada informaatiota heiltä aiemmissa vaiheessa kontaktia. Joskus tämä saa muodon, jossa yksinkertaisesti tarkkaillaan, toisina aikoina se on törkeämpää, jolloin yritetään tuhota identiteettejä, ahdistella ja jopa hallita mieltä tai käyttää uusia aseita. Kun kontakti jatkaa julkisesti aiheesta puhumista, tai julkaisee kirjan omasta tarinastaan, joskus taktiikka muuttuu tai siitä tulee ilmiselvempää. Varmasti se näyttää siltä, että monet modernit tiedustelupalvelut ympäri maailman käyttävät ihmisiä työkaluinaan sekä mediassa että UFO-piireissä jatkuvaan tarkkailuun ja, mikäli tarpeen, neutralointiin.

Alex Collierin tilanne oli kiinnostava verrattuna Meierin tapaukseen, sillä hän myös on kerännyt suuren määrän informaatiota Andromedan roduilta lähtien kontaktin alkamisesta 1980-luvun alussa. Hän ei koskaan levitellyt valokuvia tai videota hänen interaktioistaan, mutta sen sijaan alkoi välittää kertomuksiaan pienille ryhmille kuten eri gnostilaiset yhteisöt, kirjailija Val Valerianin tuella. [11] Collierin informaatio erosi monista aiemmista, sillä se korosti kiireellistä agendaa, joka oli käynnissä Maapallolla. Tämä liittyi dominoivien reptiliaanien ryhmittymään, joita Andromedan rotujen johtama galaktinen neuvosto tarkkailee. Joissain tapauksissa Collier huomautti, että eri valtiot olivat tietoisia tästä agendasta, ja joko työskentelivät sen mukana tai olivat voimattomia sitä vastaan. Hän myös tarjosi paljon informaatiota, jota hän ei olisi voinut tietää normaaleissa olosuhteissa, kuten maanalaisten tukikohtien sijainteja ja muuta dataa liittyen MIEC-järjestelmään. Kuten Meier, Alexin fyysiset tapaamiset Andromedan edustajien kanssa pidettiin usein kaukaisissa paikoissa turvallisuuden takaamiseksi.

Alexin tapauksesta pistää silmään se, että vaikka hän jatkuvasti puski reptiliaaninäkökulmaa ja tämän seurauksena sai monet UFO-piireissä mukaansa, olisi voinut olettaa että hänen hiljentämisensä ei olisi mikään prioriteetti. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin hänen tarinansa kerrottavana, ja kuitenkin hänen tapauksensa on yksi siirtymä tilanteessa, jota me nyt käsittelemme — verkkoteknologioiden synnyssä. Vuosituhannen loppuun mennessä valtamatrix oli tajunnut, että internet oli paljon tehokkaampi mekanismi levittää informaatiota kuin he olivat alunperin tajunneet. Ei ainoastaan informaatiota, internet oli hörhöinformaation levittämiseen virittäytynyt kanava, jota ei muualla käsitelty. Täten ei välttämättä ole yhteensattumaaa, että Collier on saanut jäädä enemmän tai vähemmän rauhaan, 90-luvun lopulle asti, jolloin pelkkä verkkosivu pystyi tuomaan laitapuolista ja ”vahingoittavaa” informaatiota julkisuuteen yhdessä yössä. Noin vuonna 2000 Alexia lähestyivät useat viranomaiset, jotka oletettavasti olivat laivaston tiedustelupalvelusta, ja häntä käskettiin varsin suorasukaisesti lopettaa sen paljastaminen mitä hän tietää. Uhkaus oli sellainen, että hän lupasi lakata puhumasta ja esittämästä ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. [12] Tämä tapaus tuo esiin jälleen yhden henkilökohtaisen kontaktikokemuksen aspektin, joka meidän tulee panna merkille: antaako NSA:n, CIA:n tai minkä tahansa viraston reaktio meille viitteitä kontaktihenkilön välittämän informaation autenttisuudesta? Oliko se seikka, että Alexia uhkailtiin hänen perheensä ja ystäviensä hengellä jos hän jatkaisi uutiskirjeen ja internet-sivuston välityksellä infromaation välittämistä, suoraan yhteydessä hänen paljastukseensa siitä, että voimakas avaruusolentojen rotu ei itse asiassa ollutkaan hyväntahtoinen vaan väijyi lajiamme ja joka oli elänyt täällä pitkän aikaa? Tämän tyyppinen paljastus on vaikeampaa debunkata silloin kun, kuten Collierin tarina, sen mukana on tarkkaa informaatiota muilta aloilta kuten tiede, astronomia, evoluutiohistoria jne.

Kahden yllämainitun kontaktitapauksen lisäksi muut henkilöt ovat onnistuneet saamaan monenlaisia kontaktikokemuksia ja levittämään informaatiota siihen liittyen. Vaikka Steven Greer oli osa ryhmää kun hän alkoi käyttää protokollia, joilla vektoroida ET-aluksia hänen sijaintiinsa, hän oli silti, assistenttien avustuksella, joutunut armeijan haaran kohteeksi, joka piti hänen aktiviteettejaan uhkana 1990-luvulla. Hän uskoo, että jotain mekanismia käytettiin antamaan hänelle nopeasti kehittyvä syöpä, ja vaikka hän kävi läpi hoidot ja selvisi, hänen assistenttinsa kuoli tämän seurauksena. [13] Malliamme käyttäen voi olla mahdollista, että CSETI (Centre for the Study of Extraterrestrial Intelligence) sai valtamatrixin tuntemaan olonsa tukalaksi, sillä se esitti mahdollista nykymuotoista vaihtoehtoa Giant Rockin tapaamisille. Mahdollisuus oli jälleen yksityisillä kontaktihenkilöillä levittää kokemuksiaan laajemmalle kansan osalle ja näin heidän reaktionsa kasvoi samassa suhteessa. Karla Turner oli myös samanlainen uhka johtuen hänen statuksestaan lääketieteen tohtorina, hänen aktivistikannastaan ja siitä, että hän kieltäytyi muuttamaan äänenpainoaan puhuessaan negatiivisista abduktioista. On joitain vihjeitä siitä, että hänet olisi myös tapettu samalla tavalla.

On harvoja, jotka eivät vedä puoleensa minkäänlaista interventiota ja mahdollisesti joitain jotka johtavat kontaktihenkilön kuolemaan. Paul Bennewitzia varmasti häirittiin niin paljon, että se johti hänen hermoromahdukseensa, mutta on epävarmaa miten paljon tästä oli suoraa seurausta AFOSIn operaatiosta. Jim Sparks koki monia pitkiä abduktioita/kontakteja vuosien mittaan, ja ilmeisesti hänen kontaktiaan häirittiin ’virallisesti’ vain vähän. Tuntuu siltä, että avaruusolentojen tekniset kyvyt viedä ihmisiä aluksilleen ja säätää temporaaliset järjestelmät tarjoaa mahdollisuuksia sellaisille asioille tapahtua häiritsemättä. Eläessään hänen kontaktikokemuksiensa välissä, Sparksilla oli useita episodeja Miehet Mustissa -tyyppisten hahmojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa. Hänen tapauksensa tuo esiin toisen kerroksen kaikkeen tähän, sillä hän työskenteli usein sotilas- tai tiedeympäristöissä, joissa tavalliset ihmiset oletettavasti tekivät hommia avaruusolentojen kanssa. Miten me määrittelemme virallisen reaktion näihin yksittäisiin tapauksiin kun horisontissa näyttää myrskyävän johtuen ihmiselementistä, joka on jo tekemisissä avaruusolentojen kanssa? Sitten toki on MILAB- eli sotilasabduktiot — ovatko ne reaktio, interventio vai osa samaa prosessia?

Me voimme nähdä, että käynnissä on ollut prosessi, jossa yksittäiset henkilöt ovat tallentaneet ja jaelleet kontaktikokemuksiaan post-Roswell -aikana, lähtien Adamskin yksityiskohtaisista kuvauksista ja Giant Rockin tapaamisissa mukana olleista aina nykypäivän kokijakuvauksiin. Joillain tavoilla suora kontaktitilanne on vähemmän ongelmallisempi viranomaisille, sillä se on subjektiivinen kommunikaatiomenetelmä, juuri päinvastainen UFOjen massalaskeutumiselle. Kuitenkin tämä aspekti tarkoittaa myös, että jengiä on piilossa — jotkut kontaktit saavat kokonaan ei-fysikaalisen avaruusolentojen edustajien kanavoinnin muodon (kts. esim. erittäin yksityiskohtaiset ja ’soljuvat’ Basharin sessiot) — jotka liittyvät henkilöihin synaptisella tai tietoisuuden tasolla, niin että oikeasti väliin tultavaa on varsin vähän, kunnes viesti kommunikoidaan laajemmalle yleisölle. Bill Hamilton antoi mielenkiintoisen kommentin hänen kuvatessaan tilannetta Giant Rockissa. Hän kertoi kontaktihenkilöiden käyttäneen sähköisiä radiovastaanottimia avaruusolentojen kommunikaatioon, mutta pian he saivat selville, että preferenssi oli suora telepaattinen muoto sen sijaan. Jos tämä ja telepaattiset muodot ovat suosittuja menetelmiä kommunikaatiolle, jossain määrin se asettaa monen miljoonan dollarin ohjelmat kuten SETIn perspektiiviin!

Ilmeisesti reaktiot tähän kontaktihenkilöiden verkostoon vaihtelevat tapauskohtaisesti riippuen useista tekijöistä, mahdollisesti monista joista me emme ole tietoisia: jotkut jätetään rauhaan, toisilla tulee vastaan tahallinen hämmennys tai median misinformaatio, mutta joillain on varsin selviä häirinnän taktiikoita. On raportoitu tapauksia, joissa valtion elimet ovat auttaneet kontaktihenkilöä — Elizabeth Klarer oli kontaktissa 1950- ja 1960-luvuilla, ja Etelä-Afrikan ilmavoimien väitetään vieneen hänet avaruusolentojen tapaamispaikkaan. [14] Täytyy kysyä miten paljon tätä on käynnissä, kun me tarkastelemme erityisesti Jim Sparksin evidenssiä, sillä saatamme kuulla myös negatiivisempien interventioiden tapauksista kuin ne, jotka näyttävät avuliailta. Yhteisöpaikat, sellaiset kuin James Gilliandin ECETI-ranch [15], ovat toimineet useita vuosia merkittävällä menestyksellä saaden aikaan interaktioita vieraiden ja avaruusolentojen alusten välillä, mutta ilmeisesti jopa tämä organisaatio on joutunut käsittelemään joitain sen selviytymistä ja kasvua uhanneita epäsuoria haasteita [16], huolimatta siitä että se on pysynyt erillään olevana sijaintina ja poissa oikeastaan minkään varsinaisen median huomion alaisuudesta.

Vaikka me voimme näin luoda Roswellin jälkeisen historiallisen kartan ET-kontaktikokemuksen muuttuvasta luonteesta ja ‘valtioaparaatin’ reaktioista tähän, on tärkeää alleviivata sitä, mistä puhuimme artikkelin alussa koskien aina läsnäolevia ‘syvärakenteita’. Joten vaikka yhteisökontaktille ja sen vastareaktiolle syntyi kuvio 1950-luvulla, ja siirryttiin yksilöllisempään kanssakäymiseen avaruusolentojen kanssa kuten muutamat esimerkit tätä kuvaavat, meidän tulee ottaa huomioon myös ne monimutkaisuudet, jotka tämän mallin päälle muodostuvat. Näihin kuuluu se seikka, että jotkut ET-rodut ovat ilmeisesti läsnä planeetalla itsellään ja elävät päivittäistä elämää. Tämä viittaisi siihen, että on joko suuri toleranssi ihmis/ET-kontakteille, tai kyky tehdä asialle yhtään mitään on äärimmäisen rajoittunut. Koko aihepiiri muuttuu sekavaksi siinä kohtaa kun avaruusolennot ja valtion elementit tekevät yhteistyötä eri projekteissa. Tässä skenaariossa meillä on toisiinsa sotkeutunut joukko toimijoita ja eturyhmiä, ja raja maallisen ja avaruusolentojen välillä alkaa sumentua. Lisäksi on todennäköistä, että eri ET-ryhmät tai allianssit toimivat itse jonkin agendan tai paljastuksen salaamisen hyväksi. Kuitenkaan tulematta siihen päätelmään, että tilanne on yksinkertaisesti liian suuri meille tehdä sille yhtään mitään, meidän tulisi lisätä kollektiivista toimintaamme tarkastella ja olla tekemisissä aiheen kanssa siltä varalta, että ne jotka planeetan ulkopuolista kulttuuria auttavat eivät ole sen sorttisia ihmisiä, joiden me haluamme edustavan ihmisrotua tänä kriittisenä hetkenä evoluution historiassamme.


Kirjoittajasta: David Griffin on syntynyt Keski-Englannissa. Tällä hetkellä hän laajentaa Britannian eksopolitiikkaa ja etsii menetelmiä tehdä alaa tunnetummaksi Britanniassa ja Euroopassa. Verkkosivu: http://www.exopolitics.org.uk

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Giant_Rock

[2] Kts: http://www.disclosureproject.org/mediaplay.htm ja Project Mockingbird

[3] Eksopolitiikka pyrkii näkemään UFO-paljastuksen jatkuvana prosessina, vaikka monet ovat sitä mieltä, että virallinen joidenkin kansallisten tai ylikansallisten elinten ilmoitus asiasta tarvitaan kiireellisesti.

[4] Konfliktinratkaisu ja liberaatioteologia molemmat alleviivaavat kahden radan lähestymistapaa ohimenevilta vaikuttaviin ongelmiin. Johdatus näihin systeemeihin: http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm

[5] Pleiadeksen kontaktihenkilö Billy Meier väitti, että hän oli lähestynyt Carterin hallintoa 1970-luvulla — kts: http://www25.brinkster.com/chancede/Cnotes.html — Jim Sparks puhuu Terra/ET-sopimusten rikkomisesta täällä: http://www.exopolitics.org.uk/media-objects/audio/cosmic-trigger-radio-%11-jim-sparks-sessions-1-and-2/

[6] http://socrates.berkeley.edu/~pdscott/

[7] Kts: http://www.tjresearch.info/BillyYes.htm

[8] BEAMin ja UK/CIA:n kytköksistä katso Wendelle Stevensin ja Michael Hessemanin UFO-Congressin videoitu puhe.

[9] Michael Hesseman on käynyt läpi ja asianmukaisesti haastanut kaikki Kal Korffin pääpointit, jotka hän on esittänyt Meierin debunkkauskirjassa ‘Spaceships of the Pleiades: The Billy Meier Story’

[10] Vuonna 1952 tämä ryhmä keksi idean UFO-aiheen salaamisesta saattamalla se naurunalaiseksi. Kts: http://en.wikipedia.org/wiki/Special:Search/Robertson%20Panel

[11] Katso netissä vapaasti jaossa oleva kirja Defending Sacred Ground

[12] http://www.galacticdiplomacy.com/Contactees-Collier.htm

[13] http://www.ufomind.com/misc/1998/jan/d14-001.shtml

[14] Kts. Jeff Rensen ja Elizabeth Klarerin haastattelun ääniraita

[15] http://www.eceti.org/

[16] Gilliand on kuvannut ongelmia yrittäessään luoda säätiötä tai saada kolmannen sektorin toimijan statusta organisaatiolleen ja hän nimittää tätä ‘byrokraattiseksi ylhäältä päin tulevaksi interferenssiksi’.  

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus

HTML Snippets Powered By : XYZScripts.com