Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Henry Kissingerin rooli UFO-tiedon salaamisessa

Henry Kissingerin kuolemalla marraskuun 29. päivänä tulee olemaan tärkeä merkitys UFO-paljastusprosessille. Hän oli valtahahmo UFO-salailussa aina toisesta maailmansodasta saakka, jolloin hän palveli Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukoissa Saksassa ja sen jälkeen Nelson Rockefellerin joukoissa perustamassa PI 40 -erikoistutkimusryhmää Eisenhowerin hallinnolle, joka läheisesti liittyi Majestic 12 -erikoistutkimusryhmään. Kissinger oli täten keskeisessä asemassa salailun toteutuksessa ja hänen kuolemansa tarkoittaa sitä, että totuus avaruusolennoista voi vihdoinkin paljastua.

Olen lisännyt tähän pitkän lainauksen Kissingeristä vuoden 2003 tutkielmasta, jonka otsikko kuuluu “Political Management of the Extraterrestrial Presence: The Challenge to Democracy and Liberty in America”. Tutkielma on julkaistu kirjassani Exopolitics: The Political Implcatons of the Extraterrestrial PresenceKirjoitin siinä:

“Tietovuotajalähteiltä on vahvaa näyttöä siitä, että MJ-12/PI-40 -ryhmittymän ulkokerroksen muodostaneen erikoistutkimusryhmän mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolosta ulottui pidemmälle, kuin yleisesti tunnustetaan.”

Tässä on koko kappale vuoden 2003 tutkielmastani:

Henry Kissingerin maine PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut alas ammutun avaruusolentojen aluksen takaisinmallintamisessa, jonka natsit löysivät 1930-luvun puolivälissä. [38] Osittain menestyksekkäät huippunatsitiedemiesten pyrkimykset ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli suuri tekijä Natsi-Saksan asekehitysohjelman menestyksessä ja sodan pitkittämisessä, jotta nämä asejärjestelmät saataisiin täysin otettua käyttöön. Toisen maailmansodan lopulla samaisten natsitiedemiesten siirtäminen maasta USA:n ’Operation Paperclipin’ alaisuudessa merkitsi satojen natsitiedemiesten siirtämistä sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli perustettu tuottamaan aseita sotaa varten. [39] ’Operation Paperclipin’ vähän tunnettu hahmo oli nuori saksaa puhuva Yhdysvaltain armeijan tiedusteluviranomainen, jolla oli saksanjuutalainen tausta — Henry Kissinger.

Kissinger syntyi Fuerthissa, Saksassa toukokuun 27. päivänä 1923, ja hän palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan loputtua hän pysyi aktiivipalveluksessa miehitetyssä Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkojen osastoon, jonka yksi ’virallisista’ tehtävistä oli rekrytoida natsien tiedustelu-upseereja Neuvostoliiton vastaisiin operaatiohin Neuvostomaista. [40] Kissingerin osasto todellisuudessa oli keskeisessä roolissa ’Operation Paperclipissä’ — tässä roolissa hänet tultaisiin noteeraamaan sotilastiedustelupiireissä hänen strategisen ajattelun kyvyistään — kuinka parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 aloitti yliopisto-opinnot Harvardissa. Kissinger kuitenkin piti hänen yhteytensä armeijaan, ja hän oli sotilastiedustelujoukkojen reservin kapteeni. Tämä mahdollisti hänen olla roolissa koskien avaruusolentojen läsnäoloa kaikkein korkeimmilla tasoilla Trumanin hallinnossa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt jatko-opiskelija ja työskenteli osa-aikaisena puolustusministeriölle. Hän toistuvasti teki työmatkoja Washingtoniin — Operaatiotutkimusyksikön konsulttina, joka toimi suoraan pääesikunnan alaisuudessa. Operaatiotutkimusyksikkö ’virallisest’ teki erittäin salaista tutkimusta aiheista kuten entisten natsioperatiivien ja natsipartisaanien käyttö CIA:n salaisissa toiminnoissa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran peite hänen roolilleen koordinoida entisten natistiedemiesten rekrytointia ja käyttöä salaisissa projekteissa, jotka liittyivät avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamiseen ja useisiin avaruusolentojen läsnäoloon liittyviin stategisiin ja tiedustelualan ongelmiin.

Vuonna 1952 tohtorintutkintonsa jälkeen Kissinger ryhtyi konsultiksi Psychological Strategy Boardille, kansallisen turvallisuuden neuvoston operatiiviselle siivelle, joka toteutti salaisia psykologisia ja paramilitaarisia operaatioita. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen länsäoloon liittyviä monia politiikkaongelmia. Kissingerin sisäpiiritieto Operation Paperclipista ja avaruusolentojen läsnäolosta yhdistettynä hänen strategisen ajattelun kykyihinsä tekivät hänestä jonkun, jolla oli nopea kyky ottaa nimekäs asema avaruusolentojen läsnäoloon liittyvässä päätöksenteossa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger epäilemättä oli saanut sen nimekkäimpien jäsenten huomion sellaisena henkilönä, jolla oli kyvyt vastsata avaruusolentojen läsnäoloon.

Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen erikoisassistentikseen kylmän sodan suunnitteluun, pestiin johon virallisesti kuului ‘CIA:n salaisten operaatioiden valvonta ja hyväksyntä’. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johtajan; ja vieläkin tärkeämpänä, Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana Orionin tähtikuviosta peräisin olevien avaruusolentojen ja USA:n välillä allekirjoitetun ”salaisen sopimuksen” seurauksena. [42] ’Sopimus’ oli ollut paljon spekulaation kohteena, mutta sen olemassaolo ja sisältö paljastettiin useille armeijan ja valtion entisille ’tiedusteluilmiantajille’. [43]

Vuonna 1955 Kissingeristä tuli kansallisen turvallisuuden neuvoston Operations Coordinating Boardin konstultti, joka toteutti salaisia operaatioita ulkovaltoja vastaan. Kissingerin analyyttiset ja strategiset taidot olivat käytössä sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan salaisten operaatioiden koordinoinnissa ulkovaltoja vastaan että avaruusolentojen rotuja vastaan. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheiset suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kykynsä, kaikki yhdessä kasvattivat hänen vaikutusvaltaansa. Rockefeller ja muut salaisia operaatioita pyörittäneet ymmärsivät vaaran siitä, mikä aiheutui jos ET-rotuihin ja käänteistekniikkaan liittyvää salaista politiikkaa ei sovitettu yhteen tavanomaisempien ulkopoliittisten kysymysten kanssa, jotka olivat yleisön huomion keskipisteenä.

Useiden ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä näiden alojen koordinointiin. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, joka oli Council on Foreign Relationsin johtaja, huomion parhaana henkilönä rooliin. Rockefeller oli keskeisessä roolissa nimittämässä Kissingeriä yhdeksi PI-40:n johtajista, tutkimusryhmän joka tarjosi poliittista neuvontaa MJ-12:n vastauksena Orionista saapuneiden avaruusolentojen kanssa tehtyyn sopimukseen, sekä yleisemmin avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja ylimpänä strategistina Kissinger olisi varmasti tiennyt tarpeesta hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja tekemällä laillisuusvalvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin paljon, että se nyt kykeni käyttämään poliittista valtaansa toimeenpanevaan valtion osaan. Toistaan seuraavien presidenttien valtakausiin vahva vaikuttaminen, jos ei suora käskyttäminen, nähtiin osana sitä miten vastata avaruusolentojen läsnäoloon poliittisesti, mikä tehokkaasti romutti laillisuusvalvonnan, joka oli niin keskeinen osa Rooseveltin ja Trumanin hallintoja.

MJ-12:n tarpeeseen vaikuttaa/kontrolloida kontribuoi ironisesti se, että vaikka suurin osa politiikkaa käsittelevistä virkamiehistä, poliitikoista, uutismediasta ja kansasta uskoikin, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, itse asiassa Yhdysvallat oli salassa tehnyt yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa koskien avaruusolentojen läsnäoloa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan ja julkisia varoja kuluttavien aseellisten konfliktien retorisen pinnan alla tehtiin salaisia operaatioita yhteista uhkaa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia liittolaisia mitä tulee avaruusolentokysymykseen, vaikka samanaikaisesti he olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyys oli teeskentelyä, jolla suunnattiin kansan huomio pois siitä mitä todella tapahtui. Sellainen teeskentely toimisi ainoastaan jos kaikkein korkeimmat virkamiehet presidentin kansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, jolla helpotettaisiin vihamielisiä politiikan suunnittelijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan todellinen, jotka peloissaan olivat valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan vastauksena heidän odotettuun hyökkäykseensä.

Toistaan seuranneisiin presidentinkanslioihin vaikuttaminen saavutettiin sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä korkeisiin neuvonantaja-asemiin presindentinkanslioihin varmistamaan, että avaruusolentojen läsnäoloa ei paljasteta, ja että kylmän sodan sotatoimia kohtuullistettaisiin. Kennedyn/Johnsonin hallinnossa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi PI-40n alkuperäisistä jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästessään nimitettiin samalla myös MJ-12:n johtoon. [47] Nixonin tulevan hallinnon tapauksessa tämä saavutettiin sijoittamalla yhä nimekkäämpi PI-40:n jäsen sinne, joka kontrolloisi presidentti Nixonia mikäli tarpeen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka ilmestyi tyhjästä vuonna 1968 ja hänet nimitettiin presidentiksi valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimittämisessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien kokouksessa ja sen jälkeen hän järjesti suojattinsa osaksi Nixonin tiimiä. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostolle, ja näin varmistettiin hänelle keskeinen rooli sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan muotoilussa että salaisen politiikan muotoilussa avaruusolentojen roduista uudessa roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen historiansa erikoistutkimusryhmän/PI-40:n johtajana, Kissinger oli kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12 -hahmo Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittinen elämänkerta Kissingerin poliittisesta johtamistyylistä Vietnamin aikana kertoo, että Kissinger oli aikeissa kerätä itselleen niin paljon valtaa kuin mahdollista kansainvälisissä asioissa. [50] Kissinger systemaattisesti horjutti muiden sellaisten henkilöiden asemaa, jotka saattoivat uhata hänen kansainvälisten asioidensa hallintaa, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päättäjien asemaa. [51] Kissinger tulee esiin Hershen elämänkerrassa paranoidina poliittisena hahmona, joka pelkäsi luovuttaa valtaa muille, jolta tässä kuvassa puuttui hienovaraisuutta ja älykkyyttä käsitellä kriittisiä ulkopoliittisia ongelmia. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan, sillä hän oli pääasiallinen suodatin Nixonin prioriteettien muokkaajana ja ulkopoliittisena ajattelijana. Kappale Kissingerin avustajan Morton Halperin tekstistä paljastaa Kissingerin poliittisen johtamistyylin:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”

“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt — koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan tutkimusryhmän johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa. [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja se mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55]‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi sen geopoliittista valtaa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon.

Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa USA:a dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että korporaatioamerikka jatkaisi nimekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Kuinka UFO-kuvaajat paljastivat kieltäymyksen kulttuurin

YouTubessa 31. heinäkuuta 2014 julkaistu uusi video vahvistaa entisestään Vancouverin Mount Pleasantin kaupunginosassa sijaitsevan ufokäytävän olemassaoloa, sillä se paljastaa valovoimaisia purkauksia, jotka syntyvät varhaisiltapäivisin pyörivän läpinäkymättömän kappaleen lennosta. Toinen 1. elokuuta 2014 julkaistu video osoittaa sen, mitä monet ovat epäilleet koko ajan: English Bayn yllä olevat kultaiset pallot tekevät dramaattisia käännöksiä ylittäessään keskiyön taivaan. Ainakin yksi väistämätön johtopäätös, joka tällaisista vapaasti saatavilla olevista välineellisistä havainnoista voidaan tehdä, viittaa julkisesti rahoitettujen liittovaltion laitosten hylkäämiseen, jotka ovat täynnä rituaalien väärinkäytön, kieltämisen ja salailun kulttimaista perintöä.

Vaikka on mahdollista, että UFOt tulevat näkyviin vain erikoisilmiönä, kun ne saavat kutsun nimetyiltä kontaktihenkilöiltään, tämän kesän paikallisten osa-aikaisten videokuvaajien antamat todisteet viittaavat toisenlaiseen skenaarioon. Tämä näkökulma iloitsee havaittavien lentojen mahdollisuudesta, jotka voivat tapahtua samalla tavalla kuin luonnonvaraisten eläinten näkyvät liikkeet, kuten kalju- ja merikotkien, sinihaikaroiden, muuttohaukkojen ja viirupöllöjen muinaiset paikalliset populaatiot.

Edward Snowdenin jälkeisenä laajalti julkistetun massavalvonnan aikakautena julkisesti rahoitetut liittovaltion laitokset ovat saattaneet jo dokumentoida ja luetteloida nämä ilmiöt perusteellisesti nykyaikaisilla tarkkuusvälineillä. Tietämyksen myöhemmän kehityksen ilmeisen dogmaattinen eristäminen on johtanut ajatusten markkinoiden häpeälliseen köyhtymiseen. Hyväksyisivätkö Brittiläisen Kolumbian asukkaat koskaan sen, mitä voidaan kohtuudella pitää teollisen mittakaavan ympäristökatastrofeina valmisteilla olevina Northern Gateway– ja Trans Mountain -putkistoina, jos he olisivat saaneet vankan käsityksen siitä, että näennäisesti ilmaisenergiset, ei-öljypohjaiset kuljetusmuodot ovat toimineet menestyksekkäästi paikallisella taivaalla tuhansien vuosien ajan?

Katso videot

Klikkaa tästä nähdäksesi Les Murzsan kuvaaman ”Summer Daylight Contact in Vancouver UFO Corridor”: ”Tämä uusin kuvamateriaali Mount Pleasantin ufokäytävästä jatkaa julkaistujen lähiökuvausten perinnettä, joka ulottuu ainakin jo vuoteen 1937. Kameran redundantti kolminkertainen sensoriryhmä yhdistettynä patentoituun tarkennusavustintekniikkaan tarjoaa selkeän teräväpiirtonäkymän siitä, mitä voidaan kuvailla vain anomalian lennoksi, joka on yksi tapahtumien sarjassa, joka on dokumentoitu tässä paikassa viime vuosina.”

Klikkaa tästä nähdäksesi ”Vancouver UFO-todiste WOW 1. elokuuta 2014”, jonka Charles Lamoureux on kuvannut YouTuben kautta: ”Katso koko video. Todiste siitä, että nämä pallot/alukset eivät ole arkipäiväisiä esineitä. Lentokuvio ei ole normaali. Kuvattu Luna Digital Night vision monokulaarilla. Vertailin videota ufosta 27. heinäkuuta 2014 tehtyyn havaintoon ja se on käytännössä identtinen; samat koordinaatit taivaalla ja aika hieman puolenyön jälkeen. Molemmat kohteet lähtivät Cypressin alueelta noin 30 astetta horisontin yläpuolella ja loppu on historiaa. Tämä on yleinen näky. Satuin vain tällä kertaa kuvaamaan sitä koko sen matkan ajan!”

Koukussa CIA-salailuun

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun Robertson-paneelin vuonna 1953 laatimassa tunnistamattomia lentäviä esineitä käsittelevässä Durantin raportissa mainitaan, että epäviralliset tutkijat, jotka kokoontuvat perustuslain suojaamaan keskusteluun, väittelyyn ja julkiseen valistukseen, voivat tehdä kumouksellisia toimia. Durant ennakoi laajalle levinneitä havaintoja ja näiden edistysmielisten ajattelijoiden joukkovaikutusta tyhjiössä, jonka ovat luoneet hylätyt instituutiot, joiden sitoutuminen julkiseen palveluun on peittynyt yritysten rahoittamien agendojen alle. Kuten 1900-luvun alun jazzmuusikko, nykypäivän riippumaton ufotutkimus on perinyt perintönä valtion tukeman McCarthy-taikojen noitavainon, jossa salaliittoteoriat mainitaan selvänä ja läsnä olevana vaarana.

Todisteita Kanadan antautumisesta CIA:n aloitteille löytyy McGillin yliopistossa tehdyistä, aikoinaan salaisista MK-ULTRA-kokeista, jotka mainitaan Guantanamon lahdella käytettävien kidutusmenetelmien (kuten presidentti Obaman myöntämät) esiasteina. Kanadan hallituksen ja CIA:n sanotaan rahoittaneen yhdessä nykyaikaisen psykologisen kidutuksen kehittämistä vuosina 1957-1964, ja McGill-kokeiden kerrotaan olleen perustavanlaatuisia vuonna 1963 laaditun Kubark Counterintelligence Interrogation Handbook -käsikirjan (lue ”CIA:n kidutuskäsikirja”) laatimisessa. Kun otetaan huomioon tunnetun Kanadan historian tosiasiat, tuntuisiko Durantin mainitsema vetoaminen ufojen kumoamiseen ja julkiseen indoktrinaatioon liioitellulta yhteiskunnassa, joka on valmis tukemaan kidutustutkimusta?

UFO-kontaktin turvallisuusviranomainen

Pilailiko hyvä tohtori vain, vai olivatko vuoden 2013 Contact in the Desertin raportoidut tapahtumat yleisön reaktioiden koeajoa ennen UFO-kontakti- ja koulutustapahtumien valheellisen lipputaklauksen perustelemaa turvallisuusteatteria, jonka valtio on pian asettanut? Kanadan ilmakuljetusten turvallisuusviranomaisen (CATSA) edustajien voi kuulla julistavan kovaan ääneen, kuinka matkustajat, jotka kieltäytyvät heidän kuolemansädepalvelustaan, suostuvat saalistushenkisiin läpivalaisutarkastuksiin YVR:ssä tänään. Sanovatko heidän kollegansa samaa myös niistä, jotka kyselevät ufokontaktien luonteesta?

Ironia siinä, miten yksi vapaaseen energiaan, kontaktiin ja paljastamiseen eniten panostavista osallistujista on viime vuosina ottanut käyttöön julkisissa tapahtumissa turvaprotokollia (joita voi kuvailla vain muistuttavan Transportation Security Administrationin väärinkäytöksiä matkustajia kohtaan lentokentillä), kutsuu harkitsemaan uusia aloitteita, joissa kontaktiin lähitulevaisuudessa pyrkivät kokijat joutuvat oletetun UFO-kontaktin kuljetusturvallisuusviraston agenttien väliintulon kohteeksi. 9/11-kultin (jonka rituaaleissa matkustajia pommitetaan Frankenscience-keksintöjen säteillä ja/tai invasiivisilla saalistustarkastuksilla) kautta tarkasteltuna ufokontaktitapahtuma nähdään joissakin piireissä ilmeisesti sopivana paikkana ihmisoikeuksien heikentämiselle entisestään planeetan apartheid-Israelin kaltaisessa skenaariossa.

Toivon siemenet

Hylättyjen instituutioiden tyhjä perintö on nyt selvempi kuin koskaan aiemmin, kun Les Murzsan ja Charles Lamoureux’n kaltaiset innovatiiviset teknologit matkustavat tänä kesänä valtion tukeman joukkotietämättömyyden jyrkänteen taakse ja paljastavat videolöytönsä verkossa. Vaikka nämä rohkeat yksilöt ovatkin karistaneet ufokontakteja koskevan tosi-tv:n levittämän petoksen harhakuvitelmat, voidaan todeta, että he myös yksinkertaisesti toistavat löydöksiä, joita julkisesti tuetut instituutiot ovat aiemmin saavuttaneet.

Tärkeä ero on se, että molemmat paikalliset videokuvaajat etenevät ilmeisesti valtavirtakulttuurista poikkeavalla tavalla korostamalla avoimuutta ja julkista kollegiaalisuutta. Tarjoaako heidän sitoutumisensa jatkuvaan työhön yhteydenpidon ja paljastamisen alalla ja heidän kaltaistensa sitoutuminen kaikkialla maailmassa toivon siemeniä tulevaisuuden paremmasta yhteiskunnasta?

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Digest

Onko suurin uhka ihmiskunnalle me itse vai avaruusolennot?

Kirjoittanut Julian Wash

Tänään haluaisin palauttaa tietoisuutenne ihmiskunnan olotilaan, joka lankeaa ideaan avaruusolentojen läsnäolosta. Monella meistä on kutkuttava tunne siitä, että me emme ole yksin universumissa.

Ja niinpä me katselemme planeettoja ja tähtiä hämmästellen ja ihmetellen, pohtien mahdollisuuksia ja miettien mitä kaltaisistamme tulee mikäli kontaktia koskaan saadaan aikaan.

Mutta mysteereitä on runsaasti. Harva voi artikuloida omaa tarkoitustaan asioiden suuressa kuvassa, puhumattakaan siitä että kykenisi saarnaamaan siitä mikä rooli mahdollisesti avaruusolennoilla on. Ja niin me spekuloimme ja pyörittelemme peukaloitamme triviaaleissa ajatuksissa täynnä otaksumia ja mutkat suoriksi -ajattelua. Jopa ne, joita me pidämme filosofeina tai teologeina, usein kompastelevat ja ovat ristiriitaisten mielipiteiden ja näkökantojen tilkkutäkki.

Seuraavassa tekstissä käymme läpi lyhyesti UFOjen massahavainnon vaikutusta, jonka mahdollisesti saamme aikaan, sekä mahdollisia seuraamuksia, joita siitä seuraisi. Tarkastelemme myös itseämme ja kysymme mitä keskeisimmän kysymyksen. Ovatko avaruusolennot ihmiskunnan äärimmäinen uhka — vai olemmeko me itse oman tuhomme välineitä?

Varastetaan show

Pysyn varsin skeptisenä siitä että massahavaintoa koskaan tehtäisiin. Se olisi yksinkertaisesti liian julkinen, jotta sitä voitaisiin pitää hyväntahtoisena. Miljoonat pitäisivät sitä hyökkäyksenä, silloinkin kun aseet pysyvät huomiota herättävästi piilossa.

Se olisi verrattavissa sapelinkalisteluun suurella, galaktisella tasolla. Taivas täynnä avaruusolentojen aluksia kiertelemässä Maapalloa ei varmaankaan tietäisi hyvää meille, minut mukaanlukien. Sellainen spektaakkeli saisi kaiken huomiomme ja riistäisi kaiken normaaliuden tunteen jo valmiiksi kaoottisesta maailmasta.

Siksipä avaruusolennot (tai EBEt) rajoittuvat eristyksissä tehtyihin havaintoihin ja satunnaisiin kohtaamisiin. Tämä tuntuu tarjoavan paljon ystävällisemmän lähestymistavan — sellainen jossa asteittain siedätetään ja sopeudutaan yhä suurempaan määrään havaintoja.  Dokumentoidut tapaukset tarjoavat runsaasti tietoa ja tietopisteitä kaikille, jotka haluavat yhdistää pisteitä.

Alkeellisimmallakin etsinnällä saadaan paljon todisteita, jotka viittaavat siihen, että meillä on todellakin vierailtu. Vaihtoehto pysyä tietämättömänä on myös niiden käytettävissä, jotka eivät ole aivan valmiita hyväksymään tätä hyvin radikaalia ja hedelmällistä paradigman muutosta.

En siis tunne, että nämä entiteetit haluaisivat juhlia tai varastaa show’ta itseriittoisilta maailman johtajilta. Mutta aistin, että ne ovat varsin päättäväisiä ottamaan jonkinlaisen kontaktin. Ne ovat jo näkyvissä niille, jotka ovat uteliaita eivätkä pelkää tehdä hieman tutkimusta.

Mutta ET:t eivät voi lähestyä taipuvaista yleisöä, joka luottaa siihen, että hallitus ja valtavirran kanavat syöttävät heille lusikkaruokaa matkan varrella. He eivät myöskään voi mennä virallisten hallituskanavien kautta, koska näihin järjestelmiin on juurtunut peittelykerroksia.

Roswell, 1947

Tunnistamaton lentävä esine putosi tiettävästi tilalle Roswellin luoteispuolella New Mexicossa joskus heinäkuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1947. Tämä tapahtui edellisenä yönä sattuneen voimakkaan ukkosmyrskyn jälkeen.

Tilanomistaja ”Mack” Brazel väitti löytäneensä törmäyksen jäänteitä hajallaan laajalla alueella. Romujen lisäksi hän havaitsi maahan kaivetun, useiden satojen metrien pituisen, kiilamaisen matalan kaivannon.

Sotilastutkat olivat seuranneet tunnistamatonta lentävää esinettä Etelä-New Mexicon yllä jo useita päiviä ennen onnettomuutta. Tuona kohtalokkaana yönä 4. heinäkuuta 1947 tutka osoitti, että esine oli pudonnut noin 30 kilometriä Roswellin luoteispuolella. Romun löytöpaikka suljettiin useiksi päiviksi, kun romua raivattiin, ja sotilashenkilöstö määräsi aggressiivisesti katsojia pois paikalta.

Tapahtumasta on paljon spekulaatioita. Virallisten asiakirjojen ja silminnäkijöiden lausuntojen muodossa on myös paljon pätevää tietoa.

Mutta muutamassa päivässä hallitus ja tiedotusvälineet muuttivat äkillisesti äänensävyään ja vaikenivat ja katsoivat kaiken hälyn johtuvan vain ilmapallosta — kunnes eräs ydinfyysikko nimeltä Stanton Friedman tutki tapausta uudelleen 1970-luvun lopulla. Jälleen kerran saimme tietää, mikä oli todennäköisesti 1900-luvun mullistavin tapahtuma.

Ihmiset, jotka ovat tutkineet onnettomuutta hyvin yksityiskohtaisesti, arvelivat, että siinä saattoi olla mukana useampi kuin yksi lautasmalli. Raporttien mukaan raunioista löydettiin paitsi romuja, myös pieniä, ihmismäisiä ruumiita, jotka olivat hajallaan hylyn seassa.

Lautasten (tai lautasien) arveltiin pudonneen joko aavikon lounaisosan aavikolla hautovien monsuunien voimakkaan salamaniskun takia tai avaruusaluksen navigointijärjestelmä oli jotenkin häiriintynyt sotilastutkan takia. Minun mielipiteeni eroaa huomattavasti näistä kilpailevista teorioista. Minusta tuntuu, että ne saattoivat pudota tahallaan.

Hyväntahtoisin tapa ottaa yhteyttä olisi tämä. Ehkä he kuolivat todistaakseen ei-aggressiivisella tavalla, että he olivat täällä – ja että he eivät olleet tuhoutumattomia eivätkä erehtymättömiä. Toisin sanoen, he eivät olleet jumalia. Törmäys toimi täydellisenä dioraamana ei-uhkaavasta esittelystä.

Tässä viesti oli selvä. Emme ole yksin maailmankaikkeudessa, ja on olemassa älyllisiä olentoja, jotka ovat aivan erilaisia kuin me. Varmasti pystyimme näkemään, että niillä oli kyky valloittaa maailmamme, jos ne halusivat. Sen sijaan ne tarjosivat kuvan hauraudesta ja epätäydellisyydestä.

He myös ”kylvivät” tiedemiehillemme valtavia tietovirtoja, joista suuri osa takaisinmallinnettiin teknologiaksi, jota näemme nykyään. Katsokaa, millaisen huiman harppauksen tieteen alalla olemme tehneet vain viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana. Vakuutan teille, että ihmiskunta on myös paljon sen teknologian yläpuolella, jota näette paikallisessa tietokonekaupassanne.

Mutta mikä oli sysäys ”vahingossa” tapahtuneelle maahansyöksylle? Mielipiteet riehuvat valtoimenaan. Mutta minusta (kuten muistakin) tuntuu melko vahvasti siltä, että sillä oli paljon tekemistä ydinpommin kehittämisen ja käyttöönoton kanssa. Sen lisäksi, että kehitimme tämän kauhean luonnon loukkauksen, pudotimme sen itse asiassa myös omiin lajitovereihimme.

Mieti tätä hetki. Pudotimme Little Boyn ja Fat Manin lentokoneesta ja muutimme pari korttelia lasiksi – ja sitten iloitsimme saavutuksestamme. Höyrystimme satoja ihmisiä ja poltimme hirvittävällä tavalla lukemattomia muita ja perustelimme sen jotenkin historiankirjoissamme.

Räjähdykset repivät reiän ajan ja avaruuden kudokseen tuhoamalla fyysisesti materiaa. Se myös viestitti maan ulkopuolisille serkuillemme, että olimme hullumpia kuin puukkomurhaaja, joka on sekoamassa happoon karnevaalien peilitalossa.

Jep, ET-veljemme eivät malttaneet odottaa, että pääsisivät viihtymään meidän ”hyväntahtoisten” Maan ihmisten kanssa. Vakavasti puhuen, mitä SINÄ ajattelisit, jos olisit ulkopuolelta katsomassa sisään?

Luulen, että he pudottivat pari alusta ehkä saadakseen ajatuksemme pois toistemme tappamisesta. Se saattoi jopa toimia jossain määrin. Emme ole pudottaneet ydinpommia väestöön sitten toisen maailmansodan. Siihen täytyy olla jokin syy.

Ydinsodan uhka leijui varmasti kaikkien näiden vuosien ajan, ja käytiin melko kuumaa ”kylmää sotaa”. Jep, kyse on sodasta heidän valitsemassaan lämpötilassa. Mutta silti on ihmisiä, jotka väittävät, että ET:t ovat niitä, joita pitää varoa — ne ovat demoneita ja langenneita enkeleitä. Jos näin on, niin kysyn: mitä me olemme?

Ulkopuoli katsoo sisäänpäin

Hallituksemme tehtävänä oli jatkaa siitä eteenpäin – kertoa meille avaruusolentojen läsnäolosta Roswellissa ja siitä, miten paljon tapahtumasta oli voitettavissa. Mutta he epäonnistuivat pahasti pitämällä meidät pimennossa.

Sama pahaenteinen haamu, joka rakensi ”pommin” huvin ja voiton tavoittelemiseksi, purkaisi myöhemmin vihaansa ihmiskuntaa kohtaan monilla muilla makaaberilla epäkohdilla.

Sota jatkuu edelleen rauhan säilyttämisen varjolla, vapautemme on hävitetty jatkuvien uhkien illuusion varjolla, ja kemikaalipilvet, muuntogeeniset organismit ja elohopealla terästetyt rokotteet ovat vain muistuttamassa meitä siitä, että ”me ihmiset” emme ole vastuussa. Mutta ne kirotut avaruusolennot – jep – ne tappavat meidät kaikki!

Meidän on hyvin vaikea nähdä sen maailman ulkopuolelle, jossa elämme. Meitä kalvaa mukautumisen ja hyväksikäytön päivittäinen palo. Tämän todellisuuden ansat tukahduttavat laajemman näkemyksemme, kuten Platonin allegoria luolan varjoista niin tyylikkäästi esitti. On välttämätöntä astua tavanomaisten rajojen ulkopuolelle, jotta voimme laajentaa näkemystämme materiasta ja olosuhteista. Ja niin kävelen luonnossa.

Olen onnekas, kun asun keskellä ei-mitään. Ei missään on minulle kaikkialla. Koska olen melko ujo luonteeltani, hämmennyn helposti urbaaneissa ympäristöissä. Mutta siellä, missä asun, voin tehdä pitkiä kävelylenkkejä korkeilla aavikkotasangoilla ja siirtyä kohonneen herkkyyden tilaan.

Tässä ei missään sijaitsevassa paikassa en puhu kenellekään. No, kukaan ei ole oikeastaan joku, vaikka tällä ”jollakin” ei ole (mitään) ruumista. Tämä on niin lähellä maan ulkopuolista kokemusta kuin pystyn saamaan aikaan, sillä näytän pystyvän ottamaan yhteyttä astraalimaailman olentoon.

Jokainen on kai erilainen. Minua hieman nolottaa myöntää, että kävelen yksinäni kämmenet joskus ylöspäin. Saan paljon tietoa kämmenten kautta, sillä ne tuntuvat minulle melkein kuin antenneilta. Niinpä kysyn hämmentävimmät kysymykseni ja saan usein räikeän selkeitä ja yksinkertaisia vastauksia.

Väitän, että näemme sen harsomaisen verkon läpi, sillä näkemyksemme ovat usein henkilökohtaisten ennakkoluulojen ja ennakkokäsitysten hämärtämiä. Todisteeksi tästä meidän ei tarvitse mennä pidemmälle kuin tutkia oman lajimme ristiriitaisuuksia. Mikään olento ei ole rakastavampi ja anteliaampi kuin ihminen.

Siksi on melko hämmentävää, kun arvioidaan pimeämpää luontoamme. Miten tällainen ristiriita voi olla olemassa yhden ainoan olennon sisällä? Rakkaus on luontainen lahjamme, mutta viha on ommeltu meihin järjestelmällisesti.

Ihmiset ovat välinpitämättömyyden transsissa. He työskentelevät niin kovasti pitääkseen asiat kurissa ja huolehtiakseen niin monista asioista ja huolenaiheista, että heillä ei yksinkertaisesti ole varaa nähdä ylimääräistä vaivaa ja energiaa ajatella tavanomaisten rajojen ulkopuolella. Tämä on tarkoituksellista.

Mistä he siis hakevat filosofian ja moraalin oppitunteja? He luovuttavat tämän vallan paikalliselle kirkolleen. Mutta valistuneet inhoavat auktoriteettia missä tahansa muodossa ja luovat järjestelmään välttämättömän mutkan. ”Ristiriita” toimii turvapaikkana totuuden etsijöille. Voisi kai sanoa, että he ovat hieman perverssejä.

Avaruusolentojen osalta näen kolme leiriä. Ensimmäinen leiri ei yksinkertaisesti välitä, tai se on sitä mieltä, että ihminen on ainoa älykäs laji kosmoksessa. Muut leirit ovat jyrkästi jakautuneet. He hyväksyvät ajatuksen, että avaruusolennot ovat todennäköisesti todennäköisiä, mutta siitä eteenpäin asia menee vain hieman enemmän eripuraiseksi.

On niitä, jotka ovat vakaasti sitä mieltä, että tällaiset olennot ovat hyväntahtoisia ja että niiden tarkoituksena on palvella ihmistä. He väittävät vakuuttavasti, että jos avaruusolennot olisivat halunneet tuhota meidät, he olisivat varmasti voineet tehdä sen jo kauan sitten. Sitten on niitä, jotka kiihkeästi väittävät, että ne ovat pahansuopia ja haluaisivat myös ”palvella” ihmistä – ehkäpä sienikastikkeen ja persiljanoksan kera.

Mutta vitsi sikseen, jokin ”ruokkii” meitä epäilemättä. Se ruokkii pelkoamme, vihaamme ja vihamme muita kohtaan. Miksi me ruokimme sitä? Mitä me ruokimme?

Lopuksi

Miksi minun pitäisi olla huolissani avaruusolentojen vihamielisistä aikeista? No, minä en, en lainkaan. Mutta olen huolissani oman lajini aikomuksista. Olen tietoinen niistä pahaenteisistä energioista, jotka vaanivat ”korkeammissa” paikoissa, jotka pukeutuvat auktoriteetin pukuihin, joita koristavat nuoruuden laastarit, mitalit ja symbolit.

Heidän tittelinsä saattavat olla vaikuttavia muiden silmissä, vaikka minä en tunnista niitä. Voin tuntea mitä hienovaraisimman energian toisen läsnä ollessa, nähdä pienimmätkin ilmeet ja kuulla pienimmätkin äänensävyt – ja siitä, en tittelistä, tunnen jonkun.

Olemme massiivisen henkisen heräämisen kynnyksellä. Olemme nopeasti kasvamassa ulos ”johtajistamme”. Alamme vastata korkeammalle auktoriteetille ja läsnäololle — sille, jolla on eniten merkitystä, sille, joka katsoo meitä peilistä.

Ja niinpä meille sanotaan, että meillä on oltava ”tarve tietää”, jos haluamme saada tietoa, joka putosi vapaasti taivaalta ja omalle takapihallemme. Minulla on tarve tietää, ja kuka he ovat sanomaan minulle muuta?

Rakkaus ja uteliaisuus ovat voimakkaita inhimillisiä ominaisuuksia. Meiltä kielletään usein molemmat. Esitystä johtavat psykopaatit näyttävät ajattelevan, että kohtalomme juuret ovat sodassa, väkivallassa, erottelussa, sorrossa ja pelossa.

He näkevät meidät ylikansoitettuna lajina ja planeetan vitsauksena. He pyrkivät jatkamaan valta-asemaansa ja keräämään samalla energiamme. En pelkää avaruusolentoja galaksienvälisine aluksineen. Pelkään vain sitä, mitä meistä on tullut maan päällä.

 

Artikkelin julkaissut rattlereport.com

Armstrong & Aldrin: Meidän käskettiin häipyä Kuusta

Neil Armstrong itse oli sanonut, että ennen kuin he pääsivät Kuuhun, he saivat selville että meitä paljon kehittyneemmät avaruusolennot asuivat siellä.

Nämä olennot eivät aikoneet elää juustoisella planeetalla, sen sijaan he olivat valmistelemassa tutkimusmatkaa ja mahdollisesti siirtymistä muihin maailmoihin.

Armstrongin mukaan avaruusolentojen rotu yhtäkkiä näki Apollo 11:n heti sen tultua Kuun ilmakehään. Avaruusolentoja tuntui häiritsevän heidän lentelynsä avaruudessa. Olennot varoittivat astronautteja, että heidän pitäisi poistua nopeasti tai he ryhtyisivät vastatoimiin.

Heidän aluksensa olivat paljon suurempia ja kehittyneempiä kuin omamme, mikä peljästytti miehistön. NASA ei ole halunnut kertoa tätä tietoa aiemmin, koska he eivät halunneet aiheuttaa paniikkia Maapallolla.

Mies lopetti haastattelunsa sanomalla, että Kuu on täynnä mystisiä kappaleita ja rakennuksia, jotka ovat selvästikin tulleet jostain muualta. NASA on ilmeisesti menettänyt kaiken kuvamateriaalin Maan ulkopuolisista elämänmuodoista ja toiminnastaan prosessin aikana.

 

Artikkelin julkaissut Online Updates

Omega-tiedosto: Salaiset natsien UFO-tukikohdat paljastuvat

Tämä on Branton-nimisen UFO-tutkijan useampiosaisen The Omega File -tekstin ensimmäiset kaksi lukua. Tekstiä levitettiin vuosituhannen vaihteessa netissä tekstitiedostojen kokoelmana.


1. Johdanto

Huomio kaikki siepatut!!! Ladatkaa näissä dokumenteissa kuvatut tiedot ja levittäkää niitä, erityisesti kaikille tuntemillenne abduktiohenkilöille. Jos, niinkuin edesmennyt J. Allen Hynek on väittänyt, että joka 40:s on siepattu ja ’avaruusolentojen/varjohallitus’ on ’prosessoinut’ heidä agendallaan — tai tuoreempien tietojen mukaan joka 10:s — silloin sinäkin varmasti tunnet JONKUN joka on siepattu ja joka TIETÄÄ olevansa.

Tämä informaatio on heille. Niille, jotka eivät ole “UFO-siepattuja“, informaatio tiedoissa on yhtä lailla tärkeää ja soveltuvaa. Jos uskot informaatio “Avaruusolennoista” rajoittuvan ainoastaan niihin, jotka ovat menettäneet kosketuksensa todellisuuteen, PYYDÄN että hyväksyt sen informaation näistä dokumenteista jonka VOIT hyväksyä, ja jätä loput sivuun, ainakin nyt. Tulevaisuutesi voi riippua siitä.Tämä tiedosto sisältää kaikkein yksityiskohtaisimpia tietoja globaalista salaliitosta, joka tuntuu olevan juurtunut avaruusolentojen ja sotateollisuuden väliseen yhteistyöhön, jonka aikeena on tuoda kaikkine rauhaa rakastavien ihmisten maailma sen kontrolliin, globaalin hallituksen valtaantuomisella, mitä yleisesti kutstutaan ‘Uudeksi Maailmanjärjestykseksi‘.

Me emme mielistele ketään ja lyömme kaikki kortit pöytään Uuden Maailmanjärjestyksen agendasta siten kuin minä ja muut näihin tietoihin ovat oman panoksensa antaneet. Jos olet joku heistä, joka suuttuu helposti, varoituksen sana. Useimmat lukijat tajuavat, että sitä on saattanut henkilökohtaisesti ukea muodossa tai toisessa — vaikka tietämättään — tiettyjä uskonnollisia, taloudellisia tai poliittisia järjestöjä, joita eri tasoilal kontrolloi voimat, jotka työskentelevät Uuden Maailmanjärjestyksen toteuttamiseksi.

Ne, jotka ovat antaneet panoksensa näihin tietoihin, eivät ole paljastaneet tai pidätelleet mitään siitä mitä he pitävät totuutena tämän salaliiton asiassa. Me emme mielistele ketään sillä meidän mielestämme tämä agenda on jo vahingoittanut Amerikan kansaa tavoila, joita emme voi edes kuvitella, ja se pysyy edelleenkin uhkana koko kansan olemassaololle ja vauraudelle kunnes tämä ‘vihollinen‘ on lopullisesti puhdistettu kansakunnastamme ja kansallista turvallisuuttamme uhkaavat vastuuhenkilöt ja Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaillisen tasavallanmyyneet‘ tuodaan oikeuden eteen.

Tarkastellaan tätä SODAN julistamisena niitä ekopoliittisia voimia ja niiden erittäin ankaria tukijoita vastaan, jotka haluavat tuhota varallisuutemme ja vapautemme omaksi hyödykseen. Joten ilman sen kummempia, me toistamme Louisianan piirisyyttäjän ja JFK:n salamurhan tutkijan James Garrisonin sanat, joka rohkeasti esitti asiansa ennen tästä maailmasta poistumistaan…“TOTUUS TULKOON JULKI, VAIKKA TAIVAS TIPPUISI NISKAAN!”


2. ALKU

  “…Ja toinen hahmo oli PAHAN kasvot… 

‘HÄN NÄYTTÄÄ SAKSALAISELTA NATSILTA. HÄN ON NATSI… 

HÄNEN SILMÄT! HÄNEN SILMÄT. EN OLE KOSKAAN NÄHNYT TUOLLAISIA SILMIÄ!!!”

Ylläoleva lainaus on peräisin hypnoottisesta regressiosta eräältä ensimmäisistä julkisista’ UFO-abduktiohenkilöistä’, Barney Hillilta, joka yhdessä hänen vaimonsa Bettyn kanssa väitti tulleensa harmaaihoisten olentojen sieppaamaksi, jotka ilmeisesti olivat tulleet avaruusaluksella Zeta Reticulin tähtijärjestelmästä.  Harmaat avaruusolentosieppaajat ilmeisesti työskentelivät ihmisten sotilasvoimien kanssa yhdessä, joiden erään upseerin Barney kohtasi. Tämä upseeri oli ilmeisesti täysi natsi, vaikkakin tapaus sattui 15 vuotta sen jälkeen kun Eurooppa oli ‘oletetusti’ de-natsifikoitu. Tämä lainaus löytyy paranormaalien ilmiöiden sanakirjasta “MYSTERIES OF THE MIND, TIME & SPACE”, sivulta 1379.

Ne, jotka ovat tietoisia natsien ja UFOjen välisistä yhteyksistä, saattavat pitää tätä tekstiä helpommin hyväksyttävänä kuin ne, joilla ei ole tullut vastaan raportteja natsien salaisista lentävien lautasten kokeista, puhumattakaan salaisesta yhteistyöstä niinkutsuttujen harmaiden avaruusolentojen kanssa vuosia ennen kuin Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen korporaatiofasistiset agentit alkoivat solmia omia sopimuksiaan näiden samaisten käärmemäisten ‘alienien’ kanssa.

8-kerroksisesta maanalaisesta tukikohdasta Camp Heron alla Montauk Pointin lähellä Long Islandissa on julkaistu paljon tietoja, jossa  natsit ja CIA-agentit ovat työskennelleet kehittyneiden aika-avaruusmanipulaatiokokeiden parissa, sekä mikroaaltojen avulla tapahtuvan mielenhallinnan kokeiden parissa, jotka on suunnattu suurten populaatioiden kontrolliin, jotka ovat tutkijoiden  Al Bielek ja Preston Nicholes mukaan yleisemmässä käytössä kuin koskaan aiemmin Alaskan (toim. huom. ja myös Suomen)  ‘HAARP’-projektissa.

Los Angelesin mellakat 1992  (kuva: ATOMIC Hot Links)
Los Angelesin mellakat 1992  (kuva: ATOMIC Hot Links)

On sanottu, että Los Angelesin yllä havaittiin omituisia taajuuslähetyksiä ennen siellä esiintyneitä mellakoita vuonna 1992. Pian mellakoiden alkamisen jälkeen esitettiin, että mellakat olivat osa “Operation Garden Plot”-nimistä sosiaalista koetta, jossa tutkittiin poikkeustilan julistamista Amerikkaan potentiaalisen rotusodan ehkäisemisen nimissä.

Montauk-projektit, yhteistyössä Brookhaven National Labsin; I.T.T.-korporaation [jonka ilmeisesti saksalainen Kruppin suku omisti, joka rakensi ammustehtaita Hitlerille ja jolla Al Bielekin mukaan on ikuinen pääsy “Alternative-2 mustan budjetin maanalaiseen verkostoon” eräistä sen suurista laitosrakennuksista]; sekä Baijerin THULE-seura [joka tarjosi suurimman rahoituksen ‘Montauk’ ja ‘Phoenix’ -projekteille]… ovat — useiden lähteiden, mm. siepattujen mukaan — työskennelleet läheisesti Orionin ja Draconiksen  ‘Reptiliaanien’ ja ‘Harmaiden’ kanssa maanalaisessa tukikohdassa New Mexicon DULCEssa.

Tämä informaatio on peräisin Preston Nicholsilta, Duncan Cameronilta, Al Bielekilta ja Peter Moonilta… jotka kaikki väittävät heillä olevan jotain yhteyksiä Montauk-projekteihin, vaikkakin useimmissa tapauksissa CIA:n mielenhallintateknologiaa käytettiin tuottamaan toinen persoona työntekijöille vakuudeksi siitä, että toiminta pysyisi salassa.

Alpha Draconiksen reptiliaanit ja Rigeliläiset väittävät, että he ovat käyneet Maapallolla esihistoriallisina aikoina ja olivat osa kaksin jaloin kävelevää liskorotua. Nyt he ovat tulleet takaisin ottamaan ‘heidän planeettansa’ ihmisrodulta. Jotta tämä onnistuisi, he käyttävät monitasoista petkusta ja propagandaa — lähinnä ‘kanavoitujen’ informaatiolähteiden sekä  ‘abduktiohenkilöille’ syötetyn informaation kautta — jotta ihmiset vakuuteltaisiin kapituloimaan itsensä avaruusolentoina esiintyville ‘oppaille’ ja näin annettaisiin avaruusolennoille pääsy heidän mieliinsä ja sitä kautta muuttaa koko yhteiskunta. Tämä sama taktiikka, eri kontaktihenkilöiden [Billy Meier, Jefferson Souza, Israel Norkin, Maurice Doreal, George Andrews, Thomas Castello, Alex Collier, jne.] mukaan, on toiminut monissa muissa siirtokuntamaailmoissa jotka ‘Harmaat’ ovat valloittaneet, ja se on myös toiminut tässä maailmassa niin hyvin, että he ovat saaneet haltuunsa suuren osan ‘maanalaisesta mustan budjetin imperiumista’ — laaja toisiinsa kytkeytyneiden sotateollisten tukikohtien ja kaupunkien verkosto, joka on rakennettu BILjOONILLA [kyllä, sanoin BILJOONILLA] dollareilla, jotka on varastettu Amerikan taloudesta veroilla, huumeilla, mafiarikollisuudella jne. Rahaa, joka on kirjaimellisesti mennyt ‘vessasta ala’, jättäen talouden kaaoksen tilaan.

Tästä eteenpäin kun tässä käytetään termiä ‘sotateollinen’ kompleksi, me emme puhu USA:n armeijasta. Voitaisiin sanoa, että on syntymässä väkivaltainen konflikti “toimeenpanevan sotateollisen” kompleksin ja “kongressin edustajien sotateollisen” kompleksin välillä …

Amerikkalaisia groomataan taloudelliseksi orjayhteiskunnaksi palvelemaan maanalaista ‘Herrarotua’ ILMAN heidän tietoa. Hinnat jatkavat nousuaan, ja kuitenkaan palkat eivät nouse. Muutos on melkein näkymätön, kuin sammakko kattilassa odottamassa keittymistä. Tämä avaruusolentojen-fasistien maanalainen toiminta jatkuu ja se nojaa meidän hyväuskoisuuteemme ja tietämättömyyteemme, jotta imperiumin rattaat pysyisivät pyörimässä. ERäs kaikkein varjelluimmista salaisuuksista, ja se mitä pitää suojella kaikin hinnoin, on että natsit eivät oikeasti hävinneet toista maailmansotaa. Tiedän että tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta jatka lukemista.

Reptiliaanien ja fasistien yhteinen maanalainen imperiumi, jossa on myös massiivisia ‘keskitysleirejä’ jotka jättävät toisen maailmansodan leirit kylmäksi, on valinnut Amerikan kohteekseen, koska Amerikka on viimeinen vapauden linnake Maapallolla.  ‘Haltuunotto’ on enemmän tai vähemmän täydellinen maanalaisissa tunneleissa, kuitenkin useat yritykset saada Amerikkaan aikaan Draco-Fasistinen diktatuuri ovat epäonnistuneet voimakkaan vastarinnan ja perustuslaillisen hallitusken tuella. Jumala ja perustuslain toinen lisäys ovat voimia, jotka ovat täydellisen vallankaappauksen tiellä. Tämä on estänyt ‘ulkomaailmaa’ joutumasta tämän karmaisevan hyökkäyksen uhriksi.

Nyt kun tämä suunnitelma on paljastumassa, he ovat epätoivoisia. Heidän mahdollisuuksien ikkunansa on sulkeutumassa ja heidän pitää toimia nopeasti, ennen kuin avaruusolentojen manipuloima sotateollinen kompleksi ajautuu ‘patrioottien’ haltuun, ja heidän hallussaan oleva ‘alienteknologia’ annetaan TODELLISILLE amerikkalaisille. Tämä tarkoittaisi, että jokainen — ei ainoastaan mielenhallinnassa oleva ‘eliitti’ — pääsee käsiksi planeettainväliseen teknologiaan, joka tas vuorostaan tarkoittaa, että vapautta rakastavat amerikkalaiset lopulta saavat tukea planeettainvälisiltä kulttuureilta, jotka ovat ajautuneet Draco-Orionin imperiumin alaisuuteen.

Monet näissä maailmoissa elävistä tässä osassa galaksia ovat sukua siirtokuntalaisille, joiden alkuperäinen perimänsä on lähtöisin täältä Maapallolta! Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta syy tälle selitetään myöhemmin. Monet heistä ovat esiskandinaavista tai ‘pohjoismaista’ perimää, ja he ovat rauhanomaisia ja eettisiä olentoja. Toistan, en sano että KAIKKI ‘pohjoismaiset’ joita tulee vastaan ‘avaruusaluksissa’ [tai UFOissa] ovat eivät halua puuttua asioihimme ja toivovat meille kaikkea hyvää. On monia, jotka ovat liittyneet kollektivistisiin interventionisteihin Dracojen ja Orionin joukkojen kanssa, ja monia muita jotka ovat pahantahtoisten ‘alienien’ suorassa psykologisessa kontrollissa. Enkä yritä vihjata sellaistakaan, että KAIKKI reptiliaanit haluaisivat tuhota meidät. Voisi olla realistisempaa käyttää termiä INTERVENTIONISTI (sellainen joka haluaa puuttua asioihimme) ja EI-INTERVENTIONISTI (joka ei halua puuttua asioihimme), huolimatta siitä mikä ‘avaruusolentojen’ laji on kyseessä.

On myös kolmas ryhmä, joita voisimme kutsua KOLLEKTIVISTEIKSI. He eivät osaa päättää interventionistien ja ei-interventionistien välillä. Useat kontaktihenkilöt ovat esittäneet, että ei-interventionistit ovat liitossa keskenään suurimmaksi osaksi Seulasista ja Andromedalta peräisin olevien humanoidikulttuurien kanssa; kun taas interventionistit ovat liitossa lähinnä Draconiksen ja Orionin reptiliaanikulttuurien kanssa. Suurin osa interventionisteista on reptiliaaneja ja ei-interventionisteista humanoideja.

Jos me sovellamme tätä ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmanteen kappaleeseen, silloin vaikuttaisi siltä että ‘käärmeiden’ rotu on ‘villin’ turmeltunut rotu, joka toimii eläimellisten vaistojen varassa. Koska reptiliaaneilla on tai oli yksilönvalinta aiemmin rajoittunutta ja koska ne ovat kaikki yhteydessä ‘rotumuistiin’, tämä on jossain määrin heidän kollektiivinen vikansa. Kuitenkin, ihmiskunnan tulee ottaa myös tästä osa vastuulleen, sillä — Jumalan ‘kuvaksi’ luotu olento jolla on sielu, joka reptiliaaneilta kuulemma puuttuu [poislukien niintkutsutut geneettiset ‘hybridit’] —  ihmiskunta on alunperin luotu henkisesti käärmerotua ylivertaisemmaksi, tai ainakin aiemmat ihmiset olivat niitä henkisesti ylivertaisempia alussa. Toisin sanoen, ihmisen haltuun annettiin fysikaalinen luomakunta, jotain mitä enkelit itse eivät voineet tehdä, koska ne eivät ole materiaalisia olentoja. Ja kyllä,  niille annettiin myös alaisuuteen kaikkein viekkain ja älykkäin kaikista ‘pedoista’, ‘käärmeiden’ rotu [1. Moos. 3:1].

Jos aiot hyväksyä tuon raamatunkohdan symbolisen ja/tai kirjallisen tulkinnan, silloin kapinoivat enkelit olivat niitä, jotka vaikuttivat käärmerotuun ja heidän kauttaan ja petkuttivat ja tuhosivat ihmiskunnan yhteyden Luojaan ja kaiken ELÄMÄN lähteeseen. Kun tämä yhteys oli rikottu, jumalallinen ylimaallinen virtaus rikkoutui ihmistasolla, ja luomakunnasta, joka aiemmin oli ollut täydellinen ja harmoniassa, alkoi tulla VILLI. Lusiferiaanit ovat saattaneet vedota käärmerodun ihmiskuntaa kohtaan tuntemaan kateellisuuteen, kun otetaan huomioon se että ihmiskunta on saanut heidän rotuaan korkeamman statuksen, ja kun lusiferiaanit tarjoutuivat antamaan heille valtaa ihmiskunnasta ja luomakunnasta vaihdossa siitä, että he antaisivat kapinallisten enkelien inkarnoitua heidän rotuunsa, reptiliaanit hyväksyivät.

Näin tekemällä käärmerotu suurimmaksi osaksi menetti identiteettinsä ja heistä tuli langenneiden enkelien fyysisiä  ‘nukkeja’. Näiden korruptoituneiden olentojen [1. Moos 3:15, jolla uskon olevan kaksinainen fyysinen JA henkinen tulkinta] jälkeläiset ovat okkultistis-teknologisten manifestaatioiden enemmistö ilmiöissä, jotka me tunnemme nimellä  “UFO-kohtaamiset”. Vasta nykypäivänä “käärme” saapuu “harmaan avaruusolennon” muodossa ja tarjoaa “kiellettyä hedelmää” suureellisina lupauksina ja teknologiana, jonka oletettavasti pitäisi antaa ‘eliitille’ ‘jumalankaltaiset’ voimat kanssaihmisistä.

Voit nyt todeta että olen menettänyt kosketuksen todellisuuteen, että olen lukenut liikaa satukiroja tai mennyt teologisten tai eskatologisten spekulaatioiden liian syvään päätyyn. Mutta mieti tätä.  JOS pahantahtoisia avaruusolentojen voimia on olemassa, eikö niille olisi loogista soluttautua Maapallon valtaapitäviin järjestöihin ja jatkuvasti takoa massojen mieliin että avaruusolentoihin ja avaruusaluksiin uskovat ovat hulluja, typeryksiä, imbesillejä ja paranoideja jotka ovat menettäneet kosketuksen todellisuuteen ja heitä tulisi pitää mielisairaina? Se on JUURI TASAN TARKKAAN se mitä he yrittävät tehdä, huolimatta MASSIIVISESTA määrästä todisteita, jotka puhuvat päinvastaista, että sellainen todellisuus ON KUIN ONKIN olemassa.

Yksi suurista kusetuksista, joilla ‘Dracot’ ovat yrittäneet sumuttaa ihmisiä on, että HE — eli siis avaruusolennot — ovat geneettisesti luoneet ihmisrodun ja asettaneet meidät tänne planeetalle, ja näin he olisivat meidän ‘jumalia’.

Ja näin voimakkaat ihmiset, joiden kanssa avaruusolennot kommunikoivat — ja joille on annettu lupauksia, jotka kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta, koska ne OVAT, vaihdossa heidän yhteistyöstä — ovat avanneet ovia avaruusolennoille, joilla soluttautua ja tunkeutua yhteiskuntamme kaikille tasoille. Eli, reptiliaanipohjaisten ’Harmaina’ ja ’Reptiloideina’ tunnettujen kollektivisti-interventionistiolentojen soluttautuminen yhteiskuntaamme. Ja Baijerin muinaiset gnostiset käärmekultit’ olivat valmiita ja halukkaita ryhtymään ‘järkiavioliittoihin’ liskojen kanssa, koska sekä he että avaruusolennot halusivat hallita planeettaa. Avaruusolennot tarvitsivat ‘baijerilaisten’ salaseurojen globaaleja ja taloudellisia kontakteja, kun taas ihmisten ‘eliitti’ tarvitse avaruusolentojen mielenhallintateknologiaa. Baijerin elitistit suostuivat tiettyyn prosenttiosuuteen planeettaa sen jälkeen kun ‘Uusi Maailmanjärjestys’ olisi toteutettu.

Jotkut ‘kontaktihenkilöt’ kuten Maurice Doreal väittävät, että esihistoriallisina aikoina reptiloidit olisivat eläneet Antarktiksen alueella, joka silloin oli trooppista aluetta, ja että sen jälkeen esipohjoismainen ihmisrotu olisi ajanut ne maan alle. Ihmisrodun kauan sitten menetetty ja unohdettu sivilisaatio olisi syvällä Gobin autiomaan uumenissa. Jotkut näistä tieteellisesti pitkälle kehittyneistä ‘pohjoismaisista’ muuttivat länteen päin ja lopulta synnyttivät heimoja, jotka ajan mittaan toimisivat perustana Skandinavian valtioille, kun taas muut menivät maan alle maailmaan nimeltä ‘Agharti’, joka sijaitsee Keski-Aasian ja Gobin alueella. Miljoonat buddhalaiset ovat kuulleet Aghartin legendasta, mutta he pitävät sitä pyhänä tietona eivätkä halua paljastaa ‘salaisuuksien salaisuutta’ skeptisille länkkäreille. Maailmanmatkaajat kuten  Nicholas Roerich kirjassaan “SHAMBHALA” ja Ferdinand Ossendowski teoksessaan “BEASTS, MEN AND GODS” olivat saaneet näiden asukkaiden luottamuksen ja saaneet kuulla ‘Aghartin’ legendoista nöyrällä ja kunnioittavalla tavalla.

Muinaisten kristallikidehologrammitallenteiden mukaan, jotka Dorealin ‘blondit’ ystävät — maanalaisessa siirtokunnassa Mt. Shastan alla Kaliforniassa — näyttivät hänelle muinaisessa talletusholvissa Himalajan alla, nämä muinaiset ‘esipohjoismaiset’ sotivat planeetan pinnalla ja myöhemmin maan alla ‘käärmerotuja’ vastaan, jotka olivat asettuneet massiivisiin monikerroksisiin maanalaisiin tunneleihin Himalajan lounaisosien ja Intian mantereen alla. Hindut tuntevat nämä luolastot nimellä ‘Patala’ eli ‘Käärmemaailma’, jossa ‘Nagat’ eli käärmeihmiset elävät pääkaupunki Bhoga-vitassa. Monet hindut pitävät ‘Nagoja’ ‘demoneina’, kun taas toiset ovat taipuvaisia palvomaan niitä Arjalaishindujen legendat kertovat ainakin kahdesta sisäänkäynnistä Nagojen maanalaiseen ‘maailmaan’, yksi kolmeasta hindukosmologian maailmasta. Yksi sisäänkäynti uskotaan olevan Sheshan kaivo Benaresissa, Intiassa, ja toinen sijaitsee Tiibetin Manasarovar-järven ympärillä olevilla vuorilla. Sekä ‘Reptiliaanit’ että ‘pohjoismaiset’ lopulta poistuivat planeetalta, jättäen muinaiset rauniot ja kulttuurinsa jämät maanalaisiin luolastoihin. Samanlaisia jäänteitä käytetään nykyään maanalaisina tukikohtina Kuun ja Marsin pinnan alla, joissa on jäänteitä muinaisista humanoidien ja reptiliaanien välisistä sodista, joissa on taisteltu aurinkokuntamme kontrollista ennen sitä, kun molemmat lajit keksivät miten manipuloida hyperavaruutta, ja ne alkoivat lähettää tutkimusmatkaajia ja siirtokuntalaisia läheisiin tähtijärjestelmiin.

Lopulta ihmiset kolonisoivat mm. Lyran, Seulaset ja Andromedan tähtikuviot; kun taas reptiliaanit kolonisoivat mm. Draconiksen, Orionin ja Reticulumin järjestelmät. Tarinat, joita kontaktihenkilöt kertovat tuhoisista taisteluista ja galaktisista massamurhista — jotka melkein joka tapauksessa ovat kollektivisti/interventionististen reptiloidien/harmaiden aloittamia — kahden galaktisen supervallan välillä ovat integraali osa ufologiaa, vaikkakain niissä on kontroversiaaleja elementtejä. Nyt ‘sota’ oli tulossa ‘takaisin kotiin’ niinsanotusti, jossa ‘äiti Maa’, sen lisäksi, että se on alkuperäinen kotiplaneetta, se on myös mahdollisesti kaikkein strategisin maailma galaksissamme, kun tarkastellaan sen sijaintia ja miten paljon täällä on geneettistä materiaalia, vettä, kemikaaleja, mineraaleja, kasveja, jne.

‘Draco-Orionin’ imperiumin agentit — jotka joidenkin kontaktihenkilöiden mukaan operoivat  ‘Hale-Boppin’ ja muiden asteroidien sisältä tässä järjestelmässä, jotta niiden toimintaa ei havaittaisi — ovat täällä rakentamssa ihmispalvelijoiden armeijaa [sieppausten, mielenhallintaimplanttien jne. avulla], joita he voivat ohjelmoida ja joiden identiteettejä vaihtaa, jotka aktivoituvat abduktiokokemuksessa. He tajuavat, että Terralla on luonnollista soturivaistoa ja potentteja ‘metageneettisiä tekijöitä’, jotka johtavat monien rodullisten linjojen sekoitukseen, mikä voi tuottaa geneettisiä erikoiskykyjä eri ihmisille… aisteja ja vaistoja, joita Harmaa-Reptiloidien interventionistit uskovat voivan käyttää paremmin hyväkseen kuin joita vastaan taistella.

He aikovat käyttää näitä ohjelmoituja abduktiohenkilöitä ‘ihmiskilpinä’ tai aseina muinaisessa sodassa heidän vihollisiaan  ‘Andro-Pleiadean’ Liitossa vastaan, joilla sattuu olemaan massiivinen maanalainen tukikohtajärjestelmä, joka keskittyy Kalifornian Kuolemanlaakson ympärille. Tämän ‘tukikohdan’ alunperin perusti 2500 e.Kr.  muinaiset kreikkalaiset ja intialaiset navigaattorit, jotka löysivät laajat luolastot Panamintin vuorilta. Paiuten intiaanilegendojen mukaan nämä “Hav-musuvit” olivat pukeutuneet kreikkalaisten tyyliin ja rakentaneet suuria “marmorikauneuden” kaupunkeja, joissa oli syviä luolastoja Mojaven autiomaan alueiden alla, kaupunkeja joita Paiute-päälliköt olivat omin silmin nähneet.

“Havmusuvit” myöhemmin kehittivät lentotaidon, kun sisämaa, joka täytti koko Kuolemanlaakson muinaisina aikoina, katosi. Aluksi nämä ‘hopeiset lentävät kanootit’ ilmestyivät taivaille joskus 1000-2000 e.Kr., ne olivat pieniä, niissä oli siivet ja ne liikkuivat kovaäänisellä ‘surinalla’ . Myöhemmät mallit olivat suurempia, siivettömiä ja hiljaisempia. Hienompia aluksia ilmestyi, jotka kykenivät kulkemaan maailmoista toisiin, ja myöhemmin tähtien välillä, ja heidän keksittyään  ‘Hyperavaruusmatkailun’ salat, he kykenivät kolonisoimaan muita tähtijärjestelmiä. Hyperavaruuden manipulointi oli aluksi osa Philadelphia/Rainbow -projekteja 1940-luvulla ja Phoenix/Montauk -projekteja 1980-luvulla. Hyperavaruuskentän luominen ei ole niin vaikeaa kuin luulisi, ja olennaisesti siinä tuotetaan ja manipuloidaan sähkömagneettisesti  magneettisia ja antimagneettisia kenttiä. Sellaisten kenttien tarkka  ‘fokusointi’ on missä homma muuttuu monimutkaiseksi, kun halutaan saada aikaan tiettyjä asioita ilman tuhoisia sivuvaikutuksia.

Andro-Plejadilaisen Liiton joukot Kuolemanlaakson alapuolella olivat kertoman mukaan yhteydessä Nikola Teslaan — jonka avulla he ohjasivat laivaston Philadelphia-kokeita kulisseista. 40 vuotta myöhemmin Draco-Orionin joukot Archuleta Mesan alla olivat saaneet yhteyden tohtori John von Neumanniin, joka oli Montauk-projektien johtaja natsien Thule-seuran puolesta. Laivaston Philadelphia/Rainbow-teknologian kavaltaminen Thule-seuran Phoenix/Montauk-projekteihin saatiin aikaan yhdessä CIA/NSA-SIRIUS-DRACO “kaksoisagenteilla”, joita kutsuttiin “Mustiksi Munkeiksi”, jotka olivat mukana SEKÄ Philadelphia ETTÄ Montauk-projekteissa.

Tämä järjestö tuotiin Draconiksen psykologisen kontrollin alaisuuteen — Baijerin yhteistyö — ja siitä tuli näiden ulkopuolisten voimien väline soluttautua Amerikan tiedustelupalveluihin, ja itse asiassa kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Mitä tulee Phoenix- [Montauk] ja Philadelphia- [Rainbow] projekteihin, nämä kerrotaan viedyn loppuun erillisten ’natsien’ ja amerikkalaislaivaston tiedustelujoukkojen voimin, niinkin myöhään kuin 1990-luvulla, ja tämä johti siihen mitä voitaisiin kutsua aika-avaruussodaksi Andromedan-Pleiadeksen-amerikkalaislaivaston tukemien “Philadelphian” agenttien ja Draco-Orion-natsien tukemien “Phoenixin” agenttien välillä. Huhuja liikkuu jopa siitä, että Nikola Teslan kuolema olisi feikattu, ja että hän pääsi pakoon ja liittyi salaiseen “Marconin” tieteelliseen maanalaiseen siirtokuntaan jossain päin Etelä-Amerikkaa. Mikäli tällaiset huhut pitävät yhtään paikkansa, silloin se, ovatko he ovat olleet tekemisissä salaisten ’natsien’ tukikohtien kanssa Etelä-Amerikassa, pysyy edelleen mysteerinä.

Yllä esitetyn lisäksi, kontaktihenkilö Israel Norkinin mukaan, Draconiksen ja Orionin agentit ovat soluttautuneet niinkutsuttuun “Ashtarin” kollektiivin looseihin Sirius-B:llä, ja ovat ilmeisesti ohjanneet osia implantteihin perustuvasta kollektiivisesta “parviälystä” sähköisesti omiin tarkoituksiinsa, naamioituen “ylösnousseiksi mestareiksi” helpottaakseen Siriuksen kulttilaisten manipulointia heidän omiin tarkoitusperiinsä. Toiset siriuslaiset ovat kyenneet näkemään tämän petkutuksen läpi ja liittyneet ‘Federaation’ [Andromeda, Pleiades, Tau Ceti, Procyon, Koldas, jne.] puolelle, ja alkaneet erkaantua Ashtarin kollektiivin kulttimaisuudesta ja kehittää omaa henkilökohtaista suvereniteettiaan ja alkaneet käydä karmeaa sisällissotaa Orionin-Siriuksen yhteisvoimia vastaan, ajaen heidät ulos tähtijärjestelmästä.

Siriuksen vastarintaliike on saattanut saada alkunsa niistä patrioottisista siriuslaisista, jotka muistivat tuhoisat sodat, joita aiemmin Orionia vastaan on sodittu siitä kuka saa toimia yliherrana tässä avaruuden sektorissa [21 tähtijärjestelmässä, mukaanlukien Sol]. Nyt koko galaktisen taistelun keskus on siirtymässä Solin järjestelmään, kun draconilaiset, orionilaiset ja heidän ihmisavustajansa saapuvat tänne massoittain tukemaan Uuden Maailmanjärjestyksen agendaa, joka toimii valtapohjana jonka päälle he voivat jälleen kerran rakentaa joukkonsa. Ilmeisesti Maapallo, alkuperäinen ‘kotimaailma’, on tämän kaiken AVAIN. Jos draconilaiset ja orionilaiset voivat saada aikaan fasistisen Uuden Maailmanjärjestyksen planeetallemme, jota johtaa ihmisten eliitti, jotka ovat täysin myyneet itsensä agendalle, he uskovat, että he voivat käyttää Maapalloa ja Uutta Maailmanjärjestystä perustana, jonka avulla tuhota vastustajansa Liitossa.

Preston Nicholsin mukaan Liiton agentit Andromedalta ja Seulasista ‘sädettivät’ itsensä Montaukin tukikohtaan Camp Heron alle Long Islandin kaikkein pohjoisimpaan kärkeen. He uhrasivat elämänsä yrityksessä sabotoida projekteja siellä ja estää erittäin todellisen ja potentiaalisen maailmanlopun mittakaavassa olevan avaruus-aikakatastrofin, jota fasistien ja avaruusolentojen tieteentekijät avittivat, jotka leikkivät jumalaa tekemällä kokeita universumin voimilla. Tämä on saattanut olla samaa luokkaa, tai jopa pahempi, kuin avaruus-aikakatastrofi, jonka aiheutti muinainen rotu, joka jätti ’repeämän’ aika-avaruusjatkumoon nykyisen Bermudan kolmion alueelle. Useita tuhansia nuoria ihmisiä on joutunut CIA:n, natsien ja Harmaiden yhteisten sieppausten kohteeksi, sanovat Preston Nichols, Peter Moon ja Al Bielek. Lapset on viety Montaukin tukikohtaan ’ohjelmoitaviksi’.

Useita tuhansia muita lapsia, jotka ovat olleet osa Montauk-projekteja — ennen kuin projektit sabotoitiin vuonna 1985 — siepattiin ja heidät laitettiin aika-avaruusikkunaan ja mielenhallintakokeisiin. Useimmat näistä lapsista olivat yleensä ’katulapsia’ tai ’kodittomia’, joita kukaan ei ’kaipaisi’ yhtä paljon kuin rikkaiden perheiden lapsia. He ’katosivat’ muihin ulottuvuuksiin näiden kokeiden seurauksena.

Ei ole epäilystäkään — niinkuin he tekivät Saksan maanalaisissa laitoksissa myös — siitä, että ’natsit’ ja ’Harmaat’ tekevät yhteistyötä tänäkin päivänä maanalaisissa tukikohdissa Camp Heron [Montauk Point, Long Island]; Area 51:n [Nelliksen ilmatukikohta, Nevada]; Dulcen [Archuleta Mesa, New Mexico], ja Denverin lentokentän alla olevissa maanalaisissa tukikohdissa. Tätä jälkimmäistä laitosta, joidenkin lähteiden mukaan, valmistellaan käyttöön Uuden Maailmanjärjestyksen kontrollikeskukseksi Amerikassa. Poislukien monet anomaaliset tarinat, joita on tullut esiin, lentokentällä kerrotaan olevan omituisia tunneleita ja laitteita, jotka eivät ole missään käytössä —  ‘turhia’ siinä mielessä, että jos ei aio sulkea ja kuljettaa suuria määriä ihmisiä maanalaisiin keskitysleireihin, joiden huhutaan olevan jo nyt aktiivisia ja jonne on nyt joitain epäonnisia viety, naisia ja lapsia jotka ovat mystisesti ‘kadonneet’ muusta yhteiskunnasta.

Monet amerikkalaiset nyt tiedostamattomalla tai intuitiivisella tasolla tuntevat, että jokin on mennyt kamalalla tavalla pieleen heidän maassaan, ja että avaruusolennot/fasistit yrittävät epätoivoisesti kääntää tätä turhautumista sisäänpäin, jotta he voisivat vieläkin enemmän horjuttaa ja epävakauttaa amerikkalaista yhteiskuntaa. Hyväksikäytettyä yhteiskuntaa, joka purkaa heidän turhautumisensa mitä tahansa he ‘pitävätkin’ hyväksikäytön lähteenä. Ja monissa tapauksissa todelliset hyväksikäyttäjät tai pahantekijät pääsevät pälkähästä luomalla harkittuja ‘syntipukkeja’, jotka saavat syytteet ja kansakunnan kollektiivisen vihan niskoilleen… Olipa syntipukin nimi sitten Lee Harvey Oswals, Sirhan Sirhan, Tim McVey, Aldrich Ames tai joku muu. Vaikka sellaiset ihmiset onkin ‘ohjelmoitu’ tekemään tekonsa, he EIVÄT todellakaan olleet niitä jotka ovat lopulta tästä kaikesta vastuussa.

Olemmeko me ajautumassa sotaan “maanalaista imperiumia” vastaan, jonka avaruusolennot ja kansallissosialistit ovat yhdessä perustaneet, jolle sotateollinen kompleksi antoi turvapaikan toisen maailmansodan lopulla? Area 51, Montaukin tukikohta, Denverin lentokenttä ja Dulcen tukikohta tuntuvat olevan SUURIA Pohjois-Amerikan keskuksia Baijerin Mustan Aateliston [jotka ovat hallinneet rahoitusimperiumeita Euroopassa 1500 vuoden ajan] agenttien ja Harmaiden avaruusolentojen välisessä yhteistyössä — vaikka muualla maailmassa onkin olemassa muitakin tukikohtia. Yksi näistä on natsien ja avaruusolentojen yhteinen verkosto, jonka sanotaan olevan olemassa Antarktiksen Neu Schwabenlandin vuorten alla — mahdollisesti se on se tukikohta, josta operoivat Betty ja Barney Hillin siepanneet avaruusolennot. Toinen on  “M.A.L.T.A” eli “Montauk Alsace-Lorraine Time Archives”-tukikohta — jonka sanotaan sijaitsevan Elsassin alueella Ranskan ja Saksan välisessä vuoristossa. Jälleen yksi tukikohta on Dulcen tyyppinen, jonka sanotaan sijaitsevan lähellä Alice Springsia / Pine Gapia Australiassa.

 

Artikkelin julkaissut Think About It

Analyysi legendaarisesta ’Skinny Bob’-videosta

kirjoittanut Andrew Johnson

Sen jälkeen, kun Richard D Hall oli julkaissut toisen osan nauhoittamastamme haastattelusta, joka koski ilmaista ”Acknowledged” UFO/Aliens-kirjaani, kaksi ihmistä (Lee ja Janis) lähettivät minulle sähköpostia (10 minuutin sisällä toisistaan!) kysyäkseen, olenko tietoinen niin kutsutusta ”Skinny Bob” -videosta, jossa väitetään olevan avaruusolento, ufojen putoamispaikka ja lentävä lautanen. Video on itse asiassa kolmen (tai neljän) lyhyen videon sarja, joka lähetettiin nimettömänä huhti- ja toukokuussa 2011 YouTube-kanavalle ”ivan0135”, joka on edelleen käytettävissä tätä artikkelia kirjoitettaessa lokakuussa 2019.

Vaikka olin tietoinen tästä videosta/tarinasta, en ollut perehtynyt sen yksityiskohtiin, eikä se näyttänyt saavan suurta huomiota – ehkä siksi, että tiedot videosta – ja sen vuotaneesta henkilöstä – ovat niukat. Lisäksi olin videon julkaisemisen aikaan siirtänyt tutkimuskohteeni pois ufo-/ulko-olentokysymyksestä ja olin ensisijaisesti mukana esittelemässä ja tukemassa tohtori Judy Woodin 9/11-tutkimusta. Käytettyäni 2-3 tuntia videoleikkeiden tutkimiseen ja tuotettuani jopa parannetun/kevennetyn version (ks. alla), tässä ovat ajatukseni ja analyysini.

Itse videot

Ivan0135 latasi yhteensä 4 videota, joiden tiedot olen tiivistänyt alla. Kanavalla ei ole muita videoita:

Latauspvm Otsikko Pituus min:sek
Kuvaus  
13.4.2011 Disclosure leaked ufo alien case video confidential documents old footage 0:47 KGB-logo, videota lentävästä lautasesta (kuvattu autosta ja lentokoneesta), kävelevä alien, törmäyspaikka, kuolleita avaruusolentojen ruumiita
1.5.2011 alien grey extraterrestrial zeta reticuli ufo leaked footage 1:00 – josta 24 sekuntia pelkkiä tekstejä Alien – ilmeisesti vangittu. 14 sekuntia sivusta – alien liikkuu ja koittaa koskettaa jotain.

14 sekuntia pystysuuntaista kameran liikettä avaruusolennosta, joka näyttää sormiaan ja jonka pituutta mitataan.

8 sekuntai “varjoa?” jossa ympyrä on piirretty tunnistamattoman muodon ympärille, ja tunnistamaton muoto liikkuu.  Tämän kohdan tekstityksessä lukee “Miten ajaa”.

8.5.2011 Ivan0135 about ALIEN and UFO documents 1:44 Stillkuva kädenjäljestä (kts. alla) jossa 3 pitkää sormea ja pitkulainen peukalo, tekstit videon päällä.
17.5.2011 alien grey extraterrestrial zeta reticuli tape 06 – family vacation 1:33 1 minuutti 11 sekuntia tekstejä. 11 sekuntia tärisevää videota, jossa näkyy 3 alienia kävelemässä ulkona.

11 sekuntia tekstejä.

 

Videot vaikuttavat kuvatun videokankaalta — ja näyttävät olevan hidastettuja, perustuen siihen nopeuteen jolla aikalaskuri juoksee videolla. Huomasin myös joitain “haamukuvia”, kuten alla:

Tällainen efekti näkyi yleensä huonosti viritetyssä telkkarissa tai kun monitori on kytketty (analogi-) videolähteeseen, jossa kaapelit ovat huonokuntoisia, mikä tuottaa signaaliheijastuksia. Haamukuva voi olla myös keinotekoisesti luotu. On melkein varmaa, että videot 1 ja 2 on kuvattu TV-ruudulta — vaikka filmiprojektorin ääni kuuluukin videoissa 1 ja 2 (mutta ei videossa 3). Ehostetussa versiossa videopätkistä, jotka olen tehnyt, buustasin luminanssia ja saturaatiota ja tässä näkyy selvemmin värilliset kaistaleet, joita näkyy vanhan mallisissa analogisissa CRT-ruuduissa. Video 4 –- “perheloma” — ei vaikuta kokeneen sellaista kaistoittumista, joten se ei näytä olevan kuvattu TV-ruudulta.

Yllä näytetty kuva on kuin onkin KGB:n logo. Me voimme nähdä, että jotain informaatiota on mustattu — ehkäpä osaston nimi?

Kaikkien “kiinnostavien” videopätkien kokonaispituus on  1 min 33 sek, oman arvioni mukaan. Kiinnostavaa on, että 11 ja 33 tulevat aikakoodeissa esiin monesti!

Kahden videon kuvaukset löytyvät joko videossa näkyvissä tekstityksissä tai Youtube-kuvauksessa. Ne on esitetty alla. Vaikuttaa siltä, että tekstin kirjoittaja ei ole englanninkielen äidinkielenään puhuja, vaikka hän kieltä osaakin.

Video 1 — 13.4.2011

Ensimmäisen videon kuvauksessa lukee:

Vuodettua ilmavoimien UFO-videokuvaa. Luottamuksellinen. Turvaluokiteltu asiakirja. 1942-1969.

Relevantit tiedot:

Video sisältää näytteen nauhojen 01, 03 ja 04 editoiduista pätkistä

Kesto: 180 min

Yhteensä videotallennetta: 1.260 min

Ensimmäinen video sisältää seuraavat lyhyet pätkät, kuten käy ilmi videon kuvauksesta. Tapausnumero ja aikakoodit sopivat siihen mitä näytetään videolla.

Nauha 01:

Case 07/Tin bird 00:08:41 – 00:08:47

Nauha 03:

Case 15/Flying twin 00:27:11 – 00:27:13

Case 15/Flying twin 00:27:34 – 00:27:39

Nauha 04:

Case 23/Blue boys 00:42:50 – 00:42:51

Case 23/Blue boys 00:48:09 – 00:48:16

Case 24/Blue boys meeting 00:47:30 – 00:47:32

Case 24/Blue boys meeting 00:56:12 – 00:56:14

Case 24/Blue boys meeting 00:58:26 – 00:58:28

Tämä vaikuttaa olevan kuolleen alienin kasvot, törmäyspaikalla. Kasvonpiirteet, sikäli kun kuvasta saa selvää, sopivat elävään avaruusolentoon videolla 2.

Tämä avaruusolento näyttää pienemmältä kuin muut — tai sitten se on palanut tai ruhjoutunut pahoin, mahdollisesti.

Video 2 — 1.5.2011

Videon tekstitykset kertovat:

Suodatetaan turvaluokituksen poistamista ja levittämistä varten Internetin ja tiedotusvälineiden kautta. 7 videonauhaa, joiden materiaali on tallennettu vuosina 1942-1969. Materiaali sisältää UFO-tapahtumia, Maan ulkopuolisten elämänmuotojen talteenottoa ja tutkimusta.

Näiden asiakirjojen tärkeyden vuoksi lähteiden nimettömyys on säilytettävä.

Video sisältää näytteen editoituja katkelmia videonauhalta 05. Nauhan kesto: 180 min. Tallenteen kokonaiskesto: 1.260 min.

Nauhan 05 editoidut pätkät:

Case 25/skinny Bob 00:08:42 – 00:08:50

Case 25/skinny Bob 00:27:36 – 00:27:45

Case 26/How to drive 00:55:07 – 00:55:12

Sivukuva avaruusolennosta, joka tavoittelee jotain.

Etukuva avaruusolennosta, jossa sen pituutta mitataan.

Kolme sormea ja pitkä peukalo näkyy — sopii (ainakin pintapuolisesti) siihen mitä kolmannella videolla näytettiin.

Video 3 — 8.5.2011

Kolmas video on vain tekstityksiä, jotka lukee alempana. Ainoa kiinnostava kohta videolla on valokuva avaruusolennon kädenjäljestä — siinä näkyy kolme pitkää sormea ja pitkulainen peukalo.

Tekstit videolla 3:

Ivan0135:

Vastauksena asiakirjoja koskeviin viesteihin:

Aineisto on muokattu kooste niistä asiakirjoista, jotka meillä on. Mielipiteesi ja johtopäätöksesi tästä aineistosta eivät riipu meistä. Ehkä katsot väärään suuntaan. Te olette ne, jotka hylkäävät tämän aineiston.

Lähteitä ei paljasteta. Tietoja, jotka saattavat liittyä johonkin virastoon tai henkilöihin, ei paljasteta. Ei ole mitään viittausta, joka teki linkitetty aineisto johonkin organisaatioon, joka toimii tänään materiaalin paljastettu. Te kuitenkin spekuloitte ja teette arvailuja sen alkuperästä.

Aineisto ei kuulu mihinkään elokuvayhtiöön, videopeliin, televisiosarjaan tai muuhun kaupalliseen tuotteeseen, joka on tähän mennessä julkistettu tai joka on parhaillaan tuotannossa. Kukaan, joka on pois tästä voi osoittautua tämän materiaalin omistajaksi. Kukaan tämän ulkopuolelle jäänyt ei voi todistaa, että hänellä on hallussaan alkuperäinen aineisto.

Lisämateriaalin paljastuminen riippuu tapahtumista ja ihmisistä.

Te itse luotte oman misinformaationne.

Video 4 — 17.5.2011

Tekstit videolla kertovat:

Nauha 06

Perheloma

Vuoden 1942 ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien suunniteltiin useita diplomaattivierailuja, joiden tarkoituksena oli keskustella molempia osapuolia kiinnostavista asioista.

Sopimuksen 23/04 mukaan nämä tapaamiset pidettäisiin salassa, vierailijoita saattaisi rajoitettu määrä erikoisagentteja ja he tapaisivat vain korkea-arvoisia virkamiehiä.

Asiakirjan 072/E mukaan vuoden 1961 kokouksessa sattui välikohtaus, johon osallistui 3 henkilöä ja joka johtui siitä, että sotilastukikohdan virkamiehet rikkoivat sopimusta, kun he huomasivat, että heidän saapumistaan kuvattiin piilotetulla laitteella ilman heidän suostumustaan.

Sopimuksen 23/04 mukaan kokoukset olisivat luottamuksellisia, eikä niiden kuvaaminen tai valokuvaaminen olisi sallittua.

Sopimusta tarkistettiin tapauksen jälkeen.

Vapisevan kameran kuvamateriaalissa näyttää siltä, että useat avaruusolennot kävelevät ja kommunikoivat keskenään, mutta on epäselvää, miten lyhyt pätkä liittyy videon kuvaukseen ja kryptiseen ”perheloma”-otsikkoon. On vaikea olla varma, onko video mustavalkoinen vai värillinen. Videon kuvaaminen ja parantaminen viittaavat kuitenkin siihen, että videossa on jonkin verran väritietoa, vaikka se onkin melko vähäistä. Olen lisännyt alla pari parannettua still-kuvaa.

Analyysi / Kommentit

Videokuvauksiin liittyy joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten tapa, jolla tapausnumerot ja aikakoodit on määritelty. Kuvamateriaalin laatu vastaa mainittuja aikavälejä. Näyttää siltä, että tietoja on poistettu valikoivasti tavalla, joka on yhdenmukainen muiden luottamuksellisten tietojen julkistamisen kanssa.

Kaksi ensimmäistä videoleikettä yhdessä näyttävät:

  • Lentävän lautasen
  • Törmäyspaikan
  • Kuolleita ja eläviä avaruusolentoja
  • Muukalaisen vankeudessa

Neljäs video näyttää näyttävän erillistä tapahtumaa – ehkä vuodelta 1961, kuten kuvauksessa viitataan. Tämä saattaa selittää, miksi tässä videossa on todennäköisesti väritietoja. Se näyttää myös kuvatun eri tavalla, mikä mielestäni tukee ajatusta siitä, että se on aito. Miksi väärentää näin lyhyitä pätkiä kahdella eri tavalla?

Tapa, jolla videot on muotoiltu ja tapa, jolla tiedonpätkiä on annettu, jne. vaikuttaa minusta sopusoinnussa sen kanssa, miten tiedustelupalvelu luetteloisi/dokumentoisi nämä tiedot. ”Ivan0135:n” videolla 3 esittämät kommentit vaikuttavat melko samanlaisilta kuin ”Victorin” esittämät kommentit ”Alien Interview” -dokumentissa, josta kirjoitin ilmaisen ”Acknowledged”-kirjani luvussa 20.

Ei ole selvää, miksi videot julkaistiin viiden viikon aikana – ehkä ilmiantaja aikoi tosiaan julkaista lisää videoita, mutta joko hänet löydettiin ja hän sai ”lämpöä” tai hän tajusi, että sen vuoksi, miten se otettiin vastaan, hän ajatteli, ettei hänen kannattanut julkaista enempää, koska anonyymit trollit pyrkivät säilyttämään reduktionistisen maailmankatsomuksen.

Kun 93 sekunnin pituiset pätkät otetaan nimellisarvona ja aitona videotallenteena, ne vahvistavat sen, mitä monet meistä ovat epäilleet – ja mistä olemme löytäneet vaihtoehtoisia/lisätodisteita – että avaruusalukset ja -olennot ovat laskeutuneet ja syöksyneet maahan – tai heidät on pakotettu alas – tänne.Entisessä Neuvostoliitossa on kerrottu paljon tarinoita ufojen kohtaamisista, syöksymisistä/noutamisista. Vuonna 1998 julkaistussa mielenkiintoisessa dokumentissa nimeltä ”The Secret KBG UFO files”, jonka juontajana on Roger Moore, tutkitaan huomattavasti vuoden 1969 värielokuvaa, jossa on kuvattu törmäyspaikka. Tutkimus antaa melko paljon todisteita siitä, että elokuva on todellinen. Kuten dokumentista käy ilmi, kommunistihallinnon romahtaminen 1980-luvun lopulla johti siihen, että joitakin salaisia asiakirjoja ja tietoja ”huutokaupattiin” eniten tarjoavalle – eräs tällainen tapaus kuvattiin salaa.

Ehkä ”Skinny Bob” -video edustaa pientä osaa siitä, mitä todella tiedetään. Videon kuvausten mukaan videolla on tuntikausia lisämateriaalia, minkä ei pitäisi yllättää meitä, jos olemme jo päättäneet, että hallitukset ja tiedustelupalvelut ympäri maailmaa ovat pitäneet tätä materiaalia ”huippusalaisena” vuosikymmeniä.

Tietokonegrafiikkaa vaiko erikoistehosteita?

Ne jotka haluavat lukea Ben Philipsin, erikoistehosteasiantuntijan, haastattelun, katsokaa alle. Se on kopioitu “Reddit”-ketjusta.

Työskentelen erikoistehosteiden ja visuaalisten efektien parissa elokuvateollisuudelle. Voitte katsoa IMDB:sta… Ben Philips. Minä ja kollegani voisimme feikata tämän. Ongelma on, että tarvitsen pienen filmiryhmän ja joutuisin käyttämään paljon aikaa ja rahaa siinä onnistumiseen. Skinny Bobin pätkät ja ‘perheloma’ ovat yksi juttu… ja kiistelyt freimeistä sekunnissa ja siitä onko tämä 16mm kuvaa eivät liity asiaan mitenkään. Ihmiset tuppaavat sivuuttamaan lisätyn materiaalin luomisen, jotka kaikki ovat Ivan 0135:n videoille uniikkeja. Mitään näistä videoista ei ole nähty ennen tai jälkeen. Ne koostuvat….

  • Lautasesta jota kuvataan liikkuvasta autosta, joka leijailee höyrylaivalta näyttävän aluksen yllä — digitaalikompositio käyttäen filmileikkeitä, ja siihen on ympätty UFO fantastisella seurannalla.
  • Ohjaamokuvasta, jossa näkyy lautasalus sen vieressä — taaskin editoitu video, johon UFO on lisätty.
  • Avaruusolennosta, joka kävelee kameraa kohti — tämä voisi olla vaikka täysin digitaalinen, mutta mielestäni se ei ole, koska kameran heiluttamista ei ole lisätty siihen efektinä. Tämä tarkoittaa, että kyseessä olisi meikattu naamio, tai digitaalinen editointi tietokoneella luodusta avaruusolennosta.
  • Panorointikuva maahansyöksypaikasta autiomaassa — tämä on fyysinen kohde, eli kamera kuvasi jotain oikeasti olemassaolevaa. Tämä on voinut olla miniatyyrimalli tai lavaste. En usko sen olevan miniatyyri, koska kameran käyttäjä kävelee samalla kun paneroi, mikä vaatisi, että kameran liikettä simuloitaisiin niin, että se näyttäisi kävelyltä.
  • Ruumiinavausvideo — tämä vaatisi avaruusolennon nukkehahmon sekä näyttelijöitä.

Viimeiset mainitsemani kolme klippiä vievät tämän aivan uudelle asiantuntemuksen ja ammattimaisuuden tasolle. Ensinnäkin, maahansyöksyvideo vaatisi kuvauspaikan ja filmiryhmän rakentaa maahan syöksynyt alus ja ruumiit etukäteen verstaassa tai siellä paikanpäällä, mikä näyttää autiomaalta. Tämä tarkoittaa rahaa ja työntekijöitä, joka maksaa, mm. kuljetuslaitteita joilla kuljettaa rakennettu lautasalus kohdepaikkaan. Ruumiinavausvide on kiinnostava useammastakin syystä. Yksi on se, että kyseessä ei ole sama alien kuin Skinny Bob ja se on erittäin lyhyt, se näyttää Ray Santillin ruumiinavausvideolta, jonka Santilli on itse myöntänyt olevan feikki. Kuitenkin hän väittää tähänkin päivään asti feikanneen sen, koska alkuperäinen kuvamateriaali on kulunut sen altistuttua valolle, ilmalle ja vedelle. Tämä mahdollisesti voisi olla lyhyt klippi alkuperäisestä videosta tai feikki, mitä tekijät myös vihjailevat.

Joten… jos Skinny Bob feikattiin, se on joko nukkemalli tai tietokonegrafiikkaa… tai molempia. Jos se on digitaalinen, silloin se on loistava ja tekijä on selvästi ammattilainen. Jos se on digitaalinen, se ei ollut keyframeanimaatio vaan motion capture. Jos se oli motion capture, silloin siihen tarvittaisiin studio. Studio tarkoittaa rahaa ja enemmän ihmisiä. Jos se oli nukke, silloin se ei ole designiltaan ainoastaan huikea, vaan nukketeatteriporukka oli koko alansa parasta; se miten hän muuttaa asentoaan ja katsoo alas kun pituutta mitataan on kauniisti tehty ja yksi niistä syistä miksi, jos tämä on tietokoneanimaatio, tämä on tehty motion capturena eikä keyframeanimoituna.

En sano sitä, että tämä olisi feikattu. Sanon että jos tämä oli feikattu, sen on tehnyt joukko ammattilaisia. He ovat käyttäneet paljon aikaa ja rahaa rakentamaan fyysisiä malleja äärimmäisen lyhyisiin klippeihin, jotka eivät edes olleet koko videon pääaihe; Skinny Bob.

Jos tämä on feikki, kukaan mukanaolijoista ei olisi rikkonut hiljaisuutta toukokuusta 2011 eteenpäin ja esittänyt tätä tekemäkseen.

Lue myös koko muu ketju jos haluat lukea muiden ajatuksia — mutta varo anonyymeja trolleja!

Lisää analyysia täällä: www.reddit.com/r/Ski…

 

Artikkelin julkaissut Check the Evidence

Don Eckerin mietteitä UFO-paljastuksesta

Huomautus: Seuraava mielipide on Don Eckerin mielipide. Hän on vuosikymmeniä tutkinut UFO-havaintoja ja -tapahtumia, isännöinyt satoja radio-ohjelmia, ja hänen mielipidettään ja asiantuntemustaan ovat kyselleet monet, jotka haluavat löytää tien totuuteen. Tämä artikkeli julkaistaan juuri sellaisena kuin sain sen, voitte itse päättää uskotteko, että paljastuminen on lähellä vai että olemme kauempana kuin koskaan. Ne, jotka ovat kuunnelleet radio-ohjelmaani/podcastiani, tietävät, mitä mieltä olen tästä asiasta. Pitäisi kai sanoa, että tässä on erilainen näkökulma.


UFO-paljastus — Roikkuu vain ulottumattomissa.

kirjoittanut Don Ecker

UFO-paljastus! UFO-liikkeen “Suuri Graalin Malja”. UFO-uskovaiset ovat odottaneet jotain perustavanlaatuista ainakin joulukuusta 2017 lähtien. Nimitzin taistelulaivaston kohtaamisen ”tictacien” kanssa ja entisen senaattorin Harry Reidin paljastksen salaisesta Pentagonin operaatiosta tutkia “ilma-anomalioita”, jolle hän sai miljoonia dollareita rahoitusta, jälkeen odotus ono ollut kovaa. Joillekin se on ollut kovaa vähintään viimeiset 30 vuotta.

Don ja Vicki Ecker

 

Nykyaikaisen UFO-aikakauden alku nousi sanomalehtien etusivuille ympäri Yhdysvaltoja — ja myöhemmin koko maailmaa — 4. heinäkuuta 1947. Kyseessä oli väitetty UFOn maahansyöksy Roswellin ulkopuolella New Mexicossa. Tuohon aikaan Roswell oli armeijan ilmavoimien 509. pommikomennon sotilastukikohta, joka oli maailman ainoa sotilasorganisaatio, jolla oli ydinkapasiteettia. 509. armeijakunta lähetti lehdistötiedotteen, jonka mukaan ”armeija” oli löytänyt ”lentävän kiekon”, mikä jo itsessään synnytti tulimyrskyn. Päivää myöhemmin sotilasjohto selvensi ”Roswellin lautasta” väittäen, että se, mitä todellisuudessa löydettiin, oli ”sääpallo”. Valehtelu ei ole loppunut tuon päivän jälkeen.

Vuosi 1947 oli uskomaton vuosi monesta syystä. Vain viikkoja heinäkuun 4. päivän onnettomuuden jälkeen tapahtui useita mullistavia tapahtumia. Yhdysvaltain armeijan ilmajoukko-osastosta tuli Yhdysvaltain ilmavoimat. Central Intelligence Agency perustettiin, ja ehkäpä kaikkein pahaenteisimpänä kaikista kansallinen turvallisuuslaki säädettiin lailla. Amerikan tasavalta korvattiin pahimmassa tapauksessa poliisivaltiolla. Tänään, 2000-luvun toisella vuosikymmenellä, tämä poliisivaltio on tullut hyvin ilmeiseksi.

Tarkastellaanpa hetki kansallista turvallisuuslakia ja sen merkitystä.

Toisen maailmansodan huippuvaiheessa Yhdysvaltain viranomaiset pelkäsivät suuresti, että natsi-Saksan valtio yritti kehittää ja rakentaa pommin, jossa käytettäisiin atomiydintä, joka vapauttaisi tuntemattoman määrän energiaa. Toisin sanoen juuri se energia, joka valaisee tähteämme, Aurinkoa, vapautuisi tällaisen ydinaseen räjähtäessä. Tuohon aikaan natsit tunsivat katkeraa vihaa juutalaisia ja muita alempiarvoisena pitämiään ihmisiä kohtaan; he pidättivät, vangitsivat ja murhasivat kaikki juutalaiset ja muut alempiarvoiset ihmiset, jotka he saivat käsiinsä. Tämän seurauksena juutalainen älymystö pyrki kaikin keinoin pakenemaan Saksasta ennen kuin oli liian myöhäistä. Albert Einsteinin kaltaiset ihmiset pakenivat Yhdysvaltoihin, ja hyvä niin; Einstein oli viimeinen korkki pullossa, joka sai presidentti Rooseveltin aloittamaan Manhattan-projektin, joka lopulta voitti sodan meille ja pelasti miljoonia ihmisiä, sekä liittoutuneiden sotilaita että japanilaisia siviilejä.

Jopa koko ihmiskunnan historian tuhoisimman sodan ja kaikkien aikojen salaisimman sotilasprojektin huipulla meillä ei ollut eikä ollut kehitetty ratkaisevaa liittovaltion suojaa paljastumista vastaan, kuten kansallista turvallisuutta koskeva laki. Mikä muuttui? Kansallisen turvallisuuslain nojalla voidaan laillisesti sallia ja toteuttaa melkein mitä tahansa, minkä valvojat katsovat suojelevan kansallista turvallisuutta. Jos todetaan, että kyseessä on välitön uhka Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle, jopa harkittu murha on laillinen. Joku voisi ajatella, että tämä on äärimmäisen ankaraa, mutta pitkäaikainen UFO-ongelma on selvästi potentiaalisesti näin arkaluonteinen. Jos Roswellissa putosi yksi UFO, ja muut saattavat tunkeutua Yhdysvaltojen ilmatilaan, kuinka pitkälle sotatiedusteluteollinen kompleksi menee?

Mitä nämä tunnistamattomat ilmiöt ovat? Mistä UFOt (nykyisin tunnistamattomat ilmailmiöt, UAP) tulevat, ja mikä tärkeintä, mitä ne haluavat?

Varhaisimmasta kirjallisesta historiastamme lähtien silminnäkijät ovat raportoineet havainnoista ja jopa yhteydenotoista näiden salaperäisten koneiden ohjaajien kanssa. Niin, koneiden. Nykyiset sotilaslentäjämme raportoivat, että nämä alukset kulkevat lähes mahdottomalla nopeudella, tekevät mahdottomia manöövereitä ja ovat teknologiaa, joka vaikuttaa melkein maagiselta, kun otetaan huomioon meidän ymmärryksemme ilmailusta ja fysiikasta. Nimitzin kohtaamisten aikana tutkaoperaattorit raportoivat, että kohteet putosivat yli 80 tuhannesta jalasta lähes vedenpinnan tasolle vain noin sekunnissa, mikä oli todella henkeäsalpaava manööveri. Ne ohittivat merivoimien F-18 Super Hornetit äärimmäisen helposti, mikä osoittaa, että jos vihollisuudet puhkeaisivat, tämä väitetty UFO-teknologia olisi meille täysin ylivoimainen.

Mitä on tekeillä? Ihmisten tehokkain sotilasteknologia (uskotaan), joka on tällä hetkellä saatavilla, ovat ihmisten ydinaseet. Mutta sekin on kyseenalaista, vaikka ydinaseet voivatkin toimia pelotteena. UFO-arvoitus on osoittanut pystyvänsä tunkeutumaan rankaisematta ydintukikohtiin ja manipuloimaan aseita niin, että ne ovat käyttökelvottomia. Tämä järkyttävä paljastus paljastui tutkijakirjailija Barry Greenwoodin ja Larry Fawcettin erinomaisessa kirjassa. (CLEAR INTENT: The Government Coverup, julkaistu ensimmäisen kerran tammikuussa 1984).

Kuten käy ilmi, Yhdysvallat ei ole ainoa valtio, joka on kärsinyt ufojen tunkeutumisesta ydinasekohteisiin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen televisiotoimittaja ja ufotutkija George Knapp matkusti entiseen Neuvostoliittoon, jossa hän haastatteli entisiä ja nykyisiä venäläisiä sotilaita. Knapp raportoi tarinan ufojen tunkeutumisesta entisen Neuvostoliiton ydinaseiden patterin yllä, jossa tuntematon esine aktivoi ydinohjuksen ohjauspaneelin ja aloitti lähtölaskennan. Kun jäljellä oli enää sekunteja, ufo ilmeisesti pysäytti lähtölaskennan ja lensi pois. Tämä oli ilmeisesti puhdas osoitus siitä, että jos ne halusivat, niillä oli täydellinen hallinta kaikkein tehokkaimmista ja herkimmistä järjestelmistä, joita ihmiskunnalla oli tuolloin käytettävissään. Oliko tämä varoitus koko ihmiskunnalle? ”Varokaa ihmisiä, me olemme johdossa.”

YDINTARINA / YDINSALAISUUS

Kaikille toiveikkaille ufologeille, jotka odottavat ja toivovat UFOjen paljastumista, mitä jos kertoisin teille, että UFO-ongelman todellinen, hieman avoin salaisuus on itse asiassa se, että UFOja ympäröi YDINTIETO, jota suojelee Special Access Program -kansio? SAP-merkintä tarkoittaa, että jos sinulla ei ole ”tarvetta tietää” – et koskaan saa tietää. Täydellinen esimerkki tästä on seuraava:

(Allaoleva informaatio on peräisin Gary S. Bekkumin loistavasta teoksesta “SPIES, LIES, AND POLY GRAPH TAPE, Knowing the Future: The UFO Spy Games” Gary S. Bekkum. c. 2010, Gary S. Bekkum  s. 16)

Ydinsalaisuus on niin arkaluonteinen, että sen olemassaolo on salaisuus. Yhdysvaltain tiedusteluyhteisössä kertomus Maan ulkopuolisesta läsnäolosta tunnetaan YDINTARINANA.

Vielä yksi väitetty tieto, josta on syytä olla tietoinen:

“Vahva huhu kertoo, että tähän YDINTARINAAN liittyy ”häiritsevä” näkökohta, jotain niin kauheaa, että se saa taistelukuntoiset sotilaat vapisemaan saappaat jalassaan.”

Jos jokin tästä on edes etäisesti totta, UFO-paljastuslaiva purjehti pois kauan sitten.

Tohtori Edgar Mitchell, kuudes amerikkalainen astronautti, joka käveli kuussa, sotkeutui UFO-keskusteluun nykyään melko surullisenkuuluisassa tapahtumassa. Seuraava on peräisin kirjoituksestani, joka käsittelee nykyään Davis-Wilson -asiakirjana tunnettua dokumenttia.

Mitchell [tohtori Edgar Mitchell, kuudes Kuussa kävellyt astronautti] kertoi olleensa yhteydessä erääseen korkea-arvoiseen amiraaliin, joka suostui tutkimaan YDINTARINAA avaruusolentokontaktista ja raportoimaan siitä. Eräät toimittajat suuttuivat, kun Mitchell kieltäytyi paljastamasta amiraalin nimeä, mutta Mitchell antoi minulle vahvistuksen siitä, että toinen raportti oli ”pääosin oikea”.

Mitchell pyysi apuani sen selvittämiseksi, miksi Herald Tribune -lehdessä kontra-amiraali Thomas R. Wilsoniksi nimetty amiraali näytti olevan ristiriidassa hänen todistuksensa kanssa.

Lainaten arvostetusta Jane’s Defence Weekly -lehdestä otettua artikkelia Mitchell antoi ymmärtää, että amiraali oli saanut selville, että YDINTARINA oli suojattu ”Special Access Program” -ohjelmalla. Kuten Jane’s selittää, tällaisen ”mustan ohjelman” on pysyttävä salassa, kun sitä ”pidetään niin arkaluonteisena, että sen olemassaolo on YDINSALAISUUS, joka on määritelty `jokaiseksi esineeksi, edistysaskeleeksi, strategiaksi tai tiedon osatekijäksi, jonka vaarantuminen johtaisi peruuttamattomaan epäonnistumiseen'”.

Tätä kirjoittaessani UFO-aihe on jälleen kerran räjähtänyt käsiin Yhdysvalloissa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kaksi asiaa on viime aikoina elvyttänyt kiinnostusta UFO-/paranormaali/PSI-areenoilla: History Channelin sarja ”Unidentified” ja muistiinpanojen julkaiseminen tohtori Eric Davisin (entinen National Institute for Discovery Sciencen [NIDS]  työntekijä, jonka Robert Bigelow perusti ja jota Robert Bigelow pyöritti) ja amiraali Thomas R. Wilsonin, puolustustiedustelupalvelu DIAn entisen päällikön, väitetystä tapaamisesta.

Kun tätä aineistoa tarkastellaan ylhäältä päin, siihen liittyy ilmeisesti monia nimiä, ja tilanne on hyvin monimutkainen. Merkittäviä henkilöitä ovat tohtori Edgar Mitchell, astronautti ja kuudes ihminen, joka käveli Kuun pinnalla, sekä toimittaja Billy Cox, futuristi ja satunnainen ”roistojournalisti” Gary Bekkum, Wilson ja Davis. Muita merkittäviä henkilöitä ovat muun muassa UFO-tutkija Grant Cameron ja asianajaja Michael Hall, joka oli julkaissut Davis/Wilson-”muistiinpanot”, jotka Davis väitetysti teki salaisessa tapaamisessa amiraali Thomas R. Wilsonin kanssa, joka tapahtui EG&G:n Las Vegasin pääkonttorin parkkipaikalla 16. lokakuuta 2002. Lisäksi mainitaan eläkkeellä oleva merivoimien upseeri Oke Shannon ja eläkkeellä oleva merivoimien upseeri Will Miller. Muistiinpanoista käy ilmi, että huhtikuussa 1997 Steven Greer, Miller ja Edgar Mitchell pitivät Pentagonin kokoushuoneessa puheen useille sotilasupseereille, muun muassa amiraali Mike Crawfordille ja kenraali Pat Hughesille.

Lyhennetyssä versiossa Mitchell tapasi amiraali Thomas Wilsonin, joka tuolloin johti puolustustiedustelupalvelu DIA:ta. Mitchellin mukaan Wilson kertoi hänelle, että hän yrittäisi seurata hänen yhteyksiään Pentagonissa, ja väitetysti hänen tiedustelunsa johtivat Kaliforniassa sijaitsevaan ilmailualan yhtiöön. Wilsonin kerrotaan soittaneen heille, mutta he kieltäytyivät keskustelemasta mistään puhelinlinjan välityksellä. (Vihjattiin, että tällä nimeltä mainitsemattomalla yhtiöllä oli ”talteenotettua teknologiaa”, jota he tutkivat.) Tohtori Edgar Mitchellin papereista hänen kuolemansa jälkeen löytyneiden muistiinpanojen mukaan Wilson lensi sitten Kaliforniaan kyseisen yhtiön luo. Saavuttuaan sinne hänet vietiin ”turvalliseen holviin”, jossa hän yritti saada tietoja. Mitchellin papereista talteen otettujen muistiinpanojen mukaan Wilson kertoi Las Vegasissa ollessaan Eric Davisille, että hänelle ei annettaisi mitään tietoja, koska hänellä ei ollut ”tarvetta tietää”. Wilson lähti Kaliforniasta raivoissaan. Palattuaan Pentagoniin Wilson oli valmis pitämään kovaa mekkalaa, kunnes rauhallisemmat tahot vetivät hänet syrjään ja muistuttivat, ettei hänellä ollut enää kauan aikaa jäädä eläkkeelle. Halusiko hän todella riskeerata eläkkeensä ja ehkä jopa toisen tähden saamisen ennen lähtöä? Wilson päätti sitten rauhoittua.

Jos siis UFOihin liittyy ”ydinsalaisuus”, aihe on suojattu SAP:lla. Jos Special Access Program on käytössä, jopa sen myöntäminen, että on tietoinen siitä, on merkittävä turvallisuusrikkomus. Huolimatta sen suurista kansallisista turvallisuusvaikutuksista tämä näyttää jäävän Yhdysvaltain presidentin ”tiedonsaantitarpeen” ulkopuolelle. Tämän osoitti julkisesti entinen presidentti William ”Bill” Clinton, kun Clinton yritti tiettävästi saada apulaisoikeusministeri Webster Hubblea selvittämään kaksi asiaa hänen puolestaan: Kuka todella murhasi presidentti Kennedyn ja mikä on totuus UFOista? Hubble suljettiin kokonaan pois, eikä Clinton saanut vastausta kumpaankaan.

Ajan kuluessa pohdin, mitä tämä ”ydinsalaisuus” voisi tarkoittaa. Olin 30 vuoden aikana ollut tekemisissä ja haastatellut mahdollisesti satoja ihmisiä. Kaiken tuon ajan aikana kuulin monia teorioita ja huhuja siitä, mikä voisi olla ”todellinen syy” ankaraan salailuun. Joihinkin näistä salaliitto- ja huhumyllytarinoista sisältyi hämmästyttäviä asioita, kuten kuolleita ja silvottuja ihmisiä, joita oli löydetty pudonneista lautasista, tai avaruusolentojen salaliitto, jonka tarkoituksena oli korvata korkeassa asemassa olevat ihmiset hybridiklooneilla. Ja paljon muuta!

Sitten… Ingo Swann astui mukaan kuvioihin.

Aivan 1990-luvun alkupuolella, kun toimin UFO Magazinen tutkimusjohtajana, aloitin ensimmäisen kerran yleisradiotoiminnan ohjelmallani ”UFOs Tonite!”, jota esitettiin Cable Radio Network -kanavalla. Noin vuoden 1992 alussa tein kaksi ohjelmaa eri vieraiden kanssa, ja molemmat ohjelmat käsittelivät Kuun ilmiöitä, jotka tunnetaan myös nimellä Lunar Transient Phenomena. Tulin tietoiseksi monista kysymyksistä ja tapahtumista, jotka viittasivat siihen, että Kuussa oli jonkinlaista toimintaa ennen Apollo 11:n laskeutumista. Molemmat vieraat mainitsivat kirjailija ja tiedekirjailija George Leonardin vuonna 1976 ensimmäisen kerran julkaistun kirjan ”Somebody Else is on the Moon”.

Leonard käytti monia suoraan NASA:lta saatuja valokuvia, jotka osoittivat hätkähdyttäviä kuvia Kuun pinnasta. Näissä valokuvissa näkyy kraatterin reunojen kaivauksia, jotka viittaavat siihen, että valtavat ajoneuvot olivat rullanneet ylös ja ulos Kuun kraattereista ja jättäneet Kuun maaperään eläviä jälkiä sekä rakenteita, mahdollisesti rakennettuja rakennuksia. Ennen miehitettyä laskeutumista Kuuhun NASA antoi akateemisten tahojen tehtäväksi tehdä tutkimuksen, jossa tutkittiin tähtitieteilijöiden raportoimia Kuun havaintoja jo vuodesta 1540 alkaen. Satoja Kuun poikkeamia raportoitiin ja dokumentoitiin NASAn teknisessä raportissa TR-R-277.

Leonardin kirja katosi melkein heti julkaisunsa jälkeen. Niin tärkeäksi kuin tämä kirja osoittautuikin, siitä tuli myöhemmin hieman tärkeämpi, koska se näytti antavan vahvistuksen huippusalaiselle kaukokatseluistunnolle, jonka järjestivät salaisen tiedustelupalvelun upseerit ja kaukokatselulegenda Ingo Swann, josta puhun tarkemmin.

Kun NASA lopulta laskeutui kuuhun 20. heinäkuuta 1969, mitä he odottivat löytävänsä? Vain he tietävät sen varmasti, mutta minä sain selville, että astronautit olivat aseistettuja laskeutuessaan Kuuhun. Aluksi minun oli vaikea uskoa, että astronauteilla oli aseita Kuuhun laskeutuvassa aluksessa. Päädyin soittamaan heidän julkisten asioiden toimistoonsa, ja he lopulta myönsivät asian. Tuolloin he yrittivät selittää asiaa sillä, että jos astronautit syöksyivät jonnekin viidakkoon, heillä täytyi olla keino suojautua. Mainitsin, että avaruusohjelmassamme ei ollut laskeutumisia maan pinnalle — kaikki laskeutui valtameriin! Heillä ei ollut mitään johdonmukaista vastausta.

Apollo-ohjelman alkuvaiheessa monet julkaisut julkaisivat uutisartikkeleita siitä, mitä suunniteltiin onnistuneen Kuuhun laskeutumisen jälkeen. Meille kerrottiin tulevista Kuun siirtokunnista, tuotantolaitoksista ja jopa suunnitelluista sotilaslaitoksista. Apollo 11:n laskeutumisen ja astronauttien paluun jälkeen tehtiin vielä viisi laskeutumista ja paluuta, joista vain yksi epäonnistui — Apollo 13. Tehokkaan NASA-aivohikoilun ansiosta me (Yhdysvallat) pystyimme palauttamaan heidät turvallisesti. Lopulta Apollo 17:n viimeisen tehtävän (joulukuussa 1972) jälkeen Apollo-ohjelma lopetettiin, vaikka muita tehtäviä suunniteltiinkin. Raketit oli rakennettu ja astronautit koulutettu, mutta NASA veti silti töpselin pois. NASAn perustelut olivat yhtä mutkikkaat kuin mikä tahansa hallitukselta tuleva lausunto. He väittivät, että amerikkalaiset pitivät kuunlentoja niin rutiininomaisina, että he olivat yksinkertaisesti menettäneet kiinnostuksensa, joten ilman yleisön tukea virasto peruutti ohjelman.

Tämän kiihkeän poliittisen vuoden aikana Vietnamin sota raivosi edelleen ja sodanvastaisuus oli yleistä amerikkalaisessa julkisuudessa. Richard Nixon pyrki uudelleen presidentiksi vastassaan haastaja George McGovern. Nixon päihitti McGovernin, mutta poliittisella rintamalla oli tulossa muutakin: Watergate-skandaali. Kun Watergate alkoi levitä tiedotusvälineisiin, myös huhumylly alkoi kiihtyä. Alkoi liikkua tarinoita, joiden mukaan Apollo 11:n miehistö oli nähnyt Kuussa toimintaa, jota heiltä oli kielletty paljastamasta. Huhut kertoivat, että kun Apollo 11 palasi Maahan, Neil Armstrong, Buzz Aldrin ja Michael Collins eristettiin ja pidettiin eristyksissä useita viikkoja. NASA väitti, että astronautit pidettiin eristyksissä, koska pelättiin, että he olisivat saattaneet tuoda mukanaan muukalaisorganismeja, joita vastaan meillä Maapallolla ei ollut luonnollista vastustuskykyä tai immuniteettia. Kun astronautit lopulta saivat puhua amerikkalaiselle yleisölle ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan, he vaikuttivat syvästi huolestuneilta ja masentuneilta. Myöhemmin Armstrongista tuli erakko, Aldrin sairastui alkoholiriippuvuuteen ja Collins liukui käytännössä anonyymiksi. (Aldrin pääsi kuiville ja raitistui myöhemmin.)

Vuonna 2014, Apollo 11:n laskeutumisen 45. vuosipäivänä, minut palkattiin tutkimustuottajaksi SyFy-kanavan televisio-ohjelmaan nimeltä ”Aliens on the Moon: The Truth Exposed”. Tutkittuani Kuun tutkimista reilusti yli 20 vuoden ajan pystyin viemään suuren osan aineistostani tähän ohjelmaan. Televisiokanavan vaatimuksesta mukaan otettiin materiaalia, josta olin äänekkäästi eri mieltä. Perusteettomissa osissa väitettiin, että Apollo 11:n jälkeen Kuuhun lähetettiin huippusalaisia tehtäviä, mukaan lukien Apollo 18 ja Apollo 20. Tähän sisältyi myös ”Alien Mona Lisa”, jota pidän puhtaana disinformaationa. Yksi todellinen vitsi tässä ohjelmassa oli entisen astronautin Buzz Aldrinin mukanaolo, joka oli toinen ihminen, joka astui kuuhun Apollo 11:n ensimmäisen laskeutumisen aikana. Aldrinin haastattelu seurasi minun haastatteluani, jossa esittelin useita Kuun valokuvia, joissa mahdollisesti näkyi erilaisia poikkeavuuksia. Kun kamera kääntyi Aldriniin, olin täysin järkyttynyt hänen reaktiostaan. Kun kuunkuvat asetettiin hänen eteensä, hän käänsi päätään rajusti sivulle ja kieltäytyi katsomasta kuvia tai keskustelemasta niistä. Hän oli valmis keskustelemaan tulevista tehtävistä Marsiin, tarkemmin sanottuna Marsin kuuhun Phobokseen. Marsin kuussa on outo uloke, jota jotkut kutsuvat obeliskiksi, ja se oli ainoa poikkeavalta vaikuttava asia, jota Aldrin halusi käsitellä.

Nyt mennään hieman kauemmas ajassa taaksepäin. Kun Neuvostoliiton Sputnik-satelliitti laukaistiin vuonna 1957, Yhdysvallat ja länsiliittouma joutuivat paniikkitilaan. Pelättiin aidosti ”ohjusväliä”, sitä, että Neuvostoliitto voisi laukaista ydinaseita, jotka voisivat osua lähes mihin tahansa kohteeseen alle 30 minuutissa. Noina alkuaikoina 1950-luvun loppupuolella ohjuksissamme oli valtava epäonnistumisprosentti, ja ne räjähtivät usein laukaisun yhteydessä. 1960-luvulla, kun Euroopasta tuli raportteja Neuvostoliiton tutkimuksesta psyykkisten ja paranormaalien ilmiöiden parissa, länsimaat pelkäsivät jälleen kerran kuilua, johon liittyi kilpajuoksu paranormaalien ilmiöiden ymmärtämiseksi ja hyödyntämiseksi. CIA yhtäkkiä havahtui ja ryhtyi toimeen.

Vuonna 1972 Harold Puthoff ja Russell Targ alkoivat tehdä yhteistyötä Stanfordin tutkimuslaitoksessa CIA:n rahoituksella tutkiakseen ”kaukokatselu”-ilmiötä. (Tuohon aikaan Puthoff oli läheisessä yhteydessä skientologiakirkkoon, joka myöhemmin osoittautui valtavan kiusalliseksi.) Kaukokatselu on harvinainen taito ”projisoida mielensä” ”katsomaan” kaukana olevia esineitä, tapahtumia tai ihmisiä reaaliajassa. Myöhemmin kävi ilmi, että joihinkin istuntoihin saattoi sisältyä myös näkymiä näennäisesti menneistä tai jopa tulevista tapahtumista, joita joskus kutsutaan ”aavemaiseksi etätoiminnaksi”.

Vuonna 1972 Ingo Swann palkattiin Stanfordin tutkimuslaitokseen eli SRI:n. Swann oli tuolloin ollut nopeasti nouseva tähti New Yorkissa toimivassa American Society for Psychical Research -yhdistyksessä, joka tunnetaan myös nimellä ASPR. Saavuttuaan Swannia pyydettiin käyttämään psyykkistä lahjakkuuttaan ja yrittämään manipuloida magneettikenttää magneettikilven sisällä. Hänen yrityksensä onnistuivat, näennäisesti pienellä vaivalla. Hän tapasi myös toisen ”supertähtenä” pidetyn miehen, Pat Pricen, jonka kaukokatseluyrityksiä kuvailtiin ”pelottavan tarkoiksi”.

(Löysin yhden huolestuttavan yhteisen piirteen: kaikki nämä ihmiset olivat joko kiistanalaisen skientologiakirkon jäseniä tai läheisessä yhteydessä siihen, vaikka en olekaan varma, mitä se voisi tarkoittaa.)

Sittemmin Swann alkoi työskennellä Puthoffin ja Targin kanssa, mitä Swannin piti jatkuvana sarjana arkipäiväisiä kohteita. Kuten Swann selitti kirjassaan ”PENETRATION — The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy”, toistuvien kohteiden ottaminen voi johtaa tylsistymiseen, mikä lopulta ”latistaa” PSI-lahjakkuuden. Tätä silmällä pitäen Swann ehdotti kohteita, jotka ylittävät reilusti toimiston kohteiden rajat. NASA oli lähettänyt kaksi luotainta, Pioneer 10 ja 11, tutkimaan ulompia planeettoja. Puthoff ja Targ vastustivat hänen ideaansa, joten Swann otti ainoan askeleen, joka hänellä oli jäljellä: Hän uhkasi irtisanoutua. Puthoff ja Targ myöntyivät, mutta tietyin ehdoin. Ensimmäiset odotetut tiedot NASAn luotaimilta oli määrä saada syyskuussa 1973. Swann tiesi, että heidän oli aloitettava nopeasti, jotta NASA ehtisi sinne ensin, joten hänen yrityksensä näin kaukaisen kohteen katselemiseksi alkoi huhtikuussa 1973.

Käytössä oli tiukat protokollat, vaikka kyseessä ei ollutkaan virallinen testi. Se suoritettiin hänen vapaa-aikanaan lauantaina, joka ei ollut työpäivä. Kokeen päätteeksi raakatiedot tallennettiin ja levitettiin laajalti, myös Jet Propulsion Laboratory (JPL) -laboratorion kahdelle tutkijalle. Raakatiedot koostuivat 13 tekijästä, jotka kaikki oli tarkistettu. Ohjelma oli vielä alkuvaiheessa, joten Swannin tarkkuus hämmästytti kaikkia kaukokatseluhankkeeseen osallistuneita.

Hänen työhönsä liittyvistä monista huolestuttavista näkökohdista on nostettava esiin yksi, ja se on esitettävä yksityiskohtaisesti. Swannin kaukokatselu-”työ” tuli syvän mustan ”tiedustelupalvelun” käskystä, jonka hän alun perin pelkäsi voivan salamurhata hänet.

Vuonna 1998 Swannin juuri julkaistu kirja ”PENETRATION” saapui UFO Magazinen toimistoon. Kirjassa kuvataan hänen rooliaan suunnitella protokollat niin sanottua Stargate-projektia varten, kaukokatseluohjelmaa, jonka paljastui olleen toiminnassa yli 20 vuotta sotilaallisia kaukokatselijoita käyttäen. Stargate oli ollut puolustustiedustelupalvelu DIAn ja keskustiedustelupalvelu CIAn alaisuudessa, ja se oli koko ajan ollut jatkuvasti mukana liittovaltion budjetissa. On selvää, että CIA ja DIA saivat ohjelmasta arvoa. Silti kun ohjelma tuli julkisuuteen, CIA julkaisi lausunnon, jonka mukaan Stargate-hanke oli peruttu, mitä on mielestäni mahdotonta uskoa. Paljon enemmän järkeenkäypää on, että ohjelma oli siirretty toiselle virastolle, kuten NSA:lle, ja että tämä julkistus oli vain yritys hämärtää tosiasioita ja todellisuutta siitä, mitä tiedustelupalvelut todella tekivät.

Nykyään tiedämme, että hallitus otti Stargate-ohjelman hyvin vakavasti, ja siihen osallistuneet ihmiset ja ryhmät todistavat tämän kiistatta. Niitä ovat muun muassa — mutta ei ehkä pelkästään — CIA, Yhdysvaltain laivasto ja armeija, Yhdysvaltain ohjuskomento, Yhdysvaltain ilmavoimat, kansallinen turvallisuusvirasto, puolustusministeriön tiedustelupalvelu ja monet muut hallituksen asiakkaat, joihin kuului myös esikuntapäälliköt. Ohjelma oli niin vakava ja menestyksekäs, että ”supertähdet” Swann ja Pat Price saivat tehtäväkseen kaukokatsella Länsi-Virginiassa sijaitsevaa NSA:n ”superpimeää” laitosta. Price onnistui jopa näkemään tiedostoja, tapausten nimiä ja joitakin siellä työskenteleviä henkilöitä.

Tämä outo, jatkuva vakoiluooppera saavutti uuden huipun vuonna 1975, kun Swannille ilmoitettiin eräältä tuttavalta, että hän saisi pian puhelun tuntemattomalta lähteeltä. Hänen tuli noudattaa soittajan ohjeita ”kirjaimellisesti”. Muutamaa viikkoa myöhemmin kello 3 yöllä Swann sai todellakin tämän puhelun, jossa häntä kehotettiin matkustamaan Washingtoniin. Hänet lähetettiin kansallishistorialliseen museoon, jossa kaksi agenttia otti häneen yhteyttä, sitten hänen silmänsä sidottiin ja hänet vietiin autoon, joka kuljetti hänet helikopteriin, josta hänet lennätettiin tuntemattomaan määränpäähän ja sijoitettiin maanalaiseen laitokseen.

Siellä side Swannin silmiltä otettiin pois, ja hänet saatettiin huoneeseen, jossa häntä vastaan tuli mies, joka kutsui itseään Axelrodiksi. Axelrod halusi Swannin suorittavan nimeltä mainitsemattoman kohteen kaukokatseluistunnon, josta hänelle tarjottiin huikeaa 1000 dollarin summaa päivässä.

Minun oli määrä saada tietää lisää, kun Swann tuli noin vuonna 2002 länsirannikolle perheensä luokse. Hän pyysi ystäväänsä soittamaan minulle ja kysymään, olisimmeko minä ja vaimoni käytettävissä illalliselle. Tapasimme hänet ja hänen ystävänsä pienessä italialaisessa ravintolassa ja vietimme ikimuistoisen illan. Olin alun perin tavannut Ingon New Jerseyssä pitäessäni luentoa Lunar Transient Phenomenon -tutkimuksestani, ja kuten myöhemmin sain tietää, hänen kiinnostuksensa Kuuhun oli hänelle äärimmäisen tärkeää. Tähän mennessä olin lukenut uudelleen hänen kirjansa, ja kysymyksiä oli paljon. (Swannilla oli myös kysymyksiä minulle.)

Olivatpa he keitä tahansa, nämä agentit tunsivat Swannin läpikotaisin. Heillä oli jopa Swannin suosikkisikareita. Swann hyväksyi Axelrodin ehdotuksen, ja yön levon ja ”hyvän aterian” jälkeen hän aloitti tehtävänsä. Aamiaisen jälkeen he vetäytyivät huoneeseen, jota Swannin oli määrä käyttää istuntoa varten, jossa hän sai tietää, että kohteena oli Kuu. Tämä huolestutti häntä, sillä hän teki aina selväksi, että hän tarvitsi palautetta näkemästään. Axelrod vakuutti hänelle, että hän saisi palautetta, ja he jatkoivat ”tehtävää”. Istuessaan huoneessa ja noudattaessaan alkuperäisiä etäkatseluprotokolliaan Swann kuvaili mielensä ”lentoa” Kuuhun ja sen jälkeen ”laskeutumista” Kuun pinnalle Maata vastapäätä. Hän kuvasi ”seisovansa” korkean kalliomuodostelman lähellä, ehkä hyvin korkean, luonnollisen kallion lähellä Kuussa. Axelrod antoi hänelle sitten ensimmäiset koordinaatit. Yritti kahdesti, ja yhtäkkiä Swann oli ”siellä”, seisomassa Kuun pimeydessä.

Totuttautuessaan pimeään maisemaan hän katseli ympärilleen ja yllättyi nähdessään Kuun maaperässä outoja kuoppia. Hän kuvaili näitä hassuja merkintöjä melkein kuin tuulen viemää hiekkaa rannalla, paitsi että kuussa ei tuule. Hän tajusi, että ne näyttivät koneen aiheuttamilta kulutusjäljiltä. Hän hämmentyi ja luuli ensin, että hän oli jotenkin siirtynyt takaisin Maahan. Sitten hän havaitsi jotain, joka näytti olevan samanlainen valopankki kuin mitä näkee urheilustadionilla. Nyt hän oli hyvin huolissaan ja ajatteli ensin, että ehkä Neuvostoliitto oli rakentanut kuutukikohdan. Mutta kun hän näki lisää, hän sai oivalluksen, joka sai hänet itkemään. Hän havaitsi rakennuksia, torneja, jonkinlaisia korkeita rakennelmia ja jotain, mikä näytti olevan eläviä asuinalueita.

Swann kirjoitti, että hän ”menetti lopullisesti malttinsa”, kun hän seuraavaksi havaitsi kraatterin, jota näytti peittävän läpinäkyvä vihreä kupoli. Swann katsoi alaspäin ja näki humanoidien työskentelevän Kuun maaperällä. Yhtäkkiä yksi hahmoista pysähtyi, kääntyi ympäri ja katsoi ylöspäin, sitten toinen ja toinen, kunnes he kaikki lopettivat työnsä ja alkoivat osoittaa ja katsoa ylöspäin. Swann kertoi järkyttyneenä Axelrodille, mitä hän oli ”nähnyt”, ja sitten Axelrod käski Swannia hiljaa mutta päättäväisesti lopettamaan ja palaamaan välittömästi. Swann oli yhä järkyttynyt siitä, että hän oli nähnyt Kuussa olentoja, jotka näyttivät olevan eläviä olentoja, ja hän tajusi, etteivät olennot vain olleet siellä, vaan että ne olivat myös hyvin vahvasti psyykkisiä, koska olennot tiesivät, että hän näki ne, vaikka Swann ei ollut oikeasti, fyysisesti paikalla. Myöhemmin hän kertoi minulle, etteivät ne olleet ystävällisiä ja vaikuttivat vihaisilta. Hän vietti seuraavat neljä tai viisi kuukautta peläten, että nämä ”avaruusolennot” saattaisivat jäljittää hänet ja ”paistaa hänen aivonsa”.

Kuu herätti edelleen liittovaltion kiinnostusta ja sai rahaa. Kun viimeisestä Kuu-lennosta, Apollo 17:stä, oli kulunut 22 vuotta tammikuussa 1994, puolustusministeriön ballististen ohjusten puolustusorganisaatio (BMDO) ja NASA käynnistivät Clementine-operaation, jonka kaksitahoinen tehtävä oli tehdä ohilento asteroidin ohi ja kuvata ja kartoittaa Kuu kokonaan uudelleen. Clementine varustettiin tehokkaimmilla saatavilla olevilla kameroilla (ajatelkaa eturintaman vakoilusatelliitteja), jotka kykenivät ottamaan kuvia eri spektreissä ja hypoteettisesti lukemaan rekisterikilvet kiertoradalta, edellyttäen, että rekisterikilpiä oli Kuun pinnalla! Tämän tehtävän aikana otettiin 2,5 miljoonaa valokuvaa, kaikki BMDO:n toimeksiannosta. Otin yhteyttä Clementinen apulaisjohtajaan ja puhuin hänen kanssaan, joka kertoi minulle, että kaikki Clementinen valokuvat lähetettiin erilliselle osastolle lähetystön tiloihin, ja ellei sinulla ollut asianmukaista turvaluokitusta, valokuvat olivat salaisia. Lähteeni kertoi minulle, että edes johtajalla ei ollut lupaa nähdä näitä kuuvalokuvia. Lukuun ottamatta kirjaimellisesti kourallista kuvia — satunnaisia kuvia, kuten nimeämättömiä kraattereita ja maisemia — valokuvat ovat epätarkkoja, ja niiden resoluutio näyttää olevan äärimmäisen heikko. KH-11:n tai vastaavien vakoilusatelliittien kaltaisista satelliiteista tulevat kuvat, joiden resoluutio on näin epätarkka, ovat ennenkuulumattomia. Yleensä näin kirkkaiden kuvien selkeys voi olla todella pelottavaa.

Yhteenvetona: Clementinen myötä oli kulunut yli kaksi vuosikymmentä siitä, kun Apollo-ohjelma oli lopetettu. Vuoden 1968 NASAn TR-R-277-anomaliaraportin jälkeen, monien huhujen jälkeen siitä, mitä Apollo-astronautit olisivat voineet havaita, sen varmistamisen, että astronautit kuljettivat aseita Kuuhun, Buzz Aldrinin järkyttävän kieltäytymisen jälkeen katsoa Kuun valokuvia, ja sen jälkeen, kun puolustusministeriö ja NASA ovat palanneet Kuuhun kuvaamaan ja kartoittamaan Kuun pinnan kokonaan uudelleen — jälleen kerran — mitä voimme päätellä, jos mitään?

Tätä miettiessäni muistelin aikaani Vietnamissa. Tuon konfliktin aikana amerikkalaiset tiedustelulentokoneet havaitsivat monta kertaa vihollisen uudeksi paikaksi tai laitokseksi luullun kohteen, valokuvasivat sen ja ehkä hyökkäsivät siihen. Tai sitten päätettiin vain odottaa jonkin aikaa ja palata sitten takaisin kuvaamaan sitä uudelleen. Nämä kuvat vietiin sitten tiedusteluosastolle tutkittaviksi ja analysoitaviksi. Tiedusteluvirkailijat etsisivät havaittavia muutoksia — uusia rakennuksia, ajoneuvoja, varusteita, joukkojen sijoituspaikkoja ja niin edelleen. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että Clementine-kuvien tapauksessa BMDO etsi juuri tätä, ja olen lisäksi vakuuttunut siitä, että yksi heidän tavoitteistaan oli tutkia kuvat kaikesta — tai kenestä tahansa — mitä he pitivät mahdollisena avaruusolentouhkana.

Tällainen jyrkkä oivallus ei ole jäänyt ammattilaisten huomiolta huomaamatta. Tohtori Avi Loeb, Frank B. Baird Jr. Harvardin yliopiston tieteen professori, on israelilais-amerikkalainen teoreettinen fyysikko, joka työskentelee astrofysiikan ja kosmologian parissa. Vuodesta 2007 lähtien hän on toiminut yliopiston astrofysiikan keskuksen teorian ja laskennan instituutin johtajana. Vuonna 2018 hän esitti, että aurinkokunnassa saattaa tällä hetkellä olla Maan ulkopuolisia avaruusaluksia, käyttäen esimerkkinä tähtienvälistä kohdetta Oumuamua. Hän ja hänen radikaali spekulaationsa joutuivat erittäin voimakkaan kritiikin kohteeksi.

Tämä ei estänyt tohtori Loebin ennakkoluulotonta tutkimustyötä. Hän perusti Galileo-projektin, jonka tarkoituksena oli etsiä järjestelmällisesti todisteita avaruusolentoartifakteista aurinkokunnassamme. Kesäkuussa 2023, paljon sen jälkeen, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö oli vuonna 2014 havainnut Maata kohti kiitävän tulipallon, hän ilmoitti, että hän ja hänen ryhmänsä olivat löytäneet materiaalia merenpohjasta Uuden-Guinean läheltä. Tämän kohteen uskotaan tulleen aurinkokuntaan tähtienvälisestä avaruudesta, koska sen nopeus oli yli 45 kilometriä sekunnissa. Tohtori Loeb arveli, että tämä voisi olla avaruusolentojen tähtienvälisen avaruusaluksen osa. Merestä löydetyt jäänteet kertoivat paljon. Lähempi tarkastelu paljasti klooria, piitä, berylliumia, litiumia, uraania ja lopulta rautaa, kaikki puhtaassa muodossa.

Fyysikko, tohtori John Brandenburg, jolla on taustaa ydinaseiden tutkimuksesta, kehittyneistä työntövoimajärjestelmistä ja maine Marsin asiantuntijana, piti Loebin kemiallista analyysia hyvin kiehtovana. Hän teki oman analyysinsä graafisessa muodossa ja lähetti sen minulle. Hän selitti tämän minulle, mutta suhteellisen monimutkaisilla tieteellisillä termeillä: ”Siksi”, hän sanoi, ”Auringon kloori osoittaa yhteistä mallia alkuaineiden suhteellisista runsauksista. Beryllium, litium ja uraani voidaan nähdä hyvin harvinaisina alkuaineina. Rauta on melko yleinen maailmankaikkeudessa, samoin kuin alumiini ja titaani. Kuvaamalla alkuaineiden runsauksien suhdetta piihin ulkoavaruudesta otetussa näytteessä ja sen suhdetta kloorissa havaittujen suhteellisten runsauksien suhteeseen voidaan mitata näytteen ”harvinaisuutta” verrattuna luonnolliseen kosmiseen taustakoostumukseen, jota Aurinko edustaa. Esitämme tämän ”vierauden” mittarin muodossa EQ/Cl , jossa EQ tarkoittaa alkuaineen Q suhteellista runsautta suhteessa piihin näytteessä ja kloori edustaa alkuaineen Q suhteellista runsautta suhteessa piihin kloorissa. Jos tämä `omituisuus’-suhteiden suhdeluku on paljon eri kuin 1, mikä osoittaa huomattavaa poikkeamaa Auringon/kloorin suhteellisten runsauksien kaaviosta, se voi osoittaa, että näyte on itse asiassa pikemminkin teknisesti tuotettua materiaalia kuin luonnontuote.”

Brandenburg teoretisoi lisää, “Nämä alkuaineet voisivat merkitä sitä, että tulipallo olisi voinut olla peräisin keinotekoisesta, ehkä vaurioituneesta aluksesta, ja alkuaineet voisivat viitata johonkin laskeutumistelineeseen.” Kauhistuttavin Brandenburgin esittämä mahdollisuus oli kuitenkin se, että tämä ”esine” sisälsi ydinaseen osia. Tämä ennen kaikkea huolestuttaisi syvästi kansallista turvallisuusvaltiota.

Tämän tekstin alkuperäisenä tarkoituksena oli tutkia, olisimmeko ehkä jo lähellä sitä, että UFO-ilmiön todellisuus paljastuisi julkisuudessa laajamittaisesti tai ainakin lähitulevaisuudessa. Minun on vastattava tähän spekulatiiviseen toiveeseen selvällä EI. Etupainotteisesti ja vuosien altistumisen myötä meidän on oltava tietoisia siitä, että ainakin tämä UFO/UAP-ilmiö on hyvin todennäköisesti haudattu YDINSALAISUUTENA, jota suojellaan ja varjellaan erityisellä pääsyohjelmalla. Vastuuhenkilöt tietävät jotakin, mikä kauhistuttaa heitä, jos siitä tulisi julkista tietoa. Siitä lähtien, kun Nimitzin taisteluryhmän kohtaamiset tulivat julkisuuteen vuonna 2004 ja sen jälkeen, kun edesmennyt senaattori Harry Reid paljasti ATTIP-ohjelman rahoituksen hankkimisen, yksi asevoimain haara on pitänyt innokkaasti suunsa kiinni: Yhdysvaltain ilmavoimat. Ilmavoimat, jotka oletettavasti ovat olleet vastuussa UFO-tutkimuksista vuodesta 1947 lähtien, eivät ole keskustelleet tai julkaisseet ilmiöstä mitään muuta kuin joitakin harhauttavia perusteluja tai selityksiä. Toistaiseksi YDINSALAISUUS vaikuttaa olevan turvassa.

Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja mielessäni pyörii monia teorioita siitä, mikä UFO-salaisuus tarkalleen ottaen voisi olla. Kun kuuntelin väitetyn ”sisäpiiriläisen” David Gruschin todistusta kongressissa, yksi asia iski hermoon. Hän väittää, että hänelle kerrottiin, että hallitus on saanut talteen ainakin tusinan verran avaruusaluksia, ja nyt ne ovat varastossa. Jos näin on, ja jos jokin näistä ajoneuvoista on peräisin toisesta tähtijärjestelmästä, niiden tekniikan täytyy olla uskomatonta — paljon yli oman huipputeknologiamme. Onko järkevää, että nämä alukset voisivat matkustaa valovuosia saapuakseen lopulta Maahan, jotta ne sitten vain hajoaisivat? Siinä ei ole mitään järkeä. Mutta koska olen selvinnyt kahdesta komennuksesta Kaakkois-Aasiaan väkivaltaisen Vietnamin sodan aikana, minusta tässä voisi olla järkeä: Tällaiset ”hajonneet” avaruusajoneuvot saattavat olla taisteluhylkyjä.

Vuosikymmenten aikana olen saanut kuulla monia todistajanlausuntoja UFOista, jotka ovat olleet ristiriidassa toistensa kanssa. Vuosina 1991 ja 1992 kerroin kaksi tarinaa, joissa luotettavat silminnäkijät olivat havainneet ja sitten raportoineet vihamieliseltä vaikuttavasta toiminnasta. Neuvostoliiton Phobos 2 -luotain oli tiettävästi törmännyt Marsin kiertoradalla havaittuun valtavaan, tuntemattomaan kohteeseen ja tuhonnut sen. Avaruussukkulalento STS-48, jossa tuntematon UFO kuvattiin, kun se ryhtyi jyrkkiin toimiin välttääkseen sen, mikä saattoi olla vain jonkinlainen aseiden laukaisu. Avaruusolentojen sota Maan lähiavaruudessa? Kyllä, se olisi erinomainen syy suojella väestöä nykyiseltä uhalta, jonka UFO-todellisuus aiheuttaa.

Yhteenvetona, en voi unohtaa Ingo Swannin pohdintaa, jonka hän esitti minulle yhdessä viimeisistä keskusteluistamme ja jota hän korosti kirjassaan ”PENETRATION” (sivu 83). ”Kenties oli meneillään avaruusooppera, jossa kaksi erilaista avaruusolentojen joukkoa kävi jonkinlaista sotaa täällä Maapallolla — samalla kun molemmat samaan aikaan jotenkin varmistivat, etteivät ihmiset koskaan tajua, että he itse ovat psyykkisiä.” Muistakaa, että Swann oli vakuuttunut siitä, että ET:t, jotka hän kohtasi Kuussa kaukokatselun aikana, pitivät psyykkisiä kykyjä omaavia ihmisiä uhkana.

Täysi paljastus elinaikanamme? Sitä ei koskaan sallita tapahtuvan.

Linkit:

Davis-Wilson -muistio

https://www.documentcloud.org/documents/20074164-wilson-davis-document

SRI

https://en.wikipedia.org/wiki/SRI_International

Tri. Hal Puthoff

https://en.wikipedia.org/wiki/Harold_E._Puthoff

Tri. Russell Targ

https://en.wikipedia.org/wiki/Russell_Targ

Ingo Swann

https://en.wikipedia.org/wiki/Ingo_Swann

Pat Pricen kuolema

https://rense.com/general9/stranged.htm

Clementine-projekti

https://en.wikipedia.org/wiki/Clementine_(spacecraft)

Tri. Avi Loeb

https://en.wikipedia.org/wiki/Avi_Loeb

Galileo-projekti

https://projects.iq.harvard.edu/galileo/home

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Uusia todisteita Roswellista: Easley-kirje

kirjoittanut Kevin Randle

Kuten kaikki Roswellin tapausta seuranneet tietävät, me, ja meillä tarkoitan siis Tom Careya, Don Schmittiä ja minua, olemme etsineet dokumentteja kirjaimellisesti vuosikymmeniä. Meillä on tietysti kaikki lehtiartikkelit, FBI:n teleksi ja yksi tai kaksi vihjettä siitä, että Roswellin ulkopuolelle putosi jotain outoa. Meillä ei ole päiväkirjoja, kirjeitä tai muita kirjallisia lausuntoja onnettomuusajalta, joissa mainittaisiin onnettomuus. Yksi mahdollisista poikkeuksista on sheriffin vaimon Inez Wilcoxin kirjoittama lehtiartikkeli, jossa mainitaan pikkumiehet. Ongelmana on, että siinä ei ole päivämäärää, ja artikkeli on saatettu kirjoittaa sen jälkeen, kun Roswellin onnettomuus tuli tunnetuksi vuonna 1978. Tarvitsemme jotain vuodelta 1947.

Don ja minä törmäyspaikalla.

 

Löysimme Ruth Barnettin pitämän päiväkirjan. Hänen veljentyttärensä Alice Knight kertoi, että hän oli löytänyt päiväkirjan laatikosta, jonka hän oli saanut tätinsä kuoleman jälkeen. Päiväkirja, joka oli päivittäinen muistilista vuodelta 1947, oli siellä, ja Ruth käytti sitä päiväkirjana. Hän teki merkintöjä koko vuodelta 1947, eikä siinä ole mitään mainintaa mistään San Agustinin tasangolla tapahtuneesta UFO-onnettomuudesta.

Kun tapasin Stan Friedmanin, jotta voisimme kopioida päiväkirjan, hän ehdotti, että Barney Barnettia oli uhkailtu vaikenemaan, joten hän ei olisi kertonut Ruthille seikkailuistaan tasangoilla. Vern Maltais, Barnettin hyvä ystävä, sanoi kuitenkin, että hän oli saanut tietää onnettomuudesta, kun Barney kertoi siitä hänelle kiitospäivänä. Tämä viittaa siihen, että Barnettia ei pelottanut vaikenemismääräys, ja vaikka hän ei olisi maininnut asiasta heinäkuussa, hän puhui siitä marraskuussa. Päiväkirjassa ei ole mitään merkintää tästä uskomattomasta tarinasta, jonka Barney oli kertonut ystävilleen ja perheelleen kiitospäivän kokoontumisessa. Siitä ei vain puhuta mitään ennen kuin Bill Moore haastatteli Barnettin pomoa vuoden 1978 jälkeen.

Toinen äskettäin esiin tullut asiakirja oli Jesse Marcelin väitetty päiväkirja. Kyseessä oli tavallinen armeijan ”muistio”-kirja, jota armeija jakoi satojatuhansittain vuosien varrella. Minulla oli ollut niitä useita sotilasurani aikana. Koska kirja löytyi Jesse Marcelin omaisuudesta, se olisi saattanut antaa vihjeitä onnettomuudesta. Valitettavasti siinäkään ollut mitään onnettomuuteen viittaavaa. Kaiken kukkuraksi käsiala-analyysi osoitti, että Marcel ei ollut tehnyt merkintöjä kirjaan.

Olen viime kuukausien aikana saanut tietää, että Marcelin kanssa toimistossa oli toinenkin konstaapeli. Majuri Dalton Smith määrättiin 509. pommiryhmään vuonna 1947, ja hänen toimistonumeronsa vastaa Marcelin numeroa. En tiedä Smithistä paljon muuta kuin että hän oli siellä vuonna 1947 ja hänellä oli sama numero. Se viittaa minusta siihen, että Smith voisi olla muistiinpanovihkoon tehtyjen merkintöjen tekijä. Ja koska merkinnät eivät ole kovinkaan henkilökohtaisia, Smith jätti kirjan jälkeensä, kun hän lähti 509. divisioonasta… Tai kun Marcel lähti, hän heitti sen laatikkoon muiden tavaroiden joukkoon. Joka tapauksessa kirjassa ei ole mitään merkittävää.

Merkittävä poikkeus oli kahden kappaleen maininta Saga-lehden artikkelissa, joka julkaistiin talven 1974 numerossa. B. Ann Slate ja Stan Friedman kertoivat artikkelissa ”UFO Battles the Air Force Couldn’t Coverup”, että Lydia Sleppy oli sanonut, että hänen yrityksensä laittaa onnettomuudesta kertova tarina uutistoimiston kautta oli keskeytetty. Voit lukea siitä täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2008/05/lydia-sleppy-1973-interview.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2016/03/reports-of-roswell-crash-before-jesse.html

Saamme nyt viimeisimmän vahvistuksen. Uskon olevani ainoa tutkija, joka on koskaan haastatellut majuri Edwin Easleytä, vuonna 1947 tukikohdan sotilaspäällikkönä toiminutta sotilasta. Hän olisi ollut vastuussa turvatoimista onnettomuuspaikalla ja tukikohdassa. Haastatteluissani hän kertoi minulle useaan otteeseen, ettei hän voinut puhua asiasta, koska hänet oli vannotettu vaitiolovelvolliseksi. Hän sanoi, että hän oli luvannut presidentille, ettei puhuisi siitä.

Skeptikot tietysti kritisoivat lausuntoa ja ihmettelivät, puhuuko presidentti alhaisen majurin kanssa. Olin sitä mieltä, että Easley olisi varmasti voinut antaa lupauksen presidentin lähettiläälle. Sekä Don että minä olimme saaneet tietää useista salaisen palvelun agenteista, jotka oli lähetetty Roswelliin vuonna 1947.

Major Edwin Easley

 

Roswellin tukikohdan komentajalle, eversti Blanchardille, osoitetussa, 30. joulukuuta 1947 päivätyssä kirjeessä on jonkin verran vahvistusta Easleyn avulle.  Alkukappale tosin vaikuttaa kausiluonteiselta, eli siinä puhutaan vuodenajasta ja siitä, että ”ponnisteluistanne puolestanne on toistuvasti ollut suurta hyötyä”.

Toinen kappale on tärkeä. Siinä sanotaan: ”Tässä suhteessa majuri Edwin D. Easley, provost marshal (sotilaspoliisin johtaja toim. huom.), ja hänen pätevä henkilökuntansa ovat olleet erityisen avuliaita”. Heidän älykäs ymmärryksensä tutkinnallisista ongelmista, heidän omistautumisensa ja väsymätön ahkeruutensa olosuhteista huolimatta oli ollut suoraan vastuussa monien vaikeiden yritysten onnistuneesta loppuunsaattamisesta.”

Easley-kirje

 

Vaikka tätä voidaan pitää yleisenä ”seläntaputtelukirjeenä”, se on merkityksellinen, koska se on peräisin vuodelta 1947 ja koska en tällä hetkellä tiedä mitään muuta tapahtumaa, jossa Easley olisi ollut mukana jossakin salaisen palvelun kanssa. Se korostaa Easleyn osallisuutta ja auttaa osoittamaan, että Easley saattoi hyvinkin luvata presidentille, ettei hän puhuisi asiasta, antamalla lupauksen pikemminkin salaisen palvelun edustajalle kuin suoraan presidentille. Kuten sanoin, tämä on viimeisin Roswellin onnettomuuteen liittyvä asiakirja, ja se on yksi harvoista, joita meillä on.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Kanadan UFO-ohjelman johtaja: Avaruusolennot ovat kolonisoineet Maan useasti

Kanadan UFO Magnet -projektin johtaja Wilbert Smith työskenteli vanhempana radioinsinöörinä Kanadan liikenneministeriölle 1940- ja 1950-luvuilla.

Kiitos hänen, Kanadan ja USA:n välillä saatiin aikaan radioviestintäyhteys.

Harva kuitenkin tietää, että Smith vakuutteli Kanadan hallituksen perustamaan UFO-valvontaohjelman, joka lopulta löysi UFOja, joiden hän sanoi olevan toisesta maailmasta.

Wilbert Brockhouse Smith

Hän kysyi amerikkalaisilta UFOjen olemassaolosta, ja vastaukseksi hänelle kerrottiin, että Yhdysvaltain hallitus pitää tätä aihetta tärkeänä, ja että se on vieläkin salaisempi kuin atomipommi.

Vuonna 1950 Kanadan UFO-tutkimusohjelma Project Magnet perustettiin liikenneministeriön alaisuuteen Smithin ohjaukseen. Valtio virallisesti rahoitti projektia neljän vuoden ajan, jonka jälkeen se on saanut epävirallista rahoitusta.

Vuonna 1952 hän perusti observatorion Shirley Bay:n tutkimaan UFO-havaintojen tuloksia osana Project Magnetia. Hän oli henkilökohtaisesti kiinnostunut geomagnetismista, joka mahdollisti hänen todeta, että UFOt ovat tulleet Maan ulkopuolelta, niitä ohjaavat magneettiset voimat ja ne ovat itse asiassa rinnakkaisulottuvuuksien edustajia.

Smith sanoi: “Uskon, että toisista maailmoista tulleet käyttävät monenlaisia menetelmiä saadakseen meihin yhteyden, ja että heidän teknologia ja ymmärryksensä on paljon omaamme parempi, he voivat käyttää menetelmiä, joita me pidämme täysin käsittämättöminä.”

“Eräs tärkeistä asioista, joka minun piti tajuta, oli että me emme ole yksin. Ihmisrotu ihmismuodossaan löytyy kaikkialta galaksista ja se on uskomattoman vanha.

Lisäksi sen ilmaantuminen fyysisessä muodossa on ainoastaan yksi monista ilmentymistä kehityspolulla. Tämä planeetta on kolonisoitu monta kertaa, tulijat ovat tulleet toisista maailmoista, ja nykyinen ihmisrotumme on näiden olentojen sukulaisia. Onko se yhtään ihme, että he ovat kiinnostuneita meistä”, sanoo Wilbert Smith.

Vuonna 1961 hän piti puheen Vancouverin UFO-kerholla, jossa hän väitti kommunikoineen avaruusolentojen kanssa, ja hän kutsui niitä “taivaan pojiksi”.

Lisäksi hän sanoi, että avaruusolennot olivat selittäneet hänelle, että valonnopeus ei ole vakio, ja että aika universumissa toimii toisella tavalla, ei Maapallon lineaarisella tavalla, vaan “kenttäfunktiona”, joka muuttuu läpi universumin.

Marraskuun 21. päivänä 1950 Smith kirjoitti muistion, joka salattiin “huippusalaiseksi”, mutta joka myöhemmin löytyi Ottawan yliopiston arkistoista.

Muistion mukaan Kanadan hallitus otti UFOt vakavasti ja kehitti salaista teknologiaa, joka hyödynsi merisäteilyä, taustasäteilyä ja geomagnetismia. Lisäksi hän kirjoitti, että hänen työnsä liittyi geomagnetismiin ja energiaan, joka toimii lentävien lautasten voimanlähteenä.

 

Artikkelin julkaissut anomalien.com

ECHO: Euroopan UFO-tieteiden kongressi

kirjoittanut Keith Basterfield

Tuleva tapahtuma

Muistutus siitä, että UAP-tutkimus on globaalia toimintaa, on tuleva ”ECHO European Congress for UAP Studies and Research”, joka pidetään Pariisissa, Ranskassa 4.-5. marraskuuta 2023.

ECHO-säätiö

Säätiön tavoitteet sellaisina kuin ne heidän verkkosivuillaan ovat:

* Demokratisaatio: edesauttaa UFO-ilmiön demokratisointia tieteellisen tutkimuksen ja tutkivan journalismin keinoin.

* Dokumentaatio: tarjota dokumentoituja uutisia UFO-ilmiöstä keskittämällä tiedostot ja levittämällä niitä ympäri maailman ja tuomalla ne saataville omalla alustalla usealla eri kielellä.

* Kommunikaatio: mahdollistaa UFO-ilmiötä käsittelevän viestinnän laajempi levittäminen.

* Uudet hypoteesit: avata ovi uusille paradigmoille ja tieteellisille hypoteeseille liittyen universumin ihmeisiin (multiversumi/teknologia).

* Koota yhteen: tuoda yhteen asiantuntijoita ympäri maailman eri taustoista (tiede, historia, entiset valtion työntekijät ja sotilaat, poliitikot jne.) kansainväliseen kongressiin.

* Eurooppalainen tapahtuma: tapahtuma esitetään sarjana konferensseja ja videokonferensseja, jotka alleviivaavat tuoreita uutisia UFO-ilmiöstä. Esimerkiksi:

”Eri hallitusten toimenpiteet, jotka ottavat ilmiön vakavasti. Tieteen tuore kehitys, joka sallii uudet hypoteesit.”

Esiintyjät

Kongressissa esiintyvät seuraavat puhujat:

Chris Mellon – ”UAP:t ja avaruusolentohypoteesi.”

Luc Dini – Ranska – 3AF SIGMA2:n johtaja – ”Tunnistamattomat ilmailmiöt:

Unidentified Aerospace Phenomena: viittaukset ja fysikaaliset havaintomuuttujat.”

Fabrice Bonvin – Sveitsi – kirjailija – ”Debunkkauksesta UFO-paljastukseen.”

Phillipe Guillemant – Ranska – CNRS:n tutkimusinsinööri – ”Hypoteeseja UAP-teknologiasta.”

Avi Loeb – ”Galileo-hankkeessa etsitään teknologisia tähtienvälisiä kohteita.”

Jacques Vallee – ”UFO-ilmiöt, aito tieteellinen aihe.”

Eric Zurcher – Historioitsija – ”Lähikohtaamiset, eräänlainen metakieli?”

Dominique Filhol – Ranska – kirjailija ja ohjaaja – Valensole-elokuvan 15mm-näytös ja keskustelu Jacques Valleen ja ohjaajan kanssa.

Kutsuvieraat

Kutsuvieraita ovat:

Michael Vaillant (Ranska) – UAP-konsultti.

Jack Krine (Ranska) – Entinen Ranskan ilmavoimien pilotti.

Christian van Heijst (Alankomaat) – Boeing 747 pilotti.

Vinnie Adams (Britannia) – UAP-tutkija ja podcast-juontaja.

Nagib Kary (Ranska) – Vertical Project Median perustaja.

 

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com