”On kiinnostavaa huomata, kuinka elämä ja ihmiskunta eivät ainoastaan esiinny universaalisti kosmoksessamme, vaan ilmeisesti sellaisia ovat myös ne lait jotka määräävät niiden ilmaisua oikeissa ihmissuhteissa terveiden sosiaalisten systeemien perustana, mikä varmistaa rodun selviytymisen ja turvallisen sivilisaation kehityksen.”

Maailman tila

”Katso uutisia ja näet ennätyksellisiä protesteja, historiallisia kansannousuja sekä mellakoita ennen niin rauhallisilla kaduilla — ei ole epäilystäkään että kasvavat tuloerot ovat keskeinen ja tärkeä aihe.”

Tämä ei ole lainaus sosiaalista tasa-arvoa ajavan lehden artikkelista, vaan toisen kappaleen avauslause hetki sitten julkaistussa World Economic Forumin Outlook on the Global Agenda2014 -raportissa, joka parhaiten tunnetaan vuosittaisesta globaalin eliitin tapaamisesta Davoksessa.

Maailman johtajat ovat viimeinkin tulossa tietoisiksi valtavasta, ja kasvavasta, kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä, ja tämä trendi ei saa jatkua. Asiasta puhuttiin myös presidentti Obaman State of the Union -puheessa tammikuussa 2014:

”Tänään, neljän talouskasvuvuoden jälkeen, korporaatioiden voitot ja osakkeiden hinnat ovat tuskin koskaan olleet korkeammalla, ja ne jotka ovat kärjessä eivät koskaan ole pärjänneet paremmin. Mutta keskimäärin palkat eivät ole liikkuneet mihinkään.

Epätasa-arvo on kasvanut. (…) Kylmä, kova fakta on se, että jopa elpymisen aikana liian monet amerikkalaiset työskentelevät enemmän kuin koskaan vain juuri ja juuri tullakseen toimeen — puhumattakaan edistymisestä.”

Tämän jälkeen hän linjasi muutoksia joiden tarkoitus on vastata kasvavien tuloerojen ja mahdollisuuksien haasteisiin.

Eräs tapa, jolla sydämelliset ja järkevät ihmiset ilmaisevat epäuskoaan ihmiskunnan häiriintyneisiin tapoihin suhtautua itseensä ja planeettaan on ottaa ulkopuolisen perspektiivi: ”jos marsilaiset vierailisivat planeetallamme…” jota seuraa huomio tavoista, joilla ihmiset ovat monimutkaistaneet elämäänsä ja muitten eliöiden elämää, jotka eivät ole millään tasolla järkeviä muuten kuin voiton maksimoimiseksi.

Ehkäpä tällöin ei olekaan yllättävää, että maailman johtajilla on kestänyt näin kauan tunnustaa näiden sosiaalisten epäsuhtien aiheuttamat vaarat. Vaikka monet lukijat tajuavatkin, että muilta planeetoilta saapuneet ovat vierailleet ja vierailevat edelleen planeetallamme, monet eivät välttämättä tiedä että nämä samat vierailijat ovat moneen otteeseen kertoneet huolistaan siitä tavasta, jolla olemme valinneet yhteiskuntamme rakennettavan rahan tienaamisen tarpeen ympärille jokapäiväisen elämän elämiseksi ja rajoittamattoman vaurauden ”unelman” saavuttamiseksi, ihan sama vaikka se tappaisikin koko planeetan.

Esimerkiksi vuonna 1954, käydessään emoaluksessa, kertoivat avaruusolennot George Adamskille seuraavaa:

”Jos ihminen aikoo elää ilman katastrofeja, hänen täytyy nähdä läheisensä kuten itsensä, toinen toisen peilikuvana.”

Tapaamiset toisilta planeetoilta saapuneiden vierailijoiden kanssa jatkuivat tasaisesti monta vuotta kunnes Adamski joulukuussa 1964 sanoi:

”Jotta yhteiskuntamme voisi olla terve ja vauras, se mikä aiheuttaa eniten ongelmia täytyy poistaa. Kuten kaikki tiedämme, köyhyys paljouden keskellä on tämä stigma. Se on syy sairauteen, rikollisuuteen ja paljoon pahaan jonka me tiedämme…”

Kohtaamisia avaruusolioiden kanssa

Siviilikonsulttina puolustusvoimille 1940-luvulla toiminut Daniel Fry sai yhteydenoton heinäkuun 4. päivä 1949 lentävän lautasen lentäjältä, joka laskeutui hänen eteensä autiomaassa kun Fry oli myöhästynyt bussista matkallaan kotiin. Jossain vaiheessa kontaktia, jonka hän sanoo sisältäneen kyydin lentävässä lautasessa Kaliforniasta New Yorkiin ja takaisin, Frylle sanottiin: ”vapautumalla haluista vapautuu pelosta, ja sivilisaationne olisi jo turvallisesti ohittanut kriittisen pisteen kehityksessään.”

Samalla tavoin Truman Bethurum, tietyöläinen Kaliforniasta, sai yhteydenoton heinäkuun loppupuolella 1952. Hänen kontaktitilanteessaan ei matkustettu ’kutterilla’, niinkuin hän alusta kutsui, mutta hänet kutsuttiin alukseen keskustelemaan kapteenin kanssa seitsemään tai kahdeksaan otteeseen. Näistä hän sanoi saaneensa ”kuvan siitä että yhteistyö kaikkien ihmisten kanssa on synnynnäinen ominaisuus heidän elämässään, ja että köyhyys on tuntematonta. Myös se mitä me kutsumme rikkauksiksi tai vauraudeksi on tasaisemmin jakautunut kuin maapallolla.”

Tämän johdosta, kapteeni sanoo hänelle, planeetalla (jota kutsuttiin nimellä Clarion) ei ole rikollisia tai huijareita:

”Ei edes keinottelijoita. (…) Jos meillä olisi niitä Clarionilla, niillä ei piankaan olisi arvoa; meillä olisi lukaaleja ja slummeja niinkuin teillä on.”

Buck Nelson, maanviljelijä ja sahanomistaja Denveristä, johon oltiin yhteydessä ensimmäistä kertaa heinäkuun lopulla 1954, kirjoitti näin sen jälkeen kun hänellä kävi vierailijoita oman aurinkokuntamme planeetoilta:

”Jotkut omista keinoistamme hankkia elanto olisivat niille absoluuttisen mahdottomia hyväksyä. Eräs näistä metodeista on käytäntömme tehdä rahaa rahan avulla niin monin eri tavoin.”

Viimeisenä brasilialainen kontaktihenkilö Dino Krasperdonille (pseudonyymi Aladino Felixistä), jonka kokemukset sattuivat samoihin aikoihin kuin Adamskilla oli kuuluisat tapaamisensa Kalifornian aavikolla 1952, kerrottiin varsin yksiselitteisesti jo silloin:

”…sotia käydään vastoin suurimman kansanosan tahtoa, koska köyhät eivät taistele helposti. Verilöylystä on tullut rikkaiden ja mahtavien edellytys… Yltäkylläisyys sokaisee heidät, mässäily pimensi heidän näkökykynsä. Konfliktit ovat egoismin tuote.”

Tuolloin hallitusten ja puolustusvoimien onnistui saattaa näiden miesten tiedot ja kokemukset, joita heidän pyydettiin levittämään maailmalle, huonoon valoon kylmän sodan alla. Kuitenkin 1960-luvulla eräälle kontaktihenkilölle annettiin ennenkuulumattomia tietoja näiden olentojen kotiplaneetan sosiaalisesta järjestyksestä.

Bisnesmiehen tarina

Hollantilainen bisnesmies Ad (lyhenne Adrianista) Beers ja hänen perheensä olivat purjehtimassa Oosterscheldtissa, suurella joensuulahdella lounaisessa Hollannissa, eräänä kesäiltana, kun hänen jahtinsa kompassi näytti rikkoutuneen. Seilatessaan takaisin satamaan hän yhtäkkiä tuijotti suurta sinivalkoista valokeilaa. Hän käänsi koneen täydellä voimalla pakille, mutta ei kyennyt estämään veneen osumista johonkin kiinteään. Tarkemman tarkastelun jälkeen näytti siltä kuin Beersin vene olisi osunut aluksen runkoon ja hän oli nähnyt ruumiin kellumassa lähistöllä vedessä. Hänen hypätessään laidan yli elämänlangan kanssa hän laskeutui kovalle alustalle noin metrin syvyyteen.

Pian sen jälkeen kun hän oli saanut elämänlangan kiinnitettyä kelluvaan ruumiiseen joku, samanlaisessa asussa kuin kelluva henkilö, joka näytti avaruusasulta, tuli kahlaten veden läpi avustamaan häntä pelastustoimissa. Sen jälkeen hän kuvaa kuinka ”eläimenkaltaisten kasvojen, neliönmuotoisten ja hypnoottisten mutta itsevarmojen suurten pupillien” näky osui häneen kuin miljoona volttia. Vasta tuolloin hän tajusi että ne olivat vierailijoita toiselta planeetalta, jotka kiitollisena pelastustoimista tarjosivat hänelle yksityiskohtaista tietoa heidän maailmastaan. Parin päivän ajan hänelle näytettiin eläviä kuvia siitä tavasta, jolla yhteiskunta ‘Iarga’:lla oli järjestäytynyt. Hän sai myös yksityiskohtaiset selitykset heidän yhteiskuntafilosofiasta.

Koska hän oli hollantilaisen maahantuojan johtaja ruotsalaiselle Scanialle, Beers esitteli tarinansa scifi-novellina pseudonyymillä Stefan Denaerde (‘Steve Maasta’), erittäin menestyneessä kirjassa Buitenaardse beschaving (‘Ulkoavaruuden Sivilisaatio’) vuonna 1969. Vuonna 1977 ensimmäinen englanninkielinen versio julkaistiin nimellä Operation Survival Earth, kun taas laajennetun version julkaisi viisi vuotta myöhemmin Wendell Stevens nimellä Contact from Planet Iarga.

Koska hänen taustansa oli liiketoiminta, Beers oli äärimmäisen vaikuttunut, hänen mielestään kauhistuttavasta, planeetan sosiaalisesta järjestyksestä:

”Tämän täytyy olla universaalisti hallittu planeetta, mutta nähtävästi niin ankarasti hallittu että kaikki oli virtaviivaistettu ja standardoitu. Mikä kaamea ajatus!”

Kuitenkin tutkiessaan sitä mitä hän piti nyky-yhteiskunnan ytimessä sijaitsevan ominaisuuden puutteena, samaan aikaan hän huomasi jonkin asteisella täydellisyydellä mitä italialaiseen Friendship Caseen osallistuneet oppivat avaruuden kontaktihenkilöiltä, ja joka tuntuu olevan ihmiskunnan päämäärä kun vastaamme yhä enemmän ja enemmän Vesimiehen ykseyden energioihin:

”Niiden heikko kohta oli yksilöllisyyden kehitys. Ne tekevät melkein kaiken ryhmissä, ne ajattelevat kollektiivisesti ja tottelevat yhteiskuntansa lakeja prikulleen. Ne elävät ystävyyssuhteita varten ja niiden kautta ja ryhmän rakkaudesta.”

Planeetan hallitukset ja sosiaaliset järjestelmät

Beers kertoo isäntiensä saavutusten tasosta:

”Sivilisaation tai kulttuurin määritelmillä ei ole mitään tekemistä tieteellisen tai teknologisen kehitystason kanssa, vaan sen kanssa millä tavoin yhteisö pitää huolen heikoista ja vajaakykyisistä olennoista. Termi superkulttuuri määrittelee tilanteen joka esiintyy, kun yhteisten ponnistelujen kautta saavutetaan ryhmärakenne joka hävittää kaiken syrjinnän ketä tahansa yksilöä kohtaan.”

Samankaltaisia havaintoja esiintyi Brandtin komission vuoden 1980 raportissa North-South: A Programme For Survival, että tie ulos ongelmistamme maapallolla on tunnustaa yhteinen riippuvuutemme toisistamme ja tarve globaaleille käytännöille joilla varmistetaan perustarpeet kaikille ihmisille. Tästä Beersin avaruuskontaktit kertovat seuraavaa:

”Kosminen universaali talousjärjestelmämme on verrattavissa sekä kommunismiin että läntiseen kapitalistiseen järjestelmään. Voitaisiin sanoa, että kosmista taloustiedettä ei voida verrata kumpaankaan. (…) Ainoastaan tässä systeemissä rotu voi saavuttaa sosiaalisen tasapainon kulttuurin tasolla.”

Siinä missä nykyajan ihmiset maapallolla ovat kiinni suunnattoman vääristyneessä systeemissä, joka redusoi heidät palvelemaan ’taloutta’ ja jossa sosiaalipalvelujen leikkaustoimenpiteet ovat poliitikkojen oikeuttamia ”tarpeellisina talouden stimuloimiseksi”, se tarkkaan säännöstelty talousjärjestelmä ‘Iarga’:lla palvelee kansan tarpeita ja jopa auttaa tämän tekstin kirjoittajaa, vapaiden markkinoiden edustajana, näkemään kuinka oikeuteen perustuva järjestelmä auttaa vapauden kukoistuksessa:

”Universaali talousjärjestelmä osoittautuu tehokkaaksi tuotteiden ja palveluiden tuotantojärjestelmäksi, joka pitää tärkeimpinä asunto-, ravinto- ja kuljetussektoreita. (…) Systeemin tarkoituksena on vapauttaa yksilö ei-luovasta ja orjamaisesta työstä niin paljon kuin mahdollista.

Universaali talousjärjestelmä, joka on monien rotujen käytössä, ei liity rahaan, omistukseen tai maksuihin. Systeemin tarkoitus on vapauttaa ihmiset materian vaikutusvallasta ja motivaatioista.”

Vastauksena kysymyksiin vaihto- ja hallintojärjestelmistä toisilla planeetoilla George Adamski kirjoitti lokakuussa 1957 seuraavasti:

”Niiden vaihtokauppatavat ovat hyödyke- ja palvelunvaihtojärjestelmiä, ilman rahaa. Kaikki tuotanto on kaikkien hyödyksi, jokainen saaden tarpeensa mukaan. Ja koska rahaa ei käytetä, ei ole ’rikkaita’ tai ’köyhiä’. Kaikki jakavat tasan, työskennellen yhteisen hyvän eteen. (…) Ihmisten tarpeet ottaa tasapuolisesti huomioon jokaiselta elämänalueelta valittujen edustajien toimielin, ja ongelmat ratkaistaan kaikkien eduksi.”

Tämä kuulostaa kehittyneeltä vaihtokauppajärjestelmältä, jota esoteerikko ja futurologi Benjamin Creme on ennustanut keinoksi jakaa luonnonvarat globaalisti ihmiskuntaa koettelevan talouden romahtamisen jälkeen, ja se voidaan myös löytää monien muiden kontaktihenkilöiden selostuksista. Myös Ad Beersille on kerrottu:

”…meillä ei ole rahaa, mutta kaikki voivat mennä lomalle (…) jos he niin tahtovat.”

Ja:

”Iargalla ei makseta mitään, ainoastaan rekisteröidään. Sen mitä kuluttaja kuluttaa kirjataan ylös tietokantoihin (…) ja tämä ei voi ylittää sitä mihin hänellä on oikeus.”

Hänen kontakinsa avaruudesta selittävät hänelle että ’Iarga’:lla kaksi maailmanlaajuista kuluttajajärjestöä ”stimuloivat tuotantojärjestöjä tuottamaan tarvittavia tuotteita. Järjestöjen ei sallita mainostaa tai käyttää mitään vaikutusvaltaa kuluttajiin, sillä tämä ei koskaan voisi olla objektiivista” sillä ”sosiaalisesti vakaassa yhteiskunnassa täytyy olla sananvapauden lisäksi ajattelunvapaus. Propaganda, jatkuva yksisuuntainen informaatio vaurioittaa ajattelunvapautta…”

Kun Beers kysyi vierailijoilta avaruudesta yksityiskohtaisempia teknologisia tietoja maapallon kehityksen edistämiseksi, vastaus ei olisi voinut olla selkeämpi:

”Viimeinen asia jota haluatte on teknologinen informaatio joka laajentaa kuilua älyllisen kehityksenne ja lähes olemattoman sosiaalisen kehityksenne välillä. Jatkakaa vain leikkimistä Mars-luotaimilla, kun puolet maailmanne ihmisistä elää nälässä ja köyhyydessä. Ainoa tieto jota tarvitsette on yhteiskuntanne normeissa.”

Perustuen kuvauksiin jotka Beers antaa hänelle annetuista tiedoista, kirjoittaja, jonka aiempi tutkimus viittaa siihen että avaruusolentoja on saapunut maanpäälle aurinkokuntamme muilta planeetoilta, haluaisi spekuloida Beersiin törmänneen aluksen miehistön olevan Mars-planeetalta, jonka Truman Bethurum kuvaa ”suureksi tuotantoplaneetaksi”.

Benjamin Creme on sanonut että Mars on samalla tasolla maapallon evoluution kanssa, mutta:

”Mars ei ole tehnyt niin monia virheitä kuin me olemme, jonka takia heidän teknologia on uskomattoman paljon kehittyneempää kuin meillä. He ovat avaruuden ja energian mestareita. He valmistavat suurimman osan UFOiksi kutsumistamme ja näkemistämme aluksista, pienistä partioaluksista giganttisiin emoaluksiin. Jopa joitain venuslaisia aluksia valmistetaan Marsissa venuslaisten speksien mukaan.”

Lukijat, jotka elävät edelleen kuvitelmassa että elämä voi olla vain hiilipohjaista ja ilmaista itseään pelkästään tiheässä fyysisessä muodossa, pyydetään lukemaan viides kappale kirjasta UFOs and the Space Brothers selityksen saamiseksi eetteritasoilla esiintyvästä elämästä, jota tiede tutkii ”pimeänä aineena” tai ”pimeänä energiana”.

Toinen kiinnostava viittaus eetteritasojen todellisuuteen raportoitiin heinäkuussa 2014, kun astrofyysikot ilmoittivat että heidän tutkimuksensa mukaan avaruudessa on 400% enemmän valoa kuin tunnetut lähteet sallisivat olevan.

Eksopolitiikan uudelleenmäärittely

Huolimatta Ad Beersin tarinan fokuksesta maanläheisempiin elämänalueisiin ’Iarga’:lla, hänen kanssakäymisensä avaruusolentojen kanssa sisälsi myös ’filosofisia’ pointteja jotka soittavat J. Krishnamurtin hengentuotteisiin tutustuneen lukijan kelloja:

”Onnellisuus on itsensä ja ympäristönsä kanssa rauhassa oloa. Tämän määrittää suurelta osin onnistuminen asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, toisin sanoen, itsensä säälimätön arviointi. Yksilö, joka pyrkii saavuttamaan itselleen asettamansa tavoitteen (toisin kuin kilpailu muiden kanssa), on ihmiskunnan luomisvoima.”

Ja:

”Keho on vain kuori kaikkine itsekeskeisine vaatimuksineen. Meitä koskettaa vain luova äly, sielu joka kykenee pyyteettömään ajatteluun. Kuinka opetamme lapsemme olemaan vapaita ja onnellisia? Vapaus on pakon poissaoloa yksilön käyttäytymisessä. Vapautta ei voida saavuttaa ase kädessä. Se voidaan saavuttaa vain vanhempien huolellisella henkisellä kasvatuksella, oikealla hyvän ja pahan käsitteellistämisellä.”

Joten vaikka maailma on valmis, tietämättäänkin, viimeiseen planetaarisen draaman näytökseen, joka esitetään kun vajavaiset systeemimme jäytävät viimeisetkin demokratian rippeet ja pakottavat ihmiskunnan kohtaamaan elämän henkiset realiteetit ja liittämään kädet yhteen vaatiakseen oikeutta ja vapautta kaikille, on kiinnostavaa huomata, kuinka elämä ja ihmiskunta eivät ainoastaan esiinny universaalisti kosmoksessamme, vaan ilmeisesti sellaisia ovat myös ne lait jotka määräävät niiden ilmaisua oikeissa ihmissuhteissa terveiden sosiaalisten systeemien perustana, mikä varmistaa rodun selviytymisen ja turvallisen sivilisaation kehityksen.

Tulen esittämään tulevassa kirjassani paljon samansuuntaista tietoa näistä sekä muilta kontaktihenkilöiltä, jossa esitetään myös eksopolitiikan itsensä uusi määritelmä. Yksinkertaisin määritelmä eksopolitiikalle kuuluu kutakuinkin:

Eksopolitiikka (subst.):

”Poliittisten toimijoiden, prosessien ja instituutioiden tutkimus liittyen maan ulkopuoliseen elämään.”

Joillekin tämä olettaa ulkoavaruuden elämän olemassaolon, toisille taas mahdollisuuden sellaiseen. Lukijat jotka tuntevat kirjojani tietävät, että otan ulkoavaruuden sivilisaatioiden läsnäolon maapallolla kiistämättömänä tosiseikkana, perustuen kanssakäymiseen alkuperäisten 1950-luvun kontaktihenkilöiden kanssa, ihmiskunnan muinaiseen viisauteen ja viranomaisten sekä arvovaltaisten henkilöiden kokemuksiin viime vuosikymmeninä.

Tässä artikkelissa esitettyihin tietoihin perustuen ja sen olennaisuuteen nykypäivänä — jonka Paul Hellyer on myös osoittanut vuoden 2010 kirjassaan Light at the End of the Tunnel – A Survival Plan for the Human Species — paljon käytännöllisempi määritelmä termille ’eksopolitiikka’ tuntuisi sopivalta, joka palaa takaisin alkuperäiseen sanan osiin, ’ekso’ tarkoittaen ulkopuolista ja ’politiikka’ tarkoittaen valtion tai kansalaisten asioita:

Eksopolitiikka (subst.):

Olennot toisilta planeetoilta näyttävät ihmiskunnalle vaihtoehtoisia, terveempiä tapoja järjestää yhteiskunta, ilman omien näkemystensä pakottamista.

Tämä tekee ’eksopolitiikkasta’ kerralla paljon kiireellisemmän käsitteen, sillä se asettaa avaruusolentojen läsnäolon täällä kiinteästi osaksi ihmiskunnan kohtaamia kriisejä — poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä.

 

Gerard Aartsen

Artikkeli julkaistu Exopolitics Magazinessa aiemman Share International -lehden Vol. 33, No.6, July/August 2014 artikkelin perusteella.