Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Keskustelua käydään avaruusolentojen sekaantumisesta ihmisten asioihin

Viime aikoina on keskusteltu ja spekuloitu paljon Maan ulkopuolisten olentojen läsnäolosta Maapallolla. Vaikka valtavirtatiede etsii edelleen lopullisia todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä, yhä useammat anekdoottiset raportit, ilmiantajien todistukset ja salaliittoteoriat viittaavat syvällisempään ja mahdollisesti pahaenteisempään näkökohtaan avaruusolentojen vuorovaikutuksessa planeettamme kanssa.

Teorian mukaan kehittynyt Maan ulkopuolinen rotu on ollut läsnä Maapallolla muinaisista ajoista lähtien. Muinaisten tekstien, kuten sumerilaisten savitaulujen, mukaan näiden olentojen, joihin usein viitataan nimellä Anunnaki, väitetään tulleen tähdistä, ja niillä oli keskeinen rooli ihmisen varhaisen sivilisaation muotoutumisessa. Näiden kertomusten mukaan ihmiset luotiin alun perin näiden olentojen työvoimaksi, mikä johti maanviljelyn, kulttuurin ja jopa uskonnon kehittymiseen heidän johdollaan.

Nykyaikana on esitetty, että näiden Maan ulkopuolisten entiteettien vaikutus on edelleen olemassa, vaikkakin peitellymmin. Salaliittoteorioissa arvellaan, että avaruusolennot ovat jatkaneet ihmisyhteiskunnan manipulointia, ja niillä on mahdollisesti pitkän aikavälin tavoite, joka ylittää pelkän tarkkailun tai hyväntahtoisen vuorovaikutuksen.

Yksi tämän keskustelun merkittävimmistä henkilöistä oli Phil Schneider, entinen geologi valtion palkkalistoilla ja insinööri, joka väitti kohdanneensa suoraan vihamielisiä Maan ulkopuolisia olentoja. Schneiderin 1990-luvun puolivälissä julkisuuteen tulleet väitteet sisälsivät kuvauksia maanalaisista tukikohdista, hallituksen salaisista sopimuksista avaruusolentojen kanssa ja kehittyneestä avaruusolentoteknologiasta, jota Yhdysvaltain hallituksen salaiset ryhmittymät käyttivät. Hänen ennenaikainen ja epäilyttävä kuolemansa lisäsi spekulaatioita hänen väitteidensä totuudesta ja mahdollisesta peittelystä.

Erityisen huolestuttava osa näitä teorioita on ajatus avaruusolennon ja ihmisen hybridien luomisesta. Joidenkin teoreetikkojen mukaan näiden hybridien tarkoituksena on luoda olentoja, joilla on ihmisten kestävyys ja avaruusolentojen kehittyneet henkiset kyvyt. Tämän risteytyksen uskotaan olevan osa laajempaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on toteuttaa uusi maailmanjärjestys — totalitaarinen maailmanhallitus, jota nämä maan ulkopuoliset voimat hallitsevat tai johon ne ovat vahvasti vaikuttaneet.

Väitetään, että erilaiset maailmanlaajuiset tapahtumat ja poliittiset muutokset ovat askelia kohti tämän uuden maailmanjärjestyksen perustamista. Näihin kuuluu sellaisten kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten muodostaminen, joiden väitetään heikentävän kansallista itsemääräämisoikeutta ja yksilönvapauksia. Teoreetikot väittävät, että perimmäisenä tavoitteena on korvata kansalliset hallitukset yhdellä ainoalla, autoritaarisella maailmanhallituksella.

Vaikka nämä teoriat ovat monien mielestä vakuuttavia, tiedeyhteisö ja valtavirtayhteiskunta suhtautuvat niihin epäilevästi. Konkreettisten todisteiden puute, väitteiden usein fantastinen luonne ja anekdoottisiin todistuksiin tukeutuminen tekevät näiden teorioiden hyväksymisestä sellaisenaan haastavaa.

Keskustelu Maan ulkopuolisesta vaikutuksesta Maapallolla herättää merkittäviä kysymyksiä paikastamme maailmankaikkeudessa ja näkymättömistä voimista, jotka saattavat muokata kohtaloamme. Riippumatta siitä, perustuvatko nämä teoriat todellisuuteen vai ovatko ne mielikuvituksellisten spekulaatioiden tulosta, ne heijastavat syvälle juurtuneita inhimillisiä huolenaiheita hallinnasta, vapaudesta ja olemassaolomme tuntemattomista puolista.

Kun Maan ulkopuolisen elämän etsintä jatkuu sekä aurinkokunnassamme että sen ulkopuolella, keskustelu avaruusolentojen vaikutuksesta Maahan muistuttaa meitä kosmoksen valtavista, tutkimattomista mysteereistä ja jatkuvasta pyrkimyksestämme ymmärtää paikkamme siinä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Four pillars

Senaattorit uskovat AAROn valehdelleen

kirjoittanut Marik von Rennenkampff 

Kongressin jäsenet antoivat viime viikolla hämmästyttävän nuhteen Pentagonin UFO-analyysitoimistolle ja tukahduttivat ilmiantajien väitteet Yhdysvaltain hallituksen salaisista UFO-ohjelmista.

Huhuja salakähmäisestä UFOjen noudoista ja takaisinmallinnuksesta on liikkunut jo vuosikymmeniä, ja viime aikoina ne ovat saaneet pontta kongressin poikkeuksellisesta kiinnostuksesta ja lainsäädännöstä sekä huomattavista ilmiantajalausunnoista.

Maaliskuussa puolustusministeriön UFO-analyysiohjelma, All-domain Anomaly Resolution Office (AARO), julkaisi 63-sivuisen raportin, jossa se kiisti jyrkästi tällaisen toiminnan olemassaolon. Sean Kirkpatrick, AARO:n entinen johtaja, vahvisti raportin havaintoja useissa taistelevissa mielipidekirjoituksissa ja haastatteluissa.

Kongressin viime viikolla virallisesti esittelemä lainsäädäntö on kuitenkin merkittävä moitteita AARO:lle ja Kirkpatrickin jyrkille kiistämisille.

Verovuoden 2025 tiedusteluvaltuutuslaki katkaisee rahoituksen ”kaikelle sellaiselle toiminnalle, joka liittyy [UFOihin] ja joka on suojattu erityisten pääsyrajoitusten tai rajoitettujen pääsyrajoitusten nojalla” ja josta ei ole raportoitu kongressille, kuten laki edellyttää.

Toisin sanoen, vaikka AARO kiistää laajasti salaisen, ilmoittamattoman UFO-toiminnan, senaatin tiedustelukomitea uskoo, että tällaisia ohjelmia todella on olemassa.

Viime viikolla julkaistussa lainsäädännössä edellytetään myös, että hallituksen tilintarkastusvirasto (Government Accountability Office) suorittaa AARO:n uudelleentarkastelun. Tämä kongressin sisäisen tutkintaelimen virallinen tarkastelu on selvä osoitus senaatin tiedustelukomitean luottamuspulasta AAROa kohtaan.

Senaattorit ovat lyhyesti sanottuna sitä mieltä, että Pentagonin UFO-toimisto ei joko ole totuudenmukainen amerikkalaiselle yleisölle tai se ei hoida tehtäväänsä tehokkaasti.

Lisäksi valiokunnan lainsäädännössä kielletään nimenomaisesti hallituksen toimeksisaajia käyttämästä erityistä, vivahteikasta talousarviomenettelyä raportoimattomien UFO-ohjelmien rahoittamiseen. Tämä osoittaa, että senaatin tiedustelukomitea keskittyy väitteisiin, joihin ilmiantajat ovat viitanneet ja joihin on viitattu aiemmassa lainsäädännössä ja joiden mukaan yksityiset puolustusalan alihankkijat pitävät hallussaan ”eksoottisia” aluksia, jotka eivät ole ihmisperäisiä tai planeetaltamme.

Viime heinäkuussa ilmavoimien veteraani ja entinen tiedusteluvirkailija David Grusch todisti valan alla laittomien UFOjen nouto- ja takaisinmallinnusohjelmien olemassaolosta. Gruschin väitteet eivät ainoastaan vastaa viimeaikaista lainsäädäntöä, vaan hän väitti myös, että yksityiset urakoitsijat käyttävät samaa talousarviomenettelyä kiertääkseen lainsäädännön valvontaa.

Samaan aikaan tiedusteluvaliokunnan lainsäädäntö sisältää lähes 30 sivua vankkaa uutta ilmiantajien suojaa. Näyttää siltä, että säännökset on laadittu rohkaisemaan uusia UFO-tietovuotajia ilmoittautumaan, lähinnä lieventämällä olosuhteita, jotka johtivat Gruschin väittämien mukaan hänen kokemiinsa julmiin kostotoimiin.

Kongressin hämmästyttävä moittiminen AAROa kohtaan ei rajoitu pelkästään senaatin tiedustelukomiteaan. Maaliskuussa senaattori Mike Rounds (R-SD) ilmoitti kahdesti, että senaatin enemmistöjohtajan Chuck Schumerin (D-N.Y.) tukema poikkeuksellinen lainsäädäntö esitettäisiin uudelleen tänä vuonna.

Useiden merkittävien säännösten joukossa UAP Disclosure Act -laissa väitetään, että Yhdysvaltain hallituksen osat ovat harjoittaneet salaa vuosikymmeniä kestäneitä ”historiallisia ohjelmia”, joiden tarkoituksena on hakea ja jäljittää ”ei-inhimillistä” alkuperää olevia UFOja.

Jos Schumerin johtama lainsäädäntö nousee uudelleen esiin myöhemmin tänä kesänä, mikä vaikuttaa todennäköiseltä, se merkitsisi jälleen uutta moitteita Pentagonin UFO-toimistolle.

Joulukuussa Schumer oli senaatissa todennut, että ”Yhdysvaltain hallitus on kerännyt paljon tietoa [UFOista] vuosikymmenien ajan, mutta kieltäytynyt jakamasta sitä amerikkalaisten kanssa”.

Schumerin mukaan ”useat uskottavat lähteet” ovat väittäneet, että Yhdysvaltain hallitus on salannut kongressilta laittomasti UFOihin liittyviä tietoja.

Viime kesäkuussa senaatin tiedustelukomitean varapuheenjohtaja senaattori Marco Rubio (R-Fla.) esitti joukon samankaltaisia hätkähdyttäviä UFOihin liittyviä kommentteja, jotka antoivat lisävalaistusta lainsäädännön taustalla oleviin erikoisiin väitteisiin.

Rubion mukaan ”älykkäät, koulutetut ihmiset, joilla on korkeat turvaluokitukset ja jotka ovat hyvin tärkeissä tehtävissä hallituksessamme”, ovat tulleet kongressiin ”väittäen, että Yhdysvallat noutaa talteen eksoottisia materiaaleja ja takaisinmallintaa näitä edistääkseen omaa puolustustamme ja teknologiaamme”.

Elokuussa senaatin puolustus- ja tiedustelukomitean jäsen Kirsten Gillibrand (D-N.Y.) toisti Rubion kommentit ja kuvaili kongressin lainsäädäntöön tietoja antaneita UFO-ilmiantajia ”hyvin harkitsevaisiksi ja vakavasti otettaviksi ihmisiksi”. Kysyttäessä toukokuun alussa, onko AARO:n raportti, jossa kielletään kategorisesti laittomien UFO-pyrkimysten olemassaolo, ”tapaus loppuun käsitelty”, Gillibrand totesi: ”Voi, se ei todellakaan ole tapaus loppuun käsitelty”.

Elokuussa senaatin puolustus- ja tiedustelukomitean jäsen Kirsten Gillibrand (D-N.Y.) toisti Rubion kommentit ja kuvaili kongressin lainsäädäntöön tietoja antaneita UFO-ilmiantajia ”hyvin harkitseviksi ja vakavasti otettaviksi ihmisiksi”. Kysyttäessä toukokuun alussa, onko AARO:n raportti, jossa kielletään kategorisesti laittomien UFO-projektien olemassaolo, ”tapaus loppuun käsitelty”, Gillibrand totesi: ”Voi, se ei todellakaan ole tapaus loppuun käsitelty”.

Senaatin keskeisten jäsenten huomautusten poikkeuksellisuudesta huolimatta kongressin tyytymättömyyden AAROa kohtaan ei pitäisi olla yllätys. Toimiston uraauurtava raportti, jossa ammutaan alas väitteet ilmoittamattomista UFO-ohjelmista, on täynnä perustavanlaatuisia asiavirheitä, hämmästyttäviä puutteita ja historiallisia vääristymiä sisältävä pesulalista.

Christopher Mellon, puolustusministeriön entinen ylin siviilitiedusteluvirkamies, otti AARO:n syyniin 16 000 sanan mittaisessa raportin analyysissä.

Samaan aikaan AARO julkaisi huomattavan puutteellisen tapauksen ratkaisuraportin erittäin poikkeavasta UFO-tapauksesta, josta Yhdysvaltain ilmavoimien henkilökunta oli kokenut velvollisuudekseen raportoida edustaja Matt Gaetzin (R-Fla.) toimistolle. AARO:n naurettava selitys tälle tapaukselle oli esimerkki niistä absurdeista ja epätieteellisistä selityksistä, joita Yhdysvaltain hallitus on tarjonnut lukemattomille, erittäin uskottaville UFO-tapauksille lähes sadan vuoden ajan.

Mikä ehkä vielä pahempaa, AARO ei ole edistynyt niiden salaperäisten kohteiden tunnistamisessa, joita laivaston lentäjät ovat havainneet päivittäin useiden vuosien ajan Yhdysvaltain itärannikon tiukasti valvotussa harjoitusilmatilassa. Laivaston asiakirjojen mukaan UFOt, joilla oli erittäin poikkeavia lento-ominaisuuksia, kuten kyky pysyä ilmassa äärimmäisen pitkään tai pysyä täysin paikallaan hurrikaanin voimakkuudella puhaltavissa tuulissa, muodostavat ”kriittisen” lentoturvallisuusriskin.

Ei ole yllättävää, että Pentagonin kyvyttömyys ymmärtää tätä vuosia kestänyttä ”vakavaa uhkaa merivoimien ilmailulle” sai hävittäjälentäjät ”raivostumaan”.

AARO ei ole myöskään antanut mitään vastauksia viiden viime vuoden aikana tapahtuneiden hämmästyttävien UFOjen tunkeutumisten jälkeen, jotka ovat tapahtuneet hälyttävän lähellä arkaluonteisia Yhdysvaltain sotilaslaitoksia.

Salaperäiset esineet osoittivat erittäin poikkeavaa teknologiaa, kuten kykyä toimia yli 100 meripeninkulman päässä merestä, laskeutua hitaasti mereen tai, mikä on hämmästyttävää, olla päästämättä ääntä lentäessään pitkiä aikoja äärimmäisissä sääolosuhteissa.

Esimerkiksi vuoden 2019 lopulla ja vuoden 2020 alkupuolella Great Plainsin yläpuolella tapahtui muutamia merkittäviä tapauksia, joissa lainvalvontaviranomaiset havaitsivat kymmeniä UFOja, jotka toimivat yhdessä paikallaan olevan ”emoaluksen” kanssa useiden tuntien ajan. Hälyttävää on, että osa viikkoja kestäneistä tunkeutumisista keskittyi ydinohjussiilojen ja ohjusten komentoasemien ympärille, mikä vastaa vuosikymmeniä jatkunutta suuntausta, jonka mukaan poikkeuksellista UFO-toimintaa esiintyy Yhdysvaltain ydinaseiden läheisyydessä.

Samaan aikaan AARO:lla ei ole selitystä kymmenille UFO-tapauksille ilmavoimien Arizonan lentokenttien yllä vuosina 2022 ja 2023, mukaan lukien tapaukset, joissa on ollut mukana jopa kahdeksan esinettä kerrallaan, ja kohtaamiset jopa 36 000 jalan korkeudessa, mikä on paljon enemmän kuin tavanomaisten lennokkien toimintakorkeus. AARO:lla ei myöskään ole vastauksia Langleyn ilmavoimien tukikohdan yläpuolella vuoden 2023 lopulla tapahtuneeseen järkyttävään, viikkoja kestäneeseen UFOtapausten sarjaan.

Ei liene siis mikään yllätys, että keskeiset senaattorit eivät luota Pentagonin UFO-toimistoon. Panokset eivät voisi olla suuremmat.

 

Artikkelin julkaissut The Hill

Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tutkielma # 3

Julkaistu 27.3.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla


Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Azoreilla hätäisesti järjestetyn kokouksen jälkeen maaliskuun 16. päivänä presidentti George Bush eurooppalaisten liittolaistensa kanssa päätti hylätä diplomaattipyrkimykset saada YK:n turvallisuusneuvosto  tuomitsemaan Irakin edistyksen puute nykyisten turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täyttämisessä, jotka koskevat Irakin hallussa olevia joukkotuhoaseita. Televisioidussa puheessa maaliskuun 17. päivä presidentti Bush antoi Irakin presidentti Saddam Husseinille 48 tuntia aikaa pooistua Irakista yhdessä poikansa kanssa jos he haluaisivat, että Yhdysvallat ei hyökkää maahan. Maaliskuun 19. päivänä pian aikarajan umpeuduttua presidentti Bush komensi ilmaiskut Baghdadiin ja ’toinen Persianlahden sota’ oli muodollisesti alkanut.

Azorin tapaamisen jälkitunnelmissa osoiteltiin sormella syyllisiä diplomaattipyrkimysten epäonnistumisesta ylläpitää globaalia konsensusta siitä miten vastata Irakin toimiin. Eurooppa ja maailma katseli ahdistuneina, kun Yhdysvallat, Britannia ja Australia tekivät aseellisen hyökkäyksen Irakiin. (1) On tarpeen analysoida diplomatian epäonnistumisen ja siitä seuranneen sotilashyökkäyksen seuraamuksia ’eksopoliittisesta perspektiivistä’, sillä Irakilla on erikoismerkitys kansana, jossa joskus on elänyt kehittynyt avaruusolentojen rotu, jonka perintöä ei ole paljastettu yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. (2)

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä tutkinut tutkija julkaisi vuonna 1976 ensimmäisen kirjansa The 12th Planet. (3) Hänen uraauurtavissa käännöksissään Sitchin kuvasi suurella tieteellisellä tarkkuudella muinaisen Sumerian sivilisaation teknologiset ihmeet ja tiedon. Hänen työstään teki kyseenalaisempaa se, että hän väitti sumerialaisten saaneen apua sivilisaationsa alkuvaiheissa kehittyneeltä avaruusolentojen rodulta nimeltään Anunnaki (sumeriaksi ’ne, jotka tulivat taivaasta Maan päälle’). Hän kuvasi Anunnakeilla olevan teknologisia ihmeitä, sekä Anunnakien faktioiden välistä sotaa, jotka lopulta poistuivat planeetaltamme joskus vuoden 1700 e.Kr. aikoihin. Lisäksi Sitchin kuvasi näiden olentojen kotimaailmaa mystiseksi planeetaksi, joka palaa aurinkokuntamme lähelle aina 3600 vuoden välein. Sitchinin käännökset, kun ne yhdistää raamatullisiin ja historiallisiin tietoihin avaruusolentojen olemassaolosta ihmisten keskuudessa, tekevät selväksi tämän muinaisen avaruusolentojen rodun roolin ihmiskunnan synnyssä. (4) Sitchinin käännökset osoittautuivat kiistanalaissiksi ja valtavirran arkeologit sivuuttivat hänen työnsä liian spekulatiivisena puhuttaessa sen määritelmistä, oletuksista ja johtopäätöksistä. (5) Kuitenkin, Sitchinin työn otti paljon vakavammin eräät salaiset organisaatiot.

Aina vuodesta 1947 lähtien amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat takaisinmallintaneet maahansyöksynyttä ET-alusta ja kommunikoineet eri ET-rotujen kanssa. (6) Kaikkein nimekkäin näistä organisaatioista liittyi salaiseen Majestic-nimiseen projektiin, jonka presidentti Truman loi salaisella vuonna 1947 allekirjoittamallaan muistiolla, jossa hän kirjoitti: ”Tässä asiaan viitataan ainoastaan nimellä Operation Majestic Twelve.” (7) Majestic alunperin koostui 12 jäsenestä, jotka olivat pääosin puolustus- ja tiedusteluyhteisöstä. Ajan mittaan salaiset organisaatio kasvoivat nopeasti johtuen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta ja laajuudesta, ja ne pysyivät julkisena salaisuutena, eikä niiden olemassaoloa ja koostumusta paljastettu suurelle yleisölle eikä useimmille vaaleilla valituille virkamiehille. (8)

Kaikkein nimekkäin salaisten organisaatioiden takaisinmallinnusprojekti liittyi ET-rotuun nimeltä ’Harmaat’, jotka ulkoisesti näyttävät Steven Spielbergin kuuluisan Close Encounters of the Third Kind -elokuvan avaruusolennoilta. Harmaiden teknologia oli paljon kehittyneempää kuin ihmisillä, ja välittömästi luotiin suunnitelmat oppia siitä ja takaisinmallintaa tätä teknologiaa. (9) Sitchinin työ kuvaa muinaisen ET-rodun, joka on varmasti herrättänyt mielenkiintoa salaisissa organisaatioissa USA:ssa ja muualla. Mahdollisuus sille, että Sitchinin kuvaamat Anunnakit olisivat saavuttaneet vielä Harmaitakin korkeamman teknologian tason, oli jotain mitä tulisi vakavasti tutkia. Varmasti jättiläiskehoissa elävä muinaisten avaruusolentojen rotu, Anunnaki, viittasi siihen, että ne olivat saavuttaneet evoluutiossaan tason, joka oli geeniongelmista kärsiviä Harmaita kehittyneempi.

Jos Anunnakien teknologiset saavutukset olisivat heidän biologisen evoluution vertaisia, silloin Anunnakien teknologia ylittäisi kaiken mitä nykyään kenelläkään avaruusolentojen teknologiaa tutkimaan ja takaisinmallintamaan perustetulla salaisella organisaatiolla on hallussaan planeetallamme. Vieläkin hämmentävämpää näille organisaatioille oli idea siitä, että kehittynyt rotu voisi joku päivä palata Maapallolle ja jälleen olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa niinkuin ne olivat muinaisessa menneisyydessä. Idea siitä, että Anunnakien kotimaailma toistuvasti palaisi aurinkokuntaamme on varmastikin saanut huomiota puhuttaessa ihmiskunnan aikalinjoista ja siitä, mitä se ihmiskunnalle merkitsee.

Eräs tapa varmistaa Sitchinin hypoteesi olisi käyttää ’kaukokatseluohjelmia’, joita on salaa käytetty 1970-luvulta lähtien useissa amerikkalaisissa valtion ja armeijan tiedusteluorganisaatioissa. (10) On todennäköistä, että nämä ja muut tiedustelutiedonkeruumenetelmät vahvistivat jotkut tai kaikki Sitchinin hypoteesit. Jos niin, silloin sillä olisi valtavia ulkopoliittisia seuraamuksia. Yhdysvaltain ja Euroopan salaisten organisaatioiden olisi epäilemättä tehtävä ykkösprioriteetti näihin eteläisen Irakin avaruusolentopaikkoihin pääsystä, jotta he voisivat mennä sinne oppimaan Anunnakien käyttämästä kehittyneestä teknologiasta. Lisäksi heitä kiinnostaisi saada tietää lisää Anunnakien kotiplaneetasta siltä varalta, että ne todellakin palaisivat aurinkokuntamme läheisyyteen lähitulevaisuudessa.

Ongelma on, että Sitchinin ensimmäisen kirjan julkaisun aikaan kylmä sota oli edelleen valloillaan ja Irak oli visusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Vuoden 11958 vasemmistovallankaappauksen jälkeen, joka syrjäytti lännen suuntaan kallellaan olevan kuninkaan, Irak kansallisti öljyteollisuutensa ja siirtyi neuvostoliittolaisten leiriin. Vuonna 1968 radikaalisosialistinen Ba’ath-puolue tuli valtaan ja tiivisti välejään Neuvostoliiton kanssa kehittäen sosialistisen järjestlemän, joka oli sekulaari ja riippuvainen Varsovan liiton maista. Moskova olisi epäilemättä saanut tietää Sitchinin työstä ja vahvistanut Sitchinin hypoteeseja mikäli ne olisivat totta. Neuvostoliitolla oli voimakas poliittinen etu näihin avaruusolentojen paikkojen käsiksipääsyssä jos ja kun ne löydettäisiin ja niistä löytyvää mitä tahansa teknologiaa otettaisiin hyötykäyttöön.

Olisi epätodennäköistä, että Irak oli tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten/eurooppalaisten salaisten järjestöjen kanssa päästääkseen ne näihin paikkoihin, ja salaisilla organisaatioilla USA:ssa ja Euroopassa oli häiritsevä poliittinen dilemma vastassaan. Jos kansainvälinen status quo pysyy, silloin jossain kohtaa Neuvostoliitto saattaisi löytää nämä avaruusolentojen paikat ja takaisinmallintaa mitä tahansa siellä olevaa teknologiaa ja näin kuroa umpeen lännen saamat kaikki edut. Lisäksi jos tämän rodun kotimaailma todellakin palaisi, silloin Neuvostoliitto olisi parhaassa paikassa vastaamaan kaikkiin tämän luomiin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Yllä esitetty skenaario huomioonottaen olisi ollut vaikeaa kuvitella, että Yhdysvaltojen ja Euroopan salaiset organisaatiot eivät olisi kehittäneet huippusalaisia ulkopoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena oli saada pääsy näille valtioille Irakin haudattuun avaruusolentoteknologiaan. Tämä saavutettaisiin ilman kylmän sodan konfliktin kärjistämistä Neuvostoliiton kanssa, joka olisi ollut tietoinen lännen tavoitteista ja vimmatusti vastustanut länsivaltojen pääsyä.

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset salaiset organisaatiot ovat ainakin toisen maailmansodan päättymisestä asti koordinoineet keskenään yhteispolitiikkaa, jolla saada pääsy ympäri planeettaa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan ja takaisinmallintaa sitä. Kaikkein nimekkäin kansainvälinen foorumi on epäilemättä Bilderberg-ryhmä, joka pitää salaisia vuosittaisia tapaamisia suljettujen ovien takana. (11) Nämä tapaamiset tarjoavat mahdollisuuksia eri länsivaltojen yritysjohtajille, poliitikoille, megiamoguleille ja sotilashenkilöille tavata ja koordinoida keskenään politiikkaa, jolla on kansainvälistä globaalia merkitystä lähtien talouspolitiikasta aina poliittisten tapahtumien vehkeilyyn, joilla saada aikaan suotuisia kansainvälisiä olosuhteita heidän eri agendoilleen. Vähemmän tunnettua on, että Bilderberg-ryhmä on ollut keskeisessä roolissa globaalin avaruusolentojen läsnäolon paljastamisen viivästyttämisessä ja avaruusolentojen ihmisasioihin puuttumisen todellisen laajuuden paljastamista yrittäneiden  henkilöiden ja organisaatioiden maineen pilaamisessa. (12)

Organisaatiot kuten Bilderberg-ryhmä ja muut salaiset ryhmittymät laativat ulkopoliittisia tavoitteita, jotka ovat ’salaisia’ siinä mielessä, että niitä ei paljasteta vaaleilla valituille edustajille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat vannoneet pysyvänsä hiljaa avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisesta politiikasta koskien pääsyä avaruusolentojen teknologiaan. Tällä tavoin on aivan oikein raportoitu, että salaiset organisaatiot ovat pitkään kyenneet vehkeilemään kansainvälisiä kriisejä, joilla saada aikaan heidän omat tavoitteensa tyydyttäviä poliittisia olosuhteita. (13)

Amerikan/Euroopan salaisten organisaatioiden salaisten ulkopoliittisten tavoitteiden menestys pääsyn saamisessa Irakin avaruusolentoperintöön ja valmistelemaan mahdollista Anunnakien paluuta perustuu kansainvälisten olosuhteiden edistämiseen, jotka mahdollistaisivat Amerikan/Euroopan saada rajoittamaton pääsy Irakiin provosoimatta Neuvostoliiton interventiota ja täysimittaista kriisiä kylmän sodan keskellä. Tapa jolla tämä voitaisiin saada aikaan on provosoida useita paikallisia kriisejä, jotka pakottaisivat Irakin vankkumattoman sekulaarin sosialistihallinnon hankkimaan sotilaallinen etu näistä kriiseistä. Lopputulemana olisi, että Irakista tulisi yhä enemmän riippuvainen länsivalloista ja se liukuisi pois Neuvostoliiton läheisyydestä, jolla olisi kädet täynnä omien alueellisten kriisiensä kanssa. Ratkaisu Yhdysvaltain/Euroopan poliittiseen dilemmaan on sponsoroida kansannousuja Irakin tärkeimmän kilpailijan ja alueellisen voimanpesän, Iranin sisällä, jotka väistämättä pakottaisivat Irakin sotilaalliseen konfliktiin sen voimakkaamman naapurin kanssa ja näin loisivat mahdollisuuksia suuremmalle Amerikan ja Euroopan vaikutusvallalle Irakista.

Tämän salaisen agendan pääfokus oli Iranin shaahin suistaminen vallasta ja korvaaminen fundamentalistisella islamilaisella regiimillä, joka saisi aikaan tuhoa ja epävarmuutta Persianlahden alueelle. Tämän radikaalin suunnitelman menestys perustui kaksiosaiseen strategiaan, jossa ensin vedettäisiin pois perinteinen Yhdysvaltain tuki Iranin shaahilta, joka piti tiukkaa otetta poliittisesta vallasta voimakkaalla salaisella palvelulla; ja toisena, lietsottaisiin islamilaista vallankumousta sallimalla johtavan maanpaossa olevan iranilaisen papin tuottaa vallankumousta kirjallisuutta Iraniin vietäväksi. Tämän kaksiosaisen strategian ensimmäisen osan mahdollisti Carterin hallinto, joka oli alkanut puhua ihmisoikeuksista tärkeänä Yhdysvaltain ulkopolitiikan periaatteena Carterin tultua valtaan tammikuussa 1977. (14) Carterin ihmisoikeusaloite asetti painetta shaahille suorittaa poliittisia reformeja, jotka heikensivät hänen tiukkaa otettaan poliittisesta vallasta ja estivät häntä käyttämästä sotilaallista voimaa pysyäkseen vallassa. Shaahin kyvyttömyys saada ajettua läpi sellaisia reformeja lepytelläkseen kasvavaa iranilaista keskiluokkaa johti poliittisen toisinajattelun nopeaan kasvuun.

Kaksiosaisen strategian toisessa osassa Ranska antoi turvapaikan lokakuussa 1978 maanpakoon joutuneelle islamilaiselle papille ajatollah Ruhollah Khomeinille, jolle annettaisiin vapaat kädet epävakauttaa aluetta ajamalla Iraniin radikaalia islamistivaltiota ja heikentää Iranin reformistien pyrkimyksiä luoda liberaalia, sekulaaria valtiota. Ranska suostui antamaan turvapaikan Khomeinille sen jälkeen, kun Irakin regiimi ajoi hänet maanpakoon Najafista, Irakista. Iran painosti Irakin hallintoa olemaan hiljaa äänekkäästä papista. Ranskan rooli oli antaa Khomeinille pääsy Ranskaan ja käyttää sitä tukikohtana, jossa tuottaa useita tulikivenkatkuisia nauhoja ja kirjoitettuja pamfletteja, joissa shaahin regiimin tuomitseminen osoittautui kriittiseksi kipinäksi, joka sytytti islamilaisen kiihkon ja heikensi edistysmielisten reformoijien pyrkimyksiä muodostaa sekulaari, liberaali hallinto shaahin alaisuuteen. (15)

Tämän salaisen kaksiosaisen strategian menestys lopulta johti shaahin regiimin romahtamiseen, joka joutui pakenemaan Iranista tammikuun 16. päivänä 1979. Edistysmielisten iranilaisten reformoijien pyrkimykset saada aikaan moderni liberaalivaltio olivat tuhoon tuomittuja Ranskan salliessa ajatollah Khomeinin palata Iraniin tänä kriittisenä aikana. Kolme päivää shaahin poistumisen jälkeen ajatollah Khomeini voitokkaasti lensi Ranskasta miljoonien ihastelevien tukijoiden keskelle Iraniin ilmoittamaan uuden hallituksen muodostamisesta ja muodollisesti Iranin vallankumouksen aloittamisesta. Iranin shaahi oli ’uhrattu’ ja liberaalit iranilaiset reformoijat ’petetty’ niin, että Yhdysvaltojen/Euroopan salaiset organisaatiot pystyivät vehkeilemään Persianlahden alueelle sarjan alueellisia kriisejä, joilla he saisivat strategisen otteen Irakista.

Iranin vallankumouksen vaikutus alueellisesti oli pahaenteinen ’sunnien’ hallitsemille alueille, jotka ympäröivät ’shiiojen’ hallitsemaa Iranin islamilaista tasavaltaa. (16) Sunnien hallinnoimalle Irakin sosialistihallinnolle (Irakin presidentti Al-Bakr joutui eroamaan heinäkuun 16. päivänä 1979 ja hänen seuraajansa oli voimakas varapresidentti Saddam Hussein) islamilainen vallankumous oli väijyvä uhka Irakin alueelliselle eheydelle ja jopa sen sosialistihallinnon eloonjäämiselle. Irak oli kaikkein kehittynein yhteiskunta arabimaailmassa, sen bruttokansantuote oli suurin henkeä kohden terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkispalveluissa. Irakin poliittista järjestelmää hallitsi sosialistiset periaatteet, mikä teki siitä erittäin sekulaarin ja edistysmielisen hallinnon alueella. Irakilla oli kuitenkin erittäin suuri shiia-populaatio maan eteläosissa (entisisten sumerian kaupunkien alueilla, joihin oli haudattu kaikki se, mitä muinaiset Anunnakit olivat jättäneet).

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Uusi Iranin islamilainen tasavalta oli suora uhka Irakin alueelliselle eheydelle, sillä se epäilemättä käyttäisi vaikutusvaltaa Irakin shiia-populaatioon, joka oli 60% koko Irakin asukkaista ja joka inhosi Irakia hallitsevia sunni-eliittejä (20%). (17) Lisäksi Iranin islamilainen valtio oli ideologinen kilpailija Irakissa olevalle Ba’ath-sosialistijärjestelmälle. Saddam Hussein vaistomaisesti ymmärsi vallankumouksellisen Iranin uhan Irakille, ja päätti toimia kun islamilainen regiimi oli edelleen lapsenkengissään ja Iranilla oli kädet täynnä sen regiimin rivien suoristamisessa. Saddamille vielä tärkeämpää oli, että Iranin armeija ja sen osaavimmat ja vanhimmat upseerit oli tuhottu vallankumouksessa joko ajamalla heidät pakoon uutta hallintoa tai Iranin uuden viranomaisten rivien siivouksella. Mahtavalla Iranin armeijalla, joka oli hetken aikaa sitten alueen kaikkein voimakkain, yhtäkkiä oli vaikeuksia löytää riittävästi koulutettuja pilotteja ja ylijäämäosia sen kehittyneille Yhdysvaltain antamille lentokoneille.

Uusi Irakin hallinto Saddam Husseinin alaisuudessa päätti hyökätä ja se teki tuhoisan iskun syyskuussa 1980 sen suurempaa ja voimakkaampaa naapuria Irania vastaan. Isku johti pitkään kahdeksanvuotiseen sotaan, joka nopeasti muuttui asemasodaksi. Länsivallat rikkaiden arabivaltojen kanssa alkoivat tukea Saddamin hallintoa teknologialla, rahalla ja salaisilla aselähetyksillä. (18) Neuvostoliitto, jolla oli kädet täynnä omien sotilasvaikeuksiensa kanssa Afganistanin islamilaista vallankumousta vastaan taistellessaan, ei kyennyt tarjoamaan riittävästi resursseja Irakille auttaakseen sen sodan kanssa. Iranin ja Irakin välisen sodan loppu vuonna 1988 oli melkein yhtäkkinen ja nopea muutos globaalissa poliittisessa ilmapiirissä. Varsovan liittoon kuuluneet itäblokin maat alkoivat romahtaa ja mahtava Neuvostoliitto oli myös sen hajoamisensa alkuvaiheissa 15 riippumattomaksi tasavallaksi. Moskovan nopeasti menettäessä globaalia vaikutusvaltaa, länsivallat saivat Irakissa paremman aseman. Tämä oli erityisen totta Saksan ja Ranskan tapauksessa, jotka molemmat olivat tärkeässä roolissa Irakin suorassa rahoittamisessa ja auttamisessa sen pitkän sodan aikana. Ranskalla oli suora rooli Osirakin ydinvoimalaitosten rakentamisessa, jotka israelilaiset pommittivat vuonna 1981. Irak ei enää kyennyt luottamaan Ranskan ja Saksan apuun, jotta se olisi voinut kuroa umpeen Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset.

Ranska, Saksa ja Neuvostovenäjä olisivat myös auttaneet Irakia rakentamaan hienostuneen tunneli- ja bunkkeriverkoston, jota Irakin johto käytti. Nämä rakentelut tehtiin pian Saddamin valtaantulon jälkeen ja niitä on motivoinut sekä Iranin ohjusiskun uhka että Saddamin tietoisuus Irakin muinaisesta avaruusolentoperinnöstä, joka on suurin osa haudattuna maan alla, joka on Saddamin avain hänen suureellisiin suunnitelmiinsa alueen hallitsemiseksi. (19) On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa näiden maanalaisten rakennelmien rakentamista ympäri Irakia todisteet Irakin maanalaisista avaruusolentojen sivilisaatioista löydettiin ensi kerran. Näiden avaruusolentojen varojen monimutkainen tutkimus- ja takaisinmallinnusprosessi oli alkanut. Näitä alkuvaiheen ponnisteluja kuitenkin on haitannut Iranin ja Irakin välinen sota, näiden teknologioiden kehittynyt luonne ja Irakin pyrkimykset saada mahdollisimman paljon myönnytyksiä neuvostoliittolaisilta/venäläisiltä ja eurooppalaisilta tutkia ja hyödyntää tätä teknologiaa. On syytä painottaa, että maat, jotka aktiivisesti avustivat Irakia tässä rakennusprosessissa, ovat niitä jotka kaikkein eniten vaativat diplomaattista ratkaisua kriisiin: Venäjä, Ranska ja Saksa.

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Huolimatta Irakille antamastaan hiljaisesta tuesta Irakin ja Iranin välisessä sodassa, Yhdysvalloilla oli selvä altavastaajan asema eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden puhuttaessa pääsyn saamisesta Irakin muinaiseen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkaan, joilla on pitkät historiansa Irakin sosialistihallinnon avustamisessa. Irakin sosialistinen järjestelmä, sen ihmisoikeusrikkomusten historia, Saddamin brutaalit säännöt, joihin kuului kilpailijoiden salamurhaaminen ja kemiallisten aseiden käyttäminen Irakin kurdivähemmistöä vastaan, Irakin vahvat siteet Neuvostoliittoon ja vahva Israelin valtion vastustus tekivät Yhdysvaltain muodollisesta lähentymisestä Irakin hallinnon kanssa vaikeaa. Yhdysvaltain kongressi, kuten useimmat vaaleilla valittujen edustajien instituutiot, eivät yksinkertaisesti tienneet amerikkalaisen ulkopolitiikan tarpeesta tehdä yhteistyötä Saddamin hallinnon kanssa, jotta he olisivat päässeet hyödyntämään Irakin avaruusolentovaroja. Kongressi olisi estänyt kaikki pyrkimykset avoimesti auttaa despoottisen hallitsijan johtamaa brutaalia valtiota. Tämä tarkoitti, että USA:n salaiset organisaatiot joutuivat ’vehkeilemään’ kansainvälisiä tapahtumia tavoilla, jotka tyydyttäisivät salaisen tavoitteen saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Presidentti Bushin alaisuudessa Irak ja Kuwait ajautuivat diplomaattiseen kriisiin Kuwaitin öljyn ylituotannosta vuonna 1991. Kuwaitin ylituotanto tarkoitti, että maailman öljyn hinnat laskivat ja Irakin öljyntuotanto ei riittäisi tuottamaan tarvittavaa kassavirtaa Irakille aloittaa vaikea jälleenrakennusprosessi sen hintavan Irania vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämä johti siihen, että Irakista tuli riippuvaisempi länsivalloista ja salaisista organisaatioista, mistä Saddam ei olisi pitänyt, ottaen huomioon hänen varmuutensa siitä, että rahoituksellinen riippumattomuus antaisi hänelle maksimaalisen neuvotteluvoiman niistä, joiden hän antaisi tulla maahan hyödyntämään avaruusolentoresursseja hänen maillaan. Vieläkin kiusallisempaa Saddam Husseinin regiimille oli se, että Kuwait vaati takaisinmaksua sotalainoista, jotka se oli antanut Irakille kahdeksanvuotisen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana. Saddamille tämä oli äärimmäinen loukkaus, kun otetaan huomioon että Irakin sota oli suoraan hyödyttänyt Kuwaitia ja muita sunnivaltaisia maita Persianlahdella. Mitä Saddamiin tulee, Kuwaitin olisi pitänyt osoittaa enemmän kiitollisuutta Irakin tekemistä uhrauksista rahallisten ja ihmisresurssien muodossa sen näännyttävässä sodassa Irania vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että Kuwait olisi lähtenyt sellaiseen riskaabeliin politiikkaan sen voimakkaamman naapurin kanssa, ellei se olisi saanut vakuutusta sen pääsponsori Britannualta, että Kuwaitia ei hylättäisi konfliktissa Irakin kanssa.

Irakin pitkään kestänyt kauna Britanniaa kohtaan sen Kuwaitin sponsoroimisesta ulottuu vuoteen 1899, jolloin Britannia otti Kuwaitin ”suojelukseensa”. Ongelma oli, että Kuwait oli silloin osa Irakin Basra-aluetta, jota romahtava ottomaanien imperiumi hallinnoi. Kun Irak itsenäistyi vuonna 1932, Basra oli juuri itsenäistyneen maan tärkein satama, ja Kuwait ei siihen enää kuulunut. Joten Irak tunsi, että siltä oli huijattu sekä meriyhteys että vauraus, jonka Kuwaitin alue tarjoaa. Tämä Britannian politiikka oli niin vastenmielinen Irakin poliittiselle eliitille, että itsenäistymisestä lähtien Irakin johtajat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Kuwaitin itsenäisyyttä ja jatkaneet peräänkuuluttamista sen liittämisestä Irakiin. Irakin poliittisen eliitin silmissä Kuwaitin öljyntuotannon kasvattaminen, sotalainojen takaisinmaksun vaatiminen ja sen kyseenalainen poliittinen historia saivat Kuwaitin toimimaan riskaabelilla ja vihamielisellä tavalla.

Pakottaessaan muutosta Kuwaitin ’vihamieliseen’ politiikkaan Irak päätti ottaa käyttöön brinkmanship-politiikan ja kutsui koolle suuren armeijan sen Kuwaitin rajalle. Tässä kriittisessä kohdassa, jossa Irak ilmaisi sen mahdollisesti miehittävän Kuwaitin jos se ei muuttaisi politiikkaansa, Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs April Glaspie teki ilmeisen ’kriittisen virheen’. Neuvoessaan Irakia Yhdysvaltain näkemyksestä tilanteeseen, hän sanoi seuraavaa:

”Meillä ei ole mielipidettä arabien välisistä konflikteista … kuten kiistastanne Kuwaitin kanssa. Ulkoministeri [James] Baker on määrännyt minut korostamaan ohjetta … että Kuwait ei ole yhteydessä Amerikkaan.” (20)

Kun otetaan huomioon Irakin historialliset suhteet Kuwaitiin, Saddam Husseinin henkilökohtainen ’riskinottamisen’ psykologia sekä Kuwaitin johdon vihamieliset kannat, Saddamin on voitu hyvin tulkita pitävän tätä vihreänä valona miehittämiselle. April Glaspie sai asianmukaisesti ’sapiskaa’ hänen ’kriittisestä virheestään’. (21) Mitä jos kuitenkin tämä senioridiplomaatin traaginen virhe ei ollutkaan virhe? Mitä jos ministeri Bakerin käsky olikin tarjota Saddamille uskomus siitä, että Yhdysvallat katsoisi vierestä, kun hän miehittäisi Kuwaitin ja lopulta pakottaisi diplomaattiratkaisun joihinkin Irakin historiallisiin epäkohtiin Kuwaitin kanssa. Saddam on hyvin voinut tulkita sellaisen politiikan Yhdysvaltain keinoksi mielistellä hänen hallintoaan saadakseen pääsyn Irakin strategisiin resursseihin ja löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam on hyvin voinut pitää tätä quid pro quona, jolla sallittaisiin Yhdysvaltain saada enemmän vaikutusvaltaa Irakissa ja pääsy piilotettuun/löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam luontaisena riskinottajana on hyvin saattanut tulla Yhdysvaltain virkamiesten hienovaraisten signaalien huijaamaksi ja uskoa, että hänen regiiminsä hyötyisi hyökkäyksestä.

Presidentti Bush oli entinen CIA:n johtaja ja täten tietoinen ja myös todennäköinen jäsen Yhdysvaltalaisissa salaisissa organisaatioissa, jotka on perustettu takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa. On epäilemättä niin, että ministeri Baker presidentti Bushin läheisenä ystävänä ja entisenä esikuntapäällikkönä olisi myös ollut tietoinen Yhdysvaltain tarpeesta päästä Irakiin takaisinmallintamaan mitä avaruusolentojen teknologiaa siellä sitten olikin. Bushin hallinnon keskeiset hahmot olivat todennäköisesti tietoisia Anunnakien paluun aikalinjoista. Kuwaitin konflikti oli ideaalinen mahdollisuus houkutella Saddam ottamaan sotilasmiehityksen riski, jotta saataisiin aikaan haluttu Yhdysvaltain väliintulo, joka johtaisi Yhdysvaltain suurempaan pääsyyn ja kontrolliin avaruusolentojen teknologian sijaintipaikoista Irakissa. Näin yhdysvaltalaiset salaiset organisaatiot, jotka halusivat rajattoman pääsyn länsivalloille Irakiin, vehkeilivät Irakin ja Kuwaitin yllä vaanivan poliittisen kriisin, joka sai Saddamin ottamaan riskin miehittää Kuwait.

Vaikka sellainen ’ensimmäiseen’ Persianlahden sotaan vuonna 1991 johtanut kansainvälisten tapahtumien salaliittojen vehkeily onkin epäilemättä kyseenalaista, se on erittäin johdonmukainen sen tavan kanssa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa on systemaattisesti siivottu kansan silmistä globaalisti. Avaruusolentojen läsnäolon medialle ja poliitikoille paljastamatta jättämisen politiikka on mahdollistanut salaisten organisaatioiden kontrolloida massamediaa manipuloimalla todisteita, uhkailemalla toimittajia UFOjen tutkimisesta ja varmistaa päätoimittajien ja median omistajien tietojen sensurointi. (22) Samoilla salaisilla organisaatioilla, jotka ovat vastuussa tästä globaalista paljastamattomuuden politiikasta, on valta vehkeillä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia, joilla saadaan aikaan suotuisia poliittisia lopputulemia. Tämä kyky suurelta osin johtuu siitä, että viranomaiset näissä salaisissa organisaatioissa lähinnä nimitään, ei valita vaaleilla. Tämä antaa heille suuren vapauden muotoilla ja toteuttaa julkishallinnon politiikkaa ilman valvontaa ja vastuuvelvollisuutta, toisin kuin vaaleilla valitut viranhaltijat. Lisäksi salaiset organisaatiot operoivat paljon pidemmällä aikavälillä kuin vaaleilla valitut edustajat, jotka tyypillisesti toimivat lyhyiden vaalikausien sykleissä, mikä on tärkeä ehdollistamistekijä ulkopoliittisia tavoitteita laadittaessa. Tiivistettynä, kansainvälisten tapahtumien järjestäminen tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuuluu hyvin niiden valmiuksien, resurssien, vastuuvelvollisuuden ja valvonnan puutteen sekä pitkien aikasyklien piiriin, jotka ovat luonteenomaisia salaisten valtionorganisaatioiden poliittiselle päätöksentekoympäristölle.

Mahdollisuus sille, että Irakissa on piilotettua avaruusolentojen teknologiaa, joka on paljon kehittyneempää kuin mitä me olemme kyenneet vuodesta 1947 eteenpäin takaisinmallintamaan, olisi tehnyt rajoittamattoman pääsyn saamisesta Irakiin kriittisen poliittisen tavoitteen amerikkalaisille salaisille organisaatioille. Tilanne olisi kärjistynyt entisestään mikäli olisi vahvistettu, että Anunnakien kotimaailma pian palaisi Maapallon lähettyville aurinkokuntaan. Tällaisten avaruusolentojen teknologian paikkojen olemassaolo ja sijainti, jonka irakilaiset todennäköisimmin ovat löytäneet 1980-luvulla heidän maanalaisten rakennusprojektiensa seurauksena, olisi myös mahdollisesti sellaisten valtioiden tiedossa, jotka ovat pitkään tarjonneet teknistä tukea Irakille: Venäjä, Ranska ja Saksa. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot olivat täten suhteellisessa altavastaajan asemassa suhteessa heidän eurooppalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihin puhuttaessa pääsystä avaruusolentojen teknologiaan. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat vehkeilleet ensimmäisen Persianlahden sodan tarjotakseen Yhdysvalloille heidän haluamansa pääsyn.

Tämän johdosta Hussein lähti sotaan Kuwaitia vastaan elokuussa 1990, ja toisin kuin Glaspien toimittama viesti antaa ymmärtää, hän sai selville, että Yhdysvallat vakaasti vastustivat Irakin hyökkäystä ja eivät suostuneet mihinkään kompromissiin Kuwaitin alueellisesta koskemattomuudesta. Pitkittyneessä diplomaattisessa keskustelussa Irakin vetäytymisen varmistamiseksi Bushin ensimmäinen hallinto sulki pois kaikki myönnytykset Irakille. Tämä tarkoitti, että venäläinen diplomatia, jota motivoi tietoisuus siitä, että sota varmastikin pienentäisi Venäjän vaikutusvaltaa Irakissa ja sen suhteellista etua saada pääsy avaruusolentojen teknologiaan ja päästä takaisinmallintamaan sitä, tulisi lopulta epäonnistumaan. Bushin hallinnon epäonnistuminen minkään kasvoja pelastavan kompromissin tukemisessa varmisti, että Kuwaitin ’vapauttaminen’ olisi täysimittainen sota. Yhdysvallat johti kansainvälistä sotilasinterventiota, joka alkoi tammikuussa 1991 ja se johti Irakin poisajoon Kuwaitista ja siihen, että Yhdysvallat sai ensikertaa strategisen jalansijan Irakissa useiden YK:n turvallisuusneuvoston päätelauselmien antaessa amerikkalaisten läsnäololle legitimiteettiä.

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Valitettavaa ensimmäisen Bushin hallinnon salaisille politiikkatavoitteille oli, että se ei kyennyt saamaan väkipakolla aikaan hallinnon vaihtoa Irakissa. Tämä tarkoitti amerikkalaisten salaisten organisaatioiden olevan nyt strategisesti sidottuja puhuttaessa pääsystä hyödyntämään Saddamin hallinnon kontrollissa olevaa avaruusolentojen teknologiaa. Yhdysvalloilla ei ollut kansainvälistä auktoriteettia väkivalloin vaihtaa Saddamin hallintoa ja Saddam epäilemättä tunsi tulleensa Yhdysvaltain pettämäksi. Hänen saatettiin odottaa toimivan tämän jälkeen yhtä enemmän yhteistyössä Venäjän ja Euroopan salaisten organisaatiodien kanssa avaruusolentojen teknologian hyödyntämisessä ja näin aiheuttaa amerikkalaisille turhautumista. Salaiset eurooppalaiset ryhmät yhdessä Venäjän kumppaneidensa kanssa olivat vahvemmassa strategisessa asemassa amerikkalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihinsa nähden saamassa pääsyä Irakissa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan. Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä kaikki pääsy.

Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä pääsyn alueelle. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla oli kehittynein takaisinmallinnusohjelma koko planeetalla ja oli nopeasti kehittelemässä ylivoimaa maailman ainoana supervaltana, tämä oli skenaario, joka häiritsi kovasti amerikkalaisviranomaisia, jotka olivat tietoisia Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian mahdollisista implikaatioista globaalin valtatasapainon muuttamisessa. Samaan aikaan Euroopan/Venäjän salaiset ryhmät olivat huolissaan amerikkalaisten mahdollisesta teknologisen ylivoiman ja globaalin ylivallan keskittymisestä jos se saisi pääsyn Irakin avaruusolentoteknologiaan.

Toinen este amerikkalaisten salaisten organisaatioiden suunnitelmalle saada pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan oli presidentti Bill Clintonin yllätysvoitto vuonna 1992. Toisin kuin ensimmäinen Bush, Clinton ei ollut etuoikeutettu saamaan informaatiota salaisista ohjelmista, joissa käsiteltiin avaruusolentojen teknologiaa. (23) On olemassa viitteitä siitä, että aina Kennedyn hallinnosta lähtien on ollut käytössä menettelytapa, että ei paljasteta kaikkia tietoja takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta istuvalle presidentille, koska tämä uhkaa avaruusolentojen paljastamattomuuskäytäntöä sekä amerikkalaisten salaisten organisaatioiden nauttimaa valvonnan puutetta. (24) Entisenä CIA:n johtajana presidentti Bush sai tietoonsa tämän informaation jo ennen presidenttiyttään. Clinton varhain urallaan esitti kiinnostusta avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan, mikä uhkasi salaisten organisaatioiden paljastamattomuuspolitiikkaa ja heidän poliittista agendaansa saada täysi pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Ennustettavasti tänä Clintonin hallinnon aikana tapahtui vain vähän rajoittamattoman pääsyn saamiseksi Irakin avaruusolentoperintöön.

Nuoremman Bushin hallinnon vaalivoitto tarkoitti, että amerikkalaisten salaisten järjestöjen agenda saada pääsy Irakin avaruusolentoperintöön voisi jatkua. Monet entiset viranomaiset ensimmäisestä Bushin hallituksesta ja aiemmista republikaanihallituksista tukivat regiimin vaihtamista Irakissa, ja heidät nimitettiin uuteen hallitukseen. Heidän puolustusministeriön kytköksistään johtuen melkein kaikki heistä olivat tietoisia salaisista toimista avaruusolentoteknologian takaisinmallintamiseksi sekä todellisesta syystä, joka motivoi regiimin vaihtamista Irakissa. Näihin viranomaisiin kuului puolustusministeri Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, varaulkoministeri Richard Armitage, Richard Perle, Pentagonille neuvoja antavan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, ja viimeisenä varapresidentti Richard Cheney, joka oli puolustusministeri ensimmäisessä Bushin hallituksessa. (25) Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut tarjosivat keinon Bushin hallinnolle saada tuki hävittää globaali terrorismi kaikkialla, jossa sitä esiintyi. Kun Bushin hallinto kykeni esittämään uskottavan casen siitä, että Irak tuki globaalia terrorismia ja että se oli salannut joukkotuhoaseita, mikä oli uhka Yhdysvalloille, se kykeni saamaan tarvittavan julkisen tuen Irakiin hyökkäämiselle.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Irakia vastaan käytävän ennaltaehkäisevän sodan varusteluaikana sattui useita tapahtumia, jotka viittasivat siihenm että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat konfliktissa amerikkalaisia vastaan. Saksa oli ensimmäinen maa, joka julkisesti asettui ennaltaehkäisevää sotaa vastaan, huolimatta asetarkastusprosessista, joka oli käynnissä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 annon jälkeen marraskuun 8. päivänä 2002. Saksan ’äärimmäinen kanta’ teki Ranskalle ja myöhemmin Venäjälle mahdolliseksi ottaa lievempi kanta, jossa peräänkuulutettiin aseellista interventiota vain, jos Irak ei noudattaisi päätöslauselmaa 1441. Ranska ja Venäjä käytännössä tekivät tyhjäksi Yhdysvaltain toimet saada aikaan uusi päätöslauselma, jossa peräänkuulutettaisiin sotilaallista interventiota Irakiin poistamaan kaikki massatuhoaseet. Jos diplomaattiset peliliikkeet liittyivät pelkästään massatuhoaseisiin, silloin olisi reilua sanoa, että Yhdysvallat käyttäytyi sotaisalla ja imperialistisella tavalla vaatimmalla, että YK:n turvallisuusneuvoston lisäpäätökset saisivat jotain merkittävää aikaan asetarkastusprosessissa. Kuitenkin, koska länsimaiden tunkeutumista Irakiin on jo pitkään motivoinut pääsyn saaminen Irakin avaruusolentoteknologiaan, Ranskan, Venäjän ja Saksan diplomaattinen käyttäytyminen tulee ymmärtää tässä kontekstissa.

Monet ovat pitäneet Ranskan, Saksan ja Venäjän trion diplomaattista vastustusta Yhdysvaltain ennaltaehkäisevälle Irakin sodalle maailmanyhteisön yksimielisenä vastustuksena tarpeettomalle sodalle, joka tuhoaisi Persianlahden alueen ja saisi aikaan lisää terrorismia Lähi-Itään ja muualle. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että näitä maita salaa motivoi tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan olisi uhka, kun amerikkalaiset salaiset järjestöt kasvattaisivat jo ennestään suurta valtaansa ja salaisia takaisinmallinnusohjelmiaan. Amerrikkalaisten teknologinen menestys avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa on varmastikin vähemmän teknisesti kehittyneiden ja rahoitusta saavien partneri/kilpailijoiden huolena Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa. Lisäksi Saksan saama pääsy teknologiaan Irakissa antaisi heille jotain käsitystä tämän teknologian kyvykkyyksistä ja auttaisi tasapainottamaan amerikkalaisten teknologista etumatkaa. Vieläkin tärkeämpänä, eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot kykenivät työskentelemään Saddam Husseinin regiimin asettamien rajoitteiden piirissä saadakseen ennakkokäsityksen tämän teknologian kyvykkyyksistä. Ennaltaehkäisevä sota, joka johti Irakin ajautumiseen yksinomaisesti Yhdysvaltojen ja Britannian haltuun, oli jotain mitä eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot eivät tukeneet, kun otetaan huomioon lisämahdollisuudet, jotka se antaisi amerikkalaisille kasvattaa teknologista etumatkaansa ja globaalia ylivaltaa. Eurooppaa ahdisti kovin jo valmiiksi dominantin Amerikan kasvu vieläkin voimakkaammaksi hankkimalla kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa.

On erittäin todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat ’julkisesti signaloineet’ amerikkalaisille kollegoilleen, että Irakin yksipuolinen valloittaminen ei olisi hyväksyttävää. Avaruussukkula Columbian tuhoutuminen helmikuun 1. päivänä oli todennäköisesti seurausta salaisesta kamppailusta siitä kenellä olisi p  ääsy ja kontrolli Irakin avaruusolentoperinnöstä. (26) Columbian sukkulaturmaa tutkineen systeemivika-analyytikko Larry Parkin NASAlle tekemässä raportissa hän väittää, että turman aiheutti skalaarinen sähkömagneettinen energia mesosfäärissä, joka iski sukkulaan sen palatessa Maahan. (27) Parkin raportti vihjaa mahdollisuudesta käyttää ’skalaariaseita’ Columbian tuhoamiseen. Sellaiset aseet käyttävät innovatiivisia sähkömagneettisen energian muotoja, jotka eläköityneen Yhdysvaltain armeijan everstin ja tieteilijä Thomas Beardenin mukaan olivat käytössä myös Challenger-avaruussukkulan tuhoamisessa ja muissa USA:n ’ilmailuonnettomuuksissa’ viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin näitä skalaariaseita on käytetty ja kehitetty. (28)

Toinen kyseenalainen tapahtuma oli, kun NEAT-komeetta ohitti Aurinkomme helmikuun 18.-20. päivinä 2002, mikä tuotti satelliittikuviin ’silmän’ muotoisen kuvion melkein samoihin aikoihin kun maailmanlaajuiset Irakin sotaa vastaan pidetyt mielenosoitukset. (29) Ottaen huomioon ’Horuksen silmän’ symbolismin kuvissa, tämä voi olla julkista kommunikaatiota, jota on tuottanut joko Euroopan salaiset järjestöt ja/tai avaruusolennot, jotka varoittavat amerikkalaisia yksipuolisesta Irakiin hyökkäämisestä. (30)

Maaliskuun 5. päivänä alkoi esiintyä epätavallista seismistä aktiviteettiä planeetallamme. (31) Vaikka näiden seismisten anomalioiden vakavuudesta ja syntymekanismista onkin ollut paljon spekulaatioita, kannattaa kuitenkin tutkia ovatko nämä anomaliat saanut aikaan kehittynyt aseteknologia, jota joko kokeiltiin tai käytettiin laajalti planeetalla. Planeetallamme seismistä aktiviteettiam tulivuoria ja vakavia sään ääri-ilmiöitä aikaansaavien kehittyneiden aseiden olemassaolo tunnustettiin puolustusministeri William Cohenin puheessa vuonna 1997, jolloin hän keskusteli globaalin terrorismin uhasta: ”Muut [terroristit] suorittavat jopa ekologistyylistä terrorismia, jossa he voivat muuttaa sääolosuhteita, aiheuttaa maanjäristyksiä ja aktivoida tulivuoria etäältä sähkömagneettisia aaltoja käyttäen…” (32) Cohenin puheesta ei keskusteltu laajemmin ja se on poistettu puolustusministeriön keskusarkistoista (toim. huom. löytyy kuitenkin internetistä edelleen), mikä viittaisi siihen, että sellaisen teknologian käyttö ja kehittäminen on erittäin salaista edelleen. Useassa kirjassa ja tutkielmassa, jossa puhutaan ’skalaariaseista’, jotka kykenevät Cohenin kuvaamiin vaikutuksiin, Tom Beardon esittää, että entinen Neuvostoliitto ja muut valtiot ovat kehitelleet sellaista teknologiaa vuosikymmenten ajan. (33) Hän tarjoaa laajaa näyttöä siitä, että vimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana esiintyneet seismiset ja sään ääri-ilmiöt ovat usein aiheutuneet skalaariaseiden käytöstä. (34) Beardon uskoo, että sellaista teknologiaa saatetaan hyvin käyttää tulevassa Irakin sodassa urbaaneihin populaatiokeskuksiin. (35)

Jos anomaalinen seisminen aktiviteetti helmikuun 5. päivän jälkeen aiheutui skalaariaseiden käytöstä, silloin on hyvin todennäköistä, että salaisten ryhmien kesken käydään salaista sotaa Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian kontrollista. On todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot ovat aktiivisia tällaisessa sodassa, jota käytetään häiritsemään amerikkalaisten toimia ottaa Irakin avaruusolentoperintö täysin itselleen haltuun. Jos salaista sotaa todella käydään, silloin on todennäköistä, että ennen uuteen sopimukseen pääsyä Irakin avaruusolentoteknologian kontrollista salaisten organisaatioiden välillä jatkuu tiukka kamppailu, joka pidetään salassa kansalta. Ottaen huomioon ’eksoottisten’ aseiden voiman, joita salaisilla ryhmillä on käytössään, tämä tarkoittaa, että planeetta on astumassa erittäin vaaralliseen aikaan. Niin kauan kuin näiden ryhmien välillä on erimielisyyksiä ja amerikkalaiset jatkavat omaa vallankäyttöään planeetalla, ei-amerikkalaisten salaisten ryhmien taholta on odotettavissa voimakasta vastustusta.

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Irakin kriisin diplomaattiratkaisun epäonnistuminen on tuonut mukanaan intensiivisen konfliktin amerikkalaisten salaisten organisaatioiden ja heidän eurooppalaisten ja venäläisten sisarorganisaatioiden välillä. On näyttöä siitä, että voimakkaita eksoottisia aseita, kuten skalaarisähkömagneettiaseita, on käytetty ympäri planeettaa varoittamaan amerikkalaisia toimien överiksi vetämisestä ja ’rohkaisemaan’ diplomaattiratkaisua nykyiseen kriisiin Irakin avaruusolentoperinnöstä. Kiristyneiden välien  ja Yhdysvaltojen Irakin hyökkäyksen aiheuttaman epävarmuuden kontekstissa voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset tulevien vaarallisten aikojen varalle.

  • Täysi julkinen paljastus avaruusolentojen läsnäolosta ihmisten keskellä ja eri avaruusolentojen rotujen historiallisesta roolista heidän kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa.
  • Täysi paljastus kaikesta astronomisesta datasta, joka vahvistaa onko aurinkokunnassamme olemassa kymmenes planeetta, jonka kiertorata on arviolta 3600 vuotta.
  • Välitön täysi paljastus takaisinmallinnetusta tai avaruusolentoihin perustuvasta teknologiasta, joka on tällä hetkellä salaisten organisaatioiden hallussa.
  • YK:n mandaatti sodanjälkeisen Irakin hallinnoinnille, jotta varmistetaan suurten pelureiden välinen yhteistyö ja konsensus siitä, miten Irakin avaruusolentoperintöä käytetään hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
  • Salaisten organisaatioiden nimittämien virkamiesten tulee olla täysin tilivelvollisia tekemisistään ja käytännöistään heidän oman maansa kansalliselle lainsäädännölle ja/tai valtion toimeenpanevalle haaralle.
  • Vaaditaan amerikkalaisten salaisten järjestöjen toimeenpanevaa ja/tai kongressin valvontaa, jotta nämä organiisaatiot operoivat ohjeistuksen mukaan, joka on yhdenmukainen perustuslain proseduurien ja yhteiskunnan arvojen kanssa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa Bushin hallinto vaikuttaa pyrkivän yksimieliseen ulkopoliittiseen linjavetoon, jota tukee pieni joukko lojaaleja liittolaisia, globaalille konfliktille on korostunut todennäköisyys, kun otetaan huomioon amerikkalaisten salaisten organisaatioiden uhka heidän saadessaan strategisen edun eurooppalaisista/venäläisistä kilpakumppaneista. Jos ennustukset siitä, että Sitchinin kuvaaman kehittyneen avaruusolentojen rodun kotimaailma on saapumassa pian pitävät paikkansa, (36) tämä voi auttaa selittämään kärjistyneen konfliktin amerikkalaisten ja eurooppalaisten/venäläisten salaisten organisaatioiden välillä. Kaikki salaiset ryhmät saattavat tavoitella parasta asemaa kisassa avaruusolentojen teknologiasta ja tiedosta, jota saatetaan vaatia tulevassa kohtaamisessa avaruusolentojen kanssa, joka määrittää ihmiskunnnan tulevaisuuden. Amerikkalaisten johtama Irakin invaasio on vuosikymmenten ajan kestäneen salaisen politiikan menestys, jonka tarkoitus on ollut saada Yhdysvalloille pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Amerikkalaisten voiton hinta on Euroopan ahdinko siitä mitä Yhdysvallat aikoo tehdä strategisella edullaan, joka sillä pian on sen saadessa pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

 


Lähdeviitteet

1. Nimekäs presidentti Bushin kriitikko oli Yhdysvaltain senaatin vähemmistöjohtaja, senaattori Tom Daschle, joka sanoi pistävänä vastauksena, että hän oli ”surullinen siitä, että presidentti oli epäonnistunut niin pahoin diplomatiassa, että me joudumme nyt sotaan.” CNN:n raportti Daschlen kommenteista: http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/03/18/sprj.irq.daschle.gop/index.html. Sitä vastoin Henry Kissinger kuvasi Ranskan ja Saksan vastustusta uuden päätöslauselman tukemisessa, joka olisi asettanut virallisen määräajan sille, että Irak noudattaa täysimääräisesti nykyisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ”vakavimmaksi kriisiksi” Atlantin liiton historiassa. Kts. Henry Kissinger, ”The Atlantic Alliance in its Gravest Crisis,” helmikuu 9, 2003, http://globalresearch.ca/articles/STA303A.html

2. Johdanto eksopolitiikkaan, kts. Michael E. Salla, ”Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Tutkimus #1, Exopolitics.org, tammikuu 20, 2003. http://www.exopolitics.org/Study-Paper1.htm

3. Zecharia Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976)

4. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

5. Kritiikkiä Sitchinin käännöksistä, kts. Michael S. Heiser, ”Sitchin’s Mesopotamian Rocket Ships: How to Ignore Ancient Mesopotamian Dictionaries”, http://www.facadenovel.com/sitchinsrockets.htm

6. Informaatiota salaisten organisaatioiden takaisinmallinnustoimista puolustusministeriön piirissä, kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997). Kuvaus eri valtion virastojen mukanaolosta näissä pyrkimyksissä, kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

7. ”President Truman to Secretary of Defense James Forrestal,” 24. syyskuuta 1947 http://www.majesticdocuments.com/documents/pre1948.html

8. Asiakirjatodisteita monista näistä organisaatioista:  http://www.majesticdocuments.com/ . Yksityiskohtainen analyysi amerikkalaisorganisaatioista, kts. Richard Boylan, ”The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

9. Yksityiskohtainen analyysi takaisinmallinnusprojekteista, kts. Philip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

10. Yksityiskohtainen läpikäynti kaukokatselun tiedustelupotentiaalista, kts. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

11. Kuvaus Bilderberg-ryhmästä, kts. Armen Victorian, ”The Bilderberg Group – The Invisible Power House,” Nexus Magazine, 3:1 (Dec ’95-Jan ’96). http://www.nexusmagazine.com/articles/Bilderbergers.html

12. Bilderberg-ryhmän fokuksesta avaruusolentokysymykseen liittyen, kts. Richard Boylan, ”Bilderberg Council’s Internal Struggle over UFO Disclosure,” http://www.drboylan.com/bldrbg2.html

13. Kts. Jim Marrs, Rule By Secrecy (Harper Collins, 2000).

14. Kuvaus siitä miten ihmisoikeuksissa päästiin uuteen vaiheeseen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

15. Kuvaus Ayatollah Khomeinin toiminnasta Ranskassa ja sen vaikutuksista Shaahin regiimiin, kts. Mohsen M. Milani, The Making of Iran’s Islamic Revolution. (Westview Press, 1988).

16. Shiiat ja sunnit ovat eri mieltä siitä, kuka on profeetta Muhammedin legitiimi seuraaja, heidän välinsä on historiallisesti olleet vaikeat.

17. Verkkoanalyysi tekijöistä, jotka vaikuttivat Irakin päätökseen hyökätä Iraniin, kts. Federation of American Scientists – Military Analysis Network, ”Iran-Iraq War (1980-1988)”: http://www.fas.org/man/dod-101/ops/war/iran-iraq.htm

18. Kuvaus Yhdysvaltain tuesta Irakille sen sodan aikana, kts. Bruce W. Jentleson, With Friends Like These: Reagan, Bush, and Saddam 1982-1990 ( W.W. Norton & Company, October 1994). Läpikäynti länsivaltioiden tuesta, kts. Kathleen Knox, ”Iraq: Relations With The West Haven’t Always Been Contentious,” Radio Free Europe, maaliskuu 12, 2003: http://www.rferl.org/nca/features/2003/03/12032003160413.asp

19. William Henry kuvaa Saddamin kiinnostusta Irakin muinaiseen avaruusolentoperintöön kirjassaan Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Hänen pääteesinsä tiivistävä artikkeli, ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X” on hänen kotisivuillaan http://www.williamhenry.net.

20. Haastattelun koko puhtaaksikirjoitus: http://www.whatreallyhappened.com/ARTICLE5/april.html

21. Kuvaus Glaspien ’rangaistuksesta’, kts. Andrew I. Killgore, ”Special Report: Tales of the Foreign Service: In Defense of April Glaspie,” Washington Report on Middle East Affairs (August 2002) 49 http://www.wrmea.com/archives/august2002/0208049.html

22. Lisäkeskustelua siitä miten media vääristää UFO/ET-läsnäolosta uutisointia, kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation; 2001).

23. Todisteita siitä, että presidentti Clinton ei ollut täysin saanut tietoa avaruusolentojen läsnäolosta tai niiden läsnäoloon vastaamaan perustetuista eri amerikkalaisista salaisista organisaatioista, kts. Steven Greer, ”Who Are the Controllers?” CSETI Newsletter, 3:1 (May 1994): http://www.cseti.org/position/greer/who.htm. Katso myös Presidential UFOn tiedot koskien Clintonin tietoja avaruusolennoista: http://www.presidentialufo.8m.com/clinton.htm

24. Keskustelua näkemyksestä, että presidentti Kennedy aikoi paljastaa tietoja avaruusolennoista ja että tämä seikka oli yhtenä tekijänä hänen salamurhassaan ja sai aikaan hänen jälkeensä tulleen paljastamattomuuskäytännön, kts. Milton William Cooper, Behold a A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Verkkosivu: http://www.williamcooper.com/william.htm.

25. Neokonservatiiviajattelijoiden noususta ja heidän Irak-mielipiteistään, kts. Steven Weisman, ”Pre-emption: Idea With a Lineage Whose Time Has Come,” New York Times; maaliskuu 22, 2003. http://www.nytimes.com/2003/03/23/international/worldspecial/23PREE.html

26. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

27. Marshall Masters, ”Failure Analyst Identifies Cause of Columbia Disaster,” YOWUSA.com, March 24, 2003. http://www.yowusa.com/Archive/March2003/scalar1/scalar1.htm

28. Kts. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 paper available online at: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm.

29. Grafiikkaa silmästä: http://www.exopolitics.org/Eye-Horus.htm

30. Lisäkeskustelua, kts. ”The ’Eye of Horus’ – A Celestial Warning Against War in Iraq?”, Eksopoliittinen kommentti #4, Exopolitics.org ( 03/09/03) http://www.exopolitics.org/Why-Neat.htm

31. Seismisistä anomalioista ja niiden mahdollisista juurisyistät: http://www.godlikeproductions.com/bbs/message.php?message=12344&mpage=1&topic=3 Esimerkki seismisistä tallenteista tältä ajalta: http://wrightworld.net/other2.htm

32. Lainaus William S. Cohenilta, ”Q&A at the Conference on Terrorism, Weapons of Mass Destruction, and U.S. Strategy – University of Georgia, Athens.DoD News Briefing. Apr. 28, 1997.

33. Thomas Bearden, Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin, 2nd ed., Cheniere Press, 2001. Lisää Beardenista: http://www.cheniere.org/

34. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 saatavilla verkossa: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm

35. Kirjeenvaihdossa Bearden puhuu mahdollisesta terrori-iskusta käyttäen skalaariaseita http://www.cheniere.org/correspondence/021203.htm. Lisää skalaariaseiden käytöstä Irakissa, kts. Bill Morgan, ”Iraq: World’s First Scalar War?” saatavilla verkossa http://216.247.92.101/pub/bearden/iraq.htm

36. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood pitää verkkosivua, jossa puhutaan salahallituksen tiedon salaamisesta koskien Nibirua, http://www.planetx2003.com/index.html

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Avaruusolennot Vatikaanissa ja Heinrich Ludwigin ahdinko

1920-luvulla neuvostoliittolainen arkkitehti, joka rakasti okkultismia ja muinaisia kieliä, pääsi tiettävästi käsiksi Vatikaanin salaisiin arkistoihin ja löysi sieltä uskomattomia tietoja muinaisista muukalaisista maan päällä…

Heinrich Mavrikievich Ludwig (1893-1973) oli hyvin epätavallinen mies, jolla oli monenlaisia kiinnostuksen kohteita: hän oli ajattelija, keksijä, insinööri-arkkitehti, antiikin kielten tutkija ja 1920-luvun venäläisen avantgarden teoreetikko.

Hän syntyi Puolassa, mutta vallankumouksen jälkeen hän muutti Moskovaan ja ryhtyi jopa kommunistiksi. Hän teki kovasti töitä ja nousi arkkitehtuuri-instituutin johtajaksi.

Vuonna 1938 häntä kutsuttiin epätavallisen maailmankatsomuksensa vuoksi neuvostovastaiseksi, hänet karkotettiin leireille ja kuntoutettiin vasta Stalinin kuoleman jälkeen. Sen jälkeen Ludwig harjoitti pääasiassa opetusta ja muinaisten kuvakirjoitusten purkamista.

Heinrich Mavrikievich Ludwig (1893-1973)

Heinrich Mavrikievich Ludwig (1893-1973)

Tähän epätavalliseen henkilöön liittyy outo legenda, josta ei ole mitään todellista näyttöä ja joka on kuitenkin edelleen hyvin suosittu salaliittopiireissä.

Toisen maailmansodan aikana Heinrich Ludwigin kerrotaan osallistuneen leirin sotilaallisten laitteiden kehittämiseen ja tehneen arkkitehtonisia piirustuksia erityisistä sotilastukikohdista rämealueilla. Ennen pidätystään hänellä oli kuitenkin jossain vaiheessa pääsy ulkomaille, erityisesti Vatikaaniin, jossa hän sai työskennellä salaisissa arkistoissa.

Keskitytäänpä hieman näihin arkistoihin. Sanotaan, että Vatikaanin salaiset arkistot (Archivum Secretum Apostolicum Vaticanum) sijaitsevat vankityrmissä, jotka ovat noin 53 mailin pituisia ja näyttävät enemmänkin oudolta labyrintiltä, jossa on hyllyjä. Täältä löytyy valtava määrä muinaisia käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin 700-luvulta.

Paavi Paavali V rakennutti arkiston vuonna 1612, ja se on todellakin valtava tiedon aarreaitta, jossa paavin kirjeenvaihdon ja valtionarkistojen lisäksi säilytetään lukemattomia historiallisia asiakirjoja eri maista.

Kaikkia niitä säilytetään huolellisesti halutun lämpötilan ja kosteuden ylläpitämiseksi, ja näihin arkistoihin pääsee vain Vatikaanin virallisessa kirjastossa sijaitsevien salakäytävien kautta. Ja tietenkin kaikki nämä käytävät ovat tiukasti vartioituja.

Vatican Archives

Näihin arkistoihin eivät monet pääse. He voivat päästää pätevän tunnustetun tiedemiehen tai tutkimushistorioitsijan, jonka Pyhä istuin tarkistaa ensin perusteellisesti, ja tämän tarkastuksen prosessi voi viivästyä vuosia. Harrastelijahistorioitsijoita, toimittajia, opiskelijoita tai kaikenlaisia kirjoituspöytätutkijoita ei koskaan päästetä sinne.

Mutta vaikka pääsisitkin näihin arkistoihin, et silti pysty katsomaan kaikkea haluamaasi. Asiakirjojen valikoima on myös tiukasti rajoitettu: enintään kolme asiakirjaa per käynti ja vain, jos asiakirjan julkaisusta on kulunut yli 75 vuotta.

Siksi vaikuttaa epätodennäköiseltä, että jossain 1920-luvulla kommunistisen maan tiedemies olisi päässyt näihin salaisiin arkistoihin. Hän ei vain päässyt sisään, vaan hän sai tutkia paljon enemmän asiakirjoja kuin virallisesti sallittiin. Itse asiassa Heinrich Ludwig oli oletettavasti vapaa tarkastelemaan lähes kaikkea, mitä arkistoissa oli. Ja hän teki niin.

Ludwig oli koko ikänsä ollut hyvin kiinnostunut okkulttisesta tiedosta, ja jossain vaiheessa hän törmäsi keskiaikaisiin alkemiaa käsitteleviin käsikirjoituksiin, joiden joukosta hän löysi merkintöjä UFOista ja muinaisista avaruusolennoista. Ludwigin mukaan näissä teksteissä kerrottiin, että muiden planeettojen asukkaat vierailivat Maapallolla tuhansia vuosia sitten ja onnistuivat vaikuttamaan joihinkin ihmiskunnan sivilisaatioihin, kuten egyptiläisiin, mayoihin ja muinaiseen Mesopotamiaan.

Henry Mavrikievich kertoi meille tulipylväästä, jostakin katastrofista, joka tuhosi muinaisen sivilisaation, ja näytti meille kuvia Babylonin linnoituksen muureista, jotka hirvittävä lämpötila sulatti puolentoista metrin korkeuteen. Hän luuli sen olleen ydinräjähdys. Mutta mistä muualta se olisi voinut tulla kuin uskomattomasta Atlantiksesta?

Ja mistä itse sumerilaiset tulivat?!

Tämä kysymys, ehkä tärkein, kiinnosti häntä suunnattomasti…

Näiden ihmisten historia on kuin kirja, josta kaikki ensimmäiset sivut on revitty pois. Sumerilaisten puhe ei ollut samanlaista kuin ympäröivien heimojen murre. Ei tiedetä, milloin ja mistä he tulivat Mesopotamiaan. Mutta jo 4. vuosituhannen puolivälissä eaa. heidän kanssaan tapahtui äkillinen ja uskomaton muutos. He oppivat yhtäkkiä rakentamaan kaupunkeja ja ympäröimään ne vahvoilla muureilla, laskemaan kastelukanavia ja luomaan maailman ensimmäiset monimutkaiset kastelujärjestelmät.

He keksivät pyörän ja asensivat sen vaakasuoraan ja tekivät siitä savenvalajan pyörän. Yksi hämmästyttävimmistä saavutuksista oli kuitenkin kirjoituksen keksiminen 4.-3. vuosituhannen vaihteessa eaa. Aluksi sumerilainen kirjoitus oli kuvakirjoitusta, eli yksittäisiä esineitä kuvattiin piirroksina…. Vanhimmat tällaisella kirjoitusasulla kirjoitetut tekstit ovat peräisin noin vuodelta 3200 eaa.

Arkeologit kaivoivat esiin kokonaisia kirjastoja – kymmeniä tuhansia savisivuja, joita he oppivat lukemaan uudelleen vasta 1800-luvulla. Uskonto synnytti Sumerin ensimmäisen runouden — ihmeellisiä teoksia jumalten urotöistä, hymnejä ja tarinoita sankareista. Tutkijat ovat tehneet näistä muinaisista teksteistä käännöksiä.

Kirjoittaminen auttoi kehittämään monimutkaisia rituaaleja ja muutti ihmisten uskomukset opetusjärjestelmäksi. Sumerin valtakunnan korvasi Assyro-Babylonian valtakunta. Sitten tämän suuren valtion valloittivat persialaiset…

Ja aina seuraavan valloituksen jälkeen Mesopotamian uskonto muuttui jotenkin. Kauan ennen Aleksanteri Suuren saapumista Babylon kaatui kokonaan ja hautasi muinaiset uskomukset mukanaan. Mutta silloinkaan kaikki ei kadonnut muistista! Juutalaisuus ja myöhemmin kristinusko ja islam lainasivat sumerilaisilta ja babylonialaisilta taruja vedenpaisumuksesta, babylonialaisesta Pandemoniumista… On kerätty paljon todisteita siitä, että näiden uskontojen alkuperä on uskomuksissa, jotka ovat peräisin Tigris- ja Eufrat-jokien väliseltä tasangolta…

Ludwig uskoi erityisesti, että myös kristinuskon enkelikuvat ovat peräisin etruskikulttuurista. Paljon myöhemmin saatiin tieteellisiä todisteita siitä, että jotkin protoslaavilaiset heimot todella olivat tekemisissä etruskien kanssa. Luultavasti ajatukset ovat ilmassa. Loppujen lopuksi hän ilmaisi meille ensimmäisen kerran hypoteesinsa kauan ennen näiden uusien tietojen ilmestymistä…

Pyramideista puhuessaan hän sanoi, että nykyihmiset eivät ymmärrä niiden esoteerista merkitystä. Hän näki ne eräänlaisina energia-”koneina”, jotka tiettyjen rituaalisten manipulaatioiden avulla tuottavat energia-informaatiovaihtoa kosmisen mielen kanssa…

Pope Vatican

Mitään näistä ei saanut poistaa Vatikaanin arkistoista, mutta Ludwigilla oli tiettävästi kamera mukanaan ja hän onnistui ottamaan kuvia joistakin asiakirjoista, ja niitä asiakirjoja, joita hän ei pystynyt valokuvaamaan, hän yritti visuaalisesti painaa mieleen ja opetella tekstit ulkoa.

Myöhemmin hän kertoi tämän kaiken oppilailleen Neuvosto-Venäjällä, ja sanotaan, että tämä oli tärkein syy siihen, että hänet pidätettiin ja karkotettiin leireille. Siksi Heinrich Ludwig halusi vielä vuonna 1954 tapahtuneen kuntoutumisensa jälkeenkin vaieta Vatikaanin arkistoista, ja vasta vähän ennen kuolemaansa vuonna 1973 hän väitetysti kertoi näistä asioista eräälle henkilölle, josta tuli tämän legendan lähde.

Heinrich Ludwigin persoona on nykyäänkin lähes unohdettu historiassa, hänestä on kirjoitettu vain vähän eikä hänestä ole Wikipedia-artikkelia. Suurin aineisto hänestä julkaistiin edellä mainitussa Top Secret -lehdessä vuonna 2011. Sen jälkeen Ludwig on mainittu vain joissakin blogeissa ja lähes paranormaalin suuntaisissa artikkeleissa.

Valitettavasti häntä ei ole mahdollista kuulustella, mutta saamiimme tärkeisiin tietoihin pitäisi kuulua se, että Vatikaanissa on tärkeitä asiakirjoja avaruusolennoista, ja meidän pitäisi harkita pääsyä niihin käsiksi, jos tämä aihe todella kiinnostaa.

 

Artikkelin julkaissut ufoac.com


Neuvostoliittolainen arkkitehti ja restauroija Ludwig Heinrich Mavrikievich kuoli tasan 50 vuotta sitten. Viime vuosina hänen nimensä on tullut tunnetuksi länsimaissa, sillä ”hän oli yksi Stalinin puhdistusten kohteeksi joutuneista ihmisistä, ja hänet tapettiin hänen avaruusolentoja koskevan tietämyksensä vuoksi; häntä syytettiin virallisesti Vatikaanin vakoojaksi, mutta vuonna 2011 venäläinen Top Secret -lehti väitti, että hänen työnsä Vatikaanissa oli sellaisten käsikirjoitusten tutkiminen, jotka viittasivat muinaisiin avaruusolentokontakteihin”. Tässä mielessä hänen nimensä tuli tunnetuksi History Channelin suositun dokumentti-tv-sarjan ”Ancient Aliens”, jakson ”Russia’s Secret Files”, ansiosta.

Elokuva väitti: ”Häntä syytettiin Vatikaanin vakoojaksi siksi, että 1920-luvulla hän vieraili nuorena arkkitehtiopiskelijana Vatikaanissa, jossa hän pääsi tutustumaan salaiseen kirjastoon. Tuosta kirjastosta hän löysi käsikirjoituksia, joissa kuvattiin muun muassa maan ulkopuolisia sivilisaatioita. Tohtori Genrikh Ludvig löysi useita käsikirjoituksia, jotka viittaavat siihen, että Egyptissä, Israelissa ja Mesopotamiassa oli ollut historiallisia maan ulkopuolisia yhteyksiä muinaisiin sivilisaatioihin. Nämä käsikirjoitukset, joissa puhuttiin esimerkiksi pyramideista ja kuvattiin niitä energiakoneiksi.” Elokuva jatkoi rohkealla yrityksellä samaistaa venäläinen kosmismi muinaisten astronauttien kanssa.

Image/photo

Kaikki nämä tiedot Heinrich Ludwigin yhteyksistä Vatikaanin arkistoihin ja ulkomaalaisiin perustuvat yhteen ainoaan venäjänkieliseen lähteeseen — venäläisessä sanomalehdessä Sovershenno Sekretno (”Top Secret / Huippusalainen”) julkaistuun artikkeliin ”Professori Ludwigin maailmat”, jonka on kirjoittanut toimittaja Vladimir Kucharyants, joka, kuten hän itse väittää, tunsi Ludwigin henkilökohtaisesti ollessaan opiskelijana instituutissa. Artikkelissa selitetään episodi, jossa neuvostoliittolainen arkkitehti pääsi Vatikaanin arkistoihin, näin:

“Hän, joka tutki etruskien kieltä ja tulkitsi heidän kieltään, oli erittäin kiinnostunut Vatikaanin kirjastossa olevista asiakirjoista. Hänen ”Herodotoksen matkallaan” Rooma oli yksi tärkeimmistä kohteista. Vatikaanissa hän pyysi lupaa kardinaalilta, kirjaston hoitajalta. Yhtenä perusteluna hän mainitsi kauhean italialaisen kirosanan, joka rienasi Neitsyt Mariaa… Kardinaali, joka raivostui, halusi heittää hänet ulos, mutta kun Ludwig alkoi hätäisesti paljastaa hänelle näiden sanojen etymologiaa ja esoteerista merkitystä (ja se on hyvin erilainen, lähes pyhä etruskien kielessä), pyhä isä oli niin vaikuttunut hänen tietämyksestään, että hän ei vain päästänyt häntä holviin, vaan antoi hänelle myös luvan valokuvata tarvittavia asiakirjoja.”

Tämän anekdoottisen episodin lisäksi artikkelissa väitetään myös muita ristiriitaisia elämäkerrallisia yksityiskohtia, kuten:

“Minua pahoinpideltiin raa’asti kuulusteluissa ja vaadittiin tunnustamaan fantastisia järjettömyyksiä: Olin VKP(b):n jäsenenä samanaikaisesti 15 vuoden ajan amerikkalaisen, saksalaisen, puolalaisen, turkkilaisen ja vatikaanilaisen vastavakoilun palveluksessa ja kävin kauppaa Neuvostoliiton työläisten ja talonpoikien verellä. Valmistelin Nikolajevin viljanostimen pommitusta (en ole koskaan käynyt Nikolajevissa). Järjesteli suurimman salamurhayrityksen räjäyttämällä kaikki Neuvostoliiton leipäjonot. Hän oli Neuvostoliiton fasistisen järjestön puheenjohtaja…”.

Minun on sanottava erityinen sana yhdestä hienovaraisesta tempusta tutkintamenetelmässä. Kun olin jälleen kerran kieltäytynyt todistamasta, tutkija avasi oven Lefortovon vankilan tutkintatilojen käytävälle ja nyökkäsi jollekin.

Lähistöllä naista pahoinpideltiin raa’asti.

– ”Tunnistatko sen?” Tutkija oli vahingoniloinen.
Minusta tuli varovainen, eksyin ahdistuneeseen spekulointiin.

– ”Senkin roisto, paskiainen, fasisti! Et sääli omaa vaimoasi! Ja me hakkaamme häntä vain sinun takiasi…”

En ole koskaan ennen kuullut vaimoni huutavan noin! Kun nainen kaatui tajuttomaksi, hän päästi voihkauksen, sitten huusin:

– ”Lopeta! Allekirjoitan kaiken, kunhan et lyö vaimoani.”

Tutkijan sanelemana allekirjoitin herjaavan todistuksen itseäni vastaan…”.

Myöhemmin hän sai selville, ettei hänen vaimoaan kidutettu. Hänen puoluetyöntekijävaimonsa asui yhä onnellisena heidän suuressa, viihtyisässä asunnossaan Tverskaja-kadulla.
Hän oli kirjoittanut ilmiannon miehestään.”

Tässä tapauksessa kyseessä on Kucharyantsin mukaan katkelma käsikirjoituksesta, jonka professorin leski itse toimitti toimittajalle. Toisessa lähteessä, A.V. Trubetskoin muistelmateoksessa ”Löytämättömiä polkuja”, mainitaan toinen arkkitehti Ludwigiin liittyvä episodi:

“Siellä oli melko kuuluisa arkkitehti Heinrich Ludwig, iäkäs, harmaahiuksinen mies, jolla oli pusikkokulmakarvat (sellainen mies, joka yleensä polttaa piippua ollessaan ulkona). Tunsin hänet hyvin. Ludwig kertoi minulle, että hän oli osallistunut Neuvostoliiton palatsin suunnittelukilpailuun, ja hänen suunnitelmansa oli ollut esillä ja julkaistu. Leirillä Ludwigille tehtiin tyräleikkaus ja hänen napansa leikattiin pois. Leikattu vitsaili myöhemmin, että vain Aatamilla, koska hän ei ollut naisen synnyttämä, ei ollut napaa.”

Joidenkin luotettavampien lähteiden mukaan Ludwig oli ennen pakkotoimia seuraavissa tehtävissä: ”Neuvostoliiton terveydenhuollon kansankomissariaatin (1934-1935) ja kevyen teollisuuden kansankomissariaatin (1935-1937) arkkitehtuurityöpajojen päällikkö, professori MIIT:ssä, MISI:ssä, MVTU:ssa, sotateknillisessä akatemiassa, MArhI:n johtaja (1936-1937), Kremlin, Ostankinon ja Arkangelin kartanoiden, Pyhän Vasilinuksen kirkon, Kolminaisuus-Sergiuksen Lavran restaurointitöiden johtaja. Hän on toteuttanut yli 200 suurta hanketta.”

Häntä pidetään yhtenä venäläisen arkkitehtonisen avantgarden aktiivisimmista hahmoista. Taidehistorioitsija Selim Omarovitš Khan-Magomedovin sanoin hän ”syntetisoi taiteilijan ja insinöörin”. Sanotaan, että hän matkusti Turkkiin Turkin kansakunnan perustajan Atatürkin henkilökohtaisesta kutsusta, joka päätti muuttaa Ankaran kasvot, ja tapasi hänet toistuvasti. Ludwig loi designin Neuvostoliiton Turkissa sijaitsevalle suurlähetystölle, vuosi sen jälkeen, kun nuori Turkin tasavalta oli perustettu. Hän laati myös Santo Domingossa sijaitsevan Kristoffer Kolumbuksen muistomerkin ja Moskovassa sijaitsevan neuvostopalatsin kilpailusuunnitelmat.Image/photo

Taiteilija Vjatšeslav Lenkov esitti tämän lausuman sanomalehti Russki Vestnik -lehdessä Neuvostoliiton palatsin toteutumattomasta hankkeesta:

“Kun Stalin lopulta ennen sotaa nousi valtaan, hän kutsui asiantuntijan paikalle ja pyysi häntä osoittamaan tieteellisesti, että tätä valtavaa palatsia Kristuksen Vapahtajan katedraalin paikalle oli teknisesti mahdotonta rakentaa. Kyseessä oli professori Ludwig Heinrich Mavrikievich. Myöhemmin häntä muistutettiin tästä muistiosta ja karkotettiin Siperiaan saksalaisen alkuperänsä vuoksi, ja leirillä hänen luunsa murskattiin — ikään kuin niistä olisi tehty krusifiksi. Sitten hän pystyi tuskin kävelemään, mutta hän palasi takaisin ja opetti meillä.”

Sillä välin Volgan vankityöleirillä Ludwig työskenteli arkkitehtina Volgostroin NKVD:n teknisellä osastolla. Myöhemmin hän toimi rakennustöiden johtajana, teknologina MGB:n laitoksessa nro 1 Jaroslavlissa ja Karagandan alueella sijaitsevan Spasskin kaupungin leirin pääarkkitehtina. On huomattava, että hän työskenteli arkkitehtina Rybinskissä Rybinskin vesivoimalaitoksen rakentamisen aikana muinaisen kauppa- ja uskonnollisen keskuksen, Mologan kaupungin, tulvimisen aikana.

Seuraavana vuonna Stalinin kuoleman jälkeen Heinrich Ludwig vapautettiin leireiltä (hänet oli tuomittu vakoilusta RSFSR:n rikoslain 58-6-1 pykälän nojalla), ja pari vuotta myöhemmin hänet kuntoutettiin. Karkotuksen jälkeen hän opetti, oli Neuvostoliiton rakennus- ja arkkitehtuurialan akatemian jäsen, toimitti lehtiä ”Architecture in the USSR” ja ”Architecture Abroad” ja oli Illinoisin (USA) arkeologian instituutin kunniajäsen.

Heinrich Ludwigin elämäkerran monista katkelmista on vaikea päätellä, mikä on luotettavaa tietoa ja mikä ei: oliko hän lahjakas arkkitehti, jonka neuvostojärjestelmä tuomitsi viattomasti vakoilusta, vai oliko hän Neuvostoliiton ja kansainvälisten salaseurojen ”suuri arkkitehti”, jonka elämäkerta oli keksitty ja mytologisoitu ja joka oli Nikolai Aleksandrovitsh Morozovin (uuden ajanlaskun teorian esi-isä ja arkkitehti, Zarya Peterburgan loosin kunnianarvoisa mestari) kaltainen. Joka tapauksessa Ludwigia yhdisti avaruuteen paitsi ”Sovershenno Sekretno” -lehden hypoteettiset muinaiset avaruusolennot, myös läheinen yhteistyö venäläisen kosmismin edustajan Aleksandr Tšiževskin kanssa, joka elinaikanaan erotettiin useista johtavista asemista tieteellisten tutkimustulosten väärentämisen vuoksi. Ludwig kirjoitti ensimmäisen arvostelun yhdestä Tšizhevskin viimeisestä käsikirjoituksesta ”Maailmankaikkeuden rannalla — K.E. Tsiolkovskin muistelmia”, jonka katkelma laitettiin postuumisti ilmestyneen painoksen kanteen.

Image/photo

“Missään muualla ei K.E. Tsiolkovskin persoonallisuutta ihmisenä esitetä niin selvästi ja selkeästi kuin tässä kirjassa… K.E. Tsiolkovskia käsittelevässä kirjallisuudessa ei ole mitään voimakkaampaa… Professori A.L. Chizhevskyn, nerokkaan tiedemiehen silminnäkijän ja ystävän, teosta pitäisi kutsua klassikoksi….
Professori G.M. Ludwig”

 

Artikkelin julkaissut zlaxyi.wordpress.com

Upseerin väite: Avaruusolentoja on olemassa ja he ovat tekemisissä ihmisten kanssa

Yhdysvaltain armeijan entinen eversti on tehnyt pomminvarman ilmoituksen, jonka mukaan avaruusolennot ovat todellisia ja ovat sekaantuneet ihmisten asioihin. Ulkopoliittisen tutkimuslaitoksen Karl Nell teki hämmästyttävän paljastuksen SALT iConnections -konferenssissa pidetyssä suorassa chatissa ja totesi: ”Viimeinen tehtäväni oli olla osana UAP-toimikuntaa.”

Hän väitti rohkeasti: ”Ei-ihmisäly on siis olemassa, ja se on ollut vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa. Tämä ei ole uutta, ja se on ollut käynnissä, ja valtiolla on vaaleilla valitsemattomia ihmisiä, jotka ovat tietoisia siitä.”

Kun häneltä kysyttiin, kuinka varma hän on lausunnostaan, hän vakuutti varmuudella, että ”ei epäilystäkään”. Hän tarkensi: ”Hyvin korkean tason ihmiset, joilla on pääsy tietoihin, ovat nyt tulleet esiin ja sanoneet saman asian. Ihmiset, joilla on mahdollisuus tietää, kertovat saman asian”, Daily Star kertoo.

”Miksi tämän pitäisi olla niin yllättävää? Galaksissa on miljardeja tähtiä.” Entinen sotilas valotti myös sitä, miksi maailman johtajat eivät ole kertoneet asiasta, ja hänen syynsä on varsin hyytävä. Hän sanoi: ”Siihen on kuusi perussyytä. Kansallinen turvallisuus. Suunnitelman puute. Mahdollinen yhteiskunnallinen häiriö. Mahdollisuus ei-julkiseen sopimukseen. Väärinkäytökset ja niiden peittely. Organisaation perimmäinen jääräpäisyys.

”Kansallinen turvallisuus menee kaikkien muiden edelle. Vastuuntuntoinen johtaja olisi vastuuton, jos hän astuisi esiin ilman suunnitelmaa. Kaikki tarkkaavaiset ymmärtävät, että UFOt ovat todellisia, eivätkä ne ole meidän taikka vastustajamme . Pentagon on jo sanonut sen. Kenkä on jo pudonnut.

”Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö. Se vaikuttaa muihin maihin, ei vain Yhdysvaltoihin. Järjestäytyneellä uskonnolla on sanansa sanottavana. Tämä on koko planeetan ongelma.”

Tapahtuma, jossa hän puhui, liittyi itse asiassa rahoitukseen, joten hänen oli pakko luetella pätevyytensä väitteensä tueksi huoneessa, joka oli täynnä ihmisiä, joilla ei ollut yhteyksiä avaruusolentojen maailmaan. Hän sanoi: ”Työskentelin avaruusvoimissa, komensin satelliittimaa-asemaa, jolla oli suora yhteys esikuntaan. Vietin aikaa Wright Pattersonissa, armeija lähetti minut strategisten tutkimusten maisteriksi, päädyin Bell Labsiin. Jäin armeijaan ja komensin joka tasolla prikaatiin asti. Päädyin Army Future’s Commandiin ja UAP-työryhmään.”

 

Artikkelin julkaissut Irish Star

Kanadan valtion kiinnostus UFOja kohtaan 2021-2024

kirjoittanut Keith Basterfield

Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa taustatietoa Kanadan hallituksen kiinnostuksesta tai kiinnostuksen puutteesta UAP:tä kohtaan vuosina 2021-2024.

Helmikuu 2021

Kanadalaisen CTV-televisiokanavan uutisjaoston CTV Newsin 18. toukokuuta 2022 julkaistussa artikkelissa kerrottiin, että konservatiivisen kansanedustajan Larry Maguiren toimiston mukaan sekä Maguire että toinen konservatiivinen kansanedustaja saivat 16. helmikuuta 2021 briiffauksen Luis Elizondolta.

Elizondoa siteerataan kyseisessä artikkelissa:

”Herra Maguire on täysin oikeassa huolestuneisuudessaan, koska hän tietää, että tällaisia raportteja tapahtuu… Mielestäni on tullut aika käydä avointa ja rehellistä vuoropuhelua tästä aiheesta ilman pelkoa kostosta, ilman leimautumista ja siihen liittyviä tabuja.”

Toukokuu 2021

Toimittaja Tristin Hopperin 10. toukokuuta 2022 julkaisemassa artikkelissa kerrottiin, että CTV Newsille oli hankittu asiaankuuluvia UAP:n asiakirjoja Access to Information Act -lain (tiedonsaantioikeuslaki), joka on Kanadan vastine Yhdysvaltain tiedonvälityksen vapautta koskevalle laille, avulla. Yksi näistä asiakirjoista oli 19. toukokuuta 2021 päivätty sähköpostiviesti silloisen puolustusministerin Harjit Sajjanin esikuntapäälliköltä George Youngilta, joka pyysi ministeriä saamaan tiedotuksen UAP:sta. Se kuului kokonaisuudessaan seuraavasti:

 

”Hyvää iltapäivää,

En odota olevani yksin huomatessani viimeaikaisten kommenttien lisääntymisen koskien UFOja kansainvälisessä mediassa, erityisesti USA:ssa.

UFOt ovat olleet entisen presidentti Obaman kommenttien keskipisteessä sekä kongressissa että avoimessa mediassa, joka sanoi saaneensa briiffausta UFOista. Huomautan myös tässä artikkelissa, että:

”Vuoden 2021 verovuoden tiedusteluvaltuutuslain komiteakommenttia koskevassa osassa määrättiin, että Yhdysvaltain tiedusteluvirastojen on luovutettava kongressille tunnistamattomia ilmailmiöitä koskevat salaamattomat raportit tämän vuoden kesäkuuhun mennessä.”

Tulisi odottaa, että välitön tietojen julkaiseminen USA:ssa tulee tuomaan pinnalle useita kysymyksiä sekä kotimaan asioista että puolustusasioihin liittyen, todennnäköisesti, kun otetaan huomioon Pentagonin keskeinen asema USA:ssa tulevassa raportissa.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen odotetaan toimittavan ensi kuussa kongressille raportin ”tunnistamattomista ilmailmiöistä”, mikä herättää uutta kiinnostusta ja spekulaatioita siitä, miten hallitus on käsitellyt salaperäisten lentävien esineiden havaintoja — ja onko niille olemassa mitään maallista selitystä. Kansallisen tiedustelupalvelun johtajan ja puolustusministerin laatiman salassapitämättömän raportin tarkoituksena on julkistaa, mitä Pentagon tietää tunnistamattomista lentävistä esineistä ja mitä tietoja tällaisista tapaamisista on analysoitu.

Tätä odotellessa on mielestäni järkevää pyytää ministeri Sajjanilta kattavaa briiffausta Kanadan näkökulmasta tähän asiaan. Toisin sanoen raportti kaikista CAF:n/DND:n tekemistä tutkimuksista, kaikista viime vuosina ilmoitetuista havainnoista, kaikista historiallisista tiedoista, jotka saattavat olla arkistoituna, yhteyksistä muiden hallitusten kanssa tässä asiassa ja kaikista muista asiaan liittyvistä tiedoista, jotka saattavat olla olennaisia. Toisin sanoen, käyttäkää mahdollisimman laajaa linssiä ja kertokaa meille kaikista Kanadan näkökulmista asiaan. Tarvitsemme tämän hyvin nopeasti, kun otetaan huomioon raportin julkaisemiselle Yhdysvalloissa asetettu aikataulu.”

Toinen 20. toukokuuta 2021 päivätty sähköpostiviesti everstiluutnantti Kris M Reevesiltä, maanpuolustusministerin sijaisen johtavalta sotilasneuvonantajalta, jonka tehtävänä oli valmistella tiedotusmateriaalia.

 

Tiedotusaineisto valmisteltiin, ja tiedotustilaisuus järjestettiin kesäkuussa 2021, tarkkaa päivämäärää ei tiedetä. Saatu FOI-aineisto sisälsi viisi tiedotusdiaa, jotka ovat seuraavat:

 

 

 

 

Lokakuu 2021

Edellä mainitussa 18. toukokuuta 2022 julkaistussa artikkelissa todettiin myös, että oli järjestetty kaksi muuta tiedotustilaisuutta, tällä kertaa yhdysvaltalaisen organisaation toimesta.

1. Lokakuun 20. päivänä 2021 pidetty tiedotustilaisuus liberaalipuolueen parlamentin jäsenelle, jonka järjestivät UAP-tutkimuksen tieteellisen koalition (Scientific Coalition for UAP Studies) jäsenet. Näihin jäseniin kuuluivat Robert Powell sekä Chris Mellon.

2. 28. tammikuuta 2022. Esittelijöitä ei ilmoitettu.

Konservatiivien kansanedustaja Larry Maguire

Parlamentin jäsen Larry Maguire kirjoitti hiljattain, 13. toukokuuta 2022, mielipidekirjoituksen otsikolla ”UAP:t ovat todellisia, ja Kanadan pitäisi ottaa ne vakavasti”. Kirjoituksessa todettiin seuraavaa:

 

”…on aika vaatia hallitukseltamme toimia. Lisäksi niiden on aika toimia avoimesti ja läpinäkyvästi tiedeyhteisön kanssa… Viime vuonna tapasin Elizondon saadakseni lisätietoja UAP:sta ja ymmärtääkseni asiaa paremmin. Vaikka en päässytkään käsiksi salaisiin tietoihin, se oli hyvä tilaisuus esittää joitakin syvällisiä kysymyksiä… Kun tiedämme kaiken tämän, kaksi loogisinta kysymystä, jotka meidän pitäisi esittää Kanadassa, ovat seuraavat: Mitä tietoja Kanadan hallituksella on hallussaan, ja mitä se tekee niillä?” ja:

”On olemassa dokumentoitua näyttöä siitä, missä DND raportoi omat sisäiset UAP-tietonsa, mukaan lukien NORADille Winnipegissä, Manitobassa sijaitsevan 1. Kanadan ilmavoimien divisioonan tai North Bayssä, Ontariossa sijaitsevan 21. ilmailun ohjaus- ja varoituslaivueen kautta.” ”DND:n sisäiset UAP-tiedot on dokumentoitu. Tätä ei ole koskaan tuotu parlamentin tai maanpuolustusvaliokunnan tietoon.”

18. toukokuuta 2022 julkaistu artikkeli lisää:

”Ontarion NDP:n kansanedustaja Matthew Green on samaa mieltä ja sanoo, ettei Kanadalla ole mitään menetettävää UAP:n tutkimisessa. Greenin sanotaan sanoneen:

”Jos Yhdysvalloista saadut lausunnot antavat yleisölle käsityksen siitä, miten vakavasti he suhtautuvat asiaan, minusta meidän kannattaisi seurata samaa linjaa… Jos he järjestävät tällaisia julkisia kuulemistilaisuuksia, voin vain kuvitella, mitä he tietävät jo yksityisesti.”

Chris Rutkowski

Twitter-käyttäjä Steve T.E. ilmoitti minulle, että CTV:n raportista oli olemassa aikaisempi, 6. toukokuuta 2022 julkaistu versio. Kanadalaisen tiedekirjailijan ja Manitoban yliopiston viestinnän ammattilaisen Chris Rutkowskin, mainitaan tässä aiemmassa artikkelissa toimittavan ”…materiaalia ministerin tiedotustilaisuuteen ‘siviilineuvonantajana’ ja että hän sai viimeksi virallisia UFO-tietoja alkuvuodesta 2021”.

Suoraan Chris Rutkowskilta saamassani viestissä todettiin: ”Vielä yksi asia: Maguire ei mainitse, että myös kanadalainen UAP:n tutkija antoi hänelle tietoja. Sama, joka oli merkitty Sajjanin tiedotustilaisuudessa.”” Tämä oli itse asiassa Rutkowski itse. Rutkowski antoi myös linkin Winnepegfreepress.com-sivuston 21. toukokuuta 2022 julkaistuun artikkeliin otsikolla ”Disdain, Confusion around official’s handling of UFO reports”, jonka Rutkowski tarkisti. Siinä käsitellään kanadalaisen historioitsijan Matthew Hayesin työtä, joka kirjoitti aiheesta väitöskirjan. Tämä työ on nyt saatavilla kirjana, joka julkaistiin 15. toukokuuta 2022 ja jonka nimi on ”Search for the Unknown: Canada’s UFO Files and the Rise of Conspiracy Theory”.

Rutkowski huomautti myös, että hän oli saanut ja julkaissut hallituksen raportteja vuosikymmeniä ja että CDN:n puolustusministerille annetussa tiedotustilaisuudessa viitattiin häneen henkilökohtaisesti, ja tiedotustilaisuuden diojen muokkaamattomassa versiossa oli jopa hänen valokuvansa.

Kanadan ilmavoimien tuntemattomien torjunta

Kanadan TV-uutisissa 3. marraskuuta 2022 kerrottiin Kanadan ilmavoimien suihkukoneista, jotka oli lähetetty pysäyttämään tuntemattomia.

Helmikuu 2022

Marraskuun 16. päivän kanadalaisessa TV-uutislähetyksessä paljastettiin, että 22. helmikuuta 2022 ”Pentagonin ufotyöryhmän jäsenet tiedottivat Kanadan sotilasviranomaisille”.

Tiedotustilaisuutta johti Yhdysvaltain kansallisen tiedustelupalvelun johtajan toimiston ilmailun kansallinen tiedustelupäällikkö, ja siihen osallistui kymmenen kanadalaista puolustusviranomaista, ”…mukaan lukien Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien ja Kanadan joukkojen tiedustelukomennuskunnan henkilökunta”.

Maaaliskuu 2022

National Resources Canada (NRC) esiintyi 2. maaliskuuta 2022 alahuoneen kansallisia luonnonvaroja käsittelevän pysyvän komitean kokouksessa, jossa käsiteltiin lisäarvioita. Kansanedustaja Larry Maguire esitti kysymyksen, joka koski kanadalaisissa ydinlaitoksissa tai niiden läheisyydessä tapahtuneiden drone- ja UAP-tapausten raportointia.

NRC vastasi 14. maaliskuuta 2022 luonnonvaroja käsittelevälle pysyvälle valiokunnalle. Vastauksen allekirjoitti turvallisuus- ja ydinmateriaalivalvonnan pääosaston pääjohtaja. Vastauksessa todettiin, että Kanadan riippumaton ydinturvallisuusviranomainen, Canadian Nuclear Safety Commission (CNSC), oli ilmoittanut, että ”…Kanadan huipputurvallisiin ydinlaitoksiin ei ole raportoitu lennokin tunkeutumisesta tai tunkeutumisyrityksestä.”.

Muuta kirjeenvaihtoa

Kaksi 6. kesäkuuta 2022 päivättyä kirjettä liittyvät tähän asiaan. Ne ovat seuraavat:

1. Kanadan luonnonvaroista vastaava varaministeri John Hannaford kirjoitti parlamentin jäsen Maguirelle.

”Kirjoitan teille 18. toukokuuta 2022 alahuoneen luonnonvaroja käsittelevän pysyvän valiokunnan edessä tapahtuneen esiintymiseni johdosta, jossa esititte turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä Kanadan hallituksen kannasta droneihin ja tunnistamattomiin ilmailmiöihin Pohjois-Amerikan ydinlaitosten läheisyydessä.

Tämä on tärkeä asia, johon minä ja kollegani luonnonvarasalkussa suhtaudumme hyvin vakavasti. Haluaisin kertoa teille eräistä konkreettisista toimista, joihin olemme viime aikoina ryhtyneet.

Tavanomaisen yhteistyön lisäksi ministeriö on viime viikkoina ollut yhteydessä Kanadan ydinturvallisuuskomissioon (CNSC), Transport Canadaan ja Public Safety Canadaan tässä asiassa. Kanadan luonnonvarat ja CNSC työskentelevät tukeakseen Kanadan liikennelaitosta strategian kehittämisessä, jotta se voisi puuttua uusiin lennokkien turvallisuuskysymyksiin.

Tähän mennessä ei ole raportoitu tai yritetty tehdä lennokki-iskuja Kanadan huipputurvallisiin ydinlaitoksiin. Vuoden 2021 alussa esitettiin kuitenkin pyyntö lennättää lennokki ydinlaitoksen yllä, mutta CSNC kieltäytyi siitä.

Koska ydinturvallisuus ja ydinlaitosten turvallisuus ovat yhteisiä painopisteitä ja koska sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa ollaan yhä kiinnostuneempia UAP:ista, CSNC on sitoutunut ottamaan asian esille yhdysvaltalaisen kollegansa kanssa ja jakamaan kaikki asiaan liittyvät tiedot jatkossa.

Olemme ottaneet yhteyttä Yhdysvaltain energiaministeriön kollegoihin liittyen kansallisen tiedustelupalvelun johtajan toimiston alustavaan raporttiin UAP:ista saadaksemme lisätietoja sen näkökulmasta, jotta voimme auttaa Kanadan analyysejä ja toimia.

Natural Resources Canada -verkostolla on myös jo pitkään toiminut energia- ja infrastruktuurilaitosten alan verkosto, joka jakaa uhkatietoja Kanadan hallituksen ja energia-alan elintärkeiden infrastruktuurien ylläpitäjien välillä. Käytämme tätä edelleen kerätessämme tiedustelutietoja uusista uhkista, kuten lennokeista ja UAP-järjestelmistä.

CSNC:n pääjohtaja Kathleen Heppell-Masys vastaa seurantakirjeessä kuuteen erityiskysymykseen, jotka esititte toukokuun esiintymisessäni.

Kiitos mielenkiinnostanne tätä tärkeää turvallisuuskysymystä kohtaan.”

2. Tohtori Kathleen Heppell-Masys, Turvallisuus- ja suojausosaston pääjohtaja Kanadan ydinturvallisuuskomissiossa Larry Maguirelle.

https://www.ourcommons.ca/content/Committee/441/RNNR/WebDoc/WD11637088/11637088/LetterDeputyMinisterJohnF.G.Hannaford-e.pdf

 

”Oli ilo tavata teidät 17. toukokuuta 2022. Maaliskuun 4. päivänä lähettämässänne kirjeessä antamanne tiedot auttoivat meitä ymmärtämään paremmin lennokkeihin ja tunnistamattomiin ilmailmiöihin liittyvien etujenne, huolenaiheidenne ja kysymystenne taustaa ja luonnetta, ja käsittääkseni otitte esille useita asiaan liittyviä kysymyksiä seuraavana päivänä alahuoneen luonnonvaroja käsittelevän pysyvän valiokunnan (RNNR) kokouksessa.

Ennen kuin siirryn vastaamaan kysymyksiinne, haluaisin selventää, että CNSC on Kanadan riippumaton ydinalan sääntelyviranomainen. CSNC on näennäisoikeudellinen hallintotuomioistuin, joka raportoi parlamentille luonnonvaraministerin kautta eikä ministerille. Näin ollen voimme vastata huolenaiheisiinne ja kysymyksiinne nopeammin tulevaisuudessa, jos otatte suoraan yhteyttä meihin. Avoimena ja läpinäkyvänä sääntelyviranomaisena olemme tyytyväisiä mahdollisuuteen tehdä yhteistyötä parlamentin jäsenten kanssa varmistaaksemme, että heidän tiedontarpeensa täyttyvät.

Kuten keskustelimme 17. toukokuuta, ydinturvakomitean ydinturvavaatimukset, raportointivaatimukset mukaan luettuina, kattavat kaikki ydinturvauhat, joihin liittyy turvajärjestelyjen rikkomisen yritys tai todellinen rikkominen tai sabotaasiyritys tai sabotaasi, mukaan luettuina ydinvoimalaitokseen kohdistuvat uskottavat uhkaukset. Ydinturvallisuuslaissa, ydinturvallisuussäännöissä, niihin liittyvissä sääntelyasiakirjoissa ja lupaehdoissa asetetaan luvanhaltijoille tiukat vaatimukset, joilla varmistetaan valmius lieventää, torjua ja vastata valvottuihin laitoksiin kohdistuviin uskottaviin uhkiin.

CNSC ryhtyy toimiin tiedustellakseen luvanhaltijoiltamme kaikista ilmoitetuista lennokkihavainnoista tai UAP-havainnoista ja vahvistaakseen, että ydinturvallisuus ei ole vaarantunut minkään vastaavan havainnon vuoksi. Tähän sisältyy kirje, jonka olen lähettänyt korkean turvallisuustason ydinlaitosten luvanhaltijoille.

Olemme myös ottaneet yhteyttä Yhdysvaltojen ydinsääntelykomissioon (US NRC), jossa on tiedusteltu niiden droneja ja UAP:itä koskevien ydinturvallisuusvaatimusten luonnetta ja mahdollisesti kehittyviä vaatimuksia. Keskustelemme heidän lähestymistavastaan tarkemmin sen kehittyessä. Toistaiseksi molempien maiden nykyiset ydinturvallisuusvaatimukset ovat hyvin yhdenmukaisia.

Teillä oli kolme erityiskysymystä, joita halusitte seurata 17. toukokuuta pidetyn kokouksemme jälkeen:

1. CNSC:n sääntelemien laitosten kirjon ymmärtäminen;

2. Kanadan ydinlaitokset säilyttävät turvallisuuteen liittyviä tietoja, mukaan lukien videomateriaalia, ja:

3. CNSC:n luvanhaltijoilta varmistettiin, ettei ydinlaitoksissa ole tapahtunut droneihin tai UAP:hen liittyviä välikohtauksia 2. maaliskuuta pidetyn RNNR:n kokouksen jälkeen.

Ensimmäiseen kysymykseen. Kanadassa on yksi maailman monipuolisimmista ydinvoima-aloista. Säänneltyihin laitoksiin kuuluvat uraanin louhinta, jalostus ja jalostus, ydinaineiden käsittely ja loppukäyttäjät, polttoaineen tuotanto, ydinvoima- ja ydintutkimusreaktorit sekä jätehuolto.

Toisen kysymyksen osalta korkean turvatason laitosluvan haltijoiden on säilytettävä kaikki turvatoimiin liittyvät tiedot turvatapahtumista käyttölupansa voimassaolon ajan. Ellei kyseessä ole tunnistettu vaaratilanne, nämä luvanhaltijat voivat hävittää tiedot, jotka eivät liity tiettyihin tapahtumiin, oman turvallisuusohjelmansa ja hallintajärjestelmäohjelmansa mukaisesti.

Kolmannen kysymyksen osalta CNSC ei ole tietoinen mistään raportoiduista tapauksista, joissa droneja tai UAP-järjestelmiä olisi käytetty Kanadan ydinlaitosten läheisyydessä. Ydinturvallisuutta koskevan sääntelyn perusteella olemme ryhtyneet toimiin varmistaaksemme luvanhaltijoiden kanssa, ettei tällaisia tapauksia ole sattunut.

Esititte kuusi asiaan liittyvää kysymystä NRCanin varaministerille Hannafordille RNNR:n 18. toukokuuta pidetyssä kokouksessa. Haluaisin vastata viiteen näistä kuudesta kysymyksestä. Kuudennen kysymyksen osalta, joka koskee CNSC:n vastaanottamaa 4. maaliskuuta päivätyn kirjeenne, voin vahvistaa, että olemme saaneet kirjeenne ja keskustelleet siitä NRCanin kanssa.

1. Lisenssinhaltijoille ei ole asetettu standardoituja raportointivaatimuksia UAP:den tai dronejen raportoimiseksi eikä virallisia tutkintaohjeita alkuperän ja/tai tarkoituksen ymmärtämiseksi; ja

2. Pyydätte, että ydinlaitosten luvanhaltijoita ohjataan pyytämään työntekijöitään ja turvaviranomaisia varmistamaan, että kaikki lennokki- ja UAP-tapaukset raportoidaan asianmukaisesti.

Kuten 17. toukokuuta käsiteltiin, sääntelykehyksemme on pitkälti suorituskykyyn perustuva, eikä se määrää, miten toimiluvanhaltijoiden on täytettävä turvallisuus- ja turvatavoitteet ja -vaatimukset. Luvanhaltijoiden on raportoitava uskottavista uhkista. Kuten edellä mainittiin, olen lähettänyt korkean turvallisuusluokan ydinlaitosten luvanhaltijoille kirjeen, jossa pyydän asiaa koskevia tietoja. Saatan teidät mielelläni ajan tasalle kaikista saamistani asiaan liittyvistä tiedoista, joita voin jakaa.

Luvanhaltijoiden on valmistauduttava kaikkiin uskottaviin uhkiin, jotka kohdistuvat niiden laitoksiin tai laitoksiin, ja vastattava niihin. Ydinturvallisuustapahtumien osalta tutkintaa johtaa yleensä toimivaltainen poliisiviranomainen, ja CNSC tukee sitä.

3. Tukisiko NRCan tiedeneuvonantajaa (Chief Scientist Advisor, CSA), jos hallitus määräisi hänet johtamaan koko hallituksen lähestymistapaa tunnistamattomia lennokkeja ja UAP-järjestelmiä koskevien raporttien ja analyysien keräämisen standardoimiseksi.

Vaikka tämä kysymys osoitettiin NRCanille, CSNC teknisenä ja tieteellisenä organisaationa antaisi täyden tukensa CSA:lle, jos hallitus määräisi hänet ryhtymään tällaisiin toimiin.

4. CNSC:n halukkuus aloittaa keskustelu Yhdysvaltain ydinturvallisuusviranomaisen NRC:n kanssa tunnistamattomista lennokeista ja UAP-järjestelmistä.

Kuten edellä todettiin, olen ottanut yhteyttä Yhdysvaltojen ydinturvallisuuskeskukseen ja todennut, että ydinturvallisuutta koskevat raportointivaatimuksemme ovat yhteneväiset. Kuten edellä todettiin, keskustelemme heidän lähestymistavastaan tarkemmin sen kehittyessä.

5. CNSC:n virkamiesten tietoisuus UAP-havainnoista Kanadan ydinlaitosten läheisyydessä.

CNSC ei ole saanut ilmoituksia lennokeista tai UAP-havainnoista minkään ydinlaitoksen lähellä. Keskustelumme jälkeen olemme myös vahvistaneet, etteivät lennokit tai UAP-lennokit ole aiheuttaneet rikkomuksia ydinturvallisuuteen tai osallistuneet ydinlaitosten ydinturvallisuuteen kohdistuviin sabotaasiyrityksiin tai todellisiin sabotaasitekoihin.

Toimitan teille mielelläni aiemmin mainitun luvanhaltijoille tekemämme tietopyynnön tulokset. Voitte jatkossa ottaa suoraan yhteyttä CNSC:hen ydinalan sääntelyyn liittyvissä asioissa, ettekä epäröi ottaa yhteyttä minuun, jos teillä on lisäkysymyksiä.”

Maaliskuu 2023

Kanadalaisissa tiedotusvälineissä julkaistussa artikkelissa kerrottiin, että Kanadan hallitus oli käynnistämässä UAP:tä koskevaa tutkimusta.

Maaliskuu 2023

Kirjeen kopio ilmestyi 13. toukokuuta 2023 Twitteriin tilille nimeltä ”Cambria”. Kirje oli päivätty 22. maaliskuuta 2023, ja sen oli lähettänyt kanadalainen poliitikko Larry Maguire, ja se oli osoitettu Kanadan puolustusministerille. Kirjeen ilmestyminen tuolloin jäi pitkälti huomaamatta. Sama kirje ilmestyi sitten uudelleen ja siitä keskusteltiin Jeremy Corbellin ja George Knappin podcastin ”Weaponized” jaksossa 22. Se sai valtavasti julkisuutta tämän podcast-jakson seurauksena.

https://www.ourcommons.ca/members/en/larry-maguire(7251)

 

Kirjeen teksti

Kirjeen koko teksti kuuluu:

”22. maaliskuuta 2023

Aihe; Kanadan puolustusministeriön tutkimus- ja kehitystoiminta, jonka hallussa on talteenotettua UAP-materiaalia.

Arvoisa ministeri Anand,

Amerikkalaisten virkamiesten kanssa pidetyissä tapaamisissa olen saanut tietää, että Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitea ja senaatin asevoimien komitea ovat järjestäneet kameran edessä kuulemisia hallituksen ja armeijan asiantuntijoiden kanssa tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP) fyysisen materiaalin talteenotosta ja hyödyntämisestä.

Olen huolissani siitä, että odotettavissa olevat tulevat julkiset ilmoitukset koordinoidaan AUKUSin kanssa, mikä voi vahingoittaa Kanadan uskottavuutta liittolaistemme ja Kanadan yleisön silmissä maailmanlaajuisella näyttämöllä. Tämän riskin pienentämiseksi on mahdollista laatia valmis viestintäsuunnitelma toukokuuhun 2023 mennessä.

Puolustusministerinä ette ehkä ole tietoinen siitä, että Kanadan puolustusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (DRDC) on osallistunut toimiin, joilla analysoidaan UAP:tä, joka on julkisesti jäljitettävissä noin vuoteen 1950 asti. Tätä talteen otettua ulkomaista materiaalia tutkitaan Five Eyes Foreign Material Program (FMP) -ohjelmassa, jota Kanadassa rahoittaa Kanadan joukkojen tiedustelupäällikkö (Canadian Forces Intelligence Command) ja johon liittyy useita tiedustelutietojen jakamista koskevia järjestelyjä ja sopimuksia. Kirjoitan suositellakseni, että pyydätte virkamiehiltänne salaiseksi luokiteltua tiedotustilaisuutta, joka sisältää täysin arkaluonteisia ja suojattuja ohjelmatietoja Kanadan hallituksen historiallisista ja meneillään olevista ponnisteluista talteen otetun UAP-materiaalin analysoimiseksi.

Kanadan tieteellinen pääneuvonantaja on myös käynnistänyt Sky Canada -hankkeen, jossa tutkitaan, miten Kanadan hallitus hallinnoi UAP-raportteja. He ovat parhaillaan määrittelemässä keskeisiä kanadalaisia sidosryhmälaitoksia. On tärkeää, että tiedeneuvonantajalle annetaan täysi pääsy puolustusohjelmiin ja että hänelle tiedotetaan liittolaistemme kanssa tehtävästä tieteellisestä tutkimusyhteistyöstä.

On välttämätöntä, että Kanadan hallituksella on viestintäsuunnitelma, jolla se voi vastata näihin tuleviin julkisiin paljastuksiin, jotka johtuvat näistä amerikkalaisista kalastuksenhoitosuunnitelmista. Kansallisen turvallisuuden ja lentoturvallisuuden huolenaiheet on otettava huomioon, mutta myös laajempi keskustelu siitä, miksi UAP-ohjelmia ja -politiikkaa koskeva avoimuus ja vastuuvelvollisuus puuttuvat.

Uskon myös, että parlamentin on valvottava hallituksen toimielinten toimia, ja asiasta vastaaville ministereille olisi annettava täydelliset tiedot tästä ohjelmasta, mukaan luettuna julkisuuteen luovutettava sisältö, joka on yhdenmukainen liittolaisten julkisten tietojen julkistamisen kanssa. Ministeriönne on velvollinen tiedottamaan teille siitä, mitä yhteistyöpyrkimyksiä liittolaistemme kanssa on toteutettu, sekä nykyisten sopimusten ja yhteisymmärryspöytäkirjojen yksityiskohdista, jotka ohjaavat ohjelmaa ja jotka on mahdollisesti toteutettu maailmanlaajuisten asioiden kautta.

Kanadan uskottavuuden liittolaisiemme ja kanadalaisen yleisön silmissä on oltava politiikan yläpuolella, ja uskon vakaasti, että voimme tehdä yhteistyötä kahden puolueen kesken riippumatta yksittäisten valvontasuunnitelmien salaisista yksityiskohdista, mutta näiden kongressissa todistaneiden asiantuntijoiden julkiset paljastukset tarjoavat Kanadan hallitukselle tilaisuuden ottaa näkyvästi johtava rooli talteen otetun materiaalin olemassaolon vahvistamisessa ja kansallisten turvallisuustavoitteidemme tasapainottamisessa.

Odotan innolla vastaustanne, ja jos tarvitsette lisätietoja, voitte ottaa minuun suoraan yhteyttä.

Ystävällisin terveisin,

Larry Maguire, parlamentin jäsen

Brand-on Souris.

jakelu:

Hon. Melanie Joly, PC, MP.

Hon. Omar Alghabra, DC, MP.

Apulaisvaraministeri (tiede ja teknologia)

Tohtori Mona Nemer, tieteellinen pääneuvonantaja.

Kenraalimajuri Michael Wright, Kanadan joukkojen tiedustelukomennuskunnan komentaja.

Kanadan joukkojen tiedustelupäällikkö, julkaisu- ja julkistamistoimisto.”

Kanadan hallituksen vastaus

In a 25 June 2023 article CBC News wrote in part:

CBC News kirjoitti 25. kesäkuuta 2023 ilmestyneessä artikkelissaan:

”Hän sai kirjeen ja kertoi Maguirelle vastauksessaan, että CBC Newsille maanantaina lähetetyn lausunnon mukaan Kanadan puolustusministeriön tutkimus- ja kehitystoiminta ja Kanadan joukkojen tiedustelukomitea eivät osallistu mihinkään UAP:n muodolliseen analyysiin”. Kaikki UAP:n tutkimukset liittovaltion tasolla lopetettiin 1960-luvulla, tiedottaja sanoi.”

Toronton toimittaja Daniel Otis teki omat tutkimuksensa ja julkaisi Twitterissä hallituksen vastauksen kokonaisuudessaan:

”Ministeri Anand sai Maguiren kirjeen ja on vastannut hänelle.

Vastauksessaan ministeri Anand vahvisti, että Kanadan puolustustutkimuksen kehittämiskeskus (DRDC) ja Kanadan joukkojen tiedustelukomento (CFINTCOM) eivät osallistu minkäänlaiseen UAP:n viralliseen analyysiin. Itse asiassa kaikki pyrkimykset UAP:n tutkimiseksi lopetettiin 1960-luvulla.

Puolustusministeriö (DND) saa toisinaan satunnaisia raportteja epätavallisista ilmiöistä, mutta niitä tutkitaan vain silloin, kun tapaukset tunnistetaan mahdollisiksi uhkatapauksiksi tai hätätilanteiksi. Maanpuolustusministeri pidetään täysin ajan tasalla asiaankuuluvista tapauksista vakiintuneiden raportointiprotokollien avulla.

Jatkamme tiivistä yhteistyötä liittolaistemme ja kansallisten viranomaisten kanssa kanadalaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Tähän yhteistyöhön kuuluu myös parlamentin jäsenten pyytämien päivitysten toimittaminen esimerkiksi parlamentin valiokuntien kautta. Lisäksi DND ja Kanadan asevoimat ylläpitävät viestintäyhteyksiä NORADin ja Yhdysvaltojen puolustusministeriön kanssa ja vaihtavat rutiininomaisesti tietoja useista aiheista osana pitkäaikaista yhteistyötämme.”

Kommenttejani

1. Tämän kirjeen olemassaolosta tehtiin paljon numeroita, kun se lopulta tuli uutisiin kesäkuussa 2023. Lukuisissa tiedotusvälineissä tuotiin esiin muun muassa seuraavia kohokohtia:

* DRDC on osallistunut UAP:n materiaalin analysointiin noin vuodesta 1950 lähtien, mikä antaa ymmärtää, mutta ei nimenomaisesti totea, että tämä oli jatkuvaa.

* Maguire odotti julkisia ilmoituksia AUKUSilta.

* On olemassa meille aiemmin tuntematon Five Eyes Foreign Material Program.

2. Kanadan hallituksen vastaus oli, ettei DRDC eikä CFINTCOM ”osallistu minkäänlaiseen UAP:n viralliseen analyysiin”, joten nämä kaksi aluetta, joiden Maguire uskoi työskentelevän asian parissa, kiellettiin. Huomattakoon, että tämä kielto ei koskenut koko Kanadan hallitusta. ”Kanadan hallituksen yksikään osa-alue ei työskentele tällä hetkellä UAP:n parissa, lukuun ottamatta tiedeneuvonantajaa,” ei sanottu.

3. Maguiren kirjeessä oleva viittaus ”noin vuoteen 1950” koskee luultavasti Project Magnetia, joka oli virallinen kanadalainen ”lentäviä lautasia” koskeva tutkimus, jonka perusti Wilbert Brockhouse Smith, joka oli Kanadan liikennelaitoksen johtava radioinsinööri. Hanke oli aktiivinen vuoteen 1954 asti ja jatkui epävirallisesti vuoteen 1962 asti. Project Magnet toimi yhteistyössä Defence Research Boardin ja National Research Councilin kanssa.

4. Mitä Maguire tarkoitti, kun hän totesi: ”Odotettavissa olevat tulevat julkiset ilmoitukset koordinoidaan AUKUS:n kanssa…”? Kesäkuun 29. päivään 2023 mennessä tällaisia julkisia ilmoituksia ei ole tehty.

5. Mitä ovat ulkomaisen materiaalin ohjelmat? Tässä on linkki erinomaiseen artikkeliin ilmavoimien kansallisen ilma- ja avaruustiedustelukeskuksen FMP Exploitation Squadronista, jossa selitetään FMP-ohjelmat. Artikkelissa määritellään ulkomaisen materiaalin olevan esimerkiksi asejärjestelmiä, lentokoneiden osia tai kokonaisia lentokoneita, lennokkeja jne. Tiedämme esimerkiksi, että NASIC:lle annettiin laki, jonka mukaan se saa vastaanottaa UAP-raportteja, mutta kysymys kuuluu, kuuluuko FMP:hen myös UAP:n talteenotto ja hyödyntäminen? Emme vain tiedä sitä. Maguire toteaa, että on olemassa Five Eyesin kalastuksenseurantasuunnitelma, mutta olen toistaiseksi jäänyt vaille tietoa siitä.

5. Poliitikko Larry Maguirea on syytä onnitella siitä, että hän on ottanut UAP-aiheen esille koko Kanadan hallituksen kanssa. Onko kuitenkin mahdollista, että osa Maguiren saamista tiedoista on virheellisiä? Mielestäni viittaus johonkin, joka on ollut käynnissä noin vuonna 1950, ei välttämättä tarkoita, että ohjelma olisi käynnissä.

Toukokuu 2023 — Sky Canadan verkkosivu

Sky Canadalla on nyt oma verkkosivunsa.

Heinäkuu 2023

Toronto journalist Daniel Otis tweeted details of the Canadian government’s response to two questions he posed to them. They were:

Toronton toimittaja Daniel Otis twiittasi yksityiskohtaisia tietoja Kanadan hallituksen vastauksesta kahteen kysymykseen, jotka hän esitti heille. Ne olivat:

K. Onko jokin muu DND/CAF:n osa tällä hetkellä mukana UAP:n virallisessa analysoinnissa?

V. Ei.

K. Liittyikö jokin aiempi analyysi tai osallistuminen takaisin saatuihin materiaaleihin/esineisiin, kuten Maguire väittää?

V. Voimme vahvistaa, että Kanadan asevoimat/maanpuolustusministeriö (samoin kuin aiemmat versiot) ei ole koskaan pitänyt hallussaan UAP:n materiaalia.

Maaliskuu 2024

Kanadan johtava tutkija esitteli katsauksen Sky Canada -hankkeesta.

Huhtikuu 2024

Ottawa Citizen -lehdessä julkaistiin 16. huhtikuuta 2024 David Pugliesen artikkeli otsikolla ”Kanada osallistuu Pentagonin salaiseen ufokokoukseen”. DND ei saa selville, ketkä osallistuivat”.

Kanadan hallitus oli aiemmin myöntänyt, että joku Kanadan kuninkaallisista ilmavoimista oli osallistunut toukokuussa 2023 Five Eyesin UAP-tiedotustilaisuuteen, johon osallistui AARO:n entinen johtaja, tohtori Sean Kirkpatrick. Ottawa Citizen -lehden artikkelin mukaan Kanadalla ei kuitenkaan ollut suunnitelmia osallistua UAP:n lisäkokouksiin, eivätkä Kanadan joukot työskennelleet Kanadan hallituksen tieteellisen neuvonantajan kanssa Sky Canada -hankkeessa.

Se, kuka oikeastaan osallistui Kanadan puolesta, on edelleen mysteeri. ”Kanadan puolustusvoimien tiedusteluosaston upseeri vahvisti, että hänen organisaationsa ei ollut osallistunut” ”Vahvistimme lisäksi DRDC:ltä, että hekään eivät osallistuneet…”.” DRDC tarkoittaa Defense Research and Deveopment Canada.

Toukokuu 2024

Kanadalainen toimittaja Daniel Otis jatkaa Kanadan ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita koskevien tietojen etsimistä UAP:ista.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Four pillars

Vuoden 2024 kansalliseen NDAA-puolustuslakiin sisältyvän UAP:itä koskevan muutoksen vaikutukset

Presidentti Biden allekirjoitti 22. joulukuuta 2023 vuoden 2024 kansallisen puolustuksen valtuutuslain (”FY 2024 NDAA”). Uuden lain pykälät 1841-1843 käsittelevät tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä (”UAP”).

Senaatti hyväksyi heinäkuussa 2024 varainhoitovuoden 2024 NDAA:n version, joka sisälsi vuoden 2023 lain tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden paljastamisesta (Unidentified Anomalous Phenomena Disclosure Act of 2023), joka olisi velvoittanut liittovaltion hallituksen käyttämään pakkolunastustoimivaltaa yksityishenkilöiden tai -yhteisöjen hallussa olevaan UAP:hin liittyvään aineistoon. Kuten jäljempänä käsitellään yksityiskohtaisemmin, pakkolunastusta koskevaa valtuutusta ei sisällytetty kongressin molempien kamarien hyväksymään lopulliseen versioon NDAA:sta. Uudessa laissa edellytetään ainoastaan, että perustetaan hallituksen laajuinen UAP-asiakirjojen kokoelma, että hallituksen virastot siirtävät UAP-asiakirjat kokoelmaan ja että asiakirjojen luovuttamista (tai luovuttamatta jättämistä) tarkastellaan sellaisten kriteerien perusteella, joiden perusteella niiden julkistamista voidaan ”lykätä”. Näiden lopullisten UAP-säännösten sisältö ja kongressin uusi kiinnostus UAP:itä kohtaan voivat kuitenkin olla esimakua tulevista asioista hallituksen urakoitsijoille ja tutkimusyksiköille, erityisesti niille, jotka osallistuvat puolustus-, tiedustelu- ja muihin kansallisen turvallisuuden hankkeisiin. Seuraavassa käsitellään tarkemmin UAP-muutoksen taustaa, kehitystä ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia sekä sen mahdollisia vaikutuksia urakoitsijoihin ja muihin yksityisiin yksiköihin.

Heinäkuu 2023:  Alkuperäinen UAP-lakimuutos

Aiemmin tänä vuonna, kun senaatin asevoimien komitean (SASC) versiosta NDAA:sta keskusteltiin senaatissa, enemmistöjohtaja Chuck Schumer (D-NY) ja senaattori Mike Rounds (R-SD), SASC:n vanhempi jäsen, ehdottivat lakiehdotuksen muutokseksi vuoden 2023 lakiehdotusta Unidentified Anomalous Phenomena (UAP) Disclosure Act of 2023. Tarkistuksen lähtökohtana oli ajatus siitä, että ”lainsäädäntö on tarpeen, jotta kaikki liittovaltion hallituksen hankkima tieto tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä olisi täydellisesti ja ajoissa saatavilla, jotta voidaan edistää kattavaa avointa tieteellistä ja teknologista tutkimusta ja kehitystä, joka on välttämätöntä mahdollisten teknologisten yllätysten välttämiseksi tai lieventämiseksi kiireellisten kansallisten turvallisuusongelmien ja yleisen edun edistämiseksi”. Muutokseen sisältyy kaksi keskeistä säännöstä, jotka ovat hyvin pitkälti vuoden 1962 presidentti John F. Kennedyn salamurhaa koskevien tietojen keräämistä koskevan lain mallina.

Ensinnäkin kyseisessä muutoksessa määrättiin, että liittovaltion hallituksen on pakkolunastettava kaikki yksityishenkilöiden tai -yhteisöjen hallussa olevat ”tuntematonta alkuperää olevat talteenotetut teknologiat ja biologiset todisteet muusta kuin ihmisälystä”. Tämä olisi velvoittanut kaupalliset tahot, mukaan lukien puolustusalan alihankkijat, akateemiset tutkimusyksiköt ja yksityiset kansalaiset, luovuttamaan hallitukselle hallussaan olevat UAP:hin liittyvät materiaalit ja tiedot.

Toiseksi lakimuutoksella olisi perustettu koko hallituksen kattava asiakirjojen tarkastuslautakunta, joka koostuisi pätevistä ja puolueettomista kansalaisista, jotka presidentti nimittää ja senaatti vahvistaa. Tarkastuslautakunnalla olisi ollut valtuudet tarkastella ja hyväksyä tai lykätä UAP-asiakirjojen julkistamista. UAP-asiakirjoja olisi oletettu julkistettavan, mikä tarkoittaa, että jos presidentti ei hyväksyisi tarkastuslautakunnan suositusta, jonka mukaan asiakirjat olisi pidettävä salassa, ne olisi julkistettava. Tarkistus hyväksyttiin lopulta ja sisällytettiin senaatin versioon varainhoitovuoden 2024 kansallisen puolustuslakisopimuksen (NDAA) senaatin versiosta.

Joulukuu 2023: Lopulliset säädökset UAP:istä

NDAA-konferenssissa tehtiin merkittäviä muutoksia senaatin säännöksiin ja poistettiin monet niiden kiistanalaisimmista piirteistä. Erityisesti pakkolunastusta ja arviointilautakuntaa koskevia säännöksiä, joilla olisi ollut merkittävin vaikutus yksityisen sektorin yksiköihin, ei sisällytetty lopulliseen lakiin.

Varainhoitovuoden 2024 NDAA:n jäljellä olevat, UAP:itä koskevat hyväntahtoisemmat säännökset ohjaavat National Archives and Records Administrationia (”NARA”) perustamaan ”UAP Records Collection” -rekisterikokoelman viimeistään 23. helmikuuta 2024. Arkistokokoelma koostuu ”kaikista hallituksen omistamista, hallituksen toimittamista tai rahoittamista arkistoista, jotka liittyvät tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin, tuntemattoman alkuperän teknologioihin ja muuhun kuin ihmisperäiseen tiedusteluun[.]” Lisäksi viimeistään 23. lokakuuta 2024 valtion virastojen on tunnistettava ja tarkistettava hallussaan olevat UAP-tietueet ja, jos ne päättävät, että tietue olisi luovutettava yleisölle, toimitettava se NARA:lle, jossa se asetetaan yleisön nähtäväksi. Vaihtoehtoisesti valtion virasto voi myös päättää, että tietueen julkistamista olisi ”lykättävä”, jolloin tietue suojataan NARA:n kokoelman ”suojattuun, vielä julkistamattomaan tai salassa pidettävään” osaan. Lykkäämisen edellytyksenä on toteamus, jonka mukaan tietojen julkistaminen aiheuttaisi vakavan uhan sotilaalliselle puolustukselle, tiedusteluoperaatioille tai ulkosuhteiden hoitamiselle. Kongressille on ilmoitettava 15 päivän kuluessa päätöksestä lykätä UAP-tietueen julkistamista. Vaikka kaikkia lykkäyksen kohteena olevia asiakirjoja on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen turvaluokituksen poistamista ja julkistamista varten, tällaisten asiakirjojen julkistaminen on kuitenkin pakollista vasta 25 vuoden kuluttua siitä, kun asiakirja on ensimmäisen kerran luotu. Laissa säädetään, että muiden kuin liittovaltion henkilöiden tai yhteisöjen luomia UAP:hen liittyviä asiakirjoja ei voida lykätä.

UAP-säännösten vaikutukset 2024 NDAA:ssa

Vaikka varainhoitovuoden 2024 NDAA:n UAP-säännökset eivät enää sisällä monia Schumerin ja Roundsin lakimuutoksen osia, lain sallima ”hallituksen rahoittamien” UAP:hin liittyvien tietueiden julkistaminen voi vaikuttaa puolustusalan urakoitsijoihin ja tutkimusorganisaatioihin, jotka ovat työskennelleet valtion virastojen kanssa tai niille. Hallituksen tehtävänä on yksin päättää, mitä ”hallituksen rahoittamia” UAP-tietoja olisi julkistettava; laissa ei edellytetä, että hallitus jakaa julkistamisaikeensa yksityisen sektorin yksiköille, joita asia koskee, tai että niille annetaan tilaisuus kumota ehdotettu julkistaminen tai muokata tietueita. Jos yksityisen sektorin yksiköt ovat huolissaan sellaisten UAP-tietoihin liittyvien tietojen julkistamisesta, jotka ovat niiden hallussa valtion rahoittaman sopimuksen tai hankkeen puitteissa tehdyn työn vuoksi, niiden olisi otettava yhteyttä asianomaiseen valtion virastoon keskustellakseen säännösten vaikutuksista niiden työhön. Kun otetaan huomioon lakiin sisältyvä kansallista turvallisuutta koskeva poikkeus ja tietojen julkistamisen pitkä odotusaika, monilla toimeksisaajilla voi olla hyviä perusteita lykätä arkaluonteisiksi tai suojatuiksi katsomiensa tietojen julkistamista.

Lisäksi kongressin kiinnostus UAP:itä kohtaan on edelleen suurta. Lainsäätäjät ovat ilmaisseet aikovansa jatkaa painostusta pakkolunastusta ja tarkastuslautakuntaa koskevien säännösten sisällyttämiseksi tulevaan lainsäädäntöön. Senaattori Schumer totesi erityisesti, että vaikka varainhoitovuoden 2024 NDAA luo ”vahvan perustan tuleville lisätoimille”, hän ja muut senaatin tarkistuksen kannattajat aikovat jatkaa pyrkimyksiä ”luoda riippumaton, presidentin nimittämä tarkastuslautakunta, joka voi valvoa salaisia UAP-asiakirjoja ja luoda järjestelmän niiden luovuttamiseksi tarvittaessa yleisölle”.

Yhteenveto

Ottaen huomioon nopean kehityksen tällä uudella painopistealueella yksityisen sektorin yksiköiden, jotka osallistuvat valtion rahoittamiin hankkeisiin, erityisesti puolustukseen tai tiedustelutoimintaan liittyviin sopimuksiin tai tutkimushankkeisiin, olisi seurattava tiiviisti sekä varainhoitovuoden 2024 NDAA:n UAP-tietueisiin liittyvien säännösten täytäntöönpanoa että tulevaa UAP-lainsäädäntöä.

 

Artikkelin julkaissut insidegovernmentcontracts.com

Australian avaruusvirasto ja UFOt

kirjoittanut Keith Basterfield

Kaikista Australian hallituksen ministeriöistä ja virastoista, joiden voidaan olettaa olevan kiinnostuneita UAP:istä, tärkeimmät ovat mielestäni puolustusministeriö (DOD), Kansainyhteisön tieteellinen ja teollinen tutkimusorganisaatio (CSIRO) ja Australian avaruusvirasto (ASA).

Puolustusministeriö

In response to any queries about the subject of UAP, the DOD has for many years consistently stated:

”Puolustusvoimilla ei ole protokollaa, joka kattaisi ufohavaintojen kirjaamisen ja raportoinnin” (kesäkuu 2019).

”Puolustuksella ei ole protokollaa, joka kattaisi tunnistamattomien ilmailmiöiden kirjaamisen tai raportoinnin…” (kesäkuu 2019)

Ilmavoimien entinen päällikkö, ilmamarsalkka Mel Hupfield sanoi, että ”…hän ei ollut nähnyt yhtään raporttia tunnistamattomista ilmailmiöistä tai UAP:ista — Australian ilmatilassa” (Lokakuu 2021).

Senaatin arviointikomitean kuulemistilaisuuksissa käytetty sisäinen DOD:n tiedotusasiakirja sisälsi seuraavaa:

”…Yhdysvallat tai mikään muu valtio tai liittolainen ei ole pyytänyt tai tarjoutunut tekemään yhteistyötä UAP:n raportoinnissa tai tutkinnassa” (vuoden 2022 alussa).

CSIRO

CSIRO on Australian kansallinen tiedevirasto. CSIRO vastasi elokuussa 2022 tietovapauslain (Freedom of Information Act, FOIA) mukaiseen pyyntöön vastaamalla UAP:itä koskeviin kyselyihin. Se oli päivätty kesäkuussa 2021 ja kuului osittain seuraavasti:

”Odotamme saavamme tiedotusvälineiden tiedusteluja siitä, onko CSIRO tutkinut UAP:itä…CSIRO ei tutki UAP:itä…CSIRO ei kommentoi raportin julkaisemista (KB-ODNI kesäkuun 2021 UAP-raportti).

ASA

Puolustusministeriöllä tai CSIRO:lla ei siis ole mitään virallista etua UAP:n raportoinnista, tallentamisesta tai tutkimisesta tai tutkimisesta. Entä ASA?

Kirjoitin 27. elokuuta 2022 artikkelin otsikolla ”Kaksi tiedonvapauspyyntöä ja Australian avaruusjärjestö”. Kyseisessä artikkelissa kerroin ASA:n vastauksesta kahteen FOIA-pyyntöön. Yhden nimeltä mainitsemattoman yksityishenkilön huhtikuussa 2019 ja toisen nimeltä mainitsemattoman yksityishenkilön syyskuussa 2021. Toimitin myös oman FOIA-pyyntöni ASA:lle elokuussa 2022, eikä siitä löytynyt yhtään asiaankuuluvaa asiakirjaa.

Toimitin 25. helmikuuta 2024 ASA:lle uuden FOIA-pyynnön luettuani Defence FOI 386/23/24 -pyynnön tulokset, jotka sisälsivät kopion 16. lokakuuta 2023 päivätystä sähköpostiviestistä, jonka puolustusalueen avaruusjohto oli lähettänyt Australian kuninkaallisten ilmavoimien ministeriön yhteystoimistolle ja jossa luki osittain:

”Etsin tietoja yksityiskohdista, jotka liittyvät tunnistamattomiin ilmailmiöihin, jotka ilmavoimat mainitsivat senaatin arviossa. En ole varma kuinka kauan sitten. Australian avaruusvirasto pyytää näitä tietoja tiedotetta varten.”

Koska en ollut koskaan nähnyt tai kuullut, että ASA:lla olisi ollut UAP:tä koskevaa tiedotusasiakirjaa, esitin toisen FOIA-pyyntöni, jossa pyysin kopiota kyseisestä tiedotteesta.

Sain 15. huhtikuuta 2024 ASA:lta vastauksen, joka sisälsi kaksi versiota ASA:n tiedotusasiakirjasta. Vastauksen allekirjoitti avaruusalan sääntelyviranomaisen toimiston pääjohtaja Christopher DeLuis, ja se oli päivätty 9. huhtikuuta 2024. FOIA-pyynnön numero LEX74644. Löydettiin kaksi yksittäistä asiakirjaa, joiden otsikot olivat ”Briefing EC23-002464-Unidentified Aerial Phenomena-23 October 2023” ja ”Briefing EC24-00131-Unidentified Aerial Phenomena-1 February 2024”.

Kommentteja

1. ”Avaruussääntelyvirasto vastaa Australian avaruus- ja suurrakettitoiminnan sääntelystä ja valvonnasta turvallisuuden, varmuuden ja kansallisten etujen vuoksi.”

2. Asiakirjojen nimissä oleva EY osoittaa, että molemmat asiakirjat on laadittu Australian parlamentin senaatin arviointikomiteaan osallistuville ASA:n jäsenille. Melbournessa asuvan tutkijan Grant Lavacin ansiosta meillä on jo kopiot samanlaisista tiedotusasiakirjoista, jotka on laadittu puolustusministeriön henkilöille, jotka osallistuvat senaatin arviointikomitean kuulemistilaisuuksiin.

Mitä ASAn briiffauspaperit kertovat?

Molemmat asiakirjat ovat hyvin samankaltaisia. Ensin EC23.

Enrico Palermo

 

”Johtaja Enrico Palermo, viraston päällikkö.

”Ministeriö on pannut merkille Yhdysvaltojen kongressin äskettäisen kyselyn tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä (UAP), jotka tunnetaan myös nimellä tunnistamattomat lentävät esineet (UFO). Ministeriöllä ei ole tästä tietoa, ja kaikki tiedustelut on osoitettava Yhdysvaltojen hallituksen edustajille.”

”Ministeriö totesi myös, että NASA julkaisi hiljattain loppuraportin riippumattomasta tutkimuksestaan, joka koski UAP-järjestelmiä. Ministeriö tai virasto ei osallistunut tutkimukseen. Mahdolliset tiedustelut olisi osoitettava NASA:lle.”

”Virasto ei valvo UAP:ita tai UFOja Australiassa eikä pyri ratkaisemaan näitä kysymyksiä.”

 ”Virastolla ei ole tietoja UAP:ista tai UFOista Australiassa, vaikka olemme saaneet niitä koskevia tiedusteluja ja FOI-pyyntöjä.”

”UAP:itä ja UFOja koskeva sotilasraportointi. Kysymykset, jotka liittyvät sotilaalliseen raportointiin UAP:ista ja UFO:ista, kuuluvat puolustusministeriön toimivaltaan.”

Sitten EC24.

”Australian avaruusjärjestö (jäljempänä ’avaruusjärjestö’) ei seuraa tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä (UAP), jotka tunnetaan myös nimellä tunnistamattomat lentävät esineet (UFO), eikä pyri ratkaisemaan näitä kysymyksiä.”

”Virastolla ei ole rekisteriä UAP:ista tai UFO:ista Australiassa, eikä se tue UAP-tutkimusta.”

”Virastolla ei ole tietoja vuonna 2023 järjestettävistä Yhdysvaltain kongressin kuulemistilaisuuksista, jotka koskevat UAP:ita, eikä se osallistunut vuonna 2023 laadittavaan NASAn UAP:ita koskevaan raporttiin.”

Tässä ovat siis Australian puolustusministeriön, CSIRO:n ja ASA:n viralliset kannat.

Kommentteja

1. Vaikka joku ASA:n jäsenistä on sanonut, ettei heitä kiinnosta UAP:t, jonkun on täytynyt käyttää aikaa UAP:den tutkimiseen näitä tiedotteita valmistellessaan. Sama pätee myös puolustusministeriössä (avaruushallinto?).

2. Huhtikuuhun 2024 mennessä emme ole vieläkään löytäneet sitä Australian puolustusministeriön henkilöä, joka osallistui toukokuussa 2023 Five Eyesin UAP:tä koskevaan tiedotustilaisuuteen, jonka järjesti entinen johtaja, tohtori Sean Kirkpatrick, All-Domain Anomaly Resolution Office -yksiköstä, emmekä tiedä, mitä he tekivät kyseisessä tiedotustilaisuudessa saaduilla tiedoilla. Voisi kuvitella, että Australian puolustusministeriölle olisi raportoitu tiedotustilaisuuden sisällöstä. Australialaiset UAP-tutkijat eivät kuitenkaan tiedä asiasta mitään varmuutta, vaikka voidaankin olettaa, että kyseessä oli joku puolustusministeriön puolustusministeriön tiedusteluorganisaation (DIO) työntekijä. Valitettavasti DIO on yksi monista tiedusteluvirastoista, jotka on vapautettu Australian FOIA:n soveltamisalasta.

3. Jos jollakin lukijalla on ehdotus Australian hallituksen jostakin muusta alasta, jota UAP:n osalta pitäisi tutkia, olisin iloinen kuullessani teistä.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

EU for UAP

Britannian parlamentti ja UFOt

kirjoittanut Keith Basterfield

Eri parlamenttiedustajien kiinnostus

Viime vuosina olemme nähneet, että yksittäisten parlamentin jäsenten kiinnostus UAP:itä kohtaan on lisääntynyt Yhdysvaltain kongressissa, Australian parlamentissa, Kanadan parlamentissa ja viimeisimpänä Euroopan parlamentissa. Ison-Britannian parlamentti näyttää olleen kaikkein pidättyväisin, kun yksittäinen jäsen on esittänyt kysymyksen UAP:stä. Twitter-käyttäjä @wow3693252525 ja John Priestland @UNHidencharity -järjestön jäsen John Priestlandin ansiosta tiedämme nyt kuitenkin, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa on ollut lyhyt vuorovaikutus, jossa UAP on mainittu.

Britannian House of Commons

Britannian parlamentin alahuoneen tiede-, innovaatio- ja teknologiavaliokunta kuuli 13. joulukuuta 2023 suullisia todisteita tarkastellessaan tähtitieteellisen tutkimuksen tilannetta Britanniassa.

Seuraavassa on ote UAP:n maininnasta keskustelun virallisesta pöytäkirjasta. Voit katsoa videopätkän istunnosta klikkaamalla tästä:

”Kysymys 76. Stephen Metcalfe: Olen hieman vastahakoinen esittämään näitä kysymyksiä, enkä voi edes syyttää niistä virkailijoita. Ne ovat täysin oma keksintöni. Kuten on mainittu, olemme käynnistämässä tutkimusta tähtitieteestä. Viime viikolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa yksi kysymyksistä kuului: ”Mikä on tähtitieteen tarkoitus?” Saimme joitakin erinomaisia vastauksia, mutta yksi niistä oli, että on etsittävä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä missä tahansa muodossa. Älkäämme uskotelko itsellemme, että etsimme pieniä vihreitä miehiä, mutta se muuttaisi perusteellisesti käsitystämme paikastamme maailmankaikkeudessa, jos löytäisimme todisteita elämän olemassaolosta Maapallon ulkopuolella. Ensinnäkin, rahoittaako hallitus nimenomaan Maan ulkopuolisen elämän etsimistä, vai tapahtuuko se vain yleisen tähtitieteen ohjelman kautta? Toiseksi, jos elämää löydettäisiin missä tahansa muodossa, onko hallituksella suunnitelma siitä, miten se jaettaisiin yleisölle? Onko se vain kuuden tunnin uutisissa vai onko se esimerkiksi riskirekisterissä?

Michelle Donelan: Tietääkseni se ei ole riskirekisterissä. Viestintäsuunnitelma riippuisi sen hypoteettisen tapauksen tarkoista yksityiskohdista, josta puhumme, ja siitä, miten se toteutuisi, ja se olisi myös hallituksenkattava hanke, johon osallistuisi erityisesti kabinettiministeriö.

Sarah Munby: Avaruusalan tiimissämme on pieni ryhmä, joka tutkii, miten käsittelisimme tällaista ilmoitusta. Todennäköisimmät skenaariot eivät muuten ole sellaisia, jotka sisältyisivät riskirekisteriin. Ne ovat löydöksiä, jotka koskevat todennäköisesti suhteellisen paikallista, suhteellisen kehittymätöntä mikrobiologista elämää. Se voisi itse asiassa olla todella tärkeä katalyyttinen hetki Britannian tiedeyhteisölle.

Kysymys 77 Stephen Metcalfe: Ymmärrätte varmaan, miksi en halua kysyä tätä kysymystä, koska voin kuulla naureskelua. Me etsimme sitä. Mietin vain, miten vakavasti se otetaan.

Michelle Donelan: Siihen suhtaudutaan asianmukaisesti vakavasti.

Kysymys 78 Stephen Metcalfe: Odotan naureskelua, mutta kun olimme Yhdysvalloissa tekemässä tekoälytutkimusta, siellä järjestettiin kuulemisia tunnistamattomista ilmailmiöistä. Onko hallituksella mitään näkemyksiä niistä vai katseliko se niitä hämmästyneenä? Onko heillä osastoja, jotka tutkivat myös näitä asioita? Aikooko se järjestää kuulemisia UFOista?

Michelle Donelan: Emme suunnittele tällä hetkellä mitään kuulemisia, mutta teemme tietysti hyvin tiivistä yhteistyötä liittolaistemme kanssa kaikissa näissä asioissa. Tavoitteenamme on olla yksi maailman innovatiivisimmista avaruusaloista, ja suhteemme Amerikkaan tässä asiassa on uskomattoman tärkeä.

Kysymys 79 Stephen Metcalfe: Yllätyittekö siitä, että kuulemistilaisuudet järjestettiin?

Michelle Donelan: En usko, että olin yllättynyt. Olin kiinnostunut.

Stephen Metcalfe: Kyllä, olimme kaikki kiinnostuneita. Puheenjohtaja: On mielenkiintoista tietää, että valmiutemme kannalta on olemassa valmius tiedonantoon, jos sellainen löydös tehdään. Tämä on kiehtovaa.”

Ketkä olivat puhumassa?

Stephen Metcalfe on alahuoneen jäsen. Koko istunnon puheenjohtajana toimi Greg Clark, joka on myös alahuoneen jäsen. Parlamentin jäsen Michelle Donelan on valtiosihteeri tiede-, innovaatio- ja teknologiaministeriössä. Sarah Munby on tiede-, innovaatio- ja teknologiaministeriön pysyvä sihteeri.

Stephen Metcalfe

 

Tarkistin vielä kaksi muuta Yhdistyneen kuningaskunnan tähtitiedettä käsittelevän valiokunnan tutkimuspöytäkirjaa, nimittäin 10. tammikuuta 2024 ja 13. maaliskuuta 2024 pidetyissä kokouksissa annettujen suullisten lausuntojen pöytäkirjat, mutta niissä ei enää mainittu UAP:tä.

Kiitokset: Kiitän walesilaista Jonathan Daviesia tutkimusavusta tässä artikkelissa.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

CIA-agentti kohtasi reptiliaanin

Vuonna 2021 John Ramirez, joka vietti 25 vuotta CIA:ssa, puhui äänekkäästi UAP:ista ja kertoi totuudenmukaisia näkemyksiä aiheesta, joita hän oli oppinut uransa aikana. Hän saavutti GS-15-palkkaluokan, mikä osoittaa, että hän työskenteli virastossa suhteellisen korkeassa asemassa. Hän uskoo, että tietoisuuden tutkiminen ja sen yhteys tunnistamattomia ilmailmiöitä koskevaan kysymykseen voi merkittävästi muokata ymmärrystämme ilmiöistä ja niiden vaikutuksista ihmiskuntaan.

Hänen äskettäisessä haastattelussaan podcastissa ”Into the Wyrde with Holly Wood” Ramirez keskusteli eri UFO-tapauksista ja ei-ihmisälyjen aiheesta, joka on ollut ympärillämme jo pitkään. Hän viittaa Roswellin tapahtumasta kertoviin kertomuksiin ja mainitsee, maahansyöksystä selvinneiden kanssa on raporttien mukaan harjoitettu telepaattista viestintää, mikä viittaa ilmiön tietoiseen puoleen.

Ramirez selitti, että CIA:lla oli erilliset osastot, jotka keskittyivät ilmailuun ja UFOjen aerodynamiikkaan sekä biotieteisiin, joihin kuuluivat ilmiöön liittyvä fysiologia ja psykologia. Tämä osoittaa CIA:n kiinnostuksen tietoisuuden tutkimiseen, mikä ilmeni myöhemmin kaukokatseluohjelmassa, joka on eräänlaista mielen heijastamista toiseen paikkaan.

Hän mainitsee myös termejä kuten ”psykoenergetiikka”, ”telepatia” ja ”telekinesia” viitaten CIA:n osallistumiseen korkean tason ohjelmiin, joissa on tutkittu tietoisuutta. Hän korostaa, että tietoisuus on ilmiön ratkaiseva osa-alue, sillä ilman sitä tunnistamattomat havainnot olisivat vain merkityksettömiä esineitä taivaalla tuntemattomasta alkuperästä. Haastattelussa Ramirez puhuu lisäksi uskomuksistaan, jotka koskevat ei-inhimillisiä voimia ja niiden vaikutusta ihmiskuntaan kautta historian.

Hän sanoo, että nämä voimat on kuvailtu antiikin kirjallisuudessa ja taiteessa demonisina hahmoina, mutta väittää, että nykyinen ja historiallinen yhteys vierailijoihin, jotka usein leimataan demonisiksi, ei välttämättä ole sitä. Hän esittää, että kanssamme saattaa elää maan voimia, jotka ovat olleet yhteydessä ihmisiin ja jotka jotkut ihmiset ovat kokeneet haitallisiksi ja epäystävällisiksi.

Ramirez viittaa kirjaan ”Skinwalkers at the Pentagon”, jossa tutkitaan näitä kontakteja ja ilmiötä, joka tunnetaan nimellä liftaajailmiö. Hän toteaa, että puolustusministeriön tiedustelupalvelu hyväksyi kirjan salaiseksi, mikä osoittaa, että kirjassa käsitelty ohjelma ja tutkimus todella toteutettiin. Hän mainitsee lukeneensa kirjan hiljattain loppuun ja pitää mielenkiintoisena, että se on noussut keskusteluun.

Kun Ramirezilta kysyttiin ei-ihmisälyn roolista ihmiskunnan teknologisessa kehityksessä viimeisten 50 vuoden aikana, hän ehdotti, että katsottaisiin takaisin muinaisiin myytteihin ja legendoihin, jotka ovat kadonnutta ihmiskunnan historiaa. Hän uskoo, että muinaiset kertomukset dokumentoivat yhteydenottoja ei-inhimilliseen älykkyyteen, jonka hän rinnastaa jumalallisiin olentoihin tai jumalalliseen älykkyyteen. Ramirez sanoo, että nämä olennot olivat täällä auttaakseen ihmiskuntaa, mutta niiden väliset ristiriidat ovat saattaneet johtaa erilaisiin agendoihin. Hän mainitsee esimerkkejä, kuten Prometheuksen, joka toi ihmisille tulta vastoin muiden jumalien tahtoa, ja vetää yhtäläisyyksiä Maan uskontoihin ja niiden jumalallisten olentojen osallistumiseen.

“Jos tarkastellaan sumerilaisten tekstejä, he tiesivät maailmasta paljon enemmän kuin me annamme heille tunnustusta, koska tarkastelemme historiaa niin lineaarisesti. Ajattelemme, että me olemme tiedon huippu ja että ennen meitä heillä ei ollut sellaista tietoa kuin meillä on nyt. Mutta luulen, että heillä oli tietoa. Kuitenkin muut ihmiset, joilla oli tavoitteita, menettivät tai tukahduttivat tuon tiedon. Ja nyt olemme löytämässä tuon tiedon uudelleen tieteen avulla. Mutta tuon tieteen kautta aiomme löytää uudelleen yhteytemme jumaluuteen ja näihin ei-ihmisälyihin, jotka ovat olleet täällä ja jotka haluavat auttaa meitä, eivät tuhota” Ramirez sanoo.

Ramirez kertoo kokemuksistaan ja osallisuudestaan UFOihin ja kontaktikokemuksiin. Hän selventää, että hän ei liittynyt CIA:han nimenomaan UFOjen tutkimiseksi, vaan koska hän oli kiinnostunut tämäntyyppisestä työstä ja halusi hyödyntää koulutustaan korkeammalla tasolla. CIA:ssa ollessaan hän alkoi kuitenkin kokea usein kontakteja ja yhteydenpitoa olentojen kanssa, joiden kasvoja hän ei nähnyt, mutta jotka näyttivät verhoutuneilta.

Ramirez mainitsee, että hänellä oli negatiivinen kokemus, jossa hän näki olennon, jota monet kuvailivat ”reptiliaaniksi”. Hän taisteli sen kanssa ja sai ihoonsa kynnenjälkiä. Hän myöntää, että skeptikot ja debunkkaajat saattavat pitää hänen kokemuksiaan itse aiheutettuina haavoina, mutta hän vakuuttaa, että kyseessä oli aito kohtaaminen. Hän kuvailee myös nähneensä makuuhuoneessaan vihreän, kimaltelevan käärinliinan, joka sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja suojelluksi, ja häntä kehotettiin menemään takaisin nukkumaan.

Tämän jälkeen haastattelussa siirrytään Ramirezin potilastietoihin. Hän mainitsee, että hänellä on ollut verenvuotoa oikeasta sieraimesta, minkä vuoksi hän meni CIA:n lääkäreiden tutkimuksiin. He löysivät kirurgisen viillon hänen oikeasta sieraimestaan, vaikka hänelle ei ollut koskaan tehty leikkausta. Hänen terveystietonsa, mukaan lukien tiedot CIA:n operaatioista ja ulkomailla vaadituista rokotuksista, ovat nyt CIA:n omaisuutta. Hän yritti pyytää tietojaan, mutta niitä ei annettu hänelle. Hän mainitsee ottaneensa yhteyttä tiedustelupalvelun lääkäriin, jolla saattaa olla lupa tutustua hänen terveystietoihinsa.

Haastattelija ilmaisee myötätuntonsa Ramirezin kokemuksia kohtaan ja mainitsee siirtyvänsä toiseen aiheeseen. He kysyvät Ramirezin käyttämästä termistä ”aikataulutettu levittäminen” viitaten UFO-paljastukseen. Ramirez selittää, että hänen ollessaan CIA:ssa ei ollut mitään sysäystä tai motivaatiota paljastaa tietoja UFOista. Hän mainitsee menneen ohjelman, joka oli ollut olemassa 1940-luvulta lähtien, ja kertoo merkittävästä tapahtumasta vuonna 1952, jolloin Washingtonin yllä nähtiin UFOja. Tapahtuma johti CIA:n ja muiden valtion virastojen sponsoroimiin kokouksiin, joissa tilannetta käsiteltiin.

Ramirez paljastaa, että upseeri nimeltä Edward Tauss oli vastuussa ohjelmasta, jonka tarkoituksena oli kertoa yleisölle UFOista vuodesta 1952 alkaen. Elokuvat alkoivat tuolloin kuvata pelottavia avaruusolentoja ja ajatusta siitä, että ne valtaavat Maapallon ja suorittavat mielenhallintaa. Ramirez mainitsee elokuvan nimeltä ”Lentävä lautanen” vuodelta 1950, joka oli ensimmäinen Hollywoodin tekemä UFO-elokuva, ja mainitsee viranomaisten auttaneen elokuvan tekemisessä, ja sen juoni päättyi siihen, että lautanen oli käänteisesti suunniteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=0NhaoiUs7W0

Hän viittaa myös klassikkoelokuvaan ”The Day the Earth Stood Still” vuodelta 1951, jossa eräässä puheessa annetaan ymmärtää, että avaruusolennot vierailevat Maassa, koska ihmiskunta tuhoaa itsensä.

Reptiliaaneista

Ramirez käsittelee reptiliaaneihin ja heidän väitettyä osallistumistaan yhteiskunnan ja hallituksen rakenteisiin. Ramirez selventää, että kun hän puhuu reptiliaaneista, hän ei tarkoita todellisia liskoja vaan pikemminkin yksilöitä, joilla on reptiliaanien sukujuuret ja jotka saattavat näyttää ihmisiltä. Hän esittää, että on saattanut olla olemassa erilaisia ei-ihmisrotuja, jotka ovat auttaneet ihmiskunnan evoluutiossa luonnollisen evoluution ulkopuolella.

Ramirez mainitsee dian, jonka hän esitteli Project Unityn Jay Andersonin haastattelussa ja jossa hän sanoi, että ihmiset ovat saattaneet saada edistystä ja vaikutteita muilta olennoilta, myös reptiliaaniolennoilta. Ramirez kertoi näkemyksensä NRO:n (National Reconnaissance Office) logoista ja reptiliaanien kuvista/symboleista:

“On kuitenkin mielenkiintoista, että kun katson joitakin NRO:n, joka on Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön salainen avaruusohjelma, virallisia logoja, he laukaisevat salaisia avaruusaluksia kiertoradalle, ja sen voin sanoa, että he käyttävät näitä liskoja logoissaan, ja se on minusta hyvin outoa. Ja ne ovat liskoja, jotka ryömivät ympäri Maapalloa.”

Ramirez myöntää, että jotkut pitävät näitä ajatuksia salaliittoteorioina, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota Joseph Farrellin ja John W. Warner IV:n kaltaisten kirjoittajien hyvin tutkittuihin kirjoihin. Hän mainitsee Farrellin teokset Etelämantereesta ja Warnerin kirjat varhaisten ohjelmien historiasta ja niiden yhteydestä saksalaisten Atlantiksen etsintöihin. Ramirez uskoo, että kulissien takana on varjohallituksia ja syvän valtion yksiköitä, jotka vetävät naruista, vaikka hän ei nimenomaisesti erittele ketään henkilöä.

Aiemmin Ramirez totesi Project Unityn haastattelussa, että ihmiset ovat hybridejä. Hänen mukaansa Elizondo ei kykene käyttämään sanaa ”hybridisaatio”, mutta Pentagonin työntekijät luottavat siihen, että hän tekee sen lopulta. Elizondo keskustelee Theories of Everything -podcastissa mahdollisuudesta, että ei-inhimillinen älykkyys on ollut yhteydessä ihmisiin jo hyvin pitkään. Tämä tarkoittaisi, että me kaikki olemme unohtaneet oman menneisyytemme, mikä peittäisi sen mahdollisuuden, että olemme ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä.

Lisäksi Ramirez väitti, että hallitus on tietoinen lähestyvästä tapahtumasta vuonna 2027, joka paljastaa jotain merkittävää, joten ihmiset ovat valmistautuneet. Hän on väittänyt, että maapallolla on läsnäoloja (joita hän kutsuu demonisiksi), jotka vain projisoivat omia uskomusjärjestelmiään saadakseen meidät epäuskoon siitä, mihin uskomme.

 

Artikkelin julkaissut howandwhys.com