kirjoittanut Richard Dolan
Kesäkuussa 2019 edesmenneen tohtori Edgar Mitchellin kuolinpesästä vuoti maailmalle useita tärkeitä asiakirjoja. Tunnetuimpia ovat tohtori Eric Davisin vuonna 2002 kirjoittamat muistiinpanot hänen tavattuaan eläkkeellä olevan amiraali Thomas R. Wilsonin. Ymmärrettävästi nämä muistiinpanot hallitsivat huomiotamme verrattuna kaikkiin muihin Mitchellin jäämistöstä tulleisiin asiakirjoihin. Ne olivat ylivoimaisesti kiinnostavimmat. Mutta toinen huomionarvoinen asiakirja, joka aiheutti lyhyen keskustelun, oli Robert Bigelow’n organisaatioon National Institute for Discovery Sciences (NIDS) kuuluvien henkilöiden välinen sähköpostiviestiketju, joka koski heidän pahamaineista, skandaalimaista, miten tämä voi olla mahdollista! keskusteluaan Ray Santillin avaruusolentojen ruumiinavausfilmistä. Tähän viestiketjuun osallistuivat tohtori Kit Green, tohtori Hal Puthoff, tohtori Colm Kelleher ja tohtori Eric Davis, ja muutama muu, kuten tohtori John Alexander ja Robert Bigelow, oli mukana keskustelussa.
Vaikka muutamat ihmiset pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että kaikki nämä asiakirjat olivat jonkinlaisia huijauksia, suurin osa ihmisistä on nyt ymmärtänyt totuuden asiassa: ne ovat aitoja. Muistutan skeptikkoja siitä, että sain Kit Greeniltä itseltään nimenomaisen vahvistuksen Alien Autopsy -ketjusta — ja häneltä mielenkiintoisimman mahdollisen vastauksen ”ei kommenttia” Davis-Wilsonin muistiinpanoista. (Mainitsin myös, että hän antoi minulle nimenomaisen epävirallisen lausunnon, jonka olen suostunut salaamaan). On sanomattakin selvää, että jatkuvat kiistat joko ruumiinavausvideon keskusteluketjun tai Davis-Wilsonin muistiinpanojen aitoudesta ovat turhia muille kuin niille ihmisille, jotka haluavat puhua itsensä sinisiksi. Me muut olemme menneet eteenpäin.
Yksi avaruusolennon ruumiinavausaiheeseen liittyvä osa on jäänyt täysin huomaamatta. Tämä asia mainittiin viestiketjun aivan viimeisellä sivulla (11). Kyse on Hal Puthoffin kysymyksestä, joka koski hämärää artikkelisarjaa, joka oli julkaistu vähän aikaisemmin UFO Magazinessa.
Hal Puthoffin sähköpostiviesti Kit Greenille ja Kristin Zimmermanille on päivätty 31. heinäkuuta 1999. [Vaikka suurin osa sähköpostiviestiketjusta sisältää viestejä vuoden 2001 alkupuolelta, ketjun kaksi viimeistä viestiä ovat vuodelta 1999]. Puthoffin sähköpostiviestin aihe on ”Sedge Masters?”. Puthoff kirjoitti seuraavaa:
Kit, Kristen,
Halusin vain tarkistaa. Enkö lähettänyt sinulle paketin UFO Magazinen artikkeleita, jotka on kirjoittanut salanimellä (sp?) kirjoittava ”Sedge Masters” ja jotka koskevat Zodiac-nimisen ryhmän tekemiä onnettomuusnoutoja? Jos näin on, toivon edelleen, että voisit lukea tästä, koska meillä on syytä uskoa, että nämä tarinat (muistaakseni kolme) ovat vain hieman fiktiivisiä versioita erään lähteen kokemuksista, jotka hän on kirjoittanut WPAFB:n arkistoon. Tarkemmin sanottuna, oletko koskaan kuullut Zodiacista, jonka oletetaan olevan oikea nimi?
Toinen kysymys. Colm mainitsi kerran, että olet nähnyt ”oikeita” ruumiinavauspöytäkirjoja. Piilotteletko minulta jotain 🙂
Ystävällisin terveisin,
Hal
AA-viestiketjussa on Greenin vastaus viisi päivää myöhemmin, jossa hän viittaa ruumiinavausmuistiinpanoihin mutta ei Sedge Mastersin artikkeleihin.
On ilmeistä, että Puthoff otti artikkelin sisällön vakavasti, vaikka hän tiesi, että se oli fiktiivinen kuvaus tietyistä pinnan alapuolella olevista tosiasioista. Mihin hän tarkalleen ottaen viittasi?
Eräs ystäväni ja tutkimusyhteistyökumppanini toi tämän koko asian tietooni muutama viikko sitten. Tiedätkö, mitä nämä Sedge Mastersin artikkelit ovat, hän kysyi minulta. Tosiasia oli, etten tiennyt. Se ei kuulostanut tutulta. Onneksi olen kuitenkin viimeisten kahden viikon ajan käynyt määrätietoisesti läpi huomattavaa kokoelmaa UFO-lehtiä viimeisessä ponnistuksessa luodakseni täydellisen kronologisen tietokannan, jotta voin lähestyä asianmukaisesti aihetta kolmannessa UFOs and the National Security State -teoksessa.
(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että nämä kaksi viikkoa ovat olleet uskomattoman tuottavia, ja olen yllättynyt siitä, miten paljon materiaalia olen pystynyt käymään läpi. Aineistoon kuuluu tällä hetkellä MUFON UFO Journal, International UFO Reporter, huomattava kokoelma lehtileikkeitä, UFO Magazine ja useita muita lehtiä. Minulla on tietysti paljon, paljon enemmän materiaalia, jonka olen jo käynyt läpi, ja vielä vähän lisää, jonka tulen käymään läpi.)
Ystäväni tiedustelun ajoitus sattui siis olemaan täydellinen. Kerroin hänelle, että pyrkisin erityisesti pitämään silmällä kaikkia viittauksia artikkeleihin, jotka koskevat ”Sedge Mastersia” tai joiden kirjoittaja on ”Sedge Masters”.
Onneksi löysin ne. Kuten Puthoff muistutti vuonna 1999 lähettämässään sähköpostiviestissä, UFO Magazine -lehdessä oli vuonna 1998 todellakin kolme artikkelia, jotka koskivat kuvitteellista hahmoa nimeltä Sedge Masters. Ne ovat lukemisen arvoisia. (Toukokuu/kesäkuu 1998, syyskuu 1998 ja joulukuu 1998.) Näiden kirjoittajien kirjoittaja on mies nimeltä Greg Halifax. En tiennyt hänestä mitään, itse asiassa en ollut koskaan kuullutkaan hänestä.
Halifaxissa on lyhyt kirjoittajan bio kahdessa kolmesta artikkelista. Ensimmäisessä sanotaan:
“Greg Halifax on ollut kirjailija ja tutkija yli 20 vuotta, ja hän asuu Etelä-Kaliforniassa. Tämä on ensimmäinen osa satunnaista sarjaa tarinoita, jotka ovat toisen tai kolmannen käden tarinoita, joita ei voida tällä hetkellä todentaa, vaikka ne ovatkin peräisin näennäisesti luotettavista lähteistä. Niitä tulisi punnita sellaisina.”
Toisen artikkelin biossa on lyhyempi lausunto:
“Greg Halifax on ollut kirjailija ja tutkija yli 20 vuotta, ja hän asuu Etelä-Kaliforniassa. Hänellä on useita hyviä ystäviä sotateollisuudesta.”
Kolmannessa artikkelissa ei ollut lainkaan Halifaxin elämää. Siinä kaikki. Mielenkiintoista ja omasta näkökulmastani hieman turhauttavaa. Halifaxia ei edes kommentoitu missään näiden kolmen numeron alussa olevissa ”Publisher’s Notes” ja ”Editor’s Notes” -tiedotteissa. Kyseisessä lehdessä nämä sisälsivät yleensä hyödyllisiä kommentteja kunkin numeron sisällön kohokohdista. Missään näistä kolmesta numerosta kustantaja tai päätoimittaja ei viitannut näihin erittäin mielenkiintoisiin kirjoituksiin. Oikeudenmukaisuuden nimissä on todettava, että nämä osiot ovat aina lyhyitä lausuntoja, yleensä vain kappale, eikä niiden koskaan ollut tarkoitus olla kattavia. Lisäksi UFO Magazine oli tuohon aikaan erityisen vahvassa vaiheessa, ja siinä oli varsin paljon hyvää ja mielenkiintoista UFO-aiheista journalismia. Niissä numeroissa oli aina paljon keskusteltavaa. Siitäkin huolimatta on selvää, että Greg Halifax on jokseenkin salaperäinen. Kuka tämä kaveri oli? Kukaan ei tunnu tietävän.
Jos etsit ”Greg Halifax” useilla hakukoneilla, hän ei löydy. Samoin [”Greg Halifax” kirjailija] ja [”Greg Halifax” Kalifornia] eivät löytäneet mitään. Jos etsit [”Greg Halifax” ”Sedge Masters”], niin myös hakutulos on tyhjä. Haku hakusanalla ”Sedge Masters” antaa yhden relevantin tuloksen. Tämä linkittää lähteeseen, joka on julkaissut avaruusolentojen ruumiinavaus -sähköpostiviestiketjun — ja sekin on melko kaukana listan lopussa ja on ainutlaatuinen tulos. On siis selvää, ettei kukaan puhu tästä.
Ensimmäisen artikkelin alussa on seuraava lausunto:
Se, mitä aiot lukea, on suurelta osin vahvistamatonta… Mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi totta. Se on sen tyyppistä UFO-tietoa, joka tyypillisesti haudataan syvälle ja jota pieni ryhmä tiedusteluyhteisössä tutkii ja lokeroi huolellisesti, mikä sopii mihin tahansa arkaluonteiseen pimeään operaatioon. Sellaisen suoraviivainen vahvistus on parhaimmillaankin vaikeaa. UFO Magazinen etuna on kuitenkin yli vuosikymmenen ajan kerättyjen tietojen ja laajapohjaisten faktojen määrä, jonka pohjalta voidaan tehdä joitakin oikeudenmukaisia ekstrapolaatioita. Eri lähteistä poimittu seuraava tapaus kuvastaa yhtä Yhdysvaltain mustimmista peitetoiminnoista, jotka käsittelevät suoraan UFO-ilmiötä.
Tarina seuraa Sedge Masters -nimistä CIA:n salaisten operaatioiden asiantuntijaa, joka oli tehnyt paljon arkaluonteista työtä eri puolilla maailmaa — hyvin kovaotteinen James Bond -tyyppinen vakooja. Hän oli olettanut nähneensä kaiken. Mutta nyt hänet otetaan palvelukseen huippusalaiseen maahansyöskyneiden UFOjen nouto-ohjelmaan. Hän saa tietää, että hänet on valittu hänen luonteenpiirteidensä perusteella jopa enemmän kuin hänen huomattavan teknisen asiantuntemuksensa perusteella useilla aloilla. Häntä on pyydetty toimimaan tutkijana ja kuulusteluihin erikoistuneena asiantuntijana selvittämään, mikä meni pieleen viimeisimmässä törmäysnouto-operaatiossa. Kuten käy ilmi, hänen saamiensa tietojen mukaan yhdeksänkymmentä minuuttia aikaa on kadonnut kaikilta lähes 70 hengen tiimin jäseniltä. Ryhmä ja heidän esimiehensä ovat ymmällään.
Masters viedään erittäin turvalliseen laitokseen, ja hänelle annetaan luettavaksi briiffausdokumentti. Siinä käsitellään UFO-ilmiön historiaa, sellaisena kuin ylemmät tahot sen näkevät. En kuvaile sitä yksityiskohtaisesti tässä (PDF on liitetty alla), mutta riittää kun sanon, että se on hyvin koottu yhteenveto, ja voi melkein uskoa, että he olisivat voineet kuvata sen juuri näin. Eräs mielenkiintoinen seikka on se, että briiffausdokumentissa ei mainita nimiä ”Majestic 12” tai ”MJ-12”, vaikka ”populaarikirjallisuudessa” käytetään näitä nimiä. Sen sijaan nimi on briiffausdokumentin mukaan Zodiac.
60-luvun lopulla Zodiac oli saanut rekrytoitua jäseniä elitistiseen talteenottoryhmään. Kuusikymmentäseitsemän hyvin koulutettua miestä lähetettiin maahansyöksyjen tapahtumapaikoille, ja 1970-luvulle tultaessa he olivat oppineet täydellisesti ja perusteellisesti dokumentoimaan kaikki toimet ja siivoamaan kaikki onnettomuuksien jälkeen jääneet roskat.
Masters jatkoi paperin lukemista, jossa sanottiin:
Nämä miehet noudattavat aina tiukkoja ohjeita, joiden mukaan heidän on dokumentoitava käytännössä jokainen näiden operaatioiden minuutti. Heitä kuullaan välittömästi jokaisen operaation jälkeen. Tällä kertaa Wright-Pattersonissa toimiville kuulusteluryhmillemme on käynyt selväksi, että ensimmäiset kuulustellut jäsenet eivät kyenneet selittämään puolitoista tuntia paikan päällä vietettyä aikaa. Muistamattomuus oli täsmälleen samanlaista kaikilla muilla 66:lla paikalla olleella ryhmän jäsenellä.
Toisessa artikkelissa keskitytään suurimmaksi osaksi Mastersin ja psykologin suorittamaan operaatiosta vastaavan everstin haastatteluun. Myös everstin muisti oli tyhjä kriittisten 90 minuutin ajan. Sitten käy ilmi, että seuraavana päivänä haastattelun jälkeen hän ja muu ryhmä pystyivät yhtäkkiä muistamaan tapahtuman. Kuten eversti asian ilmaisi, se johtui siitä, että ”he sallivat sen”. He, eli ”avaruusolennot aluksella”. Ja kyllä, hyvin suuri avaruusolentojen alus puuttui heidän hallussaan olleen pienemmän UFOn nouto-operaatioon.
Kolmannessa artikkelissa seurataan Mastersia, joka saa tehtäväkseen tutkia vedenalaiseen USOon ja valopallovälikohtaukseen liittyviä asioita. Hän saa tietää, että UFO-yhteisössä työskentelee peiteagentteja, jotka välittävät kaikki tärkeät tiedot oikeisiin kanaviin, mukaan lukien hypnoterapeutti, jonka hän tapaa. Hänelle näytetään myös aito avaruusolentojen alus, joka hankittiin edellisessä törmäysnoutokohteessa ja josta kukaan ei ole saanut selville kovinkaan paljon, edes vuosien jälkeen.
Näistä artikkeleista tekee mielenkiintoisen se, että niissä yhdistyvät enemmän kuin vankka käsitys UFO-ilmiöstä sekä ilmeisen yksityiskohtainen tietämys salaisen maailman toiminnasta. Minulla itselläni ei tietenkään ole suoraa kokemusta tästä maailmasta, mutta vuosien mittaan riittävän tutkimustyön ja yksityisten keskustelujen kautta voin sanoa, että kaikki tässä yhteydessä esitetty vaikuttaa minusta erittäin uskottavalta.
Päätän puheenvuoroni lisäämällä, että tein tiedusteluja useille ihmisille saadakseni tietoa tästä asiasta. Olen varovainen sen kanssa, mitä sanon. Sanon kuitenkin ehdottomasti, että vaikka en saanutkaan nimenomaista ”kyllä”-vastausta näiden artikkelien sisältämästä totuudesta ja aitoudesta, uskon, että minulle annettiin hyvin paljon ymmärtää, että se on laillista. Tämä koskee myös Zodiacia, vaikka en taaskaan henkilökohtaisesti saanut siihen nimenomaista vahvistusta. Se on turhauttavaa ja olen pahoillani. Mutta voin antaa vain sen, mitä saan. Kaikki on hullun lailla sellaista ”lue rivien välistä” -tilannetta. Tämä on yksi niistä.
Mielestäni on myös melko selvää, että Greg Halifax on salanimi, samoin kuin ”Sedge Masters”.
Aineisto on liitetty PDF-tiedostona. Otin erittäin terävät kuvat näistä sivuista, mutta jotenkin muunnoksessa tuloste ei ole superterävä. Se on silti ihan hyvin luettavissa. Ei pitäisi olla vaikeaa. Sillä välin, jos löydän keinon viritellä menetelmiäni, palaan takaisin esiversion kanssa.
Nauttikaa!
Richard
TÄSSÄ ON LINKKI KOLMEEN PDF-ARTIKKELIIN: Sedge Masters
Artikkelin julkaissut richarddolanmembers.com
