Kadonnut UFO-kirja löytyi

Ensimmäinen henkilö, joka tuomittiin vankilaan ufoihin liittyvistä rikoksista, oli aiheena perusteellisessa 9. huhtikuuta 2020 julkaistussa The Saucers That Time Forgotin artikkelissa ”Harold J. Berney.”: The FBI’s Flying Saucer Fugitive”. Asiassa on tapahtunut uutta kehitystä, mutta ensin, niille, jotka sitä tarvitsevat, kertaus hänen tarinansa UFOihin liittyvästä osasta.

The Venusians, kuva: Harold J. Berney Estate, 1960 & 2023.
The Venusians, kuva: Harold J. Berney Estate, 1960 & 2023.

Berneyn tarina oli sama, jonka hän kertoi sijoittajille, eli että Yhdysvaltain hallitus oli palkannut hänet tutkimaan haltuunsaadun lentävän lautasen teknologiaa. Pian sen jälkeen, kun hän oli astunut alukseen, avaruusolento otti häneen yhteyttä, ja hän hyväksyi kutsun lähteä Venukselle oppimaan heidän teknologiaansa. Palattuaan hän työskenteli suurehkon valtionurakoitsijan kanssa rakentaakseen tehokkaan magneettivuon modulaattorin Yhdysvaltojen puolustusta varten.

Vuonna 1956 Berney työskenteli suursijoittajan Pauline E. Goebelin kanssa, joka oli ammatiltaan lakimiessihteeri. Hän kirjoitti Berneyn tarinan 118-sivuiseksi käsikirjoitukseksi Two Weeks on Venus, joka tallennettiin siihen asti, kunnes Modulator-hanke ei ollut enää salainen. Kun hän sai kuulla, että Berney oli kuollut toisella Venus-matkalla, Pauline yritti saada säästönsä takaisin viemällä käsikirjoituksen kustantajalle. Kuultuaan hänen tarinansa kustantaja ehdotti, että hän soittaisi poliisille, koska häntä oli huijattu. Siitä FBI otti ohjat käsiinsä, ja kun Berney otettiin kiinni, hän väitti olevansa syytön petokseen ja kirjan olevan ”pelkkää fiktiota”. Välttääkseen suurimman mahdollisen rangaistuksen Berney suostui 3. lokakuuta 1957 tunnustamaan syyllisyytensä lievempiin rikoksiin, kahteen petossyytteeseen. Hän vietti vankilassa noin kolme vuotta, ja vapautumisensa jälkeen hän palasi töihin kylttimaalarina Silver Springissä, Marylandissa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Halin nimi pysyi poissa lehdistä, ja sikäli kuin maailma tiesi, hänellä ei ollut muuta UFOihin liittyvää toimintaa.

Patenttihakemusta lukuun ottamatta hänen piirustuksistaan, maalauksistaan tai kirjoituksistaan ei tiedetä säilyneen mitään. Berneyn Two Weeks on Venus -teoksen ainoaa käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu, ja FBI otti sen todisteeksi Berneyn oikeudenkäynnissä, minkä jälkeen se arkistoitiin tapauksen asiakirjoihin. UFO-historioitsijat eivät ole koskaan päässeet tutkimaan tekstiä nähdäkseen, oliko se vain johdannainen varhaisista 1950-luvun kontaktihenkilötarinoista vai oliko se omaperäinen scifi-tarina. Ainoa toivo nähdä se näytti riippuvan siitä, että FOIA-vastausta on odotettu vuosia. Oli iloinen yllätys kuulla: ”Ei, on olemassa toinenkin”.

Löytö varastosta

Elokuussa 2023 The Saucers That Time Forgot sai odottamattoman viestin vastauksena vuoden 2020 Berney-artikkeliin. Siinä sanottiin: ”Minulla on kopio Hal J. Berneyn kirjoittamasta The Venusians -luonnoksesta, jossa on käsin maalattua kuvitusta…”. Lähetin tekstiviestin annettuun numeroon, ja sitä seuranneessa keskustelussa kävi ilmi, että kirja oli löytynyt varastosta Virginiassa (yli 100 mailin päässä Berneyn viimeisestä asuinpaikasta), eikä omistaja tiennyt siitä mitään tai siitä, miten se oli sinne päätynyt. Myös kuvia lähetettiin, noin tusina valokuvaa valtavasta käsikirjoituksesta, joka oli sidottu leikekirjaan.

Leikekirjassa on käsin maalattu kansi otsikolla The Venusians, ja itse kirja on noin 525 (yksipuolista) sivua pitkä, käsin maalattuine kuvituksineen. Kirjoittajaksi on merkitty Hal J. Bernéy, ja siinä korostetaan, että hänen sukunimeään ei lausuta ’börnii’, vaan  ’böörnei’.

Tekstin ja kuvitusten valokuvia tarkasteltaessa käy ilmi, että kyseessä oli Berneyn toinen yritys kirjaksi. Se tehtiin hänen tuomionsa jälkeen, ja osa maalauksista oli tehty hänen ollessaan vangittuna. Yhdessä kuvituksessa on Berneyn allekirjoituksen vieressä vuosiluku 1960.

Johdantosivulla luki:

“Venuslaiset

Hallitsemattomien olosuhteiden verkko

Tämä kirja on kiistanalaisen käsikirjoituksen huipentuma… vaikka sitä kutsuttiin tuolloin nimellä ’Kaksi viikkoa Venuksella’, se oli vain pääpiirteittäinen perusta nyt valmistuneelle kirjalle nimeltä ’Venuslaiset’.

Hal J. Berneyn kaunokirjallinen romaani”

Seuraavalla sivulla korostettiin tarinaa fiktiivisenä teoksena esitettynä:

“Tässä kirjassa ei käytetä henkilöiden oikeita nimiä. Mahdollinen samankaltaisuus elävien tai kuolleiden henkilöiden nimien kanssa on sattumaa, eikä sitä ole tarkoitettu sellaiseksi. Hotellien, yhtiöiden, laboratorioiden, armeijan ja laivaston henkilökunnan, hallitusten tai tuomioistuinten nimien käyttöä käytetään fiktiivisesti, eivätkä ne viittaa niiden todelliseen yhteyteen missään todellisuudessa; kun taas tuomioistuinkäsittelyissä käytettävät lait on jossain määrin ilmoitettu oikein niiden käytössä, ja sitten niitä ympäröi fiktio. Kirja on kirjoitettu moniselitteisen hämärästi, ja se on varustettu monimutkaisilla, tieteellisillä tosiasioilla. Kirjoittaja kokee pakolliseksi todeta tässä näin, hänen hyvinvointinsa vuoksi, että tämän kirjan sisältö on fiktiota.

Kirjoittaja: Hal J. Berney

Toimittanut:  Lorene D. Wells”

Venuslaisia laajennettiin huomattavasti Berneyn julkaisemattomassa teoksessa Two Weeks on Venus alkaneesta tarinasta, ja kirjan jälkipuolisko jatkoi tarinaa paljon pidemmälle kuin tapahtumat, mukaan lukien hänen oikeudenkäyntinsä otsikolla ”Salaliitto petoksen tekemistä varten väärällä verukkeella”. Harold J. Berneyn hahmo on nimeltään ”Albert J. Carlton” ja hänen yrityksensä ”The Venusian Corporation of America.”

Tässä on muutamia esimerkkeinä lähetettyjä sivuja ja kuvituksia käsikirjoituksesta:

Aukeama: “Linnunrata ja galaksimme kartta.”

 

Hahmoja lähestyy tutkimaan laskeutunutta lentävää lautasta.

“Aluksen pallonmuotoisen keskipisteen ympärillä oli litteä, kovera ympyränmuotoinen kiertoradan kaltainen kaistale.”

 

Kohtaus, jossa keskustellaan tiedemiehistä, jotka valmistaisivat Venuksen teknologiaa Maan päällä:

Berneyn kuvitteellisessa oikeudenkäynnissä suuri valamiehistö syytti Al Carltonia:

“suunnitelmasta, joka häiritsi ja pysäytti yhtiön ja sen sijoittajien toiminnan sekä tarvittavien alusten toimitukset Yhdysvaltojen hallitukselle, mikä ei ainoastaan riistänyt hallitukselta, vaan myös sijoittajiltaan, ja jätti koko kansakunnan Venusian alusten puuttumisen vuoksi suojattomaksi ja muiden ulkovaltojen armoille, jotka saattoivat saada keksinnön vastaajalta.”

“Pohjois-Amerikan tähtisumu”

 

Koko tarinaa ei näytetty tarpeeksi paljastamaan sitä, mutta näyttää siltä, että Venuslaisten vierailijoiden olemassaolo paljastettiin jonkinlaisessa julkisessa paljastuksessa. Siinä oli kohtaus ihmisjoukosta, joka oli kokoontunut ilmiömäisen yötaivaan alle.

“Kun he istuivat yhteen kyyristyneinä, ilma tuntui täyttyvän pehmeästä, oudosta musiikista, aivan kuin jokin suuri tuhansien ihmisten kuoro laulaisi taivaallisia ylistyslauluja.”

 

MINÄ OLEN

Osa tarinasta liittyi epäonniseen planeettojen väliseen romanssiin. Al Carlton oli rakastunut Venuksen prinsessaan, mutta tämän ennenaikainen kuolema erotti heidät. Oikeudenkäynnin jälkeen Berneyn hahmo matkusti jotenkin takaisin Venukselle. Lopulta Al kuoli onnettomuudessa ja hänet haudattiin prinsessan viereen. Loppusivulla kuvataan heidän katkeransuloista jälleennäkemistään uskonnollisella tunnustuksella ”suuresta ’MINÄ OLEN’.”

Asiakirjoja ei ole löydetty, mutta näyttää siltä, että Berneyn ja hengellisten kontaktihenkilöiden ja MINÄ OLEN -seuraajien välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä, vaikka he kuuluivatkin vain Berneyn saaliiseen hänen sijoitusjärjestelyissään.

Löytötavara

Ennen tätä löytöä kenelläkään ei ollut aavistustakaan kirjan olemassaolosta. Toistaiseksi siitä tai Lorene D. Wellsistä, naisesta, joka auttoi Berneytä sen tuottamisessa, ei ole löydetty lisätietoja. Mitä Venuslaisille tapahtuu? Käsikirjoituksen löytäneet henkilöt ottivat minuun yhteyttä saadakseen tietoja kirjailijasta sen myymistä varten. Annoin heille taustatietoja Berneystä ja yhdistin heidät hänen elossa oleviin sukulaisiinsa. Ihannetapauksessa käsikirjoitus löytää kodin Berneyn omaisten luota, ja että kirjasta tehdään skannaukset, jotka ovat tutkijoiden saatavilla. Tätä kirjoitettaessa kirjan lopullinen kohtalo ei ole vielä selvillä.

. . .

Yhteyksiä? Kaksi lentävien lautasten korporaatiota

En ole onnistunut yhdistämään Hal Berneyta mihinkään lautaskerhoon, mutta lähistöllä oli paljon UFOihin liittyvää toimintaa. Berney asui Washington D.C:ssä, mutta harjoitti liiketoimintaa Delawaressa, Pennsylvaniassa ja Marylandissa. Lentolautaskeksijä Otis T. Carrin koti ja toimisto oli Baltimoressa, Marylandissa, ja näiden kahden välillä on joitakin mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Molemmat olivat opiskelleet taidetta, mutta kummallakaan heistä ei ollut muodollista koulutusta kahdeksatta luokkaa pidemmälle. Molemmat alkoivat 1950-luvun alussa kehittää lentävien lautasten teknologiaa, saivat keksinnöilleen patentteja ja perustivat yrityksiä.

Harold J. Berneyn Telewand Corp. etsi sijoittajia hänen “Magneettivuomodulaattorille”.

Otis T. Carrin OTC Enterprises Inc. etsi sijoittajia hänen “Utron-sähköakkumulaattorille”.

Berneyn modulaattori oli laatikko, joka tuotti ”oman voimansa imemällä energiaa ilmakehästä”. Carrin Utron tuotti “vapaata energiaa” käyttövoimaksi “neliulotteiselle avaruusalukselle… OTC-X1 ympyräsiipi-avaruusalus”.

Carr pitelemässä Utron-sähköakkumulaattoria, 1957.

 

Molemmat houkuttelivat kontaktihenkilötarinoihin uskovia, mutta Carr oli paljon enemmän julkisuudessa sijoittajia hankkiessaan. Carr palkkasi tiedottajan, Margaret Stormin (teoksen Return of the Dove – a Theosophical biography of Nikola Tesla as a Venusian kirjoittaja). Alice Beulah Schutz stenografinaan ja A.D.K. Lukin nimellä hän kirjoitti kirjan Law of Life ”MINÄ OLEN”-kultille. Berney oli joko hänen tai jonkin muun lähteen kautta tietoinen kultista ja mainitsi ”MINÄ OLEN” näkyvästi kirjansa loppurivillä.

Lautasten design

Tyypillinen UFO kuvattiin tuon ajan lautasen tai auton nokkapellin kaltaiseksi. Toinen omaleimainen lautasmalli esiteltiin vuoden 1957 tienoilla, ikkunaton ellipsinmuotoinen runko, jota ympäröi kiertoradan kaltainen kaistale sen keskellä. Carrin lokakuussa 1957 julkaisemassa värikkäässä, spiraalimaisesti sidotussa esitteessä ”OTC Enterprises, Inc, Brings You Atoms For Peace” oli näyttävä kuvitus hänen ”Neljännen ulottuvuuden avaruusaluksen” konseptistaan. Alkuperäinen taide ripustettiin hänen toimistoonsa, ja yleisölle tarjottiin jäljennöksiä ja 17 x 22 tuuman litografioita kuvasta.

valokuva Carrista vuodelta 1957

 

Valokuva Carrista kuvan edessä näyttää taiteilijan nimimerkin oikeassa alareunassa, mutta se on leikattu pois julkaistuista versioista. Taiteilijan henkilöllisyys on tuntematon, mutta hänen avaruuskuvansa ja lentävän lautasen tunnusomainen muotoilu muistuttavat hyvin paljon Hal Berneyn työtä, ja samanlainen muotoilu on myös The Venusians -kirjan kannessa. Berneyn ja Carrin lentävät lautaset näyttivät siltä, että ne olivat kaikki peräisin samasta tehtaasta Venuksella.

Berney pidätettiin maaliskuussa 1957, ja hänet tuomittiin vankilaan lokakuussa (suunnilleen silloin, kun Carr painoi esitteen). Kirja ja taide alkoivat ilmeisesti hänen vankilatuomionsa aikana tai sen jälkeen, yksi kuva on päivätty vuodelle 1960. Ilman asiakirjoja voimme vain sanoa, että on mahdollista, että Berney näki Carrin lautasen ja kopioi sen kirjansa kanteen. Ne ovat tyyliltään ja muotoilultaan liian samankaltaisia, jotta niitä voisi pitää sattumana.

Samanlaisia kohtaloita

Sekä Berneytä että Carria syytettiin rikoksista, jotka liittyivät heidän lentävien lautasten sijoitusjärjestelyihinsä.

Berneyllä ja Carrilla on se harvinainen kunnia, että he ovat niitä harvoja lautashuijareita, jotka ovat koskaan istuneet telkien takana rangaistuksena rikoksistaan.

 

Artikkelin julkaissut The Saucers That Time Forgot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.